Skip to main content

Full text of "Svenskt-Finskt lexikon : Ruotsalais-Suomalainen sanakirja"

See other formats 


^^^W^fW'mkA 


^).     ,  JQ>  ">5^ 


>>^'-  'i 


^  ^ma>^ 


'^m^m^m, 


>)>3^3)^^äa>^  ^> 


^  :)3!)^|g^,M::^/> , 


L  ^v^\  N    :  N       r\> 


i^OmMmLQÅ 


®uomalaifeit 


Äirjrttltfuu^ett  ^eurrtit 


^Ptmituffta* 


38  45fa. 


SVENSKT-PINSKT 

LEXIKON. 


analitia. 


Helsingfors, 

•J.  C.  Frenckell  &  Son  1865. 


Imprimat 


L.   Hembn/gei 


förord. 

Om  hösten  1862  beslöt  Finska  Litteratur-Sällskapet  föranstalta  utgifvandet  af 
ett  nytt  Svenskt-Finskt  Lexikon.  Ett  sådant  var  ock  högeligen  af  nöden,  dä  å  ena 
sidan  det  af  samma  sällskap  år  1853  utgifna  och  af  Herr  Europaeus  utarbetade  Hand- 
lexikon höll  pä  att  blifva  utsåldt  i  bokhandeln,  samt  å  andra  sidan  behofvet  af  ett 
lexikon  frän  svenska  till  finska  språket  numera  med  skäl  kunde  sägas  vara  större  än 
för  tio  år  tillbaka.  Att  icke  tala  om  behofvet  af  en  dylik  ordbok  för  hela  den  stora 
allmänhet,  hvilken  med  sin  på  svenska  språket  inhemtade  litterära  och  medborgeliga 
bildning  förenat  och  förenar  det  berömvärda  nitet  för  det  finska  tungomålets  såväl 
praktiska  som  teoretiska  studium;  så  var  och  är  ett  sådant  behof  förhanden  i  synner- 
het för  landets  lärarekår  och  andra  tjenstemän,  af  hvilka  man  ovedersägligen  och  med 
rätta  kan  fordra  säker  kunskap  i  finska  språkets  användande  icke  blott  i  tal,  utan 
äfven  i  skrift. 

Att  fylla  detta  stora  och  oafvisliga  hehof,  af  hvilket  under  nuvarande  för- 
hållanden, då  åt  finska  språket  redan  också  öfverhetligen  tillerkänts  ett  lika  berätti- 
gande med  landets  hittills  vordne  officiella  svenska  språk,  en  högst  ringa  del  af  lan- 
dets tjenstemän  kan  eller  vill  anse  sig  vara  oberörd,  detta  är  ändamålet  med  utgif- 
vandet äfven  af  denna  ordbok,  som  nu  framträder  för  allmänheten.  Uppfyllandet  af 
detta  maktpåliggande  värf  anförtrodde  Plnska  Litt.-Sällskapet  åt  Herr  Studeranden 
Ed  v.  Ervast  och  undertecknad,  men  alltför  snart  såg  jag  mig  stå  ensam  derför.  Med 
nndantag  af  sidd.  14 — 29  och  43 — 66,  hvilka  herr  E.  utarbetat,  samt  af  sidd.  167 — 
180,  hvarmed  herr  Magister  Godenhjelm  enligt  anmodan  bidragit,  har  hela  arbetet 
ålegat  mig  allena,  men  detta  ingalunda  till  sakens  fromma,  då  ju  tvennes  eller  fleres 
från  olika  delar  af  landet  medförda  språkmaterial  och  mångsidigare  erfarenhet  säkrare 
hade  ledt  till' målet. 

Utgifvandet  af  förevarande  lexikon  afsäg,  på  grund  af  Litt.-Sällskapets  in- 
struktion, i  början  endast  fyllandet  af  några  brister  och  ofullkomligheter,  som  vidlåda 
det  af  Herr  Europaeus  författade  lexikon,  samt  ett  med  varsam  hand  företaget  ut- 
gallrande och  sparsamt  förökande  af  de  i  detta  lexikon  förekommande  såväl  svenska 
som  finska  ord  och  uttryck.  Sålunda  skulle  ordboken  blifvit  en  ny,  genomsedd  och 
något  tillökt  upplaga  af  den  gamla.  Men  svårigheten  att  röra  sig  inom  så  tränga 
gränser  blef  snart  märkbar  och  behofvet  af  en  mera  omfattande  svensk-finsk  ordbok 
kunde  icke  heller  förnekas,  hvarföre  äfven  Litt.-Sällskapet  medgaf  mig  större  frihet 
och  öfverlemnade  åt  mig  sjelf  bestämmandet  af  arbetets  omfång.  Derigenom  har  bo- 
ken öfverhufvud  erhållit  prägeln  af  en  mera  sjelfständig  bearbetning  och  kunnat  brin- 
gas till  större  fullständighet  än  som  fallet  är  med  omkring  de  20  första  halfarken, 
hvilka  utarbetats  efter  den  första  planen. 


Förutom  Europaei  Svensk-Finska  Handlexikon ,  hvarpå  närvarande  arbete  egent- 
ligen baserar  sig,  hafva  såsom  källor  blifvit  begagnade:  Dalins  Svenska  Ordbok,  fram- 
lidne Bokhandlaren  Sjöbloms  till  Litt. -Sällskapet  förärade,  med  talrika  handskrifna 
tillägg  försedda  exemplar  af  Europaei  lexikon,  en  af  Herr  D:r  Elmgren  gjord  sam- 
ling af  finska  ord  från  Renvalls  Lexikon,  införda  i  ett  Svenskt-Norskt  lexikon.  Fu- 
rens Finsk-Svenska  Ordbok,  Renvalls  Lexikon  till  en  del,  Meri-sanakirja  af  Stjern- 
creutz,  Suomen  Kasvisto  af  Lönnrot,  Lainopillinen  Käsikirja  af  densamme,  Nylanders 
"Finska  fåglars  finska  namn"  i  tidskr.  Suomi  för  år  1848,  Kemiallisia  Tiedesanoja 
af  Krohn,  Luonnonkirja  Schödleriltä,  Euklideen  alkeet  af  Asehan  o.  a.,  m.  fl.  till  sär- 
skilda vetenskaper  och  kunskapsgrenar  hörande  läro-  och  läseböcker  samt  andra 
utkomna  skrifter;  vidare  åtskilliga  ärade  landsmäns  till  mitt  begagnande  lemnade  dels 
med  nya  ord  riktade  exemplar  af  Europaei  lexikon,  dels  särskilt  gjorda  samlingar  af 
finska  ord  och  talesätt,  för  hvilka  gäfvor  jag  härmedelst  får  aflägga  min  ödmjukaste 
och  förbindligaste  tacksägelse. 

I  största  tacksamhetsskuld  står  jag  dock  särskilt  till  Herr  Prof.  Ahlqvist,  un- 
der hvars  verksamma  ledning  arbetet  fortskridit  från  dess  första  början  ända  inemot 
slutet.  Har  jag  vid  det  alltigenom  nödvändiga  bildandet  af  nya  finska  ord  för  mot- 
svarande svenska  varit  mindre  lycklig  och  sväfvat  i  osäkerhet,  så  har  han  med  största 
beredvillighet  räckt  mig  en  hjelpsam  hand  och  sålunda  gifvit  stöd  åt  de  nybildade  ut- 
tryckens användbarhet  i  det  finska  tal-  och  skriftspråket.  Äfven  i  det  hänseende, 
hvari  jag  för  egen  del  djerfves  tilldela  detta  nya  svenskt-finska  lexikon  ett  företräde 
framför  det  gamla,  nemligen  att  de  för  ett  svenskt  ord  utsatta  många  finska  betydel- 
serna blifvit  med  flere  exempel  förtydligade  och  för  deras  olika  användande  i  olika 
uttryckssätt  från  hvarandra  särskilda,  äfven  häri  har  hans  vänskapsfulla  hjelp  inga- 
lunda saknats.  Jag  anhåller  derföre  att  få  betyga  Prof.  Ahlqvist  min  varmaste  och  ' 
uppriktigaste  tacksamhet  för  den  möda  han  haft  ospard  äfven  för  närvarande  arbete 
för  vårt  finska  modersmål  och  dess  allt  lyckliga^-e  framtid. 

Helsingfors  i  Juni  1865. 


Ferd.  jUilmaii. 


FörkortningarDes  betydelse. 


a.  adjektiv. 

adv.  adverbium. 

alg.  algebraisk  term. 

anat.  anatomisk  term. 

arkit,  arkitektonisk  term. 

artill.  artilleriterm. 

astro7i.  astronomisk  term. 

bergs,  i  bergsvetenskapen. 

hergu.  bergverksterm. 

hibl.  bibliskt  ord,  i  biblisk  bemärkelse. 

hisk.  i  biskötseln. 

hohb.  bokbindarterm. 

hoktr.  boktryckarterm. 

bot.  i  botaniken. 

byggn.  i  byggnadskonsten. 

c.  genus  commune. 

dim.  diminutiv. 

egmtl.  egentligen. 

estet,  i  estetiken. 

/.  femininum. 

fabr.  fabriksterm. 

fam.  familiert  ord  eller  talesätt. 

farm.  i  farmakopén. 

fig.  i  figurlig  bemärkelse. 

fi.  i  filosofin,  filosofisk  term. 

fisk.  fiskareterm. 

fyrv.  fyrverkeriterm. 

fys.  i  fysiken. 

fysiol.  i  fysiologin. 

fäktk.  i  fäktkonsten. 
/.  ö.  för  öfrigt. 
föraktl.  föraktligt. 

garfv.  garfvarterm. 

geogr.  i  geografin. 

geol.  i  geologin. 

geom.  geometrisk  term. 

gramm.  grammatikalisk  term. 

handelst.  handelsterm. 

handtv.  handtverksterm. 

herald,  i  heraldikon. 

hist.  i  historien. 

indekl.  indeklinabelt  ord. 

int.  interjektion. 

tron.  ironiskt. 

jfr  jemför. 

i^tin  1=  io^onfin. 

i.fin  t=i  jotafin. 


i.ful^un  c=  jo]^onht'^un. 

j.fun  =  jonfun. 

j.!u8ta  t=  joStalEuSta. 

j.futa  =  jotafuta. 

j.fulla  t=  joHafuöa. 

i.fuHc  =  joHehtQe. 

j.fulta  1=  joltafulta.  • 

jltin  c=  joöafin. 

jgfin  =  joSjafin. 

jStfin  1=  jogtatin. 

jagtt.  jagtterm. 

fur.  juridisk  term,  i  juridiken. 

jäg.  jägarterm. 

kamer.  kameralterm. 

kem.  kemisk  term. 

kir.  kirurgisk  term. 

kok.  i  kokkonsten. 

koll.  kollektivt. 

komp.  komparativ. 

konj.  konjunktion. 

konstt.  konstterm. 

krigsk.  i  krigskonsten. 

krigsv.  i  krigsvetenskapen. 

kyrkoh.  i  kyrkohistorien. 

köks.  köksterm. 

1.  eller. 

lagt.  lagterm. 

log.  logisk  term. 

m.  maskulinum. 

mat.  matematisk  term. 

med.  i  medicinen. 

mek.  i  mekaniken. 

m.  fl.  med  flere. 

milit.  militärisk  term. 

m.  m.  med  mera. 

miner,  i  mineralogin. 

mor.  i  moralen. 

musik,  musikterm. 

mål.  i  målarkonsten. 

n.  neutrum. 

nat.  hist.  i  naturalhistorien. 

ngn,  ngt,  någon,  något. 

num.  card.  numerale  cardinale. 

num.  ord.  numerale  ordinale. 

o.  och. 

o.  a.  d.  och  annat  dylikt. 

oböjl.  oböjligt. 


o.  d.  och  dylikt. 

ardspr.  ordspråk. 

o.  s.  V.  och  så  vidare. 

pass.  passivum. 

pl.  pluralis. 

poes.,  poet.,  i  poesi,  poetiskt. 

pol.  i  politiken. 

pop.  populärt,  lägre  ord. 

prep.  preposition. 

pron.  pronomen. 

pros.  i  prosodien. 

rel.  i  religiös  mening. 

■ridk.  i  ridkonsten. 

räknek.  i  räknekonsten. 

s.  substantiv. 

sammansåttn.  i  sammansättningar. 

sjöL,  sjöu.  sjöterm,  i  sjöväsendet. 

skepp.,  skeppsb.,  skeppsterm,  i  skeppsbygge- 

riet. 
skom.  hos  skomakare. 


skrädd,  hos  skräddare. 

skämtv.  skämtvis. 

smed.  hos  smeder. 

snifk,  snickarterm. 

sup.,  superi,  superlativ. 

tekn.  teknisk  term. 

teol.  i  teologien. 

t.  ex.  till  exempel. 

trudg.  trädgårdsmästareterm. 

tunnb.  tunnbindarterm. 

v.  verbum. 

o.  a.  verbum  aktivum. 

o.  d.,  v.  dep.  verbum  deponens. 

v.  imp.  verbum  impersonale. 

o.  n.  verbum  neutrum. 

o.  p.  verbum  passivum. 

v.  r.  verbum  reflexivum. 

o.  rec  verbum  reciprocum. 

cetensk.  vetenskaplig  term. 

åkerbr.  äkerbruksterm. 


A. 


Abalienera,  v.  a.  lo^foa  maata  1.  tihiöta,  ane= 

voittaa. 
Abandonnera,  v.  a.  C^jöt.)  aÉanbctimttaa,  (uo= 

^nta  ivafuutetuSta  tait>ara§ta. 
Abbe,  m.  abtee,  Vää=munfft. 
Abbedissa,  f.  aBfcebiSfa,  ))ää=nunna. 
Abbedisskloster,  n.  abtcbt§ian4ll0§tavt. 
Abborre,  m.  af)h?en  (=nen). 
Abborrgräs,    n.  (potamogeton)  afwcncn  VUC= 

hc,  ahwtn^mta,  »ita. 
Abbot,  m.  abbotti,  :pää=^nnmffi. 
Abbotsdöme,  -stift,  n.  abbcttt^UUta. 
Abbreviation,  f.  h)f)ennt)ö. 
Abbreviera,   v.  a.    iDbcntiiä,   fatfai^ta,   !at!oa 

(lanoja). 
ABC-bnk,  ra.  aa))i6-firja,  aapinen,  aapcIuS. 
Abcdarius,  m.  ^nuétaipia  o))).n»a,  aasialainen 
Abevration,  f.  lwaIo4;aive. 
Abdikera,  v.  n.  luo^Jua  bat{itnfje?ta  1.  n>iraSta. 
Abiturient,   m.   :|)ääfetoä   1.  Iäbte\oä    cppttaS: 

abiturientexamen,  m.  läfitö^tntfinto. 
Ablativ,  ra.  abtatilro,  otanto4''o(i»i,  Dtanto=ftja 
Abnorm,  a.  epä=fu[)teinen,  c^ä4uontoinen. 
Abonnemang,  n.  titau^,  iJtjbitlig. 
Abonnent,  m.  tilaaja,  ^ptjbittäjä. 
Abonnera,  v.  a.  tilata,  i-njbittää,  ebeltä  fo|jia 
Abrakadabra,  n.  fe!a=jotfu,  tunlen  tuoma. 
Abrotsört,   f.    (artemisia  abrotanum)  aa|3rotti, 

®af)an={ataja,  !oi=maruna. 
Absentera,  v.  n.  oöa  :|.ioiSfa  1.  jääbä  :poiö. 
Absentie-böter,m.pH)UUto*laffo,fai))au8=faH"o. 
Absobit,  a.  itfe=artt>oinen,  itfe^pääöään  oletoa, 

cbboton,  toafituinen;  a.  makt,  rajaton  icalta; 

a-  vigt  (fys.)  Dman=tafeinen  :paino;  a.  höjd 

(geogr.),    forteuö   meren  ^jinnaSta;   a.  be- 
stämd, määrä=läänti5inen. 
Absohition,  f.  ft}nnin4^ääötö. 
Absolvera,  v.  a.  täljttää  (tel^tälriäniä);  antaa 

ft)nnin=^5ää§ti5. 
Absorbera,  v.  a.  (kem.)  imeä  itfebenjä. 
Abstrahera,    v.  a.   eroittaa,   eristää;    a.  från 

ngt,  etta  iufunn  ottamatta,  I^uctiinatta. 
Abstrakt,  a.  ajatuffeltinen,  ajateltu,   eristei= 

nen;   a.   tal,   storhet,  nimittämätön  lufn, 

fuurnus. 
Accelererad,  a.  (fijs.)  fiif)tt)tt)ä,  enenett)ä. 
Accent,  ra.  fovfo;  äänne  (=nteen);  (a.  tecken) 

äänne=mer!!i,  forfo=mer!fi. 
Svenskt-Finskt  Lexikon. 


Accentlös,  a.  forotcu. 

Accentuera,  v.  a.  fovoittaa,  foroiteHa. 

Accentuerad,  a.  forottinen,  foroitettu,  !oroi« 

teltu. 
Aceentuering,  f.  foroittaminen,  fovoituS,  f  o» 

voitteteminen. 
Accept,  m.  tävbe§tä=  1.  tr(agtaan=otto. 
Acceptant,  m.  ipai^taan=Dtta|a,  (unaätaja,  mof» 

faja. 
Acceptera,    r.    a.    ir>a§taan=ottaa ,    ]^i)tt?ä!)^ä; 

mafjettaicaffi  bDtreffiä,  lunastaa. 
Accis,  m.  fifä=tuUi,  mvt)mi8=»ero. 
Accisfri,  a.  fi)ä=tuttitOU. 
Ack!  int.   ai)\  \voi\  oi! 
Acklamation,  f.  |no8tunta4;)nnto. 
Acklimatisera,   v.  a.  totuttaa  ilman=alaan  1. 

itmagtoon,  ilmagtuttaa. 
Ackumpagnement,   n.    ml)ötä=foitanto,   mufa» 

foitto,  fäegtljö. 
Ackompagnera,   v.  a.   mufa=foittaa,   mvötäit» 

lä,  foittaa  (aufnn  ml.)Dtä;  fäeötää  (>!uta). 
Ackord,  n.  tiufa,  toäH=:t3U^e,  tikarna,  uvaffa, 

fuo«:tumu§,  fott>into;  (i  musik)  affovbi,  foin^ 

tu,  ääuen=nmStnu. 
Ackordera,  v.  a.  tingata,  tilata  (j.!in);  fno{i= 

tua,  \p^ia  (jstfin);  v.  n.  (i  musik)  fointua. 
Ackreditera,  v.  a.  uötoa  (j.  fnUe,  j.  fin);  U8= 

foöifeffi   tatfoa;  (handelst.)  I)i)iväöttittää  (j. 

fnta  j=futte  ral;an  faantiin). 
Ackurat,  a.  tavffa. 
Ackuratess,  f.  tarffuuS. 
Acknscliera,  v.  n.  fljnnl^ttää,  jaabala^jfi;  fään* 

tt^ä  la:t3fi=tt)noteefen. 
Acta,  pl.  n.  afia=tirjat;  lägga  ad  a.,  beittää 

feöfustelematta  1.  [iffenfä  1.  fompeifin^ 
Actor  piiblicus,  m.  fruuuun  a[ian=ajaja,  ju» 

tun  fantaja  1.  f)oitaja. 
Ackusativ,  m.  aftufatitrto,  fol^bi§ta>Da  ftja. 
Adamsäple,  n.  Stbamiu  ^jala,  furfuu  (futfun) 

folmu. 
Addera,  v.  a.  lasfca  ^t)teen. 
Addering,  f.  i)l;teen4aé!!n. 
Addition,  f.  t)^teenla8!n  =  ta^3a,  ijl^teen^laöfu. 
Additionel.  a.  fi[ä=;  a.  akt,  Iifä4'irja. 
Adel,  m.  aateli,  h)a)jaa=fäätl)  1.  4ufu,  aateli8= 

to;  (fig.)  jalouS,  l}{eixn}i}8. 
Adelig,  a.  aatelinen,  toa^aa^fääHjinen  1.  =]u« 

fninen. 

1 


Ade 


Af 


Adelsbref,  n.  aatelt§=tivia. 
Adelsdam,  f.  aatelij;»naittcn  1.  ivaiino. 
Adelsdiplom,  n.  aateltv^^tvja. 
Adelsfanan,   f.   aatcUet=ioutfo   1.  4ipuIIinen  1. 

Adelsgods,  n.  aatelte4iotDi  1.  kartano  1.  =ta(o. 
Adelskap,  n.aatclituö;  (atundtt)  antclit^tc,  tva> 

Adelsman,  ni.    aateU§-mic«i,  aatctiti^,  iim|.ma= 

fufuiucn. 
Adelsprivilegier,  n.  pl.  Qatc(té=etuutct. 
Adelsstånd,  n.  aatelisto,  wa^jaa-iääti). 
Adept,  n.  lalaufteit  tietäjä. 
Adequat,  a.  täi)beffi  waétaawa,  t)l)ben  tefcftä. 
Aderton,   num.   card.    faf;beffan4oi8ta    (fl)m= 

mentä). 
Adertonde,  num.  ord.  fal^beffaS-toi^ta  (»unen' 

t.)  (ft)mmeneö  mnen). 
Adessiv,  m.  abe-j)mu\  |tirnnte=fijvi. 
Adhesion,  f.  tartuntc,  tartnntc»woima. 
Adjektiv,   n.   laatu-fana;  a.    laatn^fanaUinen. 
Adjoint,  m.  >uava=nnvtaincu. 
Adjungera,   v.  a.  pauna  1.  cttaa  alvuffi  1.  a= 

pulaifeffi. 
Adjunkt,  m.  a^-nilainen,  apu4HH^).M. 
Adjiinktur,  m.  apnlaifen  ivivfa. 
Adjutant,  m.  ajntanttt. 
Adjö,    interj.    jää    I)!niHi§ti,    jäätäät    (nnväiSti, 

Snmalan  baltnnn. 
Adla,   V.  a.  'tei;bä  aatclifft,   aatclcittaa;   (jhj.) 

fcroittaa,  fannistaa,  iilcntää,  jalcetuttaa. 
Adlas,  V.  p.  tebbään  1.  tulla  aatelifji;   (fig.) 

foroitctaau,    tauuiétetaan;    fauniélua,    \)[i-- 

lB^6tt)ä,  jalostua. 
Adlande,   n.   aatcliffi  tcfemiiieu,   aateloitu?; 

(fig.)  jalostuttamiuen,  faunistanunen,   fau= 

nt«tuci. 
Administration,  f.  f)alIinto,I)atlttu?=f)oitc,  ftirtii» 

t)aQinto;  adm.  åtgärd,  t;aUinto=toimi. 
Administrativ,  a.   I)atlituS  =  f)cibcllinen,   fianli» 

^attinnoUinen,  l)otto=n.nroétollineu. 
Admittera,  v.  a.  taSfea,  t>ää:?tää. 
Adoptera,  v.  a.  ottaa  otto4^ojat■ie^fa  1.  -i\p 

tärefjeufä,   ottaa  1.  omintaa  la^^ietfeufa;  se 

Godkänna,  Gilla. 
Adoptiv,  a.  la|.ii'cffi  otettu;  a.   arfvinge,  otto= 

))erilltncn. 
Adress,  m.  ofoite,  mmt=firja;  (på  bref)  ab= 

resfi,  :|3äälle=firjoitu§;  (pol.)  alamainen  toi= 

h)otuéi;  alamainen  pvijntö  1-  pi)i)ntö=!irja. 
Adressera,  v.  a.  ofotttaa,  ohjata,  ncuiuoa;  (bref) 

firjoittaa    abvcéfi,  |jäällc  =  ltvjcittaa;   a.   sig. 

V.  r.  tääntää  itfenfä  (j.hin)  puoleen. 
Adresskalender,    m.   abreöfi=firja,    ofoite  =  lu= 

cttelu. 
Adresskontor,  n.  nimi«fonttori,  abreöfi=!onttovi. 
Adresskort,  n.  ajunto=fortti,  afunnou  ofoite. 
Advent,  n.  ablceutti. 
Adverbium,  n.  abluertno,  määrä=fana. 
Advis,  8e  Avis. 
Advocera,   v.  a.    ojaa   ofiaa,   fantaa   juttua, 


fuolnötaa;  fioivoiteaa,  fonfutetla;  a.  sig  till 
ngt,  afian  ajolla  ivoittaa. 

Advocering,  f.  afian  ajaminen,  jutun  lanta» 
mtuen,  puoluötaminen,  pnolustug;  foutut» 
tclemincn. 

Advokat,  m.  jutun=fantaja,  afian  ajaja,  juttu» 
ijtxxa. 

Advokatfiskai,  m  lafi  =  lviöfaali,  abtDofat=h.nS» 
faali,  afian  tarffaaja. 

Advokatknep,  n.  juttu»  l^ervan  {\\\t.  I.  mutfa 
1.  tonttu. 

Advokatorisk,  a.  (i  elak  mening)  fouffuiteiva, 
mutfttteleiva. 

Advokatur,  m.  afian  ajo,  jutun  fantamincn, 
))uotu«tuö;  muttailemincn. 

Aerodynamik,  f.  i(maitiotman=o)^Vi- 

Aerologi,  f.  ilman=ct?).M. 

Aeromeier,  m.  ilman^mtttuvi,  ilmamitta, 

Aerostatik,  f.  ilmanta)aui<  oppi. 

Aeronaut,  m.  ilman  puvjeluija. 

Af,  prep.  återges  med  gen.  (=u)  infinit.  (=ta, 
stä;  »a,  --a),  illat.  (4;=n,  =n),  ablat.  (»Ita, 
=ltd),  och  elät.  (»gta,  »Stä);  t.  ex.  ägare  af 
garden,  talon  omistaja;  höjden  af  berget, 
ivuoven  tovfuuö;  gjord  af  mig,  minun  te» 
femäni;  gjord  af  fadren,  ifäu  tefemä;  kän- 
ningar af  sjukdom,  taubin  wiOleitä;  en  tid 
af  iiundra  ar,  faban  lintobcn  aita;  föll  af 
hästen,  putoft  tjeifoifcu  feläötä;  af  god  börd, 
ln)U\iä  futua;  drick  af  detta  vatten,  juo 
tätä  ivettä;  skuggan  af  mig,  minun  iiHtrjont; 
af  tva  alnars  längd,  fal)ta  fvpuävää  ^ittä 
1.  fal)ben  tpintävän  :|?ituinen;  dog  af  ålder- 
dom, fuoli  loan^unttanfa;  för  mycket  här- 
af,  liiatfi  tätä;  dog  af  sjukdom,  hunger, 
köld,  tuoli  tautiin,  nälEään,  ttitunn;  dö- 
dad af  fienden,  ivitjoillifeu  furmaama;  du 
får  af  mig,  faat  minulta;  förskämd  af  rost, 
ruosteen  fl)ömä  1.  turmelema;  skapad  af 
fadren,  ifäu  luoma,  1.  ifältä  luotu;  jag 
dödas  af  fienden,  lxnf)oitlinen  fuvmaa  1.  tap 
paa  luinun  1.  minut;  jernet  frätes  af  rost, 
vuoéte  i\)'ö  vauban  1.  rautaa  o.  .s.  v.  det 
passiva  verbet  med  åtföljdt  af  ätorgifves 
med  aktiv  sats;t.e.x.af  honom  bliringi-ntin- 
gjordt,  Itäneitä  ei  tule  mitään  tct)bi)lfi  i. 
toimeen;  han  fick  ett  slag  af  piskeu,  fai 
piisfaKa  feltäbänfä;  af  försumlighet,  ^no= 
timattomuubeSta,  huolimattomuutta;  en  bild, 
gjuten  af  guld,  fullaeta  iimlettu  fuiiHr 
bordet  är  af  träd,  ^iil^tä  on  punota  1.  pui 
nen;  verktyg  af  träd,  jern,  puinen,  rau 
täinen  falu;  flicka  af  sällspnrd  skönhet, 
erin»omaifen  fauniö  tijttiJ;  vis  af  skadan,  , 
^t^at>ingo§ta  iviifaö;  född  af  fadren,  fljntt)» 
nt)t  ifäötä;  af  det  ena  ordet  föds  det  andra,  ' 
fana  f  anasta  f^ntt)^;  dog  af  ett  sår,  fnoU  ■ 
i^aaiimSta;  en  af  dem,  ^{fi  l^eiStä;  mån- 
gen af  oss,  moni  meistä;  hälften  afäplet,  , 
puoli  omenaa;  en  bit  af  brödet,  fappale . 
leipää;   en  af  mina  vänner,  l)tfi  l}Stän?iä^ 

I 


Af 


A  f  cl 


lii;  andra  upplagan  af  ordboken,  tcilicii 
painos  fana=ftijaa;  jag  älskar  af  allt  hjer- 
ta,  raiaétan  fatfeSfa  fl)bäitiegtäni;  bröt 
skaftet  af  yxan,  taittoi  »arven  tirix^eeStä; 
du  vet  ej  af  denna  sak,  et  tiefcä  täétä  a= 
fia^ta;  af  det  sagda  följer,  fanotuéta  tu» 
iee;  af  honom  blir  ingenting,  l)äne§tä  ei 
tule  mitään;  Kungen  af  Danmark,  Xani^ 
tan  funinga§;  komma  af  sig,  tulla  Itämille, 
{;äfeltt)ä,  jefaantua;  rädd  af  sig,  axta  luon» 
noStanfa;  hatten  af!  {;attu  ^^tnö!  sabeln  är 
af  (bruten)  fa)}eU  on  jjoiffi;  blifva  af  med 
ngn,  ).^äägtä  j.fuSta;  blifva  af  med  ngt, 
labottaa  j.fin;  göra  af  med  ngn,  mcnet= 
tää  1.  ta).>|3aa  jofu;  afarbeta,  o.  a.  ver- 
ba  med  af  ställas  ofta  skilda,  t.  ex.  ar- 
beta af;  vägen  tar  af  till  höger,  tie  eviää 
öifealfe  fäfcetle. 

Af,  adv.  (i  sär,  i  tu)  :^untfi. 

Af  och  an,  af  ocli  till,  adv.  cbe^tafaifiu,  C- 
beö  ja  tafaifin. 

Afarbeta,  v.  a.   &  n.  tl^öflä  mafjaa. 

Afart,  m.  fiir»u4aii;  Iaji=muutc. 

Afbalka,  v.  a.  tet)bä  njält^feinä  1.  Iai(.>io;  e- 
voittaa  iviäli=jeinällä  1.  laipioHa. 

Afbalkande,  n.  laipiolta  1.  iuä(i=feinätlä  evoit- 
taminen. 

Afbalkning,  f.  tatpio,  lr»äU=feinä. 

Afbarka,  v.  a.  foloa,  fuovio,  figfoa. 

Afbarkning,  f.  folomiuen,  fuovimineu,  fi8to= 
minen. 

Afbedja,  v.  a.  vufoida  1.  pXjXjtää  (i.fn(ta)  an  = 
teeffi  (j.fin);  rufonfiella  päältä  1.  poigtaa. 

Afberga,  v.  a.  tocta  (=foan),  fovjata;  a.  en 
åker,  leifata  ctoa;  a.  en  äng,  tel;bä  1.  niit» 
tää  ^einää. 

Afbergning,  f.  fefoamineu;  cIon=!orjuu,  leif- 
faaminen,  leitfuu;  niitto,  Ijeinän  teto. 

Afbeta,  v.  a.  f^öbä  1.  fljöttää  patjaafft. 

Afbetande,  n.  -tning,  f.  fl)i5mincn,  fl)i3ttö, 
ft)  inttäminen. 

Afbetala,  v.  a.  maffaa,  fnovittaa;  a.  på  ngt, 
maffaa  1.  fuovittaa  iväbän  j.fin. 

Afbetalning,  f.  maffn,  mafiun^juorituS. 

Af  betsla,  v.  a.  viifua  fnitfiöta  1.  fuitfet. 

Afbida,  v.  a.  cbottaa,  obcteda,  «javtca,  lvav= 
rota,  fofottaa. 

Afbidan,  f.  -ande,  n.  cbotuS,  obottamiuen,  cbot^ 
teleminen,  njartoominen;  under  afbidaude  1. 
afbidan  af  ngt,  j.fin  obottaeöfa  1.  u^avtoesfa. 

Af  bil  a,  v.  a.  »eiStää. 

Afbilande,  n.  -ning,  f.  toeigtäminen;  toeisto. 

Afbild,  m.  fuiva,  mufanö;  hans  a.  [;änen  fu= 
«jaifenfa  1.  nätLnjcniä. 

A  f  bilda,  v.  a.  fuumta,  fuivaiUa;  a.  sig,  v.  r. 
futDautua,  fmcae^tna. 

Afbildande,  n.  -ning,  f.  fuluaamincn,  hlWah 
leminen;  fuirans. 

Afbildas,  v.  p.  fun>ataan;  fuluantua. 

Afbinda,  v.  a.  fatfaiéta  fitomalla,  ^urtStaa 
jiteellä  poiffi. 


Afbindning,  f.  poitfi^fitomiuen,  fitomalla  fat* 

faifeminen. 
Afbita,  v.   a.    pnwa   1.   pnraiöta   poifti,    (ett 

stycke  a/  ngt)  l;autata  I.  puvva. 
Afbiten,   a.  (bot.)  fatfottu. 
Afblada,  v.  a.  tef)tiä,  viipiä. 
Afbladande,    n.    -daing,    f.  lel)timincn,  vit|>i= 

minen. 
Afbleka,  v.  a.  ^ralaicttelta,  iwaalennetta. 
Afblekaa,  v.  n.  umaleta  (=nen\  ttmaligtua. 
Afblåsa,   v.   a.  pul^altaa  1.  (tuuli    lennättää 

^UMé   1.  uloS    1.    poitfi;    a.    ea    riksdag,    lo» 

i^iettaa,  päättää  tonucn  foittami)eIIa. 
Afborsta,  v  a.  f;arjata  1.  fntia  poig  1.  pul}taaffi. 
Af  brinna,   v.  n.   palaa   poig,   pataa  povotfl  1. 

fotonaan;    (um  sl.jutvapen)   laueta  (»fean\ 

JVttvä. 
Afbrott,  n.  fegfeiUmninen,   feifal;bn6,  pöfä^» 

bl)é;  eötc,  UHac^tuc*;   cvoitug;  utan  a.,  i)tiu 

tämättä,  l^evfcämättä,  taufoamatta;  göra  ett 

litet   a.,    teöfei)ttää    luäl)än;    med    a.    fuu» 

rottain. 
Afbruten,  a.   fatfatötu,  fatfennut,   fatfennai= 

nen,  poitfinainen,  taitettu,  taittunut,  taitun* 

nainen. 
Afbrutot,  adv.  (tala)  fatfomatfa  (pu^ua). 
Afbryta,  v.  a.  fatfaista,  fatfoa,  taittaa,  pan» 

na  1.  murtaa  poiffi;  a.  ett  tai,  feSfel)ttää,  1. 

fatfaigta   pn[)e;    a.    tystnaden,    tauottaa  1. 

laffauttaa    >yait=cIo;    a.   vänskapen,    i)ext' 

tä  (=feän)  1.  luopua  i)gtät»t)t)beötä;    a.   ett 

arbete,  jättää    tl}i5   festen,  tauota   1.  ])txtt'd 

tefemäötä. 
Af  brytas,  v.  p.  fatfcta  (=ean),  tatfeiCa,  täit» 

tua;  fe§fei;tt}ä,  jääbä  feöfen. 
Afbrytcing,  f.  tcv^tciutämiuen,  fegfei;ti)mineu; 

taitos,  fatfeama,  tvUfatfcmineu. 
Afbräek,  n.  umlnnfo,  ci^te,  t)aitta. 
Afbränna,    v.    a.  polttaa;  (ett  fyrverk,  en  ka- 

mm)  ft)tt)ttää,  laufaiSta;  (äng,  grässtubb  &.C.) 

n^ievtää,  fijbettää,  polttaa. 
Afbrännande,  n.  -ning,  f.  polttaminen,  fl)tt^ttä= 

minen,  laufai[eminen,  tvievtämincn,  ft)bet^8. 
Afböja,    V.  a.    »»ääntää   1.  taiumttaa    peitti, 

fääutää  1.  luäiötää  poiö,  muuttaa  fuunta; 

poistaa,  estää,  f)äätää. 
Afböjande,  n.  ^»oiffi  toääntämineu;  poistamt» 

nen,  estäminen. 
Afbön,  f.  anteeffi=anomuS. 
Afbörda,  v.  a.  [befria  sig)  pnvtauttaa,  puvfaa 

(päältäniä),  (en  skuld  o.  s.  v.)  maffaa,  juorit» 

taa,  fotoittaa;   a.  sig,  v.  r.  (en  beskyllning), 

poistaa;  (om  foder)  lasfea,  juosta,  purfaa 

iuetenfä. 
Afbördande,  n.  maffu,  fuorittaminen,  fuorU 

tnS,  fotcittaminen,  poistaminen. 
Afdagataga,  v.  a.  lopettaa,  tappaa,  nutistaa, 

fuolettaa. 
Afdagatagande,  n.  lopettaminen,  lopetuS,  tap» 

paminen,  nutiStuS. 
Afdamma,  v.  a.  pieffää  1.  pul)bistaa  tomu  1. 


Afd 


Afl 


pöh)  ^ctä;  ^nil;biötaa  tcntn^ta  l.  pölistä,  to- 

inuttaa;  v.  n.  tLMiiiita,  Röhitä,  ^.''cdjuä  Kiinteä. 

Afdanka,  v.  a.  cvcittaa  unvai?ta,  iHtnua  Uuraita. 

Afdankad,  a.  anrasta  eroitettu,  n.nrfa-l;eitto. 

Afdaiikning,  f.  tinraöta  eroittatitinen,  wixaU 

ta  pans>. 
Afdela,  v.  a.  jafaa,  jacttan,  Iuo!ittan,  ercittaa. 
Afdelning,    f.    jafainiucu;    o\a,   jacS,   luoKa; 

ofa=fitnta,  cfaeto;  {i  frölnm)  icterc. 
Afdelningsvis,   adv.  luofittaiii,   cfittain,  fuo!^ 

f  a   1.   ofa   erältä;    cfafumtittain,    ofa=!unta 

erättään  1.  ferraöfaau. 
Afdika,  v.  a,  ojittaa. 
Afdikning,  f.  cjtttaiiiiuen,  ojituS. 
Afdrag,  n.  poiiS=lveto,  otto,  jcä^ennijö;  (trycJO 

painama. 
Afdraga,    v.    a.   wetää    1.    Ottaa    poiö,    iuetää 

faitti;  eroittaa;  (hud)  fettää,  m)(teä;  (tnjck) 

painaa. 
Afdragande,  n.  poiö=lvetäunncn;  painaminen. 
Afdragssumma,  f.  poisiveto  »fnmma,  iinit;en= 

nl)8=fumma  1.  =määrä. 
Afdrifning,  f. pul;biötamincn, futaaminen;  aja== 

minen. 
Afdrift,  m.  forto,  ajo,  f^rjään^ortumiuen. 
Afdiifva,   V.  a.  ajaa;  (skepp)   ajaa  I.  fortaa 

fVvjään;  (metall)  futata,  futattaa,  pubbistaa 
Afdrypa,   v.  n.  waliici,  tpuctaa,  tippua  poiä; 

V.  a.  toaluttaa,  tiputtaa. 
Afduka,  V.  a.  forjata  pöDtää  1.  pi5vbältä. 
Afdukning,  f.  pi5i)bän  forjau^. 
Afdunsta,  v.  n.   bötorvtä   (  t)än)  1.  I)öl)räf;tää 

1.  I)aif)tua  poiv^,  luiUMbtaa;  v.  a.  I)i3i)ri)ttää 

i^aifjbuttaa;  ^till  tMnhrt)  fnimiiu. 
Afdiinstande,   n.    I)Lh)n)änunen  1.  böl)rä()l}S  1. 

{)i3^rät)täminen,  tniwal;tamincn. 
Afdunstning,  f.  i)ö'i}VX). 
Afdåna,  v.   n.  taintua,  pi)i3rtt}ä,  mennä  taiu' 

nuffiin. 
Afdånad,  a.  taintunut,  pljört^ntjt,  pt}Drri)fftS= 

fä  1.  tainnuffisfa  oleitja,  tainnutfiin  menni^t. 
Afdämma,  v.  a.  fulfea,  fa()vata  (  paan),  pa= 

bota  (4oan\ 
Afdämning,  f.  fulfcmiuen,  futjeuta;  futfn,  pa» 

to;  fnlfenmuö,  patcomus. 
Afdömma,   v.  a.  IcpuUife^tt  tuomita  (4fen\ 

päättää  (afia),  ratfaiifta  .riita). 
Afdömd,   a.   loputtifeétt    tnomittu;    päätettp, 

ratfaiätu. 
Affall,  n.  (från  ngn  t.  en  sak)  tncpumnvS  fuo= 

puminen,    ertaneminen    (j=tne;ta),    bctttämi= 

nen,  peitto;  läbteminen,  untotaminen  iji^tfin); 

(qvarlefvor)  faritfeet,  täf)be,  ruuppu,  rupa 

putu;  (vattnets)  Iäf)ti5,  la^tu;  (sluttning)  lai- 
ta, rinne  (=teen),  tt)iettätDl}tj8. 
Affalla,  V.  n.  pubota  (=toan),  putoiöa,  lät)teä 

ipuotaa;  (från  ett  parti)  luopua,  erfanta,  eritä 

(J0ttin);  bcittää,  jättää;  (magra)  lail)tna,l)Di 

faljtua,  furta(;tna,  raueta   (4eau);    (om  löf) 

putoitla,  f  arista,  »arista;  (om  gräs,  blom 


mor)  taintua  (^m),  menel)tt)ä,  furtaötua,  la-- 

riéta;  (sjut.)  {aiUa  tuulen  fuu^un. 
Affalsa,  V.  a.  fartoia  pul;taaffi  (na[;fa). 
Affatta,  V.  a.  (i  skrift)  firjoittaa,  laatia,  tel)- 

bä,  fommitella;  (på  karta)  panna  fartalte, 

ottaa  farttaan,  fartoittaa. 
Affattning,  f.  fommitu§,  fommittamiueu;  fir= 

jcitU'3,   firjoittamincn;   tartatle   paneminen, 

farttaan  otto. 
Affeja,  V.  a.  tirtaötaa,  pul;bistaa,  fiiloétuttaa. 
Affekt,  m.  mielen 4iifutu§  1.  =tutjoituS,  tun- 
non tul)citnt^. 
Affektera,  v.  a.  teeöfenuettä  («tcleu),  tefel)ti}ä, 

olla   ole»inanfa,   näijtelta    oltaffenfa,   Inn- 

leteaa. 
Affekterad,  a.  tcct^fentclcioä,  tee^Jteuueltt),  te^ 

fo-mielinen,  oleiim  olcunnanfa. 
Affieiei-a,  v.  a.  umifuttaa  ij.fubuu). 
Aftila,  V.  a.  unilata  poiö  1.  poiHi  1.  tafaifefft, 

filcäffi. 
Afliliera,  v.  a.  t/ljbiötää  itfeenfä,  ottaa  1.  fut= 

fna  i)I;tel)teenfä. 
Affinitet,  f.  (kem.)  tatpumuS. 
AfHima  sig,  v.  r.  eritä  (4än),  pääetä  irti  1. 

iuapaaffi;  fuorittaa,  tpi)bt)ttää. 
Af  fira,  v.  a.  (sjöt.)  laSfea;  se  Fira. 
Aflirmativ,  a.  ml)ötä=määväineu. 
Affisch,  m.  ilmoituS=papert,  ilmoitin,  ticbov^. 
Affix,  n.  luote,  liitännäinen. 
Affjä;la,  V.  a.  fnomuötaa. 
Afliy(a,  V.  n.  truotaa  1.  umfna  1.  juosjta  tui= 

unin  1.  poiö. 
Afllyfande,  n.  -uing,  f.  fuiu>iin  1.  poi^  juof* 

femiuen,  juoffu,  valuminen,  u»uoto. 
AfUytta,   V.  a.  muuttaa   poiö;  v.  n.  fiirtljä, 

läbteä  1.  muuttaa  poiö. 
Affia,  V.  a.  ni)lteä,  fettää,  feti^tää. 
Affordra,  v.  a.  toaatia  1.  pti^tää  1.  anoa  poiö 

(j.fulta  jtfiit). 
Affordran,  f.  tt)aatimu§,  ptj^utiJ,  anomut^. 
Afforma,  v.  a.  fntt^ata  toifen  fnu\in  jälteen 

1.  muotoifeffi,  fopioita  (=tfen)   fuu>aa,  mno- 

bo«taa;  tebbä  faa»aa. 
Affyra,  V.  a.  lanf aiota. 
Affällig,  a.  I)eitto(ainen,  u8foäta4nopnja,  ne- 

f  on  l)  eittänet. 
Affällighet,  f.  luopuluaifuus;  luopuminen,  l;t)l= 
fääminen;  tnopumifcn   1.   iHjlfäämifen   tila,. 
luopumuö=tila. 
Affllllng,  ni.  uöfcn--l)eitturi,  U'3fon4)eittäjä  1. 

I;i)ltaäjä;  luopio,  Ijeittolainen. 
Affär,  m.  toimi,  toimitut,  afia,  \}x\ti)^;  ita- 
rat; tappelu,  ottelu;  i  affirsväg,  afioiéfa; . 
sköta  a — er,  toimittaa  afioita,  pitää  f;uoli 
toimista   1.    aftoiSta;    kinkig    a.,  paf)a  1. 
U^oifea  afia;  vinstgifvande  a.,    ivoitoÖinen 
1.   ^Vöti^ifä    toimi    1-   XjXitXji;   hau    har  då- 
liga a — er,  l)än  on  bitcni^iSfi  u^aroisfa. 
Affärd,  m.  Iäl;ti5;  ero;  loppu. 
Affärda,   v.   a.    lähettää,    eroittaa;     (en  sak) 


A  ff 


Af  h 


lopettaa,  :^äättää;  (föraktl.)  futltaa,  )3auna 

meuenmän. 
Affärdande,  n.  :|)ot§=Iä]^ettäintncn  1.  4'ä^iii)%, 

eroittammen,  eroitug,  To^jetuS,  päättäminen. 
Affiirsbref,  n.  afta=firje,  tctmi=  1.  afta=ttrjelraä. 
Affarsbvrå,  m.  tOtmttUÖ=tcnttOvi. 
Affärskarl,  -mau,  m.  tohntnto^mieS,  toimiin 

1.  afici(;in  tottunut;  (kommissionär  l.  agent) 

afioitfija,  afia=mie8. 
Afföda,  f.  jäU'een=tuIen)ai[et,  fnfu;  (menniskors) 

fifiö;  (djurs)  )pt>\im  (=een),  ^^oifumuö. 
Affölja,  V.  a.  Jaattaa,  tä{;ettää,  jättää;  låta  a., 

Iä()ettää  mufaan  1.  nnjötä. 
Afföra,  V.  a.  tnlettaa  1.  toiebä  ^^oiö;  (i  räk- 

nincjar)    ^auna  maffctufft,  fuitata;  I)cittää 

1.  :|Ji)t)l;fiä  )}oié;  (purgera)  perata  (=!aan)  1. 

riffoa  ivatfaa,  puoltaa,  tvt)jentää,  ayaa.  h3e> 

telalle,  utogtaa. 
Afförande  medel,  n.  Ii3atfaa4^er!aaj»a  1.  ulo8= 

taica  aine. 
Afföring,  f.  tar))een  tefo,  »atfan  ^5evfau6. 
Afgift,  m.  maffu,  tulli,  »ero. 
Afgifva,  V.  a.  antaa,  tet^bä. 
Afgif vande,  n.  antaminen,  anto,  tefo. 
Afgjord,  a.  määrättt},  toisfi,  tietty,  !ieltämä= 

tön;  se  Afgöra. 
Afgjordt,  adv.  tobetla,  toi8f{§ti,  !ieltämättä. 
Afgjuta,  V.  a.  Vaalaa,  tel;bä  h^alamalla. 
Afgjutniug,  f.  toalaminen,  hjalelma,  ixialanne. 
Afglödga,   V.  a.   fuumentaa,   fuumentamaUa 

erittää. 
Afgiiaga,  V.  a.  järfiä  1.  faluta  (=uan)  I.  !al= 

\vaa  1.  natevtaa  :|JoiS  1.  |5oiffi. 
Afgnagande,    n.    -ning,    f.    ^oiö  =  järfiminen, 

).ioiö=!aluaminen,  ^lois^farruttaminen. 
Afgnida,  -gnugga,  v.  a.  ^ieroa  1.  l^ievtää  1. 

l)innittaa  1.  tit;nnttaa  :|)oi§. 
Afgrund,  m.  )^Dt)iattoniung;  (djup)  fuilu,  ftj= 

n.n)i)ö;  (fig.)  fabotuö;  lyorna,  ^eltoetti. 
Afgrundsaude,  m.  temi^D,  \<\xvi,   ^al;alaincn, 

tabotuffen  l;enti. 
Afgrundslik,  a.  ^a^laiS=,  fabotuffen. 
Afgrundsläga,  f.  f)ornan=tnli,  rieta§  ^imo. 
Afgrnndslöje,  n.  ipal)alaiS-^  1.  t}ornan=nanru. 
Afgud,  m.  el)ä»iumala. 
Afguda,   V.   a.   jnmalcittaa,  ^itää  jumalana, 

tet;bä  jnmalaffenfa. 
Afgndabeläte,  n.  -bild,  m.  e^ä=jutnalan  !utt>a. 
Afgudadyrkan,  f.  e)iä=jumalan  ^altoelnS,  c^^ä= 

jnmalnn^. 
Afgudadyrkare,  m.  e^ä=jnmalincu,  e|.\i=jumaä 

ian  v>ain)elija. 
Afgud ahus,  n.  e^iä^jumalan  l)uone  1.  firtfc. 
Afgudasvar,  u.  e)5ä=jumalan  iimjitanö. 
Afguderi,  n.  e).Hi=jumaluuS,  e)Jä=jumalan  )i;>ah 

tveluS,  jnmalattomnu?. 
Afgudisk,  a.  e^ä4umalinen. 
Afgå,  V.  n.  Iäl)teä  1.  mennä,  erota  (--oan),  e= 

retä  (--tenen);  fnlna. 
Afgäng,  ni.  lähtö,  V^c^iö^uieno,  ero,  evfcncmi» 

nen;  fulnminen,  irälienn^e. 


Afgängsbetyg,  n.  ^jääfö^cbiötné. 

Afgäld,  c.  (lagt.)  icero,  t»ucro=matfn. 

Afgärda,  v.  a.  aibata  eritlenfä,  eroittaa  iväli» 
aibatla. 

Afgärda,  a.  (kameralt.)  a.  by,  fi)bän=maan  fci- 
lä;  a.  hemman,  uubi8'talo,  fi)bän»maan  ta= 
lo;  a.  åker,  um:>3i  =  )^elto,  :)3elto   eri^aituu!» 

Afgöra,  V.  a.  ^^dättää,  ratfai§ta;   jag    tager 

det  för  afgjordt,  miuun  mielestäni  on  fe 

fofonanfa  tciöfi  afia,  ^jibän  fen  il^au  Moax= 

mana. 
Afgörande,  n.  ^^äätöS,  ).^äättäntinen;  målet  är 

under  a.,  afia  on  ^^äätettän^änä. 
Afgörande,  a.  (vigtig),  ratfaifenm,  tävfeä,  täi)» 

iDellinen,  mal;tinen. 
Af  hacka,  v.  a.  l;afata  ^oiS  1.  ^oiffi,  ^aloittaa. 
Afhaka,  v.  a.  ^sääötää  l)aoiSta  anti,  aufaieta, 
Afliakning,  f.  Ijalam  1.  l)aoiéta  aufominen  1. 

^säästäminen. 
Afhalka,  v.  n.  liufna  1.  liufa^taa  1.  ittievä^* 

tää  :t^oiS  1.  ftjrjään. 
Af  handia,    v.    a.    (af tala)    feSluSteöa,   toimit' 

taa;  (i  skrift)  aineellifeéti  firjoittaa,  felit= 

tää,  efitellä,  tuttia. 
Afhandling,   f.    (aftal)    feSfugtelemuS,    toäli=^ 

^ul)e,  fuoStumuS,  wäli»tirja;  (skrift)  aineel= 

lincn  tirjoituS,  efitelmä,  tutfinto,  tutfelmuS. 
Afharka,  v.  a.  f)arata;  farl)ita. 
Afhjelpa,  v.  a.  auttaa,  :parantaa,  ^.loiStaa,  ti?l)^ 

bt)ttää;   a.  med  behörigt  slut,    lo^JuUifeStt 

:|)äättää. 
Afhjelpande,    n.   auttaminen,   Vaarantaminen, 

^.larannnS,  :|)oiSto,  tt)t)bt)tl)S. 
Afhngga,  v.   a.  Ijatata  Jpoiffi,   tl}t.nötää,   fat» 

faista. 
Afhuggning,  f.  :|5oiffi=f)affauö,   fatfaifeminen, 

ti)^jistäminen,  tlj^sist^ö. 
Afhytia,  v.  a.  I)i3t)lätä  ^oiS  1.  tafaiictfi. 
Afliysa,  V.  a.  (hemman)  l)äunttää,  panna  au= 

tiotfi;  (en  åbo)  ajaa  ^oiS  tilalta,   l^iätää. 
Afhalla,  v.  a.  eStää,  ).ntätl}ttää,  l;äätää,  tor= 

jua;   (älska)   )5itää  In^^änä,   fnofitella,  xa-- 

faStaa;  a.  sig,  v.  r.  ^nbätt^ä,  )M)ft)ä  eriHän- 

fä  (jstfin);  olla  nauttimatta. 
Af  hållande,  n.  jsibättämiucn,  estäminen. 
Afliållen,    a.   (älskad)    {}X)\vma    ^.nbctt^,    fuo» 

fittu,  rafastettu. 
Afhalla,  v.  a.  laaiaa.  (^i>\i). 
Afhälhiing,  f.  (^^ois)  faatautiuen. 
Afliämta,  v.  a.  noutaa,  tuoba  (|''OiS),  )5eviä. 
Afhämtning,  f.  noutaminen,   nouto,   )3erimi» 

nen,  tuominen. 
Af  hända,  v.  a.  toiebä  1.  ottaa  )5oiS,  ).talja8tao, 

menettää,  rijöötää;  (Ufvet)  furmata,  ta)3)3oa; 

a.  sig  ngt,  v.  r.  menettää,  fuluttaa,  mt)l)bä 

)jcis;   Inc^ma   (jstfin);   (Hfoet)   furmata   1. 

menettää  1.  ia^fs^^aa  itfeufä. 
Af  händande,  n.  ryöstäminen,  r^öStö,  )3alja8= 

taminen,   ^.HiljaStuS;  luopuminen,  menetijS, 

furmaamiuen. 


Afh 


All 


Afhändelig,  a.  vi)ögtöu  1.  nienetvt)cn  alainen; 

)jci§=annetta>va ;  hioirutcttaitia. 
Afhängig,  a.  alamainen,  tt(anan=ataincn,  tc>i= 

fcn  tat^bo^fa  clenm. 
Afhängighet,  f.  itiaHan^alaijuuö. 
Afhulja,  V.  a.  )3aljaStaa;   (fiy.)   palJMtaa,  \U 

mi  jaattaa  1.  tucba. 
Afhöljniiig,  f.  |>alja^tamineu,  :|Jolja§tU'g. 
Afhöra,  v.  a.  huinncUa  (4elen),  fuuUella  (»te» 

Ien);  (nttnen)  fuuluéteHa,  fuulta,  f^fellä. 
Af  hörande,  n.  funntelemincn;  (vittnens)  !uu» 

luStelcminen,  fiifeleminen. 
Afjemka,  v.  a.  tafata,  tafoitcCa,  laitella,  fc» 

laitella;  a— s,  pass.  tafcta,  (=can),  tasoittua, 

mufaiitua. 
Afkamnia,  v.  a.  tammata  (»)>oan)  1.  fu!ia  1. 

f)arjata  ^cig. 
Afkanta,  v.  a.  reunata,  cttaa  1.  Icifata  \x\x- 

jät  1.  reunat  :peiö. 
Af  kantande,  n.  -ning,   f.   reuuaaminen,  rcn= 

nain  otto  1.  leiftaaminen. 
Afkapa,  v.  a.  (sjvt.)  l^atata  1.  Uicbä  :|Joi{ti. 
Afkasta,  v.  a.  luoba  1.   teiSfata  1.   licittää  1. 

riifua  ^oiS   1.   ^Jiiältänfä;   (om  en   egendumj 

tuottaa,   antaa;   denna  egendom   a — r  lOu 

tunnor,    tämä    tila   tuottaa    100   tl)nnl)viä, 

täetä  tilalta  läl)tee  100  ti)nnl)riä. 
Af  kastning,  f.  fato,  tulo,  läl)tö,  irilja,  auto, 

faaliS  (4iu),  n.moben»tulo. 
Afkimma,  v.  a.  (tunnh.)   h)öbä  1.   foll)ia  lai» 

bat  (astiasta). 
Afklaga,   v.  a.  iTjalittaa;   ^valittamalla  ^^ciö» 

taa  1.  eötää,  e^)uuttaa. 
Afklaina,  v.  n.  jeletä  (»fencn);  (om  himmein) 

fecStijä,  feletä,  felttä  (»Itiän). 
Afklippa,  V.  a.  leifata  Voitti,  feritä  (»tfcn); 

(genom  klippning  a/bilda)  leifata  j=htn  tutoa. 
Afklyfva,  v.  a.  ^alaigta  (»faifen)  erillenfä,  !;«» 

laista. 
Afkläda,  v.  a.  riifua,  ottaa  ^>oiS;  a.  sig,  (all 

blygsel   o.  s.  v.)    iuopua    l;änjl)Stä,    tieltää 

faifti  luipl)  j.  n.  e. 
Afklidd,  a.  viifnttu,  alaStoiu,  Viilj^i^ötcttu;  va- 
ra a.,  olla  alaeti  1.  »raatteitta. 
Afklämma,   v.  a.   vutiStaa   1.   ^uviStaa  1.  ^.^u= 

fevtaa  :poitfi  1.  irti  1.  \m^. 
Afknappa,  v.  a.  niutcntaa,  tr*ä[;entää. 
Afknappning,  f.  iräfientämiucn,  lräl)cnni)S. 
Afknipa,   v.   a.   niptetää  1.   uäpii?tää   poiS   1. 

).ioitti;  (figO  unebä  1.  ottaa  1.  pufevtaa  (j. tulta). 
Afknyta,'v.  a.   aufaiSta  1.   aiwata  I.   iniäStää 

fclmuSta. 
Afkok,  n.  feitoö  (»tl'cui,  fcitc,  tcitäuuc. 
Afkoka,  V.  a.  teittää,  ficluittaa,  uuttaa. 
Afkokande,  n.  fcittämiiicu,  uuttaminen. 
Afkokning,  f.  uutoi?,  ticbutUiJ,  feite,  teitoS. 
Afkomling,  m.  fitiö,  jäUciucu. 
Afkomma,  f.  fitiö,  fufu;  jäUeifet,  jälfecn^tu» 

lea^aijet  (j^l-);  (djurs  a.)  poitue  (=een),  ^oi-- 

tumuss,  )5eiuus. 
Afkopiera,  v.  a.  fo^noita  (4fen),  jäljentää. 


Afkoppla,  V.  a.  ^äästää  1.  laSfea  fal;leista. 
Afkorta,  v.  a.  It)l)entää,  »äbentää. 
Afkortande,  n.    -ning,    f.    leventäminen,    ItJ-^ 

l)enut)S,  lcäl)enni}S,  l^elpotuS. 
Afkorta?,  v.  p.  Iij^emietääu,  Itjl^cntijä  (»ncu), 

»iiSlientiiä. 
Afkortningslängd,  m.  iijäl;ennl)6=firja. 
Afkratta,  v.  a.  bavata  1.  fuopina  Vul)taaffi  1. 

taiaifetfi. 
Af  kunna,  v.  a.  julistaa,  fuuluttaa,  julfaiSta, 

tel;bä  tiettäträ![i,  antaa  tietää. 
Afkuniiande,   n.  julistaminen,  juliStuS,   fuu» 

luttamiuen,  fuulutus. 
Afkyla,   v.  a.   jääl^blUtää,   !ölmentää,  »iiliS» 

tää,  foilwaStaa;  (fig.)  laimentaa;  bli  afkyld, 

jääbtuä,  nnilistt)ä;  a.  sig,  v.  r.  jpiltpasteHa, 

untpcttella. 
Afkylare,  m.  I)til)=aStia,  jäälibl)ttäjä,  jääbbi?tin. 
Afkylas,  v.  p.  jääbtuä,  tpliuetä  (»nen),  n?ii» 

liétl)ä;  (fig)  laimeta  /^ncu),  tplmetä  (=neu). 
Afkylning,  f.  jääl)bi)ttäminen,  jääl^bl^t^S,  »ii» 

liStl}S,  »il»aStuS. 
Afla,  V.  a.  fiittää,  fiitettä;  (gods)  l)au!tia. 
A  tl  as,  V.  p.  fijitä  (=tiän),  fiitä  (»tiäti). 
Afiagring,  f.  terroituS,  ferroStuminen. 
Afiande,  n.  fiiltämiucu,  fiit^S,  fiitäutö. 
Aflassa,  v.  a.  puvfaa  1.  tpljjentää  fucvmaa  1. 

fältttljStä. 
Aflassaiide,    n.    -ning,    f.  tuovmau    1.  jäll)tl}f» 

fcn  f.Htrtamineu  1.  n)l)jenni)S. 
Aflasta,  V.  a.  pnirtaa  l.  t^bjeutää  laStia,  laS» 

tata  1.  läbettää  dainjaHa  joboutin). 
Aflat,  m.  fi}nniu»auue  (»teen)  1.  »päästi). 
Aflatsbref,  n.  auuc»firja,  fenti»fuitti,  fl)nniu' 

)>ääéti5»tuitti. 
Ailatskrämare,  n.  anteen»faup^)ia8  (»aan),  f^u» 

nin»päästön  mijöjä. 
Afieda,  v.  a.  jobbattaa  1.  fääntää  1.  hjäistää 

1.  Jinettää  1.  lafifea  1.  juotfuttaa  :poiS,  ftjrjiS» 

tää,  poistaa. 
Alledare,  m.  poiS»jol)battaja,  roäiStäjä,  poiS' 

taja;  (kem.)  jobtajaiucu. 
Alledniug,  f.  pcis^jobbattamiueu,  poistaminen; 

laSfeminen,  poi^^obto,  »äistö,  poisto. 
Aflefvor,  f.  pl.  jäänuös,  jäte,  täl;be. 
Allelse,  f.  fiitäuti5,  fiittämvS. 
Afleuina,  v.  a.  antaa,  jättää,   antaa  1.  jättää 

pois  1.  uloS. 
Aiiemnande,  n.  jätti?,  aitto,  uloS»antaminen. 
Afleverera,  v.  a.  toimittaa  ^oiS,  antaa  uIoS, 

jättää;    a.  någonstädes,  jättää  1.  tttieba  jo» 

I)onfin. 
Atieverc.ing,  f.  poiS»toimituS  1. toimittaminen. 
Atiida,  V.  n.  tuotta. 

Allidande,  n.  fuolemiucn,  fuclema,  fuolo. 
Atiiden,  a.  fuoUut,  uminaja. 
AfJifva,  V.  a.  tappaa,  fuolettaa,  fuvmata. 
Aflifvande,  n.  tappaminen,  tuolettaminen. 
Afiinda,  v.  a.  pääStää  I.  ivvoittaa  fapaloiMa  1. 

fäär^Stä. 
Aflinge,  n.  (jord)  bautfio-  1.  aufio-maa. 


A  fl 


Afr 


Afliqvidera,  v.  a.  fuorittaa  matin,  nmtiaa. 
Aflocka,  V.  a.  ^oufutetta  1.  fielitettä  1.  trte= 
foitefla  ^oiS  1.  urcS;  a.  gäfva,    Jinefoitefla 
(joht)  {af)jotttamaan  1.  labja  (|=fu(ta);  a.  en 
bekännelse,  tinetcflä  tunnustamaan. 
Aflopp,  n.  juofiu,  l'dl)t'ö,  Ipääit),  fulfu. 
Afloppsdike,  n.  ftiiemäri-  h  tttctto»  1.  toa(ta=oja. 
Afloppsrör,  n.  laSfu^^.nt))).^  1.  4or»t. 
Aflossa,  V.  a.  ))ääötää  irvaKenfa  1.  auft,  iv= 
voittaa,  :|5urfaa;  (ett  skott)  laufatSta,  am)Jua. 
Aflyfta,  V.  a.  not^taa  ^.loii^;  ottaa  uIo8. 
Afiysa.  V.  a.  fuuUttufietla  cStää,  fieltää,  ^a= 
lauttaa,   epuuttaa,   ^cva^ttää;  (en   riksdag) 
pääMijtii  julistaa. 
Aflysning,  f.  ticIto=fuuTutuS,  e^mutuS. 
Aflång,  a,  foifea,  ))itfu(ainen;  i^itfän-omainen. 
Aflåta,  V.  a.  jättää  1.  antaa  ^oiS,  mt)öbä;  a. 
en  skrifvelse,  antaa,  täfiettää,  ^Janna  !irjoi= 
tu8  1.  firja. 
Aflåtande,  n. mi)ömincn, antaminen, jättäminen. 
Aflägga,  V.  a.  (peittää  1.  jättää  1.  i^anna  ^oi§; 
panna  talteen,  tattita  (=tfen);  luopua  (jstfin); 
(besök)  fät)bä  ter»i?ef)timäöjä  1.  tevnjeifiHä  1 
nneraiöfa  1.  »ievaififla,  tem^ef)tää;  (ed)  xoan- 
noa,  tet)bä    ntala;    (prr/,    examen)    fät^bä  1. 
feifoa  tuttinto  1.  foetuS,  tebbä  näi)ttö;  (täken- 
skajj)  tz^tä  lufu  1.  tili;  (träd)  istuttaa. 
Afläggare,  m.  aahilva,  olelmo,  iStufaS. 
Aflägsen.  a.  etäinen,  fau!ainen,  fljrjäinen;  a. 

gata,  fi)rjä=!atu;  a.  tid,  ammoinen  aifa. 
Aflägsenhet,  f.  etäift^^S,  faufaifuuS,  matfa. 
Aflägse,  adv.  etäällä,  faufana,  ft)vjäsiä. 
Aflägsna,  v.  a.  triebä  1.  iaattaa  ebemmäffi  1. 
:|5oiS;  ^joistaa,  aneroittaa;  a.  sig,  v.  r.  aS= 
tua  ebemmäffi,  paeta  (=fenen),  ottaa  cronfa, 
mennä  pois,  poitistua. 
Aflägsnande,  n.  poiS=faattaminen  1.  itneminen, 
hjieroittamineu,  poistaminen;   pafeneminen, 
poiS-meno,  poifistumincn. 
Aflöna,  V.  a.  palfata,  maffaa  palffaa. 
Aflöning,  f.  paltta,  paltfauS,  patfoituS. 
Aflöpa,  V.  n.  juosta  1.  aneritä  poiS;  IaSfeu= 

tua;  topa()tua,  tä^bä,  fufautna. 
Aflöpning,  f.  pois^juoffu;  laSfemiuen,  päättl}= 

minen,  aftan  farminen. 
Aflösa,    V.    a.    (fnln   synd  l.   hanti)    pääStää; 
(oakt)  teail^ettaa,  umorottaa;  päästää,  laS» 
fea;  tulla  n^uorcnfa  1.  [ijaan. 
Aflösning,  f.  päästij;  ivapautuS;  ix^uorottami- 

nen,  fijaan^tulo. 
Afmagra,  v.  n.  (aif)tua. 
Afmagrande,  n.  -ring,  f.  laibtuminen. 
Afmarsch,  m.  marSJiin  Iäl)ti5;  trumma  till  a., 

(l)öbä  Iäf;böffi,  l^c^bä  Iäf)ti)n-umpua. 
Afmarschera,  v.  n.  lähteä  marSfimaan,  marS= 

fia  pois,  alfaa  marSfv. 
Afmasta,  v.   a.   ottaa  1.  laSfca   maStot    poiS 
(laittjalta);  a-d,  jolta  on  mastot  laSfettu  1. 
otettu. 
Afmatta,  v.  a.  n>oin?uttaa,   ^^eifontaa,  nään= 
n^ttöä.  I 


Afmattas,  v.  p.  luaipua,  ^eifoStua,  ^eifota  (»ffo» 

nen),  t)eifontua.  raueta  (=fean,  =fenen). 
Afmattande,  n.  i»oi)-DUttaminen,  »oiifutuä,  ]^et= 

fontaminen. 
Afmattning,  f.  ipoiimttuS;  tootpumuS,  iiioitcuf» 

fisfa  olo,  näänti^mtiS,  l&eiffouS. 
Afmeja,  v.  a.  niittää,  Ii)öbä  maalaan. 
Afmäla,  v.  a.  fuitiata,  maalata;  (fig.)  futoaitta. 
Afmälning,  f.  full^a,  fuicanS,  maalauS. 
Afmäta,  v.  a.  mitata,  mittailla. 
Afmätuing,  f.  mittaaminen,  mittaus. 
Afmiitt,  a.  (fig.)  peräti  tarffa,  mitteteträ,  mää= 

räfäS. 
Afmönstra,  v.  a.  (milit.)  pitää  IoppU=  1.  fäl^tö^ 

fatfelmus  1.  =foetuS;  (sjöt.)  pääfenjäfft  fatfe= 

luttaa,  fatfelulla  päästää;  päästää,  (aSfea, 

eroittaa. 
Afnypa,  v.  a.  nipistää  poiS,  fatfaiSta. 
Afnysta,  v.  a.  feriä  poiS. 
Afnystning,  f.  poiS^ferimiueu. 
Afnämare,  m.  cStaja. 
Afnöta,  V.  a.  fnluttaa  1.  f;iitiuttaa. 
Afnött,  a.  fulunut,  fulunnainen. 
Aforism,  m.  apf)oriSmi,  mietelmä,  murto4aufe. 
Aforistisk,  a.  apl^oriSmi{linen,mietelmäIIinen, 

(t)f)i?in  mietelmin  lanfuttu  1.  tef;tt)  1.  ojoitettu. 
Afpacka,  v.  a.  purfaa  fuormaa,  t^f)jentää. 
Afpackning,f.  fuorman  purfaminen,  ti)l;jennV8. 
Afpassa,  v.  a.  fotinttaa,  foioitella,  mnfauttaa, 

iunnnitella,  afcttaa. 
Afpiska,  V.  a.  pieffää,  pieStä  (»ffen),  l^ojua  poif- 

fi  1.  pufitaaffi. 
Afplana,  v.  a.  pt)l)f)fiä  poiS,  tafoittaa;  (synd) 

fon)ittaa,  maffaa,  ppl)]^fiä. 
Af  planka,  v    a.  eroittaa  laipioÖa,  teljbä  toä(t= 

feinä. 
Afplankning,  f.  laipio,  Uiäti^feinä,  aitauS,  far= 

fina,  foppilo. 
Afplocka,    V.  a.  poimia,  nouffia,   poimia   1. 

ncutfia  fatffi  1.  paljaafft. 
Afplockande,  u.  -niug,  f.  poimiminen,  nonf' 

fiminen. 
Afpläga,  V.  a.  p^^tää,  fävttää. 
Afplana,  v.  a.  ppl}I)fiä  poiS. 
Afplöja,  V.  a.  t\)nia<3.  poiffi. 
Afpressa,  v.  a.  pufevtaa  poiS;    fiSfoa    (j.fiii 

i=fulta). 
Afpressande,  n.  -ning,  f.  pciS^pufertaminen, 

puferrus;  fisfominen. 
Afprieka,  v.  a.  merfitä  (=tfen),  pilfoittaa,  pis= 

teCä. 
Afpruta,  V.  a.  tinfiä;  f;elpoittaa. 
Afprägla,  v.  a.  futtiata,  painaa,  muoboStaa. 
Afpumpa,    V.  a.    (nyhet,    hemlighet)    \ai;>i;>aa  1. 

ubella  falaifuus  1.  uutifet. 
Afputsa,  V.  a.  fiihjota  (=aan),  pu^biStaa,  ftistitä. 
Afpala,  V.  a.  Ujaajoittaa,  paaluttaa. 
Afqvista,  v.a.  farfia;  a— d  skog,  farfiffo=metfä. 
Afrad,  m.  trero,  tulo,  maa=  1.  h>uori=it>ero. 
Afradsspannmål,  m.  ft>ero=j^hjät. 


Afi 


Ai: 


Afraka,  v.  a.  (skägg)   ajaa  1.  aletia  (parta  1. 

^)avtaa). 
Afrakande,  n.  -ning,  f.  ^Jorran  ajo. 
Afraspa,  v.  a.  jämftä  1.  faaVnittaa  ).>oie. 
Afreda,  v.  a.  (maf)  \mixmtaa  1.  facttaa. 
Afredning,  f.  fuuruStamtnen,  fuuvu^. 
Afrepa,  v.  a    (fjäder)  f«niä;  (l<{0  viintä. 
Afresa,  v.  n.  läf)teä  iTtatfaan. 
Afresa,  f.  inatfaaii  lä^tö,  lähtö. 
Afrida,  v.  a.  ratfaStaa  poiö. 
Afrifva,  v.  a.  repiä  1.  in)(;tää  poiS;  retväiötä; 

jauf)aa  (wäriäj. 
Afrifniug,  f.  poi«=reptnunen;  jauhettu  »ärt. 
Afrikan,  m.  -anska,  f.  2lf)riffalatnen. 
Afrinna,  v.  a.  juoöta  1.  iralua  1.  »uotaa  poi§ 

1.  tuilKtin. 
Afrita,  v.  a.  piiriu^taa,  fcpietta  i/ticn)  piiru^^ 

tuota,  rittata. 
Afritning,f.  pttru§tu§,  piiruötuficn  fopta,  huva- 

pnnmm,  jäfti'pttrn8tue. 
Afrulla,  V.  a.  UHCrettää  pote  1.  alaé,  piirfaa, 

fe£)ittää. 
Afrmula,  v.  a.  pi)örtétää,  tet)bä  pl)öreäffi;  (fig.) 

Iitoitnuttaa,   tebbä   htonteixmfri;    a— d  me- 
ning, luoitteira  laitie. 
Afrundad,  a.  (hot.)  pliöreä-pätiteit. 
Afnindning,  f.  pt)öriétämtnett,  ppörcittH)§. 
Afruttna,  v.  n.  ntäbätä  (»täiKit)  1.  lafiota  (»oan) 

1.  ntahittita  poi«. 
Afrycka,  v.  a.  reipöistä  (=pätien)  1.  itti^tää  1 

temtnaiöta  (»paiieni  pois  1.  irti;  v.  n.  (ifält) 

lähteä  fctaait  1.  inaröftae. 
Afryckning,  f.  poiö-rcpäiicmiiten,  trti=rcpäiie= 

minen,  tempaaminen. 
Afråda,  v.  a.  tieltää,  eStää,  eétctlä,  pin)tää  ftto= 

puntaan,  ennätä  (epään). 
Af)'ädande,  n.  tieltäminen,  estäminen. 
Afrakna,  v.  a.  Ottaa  1.  croittaa  poié,  otta  ht= 

fuun  ottamatta,  httea  poi§. 
Afräkning,  f.  poiö^otto,  poiö4uf etninen. 
Afräte,  n.  fuutect,  fuube  =  oIet,  fitubc  4)einät, 

pcbfu. 
Afrätta,  v.  a.  tneétata,  teloittaa. 
Afrättuing,  f.  ntegtauS,  teloitus. 
Afrättsplats,  m.  mcétaué»  1.  tetoituS^paiffa. 
Afrudja,  V.  a.  poiötaa,  raitrvita  1.  perata  (=taan) 

pois. 
Afiösa,  V.  a.  pDOtittää,  rajoittaa. 
Afröta,  V.  a.  tnäbättää  1.  lahottaa  poi«. 
Afsadla,  v.  a.  rii)ua  fatula,  ((;ewoietta);  a-d, 

jolta  on  fatula  riifuttu. 
Afsagd,  a.  (dom)  jutiStettu;  (fiende)  julfinen 

(tcihoidinen). 
Afsaknad,  f.  faipauS,   itäivä,   failio,  »abinfo, 

puute;  se  Saknad. 
Afsalii,  adv.;  tili  a.,  fanpafft,  faupan. 
Afsats,  m.  aéÉcIma,  pencjerr^ö,  penger  (=fereeit); 

pof)ja=fafo,  pohjaanpa. 
Afse,  V.  a.  tarfoittaa,  tä^bätä,  fatfoa;  fogfea 

(j.!in  1.  jhfiit)  pitää  hitua  1.  f)UOlia  (jsttin). 
Afseende,  n.  tatjanto,  tortottuS;   fu^be;  lufu, 


fo()ta;  med  a.  dera,  fen  fu^teen,  fiiheu 
nä()ben;  i  h  vilket  a.;  jonfa  »uoffi;  be- 
trakta en  sak  i  flere  a — n,  fatfetta  aftaa 
monetta  puolin  1.  monesta  fof;ben;  göra 
a.  på,  pitää  luhta  1.  wäliä  (jStfiit),  patt= 
na  huctinffenfa,  huolia;  hafva  a.  på,  tar» 
fcittaa  (j.fini,  fuiiliia  1.  toSfea  yhfin);  ^i*"'' 
a.  pa,  (jbfiui  nähben  1.  fatfoen;  utan  a.  på, 
huolimatta,  fatfcmatta:  i  alla  a— n,  faifin 
puolin;  i  imet  a.,  ci  minfään  puolesta;  i 
mer  än  ett  a.,  ufeammin  puolin:  i  fysiskt 
a.,  luonnon  puolesta,  luontoon  nä^beii. 

Afsegla,  V.  n.  purjeljtia  pois. 

Afsides,  adv.  ft;rjäsfä,  ft)rjään_;  eriffänfä,  eril 
lenfä,  etääöä,  etäälle;  a.  heläge t  ställe,  pffi 
nainen  1.  erinäinen  paitla,  erä  paiffa. 

Afsigkommen,  a.  tehnoStuuut,  rappiolle  joit 
tunnt,  föt)l;ti)nt?t;  tupert^mjt,  hupeltmtut,  i)h 
feltpni)t. 

Afsigt,  m.  tarfoitits,  tuuma,  mieli,  aie  (=feen), 
aifomuS,  fäfei}S;  hafva  för  a.,  fäetä  (4cän), 
mieliä,  aifoa,  olla  aifeisfa,  tarfoittaa;  utan 
a. ,  (utua  pitämättä,  fuotta,  ilman  aifoja  =ni, 
'ft,  »nfa  <!ic.:  jag  har  för  a.,  miitutta  on  ai= 
tomuS  1.  aifomuffeni  on;  jag  har  för  a.  att 
göra  det,  minulla  on  aifomuS  tehbä  fitä; 
han  har  länge  haft  den  goda  a — en,  ^ä= 
ncllä  on  fauan  oUut  fe  f;imiä  aifomué;  i  a. 
att  hämnas,  foStaaffenfa;  med  afsigt,  (fit, 
uppsåt)  »afeti,  ehboKa  =ni,  =ft,  »nfa,  o.  s.  v., 
tahalla,  =ni,  ^c. 

Afsigtlig,  a.  ehboffinen,  aiottu,  tarfoitettu. 

Afsigtslös,  a.  tarfoituffeton,  ilman  tarfoitnf- 
fetta  oletrta  1.  tapahtuma,  fuottainen,  aito» 
maton. 

Afsikta,  v.  a.  feuloa  erittcnfä  1.  poiS. 

AtVila,  v.  a.  ftiivitä  (>tien),  [iiunli^itä  (=tfen). 

Afsilning,  f.  ftiit)iminen,  fiitintöitfeminen. 

Afsina,  v.  n.  ehti)ä,  niufcntua,  ttähetä. 

Af.sitta,  v.  n.  (af  hästen)  lähteä  ^enjoifcn  fe= 
lästa;  v.  a.;  a.  böter,  istua  fafoSta  »aufe 
ubeSfa. 

Afsjunga,  v.  a.  laulaa,  ivcifata. 

Afskaf,  n.  nölihtä,  faape  (=pecn),  ^öl^fe. 

Afskaffa,  v.  a  poiStaa,  peittää  poiS,  bäluii 
tää,  lopettaa,  fumota. 

Afskaffande,  n.  poistaminen,  poiS^eittäminen, 
l;ä»ittäminen,  ^ä»iti)S,  lopetuS. 

Afskafning,  f.  poiS^faaputuS,  faappiminen. 

Afskafva,  v.  a.  faaputtaa  1.  faappia  1.  fulut^ 
taa  I.  Ii}öttää  (poiS). 

Af.-kaka,  v.  a.  fariStaa  1.  fariStetta  1.  pubiS= 
taa  1.  pubistella  1.  »aristaa  poiS. 

Afskala,  v.  a.  fuoria,  foloa. 

Afsked,  n.  ero,  iinrta=ero;  jää  =  f;t)tt>äifet,  {>l>^ 
roästi^jättö. 

Afskeda,  v.  a.  eroittaa  1.  lagfea  »iraSta,  pan 
tta  wiralta;  ajaa  1.  fäsfeä  poiS,  fuittaa. 

Afskedsbesök,  n.  jää«^^lX)äiriflä  fä^nti,  lä^tö 
fä^nti. 


Afs 


AU 


Afskedsbetyg,  u.  :|jää§tö=tobiötuö,  evo=tDbi8tu«. 
Afskedsbref,  n.  :|)äa§ti5=!irja,  ero^ftrja. 
Afskedskalas,  n.  läfftätfet,  lä^tönn^ti^i^t,  ev!a= 

jaifct  Cj}l.)- 
Afskedspass,  n.  ^jää8tö=!tvia. 
Afskedspredikan,  f.  lähtösaarna. 
Afskeppa,  v.  a.  rtMebä  laiwotta,  laiivata  iiloö. 
Afskeppning,  f.  ulc84at»au§,  itle84aiivaami 

iien. 
Afskicka,  v.  a.  Iä()ettää. 
Afskickuing,  f.  tallettaminen,  (äijeti)?. 
Afskild,  a.  critttnen,  erinäinen,  eroitcttn. 
Afskildt,  adv.  eriflänfä,  t)!finäniä. 
Afskilja,  V.  a.  trroittaa,  erittää,  1.\inna  eril 

lenfä,  eroittaa,  jataa. 
Afskjnta,   v.   a.  lanfaista,    lanfca,    liiwai^ta 

(4<ailcn),  ara^nia  i^oi^. 
Afskjutsa,  V.  a.  fnlettaa,  Jinebä;  ajaa. 
Af.-^kolla,  V.  a.  taltata  ^.^aljaatfi,  for^cntaa. 
Afskotta,  -skoäa,  v.  a  Inoba  1.  lainoita  (=tien) 

)?ci8. 

Afskranka,  v.  a.ercittaa  (aiVnoHa  l.li^ä[t=I)ätitlä. 
Afskrankiiing,  f.  laipiotta  ercittaminen;  ma= 

taiatta  lai^jictla  ercitettn  tila,  bäfitti>,  tavfi» 

natfo,  I)äffine. 
Afskrap,  n.  taaJ^peet,  rnl;fa,  runppu,  :>.'ärtl}; 

l)t)\h},  l)eittiö,  l;tiltt)läinen;  rcSta=n^äti. 
Afskrapa,  v.  a.  taappia  pciö. 
Afskrifning,  f.  jäljcmU)?,  fclJian-tefo,  !c|.Moit= 

jeininen;  (t  räkning)  u^ät)enni)8. 
Afskrift,  m.  !cpia,  jäljenni^ö. 
Afskrifva,  v.  a.  tet)bä  fcpia,  fo^.noita  (^tfen), 

jäljentää;  (en  räkning)  ^^V^()fiä  tfixi,  panna 

mafietntft. 
Afskiifvare,  m.  fcpioitftja,  fepian=tefijä,  jäl= 

jentäjä. 
Afskrubba,  v.  a.  l)tn.nittaa,  fuluttaa,  l)ieroa. 
Afskrufva,  v.  a.  lantca  1.  irrcittaa  1.  alimta 

ruuhia,  muurata  anti. 
Afskräcka,  v.  a.  peläStpttää  1.  peleittaa  I.  pc= 

lättää  (poi8). 
Afskräckas,  v.  p.  pclettetaan  1.  pelä§ti?ä  pci?, 

famoa,  tamoffua. 
Afskräckande,  subst.  n.  pelcittaminen;  adj. 

famala,  pelättätvä,  pelcittaum,  l)imnttän.H-i, 

famctttauia. 
Afskräda,  v.  a.  perata  (=Iaan),  pufibiStaa. 
Afskräde  n.  perteet,  rnuppu;  (af  m)  totfut, 

fncöfut,  fortet. 
Afskubba,  v.  a.  fnluttaa,  t^^nl)ttää  potS. 
Afskudda,  v.  a.  (ett  vk)  Incba  1.  beittää  pääl= 

tänfä;  (skam)  pctötaa. 
Afskuddande,  n.pDi84etttäminen,pct8taniinen. 
Alekuin,  n.  toaabto;  l;eittti5t,  bpltiiU,  tn}tvt, 

roigtc=i«äfi. 
Afskiimma,  v.  a.  cttaa  liiaabto  pci^;  (mjölk) 

tnoria,  termca. 
Afskura,  v.  a.  fivfaötaa,  pul)biötaa,  ftt^tttä, 

pestä. 
Afsky,  y.  a.  (o.  imp.)  (minua)  innoittaa,  (mi' 

nua)  liettää;  famca,  !aut;i8tna;  jag  afskyr 
Svenskt-Finskt  Lexikon. 


att  gå  dit,  en  itfeä  1.  birttjeä  1.  on  fanbis^ 

taira  mennä  ftnne. 
Afsky,  m.  famo,  tanf;iStuS,  inbo,  iletl}8,  n)a9= 

ten=mteltft}t)8. 
Afsky  värd,  a.  ilfeä,  tiettänsä,  inbeittaiva:  af- 

skyvärd  person,  ilfiö,  iletl)§;  bli  a.  inl)C8tna. 
Afskära,  v.  a.  Ictfata  1.  leitellä  peitti  I.  pct8, 

fatfai^ta;  fäubä  peitti,  balfaiota;   (en   här) 

eStää  1.  tattaix^ta  (anboUie^joufte)  toifeStanfa 

1.  maaStanja. 
Afskärning,  f.  leiffan?,  fatfaifeminen. 
Afskärningslinie,  f.  Ieiffau8=iintlrta. 
Afskäriiingsplan.  n.  leittanäspinta  1.  -tafo. 
Afskäruingspunkt,  m.  Ieiffan8=pi8te,  fol;tau8- 

ptöte. 
Afskölja,  v.  a.  t;nut)tca  1.  Irirnttaa  1.  ivalaa 

1.  tvakiia  pei€. 
Afslag,  n.  epäl^6,  ficltc,  ivastaan-li)i>nti;  (pri- 
sets) IjelpcituS,  alennn^^,  iräbennp?;  upp-  och 

a.,  ne§tc=  ja  la8fn4)nnto;  gitVa  a.,  antaa 

fieltäwä  »vaktan?,  etinitä,  lt)t^bä  UMOtaan. 
Afslagen,  a.  tiellettt?,  cc^tettu,  en\itti);  afslaget 

dricka,  Jräitäbtpnttt,  lainui>tunut  juLMna. 
Afslamnia,    v.  a.  (btr,jt\)    blUlbtea    I.  meruts 

I.  liettää  pcig  1.  pnhtaaffi,  pnbbietaa. 
Afslicka,  v.  a.  nuclta,  nnolce<tella  1.  nnoleffia 

pois. 
Afsliuta,  v.  n.  linfabtaa  1.  linfua  1.  fnljal)taa 

pciö  I.  alaS. 
Afslipa,   v.   a.  taI)ota  (=fcan)  1.  I;ica  pois  1. 

tofaifefft,  laSfea  ftleäffi. 
Afslipaiide,   n.  -ning,  f.  pci8  =  tal)fcamtnen  1. 

4;tDminen,  filittäminen. 
Afslita,  v.  a.  repiä  1.  reiväiStä  (4^äiien)  1.  fat- 

faiöta  pciffi  1.  pct§  1.  irti,  fatfca. 
Afslockna,  v.  n.  famtnuSfetla;   (dö)  fammua. 
Afslumra,  v.  n.  nuffna,  ivaipua  nueen;  (dö) 

nnttna,  fuotla. 
Afsluta,  v.  a.  päättää,  lopettaa,  rattaista;  (ett 

köp  o.  s.  v.)  fopia,  fuostna  (jstfin),  tel^bä. 
Afslutande,  u.  päätijs,  lopetuS,  vatfaifeminen, 

fopiminen,  fnostnnta. 
Af.^^lutta,  v.  a.  faltcttaa,  tet)bä  Jinerntfi;  v.  u. 

faltottua,  falteuta. 
Afslä,  v.  a.  It)i5bä  poiffi,  fatfoa,  fatfaiSta;  (an- 
fall o.s.  v.)  :poiStaa,  bäätää,  umStnStaa,  It)!?» 

bäitä  haastaan;  (pris)  alentaa,  laefea,  bno= 

jentaa,   HHil;entää;   (beyämi,)  oUa  mnijntä= 

inättä   1.  antamatta  1.   fnc^tnmatta,    h)i3bä 

ivastaan,  fieltää. 
Afslöja,  v.  a   paljastaa;  tnoba  1.  faattaa  tlmt. 
Afsniak,  ni  ivaéten=^micli|>l)S,  inl;o,  iletbS,  ttinu 

pci)S,  niiro;  jag  har  a.,  minna  inhottaa  1. 

ilcttää,  on  minusta  uiaSten-mieleistä;  vaeka 

a.,  int)ottaa  1.  tlettää  1.  ti)mpei)itää  (j.fiitfi). 
Afsmala,  v.  a.  fan.^entaa,  l;ottentaa,  fotfentaa, 
Afsmalna,  v.  n.  fatvcta  (spenen),  boifcta  (=ffe= 

nen),  foieta  (=fenen),  foifeutna. 
Afsmula,  v.  a.  murentaa  1.  janbcntaa  1.  ron» 

luentaa  pcis;  (smula  sicj)  mureta,  murentua, 
Afsmälla,  v.  a.  laufaista;  v.  n.  lanwcta  (=feanK 
2 


10 


Afs 


Afs 


Afsmälta,  v.  a.  futata  1.  mfattaa  )30t§;  v.n.  fu(aa. 
Afsneda,  v.  a.  Icifata  nnictoffi,  »riistää,  tt>u8' 

teaa. 

Afsnyta,  v.  a.  niiStää  V^iö  1.  l.ni()taaffi. 
Afsnäsa,  v.  a.  tö^étäi^tä  ipoiiM. 
Afsuäsning,  f.  jvvtfä  1.  tca^a  waétaii^,  tDl)ö> 

Afsdiinia,  V.  n.  itutEua,  tuciuiä  nutuffiin,  ui= 

naitua,  fuctla. 
Afsopa,  V.  a.  (afaif^ta  ^.■'oi?. 
Afspegla,    V.   a.   tuiraétaa;    a.    sig,   v.  r.  fu= 

»a^tua,  fujpata  itienfä,  fuiraötaa  (jt)tin). 
Afspel,  n.  fumouS  (fovttein,),  faatc;  göra  a., 

fumcta  (»oan),  faataa. 
Afspela,  V.  a.  ajoittaa  )>e(i?fä. 
Afspetsa,  v.  a.  buivi^taa,  teroittaa. 
Afspilha,  V.  a.  ^nvötca  1-  tiitca  )JoiS  1.  irti; 

färfcä  firpaleitfi,  Vivätca,  ^itötaroiba. 
Afspi.-a,  V.  a.  ructtia,  raanta;  (mtd  löften  o. 

s.  o),  tliiibuttää,  mittaa. 
AfspJL-lka,  V.  a.  liistoa,  i^aitoa  fäleitfi. 
Afsplittni,   V.  a.   tnöbä   fäveitfi  1.  fir^aleifft, 

;>iri>toa. 
Afspola.  V.   a.  täämiä;  (uin  vågor)  i)ci'waiUa, 

Ioiéfaii>ta  ipi^ié). 
Af-pringa,  v.  n.  fatfeta  (=can),  >?aufat)taa  ^loilfi. 
Af.^pråiig,  n.  ^oifteamiiien,  ^cifteama;  ^clm; 

göra  a.,  ^^citcta  (4fean),  te^fcä  ^olttji  1.  ^oI= 

Afsprätta,  v.  a.  ratfca  ^ci8  1.  irti. 
Af-päda,  V.  a.  lifätä  1.  fetoittaa  »ebeflä,  mic= 

boötaa,  micbcntaa. 
Afspänua,  v.  a.   päästää  1.  pää&teflä    anti  1. 

irti,  (hästar)  riifua,  |>ää§tää  n>aliati'ta. 
Afspäniiande,   n.  -ning,   f.  au!i4>ääetämiuen 

1.  pääételemirtcn,  laufcminen,  riiiumineii. 
Afstadna,   v.    n.  ppiäbtnä,   icifabtua,    tauota 

(sfoani,  teöfciituä,  heretä  (=tiäu),  lafata. 
Afstadnaiidp,  n.  puiäbt^mineu,  feijabtumiuen, 

te^fei)tiimiucn. 
Afsiaka,  v.  a.  teitittää,  teitillä  eroittaa. 
Afstog,  n.  ii)rjäb^§,  erbetijS,  b'iii^'i^uöf  l^oit- 

tcamincu. 
Af>ticka,  V.  a.  ^nstetlä  (joufin  mu!aan),  mer= 

tita  (-tjcn),  merfttellä;  erota  filmään  ^^iétä= 

»ä^ti,  nämräa  erilaiielta. 
Afstickning,  f-  uiertittelemiucn,  inufaan=^ji€- 

tein,  muta^pi^jto^. 
Afstiga,  V.  n.   aetua  a{a9  1.  fbrjään  1-  u(c^, 

)ji«täi)tbä  fvrjään  1.  ftiään,  ottaa  majan. 
Afstigning,  f.  alai--   1.   förjääu»  1-   uloö^aStu^ 

miueu,  majan-otto. 
Afstjelpa,  V.  a.  taataa,  fumota  (-can). 
Afsiratia,  v.  a.  ranijaieta  itaiicni,  furittaa. 
Afstiaffaiide,  n.    ning,  f.  rantaijemincn,  ran^ 

gaiétuS,  furituS. 
Afstrjka,  v.  a.  ^.n}t)bfiä  1.  )>t}i}bfäietä  toiS. 
Afsirbmma,  v.  n.  anrrata,  juoöta. 
Af.-tubba,  V.  a.  ti)^ii5tää,  fatfoa,  kitata  1.  ft)n= 

tää  jänti  (pellolta),  längeStää,  juuria. 
Afstynipa,  v.  a.  tijöfätä,  fattaiöta,  tattoa,  tXjpM. 


Afstyra,  v.  a.  ^joistaa,  ^?ibättää,  eStää,  jäätää. 

Afstyrka,  v.  a.  se  Afråda. 

Afstå,  v.  a.  antaa,  jättää,  ti)öntää,  antaa  aU 

tiifft;  V.  n.  luopua  (jöttin),  beretä  (»!eäu). 
Afståeude,  n.  berteämiucu,   beittämincn,  jät= 

täminen,  altiitfi  antaminen,  (uopuminen. 
Afstaiid,  n.  matta,  n^ä(i=matta,  a\ili,  taufai» 

fuu§,  etäijtti)?;  på  vissa  a.,  a\ibän  a\iliä; 

pä  a.,  taufaua,  matfan  pää^iä,  etäällä;  tau= 

a^a?,  mattan  pääbäu,  etaäUe;  pa  tio  mils  a., 

f^mmenen  pcnitulman  pääojä  1.  pääbäu. 
Afstänga,    v.   a.    aibata  1.  julfea  erillenjä  1. 

uloé;  eroittaa,  eétää,  fultea  poiö. 
Afstängande,  n.  eroittamiuen,  eetämineu,  eril= 

lenfä  1.  poiö-julfemineu,  falpaamiuen. 
Afstängsel,  m.  tt)äli=aita,  jalpauS,  laipio;  far= 

fina,  tarl;a. 
Afstöta,  V.  a.  poistaa,  f^fätä  1.  tijöntää  poiS 

1.  ala§;  lobfaiöta,  murtaa. 
Afsuga,  V.  a.  imeä  1.  imcfftä  pois. 
Afsvala,  -svalka,  v.  a.  jääbbljttää,  jääl)bl)tc(» 

lä,  JciiliStää,  anlpoitella. 
Afsvalande,  n.  jääbbl)ttäminen,  jääbbl)ti}S,  \v\U 

poitteleminen,  »ilnjasteteminen. 
Afsvalna,  V.  n.  jääbt^ä,  »iiliStt)ä;  (fiy-)  fufnt^' 

tä  (=nen),  jääbtt)ä. 
Afsvalning,  f.  jääbti)minen,  triilistt^miuen. 
Afsveda,  v.  a.  fornjentaa  1.  polttaa  pot§,  täv= 

ujentää. 
Afsvedja,  v.  a.  polttaa  faSfetfi,  {aötentaa. 
Afsvedjande,  n.  faefen=poItto,  tasEennuS. 
Afsvimma,  v.  a.  pl^iirtl^ä,  taintua. 
Afsvuren,  a.  (fiende)  perin-pobjainen,  jultinen 

(n>iboilIinen). 
Afsvärja,  v.  a.  walalla  fieltää,  peittää  poiS, 

fieltäptä  1.  luopua  (jsttin). 
Afsvarjande,  n.  tt^alafla  fieltämiuen,  poiö=f)eit= 

täminen. 
Afsäga,  v   a.  fa^ata  poitfi  1.  poiS. 
Afsaguing,  f-  poiffi^fabauS. 
Afsäga,  v.  a.  fdom;  julistaa;  a.  sig,  v.  r.  fiel= 

täbtt}ä,  luopua,  cretä  (=!enen)  (jstfin). 
Afsägelse,  f.  ficltäx>tbminen,  peräijtpminen,  Iuo= 

pumuS. 
Afsälja,  V.  a.  mböbä  poiS. 
Afsända,  v.  a.  läbcttää  (poiS). 
Afs.indning,  f.  pois4ä^ettäminen,  lä^et^S,  la» 

bcttäminen. 
Afsäuka,  v.  a.  (trädg.)  istuttaa;  (bergshr.)  \i)-- 

icentää,  laSfea. 
Afsäukning,  f.  fptoentämineu,  i^a>ennb^,  laSfu. 
Afsätta,   v.   a.  panna  pciS  1.   forjään;  (från 

syssla)  panna  (anralta),  eroittaa  1.  luoirut= 

taa  (airastaj;  afsatt,   »irta^beitto;  (^'«•''('O 

miiiJbä;    (bottensats)    laStea,   tebbä,   jättää; 

(tekn.)  barpilla  muuttaa,  aicttaa,  muutattaa. 

Afsättare,  m.  m»i3jä;  (trädg.)  a^efa,  taimi.  ^ 

Afjättning,  f.  poiS  I.  forjään  paneminen,  an= 

raita  paneminen  1.  luoauttaminen;  (varor) 

meuetfi,  fulfu. 
Afsättningsort,  m.  m^ömis»paitfa,  meno-paitfa. 


Afs 

Afsöndra,  v.  a.  erotttaa,  erittää;  (fysiul)  \u- 

tattaa,  erittää;  a.  sig,  v.  r.  eritä  (nän),  ere= 

tä  (=fcneii);  lefva  afsöndrad,  etää  itfeffenfä 

1.  t)tfin;afsöndradt  stycke,  lof)cnnainen,  pa-- 

lainen,  Ic(;tare. 
Afsöndring,  f.  eroittamiiten,  ercituS,  to£)fai|e= 

minen. 
Aftackla,  v.  a.  ottaa  1.  rtifua  tatfauS  V^oiv^ ;  a— d, 

riifuttu,  jolta  on  taflauö  ^oi«,  taflauffeton; 

(jftg.)  ranfiötua,  l^uonontna,  Iaif;entua. 
Aftaga,  V.  a.  ottaa  :^oii^,  h)f)entää;  tu«?ata;  v.  n. 

iräbetä;  (om  blåst,  regn)  i^el^oittaa,  aleta;  (um 

dagarna)  Ujt^etä  (=enen);  (om  månen)  el)bO?= 

tao.\  (Jursvagas)  l^eifontua,  Iai(;tua,  träfät^tijä. 
Aftagande,n.  loä^eueminen;  sjukdomen  är  i  a.. 

tauti  on  loäiäi^tijmään  1.  l^elpoittamaan  ^>äin. 
Aftal,  n.  iräli^^ube,  fuo^tunto,  fo^nnniv^. 
Aftala,  V.  a.  tel}bä  hjä(i=pu^e,  fopia,  juontua 

(j^tfin). 
Aftappa,  V.  a.  laSfea,  t^^jentää,  juoffnttaa. 
Afteckna,  v.  a.  fnwata,  j^iiruätaa,  riitata;  tu^ 

»raetta. 
Afteckning,  f.  fuiwaaminen,  futrauS,  piirustus, 

riittanä. 
Aftjena.  v.  a    maffaa  1.  ))atfita   (=^tfeu)  tljöltä 

1.  )>atn,ielufietta. 
Afton,   m.  ilta,   e^tco;    högtids   a.,   aatto;   i 

afton,  tänä  iltana;  i  aftons,  eiteu  illalla; 

om  aftnarna,  titafilla,  ittoin;  det  blir  afton, 

päilrä  illa^tnu  1.  iltauu,  tulee  ilta. 
Aftonbön,  f.  iltanntfouS. 
Aftongudstjenst,  f.  itta={irflo. 
Aftonmåltid,  m.  etjtootlinen,  iltainen,  illalli» 

nen,  ilta^rnofa;  äta  a.,  illastaa,  illastella, 

fl)Öbä  iltaista. 
Aftonrodnad,  f.  ilta^ruSfo. 
Aftonstjerna,  f.  ilta»  1.  el)too=tä()ti. 
Aftonstund,  m.  ilta^niljbc,  ilta=  1.  el)tco4anfi 

(=ben),  iltainen. 
Aftonsång,  m.  ilta=  1.  el^too  lirlfo,  ilta  1.  tly- 

too=faarna. 
Aftonvard,  m.  iltainen,  illallinen,  el)toollinen. 
Aftoppa,  V.  a.  latUnStaa,  latteata,  lattcoa,  ^a- 

tata  lattea  poitti  1.  tajaijeffi,  li^jfiä. 
A  f  tork  a,  v.  a.  p^l)l;fiä  poie;  fuiteata. 
Aftorkning,  f.  poiS=))i)t)l;fiininen;  fuiteanS,  hii= 

teaaminen. 
Aftroppa,  V.  n.  Iäl;teä  tnatfoil^infa ,  marSfia 

pois. 
Afti-uga,  V.  a.  teaatia,  liriStää,  bofistaa. 
Aftryck,  n.  painama,   painanneS,   tuteaama, 

futeaanneS. 
Aftrycka,  v.  a.  painaa,  painaa  (j.fnn  futea); 

(gevär)  laufaista,  liiteaista  (epäilen). 
Aftrvekning,  f.  tuteauS,  painaminen;  laufai» 

feminen,  liipaiieminen. 
Aftråna,  v.  n.  se  Bortträna. 
Afträda,  v.  n.  aStua  nloS,  ottaa  cron[a,  (uo= 

pua;  V.  a.  jättää,  f)eittää. 
Afträdande,  n.  iiloö^aStumiuen;  l}eittäminen, 

jättäminen. 


Afv 


11 


Afträde,  n.  evon=otto,  ero,  eroaminen;  nlo6  aS^ 

luminen;  (rum)  ^^t^Stä,  mäti,  tartee=paitfa. 
Aftröska,  v.  a.  puiba  loppuun. 
Aftunna,  v.  a.   (tappa  af)  laStea  t^nntjristä 

pois,  lastea  aStia  ttj^jiin  1.  t^I)jitteen. 
Aftvina,  v.  n.  se  Aftyna. 
Aftvinga,  v.  a.  (ngn  ngt)  pafoittaa,  a'^biStaa, 

teaatia  (j.fnta  j.l^fin). 
Aftvingande,  n.  pafoituS,  al)biStaminen,  ViQ.a.'^ 

timinen. 
Aftvä,  -tvätta,  V.  a.  peStä  1.  pnl)biStaa  I.  tei' 

ruttaa  1.  l;unl;toa  pois;  (fig.)  peStä,  ptjt}!;- 

tiä  pois. 
Aftvättiiing,  f.  poiS^pefeminen. 
Aftyna,  v.  n.  riutua,   tuil;tua,   lafaStua,  teai» 

pua,  ranteeta  (»fean  1.  =feuen),  pelehtivä,  t)oi^ 

fal)tua;  (vw  L-e.rter)  lalaStua,  furtastua,  fur» 

talttua,  tnihtua. 
Aftynande,  n.  hiit^tuminen,  riutuminen,  l)oi« 

fat)tumineu,  teaipuminen,  rauleneminen,  pe» 

let)ti)mineu,  latastuminen. 
Aftystna,  v.  n.  teaieta  (»feuen). 
Aftag,  n.  läl;tö. 

Af  tåga,  V.  n.  fulfea  1    Iäl;teä  poiS. 
Aftäcka,  V.  a.  paljaStaa,  ateata,  aulaista;  pur= 

iacL  fatto. 
Aftäckning,  f.  paljastaminen,  paljastus. 
Aftälja,  V.  a.  teuolla  1.  teeiStää  pois. 
Aftömma,  v.   a.   tl)l)jentää,  juoffnttaa  1.  laS» 

lea  tl)l;jiin. 
Afund,  m.  fateuS,  larfauS,  farfaSteleteaifuuS. 
Afunda,  v.  a.  -as,  v.  d.  tabebtia,  tarfaStella. 
Afundsam,  -full,  -sjuk,  a.  tateellinen,  tabe^» 

titea,  tabe,  farfaS  {--aan),  farfaSteletea. 
Afundsamhet,  f.  fabcl;titeaifuuS,  tarfaSteleteai» 

fuuS. 
Afundsfri,  a.  fabel^itiniatou,  teapaa  fateeSta,  fa» 

teetön. 
Afundsfrihet,   f.  !abel)timattomuuS,    fatectto» 

mnuS. 
Afundsjuka,  f.  se  Afund. 
Afundsman,  m.  fabeljtija,  paI;an=fnopa,  farfaS» 

telija. 
Afundsvärd,  a.  fabel;bittatea,  fateutta  noStat» 

tatea,  mieltä  faiteiatea;  il;meteltäteä,  ilimcet» 

linen,  eriu=cmaiuen. 
Afvakta,  v.  a.  tearrota,  obottaa,  oboteÖa. 
Afvaktan,  f.  obotuS;  «nder  a.  på,  obottaeSfa 

1.  obotelle«fa  (j.tiuj. 
Afveckla,  v.  a.  !el)ittää  1-  leteittää  aufi,  purtaa. 
Afveckiande,  n.  -liiig,  f-  auti  te()ittäminen  1. 

feI)iti)S,  purfaminen. 
Afsel,  m.  fitiö,laii;  afegen  a.,  foti^taSteuiuen. 
Afvelsam,  a.  fitiäteä,  t;ebelmällinen. 
Afvelsboskap,  m.  fiintö»farja,  fiintö  =  raateas 

(=aan). 
Afvelsdjur,  n    funtö»eläin  (=men). 
Afvelsgård,  m.  farja»talo. 
Afvelshingst,  n.  ftintö»ori6  (»iin)  1.  orl)i  ('t;in). 
Afvelskupa,  f.  farja-fota. 
Afvelsto,  n.  tearfa-taiuma. 


Af' 


Akt 


Afvelsugga,  f.  eniä=fifa. 

Afverka,  v.  a.  fututtaa,  fäl}ttää,  pauna  ijljtm); 

ivalmi^taa. 
Afveta,  V.  a.  tietää  (j^tfiii). 
Afvexla,  v.  a.  imtcrctttaa,  aiuorciteUa,  te^bä 

ivuevoiteHen,  ivatf)etel(a,  immtella. 
Afvexling,  f.  iritcrcittaminen,  wuorcitib?,  ft)ai= 

bettckmincn,  miiuttctcinincu. 
Afvig,  a.  nurja,  (satles  blutt  tili  ^uod,   sida: 

annars  användes  instruct.  nurtu);  (till  sin- 

net)_  nuria  =  niietincu,  ivaéta^^afoinen,  tt}h), 

farfaS  (»aan;,  ftilmä,  \iX)\XL 
Afviya,  -gsida,  f.  nuria4nicli. 
Afvighet,  f.  uurjuu'?,  nurja-iuteliimii^,  W)[\)\)9>, 

JiiaSta4)afDtiuuei,  fariau^,  fulmmtiJ. 
Afvigt,  adv.  nurin,  nurin-päin. 
Afvika.  V.  a.   f  ääntää   pLMniccfen  1.  träiftään 

].  fafftn  ferrein,  n^ääntää  pinfti;  taittaa,  tai= 

teöa;  v.  n.  !äänti)ä  poiö  1.  iDrjään,  pcifcta 

(=ffcan),  poiffeiKa,  i>rjäl;tvä,  fiu-jäutnä,  eri= 

tä  (=iän)  poi§,  paeta  (=fenen);  ilu^jh  paeta. 
Afvikaude,  n.  -else,  f.  potftcaminen,  poiffee» 

mu?,  I)or|af;u^,  ereaminen;  pafeneminen. 
Afvikning,  f.  peiffcemineu,  pafeneminen;  tait- 
taminen, taite,  fäänne. 
Afvisa,  V.  a.  ajaa  I.  täefeä  poit^,  (aittaa  I.  faaba 

luetaan;  fiettää,  eiuätä. 
Afvisande,  n.  -ning,  f.  poiö^ajaminen  1.  ^ajc 

1.  'täöfeminen. 
Afvi>are,  m.  luennttiu,  nMi^tnJttin,  ttjöffäri. 
Afvita,  a.  (obijjl)  mieli-puoli,  luiIIn. 
Afvittra,  y.  sl.  (lagt.)  pitää  jafca,  perintöä  maf* 

l'aa  1.  murtaa;  v.  n.  mureta  (=nenj  pois. 
Afvittring,  f.  peiän-feliuitvs,  taivaran  =  murtc, 

peiän=jato. 
Afvittringsinstrument,  n.  taUMraumurto^irja, 

peiäujato=firia. 
Afvog,  a.  se   Afvig. 
Afvogliet,  f.  se   Afvighet. 
Afväg,  ni.  ujrjä-tie;  (;ar()a=tie,  n-^äärä  tie;   er= 

beti)?. 
Afväga,,  v.  a.  punnita  ('tfeu),  mitata;  (enslutf- 

ningj  tafaitla,  mitata  1.  tutfia  fcrfeutta,  tafa- 

mitata. 
Afväges.  adv.  uirjäöfä,  f^rjään,  tie-puclegfa, 

tic=pno(ecn. 
Afvägning,  f.  punniticmiueu;  taiai(eniiuen,  fc= 

rcn  feetuS,  forfeuben  tnttintc. 
Afvälta,  -Itra,  v.  a.  i»ierettää  1-  fierittää  potS. 
Afvända,  v.  a.  fääntää  pot>;< ;  peittaa,  poisteita, 

iväistää  1.  e^Stää  1.  torjua  1.  jobbattaa  1.  luo 

tuuttaa  pci§;  (simu-f)  aneroittaa. 
Afvaiija,  v.  a.  iriieroittaa,  hunnuttaa,  tainnit 

taa  poiö;  a.  sig,  v.  r.  jrierautna  1.  luopua 

cntife^tä  tairajtanja. 
Afvänjande,  n.  lineroittamineu,  ivieroituc-,  luo 

iruttaminen,  lucivutuö. 
Afvapna,  v.  a.  riijua  1.  ottaa  afeet  pois. 
Afväpnad,  a.  afeetou,  afcitta. 
Afväpiiing,  f.  ajetten  rtijumiuen  1.  poig=otta 

minen. 


Afvärja,  v.  a.  eötää,  eötl}ttää,  l^äätää,  pciö= 
taa,  torjua  poiS. 

Afvärjande,  n.  eötämincu,  eétt)ttämiuen,  liää' 
täminen,  poistaminen,  torjuminen. 

Afyttra,  v.  a.  nn)i3bä,  faupita  (-tfenj  poiö,  luo 
nmttaa,  antaa  pois,  luopua  (jstfinj. 

Afyttring,  f.  nn)öminen,  luopuminen,  luolvutus. 

Afäta,  V.  a.  ji)i)bä  1-  jnrfiä  poitfi. 

Afdsa,  V.  a.  ammentaa  Jvät)emmäfft,  tijä^en- 
tää,  mättää  pois. 

Aga,  V.  a.  fnrittaa,  rangaista,  fcttjuuttaa. 

Aga,  f.  fnrituS,  JtjitjauS,  rangaistus,  tottjuutnS. 

Agelö>,  a.  furiton,  furittamaton. 

Agens,  n.  plur.  Agentier,  Jcaifute;  ivaifutta- 
iva  aine. 

Agent,  m.  afia=mieS,  afioitftja. 

Agera,  v.  a.  näptcUä,  fuliHrtella,  elia  ckwi' 
naula;  (en  rätteg.)  toimittaa  1.  ajaa  afiaa. 

Agg,  n.  pistin,  pisto,  n^ailca;  (pä  vågor)  fo8= 
te,  fniininfi;  (fig.)  iinf^a. 

Agga,  V.  a.  fjafartaa,  pistää,  iraitBata,  fatoaa. 

Aggregat,  n.  luotoS,  pöperrl}S. 

Aggregationstillständ,n.  olo=muotO,luoto8=tila. 

Agio,  n.  agio,  laaft,  tt)äli=ralja,  tcati  1.  hjatl;to- 
paltfio. 

Agiotör,  m.  ra^au  1.  »veffelin^fauppiaS  (»aan). 

Agitera,  v.  a.  (fijy  ngt)  fiil^oittaa,  terätä  pno= 
hiStajia. 

Agn,  m.  (lockmat)  f^ijttt,  fättä. 

Agn,  m.  afana,  ruumen  (=nen),  r;elwe  (=pcen); 
agn  bröd,  afana=leipä,  pomppu;  agnhop,  rmi- 
men=fofo  1.  «läjä. 

Aguborst,  n.  toibne. 

AgnfjäJJ,  n.  belii^e. 

Agnfull,  a.  afanaiuen,  rnumeuinen. 

Agnhus,  n.  ruumeu=forju  1.  »toppelt. 

Agronom,  m.  maau=n.nljelijä,  »iijelljS^opettaja, 
lpiljell)S=nieffa. 

Agronomi,  f.  maaniinljeli;S=oppt. 

Ah!  int.  a() !  Mml  ol)[)o[)!  fal;! 

Aha!  int.  al)aa!  umi  niin!  no  ul)t! 

Aj,  int.  ai!  ai  ai!  aib!  n^oib!  oil)! 

Aj,  m.  (aj-  l.  trugdjnret)  laietiaiueu. 

Akademi,  f.  afatemia,  l)li=opisto,  opinto;  oppi- 
fenra. 

Akademisk,  a.  afatemiallincn,  afatemian,  Vii- 
opistollinen,  t)(i=opiSton. 

Akja,  f   (lappsk  släde)  at)fic,  pulffa. 

Akleja,  f.  (acjnlegia)  afileia. 

Akrobat,  m.  afrobaatti,  nnora=tanSfija. 

Akroniatisk,  a.  a>äritön. 

Akrostik,  n.  afroStifo,  nimimino. 

Akt,  m.  waaxi,  l)uoli,  ^uomio;  toimitnS;  gif- 
va  a.,  ottaa  ivaarin,  pitää  iraariUa  1.  fil- 
mädä;  taga  sig  i  a.,  fairattaa,  pitää  »a 
rania;  högtidlig)  a.,  toimitus,  meno  1.  me» 
not,  fäl)tiJS;  (i  skådespel)  nä^tiJS;  (document) 
juttu  tirja,  afia=firja,  Iaiufät?nti=firja;  (riks- 
akt) uialta=tuunan  firouS;  förkJara  i  a.,  Iuo= 
iruttaa  1.  ajaa  ivaltafunnaSta,  julistaa  maa» 
beitotfi  1.  »fulfijafft. 


Äkt 

Akta,  v.  a.  ottaa  1.  ^itaä  roaavi  1.  f)U0li  1. 

fufu,  ^itää  filmättä,  tarfata,  f)iioIta;  (cärde- 

ra)  :t)itää  artooSfa,  aHiiata;  a  sig,  v.  r.  fa= 

JiHittaa,  »aroa,  »arata,  farttaa  (j.!in),  VMtää 

ivaranfa. 
Akter,  m.  ^.^evä,  )5erä=))U0(t. 
Akterspegel,   m.  ))erä=|3etlt. 
Akterstäf,  m.  tof;fo,  ^erä^tpattnaS,  )5erä=fäl}vä. 
Akterut,  adv.  ^^eräit  ))Uo(et[a  1.  ))uoIeIIe,  pe- 
riin fof^baCa  1.  tof)baCe,  ^^eväftä. 
Aktgifvande,  n.  -fning,  f.  tBaavm^ottamineii, 

ti.iaartn=Dtto,  toaavin=:t3tto,  filmätlä  ^ito,  tav!= 

faamhien. 
Aktie,  m.  o[lte,  ofafe. 
Aktiebolag,  n.  ofue4}f;bl)8tö,  0l"uc4}{)tii5. 
Aktiebref,  n.  ofue=!uja. 
Aktiekapital,  n.  oflte^tvavat. 
Aktieknpong,  m.  ofue^futttt. 
Aktieägare,  m.  ofa=iiue§,  ofafa?,  ofueen4;aIttj;a. 
Aktion,  f.  lam  tutfmto,  färäjään  ^auo;  teate= 

riitineu  efitteli}8  1.  toimenta;  ft  ^''iy)  ta^.>= 

i;!t\m,  meteli,  ottelu?. 
Aktiv,  a.  aftiwo,  utoS=!o'f)tamen,  iuaifutuficn 

tcfcivä,   Juaifutuf lellinen;    a.  handel,  ntoö= 

!of)tainen  1.  oma=)3eräinen  fau^l^a. 
Aktivitet,  f.  toimttuffeSfa  oleminen,  UHiihitta» 

luaifnuö,  toatfntué!. 
Aktning,  f.  artt»o,  !unnta,  funnioitui^,  fnnnioit^ 

taminen,  arltjon=anto. 
Aktningsbjudande,  a.  arh)o!a§,  arU>oifa,  fun= 

nian-avnuiinen. 
Aktningsvärd,  a.  ftmmoitettatva,  am^oöfa  ).n= 

bettäwä,  armollinen. 
Aktör,  m.  (lagt.)  attori,  aftan-roallooia,  julti^ 

nen  ^äät(e=fantaja,  jntun^fantaja. 
Aktris,  f.  aftriifi,  näl^ttelijätär. 
Aktsam,  a.  icaroiva,  toaruifa,  tarffa,  I)UoItfa?, 

faivattaica,  !arttatt»a. 
Aktsamhet,  f.  n)arohjaifnu§,  tarffuuS,  i»aarin= 

Otto,  fatoattat«aifuu«. 
Aktuarie,  m.  aftuariug,  aftasfirjain  il^arttia. 
Aktör,  m.  a!ti)i5ri,  näi^tteltjä;  (i  elak  mening) 

l^nllutteitia;  icief astelija. 
Akustik,  f.  atuötiiffa,  ääni=D^t^n. 
Al,  f.  ie^^^^ä. 
Alabaster,  m.  ala^JOöteri,  i^o=fmn,  liHilfean  fi 

iwen  (aji. 
Alarm,  n.  ji)räHä,  Ijältnä;  melsfe,  meteli;  blåsa 

a.,  foittaa  l;ätä=torli^ea  1.  jt)räfäffi. 
Album,  n.  allntmt,  mui?to=tir|a. 
Albumin,  n.  atfcumiini,  ftemen=limIfo. 
Aldrig,   adv.  ci  foi^faan,  et  miUoinfaan;   a.  i 

verlden,  ei  itiiniinjä,  et  funna  ^Hituninä;  om 
a.  sä  liten,  JDSfo  ^neniutiu;  om  a.  sä  många, 

jo£<fo  htinfa  montafin;  om  a.  den  1.  det  1. 

sä,  jloöto  ei  fetään,  joöfo  ei  niinlaän. 
Aleksandrin,  m.  aleffanbrino. 
Alf,  m.  jantfo,  :|)erä. 

Alfer,  {ei}uifet,teijuHaat  (pienet f)engenifct  ofeu- 
not). 


All 


13 


Alfabet,  n.  aa^iéto,  firjaimiöto,  aaffofet. 
Alfågel,  m.  (fuUgula  glacialis)  aöt. 
Alg,  f.  (alga  fiuitans)  lehjä. 
Algebra,  f.  atgeBra,  |)nugtatr)i4a«fu. 
Aliqvot,  m.  |afama=hl!u. 
Alkali,  m.  (kem.)  alfali,  U^jiä^fuola. 
Alkalisk,  a.  affalinen,  emäffimäinen. 
Alkemi,  f.  alfemta,  fuItantefD=fonStt. 
Alkohol,  m.  alfoI^oU,  ijbin=iciina. 
Alkov,  m.  alfotti,  unbutfo. 

Alknsa,  f.  (blennius  vmjjarus)  mert^mabe,  filwi- 
nuttineu,  elaSfa. 

All,  a.  faiffi;  alla  möjliga,  jo6  jctfiu;  allt  möj- 
ligt, jotafin,  |onfin4aiöta,  joö  jotafin;  på 
alla  möjliga  sätt,  jo8  joflafiu  taiKa  1.  tait>al= 
la;  alla  möjliga  slags,  jon!in4aifct;  i  allo, 
f ai{in4nto(in ,  faiftianfa,  faiffinenfa;  alla  da- 
gar, jofa  ^3äit»ä;  alla  slags,  faifen^faltaifet; 
på  a.  sätt,  faifetta  taivaöa,  faifin  tatvoin, 
jofa  lajilla;  för  a.  del,  faifeHa  muotoa,  !at= 
fin  mofomin;  allt  i  allom,  faiffi  faiteéfa; 
det  är  a.,  fiinä  on  faiffi;  a.  annat,  mitä  tuielä. 

Alla,  f.  se  Alfägel. 

Allahanda  1.  Allehanda,  a.  faifen4aincn,  fat!= 
finainen. 

Allaredan,  adv.  jo,  jor;an. 

Allativ,  m.  allatitiHtö  (=cn),  annanto^ija. 

Alldaglig,  a.  jofa^iäitväinen,  ainainen,  tatea(- 
linen. 

Alldaglighet,  f.  jofa4Hiin?äi[t)t)ä,  tatoaÖifnuä. 

Alldeles,  adv.  )>eräti,  fo|)en,  ii)an,  juuri,  Wax- 
fin,  i»al{an,  ratfi;  a.  ingen,  ei  futaan,  ei 
feufiiän,  ei  mitään,  ei  tjffifään;  a.  intet,  ei 
mitään,  ei  niin  mitä  1.  mitään;  ei  t)f;tääu, 
ei  iräf^äätään;  a.  icke,  ei  eufiufään,  ei  oI= 
lenfaan,  ei  laiftnfaan;  eit3ä()än,  ei  maatan, 
eimarl^an  fiitä. 

Alldenstund,  konj.  fnn,  toSta,  fuiu. 

Allé,  f.  aleija,  lef)to=tnja,  fujanue. 

Allegori,  f.  allegoria,  fuftia^aufc,  fml^ang4^n^e, 
J»ertai(u8. 

Allegorisk,  a.  aGegorinen,  tuiiHtufjeCineu;  a. 
målning,  jvertauffeHinen  fuuiaelnta. 

Allena,  a.  och  adv.  Ijffiu,  ^ffiuäufä,  aiuoa8= 
taufa. 

Allenastyrelse,  f.  t}ffiu=toaltiaifuu8. 

Allenast,  adv.  &  konj.  aiuoaStaufa,  jo8  ivaan; 
om  a.,  tun  »vaan,  jos  Ujaan. 

Aller,  (i  summansättn.) ;  allernädigst,  taittein 
armotttfin;  a.  underdänigst,  taiffetu  ala= 
maifin;  a.  ödmjukast,  faiffein  ui5vrin. 

Allesamman,  a.  pl.  faitti,  jotainen;  alltsam- 
mans, faiffi  tt)l)ni. 

Allestädes,  adv.  jota  )jaifaSfa,  taifin  ^aitoin, 
faiffiatla;  a.  ifrån,  jota  :paitaSta,  faiftialta; 
a.  hän,  jota  )3aiffaan,  taiftialte. 

Allestädes  närvarande,  a.  jota  |3aifaSfa  (äSuä= 
olelra. 

Allfader,  m.  taittein  ifä,  ijti-ifä,  taatto  taitoa= 
f)incn. 

Allgod,  a.  faifen4;vnHi,  I)l)iväin  f)l;Uiä. 


14 


All 


Als 


Allhelgondag,  m.  p\)i)äxn  miesten  pämd,  fefri. 

Allherjarting,  n.  faufa=!unnan  täräjnt. 

Allhet,  f.  fatffeuö. 

Allians,  m.  liittc. 

Allierad,  a.  liittotatueu. 

Alligationsräkning,  f.  feoö4a§fu. 

Allihop,  Alltihop,  a.  faiftt,  faitti  t^t?ni. 

Alliteration,  f.  a(tu=fcintu. 

Allmakt,  f.  fattfi=njaltatiuu§,  faitti-walta. 

Allmoge,  m.  ^f)temen  fanfa,  rabttjaS  {'aaxi). 

Allmän,  -nnelig,  a.  yleinen,  l}:^teineit,  t)iit^tnen, 
^It=tnalfaraen;  tealta^,  t.  ex.  a.  landsväg, 
toalta^te. 

Allmänneligen,  adv.  ^letieeit,  t)(cije§ti,pf)tetie8tt. 

Allmännelighet,  f.  l;ileiit?lj8,  l)Ittt)tl>^ö. 

Allmängiltig,  a.  ijteifegti  tcIircKmen,  blciie^ti 
tåt)\i'å,  ^leifeen  rootmaéfa  oUwa,  julfi=fäi)pä. 

Allmängiltighet,  f.  ijleiiieii  !etJroili)uu«i,  juUi= 
fä^trätf^^S. 

Allmänhet,  f.  ^letll)ij§;  (fulket)  ^leiiij;  i  a., 
»jletieeti,  tjleiieen,  ta»allife§tt,  ^U=malfatn. 

Allmänning,  f.  t)t)tetö=metiä,  l)I;teiö»maa. 

Allmänt,  adv.  ^leifeett,  t^Ietfeen. 

Allo,  se  All. 

Allodialgods,  n.  aUobio-tita,  tft;:»cvutnön=maa. 

Allongeperuk,  m.  !utvinnaié=J>eruu!fi. 

AUotropi,  f.  aCctropifuuö,  ertn=faItatiuuS. 

Allra,  adv.  (i  sammansättn.)  faitfein,  taifi^= 
ten,  ^eri;  alhaödmjukast,  faiffein  ni5^rin; 
adv.  faitfein  ni3i)rimmästi;  allranordligast, 
^evi  =  ^jc^jatfin;  allramest,  enimmin,  cnim= 
miten,  faiffia  enimmän;  allrabäst,  faitfein 
)iaras?  (=f)aan);  allra  som  (med  åtfilj.  su- 
peri), mitii  och  superi,  t.  ex.  allra  som 
täckast,  mitä  it)anin. 

Allrådande,  a.faitti-ftotpa,faitti=n^a(tiag  (=aan), 
faifti  haCitiehja. 

Alls,  adv.  se  Alldeles. 

Allseende,  a.  taitti^näfewä. 

Allsidig,  a.  faitin^^iuclincn. 

Allsköns,  a.  faitcn-lainen,  faittinainen,  faiffi. 

Allsmäktig,  a.  faitfi^UmltiaS  (=aan). 

Allsvåldig,  a.  faitfi-lpoipa. 

Allt,  adv.  faiffi,  faifin,  aina,  bbä;  a.  efter 
som,  aina  fitä  nugoten  fuin,  aina  fen  jäl= 
feen  fuin,  aina  ntiten;  a.  intill,  se  ända  till: 
blir  a.  större,  tnlce  aina  iicmmaffi  1.  tfca 
ilcmmaffi  1.  iience  ifcnemii^taan;  a.  bättre, 
nutta  V^iaten;  a.  mer  och  mer,  t)I;ä  enem= 
män;  a.  under  tiden,  fatfen  fen  aXlao.'^  a. 
framgent,  aina  U'>aétafin;  a.  framåt,  iiliä 
eteenpäin;  a.  längre  fram,  ^f;ä  ebemmäffi. 

Alltfort,  adv.  se  Alltjemt. 

Alltför,  adv.  aiivan,  jätin,  jävfi,  fcicin,  fiian, 
tuifi,  liten,  nmrfin,  eiin=cmaifen. 

Alltid,  adv.  aina,  ainiaan,  alati,  jcfa  aifa,  a- 
lituifeöti,  alin  cmaa,  ijän  faiten,  ijäti;  föra., 
ijäffi,  ijäfft  ^Jäiiuäfft,  fitft  :^äiwää,  fiffi  \>\U 
fää  ^äiirää;  nog  är  det  sä  a.,.  föUäbän  fe 
niin  en. 


Alltid  varande,  a.  atnatne:t,  olinomainett,  ali» 
tntnen. 

Alltifrån,  adv.  l^amaSta  1.  aina  (jétfin)  aSti  1. 
läf)tein  1.  alfain,  (j-Stfinl  aöti;.  a.  Torneå, 
^amagta  1.  aina  2;ornio8ta  aöti,  2;ormo§ta 
läf)tein  1.  altain. 

Alltihop,  a.  se  Allihop. 

Alltigenom,  adv.  fctcnanfa,  fäpenfä,  järfenään. 

Alltjemt,  adv.  alin=omaa,  aina,  ainian,  alati, 
t)^)tenänfä,  ^^tä  ^^äätä,  ))nnttnmatta,  jiärtä^= 
tämättä,  i)eittämättä. 

Alltsammans,  a.  faiffi  tl)^nt. 

Alltså,  konj.  fii§,  niin  muoboin. 

Alltväl,  adv.  no  l)\)wä!  (sjöt.)  faiffi  järjin. 

AUudera,  (pä)  v.  n.  ofoittaa,  tarfoittaa,  ta- 
UtoiteKa,  täljtää,  tä^bätä  ii-lm). 

Allusion,  f.  ofoitteleminen,  tarfoitteleminen,  ta^ 
ircitteleminen,  täfitäileminen. 

Alluvialjord,  f.  liet^nnäi^^maa. 

Allvar,  n.  -samhet,  f.  teben  teto,  tät)fl  (=ben) 
toimi,  tä^fi  tunma,  toft  (=ben),  into,  totifnnä, 
nmtnn?,  n>afai|un«,  »afaa-mielifvt)§,  t}ffi=ira^ 
taifnu?,  fon^uuö;  pä  a.,  tobetta;  på  fullt  a., 
toben  tcbeda,  tobeötaan,  toben  totta,  toben 
)jerä§tä,  tätjttä  totta;  göra  på  fullt  a., 
tef)bä  tetemällä  1.  ta»an  taiten  1.  toben  ^ääl» 
tä;  skrika  pä  fullt  a.,  l;nutaa  liuutamalla; 
icke  med  a.,  fuotta,  itman  aifcjanfa,  Iijgtin 
»UOtfi,  ratotfe  (med  vidhängdt  siijfix). 

Allvarlig,  a.  totinen,  oitea,  pettämäti5n,  toben' 

)?eräinen,  »atainen. 
Allvarsam,  a.  Dfft-nvitainen,  l)frt=totinen,  tt)afaa= 

mielinen,  totinen,  ftiafainen;  (sträng)  anUxa, 

towa,  fii»a^  (=vian),  tuima;   vara   helt  a., 

cKa  tofisfanfa. 
Allvetande,  a.  faitfi-tietäwä. 
Allvetenhet,  f.  faiffi^tietälräij^^S. 
Allvis,  a.  faifti-nnifaS  (-aan). 
Allvishet,  f.  faitfi^inifaug. 
Alm,  f.  (uhnus)  jalawa,  fi)nne^)>ää. 
Almanack,  f.  allaffa,  almanafta. 
AI  marco,  adv.  ^.iäinen  jälteen,  ^^ainolta. 
Almosa,  f.  a(mn,  annin  (4imen),  fii^()än=opu. 
Alnioseförestandare,m.aImun=jataja,almn4lä. 
Almosehjon,  n.  almulaineu,  almun -alainen, 

töl)Ini,  ferjäläinen. 
Almskog,  m.  -lund,  m.  jalaixnötc. 
Ahl,  f.  fi)«närä. 

Alnmått,n.tl}^närä=^nn,fijtmärä=mitta,ti)i}närä. 
Alnsbred,  -hög,  -lång,  a.  fi^^näräu  UnrDincn 

1.  forfuinen  1-  pituinen. 
Alutals  adv  ti)t)närittäin. 
Aloe,  m.  afoe. 

AI  pari,  tafa»f)intaan  1.  =aru^oon. 
Alper,  m.  pl.  ^Kpl^t^tuntnrit,  Silkit- 
Alphabet,  aattofet,  aat.n?to,  firjaimiöto. 
Älskog,  m.  Iepii^ti.\  IeVnfti>. 
Alster,  n.  fae^njain  (=men),  fasnni,f)ebclmä,  anto, 

tuottama,  tuotteet,  fiinnbttämä,  fiittämä. 
Alstra,  V.  a.  fa^ivaa,  fa6n\ittaa,  tuottaa,  fpU' 


Alt 

n^ttää,  fttttää,  fantaa  1.  tuottaa  fiebetmtä; 
(fig.)  tuottaa,  f^nntjttää,  fitttää. 

Alstring,  f.  !a§»ammeu,  tae»attaminen,  fitt= 
täminen,  tuottamineu. 

Alt,  m.  -stämma,  f.  alttt=ääm,  ftuicä  ääni. 

Aitan,  m.  aittani,  ^alatti,  ^jarivi. 

Altardisk,  m.  alttari=:pi5i)tä,  ef)tooIfifen  ^^öijtä. 

Altarduk,  m.  a{ttari=t»aate,  alttari4iina. 

Altare,  n.  afttari,  )3t)^ä  ^Dt)tä. 

Altarens  Sakrament,  n.  alttarin  ©aframentti, 
^erran  (S{)tcoIIinen. 

Alteration,  f.  )>eIäSt^§,  {)ämmä§t^S. 

Alterera,  v.  a.  fiämmäStlgttää;  -as,  v.  p.  ]^äni= 
mäetpä,  ^^eIä^tl)ä,  äHiet^ä. 

Alternativ,  a.  touoroiletra,  touoroonfa  traifut» 
totea;  s.  n.  faljbeöta  »alitfeminen ;  man  lem- 
nade  hopom  a — vet  mellan  lif  och  död, 
f)än  fai  itfe  määrätä  taf)toifo  eloon  jääbä 
U^atfo  mennä  tuolemaan;  han  har  intet  an- 
nat a— tiv,  f)än  ei  troi  muuta  te(;bä. 

Alternativt,  adv.  it»uoroittain  1.  nmoroiteöen. 

Alternatvinkel,  m.  Jraöta^atainen  nurfta. 

Alternera,  v.  n.  (oexla  ow)  touoroiteöa,  teuo= 
roittaa,  h)ail;etefla. 

Altéört,  f.  faffan  fatin=nauris  (=itn),  attea. 

Altita,  f.  (parus  candatus)  ]^äntä=tiainen. 

Altkusa,  se  Alkusa. 

Aluminat,  (kem.)  atuminio^a^i^jofuota. 

Aluminium,  (kem.)  atumiuio. 

Alun,  m.  aluna,  maariau  jää,  h^aa§ft=tii»t. 

Alunaktig,  a.  atunainen,  alunamainen. 

Alunbruk,  u.  aluna=ruu!fi. 

Amalgama,  n.  anmlgama,  eläirän  ^o^^can  ja 
muiben  metallein  feo?,  eIol>o^jea=feo8;  (fig.) 
fatunnainen  ijl;bi§tt)S. 

Amalgamera,  v.  a.  amalgamittaa;  (fig.)  »^I)bi6= 
tää. 

Amanuens,  m.  amanuenjt,  auttaja,  a)>ulainen. 

Amarantfärgad,  a.  if)anan=lpilE)reä. 

Amatör,  m.  rafaStaja,  ^arraötaja. 

Amazon,  f.  amatfooni,  urotar,  urootar. 

Ambassad,  m.  lätjet^S,  läf)ett)§=funta. 

Ambassadör,  m.  airut  (=uen),  lä^ettiläiuen, 
Iäf)ettiläi^. 

Ambition,  f.  funnian=^lu  1.  4;imo;  fuunian= 
tunto. 

Ambitiös,  a.  fumiian- paininen;  fuuuialtaufa 
tartfa. 

Ambra,  f.  ambra,  ^a}u4n{)ta. 

Ambulatorisk,  a.  tiertälcä,  fiirteleträ. 

Amendemeut,  n.  lifäfe  (=ffeen),  muutoö  (=f|en). 

Amfibie,  m.  ruötiaineu,  matelija=eläin. 

AmfiteatL-r,  m.  am)>biteateri,  pt)ijri5=teateri. 

Amiant,  m.  fiiDi=:t>etla»ag  (»aan),  !itt)i4iina. 

Amiral,  m.  amiraali,  laitoaöton  i^äämieö. 

Amiralsembete,  n.  amiraalin=iriirta. 

Amiralskepp,  n.  amiraalin=alu§,  )?ää=aluS. 

Amiralitet,  n.  amiraali^fuuta. 

Amiralitets-Kollegium,  n.  merilrȊegt8n=^OttO= 
lunta. 

Amma,  f.  amma,  imettäjä. 


Anb 


15 


Amma,  v.  a.  imettää,  oQa  ammana  1.  imettäjänä. 
Ammeskrock  1.  amsaga  f.  se  Käringsaga. 
Ammonium,  {kem.)  ammouio. 
Ammunition,  f.  fota=t»ara,  am)JU=tt?ara. 
Amnesti,  f.  tjleiuen  anteefft=anto. 
Amor,  m.  lempi  (=men),  lemmen  jumalainen, 

lemmiffi. 
Amorf,  a.  (kem.)  amorp^iueu,  muoboton. 
Amoriner,  m.  pl.  lemmefjet. 
Amortera,  v.  a.  fuolettaa  1.  lt}l)entää  ftjelfaa. 
Amorterings-  1.  amortissements-kassa,  f.  fuo» 

letuö=ral)a§to. 
Amper,  a.  bailea,  fatlera,  tuima,  fim))ura,  fir= 

^jeä,  muifea,  tuifea,  nnnferä. 
Amperhet,  f.  ^i!eu«,  tat!eruu§,  fimjjuruus, 

firpe^?,  muifeu?,  tnifeuö. 
Amputera,  v.  a.  fafiata  poitti  jäfen  (-nen). 
Amt,  n.  toimitug=anrfa. 
Amtman,  m.  maa=t)erra,  lääni^crrci' 
Amulett,  m.  lumouö-taln,  tenl;otin  (=ttimen). 

Amur,  m.  {luktgräs,  milium  efiusum)  teSmä. 
An,  adv.;  af  och  a.,  ebe8  talaifm;  fatjba^päin, 

ebeS  taa§;  gå  a. ,  fäi)bä  laatuun;  sätta  an  o.  a. 

se   deras   sammansättningar  Ansatta  o.  a. 
Ana,    v.    a.   &  imp.    (det  anar   mig)  (miuua) 

aatvietaa  1.  aavistelee;  ounaötetta;  (minuSta) 
tuntuu  (=a);  tuufta,  aaicistaa. 

Anabaptist,  m.  se  Vederdöpare. 

Anakoret,  m.  erolaS. 

Anakronism,  m.  n:ääriu=aitai[un§. 

Analog,  a.  ^l^tä^u^^ertaiuen,  n^ertainen,  ful^tai» 
nen,  t}l)ben=mu!ainen. 

Analogi,  f.  ö^tä^vertaijuu^,  »ertaifune,  »er= 
ranto,  fu'^taiiuu?,  taja-määrä. 

Analys,  f.  erittäminen,  eritys,  tutfinto;  qva- 
litativ  a.,  aineen  tuttiuto;  q\antitativ  a., 
)3aljouben  1.  ful)teen  tuttinto. 

Analysera,  v.  a.  erittää,  leikittää,  tutfia. 

Analytisk,  a.  erittelevä. 

Anamma,  se  Annamma. 

Ananas,  m.  ananag=omena. 

Anarki,  f.  laittomuuö,  vallattomuus. 

Anarkisk,  a.  taiton.  Vallaton. 

Anarkist,  m.  vaIlan4äiritfiiä,vallan4;ajoitlaja. 

Anatem,  n.  firton=tirouö,  fironö,  ^5anna. 

Anatomi,  f.  anatomia,  leitelmä=oV^in,  leilelmä. 

Anatomisal,  m.  auatomia^ali,  lett!un4;uone. 

Anatomisera,  v.  a.  ruumiéta  leilellä. 

Anatomisering,  f.  ruumiin  leiffeleminen. 

Anatomist,  m.  ruumiin4eilfelijä. 

Anbefalla,  v.  a.  fäöleä;  a.  i  ngns  ynnest  o. 
d.,  antaa  1.  jättää  1.  farittaa  1.  tarjota  (=oan) 
j.fun  liattuun  1.  luoftccn;  a.  sig,  v.  r.  tur» 
vata,  antautua,  luotautua  j.ful)un;  a.  sig  i 
Guds  skydd,  turvata  Sumalaan. 

Anbelanga,  v.  n.  tulla  1.  foStea  (jl}fiu). 

Anbjuda,  se  Erbjuda. 

Anblick,  m.  fatfanto,  fatfaljbuS,  filmäljS;  {åsyn, 
utseende)  uäf^,  nä!ö;  intagande  a.,  miellyt» 
tävä  näfiJ. 

Auboren,  a.  luonnon^^eräincn,  fufu'))eräinen. 


16 


A  n  b 


Anf 


Anbringa,  v.  a.  ajettvivi,  fcmittaa  1.  pamxa  t^i)- 

teen,  liittää;  fanca  1.  tel)bä. 
Anbud,  n.  tavjo,  tarjcuö. 
Aneiennitet,  f.  i»irfa=»uobet,  trivfa=n.nictten  III' 

leminen,  ctu=cifeue  lt>irfaa  batieéfa. 
^  And,  f.  (^a)ias)  jcrfa,  jucria. 
'     And,  f.  niittc=aifa,  kiiiä=aifa,  {urcen=aifa. 
Anda,  f.  iKllfi;  se  Ande;  hämta  andan,  {)en= 

gäl^tää,  l;uc'af)taa,  leiräbtää,  ^.niliattaa,  ()uc= 

hut;  mista  andan,  tufelitita,  I)eiigä()tl)ä,  a(i= 

ircltua;  betaga  andan,  tufeluittaa,  fahimta 

(4\aaii)  bciifi. 
Andakt,  m.  [;avtau§;   förrätta  sin   a.,   ^Jttää 

rufLnitfia;  med  a.,  Ijavtaubetla;  {skämtvis)  ijax-- 

taagti. 
Andaktsfull,  a.  ()arra8  (=taan),  jiimaniicu. 
Andaktslös,  a.  ()aja=iiueUiien,  Ijartaiibetcit. 
Andaktsprål,  n.  ultc=tuftaifuu8. 
Andaktsöfning,  f.  jiimalifuuben  I)arjoitli§,  ru= 

foitemineii,  rufcutict,  nifcuf|i§ia  0(0,  riifciiö» 

l;etfct,  jmiialan4Mluielii^. 
Andas,  v.  a.  bcn;]ittää,  buefua  (=lvuu);  a.  ut, 

hucfata  I.  Inieata,  Imcabtaa,  Viuluiltaa,  ()en= 

gä^tää;    du    a.  hämd,  finuéia  tucbuu   fC'S= 

ten  l)iino;    allt   andades   idel   kärlek,    fai= 

fi^ta  Icii^ti  fnia  raffauö;  jag  har  svårt  att 

a.,  minua  fjengäv^ttjttää. 
Andbar,  a.  buctumiietfi  1.  hiclvuttau^afft  fel= 

)pa.a\va. 
Anddrake,  m.  foira?»  1.  Dl;ra=fuorfa. 
Ande,  mJjifskraff]  htXltv,  (förnuft)  fienft,  mteli; 

(själskraft)  iutc,  luoutc,  lucnne  (=tecn),  nere, 

mielenlaatu;  {spöke)  fummitu?,  aatre;  ond 

a.,Vaba  1.  häij^  benfi;  mennisko  a.,  ibmi§> 

mieli,  if)niié-^enti;  tidens    a.,   ajan    mieli 

1.  luonto  1.  ^leiifi. 
Andebesvärjare,  m.  fummituSten  fä^fijä  1.  no§= 

taja,  Ioil)tija. 
Andedrag,  n.  I}eu!äl}é,  bengeu^iveto. 
Andedrägt,  m.  beugitijé:,  huofuminen,  I)cugen= 

U^eto,  beugeu  =  ivetäminen;  elak  a.,  tjaifenja 

beufi. 
Andefattigliet,  f.  aattcettomuu§,  nerottomuuö. 
Andel,  m.  oja,  cfnuc',  ofinto,  erä,  fcbtalc. 
Andelig,  a.  bcugeUincu,  bcufeiuen;  mielettiuen; 

{okroppslig)  ruuiuiitcu. 
Andelig,  m.  jumaluuben=oJ^|^iuut,  bcngcöiuen. 
Andelighet,  f.  beugellift}!}?. 
Andelös,  a.  f)engetöu,  nerctcn. 
Andemening,  m.  tjinmävrl}^,  mieli,  tarfoituS. 
Anderik,  a.  uiieletoä,  luiiiaS  (=aan),  fcrfea=mie^ 

linen. 
Andersmessa,  f.  Sluttu  pähvä. 
Anderum,  n.  se  Andrum. 
Andeskådare,  -siare,  m.  uätijä,  beufeiu  näti= 

)ä,  noita. 
Andesyn,  f.  näfcmä,  fummitu^^,  aaivc,  inm 

(»teen). 
Andetag,  n.,  se  Andedrag;  dricka  i  ett  a., 

juoba  tibbeltä   ficmeflä;    med   ett   a.,  t)btä 

i^ubfua. 


Andetid,  ra.  se  And. 

Andeverld,  m.  t)en{'ein  »alta^fuuta,  nähjinätöu 
maanlma. 

Andfallen,  a.  se  Anfallen. 

Andfådd,  a.  se  Andtruten. 

Andhål,  n.  I)enfin-eifä,  (;euti=Iät.n,  buo!u=rcifä. 

Andhök,  m.  (falco  rufus)  i'dniS'l)mtta,  tand' 
i)au!ta. 

Andlig,  a.  se  Andelig. 

Andmat,  m.  {lemna)  n?eben=toefa,  timaöfa. 

Andra,  num.  ord.  tcineu;  för  det  a.,  toifefft, 
fiffi  toifetfi;  a.  gången,  toinen  ferta,  toifen 
ferran;  de  a.,  nutut,  toifct;  å  a.  .sidan,  toi= 
feffeufa,  toifetta  ^nioleu;  den  ena  och  den  a., 
toinen  ja  toinen;  från  ena  dagen  till  den 
a.,  ^läiltHi^ftä  :|.iäiUHiän;  ^niili^ä  )^äiu^ältä;  den 
ena  efter  den  a.,  tciucu  toijenfa  ij-^crä^tä; 
för  andra  ggn,  taf)beune§ti,  toife^ti. 

Andraga,  v-  a.  ilmoittaa,  icetää  efiin,  tuoba 
cfiin. 

Andragande,  n.  ilmoittaminen,  ilmoitu^,  efiin= 
ir^eto,  efun=tuominen. 

Androgynsk,  a.  v6o^,o/^lÄ•ö»«c/)fefa=neni^oinen. 

Andrum,  n.  bengen  1.  ]^eufäi)t|en  aifa  1.  nnio» 
ro;  gif  mig  a.,  anna  aifaa  I)eugäbtääffeni 
1.  miettiäffeni. 

Andryg,  a.  jufuHjf^ieä,  t)lv^eä  fuureu  1.  Vi>a.v.-- 
I)au  fufu4^eränfä  täl;ben. 

Andtid,  m.  se  And. 

Andtruten,  a.  {)engäetl)m>t,  l^engigti}m}t,  ut)= 
»eltunut;  al;ba8=^enfincu;  bli  a.,  ^engäéittjä, 
nf)tt?e(tua,  I^engi^t^ä,  jnlel)tua,  tnl^oétua. 

Andtrutenhet,  f.  l;eugäöt^8,  tnl;c^tue,  uf)tt>e{= 
tnmu§,  ufiJvelluS. 

Andtäppa,  f.  fulfu-tauti,  f)engen»al;bi§taja,  l^em 
gen=ai)ti,  rinnan--abbi§tu§,  julet)bu8,  al;bi§= 
tuö=tanti;  jag  har  a.,  I^euteäui  al;bi§taa. 

Andtäpt,  a.  al)ba§4;enfincu,  aljbaSn-intainen, 
beugät^tl}nl)t. 

Andunge,  m.  fcrfan=^oifa. 

Andväder,  n.  niittonfma,  niitto>|ää. 

Andäktig,  a.  I,)arra8  (=taau). 

Andäktighet,  f   bartaug. 

Anekdot,  m.  tertonuu^ ;  tarina,  loru,  tcffa^oru, 
foffa=fertomug,  retu;  berättar  anekdoter,IaS» 
fee  rctua,  :|>ubua  faiiun-ielee  h)étiä. 

Anemometer.  m.  tuuleu=mittari. 

Anemon,  f.  se  Sippa. 

Anevrism,  ni.  Jralta^uoiicn  n.^euäbbl}§. 

Anfall,  n.  farfauf',  buöftälK^,  bliötfö,  n)ntäli8, 
rmini?tt)£i,  rijnuätiK^,  nnnuitfö;  (fig.)  lout» 
faamiuen,  iataltclcmtncu;  tiiu\rue",  into;  (nf 
sjukdom)  M)tam,  ^.niuéfa,  fctti  (=eu);  (af 
vrede)  tt>iban  ^niuc-fat,  ivimma;  i  ett  a.  af 
vrede,  Jiiuiaétufiieiaufa,  fiiftiaetueöianfa. 

Anfalla,  v.  a.  t)yöfätä  1.  farata  (=faan)  1.  r^n» 
tää  1.  täyttää  (j.fun  Vialle),  täi^bä  (j.fim 
fim^-^^uun;  (fig-)  moittia,  foimata  (=aan);  bä-- 
t^ttää,  al;bi§taa. 

Anfallen,  a.  bailaautuuut,  UMljäbtäuvt,  ungef)= 
tuuut. 


Anf 


Ank 


Anfordra,  v.  a.  ivaatia,  irelfca,  )>att6taa. 

Anfordrauj  f.  iraattnut^,  :pl)l}ntö;  vid  a.,  'ixaa' 
btttaesfa. 

Aiifukta,  v.  a.  foötutcffa,  foStitttaa  U\if)äiicn. 

Anfuktning,  f.  fc^tiittclcmiucii,  foi?tiittainiucn. 

Anfäkta,  v.  a.  lui)ata,  al)bii<taa,  täiibä  finiV^ 
^^u^^,  nttbnata,  irammta,  rafittaa;  fan  an- 
fäkte  honom,  ).nru  l;äiitä  fiuiatfccn,  ijitixU 
föcn;  a.  en  sats,  fctia  1.  Jiniittää  j.fin  fa= 
naa  iraStcn;  hvad  anfäktar  dig?  intfä  fi» 
mta  ifaiiraa;  a.  sig,  v.  r.  !tu[ata  itfeänfä, 
furfailla,  furiaStctta;  iiHumoa. 

Anfäktelse,  f.  se  Anfäktuiug;  furfauS  («ffcn); 

nmuucmus  (=fien). 
Anfäktning,  f.  !iufau§,  aI)biötuS,  rafituS. 
Anföra,  v.  a.  jol^battaa,  ctla  efi=mtel)enä,  faat= 

taa;  {i  skrift  och  tal)  hteteda,  juteöa,  fa= 

noa,   tucba   efiin;   a.  klagomål,   walittaa; 

språket   må  ej    anföras    säsom   hinder,  iU 

föön  tiettä  irebetfdtö  c^tceffi. 
Anförande,  n.  jobbattaiiiinen,  jctitc,  jcttbatus; 

(j  skrift  och  tal)  tucttclcmincn,  cfiiu  tuiMuiiicn. 
Anförare,  m.  cfi-mic^,  jiMibattaja,  vää-inic^r 

:päällitfö. 
Anförarinna,  f.  jel)batta|atar  (staren). 
Anförtro,  v.  a.  uSfoa  1.  jättää  1.  antaa  Ijah 

tuuu  1.  f)UD§taan,  farittaa. 
Anförvandt,  m.  &  f.  fittutainen,  t^cuno,   I)Ct- 

moIaineiT,  omainen. 
Angelägen,  a.  tar))eet(inen,  tärfeä,  täl;beltincn; 

Imeteltinen,  I)uctcn  =  alainen;  a.  om,  I)uclc^ 

nanfa  ^ntätvä. 
Angelägenhet,  f.  tävfei}S;  tärteä  afia;  afia. 
Angenäm,  a.  futcinen,  mieleinen,  mieluinen, 

imanneS  (»nteen),  imara,  l^erttainen,  ijupa, 

iliana,  ilcinen,  ilaf^bnttaaa;  t;auéf'a,  Ijauöfaö, 

ctcltinen,   fuotuifa;   göra  en    a.  öfverrask- 

ning,  ilaf)bnttaa. 
Angenämhet,  f.  fuloifuu?,  nuefei]l}l^^,  miclui' 

funéi,  t)erttaifnn0,  il)anuu§. 
Angifva,  v.  a.  ilmoittaa,  antaa  ilmi,  {antaa 

(j.tuöta  j.fin);  ebes=antaa. 
Angifvande,  n.  -ning,  f.  ilmoittaminen,  itmi= 

antaminen. 
Angifvare,  m    ilmi^faattaja  I.  afian  ilmoittaja, 

ebei^ntntaja. 
Angifvelse,  m.  ilmoitux^,  fanne  (4ccn). 
Angrepp,  n.  f;l}ömi>,  biunninä,  tartauj^,  t;ätl)V= 

tt)8,  f'im^^.ninn  tamminen;  (pg.)  foimau^. 
Angripa,  v.  a.  I)i)ömätä,  farata  (=!aan)  1.  tävt= 

tää  (j.fun)  :t:äafle,  ptl?^ttää;  fouviötaa;  a. 

en  sak,  x^^hfå  afiaan;  (afficiera)  turmella, 

tral;ingoittaa;  (om  sjukdom)  ta^^aelta. 
Angripas,  v.  p.  &  d.  turmeltua,  :>.nlautna;  a. 

af  rost,  ruostua;  a.  af  röta,  mäbätä  (=tä= 

ncn),  mäbänti)ä,  laI;ota  (=oan). 
Angripande,  n.  farfaamiueu,  f)t)i5määmineu,  (;ä= 

t^ijttämineu. 
Angripare,  m.  farfaaja,  f;t)ömääjä,  f)ätijljttäjä. 
Angränsande,  a.  läf;inen,  rajallinen,  ääreincn, 

rajoittain  otetoa,  rajatto,  xala.  — 
Svenskt-Finskt  Lexikon. 


Angå,  v.  a.  liifnttaa,  fo^fea  (j.fin),  iraaran^ 

taa;  tulta  1.  fuulua  (ibtin). 
Angående,  a.  liifuttaira,  foSfeiua,  hjaaranta= 

nm;   prep.  (jonfin)   fufiteen;  a.  den  saken, 

fiitä  afia^ta. 
Anhang,  n.  feuva,  lafifo,  feuruuS,  jonffo,  ^3uo* 

In^^nnta. 
Anhälla,  _v.  a.  |)ibättää,  fcifottaa,  ^.Hjf ät;bl)ttää ; 

ottaa  fiiuni. 
Anhålla,  v.  n.  anoa,  ^3l)i)tää,   rufoitta   (j.fin 

j.futta). 
Anhållan,  f.  anomuS,  )5l}l}ntiJ,  vufou§. 
Anhållande,  n.  ^ibättäminen,  :|3ibättj§,  }3^fä^'= 

bt}ttänunen,  :pt)fä[;bi)tvö. 
Anhängare,  m.  feuralaiuen,  M;fotainen,  jouf= 

folainen;  a.  i  en  tro  1.  sekt,  usfolainen. 
Anhängig,  a.  {lagt.)  viibaSia  (oleum),  riitaan 

i^mntu,  riiban=atainen;  göra  a.,  antaa  oifeu^ 

teen,  ).Hinna  riitaan;  saken  är  a.  vid  dom- 
stol ,  afia  on  riibav^fa  1.  oifenbe^fa  1.  riiban= 

alainen  1.  riitaan  )^antn. 
Anhöiig,  a.  &  s.  omainen,  t)eimolaincn,  fufu* 

lainen;  pl.  omaifet,  f)eimoIaifct,  jufulaifet, 

^.''evbeäfnnta,  fnfn=tnnta. 
Animal  1.  Animalisk,  a.  eläimettiuen. 
Animera,  v.  a.  elä[)bl)ttää,  Unrfiött^ttää. 
Aning,  f.  aannStuS,  o.a\\>i.,  Ijaimi,  Ijaimio;  e^ä= 

tunto. 

Anis,  m.  aitig=ruoI)0. 

Anka,  f.  anffa,  ol;ra=ior[a,  )>artti;  (fig.)  rauffa. 

Ankar,  n.  antturi ,  lainjan  auHuri,  jatfart, 
I)al)bcn  t;ammai^,  riip^^a;  (i  byggnader)  ^ji= 
bin  (.4imen),  )jibätii?4ouffu  1.  4;a!a;  ligga 
föra.,  olla  anfturiöfa;  gä  till  ankars,  laöfea 
anf  f  uriin;   (fig.)   turnaa,  hjoima,  ^etastus; 

sjelfförtroende  är  ett  godt  a.  i  lifvets  stor- 
mar, itfcfjcnfä  tuottaminen  on  l;i)teä  tur^a 
elämän  ml}r§fi)iö)ä. 

Ankararm,  m.  anffnrin=fii^t. 

Ankarboj.  m.  aufturi^^oji  1.  =fu^^|.m. 

Ankarbotten, -grund, m.  anffuri4miffal.=^3of)ja. 

Ankarbruk,  n.   antturi^mja. 

Ankare,  m.  anffnri,  lefferi,  naöfaffa,  ^julliffa. 

Ankarfly,  n.  (sjöt.)  anffurin=f^nfi  (^nen). 

Ankarkors,  n.  (herald.)  anffuri=riöti. 

Ankarlägg,  m.  (sjöt.)  anffurin=i»ar[t  (=ren). 

Ankarplats,  m.  anffuvi=ii^eft  (=ben)  1.  ^axlla, 

Ankarring,  m.  antfuri=renga§  (=faan). 

Ankarspel,  n.  auffurin^ierriu  (=timen). 

Ankarstock,  m.  ontfuri=:^uu. 

Ankartåg,  n.  anffnri=tomni  1.  4'å\)\\  (=ben). 

Ankbonde,  m.  uro8=)Uorfa. 

Ankel,  m.  se  Fotknöl. 

Anklaga,  v.  a.  fi)^ttää,  fain»ata  (j.futa  j.Stafin), 

»alittaa,  fantaa  (j.fuöta  j.fin). 
Anklagad,  a.  fv^tteen=alainen,  !anteen=alainen, 

fi}t)tettt). 
Anklagan,  f.  -ande,  n.  -else,  f.  [tilittäminen, 

fi)i}tös,  ft)t}te,  fai^anö,  fanne  (=teen),  toaWt- 

taminen,  tDatitnö;  i  a.  tillstånd,  f  anteenpa» 

laifena. 


18 


A  11  k 


Ann 


Aiildagare,  m.  fwttäjä,  taipaajvi,  ^\iäUc  tan^ 
tajvi,'  UMlittaja. 

Anklagcli;^.  a.  fmitettäuvi. 

Anklang, 'm.  kläbbiK^;  (Ji<j.)  fiiCötimuK^. 

Anknyta,  v.  a.  (iittää. 

Ankomliiig,  m.  tulotaS,  tllUut. 

Ankomma,  v.  a.  tnäa,  ^^aäitä,  faaba;  cUa 
(j.tuu)  llinfaan;  a.  pa  vedurbörancles  pnif- 
ning.  cUa  afiau=c<inatétcii  tittfiuucSia  1.  tut- 
f  imuni  llHiilaöia;  det  ankommer  pa  dig,  fe 
cit  fuiuöia  1.  finim  umfla^iafi  1.  tabbcöiafi; 
se  B.n-o;  licir  a— mmer  det  icke  pa  nägra 
kopeker,  utan  pa  tusentals  rnbel,  tiiöfä  ci 
cle  fi)n)mt}ö  nntutamii^ta  fcpeifoif^ta,  ivaun 
tuijcinfiöta  Vl4>ltf>ta;  hvad  ditt  påstående 
a— mmer,  mitä  fiuuil  »väittcc(cfi  tuke. 

Ankommen,  a.  tllUut;  Omi  matcmor)  ^^a[)eu- 
lUtt,  Vil^illtllllllt;  (driu-kcn)  \^hb{v\\\%  jlic- 
Vuuiit,  päic-iauiä;   vara  a.,  cUa  luimalaf^fa. 

Ank..m>t,  a.  tiUe,  tttletnincii;  vid  luv.is  a.  .-a- 
de  jag,  Itänen  tuUcöjania  ininä  fanein;  med 
sommarens  a.,  tenin  tnUcn. 

Ankra,  v.  n.  Iieittää  antfnvi,  KK-teva  1.  :t.Mnna 
1.  jäätä  anffuviin. 

Alllag,  n.  taipnnutc;,  luento,  Incunen  Uilija,  tti- 
ti),  aine;  (tili  oxed)  aHemmuvj. 

Anleda.  v.  a.  jcbbattaa,  ohjata,  jaattaa. 

Anledning,  f.  johtatntS  johtale,  \^h{i>\  (orsak) 
alfu,  fui},  ^nn-n-JtUv,  aihe,  aine,  tila;  af  före- 
kommen a.,  ilmantnuee>Jta  fin*vtä;  i  a.  deraf, 
fiitä  fvu-^tä,  fiitä,  fen  jobbocta,  ien  täbben: 
utan  a.,  ilman  fmutä  1.  aifojania;  deiaf 
tog  du  ju  dig  a.  aft  klaga,  fiitäbän  finä 
otit  umlittaatjefi. 

Anlete,  n.  taéwot  (p/.)>  uiuote,  naama;  fat^ 
f  anto,  uätö;  i  sitt  a— s  svett,  otfauja  XjxtiAa. 

Anletsdrag,  n.  fa^irct,  muote,  faöwcjeu  nicvfti 
I.  muoto. 

Anlita,  v.  a.  anoa  apua,  }.nn}tää;  (fig.)  pitää, 
fäiUtää,  foetella. 

Anlopp,  n.  jnoffuun  lähtö;  tar{auf<,  rtnmäffö, 
f)i)ötfät)«. 

Anlägga,  v.  a.  pevue-taa,  afettaa,  vafeutaa,  teb= 
bä," iviittaa,  aloittaa;  (om  kluJci)  putentua 
(jhfin);  lägga  an  ett  fartyg,  las*tea  ran- 
taan; han  lade  an  pä  mig  med  ett  gevär, 
hän  tähtäft  minna  fiioääriUä;  detta  tyckes 
vara  anlagdt  pä  skandal,  täiuä  nälättää 
tarfoittaixHin  häa\iic-tiK-tä. 

Anläggare,  m.  pevu^taja,  rafentaja,  aloittaja, 
altaja,  tefijä. 

Anläggning,  f.  pcvuétu?,  vafenun\°,  laitcg,  a-- 
(oitu-?;  (fiyO  ond  a.,  paha   aitonut?,  juoni. 

Anlända,  v.  n.  tulla,  faaba,  faapua. 

AnlGpa,  v.  n.  tulla  rantaan,  fäv^ä  rauua^fa; 
tummentua,  ruostua;  lata  stäi  a.  till  blått, 
finivtiUtää  teräx^tä. 

Aulöpning,  f.  rantaan  tuleminen;  tummene- 
minen, ruoétumiucn,  fini  (  cu). 

Anmaua,  v.  a.  fehoittaa,  UMatia,  manata. 

Anmaning,  f.  fcl;oituö,  ivaatiuuiJi,  manauS. 


Anmoda,  v.  a.  plifltää,  waatia,  fäöfeä,  tafitoa. 

Anmodan,  f.  pttimti.\  täc-f»;  utan  a.,  täc-femättä. 

Anmäla,  v.  a.  ilmoittaa,  tietää  antaa;  a.  sig 
till  en  syssla,  tarjoutua  unrfaau. 

Anmälan,  f.  -ande,  n.  ilmoitlto. 

Anmärka,  v.  a.  mertitä  (tfcn^,  muivtuttaa, 
ojentaa,  fauoa,  oilvaltaa,  älutä  (»liän),  !ir= 
joittaa  1.  panna  muiotocu;  (klandra)  moit» 
tia;  vid  e.\po>itionen  a — rkte  jag  en  tafla 
af  Löfgren,  som  öfverträffade  alla  dem  jag 
förut  sett.  nä»ttäiäifi'3iä  Inwaitfiu  l'öfi5ren'iu 
tanlnu,  jofa  oli  faittia  ennen  nälemiäni  ete= 
unimpi. 

Anmärkning,  f.  merfitfemineu,  muiétntu«,  ot= 
liMlluc',  älDämiuen,  mnix^tcon  pano  1.  firjoi^ 
tux^;  {klander)  moite  ('tteeui. 

Aninärkningsvärd,  a.  merfittäivä,    Uiuif^tetta^ 

\va,  muiötntettatoa,  maiuittaiva,  erin=emai- 

nen,  muistoon  pautawa. 
Annaler,  m.  pl.  ,ei/enti:'  UMtofitirjat;  aifa-ftrjjat. 
Aiinalist.  m. bic-torioitfija,  aifa-tirjatn  firjoittaja. 
Annalkaii,  f.    -ande,   n.  lähencmiueu,   Iitene= 

minen,  jontnmiuen;  vid  död.-ns  annalkande, 

iuoleman  läbetciiiä. 
Annalkas,  v.  a.  läl;eötl)ä,  läbetä  (men),  tulla, 

joutua. 
Annamnia.  v.  a.    faaba.    Ottaa,   lincbä;    Ottaa 

ivac-taan,  nauttia;  fan  a.!  perfele  tx>iefI5önl. 

pevifööu! 
Annanimande,  n.  -else,  f.  faamiuen,  Ottami=^ 

nen,  irientö,  nauttiminen. 

Annan,  best.  form:  andra,  a.  muu,  toiucn, 
nufi  (ben");  en  a.  gång,  toifcn  ferran,  toiö= 
te,  nuinlloin;  iemna  till  en  a.  gäng,  jättää 
toi^taifetfi;  ät  annat  häll,  se  Annorstädes- 
liän:  ga  frän  ett  arbete  till  ett  annat,  vmve= 
ta  tl>!3«tä  tcifeen;  tid  efter  annan,  tno  tuo§= 
tafiu,  aita  ajoin;  gäng  efter  annan,  ferta 
terralta,  ferta  toifenfa  peräc<tä. 

Annandag,  m.  toinen  päiu\i,  jättimäinen  päi» 
n\i;  a.  päsk,  a.  pingst,  pääftäif-,  belluntat' 
maanantai;  a— gs  frossa,  unicropäiiräinen 
unlnfainen. 

Annars,  adv.  muutoiu,  muuten. 

Annex,  n.  apn=  1.  anefft=pitäjä. 

Annexliemman,  n.  apu=tita. 

Annons,  m.  ilmoitu-3. 

Annor,  a.;  i  a.  händelse,  muutoin;  joe  ei,  uiiu 
...;  mun«fa  tapautfei^fa. 

Annorledes,  -lunda,  adv.  toifiu,  toifella  ta 
ivalla  1.  tapaa  1.  tairoin,  muutoin. 

Annorstädes,  adv.  munalla,  toiftalla;  a.  hän, 
munalle,  munune,toifaalle  1.  toifialle,  tcifa- 
päiu,  tcifannc;  a.  ifrän,  muualta,  toiftalta. 

Annotation,  f.  muic^tcou  1.  tietoon  pano,  mui§= 
tutue. 

Annotationsbok,  m.  muiSto=tirja. 

Annotera,  v.  a.  panna  muiötocn  1.  tietoon. 

Aunotering,  f.  muif<tocu  1.  tietoon  paneminen 
1.  pano,  muictutu-3. 

AnnuUera,  v.  a.  tcl;bä  tubjätfi. 


Ano 


19 


Anomali,  f.  c)>äifääutDilVt}v^,  cma=fmtutailitu>^, 

fäänncttöiin)t)ö. 
Anonym,  a.  lunuttäimätöii,  nimetön,  c^vi  jaU 

finen. 
Anonymitet,  f.  nilltettöm^^vS,  eV^ä^juIHlUlK^. 
Anor,  f.  pi.  fufu4>ei-ä,  fufii^poUvet  (aateltfii^fa 

i^jerl^efunntöfa). 
Anordna,  v.  a.  fäätäii,   fäöfcä,  määrätä,  jäv» 

jeStää,  afcttaa,  toimittaa. 
Anordning,  f.  jäänti),  fäätöö,  fäätämincn,  Täi' 

tl),  afetus,  Iaitoö,toinutta:niucn;  utoöannon^ 

niäärä^?. 
Anorganisk,  a.  elimetön,  ovv3anitcn. 
Anpart,  m.  se  Andel. 
Auqvicka,  v.  a.  eUilvättä  Iio^peaKa  ^^eittää. 
Anrop,  n.  I;uuto. 
Anropa,  v.  a.  I^uutaa;  (om  hje^p)  atrufft  f)UU= 

taa;  {bedja)  rufciUa. 
Anrycka,  v.  n.  Iäf)e§tt)ä,  läf^etä  (=nen),  tnlla, 

t^bä  tntoa. 
Anrätta,  v.  a.  »almtStaa,  laittaa  1.  tef;bä  (ruo-- 

taa),  vaatia. 
Anrättande,  n.  -ning,  f.  toatmiötaminen,  \vd= 

mi*itu«,  laitos;  (mut)  vuota. 
Ans,  m.  vuoffo,  luotto,  foijuu,  fDr|aaminen. 
Ansa,  V.  a.  ruofota  (=!foan),  r;oitaa,  f'or|ata, 

l^oinueEa. 
Ansats,  m.  )Mi{;ti,  lr>anl;tt,  aif^e;  (fy.)  taiipw 

tnu§,  lucntc,  Ijaln,  i)rtti)S. 
Anse,  V.  a.  för  ngt,  )iitää  |ona!in,  fatfoa  1. 

luulla  joffifin;  a.  för  ringa,  Ujäl^äfft^ä,  to'ä= 

^effiä;  a.  för  stor,  ifoffna,  tfoffia,  fuuref'= 

\ua',  a.  för  god,  f^ljJräffijä,  t;t}lreffiä;  a.  för 

dålig,  t;noncf|ua,  o.  s.  v.;  {akta)  ^itää  av= 

rooSfa,  ariiHita,  funnioittaa;  {lagt)  vangai§= 

ta,  tuomita  (^tfcn);   a.  sig  kunna,   arireUa 

1.  luulla  uunivanfa;  jag  a— r,  miunu  mie» 

(cStäui,  miuuv>ta. 
Ansedd,  a.  avwoUiucu,  avtoo^fa  :|)ibettlj. 
Anseende,  n.  muoto,  uäfii;  aru^o,  f  uunia;  i  a. 

tili,  prep.  fen  fubteen,  täbben,  txntotfi;  utan 

a.  tili  personen,  iUuau  miebeen  fatfomatta; 

i  a.  tili  mig,  mitä  minnun  tulee;  i  a.  der- 

till  att,  feutäliben  että,  fiinä  tatfannc^fa  että; 

a.  tili  personen,  mie^fnitta. 
Ansenlig,  a.  l^erfiä,  l^äreiini,  jultia,  !a[civa,  mef= 

feä,  avtvoiia,  vuufaö  (man),  uähjifä,  jänttcvä, 

fuurt,  foofaS. 
Ansenligen,  adv.  joffifin,  jcffeenftn,  mclfeiu, 

melfeä^tt,  näf^täträöti,  ^mljon,  oitoaltifeStt, 

runfaa^ti,  foolta,  fummalta. 
Ansigte,  n.  faSlvot  (p/.))  uaama,  ftlmät,  muo= 

to,  uäfö;  a.  mot  a.,  ti\i?tattatn,  faStx^^oiSta 

fa§h.^oil)in,  filmäötä  fitmään;  fitmäin  1.  ne^ 

nän  ebesfä. 
Ansigtsbildning,  f.  faStDDJen  mucto. 
Ansigtsdrag,  pl.  n.  muoto,  faStoojcu  muoto 

1.  mertti. 
Ansjuda,  v.  a.  (luttra)  Kelluttaa. 
Anskaffa,  v.  a.  f)anffia,  toimittaa,  kittaa. 
Anskjuta,  v.  a.  faSioaa,  ^ul;cta  (=fean)  nto§. 


Anskri,  n.  filjauö,  ^.mi1ai[cmiueu,  ).Hu1an?,  I;uu^ 
to;  gifva  tili  ett  a.,  j.\-ivtaic!ta. 

Anskrit\,Mi,  a.  fatfottu,  tuttn_;  väl  1.  illa  a., 
l^VU^äöfä  1.  |.HiI;a§)a  I;uubov|a;  vara  väl  1. 
illa  a.  hos  ngn,  oUa  joKafuIIa  l)Va^ä<<fä  1. 
^mliaSfa  fuofioSfa. 

Auskära,  v.  a.  {oäf)  Utoba  (fangaSta). 

Anskärning,  f.  faufaan4uomiuen. 

Anslag,  n.  fäben^fii^t  ())>j^ft)Slä,  fin-^^äärtöfä,  ^iS- 
tnoIiSfa);  vnn-ikt.)  nl\if>^\\\}9]  (tillkännayifvel- 
^e)  jultinen  ilmoituö;  juli^^tnö;  (stämpling) 
ncuwou^ntect,  banfteet;  penninge — a.,  ra= 
l;an  =  määvävt^,  määrä  =  ra(;at,  määrä» »ravat; 
vränga  a.,  irilpitlifet  juouet;  listiga  a.,  fa= 
UHtlat  juouet  1.  nenir>ot;  löne-a.,  ).ialfau= 
määräl)ö. 

Anslutasig,  v.  r.  (tili  Iiittäl)tl}ä  I.  l}f)tl)ä  (j.f uT)un). 

Anslå,  V.  a.  naulata  jultifc^^ti  luettaioaffi  (il= 
moituffia);  (,/;««(/ö/-a)  ilmoittaa,  tietää  antaa; 

(bestämma)  määvätä,  jäätää;   (uppskatta)   ax= 

\vata,  arwooteHa;  (musikt.)  näpätä,  näpäf)l)t» 
tää;  (fiy.)  liifuttaa,  täi)bä  (j.fuit)  mieteUe  1. 
ji)bämmeUe;  ivoittaa  (j.fun)  mieli- juofiota. 

Ansning,  f.  se  Ans. 

Ansols,  adv.  läuuCiJtä  itään,  nHi§ta  =  )3ättt)ää, 
ipäi^ä-^paiSteeöja,  ).niin\iu  tämmeneSjä. 

Anspanu,  n.  i)(;teen  toalja^tetnt  l;etuoifet,  ju]^ta= 
paxi. 

Anspela,  v.  n.  (på  ngt),  se  Alludera. 

Anspelning,  f.  se  Allusion. 

Anspråk,  n.  toaatiiuuS,  oifeu§,  »atta;  göra  a. 
pa  ngt,  UHiatia  j.fiu,  cHa  j.fnna  olcioinanfa, 
taf)toa  olla;  i  denna  sak  tager  jag  allmän- 
hetens uppmärksamhet  i  a.,  tätä  afiaa  pl)tj- 
bän  i)Ieijöu  tavffaamaan;  jag  har  redan  för 
mycket  tagit  läsarens  tålamod  i  a.,  ofen  jO 
liian  paljo  tvä)i}ttäm)t  fufijan  färfiUHillifl}l)ttä. 

Anspråksfull,  a.  ivaateliaS,  färtteliäS,  t)(peä, 
p^i3l)l)feä,  ifo  ivaatimnffiCeuia,  paljon  pt)V^ 
tä»ä,  fnurenteleuHiinen,  fnureltiueu,  ei  mä- 
llään tvi)tvu\iincu,  juuvi-mielineiu 

Anspråk.^-lös,  a.  iimatimatou,  nöijrä,  \v'di)'d  voaa» 
timuffillenja,  fiilvo,  tt}Vtv)väiuen,  fiivicä-mie= 
liuen. 

Anstalt.cbanfe  (=ffeeu\f)autfio,laitoS,  Umlmi3= 
tu?,uiaruv^tu^,  toimituo;  pl.  falnt;  göra;,  foga 
a.  om  ngt,  )3itää  toiuta  jv^tfin,  laittaa  j.fin; 
patma  toimeen;  foga  a.  derom  att  allt  blir 
fiiUgjordt!  pibä  I;uott  fiitä  että  fatffi  tulee 
toimitetuffi! 

Anstalta,  v.  a.  I^anffia,  laittaa,  toimittaa,  tcal= 
mittaa,  ivaruStaa. 

Ansticka,  v.  a.  se  Antända;  (fig.)  jaaStuttaa, 
turmella,  pilata. 

Ansti ekande,  n.  faaStuttamineu,  turmeleminen, 
paimentaminen. 

Anstifta,  v.  a.  matfaan  jaattaa,  toimittaa,  tel)= 
bä,  ^evättää,  uoötaa,  nostattaa,  i)Ut)ttää,  a= 
lotttaa. 

Anstiftan,  f.  telo,  toimt,  laitoS,  puut;a,  fiil^oi 
tus,  fel;oituS,  noStatuS,  \.}ii\}m. 


20 


Ans 


Anstiftare,  m.  atfaja,  aloittaja,  maitaaiv-^aaU 
taja,  V^cvitStaja,  nostattaja,  iicv^taja,  berätta» 
jiä,  fiibcittaja,  ^puiiluiaja,  i)Ui)ttäjä;  han  är 
a.  till  hela  historien,  foto  juttu  011  ()äne§= 
tä  atfuanja,  Ifån  en  fofo  jutnn  noétaja,  I;ä= 
nen  ne  on>at  fcfd  fntect  että  loimet. 

Anstor,  a.  fuurta  jufu^-ierää  (olejua). 

Anstryka,  v.  a.  fiiputa  (=nan),  fiaKÉä.  fifata, 

Anstrykning,  f.  ftttjuaminen,  fuveicminen,  fi- 
n?etIi)S,  [i(au6;  (fig.)  Uxtva,  ntuoto,  nn»al)bu«. 

Anstränga,  v.  a.  jännittää,  uniinäetää;  al;fe= 
rnuttaa,  ^^on^t^tuttaa;  ^.^afoittaa,  reuboittaa, 
h^aiirata,  tinjata;  a.  sig,  v.  r.  renbota  (4oan), 
fiujata  itjeänfä  fciralla  tijöUä,  a(}fevoita(=tfen), 
ottaa  fon^alle,  tel;bä  fou^aéti. 

Ansträngande,  n.  renboittaminen,  n^ai>lH^amt= 
nen,  V^ifi^ittaminen- 

Ansträngning,  f.  »aitoa,  »vaitvauS,  fiufauS; 
abfevoitfemincn,  rentomincn,  ^^onniötu^,  fo= 
tvafle  Otto,  fon^a  tx)ö. 

Anstå,  v.  n.  jc^ia,  fätjbä  laatunn,  feteata 
{-'paan),  fa^bä,  luonniätna  (j. fulle);  {dröja) 
ti>np\}'å,  Vnttiött)ä. 

Anstånd,  n.  tiniai^tt}§,  toti}.n):ninen,  maltti,  c= 
botn^^,  toiötaifetfi  It)ffäl)e,  aifa;  hafva  a.,  wii» 
^?i)ä;  gifva  a.,  antaa  aifaa. 

Anställa,  v.  a.  aicttaa,  laittaa,  f)i>nffia,  tef)bä, 
toimittaa,  mattaan  laattaa,  nostaa;  a.  i  tjenst, 
)^anna  1.  afettaa  tinrfaan. 

Anställande,  n.  afettamincn,  laittaminen,  l^an!- 
limincn;  tefo,  toimittaminen,  toimituö. 

Anställd,  a.  ^^alnieleum,  unrtaan  fijoitettu  1.  afe= 
tettu;  vara  a.,  olla  nnraöja. 

Anställning,  f.  se  Anställande;    toimi^^^iiff'!' 

Anständig,  a.  jääbi)Ilinen,  fiifto,  fiiifoUinen, 
fiiwofas,  fcuielias  (=aan),  fiisti,  fiireä,  fieirä, 
nästi,  naasti. 

Anständighet,  f.  fääbl}Ililt}^6,  fiilvollifuuö,  fo» 
iveliaifniiS,  fiictcijS. 

AnstGt,  m.  {af  fjukdom)  tof;tau§;  {skandal,  iouh 
fanö,  folnntus,  V^af;ennu3,  ^aI;aötumuS;  taga 
a.,  ^a^aötua. 

Anstöta,  V.  a.  fnmmiéta,  fcbbata,  fattita;  Iou= 
fata,  fotoata;  {gränsa  ti//)  oUa  rajalla  1. 
vajoittain. 

Anstötlig,  a.  fonffaaira,  icltraaloa,  palientalra, 
feliroton,  io).nmatcn,  bäioiitön,  tomppcincn. 

Anstutlighet,  1'.  IcuffanS,  loiiffaaiiMijnnS,  icl= 
».ManMiiuuS,  pal;entaföaijuui?,  fclwcttcmuné, 
l)änn)ttönu)\)S. 

Ansvar,  n.  »vaétau?,  ebcö=»vaétau?,  ivaétc,  ti- 
lin alaifnnS,  tilin=tcEo,  tatauö;  ranj]ai^^tué; 
det  ma  vara  pa  mut  a.,  h)llä  minä  fcn 
hjaStaan;  ställa  till  a.,  uviatia  iraStaamaan; 
måtte  du  sjelf  stå  till  a.  för  dina  hand- 
lingar, finä  luaStatfoö  itje  tät)ti5tfefi;  mig 
tillkommer  att  stå  till  a.  för  bruket  af 
dina  penningar,  minun  tulee  tebbä  tili  ra= 
Ibojefi  fät)tänni)§tä;  vid  a.,  som  lag  stad- 
gar, lain  määräämällä  l^aaétoUa;  ides  nå- 


Ant 

gon  ikläda  sig  a.  för  fem  kopek,  >inif;tiifÖ 
fnfaan  mennä  hjiibcn  fopeifan  tafnufen. 
Ansvara,  v.  n.  ifaStata,  !äi)bä  n'>aStaamaanf 
ottaa  »aötatatfenia,  ebeS-»aStata,  tebbä  tili, 
mafiaa,  bV^i-^tttää;  taata  (=faan),  mafunttaa; 
han  bör  a.  för  summans  återbetalning,  bä= 
nen  on  talaamiucn  lumman  jä(leen=mafiua. 

Ansvarig,  a.  tilin-alainen,  ^elollinen  tiliä  te= 
femään  1.  ebeismaStaamaan. 

Ansvarighet,  f.  cbe8--n?aötau8,  tiIin=tefo,  tilin^ 
alaifuuS. 

Ansvarsfull,  a.  buolen^alaiuen,  ^jainama,  tär= 
feä,  ixmifea,  funresti  melcUinen,  fe  j;oSta  on 
fuuri  ebcö=lvas!tauö. 

Ansvarslös,  a.  bnoleton,  ira^jaa. 

Ansätta,  v.  a.  abbiStaa,  läl)bä  (j.tun)  !im|3= 
^^unn,  tinfata;  ta^)ailla,  bätistää,  bättjljttää; 
maiwata,  )>atottaa,  ).ntuttua  Gf)f'iit)r  {artil.) 
panna  latintt  ti)tEiin;  {sjöt.)  pintottaa. 

Ansöka,  v.  a.  i)aka,  ^n)t)tää,  anoa;  Nåden- 
dalsborna  hafva  a — ökt  hos  regeringen  om 
ett  räntefritt  län,  SJaantalilaifet  cmat  ))ij^= 
täneet  ballitufjclta  lorottoman  lainan. 

Ansökan,  -ning,  f.  f)afemuS,  ^^Ijnti),  ^fu, 
anomus;  anoniuS=firja. 

Ansökningstid,  m.  l)atemnS=aifa;  a— en  ut- 
gick, I)atemnS=aifa  meni  um^peen. 

Antaga,  v.  a.  fatfoa  felmollifetfi,  ottaa  ^Jj= 
mäfjenfä;  omistaa,  ottaa  iraStaan  1.  omaffi; 
fuoStua  (il;Ein);  tatjoa  (j.fuffi);  phaå  tote= 
na;  a.  en  sådan  skapnad,  iretävtljä  1.  muut= 
tua  fen  mnctcifctfi,  mucbcStna  fcUaifetfi;  an- 
tag filmer  a),  att  så  är,  mutta  joS  uiin  olift, 
:pautaaunne  että  niin  on,  otatfutaamme  1. 
otatfttaamme  että  niin  on. 

Antagande,  n.  UHiStaan-ottamiuen,  fefmoIIi= 
fetft  fatfcmincn,  fucstumincn;  ebeltö;  hela 
hans  originalitet  stöder  sig  på  en  mängd 
a — n,  af  livilka  det  ena  är  orimligare  än 
det  andra,  fofo  \)amn  alfn^>eräiit}i)tenfä  )Je= 
ruötaupi  jonffoon  ebellijitä,  jjoista  toinen  on 
toista  mabbcttomampi. 

Antaglig,  a.  otollinen,  fellrcllinen,  felpaahja, 
tcbeninuotoinen;  finna  a.,  lat\oa  otollifefft. 

Antaglighet,  f.  otollifnus,  fclmollifuus,  toben^^ 
niuotoifunS. 

Antagonist,  m.  anttagoniSta,  u^aStnStaja. 

Antal,  n.  lufu,  määrä,  ^«11^"'^^/  joutto. 

Antarktisk,  a.  eteläu4niclinen. 

Antasta,  v.  a.  se  Ansätta;  bätt)t)ttää,  af)biS» 
taa,  fäi)bä  (ji.tnn)  fimpVu"n,  ^niuttua  (j.fu» 
bun),  foSfea;  hana — de  mitt  påstående,  bän 
fcti  ivääräffi  näyttää  mäitettäni. 

Antecedentia,  n.  pl.  ebelliuen  elämä,  cbetli- 
nen  täbtös;  cbellifct. 

Anteckna,  v.  a.  firjoittaa  muiStoou. 

Anteckning,  f.  muiStDou=firjoituS,  muiStoon= 
^^ano. 

Anteckningsbok,  m.  muiSto4irja,  muiSt00lt= 
}>ano=tirjia. 


An  t 

Antediluvianisk,  a.  tuebeit^^aifutttuffcn  cbeJ^ 
linen. 

Antenner,  m.  pl.  tuntc^javiuet. 

Anticipera,  v.  a.  ennafcita  (=t[cn),  ebettä^^äiu 
ottaa  1.  täXjttää  1.  tef)bä. 

Antidot,  m.  se  Motgift. 

Antik,  a.  muinainen,  hjanf)an=ai!uincn. 

Antik,  m.  (konstverk)  ntuinaiS=tco8. 

Antikrist,  m.  aHtifriStuS,Äi-iStn!fenlcagtuStaia. 

Antimoninm  1.  Antimon,  n.  antimo. 

Antingen,  konj.  taf)i,  taiMa,  jofc;  antingen  — 
eller,  jofo  —  ta^i,  tal^i  —  tal)i,  taiffa  — 
tai!fa;  kan  äfven  lemnas  oöfversatt. 

Antipati,  f.  tT)aSta=mietift)l)8,  tVtn^Je^S. 

Antipod,  m.  wa6ta=jat!ainen,  it>aöta=jalfatainen. 

Antiqva,  a.  latinainen  tirjaiu. 

Antiqvarie,  m.  muinaiö  =  !alujen  forjaaia  1. 
fcrääjä. 

Antiqvitet,  f.  njan^n^aifaiuen  fatu,  muinatö= 
lalu. 

Antites,  f.  tt)a6ta4aufe. 

Antologi,  f.  antologia,  runo=fufa§to,  toatio» 
,  runosto. 

Antropofag,  m.  t'^nttfen4t?öiä. 

Antropologi,  f.  iI}miS=Op^i. 

Anträda,  v.  a.  (ett  embete)  ottaa  »aStaau,  a= 
loittaa,  vuineta  (=^3eait)  (fyiva)',  a.  en  resa, 
läfjteä  inatfaan,  Iäf)teä. 

Anträde,  n.  iuaStaan-otto,  rupeaminen,  aIoi= 
tue;  iä(;tö. 

Anträffa,  v.  a.  fof)bata,  tatnata  (=^jaait). 

Antvarda,  v.  a.  antaa,  iättiiä,  u§!oa. 

Antyda,  v.  a.  ofoittaa,  «3iittoa,luittata,  toif)jata;  it= 
moitetta,  janoa,  »varoittaa;  (befalla)  fäSfeä. 

Antydan,  -ning,  f.  ofoittamiuen,  ofoitu^,  il= 
moittamincn,  tx^iittaue,  n.nt;ja,  tvil^jauö,  tägft). 

Antäg,  n.  laimeneminen,  tulo;  vara  i  a.,  oKa 
tutemaöfa  1.  tntoéfa. 

Antaga,  v.  n.  lät^etä  (=neu),  täf^eet^ä,  lifetä 
(=nen),  tulla. 

Antända,  v.  a.  fl)tt)ttää,  iDirittää;  (skng)  fu= 
(ottaa;  dessa  ord  a — de  hans  sinne,  nämä 
janat  ttil;oittitoat  {)änen  mieltänfä. 

Antändande,  n.  -ning,   f.  fl;tt)ttäminen,  fl)tl)= 

tt)8,  icirittämineu,  nnritt)«. 
Antnidas,  v.  p.  &  d.  ft)tt}tetään,  fl)ttl)ä. 
Antändbar,  -ndelig,  a.  fl}ttl)loä,  ^.Hilawa. 
An\-isa,  v.  a.  ofoittaa,  näyttää,  määrätä,  il- 
moittaa; du  a— de  ju  luO  rubel  tili  betal- 
ning af  honom,  määräfttl)än  finä  100  ruj^taa 
I}änen  maffcttaujatfenfa. 
Anvisning,  f.  ofoituö,  ofoittaminen,  jo(;batu§; 
(adress)  ofoite  (=tteen),  neniro;  ral;aunoöto» 
firja,  raf)anfaama=tirja,  ofoitu84iVl.ut. 
Anvuxen,  a.  !iinni=fa8lvanut;  a.  häst,  patdy- 
tunut  Ijejvoinen. 

Anväg,  m.  (egentl.  andra  vägen);  köra  i  a., 
köra  a— n,  fijntää  ^^elto  uubetleeu. 

Använda,  v.  a.  fai)ttää,  anliellä,  fuluttaa,  fo= 
»tttaa,  ))anna  tar)>cejcu;  a.  till  egen  för- 


App  21 

del,  ^janna  omaffi  f)^toäffenfä;  a.  sig  till 
godo,  lal)ttää  I}l)»ä!ienfä;  a.  sina  tillgån- 
gar andra  till  godo,  läl)ttää  Warojaufa  mut=^ 
ben  l;i}»)ä!ft. 
Andvändbar,  -ndelig,  a.  lätjtöCiuen,  !äl}tettä= 
toä,  täi)^\i,  felwolliuen,  telpaalva,  fotoeliaä 
{-'aa.w),  :pibettä»ä. 
Användbarhet,  f.  fetooHifuuS,  telVitviluaifuuS, 

fäi)ti3aifi}l)S. 
Andvändning,  f.  fäljttämiuen,  lEäl)tö8,  fotoitta^ 

minen. 
Anvärfva,  -ning,  se  Värfva,  -ning. 
Apa,  f.  o.\>'mOi-^  (fig.)  jälttteliiä,  matfija. 
Apanage,  n.  a^anaaft,  ruf)tinaallineu  omaifuuS; 

ruf)tinaallinen  elatu§=ra[;a. 
Apart,  adv.  erttfenfä. 
Apartemang,  n.  se  Afträde. 
Apati,  f.  tunnottomuus,  l;aIuttomuuö. 
Apel,  m.  omena4mu. 
Apelgrå,  a.  I)armaan=täplifä6,  täpUfäö. 
Apelkastad,  a.  tä^.'>rifä8. 
Apelsin,  m.  a^^^elfiint, 
Aperi,  n.  jäUttelemiuen. 
Apodiktisk,  a.  wafaa^^eräineit. 
Apokalyptisk,  a.  (fig.)  falainen,  famea. 
Apokryfisk,  a.  epä=peräinen,  ei^äntltuinen. 
Apologi,  f.  )5Uolu§tu84iria,  ))uoluetu8-:^uI;e. 
Apologist,  m.   ak-opettaja,  Uuviuu4a8£un  o* 

pettaja. 
Apoplexi,  f.  f)at»au3  (=!fen). 
Apostasi,  f.  luopumus  (etcntin  uefon=opi8ta). 
Apostel,  m.  apoStoIi,  lä^cttiläinen. 
Apostem,  m.  se  Böld. 

A  posteriori,   (filos.)   McmufjeSta;    a.  p.  vet 

man  att  naturvetenskaperna  oupphörligen 

gå  framåt,  fofcmus  näi}ttää  cttä  luonnon^ 

tieteet  ebisttjloät  ebistljmistään. 

Aposteriori^k,  a.  foettelu-peräineu,  I?aioainto= 

peräinen. 
Apostlagerningarne,  f.  pl.  apoStolciu  teot,  a= 

poStoiein  tefo=raamattu. 
Apostlahäst,  m.  (skämtv.);  färdas  med  a — ar- 

na,  mattuötaa  jalta=patifa8fa. 
Apostolisk,  a.  apoötoUUinen. 
Apostrof,  f.  jätti3=merffi,  fatfo-merffi. 
Apostrofera,  v.  a.  fatfaiöta;  (fig.)   uut)beUa, 

foimata. 
Apotek,  n.  apoteeHi,  apteeHi. 
Apotekare,  m.  apoteetari. 
Apotheos,  f.  jnmaloitfemuS. 
Apparat,  m.  laitoS. 
Apparelj,  m.  taibe  faluStO. 
Apparell,  m.  (krigst.)  WaäMt  fiitämiuen. 
Apparens,  f.  tobeu^mufaifunö;  teino,  neuhJO, 
toin^e;  tror  du  dig  ha  a — er  på  belöning, 
htuletfo  ipoit^^afi  faaba  paltintoa.  _ 
Appell,  m.  jyeto,  »vetoon=pano,  aplieri ;  CAn^s^; 
fota=n?äen  tofoon=!utfumiuen   (UHa6ti=tort»eI= 
i<C):i  {;enfiIi34;nuto;  (i  vissa  spel)  uuft  pa= 
no8;  (jaytt.)  !oirien  fofoon^uutaminen. 


22 


App 


Appellera,  v.  a.  ji>ebota  (=toan),  :|5anna  »vetoon, 

apikrata. 
Appendixj  n.  se  Bihang. 
Appetit,  m.  ritpanbadi,  nian  aiöto;  (fig-)  f;<i= 

tu;  a — ssup,  fiil)cttajaincn,  vucta=n)V^)<.n). 
Appetitlig,  a.  maiijtawa,  bmoän^inafuinen,  ma-- 

ufaö. 
Applicera,  v.  a.  ofettaa,  fal}ttää. 
Applåd,  m.  f  ätten  ta^)utu§;  (fiy-)  nticltt)mi)fien 

ofoituS. 
Applådera,  v.  a.  to^-nittaa  fä[iä;  (fg-)  näyttää 

1.  cfotttaa  mielt^mijötään.  ^ 
Applädissemang,  n.  se  Applåd. 
Approbatur,  n.  a^^vobatur,  fat)otaan  UUvcU 

lifefft. 
Approcher,  ra.  :|.>ttrit^S=!aitoanto;  (i  hiskr — re 

men.)  juoffu^aiwannot. 
Approchera,   v.  a.   lä[)eött}ä   Hnnaa   faitoan= 

noiöa;  (i  allmänh.)  lähetä,  lii^e?ti}ä. 
Approximativ,  a.  Iiti=mciäräinen,  Iä{;cnteleit>ä. 
Approximativt,  adv.  Iifi=määrin,  Iäl;euneIIen 
Aprikos,  m.  a^viffa. 
Aprikosträd,  n.  a^rif!a=:puu. 
April,  m.  \)u\)t\'-tmu 

A  priori,  (filos.)  järfeen  ^ernStauen,  fofcmuffeö^ 
ta.  Ijuolimatta. 

Apriorisk,  a.  Cfiios-)  ttic^ieräinen,  itfeötänfä 
tiettäicä. 

Apropos,  adv.  fuute^J^jaö!  a.  af  nyheter,  har 
du  hört  livad  som  hände  vissa  redaktö 
rer?,  foöfa  uuttfiéta  on  )>uf;e,  oletfo  fuul 
htt  mitä  eväiCe  toimtttajoiUe  ta^.Hif)tui? 

Apspel,  n.  hua,  pilci,  jälitteleminen,  jäliti)8. 

Aptek,  se  Apotek. 

Aptera,  v.  a.  joiuittaa. 

Aqvileja,  f.  (aqvileyia  vulg.)  atiUia,  ru^uU 
ruolio. 

Arabesk,  f.  Ief)bitl)8=!utoau8,  Iel)bttl)?. 

Arbeta,  v.  a.  &  u.  te[;bä  tiiötä,  tl)öfienneUä 
(=tclen),  tef)bä;  (strängt)  raatvia,  ubmata,  puu 
l^ata,reubota  (-toan),  rubjata;  [^daUgt)  bötö^tää; 
(mödusamt)  ruotuStca;  (furgäfves)  lioul^ateUa 
tc{}bä  :|.\ihiniu;  (om  sjuka)  etta  ivainioiöfa; 
(om  fartyg  i  sjugång)  fiffevöitä  (»tfen) ;  (om 
vissa  vätskor)  nouSta;  a.  hos  ngn  mot  be- 
ting af  dyUk  ätertjenst,  oUa  linifi=toelfai= 
fiUa;  a.  sig  till,  ttjöfläniä  anfaita  (=t|en); 
a.  sig  fram,  upp,  p\)xti'å  ctecn4\atn,  i\tvan= 
tua,  ijlentt}ä;  a.  sig  trött,  u\iii}ttättä  t\.}'éU 
lään;  a.  sig  sjuk,  fatfat^ta  itfcniä  tt)öttä; 
bröstet,  hafvet  arbetar,  vinta,  ntevi  Tä\)pi; 
a.  i  jorden,  muotata  maata;  a.  emot,  ira8= 
tuetaa;  a.  för,  :puoIu8taa;  a.  pä,  al;terciba, 
barraStaa;  a.  i  guld,  tcbbä  fultaa  fahtffi, 
tafoafultaa,  tel}bä  hilta=iei>än  ti)i3tä;  a.  mur- 
bruk, fottca  f'al£ti=icfoa;  a.  på  sin,  pä  andras 
lycka,  ebistää  omaa,  tointen  emaj  hvem 
har  a — t  detta  konstverk?  fufa  tämän  taibc= 
tcoffeu  en  »almi^tanut?;  a.  sig  in  i  folk- 
trängseln,  tnnteutua  nHifi^outfocn;  a.  sig 
in  i   sitt  ämne,    cppin   o^ittawanfa   ^evin 


Are 

juurin;  a.  sig  upp  ur  dyn,  föm^iä  t)Vöé 
mubaSta. 

Arb-tare,  m.  tl)ö=miee,  tVÖn=tefij;ä. 

Arbete,  ii.  ti)ö,ti)ön=tefo,  tefemiucn, raabe  (=tecn), 
lraiioan=näfö;  {i.'erk)  taft  ^  ala,  teoö,  teto; 
a— s  produkt,  tl}ön  jälfi;  groft  a.,  \vou 
ma4t)ö,  va^faS  t»ö;  gripa  an  ett  a.,  n)l;= 
tvä  1.  rutpeta  (4^ean)  1.  täi)bä  fäfin  ti}öt;)i5n; 
vara  under  a.,  otta  tefeiUä;  han  har  många- 
handa a — u,  [;äncttä  on  moncnlaifct  toimet. 

Arbetsam,  a.  al^fera,  ti)öteltäci,  uuttera,  linreä. 

Arbetsamhot,  f.  af)£eruu8,  tijöteliäifvvci,  uut^ 
teruu8,  n.nrel}8. 

Arbetsdag,  m.  tl)ö4äin)ä;  (suckend.)  avtl. 

Arbetsdrift,  m.  toimi,  trnrcttö,  tt}i54)alu. 

Arbetsdryg,  a.  ti5i)en\i,  tl)clä8. 

Arbetsfolk,  n.  toij-nviti,  ti)e=miel)et. 

Arbetsför,  a.  tt)i3n=teteiuä,  tvlni-u^oil^a,  ti)ö^ön 
IMjöt^lvä,  tijö^ön  f^feuewä. 

Arbetsförening,  f.  tl)i5=funta. 

Arbetsförmåga,  f.  fe8tän.\ii)>l)8,  tl)ÖMroima, 
n^oima. 

Arbetsförslag,  n.  fuStaunuS^el^botUÖ. 

Arbetsförtjenst,  f.  tl)ön-anfio,  raljan=anfio. 

Arbetsgästabud,  n.  talEoo. 

Arbetshjon,  n.  tl)ö=mie8,  fafatfa. 

Arbetshus,  n.  tVÖ=i)Uone. 

Arbetshäst,  m.  t^ö^ei^^i^inenf  fuorma=^etr»oinen. 

Arbetsifver,  m.  tl)i54;alu,  ai)teruu8,  ti)ön4ntD. 

Arbetsinrättning, f.tljö^aitoö;  arbets-  och  kor- 
rektions-inrättning, t^i)'  ja  ojeunuö4atto8. 

Arbetskalas,  n.  se  Arbetsgästabud. 

Arbetskarl,  m.  ti)ö=mieS,  ^^altfalainen,  :^^äitoä= 
Iäinen;  denne  embetsman  är  en  rask  a., 
tämä  n^irfamies  en  fouja  tiiön=teEijä. 

Arbetsklass,  m.  tt}ön4efetoä  jäätt}. 

Arbetskreatur,  n.  jul;ta,  tl^ö=jul;ta. 

Arbetsledig,  a.  t^iiStä  tea^^aa. 

Arbetslust,  m.  tijö-i^aiu. 

Arbetslön,  m.  tijii^alEfa,  teftjäifct,  tefo^alffa. 

Arbetslös,  a.  tXjötöu, 

Arbetsmyra,  f.  tvö=muura^inen;  (fig-)  ertn= 
emai)en  uuttera  il^minen. 

Arbetsordning,  f.  tl)ön  =  järjeötljö;  järje8tl)S= 
fääutö. 

Arbetsplan,  m.     tlHntlnonnoS. 

Arbetssilfver,  n.  tafo4,)oVca,  f^opea^epän  fio^-^^ea. 

Arbetsskygg,  a.  taiota,  tl^ötä  tamolva,  ti)ö()i>n 
lra8ta=mieliuen. 

Arbetssätt,  n.  ti)i5n4aatu. 

Arbetsträl,  m.  se  Arbetsmyra  (fig.^ 

Arbetsutkast,  n.  se  Arbetsplan. 

Arbetsvillig,  a.  t^öf^öu  mieluinen. 

Arbetsvinst,  f.  ti)ön=iroitto. 

Arbetsväg,  m.  (fig-)  se  Näringsyrke. 

Arbetsok,  n.  se  Arbetskreatur. 

Arbiträr,  a.  iva^jaa^el^toinen,  mieli-ioaltainen. 

Area,  f.  ^nnta. 

Areal,  m.  ala,  ^nnuan  fifättt}8,  ^nnnaUtnen. 

Arena,  f.  taistelutanner  (»teren). 


Aio 


Arm 


23 


Arenmeter,  m.  u^tpo^^untari,  nc?tc=:|Juntari. 
Alf,  n.  )?erintö,  :|jeruTi^S;  :fertntö=cifeiu^;  {qmr 

hiefcen  effekt)  \KXn. 
Arfdel,  m.  )>ertnnc,  ^crimic?. 
Arfdrägt,  f.  ^•>erinti5'lf arfau?. 
Arffieiide,  m.  fufu^ieviiineii  1.  h.\inf)a  lxn(;ot= 

linen. 
Arffurste,  m.  :|jerinti5n-u]^tina9  (=aan). 
Arffuvstinna,  f.  )jerinti3=rut;tinatar  (=ttaren). 
Arfföljd,  m.  ^icrimincil,  ^^crt■ttifet;   ofta  före, 

krig  om  a— n  i  ett  rike,  ufeiu  fäl}bään  fc= 

taa  )ralta4§tuimet[tfef'ta  ^eriutö^oifeubeSta. 
Arffurdrag,  n.  ).icrintö4ittto. 
Arfföreiiing,  f.  ^^eri^tc=fut^^t^mlt§. 
Arfförläning,  f.  )3ermtö=jnaa,  Iääntt^§. 
Arfförpaktare,  m.  :jjermti3'Ct!eiibeIIinen  trou= 

raaja. 
Arfförpaktning,  f.  :J>cnmcincn  avcntt. 
Arfgods,  n.  ^ievintD=taIo  1.  =niaa  1.  »tita;  ^^e= 

rtnn}§=maa;  ^ertmi}S. 
Arfherre,  m.  )>ertmttf'^ntaan  omistaja. 
Arf)ord,  f.  )?erimtte=maa,  :|.ierintö=maa. 
Arfkonuiig,  m.  )>ermtc=hmhtgaS  (=faan). 
Arflott,  m.  se  Arfdel. 
Arflåtare,  m.  :>jerinnön=jättäiä,  ^?ertttä»rä. 
Arflös,  a.  ^jcvinnijtön,  ofatcn  ^jermnöSfä,  tx- 

:tM3;  göra  a.,  tel;bä  :J)erinnötti3:näffi,  orunta 

(=tfen). 
Arfiöshet,  f.  ^lerinnöttömijii?. 
Arfsak,  f.  )>cvith)  falu;  se  Arftvist. 
Arfsdelning,  f.  ^.Hniltllön^cfitlt?. 
Arfskap,  n.  ^Kviutö,  ^''CvimuS;  se  Arfdel,  Arfs- 

rätt. 
Arfskifte,  n.  :}jevtnncn=ia'Ec. 
Arfskuld,  f.  ^eritU}  tvelfa. 
Arfsordning,  f.  :>>ermtö=tinioro. 
Arfsrätt,  m.  )iermtc=ciifeu8. 
Arfsrättegäng,  m.  se  Arftvist. 
Arfsynd,  f.  ^^ev•t«l■^ntt. 
Arftagare,  m.  -tagerska,  f.  ^^eriUtnen. 
Arftvist,  f.  ^^erttttö=afia,  ).^ertntc=jutht. 
Arftägt,  m.  ^evmnört  ctto  1.  tvaStaart^cttaminen. 
Arfvedel,  m.  se  Arfdel. 
Arfvegods,  n.  se  Arfgods. 
Arfvejord,  f.  se  Arfjord. 
Arf vinge,  m.  &  f.  ^un-iUiuen,  ^.''ertiä ;  (/i</.j  (a^.''ft ; 

a— me,  ^^erttti1ct,  ^>cri=funta. 
Arfvode,  se  Arvode. 
Arföl,  n.  se  Graföl. 
Arg,  a.  »tf)atnen,  ftufluincn,  äfäinen,  tuima; 

vara  a.,  cKa  unBoiöiaan  1.  äHsfänfä;  bli  a., 

lrif;a§tua. 
Argbigga,  f.  ä!ä=fäf!t  1.  ^>u?fi,  fhtffn4m^ft. 
Argentan,  m.  {kem.)  It»ale=f)0)>ea,  tefc=l)Cpea. 
Arghet,  f.  fiuHu,  Xxixija,  Jrt^atfuuö. 
Arglist,  m.  -stighet,  f.  faivaluu?,   ilfel)?,  an= 

ijaifuus. 
Arglistig,  a.  !a»ata,  ittcä,  iinf)a=ftfuinenr  \y>\^)^'' 

fiu!!uincn,  fiöfamamen. 
Arglistighet,  f.  fairaluug,  fiuffitifuuS. 
Arglös,  a.  vau^aöinen,  fiitwo,  leifittinen. 


Argsint,  -sinnig,  a.  ^?af)a=ftfutnen,  äfä=Iucntoi» 
nen,  nn^ia-^^äincn,  tittma. 

Argsinthet,  f.  ))af;a  =  fifmfuu§,  tr»tr;a»).'>ät[^l)6, 
tuinmitci. 

Argsippa,  f.  äfä=tU|?Vt' 

Argument,  n.  tobistu?,  toteen=näi)te  (=teen). 

Argumentera,  v.  a.  nä^ttiiä  toteen,  :^äättää. 

Aria,  f.  arta4aHtu. 

Aristokrat,  m.  t)limi)6,  tt.ialta=]^erva;  (fig.)  ^Ii= 
mi}S4)«tän?ä. 

Aristokrati,  f.  jjlimt}ö=  1.  :^erra§=  1.  aateU6= 
irsalta;  t)thnl)8  =  funta,  aateUö  =  funta;  (fig.) 
etuifuu6,  etett^^S. 

Aristokratisk,  a.  ^linnjffeUtncn,  aatclincn,  fu= 
fu=l}I)3eä. 

Aritmetik,  f.  faShi^ol^J?!,  htixnin4a?fento. 

Aritmetiker,  m.  Iuiintn4aSfun  c^^nnut  1.  o= 
Vcttaja. 

Aritmetisk,  a.  to§!u=c).nI(inen,  Iutt?nu4a§f'ut= 
tincn. 

Ark,  m.  {h'oaks)  (i«oan=)avfft 

Ark,  n.  (jja^-^ert)  artfi,  ^m^jeri^e»^;  boken  ut- 
gör 10  ark  in  lV:to,  firja  on  10  arffia 
IV:tattteeöia. 

Arkad,  m.  avfaatt,  !utoun=faavi;  laft^ä^tätuä. 

Arkaism,  m.  inuinaiö==mucto  1.  =fana  1.  »^ju^ 
kcnf-^arft. 

Arkaistisk,  a.  ntntnat?=aifutnen,  ntuinainen. 

Arkebusera,  v.  a.  am^nta  fuoUafft. 

Arkeolog,  m.  tnutnaiö=tntfija. 

Arkeologi,  f.  arfeclcäia,  mutnat6=tutftntD. 

Arkipelag,  m.  avttl-^elaijo,  faavtöto»nieri. 

Arkitekt,  m.  artttcbti,  vafcunu»^4)erra. 

Arkitektonisk,  a.  vafcnnuiJ-taitcefen  fuuluttja, 
ra!ennu8=tattecl(ineu;  i  a— t  hanseende  skön, 
rafennu§4aiteen  Vu'^Ieöt^'  finmt^,  rafennu8= 
taiteeCtfeöfa  fatfannoöfa  fanniö. 

Arkitektur,  f.  (konst.)  ra{ennn8=taibe;  (J>ygg- 
nadsart)  rafennu8=  laatu  1.  =muoto. 

Arkiv,  n.  ^.^a^JcrtSto,  avflulin,  avfieto. 

Arkivarie,  m.  :|.HipertSton  iravtijla,   avfftn?ario. 

Arkli,  n.  (på  fästningar)  fota=toava8tD;  (på 
örlogsfartyg)  afctStO. 

Arktals,  adv.  avfittaiu. 

Arko,  1.  Arkomessing,  m.  se  Styckmessiug. 

Arktisk,  a.  (geogr.)  ^oI;jan»)3UoUnen. 

Ariaregn,  n.  aainu=fabe,  ivar^ainen  fabe. 

Arlekin,  n.  fjarleiftt,  narrittelija. 

Arm,  a.  föt)f;ä,  hirja,  ^joloinen,  )>ätciuen,  rau!= 
fa,  irailxtamen,  totf^eltäinen,  ratSta,  fatala, 
fcitc,  feitc,  lehto,  ttneno. 

Arm,  a.  fäfi-jvarft  (=ren),  ft)t)uärä=hjarft,  fäft 
(»ben);  ijxl  kors  4-c.")  ri§tt=  1.  ^ctftt=^uu; 
(jxl  not)  retfi  (=ben),  fii^n,  ftula,  atfa^u-^erf» 
!o;  (på  kärl)  ivarft  (=ren),  forjoa,  ri^ja;  (af 
en  flod)  ).iuba8  (=taan),  I;aara;  under  a — en, 
fainaloSfa;  gä  a.  i  a.,  tät^bä  fäfi  tabeöfä  1. 
tiifitlähä;  sluta  i  sina  a— ar,  fnlfea  ft}Itf»in= 
fä;  med  öppna  a— ar,  atooimtn  fvlin,  attJO= 
ft}lin;  med  a— arne  i  kors.rtétiöfä  fäfin;  sätta 
a— arne  i  sidan,  ^fjaunfl  i äbet  )JUU8faan;  (fig-) 


24 


Arm 


Art 


gå  a.  i  a.med,cCa  t)§täwäIIifcIIäfnnnoIIaj.!un 
fcinöia;  taga,  gripa,  hälla  under  a — arna, 
auttaa  täfutima-Stä,  ^ucluetaa,  auttaa;  bära 
på  sina  a — ar,  fantaa  fäfilläniä,  ftelltä,  ax-- 
maétcUa;  emotta^fa  med  öppna  a — ar,  Jra§= 
taan^cttaa  aire=ii}Un  1.  faifcHa  l)?täjröt)beilä; 
hafva  länga  a— ar,  cäa.  n^chnafltuen;  lägga 
a — arna  i  kors,  ie>tua  fätet  riittiin,  Iatöfu= 
tella,  antaa  faifeu  luennä  meni  miten  mc= 
ni;  slå  a — ar  och  ben  af  ngn,  antaa  j.htHe 
fctra  felfä=iauna;  kasta  sig  i  a— arna  på 
ngn,  ]&cittäi}ti}ä  j.fun  ^avmctbin  1.  Iietmci= 
f;in  1.  fainalccn,  \>m'ä'å  j.tuta  tur»aajaf]een; 
kasta  sig  med  vidöppna  a — ar  i,  ajattelematta 
ruweta  1.  lieittäntnä  (i-bufin) ;  T.  skulle  hafva 
a — arna  fria,  blott  han  icke  krökte  pä 
a— n,  %K  Ircifi  tva^^aaeti  fätUtäitä,  elCei 
fannua  fafliétaift;  världsliga  a— n,  maaAU 
mallinen  nmlta;  rättvisans  a.,  lain  iralta. 

Armada,  f.  (^spanskt  ord)  fuuri  fcta4ainHlf<tC. 

Armadill,  m.  se  Bälta. 

Armband,  n.  ranne=rengaS  (=faan)  1.  nanlja, 
fatoci6=nau()a. 

Armbindel,  m.  {utmärkelse-fecken)  M^an=nau= 
Ija  1.  =fibe;  {i  kirurg.)  !äfi=iparren  ftbe  1 
fannin  (»timen). 

Armborst,  n.  joutfl,  jcufi. 

Armbåga  sig  fram,  v.  r.  tunfeutua  läuntfe 
tun!cutumatta  ^\iä'5tä. 

Armbåge,  m.  !t)^}^äl•ä^^^ää,  fci>nä6=)jää,  fäfi= 
fnn!tä;  stödja  sig  på  a — n,  ncjata  tminäs= 
Vääöeen,  etta  Icncttään. 

Armé,  f.  armeija,  fcta^jcufto,  fota^iväestij. 

Armgrenig,  a.  ibot.)  riöti^iaarainen. 

Armhandske,  m.  ^ttfä-fäftnc,  fv^näS^fianftffa. 

Armharnesk,  n.  rauta4}it)a. 

Armhål,  n.  i)ifian4ä:pi. 

Armhåla,  f.  -grop,  m.  fainafo,  fainale^^cbja 
1.  tnoppa. 

Armkläde,  n.  Se  Armbindel. 

Armkraft,  f.  läfi^ircima. 

Armled,  m.  fjiuffä=ni»el  (=en). 

Armling,  m.  bifian^fauIuS  1.  reunuS. 

Armod.  n.  fLnihim?,  turjuu?,  trifieliäiinttS. 

Armpipa,  f.  tininävä=Iuu,  fljnft'ä=htu,  fäfiwarfi^ 
hiu;  (/(■//«)  u\ivttinä4uu. 

Armprydnad,  f.  -ring,  n.  faIiroiS=fcri?tu^, 
rannen-cncjaö  (=!aan). 

Armskena,  f.  se  Armharnesk. 

Armslång,  a.  fiii}närän4ntuinen. 

Armspjell,  n.   {remsa  jjå  kläder)  c{fa=tilffu. 

Armspänne,  n.bifjan^olfi,  bia^iinitiu  (=ttimen), 

Armstake,  m.  baarafa^-  fi}nttilä=jalfa. 

Armstark,  -styf,  a.  fcwa  1.  iräfen?ä=fätinen. 

Armstol,  m.  noja^tucfi. 

Armstyrka,  f.  fäfi^lDoima. 

Armsvag,  a.  beittc=tätinen. 

Armsvett,  m.  fainalc^iti. 

Armt,  adv.  följ^äétt,  f)UOnoöti. 

Arom,  m.  r^ptt^aJU' 

Aromatisk,  a.  vijtjtimäinen,  ()ijn\in4;ajuiucn. 


Arrack,  m.  aarafft. 

Arrangera,  v.   a.   afettaa,   järjeStää,   (aittaa, 

toimittaa. 
Arrendator,  m.  arenticraaja,  aventi=mie6. 
Arrende,  n.  arenti,  ircura,  irucvc,  nntctra. 
Arrende-afgift,  m.  -summa,  f.  arenti=l)inta  1. 

=fumma,  u^^cura,  n^uoro,  iinic!ra. 
Arrendehemman,  n.  aventi=  1.  ttoura»  1.  Jr>uof= 

ra=ta(o. 
Arrendera,  v.  a.  cttaa  arcunitte,   arenticrata, 

ircurata,   h.ntofrata;    a.  bort,  ut,   antaa  1. 

panna,  arcnnille  1.  tcuovolle  1.  »curalte  1. 

nnicfraöe. 
Arrest,  m.  wanfiu?,  t^rmä,  areStt,  fää^fänä. 
Arrestant,  m.  wanti,  are§tanttt. 
Arrestera,  v.  a.  hjangita  (=tien),  i;>amxa.  fiinni 

1.  törmään  1.  arestiin,  arestierata. 
Arresterande,  n.  -ring,  f.  ivangitiemiuen,  fiin= 

ni4^ano,  aresticraaminen. 
Arriergarde,  n.  jälfi^toäfi. 
Arrivera,  v.  n.  se  Anlända. 
Arrogans,  f.  röpffeiis!,  l?niet)S. 
Arrogant,  a.  vi>»ftiä,  imieä,  önf^. 
Arrondera,  v.  a.  J^ööric-tää;  (fig.)  a.  en  period, 

antaa  lanie-jatfcUe  Innrä  icinti;  {mål.)  tel;bä 

fniivtt  t>iHn-etfft  ja  täDtcläififft;  {ridk.)  totut= 

taa  I)en>cit^ta  ^nnn-öéiä  Ititfumaan. 
Ars,  m.  :}.nip,  pBÖi),  pixä,  :|)e)>).''U,  ^^erfe. 
Arschin,  f.  aréftna. 
Arsklint,  m.  ^>erä=nneri  1.  ^afara. 
Arsprygel,  n.  :^erie=iauna. 
Arsenal,  m.  aréieuaali,  jcta^afettcu  fmcne,  ait= 

fiucne,  ai'e=iäilli. 
Arsenik,  m.  arieni. 
Art,  m.  laji;  fnfu,  (aatu,  tucntc,  ta|)a,  feino, 

fnri,  cnni;  (-fig.)   a — n  sitter  i  honom,  tu= 

lee  fnfuunia. 
Arta,  f.  {anas  qverqvedula)   lraIfeafuVi  =  fcrfa, 

ta»t. 
Arta  sig,  v.  r.  lucntua,  muoboétua,  mctntua; 

muuttua,  fäöbä. 
Artad,   a.  (t  sammansättn.)  ta^^aineu,  taatui» 

nen,  »lainen. 
Artas,  v.  d.  se  Brås. 
Arter,  m.  iratta^fuoui. 
Artförändring,  f.  {a/art)  finm4aji. 
Artificiel,   a.  tefo=;   a.    äng,    tl)l»i)=niitt^;    a. 

blomma,  teto=tutfa. 
Artig,  a.  {cbtcIiaS  (-aan),  fääbnUinen,  laabut» 

lincn,  nlnirä,  ftewä;  en  a.  uppfinning,  te= 

räwä  fetfintii;    friheten    är  en  a.  sak,  lra= 

^>au8  en  telpo  afia;  han  besitter  en  rätt  a. 

skicklighet,  [;äne?iä  Ilnittiö  melfcincn  taito; 

{iron.)  funnotcn,  fiittctcn,  fumma,  naurufli= 

nen;  det  är  just  en  a.  pojke,   cnpa  fe  fo» 

fo  ^oi!a. 
Artighet,  f.  fcfiteliaijuuS,   laabuUiiuuS,   fää= 

böIIiiBi}?,  nöiJriiiiö. 
Artigt,   adv.    fcIiteliaaSti,    fääbt^KifeSti;    ruu= 

faaöti;  {iron.)  i?al;aeti. 
Artikel,  m.  artiffa,  fa)>^.\i(e,  ^^ää=fa).4^aIe,  hu 


Art 


Att. 


25 


fil,  ofa,  fot>ta,  ftvjoituS;  a[ta;  (handels— a: 
tawaxa,  Uuppa4ahi;  (gram.)  määvtö. 

Alf  ill  eri,  n.  arttCevia,  tvfft=a\ifi,  hjtmö ;  (t-eten- 
skap)  tl}{ft=o^^t. 

Artillerist,  m.  arttCeriStt,  t^ffi-mieö. 

Artist,  m.  taituri,  tatbe»nte£ta. 

Artistisk,  a.  taitecltiueit ;  a— skt,  adv.  taiteel= 
lifeöti. 

Arvode,  n.  pattia,  maffu,  ).\i(ftntc. 

Arvodesräkning,  f.  )?a{ffa={a§hl. 

As,  n.  raato,  ^aaSta;  ruthtJa,  nitfak;  as- 
mager,  fatfana. 

Asfalt,  m.  maa4nt)fa. 

Ask,  m.  vafia,  laatiffo,  tolffi,  fu^Mtffa,  ivaffa, 
»raffanen,  Upai  (--ppaan). 

Ask,  f.  (tråd)  )aarni  (nn),  fava=-))im. 

Aska,  f.  tuf)fa;  het  a.,  ^joro;  lägga  i  a., 
^Jclttaa  ^30rc!ft;  (fg.)  han  klädde  sig  i  säck 
och  a.,  i^än  tefi  parannutien;  staden  har 
åter  uppstått  ur  a— n,  faupuufi  on  tuKut 
UubeHceu  rafenuetuffi;  elden  glimmar  un- 
der a— n,  fala=mvl;fää  on  waaxa  tnlcma3= 
fa;  falla,  komma  ur  a — u  i  elden,  joutua 
ebetliötä  fjuonoutpaan  tilaan,  ojaöta  aUtf-- 
loon;  hjelpa  en  annan  ur  a — ii  i  elden, 
a))u=fofee(Iaan  töaan  )3a(;entaa  toifeu  tifaa; 
han  kastade  sig  ur  a — n  i  elden,  I;än  fofi 
pää§tä  tufafaöta  tilastaan,  mutta  joutui  Vf)ä 
tufalamjjaan. 

Aska,  v.  a.  (beströ  med  a.)  tul;cittaa. 

Asket,  m.  lil^anfa^fibuttaja. 

Asketisk,  a.  f)artaubettinen. 

Ask  tis,  m.  la^^fntainen;  {speord)  tu^finto,  tuf)= 
fimuS. 

AskfuU,  a.  tuf)faincn,  Joroinen. 

Askfärgad,  a.  tuf)an=far»t>ainen. 

Askgrå,  a.  tu{)fa=f)armaa;  a.  häst,  fnivitfo. 

Askhärd,  m.  tul^fa^pefä. 

Askig,  a.  se  Askfull. 

Askklump,  m.  al;fu  (=!^un). 

Asklut,  m.  Viptä. 

Askmakare,  m.  traffnvi. 

Askmörja,  f.  ^^ovo,  tnliueu  tnf;fa. 

Askonsdag,  m.  feéfi^toiiffo  :|>iina=Unifoeia. 

Askskog,  m.  faavnisto,  faarniffo. 

Askört,  f.  {cineraria)  tul^fa. 

Asp,  f   [träd)  l-jaapa;  {i  läs)  fmfilä  1.  finfeli. 

Asp,  m.  (fisk)  tnxpa,  feipi. 

Aspbåt,  m.  t)aapic. 

Aspekt,  m.  {astrol.)  a«pef)ti;  (utsigt)  näfö- ala; 
ifiy.)  tcitro. 

Aspiration,  f.   (gram.)  l^engäl^bljS. 

Aspirera,  v.  a.  f)arraötaa,  tatvoittaa;  (gram.) 
l^engä^tää. 

Asprik,  a.  l;aa^)ainen,  paljon  f)aapoja  faötDatua. 

Aspskog,  m.  I)aaiciffo,  ]^aart)iöto. 

Assekurans,  m.  se  Assurans. 

Assekurera,  v.  a.  se  Assurera. 

Assemblé,  m.  fofouS,  paalit,  tanSfi^fofou?. 

Assessor,  m.  afeöfori. 

Assiett,  m.  toatinen. 

Svenskt-Finskt  Lexikon. 


Assignaut,  m.  n)eItomu§=fivjan  antaja. 

Assignation,  f.  toclfomné-fivja. 

Assignera,  v.  a.  antaa  >pelfomu§=firja. 

Assimilera,  v.  a.  muuttaa  l)f;beu=tapaiieffi  1. 
4aatni|efi"i. 

Assistent,  m.  fauöfa^fumppani,  ofa=fnmppani, 
apu=mie8,  jäfcn;  (fadder)  fnmmt. 

Assistera,  v.  a.  &  n.  auttaa,  oäa  apu=mief;enä. 

Association,  f.  l)I)tei)ntä,  l)I)tcl)ci,  Uitto;  idéer- 
nas a.,  aatteitten  fibe. 

Associé,  m.  ^^bl)S-mie§,  ofafa^:. 

Associera,  v.  a.  ^^biétää,  ottaa  liittoon;  a. 
s  g  med  ugn ,  fäljbä  j.fun  liittoon. 

Assonans,  ra.  fifä=fotntU. 

Assorterad,  a.  (handelst.)  brukas  nästan  en- 
dast i  uttrycken:  a— d  handel,  [)l}tt)ä8ti 
umruötettu  fauppa;  a— dt  varulager,  fai» 
titta  cri  lajeitta  ivavnetettn  taiimra^to. 

Assuradör,  m.  iDafuubeu^autaja. 

Assurans,  m.  u^afuuS. 

Assuransafgift,  m.  ira!unSn-aI;a. 

Assuransbolag,  n.  tBafuuö=t)[;tii5. 

Assurera,  v.  a.  {om  försäkringstagare)  ijatia 
iDatnutettaiTjaf fl,  faaba  tvafnntetuffi ;  (om  för- 

sukringsgifcare)  ttjafuuttaa. 
Assuranskompani,  n.  se  Assuransbolag. 
Assuranspolis,  m.  ii>afun8=fir]a. 
Assuranspremie,  m.  se  Assurans-afgift. 
Asterisk,  m.  tät;tilö,  mevffi. 
Astrild,  m.  lempt,  2tmor. 
Astrolabium,  n.  piiri4eH)l},  mitta4aavi. 
Astrolog,  m.  taittein  felittäjä. 
Astrologi,  f.  täl;tein  felitVö^oppt. 
Astronom,  m.  tä(;tein=tutfija. 
Astronomi,  f.  täbti-tiebe  (=teeu). 
Asur,  m.  taiipaan  fini,  finevjrä. 
Asurblä,  a.  taiwaan  fininen. 
Asyl,  m.  timi.ia=paiffa,  pafo=paiffa. 
Asymptot,  f.  i)I;tl}mätön  (ioiiltia). 
Ateism,  m.  jnmafan^ficltämi}^,  juinalattoinun?. 
Ateist,  m.  jumalaton,  jumalan=£ieltäjä. 
Atelier,  ra.  taibe=teI)baS  (taan). 
Atlas,  m.  fartta=fivja,  farta^to;  (sidentyg)  aU 

iam. 

Atlet,  m.muinai8=taiételija;  (fg.)  iv^anffa  mie?. 

Atmosfer,  m.  i{ma=fel;ä,  ihna. 

Atom,  ra.  atomi,  t;in!e  (=ffcen),  jaoton  aine. 

Att,  konj.  että,  jotta;  o  att!  iroi  joö!  (lemnas 
oftast  bort),  att  vara,  otta;  önska  att  få, 
toitooa  faabatfenia  1.  faaioanfa;  beredd  att 
dö,  toalmiS  fuolemaan;  du  eger  att  åtlyda 
denna  befallning,  [innu  tulee  uoubattaa  t'd= 
tä  fäöf^;  åtag  dig  att  skrifva  tre  sidor! 
Ota  fivjoittaaffefi  folme  fitxma!;  är  du  re- 
dan i  begrepp  att  begifva  dig?  oletfo  jO 
lä^temättäfi?  ^in  skyldighet  bör  man  full- 
göra utan  att  någon  uppmanar  (utan  någons 
uppmaning),  tef)tän3änfä  pitää  täyttämän  i(' 
man  fenentään  fef)oittamatta,  ty  det  länder 
alltid  menniskan  till  heder  att  arbeta, 
fittä  ttjön  tefemineu  on  aina  il^miiette  fnn» 
■i 


At 


B  aa 


niaffi;  jag  var  alldeles  nära  att  falla,  cliit 
laufeamaififlani;  de  siiga  att  de  erhålla, 
att  de  erhållit,  fanoirat  iaai»an)a,  faaneenfa. 

Attaché,  m.  ainit-funtaan  fuuhtnm. 

Attack,  m.  rimtävé,  bvötfäVö,  favfauS;  sjuk- 
doms a.,  ^Miiisjfa,  WiiUiK  (»ceit). 

Attackeva,  v.  a.  vi)nnäiötä  (»täifcii)  1.  Uxata 
(taan)  1.  l;!)'-'^^^'^^*^''  piiällc,  af)tii§taa,  tä^bä 
fim^j^nimi. 

Attendera,  v.  a.  &  n.  liuomata,  tavfa^tcKa. 

Attentat,  n.  l)vitl)£i,  Iciltfauö;  a— ot  enmt  fur- 
stens lif,  muvl)a4)vitl)ö  vu(;tina§ta  foI;taan. 

Attest,  m.  tcbietitö,  atceti,  )?a{«jcluö4tvja. 

Attestera,  v.  a.  tcbu^taa. 

Attiralj,  ni.  tar^^ect,  aineet;  (krigst."  tljfieti)  taUit. 

Attisk,  a.  ((jeogr.)  2(tttf alainen;  (fig.)  fteivä, 
fcnta.     A— t  salt,  tcrän.ni  !otfa=i5ul)C. 

Attityd,  m.  vnnniiin  ajcttamné  1.  afettantinen. 

Attrahera,  v.  a.  ivetää  luotfcuia. 

Attraktion,  f.  Jrcto  UHMma. 

Attribut,  n.  cmatiunS,  tapailun?,  taltaijnui^. 

Audiens,  m.  aubieni^fi,  :t.^ul;eiUa  do,  ^.ntbeifille 
^ääfv;  fä  a.,  :|.niäotä  iMibcille. 

Audiensrum,  n.  ivaStaanotto4]ncne. 

Auditoriat,  n.  feta  oifenS. 

Auditorium,  n.  hiento^ali;  fanan-fnulijat. 

Auditör,  m.  aubitijövi,  )cta=tneniari. 

Augmentshemman,  n.  apu-talo,  Iijä=talc,  au^ 
mentti  late. 

Augusti,  m.  elo^hui. 

Auktion,  f.  autfioni,  Inmte  =  {aup|.\t,  u\aiara= 
mavHinat,  fit?ta  =  faniapa,  falffa^  mavttinat; 
frivillig  a.,  UMpaa^eljtciuen  buntc  tau»?pa; 
exekutiv  a.,  ^>a{fo4;untcfauJ>pa ;  a.  i  upp- 
slag, nD^to4)nutotan^>pa;  a.  i  afslag,  laölu 
^untcfan)>pa. 

Auktionera,  v.  a.  :|janna  bnntc=fant.\il(c,  mt)\)'- 
bä  aufficnii^fa. 

Auktionist,  m.  an!)"tontn  1.  l)nutc=tan).Hin  pitäjä. 

Auktor  ra.  afian  altaja;  tefijä,  toimittaja,  liv- 
jcittaja. 

Auktori.sera,  v.  a.  Uniltnuttaa. 

Auktoritet,  f.  0"(l'ig  makt)  Jimlta;  (off.  miind.) 
UMvla  ieiiia,  U'ivta=tunta,  ivalta^fcitra;  (««- 
xeetidc)  n^fottaUMifuiiö;  högre  a.,  uknipi 
Unvfa-aictn^^;  viciiipi  oifenö;  '.tUfcr.)  a)  niai= 
nioifnui?,  jag  åberopar  Castréns  a.,  Ctan 
(£aötvenin  mainieifuutta  tebiv^tnfjcficni;  h) 
llMtnuttaja,  tebietaja,  for  denna  uppgift  ä 
Cicero  min  a.,  täUe  fanomalle  Gicevo  on 
iratunttajanaui;  den  heliga  skrift  är  en 
hvars  anseende  ingen  bör  betvifla,  pllbä 
raamattu  en  tobiétaja,  jiMtfa  niifettairaijnnt 
ta  ei  tnntaan  de  epäileminen. 

Aurora,  f.  tcitar  (staven),  tcitto. 

Auskultant,  m.  auidultantti. 

Auspicier,  pl.  enteet;  (.%•)  under  hans  a.  gäi 
allting  lyckligt,  l;äneu  jd;battae?ian!a  laif 
Ii  cnniötuupi. 

Autentisk,  a    {akla)  oitea. 

Autobiografi,  f.  cmatcfcincn  elämäferta. 


Autodidakt,  m.  itfefienfä  cppinnt. 
Autograf,  m.  oma=fätinen  firja  (JvarfiuUii  uiai 

niou  mieben). 
Autokrat,  m.  itfe^Daltia?. 
Automat,  m.  auttomaatti,  itjetjeniä    liiftmva 

laitot. 
Avancemang,  n.  fovotUS. 
Avancera,  v.  n.   ebetä  (»tcnen);  (fig.)    fcveta 

(=fenen),  t)letä  (=nen). 
Avantgarde,  n.  etuUHifi. 
Aversion,  f.  inbc,  i»aeta»nueli. 
Avertera,  v.  a.  antaa  tietää. 
Avertissement,  n.  tietää  antaminen,  ilmoitn?. 
A\is,  m.  tietäänintamineu  {^brukas  mest  i  ha?!- 

deln);  fet;eitUi^. 
Avisa,  f.  faHoma4cbti,  tietc4'aucma,  aitjiifi. 
Avisskrifvare,  m.  aanifin  livjoittaia  1.  tefijä. 
Ax,  n.  täistä,   terä,  täbtä=pää;   gä  i  ax,  täi)» 

fiä  (4)in),  tebbä  terää. 
Axborst,  m.  h>if)ne,  oaé  (=faan),  fitfaincn. 
Axel,  m.  {på  hjul  c^c.)  a!feU,   tclje   (4een), 

naamtti. 
Axel,   m.  dfa,    oIfa=pää;  (fig.)    höja,    rycka, 

draga  j)ä  axlarna,  uäbttää   i}(en4atiettaan, 

iiivtuttclenHtiiunttaau,  malttamattcmnnttaan, 

nävfä^ti)^tään  j.  n.  e.;  se  öfver  a — n,  ijlen» 

tat)oa;    bära    kappan    på  bägge    axlarna, 

tääutää  mielenfä  tunlta  ml)i5ten. 
Axelband,  n.  (på  en  väska)  Unilefe,  du§,  I?an» 

tihii;  {på  pager,  lakejer  m.  fl.)  dfa=ribmat; 

(gehäng)  fannifc  (4teen). 
Axelben,  n.  dfa=Iuu,  dta=)uttia. 
Axelblad,  n.  {apa4nu. 
Axolhred,  a.  bavteiva,  I;articfa«i. 
Axelbörda,  f.  dallineu,  fantama,  fannannai' 

nen,  taafta,  taffa. 
Axelgehäng,  n.  se  Axelband. 
Axelgrop,  m.  -hala,  f.  se  Armhåla. 
Axel  lapp,  m.  dfa-tilfht,  dta=!nli. 
Axelsprint,  m.  foffa=nauIa,  Iumppiou=naufa, 

telteen^fuube,  atjelin-tappi. 
Axelstycke,  n.  {jjå  kJuder)  dta  tiltfu. 
Axgroende,  a.  täf)tä=ituinen. 
Axgången.  a.  se  Axlupen. 
Axliylsa  f.  täl^tä^tnppi,  tuppi,  putti. 
Axiom,  n.  perug4auie,  fetunö,  pcruSte4etmt?. 
Axla  sig,  v.  r.  noStcKa  bavtioitanfa,  (larticiEa. 
Axlande,  n.  l;articiben  nc«itelcminen. 
Axlupen,  a.  täl;äl(e  tuöut,  täbällä  dcira,  täb= 

fiä  alfaniit. 
Axplockare,  m.  tät)än=poimija. 
Axplockning,  f.  täl)än4or}nu  1.  nenttimiuen. 
Axrik,  a.  täl;fäinen. 
Axsamling,  f.  tät^fi^Jtö. 
Azur,  m.  se  Asur;  (vg.)  ilman  I.  taiivaan  fanfi. 


B. 


Baal,  m.  epäjumala;  (fig.)  B  — s  prest,  tuv» 
midliien  nt^fon=cpin  faarnaaja. 


Bab 


Bak 


•J7 


Babel,  ii.  Söaabclij  (fy.)  \)am6,  l;ämmenm)ö 
Babian,  m.  talHaut=a:|5tua;  (fig-J  narriniainen 

ja  nijofa^. 
Babord,  n.  C^jötj  »rafcn  puoli  ((aijvan),  att 

^anfa. 
Back,  m.  Ov^'Q   eftfcurau  tattc,  fctfa^^cngcr; 

adv.  (sjöQ  tatapmn. 
Backa,  v.  a.  {sjut.)  tääntää  tuuleen  ^.nirietta; 

V.  n.  :|icväl?tt)ä. 
Backe,  m.  inä!i,  obbe,  ivaava,  tövmä,  tLn)rä, 

tp(mä;  maa;  siä  i  backen,  fetfauttaa  maa= 

ban;  uppför-backe,  >ra'fta'al)be,  lvaöta=mäft, 

t;[ä=mäfi;  utfOr-b.,  in^ötä=al;be,  im)ctä=maft, 

ala^uiiifi;  fara  uppför  backen,  ajaa  Ixniéta^ 

miiteä;  häst,  si>m  ej   vill   hejdas  i  backar. 

al)tuvi,  ntäfintt^i*,  inäfi}vi;  (fiij-)  han  stär  på 

bar  b.,  ^iincltä  ^ntuttuu  ruofafin;  stiilla  pä 

bar  b.,  te[;bä  clanncttcinafft. 
Backbrink,  m.  bi)<.iV'l)Iä,   mäemfatta,   törmä, 

rinne  (=tec:t);  baksidan  af  en  b.,  autto. 
Backhare,  nt.  :pcltuvi. 
Backhyinpel,  m.  se  Backbrink. 
Backig,  a.  juäfinen,  al^tciuen. 
Backighet,  f.  afjteifunii,  mäfifvijö. 
Backlag,  m.  {sjut)  ^^eugev=miel;ct. 
Backländig,  a.  afiteellinen. 
Backrå,  m.  al;toIatnen. 
Backsgast,  m.  (sjöt.)  :^>engcv=mtei^. 
Backsippa,  f.  Ca//e)HO«e  p"lsatilla)  täeu^rtluiä, 

!äe!fc. 
Backsqval,  n.  (liten  täc/.)  mäti^cja,  fabe=pnrc. 
Backstuga,  f.  niötft,  tööt. 
Backstugiihjon,  n.  -sittare,    m.   mötfiläiueu, 

mäfi=tupa(aineu. 
Backsvala,  f.  se  Strandsvala. 
Backtimjan,  m.  (thi/mus  serpytluiii)  aju=rucf)c. 
Bad,  n.  ^cfc,  h)\p\.},   fauna;   (imma)   löi;h); 

(starkt  6arfi  ]^öf)tÖ4öt?h^ 
Bada,  v.  a.  faunctttaa,  pmä,  h^llvettää;  (med 

(f'ast)  \v\l)toa;  v.  n.  h}\pt'd,  ^^ciet)tl)ä;  i.fig.) 

b.  i  tärar,   ttteä  fattera^tt;  b.  i  svett,  cila 

fowatSja  {)'m\'å. 
Badande,   n.  Vejcmincn,  ptio,  ft)Iwettäminen, 

h)h»et^^,  tV)ip'L},  fannoittaniinen,  jaunoitu?. 
Badare,  m.  ^eftjä,  faunoittaja,  f^hvettäjä,  hjU 

^jjjä;  (fältskär)  [;aa>vuvi,  ^.mvran=ajaja,  iv>äl?= 

tärt. 
Bädd,  n.  ^jaafibe,  l^aube,  fiollve,  f;eKc  (=tcen), 

waxi,  Voari^itue,  räfti,  leffo;  i  solbaddet,  au= 

rtngon  tjelteesfä  1.  ))aal)tce6ia. 
Bädda,  v.  a.  &  n.  I;autoa,  fjaubella;  (om  sulen) 

paai)taa,  ^^aiétaa,  räftttää,  lefcttaa. 
Baddare,  m.  »r>eifele;  i^tncen=fuuri,  atfa-. 
Baddning,  f.-ande,  n.  hautominen,  fiaube  (»teen); 

(ät  kreatur)  juttu,  1U)?)JU,  ^aube. 
Baderska,  f.  faunoittaja,  fauna=^ii!a,  fauna» 

ifaimo,  noiö^fvlroettäjä,  ftjtocttiijä »nainen, 

^efD=tt3aimo,  l^efijä. 
Badgyttja,  f.  ]^aubc=muta. 
Badgäst,  m.  hjtpijä,  tt}I^i)(äineu. 
Badhus,n.!ijI^^4uouc,  )JC|o4}ucnc,uima4)ucne. 


Badinrättning,  f.  fl)tpi)4aito^ ;  se  Badhus. 
Badkar,  n.  ipanna;  ^»cfu^aötia,  ftjlpö^tiimi,  fau= 

na=faatin. 
Badkläder,  pl.  n.  fauna-icaatteet,  uima»Jt)aat= 

teet. 
Badkur,  m.  fauucitu§']^unfau§,  ^''efo4;uuiau6, 

^>cfc4äätittekmifct,  u^efi=iparantelemifet. 
Badlafve,  ni.  fauna4aubat  1.  lauteet  I.  faiuo; 

(life/i,  Jiärmast  muren)  folEfinen. 
Badnuje,  n.  fl)r|.n)=^uivi. 
Badiirt,  m.  h^lpV^Miffa. 
Badi^vast,  m.  \vo.^ia,  Un()ta. 
Badstuga,  f.  fauna,  f»I;M)4)uoue,  ^■'efo-tucnc. 
Badstiiguos,  11.  titfu,  tihfii,  bäfä,  tatfu. 
Badstuugn,  ni.  finivaiJ  (,  Eaani. 
Badstuäs,  ni.  folffincn. 
Badställe,   n.    fulpi)  paitfa,   h)I|.''ö-tila,   fauua= 

tila,  Vcfo^P^itf'!,  uima=^paitfa. 
Badsump,  m.  uima=ral'ennu?. 
Badtid,  m.  fauuoituc!=aita,  tvr^nj=aifa,  Vefo=ai(a, 

uimantifa. 
Bagage,  n.  {uorma^^to,  ^Mffauci;  (skämtv.)  tnat» 

fa4alut;  (fig.)  roéfa^oäfi,  rotsto-)oäti. 
Bagarbod,  ni.  Ici^ä4nioti,  pafarin=^ucti. 
Bagare,  ra.  Ici^joja,  leipuri,  ^^afari. 
Bagarembete,    n.    Qatarin    ammatti;    ^>afart= 

fuuta,  teij>oja4uuta. 
Bagarstuga,  f.  leipo  =  f)none,  (eipc4nj.m,  pix- 

[)een4upa. 
Bagasche,  n.  se  Bagage. 
Bagatell,  m.  tl}I;jä  1.  funuoton  afia,  f)uttuu3. 
Bageri,  u.  pafarin4nf3a,  feipo4;uone  I-  =^aiffa. 
Bagerska,  f.  Iei^.>cja  (=nainen),  naté4ei^Joja. 
Bagge,  ni.  oiuaS  (=aan),  pl\i\x,  jäärä. 
Baggpungar,    m.    [geum    ricale)    aro » feHutta, 

Iampaan4eltottimet. 
Baj,  f.  Ial;ti,  lafft  (4,)bcn). 
Bajonett,  m.  painetti,  pajcuetti;  en  fiende  an- 
faller nian  ofta  med  b.,  un^cllis<ta  tavataan 

ufein  t-HiJi-metti  tanai^fa. 
Bak,  n.  teipomu!?,  leipominen. 
Bak,  m.  täta,  perä,  tafa4nioli,  peppu,  pevä= 

puoli,  pl)l(i};  b.  pa  en  knif,  l;amara. 
Bak,  adv.  &  prcp.  tafana,  taaffe,  tafa4mofelIa; 

händerna  bak  ryggen,    täbct  fcläu  tafana; 

sparka  ngn  bak,  potfaiiJta  tafa  pääl;än. 
Baka,  v.  a.  leipoa;  (limpa)  mövtfpä. 
Baka,  f.  (af  stuck)  iiHt^  (4ien  1.  4teen),  pxxv- 

ta4auta. 
Bakarf,  n.  felfä4ierinte. 
Bakarfvinge,  m.  feltä=pevtt(inen. 
Bakben,  n.  taEa=jalfa,  tafa4äpälä. 
Bakbinda,  v.  a.  fttoa  fäbet  fclän  taa!fc. 
Bakbod,  f.  ta!a4ntoti,  tafa=fäiliö. 
Bakbog,  m.  tafa=ja{ta,  tafa^veift  (=ben). 
Bakbyggnad,  m.  tafa=f)uone,  tafa=vatennu8. 
Bakböjd,  a.  taa!fe4^äin  feifattanfa  oleanv» 
Bakdag,  m.  Ieipoma4^äi»ä. 
Bakdauta,  v.  a.  se  Baktala. 
Bakdantare,  in.  l^oteaöti. 


•28 


Bak 


Bakdel,  m.  tafa4nioli,  ^erä4nioIi,  ^.^evä,  pcv\i, 

^^^^t1,  tauéta;  b.  af  hufvudet,  tafa=taift)0. 
Bakdörr,  m.  tata^oitit. 
Bakefter,  prep.  &  adv.  jäleöc,  jäleflä;  jälfeeii, 

jäleéfä;  jäIeUä=^äin,  jä(ellc4>ätti. 
Bakelse,  m.  teo§,  ^entufet,  kttocé,  leupoö^faftu. 
Bakerst,  a.  &  adv.  tatimmatneii,  perimmäinen; 

tampana. 
Bakflod,  ni.  unrran=fo§te,  ivaétatrirta;   {ebb) 

pato^tvifi  (--ben),  lucbe  (--teen> 
Bakfot,  f.  tata=jalta,  tafa=täpälä. 
Bakfram,  adv.  tafa4>erin;  (fig.)  fjnUu^ti,  nn= 

rin  narin,  tafa4ieväiie§ti. 
Bakför,  adv.  &  prep.  tafana,  tata^ncfetta. 
Bakgata,  f.  tata=fatn. 
Bakgrund,  m.  pixä,  ^evä=ala,  tafafitfc. 
Bakgärd,  m.  tafa4>i(;a. 
Bakhalt,  a.  rampa  1.  liif taa»ra  1.  cntu»va  tafa^ 

jaloiltanfa. 
Bakhand,  f.  täten=ieltä. 
Bakhas,  ni.  tinner4^oln.n. 
Bakhufvud,  n.  tafa=raijra. 
Bakhall,  n.  fata-rpabti,  wäijvtiet,  IinnV^n-^äijö; 

bilda  b.,  >väijt)ttää_,  träijltteUä;   ligga  i  b., 

)t>äijl)ä,  oUa  u>äiji)tfii^jä. 
Baki,  8e  Bakiili. 
Bakifrån,  adv.  &  prep.  tafaa. 
Bakigenom,  adv.  ta!a4^uoIitie,  tafaa  lälrntie, 

taatfe. 
Bakkappa,  f.  !ar.nan4au§. 
Bakklint,  ra.  perä=n)ievt. 
Baklast,  m.  pcrä4^aino,  ^^erä-4a^ti. 
Baklasta,  v.  a.  panna  litatfi  laétta  peräflc. 
Baklutad,  a.  fenc;  vara  b.,  cUa  tenctlania. 
Bakläs,  n.  tata=luffo;   (fig)  gä  i  b.,  mennä 

umpi4uttoon,  mennä  l^ornan  faUtcöe. 
Bakhider,  n.   tannan=tanä  (,=tien),  fannan^a 

fainen. 
Baklänges,   adv.  tafa4'crin,  fclin,  feläöeniä; 

(fig-)  se  Bakfram. 
Bakning,  f.  leipominen,  leipcu^,  Wiwa^  ('tfe") 
Bakom,   adv.  &  prep.   tafana,  tafaan  1.  taa 

taaffe;  längre  b.,  taampana;  b.  varande,  ta 

täinen,  tafuinen,  tafamainen. 
Bakport,  m.  tafa4icrttt. 
Bakpå,  adv.  &  prep.  tafana. 
Bakre,  a.  taemmaincn,  taampana  cUwa. 
Bakräkning,  f.  jälti=ntafiu,  tatasmatfn. 
Bakränta,  f.  matiettaivaffi  lani^cniuit  fLnfo,  jcfa 

paitnaan  pääuomaan,  tata=fcrteraha. 
Baksida,  f.  tafa4nicli,  pevä4nicli,  tafa-fiixnt. 
Bakskepp,  n.  pcvä4nieii  ilatlran;,  perä. 
Baksko,  m.  tata^jalan  fenfä,  fannan=tauS. 
Baksko,  v.  a.  fengittää  tafa^jalat;  laittaa  unfi 

fannan^tau?. 
Bakskriif,  m.  perä=runft>i,  perä=tappi,  fierc. 
Bakslag,  n.  tafaifin4'0tfaf)bn^,  timmans,  tafai^ 

fin=ammabbn(?;    gifva   ett  b.,    pcttal;taa  1. 

ammabtaa  tatai[in. 
Bakslug,  a.  tairala,  unefaö  (4faan),  pctcttinen. 

lui^u;  vara  b.,  fawalctta  ( tfen),  irictaétella. 


Bakslughet,  f.  tattjaluuS,  unettani^,  petcUifuuä. 
Bakspade,  m.  leiwin^apio,  pietfo,  piatta. 
Baksprång,  n.  tataiftn^VpäbbpS  1.  l)l)ppä^ä. 
Bakspår,   n.    tt?aéta=jäfti;   dritVa  på   b.,  ajaa 

h.Haeta=jäIfeen. 
Bakslam,  m.  perä=feu(a,  peri«totfa. 
Baksteg,  n.  tafa^aétef  (=een),  pernn=a2!fe(,  pe= 

rnu,  perätjtijminen;  (på  vagn)  tatainen  jalfa» 

asjtuin  (mimen);  göra  b.,  peräi)tt?ä. 
Bakström,  ni.  -ning,  f.  »irran=fcéte,  fnn>antO= 

ivirta. 
Bakstycke,   n.   tata=tappale,  tata  =  pucli;    {jm 

kläder)  feftämt)?;  {j)å  skor)  tannan=tataiuen, 

faulatin  (=ttimen). 
Baksäte,  n.  tafa=i8tuin  f^tcn),  pcrä=ietuin. 
Baktal,  ii.  panetnt^,  panetteinö,  panettefemi* 

nen,  parjanö,  tieIen4anto. 
Baktala,  v.  a.  panetella,  parjata,  teifata,  tic^ 

liteUä,  tielaöteUa. 
Baktalare,  m.  panettelija,  parjaaja,  tielittelijä, 

fieli^attari. 
Baktass,  m.  tata4äpälä. 
Baktill,  adv.  perä^fä,  tafana,  tafa4uclella. 
Baktråg,  n.  taitina4n)ttt^,  leiwcin  (»pcimen). 
Bakugn,  m.  leipäniuni,  leipcmaniuni. 
Bakut,  adv.  taaf)e4'äin,  tafa4'>erin. 
Bakuti,  adv.  &  prep.  tafa4uoIeUa,  tafano. 
Bakvagn,  m.  untunnjen  1.  rataöten  tatapuolt. 
Bakvakt,  f.  U^^äijt^jät. 
Bakvatten,  n.  ivaeta^irirta. 
Bakverk,  n.  (eiwcfiet,  bentnfet. 
Bakvnda,  v.  a.  uiäantää  taapäin. 
Bakvriden,  a.  tata4erin  fiertmtiit,  nurin4äin 

iväänt«nl)t  1-  liHiännettii;  {fig.)  buptn. 
Bakväg,  m.  tafa^tie;  paluu=inatfa. 
Bakvägg,  ni.  perä=ieinä. 
Bakvänd,  a.  ebeé=tafainen,  nurin4mclincn,  ta» 

ta4erin  ir^ääntl^ntjt  1.  hjäännettv  1-  olcrea, 

tafapcräinen;  {fig.)  ti^perä. 
Bakvända,   v.   a.  Umäittää   1.  Iwäännellä   (=tc= 

fen)  tata4^crin  1.  nnrtn^pnolin. 
Bakvändt,  adv.  tata4erin;  {fig.)  iuääräéti,  h3i= 

ncsti,  I^uKuöti,  cnnettoma^ti,  t^peräéti. 
Bakåt,  adv.  taa4>äin,  taafie4äin,  tata^pcrin. 
Bakände,  m.  perä,  tafa4uo(i,  peräpuoli;  ta= 

fa4>ää,  pi?tt^. 
Bal,  ni.    {af  mror)    paffa;  {dans)    tanSflt,  pi= 

bot,  beiliitnfiet;  {af  papper)  paali;  (för  fåg- 
lar) munitns^nitfi. 
Bala,  v.  n.,  b.   för   en   fåge' ,   tetibä  linnntte 

pejä;  b.  ned,  v.  a.  tallata,  jnlloa  i  bcinää  j.  m.). 
Bala  sig,  v.  r.  piefjää  1.  räpiéteUä  fiipiäniä. 
Balans,   m.  {väg)  traa'an   crfi    (,=rcn),    »ripn, 
U^aatino;  (jemcigt)  taia4Hiino,  tafa;  (brist) 
matjun=»ajauS,  iilin=njajan§,  ttailinti;  mnnt= 
to=|"umma,  fiirto-fumma. 
Balansera,  v.   n.   anippua,   njaappua,   titpnta 
(  ppuan),  letfua;  (en  räkning)  laétea  »aja= 
nt)en,  iaéUa  fiirto=iumma. 
Balanserstång,  m.  iripu,  iriippa  pnu. 
Balansmäl,  n.  (lagt.)  hjailinti-afta. 


Bal 


Bar 


Baldakin,  ni.  ^äätt^etin  (4men). 

Baldersbrå,  n.  (bet.  Balders  ögonbryn)  fcnitait 
laitranio  (anthemis  cotula). 

Balett,  ni.  teatert=tanéftt- 

Balja,  f.  (på  växter)  !palU,  li^fc,  tit^^eé  (=fien); 
(scärds)  tu)>)Jt;  (kärl)  joifro,  )juntu,  \i'é\\t'' 
tö,  ).n)ttti,  faatfi,  ttinu,  'ifxivXx. 

Baljkapsel,  m.  (bot.)  tuii|3tIo. 

Balk,  ni.  Iaaf)fo,  ^alfft;  (oåy  b-)  ipipu;  (i  la- 
gen) f  aari;  (i  skepp)  anfaö  (=aan). 

Balkong,  ni.  balfcngi,  fola. 

Ballad,  m.  fertcma=lauiit,  fevtoitia^runo. 

Ballast,  ni.  se  Barlast. 

Balong,  ni.  iliua4ahva,  tIina=:>>atIo. 

Balsam,  ni.  balfami;  (fig-)  Iioitva,  lieiintt}^, 
loI)butuS. 

Balsamera,  v.  a.  talfamierata. 

Balsamering,  f.  balfamieraanttneit. 

Balsamisk,  a.  fulD=f)fliuinen,  f;t)iiHi=f}ajuIIinen, 
l;VȊlIe  I^ajafjtaifa. 

Balsanipoppel,  f.  balfami4;aapa. 

Balustrad,  m.  rinta=iragtut,  foru^ättt. 

Bamburör,  n.  bambu=faiöla. 

Bana,  f.  rata,  retfi,  tie,  matfa,  latii;  (fig.) 
tie,  jucffu,  aita;  lefnads-b.,  elämän  iuotfu; 
en  himlakropps  b.,  maailman  =  !a^^fjaleen 
rota;  rännare-b.,  fi(^)0=^aiffa;  skåde-,  fäkt- 
bana,  näi}tteli)=,  otteIu§=f"ennär  (=tären). 

Bana,  v.  a.  raiirata,  perata  (=faan),  tafoittaa, 
aivata. 

Banad,  a.,  b.  väg,  fnljettah)a  tie. 

Band,n.nan^a,fibe,rif)ma,^Hinta,  wtjö;  faf)Ie;Uit= 
te;  eéite;  (af  träd  jem  m.  »n.)  tt)amte  (4een), 
»vannin  (=timen),  )3uri«tin,  ))ibin  (=timen); 
(pä  bok)  fibe,  nibe,  fannet;  (boken  sjelf)  nic«; 

(sädes-b.)  h)()be,  fibe,  fltoma;  (tvång)  täl}tl)= 
ml)^,  paUo;  (röfvar-b.)  \VCXO'-leutto;  van- 
skaps-b.,  i}ötäh>Vl}ben  liitto;  lägga  b.  på, 
IjiUitä  (=^t)en). 

Banda,  v.  a.  iraitne^tia,  h3l)Dttää,  i«{eä  aStiata. 

Bandad   (pelare),  a.  (spiral)  fierteinen. 

Bandage,  n.  !ääre,  Vé\){i,  fibe,  n)l)ötc,  ri^ma. 

Bandforniig,  a.  (bot.)  nauljamainen. 

Bandhake,  m.  iranteen=!t)nfi  (nten),  n)anne4;afa 

Bandhund,  m.  {al^le^tcira,  ril;ma4cira. 

Band  ig,  a-  juon^ifa^. 

Bandit,  m.  roélvo,  Irorc,  n^ciräri. 

Banditaktig,  a.  rceh?omainen. 

Bandjern,  n.  loanne=ranta. 

Bandknif,  ni.  iuanne=h)eitfi,  tpuolin  i^men). 

Bandma''k,  m.  se  Binnikemask. 

Bandning,f.»anne^timinen,nj^i5ttäminen,  u>t?ö= 

tös;  (samtl.  banden  på  ett  kärl)  ir>antef)ietC. 
Bandros,  f.  nanf)a=ruuiu. 
Bandtång,  m.  (zostera  marina)  ifcajotaö. 
Bandväfvare,  m.  nau{)an=fntoja,  ri{;man4'utcja. 
Bandväfvarkam,  m.  tillta,  tiufjta. 
Bandy.xa,  f.  tt)anne=IirtoeS. 
Bane,  m.  furma,  ioppu,  murfja,  fuolo. 
Bane,  m.  se  Bana,  f.;  brukas  i  denna  form 

endast  i  uttrycken:  bringa  å  bane,  ^.lanna 


atfuun,  toimeen;  komma  å  b.,  tnfla  tä^= 

tcen  toimeen,  tulfa  :|3u^eeffi;  vara  å  b.,  cUci 

tulcillanfa  1.  teteillänfä. 
Baneman,  furmaaja,  murhaaja,  mur^a=mie6. 
Baner,  n.  taneri,  Ii:|5)>u,  »iiri. 
Banesär,  n.  fnonn=l)aatca. 
Bank,  m.  Cgi/«7id^  fari,  falalnoto;  (penning  b.) 

).^anfti,  ra^Sto. 
Bänka,  v.  a.  moitnttaa,  mntfia. 
Bankerott,  m.  l^älciö,  lperi»tato,  tuara=riffo. 
Bankerottera,   v.    a.  joittua   f;ähjiöön,    fät)bä 

]^äix)iön=alaifefft,  l^äföitä  (4än). 
Bankerottör,  m.  {)ätt»iöön  jontunut,  ^äannn^t, 

(;ä»reriffi. 
Bankett,  m.  )?ibot. 
Bankir,  m.  :|jantfiiri,  rattan   mt^öjä  1.  tan^' 

\>[a^  {'aan). 
Banko,  n.  :|5antti=arh50  (=ra^an);  10  riksdaler 

b.,  10  ritfiä  ^jantoöfa. 
Baiikokommissarie,  m.  :)5antin=tomi8fari. 
Bankolån,   n.   loina   :|)antiéta,   VaitHi'W£tf'J» 

^jantti4aina. 
Bankomyut,  n.  ^anfto=ral^a. 
Bankonot,   -sedel,   m.   ))ant!o  =  fcteIi,  panfin= 

feteli. 
Bankorevision,  f.  ^antin=tutfinto. 
Bankovärdi,  n.  ^antti^artoio. 
Bankör,  m.  (i  spel)  ^anfin=^Jitä}ä. 
Bann,  n.  )5anna,  !irton=tirou«. 
Banna,    v.  a.   (förebrå)   torua,   nutjbelta,   foi» 

mata,  lutata  (=ttaan). 
Bannas,  v.  d.  torata,  torna,  riibetlä,  färnvt» 

tää  (j.tniii),  noitna,  tirota  (=oan). 
Bannande,  n.  toruminen,  tora,  itut;tetcmincn, 

nul^be,  foimanS. 
Bannbulla,  f.  se  Bannlysningsbulla. 
Bannlysa,  v.  a.  panna  pannaan  1.  tirtoufiro» 

nfjeen;  f)i}Iätä  (4ään). 
Bannlysning,  f.  ^^amtaan  ^^ano  1.  ^janemineu; 

firton  :|.ianna  1.  tirouö. 
Bannlysningsbulla,  f.  ^anna-tirja. 
Bannlyst,  a.  :)jannansaiainen. 
Bannor,  f.  pl.  torat,  nutjteet. 
Bannstråle,  -vigge,  m.  lpanna=nuoIi,  firot,  tu 

rotirja. 
Bantler,  n.  (milit.)  ^atrnnni4;i^ina,  mictfa=n)t)ö. 
Bar,  a.  pa[\a%  (=aan),  alagton;  filfta,  ))etffä; 

fnta;  bara  vattnet,  ^^aljas  1.  ^jelttä  ftjefi; 

under    bar    himmel,   ilman   alla,    itmaöfa; 

b.  mark,  fula  1.  f^aIjaö  maa;  b.  värja,  pal- 
jastettu  mietfa;   b.   (ren)   vinst,   ^lufjbaS  1. 

fula  h)oitto;    göra  b.  paljastaa;  blifva  b. 

paljastua;   gripa  på  b.  gerning,   taiDttta  1. 

faaba  iverefjeltä. 
Bara,  adv.  ainoaSti,  ainoaStanfa,  tt)aan;  (om 

allenast),  tun  Ujaau;  (så  snart)  jal;ta. 
Barack,  m.  (milit.)  :tjaratti,  torfn. 
Bararmad,  a.  ijjaljain  täfi^icarfin  (otett>a). 
Barbaka,  adv.  rida  b.,  ratfaétaa  fatulatta. 
Barbar,  m.  raaf alainen;  julmaS,  ^irmulainen. 
Barbari,  n.  raatuuS,  raatataifnnS;  jutmuuv^. 


30 


Bar 


Bar 


Barbarisk,  a.  vaafa,  raatalaiö';  julma,  ijiX' 
tnuinen. 

Barbarism,  m.  (i  sprälO  ntuufalaifuué,  fielcil» 
fothi. 

Baibent,  a.  paljain  fäärtit  (o(civa),  atro^äärin. 

Barbera,  v.  a.  ajaa  ^jartaa,  ^arrata. 

Barberare,  m.  ^.>arran=ajaja,  ^larturi. 

Baiberstuga,  f.  ^jartuu^lfMie- 

Barbrustad,  a.  ah50=rhinoin  (cicipa). 

Bard,  m.  runoilija,  runo--uietta. 

Bardalek,  m.  fota4eitfi  1.  »tarfeie,  »voittoiict, 
taistelu,  cttefu,  ta).>^ie(u. 

Bardasång,  m.  jotan-uuo,  ta^>J.''ehiö=runo. 

Barder,  m.  pl.  lafi^ctulut. 

Bardisan,  m.  (korsgevär)  ^cvtuSfa,  ).^citl'e= 
firttjeS. 

Barduner,  ro.  pl.  (sjut.)  ^>avtuunat. 

Barfotad,  a.  ^>aljaö=jatfainen,  ahjo^jalfaiucu; 
^-Htljaiu  jalciu,  auu>=jatciu. 

Barhalsad,  a.  ^jaljain  faulciu,  atrcsfautaineu. 

Barhufvad.  a.  ahjc^niiueu;  anjD=^äiu. 

Barhändt,  adv.  )?aljain  fäfiu. 

Bark,  m.  (fartyg)  'ifiixlia,  foima;  (ä  träd  i 
allm.)  tuori;  basten,  nila  1.  niini,  yttre  bar- 
ken, iväli=fuori,  ufverhuden,  närtoi  1.  tettc; 
(a  gran)  foétut  (ntcn),  tciu?;  (å  tall)  taar= 
na;  (garf.)  ^>arfti. 

Barka,  v.  a.  fucvia,  tclca,  fiSfoa;  (garf.)  :|3ar- 
fita  (=ticn);  b.  af  (jig.  jijQ,  fiitää  1.  toitoet^ 
taa  (<:cie  ^.''atocn),  tö^>Vi3iUä. 

Barkaktig,  a.  taavnamainen,  tucvcn4avaincn, 
Iuoren=lainen. 

Barkare,  m.  fflcja,  ^artitfija. 

Barkass,  m.  ^>avlaafi. 

Barkbröd,  n.  ^letäjäiucn,  |>cttu,  filtfo. 

Barkbåt,  m.  !o§fut=wenhe  (=eeu). 

Barkig,  a.  faarnaincu,  fncvinen,  Vafiu=fuovincn. 

Barkkoja,  f.  ))cuta,  \''i!\\l'å.,  fc!ifu«=rotc. 

Barklag,  m.  (gnrf.)  ^.Mrfti-Jvcfi  (=ben). 

Barkning,  f.  ^^al■tit1cminen. 

Barkskepp,  n.  ^HtrttislaiiiM. 

Barlast,  ni.  ).\-iinc=la^ti,  ^HM)ja-;>aiuc ;  taga  in 
b.,  V'i""*'i  iviine=laetia. 

Barlasta,  v.  a.  (dt  fartyg)  ^>anna  V'aino4aetiin. 

Barm,  m.  ^JOUM. 

Bärmark,  a.  fula  maa;  (möfrifläck  om  vår- 
vintern) \>ahvt  (--een). 

Barmhertig,  a.  Iau).na8  (=aan),  armeliaö  (=aan), 
armiaö  (»aan),  fäälinjä,  jurfutteleuia. 

Barmhertighet,  f.  Iau^.nuS,  armeliaifuu^,  fää^ 
lih3äiivi)ö. 

Barmhertighetsverk,  v.  taupiuben  tljö. 

Barn,  n.  la^fi,  lapiutainen. 

Barna-  (sammans.)  se  Baru-. 

Barnaktig,  a.  la^jfimainen. 

Barnamord,  se  Barnmord. 

Barnarf,  n.  lapieu=pevintö. 

Barnasinne,  n.  laj>fen=mieli. 

Barnaskap,  n.  la^ijeuS;  laSten^oifcnS. 

Barnavård,  m.  laSten^^oitc. 

Barnbarn,  n.  Ia|?jen4a^^fi,  uninutfa. 


Barnbeck,  n.  it)ntt;mä=fttta. 

Barnbok,  m.  laötcn=tirja. 

Barnbyting,    m.    ivail;bo§,  ivail)bcfaS;    la))fl= 

nuliffa. 
Barndom,    m.    Ia^>)UU§,   la^jfuubcn   itä;    ifråu 

b—en,  lajjieöta  1.  la^)fuubcéta  altacn. 
Barndop,  n.  la^feu^faöte  1.  =ri«tintä. 
Barnilicka,  f.  la}j)cn=t^tttj,  la^Jfen^litta. 
Barnföda,    f.    la^^jcn=ruofa;   (underhåll,    lagt.) 

la^jfen  eläfc  1.  vuofto. 
Barnfödd,  a.  joöfafiu  f^nt^utjt;  joStatin  f^u- 

ti)äniä  1.  ii)nt«iftu. 
Barnföderska,  f.  lapfi=n>aimc,  ft^nni^ttiijä. 
Barnförlossare,   m.   la)3)cn=)>äa«täjä,    fVunlJU^ 

auttaja. 
Barn  föl  lossning,  f.  lagfen  ^ääsiti3,fvnnl)ti)ö  ai>u. 
Barntörlossningshns,  n.  fl;nul}tt)ö=t)Uone. 
Barnföriossningskonst,  f.  la^ieu^ääStöu^aitO. 
Barnlius,  n.  ta^)fi=l)ucnc,  or)>o4«one. 
Barnjoller,  n.  la^-^lcn^lcletVS  1.  4ö}.''errV?,  laj)» 

fcUiueii  jucvu. 
Barnkammare,  m.  Ia^^fi=tU^a  1.  »famavi. 
Barnkläder,  m.  pl.  la^ieuniiaatteet. 
Barnkär,  a.  la^^fi^vata^  (=aan),  lapfta  rafaötalpa. 
Barnlek,  m.  Iai.>ien4eitfi,  la^ten=tciEEt. 
Barnleksak,  m.  lelu,  Icitfu. 
Barnlif,  n.  la^-tft^cto. 
Barnlinda,  f.  ta^mlc. 
Barnhira,  f.  laéten=cpetui^;  laöten-cppi. 
Barnlurare,  m.  laiJtCU  C^)ettaja. 
Barnlös,  a.  la^tjeteu,  lapfiton. 
Barnlöshet,  f.  la)?fettcmuuÖ. 
Barnmord,  n.  lai>ft»muvl)a. 
Barnmorska,  f.  tätilöin  (=men),  la^tCU^^ämmä, 

mueri^to. 
Barnmörderska,  f.  la).M'en=muvf)aaja. 
Barnpiga,  f.  Iaijfeu4nifa,  la^jen4iffa. 
Barnsbörd,  m.  lai^feu^iaauto,  jl;nni)tl)'?,  faajaifct. 
Barnsko,  m.  Ia^)]'en4cnfä;   han    bar  trampat 

ut  barnskorna,  ci  bän  cuiiä  lajjfta  ole. 
Barnskola,  f.  lai^ten4oulu. 
Barnsköterska,  f.  laetcn^fatjoja  1.  Ijoitaja. 
Baniskötsel,  m.  la^^)'cn4ovjuu,  lagten=l;oito. 
Barnslig,  a.  la^>ieUincn,  tapfi^mielinen,  ta^.^)e=' 

fa^;  b.  kärlek,  fruktan,  lapieu  vatlauS,  Jpcl- 

to;  han  är  b.,  Iiäntä  lapfcttaa. 
Barnslighet,  f.  la).^jcUijuui<. 
Barnsnod,  m.  fl)unVu=tUi^fa,  fl)nm)tl)8=«)ai»vat. 
Barnsäng,  m.  lapl"i=ii.nicbc,   laj.ifi=iauna;   falla 

1  b.,  täänti)ä  lapfi^ivuotecde;  dö  i  b.,  tuolta 

la<>fi=n?uoteeieu. 
Barnsängsbesök,  n.  ioarpaiftsfa  tät}miueu. 
Barnsängsgåfva,   f.   t)ammaé=raf)a,   lt,nini)tl?6' 

lal;ja. 
Barnsängshus,  n.  ft)nnl)tl)^4;uone. 
Barnsängshiistru,  f.  ta))fen=jaaja,  ft/nnijttäjä' 

ttjaimo,  la}?fi=atta. 
Barnsöl,  n.  riötiäijct. 
Barnundervisning,  f.  la^tcn^O^jetUÖ. 
Barnunge,  m.  litpfi-nuUtfa,  UUxa. 
Barnverld,  f  (fig.)  l^^|^jen  clot,  lapfuu?. 


Bar 


Bed 


31 


Barnvärkar,  m.  pl.  fl)mn)tl?^=ti>lMtt. 

Barnälder,  ni.  la^fuubcn  itä. 

Bariiår,  n.  pl.  ta)jfmibcn=flita. 

Barock,  a.  tiDvoitcii,  fäivHtön;  l^iillu,  cri^4iim= 

ntatncii. 
Barometer,  ni.  tavoiuetrc,  tlmaiMuittari,  i(ma= 

:pimtavi. 
Baron,  ni.  :parcent. 
Baronessa,  f.  ^.Hivocnitar. 
Baroni,  n.  ^avccni^untii. 
Baronisera,  v.  a.  ^.Mvcouifitaa,  tcbbii  ^^avccuitft. 
Barr,  n.  l)a\xHi,  neulainen. 
Barrikad,  ni.  tavvifabi,  rcuntii£i,  fatu-fnJfu. 
Barrikadera,  v.  a.  te(;bä  ropitutfia,  fultea  1. 

hjaru^taa  rcirituffitta. 
Barrlind,  f.  marja=f'iiufi. 
Barrskog,  ni.  l;an)U=metfä. 
Barrträd,  n.  {;atxnt4ntu. 
Barsk,  a.  tuitta,  tuima. 
Barskhet,  f.  tuifcuö,  tuimuui^. 
Barsliten,  a.  I;iuti  tutunut,  nutfa^jrieru. 
Barytjord,  f.  tarl)ti. 
Baryton,  ui.  tmvljtcui. 
Bas,  m.  afenia,  ata;  jalfa,  fanta;  (kem.)  tm'å9' 

(»tfeu);  (röst)  haiic,  paai^ii  (=fin). 
Bas,  n.  (aga)  feltä=)auna,  l;o)ut  (pl.) 
Basa,  v.  a   fuomia,  Iöi)U)ttää,  Intttia,  t)ofua; 

I;aubuttaa,  f^antca. 
Basalt,  m.  ).\-iafaltti. 
Basar,  m.  )>afaavi,  ^.niobiSto. 
Basare,  ni.  juomija,  Ijofnja;  pantoja. 
Basfiol,  m.  )!>aa§fi=n>iulu,  tväti=iviu(n. 
Basisk,  a.  (kem.)  cmätfimäincu. 
Basist,  m.  :|.\aaöfi=uieffa,  ^^aa^fil.\ 
Basrelief,  m.  fiiW/^.;  iHu^relicivi,  l)Iäi8=tuii'*auö. 
Bassin,  in.  ^lajenfi,  tutc,  alta^  (=altaan);  U^efi» 

fäitö,  tvefi=avtfu. 
Bast,  n.  niini  {nun),  ^?evnä,  mmxä;  (bot.)  niin- 

tö,  nita. 
Bastå,  v.  a.  ti^^ttää,  fttea. 
Bastå,  intcrj.  tljllä!  feifo!  fot)! 
Bastant,  a.  "tuteiini,  tainca,  jljfeä,  tauaffa,  jän= 

tcvä,  jiHifnva. 
Bastard,  ni.  ba^^tavbc,  |'eta=)'i(iö. 
Bastion,  ni.  pai^tiiMii,  UMttin  javun. 
Bastkorg,  m.  uiiui  toppa,  ivennä4cpfa. 
Bastmatta,  f.  uiiniiuatto,  tuli  (4u). 
Bastrep,  -tag,  n.  niiui=fövfi,  niini=uuera. 
Bastu,  f.  fauna;  (risbastu)  felfä=)auna. 
Basun,  m.  ).>afuuua,  tcvlin. 
Basuna,  v.n.  :pu{)altaa  1.  foittaa  ^^afnunalla,  tcv= 

jrettaa;  b.  ut,  buutaa,  f;oitotet(a,  tuuluttaa. 
Basunblåsare,    m.  ^mfunna  =  nietta,   ^mfnunio, 

tovhjettaja. 
Batalj,  m.  tappctn?. 
Bataljon,  m.  :pataljcna. 
Batist,  m.  ^ati^ti. 
Batteri,  n.  ^attixi,  hjtmö. 
Batteri-eld,  m.  :patterin=antpuniinen. 
Battin,  m.  )5UDli=faapaS  (»lapaan). 
Batting,  ni.  ncttfi,  nutitta. 


Bantasten,  m.  ^auta-fitui. 

Ba.\a,  v.  a.  (sjut.)  fautnoa,  fauicata. 

Baxnas,  v.  d.  ällämVött^ä,  attiötl^ii. 

Be,  v.  a.  se  Bedja. 

Bearbeta,  v.  a.  wafmiötaa,  taittaa,  tel;bä;  tr»tl= 

jetlä,  muotata;  (furbuttra)  ^jarantaa,  forjjata. 
Beblanda,  sig,  v.  r.  fetaantua,  vt^tj^tljä. 
Beblandelse,ni.  fefaanuuö;  v^^ti)miuen;  kropp- 
slig b.,  tiballiuen  phUtfi. 
Bebo,  v.  a.  afua,  afuSfetta  (jcöfafiu). 
Bebodd,  a.  afuttu,  afuttaiuen. 
Beboelig,  a.  afuttatva,  fetujoEinen  afua. 
Bebygga,  v.  a.  rafcntaa;   afcttua  (jot^onftn), 

afuttaa;  »viliellä. 
Bebyggare,  in.  afufaä  (=!taan),  etofaS,  elöjä. 
Bebyggd,  a.  ratettu;  afutettu;  »iljelt^;  tätt 

b.,  n)äetä^. 
Bebåda,  v.  a.  ilmoittaa;  emutStaa;  nälättää  1. 

ofoittaa  tuteujatfi,  merfitä  (-tfen),  aatcistaa, 

tietää. 
Bebådare,  m.  ilmoittaja,  cnnuStaja. 
Bebädelse,    ni.  ilmoitué,  emiUätUS;   Marie  b. 

dag,  2)Jariau  itmeSt^ö4''äittiä. 
Beck,  n.  :|.>iti  (=jcn). 
Beckaktig,  a.  ^itimäinen,  pijeu=!altainen,  ^ijen 

ta^jainen. 
Becka,  v.  a.  ^tjitä  (=tiän),  ^ietä. 
Berkasin,  ni.   turppa;   ranta=ftpi;  dubbel  b., 

ifo^tuvVpa;   enkel  b.,  fe«iti=furppa;   lialfen- 

kel  b.,  ^icni4uvp:pa. 
Beckbruk,  n.  -hytta,  f.  ^jifinntutti,  ^ntt=feittii3. 
Beckig,  a.  ^itiueu. 

Beckkrans,  m.  (krigst.)  ))ifi»h)anne  (4een). 
Becklufva,  f.  ).nfi4af1i. 
Beckolja,  f.  ).>ifi=t;iti,  ^>iti=ijliv. 
Beckplaster,  m.  ^3iti4aa8tari. 
Becksjuderi,  n.  )?ijeu4iel^utto. 
Becksvart,  a.  ^iti»muöta. 
Becksöm,   m.   ^ifi=fauma;   b-s  stöfvel,  Vtti' 

faumainen  1.  Jvoibe=naI)fa  faapaö  (4paan). 
Beckträd,  m.  ))iti4anta. 
Bedagad,  a.  ijätäci,  Ujant)atfo,  etäf)iuen,  etäl^^ 

tvnl)t. 
Bed  as,  v.  d.  rutoitta,  anoa. 
Bedja,  v.  a.  (begära)  anoa,  pl}l}tää,  rutoitta; 

b.    ngn    om    ngt,    :pl:)l)tää   1.  rutoitta    j.ttlt 

j.fulta;    (anmoda)     iäUkä,   p^^tää;   (bjuda) 

tä^k^,  tutfua;    v.  n.  (göra  bön)  rutoitta. 
Bedjande,  n.  rutoitcmiueu,  rufou^. 
Bedraga,  v.   a.   pettää,  petetlä,  tatvattaa;   b. 

sig,  v.  r.  )3ettl)ä,  erfjett^ä;   b.  sig  pä   ngn, 

^ettt;ä  j.tun  ful^teen. 
Bedragare,  ni.  pettäjä,  petturi. 
Bedrift,  m.  uro»tk}i5,  uro4efo;  (dimin.)  tefoneil. 
Bedrifva,   v.   a.  toimittaa,   ^rjoittaa,   tc^bä, 

faattaa  aitaan;  (lagt.)  ajaa  afiaa;   han  be- 

dref  saken  derhän,  ^än  faattoi  afian  fiitien 

asti  1.  fitfi. 
Bedrif vande,  n.  harjoittaminen,  tefeminen;  ai» 

taan4aattaminen,toimittamineu;  genom  ngns 

b.,  joutuu  toimelta. 


32 


Bed 


Bef 


Bedrägeri,  n.  ^eto8,  pettäminen,  hjietfauii,  fa- 

»ualuuö;  (furnllelse)  ^ettt)m^8. 
Bedräglig,  a.  :|.>etol(inen,  ^ettäwä. 
Bedräglighft,  f.  ^ictcttifuuS,  ta»a(uu£(. 
Bedrötlig,  a.  fiivtea,  fuvettaiva,  jurudinen. 
Bedröfva,  v.  a.  furettaa,  \aK\ti<i<i  nntr{;eclliietfi, 

f)uoIeétuttaa,  huolettaa,  ^ja^enta  mteli. 
Bedröfvad,  a.  murkellinen,  (jucleinen,  a^jca, 

aIa=fuIoinen,  ^abeilla  mielin  (olennt). 
Bedröfvas,  v.  p.  tuUa  mnrf)eetttiefl'i ,  f;ueleö= 

tua,  4ieutua,  muref;tua. 
Bedröfvelse,  f.  f)noIeifuuS,  micli4''al)a,  fnvu, 

murfje. 
Bedyra,  v.  n.  wannoa,  föafuuttaa,  »»aata  (=faan). 
Bedåra,  v.  a.  hurmata,  lumota,  hjillitä  (»tfen), 

njimmata,  riitrata;  (tjusa)  il)aötuttaa,  lumcta. 
Bedofva,  v.  a.   (göra  döf)  fuurotuttaa,  VDfa= 

puttaa;   (fig)   (qväfoa)  tufal^uttaa,  i)äfät)t= 

tää;    (heröfoa  sansningen)  tainnuttaa,  mie= 

mostaa. 
Bedöma,    v.  a.  ar»ro8tefla,   arloata,   tuomita 

(4fen),  tutfia. 
Bedömande,  n.   amoStclfeminen ,   aru^oötetu, 

tuomitfeminen. 
Beediga,  v.  a.  »alaCa  lt>af;njiätaa ;  b— d,  a. 

iralallinen. 
Beedigande,  n.  »rtaktta  tcafjmiStamineu. 
Beelzebub,  n.  pr.  m.  ^elfe^JU^i. 
Befalla,  v.  a.  fäéfeä,  määrätä,  hjaatia;  f)aCi= 

ta,  ttjaHita;   äga   att  b.  öfver   ngn   1.  ngt, 

cBa  »alta  n?altita  j.fun  fu^teen  1.  jo«fa!iu; 

han   eger  att  b.  deröfver,  f)änen  OH  tt>alta 

»raöita  fiinä;  hvad  befalles?  mitä  mielen^ 

ne?  mitä  fanoitte?  b.  sig  i  Gudshand,  an= 

tauta  Sumalan  juomaan;  låta  b.  sig,  tM- 

fet^ttää. 
Befallande,  a.  !ä§!enjä;  röl}l)fcä,  Vl^''eä;  (im- 
ponerande) uf)tea,  \x's;!tKi. 
Befallning,  f.  fäSft);  på  b.,  fäéfi^étä,  anran 

^JUoIeSta;  göra  ngt  på  ngns  b.,  tef)bä  j.tin 

|.!nn  täöfl}ötä;  på  b.   (på  uppdrag)  af  ngn, 

i.fun  fäSt^öä. 
Befallningshafvande,  m.  fäéft}n4;altija,  fäöfl?» 

Iäinen. 
Befallningsman,  m.  ntmi8=mie6,  »ualleemanui. 
Befara,  v.  a.  (en  väg)  matfata,  matfuötaa,  ful» 

fea;  (frukta)  ^leiätä  (=fään),  iraroa,  ivifoa. 
Befarande,  n.  fulfeminen;  ^elfo,  n?arcminen. 
Befaren,  a.  !uljettu,    fä^tt);    (er/aren)    tottu» 

nut,  o^.^aétunut. 
Befatta  sig  med,  v.  r.  ^rjoittaa,  toimittaa; 

t^t)tvä,  rmneta  (=^Jean),  :puuttua,  töljbä  lä= 

■  fttfi,  jetautna,  fajota  (=oan). 
Befattning,  f.  toiminta,  toimi,  tefeminen;  xxfy-- 

t^mincn;  »irfa,  toimitut. 
Befinna,  v.  a.  lötitaä,  taltsata  (=paan),  näfjbä; 

b— s,  v.  p.  nät^ä,  löljt^ä;  b— s,  (befunnen) 

med  stöld,  töljbetään (lijl^bettlj)  n?arf aaf  fi  j.  n.  e. 
Befinna  sig,   v.  r.   oUa,   ttioiba;   otia,   otelfia, 

oteétetia;  liuru  befinner  (förhåller)  det  sig 

med  den  saken?  miten  fen  afxan  taita  on? 


Befinnande,  n.  (en  saks)  tila,  taita,  afian  f^aarat; 

Innväfft  tatfominen;  (helsanx)  njointo,  tevwe- 

t)i,  olo. 
Befintlig,  a.  olettja,  lötjttjhjä;  var  b.,  oti,  töV' 

t^i,  tawattiin. 
Betintligen,  adv.  niinfuin  taiimttu  on,  tiettä» 

aiäöti. 
Befintlighet,  f.  ofo,  oteamiiunö,  (öljttjlräiflj^S. 
Befjädra,  v.  a.  fulittaa;  b— as,  v.  p.  fulittua, 

bö^bcnittiiä. 
Befjudrad,  a.  fulitettu,  fuIaKtnen,  fulittunut. 
Befiita  sig  om,  v.  r.  aI)Eeroita  ('tfen),  fofea, 

Ijarraötaa,  uuvaStaa. 
Betiäcka,  v.  a.  faaStuttaa,  tal^vata;  b.  sin  ära, 

faa^tuttaa  I.  f)äftäiétä  (>^äifen)  1.  riffoa  fun» 

nianfa;  b.  sig  med  laster,  brott  o.  s.  v.  ,n)» 

piä  i^ihmia  1.  ^a{;uubeö)a,  rifoffiéfa  j.  n.  e. 
Betiäckande,  n.  -kelse,  f.  faaéituttaminen,  faaS» 

tutus,  t)äpäiiemincn. 
Befoga,  v.  a.  valtuuttaa,  antaa  fifenö  1.  »alta. 
Befogad,  a.  valtuutettu;  ft^ljötä  tel)tl);  han  är 

b.  dertill,  ^äuellä  on  oifeué  1.  ft}l}  fiil^eu;  jag 

finner  mig  b.,  näen  1.  luulen  oievan  f^i^tä. 
Befogenhet,  f.  valta,  oifeué;  fof)tuu§,  lufsat' 

fuuS,  fääliii^i)é. 
Befolka,  v.  a.  fanfoittaa,  väc§tää,  afu8tuttaa. 
Befolkas,  v.  p.    faaba    afuftaita  1.  aintfaanfa, 

fanfoittua,  väeét^ä. 
Befolkning,  f.  väeétij,  afuffaat,  fanfaSto. 
Beforderlig,  a.  avuttiuen,  ebi^tätoä;  mufaifa, 

ctuifa. 
Befordra,  v.  a.  (föra)  toimittaa,  lähettää,  faa» 

buttaa;  (/;(/.; ebistää,  ebiötljttää, ebcö»auttaa; 

mene8ti)ttää,   tartuttaa;    (upphöja)  l}tentää, 

torottaa;  b.  tili  straff,  faattaa  raugaistutfeen; 

b.    ens    undergång,    toimittaa  1.  iraifnttaa 

j.tun  l)uUaa  1.  ^serifatoa;  h— s,  v.  p.  (pg.) 

ebi8ti;>ä,  mcne§tl?ä;  l}leutt}ä. 
Befordran,    f.  -ande,  n.  -ring,  f.  toimittami» 

ncn,  ebeg=anttaminen;  ebiétämincn,  ebiét^ä; 

meneétijé;  (i  tjenst)  i^iennt)?,  tinrfaan=afetu8, 

virtaanniimitvj*. 
Befordrare,  m.  cbiötäjä,  auttaja;  Vlentäjä. 
Befordringsmedel,  n.  httcttu  (=timen),  tuletu?» 

neuvo,  a^iu,  feino,  ebiét^8»ueuvo. 
Befordringsrätt,  m.  liIennt)8=oiteu8. 
Befrakta,  v.  a.  vourata,  radbata. 
Befraktare,    m.    vcuraaja,    (aiva^vouraaja, 

raI)taoja. 
Befraktning,  f.  Vcuraamiucn,  VOUrauS. 
Befreda,  v.  a.  se  Freda. 
Befria,  v.  a.  val>auttaa,  va^ja^itaa,  Jjetagtaa, 

V^äägtää  vat)auteen. 
Befriare,  m.  va^Jauttaja,  »a^af)taja,  ^jetaSta» 

ja,  )>ää§täjä. 
Befrielse,  f.  n)a:))autu8,  ^>eta§tu8,  päästö. 
Befrukta,  v.  a.  tef)bä    l^ebelmättiiefft,    ^ebeU 

mijittää,  fiementää. 
Befruktas,  v.  p.  fitii}tl)ä,  fiementää,  tulla  f)e' 

bclmältifefft,  ^ebetmöitt^ä. 
Befruktande,  n.  -ning,  f.  ^ebe(möittj§,  ftemen* 


Bef 

täiithieii,  fiementijmmen;  fittljttäininen,  ftft= 

^t^ntinen,  fiitoö. 
Befruktningsdelar,    m.    pl.   (bot.)   futtn  =  DJat, 

fiittimet. 
Befrynda,  v.  a.  tcl)bä  fufutaifcfft,  f)etmontaa; 

b.  sig,  v.  r.  tulla  fufiilaifeffi  1.  V^^teen  fu= 

fuun  1.  f)eintotTif[t,  fjeimoötita. 
Befryndad,  a.  (jeimelaineii,  fuhilaincn;  b — o 

familjer,  ^)eunc(at§=)3ereet. 
Befråga,  v.  a.  fljfcttä,  xlbeCa  (=te(eu). 
Befrämja,  v.  a.  ebi^tää,  auttaa,  fartuttaa. 
Befröa,  v.  a.  (om  växter)  ftemcntiiä,  [iftl}ttää; 

b.  sig,  v.  r.  fiemeutiiä. 
Befukta,  v.  a.  foStuttaa,  !aötcöa. 
BefuUmäktiga,  v.  a.  icaltuuttaa,  otfeuttaa. 
Befullmäktigad,  a.  li^altuutcttu. 
Befullmäktigande,    n.    iualtuuttamtucn,    WaU 

tuutuö. 
Befäl,  n.  ^äämffvve,  ))ääI(iffö=J»arta;  ^^;iäaiffö= 

funta,  ).HiäIIijötö ;  föra  b.;  cHa  ^jäiiöitfönä ; 

under    hans   b.,    I;äueu   jof)boSfanfa;    ställa 

under  ngns  b.,  autaa  j.fuu  jot)tDOu,  afettaa 

V^ääUiHljijbeu  alle. 
Befälhafvare,  m.  ^niä(Il)§=mie^,  ^äättitfö. 
Befängd,  a.  f)uKu,  {;ouffa,  tinllittl);  är  du  all- 
deles b.?  cletfo  irallau  Jinllkifä?  — ivimmattu, 

Ijurja;  IjuKun^Hihrätueu,  I)ullufa§,  mieictcu. 
Befängdt,  adv.  l;uUu?ti,  I^uUu^^Hiifeöti;  b.  stor, 

rik,   IjuKun   tfo,   vitaö;    b.  roligt,    f^ufluu 

ll;6tiä  1.  fjauöfaa. 
Befästa,  v.  a.  Ihiuoittaa,  ivavuStaa;  n)at;n.n6= 

taa,  lujentaa. 
Befästad,  1.  -st,  a.  fmuottettu. 
Befästande,  n.  -ning,   f.  Imuotttamiucu,  Vwv- 

noituö,  iiHiruStaiuiuen,   jDaruötu^,  iuaf)a>i8= 

tamiueu,  »i^al^ictiitu?. 
Befästningskonst,  f.  Imuoitu6=o)J^n  1-  =tattO. 
Befästningssystem,  n.  Unuc«ituö'ta))a  1.  4aatu. 
Begabba,  v.  a.  itoata,  ilffua,  :|>ilfata,  iltamoiba, 

I;;ii!i8tcaä. 
Begabbare,  m.  itraaia,  Uftuja,  ).>i{ffaaja,  :piH'- 

!a=firlvcö  (=een). 
Begabberi,  m.  itoau8,  ilffumiuen,  ^nlftaanii= 

nen,  ^.nlffa. 
Begagna,  v.  a.,  b.  sig  af,  v.  r.  fätjttää,  \:\i'å'å, 

nauttia. 
Begagnande,  n.  fäkjttämiucu,  ^ntämiucu,  :).ntc, 

nautinto;  lemna  till  b.,  n\\io.ci  ))ibettäJväf'fi, 

!ä^tettä»äffi. 
Begapa,  v.  a.  äHi^tclIä,  töffi^tcUä. 
Begge,  a.  pl.  molemmat,  f'um|.nfin,  tum^aifetfiu. 
Beggedera,  a.  se  Begge. 
Begifva  sig,  v.  r.  Iä()teä,  mcuuä;  vuitjeta  (4^e= 

an),  antautua;  (hända),  ta:)3af)tua,  ntautua. 
Begifvande,  n.  lupaaminen,  lu^-ta,  fno^tnmuS, 

m^i3nni)tv8. 
Begifven,  (på)  a.  tai^>utt3a,  I;eta8  (=ttaan),  Våx-- 

fäs  (=Hään);  b.  på  dryckenskap,  tviinaan 

mcneiuii,  juoIaS. 
Begifvenhet,  f.  tai^>umu8,  fjimoiiuu?,  luettane; 

i)Ieaift)t?ö. 

Svenskt-Finsht  Lexikon. 


Beg 


33 


Begjuta,  v.  a.  hjarcHa,  faStaa,  faetella,  f;oIn>ata. 

Begjutning,  f.  faStcleminen,  tvalcleminen,  ft»a-= 
lamincn. 

Beglänsa,  v.  a.  fiiltoötaa,  bebtcitla. 

Begrafning,  f.  Ijautaamiucn,  hautaus  (»ffeu); 
l^antajaifet,  ^^eijatfct,  maaljau^mniaijct;  b— s- 
kostnad,  I;autiaiö=fu8tannuS;  b— shjelp,f)an' 
tiaiö>a^.ni;  b — skassa,  l^autiaiö^faSfa. 

Begrafnhigsplats ,  m.  f)autau8=maa,  falmiSto. 

Begrafva,  v.  a.  f)anbata,  fno^^ata;  (fig.)  ^^eittää; 
b.  i  glömska,  :t^eittää  nn(;ctutfiin;  begraf- 
ven  i  glömska,  sorg,  böcker  o.s.v.,  unof)bn!» 
flin,  muv()eiftn,  firjoif)in  j.  n.  e.  loajonnnt. 

Begrepp,  n.  fäfitl;?,  ajatuS;  jag  har  fördel- 
aktigt b.  om  honom,  miuuUa  on  l;l}luä  a« 
jatug  f)äne8tä;  (log)  fäfite,  tjmmärre  (=rteen); 
b— u  menniska,  häst,  träd,  i^mmärteetl.  fä» 
fttteet  iljmincn,  (;cJvonen,  ^uiu;  högre  b.,  ^leni» 
);!\  vinnuivve;  (hcijrepps/uiwaga)  fäfiti}![en  1. 
i}mmävn}tfen  uuMma,  tajn,  all;;  hafva  svagt 
b.,  olla  tel;no  vmmänl} tieltä  1.  älyämään;  CA:«ra- 
skap)  tieto;  de  första  b— n,  aIfei8=tiebot,  aU 
feet;  han  saknar  allt  b.  i  åkerbruk,  f;än  on 
fatfetta  ticbotta  maan=h.nljch)8lä;  —han  var 
i  b.  att  afresa,  oli  täljteä  1.  fäl;temäöfä  1. 
KiljtemäifiKääu. 

Begrina,  v.  a.  irltiiöteHä  1.  UnvntSteflä. 

Begripa,  v.  a.  fäftttää,  tjmmärtää,  ta|nta  (=uan), 
äl^tä. 

Begriplig,  a.  l)mmärvettän.Hi,  toIfnUtnen,  felfeä, 
fäfitettälvä;  göra  b.,  faaba  vmmärret^ffi; 
göra  saken  b.  med  fingrarna,  toimittaa  afia 
formilla. 

Begriplighet,  f.  tjmmärrettälväifl^ljS,  fcIfe^S. 

Begripligtvis,  adv.  ainafin,  faifetifin,  tietysti. 

Begrunda,  v.  a.  miettiä,  a))vifoita  (=tfen),  tut' 
fiöteöa,  arttieila. 

Begrundan,  f.  -ande,  n.  -ning,  f.  a^Jvifoimtnen, 
miettiminen,  am^eluö,  tntfi8telu,  mietteet. 

Begråta,  v.  a.  itfeä  (j.futa),  itfetcKä. 

Begränsa,  v.  a.  rajoittaa,  oUa  rajana;  rajata; 
(en  linea)  päitfää:,  Finland  b — s  i  söder  af 
Finska  viken,  ©uomcn  rajana  eteläöfä  1. 
etetän-ajana  on  @nomen4aI;ti,  ©nomi  fo8tee 
@nomen4af)teen. 

Begynna,  v.  a.  o.  n.  aliaa,  aloittaa, ruiucta  (=^can). 

Begynnare,  m.  altaja,  aloittelija,  alfawa. 

Begynnelse,  f.  -nnande,  n.  alUi,  aloitu8,  a- 
loitteleminen,  alfaminen,  aloittaminen. 

Begå,  v.  a.  tel)bä;  laittaa;  b.  nattvarden,  fäl)bä 
Herran  etjtooIlijeUa;  b.  ett  brott,  tel;bä  rifoä. 

Begående,  n.  tefo,  tef entinen;  nattvardens  b., 
§erran  e^tooflifella  fätiminen. 

Begåfva,  v.  a.  Ial;joittaa;  traruStaa. 

Begåfvad,  a.  irarnötettn;  en  rikt  b.  natur, 
runfaöä (af) jäinen  luonto;  en  så  b.  ande, 
niin  mielenpä  I;cnfi  1.  fielu. 

Begåfvande,  n.  lal^joittamincn,  Iaf;joitn6. 

Begängelse,  f.  nnetto,  Unettaminen. 

Begär,  n.  l)aln,  mieli;  l;imo;  jag  känner  b., 
minna  r)aluttaa  1.  mieleni  tefee,  (starkt) 
5 


34 


Beg 


mieleni  {)e()hm;  de  köttsliga  b — n,  iifjaiiu 
fet  fjimot. 

Begära,  v.  a.  ^^^tää,  l)aluta  (-uau  1.  uuiTj, 
anoa,  anetla,  »aatia. 

Begäran,  f.  )3m?nti5,  ancmu?,  waatimnS;  på  b., 
anomutfcéta. 

Begärelse,  f.  fiahl,  f)imo;  liatva  b.,  fjimota 
(=oan)  1.  f)imotta  (=itfen). 

Begärlig,  a.  (mk)  I;aluttu,  mieluinen;  (person) 
(laUitaS,  bahiincn,  f)imcan?a,  färfäS  (=ffään); 
b.  mat,  Oimo^ruofa;  kasta  b — a  blickar  ef- 
ter ngt,  fatfcUa  j.fin  af)neiöa  1.  färffaidä 
filmiflä. 

Begärlighet,  f.  f)aIuUiiuu§,  mietuifuu?,  l)ahr, 
med  b.,  Ijahijsta,  mieleniä  :|jcrä§tä. 

Behag,  n.  i()a,  fnlc,  fuIoifuuS,  bem^jei)?,  Iem}.M, 
mieluiiuue;  (i'Ujn)  taljto,  micli;linna  b.  i  ngt, 
mieliött}ä  jBfin;  utan  b.,  lemmetön;  ef- 
ter b.,  mieltä  mticten,  mielin  määrin;  ho- 
nom till  b.,  fiänelle  mieliffi,  mielitfenfä; 
vara  till  b.,  eUa  mieleen  1.  mielitfi;  står  i 
ditt  b.,  on  finnn  tabbcgfafi;  hvilket  b.  i 
hennes  nirelser!    mitä  fuio  1.  fulcuS  I;änen 

(iitfunnciéianja!;  b.  i  tal,  skrift,  mie(ui= 
funö  1.  fuUniö  ).ntl)ee8i'a,  tirjotuticefa;  man- 
liga, fjvinliga  b.,  mictien,  »aimcn  il}at  1. 
lemmet;  nyhetens  b.,  nutuubcn  unebät^ö  1. 
mieUl)tl}8;  Behagen,  b — ens  gudinnor,  i[)at= 
tavet,  I^emmettäret,  lemmettävet. 

Behaga,  v.  n.  etta  mieleen  1-  mieluista,  miel» 
Inttää;  (nljn)  tal)toa,  futoaita  (=tien);  lata 
sig  b.,  ottaa  Ijt^irätjeen,  ^^itää  btjnjänänfä; 
behagar  ni  vin?  fmraitfetteto  iriinaa?  b— s 
det  mera?  ^ntääti^S  »ielä?  h  vad  b — s? 
mitä  mielenne?  läsaren  b— de  observera, 
lutiia  tcbföön  lii)toin  ja  Ijuomaitfoon,  I)uo= 
maitfccn  iucficlliieéti. 

Behagfull,  a.  ibaua,  liem^^eä,  fnlcinen. 

Behaglig,  a.  il/ana,  fuloinen,  mieluinen,  Dtcl= 
lineu;  göra  sig  b.,  juofitelia;  Gudi  b.,  Su» 
malatte  ctellinen. 

Behaglighet,  f.  ibauuuS,  fulcijung,  miehiimuS. 

Behaglysten,  -sjuk,  a.  li^eitiételeivä,  miclié= 
telett?ä. 

Behagsjuka,  f.  trcifiStele»äi)t)fi§. 

Behandla,  v.  a.  Vitettä,  to^betta;  täiiteUä;  lai- 
tetta; meneteUä  (j.fnn  tan«ia);  (i  litt.  och 
skon  kovat)  toimitetta,  fätjttää,  ^ibeflä;  b.  illa 
(ett  djur)  rääfätä. 

Behandling,  f.  toisteleminen,  ^-nieleminen,  täiit- 
täminen,  menetöö;  elak  b.,  (af  djur)  xaäh 
fääminen. 

Behedra,  v.  a.  funnioittaa. 

Beherrska,  v.  a.  I;aflita  (=t)en),  ftaflita  (»tfen); 
b.  sig,  v.  r.  hittitä  (=tfen)  itfenfä. 

Beherrskande,  n.  -ning,  f.  l;attitieminen,  toal-- 
litfeminen;  tjittitfeminen. 

Beherrskare,  m.  -arinna,  f.  I)attitft|a,  »attitfija. 

Behjelplig,  a.  atouttinen,  auttatra;  (fig.)\v'dlt-' 
tätt)ä;  han  var  mig  deri  b.,  l)än  oli  fiinä 
minua  anttamaéfa  1.  minntte  auMiffi. 


Behjerta,  v.  a.  painaa  mieleen,  panna  f^bä^^ 
mette,  fiettätä;  tartata,  miettieUä. 

Bebjertad,  a.  fl)bämitäS,  rcl)fea,  uSfaliaS. 

Behjertande,  n.  fttbämette  ^.^anemiuen,  tarf- 
faamincn;  jag  hänskjuter  till  ditt  b.,  minä 
painan  fen  fimin  mieleeft. 

Behjertenhet,  f.  rot)feu?,  uöfattue,  uSfaliailunö. 

Behof,  n.  tartve  (4>een);  i  b.  af  ngt,  jiMifiu 
tarpeesfa;  efter  b.,  tarpeen  mutaan;  lefva 
i  tryckande  b.,  elää  anfaraSfa  tarpecöfa; 
vid  förefallande  b.,  tar»e»tila8)a,  tarpeen 
fattuesfa. 

Behugga,  v.  a.  Ijaiata,  tcciStää. 

Behäll,  n.  talfi  (4en);  vara  i  b.,  etta  taUctta; 
jag  har  i  b.  (qvar),  minuUa  on  jälettä. 

Behålla,  v.  a.  pitää;  b.  för  egen  räkning, 
pitää  1.  pibättää  omaffi  tarpeetfi  1.  omatte 
ivaratte. 

Beliällen,  a.  (återstående)  föäSt^n^t;  (oskadd) 
ebeä;  b.  lott,  cftnfo=jäännö8;  (förmögen)  jo= 
tentin  »aratag,  toimeen  tnleiwa. 

Behållning,  f.  ^li^jäänuij^,  fääétö,  tä(;be,  ftjoitto. 

Behäftad,  a.  rafitettu,  »aiirattu;  han  är  b. 
med,  l;änettä  en,  l;äntä  wain^aa;  b.  med 
skuld,  h^elfaantuuut;  b.  med  många  fel, 
iriatag,  meni=ttjifainen. 

Behändig,  a.  fntfcla,  fuwä,  futta,  fute»a,  näp' 
pärä,  foireliaS. 

Behandighet,  f.  fuffeluuS,  fienn)V«. 

Behändigt,  adv.  fnffelaSti,  futfaöti,  näppärä§= 
ti,  fo^eliaaSti. 

Behänga,  v.  a.  peitettä,  ripustaa  päätte. 

Behöflig,  a.  tarpeettinen,  tarivittattta;  ett  be- 
höfligt  ting,  tarlije-falu. 

Behötlighet,  f.  tarpeettifuuS,  tarwe  (=peen). 

Behöfva,  v.  a.  tarvita  (»tfen),  faitoata  (=paan); 
(vara  pligtig)  (minun)  tarft)it)ee;  det  b — es 
till  ngt,  jelicnf i  tarvitaan;  när  så  b — s,  tun 
tartvitaan  1.  tarire  ivaatii,  tarli^e-tilagfa;  man 
b~r,  tattoitfee  1.  tamntaan. 

Behöf vande,  a.  tarnntfeiva;  s.  tarnjitfenjainen. 

Behörig,  a.  oiteutettu,  laittinen,  oifea,  afiam 
omainen;  b.  domare,  oifea  1.  laittinen  tuo= 
mari;  på  b.  tid,  oifeatta  ajatta;  i  b.  ord- 
ning, taittifeSfa  1.  tarpeettifeSfa  järje8ti)tie8=^ 
fä;  med  b.  aktning,  oifeatta  1.  tarpeettifetta 
ar»on=annofla,  oifean  avttjon  antaen  1.  axi' 
tamatta. 

Behörigen,  adv.  cifein,  laittifcSti,  niinfuin  pitää. 

Beifra,  v.  a.  fiijrcittaa,  morfata;  toetää  oifeu» 
teen,  fvtnnetta,  ottaa  irarteen. 

Beifran,  f.  -ande,  n.  fiiwaamiuen,  oiteuteen 
»ete,  »arteen-otto. 

Beifrare,  m.  fiinjaaja,  fantelija. 

Bejaka,  v.  a.  mtjiJntää,  mvönnijttää,  fanoa  niin 
olettian. 

Bejakande,  a.  mi)i5ntän\i. 

Bejakande,  u.  -ning,  f.  nU)önnäntö,mpönnl)t>j8. 

Bekajad,  a.  tatertimut,  fil)ertt)ni}t;  b.  med 
utslag,  rofibntfiöia  1.  rebtumain  taferruffeS» 


Bek 


Be 


35 


fa;  illa  b.,  :|5a{)a8fa  ft^eräefä  1.  ^>ula8fa,  pa-- 
f)eninn6fa  futu  ))äin.ngfä,  :(3aulaan  jcutunut. 

Bekant,  a.  tuttu,  tietty,  tunnettu,  tnttaiua; 
göra  b.,  tutuStaa,  tutuötuttaa,  tebbä  tutufft; 
blifva  b.,  tutustua. 

Bekantgöra,  v.  a.  ilmoittaa,  tcl)bä  ttcttiiUiätfi 
1.  tutufft. 

Bekantskap,  m.  tunteminen,  tieto;  tuttajintus; 
göra  b.  med  ngn,  tutuötetta  i-tuu  tauöfa. 

Bekika,  v.  a.  tirtiSteKä,  fnrfiötelta. 

Beklaga,  v.  a.  furtutella,  a^atittaa;  b.  sig  v. 
r.  tealittaa,  ivaiferoita  (=tien),  :t.''äi«.ntellä;  b. 
ens  olycka,  furtuteUa  j.fun  Uwaa.  onnea; 
b.  sorgen,  umlittaa  furua;  jag  b — r  att.  .  .; 
minna  )ja[;oittaa,  hut  .  .  .;  b.  sig  öfver 
ngn,  hjalittaa  j.fun  padlk;  du  har  ingen- 
ting att  b.  dig  öfver,  finuUa  ei  cle  mitään 
tcaUttamiSta. 

Beklagande,  n.  fuvfnttclcminen,  toalittaminen, 
iiHtlituS,  »aiferoitfeminen. 

Beklagansvärd,  -klaglig,  a.  furfutettatea,  iva= 
litettatoa,  furfea. 

Beklagligen,  -gtvis,  adv.  tt»alttetta»a8ti. 

Bekläda,  v.  a.  »vaatettaa;  tvcrbota  (=can),  ^^eit= 
tää,  toaatef)tia,  fatefla,  iinioiata;  b.  medjern, 
bräder  &c. ,  raubcittaa,  lauboittaa  &c.;  b. 
med  sammet,  puUa  famettiin;  b.  ett  em- 
bete,  toimittaa  1.  :t?itää  U^ivfaa,  oKa  linrfaan 
uSfcttu;  b.  ngn  med  ett  embete,  afettaa 
j.fu  »irfaan,  uSfoa  nnvfa  j.fnlte. 

Beklndande,  n.  Unnatcttaniincn,  pnfemiuen;  (om 
emhete)  toimittaniincn,  toimitue;  afettamiuen. 

Beklädnad,  f.  -ning,  f.  n.iaatctUi^,  ioaate^afu, 
tvaatteuS,  Uierf)o,  |.ntfu,  ).ieitc,  ixnioranS. 

Beklädnadspersedel,  n.  :(inin,  pl.  ^ufimet. 

Beklämd,  a.  )jainunut,  raöf autettu;  med  b— dt 
hjerta,  raetaalla  mielellä. 

Beklämning,  f.  al)bi8tuö,  :t3affo. 

Bekomma,  v.  a.  faaba;  b.  en  syssla,  faaba 
hjirfa,  :pää8tä  1.  tuUa  tvivf aau;  det  bekom- 
mer honom  väl,  fe  tefee  Itänette  I)l)tt>ää; 
icke  låta  b.  sig,  ei  etta  miQänfäfään;  väl 
bekomme!  tcrnjel)befft! 

Bekosta,  v.  a.  fuStantaa,  maffaa  ebe§tä. 

Bekostnad,  m.  fu8tannu§,  fulu;  (fg)  j.fun 
»alnngoffi  1.  toabiugotta. 

Bekransa,  v.  a.  fejp^jeliiitä  (=tfen). 

Bekriga,  v.  a.  fä^bä  fotaa  1.  fotia  j.futa  ivaétaan. 

Bekräfta,  v.  a.  hjal)h)istaa,  fiinnittää,  tobiStaa; 
toteuttaa;  wafuuttaa;  b.  sig,  v.  r.  toteutua; 
det  b — ar  sig  att,  fe  oufin  tofi,  että. 

Bekräftande,  a.  toablxnötawa,  tobiStaiua,  to= 
tenttattia,  ^»afuuttan^a. 

Bekräftande,  n.  -else,  f.  irabtriStaminen,  \va^' 
roietuS,  ivmljteife,  tobi8tu8,  tobiätaminen,  to= 
tenttaminen. 

Bekymmer,  n.  f)uoIi,  muv()e,  ^aUt,  mieli=)3a» 
f)a,  toaifeuö. 

Bekymmerfri,  a.  fuvuton. 

Bekymmerfull,  -sam,  a.  {)UOletta>ria,  lmote8= 
tuttatra,  avtvetuttaivn;  murheellinen. 


Bekymmerlös,  a.  f;uoIeton. 
Bekymmerlöshet,  f.  t;uolettomuu6. 
Bekymmerlöst,   adv.   l)UOIettoma8ti,  Imoletta, 

furuttomaöti. 
Bekymmersamt,  adv.  l;uoIettaU->a8ti,  IjUoIiSfa, 

anfeaSti. 
Bekymra,  v.  a.  (minna)   ^uolettaa,   (minua) 

f)Uo(c8tuttaa,  (minna)  fuvettaa;  b.  sig,  v.  r. 

buolia,    ^Jitää  liuolta;    b.   dig   ej    deröfver, 

älä  ole  ftitä  miöäfifään. 
Bekymrad,  a.  aattcla,  bnoleUineu,  I)UoIe8, l^uo= 

leötnnnt,  Knroton,  mnrheellineu;  blifva  b., 

I)uoIe8tua. 
Bekänna,  v.   a.   tunmt8taa;    b.    sig    skyldig, 

tunnu8taa  itfenfä  fi?^=^ääffi;  b— a  brottet, 

sanningen,  tunuuötaa  rtfoc*,  tctuu6;  b.sigtill, 

v.  r.  tumiu8taa,  notoa  j.fiu,  fuulua  G?"^i)« 
Bekännare,  m.  tunnu8taja,  n^folaincn. 
Bekännelse,   m.   tunuuötuö;    bringa    till    b., 

faattaa  tunnuetamaan. 
Belacka,  v.  a.  väiträtä,  f^arjata. 
Belackare,  m.  ).MVjaaja,  räitoääjä. 
Belamra,  v.  a.  (sjöt.)  vou?i8telIa,  rojuttaa,  täyt» 

tää,  fotfea. 
Belauga,  v.  a.  se  Anbelanga. 
Belasta,  v.  a.fuonnata,fuormittaa,f5annaf.>ainoa 

pääUe,  toahnata,  rafittaa,  raSfanttaa,  täyttää. 
Belastad,  a.  (fig.)  (anuiStuuut,  fortnnut,  wau 

tvuffisfa  (oleipa);  b— dt  samvete,  ipailoattu 

1.  fortnnut  cma»tunto. 
Bele,  v.  a.  nauraa  (j.futte),  :|.ntfata,  it»ata  (j.futa). 
Beledsaga,  v.  a   fenrata,  faattaa,  faimata;  b. 

en    skrift   med   (upplysande)   noter,   liiteKä 

firjoituffeen  (felittälviä)  föiittoja. 
Beledsagande,  n.  faattamtueu,   feuraamincu, 

faimau8. 
Belefva,  v.  a.  (lagt.)  päättää,  määrätä. 
Belefvad,   a.  fääb^tliuen,  naaSti,  ofaiva,  Wi)-- 

telia8;  b — dt  sätt,  ofa»a  fät)tö8. 
Belefvenhet,  f.  fääb^Uifl^VS,  foI;teIiaifuu8,  fli« 

n?ou8. 
Belg,  n.  \^ak  (=feeit),  1.  ^mtfeet  Q;?.;,  lietfo  1. 

tictfin;  (fig-)  ^^ijufä^mafja. 
Belgbröst,  ii.  -fot,  m.  -stol,  f.  ^afje^fanta  1. 

4MitiIa8. 
Belgdragare,  m.  Ueljtoja,  lictfoja. 
Belghufvud,  n.  pafje4niäffö. 
Belghus,  n.  lietfin=fota. 
Belgkista,  f.  lietfiu^arffu. 
Belgpipa,  f.  lietfo^toritn. 
Belgstång,  f.  :palje4»i).'>u. 
Beljuga,  v.  a.  ivall^etcKa  j.fun  ^'ääffe;  Jjanetetla. 
Bolletrist,  m.  fauno^irjctttaja. 
Belopp,  n.  määrä,  fumma. 
Behixa,  v.  a.  ^eijata,  forlt»cntaa,  fufia. 
Belvedere,  n.  betoebeeri,  il;antoIa. 
Belysa,  v.  a.  hjaliStaa,  »alaista  (-taifen),  fe» 

littää. 
Belåna,  v.  a.  lainata  (j.fun  omaifuuben  ^öäl« 

le);  huset  är  b — dt  med    1000  mark,  tato 

en  1000  marfan  lainaefa. 


;jG 


B 


Belåten,  a.  tl^ljtljtväiiieu,  tl)ljtl)loä;  göra  b.,  tljt)' 
b^ttää;  vara  b.  med  iigr,  t^l)tl)ä  1.  cöa  tt^tjtl)» 
iväinen  jf;fiu;  vara  b.,  ti}t)ti)ä,  cfla  (;l)ioiEänfä. 

Belägen,  a.  oletva,  tilcitettlt;  vara  väl  b.,  olla 

Belägenhet,  f.  ^aiita,  afema,  ftja;  (figO  cto, 

laita,  f  anta,  tUa;  han  är  i  en  dålig  b.,  Ijäu 

on  Va{)aeia  ttlaSfa  1.  l^uonoUa  faunatta. 
Belägga,  v.  a.  ).>eittää,  tattaa,  ^.viättvtitää,  Xm- 

vuStaa,  ^>auna  paålii]   b.  med   sten,   !hpit= 

täii;  b.  med  tyg,  icaateljtia;   b.  med  träd, 

^uittaa;  b.  med  bräder,  lauboittaa;  b.  med 

jern,  vauboittaa;  b.  med  bojor,  ^.^amia  tal)- 

leifin;  b.  med  straff,  raitgaista  (=fatfen);  b 

med  böter,  fafoittaa. 
Beläggande,    n.    -ning,    f.  ^leittämiltcn,   \iaåU 

I^ötämiueii,  ^jäätti^ötiK^,  u^aruétalni^c^. 
Belägra,  v.  a.  piirittää,  faartaa. 
Belägring,  f.  V>iiritVö. 
Belägi-ingstillständ,  n.  ^iirit^8=tila. 
Beläna,  v.  a.  (yi/ca  ett  län)  läänittää,   antaa 

läänitfi. 
Beläsen,  -läst,  a.  hifcnnt,  c^J^jinnt,  !irjattinen, 

!irjan=tnntett)a. 
Beläsenhet,  f.  faja=tietc. 
Beläte,  n.  tutoa. 
Belätedyrkan,  f.  !uh>an4^atoeluö,  !uaHnn=^aI= 

trcfcminen. 
Belute-dyrkare,  m.  fu>x)an=)3al»elija. 
Belöna,  v.  a.  ^^jalfita  (=tfen),  foStaa. 
Belönare,  m.  :|^alfitfiia,  fcetaja. 
Belöning,  f.  ^Mlfintc,  )>altfic;   b.  för  välger 

ning,  l;i)irän=tetiäiiet. 
Belöpa  sig,  v.  r.  ncnöta,  fä^bä;  tutta. 
Bemanna,  v.  a.  niielnttää,  traru^taa;  b.  sig 

v.  r.  ro()faiöta  miclenfä  1.  itfenfä,  ur{)iötai 

fca,  micl;iötäibä. 
Bemannande,  n.  iniel)ittämincn,' iniel}iti)ö,  mic= 

f)ittä  jpavnötaminen. 
Bemantla,  v.  a.  ftevl^cetta,  ^^eiteUä;  (fig.)  ^^ci= 

tettä,  fufoitta,  fanniöteUa. 
Bemantlande,  n.fanuiåteleminen,  peitteleminen. 
Bemedla,   v.  a.  jwälittää,  fcitjittaa,  matfaan 

jaattaa. 
Bemedlad,  a.  ivaraltinen,  iraraki^,  mieö^i^oil-H-t. 
Bemedlande,  n.  -ling,  f.  tv^äUttäminen,  toäli- 

tv§,  lomittaminen,  fotvituS. 
Bemedlare,  m.  ftjälittäjä,  luäli^mie?,  fcunttaja. 
Bemyndiga,  v.  a.  antaa  hjatta,  liniltnuttaa. 
Bemäktiga  sig,  v.  r.  toattata  (=taan),  anaétaa. 
Bemäktigande,  n.  anaötaminen,  anaStuS,  toaU 

taaminen. 
Bemäld,  a.  mainittu,  fancttu. 
Bemänga,  v.  a.  fetoittaa;  b.  sig,  v.  r.  fcfautua. 
Bemärka,  v.  a.  ^»aita  (»tfen);  mevfitä  (=tieu), 

ätätä   (äftään),  Ijoffata;    bli   bemärkt,  f)uo= 

luaautua;  göra  sig  b — t,  l^ucmauttaa  1.  äf= 

täi)ttää  itfcäufä. 
Bemärkelse,  f.  mevlitt)^,  l)mmärrt)^. 
Bemästra  sig,  v.  r.  ivallata  (=tavnt),  anaStaa. 
Bemöda  sig,  v.r.  aI;{cioita  (-tfen),  fo£ea,  ))VVtää. 


Bemödande,  n.  a(;fevcitfcmincn,  al^feroimineu, 

toteminen. 
Bemöta,  v.  a.  fpfjbetta,  traStata  (j.futte  1.  j^fin). 
Bemötande,   n.   fcfjtekminen;   »aStaamiiteu, 

n>aétin  (=mcn). 
Ben,n.htu;  (hos  fiskar)  xviUto;  (lår  och  fot)  fei^ji, 

fäävi  (smalben) ;   af  ben,    luiueu;    blifva  1. 

hårdna   till    b.,    luutua;    bruka   b — n,  foi= 

Ujeta  (4^can),  foi^^eiUa,  jaiota  (=foait);  taga  till 

b— n,  jääriä,  faaba  jalat  aUenfa,  lät^teä  fä= 

^)älä=mäfeeit;  vända  b— ni  vädret,  !ääutää 

tauta=^äänfä;   sätta  b.  under  en,  foitvcttaa 

lucnemään;  komma  pä  b— n,  ^.■'ääétä  jaloil» 

leuja,  (fig.)  tutta  jalfoiinnia. 
Bena,  v.  a.  (fisk)  ruotia;  (hår)  jafaa;  b.  en 

sak,  leutoa  j.fin  afiaa. 
Bena,  f.  (på  hufvudet)  ((^inöteu)  jafauS. 
Benaktig,  -artad,  -lik,  a.  hlU^maincn,  tuuu^ 

faltaiueu;  Inuu=ta^jaincn,  luminainen;  luun» 

ninotciueu,  luun=uäf öinen. 
Benande,  n.  ruotiminen;  jafaminen. 
Benbetäekning,  f.  fäpäfe,  fääri=:|3eite. 
Benbildning,    f.  (oetensk.)   luutuminen,   luUH= 

tefet)8. 
Benbrott,  n.  lunn=taittc,  Iuun-ri!fo,  luuu--mur= 

to,  raino. 
Benbyggnad,  f.  Inut,  tnim=rafennuö;  hafva  en 

stark  b.,  otta  tpab»a  luiltansa. 
Bendjur,  n.  ranfa=  1.  luu^etäin. 
Benetiee-hemman,  n.  I)^niältte{iäi8'tila. 
B^nfisk,  m.  ruoto=fala. 
Benllen,  m.  Iun4cini,  leini,  fojo. 
Benfrnt,  n.  lnu=mätä. 

Benfull,  a.  luiienm,  luinen;  (fisk)  ruotciiteu. 
Benharnesk,  m.  fäärinuaru;  harnesk  af  ben, 

luusto. 
Benhinna,  -hud,  f.  Iuun4al»0. 
Benhus,  n.  luu=^uone,  luu4arl)a. 
Benhård,  a.  Inntatra,  Inu^foiva. 
Benhög,  m.  luu^faja. 
Benig,  a.  luinen;  (fisk)  ruotoinen;  (scar)  njai^ 

fea,  tnfala. 
Be'ikafle,  m.  ^o^fia,  )(>t!^z  (=fceu). 
Benkläder,  m.  pl.  boufut. 
Benknota,  f.  Inun^folmu,  Inu. 
Benknöl,  m.  lnn=mnfnra,  luu4aö»oaunaiucn. 
Benledshåla,  f.  {inner=)olia. 
Benling,  m.  loipi  (=tvcn). 
Menlös",  a.  luutou;  (fisk)  ruoboton. 
Benmerg,  n.  t^biu  (ytimen). 
Benpipa,  f.  fäävi^rt^arft,  fääri4uu,  fääriö^terä. 
Benrangel,  n.  luun-anto. 
Benröta,  f.  lnu=märfö. 
Bensaft,  m.  (a7iat.)  luu=neetC. 
Benskada,  f.  lnn=ti^amma  1.  »fi^JU. 
Benskärfva,  f.  Iun=[iru. 
Benspalt,  m.  (anat.)  Iuun4)alcnnainen. 
Benspatt,  m.  lnu=^^^atti,  lnu4iifa. 
Benspjela,  f.  (kir.)  luu4aSta,  laötaffet. 
Benstomme,  m.  (anat.)  luun^rateuuue. 
Bensubstans,  m.  luu=aine. 


Bon 


Ber 


37 


Bensvall,  n.  (anat.)  {uu=lfo]()ina. 

Bensvulst,  n.  ja(fa=:|)i5(;ö,  jalfo^ajetuS. 

Bensvärta,  f.  (im=mu8tc. 

Bensystem,  n.  Iuu=jaffo;  Iuun'-rafcmiu«. 

Bensär,  n.  jalfa=f;aat»a. 

Benunge,   m.    (fisk),    (gasterosteus   imngitius) 

fi»en=mioItatnen. 
Benved,  m.(lonicera  xijlosteum)imi\a\\X  (4men). 
Benverk,  n.  luitn^ärf^,  luu^hjalc,   iniben»fo= 

lottaja. 
Benyäxt,  c.  (kir.)  Iuu=!a^ttannainen. 
Benåda,  v.  a.  avmaf^taa, armoittaa,  antaa  armoa. 
Benådning,  f.  armoittaminen,  armaf)tamtncn, 

armoitn^,  armon^anto. 
Benädningsbref,  n.  armo^firja. 
Benadningsrätt,  m.  armo  =  oif eu8,    armottuö» 

njalta. 
Benägen,  a.  (böjd  fur)  tai^^Ulva,  tai^uifa,  fcr= 

naS  (»aan),  mt?ö?=^)erä,  ^Intlinen,  menepä, 

l^etas  (»ttaan);  (gunstig)  fnofiollinen ,  (;i^trän= 

taj5)toincn,  f;t}h.^än=fuo^.H•t,  armaö. 
Benägenhet,  f.  tai))umn8,  tai^nii^aiiHU?,  Ija- 

lutliiuuö,  ^lu;  fuofto,  I)Vh.Mn=tal)toifnu8. 
Benäget,  adv.  fuofioHifcöti,  f)l)Jvän=tal;toife8ti. 
Benämna,  v.  a.  nimittää,  fanoa,  futfua. 
Benämning,  f.  nimittäminen;  nimit^ö,  nimi. 
Beordra,  v.  a.  fäöfeä,  fä^fettää,  määrätä. 
Beordrande,  n.  fä8feminen,  fäöfemä,  määräkö. 
Bepansra,  v.  a.  ))anfaroiba  (=oin). 
Beprisa,  v.  a.  t^tiötää,  fiiteflä,  fef)na. 
Bepryda,  v.  a.  fauni8taa,  foriStaa. 
Bepröfva,  v.  a.  foeteHa,  foettaa,  tntfia. 
Beprufvad,   a.    foeteltu,   tietty;   b.   vän,   luja 

vetänni. 
Be])rGf vande,  n.  foettaminen,  foetnö,  tutfimi= 

nen,  tutfinto,  arano. 
Beqväm,  -lig,  a.  (sak)  Iuonteir»a,  mutaftta,  fo= 

iveliaö;  (person)  ne!o[a,  toertfaincn,  f;itatnen, 

laiöteliaS;  (skicklig)  felmoHiuen. 
Beqväma,  v.  a.  taiiunttaa,  juo8tuttaa;  b.  sig 

till,  v.  r.  taipua,  m^i5nt>jä,  fuoötua,  mu!au= 

tua  (j()fin). 
Beqvämlighet,  f.mufanntuS,  foivetiaiiuu8,Iuon- 

te»un8;  nefoiun8,ir»erff'aiiuu8;  lefva  i  stor 

b.,  elellä  fiijnnn  ipara>va8tt  1.  nefofasti,  oKa 

faiHia    iraraiimlta;    sköta  sin  b.,  fatfoa  1. 

nauttia  l}^t»iä  päiwiä;  fatfoa  tar^^ecnfa. 
Beqvämligt,  adv.  nefofagti,  foipetiaaSti,  tuonte» 

nmöti,  fen?eäöti,  mulansagti. 
Berama,  v.  a.  määrätä,  fopia,  :|)äättää;  b.  ett 

möte,  määrätä  fo!ou8. 
Berberis  (surtorn),  m.  (berberis  vulgaris)  !ar= 

tiainen. 
Bereda,  v.  a.  ixmlmiStaa,  tef)bä,  UHilmieteHa, 

atuötella,  jrarnötaa;  jaattaa,  ^onffia,  tuot» 

taa;  tvaroiteKa;  CsÄrtww;  peitota  (»ttoan),  muo= 

fata;  b.  sig,  v.  r.  nmlmiötautna,  njalmiö» 

taita,  ivaruétautua,  fonnnStefla. 
Beredd,  a.  inalmis  (=iin),  »atmistettu;  (skinn) 

^eitottu;  vara  b.  på  ngt,   på  allt,   obottaa 

1.  ivaroa  j.fin,  faiffia. 


Beredelse,  f.  toalmtStuS,  ^an!e  (=feen). 
Beredning,  n.  nmlmiötaminen,  aluStelma,  tl^aU 

miötnö;  muoffauS,  peittou8. 
Beredskap,  n.;  vara  i  b.,  oUa  hjaraöa  1.  xoah 

mi8,  olla  faaputtiilta,  :|3itää  »araa;  hafvangt 

i  b.,  pitää  roaran  1-  tanaSfa;  i  b.  för  ngn, 

j.fun  ivaraöa;  de  hade  vapnen  i  b.,  Reillä 

oli  afeet  waraKa  1.  tanaefa. 
Beredvillig,  a.  fernaS  (»aan),  mictninen,  mie* 

Ictt)inen,  lualmiö  (=iin),  nöijrä,  taiputoainen. 
Beredvillighet,  f.  femau8,  mieluifuuö,  taipu» 

toaifnuö,  ni5^ri)ijS. 
Beredvilligt,  adv.  fernaa8ti,  mielcEänfä,  mic-- 

tuftaasti. 
Beresa,  v.  a.  fulfea,  matfata. 
Berest,  a.  (person)  matfannut,  matfuötanut. 
Berg,  n.  jruori,  iraara;  (ste7i)  fatlio. 
Berga,  v.   a.  pelaötaa,  torjata;  fäili)ttää;  b. 

säd,  for  jata  ixnljaa;  b.  hö,   tel^bä  l^einää; 

b.  segel,  fääriä  purje  fotoon;  b.  sig,  v.  r. 

(rädda   sig)   pelaötaa   itfcufä;   (ski/dda   sig) 

juojeKa  itfeänfä;  (slå  sig  ut)  tulla  toimeen 

1.  aifaan;  (bära  sig  åt)  fä^ttää  itfcnfä,  te^» 

bä;  icke  kunna  b.  sig  för  skratt,  ei  taitaa 

pibättää  itfeänfä  nauramasta;  solen  b— s, 

(går  ned)  aurinfo  menee  maittenfa. 
Bergaktig,  a.  untorimainen;  iruorinen. 
Bergamott,  m.  perfamotti. 
Bergare,  m.  pelastaja,  forjaaja. 
Bergart,  m.  tii»t4aji. 

Bergartad,  a.  n^uoren^tapainen,  n)Uoren4ainen. 
Bergbeck,  n.  touori^pifi  (pijiu),  filrn^pifi. 
Bergborr,  m.  touort=pura. 
Bergfast,  a.  n)Uori=peräinen;  (fig )  luja,  fiin» 

teä,  järfäf)tämäti3n. 
Bergfin,  a.;  b — nt   silfver,  Jriuoren»pnI;baö  1. 

alhi4''ul;bas  (»taan)  l^opea. 
Bergfink,  m.  (/ringillä  montifringilla)  tuaara» 

liHirpnuen. 
Bergfolk,  n.  Jvniort=fanfa,  ipuorelaifet. 
Bergfrälse,  n.  (kameral.)  lVU0ri=räl6ft. 
Bergfäste,    n.    H)U0ri4inna;   (i   grufvor)   tufi- 

pl?teä8  (»ään)  (wuori^faintoffeöfa). 
Berggång,  m.  malmivuoni. 
Berghelsa,  f.  fin)eu=terteCV6,  luja  tertt»e^8. 
Berghult,  n.  (sji>t.)  per^ultti,  toVöte4aibat. 
Berghäll,  m.  fallio. 
Bergig,  a.  txntoriuen,  fallioinen. 
Bergkettil,  m.  ouru,  notto. 
Bergklint,  m.  n.nioren»nt^ppi)Iä,  ix^norenVuIma; 

(utskjutande)  !alIton»!ieU,  nntori=töt)rämä. 
Bergklöfver,m.(f/-i/'o/iM»i  wo?itaft»m)mäti=apiIa. 
Bergknoppar,    m.   pl.    (sedum)    maffa»ruol^o, 

toutun»parta. 
Bergknut,  m.  tx>uort=r^^mä,  hjuori=nurffa. 
Bergkristall,  m.  »t)nori4aft. 
Bergland,  n.  truort^maa. 
Berglin,  n.  (mineral.)  finji^fuitu,  amianttt. 
Bergmossa,    f.   (lichen  saxatilis)   tiera,    titou 

fammal,  fitci=taöfu. 
Bergmästare,  m.tt)Uori»meetari,  ipuori^tuomart. 


38 


Ber 


Ber 


Bergning,  f.  (befrielse)  ^^elaötamiiicu,  t?elaétu^, 

forjauS;  fofcamtncn;  (nppchallt)  elätc,  tUv- 

tu8,  totnieen^tiilc;  hö  b.,  bciiiäu=tcfc;  liatVa 

sin  b.,  tutta  tcimeen. 
Bergningsbåt,  ni.  :^^elagtu8=lpeue. 
Bergningsmaskiu,  m.  :pcIa§tu>3=!oue. 
Bergnymf,  f.  trucrcn=neitc. 
Bergolja,  f.  ftn.n4nl)ta. 
Bergras,  n.  iKUoren^lviercS;  n,'>ucreu4e[;favcct. 
Bergrese,  m.  pl.  -resår,  tPUcreii^lDäft. 
Bergsalt,  n.  »uovi^fucla,  jarta^fuola. 
Bergsbo,  m.  a^uorelaineit,  ivuori^ifutaö. 
Bergsbruk,   n.    -drift,  f.    ivucvi^Ujö,   Untcvcn» 

tetljel)?. 
Bergsbygd,  f.  »vucri4tenoo. 
Bergsfolk,  n.  h)ucri=lt>ätt. 
Bergsfot,  m.  untoren^juuri  1.  »lietrc  (»^ecii). 
Bergshandtering,   f.   wucvi» ammatti,  Wnxm- 

elin^Ieino,  hMionti)ö=eIantc. 
Bergsbauptman,  m.  ItjucrH^ääKiftö. 
Bergshushållning,  f.  lvuoveu4}C'itc. 
Bergshåla,  f.  untereii^clo  1.  »lucia. 
Bergshöjd,  m.  »uiiercnfummit. 
Bergsidkare,  m.  luucvtnnieö,  n.ntori=ammattt= 

laiueii. 
Bergskam,  m.  rDUoren4)arja. 
Bergskedja,  f.  ivuori4)avjanue. 
Bergsklack,  ra.  n.ntcreu4ii(ma. 
Bergsklyfta,  f.  ttjuDven^rcttc. 
Bergskollegium,  n.  unicri»felIej}io. 
Bergskrefva,  f.  jtMicreii^cutto. 
Bergskulle,  m.  ivmM-i=ntt)>p«la,  ivucren4umVu. 
Bergskunnig,  a.  untLnicpin  tuutija. 
Bergslag,  n.  trucriete,  irain-i^uuta. 
Bergsluttning,  f.  u^ucveu  =  riuuc  (»tceu),  h.nic= 

ren4ut»e  (=)3een). 
Bergslätt,  f.  ft)Uori4a!ea. 
Bergsman,  m.  »uori^tilalliueu. 
Bergsmaushemnian,  u.  )vucri»tila. 
Bergspass,  n.  umevcn^cla  1.  =^atibinfo. 
Bergspets,  m.  lruoreu4;ui^>VU> 
Bergspredikan,  f.  jpuori-iaania. 
Bergsprodukt,  m.  jpuoreu^anti. 
Bergsrefva,  f.  unicrcn=onfalo. 
Bergsremna,  f.  it»uoren4)aIteama  1.  =:|3afc. 
Bergsrygg,  m.  antcren^felfämä,  ttjueven^fclän- 

ne  (=teeu). 
Bergsrå,  n.  lBUDven=f)aItija,  iuucri^HMEfc,  biifi. 
Bergsråd,  n.  untcri=uemroS. 
Bergsrätt,  m.  untovi4)alIituö. 
Bergstopp,  m.  trucrcu4uffu(a. 
Bergsrörelse,   m.  uniori4iitc,  l»uori=toimitu§. 
Bergstad,  m.  i^^u^M•i4au^ntufi. 
Bergstat,  m.  iintoriili^iraétc 
Bergsting,  n.  tvuori4äväjä. 
Bergstrakt,  m.  umovi^feutu,  ivuori-maa. 
Bergsträcka,  f.  lruoTi=jatfo  1.  -jaffc. 
Bergsträckning,  f.  tDUori=lätf äuue. 
Bergsudde,  m.  latlio^itiemt;  (liten)  faUiDn4icli 

1.  »fietefe. 
Bergsvetenskap,  m.  wucri=tiebe  (=teen). 


vigt,  c.  »uort=^atuo. 

Bergsöta,  f.  (polyjjodium  ouhjare)  laflionmar» 
re  (»teen),  fi»en4imalainen,  !itt?en=mafiaiuen- 

Bergtaga,  v.  a.  ^jeibcttaa,  iPtebä  ^iiteen. 

Bergtjära  (asfalt),  f.  fihji-))if)fa. 

Bergtroll,  n.  biifi,  itiuoreu-tvätt. 

Bergverksröreise,  trHOritl)ön=toimi. 

Berguf,  m.  (strix  buho)  bubfa4>i>KÖ,  bOOpiö. 

Bergverk,  n.  antcri=taiit)auto,  truort4ain3Cä. 

Bergvägg,  f.  Jr>uori=feiuämä,  fatttou=rinta. 

Bergväsen,  -nde,  n.  njuorinifiat. 

Bergås,  m.  icucren^l^arju,  iruoreu »härjämte 
(4cen). 

Berida,  v.  a.  ratfuStuttaa,  ratfuttaa. 

Beridare,  m.  ratiuttaja,  ratfu^tuttaja. 

Beriden,  a.  ratfaiMamaan  c^''Vinut;  (häst)  xdU 
fuffi  c^jetettu,  ratiuötettu;  (miiit.)  ratfae=fa» 
luiila  toarustcttu;  väl  b.,  I;v»ä8iä  ratfa«= 
falugfa  1.  nifuéfa. 

Beriktiga,  v.  a.  citatSta,  ojentaa. 

Berlinerblått,  u.  berliniu^fiui. 

Berling,  m.  se  Bärling. 

Berlock,  m.  felluä  (4ien\  fcHuttn,  feaufta. 

Bernsten,  m.  mcri4ili.n,  :peru«teini. 

Bero,  v.  n.  (af  ngn),  clia  ij.tuu;  irallaåfa,  cöa 
j.tun  mufaau,  ^^eru^Stua,  tuUa,  ri^i^ua,  ^t}- 
ll»ääuU)ä  (j.Stfiu);  lata  dervid  b.,  jättää  1. 
beittää  fiUenjä,  intää  flttäu]ä;  det  beror  pä, 
oui,  fe  tulee  fiil;en,  jog,  fiitä  fii«,  jc«. 

Beroende,  n.  ivalia§fa  =  clemiuen,  n?aUan=a(ai» 
fuuå;  han  står  i  b.  af  ngn,  [;äu  CU  j.fun 
rcatla^fa  1.  ivaUan  alla  1.  täSfl)um(ainen. 

Beroende,  a.  hjatlan=a(aiuen,  »»adaéfa  L4e»a. 

Beropa  sig  på,  v.  r.  se  Åberopa. 

Berserk,  m.  raitcic,  raiteofaS,  rai»o=foti{a8. 

Berserkaraseri,  n.  raittio-lxnmiua,  foti=ö.nmma. 

Berså,  m.  Ie[)ti4)ätfi,  tebti»maja. 

Bertilsmessa,  f-^ärtt^Iiu  1.  ^^ertun  >l>aUv'å. 

Berusa,  v.  a.  jucnjuttaa,  päif)bt)ttää,  f;uma[^ 
luttaa;  (fy.)  f)urmata,  iuncétuttua;  b.  sig, 
juc^-^ua,  ^>äi[)ti)ä;  b — s  af  segern,  [)urmaan» 
tua  aoitoéta;  b— s  af  ngns  skönhet,  tn= 
neétua  j.fun  fauncuteen  1.  !auneubegta. 

Berusning,  f.  |>äi[;b^t98,  ^äil^tvm^ö;  f)urmanö, 
ljurmeö. 

Berustad,  a.  (kameral.)  ratiu^ffieltroUinen. 

Berykta,  v.  a.  tcdbä  tuuuetutfi. 

Beryktad,  a.  tuuucttu,  maiuio,  fiuubcttu,  buu» 
bö^ja  cfema,  buutccu  tullut. 

Beryll,  m.  bevijUio  (4in.n),  Vi^i^^^t. 

Berad,  n.  ncuu^cttelemineu,  neuuicttcIuS;  med 
b.,  taf^aöauja,  ufiatla;  i  b.,  om,  .  . .  fat)befla 
^jäällä, . . .  to;  i  b.,  huru...,  e^.iä4iebcsia, 
miten . . .;  i  b.,  att  (resa  t.  ex.)  cHa  aifeiö» 
fa  1.  aifomaöfa  (matfaan);  i  b.  att  gå,  läb= 
temäöfä,  clla  läbteä. 

Berådt,  a.;  med  b.  mod,  ul;aUanfa,  tal;bcKaU' 
fa,  »a^jaatla  aifomuffella. 

Beräkna,  v.  a.  laéfca,  ariimta,  lufea,  abrifoi= 
ta  (=tfen),  I^atfita,  luutta;  b.  kostnaderna, 
artcata   1.  lagfea   fnétannuffet;   b.  sig   till 


B 


godo,  lön  från  en  tid,  Mia  B^tfäffeilfä, 
^jalffaa  j.etfiu  ajaöta;  vil  b— dt  företai 
i;^»tn  t)arftttu  1.  mietitti?  ^rit^S;  jag  b— de 
att  få  arbetet  färdigt  till  Johanna,  avJre 
lin  1.  luulin  t^önt  iBafiniätuwan  Sul^auuu! 
feffi. 
Beräknelig,  a.  fagfultinen,  (uiimlfinen,  taika 
maf^bolliuen. 

Beräkning,  f.  (ruknande)  (ufu,  Ia§fu,  Iuit)Un= 

tagfu;  (fig.)  artoaaminen,  a^rifoiminen,  ar= 

»te,  miete,  tunto;  göra  ngt  med  b.,  tet;bä 

i.tin  ajatuficu  perästä. 
Beränna,  v.  a.  se  Belägra. 
Berätta,  v.  a.  fertoa,  juteöa,  tarinoita  (=tfen), 

))ul}ua,   fanoa,  l^ofea,   ilmoittaa;  det  b — s, 

fanotaau,  l^oetaan,  |?u^utaan,  tät?  ))ul)e. 
Berättare,  m.  fertoja,  juttelija,  tarinoitfija. 
Berättelse,  f.  fertomuö,  jute(ma=tarina;  vittnes 

b.,  töieraan  mief;en  :t.ntf)eet;  (adm.)  ti(in=te!o. 
Berättiga,  v.  a.  toaltuuttaa,  oifeuttaa,  antaa 

»alta  1.  oifeue;   han    är  b— d  att,  Ijänefiä 

on  »alta  (utan  ettäj. 
Berättigande,  n.  tDaltunttamtnen;  »åtta,  oifeuS. 
Beröfva,  v.  a.;  b.  ngn  ngt,  viigtää,  riifua,  ot= 

taa,  »iebä  (j.fulta  j.fin);  b.  sig,  menettää; 

otta  [;uoIimatta. 
Beröfvad,  a.  ilman    oIe»a,   jofta   on   »iett?, 

riiötettl;;    han   är  b.  sitt   förstånd,    f)än  CU 

mietetijn  1.  mielettömätfi  joutunut. 
Beröfvande,  n.  riistäminen,  menettäminen. 
Beröka,  v.  a.  (af  rökelse)  fuitfuttaa;  fautouttaa. 
Beröm,  n.  fiitoS,  ^Ii§tl}ö,  feliumineu. 
Berömd,  a.  tiitett^,  ijlistetti;,  tel;uttu,  mainio, 

hiuluifa. 
Berömlig,  -värd,  a.  futettä»ä,  t}Ii8tettä»ä,  an 

fioHinen. 

Berömlighet,  f.  fiitettätol}!)?,  anfioöiluuS;  med 
b.,  !iitettä»ästi. 

Berömma,   v.   a.  fiittää,    fiitellä,  ^liötää,  f 
'ifwa-^  b.  sig  af,  v.  r.   fet^ua,  ferétata;  det 
är  ingenting   att  b.  s.  a.,  ei  jtinä  ole    mi= 
tään  te^umista  1.  !e{)un  »araa. 

Berömmelse,  f.  t)Iiötij8,  tiitoS,  fe^u;  vi  hafv 
ingen  b.  inför  Gud,  ei  meiltä  ote  mitään  te= 
^utta»aa  jumalan  ebeSfä. 

Beröra,  v.  a.  foSfea,  tvtjota  (=oan);  (fig.)  mai» 
nita  (=tfen). 

Berörd,  a.  (fig.)  mainittu,  fancttu. 

Beröring,  f.  fosfeminen;  tc8fet?S,  t)l;tetj8;  kom- 
ma i  b.,  foöfea  i)l;teen. 

Besagd,  a.  mainittu,  ennen  janottu. 

Besanna,  v.  a.  toteuttaa,  näyttää  1.  tefjbä  to= 
betfi,  faattaa  toteen;  b.  sig,  v.  r.  toteutua, 
fatjbä  toteeit. 

Besannande,  n.  toteuttaminen,  toteutuminen. 

Besatt,  a-  riiwattu,  »immattn;  tfittittt),  f;u(tu; 
('(jewsO  ^oiö=annettu,  fnnni=oIe»a;  vara  b., 
clla  toimmaSia  1.  l;ultuna;  hälla  b. ,  ^itää 
»attagfanfa;  —adv.  I;uauöti,  »illit^Sti;  b.  ro- 
ligt, »iltiti^n  It)§tiä;  b.  stor,  f  aatelin  fuuri. 

Bese,  v.  a.  filmätä,  fttmäiltä,  fatfaötaa. 


Bes  39 

Besegla,  v.  a.  fitietittää,  ftnetittä  »af)»ietaa; 

(fig.)  »a{)»t6taa,  fiinnittää,  päättää;  (segla) 

i)urjel)tia;  b.  ett  förbund,  »af^triötaal.  !iin= 

nittää  liitto. 

Beseglande,  n.  -Ung,  f.  finetittäminen,  trat;= 

»•ietaminen,  toat)h)i8tu8;  ^urjel)timinen. 
Besegra,  v.  a.  »oittaa,  \aaia  »oitto. 
Besigtiga,    v.  a.  tatfaStaa,   fatfelta,   [itmätä, 

tuttia. 
Besigtning,  f.  fatfetmuS,  fatfefu. 
Besigtningsinstrumeut,  n.  fatfelmnö=firja,  f^^= 

ni=firja. 
Besigtningsman,  m.  fatfetmuS^mieéi. 
Besinna,   v.  a.   miettiä,   mietigfellä,   f;ar!ita 
(=tfen),  ^^anna  mieleen,  ajatetta,  muistaa;  b. 
sig,  v.  r.  ajatetta  1.  arirelta  1.  miettiä  (ajtaa); 
mniötaa,  muistella. 
Besinnando,  n.  -ning,  f.  mietiSfefemiuen;  vid  b. 
af  alla  omständigheter,  faiffia  feitfoja  miet= 
tiesfä  1-  ajateltesfa;  förlora  all  b.,  mcnnä 
tainnutftiu  1.  tainiomatft. 
Besitta,  v.  a.  oito  (j.futta),  olta  ifäntä  1.  »nä, 
omistaa,  Ijattita  Hfen);  Ipitää,  nautita  (4f en). 
Besitta,   Int.;  fan  b.!    faateti  ottoon!    faafeli 

»ieföiin! 
Besittning,  f.  (egendom)  omaifuuS,  afue  (=een), 
aluSta,   maa;   (ägande)   battinto,   omiStuS, 
nautinto. 
Besittningsrätt,  m.   f;aIfitUé=Diteu8,   nautintO= 

oifeus. 
Besittningstagande,  n.  omistaminen. 
Besjunga,  v.  a.  taulaa,  runoitta   (j.tuSta);  t)= 

tiStää  (j.futa). 
Besjäla,  v.  a.  (Ufoa)   eläl^bljttää;  b— d  af  sitt 

ämne,  aineeSfaufa  fiit)oStunut. 
Besk,  a.  far»aS  (=aan),  fatfera. 
Beska,  f.  se  Beskhet. 

Beskaffad,  a.  4ainen,  taatuinen,  faltainen,  ta- 
^.^ainen,  muotoinen,  luontoinen;  så  b.,  fitä 
laatua  1.  fen4ainen,  'takainen  o.  s.  v.;  jag  är 
så  b.,  minä  olen  fttä  luontoa  1.  fen  Inon= 
toinen;  huru  är  det  b  — dt  (fatt)  med  den 
saken?  miten  fen  afian  taita  on?  det  är 
illa  b— dt  med  honom,  i^än  OU  tef;noSfa 
tifaSfa  1.  fcf;notfa  faunatta. 
Beskaffenhet,  f.  laatu,  tuoitto,  taatuifuuS;  af 

hurudan  b.?  mintä  taatuinen? 
Beskaktig,  a.    firfjelä,    tiffelä,  fim^ura,  far= 

tt>aan=täutä,  fir))eäf)fö. 
Beskatta,  v.  a.  »eroittaa;  (hibl.)  laiha  tt)e= 
rottifeffi  1.  »eroa;  ^anna  »erolte,  ottaa  »eroa. 
Beskattning,  f.  »eroittaminen,  »eroituS;  »e= 

ron=määrä,  »ero. 
Besked,  n.  rattaifu,  )3ääti38,  »aStauS,  tieto; 
söka  b.,  etfiä  tietoa  1.  ;päätö8tä;  jag  gaf 
det  b.,  aitnoin  fen  »aStanffen  1.  f^äätöffen; 
få  b.  af  ngn,  på  ngt,  faaba  tieto  I.  »aS» 
tans  j.tntta,  j.Stfin;  göra  b.  för  ngt,  tel^bä 
titi  1.  lufu  jstfiu;  göra  b.  för  sig,  te^bä 
toimetta  1.  funnolla  I.  oi»a  {ayxtia'.,  med  b., 
aita  ta»alfa,  fel|50  lajilta;  det  är  b.  med 


■40 


Bes 


Bes 


kl\>aa,    en    funtca  (iStht);    det   är   intet  b. 

nieil,  et  fiitä  ek;  veta  b.  om,  pä,  cUa  tie> 

bo8)a;  veta  med  b.,  ^t)totn  tajuta  1-  ojata. 
Beskedlij,',  a.  ^viväit  (iicntoinen,  laatuifa,  laitl;- 

Ita,  fäweä,  fitwo;  I^ifjainen,  iceftto;  var  sä 

b..  o(e  1.  clf aa  niin  ^^toä;  b — a  barn,  f;lj= 

nnit  1.  fittoot  ia\>iet;   det  var  bra  b— gt  af 

honom,  fiinä  fuin  te!i  oifcin  't}X}mn. 
Beskedligliet,  f.  f)i)nHin4ucntciiun8,  fii»o=fncn= 

toifuné,  laubtcuö,  (;ifjaiiun8. 
Beskhet,  f.  far»anS,  fatfernuS. 
Beskicka,   v.  a.  (leyera  metall)  fcfcittaa. 
Beskickning,    f.  (sändning)   läl^ettämincn,  Vä' 

f)etp3;  (ambassad)  Iäf;etti  =  funta,  läbettiläi» 

fet,  airuet,  airut=funta;  (af  metall)  fefeitta^ 

minen,  fctcitu?. 
Beskjnta,  v.  a.  am))ua,  ^>ommittaa,  ammafiuteKa. 
Beskjutning,  f.  am^Juminen. 
Beskna,  v.  n.  fariraötua,  fim^>urcittua,  fir|>e= 

lijitt^ä,  muieta  (4enen). 
Beskratta,  v.  a.  injata,  ilffua,  nauraa. 
Beskrifning,  f.  felit^8,  fertomuS,  cfoituö,  fat» 

tai(u«,  fuwaituS. 
Beskrifva,  v.  a.  felittää,  fertoa,  ojoittaa,  fal= 

taitla,  futeailta;   min   sorg  kan   icke   b — s, 

furuani   et  »ci  fanoa;  planeterna  b.  sina 

banor,  ^^(anetat  tä^wät  ratcjanfa. 
Beskugga,    v.   a.    fitmeStää,   warjota   (=oan), 

»arjoStaa,  faltpe^tia. 
Beskuggning,  f.  irjarjoituS,  :t5tmento. 
Beskydd,  n.  fucjefuö,  tur»a,  irarjetuö;  stå  i 

ngns  b.,  oHa  j.tnn  turlvtöfa;  komma  i  ngns 

b.,  tutta  j.fun  tnrnnin. 
Beskydda,  v.  a.  fuojeöa,  a^arjelta,  {;oI^ota,  ot= 

taa  turtininia. 
Beskyddare,  m.  fuojctija,  f)oU)00ja. 
Beskygga,  v.  a.  se  Öfverskygga. 
Beskylla    v.  a.  flj^ttää,  fcimata,  ajaa  (j-to) 

))ää^än. 
Beskyllning,  f.  ftj^ttämtuen,  f^ljtög,  foimauS. 
Beskåda,  v.  a.  fatfeöa,  ftlmätä. 
Beskådande,  n.  fatieleminen. 
Beskäftig,  a.  se  Beställsam. 
Beskälla.,  v.  a.  (ston)  astuttaa. 
Beskällare,  m.  (hingst)  aötuja,   farfcja,   ifä= 

oriö  (41; in). 
Beskänkt,  a.  jnc^unut,  fjmnalainen. 
Beskära,  v.  a.  (skära)  teifata,  f  eritä  (=tfen); 

(hästhqf)  tPUOfla. 
Beskära,  v.  a.  (gifoa)  fatlia,  fuoba,  määrätä. 
Beskärma,    v.   a.  fuojella,   fucjata,   n^arjeffa; 

b.  sig,  v.   r.  ^^öt»tte^ä  (j.fin),  teaiteroita 

(=tfen). 
Beslag,  n.  Ijda,  ftla,  Hsfo,  raubat,  rauboituS, 

traöfituS;  (p<i  gods)  tafa=ftarif fo ,  tata=tva= 

ritfcon  \>ano,  fiinni=:pano. 
Besl ägare,  m.  tafa»ariftcon4>anija. 
Beslagsgill,  n.  tafatoaritcn^alaincn. 
Beslut,  n.  ^^ääti}§,  määräljS;   fatta  b.,   telibä 

päätös,  Väättää. 
Besluta,  v.  a.  ^^äättää,  määrätä. 


Beslntför,   a.   (om  domstol)  ^^äätötfen  ttjoipa, 

:i>äätö6>n)oiva. 
Beslutsam,  a.  miefeträ,  nercfaö,  uSfaliaS. 
Beslå,  v.  a.  ranboittaa,  fieVc^itt^iiif  n>a§tittaa 

o.s.  v. ;  lauboittaa,  roannettaa  1.  t^^annef)tia•, 

f;elata,  filata,  fijffoittaa;  b.  med  lögn,  faaba 

fiinui  amffjeeöta;  b.  med  egna  ord,  foimita 

omitta  fauoitta. 
Beslagta,  v.  a.  se  Befrynda. 
Beslägtad,  a.  jnfnlainen,  I)eimoIaiuen;  vara 

b.  med  ngn,  olla  j.fun  fnfua. 
Beslöja,  v.  a.  )>eittää  (junnulla  1.  linnifoKa; 

)jeiteflä,  Jrer()oilIn. 
Besman,  n.  ):untavi. 
Besmitta,  v.  a.  tartuttaa,  faaetuttaa. 
Besmittelse,  f.  tartutu?,  faa^tutuS;  tarttumu?, 

faaSta. 
Besmutsa,  v.  a.  liata  (=faan),  tabrata,  rl)»»ettää. 
Besmutsas,  v.  p.  liataan,  (ifautua,  tal^rautua. 
Besmycka,  v.  a.  faunisteöa,  forieteUa. 
Besmörja,  v.  a.  ttjoibetta,  raönmta. 
Besnärja,  v.  a.  fictoa,  fotfea,  tafiötaa. 
Besofva,  v.  a.  maata  (»f aan),  ratéfata,  mieS= 

t^ttää. 
Besolda,  v.  a.  ^^otfata;  (fig.)  ^affata,  oStaa. 
Besoldning,  f.  ))alffaannnen;  ^alffa. 
Bespara,  v.  a.  fää^tää;  (/f^O  ^viäötää,  fääStää; 

b.  ngn  ngt,  ^^ääStää  1.  fääcitää  j.futa  j^tfiu. 
Besparande,  n.  fääStäminen. 
Besparing,  f.  fädötänti),  fääötö. 
Besparingsmedel,  n.  pl.  fääStij^lvarat. 
Bespeja,  v    a.   amfoa,   tiebu6teEa,  icafoitta, 

feifata. 
Bespejare,  m.  Ivafoja,  tiebuötclija,  feifurt. 
Bespetsa  sig,  v.  r.  obottaa,  oboteKa. 
Bespika,  v.  a.  nauloittaa. 
Bespisa,  v.  a.  raivita  (=tien),  ruoffia. 
Bespotta,  v.  a.  irnnStellä,  ViH\ita;  fljQeffiä. 
Bespottare,  m.  ))i(tfaaja,  ininStelijä. 
Bespottelse,  f.  in?a,  iipaug,  trunétl)?,  piitta. 
Bespringa,  v.  a.  (om  hingstar)  aStua,  farfoa. 
Bespruta,  v.  a.  ruiöfuttaa,  :|jir8foittaa,  ^ärS= 

fljttää. 
Besprutning,f.  ruiöfuttamincu,  ruiöfutuéi,  pxxQ' 

foitu8,  ^>äreft}ti?ö. 
Besprängd,    a.   ^Hlfuflineu,   tä)>(ifä8;   b.   med 

gult  och  blått,  feftaifeu  ja  finifen  :|.n(futtinen. 
Bespänd,   a.  hialjaStCttu;   vagn   b.  med   fyra 

hästar,  toaunut  neljä  ^etroiéta  ebeSfä. 
Best,  m.  :i)eto,  ctus;  (fig.)  riiiciö,  fonna,  rötfäre. 
Bestaktig,  a.  ))ebcn=tapainen;  törfeä,  far^U' 

mainen. 
Bestaktighet,  f.  ^jeboCifnuö,  farf)umaifuu8. 
Bestialisk,  se  Bestaktig. 
Bestick,  n.  fotelo,  tolfti,  fo^^ifo,  fafu^tolfft; 

(sjut.)  merfit^ö;  göra  b.,  (sjöt.)  teftbä  mer» 

fit^g,  ottaa  merfft. 
Besticka,  v.  a.  M;joa,   (alajoitta  teotttaa;  b. 

sig,  v.  r. ;   hvari   b— r  det  sig,  mifä  fltnä 

fttä  (j.fin)  on? 


Be! 


Bes 


Bestiga,  v.  a.  lUntSta;  (om  en  hinggi)  aötua, 
^iclfea;  b.  en  häst,  lunt^ta  I)Cltiofe«  fetfään 
1.  ratfailte;  b.  ett  berg,  ett  torn,  ncuSta  h?uc= 
rette,  törmin;  b.  sig  till,  v.  r.  noiiSta,  tcl;bä. 

Bestjäla,  v.  a.  öjaraStaa  (j.hilta). 

Bestorma,  v.  a.  f)^i)fätä  1-  farata  (=Iaan)  1. 
rynnätä  (»tään)  (j^fin);  cttaa  tt^ätt=r^nnä= 
föCä;  (fig.)  tunfentua  1.  ^viffantna  (jl;fin); 
b.  med  fråjor,  böner,  fl^fetlä  !i^)elemi8tään, 
rufoilla  vufcilemistaan,  afjbietaa  ft;i"i;inljffil= 
lä,  rufouffiCa. 

Bestormning,  f.  tjljöffät)?,  r^nnäffö,  farfauS. 

Bestrafia,  v.  a.  rangaista  (»laifen),  fnrittaa; 
nuf^beUa,  foiinata  (=aan). 

Bestrafluing,  f.  rangaiötnö,  fnrituS. 

Bestrida,  v.  a.  ajaa  tafaifin  1.  JBalfjccfft,  !ie(= 
tää,  janoa  umstaan,  cn?ätä  (c^niän),  e^uut» 
taa;  (firestå)  toimittaa,  fioitaa,  tct)bä;  (om 
kostnad)  fuStantaa,  maffaa,  n?aéitata. 

Bestridande,  n.  tiettämincn,  fielto,  e^.HtUtu6, 
e^uu;  toimittaminen;  fustantamincn. 

Bestryka,  v.  a.  tuf)rnttaa,  tooibefla,  maalata; 
kanonerna  b.  stället,  t^fit  fitvaifci-oat  1. 
^3tjtj'^fäfeti?ät  ^laifan;  b.  med  magnet,  ftirel= 
lä  maneitilla. 

Bestrykning,  f.  Juoitefeminen,  maalaaminen, 
fi»eleminen. 

Bestråla,  v.  a.  fäbefitiä,  firfaStaa,  tfaloötaa. 

Bestrålande,  n.  fäbel;bintä,  iratoötnS,  tirfaStnS. 

Beströ,  V.  a.  ri|.mteGa  1.  ^iroitetta  )3ääl(c;  b. 
med  granris,  (;atouttaa;  b.  med  mjöl,  jau= 
l^oittaa;  b.  med  aska,  tutkittaa;  b.  med 
blommor,  futittaa,  o.  m.  d. 

Bestycka,  v.  a.  (förse  med  kanoner)  tljfittää, 
icavuStaa  t^fiCa. 

Bestyckning,  f.  tl)fitt}6;  tl)fi§ti5. 

Bestyr,  n.  aSfare,  ^uul)a,  toimituS,  (}äärc,  f;ää= 
rä^§,  t^omma. 

Bestyra,  v.  a.  toimittaa,  :|.ntuf)ata,  aSfaroita 
(«tfen),  toimisfetta,  laittaa,  fjommata,  f)ääriä. 

Bestyrelse,  f.  toimittajat,  laittajat,  toimi=fnnta. 

Bestyrka,  v.  a.  »af^lxnötaa,  nät)ttää  toteen,  tobiö-- 
taa;  b.  i  den  tron,  iBal;i»t§taa  fiiften  luuloon. 

Bestyrkande,  n.  tt»af;ttietaminen,  njaf^toiStnS, 
tobistaminen,  tobistnö. 

Bestyrsam,  a.  toimeliaS,  toimeiiHt,  toimcfaS. 

Bestå,  v.  a.  (en  ngt)  f)anHia,  antaa,  tarita 
(=tjen),  !u8tantaa,  maffaa;  lyckligt  b.  en 
strid,  onneGifeöti  feStää  taii:))elu;  b.  en  exa- 
men, feifoa  1.  K^bä  tutfinto;  b.  profvet, 
fietää  l.fcstää  foetuSta,  ^ntää  vt)t)tiniä;—  v. 
n.  feifoa,  feStää,  ).^^ft)ä;  b.  af  ngt,  olla  jtftn 
1.  jetfin;lasten  b— r  af  hafra,  laSti  on  fau» 
röja;  menniskari  b — r  af  kropp  och  själ ,  i()= 
mifesfä  on  ruumis  [o.  fietn;  b.  nti  ngt,  oHa 
jtfin  1.  jSftin;  deri  b— r  skiljaktigheten, 
fe  fiinä  erilaifuuttaon;  deri  b— r  saken,  fii= 
nä^jä  afia  on;  b.  vid  ngt,  ^\.)\'^a  I.  feifoa  jSffin. 

Bestående,  n.  antaminen,  fnStantamincu;  fe«» 
täminen. 

Svenskt-Finskt  Lenkon. 


Bestånd,  n.  -ande,  n.  ^n;ft)mi?6,  ).n}f>j»äif^l)«, 
fcifon^aifunS,  Ie6tätoäift}t}ö,  tannatuS,  cIo,  hv- 
juuS,  menestys,  iDoima,  n;f)ti;  hafva  b.^ 
teStää,  feifoa,  ^n;)ft?ä. 

Beståndande,  -stående,  a.  feifoUja,  ^l^f^h)3, 
^■'tjf^ttäinen,  leStätoä ;  b.  af,  t.  ex.  sex  styc- 
ken, hårda  ben,  o.  s.  v.,  fnuft={a^|3alcinen, 
f'otna4uinen,  j.  n.  e.;  blifva  b.,  oöa  luja  1. 
ivafainen  I.  ip^fi^föäinen  (t.  ex.  i  tron,  ugfoSfa). 

Beståndsdel,  m.  aineö  (»tfcu),  ainin  (nmen), 
aine=ofa. 

Bestaudsämne,  n.  Dto=ainc. 

Beställa,  v.  a.  (låta  göra)  tilata,  teettää;  toi= 
mittaa,  ^n)f)ittää,  banffia,  tuotattaa,  laitat» 
taa;  (bestyra)  I;äärätä,  ^juufjata,  tef;bä;  b. 
en  rock  hos  skräddaren,  tilata  1.  tingata 
nuttu  räätäliltä;  b.  hästar,  tuotattaa  1.  f)anf= 
!ia  fjen^ofia;  b.  ngn  till  sig,  tuotattaa  I. 
täsfettjttää  jofu  Iuo!fenfa;  b.  falska  vittnen, 
l)aa§tateUa  toääriä  tobiötajia;  hvad  har  du 
här  att  b.?  mitä  fmun  tääHä  tefemiötä  1. 
afiaa  on?  beställ  om  ditt  hus,  fäätiite  mat= 
faan  1.  täf)ti3Ön! 

Beställning,  f.  tilaaminen,  titau6,  teettäminen; 
tilaama;  teettämä;  toimitus,  afta;  (tjenst) 
ivnr!a,  fi ja. 

Bestal Isam,  a.  {»jörittiä,  I)äärilrä,  toimefaö; 
afifera,  nötjrä,  t;enjeä,  !är!ä8;  (föraktl.)  tie» 
!artelett.^a;  han  är  så  b.,  ^n  niin  f)i}i3rii, 
{;äärää,  on  toimeöfa;  (iron.)  hvem  har  va- 
rit så  b.  och  gjort  mig  det?  fufa  niin  nöt}' 
rä  1.  af;f'era  oli,  että  miniiGe  fen  te!i? 

Beställsamhet,  f.  J^ääräljS,  l^^ijrinä,  toimeltai»^ 
fuuS,  afjferuus,  färffäijS. 

Bestämd,  a.  (sak)  määrätty,  tietty,  »arma, 
ipieft,  Inja,  toafaa,  toafawa,  j^rffä,  järfäl^» 
tämätöu. 

Bestämdhet,  f.  wafuuS,  »fafatcuuS,  lujuuS, 
määrä,  tarffuuS. 

Bestämdt,  adv.  n?a!aa6ti,  tciSfiiu,  hjiSftStt, 
toarmaan,  ainatin,  tobefla,  totifeSti. 

Bestämma,  v.  a.  määrätä,  määrittää,  rajoit» 
taa,  ailDOttaa,  afettaa,  ^.mnna;  b.  sig  för  1. 
tili  ngt,  )}äättää  jtfin,  :f3äättää  ruwetaffen» 
fa  jr; fin. 

Bestämmelse,  f.  määräkö,  määrä,  tarfoituS, 
aitt?oitu§;  hans  bestämmelse  är,  I;änen  mää= 
ränänfä  on,  f)än  on  ^antu  1.  aiicottu. 

Bestämmelseort,  m.  määrä=^aiffa,  määrä. 

Bestämning,  f.  määritt^S,  määräl}8;  tunuuS^ 
merffi. 

Beständig,  a.  ainainen,  aIiu=omainen,  alitui= 
nen,  alaöinen;  ^>^ft)it)äinen. 

Beständighet,  f.  aiin=omaifunS,  ainaifuuS,  a- 
taltifuuS;  :p^f^n.iäi_fl)t}S,  fe8tän.''äifl}l)8. 

Beständigt,  adv.  alin^omaa,  atituifegti. 

Bestänka,  v.  a.  )3ir3fnttaa,  ^irSfoittaa,  fa3= 
telia,  räiSfiä. 

B^^stört,  a.  r;ämmäStt)Ul)t,  fäifäf)tl)n^t,  fä^3fäf)= 
täutjt;  blifva  b.,  fäifäl)ti)ä,  ^mmä8tl?ä,  fä:|J' 
fä()tää;  göra  b,,  [;ämmäöti)ttää,  fäifä(}bt)ttää. 
6 


Be 


Bet 


Bestörtning,  f.  I;ämmä6tl?9,  fäitäI;bV§;  kom- 
ma ib.,  tuoa  fäifäbb^fftin  1.  ()ätnmä6tl?t= 
ftin,  I;ämmä§t^ä. 

Besudla,  v.  a.  tabrata,  liata  (=taan),  rl}ftettää, 
f)öhvätä. 

Besudling,  f.  ta(;raamuien,  taf)rau9,  ri)toettä= 
tnmen,  rijhjetije. 

Besuten,  a.  (kameralt.)  tilallinen,  talcUincn. 

Besutenhet,  f.  tilaltifuuS,  talcHtfmiS. 

Besvara,  v.  a.  »agtata,  tef)bä  lva?ta=niuDroa. 

Besvarande,  n.  iraötaatninen,  ivaStanS;  traé» 
ta=ft)UDro. 

Besvika,  v.  a.  pettää,  fatoaftaa. 

Besvuren,  a.  hjalalltnen,  iv^alatta  tuablrtStettn. 

Besvägra  sig,  v.  r.  langcStua,  f^eimoetua. 

Besvågrad,  a.  langcötunut,  I^eimcStmuit;  de 
äro  b — de  med  hvarandra,  otoat  langoffet 
1.  I;eimD![et. 

Besvär,  n.  n^ain^a,  »iHi§tu8,  rafitu§,  tuSfa, 
(;attta;  åtaga  sig  b— t  med  ngt,  cttaa  tDai= 
n.ia!fecn  j.fin;  vara  till  b.,  otta  tvatJiunfft; 
(lacjt.)  »ualttng,  fat^iauS;  anföra  b.  hos  ngn, 
tef)bä  njatituö  1.  nmlittaa  j.fun  luona;  in- 
komma med  b.,  ^janna  tualituö,  fä^bä  tra= 
littamaati. 

Besvära,  v.  a.  hjattrata,  raftttaa,  ra^fanttaa, 
cKa  f)aitaffi; — b.  sig,  v.r.  tvaiivata  1.  rafit» 
taa  itfeönfä,  nälibä  iraihjua;  ottaa  tvaitvaf» 
jenfa;  blifva  b— d,  jrailvaittua ,  uiaiiraau- 
tua;  (lagt.)  n^alittaa;  se  Besvärja. 

Besvärande,  a.  (lagt.)  rafittalraincu. 

Besvärja,  v.  a.  (afl.  ed)  toannoa,  ivalaKa  lval;= 
ivtötaa;  (göra  besvärjelser)  loifitia,  no§taa 
1.  nostattaa  1.  fäöfeä  ((jatttjoita,  !i)5uja); 
manata,  afettaa,  VVöwijttää,  lumota;  b.  stor- 
men, afettaa  ml)r8fl^ 

Besvärjare,  m.  loibtija,  teu()0=nue6,  into^mteS. 

Besvärjelse,  f.  loil^timtneu,  Ioif}tu,  mauaue, 
lumouS. 

Besvärjelseformel,  m.  IoiI;to^fanat. 

Besvärlig,  a.  ttjaifea,  tt)ölä§  (=ään),  raöfaö 
(=!aan),  n^aitraloincu,  tutafa,  uiastutiellineu. 

Besvärlighet,  f.  ivaiiva,  If  aitcu^,  raSfaués,  wai- 
ipaloijuuS,  tvaStuS,  tufaluu?. 

Besvärshänvisning,  f.   tiialitut)en=ofoitUg. 

Besvärsmål,  n.  h)alitu8=j;uttu,  tt^alitnSmfia. 

Besvärspunkt,  m.  tuatituS^^aine,  JiHilitu8=tof^ta. 

Besvärsskrift,  m.  iDalituS^firja. 

Besynnerlig,  a.  eri9=fummaiucn,  fumma,  fnm= 
mallinen,  eviu=omaiucu,  cuto;  anse  ss.  b., 
funnneffia,  ouboffna;  b— ligt,  adv.  fummas» 
ti,  tummaflifegti,  onboSti. 

Besynnerligen,  adv.  se  Synnerligen. 

Besynnerlighet,  f.  crtS=!uunnaifun§,  fumma, 
!ummallijuu§,  eriu=omaifuuö. 

Beså,  v.  a.  h^tiuää,  fiementäa;  ^nrottaa. 

Besående,  n.  -ning,  f.  hjlwö,  fljtoäminen,  fie= 
mcntäminen,  ficmcnnijS. 

Besätta,  v.  a.  afettaa,  fijoittaa,  ^anna  (jtfiu 
jbfin),  tät)ttää  (jltfin);  (en  tjenst)  afettaa  1. 


^anna    (tcirfaan);    (en    fästning,  ett   skepj)) 

mk\)\tt'aä,  täyttää  Jr^äefici. 
Be-iättande,  n.  miefiittämiueu,  miel;itt}e;  pa^ 

nemiueu,  tävtläminen;  ajettamtncn;  vidtjen- 

stens  b.,  irivfaan  afettaeöfa  1.  afetettaeöfa. 
Besättning,  f.  niie(nt>j§;  fästnings  b.,  I»aru8= 

tué^nniti,  linuuc,  linua=n>äfi;  skeppsb.,  icix- 

u^a-iviitt,  laiirue. 
Besök,  n.  fäi)nu)e,  fät^nti,  ctfo,  fuoua=fäl)ntö, 

tertoeififlä  tät)uti,  ttjläilcminen. 
Besöka,    v.  a.  fåtjbä   luona   1.  terftieifillä   1. 

tev»rel)ttmät^jä  1.  !t)i;iilemä§fä,  tertt)ef)tää,  fät}' 

bii  iinevaifida,  iiiicraitla,  fl}Iäii(ä;  fäl)bä  jäftin. 
Besökande,  a..  Besök,  n.  Inona=!älriiiä,  l»te» 

vaötaja,  uneraé;  han  hade  b.,  l)änen  fuo= 

nanfa  oVx  jofu. 
Besökare,  m.  tultt=mie§,  fl)i?färi. 
Besökelse,   f.  Marise  Besökelsedag,  SD? artan 

etfiHo4HiiȊ. 
Besöla,  v.  a.  tal^rata,  fjöftoiitä,  Hata  (=faan), 

n)lrettää,  faastuttaa;  b.  sig,  v.  r.  faaStut= 

taa  itfenfä,  rtj^eä. 
Besörja,  v.  a.  toimittaa,  fuorittaa,  ^itää  f)UO' 

Ii,  :^on;oa,  laittaa,  tef)bä. 
Besörjande,  n.  f;uoiiminen,  I;uoIi,  t;uoten4nto, 

toimittaminen,  toimitus,  toimi. 
Bet,  m.  (i  .spel)  )3ictti,  ^mittio;  få   b.,   faaba 

^^icttt;  blifva  b.,  tuaa  ^.nctiffi  1.  »jaittioJfi; 

(fig.)  vara  b.  för,   faaba  fti|.'eenfä,  et  olta 

iniestä. 
Beta,  v.  n.  Uijbä  1.  oHa  lattnmeöa,  cöa  f^öt» 

tceKä,  ft)öbä;  v.  a.  ft^öttää,  fl}i5tättää,  a^Jat» 

taa;  b.  skinn,  peitata,  ^aitota  (=ttoan). 
Beta,  f.   (munsbit)  ^mla,  Vuvtc;  (alunlag  nd 

gar/ning)  moutfi,  :>>etttO. 
Betacka  sig,  v.  r.  eStää  1.  ftettää  fiitoHifeSti; 

jag  b — ar  mig  derföre,  ci,  fiitoffia  )?aIjon. 
Betaga,  v.  a.  cttaa,   l^äiinttiiä,  iciebä  (j.htlta 

j.fin);  (hännjvka)  liifuttaa,  f^urmata,  riinja» 

ta;  iljastuttaa,  I;ämmäöti)ttää. 
Betagen,  a.  liifutettu,   I^urmaantunut,   I;äm= 

mäStl}ul}t,  iljaStnnnt;  b.  af  en  flickas  skön- 
het, i(;aStunut  neitoon   Itänen   fauueutcnfa 

täf}ben,  ifjaStuunt  neibon  faunenteen. 
Betala,  v.  a.  maffaa,  fuorittaa;  (fig.)  b.  med 

samma  mynt,  maffaa  famalfa  mitalla;  din 

hjelp  b — r  han  med  otack,  a^ufi  f;än  poX' 

fitfee  fiittämättijmtj^bellä;  han  har  dyrt  fått 

b.  sitt  brott,  \)än  on    faanut   ^aljo   färfiä 

rttoffenfa  täf^ben. 
Betalare,  m.  maffaja. 

Betalning,  f.  maffu;  (fig.)  ).^aIfinto,  rangatötuS. 
Betalningsanvisning,  f.  maffuU-ofoitUö. 
Betalningsbevis,  n.  se  Qvitto. 
Bitalningsför,  a.  se  Vederhäftig. 
Betalningsgill,  a.  maffettaiva. 
Betalningstermin,  m.  o.  -tid,  m.  maffun  määrä» 

aita,  maffu=aifa. 
Betande,  n.  -ning,    f.  (neutr.)   taitumeKa  olo 

1.  fäinniucn,  ft)I.Mninen;  (akt.)  [aituincöe  faS= 


Bl 


Bet 


43 


femincu,  fi)ottämiiieu,  a:pattamineu;  (i  små 

stycken)  ^^urctuö;  (garf.)  moutftmineu. 
Betar,  m.  jil.  (sälUm  siiig.  bete)  toxa4)ampaat, 

fuuret  f)am^^aat. 
Bete,  n.  laibuit  (»tlimcn);  (lockmat)  ft)öttt,  \\)'6' 

tinfäineu,  [l)öte  (=tteen),  täf»;  1.  täfö. 

Bete,    v.    a.   (cisa   ngn   ngt)    ofoittaa,   näl)ttää 

(i.fin  j.hitte);  b.  sig,  v.  r.  fäl)ttää  itfeniä, 
fäi^ttättä. 

Beteckna,  v.  a.  merfitä  ('tfen),  ofoittaa,  iax-- 
foittaa,  enniiötaa. 

Betecknande,  n.  mertitfemmcn,  ofcittamtiien. 

Beteckning,  f.  se  Betecknande;  inevfitl)8,  0= 
[oituS. 

Beteende,  n.  ofoittamhicn;  fat^töS,  meno. 

Betesgrö,  n.  (jwa  trioialis)  avc=imrmtfta- 

Beteshage,  m.  aitUUS,  c^^ctta,  hafa. 

Betesmark,  -plats,  m.  (aibuit  (=tumen),  favj[a= 
maa. 

Betesräitighet,  f.  Iatbun=Di!eu8. 

Betesställe,  n.  f^öttö=)3at!!a. 

Beting,  n.  el^to,  uratfa,  tinfa,  ura!fa=malfu, 
ura!fa=t^ö. 

Betinga,  v.  a.  cI)bctteCa,  tingata,  ttn!tä,;  titata. 

Betingande,  n.  -ning,  f.  cl;bcituö,  tm!aamt= 
nen,  tinfanö,  tinfa,  tUau§. 

Betingsarbete,  n.  uraHa=tljö. 

Betitla,  v.  a.  antaa  nimi  1.  ariuo;  bi-ukas  föga 
ntom  i  part.  pass.  betitlad,  fovoitettu  (j.fuffi), 
(j.hm)  nimen  I.  ariven  faannt. 

Betjena,  v.  a.  ^^ah^e(la,  auttaa;  b.  sig  af  ngt, 
v.  r.  fäl}ttää,  ^itiiä,  cttaa  In^iräfjenfii  j.fin. 

Betjenande,  n.  i^altvelemiucn,  ^i^toeluö,  ant= 
taminen;  I;^träf)enlä  taiottaminen. 

Betjening,  f.  se  Betjenande:  :tJatoetu§=!unta, 
:patweht8=l»ätt,  :|5altoeliiat,  f äs{i)läi[et,  alnéto ; 
(embetsverk)  lvir!a=mief)et. 

Betjent,  a.  (egentl.  part.  pass.  af  betjena),  CM' 
tettu;  med  ett  rum  kunna  så  mänga  per- 
soner icke  vara  b — e,  l)tft  ^uone  ei  tooi 
ctla  !^Itäffi  niin  mtMtellc  t^cngelte. 

Betj.-nt,  m.  ^.^atnjetiia,  fäshjiäinen. 

Betjente,  m.  pl.  alemmat  ivirfa^miel^et. 

Betla,  se  Bettla. 

Betning,  f.  se  Betande;  (jäg.)  vaabiMl  |.Hine= 
minen  ft)i5titfi. 

Betona,  v.  a.  fovoittaa,  ^^anna  forfo. 

Betonika,  f.  (bot.)  ^^etonja. 

Betoning,  f.  !oron4ianc,  fcroituö. 

Betrakta,  v.  a.  !atfca,  fatjelta,  filmätä;  (fig-) 
aprifoiba  (=oin)  o.  aprifoita  (=ticn),  fatfca, 
miettiä,  tarfaStelta,  tutfia;  uti  denna  sak 
har  du  mycket  att  b.,  täSfä  aftaéfa  fi= 
nuKe  en  ^atjo  miettimit^tä  1.  a|.H-ifoimii^ta; 
b.  saken  från  alla  sidor!  tarfaötele  1.  tntfi 
afia  faifilta  ^motin!  om  man  b — r  det  huru 
som  helst,  jo8  mittiifin  fo[;ben  fitä  fatfco; 
:pitää  G-tuna),  Infea  (ioffifin);  jag  b--r  dig 
som  min  vän,  ^.nbän  finna  Ijötätränäni;  man 
måste  b.  det  som  en  lycka  för  oss,  fe  on 
luettatca  onnefjemme;  ^itää  tvätta,  n>errata; 


härvid  måste  man  b.  sökandens  meri- 
ter, täsfä  en  Waiiå  ^»ttäminen  f)ati|an  an- 
fici^ta,  hvilka  ingalunda  äro  stora,  meu 
b — de  mot  den  andras  meriter  likväl  an- 
tagliga, jotta  eiwät  fuintaan  olc  fuuria, 
mntta  tuitentin  otcttifia  toifen  anfioifjin  wer= 
rattnina. 
Betraktande,  n.  tatfominen,  latielcminen;  taga 
i  b.,  miettiä,  tartaötetta,  tnttia,  ^.^itää  lutua 
(jöttin);  sedan  jag  tagit  saken  i  närmare 
b.,  afian  tavtemmin  mtetitti?äni  1.  tartastel» 
tuani  1.  tntfittnani;  vi  lemnade  vårt  bifall 
till  din  anhållan,  emedan  vi  måste  taga 
i  b.  ditt  verkliga  behof,  fuoétnimme  ano» 
mntfeeft,  fosta  meibän  oli  (ntua  entäminen 
tobeHifeSta  tar^eeétafi;  komma  i  b.,  tutta 
lutunn;  min  fattigdom  kom  endast  i  b., 
töio^t)t)teni  tuti  Vtfinänfä  Intnun;  i  b.  af, 
(il;tin)  tatfoen  1.  näbben;  i  b.  af  din  ungdom 
måste  jag  tillstå,  att  du  besitter  en  stor 
skicklighet,  nnonmteert  tatfcen  täi;tl)t}  mt- 
nnn  mt^iJntää,  että  finuSfa  tiji)tl}l?  [uuri  taito. 
Betraktare,  m.  tatfoja,  fatfelija;  miettijä. 
Betraktelse,  f.  mietinti3,  tuttiStefemnS,  tntfin» 
to,  tuttistcleminen;  (tanke)  ajatn§,  miete; 
under  b — n  af  detta  ämne  rann  det  mig 
i  hågen  . . . ,  tätä  ainetta  tutti^tetteöfani  jof;» 
tui  miefeeni  ...;  (titel  jm  skrifter)  Starm' s 
B — r  öfver  Naturen,  (åtuvm'i"n  ajatutfet  1. 
mietteet  Suonno^ta. 
Betro,  v.  a.  antaa  1.  jättää  (j.tun)  liattuun; 
uötoa;  vid  sin  afresa  b — dde  han  en  vän 
sina  penningar,  matfalle  fäl^teiöfänfä  l^än 
jätti  1-  antoi  ral^anfa  erään  tiötäwän  ^aU 
tnun;  han  b — dde  mig  sin  hemlighet,  uS= 
toi  minuKe  falantenfa. 
Betrodd,  a.  u§fottU. 
Betryck,  n.  rafitns,  aljbiötu^,  forrc  (=rteen), 

pmito.  (=tteen),  tiji}^t;i)§;  \>u{a. 
Betrycka,  v.  a.  rafittaa,  fortaa,  liHiitvata. 
Betryckt,  a.  at)bi§tettn,  vafitettn,  rasfantettu, 
forrettu;  Csoz-^sew;  ala^^fuloinen,  t;uoIeetunut, 
|nrtal)tunut. 
Betrygga,  v.  a.  se  Trygga. 
Beträda,  v.  a.  aStita,  ncuSta,  tnCa  (j£)fin), 
:|>ctica;  presten  b — dde  predikstolen,  ^a^))5i 
aetni  1.  nonfi  [aarnacituoliin;  en  namnkun- 
nig man  har  i  dag  b — dt  Finlands  jord, 
mainio  mieg  on  tänä  ).>äift)änä  tuCnt  @no= 
meen  l.aStimnt  ©nomen  maatle;jag  b — der 
aldrig  mer  din  tröskel,  en  enää  toetaan 
aetu  l.^olje  tt^nn^tfeKefi;  (Jig.)  rmreta(=jjean); 
han  b— dde  brottets,  lastens  bana,  l^äll 
ru|)eft  rifotfen,  |^af;een  tietä  tuttemaf)an;  (er- 
tappa)  talr»ata  (=^aan);  jag  b— dde  honom 
med  stöld,  med  lögn,  ta)>aftn  f)änet  iDara8= 
tamaSfa,  icatefitelemaöia;  han  b— ddes  med 
att  hafva  gjort  falskt  mynt,  ^än  tatoattiin 
Uniävää  ral;aa  tef;neet[i;  b— dd  med  lögn, 
tasattu  aiaUjeeeta. 


u 


Be 


Beträdande,  n.  noufemtnen,  tuleminen,  tu» 
^eamtnen;  ta^5aannnen. 

Beträffa,  v.  a.  ivaavautaa  1.  tuDa  1.  funUta  1. 
foSfea  (jf)fin);  brukas  mest  adoerhialt  i  ut- 
trycken :  livad  beträffar  och  beträffande ; 
livad  b— r  1.  b — nde  den  saken,  sä  .  .  ., 
mitä  fiil)en  afiaan  tulee,  niin  .  .  . 

Beträngd,  a.  i<e  Betryckt. 

Betsa,  v.  a.  ^^itfata  (=aan). 

Betsning,  1'.  isitjaaminen,  :(3itfauS. 

Betsel,  -tyg,  n.  fnitfct. 

Betselstäng,  m.  fuolaimet. 

Eetseltyg,  n.  fuit[et. 

Betseltvgel,  m.  ratfa^timet. 

Betsla,"  v.  a.  fuiticttaa,  paum  futtfct  fuufiun. 

Betslande,  n.  -ling,  f.  fniStamineu. 

Betställe,  n.  se  Betesställo. 

Bett,  n.  ^.ntvema,  p'm»;  ^Juremau  Ijaatta;  (a 
knif  S,-c.)  terä;  (a  betsel)  fuolaimet. 

Bettla,  v.  a.  ferjätä  (»ään). 

Bettlande,  n.  ferjääminen. 

Bettlare,  m.  ferjääjä,  ferjäläinen. 

Betunga,  v.  a.  raSf auttaa,  rafittaa,  ipaifeut» 
taa,  jortaa,  ivaiumta  (=aan). 

Betungande,  a.  vaétaS  (=aan),  V''ainai^^af  i^i^S^ 
fauttalra,  raftttatra. 

Betungande,  n.  lastauttaminen,  ii^aitoaaminen, 
rafittviminen,  rafituö,  fcvtaminen. 

Betvitia,  v.  a.  el-^äillä;  hans  förmåga  skulle 
ingen  b.,  blott  hans  vilja  vore  god,  t)ä= 
nen  !l}t^än)ä  ei  !u!aan  e)jäilift,  ja(;ta  l;ä= 
nen  taljtonia  olifi  f;^tt>ä;  det  bör  ej  b — as, 
att  .  .  .  fe  ei  cle  e^^äittäftää,  että  ...  1. 
fitä  ei  cle  epäileminen,  että  .  .  . 

Betvinga,  v.  a.  »attcittaa,  ircittaa,  mafentaa, 
futiStaa;  Alexander  den  btore  b — de  män 
ga  riken,  Slteffanber  ®uuri  tealtoitti  mc 
net  »altafunnat;  (b.  i  synn.  en  person)  \)\{'- 
litä  (-tfen),  tufiStaa,  nö^ristää. 

Betvingande,  n.  tuattcittamiucn,  iroittaminen; 
mafentaminen,  tulistaminen,  nöijri^täniineu. 

Betyda,  v.  a.  (beteckna)  merfitä  (»tfcu);  Ifn- 
merska  sitTrau  X  b — der:  tio,  Sicouialai» 
nen  vaStitta  X  mertitfee:  ti^mmcnen;  (fig.) 
mcvtitä,  ofcittaa;  hvad  b — der  din  sorgvna 
uppsyn?  ntitä  mertitfec  1.  cfoittaa  alatulci» 
nen  tatfantcftV;  (bebada)  emtuetaa,  tietää; 
solens  nedgång  i  moln  b — der  regn,  an- 
vingen  iaöfenminen  pittciin  ennustaa  1.  tie» 
tää  jabctta;  (cara  af  vigt)  ^.ninnita  ('tfcn), 
U^aifnttaa;  hans  ord  hafva  haft  rakt  in- 
genting att  b.,  ^änen  fananfa  eiivät  de 
punninneet  1.  nvxifuttaneet  tään  tainxiallis» 
ta;  hvad  b — der  det  om  han  också  blir  för- 
argad! jväf)äpä  ftitä  jo6  {)än  jnuttuntin! 
det  b — der  ingenting,  ei  fe  tee  mitään;  (um 
person)  cUa  arircSfa,  oUa  maljtaica;  vid  hof- 
vet  har  han  mycket  att  b.,  l;c«lXH6fa  t)än 
on  1.  pibctään  fnuveSfa  arn:oSfa;  vid  riks- 
dagen har  grefve  C  mycket  att  b.,  avit» 
tic4>äianUä  en  fveilri  S.  maMaiva  mieS. 


Bet 

Betydande,  a.  (om  person)  artrcfad,  attrctti» 
nen,  iroimataS,  tvoimaUinen,  n.Mitnttatrai» 
nen,  mal;tai»a;  (om  sak)  se  Betydlig. 

Betydelse,  m.  mertiutii,  vmmävr^g,  mieli,  ar- 
Xot,  tarfoituö;  uti  den  b — n  begagnas  det- 
ta ord  sällan,  fiinä  mertinnösfä  1.  ^mmär" 
rt}ffeSfä  tätä  fanaa  täytetään  [,)ariv»cin;  be- 
gripa reformens  rätta  b.,  lafittää  muu- 
totfen  oiteata  mieltä;  ge  ngns  ord  tillbör- 
lig b.,  antaa  j.fnn  fanoiKc  fe  arlvo  fu  niilte 
tulec;  hvad  är  b— n  med  ditt  långa  tal? 
mitä  en  pitfän  pnbeefi  tavfoituö?;  god  är 
ingalunda  det  der  molnets  b.,  f}^unä  citvät 
fuintaan  cle  tucn  pilwen  enteet. 

Betydelsefull,  a.  meitiUiuen,  antara,  moffatoa, 
evin=emainen,  painaiva. 

Betydelselös,  a.  mcrtitöu,  artrcton. 

Betydenhet,  f.  mev£iUift)^g,  melte^S,  avuicifuuS, 
avnie,  funrnnö;  af  stor  b.,  cvin=emaifen 
mabtaira  1.  mertillinen,  erin-cmainen. 

Betydlig,  a.  (om  sak)  melteä,  ifctifc,  avftjoifa, 
fuuri;  (om  person)  se  Betydande. 

Betyg,  n.  tobiötuö,  pääfitö=tirja;  prestb.,  ^a^ 
pin=!iria. 

Betyga,  v.  a.  tobiStaa;  »atnnttaa,  ofcittaa;  b. 
ngns  goda  fräjd,  hinderlöshet  för  äkten- 
skap, tcbistaa  i.fnu  [)i}tt)ää  mainetta,  eSteet» 
töm^V^tä  a»ic4iittccn;  edligen  b.  att  ngt 
är  sannt,  Jvalafla  nmf uuttaa  j.tin  tcbet^; 
b.  ngn  sin  vänskap,  sin  aktning,  sin  er- 
känsla, ofcittaa  j.tuöe  tjStätv^tjttänfä,  !un» 
nioituStaan,  fiitcllifnuttaan. 

Betygande,  n.  tcbistamiucn,  umfnuttaminen, 
ofcittaminen;  tcbiétnS,  iratnutuS,  ofcituö; 
till  b.,  (adrerbialt  uttryck),  ofoituffeffi;  till 
b.  af  min  erkänsla  gifver  jag  dig  denna 
bok,  fiitcHifnuteni  cfcitutietfi  annan  finutle 
tämän  tirjan. 

Betygelse,  m.  Dfoitn§;  luahiutnS. 

Betacka,  v.  a-  peittää,  fattaa,  ircrl^ca,  trer» 
l}cta  (=can),  toarjota  (>oan),  njavjclta,  fno« 
jelta;  hela  stridsfältet  var  b— ckt  med  döda, 
fcfo  fota=tanner  cli  taatuneifla  peitcttt?;  tra- 
sorna b — ckte  blott  en  liten  del  af  hans 
kropp,  rt?t)fl)t  fattciioat  1.  njev^cili^at  Ujaan 
pienen  ofan  l}äucn  vunmiötanfa;  kavalleriet 
b— ckte  trossen,  l;en?cié=lväti  iravjcfi  l.trar» 
jeli  1.  fuojcli  f cta^taioavoita ;  (om  djur)  poU 
tca,  aStua_,  lautaetla  (om  hingstar);  (göra 
skadeslÖK)  fuorittaa,  fcvivata;  b.  en  fordrings- 
ägare, fuovittaa  «.■»elfcjalle  bänen  faamifenfa; 
b.  sig  af  en  gäldenärs  tillgångar,  forV»ata 
UHil^intcufa  n^elfamieben  »raveista;  du  har 
ju  redan  kostnaden  b— ckt,  ioljun  fiuä  O» 
let  faanuuna  fustannutfefi  fcvtoatutfi;  b.  sig, 
v.  r.  peittää  pääufä,  panna  latti  1.  Ijattu 
pääbänfö. 

Betäckande,  n.  peittäminen;  fucjelemincu;  pol» 

femincn;  fncvittaniincu,  fenvaaminen. 
Betäckning,  f.  se  Betäckande;  peite  ('tteeu), 
pcitte,    fäte    (4tccn),   n.KvI;c;  wavjc,  fncja; 


Bet 


Be  v 


45 


tt>arje{u8,  tt»arjelu9=n.''äft;  under  b.  af  ka- 
noner, fanuuain  1.  t^tfein  tparjoSfa  1.  fuo= 
jaSfa;  åtfölja  till  b— g,  feurata  »arjeluf' 
fe!fi  1.  hjarjelu8=»äfcnä. 

Betänka,  v.  a.  o.  n.  arteeöa,  ajatella,  miettiä, 
tuumia,  a^>ritoita  (=tfen);  b— k  att  han  är 
stark  och  da  är  svag,  muiöta  että  f)än  on 
ttjäfetvä  ja  fxnä  det  f)eiffo; —  b.  sig,  v.  r. 
tointua,  ajatella,  miettiä,  :>3äättää;  muiötel= 
ia;  ajatetta  toifin,  fatua,  joutua  tatumutfeen; 
jag  hade  icke  tid  att  b-  mig,  innan  han 
var  försvunnen,  ei  ottut  aifaa  tointuaffeni, 
ennentuin  I;äu  oli  faboimut;  b.  sig  så  noga 
som  möjligt,  ajateEa  p'å'ån\'å  ^m))äri;  huru 
han  J  betänkt  eder?  mitä  olette  :^äättä= 
neet?;  om  jag  b — r  mig  rätt,  så  hände 
den  saken  för  tio  år  sedan,  jo3  cifeiu 
muistelen,  fe  afia  ta^jal^tui  f^mmenen  ttjuot» 
ta  fitte;  för  närvarande  anser  han  icke 
sjelf  sitt  uppförande  för  dåligt,  men  efter 
någon  tid  skall  han  säkert  b.  sig,  tätä 
n^fpä  ^n  itfe  ei  ^ibä  fäijtijstään  fetipoton» 
na,  mutta  j.fun  ajan  fuhittua  f)än  toarmaan 
on  toifin  ajattelema;  jag  har  nu  b — kt  mig: 
af  hela  saken  varder  intet,  minä  olen  nl?t 
tatunut  1.  joutunut  fatumufieen:  fofo  afiasta 
ei  tule  mitään. 

Betänkande,  n.  arveleminen,  miettiminen;  ar= 
tcelu,  ar»e(u8,  e|jäili}3;  ajatuö,  laufe,  mie= 
te,  mietintö;  utan  b.,  mitään  I^noUmatta, 
epäilemättä,  iuiifii^mättä ;  draga  i  b..  ar= 
ttjella,  epäillä;  afgifva  sitt  b.,  antaa  efiin 
mietintönfä. 

Betänketid,  m.  ariDelnnniila,  mietintäniila,  a= 
jatu§=lxmoro;  aifa. 

Betänklig,  a.  ariueltatDa,  arnjeluttaaa,  epä» 
tietoinen,  epäiltäwä;  (farlig)  toaavaltinen; 
b.  sjukdom,  fotoa  tauti. 

Betänklighet,  f.  epäil^S,  epä^S,  epä=tieto;  haf- 
va,  hysa  b.,  epäiHä,  eipätä  (»epään),  oUa  e= 
päiltjffiöjä  1.  cpät)t'fi8iä  1.  epä^tieboSfa;  med 
b.,  avtpelten,  epäillen,  epien;  utan  b.,  ar= 
luelematta,  epäilemättä,  epimättä;  liuna  b. 
i,  fat[oa  jotalin  epäluulon  alaifelji,  \vaa=^ 
rallifeifi;  hafva  b.  med  sig,  olla  toaitea, 
vaarallinen.  —  B— er,  pl.  (.skrupler),  tuxlja 
pelto,  ailaö  (»aan),  ailnt  (=uen);  alltid  har 
han  sina  b— er,  aina  ^äneltä  on  tuvlja  pel= 
fonfa;  af  allt  har  han  då  också  b — er,  no 
faifistapa  l)änelle  cnfin  ailaSta  1.  ailnetta; 
(ursäkt)  eSteliJt,  inga  b — er!  gör  nu  som 
jag  säger,  eStelöt  ^iitcen!  tee  n^t  funi  mi= 
nä  fanon. 

eiänksam,  a.  artt»ele»ainen,  ajattelevainen, 
epäileväinen,  miettivä ;  han  gjorde  kantän- 
ka en  b.  min,  l)än  mnfa  arveleVaifeSti  1. 
epäileväifeSti  ml)tisti  fuutaan. 

Betänksamhet,  f.  arvelevaijnuö,  ajattelevat» 
fuu8,  miettiväifv>?8,  epäileväij^ljS. 

Betänksamt,  adv.  ajattetevaifeett,  arvelevai» 
feSti,  cpäileväifeSti. 


Betänkt,  a.  mietitty,  tuumittu,  arveltu,  aia* 
teltu;  vara  b.  på  ngt,  olla  aifeisfanfa  (jf)fin). 

Beundra,  v.  a.  il;meteltä,  il)altaa ;  ('6.  7igt  skönt) 
illastella,  ibailla. 

Beundran,  m.  iltmettelemiuen,  ihaileminen;  i* 
l)allu8,  i^aétnS;  känna  b.  för,  ihmetellä, 
if)aitla,  illastella  (j.tin);  intagas  af  b.,  il;aä= 
tua  (jt;fin). 

Beundransvärd,  a.  il;meteltävä,  il;)aittaVa,  i» 
^astuttava. 

Beundransvärdt,  adv.  i^meteltäväSti;  b.  skön, 
i^meellifen  faunis. 

Beundrare,  m.  ihailija,  it;mettetijä. 

Bevaka,  v.  a.  vartioita  (=tfen),  l;oimia,  fuo« 
jella,  varjella;  ottaa  vaari;  en  moder  bör 
noga  bevaka  sina  döttrar,  äitin  pitää  et' 
taman  tarlfa  vaari  tyttäristään;  alla  hans 
steg  äro  b— de  af  polisen,  poliijt  ottaa 
vaarin  faifista  Itänen  asteleistaan ;  (lagt) 
valvoa,  oifeuttaa;  b.  sin  sak  vid  domstol, 
Valvoa  afiaufa  oitenbesfa;—  ^oitaa,  täyttää; 
h.  sitt  embete,  l^oitaa  iDirfanfa;  med  myc- 
ken omsorg  b — de  han  alla  sina  skyldig- 
heter, juurella  l;uolelta  l^än  täytti  faiffi  vet» 
vollifunteufa. 

Bevakande,  n.  vartioitfemincu;  valvominen; 
l)oitaminen. 

Bevakare,  m.  Vartija,  Vat)ti;  Valvoja. 

Bevakning,  f.  vavtioitjemuS;  Valvominen;  l;oi' 
to;  vartija=vä!i. 

Bevandrad,  a.  fulfenut,  matfannut;  (fig.)  tun» 
te  va,  tietävä,  fotenut,  oppinut;  vara  b.  i 
ngt,  tuntea,  tietää  j.tiu. 

Bevar,  n.  brukas  endast  ngn  gång  i  uttryc- 
ken :  taga  i  b.,  ottaa  juomaan  1.  turviin; 
må  Gud  taga  er  i  sitt  b.,  3umala  ottafoon 
teitä  l;uomaanfa;  tog  honom  i  sitt  b.,  otti 
t)änet  turviiufa;  hafva  i  b.,  pitää  tatteSfa 
1.  talleUa. 

Bevara,  v.  a.  (om  sak)  Jätfeä,  fäill^ttää,  taU 
littaa,  tallita  (4fen),  varjella,  fuojelta,  tcaa^ 
rata;  b.  möbler,  tätfeä  1.  fäiltjttää  1.  taltit' 
taa  lmone=Mnja;  b.  sina  ögon  för  solens 
strålar,  varjella  1.  fnojella  ftlmiänfä  aurin=' 
gon  fätel)iltä;  b.  kött  för  att  skämmas,  vat» 
jeHa  liljaa  pilautumaSta;  han  b— de  sin  själ 
för  synd,  :^än  Varjeli  1.  vaarafi  fielunfa 
fijnnistä;  (om  person)  l^nomata,  varjeHa, 
fuojeHa;  må  Gud  b.  oss  för  allt  ondt! 
3umala  l;uomatfcon  1.  varjelfoon  meitä  fai» 
leSta  pa^aSta!;  b.  landet  för  fiendernas  an- 
fall, varjella  1.  fnojella  maata  viljoiltisten 
farfauffilta. 

Bevarande,  n.  fäil^ttämiuen.  Varjeleminen; 
l)uomoaminen,  fuojeleminen. 

Bevarare,  m.  fäil^ttäjä,  tallitfija;  varjelija, 
fnojelija. 

Beväring,  f.  se  Bevarande. 

Bevars,  int.  (Gud  bevare  uss),  3umala  Var» 
jelfoon!  $erran  tieten!;  b.  brukas  för  att  ut- 


40 


Bev 


trycka:  l)ett  eftertryckligare  jakande  1.  ne- 
kande, t.  ex. arbetet  lär  redan  vara  sliitadt  ? 
Ja  b.lt^ö  taitaa  jo  cUa  Ie)?etcttuua?  Cn  ttillä! 
1.  niin  cntill!;  du  torde  väl  nu  vara  sömnig 
efter  att  ha  vakat  liela  natten?  nej  b.!, 
totta  fiiiua  ni}t  nufuttanee  tofo  i)eii  ttja(»ot= 
tuafi?  ei  tväljäätääa  1.  mitä  uuelä!;  du  du- 
ger ej  till  nian,  jo  b.,  finusta  ci  ok  mic» 
betfi,  eifö^än!;  2)  förundran,  öfverraskniag. 
missnöje,  afsky  m.  m.,  nol?!  oI)o!  fah!  lli! 
Uiui!  ää()!  {;^i!  b.  du  ser  ju  riktigt  ge- 
nomarg ut!  nol;,  oitein^ja  niti=tiuttuijclta 
näl)täti  b.  hvilket  väder!  ui,  iniiltälaiiien 
ilma!  b.  att  du  kan  vara  sä  elak!  ln)i, 
että  irott  clla  niin  ()ätjl}! 

Beveka,  v.  a.  taiiruttaa,  tnnönn^ttää,  ttifnt 
taa,  fcbotttaa,  Iepl)ttää,  l;clll}ttää;  lata  sig 
\)—s,  låta  b.  sig  1.  lata  sig  b.  af  ngiis  bö- 
ner, taipua  j.tun  rnfouEfiin;  på  sina  under- 
säters enträgna  begäran  lät  han  sig  b — s 
att  ännu  under  loppet  af  några  är  hand- 
bafva  regeringen,  alamaiétenfa  I)artaa«<ta 
Vnjijnnöetä  {;än  taipui  1-  ini)i3ntt)i  Hnclä  muu^ 
taniatfi  toucbeffi  ^aaitu^ta  bcitamaan. 

Bevekande,  a.  Iiifutta»aincn,  taiunittauM,  U\ii' 
!uttatra,  te^oittanm. 

Bevekande,  n.  taitmtttamincn,  liifnttamincu, 
feI}oittaminen. 

Bevekelse,  f.  tcf)oituä,  mie(itt;§,  (iifutu?. 

Bevekelsegrund,  m.  futj,  fcf)oittaira  1.  »vaati- 
tea  fv^r  pa!to,  tavnje'  (=pecu). 

Beveklig,  a.  (som  beceker)  se  Bevekande; 
(som  bevekes)  taipuifa,  taipuwa. 

Bevekiighet,  f.  fetioitu?,  mieflvti^S,  taiwutu?; 
utan  minsta  b.  kom  han  att  upphöra  med 
fortsättningen  af  sitt  arbete,  ilnian  lrä()im' 
niättätään  fefjoitntfetta  1.  niictliitijficttä  1.  tai- 
trntnfictta  bän  tnU  l^erjcnneeffi  tt)ötänfä  pit- 
tittämäf-tä;  ('««^/«"J"  taipnwaifnuö,  taiwutta= 
iraifnui^,  liifuttaivatlun?. 

Bevekligt,  adv.  fcboittalvaiicöti,  Itifuttaivaijct^- 
ti,  tainnittaavxiic^ti. 

Bevilja,  v.  a.  ml)ömU}ttää,  mööntää,  Inlvata 
(-paan),  antaa,  fucba;  fuo^tua  (jbfin),  re- 
geringen har  b — t  10,00u  rubel  till  kanal- 
gräfningar,  t;aUitu§  cu  fuonnt  1.  mijijntä- 
ni^t  1.  luwannut  1.  antanut  10,000  ruplaa 
fanattjojen  faiwamifeffi;  du  borde  b.  hans 
begiiran,  pitäifi  fiuuu  jucStua  bäncu  ano= 
mnficcnia. 

Beviljande,  n.  nitji5nni}ttämiuen,  ui^önnl)t?s, 
lupaaminen,  lupa,  fuoStnmuä. 

Bevillning,  f.  ino^tunta=»ero,  apu-lrevo. 

Bevinga,  v.  a.  fu»ittää_,  fiin.nllä  ftaruétaa;  (fuj.) 
joubuttaa,  ricunättää. 

Bevingad,  a.  fiilrillinen,  fiipi»;  (fig.)  med  b— de 
steg,  vientämillä  oSfeleida. 

Bevis,  n.(log.  o.  mat.)  tcbiéte  (=ecn);  (i  allm.) 
tobi^tuö;  till  b.  för  detta  faktum  androg 
han,  tämäu  tcfo-afian  tcbiStuffeffi  1.  tobit^- 


tamifet[t  1.  tätä  tefomfiaa  tobi9taaffeuia_^äu     , 
toi  efiiu;  detta  b.  är  temmeligen  otillräck-      i 
ligt,  tämä  tcbiStuS  on  jotcnfatin  liittämä»     j 
ti>n;  (skriftligt)  tobietuS=firja,  näl)tänt!34ir' 
ja;  (xii-of)  näitte  (-tteen),  ofoite  (-tteen);  jag 
tycker  att  just  allt  detta  är  ibland  de  bä- 
•sta  b.  på  eder  ömsesidiga  vänskap,  miuuu 
mielestäni  juuri  fai!!i  nämät  onmt  pavt)aim> 
pia  uätjtteitä  1.  oiottcita  teibän  teötiuäifeétä 

t)?tävovi)beötänne  1. nämät  paraiteu  d= 

foittaivat  teibän  fcöfinäiötä  t}ötänM)Uttänuc; 
leda  i  b.,  toteuttaa;  det  som  du  nyss  ytt- 
rade måste  du  ovillkorligen  leda  i  b.,  ty 
annars  .  .  .  mitä  »aSta  fanoit  finun  h?ält» 
tämättömägti  on  toteuttaminen,  fiUä  muu= 
toin  .  .  . 

Bevisa,  v.  a.  tobistaa,  toteuttaa,  toteen  näljt» 
tää,  nälättää,  cfoittaa;  ett  sådant  beteende 
b — r  hans  godhet,  femmoineu  meuett^ö  to» 
btötaa()änenf)ljiv^^ttänfä;  han  har  till  fullo 
b— t  sin  sak,  l)än  on  täi^belliicett  tcteutta» 
nut  1.  tähteen  toteen  nä^ttänl?t  afiaufa;  hvilket 
skulle  b— s,  jofa  oli  toteen  naijtettäirä;  att 
hela  anklagelsen  är  ogrundad  skall  jag 
med  vittnen  b.,  foto  tanteeu  minä  olen  to» 
biStajiHa  näl}ttälvä  perättömäfft;  b.  att  nå- 
gonting är  sannt,  falskt,  nälättää  i-fiu_  to» 
beffi,  tcafeetfi;  b.  mannamod,  nälättää  1. 
ofoittaa  miefjuuUifuutta;  b.  någon  sin  er- 
känsla, ojoittaa  j.fulle  tiitotlifuuttania. 

Bevisande,  n.  tobiåtaminen,  toteuttaminen,  to» 
teen  nälättäminen,  näyttäminen,  ofoittaminen. 

Bevisgrund,  se  Bevisningsgi-und. 

Bevishandlingar,   f.  (lagt.),   nä^täuti5»paperit. 

Bevisledniug,  f.  se  Bevisning. 

Bevislig,  a.  tobefft  nä^tälöä,  toteen  l'aatan>a, 
f elfe ä. 

Bevisligen,  adv.  tobella,  näl^tätväSti,  tiettä» 
hjäöti,  fetoään. 

Bevislighet,  f.  tobiStUtoailuuS,  felptj^S. 

Bevisning,  f.  se  Bevisande:  (inför  rätta)  tO» 
tcen-näutänti3,  tobiStnS. 

Bevisningsgrund,  m.  näi}täntö»peruete  (=een). 

Bevisningsmedel,  n.  tobiötin  (»imen). 

Bevista,  se  Bivista. 

Bevittna,  v.  a.  tobiötaa,  n,'a(;n.n8taa,  luafuut» 
taa;  till  att  b.  den  anklagades  oskuld  är 
jag  kommen,  fanteen»a(aiien  viattomuutta 
olen  tullut  tobistamaan;  äfven  jag  vill  b. 
hans  uppgift,  miuäfin  taf^bon  nm^u^istaa 
f)änen  ilmoituétaan ;  jag  kan  b.,  att  han 
icke  var  der  i  förrgår  aftons,  miuä  iroiu 
tvafuuttaa,  ettei  bän' ollut  fiellä  toisf  iltana; 
(jig.)  händelserna  b.  ofta  gamla  ordspråk, 
tapauffet  c»at  ujeinfiu  vanikoille  )anan»Ia8» 
fuitte  vabnnStufiefft;  denna  omständighet 
b— r,  att  .  .  .  tämä  feifta  ofoittaa,  että... 

Bevittnande,  n.  tobistaminen,  valjiinötaminen, 
vafuuttaminen. 

Bevuxen,  se  Beväxt. 

Bevåg,  n.  uStfaöue;  på  ditt  b.,  finun  traati» 


Be  v 


Bil. 


•47 


mitffegtafi  (pä  din  påyrkan),  ftttun  ebe6=hjaS= 

tauffeffafi  (på  ditt  ansvar);  på  eget  b.,  o= 
matta  uSMuttella  1.  cbe§»a6tau!ieila  ].  Wah 
taUa,  cmin  hiwm,  omaa  :|5äätänfä  ml)i3ten, 
cmaSta  ^niäötä,  emin  ).^äin. 

Bevägen,  a.  fuoficttinen,  armaS  (=aan),  f^t^tviän- 
talttoiucit,  Icmi-^cä,  I)t)n>ä-fucntcmeit,  fj^luän-- 
JHPlva  (j.fuUe  1.  j.fiita  roaStaau). 

Bevågenhet,  f.  fiicftc,  armaiu^,  (cml,^ei)6,  f;t)tvän= 
tabtcifuu^,  {)^ixvi»luontotimiä. 

Bevändt,  a.  arwoinen;  det  är  ingenting  b. 
med  den  mannen,  ftttä  mief;eStä  et  ole  mi= 
l^infäält;  och  äfven  med  dig  är  det  föga 
b.,  ei!ä  finuStafaan  ole  ^aljcn  (1.  juuri) 
mil^tnfään;  är  det  något  b.  med  hans  konst- 
närliga förmåga?  oufo  I;änen  taiteeHiuen 
fi}fvnfä  miniään  anvoinen  1.  miltään  arnjcS= 
ta  1.  mietään  fctoifin? 

Beväpna,  v.  a.  ttaruétaa,  laittaa  1.  ^ufea  a^ 
fcifiu;  (Jig.)  b.  sig,  uiavuStaita;  han  b— de 
sig  med  tålamod,  I)än  hjaruStifie  färfttfät» 
lifeffi  1.  !fäxfin?ättii>i;teen  1.  Ifåxi  ctti  malt» 
taaffcnfa;  latom  oss  bevä])na  oss  emot  o- 
lyckan,  iralmi^taitfaammc  micfiuubeöa  ja 
irafalimubeCa  hwaa  ciinca  fävfimään. 

Beväpnad,  a.  afecöineu;  mänga  b — de,  mcuta 
ofecUigta  (mieStä);  b.  ifrån  topp  till  tå, 
^.^äästä  ))ääf;äu  afeetlincn  1.  afeiöfa;  lätt, 
tungt  b.,  fen>iöil)in,  rasfaifiu  afeifin  i^uettn; 
(bot.)  h^aruStettu. 

Beväpnande,  n.  toaruStamincn ,  afeiftn  ^>ufe= 
minen  1.  laittaminen. 

Beväpning,  f.  afe=iravnStnö;  afect. 

Bevara,  se  Beväpna. 

Bevärdiga,  v.  a.  hmuioittaa,  tatfca  maf)bcl(i= 
fe!ft  1.  anfiiitfewaffi;  fallia;  regenten  b— de 
sin  tjenare  med  en  titd,  fiaflitflja  funnioitti 
Viallrelijaanfa  fov!o=nimelIä  1.  I;,  antoi  \>aU 
ivelijalteen  forfeniintcn  [jänen  funniaficnja; 
ändteligen  b — de  lian  mig  med  svar,  irtf)= 
boin  iviimein  I;än  minut  fatioi  u^aetanffen 
nniaitietDaffi  1.  mabboUifetfi;  har  dn  hört 
maken?  den  der  förnäma  herrn  b— de  ho- 
nom att  få  nalkas  sin  höga  person,  otctfo 
mofomaa  htuttnt?  tuo  ijlimijö  fatti  lainen 
fäf;e§tt}ä  forfcata  if^mif^tänfä. 

Beväring,  f.  se  Beväpnande;  (mindre  hriikl.) 
afeet;  toantgtuS^ix^äti. 

Beväringsskyldig,  a.  afeen^alaiuen,  fotaan  fut= 
fnttaam. 

Be  växt,  a.  faSwettnnnt,  ^^eitcffiin  fa^lrettunut, 
^citettl);  b.  med  mossa,  buskar  o.  s.  v. 
jammattuuut,  ^jenfaStnnut,  j.  n.  e. 

Bey,  m.  (turkiskt  ord)  pääliiWö. 

Bezoar,  1.  Bezoarsten,  m.  fiilrii§=^.nivo. 

Bi,  n.  mettiäineu,  mefiläinen,  met;)t(äiuen,  fi 
malainen. 

Biafsigt,  m.  filt»u=tarfoituS. 

Biaftal,  n.  lijä^luo^tuuto. 

Biafvel,  m.  mcttiäiéteu  fifii3;  se  Biskötsel. 

Bi  anmärkning,  f.  fitvu=mui?tutUx^. 


Biarbete,  n.  filou-t^ij,  »äli-tl)i);  (i  konst)  eri» 
tco?,  Iijä=tco§. 

Bibefattning,  f.  U}rjä=toimitUÖ. 

Bibi-grepp,  n.  ata=i}mmärre  (=teen). 

Bibehålla,  v.  a.  toarjetta,  fäilt)ttää,  V^itää;  b. 
sin  holsa,  iiiarjcHa  1.  fäil^ttää  terioei}ttänfä; 
sök  du  blott  b.  vänskapen  med  honom, 
fcel^in  fina  ft^aan  fäilt)ttää  bäneu  i)Stätot)^t» 
täufä  1.  e^tää  t)äncn  vetäun)l}ttäufä  toäl^en» 
tUmä^^tä;  b— 11  alltid  godt  förstånd  med 
honom,  efä  ainiau  f)l}lt>ä§fä  foirinnoöfa  ^'å= 
nen  fanSfanfa;  b.  ngn  vid  dess  embete, 
dess  pension,  ^ntää  j.futa  Ifånin  iinraöfan» 
fa,  lianen  ela!e=rat)asfanfa  1.  f)äneu  eläfe= 
raf;anfa  nautinnaSfa;  jemte  sin  syssla  har 
han  städse  b — Hit  sina  egendomliga  va- 
nor, ammattinfa  ofiesfa  \)'än  aina  on  ^itä' 
nt)t  omitnifet  ta):aufa  1.  ()oitannt  emitnifia 
tal^cjanfa;—  b.  sig,  v.  r.  ^n}fi)ä,  fe^tää,  fäi= 
h}'ä',  Egyptens  pyramider  hafva  i  sekler 
b— Hit  sig,  egt}).itin  ^.n^ramiibit  cnmt  n^uofx» 
fatoja  fäilt)ueet;  priserna  b.  sig  höga,  f)in« 
nat  ^l}ft)Wät  forleina;  fortfarande  b— ller 
sig  höga  priser,  \)f)'å  feStää  forfeita  f)into= 
ja;  b.  sig  i  ngns  ynnest,  vid  godt  lynne, 
vid  helsa,  ptfiijä  j.tnn  fuofioSfa,  :|3^fi)ä  f)t)= 
wäM  tuuteÉa,  terutccnä. 

Bibehållande,  n.  tr^arjekmineu,  entäminen,  [åu 
Inttäminen,  fäih)tl)ö;  du  måste  på  ailt  sätt 
beflita  dig  om  b — t  af  hans  vänskap,  fi» 
nun  on  faifetta  ta:|jaa  fofcminen  ^^^i^ä  l^ä» 
nen  t)'gtälin)t)be§fäufä;  med  b.  af  all  den 
vördnad,  jag  är  honom  skyldig,  kan  jag 
dock  icke  återhålla  det  klandret,  att  .  .  . 
mntötaen  faiffea  fitä  fnnnioituéita,  jota  mi» 
nun  tulee  Itänette  ofoittaa,  en  fuitenfaan 
UHH  olla  moittimatta,  että  .  .  .;  han  har 
biifvit  placerad  på  arméns  infanteri  med 
b.  af  förut  innehafvande  embeten,  [)än  DU 
tuEut  afetetuffi  armeijan  jalfairäteen,  ebe6= 
^äiutin  ^ntäcn  entifet  trnrtanfa. 

Bibel,  m.  'ipi^^ä  9iaamattu,  ^ihUa,  ^n^Iiä. 

Bibelfast,  -lärd,  a.  ).n}>fiän=htfenut,  |jit>liän= 
tunteiva,  ^.n^^liän=taitau\i. 

Bibelforskare,  m.  ^nVliäustntfija. 

Bibelforskning,  f.  ]pii>Uän»tUtftnto. 

Bibelförklaring,  f.  ^^iptiän»fe^tVÖ. 

Bibelkunnig,  a.  se  Bibellärd. 

Bibelläsare,  m.  ))i^^Iiäu=fufija. 

Bibelmening,  f.  :>ji).'»(iän=mieU. 

Bibelord,  m.  inptiän  fana;  (i  best.  form)  B— et, 
^M^Iiä,  ^t)f)ä  ataamattu. 

Bibelspråk,  n.  :|.^i^.''fiän4auie,  ^X}^'ån  9iaama» 
tnu  fana;  ^i)>tiän  Iaufe»ta^>a. 

Bibellsällskap,  n.  'ipi^^Iiän^feura. 

Bibcltolk,  -tolkare,  m.  ■ipijjUäu^felittäjä. 

Bibeltolkande,  n.  -tolkning,  f.  )>i;>Iiän=fenttä» 
minen;  Vi|^liän=felitt)§. 

Bibernell,  f.  (jnmjntiella  saxifraga)  ani6»ruo^O. 
Bibetydelse,  f.  Ufä=merfintö. 
Bibliognost,  m.  {'irjan=tuntija. 


•iS 


Bib 


Bil 


Bibliograf,  m.  {'irjan^tuutija,  ftrjan=tefijä. 

Biblioman,  m.  so  Bokvurm. 

Bibliomani,  f.  se  Bokvurmeii. 

Bibliotek,  n.  fuja?tc. 

Bibliotekarie,   m.   firja§tott  =  [)citaja,    firjaSto- 

JTiiee% 
Biblisk,  a.  ^n^^Iiäöincn,   ^.n^^liän,  raamatutfi» 

iicn,  raamatun. 
Bibringa,    v.  a.    (mindre   hrukl)    tucba   efiin; 

(fig.)  ilmoittaa,  antaa;  h  vem  har  b — t  dig 

denna  iiyiiet?  tuta  finudc  cn  ilmoittanut 

tämän  mttifen?  b.  ngn  undervisning  i  konst, 
i  vetenskap,  antaa  j.fnlte  o).^ctueta  1.  o^jct^ 
taa  j.htta  taitccSfa,  ticteeöfä;  du  har  b— t 
honom  goda  insigter  i  geografin,  fina  okt 
f)äneUe  antannnna  I)l}»iä  tietoja  maan=tic' 
tee«fä  1.  fina  olet  l;änet  opettanuuna  maan» 
tiebettä  (;^trin  tunteiuaffi;  man  har  b — t  ho- 
nom en  dålig  tanke  om  mig,  I;äneUe  Olrat 
antaneet  1.  Iiäneen  oiuat  :|janneet  l^uonon  a-- 
jatutfen  minulta. 

Bida,  v.  n.  obottaa,  obotella. 

Bidevind,  m.  Iaita=tunli. 

Bidrag,  n.  lifä,  apu,  Hfät)?,  aiBnn4ifä;  Sveri- 
ge sände  frikostiga  bidrag  till  de  af  en 
svår  missvext  hemsökte  Finnarne,  9Juotft 
anteliaaéti  läfietti  apuja  foivan  !abon  My- 
taamille  ©uomalaifitle;  smärre  b.  till  Fin- 
lands historie,  @nomen  l)i^tcviaan  n?äf)äi= 
fiä  lifiä. 

Bidraga,  v.  a.  (om  person)  auttaa,  ebiötää.  Ii» 
fätä,  antaa  lifää  1.  apua;  b.  med  penningar 
till  ngns  företag,  raf)oiIIa  auttaa  j.tun  lue^» 
feitä;  af  alla  krafter  b.  till  ngns  fort- 
komst, lycka,  tootmagtafaa  cbtStää  j.fun 
toimeentuloa,  onnea;  genom  dina  knep 
har  du  mycket  b — t  till  hans  olycka, 
juonillafi  olet  funreSti  lifänntjt  Itänen  on= 
nettomunttanfa;  hans  tapperhet  bidrog  myc- 
ket till  den  bekanta  segern,  bäueu  urf)Ol» 
lifuutenfa  antoi  paljo  apua  tuoljon  mainio» 
^on  tuoittoon;  (om  sak)  n?aifuttao,  olTa  fpö» 
nä;  donna  omständigliet  har  mycket  b — t 
till  hans  ruin,  tämä  feiffa  on  paljon  »rai= 
fnttanut  1.  oKut  fuurena  fpijnä  lianen  l;ä= 
Uni5^i5nlä. 

Bidragande,  n.  auttaminen,  cbix^tämincn,  U= 
fääminen. 

Bienn,  a.  (hut.)  fa!ft»Jv>notineu. 

Bifall,  n.  (samtycke)  fuofio,  fuov^tumuö;,  mtjiJU» 
tpm^ö,  Inpa;  (beröm)  mielti)mi)6,  I;piväffi= 
minen;  gifva  sitt  b.  till  ngt,  mpijntijä  1. 
fuot^tua  j(;tin. 

Bifalla,  v.  a.  (samtijcka)  lujnata  j.fin,  mi)i3n» 
n^ttää  j.fin  1.  m^i3ntt)ä,  fuoetna  jf^tin;  (be- 
römma) fjt)iiHiffiä. 

Bifallsrop,  n.  iuo6tnmnS4;uuto,  i{)a8tuö4;unto. 

Bifallsyttring,  f.  fuo8tnnint)en  1.  mielti}muf|en 
ofoituS  1.  näljtc  (»tteen). 

Biff,  m.  (engelska  Beeff),  pil)lri. 

Biffkött,  n.  pi()n?i4i(;a. 


Biffstek,  f.  pil;toi'paiéti,  pif)Jui=I;äi-fä. 

Bifigur,  m.  (mål.)  Iifä»fuiva,  fprjä»h«va. 

Biflod,  m.  tifä^joti,  _fi)t)u»jofi,  pnbaä  (=taan). 

Bifoga,  v.  a.  liittää,  jatfaa,  lifätä,  plibi^tää 
j.fin  jl)fiu;  af  b— de  protokollsutdrag  upp- 
lyses, att  .  .  .  liitet^iéitä  1.  nU)ötä»feuvaa» 
loista  protofollan»ottei?ta  näbbään,  että  .  .  . 
till  hvad  jag  haft  aran  anföra  vill  jag 
ännu  b.  blott  par  ord,  millin  minuCa  on 
oKut  fnnnia  efiiu  tuoba  tabben  ipielä  pan» 
na  waan  pari  fanaa. 

Bifogande,  n.  liittäminen,  lifääminen,  pl)bi^= 
tautinen. 

Bifråga,  f.  finnt»afia,  n?äI]ä=ar»oinen  fpfpmt)'?. 

Bifördel,  ra.  li)ä=etn. 

Bigami,  f.  se  Tvegifte. 

Bigerning,  f.  se  Biarbete. 

Bigga,  f.  se  Argbigga. 

Bigott,  a.  u(fo=fndattu,  n(fo»fuItaincn,  uIfo»iu» 
malinen,  näfi)»jumannen,  nlto»f)arra§  (»taan), 
näti)=f)arra3  (»taan). 

Bigotteri,  n.  uIfo»fnltaifnu?,  uffo»jnmaIi[uniS, 
ulfo»I)artau8. 

Bigöra,  o.  -göromäl,  n.  fin5n»tpij,  fprjä»tl}ö. 

Bihandel,  m.  ftn.n:»fauppa,  Iifä»fauppa. 

Bihandling,  f.  (estet.)  se  Episod. 

Bihang,  n.  liite,  (ifäfe,  lifä,  jätte;  (till  en 
tidning)  Ulä»Ief;ti. 

Biliangsvis,  adv.  (såsom  bihang)  (ifäffi,  tifäuä. 

Bihändelse,  f.  se  Episod. 

Biinkomst,  m.  [ilä»tnlo,  Iifä»tuIo§. 

Bikrona,  f.  (bot.)  fifä^terä. 

Bikronblad,  n.  (bot.)  afä»ter}ti. 

Bikt,  ra.  rippi. 

Bikta,  v.  a.  ripittää  (j.futa);  v.  n.  &  b.  sig, 
v.  r.  tunnuétaa  fiiutiäufä,  fäpbä  ripillä. 

Biktande,  n.  (akt.)  ripittäminen,  (neiitr.)  xh 
piEä  farminen. 

Biktbarn,  n.  ripiHä»fännjä. 

Biktfader,  ra.  rippi»ifä. 

Biktning,  f.  (akt.)  ripitl^^ ,  (neutr.)  ripillä» 
äl}nti. 

Biktpenningar,  m.  pl.  rippi=raf;a. 

Bikupa,  f.  mctttäi8»patfai^,  (»aan),  mettiäie» 
pcfä,  mettilä,  mel;i!äi§»pölf;i>. 

Bil-  och  bolfärdig  (,bordf.irdig),  a.  (sjiA.)  [tah 
wo.)  nmlmiö  irefille  Uu^tettatvatft. 

Bila,  f.  piilu,  pit(n=fir»cö,  tappara,  telfo. 

Bila,  v.  a.  iweiötää,  piiluta  (»nan). 

Bilaga,  f.  liite,  Iiite»tirja,  Iifä»firja. 

Bilbref,  n.  pii(u»firja,  iaili^anrafennu8=firja. 

Bild,  m.  iinva,  fuiuaefma;  (jemförehe)  wcx^ 
tau§;  (fig.)  sta  som  en  b.,  feiioa  f  uni  fu» 
ira  1.  futtjan  lajitta;  hans  dotter  är  icke 
annat  än  en  vacker  b.,  f;änen  tl)ttärenfä 
ei  munta  ofe  fuin  forea  fnitja;  ordet  är  en 
b.  af  tanken,  fana  on  ajatuffen  fuiraclma 
1.  fnttjailee  ajatuffen;  b— en  af  livad  vi 
sett  qvarstannar  i  var  själ,  mitä  olemme 
nätjneet,   fen  fn»aelma  pi)fw  fielusfammc; 


Bil 


Bil 


49 


han  talar  alltid  genom  b — er,  f;än  aina 
:>.ntl^uu  n?ertau!filla  1.  hjerratcn. 

Bilda,  v.  a.  (forma)  funjata,  muoboStaa;  (grun- 
da) V^eru^taa;  (tillskapa)  feptttiiä;  ofta  får 
en  skriftställare  b.  nya  ord,  ufein  firjai» 
lija  faa  fc^nttää  uu[ia  f  anoja;  (åstadkom- 
ma) te[)bä,  fljnmjttää;  regnvattnet  har  der 
b— t  en  djup  grop,  fabe=tticfi  on  tucfla  tef^ 
nt)t  1.  fi)irai}ttäin}t  fi}U\in  f'uo))an;  (fig.)  tai-- 
hjattaa,  o^iettaa,  totuttaa,  fhuif^tää,  fääbi)8= 
tää;  b.  ynglingar  till  dygder  och  goda  se- 
der, !aSit)attaa  nuorufaifia  atrui^in  ja  I;t)= 
tutein  tapoil;in;  der  b — s  man  till  soldat,, 
till  sjöman,  fieHä  o^JCtctaan  1.  totutetaan  jo» 
ta=mie[;effi,  mert»ime(;efft;  b.  sin  stil  efter 
ngn  författares,  totuttaa  f'trjoituS=ta^^aania 
j.fun  firjailijan  mufaan;  med  sitt  snille 
b — de  han  hela  sitt  folk,  nerottaan  I;än 
fianöti  1-  fääbl)§tt  !ofo  fanfanfa;—  b.  sig,  v.  r. 
(om  sak)  muoboötua,  tnlfa,  f^ntljä,  tefet)ti}ä, 
muuttua;  molnen  b  sig  af  dunster  i  liil- 
ten,  ).nl»et  fl)nti)lxmt  1.  tulemat  timan  u= 
buiöta;  denna  lösa  tanke  b — de  sig  slut- 
ligen till  ett  orubbligt  beslut,  tämä  Iöl}I)ä 
ajotuS  ji3iI)boin  tefei)tt}t  1.  muuttui  järtäl;» 
t^mättömätft  ^Jäätijfietfi;  (om  permn)  fitvig= 
tljä,  fääbl}gtt)ä;  b.  sig  till,  l^arjaantua;  han 
b — de  sig  till  en  skicklig  fältherre,  f^än 
I)arjaantut  fctooUtfeffi  foban  =  ior)tojaffi;  b. 
sig  efter,  muoboStua  (j.fun)  mufaan,  feu» 
rata  (j.fun)  e[i=merffiä,  denna  bildhuggare 
har  b — t  sig  efter  Thorwaldsen,  tämä  fu= 
»T?an'l»et8täjä  on  muoboötunut2:^ortoaibicn'in 
mufaan  1.  fcurannut  2;f)orn)aIbfen'in  efi=merf= 
liä  1.  :|)itäni)t  2:i)orir»aIbien'ta  efi=merftinänfä. 

Bildad,  a.  filtnStl)nVt,  fääbl}öti)nt}t;  en  väl, 
illa  b.  kropp,  faunia,  ruma  ruumis. 

Bildande,  n.  futaaminen,  muobostaminen  o. 
s.  V.  se  Bilda. 

Bildande,  a.  futtjaatoa,  muobo§tatt)a;  (fig.)  o» 
^ettaitja,  filxnStätoä;  de  b.  konsterna,  fu= 
t»aama=tatteet,  fn»aelma=taitcct. 

Bildbar,  a.  (fjel^Döti)  fuiDantuioa;  (fig.)  fiiviä' 
t^trä. 

Bilddyrkan,  f.  funjan=juma{oitfemuS. 

Bilddyrkare,  m.  futt>an'jumatoitftja. 

Bilderbibel,  m.  fmxHV-^ti^tiä. 

Bilderbok,  m.  fuiua^ftrja. 

Bildergalleri,  -kabinett,  n.  -sai,  m.  -samhng, 
f.  futoaSto. 

Bildformningskonst,  f.  se  Plastik. 

Bildfot,  m.  fu»an=fanta,  fairan=jaU'a. 

Bildgjutare,  m.  fuifan^ipalaja. 

Bildgjuteri,  n.  (konsten)  futoan»a(n=taibc;  (in- 
rättning) fuir»anVDaIu=IaitoS ;  (atelier)  fuivan^ 
jt»alu=te^baö;  (handlingen)  fut»an=tt)aIanto; 
(yrket)  futoantDalajanmmmatti;  (utöfvarne; 
futoan=l»alajat. 

Bildhuggararbete ,   n.    se   Bildhuggeriarbete. 

Bildhuggare,  m.  fut»an=i»ei6täjä,  fu»an4eif» 
laaya,  futoan=muoboStaja. 
Svensk  t-Finskt  Lexikon. 


Bildhuggarjern,  n.  taltta,  »eiStiu  (nmcn). 

Bildhuggeri,  n.  (konsten)  fuivamt)eiéto=taibc 
(»teen);  (yrket  1.  skrået)  fmraniveiötäjäu» 
ammatti  1.  fnipamveigtäjän  =  ammattifunta; 
(atelier)  fm»amveiÖto=tef)b«ö;  (handhngen) 
f'mv)an=lvci8to;  (konstverk)  se  följ.  ord. 

Bildhuggeriarbete,  n.  futttantt)eiStO=teo3,  !u= 
lt?an^ireieto8  («ffen). 

Bildlig,  a.  lutt»allinen,  iriertauffetfinen. 

Bildning,  f.  muoboStuö;  (fig-J  fiioiöti}«,  fää« 


Bildningsgrad,  m.  fttt)ietljf ien4 auta ,  fin.n8tl)f= 
fen=aéte  (-een). 

Bildningsgåfva,  f.  -kraft,  f.  se  Inbillnings- 
kraft. 

Bildrik,  a.  fuicifaS,  moni=futoainen,  fulinttc» 
leivainen,  moni=Jvertauffinen. 

Bildsain,  a.  tai^juifa,  fuiDautuu^a. 

Bildsida,  f.  (på  mynt  o.  medaljer)  futtja=^UO(i. 

Bildskrift,  f.  fu»a=firjottuö. 

Bildskärare,  m.  -snidare,  m.  -snideri,  n.  se 
Bildhuggare,  Bildhuggeri. 

Bildskön,  a.  (poet)  i(;meen  fauniö. 

Bildspråk,  n.  fulrifaö  ^nif)e. 

Bildstod,  m.  n)arta(o4un.H-i. 

Bildstormare,  m.   (kyrkohist.)  fun5ann"aa8taja. 

Bildstormuing,  f.  fuioan'raa§to. 

Bildthuggare,  m.  fl.,  se  Bildhuggare,  m.  fl. 

Bildvis,  adv.  fuivaflifegti,  fuiöauffeaa,  ti?erta= 
uticlla  (lauottu). 

Biljard,  m.  tnljavbi,  ^.HiHi^auta. 

Biljett,  m.  firjanen,  li^^^u,  l^iletti. 

Biljettförsäljare,  m.  o.  -försäljerska,  f.  ^3tlc= 
tin^m^öjä  o.  ^iiletin=mt}i>jätär  (=ttären). 

Bill,  m.  (lagförslag)  afetuö^cljbotuä. 

Bill ,  m.  iranuaS  (=aan),  toaarnaö  (=aan),  tuotin. 

Billig,  a.  (om  p)ersori)  ^lUotta  ^Htämätöu,  \mU 
^itön,  fo^tuultinen,  foj-mifa;  en  billig  doma- 
re, |)uotta  ^.ntämätön  1.  u>il^.ntön  tuomari; 
b.  i  sina  fordringar,  fol^tuultiucn  luaatimuf» 
fiSfanfa;  han  är  b.  att  handla  med,  t)än 
on  foI;tnuItiucn  1.  fo^^uifa  fau|jan=teoS|a  1. 
f)änen  fanSfanfa  f^tlä  fo).ni  fau^an^teoöfa; 
{om  sak)  f)at)5a,  t)uofea,  f)et!p^o,  ^^tvä,  fo^= 
tuuttinen,  fotrcIiaS;  köpte  för  b— t  pris, 
oött  halivatta  1.  ^uotealta  1.  t^etpotta  1.  ^l}= 
irättä  t)innat[a;  min  begäran  är  billig,  ).n)l}n= 
töni  on  fot)tUUttinen;  för  sin  ufipfinning 
erhöll  han  b — t  loford,  fetfiuniiStäniä  pn 
jai  foireliaan  1-  anfaitun  fiitoficn;  hvad  rätt 
och  bilhgt  är,  mifä  oifeuS  ja  fo|tuu8  on. 

Billiga,  v.  a.  fuoötua  (jl^fin),  f^ljtuäffiä,  m^ön= 
nl)ttää  1.  fanoa  fotjtnuttifeffi  1.  otfcaffi. 

Billighet,  f.  (en  persons)  ).ntolta  :f.ntämätti5= 
m^^8,  iciH:ittömt)t}8,  fol^tunttiinuö,  fo^ui= 
fuuS;  visa  b.  emot  olika  tänkande,  ofoit= 
taa  :|Juotta  )3itämättömt)l?ttä  toifin  ajattete= 
ma  fot;taan  1.  ^juotta  :^itämättömäöti  1.  »it» 
^itti?mäöti  tuomita  toifin  ajatteleicia;  jag 
berömmer  denne  köpman  för  hans  b.,  tii= 
tän  tsiL^ä  fams^iaSta  lianen  to]()tuuttifuubeS' 
7 


50 


Bil 


lauia  1.  ic^uimuteötania;  (en  saks)  t)alpuu§, 
bnctcii?,  Iiclp^pcug,  fcfjtuitS,  fotveliatmué; 
prisets  b.j  hinnan  halpuus  1.  (ntcteuS  1. 
Iielfjpcué;  handla  efter  rittt  och  b.,  tehbä 
cttcuben  ja  fchtuuben  mufaan  1.  tebbä  luitä 
citeu-3  ja  fcIituuS  iraatii;  b — n  af  dessa 
fordringar  måste  man  erkänna,  natten  Iraa- 
tnnuAtcn  fchtuué  en  imiönmUcttäuvi  1.  näitä 
rcaatiniulfia  en  mtjcnnlittäminen  fc()tuutli= 
ftffi  1.  nämät  n^aatimutiet  ottat  !o()tuuUt» 
fiffi  niöi^nmitcttäwät;  berömmets  b.,  fiitof* 
fen  icireliaifuug. 

Billighet'ikän^la,  f.  cifeuben  ja  fcbtuuben  tunto. 

Billigt,  -vis,  adv.  :|>ue'lta  ^.ntämältcmäéti,  ivil» 
:t?ittöniäétt,  fc^tuulliieéti;  sålde  sin  vara  till 
mycket  billigt,  mijt  taaaranfa  ]^i;a»in  i^al= 
^>aan  (pintaan). 

Billion,  f.  tuf)annen»tuf)atta  iniljonaa,  btljona. 

Biltog,  a.  maan^Mf  c  lainen. 

Biläger,  n.  (fnnintaan  1-  ruhtinaan)  Yåät. 

Bilägga,  v.  a.  liittää,  ^I;bi§tää,  lifätä  j.ttn 
jhtin;  (fursona  en  tvist)  jcpio,  fotcittaa, 
rattaiéta. 

Biläggande,  n.  tjhbiStämiueu, liittäminen;  (för- 
sonande af  tvist)  fc)>iminen,  fcn.nttaminen, 
ratfaifeminen. 

Biläggare,  m.  fciinttaja. 

Biläggning,  f.  fcunnto,  fctritu?,  ratfaifu. 

Biländer,  n.  plur.  aluS^maat. 

Bimage,  m.  Iioima. 

Bimåne,  m.  fuun-jaj>t.n. 

Binamn,  n.  Ii|ä=uknt,  liifa=nimi;  (hedersnamn) 
funnia»uimt;  (öknamn)  f)autfuma=nimi. 

Bind,  n.  (bokh.)  tirjau=fibe. 

Binda,  f.  (pohjgonum.  convolvulus)  faiian^tatav; 
(convolvulus)  fierto. 

Binda,  f.  (kir.)  ;^aawan=fibc  (=teen),  ^airan» 
fatc  (4teen). 

Binda,  v.  a.  fitca,  fcöttää,  fääriä,  fclmeta 
(•ean),  fiinnittää;  (böcker)  nitoa,  fitca;  b. 
nät,  tutoa  icevffoa,  !ä»ö§tää;  b.  i  klafve, 
fi?tfeä;  b.  om  sär,  fattaa  f)aatraa;  b.  i 
knippor,  ferirottaa;  b.  bjelkar,  liittää  I)ir= 
ftä  fcinäffi;  b.  kärfvor,  löhtiä;  rågen  ifrån 
denna  åker  kan  man  nästan  b.  i  tio  kärf- 
var,  täniän  ^.^ellon  vntiit  metfein^-^ä  fitco 
fijmnieneen  iPhteeien;  b.  blommor  till  en 
krans,  fitca  futfia  feii^^eleeffi;  b.  en  krans, 
fitca  fe^^pele;  b.  på  en  krans,  fitca  je:ppe-- 
iettä;  bind  på,  att  du  i  dag  ma  hinna  fa 
nätet  färdigt,  fubo  fiiruhummin  ennättääf= 
fefi  tänäv^änä  faaba  »er  f  to  toalmiiffi;  (i  mu- 
sik) ^bbietää  nuotteja  faari^lriircalla;  (kem.) 
värme  bindes,  läm^ij  t)f)fctétöt)  1.  nhtiiti  (jh= 
fin);  bastå  och  b.,  la'ittomaSti  tct)ttää  ja 
irangita;  (vg.)  de  bundo  händerna  på  ho- 
nom', tefiträt  hänet  tehottomatft;  hafva  hän- 
derna bundna,  oUa  eötettunä  Jraifuttama?» 
ta;  fruktan  band  min  tunga,  pelfo  pitt 
fuuni  titnni  1.  ^jellrcn  täfiben  en  tohtinut 
j>ul)Ua;  denna  syssla  b— r  för  mycket,  tä» 


mä  ammatti  antaa  liian  tcähä  jcntoa  1.  hja= 
:pantta;  sakens  beskafienln-t  b — er  oss 
alla  till  tystnad,  afian  luonto  Jretooittaa 
mcibät  faitfi  äänettiimiiliteen;  han  är  bun- 
den till  ett  brott,  hän  cn  tobiStettu  1.  faa^ 
tu  ritotfeen  fi)t)Ilifeffi.  —  B.  sig,  v.  r.  (fig.) 
b.  sig  genom  ed,  löfte,  fitcuta  »alalla,  Iu= 
^jaufictla;  b.  sig  vid  ngn,  vuircta  (=pean) 
j.tun  fanäfa  V^urfaamattomaan  liittoon;  b. 
sig  till  ngt,  fitoutua  jh£iu;  b.  sig  vid, 
låta  b.  sig  af,  antautua  jonfin  »altaan; 
denna  poet  b — er  sig  ej  vid  några  reglor 
och  låter  icke  heller  b.  sig  af  vanan,  tä' 
mä  runoilija  ci  antanbn  mittenfään  fään= 
tlnn  eifä  mhöéfään  tottumufjen  »altaan. 

Bindande,  a.  ^jatoittatra,  tufeam;  ett  bindan- 
de löfte,  patoittatra  lu:paus?;  ett  bindande 
skäl,  tutetra  ft}p;  adv.  tutc»aéti. 

Bindande,  n.  -ning,  f.  fcl)ttäminen,  folOTCa= 
minen;  futomineu,  fitcmineu,  nitominen. 

Bindare,  m.  -fitoja,  nitoja ,  fijijttäjä;  bokb., 
tirjan»nioja  1.  nitoja;  (byggn.k.)  se  Bind- 
bjelke.  Bindningsläkt,  Bindningssparre  och 
Bindsten. 

Bindbjelke,  m.  liitiumnfaö  {--am),  fiinnitin= 
anfa^i. 

Bindebiord,  n.  se  Konjunktion. 

Bindel,  m.  fibe,  fääre,  !ate4iiua,  »ir»e  (»een), 
tuf to;  (fig.)  gå  med  b.  för  ögonen,  tietä= 
mätta  tchbä  j.fin. 

Bindenyckel,  m.  :()ibätl)8mtt)ain  (4men);  (teol.) 

Binde-  och  Lösenyckeln,  ^jibät^S»  ja  Ipääétö» 
a»aiu. 

Bindeord,  se  Bindord. 

Bindfärdig,  a.  (skä7nto.)  mtltci  fij^tcttätoä. 

Bindgarn,  n.  fl)^tti5=lanfa. 

Bindmössa,  f.  :|.nnni=mt)§fv,  t^fft=m^«f^. 

Bindningsbjelke,  m.  se  Bindbjelke. 

Bindningsgarn,  n.  se  Bindgarn. 

Bindningsläkt,  m.  ruobe=funnitin  (=ttimen). 

Bindningssparre,  m.  Iiittn=orfi,  niunitin=ovft. 

Bindnäl,  m.  »erfon=fä^t?,  »erffo=neu(a. 

Bindord,  n.  ^hbtjä^fana,  »äli^fana. 

Bindsena,  f.  (anat.)  l)^bl?8=jänne  (=teen). 

Bindsle,  n.  (i  folkspr.)  se  Bindel. 

Bindsten,  m.  »ah»iEe==fi»i. 

Bindstreck,  n.  t;hfci§t^6=merfft. 

Bindtråd,  m.  se  Segelgarn. 

Bindyxa,  f.  se  Dexel. 

Binge,  m.  (en  lår)  hinfalo,  tafa,  ^>urnu;  (hög, 
hop)  jouffo,  läjä. 

Bingel,  m.  (mercurialis)  ftui^juurt. 

Bingla,  se  Pingla. 

Binnenhamn.  m.  ftfä^fatama. 

Binnikeband,  n.  heift,  heift=nauha,  ^iniffi^iauha. 

Binnikemask,  m.  heift^matc,  höljft,  lapa»mato, 
laiintaS  (=!faan),  letti=matc. 

Einning,  m.  se  Stoltväng. 

Binäring,  f.  fi»u=ammatti,  fttru4oimitu?,  fi»u« 
t^ö  1.  »aStare. 


Bio 


Bit 


51 


Biograf,  m.  elämäu=!ertDJa. 
Biografi,  f.  eläniän=!ertomu6,  elämä^fevta. 
Biografisia,  a.  eläntä^evrallinen. 
Biomkostnad,  f.  o.  -kostning,  f.  fitru=maffu, 

fiuiu=fittunft,  fttDU=maf)ut,  fi)wu=fu(ungit. 
Biomstäiidigliet,  f.  fuvu^afta,  eri=afta. 
Biord,  n.  ti)ä=faHa. 

Biorsak,  f.  fi}rjä=fi)i),  fili>u=[t)l?,  en=fl)t}. 
Birfilare,  m.  »tiilun  iuittguttaja  1.  fil^nuttaja, 

feI;no  luiulun  foittaja,  ttthittaja. 
Birkekarl,  m.  (i  gamla  språket)  tavippiai  (=aan). 
Birot,  f.  Cfiotjl  lifä=juuvt. 
Birätt,  m.  wält=ruota,  UHiIt=raati. 
Bisa,  f.  se  Bise. 

Bisak,  f.  (biomständighet)  fljvjä»a[ta,  filint^-afia, 
ert=afia;  (biguromäl)  \x)x\å'A'i}é,  fituii^toimituS. 
Bisam,  m.  mi^öfi. 

Bisarr,  a.  erté={ummamen,  i^ala,  outo. 
Bise,  m.  jouffo,  läjä. 
Bisegel,  n.  (sjöt.)  ^iffu=)3urjc  (=cen). 
Bisittare,  m.  feranStuja,  jäfen  ('ixen),  jäfem^ö, 

Iauta=mie§. 
Biskop,  m.  )3iS|)a,  ))tiöpa. 
Biskopinna,  f.  ^ii8|)aun-oun?a,  :|3ii^^atar  ('tta= 

ren). 
Biskoplig,  a.  :(.ntö:|5aKmcn,  :|)tt8^^an. 
Biskopsdrägt,  c.  ^niétJan^l^ufu  (=ivuu). 
Biskopsdöme,   -stift,  n.   f;i^;t3a=funta,  I)ill)^a^ 

fmita,  :()uö^>a'funta. 
Biskopsembete,  n.  ^tt§^an=linrfa. 
Biskåpskåpa,  f.  -mantel,  m.  :|)ii§|3an=!aa|3)5U, 

!pii§^5aii=ieH)ätti. 
Biskopsmössa,  f.  I)ii^i^ia. 
Biskopsskrud,  m.  se  Biskopsdrägt. 
Biskopsstaf,  m.  ^^iiöpan^iiuiBa. 
Biskopsstol,  m.  (fig.)  :|)iié:>.Hiu8;  (mindre  ofta) 

t3uö^)ann«tutn. 
Biskopssäte,  n.  :))ttg^annötutii  (-men);  (b.  bo 

ning)  ).nt§^an»afunto. 
Biskopsvisitation,  f.  :|)iie^an=feväjät. 
Biskops  värdighet,   f.    (embete)    pn^pan^XnixU, 

pii^pam;  (anseende)  pii^paiuaxtl^o. 
Biskäl,  n.  fitpu.fi)^,  ft^rjä^ft}!;!,  fiivu=aif;e. 
Biskötare,  m.  inef)tIätS4;oita|vt. 
Biskötsel,  m.  inef)iIätS=f)DttD,  ineI;UäiS={'oriuu. 
Bismak,  m.  litfa  malu,  eri  mafu,  onto  mafit. 
Bisol,  f.  ^3äiti.iän=fal5))t,  aurin9on=fa:(.^|.n. 
Bisp,  se  Biskop. 
Bispringa,  v.  a.  auttaa. 
Bispringande,  n.  auttaminen,  a\>u. 
Bister,  a.  (om  person)  anfara,  l^trmutnen,  tut= 
ma,  tt}h),  tjrmifäö  (={tään),  t^rmij;  (fig.  om 
sak)  !atl;a,  ftrmatfa,  fohja,  äfeä;  visa  sig 
b.,  nntjottaa,  torratlta. 
Bisterhet,  f.  (om  pierson)  an!aruu§,  ^trmnt= 
fnn§,  tuimung,  t»j{^i)g;   (om  sak)  fonmu?, 
äfet)§. 
Bistock,  m.  ftbeS  (=teen). 
Bistå,  v.  a.  auttaa. 

Bistånd,  n.  (lijelj})  apw,  (i  biskötsel)  met)i(äi8' 
)5at[ag  (=aan),  mettiäiö»))efä.  I 


Bisvärm,  m.  me^tfätö=iafo,  metttäiö-jjarttjt. 
Bisyssla,  f.  fBrjä=ammattt,  ft»u=ammattt,  f^vjä» 

aötare,  fupu^agfare. 
Bisätta,  v.  a.  jyiebä  uUaffoon;  V^anna  1.  l^au» 

bata  liHiIi4)autaan. 
Bit,  m.  (egentl.)  fuu4^ala;  ^[pt  i^ppttxi),  i)u 
paU  {'-ii\V,  fa^^ipale,  linla,  mnru,  ^ala,  )ja= 
ianen,  fivu,  ft^^ale  (=een);  slå  i  b— ar,  mu-= 
rentaa,  ^laloittaa,  färfeä;  gå  i  b— ar,  mu» 
reta  _(=renen),  murentua,  ^alat)taa,  ^^a(ef)tua, 
färfeä;  (fig.)  läcker  b.  (läckerbit),  Ijertht; 
ijimoittaiia  nainen;  min  lilla  b.!  I;erttafe' 
ni!  den  ene  är  ingen  b.  bättre  än  den 
andre,  totnen  ei  ole  l^ttuafaan  toista  pa^ 
rem^i. 
Bita,  v.  a.  I)au!ata,  f;auffailla,  ^urra,  |)ure3' 
fetta,  ).>urcnneUa;  b.  af,  I;aufata  1.  puxxa 
poxtti;  b.  till,  I;anfai8ta,  ^urai^ta;  b.  på 
kroken,  ftjijbä  1.  uäl^ttiä  oufea  1.  fouffua; 
(fig.)  b.  i  gräset,  faatua,  fuoUa;  b.  hnfvu- 
det  af  skammen,  ^äun}ftä  I;ännän  fatfaiöta. 
—  "V.  n.  (om  skärande  verktyg)  pXf^f^a  (jt;* 
fin);  (om  inträngande  ämnen)  foéfea,  tUU-^ 
tua,  tarttua  (jf^fin);  blåsten  b— ter  igenom, 
tuuli  tuutun;  tjäran  har  bitit  så  in,  att 
den  knappast  mera  går  ur,  tcrlua  on  niiu 
tarttunut,  että  tuäfin  enää  lä^teefään;  b.  på 
(om  f  rätande  medel  o.  d.)  fir^aiöta,  f^öbä; 
brännvinet  b — ter  på  tungan,  Jinina  fir))ai- 
fee;  skedvattnet  b — ter  icke  på  diaman- 
ten, tratimo  ei  [^i5  timanttia;  (fig.)  det  biter 
ingenting  på  honom,  I;äntä  ei  mifään  pa- 
ranua.  —  B.  sig,  v.  r.  pwxxa.  itieänfä;  b. 
sig  fast  vid  ngt,  ^jureuta  jt;tiu. 
Bitas,  v.  d.  r;äl)f)l}ä,  I;ävf)l}i(Iä,  ftäijheftää,  uiu« 
l^ata,  Jt.ntreffia;  vilja  b.,  ^JureffenueKa;  (fig.) 
f;är«fää,  I;är§fätä. 
Bitande,  n.  ]()auffaamiuen,  ^Jureminen  o.  s.  v. 

se  Bita. 
Bitande,  a.  :^aifea,   niul;a,   teräii^ä,   ))nreira, 

Vnötälrä,  ).n8telea\i,  :piéitenäö,  fovtaiua. 
Bitjenst,  f.  se  Bisyssla. 
Biträda,  v.  a.   auttaa;   (gilla)  ()i)ircf[iä;   (ett 
förbund  o.   d.)   menuä   1.   tulia   1.   vutoeta 
(4ican)  1.  Iiittt}ä  (j^fin). 
Biträdare,  m.  auttaja. 

Biträde,  n.  apu\  apu=mie§,  auttaja,  aamiainen. 
Bittals,   adv.  ))aloittain,  ^mlafittain;  (om  tid) 

UniliStä,  fittoiu  tältöin. 
Bitter,  a.  fatfera,  atfata,  l^aifea,  fart^^a8  (»aan), 
I;aifera,  fxxpza,  fitferä,  tiffefä;  (om  person) 
farfea,  foix^a,  tuiffa,  tuima,  ix)if;an?a. 
Bitterblad,  n.  -näfva,  f.  (polygonum  hydropi- 

per)  afan^atar. 
Bitterhet,  f.  (en  saks)  fatferuuS,  f)aifene,  far= 
n?auö;   (en  persons)    fiuffu,   mieti»farlvan5, 
irif^aipunä. 
Bitterligen,    -ligt,    adv.    j^aifeagtt,    fatfevaött, 

fartoaaöti,  faineeéti. 
Bittermandel,  m.  farn?a8=manbeU. 


5-2 


Bit 


Bittermjölk,  f.  (picris  hieracioides)  fttferö. 
Bitterst,  a.  icke  det  b — a,  ei  ix>äf)äätään. 
Bittersöta,  f.  (soJanum  duhnmara)  ^juna^foifc. 
Bitterört,  f.  (aJyssum  incanum)  fuc=ruot}C. 
Bitti,  sammandiaget  af: 
Bittida,   adv.  toar^ain,   hjaral^in,    atfaifin;   i 

morgon  b.,  f;uomei8=aamuna,  aamulla  xcax- 

I'ain. 
Bituminös,  a.  maa^nfifaincn. 
Biverk,   n.  fttt>u=tcfo,   fitou=t^e,   fuvni=aéfare ; 

fiam=teog. 
Bivinst,  f.  ftn>U=»oitto,  lilä^tvcittc. 
Bivista,  v.  a.  oKa  Iä§nä  (joöfatin),  otta  1.  fäi}= 

bä  fjcSiafin). 
Bivistande,  n.  Iä?nä=ctc,  Iä§nä=Dlcmtnen. 
Biväg,  m.  |nrjä=tie,  ftivu=tie,  VoéfUtie,  retfi»tie. 
Bizarr,  a.  se  Bisarr. 
Biändamål,  n.  fih>u=tartottu8. 
Bjebb,  n.  se  Bjebbande. 
Bjebba.  v.__n.  I;auffiiel(a,  luéfutcITa;  (fig.)  )p\th 

fää  fieitä,  Vatl>ate(Ia,   ^ai^^ctella,  fuula^taa, 

iärfättää,  Icr;.^öttää. 
Bjebbande,   n.  t^auhutta,  Iit^fc    (=ccn);    (fig.) 

)>ai|^attelcn!men,  luulagtamincn,  Iävi>ättänu= 

nen,  Ii.n•^^öttä^nnc^. 
Bjefs,  n.  fornt,  fcrtStimet,  bcitötimet. 
Bjälke,  m.  )>aiffi,  orft   (=rren),  birfi  (=rren), 

anfaä   (=aan);    (fig.)   du    ser   grandet  i  din 

broders  öga,  men  ej  b — n  i  ditt  eget,  fina 

näet  ratetan  h^eljeft  filmäéjä,  mntta  et  näe 

malfaa  cmac-ia  filmäsfäfi. 
Bjelklag,  n.  crft4erta,  birfi=fcrta. 
Bjellra,  f.  fulfu,  fuUunen,  falffafa,  falffara, 

falffale  (=een\  tiufu. 
Bjert,  a.  beleä,  f}cf)talra. 
Bjert,  adv.  ^eleäf-tt,  bchta»a§tt. 
Bjesse,  m.  urc8   (-ccn);  (fig.)   f  of  o  mies;  en 

rik  b.,  )^of)atta,  äweriäS  ('ään). 
Bjuda,  v.  a.  (befalla,  f öreskrif va)  futfua,  fog» 

feä,   määrätä;  (herrska,  förfoga  ufcer)  i}aU 

lita  ('tfen),  fäl^ttää;  Darius  bjöd  öfver  half- 

va  Asien,  Sariuä   fiallttfi   i-HtcIen   2fafiaa; 

om  jag  hade    sådana   medel    att  b.  öfver, 

jcS  minnlla  clift  jcmmcijet  ncun^ct  fä»jtet= 

tän.nnä;  (bedja  att  komma)  fntUia;  b.  ngii 
pä  bröllop,  på  middag,  fntiua  j.futa  bäi= 
bin,  ^äitväflifelle;  b.  bort,  fram,  in,  om- 
kring, qvar,  upp,  i;t,  se  Bortbjuda,  Fram- 
bjuda,  Inbjuda,  Kringbjuda,  Qvarbjuda, 
Uppbjuda,  Utbjuda;  (erbjuda)  tarjota  (=oan), 
tarjoilla;  b.  emellan,  tarjota  Jräliä;  b.  pä 
(md  kup,  auktion  o.  s.  f.)  tarjota,  bnntaa, 
iifätä;  b.  öfver,  tarjota  enemmän;  b.  far- 
väl, fanca  jääf)l}lräi)et.  —  V.  n.  b.  till, 
tofca;  b.  emot,  oUa  h>aétcn=miclic>tä,  ilct= 
tää  1.  tt)Ifiä;  en  sådan  mat  b — der  mig 
emot,  fcmmoinen  rncfa  on  minnlle  njaéten^ 
mielif^tä,  ilettää  1.  tnlfii  minna. 

Bjudande,  a.  (fig.)  ))afoitta>ra. 

Bjudare,  m.  fntjnja. 


Bjo 

Bjuden,  a.  fntfnttn;  b.  gäst,  fntfi,  futfu^hjic' 

ra8  (=aan). 
Bjudning,  f.  fntfnmuS;  futfu,  futfut. 
Bjugg,  n.  c^ra,  otra. 
Bjuggbröd,  n.  ol)ra4ei^ä,  ol^rainen  tci^ä. 
Björk,  f.  foitru;   häng-  1.  slokbjörk,    (betula 

penduJa)   rittt^asf oin^u ;   masiirbjörk,  (b.  sa- 

xatilis)  tt'iia=foitou;    klibb-björk,   (b.  gluti- 

noaa)   ^ie8=foi»u;   fjellbjörk,    (b.  alpestris) 

tnntnri^oilru;  dvergbjörk,   (b.  nana)  tt>ai= 

waié^foiiint ;  af  b.,  björk-,  foiiruinen,  fDitt)U=. 
Björklake,  m.  tci»un=mabala,  mattia,  malttajia. 
Björklund,  m.  foilrifto,  foiwiétc. 
Björklöf,  n.  foianm4e[)bet,  fcijrun4cljn?ä,  fot= 

»un4ef)bcffet. 
Björkolja,  f.  se  Björktjära. 
Björksafve,  m.  fciivun=jälfi    (»Hen),    foiwun= 

mäibä. 
Björkskog,  se  Björklund;  (ung  och  tåt)  liimu. 
Björksupp,  m.  -svamp,  m.  -ticka,  f.  foilDUn» 

fäniä,  toitt)nn'fää^>ä,  jännen=fää;;ä. 
Björktjära,  f.  fcittiun^terira,  töfctti. 
Björktrast,   m.   (turdus  pilaris)   fataja^taötaö 

(=aan),  f^nti3»ragta8,  rätätti»ra«ta«. 
Björkved,  m.  foiwn^^nu,  foin.m=l)alfo,  foiwut= 

fet  ^^cltto^niut. 
Björn,  m.  favliu,  fontio,  cl)to,  unert;  (fig.fam.) 

Irelfcja;   stora  björnen    (karlacagnen),  OtCl' 

n.ia;  lilla  björnen,  iräl)ä  otaliga. 
Björna,  v.  a.  (fig.  fam.)  rcelfca. 
Björndans,  m.  "farlum^tanSft;  far[)u=taneft. 
Björndansare,  -ledare,  m.  fav(mn=tangflttaja, 

far^un-fulettaja. 
Björnfest,   m.   farf)nn4>eijaiiet,   far^un=))ääl= 

lifct. 
Björnfett,  n.  se  Björnister. 
Björnfloka,  f.  (heradeum  sibiricum)  ufon^^nitfi. 
Björnfäll,  m.  farbun^alja,  farliun-naljfa. 
Björnfälla,  f.  fjanijaö  (--faan},   farf)un4onfa3 

(=ffaan),  farf)nn4ouffu. 
Björnhelsa,  f.  (fig.  fam.)  tufeiran  tufetua  tet- 

\vt\)i,  Injan  liija  tern?etjg. 
Björnhona,  f.  se  Björninna. 
Björnhud,  f.  se  Björnfäll. 
Björnhål,  n.  (sjöt.)  farfm^lä^i  (taiu^an  mär6« 

ftSfä). 
Björnide,  n.  favl^nn^Vefä,  forjn, 
Björninna,   f.   cmä=far]^n,   naaraS=  1.  imifä^ 

farl^u. 
Björnister,  n.  fari^nn^ibra. 
Björnjagt,  f.  far^nn=ajo,  farf)un=tap^>o,  farl^nn» 

metfäétäntö. 
Björnklo,  m.  far^nn=fijnfi  (=nncn);  (lotus  cor- 

niculatus)  maite  (--ttcen). 
Björnloka,  f.  (sitim)  forfan=^Utfi. 
Björnmossa,  f.  (polyfriclmm  commune)  faii)Un=' 

fammal,  fubcn=fammal. 
Björnram,  m.  farl)nn=fämmen  (=nen). 
Björnskall,  n.  se  Björnjagt. 
Björnskinn,  n.  se  Björnhud. 


Bjö 


Ble 


53 


Björnstjerna,  f.  se  Nordstjerna. 

Björntass,  m.  farl^un^ii^Jälä. 

Björnunge,  m.  farl;mt4>entu,  farf)un4^eniffa, 
ftix1;uit4^oifa. 

Black,  ra.  (bult  pä  en  f  ange)  jatfa^il^bet,  jana= 
raubat,  imnttt. 

Black,  a.  (;alea  1.  f)aleica,  ^attatoa  I.  l^aKetoa, 
»Dtlaffa,  ftmo. 

Blad,  n.  (å  vexter  och  i  bok)  Ie!^ti;  (af  bleck 
o.  d.)  IciDl};  (på  åra  1.  spade)  la^JO,  terä; 
(å  knif  l.  såg)  terä;  (fig-)  vända  om  b — et, 
muuttaa  fäl)töffenfä;  b— et  vände  sig,  onni 
muuttui;  taga  b — et  ifrån  munnen,  fauoa 
fuoraan  ajatuffenfa;  det  är  det  vackraste 
bladet  i  hans  historia,  [e  DU  fauuiin  tol)ia 
t;änen  t;tStortaSfanfa. 

Bladaktig,  a.  le^ttmäinen. 

Bladartad,  a.  Icf)bcu=ta^aincn. 

Bladbas,  m.  (bot.)  Ief)ben=fanta. 

Bladbetäckt,  a.  lel^bitettl). 

Bladbildning,  f.  IeI)ben=J)uf;fcaminen;  lel^ben» 
muoto. 

Bladbärande,  a.  Ie^be§tälvä. 

Bläddra,  f.  se  Bläddra. 

Bladfjäll,  n.  (bot.)  i)tlie  (=eeu). 

Bladformig,  a.  IeI)beu=muDtoinen. 

Bladformighet,  f.  lef^beu^muototfuuS. 

Bladfull,  a.  lef;teiT)ä,  Ie^l»affa,  W^bifäé  (=!fääu). 

Bladfullhet,  f.  Iel)tetot)t)8,  lefitoaffuu?. 

Bladfäste,  n.  (bot.)  Iebben=juuri. 

Bladgrönt,  n.  (klorofyll)  Ie^tt=ti3el}reä. 

Bladguld,  n.  re»l)=fulta,  lel^tt^fulta. 

Bladgult,  n.  kf)tt=felta. 

Bladhjul,  n.  (i  qvarn)  ^ärfin=rataö  (=ttaan). 

Bladhven,  m.  (calamagrostis  sylcatica)  af)be= 
faStttfa. 

Bladig,  a.  leljtiueu,  let^ttjafta;  liistoineu. 

Bladkant,  m.  (bot.)  tel)ben-'!anta. 

Bladknopp,  m.  (bot.)  IeI;ti=fitauffo. 

Bl&dlus,  f.  (aphidia)  Um,  fagfag  (=aan),  iir- 
ejä, retu,  ))uun=täi,  metfä=Iube  (teeu). 

Bladlös,  a.  tet)bitöu;    (som   ej  får  blad)   Ui) 

be§tt)mäti3n. 

Bladmossa,  f.  se  Laf. 

Bladnerv,  m.  fef)tt=fUDrtt. 

Bladpar,  n.  (bot.)  Iel)ti4>art. 

Bladrik,  a.  se  Bladfull. 

Bladsida,  f.  (bot.)  lebbcu^iuta. 

Bladsilfver,  n.  kto'q4i^^^'^,  Ie[)ti4)0^ea. 

Bladskaft,  n.  (bot.)  lel)tt=ruoti;  b.  af  andra 
ordningen,  ruott=[;aara;  b.  af  tredje  ord- 
ningen, ruoti=I)aaruffa;  allmänt  b.,  emä 
ruoti. 

Bladskaftsfjäll,  n.  (bot.)  ruoti=fortt)afe. 

Bladskifva,  f.  (bot.)  hl)hin4apa,  emä4ef)tt. 

Bladskott,  n.  (bot.)  toerfo4cf)ti. 

Bladslida,  f.  (bot.)  tel^tt-tu^J^i. 

Bladsnärp,  n.  (bot.)  fielefe  (ffecu). 

Bladsput,  m.  se  Bladlus. 

Bladstam,  m.  (bot.)  ruobile  (=ffeeu). 

Bladtenn,  n.  tero^=tina,  Iel;tt=ttna. 


Bladvass,  m.  (phragmites  communis)  ruofo. 
Bladveck,  n.  (bot.)  lef)ti=f)an!a. 
Bladvecksstipel,  m.  (but)  I;an!a=!ortT3afe  (!fecn). 
Bladvinkel,  m.  se  Bladveck. 
Bladvis,  adv.  (el;bittäin. 
Bladväxt,  f.  Iel;ti=fa8h3i. 
Bladämne,  n.  (bot.)  lel^btjS  (=!fen). 
Blaggarn,  n.  -nsväf,  m.  piitto,  foStO,  forto, 

icartti. 
Blanco.  Fullmakt  in  b.,  tval(ta=!irja  in  bloitco, 

tä^fi  icalta^firja.- 
Bland,  prep.  se  Ibland. 
Blanda,  v.  a.  fetoittaa,  featii  (=faau),  fjämmen" 
tää,  läfertää,  \aata  (=faan);  (fig.)  han  för- 
står att  b.  sina  kort,   Iiän  f'l}Uä  tailti  fou^ 
fut  1.  juonet  tuntee;   b.  sina  tårar  med  en 
väns,  ottaa  ofaa  ^gtäiiiänjä  fnruun;  b.  bort 
korten,  fierrellen  )>etttää  afian  oifeata  Iai« 
taa; —  blanda  sig,   v.  r.  fetaantua,  je!au= 
tua,  r^[jti)ä  (i{)!in). 
Blandad,  a.  fefaincn,  [efalaincu,  fefanainen; 
eri  (mdekl.),  erilainen,  toifenlainen,  monen» 
lainen;  b.  ägodelningsrätt, ^(;bi6tttni)t maan* 
ja!o=oifen8to. 
Blandande,  n.  fefoittaminen,  felaaminen,  I;äm= 

mcntäminen,  läfertäminen,  jafaamtnen. 
Biandbröd,  n.  fefa4ei^ä,  furi-oe^ei^Jä. 
Biandfoder,  n.  fefali. 
Biandkorn,  n.  se  Blandsäd. 
Blandning,  f.  fefoituS,  f)ämnieun^g,  l^ämmin» 

ii,  fiämmeffi,  fatauS. 
Blandsäd,  f.  fefuli,  fe!a=ioilja. 
Blank,   a.  firfaS  (»ffaait),  fiiltälfä,  Iäiff^tr>ä, 
lDälMl)U?ä;  b.  värja,  :tJaIjaö  mietta;  b— t  pap- 
per, firjoittamaton  1.  ).nif)ba8  :t5aVeri. 
Blanka,  v.  a.  lanfata  (=Haan),  hiÖo§taa,^ol^= 

battaa;  :|5uf)bi8taa. 
Blankard,  se  Brankard. 
Blankborste,  m.  lanHi^arja,  ^oI)batin  (=tti= 

men),  ^mljbigtin  (=men). 
Blankett,  m.  lanfetti,  ^aino»»r»äUnen  :|3aperi. 
Blankhet,  f.  firtfang,  fiiltäh)äifl)i)8. 
Blankläder,  n.  tutto=naI;fa,  fiiio=na^fa,  fiiltä»- 

toä  na^fa. 
Blankläderssföfvel,  m.  fiifto^aa^aS  (44>aan), 

iantlu\aapa?: 
Blanko,  se  Blanco. 
Blanksmörja,   f.  IanIfi=tooibe   (=teen),  !ii(to» 

»oibe. 
Blankt,  adv.  han   drog   b.,  l)än   fiftjatji  mie* 
fan;  (fam.  o.  pop.)  b.  omöjligt,  aiwait  1. 
if)an  1.  :^eräti  ma^botoitta. 
Blasfem,  m.  -femi,  f.  f)crjau8. 
Bleck,  n.  farta,  läHi,  leföt?,  ^etti. 
Blecka,    v.  a.  (barken  på   träd)   toloa,   foiot(| 
(=Oan);  (hugga  skåror  i  träd)  f)UOltaa. 

Blecka,  f.  f)uote  (=een),  I^uolain  (=amen). 
Bleckarbete,  n.  lätfife^än^teoö  ('tfcu). 
Bleckdosa,  f.  läHi^fotelo,  lätfin-afia,  lä!!i4oro, 

l(äWi=toufa. 
Bleckning,  f.  fctotnö;  l()ucttamuö. 


54 


Ble 


Bli 


Blecksaker,  f.  pl.  Iäfftfe^än=teoffia. 
Bleckslagararbete,    n.    Iäffife^än»t^ö;    lätfi- 

fe))än4eo8  (»ffen). 
Bleckslagare,  m.  Iäfft=fe^>))ä,  ^eltHe^J^^ä. 
Bleckslageri,    n.   (stället)  Vå.ll\\z'\>'ÅXi.'ti)i>{)l\t>m 

(=een);    (färdigheten)  Iäftife^3än=taito;   (arbe- 
tet) Iäffiie|5än=tlj!5;  (skrået)  läffi^fe^ät,  Iäffi= 

fc^än^ammattifunta. 
Bleckvara,  f.  tät!ife^3än=teo6. 
Blek,  a.  Jvaalea,  icaafaffa,  tvaaletBa,  roaleimut, 

fati^ea,  falirea,  fatoaé  (=aait),  !al»einen,  tel» 

meä;  (matt,  dunkel)  f;tnteä;  (urblekt)  f)aiett>a. 
Bleka,  v.  a.  toakista  (=fatfen),  ttjaicntaa,  iKixa' 

leiitaa,  iraali^taa,  n^aalelvotttaa. 
Blekaktig,  a.  fallnafta,  Itiateaffa. 
Blekande,    n.    ttjalfaifemmen,   njalentamincn, 

ttaakntaniincn. 
Blekare,  m.  -erska,  f.  »»alfaiftja. 
Blekblå,  a.  >vaalean=fininen,  finertölrä. 
Bleke,  n.  -plats,  m.  -eri,  n.  toalfaifu4''ciiffa. 
Blekgrön,  a.  i»aalean=lt>tf)eriä,  tt.nf)evtä»t»ä. 
Blekgul,  a.  feltatfen  iraliDatfa,  !et(at)tah.m. 
Blekhet,  f.  fatocuS,  hjaaleuö. 
Bleklagd,  a.  tvaalea,  föaalaffa,   !al»ea,   fat- 

luatfa. 
Blekna,  v.  n.  luaaleta  (»nen),  »tJaattStna,  Uhi= 

leta  (»nen),  iraljefjtua,  toatjeta  (»tenen),  tal» 

hjeta  (»nen),  taltrettua. 
Bleknande,  n.  iijaateneminen,  luaalistuminen, 

»aleneminen,  nvilfeneminen,  talirettnminen. 
Blekning,  f.  icatfaistn^,   n.>aalenmtö,    »valen» 

nu«;  (hnthet)  jvalfcuö. 
Blekröd,  a.  n3aalean»)3nnainen. 
Bleksjuka,  f.  -sot,  m.  täl»et^ö,  tateetuS. 
Blekställe,  n.  se  Bleke. 
Bleksvart,  a.  Ji^aalean»nni8ta. 
Blekväpling,  m.  (trifolium  hjbridum)   ^.ninev» 

tt»c»a!pila. 
Blemma,  f.  nä^^ii),  näH''i}Iä,  ni)V^t),  ni)V}Ji}Iä, 

ni)5:t3uta,  na^n,  nägti},  inailuiva. 
Blemmig,  a.  nä^^l^tnen,  nä^i^njläinen,  nli).''^''l)i» 

nen,  mj^J^JtjIäinen,  nä^tt}tnen'. 
Blessera,  v.  a.  fjaaircittaa. 
Blessur,  m.  I^aatiHi. 

Blick,  m.  fi(mät)S,  ftfmännös,  tatfal;bne;  (upp- 
syn) tatjanto;  kastade  en  b.  åt  dörren  till, 

tatfaf;tt  onkeen  ^^äin. 
Blicka,  f.    (braxenpanka)    Iaf)na»Iiin,  »litutfa, 

»litturt,  »jjafnrt,  »^.mrtti. 
Blicka,    v.  n.  t^eittää  1.  hicba   ftlmäniä    (jf)» 

tin)  tatfoa,  tat|al;taa,  ftlmäta;  (blixtra)  iint» 

talttaa,  hjilat^taa,  leimabtaa;  (titta  fram)  piU 

tietää;   (blinka)   iöteä  filmää;   (otn   silfcer) 

tiiltää,  :^oI;taa. 
Blickeld,  m.  falama. 
Blickning,  f.  (om  silfver)  tiiltäminen,   f)cl;ta 

minen. 
Blicksilfver,  n.  tiitto^fjO^JCa,  t)of)tc»I)C^^ca. 
Blid,  a.Iem^cä,  te^3:peä,le|)^3iä§  (»ään),  lento, len» 

tof a,  avmaä  (»aan) ,  tauota,  taulat ea,  laufaci ; 

(om  väder)  iani)a,  foipea,  fnojainen,  fnnnncn. 


Blida,  f.  fnoja,  furt>i,  IaHt)a»itma. 

Blidhet,  f.  lempeDS,  IeiJpel)§,  laubfenö,  (aufinnS. 

Blidka,  v.  a.  licUljttää,  I;etti}tetlä,  Ie^.n)ttää,  le» 
^.njtellä,  f;eitentää,  foicittaa,  fncfittaa,  fucfitel» 
la;  b— as,  v.  d.  Ielp^Jl)ä,  Iou(;tua;  han  lät  sig 
icke  b — s  1.  han  lät  icke  b.  sig  af  våra 
böner,  pn  et  le^^^t^ni^t  rnfcutft^tamme. 

BHdkande,  n.  {)el(t)ttäminen,  l;eUl)tl)S,  Iepl}ttä» 
minen,  Ie))Utl)§,  Ie^t)tteleminen,  founttaminen, 
fohjitnö,  fuofittaminen,  fnofitn^. 

Blidkelig,  a.  Ie^3))t.)inen,  le^-^V^ifä,  lepi}(Iinen, 
fuo^ea. 

Blidt,  adv.  lempeästi,  Ie^^^^eä§ti,  armaaSti,  fnc» 
^ea^tt. 

Blidväder,  n.  se  Blida. 

Blifva,  v.  a.  1)  tufla,  nuutttna,  mennä,  tään» 
t^ä,  rnireta  (=vean),  jontna,  ^.niä^tä  (jctfitin); 
jag  blef  riktigt  ledsen,  citein  mieleni  me» 
m  ^al;affi;  b.  sin  egen,  päMtä  omatfeen; 
blif  min  vän,  vupea  minnn  l)'StänHifieni  1. 
cle  minun  ^Stäniäni;  b.  rik,  tulla  vitfaatfi 
1.  rita^tna;  b.  fattig,  mennä  (icke  tuäa) 
tc^l;ätfi  1.  ti3^f)tt;ä;  b.  gul,  gammal,  stor, 
lång,  herraktig,  främmande  o.  s.  v.,  tel=> 
lastua,  föanl^eta  (»nen),  ifota  (»nen)  1.  jun» 
veta  (»nen),  ^itfetä  (»nen),  ftervaötua,  Juie» 
raötna  j.  n.  e.;  af  mindre  kan  man  ock 
b.  tokig,  iväl;emmi§täfin  ivoimme  joutua 
finltuffi;  det  blef  intet  vidare  af  den  sa- 
ken, ei  fiitä  aftasta  fen  totuemv^aa  Iä()tem)t; 
hvad  har  det  blifvit  af  honom?  mitä  mic8 
f;äne«tä  on  tuttut?  jag  vet  icke,  hvad  det 
skall  b.  af  allt  detta,  en  tiebä  miffi  taitfi 
nämät  nnelä  muuttunee.  —  B.  af,  utaf, 
tulla  toimeen  1.  tet)bi)tft,  ta^)af)tna,  mennä; 
det  blir  rakt  ingenting  af  med  den  saken, 
fe  afiaei  cnfinfääu  tute  toimeen;  hvad  skulle 
väl  b.  af,  om  .  .  .?  mitä(;än  ta^afituifi, 
jo8  .  .  .?  jag  vet  ej,  hvar  han  blef  af, 
en  tiebä  mit;in!ä  I;än  meni  1.  tatofi.  —  B. 
af  med,  IpääStä  (jStfin);  i  trängseln  blef 
jag  af  med  mitt  ur,  tungotfeSfa  ta^^^afin 
tVUoni;  om  man  blott  blefve  af  med  lätt- 
jan, jo8  traan  laiefuubeSta  n^allan  faifi; 
det  blir  ingenting  af  med  den  saken,  fiitä 
afiaöta  ei  tute  mitään.  —  B.  efter,  jääbä 
jätteen,  jää^n^i;  (i  täflan)  titpiv^tt^ä;  (fi^-) 
du  blir  efter  honom  1.  blir  honom  efter 
i  ädelmod,  jalc»mielifi)i)be§fä  fina  et  ole 
{)änen  ipevtaifenfa  1.  fina  et  n?ebä  i»ertpja 
l;änen  fan^fania.  —  B.  efter  med,  jääbä 
tata»j.\ajutle;  han  blef  efter  med  sitt  arbe- 
te, t)äu  jäi  tata»|3ajutte  tliöc^iään;  han  blef 
efter  med  sin  betalning,  bäu  nMin^l)tti  mat- 
fuanfa.  —  B.  ifrån  sig,  tiit;etä  (4;tencn),  tii» 
nmStua,  innostua;  (af  hännjckning)  i^aé» 
tua.  —  B.  om  intet,  mennä  mitättömätfi; 
don  saken  blef  om  intet,  fe  afta  meut  mi= 
tättömätft  1.  fii^en  fe  afia  raufefi.  —  B.  till, 
muuttua,  tulta,  tet;bään;  fi)ntt)ä.  —  B.  till 
sig,  (af  f/lädje)   ilaf)tua,  (af  skrämsel)  fäi= 


Bli 


Bl 


55 


fäf)tää,  fätfä^ttjä;  (af  fruktan)  ^setjäSt^ä,  o 
s.  v.  —  2)  !eStää,  ^H)f^ä,  jääbä;  hans  minne 
blifver,  Itänen  inuistonfa  fegtää  I.  :|.n)ft}t) 
taitlvan;  Schleswig  blir  alltid  ett  tviste 
ämne  mellan  Tyskland  och  Danmark 
@(^fe§tt)tg  aina  \!\)\\)\)  viita=ameena  ©afjait 
ja  2^an§fan  HHilillii;  han  är  och  blir  städ 
se  ädelmodig  i  sina  tänkesätt,  f)än  ClI  ja 
cn  aituan  cleuia  ja(c=mie(inen  ajatufftsfau 
fa;  b.  hemma,  jääbä  fetta  1.  fctitn;  han 
blifver  (diijer)  länge,  I)än  lini^nit?  famiHin; 
b.  på  platsen,  jääbä  1.  Udtwix  fota^tentäKe; 
det  bhr  oss  emellan,  fe  olfooit  metbält  fe§ 
fen  1.  feöfenämme,  älä  fano  felfefään;  blif 
mig  ifrån  lifvet!  ä(ä  tule  minua  lä^eHe 
anna  nttnun  oUa  vanf;a6fa;  menfäät  1.  ^i5t 
ftfäät  matfoUiinne ;  lät  b.  det  der!  anna 
tuon  oCa  1.  älä  foSfe  tuotjon;  vill  du  icke 
så  lät  b.,  JDS  et  taf)bo,  niin  ole  taI)tDmat 
ta;  han  blef  sittande,  stående,  [;än  jäi  '\?>- 
tuaHeen,  fetfoaUeen  1.  fetfaatteen;  dörren 
blef  på  vid  gafvel,  oiin  jät  fe^JO^felädcufä. 
—  B.  borta,  jääbä  |?oi§,  oUa  tulematta; 
han  blef  borta  från  sammankomsten,  I)än 
jät  ^oi§  fcfouffeSta  1.  ott  fofouffeen  tule 
matta  1.  ei  tuCut  fofouffeen;  han  for  till 

sjöss,  men  blef  borta  genom  skeppsbrott, 
f)än  Iäf)tt  tnereUc,  mutta  joutui  I^nffaan 
]^aaffi=vifon  fautta;  han  blir  länge  borta, 
l^än  tuit^n^i)  fautoan  ^>oiSfa.  —  B.  hos,  jää= 
bä  (j.fnn)  tt)fi.>;  felet  blir  alltid  hos  honom, 
jnifa  on  ätna  fjänen  ^niofelfanfa.  —  B.  ifrån, 
oHa  (j^ftn)  foSfematta;  jääbä  (j.ftn)  faa= 
matta;  :|3ää§tä  (j^tfin).  —  B.  igen,  jääbä 
jäliHe.  —  B.  inne,  jääbä  fifälle  1.  ftfään; 
jääbä  fetta  1.  fctiiu.  —  B.  när,  oleétetla  1. 
ofeffia  (j.fun)  tt}fonä.  —  B.  på  hälft,  jääbä 
fe§foifeffi.  —  B.  qvar,  se  Qvarblifva.  — 
B.  uppe,  jääbä  iDatuieelfe  1.  iratoeifle.  — 
B.  utan,  jääbä  (j.fin)  faamatta;  b.  utan 
vård  1.  b.  på  slarf,  jääbä  f)u((}aivaf(e  1. 
l^unnifolle.  —  B.  ute.  se  Uteblifva;  jääbä 
Vöffi  nios.  —  B.  vid,  t^;t}ft}ä  (joSfaftn);  tror 
du  att  han  nästa  år  får  b.  vid  sin  syssla? 
uSfotfo  että  {)än  tulelcana  touonna  faa  )f.\y 
\tl'ä.  UHvaSfaufa  1.  faa  :).ntäa  iDirfanfa;  må 
det  b.  vid  det  gamla!  :|)l)fl)föi)n  entifellään; 
det  blir  dervid,  mifä  on  janottu  on  fanot= 
tu;  niin  fe  fummtnfin  ta|3a[;tuu;  jääföön 
fiffenfä  1.  filteufä;  fitä  en  »oi  auttaa;  fiitä 
en  fjuoli;  det  får  b.  dervid,  (i  handel)  men» 
föiju  fit^enj)tntaan.  —  B.  illa  vid,  ^eljäé= 
t^ä. — B.  åter,  b.  öfver,  jääbä  jältfle;  den 
ätande  gör  ej  afseende  på  hvad  som  blir 
öfver,  et  ft)i3}5ä  jääkää  fatfo;  b.  öfver  nat- 
ten hos  någon,  jääbä  j.fun  tt)fo  tjöffi;  han 
ämnar  b  der  öfver  helgen,  vintern,  f)än 
oifoo  ftellä  irtettää  ju()Iaa,  tatoea. 
Blifvande,  a.  (som  blifver)  tuleipa;  (som  för- 
Uifver)  feetötvä,  )5V[l-)»l?«- 


Bliga,  v.  n.  muIfoiHa,  mulfaitta,  muljoltaa, 
muIjoteHa,  tirftStellä. 

Bligande,  n.  mulfoilemiuen,  mufjotteleminen, 
tivfiöteleminen. 

Blind,  a.  (om  menniska  1.  djur)  fofea,  näfe= 
mätön;  göra  b.,  fofentaa,  foftStaa;  blifva 
b.,  fceta  (=fean  1.  =feueit),  fofcntua;  (fg.) 
han  är  b.  för  sina  egna  fel ,  f)äu  ei  näc 
omia  »tfojanfa  1.  l^än  ei  l)uoIt  cmiöta  nji» 
ot^taufa;  det  kan  en  b.  se,  fe  on  ^elp))0 
Vmraärtää,  fen  näfce  fofeafin;  man  måste 
vara  b.  för  att  ej  märka  det,  fe  Ul)t  on 
fe^ofeteä,  fe  tt^t  on  jofaifeu  fäfitettätuä, 
fen  näfifi  fofeafin;  (om  saker)  näfi^mätön; 
b— t  skott,  ruutt=amf)uma  (ifmau  fnobitta 
eli  f^anlitta);  b— t  alarm,  :|.>ettl)mt)8n-l)mäf* 
fä;  b— t  angrepp,  tl}()jä  rljntät)S;  (fig.)  b. 
lydnad,  ef)boton  fnutiatfuuS;  b.  ärelystnad, 
järjetijn  1.  rajaton  fuuniau4;imo. 

Blindbock,  m.  (person)  foffo;  (lek)  foffoifitta 
cIo;  leka  b.,  oM  foffotftCa. 

Blinddörr,  f.  n>aIe=on.n,  faIa=ollM. 

Blindfödd,  a.  fofeana  fvntt)ni)t,  fl?uuljftänfä 
fofea. 

Blindföuster,  n.  toafe=affuna,  ivalenffuna. 

Blindhet,  f.  fofeuS,  näfemättijm^^. 

Blindhugg,  n.  tt){)jä  Itjömä. 

Blindklippa,  f.  fala=fari,  fa(a=fuoto,  um^.n=fari, 
uut1.n4uoto,  ^)uta. 

Blindknut,  m.  um^i=folmu. 

Blindlykta,  f.  \a{o.4ii[}i\). 

Blindmynt,  n.  fufunut  1.  merfitöu  xo^a. 

Blindnässla,   f.   (lamium  album)  ivalfea  ptl^- 

^n;  (galeopsis)^  l^itfife  (=ffeen). 
Blindrote,  m.  rtltii=auffo. 
Blindskott,  n.  se  under  Bhnd. 
Blindskär,  n.  se  Blindklippa. 
Blindsäd,  m.  se  Slösäd. 
Blindsöm,  m.  fafa=ommeI  (4^efen). 
Blindt,  -vis,  adv.  umf3t=ft(min,  jJtmeän  ))ät^in 

1.   :|.nmetn   i?t\\\n,   fift^foft,   liiwin   taatoin; 

skjuta  b.,  amjjua  :>jaIjaaKa  runtt4attngilta; 

(fig.)  umipi^äin,  umiJi=mä(;fääu,  um))t=tof)» 

foon. 
Blindtarm,  m.  (anat.)  um)Ji=fuoU. 
Blink,  m.  rä)3ä^b^6  1.  rä).>ät}ö,  rä^jfä^b^S  I.  rä^' 

fät)§,  iriilal;bu§  1.  totlauS,  tr>ittta^bu§,  :t)iirama; 

i  en  b.,  ijl^beöfä  tcilauffeSfa,  ftlmänn'äpät}ffeg» 

fä;  på  b— en,  toifauffelta,  tuoSfa  :|}aifa8fa. 
Blinka,  v.  n.  rä:päl)tää,   räpl)ttää,   ripfuttaa, 

:|3ilf uttaa,  toilfua,  totlfaiöta;  (som  ett  tecken) 

iéfeä  fifmää  (j.fnHe). 
Blinkfyr,  m.  »ilffu^majaffa. 
Blinkning,  f.  rä^^t^S,  ri^jfutuä,  :>.n(futu3,  XQ\U 

futuS;  ftlmännSfu. 
Blinksuabb,  a.  se  Blixtsnabb. 
Blixt,  m.  ufon4uIt,  letmauö,  letmaffa,  fafama, 

falanja;  på  b— en,  tuoSfa  :|jatfa8fa. 
Blixtfull,  a.  fiintetmmiaänfä  juoftniffi«fa  ofe= 

toa,  fifa=:|3äi8fään. 


56 


Bli 


Blixtra,  v.  n.  isfeä  tutta,  teimata  (=aan),  Iet= 
muta  (=uan),  letnma,  Ietmaf)taa,  falatnoita 
(=tien);  (fig.)  \viial)taa,  toiitai)taa,  xväVåbtää, 
irältäf)tää. 

Blixtrande,  n.  tulta  iéfeminen,  tuleu=i§tu,  Ui- 
mabbué;  (figO  »ilabbuS,  icätä^bl}!?. 

Blixtrör,  n.  'ufon=nuoIt,  uttoien=naIfti. 

Blixtsnabb,  a.  tulen=>t)ilfaS  (»ffaan),  eriucmai» 
fen  mitat: 

Blixtstråle,  m.  ufcn^tult,  ufcn=nuc(t. 

Block,  n.  ^ölffn,  t«tEä  1.  tötfö  1.  tuffl},  föt= 
tåk,  juf;fura,  järtälc,  jävtäiö,  mel^fäle,  möf)= 
färe;  marmor-b. ,  marmeri^järfäte;  (meka- 
niskt verktyg)  »äfi=^tjiirä,  ruf;nia,  paulia. 

Blockad,  m.  (krigst.)  :puntv§,  fulteisja  :|5itä= 
minen. 

Blockarbete,  n.  (jjop.)  (jtjttjin  raSfaö  tt)ö. 

Blockdum,  a.  Cl^o})-)  tii^män  ti}(}mä,  Xcäth 
tttl^mä. 

Blockera,  v.  a.  (krigst.)  fulfea  ('jen),  ^itää 
fulfetsfa. 

Blockering,  f.  se  Blockad;  iulfei§ia  cto. 

Blockfet,  a.  lväfi=W}aa^a. 

Blockformig,  a.  (bot.)  ^Mjöreämäiuen. 

Blockhufvad,  a.  (pop-)  se  Blockdum. 

Blockliufvud,  n.  (fig-,  j}op.)  tcUen  tellc,  lo^ 
mc=t>ää. 

Blockhus,  n.  (krigst.)  ^}UU=lvavu§tu§,  ^uu 
ItnUDitUé;    (infattning  för  blocktrissan)   \v'i 

Blockläsa,  v.  n.  (fam.)  lufea  jutma&ti. 

Blockmakare,  m.  lräfilJ^i3vän=tefijä. 

Blockskepp,  n.  romu4ai»a. 

Blockstor,  a.  (jjoj)-)  tfäti^^iuuri. 

Blocksvärja,  v.  n.  (pop.)  tixcilia  julmaStt. 

Blocktyg,  n.  finunfi,  paulia. 

Blockvagn,  m.  hiovma-rattaat,  tijfhjn-attaat. 

Blod,  m.  &.  n.  1)  »eri,  kppä,  tijrmä;  (stel 
nad  b.)  Ijurme  (een),  buvmetaS  (=aan);  b— en 
sprutade  ur  tummen,  treri  ^uvötut  ^^eufa 
Icéta;  (fy.)  väcka  ond  b.,  »i^agtuttaa,  jun 
tuttaa,  tebtä  tiiijtwmättijmätft;  med  kall  b., 
tplmäilä  i.  raafeaUa  föbämmellä;  han  har 
varm,  ung  b.,  bäneéfä  en  lämmin,  nucvi 
tveri;  vara  af,  hafva  het  b.,  cUa  ).nfainen, 
cUa  ^ifa»ixn{;ainen ;  fadrens  b.  flöt  icke 
hans  ådror,  bäueSjä  ei  ollut  iiäu  mieltä 
eitä  ijän  luentoa;  törsta  efter  b.,  btmota 
(=canj  nievta;  det  ligger  i  b — et  hos  ho 
nom.  l)än  tulcc  fufuunfa;  med  gods  ocl 
b.,  irereflä  ja  cmaijuubeda;  mitt  b.  bör 
jade  koka,  sjuda,  började  komma  i  jäs 
ning,  iverent  rupefi  fnctiumaan  1.  ctin  m 
l^aStumaiflllant;  komme  hans  b.  öfver  ditt 
hufvud!  l)änen  iticrenfä  tulfecn  ftnun  ;?ää( 
tcft  1.  ftnua  taivattccn  bäncn  fuclemanfa 
fe^to;  b — et  är  tjockare  än  vattnet,  cma 
ju!u  cma,  muu  futu  irieras;  2)  (fg-)  fufu; 
han  är  af  kungligt  b.,  bän  ou  funtntaal 
liéta  fnfua. 


Bio 

Bloda,  v.  n.  tBeri^tää,  »erittää;  (f g.)  b.  sina 
händer,  tef)bä  mutl)a  1.  murtiata  {'Han). 

Blodaktig,  a.  iveren=näfi5ineH. 

Bladartad,   a.  iveren=(aatuinen,  teerenmoiuen. 

Blodbad,  n.  treri^fauna,  treren=njuobatu§. 

Blodbestänka,  v.  a.  »eritellä. 

Blodblandad,  a.  »eren^fefainen. 

Blodbrist,  f.  »eren=n?ajau§,  »erettiJm^^S. 

Blodböld,  m.  »crt=)>a^fa,  n>eri=t>ai)e,  njeri=aio8, 
fuisma,  äfämä. 

Bloddrifvande,  a.  »erta^ajaira. 

Bloddropp,  n.  n?eren4i):]|Juminett,  tT5eren=t^3^>u. 

Bloddroppe,  m.  »eri^^ifar,  tr>eri=)3iiara. 

Bloddränkt,  a.  »ertétctt^,  U?erittl)nt)t;  (fig.) 
b.  land,  stad,    maa,  fau^unft,  joSfa  palio 

afutfaita  en  todettu  1. ^>atjo  »erta  on 

iBuebatettu. 

Blodfana,  f.  »ert^i^J^Ju;  (fig.)  strida  under 
Christi  blodfana,  färftä  friStin^UJiten  UJUOtfi, 
»uebattaa  »ercnfä  Méttn^uéfon  tabben. 

Blodfink,  m.  se  Domherre. 

Blodfläck,  m.  tveri=^tltfa  1.  ^^tltfu. 

Blodfläcka,  v.  a.  teerellä  tal;rata  (=aan). 

Blodflod  1.  flöde,  n.  ^urmitto,  »eren^juoffu. 

Blodfiill,  a.  irerereä,  werellinen;  blifva  b., 
»erefjti^ä,  »ert^ä. 

BlodfuUhet,  f.  tecrewijijS,  fterclli|^ij6. 

Blodfärg,  m.  jveren=tartöa. 

Blodfärgad,  a.  »erinen;  (fig.)  i»eruru§fca. 

Blodförlust,  f.  ttteren=ttjuoto. 

Blodgirig,  a.  -girighet,  f.  se  Blodtörstig, 
Blodtörstighet. 

Blodgorr,  n.  se  Blodgår. 

Blodgräs,  n.    (senecio  vulgaris)    )3tl^a=tcillatfo. 

Blodgäng,  m.  ^^unainen  tauti. 

Blodgar,  n.  se  Blodvar. 

Blodhosta,  f.  -hostning,  f.  n^eri-^Sfä. 

Blodhund,  m.  »eri=feira. 

Blodig,  a.  ircrincn,  burmcinen,  le))i>äinen;  b. 
om  munnen,  fuu  hjeriöjä;  blifva  b.,  tt)e= 
reätpä,  »eritttjä;  (fig.)  kläda  b.  skjorta  för 
fäderneslandet,  txutobattaa  toerenfä  ifän= 
maan  fobaöfa;  gråta  b — a  tårar,  itfeä  mitä 
fatterim^ia  fii^neleitä. 

Blodigel,  m.  iilt,  itliätuen,  treri=mato,  n>eren« 
imijä,  imi=mate;  (fig.)  fanjan=ra[ittaja;  jul= 
ma  pariffa. 

Blodighet,  f.  JreriintiS. 

Blodigt,  adv.  (fig.)  ^irmuifegti,  julmasti. 

Blodkaka,  f.  »eren-matfa  1.  =^biu  («timen). 

Blodklimp,  m.  u^eri^fetfarc  (=eenj. 

Blodkorf,  m.  »eri=ma1fara. 

Blodkräkning,  f.  toeren^cffe  (=een). 

Blodkärl,  n.  iceren^^jefä,  teerentie,  teeren» 
tiel)^!e  (»ffcen). 

Blodlefver,  m.  treren=maffa  1.  »^bin  (»timen); 
se  Blodklimp. 

Blodlutsalt,  n.  (kem.)  weri--fucla. 

Blodlysten,  a.  se   Blodtörstig. 

Blodlystnad,  f.  se  Blodtörst. 

Blodlös,  a.  teeretijn. 


Bio 


Bio 


Blodlöshet,  f.  tvievettc:m)t)3. 
Blodniassa,  f.  toeri,  faittt  ivcvt,  locre^Stö. 
Blodmjölkiiing,  f.  U^^CVCU-läbtö. 
Blodomlopp,  n.  u^ercn^fulfit. 
Blodppiiijiiigar,  m.  pl.  imtrl}a=ra[)vit. 
Blodpink,  m.  ivevinen  hifi  I.  luivtfa. 
Blodpinkiiiii!,',  f.  tveven^eittc,  liicven^fuicmi» 

ncit  1.  =unrtiaii«. 
Blodpiss,  m.  -pissning,  f.,  se  Blodpink,  Blod- 

piiikning. 
Blodregn,  n.  ^uita^abe  (-teen). 
Blodrenande,  a.  n}even4nit!t?k>taum. 
Blodrening,  f.  ivcrci^l^ubbi^tiu^. 
Blodrik,  a.  se  BlodfuU  ' 
Blodrot,    f.    (puttniilla    tormentiUa)    rätliHiuä' 

hmlfxilx. 
Blndrotsort,  f.  se  Blodrot, 
Blodröd,  a.  iBert=^unainen,  lrcrt=niöfca. 
Blodrödhet,  f.  tocrt4nniai)iuK^,  ircvtriiötcaö. 
Blodrör,  n.  (anat.)  Uteveu=ticbl)te  (^tfccn). 
Blod.sband,  n.  (fig.)  I;euiicIaiuuK^,  lufiilaifiiit^; 

höra  tiil  samma  b.,  f»(la  ,l}l)tä  lufil^pcraä. 
Blodsdom,    m.   (jiij.)    !uc>lciita  =  tuomic,    WKxV- 

tuomto. 
Blodsdomstol,  m.   (fig.)    tuomio  =  if'tuiiT,    jofa 

iilciu  u^a^tc^  cifciitta  ja  tf^mifvijttä  tiunnitfec 

fiiclejnnaii;  uievi  =  tiuMniciétutn,   lnvimi=tuo= 

nucii^tuin. 
Blodsdroppe,  se  Bloddropjie. 
Blodsfrände,  n. ivcvcUtneii,  fjeiiuolauicu,  fufii= 

lainen. 
Blodsfriindskap,  f.  I;eimc(ai)uu?,  fitfufaifiuiö. 
Blodsfvänka,  f.  itaie=fufulainen,  iiaiS^UKrcöi» 

ncn. 
Blod^torvandt,    c.    se    Blodsfrände,     Blods- 

frunka. 
Blodsförvandtskap,  f.  se  Blodsfriindskap. 
Blodshäjnd,  m.  lvevcu=fo^to. 
Blodshämnare,  m.  irevcn^fc^Staja. 
Blodskam,  m.  rutfauS,  fuhinnitiaif?,  fnfon-atlo. 
Blodskuld,  f.  iveri^iuelta,  nmv(;a=)in)lliiin}»?. 
Blodskändande,  a.  rutfainen,  jutu-^nitiaiucn. 
Blodskändai-e,  m.  rutfa,  fuhiu-ittfa. 
Blodsot,  ni.  Vuna4auti. 
B^odspillan,  f.  ivcrcn-liniobatiK^. 
Blodspoit,  m.  ivcrcn=fefainen  fi?lfi,  lueri^ivlfi. 
Blodspottning,  f.  ioeren=ivlf»?,  K>ereu4i?lfenu= 

nen. 
Blodspriingd,  a.  vocri^tälvä,  »crinen;  jrcritti}» 

ni)t,  iöfnincu. 
Bk>dspär,  n.  tvcrtieu  jatan  jälti;  ivevtfct  jäljet 

1.  inevfit. 
Blodsregeiing,  f.  t)ivmu4;aKitU§. 
Blodstallning,  f.  (oin  hästar  och  liosknjjgdjnr) 

se  Blodpinkning. 
Blodbten,  m.  :tjuna4ii»i,  ^5nna4iitii. 
Blodstiila,  f.  se  Blodrot. 
Blodstillande,  a.  tveren^ajettiTwajlvercn^fulfetim. 
Blodstillning,  f.  ttjeren=aietu§,  ^fcvcu^nltenii» 

nen. 

Sretiskt-Finsht  Le-rilxcm, 


Blod-tinn,  a.  Uunx^tä   :|>aiimiHa,  ivcre^tä  tät)* 

tcKiincn. 
Blodstinnhet,  f.  U'cvi=täl?teläi)l)t)?. 
Blodstockning,  f.  n^evcu  lulfeutumtncn. 
Blodstrimma,  f.  »iHn-i-jiiLMit;  naavnia. 
Blodstrimmig,    a.  Jrevi  juoninen  1.    jucneöi» 

uen,  n>evi-jncnniincn. 
Blodström,  m.  ffiy-)  li''cri=1xnvta. 
Blodstiinka,  v.  a.  ivevivtää,  viiic^h^ttää  )i>eriin. 
Blodstänkt,  a.  u^cviij|ä  i>lciua,  lierinen. 
Blodstörtning,  f.  ivcvi-fobtaui?,  ivcren^f^tftj. 
Blodsugare.  m.  ircvcn^ntijii,  jältiijii;  (fig-J  se 

Biodigei  r/i/-; 

Blodsutgjutelse,  f.  iveien=lintot>atHS, 
Blodsvall,  m.  iiievi4öhiincn  paxtUx. 
Blodsvett,  m.  it^erincn  ^tfi  (f;ien). 
Blodsyulst,  ni.  Jocri^^al^fa,  lven4^aiic. 
Blodsår,  ji.  irevi^liaaiva. 
Blodtoppar,    ni.   pl.    fsawiywiso; 6a    offidnalis) 

^>cl;ian  In|>t)ic. 
Blodtoppsört.  f.  se  Blodtoppar. 
Blodträ,  n.  ).>nna4nut,  irevi^nm. 
Blodtörst,  f.  uieien^Ijimc,  Uiercn=jano,  )i)cv'i= 

ivinnua. 
Blodtörstig,,  a.  UKn'cn4)inn.nncn,  u^erta  fjttnoa- 

iva  1.  jancaam. 
B'odiörstig!iet,  f.  se  Blodtörst. 
Bloduttömning,  f.  )vercn4aSfu. 
]];od\ar.  n.  iveri^un^Jtva. 
Blodvassla,  f.  -vatten,  n.  n>eri=)oefi  (=ben). 
Blodvite,  n.  (Ingt.)  ivcvi^naarma,  U'evi=f)aatt»a. 
Blodvittue,  n.  ivevi=tobii5taja,   nuul;an=tobi§' 

taja;  ntavttl)l)n. 
Blodåder,  f.  nun-i=inont,  lav^hi^inoni. 
Blodätande,  a.  iverta  ft)Lnvä. 
Blodätare,  m.  t^^eren=jt}cjä. 
Blodört,  f.  se  Blodrot. 
Blom,  se  Blumma. 
Blomartad,  a.  fuHanvainfU, 
Blomax,  n.  (bot.)  lufmMabtä. 
Blombildning,  f.  hitfintinen,   fufoistuminen', 

(om  säd)  I;ettminen,  f^ebelnuntjcmincn;  (i^jelf- 

va  bhmmian)  futfa. 
Blomblad,  n.  (bot.)  faHa4eI;ti. 
Bloniborst,  m.   &  u.  se  Agnborst. 
Blombräm,  n.  (bvt.)  terä^reunuS. 
Blombukett,  m.  iuffa=ftel)htva   1.  =fimV'|.m. 
Blombärande,  a.  (bot.)  fnfallinen. 
Blomdoft,  n.  &  m-  hiKa=tct)n;  lnfan4;aju. 
Blomfjäll,  n.  (bot.)  Betoc  (-peeu). 
Blonitioek,  m.  (bot.)   favja;    allmän   b.,  cmä= 

farja;    enkel  b.,   favjnfta;   sammansatt   b., 

favjaSto. 
Blomfoder,    n.    (bot.)   luev(;c;    yttre    b.,   ulfo-^ 

irevfio;  inre  b.,  fifä=)rcrl;c. 
Blomfoderblad,  n.  {bot.)  )xzx\}t!Åi\}{\. 
Blomfoderfjäll,  n.  (bot.)  nierl;o4)elme. 
Blomfoderskal,  n.  (bot.)  Iver^io-afana. 
Blomform,  m.  fufan^nuioto. 
Blomformation,  f.  se  Blombildning. 
Blomformig,  a.  fufan^mnotoinen. 
8 


58 


Bio 


Bio 


Blomfiö,  n.  SO  Blonisterfrö. 
Blomfäbfe,  n.  (l,ot.)  MUÅo.\\\,  futfa  traifi. 
Blomfästninir,  f.  (Inii.)  fiifaii  Eaniicituct. 
Blomglandei,    m.    (Iint.)    filfia -iiIkMU,    tllffa 

Blonigyttiing,  f.  (hnt.)  !uffan-V}(;mä. 

Bloniholk,  m.  (bot.)  fe[;tc. 

Blomhiifviul,  n.  (Imt.)   nH}fevö. 

Blomhylle,  n.  (bot.)  fc(;ä;  inre  b.,  fifiti?4cbii; 
yttre  b.,  uUo=fe()ä. 

Blomhalk,  m.  se  Blomhnlk. 

Blomliänge,  n.  (bot.)  fiitta=rV^iä(e. 

Bloinhölster,  n.  (bot.)  fctclo. 

Blomhulstersf.iste,  n.  (bot.)  fctclos^jcfiju?. 

Blomkalk,  m.  (bot.)  hi(.ni. 

Bloiukalksborst,  m.  (bot.)  fnjMufufaiteil. 

Blomklase,  m.  (but.)  terttu. 

Blomknippe,  n.  (bot.)  iviubfo. 

Blomknopp,  m.  (bot.)  fiitaii^HMmi,  fitffa-|'il= 
mtffo. 

Blomkolf,  m.  (bi,t.)  VuifcU\ 

Blomkorg,  m.  (bot.)  fcip^nlc,  tittac-to. 

Blomkrans,  m.  (but.)  ficljfliva;  se  Blomster- 
krans.   ■ 

Blomkrona,  f.  (bot.)  terä;  .-ambhulig  b.,  \)\)- 
bt§4cl)tineu  terä;  fribladig  b.,  eri4cl)tiueii 
terä;  tili  en  del  fril)ladig,  tili  en  del  sam- 
bladig  b.,  eVä=wl;tiueit  terä. 

Blomkruka,  f.  futfa=aetia  1.  -ruiiffii. 

Biomkäi,  m.  luffa^aali. 

Blomlik,  a.  se  Blomformig. 

Blomläpp,  m.  se  Blombräm. 

Blomma,  f.  tutfa,  fuffanen;  (i  a.r)  kbclmä; 
stå  i  b.,  fuffia;  konstgjord  b.,  tefo^fuKa; 
(fig.)  b.  i  ett  ägg,  niunait  ru^jfea;  b.  pä 
en  böld,  ^jaBan  filinttfc;  din  syster  ur  i 
b — n  af  sin  skönhet,  fifarefi  cit  [)cmVeim= 
mällänfä;  din  kusin  dog  i  sia  b — a,  i  sin 
ålders  b.,  i  b— n  af  sin  ålder,  i  ungdo- 
mens b.,  ferffufi  tucli  fiifotétauHitta  iäUäu= 
fä  1.  ifäujä  I;citecllä  1.  tiifciftiifjcx^iauia; 
hans  fader  är  ännu  i  b — n  af  sm  ålder, 
Itänen  iiänfä  en  irtefä  täi}bee|ä  ifänjä  fi:= 
foiétutfeéfa;  b— n  af  ridderskapot  hade  dit 
församlats,  rttartötcn  ^.^arat^iöto  cU  finne  to= 
focntununna;  han  är  b— n  för  alla  dan- 
sörer, f)än  cu  mitä  ^^ar9atm^na  tane^fijoita. 

Blomma,  v.  n.  tuftia,  fufoi^taa;  (om  säd) 
^etiä,  I;ebetmöitä  (=tfen);  b.  om,  fuftia  tctö- 
tain;  b.  ut,  fuloiötua;  (jig.)  vattnet  b— r, 
»refi  märfii. 

Blommande,  u.  se  Blomning. 

Blommera,  v.  a.  (vid  oä/ning  o.  s.  v.)  hu 
fittaa. 

Blommerad,  -mig,  a.  htfifaä  (-ttaan),  hifitettu. 

Blommering,  f.  futittamiiten;  fcriötuö=tutat. 

Blonimist,  c.  !itfan--rafa§tajia;  te!o=futfaiu  >val- 
mietajo. 

Blomning,   f.  fuffiminen,   Iu!oi§tUé;    (sädens) 

tjitimmn,  l;ebclmöitfeminen;  (vattnets)  mär» 


fiuiincn;  0ig.)  hans  dotter  är  nu  i  sin  b., 

bänen  tt^ttärenfä  on  nijt  fauniimntaCanfa. 
Blomningsperiod,  m.  se  Blomningstid. 
Blomningssätt,  n.  (bot.)  httotétu?. 
Blomningstid,  m.  !ltffima=aifa;  (sädens)  f)Ctimä= 

aita,  i;ebelmän  =  aifa;  (jig.)  {ufoiStuömita. 
Blomnystan,  n.  (bot.)  ^.mUerc. 
Blomparterr,  m.  se  Blomsterparterr. 
Blompip,  m.  (bot.)  terä^nlli. 
Blompotta,  f.  htffa=av^tia  1.  )icttu. 
Blomqvast,    m.  C^o/.;  buiötUc;  se  Blombukett. 
Blomqvist,  m.  se  Blomstjelk. 
Blomrik,  a.  se  Blomsterrik. 
Blomruska,   f.  tuffa=fimppu;    (bot.)  se  Blom- 
vippa. 
Blomsamling,  se  Blomstersamling. 
Blomskaft,  n.  (bot.)  futfa4^erä. 
Blomskärm,    n.  (but.)  futJJUé;   yttre,  inre  b., 

u(lo=,  ftfä'fnoju«. 
Blomskärmsblad,  n.  (bot.)  fuejuS4c]^tt. 
Blomskötsel,  m.  se  Blomsterskötsel. 
Bhjmslida,  f.  (bot.)  tUp^i. 
Biomspindel,  m.  (bot.)  fuffa=ivarfi,  Iaf.\rffo. 
Blomspira,  f.  (bot.)  {;artfo. 
Blomstam,  m.  (bot.)  se  Stängel. 
Blomster,  n.  tuffa,  fuffaneu;  fori?tuS4uffa. 
Blomsterartad,  a.  fuffamatncn. 
Blomsterband,    n.    fuffa  =  fibe,    fuffa^fiemura, 

futfa=lxn)i>. 
Blomsterbeströ,  v.  a.  se  Blomstei'strö. 
Blomsterbindel,  m.  fu!fa=feVpeIe  (=een)  I.  irviJ- 
Blomsterbukett,  m.  se  Blombukett. 
Blomsterbädd,  m.  se  Blomstersäng. 
Blomsterbägare,  m.  fuffa4nfari. 
Blomstei bärare,    m.    -rerska,    f.    !uffaiu»fan» 

taja. 
Blomsterdal,  m.  (poet.)  fuffainen  cnelma. 
Blomsterdoft,  se  Blomdoft. 
Blomsterformig,  a.  fufau=muotoiueu. 
Blomsterfrö,  n.  fufau-ftemeu  (=uen). 
Blomsterfält,  n.  fuffa»feto. 
Blomstergirland,  m.  se  Blomsterbindel. 
Blomstergudinna,  f.  fuffa=juma{atav  (=ttaren), 

fufatar  (»ttaren). 
Blomstergärd,  ni.  tuffa=tarl)a. 
Blomsterhandel ,  m.  futta'faup).''a. 
Blomsterhandlare,  m. -lerska,  f.  fuffain»fam)= 

fjiaö  (=aan),  futfa=tauvpia?. 
Blomsterkedja,  f.  (Jig.  o.  poet.)  fuffa^^Hntja. 
Blomsterkuippa,  f.  fuffa=fiinp).nt. 
Blomsterknopp,  m.  se  Blomknopp. 
Blomsterkorg,  m.  fu£fa=fori,  futfasfef^fa. 
Blomsterkrans,   m.    tuffa  =  fiel;fura   1.  -fej-^^ele 

{-'ten). 
Blomsterkrona,  f.  fuffa=fruunu. 
Blomsterkruka,  f.  se  Blomkruka. 
Blomsterkunnig,  »kännare,  m.  fuffain=tuutija. 
Blomsterkunskap,  f.  -kännedom,  m.  fuftaiu- 

tunteniinen. 
Blomsterland,  m.  fuffa^maa. 
Blomsterlik,  a.  se  Blomsterformig. 


Bio 


Bio 


59 


Blomsterläger,  n.  (puat.)  tuffa  liniobc   (-teen). 
Blomstermossa,  f.  (aplachnum)  ruuuu-iamuial. 
Blomstermälare,  ni.  tiifauäiiiaafavi. 
Blomstermåleri,  n.  fufan=niaalaanuueu. 
Blomstermålning,    f.    fufau=maalauS;    filfait= 

maalarin  ammatti;  fuffa=taulu. 
Blomstermånad,  m.  ,toutc=fnn. 
Blomsterodlare,  m.  !fntau=^linlielijä. 
Blomsterodling,  f.  tntan-n^iliefl;ö. 
Blomsterpark,  m.  fuffametfi^tii. 
Blomsterparterr,  m.  tnfanfa§iratnö=paifta,  fnf- 

fa^^avtervi. 
Blomsterplan,  m.  fuffa  fcnttii. 
Blomsterplockare,  m. -kerska,  f.  fnfan^Hnmiia. 
Blomsterprakt,  f.  fntfa-foveUi^. 
Blomsterpryda,   v.  a.  fntiKa  fauuiötaa  1.  !d- 

riétaa. 
Blomsterprydnad,    f.  fntfa^fauniétn^^,   fuffa» 

foriStuS. 
Blomsterqvarter,  n.  (trädg.)  fuffa^ofa^to. 
Blomsterqva^t,  m.  se  Blomqvast. 
Blomsterrabatt,  m.  (Irudij.)  fuffa-peucscv  (=fe= 

ren). 
Blomsterrik,  a.  fufaö  (»ffaait),  fuffaifa,  fuffa= 

fta  täl)nnä  clcipa. 
Blomsterrike,  n.  (poet.)  fuffaiu=U>aItafunta, 
Blomstersamling,  f.  fnfaStC,  fuffa^joufto. 
Blomstersirat,  ni.  fufitn§=fori^tu^. 
Blomsterskötsel,    m.    fufan=fav^UHttUi^,    futan- 

l;oito. 
Blomsterstickare,  m.  -kerska,  f.  fnfan^futcja. 
Blomsterstickning,  f.  fufau-fubelmue. 
Blomsterströ,  v.  a.  fufittaa,  fuftlla  ft}hwää. 
Blomsterstycke,  n.  fufta=taulu. 
Blomstersvärm,  m.  fufan  eufi  ^ml)feami[e§fa 

feiioäallä  ^.•tejäiJtänfä  läl^tcani  mcl;iläiö4\aviin, 

futfa--mei;iläis^^■^nl^i. 
Blomstersådd,  a.  futttettu,  fnfitcltu. 
Blomstersäng,   f.  (trady.)    tutta  favfa,    futfa» 

paUta,  fuffa^^entfi;  (/«'f^Jfiiff^J-lviii^bc  (4een). 
Blomsteitecknare,  m.  !utan=fuii.Hiaja. 
Blomsterteckning,  f.  fuEan4uaiauci;  fuffa-fu» 

hjat. 
Blomstertid,  m.  fuffa=aifa,  !ufoiötu§=aifa,  fuf= 

fima>aifa. 
Blomstertrakt,  m.  fuffa4''aiffa,  fuffa^maifema. 
BlomsterträdgRrd,  m.  se  Blomstergård. 
Blomsternrna,  f.  futfaniuma. 
Blomstervas,  n.  futfa=af'tia,  fuffa^imafi. 
Blomstervän,  c.  fuffainnMfa^^taja. 
Blomsterväxt,  f.  fuffa=faSn?i,  fuffa=fa§bu. 
Blomsterälskare,  m.  -rinna,  f.  fufau^rafaStaia. 
Blomsteräng,  f.  fuffa^nurmi. 
Blomstjelk,  m.  (but.)  tuffa4Krä. 
Blomstoft,  m.  (bof)  fiite4uUl?. 
Blomstra,    v.  n.  fuftia,    fufoiStaa,   Icitfcttaa, 

leitfcteHa;  b.  upp,  se   Uppblomstra. 
Blomstrande^  n.  se  Blomstring;    adj.,  fufciS» 

tallia;  (jig.)  en    b.  ungmö,  aieretvä   ucito; 

b.   kinder,    ^clcivät    poéfet;    vara   i   sin   b. 

ålder,  oUa  fufoiétaiDaéfa  1.  ^jaraaSia  iäsfäufä. 


Blomstring,  f.  se  Blomning;  (fij)  nu  är  som- 
maren 1  sin  fulla  b.,  nl)t  fefii  on  täi)bellään. 

Biorastringsperiod,  -tid,  se  Blomningsperiod, 
-tid. 

Blomstängel,  ni.  se   Stängel. 

Blomsvalg,  n.  (bot)  fuffa^nielu. 

Blomsvaiis,  m.  (bot.)  )l}ferö. 

Blorasvepe,  n.  (bot.)  fuffa^iparué. 

Blomtofs,  m.  (bof.)  tUpiu. 

Blomtopp,  m.  (bot.)  se  Blomspira. 

Blomvas,  m.  se  Blomstervas. 

Blomvass,  ni.  (btitomus  umbellatus)  rimpi,  jarpa. 

Blomverk,  n.  (bijgijii.  k.)  fufitU^^4oriv^tUJi,  fu= 
fitufjet. 

Blomvippa,  f.  (bot.)  ri.n)f;t). 

Blond,   a.  lualtca-tuftaiucu,  »vatfcanierineu. 

Blondin,  f.  Umlfca  unnincu  nainen. 

Bloss, n.  tiili-foitto,  iintiu,  iotnio;  (pg.poet.)  nat- 
tens, fistels  b.,  i)öu  tijnttilät  l."tucl)utfet,  tai» 
Ivon  fiifuiiHiifct  1.  täf;ti)ct. 

Blossa,  v.  n.  leimuta  (=uan),  roi()uta  (ntan), 
öUl)tä  (»V^Jlt);  b.  ujip,  se  Uppblossa;  (om 
kinder)  cUa  tuli4niuaifina;  b.  upp,  ^unaS» 
tua,  pnnel)tna,  punat;taa;  (fam.)  b.  och  rö- 
ka, se  Bolma; —  v.  a.;  b.  eld  och  rök  i  an- 
sigtet.  pa  någon ,  ^nipuSta  )5ul;aUaa  tulta 
ja  fanina  jentun  filmiin. 

Blossande,  n.  (eimuamiuen,  roi()uaminen;  (fy-) 
tnli4ntnaifnu8;  (fam.)  se  Bolmande. 

Blossare,  m.  se  Bolniare. 

Blossning,  f    se  Bolmande. 

Blöt,  n.  (offer)  h)i)tiämincn,  Iwlittäntinen,  h^i)- 
liti}S,  ui^raamincn. 

Blota,  v.  n.  h}i)litä  (4än),  Ivijlittää,  uljxcita 
(=aan). 

Blott,  a.  alaeitou,  paljaS  (nian);  b.  och  bar, 
rikaton,  rij-Htlceton,  (/?</.;  anl^iton;  b.  och 
bar  oförsigtighet,  )3aljaöta  1.  fulaa  Waxo-- 
mattcmuutta. 

Blott,  adv.  ainoa^ti,  aincaStanfa,  t»aan;  den- 
na Hicka  anses  icke  b.  för  vacker,  utan 
äfven  för  god,  tätä  tt)ttöä  ei  aiuoaötanfa 
pibctä  fauniina,  Mwan  I^vnninäfin;  b.  och 
bart,  aincaf^tanfa,  ijffinäufä,  ei  muuta  1. 
muita  fuiu. 

Blott,  b.  att  eller  Om  b.,  konj.  iai)ia,  fuiu 
\va<xn,  jo§  1.  jal^fa  iuaan. 

Blotta,  v.  a.  ala^taa,  paljat^taa,  riifua;  (fiy.)  il- 
moittaa, antaa  ilmi,  paljastaa;  olyckan  har 
b — t  honom  på  allt,'toUHi  ouui  on  ^äneltä  toie* 
ntjt  faiffi;  (miUt.)  jättää  [nojelutietta;—  b. 

sig;  v.  r.  (a/taga  hu/cudbunadeii)  ^Jaljaätaa 
^äänfä;  jag  har  alldeles  Ij— t  mig  för  din 
skull,  finun  tä[;te[i  olcn  tvt^jentän^t  fofo 
ral;a=fuffaroni. 

Blottad,  a.  )>alja8tettu,  paljaö  (=aan),  alas- 
ton; han  är  b.  på  vänner  och  slägtingar, 
I^äneCä  ei  ole  i)ötätoiä  eifä  fufulaifia. 

Blottande,  n.  :tJaliagtaminen,  ^laljaStuö,  alaS» 
taminen. 

Blottställa,   v.   a.  altiStaa;   man   b — ller  ho- 


CO  B  1  o 

nom  för  fara,  I)cittälvät  1.  jättätoät  ^ällCt 
ivaavan  altiifft;  b.  &jg,  v.  r.  l)cittäi)tl;ä  (jon= 
fin)  altiifft. 

BlottstäUaiule,  n.  altiötamtiicit,  altiitft  Iieittä* 
mineii  1.  jättäminen. 

Blund,  ni.  tovffn,  tcrfabbu?,  nnfal;bu?,  uinaf;= 
but^,  filman  nmmic^tne;. 

Blunda.,  V.  n.  tunffua,  tLn-fa()taa,  torffaitta,  f)or= 
tua,  nntaf;taa,  ninabtaa,  elia  nnfuffiöia;en  far 
b — r  ofta  för  t^in  sous  la^tL-r,  ufcin  ifä  ei 
fjaiDaitfc  Ijcifanfa  ^.ml)cita;  1  ui.«mann(ni  b— de 
för  granngårdens  bränvinsbranning,  nimtf'= 
mies  ci  cUut  näfcannänfä  naapnri>talcn  Uni= 
nan^H^tttca;  brudgummen  b— r  för  sin  bruds 
fel,  i)vfä  ci  pa\K  l^nDlcfjcen  morfiamcnfa  nn^ 
foja  1.  ei  l;noli  m— nfa  iinoii^ta. 

Blundande,  n.  -ning,  f.  tcvtnnta. 

Blus,  m.  .|:äällv§4mita,  mcffo;  (i  Inljard)  ^>U?ft. 

Bly,  n.  i\)\\\)ii  af  b.,  bly-,  h)iii}tnen,  Iviji}^. 

Blya,  V,  a.  I^iji)tä  (=l)än),  Ivijvttää. 

Blyaktig,  a.  i\)\\\)\\  lavamincn. 

Blyarbetare,  m.  h)ijiu)cp^'ä. 

Blyarbete,  n.   h)ijl)=falu. 

Blyartad,  a.  It)iji)n  ta).\tincn,  lvijt)n4ainen. 

Blybruk,  n.  Il)ijl;n-nntfi. 

Blyerts,  m.  hjijji^^iun,  fäv|>än=tilxn,  U)l)crtft. 

Blyertspenna,  f.  U}iil)S4\innä,  lvijt)4miä. 

Blyfärg,  m.  Ii)ijvn=fanva,  bavmaan^ini. 

Blyfärgad,  a.  l;armaan'fininen. 

Blyförgiftning,  f.  It^tfl}  niVvfl)tVv. 

Blyg,  a.  fainc,  uje,  njoötcteiva;  vara  b,  fai= 
nostella,  ujoilla,  iijoötcUa. 

Blygas,  V.  d.  l)äuictä  (=Vcän),  l)ä\vl)Stellä,  fai- 
nogtetta,  ujoötcaa,  ujotfua,  önnäl;tvä,  hv- 
nästl)ä;  (minua)  l^änjcttää. 

Blygd,  e.  häpeä,  t;äi^V•,  (fudsluJtiar,  mannenis) 
fiittimct,  bäptt;  (qnnnans)  fi^nuvttimet,  liä^n). 

Blygdben,  n.  häpl)>lun. 

Blyghet,  f.  fainout^,  ujcui^. 

Blygjutare,  m.  Itjijljn-Umlaja. 

Blygsam,  a.  f;än>eliäS  (»ään),  taiuc,  faSfina, 
ujeliaö  (=aan),  ujcStelcnM,  njeffuaHi. 

Blygsamhet,  f.  (^älvcliäifvi;'?,  taiucuS,  ujovMc» 
lenjaifuuiS,  ujof)nwaiiuuS,  ujcliaiiuuS;  af- 
fekterad b.,  teci?tcnnclti)  ujon»?. 

Blygsamt,  adv.  l;äiveliääv^ti,  lainoSti,  lo-ip 
naStt. 

Blygsel,  m.  \)l)?^,  l;ä^eä,  iMinähbtJx^. 

Blygsellös,  a.  f)ä)pcämätcu,  l;äaivtön, 

Blygsint,  a.  se  Blyg,  Blygsam. 

Blyhaltig,  a.  ll)ijl)u=icfaiitcn. 

Blyhvitt,  n.  lfl}ijv=muta,  hjt^UMlti. 

Blykula,  f.  a}iji)4unla. 

Blylod,  n.  h;ijt}4ucti,  ll)ijl;  ^linc 

Blysnöre,  n.  lnctt»nnera. 

Blystöpare,  m.  se  Biygjutare. 

Blytung,  a.  l^ijl)n  raöfaö  (=aan). 

Blytyngd,  f.  h)ijt;4^aiuo. 

Blytacka,  v.  a   )3eittää  (tattca)  h)iji)=petleillä. 

Blyvatten,  n.  Il^l;4t)efi. 

Blå,  a.  fiuiueu;  (fig.)  siä  b.  diinster  för  nä- 


Blä 

gon,  i  ögonen  på  någon,  l)uifaiöta  1.  fofai8> 
ta  filmat  j. tulta;  (poet.)  det  IJla,  fiui4a!i  (=en). 

Blåa,  v.  a.  ftnittää,  finctä  (H\in\ 

BlAaktig,  a.  finenuä,  finenni,  finenväincn,  fi» 
nertänni,  finiicn»ivi.M^?a. 

Blablek,  a.  fini-talpea,  fiui->vaalca. 

Blabruu,  a.  fininu^tea.     , 

Blabuk,   m.   (iin/rtilltis  uHyiiivnir)  jncluffa,  JUO» 

mutta,  inoicuffa. 
Blåbär,  11.   (iiiijrtillus  nupa)   mnstitta,   mué» 

titaö  (4taanj. 
Blabärbbuske,ni.-ii,-.  n.  mn^^tifta^Kufai*  (  aau). 
Blåelse,  f.  finineu  täitfcli)t%  fiui-tärttclv^. 
Biaflammig,  a.  fini^ltcftincn. 
Blalläckig,  a.  fini^nlffnincn. 
Blafiit,  m.  .-^e  Fiskljuse. 
Blafärg,  m.  fiui,  fini^minc  (=ecu),  fini=taviva, 

ftni=>XHiri. 
Blafärga,  v.  a.  ftnittää,  fiueta  (=cän). 
Blafäigare,  m.  finittäjä,  finifen=^aiitaja. 
Blalirgning,  f.  finittäniineu,  fiucäminen. 
Biägrå,  a.  fiui  bavmaa,  fini'l;allatt)a. 
Blagrön,  a.  finilvibcriä. 
Blagibbar,  m.  (but.)  se  Blåklint. 
Blågul,  a.  fini-fcltaincn. 
Blaguld,    n.    (pulctininium    ccurulcum)    UUvmcit 

ftni4at»a. 
Blahake    1.  Biahakesängare,    m.  (»jjlcia  sue- 

cicii)  finiviuta^evttu.^ 
Blåhallon,  n.  (luhus  ccvuius)  fini^lBatutfa. 
Blaliallon.'buske,  m   ftnift)atufta=^^cnlaä  (saan). 
Blaliatt,  m.  (Aucci><a  juatensix)  ^.nirtc=junri. 
Biåhvalf\et,    n.    (poat)   taiivaan  tanfi,  iliuan 

tauft. 
Blålivit,  a.  fiui=>valfca. 
Blåklint,    ni.    (cenratuea  c,ynnus)    clD=fauuctfi, 

elo4utla,  ruiö-tutfa,  fini=tauno. 
Blåklocka,  f.  (tampdnala  rotundifolia)  fi^fan^ 

fcllo,  f)avatun4;attn,  fini  fello,  'ia|.^^n4ellc. 
Bläkorp,  m.  I.  Blåkraka,  f.  (coracias  ganu- 

ho  fiui-närbi. 
B.äkulia,  f.  l;ttto,  Ijiitcla,  lunua. 
B.akunter,  m.  (aliiunt  culg^u;-)  ncibon-tieli. 
Bhikal,  m.  (bi  asaicn  sabtHk-dJ   fini=taali. 
lälaleia.  f.  tina^aivi. 
Blanies,  ru.  (juti ii-i  cieiu'fiisj  fini=tiainen. 
Biåmäla,  v.  a.  maalata  (=aan)  finifeffi. 
IJläm  :rke,  n.  ^e   Blånad. 
BlAna,   v.  a.   finctä   (H\in),  finittää;   v.  n.  fi= 

nisJtVä,  fincvtt)ä;  (om   nfagsna  fbremal)  fin-' 

tt)ä  (»nut^n),  fiutää. 
Blånaeke,  m.  t^e   Grisand. 
Blånad,  f.  mu^tancma,  muctclma,  fini-marja; 

b.  med  bula,  fiui=tl)hmV. 
Blångarn,  n.  -garn;:väf,  m.  so  Biaggarn. 
Blänor,  BlHr,  f.  pl.  tap).nirat,  rct)timct,  tö^^Vt. 
Blåntapp,  m.  t'é\!\>\),  rcl)bin4up^<c. 
BläpoU,  m.  (asit^r  tiipoliiuii)  rauta=aöteri. 
Blaprickig,  a.  fini-lsii^fniucn. 
Blårandig,    a.  fini=raitainen,    fini=jnctrainen, 

fini-jucunfaS  (4faan),  fini-iriiruincu. 


Blå 


Bl, 


Cl 


Blårig,  a.  ta^j).ntratnen. 

Blårutig,  a.  fini=riuitutnen. 

Bläröd,  a.  fini^Huiainen. 

Blåsa,  f.  vatfc,  hipia,  hmla,  nM\},  fcUo. 

Bläsa,  v.  a.  o.  n.  (med  munnen)  pu\.)na,  pu-- 
l)attaa;  b.  på,  f;c[;Dttaa;  b.  upp,  (fylla  vied 
luft)  ^^lI[)cItaa,  inil;t§taa,  (drifca  uppåt)  ^Mt= 
I)altaa  iilci^päiii,  (tid)  ^ni[)ua  luatfiata,  ini= 
Ijaltamalla  )i)tvttää;  b.  ut,  (utdri/oa)  pnhaU 
taa  lita-},  (klucka)  ^^ihaitaa  jammiitfttn; 
(um  blåsbelijar)  Itcl}tca,  Itetfoa;  (ett  instru- 
ment) foittaa;  b.  pä  pipa,  på  flöjt,  på  trum- 
pet, i  lur  o.  s.  v.,  £)miuttaa  1.  [;utIuteKa, 
inllittää,  tcvipettaa,  hiKeroita  1.  fuHcmotta 
(4)'en)  j.  n.  e.;  (om  väder  och  vind)  tuufla; 
det  b— r  fräa  nordvest,  tltult  on  fuctceö= 
fa  1.  fät)  lucteeeta;  b.  sakta,  l)^öf^^i;  b.  med  i- 
lar,  ^.ntuStata  (=aan),  ^>uu§fua;  b.  upp,  111=^ 
tvätta  {-);ii.ai\)  tuulemaan,  rulveta  totvemmaett 
tuulemaan;  b.  ut.  l;eretä  (=fcän)  tuulemaö» 
ta,  l)ajcittaa,  färfeä,  [ammuttaa. 

Biåsaktig,  a.  raiou^niiföinen,  lu>)lan*näfi5inen. 

Blåsande,  n.  ^u^umiueu,  t>ul;altaminen;  lte^= 
tominen,  lictlominen;  jotttaminen;  tuule» 
minen. 

Biåsare,  m.  ^u^uja,  ^ul^attaja. 

Blåsartad,  a.  rafon=laatuincn,  vatcUainen,  fu^= 
Ian4aatutneu,  fuplallatuen. 

Blåsbelg,  m.  |jale  (=t'een),  Ijoltottn  (=ttimen), 
Iiel)ctm  (»tttmen),  liel)bin  (»timeu),  Itetfe 
(=een),  lietfin  (=imen). 

Blåsebråck,  n.  rafEo=tautt. 

Bläsesten,  m.  rafcu=fhci. 

Blasformig,  a.  rafou=muototuen. 

Blåsgom,  m.  (dracocephalum)  am^?iaiö»t)rttt. 

Blashjul,  n.  J)ale=rata8  (=ttaan). 

Blåsig,  a.  (af  verbet  Blåsa)  tuultueu,  tuuli= 
aineu. 

Blåsig,  a.  (af  suhst.  Blåsa)  näötljtueu,  raf{'oi= 
nen,  fuplatueu. 

Blåsinstrument,  n.  ))ut)atlu5=foitin  (=ttimeu), 
l^utlu,  ^illt,  farlut,  torrot. 

Blåsippa,  f.  (anemone  hepatica)  fini  ipucffc, 
fh-ft=ful!a,  »tlu=!u{ta,  riv?tt=lel;ti. 

Blåsjukii,  f.  se  Blasot. 

Blåsning,  f.  ^ml;allu8. 

Blasot,  m.  ftnt=tautt. 

Bläspipa,  f.  palfeeu4cvun. 

Blåspräcklig,  a.  [tni4nltfuiucn. 

Bläsprängd,  a.  ftnt=firjawa. 

Bläsranuukel,  m.  (batrachium  sceleratum)  {u^' 
ta=lätftu. 

Biåsrör,   n.  (kem.)  jucttD'i>ilti;   ^ntl)alluö4nl(t. 

Blåsrörsläga,  f.  (kem.)  juottcpiUut  licota;  yttre 
b.,  juotto|.nlltn4teefau  vcuna;  inre  b.,  juct> 
to^nllin4ie§!an  f^bän. 

Blåst,  m.  tuuli. 

Blastarr,  ra.  (carex  acuta)  föiilo-fara,  roit;n.nlä. 

Blåsten,  m.  (kopparvitriol)  ftui-fittji. 

Blåstrimmig,  a.  fini=h.niruineu,  fini=failuincn. 
Bläsvart,  a.  fini^muSta. 


Blåsvåder,  n.  tuulinen  ilma,  tuuli41ma,  tuu= 

len=nn}rt). 
Blåsyra,  f.  (kem.)  fljanitoett)^"^^^^''- 
Blatistel,  m.  (bot.)  se  Blåkunter. 
Blåvifva,  f.  (primula  farinosa)  )3uner»va  efiflo. 
Blåvite,  n.  se  Blånad. 
Blåådrig,  a.  fini^fucuiueu. 
Blåögd,  a   fini=[ilmäinen,  ftnt=filmä. 

Bläck,  n.  lam. 

Bläcka,  v.  a.  läfätä  (»Haän),  mustata  (=aan), 

röntätä  ('ttääu)  1.  liata  (=faan)  läftiin. 
Bläckbutelj,  m.  läKi4mteli. 
Blacken,  n.  (potamogeton  natans)  a\})KtW--\'^lta'^ 

(menyantlies  trifoHatci)  raate  (=tteen). 
Bläckflaska,  f.  läffi^uHo. 
Bläckfläck,  m.  läKi^ilffu,  läHi4n§tu. 
Bläckhorn,  n.  läfti=l)orni  1.  »tol^^^o  1.  4ijrti5. 
Bläckig,  a.  Iällinen. 
Bläckplump,    m.    lätti=tiH>a  1.    4i:|J)>u,    Iä!fi= 

^?ilKu,  i;i«i4iölu  1.  4äntti. 
Bläckspillare,    -suddare,    m.    lätiu^ti^mttaja , 

IäEin--taf)raaja,  felrooton  firjailija. 
Blada,  v.  a.  leijtiä,  rii:|jiä. 
Bladande,  n.  lcl)timiuen,  riipiminen,  lel^tein^ 

vii:piminen. 
Bläddra,    f.  (på  ytan   af  vatten)   povt  (=ecn), 

»vefi^erne  (=een),  fu^la;  (t  glas  1.  emalj) 

fn^^la,  ratfo;  (i  huden)  tuppeloiuen,  ntjppt?, 

naififX),  naUtj. 
Bläddra,  v.  n.  felaitta,  {'äännellä  (=tclen)  lel^tiä. 
Bläddrande,  n.  felailemtucn,  leljtein  laäntele» 

minen. 
Bläddras,  v.  d.  eller  Bläddra  sig,  v.  r.  fu^)-' 

lia,  fuj^li^tua,  pore^tia,  pcriéta. 
Bläddrig,  a.  »efi=l)ernei§iä  1.  ^orciöfa  clejua; 

n«p^M;inen,  nä^.4n)inen,  nä§tt)inen. 
Blädning,  f.  se  Bladande. 
Blända,   v.  a.  focutaa,  foaijita;  l^eijait^ta,  I)ui» 

faiiita;  ögonen  b— s,  filmat  l)uifenelcat;  (fig.) 

»iel)ättää  1.  l^uifaista. 
Bländande,  n.  fecntamiuen,  l^eijaifemiuen,  ]^ui= 

laifemincu;  (fig.)  ixne^ättäminen. 
Bländande,  a.Ijeijaifopa,  ^uilaifcwa;  (fig.)  en  b. 

vältalighet,  lxnel)ättä»ä  fauuo4ul)eliaifuu?. 
Bländhvit,  a.  I)eijai)cwan=»valfea. 
Bländverk,  n.  ulEo=fiito,  ulfc=lulteinen  falu 

1.  laitoå  1.  toimi,  ))eto§. 
Blänga,  v.  n.  muljottaa,  muljctella,  mulfailla, 

mulfoilla. 
Blängande,  n.  -ning,  f.  muljcttamiucn,  mul= 

jctui^,  mullaitcmtncn,  ftlmäiu  UHiäntcleminen. 
Blänka,   v.  u.  tiiltää,  liimottaa,  I;L>l)taa,  loiS* 

taa,  {»eloiltaa,  u?älfh)ä,  irätfätä  (4tään),  hjä= 

lätä   (=ään);   b.   fram,  ujalal^taa,   Uiälä^tää, 

U\ilfäl)tää. 
Blänkande,  n.    {iiltämiucn,   {iilto,   l;o^to,  ^z= 

loittaminen,  l^elcituji,  trälflijm^^,  ivällf^nä. 
Blänkfyr,  m.  roilflu=maja(fa. 
Bläs,  m.  (hvit  fläck)  pitrto,  »alltu;  (häst  med 

sådan  fläck)  laulfi,  ).nivto4niä,  läfi4ää. 
Bläsand,  f.  (anc.s  pendope)  (»aapana. 


62 


Blä 


Bof 


Bläsgås,  f.  (anas  albifrons)  i\\\V.Å}a.\\\)\,  fit^Ji» 

Bläsig,  a.  ^)iivto4iää,  Iäft-4\iä. 
Bläst,  Bliister,  m.  lictfomilien. 
Blästerverk,  n.  fulatuö=  1.  mcdcituö^aitC'?. 
Blöda;    v.  n.    jiteSta   1.  ttMtctaa   Jvevta;   ja- 

b— der,   minulta  juoffce  1.  uniotaa  iwcrta; 

han  b— dde  full  ett  kärl,  (^älieStä  jucffi  1. 

ivuDti  iiierta  aötta  tätjteen;  b.  ned,  h?evet= 

tää,    ircrittää;    (fig.)    mitt    hjerta    b— der, 

när  jag  tänker  pa  hans  olycka,  mimtlt  f^= 

bämeni    ivuotaa    iverta    (jitinä    fanomatto= 

maSti  muvl;ef)biu),  ajateöeöfani  l;änen  fotcaa 

cnneanfa. 
Blödande,  n.  hjereit^juofiu,  U'*even=lr'Uoto,  Ive^ 

ren^ivuDtamincit;   a.,   (fig.);  med  b.  hjerta, 

itterta  »uetairalta  1.  fävietl)llä  fljbämefliä. 
Blödhjertad,  a.  se  Blödig. 
Blödig,  a.  [)el(ä4t)bämhien,  f)ertfä=it)bämmcn, 

f)eIIä4uontotnen,  l)erftä=mieiineii,  I)eI(ä=inieU= 

nen;  ivteno-mtelinen,  UnlI)ä4^ätue^,  bö).H'rö. 
Blödighet,  f.  ^ellä  ^'i^bännnnij? ,    bcUä-miäli- 

fV^§,   ^er!fä»fl)bännii)i}ö  ,    lHn1fä  =  micliii)iK^, 

tr»icnc=micliii)Vö. 
Blödning,  f.  se  Blödande,  n. 
Blödsint,  a.  se  Blödig. 
Blödsinthet,  f.  se  Blödighet. 
Blöja,  f.  laitfen^rie^^u. 
Blöt,  a.  märtä,  »etelä,  foStea,  Ucntcä,  \!i\y 

nteä;  (fig.)  n}dtto:=mieltnen,  uncno,  ^^{»itieä. 
Blöt,  n.  "ute,  Iifo=ivefi  (=ben);  vara  i  b.,  cUa 

ItoSfa;  sätta  i  b.,  i^anna  Ufcon;  (/5y.;  lägga 

hiifvudet,  sitt  biifvud  i  b.,  vufteta  (4>ean) 

tnrl)aan   l^ucleen;  lägga  sin  näsa,  näsan  i 

b.,  mennä  ftjbtimättä  fannaan. 
Blöta,  v.  a.  Itoittaa;  (under  bar  himmel)  tat= 

isaétaa;  b— s,  v.  p.  Uota  (=foan);  b.  igenom, 

se  Genomblöta:  b.  om,  Itoittaa  uubeötan» 

fa;  b.  npp,  se   Uppblöta. 
Blötande,  n.  lioittaininen;  (under  har  himmel) 

tatwaiJtatntnen. 
Blötbalja,  f.  Uto=nGa6  (4aan),  foiffo. 
Blötdjur,  n.  niliinätuen,  niliin^mato. 
Blötfisk,  m.  lito=fala,  fa^\-i4\ila,  li^^iä  fala. 
Blötkärl,  n.  lifo=a^tia,  licttuv(^ai^tia. 
Blötlägga,  v.  a.  ^^mna  lifcLMi,  liDittaa. 
Blötmask,  m.  nthiM=niatc,  niUinäinen. 
Blötmnnt,  a.  ^^ebnicä^iiiutincn,  märfä^fntuen; 

(om  hästar)  l^eUä^fuinen. 
Blötna,  v.  n.  Itota  (»loan),  lifouta  (=oun),  Iv- 

foontua. 
Blötning,  f.  Uottu§;   (under  har  himmel)  iav- 

iraStuö. 
Blötskalig,    a.    (ieuteä  fiiovinen,   ^^cbuieä  fuo» 

rinen. 
Blötögd,  a.  til)ru4itmäincu,  {»ätäräinen,  n^fi» 

ftlntäincit;  (fig.)  ittuincn. 
Bo,  m.  afuja,  afnjain  (»amen),  afu!a§  (4faan); 
4aineu,  t.  ex.  stadsbo,  fau^im!tlainen,  Å- 
bo-bo,  Stuvfutainen. 

Bo,  n.  (för  fåglar  och  iissa  vilda  djur)  pziä; 


(för  menniskor)  afutn4ia,  a|nin4^ittKa>  <i' 
flinte,  foto,  fött,  maja,  talo;  (lagf.)  ah.no4ciä. 

Bo,  v.  n.  a)iia,  afuöfeUa,  dää. 

Boa,  f.  se  Slangorm;  (skinnbriim  som  frun- 
timmer bära  om  halsen)  ficp'^nxa. 

Bobin,  m.  ^jopaana,  felnä4^ää,  rulla. 

Bobina,  v.  a.  ^>oJ.iaanoita  (»tfen). 

Bock,  m.  ^^^ffi,  fauviö  (4in);  stå  som  en 
målad  b.,  feifoa  töUcttää;  (träställning)  l^C» 
^o;  (på  åkdon)  putti,  fittftu4auta,  ajajanne» 
tuin  (=meu);  (fig.)  crf)etv^,  »ifa. 

Bock,  m.  (bugning)  fumavruä. 

Bocka  sig,  v.  r.  fumavtaa,  ^.^offaroiba. 

Bockblad,  n.  (convallaria  pobjgonatum)  mäti» 
fielo,  mäfi  nH'l)fa. 

Bockhosta,  f.  l)öfä. 

Bockkilling,  ni.  tili,  >vcl)(a,  puffinuioua,  unio» 
I;en»faritia. 

Bockhikt,  c.   se  Bockstank. 

Bockragg,  m.  U3UoI;en»taffu. 

Boi-krot,  f.  (pimpinella  saxifraga)  ani9»ruof)0, 
faut]aö»fumina. 

Boukskägg,  n.   (tragopogon)  ^ufiu»VHarta. 

Bocksprang,  n.  foVMn4;eitto,  toppa. 

Bockstank,  m.  favppi,  pärSfl),  UnioI;cn  l^aifu, 
pufifle  Ihaileminen. 

Bod,  f.  aitta;  (handelsbod)  pnoti. 

Bodbetjänt,  m.  puoti»paIu)eIi|a,  fauppa^pvil» 
tvelija. 

Boddi.^^k,  m.  toiffa»Iauta. 

Boddräng.  m.  fau).4>a»renfi. 

Bodflicka,  f.  puoti  t^tti). 

Bodgosse,  m.  pueti»poifa. 

Bodhandel,  m.  puoti»fanppa. 

Bodhandlare,  m.  puoti  tauppiaS  (=aan). 

Budhylla,  f.  puoti»b\)lIi),  puoti»(auta. 

Bod  hyra,  f.  puoti»l;vvvi),  puoti  »onva,  puotia 
tuuotva. 

Bodjungfru,  f.  pnoti»Heitii)t  (»i)en). 

Bodkaniniare,  m.  puoti»famavi^  puoti»fammio. 

Bodkarl,  m.  puoti»venfi. 

Bodkladd,  m.  pucti=firia. 

Bodkram,  n.  tauppa»ril)fa. 

Bodlåda,  f.  puoti»laatitta  1.  »laatiffo. 

Bodmamsell,  f.  puoti  nianifeli. 

Bodmeri,  n.  mciitauppa  laiua,  Iaitt>a»Iaina. 

Bodpris,  n.  puoti»binta. 

Bodrägt,  c.  fcti^UmrtauS. 

Bodskuld,  f.  puoti=tveIfa. 

Bodtjuf,  m.  pnoti^iMvaö  (»faan). 

Bodvakt,  m.  pucti  Umbti. 

Bodvara,  f.  puoti=tairaia,  fauppa  taumra. 

Bodvigt,  f.  puoti  paiuo,  puoti=mitta. 

Boende,  n.  afumineu. 

Boett,  m.  puetti,  tucvi. 

Bof,  m.  fiuual;aiueu,  fouua,  foiva,  luvjnii, 
voifito,  u>eijari,  iviutiö. 

Bofaktig,  a.  founamaiucu,  foirau4uriucn,  foi^- 
rautainen,  roi^tofaé  (»ffaan). 

Bofaktighet,  f.  fonuamaifuu^,  foiramaifmtö. 

Bofast,  a.  talollinen,  tilallinen. 


Bof 


Bok 


63 


Bofasthet,  f.  ta(i>aii:m^%  tilamfmi^. 

Bofink,  m.  (frimjilla  cuelebs)  iptippo,  pClp^^C- 
nen,  n?iIu4ieU,  iiitfo. 

Bofist,  m.  (lijcoperdon  Ixooista)  tul^uio. 

Boflyttnlng,  f.  afinnicn  muuttaminen,  majan» 
muutto. 

Bofstreck,  -stycke,  n.  fouuan^t^ö,  )>af;a=tcfc, 
foiran=tvö,  foivuu§. 

Bofällig,  a.  f^älriön-ataincn,  ra)))^eutunut,  ra^^= 
^iotnen,  rajj^ietla  cleira,  >v»anl)cutuuut. 

Bofallighet,  f.  l;äu)tö,  f)älutöu»alatiuuö,  ra^-^pio. 

Bog,  m.  (på  kreatur)  clfa=^niä,  Itlpa;  (ä  skepp) 
!eula4aita;  (fig.)  slå  om  pä  aiinan  b.,  muut» 
tua  tcijelle  fanuatte,  rmueta  (=)3ean)  toifeen 
ajatufjcen  1.  mieken  1.  fäi)ti5f[een. 

Boga,.  v.  a.  Il}öttää  olta=t.iät(tä,  Ia:)>auttaa;  b. 
sig,  v.  r.  h>ctti)ä  clfa^^iäittä,  lapautua. 

Bogankare,  n.  feuta-auffuvt. 

Bogblad,  n.  Ia)3a4uu. 

Bogbruten,  a.  laV^autuuut;  Dtfa4nii(tä  Ii)öttt)m?t. 

Bogkanon,  m.  feuta-fanuuna. 

Boglina,  f.  ^urje=nuora. 

Bogua,  se  Bågna. 

Bogning,  f.  laViautumutcu,  oifa^^ätttcu  It}cttt)= 
minen  1.  luotto. 

Bogrem,  f.  vinta»ivt;ö. 

Bogsera,  v,  a.  f;inata  (=aan),  :|)uf)"icrata  (=aan). 

Bogserare,  m.  I;iuaaia4aiioa,  ^uf[ieri4aitva. 

Bogsering,  f.  ^inau6,  )3uffterinf'i. 

Bogspröt,  n.  f;al;beu4ärfi,  l;al;benntoff'a,  lai» 
iiian4ara,  feulan-aafa  (=vaa'an),  fof"fa»^uu. 

Bogstycke,  n.  la^ja,  Ia^^a4a^|)ale  (=een). 

Bogträ,  n.  räuget,  länget. 

Bohag,  -gsting,  -gstyg,  n.  {;uone4aIu,  talen» 
falu,  tafcn»ta>vara. 

Bohvete,  n.  (polygonum)  tattari. 

Boj,  m.  (ijöt.)  ).>oji,  anffuvin»ofcittaja,  anf1u= 
rin>mevffi;  Vmlcl^tiiiö^merffi. 

Boj,  n.  ^3cii4anga§  (»taan),  n>it(a=iuaate  (»ttccu). 

Boja,  f.  fat^Ieet,  raubat,  fiteet. 

Bojar,  m.  imjavi,  Vöniiffä. 

Bojrep,  n.  (><jot.)  \'i>{x--i'i\)\\  (»bcn),  anffnri=föi;ft. 

Bok,  f.  (tråd)  iatian»tammi,  ^n^cfti;  (skrift) 
firja;  föra  till  boks,  ^mnna  ttrjaan;  (ifrå- 
ga om  edgång)  ^U)()ä  iWaamattu;  (tu  bok 
pappxer)  firja,  24  o.  25  artfia. 

Boka,  v.  a.  (malm)  möi)I;ijtä  (»t)än),  muvcn» 
taa,  voul^entaa. 

Bokande,  n.mi5v(;i)äminen,  murentaminen,  ren» 
I;entaminen. 

Bokare,  m.  mötj^Väjä,  murentaja,  rcul)ija;  se 
Bokhammare. 

Bokauktion,  f.  firja»auffioni  1.  »I^uutofaup^ja. 

Bokband,  n.  fir]ian»nibe  (»teeu);  (bokmärke) 
firja»nauf)a. 

Bokbindare,  m.  firjan»nitOJa  1.  »fltcja. 

Bokbindararbete,  n.  nitOJan»t^ö;  nitOJan»teDS. 

Bokbinderi,  n.  (yrket)  nito|an=ammatti;  (kon- 
sten) nitojia4aito ;  (verkstadeti)  nitcia»tef)ba§ 
(4aan). 


Bokdragare,  m.  !irjan=fantelija,  fnjan»fau^nt' 

tclija. 
Boken,  a.  näiujä,  näin?ett^n»?t,  mal^t,  maf)in» 

uut,  mal)ittunnt,  mäbänni)t. 
Bokföra,  v.  a.  :jjanna  firjaan,  :^>itää  firjaa. 
Bokförande-,  n.  firjaan  )>anemincn. 
Bokförare,  m.  Iu»un»))itäj[ä,  firjan=))itäjä,  fiv= 

jnri. 
Bokföring,  f.  Iutoun»^.ntei,  !irj|an=)3ito,  firjurin 

totmitug. 
Bokförlag,  n.  !irjan»fuStannu8. 
Bokförläggare,  m.  tirian=fu§tanta|a. 
Bokförråd,  n.  firja»ir)arat. 
Bokförteckning,  f.  Iirja=luettelc. 
Bokgräl,  m.  se  Pedant. 
Bokguld,  n.  firja»!ulta. 
Bokhammare,  m-  färfij»n?afara,  vouI;in=ltiafara, 

reu^in»^a(|a,  irätt»trafara,  furiHa. 
Bokhandel,  m.  firja»fauH''a;  firia»^nioti. 
Bokhandelsanmälan,  f.  tirja4au^au  iImottU§. 
Bokhandlare,  m.  !iria»faup^naS  (»aan). 
Bokhjul,  n.  rou^in»rata8  (»ttaan). 
Bokho,  m.  rDu{)in=!aufaIo,  rouf)in»purtito. 
Bokhus,  u.  rout)in=l)uone. 
Bokhvete,  se  Bohvete. 
Bokhylla,  f.  ftr.ja=r;t}ai?,  firia»rauta. 
Bokhytta,  f.  se  Bokhus. 
Bokhållare,   m.   f irjan  =  pitäjä,   l[uir>un=).ntäjä, 

))unfl;otIari. 
Bokhålleri,  n.  firjan»^ntO,  tunmn»^ito. 
Bokkammare,   m.  tirja»tamari,  tirj|a»f'ammio. 
Bokkatalog,  m.  ftrjanluettelo. 
Bokkim,  m.  se  Bokstaf  (fig-). 
Bokknäppe,   n.   firjan   ianfi=)5ibin    (»timen), 

!irjan»f;ata. 
Bokkunnig,  a.  firjoja  tuntetpa. 
Bokkunskap,  f.  se  Bokkännedom. 
Bokkännare,  m.  firiain»tunti|a,  Iir|ain»tietä= 

jä,  firj;a»mie§. 
Bokkännedom,  m.!irjan=tieto,firiain=tuntemu6. 
Boklig,  a.  tirjadincn;  b — a  konster,  tieteet. 
Boklista,  f.  se  Bokförteckning. 
Boklåda,  f.  ftria»|JUoti,  firja»tau^>^ja. 
Boklådspris,  n.  firjafau^^^a»l)inta. 
Boklärd,  a.  firjan»o^'>^.nnut,  !irja»o^''J.nnen. 
Boklärdom,  m.  tirja=c^^pi. 
Bokmagasin,  n.  !iria»mafafiini. 
Bokmak  are,  m.  !irjain»fl}£)ääjä. 
Bokmakeri,  n.  !irjan»!t}I;äl)§. 
Bokmal,  m.  (psocus  pulsutorius)  fir|a»!ci;  (fig.) 

firjain=märe{)tijä. 
Bokmalm,  m.  miji)t;l}ttä)uä  matmi. 
Bokmarknad,  m.  firja»marHinat. 
Bokmjöl,  n.  maImi=jauI;D. 
Bokmånglare,  m.  -erska,  f.  firjatn»faupitteti|a. 
Bokmärke,  n.  tirjan»merffi. 
Bokna,  v.  n.   (om  frukt)  näitoettvä,  ^^er§ta^» 

tua,  maf)ita  (»ian),  mal;ittua. 
Bokuing,  f.  se  Bukande. 
Boknöt,  f.  se  Bokollon. 
Bokollon,  n.  fatfantammen4er]^o. 


Bok 


Bom 


Bokpaket,  n.  firja»mi)tt^. 

Bokperm,  m.  tirjau=Eanfi  (»nen). 

Bokpress,  m.  ftrjan=^^aiuin  (=ntcn);  !irian=|>ai-- 

ncSto. 
Bokqvarn,  f.  rcu^tH=mt)IIn. 
Bokrum,  n.  tirja^ucne  (=een). 
Bokrvgg,  m.  ftrjan^fclfä,  firjan4af4^ucU. 
B^Ksäl,  m.  fivja^fali,  !h-ja§to=iali. 
B  iksamlare,  m.  firjain-fofecja,  ttrjain^ferääjä. 
Boksamling,  f.  fuja=jcuffc,  hvjaetc 
Bokskatt,  m.  iralio-tiria^tc. 
Bokskrifning,  f.  firj;ain=fir|c.ittamtncn,  tirjain» 

tcfemtncn. 
Bokskrifvare,  m.  se  Bokmakare. 
Bokskuld,  f.  fivjaan  )>antu  ttclfa,  firja=trclfa. 
Bokskåp,  11.  firja^aaHn. 
Bokslut,  n.  liU^tivjan  umpeen4agfeminen;  tt= 

Itn4^äätc§. 
Bokspråk,  n.  firja^iett. 
Bokspänue,  n.  se  Bokknäppe. 
Bokstaf,m.^>uuétan>i,!irjain'=imcn':  Cp;/.)  efter 

b_fven,  jjunétan^ia  mtictcn,  iana^^ta  i\inaau. 
Bokstaflig,  a.  ^uu-5taunUincn,  firjahncUiuen. 
Bokstafligen,  adv.  ^niuotaana  1  fivjaimia  nnic= 

ten;  Cfg)  fauu^ta  fanaan,  fiicvaan  fanocn. 
Bokstafsfel,  u.  Vuux^tiWt=unvl)e  (=ccn,i,  ftrjain- 

tcxxhi. 
Bokstafsräkuing,   f.  )>uuétaivi'Iaéfii,  tivjain 

laéfu. 
Bokstafvera,  v.  a.  o.  n.  taWAta  (Avaaw);  firjaa 

tuficöfa  antaa  ^>uuStah>etae  fel^än  äänteen. 
Boksvärta,  f.  se  Boktryckarsvärta. 
BoksYiit,  a.  !ivjcja»taita'wa,  fuja^ictcinen. 
Boksynthet,  f.  tivja=tietoiinn'?. 
Boktjuf,  m.  firjan^JvaraS  (=!aan). 
Boktryckare,  m.  ftrjan=)>atnaja,  firjaH4n-änt= 

tääjä. 
Boktry  ckargosse,  m.  ^atntn4^cita,).''väntti4^oifa. 
Boktryekarfärg,  m    se  Boktryckarsxärta. 
Boktryckarkonst,  f.  tirja^^aino^tatbe  (=teen). 
Boktryckarkonstförvandt,   m.  fu-ja^.>ainc  =  tai= 

tnvt. 
Boktryckarpress,  m.  livjan^ainin  (=men). 
B  .ktryckarsvårta,  f.  fuja^?aino-nutéta,  ).n-äntti= 

muéta,  )M-äntti  muStc  {-'Un). 
Boktryckeri,  n.  fivja^ainc,  Vi'^'i"tti. 
Bokträd,  n.  ^l)öffi,  fafian^ammt. 
Bokverk,  n.  iärtn^mplhi,  rcu^^^^n}Ul^. 
Bokvett,  n.  tivja^c^^n. 

Bokvurm,m.  tujan^itf^fctnen,  firjan-mävclitijä. 
Bokvän, -älskare,  m.  fivjannistäivä,  ltrjan=ra= 

faétajc. 
Bol,  n.  talc,  ainnto. 
Bola,  v.  n.  (}ncria,  I;uerata  (»aan). 
Bolag,  u.  \)l)Ul\  v()bi)éti5,  l)](ibl)?4unta. 
Bolagsfoiid,  ni.  se  Bolagssumnia. 
Bolag<liandel,m.^btiö»!aup^>a,  Vl)bl)Stö'fau|.4\i. 
Bolagsintressent,  m.  se  Bolagsman. 
Bolag.^^kontrakt,  m.  l)l)tic4uttD,  t)I)bl}£itö4itttc. 
Bolagsman,  m.  t)I)bljötc(äinen,    Vf)bl}§tö=mie^, 

i)I)b^§=mte§. 


Bolagsreglor,  f.  i)btie  cbjeet,  DftbDétö^cBjeet. 

Bolagsrikning,  f.  fenva  limMuUac-fu;  samman- 
satt b.,  ferrottu  icnra  Immmlaötn. 

Bolagsstämma,  f.  t;l)bl)éti3=  1.  Vf)b»jS»  1.  l}Ijtiö» 
fctcuS 

Bolagssumma,  f.l}littö=val)aetc,vl)bt)&tö=raf)aétc. 

Bjlare,  m.  :^uonn4cfi|ä,  bueraaja,  [niert=mie8, 
I)norimu§. 

Bolby,  m.  ^ää4l)(ä,  cmä^Vlä. 

Bold^  a.  urhccUincu. 

Bolde,  m.  se  Böld. 

Boleri,  u.  buevau^. 

Bolero,  m.  toIevo4anél't. 

Bojgeting,  m.  I^er^ifäuien,  l)örl)i(äuten,  h'h= 
böläinen,  cviaincn. 

Bolin,  f.  (sjöt.)  )>urje»nuora,  jännitvé=nncra. 

Boll,  m.  te^4>i,  ipnlix,  IV^V,  ft)!fä;  släl.  spe- 
la b.,  peittää  ^viUia,  etta  ))aUifitta. 

Bollformig,  a.  )jattin»ntuotcinen,  ).Mttimainen. 

Bollkast,  n.  ^Mttin^jcitto. 

Billkastande,  n.  se  Bollkastning. 

IJollkastare,  m.  )>attin=beittäjä. 

Bollkastiiing,  -slagning,  f.  V^attifitta  cle,  ^aU 
Ihi  beittc. 

Bollspel,  u.  -spelning,  f.  :|.^attififfa  clc,  ^.^aflilct, 

Bollspelare,  m.  se  Bollkastare. 

Bollträ,  n.  :>>aai--farttu,  farttu. 

Bollverk,  se  Balverk. 

Bolma,  v.  n-  (fnm.  o.  jjop.)  )JoIttaa  tn^rnttaa, 
:|^clttaa  ).u4i;)ttää 

Bolmande,  n.  tn^-H-uttamincn,  ^.^  e  (utta  minen. 

Bolmare,  m.  tuJJntttaja,  )>eh)ttäjä. 

Bolmört,  f.  (hyoscynmus  niger)  lt>ttti»faali, 
I)ainnia§»f)einä,  farbnn4aalt,  ftiitht=junvi. 

Bolstad,  m.  fartanen=aiema,  talcn^afema;  bol- 
stada  skäl;  raja=nierfti. 

Bolster,  n.  o.  m.,  ^.latja,  Vo^ötari,  ^^olétcvi. 

Bolsterstock,  m.  uuicUainen,  nntoUitien. 

Bolstervar,  n.  ^^atjan4\iätti)ö,  iJJDlöterin^njaavn, 
)>c(ötann4äättiH^,  litfta. 

Bolägor,  f.  pl.  ^^ää4ilut1et,  ^ii;ia4^algta. 

Bom,  ro.  falj^a,  ).HMitt'ä,  Vi"^""/  tf'ft  ('^n^f 
teljin  (4imen)*,  sitta  b.  för,  teletä  (4eän), 
teittä  (=tn),  it^önfätä  (4tään),  falivata  (;4^aan), 
(pij.)  CC'tää;  under  lås  och  b.,  (nfcn  ja  ;.HMt' 
fän  tafana,  (fig.)  bliiväSfä  lätlv^fä. 

Bom.  adv.  fmntitic;  skjuta  b,  ampua  fmntit» 
fe  k  itivjään;  (fig-)  det  slog  b.  för  h'uom, 
bän  amput  itkijään. 

Bomb,  m.  tuli4>pmmi,  tnU=tnula,  cnfi4uu{a. 

B.imbardera,  v.  a.  Jjcmmtttaa,  ampua  tullbom» 
mitta. 

Bombarderande,    n.    -ring,    f,    tuIi4H''mmitta 

ampuminen,  pcmmituö. 
Bombarderare,  m.  pommittaja. 
Bombasin.  m.  pumpafiini. 
Bombastisk,  a.  pöuhfeä. 
Bombfri,  a.  tuli4''emmin  pv^timiätöu  1.  Ui-- 

tä»ä. 

Bombkanon,  m.  pcmmi4annuna. 
Bombkast^  n.  pcmmin  bcitto. 


Bom 


Boi 


Bombkastare,  m.  ^.1011^:111=^61^010. 
Bombkastning,  f.  titlt4icinmitta  ammuminen. 
Bomma,  v.  a.  fur,  igen,  till,  :|jönfätä  (={tään), 

fa()xmta  (=))aaii),  fitlfea  (»jen),  telfiä  (»jin), 

tcictä  (=feäii). 
Bomma,  v.  n.' (akjuta  bom)  ampua  \mn\t\i.  1. 

ft)vjään. 
Bomma,  v.  n.  (jjop.;  homhardera)  aill|.nia  fa= 

ituunciKa. 
Bomolja,  f.  ^.niu=öljl;. 
Bomull,  f.  ^lumt-ntli,  ^3uu=l»iIIa,  ^uumiili;  af 

b.,  ^ntmputincit,  ^nunnulinen. 
Bomullsband,   n.  ^mnpiUi=naut;a,  ))uumuli= 

naut)a. 
Bomullsfabrik,  n.  ^.mm^Htti^  1.  :t)nitmult4cl;ba§ 

(=taan)  1.  =luaa^n-ifta. 
Bomullsfabrikant,   m.   )5limJ>uU=    1.   ^imtuult» 

tef)baSteUja. 
Bomullsfabrikat,  n.  ^UlTtt^uti^teoS. 
Bomullsfabrikör,  m.  se  Bomullsfabrikant. 
Bomullsgarn,  n.  :|.ntrapu(t=  1-  i.nimiiuU4anfa. 
Bomullslärft,  n.  :)ium^uU4H-ifttina. 
Bomullspapper,  n.  :|)iim^uli=  1.  ^nuimuti=).''a^ieri. 
Bomullsplanta,  f.  |.nimpuU'  1.  ).ntinnnli=faeim. 
Bomullsplantage,   n.  ^MUimilluitaSluatUÖ^maa. 
Bomullssammet,  m.  ^nnnl.ntli=laincttt. 
BorauUsspinnare,  m.  |?um|?ulin=fef;rääjä. 
Bomullsspinneri,  n.  :>.nm4mIi=fef)ruuI)uone. 
BomuUsspinnerska,  f.  ^^um^ntluufeljrääjatär. 
Bomullstråd,  m.  i^iumpitlt»  1.  ).nmmun4anfa. 
Bomullsträd,  n.  (yufsi/puim  arboraceum)  l^uxn- 

|>itU4uit,  ^.ntiimuU^Hiu,  linUa^uu. 
Bomullstyg,  n.  ^n:mpuli4r»aate  (=tteen),  )3uin= 

^uU4auga8  (=!aan). 
Bomullsvadd,  n.  ^luiipult»  I.  ^nuimult=ivanii. 
Bomullsvara,  f.  ^Miinpult^taivava. 
Bomullsväf,  m.  se  Bomullstyg. 

Bomullsväfnad,  f.  ^uin^itti=lanfaait  tutomincn; 

)5un4mtt4aiigaö  (=!aait). 
Bomullsväfveri,  n.  )>um:puti=tcr;ba6  (=taan). 
Bomärke,  n.  )3UU=merfft,  tiimi^iirto. 
Bona,   v.  a.  (jMtuta)   ir»af)ata   (aan),   toafftta 

('iart),  ival^alia  filtttää,  tt)af)otttaa. 
Bonad,    f.    j.nifu;    hufvudb.,    ^ää^ufu,    \>'i'å.-- 

lattoS,  )."iää[;ine. 
Bonande,   n.  (^niuu)   n)al;ait?,  liml;oitU§,  Wo.-- 

Ijoittamineit. 
Bonare,  m.  iraljiaja,  l»af;c>ttta|a. 
Bondaktig,  a.  talon^oifatneii,  törfeä,  fääbt}= 

tön,  fääbl)Sti)inätcn,  fiun§;ti}mätön. 
Bondaktigliet,  f.  talen  ^•'Ctfailiuiö,  ti5vfcl}e,  fää= 

bi)tti5mi}t}e,  fääbt)ötvniättömi;i)i^,  fiunött)mät= 

Bondblyg,  a.  njo,  tvl^män^njo,  ^jöKö,  ^'é\\m. 
Bondblyghet,    f.  liifa    uj;ouö,    tl):^inän=uj[ou§, 

I;i5tmöt}ö. 
Bondby,  m.  '{\)Vå,  maa4t)lä. 
Bondböna,   f.  (vicia  faba)   l^uren4;evne,  pr= 

!ä=  1.  r^ärfi^^ajju, 
Bonddagsverke,  n.  ta(on^30Jan4HiiniätVÖ. 
Bonddrul,  m.  talonpoita4öli[i5. 
Svenskt-Finskt  Lexikon. 


Bonddryg,  a.  :|)öV)I;fcä,  rft)ffeä. 
Bouddryghet,  f.  ^?ö\)I;fet)?,  VÖl)ffel}6. 
Bonddrägt,  c.  talon^-^^cjan^lrevf)©,  taIon^o|an= 

^•»uht,  tatonl-icifaiict  iimatteet. 
Bonddräng,  m.  talLM4H\ian  rcnft. 
Bonde,  m.  tatonpoifa,  talofaö  (4faan). 
Bondestånd,  n.  taUMi^iojan  fäät^,  talc>n))0ifai8= 

fäätt),  taton4cjt8to. 
Bondflicka,  f.  talonpojan  ti)ttö,  tatonj-^oifamen 

tt)ttö. 
Bondtiäare,  m.  taIon^3oian=nl)nt)rt. 
Bondfolk,   n.   taton))oifatncn   xoUx,   alfjainen 

fanfa,  inaa4an)a,  valjiraö  (-aan);,'  talon^jot» 

fatnen  a»ino=l»äfi. 
Bondföda,  f.  se  Bondmat. 
Bondförsamling,  f.  maa^cuvafunta. 
Bondgosse,  m.  talon^-^ojan  ^^oifa. 
Bondgård,  m.  talc,  talonpojan  talo,  taton^oi^ 

fatnen  talo. 
Bondhemman,  n.  se  Bondgård. 
Bondhustru,  f.  talonpojan  ix^atmo. 
Bondhögfärd,  f.  tvl;niä  t)Ipet>§,  pi3t)Mel)3. 
Bondhögfärdig,  a.  tl)I;män4}Ipcä,  ^i5l)I;tcä. 
Bondkanalje,  m.  se  Bondlymmel. 
Bondkaplan,  m.  ntaa^envafnnnan  fappatainen. 
Bond  kläd  er,  m.  pl.  talonpojan  toaattcct. 
Bondkoja,  f.  talonpojan  mijtft,  talonpoitainen 

niöffi. 
Bondkost,  m.  se  Bondmat. 
Bondkrig,  n.  talonpoifain  fota. 
Bondkrog,  m.  uiaa  fapatfa. 
Bondkyrka,  f.  maa  fivfto. 
Bondland,  n.  f^vjä-hjlät,  inaa4t}lät;  flytta  på 

b — et,  nuutttaa  maalle. 
Bondlif,  n.  talonpojan  elämä. 
Bondlolla,  f.  inaa=ti)tön  IntnS  1.  )jöCö. 
Boudlurk,  m.  talonpojan  äKi5,  tl}l)mä  taIon= 

p^otfa,  monffu. 
Bondlymmel,  m.  ta(onpojan=Jr>ctnart  1.  =jreijart, 
Bondmat,  m.  talonpojan  rnofa. 
Bondpiga,  f.  talonpojan  :pit{a. 
Bondpinare,  -plågare,  m.  talonpojan=rafittaja 

1.  »finfaaja. 
Bondprejare,  m.  se  Bondskinnare. 
Bondprest,  m.  maa4iap4n. 
Bondpräl,  n.  talonpojan  foveus  1.  pn-amenö. 
Bondränta,  f.  maa=)uero,  talo=»ero. 
Bondsed,  m.  talonpojan  tapa. 
Bondsk,  a.  se  Bondaktig. 
Bondska,  f.  talonpojan  tielt,  maa4ielt. 
Bondskinnare,  m.  talonpojan4i§foja. 
Bondslyngel,  m.  se  Bondlymmel. 
Bondson,  m.  talonpojan  pcita. 
Bondspråk,  n.  se  Bondska. 
Bondständ,  n.  se  Bondestånd. 
Bondtro,  m.  talonpojan  uölo,  hi^må.  nöfo. 
Bondtölp,  m.  se  Bondlurk. 
Bondvagn,  m.  (fyrhjulig)  icanffnvit;  (toåhju- 

lig)  rattaat,  färrljt. 
Bondvis,  adv.;  på  b.,  tatoiipoifaifetta  tatvaöa. 
Bondvisa,  f.  talon^jojan  lanln. 

9 


Bor 


Boning,  f.  afiinto,    aluin  fija,   afinna,    fclo 

talo,  fjiicne. 
Boning,  f.  se  Bonande. 
Boningshus,  n.  afuin=I;uone,  aiuma4)uone. 
Boningsort,    -plats,   m.   afuin4>aiffa,    afiuito 

paitta. 
Boningsrum,  n.  afum=^uone,  a[uuto=Iuicnc. 
Bonässla,  f.  (leonurus  cardiaca)  uufula,  al)bc 

^cHaiva,  filalatnen. 
Bopålar,  m.  pl.  afuutc,  afuin=fia. 
Borax,  ra.  (kem.)  puxai. 
Bord.  n.    ^\h)t'd,  nicfa4u^litä,  nto!a;   afduka 
ett  b.,  ^nivfaa  peutäii;  ("a  sA-e;;j/^  f  aita ;  sti^-a 
om   b.,   uouv<ta   laiuHian;  vara  om    b.,  cUa 
laiiraöfa;  kasta  öfvor  b.,  (peittää  (aiioaöta. 
Bord,  m.  se  Bård. 
Bordbänk,  m.  se  Fållbänk. 
BordbGn,  f.  ^i5i;tä=ni!ou§,  ruefa4ufu. 
Borddiskurs,  m.  se  Bordsamtal. 
Bordduk,  m.  ^öl)tä4iina,  ipövtä-waate  ('ttcen). 
Bordell,  m.  j^uova^uone  (-ccn). 
Bordera,  v.  a.  reunustaa,  [;efmuötaa,  ^^aUtötaa. 
Bordfot,  m.  ^öi)tä=jalfa. 
Bordfärdig,  a.  Jiialmis4aitaiucn. 
Bordgaffel,  m.  ).ii5l)tä=fat)lr>cn. 
Bordklocka,  f.  iHU)tä=fcI(c,  ^.unjtä^tiufu. 
Bordknif,  m.  :t)öl)tä  UHMtfi. 
Bordkärl,  n.  ^Hh)tä=ax^tia,  vitcfanlStia. 
Bordlexa,  se  Bordslexa. 
Bordlåda,  se  Bordslåda. 
Bordlägga,  v.  a.  laiboittaa  ((ailvaa);  (liksdcujst.) 

))anna  1.  jättää  ^löljbäKe. 
Bordläggning,  f.  (aiboituö,    (aiteet;   ^■»övbätlc 

^ano  1.  jättiä. 
Bordsalt,  n.  :l:iöl)tä=luofa,  ruofa^uola. 
Bordsamtal,  n.  vucfa4nif;c,  ^>ijl)tä4uf;e. 
Bordsbön,  f.  :|Jöl)tä=rufou§,  rucfa4ufu. 
Bordsdiskurs,  se  Bordsamtal. 
Bordsduk,  se  Bordduk. 
Bordservis,    m.    ^■'iiptä^femnift,    ^•'Dl}tä  =  astiat, 

rucfa=a§tiat. 
Bordsfot,  se  Bordfot. 
Bordsgranne,  m.  )JÖl)tä=uaa^uri. 
Bordsgäst,  m.  ruoaöc  futfuttii  ixneraS  (=aan), 

).'>i5l)tä=»icraS. 
Bordsilfver,  n.  ^>i>l)tä4;c^>eat. 
Bordskamrat,  m.  Völ}tä=fiiniV^ani,  ruo!a=f'um^^= 

).>ani. 
Bordskant,  m.  ))öl)bän=rcuna,  :>5i?i)bän4vvjä. 
Bordskifva,  f.  iiöi)tä4auta,  ^.^iJt^tä^ntcUSfo. 
Bordsklocka,     knif,  -kärl,  se  Bordklocka  &c. 
Bordslexa,  f.  ructa4ufu  1.  A'cd\\). 
Bordslåda,  f.  ^iiil)tä4aatiffo  1.  4aatiHa. 
Bordsskifva,  se  Bordskifva. 
Bordstudsare,  m.  )>i>l)tä4cIIo. 
Bordsällskap,  n.  ).Hnitä=jeuva,  ^.''I^Vtä^mtta,  ^öt)= 
tä--funi>.4alit,  leipäpuuta,  vucta=feura,  vuo» 
Ia=funta. 
Bordsända,  f.  1.  -ände,  m.  (öfra)  lt."'iJt}bän=pää; 

(nedra)  jjöhbän  itenä,  ).^i5l)bän  latira. 
Bordtyg,  n.  Vöi}tä4alut,  pcl)tä=laUi§tc. 


Bordtäcke,  n.  pöl)tä4^eite  (=tteen). 

Bordvin,  n.  ft)i3mä=lriini,  :|)öl)tä=n3iini. 

Bordvän,  m.  rucfa^jstälvä,  fljölTläri. 

Bordväusk-ip,  f.  ructa4)Stäun}^S. 

Boren,  a.  fl)Utl}nl)t. 

Borg,  m.  linna,   linncitu?,   ivaru^tnS;   (fig.) 

tnvUHt,  liuna. 
Borga,  v.  a.  lainata  (:=aan),  ottaa  irctaffi;  tai= 
nata   ulcs,    antaa   irelatft;   (kacera)   taata 
(={aan);  jag  b — r  för  varans  godhet,  iniuä 
tataan  1.  ivaltaan  tavaran  t)t)un)libe§tä. 
Borgande,  n.  ivctafft^cttaminen,  hjelafft^otto; 
iitelaffinintaminen ,  ivelatfi^antc;  (kavering) 
tataaminen,  tafauf^. 
Borgaraktig,  a.  (om  person)  ^.•»cvn.^avin^ainen; 

(om  sak)  :|.>cru.'>ariniaincn. 
Borgarbref,  n.  pomMri^ivja. 
Borgare,  m.  ^^cr)vavi. 
Borgareed,  m.  )>cvivavi=nHifa. 
Borgarhus,  n.  ^joriravi^^crbe  (»cen). 
Borgarhustru,  f.  pcvUMvin  uminic. 
Borgarhögfärd,  f.  pLn-trari  nlpCDÖ. 
Borgarklass,  m.  pcrumvi  Inctfa. 
Birgarmessig,  a.  se  Borgaraktig. 
Borgarrätt,  m.  ).icnravin=oifeu«,  povlvarin^ctn, 

pcxwaxuu^. 
Borgarsed,  m.  ^omavtn4apa. 
Borgarskola,  f.  ).^ornmvi»fou(n. 
Borgarstånd,   n.  pcviiiarin-fäät^,  ^Jorlvavi^to. 
Borgarvakt,  c.  pcrUMri-nmrtija,  :):)onvari=Uiaf)ti. 
Borgarvis,   n.;  på  b.,  porU^^avin  tan^^alta,  \>ox-- 

UHivin  taj^aan. 
Borgarvän,  m.  perlyartn=ilStän.Hi. 
Borgen,  m.  tafauo,  tahiu;   tafau^^micf;  gå  i 
b.  för  ngn,  taata  1.  mennä  tafnufen  j.fnn 
ebestä. 
Borgensförbindelse,  f.  tafan§=fitcntumu^. 
Borgenär,   ni.   l^^cIfcja,   lainan^antaja. 
Borgerlig,  a.  pLnuMvinen,  t.ior»aiilItnen,  pox' 

IXHirin ;  fania=fnntainen. 
Borgerskap,  n.  ^.^cvUHtviötO. 
Borgersman,  m.  porU^ari. 
Borgeskrift,  m.  tafauö4'irja. 
Borgesman,  m.  tafauSMuie?,  tafaaja. 
Borgfogde,  m.  linnan ^n.untti;  f^oan^mcötavi. 
Borggärd,  m.  Iinnan4nl)a. 
Borgmästare,  m.  pctrnte^tari. 
Borgmästarinna,  f.  ij^erniex^tavin  rcniija,  pi>x= 

nicötarinna. 
Borgmästarsyssla,  f.  ^.■»ovmcStavin  W'lxU. 
Borgmästerskap,  n.  itJcrineötarin^linrfa,  »avrcc, 

toimitufiet. 
Boricka,  f.  toriffa-aafi. 
Bornera,  v.  n.  fuofjua,  bl)öi-ätä,  poreitta. 
Borr,  m.  n^ääntijä,  lointilä,  faivi,  napafaira, 
fnfari;    (utor)    nmtfuvi;   (liten    na/vare)    nä-- 
Wtxi;    (brännhorr)   ora,    poltin-ora;    (Imgg- 
horr)  pnrafm  (4nien);  (stenhon)  )fnxa. 
Borra,  v.  a.  faiwaa  rei!ää,nän'>evtää,  puvaétaa, 
Vnbfaix^ta,  läwistää,  pornta,  fävfeä    (finna). 


Boi 


Bur 


Borrande,  n.  rciait  fahpaminen,  iiälucm)^,  ^ni= 
raStamineu,  thimi  ^^oraaminen  1.  järfemiuen. 

Borrare,  m.  veiäit  fahvaja,  nätvertäjä,  prnai^ 
tala,  imxaaia. 

Borrbänk,  m.  ^^ura54uc^,   ^Miraö4^cnffi,   lä= 

Borrhål,  n.  fatrau  vctfä,  ).ntrauS=a:cifä. 
Borrjern,   n.  :|.nivofin,  läpUrauta,  rcitän'aiita, 

Uiran-vauta. 
Boirnijöl,  n.  fatvan4nu-u. 
Borrning,  f.  se  Borraiido. 
Borrpost,  m.  :|iuva4^cf'ti,  ^HViiStc. 
Borrsats,  m.  fatrc=i"atft,  tairaeto. 
Borrskifva,  f.  toääntt^i-nifi. 
Borrsmed,  m.   ^nu-a=|e^'»^jä,  napafaivan=fcf)^iä, 

Borrverk,  n.  ^niraS4atte?. 

Borst,  m.  j^arjaö  (^ffen);  oa«,  (of aan);   fufa; 

(2)å  ax)  fiifaiiien,  unOne. 
Borsta,  v.  a.  harjata,  iiifia;  b.  sig,  v.  r.  fom 

djui])  nc«taa  bavjaa  fiivocn;  (fiy-)  ^u^Vl;ié= 

tellä,  ri5i)[)CiuicUä  («telen). 
Borstaktig,  -lik,  a.  I^avjatfen  takiainen  1.  ntuc> 

toinen,  fnfamaincn. 
Borstbindare,  ni.  I)avjan4c!ijä,  l^avjan^nitcja. 
Borst  bärande,  a.  fulainen,  fntafinen. 
Borste,  m.  l^arja,  fufa. 
Borstig,  a.  fufaincn,  f)avjaffincn. 
Borstgräs,  n.  (närdas  strida)  ufon4i'l'ta,  f)ar* 

ja4;einä. . 
Borstneglika,    f.    (dianthus  suptrbus)   nuvmi' 

neUiftä,  riitin  lebti. 
Borstning,  f.  (jarjaaminen,  {)avianx^. 
Borstsvansade,  pl.  (insekter)  ]^arjaö4;äntätlet. 
Borsttistel,  m.  (carduus  lieterojjhyllys)  axc-oi}' 

bafc,  ^avja=l^etnä. 
Borsttälel,  in.  (uira  flexuosa)  af;be4aul;a,  faö« 

tifainen,  faete^einä. 
Bort,   adv.   :ifo\?;   |5oiffeen;  långt  b.,  fauaö; 

längre  b.,  ^loifeminafft,  faueiumafri;  längst 

b.,  fanimmatfi. 
Borta,  adv.  ))oiSl'a,  ^^Jcifeöfa;    spisa   b.,  (utom 

hus)  atrioita  munatta;  der  b.,  tnoHa;  långt 

b.,  fanfana;    längre    b.,  fauen4'ana,    pcu 

ttn\\)ana;  längst  b.,  fanimpana. 
Bortaekordera,   v.  a.  (nwata  toifelle  1.  mnn= 

atle,  \oph  toifen  fané^fa  (jötfin). 
Bortarrendera,  v.  a.  uunirata  1.  ivuDvota  (=can) 

muille. 

Bortauktionera,  v.  a.  Ininto4anpat(a  mt)l}ttää. 
Bortavaro,    m.    ^^oiSfa^oto;    under    ngns    b., 

j.fun  :|)oiSfa=cttecifa. 
Bortbita,  v.  a.  ^aufata  (4faau). 
Bortbjuda,  v.  a.  futjua  1.  fäsfeä  ntnuaUe  1 

muuanne  1.  )5oiS,  futiua  niteraaffi. 
Bortblanda,  v.  a.  fefoittaa,  l^ämmentiiä,  I^äi= 

rita  (=tfen);  b— as,  v.  p.  fefautua,  l;ämmen= 

t^ä,  f)äivä^tljä. 
Bortblåsa,  v.  a.  )3ut)aftaa  1.  t»iebä  :|JoiS ;  b— s, 

:puf)attua,  (fig.)  I^ai^tua. 
Bortbringa,  v.  a.  »iebä  1.  hllettaa  pDi^. 


Bortbryta,  v.  a.  Iof)foa,  loufjia,  fatfca. 
Bortb/ta,    v.    a.   UHiil;cttaa,   jvaibcttaa   )>oiö; 

b — as,  v.  p.  ix>aibctetaan  1.  uvtibettna  ^.hmö. 
Bortbärande,  n.  |.ioi8-fantamineu,  poi^j-ixncntö, 

Voiö4n(etnt^. 
Bortdamma,    v.  a.  tomuttaa;  v.  n.  tomuta  1. 

pöh)tä  ^>oiv^. 
Bortdomna,    v.    n.   raueta   (=fean),   i^ertoota 

(4oan),   ^ertoal;tua,  muurel)tna,   fuoleutua, 

iniubuffiin  mennä. 
Bortdrifva,  v.  a.  ajaa  poi^,  farfoittaa,  :|30tStaa. 
Bortdunsta,   u.  n.  I)öt}räf)tää,4;ln}rl;tä   ('Vän) 

poi^,  {jailjtua. 
Bortdunstning,  f.  ^ait)tnmtnen,   poiö4)öi)rvä^ 

minen. 
Bortdö,   v.   n.   fnclebtua,   fuotla,   fucfeutua, 

furfaötua,  f;erir>ota  ^''oan);  tonerna  b.,  fä^ 

ajelet  ^^ainnn^at  1.  raufeanmt. 
Boitdöende,   n.   fuolemiuen,   fnoleututninen, 

fnclet^tuminen,  fnrfa^tnminen,  i;erpoamtnen. 
Bortefter,  prep.  pitfin,  myöten. 
Borterst,  (ytterst)  a.  ^perimmäinen,  tafimmai= 

nen. 
Bortfalla,  v.  n.  pnbota  (4oan)  ^.''oiö,  JvariSta 

(=fen),  (hastiyt)  fivnuHa  (4Mjan),  |;äiläl)tää; 

b.  ur  minnet,  l)äilälitää  1.  mennä  mieleltä. 
Bortfara,  v.  n.  läljteä,  mennä  poi9. 
Bortflyga,  v.  n.  lentää  :|)oi^,  lentää  matfaf;an' 

fa,  ri)ö|.Hi{;tää  poi^. 
BortHyta,  v.  n.  tintotaa  1.  juosta  pci9,  waM)' 

taa,'  irataf^beUa. 
Borttlytta,  v.  a.  &  n.  muuttaa,  muuttaa  ^^oi'g, 

muuttaa    toifanne,   fiirtää   1.   fiirtijä   ^^oiö, 

majaa  muuttaa. 
Bortflyttning,  f.  muuttaminen,  muutto,  poii- 

muutto,  majan  muutto,  fiirti^mineu. 
Borttiäkta,  v.  a.  IcvI;tt;teUä,  loiul)foa. 
Bortfrysa,  v.  n.  paleltua. 
Bortfräta,  v.,  a  fvöun)ttää;  b— as,  v.  p.  fl)öpt;ä. 
Bortfuska,  v.  a.  ficpata,  näpistää,  naapata. 
Bortfärd,  m.  Iäl)tö,  poiS=meno. 
Bortföra,  v.  a.  iinebä,  iciebä  V^oiS. 
Bonfösa,  v.  a.  fl)l)tää  poiS,  ft)öStä  (»ffen). 
Bortgifta,  v.  a.  naittaa. 
Bortgiftande,  n.  naittaminen. 
Bortgifva,  v.  a.  antaa,  antaa  pois. 
Bortglömma,  v.  a.  uuf^ottaa,  unef)uttaa. 
Bortgrata,  v.  a.  itfcillä,  itfetellä. 
Bortgå,  V.  n.  läf)teä  poiS,  mennä;  (fiy.)  lä(;- 

teä,  {)aii)tna,  fucKa. 
Bortgång,  f.  läl^tij,  meno;  (död)  luoto,  iäf;tö. 
Bortgången,  a.  «vainaja,  läljteuljt,   poiSmen= 

n^t,  lä^bennäinen. 
Borthjelpa,  v.    a.    auttaa  1.  faaba  poiS;   far^ 

foittaa,  poistaa. 
Borthuggning,  f.  poid4;atfaamincn,  faatami^ 

nen,  railvauS. 
Borthyra,    v.  a.    h,iuorota,   ft)ourata    (pois  1. 

toifeae). 
Borthäfva,  v.  a.  iinSfatSta,  iviSfoa. 
Bortifrån,  adv.  jaaffa,  aSti,  päästä;  ända  b. 


Bo: 


Amerika,   aina  Slmcrtfa^ta  aétt;  flere  mil 

b.,  menen   ^enttulman   ^ääétä;   längt   b., 

taufaa,  etäältä. 
Bortjaga,  v.  a.  ajaa,  farfcittaa,  l^äätää,  tcrjna. 
Bortjagande,  d.  ^>ots=aiaminen,  ^ci§=a|o,  far» 

fcitu^^. 
Bortjollra,  v.  a.  löl^emjttää,  lälpcrrtittää,  jo= 

fettuttaa,  Ic^jerr^flcCä  1.  Ic^erretten  )3otötaa 

1.  fututtaa. 
Bortkalla,  v.  a.  futfua  1.  fäéfeä  \>i>i9. 
Bortkapa,   v.   a.  fupata  1.  Jaa^-^^ata  1.  tcmma» 

ta  ^>ciö. 
Bortkasta,    v.    a.   ktttää  1.   iBtSfata   poii  1. 

maaf)an;  f)ufata,  menettää. 
Bortkoka,   v.  a.   feittää   1.  herauttaa  poii; 

V.  n.  tieI;aStua  ^^oi§. 
Bortkomma,  v.  n.  tulla  ^Joiö,  fabota  (=toan), 

l^äwttä  (=iän). 
Bortkommen,  a    Cfg-)!  nu  är  du  alldeles  b., 

m}t  camt  toimeft  »aaan  toiftalTa. 
Bortkomst,  m.  )>ci§=tu(Cr  fäbtö,  fatcamincn. 
Bortkrängla,  v.  a.  ftämnicntää,  letctttaa,  fictca. 
Bortköra,  v.  a.  »tcKi  1.  fulettaa  pcte;  ajaa  p&ii. 
Bortlemna,  v.  a.  antaa  pcii;  jättää  1.  l;eittää 

1.  futtea  pci§. 
Bortlollva,  v.  a.  luhjata  (=^jaan)  f^oi^^. 
Bortlotta,  v.  a.  ^>e(ata  ^ciö  arlpajatfiSia,  mi)ö= 

bä  ani^atla. 
Bortläna,  v.  a.  (ainata  poi§,  antaa,  (ainafft. 
Bortlägga,  v.  a.  ^>anna  iiciö. 
Bortlängta,  v.  n.  itäircitä  (/tfcn)  poi9. 
Bortnöta,  v.  a.  fulnttaa  (pcii). 
Bortom,  adv.  &  prep.  tafana,  taaffe,  tcifetta 

^^uclella. 
Bortpiska,  v.  a.  ^)ie§tä  (»ffen)  ^oiei,.  :|3tegtl}ttää 
Bortpraktisera,  v.  a.  ^iin^utefla,   falaa   fan= 

neÖa  pcié. 
Bortresa,  f.  lä^tö,  )>cig4ä^tö,  lä^tö^matfa. 
Bortrycka,  v.  a.  temmata  (=^aan),  temmaig 

ta  ('^jaifen),  faa^^ata  ^loié. 
Bortrymmaj  v.  n.  farata  (-!aan)  )5ci6. 
Bortrödja,  v.  a.  raiuniella,  fl}riät8tä  (»fen). 
Bortskafia,    v.  a.  hjiebä   1.  jaattaa  1.  ftirtää 

^oi«,  ^?cistaa,  liä^ittää. 
Bortskaka,  v.  a.  )>ubi5tnttaa,    fartinttaa,  ijnU 

ial)uttaa. 
Bortskala,  v.  a.  se  Skala,  Afskala. 
Bortskicka,  v.  a.  (äf)ettää  ^oiö. 
Bortskjuta,   v.  a.  li)fätä  ))oi§  1.  fl^rjään;  am= 

pna  ^oi'?,  am^^ua  tnbjiin. 
Bortskolka,  v.  a.  I^ntjntcUa,  lutuéteKa,  faté» 

fitella. 
Bortskumma,    v.   a.    cttaa   1.   fncria   ivaaf)to 

))oi«,  fnoria,  fevmca. 
Bortskymma,  v.  a.  faif;taa,  ec^tää  näfmnäétä, 

Veittää;  :|>imittää,  [)ämärtää. 
Bortskämma,  v.  a.  )>ilota,  l)aaitata;  (fig.)  pa^ 
bentaa,  tcljncntaa,  pilata;  bortskämdt  barn, 
t>ilannut  1.  tnvmiunnt  (ai^ft. 
Bortskänka,  v.  a.  Ia[}joittaa  pcii. 
Bortskära,  v.  a.  (eifata  }.^pi§. 


Bortskölja,  v.  a.  ^uu^toa  1.  tmnl^baleta  1.  tva» 

iaa  1.  licltrata  1.  n^iruttaa  )?cié. 
Bortslarfva,  v.  a.  liutifcita  (=tjen). 
Bortsluta,    v.  a.  (kandelst.)    tau^.nta   (m^ömä' 

mieljen  fantta). 
Bortslä,  V.  a.  Ii^öbä  ptVi,  faataa  pdi:,  (aukt.) 

Ii)öbä  j. fulle. 
Bortslösa,  v.  a.  ful;lata  p^'\'i,  menettää;  Sä- 
älittää. 
BortsmäUa,  v.  n.  inlattua;  (fg,)  liuföeta  (»pe» 

nen);  v.  a.  fulattaa,  fntatuttaa. 
Bortspola,  v.  a.  (sjöt.)  toalattaa^  tt<alal;uttaa 

)>ci8;  lciéfal;nttaa,  loiéfaljutella  :)Joi«. 
Bortstjäla,  v.  a.  toaraétaa  po\^. 
Bortströmma,    v.  u.  tuirrai;taa,   njirro^bella, 

iinrtailla  pciä. 
Bortsvepa,  v.  a.  Iijtjljävttää  1.  ^eiöfauttaa  poxi, 
Bortsälja,  v.  a.  mttöbä  ptxi. 
Bortsätta,  v.  a.  ^>anna  Ipcis  1-  ftjrjään. 
Borttaga,  v.  a.  cttaa  )M>i?. 
Borttagen,  a.  (slacjrvid)  f)ateattn,  vammettu» 

nnt,  panettunut. 
Borttappa,  v.  a.  fabcttaa,  liättittää. 
Borttinga,  v.  a.  hitvata  toijelle,  fo^jia  toifen 

faneia,  tilauttaa;   antaa  toifen  1.  j.fun  te^» 

tätiHifft. 
Borttorka,  v.  n.  fniwaa,  fuinjettua,  fnittjua; 

V.  a.  pl)lil)tiä  po\^,  fuiwata. 
Bortträna,  -tvina.  n.  riutua,  fuilitua,  fuvfaéttia. 
Bortvisa,  v.  a.  fäéfeä  )>oi?,  ^jcistaa. 
Bortvända,   v.  a.  fääutää  pciö;    (]ig.)  tvään- 

nellä,  fäänneflä. 
Bortät,  adv.  &  prep.  ^.Mtn,  fcfiben,  pitcleen; 

(ungefär)^  ^^aifcitta,  uoiu;  sä  b.,  niillä  pax- 

fcin,  fillä  »rcittca;  en  tid  b.,  jontun  aifaa 

cteenväin,  jctfifin  aitaa. 
Bo.- att,  a.  afmra,  aicttunut,  tilcittunnt,  afuS= 

tnnut;  vara  b.,  afua. 
Boskap,  n.  farja,  naubat,   raalivtat,   eläimet, 

elifct,  elufat. 
Boskapsdrift,   c.  vaat»a84auma,  farja4auma. 
Boskapsfoder,  n.  farjan^ruofa,  favjannel;u. 
Boskapshjord,  m.  farja=tauma,  tavjaetc. 
Boskapskreatur,  n.  raawaé-eläin,  nauta^eläin, 

raa»va§4avja. 
Eo.-kapsläkare,  m.  eläinalaa  f  äri. 
Boskapsmarknad,  m.  eläin^marf tinat. 
Boskapspenningar,  m.  pi.  eläin-werc. 
Boskapssjuka,  f.  farjan4anti,  eläintauti,  far» 

jan»rutte. 
Boskapsskötsel,  m.  farjan-tjcitD,  tavjan^forjuu. 
Boskifte,  n.  pefän»jafo,  VcvmW^ift^- 
Boskillnad,  f.  )>efä^ero,  afunta»ero. 
Boss,  n.  V^el^fu,  pa\)na,  l^aiete,  rnfa,  rel)C. 
Bussa,   V.    n.  (under   boskapen)   pel;nittaa,  le» 

ivittää  pel;fnja  alle,  ))at;noittaa. 
Bostad,  m.  afnntc,  aiuin»:t)aiffa  1.  »ftja. 
Boställe,  n.  irtrfa»talo,  )>nu«telli. 
Boställsinnehafvare,  m.  »rivfatalctlinen,  llHV» 
fatalcn»Saltija. 


B, 


Bra 


69 


Boställsordnijig,  f.  loir!a4atoin  afetuö. 

Boställssyn,  f.  v^uusteain=fatfelu  1.  =ft}t)nt. 

Bosätta  sig,  v.  r.  afuStua,  tiloittua,  tofotttua, 
afettua,  afcttauta,  fijotttua,  majailtua. 

Bosättning,  f.  ofettaumtneii,  tilotttuminen,  ta-- 
lotttumttten. 

Bot,  nj.  Iäätiti)S,  )5avamte  (=nteen);  (i  hjrklig 
stil)  fatinnu?;  (lagl.)  faffo. 

Bota,  v.  a.lliäfitä  (=tfcn) ,  itärantaa,  Cfig-)  toStaa. 

Botande,  n.  lääfitfcmineit,  ^parantaminen. 

Botanik,  f.  tctanita,  !a^linH^|^|.n. 

Botaniker,  m.  fcotantfusi,  tasnitnätutfija,  fa6h)in= 
tietäjä. 

Botanisera,  v.  n.  botaniöteUa,  !erätä  ja  tutfia 
fat%na. 

Botanisk,  a.  l^^otantttinen,  fa?nii=o)3ittinen. 

Botanist,  m.  tctanit^ta,  faSiin=fcrääjä. 

Botelig,  a.  :)^al•ancwa,  ivtvantnwa. 

Botemedel,  u.  lääfe,  läätitt)S,  jjaratme  (=nteen). 

Botfärdig,  a.  tatuira,  tatuiuainen. 

Bottardighet,  f.  fatUiDaifunS. 

Botgörare,  m.  -rerska,  f.  fatumuffeit  tefijä, 
fatuja. 

Botpredikan,  f.  tatumuS^a^vna. 

Botpsalm,  m.  fatumuS^rirfi  (=rcn). 

Boträd,  n.  l^attijaiS^^JUU. 

Botten,  n.  pDi}ia,  ptxä,  !ptit)iuiia,  ^JCtuffa;  (i 
en  ugn)  nunin  arina;  pä  nedersta  b.,  ala.-- 
fcvraSfa;  i  b.,  adv.  ^ertn=)Jof)iin,  :pol;jia 
m^iitcn,  )3eri  =  jnurtn;  förse  med  1.  gö- 
ra b.,  )3ot)jita  (=tfen),  ^^ofjjata,  ^jc^^jittaa; 
med  b.  försedd,  )?of)jaUinen,  :|5ci)jitettu;  sö- 
ka b.,  ^>c()ja§taa;  gå  i  b.  med  en  sak, 
))0l^ju8teUa  afiata;  falla  i  b.,  :|3cf)iauntua; 
nå  1.  komma  till  b.,  :|3of)jautua,  ))ot)iagtna; 
dricka  i  b.,  juoba  :t3of)jaan;  stå  på  egen 
b.,  oQa  emalia  fannaffa. 

Bottenbeklädning,  f.  ^of)jauö,  :t>of;jitnS. 

Bottendeg,  m.  juuvi=taitina. 

Bottendy,  m.  ))ot)ja=mnta  1.  =mura. 

Bottenfall,  n.  jafo,  ruu).^^.nt,  ^)of;ja=ut?a;  bilda 
b.,  t>of)jia,  faoétua. 

Bottenfrysa,  v.  n.  jäättjä  ^^o^aa  mijpten  1. 
:|)o^iaan  faaffa,  :|>cf;jtn=jäät^ä. 

Bottenhvarf,  n.  :|)o^ja=ferroö. 

Bottenlag,  m.  :tM5l)ja=ferta,  aU=ferro§;  pof)ja= 
ivefi,  :()oI)ia=uutoö. 

Bottenlös,  a.  ^^objaton. 

Bottenrik,  a.  uj)))on-ifaö,  lriäfi>rifa8,  ^^of^jat» 
teman  rifas. 

Bottenvåning,  f.  afa=fcrta. 

Bottenärlig,  a.  tuifi  1.  ratfi  ref)elliuen. 

Bottfnr,  m.  ^5ää(Il;ö^faaVai^,  :|50tnjori. 

Bottin,  m.  ^^Dttini,  :t-^ueli=faalpaö. 

Bottna,  v.  n.  :|jol;jautua,  ^■'of)jata,  \>'d'åit'd  pol)- 
jaan;  v.  a.  täyttää,  ft;aäötl)ttää. 

Botöfning,  f.  fatumufien  tefo. 

Boiidoir,  m.  nais^ammio,  fammio. 

Boulevard,  m.  ^uleiearti,  fäit5eUj=^)ni§to. 

Bouppteckning,  f.  ^efän=firjoitn8,  !a(uu=ttr= 
joitnö. 


Bouppteckningsinstrument,  n.  ^jeru»!irja,  ta- 

Iu=tirja. 
Boxas,  v.  d.  nt;)r!i§tellä,  cCa  nt)r!fifittä. 
Boxning,  f.  nt)rffifet,  nl}rffi=^^utiffa. 
Boört,  f.  (senecio)  !ima!fo,  :|5eltD=lf iffa. 
Bra,  a.  !e(:()c,  oiwa,  l^^tuä,  funnon;  b.  karl, 

hipo  1.  funnon  mieé;  ett  b.  stycke  (väg), 

l)\))x^'ån  mattaa. 
Bra,  adv.   (framför  adjectiva)  l^tJttJtn,   oifetn; 

(framför    verba)    fj^tx^äöti,    ^t)lvin;    smakar 

b.,  maistuu  ]|t)mäae;  se  b.  ut,  olla  fieam 

näöttäöit;   stå  sig  b.,   tuKa  l;vit)in  aifoiu, 

isoiba  :^l)li\i8ti. 
Brackor,  f.  pl.  i^oufut. 
Braf,  a.  se  Bra. 

Bragd,  m.  uro=tt}c,  tefo;  (fsk-b.)  ^J^t}bt)8. 
Brak,  n.  ri)Sfe,  räiöte,  ri;ttv  ratina,   rätinä, 

talöfe,  ji^öfe. 
Braka,  v.  a.  r^Sfää,  jijSfää,  rutiöta,  rtjtiStä, 

roiSfaa;  b.  i  tu,  sönder,  ritfafjt aa  t)alfi  1. 

riffi;  b.  ned,  rntfal^taa  1.  n)mä[;tää  alaö  1. 

maaf)an;  b.  till,  ri^öfälptää,  jt^öfä^tää,  r^t= 

fä()tää;   b.  fortfarande,  n)8h)ä,  jl)§tt?ä,  rit-^ 

fal;bet(a,  jt)8!äl;beaä,  r^tfljä. 
Brakfägel,  m.  (numenius)  furhJt,  fauru. 
Brakteat,  m.  Ieix)^n-a()a. 
Brakved ,    m.    (rhamnus  frangula)   ^aatfatttfl, 

))aattain,  aro4>aatfama. 
Bramrå,  f.  (sjöt.)  :|.iram=raafa. 
Bramsegel,  u.  {sjöt.)  :|}ram4'>urie. 
Bramstäng,  f.  (sjöit.)  ^ram-taufo. 
Bramvant,  f.  (sjöt.)  :)iram=Jtiantti. 
Brand,  m.  :|.iaIo,  tuU=ijato,  tuli;  fefäk;  (åsäd) 

noti,  ruc8te;  (sjukd.)  äntrat;  sticka,  sätta  i 

b.,  fi)tvttää  tuleen,  pistää  ijjalamaan. 
Brandanstalter,  m.  pl.  ^alo=falnt,  fammutuS= 

neutrot. 
Brandax,  n.  nc!i=täl;!ä,  noli^^jää,  tul;fä=|)ää. 
Brandbref,  n.  )>alc=^tcbi8tu8. 
Brand  corps,  m.  ^mlo-hinta. 
Brandfri,  a.  tulen^ottamateu,  f^ttijmätön. 
Brandfux,   m.  muötan=ruSfea  1.  rautiaS  (l^e^ 

uioinen). 
Brandförsäkra,  v.  a.  ^3alo=hJa!uuttaa. 
Brandförsäkring,  f.  t3alo=h)a!uutuö. 
Brandförsäkringsbolag,   n.   ^aloU)afuutu64)t;= 

b^stij. 
Brandgul,  a.  rufeiva,  rufaf)talr>a,  rufo^feHerujä. 
Brandgäs,  m.  se  Grafand. 
Brandhake,  m.  ^alo=l^afa,  :|5alo=lt)anfo. 
Brandjern,  n.  l^iili=fout£u;   (för  Ijustring)  pa- 

rila,  tunlaö=f"oura. 
Braudkassa,  f.  ))alo=ral;a§tO. 
Brandkorn,  n.  nofi^jljteä. 
Brandkula,  f.  tuiupaUo. 

Brandmur,  m.  ))alo=nmuri,  tnli=ntuuri. 

Brandmästare,  m.  ^jalo^meétart,  palo^meffa. 

Brandordning,  f.  :j3alo=afetu8. 

Brandos,  n.  färtj. 

Brandpil,  m.  tnli=nuolt. 

Brandredskap,  m.  )5alo=!alu,  fammuttimct. 


70 


Bra 


Bri 


Biandrijf,  m.  ^una=fettu. 

Brandsegel,   n.   )>a(c-l)ur?tu!e    (4feen),  ^\ilc= 

Braudsignal,  m.  V'CiIc=inerfft. 

Brandskada,  f.  ^aIe=uiaInn!o. 

Brandskadad,  a.  ^lalaantuuiit,  tu(i^)a(ca  färfi= 
nijt,  tu(eun-itfcincu,   ^atcn»tärfim)t. 

Brandskatt,  m.  ^alo^trerc,  t>affonvevc. 

Brandskatta,  v.  a.  ^\tlc=irercittaa,  )>affo»»e= 
roittaa. 

Brandskepp,  n.  ^clttc haitta. 

Brandskott,  n.  ^jalc^aufauS. 

Brandspruta,  f.  ).Mlc=niiefu. 

Brandstake,  m.  I;nli4i>la,  Icittt,  ^iMjaixU, 
!cri(c. 

Brandstege,  m.  ^>aIo=tttfaat  1.  »tita^^uilt. 

Brandstiftare,  m.  tuIcn=no§taja  1.  »l^antja. 

Brandstod,  m.  ^>afD-apu,  :|>a(o=ral}a. 

Brand.vtodslorening,  f.  ^>aIoa»un4tittO. 

Brandstodsbolag,  n.).^aIoa^^U=l)bbl)8tö  1.  =l)(itiö. 

Brandställe,  n.  Vatc4H'iiffa,  tutUpalcn  paitta. 

Brandsyn,  f.  ^alc=faticlmui^. 

Brandtorn,  n.  n.iartic=tcvni,  )va{)tt=torni. 

Brandtrumma,  f.  ^Mlc-ritmpU. 

Brandtunna,  f.  ;>alc=nmm)rt. 

Brandvakt,  m.  ^.^alclfartija. 

Brandämbar,  n.  ;>alc  fanti>. 

Brankard,  m    ivamiuin  1.  !ääfin  aija. 

Braut,  a.  jt)r!fä,  äiEi^ivträ. 

Brant,  m.  jörtänne,  rinne  (=nteen),  terma; 
(åbrant)  äljrää  (»ään),  törmä;  sta  pä  b — en  af 
sitt  förderf,  feiioa  turmtonfa  Jjattaada  1. 
fattatta,  etta  tubcon  tutemaéfa. 

Branthet,  f.  jiivffi^tiS. 

Brasa,  f.  tulebma,  tufennoe,  ^>eranfo,  icalfea, 
roU}U,  retmafta. 

Braska,  v.  n.  röl}f}täittä,  ^op^täillä;  (om  vä- 
derleken) ^afaétaa,  ftriStää. 

Brass,  m.  (^jöt.)  al)bin  ('tunen),  Kiäntö^nuora. 

Brassa,  v.  a.  fääntää  ^>nrjetta. 

Brassning,  f.  t>ur}een  tääntäminen. 

Bravo!  int.  oifein!  rcimvtsti! 

Bravur,  f.  ufjau?,  vei^>^Mnv^. 

Braxen,  m.  (bräma  cyprinus)  lafjna. 

Braxengräs,  n.  (isoetes  lacustris)  fa^na»VUCf)C, 
hjita. 

Braxenpanka,  f.  Itfit,  ^^or(lD,  ^arttt,  ^ar!!t. 

Bred,  a.  Ictreä;  med  b — dt  ansigte,  feircä= 
naamainen;  b — dt  ljud,  an^o  1.  (eweäbtä 
ääni;  göra  b.,  fe»entää;  blifva  b.,  leivctä 
(»neni,  (ei'pentt)ä;  något  b.,  leweäbtä,  leivcän^ 
läntä;  en  tum  b.,  tuumaa  lemeä,  tunman 
kirvinen. 

Breda,  v.  a.  lejrittää,  leiuitcUä;  b.  sig,  v.  r. 
Icwitä  (4än),  leiretä  (=nen). 

Bredande,  n.  -ning,  f.  (Ofittäminen,  leu^n^- 
tämincn,  lenjitu-J,  Icircnnvé. 

Bredaxlad,  a.  I;artiafaS,  l;arte»a.  • 

Bredbent,   a.  f>aja»fäännen,  Ijaja^föäri;    adv. 

'ii<x\a.\i.<x  fäärtn. 
Bredbladig,  a.  Ic»eä4c^tincn;  (etreä4ciäiuen. 


Bredbröstad,  a.  rintaira,  re^ejuä. 

Bredd,  m.  (en.''Cl)?,  knniliS;  två  fingers  b., 
fal)bcn  icrmcn  ka^t);  pä  b— n,  Icwevbcl' 
ken;  taga  till  i  b.,  faéiwaa  ktttt)i)ttä;  ga  i 
b.,  aétna  rinnatfain  1.  rinnatnetcn;  sätta  i 
b.,  ^amm  1.  afettaa  riunalk;  sätta  sig  i  b., 
ic-tuutua  1.  if-tua  rinnatte  1.  rtnnaHaa;  sitta 
i  b.,  ietua  rinnatta  1.  »viereffäin. 

Breddgrad,  m.  ten'>ei)§4n)fälä. 

Bredfock,  m.  (sjijt.)  vaata4^uvie. 

Bredfotad,  a.  lereeä-jaftainen. 

Bredkorn,  n.  taffi4al)fcincn  1.  taffi^färmäinen 
cbua. 

Bredkrasse,  m.  (lepidium  ruderale)  noufu^ 
rncbc,  va«fi. 

Brednäsig,  a.  (ett>eä=nenäincn,  Iättä=nenäinen. 

Bredraadig,  a.  len^eä^hJtivuinen,  ktteä-juowai= 
nen  1.  n-aitainen. 

Bredsida,  f.  Iap).na,  la^^e,  t\)Ui  (=kn),  twmi 
(4een). 

Bredvid,  adv.  &  prep.  rinnatta,  Juierettä,  nnc= 
rci^fä;  vinnaUe,  unereUc,  »iereen;  b.  h  var- 
andra, nnevettäin,  n^ierctvffm. 

Bref,  u.  firje,  ftrjau-3  (»fjen). 

Brefbok,  m.  firje^tirja. 

Bref  bärare,  m.  tirjau=fantaja  1.  »fnkttaja  1. 
»iaattaja. 

Brefform,  m.  firje=muctc  1.  »ta^JO. 

Brefkuvert,  n.firje^MäU^i^,  fivje^uori,  htlKVt. 

Bretläda,  f.  firje=Itpaä,  ftrie4aatiEfD. 

Brefpapper,  n.  ftrje^a^evi. 

Brefporto,  n.  ^^cöti»raf>a,  tivje^rafia. 

Brefpost,  m.  firje=:(30éti. 

Brefpress,  m.  t'irjc=^inne  (=ntcen). 

Brefskrifvare,  m.  tirjeen4irjoittaja. 

Bref.vtil,  m.  firjeeUinen  firjoituS^taJ-M. 

Brefställare,  m.  tivje^aawio,  firjctiijä. 

Brefvexla,  v.  n.  n'>uoro=tirjeiUä,  hjat^taa  Hr* 
jeitä,  tirjcittaa  tcifittenfa. 

Brefvexling,  f.  firje»»ail;tc,  firjeilrjS. 

Brefväska,  f.  tirje4autfu. 

Bresch,  m.  (munvin  1.  wattin)  riffo;  skjuta 
b.,  riffc=am)>na. 

BT.;ss,m.(köksi.)  rintali,  ivafifan  rinta-rauf)aiet. 

Bricka,  f.  ajctin,  tarjcin;  (i  brädspel)  la^m, 
napu;  (pä  poliser  m.  in.)  laatta,  k^otu;  (pa 
ruck)  rintapieli,  rinnuS. 

Brigad,  m.  prifaati. 

Brigantin,  m.  v^ifantti,  lota^ritt. 

Brigg,  m.  pntl 

Brigittinerorden,  ni.  '[pijljäu  "iPriitan  (uoStavi* 
funta. 

Briljant,  adj.  loistofa,  ^ct^tofa,  uljaS,  fomea; 
s.  briljantti,  f)i.4;tD4iir'i,  ki^turi. 

Briljera,  v.  n.  f)ekitetta,  IjcIUcitta,  kiéteifla, 
timatteUa,  ^?i5>^(;tetUä. 

Brillor,  f.  pl.  nenä4afit. 

Bringa,  f.  rinta;  (kok.)  rinnufe. 

Bringa,  v.  a.  (föra)  faattaa,  tuoba;  (med/öra) 
tncba,  tuottaa,  faattaa,  faattaa  aifaan;  (fOr- 
suttu  i  ett   annat  tillstdnd)    faattaa,  \;;m\\<x, 


Bro 


tcfibä;  b.  metall  till  smältning,  ipamxa  1 
jaattaa  \niamaan  1.  fulatuttaa  mitafli;  b 
till  fön-uttnelso,  mäbättiiä,  niäbäuutlttäii; 
b.  till  slut,  faaba  Ic^JVltmi;  b.  till  stånd 
faaba  1.  panna  toimeen;  b.  a  bano,  ottaa 
jjitlieefft,  ottaa  1.  faattaa  efilte;  b.  derhän, 
att  .  .  .,  faaba  fitft,  että  .  .  .;  b.  om  lif- 
vet,  (o).^ettaa,  fitnitata;  b.  upp,  noitaa,  nc'?= 
tattaa,  !o{;ottaa;  b.  sig  upp,  nousta,  nc§= 
taltua,  !ol;ottaa  ttfcnfii;  bringas,  blifva  bragt, 
ioutita,  tiifla;  (förmå)  \aattaa,  faaba,  ^.lanna. 

Brnigstycke,  n.  rinta4tf;at. 

Brink,  m.  at)be,  tölmä,  tiirmä,  rinne. 

Brinkhake,  m.  jaiTlt,  inbättu  (=ttimen). 

Brinna,  v.  n.  )palaa,  f;ef;fua;  b.  nt  (och  öf- 
verdragas  med  aska),  f)ttf.uta  (imtn);  jag 
b— er  af  begär  1.  otålighet,  ntielcnt  Iiel^tmt; 
han  b— er  af  kärlek,  vrede,  {}an  pa\aa  xat 
iantta,  fiuffua  1.  fiufuSta;  b.  af  längtan, 
]^effelef;tää. 

Brinnande,  a.  ))atatt>a,  :^e^fuh?a,  tulinen;  b 
törst,  hunger,  folva  1.  anfara  jano,  nälfä; 
under  b.  krig,  foban  leimuteSfa. 

Brinnande,  n.  ).>alamtnen. 

Bris,  m.  Unufjfa,  Iet}l)fä. 

Brisk,  m.  folft,  Vtiöh. 

Brist,  m.  (saknad)  :^^uute,  ^uutOi^,  liiajaa,  wa 
jauS  (=ben);  b.  på  penningar,  xai)an.  :(.niute; 
lida  b.  på  ngt,  :|.ntuttua  j.fin,  otla  ftiajaa 
j.fin  1.  j.fin  Hiaiöa  1.  jonfin  fjunttecöfa;  b.  i 
kassa,  fai^fan  Irajaui^;  (fel)  nnfa,  iinrbe. 

Brista,  v.  n.  (gä  af)  fatfeta  (=can);  taittua; 
(gå  i  tu)  reivetä,  Iioleta  (4ean);  (b.  i  sömmen) 
ratleta  (=ean);  (b.  sönder)  murtua,  färfl)ä; 
(fattas)  ^^nuttua,  cUa  iiiajaalla  1.  Ix^ailla;  {fig.) 
riffoa;  b.  ut,  ratfeuta  1.  rutveta  (puf;umaan); 
b.  ut  i  skratt,  ).^uVi^fabtaa  1.  rämähtää  1.  ^)a= 
fatitaa  1.  refabtaa,  nauruun;  jag  var  nära  att 
b.  af  skratt,  cUu  t)afaf)tua  1.  {;ateta  naurnS= 
ta  1.  nauruun;  b.  i  tårar,  I;t}rät)tää  1-  ^)urSfa(;= 
taa  ittuun;  hjertat  b— er,  ftjbän  ))afaf)tuu. 

Bristfällig,  a.  ^uuttuivainen,  :|?uutteinen,  Xoa-- 
\aa,  toaittinainen,  limjaallinen,  n)ajat»a,  tva^ 
janainen,  tinfanaiucn,i.niutteen=ataiueu;  b — gt 
hus,  raf^pioineu  I.  raf.->).>entunut  l)ucnc. 

Bnstfällighet,  f.  ^ntuttuiratfuu-?,  Vitnttecnmtai» 
fuut^,  tvaillinaifuu^ ,  luajaut^,  ivajaallifuuS, 
trajauninf-,  unfauaifuU'?. 

Britannika,  f.  (rumex  a(juat.)  faiin=))UDfen  JUU» 
ri,  ivifx  fnolafe. 

Brits,  m.  laireri,  poia,  valimtti. 

Bro,  m.  filta. 

Broa,  v.  a.  &  n.  fiffoittaa,  rafentaa  filtaa. 

Brobyggnad,  f.  fiåan=rafeunn8. 

Brobank,  m.  taituri. 

Broche,  m.  naötio,  forlufe. 

Brochyr,  nx-  arffi^tirja,  Ieuto=firja,  Hvjauö. 

Brockfågel,  m.  se  Spof. 

Brodd,  m.  (å  hästskor)  jää=naula,  l^offi;  (väx- 
tens embryo)  ibe  (=teen);  (å  åkern)  ora§ 
(«aan);  skjuta  b.  orastaa;  taga  b.,  oraStua, 


tulla  or  aatle;  vara  ib.,  otla  oraatla;  kornet 

skjuter  den  första  b — en,  of;ra  on  tiataaöa. 
Brodda,  v.  a.  naulcittaa,  f;otittaa. 
Broddmask,  m.  ora§=mato,  etaua. 
Broder,   m.   »eli   (=jen),   h^eiffo,   ireiftoineit, 

iveKo,  toeljijt  (»it)fn);  en  af  bröderna,  tpel» 

jcö  (=ffen);  de  äro  bröder,  r;e  i>\vai  treljef' 

fet;  kjtlla  b.,  n^eifoitella. 
Brodera,    v.    a.    toiirn§teKa,    !or!o  =  ommella 

(=mpelen),  forfo^ueufca,  lirjata,  firjaetla. 
Broderbarn,  n.  »i)cljcn4af>fi. 
Broderhat,  n.  voeli  ivaino. 
Broderi,  n.  tviiruötcluia,  forfo^omf-^eluv^,  firja, 

firjanö. 
Broderlig,  a.  ireljedincn,  iveiffoincn. 
Broderlighet,  f.  UieIjeItifl)Vö,  ttjeittoifuu?. 
Broderligen,    broderligt,    adv.    iDeljeUifcSti, 

tx^ciffoifeött. 
Brodermördare,  m.  )veli=furmaaja,  jxicU=mur= 

I^aaja. 
Broderskap,  n.  iveliet)^,  treiffouS,  tueljeff^^g. 
Broderskärlek,  m.  tVCljeun-aftauS. 
Brofogde,  m.  ftlta^tt^OUti. 
Brofäste,  n.  filtan^forira, 
Brohufvud,  n.  Iaiturin=)5ää;  (krigsk.)  filta=jv»a= 

ru^tuä. 
Brohvalf,  n.  ftttan=faqri. 
Brok,  m.  (sjöt.)  pxnxitx. 
Brokad,  m.  protaati,  furtaHrja=tr)aatc. 
Brokig,  a.  tirjatoa,  tailaiva. 
Brokighet,  f.  lirja».^uu8. 
Brokista,  f.  fiUan=arftu. 
Brolägga,  v.  a.  filtoittaa,  rafentaa  ftftaa, 
Broläggare,  m.  fitlan=tefijä,  fiUoittaja. 
Brom,  n.  (kem.)  tromi. 
Broniaterial,  n.  filtaffet,  filta=aineet. 
Broms,  m.  ^^aarma. 
Brons,  m.  prouöfi,  ivafc^triaefi. 
Bronsarbete,  n.  ).n-on^ft=teov^,  prcu?ft'falu. 
Bransarbetare,  m.  ^>ron^fi=  fef^^^ä. 
Bronsera,  v.  a.  )3ron6fita  (-tfen). 
Bro-  och  vägbyggnad,   f.  fi(Ian=  [o.  tien^tcfo. 
Bropelare,  m.  filta=^atfa§  (=aan). 
Bropenningar,  m.  pl.  filta=ral)a,  fiIta=it)ero. 
Bror,  se  Broder. 
Brorsbarn,  n.  tceljeu^a^-^fi;  pL  ireljeötcu  Xap'- 

fet,  ferfuffet. 
Brorsdotter,  f.  ir>eljen=tl}tär. 
Brorskäl,  m.  tncljen=malja,ftnun=malja. 
Brorslott,  m.  JBetjen^ofa;    taga   b— en   unebä 

1.  ottaa  paras  ofa. 
Brorson,  m.  toeljcn=poifa,  ne)>a6. 
Brosk,  n.  ruSto,  rouSfu. 
Broskaktig,  a.  ruijtou^altaiuen,  ruStomainen. 
Broskans,  m.  filta  UHrru^^tuS,  filta4innafe. 
Broskartad,  a.  ruöton4ainen,  ruSton=tapainen. 
Brott,  n.  murto,  murre  (=teen),  taite,  (stenbrott) 

louhos;  rifoS,  riffo,  paf)an=tefo. 
Brottare,  m.  paintja,  painin4^i3jä. 
Brottas,   v.  d.  Itjcbä  1.  l;ctttää   painia,   ofta 

painifima,  painia,  painuctla  (»nteten). 


72 


Bro 


Bru 


Brottfall,  se  Fallandesot. 

Brottmål,  n.  vitoö-afta. 

Brottmålsdomstol,  m.  nfo8=aftain  ct!eu8. 

Brottmälslag,  m.  vifo§4aft. 

Brottmålsprocess,  m.  rifoS^aftattineit  Um- 
iätjxitu 

Brottmålsstatistik,  f.  rifoS^tilaStO. 

Brottning,  f.  Vatnm4^öntt,  ^atiii,  )5atmn=f)eit= 
to,  ^ainetii?,  ftjti^^aint,  ipainifiCa  elo. 

Brottsjö,  m.  l^^öf^,  l)'C)'6t\)4mii,  Ujveft). 

Brottslig,  a.  rtfo!ien=aIamen,  iin)n=alatncn;  b. 
handling,  rttcfjeUineit  1.  wäävä  I.  l)alv^a  tuö; 
b.  kärlek,  »liärä  1.  l^aurea  raftauö. 

Brottsling,  m.  Vcif)^!»!^!!^ 

Brottyta,  f.  inurto,  tattog,  murrcn  jälfi. 

Bro  vasa,  m.  fillanninfaS,  ntSfa4niu,  anfag. 

Brud,  f.  Titorftau  (=inen),  inorftc,  aittila?. 

Brudfolk,  n.  mcrftuS=)5ari;  movftiie--lx'>äti. 

Brudfräma,  f.  U<i\c,  faajag,  faaja=nainen. 

Brudfölje,  n.  nucbc=fania,  joi)tc=u\ifi. 

•Brudgum,  m.  fii((;ainen,  fitlbc,  ijlVä. 

Brudgåfva,  f.  inorfiu84abja,  ftibti=Ial)ja,  fcrvat. 

Brudklädning,  f.  inorftuS=  1.  Ivi[;!t4;ame. 

Brudkrans,  m.  -krona,  f.  OTOrfluö=fcp^cIe,  nior= 
ftuS=ruunu. 

Brudpar,  n.  mDrfiuS=:t}art,  n.n(jfi=^art. 

Brudskara,  f.  joijto^fanja  1.  »toäti,  l^ää-lnäfi. 

Brudskatt,  m.  intjötäjätiet. 

Brudskrift,  m.  I;ää»runD,  morflue=nino. 

Brudskänk,  m.  annin  (»timen),  se  Brudgåfva. 

Brudslöja,  f.  n.n{)ft=Unnifto. 

Brudstol,  m.  linf)!i=tUoIt. 

Brudsven,  n.  nucbe=inte§,  rl}tfä. 

Brudsäng,  m.  niorftu8=toUobe. 

Brudsäta,  f.  faafo,  faa|a=nainen. 

Brudtärna,  f.  puta4aa\D,  ruuäfa,  nucbe^neiti, 
jaajaö. 

Brudvigsel,  m.  iribfimtnen. 

Bruk,  n.  fäl^ttö,  V^ttc,  nautinto;  göra  b.  af 
ngt,  !äl)ttää  1.  nauttia  j.fin;  b— et  af  ull 
till  strumpor,  irillain  Vnto  1-  :pitämincn  fu= 
fitfi;  det  har  kommit  ur  b.,  [itä  ci  cuää 
f äi}tetä  1.  cic  ta^a  fäl}ttää;  (af  jord)  wilje» 
\t)é,  ruoftc;  hemmanet  är  i  godt  b.,  tttu£i 
en  lniirä>S|ä  ructoöia;  {vana,  std)  tapa,  tlh)t- 
tö;  gammalt  b.,  ivanf)a  ta^.ia;  {verkstad) 
ruutti,  ^mja^tc. 

Bruka,  v.  a.  fäi)ttää,  ^Jttää,  nauttia,  tfiljettä; 
b.  hatt,  ^>itää  battua;  b.  snus,  nuuötata, 
fäcttää  nuu^taa;  b.  läkemedel,  nauttia  Iääf= 
fcitä;  det  b— s  så,  niin  en  ta^>a,  tapa  en 
femnicincn;  b.  mun,  !pk^t'ä  fuuta,  funla§= 
tella;  b.  sitt  förstånd,  täi)ttää  t}mmävri)S= 
tänja,  luoba  t}mntärrto«tä  (jl)fin);  b.  jord, 
nnljeöä,  vuoteta,  niuolata  maata;  b.  ler, 
fotfea  fairca;—  v.  u.  cHa  ta^.\tl.  ta)?ana,  ta-- 
n^aStaa;  han  brukar  säga,  l;änen  1.  l)änellä 
on  tapa  1.  tapana  fanoa. 

Brukande,  n.  täyttäminen,  pitäminen,  un(je= 
leminen. 

Brukbar,  a.  fäljtcttäJrä,  n>ä(ttätt}ä,  feliuoUiucn, 


fonjeliaa,  h?itjcttän5ä;  b.  jord,  hjitjcU}6=maa; 

pitoinen,  !äöttää  1.  pitää  felpaanm.  } 

Brukbarhet  f.  täljtöflifin)?,   fel^oUifuu^,   fel^ 

paairaifunö.  "■ 

Bruklig,  a.  tait>altinen;  det  är  b — gt,  DU  ta= 

ifallietn.  j 

Brukning,,  f.  tai}tö?,  pito,  nautinto,  nnljehiS; 

(q/  lar)   fotfcuta.  ' 

Brukningssätt,  n.  njiljell)8=tapa;  fotfu=tapa. 
Bruksanläggning,  f.  ruutin=Iaitoö. 
Bruksarbete,  n.  vuuffi=tt)i5,  pajaéto4t)i<- 
Bruksarbetare,    m.   -folk,   n.  ruufiu=tl)ömie§, 

vuutfi=micg,  pajoSto^mieS;  ruuHilaineu,  ruu» 

fin-iväfi. 
Bruksdrift,  m,  paja8ton=  1.  ruuIin=pito. 
Bruksegendom,  m.  ruuHi=tila. 
Brukshandtering,  f.  pajaStou^  1.  Ivaaprifan»  1. 

vuutin=ti)i5  1.  =fcino. 
Bruksidkare,  m.  ruufin^pitäjä. 
Brukspatron,  m.  ruutiuniäutä  1.  =patruuna. 
Brukspredikant,  -prest,  m.  ruufin=faantaa|a, 

ruufin=pappi. 
Bruksrörelse,   f.   ruuItt  =  eIanto,  muffi-toimi, 

ruutti-Iiife. 
Bruksägare,  m.  ruufin4fätttä  1.  =I;altija. 
Brumma,  v.  n.  mi5rigtä,  muriöta,  muval^bella, 

jori?ta;  marrittaa,  i^rviä,  i}vräl;bel(ä.  J 

Brummande,  n.  möviuä,  murina,  Jorina;  mar=    I 

rituS,  pn-äbbl)8.  i 

Brun,  a.  ruSfea,  ruo8teen=!arnmincn,  runni; 

blifva  b.,  ruSfettua;  göra  b.,  möfetuttaa. 
Brunaktig,  a.  muniläutä,  miottaiua. 
Brunda,  v.  n.  fiimata,  oöa  fiimaSfa. 
Brundbock,  m.  fuol)0=pnffi. 
Brundgumse,  m.  juol^o^jäärä. 
Brunett,  a.  ruöfea=tuHainen,  ruS!ca=ftfmäinen, 

vu^!ca4vcrinen. 
Brunfläckig,  -prickig,  a.  ruSfea^täplitäS,  ru6=     t 

fea4nlttuinen.  I 

Brungrå,  a.  ru§!can='^armait.__  * 

Brungrön,  a.  ruöfeaunci^erjä. 
Brungul,  a.  vuöfcan4eltaincn. 
Brungul,  a.  tumman=ruöfea,  rn§!ca. 
Brunkål,  m.  ruéfea4aali. 
Brunkåra,    f.  i^bidens  tripartita)  plj§tön-ufotti, 

fclta^talfiainen. 
Brunlett,  a.  ruéfcait--»eveh.>ä. 
Brunn,  m.  !ai»o;   dricka  b.,  jucba  tcvn>el}ö= 

n.Kttä. 
Brunnsdrickning,  f.  terlret}S»cben=juominen. 
Brunnsgräfvare,  m.  fai»ou»tetijä;  failvou  tat= 

Brunnsgäst,  m.  terirct)?»eben=juo|a,  tern>et?S= 

njefiläinen. 
Brunnshink,  m.  lailvo^iulu,  faiwo^ämpäri. 
Bruniishjul,  n.  faitoo^rataö. 
Brunnshus,  n.  runui4;uoue,  fairoofa. 
Brunnsintendent,  m.  !aitt)0=pääKiftö. 
Brunnskur,  m,   tertt)et}S  =  ixieben   parannuä   1. 

fät?tti5.  I 

Brunnslock,  n.  !aitt?on4anfi  (-nen). 


Bru 


Blå 


73 


Brunnssvängel,  m.  fain?Dn=n.n^.ni. 

Brunnstid,  m.  tcrlvet)8=n>ebcn  |uonu|en  aita, 
iahvo^aita,  u>efi=faiifi  (=ben). 

Brunnstimra,  f.  fahi^on^niitoö,  failPDn=^)uitc. 

Brunnsvatten,  n.  tahiiCsU^cft  (=ben). 

Brunnsämbar,  n.  {aiftic^älltpärt. 

Brunockra,  f.  ^^ima=mll{ta. 

Brnnrandig,  a.  niefea-jiiclitainen  1.  =rnitahten. 

Brunrot,  m.  [ari-emma  migaris)  )JUJO=mavu= 
\\a,  Vujo. 

Brunschäckig,  a.  ru6fe<ni=fatlatija. 

Brunskäggig,  a.  rusfca=^arta. 

Brunst,  m.  titnta,  fävire,  röfä. 

Brunsten,  m.  riuint^fiiut. 

Brunstig,  a.  fumatncit,  farjaS  (=aan),  tötäi^ 
iien,  fiivliHiö  (4^ään);  vara  b.,  tarjaötaa, 
ftimata,  rcfäStää,  olta  fiimoillanfa  1.  juct= 
fiiHania. 

Brunsttid,  m.  fitmau^aifa. 

Brunugd,  a.  niefca=filmäinen. 

Brus,  n.  !cf)ina,  tolju,  jumina,  ()unm. 

Brusa,  v.  n.  tcl;iöta,  f)umi«ita;  (6-  tUl)  fc^al;» 
'taa,  fo{)aI)bct[a. 

Brushane,  m.  (macJietes  j^^gnax)  fuo=httfo, 
tcffiinué. 

Brushnfvud,  n.  va|u4'»ää,  \)inma,  tuittii^Hiä. 

Brusk,  n.  se'  Brosk. 

Brusten,  a.  (om  ögon)  fafaStUlUlt. 

Brutal,  a.  tövfeä,  f)äh.n}tcn. 

Brutalitet,  f.  törte^S. 

Bruten,  a.;  b — et  tak,  tatte=!attD*,  b.  rost, 
fortunut  ääni;  tala  b.  finska,  l^aagtaa  mur» 
tetraa  fiioinea,_  nnivtaa  fitcmea  iMifjucSfania. 

Brutto,  a.  tjli^^äinen;  mi)öinä=f)inta;  b.  vigt, 
täl}ft  paino;  b.  inkomst, tätifi  1.  vii4Hiincu  tulo. 

Bry,  V.  a.;  b.  sitt  hiifvud  med  ngt,  ajatella 
j.fiu  :tJääniä  ^.'»uf)!!,  Uiatumta  v^iit^nfä  jltin; 
faattaa  I)äiiiiIIe,  (jafavctla,  nauretla;  hvaiUa 
1.  nauvelfa  j.tnta  jötfht;  iiimilla;  b.  sig  ora, 
f)UOlia,  ),iitää  lufua,  panna  tietääticiifä,  to= 
teKa;  hvad  b— r  jag  mig  om  det?;  mitäpä 
minä  fiitää?;  jag  b — r  mig  sju  om  det, 
minä  fiitä  iviift. 

Brydd,  a.  fjämmäötljnljt;  blifva  b.,  tuKa  (jä- 
mille. 

Bryderi,  n.  cpä  tieto,  cpä=n€nVociinni^,  pnia,  f^i= 
mi;  jag  är  i  mycket  b.,  minna  paljon  ajat= 
teUittaa  1.  avn^cluttaa,  cicn  epa-tieboi^fa. 

Brydsam,  a.  avniefnttaum,  ajattehittaa^a,  ax- 
»clnf]'cn=alainen,  tufala. 

Brydsamhet,  f.  attvelnttaumilnutS,  avtrchif)en= 
alaifnuö. 

Brygd,  m.  panc,  panoS  (ofuen,  uninan). 

Brygg,  n.  pancnta;  pano§. 

Brygga,  f.  filta,  laituri. 

Brygga,  v.  a.  panna,  lEeittää  (juomaa). 

Bryggare,  m.  juoman»panija,  juoman  fcittäjä, 
juoma=tcbtaan  ifäntä. 

Bryggarskrå,  n.  juomaupauija^ammatti. 

Bryggeri,  n.  juoman=paneitta;  juoma  =  tef;ba6, 
juoman=panimo,  juomaupano4aitoö. 
Si'e'iskt-Fi7iskt  Lexikon. 


Brygghus,  n.  juoman^feittiö,  pano=fota. 

Bryggkar,  n.  jnomanpano=fanunio,  pano=fam= 
mto. 

Bryggkittel,  m.  -panna,  f.  juomaupano=fatti(a 
1.  4ata,  pano-fatttla. 

Bryggning,  f.  juoman4\'tno,  jnoman=fcitto. 

Brylling,  f.  m.  ferffn4moIi,  ucpaiuen. 

Bryn,  n.  (vatten-)  pinta,  fatoo;  (skogs-)  \a\ia, 
viuta,  poöfi. 

Bryna,  v.  a.  paaljtaa,  fävlrentää;  f;ioa,  te= 
voittaa. 

Bryne,  n.  T;ave!i,  f;icvta,  fotraiftn,  l^avStt- 

Brynja,  f.  fopa,  ranta4*aita. 

Brynsten,  m.  fieva,  lolvaifin,  taljfo. 

Bryta,  v.  a.  murtaa,  taittaa,  fatfaiöta;  b. 
bröd,  taittaa  1.  murtaa  leipä;  b.  löf,  qvi- 
star,  taittaa  Iclitiä,  ferpoja;  b.  ett  sigill, 
murtaa  finctti;  b.  lans,  mitcllä  mietfaa; 
fävtcä,  vittca,  rutaic^ta,  Iouf)ia;  b.  ett  gär- 
de, riffoa  1.  färfeä  aita;  b.  sten,  (cubia  ft= 
iviä;  b.  äker,  raijoata  pcftoa;  (cika)  tait= 
taa;  (om  strålar)  taittaa;  (om  sadeln  o.  dyl.) 
It)öttää;  (fig.)  b.  vänskapen,  ritfoa  t)8tä- 
llH^Vttä;  b.  emot  ngn,  loufata  j.futa  1.  viffoa 
j.tuta  nmötaan;  b.  lagen,  rittoa  lafi  1.  la- 
tia  »aötaau;  (hejda)  fanniötaa,  mafeutaa; 
v.  n.  (i  uttalet)  murtaa,  foutjcrtaa;  b.  på 
svenska,  murtaa  pubce^faan  rnotfiffi,  pu^na 
ruotfiHU>oittoiiCf*ti; —  b.  sig,  v.  r.  o.  b — as, 
v.p.  murtua, taittua,  toI)Cta  (=fean),  h}uuäf)tää, 
fortua;  vägen  b— er  sig  emot  klippan,  oal» 
to  fovtuu  1.  pnl)feaa  faaiofjou;  sjukdomen 
b— er  sig,  tauti  murtuu  1.  (peittää;  kölden 
har  brutit  sig,  paffaueu  ou  I;eIpottanut  1. 
nvörtvuijt. 

Brytande,  n.  -ning,  f.  murtaminen,  murto, 
taite,  vitfo;  riita;  komma  till  b.,  ;-iitantna. 

Brytningspunkt,  m.  (fys.)  taito34n8te. 

Brytningsvinkel,  ro.  (l-'tjs.)  taito34u(ma. 

Bry  tsar,  n.  h^öttjnuäineu,  h^öttämä. 

Bräck,  n.  foI)ju,  tt;rät,  fuotiMUulttn. 

Bråckband,  n.  foI;juu4annatin,  tvrä-Unjö,  tt)= 
vä^fibe- 

Bråd,  a.  fiire,  fiiru,  fiätäineu,  pifaiucn,  ji}rf= 
fä,  rutte,  äfiitincn,  äfft;  aifaiucu;  liafva 
bradt  om,  cUa  fiircii<|äuiä  1.  bäbiojäuiä;  b. 
död,  äMineu  fuolema;  det  är  bradt  om, 
!iire  on. 

Brädjup,  a.  ä!fi4Vii>ä,  ätfi=jl)vftä;  s.  n.  [xjxh 
fät)8,  ft)l»äri,  u>ontta. 

Brädmogen,  a.  aitaifiu  fl}pfl)Ui}t,  aitainen,  äffi= 
!i)pfi,  arfo. 

Brädmogen  het,  f.  aifaiucu  fl)pll}miucn,  arfouS, 

Brådrik.  a.  äffi=rita8. 

Brådska,  f.  fiire,  fiiru,  [;ätä,  f^oppu;  dermed 
är  ingea  b.,  fii(;en  ei  olc  fiirettä. 

Brådska,  v.  n.  fiirefjtiä,  {;ätäiHä;  ftirnf;taa; 
skörden  b — r,  elo  ferfii. 

Brådskande,  a.  fiirecCiucu,  I;äbäffiucu;  t;ätäi« 
nen,  fioppninen,  malttamaton. 

10 


74 


Bra 


Brä 


Biädskilnad,    f.    (loijt.)    ätfi »^JifaifiutÖ ,    äfft= 

Brädstupa,  f.  ättHi)vfämie. 

Brädstörta,  v.  a.  flJÖStä  (=fien),  furlratöta,  tel;» 

bä  ätiltä,  Ijätätllä. 
Brädstörtad,  a.  äfiHineit. 
Brådt,  adv.  ^nfaifefiti,  \>\lo.;i. 
Brädäiter,  f-  pl.  aifaifct  bcrneet. 
Blådöd,  m.   äfft^fuclcma,   ätittiiieu   tuofcma, 

furma. 
Bråk,  n.  bciiima,  puuba,  ivaiiva,  feiffa,  tiu^fa; 

(i  räkning)  imirto4ufu. 
Bråka,  f.  Icuffu. 

Bråka,  v.  a.  (lin)  (LMlfuttaa;  b.  sönder,  nif; 
toa,  nif;joa,  rutistaa;  (fg.)  veutoa,  l;omma 
ta, ^^uu(;ata,  buf)tea;  b.  sitt  hufvud,  jraijimta 
Väätänfä,  ajatella  )>äänfä  V^il^fi  l-l^atfi;  (gräla, 
jilnddrn)  l)oiia  (boen);  b.  sig  förderfvad; 
runnefla  1.  fattatsta  itfeanfä;  b.  svenska, 
folfata  1.  fciigcrtaa  ructfia. 
Bråkig,  -sam,  a.  ifailivtloiucn,    toölä'?;   (men- 

niska)  tu§fa()tnen. 
Bråkning,  f.  loittuttaiiiincn,  tcilfutu?. 
Bränad,  m.  fiima,   (;iinc,  tittfetaa,  baluétuö, 

l^aureuö. 
Brås,  v.  d.  (jid  ngn)  tiiUa  I-  oUa  (i.ful)uu),  cöa 

j.fun  ta)>aiiieii. 
Bråte,  m.  forvc^,  muncé;;  vciitfio,  vio,  läjä, 

\>'äxt^. 
Bråtyxa,  f.  fatjc. 

Bräck,  m.  I)a(fcaiita,  (lalcimaincn,  vifcimaiuen. 
Bräcka,  f.  färe,  (lalcuaaincu,  Iwlfcama;  (verk- 
tyg) nutrrin    =tnneni,  jäviii  (/timcn). 
Bräcka,  v.  a.  färfeä,  vitfca;  glaset  är  bräckt, 
lafi  en  färci^iä  1.  färet(ti}nl)t;  (steka)  Vdx- 
Vcentää,  !äriétää,  fän}ttää. 
Bräckande,  n.  -ning,  f.  färfcminen,  riflo;  (ste- 
kande) färn^ennt^ö. 
Bräckhammare,  ni.  inurtc»lvafara,  niurrtn  (=tt^ 

men). 
Bräcklig,  a.  [)aiiva§  (man),  färttjhjä,  mnraffa, 
()citto,  rutea;    (om   hthan)  ratbna§   (=aan), 
beifto;  blitVa  b.,  vatt;ntétua,  ranfiStua. 
Bräcklighet,  f.  Iianvan?,   fävf^toäifwö,    mu- 

vafhméi,  beiffoné,  vail)nau3. 
Bräclxstång,  -bom,    -stör,   m.  fmgotin,   färin» 
fanH,   rauta-fantt,   färin  (=tunen),  inuvrtn 
(^trncn). 
Brädbakc,  m.  j)inta4anta,  pinta. 
Brädbekläda,  v.  a.  laubcittaa. 
Brädbokl.idniiig.  f.  lanbcttuS. 
Brädd,  m.  rcnna,parvaö  (^taanj,  fi^rjä,  unevi,ol;i, 
ääri;    vänta,    ia\ia^    (=taan),   äi)rä6    (=ään), 
reuna,  travfi  (nen);  pä  grafvens  b.,  [;anban 
)>artaatla. 
Brädda,  v.  a.  täi^ttää  1.  t-Htnna  veuncja  nn)i5= 

ten  täi>teen. 
Bräddad,  BräddfuU,  a.  veunoillanfa,  ft^arpe» 

Iaitet)tKa  (oleira),  täpi5=tä>jft. 
Bräde,    ii.   lanto;    (kilksh.)    tautanen;   (spel)\ 


tauban^eitto;  komma  ur  b.,  jääbä  f^rjään 
I.  tafa=fäteen;  slå  ur  b.,  ^anna  tafa4attaan; 
betala  pä  ett  b.,  mafjaa  fcrragfanfa;  af  b., 
bräd-,  lantainen,  (auta=. 
Brädfodra,  v.  a.  lauboittaa. 
Brädgolf,  n.  {auta4aattia. 
Brädgång,  m.  (pd  skepp)  laibe  (4een),  nmr^e. 
Brädgård,  m.  lauta^ar^a  1.  =taIo. 
Brädlapp,  m.  {auban=!a^pale,  (anban=)>ää,  Iau= 

ban=^a(a. 
Brädlägga,  v.  a.  lauboittaa,  ftlloittaa  lauboiöa. 
Brädskjul,  n.  Ianta=fato§;  lanta=fuoja. 
Brädslä,  v.  a.  lauboittaa. 
Brädspel,  n.  lauta=Ve[i. 
Brädstapel,  m.  (auta^ta^^uli,  {anta=riötiffo. 
Brädsäg,  m.  Iauta=faf;o. 
Brädvägg,  m.  (auta=jeinä,  Tat^-no. 
Bräka,  v.  n.  ntääfiä. 
Bräkande,  n.  määtiminen. 
Braken,  n.  [asjndium)  \)'äxlU'ä. 
Bräm,  m.  fie^jalo,  laibc  (teen),  rcunuä;  (a/pe^s- 

verk)  ^^^nbfa,  fepaUiö. 
Bränd,  a.  ^^ottettu,  )>alannt;  lukta  b— t,  ^ts= 
ta   palaneelta   1.   färtjltä;   här    osar    b— t 
horn,  tääUä  on  imevag  fäv^  1.  {)ajn;  b— dt 
barn   skyr  elden,   l)ellä  ^uvtu,   avfa  It)i5t^. 
Bränna,    v.    a.    polttaa,    tovn^entaa,    {lindrigt) 
fän)ttää;    b.  igenom,   ^jotttaa  pul)ti]    solen 
b — er,  aurinfo  ^^aal^taa;  vinet  b — ner  i  hal- 
sen^  n>iina  :|>oIttaa  1.  tinreltää  tulffua;  brän- 
nas, blifva  brännd,  paUxa,  polttantua,fovn?ef)= 
tua,  fävnjcntnä. 
Brämia,  f.  :|.ioItto,  finrcCi}§,  ^o(te. 
Brännande,  a.  :|ioIttaU''a,  tulinen,  fiv»eltä»ä. 
Bräiinare,  m.  ^oltto4ai»a;  tu(t=»trwa. 
Brännbar,  n.  fi)tti)träineu,  :pa(aivainen. 
Bräimbarhet,  f.  fl)ttt)n,iäif9^g,  palaUHailuU?. 
Brännblåsa,  f.  ))olttama,  ^^aIo=ra!fo. 
Brännborr,  m.  ora,  )30Itin=ora. 
Bränneri,  n.  Iiolttinio,  ^.^o(tto=fcta,  tviina-fota. 
Brännglas,  n.  tulilaft. 
Brännhet,  a.  tnli=fuuma,  tufinen. 
Bränning,  f.  )jo(ttamiueu,  poltto,  pcltanto;  (od- 

gonias)  hjXHh),  fuofui. 
Bränn jern,  n.  poItin=rauta. 
Brännlukt,  c.  fartu,  täxX). 
Bränimiaterial,    n.    poltaö    (=ffen),    poUalfet, 

polttoaine. 

Brännmedel,  n.  pcitin=aiuc,  fl)önM)ttätt?ä  aine. 

Brännmärka,  v.  a.  poIte=mcvfitä  (»tfen),  oraö= 

taa,  merfitä  polttinicCa;  (fig.)  panna  mevf= 

fiin,   jaattaa  pahaan  I;uutcou,  bätoäiötä;  b. 

med  vanära,   panna  [)äu^äiötl}ffen  merffiin. 

Brännmärke,    n.    poltiu^mevffi,    bäpl}=inertfi, 

bäpeä. 
Brännmästare,  n.  polttimo^^meötart. 
Brännofler,  n.  po(ttC=ubri. 
Brännpunkt,  m.  flottilj,  polttio,  jätcf)iffi),  fäif>fiö. 
Brännskada,  f.  tnkn=ft>ifa,  polttama,  palan= 
nainen. 


Brä 


Bu. 


75 


Brännspegel,  m.  ^>o(te=!mua§tin,  ^JOlte^^eilt. 
Brännsår,  n.  ^ato^^aatca,  ^alannainen. 
Brännved,  m-  :(30ltto=^UUt. 
Brännvidd,  f.  f^tti5=ala,  f^ttö^irält. 
Brännvin,  n.  l^jato^tBUna,  »tina. 
Brännvinsadvokat,  m.  fifuna=ft^lieri. 
Brännvinsbrännare,   m.  iBUnan-')3oataja,   ttMl= 

nan=!etttäjä. 
Brännvinsbränneri,  n.  iutiuan=^öltttmo,  »UUa= 

fobaSto- 

Brännvinsbränning,  f.  tt>ttnan=^Dltto. 

Brännvinsflaska,  f.  n)Una=^3Utlo. 

Brännvinskagge,  m.  h)una4effert,  tottna=na§= 
faffa. 

Brännvinsminutering,  f.  h)unan=!au)3UStu8. 

Brännvinspanna,  f.  tt)una»)3annu. 

Brännvinsprofvare,  m.  hjihtan-mittari. 

Bränsle,  n.  )JoItto=^UUt. 

Brätte,  n.  lieri  (»riu),  ri5t)tä.         _  __ 

Bröd,  n.  (eipä;  surt  b.,  I)a)5an  lei^a;  sotsurt 
b.,  tcarif öinen,  tttaritto4ei^3ä;  osyradt  b., 
Mtiainen,  rieSfa^ei^sä;  årsgammalt  b.,  !a= 
fattu  tet|)ä,  !aja4ei^ä;  b.  gräddadt  pa  blad, 
lemiläinen,  tet)tiäinen;  brödet  och  vinet,  let» 
pä  ja  toiina,  aneet;  taga  i  sitt  b.,  ottaa  iet= 
bääniä;  hjelpa  ngn  till  b.,  auttaa  j.futa  lei- 
pään 1.  teiraätte;  dagligt  b.,  j[ofa=))äitoäinen 

Brödbit,  m.  Iei^ä=^aknen,  Ietn3an=^ala. 
Bröddurk,  m.  Ieipä4)Uone,  Iei^5ä=fäi{t). 
Brödfrukt,  m.  tei^ä=l}ebelmä. 
Brödföda,  f.  tei^HvfuUa,  lei^^ä,  etafe. 
Brödhylla,  f.  teilxnn4auta. 
Brödkaka,  f.  taffara,  lei^ä-^atfara. 
Brödkant,  m.  kitoän=!anta,  leitDan^jtjrja,  lei= 

toän^fanniffa. 
Brödkorg,  m.  ki^ä=Wafn,  ki^d=fon. 
Brödlös,  a.  Ieitt»äti3n. 
Brödlöshet,  f.  kitoätti5mt}l)8,  tettoättl?V}8. 
Brödnagg,  m.  Iei:pän-anta. 
Brödpikka,  f.  ^puäfuri. 
Brödraband,  Brödraförbund,  n.  «jeiffouS,  »el= 

je§4ittto. 
Brödraförsamling,  f.  i»etje6ten  feurafunta. 
Brödralag,  -skåp,  n.  tt?eiffD={unta,  l»eUe8=funta, 

n)eli=i}l}te^3. 

Brödrarike,  n.  »cU=»a{ta!unta. 
Brödraskifte,  n.  n3e(je8=i>if'^- 
Brödrasämja,  f.  njeli-fo^U.        „..„,, 
Brödskifva,f.Iei^m=nniVak,  {et^>a=n3ttUe  (=iteen), 

lei^ä-^p^th);  skära  b— fvor,  iBiikgfeUä  kipia. 
Brödskorpa,  f.  leiteän=!uori. 
Brödsmula,  f.  iei»än=muru. 
Brödspade,    m.    ^.natfo,    Iciwin,    (ei»in4a^M0, 

ferä^bin  (=timen). 
Brödspett,  n.  teipi^luarrag. 
Brödstudium,  n.  rno!a=D^into.  ,   ^  „  „ 

Brödstycke,    n.    kin)än''ta^3^3ate ,    kt^a4^ova; 

elafe. 
Brödträd,  n.  ki^3ä=^nu. 
Brödtärning,  m.  ki^ä=pit^^3U  1.  =muru. 


Brödyrke,  n.  elatuömmmatti. 

Brödämne,  n.  leiine  (=^een),  kiteäS  (»ffen).  _ 

Bröllop,  n.  ^dät;  fira  b.,   ^5itää  1.  juoba  I)dt= 

tä;  (i  brudens  hem)  lätfiäifet  Qd.). 
Bröllopsdag,  m.  I^ää^^äitvä. 
Bröllopsbjudare,  m.  i)ää4utfu  1.  »tutfuja. 
Bröllopsdikt,  f.  I)ää=runo. 
Bröllopsfolk,  n.  I;ää=njäfi,  f)ää--fan[a. 
Bröllopsgäst,  m.  I)ää=tviera8  (=aan). 
Bröllopshus,  n.  ()ää=tak. 
Bröllopsklädd,  a.  ()äil^in=njaatekttu. 
Bröllopskläder,    m.   pl.   l^ää^waatteet,   ml?ft= 

»aatteet. 
Bröllopsnatt,  f.  tcif}^'^!?. 
Bröllopsskrud,  m.  I)ää=^3Ufu,  »l^h=t)u!u. 
Broms,  m.  Ipaarma. 

Bröst,  f.  rinta,  njnnäS;  (bann)  pmi]  (qvm- 
no-b.)  nifä,  rinta,  pl.  rinnat;  (klädesperse- 
del) ref  f  o,  jepatug;  blotta  b— t,  ^aljaätaa 
rinta;  hafva  bart  b.,  otta  att>o=rinnotn. 
Brösta,  f.  rinta=TOt)i5t.  „        , 

Brösta  sig,  v.  r.  ret)ennc{Iä  (=tekn),  ^)oV^na, 

^i5tj^fi«teaä,  »eitaitta,  ifoitta,  ifoiteUa. 
Bröstarf vinge,  m.  rinta=^3eriUinen. 
Bröstben,  n.  rinta4aöta,  rinta4nn. 
Bröstbild,  m.  rinta4uwa,  mnoto4mt)a. 
Bröstbom,  m.  rinta-^jun. 
Bröstfall,  n.  se  Öfverfall. 
Bröstfeber,  m.  rinta4uumc. 
Bröstfena,  f.  rinta^eteä  1.  =mmu8. 
Bröstficka,  f.  t)0»i4aöfH.  _ 

Bröstgänges,  adv.  rinnoin,  n)nnatt)3ten;  be- 
stormning  b.,  rinta=rt)nnä!tö ;  gå  b.  tillvä- 
ga, rinnnåtella,  riunoitetta,  ri^nnaStaa. 

Bröstharnesk,  u.  rinta4)aarniöfa,  rinta=»a'- 
ruStin. 

Brösthåla,  f.  rinta=!ef)ä. 

Bröstintlammaticjn,  f.  rinnan=^)0lte. 

Bröstkakor,  f.  pl.  tiS!ä4eiVä. 

Bröstkorg,  m.  riunan=alnö  1.  '-oXa, 

Bröstkramp,  m.  rinnan=al)biStaja. 

Bröstkärl,  n.  rinta=^efäk.  .  ,    ^  ., 

Bröstlapp,  m.  retfo,  rinta4a)3^u,  rinta=^>eite. 

Bröstläning,  f.  riutantoja,  rinta4u!i. 

Bröstniur,  m.  rtnnu8=munri. 

Bröstnål ,  f.  riutanieuta,  na8ta=neuta. 

Bröstrem,  m.  riunuötin,  rinnuä. 

Bröstsjuka,  f.  rinta4auti.  . 

Bröstsköld,  ni-  rinta4uori,  rinta4tlpi.  _ 

Bröstsocker,  n.  ^)ottto=JDkri,  rinta=foferi. 

Bröstton,  m.  rintamaanne  (4een). 

Bröstvattensot,  m.  rinta=wefitanti. 

Bröstvårta,  f.  ncinni,  nunnu. 

Bröstvärk,  m.  rinnan4oktu8,  rinnan=)3aIotu§, 
ri3I;fä. 

Bröstvärn,  n.  rinta^uoja,  rinta=tt3arjo. 

Bubbla,  f.  ^ore,  tnpla,  wcn4eaD;  sia  b-or, 
bore()tia,  boreilia,  fnpUa. 

Buckla,  f.  naéta,  nitära;  (i  har)  ficmura, 
Merntä. 

Bucklig,  a.  nifarainen,  tiemuraineu. 


Bud 


Bus 


Bud,  n.  Kitt),  fäänto;  tio  Guds  b.,  Suntatan 
fijmmenct  täeh)t;  (anbad)  tarjc,  tavjoii'?; 
stä  till  b— s,  oUa  Mrjona  1.  tarjolla;  (bud- 
skap) fana,  faucina;  ivicctt;  (budbärare)  \<i-- 
iian=tucj[a,  fanan-iincjä,  iineött. 

Budbärare,  ni.  fanaiufaattaja,  Jrie^ti. 

Budget,  m.  loalta^a^araeitcu  amno  i.  efjbotuö. 

Budkalle,  ni.  av).ia=fat.nila. 

Biid.^^kap,  n.  fana,  fanorna,  tieto. 

Buffel,  ni.  VitI)tt.^eU=[)ävta;  (fig-)  ntötö,  I)ö(mö. 

Buffet,  ni.  j>u[;t»ctti,  raiinnto4;uone. 

Buga,  v.  n.  o.  b.  sig,  v.  r.  fumartaa, f umar= 
rella,  )3othtvoita  (^tfen). 

Bugna,  v.  n.  se  Bagaa. 

Bugning,  f.  fnmarvué. 

Bugt,  ni.  niutfa,  ^ohrii,  ^.''DlTOcfe,  notfo,  tahi>c, 
knfo,  faarto,  fievrcé;  (nk)  ;>ontama,  labte= 
ma,  ia^)bcfc;  fä  b.  med  ngn,  faaba  tat).nt= 
niaan  1.  növrtijmään. 

Bugta  sig,  v.  r.  jnutfiStua,  foutiStua,  ivään» 
tl)ä;  ^^otoctda,  fierrellä,  läntäidä. 

Bugtig,  a.  nuitfaincn,  nnitfita^,  nottoinen, 
:>3otoifae,  länfäileirä,  ^.''ohveUeiiHi-,  b.  yta, 
töi)n)iucn  1.  notfotnen  innta. 

Buk,  m.  mal;a,  ivatfa. 

Buka  sig,  v.  r.  ^^ullt^tua,  ^ni()i«tua. 

Bukett,  m.  fuffio,  tuffa=tim).^).>u  1.  =ml)ttl}. 

Bukfenn,  f.  umtfa=eivä  1.  »nimnS. 

Bukfoting,n).(nrti'.  ldst.);'B — ar,  mafia^aUoivat. 

Bukfylla,  f.  ivatfan^ä^te,  maf)an4äi)te. 

Bukgjord,  ni.  ma()a=>vi)ö,  h;atia=nn}ö. 

Bukhinna,  f.  jnal)a=feft  (=ben),  mal^a^^jaita. 

Bukhåla,  f.  mal}an=fel;ä. 

Biikig,  a.  (uiH  ineimiska  och  djur)  nta(;afa^, 
»i^atfifa^;  (um  ting)  tupuwa,  !u»Hfaö,  nnjtcuHi, 
Vönfeä. 

Bukref,  n.  ähix),  Jratfan=^h?äänne. 

Bukrem,  m.  a'atfa4;il)na,  ma[}a=remelt. 

Bukring,  m.  (anat.)  ma[;an=notto,  jo()to4tnja. 

Bukstinn,  a.  ^.nitlo-maliainen,  :|.iönfä=ma[;a. 

Buktalare,  m.  inal)an4^u[)uja. 

Bula,  f.  htbmii,  hililo,  ^\-il;Ea. 

Buldan,  m.  tov^to,  intltaant. 

Bulig,  a.  fuhuiuincu,  Val^faincn. 

Buljong,  ni.  puljcnfi,  liba^liemi. 

Bulla,  f.  pnäa,  Vaairiu4^uaa  1.  >afetu^. 

Bulle,  m.  faftn,  taatfit. 

Buller,  n.  (brak,  .^orl)  jtjsfe,  jt)§finä,  ^janl;H, 
^^aut^iua;  njminä,  jijxi),  jtjvinii;  tolina,  tö 
minä;  (orä.sc>idt,  br,ik)  tclmc,  meteli,  mcln, 
meKMe,  bäliiui,  nujn,  nujatfa;  (uppseende) 
bnlni,  buiiiu;  göni  b.,  uc^^taa  bul^ua;  med 
b.  och  l)ang,  että  l;nmn  fnuluii. 

Builerba.s,  m.  vel;mäja,  mellastaja,  tclmäjä, 
^auljaaja,  jl}n,uijä. 

Bullerbloraster,  n.  (troHius  europaeuK)  fnllcro, 
iriUt  rncbo,  julKiimctfen  Intla. 

Bullersam,  a.  VHnt()aa)t>aincn,  l;älifctt)ä,  räl)ä 
jäirä,  telmänni;  njéteinen,  :|>aut)uinen,  melé 
feiucn. 
Bullersten,  m.  ivierve4iiri,  irta^itot. 


Bulletin,  m.  V^äin)ä4lnIoitnS. 

Bullra,  v.  n.  n^i^fää,  ji)>?fää,  ^aul;ata,  l^älista, 

foliota,  vtjmiötii,  nujuta  (=uan);  tclmää,  teu« 

l)ata,  i\}xx)t'å  (=i)änj;  (um  magen)  furiöta. 
Bulna,  v.  n.  ajaa,  märänti}ä,  ajettna,  ^i5l;i5im)ä, 
Bulnad,  f.  ^Ml;fa,  ajo«. 
Bult,  m.  tanti,  naula,  ^Jultti;   (att  bulta  med) 

naffa;  (lär/f)  pantto,  lupn. 
Bulta,  v.  a.  fo^nittaa,  folttaa,  folfnttaa,  :>3au:< 

tnttaa,  mäih)ttää,  ji)Sti)ttää,  ^.Metfää,  J»alta» 

ta,  nuijia,  muffuttaa;  (»akta)  naputtaa,  nU" 

tittaa;   (värka)   \\)iti.;  (fastbultamed  bulter) 

naulata  pultilla  1.  lammilla. 
Bultande,  n.  -tning,  f.  !opUtUx%  folfutuS,  folf» 

fina,  folfe,  jiji^f^tvö,  ii)öte,  muffutuS. 
Bulvan,  ni.  faaiuc,  pulnmani. 
Bums,  int.  &  adv.  putiit,  paifalla,  oifo^päätä. 
Bunden,  a.  fibottn,  fiteisfä  oleiva;  b.  stil,  ru» 

no=mitatlincn  laufctapa;  b— et  värme,  fiin» 

to4ämmc. 
Bundsförvandt,m.  liittolainen,  liitto=>tteU  (=jen). 
Bund.sförvandt.skap,f.  liittolaifuuä,  liitto-funta. 
Bunke,  m.  fel;lo,  Jpcnttö,  punffa. 
Bunklag,  n.  fuppi4at)fo. 
Bunt,  m.  fimVpu,  tuEtu,  lito,  fommelo,  patfa, 

totia;  lägga  i  b — ar,  fimpuittaa,  tuf uittaa, 

litoittaa. 
Buntläder,  n.  puntti=nal)Ea. 
Buutmakare,  m.  tuitturi,  turtitflja. 
Bur,  m.  f)äffi. 

Burafgift,  m.  porn>ari=ral;a,  portt)aruu8=ra^a. 
Hurbref,  n.  pcrtpari=fivja,  pom^aruuS^firja. 
Burdus,  adv.  fuova^tanfa,  paifalla. 
Buren,  a.  (um  kur)  poifinut,  maibo^fa  cleiDa; 

b.  ko,  maitc4cl)mä;   gärden  bar  tre  burna 

kor,  talolla  on  folme  let;mää  maiboöfa. 
Burgen,  a.  toimeen  tuleUM. 
Burk,  m.  pönttö,  töltfi,  pnrffi. 
Burlesk,  a.  ilii>cincn,  uarritlinen,  navvifaS. 
Burra,  v.  a.  pöl;rl}ttää,  pörröttää. 
Burskap,  n.  porUHirnue,  porn^ari=ctu,  porwa» 

ri=oifeuö. 
Bus,  se  Burdus. 

Busa  pä,  v.  11.  lennäl>tää  1.  töi)bätä  päälle. 
Buse,  m.  foufo,  pöppö,  mörfö,  pöö. 
Buska,  f.  pnSfa,  pné^fut  (pL);  nnerre  (»rtccn). 
Buska,  v.  a.  uncl;foittaa,  iviitoittaa;  b.   sig, 

v.  r.  peufa^tua,  penfoa. 
Biiskablyg,  a.;  han    är  icke  b.,  ci  l;än  mct» 

fään  mene. 
Buskage,  n.  penfaiffo,  penfaSto. 
Buskaktig,  -artad,  a.  peufaineu,  penfaStawa, 

penfaan^tapaiuen. 
Buske,    m.  peufaä    (=aan),    (gammal  och   tät) 

pet^fo;  fjäder  b.,  töl)t)tö,  l)öt)l;en=h?il)tD. 
Buskig,  a.  pcnfainen,  penfa^ineu;  pörljcä,  tuu^ 

l)ca;  blifva  b.,  pcnfaStua. 
Buskpil,  f.  (salix-arbiiscuta)  fääpiö-paju. 
Buskskog,  m.  penfa§to,  penfaiffo. 
Busksnår,  n.  tpiita,  rifuflo,  penfaf;itto. 
I  Busksqvätf  a,  f.  (saxwAa  rubitra)  pcnfag4a6flt. 


Bu 


Båd 


77 


Buskviol,  f.  (viola  eylcatica)  nictjä=omiont. 

Buskväxt,  f.  ;)enfae»!a?>ut. 

Buss,  m.  urf)io;  (tobak)  puxui,  :>3nni. 

Buss,  bussi!  iiit.  I;u?,  Inte!  i)aS,  I;aS! 

Bussa,  v.  a.  ufuttaa,  l;afUtaa;  puxxa  tnpatlaa, 
pitad  ^urueta;  CyötJ  tuttia. 

Bus6ig,  a.  vc[;cä,  uil;ea,  favSft,  törtejvä. 

But,  m.  inövffi?f  totfavc. 

Butelj,  m.  ^uteit,  puUt>]  tappa  på  b— er,  pw 
tcllittaa,  ^anna  puteliin  1.  ).nttIoiI;in. 

Buteljgrön,  a.  ^nttelt^lijcf^reä. 

Buteljör,  m.  niuciian^jiifnia  ((aitttaöa). 

Butik,  m.  ^utiiUi,  ^^uoti. 

Butta,  f.  (pleutunecfes  maximus)  fammeUa§. 

Butter,  a.  l)rnti),  äveä,  jitro,  lt>alju,  tl)!^;  gub- 
ben är  b.,  uiio  cn  ävctéiänfä,  tjvrn^ileff  en 
jurciCaan- 

Butterhet,  f.  t;vmVt)e,  iive^S,  UialjuilS. 

Buttert,  adv.  ärcäett,  l)vnKäett. 

Buttler,  m.  iinionau  jafaja,  nmonurt. 

Buttleri,  n.  nuioitanio,  imicnanjafo-^aiKa. 

Buxbom,  ni.  :|)uffi4^uu. 

By,  m.  !^Iä;  (om  väder)  puwSiia,  pym^laijVLi , 
Unl;uvt,  Unul^ta,  nuju. 

Byalag,  n.  l't)lä=funta. 

Byaman,  m.  h}Iän=mieg,  f^fälätneit. 

Byfogde,  m.  fijlä^lx^cutt,  hjlän=>pan^in. 

Bygd,  m.  ttcnoo,   fcittu,  tulma,  :|3aitfa=fiinta, 

Bygel,  m.  ^aiifa,  !aari,  venga8,  fieffiira. 

Bygga,  v.  a.  ra!entaa  1.  rateta  (=nnan),  tel^bä 
bli  byggd  1.  byggas,  rafeutua;  b.  väg 
tcf)bä  tietä;  b.  fartyg,  I^ijbä  1-  rafentaa  lai= 
ir>aa;  (om  fåglar)  1>cfiä;  b.  och  bo,  cUa  ja 
afita;  b.  hjonelag,  rmiicta  naimiftin,  mennä 
natmifiin;  (grunda)  vafentaa,  )ieruetaa;  (lita 
på)  luottaa;  han  är  ej  att  b.  på,  ei  f)ä= 
neen  cle  liiottamiöta. 

Byggande,  n.  rafentaminen. 

Byggd,  a.  (oäl  b.)  fanniö  1.  fieix^ä  n?arreltan 
fa,  lucnnifaS;  (starkt  b.)  ical^iTja  H)arreltan= 
fa,  tanca,  tanatfa. 

Byggmästare,  m.  rafcntaja,  rafennuö=meStavi, 
rafenturt. 

Byggnad,  m.  rafento,  rafennuS,  I^uoncuS;  va- 
ra under  b.,  olta  rafennufictta. 

Byggnadsförslag,  n.  vafe:mu8=ef)bctnS. 

Byggnadshjelp,  f.  (kameral)  ratennuÖ=h)CVO, 
rafennu8=af3U. 

Byggnadskonst,  m.  {obj.)  rafcnnu34aibe;  {subj.) 
rafennuö^taito. 

Byggnadsordning,  f.  vafennu§'järe§ti5,  rafcn= 
nuö=fääntc. 

Byggnadsstil,  m.  va!cnnu3  =  laatu,  ra!ennu6= 
mucto. 

Byggnadssätt,  n.  rafcnuué  =  ta^ja ,  vafennuö' 
laatu. 

Byggnadsvirke,  n.  rafennufi^^uut,  vafennuö» 
tarfjeet. 

Byggnadsväg,  m.;  i  b.,  rafennue^aftctöfa. 

Byggnadsväsende,  n.  rafentamtöto. 


Byggnadsämne,  n.  ra!ennu6=ainect,  rafcnttuS^ 

tparat. 
Byggning,  f.  l^uoneuS,  !artano,  fM)ttn!t. 
Byggningabalk,  m.  rafennuö^aavt. 
Byggningsordning,  f.  rafennu§»fääntö. 
Byggvurm,  m.  rafeuuu84uI)to. 
Byk,  n.  fottu,  f-^cuffu,  pt\\X. 
Byka,   v.  a.  &  n.  ^>e8tä,   fotfca,  ))oufuttaa, 

t)ul;tca. 
Byke,  n.  roöfa,  jouffo;  det  är  ett  sådant  b., 

fe  en  fttä  JDUffoa  1.  rosfaa. 
Bykerska,  f.  fotftja=^  1.  ;?efu--affa. 
Bykkar,  n.  -sä,  m.  fotfu=amme  1.  =!oritio. 
Bykkläder,  pl. -linne,  n.  fotfut,  ^efeet,  I;u^tomat. 
Bykning,  f.  fotfenta,  f)uf;teIo. 
Bylta,   b.  ihop,  v.  a.  fääriä  1.  mättää  fofoon; 

b.  på,  fääriä  1.  mättää  jäälle. 
Bylte,  n.  m^tt^,  faärl). 
Byordning,  f.  f^Iän4iitto,  ft}tän4aft. 
Byrå,  v.  a.  fjiilna,  f)cl;faa,  fljteä. 
Byrå,  m.  ^.nironfi;  toimimo,  tcimi=)^aiffa;  tt>ir- 

f'a4)uone. 
Byråkrat,  m.  l^^iv!a=l^aItaine^  1.  =ivattta6. 
Byråkrati,  f.  nnvfaslxnilta,  lcirIa=JBaItaifuuS. 
Byst,  m.  se  Bröstbild. 
Bysätta,  v.  a.  ivelaeta  ttangita  (--tfeu). 
Bysättniug,  f.  toetfa=it)anfeu6. 
Bysättningsfängelse,  n.  se  Gäldstuga. 
Byta,  v.  a.  njaif)taa,  hjai^ettaa;  b.  vara  mot 

vara,  loatfitaa  !alu  faluun;  b.  sig  till  ngt, 

ivail^taa   itfeöenfä  j.fin;  ipmbyta)  muuttaa; 

blifva    bytt,    bytas,    förvexlas,    ivail^ettua, 

ivaif)tua,  tutta  tin-iir;bofftiu. 
Byte,  n.  tcaibetue,  iuailjtc;  göra  b.,  tt*aif;ettaa; 

få  1  b.,  \<i.<i.\)a  fijaau  1.  afcmeöta;  vinna  pä 

b — t,   luoittaa   j»ail;bo8fa,   faaba   :|)arem^i; 

(i   krig,   genom    röfveri)    faaliö,   rDOittO=f aa= 

lie.  ri^ijötije. 
Bytesaftal,  n.  »ai{)to=fucetnnto. 
Bytesbref,  n.  iDai{)to=!iria. 
Bytesfördrag,  n,  U.mi()to4titto. 
Byteshandel,  m.  )uaif;tD=fauf)f3a. 
Byteshemman,  n.  h?aif)to=talo. 
Byteskontrakt,  n.  luaiI)bDn-«jäIifirj|a. 
Bytesvis,  adv.  njail;ettama(ta. 
Byting,  m.  iuaiftbofaS,  luaitpS. 
Bytta,  f.  p\)ifii,  I;ufi!fa. 
Byttlock,  n.  i^^ti^n^fanfi  (=ncu). 
Byväg,  m.  fl^Iä=tie. 
Byxa,   f.  1.  byxben,  n.  I)oufun4al;je  (=f'ecn)  1. 

=!aatio. 
Byxband,  n.  l^oufuu=tamf.>f.n. 
Byxficka,  f.  fovmauo,  l)Dufun4aef"u. 
Byxklaff,  m.  I^pufun-Ia^^u,   I;oufun4uu!tu  1. 

4ämfä. 
Byxlinning,  ni.  l;oufun=»^ötävi3  1.  »lautuö. 
Byxlös,  a.  f)oufuton. 
Byxor,  f.  pl.  I)OUfut. 
Byxspritt,  n.  f)oufun=ra{'o. 
Byxtyg,  n.  f)oufu4angaö  1.  =lpaate. 
Båd,  n.  fanorna,  »iesti. 


78 


Båd 


Bän 


Båda,  a.  se  Begge. 

Båda,  v.  a.  ilmoittaa,  antaa  tietää;  ennustaa, 

tietää;  b.  för  sig,  ilmoittaa  tuloanfa;  b.  i- 

hop,  futma  1.  fäöfeä  fofoon;  b.  upp  folk, 

noötaa   fanfaa;    molnet   b — r   regn,   pUm 

ennustaa  1.  tietää  fabetta,  lientelee  fateetfi; 

detta  b — r  ondt,  tuo  tietää  )jal;aa. 
Bådande,  n.  -uing,  f.  ilmoittaminen,  ilmoitus, 

ennustus;  futfu,  fäef?. 
Bådare,  m.  ilmoittaja. 
Bådbärare,  m.  se  Budbärare. 
Både— och,  konj.  fefä— että,  fefä— jotta. 
Bådskap,  se  Budskap. 
Båge,  m.  joutfi,  jouft,  faari,  fitrerö;   spänna 

b— en,  jännittää  1.  iririttää  jouft;  gä  i  b., 

olla  faareSfa;  (i  fönster)  iffuuan--fe^i)fiet  1. 

^^uitteet;  (i  glasögon)  fångat;  Qxt  ett  säll) 

Ic^ä^lranne;   (pd   en  såg)  ^>uut;   {att  sy  på) 

^)uut,  omvelus^ebt)?. 
Bågformig,  a.  !aaren=muctoinen,  faareiua. 
Bågformighet,  f.  faaren=muotoifuuS,   faaren» 

muoto,  faareiruué. 
Bågformigt,  adv.  taarettjciSti,   faarelfaan;   b. 

böjd,  faarewa,  faare»an  u^äärä. 
Bågig,  a.  taareinen,  taarefa?. 
Bågna,  v.  n.  nottiétna,  taipua,  lentoilla;  ^^u^ 

liitua,  turttjota  (=^oan). 
Bågnerng,  a.  (bot.)  Iaari=lucninen. 
Bågskjutning,  f.  joufella  ammuminen. 
Bågskott,  n.  }cufen=am^uma;  {artUl.)  Uaxtc-- 

laufaul;   skjuta   b.,   ampua    faareffaan  1. 

faartoon. 
Bågskytt,  m.  jouft »mteö,  joufeCa=amt>uja. 
Bågsträng,  n.  joufen=jänne  (=tcen). 
Bagställning,  f.  !aarro8=telineet,  faarvo8=:tJUUt 

(muurin  tu»un  futomifetfi). 
Bågsöm,  m.  fehu^^ommel  (»peleen)  1.  =ompelu. 
Bågtrissa,  f.  jcuft»nuti. 
Båk,  m.  majaffa,  ftalo4orni. 
Bäkinrättuing,   f.    majaffa  =  laitol,     tulitorni» 

laitol. 
Bål,  n.  Iatt>a,  rch.no,  )JoItto=lan?a. 
Bål,  m.  {skal)  malja,   maljaffo;    en    b.  full, 

maljafoUinen. 
Bål,   m.   {kroppshål)   »artalo ,   ruufo,   ru^o; 

(hot.)  n^arflfto,  runfo;  {h.  ptå  en  skjorta  o.  d.) 

miebu^ta. 
Bål,  a.  {utomordentlig)  fem^>)>i,  crin^omaiuen; 

(högfärdig)  fo^ea,  ViJl?f)tcä;  vara  b.,  fo^-^eil» 

Ia,  ^.^öiibfeiaä. 
Bålgeting,  m.  {respa  crabro)  l^erbitäineu. 
Bålverk,  n.  »arnltul,  linnoitus,  ivaEituS. 
Bång,  n.  se  Buller. 
Bångas,  v.  d.  niöfoitetta. 
Bångstyrig,  a.  mattaton,  Intima=:päinen,  raju, 

msfoitteleira,  uj>pi=niefainen;  b.  häst,  raju 

1.  öff^  :^e»onen. 
BångstjTighet,  f.  »allattomuuö,  u^)^^i=ni«!ai= 

fuuä,  äfi^V^. 
Bår,  m.  turilaat,  fapilaat,  i>aarct,  rentfut;  lig- 
ga på  b.,  maata  paarilla. 


Bård,  m.fepalo,  tritpalc,iärmäfe,reunu§,ft)rjt)9. 

Bärkläde,  -täcke,  n.  ^>aari^n>aate. 

Bås,  n.  paf;na,  binfafo. 

Basa,  V.  n.  se  Bossa. 

Båsbalk,  m.  ^jabna^feinä. 

Båt,  m.  ircue  I.  wenf)e  (=ecn),  )>uvfi  (n-ren), 
jaatti;  (som  kan  bäras)  farwaS  (4>aan);  li- 
ten b.,  iveno,  »enenen;  gifva  pä  b— n, 
f)eittää  fiffeniä. 

Båta,  V.  n.  t^ijöbt^ttää,  auttaa. 

Båtfart,  c.  »ene=fu(fu. 

Båtformig,  a.  tt>en{)eemätnen,  n?en^ecn=muo= 
toinen. 

Båtfärd,  m.  tvenfie^matfa;  göra  en  b.,  fö^bä 
joutelemaan  1.  iouteIema§ia. 

Båthamn,  m.  toalfama. 

Båthus,  n.  tala,  tala^. 

Båtkarl,  m.  u^enl;e=mies,  fcuto^micS. 

Båtlast,  c.  n>ene4a8ti,  reeueen=fantama,  tcen» 
lieeUtnen. 

Båtled,  m.  »en()e=Jt>ät)Iä,  foutu^^aiffa. 

Båtleds,  adv.  »enbeeliä. 

Båtnad,  f.  l)l)ötli,  CtU,  fjfiwä. 

Bätsfolk,  n.  ivene=lräfi,  fonto=tt?äft. 

Båtshake,  m.  feffi,  fautt?oin  (=men). 

Båtsman,  m.  purfi=mie8,  meri»mie8. 

Båtsmanshemman,  n.  meri=mief)en  talo. 

Bätsmanshall,  n.  (aiwa=tt>äen  tefo. 

Båtstad,  m.  n^tltama. 

Batsump,  m.  »ene^fumV^^JU. 

Båtvirke,  n.  njene=puut. 

Bä!  int.  mää! 

Bäck,  m.  puro,  oja. 

Bäckbunga,  f.  (ceronica  beccabunga)  OJa=täb^fe. 

Bäcken,  n.  tuppx,  tulppo,  aStia,  fäilii5;  (anat.) 
lantio.  ^ 

Bäckenhåla,  f.  tantion=ft)u8. 

Bäckenkota,  f.  Iautio4uu. 

Bädd,  m.  nmobc,  fija,  alueta;  (en  flods)  uoma, 
ala,  fija;  (stapel)  iawa. 

Bädda,  v.  a.  tebbä  touobetta  1.  fijaa;  b.  un- 
der, alustaa,  pcbjata. 

Bäddning,  f.  fijau=tefo,  unicteeu^tefo. 

Bäfva,  V.  n.  ipapieta,  irävtéitä,  tärtStä;  b. 
tillbaka,  fäifäbtää,  pelätä  (j.rin). 

Bäfvan,  -ning,  f.  lvapi^^tu>^,  liHiriSt^ö,  peJfo. 

Bäfver,  m.  majawa. 

Bäfvergäll,  n.  majatpan^Iiaju,  majan.mn4;au8ta. 

Bäf  verunge,  m.  majateau^poifa  1 .  =pcntffo,  fuoffa. 

Bägare,  m.  pifari,  folpaffo. 

Bägarlik,  a.  (bot.)  pifarimaineu. 

Bägge,  se  Begge. 

Bälg,  se  Belg. 

Bäita,  f.  n}i}ötiäiuen,  n?t)i)ffö. 

Bälte,  n.  to^ij,  tnSfaffa. 

Bältfäste,  n.  n.n)ö=ripa. 

Bända,  v.  a.  fingottaa,  fingota  (=foan),  pän= 
tätä,  fangottaa. 

Bände,  n.  fingotin,  fangotin,  fääre. 

Bändning,  f.  fingottaminen,  finfotuS. 

Bängel,  m.  jpeititfa,  t;uituf ta,  riitoii). 


B  än 


öd 


79 


B'ink,  m.  vd}\,  lawitfo,  totuin  (=tnen),  ptntti. 

Bär,  n.  marja. 

Bära,  v.  a.  faittan;  b.  ofta  1.  smått,  fanneEa 
(^ntelen),  fanueffelta,  fauniéfeCa;  låta  b., 
fannatuttaa,  launattaa;  lata  b.  sig,  lantaut» 
taa  itfeänfä;  (understudja)  fantaa,  fannat» 
toa;  b.  hufvudet  högt,'  fä^bä  t>'ä'å  feitoefa 
1.  fenoöfa  ^äin;  b.  på  händerna,  iantaa 
fäfittänfä;  (oni  kläder  m.  m.)  ^ntiiä  j.fiu, 
fät)bä  1.  otta  jSjtin;  konungen  bar  man- 
tel, fitningas  oU  faa^uöfa;  b.  hatt,  ))ttää 
I)attua,  fäijbä  f)atit8fa;  b.  värja,  otla  mtet= 
fa  Jr>vi5IIä,  fantaa  mictfaa;  b.  sorg,  otta  1. 
fö^bä  ^uoIi=h)aattctgfa;  b.  vapen,  oHa  afetö= 
fa;  (icke  brista)  fantaa,  fannattaa,  feStää; 
isen  bär  redan,  jää  jo  fannattaa;  det  hvar- 
ken  bär  eller  brister,  fe  et  famta  etfä  fat= 
fea;  det  må  b.  eller  brista,  mentoön  ftj= 
teen  taiffa  fatoeen;  (om  kor)  fantaa,  ^5ct!ia; 
(frambringa)  faSlvaa,  fantaa;  b.  frukt,  fan= 
taa  1.  faenjaa  liebelmiä;  (fördraga)  fantaa, 
feötää;  b.  vittnesbörd,  tobiötaa;  b.  hat, 
^itää  Unl)aa;  b.  händer  på  ngn,  fäl}bä  Vä- 
finj.fu()Un;  monumentet  bär  denna  inskrift, 

muiöto  =  nterfiHä  en  tämä  fjäätle^fivjottnö; 
det  bär  icke  kostnaderna,  fe  et  fannata 
f uötamtutfia ;  bössan  bär,  p\}S>^i}  fantaa;—  b, 
sig,  v.  r.  fannattaa,  feötää;  företaget  bäi 
sig  icke,  t}rttl)S  ei  fannata  1.  fnonnistn; 
det  bär  sig  ej  för  honom,  ei  f;äneltä  fät} 
1. tuonniötu ; (gå an) t'åt)h'ä, teflvata (=^aan);  det 
bär  sig  ej  att  IjUga,  et  fät;  lval^cttelemi= 
nen,  ei  de  ixialel;te(emiöta;  b.  sig  åt,  täi;t= 
tää  itfenfä,  tcf;bä;  huru  bar  du  dig  åt  att 
komma  in?  mitä  teit  fifään  :^iääétäf fefi ? 
han  bär  sig  dumt  at.  {)än  fät^täffe  tl)f)mäöti. 

Bära,  v.  n.  (fura,  leda)  toiebä;  hvart  skall 
det  bära,  mtl;infää  teitä  ir)iebään?  hvart 
bär  denna  väg?  minne  tämä  tie  h)ief}i? 
b.  af,  Iäl)teä,  fiitää;  livart  bär  det  af? 
minne  matta?  hvart  skall  detta  b.?  mil;in 
tämä  tinipi,  mitä  tämän  Iof>uffi?  det  bär 
af  med  honom,  ^än^ä  )>ox^  tiibättää  1.  fii» 
tää;  b.  emot,  fäl;bä  toaStoin;  det  bar  tvärt- 
igenom  staden,  tneittiin  1.  lennettiin  :|>oitf"i 
faufjungin;  b.  iliop,  fäi)bä  i;l;teen;  -pttää 
rtj^tinfä;  b.  nedföre,  tinettää,  clla  n>iettä= 
tDÖ;  b.  omkull,  fuufal;tua,  mennä  fumoon; 
b.  till,  taj)af)tua;  huru  bar  det  till?  mitcn 
fen  Tåm,  fe  fufantui?;  d^a  bär  at  skogen, 
åt  faiiders,  menee  :)?äin  mäntw»  l-9iengcn 
metfiUe,  (jiiteen  1.  helffariin  1.  Ijelfinfiin;  b. 
uppföre,  mennä  i}(öé4täin,  nonéta;  b.  ut- 
före,  mennä  alaS^fjain,  laotettua,  aleta  (=nen). 

Bärande,  a.  (om  kor)  fantauja,  tiine. 

Barande,  n.  -ning,  f.  fantamiueu,  tanto,  :|jito, 
feötäminen. 

Bärare,  m.  fantaja. 

Bärargille,  n.  fantaja=funta. 

Bärarlön,  m.  fanto=f3aIffa,  fantajaifet. 

Bärbjelke,  m.  fannatuö=^irft,  fannatin. 


Bärbuske,  m.  marja=^enfa«. 

Bärfis,  m.  metfä=Iube,  j^n)ä=mato. 

Bärgröt,  m.  marja=f)uuro,  marja^fmttu. 

Bärkorg,  m.  forn^a=n?afu. 

Bärkotte,  m.  (bot.)  marja=fäf)t}. 

Bärling,  m.  fautooin  (=meit),  vomft»faun>a. 

Bärmos,  m.  laitto,  marja=f)it{o,  fnttuSfa. 

Bärrem,  f.  fanuin  (=timen),  fannife. 

Bärrik,  a.  marjainen,  marjafaö. 

Bursaft,  m.  marja=tt»efi  1.  »neöte. 

Bärskog,  m.  -ställe,  n.  marjiffo. 

Bärspruta,  f.  fanto=ruiötu. 

Bärstol,  m.  fanto^tuoli,  fannin=tuoIt. 

Bärvidd,  f.  fantO^Jrält. 

Bäsk,  a.  se  Besk. 

Bäst,  a.  ^araé  (4;aan),  f5araf;tu  (=mman) ;  b— a 
barn,  Ia:pfi=furta,  lafjfueui;  b— a  vän,  ^8tä=- 
»ä  f  utta,  ^etäuiäifeni;  på  b— a  vis,  :|3ar= 
I^aimmatta  tawalta,  mitä  ^avl^aitcn. 

Bäst,  adv.  ^araiten,  f5arf;ain,  ^arl^aittain;  låt 
honom  göra  b.  han  kan,  anna  f)änen 
tet;bä,  miten  f-^araiten  taitaa;  det  är  b.,  att 
.  .  .  .,  paxaQ  1.  ^araöta  fun  1.  että  .  .  . .; 
som  b.,  :|jaraöta  aifaa,  :>)ar'aifaa,  f^arljail» 
lanfa;  b.  som,  juuri  fun,  i^an  fun,  juuri, 
il;an;  b.  s.  han  gick  föll  han  omkull, 
I;änf.iä  juuri  fä^bcöfänfä  fumoon  faatui;  b. 
det  är,  så  ha  vi  dem  här,  eif)äS  otiafaan, 
fun  jo  Oivat  täältä,  otaatpa  M)ta  fitlänfä 
täältä. 

Bästa,  n.  i)\}\v'å,  paxaQ  ('I;<ian),  ^»^ötv,  ctu, 
tooitto;  det  allmänna  b.,  ^{)tetneu  i)\)'Ki'å  1. 
fjaraö;  ge  till  b.,  antaa,  fl^öttää  ya  juottaa, 
feötata  (=aan);  taga  till  b.,  ottaa,  nauttia, 
fVöbä,  juoba;  jag  har  icke  fatt  ngt  till  b., 
sedan  i  morse,  fitte  aamuu  en  ole  nauttinut 
einettäfaän;  till  det  b.,  :par{;ain  ^äin;  göra 
sitt  b.,  tel;bä  fjaraötanfa;  det  b— a  var,  att 
.  .  .  .,  feVä  f?arf)aiuta,  fun  .  .  .  .;  söka  sitt 
eget  b— a,  fatfoa  omaa  fjaraötanfa. 

Bättra,  v.  a.  )jarantaa,  oifaista,  ojentaa;  b. 
sig,  v.  r.  o.  b— as,  v.  p.  parata (=nen), ^'a= 
rantaa  itfenfä;  f^arantua;  Gud  bättre,  3u= 
mala  f>aratfoon. 

Bättre,  a.  f5aremf.n;  b.  folk,  para{)iöto,  l)Iä= 
fäätl)ijet,  f.Htremmat  i[)mifet;  ett  b.  frun- 
timmer, rounjaö=iI;mtnen;  blifva  b.,  fsarata 
(men),  )jarantua,  toStna;  han  visste  intet 
b.,  ei  tienul}t  fen  f.mrempaa. 

Bättre,  adv.  paremmin;  desto  b.,  fitä  parcm= 
pi;  ju  förr,  dess  b.,  fitä  parempi,  tuta  pi= 
temmiu;  här  belinner  jag  mig  b.,  täältä 
on  parempi  oltatfeni. 

Bättring,  f.  parannut,  parantaminen,  ojennut; 
paraneminen,  foetumineu;  göra  b.,  tel^bä 
parannus. 
Bättringsväg,  m.;  vara  på   b.,    olla    parane» 

maan  päin. 
Böckling,  m.  fapa^aili,  fatt)u6=fafa. 
Bödel,  m.  teloittaja,  mestaaja,  p^ön>eli. 


so 


Böd 


Bör 


Bödelsyxa,  f.  ^t)i5n)elin=fir»c6  (=een),  ineSta' 

Böfvel,  m.  \aahii,  f)tifl  (=ben);  det  var  b— n, 
no  faatcH!  hvad  b — n  är  det  för  slag?  mi» 
tä  faatclia  fe  en? 

Böja,  v.  a.  tairputtaa,  triiäntää,  fääutää,  nct^ 
figtaa,  fcufiötaa,  mutttiJtaa,  faartaa,  ^Miiwa, 
^>ainaa  ala^,  fuiiuivtaa;  mafcntaa,  nlniri'^-- 
tää;  h.  knä,  ncttiétaa  ^'^'»»•''«^t;  b.  knäet, 
foufiötaa  :>?cltrea;  b.  armen,  fääntäii  tiittä; 
b.  hufvudet,  (framåt)  fumavtaa  I.  fumciv* 
ruttaa  1.  iimifäuttää  ^niätä;  b.  ned  åt  sidan, 
falliStaa;  aren  hafva  böjt  honom,  aifa  cii 
l;änen  alaS^^ainauut  1.  inaKittanut;  b.  sin- 
net till  det  goda,  taiwuttaa  1.  tääntää  mieti 
l^^tcäält;  b.  till  lydnad,  nöl}riétää;  b.  ett 
ord,  tain>utctta  fanaa;  b.  sig,  v.  r.  o.  b— as, 
v.  p.  tai}.nia,  tt>ääuti;ä,  tääutiiä,  ncttiStua, 
fouti^tua,  mutfiötua,  painua,  nucvtua,  tu= 
martua,  nöl)néti)ä,  ma[entita,  mafeta  (=iun); 
antautua;  b.  sig  under  oket,  növriöt^ä  i» 
feen  alle;  b.  sig  efter  ngns  vilja,  tai)>ua  1. 
antautua  joufun  ta(;tocn  1.  taltbon  mufaan; 
b.  sig  efter  ngt,  tuutartua  cttamaau;  1).  sig 
tillbaka,  tääutljä  1.  ^c-nnal^taa  taaépäin,  fct= 
fata,  tcitabtaa;  grenen  b— er  sig,  I^aara  tcu= 
tiätnu,  mutfiötUU,  (under  hurdan)  notftgtUU, 
painuu. 

Böjd,  a.  tainnitettu,  faareiva,  fanfatr>a,  (ngt  b.) 
faar€ttan?a;  (b.  tillbaka)  feifteä;  (till,  för) 
l)itaå  (=ttaan  1,  tai|.niliia,  tai^^uifa ;  b.  för  ny- 
heter, 1.  nyfiken,  [;eta^  uufiUe;  b.  för  ar- 
bete, n)i>l)i5n  taivmiHi,  tl)ötcliä(5;  b.  till  det 
goda,  (i^ivään  hioutuiva  1.  tatpui)a;  b.  till 
det  onda,  ^.Ml^aau  meneirä  1.  ).\itnuuja;  b. 
för  dryckenskap.  Uninaan  niene»ä. 

Böjelse,  f.  tai1^^muö,  lucutnmu§,  tai^JUlvat» 
fuuS,  f;a(u,  ntielt,  luento;  jag  känner  b. 
för  henne,  (ucutout  ftetää  häneen. 

Böjlig,  a.  tai}3mva,  uotfea,  nuovtea,  norca, 
fujulra;  en  b.  karakter,  novea  1.  lujuwa  1. 
in^ötä=iutainen  1.  taipuvainen  luonne;  ett 
b— t  språk,  fujuiim  fielt. 

Böjlighet,  f.  taiv^un.^ai)un8,  nctfeuö,  nuorteni. 

Böjning,  f.  taiuMituö,  ncttt^Jtnö,  hunavvnS, 
n^tjtäpg;  inut!a,  ^joln^t,  t>cln.''ere,  tätade  (=peen); 
netto,  faavte,  tenfietu?,  fenfeve;  (orch.)  tai= 
n?utuö. 

Böka,  v.  n.  pcucjata,  ^jengaötaa,  (nuii^ata  (  faan), 
niulf ostella,  tentia,  tiMtijaii^ta. 

Bökning,  f.  )?enfaaminen,  unitleotcleminen,  ten- 
fiminen. 

Böla,  v.  n.  nuilnnä,  ammua,  melatä;  (yråta 
högljudt)  itfeä  fallotetta. 

Bölande,  n.  m>jhwiuä,  amme,  ammuminen, 
mö  Iina. 

Böld,  m.  ^jatK,  )>atiuma,  ^nitama,  fuiöma. 

Bölja,  f.  aalto,  laine. 

Bölja,  v.  n.  aaltoilla,  (ainel;tta. 

Bön,  m.  vntouö,  anomuö;  hålla  b.,  ^^itää  vu= 
foutfta;  bivista  b— en,  fätibä  vutoutfiSfa. 


Böna,  f.  ^a^ju,  rofaö  (=f)en). 

Bönbok,  m.  ruton8=nrja. 

Böndag,  m.  vnfeuS=pätn.iä. 

Böndagsplakat,  ni.  rnteu^^iäilräiu  fiiäntö. 

Böndagstext,  m.  nileuji  päilvätn  teföti. 

Böneandakt,  m.  ruteuticn  (jartanS,  vufouffet. 

Böneman,  m.  pul;e=mic^. 

Böaepsalm,  m.  ruEonöninrft  (=ren). 

Böneskrift,  m.  armouvutouS  =  fivja,  anomnS» 
ftrja. 

Bönfalla,  v.  a.  rufottta,  anoa. 

Bönfallande,  n.  rufoilemtnen;  a.  rufcilen?a, 
vufeiltja. 

Bönhas,  m.  nurffa=mei^tart,  f)Uti(uS,  ^atuS. 

Bönhiis,  u.  rnfou^-f)uene. 

Bönhöra,  v.  a.  fuulla  rufeuö. 

Bönhörelse,  f.  vnteutfcu  fuuleminen. 

Bönkapell,  n.  rufcnj(=tammte,  iääi^fi^nä. 

Bönklocka,  f.  rutoue^ello. 

Bönland,  n.  pa^u-maa. 

Bönsal,  m.  Bönrura,  n.  vu!ou8=faIt. 

Bönstol,  m.  rutouö4stutn. 

Böiistiind,  m.  vufouö=l)etti,  rufeu3=aifa. 

Bönsyster,  f.  pl)t)i4nifa,  tcfepi^Iiätär. 

Bönsöudag,  m.  rnfeue«innnuntai. 

Böra,  v.  n.  pitää,  tulla;  (stdjthtet  i  genit.) 
du  bör  lyda  honom,  finnn  pitää  tottele» 
man  1.  tulee  totella  f)äntä;  mau  bör  sta 
vid  sitt  löfte,  lupauffex^ia  tulee  pi^fiiä  1.  ou 
PVUjmtnen;  man  bör  ej  klaga  deröfver,  ci 
tule  toaltttaa  fitä  1.  ei  ole  fitä  nmlittami- 
neu;  som  sig  bör,  nitnfuin  pitääfiu;  jag 
bör,  minun  pitää  1-  tulee. 

Börd,  m.  fimuvntö;  finitl)  pcvä,  fntu--pcrä;  är 
efter  Christi  b.,  nniefi  Ärictnfieu  n)ntl)= 
mä^tä;  finne  till  b — n.  ittntliäuiä  1.  lljntB' 
[in  iuomalaineu  1.  fnenialaii^ta  ii}nti)=pevää; 
af  hög  b.,  i)ll)äti?tä  1.  fnuvta  fiitna;  (lagt.) 
peritanta=luua^tnc-,  lufu-lunaétu^. 

Börda,  f.  tafta,  paine,  fautamn?,  tantaminen, 
Inoima;  en  b.  hö,  tafta  heiniä;  en  b.  ved, 
tantvimuö  puita;  (fig.)  tuevma,  paino;  fol- 
ket suckar  under  bördau  af  sina  skatter, 
fania  ^)uoat)telee  »i>evoienia  tuonnan  1.  pai» 
nen  alla. 

Börda,  v.  a.  futu4nna?taa,  lunastaa  pevi= 
fantaau,  fufuun  peruuttaa. 

Bördande,  n.  perifanta4unactn8. 

Bördeman,  m.  )ntu  =  lunaötaia,  pevitanta  =  fn= 
naStaja. 

Bördeskilling,  m.  peri!anta4unnaö. 

Bördfri,  a.  peritantaan4nnai^tamaten. 

Bördig,  a.  il^utnniit;  vara  b.  ngnstds,  olla 
toteifin,  olla  fonmjäniä,  ella  fijntviftn  jsttin; 
linljaiua,  l;ebelmatlinen,  tac-irama,  lthan>a; 
(om  skepp)  fantaira. 

Bördighet,  f.  untjannutt^,  l)ebelmälliitil)§. 

Börding,  a.  (fijöt.)  laitaincu;  trebörding, 
felmi4aitainen. 

Bördköp,  u.  peritanta^oSto. 

Bördsadel,  ni.  fufu=aateli,  wapaa  intu. 


Bör 

Bördsled,  m.  |jert--!anta. 

Bördsrätt,  m.  fiifuIiinaöti:si=oifeu§. 

Börja,  v.  a.  &  n.  alfaa,  oloittaa,  atoitetfa,  ru= 

h?eta  (=^ean);  b.  göra  ngt,   alfaa   tel)bä  1. 

rutiH'ta  tefemääii. 
Början,  m.  alfu,   afoitii?,   di.  (=feen);   i  b., 

aluSfa;  frän  b.,  ahtSta,  alfuanfa;  från  för- 
sta b.,  alulta  alfaen;  till  en  b.,  ahifft,  al= 

feeffi;  arbetet  är  i  sin  b.,  tl)ö  on  aluUa  1. 

alfetlla. 
Börs,  m.  läfcrii,  fuffaro;  (samlingsställe)  'iföx^^x, 

fau)>atto. 
Börsaffär,  m.  ^^créfi=afia. 
Börstimnia,  f.  ).iijr§fi'tltnti. 
Bös,  a.  h?il)aincn,  juuttunut. 
Bössa,   f.  VVöfV;  (i  l'j"0   V"tft;   (förvar)  fc= 

tclc,  V^Vöj^. 
Bösstlinta,  f.  )M)gl"t?n4ni  1.  4tmfiö. 
Bösshåll,  m.  ^n)öft)U=fauto  1.  -wUl. 
Bösskolf,  m.  in)§fl)n=)^evä. 
Bösslås,  n.  ^n)§fV"4uffc'. 
Bösspipa,  f.  :|M)öitm4''it^.''Vu. 
Bösskott,  n.  ^^^§fi)u=am^mua,  ^.n)§ii}u=Iaufea= 

ma  1.  4aufaué. 
Bösskytt,  m.  ^l}Sil)=mie§. 
Bössmed,  m.  :|)t}Sfl)=ft4^))ä. 
Bösstock,  m.  in)Sivu4niu,  )3t)§l>u=tufft. 
Bösstål,  n.  tuiin-auta. 
Bösta,  v.  a.  favtuta  (=ttuan);  fincjoittaa,  fan= 

geta  (=feau);  jubmata,  )>iii)(iöttää. 
Böste,  n.  fcivau4eufa,  autin=fcura. 
Bota,  v.  a.  ivetää  1.  faaba  1.  niaffaa  faffca; 

faaba  fii^>ecujä. 
Böter,  m.  pl.  faffo,  faffo=raf)a;  vid  äfventyr 

af  böter,   fafou  f^aa^tclfa,   uf)an  :|jaitteella; 

fälla  till  b.,  fafcittaa. 
Bötesläugd,  m.  faffo=fiija,  faffo4uettefu. 


Cer 


81 


C. 


Anm.     Det  som  icke  finnes  under  C  sökes 

under  K. 
Cabal,  m.  fataali,  iuoui4itttc,  juouituS. 
Cactus,  m.  faftuS,  uäVö'i4)bafe. 
Cadmium,  n.  (kem.)  fabmic. 
Cajeputträd,  n.  faie<.nitti4niu,  U^alfc4niu. 
Calando,  (i  musik)  trct^^^UJvaSti. 
Caleium,  n.  (kem.)  falfto. 
Calvinism,  m.  Äal».nu'iu  O^^i. 
Camarilla,  f.  famavitla,  falanieuiroSto. 
Camelia,  f.  faiuclia,  öa^^^auHu  ruufu. 
Camera  obscura,  f»imi4ammto;  c.  ludda,  fu= 

»va=järmiö. 
Cap,  n.  uicuit. 
Capitolium,  n.  fapitclic. 
Caprifolium,  n.  {\4^ri^^f)cUo. 
Carambolage,  m.  favam^^olit^8. 
Carambolera,  v.  n.  faraiu^^oUttaa. 
Carolin,  m.  faavlolatueu. 
Carriére,   m.  favieeri,   ratf aS  =  vata ;   clälliä  « 
Svenskt-Finskt  Lexikon. 


juoffu;  lysande  c,  foiötaiva  fulfu;—  nclt, 

uelineu;  i  full  c.,  täyttä  ueltä  1.  neljää. 
Casus,  m.  tila,  fattuma;  (gram.)  fija,  )5otoi, 
Caiisal,  a.  f^^=iuf)teinen. 
Causalitet,  f.  fl)l}=fnt)tetl'uu8. 
Ceder,  m.  fetvi^^uu,  fetrt4'>un. 
Cedera,  v.  a.  (afstå)  hto|.nia  (jsttin),  luoföuttaa; 

(gifva  rika)  antaa  ^^erää;  (bankruttera)  an= 

taa  artttifft,  altiötaa. 
Cedille,  m.  fcbilla,  fut;u=nicvfft. 
Celadon,  m.  felabout;  (fig.)  f)ellt)fft. 
Celeber,  a.  funluifa,  ntainio. 
Celibat,  n.  aunottcuuiuS,  nahnattemuuS. 
Cell,  m.  fi44n,  ft44^cn,   faiumio;   (i  bikupa) 

fcnno;  (hot.)  ii4u,  fcUtfe;  (anat.)  folufe,  ^)e* 

fäfc;  (nat.  hist.)  ^jcfä,  \^t\'ä.U,  raffu. 
Cellfängelse,    f.    f o^-^H = ivanf tf;ucne ,    foteIo= 

umufeu^,  fammto=u,^anfeu8. 
Celllijul,  n.  folnisn-atas. 
Cellkärna,  f.  fcIU4l}UHi. 
Cellsysteui,    n.    (nat.    hist.)    [otuStC,    V^fléitö; 

(krim.)  fc^>:64äre«tö. 
Cellulös,  a.  }>efifä6,  foCtfag. 
Cellväf,  m.  foltffo,  folu-u^evffo. 
Cement,  n.  feineuttt,  fiiutnöfoö. 
Cementera,  v.  a.  fcmeutitä  (»tfen),  fcmcutittää, 
Cementering,  f.  fetnentitt)^!. 
Cenotaphiiini,  n.  fonota^.^I)io,  fnnnta4;auta. 
Censor,  m.  feufovi,  ^jaincn^tntftja. 
Censur,  m.  jcufuuvi,  painon  tutfiutc. 
Censurera,  v.  a.  antaa  Viiinc4u).\ia,  jcnfuiiStaa. 
Centaur,  m.  fentanrc,  iljmi^^^micucn. 
Center,  m.  fei^fnö;  (krigsv.)  feöfi=riuta. 
Centner,  m.  fentnevt,  fata=uaulatuen. 
Centnertung,  a.  l)irinutfen  vaöfaS  (=aan). 
Central,  a.  fc§ft=,  fcéfcUiuen. 
Ceutralförvaltning,  f.  :)jää=  1.  f'e8ft=f;aIlinto. 
Centralisation,    f.  feöfetliSttJä,    fe8feeu=i4;biö- 

ti)?,  fei4i4aifft|nu«. 
Centralisations- system,    n.    fcSfeKiö^txmftaufi!, 

fcv^fi4aiffiiuut^. 
Centralisera,    v.   a.   feSfeCietää,    fcöfccn    V^= 

bu^tää. 
Centralkraft,  m.  fe?felliö=n.''cima. 
Centralrörelse,  f.  feöfellte4ttfnnta,  fievto4uI= 

fu,  fte)3oniinen. 

Centralstyrelse,  f.  \)'äa-'  1.  I)ft4;allituä!. 
Centrifugal,  a.  feSft4'afcineu,  feöfeä  ).Hifcnen?a, 
Centrifugalkraft,   f.   teSfi^^afotö^lvcinia,  fcSfu 

).\afo. 
Centripetal,  a.  fe§fi=f)afuincn,  feSfeä  lifenetcä, 
Centripetalkraft,   f.  teöftf)afuiö4Voima,   feSfi= 

I)afu. 
Centrum,  n.  fegft,   fcöfi=tJiöte,  fc^fn^;  c.  gra- 

vitatis,  )?atno4'eéfi. 
Centuria,  f.  fentturia,  fata4unta. 
Cerberus,  m.  fer!tevc!?,  tnoneu4oira. 
Cerebralsystem,  n.  ailiio4nnta. 
Ceremoni,  f.  fevcinonia,  nicnc,  fäl)tö8,  furfauS; 

högtidliga   c— er,  j[u^)laUifct  menot;  utsit 

c,  furfatlematta. 

11 


Civ 


Coremoniallag,  m.  ftvffcmenpi§'Ia!t. 
Ceremoniel,  n.  meuon-afctlli?,  !äl}tö8=DfcitU§. 

Ceremonimästare,  m.  fcvemcutan=meötari,  mc= 

non=cf)iaaja. 
Cpremoiiiös,  a.  f urfaötcf ettja ;  furfaSteltu. 
Certeparti,   n.  fevtte-^arttia,  (agtau§=fontra;()= 

ti,  h.iatuu§-'ItittD. 
Certifikat,  n.  tcbt§tuS»!ti-ja. 
Cesarevitsch,  m.  feiavenntfa,  )jevmtö=ruf;tinae 

(=aan). 
Cession,  m.  omatfuubcn  aIttttffi=anto,  feSfto, 

lucipuiita,  altistu?,  aatiifft=anto;  »rara=riffc, 
Cessionsfurmån,  ni.  fecfio^CtU. 
Cesur,  f.  fauan=jafc,  fauan=taitc. 
Champagne,  m.  fam^l-Mnja. 
Champignon,  m.  fami)).nujo,  inafiufifni. 
Chancre,  m.  ranfeli,  !uV'|>a=tauti. 
Changera,    v.    a.   muuttaa;    v.  n.    (om  färg) 

Iäifef)tiä,  toiuiabbcUa;  läbtcä,  ti^aateta. 
Charad,  f.  taimt-amHntuS,  favaati. 
Charge,  f.  "coxxio.,  teimitux^;  (kHjjst.)  rmitäl)§. 
Chargé  d'affaires,  m.  afta=inicö. 
Chariter,  f.  pl.  iBattctvct. 
Charivari,  n.  tiöfau  uautujaifct. 
Charlatan,  m.  puct^favcitfija,  u{fo=!uIIattu. 
Charlataneri,  n.   ^nuu^tavoitlcminen,  uIfo=fuI> 

taifuuS. 
Charmant,  a.  i{)a§tuttalria,  eiwallineu. 
Charpie,  n.  Iiiua=nöf)tä  1.  -taawz  (4>een). 
Charta  sigillata,  f.  favtta4Hi^>eri. 
Chaussée,  m.  ancrto=tie. 
Chef,  m.  )^ää^i^n)§,  ^^äätliffö,  ^ää(It}S=nneS. 
Chefskap,  n.  Vää(Iiffö=tuuta,  ^^ääIlilhJl)v^. 
Chemisett,  m.  rinta4\-iita,  rif;cfaS. 
Chiffer,  f.  fala4HUiStaun,  mcvfite,  merfti=fii-= 

jcituö. 
Chiffonier,  m   laatiffi,  ftfcutevi. 
Chikan,  m.  I;äiUHil)s*,  jcIliHiuö,  rääträl}g,    t)ä= 

Jväiéti)ö. 
Chikanera,  v.  a.  hähivitä,  IjälwäiStä,  fohvaiS- 

ta,  bä>uäiötä,  raäioätä. 
Chikanös,  a.  f^äliräifeivä,  l;ä)>cälliuen, 
Chimer,  m.  f;Durau\^,  I)cuvc,  uuetfima. 
Chimerisk,  a.  l^Lntvcincn,  luulctteiucn. 
Chinin,  n.  (kem.)  tiliini,  fiiuau-tuovi.. 
Chiragra,  f.  fiva^va,  fäfi  lulnl^aIo. 
Chiromanti,  f   tätcu^atfouiuö. 
Chlor,  n.  (kem.)  floii. 
Chlorid,  m.  Mori=mctafli. 
Chlorur,  m.  !Etcrut=nutat(i. 
Choc,  m.  favfauö,  I;l)i5ttäi)o!. 
Choklad,  m.  o.  n.  futlaa. 
Chorda,  f.  jänne  (-tecu). 
Chorus,  m.  fcontS,  l){;bl)§  laulu. 
Christelig,  Christen,  m.  m.  se  Kristelig,  Kri- 
sten. 
Chiistus,  m.  .SriStu?. 
Chrom,  n.  (kem.)  trcmi. 
Chrysolit,  m.  fr^iclitc. 
Chäs,  m.  fääfljt,  fieSfit. 
Cicerone,  m.  fifcroui,  opa^  (c\<\'{ian). 


Cider,  m.  ftitevi,  mavja=ivtina. 

Cigarr,  ni.  ftfari,  ^öth). 

Cigarrfodral,  n.  filavi^tetcvc. 

Cigarrmunstycke,  n.  fifari4uu. 

Cl  koria,  f.  fifuvi. 

Cinober,  m.  finuu^^crt. 

Circus,  m.  firfuS,  ratlaö4e{)ä. 

Cirkel,  m.  (figuren)  t)ni^Hjvä,  ^n)i5rtj;  (verkty- 
get) ^r^J^i,  firfitä;  (krets)  fet)ä;  ställa  sto- 
lar i  en  c,  afettaa  tuclia  fe^älle;  (säll- 
skapskrets) fcuva,  i(;uuéiten  ^mri;  c.  i  be- 
visning, ^i)ört)=tciteenuät)ttö;  c.  idefiniering, 
)M;ln-t)=määntt}§. 

Cirkelben,  n.  I;ar^.nn4ääri. 

Cirkelbestick,  n.  I)ar^.>itfD,  fivfilä=fotero. 

Cirkelbäge,  m.  faari,  )5VcriJn4aan,  l)ni^5^rän= 
faavi. 

Cirkelformig,  a.  Vi;i.n-ön=muotDinen,  ^Vöv^f^ 
Iäinen. 

Cirkelperiferi,  f.  ^t)övön4'iii"t. 

Cirkelrund,  a.  )MjijrDn4n)Ln-et)iuen. 

Cirkelrörelse,  f.  ^t)övl)iö4ultu. 

Cirkelsegment,  n.  ^t}övöu  lo()fc. 

Ciikelsektor,  m.  :|.n)i3vcn  (olifarc. 

Cirkelstrykning,  f.  (fys.)  {t\^'iX^MXi>\\iV.^. 

Cirkelsåg,  f.  ^}ljöri54a^f- 

Cirkelvis,  adv.  :>)^övön  ta^^aifeöti. 

Cirkelöppning,  f.  ]^ar;.Mn-'li>äIi. 

Cirkla,  v.  a.  firfili^itä,  f)ai4ita;  c  sina  ord, 
nuoda  fananfa. 

Cirklad,  a.  mitcitv,  nucltn;  c— dt  skick,  nucitu 
ifäljtöä. 

Cirkulation,  f.  l)m^^äri4'uIfcminen,  fievto. 

Cirkulationsbruk,  n.  UniDro^lviljettJg. 

Cirkulera,  v.  a.  fulfea  t)m)järi,  fiertää,  IvL- 
leffta;  låta  c,  ^^an^a  1.  läljettää  Vm^^äri 
fulfemaan. 

Cirkulär,  n.  fierto4ivje,  !utfu4irje. 

Cirknmfilisnärt,  m.  veutulaineu. 

Cirkumtlex,  m.  ftrfum^-^liletio,  ^itenuvs^mevftt. 

Cirkumvallationslinie,  f.  l^m^iävljö-lvavuötuö, 
te()äUHivuStué4iuja. 

Ciselera,  v.  a.  fijeleitä  ('tfeu),  !uoru4moittaa. 

Cistern,  m.  lrcfi=jäilio,  fiStcrui. 

Citadell,  n.  fitabeUi,  Vf|ii=li""'i- 

Citat,  n.  citation,  citering,  f.  iinittauö,  >oiit= 
taama,  fitaatti. 

Citationstecken,  n.  UnittauS^merfti. 

Citera,  v.  a.  iviitagtaa,  Jinitata,  n^ctäii  efiiu; 
c.  ngns  ord,  iriitata  j.fuu  fancilnii,  lintta8= 
taa  j.fuu  faneja. 

Citron,  m.  fitvnuua. 

Citronmynta,  f.  (meiitha  gentilis)  jaIo=nitnttU. 

Citronolja,  f,  fitvuuna^ofjl?. 

Citronsaft,  m.  fttruuua'me{)u,  fitruuna^jveft. 

Citronträd,  n.  fitruuna4>uu. 

Cittra,  f.  fitra,  fitara. 

Civil,  a.  finjtli,  faufalaiuen;  c.  embetsman, 
ftixnti^tinrfamieö;  c— t  embete,  ftanlt»tt>irfa, 
fanfa(aiS=h?irfa,  faufai«  =  n.nrfa;  c— a  klä- 
der,  [iiiAtU=>vaatteet,  fanfai8=icaatteet;  c— t 


83 


mal,  vtita=afia,  fianli^juttii ;  c— t  år,  fia^ili» 
hjuofi,  feöfuuS^liMtofi;  c  styrelse,  fanfaié= 

arrest,  foti=arcött. 

Civilförvaltning,  f.  filinU^^aHtuto,  \}l)tdS'-'i)ah 
linta. 

Civilisation,  f.  fttrist^^,  ftanöttjmiiien. 

Civilisera,  v.  a.  filviötää,  fääbVétää;  c — d  per- 
son, fmnet^iU)!  1.  fääbV8tt)nt}t  ^eufilö. 

Civilist,  m.  fitxnlt=mte?,  finntiitäinen. 

Civilklädd,  a.  ftunU4uaattei«fa  (oletva),  [xwU 
Iin=:t5uettu. 

Civillag,  m.  ft»Ui4att,  riita4aft. 

Civillagskipning,  f.  fUDitt4ain  fä^täntö,  rttta» 
lain  Eäijte  1.  !ät)täntö. 

Civillista,  f.  fi>vtti4tSta,  hntinga8n-af;at,  'i)aU 
tttfija=raf)at. 

Civilmål,  n.  ritta=juttu,  i-iita=afia,  fhvili^uttu. 

Civilprocess,  m.  !eöfimö  =  !äväjöimä,  riita=fä= 
räjijimä. 

Civilrätt,  m.  fc8!uu8  =^  otfeug,  fanfaig^oileuS, 
fcS!uuS=Iait. 

Civilstat,  m.  fio^tli^unta ,  fnviU-  1.  faufaiö= 
\v\xUmkl)tt 

Civilstånd,  n.  f«ci(t=iäätl),  faniaiS^fäät^. 

Clair-obsciir,  m.  Joalciö'!);!!!!!),  »rvii[o=f)ime^ä. 

Clair-voyance,  f.  firttauS^^näentä,  maneettlli8= 
nätemiuen. 

Clamamus,  n.  i)dm,  [;u^U,  tol^U. 

Clinometer,  ra.  flincmeettert,  laStauS-mttturi. 

Codex, m.fivicitettu  firja;  Iafi=teo8,  Iaft=fofcuS. 

Coefficient,  m.(alg.)  l}l)bt}ö=numero,  Vl;bl)84ufu. 

Coliseum,  n.  folifeo,  (oiöto=rafennuS. 

Cotlectivum,  n.  foUeftitvc,  jouffo-nhni. 

Collegium,  n.  iieurooéto. 

Colurer,  m.  foluurit,  ajanta8{'u4)m^J^rät. 

Compendium,  n.  fcm^>eutto,  Il;f;l)t  o^^lJt='!tvja. 

Coucilium,  n.  fivf'oIIi84cfcit8,  fir£fctn=fofou8. 

Conductor,  m.  (fi/s.)  fcubuftovi,  fä(;föätvcbätiu. 

Conjunctivus.m".  tLnviunfthi'>o,iinitfa=  I  fibc=tapa. 

Conto,  n.  fcuttc,  welfamo;  per  c,  u^ctatfi, 
fonton  fautta. 

Copalfeniissa,  f.  fopalHrcvntöja,  fc>^HiIi=i3(ji). 

Co  pula,  f.  vbb^tin. 

Corps,  m.  joitffo,  fuitta;  infanteri-c.,  iaUa-- 
träen  jcitffo,  jalfa»äfi>funta;  embetsmanna 
c— s,  ixnvfamte8=funta,  n?iifaMntc[)i8tc ;  lian- 
dels-c— s,  taupptaö=fimta;  en  c.,  faifht,  imC' 
W]'å,  faifft  l)[)teil"eöti;  c.  de  garde,  ^ää= 
irartio;  c.  de  logis,  ^\iä4;itoneuö ;  diploma- 
tiska c— en,  lä{}ettiläis=funta. 

Corpus,  n.  o.  m.  forl^^iiS,  ruI)D;  (sfU)  fcr^= 
^me;  c.  delicti,  rifcä-i^tjöti) ;  ri!ofien=aIahten. 

Correlativ,  a.  iraötineellmcn,  »viSta=liutovLnucn. 

Cosecant,  m.  (mat.)  !ofeEautti,  wa8tc4eitEaaja. 

Cosinus.  m.  (maf-)  foftnug,  tua8te={amaIuS.  _ 

Cotangent,  m.  (mat.)  fotangeitttt,  ivaöte^ft^ 
touuja. 

Cour,  m.  funntue=funta,  ter»e(;b^8=iouf{o ;  gö 
ra  ngn  sin  c,  fä^bä  fuitniuffilla  j.htll  IuD= 
na,  (fiy.)  uueltöteaä  1.  micUvtett'^  i-f"t^- 


Crapula,  f.  !of)melc,  ^c^ntielo. 

Credit,  n.  (i  ruknincj)  faatit,  maffcttaloa,  maf- 

fu,  tulo. 
Creditera,  v.  a.  V>aniia  faabufft  1.  maffllffl  1- 

tu(o!ft,  tulouttaa. 
Creol,  m-  fveoU. 

Croisera,  v.  a-  lefa^fiUvttää,  [cfa^uftuittaa. 
Cultivator,     m.    (åkerhr.)    mö^I)t§täjä ,    XOtW-- 

naötaja. 
Cultns,  m.  jumalan=^aln>elu§;^.^a(n.ietuö-nienct, 

^^ahpcluö=ta^^a. 
Cupido,  m.  hl^ibo,  Icnt^^i. 
Cupidon,  m.  temlJi;  Icmmilli. 
Curam-gerens,  m.  h.nvfaa=teteiuä,  tt>tran4ntäja. 
Curator,  m.  iualivcia,  faitflja,  Ijcitaja, 
Ciirialier,  pl.  Iamt'äl)ntt=menDt  1.  »tankat. 
Curialstil,  m.  (afi4iricitii8ta|)a,  lafi^firjoitu?. 
Curiof^a,  pl.  eller  Ciiriositeter,  pl.  evtS^funt' 

maUiiuubet,  evi»=fummat. 
Cursor,  m.  tuvöfovi,  juoffu^mie?,   fäöfljtäiuCH. 
Custos,  m.  fuStc^,  walivcja,  irartiniuS. 
C  van,  n.  (kem.)  f^ani. 
Cykel,  m.    (i   alhn.)    ferl^C,    MfaXjS,    jaffc;    (i 

tidruicnwg)  aian-'i^t']Ci ,  aita^tauft. 
Cykloid,  f.  (mat.)   iixl}io,  ^tjörimt??,   ^ijörä- 

anitoa. 
Cyklop,  m.  ftjfloo^VHf  V^ö^ilmäuten  jättiläinen. 
Cylinder,  m.  (geum.)  lierii);    (tekn.)  tcli,  tcia, 

telti}. 
Cylinderformig,   a.  lievtön^ntUOteinen,    tdaiu 

muotctnen. 
Cylindrisk,  a.  Iieviä,tievii5mäincu,«nmn,n-!ätneu. 
Cymbal,  m,  ftjmVati. 

Cyniker,  m.  !iji}uUätncn,  h)l)ni4a[}to(atnen. 
Cynisk,  a.  ft)^ntUtucn;  (jig.  ;vuo!otOH,  fifamat^ 

nen,  foivalaiucn. 
Cynism,    m.    h)ijuiii)V>3;    (fig )   Tuofottomuu^, 

riettaus. 
Cypress,  m.  !l}^.^rc8f^,  fl}l.n-eéfi4ataja. 
Czar,  m.  tfaart,  vul}ttua«i. 

D. 

Da  capo,  n.  tobJtainiiecn,  tPt^tceu,  uubeStanjc. 

Dadel,  ra.  taateli,  taatcli4^äl}tiuä. 

Dadelpalm,  f.  taateli^Hilimi. 

Dag,  m.  :päilcä;  d — en  giyr,  ^äilpä  foittaa  1. 
faraötaa;  på,  om  d — en,  ^äiwäöä;  d.  och 
natt,  nätter  och  dagar,  öiu  ^^äiwin,  l}ct 
^Jäiwät;  .'iegla  d.  och  natt,  Vuvjcl^tia  VÖtä 
ja  pälWäli  1.  l)öt  ^Jäilvät;  lägga  i  d— en, 
jaattaa  I.  tuoba  ilmi  1.  julfi  1.  (^äitoäu) 
tvalfeuteen,  ilmaista;  ligga  för  öppen  d., 
etta  liHtUan  iela>ä;  komma  i  ''  — e"',,  tulla 
ilmi,  ilmaantua,  ilmcStt^ä;  i  d-,  tänä  ^5äi^ 
ivänä,  tänäpäuä,  tänään;  sofya  långt  in 
på  d— en,  maata  aina  ^^äiiräu  rintaan;  fram 
på  d— en,  ^Hiituän  ^.viäUc,  mi}ö()empään  p'å'u 
ttiäflä;  här  om  d— en,  mnutauiana  1.  jona- 

I     hma  l^äianinä,  täöjä  fcvvau;  i  d.  åtta  dar 


84 


Dag 


till,  täistä  (^Jätwäötä)  Unifcn  tafaa;  i  d.  ett 
är  sedan,  tänään  h.ntcfi  fitte  1.  tafa^"ievht; 
inom  sex  d— ar,  hinbesia  it^äwäöjäj  pä  en 
d.,  :>.\imHiö)ä;  ända  till  i  d.,  tä()än  ipäu 
nniän  ciiti,  nättiin  aSti;  på,  för  fem  d — ar, 
Jtittbctfi  ^.■'äilrätfi;  jag  har  icke  sett  dig 
på  fem  d— ar,  cn  cle  ftnua  näl^nt^t  lt*ittccn 
iniilrään;  d — en  igenom,  :^\iur>ä4auft,  ^ät= 
lrä=fanbcn;d — arna  igenom,  ^lätoät  ))aätänfä 
1.  ^>ääf)t^tt)eten;  från  denna  d.,  täStä  ^äi= 
ieäStä;  d — en  förut,  l^^ätoää  cnnen;  d — en 
efter,  ^äiwää  jälfeen,  feuraairana  ^äitt>änä, 
I;ncmiö4HihiHinä;  Inarje  d.,  jcfa  )iäitt)ä; 
d.  för  d.,  ^ährä  ^.Hiwättä,  ^.Hihräu  toifcnfa 
^evään;  d.  frän  d.,  ^^hvästä  :päih.niän;  i 
dessa  d — ar,  näinä  ^^äiunnä;  Inad  betalar 
du  om  Qur)  d— en,  mitä  maffat  ).\iiu\iltäV 
hvad  furtjenar  du  om  d — en,  mitä  anfait' 
fet  ^siili\ié)ä ?  betala  på  d — en,  (pä  utsatt 
d.)  matfaa  määrä4iäiuiänä  1.  ^^äilvän  ^.\iäl= 
Ic;  god  dag!  i}\)\vaa  ^.^äilrää!  taga  af  d — a, 
^äiwiltä  ^.Mnna  1.  ^.^ääetää  1.  cttaa;  d— ens 
nyheter,  ;<äia\in  nuttfet,  nl)ti)i)ct  nntifct; 
det  sker  icke  i  våra  d — ar,  fe  ei  ta^^al^bn 
tjäSfämme  1.  ifä^f^äinjinämme ;  aldrig  i  mi- 
na d — ar,  en  tnnna  f?äi»änä,  cn  fina  i^av- 
ivänä,  en  ifi^^-Hiitftnänt;  uppfordra  malm  i 
d — en,  ncétaa  malmia  maan^fjintaan  1.  V^äi» 
tiMän  1.  ^äiiiHin  untlfenteen. 

Dagakarl,  m.  ^äiliniläinen,  ^>ätlx>ä=mie8. 

Dagas,  v.  d.  impers. ;  det  d.  fataétaa,  \^[\v 
tola,  Vätttjä  foitfita;  (fig.)  ändteligen  d.  det 
för  honom,  iinimeinfjä  1.  :|5evättäfin  [;äneöe 
^>äinjä  ivaltcnee. 

Dagblad,  n.  ^>äiu''ä=fe]^ti,  ^^äilrä^fanotna. 

Dagbok,  f.  ^>äiUHi-!iria. 

Dagbräckning,  f.  ^>äilvän=fctte,  f.^äitt>än=fDitto ; 
vid  d— en,  f?äinHin  fcittaeSfa  1.  faraStaeéfa 
1.  tnUeöfa,  väiiiHin=fcitcöfa. 

Dagdrifvare,  ni.  n^etetcbtäjä,  tl)f)jän=tcimittaja. 

Dagdrifveri,  n.  ii-^etelel^täminen,  tt)I;jän  =  toi= 
mitus. 

Dagelig,  se  Daglig. 

Dager,  m.  ^niiuni,  Umlo;  det  är  redan  d., 
^>ätwä  jo  cn,  jo  cn  aHilofa;  i  rätt  d.,  ci= 
feagfa  lt>a(c§fa;  rummet  har  mycken  d., 
t)ncne  cn  l)i)txnn  ivalofa,  I;ucnee(Ia  cn  \)\y 
iinit  ivaica;  skuggor  och  dagrar,  iravjct 
ja  ivalct. 

Dagfjäril,  m.  ^läiutäsl^cvlic,  ^^äiu^^äsj-^erlicncn. 

Dagg,  m.  (sjut.)  vamp;.nt,  fcijbeu  ^^ää. 

Dagg,  m.  fajite;  marken  är  betäckt  med  d., 
maa  cn  ta^teesfa  1.  faéteinen  1.  faéteen  ^3ei= 
tcvsfa. 

Dagga,  v.  a.  (xjöt.)  ^\im).nittaa,  antaa  :|jamf>> 
Vua;  v.  imp. ;  det  d — r,  fa^te  lanfeaa. 

Daggbestänkt,  a.  taiteella  ^ii^sfctettn,  faSte- 
^Jivöfnincn,  faéteinen. 

Daggdroppe,  m.  faStc4;erne,  fa^tc  J-nfara,  faS- 
te^iH^a. 

Daggig,  a.  faéteinen,  faSteinävfä. 


Dag 

Daggmask,  m.  faäte=mato,  on!t4icvc. 
Daggmätare,  m.  faöte=mittavt. 
Daggryning,  f.  ^äili\in=f'cite  1.  »toitte. 
Daggskålar,  pl.    (alchemitla  vulgaris)   potntU=' 

Iei)ti,  I)iiven=(;ameet. 
Daggört,  f.  (drosera)  ftljotfi,  itfu4el)tt,  fiiina^ 

ruc()o. 
Dagjemning,  f.  ^äilrän^tafauS. 
Dagjemningslinie,  f.  )Jäin)äu=tafaaia. 
Dagjemningspunkt,  m.  )JäijDäntafo=)5i8te. 
Dagkarl,  m.  fjäiu^äfäinen. 
Daglig,  a.  jofa4iäiit)äinen;  alinomainen. 
Dagligdags,  adv.  fjäiwittäin. 
Dagligen,  adv.  jcla  ^^äift^ä,  ^)äitt>tttäin. 
Daglön,  f.  ^Jäilini^altfa. 
Daglönare,  m.  f?äiwä=mieS,  :|5äi»ä4>alffalainen, 

).M(fEalainen. 
Dagning,  f.  ^äiiräu  ii>a(feneniincn;  vid  d — en, 

Vaiwän  traletcéfa. 
Dagorder,  m.  f>äilDä=fäöfl}. 
Dagordning,  f.  ^äiTOän^jäve^tljS* 
Dagregister,  n.  ^iäitt>än4uettelu. 
Dags,  adv.;  så  här  d.,  tällin  aifaan  :|jäiwää, 

näii)in  ^.niirciin,  näin  ^säiwin;  hurud.?  mi= 

l;in  aifaan  ^läiirää?  nu  är  det  så  d.,  ^tjaät^ 

atfa  nvt;  matdags,  rncfa^aifaan  1.  =aifoif)in; 

sängdags,  maata4Mncn  aifoil;in  1.  aifaan. 
Dagsarbete,    n.   )3äin.Hin4t}ö,    )^äilvl}incu    tl)ö, 

Dagsbörda,f.  ).iäiteän=!novma,  ^äih.U)i8=fucvma. 
Dagsljus,    n.  ^^äitvän^ivalo,   i^äi>vän»tfalten8; 

se  d — et,  tnlla  ilmaan  1.  tlmoitle;  bringa, 

komma  i  d— et,   faattaa,  tnlla  ilmi  1.  ival=' 

fenteen. 
Dagslända,  f.  (ephemera)  ^äiivän=fovennoinen. 
Dagslängd,  f.  ).Hii»än=mitta,  ipäianin^ituuS. 
Dagsmarsch,  m.  väiiuän^marSft,  ^.-^äitvVS  (=!fen), 

f-niiwt^is^nlfn. 
Dagsmidja,  f.  aijwo.^  (=aan),  ^^äiirän4"ictte. 
Dagspenning,  m.  f>äilivi4mitfa,  f^äiunisvaf^a. 
Dagspisning,  f.  ^niilräii? meta  1.  =rnctailn. 
Dagsrand,  f.  ^äiunin-falc,  ^niilvänn-atol.iuinffa. 
Dagsresa,  f.  ))äiiuäi}Ä  (»ffen),^  ^äianiiT^matfa. 
Dagsverkare,  m.  :päil»ä=mieé,  )Jäitt)ätl?iJn4efi» 

jä;  (fig.)  ti)c=jul;ta. 
Dagsverke,   n.  :päi>vä=t^i3 ;   göra  d — n,    te(;bä 

:|.\iiam4i>itä;  gä  på  d.,  fäl^bä  ^äitwä^t^öéfä; 

gå  i  d.,  mennä  )3äin}ä4l)ijl)i5n. 
Dagsverksbonde,  m.  ^iäitt!ätl}i.i4aIon)>oifa. 
Dagsverkshjon,    n.  ).^äiti.m  =  tvcläinen,    ^äi»»ä' 

tl)ö'mie«i. 
Dai^sverksskyldig.  a.  ^.Hii»ätl)ön=alaiuen. 
Dagtals,  adv.  ^.niianteUcH,  f.Hiianttäin. 
Dagtinga,  v.  n.  tinfaella,  f.viffi-^-lcVia;  d.  med 

sitt  samvete,  oKa  cman  tunnen  taupaSfa. 
Dagtingan,  f.  tintaelma,  fjatfo^foVnma. 
Dagtingning,  f.  tintaelu,  ^affo=fof.nmu8. 
Dagtjuf,  m.  se  Dagdrifvare. 
Dagtraktamente,    n.    ^jäiani-mucna,    ^''äiwä^ 

^Htlffa,  ).Hiittjä-ral;a. 


Dag 

Daguerrotyp,  m.  bagucvre^iulva,  >t)aIo=!iin}a. 

Dagvis,  adv.  ^^ähinttätn,  ^^äuvältä;  betala  d., 
maffaa  :|)äiwälta. 

Dagöppning,  f.  )3intan-cifä,  ))mta=au!fo. 

Daktyl,  m.  hathjlo,  alhupittä. 

Daktylisk,  a.  bafttjliiten,  aIfu=:|)Ufäineii. 

Dal,  m.  laaffo,  (sank)  al\)0,  (djup)  curu. 

Daler,  m.  talart,  taaltevi. 

Dalk,  m.  faitfä,  läönä. 

Dalkarl,  m.  !JaataIauten,  2;aataan=tnte6, 

Dalklg,  a.  fänfäineit,  fäSnätnen,  fänfä§tl)nt)t; 
blifva  d.,  fänfäänt^ä,  tänfettvä,  fäniäötljä; 
göra  d.,  fäitftttää,  tänfitjttää. 

Dalkighet  f.  fänfatf^^S,  fägnätfl?^8. 

Dalkulla,  f.  taaIaIatS=t^tti5,  taalaatar,  taakan» 
nainen. 

Dallra,  v.  n.  n)äräitä,  färättä,  färätä,  färiötä, 
täräitä,  täristä,  täväf)bellä,  Iitistä;  strän- 
gen d—r,  fieli  färäjää  I.  Jwäräjää;  luften 
d— r,  ilma  h^äräjää;  vattnet  d— r,  tcefi  it»ä= 
väjää  1.  tinaajaa. 

Dallrande,  n.  och  Dallring,  f.  njäräjäminen, 
ivärinä,  färinä,  tärinä,  täväl^teli?  o.  s.  v. 

Dalripa,  f.  (lagopus  subalpina)  met)ä=rieffo, 
nictfi=!ana. 

Dalsänkning,  f.  atannc  (=teen). 

Dam,  f.  voua^a6=nainen,  ronittaö  (=!ien),  n)al= 
IaS=naincn;  (i  kortspel)  xs>u\va. 

Dam,  m.  (sjjel)  tami,  na^u^^eli. 

Dam,  m.  pl.  -mar,  ^natc,  fulfu,  tt^tlj,  fal^janS; 
(för  fiskbragder)  toe  (=feen),  pato;  (catten- 
behållning)  toefi--tt;tt?,  :t)atama,  lammitfo,  Into. 

Dam,  n.  tomu,  i>ölt?,  tnofin. 

Damaskenerklinga,  f.  tamaSfo=mieffa. 

Damaskera,  v.  a.  tamaSfita  (4feu),  fivjo^afoa. 

Damaskering,  f.  tamaSfitnö,  tirjo4aonta;  fir= 
jo4afoma. 

Damasker,  f.  pl.  fäävVötimet,  fäärl)tiet. 

Damast,  m.  o.  n.  tamaöti,  tamaStt=fanga§. 

Dambord,  n.  futtu4anta. 

Damborste,  m.  tomn=I)arja,  )3i3Il)=]^ar|a,  fjnistu. 

Dambricka,  f.  taminta^u,  )5eli=na^n. 

Dambräde,  n.  tami4anta,  na)3n4anta. 

Damkorn,  n.  tomun=I)intia. 

Damlucka,  f.  fnlnn=rcifä,  fn(nn=anffo;  fnlfn= 
lauta. 

Damma,  v.  n.  tomuta  (=uan),  tomua,  ^>öli)tä 
('^än),  ))ö(äf;tää,  ^^ötäl;bet[ä,  tuoffnta  (ntan,); 
handduken  d — r,  p\)'Ci\)t  tomuaa;  vägen  d — r, 
tie  ^i5U}ää  1.  ))öli}l); —  v.  a.  tomnttaa,  poixp 
tää,  )>DUötää;  d.  ned,  tomnttaa,  tnoffnttaa, 
tomututtaa;  d.  tili  (fig.)  tuisfaista,  fiicaltaa. 

Damma,  v.  a.  (sjöt.)  tammata  (=aan),  paih 
fl)ttää. 

Dammande,  n.  -ning,  f.  tomxiamincu,  ^öl^ä= 
minen,  ))öh)tl}6,  tomuamnö,  tuoffnminen;  to» 
mutnö,  tomnttamincn,  )^öIl)t^S,  ))öti)ttäminen. 

Dammig,  a.  ^^iiltjinen,  tomuinen,  tuo!)uinen. 

Dammoln,  n.  tomu=r^Ö|J^l),  ^i5(l)=rt)i)))lp^. 

Damqvast,  m.  tomu=l)ui«fu,  tomutiu  (=ttimen), 
l^uiöfu. 


Dar 


85 


Damsikt,  m.  tomu=feuIa. 

Damspel,  n.  tami^^jeti,  na^u=^cli. 

Damvippa,  f.  tomu»lt»iul^fo. 

Damviska,  f.  tomu=:^ui6fu,  tomu=»inu]^fc. 

Dana,  v.  a.  laatia,  muobostaa,  Inoba,  hiontaa. 

Danaarf,  n.  fruunnn^^Jevinti). 

Danande,  f.  muoboötamineu,  laatiminen,  luon- 

taminen. 
Danebrogsorden,  m.  bane6vogin=vitari8to. 
Daning,  f.  muoboötnS,  laabinta,  luominen, 

luontauS. 
Dank,  m.  l;nono  fljnttilä,  !l}nttilä=fuln. 
Dank;  siä  d.,  toimittaa  tljl;jää,  »vetelehtiä. 
Danneman,  m.  maa=mieö,  talon^^joifa;  ptx^ 

l;een»mieS. 
Danneqvinna,  f.  taIon=tttaimo ;  ^erf)een=emäntä. 
Dans,   m.   taulan,    tanSfi,    1)V?H^^.;    ^pela   upp 

till  en  d.,  foittaa  tanöftffi;  ställa  till  en  d., 

taittaa  tanöfit  1.  \)\)W- 
Danssa,  v.  n.  o.  a.  tanöfia,  tanSfata,  tanl^uta 

(=nan),  l^^^Jetlä  (4en);  låta  ngn  d.,  tanSftt= 

taa  j.tuta. 
Dansare,  m.  tauöfija,  tant;uja. 
Dansbjörn,  m.  tan8fi=favI)U. 
Danserska,  f.  tanöfija,  tanöfi|a=nainen. 
Dansgille,  n.  tanSft^fcnva ;  tanSfit. 
Dansk,  a.  tanSlalainen,  sianstan. 
Danska,  f.  tanétaffo;  tanöfan=ficli. 
Danskonst,  f.  tanSfi=taito,  tanöfi=taibc. 
Danslektion,  f.  tanöfinäO^setuS. 
Danslärare,  m.  tan§ftn=oj}ettaja. 
Dansmusik,  m.  tansfi=mufiifti,  tan8fl=fottto. 
Dansmästare,  m.  tan8fin=o^3ettaja,  tan8fi=me8=. 

tari;  (fig.)  tveitifta,  tonna. 
Dansnöje,   n.   tan8fi=l;nl»itn6   1.  »Ijuiui;    (till- 
ställningen) tan8fi4;uft>it. 
Dansrum,  n.  tan8fi4;noue,  f)l))}^5^=]^uonc. 
Danssal,  m.  tan§fi=fali,  tanSfi^tu^a. 
Danssjuk,  a.  tan8fin4;ätäinen,  tan8fi=mietincu. 
Danssko,  m.  tan8fi=fenfä,  l;t?)j)M)=fenfä. 
Dansskola,  f.  tan8ft4onIu. 
Danssteg,  n.  tan6fi=a8fe{  (=Ieen). 
Danssällskap,  n.  tan6fi=j[outfo  1.  =feura. 
Dansvurm,  m.  tan8fl=fiii)fo. 
Dansälskare,  m.  tan8fiu=f)avra8tajia. 
Dansör,  m.  tan8fija,  tan8)aiUja. 
Dansös,  f.  tan8fi=nainen,  tan8fijatav. 
Darra,  v.  n.  (af  köld)   tv>äri8tä   (=fen),  l;l)ti8^ 

tä,  tttapieta;  (af  fruktan)  wapxUd,  täristä; 

(af  skakning)  täriStä,  tärätä  {'i'ån),  tutiöta; 

rösten  d — r,  ääni  tuapifee;  d.  af  ålderdom, 

tutista  1.  tt?a^iSta  tuanljunttanfa;  jorden  d — r, 

maa  järijee  1.  tävifee. 
Darrande,    n.  o.    Darrning,  f.  irärifcminen, 

jpäristi^s,  »oi^ifeminen,  tärinä,  tärifeminen, 

täristl)8,  tutifeminen,  tutina,  järinä. 
Darrgräs,    n.    (briza   media)    xäpiVå ,   jäneS- 

ruo^o. 
Darrhändt,  a.  tuttfettja  1.  tDa^^ifchja  föbeKtättfä, 

Wat»i64atinen,  i»at)a=fätinen. 


86 


Dar 


Dek 


Darr-rocka,   f.  (raja  torpedo)  tär^§=rauéhl. 

Darrål,  m.  (gymnotus  electricus)  tär^§=auterta9. 

Darrsjuka,  f.  toapiötuttaja,  ivatei3tu9=tauti. 

Dart,  m.  mtetta=^uu!fo. 

Dåsa  sig,  v.  r.  lojua,  fojottaa,  feloiöa. 

Dask,  n.  f;o[ii;  fä  d.,  faaba  I^ojuja  1.  feftäänfä. 

Daska,  v.  a.  r;ofua,  ftaittoa,  lämmittää. 

Dasymeter,  m.  ti(;e^8=mittain. 

Dat,  m.  se  Bedrift. 

Data,  n.  pl.  ofo=afiat,  tieto=aftat. 

Datera,  v.  a.  ftrjoittaa  anto=)3ättt)ä,  amtiStaa. 

Dativ,  m.  (gram.)  batiwo,  tulo^ftja,  anto=ft|a. 

Datt,  se  Ditt. 

Datum,  n.  ^äi>»ä,  anto=^äi»ä,  anto=aifa;  af 

hvad   d.  ?  miltä   ^äiloältä,   milloin  1.  minä 

)}äi»änä  annettu?  d.  ut  supra,  aifa  ja  ^a\t- 

fa  fuin  ^öä;  hvad  d.  ha  vi  idag?  mone§= 

lo  V^äiteä  tänään  ou?  från  dato,  täStä  ^\ii= 

iväötä;  tills  dato,  tä^än  aött,  näit^iu  aöti. 
De,  pron.  pers.  pl.  f)e;  determ.  ne. 
Debarkera,  v.  a.  maabuttaa,  tuiebä  1.  laöfea 

maalle;  v.  n.  maatua,  nousta  maalle. 
Debatt,  m.  taieteluö,  n^äittelt),  tiista,  tegfuSteUt. 
Debattera,  v.  n.  o.  a.  taiöteHa,  fiiSteKä,  toäi» 

teträ,  feöfuSteUa. 
Debet,  n.  faatan^a,  faaminen,  maffettu;  d.  och 

credit,  faata^a  ja  faatu,  maffcttu  ja  mat» 

fettan^a,  tutot  ja  menot. 
Debetsedel,  m.  iDcro^tuitti. 
Debit,  111.  menefti,  meno. 
Debitera,  v.  a.  :|3anna  faatalraffi  1.  matfctuffi, 

faamistuttaa;  trelfoa. 
Debitdr,  m.  iBcIattinen,  irelan^matiaja. 
Debut,  m.  alotuS,  alottelu. 
Debutant,  ni.  alottelija,  ené'=a{faja. 
Debutera,  v.  n.  alotella,  atottaa,  tcf;bä   en6'= 

aHu. 
December,  m.  jouIu=hui. 
Decemvir,  m.  f^mmen=nne6. 
Decenivirat,n.  tt^mmen=mief)istö,  !^mmenmieö= 

funta. 
Decennium,  n.  n)uort=ft}mmcninen. 
Decharge,  f.  tili-nmpauci,  ebe§»aStauö^n?at.^anci. 
Dechiffrera,  v.  a.  jcIwiteKä,  felitellä. 
Decimal,  f.  ft}mmeni)ö,  fijmmen^ofa. 
Decimalbråk,  n.  tvmmen^8=murto,   fi}mmcn= 

murtoUitu. 
Dccimaimatt,   n.  Ii)mmen=mitta,   h)mmcm)e= 

mitta. 
Decimal  räkning,  f.  !i)mmettl}ö=lnn)unlaöfu. 
Decimalsystem,  n.  h)mnteni8=järe§tö. 
Decimaltal,  n.  f9mmcniä4uf'U. 
Decimera,  v.  a.  f^mmenitettä  (ranfai§totoi!fi). 
Deckel,   m.  (bolUr.)  teffeli,  faabatc;  (i  bössa) 

fäte  (4teen). 
Dedicera,  v.  a.  omittaa,  omattaa. 
Dedikation,  f.  omittaminen,  cmituS;  omitta» 

ma,  omifft. 
Deducera,  v.  a.  juontaa,  juonttuttaa,  )3eruö= 
tella;  (jur.)  toteen^nä^ttää  1.  »juontaa. 


Deduktion,  f.  )3cvu9tetma,  juontaus;   toteen» 

näytäntö. 
De  facto,  adv.  tobeu-peväijegti,   oifeaötanio, 

afiaa  mt}i3ten,  itfe  afiagfa. 
Defekt,  a.  Vaillinainen,  n^ajaa. 
Defektiv,  n.  (gram.)  »ajaaUiö^faua. 
Defensiv,  a.  :))uoIuStan.ia,  ^.niolianfa  ^itälBÖ. 
Defensiv-krig,   n.  :tJUoIuStuö=[ota,  toaötuStUg» 

fota. 
Deficit,  n.  niaitinfi,  n^ajauö. 
Defilcf,  m.  al;binfo,  folnffa. 
Defilera,  v.  n.  (krigst.)  faiban=mar8fia,  fulfea 

fa^eiöfa  joutoiöfa. 
Definiera,  v.  a.  määritettä,  määrittää. 
Definition,  f.  määritlic*,  määritelmä. 
Definitiv,  a.  lo)3utlinen,  Väättäu^^ä,  ratfaifettja. 
Definitivt,  adv.  lo^^uUifcSti,  vattatfeuiaSti,  rat» 

faieten. 
Deg,  m.  taitina;  (smet)  tal;ba3  (=f)taan);  (fur 

fjäderfä)  )(i'él^ix'i,  ^el^merö. 
Dega,  v.  a.  taitinoita  (»itfen);  d.  sig,  taifinoi= 

tua,  tulta  taifinaffi. 
Degaktig,  a.  taifinamaincn. 
Degartad,  a.  taitinan=taijainen,  taitiuau4ainen. 
Degbär,  n.  (ribes  alpinum)  taifina=marja,  föa^ 

fifan=marja. 
Degel,  m.  tecfeli,  u^ofaS,  futatin  (»timen). 
Degenerera,   v.  n.   ei   tuUa    fufuuufa,    ^a^^eta 

(=encn)  fufuanja. 
Degig,  a.  taifinainen,  tatjtainen,  isfostunut; 

d— t  bröd,  iötoStunut  teiniä. 
Degradation,  f.  alcunuS,  alentaminen. 
Degradera,  v.  a.  alentaa,  alennuttaa. 
Degspade,  m.  taifina»ta)jio,  taitina^auf^a. 
Degtina,  f.  Intlif ta,  taitina=tiinu  1.  »^.■'^ttt;. 
Degtrag,ii.tait'ina»fautaIo,  tailina=alta8  (4taan). 
Degälta,  f.  n^anufe,  taitina^ujanute. 
Deism,  m.  beiSum?,  jumalistus,  jumatan  \U 

me§ti)mifcn  tieltän\i  \\ii^  1.  oVpi- 
Deist,  m.  bciiJti,  bei^niclaincn,  jumaliötaja. 
Deistisk,  a.  beistincn,  jumalieitntfinen. 
Deja,  f.  farja4nifa,  tarI;a4^iit'a,  tavjan-emäntä. 
Dejolig,  a.  fauncinen,  forea. 
Dejenner,  m.  murtina,  fuuruö  (»ffen). 
Dejourera,   v.  n.  ^''itää  :|jahi^eluöta   ^Jäittjättä, 

^.läinn^ötetlä. 
Dejouroftieer,  m.  ^iäinn)iS=u)jfieri,  Väi>i-''l?8täjä. 
Dejsa,  V.  n.  (■''jut.)  teifata  (=aan),  tääntl}ä  )5e» 

rittäin. 
De  jnre,  oifcutta  mt)i>tcn,  latia  1.  laittifuutta 

mvi3ten. 
Dekad,  m.  fi)mmenineu,  tvinnif^^^^unta. 
Dekandria,  f.  (bot.)  ft)mmen4;etciiet. 
Dekanus,  m.  tefaanuö,  ticbefunuan^äättiftij. 
Dekatera,   v.   a.    tifatierata,   naarata,   l)öi}rt)» 

luarata. 
Deklamation,   f.   beflamituS,   ^^nf)ectfifennu8, 

^nit;e=ääneen  tufeminen. 
Deklamera,  v.  a.  bettamittaa,  betfamoita  (=tfen), 

^.ntf^cetlifentaa,  Infea  1.  efittää  v^u^cääneen 

1.  i)ut)e4äneUä. 


Dek 


Dem 


87 


Deklaration,  f.  bc!i(avitu6,  felitt)§;  Mu4nitU- 
hl,  falu=cfottu?. 

Deklination,  f.  (gram.)  fijoittelu,  fijoitetma; 
(fys.)  poUkm,  wadxin^näljtU,  tva^t-Axäi}-' 
töe;  (asu:)  ^ioife=matfa,  :>}oiHeenta. 

Deklinera,  v.  a.  (gram.)  fijciteUa;  v.  n.  (asfr.) 
Voifeta  (=ffean);  (fy^-)  »»äärin  uäi)ttää,^oifeta. 

Dekokt,  m.  feitcS  ('ffcn),  fette  (=tteen),  tifottt. 

Dekoration,  f.  feriötiiö,  fauni^tu^,  fcru=maa= 
UmS. 

Dekorationsmålare,  m.  foru^maakri,  faiine= 
maalari. 

Dekorera,  v.  a.  foriötaa,  fortSteHa,  faiiniStaa. 

Dekreditera,  v.  a.  alentaa  arluca  1.  luotta^ 
mu8ta,  e|jä=arnjoittaa,  epä=Iuotattaa. 

Dekrediterad,  a.  e^>ä=arttJOtttunut. 

Dekret,  n.  fääntö,  ^Jäätijö. 

Dekretera,  v.  a.  Jäätää,  fäSfeä,  ^?äättää. 

Del,  m.  cfa;  en  d.  af  sjön,  ofa  järhjeä;  tili 
större  delen,  enemmäffi  1.  fuuremmatft  o= 
faffi,  enemmiten;  tili  en  d.,  cfafft,  cfittain; 
tili  ngn  d.,  joffitin  ofaffi,  ioffitin;  tili  alla 
d— ar,  faifin  :|.niolin;  dela  i  två,  tre  d — ar, 
\>aixna  1.  jafaa  faf;teen,  fcimeen  ofaan,  cfit= 
taa  fal)befft,  folmcfft;  d.  för  d.,  ofiteUen, 
ofittain;  fa  på  sin  d.,  faaba  ofaCenfa  1. 
oja!fen[a;  för  min  d.,  mtmtn  :|JuokStant; 
för  ingen  d.,  et  fninfaan,  ei  niittään  ntuo= 
toa,  ei:|jä  tuitcnfaan,  ei^ä^än;  för  all  d., 
taiten  mctcmin,  taitetta  mnetoa;  vara  nöjd 
med  sin  d.,  tl}i}ti)ä  cnneenfa  1.  ofaanfa; 
hafva  d.  i  ngt,  olta  cfatlinen  1.  cfattiiena 
j:^tin  1.  jöftin,  otta  ofaa  jt)t'tn;  taga  d.  i 
ngt,  Dttaa  ofaa  jl^tin;  blifva  till  d.,  tnlta 
cfatfi;  fä  d.,  faaba  tietoa  1.  tietää  1.  tietoon; 
tre  månader  efter  erhållen  d.  af  domen, 
tcime  fnutautta  fiitä  fun  :t)ääti)ffe§tä  on 
tieto  faatu  1.  ^niätöé  on  tietoon  tultnt;  gif^ 
va  d.  af  ngt,  antaa  tietää  1.  tietoon  1.  tie^ 
boffi,  ilmoittaa. 

Dela,  v.  a  faUa  (ja'an),  la'ata  (jataan),  ja= 
oittaa,iaoitctta,  ofittaa,  ofitetta;  d.  jemnt,  ta= 
fata,  ^>anna  tafan;  d.  sin  förmögenliet  i 
lika  lotter,  lataa  1.  jaoittaa  tatearanfa  l)f)tä 
juuriin  ofiin;  d.  sinsemellan,  tafata  tcétc» 
nänfä;  d.  vinsten  med  ngn,  tafata  ii^oitto 
j.tun  fanSfa;  d.  med  sig,  antaa  omaStanfa; 
kärlek  och  ära  d.  hans  lijerta,  lem^i  ja 
funnta  tafaan^at  I;änen  fi^bämenfä  1-  ottajat 
ofanfa  ^äncn  fijbämcétänfä;  jag  d—r  med 
eder  farorna,  otan  of  ani  1.  of  an  :|)äätteni 
t»aaroi§ta;  jag  d — r  er  sorg,  otan  ofaa  fu» 
ruikunne;  jag  d — r  hans  åsigt,  oten  t;änen 
ajatuffeetanfa,  mi^önnän  f)änen  ajatutfenfa, 
fuoStun  tjäuen  ajatutfeenfa;  d.  fiendens  styr- 
ka, jaoittaa  ixnl^oittifen  tooimat;—  d.  sig,  v.  r. 
jafautua,  jataantua,  erota,  eritä;  floden  d — r 
sig  i  två  grenar,  joft  jataautnu  1.  eroaa  tal^= 
betfl  fiaaratfi;  meningarna  d — de  sig,  aja^ 
tuffet  1.  mietteet  ertfiiwät  1.  jafautuiwat  1.  'i}a-- 


jaantutWot;  (sunderfalla  i  delar)  jaota  (==foan), 
jatoitta,  jaoittua. 

Delad,  a.  jaettu,  jatoinen,  eri4ainen,  eroonja; 
åsigterna  voro  mycket  d — e,  ajatutfet  cti" 
tt»at  tjtjtoin  eroaicaifet;  rösterna  äro  (jemnt) 
d— e,  äänet  otoat  tafan  1.  tafa^jatoifet. 

Delaktig,  a.  ofattinen,  ofata6;  vara  d.  af  ens 
lycka,  otta  ofattinen  j.tun  onneen;  blifva  d. 
af  ngt,  tutfa  ofattifetfi  jt)ttn;  d.  uti  brottet, 
ofattinen  rifotfeen  1.  ritotfeöfa. 

Delaktighet,  f   ofaltifuu?. 

Delbar,  a.  jafaututea,  jaettatoa;  jafoaira,  jatot» 
teipa,  jatoifa;  talet  är  d — t  genom  två,  tufu 
on  falsben  I.  fafibetfa  jaettan?a;  materien  är 
d.,  aine  on  jatoatoa  1.  jatoiteuja. 

Delbarhet,  a.  jatoatratfuuS,  jafoifuuS;  ja!au« 
tu»aifnuS. 

Delfin,  m.  bet))^tni,  färfä^ttjataS,  mett=fifa. 

Delfående,  n.  ttebon=fa«nti  1.  =faamtnen,  tie» 
toon4uto. 

Deliberera,  v.  n.  neutooitetfa,  tuumaitla. 

Delikat,  a.  imanne  (=nteen),  f)erttuincn;  (fin- 
känslig)  berftä,  itfefjcnfä  ottaiva;  (kinkig) 
tufala,  arwetuttanja,  f;että. 

Delikatess,  f.  l)ertfuifuut^,  tjerttu;  l^ertf^^S; 
l)eltvi}§,  tutatuuS. 

Delinqvent,  m.  ;paf;an=tetijä,  rangaiötaioa. 

Deliqvescera,  v.  n.  itmaöfa  liueta  (=f'enen). 

Delning,  f.  jato,  jafantinen,  ofituS;  jaoituä. 

Delningsgålvor,  f.  pl.  jafaifet. 

Delningsinstrument,  n.  jato=ttrja. 

Delningskalas,  n.  jafajaifet. 

Delningsman,  m.  jat'D=mie8,  jafaja. 

Delo,  f.  indekl.  riita;  vara  i  d.,  otta  riibaS'' 
fa;  komma  i  d.,  riitautua,  tutta  riitaan. 

Dels,  adv.  ofafft,  ofittain,  min. 

Delta,  n.  bettta;  fuieto,  fnistamo. 

Deltaga,  v.  n.  ottaa  ofaa  I.  otta  ofattinen 
(j(}fiu);  d.  i  ett  arbete,  ottaa  ofaa  jf)tin  t^i3» 
t;ön;  d.  i  en  lustfärd,  otta  ofattinen  1.  ru= 
toeta  f)ui»i=mattaan ;  (fig-)  å.  i  ens  sorg, 
ottaa  ofaa  j.tun  furufnm,  fäätiä  j.futa  fuvc= 
ivaiéta  1.  j.futa  furuSfanfa. 

Deltagande,  n.  ofan^otto,  ofattifuuS;  (fig-)  0= 
fan=otto,  fäätimt^ö,  m^i5tä=tuntoifuu6. 

Deltagare,  m.  ofan=ottaja,  ofattinen. 

Delvis,  adv.  ofittain;  ofitetleu,  ^jaifotn,  ^)ot= 
foittain;  d.  bra,  ^viitctn  l;l)Unn;  arbetet  för- 
rättas d.,  t^I5  tei)bään  ofittain  1.  ofiöfa. 

Delägande,  n.  ofatttfuuS,  ofattuuS;  a.  ofattt' 
nen,  ofataS. 

Delägare,  m.  ofataS,  ofa=mte8. 

Dem,   (dat.    och   acc.  pl.  af  den  1.  han,   hon, 

det)  nitUe,  niitä  1.  ne,  l;eiCe,  liettä  1.  tje  1. 

t;eibät. 
Demagog,  m.  f anfan= johtaja;  fanfan^titi^oitta» 

ja,  tanfanmoStaja. 
Demagogisk,  B.  fanfan^jol^tajattineu ;  tanfaa  fii« 

l^oittaiva  1.  noStaiva,  fanfa^noötoinen,  fanfa» 

!iif)foinen, 
Demant,  m.  timantti. 


Dem 


Der 


Demarkationsliuie,  f.  rajoituS=tt>unjO,  rajauS= 

Demaskera,  v.  a.  ottaa  naamari  ))0t6,  ^)alja8= 
taa  naama,  paljastaa;  d.  ett  batteri,  paU 
jaStaa  |^attert  1.  t^fiStö. 

Demoiselle,  f.  mamjeli. 

Demokrat,  m.  faniatra(ta-'mie6,  fanfa=iimlta= 
lainen,  bemcfraatti. 

Demokrati,  f.  bemotratta,  fani'a=n)alta. 

Demokratisk,  a.  fanfa-iraltainen,  fanfa=nHtttan. 

Demonstration,  f.  tctiiunttaminen,  tcbiStuS, 
felit^e ;  miekn^cioittaminen. 

Demonstrativ,  a.  tctijuuttanjajtobiötaiim;!^ /-a;».) 
ofotttan^a. 

Demonstrera,  v.  a.  tobiötaa,  tctifnnttaa,  fet» 
»»it^ttää. 

Demontera,  v.  a.  ottaa  fijotlta  1.  aiemtlta, 
tel;bä  fellvcttcmaffi,  turmella. 

Demoralisera,  v.  a.  ^M[)ettaa  1.  V«^£ntaa  1. 
tnrmcKa  ta>rat  !.  filvel^ö;  folket  är  d— dt, 
fanfa  on  turmettunut  1.  pahennut  ta»Dtt= 
tanfa;  arméeu  är  d— d,  armeijan  mieli  1. 
fin?v=ii^eima  on  turmeltunut. 

Den,  det,  pron.  fe,  pl.  ne;  den  1.  det,  som 
.  .  .,  jofa  .  .  .,  fe,  jota  .  .  .;  den  som  vo- 
re rik,  olIa^.i^:a  ritfantta,  jota  cliS  rifaétin! 
d.  här,  tämä,  taa,  tai,  pl.  nämät,  naa;  d.  der, 
tuo,  toi,  pl.  nuo,  noi;  den  der  vill,  han  må 
gå,  ten  taf)too,  meutöön;  han  skrifver,  och 
det  ganska  bra,  l}än  firjottaa,  ja  fen  1. 
fltä  aiiran  f)l)lrin;  jag  är  den  och  den, 
olen  fe  ja  fe  1.  mitä  tuta;  på  det  och  det 
sättet,  miUä  tulla  tankalla;  tag  mig  den 
och  den!  fe  nnetiJön,  fen  anebä!  gå  för 
den  och  den!  mene  finneti,  mcne  fen  n.ne= 
bä!  pron.  fe  brukas  sällan  för  att  mot- 
svara den  och  det,  dä  de  stå  fram- 
för och  bestämma  ett  substantiv  eller  ad- 
jektiv, ej  heller  kan  fe  sättas  i  stället 
fur  pron.  rel.  jota;  deu  flitige  belönas, 
al)tera  paltitaan;  det  troende  hjertat,  ué= 
fclrainen  fiibäu;  de  män,  som  gagnat  sitt 
land,  hafva  o.  s.  v.,  mie(;et  1.  ne  miebet 
o.  s.  v.;  den  10  Maj,  10  p.  toufotuuta, 
toufotuun  tijmmeueä  ^>äin.'ä. 

Denne,  -na,  -tta,  pron.  (den  här)  tämä,  taa, 
tää,  tai,  pl.  nämät,-  nää,  naa;  (den  der)  tuo, 
toi,  pl.  nuo,  noi;  den  10  dennes,  10:ne§  p. 
tätä  tuuta. 

Densamme,  o.  s.  v.  se  Samme. 

Departement,  n.  ofaSto,  ofa=tunta;  piiri^tunta, 
lääni;  ekonomie  d.,  taIou§I)oibon  =  ofaötc; 
justitie  d.,  {atiafiain=ofaSto. 

Depensera,  v.  n.  tuluttaa  1.  menettää  (rapiaa). 

Depesch,  m.  teJ^eSfi,  n^alta^^ancma,  icalta--tir= 
jelmä;  fana=tirje,  tärteä  ttebon=anto. 

Deponens,  n.;  verbum  d.,  ivailito^muotoiuen 
iaufntta. 

Deponera,  v.  a.  taltita  (ntfen),  talleta  (4tcen) 
panna,  talteen  1.  taCeffe. 

Deportera,  v.  a.  maa§ta  ixncbä. 


Deposition,  f.  taQitu6,  tattento,  talteuS;  taUi-- 
rat)a,  tatte^fatu;  d— s-sedel,  talle^feteli. 

Depositum,  n.  tatle=taii*ara,  talteerna,  uöfot» 
tu  tatu. 

Depositiir,  m.  tattecn=ottaja,  fäil^ttäjä. 

Depot,  m.  fäit^é,  fäilintö,  ujaritto,  wara=^uo= 
ne;  fäi(l}=ta(u  1.  =tvwara. 

Depravera,  v.  a.  V<il)cntaa,  turmetta. 

Deprimera,  v.  a.  litif^tää,  litiötää,  alag=painaa. 

Deputation,  f.  Iäl)etti=tunta,  afioiS=tunta. 

Deputerad,  m.  talletti,  afia=mic3;  (tili  riksdag) 
ebne=mies,  tvalio^mieö. 

Der,  adv.  (demonstr.)  (afugsnare)  tuolla,  (när- 
mare) tuc^gfa;  (determ.)  fteltä,  fiiuä;  hvem 
d.?  tuta  fieflä?  stanna  d.!  Vl}Hil)bä  fitfien 
1.  fiiuä!  d.  borta,  tuolta,  tuolia  noin,  _ftet= 
lä,  ftellä  niin;  se  d.  kommer  han,  tuoSfa^ja 
1.  tuollapa  1.  Uh,  tuosfa  t;än  tulee;  se  d., 
ota,  tuoöfa  on!  d.  längre  bort,  tUoCempa» 
na,  tuonnempana. 

Deraf,  adv.  fiitä,  tUoSta;  d.  blir  intet,  ftitä 
ei  tule  mitään. 

Deran,  adv.;  varailla  d.,  olla  pa^aéfa  putagä 
fa  1.  pahemmisfa  tuin  päinnéfä;  man  må- 
ste väl  d.,  pattopa  fiiben  lienee,  lieueebän 
fiil^en  meneminen  1.  meutätvä ;  vilja  d.,  pijrtiä 
efitn  1.  perille. 

Derefter,  adv.  fitte,  fiitä,  fen  peräStä,  fen  pC» 
rääu,  fen  jälegtä,  fen  jälteen;  först  kom 
soppan,  d.  de  andra  rätterna,  euftu  tuli 
lufittan-uofa,  fitte  1.  fen  perältä  muut  ruoat; 
(om  tid)  fitte,  fitteu,  fiitä  alfaen  1.  lälitein, 
fen  peräétä,  jen  jälteen,  fitä  m^öfiemmtn; 
dagen  d.,  päiirää  jälf ecu,  fen  jälfeifenä 
päiUHiuä,  päiiränä  fen  jälteen,  päin^ää  mijij^ 
i;emmin;  par  dagar  d.,  pari  päilvää  fiitä 
1.  fen  peräétä;  (enligt)  fen  mutaan,  fen  jäl= 
teen;  (proportion)  fen  fubteen,  fen  mutaan, 
fltä  nn)i5teu;  se  Hvarefter. 

Deremellan,  adv.  fitlä  UMliltä,  filta  »välin, 
fiiuä  »räliéfä,  fen  nnilittä,  fen  n.Mliin;  d.  är 
jernväg,  fiUä  ivälttlä  1.  ivälin  on  rantatie; 
d.  var  det  lugnt  i  landet,  fillä  n>älin  1. 
fen  Uiälillä  1.  filfaifaa  oli  rautaa  maaöfa; 
d.  är  den  skillnaden,  att  .  .  .,  fiiuä  Ujä= 
li^fä  I.  fillä  »äliltä  on  fe  croitu6,  että  ...; 
se  Hvaremellan. 

Deremot,  adv.  fttä  tDOStaau,  fltä  hjaStoin,  fii= 
l)eu;  ingenting  lijelper  d.,  fii^eu  1.  fltä 
»vaataan  ci  anta  mitään;  (i  jem/örelse  med) 
fen  fuljteen;  (i  utbyte)  fen  fijaan,  fitä  »ag^ 
taan;  (motsatts)  taa§,  fitä  jvaétoin. 

Derest,  konj.  jo§,  jo8  ivaau. 

Derför,  adv.  fen  cbcStä,  niiben  cbcStä,  fiitä, 
nii'?tä;  jag  ger  ej  en  styfver  d.,  en  fiitä  1. 
fen  cbeetä  anna  ötiriätään;  är  det  tacken 
d.?  onto  fe  tiitoSta  fiitä?  jag  fruktar  ej  d., 
fitä  en  peltää;  ni  häller  honom  för  rik, 
men  jag  anser  honom  icke  d.,  te  pibätte 
l)äntä  rittaana,  nntan  minä  en  tuintä  fitfi 
tuule  1.  fiuä  pibä,  minulta  hän  ci  fitä  olc; 


Der 


Der 


89 


jag  rår  icke  d.,  nihiä  eit  fiifien  1.  ftCe  utt= 
tään  wci;  se  Hvarför. 

Derföre,  kouj.  ien=täf;ben,  fen»iBUofft,  fcu= 
tautta,  fttä=»arten,  fiffi,  fti6;  han  har  då- 
lig lön,  d.  vill  han  söka  sig  en  bättie 
plats,  :^äncllä  lmi  Ijulmio  ^vilffa,  ien=tä^bcn  I. 
fen^teucffi  bafee  ).Hn-eml.\ia  ^.^aiffaa;  d.  att,  fen» 
luuoffi  1.  fcn=tältbcit  1.  ftfft  1.  fiitä  cttä  1.  hin. 

Derförutom,  adv.;  se  Dessutom  och  Hvar- 
förutom. 

Derhos,  adv.;  se  Derjemte. 

Derhän,  adv.  fiil)en,  ftraic,  fitfi,  niifft,  fuf)Cii 
a§ti;  han  syftar  d.,  tartoittaa  fitä  1.  fii^ 
l^eit;  det  har  kommit  ända  d.,  cii  jo  fiffi 
L  fii^en  aöti  1.  niifft  tnflut  1.  jontunut; 
lemna  d.,  jättää  fillcnfä  1.  fiffcnfä;  det  står 
d.,  e)}äi(täiuä  en,  fiinä|>ä  on,  fttnä  oHaan, 
fiitä  fii§. 

Deri,  adv.  fiinä,  nitöfä,  fti^en,  niif;in. 

Deribland,  adv.  niiben  feagfa  1.  joufoéfa,  nii= 
ben  fefaan  1.  jonffcon;  niistä,  niisfä;  d. 
finnas  många  rätt  goda,  niiben  jcnfoöfa  1- 
niisfä  en  monta  oifein  I)VUHiä,  niistä  on 
moni  oifein  Bt)toä. 

Derifrån,  adv.  ficltä,  fiitä;  (med  påpekning) 
tnoöta,  tuelta. 

Derigenom,  adv.  fen  fautta,  fcn  tantta,  fiflä 
taida  1.  taluoin,  fttiä,  fiitä;  d.  uppnår  han 
sitt  mål,  fen  tautta  I.  ftUä  tnlce  tmn  tar^ 
!oitu!fenfa  ^eville;  d.  att  han  arbetat  dag 
och  natt,  .  .  .  fiitä  1.  fidä  fnn  1.  cttä  on 
l}i5tä  \cl  :).iäitoää  tef)nt}t  ti^ötä. 

Derinifråu,  adv.  tuolta  fifältä  1.  fifä=puoIeIta. 

Deriunanföre,  adv.  tuctfa  1.  fiellä  filä=f)Ucteffa. 

Derinne,  adv.  tnoHa  1.  fieöä  fifältä. 

Derinom,  adv.  fen  fifäUä  1.  fifäöfä,  fiinä. 

Derintill,  adv.  fiif;en  aSti  1.  \acäU\-,  en  träd- 
gård stöter  d.,  niunan  f.nintavt)a  foSfee  fii= 
l}en  1-  fen  riunaöe  1.  fen  Inoffe. 

Deriuvid,  adv.  fen  luona  1.  tl}fönä  1.  uneve§= 
fä,  fiinä  Iäf)etlä,  läliettä  fitä,  fiinä  nnereSfä. 

Derivat,  n.  j;ol^to=fana. 

Derivation,  f.  jo^to,  jot;taminen,  joI;tanS. 

Derivera,  v.  a.  johtaa;  d.  sig,  v.  retl.,  jof)' 
tna,  tnlfa,  Iä[;teä. 

Derjemte,  adv.  fen  ol^eSfa,  fen  muaSfa,  fen 
fiwuSfa,  mijööfin,  Jjnnä  fen  fanSfa;  se  Hvar- 
jemte. 

Dermed,  adv.  fen  fanSfa,  fiUä,  niiben  fanSfa, 
niittä,  fiil;en;  d.  började  han,  fillä  alfoi 
I;än;  d.  slöt  han,  fiiljeu  I}än  lof)etti,  fillä 
i^äätti;  det  är  förbi  d.,  fiil;en  fe  Io^>^)ui,  fe 
on  jo  of)itfe;  se  H  varmed. 

Dermedelst,  adv.  fillä  feinoin  1.  uenn^oin  1- 
tatooin,  fillä,  fen  tautta. 

Dernere,adv.  fiella  1.  tuotta  1.  tnoSfa  altaatta. 

Dernäst,  adv.  fen  jäleötä,  fiitä  Iäl;iunä,  fitä 
Iä'^innä,  fiitä  laittein;  den  d.,  fitä  Iä{)in  1. 
Iäf)em)3i,  fen  jälestä  tuleica,  fitä  fcuraatoa. 

Derom,  adv.  fiitä,  niiStä;  hvad  harmauskrif- 
Svenskt-Finskt  Lexikon. 


vit  d.?  mitä  fiitä  1.  niistä  on  fivjioitettu?  se 
H  varom. 

Deromkring,  adv.  fen  1.  niiben  ^mfjävittä,  fen 
1.  niiben  ^inpäritte  1.  tjm^äri,  ^m^ärittä, 
l;mpäriUe;  (kring  det  stullef)  niittä  1.  ftttä 
f>aifoin  1.  fenbuin  1.  tienoin,  niitte  1.  fittc 
intifoin  o.  s.  v.;  (ungefär)  niittä  1.  niitte  1. 
fittä  1.  fitte  fJaifoin,  fen  fenbuSfa  1.  feutunn; 
klockan  är  8  eller  d.,  fetto  DU  8  tal;i  fen 
feutunn  1.  fittä4Hii{oin. 

Derpå,  adv.  (om  rum)  fen  :^5äättä,  fen  pääHi, 
fiinä,  fiifien;  sätt  er  d.,  istufaa  fiil^en  I. 
fen  :|.\iätte;  det  kommer  an  d.,  fe  tulce  I. 
ou  fen  paåiii,  fiinä  on,  fiitä  fiiS;  det  är  d. 
gjordt,  fe  on  niarta  nnaSten  1.  ftffi  uiin 
tel}ti};  (u,u  tid)  fitte,  filten,  fiitä,  tuoöta, 
fen  jälteen  1.  ^jevästä;  dagen  d.,  ^säitcää 
jälfeeu,  l)Uomi84\iiuH-iuä,  fenvaanjaua  päu 
toänä;  se  H  varpå. 

Dersammastädes,  adv.  fiettä  famaSfa  ^3aifaS* 
fa,  famaSfa  paitha  1.  :|>aifa6fa. 

Derstädes,  adv.  ficttä,  flina,  flina  1.  fiettä 
:|.>aiffaa. 

Därtill,  adv.  fii^eit,  fiffi,  fitä  ivmrten,  fen  Vu 
fäffi;  d.  är  han  oskyldig,  flit^en  l)än  on 
ft;i}tön;  lägg  d.,  att  .  .  .,  fiil;eu  fitte  I.  XDk- 
lä,  että  .  .  .;  d.  går  det,  ftffi  fe  fäl);  med 
ett  d.  gjordt  verktyg,  fiffi  1.  fuf;en  1.  fitä 
Juarten  tcf;b^ttä  falnUa;  han  är  fattig  och 
d.  sjuk,  l;än  on  föt}t)ä  ja  fen  lifäffi  1.  fii' 
t)en  wkVå  tipiä. 

Dertills,  adv.  se  Dittills. 

Denmder,  adv.  fcu  åtta,  fiinä  åtta;  fen  attc, 
finne  atte;  tuotta  åtta,  tuon  åtta;  tuonne  attc, 
tuon  atte;  det  ligger  ngt  d.,  fiifjeu  on  j.tin 
I)anbattn,  fiinä  on  j.tin  falasfa;  (om  antal, 
prig)  fitä  1.  fiitä  alemmaffi,  fitä  tuät^cm- 
pälin  1.  l)Uofeau4mau;  alla  barn  om  tvä  är 
och  d.,  faiffi  faffi-iuuotiaat  Iaf.ifet  ja  fiitä 
alemmaffi  1.  fitä  nuoremmat;  jag  kan  ej 
sälja  d..  en  teot  ni^öbä  fitä  tDä^emi.\iän  1. 
Iiuofeanipaau  I.  fiitä  alemma;  d.  inbegri- 
pen, fiil}en  1.  niifjin  tuettu;  (om  tid)  fitt'=^ 
aifaa,  fittä  trälin;  se  Hvarunder. 

Deruppe,  adv.  fiettä  1.  tuotta  l^t^äättä. 

Deruppifrån,  adv.  tuolta  1.  fieltä  i)ll;ääUä. 

Deruppå,  se  Derpå. 

Der  ur,  adv.  fiitä,  fieltä,  tnoSta,  tnolta. 

Derutaf,  se  Deraf. 

Derute,  adv.  tuotta  nlfoua,  fiettä  ntfona. 

Deruti,  adv.  fiinä,  niisfä;  fiif)eu,  niil;in;  d. 
blandar  jag  mig  ieke,  fii^eu  eu  fefaanuu; 
d.  ligger  det,  fiinäf)ä  fe  on;  d.  inbegripen, 
fiif)eu  luettu  1.  fnutmBa. 

Derutifrän,  adv.  tUOlta  uUoa. 

Derutinnan,  se  Deruti. 

Derutmed,  adv.  fiinä  iciereSfä  1.  wierettä. 

Derutom,  adv.  feu  utfo^uolette,  ulfo^uolettc 
fitä,  fitä  1.  fiitä  ntommatfi. 

Derutnr,  adv.  fiitä,  fieltä,  tuoSta,  tucita. 

Derutöfver,  adv.  fcu  ^läättä  1.  jäätte  1.  pMU 

12 


90 


Der 


Dia 


litfc,  fcn  l)lt  1.  \}U'ä  1.  «ffc,  ftitä  \}{i  1.  i}tem= 
niätfi;  dimman  lade  i-ig  d.,  fumit  laéteutut 
fcii  päälle  1.  liflc;  en  in-n  IlOg  d.,  fctfa  leitfi 
fcn  1.  ftitä  Vääditfe  I.  fiitä  1.}H  1.  t)i\tk;  lö- 
nen är  10(K)  mark  och  ngt  d.,  :|.Ha(Efaa  Olt 
1000  mavffaa  ja  Irä^än  \>'å'däi.  1.  t)(i;  se 
Hvarutufver. 

Der  varande,  a.  ftcttä  ofetim,  flfäfäillClt. 

Dervaro,  f.  ftcltä^olo;  nnder  min  d.,  fieflä  cU 
Icsijani. 

Dervid,  adv.  ftinä,  fti^en,  fen  fmuSfa;  fiflen» 
fä,  ftffcnfä,  fiKänfä,  finäiifä;  kontoret  och 
betjeningen  d.,  fcntteri  ja  ivilivelijat  ftinä; 
d.  är  ingenting  att  vinna,  fiinä  ci  c(e  nii» 
tään  trcittamiöta;  det  blir  d.,  fe  jää^.n  fif= 
fenjä  1.  fittenfä,  pX)\\)'q  finänfä  1.  fidänfä; 
se  Hvarvid. 

Derviscl),  m.  terivi^bi,  tuvffifai6=mnnffi. 

Dera,  se  Derpa. 

Dcrat  adv.  ficllä4\iin,  ftellä^äftn,  tuc[Ia4^itit; 
fide  1.  ftiben  i.  fttä;  alla  skratta  d.,  jofai» 
nen  ftKc  1.  fitä  nanvaa. 

Doröfver,  adv.  fen  päälle,  fen  ijUtfe  1.  ^U  1. 
Vlle,  ftitä  l)Iitfe,  fiitä;  jmfr  DemtöfVer;  jag 
är  d.  ganska  glad,  okn  fiitä  1.  fen  tä()ben]^i}= 
ivin  ifcinen;  en  fägel  tlög  d.,  lintn  ienfi 
fiitä  l}atfe  1.  fen  pääflitfe. 

Desert,  se  Dessert. 

Desertera,  v.  n.  (milit.)  favata  (nlaan). 

Desertör,  m.  farfufainen. 

Desman,  n.  teémani,  teerna. 

Desmegräs,  n.  (tanacetum  vulgäre)  fivo=vaani. 

Desmeört,  f.  (adoxa  moschatellina)  tc§man= 
hrttt. 

Desorganisation,  f.  ^ajettu?,  jäve§tön--^än.MÖ,jä= 
rcStiif)etti?miH)3,  r^aja^eräiftj^S ,  rafcnnu?= 
rappic,  funtc4)nnnaffc. 

Desorganisera,  v.  a.  fiajoittaa,  (lähjittää,  pan- 
na 1.  faattaa  järeötuffeetä  1.  jäveötl;ffeltä, 
\a.Ma.CL  vappicöe  1.  fnimiafcffe. 

Desperat,  a.  jufmiétnnnt,  fiibäntlinijt;  blifva 
d.,  jntmiétna. 

Despot,  m.  tilen-n^aftiaS. 

Despotisk,  a.'ij(en=ifattia(Iinen,  B(en=nja(tainen; 
(pg.)  !cUM,  anfava,  i}{en  annettn. 

Despotism,  m.  ijlcn^ftaltiaifnué,  i}(en=nja(= 
timtS. 

Dess,  genit.  af  den,  det,  ^änen,  fen;  sedan 
d.,  ftitä  a§ti,  ftitä  alfaen,  ftttä  1.  fittc  päi= 
»rin;  innan  d.,  fitä  ennen;  till  d.,  fitft,  fii= 
ben  aeti;  till  d.  att,  tunncS,  fiffi  hm,  fti= 
^en  asti  fun;  utom  d.,  itman  ftttä,  paitfi  fitä. 

Dess,  adv.  se  Desto. 

Desse,  dessa,  näniät  1.  nämä,  nno  1.  nuet. 

Dessemellan,  adv.  naalilla,  lväli=ajcin,  hjälim^ 
miten,  ivälimmittäin,  teäli-päiten. 

Dessert,  m.  tefevtti,  pääKié-vuofa,  pääKifet, 
maftaifet. 

Dessförinnan,  adv.  fttä  cnncn,  ennen  fitä. 

Dessförntan,  adv.  ilman  ftttä,  paitfe  fttä,  fit- 
tetin. 


Desslikes,  adv.  famate,  famcin,  famaöa  mno= 
tca,  niin  mt)e'?. 

Dessutom,  adv.  paitfi  1-  paitfe  fitä,  ifman  fit= 
tä,  fen  (ifäfft,  fiibcn  iriclä,  fttte  unelä,  ane- 
lä  lifäfft. 

Dest,  a.  se  Dast. 

Destillera,  m.  fl.  se  Distillera. 

Destination,  f.  määrä-paiffa. 

Destinera,  v.  a.  määrätä,  panna. 

Desto,  adv.  fttä,  fen;  d.  mer,  fttä  1.  fcn  i^ 
nemmän;  d.  bättre,  fitä  parempi;  d.  ifri- 
gare,  fitä  1.  fen  fii(;feämmin  1.  fiiwaammin; 
ju  förr,  d.  bättre,  tuta  1.  mitä  pifemmin, 
fitä  parempi;  d.  värre  för  henne,  fitä  pa- 
kmpi  I;äne({e;  icke  d.  mindre,  fittetin,  !ui= 
tentin. 

Det,  se  Den;  i  d.  han  gick,  menueéfäufä,  ^ä= 
nen  menneöfään. 

Det,  konj.  että,  jotta. 

Detachement,  n.  eri6-jentfi>,  cfi^jenffo. 

Detachera,  v.  a.  täf;ettää  eriffeen  1.  erittenfä, 
ertö4ä(iettää. 

Detalj,  m.  eritl)ift?^6,  cvi^aara,  evi^cfa,  ert» 
feifia,  ofa-afta,  iväfi^afta;  förd— erna  glöm- 
ma bort  det  hela,  eri»ofain  1.  eri=fei!fain 
tt>noffi  uncf;taa  !cfo  afia;  ingå  i  d— en  af 
en  sak,  (i  de  smärre  bestyren)  cia=feiftoif)in 
a«ti  1.  ofa=fciffcja  mpöten,  (omståndUgen) 
taifin  puclin  1.  tarta^ti  1.  perin  pcfnin  vttf}- 
ti)ä  aftaan  1.  tuttia  aftaa;  i  d.,  perin  pchjin, 
peri=junvin,  taifin  feifoin;  cfa  ciatta,  feiffa 
feitalta;  pienoifuuffia  1.  evitt^ifin^tfiä  mt)öten. 

Detaljera,  v.  a.  feltttää  1.  ofoittaa  ofa=fcifoin 
1.  evi=ofin  I.  fcitfcja  mi)cten  1.  perinjuurin. 

Detaljerad,  a.  fcttfa=p2räinen,  ofa-peräincn, 
faiten=feiHainen,  ofa=aftainen ,  perin=po^jai= 
nen. 

Detaljkännedom,  m.  feiffa =pcräinen  1.  ofa<= 
peräinen  tieto. 

Determinera,  v.  a.  rajoittaa,  määrätä. 

Detonera,  v.  n.  (kem.)  rämät^tää,  pamahtaa, 
rätSfäfitää;  (i  musik)  l^airaOtaa  nuotista  1. 
nuotitta,  \anU\a  »äärin. 

Detronisera,  v.  a.  fi}öétä  1.  eroittaa  njaöoSta, 
panna  ivattatta  1.  ivaltä=i§t;timetta. 

Detsamma,  neutr.  af  Densamme,  se  Samme; 
det  gör  1.  är  d.,  fe  on  l^btä,  t}fö'faitft,  ^1^= 
tä  faitii,  l)(;ben  tetee,  ei  ote  näätiä;  i  d., 
med  d.,  famaöfa,  faman  pään,  faman  tien, 
famaa  tietä. 

Detta,  n.  af  Denne  (se  d.  o.);  för  d.  gene- 
ral, entinen  1.  fitä  eitncn  ottut  fenraati;  långt 
för  d.,  aitaci  1.  aitoja  ennen,  aiUa  1.  aitoja 
fttte,  ammoin  fittc;  med  allt  d.,  fittentin,  fui^ 
tentin;  (jm  fjref)  täältä. 

Devis,  m.  päättc-tivjoituö,  aatetma,  tanfefma. 

Dexel,  m.  ivanne=tin-ocö. 

Dia  eller  Di,  v.  a.  o.  n.  imeä;  gifva  di,  i= 
mettää. 

Diadelphia,  f.  (bot.)  biabetp^ia,  fatft^funtaifet. 


Dia 


Dik 


91 


Diadem,  n.  ttatcma,  hiiimun-ii.m,  )vaUija=:()äi{' 

I;l;g;  (hårprydnad)  ctfa  vipa. 
Diagnos,  f.  (med.)  tautin=Uniint?. 
Diagnostik,  f.  (med.)  btagltOi^tifa,  tailbtntlU^ 

Diagnostisk,  a.  tautt=tiumu!fincn. 
Diagonal,  f.  (mat.)  tuImtStaia,  f)alfafija. 
Diakonissa,  f.  bia!oiutar,  itai^^4>alivel!Ja. 
Diakonus,  m.  biafonut^,  ttalfa,  npit4^appt. 
Diakustik,  f.  (/'^s.;  ääneuhtttit^cV^^i,  biafuötiEa. 
Dialekt,  m.  IicU=mitrre  (=rtceii),  murre. 
Dialektik,  f.  bialefttfa,  a|atu^joI;bon'0).4n;  jot)= 

tou§=o:|ji.'>i;  (fiy.)  perustclnia^taito,  aiatué=tat= 

te,  aju^iniiauö. 
Dialektiker,  m.  qatuS^taitaja,  aju=luiifa8,  ^ni= 

£)C=iintfae. 
Dialektisk,  a.  btakftittineit ,  njatu8=taitoincn, 

aju=Hntfa8,  antfasteleirta. 
Dialog,  m.  binicgi,  far;ben4Htf)C. 
Diamant,  ra.  timantti;  af  d.,  timanttinen,  ti=^ 

mäntti»,  timantista. 
Diamantart ad,  a.  tiuianttimaincn. 
Diamantnal,  f.  timantti-uenfa. 
Diameter,  m.  (mat.)   fcöfiStäjä,   fcSfiö,  t)a{fa= 

ftjn;  ;pctEfi=mitta,  lapi^mitta;  fem  fot  i  d., 

iuiifi  jalfaa  :pcifti=mitaUecu  1.  ^joifittaiu. 
Diametral,    a.  feöfiöfltnen,   |)Difti=mitaUinen, 

I;aIfi'!o]^tainen. 
Diametralt,  adv.  feSft-for^taifcSti,  feöfi^fof^taan, 

I;ani=fnoraan;  d.  motsatt,  l;aU'i=jucraan  waS» 

ta!taincn,  I)alfi»iva8ta!taincn. 
Diana,  f.  3)iana;  mieUffi. 
Diandria,  f.  (but.)  {affi4;etci]ct. 
Diaphor,  f.  bia^^l;cra,  jana^fcrtc. 
Diaphragma,  n.('a««f.;fl)bän=!'al»0,  n)äIi=i'aIWO. 
Diarium,  n.  ^^äih)ä=fir|a. 
Diarrhé,  m.  utfo^tauti,  ri).nili,  toatfurt,  »t>ete= 

lä;   hafva  d.,  cKa   ivcteläUii  1.  ri^ntlitta  1. 

irtatfnritla. 
Diatonisk,  a.  (i  musik)  lä^)i=äänincn. 
Diatrib,m.)3i«to4uI)c,  !om))^^a4ana,  [clu>cnnu8. 
Dibarn,  n.  nifä4apft,  rinta4a)5ft,  imetoä  la^jfi, 

inunuäincn. 
Dibroder,  m.  rinta-lveli,  nifä-iDeti. 
Dichroit,  m.  (mineral)  bifroiti,  htuIto4itrii. 
Dickel,  m.  (gjut.)  tiffeli,  fUDri=fatt»t. 
Didaktik,  f.  cpctnS  L44^i,  bibaftifa. 
Didaktisk,   a.  opctnci'L4HUincn,  bibaftinen;  c= 

))ettaUHiincn,  cpitlinen;  d.  poesi,  c^j^in-nnun8, 

cl-nUiSniinDuS. 
Didynamia,  f.  (bot.)  bibt)namit,  fatfi^lualtiaat. 
Diende,  n.  imeminen,  imettäminen. 
Dieresis,  f.  !af)tan8=mcrffi. 
Diet,  f.  ralx)into4äreSt^8,  elin^tapa,  ruo!a=lt)a= 

Hio,  raiuinto^a^a;  hälla  d.,  ^jitää  terlt>ec(= 

n8tä  vaixnntoa,  ^ntäii  rno!a=ioanoa. 
Dietetik,  f.  bictetifa,  eIanto=D).i)3i,  tcrwci)e[)oi= 

bon»c:pVt> 
Dietetisk,  adv.  eIanto=c^nttinen,  teniH'V84oi= 

boKinen,  bietetiUincn. 
Differens,  f.  crcituö,  JxHili. 


Differential,f.('wi«^)btffcrential[i,mnuttei84uht. 
Differentiul-kalkyl,    m.    -räkning,    f.    tobcn* 

)vaif;ei64a8fu,  mnnttei84nfnin  Ia8fu. 
Differera,  y.  a.  lisätä  toi8taife!fi ;  v.  n.  olla 

eri4ainen,  ercta  (=can). 
Diffraktion,   f.  (fijs.);  Ijusstälarnes  d.,  It»at0' 

fiitcitten  mnrtcnmineii  1.  ))oi!e=murto. 
Diftong,  m.  faf)'oi6=ääntiö,  Mfi=äänitc;  egent- 
lig d.,|älfi=jx)oittoinen  f.;  oegentlig  d.,  cfi' 

Jncittoinen  t 
Diger,  a.  tfo  ja  ^xdiw,  \^cd\v.. 
Digerdöden,  ni.  vntto. 

Digerera,  v.  a.  (kem.)  nnttaa;  (farm.)  fnfattaa. 
Digestion,  f.  nuttaminen;  rncan  fulaminen. 
Digestiv,  a.  jnlattaiua,  fu(atu8=. 
Digifning,  f.  imettäminen,  imeti)8. 
Digna,  v.  u.  nääntyä,  u^ai^nta,  nuj.nta;  (fiy.) 

menel;tl)ä,  nääutl^ä,  raueta  (4'ean);  vara  d— d, 

cCa  näänul?fft8)ä  1.  U>aiuniffi8fa. 
Dignande,  n.  nääuttimiueu,  aiai))nminen,  nään= 

tvun)8,  nn|jnmn8. 

Dignitet,  f.  (ruknek.)  anxio4erta. 

Dignitär,  m.  iiUnn}8  (4fen),  forfea  anrfa»mie8. 

Digression,  f.  :pDiffeu8,  )Joiffeema. 

Digris,   u>.   imeivä   :por[a8;   (fiy.)   ^iimä-fuu, 

maito4^arta. 
Digynia,  f.  (bot.)  faffi-emifct. 
Dihorn,  n.  tita,  maito4anin,  imn4avlr>i. 
Dika,  V.  a.  o.  n.  ojittaa,  cjata,  faiivaa  i>iac^. 
Dikalf,  m.  maitcuHififfa,  imeiini  timfifta. 
Dikare,  m.  cjuvi,  ojan  taiioaja,  cjittaja. 
Dike,  n.  oja,  (litet)  ojanne,  ojanen;  täckt  d., 

fa(a=oja. 
Dikning,    f.   ojitn8,  ojittaminen,   ojan4ailvii 

1.  4aitoD. 
Dikotyledon,  m.  (bot.)  fafft4ir!fainen. 
Dikt,  f.  runo,  rnnoelma;  (diktkonst)  runous; 

(osanning)  loalI;e,  jUttU,  JUOVU. 
Dikt,  adv.  (sjöt.);  segla  d.  tili  vinden,  J>uv- 

jebtia  liti  tuulta. 
Dikta,  V.  a.  rnnoifla,  vunoeKa,  tel;bä,  fe^itä 

(4jen),  (ljuga)  uialf;etet(a,  :panna  omianfa, 

jututa  (jnttnan). 
Dikta,  V.  a.  (med  dref)  titfittää,  tiHitä  (4fcn), 

tuffia,  viunä. 
Diktamen,  n.  cbeIlö4anomu8,  efi4anouta,  fa= 

nekminen. 
Diktan,  f.;  d.  ooh  traktan,  [;t)örimiucn  ja  ^)l}i5» 

viminen;    ali    hans    d.   och   traktan  går  ut 

på  att  blifva  rik,  Ifan  f;l)i3rii  ja  :|.n)övii  ai= 

noastanfa  viffauben  ^.^evään. 
Diktandei,  n.  vnuoilcmiucn,    fe^nttjS;    tiffit[e= 

minen. 
Diktare,  m.  ioalfjettelija,  l[ovn4ei>Vä;  vuuoili'^ 

ja,  IauIu4cHHi. 
Diktator,  m.  biftatovi,  uU  loaItia8. 
Diktatorisk,  a.  btftatcvincn,  l)Ii=loa(tinincu;  (fig.) 

Jvaltiaineu,  paUii^  täöfeioä,  mieli^oaltaiucn. 
Diktatnr,  f.  biftatovinolvfa,  ^UtoaltiaS^ijtt  1- 

AvixU. 
Diktera,  v.  a.  fanoa  1.  :pn(;ua  cbeHä,  cft4a' 


Dik 


Dis 


nca,  fanefln;  (fig.)  määrätä;  Mjctttaa;  d.  la- 
gar, määrätä  I.  jäätää  (atia;  kärleken  har 
d— t    detta,    raltauS    en  täl^än  fe^cittanut. 

Diktion,  f.  Iaufe=taJ)a,  ftricitu§=ta^>a. 

Diktionär,  m.  fana^ftrja. 

Diktkonst,  f.  ninc^tatto. 

Dilam,  n.  maitc-iintcna,  imcft^ä  farttfa. 

Dilemma,  n.  bitcmma,  e)jä»jcl)tau^;  it>äli=^ula. 

Dilettant,  m.  taitclaincn,  taitelija. 

Diligons,  m.  hiliti=lraunut. 

Dill,  m.  tilli,  tiUi-faeivt. 

DillkGtt,  n.  tiUt4if;a. 

Diluvial,  a.  ircbcn-^aifumiifien  aifaincn. 

Dilnvialbildning,  f.  (geol.)  trcbeupaifumu8= 
miicbD^tuma. 

Diiuvium,  n.  u^^eben^^^aifiimu?. 

Dimbild,  m.  tumme=fu»a,  fitmu-fulva. 

Dimension,  f.  mittatfuii£',  laajitib?,  mitta. 

Dimhöljd,  a.  fxtmu-^cttteiitcn. 

Diminutiv,  n.  (gram.)  tt>äl)Cnm}Ö'iaiia;  a.  ivä= 
ficntäirä,  träbcnnnttäirä. 

Dimission,  f.  :}>ää'Sti5,  erc,  it(c?=i>ää?ti3. 

Dimittera,  v.  a.  ;>ää§tää  ^>cif>  1.  erille,  evcit» 
taa,  Vääntää  ulc§. 

Dimma,  f.  fumu,  i:«ma,  nixca.,  iime,  faafu, 
terhen. 

Dimmig,  a.  mmutncn,  uöivaincn,  umca,  faa= 
fiiirteit,  terl}cnincn;  (fig-)  famea,  furaca,  tum-- 
ma;  blifva  d.,  fumuta,  iumuilla,  iitmuötua. 

Dimorfism,  m.  btmorfifuuS,  faft^^muotcifuiiö. 

Dimpa,  v.  n.  muf[at)taa,  rcjatjtaa,  rcitafitaa, 
Ii)fjät)tää,  miH^abtaa,  tu:|.''ial)taa,  Ticfabtaa. 

Din,  pron.  fimin,  =fi  1.  =§;  din  hustru,  lvat= 
mcft,  finuit  irtaimoft  1.  iratmcä  (kke  ftnun 
iraimc,  uran  sufi"i.\en  fi);  d.  skalk,  finä 
feivan-fifmä,  fciran-ftlmä  ttfcäfi;  de  d— a, 
cmaiieft. 

Diné,  m.  murfina,  ^•'äiirällincn. 

Dingla,  v.  n.  roitfua,  iKtlua,  Icrffua. 

Dioecia,  f.  (bot.)  fafft4ctiiet. 

Diopter,  m.  tähtäin,  tirtistin,  btc^^teri. 

Diopterlineal,  m.  täf;ij«=ti.niwain,  bicptcri4i= 
niain. 

Dioptrik,  f.  ira(cmnrrcn»c^i>i,  bicl-Hrita. 

Diorama,  m.  bicrama,  Iäl.n  faticttair.i. 

Diplom,  n.  bi^.''Icma,  )>cri=tiria,  arn.''C'firja,  Eivja. 

Diplomadol,  m.  tu-ja=aatcliétc. 

Diplomat,  m.  bi^^lcmaatti,  h.^aIta»iväHttäjä,  Iial» 
IituS=»ältttä|ä;  Iä(;ctti=»iii"a8,  nialtic-n.nija§; 
(fig.)  iralta=uniia§. 

Diplomati,  f.  bi^^lcmatia,  r;aattuS=lrätinti5,  irat= 
tawälin=ticto,  Iäbetti=tattc. 

Diplomatik,  f.  biplomatifa,  bi^^lcma^taitc,  ^>c= 
rittrjaié=taitc. 

Diplomatisk,  a.  bi^jlcmatilltncn,  ttialta=Ȋ(i-- 
nen,  läbctitlinen;  d— a  korpsen,  (ä()ctti(ä8= 
funta;  (fig.)  »aUa=»itfa6,  ).^cri--n)iiiaS. 

Direkt,  a.  fucra,  fHora=fobtaincn,  irätitön;  d. 
begäran,  h>älitön  ancmnö;  d — a  bevis,  fuc= 
rat  tcbiStcct;  d.  motsats,  fucva  UM?ta=fcIi= 
ta,  fucra^chtaincn  iraStaifuuö  1.  iracta4)afa. 


Direkte,   adv.   juoraötanfa,   fnoraan,   luovaa 

^äätä,  oifo=:^äätä. 
Direktion,  f.  jcI)to=funta;  jchbatiiö,  t;cito;  fÄo- 

sa)  funnta,  fobta. 
Direktor,  m.  jclitaja,  ).^ää=mte§,  tiref)ton. 
Dircktris,  f.  joiytajatar,  ttrebtinna. 
Direktör,   m.   jof)taja,   fäljttäjä,    clijaaja,   ti» 

rebt^ört. 
Dirigera,  v.  a.  johtaa,  ctijata,  jclibattaa. 
Discipel,  m.  oV^.n(a?,  o^^nlaiiicii,  fciihilainen. 
Disciplin,  f.  hirtu4>ito,  tunnen  pito;  furi,  jä» 

rcStijS,  tunto;  (retenskajO  oppi,  tiebe  (=tccn). 
Disciplinarisk,  a.  furia  fcc-fcira,  turin»;  d — a 

stadgar,  hirin-jäänni^t,  furia  fcöte^at  fään= 

nöt. 
Disciplinera,   v.  a.   totuttaa    turitn,    funno«= 

tnttaa. 
Disciplinskommission,  f.  jävcöt^ä»  toimituuta. 
Discus,  m.  tiSfc,  ftcfta. 
Disharmoni,  f.  e^>ä=iointn,  c^^ä=tajouS;  (fig.)  e:|Jä= 

fc^^u,  cvi4^uraiiuu?. 
Dishavmoniera,  v.  n.  e)>ä=iointua,  ejjä^tajonta. 
Disharmonisk,  a.    c^äsfointuincn;    c^ä=jo^nii= 

ncn. 
Disig,  a.  (fjöt.)  utuinen,  fumuinen,  tevhcninen. 
Disjunktiv,  a.  (gram.)  evittäftä. 
Disk,  m.  tiefi,  toitfa4auto,  ))ööbännc  (=nteen); 

(l,ot.)  M)x^å. 
Diska,  v.  a.  fotfuttaa,  ^^cötä,  l;uu()toa,  n.nrut= 

taa,  ^^e:Stä  astioita,  tigfata. 
Di.skant,  m.  biötantti,  fimein  ääni. 
Diskautröst,  f.  bidfantti^ääui,  timaffa  ääni- 
Diskar,  m.  pl.  :)>cfect,  fclfut. 
DiskkärI,  n.  lifaincu  aétia,  )>cje=aéitia. 
Disklik,  a.  (bot.)  fefivätnäinen. 
Diskont,  m.  bic-fouttc,  ;^oié=cttc,  »ä()enni)8. 
Diskontbank,  m.  biotcntti^Hintft,  Wet)eli4''an!= 

fi,  n.Mif)tc4^anffi. 
Diskontera,    v.    a.    biéfcntata,   irä()enni)ö4u= 

naf-taa. 
Diskontlän,  n.  biöfontti4aina. 
Diskontör,m.bi8fonttaaja,irä()cnnl}34una§taja. 
Diskreditera,  v.  a.  f)ä»ittää  fucttamu-3,  tet>bä 

1.  jaattaa  e^>ä4uotettalratft. 
Diskret,    a.    (geom.);    d.    storhet,    crittäiucn 

juuruuS. 
Disktra.sa,  f.  ^eftu^rie^-m,  :>>efin--rätti. 
Diskurera,  v.  n.  ^afinciba  (ntjcn),  ^uI;eI(o. 
Diskurs,  m.  ;nt(;clcminen,  :|3a£ina. 
Diskussion,   t",  fcsfuételu,  ncuwottefu;   (fig.) 

iräittehj. 
Diskutera,  v.  a.  fec-fuStella,  tutfiétclfa,  neu= 

ivotetla,  mietiéfeflä;  d.  en  fråga,  fcgfuStella 

afiaa  1.  ajiaöja. 
Diskvatten,  n.  a§tia=tt)efi,  joIffu=h)efi. 
Dislnkation,  f.  fijoituö,  fijoittamincn,  ajetut= 

tamincn. 
Disparat,  a.  cvi4aatuincn;  (stridig)  risti4of;= 

täinen. 
Dispasch,  m.  biö^-Hitft,  I)aafft»vt£on  foriraufi' 

(ac-fu. 


Dis 

Dispens,  m.  cvt4u):a,  tt5a|)autug. 

Dispensera,  v.  a.  antaa  cri4i4ia,  eri4ii^.>auttaa. 

Disponent,  m.  ifäitnöitftjä,  trattitfiia,  :^ttäjä; 
d.  af  ett  bruk,  riuittn  ifäimijitftjä  1.  ^ntäjii. 

Disponera,  v.  a.  ifäniuntä  (=ti'eu),  oUa  ifäu 
tänä,  njaötta  (»tfen),  mädvätä;  ta  d.  sin  fld. 
faaba  määrätä  1.  tvallita  1.  ottaa  aitania; 
d.  sin  egendom,  oKa  omaifuutcufa  ifäntä^ 
nä,  tfämiöttä  cmaifitubesfaan,  ivaltita  omat= 
juutcnfa;  (giJra  hugad)  I)aIuStuttaa,  tnieliö' 
tt)ttää. 

Disponerad,  a.  f;alufa§,  ^^alitStumit,  tnielaS, 
mieluinen;  jag  är  d.,  minua  I)alnttaa,  olen 
I;alufa§,  mictent  tefec,  luontoni  iiKtää  1. 
unettaa;  illa  d.,  )jal)alla  tuulella,  I^uonoiöfa 
roweiSia;  d.  för  slag  (med.),  I^atoauffeeu 
linettviXMi  1-  tai^ntuut  1.  luontnlca. 

Disponibel,  a.  fänttö  UHivaiueu,  limltoin  (=imeu), 
UmHiunan^alaiucn,  luaKittaum. 

Disposition,  f.  (furfdija/ide)  ijauuuuS,  ifänut}V)§, 
fäl}tti3=U'>alta,  uantinta=n.Hi(ta;  huset  står  till 
min  d.,  talo  DU  miuun  täi)tti3-UM(taSiani  1. 
nantittalvani;  tili  d.,  altiitfi,  uantittatrtatfi; 
(anordning)    määvälj§,    jäätäminen;    (anlag) 

tucnto,  taipumus;  kroppens  d.,  ruumiin  ti» 
Ia  1-  terltiel)§=ti(a;  hans  d.  var  föga  gynnan- 
de för  frågan,  fiäuen  mieteufä  1.  mieli=alan= 
\a  oli  {)\)\x<\\i  »inibän  mnfaiva  aftaan;  (kame- 
ral.) ral;air*ara=määrät)ö. 

Dispositionsrätt,  m.  fäl)täntö=ix)a(ta,  tfannuu§= 
lualta. 

Disproportion,  f.  e)jä=luf;ta,  C))ä=ful)taifuu6. 

Disput,  Dispyt,  f.  toäitijö,  riita,  |an!fa,  fa= 
nau=tt3äänne. 

Disputation,  f.  njäittetlj;  ix)äitög=firja,  toäitelmä. 

Disputera,  v.  n.  UHiitcHä,  iväittää,  taistella, 
fiiSteltä. 

Diss,  m.  nijä,  uäuui. 

Dissekera,  v.  a.  leifeöä,  teiffaella. 

Dissertation,  f.  tutfistetma,  o^>:>5i=firioitu3. 

Dissonans,  f.  c^)ä=äänii"^l)S,  epä^ääni,  ristimääni. 

Distans,  m.  h)ält,  matfa,  hjäli^matfa. 

Distichon,  n.  biStifo,  pari§=n)ärflj. 

Distillat,  n.  (kem.  o.  farm.)  tiötaama,  fuobatuS. 

Distillera,  f.  tiSlata,  fnobattaa,  juofjuttaa. 

Distillerapparat,m.tiStaug4ouc,  tiS(t=rafennuS. 

Distillerverk,  n.  tiSlaus4aitoS,  fuobatu84aito§. 

Distinktion,  f.  eroituS,  aate=ielitl)8. 

Distrahera,  v.  a.  (störa)  (päivitä  (»itfeu),  I;äm= 
meutää,  fcfoittaa;  (förströ)  l^uunttaa. 

Distribuera,  v.  a.  jaella  (=felen),  tafaeUa. 

Distrikt,  n.  piiri,  piirikunta,  alue. 

Distriktschef,  m.  piiri=päättl)e. 

Disyster,  f.  niiä=fifav,  riuta=fiiar. 

Dit,  adv.  finne,  (jxlpek.)  tuonne;  ända  d.,  ftn» 
ne  1.  tuonne  aöti  1.  faaffa,  aina  finne  asti; 
d.  in,  finne  I.  tuonne  fifään  1.  fifäUe;  d. 
npp,  tuonne  1.  finne  l)IöS;  d.  ut,  finnc  1. 
tuonne  ulos,  tuonnc4Hiiu;  d.  öfver,  fitle  1. 
tnoUc  puoIeUe,  fiuue  1.  tnouuc  tjlitfe. 


D  je 


93 


Dithyramb,  m.  bitijrambo,  innoS^ruuo. 

Dithörande,   a.  fiif)en  fuuhntja,  fitä  foSfenvi. 

Ditintills,  adv.  se  Dittills- 

Ditkomst,  m.  finne=tuIo. 

Dill),  a.  fama,  famoiu. 

Dittill,  adv.  finue  1.  tuonne  aSti  1.  faaffa. 

Dittills,  adv.  fiiljeu  aSti  I.  faaffa. 

Ditt  och  datt,  itiitä  näitä,  fitä  ja  tätä,  tuota 

taata. 
Ditväg,  n.  meuo=matfa;  på  d— en,  meuo=mat= 

falta,  meuuesfä,  mentäcsfä. 
Ditåt,  adv.  finnc  1.  tuonnc=päin,  finue  1.  tuonne» 

fäfin,  fitä  1.  tuota  for;beu  1.  fof;ti;  något  d., 

jotafiu  felfaista;  det  är  alls  icke  d.,  fe  ei 

ole  finne^päintääu. 
Divan,  m.  biftjani,  fnltaniu  neuiriosto;  (soffa) 

foI)»a,  bitoani,  patjaffo. 
Divergera,  v.  n.  I)ajauta,  f^ajaantua. 
Diverse,  a.  faifen4aista,  faifen=moi6ta,  fcfa» 

laista. 
Diverse-handel,  m.  bilxierfi=fallppa,  fefa4auppa. 
Divertera,  v.  a.  poiffcuttaa,  f)aaranttaa,  u^iebä 

[)aaraau  1.  fjairaan,  fjairauttaa,   fi)rjävttää; 

(roa)  f)uir)ittaa,  I)Ulvituttaa. 
Divertissement,  n.  I)Ulxnttelu,  I^uiliitclma,  [;u= 

n)itus. 
Dividend,  m.  jacttalca;  (lott)    ofuuS,   ofinfo, 

faama=o)a. 
Dividera,  v.  a.  jafaa. 
Divination,  f.  euuuS^taito,  eunuStuS,  aatniStuS. 

Divis,  m.  (boktr.)  fibe^lwiitva. 

Division,  f.  jafo4aSfu,  jafama4aSfu;  (af delning) 
jaosto,  ofa4'unta,  ofaSto. 

Divisionschef,   m.  ofaSto^pääfltjS  1.  »pääHiffi). 

Divisionstecken,n.jafoIaSfu=merffi,jafO'merfft. 

Divisor,  m.  jafaja;  (boktr.)  pibäfe  (=eeu). 

Djefladyrkare,  m.  perfefceu=pa(lvclija. 

Djcflig,  a.  faatanaaincn,  pertelecUineu,  piru(= 
Unen,  faatanan,  pcvfdccn,  pirun. 

Djefvul,  m.  perfclc,  faatana,  piru;  d — en  är  lös, 
nvt  on  perfeie  nicvvaöia;  ta  mig  d— en,  per= 
fete  1.  piru  tiMCtöön;  ra  mig  tusan  d — ilar, 
lineföiju  ni}t  tulpat  tulimmaista!  det  vete 
d— en,  piru  1.  perfeie  tieft  1.  fen  tietää! 
det  vore  väl  d — en,  jopa  ut)t  1.  fittc  per» 
fele;  hvad  d— n  är  det,  mitä  faatauaa  fc 
on?  utaf  d— n,  perfeelesti,  pirusti,  pimu 
taivalla  1.  lailla;  d — en  i  det,  no  perfeie, 
jot)au  m)t  perfeie  1.  faatano;  en  d.  i  men- 
miskohamn,  perfeie  1.  faatana  if)utifeu  I^al;» 
muSfa;  det  är  en  d.  att  tala  latin,  fe  on 
fofo  faatana  latinaa  lasfemaau. 

Djefvulsafföda,  f.  perfeleeu  I.  faatanan  ftfii). 

Djefvulsk,  a.  faataualtiucu,  pcrfelecEtuen,  pi= 
rnllinen. 

Djefvulskap,  n.;  der  är  något  d.,  fietiä  on 
jotafiu  perfelettä  1.  pirullista  1.  paunal)ista. 

Djekel,  m.  faafeli,  pentele,  panuat;inen. 

Djekne,  m.  teini. 

Djerf,  a.  robfca,  nSfatiaS,  uljaS,  (fräck)  yaU 
fea,   rietas;  d.  krigare,   rot)fea  1.  uöfaliaS 


94 


Dj 


fotuvi;  d— va  planer,  rof;feat  1.  uljaat  tuit=^ 
mat  1.  f)anffcct;  denna  flicka  har  en  d 
uppsyn,  tuo  ti}tti3  on  julfea  näijltänfä;  han 
har  en  d.  penna,  I;äneflä  ou  tuima  1.  tutf= 
ta  f^nä. 

Djerfhet,  f.  ro^fcuS,  u^fattaifuuö;  jutfeuS. 

Djerft,  adv.  roI;fea§tt,  ustaliaa§ti;  jutfca8tt. 

Djerfvas,  v.  d,  uSfaftaa,  rcfieta  (4}Unin),  j|u= 
feta  (^tfenen);  han  djerfdes  framkomma  med 
det  förslag,  b'in  julteui  efittää  fitä  eI;botu«ta. 

Djup,  a.  fiiiini;  ^\it\n',  \\}nU'å,  fuiifcä,  ra^faS, 
'fifeä;  tvä  fot  d.  graf,  fa!;ta  jalfaa  \m\\  1. 
!a()ben  jalau  ftj^Vmen  Iiauta;  vattnet  är 
der  ganska  d— t,  \v<l\i  on  fiiuä  f^lillMU  fl)- 
»ää;  d.  snö,  \>d\u  lumi;  d.  skog,  ftjnftä 
metjä;  d.  ton,  alimainen  1.  järeä  ääiti;  d— t 
mörker,  finifcä  ^.HtueVS;  d.  tysnad,  fpu^ä  1. 
ftfcä  l)iljaiimu^;  d.  sömn,  fifeä  1.  \\.)\v'å  uni; 
d.  sorg,  jinvä  furu;  (djuimnniij)  fljtoätliueu, 
VcbjaUincn,  \m[\. 

Djup,  n.  fininibé:;  hafvets  d.,  mercu  fpivmiS; 
(stuUe)  fmrävt,  Iwuta;  der  iir  ett  farligt 
d.,  tucUa  CU  ivaavalliuen  f^iväri  1.  I)auta; 
gå  på  d— et  med  ngt,  ^Dt)ju§teKa  jttiu, 
mcunä  ^^cbjaan  aSti,  fä^bä  ^Jcbjia  miiötcu; 
i  skogens' d.,  metfän  foufetibei^lä  I.  fintfcä§= 
|ä  1.  fl}Ugifi5Slä  1.  :|>eräliä;  ur  d— et  af  den- 
na grotta,  tuou  hiclau  ).u^I)jac<ta  1.  :|>crättä; 
vishetens  d.,  uniiaubcu  ^^chja  1.  limn,niö. 

Djupgående,  a.  fijiiHiUe  mcucu\i,  l\m\i,  \\.}\x>aU 
tälvä;  d.  rutter,  uni\it  juurct;  d.  fartyg,  fl)= 
»äftäliHi  ixini,  |>a\iltä  1.  fljlväöiä  fäijpä  aluö. 

Djuphet,  f.  f^un)i)d,  ruufaus. 

Djuplek,  m.  1^U.n)l)Ö,  fl}U>^t?S=mitta. 

Djupliggande,  a.  j^toäéfä  1.  fl^lvättä  ctetoa, 
ft)n.Hi;  en  d.  trakt,  fljloäuue-jcutu;  d.  ögon, 
!uo^aftaat  fifmät. 

Djupliggning,  f.  (sjut.)  fliteätfliv^,  l'ininn,)S-fuIfu. 

Djupsinnig,  a.  fl)Ȋl(ineu,  ^>cl)jaUiucu,  ^.''cl)- 
juötelciva,  :|)cruötclei»a,  it)ivä-mieliucu,  tart= 
!a=^äineu. 

Djupsinnighet,   f.  f^»äaift}l)S,  ft^n)ä=mtenft)l?S. 

Djupsinnigt,  adv.  fiiiväflifesti,  mieti4«hM}i)beää. 

Djupt,  adv.  ftjlvääfä,  ftittääu,  fliwältä,  \\waU 
lä,  fliusillc,  fl)UHiu,  IDfoäöti;  d.  i  hafvet,  fH= 
a\illä  mevcefä;  sjunka  d.,  umjcta  iDaälle  1. 
fl^lvääu;  skepjiot  går  20  fot  d.,  latuvt  tul= 
fce  20  jalau  finoäöfä  1.  fijunidä  1.  fi)U\iltä; 
d.  in  i  skogen,  f^ivälle  metfääu,  utctiän 
Vievälle;  tränga  d.  in,  :|3oI)juc-tcKa,  mennä 
fl^UniUe  1.  )'tm\iän;  d.  bedröfvad,  finvän  1. 
fi}U^ältä  1.  fDiväéti  1.  foujiu  murl;ccUinen; 
sofva  d.,  uu!£ua  1.  maata  fifeäöti. 

Djuptänkt,  a.  fi)UHi=^mietteiueu,  fi)U)ä(tä  1.  fi)= 
»ään  ajatettu. 

Djur,  n.  eläin  (=men),  etäwä,  eliö,  luonto 
ta)>).\ile;  (smädiur)  eläu?äinen,  itiffa. 

Djurartad,  a.  elaimeu4aVaiuen. 

Djurbeskrifning,  f.  eläinten^felilvs,  eläiu4ev=- 
tomuJi. 

Djurdyrkan,  f.  cläiuten4\iteefuf. 


Dof 

Djurfång,  n.  etäiu4n?t}nnö§,  elätu4>^^utt,  otuö- 

^n}t)bäntä. 
Djurfångst,  f.  cläiu^aaliö ;  eKiin»faautt,  otuS» 

telu. 
Djurfäktning,  f.  eIäiit»ta^^Vel«;  ^"'Cto4a^4^eIu. 
Djurfänge,  n.  clätmeu^tjljnti  1-  =:|)t)l}tÖ. 
Djurgård,  m.  eläin=tarl)a,  otuö=fifif"- 
Djurhus,  n.  eläin4uoja,  eläin4)uoue,otuS=l)uone. 
Djurisk,  a.  eläimiueu,  elätmeflinen,  ^jeboUinen, 

eläimen  taV'>aineu,  eläimen;  det  d— a  lifvet, 

eläin^elo,  Veboöiuen  elämä;  (fig.)  raabolli» 

nen,  libatlinen,  J^cbollineu;  d— a  begär,  raa= 

bcUiict  1.  liljalliiet  lumot. 
Djuriskhet,  f!  cläimifiitiö,  cläimcllifi)t?§,  etäi^ 

mcu^apaifuuö;  raaboCifnuS,  lit)alli)uuö. 
Djuriskt,  adv.  etätmeu  taiwalla  1.  takaan;  raa= 

boUife^^tt. 
Djurkrets,  m.  clätt^äiua-ata,  ctäiunMta. 
Djurlif,  n.  eläiu=efo,  eläimeun^lo. 
Djurlik,  a.  eläimen  muotoinen  1.  tapainen,  e» 

läivämäiueu,  eläimellinen. 
Djurläkare,  m.  elätu4äätäri,  cläiuteu4ääfävi. 
Djurrike,  n.  cläiu^fuuta,  eläinten  umlta^unta. 
Djursjäl,  m.  eläin4)eufi,  eläin  [icln. 
Djurstycke,  n.  cläiu4uiraUi<,  eläin  taulu. 
Djurvaktare,  m.  elätnteu=ivavtija,  eläin^UHirtija. 
Djurväxt,   f.  (nat.  hist.)  eläiu=fa8lDi,  eläimt8= 

fasiint. 
Djurämne,  n.  (kem.)  eliö=aine,  clätn^aiue. 
Dobbel,  n.  fortti^mäsfä^ö,  fovtin4i;önti,  mäö^ 

fäi}§. 
Docent,  m.  bofeutti,  Opettaja. 
Docera,  v.  n.  olla  bojeuttiua,   opettaa;   (fig.) 

opettaen  puhua,  opetuötella. 
Dock,   konj.   tuiteufin,  fuiteuli,  fumminfiu, 

Inmmiufi,  toti. 
Docka,  f.  nuffe,  uuHi,  iuaatva,  Jvaulva;  kom 

hit  min  Hila  d.,   tule    tänne  uuppufeut  1. 

uufteni;  (pä  svarfstol)  pi)Uoäö,  YiiUVj]  (silke) 

totta,  un,n}l;tinen",  Uii^to;  (Un)  fornuauö,  for» 

manuef',  fovmaja-j;  (fur  skqqO  toffa,  laiu>a^ 

telatta,  latUMu  u^civtämö. 
Dockkram,  n.  uufte  fama. 
Dockskåp,  n.  nutEe4aappi. 
Dodekaeder,  m.  (maf.)  fafétoiöta^färmäffi. 
Dodekagynia,  f.  (bot.)   bobetag^uit,  talötoiöt= 

emiiet. 
Dodekandria,  f.  (Ijot.)  bobefaubviat,  fafetoie:ta' 

(»eteifet. 
Dodra,  f.  (alyssum)  fuo=ruol)0. 
De>f,  a.  (om  luften)  tmtri,  lielteineu,  tufa^utta» 

\va;  (om  ljud)  tohuinen,  tolufejva,  fumifc» 

iiHi,  fumajaum,  fefaum;  d— t  ljud,  tol)ina, 

tumina,  tumu,  tohn. 
Doffel,  m.  botjlocli,  munan  favu)a=fauga8. 
Dofhetta,  f.  f)ellc  (4teen),  tufo4)eae. 
Dofhjort,  m.  (cervus  dama)  metft4>enra. 
Doft,  adv.  tobuifcSti,  toljuHa,  fumeaöti,  fu= 

misteu. 
Doft,  n.  (stoft)  tuoffu,  tof;u,  pölp;  m.  (lukt) 

lemu,  l)imeu  (=en),  tnoffu. 


Dof 


D  os 


95 


Dofta,  v.  n.  femuta  (=uaii),  I^ajuta,  r;aiaf;taa, 

(;ajuitla,  tuoffuta;  d— ndo  ros,  kniuincn  1. 

ieniuatoa  nuifu. 
Dogo,  m.  bcgt,  bco§^t. 
Dogg,  m.  bcggi,  tceri^foiva. 
Dogm,  m.  boerna,  uöfo=iäänti3. 
Dogmatik,  f.  bcgmatifa,  uSfofääiitö^o^n,  n8^ 

fo^fäiinnöstö. 
Dogmatisk,  a.  bogmatiGincn,  uS!o=fääntötneit. 
Dok,  n.  t;untu,  i)i^p'u 
Doktor,  m.  toI)tort. 
Doktorei-a,  v.  n.  to^toviötaa;  v.  a.  to^tarotta 

(=tfeit). 
Doktorinna,  f.  tof;tovitai\ 
Doktorsgrad,  m.  teI>tortn=artv)C. 
Doktorspromotion,  f.  tcf;torilt=tt)i[;ftäifet. 
Doktorsvärdigliet,  f.  tof;tortn=ari»o. 
Dokument,  n.  firja,  afta=paj3ert,  afta=firja. 
Dokumentera,  v.  a.  toaruStaa  afia^firjoiKa  1. 

tobiötufiiHa,  tobistuttaa. 
Dold,   a.  fafainen,  fakttu;  vara  d.,   offa  fa= 

U^ia  1.  :t>citoSia. 
Dolk,  m.  ttfart,  iBä!t=:^5iiu!fc. 
Dolkstyng,  11.  tifavi4)amva,  tifart4n6to. 
Dolinan,  m.  totma,  \opa,  l)ufaavtn=jatfu. 
Dolsk,  a.  luit;u,  fa{a=tuil;amen;  (trög)  tanka, 

t;ibaö  (=taan). 
Dolska,  Dolskhet,  f.  htifiuuö,  fala=Jt)if;atimi§. 
Dume,  (däm)  m.  tU0:ntO=fiv!fo;    (hvalf)  fupll, 

tmmtta. 
Dora,  m.  tuomio;  fälla  d.,  langettaa  1.  katia 

tuomio;  gå  till  d— s,  fä^bä  tuomioKe;  Guds 

d — ar,  jumalan   )Jääti3fiet;  yttersta  d — en, 

iuiimciucn  tuomio;  Guds  d.,3umalan  tuomio. 
Domare,  m.  tuomari;    upphäfva    sig   till   d., 

nousta  tuomariffi. 
Domareboken,  f.  tuomaveiu^fivja. 
Domareförordnande,  n.  tU0mari6»määrät}6. 
Domaremakt,  f.  tuomio^trsatta,  tuomavi^iiHiIta. 
Domaresäte,  m.  tuomariunötuin. 
Dombok,  f.  tuomio=firja. 
Dombrott,  n.  tuomioniffo  1.  =rifoö. 
Domedag,  m.  tUomio4Htilvä. 
Domestik,  c.  )3aIfolIinen,  :()atocnia. 
Domfästa,  v.  a.  tuomioi8=liHiI;luiStaa,  pääti36= 

umf^teistaa,  tuomioittaa. 
Domför,  a.  tuomio^waraiuen,  tuomiou=ifoi))a. 
Domhafvande,  m.  tuomari. 
Domherre,  m.  tUomio=I;crva;  (jjyrrhula  vuUja- 

ris)  :puna=turffu,  puua^ulmuucn,  tiU;i. 
Dominera,  v.  n.  icaUita  (=tfeu);  v.  a.  ivaflata 

(4aan);  (fig-)    detta  hus  d — r    hela  staden, 

tuo  r;uoucu§  fof)oaa  ijli  fofo  faupuugin. 
Dominikanerorden,  m.  bominifon=muufi8to. 
Domino,  m.  bomiuo,  faul^tana;  d.  spel,  bo» 

mino=!pcli,  na).^^3uIa4eU. 
Domkapitel,  n.  tuomio=fa).ntu(i. 
Domkraft,  f.  afe=jt»oima,  toipu^ruunji,  Wtäiu 

Un^^u. 
Domkyrka,  f.  f)i)5pa={iv1fo,  tuomio4'iv!fo. 


Domkyrkosyssloman,  m.  tUomto=  1-  ^ip)3a=fir= 
fon  "toimi=mie8  l.  ifäntä. 

Domlusen,  m.  tuomion4uuua8  1.  4una8tu6. 

Domna,  v.  n.  puutua,  fuokuta,  fuofla,  turtua, 
tuvrcttua,  f)eviv*ota  (4''oan);  foten  d—r,  jalfa 
puutuu  1.  fuoke  1.  turtuu;  vara  d— d,  otfa 
inutbuffiöfa  1.  f;evicoffi«[a  1.  tuvru!fi8fa  1. 
turtana;  (fig.)  tnvrettua,  fuokutua,  taintua, 
Unifiipttjä;  hans  själskrafter  äro  d — de,  l)'å' 
nen  fiehutfa  woimat  oirat  taiutuueet  l.tain» 
nufftöfa  1.  tuvrettuncct  1.  tuvruffiöfa. 

Domning,  f.  puutumuö,  tuvtcumuö,  puntumi» 
nen;  i  d.,  pnubuffiöfa,  tuvvuffisfa,  fuoCuf» 
fiöfa. 

Domprost,  m.  tnomio=voli^a8ti,  IjippanxtvaStt. 

Domqval,  n.  se  Dombrott. 

Domsaga,  f.  tuomariu4nivi,  tuomio=funta. 

Domslut,  n.  tuomio=pääte,  päätöS. 

Domsrätt,  m.  tnomio=oiteuS,  päätäntä=iualta. 

Domstol,  m.  -säte,  n.  tuomionötuin;  oi!eu= 
beäto,  oifeuö^funta,  oifenö;  draga  inför  d., 
i»etää  oikuteen  l.kfiin  1.  oifenbcötoon;  hö- 
gre d.,  t)Um\>\  oifcubeöto;  Guds  d.,  Surna» 
kn  tuomio48tuin. 

Domvilla,  f.  tnomiO'-iinrl;e. 

Domän,  m.  Ivalta4iluö,  tiiatta=favtano. 

Don,  n.  (helst  i  plur.)  fatut,  iapiueet,  toärfit, 
neutnot,  kfeet;  elddon,  o.  s.  v.  ses  på  si- 
na ställen;  han  har  goda  d.,  f)äneUä  on 
[;l}Ȋt  lȊr!it  1.  falut. 

Dona,  f.  (jäg.)  Iaf)to,  pauk,  f  abin  (4imen). 

Donation,  f.  (jur.)  taI;j|oitu8,  kK=fiinteinen 
anti,  lat)ioitu8»maa. 

Donationsgods,  n.  l[af;joitn8=maa. 

Donationshemraan,  n.  Ial;|oitu84iIa  i.  4ak. 

Donera,  v.  a.  kf;|oittaa. 

Donlägig,  a.  (bergsbr.)  faltcft^a,  faltto,  tottua. 

Dop,  n.  fastc,  kätaminen,  riötiminen;  bära 
till  d— et,  kntaa  ristitte. 

Dopattest,  m.  k8te=tobi8tn8,  vi8ti4obi6tu6, 
ri8ti=!trja. 

Dopbetyg,  Dopbevis,  se  föreg. 

Dopbok,  f.  fa8te=fir|a,  ri8ttntä=fivia. 

Dopbäcken,  -fat,  n.  -funt,  m.  ri6ttn=malj[a, 
{■a6te=malja,  !a§te=fnppi. 

Dopnamn,  n.  ri8timä=nimi,  vi8tintä=nimi,  ris» 
ti=nimi. 

Doppa,  v.  a.  faStaa,  piStää;  d.  fingret  i  vat- 
ten, kstaa  1.  pi8tää  formi  njeteeu. 

Dopping,  m.  (podiceps)  nifu,  i^etara,  forri. 

Doppning,  f.  faStanta,  !a6taminen. 

Doppsko,  m.  fenfä,  lenfäin,  fnowevo. 

Dopsedel,  m.  se  Dopattest. 

Dopskål,  m.  se  Dopbäcken  m.  m. 

Dopvatteu,  n.  vi8tin-weft,  faSte^tcejt. 

Dopvittne,  n.  fummi. 

Dorisk,  a.  borilainen,  borikiS'. 

Dorn,  m.  kra. 

Dos,  m.  se  Dosis. 

Dosa,  f.  toofa,  tonfa,  tiiofa,  rafia,  fuj5u!k. 

Dosera,  v.  n.  iviettää,  ia\iaa,  (uifua. 


96 


Do 


Dra 


Dosis,  m.  määvä,  ainiei^,  latfi. 

Dosta,  f.  (origanuiii)  iiicirami,  ueötc4ntua, 

Dotei-a,  v.  a.  laf^ja-amnu^taa,  IaI;joa. 

Dotter,  t  tl)tär  (=ttävcn);  d.  af  ngn,  jcitfun 
tljtär. 

Dotterbarn,  n.  t^ttärcn^Ia^jfi. 

Dotterdotter,  f.  tt)ttären=tVtär. 

Dotterlig,  a.  tljttäveltincn,  tijttären. 

Dotterson,  m.  tl}ttären-iJoifa. 

Dra,  se  Draga. 

Drabant,  m.  ^euft=njartija;  feuruStaja,  feura= 
lainen;  (astr.)  fuu,  fitt)u=lftertoIatnen. 

Drabba,  v.  a.  !Eot)bata  (-taan),  ta»ata  (^aan), 
en  svär  olycka  har  d — t  honom,  foiwa  Jpa- 
l^hifo  on  fjäntä  fol^bannnt;  v.  n.  tapeKa,  otetta. 

Drabbning,  f.  ottein,  ettetuS,  faf)atfa. 

Draf,  m.  ra^Ja,  ru).Ht. 

Drafvel,  n.  Icni,  jiieut,  roöfa4Mif;e,  vosfa. 

Drag,  n.  tveto,  ixictiunii;  i  ett  d.,  ferraSfaan, 
ferrallaan,  i)f)beöiä  wcbcöfa,  V)I)beUä  fiemaut'= 
fetta  1.  I;enfäi)f'feUä;  i  d— et,  tnccifa  v^iiff^i^ir 
^aitatta;  (Atz-ec^)  njetämä,  ictinm,  ptivvc;  djerf- 
va  d.,  rcl;feat  juetämät  1.  Jiniiuaut|ct;  (luft- 
drag) l)öntä,  iinne,  n,>unta,  cnge  (4'een),  tuc- 
to,  ul)0;  (karaktersdracj)  tefo,  tl)ö,  ofoitnéi,  eft= 
merffi;  ett  vackert  d.  af  honom,  tanniö  tl)ö 
Itäneitä;  ett  d.  af  ädelmod,  jalo=micliiiu>ben 
oioitnö  1.  efi-merfti;  (fiskdrag)  niéttn  (tmcui. 

Draga,  v.  a.  JiKtäii,  (ofta  och  sntatt)  ivcbettii 
(4elen),  (lätt  och  hastigt)  iuetäistä,  irebäl- 
tää;  (rycka  till  sig)  »ebäftää,  filiHiftaa;  d. 
ngn  i  rocken,  skägget,  iretää  j.fnta  nntu3= 
ta,  );arraeta;  d.  i  ett  rep,  tretää  nnovaiita; 
d.  värjan,  toetää  1.  fitoaltaa  1.  ^^aljasJtaa 
mieffa;  d.  en  knif,  I;toa  iDCiötä;  d.  ngn  fur 
rätta,  iretää  jofn  cifeuteen  1.  oiteubcn  eteen 
1.  lafiin;  d.  andan,  »etää  I;cnfeä,  l;uof'na, 
lienjjittää;  d.  lott,  l;eittää  axi^iia-^  d.  ve.\el, 
uloö-antaa  1.  antaa  ireffeli;  d.  fördel,  ottaa 
luoittoa,  fäi}ttää  ifoitoffi  1.  ]^i}öbi}ffi;  d.  om- 
sorg, ;pitää  I;noIta;  d.  i  betänkande,  av= 
ivetta,  el-iäillä,  umrcitta;  d.  ränta,  faaba  1. 
nanttia  fovfoa  1.  aunttoa;  den  spiken  drog, 
je  nanla  U^ti;  d.  ngn  från  ngt,  ivetää  1. 
eötää  1.  faaba  jofu  jöttin;  d.  fram  (aktivt), 
»etää  efitte  1.  ebeö;  d.  in  (inbringa),  tUOba 
fifään,  tuottaa;  d.  i  sig,  »etää  1.  U\'>;!);!k\<x  fi-- 
fätjänfä;  d.  med  sig,  tucba  ninfananfa  1. 
mi}i5tän)ä;  d.  pä  (starkare),  iretää  ^^arem= 
min  1.  toiv^entmin;  d.  på  byxor,  vantar, 
jvetää  I;cnfnt  jalfaanfa,  ftntaat  tätecnfä;  d. 
till  sig,  ioetää  ;pnoIel;enfa  1.  ^-ntolettenfa;  d. 
npp  uret,  toetää  fettoa;  d.  upp  frän  intet, 
liietää  l)(ö§  1.  noötaa  1.  foljottaa  ti)()jäötä; 
d.  ut,  hjetää  ulog;  :|.nt£ittää,  ir>enl}ttää;  d. 
ut  pä  tiden,  aifaetta,  l;iba6tetta,  lv>iiiin)tettä, 
^ntfittää  aifaa;  d.  åt  sig,  »oetaä  1.  Iaf.4aa 
intoleenfa;  d.  öfver  sig,  toetää  i}tteniä  1. 
iiiiättenfä;  magneten,  plåstret  d— er,  ma= 
nietti,  laastari  njetää;  d.  streck,  ujebettä 
^siirnja  1.  iDtinjoja;  (inrymma)  »vetää,  maf;= 


tua  (jf)ftn);  kärlet  drar  fyra  kannor,  aStta 
njetää  1.  astiaan  nta()tuu  neljä  fannna;  (er- 
fordra) »etää,  iriebä;  brödet  drar  pennin- 
gar, leipä  iretää  1.  une  rabaa;  —  v.  n. 
matfata,  tnltca,  njaeltaa,  tvetävttiä;  d.  ut  1. 
bort,  lä(}teä  matfaan,  matfata  1.  fulfca  poiö; 
drag  åt  fanders,  mcne  l)iiteen  1.  Ijclffariin 
1.  I)elfinfiin;  det  drog  länge  nt,  \v>\\)?\)\  1. 
feöti  fauttjan,  wei  l^aljon  aifaa;  (om  luften 
i  rum)  irietää,  uf)08taa,  Vå\}  ongc  1.  {)önfä; 
d.  efter  andan,  ^anffoa  l;enfeanfä;  d.  pä 
munnen,  wetää  fuutanfa  I;i}min)n  1.  iuif^nun. 
Draga  sig,  v.  r.  «)etäl}t^ä,  UH'tä»tä,  iuetään» 
ti)ä,  it?ett}ä;  d.  sig  fram,  n''etäl)tt}ä  1.  fulfea 
eteenpäin;  d.  sig  igenom,  päaötä  1.  tunfeu* 
tna  läwitfe;  d.  sig  tillbaka,  peväi)tl)ä,  l»e= 
tät}tä  tataperin  1.  taa!fe4Hiin;  d.  sig  ifrån, 
undan,  »etäl)tvä  pois,  paeta  (4'enen),  t»ä(t= 

tää,  ftiälttäitä;  d.   sig  in,    (ui/i  rutskvr)  IDC» 

tää  1.  iuettjä  fifään,  liota  (-foan),  im«)tv)ä; 
gå  och  d.  sig,  fät}bä  ftietelel^tiä  1.  t»etele^= 
tää;  ligga  och  d.  sig,  lamoa,  iptvua,  oitoa, 
oijoéfetta;  uret  drar  sig,  fetto  jää  1.  jättää 
jälfecn. 

Dragande,  n.  «tetäminen;  a.  »etänjä,  tt>etoi= 
nen,  I;i5nfäinen;  fyra  kannor  d.,  neljän  !an= 
nun  n^ctoinen  1.  wetäioä,  neljä  fannna  i»ctä= 
uni;  på  d.  kall  och  erabetes  vägnar,  njai== 
tnttawan  tointen  ja  n?iran  pnoleöta. 

Dragare,  m.  luctäjä,  i»CtO=mieé;  (djur)  tt)etO= 
eläin,  jnl;ta. 

Dragas,  v.  d.  tatStetta,  otetta,  tärfiä;  de  dras 
med  hvarandra,  taiöteleantt  feäfenänfä;  d. 
med  nöd,  sjukdom,  faaba  färfiä  I)ätää,  fai= 
vantta;  d.  med  döden,  taiötetta  1.  lamppaitta 
htolentan  fanSfa. 

Dragband,  n.  fnre=nuora,  fnve-naut^a. 

Dragfri,  a.  jretätnätön,  l)öncjätön,  titnns,  tuu= 
len4}nofnmaton. 

Dragfuil,  a.  tunIen4;ncfoinen,  «jineinen,  I;ön= 
täinen,  onteincn,  iiniinainen. 

Dragg,  m.  l;avtti,  naava. 

Dragga,  v.  n.  naavata,  l)arffia. 

Draghal,  n.  [;cnnn,  ()uofo»veifä,  f;enf'i4äpi;  (^i 
tak  f  ur  rök)  veppänä,  Iafel;inen. 

Draghäst,  m.  n)eto>l)ewDnen. 

Dragig,  a.  se  DragfuU. 
Dragkista,  f.  laatifoöto,  taatiffo-firötu. 
Dragkraft,  f.  n^eto=n)oinla,  toebin=»oima. 
Dragkärra,  f.  täfi=rattaat,  iiteto^rattaat. 
Draglina,    f.  lämpfä,   iuetosnnora,  pcSti;    (å 

skida)  jnffo,  jnto,  fepaffo. 
Draglucka,  f.  iiieto4untfn;  (fur  rök)  reppänä, 

lafel^inen. 
Draglåda,  f.  laatilfa,  laatifto. 
Dragmedel,  n.  (med.)  tt)eto=ainc,  H)ebin=aine, 

luebäte. 
Dragning,  f.  ivjeto,  ivebe  (=teen),  »ebäntö,  twe» 

tämi)8;  ^ionS,  t^ionta,  o.  s.  v.  se  under  Draga. 
Dragningskraft,   f.   tDetäinij8=n)oima ,   tuebiu= 

matiti. 


Dra 


Dr 


97 


Dragnot,  f.   (fisJc.)  hjata,  toatuxi,  n.iCto=llitot= 

ta,  loata=nuotta. 
Dragon,  m.  rafuima. 
Dragoxe,  m.  tr»eto=bär!ä,  tt)ö=]^ärfä.  _ 
Dragplåster,  n.  (med.)  Wito-AaaStaxi, 
Dragrem,  f.  \vito4n\)na,  fcVafto,  »ebäfe. 
Dragrep,  n.  h>cto=uuora,  jufo,  ))eöti,  lämpfä. 
Dragring,  m.  tueton-engaS,  jufon-enga?. 
Dragrör,  n.  I;ucfo4ortot,  t>enfi=torlxn. 
Dragsjuka,  f.  »eto^tautt. 
Dragstropp,  m.  l^el^^J^o^jil^na. 
Dragstäng,  f.  iveto^tanfo. 
Drake,   m.  Iof)i=färrne;   (pappersdrake)  ^)a))e= 

rWetja. 
Dram,  m.  braina,  nät^telmä. 
Dramatik,  f.  bramattfa,  näptelmä^tatbe. 
Dramatisk,  a.  bramaltinen,  nät?tefmii0inen,  nixy- 

telttiäiuen,  nä^telmätS^,  nä^telmä=^. 
Dramatisera,   v.  a.  bramaötientaa,  näl)te(mi= 

fcntää,  nät)telmötta  (=tfen),  tefibä  nätjtefmätft. 
Dramaturg,  m.  brainaturgo,  näl)telinän=te{tjä, 

näi}telmöitrijä. 
Dramaturgi,  f.  bratnatuvgta,  näi)teIiiiän=tefo, 

näi)telmöitfemt)§. 
Dramaturgik,f.  bvamaturgifa,  nät}tclmäiö'c:i.^).n. 
Dränk,  m.  ranttt,  mäöft,  rajja. 
Drapera,  v.  a.  ^potiTiutella,  ^joinutta,  iraatet)^ 

tia,  icäifittaä. 
Draperi,  n.  :|.iotTnutetnta,  :|.>etmmtue. 
Drastisk,  a.  (med.)  ).nfa=maf)tinen,  ).nfit'h■^oi|.^a. 
Dref,  n.(mek.)  f)am).no,  f)ammagtin;  (ndcarg- 

skall)  ajc,  t)aalimug;  (af  tåg)  tufe  (=ffeen), 

Drefva,  v.  a.  se  Dikta  (med  dref). 

Drefyxa,  f.  tilftit  (=!fimen). 

Dregel,  m.  fuola,  fina. 

Dregla,  v.  n.  fuolata;  d.  ned,  fucla^taa,  !uo= 

lata, 
Dreglare,  m.  fuoIa=fuu,  fuolaaja. 
Dreglig,  a.  fuolainen,  linainen. 
Dreja,  v.  a.  reijata,  tviiäntää,  tääntiiä,  ficrtaä. 
Drejrock,  m.  (tekn.)  liniiinttnMtai?,  vuffi-vatai^. 
Dressera,  v.  a.  o^iettaa,  totuttaa,  taiimittaa. 
Dretsel,  m,  se  Drätsel. 

Drick,  m.  ftemi,  fiemaug,  jtenU),  ii)t)).i).n);  en 

d.  vatten,  tilffa  toettä. 
Dricka,  v.  a.  juoba,  jitoéfeCa;  d.  ngn  till,  ens 

skäl,   juoba  j.hm   ntuistofft   1.  iniiistoa  1. 

cmteffi,  faastaa;  d.  i  botten,  juoba  |.'»oI;jaau; 

gifva  d.,  juottaa,   atttaa   juoba;   d.    vatten, 

juoba  toettä;  d.  upp  vattnet,   juoba   »ve[i 

(faifti  1.  loV^Htuu  1.  tt)[;jiin).  _ 
Dricka,  n.  juoma,  juotava. 
Drickande,  n.  juomiueu,  juouti. 
Drickare,  m.  juoja;  juomari,  juo:():(JO, 
Drickbar,  a.  juotatoa,  juoba  1.  juotatt>affi  hh 

^jaahja. 
Drickning,  f.  juonto,  juominen. 
Drickoffer,  n.  juoma=u]^ri. 
Dricksglas,  n.  juoma4afi. 
Drickskärl,  n.  juoma^aötia. 

Svenskt-Finskt  Lexikon. 


Dricksle.  n.  juomaa,  juoma![et. 

Drickspenningar,  m.  pl.  juoma=ral)a. 

Dricks  tunna,  f.  falja=tl)um)rt,  juoma=tbnut}vi. 

Dricksvara,  f.  juoma=taivara,  juoma=neutoot. 

Dricksvatten,  r.  juoma=Uiefi  (=ben). 

Drifbänk,  m.  taimt=la)ra,  fagtcu4aJr)a. 

Driffjäder,  m.  (tekn.)  ^.^ouui§tin  (=men),  :tJot!a= 
fin;  (fig.)  \}\i\)k,  |.Mfotin,  fet)oitin,  ^^onnife. 

DrifhjuI,  n.  I;animaö=vataS,  fävtiu=rata§. 

Drifhus,  n.  fa?tein=^UDne,  anfari. 

Drifis,  m.  fulfu»jää,  ajo=jää. 

Drifjern,  n.  titfitiu  (=ttimen). 

Drifkraft,  m.  fä^tin^tooima,  nifutu?i=hJDima. 

Drifning,  f.  ajo,  ajelu,  ajanta;  (mefaUers)  taon= 
ta,  f)attaug;  (skeppsb.)  tiIfitt}S,  tö).ntl)S. 

Drifnöt,  n.  Mfu=clu(ta,  favfu=raah,\t§. 

Drifsand,  m.  ajo4;ieffa,  ajo4;ieta,  fanta^rtjö^^t). 

Drifsnö,  m.  se  Yrsnö. 

Drift,  c.  (dri/vande)  fäijttöminen;  (fartygs) 
ajo,  tuulimjo,  hjefi=ajo;  (boskaps)  lauma; 
(böjelse)  aieto,  »altimuS,  ivictti,  luonto, 
iiminu;  naturens  d.,  luonnon  iraltimuS  1. 
aisto;  af  egen  d.,  omaSta  Ixialtimutiegta  1. 
luonnosta  1.  mieleötä;  (driftighet)  toimi, 
tuireijS,  uutteruus;  han  har  ingen  d.  med 
sig,  J)änegiä  1.  l^janeKä  ei  ole  mitään  tointa. 

Driftfä,  n.  se  Drifnöt. 

Driftig,  a.  \mxta,  uutteva,  toimelias,  toimea 
liuen. 

Driftigliet,  f.  jpivel)S,  uuttemuS,  toimeliaifnuS. 

Driftigt,  adv.  iciveästt,  unvei)bel(ä,  toimeliaasti. 

Driftimmer,  n.  Iiefo4;ivft,  tuuleunijama  fiirfi 
1.  tuffi. 

Driftkuku,  m.  ))itffa=^>uu,  ttjl^meliiui. 

Drifugn,  m.  (metall.)  |)uf)biStuö=UUui,  ajamnö=^ 
uuni. 

Drifva,  v.  a.  ajaa,  ajella;  d.  fienden  ur  riket, 
ajaa  U3il;oilIiuen  maaSta;  d.  fienden  framför 
sig,  ajaa  un()oiaiSta  ebettäufä;  vinden  d— er 
skyarna,  tuuli  ajaa  1.  ajelee  ).nln.Mä  1.  ^il= 
u>et;  d.  gäck  1.  d.  med  ngn,  tel^bä  piittaa 
j.htSta,  )jilfata  1.  i»ata  j.futa;  (siUta  i  rö- 
relse) panna  liiffeelle,  fät^ttää,  ttniäntää,  n)ie= 
bä;  (utlfm)  liitää,  tcbbä,  toimittaa,  fäl)bä; 
d.  handtverk,  toimittaa  1.  tebbä  fäfi^t^ötä; 
d.  en  fabrik,  Vitää  n?aa|.n-iffa4iifettä;  d.  han- 
del, )3itää  fau^^^aa,  1.  (jxl  en  annan  ort) 
!äi}bä  Unn^a;  (fig.)  (förmå)  X)Ux}tfad,  tiu 
Ijoittaa,  ^^atcittaa;  nöden  dref  honom,  ptä 
|3afoitti  ^äuen  1.  Isäntä;  hatet  dref  dem 
dertiU,  ivi^a  vKtjtti  1.  fu(;oitti  kita  1.  ^et- 
bät  fiil^en;  d.  pa,  ufittaa,  fef;oittaa,  fiirul^^ 
taa;  d.  pä  en  arbetare,  uTittaa  tnön=tefijä= 
tä;  (utsträcka)  te[;bä  1.  laSfea  liiaffi,  encn» 
tää,  Ijleittää;  d.  skämtet  alltför  långt,  tel;= 
bä  liiaffi  leiffiä,  laSfea  leifin^tefo  liian  fauaS; 
d.  upp  priset,  t)lentää  1.  nostaa  1.  fovottaa 
'i)intaa;  d.  knoppar,  puf)eta,  pul)kitia,  tef;bä 
um^^uja;  d.  b— rodd,  orastaa,  tel)bä  oras» 
ta;  (om  vissa  ämnens  kraft)  t.  ex.  detta 
medel  drifver  svett,  tämä  aine  ajaa  Infeen 
13 


88 


Dri 


1.  i)kä(,  ()tctttaa,  (;ic§taa;  (d.  mrUtUer)  ta= 
fca,  tafoa  iilcst. 
Drifva,  v.  n.  ajefclitaa,  ajcöa,  ajautua,  ajaan» 
tua,  fukffia,  cHa  tuuU»ajeIIa,  cUa  trcft^a» 
jcUa;  mol  non  d.  mot  norr,  ij^xiwit  ajelcf)ta= 
Irat  1.  futcfinratl^ctijatfeen  :)>ätn;  båten  d— er, 
ireuc  en  tuuliajolla;  isstycken  d.  m^d  flo- 
den, jääu  lobtaicita  ajelee  1.  ajaantuu  1.  ht= 
leffii  joft^lx^ebc^fä;  skeppet  dref  på  en  klip- 
pa, (aiuM  ajautui  1.  ajaantui  falliccu;  snön 
d— er,  luuti  juctfcc  I.  fiuoi^taa;   (ga  synMo- 

/u>;  tretclehtia,  fuletfia. 
Drifva,  f.  nieto^,  tiuc?,  fu(»c. 
Drifvande,  n.  ajamiuen,  ajc,  ajelu;  fäi)täutö, 

^.nbäntL\  :^nto;  ajelef;taminen,  ajaumiueu,  Xw- 

leffimiueu. 
Drifvanile,a.ajan>a,  |>afcttalta;d.  medel  (med.), 

ulo^taiva  1.  ^.^atcttaioa  aiue. 
Drifved,  m.  ipeftajc^nut,  n?ertajc-t)alfo. 
Drifverk,  n.  fäl)tiu4aitc§,  rataö4aitDö. 
Drifven,  a.;  drifvet  arbete,  ulco^acttu  tcc?. 
Drill,  m.    (borr)   fierutiu  (=ttimen),   unutilä; 

(pä  aker»)  u\ieu=I)arja;  Amuf^ik  liivu,  liritt)'S. 
Drilla,  v.  a    näivertää,   tvääntää;  (i  mng)  Ii» 

riteflä,  liivutella;  (nyitera)  ticivEiiteUa,  mitt= 

fitetta. 
Drillborr,  m.  ficvutin,  (=ttimeu),  unntilä. 
Drillning,  f.  (borrning)  nätvertäuiiueu,  tierut» 

taminen,   ifiutilöiminen;  (i  inusik)  Hvitijv^, 

liirutug,  tiöeröit^S. 
Drill  plog,  m.  f)arja»aura. 
Drill^näppa,  f.  (tolanus  hyjwleiicos)  tiUeri^anf)» 

ta,  vauta=tiltert,  ranta=Vauffa. 
Drillvält,  m.  Ijavja=jt)vä,  f)avja=juufa. 
Drinkare,  m.  jucmari,  iuct>^H\  Iviina-vatti. 
Drista,  v.  n..  Drista  sig,  v.  r.    uöfaltaa,   vc= 

Iieta  (4ifcnen  1.  4;fcan),  tc[;tia. 
Dristeligen,  adv.  rolifeubefla,  vpf'fca^tt. 
Dristig,  a.  rof)fea,  uöfaliaS. 
Dristighet,  f.  rolifcu^;    taga  sig  den  d — en, 

rutveta  uiin  rebteaffi. 
Dristigt,  adv.  ro(;feaeti,  uSfaliaaSti. 
Drog,  m.  rel)bcg,  rcbto^aine. 
Dromedar,  m.  bicmebario;  (fig.)  rötfäle. 
Dropp,  n.  ti)>)>u,  Untcto. 
Droppa,  f.  Droppe,  m.  ti^^^Ja,  tiVMl'Ufv   VtH''- 

va,  pifar  (  eu),  pifare  (=een),  (fallmde)  ncie, 

tilffa,märtä;  en  d.  vatten,  :|.M|ava  n>että,  aicfi=- 

Vijava  1.  u>efi=tiltfa;    fatta  i   d  — ar,   tit.>al)'- 

betla,  ^>ifeiKa,  )3iiarvel(a,  juc^ta  tij-MlibeUeu; 

icke  ea  d.  ens,  et  tuärfääfääu,  et  niiu  ti^^' 

^.laafaan;    det  finnes  ännu  en  d.  i  flaskan, 

\v\d'ä  cu  tilffa  1.  ^nfara  ^.''uKDsiia ;  droppar 

(pl.)  vcbbot,  ti^Mt. 
Droppa,  v.  n.  ti^^Mta,  ucvua,  (hastigt)  ti^>a]^= 

taa,  ncralttaa;  regnet  d — r  ned,  fabe  1.  \a.-- 

betta  tii.ml;telee  1.  ))i|aroit{ce  1.  ).nfartelee;— 

v.  a.  tii^uttaa,  tipaliuttaa. 
Dropjibad,  n.  ti^^^.''U=iauHa. 
Droppflaska,  f.  n>htc4>uac,  ti>>^i4^uai.\ 
Droppfri,  a.  ti^^iuuiatou,  UMtotaniatcu. 


Dry 

Droppis,  m.  jää^Mtra. 

Droppsten,  n.  tip;)U=finn,  ivucto=filvi. 

Dropptals,  Droppvis,  adv.  ^.nfavoittaiu,  ti^oit» 

taiu. 
Droska,  f.  tVOSfa,  roSfat  (plnr.) 

Drosometer,  m.  fa^te=ntitturi. 

Drots,  m.  se  Kiksdrots. 

Drott,  m.  rul)tina§,  hiniugaS. 

Drottning,  1".  hutiuijatar,  uai^-fuuiUjjas,  xtt-- 
ninfi. 

Droitqväde,  n.  rul)tinaö=ruui.\ 

Drucken,  a.  juc|.ntnut,  jucumffiv^ia  1.  fnima» 
\cLi\a  1.  V'iii^'ii"'>i  cleiiM,  ^.HiiljtDUMt;  va- 
ra d.,  cUa  l-viicjänjä  1.  juLMvufft^fa  1.  ^u» 
malaöfa  1.  Iniivaöfa;  blifva  d.,  juopua,  );;My- 
tl}ä,  tuda  I;uuialaau  1.  juctmtfftiu. 

Druckenhet,  f.  juiMvuffiéifa  clo,  päiOtljinVe'. 

Drud,  f.  noitaniffa,  ucita. 

Drufformig,  a.  n^Hileeu^uuictciucn. 

Drufhagel,  n.  rae=bauli. 

Drufklase,  m.  njVäle,  l»iina=vi4^äle. 

Drufmust,  ell.  Drufsaft,  m.  r^))äle  =  lte6te  1. 
=me()«. 

Drufva,  f.  unina=marja. 

Drum,  m.  tutfain  (=tmen). 

Drunila,  v.  n.  jcrritelta,  jcl).^itelIa,  vetfaitta, 
rael^fäiflä,  niiJI)liä,  fubfailla,  tubuuilta. 

Diuuilare,  m_.  je(p|.n,  jabuuoiaja,_  jolV'tlcIija. 

Driimlig,  a.  icf)>)>c,  ja()uu,  ivctclä,  utöltleä. 

Drumiuel,  m.  jovvt,  ial;uuc:,  jol^ppi,  tälmujö. 

Drunkna,  v.  n.  l)uffua,  fuctla  1.  I)utfua  ire^ 
teeu,  upl^oa,  u^-^ota,  ui^iocutua. 

Drunkning,  f.  [;utfumiuen,  u^.4^cantine^. 

Dryad,  f.  brliaba,  :|.>uutar,  (jongatar. 

Dryck,  m.  jucma,  juctalim. 

Dryckenskap,  f.  jucpulUUt^,  juc^-^^^cui^,  Jjleu» 
juominen. 

Dryckesbroder,  m.  uniuanreli,  juoma^iveiffo. 

Dryckesgod,  a.  tininan^autaiwa,  iviinaa4e8= 
tälini. 

Dryckeshorn,  n.  juonia=favn.M. 

Drycke^kalas,  n.  juomiufi,  juounugit,  juonta» 
:t.nbot. 

Dryckeskärl,  n.  jucuia=^aetia. 

Dryckesiag,  n.  jucniiufi,  juoiua=feuva. 

Dryckesvisa,  f.  juoiua-laulu,  antua-vuuo. 

Diyfta,  f.  Vcl'biu  i=tiiucu). 

Dryfta,  v.  a.  po[>taa,  pol^bata,  :pcl;tia. 

Diyg,  a.  vunfaö  (,=aani,  uiclteä,  inclfoincu, 
Ivahli^a,  oIiM;fa;  on  d.  mark,  vunfaö  naula; 
d— t  stycke  väg,  luelfeä  1.  melfciuen  mat» 
ta;  d.  backe,  tvabtva  I.  mcifcä  mäfi;  d.  af- 
gift,  vnujaö  1.  melfeä  uloöitnaffu;  d.  öfver 
axlarna,  l;avtiafa?,  a^abwa  1.  tur^^ea  ^avti= 
ctlta;  d.  säd,  runfag  anlja;  d — t  arbete, 
ntclfoinen  1.  h)Qäiiteu  tt}i5;  d.  mat,  piifaa» 
UHt  1.  fvUäiuen  vucfa;  (liögmodig)  ).'»ij^I;feä, 
fo|)ea. 

Dryghet,  f.  ruuiauf',  melfevS,  ivaf)ii^uu8,  tur= 
^.Hniö,  tvaätfvi)^,  j.ni)aati>aitnu?;  U4'euiJ,  )>ö^^« 
fetvS ;  se  f.  ö.  föreg.  ord. 


Dry 

Drygt,  adv.  melfeäéti,  ntnfaaött,  taltalta;  fo^ 
ptaitl 

Drypa,  v.  ii.  tt|5^ua,  tipaf)beffa,  ttu!fua,  {jenta, 
uonia,  tvatua,  ixntotaa;  vattnet  d— per,  itiefi 
Uvilim  1.  tip^nut;  svetten  d — per,  I;i{'t  lim^ 
liiu  1.  uormi;  tårarna  d.,  fi}i)ueieet  f;eni- 
luat  1.  novuiiiat  1.  uniluwat;  det  d— per  af 
taken,  !atoiIta  tippuu  1.  limluu  1.  Untc-taa; 
spåren  d.  af  fetma,  aijfelect  tiutfuiiHit  liba» 
nututta;  kläderna  d.  af  vatten,  il^a^tttect  tlM» 
luuHtt  1.  tmtotairiat  Wittä; —  v.  a.  tiputtaa, 
U>aluttaa,  peruttaa,  ivuobattaa. 

Dräp,  n.  tappp,  iuurl;a;  d.  af  våda,  Jvaf}iu= 
gou^appo;  d.  af  vällande,  fl)l)täutö=tappo. 

Dråpare,  m.  muvljaaja,  tappaja. 

Dräpelig  ell.  Dråplig,  a.  mainio,  jalo^  jato- 
tnaiueu,  ciwalliucn,  femppi. 

Dråpmål,  n.  muvl;a=afia. 

Dråpord,  n.  pigto=|aua,  pitffa^fana. 

Dråpslag,  n.  tappo4l)önti,  fuoHil4l)öntt. 

Dråsa,  v.  n.  raioiöta  (^nfen),  fariöta,  iwariöta. 

Dråse,  m.  jvivä-läjä,  elD=foto. 

Drägg,  m.  rupa,  uppa,  upa,  ral;fa,  jafc,  ruup- 
pu,  niäänne  (=tcen). 

Dräggig,  a.  upainen,  faffaiucu,  raf)!aineu, 
ntääuteiuen. 

Dräglig,  a.  futvatttanHt,  l^elppoiucu,  !är[ittä= 
\m,  färfinuäiuen;  (passabel)  auttawa,  utu- 
fiiu-meueiiiä,  pätciini. 

Drägt,  m.  toeto;  (klädsel)  pufu,  afu,  toaate- 
V'avfi;  (skepps)  tanto,  tamtauto,  n^cto. 

Drägtig,  a.  titue. 

Drägtigliet,  f.  titucl)6;  (skepps)  fautai»UUi% 
fanto,  ta3tt=h)eto;   (grufvas)   tuotto,  tuotta» 

JOUUÖ. 

Dräll,  m,  feutti,  veiioa^,  fifpi^fauijav^. 
Dräng,  m.  reufi. 

Drängaktig,  a.  rcufituäiueu,  rcugtu^aiucn. 
Drängarbete,  n.  reugtu4l)ö. 
Drangaskändare,  m.  (bibi.)  tafa=tuuppavi,  Ulic 

{)eu=pilaaja. 
Drängedagsverke,  n.  mief;eu=päiu)ättjö. 
Drängkammare,   m.   -stuga,   f.   renti=tupa  1. 

=!atnari. 
Dräiigtjenst,  m.  rcuäin^paiHa,  reugiu-lvnila. 
Dränka,  v.  a.  I;ufuttaa,  upottaa;  (fig.)  upot= 

taa;  d.  lin,  \\mna  tifoou  1.  upottaa  pctla= 

UMa;  d.  i  tjära,  fa^Jtaa  tevloaau  1.  terlra^ia, 

upottaa    tcrluaau; —    d.  sig,  l;u(uttaa  1.  n= 

pottaa  itfcufä,  l;ufuttautua. 
Dräpa,  v.  a.  tappaa,  uiurl^ata,  furmata. 
Dräpande,    n.    tappautiueu,    tappo;    adj.    {u- 

moaiva,  !aataix\T. 
Drätsel,  m.  vl^teiö^tutot,  Jcatta^turot. 
Drätselverk,  n.  Uvilta-tuIoStO,  Ijl^teiö-tuIoStO. 
Drog,  m.  fitoin'cti,  laal;a. 
Dröja,  v.  n.  >viipl)ä,  (litet)  wihmljtaä,  (oftare) 

\mi\v'dl)itM,  uniunjtellä,  aifaitla;  det  dröjde 

länge  innan  lian  kom,  feéti  1.  luiipJji  fanan 

tnnne§  tnli. 
Dröjsmål,  n.  nnip^mineu,   »iipljmV^,    UnipV), 


Dub 


90 


aifaiteiuinen;  (medel  att  fbrdröja)  »xniuH^tti, 
wiiun;fe. 

Dröla,  v.  n.  fut^nta,  fur^nutlla,  l)ibaöteUa,  ai- 
faitta,  tvittiöteHä,  nal;}u8tetta,  uu(;jn8tcUa, 
fäl;uvöteaä. 

Dröm,  m.  uut,  uuen=näfi3,  unelma;  i  d— men, 
uniöfa. 

Drömaktig,  a.  unen=tapatnen,  nuctmalliucn. 

Drömbild,  m.  uucima,  nuefftma,  l;aaiöe. 

Drömbok,  f.  uni=tivja. 

Drömma,  v.  n.  o.  a.  näf;bä  unta,  nueffia,  unef= 
fua,  uneta  (=ean),  unia,  unettta;  d.  om  något, 
uä^bä  uuta  jöttin,  uueffia  jotafin;  (fig.) 
livem  hade  kunnat  d.  om  det?  fen  [itä  0> 
lifi  looinut  uueffnafaau?  han  går  oeh  d — mer, 
fäv  ja  nueilee,  fäi;bä  faannttclee. 

Drömmande,  n.  uuen  nätcmiueu  1.  näeutä, 
uncfiurainen,  uneilemineu;—  adj.  unta  nä- 
fenjä,  uueffiiria,  uueileira. 

Drömmare,  m.  uueffija,  unen=nätijä. 

Drömmeri,  n.  uneilemineu,  uneilema,  farel;te(u. 

Drömtydare,  m.  uuen^felittäjä,  nueu^ietäjä. 

Drömtyderi,  n.  -tydning,  f.  uneu-fcUtVÖ,  UUeu- 
fetttt)8'-taito. 

Drömvilla,  f.  uncn4)iiive,  uni4)aanie,  uucn- 
l;ourauö. 

Dröna,  v.  n.  (rdma)  t)Utä,  buic^tä,  nU)vi8tä; 
(vegetera)  fuhnuiJtcIIa,  fälntiä,  täbuDiJteUä. 

Drönare,  m.  fubuuvi,  fäbm}^,  fubnui<,  bitnvi. 

Dröaig,  a.  tabnieä,  ualjjaaum,  pitfä4nimäiueu, 

Dröppel,  ra.  tippavi,  tippuri. 

Du,  pron.  pers.  ftuä,  fä,  fa,  fie. 

Dua,  v.  a.  finutcUa,  fauoa  fiuuffi. 

Dualis,  m.  (gram),  faffifto,  tatfi  hifn^ 

Dualism,  ni    fatft  (aifuu8,  tatfifunö. 

Dubb.  m.  »vaarna,  puitfo,  piena. 

Dubba,  v.  a;  d.  till  riddare,  U^öbä  1.  tel;bä 
vitarifft. 

Dubbel,  a.  faffin^crtaincu,  !ar)ben=fertatnen, 
fal}tainoinon,  fatfi=peräinen,  faffinainen,  faf- 
foi8=;  föremålen  synas  dubbla,  efiucet  uät^t- 
täioät  fal;belta  1.  fal;beffi  1.  faffinaifilta;  d. 
tjenst,  faffin=fertatnen  1.  fal;tanioiueu  pal^ 
j-oetnå;  vika  d.,  pwiua  faf)bcu  tervan  1.  fat- 
fin  tervoin;  d.  karakter,  tabtamoinen  1.  fatfi- 
puolinen  1.  faffi=mieliueu  luouue  (=teen). 

Dubbel bL'ckasin,m.('*ro/o/;a.rMryaO  ifo4'urppa. 

Dubbelbössa,  f.  fatftpiippu-pVöft),  faffoiö-p^Sfl?, 

Dubbeldörr,  f.  fifä-oipi,  tupuli-oun. 

Dubbel  fara,  f.  faI)ta:tto=l^^afo. 

Dubbelfönster,  n.  ft)ä=aftnua,  tnplanffuua. 

Dubbelhet,  f.  fal;beu=fertaifuuj*,  tal;tamoifuu«, 
faffoifuuö;  (fig.)  faffi=puoIifuu8,  fatfi-iuieli- 
\\)\}^,  faffi=tielifvi}8. 

Dubbelkikare,  m.  faflotS=fiifari. 

Dubbelnaggad,  a.  (bot.)  toi^-uVbiintcn. 

Dubbelplöjning,  f.  fabtanio  fluitö. 

Dubbelsalt,  n.  (kem.)  faffinai^j^fuola. 

Dubbelsågad,  a.  (bot.)  toi8=ial;aiuen. 

Dubbelt,  adv.  fal;beu=fertaife8ti,  faffin-fertai 
fe8ti,   faffin   fevvoiu,    fabta    joevtaa,   toifcu 


100 


Dub 


Dun 


tterrau,  toista  »ertavi,  faf)bet^tt;  d.  sä  stor, 

toista  1.  M)ta   irevtaa  1.  toista   moiiita  i- 

foni^i;  d.  upp,  tafft  »ertaa,  faf;ben=feitai= 

feöti;  d.  så  fort,  toiöta  1.  f  af)  ta  ahertaa  ).n= 

jemmin. 
Dubbelton,  m.  fafftnaiS-ääni. 
Dubbeltrast,  m.  (turdus  visciuorus)  fuIosVaStaS, 

for|}i=raSta8. 
Dubbeltiil,  n.  tltl^un^otut,  tU^JUltti. 
Dubbning,  f.  ritariffi  Itjömitien  1-  tefeminen, 

vitarié=li}öminen. 
Dubblera,   v.  a.  fa^ibiStaa,   fervata   (»rtaait), 

telibä  faf;ben=fertai)effi,  toiä=tt»erroittaa. 
Dubblett,  m.  se  Duplett. 
Dubroder,  v.  a.  finänoeli,  rtjelt^ulta. 
Duell,  m.  fa{;ben=Dte(ma,  fa{)ben=famvt^au8 ;  d. 

på  värja,  fal)ben'ntieffaiet;  utmaua  på  d., 

iiHtatia  fa[)ben=oteImaan. 
Duellaut,m.faf)ben=cttetija,  fa^bcn^fam^^^aitija. 
Duellera,  v.  n.  faf)ben=otetta,  taistella  fal;ben= 

ctteluSfa,  fa(ibeu'tainvvai(la. 
Duellsplakatet,  n.  falitciieteluiaHifctuS. 
Duett,  m.  faffio,  fatfiniäui,  fabbcii^joitto. 
Dufbo,  m.  fi)t)t)h)iS-^eiä,  fpljtvien^^lii. 
Dufboude,  m.  foiraS»f9^lE)!l)nen. 
Dufhök,  m.  (falco  palumbarius)  h}l)I)fl)4)auffa. 
Dufkulla,  f.  (trienUdis)  metiä  tähti. 
Dufna,  V.  n.  nuimtäf^tiui,  bailailtua,  laimiötua, 

lainiebtua,  marcta  (nlcnenj,  li\iliäl;ti)ä,  »äi-- 

läbtiiä;  (fig.)  laimentua. 
Dufniug,  f.  mt)nnä()ti)minen,  laimistuininen, 

]^ai(al;tuminen;  (fjot.)  fcifiituS,  fiitunta. 
Dufslag,  n.  f9t^l;h)iS4affa. 
Dufvunge,  m.  {v')t;ftHen-)Jcifa. 
Dufva,    f.    (culumba)    fij^jljhjincii,    !i}()f^nen, 

Dufva,  V.  n.  (»jut.)  feiffua,  tuuffia,  tuutia. 

Dufvekål,  m.  (enjsimum)  uEon=nauriS,  äm= 
inän=vuis. 

Dufvelius,  m.  (eroum  hirsutum)  ^e(t0=tt»ir>rilä. 

Dufven,  a.  l;ailal)tanut,  nU}nuä^tt)ni)t,  (aimis= 
tuuut;  (jhj.)  laimentunut,  iuäfä^t)jnvt;  unte= 
lua,  unestunut. 

Duga,  V.  n.  f  etsata  (4|5aan),  fnittaa,  ^äteä, 
auttaa;  det  d— er  icke,  ei  fe  fel})aa;  det 
d— er  att  fresta,  \nMaa  1.  fuittaa  foittaa. 

Dugg,  Duggregn,  n.  tu[;u=|abe,  n»if)ma,  txly 
ma,  ti(;nu. 

Dugga,  V.  n.  iri[;mata,  tinljmaiöa,  iri[;moa, 
tilinuttaa,  tifjmata,  tilnnca,  tihuttaa. 

Duglig,  a.  feliuoUinen,  fclpaaiva,  fuuucKiuen, 
tunnon,  rehti,  otollinen,  fclpo  ,  ).\itcuHi;  en 
d.  nieuuiska,  fnnnollineu  1.  tunnon»  1.  fet» 
^icnhminen;  han  är  d.  till  allt,  hau  on  itU 
iroUinen  1.  ^ätewä  1.  otoUinen  faiffiin. 

Duglighet,  f.  felmoUiiuuS,  fuuto,  fuunoUifuuS, 
l^äteirijljS. 

Duglus,  a.  felivotou,  e^ä=fefpo,  c)jä=^ätö. 

Dugtig,  a.  (skicklig,  redbar),  fuuuoUineu,  oi= 
\va,  oiwallineu,  fel^io=;  (stark,  stor,  bustaiu) 
lra(;»a,  traufta,  aifa  (indecL);  (tapper)  u'p= 


ha,  »t)af;n?a;  en  d.  hop,  aifa  1.  it>at;ii>a  jouf= 
fo;  en  d.  kari,  aifa  1.  »ranffa  1.  oiipa  mieS. 

Dugtighet,  f.  ipafjtouuS,  ivnauffunS,  oit»aIti- 
fuuS,  uhfeuS. 

Dugtigt,  adv.  aifa  laitta  1.  tatuatta,  wafjwaS- 
ti,  tujaSti. 

Duk,  m.  f;uitt)i,  liina,  icaatc; (('i/t/j  reaatc,  fangaS. 

Duka,  V.  a.  fattaa  1.  »almiStaa  ^öt)tä. 

Duka  under,  v.  n.  u^ai^^ua,  ivoitua,  nääntyä, 
meue[)ti)ä,  raueta  (»fean  1.  =feuen);  d.  u.  af 
trötthet,  raueta  1.  toai^pua  i»ä)i)ml)ffeStä, 
tooitua;  d.  u.  för  en  sjukdom,  uääuttjä  1- 
mcuehtijä  tautiin. 

Dukat,  m.  tufaatti,  fn(tan-a[;a. 

Duktyg,  n.  ^i5i)tivn3aate. 

Dulcinea,  n.  pr.  (fig.)  fulta;  Ijelttuueu,  ilo- 
litfa. 

Dulgaböter,  f.  pl.  fätfl)=murl)au  faffo. 

Dulgadråp,  n.  fätfl)'murlia,  fätfi)=tap|.io. 

Dulkamara,  f.  (solantim  dulcamara)  foifo,  pu» 
na-foiio. 

Dum,  a.  tD^mä,  tuf)ma,  tt^^evä,  ätt^töu,  yöU 
mä;  d— t  tyg,  ti}l;mi}t)8,  :|)a^uus;  blifva 
hastigt  d.,  I)öImiStt)ä. 

Dum,  {dumb),  a.  nUjffä. 

Dumbe,  m.  mi}tfä. 

Dumbom,  m.  ti}l)meliiui,  I;ölmi5fiiut,  l^ofart, 
äimelö. 

Dumdri.stig,  a.  tl)r;män=rof)fea,  jutfea. 

Dumdristighet,  a.  tt)hmänn'Ol)[euS. 

Duuulryg,  a.  tuhman4un)l)teä,  röi)ffeä,  röi)f)feä. 

Dumhet,  f.  ti)t;mi)i)S,  tnl)munS,  ti)^^crt}t)S,  mie* 
tetöu,  äh)ttömvt}S;  f)ölmäiUä,  (;afaroita. 

Dumhufvud,  n.  :^ötff^=^)ää,  ()ölmö,  t;ofarT, 
I;ouffio,  ääliij. 

Dumma  sig,  v-  r.  plmöljtl^ä,  (;i3hnäiätä. 

Dummerjöns,  m.  totttjaua,  tottiffo,  )>i3tn)änä. 

Dumt,  adv.  tul;masti,  tvt;mästi,  niiekttömäs» 
ti,  ti}f;mäu  laitta. 

Dun,  n.  uututtja,  I)i3t}f)en  (=ncu). 

Duna,  V.  n.  uutuwoittaa,  tdjbä  uutniinieffi. 

Dunbolster,  m.  o.  n.  uutnuja4iatja. 

Dunbädd,  m.  untnit)a»hjuobe,  l;övI)en=iruobe. 

Dunder,  n.  jl)Vl),  JVriuä,  jtjlinä,  jljtl),  jytinä, 
^>aul;ina,  ivsfc. 

Dunderslag,  n.  j|l}rät)l)S,  täräl)VS,  utou=i^rinä. 

Dundra,  v.  n.  jyristä,  jyrätä,  jljlistä,  i(>aiii)a.' 
ta,  jtjSft^ä,  jl)b^tä;  åskan  ci — r,  utfoueu  jt)= 
rifee  1.  jl^lifee;  kanonerna  d.,  fanuuuat  jl)8» 
f^wät  1.  :|.mul)aatoat  1.  pantfairat;  d.  tili, 
j[i)räl)tää,  j^räljbettä,  jijsjfähtäd,  paufal;taa; 
(fig.)  :tjaul)ata,  :|5aufuttaa;  svärja  och  d., 
firota  ia  pau\}ata,  noitua  ia  ^Jau^ata  1. 
mäsfätä. 

Dundrande,  n.  jt}rijeminen,  jyrinä,  JvUfemi» 
neu,  Viiufjaaminen,  ^>au()iua;—  adj.  d.  röst, 
^jaul^aafta  1.  ^.^anffuUMi  ääni;  ett  d.  kalas, 
i)nmife»at  1-  ipanfunrat  ptbct  1.  festit. 

Dunge,  m.  metfiffö,  Ichbiffo,  unibaffo. 

Dunig,  a.  untniriueu,  Ijö^l^cuineu. 


Dun 

Dunka,  v.  n.  jt)I)mtä,  mätfiä,  mäih)ttää,  miif= 
fllttaa;  han  föll  så  att  det  d— de  i  golf- 
vet,  :()utoft  laattiaan  että  OTätfäI;tt. 

Dunkel,  a.  tumma,  ipmtå,  f)tmcä,  f)immt,  fu= 
mca,  famea;  d — t  ljus,  ^imeii  1.  tumma  tua» 
lo;  d— t  rum,  ^nmeä  1.  I;imeä  t;uoue;  d. 
färg,  tumma  wäxi  1.  Uxxm;  d.  skog,  pimiä 
1.  f^nfeä  luetfä;  d — kla  (oklara)  ögon,  f)t= 
mcät  1.  fumeat  filmat;  vattnet  är  d — t, 
ivefi  cu  fameaa  1.  fumeaa. 

Dunkel,  n.  tuuuuuuö,  ^3tmeä,  t)tmt. 

Dunkelhet,  f.  tummuuS,  I)imet)g,  ))imet)e,  fu= 
meu§,  jaraeuö. 

Dunkelt,  adv.  f)imeä6ti,  I;tmmee§tt,  fumeaSti. 

Dunkning,  f.  mäiftjt^g,  mätfimmen,  i^I;mi= 
miuen. 

Duns,  m.  mu!fa^u§,  jij^mäi)6,  mät!ä{;i}6;  det 
gaf  en  d.,  dä  han  föll  ned,  iJutofi  että 
mätfäf)tt  1.  iuuffal;tt,  pnhota  mätfäf)V)tti  1. 
inuffafmttt. 

Dunsa,  v.  n.  mu!faf)taa,  mät!äf)tä,  mok^falitaa. 

Dunst,  m.  utu,  I)UUVU,  tiöl)Vl),  taafu;  sia  blå 
d.  i  ögonen,  fcaiäta  filmat,  unefitcllä. 

Dunsta,  v.  n.  l)uuvuta  (=uau),  t)öl}rl)tä  (=t)äu), 
f)ie§tää;  d.  bort,  I;aif;tua,  ^ätoetä  ([;äl)3euen). 

Dunstig,  a.  utuinen,  f;öl}r^ineu. 

Dunstkrets,  m.  l;uuru=!et;ä,  f)i5ljrt)=^iirt,  iU 
ma=!ct)ä. 

Dunstning,  f.  fjuuruamineu,  I;öi}ri)äminen. 

Duodes,  m.  fa!ötoiöta=taitteinen  fofo,  fafötoiö= 

;    ta^aittio. 

Duplett,  m.  toinen  famait4ainen ,  faf^tamo, 
faffo?,  jiiUennlH^;  d— tter,  taffi  famau=laista. 

Duplo;  in  d.,  faffin,  faf^beöfa. 

Dur,  s.  indekl.  buuri. 

Durabel,  a.  feötälyä,  ttanffa. 

Durchlaut,  f.  jalouS;  Hans  D.,  ^;)'ånm  ia- 
lontenfa. 

Durchlautigste,  (furste),  taiffeiu  jaloiu  1.  ia- 
loifin  (ruf^tiuai^). 

Durk,  m.  fäiU),  fäitiö,  fcmero. 

Durk,  adv.  tuift,  f.ierin;  ^JaifaKa,  l;eti. 

Durkfart,  c.  lä^.n=tnlfu,  nipi={äl)nti. 

Durklopp,  n.  se  Diarrhé. 

Durkmarsch,  m.  lä^n=fu(fu,  !(ä^)i=mav8fi;  un- 
der d— n,  lä^i  hitfeiöia  1.  fulettaiöfa.  _ 

Durkslag,  n.  veifäin,  Iä).nn"auta;  (sU)  lälcif 
!ö,  fiitinlä. 

Durktäg,  m.  Iäpi=fulfu,  fautta=!ntfu. 

Durskala,  f.  buuri^fälBeliftö. 

Durtonart,  m.  buuri=fätoettaji,  buuri^fälvel. 

Dus,  n.  tc[;u. 

Dus,  a.  la^ea,  lento,  hiljainen. 

Dusch,  m.  vuiötntu?,  fui£)f'utu6,  n)if;mo;  tagj 
d.  1.  duschbad,  !i)I^^eä  ruiöfn^fanuaSfa. 

Dusk,  n.  nuogfea  1.  mär!ä  tima,  nuoöfeuö. 

Duska,  v.  impers.  tnf)ittaa,  tif^utoa. 

Duskig,  a.  nuosfea,  mär!ä,  tnf;uineu. 

Duskål,  f.  fiuun=malja. 

Dussin,  n.  tufiua. 

Dussintals,  adv.  tufinoittain. 


D  y  m 


101 


Dust,  m.  ottelua,  fiiöta,  taiötefu;  våga  en 
dust  med  ngn,  fä^bä  fiiötatle  1.  taiöteluuu 
j.fnu  Um^a. 

Dusyster,  f.  fiuä=fifär. 

Dusör,  m.  f)i)tcän=tetiiäifet,  iaf)ia. 

Dvala,  f.  nneu4;ovto,  I;ovro8,  tatnnoS,  mtc= 
mD§,  fmnmaug;  ligga  i  d.,  oHa  l^evroffisfa 
1.  tainnotfiSfa  1.  taintiomana;  falla  i  d., 
mennä  I)orroffiiu  1.  tainnuffiiu,  taintua, 

Dvalhändt,  a.  fontta-fäft. 

Dverg,  m.  Hnunn  fotolaiuen,  fää|3iö,  feri. 

Dvergartad,  a.  fääpiömäineu,  :i3iHuruinen,  ta= 
njattomau  ^ieui. 

Dvergbjörk,  f.  waitx^atS=foilt>u,  näHä^foiitJu. 

Dvergiuna,  f.  naiS=fää^iö,  naiö=fert. 

Dvergsnät,  n.  l;ämä^äfin=it)er!fo  1.  =fina. 

Dvergträd,  n.  toailrai§=^uu. 

Dväljas,  v.  d.  oteöfeCa,  mnljä,  wierctettä. 

Dy,  m.  muta,  tiejn,  ruta,  liete  (4teen);  (san- 
dig d.)  mnva;  fastna  i  dyn,  ^juuttua  mutaan, 
Iietti)ä;  lastens  dy,  Vaf)nnben  lifa  1.  Uete. 

Dyaborre,  m.  rutasabn^^eu. 

Dyaktig,  a.  mutamainen,  liejnmaineu. 

Dyblad,  n.  (hydrocharis  morsus  ranae)  tUputtci. 

Dybotten,  m.  muta4>of;ia,  Iteiu=f30^ia. 

Dyfvelsträck,  m.  :|3ivuu4n[)fa  1.  ^asfa. 

Dygd,  f.  I^tjice,  aliHi,  \)\)\v'å  awu]  (kyskhet) 
pur)tau§,  fitcei}^;  (god  egenskap)  {jtiXca.  idpa, 
etn;  det  är  hos  honom  en  d. ,  att  .  .  .  ., 
I^äncKä  on  etna  fe,  että  .  .  .  .;  det  är  just 
d— en,  fiinä^ni  fe  jnnvi  oufin. 

Dygdelära,  f.  aUiu=of)f.n,  fi>vei)S=Df}fji. 

Dygdemönster,  n.  {;l)luiö,  I;l}tt)een  eft=!utTja. 

Dygdesam,  a.  filweä. 

Dygdig,  a.  aiwiinen,  T;t)it>einen,  [itoeä,  ]()l)tt)ä= 
aixntineu,  f)t)trä=taVaiucu. 

Dygdighet,  f.  alinufuus:*,  ()l}n?eift)l)§. 

Dygdigt,  adv.  l)i}iveiiesiti,  fitueästi. 

Dygdädel,  a.  filweä. 

Dygn,  n.  irnioro=faufi  (=ben). 

Dyig,  a.  mutainen,  liejuinen;  blifva  d.,  mu^ 
taantua,  tulla  mutaan. 

Dyjord,  f.  mura,  muta. 

Dyka,  v.  n.  fufeltaa,  htpli^taa,  u))^oontua; 
d.  upp,  nonöta  fufcUaffiota  t)löé;  d.  upp 
ngt,  noötaa  1.  ottaa  futeltamalla  t)li38. 

Dykand,  f.  (anas f uligidn)  ttilVå.,  telÉfä^fuorfa. 

Dykande,  n.  -ning,  f.  fnfcltamiuen,  futeUuö. 

Dykare,  m.  fnfeltaja. 

Dykarklocka,  f.  fufetlu84cllo. 

Dykdalb,  m.  ^aalu^to. 

'Dy'k(i\\,\\.  (inrättmng)  fnfctlu§4aito8;  (förening) 
fufeau8=htuta,  ^Klaötu84nuta;  (yrke)  fufel^ 
iue= ammatti. 

Dykfågel,  m.  fnleltaja^IiutU. 

Dylik,  a.  (så  beskaffad)  fellainen,  femmoiuen, 
fen=ta^^aiuen,  fen4'altainen;  (likadan)  t)I;ben= 
lainen,  faman4aineu;  faman4altainen. 

Dymedelst,  adv.  fillä,  fiitä,  fillä  lailla,  fittä 
feinoin,  fen  lautta. 

Dymling,  m.  fala^ixmavna,  vi)n=naula,  taxa. 


102  Dy  m 

Dymmelvecka,  f.  ^>iina=nniffo. 
Dyna,  f.  tpom),  ^\iän'alit^,j?ieluö. 
Dvnamiel,  m.  ivoima^ntfifföv 
Dynamik,  f.  btoltamifa,  aife=c).^).n. 
Dynamisk,  a.  itic-tooivci;  bijnamtitcn,  liife-i.''- 

Viöineu. 
Dynamist,  m.  bDnamtöta,  u-^oimanniöfoja. 
Dynasti,  f.  ballttfija-fufu. 
Dyner,  m.  pl.  lictfcltä,  {jictä^Mfä. 
Dynga,  f.  lanta,  fonta,  tabe  (=tcen). 
Dynga,  v.  a.  lannoittaa,  fcnnittaa,  tabettaa. 
Dyngbår,  f.  lem^HÖ,  icnta^mrtla,  fcnta4Hiari. 
Dynggrepe,  m.  tabiffo,  tabe4;anEL\ 
Dynggrop,  f.  tabc^nc^^^m. 
Dynghög,  m.  fonta^äjä,  tunfto,  fcunitfo. 
Dyngig,  a.  fontatnen,  tatetncn. 
Dyngkärra,  f.  jonta=rattaat. 
Dyngvatten,  n.  ivtrtfa,  fonta^vefi  (=bcn),  ta= 

Dyning,  f.  f)t)öf^,  matnmft. 
Dynt,  m.  fiemenct  Cpl-)- 

Dyplanta,  f.  (limosella  aqvatica)  fUD=l)Vtti. 

Dyr,  a.  fallié  (=iin);  (älskad)  tultatnen,  av- 
ma»  (=aan),  fatli.^;  Cg*  d.)  fafltbitto;  blif- 
va  (I.,  fallieitua;  göra  d.,  fallietaa,  taUiStnttaa. 

Dyrbar,  a.  {allie  (nin),  faaiö^arwoinen. 

Dyrl.arliet,  f.  laaiué;  (sak)  Um  {nm)  falu 
1.  taiuara. 

Dyrhet,  f.  falliu?,  fatltS  (nin)  ai!a. 

Dyrk,  ni.  titrifta,  tirffa. 

Dyrka  (upp),  v.  a.  tirfata,  aluata  tiirifafla. 

Dyrka,  v.  a.  (om  j^iiset);  dyrka  upp  säden, 
no^itaa  1.  fcvottaa  jviuätn  f)intaa;  (tillbedja) 
pahiKiia,  jnmalctta  (-tjen),  ivtln^oa,  ^atoctfia. 

Dyrkan,  f.  ^vihvelu^,  jumaloitfcmtnen. 

Dyrkansvärd,  a.  ^patoeltalca,  jumalcittaira, 
avmtaö,  armaljinen. 

Dyrkare,  m.  ^.Htilvcltja,  jumalcitflja. 

Dyrkfri,  a.  tiiritatla  auiaamatcn,  ttvtan-tra^^aa. 

Dyrköpt,  a.  taaiö^intaincn,  faUiö  (4in)  fal= 
ItiSti  oötettu. 

Dyrlegd,  a.  faab34^alffainen. 

Dvrt,  adv.  taaik^tt,  taäiin]  sälja  d.,  nn)l}bä 
'taaiijcn  1.  taaiin;  köpa  d.,  c?taa  faUtiött 
1.  taUiitfi  1.  faUiin. 

Dyster,  a.  (fikum)  ]i}nU'd,  i}.)tt)'å,  jtjnftä,  ^imeä; 
kyrkans  d— ra  Inalf,  tuton  :pimeä  1.  jvnf» 
Iälati;d.  skog,  jijK^ä  l.  jiutHa  metfä;  (ohe- 
hmj!i'j)  foltto,  onca;  ett  d— t  landskap,  foUto 
ntaikma;  (om  person)  tailieta>o,  iDnfcä-tnte- 
Itncn,  foUto,  ivaljn;  d— t  leende,  Mtio  nan= 
ralnii?;  dystia  tankar,  fttnfeät  ajatntfet,  fljn- 
fcä  micli. 

Dysterhet,  f.  Vii"<:t)§r  !cIffou§,  JA^Ibm)^,  flin» 
fcv)?,  fvutcä-inielinnit^. 

Dystert,  adv.  jmitcäcti,  felfct^ti,  ivaljnSli. 

Då,  adv.  (jM  den  tiden)  fiUcin,  fiinä;  dä  fr.r 
tiden,  fii^cn  aitaan;  först  d:i,  UMSjta  fiUcin; 
dä  och  då,  filloin  tällöin,  aifa  ivciliötä,  aita 
t;aviiiDin,  jetIon=tuItcn ;  (således)  \u»,  fitte; 
niå  sä  vara  da,  ottocn  fitte,  cttccnpa  niin; 


Dål 

än  sedan  då?   mitä  fittc?  entä  fitte?  huru 

då?    fnintaö  fitte  V  tninta^>aV   (ända)  toti; 

om   han   dä  kunde  tiga,    joi*pa  tofi  U^ait' 

oltft;  finns  det  dä  i  hela  verlden?  onfo:|.ia» 

lian  toto  maailmalla? — konj.  (när,  emedan, 

sedan)  fnin,  tun,  fo^ta,  tcnfa;  då  han  gifte 

sig,    tnn    bän  nai  1.  naibe^janfa;    dä   han 

kommit,  tnn  cU  tnttnt  1.  l)äncn  tnttnanfa. 
Dåd,  n.  tl)ö,  teto,   )>aba  teto;   bistå   med  rad 

och  d.,  auttaa  tljöllä  ja  ncutuoUa  1.  tl)öllä 

ja  toimetta. 
Dålig,  a.  f)ncno,  fetino,  ^mtia,  bal^vi. 
Dalighet,  f.  I^uonouc^,  telmoux^,  V'il)"it^^. 
Dåligt,  adv.  I)ucno?ti,  tchno^ti. 
Dån ,  m.  (yaleojjsisfetraliif)  niäti-piUife,  i^ei^.nneu. 
Dån,  n.  tnmina,  jt)linä,  jumina,  buniina,  )>aU' 

I;ina,  jijrinä,  jntinä,  jiitu,  bnntn,  jun). 
Dåna,   v.  n.  &  impers.    fumiiJta,   jljliiJtä,   ju= 

mieta,   humista,   jvriv^tä,   jiUiötä;   (falla  i 

vanmakt)  ^^t)i5rtt}ä,  mcncbtlui,  taintua,  meu' 

nä  tainnutfitu  1.  taintiomatfi. 
Däning,  f.  vt>övvutfic-iä  1.  tainuutfii^fa  c(o,  me= 

nebtiimincn,  v\*öi'tiiniiucu,  taintuminen. 
Dara,  v.  a.  toimmata,  l;uvmata,  bouvata,  vii= 

\mta,  tinebä  mieli,  if^a^étuttaa;  dåras  v.  p. 

o.  r.  l)uvmoittua,  riitaantua,  anmmaötua, 

il;agtna. 
Dåraktig,  a.  ^ourumaincu,  t;ut(nmaincn,  hiX' 

Itämainen,  mietetön. 
Dåraktighet,   f.  InitlumaifnuS,    tuv^amai]uu§, 

mielettömi;i)i^. 
Dåraktigt,  adv.  mietettömäoti,  I)onrnmaiie'?tt, 

^onrnn  tanHilta;  handla  d.,  tel;bä  mielettö= 

mäöti,  f;)uj>iuteUa,  tnttlutetta. 
Dårande,  n.  nnmmaamiueu,  unmmanS,  I)ur' 

maamincn,  {'uvmaus?. 
Dåre,  m.  mieIi4moIi,  f;ntlu,  bcuvu,  \)åi\Ua'- 

pamm. 
Dårhus,  n.  :^ut(uiu4)ucne,  t)utfuta. 
Dårhushjon,  n.  I;utiu4monec(ai^,  buttulaincn; 

I)Outfio. 
Darrepe,  m.  (lulitim)  tu^te. 
Dårskap,  f.  ^uttnu^,  luiUnmaiiun^?,  mielcttö- 

m\}X)»,  tt}t;nn)i)S,  bullntu-?. 
Dåsig,  a.:  jag  är  d..  den  tovvotfiiSfa. 
Dåvarande,  a.  leuniifnineu. 
Däck,  n.  taufi  (--nen),  täffi,  tåte  (-ttecn). 
D-icka,  v.  a.  tanfittaa,  täfittaä,  tattaa. 
Däckad,  a.  tatettn,  fauueUinen. 
Däcker,  n.  !iimmeniK\  tmnmeniucn. 
Dädan,  adv.  fieltä,  fiitä. 
Däfna,  v.  n.  toc-tua,  to^^tcutna,  ni[)ti?tl)ä. 
Däfven,  a.  fortea,  nal)tea,  nel;teä,  tau^ea. 
Däfvenhet,  f.  toStenS,  nel;fel)8. 
Dägga,  v.  a.  imettää;  v.  n.  imeä;  d;iggaude 
djur,  imifto,  imettäjä=cläin,  nijä-eläin,  imet* 
täjäincn. 
I^äjelig,  a.  se  Dejelig. 
Däld,  m.  netto,  noma,  tufo,  onfio;  (sank)  aU 

f)o,  uovc,  orto. 
Däldig,  a.  alboinen,  nottoinen. 


Däm 


Döf 


103 


'  Dämma,  v.  a.  fatoata  (4n-:an),  fuffen,  toeta 
(=fean),  paiota  (»tcau),  ^^aboittaa. 

i  Dämniiig,  f.    fuHcniincn,    tofeaminen,  pabcv- 

\      tias;  (dam)  juUu,  ^Uo,  toe  (-feen). 

I  Dämpa,   v.  a.   f;äätää,  f;äfäl)ttää,   tufafiuttaa, 

1      fetiaf)Uttaa,  ()iUitä  ('tfen). 

i  Dämpande,  n.  l^äätämincn,  o.  s.  v. 

I  Dänga,  v.  a.  topata,  to^-^^ovi,  läijätä,  nmtata, 

t      fiiraltaa,  ntäittittää. 

i  Dast,  a.  :|Mtf)ti^tuunt,  )^ö()öttmn)t,  turpea,  tur- 
pumit,  ^.Mtbotta,  möbliä. 

Dö,  v.  11,  fuoöa;  d.  bort  1.  ut  fom  växter), 
fuoöa,  nääiittjä,  fiirfaétua;  d.  ut,  {;äteitä 
(4än),  fabota  (»toait);  dö  i  krig,  f  nolla  fo= 
taan  1.  fobaöfa;  dö  af  sorg,  fuolla  nntr= 
l^eeSta;  dö  af  ålder,  hioUa  »anl^nnttanfa; 
dö  af  hunger,  fucUa  nälfään;  orden  dö, 
janat  famnunrat. 

Död,  a.  fncUut,  fnoltja,  l;engetön,  elotcn;  dödt 
kapital,  fncllnt  1.  I;t}öbl)ti3n  ral;a;  sällska- 
pet är  så  dödt,  fcura  on  niin  elotonta  1. 
ftengetöntä  1.  unteloa;  de  dödas  rike,  tno= 
nela,  manala;  de  dödes  boningar,  tuonelan 
tulvat,  manalan  majat,  talman  fartauot. 

Död,  m.  fnclcma,  fnolo;  (biadud)  jurma;  (dö- 
den) tuoni,  falnia;  ligga  för  d— en,  olla 
fuoteman  ticlic;)ä  1.  täfioiä,  fuolemai[ilIan)a, 
f;enf'i4eitotllania,  beuiicn  l;ieiren§iä;  gå  tili 
döden,  mennä  fnolemaan;  tili  döds,  fuoli= 
jaffi,  i^engcttä,  Ijencjettömäffi;  gifva  döden, 
ottaa  l)enfi;  dödens  barn,  fuoleman  oma; 
på  lif  och  d.,  l)enijen  cbe^tä,  htottaffenfa, 
elämän  ja  fuoleman  taupalla;  intill  d— en, 
fnolemaan  agti  1.  faaffa;  icke  till  min  död! 
en  fuolemaffenifaau! 

Döda,  V.  a.  tuolcttaa,  funnata,  muvf)ata,  iap-- 
paa\  (utplåna)  tef)bä  mitättömäffi,  fuolettaa. 

Dödande,  a.  InolettaUM,  jnvmaaioa,  ta^i^-mum. 

Dödande, n.  fnolcttamincn,  fuvmaamincn,  mnr» 
Ivaaminen,  ta}>vamiucn;  mitättömäffi  tete- 
minen. 

Döddag,  m.;  till  d— ar;  fnolemaan  jaaffa,  ijän 
lo^^^nnn,  ifi-)5äin.nfft,  ifä-)Jäitcät. 

Dödfödd,  a.  fuoUeena  f^nti^mjt. 

Dödgräfvare,  m.  l;auban-faiaHlja. 

Dödhufvud,  n.  (kem.)  tät;be  (-teen). 

Dödkött,  n.  fucUut  1.  tiifa  1.  ))af)a  lif)a. 

DödJig,  a.  fuolcioa,  fuoleii^ainen,  fuolon-alai= 
ncn;  (dödande)  fnolcttanna;  d— t  hat,  »jer i= 
t»if)a,  ifuiueu  unba. 

Dödlighet,  f.  fnoleamiiuu^^,  furmaatuaifuuS. 

Dödligt,  adv.  fuolcttaioai|eéti;  ligga  d.  suk, 
faivaStaa  fuolemaifiUania  I.  fuoteman  oma- 
na; såra  d.,  antaa  fuoliit-^aaica;  d.  kär, 
_|.\iättömä^ti  rafacitnnnt. 

Dödlik,  a.  fnolon-ta^jainen,  falmamainen. 

Dödsarbete,  n.  fnolon-fam^-^^auffet,  tuolon» 
iraitoat,  fncleman=ttiinU. 

Dödsblek,  a.  falmau4eltainen,  falman-fanvat- 
Unen,  falmaffa,  falmea;  blifva  d.,  fatmettna. 


Dödsblekhet,  f.  falman-feltaifuuS,  falman=far= 
\va,  falmaffuuö,  falmeuö. 

Dödsbud,  n.  fuoleman-ilmoittaja;  fuoleman- 
fauoma. 

Dödsbädd,  m.  fuolin-n^ucbe  (-teen). 

Dödsdag,  m.  fno!in-).\ii»ä,  fuolo-jjäitoä. 

Dödsdom,  m.  fucleman=tuomio. 

Dödsdvala,  f.  fuoleman  taiunnffiöfa  olo. 

Dödsfall,  n.  fuolema,  tuoleman-taijaug,  fuofe» 
man=fof)tanéi,  tuonen-fol;tan«;  ett  d.  har  in- 
träfiat, i}ffi  ifiminen  on  fuoUut. 

Dödsfiende,  m.  irevi  iiMboillinen,  t)eni3en-lt)if;a= 
mies,  fjengcn^UMboillincn. 

Dödskalle,  m.  ).\iä4aUo,  luumiin-fallo. 

Dödskamp,  m.  fnolon-famVVauö,  fuoleman^ 
tnöfa,  bengen-läf^to;  vara  i  d.,  otla  fuole» 
man  fieliéfä  1.  fouriöfa  1.  l)eni}en  l)ietoeriö= 
|ä  1.  fuoleman  tn^^ticila. 

Dödsklocka,  f.  fanoma-felto,  fuolon-felfo, 

Dödsknäck,  m.  fnoleman-folvlf;uS. 

Dödskyla.  f  fuolcn-fl)lmt)l)S. 

Dödsminut,  m.  fnoleman-l;etfi;  i  d— ten,  fuo= 
Icman=f)etfegiä;  (jfr  Dödsstund). 

Dödsofi'er,  n.  fnolin-ut)rt. 

Dödsqval,   n.   fuolou-tuSfat,  fnelon-nHiin)at, 

fnoleman-fiicut. 
Dödsrossling,  f.  fuolon-foral)uö. 
Dödssjuk,  a.  i^enfeänfä  ^.•»oteiva,  fuolin-tautia 

fairaötaica. 
Dödsslag,  n.  fuolijaffi  Iljijmineu;  gifva  ett  d., 

li^öbä  fuolijaffi,  antaa  fuoleman  folatas:. 
Dödsstrafi",  n.  i)engen=rangaiétuö ,   fuolerttan» 

rangaistuö. 
Dödsstund,  f.  fuoleman-betfi,   fuDlin=f;ctfi;  i 

d — en ,  fuolemau-bctfcllä. 
Dödsstöt,  m.   fuclcuunt  pisto,   fuolin«f)aatr>a; 

gifva  d.,  pm[ia  1.  l;aawoittaa  fuolijaffi,  an= 

taa  fnoliu-l;aauia. 
Dödssuck,  m.  fuolin-l)Uofan8. 
Dödssvett,  m.  falman-l;iti. 
Dödssynd,  f.  fucleman-fi}nti. 
Dödssår,  u.  fuolin-l^aan^a. 
Dödssäng,  f.  fuoUn-iruobe  (-teen). 
Dödssätt,  n.  fuolin-ta))a,  fuolin-mnoto,  fuolema, 
Dödstauke,  m.  fuolou-ajatuö. 
Dödstecken,  n.  fuolou-merffi,  fuoleman-merfft. 
Dödstystnad,  f.  fuolon-tjiljaifuuö,  l)anban-;^il« 

jaifuug. 
Dödsångest,  f.  ;^eugen-f;ätä,  fuolemau-tuSfat. 
Dödsår,  n.  fuolin-tcuofi  (-ben). 
Döende,  a.;  en  d.  röst,  fammutim  1.  fortuu^a 

ääni. 
Döf,  a.  fuuro;  d.  på  ena  örat,  fuuvo  toifelta 

forttjalta;  blifva  d.,  funroittua. 
Döfdryck,  m.  I;numauö-juoma. 
Döfhet,  f.  fuurouS,  lumpi. 
Döfstum,  a.  fuuro-mi)tfä. 
Döfva,  V.  a.  f)uumata,  lum^euttaa,  turruttaa; 

d.  en  känsla,  tufel;uttaa  1.  turruttaa  tun» 

tecnfa;  döf  vas,  f;uumal;tua,  turtua,  turteu» 


104 


Döf 


Eft 


ta,  tuttaantua,  ftehjitä,  ^uoieta  (=fenen); 

(lindra)  lieiiMttää,  I;uoieittaa. 
Döfvande,  a.  I^uumaaiim,  Iiett>ittät»ä,  ;()Uo|en= 

taira,  turvuttaiua. 
Döfvande,  n-  -ning,  f.  I;uumaammen,  t;uu= 

mau8,  liejviti)?,  IiuojcnnuS. 
Dölja,  V.  a.  fätfeä,  jalata,  :>.nilctttaa,  ^jeittää; 

d.  sig,  V.  r.  tätfet}tl}ä,  ).^eittätjti}ä,  )jcitti}ä, 

Döljande,  n.  lätfcmuicn,  falaaminen,  ^■•cittä» 
mincn. 

Döma.  V.  a.  &  n.  Uicmita  (  ticu),  Vii''^^''!''^ 
määrätä;  d.  tili  döden.  tULMiiita  tiiclciiiaan; 
d.  illa  om  ngn,  ))äättää  1.  ainreUa  :}.Hibaa 
j.htöta;  häraf  kan  man  d.,  tä^tä  ivci  ^^äät= 
tää;  döm  om  min  glädje,  arwaa^^^ia  1.  a» 
j|attek^^^\a6  iloani. 

Dömande,  n.  tuDiniticmincn,  päättäminen. 

Döna,  V.  n.  jl}f)mtä,  jumilta. 

Döpa,  V.  a.  iaötaa,  riötiä. 

Döpare,  m.  fagtaja. 

Döpelse,  f.  faötc,  faStamincn,  ristiminen. 

Döpelseakt,m.  faStcen  toimitut,  fa8tecn=mcnot. 

Döpelsebevis,  n.  faotccn  tcbtetnS. 

Döpelsefunt,  n.  faxMccu malja,  rtötin=malja. 

Döpelsefövbund,  n.  taetccn-liitto. 

Döpning,  f.  faStaminen. 

Dörj,  m.  fonffn,  uieti. 

DöiT,  f.  etoi,  uffi;  inom  lyckta  d— ar,  fu!i= 
tuin  olvin;  för  öppna  d — ar,  atooimin  oann, 
auiD=otrtn;  frän  d.  tili  d.,  otoelta  otocUe  1. 
Divcöta  otoeen;  frän  den  ena  d — en  till 
den  andra,  otoe^ta  otoccn,  toijeöta  otoeSta 
toifcen;  förse  med  dörr,  cnnttaa. 

Dörrgång,  n.  olin-vcifä,  oiint'?. 

Dörrhake,  m.  \'dp)>\,  cireu4>afa;  farana=fonHc. 

Dörrhandtag,  m.  fäätä,  ripa,  irefcätti. 

Dörrhängsel,  n.  faraua=ftSfo. 

Dörrkarm,  m.  (upphll)  famana;  (på  sidorna) 
^nelet. 

Dörrlist,  f.  civii4tista. 

Dörrpost,  m.  ^.nl;ti4ntoIi,  ^itjti^^ieli. 

Dörrspegel,  m.  o»cn4''eili,  o«.n4auta. 

Dörrvakt,  m.  ctoen-njartija,  otoen=lraf)ti. 

Dötel,  m.  fuutc,  fuube. 


E. 


Ebb,  m.  Inobe,  ^jafo^tfcfi  (=bcn);  ebb  och  flod, 

luobe  ja  luuotfi. 
Ebenholts,  n.  eepentjolft,  mnSta  :pun. 
Ebenist,  m.  el^cniSti,  faune^^JUufe^tJä. 
Echo,  n.  se  Eko. 
Eckel,  n.  m.  fl.  se  Äckel,  m.  fl. 
Ecklesiastik,  1.  -isk,  a.  firfottinenj^-M^-nflinen. 
Ed,  n.  taitoal  (4>atecn),  !anna8  (»Ifen). 
Ed,  m.  toata;  atiägga  1.  göra  ed,  tetibä  toa- 

la,  toannoa;  göra  ed  pä  ngt,  tefjbä  wola  1. 

luannoa  |.tut  ^^äälte;   bryta   sin   ed,  viftoa 

walanfa;  taga  ed  af  ngn,  vannottaa  j.futa; 


med  liflig  ed,  f^avtaaöa  toataöa;  med  ed 
bekräfta,  JDataKa  toalilint^taa. 

Edelig,  a.  jalallinen,  umfanHiIainen,  h?anHot= 
tn;  under  e.  förpligtelse,  ivalaan  fitoutett, 
toatan  weltoottifunbeUa,  iralan=alaife§ti. 

Edeligen,  adv.  toalaHa,  toalallife^ti. 

Eden,  n.  eeteni. 

Eder,  pron.  poss.  teibän;  återges  vanligen 
med  suffixet  =nne,  t.  ex.  edert  hus,  taton= 
ne;  eder  båt,  toenl^ecnne;  eder  häst,  f;e= 
tooifenne;  men  då  på  eder  ligger  ett  stör- 
re eftertryck,  begagnas  teibän  tillika  med 
suffixet  =nne,  såsom:  han  slog  eder  häst, 
icke  var,  löi  teibän  f;etoo§tanne,  ei  meibän; 
eder  trupp  blef  slagen,  vår  segrade,  teibän 
jonffonne  lyötiin,  meibän  tooitti. 

Eders,  pron.  poss.  teibän;  Eders  Storfurst- 
liga Höghet,  2:eibän  ®unri=ruf)tinaallinen 
Sorfeutenne,  Seibän  @nurin-ul;tinaallifuu= 
tenne. 

Edgång,  m.  toalan^efo,  toannomuS. 

Edgärdsmau,  m.  UHilantoal^nnStajlo. 

Edikt,  n.  julit^tuS,  afetuS,  fääntö. 

Edition,  f.  :|)aino^. 

Edsbrott,  n.  n)a(an=rif'fo,  jtiafan=ri!fomu6;  be- 
gå e.,  riffoa  toalanfa,  tel;bä  toalan^riffo. 

Edsbrytare,  m.  h-HiIanniffoja,  lraIa=riffo. 

Edsformulär,  n.  tealan^aatoa,  lvalan=fanat. 

Edsförbund,  n.n)a(a4ittto,n)a(a4nnta;Schweit- 
siska  e— det,  ©wcitfiläi^ten  lvala4iitto. 

Edsförbundne,  m.  pl.  >iM(a4iitto(ailet. 

Edsförpligtelse,  f.  aMian=aIaifunt^,  toafan=el;= 
to;  under  e.,  njalau^alaijeSti. 

Edspligt,  f.  se  föreg. 

Edsvuren,  a.  ipannonnt,  toalan4ef)n?t. 

Edsöre,  n.  toaltija-lvala. 

j:dsöremål,  n.  njaltijairalan^jnttil. 

Edsöresbrott,  n.  n>alliia>imlan=vifo§. 

Edsöreslag,  m.  toaltijaiualan  lati. 

Efemär,  a.  ^äitoWincn,  Väiuniii^ntninen. 

Efemerider,  pl.  ephcinevtt,   päiivä=mniötumat. 

Effekt,  m.  toatfutut^  mabti;  scenisk  e.,  näljt» 
tämöinen  umtfiituö  1.  mal;ti. 

Effekter,  pl.  fapineet,  talnt. 

Effektsökeri,  n.  mabbin4;ac§feln,  f;an)ittelc= 
minen. 

Effektuera,  v.   a.  toimittaa. 

Efsing,  m.  tntfain  (=men). 

Efter,  prep.  jäle^fä,  jälccitä,  jätteen,  |?evä§fä, 
perästä,  :perään;  mutaan,  mi}öten,  m^öben; 
han  går  e.  dig,  I)äu  tulfee  jäkffäft  1.  ^C= 
räöfäfi;  e.  en  vecka,  toiifou  :pääötä  1.  ta» 
\<xo.  1.  i^eräötä;  e.  Koms  anläggning,  9iuo= 
min  ^leruötettua  1.  iperuötttffeéta;  e.  slutadt 
arbete,  tt}i3n  ^äätettl)ä;  e.  hans  död,  l}änen 
fuoltuanfa  1.  fuolemania  jälteen;  straxt  e. 
maten,  tof>ta  JBötijä  1.  fl)ömäétä  pää8tl}ä;  e. 
den  dagen,  fiitä  ^aitoin,  fen  iniiwän  :pe= 
västa,  fiitä  päitoäStä;  e.  glädje  kommer 
sorg,  itfn  ^ntfäétä  iloSta;  han  hann  fram 
först  e.  Matts,  luin  el;ti  toaSta  9}fattia  m^ö= 


Eft 


Eft 


105 


I)enimtnl.iä(cmtniu;  blifva  e.,  ttil)e_f;t'?tl?ä;  e. 
sommarn  kommer  hösten,  fefäll  )>eräötä  tutce 
fl)f)>;  den  andra  e.  konungen,  tcincn  tinun= 
faaöta;  näst  efter  gudarne  äro  menniskorna, 
Sumaltcn  jälfeenl.  jälcéitäl.^jcvästä  1. jumalia 
läbiimä  o»a.t  ibnufet;  e.  din  vilja,  taf)toft  jäl= 
feen  1.  mutaan,  tafiteaft  mt)öten;  e.  behag, 
mieltä  mtiöten^  mielin  määrin;  e.  omstän- 
digheterna, a[ian=l^aaratn  jälfeen  l.ntutaan;e. 
sin  vana,  ta:panfa  mufaan;  e.  den  tidens  sätt, 
fen  ajan  taipaa  jni^ijten,  fen  ajan  taf.\tan  1. 
tanjaUa;  e.  hvad  lian  sade,  tiänen  f.ml;ecnfa 
jälteen,  t)äucn  t-nikttanfa  mii)öten,  fen  mu= 
iaan  mitä  luin  fanei  1.  ;.ni{;ni;  e.  livad  jag  ser, 
hör,  .  .  .,  nätcmäänt  1.  fnulemaant  mi)i)ten, 
nätemästäni,  tuulemaltani,  minun  näl;bäf= 
feni,  timllafient,  mitä  nälntljt,  fnuUut  den, 
ntin  .  .  .;  e.  hvad  jag  tror,  htullatfeni  1. 
luulteni,  tuuleni  jälfeen,  luuloani  mijöten; 
han  mälar  e.  naturen,  liän  tuwaa  luennon 
jälteen  1.  mutaan;  han  får  betalt  e.  sitt 
arbete,  f)äu  faa  matjou  t^önfä  jälfeen;  roc- 
ken sitter  e.  kroppen,  nuttu  cn  vuumiSta 
myöten  1.  ruumiin  mutainen;  svärdet  är 
e.  karlen,  miefta  on  mieötä  mt)i>ben;  e. 
mönster,  maöin  jälteen  1-  mutaan;  kaffe 
säljes  efter  vigt,  ta^toia  mijöbään  n)aa'alta; 
begärlig  e.  ära,  penningar,  tunuiaa,  ral)aa 
J^alajatoa;  begär  e.  ära,  penningar,  tunuian, 
rattan  I)imo;  jagt  e.  björnar,  tar;f)un=ajo; 
fara  e.  ved,  hö,  meuuä  f-mutle,  l;einääu, 
noutaa  1.  täi)bä  noutamaan  I;einiä,  mennä 
^einän  noutoon;  söker  e.  dig,  etfii  finna; 
ropa  e.  ngn,  ijimta  j.tnta  1.  j.tun  fjerään 
1.  j.futa  :)jerä§tä  1.  jäleStä;  ropa  e.  en  bort- 
gående, ^nutaa  menen.\in  perään;  jag  kom 
e.  dig,  tulin  fiuua  hafemaan  1-  fämnääu  1. 
•  noutamaan  1.  ^^erään;  halla  e.  ngn,  f.ntää 
ivaari  j.fuSta;  der  är  ond  t  e.  bröd,  fiellä 
on  ^.niutc  leiirägtä;  märke  e.  slag,  merfti 
I^ijnnif^tä  1.  iStnSta;  e.  hvarandra,  pcrät= 
täin,  f.^erätt}^iten,  ))eräfft)ttäin,  jälettäiu,  jä= 
lettäifin,  jäletflittä. 
Efter,  adv.;  kort  e.,  jräbää  mVöf)emmtn  1.  jä= 
;  lemmin;  straxt  e.,  f)eti  fen  jälfeen  1.  pt' 
i  rästä;  året  e.,  ujuotta  mi}i)f)emmiu  1.  jäl= 
i  teen;  komma  e.,  tutla  jäle^tä  1.  peräé^tä; 
'  blifva  e.,  jääbä  jälteen  1.  f^erääu;  mera  e., 
I  jälemf-^änä,  jälemmätfi;  mest  e.,  jälim).\inä 
1.  jälinuä,  jälimmäffi;  e.  varande,  jältel)i^ 
nen;  mera  e.  varande,  jälemmäiueu  1.  jä= 
lemlpi;  mest  e.  varande,  jätimmäiueu,  jältn. 
Efter,  konj.  toöta,  tun;  e.  att  hafva  läst  bref- 
vet,  tun  oli  tirjeen  lutenut,  tirjeen  luettua. 
Efterapa,  v.  a.  af.nnoiba,  jäliteHä,  jätteillä, 
tauuMttaa,  taivoitetla,  muata  (=taan),  muta» 
ella;  e.  utländska  moder,  jälitellä  1.  nou= 
batella  nitomaan  f.''arfia  1.  taf)oja. 
Efterapare,  m.  jälittelijä,  tahjottteltja,  noubat= 
telija,  mutailija. 

Si'e?h'ikt-Fins}ct  Lexikon. 


Efterapning,  f.  jäfittefemiucn,  tatvoitteleminen, 

mutaileminen,  jälfeili}?. 
Efterarhete,  n.  jälft»tt)ö. 

Efterbergniug,f.  jälti=niittO,  äf.^ärä,  jälfi'-torjUU. 
Efterbete,  n.  ä})ärtttö,  ä^JÖrä. 
j:fterbilda,  v.  a.  mutailla,  jälitellä. 
Efterbildning,  f.  mutailn§,  mutaelu;  mutaet? 

ma,  mutailema. 
Efterbrunst,  f.  jälti=tiima. 
Efterhörd,  m.  jä(fi=menot,  jälfeifet. 
Efterdöme,  n.  eftsfuuia,  eft=merfti. 
Efterdömlig,  a.  eft=fuir>atliucn,  efi=merfillinc^^ 

fcurattan^a,  noubatettan^a, 
Efterforska,  v.  a.  &  n.  tiebuStaa,  ticbuötelta, 

tnttata,  tutfella,  nbella  (»utelen),  fuulu§tetla, 
P:fterforskning,   f.   tiebu^telemineu,   utelemi» 

nen,  tunlu^teteminen. 
Efterfråga,  v.  a.  ft^fijä,  tljfellä,  tiebuStaa,  f;a^ 

ella  1.  ^ae^fella;  mycket  e — d  vara,  lt)^h?tn 

t\}ix)ttt}  1.   f)aulliuen  1.  l^aeltu  1.  mteluta6 

tairara. 
Efterfrågan,  -ning,  f.  ti)f^minen,  ftjfelemineu; 

genom  e.,  fl}felemältä;  det  finnes  ingen  e. 

efter  det,    ei  fttä  futaan  tlift?  1.  fiitä  liuoli. 
Efterfölja,  v.  a.  &  n.  fenrata,  ncubattaa,  ot= 

taa  efi=tutDatfi;  e.  ens  befallning,  noutaa  1. 

jionbattaa  tfl^hjä. 
Efterföljande,    a.  feuraatoa,   nonbattatva;    e, 

vecka,  noufenm  1.  feuraama  unifto. 
Efterföljare,  m.  feuraaja,  noubattaja. 
p:fterföljd,  -följ^Ise,  f.  feuraamincu,  fenranö; 

nonbatuS,  cfi=fnira;  tjena  till  e.,  olla  feu= 

vattaiva  1.  efi=fuiratfi. 
Eftergift,  f.  mt)i>nni)t^§ ,   anteetfi-antamincn, 

helpoitu?,  ;^oiu;a;  utan  e.,  tjcl^^oittamatta  1. 

l^ellittämättä;  gifva,  få  e.,  antaa,  faaba  an-- 

teetfi. 
Eftergifva,    v.    a.    &    n.    m^öum^ttää,    antaa 

mi}i3ten  1.  f^erään,  jättää  1.  antaa  anteetfi, 

l;eIp.oittaa,    lieUittaä,    mufautua,   Veväi)tl}ä; 

e.  en  skuld,  jättää  ipelta   anteetfi;  du  bör 

icke  gifva  efter  för  hotelserna,  et  faa  ul^? 

tauffieta  mufautua  1.  ml^önttiä  1.  I)elf3oittaa 

1.  antaa  f^erää  1.  :|ierä^t^ä;  (cara  tmderlägr 

senj  olla  ^uonomf?t,  antaa  :t5erää. 
Eftergifven,   a.  tm?i5nti)toä,   mutiiu   menciiHi, 

mt)önti)lrtäinen,  nij^rä,  t'é\}i)'å,  ivento,  »eltto= 

:f)eräinen. 
Elftergifvenhet,  f.  mt?i)Utt?n,Hiift)l}§,  mljöunuttä» 

n.iäifi}l)§,  nöijn}i;§,  l;clf)fiou§,  n^entou^,  welt= 

tD=^eräif;9i}«. 
Eftergjord,  a.  se  Eftergöra, 
Efterg-trd,  m.  jälfi=matfu,   jälti^amie    (teen). 
Eftergöra,    v.    a.    tel)bä   mutaan    1.    :|.''eräcifä, 

muata  (=faan),  mutailla,  jäliteUä. 
Eftergörande,  n.   -ning,  f.  mutaamiuen,  mu= 

iau^,  mutaan=teto,  jälittel^. 
Efterhand,  f.  (i  kortspel)  tafa^ftinft,  jälfi^^e^ 

rä;  sitta  i  e.,  otla  1.  iiitua  tata^tt^nneöfä  1., 

tafa=ti)ntcnä  1.  jälti4Hn-ä£<fä. 
Efterhand,  adv.  lr>äl)iteUcn,  niäl;ittätu. 

H 


106 


Eft 


Eft 


Efterhns;g.  n.  jälft4ticmä. 

Efterhaila,  v.  a.  pitää  filmällä  1    furi§|a,  fc= 

truuttaa,  foh^tétaa. 
Efterhämta,  v.  a.  poimia  jäfegtä4^äin,  :)>cimta 

täbtiä,   ^.^cinna  1.  fcota  (»fcaii)    jääneitä  1. 

jäännöffiä,  tar!iétctta. 
Efterhämtning,  f.  jälfi=^ctmiminen,  täf)fän4''ct= 

miminen. 
Efterhängsen,  a.  tmtfeileiva,  tungettelcipa,  hän-- 

näeiä=jiiofftjii,  fiännästäjä,  bäntvri,  niöfoU^ 

(a=cltja;  (med  en  anhålla?!)  ancllaé. 
Efterhängsenhet,  f.  tuitfeilcwuilg,   tungettele^ 

iraiiuue,    ()ännäöfä=jucti'u,   ^ämiäétliö,   m§= 

iciM-cic,  aneUaiimiS. 
Efterhärma,  v.  a.  jätfötcdä,  jääiliteKä;  (ord) 

mattia,  matftéfeda,  jäänitcUä. 
Efterhöra,  v.  a.  fuuIuétcUa,  tiebuéteHa. 
Efterhöst,  m.  tata^fula. 
Efterjaga,  v.  a.  ajaa  jäle^tä  1.  tafaa  1.  ^jeräétä. 
Efterjagande,  n.  jä(cétä=ajc,  tafaa=ajc. 
Efterkalas,  n.  rääpiätfet. 
Efterklang,  m.  faihi,  faje,  faifuna. 
Efterkomma,    v.  n.   feuvata,    ncutaa,    tcteda, 

tötittdä,  tebbä  jätteen. 
Efterkommande,  m.  pl.  jälfecn^uleunnjet,  jä(= 

felätfet,  jälfeijet,  ^chretfet. 
Efterkälke,  m.  tafa-rcfi;   blifva  på  e.,  jääbä 

ta!a=^ajuttc. 
Efterkänning,  f.  ma^le,  jälft4untu. 
Efterlank,  m.  ^evaffo,  tafa^tiV^Hi,  jä(fi=ti:|>^5U, 

fifuna. 
Efterlefnad,  f.  totteleminen,  ncubatué,  waa- 

ringette,  tättttämtnen,  tät)ttänit>é ;  till  e.,  nDU= 

batettaivafft,  totettaivafft,  feuvattaa^affi,  täij= 

tettämätfi. 
Efterlefva,  v.  n.  elää  jälfecn,  jääbä  jäifeen; 

totella,   noutaa,   noubattaa,   feuvata,    ottaa 

»raavin,  täyttää. 
Efterlefvande,  a.  jätfeen=jääni}t,  jöffcinen. 
Efterlemna,  v.  a.  jättää,  jättää  jälfeljenjä. 
Efterlemning,  f.  jäännös,  jät(>c-,  tälibc  '=tecn). 
Efterligga,v.n.jääpl}ä,  toiih^äétnä,  cUa  tctciiiät» 

tä;  e-nde  arbete,  triitt^äéti^niitl.  jääpinmt  nu\ 
Efterliggare,  m.  jääntit  lailim,  iriiuniftlaiiva. 
Efterlikna,  v.  a.  otia  j.tun  ta^^ainen  1.  taltai» 

nen;  söka  att  e.  ngn,  ).>m-fiä  j.fun  faltaifefft. 
Efterljud,  n.  jälfi=ääni,  jälellincn  ääni. 
Efterlysa,  v.  a.  ^•'evään=tuuhtttaa. 
Efterlysning,  f.  Ipcvään^fnulutu?. 
Efterlata,  v.  a.  otta  I)ucIimaton,  laimin4^öbä, 

jättää  lewä^evään,  jättää  buoletta;  e.  att 

göra,  jättää  tcfemättä. 
Efterlaten,  a.  Vöijbä,  hilppo,  pd)mcä,  >ocltto> 

)>eräinen,  letpä=^>cväiuen. 
Efterlätenhet,    f.    [;el|>)>CU?,  :|Jef)me^é:,   ireltto» 

)>eräii»i)§,  Ien>ä4>cväin)ijiö. 
Efterlängta,    v.    a.    ifätoiJitä    (=tfcn) ,    l^alata 

(=jan),  toiiroa,  cbottaa;  en  e — d  gäst,  iuo= 

tuifa  irievaji. 
Eftermiddag,  m.  eI)too=^JuoIi,  i{ta=^uoIi;   om 

1.  på  e— gen,  iIta»^)uoteUa,  c()too4nio(eIIa. 


Ettermjoi,  n.  ^crätftmet. 
Eftermäle,  n.  nuiieto,  jä(ft=mmÖtO. 
Efterpjes,  m.  jälti=näutelmä. 
Efterplockning,   f.  jälfi=:t5otmimtnen,  tä(;fän» 

poimiminen. 
Efterplöja,  v.  a.  tervata,  fi)ntää  tciétamifecn. 
Efterräd,  n.  mi)cf)äinen  neuwo. 
Efterräkna,  v.  a.   fcetella  (aéfemaHa,  lagfea 

)Jerä8tä,  iaiUa  Mm. 
Efterräkning,  f.  )5erään4ufn,  jä(fi4asfu. 
Efterrätt,  m.  jälfimtofa,  ^^ääte=vuofa,  jäliste, 

mafu^ala,  fuu4iéte. 
Efterrättelig,  a.  tai^un>a. 
Efterrättelse,  f.  (miderrättehe)  tictc,  fauoma; 

(föreskrift)  ncubatuS,  totteleminen;  det  tje- 

nar  tili  e.,  le  on  noubatettaira  1.  toteltatra, 

fltä   noubatettatoon;    h  vilket    till    vederbö- 

randes  e.  länder,  jonfa  jälfeeu  afian=omai3= 

ten  tulee  itfenjä  lä^ttää,  jota  afian^omaifet 

noubattafoot. 
Eftersats,  m.  jälfi-laufe. 
Efterse,  v.  a.  tatfoa,  fatfa^taa,  fatfoa  :perään, 

).ntää  filmäflä. 
Efterseende,  n.  fatiomincn,  fatfaétamtuen,  pi' 

vään-fatie,  fi(mälIä-pito. 
Eft"rsinna,    v.   a.    ajatella,    miettiä,    tuumia, 

tuumaella,  avirella,  mniéteUa,  joljbatella  mte= 

lehcnjä. 
Eftersinnande,  n.  ajatteleminen,  miettiminen, 

arwetuö,  muiételuö,  tunmailnö. 
Efterskall,  n.  faitu,  faifuna,  raiht,  faje. 
Efterskicka,  v.  a.  läbettää  1.  paxma  f)aEemaan 

1.  noutamaan,  noubattaa,  I^aettaa,  tuottaa; 

läta  e.,  noubatuttaa,  f)aetuttaa,  tuotattaa. 
P2fterskickning,  f.  haettaminen,  f)aetu?,  non- 

batué. 
Efterskrifva,  v.  a.  ftrjoittaa   ^>erään,   hitjua 

firjatlifegti  1.  fivjaCa,  toimituttaa. 
Efterskänka,  v.  a.  jättää  anteetfi,  jättää  (af)= 

ja!ft,  (af)joittaa,  avmaf)taa. 
PIfterskörd,  -slätter,  m.  se  Efterbergning. 
Efterslå,  v.  a.  etfiä,  bafea,  ajaa  talaa. 
Efterslaende,   n.   etfimiueu,   etfo,   I;afu,   bafe= 

minen,  tataa=ajo. 
Eftersläng,   m.    jälfi^tuutu,    maf)Ie;    (i  skrif- 

ning)  jälfi=ticfura,  jälfi^ievu. 
Eftersläppa,  v.  a.  f)ellittää. 
Eftersmak,  m.  jälti=mafu. 
Eftersnoka,  v.  a.  nun§!ia,  etfiä. 
Eftersom,  konj.  foefa,  tuin,  fen  mutaan  f  uin 

1.  mitä. 
Eftersommar,  m.  tafa=fula,  tata=fun?i. 
Efterspana,  v.  a.  tiebuéteCa,  funluétefla,  f;a= 

eefeäa,  etfitedä,  ayaa  jälestä  1.  ^evästä  1. 

tafaa. 
Efterspaning,   f.  ttebuétu§,  ttebuételcminen, 

{)aeéte(n,  jä(eétä»ajaminen. 
Efterspaun,  n.  tafa^^beiwfet,  tafa^Mvi. 
p;fterspel,  n.  jälti-'nal)telmä. 
Efterspörja,  v.  a.   f^fijä  ^evään,  ti^fäi^tä,  tie« 

bnötaa. 


E  f  t 

Efterst,  a.  jätin,  jäUmmämeit,  ^jjcrimmäinen, 
tafimmainen;   adv.   jälim).Hiuä,  iäliinmäffi, 
:|)evtmmätlä,  ^jeriminälte. 
'  Efterstafva,   v.  a.   talimta  jäle§tä  1.  :|3eräöfä, 
iälfeen^taamta;  e.  eden,  fanoa  peräSfä  lua= 
Un,  iertoa  \mian  janoja. 
1  Efterstafning,  f.  jäUecn^taixiauS. 
i  Eftersträfva,    v.   a     :|.n)t)tää,    ^l)l}bellä,    fofea 
faaba,.  ipi)vtiå  j.!tn  Rievään  1.  H)Hn  1.  faa^ 
maan,,tatvoittaa,  Ijavra^taa,  uui\wtaa. 
'.  Eftersträfvande,  ii.  ).n}l)tänuncu,  Vl)l)Utö,  pi}X- 
fimincn,  I;avvaötaminen,  I;avvaetnv^,  tatuoit^ 
taminen. 

Efterstyng,  n.  tafa=ttffi,  tafa^faumang. 

Efterstå,  v.  a.  )M}t)tää,  etfiä,  tahjotttaa. 

Eöerstäende,  a.  tafimmainen,  tafana  etija  1 
feifoja,  lälfeen  1.  täöfä  fenraaa^a. 

Efterstädniug,  f.  |ätfeen=fiitt>0U'?. 

Efterstäuk,  n.  jälfi=riiöfe  1.  »roiöfe. 

Efterstöt,  m.  j|äIfi4néto. 

Eftersvärm,  m.  jäni':|)arivi. 

Eftersyn,  f.  (tillsyn)  I;oU;ou8,  I;oito;  ^Jerään 
fatfe,  filmättä-^Jitc;  (efterdume)  cfi=merHi, 
efi4lUra;  lemna  utan  e.,  f)eittää  ^cvään» 
fatfomatta  1.  fitmäöä  :|jitämättä. 

Eftersäga,  v.  a.  mattia,  fanoa  |)eräöiä  1.  jäi» 
feen  1.  jäfeötä,  fevtoa. 

Eftersända,  v.  a.  se  Efterskicka. 

Eftersätta,  v.  a.  (förfölja)  a^aa  tafaa,  f;ä= 
tl?l)ttää,  a|()bi§taa,  irainota  (=oan);  (försum- 
ma) taimin4l)Dbä,  jättää  tefcmättä;  e— sat- 
ta guromål,  tefemättä  jääneet  1.  jää^.n)neet 

tl)i5t. 
Eftersättande,  n.  taIaa=aJD,  ;^ätl)Vtl)§,  af;biétvv 

minen;  laimin =Ii)ömincn,  tefcmättä  jättä= 

minen. 
Eftersöka,  v.  a.  f)aeöfeHa,  taimilla. 
Eftersökande,  n.  -ning,  f.  I;afeminen,  t;aeöfe= 

leminen,  fjacéfetn,  ta^>aituö. 
Eftertal,  n.  jälfi=maine,  iäffi4anfe. 
Eftertanke,  f.  ajatn^,  nitcleUti\n}t^,  mictclv^l)S, 

mtetintij;  utan  e.,  miettimättä,  ajattelematta. 
Eftertid,  m.  tnktoaifnn^^,  jälteiivvö. 
Eftertrakta,  v.  a.  se  Eftersträfva. 
Eftertrupp,  m.  [efu8=jouffo,  tafa=jonffo. 
Eftertryck,  n.  lujuuS,  :|.ionniv^te,  uunma;  med 

e.,  foSfetcatfa  taipalia,  hijavti,  unnmaUijeg» 

ti,  innotta,  foiuaSti;  (af  en  Imk)  jäUi=)Jaina= 

minen,   muta-painanta;    (boken  sjelf)   jälfi= 

painoa,  mn{a4Hatni.H^. 
Eftertrycka,  v.  a.  ))ainaa  jälleen,  jälen=^5ainaa, 

iuavfain  painaa. 
Eftertryckare,  m.  jälfi=painaja. 
Eftertrycklig,  a.  pontett^a,  naivaffa,  Inja,  iȊ= 

feivä,  tnntnioa,  anfava. 
Eftertryckligt,    adv.   ponteiijaäiti,    toäfetuäöti, 

ivoimallifesti. 
Eftertryckning,  f.  jälfi4\tinaminen. 
Efterträda,  v.  a.  tntta  fijaan  1.  jälfeen,  fen= 

vata,  periä  tvalta  1.  ivirfa. 


Ege 


107 


Efterträdande,  n.  fijaan^tuleminen,  fijaan^nlo, 
Seuraaminen,  lualtan  1.  iinran  periminen. 

Efterträdare,  m.  fijaan4ulija,  jälteläinen,  feu* 
vaala. 

Eftertrösk,  m.  jäIfi=puinto,  jälfi=puima. 

Eftertänka,  v.  a.  miettiä,  mietiöfettä,  artoeUa, 
aprifoita  (=tfen);  (draga  sig  till  minnes) 
muigteUa. 

Eftertänklig,  a.  se  Betänklig. 

Eftertänksam,  a.  miettiwä,  mietteliäö,  ajatte» 
leiua,  miettiväinen,  miefewä. 

Eftertänksamhet,  f.  miettetiäifi)i)8,  miettiwäi» 
\\}\)i,  mielen.>i)t)§. 

Eftertänksamt,  adv.  mietteliäästi,  miettiioäi* 
feöti,  mieleirtäöti. 

Efterverld,  f.  jälfinnaailma,  jälfei[vi)9,  tule- 
nmifuuö,  tnlewa  aifa. 

Eftervinter,  m.  tafa=talwi. 

Eftervärk,  m.  jälfi4'oIotu8,  jäffi4ipu. 

Efteråt,  adv.  jäfeStä^päin,  jälteeu^päiu,  pe» 
räétä=päin;  han  kom  e.,  tuli  jäleötä  1.  jäf-^ 
feen  1.  jäfe^fä^päin  1.  jäfempänä. 

Ega,  f.  se  Äga. 

Ega,  V.  n.  se  Äga. 

Egare,  m.  se  Ägare. 

Egen,  a.  oma,  ominainen;  e.  nytta,  oma  (jt)ö- 
tl)  1.  i^ljUHi;  vara  sin  e.  herre,  otta  omaöfa 
Uiattaöfanfa;  blifva  sin  e.,  päästä  omaffen* 
fa;  mina  egna  (förmndter),  omaifeni;  för 
e.  räkning,  oiuaStafaa;  han  har  ett  eget 
sätt  att  skrifva,  f)änettä  on  ominainen  firjoit= 
tamilen  tapa;  det  är  honom  eget,  fe  on  omi= 
naista  laineita;  (besynnerlig)  omituinen,  eriu= 
omainen,  eri84ummainen;  hafva  sitt  eget 
hufvud, pitää  oma  pääniä,otta  omituinen  mie= 
leltänfä;  detta  är  ett  bra  eget  sätt,  tuopa 
on  ivaUan  erin=omai§ta  tapaa;  eget  nog, 
fnmma  fljUä;  det  vore  väl  bra  eget,  fepä 
fnmma  olifi! 

Egendom,  m.  omaifuuS,  omaSto,  taluara;  (gods) 
tila,  tilnS,  t;oiui,  fartano,  moifio. 

Egendomlig,  a.  omituinen,  omanlaatuinen, 
ominainen,  itfeliiinen. 

Egendomlighet,  f.  omituifuuS,  omiuaifuuS,  0^ 
mau^aatuifunS. 

Egendomsherre,  m.  fartanon4;erva,  'i)S!'(0\n^^tX'' 
ra,  fartanon=]^aItija  1.  »ifäntä. 

Egendomsrutt,  m.  omiötu8=oifenS. 

Egenhandsrätt,  m.  oman  fäbcn  oifeuö. 

Egenhet,  f.  omttuifuuS,  omiuaifnuS,  erin=o- 
maifnuö,  eri4apaifunS,  eris4ummaifuu8,  it= 
fei}8;  det  är  en  e.  i  finskan,  fe  on  omi- 
tuista 1.  ominaista  l.  omitnifuutta  fnomen= 
fielesfä. 

Egenhändig,  a.  oma4ätincn. 

Egenhändigt,  adv.  oma4ätifeSti,  omatta  fäbettä. 

Egenkär,  a.  itfe=rafaS  (4faan),  oma»rafaS. 

Egenkärlek,  m.  itfe^vaftanS,  cma-raffauS. 

Egenmyndig,  a.  oma  iraltainen,  itfe-maI;taaHt. 

Egenmäktig,  a.  itfe^ualtaineu,  oma-waltaincn. 


108 


E 


Eld 


Egenmäktighet,  f.  itfe=ftaltaijuuö,  oma^ftjat- 
taifuuä. 

Egenmäktigt,  adv.  itie-lvaftai|e§ti,  cma=ivat= 
taifeStt,  cmiu  Im^inia,  oiiiaaa  »aaatlania. 

Egennytta,  f.  ctnan  »citcii  ^n}l;nti3,  u^oiton» 
Ijaiu,  iticfh)i)S. 

Egennyttig,  a.  cman  ivcitcn  }.n)i)tä>vä,  weitcn=^ 
paininen,  itietäv. 

Egennyttigt,  adv.  cinan  ivciton  ^n)iinnc((ä,  o» 
maan  :|MtoIeen,  oiitatfi  iroitolft- 

Egensinne,  n.  itjc^viiliu)?,  itje-4nntai|iui^,  itfe» 
mie(iit)t}§. 

Egensinnig,  a.  ttic4iäiucn,  itie=mtclincn,  itfe» 
hintainen. 

Egeusinnighet,  f.  se  Egensinne. 

Egenskap,  m.  emaifuusi,  taVmifuuö,  (aatuifuuS, 
laatu,  )Mto(i;  om  en  jjersons  ställniiiy  åter- 
ges det  såsum:  i  livad  e.  är  han  bär? 
minä  mief)enä  I)än  täällä  en?  i  e.  af  med- 
lare, iräU=mie^enä,  founttajana;  hans  e.  af 
embetsman  gör,  att . . .  toéfa  (;än  ou  nnvfa= 
mie?,  niin  .  .  . 

Egentlig,  a.  »avfuiainen,  tcbellincn,  eifea,  nt= 
men^cmainen,  wafituinen. 

Egentligen,  adv.  oiteaötanfa,  ottcammaétanfa, 
oifeanimtten. 

Egentlighet,  f.  nvivftnaiiuu?,  oifeuS. 

Egenvilja,  f.  itle4^äin)t)l^  itje=niteUll}l)8. 

Egg,  m.  tevä,  terän=iuu;  förse  med  e.,  tevätä 
(=ään). 

i,  v.  a.;  e.  npp,  ^Utjttää,    liil^Dittaa,    fe= 

:^cittaa,  ^atic^taa;  eggas,  i)Itl)ä,  'EtU;ti}ä,  Wv- 
IjCtä  (4)fcncni,  {tthfamu^tna. 

Eggelse,  f.  \)\i\)t\)i,  ful)citu«,  t}(tt)ml}§,  fti^tlj' 
m^S;  (medel)  öllttfe,  fitfioitut. 

Eggjern,  n.  tevä=falu. 

Egna,  v.  a.  omittaa,  laf^jcittaa,  )}t)Bittää;  v. 
impers.  (minun  o.  s.  v.)  lc^^ial.  tuUal.  :pitää;  e. 
sig,  v.  r.,  åt  något,  {om  person)  antautua 
1.  ruiBCta  (4eau)  jf)!in;  (om  sak)  fo^na, 
fäljbä. 

Ego,  se  Ägo. 

Egodelar,  m.  pl.  se  Ägodelar. 

Egodelning,  f.  se  Agodelning. 

Egoism,  m.  iticfEt)l)éi,  itieffäifl)!)^. 

Égoist,m.ttfefäé  ihminen,  emvin  u^citcn  ^pi;täjä. 

Egoistisk,  a.  itfeffäineu,  oma  nunttoiuen,  c» 
ntan^uolineu. 

Egor,  f.  pl.  se  Ägor. 

Egoskilnad,  f.  se  Ägoskilnad. 

Egotnst,  m.  se  Ägotvist. 

Eho,  pron.  fufa  [)l}U\infä,  fufa  tarjtouia,  fufa 
ifänänfä,  jos  avxitta  tuta. 

Ehuru,  konj.  ll^aitfa,  cbtä. 

Ehurudau,  pron.  minla-laiucn  1.  mitä  f;l)lräniä. 

Ehuruväl,  konj.  et)fä,  e(}fä  fi^IIä,  ivaitfa. 

Ehvad,  pron.  mitä  f)i)»äuiä,  mifä  tat)tonfa, 
mitä  ifänänfä,  joä  iraifta  mitä. 

Ehvad,  konj.  jo^,  joto,  taiffa;  e.  du  vill  eller 
ej,  joto  1.  joä  taf)bDt  taitfa  et. 


Ehvar,   ehvarest,  adv.  miéfä  f)t)lväniä,  miefci 

ta^tonfa,  miéfä  ifänänfä,  joS  ivaiffa  miéfä. 
Ehvars,  pron.  fcuen  fjtiiränfä. 
Ehvart,   adv.    mit)in  1^  minne    fit^aninfä,   jo3 

liHiitfa  minne. 
Ej,  adv.  ei;  uttryckes  vid  verber  med  nega- 
tionsverbet en,  et,  ei,  emme,  ette,  eiȊt. 
Eja,  int.  joé^>a!  iroi  fuin  1.  joé! 
Ejder,  e — fågel,  e — gas,  m.  (fuligula  7nollis- 

sima)    ()aai}ta=telffä,   f)af;fa,  'faltaS  (4faan). 
Ejderdun,  n.  f)aat)fan=untuir'a,  t)aat)fan=f)ö^^en 

(=neu),  faltfaan  utu. 
Ek,  f.  tammi;  af  e.,  ek-,  tamminen,  tammi». 
Eka,  v.  n.  faifua,  tajaljtaa,  taja[;bella  (^teten), 

raifua. 
Ekipage,  n.  r;civoiS»afnt,   ajo=ncuir>ct,  ajo4e=> 

feet,  l;eioofct  ja  tvaunnt,  fulfimet. 
Ekipera,  v.  a.  pnfea,  »aatettaa,  panna  afnun, 

afuétaa,  nmruétaa. 
Ekipering,  f.  iraatetué,  afuétné,  pufemné;  n^aat= 

teet,  pufuin  (4mcn),  putiue. 
Ekivok,  a.  epäiU^ttänni,  nnljaffa,  Iti»atfa. 
Eklektiker,  m.  efleftitué,  Uialifoitftja. 
Eklektisk,  a.  etleftiuen,  »alifoitlinen. 
Ekliptika,  f.  efli|)tifa,  maan=rata,  päiiväun-ata. 
Eklog,  m.  efloga,  paimen=runc. 
Eklund,  m.  tammiétc,  tammiffe. 
Eko,  n.  taifn,  faje,  taifuna,  raifu. 
Eikollon,  n.  tammen=teil)0. 
Ekonom,  m.  taIoubcn4;oitaja. 
Ekonomi,  f.  ta(onö4;oito,  taIoubeu4)oito. 
Ekonomisk,  a.  taIoué4)cibclIiueu,   talonbellt' 

nen,  taloug^^it-on:  fää>?tcliäé,  ivifu. 
Ekonomiskt,  adv.  fääétdiääeti,  nnfuéti,  fääé= 

täen,  fäästä^äéti. 
Ekorre,  m.  ovaiva;  flygande  e.,  fiij>i=oratoa. 
Ekoxe,    m.    (lucanus    cerous)    tamntinfaincn, 

tammi4;ärfä. 
Ekra,  f.  imoIa4uu,  toärttinä,  tel)vä=tvavfu 
Ekskog,  m.  se  Eklund. 
Ekstas,  m.  tenn,  Iialtiot,   tanlibuö;  vara  1  e., 

oUa  [)aItioiéfa  1.  (onnöfa. 
Ekstock,  m.  tamminen  l;irfi  (n-en)  1.  :pölffu; 

(farkost)  ruul)i. 
Ekträd,  n.  tammi4mn. 
Ekvirke,  n.  tammi=aineet,  tammi4mut. 
Ekumenisk,  a.  fofo  fviéti4unuaUincu,  Dieiuen. 
Elak,  a.  ilfeä,  l^äijl),  Val)a,  f-mbau-cltincn,  pa» 

f)an=tapainen;  (om  smak)  ipaba,  pilaautnuut. 
Elakartad,    a.   :))af)an4aatuineu,    pal;au4uon= 

toinen. 
Elakhet,  f.   ilfeité,  Vabuué,   f)äiji}Vé,   pd)att' 

elfifi)l)é,  pal)au=ta}>aiiuué. 
lilakt,  adv.  pabaéti,  tltcäoti. 
Elasticitet,  f.  jonötaiwuué,  fimmoifuué,  fim= 

pe^é,  jäntel;8. 
Elastisk,  a.  jouétaira,  timpeä,  fimmoaira,  tim» 

moinen,  jänteä,  ;)onteiva,  niemjtäinen. 
Eld,  ni.  tufi,  nmlfea,  pann;  sia  e.,  iéfeä  tnU 

ta;  sätta,   sticka  e.  pa  ngt,  panna,  piétää 

j.tin  tuleen,  fijtljttää  tuken;  taga  e.,  ftjttijä 


Eld 


Eie 


109 


tuleen;  elden  är  lus,  tpalfea  on  tvti  1.  toaU 
laitaan;  göra  e.,  tef)bä  tuti  1.  toalfea;  laga 
om  elden,  fol^entaa  Jvialfeata;  sätta  på  elden. 
:|3anna  tulelle ;  (skott)  tult,  ammunta,  am^Ht= 
minen;  (fiy.)  tuli,  panu;  kärlekens  e.,  rat= 
fauben  tuli,  lemmen  lieHi;  han  har  myc- 
ken e.  i  sina  rörelser,  ^n  OU  f)t)toin  nnl= 
paS  1.  ftilfag  1.  f)il)jeä  1.  elätoä  liifuunoié^ 
jaan;  poetisk  e.,  runouben  into  1.  lietti. 

Elda,  T.  a.  lämmittää,  ^anna.  lämmitä;  v.  n. 
lämmitä  (=:t3iän);  (um  eldstål)  tnlestaa,  an= 
taa  fäfeniä;  rummet ,  ugnen  eldar,  l^ucne, 
uuni  läm^3iää. 

Eldaktig,  a.  tnlimainen,  tulen^muotoinen. 

Eldande,  n.  -ning,  f.  lämmitt)S. 

Eldblick,  m.  ^lalatoa  1.  tuliueu  ftlmä^S. 

Eldbrand,  m.  fetäle. 

Eldbrasa,  f.  se  Brasa. 

Elddon,  n.  fulutfet. 

Elddrake,  m.  tuli^nuott. 

Elddyrkan,  f.  tulen=^atoetn«. 

Elddyrkare,  m.  tuleu^iumaloitfija,  tulen=^al= 
Irelija. 

Eldfarlig,  a.  tnleu^avla. 

Eldfast,  a.  tulen^feötäwä,  tuleöfa  ^^alamatcn. 

Eldfasthet,  f.  tuleu=leötäivl)t)s!,  tuleéfa  pala-- 
mattomuut^. 

Eldfri,  a.  tuleu=ottamatcn,  ftjttijmäti^n. 

Eldfäng,  n.  f^ttö. 

Eldfängd,  a.  tulen=ottatöa,  ft;tt^n)ä,  t^d^ipo 
ftjttvmään,  f^e^^ogti  fijtt^wä;  (fig.)  M)iDu 
fa,  innötas,  fiiljfeä. 

Eldfängd  het,  f.  tulen^ottaicaifuuS,  fljttljnjäifl^VS; 
lii^foifunéi,  innottuué. 

Eldfärg,  m.  tuleu^faruja. 

Eldfärgad,  a.  tulen^farivaineu,  tuli»^unaiuen. 

Eldgaffel,  m.  l)iili4;aufo,  ^iili^ola,  t)itli=tou!= 
tu,  fof)ennué4'>uu. 

Eldgap,  n.  tuli^ultfn;  (fig.)  tuli=_))utfi. 

Eldgevär,  n.  tuti4^t)éftj,  tu(i=ttlt)äärt. 

Eldglöd,  m.  se  Glöd. 

Eldgnista,  f.  fäeu  (=teuen),  fäfene  (=eeu),  tult= 
fi^^enä. 

Eldhjul,  n.  (f,ijri'.)  tuaö4^l)örä. 

Eldhärdig,  a.  tulcn  fei?tän\i. 

Eldig,  a.  tulinen,  ^.mnuinen,  ^^alau?a,  eläwä, 
fiil;feä,  inuotaö;  e— a  ögon,  ^alaiwat  fit^ 
Jnät;  e — gt  sinne,  {>el)fun»a  1.  eläu^^ä  1.  M)-- 
feä  mieli;  e— gt  tal,  tulinen  1.  iuuofaS 
ifiulje;  e — t  vin,  tulinen  unina;  blifva  e., 
tuliétna,  tulifunttua,  tiibtamuc-tua. 

Eldighet,  f.  tulifuui^,  fiil^teijsj. 

Eldigt,  adv.  tulifeäti,  ^jaUiiuaöti ,  eläiuästi, 
tiil;feä§ti,  iuuotfaaéti. 

Eldkol,  n.  l)iilt,  tulinen  IfnVi. 

Eldkula,  f.  tnli^aöo,  tuli=nuolt. 

Eldmeteor,  m.  tuli4lmiö. 

Eldmärke,  n.  tuleu-mevtfi,  tulen4uoma. 

Eldmätare,  m.  tuleu^mittavi. 

Eldmörja,  f.  ^"loro,  fäeS,  fätö. 

Eldning,  f.  lämmittäminen,  lämnut^ö. 


Eldorado,  n.  elborabo,  tettamola,  onnela,  tuU 

tala,  ennen'tntt»at. 
Eldpadda,    f.  (råna  bombinaj  fort)i4ammaffo. 
Eldpelare,  m.  tuli4iatfa§. 
Eldprof,  n.  tulella  tcetuö,  tuli=foetuS,  tnli^loala. 
Eldraka,  f.  ^iili^entfn  1.  »fola. 
Eldredskap,  n.  tulen=tol)ennin  (»timen). 
Eldregn,  n.  tuli=fabe. 
Eldrum,  n.  lämmin  (s^^imän)  ^uone. 
Eldröd,  a.  tulipunainen. 
Eldrör,  n.  tuli^tonui,  tnli^ii^^JU. 
Eldsken,  n.  iualfean  U^alo  1.  ^atSte. 
Eldskyffel,  m.  l)iili=faut)a,  l^iilnötin  (nmen). 
Eldskärm,  m.  tulen=njar|oétin. 
Eldsljus,  n.  ftjnttilä^nnilfea. 
Eldslåga,  f.  se  Låga. 
Eldsläckning,  f.  tulen^ammutuS. 
Eldsläckningsredskap,  n.fammutU6=falut,  fam* 

mutn8»neul»ot,  fammnttimet. 
Eldsläckningsämne,  n.  tuleu^fammufe,  tuleu= 

fammutuöaine. 
Eldsprutande,  a.  tulta^uttiuttaivo,   tulta^fuit» 

\mtva,  tulta=i^i3ficȊ;  e.  berg,  tnli^tvuort. 
Eldsprutning,  f.  tuleu^luitfutug,  tulen=f^öf[^. 
Eldstad,  m.  tulen^fija,  tnlen^ejä,  l;iiluå,  Uefi 

(=ben),  tatfa,  uuni,  tiuaö  (=faan). 
Eldstod,  m.  tuli4''atfa8  {=^aaii). 
Eldstrimma,  f.  tuli-tieli,  tuli^jiuotca. 
Eldstål,  n.  tuli=rauta. 
Eldsvåda,  f.  tuli4alo,  icalfeau^tiaara. 
Eldteeken,    n.    tuli^jalou^mevfti,    tulipaIon=il= 

moituö;  (tecken  med  eld)  tuli-merfti. 
Eldtyg,  n.  tulntjet,  tuli-neuuiot. 
Eldtang,  f.  fi^fet,  l)iili4n[)bet. 
Elefant,  m.  elel;ivantti,  eiepl;autti,  uovfu. 
Elefantlik,  a.  elel;UHtutin=faltaiuen  1.  =fofoinen. 
Elefantförare,  m.  elet;twantin4ulettaja. 
Elefaiitsnabel,  m.  eletjttjautin^ärfä. 
Elegans,  f.  )^önätt't)l)8 ,    foreuS,   fien>^>jS,   fo= 

mune;  med  e.,  ^löiiätäéti,  foveaöti,  fomea§tt. 
Elegant,  a.  ^pönäftä,  lorea,  fieioä,  f  oma. 
Elegi,  f.  elegia,  l;uolin-nno. 
Elegisk,  a.  eleginen,  ^uoli=rnnoItinen. 
Elektor,  m.  iualinuieS,  nxalitfija. 
Elektoralfår,  n.  n>alio4ammaS. 
Elektricitet,  f.  jäl;to,  jäl)to=tt.ioima. 
Elektricitetsmaskin,  m.  ]äl;tij=tcue. 
Elektrisera,  v.  a.  eleftri^tää,  läl)töl)ttää. 
Elektrisk,  a.  fä[;tinneu,  läl>föaiuen;  blifva  e., 

fäl)foi)tl)ä,  tulla  fäljtöifetfi. 
Elektiodyuamik,   f.    eleftvo-bvuamifa,  \'åi)Vö^ 

liife-o^.4n. 
Elektrofor,  m.  elettro^^ljori,  fät;tl3n=fl}nni;tin. 
Elektrokemisk,  a.  fä|)töi8=temiallinen. 
Elektromagnetisk,  a.  fäl)fi5i8=maniettinen. 
Elektromagnetism,  m.  fäl)tö=maniettifuné. 
Elektrometer,  m.  fät;fö=mittari, 
Elektronegativ,  a.  (kem.)  n)aStaiS=fäl)föincn. 
Elektropositiv,  a.  (kem.)  mt)i5täiS4ä^töinen. 
Elektrostatik,  f.  eleftro=ftatita,  fä^tötafan=o^^i. 
Element,  n.  elementti,  altu-aine,  ale  (alteeu); 


110 


Ele 


Eme 


(i  vetenskap)  ak,  pl.  dtcif,  (fiy-)  mtett-tljiJ ; 
jagt  är  hans  e.,  mit\'åih)å  on  I;änen  mieti- 
tljötänfä. 

Elementar,  a.  (t  sammansättn.)  alfeeUinen, 
alfeié=. 

Elementarskola,  f.  aIfeig=fouIu. 

Elev,  c.  o|)ptIainen. 

Elevation,  f.  fovoituS,  forouta,  tjteniUjä;  ele- 
vationsvinkel, f  orcnta=niu1ta,  i)Ieunl)8=f  ulma. 

Elf,  f.  jo!i,  fi)mi  (=en). 

Elfbläst,  m.  maal)iSto. 

Elfdans,  m.  feijuiS^tanSfl. 

Elfenben,  n.  elef)tt)anttn4uit,  norfuu-hiu. 

Elfgräs,  n.  (sesteria)  Iu|3iffa. 

Elfgång,  m.  fulotfc. 

Elfte,  num.  ord.  l}f;be3=toi6ta. 

Elfva,  num.  card.  l)f[t=tDi§ta. 

Elfva,  f.  feijuinen,  feijutaincn,  feijo. 

Elfvahörning,  m.  ^tfitct^ta-fulmio. 

Elfving,  m.  (cynosurus)  fufa=^ää. 

Elg,  m.  (cerms  alces)  i)ixm,  f)irt»o. 

Elggräs,  n.  (spirea  ulmaria)  ntefl^angerllio, 
angevtoo. 

Elghud,  m.  l)iviDen=taIja. 

Elgko,  f.  teicana. 

Elgmyra,  f.  (ranunculus   lingua)    jofi4einiffa. 

Elgoxe,  m.  teiva. 

Elidera,  v.  a.  ((jram.)  fatoilttaa. 

Eliminera,  v.  a.  (alg.)  farfoittaa,  ^^oiffeuttaa. 

Elite,  m.  toaliffc. 

Elixir,  n.  (fann.)  anina^lifo. 

Eljest,  adv.  se  Annars. 

Eller,  konj.  elt,  eliffä,  taiffa,  ta{;i;  antingen 
—  eller,  jofo  —  eli,  jcfo  1.  taiffa  —  taiffa; 
hvarken  —  eller,  ei  —  eifä;  eller  ock, 
taiffa  . . .  fin;  (i frågesatser)  om  (huruv-ida)  — 
eller,  =fö  (fij)  — iDai  1.  taiffa  1.  ivai  ...fo;  jag 
vet  icke  om  det  gagnar  eller  skadar,  eu 
tiebä  cnfo  l)t}i5bi}ffi  wai  toal^ingoffi;  går  el- 
ler står  han?  fäi)fi5  I;än,  luai  feifco  1.  fci» 
foofo  ? 

Ellips,  m.  eli^jfi,  irculio,  ^ntfu=:}3l}övä;  (gram.) 
tlip\i,  ^iDtö=jättö,  faiian=l;eitto. 

EUiptisk,  a.  eli^-^finen,  :|)itfän4>öi3reä,  )3itfulat= 
nen,  ^^itfän=^^mai^en,  »eulofaé;  (gram.)  dip- 
finen,  fana4)eittoinen. 

Eludera,  v.  a.  tiertää,  fatoalluttaa;  e.  lagen, 
fievtää  lafia. 

Elysé,  m.  eh)ieio,  onnela,  tcitamcla. 

Elyseisk,  a.  eli^feicn,  cnnclan. 

Elände,  n.  fnrjnus,  hjil;eUäiit)i)3,  furjaUifnnS, 
fatahtug,  furtenä. 

Eländig,  a.  furja,  tt)i^etiäinen,  fnrjallinen, 
fatala,  fuvfea. 

Eländigt,  adv.  fnrjaöti,  h.nl)eliäiieött,  fatalaSti. 

Emalj,  m.  cmaili,  raubuS,  lafituS;  (jjd  tänder) 
Vanta4uu. 

Emalj  era,  v.  a.  cmailittaa,  (afittaa. 

Emaljering,  f.  emailituS,  tafitnö. 

Emaljör,  m.  lafittaja,  emailija. 


Emanation,  f.  uffoneminen;   (dugmat.)    uloé* 

farminen. 
Emanationslära,  f.  uloefät^mié-O^Vi   1-  =u8fo. 
Emanationssystem,  f.  ulD§fäl)mie=iärcötö. 
Emancipation,  f.  loa^^anttaminen,  ixia^aaffi  te== 

fo  1.  :|^ääötö,  ^päästäminen. 
Emancipera,  v.  a.  n)a).Hnittaa,  :^ääötää. 
Embar,  n.  se  Ambar. 
ICmbargo,  m.  ^^nutanto,  (ailran=rl)öStö,  laiivan- 

^)ibäti)s!. 
Embarkera,  v.  a.  ^.^anna  laitiHtan;  v.  n.  men= 

nä  taitoaan. 
Embellera,  v.  n.  faunistna,  fomcntua. 
Embete,  n.  tinrfa,  ammatti. 
Embetsbehörighet,  f.  ivirfa-oifeuä. 
Embetsbiträde,  n.  hjiian-a^utainen. 
Embetsbref,  n.  tr»irfa4'irje. 
Embetsbroder,  m.  nnrfa^iueti  Hcn),  icivfa^ 

fnm)^^^aIi,  ir>irfa=ton'evi. 
Embetsdrägt,  c.  ixnvfa=)3nfn. 
Embetsed,  m.  tinrfa^Ujata. 
Embetsförrättning,  f.  Unran=tDimitu8. 
Embetsgöromäl,  n.  tutvfa=toimi,  tuitfa^aSfare.. 
Embetsifver,  m.  se  Embetsnit. 
Embetsläda,  f.  ammatti4ätfi5. 
Embetsman,  m.  n.nrfa»mie§. 
Embetsmannabana,  f.  tt>irfa4ie. 
Embetsmannacorps,  m.  Ivnrfa=mief)iöti5. 
Embetsmannavälde,  n.  JinvfamieS-Juatta,  tuiV' 

fa=n.^alta. 
Embetsmyndigiiet,  f.  U)ivfa4unta;  tt>tvfa=ivoi' 

ma,  unrfa-avivo. 
Embetsmål,  n.  anvfa^juttu,  anrfa»afia. 
Embetsnit,  n.  toirfa=nutteruu8,  tinvfannto. 
Embetspligt,  m.  iwirfaslveta^cUifunö. 
Embetsresa,  f.  n.nrfa»matfa. 
Embetsrum,  n.  njiifa4}U0ne. 
Embetsrätt,  m.  ammatti  oifenöto. 
Embetssigill,  n.  Hnrfa-finettt. 
Embetsskrifvelse,  f.  Unifativjelmä. 
Embetstid,  m.  UMvtamifa. 
Embetstitel,  m.  lvivfa4'ötli  1.  =nimi. 
Embetsverk,  n.  nnvtafnnta,  nnwasto. 
Embetsärende,  n.  toiran=afia. 
Emblem,  n.  tnnnuö-täl;ti,  mcvffi. 
Embryo,  n.  atfio. 
Emedan,  konj.  foöfa,  fnin,  fnn. 
Emellan,    prep.  IväliUä,   iräliUä,   l»ätitfe,  Wä.' 

tisfä,  Uniliötä,  »ätiljin,  iwälitje,  feéfen;  (midt 

e.)  fcöfeUä,  feétesjä,  fedfeUe,  feöfettä;  det 

är  skillnad  e.  honom   och   mig,    minnu  ja 

f}änen  unitiltä  en  ercituéta;  e.  länder  och 

folk,   maiben  ja  tanjain  ivätittä  1.  feéfen; 

sitta   e.,  tétua   toätiSjä   1.  teéfetlä;    sius-e., 

feSfenänfä,  liHililläniä;  oss  e.,  teöfenämme, 

meibän  feöfen;  vänner  e.,  tjétäwäin  festen; 

e.  fyra  ögon,   falsben  feéfen;    fä,  gifva  e. 

(mellangift),  faaba,  antaa  irätiä;  varande  e., 

liHiIinen,  feöfeincn. 
Emellanåt,  adv.  uiätistä,  ivätimmiten,  toifin  a= 

join,  toifinanfa,  aifa4oma!Ctta. 


Em  e 


En 


Emellertid,  adv.  fiöä  aitaa,  fittä  afaUa,  ftflä 
tt)äliffä,  ftKotn;  konj.  (likml)  fitttenfin. 

Emeritus,  m.  emeritii?,  tät}fi4ialit»eluinen. 

Emigrant,  m.  ftirtolainen,  uIo§-tt)aeItaja. 

Emigration,  f.  uIo§=tt>aeIIu§,  u(o6=fitVtO. 

Eminens,  f.  IjIetot^ijS. 

Emissarie,  m.  Irafoja,  ttebuStaja. 

Emot,  prep.  »»aötaan,  n^aStaSfa,  icaStcn,  >va6= 
toin,  !of)ti,  !Df)ben,  !o()taan,  ^säin,  ebeStä, 
näfjben,  fubteen;  resa  e.  ett  ställe,  matfa= 
ta  jf;ftn  ^taxn,  j.tfin  fof)ben  1.  fof)ti;  gå  e. 
vinden,  strömmen,  mennä  tuaSten  tuulta, 
tcivtaa,  tuulta,  juirtaa  waStaau,  toaSta^tuu» 
leen,  lvasta=unrtaan;  vinden  är  e.,  tuuli  on 
tt)aStaan  1.  »aStatnen;  stören  står  e.  väg- 
gen, fei»äö  fetfoo  fetuää  n^aeten  1.  feinuf= 
fetla;  han  går  e.  dig,  l)än  tät)  finna  fof)ben 
1.  fo{)ti,  finuun  ^am,  n?a§taafi;  e.  hvarau- 
dra,  toinen  toi§tan[a  Iraltaan,  traéitaffain, 
tva?tatu§ten,  luagtafiuttain;  e.  min  vilja, 
tt>agten  taistoani,  taistoani  »ahtaan;  det  var 
e.  ali  förväntan^  fe  oli  hallan  obottama= 
tonta,  njagtoin  faitfea  obotnöta;  om  det 
icke  är  dig  e.,  jos  ei  fe  ole  finua  n^astoin; 
läkemedel  e.  sjukdom,  lääfe  tantta  hjaö» 
taan,  taubin  lääfe;  vara  belägen  midt  e. 
berget,  otta  iiuioren  ii?a§ta§fa  1.  n''aSta=f>ää= 
tä;  e.  morgonen,  aamu4ntotena,  aamu4n:o= 
leen;  e.  slutet  af  året,  ivuobeu  to).ntIta,  (o|)= 
^nt^ntoletta  lt)U0tta,  lo^^nHa  il^UDtta;  din  vän- 
skap e.  mig,  t)c!täi»i)l)tefi  minua  fof;taan; 
intet  e.  honom,  tt)l)iä  f)äntä  traötaan  1.  I;ä= 
neen  näl)ben  1.  fiäntä  ful)teen  1.  Itänen  \\i\)-' 
teenfa;  gifva  ngt  e.  ngt,  antaa  j.fin  jötfin; 
ntbyta  ngt  e.  ngt,  iraifjettaa  j.fin  jf^nfin; 
köpa  e.  en  liten  summa,  oötaa  toäl^ällä  ra= 
\}aiia\  e.  pant,  f?anttia  Ivaltaan,  ^^antin  c= 
bestä,  |)antigta,  ^jantilla;  utlåna  e.  sedel, 
lainata  listaa  )i5a8taan. 

Emotstå,  v.  a.  se  Motstå. 

Emottaga,  v.  a.  ottaa  n^aStaan,  ottaa,  faaba; 
e.  en  butelj,  ottaa  :t)nteU  roaetaan;  e.  (få) 
ett  bref,  faaba  firje;  e.  beröm,  faaba  fii= 
to8  1.  fiitogta  1.  fiitoffia;  spegeln  emottager 
bilden,  f^eili  ottaa  fulcan;  (uppsamla)  f  of  o» 
Utua  (jf;fin  j.fin);  en  sa  emottager  alit 
regnvatten  ifrån  taket,  forixtoon  f  of  ontuu 
latffi  fabe=njefi  fatolta. 

Emottagande,  n.  n)agtaan=otto,  faamiucn. 

Emottaglig,  a  Jt»agtaan=ottoinen,  icaStaan  ot= 
tottja,  otto=fvft)inen;  e.  för  alla  slags  in- 
tryck, faifftnaifia  liifutuffia  »ra«taan=otta= 
tca,  I)eCä=tuntotnen. 

Empjri,  f.  f;a»aiuto,  fotemnS=tteto,  fofemuS. 

Empirisk,  a.  (;aiBatunoIlinen,  fotemn8=tiebofli- 
^  neu,  fofeellinen,  fofeen=mnfainen. 

Emploj,  m.  ammatti,  Jt>irfa,  ^aiffa. 

Emulsin,  n.  (kem.)  emulft,  ttsatfo. 

Emulsion,  f.  (fann.)  emulfio,  matboSte. 

En,  f.  (juniperus)  fataja,  fatai»a. 

En,  artik.  erää  (niän),  muuan  (=taman);  ('««- 


gon)  jofu,  muutama;  han  är  en  Cato,  l^ätt 

on  Äato;  lemnas  oftast  oöf ver  satt. 

En,  num.  eard.  l)ffi;  en  af  sönerna,  l)ffi  :t3Di= 
fia  1.  fJOJieta;  en  ooh  annan,  l)fft  ja  toinen, 
muutamat,  jofn;  en— en  annan,  toinen  — 
toinen;  en  tycker  om  modren,  en  annan 
om  dottren,  toinen  fjitää  äitigtä,  toinen  t^t= 
tävegtä;  (enahanda)  tjl\x,  l)f)tä;  af  ett  inne- 
håll, l^l^tä  fifältöä;  en  och  samma,  fama, 
famanen;  en  och  en,  ijffittäin,  l)!fitellen;  e. 
här  e.  där,  t)fft  fiellä,  toinen  täältä;  i  ett 
för  allt,  ferragfanfa  faifeöta;  i  ett,  allt  för 
ett,  l)f;tenänfä;  ett.  tu,  tre  (plötsligt),  ^!8' 
faffi;  (den)  fe;  för  en  som  önskar,  fiÖe  J0= 
fa  tahtoo. 

En,  adv.  (ungefär)  noin;  en  hundra  år,  notn 
fata  ipuotta. 

Enahanda,  a.  t)l()ben4oinen,  t){)tä4ätnen,  ^t)= 
ben=muotoinen,  V^ben4altaincn;  af  e.  be- 
skaffenhet, t)f)tä  Kaatua,  faman^aatuinen. 

Enarmig,  a.  (fys.)  I)ffi4vavtinen. 

Enbet,  n.;  i  e.,  l}l;beliä  f)eU30feKa. 

Enbetsvagn,  m.  t)ffi=a^etoifet  1.  i)I;ben  l^eföoi» 
fen  n.^ebettätoät  irannut. 

Enbladig,  a.  ijffi=kf)tinen. 

Enblommig,  a.  t)ffi=futfaineu. 

Enbuske,  m.  fataja^enfaö  {'aaw),  fataja^ef^fo. 

Enbälling,  m.  fsietttö,  :i)ietturi. 

Enbär,  n.  fatajan^marja. 

Encyklopedi,  f.  enfi)flofJebia,  tietciStij;  faifft= 

ml 

Encyklopedisk,  a.  enfijflot^cbiuen,  faiffi=o^nt= 
linen,  tietei§töttinen. 

Encyklopedist,  m.  enf^flof.^ebi6ta,  tieteiötö- 
uieffa. 

Endast,  adv.  ainoaSti,  aiuoaStanfa,  tvåan;  konj. 
jos  ivaan,  fun  txiaan,  funl;an,  joéif)an. 

Ende,  a,  ainoa,  aiuofaineu,  ainoinen. 

Endels,  adv.  fjuolittain. 

Endera,  pron.  jompi=fumf)i;  (antingen)  jofo, 
taiffa;  e.  ni  eller  jag,  t^liffa  1.  jofo  te  tai!= 
fa  minä. 

Endossat,  m.  fe  joöe  iccffeli  fiirretään,  [tir= 
ron=ottaja. 

Endossement,  n.  (om  vexel)  felfä^iivto,  fiirto. 

Endossent,  m.  fttrtäjä  1.  m^jä. 

Endossera,  v.  a.  (en  vexel)  fiirtää. 

Endrägt,  f.  fo^u,  foUnuto,  fnofio. 

Endrägtig,  a.  fotttinnoUtuen,  l;i)Unin=fcf.ntinen, 
fo^uinen. 

Endrägtighet,  f.  se  Endrägt. 

Endrägtigt,  adv.  fott)innoIli|e6ti,  fon.nnno§fa, 
fnjlDän^foi^uifeöti,  foivuöfa. 

Ene,m.Ena,m.,f.o.n.;  den  e.  —den  andre,  an- 
dra, toinen— toinen,  l)ffi— toinen;  den  ene  ef- 
ter den  andra,  toinen  toifeu  perään  1.  !pi' 
räsfä  1.  :jjerä§tä,  i)ffi  toifenfa  fseväöfä;  det 
ena  med  det  andra,  totueu  fuin  toinenfin, 
toista  fnin  toistafiu. 

Energi,  f.  ivoimuuS,  luoimaffuuö,  nawaffuuS, 
^jontenmuS. 


112 


En( 


Ens 


Energisk,  a.  tvoima!a§,  ^ontch>a,  natfaffa. 
Enervera,  v.  a.  ipohinittaa ;  e — s,  tt?ot^ma,  f)et= 

!cta  (^ffonen),  f;ctfctä  (--tfenen). 
Enfald,  f.  ^ffin=fevtatinu§,  t?))ert}^«,  t^^jevä» 

tnicltft)t)§. 
Enfaldig,  a.  t^tfin»! ertatneix ,   tX)ptx'ä,  tp^erä» 

mielinen. 
Enfaldighet,  f.  se  Enfald. 
Enformig,   a.  »jffi^muototncn,   ^f fi^jionotnen , 

t)tft=tcitfetnen. 
Enformighet,  f.  t)fft=muetoifuu8,  ^!ft=|onotfuuö, 

Vffi=toi!foifuu8. 
Enfärgad,  a.  i)fri=!arh>ainen,  t}fft  ivävincn. 
Enfödd,  a.  ainofatnen. 
Engagera,  v.  a.  ottaa  i.  fitoa  Unrfaan  1.  paU 

^■»elutjeen;  e.  sig,  fitcuta  1.  Iu}.mutua  j|f)fin. 
Engel,  m.  cnfelt. 
Engelsk,  a.  englannin,  encjtantilainen;  e — a 

sjukan,  tuunnift,  riifi. 
Engelska,  f.  (qvinna)    englannitar;  (språket) 

cngeléfa,  englannin  fieli. 
Engelsman,  m.  englantilainen. 
Engifte,  n.  ^f'fi=an.noiinnö. 
Engiaansigte,  n.  enfclin  UiWit  1.  muoto. 
Englagestalt,  m.  entclin=mucto,  enfeItn4)a^mo. 
Englagod,  a.  enfelin=ln)tuä. 
Englahufvud,  u.  entelin4Hiä. 
Englalif,  n.  enfelin  elc,  enfelin^clo. 
Englalik,  a.  cnfelin  tällainen,  enfelin4aincn. 
England,  n.  gnglanti,  ^Britannia. 
Englaren,  a.  enteltn4''Uf)baS. 
Englaröst,  f.  enfelin-äänt. 
Englasjäl,  f-  entelin^tnteli. 
Englaskara,  f.  enfelein-:|^arn^i. 
Englaskön,  a.  entclin-!aimtö  1.  =ibana. 
Englaört,  f.  (angelica)^  favl;un4ntt!t. 
Englasyn,  f.  enfetin^näft),  enteli^nättt. 
Enhandel,  m.  iifftn  fanppa,  ert8=tau))^a. 
Enhet,  f.  l}l)töncn,  vttencn,  tiffe^S;  Guds  e., 

Smnalait' i)tiei)ö  1.  l}l;ti5tivi)8;   e.  i  åsigter, 

mielten  l)t)tm}ö  1.  tofite^ö  1.  l}f)tä4^itän^äi)inKS 

Vf)'i-micli|m)8;  statens  e.,  nviUai^tini  Vl'tl)V'^^ 

i.   iibtöiii)i)ji;   (estet.)    i}[)teen> jopu ,    vi/tevö; 

(filos.)  ijtfiij,  i)l)tii5. 
Enhofvad,  a.  ^tfi=faUMoinen. 
Enhvar,  pron.  jofainen,  itie=fufin,  hifin. 
Enhällig,  a.  l}ffi=miclinen. 
Enhällighet,  f.  l)fft=mielijl)i)§;  se  Endrägt. 
Enhälligt,  adv.  l)ffi-nucliic?ti. 
Enhändt,  a.,  fäl"i4Mic(i,  tiffitätinen. 
Enhörning,  m.  t^tfi  favnnaincn. 
Enig,  a.  ^ffi^miclinen,    i}litä4ntän\i,   fo^juifa, 

ntfi^nnmaincn,   l)btä;   de  äro  e— a  både  i 

täiike.«ätt,    bi'slut    oeh    handling,  ()C    Ovat 

t}btä  mieltä,  tunmaa  ja  tetea,  mielenfä,  tnu- 

mania  ja  tefonfa  owat  tilitä. 
Enighet,    f.   ntfi=mielii>i)8,   vbtä4Mtäu^äijm,^J, 

fojin,  fDpuiiuns. 
Enigt,  adv.  fopuifaött,  t^btä4ntäu\ii^ti,  |onmS= 

fa,  jcn?utla. 
Enka,  f.  leöfi,  (eSfi-tiiaimc. 


Enkannerlig,  se  Synnerlig. 
Enkannerligen,  adv.  se  Synnerligen. 
Enkaustisk,    a.;  e.   målning,  ^loIttO^maalaitS, 

Enkedrottning,  f.  Ie8fi=funingatar  (=ttaren), 
Ie8ft»rcnnin!t,  funinfaan4e§ft. 

Enkefru,  f.  leöfin-cnwa. 

Eukekassa,  f.  le§!ein=rabaeto  1.  «laSfa;  Civil- 
statens enke-  och  pupillkassa,  finnilitun» 
nan  leöfi  ja  cv:po=taSia. 

Enkel,  a.  ^tftn4ertainen,  t}!finäinen,  fctoä, 
mnttaton;  e.  maskin,  t}tfin=tcrtainen  mafii» 
na;  e — t  bräde,  l)ti'i=niavaincn  lanta;  e — t 
medel,  mutfaton  I.  felwä  teino;  e.  drägt, 
i)f[in={crtainen  \>nhv,  enkla  seder,  n!fin=!cv= 
taifet  tankat;  en  e.  och  okonstlad  menni- 
ska,  fuora  ja  tee?tentelemäti5n  tbminen;  e. 
teori,  nffi4iobjainen  L44''i;  e.  rot,  t)fft4e» 
räinen  juuri;  e— t  blad,  »ffi^nnaraineu  Iel}= 
ti ;  e.  stam,  l^bteuäineu  »arfifto;  e.  blomma, 
Vtftnäinen  1.  tifft » tertainen  fuffa;  e.  sats, 
:^aljag  1.  :pclnMton  lanfe. 

Enkelhet,  f.  i)tfin4ertaiiuu?,  fefnn}t>§,  mutfat» 
tomuu?,  fnoruuö. 

Enkelt,  adv.  t)ffin4ertaiiei^ti,  mutfattomaSti, 
fuevaan;  saken  är  h<3lt  enkelt  den,  afta 
en  niaau  ^ntljaagtanfa  1.  fuovaötanfa  1.  ai-- 
ncaötaufa  fe  1.  fitä. 

Enke-  och  pupillkassa,  f.  feéti=  ja  crVio=^fa§fa. 

Enkestånd,  n.  leöfetjö.     ' 

Enkesäte,  n.  le^ifen^tita,  Icéfe:i4n-iifta. 

Enkennderhåll,  n.  Ie>?!'i--eläte. 

Enkeår,  n.  Iei^tcu=nntcft  (=ben). 

Enklang,  m.  bfftniänifl}V8. 

Enklek,  m.  leSfififlä  olo,  lejifen-juoffu. 

Enkling,  m.  Ie8fi=mteS,  lei^ti. 

Enklingsstånd,  n.  le^Sfcii?. 

Enklitisk,  a.;  e.  ord,  liittn=fananeu. 

Enkom,  adv.  Jiiafeti,  juuvi,  »arta^ra^teu,  e» 
rittäiu,  aftaumlfaeu,  nimcn=ontaan. 

Enkunig,  a.  (bot.)  i)tfi  neun^eiueu. 

Enlevera,  v.   a.  :f>Diö=nH^ötää. 

Enlig,  a.  mufatucn,  i)btä4Mtäniä,  bbbeu-mu-^ 
faineu. 

Enlighet,  f.  mufaifunS,  i}btä4ntäniäifvn,K?,  iib^ 
ben-uiufatfuuS. 

Enligt,  adv.  mufaau,  jälfeeu;  e.  lagen,  laiu 
mufaan  1.  jälfeen;  e.  omständigheterna,  a» 
fiau=l)aavaiu  mutaan. 

Enmänning,  m.  «ffibeteiucu. 

Enorm,  a.  juunuatcn,  funimatou,  fumniatto» 
man  fnurt. 

Enparig,  a.  l}tfi4\artneu. 

Enqvinnad,  a.  (bot.)  »Ei^  etninen. 

Enradig,  a.  (bot.)  nffi puolinen,  liffi  vinnueu, 
l}tfi=tel)äiueu. 

Enrolera,  v.  a.  cttaa  fcta--miebefri. 

Enrum,  n.  evt4nicne;  i  e.,  tabben  fcx^feu. 

Enrummig.a.(6ot  i)tft4oferoinen,titfi4'eräiueu, 

Enrådande,  a.  ^tfin^waltainen. 

Ens,    adv.    ebeé;    återgi/fes    i    fvrenmg    med 


Ens 


E  on 


113 


icke  vanligast  utan  ebeö  med  suffixet 
'taaxi,  =!ään,  som  vidhänges  det  förnekade 
ordet;  dock  nyttjas  äfven  cbeS  och  =facin 
ebeö;  t.  ex.  icke  e.  vatten  erhöll  han,  et 
tuettäfääit  1.  ei  ebe§  u>että  1.  hjcttäfään  faa= 
nut;  med  ens,  ferrallaau,  ferragfaan,  l)i)tä= 
l)aatoaa. 

Ensak,  f.  oma  afia,  t}ffm=omatnen  afia;  kro- 
nans e.,  fntunutte  l)!fiuäufä. 

Ensaksböter, f.  pl.  cfatoit  laffOjtjffinomatSsfrfi^t. 

Ensam,  a.  tjffuiäiiten,  vlfittämen,  t)fftnen,  ijh 
fin;  vara  e.,  oUa  l}fftn  1.  ijtftnänfä;  han  är 
e.  arfviuge,  ^n  Dii  ijtfin  1.  ainoa  :pertllincn. 

Ensamhet,  "f.  ljfftnäilVt)S,  t}ffin=oto. 

Ense,  a.  ^ffi^mielincn,  fo).nnut,  fo^jutfa;  blif- 
va  e.,  fo^ta,  fuoStita;  vara  e.,  olta  V^tä 
mieltä  1.  vfjbegtä  mieleltä. 

Ensides,  adv.  eriKänfä,  eriffenfä. 

Ensidig,  a.  t)ffi=:>)uoliuen,  t)!fi=^3intainen,  ^f)= 
täätlinen,  ijfibäi^^ÄiiKn. 

Ensidighet,  f.'  t)ffi4ntoIinm?,  ljf)tääIIilt}t)S. 

Ensidigt,  adv.  t)fl■i4^uoltfcöti. 

Ensitsig,  a.  ^tfi4ötuimincn,  l)I;benn8tuttatiHi. 

Enskifta,  v.  a.  (landtmät.)  jafaa  crinäiftiti  ofiin. 

Enskifte,  n.  erittäi8=jafi5- 

Enskilt,  a.  ^ffitvineit,  erifoinen;  för  min  e — a 
del,  erittäin  minnn  ^.^uolestani,  mitä  minnun 
erittäin  1.  tjffin  tnlee;  e— a  ord,  ^ffitt}ifetl. 
^ffittäifet  fanat;  e.  skriftermål,  fata=ri).^)ji. 

Enskilt,  adv.  i)ffiti)ifcöti,  i)f[inänfä,  erittäin, 
erinänfä. 

Enskylla  sig,  v.  r.  se  Undskylla  sig. 

Enslig,  a.  i)ffmäincn,  evaffoinen,  fi^rjättinen; 
e — t  ställe,  i^ffinäinen  :paiffa,  evaflo;  e — t 
lif,  eraHoinen  1.  t}lfinäinen  elämä. 

Enslighet,  f.  t){finäifl)l)S,  evaffoifnuS. 

Ensligt,  adv.  l}ffinänfä,  itfeffenfa. 

Enspänd,  a.  t)f)ben  I;ctooifen  (rattaat). 

Enspännare,  m.  (vagn)  l}£fi=aietoifet  rattaat, 
^l)ben  t^etfoifen  rattaat,  l)ffi8=toaunut;  (ku- 
rir) firjian4ennättäjä,  titoalteri. 

Enstafvig,  a.  t)f'li=tauniincn. 

Enstaka,  a.  t^ffinäinen,  Ijfftttäinen;  e.  hem- 
man, l^ffinäinen  talo;  e.  platser,  exempel, 
l}!fittäi|et  )>aitat,  efi-merfit;  e.,  adv.  t}ffi= 
nänfä,  itieffenfä,  eriQänfä. 

Enstämmig,  a.  i)!it=ääninen,  t)f)ben4anfettatoa; 
t}tl'i-mielincn,  foit)eltinr»a. 

Enstämmighet,  f.  se  Ufverensstämmighet. 

Enständig,  a.  fiit;feä,  f)arra6,  tcafaa,  jväfl)mä= 
tön,  )3ääIIe4ntättjä,  f;eittämätön,  l^eCittämä- 
tiin,  )3ää8tämätön;  (i  böner)  anetiaö,  f)arva3. 

Enständighet,  f.  fiit)feije,  tcäftjmättiJm^ljS,  f)eit= 
tämättijm^t}§,  f)artan§. 

Enstöding,  Enstöring,  m.  l)ffin=oIiia,  ^Iffin= 
eläjiä,  erifäS,  eraffoTainen,  il;mifiä  )3afene»rta, 
^!fi»tDi{foinen,  jörö. 

Ensädesbruk,  n.  faman^ittiljeUjS,  ljffij[afoiS=n)iI= 
ieli)§. 

Ensaljare,  m.  ijfftn=mt;öjä,  ^!fin4"au).ntfiia. 

Ensäljning,  f.  se  Enhandel. 
Svenskt- Finskt  Lexikon. 


Ental,  n.  tjffiffö,  .l)!fi4ufu. 

Enterbila,  f.  se  Änterbila. 

Entita,  f.  se  Kärrmes. 

Entlediga,  v.  a.  eroittaa,  (notmtttaa,  ^^ää^tää. 

Entledigande,  n.  eroittamtncn,  eroituö,  Ino= 

ixnitnS,  ^ää§tö. 
Entomolit,  ni.  fitocttvnäiS-4)l)Dnteinen. 
Entomolog,  m.  I)l)öntci8=ttetä|ä. 
Entomologi,  f.  l)l}öntei8=tteto. 
Entomologisk,  a.  hijöntci^tietoinen. 
Entomostrakit,  m.  fin.^cttl)näi8=fnoriainen. 
Entonig,  a.  ijf)ben=ääninen ;  (fig-)  se  P>nfornng . 
Entonighet,  f.  l)f)ben»äänii^V8. 
Entra,  v.  a.  se  Äntra. 
Entrée,    f.   ^ääft},    fijään^ääfl),    ^HiäfV^UH-^a; 

^ääf^=ma!fu. 
Entring,  f.  Iaitt)an4öfn. 
Entreprenad,  m.  nraffa,  tVö=tar|ou8,  uva!fa= 

!anip:)>a,  jumma^an^^na. 
Entreprenör,  m.  fumma=mie8,  ura!fa=micäi,  u- 

ratfatainen. 
Enträgen,  a.  !iif;feä,  I;arra8,  WaUa,  M\\it)m'å- 

tön;  e.  begäran,  ivjafaa  roaatimuö. 
Enträgenhet,  f.  fii[;tel}8,  toäfl;mättömi)l)8. 
Enträget,  adv.  fiitjfcäSti,  Ijcittämättä,  hl0^3U= 

matta,  iväfi)mättä. 
Entusiasm,  m.  into,  inno8tn8,  innoHnnS,  fiif;= 

fouS;  vara  i  e.,  oUa  imtoiöfanfa;  komma  i 

e.,  inno8tua. 
Entusiasmera,  v.  a.  innoittaa,  intouttaa,  in= 

noStuttaa. 
Entusiastisk,  a.  innof a8,  intoifa;  vara  e.,  in= 

no{[ia,  innoita  (ntfen);  blifva  e.,  innoStaa, 

intoutua. 
Entydig,  a.  ^f)ben4}mmärteinen,  i}I;bcn=mev= 

fitfeteä. 
Envig,  m.  f'a^ben=otelma;  !af;ben=mie!faifet,  !a{;= 

ben=ta^^)elu8,  fa^)bcU'fam).^^^an8. 
Envis,    a.   itfe4^äinen,    iticpintaincn,   ji)v!fä, 

t)!fi4>äinen,  i)ffi4nntatncn;  (länge  ihäUande) 

fiinteä,  jäijffä,  Ino^nimatou. 
Envisas,   v.  d.  niSfoiteaa,   jljvfiStcöä,   :}.ntää 

)5intanfa,  oöa  itfe^äinen. 
En\'ishet,  f.  I}!fi4intaifun8,  itie4äif^l;8,  '\i)xh 

ft)i)8,  ni8foitteIen.>aiiuu8;  !iintci}8,  jät)fh}ij8. 

Envåldsherre,   m.   itfe=H)aItia6 ,    ^fftU^lualtiaS, 

Vtfin^JDaflitfija. 
Enväldsmakt,  f.  t)ffin4atlitu8,  t}!fin'l»a{ta. 
Envälde,  n.  t}ffin=nialta,  vt^beuncalta,  itfe=t»at= 

taifuus,  ^ffi=n^altai[nu8. 
Enväldig,  a.  t}fft=triaUainen,  itfe=jca(tainen. 
Enväldigt,  adv.  t?ffi4i>altaife8ti,  itfe=ir)altiaa8= 

ti,  itie=toaltaife8ti. 
Enär,  konj.  foSfa,  fuu. 
En  öga,  n.  (insekt)  t)ffi=filmiäinen. 
Enögd,  a.  firmä4uoIt,  i;fi"i=fi(mätncn. 
Enörig,  a.  l}!fi=f'orioaiuen,  tornm4iuoli. 
Eolipil,  m.  (fys.)  f;öi)r^=teKo. 
Eolsharpa,  f.  I;ön!ä4;ar^.4ni,  ilma=fannel  (ntc- 

Icen). 
Eoner,  ra.  pl.  ccnit,  ivoimeet. 

15 


Eos 


Ern 


Elos,  f.  eo8,  foi,  foitar  (»ttaren),  aamu  rusfo 

Epakter,  m.  pl.  c:t>a!tit,  fuu=  ja  aurintc^unto^ 
fccn  eroitu§4^äiitiät. 

Epaulette,  f.  e^^cletti,  plfaiiieii  oIu6. 

p:phorat,  n.  ej-^^I^orin^irtrfa,  faitfijan=anr!a. 

j;phorus,  m.  c^^ficnig,  faitftja. 

J:pidemi,  f.  fuifu=tautt. 

Epidemisk,  a.  Iutfu4auttnen,  fu(fu4aubin. 

Epidermis,  f.  tiiarvag=feii  (=bcn),  erira3=fettu 

Epigraf,  n.  cptävo^^lia,  {)iionc=ftrjcitnei. 

Epigram,  n.  e^ngvamma,  ai(]e=uiärh>,  fcm^^i^ 
runo,  fom:pa. 

Epigrammatisk,  a.  c^-ngvamminen,  fenH>ainen. 

Epikuré,  m.  epifuvclaincn;  bcffumastaja. 

Epikureisk,  a.  e)?ifurctaincn. 

Epikurism,  m.  ei3itul•cu=D)^^i;  I;cffiimaimuS. 

Epilepsi,  f.  se  Fallandesot. 

Epilog,  m.  jälfUmaine  1.  =Iauie. 

ilpisk,  a.  fertoma=vuiiol(inen,  fertcma=. 

Ejiiskopal,  a.  Vit§^''afliuen,  ^ti§)jaincn. 

Episod,  m.  ft*äIi=!evtotmtö,  a^älUIauIu,  fiitjii= 
fettfa,  feitfa,  mutta. 

I':pistel,  m.  Iä(;etv§=firja,  e^niitcla. 

Epitaphium,  n.  eiMta^^Ijio,  bauta^ivjciUK^. 

Epitet,  n.  fitDU^faua. 

Epod,  II.  e^^cbo. 

Epok,  m.  c^ofi,  ajau^^otoi,  aian4äänne;  gö- 
ra e.,  tebbä  fäännc  1.  n.Hiil;e  ajaéfa;  (tid- 
rymd) aifa={au[i. 

ETpos,  n.  !evtoma=vuno,  |an!avi--runc. 

Ekvation,  f.  taiafhiue,  tajaffo,  Vf)tä4foué. 

Eqvatoi-,  ni.  ^.Hihväu-taiaaja,  taiauö4ntri. 

Eqvilibrist,  m.  cEunlibviöti;  uucrau^tanöfia. 

Eqvinoctialpunkt,  ru.  ^.\iurantaiau§4téte. 

Eqvinoctialstorm,  m.  VäiUHintafau6=un)rSft}. 

Eqvivalent,  a.  ^(^bcn^tefeirä,  »evtaiuen;  subst- 
(kem.)  irevrc  (=rteeu). 

Er,  se  JOder. 

Era,  f.  ajau^clrci;  o|an4ufu,  aifa=faufi. 

Erbarnilig,  a.  fatala,  fuvja,  furfea. 

Erbarmligt,  -ligen,  adv.  fatalasti,  furfeaétt, 
furjaäti,  cuncttcmaStt. 

Erbjuda,  v.  a.  tarjeta  (=cau),  tarita  ('tfen); 
e.  sig,  V.  r.  tarjoutua. 

Erebus,  m.  crcbeö,  ^fii-iiii;  tuonela,  manala. 

Eremit,  a.  evofaS,  erä{ä^,  cratto. 

Ercmitage,  n.  Eremitboning,  Eremithydda,  f. 
crotaö=maja,  eratfo-maja,  erattola. 

Eremitlif,  n.  crcfae=eIo,  erofas^elämä. 

PJrfai-a,  v.  a.  tuntca,  tulla  tuntemaan,  fofca, 
fcettaa,  faaba  tuulla  1.  tietää. 

Erfarande,  n.  totemiuen,  tietää^faanto. 

Erfaren,  a    totenut,  tottunut,  taitauja. 

Erfarenhet,  f.  toteuui^,  toetuS;  komma  i  e., 
tulta  tuntemaan,  l)au:aita  (tieni;  tala  af  e., 
^?ul;ua  fofcmufiev>ta  1.  tofemutien  mutaan. 

Erforderlig,  a.  tarJ^eeUineu,  tanrittanm,  tx^aa^ 
bittaira,  faitvattaiva. 

Erforderlighet,  f.  tarVeelti)uu«. 

Erf<irdra,  v.  a.  loaatia,  taranta  (tfen),  tai 
umta  (4Mau). 


Erfordran,  f.  irtaattmnf',  faijan?. 

Erfving,  m.  äl>äre=kni>i  obelma. 

P>g,  m.  njaöfcn  ruoste,  rönäötä. 

p:rga,  V.  n.  ruoi^tuttaa. 

Ergas,  V.  d.  rucStua. 

Ergig,  a.  ruosteinen. 

Erhålla,  v.  a.  \aa\:a,  faanntttaa,  tapata  (»paan). 

Erhållande,  n.  faamineu,  faanto,  faai»utu8, 
tapaaminen. 

Eriksgata,  f.  funintaan^nltu,  fuuiufaan=mat^ 
U,  u\-iltiae=matta. 

Eriksmessa,  f.  Serttiu^jufita. 

Erinra,  v.  a.  muiätuttaa;  e.  sig,  v.  r.  mniö= 
taa,  muistella,  muicitntella,  bofiata. 

Erinran,  f.  och 

Erinring,  f.  muiStctu,  utui^to ,  muistclma, 
muistntuä. 

Erke,  prefix.  ^jää=,  l)(t=,  atfa=. 

Erkebiskop,  m.  arftt^iiépa,  ^>ää4ni?)>a. 

Erkebiskoplig,  a.  arfti=piié)5aUinen,  arffiVnix*^ 
pan. 

Erkebiskopsdöme,  n.  artti^ii^pafunta. 

Erkebiskopskåpa,  f.  artti^?tiöVan=taapu. 

Erkebiskopsmössa,  f.  artft4jii^.4^a. 

Erkebiskopsstaf,  m.  arfti;niéV'an=fau>ra. 

Erkebiskopsstol,  m.  ar{ti))iié;))an4ötnin. 

Erkebiskopssäte,  n.  arftlpii£tpau=fija. 

Erkebof,  m.  ^>ää=!cira,  ^>ää»tonna. 

Erkeembete,  n.  :|jää=>i^irta,  t)It=n)irfa. 

Erkeengel,  m.  pähinkii,  lili=enfeli. 

Erkefiende,  m.  ^eri=unf)oilliueu. 

Erkehertig,  m.  artfi=herttna. 

Erkehertigdöme,  n.  arffi4ierttuafunta. 

Erkeliertiginna,  f.  artti4)crttuatar  (=ttarcn). 

Erkehertigiig,  a.  arfti=f;erttuallinen. 

Erkenarr,  m.  aita  narri,  )>ää>narri,  narrin= 
narri. 

Erkeprest,  m.  artfi4iap).n,  )>ää4a)Jpt. 

Erkestift,  n.  artft4;ii^.^)!)afunta. 

Erketjuf,  m.  pää'  1.  iralta^iiHnaj"  ^rfaan). 

Erkeäsna,  f.  ältin  ääVö,  hölmön  hölmö. 

Erkänna,  v.  a.  tunnnötaa,  nn}öum)ttää,  nu)ön= 
tää,  tobetfna,  omiétaa;  e.  sitt  fel,  tunuu§= 
taa  1.  mttöntää  tcbetfi  tttifania;  e.  sitt  si- 
gill, cmiétaa  1.  omatfua  fmettinfä;  e.  ett 
barn,  ciuiötaa  lapfctfenia;  e.  riktigheten  af 
ngt,  myöntää  1.  tunnustaa  jcntin  oifeetlifnuéi, 
tobeffua  jotatin;  e.  en  furste,  otatfua  1.  o- 
mittaa  ruI;tinaS;  e.  åtnjutna  välgorningar, 
tunnustaa  1.  tobetjua  nautitut  l;i)>vät  tljöt. 

Erkännande,  n.  tunnustaminen,  mi?öum)ttä= 
minen. 

Erkänsani,  a.  tiittäuni,  tiitollinen. 

Erkänsla,  f.  tiitctliiuuS,  tiitcUihtubcu  tunto; 
((jufoa)  tiitollifunben  merffi. 

Erlägga,  v.  a.  ntafiaa,  fuorittaa. 
Erläggande,  n.  matfamiuen,  matin,  fnoritta= 

minen,  fuorituS. 
Ernä,  v.  a.  faaba,  taioata  (4aan),  faalimttaa, 
fäfittää,  ennättää. 


Exe 


Uj 


Ernående,  n.  faamuten,  ta:))aanuiicn,  inaunit= 
taminen,  fäftttämincn,  ennättäminen. 

Eros,  m.  vaffaiifcen  1.  lemmen  jumala. 

Erotisk,  a.  raffaubetliuen,  raffaubcn,  lemmet 
tinen,  hmpU,  temmen. 

Ers,  se  Eders. 

Ersätta,  v.  a.  ^affita  (=tfen),  forirata,  foStaa, 

matfaa,  foiutttaa. 
Ersättlig,  a.  ^lallfiutulva,  fovi-pautmra. 
Ersättlighyt,  f.  ^aUtiutmuatfuuö. 
Ersättning,  f.  :paIfintD,  ^alffto,   maffn,    fov= 

ivanS,  JDluititö. 
Ertappa,  v.  a.  taioata  (=^)aan),  tulla  ^>äällc, 

täfittää,  faaba  fitut. 
Ertappande,  n.  ta:tjaamiueu,  faal»utu8. 
Eröfra,  v.  a.  juaUoittaa,  »roittaa. 
Eröfrare,  m.  »VHiIIotttaja,  JDOtttaja. 
Eröfring,  f.  ivaHotttaminen,  t»aUoitu§;   (figO 

göra  e — ar,  faaba  1.  tef;bä  iroittoja,   \vcu 

teöfefla;  (ervfradt  land)  tvoitto-maa. 
Eröfringslust,  m.  UHiUottu84;atu,  iJ)oitto4)aht. 
Esellmfvud,  n.  (sfkeiqi)  ccfett^^ää,  tan!o=:t5ölKi). 
Eskader,  m.  eSfaatevi,  laitoagto. 
Eskiss,  m.  fuuunitelma,  luonnoS. 
Eskort,  m.  tvartioöto,  n>artija=!uuta,  ivartija^ 

jouHo,  icf^to^vartijat,  fuktuö^navttjat. 
Esomoftast,  adv.  nfeimmiteu. 
Esoterisk,  a.  feöfuö^oloincu,  fe8![i=:^uoItmmai 

uen,  fotoiuen. 
Esping,  m.  c^piuft,  Iain)au»^^^ene•,  (Imggonns- 

art)  fl)t)=matO. 
Esplanad,  m.  eö).>Iauaati,  fätcelimö,  !ät}mi§tö. 
Esse,  n.;  vara  i  sitt  e.,  olla  omttla  tuItUaau, 

oitealla  tuulella,  mieU4^iJ8fä. 
Essens,  ru.  efanéft,  tDäti=meI;u. 
Esshake,  m.  ä8jä4;af'a. 
Essing,  m.  eSfiufi,  »eue=vee(tuft. 
Estetik,  f.  estettta,  tautte=tiebe  1.  =o^>^t. 
Estetisk,  a.  eötetineu,  faune=tieteiuen. 
Etablera,  v.  a.  laittaa,  afettaa;  e.  sig,  asettautua. 
Eternell,  f.  (gtiaphalium)  jäffävä. 
Eteo  m.  ctevi,  feeöte,  l^ltnlma;  (kem.)  eteri. 
Eterisk,  a.  eteriueu,  feeSteinen,  l)lt41maineu. 
Etik,  f.  fiiiie>j8=o^JVt- 
Etikett,  m.  etifetti,  ofoitiu;  tätnat,  menet;  fic> 

lriä-ta^3ailuu8. 
Etisk,  a.  fitv)ci)8=D:(Jtltineu. 
Etnografi,  f.  fanfa=tteto. 
Etsa,  V.  a.  ft)i5nn)ttää  fee=iuebellä. 
Etsning,  f.  fl)öloi)ttämiueu,  fl)i5tut)tt}8. 
Etsvatten,  n.  fl)i5lvt)tl)8=iucft. 
Ett,  n.  af  En. 
Etta,  f.  i)!föuen. 
Ettdera,  n.  af  Endera. 
Etter,  n.  mutt;e,  muju. 

Etterblemma,  f.  afämä. 

Etterböld,  m.  iccn-^jal^fa,  M8ma*))aifc. 
Etterdrake,  m.  muii;e4ol^tfärme. 
Etternässla,  f.  (iirtica  urens)  rautantofloiueu. 
Etterört,  f.  (chrysanthemum)  V^äi»äU'hlt'fa,  l^a^ 
rafan4;attu. 


Etymologi,  f.  faua»o^:t)i,  fauaujol;tc-o>?pt. 

Etymologisk,  a.  faua^oinlltueu. 

Enfonisk,    a.   fulD=ääuinen;  e.  accent;   fvrja- 

tovfc. 
Euiiuck,  m.  euuu!fi,  {'uol)tIa8. 
p:vangeliebok,  f.  eivanfeltumUfirja. 
Evangelisk,  a.  eivanfeltuen. 
Evangelist,  m.  ciuaufeliöta. 
Evangelium,  n.  etoaufeltumt. 
Everdelig,  a  tluiueu,  tfi=,  ift^Väitväincn;  för 

e— a  tider,  iluififft  ajotfft,  t!i-)jäiU)iffi. 
Everdeligeu,  adv.  tlutfeStt. 
Evig,  a."  iiau^aiHiueu,  ijäiucu;    e.  vänskap, 

o.  s.  V.  ituineu  1.  loppumaton  i}etäU)l)l)ö  j.  u.  e. 
Evighet,  f.  ijau4aiffifuu8,  iiäijljpö. 
Evigt,  adv.  ijan=latffiieött,  ijäifeött. 
Evinnerlig,  a.  se  Evig. 
P^vinnerligen,  Evinnerligt,  adv.  se  Evigt. 
Evolution,  f.  (krigsk.)  ettjolutio,  liifuuto. 
Exakt,  a.  tarffa,  tt;l)Sfä. 
Exaltation,  f.  iuto=miclill)l)éi,  l)ti=nueItftJV8. 
Exaltera,  v.    a.  Iiil;foittaa,  iuuoflifeutaa,   xxx- 

touttaa. 
Exalterad,  a.  iuto=mieliucu,  i)li^mteliueu,  m= 

uoitfeUHt. 
Examen,  m.  tutliuto,  tutfto,  foctu8;   undergå 

e.,  !äl)bä  1.  feifoa  tutliuto. 
Examensbetyg,  n.  tutltUtO=tobi8tu8. 
Examensväsende,  n.  tuttimiö=))UUl;a. 
Examinand,  m    tutftttatva. 
Plxaminator,  m.  tutliia,  foettelija. 
?:xaminera,  v.  a.  tullia,  toetella. 
Examinering,  f    tutlimu8,  tutfiutiucu. 
Hxcellens,  m.  t)lt;äifvt?8;  Eders  e.,  Xeibäu  1)1- 

l;äiii)i)tenue. 
Excellera,  v.  n.  otlfa^telta,  ciluaöteleita. 
Exentricitet,  f.  epä4e8felltfVV8;  (fig.)  cpä^mie> 

IelIifi)l)S,   l)len=mielcKifvi;ö,   iuuottfetx>aifuuö, 

l;aicelfin)atfuu8. 
Excentrisk,  a.  epä4e§felliueu;  (fys.)  epä=leS= 

feöiueu,   fegfeltämätön;   (fig.)    cpä=mtelcfli- 

uen,  t)len=mtelelltnen,  t)a»e!fii»a,  iuuoitfcica. 
Excess,  m.  tv8tau8,  a^allattomuuö. 
Exeges,  f.  feliH}8. 
Exegetik,  f.  elfegcttfa,  jeltn)S=oppi, 
Exegetisk,  a.  etjegetitallineu,    felittäu)ä,   jelt» 

tijticltiucu. 
Exekution,  f.  täi)ttämineu,  toimittaminen,  fuo- 

rituö;  (lagt.)  n^östij,  toellomiueu. 
Executionsverket,  n.  lDelfomi6=muoto. 
Plxekutiv,  a.  >v»elfou>a,  r^jjetöiuen;   e.  dom, 

irelfomtö'  1.  rt}iJ8ti54uomio;  e.  auktion,  n)cÖ= 

ti3=aUjifioui. 
xekutor,   m.    tät)ttäj|ä,    toimittaja;    c.  testa- 
ment!, testameutin  fuonttaja. 
Exekutorial,  n.  rt;i)öti3=lä8h). 
Exekutorisk,  a.  tuomiou^tät^tänuötltuctt. 
Exempel,  n.  efi=merfft,  eft4'uwa,  ofoite;  tili  e., 

•cfimerlilfi,  tuten;  föregä  med  godt  e.,  olla 

l;Vl»äuä  efi^uioaua  1.  ^i)UHil)"t  efi^uivaffi. 


Es( 


Fai 


Exempellös,  a.  Jrevvatcn,   ci   foöfaan   ennen 

nä(Ui)  1.  hiultn. 
Exempelvis,  adv.  eft^mcvfifri»  cfcittcefft. 
Exemplar,  n.  fa)>|.HiIe,  effcmVlavi. 
Exemplarisk,  a.  eft^fuiuaflincn,  nontatettiHi^a, 

feuvattnlx^a. 
Exeqvera,   v.  a.   (verkställa)   tlil^ttää,  tctmit= 

taa,  fuorittaa;  (om  musik)  toimittaa,  laatia; 

(af straff  a)  vangaiöta;  (utmäta)  Vbö^tää. 
Exeqveriug,  f.  täi)ttämineu ,  tcimituö,.  jucri= 

tu§;  ranfaifeminen;  rniJstäminen. 
Exercera,  v.  a.  äffierauttaa,  riHata,  ^vjoittaa 

1.   Dpcttaa  ai'ei^)in;  v.  n.   ätfierata,  l^arjoi» 

tellaita. 
Exercis,  m.  öfftctauö,  riöauS,  bavjoitu?. 
Excercitiemästare,  m.  {;arJDituö=cVctta}a, 
Exerg,   m.    ctfcrti,   reunama,    unicfi  =  (un^un 

^\iiffa  valjoiöfa. 
Exing,  m.  (dacfijUs  glomeratn)  fDiran=rucf)0. 
Existens,  f.  dc,  oleminen,  olento,  elo  ja  o(c. 
Existera,  v.   n.    cKa,   oteSfcUa,   oleefemiella 

(=ntelen). 
Exkommunicera,  v.  a    ^^anna  ^.Hinnaan,   fir» 

fcn=fivcta. 
Exkrementer,  n.  pl.  jälfi,  fitta. 
Exkursion,  f.  vctfei)§,  rctfcämä,  ret!ietmä. 
Exorcism,  m.  ).>al)an=manau§. 
Exoterisk,  a.  efioterinen,  ulfo4nicUmmaincn, 

nlfo=cIcinen,  ulfoinen. 
Expansibel,  a.  fmjcairaincu,  Icu^iencirä. 
Expansion,  f.  aivaroitumu^,  cbennuö. 
Expansiv,  a.  alcarcituUHi,  ol^enclca. 
Expediera,  v.  a.  lucvittaa,  toimittaa,  (äftettää. 
Expedit,  a.  fntfela,  tritfclä,  joutuifa;  handels 

e.,  fau:(^^^a^aflamicS,  fauj.^an4ntäjä. 
Expedition,  f.  Jä(;cttäminen,  lä(;etli§;  fnoritta= 

minen,  fuoritu?,  toimitus;  (krigståg)   fota= 

läl^etl)?;  (embetsverk)  toimiöto,  tcimitug=fun= 

ta;  kansliexp.,    fan§Iia»toimieto;   kammar- 

och    räkenskaps    exp.,  !amart=  ia  luir^un^ 

Iaéfu=tcim.;  militae-exp.,  fcta=toim.;  tinans- 

cxp.,    vadaiiiarain^cim.;    eklesiastik   exp., 

livfcUiS=toimieto. 
Expeditions-sekreterare,  m.  toimitu6=fi^tiert. 
Expeditions-utkott,  n.  toimitné=lraUofunta. 
Experiment,  n.  foetuS,  foete  (=tteen). 
Experimental,  a.  Icfeeöinen,  toetteeUincn. 
Explodera,  v.  n.  ^Mufahtita,  räi§fät)tt)ä. 
Explosion,  f.  tu(i4\ntfalibu?,  :t>au!ai;buS. 
Exponent,  m.  ielittäjä,  eté)>oucutti. 
Exjioncra,  v.  a.  :panna  uäijttectfi  1.  näiittciffc; 

jättää  alttiitfi. 
Export,  m.  maaSta^aneuti?,  uloj^inenti;  unc= 

mä=taJvara. 
Exportera,  v.  a.  itiebä  1.  fulettaa  nlcji. 
Exposition,  f.  nä^ttelö,  nä^ttäjäifet. 
Express,  m.  knto=Iä^etti;  adv.  tvafcti,  irarfin= 

trasten. 
Expression,  f.  ofcituS. 
Ex  professo,  adv.  ammattianfa. 
Exstirpator,  m.  junri=äe§  (äfcen). 


Extas,  m.  into,  tnnoStnS;  vara  i  e.,  oKa  iu= 

ncisfa;  komma  i  e.,  innocttua. 
Extempnre,  adv.  fnovaSta  :pääetä,  fncvaa  ^\iätä, 

nufi  uubelta. 
Extemporera,  v.  n.  fucraöta  ^^ääötänfä  1.  UUt' 

ta  uubclta  iaSfetcUa. 
Extension,  f.  Ian.^ennuS,  laajennus. 
Extensiv,  a.  lahjcntaiua,    laajuinen,   latueaUe 

TåX}p'å. 
Extern,  m.  !änmä=e^V^ilaS. 
Externat,  n.  fäl)mä4aitoS. 
Extra,   adv.  erittäin,  c(}eSfa,  ftmtSfa;  e  fin, 

evincmaijen  oiivalltneu;—  adj.i)It=määräinen, 

lrara=,  JDrjä»,  furu»;  e.  vaktmästare,  ^li^mää» 

räinen  1.  umva=»afjtmeStavi;  e.  afgift,  liifa^ 

1.  fi}rjä=mafiu;  e.  post,  eri=  1.  njäli4>DSti. 
Extrajndicial,  a.  e^-^ä^Iaitfinen,  fprjä^aiflinen. 
Extrajiidicialiter,   adv.  fl)vjä4aiita,  tuomiotta. 
Extrakt,  n.  lioituS,  tnel^uSte. 
Extraordinarie,  a.  l}Ii=määväincn. 
Extraordinär,  a.  criuoniaiitcn,  ivara». 
Extravagans,   f.  fuminallifuuCv  InitluuS,  fmr= 

junS;  tanHittomuuS,  UMltattcmuus. 
Extremiteter,  f.  pl.  vaajat;   ufre   e.,  t}lä'raa= 

jat;  nedre  e.,  a(a=raajat. 

F. 

Fabel,  m.  taru,  eläin^iatu,  faSfu. 

Fabel  aktig,  a.  taruinen,  tarumainen,  faSfu-- 

mainen,  taru=jefaiuen,  ivalOeen^uätöinen. 
Fabeldiktare,  m.  faSfuvi,  taru=lepV^ä. 
Fabeldjur,  n.  taru=eläin  (=men). 
Fabelkrets,  m.  tavuSto,  taru=ferf)0. 
Fabellära,  f.  taru^tietc,  taru=o^^n. 
Fabelålder,  m.  taru^faufi  (-ben),  taru=aifa. 
Fabricera,  v.  a.  teBbä,  u^almistaa;  le^ntä  (=t|en). 
Fabricering,  f.  tcfemiuen,  a^almiStuS. 
Fabrik,  m.  u-^aa^-nifta,  )>ajaStc,  telibaS  (4aon). 
Fabrikant,   m.  tt)i3=iiäntä,   »aal-n-ifan»  1.  te^» 

taannjäntä  1.  ^altija. 
Fabrikat,  n.  iraainitau  teoS,  teelmä. 
Fabriksarbetare,  m.  n.^aa).n•i{ta=tUömieS. 
Fabriksfclk,  n.   jcaa^n-ifan^tDäfi,    ivaa^riffa^ 

laifct. 
Fabriksidkare,  m.  toaa^^rifan^itäjä. 
P"abriksmessig,  a.  toaa^Titfamainen. 
Fabriksmästare,  m.  lt)aa^n-iffa=meStart,  I}aöi= 

mestari. 
Fabriksvara,  f.  »raa^-nnffa^teoS,  lvaa^niffa=ta» 

irava,  ivaa^5vif!a>faUt. 
Fabriksväsende,  n.  toaa^riffa=Iiife. 
Fabrikör,  m.  Ira^jriföijvi,  tef>taan=iläntä. 
Facil,  a.  lielV^o. 
Facit,  n.  tulo,  tufoS. 
Fack,  n.  (litet  rum)  fotelo,  laatifEo;  0/rke)  am^ 

matti,   leino;   män  af  f— et,  feinon=mief)et, 

ammatin-mielet. 
Fackelbärare,  m.  foit)Uit=!antaja,  Jcafhm4an= 

taja. 
Fackeldans,  m.  foitfu4anSft,  >raflu»tanSfi. 


Fac 


Fal 


117 


Fackelros,  f.  (lythrum  salicaria)   vaitta=fu!fa, 

fuiv^ma4;eiuä,  ^>u{'in=|>arta. 
Fackla,  f.  foitfu,  fotf)tu,  tuIt=foitto,  fotnio,  ttjaftu. 
Fac-simile,  n.  fäben=jnufauä. 
Factotum,  n.  !at!en  fatfft,  fatfft  faifeöfa. 
Factum,  n.  te!o=afta,   ta:patjtuma;   de   facto, 

tcfo=afiaife§ti,  tobeStanfa,  tofiaan. 
Fadd,  a.  ^ilaSfa,  fatjama?,  äitclä,  mauton; 

(fig.)  laimea,  'i)aiUa,  mauton. 
Fadder,  m.  fummt;  stå  f— er,  oQa  fummina. 
Faddergåfva,  f.  f'ummtn4at;ia. 
Fadderskap,  n.  hunmiuö,  !ummt[uusi. 
Fader,  m.   i)'ä,   ifo,  taatto;    min   kära  f — er, 

tfäient,  ifä-tultaui,  taattofeni. 
Faderbioder,  m.  tfän=tt)en,  feta. 
Faderfader,  m.  ifän^^ifä,  uffo. 
Faderlig,  a.  ifättinen. 
Faderligen,  adv.  ifättifeSti. 
Faderlighet,  f.  tfätttft}l}8. 
Faderlös,  a.  ifätön,  oxpp. 
Fadermoder,  f.  tfännitti,  ämmä,  mummc. 
Fadermord,  n.  i)än=murf)a. 
Fadermördare,  m.  ifän=mur[)aa|a. 
Fadershjärta,    n.    ifän  =  ft}bän    (=men),    ifän» 

{;eael}8. 
Faderskap,  n.  ift^ljg;  f— ets  pligter,  ifän  WcU 

»oKifuubet. 
Faderskärlek,  m.  i)än--ra!fau3  1.  »lem^t. 
Fadersnamn,  n.  ifän=ntmt. 
Faderssyster,  f.  ifän^fifar,  tS=tätt. 
Fadervår,  n.  tlä=meibän,  §erran  vnfouä. 
Fager,  a.  forea,  firo,  !auni8,  :)Jutöfa;   fagra 

ord,  löften,  mafeat  fanat,  Imjauffet. 
Fagott,  m.  tt-afottt. 
Fagottist,  m.  inafotin^fotttaia. 
Fajans,  f.  njajanSfi. 
Fakta,  v.  a.  fatetta  (=tfen),  tt)itiä. 
Faktbåge,  m.  fawitfiu,  toibtn  (=ttmen). 
Faktion,  f.  )}UoIufe,  IaI;fo. 
Faktor,  m.  tealtovt,  teettäjä,  t;ottaja,  afia=mte§; 

(mat.)  tulon=tefijä,  te!t|ä;  (fig.)  tcfijä,  ivat- 

futtaja. 
Faktori,  n.  tel;baS;  fau:t)|3a=)3ai!fa. 
Faktura,  f.  icaftura,  falu4t§ta. 
Fakultet,  f.  teotma,  fielun^woima;  ticbc-funta. 
Fal,  a.  attié  (»ttiin),  fa^^^an=atatnen;  (bestick- 

Hg)  (al;iu!fta  ottatea;  vara  f.,  cUa  fau^jan 

1.  alti>3na;  hälla  f.,  ^sitää  !au^afft  1  .faunan 

1.  alttona  1.  alttiiffi. 
Falang,  m.  ^^{)a(an!o,  jouffio. 
Falaska,  f.  I)öl)tl)=tuf)ta. 
Falbolan,  m.  ^>oimuf"e,  )>ohnu=reunu8. 
Falhet,  f.  alttiui%  faupan^alatfuuö,  oStoifuuö. 
Falk,  m.  f;auffa. 
Falkad,  m.  (ridk.)  !^l)!tgttj§. 
Falkenerare,  m.  hauffa=mieö,  teatffenevi. 
Falkera,  v.  n.  (ridk.)  h)ij!tötl}ä;  låta  f.,  tt)\}-- 

!i§tl)ttää. 
Falkhufva,  f.  ^aufan4af!t. 
Falkjagt,  f.  I)auHa=jar;tt,  fiauffa^ajo. 
Falkonet,  m.  tealffonetti,  ).neni  ti^fft. 


Falköga,  n.  f)aufau=ftlmä,  fäveu^fifniä. 

Fall,  n.  (ned)  putoM;  (omkull)  taatnmuS,  taa' 
bunta,  f  aabe  (=teen);  (framåt)  tanfecmn^;  bygg- 
uaden  lutar  till  sitt  f.,  vafeuuUS  CU  laa^ 
tumaifiHaufa  1.  f)än.nämäififlääu;  (oattenfall) 
^utouci,  ^nbote,  föucjäsi,  cno;  (flytande)  ias-- 
fenta,  wkpä,  irietiuti;  (undergång)  lanfee» 
mus,  ^u!f'a,  fiäiBtii;  rikets  f.,  toaltafunnan 
l^ätoii)  1.  fuftStuminen;  komma  på  i.,  hi= 
fiStua,  ra:(3)3entua,  joutua  1.  tulla  I;ännöttc 
1.  ra^))3tot(e;  bringa  på  f.,  langettaa,  fnfis^^ 
tao.,  faattaa  l^ätoiöiju  1.  r;u!faau;  Adams  f., 
Slatamin  lanfeemuS;  högmod  går  för  f., 
t)t).^ei}8  fä^  Ianfcemu!fen  ebcflä;  (minskning) 
lagfeminen,  ateneminen;  (händelse)  fo^ta, 
feilfa,  laita;  ofta  inträffa  f.,  ufetn  fattuu 
!o£)tia;  detta  är  just  f — t  här  vid  lag,  fe^ä 
fe  täsfä  fof;ben  laita  onfin;  jag  är  i  samma 
f.  som  du,  minun  on  laitani  l)t;tä  luin  fi= 
nunfin;  i  sådant  f.,  fiiuä  tapauffei^fa,  fiinä 
foI;bagfa,  fitte,  fittoin;  i  annat  f.,  muuten, 
muuten  olleSfa,  toifiu  ollen;  i  motsatt  f., 
teaöta4'of;ba§ia,  ^)äin  ivaötotn  oKeSfa;  i  alla 
f. ,  ainafin,  fittenfin,  jofa  tol^ba^fa;  i  hvil- 
ket  f.  som  helst,  joö  tninfin  olifi,  f'niu!a 
Ucneefin,  misfä  ta^^antfe^fa  1.  toI;baöfa  f)tj^ 
teäufä;  i  f.  att,  |oä  uiin  on  että,  jois[;an. 

Falla,  v.  n.  (i  brist  på  underlag)  ^nibota  (^U= 
toan  1.  ^utoon);  en  kastad  sten  faller, 
teiöfattu  fitei  putoaa;  såsom  f — en  från 
skyarna,  niinfuin  taiicaaSta  nafattu;  skug- 
gan faller  på  väggen,  tearjo  faatuu  1.  taS= 
fen  feinäHe;  (utför  ngt)  laSfea,  laöfeutua, 
:|5ubota;  f.  igen,  ))ubota  fifään;  f.  af,  wa* 
rista,  f  arista,  fimota  (4ioan);  f.  omkull, 
(förlora  jemnvigten)  langeta  (=fean),  faatua, 
fnmoutna,  mennä  fumcon;  f.  pa  en  sten,  fan» 
geta  filreen;  f.  under  bordet,  faatua  ^i3lj= 
bäu  alle;  f.  på  näsan  (framstupa),  langeta 
1.  mennä  uenällenfä;  f.  öfver  ända,  fufis= 
tna,  faatua  fumoon;  f-  pä  rygg,  sida,  faa» 
tua  1.  feifal;taa  felälleufä,  fljljellenfä;  f.  på 
knä,  langeta  :|5otoiKcnfa;  f.  en  om  halsen, 
langeta  (lanfean)  j.fuu  faulaan;  f.  ihop,  till- 
sammans, »ai))ua  maalaan,  fyvtistvä,  ft}t)= 
fiStäitä;  (stupa)  faatua,  foitna;  f.  i  striden, 
faatua  fobaSfa,  fortna  fotaan;  f.  för  en  ku- 
la, faatua  luobista;  (om  vatten)  akta  (=neu), 
laSfea,  teajeta  (=uen);  floden  har  f— it  en 
fot,  jofi  on  laSfenut  1.  alennut  jalan  ir»er» 
van;  termometern  har  fallit,  lämpö=mittari 
on  laSfenut  1.  alennut;  f.  tungt,  rul)iaf)= 
taa,  rojaljtaa,  r^mäf)tää; —  (fig.)  joutua,  Iau= 
geta,  fufistna,  fnmoutna;  riket  föll,  »alta» 
lunta  f nf istui;  f.  i  onåd,  joutua  I.  langeta 
e^3ä=fuofioon;  om  den  rättfärdige  faller,  joS 
tiianf)uv§fas  lanfeaa;  förslaget  föll,  ef)bo= 
tuS  lumoutui  1.  fä>»i  fumoffiin;  hans  an- 
seende har  fallit,  l)äncn  arliionfa  on  alen» 
nut;  priset  f^er,  {;inta  aleitce  1.  f;al|)enec; 
talet  föll  så,  ^ju^e  fattut  1.  funfui  uiin;  f. 


118 


Fal 


Fam 


offer  för  ngt,  faaba  Iot>).ntufa  jsttiit,  tltöa 
1.  joutua  I)uftaau  1.  turmieou  jétftu  1.  jou- 
tin  tät;bcu;  det  f— er  af  sig  sjelft,  fe  tu= 
Ice  itfejitänlä;  f-  i  sjukdom,  tuUa  1.  tdxjiä 
1.  fääutt)ä  tautiiu,  tauttuutua;  f.  i  talet, 
fev^fciittää  ^ntbe,  ^niuttua  ».nt^ecieu;  f.  i  ögo- 
nen, ^''mlVå  1.  aötua  filniään;  f.  i  blått,  olla 
finevtäwä,  fiuevtiiä,  cUa  fiuiien  =  ivoU\t;  f.  i 
tycket,  oUa  luteicl^incu  1.  mickeu;  f.  i 
händerna,  fattua  1.  ^.niuttua  1.  jcutua  !ä= 
flin;  basen  faller  in,  ).\iafi  ottaa  1.  fät) 
fiinnt;  den  tanken  föll  mig  in,  fe  ajatuö 
juoIaI)ti  1.  joI)tui  1.  tuU  miclceni;  f.  på  en 
tanka,  dårskap,  vuii^cta  tuumaan,  Ijuiiun- 
teen;  talet  föll  på  honom,  fatuttiiu  1.  ofut» 
ttiu  :|.nil)untaau  l)äncötii,  cli  biiue^Jtä  ^nif}e, 
tult  f;äne«tä  ^>u()cctfi;  f.  till  föga,  nij^riö» 
tl)ä,  lauuiötua,  mafcutua;  (hänya  ned)  ta\y- 
bä;  klådningen  faller  i  vackra  veck,  te= 
niuti  fät)  fcmiiu  1.  fauuti(;iu  :|^oimut{)iu  1. 
(aöfoffiiu;  rocken  faller  vål  efter  ryggen, 
uuttu  femelti)!)  1.  fehrcuti)t)  fctfääu;  det  fal- 
ler mig  till,  fe  tulee  nitnuöe;  det  faller 
regn,  snö,  fataa  tvettä,  lunta;  det  faller 
mig  in,  :|)älfäl)tää  Vääl;äni;—  falla  sig,  v.  r. 
fattua,  tät)bä,  ofautua,  fo^ia;  det  föll  sig 
så,  fattui  1.  ofiti  1.  ofautut  uiiu;  det  faller 
mig  svårt,  nuuuu  DU  ujaifea  1.  toaifeata; 
allt  som  det  faller  sig,  «ttten  'K>Ci<m  fattuu 
I.  ofaantuu,  tuiuta  xmm  \i>\>x\. 

Fallande,  n.  (anEcamineu,  lanfeeinu?,  '^ntaa.-- 
miucu,  faatumiueu,  ixntjoamtuen,  lȊ^cnemi= 
UCU,  o.  s.  v.  se  Falla. 

Fallandesot,  m.  ^>ictftjäiö=tauti,  lanfeama  1. 
faatuira  tautt,  faatutoaiuen,  toivma. 

Fallaska,  f.  se  Fal  aska. 

Fallbila,  f.  la^h^fu•n.^e§  (=een),  meStau^^^nilu. 

Fallen,  a.  (för)  tatpuifa,  tai^uiya,  luoututra, 
mencilHi,  iviettl)U\i;  f.  f''>r  dryckenskap,  tott= 
uaau  utcucUHi  1-  wiettljlini;  Ojenlig)  folocUaö. 

Fallenhet,  f.  taij.ntmuf;,  tai^niifuui^,  tai)>uftai= 
fuuö,Iuontuiraiiuuö,  luonto,  unctti)un}ö;  haf- 
va  fallenhet  för,  etta  taipulvatueu,  tx>iettl}= 
hjä  j^fiu;  hafva  f.  till,  otta  foiiicUaé  jf)fin. 

Fallgrop,  f.  fala4)auta,  fuo}.i:|)a,  fata^tuopl^a. 

Fallhöjd,  f.  )5utouö=toäa. 

Fallissemont,  n.  se  Bankerott. 

Fall-lag,  ra.  ).>utou«4a!i. 

Fall-lavin,  m.  ^.>uboö4t>öl)rh. 

Fall-lucka,  f.  laötu^owt,  tattia4uu{fu. 

Fall-maskin,  m.  ).nttouö=fone,  ^^nbotiu. 

Fallna,  v.  n.  fataétua,  mavfcta  (  ttcucu),  fur^ 
taötua. 

Fallnät,  n.  (xp.)  fatto^lrerffo. 

Fallport,  m.  (spt.)  IaöIu=:povtti. 

Fallrep,  n.  (sjöt.)  (a^fu4ol)fi,  ivahceVi. 

Fallrepstrappa,  f.  (xjut.)  ta§fu=titkat. 

Fallråg,  m.  laion-uiö  (4itu). 

Fallsjuka,  f.  se  F^allandesot. 

Fallskärm,  m.  laSftn^i^arjc. 

Fallstock,  n.  fabiu  (--titucn). 


Falltåg,  n.  Ia§fu=toun.n. 

Falna,  v.  n.  I;ti^)ua  (=»un). 

Fals,  m.  (runna)  loma,  loUM,  fotttO,  UUVroS, 
walsifi;  (vikt  kant)  f^uft,  famaua,  tämmeun^S; 
f.  vid  f.,  loniittaiu,  lomatuijteu,  lomatuffiu. 

Falsa,  v.  a.  ^famxa  loiuatfoiu,  hjuttää,  fot- 
tottaa,  uuvroötaa,  loteertaa,  »ualöfata,  täm= 
ineutää;  f— d,  fijnteitti},  lomeinen. 

Falsett,  m.  »uäfUaäut,  hdtfuniäut. 

Falshyfvel,  m.  uurrin=^öl}Iä,  tt)al§fi4;öt){ä. 

Falsk,  a.  (osann,  oriktig)  Uniärä,  C^^ä=Otfea, 
e^iä=tottueu,  »all;eetliueu;  f.  ed,  lära,  ivää» 
rä  Uiala,  o^-^^ji;  f.  fruktan,  iväärä  1.  ^erä=^ 
tön  V^elfo;  f.  smak,  färg,  ton,  u^äävä  mafu, 
Jväri,  äiiui;  f.  ställning,  riktning,  toäärä 
afcnm,  fuuuta;  (fig.)  göra  ett  f— t  steg, 
tel}bä  unlp^n,  oUa  h.nl^)iKiuen;  f.  dager, 
ioale^walo  1.  tväävii^tDato;  f— t  mynt,  testa- 
mente, \\\\'ixa  xa{)a,  teStameuttt;  f— t  namn, 
icäärä  1.  Uiate=Utmt;    (låtsad,  bedräglig)  )()t= 

toUtueu,  V^ettättiä,  u^äärä,  liHiII^eelltueu,  \x>aU 

i)t',   tajoala,   u^tefaö;   f.   dygd,   ^ettätt?ä  1. 

«}aU)e-aivm;  f.  vänskap  ,  tBall^e»  l.ipetoUinen 

^ötäU)i)i)ö;  f— t  sken,  U)alI}e=nmoto;  f.  pro- 
fet, icäärä  :|)ro()tt)eetta;  f.  menniska,  fairala 

1.  iietoUtueu  1.  wiefaö  i()mtneu;  f— t  sinne, 

))etot(meu  1.  »il^JtStekiiHi  luieli. 
Falskas,  v.  d.  fanjalleöa  (=teleu),  »iefaStetta, 

iriH-^iSteöä. 
Falskel  igen,  adv.  faiualaStt,   ipääriu,   pitoU 

fetta,  fanjatuubefla. 
Falskhet,  f.  iräärin)^,  ival^eellifuuS,  fati^atuu?, 

^jetoUifuuö,  VcttälväiU)l}i^,  iPtcftauö,  n3i(^>VU)ö. 
Falskt,  adv.  UMävin,  ejiä^totifegtt;   icääräeti, 

fatrala^ti,  Vctotlifeéitt,  »alf^eelta. 
Falsning,  f.  fijnttäi)^,  tvalsfaui^,  louutuS,  Io= 

uicrvuö,  tämmenul}ci,  uuvroötamtneu. 
P^alstång,  f.  fl}Uttc4;ol;ttinet. 
Familj,  f.  ^^eve  1.  :|5erl^e  (=een),  ^ere=funta,  ta= 

Io4uuta;  (slugt.)  i^etmo,  Ijeimo^fuuta;  få  f., 

:perel;tiä;  (nat.  hist.)  {;)etmo. 
Familiarisera  sig,  v.  r.  tutu^tua,  tel;bä  itfeu* 

fä  tututfi,  tutuä  taita. 
Familjeangelägenhet,  f.  ^>cr{;eeu=afta. 
Familier,  a.  t}étä«jäl(tnen,  tuttawa,  tuttarpat» 

fiuen. 
Familjefader,  m.  ^^erf;een»mie'8,  ^^erl;ecuMfäU' 

tä  1.  nfä. 
Familjefel,  n.  fu!u-^.^eraiuen  )rifa. 
Familjefördrag,  n.  fufu4iittO. 
Familjegods,  n.  futu  fartauo,  periutö4avtano, 

^^evintij»I)Oh.n. 
Familjegräl',  f.  fufu4;auta. 
Familjekrets,  m.  ^jevf)e=fuuta  1.  4e6tuuö. 
Familjehf,  n.  )>evI)ecUiucH  1.  )>erI;c-cKimä. 
Familjenamn,  u.  fuhiuimi. 
Familjesjuka,  f.  ^Kviutij^auti,  fuhl4auti. 
Familjevagn,  m.  ^>eruuS=»auuut. 
Familjföriia] lande,  f.  perl;e=lof)ta,  ^ieil;eellincn 

fol;ta  1.  fuljbe. 
Famla,  v.  ii.   ^apuiUa,  l,)aV^aioita  (4feu),  fa- 


Fam 


Far 


119 


^lerotta,  fo^jetoita  (4fen),  f^aniitta  (-mn),  et» 

fiä  fäfin  mielin;  (fig.)  ijapinUa,  t;amuifla. 
Famlande,  n.  fia^uilemineu,  f;apavoitfemincn, 

l^amuaminen,  f;amuilemincn,  faVcroiminen. 
Famn,  m.  (;elina,  fl;li;  liälla  ngn  i  famnen,  ^3itää 

j.hita  ft}Uöfäitfä  1. 1)e{maefanfa;  samla  i  f— en, 

l^elmailla;  en  f.  full,  r^efmaUinen,  fvlittinen, 

jl)(ennäiuen;  (mått)  fi)ltä  (4Iän),  f^ti;  e!i  f. 

ved,  fi)U  epuita,  jtjleliiucu   pnita,   ^mt=fi)(i, 

:|3UH4l)ttä;  mäta  i  famnar,  fljItiiiUä,  fljUttiiä. 
Famna,  v.   a.   (f.  ved)  fljfetä  (=eän),  ft)littää, 

panna  ft^ttiin  1.  ^\}Mt;  (omfamna)  fi)teiUä, 

ottaa  ft)Iin  fäfin  fiinni. 
Famndocka,  f.  (fig.)  ■maastoa,  teöi. 
Famnraåt,  n.  fl)(cn=mttta,  fl)Itä. 
Famnsbörda,  f.  fvlt)8  (=ffen),  ft)kmiö8,  ftjlcu» 

nainen,  :|>arntanö. 
Famnsdjuii,  a.  ft)kn4i)toi)inen,  ftjlinen. 
Famnsliög,  a.  fl)ien=^!crtutnen. 
Famnslång.  a.  ii)len4ntnincn,  fi)Ien=mittaincn, 

fVlinen,  fi)Itäinen. 
Famnslängd,  m.  ft)Iennäincn,  fi)Ien=:|3itnu8. 
Famnstake,  m.  ft)U4utU. 
Famntag,  n.  fl)Iet,  {;alau§,  ft)lctl[l}§,  fc^ät^ö. 
Famntaga,  v.  a.  Ijatata,  j^Ieillä,  feivätä  (4ään), 

ottaa  ft)Iin  !äftn  fiinni. 
Famntagande,  n.  se  Famntag. 
Famntal,  n.  ftjli^nfn,  Jt)U=niäärä. 
Famntals,    adv.    fl^Uttäin,  fl)Ii=määrin,   ft)Uit= 

täin;  draga  f.,  fi^Kätellä,  ft^teteöä. 
Fan,  u.  (jiå  fjäder)  \nlla,  pt)ti5. 
Fan,  m.  Umpo,  pixu,  I;ittO,  fjiifi;  f.  anamma, 

f;itto   föiefiSon,   Umpo    foitoon;  f.   anamme 

dig,  Iem^>o  finnn  ^^eriföön;  gä  för  f.  i  våld, 

mene  fiiiteen  l.  f^itofle  1.  finncffi,  mene  fen 

hjtebä;  så  för  f.,  no  ^^a^nn?,  jo^^a  nl}t  ]pe» 

räti!  åh  f.,  mitä  i)uUna  1.  laittoa,  (iron )  jo» 

pa,  yopa  Ux\  ntaf  f.  vnrun  1.  I;iton  tateafia; 

det  skall  f.  göra,  tem^o  fen  te^föön  1.  tefi, 

lemfjo   fiit}en   menföön  1.  meni;   det  är  f. 

till  karl,   fitä  on  mie§,   \tp'å  on  tempo  1. 

:>)tru   miel;effeen;   f.   vet,   lempo  1.  t)itto  1. 

pivntiefi;  här  har  f.  sitt  spel,  nl)t  on  pcv» 

tete  mervaöfa. 
Fana,  f.  tippn,  fota-tippu;   en   f.  rytteri,    li= 

pnltinen  ratfu»\r>äfeä. 
Fanatiker,  m.  vitiö,  ijttiö^äinen,  raitino,  vai= 

>ootfainen. 
Fanatisera,  v.  a.  raiir>o§tnttaa,   tjnrjiStnttaa, 

>}ttil)ttää,  t)aijttää. 
Fanatisk,  a.  raiivoifa,   raitDoinen,    raiit>ontn= 

nut,  ijltiijinen,  t)ttiö=päinen,  ivimmainen,  l;ur= 

ia,  :^nrjiätunnt. 
Fanatism,  m.  t^ttiiJ^äif^^S,  raitt»o§tnS,  raiu^o, 

n8f'on=i»imma,  opin^raitco,  raitvoifnnö,  t)nr= 

jnnö,  [;nviiétu«. 
Fanatist,  m.  se  Fanatiker. 
Fanbärare,  m.  Iif)nn=fanta|a. 
Fanders;  åt  f.!  mene  f;itot(e  1.  finnetfin!  det 

går  ät  f.,  menee  {;iiteen  1.  f;titotaan. 
Faner,  u.  piirto,  piena,  iinitn. 


Fanera,  v.  a.  piivroittaa,  uniluttaa,  pienoittaa. 
Fanering,  f.  >^nirroitng,  piivrote. 
Fanegoram,  f.  (bot.)  pf)anerogami,  itmi^ftittiö. 
Fanfar,  m.  tcittauS,  toitotnö,  räit'ät}6. 
Fanjunkare,  m.   Jipun-fantaja,  Iippn=mie?, 

loaanjnnffari. 
Fanstång,  f,  Itpun=j»arfi  (»rren). 
Fantasi,  f.  fntraS=ai§ti,  ajn^fii^o,  mieli=futt)a' 

tu8;   (griller)  [»aaiocet,  mielijohteet;  f— n 

är  mest  verksam  i  ensamhet,  aju^fiif^fo  on 
tljööfä  enimmiten  t)tfinäifi)i)bcöfä;  denna  för- 
fattare har  en  rik  f.,  tHotla  firjailijafla  on 
rnnfaS  mieli^fntvatnö  1.  »hnuatti. 

Fantasibild,  m.  mieti»futi»a,  {;aaice=fnnja,  tun= 
{o=fnt»a. 

Fantasistycke,  n.  hut?atn3»tee(mä  1.  =teo8. 

Fantasmagori,  f.  t;al)mDtmx)aiö4attO,  t^aljmoö» 
tnS. 

Fantast,  m.  l^aan^ctftja,  innoffija,  tr>auI;fotte- 
tija,  piln)en=f;apniiija,  nnen=nä{ijä._ 

Fantastisk,  a.  tjaauieellinen,  (jaalueffiipa,  ^aa= 
ttjelfittu. 

Fantisera,  v.  n.  mielen^hmHiteHa,  [;aa»c!fio, 
innotfia. 

Fantom,  m.  o.  n.  uiale-fntua,  aatveihiö;  aatr*e. 

Fanvakt,  m.  l(ipnn=ft)artt|a. 

Far,  m.  ifä;  kiira  f.,  ifä=!utta,  ifäfeni;  nlfofeni. 

Fara,  f.  iwaava,  turma,  l^ätä;  f.  för  lifvet, 
t)cngeu  Jpaara  1.  f)ätä;  med  f.  för  mitt  lif, 
l^enfeni  fanpaHa;  löpa  f.,  olta  »vaaraSfa;  det 
är  f.  värdt,  pelättätoä  on;  det  är  ingen  f. 
med  honom,  ei  f;änen  ole  mitään  I;ätää; 
f — n  kommer  nu,  turma  jo  ttllee. 

Fara,  v.  n.  fnifea,  mennä,  ajaa,  ajella,  mat= 
fata;  f.  på  en  vagn,  ajaa  1.  futfea  fttau» 
nuitla;  f.  till  sjöss,  tulfea  1.  matfata  1.  men= 
nä  toefitfe;  f.  vilse,  mennä  effi)ffiin,  cfft}ä; 
f.  af,  bort,  täf)teä;  f.  efter,  ajaa  1.  futfea 
jäleötä  1.  perästä,  mennä  t;a£emaan,  mennä 
perään;  f.  in,  mennä  fifään  1-  fifätte;  f.  om, 
fimittaa,  mennä  l.  fuUea  fianttfe  1.  oI;itfe; 
f  igenom,  fnifea  tän.Mtfe  1.  fautta  1.  poiffi; 
f.  fram  och  tillbaka,  futeffia,  ajele()taa;  f. 
öfver,  mennä  ptitfc;  låta  f.,  antaa  mennä, 
panna  menoon,  menettää,  Iäf)bettää,  fuo= 
tuuttaa;  f.  varsamt  med,  pibeEä  1.  pitää 
tfiarowaSti  1.  tvaruifaSti;  f.  illa  med,  pi= 
beltä  1.  meneteltä  pahasti;  tjenstefolket  far 
väl  der  i  huset,  palfoltifia  fiiuä  tafoSfa  l)))- 
iDin  pibetään;  f.  illa  (v.  n.)  pa(;entua,  pi= 
(antua,  turmeltua;  f.  efter  (/f^.),  taaioittaa, 
tarfoittaa;  f.  ut,  mennä  1.  futfea  1.  Iäf;teä 
uIo8;  f.  ut  mot  ngn,  mennä  j.futa  fo]^= 
taan  paf;a8ti  1.  foimauffitta,  farata  (=rfaan) 
j.fun  päälle;  f.  nt  i  ovett,  fof;belta  1.  r^= 
ivettää  parjanffitta;  f.  omkring,  mennä  pm-- 
päri,  fulfea  t)mpäri,  fiertää;  f.  tillsammans, 
'i)ämmästt)ä,  l;i)t)fäl^tää;  f.  npp,  nongta,  l^i)= 
pätä  plö§;  f.  uppför,  nousta. 

Farande,  n.  meno,  futfu,  fulfcmiuen,  ajami' 
nen,  ajetcmtuen. 


[20 


Far 


Fas 


Farare,  m.  mattii^taja,  fulfija;   brukas   blott 

i  sammansiittmngar:  t.  ex.  Ostindie  -  farare, 

3tä-3ntiaan-matht§taja. 
Farbar,  a.  futfuiiten,  fulettatva. 
Farbror,  in.  fetä. 

Fardag,  m.  Ia[)tö=VäUBä,  nmutto=^Jähvä. 
Fareld,  ni.  fuIo-l»aUea,  tuIo4>a(D. 
Faren,  m.  (cyprinus  farenus)  fe§ft»fär!t  (=ren). 
Farfar,  m.  ifän^ijä,  tfo-tfä,  utfc,  tt^aari,  tuora. 
Farför,  a.  faattalua,  tielle  h}tenca>ä. 
Fargalt,  m.  favjil,  juctju=farju. 
Farhåga,  f.  pdto,  ttjarcmhieu. 
Farisé,  m.  ^[)ari;cu§,  u(fo4uUattu. 
Fariseik,  a.  :|.>f)aviicatamcn,  ^^bartieuSten;  uIfo= 

fuHattu,  näh}4)avvaf^,  uäfi)=jumalinen. 
Farkost,  m.  ^iirfi  (=rren),  alm  (=fien). 
Farled,  m.  fultu=»äl)(ä,  tulfu=reittt. 
Farlig,  a.  waaraöiucn,  i»aara=. 
Farlighet,  f.  u^aaraUtfiuiS. 
Farmaceut,  m.  ^)f)avmajLnlti,  Iääffeen=tcfijä. 
Farmaceutisk,  a.  ^^bavmafcittinen,  lääfe^ccl» 

Unen. 
Farmaci,  f.  ^^l^armafia,  Iääffeen=te!o. 
Farmakologi,  f.   ^^fiarmalefogia,  lääffcentcfo» 

Farmakopé,  f  ^>I;armafcVi,  tääfe^firia. 

Farmor,  f.  tfän^äiti,  ifc-aiti,  mucvt,  muntmc, 
tummo. 

Fars,  m.  farSfi,  itoelibljg. 

Farsot,  m.  fu(fn>tantt,  ruttc. 

Farstu,  se  Förstuga. 

Fart,  m.  ttaul)tt,  f>uf)tt,  ).nil)tu,  mene,  fijtitt, 
jnctiu;  komma  i  f — en,  ^ää§tä  toaubttinja 
1.  mcnoon]a;  pilens  f.,  nuclen  hjaubti  1. 
|.>ul;ti;  sakta  f.,  l)i(jainen  meno;  i  stark  f., 
aita   1.   fctt»aa   toautitia  1.  ^.nifjtia   1.  !i)Vtiä. 

Fartyg,  n.  ahiH  (»ffen),  tjaalfi. 

Farvatten,  n.  f utentanwefi,  ^JurjefibnS^ireft;  va- 
ra i  f— net,  olla  tutoiUanfa. 

Farväg,  m.  ajo=tie,  rata§=tie. 

Farväl,  int.  I;^»i)ä8ti!  jää  I;v>väött!  elä  tenuee» 
nä!  subst.  u.  jää4;^toäiict;  bjuda  f.,  ottaa 
1.  tcl;bä  jää4}l}n>äifiä,  jättää  litthjäätt. 

Fas,  m.  ctu-)}ucli;  (fortif.)  otfanne;  (öyggn.-k.) 
latufta,  jimafo. 

Fasa,  f.  faut)iötu§,  !au^u,  ^tvmu;  injaga  f., 
fan()ietaa,  fauhie^tuttaa,  l^ivunttää. 

Fasa,  V.  n.  fanl)ic-tua,  Vi^läx^tnä;  jag  f — r  för 
honom,  minä  laul;i§tnu  l;äntäl.  tueta,  mi= 
nua  bäu  1.  tuo  fanbiétaa  1.  Iiirwittää. 

Fasad,  m.  ))itf"ä=:)3UoIt,  leiitt)=:i^noli. 

F^asan,  m.  (phadanus)  ^^bafaant. 

Fasansfull,  -viird,  a.  se  Faslig. 

Faschin,  m.  riinnti,  rtlu^inHJpu. 

Fasett,  m.  färmä. 

Faslig,  a.  faul}ca,  (;irtoeä,  l;trmutnen,  luilfjeä, 
faut)istal»a,  l;iranttän?ä;  hon  är  alldeles  f. 
att  dansa,  ^än  on  h.villan  f"aul)ca  1.  jnlma 
tanéfimaan;  bli  f.,  tanl)tua,  btv»itti)ä. 

F-aslighet,  f.  fau[)CU8,  I)ivJoei)§. 


Fasligt,  adv.  fanfteaStt,  f)ivti>eä§tt,  julmasti; 

f.  vacker,  julman  1-  faul)can  fauniö;  f.  stor, 

l)inreän  1.  tau(;ean  ijo. 
Fason,  m.  firjauS,  !ivjai»uu8,  fuwituS,  muo= 

to,  fuoft;  (sätt)  laatu,  tapa;  (hållning)  r»j^= 

ti;  (aiburd)  fäijtöS,  elfi. 
Fasonera,  v.  a.  mucboStaa,   fuofiétaa,   Iuon= 

nistaa,  luonuita  (»tfen);  foriötaa. 
Fasonerad,  a.  fuoftfaä,  fu»aé=nicf ta,  futoitet» 

tu,  foristettu. 
Fast,  a.  luja,  tiiutcä,  ioafaa,  n>a!a»a,  toaf)» 

UM,  tranffa,  tauatfa;  f.  klippa,  luja  1.  tt>anf= 

fa  fallio;  f.  botten,  luja  1.  fiinteä  )5ol;ja; 

f.  kropp,  liinteä  1.  jäbmeä   fappale;   f— a 

landet,   maunevMuac;  f.  egeud.)m,  fiinteä 

omaäto;  göra  f.  (fästa)  fiinuittää,  fiinnlit» 

tää,    (stadig)  lujentaa,   lujiötaa;  blitVa  f., 

fiinti)ä,  lujeutua,  lujittua;  vara  illa  f.,  olla 

palméfa  pulaéfa  1.  Vabemmiéfa  tuin  väiwiöjä; 

(fig.)   f.   vilja,  umfaa   mieli,   luja  1.  jävtfä 

tahto;  f.  vänskap,  luja  1.  ivalnva  i}ötäun)^8. 
Fast,    adv.    fiiuni;   tiinteä-^ti,   Injaéti,   irata» 

wat-tx,  traftUMJti,  ipautaöti;  (nästan)  milt'ei. 
Fast,  fastän,  kuiij.  lr»aitta,  c[;tä. 
Fasta,  f.  paaUto,  ;?aaetcnniifa;  (lag'.)  nmlnK* 

te,  ftabtoi8tu«,  fiiuue  (=uteen). 
Fasta,  v.  n.  ^.•'aaStota  (=oan),  otla  fljömättä. 
Fastage,  n.  tvum}ri,  aami. 
Fastande,  a.  j^aacitcaiva,  ciuebtimätöu,  fi)i>mä* 

töu;  på  f.  mage,    einehtimättä,    cincbtimä» 

tcnnä,  i'i}cmättömääu  ivatfaan. 
Fastande,  u.  paaötcamineu,  ^.Maötocuta. 
Fasibinda,  v.  a.  fitoa  fiinni,  tiinnittää;  (ijlcre 

hcarf  omkring)  föl}ttää  f.  fepiä  titnnt. 
Fastdag,  m.  paa8to--*jäiivä. 
Fastebref,  n.  tt>aI;njtötuS=firja,  fiinne=tirja. 
Faster,  f.  täti,  i)0=tätt. 
Fastfrysning,  f.  fiinni=jäät\)miucu. 
Fastgro,  v.  n.  faSiraa  fiiuni,  tiiutnä. 
Fastgöra,  v.  a.  panna  fiiuni,  fiinuittää. 
Fastgörande,  n.  fiinni4''auemiiten  1.  »panenta. 
Fastbaka,  v.  a.  panna  l;ataau,  ^ata  (jataan); 

f.  sig,  tarttua  i.  tafiåttia  (j()fin). 
Fasthet,  f.  lujuuö,  fiiutei)?,    »al;aniuö;  (fig) 

U>afatt)uu8,   irafuuö,  lujun?,  jä^ftvthS,  voai)-- 

hjuué  (fys.)  fiiuteö^,  jäbmeliS. 
Fasthälla,  v.  a.  pitää  fiiuni;  v.  n.;  f.  vid  en 

mening,  pttää  fiiuni  ajatuffeSta,  ptji^ä  aja^ 

tuffe^ia. 
Fasthållande,  n.  fiiuni  pitäminen. 
Fasthänga,  v.  n.  riippua  tiiuni,  pl}il}ä. 
P^astighet,  f.  fiinteä  1.  tiiutouaineu  omaSto  I. 

cmaiiuu§,  fiinteä  tatr^ara. 
Fastlag,  m.  paaSton=aifa,  laétiaincn. 
Fastlagsafton,  m.  laéfiaiö-aatto. 
Fastlagspredikan,  f.  paaéto-faania. 
Fastlagssöndag,  m.  Ia§tiaiS=funnuntat. 
Fastland,  n.  manner  (=tereu). 
Fastlimma,  v.  a.  liimata  fiinni. 
Fastmer,  adv.  ennemmin  »vaan,  pitemmin. 
Fastna,  v.  n.  tarttua  fiiuni,  fiintijä,  puuttua, 


Fas 


Fed 


121 


juuttua,  r^f)tt;)ä,  fätjbä  !ttuni,  tafeftua,  tafer= 
tua,  tafietua,  fäfeBtl}ä. 

Fastnagla,  v.  a.  naulata  ftiunt. 

Fastrota  sig,  v.  r.  juurtua,  fiiutljä. 

Fastsitta,  v.  n.  ietua  ftiuui,  cUa  juuttuuutl. 
juututfiöfa  1.  tafeftuuut. 

Fastställa,  v.  a.  uiäävätä,  toal^totötaa;  f.  pri- 
set, määrätä  lituta;  f.  en  dom,  tua^tciS» 
taa  tucmic. 

Fastställande,  n.,  -else,  f.  luar^lVtStanuueu , 
iral))tti§tu?,  määrääminen,  määrät}S. 

Fastsy,  v.  a.  ommella  (4^cten)  ftiuui. 

Fastsätta,  v.  a.  panna  fiiuui,  fituutttää. 

Fasttaga,  v.  a.  cttaa  fiiuui,  fäfUtää. 

Fasttagande,  n.  fiiuui=cttamiuen. 

Fastväxa,  v.  n.  faöiocttua,  faeipaa  fiiuui,  fiiu 
netti}ä. 

Fastän,  konj.  toaiffa,  ei^fä,  joS  fof;ta. 

Fat,  n.  UHiti,  ^ci}tt}rt,  futl)o;  aami,  t^nn^ri. 

Fata,  V.  a.  panna  tl^nnöriiu. 

Fatal,  a.  cuuetcn,  fatala,  fcipan  ouncu,  tur 

miou  tuoma. 
I  Fatalier,   m.   pl.,  -lietid,    m.   määrä=aifa,  a» 
fiau=aifa;    försumma   f — na,    faimin  =  Ii)Öbä 
aftau=aifa. 

Fatalism,  m.  faöimuSntSfo,  ouui=u§fo. 

Fatalist,  m.  fa((imug=uöfoja. 

Fatalitet,  f.  cuueu=määräi}^  1.  »faUirau^;  Utva 
cuui,  ouuettcmuuS. 

Fatbur,  Fatabur,  Fatebur,  m.  taltemo,  aitta 
H)ara4)uoue,  ruofa=Inioue;  (fig-J  taltemo,  ait 
ta,  naarat. 

Fatlag,  n.^  kipMnnta,  fu|^^n-funta. 

Fatt,  a.;  återgifves  med  (aita,  poi)ia,  f  auta 
hnru  är  det  fatt  med  dig?  mitcu  laitafi  ou 
1.  fiuuu  on  laita?  vid  sä  f-a  omständig 
heter,  feiffaiu  oUeSfa  ftflä  :t?oBjat(a  1.  fan 
natta,  fuu  afiaiu  laita  on  niiu  i.  jemmoinen. 

Fatt,  adv.  fiiuui. 

Fatta,  V.  a.  ruweta  (>j5ean)  1.  tarttua  1  Tät}' 
bä  jf;fin  fiiuui  1.  fäfiffi;  ottaa,  (hastigt)  fte= 
:>3ata,  favipata;  f.  värjan,  tarttua  mieffaan, 
fte^^ata  mictfa;  f.  ponnan,  fäijbä  1.  tarttua 
f^uääu  1.  flnuiän  fäfin;  (fig.)  fäfittää,  ot= 
toaltaa,  tajuta  {'nan'),  ähjtä  (=väu),  ymmär- 
tää; f.  beslut,  te(;bä  .:|5äätöö,  ^^äättää;  f. 
mod,  ro&faista  mielcufä  1.  itfenfä;  f.  kär- 
lek, rafaf4ua,  ruiveta  rafaStamaan;  f.  miss- 
tänka, alfaa  traroa  1.  tuulta;  f.  stora  pla- 
ner, miettiä  fuuret  tuumat,  fäljbä  1.  rutreta 
1.  rl}t;tvä  fuuriiu  tuumiin;  f.  eld,  n)ttl}ä, 
fl?ttl)ä  tulceu;  f.  i  korthet,  panna  ti)I;i)egti 
fofoon;  f.  sig  i  korthet,  li)f)l;e«ti  ofoittaa  1. 
eteen  ^mnua  1.  efitelfä  1.  toimittaa. 

Fattas,  V.  d.  (j.fulta)  ^^untt^a  1.  uu^.nta,  oöa 
Ujaitta  (roajaatta)  1.  ujajaasfa  jtfiu,  faitcata 
(=^}aau);  ei  otta;  penningar  f.  mig,  mi= 
nulta  ^juuttuu  rabaa  1.  rafloja,  oien  ra- 
ijaa toailta;  det  f.  honom  förstånd,  f;än 
on  mieltä  1.  ^mmärr^§tä  toaiUa,  I)äneu  1. 
Svenskt-Finskt  Lexikon. 


f)äueltä   on  mieli  n)ajaa§[a;  hvad   f.  dig? 

mitä  ftnuu  ou?  mifä  ftnua  toailrnia?  föga 

fattades   att   .  .'  .,  toä^ättä   oli  1.    nnitjältä 

:tJiti,  ett'ei  ... 
Fattig,  a.  föl)l)ä,  Waihjainen;  f.  på  penningar, 

kläder,    tankar,  fö^I;ä  ra^aSta,  ivaattei§ta, 

ajatuffiöta;  andeligen  f.,  ^eugelfifeöti föt}f}ä; 

poiken,    gubben   f.,    pti\la,    utfo    raiöfa  1. 

paxla  1.  ruffa;  min  f— a  rock,  nuttu  raiS' 

faui  1.  V^arfani. 
Fattigbevis,  n.  föt)[;äu4irja,  föl)I;äu=tobisitu8. 
Fattigbössa,  f.  toai»ai8=tuffi,  toaitt»atö=))i}éift^. 
Fattigdom,  m.  föt)I)t)t)g;  f.  på  penningar,  tan- 
kar, fot)f;l)l}!8  xa[)an,  ajatuötcn  ij^uoleeta,  ra= 

l)au,  ajatuffen  föi)t)i)t)§. 
Fattigförsörjningsanstalt,    m.    U>aiumi^f)oll)0= 

laitos. 
Fattighjon,  n.  jiHiitDaineu. 
Fattighus,  n.  föi}I)äin4;uoue,  JiH-ii»ais4;none, 

föl}I)ättö. 
Fattighushjon,    n.    föt}f;ättöläineu,    l^^ain3aie= 

l)uoucelaiuen. 
Fattighåf,  m.  Uiaiiuaie-fuffaro. 
Fattigkassa,  f.  iuativai3=faei'a,  u>ailt>ai§tcn  faSfa. 
Fattigmedel,  n.,  -penningar,  m.  pl.  it)ailcaiS= 

ral;a,  tDaii»ai8ten=raf;a. 
Fattigskola,  f.  föl)f;äin=foulu. 
Fattigstuga,  f.  se  Fattighus. 
Fattigt,^  adv.  fijl^fjäciti,  maiuiaifci^tt. 
Fattigvård,  m.  ujaimaiö-boito,  )vain)ai84;oll)0. 
Fattigväsende,  n.  Uiailvaiö-afiat. 
Fattlig,  a.  täfitettäioä,  t)mmärrettäUHi,tclfuaiueu. 
Fattning,  f.  taju,  toimi,   ipmärr^cv   fäfitt)8; 

bringa   ur   f.,    Ijämmeutää;    komma   ur   f., 

\}anumnt\}'å. 
Fattningsförmåga,     -gåfva,   f.   taju,    fäfttt)é= 

tt)oima,  t)mmärr^f)en  lat;ja. 
Fattningskrets,  m.  fäfit^§=^iiri. 
Fauna,  f.  eläimiStii,  eläiu=fuuta. 
Favorit,  m.  lemmet^iueu,  lemmiffi,  mielifti; 

f.  dryck,  mieli=juoma;  f.  sång,  mielt»laulu. 
Fé,  f.  :^altiatar. 

Feber,  m.  fuume,  fuume^tautt,  tr>ari=tauti. 
Feberaktig,  a.  fuumeiueu,  fuumeen=ta^ainen. 
Feberanfall,  n.,  -anstöt,  m.,  -brytning,  f.  fuu= 

meeu=^unöfa. 
Feberdrifvande,  -dämpande,  a.  fuumetta  cf)  = 

fäifelcä  1.  egtälwä  1.  )j^fäl?ttä»ä. 
Feberfantasi,  f.  l^oure=fuUntu§. 
Feberfri,^  a.^fuumeeöta  ti>apaa\  vara  f.,  ^itää 

U)äli=^äätä;  f.  tid,  fnumeeu  hjäli^niä. 
Feberfrossa,  f.  fuumeen=n?äriéiti)ä. 
Feberhetta,  f.  funmeeu=))alatounS. 
Feberrysning,  f.  fuumeeu4>öt)riött}8. 
Febersjuk,  a.  tuume=tautinen. 
Feberyra,  f.  fuume-^ourauö  1.  =f)oure. 
Februari,  m.  l;elmi-fuu,  fe(iruari=fuu. 
Federal,  a.  ir*alta=liittoiueu,  iualtaliitto^,  icalta- 

liittoa  foSfeiua. 
Federativ,   a.   txHilta»  liito (tinen,   tikalta  =  liiton, 

>valta4iittoou  fuuluum. 

16 


122 


Fed 


Fem 


Feflererad,  a.  UHiIta  IiiltofaiiKii,  ftiafta4iittOcn 

Vf)biötetni. 
Fcg,  a.  :|.''cfc'ia?,  avfa,  :t?clfiivi,  )>clcn=(i(amen 

f.  soldat,  nvfa  1.  \>dhm  fotamicv*;  1'.  liaiid 

ling,  ^^c(lMt-alaincn  1-  arfamaiitcn  tcfo. 
FegliPt,  f.  vcliimiuö,  ^^elc'ffu^ö,  :|)cIonn4(aiimt8, 

arfamatfuitf^. 
Feglijertad,    -sint,    a.   arla^Vbämi^^nf    fii^f'»!' 

mienncn. 
Fegt,  adv.  ^»^Ii^Haa^tt,    avfaii!aitC'3tt,    avhui= 

ma. 

Feja,  V.  a.,  f.  af,  bort,  upp,  utur,  fivfaétaa,  fiil< 

lottaa,  ^nif}biötoa. 
Fejande,  n.  -jiiing,  f.  Hv!a?taniincn,  )MtI;btS' 

taminen. 
Fejd,  f.  nicteU,  fcta;  ivata,  ju)>a!fa,  fii^ta;  a- 
delns  inbördes  f— er,  aatctiöton  feiofmätfet 
metelit;  de  ligga  beständigt  i  f.,  fic  CUmt 
alinomaa  jufaSfa  1.  fiietaSfa. 
Fejda,  v.  n.  ^ntää  fotaa. 
Fel,  n.  (brist,  lyte)  wih,  unrM  (-en),  a^tvf^e 
(=ecn)  fel  pä  synen,  wita  lläöSfä;  han  har 
många  (andliga)  fel,  (uincSfä  Cll  mcuta  \VU 
taa  1.  Wirf^että;  (afnkelse  från  regel)  )X)\xbi, 
erc^b^?;  f-  emot  grammatiken,  fieli=o|.nUincii 
h.nr{;e;  (moraKskt)\mta,'i;;aiic,  t^aivau?;  (skuld) 
irifa;  det  iir  icke  mitt  f.,  et  fe  minun  ixn> 
!ani  ole;  skjuta  f.,  andnia  ftjrjään  1.  I)ai= 
racin;  sia  f.,  ei  fattua,  ci  cnnicitna,  et  to» 
tentiia,  ^>ettää;  planen  slog  f..  tuuma  ci  cu- 
nieitunut,  1.  fävni)t  toteen;  minnet  slår  f., 
muisti  :|)ettää  1.  I;airaa;  det  siar  alldrig  f., 
att  .  .  .,  [tttapä  ei  l-Hiäfc,  fepä  on  nollan 
Unefi,  että  .  .  .;  taga  f.,  ^^ettini,  t)atvata, 
l)atva[;taa,  I;aira()tua,  crel)ti)a;  få  f.,  roioit 
tua,  iriota  (=!oan). 

Fela,  v.  11.  itjWä  1.  t»i6!ata  fi}riään  1.  f;at= 
vaan;  tel)bä  tt?iil)e;  {irra  si^i)  erf;ettvä,  Ipct» 
tl)ä,  f)airal?tua,  t}oria{;taa;  {bryta)  riffoa, 
ionfata  (=ft'aan);  f.  mot  ngn,  itftoa  jj.futa 
liHiStaan,  (oufata  j.tuta;  f.  mot  vänskapen, 
loutata  t)§täun)i}ttä. 

Felaktig,  a.  (oriktig)  unv'&eetltneu;  (ofullkom- 
lig) \v\a{a%,  iBiaUuteu,  wiaKotncn;  f.  hörsel, 
nnalloinen  fuulo;  f.  växt,  unalUnen  fa«unr, 
(bristfull)  iriaunilaiucn,  n.nta4\iä,  jviattincn; 
(falsk)  waåxä,  txnvlKeUincn;  göra  i'.,  iiMlauttaa. 

Felaktighet,  f.  »iallilunö,  trivlKcöiiliUS,  iin= 
alloiiun?,  Unan=alaifuu§. 

Felakiigt,  adv.  jviallifeöti,  linrljCcUtieöti,  WiaU 
loiiei^ti,  a\iärin,  unan=alaiic6tt. 

Felas,  v.  d.  se  Fattas. 

Felfri,  h.  UHvI)cetön,  iviatcn. 

Felfrihet,  f.  unrl)ecttömvv8. 

Felfritt,  adv.  nnrf)ecttä,  n.nrf)eettt5mästi,  \v\X' 
I;ecttömänä,  ev^ettvmattä,l;airal;tumatta,  ()or= 
jabtamatta. 

Felgrepp,  n.  evbetl)6;  göra  ett  f.,  ottaa  Ijairaan 
1.  UMävin. 

Felhugg,  m.  ft)vjään4vöuti  1.  4?tu. 


Felkast,  n,  lianutfe^Jvivfan^,  o^itie4)cittc,  (;ar= 

fm=f)eitto. 
Felp,  m.  Jvelpt-M,  ftlfft  rnio^M. 
Felskutt,  n.  fiiiuiiiiCHinipnnut?,  fi»uitfenim^>u- 

ma,  obitfc-aiupunui,  I)avl)a4anfauö. 
Felskrifuing,  f.  ixvaivin^firjoittaminen;  firjct- 

tn5=h.nrl)e. 
Felslag,  n.  fin>uitfc4t)önti5,  ftlvntttfe4i}i5mä. 
Felslagen,  a.  V'ettäm)t,  tl}fiiaffi  tullut,  tlif)iään 
meuni}t,  mitätint,  tuii^a,  ouniétumatou,  fe?= 
!i-eväinen. 
Felslut,  n.  \v'å'å\-'ä  iol)to4aufe. 
Felsteg,  n.  tuiiralibnc»,  (lorjabbu?,  erl;etl}{:. 
Felst  immig,  a-  fciutumatou,  e^\i=fointuiuen. 
Felståmmigliet,  f.  foiutumattomuuS,  e^>ä«fointu. 
Felstöt,  m.  [in^uitie4l;öttäl}S,  ol^itle^vfävö. 
Felt,  adv.  se  F'el. 
Fel  tag,  n.  evktl}?. 

Fem,  niim.  eard.  Unifi  (-bcu);  f.  och  f.,  Uni  = 
fittäin,  Jtnifiteöcn,  tviifin;  f.  gånger,  wiU 
bcf'ti,  Unift  fevtaa;  f.  par,  iviibet,  U^iifi  :|.''a= 
ria;  åt  f.  hall,  itiifiöflc;  dela  f.  och  f., 
linifittää,  »iifitellä;  innehållande  f.,  tinitinen. 
Fen.Madig,  a.   h,nifi4ef;tiuen;   (såy)  toiift4e' 

väincu. 
Femdags,  Femdagig,  a.  tiMifl4\iiluäincn,  lvii= 

bcu  i\iiU)äu. 
Femdeit.  a.  iriift^jafoincn. 
Femdubbel,    Femfaldig,    a.    linifi  =  fertaiueu, 

ixnifinäineu. 
Femfingersörf,   m.    (potentilla   argentea)    haw- 

f)i{ft,  l)an()cn»jalfa. 
Femfotad,   a.  anii"i=jalfaiiicn,   Ji^iifi^u^liinucn, 

iviifi^uiirelincn. 
Femlianda,   a.  iviiftnäincn,   Unifiu» laatuinen, 

Jinii'i4a|inen. 
Femhundra,  num.  card.  ti^iifi^fataa. 
Femhundrade,  num.  urd.  toiibeö  fabaS,  iciift' 

fabamieS. 
Femhörnig,    Femkantig,   a.    liMifl^folffainen, 

tt.nifi4uimaiuen. 
Femhörning,  m.  tviifl4clffa,  Unifi 4'ulma,  iviifiö. 
Feminin,  a.   (grant.)  uaié^^f-niolincu. 
PVmkort,  n.  unimcineu  iroitto. 
Femma,  f.  tinififfo,  iinitoucu. 
1"  emmänning,  f.  n.nifi4'CteinCU. 
Fempundig,  a.  iviifintaulainen. 
Fempundhig,  a.  iviift  uaulio,  anifiuanlaif4l}fft. 
Femradig,  a.  UnifintUMUcn,  iviifi»vatincn. 
Femsidig,    a.   ivitfi^iauincu ,   li>iifi=tal;lcineu. 
Femstafvig,  a.  unifi^aiintincu. 
Femtalig,  a.  lviifi4uhiincu,  iriitiuen. 
Femte,  num.  ord.  Unibcä  (^nucu). 
Femtedel,  m.  tviibcnnee  (4fen),  tvitbcS  ofa. 
Feratio,num.  card.  Jviift  {'it\l)  f^mmeutä  (=ucn). 
Femtionde,  num.  ord.  iviibc:?  tiuumcnc^,  tt?iift' 

fvnmiencö  (»uncn). 
Femtiotal,  n.  untfihjutmcuiffij;  han  är  på  f-, 
I      Ifi.iii    1^11    »nit^cniipflH    fninnifiicfli-f. 


\}l\\\  ou   ^x^iibenueUä  finnmencUä. 


Fem 

Femtioårig,  a.  aHtfift^mmcn^aniotineit,    mi\i 

fitmmciwintotiaö  (aaii). 
Femton,  num.  card.  Unift^toi^ta. 
Femtonde,  num.  ord.  untbeä=tciöta. 
Femtonlödig,  a.  nni[itoiöta4uotinen. 
Femtusen,  num.  card.  >inifi=tuf;atta. 
Femtusende,  num.  ord.  Untft4u(;anne6. 
Femuddig,  a.  h.nifi4äv{iuen. 
Fem  väldig,  a.  unifi^vHiitiaö. 
Femärig,  a.  iDiifi^vuotiaö,  tottben=toUDtinen. 
Fena,  f.  eil^ä,  uimu-?. 

Fenlival,   m-  (balaena  physaius)  f)arja4BaIaÖ, 
Feukål,  m.  tiiäiifoolt,  l'atfan=htmina. 
Fenomen,  n.  illite,  tlmauö. 
Feodal,  a.  lääittunäincn,  lääniti)!ic((inen. 
Feodalsystem,  n.  läänitljS^walta,  lääuitVöti). 
Ferier,  m.  pl.  hipa^aifa,  JDUto=atfa. 
Ferla,  f.  ^.Mtuffa,  ^an:|>^^u,  pMll 
Ferm,  a.  tcrfeä,  nc^^fa,  iriffelä. 
Ferment,  n.  fä^te=ame,  fävtin  (4timen),  fävtc. 
Fermetet,  f.  fevfe^é;  nä|.;>>ärm)§. 
Fembock,  m.  iräni-Vofft,  toäri^^otfa. 
Fernissa,  f.  feitiu=öl|l?,  trcniisia. 
Fernissa,  v.  a.  feittn=i5Iii)Kä  1.  ivemisfatla  wou 

bcUa,  ipcvntSiata. 
Fest,  m.  |uf)Ia,  jul;IaUi!iiuS,  ^Jibot  (pL). 
Festdag,  m.  |uf;Ia4\iilr>ä. 
Festing,  f.  se  Fästing. 

Festivitet,  f.  j[ul;lallifuu§,  futfuilft,  [;min4nbct. 
Festlig,  a.  jit()lallineu. 

Feston,  m.  fiivtäitne,  Mfa=!i5l)töS;  Mfa4etfu. 
Fet,  a.  Iif;aUHi,  vaStoaineii;  f— a  rätter,  iWja^ 

Wia  1.  ra^jxiaifia  ruofia;  f.  oxe,  n£)atoat;äv= 

fä;  f.  lax,  vaSkviaineu  Ulfi;  f.  jord,  l\l)ati\x 

1.  mel^uiuen  maa;   blifva  t.,  Ulvota  (=Dan), 

It[;ea;  göra  f.,  Ubctttaa. 
Fctaktig,  a.  nf)a»au=Iainen,  ttt)a»al;fa. 
Fetalier,   m.,   Fetalievaror,  f.  pl.  riiofa-atne, 

vuoaffet;  färtom={alu. 
Fetaliebröder,  m.  pl.  ruoa8=VDe(je!fct. 
Fetgräs,  n.  se  Fetört. 
Fetisch,  m.  pLUtflj^jumala,  fiitva=juntala. 
Fetischism,  m.  ).^öl!t)U=jumaloituö. 
Fetknopp,    m.    (sedum)   maEfan-uol^p ,  .Iufon= 

ntavja. 
Fetlagd,  a.  tt^aioan4äntä,  Iif;alx^a. 
Fetma,  f.  U(;an5im§. 
Fetma,  v.  n.  lif;ota  (=Dan),  lif^oa. 
B^etmylla,  f.  nte()U=Tnutta. 
Fett,  n.  ra§tx-»e,  vaätoa. 
Fettijäder,  m.  ra§ttia=fulfa. 
Fetthinna,  f.  ra8nja=!eiiitu. 
Fettisdag,  m.  laSfiainen,  laStiaiä^tiiStai. 
Fettistel,  m.  (sonchus)  toatoattt,  maitotileittä. 
Fetägg,  n.  se  Vindägg. 
Fetört,  f.  Qnnguicula  vulgaris)  ^i3fi3n=Ie^ti. 
Fibel,  m.  tinipcU. 
Fiber,m.ft)i),  li^a^f^^,  fiime,(4een)  fäije  (=i!een); 

(i  träd)  ft)t?,  luöto. 
Fibler,  m.  (hypochaeris)  {;ärän=fl(mä. 
Fibrin,  n.  fi)t)»aine,  finneHiine,  luv^tc. 


Fil 


123 


Fibrös,  a.  fi;itten,  fäifeiuen. 

Ficka,  f.  lalfari,  taöht,  formano. 

Fickformat,  n.  lallaritt^ofo,  tagfuu»!ofo. 

Fickknif,  m.  ta3fu=toeitfi. 

Ficklock,  n.  taéfun4an[t. 

Fickpuffert,  m.  laffari^^Sfl?. 

Ficktjuf,m.  ta§!unuara8  (=rfaan),IaEfart=^uvivasi. 

Ficktjufveri,  u.  IaIfavi=Uiar{au6. 

Fickur,  n.  laffari-feUo,  ta8fu=feCo. 

Fideikomiss,   n.   fääntij^eviuti),    fufu^avtaiio, 

fiifit^tihtg. 
Fidibus,  m.  ft}tVtiiT4^a^.>eri. 
Fiende,  m.  tt?il;a=mie8,  iriljeiKincit. 
Fiendskap,  f.  ivil;a,  txn[;oilii|iiu6. 
Fiendtlig,  a.  h3if)oittinen,  tuil^aa  fatttaiua  1.  ^.H' 

täiivi,  n.ni;aSfa  olciua;  f— gt  land,  tt)t(;oiåi= 

fen  maa. 
Fiendtlighet,  f.   föiljOtöifuuS,  toi^an^ito;  WX'- 

Fiffig,  a.  fuffela,  futfa;  nä))^ävä. 

Fifi"ighet,  f.  fu!fefuu§;  nä;.4ärt}i}8. 

Figur,  f.  (bcgrunsadt  rum)  futuio,  um^no; 
C/ec•^■^^^w^;  fuftta,  ^iirvcS,  f  ufcie,  fmpatt§;  {yoz-HO 
muoto,  futoa;  (kroppsform)  mitoto,  iDarft, 
^)aamu;  göra  en  ful  f.,  oUa  ruma  näto» 
jäiifä;  göra  en  slät  f.,  tel)bä  tel;nou  fau^3= 
\^<xa,  otta  fe^non  |3äiiväineu;  se,  hvilken 
löjligt".,  fal;  tuota  f)nUmi4Hiia\it^tä;  (i dans) 
tuifulicri,  aötuma;  (i  musik)  pavwi,  adni-- 
paxwi;  retorisk,  f.,  laui'e=fm»autte;  gram- 
matikalisk  f.,  fieli=0)3illiuett  fuioauue;  f.  i 
genomskärning,  l^alfioineu  fuioa;  f.  i  per- 
spektiv, näeuuäitten  1.  ulfo»näföiucn  tntoa. 

Figurant,  m.  tinfulieraaja. 

Figurera,  v.  a.  fultnoitfella;  v.  n.  linfulierata, 
ofoitctlaita;  (fig.)  oteéfelfa,  oleSfcnuella,  tan8= 
fia;  hans  namn  f — r  i  alla  tidningar,  f)ä= 
nen  nimeniä  tanSfii  jota  fanoma4ef)be§fä. 

Figurlig,  a.  fmwauteellinen,  fmvaHinen,  l»er= 
taairia;  f.  betydelse,  fuii\illineu  merfitijö. 

Figurligen,  Figurligt,  adv.  futoalli[e§ti,  futvil' 
la,  fuwin. 

Fika,  v.  n.;  f.  efter,  färffiä,  loimota  (=oan), 
|3l)l}tää,  af;neilla,  fiel^toa,  fjaaiuitetta;  f.  ef- 
ter ära,  färffiäl.  ^^ijtää  1.  ^imota  lunniaa. 

Fikande,  n.  färffiminen,  himoaminen,  o.  s.  v. 

Fiken,  a.  t;etaS  (=ttaan),  fävfäs  (=tfään),  f)a= 
(ufaS,  a^naS. 

Fikenliet,  f.  fävffäljS,  ]()Cttau8,  fävff^. 

Fikon,  n.  toiifuna. 

Fikonformig,  a.  iDiifuttan^muotoinen ,  luiifu» 
nan=faUainen. 

Fikonlöf,  n.  tx)iifunan=Ief;ti  1.  --Wiftoä. 

Fikonträd,  n.  toiifuua^nu. 

Fikonvärta,  f.  faöwajaiueu. 

Fil,  m.  hjiila. 

Fil,  m.  toiili,  fuori. 

Fila,  v.  a.  ttjiilata. 

Filande,  n.,  -ning,  f.  »iilauö,  iinilaaminen. 

Filantrop,  m.  ;|){)ifantvo^i,  it;mi§4empijä. 

Filautropi,  f.  ^(»Uantroina,  i^miö4empcilu. 


124 


Fil 


Fin 


Filantropisk,   a.    ^^f)ilantvc^)inen,   ihmiä4em= 

Pilare,  m.  toiilaaja. 

Filbunke,  m.  taalc4nimä,  inaanto4nimä,  »it» 

U^tjtti),  tuiili-^iimä. 
Filett,  m.  (boktr.)  iiniwafc,  Jintlranne. 
Filfras,  f.  al)ina,   cömo;   äta  som   en  f. ,  af)» 

muta,  afimu^taa. 
Filliuggare,  m.  tt,ni(an=tefijä. 
Filial,  a.  tineri»,  fl}tft=,  a{a',\  filialkyrka,  toie= 

ri^trffc;  filialbank,  ala4^aiifft. 
Filippisk,  a.  )>f)tUvi-''nien,  ^urc»a,  :|>iStä»rä. 
Filisté,  m.  ^}I;iUétcaIaineit,  ^I;iliöta. 
Filklåfve,  m.  tciila^it^tt,  anila^enfft. 
Filmjölk,  f.  taale4nimä,  inaanto4nimä,  uniU= 

matte,  iintli4nimä. 
Filolog,  ni.  ^.^Inlclcgt,  ttelen=tutfiia. 
Filologi,  f.  (^I;iIoIci3ta,  tieti^iete. 
Filologisk,  a.  ^jbilolcc^tueii,  ticli=tictetiteit. 
Filosof,   m.  :|>()iiciepln,    tictc^toitfaS,   jävfetä' 

c^>).nitut. 
Filosofem,  n.  jävfeiö4aufe,  tiebiétclmä. 
Filosofera,  v.  u.  ^^I)iIoiopf;i£Jtet[a,  järfetStetlä, 

ttebi^teöä. 
Filosofi,  f.  iviii'auS4tebe  (4een),  jär!eig=o))^t ; 

f— e  magister,  untiaué^ieteett  inat^^tcrt. 
Filosofisk,  a.  »riiiaiie^ieteellineit,  järfeiöäOj-nl' 

lineit;  ur  f.  synpunkt,  »iiiaitg^ieteen  fait= 

nalta  fatfecn  1.  itäbten. 
Filspån,  n.  tinila^jautjc,  tt?ti(an4niru. 
Filt,  m.  l^uc^^a;  öfverdraga  med  f.,  buoipittaa. 
Filta,  T.  a.  f)uc^>aa  (Ijucivan),  »attooa  1.  w^a.-- 

ituttaa  ^)uenjafft. 
Filtare,  m.  f)uc»an=-lranuttaja,  ^ito^jija. 
Filter,  n.  fiicbirt  (4tnieii),  ftircilä. 
Filthatt,  m.  l;iici:a=£)attu,  fevi4)attu,  toitt=f)atnt. 
Filthårig,  a.  (bot.)  iuanuffeineit. 
Filtkappa,  f.,  -mantel,  m.  ^UD^3a4et»ätti,  f)UC» 

Filtrera,  v.  a.  fitctaa,  fuobattaa,  fuuritita  (4jen), 
fiiftnlcttä  (4icit). 

Filtrering,  f.  fucbatu»,  fuotauS. 

Filtrerkorg,  m.  fuotC=tot>^>a. 

Filtrerpapper,  n.  iuctc4apert. 

Filtrerhatt,  m.  iuctc=fi1>:pu  1.  4uuttt. 

Filtsko,  m.  IniDpa^fenfä. 

Filtsåla,  f.  ^m.4\i4''D(;ja  1.  »aithtra. 

Flittäcke,  n.  I)iic|.\a4'eitte  1.  =täffi. 

Filur,  m.  ftieitiffa,  fcutta,  fLnvaiiäfifmä. 

Fimmelståiig,  f.  aija;  (u  plog)  cjas  (=!ien); 
förse  med  f — stänger,  atjotttaa. 

Fimmelstangskrok,  m.  aiiaiutcutfii,  fatoeriffo, 
tt^ebätti. 

Fin,  a.  ^ncnt,  f)icnc;  f.  tråd,  ^>icni  1.  bteno 
ianfa;  f— t  papper,  fiicno  ^a^eri;  f.  liy,  \)\i^ 
no  1.  l;cuto  iftc;  f— t  riijöl,  ^>tent  1.  l^icitc 
jau^c;  f — t  arbete,  fcma  1.  naaöti  1.  fieirä 
tXj'é\  i — a  viner,  ctwalltfia  linmcja;  f — a 
porsliner,  pienoja  V^oéliinia;  f — a  former, 
fcina  1.  firo  iravtalo;  f— t  guld,  Ijieno  1. 
^MtI)baS  fitlta;  f.  ton,  ^neni  1.  f  imeä  ääni; 


(fig.  om  sinnen)  tartfn,  teräwä;  f.  hörsel, 
känsel,  tarffa  fiiulo,  tunte;  f.  blick,  terä» 
toä  1.  järfc^ä  ftlmän=lncnti;  f.  smak  (este- 
tiskt), äh)fä§  1.  järfeiijä  ma!u,  tarffa  faune» 
tuntc;  f— t  svar,  ofvinja  1.  taitatva  1.  ciira 
tpagtauS;  f.  observationsförmåga,  tarffa  i. 
jt)»äUiuen  (;a»aintc=»cima  1.  taju;  f.  skälm, 
taitaiiHt  1.  uniiag  founa;  f.  karl,  fictoä  miee; 
f— a  seder,  [iea^ät  1.  ftUH\it  ta»at;  f— a 
(jint  kludda)  damer,  fieiiMä  1.  (lienofaifia  1. 
i;teno(}e(ma=uaifia;  det  f — a  i  språket,  fielen 
ftem^ä  1.  fomuus;  bli  f.,  bienentua,  hieuc= 
ta  (=ncu);  göra  f.,  l;iencntaa,  pienentää;  pie» 
ueutää;  anse  för  f.,  (nencf iua,  1.ncnefi>ä; 
något  f.,  f;ienDf)fo,  l-Meuelifö,  (,ueuc(äutä,  inc» 
neläntä. 

Final,  m.  lo^^ete,  ^äätc»cfa. 

Financiel,  a.  raW^waraiucn,  raba^iraraiu,  ra= 
^a»arai?». 

Financier,  m.  tBara§to»ttirfaIainen,  ral;au»afi= 
citfija. 

Finanser,  m.  pl.  ttjattagt04»arat,  icaUagton 
raf)a»lfarat;  tt)atta=waraéto,  raf)a»njarat. 

Finansminister,  m.  raljanjarais=miniöteri,  ra= 
l^an=boibon  miniéteri. 

Finansoperation,  f.  ra^awarai§4cimt,  ra^a» 
afiain  tcimi  1.  toimiminen. 

Finanssystem,  m.  ratiaiuaraiS^järeStö. 

Finansväsende,  n.  ral)atoarai6»aftat,  ra^a=»a= 
rain  ^aöinto. 

Finbiklad,  a.  (kroppsligt)  ftro,  fietpä,  fietoä» 
muotoinen;  (andligt)  ftenjä=taJpainen,  ficirän» 
finnétwnijt. 

Finbladig,  a.  (om  såg)  of)Ut4eräincn. 

Finera,  v.  a.  tt?l}sf entää,  tafoa  1.  ^>olttaa 
I/icncfft. 

Finess,  f.  (fin  mening)  terä\tJi;^8,  1-^onft,  mut» 
fa;  språkets  f— er,  fielcn  ^tmui  1.  cuäel» 
mat;  (knep)  mutfa,  juoni,  jutteUmS;  (nog- 
grannhet) tarffuuö,  ^.nil^tauö;  bitta  på  f — en, 
muistaa  mutfa. 

Finger,  u.  formi;  storf.,  fcsfi»formi;  lillf-,  fafari» 
formi,  ^nffu  formi;  pekf.,  ctu^formi,  nuolu» 
formi;  ringf.,  nimctint^formi;  en  f.  tjock,  for» 
men  i>affuiuen;  räkna  pa  fingrarna,  lufea 
1.  laöfea  I;t)jjpö]infä  1.  fcrminfa;  slå  på  fin- 
grarna, nä}:ästä,  nä^-Mlntttää,  antaa  näpiKe; 
se  genom  fingrarna,  fnfcilla,  pääStää  läpi» 
fättä  1.  läpi-fäben;  kunna  pa  sina  fem  fingrar, 
cfata  fuiu  iviifi  formeaufa,  ofata  formiileeu; 
hafva  långa  tingrar,  cUa  irarfaan  fefainen; 
peka  f.  åt  ngn,  ofoittaa  1.  näi)ttää  formella 
j.futa;  Guds  f.,  £'uojan  formi;  Guds  f.  var 
med,  Juojan  formien  lomttfc. 

Fingerborg,  m.  formi-Jtin,  nMngerJ>ori. 

Fingerfärdighet,  f.  formi^näppärvvS,  nävVä» 
r^Vé,  formillifuuö;  hafva  stor  f.,  olla  ^9» 
rcin  näppärä  formiltanfa. 

Fingerhandske,  m.  formifaS. 

Fingerklåda,  f.  formt=fi)l)D. 

Fingerknoge,  m.  rt)ötö,  ri)§tcnen. 


Fin 


Fis 


125 


Fingerknäpp,  m.  |crmt=nä^5^ä^«. 

Fingerkrok,  m.  lormt=fouffu. 

FiDgerlek,  m.  ni^^^^a. 

Fingerling,  m.  (fkepp.)  ^^eräfm=  1.  rucrt^tol.''}?!. 

Fingerlös,  a.  jormetcit,  formitoit. 

Fiugerriiig,  m.  formilS. 

Fingerslång,  a.  formen4ntnincn. 

Fingerspets,  m.  näp^i  (=in),  1ormcn4^ää;  (yt- 
tersta ändan  af  fingret)  f)l}i.4^ij,  (;^4^|.^^)ne^. 

Fingerspråk,  n.  f£>rmt4i:f)e. 

Fingersättning,  f.  formttteIeminen,formen4'>anD. 

Fingertuta,  f.  fovmi-tup^n. 

Fingervant,  m.  formifag  (=faan),  fovmi^JhmaS 
(=taan). 

Fingra,  v.  n.  &  a.  fi^^tStcKä,  näperrellä  (=tc= 
Ien),  nä^>nä,  formeiEa. 

Fingrande,  n.  [)l)^i8telemtnen  o.  s.  v. 

Fingrynig,  -kornig,  a.  |)teni=jt)t»äinen,  Vneni» 
muruinen. 

Finhet,  f.  ^nemiu§,  ^tenouS,  o.   s.   v.   se  un- 
der Fin. 

Finhyllig,   -hyllt,  a.   f)ieno=!^i)>iäinen,   i^ieno= 
I}i)3iä,  t;ieno=t:^otnen. 

Finhårig,  a.  ^^teno^farttamen,  utu=fartoainen, 
utninen. 

Fink,  m.  (f ringillä)  ftrffu,  ftr!fuinen,  pdpO' 
lintu,  h.H-ir^^n4tntu,  toar^mnen. 

Finkel,  m.  fifuna. 

Finkänslig,  a.  t)cr!tä=tuntoinen,  aristeleiua. 

Finland,  n.  ignonit,  @uomen»maa;  (^oet.)  @uo= 
menntietni  1.  ']aaxi. 

Finmaia,  v.  a.  jauijaa  1.  jaul^attaa  ^)iene!fi  1. 
^tcncfft. 

Finna,  v.  a.  Iijt)tää;  (träffa)  tatoata  (taajaan), 
fcl)bata,  Icljlää;  f.  ngn  med  ett  brott,  ta= 
irata  jcfu  rttDlÉien=aIaijetfi  1.  rtfcfiella;  f. 
ugn  sofvande,  plundrad,  tarcata  1.  Ii5t}tää 
jotu  nuHumaSia  1.  nuffuröana  1.  nuftuir>alft, 
tl)öötettl)nä  1.  ri)öéitetl}fft;  f.  döden,  tiwata 
1.  foljbata  furmania;  f.  hjelp,  faaba  1.  XiXj-- 
tää  a^>ua;  f.  nöje,  teBbä  mielellätifä,  intc^ 
I  liötljä;  j  finnen  i  honom  en  sträng  doma- 
re, men  trogen  vän,  I)äne§tä  fnatte  1.  l;ä 
neéfä  ta:).^aatte  foipan  tuomarin,  iwaan  uS^ 
fcllifen  ij^tätoän;  (utfinna)  feffiä,  tajuta 
(=uan),  l^offata,  ähjtä  (4)än);  t— a  utvä; 
medel,  feffiä  feino,  ncu»o;  t",  ordet  till  en 
gåta,  l^ctfata  1. tajuta  ariroituffen  \axxa'^{tycka) 
olla  1.  tuntua  (j.htöta);  hnrudant  f— r  du 
vinet?  mimnioiöta  »iina  [tnu§ta  on,  mim 
motielle  nnina  finuSta  tuntuu?  f.  för  godt, 
nät}bä  1.  fatfca  fji^n^äJfi;  (märka)  näl;bä 
fäfittää; —  t",  sig,  v.  r.  nä^bä  1.  :|)itää  ttjenfä 
Olia  miele6tän]ä;  (icke  blifoa  furlägen)  d 
jääbä  neutoottomaffi,  toimentna;  f — a  sig  ; 
allt,  toittaa  1.  tulla  atloin  1.  tex^tää  laifeS 
fa;  f.  sig  vid  ngt,  clla  tt;t)tl)lr>äiucn  jl;tin. 
Finnaggad,  a,  (bot.)  f)tenD=ni}l;äinen. 
Finnande,  n.  Ictjtämiuen  o.  s.  v. 
Finnas,  v.  d.  loljt^ä,  oHa;  de  f.  som  .... 
niitä  on  1.  15i)ti)^,  jotfa  .... 


Finne,  m.  ©ucmatainen;  (pä  huden)  n'ä\>p\.}, 

m}pin},  firfula,  näV4^l}lä,  näv^ijffä. 
Finnig,  a.  näp^Mtinen,  näip))l}läinen. 
Finsk,  a.  lUDmaiaincn,  ©uomen,  fuomen=. 
Finska,  f.  fuomalainennvatmo;  (språket)  fuo- 

mcn^fieli,  fuomi. 
Finskuren,  a.  pieniffi  leifcft^. 
Finsmaklig,  a.  citDan=ma{utnen. 
Finsmide,  n.  f)ienct  tafeet. 
Finstöta,  v.  a.  |)ienentää,  fjienontaa. 
Fint,  adv.  I^ieneStt,  piencöti;  fieioääti,  tarfa8= 

ti,  fomaSti;  jmfr  Fin. 
Fint,  m.  ten44ni,  fuje,  fonffu. 
Fiutlig,  a.  neuu^cias,  älijfäö,  fuffela,  tarffa^ 

jäinen. 
Fiutlighet,  f.  nem»o!fuu6,  äfl)!f^l)«. 
Finurlig,  a.  (smänätt)    fieivatfa*,   (fiffig)   fuffe= 

la,  jutfa. 
Fiol,  m.   (instrument)  Iriulu;   betala  iiolerna 

(fig.),  U^a«tata  feötit. 
Fiol,  f.  (bot)  se  Viol. 
Fiolstall,  n.  toiulmt=f)e^^D,  idä.a,  toira. 
Fiolstråke,  m.  nuulun-jcnft,  rofa. 
Fiolsträng,  m.  nnutuu^ieli. 
Fira,  v.  a.  iriettää,   pi}f)ittää;   (prisa)  Ijliötää, 

funnioittaa. 
Fira,  v.  a.  &  n.  (sjvt.)   iuiirata,  liJljfätä,  'i)ih 

littää,  laSfea  ala§. 
Firande,  n.  teiettämiuen,  toietto,   t^ljf^itljS,  'Cj- 

li^täminen,  funnicittaminen. 
Firma,  f.  tcimi^nimi,  !irja=nimi,   Ijuuto-nimt. 
Firmament,  n.  tainHtS4afi  (>en). 
Firman,  m.  (Jurfin^maan)  paöfi  1.  täsf^. 
Fisa,  v.  n.  se  Fjeria. 
Fiscus,  m.  !ruunnn=faSfa. 
Fisk,  m.  fala. 
Fiska,  v.  a.  fala^taa,  |^l}t)tää  falcja  1.  ioXaa'^  (fig.) 

i.  efter,  tiei)tca,  urtfia;  f.  efter  en  rik  flicka, 

tiebtca   rit'ac-ta   tvttcä;  f.  efter  en   hemlig- 
het, urffia  falaifuutta. 
Fiskafänge,  n.  !alan=faali§  (»iin). 
Fiskal,  m.  toiSfaali. 
Fiskalisk,  a.  hjiSfaalin. 
Fiskande,  n.  falastamineu,  !ala6tu§,  fatan= 

pi)t)nti3. 
Fiskare,  m.  falaötaja,  falan^^ljtäjä,  fata=mie8 

(4;en). 
Fiskarebåt,  m.  fala=h)en{)e. 
Fiskben,  n.  ructo,  fatan4uu. 
Fiskbete,  n.  falan=ll)ötti,  täf^. 
Fiskblåsa,  f.  fatan^raHo,  nmolu. 
Fiskbragd,  m.  lalan^n^ijbijö,  tataSttn  (»ttmen). 
Fiskbrist,  m.  falattomuu?. 
Fiskdam,    m.    fala-Iammitfo;    (stängsel)    toe 

(=fcen). 
Fiske,  n.  falaStu?,  !alan4n}i;ntö. 
Fiskegård,  m.  !ala4>miutfe,  fala4;auta. 
Fiskeläge,  n.  falaStamo,  falat^tvijan^-afunto. 
Fiskeri,  n.  falaStuS,  falaStamo. 
Fiskevatten,  n.  fata^lvefi  (=ben),  fataStO. 
;  Fiskfattig,  a.  falatcn. 


126 


Fis 


Fiskfångst,  f.  falaii^jaaltS  (4in)  1.  =faanti. 

Fiskfärs,  m.  falaljaffeluö. 

Fiskgelé,  n.  fala^injntclö. 

Fiskgumma,  f.  faUvämmä. 

Fiskiiandlare,  m.  falau=nn)öjä,  {aIa^-falH.^^^ia8 

(»aan),  tafa--nietfa. 
Fiskhaf,  m.  {■ala4u^^^n  1.  Ajaam,  f)äitt)ä. 
Fi>kkorg,  m.  fata=tuaiu,  fa(a=fc)>^^a. 
Fiskköpare,  m.  !alaii=o§taja,  fa(a=fau^^).n. 
Fisklek,  m.  fafan^utit,  {utu. 
Fiskljuse,  m.  (falco  haliaettis)  fafa-fääött. 
Fiskmarknad,  m.  !ala»tnavl1tnat. 
Fiskmäse,   m.    (laras  canus)    {ata4offt,    fa(a= 

faija. 
Fiskpastej ,  -pirog,  m.  fata^^itvaö  I.  =^iiraffa, 

fak=!u!fo. 
Fiskredskap,  n.  fafa^tuS^neittoo,  falaStht  (4t= 

men),  fa(an4^tti)bvö. 
Fiskrik,  a.  falaiia,  talaiueu. 
Fiskråk,  n.  talan-tottlit  1.  =fo6fot. 
Fisklag,  n.  falan4ajt. 
Fisksmak,  m.  falaiMoafii. 
Fisksoppa,  f.  fala^tcitto,  fata^c^j^sa. 
Fiskspad,  n.  !alan4iemi. 
Fiskstimp,  m.  jatfa,  !ala=ar!fu,  fum^Jpu. 
Fisksås,  m.  falau^aotafe  1.  4a§ti. 
Fisktionde,  n.  falan4l)mineitef)et. 
Usktorg,  n.  fata=tuvfu,  fata=tort. 
Fisktran,  m.  !atan=ra^wa,  vaani. 
Fisktärna,  f.  (stenia  hirundo)  fa{a=tiira. 
Fiskvaror,  f.  pl.  tala^aineet,  fala=tatoara. 
Fiskvatten,  n.  fa(an4vefi,  falan^tealatin  (=ti= 

men),  talannraleiiieft. 
Fiskyngel,  n.  aliue,  mcuTie,  {■aIan=^Di!a. 
Fiskörn,  m.  (falco  albicilla)   ineri=fotfa,  UIcl-- 

fotfa. 
Fistel,  m,  ^^^!ama,  ajc?. 
Fistelartad,  a.  |.nifaman--Iainen. 
Fix,  a.  wafatim,  luja,  fiinteä;  tulcn=!eStäluä; 

f.  idé,  :|.\iäbän  ^H^tän^t  ajatuS. 
Fixera,  v.  a.  määrätä;  fatfoa  teräluäSti;  (kem.) 

{}l?i}bi)ttää,  'Eiinni)ttää. 
Fixstjerua,  f.  fiintonaiS^täl^ti. 
Fjerde,  niim.  ord.  neljää  (=nnen);  för  det  f., 

ncljäuncffi. 
Fjerdedel,  m.  neljännes  (»ffcn),  ncljäö  (=nnen) 

ofa;  f— dels  mil,  neljänneS  :|)eni»fHlmaa. 
F^jerding,  m.  nclitfo. 
Fjerdingsman,  m.  neIjännl)ö=mieS. 
Fjerdingsväg,  m.  neljänneffen  matfa,  9tuotftn 

n)ir«ita. 
Fjermare,  a.  etääm:)5i,  faufaifem^i,  IcitDm))i, 

Cbem|.n;    adv.  (im  fiägun:    h  var)   etäämpä= 

nä,  etäämmällä,  fauenil^ana,  loitompana,  loi» 
tcmmalla,  ebem^^änä;  (Inart)  cbcmmäffi,  t- 
bemmä,  fauemmaffi,  ctäämmäffi,  etäämmälle, 
o.  s.  V.;  ifrän  f.,  etääm^.Hiä,  etäämmältä, 
o.  s.  V.,  ebem^)ää,  faucmvaa. 
Fjerran,  adv.  (j)åfrågan:  h  var)  etäällä,  fau= 
fana,  loitolla,  loittona;  (hvart)  etäälle,  fanaifi, 
fauaé,    (eitoö;   f.   ifran,     etäältä,    fautaa. 


Pjä 

fanfaafta,  loittoa,  tottotta;  adj.  etäinen,  etää, 

fanfainen. 
Fjerrglas,  n.  ^itfä-ftlmä,  faufo4aft. 
Fjert,  m.  :i.nevu. 
Fjerta,   v.  n.  ^.nevrä,  (hastigt)  Ijjievaljtaa,  )^\t' 

raiSta;  (ofta)  pieveäfetlä;  befordra  Ijertning, 

|.nevettää. 
Fjesk,  n.  l;o:p^Ju,  tl}f)jä  )>nul;a. 
Fjesk,  Fjeskare,  m.  l^ätiffö,  l;ätä=Vöpörä,  1)0= 

tiHo,  Iiatiffa,  l)öpvö4öl)rij,  l^äiläftä. 
Fjeska,  v.   n.  Ijätiföitä   (ntjen),   l;ätiä,  l)äilä^ 

foitä,  Ijapafoita,  Batitoita. 
Fjeskig,  a.  l;oppuinen,  hätäinen,  Ijätitfä. 
Fjeskighet,  f.  bovpuiuiu;',  l;ätäi)>n}<<. 
Fjeskigt,  adv.  boppnifeöti,  l;cpulia,  l;ätäi[eöti, 

bapafaéti. 
Fjefter,  m.  fafile,  fammitfa. 
Fjettra,  v.  a.  labtcittaa,  tablcl^tia. 
Fjettra,  f.  Ictava,  taulasj  (=aan),  veen^MJii. 
Fjol;  i  f.,  mennä  nniouua. 
Fjolgammal,  a.  menneen^umotinen. 

Fjoli,  FjoUeri,  n.  l;UplunS,  lötlljfl^ij^,  l^ÖlmöljS, 
I;onfhiuö. 

Fjolla,  f.  bnpjnnen,  fiup:|3ana,  l;ölmö,  \}'öif'åh 
!ä,  lölibfänä. 

Fjollas,  V.  d.  t)nl^|'utella,  I;öpevöitä,  I;uppe- 
loita,  I)i31mi3tetlä. 

Fjollig,  a.  bnVfn,  fju^-^^elo,  lln)l;äffä,  löt^Ijfö, 
luiUu,  t)onffa. 

Fjolåret,  n.  memtijt  hjuofi. 

Fjord,  m.  umcno,  untoma. 

Fjorton,  num.  card.  neljäntoista,  neljätoista- 
{'Vmmentä. 

Fjortonde,  num.  ord.  neIjäS=toif'ta. 

Fjortondedel,  m.  neljäö=tciSta  ofa. 

Fjortonarig,  a.  nelitoi8ta  =  )t)uotiaö,  neli^toic* 
ta  nntotinen. 

Fjoskig,  a.  ()ouffan^5äinen,  lööperi). 

Fjun,  n.  nntu»a,  utu4arn.m,  utu,  atu,  !^aitu> 
t^^a,  Uemcn  (=cn),  baiiven,  l^atn,  ibo4arii>a. 

Fjunig,  a.  ntnstariiMinen,  untxtnnnen,  atuineu, 
liemcninen,  bininnuinen;  bli  f.,  atua,  lie= 
menti.}ä,  ntniroitna. 

Fjäder,  m.  (mindre)  ):)'i\){}tn  (»nen);  (större) 
tt)n'd,  fnlfa;  släppa  fjädrarna,  olla  fulfa= 
faboöfa  1.  fnlfa^fatona,  lucba  I)i5^()eniä;  ploc- 
ka tjädrarna  af  en  fogel,  bijtil^entää,  i\}md; 
få  nya  fjädrar,  unbellcen  i;i)t)I)ent^ä,  faaba 
unbet  ]^i3i)f;enet;  förse  med  f.,  jultia,  fit= 
littaa;  prunka  med  lanta  fjädrar,  uljailla 
h.nerai8ia  f)öJ)f)eniSiä,  ^i3i)l)enneUä  toijen  xva^ 
voilla;  (i  Ids,  o.  s.  v.)  ):«onnin  (=timeu),  pct' 
fafin,  ^)otfo,  Jäntti,  jouft,  tcietevi. 

Fjäderaktig,  a.  l^iJMl^eläinen. 

Fjäderbolster,  n.  f;öi}bcn4^ol8tari,  f;öl}[;en4Hltja. 

Fjädörborste,  m.  se  Fjäderqvast. 

Fjäderbuske,  m.  l;öl?f;en>többtö. 

Fjäderfä,  n.  ftipi4avja,  fiipi=eläin  (=men). 

Fjäderfällning,  f.  fulfa^fato,  I;i5öl;enen  luo- 
minen. 

Fjäderliake,  f.  ^>ottu=  1.  :|)onnin4;ata. 


Fjä 


Fla 


127 


Fjäderharts,  n.  se  Kautschuk. 
Fjäderhatt,  m.  tBl)l;tö4;attu,  l)'éi}i)in--i)att\u 
Fjäderhus,  n.  hjieterWofo. 
P'jäderkraft,  f.  se  Spänstigliet. 
Fjäderkudde,  f.  f}öijI;en=tl)l)UV. 

Fjäderlik,  a.  fulf ainainen,  fnl!a=jafi)inen;  fulfa» 

iaxxwhxtn. 
Fjäderläs,  n.wietcrt»  1.  jänttt^nffo. 
Fjäderlätt,  a.  hwtä  futn  I;övl;en,  I;öi)£)cnen 

Fjäderlös,  a.  I)ci)r}enetön,  fnitton,  ntlfonainen. 
Fjädernervig,  a.  (hot.)  fnlfa^iuoninen. 
Fjfiderqvast,  m.  I)öiyf)en4»iul;fi\  l)'öX}l)m4)nMu. 
Fjädorspelverk,  n.  tt)teteri=^elifone. 
Fjäderspritare,  m.  'i)'6'c)l)tmx[''Viipxi'd,   f;i3t}^en= 

fi^nijä. 
Fjäderspritning,  f.  l^öi^r^enenn-iipiminen. 
Fjäderspäiistig,  a.  fu(fa=finiinoinen. 
Fjädertofs,  ni.  {)!5t)f)cn  tlH.M'u. 
Fjäderviska,  f.  I^öl}l;cu=l;ui55fu,  l;i3Vl)en=n)iul[)!o. 
Fjädra,  v.  a.  fuUttaa,  fnlfta,  fulita  (4itfcn),  Mw- 

nmaa  fuUUa  1.  f;i3v^cniilä;  f.  ner,  T)i3iil;cnnl}t= 

tää,   teljbä   l)öi)I)cnticffi  1.  l)ci)f)enttn;   v.  n. 

jonStaa,uotfna,UMCtrata;  f.  sigjV.r.I^öijficntttä- 
Fjädrad,  a.  fnUauien,  (;i3t)I)cnincn;  fnltlcttu; 

(med  fjädrar  försedd)  fulafliuen,  ftjnälUncn. 

Fjädrig,  a.  r;öi){;cntnen,  fnlfaincn. 

Fjäll,  n.    Cpå  fiskar,  m    m.)   fnomuS,   fnouiu; 

(på  huden)  IjiUma',  (på  växter)  I;etoe  (=))ecn), 

Fjäll,  n.  tmiturt,  tnuori,  toaara. 

Fjälla,  v.  a.  fnontuStaa;  f.  sig,  v.  r.  Ijetttää 

1.  Inoba  fuoniulfenja,  fcftä,  IjikMnoa. 
Fjällaktig,  a.  fuomumaincn,  fnomun4a)jauten, 

fificincn. 
Fjällbjörk,  f.  (hetula  f ructicosa)  tuntnrt-foiwu. 
Fjällbo,  m.  uuiorelaincn,  tuntnvitainen. 
Fjälibyggd,  f.  nuiovt»  1.  tuutnvUtienco. 
Pjällbär,  n.  (arhutus)  fiau=marja. 
Fjällgäs,  f.  (anser  leuvopsis)  anilfo^^MJSK  I^anl^t. 
Fjällig,  a.  jncnutffinen,  fnoinnincn;  l)tlömai= 

nen;  Itelpeinen. 
Fjällik, ' a.  fuLMnuöiucn,  fnomnn=taincn,  fuo= 

nntfa§;  filfcincn,  titfeennnuotoinen. 
Fjällkransad,   a.    (bot.   om   roten)   fuomu=Ian= 

lahicn. 
Fjäll-lemmel,  m.  (lemmus  borealis)  fc^ult. 
Fj;illmus,  f.  se  föreg. 
Fjullracka,  f.  se  Fjällräf. 
Fjällripa,  f.  (lagopus  alpina)  tnnturtnneffo. 
Fjällrot,   f.    (lathraea    squamaria)  fno=nuitfa. 

Fjällrygg,  m.  tunturt^felännc  1.   »feltämä  1. 

=f)arjanne. 
Fjällräf,  m.  (canis  lagopus)  naali. 

Fjällskred,  n.  h.nioren=vanfeama. 
Fjällsträcka,  f.  tuntnri^affo  1.  4;ar|annc. 
Fjälltopp,  m.  tnntnrin4'uffufa. 
Fjälltrakt,  m.  tmitnri=  1.  »neri=feutnn. 
Fjälluggla,  f.  (strix  nyctea)  tnntnri=^)i5llö. 
Fjär,  a.  i)Ipeä,  ijnfeä,  favfa^  (=aan). 


Fjärd,  m.  mevcn4af)ti,  untono;  (jävtven  1.  me= 

ren)  felfä,  iiiap'\>a. 
Fjäril,  m.  ^Kxljo,  pni)D'mzn. 
Fjäs,  n.  ncl;tmiiet,  Ijvtwaikmifet,  licf^cet,  i)\}'éxi)t 
Fjäsa,  v.  n.  Ucluä,  Uef)iteIIä,  r^^UmiHä,  f;t}öriä. 
Fjät,  n.  aS-M  (=cen);  jälft  (4en). 
Fjol,  m.  retfä4anta,  läj.n4anta. 
Fjösbeiit,  a.  fartoa^jalfatnen ;  f.  vräk,  (falco 

lagopus)  rie!fc4atn.iaftt^n. 
Flack,  a.  \<xita,  aväta.. 
Flack,  n.  (sjöt.)  iaaia,  \aaU. 
Flacka,  f.  tafamie  (=teen),  laitix^,  al;o. 
Flacka,  v.  n.  fukffcUa,  tuteffia,  fuIeöfcnncCa, 

juoffennetta,  Uel)utclla. 
Flackande,  n.,  -ning,  f.  jnoffentetu,  juoffn. 
Flackhet,  f.  au!eu§,  lafcnö,  aaiininS. 
Flackländig,  a.  fafcincn,  tafatncn. 
Flackstickel,  m.  (tekn.)  taia4ntru§ttn  (=timen). 
Flacktäng,  f.  (tekn.)  Iaafa»näpittimct. 
Fladder,   u.   fiäilt^ntä,    tic^nnta,    liel;u;    (jig.) 

I)äiU}mv§,  Ic))fuuö,  tnrl^allifmtS,  fem^^Jtijö. 
Fladderaktig,  a.  I;äih}li:?äinen,  f)äiläHä,  le^)fu= 

mainen. 
Fladderaktighet,   f.   r;äirl}l^^äift)^}ö,    t;äilä!f^t)6, 

Ie:|.''fumaiinn8. 
Fladdermina,  f.  ^JeKoitne^mttna. 
Fladdra,   v.  n.  (om  fjärilar)  Ui^JoiteCa,  lefu^ 

ttUa,  Vi\)\}\)\tWå,  I;eifakf;taa;   (fig.)   tiel)ua, 

l)'äxl\)l\,  IöV^i}<i?   ™ed  f— nde   hår,  f;äit^h)in 

1.  Iö^t)t?unn  I;tui'fin;  papperet  f— r,  ))apevi 

Iö^I)^ike;   (om  eld)  leimnta  (=nan),  li^nt* 

taa,  roil^nta,  liefuttaa;  (om  flagg)  iä))äiää, 

I)äih)ä,  licl)ua,  lehitcKa;  (om  persan)  ^jaxVå.-- 

töitä  (^fcn),  te|3fntelta,  I^äiläl^beltä. 
Fladdrig,   a.  (jäitijti^ä,   ii3vf;vtnen;   kimuinen, 

roifminen. 
Flaga,  f.  fisfo,  r;ilfe,  l^ittte,  fälö,  ViX)\)\r,  (ull) 

I}af)tnn.ia,  leiue. 
Flaga  sig,  v.  r.  ttötoittua,  hitfittl}ä. 
Flageolett,  m.  fjuiluucn. 
Flagg-,  ni.  Flagga,  f.  lip:|3n,  Mu;  hissa  f.,  noS= 

taa  lt^'«(.ni;  ga  under  finsk  f.,  Mfea  ©uomett 

lipnlta;  (jKjel)  Xmxxx,  lafn. 
Flagga,  v.  n.  ti|.'i:|3neHa,  ti)3uita  (=tfcn),  !auni8= 

taita  lilJniltta. 
Flaggduk,  m.  Ii).^^^n>n^aatc,  h)itri=lr>aate. 
Flaggman,  m.  UpVit4niäUt)§,  ti^^^nt  aniivatt. 
Flaggskepp,  n.  Ii^4''u4ailra,  n)iiri4ai)ra. 
Flaggstång,  f.,  -stake,  -stock,  m.  lt^^un^n}arfi 

(=rvcn),  lt^iVit=tanfo,  ttp^ni4niu,  njiivinnvavfi, 

ft)iiviu»iaiffa,  iriiviu=]alfo. 
Flagig,  a.  iöi)f)i.}inen,  jälöinen. 
F^lagna,  v.  n.  jätöillä,  :pl)tiä,  I;ilfeit(ä. 
Fläka,  f.  fabin  (=timen),  liitjju;   (språten  för 

fälla?!)   fclfäin;    (stången  för    locket)    utfu; 

(ledningsgärdsgården)  XäXi)U 
F4ake,  m.  ^ölf^te. 
Flaksa,  se  Flaxa. 

F^lameld,  m.  Ieimn=n?alfca,  roi^u^tDatfea. 
Flamma,  f.  leimn,  lieffi,  liegfa,  roit;u;  (fig.) 

temminti,  l^elttn,  anna^inen. 


128 


Fla 


Fli 


Flamma,  v.  n.  tiemuta  (=uan),  leimuta  (=uan), 

liec^fvitvi,  roibuta  (=uan). 
Flaiumancle,  n.  Itemiiaminen,  o.  s.  v. 
Flammera,  v.  a.  juctrittaa,  tcfibii  juctriftaaffi 

1.  juoirtttaaffi  1-  [itonuMiuictctieEfi,  fitcitclla. 
Flammeiad,  P^lammig,  a.  juotritaä,  juotBtfaS, 

fibcttu. 
Flanell,  m.  ra^>ifto=!angaä  (»faan),  lanefit. 
Flank,  m.  f^lfi  (4cn),  fuice  (=^een);  (fortif.)  fi= 

iraiui4iitja. 
Flankera,   v.   a.  fthjaista  1.  ani^Mta   ftlDiiIta; 

tiMvii-jtaa  1.  irafnvixnaa  fu^ect;  fu^^ciCa  (=kn), 

jiipcita,  l)ätinntää. 
Flankur,  m.  tmre^ratfu. 
Flam,  n.  faavna,  far^j^^u. 
Flas,  n.  se  Ras. 
Flasa,  V.  n.  se  Rasa. 
Flaska,  f.  ^juttc,   :|>otti,   ^Miflaffo;    (af  träd) 

bintfi,  leili. 
Flaskfoder,  n.  :^MtteU=!c^^fa,  :|>uteli4auf!u. 
Fiat,   a.  U\^);^t<x,  litteä,   latuffa,   latucitaincn; 

(om  tallrikar)  taata,  matala;  (förlägen)  i)'å' 

rocf)tintl)t,  bämmästiinnt,  ätmi^ti)nvt;  (efter- 

läte»)  teeltto,  laimea,  hel).'')^!),  :t>clnncä;  liata 

handen,  lammen  (=nen;;  f— a  klingan,  mte- 

Un  iappi;  blifva  f.,  I^ätuetä  (=^;eän),  tulla 

Itämille,  l;ämmä8t^ä,  ätmiétijä;  vara  f.,  cUa 

^ä^^eitlänlii 
Flata,  f.  se  Flatsida. 
Flathand,  f.  tammen  (=nen). 
Flathet,   f.  lap^jeuci,  Iittei}8;  I;ä^3eä,  Ijättjcl^tt?^ 

mi)é;  jiielttouS,  laimene. 
Flatlus,  f.  fatiainen,  fatilainen. 
Flatna,  v.  n.  ^äluetä   ('f'Cän),   ^äwef)tl}ä,  äU 

misti^ä. 
Flatnäsig,  a.  le^eä^nenäinen,  litteä^ncnäinen. 
Flatsida,  f.  tappio,  lappi. 
Flatskratt,  n.  fifctux^,  foticntauru,  nanrun=fo= 

I)ctuS;  C/i««.st/-a?/;Viltfa=nauru,).ntiti)ö=uauvu. 
Flatskratta,  v.  n.  nauraa  fcluntaa  1.  refcttaa 

1.  tif ottaa. 
Flaxa,  V.  n.  väpi-JtcUä,  räp^teflä,   Ut))citeEa, 

Icfuteaa. 
Flaxande,  n.  rä;>iöteleminen,  o.  s.  v. 
Flegma,  m.  f)itau>?,  Intav^ucntoifuuS. 
Flegmatikus,  Flegmatiker,    m.     ^iba3  =  Iucn= 

teinen  il^minen. 
Flegmatisk,  a.  ^ibaMuontoinen. 
Flektera,  v.  a.  (gram.)  tainjutcHa. 
Flen,  m.  (digraiihis  arandinacea)  i}tip\,  rufo= 

Ideinä. 
Flen,  n.  (sjukdom)  fufcu^uucra,  irefualjma. 
Flenhus,  n.  Uifa,  fublc,  fnlnnu,  ftjnlä. 
Flenört,   f.  (scrophularia  nudosa)   l^l)Iä=inurt, 

fian4cu!a. 
Flep,  n.  i'ép'6\}$,  h^elttcuÄ. 
Flepa,  Y.  n.  mämmitellä,  tiennuiteffa. 
Fleper,  m.  mämmittelijä,  biencliini. 
Flepig,  a.  Iöperi5,  toeltto,  mämmitteleiBä. 
Flepighet,  f.  se  Flep. 


Flerbladig,  a.  mDni4e()tinen. 

Flerdubbel,  a.  mcnin^fertainen,  moni=Iu!mnen, 

moninainen;  monta  fertaa  fnurem^n. 
Flerdubbelt,  adv.  monta  fertaa,  monin=fertat- 

festi,  monin  tervoin. 
Flerdubbla,  v.  a.  moniv^taa,  meniStcUa,  ^.\inna 

monin  terroin,  tcbbä  monin^fertaiictfi  1.  mcn= 

ta   tertaa   luuremmaffi,    funventaa    monin» 

fertvaifeöti. 
Flere,  flera,  a.  pl.  ufeam^n,  ufeammat,  ufea, 

tttont;    f.  gånger,   ujeaöti,   uiein,   moneStt, 

monin  lerroin,  monta  fertaa,  ujeamman  fer= 

taa  1.  terran. 
Flerehanda,  a.  uican^laatuinen,  monen4ainen. 
Flerestädes,   adv.  ufeaSfa  1.  mone^fa  ^^aifa§fa 

1.  :|jaiffaa,  monin=^jaifoin,  ufeaöfa  fol)ben  1. 

fol)taa. 
Flerfaldig,  a.  se  Flerdubbel;  1  plur.  se  Flere. 
Flerfaldighet,   f.  mcuinaifuuS,   monin=fertat= 

|un5. 
Flerfaldigt,   adv.  mcninaifeSti,   montn=!ertat= 

feSti,  monin  terroin. 
Flergrenig,  a.  moni^l^aarainen,  IiaarotfetDa» 
Flergömmig,  a.  (bot)  mont=foioinen. 
Flerhet,  f.  ufeuS,  moneuS. 
Flerhöfdad,  a.  moni^päinen;  (bot.)  f.  rot,  mo^» 

ni=n\-irtinen  juuri. 
Flerskalig,  a.  (bof.)  moni^aitainen. 
Flerstafvig,  a.  mcni^tatrninen. 
Flerstämmig,  a.  moni=äänincn. 
Flertal,  n.  moniffo,  moni=lufu;  cnemmt>ij§,  e= 

nemmistö,  ufeammat. 
Flertalig,  a.  moni  lutuinen,  ufeam^Jt. 
Flerårig,  a.  ufeaniouotiuen,  monen=»uotinen, 

moni=iruotiaé. 
Fleste,  flesta,  a.  pl.  ufein  (=mman);  pl.  uieim= 

mat,  enimmät;  enimmi)i}3,  enin  cfa. 
Flexibel,  a.  tai^mwa. 
Flexion,  f.  taiiuutuS,  taivuttelu. 
Flicka,  f.  tiuti,  ttittö,  neito,  neiti  (=ben),  nei' 

tonen,  neitinen,  neitofainen,  ^Jiita. 
FHcka,  V.  a.  :):aifata,  torjata. 
Flickaktig,  a.  tt)ttömäinen,  tntijn»faltaincn,  ttj» 

ti5n4ainen,  tötön^uontoinen. 
Hickare,  m.  :|.\-tif taa; a,  forjaaja. 
Flickebarn,  n.  tt}ttö4v-i^M"if  töttönen. 
Flickig,  a.  ^aiftainen,  titttuinen. 
Flickjägare,  m.  tlitiJi^Jtefijä,  ^iitailija. 
Flicklapp,  m.  ^aifta,  tilfht. 
Flickniug,  f.  :t^aiftaantinen,  paitfau?,  forjauS. 
Flickskola,  f.  tnttö=foulu. 
Flicksnärta,  f.  tt)tön>ti}ntä,  t^ttö=retu. 
Flickverk,   n.   )3aif ta>ti;ö ,   turo§tuö,   turnun= 

tarnuffainen. 
Flik,  m.  fiefale,   liuöfa,   faistale;    (anat.)   It= 

:|^uffa.  Utu. 
Flikig,  a.  liuStaincn;  fyrflikig,  neli4iu>5fainen. 
Flin,  n.  anvnu,  ttirncitnö,  lvnrniéti?>3,  n5trna^)= 

buö,    lititt^ö;    draga    sin    mun   i   f.,  tcctää 

fuunia  nnrnnun. 


Fl  i 


Fin 


129 


Flina,  v.  n.  irmia,  irjita,  tPtvnDtttaa,  nauraa 
ixnrnoittaa,  ixnriia^tbeUa  (4)tc{en),  ttjtrna{)taa, 
trtrniétää,  fifittaä. 

Fliuga,  f.  firc,  fivpak,  fipak;  (af  snu)  l^iube 
(=teen),  i)\pak,  lyöijttftvä,  f)öt}tä(e;  (af  is) 
firo,  firafc;  kasta  flingor  (om  snö)  ^ö^tt^eHä. 

Fliuig,  a.  ivjuinen,  linrnotttaii^a,  fifittäwä. 

Flink,  a.  fevfeä,  nc|3ea,  no^sfaS  (=oan),  fetterä, 
joutitifa,  l)\ip('d,  ranjaffa. 

Flinkhet,  f.  ferfei;ö,  no^jfuuS,  ^t^^eijS,  fette= 
vi)t)S,  rattiaHuug. 

Flinkt,  adv.  ferfeästt,  not)|a€ti  o.  s.  v. 

Flint,  m.  ctfa,  naama;  midt  i  f — en,  it)a6ten 
naamaa. 

Flinta,  f.  ^ii,  nm|)fi,  lim^tjfiö,  ola. 

Flintartad,  a.  ^iin=faftainen,  |?iht4aincn,  \>un' 
takainen. 

Flinthärd,  a.  fittjen^fonnunen,  fuin=fcir>a,  ))itn= 
tLnruinen. 

Flintias,  n.  limftli»  I.  Iinttu4nHu. 

Flintskalle,  m.  |.ialja84^ää,  falju4\iä. 

Flintskallig,  a.  ^laljaS»  1.  falju4''ätnen,  ^jaI|aS= 
1.  falju4niä. 

Flintskallighet,  f.  ^^aIia§4äi[t}t}§. 

Flipa,  v.  n.  se  Lipa. 

Flisa,  f.  fir^^ale,  liuSfa,  ftnt,  fipak. 

Flisa  sig,  v.  r.  Ic(;feilfa,  firuiHa. 

Flisig,  a.  ImSfainen,  ftr^^aleincn. 

Flissa,  v.  n.  ttv§fua,  ftfettaa. 

Flissande,  n.  tirSfiiminen,  tirSfe,  ttröfinä. 

Flit,  m.  aMevuui^,  nuttcvuuö,  hJtretjS;  med  f., 
efitcdanfa,  tabaåanfa;  (i  mindre  god  bemär- 
kelse) u()attanfa;  göra  all  sin  f.  att  få  ar- 
lietet  bra,  p^Qiftää  MkUa  abfevmtbetta  hmnoI= 
livota  hjötä  aitaan. 

Flitig,  a.  ai)kxa,  uuttera,  toireä. 

Flitigt,  adv.  af^feraött,  uutterasti;  (ofta)  ufe- 
aSti,  ufetrt,  til^eäöti. 

Flitter,  n.  fttfto^alu,  {iillcS. 

Flo,  m.  se  Flöts. 

Flock,  m.  (hoj))  ^artt?t,  jouffo;  (underaf del- 
ning) paxm,  jcutto;  (häfte)  faari,  o)'a. 

Flocka,  f.  ptjtale,  ttanufe,  nuttura. 

Flocka  sig,  v.  r.  tutta  tr)annffei[)in,  nuttu= 
roitua. 

Flocktals,  -vis,  adv.  jcufcittain,  :|)arn)ittain. 

Flockull,  f.  nuttura,  nuttura=unlta. 

Flod,  m.  jofi  (=en),  ftimi  (=en),  toirta;  (vår- 
flöde) tuliva;  i",  af  tårar,  fi}t)nel  =  tultoa; 
gjuta  en  f.  af  tårar,  itfeä  tulniauaan;  (i 
hafvet)  nouiu=»efi  (=ben);  ebb  och  f.,  luobe 
ja  luuoffi,  l5afo=  ja  ncufu^lveft  (=ben). 

Flodbugt,  m.  joen^otftn. 

Flodbädd,  m.  joeu  1.  toirrau  cjamteä  1.  cjan= 
to  1.  ucma  1.  ura  1.  ouru. 

Flodgebit,  n.,  -område,  n.  jofi^iiri,  jofi= 
aluSta. 

Flodgren,  m.  jofi=i;mara,  ))ubaö  (=taan). 

Flodgud,  m.  af)tt,  näfft,  jpen^altija. 
Flodgudinna,  f.  »ettamo,  joetar  (=ttareu). 
Flodhäst,  m.  icirta^e^JO. 

Soenskt-Finskt  Lexikon. 


Flodskuta,  f.  ^ar!fa,  JD!i=tt?eue. 

Flodtid,  m.  noufu=toeben  aifa,  tut>t>an=aifa. 

Flodvatten,  f.  jof'i=toeft;  tultt)a=ltie[i,  ouru=wefi. 

Flohår,  n.  (hot.)  fartöa4ef;tt. 

Flokalk,  m.  se  Flötskalk. 

Flolägrig,  a.  fertaiueu,  ferro!a§. 

Flor,    n.    (klädespersedel)    fiarfo,    ]^arft=njaate, 

linniffo,  l^entuffa,  i^ar^itfo;  (blomstring)  tw 

foivstus,  loisto,  tneneött;3. 
Flora,   f.  fufatar   (fufattareu) ;   (hot.)   fa6tt>i= 

fuuta,  faSunSto. 
Florera,  v.  n.  futoistaa,  loiötaa,  meneött)ä. 
Florett,  m.  mieffaftn  (=imen). 
Florettsilke,  n.  nuffa^ftlffi,  nuttura^fitffi. 
Florsband,  n.  ^arfi-uauf^a. 
Florshufva,  f.  linnitfo,  r;arft4untu;  (fig.)  haf- 

va  f.,  olta  ^)iitt)aSfa. 
Florsikt,  m.  f;arft=feula  1.  =ftf;ti. 
Floskel,  m.  fulfain  (nmen),  \ntoU   (=ffeen), 

mafiainen  (=fen). 
Flotagräs,    n.    (sparganium   natans)    pa{i;>aito, 

nätin^at^affo,  aUn4)ap\it,  näfiu=]^einä. 
Flott,  a.  raStva. 
Flott,  a.  indekl.  ipaftoin  (=men),  irtain  (=men), 

irras   (»rtaan);  vara  f.,  cffa  irtaana  1.  ir= 

rattaufa;  skeppet  är  f.,  laiica  ou  irrattanfa 

1.  uimiltaan    1.    uima^trebeltä;     göra    £., 

tc()bä  irattoimetfi,  ^jäästää  irraKenfa. 
Flotta,  f.  laittjaSto;  (af  timmer  m.  m.)  fautta. 
Flotta,  v.  a.  (smörja)  ra§tt)ata;    (forsla  sjöle- 

des)  tautata,  uittaa. 
Flottbro,  f.  Iautta=ft(ta. 
Flottfläck,  m.  rasn)a4ntffu,  raStoa^iSfu. 
Flottholme,  m.  IiUi»faari,  fulfu=faari. 
Flottig,  a.  raShjainen. 
Flottighet,  f.  raStoaifuuS. 
Flottilj,  m.  n^en^c^aiwasto,  itteni^eestij. 
Flottimmer,  n.  Iautta4;irfi  (=rren). 
Flottis,  m.  ajo=jää. 
Flottmo,  m.  tcllu^auta,  tiejn^auta. 
Flottning,  f.  lauttauS,  lauttaaminen. 
Flottqvarn,  f.  Iautta=mi)IIl}. 
Flottved,  m.  fautta=f)ano,  kutta^nu. 
Fluga,  f.  !är))änen;  slå  två  flugor  i  en  smäll, 

^ffi  tie,  fa!ft  afiaa. 
Flugblomster,  n.  (linaria  vulgaris)  ifO'!fannu8= 

ruoJ)C,  af)be4et(attia,  fian^ammas=^einä. 
Flugfång,  m.  se  Flugsnappare. 
Fluggift,  -pulver,  n.  fär)3ä[en-mt;r!f9. 
Flugnät,  n.  färtt>äiS=teerffo. 
Flugsmälla,  f.  !äritiäiS4ä|.^lä. 
Flugsnappare,  m.  (muscicapa)  !ärtoäiS=fteW^O. 
Flufisvamp,  m.  tarniäiS^fieni. 
Fluidum,  n.  Juetelä  aine,  wetefä. 
Fluktuera,  v.  n.  muuttelebtaa,  rt)aif;tefet)taa. 
Flundra,  f.  (pleuronectes)  tam^eta,  fammetiaä 

(=aan),  ^allaS  (=aan),  maarian4"ata. 
Flunsa,  f.  Iu[;jo,  tutuS  (4)en),  jantuffa,  lönt» 

tänä. 
Flunsig,  a.  fiim^elä,  fönttänä,  ful^jnS. 
Fluss,  m.  (sjukdom)  fino^  1.  nulja^auti,  nuf;a, 
17 


130 


Flu 


nni)a,  i)ö!ä,  röl)fä;  (metallurg.)  fufatin;  (glas 
art)  univi^afi;  hvita  f— en,  timifoifcn  jiiotfu. 

Flussaktig,  a.  niif)ainen,  unT^aiiten,  l^^fän=ia= 
:|jatneu,  ttuomaineu,  ftuon=Iaincn. 

Flussfeber,  m.  tiuo^auti,  liu{)a=tautt. 

Flussgalla,  f.  (hustsjukdom)  ajoS  lvuoI;tfeö)a. 

Flussgikt,  m.  fictni,  (uun=fctotuö. 

Flusshosta,  f.  l»ilu«tuön)gfä. 

Flnssig,  a.  l)öfätncn,  i}Sfämen,  röfjfäincn. 

Flussighet,  f.  I;öfäifV)VS,  l)§tailt}t}é!,  ri>()täiil)l)ö. 

Fluster,  n.  ^^elän=fuu  (me^)iläi§tcn),  :peiän=^firta. 

Flux,  adv.  ^^aifaöa,  fiUä  f)Cttellä,  älfiä. 

Fly,  u.  IjXjUx},  lieju,  letto. 

Fly,  V.  n.  ifiaita  (=!eucn),  tavata  (=vfaan),  ))a^ 
!otIIa,  Ijaitota  (=toan);  tiden  f.,  aita  tnhni 
1.  tatcaa  1.  rientää; —  v.  a.  (undnka)  favt= 
taa,  tt»älttää,  :|5aeta;  f.  det  onda,'  tavta  1. 
Iräitä  ^Hilnmtta;  friden  fiyr  denna  boning, 
xa\x\)a  ^laitnu  1-  farttaa  tätä  afimtoa. 

Flyende,  a.  (fig.)  favfeletra,  V'ifeiunra,  fatoalra. 

Flyga,  V.  n.  lentää,  IcnucUä  (telen);  f.  af 
ooh  an,  lennellä  (4elcn),  tiitcUä,  (cnneö= 
fctiä,  iennäbbeltä  (4;telen);  f.  i  hast,  uppfly- 
ga, lennähtää,  Iievia()taa,  ^emal^taa,  ).n)räl^ 
tää,  inifal)taa;  f.  ngn  om  halsen,  favata 
(-4aan)  j.tnn  fanlaan. 

Flygande,  n.  lentäminen,  o.  s.  v. 

Flygblad,  n.  tento^ancma. 

Flygel,  m.  (niil.)  rinta^ntctt,  ftunt,  \^no\\i^,  ]"i- 
ronSta;  ((jyygixid)  tijltinMteunui?,  fuirc  va 
jennue,  fmvetto,  fuirenne;  Qxi  dön)  ^^ncliöfo. 

Flygelbyggnad,  f.  tmvt-  1.  t\}iti-'  1.  ivneitnw 
fennuö. 

Flygeld,  m.  lento^tuft. 

Flygeldörr,  f.  {atftlnictinen  ctvi. 

Flygelfortepiano,  n.  ll)t}fclii.n'itlC- 

Flygelman,  m.  tl}i)fclmanni,  ääri=niieS. 

Flygfisk,  m.  Icnto4ala,  fiipi^fata. 

Flygfä,  n.  [ii^iäincn,  tentctainen. 

Flygfärdig,  a.  fiiiinttt}nl}t,  (cutocn  läl^teUHi, 
tävft^fiiiniten,  fiitintlincn. 

Flygmaskin,  m.  lentC=fone. 

Flygmyra,  f.  fii^^i=munval}aincn. 

Flygsand,  m.  jucffeipa  '^ieta. 

Flygskrift,  f.  (ento^ivja. 

Flygt,  f.  tento;  (fig.)  inte. 

Flygtig,  a.  (förflygande)  t^ax^ivXva;  (fig.  o- 
beständig)  f)uitentelen>a,  I)e^affa,  Ii5l}[;äffö, 
tuuten=mielinen,  I;ääli)n?ä;  (lösaktig)  irétaö 
(=aan);  (tnål)  f.  teckning,  r;ätiintten  tel;tl} 
futoauö. 

Flygtighet,  f.  (;aif;tmraifuuö;  IniifcnteletDai» 
fuuö,  f)epaftnu8,  (öt;l)ättt>V3,  l;ääl?liiäil>l}«, 
tunlen=mieli)>}ö. 

Flygvinge,  m.  (nat.  hist.)  lento^ftipi,  (ennin 
(=iinen). 

Flygvärk,  m.  jnotfijainen. 

Flyig,  a.  l)tjt(t)inen,  liejuinen,  liejuuja,  lettoi= 
nen,  letto^. 

Flykt,  f.  \!ato,  ^atotaifuuS,  farfau«,  favfu; 


Fly 

slå  på  f— en,  ajaa  patoon  1.  ^jnfcfaifeffi, 
ivoittaa  ^motte,  lavfcittaa;  begifva  sig  på 
f— en,  lältteä  ^.lafcou,  farata  (nlaan);  gri- 
pa till  f— n,  :^icttiä  ))a{'oon;  stadd  på  f., 
i\ifciaHa  clcioa;  vara  pä  f.,  oUa  pao^ia  1. 
pafojaUa. 

Flykta,  v.  n.  se  Fly. 

Flyktande,  n.  )jatenennnen,  \>ato. 

Flyktig,  a.  )5afolainen,  favfulainen,  )>aDefa  1, 
^HitcfaUa  deii^a,  paennut. 

Flykting,  m.  |)afcilaiuen,  farfutaiuen. 

Flyta,  v.  n.  jncSta,  tulfea,  tintotaa;  floden 
f— er,  jofijuoficel.  fnlfee;  blod  f— er,  n^evta 
juotfee  1.  aniotaa;  låtablodf — a,  ivucbattaa 
h,>erta;  (jxc  ytan  af  vatten  o.  d.)  tiUua, 
lilliä,  'p\}ii}'ä  1.  feStää  1.  clta  ivebeu  ^.\iäUä 
1.  ).nnnalta  1.  iravasfa;  svetten  f— er,  Intt 
jucffce  1.  n,Hi(uu;  såret  f— er,  t;aaipa  ivaluu 
1.  on  niärillä;  f.  upp,  tcl)cta  (=can)  !.  ncuä= 
ta  ).H-iäIIe;  häraf  f— er  att,  täétä  tulee  je,  että. 

Flytande,  a.  juctfeiim,  fultewa;  Umctawa,  fel» 
hmm,  iveben  pääM  \>\}i\}\v'a  1.  oleum;  (um 
kroppar)  u^etelä,  fula;  (fig.)  f.  stil,  ncttea, 
fujuam  ttvjcitnö^ta^m;  f.  tunga,  li:peä  tieli. 

Flytande,  n.,  -ning,  f.  juofjcmineu,  juofiu, 
Inlfn,  nniotaminen,  imteto. 

Flytig,  a.  juoffeiva,  ivetelä,  fulanja. 

Flytigliet,  f.  iuofl'eix\it)nu^. 

Flytta,  v.  a.  \\\mu\  I.  unebä  tcifeen  ^Miffaan, 
ninuttaa,  niuuteUa,  fiirtää,  fiivrcUä,  ]\ixxxp 
tää,  fiivvältää;  f.  råmärke,  fiivtää  raja-^merf» 
fiä;  f.  bo,  muuttaa  majaa,  tel;bä  nuiuttca: 
v.  n.  (ändra- bostad)  UlUUttaa;  (lemna  tjen- 
sten)  muuttaa,  läbteä;  f.  sig,  fiivtiiä,  fitvtä-- 
i)ttiä,  fiivväitä,  muuttaa,  mnuttaiba;  har., 
f — de  sig  från  fönstret  till  dörren,  t)är 
muutti  1.  fiirtit)e  1.  muuttt(;e  afhinax^ta  o^ 
tvecu;  låta  f.,  fiivrättää,  muutattaa,  ftir 
rVttää. 

Flyttande,  n.  muuttamiueu,  fiivtämiueu,  munt 
to,  fiivto. 

Flyttbar,  a.  muutoKiuen,  fiirtoinen,  fiivti^lrä 
fiivtiiiitäinen,  ftirrettänjä;  huset  är  f— t,  ftno 
ne  cu  muutcltinen,  juoneen  jaattaa  muut 
taa  1.  fiirtää. 

Flyttbarhet,  f.  muutotlifunS,  fiivtmvtii)§,  ftir 
"toifuuv^,  fiivtt;lt>äii^i)ö. 

Flyttdufva,   f.    (columba  inigratoria)   muuttoff 
ft}i)l;fuuen. 

Flyttfisk,  m.  muutto=fala,  fulfu=falfl. 

Flyttfågel,  m.  muuttolintu,  titatfa4intu. 

Flyttning,  f.  muutauta,  muutto,  fiirräntä,  fiit 
to,  muuttelu,  ftivvvtvö;  majvin-muutto,  muu- 
to,  läf)tö;  tjenstefolkets  f.,  ))altta=liHieu  muu 
to  1.  Iäl;ti5;  medel  för  f.,  muutin  ( ttimen 
fiirrin  (=rtimen). 

Fly ttningshjelp,  f.  muutou^o^JU,  muuttamia  a^>i 

Flyttningstid,  m.  muuton=aita,  majanmnntti 
aifa. 

Flyttsaker,  f.  pl.  muntto»falu  1.  'fa^Jtueet.     |  p 


Flå 


Flö 


131 


Flå,  v.  a.  iu;Ifeä,  fcttää,  {■ctt«tää;  (trädbark) 
nma,  foloa;  (fig.J  n^lfeä,  tima. 

Flabuse,  m.  nl}lh)ri,  milfijä. 

Flående,  n.  nijlfcnuucn,  n»(entä,  fettämincn. 

Flågeki,  m.  iviniM  titlt,  ivivtva. 

Flähacka,  f.  tltnuc  fiioffa. 
iåkaif,  m.  lUUiu  i  Utmcu),  n^th)ri. 
'låniug,  f.  mutn,  m>lcutä,  fett8tt)ö. 

Flåsa,  v.  n.  lääluittää,  |.ntl)faa,  :(Juf)ata,  tuu= 
bottaa,  »c[;hia. 

Flasgräs,  n.  (trifolium  arvense)  jänöu»a^n{vl. 

Flåsning,  f.  :|3u{)fa,  :|3uliflt,  Iääf;ätl)§. 

Fläck,  m.  ^ttlffu,  Stifta,  failu,  tä^ne,  tafira, 
)>atffu,  ^tSfu,  pila,  täppa,  täplä;  du  har  en 
i.  pa  din  rock,  finuit  en  ta{)ra  1.  täppa 
mttllS)aft;  Imdeu  har  f — ar,  it^ogfa  cn  pi(E= 
fuja  1.  ptfcja  1.  täpliä;  hvit  hund  med 
svarta  fläckar,  iiialEea  mu§tan4äplifä§  1- 
mu6tau»pilfultinen  1.  mut^tan  =  täl)neellinen 
foiva,  lualfca  fotra  muotitta  täplillä  1.  pil= 
luilla;  (fig.)  tal)ra,  l)äpeä4nlffu;  det  är  en 
f.  på  hans  heder,  ftiiiä  oit  tvil;va  1.  pailfu 
f)änen  finmiaania;('s'ö//e;  paiffa,  pilftu;  gå 
ej  ur  f — en,  älä  l)ieir>a^ba  1.  lii{at)ba  pai= 
faltafi;  han  kommer  ej  ur  f — en,  l)äu  ei 
pääfe  puitöta  pittään  1.  paitasta  poiS;  råka 
f— en,  cfata  pilffaan. 

Fläcka,  v.  a.  tal;rata,  tal;ria,  foata  (=!aan), 
Kota  (=faan),  pifoittaa,  tapittaa;  f.  sig,  tal;= 
raantita,  tal;rauta,  foaötita,  litaaiitua;  f.  äran, 
talirata  1.  faaf>tuttaa  hiuuiaiifa. 

Fläcka,  se  Flitka. 

Fläckfeber,  ni.  pilffii=tauti,  pijoitu^. 

Fläckfri,  a.  pilfiiton,   liatMi,   tabvatcn,  täpli» 

\  ten;  f.  lefnad,  tabratLMi  1.  ]aa(>tatou  1.  \acii'- 
tiittaniaton  clämä. 

iFläckfall,  a.  ptltfiija  1.  täppiä  täVifi,  pilffiu« 

I     nen,  täpläinen,  pifaincn. 

Fliickig,  a.  tal)voinen,  täppiuen,  fcfaincu,  li= 

■  fainen;  (bekh-kt  med  fläckar)  pitfuUinen,  pil= 
fnfa^,  täl^neellincn,  täplifä^,  paitnllinen,  paif= 
fulaiuen;  (om  djur)  pilfuUinen,  täplifää,  !ai= 
Uxiw,  papuriffo,  papuri. 

Fläcktals,  Fläckvis,  adv.  paiffa  paifoin,   pil» 

,     fuittain,  pilffu  pilfutta. 
iFläckurtagning,  f.  pilfun=pe[entä,  tal;ron=peie= 
minen. 

Fläder,  m.   (samhucus  nigra)   felia=pUU,  felja. 

Fläderblomolja,  f.  feljafufan-ötjt). 

Flädermos,  n.  felia4;iltc. 

Flädermus,  f.  t}i3=lipaffo,  \)iW6,  na^fa=ftipi. 

Fläderthe,  n.  feljaiö=feite  1.  =tee. 
(Fläka,  v.  a.  I;alfai§ta,  n,nillä  1.  anittää  l;alfi; 
f.  sig,  v.  r.  re»et)ti)ä  (fiaaroista). 

Fläkt,  m.  {t\)i)Vå,  \^\)^^,  linul;fa,  tuulal;bnö, 
I     fave. 

I  Fläkta,  v.  n.  Iel)I;fää,  {el}l)fätä,  fet)f)!äellä,  lel?» 

l)ntcUä,  lö»j^ät;betlä,  tnnlal;bella,  t)i)nfää,  Ijin-- 

t     !äi§tä,  l)uotua;  f.  med  solfjäder,  (elif?l)tcllä 

toiul;  falla. 
i  FläJita,  f.  lö^l;^tin,  tciu^fa. 


Fläktande,  n.,  -ning,  f.  Iet)f)fäminen,  lei)I;l)tl)3, 

f)i3ntäininen,  tnula^buS. 
Fläkterörn,  m.  fafftpää^fotfa,  rt>iilo»fotfa,  Waa.-- 

fa4intu. 
Flämta,   v.  n.  iBO^ottaa,   läähättää,    ^engä^= 

bellä,   ]^uol;cttaa;   (om   ljuslågor)   liefnttaa, 

lefnttaa. 
Flämtande,  n.,  -ning,  f.  ttjol^ettaminen,  Jricto= 

tuö,  lääpt^g,  l)engä^telv§r^upf;'-''tu?;  liefutuö. 
Fläng,  n.  f)eiöfc,   leiöfc,  l)ei«futu§,  t)ei8funa; 

luomina,  puulta;  rida  i  f.,  ratfaötaa  IjeiSfata 

1.  I;ci8faten  1.  lietSfunaffa ;  (]ig)  göra  ngt  i 

f.,  tet)bä  bommata  1.  puuhata  jl.fin. 
Flänga,  v.  n.  I;ei8tata,  t)ei«fna,  ]^ci§faa,  feiö^ 

fua;  f.  åstad,  mennä  l)ei«futtaa;  f.  i  byn, 

fipata  1.  juoéta  fijlää; —  v.  a.  fiéfoa,  ttiiiHeilä. 
Flänka,  v.  a.  »etStää,  pinnata,  ft)rjätä,  piiluta. 
Flärd,  f.  tuxi;uu3,  pcl;n>auä,  tnrl)alliinuS;  pe^ 

tollifun^,  faivalunö. 
Flärdfri,  a.  ixnlpitiju,  fucra=micltnen,  fuorea, 

V!>^\U<x,  veliellinen. 
Flärdfrihet,  f.  fuora^mieliftj^S. 
Flärdfiill,  a.  tuvfjamaineu,  tuvl^allinen,  tuvlja^ 

mielinen;  toilpiöteletuä,  petollinen,  ulfo4'ul= 

lattu. 
Flärdlös,  a.  se  Flärdfri. 
Fläsk,  n.  filaiva,  fian4il;a,  läöfi;  draga  f.  (en 

lek)  cUa  funinfaifitta. 
Fläskaktig,  a.  fitaiimmainen,  lä^fimäincn. 
Fläskkorf,  m.  [ilaira  maffava,  tian=matfava. 
Fläsksida,  f.  fian  liiftiö,  fian  filint. 
Fläskskifva,  f.  läcft  unipalc,  |iKwa=n.nipale. 
Fläsksvål,  m.  filaiiHin^  1.  lä^fin  Famara. 
Fläta,  v.  a.  palmifoita  (-tfen),  raf;nifoita  (»tfcn), 

lettiä,   letittää;  f.  sig,  palmiteitua,   va^ni= 

tcitna;    f.    korgar,    mattor,    fntoa   fopfia, 

mattoja. 
Fläta,  f.  palmiffo,  palmuS  (»ffen),  lettt. 
Flätning,  f.  palmifoitfeminen,  letit^S,  letittä^ 

minen;  futominen,  futomu^. 
Flätja,  f.  t;utfentelen?aii'unx^,  li5i)ln)i)ä. 
Flätverk,  n.  rabniffo,  palmiffoinen,  futomuS. 
Flöda,  v.  n.  tnlwata,  tulwia,  tulnjailla,  njuo» 

taa,  nf)fna,  ubuta  (ut;fuan),  ul;fuella;  orden 
.  flödade  frän  hans  läppar,  fanat  l;uuliltanfa 

njivtana  »uotitoat;   der  f— de  af  vin,  fiefla 

unina  anvtaua  oli  1.  »uoti. 
Flödande,  n.  tulteimineu,  tnlroaileminen  o.  s.  v. 
Flöde  1.  Flod,  u.  tul»a,  hjuoto. 
Flödvatten,    n.  u^fu^hjeft,   tul»a=lreft,   fo^o^ 

wefi,  lämä=weft. 
Flög,  Flögel  eller 
Flöj,  Flöjel,  m.  »iiri,  Irirpu. 
Flöja,    v.  n.   mennä    aitaa,   aibaStaa,    aibota 

(=toan),  faruta  (4uan). 
Flöjare,  m.  aituri,  aitomuS. 
Flöjstång,  f.  toiirin^toarfi,  irirpu^alfo. 
Flöjt,  m.  :^uiki;  blåsa  på  f.,  l;niluitella,  f)uilua 

foittaa. 
Flöjtpipa,  f.  ^uiln=piippu,  Ijnilntin  (Ytimen). 
Flöj  trä,  u.  ftan»l^anfo,  fianlänget. 


132 


Flö 


Fol 


Flötsolo,  n.  f)ui(uiS-t)!ftnen. 
Flöjtstämma,  f.  l^uttuiö^ääiu. 
Flöjtton,  m.  l)ui(U'fä»e(,  I;uihm=äänt. 
Flöte,    n.  (i>å   metref)   :^oIc,   {'1^)^)0 ;    (på  nät) 
:^^utIc,  'ifol^,  fi^pnt;  (på  not)  fcfio,  ^olo,  iav.-- 

buS;  (märke  f ir  nät)  tUifiXm,  futfo. 
Flöts,  m.  (geol.)  ferrcS,  jucni. 
Flötsberg,  n.  (yeol.)  ferrDS4t>uort,  juom=Jr)Uori. 
Flötslager,  n.  (geol.)  lriaafai8»ferroS. 
Flötsvis,    adv.   toaafaig  =  ferroffittain,    lt»aala= 

ferrotn. 
Fnas,  n.  filtoe  ('^een),  ^ttec  (=^een);  (skräp) 

rcju,  rcf)jc;  se  Fnassel. 
Fnasa,  v.  a.  ajaa  fihrcttä,  ftlj^tä  (»toin). 
Fuasig,  a.  fiI^^emen,   I^U^jeinen;   (fig-)  fcI;uo, 

(jurja;  se  P^nasslig. 
Fnask,  n.  l^itoe  (=^eeit),  fet^nät,   vqu,  rötlj; 

(snask)  matcijet,  ^entutfet. 
Fnaska,  v.  n.  iiu()jata,  nul;jaifla,  nuoI)oa. 
Fnassel,  n.  (utslag)  fernt,  röl^itä,  vcbbunnai» 

nen;  (i  hufmdet)  nucl;a,  nö(;tä,  fel^nä. 
Fnasslig,    a.   fenunen,    ri5f)nätnen,   roljtunut; 

nnoljaincn,  fel^nciinen,  nöt^täinen. 
Fnettra,  v.  n.  nauraa  £)ifertää  1.  (;l)!ättää. 
Fnugg,  n.  se  Fjun. 
Fnurra,  f.  fi?fti}rä,  fateen=foImu. 
Fnurrig,  a.  jtjthjväinen ;  (fig.)  nir^-^aS,  nit|>^a, 

äreä. 
Fnysa,  v.  n.  ^urfua,  ^urfuta,  tirShta,  tiréta» 
Ijuttaa,   m)f)äf}tää;   (fig-)   äi)(;tiä,   äi^I^fäiétä, 
Vnuéhia;  (om  hästar)  fucrfua,  :(:ärtötää. 
Fnöske,  n.  tanla;  af  L,  taulaincn. 
Fnusksvamp,  m.  eller  Fnuskticka,  f.  (boletus 

ignearius)  tau(a=täät.\i,  :paffu(a. 
Fock,  m.  tocffa,  atin  raafa4^urje  etu-maStcéfa. 
Fockmast,  m.  irotfa^nuiéto,  teula»  1.  etu=ma£stc. 
Fockrå,  f.  iDclta^raafa,  fenla-raafa. 
Focus,  m.  jljttio,  ^^clttio. 
Foder,  n.   touori,    aluéta,    fifuSte;    (föda  fl 
kreatur)  relpu,  ape,  farjannuofa,  ft;i5te;  (bot.) 
toerf)o. 
Foderbrist,  f.  farian=ruoan  puute,  rel}un=puute, 
Fodergräs,  n.  relnMnioljC,  fl)öte4;eiuä. 
Foderhalm,  m.  tarjan^olct. 
Foderliäck,  m.  I;einä4;ät'ti,  ref)u4;äffi. 
Foderhämtning, f .  rel^un^ncutc,  rel)uu4;aufiuta. 
Foderlada,  f.  xti)u4ato,  rel;u4;uouc. 
Foderlar,  m.  rel;u=purnu,  rct)u4aari. 
Foderlärft,  n.  alus^palttina,  n)UDri=Itina. 
Fodermagasin,  n.  re(;u=aitta,  ref)U=nta!aftini. 
Fodernöt,  n.  nauta=eläin,  eliffo,  eluffa,  elätti. 
Foderpenningar,  m.  rcl;un-al;a,  färjan  ruoan 

ralja. 
Foderpåse,  m.  (hästars)  pää=puéft,  fljöte^puöfi. 
Fodersäck,  m.  ape^fäffi,  re(}u=fätfi. 
Fodertyg,  n.  lrucri4'ani]ac!,  atuS=fani5a?. 
Foderverk,  n.  nabtciuii^,  fi^u^tui?  na'l;at. 
Foderväxt,  f.  rel;u-{aen.n,  jvöte4a(Min. 
Fodra,  v.  a.  (kläder)  ftfuetaa,  suorittaa,  a 
hiötaa;  (kreatur)  ruoftia,  apattaa,  fi)i5ttää 
(bekläda)  icuorata. 


Fodral,  n.  fotero,  fctefo,  foppilc,  tuppi. 
Fodralmakare,  m.  tDppiIcn=  1.  fotelon^tefijä. 
Fodrande,  n.  fifHé^taminen;  apattaminen. 
Fodring,  f.  fiiuc=tuS,  touorituö;  apatuö,  f^ijt' 

tö;  ruofa,  JvötöJi;  toucraus. 
Fog,  m.  fauma,  jame,  liite;  fa(wo«,  ivarau?. 
Fog,  n.  11)1),  ail)e,  oifeu?,  ftjalta;  du  har  f. 
att  klaga,  fiuuKa  cu  fi)^  1.  ail^e  ix»alittaa; 
(foglighet)  fäiret)«,  jätol). 
Foga,  v.  a.  liittää,  faumata,  jamata,  jamota, 
jamca;  (fig.)  f  allia,  afettaa;  f.  anstalt,  pan-^ 
na  tcimccn,  laittaa; —  f.  sig,  v.  r.  (hända) 
cljcta  (=tenen),  fattua,  ofna,  cfata,  ofautua, 
ciaantna,  futentna,  fcmntiötua;  huru  om- 
ständigheterna än  må  f.  sig,  miten  afiat 
fattuneraatfin  1.  fufeutunetoatfinl.  cljcnueit?at= 
fin;  när  det  så  f— r  sig,  fun  niin  fattllU 
1.  cfaantUU;  (beqväma  sig,  gifva  vika)  mu= 
fautua,  im}önti)ä,  jopia,  fctoeltua,  fuoStua, 
t^l^ttjä;  f.  sig  i  sitt  öde,  tl)l)t^ä  1.  Uiufau- 
tua  oitneenja  1.  cfaaufa;  f.  sig  efter  ngns 
vilja,  mufantua  1.  fuoetua  1.  fopia  j.fun  tai)' 
teon;  f.  sig  efter  omständigheterna,  foi»eI= 
tua  1.  fotoeKaita  afian=I)aarain  mutaan;  om 
vinden  f— r  sig,  jo8  tUUli  luoutUU  1.  fo= 
toe'tuu;  fogas  (foga  sig),  liitttjä,  Iiittät)tä, 
liittäi}ti}ä,  jamautua. 
Fogde,  m.  iDOUti;  (gårdsfogde)  irouti,  ifäutä= 

renti. 
Fogel,  m.  fl.  se  Fågel  m.  fl. 
Foghyfvel,  m.  faunia=l^öplä,  l;är!ä4;öt)Iä. 
Foglig,  a.  jätoeä,  fänn^ijä,  fopnifa,  fopuinen, 

ml)i3nti)UHi,  mufautuwa,  ml)önti)n)äinen. 
Foglighet,    f.    fäivet}8,    fäan)ii>)lj8 ,    fcpuilUU8, 

mt)öuti}toäiit)l}S. 
Fogligt,    adv.    fätoeäSti,    fäliUjifäSti,  nujöutt)» 

toäifeöti. 
Fogning,  f.  liito?,  liitiufi,  fouma;  liittäminen, 

jauuian^,  jamau8. 
Fogstryka,    v.    a.    fauma4aa8taa  1.  »laaötita 

(4ien). 
Fogstrykning,  f.  fanma4aa8tau3;  jauma4aa§ti. 
Fula,  Fole,  se  Fala,  Fåle. 
Foliant,  a.  Ietov4irja,   imiliantti,  firja   orfiu 

fuuruifida  Iel;biUä,  fcfo==arfin  firja. 
Folio,  n.  fitou;  bok  in  f.,  fofo=arftinen  firja. 
Folioformat,  n.  fofD=arfin  muoto,  arfiu4oto. 
Folium,  n.  aIu§4eioi),  pof)ja4eixn),  metallinen 
tafji  paperinen  leiu^,  jota  pannaan  funlait= 
ten  fappaleittcn  alle. 
Folk,  n.  fanfa,  fanfa4unta;  (lägre  f ~t)  xal)^ 
iraS  (=aan);  Finska  f — t,  ©nomeu  fanfa;  till 
Finska  nationen    höra   äfven  de  af  Lapp- 
ska  folket,    som    bo    i    Finland,    SuLMncu 
fanfa4untaan  tunhnrat  mi)o8  ne  ?apiu  fan= 
faa,  jotfa   ajmrat  ©uomeéfa;  f— t  är  kär- 
nan af  nationen,  ral;waS   on  fanjan  ubin; 
(innevånare  i  en  by  o.  s.  v.)  iräfi,  ainffaat; 
(menniskor  i   allmänhet)   toäfi,   fanfa,   iljmi= 
jet;  der  var  mycket  f.,  fiellä  cli  paljo  toä= 
feä  1.  fanfaa;  förnämt  f.,  t)U;äifet  il;mi)ct, 


Fol 


Po  1- 


133 


^Ifjätfct,  for!eamman=fäätt}ifet;  bättre  f.,  pa-- 
vemmat  1.  ^Iljätfet  ifjmifet;  lägre  f.,  aU;at= 
nen  Unia,  alt)atfet,  alf)ai6=fäätt}tfet,  ral^tvaö; 
ett  gift  f.,  natmtt  Ȋft,  aivno^anifi,  paxu 
fimta;  godt  f.!  i)t))xi'ät  t^mifet,  t^mis=fat(at! 
(arbetare,  hiträdeii,  o.  s.  v.)  ipäfi;  (krigs- 
folk, sjöfolk)  W'åt\,  ttjäeStö;  kompia  ibland 
f.,  tutta  if)mtfiin  1.  tf)mt8ten  ^lariin  1.  ii)'- 
tnisten  feuvaan  1.  t{)mt§ten  jouffoon;  en  man 
af  f— t,  val)tt)aan  mieS;  vara  af  f.,  oUa  il)= 
mtfiä  1.  ^n^iifiä;  göra  f.  af  en,  t(;mi§taä 
•j.hita,  te[;bä  tl^mtgtä  1.  miestä  1.  it)mi)etfi; 
blifva  f.,  i(;miStt)ä. 

Folka,  v.  a.  (upp)  tt;mt§tää,  fääbl)Stää;  f.  sig, 
il^mistvä,  fääbv^tvä. 

Folkbeslut,  n.  !an|an=:^äätö6. 

Folkbeväpning,  f.  !aniau  =  »aruStu8,  fanfan= 
iicSto,  ra^»aan=ncétD. 

Folkblad,  n.  ral^lr^aan^Icfiti,  fanfan4c()ti. 

Folkbrist,  m.  n)äen=^3UUtoö ,  fanfan=ttjä(;l}l}8 , 
fanfan=ix)aiaué. 

Folkfattig,  a.  toäl^ä^faiifainett,  tr>äp=afuffat-- 
iicu,  n>ät}ä»jväestöinen. 

Folkfattighet,  f.  f anfon=tt)ä{)»ji}§ ,  hjä(;ä=afuf= 
faifmiS. 

Folkfest,  m.  fanfan=ju]()(a;  rat)tt)aan=iuf;Ia. 

Folkfrihet,  f.  fanfa=n)apauS,  fattfan=»a))au6. 

Folkförsamling,  f.  fanfan=fofou6,  fanfan=tä= 
vä  jät. 

Folkgunst,  f.  varjtvaan^fuofto. 

Folkhop,  m.  tttäli=iout'fo,  tt)mi§=icu!fo. 

Folkh vimmel,  n.  »äen=ful;uta,  it)mtö»tut;ma 
1.  4i()u. 

Folkilsken,  a.  tl;mi§=toif)auten,  äfähten. 

Folkkalender,  m.  vaf)h.ia8=Menbavto. 

Folkklass,  m.  toätt=Iaf)fo,  fania4uo!fa. 

Folkkrig,  n.  fanfa=fota. 

Folkledare,  m.  vaI}\vaan=jo'^battaja. 

Folklek,  m.  val)»aan4etflt,  raf)toaan4;i(aSti:S. 

Folklif,  n.  vaf;>viaan=eIo,  vaf)lBas=elämä. 

Folklig,  a.  fanfaltinen,  !an|a4'uunalliucn. 

Folklik,  a.  if)mi§ten=ta:)3auteH,  tf;mtSti}iU)t,  fää= 
bt}§tl}nl)t,  fääbt)Utnen;  (billig)  fäättinen,  toI?= 
tuuUinen. 

Folklikhet,  f.  fääb^IIill}l)8,  t^mtfl?^8. 

Folklärare,  m.  taniau=oi)ettaj;a,  xa^voaan^optt- 
taja. 

Folklös,  a.  !anfatott,  afujaton,  hjäetöit. 

Folklöshet,  f.  fanjattcmuuS,  wäcttömljljS. 

Folkminskning,  f.  afltjaiMiHi^emi^S  1.  =JViä= 
I;cut^mi)§  1.  =icäf)cnti}mtnen. 

Folkmängd,   f.   (hop)    i»ätt=joutfo ,    h.''äen4^aU 
joué;   (inbyggares  antal)   lDält4u!u,  iväeötö, 
t'an|a4ufu,  afufaS4ufu. 
Folknummer,  m.  It)äfi4u!u,  afufa84u!u. 
Folknöje ,  n.  va^iriaan»f)Uh)ttu8,  va^ivaau4jutot, 

va^iv)aan=^mv>ttu§  1.  =f)il«stu8- 
Folkombud,  n.  vaf)iraan=ebuömte8  1.  ebiiötqa. 
Folkpass,  n.  toäfi4tSta,  tcäfi=^3a§ft. 
Folkpoesi,  f.  fanjan=vunou8,  fanfa=runoSto. 


Folkprat,   n.   lfultu=^ul;e ,   fljläit^^ulje,   jucvu, 

Folkqväde,  n.  !attfan=vuno,  fanfann-unoetma. 

Folkregering,  f.  fanfa^talta,  fanfa^aöituö. 

Folkrepresentant,  m.  fanfan=ebu§taja. 

Folkrik,    a.    fanfatnen,    fanfafaö,   toäfin-ifaö, 
Jväedinen,  iviäefäs. 

Folkrätt,  m.  fanfa=otfeu§,  fanfaoifeu8=D)>^t. 

Folkrörelse,  f.  fauian4iife,  fan|au4iifenue,  Uxi'- 
\a-'M}ma. 

Folksaga,  f.  fanfan=tavu,  fan[an=fatu. 

Folksamling,  f.  lv)äfi4Dtciu8,  luätt^jouffo. 

Folksed,  m.  va^i»aan--ta))a,  fanfaiftaV^a. 

Folkskara,  f.  i^mtS=^avhJt,  toäfi=joufto. 

Folkskick,  n.  if)mi84ä^ti5§,   tl;mt8tt)neen   ta- 
irat,  t^mt§'tart>at,  if)mifl)i?S,  fääbtjltift^tjö. 

Folkskock,  m.  tDäU=r^t)mä,  tcätin-ö^ffti). 

Folkskockning,  f.  i»äfi'tungcS,  h)äen=tun!etlu. 

Folkskola,  f.  fanfan4'culu,  tanfa4outit. 

Folkskolelärare,  m.  fanlafoitluu=o^cttaia. 

Folkskrift,  f.  val;icaan4irjn. 

Folkskygg,  a.  iljmifiä  favttatim  1.  araStaiua  1. 
famoica,  tvaufjfo. 

Folkslag,  n.  fanfa,  tanfa4)cimo. 

Folkspråk,  n.  val;waan4'teli,  vaI;tBaan  =  muvvc 
(»vteen). 

Folkstam,  m.  tan\a4a1)to,  fanfa4unta. 

Folkstock,  m.  toäe§ti3,  afuffaaöto. 

Folk  suveränetet,  f.  fanfan^valtiatfuuS. 

Folkstuga,  f.  tpäen^tupa. 

Folksång,  m.  fanfalat84aittii,  fanfan-vmto. 

Folksägen,  m.  fanfan^tarina,  tanfaiutavu. 

Folktalare,  m.  fanian4mt)uja. 

Folkteater,  m.  va^Jraan=teatcrt. 

Folktribun,  m.  fanfan^tritntni,  fanfan^calwoja. 

Folktro,  f.  fanfan4uuIo,  va(;ivHian4iuilD. 

Folkundervisning,  f.  fanfan=0^''etu8. 

Folkvandring,  f.  !anfan=tt>aelluö. 

Folkvett,  n.  jääb^Htönilt),  il}mi8-äll). 

Folkvisa,  f.  !anian4au{u. 

Folkvälde,  n.  fanfa=tpalta. 

Folkvän,  m.  !anfan=i}Stätpä,  vaT;itiaan4)Stät»ä. 

Folkynnest,  f.  va^H.^aan=fuDfio. 

Folkyra,  f.  !aitfan4ntotfuuS,  !anfan=f)urjuu8. 

Folködande,  a.  faitfaa  menettäjä  1.  I;uHaairia. 

Folkökning,  f.  Jräen4ifäännt}ö,  ipäen^enenn^ö. 

Fond,  m.  (jxl  teater,    tafla)  Ipevä;  (grundsum- 
ma) icavaSto,  tuavat,  va^a=tt)arat,  fää8ti3. 

Fonddekoration,  f.  ^3evän4'ovi8tu8. 

Fondpapper,  m.  pl.  trafltuS4a)>evtt. 

Fontanell,  m.  f)aa»ari,  l»eto4;aa4vau6,  tt)ont= 
taneltt. 

Fontanellsalva,  f.  t^aatnavtsaioibe,  iconttaneCi^ 

fahva. 
Fontän,  m.  fatixio;  jutf)fu4äf)be,  vuisfu 4äl;be. 
Fora,  v.  a.  fulettaa,  Jvetää,  »iebä. 
Fora,  f.  matfa4itDvma,  titormio. 
Forbonde,  m.  fuorma=mte8,  fucvman=jöetäj[ä, 

{■uovman4utettaia,  vat;tt=mtes. 
Forderligen,  -samt,  adv.  fiiruuStt,  liiveeSti. 
Fordne,  fordna,  a.  muinainen,  entinen;  mina 


134 


For 


For 


f.  vänuer,  eitttfet  t^ltäiräiit;  i  f.  tider,  exi-- 
tifiin  1.  muinatftin  attcit)in. 

Fordom,  Fordomsdags,  adv.  muinoin,  muinen, 
nminaan,  enneu^muinoin,  ennen=h?anbaan, 
inuinatSniitaan. 

Fordon,  n.  tutin  (»ftmeu),  fu(fu=neu>vo,  mat-- 
fa-neuire. 

Fordra,  v.  a.  »aatia,  iuaibetta  (4c(en),  anca, 
:t.nii§taa;  (en  skuld)  toiitca;  hatVa  att  f., 
elia  (j.tun)  faamiéta  1.  faatawaa;  f.  ngn  för 
rätta,  iraatia  1.  manata  jcfu  cifeuteen;  det 
f— r  mycken  tid,  je  h?aatii  1.  Unc  paVys^n 
aitaa;  det  f— r  krafter,  fe  tijm  1.  »aatii 
iroimta;  dertill  f — s  tid  och  pengar,  ftil;en 
tariritaan  1.  on  tar^^een  aifaa  ja  ra^aa. 

Fordran,  f.,  -ring,  f.  toaatimuS;  trelfcmu-?, 
»elfcminen;  faatawa,  jääminen;  en  f.  pä  luu 
mark,  100  martfaa  jaamtSta  1.  faatateaa. 

Fordringsanspräk,  n.  iaami8=niäatimuS. 

Fordringsmål,  n.   treffa-afia,  irelfcmuS^juttU. 

Fordringsrätt,  m.  treltomvVoiteuS. 

Fordringsägare,  m.  tpelfcja,  faama^mieS. 

Forell,  m.  (salmo  fario)  rautU,  torp)>U,  muUo. 

Fork,  m.  ^ortfa,  tanroin  ('4^oimen). 

Forlön,  f.  ttetc^Mlffa,  f^(etu8-^^alffa. 

Form,  m.  muctc,  tiHtcta,  l^abmu,  l-^ufu;  för- 
ståndets f — er,  timmämitjet  muotot  1.  i^v.-- 
ivut;  fast  f.,  tiinteä  muoto;  näsans  f.,  ne= 
nän  muoto;  skön  f.,  fauniö  muoto;  styrel- 
sens f.,  liaQituffen  muoto  1.  tapa;  eländet 
under  alla  dess  f — er,  unlieliäiflit^å  fatfisfa 
muoboisfaau  1. 1)at)mui^|aan;i  bL-hörig  f.  upp- 
satt, oiteaan  1.  laiUifeeu  muotoon  (.  tapaan 
laabittu;  kroppens  f.,  ruumiin  muoto,  itarfi; 
(gjutform)  tuofi,teuofa,faa»a,n:ovmu,  muotti. 

Forma,  f.  (blushälgsmynning)  ^ormi. 

Forma,  f.  (lat);  pro  f-,  ft!ft  uä^fft,  uäliU 
tPUOfft. 

Forma,  v.  a.  faattata,  faah>aiCa,  mallata, 
mucboutaa,  muobcetaa,  mointaa,  fuunuit= 
taa,  fuunnitella;  v.il  f— d,  fien^ä  1.  foma 
muobottania  1.  frnvattanfa;  f— s,  mucboéitua. 

Formafvikelse,  f.  mucto=poifteuö,  mucto=evC' 
»aifuu^. 

Formalist,  m.  muoboitfija. 

Formaliter,  adv.  tairan  mufaan,  muobottife§= 
ti,  muctocnia,  tatcaUifeen  laatuun. 

Formalitet,  f.  tapa=muoto,  ta»van=mufaiiuu§, 
muoto^perä,  mutfa,  \vthh  (=een);  iakttaga 
allaf— er.noubattaa  faitti  tapa=nmobot,mui§= 
taa  mutfat  ja  toet^feet. 

Forman,  m.  iveto=mie§,  ixmormanui,  ajo=mieö. 

Formande,  n.  muoboötamiueu,  faairaamiuen, 
fuunnittaminen. 

Forniare,  m.  taajt^aaja,  muoboétaja. 

Format,  n.  foto,  mucbe  (^eeui;  qvartformat, 
neljänneö^foEoineu,  neIi=taitteinon. 

Formation,  f.  muoboetuS;  (gevl)  fljntp^moiU' 
tumu§;  muobostuma,  mointuma. 

Formel,  m.  muobcnue  (»teen),  muoboéte,  {aa-- 
wio;  janat,  laufelma. 


Foimel,  a.  muobollinen,  muoto=fuf)tcinen,  muo» 

to-tol)tainen. 
Formenlig,  a.  muobon=mutainen,  ta»an=mu= 

täinen,  muobou=pitciuen. 
Formera,  v.  a.  telibä,  mucboStaa,  tutoata;  li- 

nierna  f.  en  qvadrat,tritUHtt  teteirätl.  fuivaa- 

n^atnetii^n;  ('oz-d;;  fepitä  (=ticn  i;  Q'e;(«a;n^uot' 

Ia,  leitata;  f.  sig,  v.  r.  tcfcntiui,  tulla,  juu» 

ti}ä;  (milit.)  ajettua,  ajettautua,  mucbcétaita. 
Formfel,  n.  muoto4invI)i,  tapa^uirl^e. 
Formflaska,  f.  (tekn.)  taaivaspultfo. 
Formjord,  f.  (tekn.)  faatva-tjictta. 
Formkonst,  f.  muoboötuö-taito. 
Formlig,  a.  jääteliiueu,  muotc=peräinen,  jääntti= 

muotoinen;  f— t  beslut,  mucto^^eräinen  pää» 

ti3é;('«ff''i/fA:^'^;ivajituinen,UMrfuiainen,  jään= 

nöUinen; f.  bekännelse, umfituiucu  tuuuu-?tu3. 
Formlighet,  f.  jääteiji)i}ö,  muoto»peräiji)i)«,  jään» 

tö=muotoijuu?. 
Formligt,   adv.   fäätcijeöti,   muctD»peväijeeti, 

jäännötlijeSti. 
Formljus,  n.  lvovmu»ft?nttiIä,  U^alu-ftntttilä. 
Formlära, f.  janan jmitl)=cppi;  jananmuoto-oppi. 
Formlös,  a.  tuUMtcu,  muoboton. 
Formning,  f.  muobo^tu^,  muobouuuö,  faaivau?. 
Formningskonst,  f.  faa^auS-taito. 
Formsaud,  ra.  umlin=l)ieta  1.  'hidta. 
Formskärare,  m.  taan)an=leitfaaja  1.  -piirtäjä. 
Formskärning,  f.  taatvau^IeiftaU'?. 
Formstridig,  a.  tva§ten»muotoinen. 
Formulär,  n.  taaano,   taaiiMune  (4eeu),  malli- 

te,  taatt^a4ivjoitu8. 
Fornforskare,  m.  muineen=tutfija,  entig=tuttija. 
Fornforskning,  f.  muiueeu-tiufimuö,  entiö»tut» 

timu?. 
Fornlijelte,  m.  muinaiö^jautari,  muinai§»uro. 
Fornhäfder,  f.   muiuaiS» tarut,   muinaiä»l;iö» 

toriat. 
Fornkunnig,  a.  muinei8=oppinut,  muineen»tie» 

täjä. 
Fornkunskap,  f.  muine»tieto,  muinei§»oppi. 
P^ornlemning,  f.  muinaiö=jäänHi5«,  muine»jään= 

nijji,  muinuö  (=t]'en). 
Fornminne,  n.  muinai§»muieto,  mnine=mui§to. 
Fornsaga,  f.  muiuai8»jatu,  muine  tavina. 
Fornsak,  f.  muinaiö»faln,  muiuelma,  muiuuö 

Fornsprak,  n.  muinatö»tieli. 

Fornsägen,  m.  muinai8»juttu,  muiuai3»jutelma. 

Forntid,  m.  muiuaiö»aita,  entinen  aita,  mui» 
naijuu§. 

Forntida,  a.  muinainen,  muinoinen,  entinen. 

Fornalder,  m.  muinai§»aifa,  muiuaiö»itä. 

Fornaldrig,  a.  muinai§=aituinen,  muinaiS-a^ 
jallinen,  ammou  aifuineu. 

Fornälskare,  m.  muine»^avra^taja,  muinaijuu» 
ben  ^stäirä,  muineen»^8täu.>ä. 

Fors,  m.  toéti,  (i  ström)  n)i3ppä,  tuolju,  jal^i; 
(kraft)  iroima,  »anl^ti;  arbeta  med  f.,  te^» 
bä  t^ijtä  t»aul)bic'ja  1.  toauI}bittaagti  1.  traul;» 
bitta  1.  »oiminja  1.  tpoimaftaaéti. 


For 


For 


135 


Forsa,  v.  n.  hicfmta  (-uan),  rl}ö:|.n)tä  (=^)^t)än), 
jiiofi^ta  toöfena;  strömmen  f — r,  roirta  hio= 
l)uaa  1.  fuclniilec  1.  juoffee  foötena. 

Forska,  v.  n.  tiitfia,  tutttStelta,  tietocKa,  tie= 
buötaa,  ttebuStella;  f.  i  en  sak,  tiitfia  1. 
tiebuötaa  j.fin  aftaa;  f.  i  gamla  böcker, 
tutfia  ivanf)oja  !ivjoja,  tietoeÖa  ixHinf)ain  ftv= 
jäin  fcva  1.  warasfa,  urffia  aou:^DiSta  ftv= 
joiöta. 

Forskare,  m.  tut!i|a,  tittftStenja,  tietoilija,  tte= 
bottfiia. 

Forskning,  f.  turtimuS,  tiitfimmcn,  ttetoelu, 
tiebDitfemitS. 

Forsknings  anda,    f.    tutfimilS»f)aIu,    tictoelu» 

Forsia,   v.  a.  Mettaa,   Jxnebä;    blifva   f— d, 

fulfeuta. 
Forslande,  n.  hilettamiiicn,  fiitetuö,  ivicnti. 
Forstinstitut,  f.  metiän=D|.n8to,  metfäl^oibon^D' 

Forstmästare,  m.  metlän^^ottaja,  ntct!ä4;erva. 

Forststat,  m.  metfänl;Dito=iT3ira8tD. 

Forstväsende,  n.  metjän4)Cttet§to. 

Fort,  adv.  ^tfaa,  ))tfatfe8ti,  pian,  'i)'ätaä,  tii^ 
veeStt,  joutumaUa,  joutuifagti,  joutuen;  gå  f. , 
tä^bä  Ijätää  1.  :|)ifatfe8ti  1.  joutuifaött;  ar- 
beta f.,  tef)bä  U;Dtä  joutuifaStt;  så  f.  ske 
kan,  niin  pian  f  uin  mal)boQiSta,  mitä  pv 
fennnin;  f— are,  ^ifenimiu,  joutuifannnin, 
fiiveemmin. 

Fort,  part.  (vidare)  zitin-^pam,  cbeö^^^äin; 
komma  f.,  ))ää8tä  cteeu=päiu. 

Forte,  adv.  UHifciväöti,  fojimStt. 

Fortepiano,  n.  ^nano. 

Fortfara,  v  n.  cKa  olemistanfa,  tet)bä  tc!e=' 
mistänjä,  o.  s.  V.,  cKa  ebclteufä  1.  etceu= 
pam,  Vttfittl}ä,  )?it!iSt^ä,  p\)\\)a,  jatfua;  pi^ 
tää  ^Jäätte,  ^itfittää,  jatfaa;  f.  att  arbeta, 
tet)bä  ti}ötä  tcfemistäufä  1.  ebetteen,  ^itfit» 
tää  tl)i5täniä,  ^ntää  :|3äälle  tl}i3§fäufä;  det 
fu'a  vädret  fortfar,  ou  olemi§taufa  1.  ebel= 
ken  paijaa  ilmaa,  pa^a  xlma  i^itfitti)!);  sjuk- 
domen fortfar,  tautia  feStää,  tauti  pxiaa 
paaiii,  tauti  ^.ntfiötVl);  fortfar  nu  med  läs- 
ningen, Ine  m)t  eteen^päin  1.  ebeEeeu,  jatfa 
1.  :|.nt!itä  nl)t  lufuafi. 

Fortfarande,  n.  ebelfeniä=ofci,  :^it!ittt)ntinen, 
:|.\iätte4nto,  jatfaminen,  ^ittittämiueu;  adj. 
^)it£ittVtoä,  ^t)ft)ttjä,  fe8tä>»ä,  i)I)tätäiuen;  det 
f.  fula  vädret,  )>ittittl)n^ä  1.  ^^^fljlvä  f  ur  ja 
Umal.  fää;— adv.  ebelienfä,  ebelteen,  :t.nttit= 
ttjeu;  allt  f.,  aina  ebeUeeu  1.  ebelleufä. 

Fortgå,  v.  n.  fulfea  1.  mennä  1.  fät)bä  cbel= 
leeu  I.  eteenpäin,  ebetä  (etenen);  (fortsättas) 
jattua,  ))itfitti)ä,  ebistt)ä,  ebetä;  han  f— r 
rastlös  i  sina  forskningar,  Ijäu  fät}  Ijerfeue» 
mätta  eteen^Jäin  tuttimuffiöianfa,  tutfii  tut= 
fimiStaan  I)erfenemättä;  arbetet  f— r,  ttjij 
ebistl^tj  1.  ei§tl}i)  1.  tati  etcen=:)jäin. 

Fortgång,  m,  fulfu,  ebet(een=meno  1.  »fä^ntt, 
jatfumiuen,Vit{'itti)minen;  under  arbetets  f., 


tt)i>tä  tef^täeefä,  t^ön  Mue?fa  1.  te!e^tt}e8iä 
1.  jatfueöfa;  under  förrättningens  f.,  toimi» 
tutfeu  aifana  1.  oCeSja. 

Forthjelpa,  v.  a.  ebeS=auttaa,  auttaa  1.  toiebä 
eteen4->äin;  ebeutää,  ebiötijttää,  mcnc^tuttää; 
f.  ngn  i  veriden,  auttaa  etceu=)3äin  1.  ebi8= 
tl}ttää  j.futa  maailmaSfa. 

Fortifikation,  f.  umruStuö,  tinuoituS;  lv)atuä= 
tu8=o^i:pi. 

Fortissimo,  adv.  UHifcixnmmtn,  folxnmmaSti. 

Fortkomma,  v.  n.  ebisttjä,  ebetä  (etenen),  e» 
bentt^ä. 

Fortkomst,  m.  ebi§tt}8,  ebi8tt)mtnen,  meneStt?8. 

Fortlöpa,  v.  n.  fulfea  eteeu^Hiiu  1.  ebetteufä, 
ebelttjä,  i)Itää. 

Fortplanta,  v.  a.  fiittää,  fifiijitä  (=tjen),  XiXoxt' 
taa,  lifäänntittää,  enentää;  f.  slägtet,  Ieant= 
tää  1.  enentää  fnfua;  f.  en  sjukdom  genom 
afling,  istuttaa  1.  leUMttää  tautia;  f.  kri- 
stendomen, letvittää  fvtötiu  c^^}.na; —  f.  sig, 
V.  r.  fifi^tt)ä,  UjäiniHi,  Icuntä  (=iän),  felvetä 
(=enen),  enetä  (enenen);  menniskor  och  djur 
f.  sig,  i(;mifet  ja  eläimet  fifit)tl}»ät  1.  fifiä» 
ivat;  sjukdomen  f— r  sig,  tauti  (ciccuee  1. 
leiviää  1.  enent^t}. 

Fortplantning,  f.  ftittämiuen,  fiitäntö;  fx!tä=' 
minen,  fifi^minen,  lijäänttjmineu,  eneuemi= 
nen,  eueutt)mineu. 

Fortplantningsorgan,  -verktyg,  n.  fiitiu,  pl. 
liittimet,  ftitin^ueuipo,  pl.  fiitin^ueulvot. 

Fortskaffa,  v.  a.  ebe8=auttaa,  jaattaa,  futct^" 
taa,  lt)iebä,  auttaa  1.  laittaa  1.  laittauttaa 
eteen4\iiu;  han  f— de  mig  till  nästa  stad, 
I;än  ebe8'-auttoi  1.  laittautti  1.  jaatatti  miunn 
Iäl;immäi)ecn  fau^-ninfiin;  han  låter  dren- 
gen  f.  brefvet,  pantz  rengin  tvnemään  !ir= 
jceu,  taittauttaa  tivjeen  vengittä. 

Fortskicka,  v.  a.  (äf;ettää  1.  läl^etljttää  (eteen» 
:fȊiu). 

Fortskrida,  v.  n.  Mfea,  fulfea  eteenpäin,  e= 
biStljä,  eiät^ä,  ebetä  (etenen);  fartyget  f— der 
långsamt,  aluS  fulfce  1.  etenee  Icevtaflenfa; 
tiden  f— der,  aita  tninn  1.  etenee  1.  joutuu. 

Fortskynda,  v.  n.  fiivul;taa,  fiirel;tiä,  joubuö» 
feUa. 

Fortsätta,  v.  a.  :|3itfittää,  jatfaa,  ti  jätä;  f.  re- 
san,  :|)itfittää  matfaa,  matfata  ebelleen;  ef- 
ter ett  kort  uppehåll  fortsattes  läsningen, 
ivät^äu  tauottua  jatfettiin  lufua  1.  tuettiin 
cbeileen  1.  jatfani  1.  jatfaautui  ht!emineu. 

Fortsättande,  n.  ))itf'itt}8,  jatfaminen. 

Fortsättare,  m.  jatfaja,  j.ntfittäjä. 

Fortsättning,  f.  jatfo,  jatfaannnö,  fifävS;  f. 
följer,  jatfetaau,  Iifäl)8  feuvaa;  i  en  f.,  tjij' 
beSfä  jafjoSfa,  i)f)tä  mittaa,  ^f)tä  menoa. 

Fortuna,  f.  onnetar  (=ttareu);  (spel)  onnen» 
:l.^eti,  tcorttuuna. 

Fortvara,  v.  n.  ofla  ebetteufä  1.  ^ijfijhjäineit, 
p\)\\)a,  feötää. 

Fortvarande,  n.  ^^jtjujäifvv^^j  j.M;ivmincn,  feS» 
täntincn. 


136 


For 


Fot 


Forum,  n.  (jur.)  oi!eu§'ftja,  fc]^ti»cifeu6;  (fig.) 

tcimttuS. 
Forvagu,  m.  fuorman-attaat,  treto=rattaat. 
Fosfor,  m.  ^^o§|>^ori,  toaltin  (»imen). 
Fosforesceus,  f.  (fys.)  »altimeiluuS,  :|>f;o§^r;o= 

rtfuuä. 
Fosforescera,  v.  n.  h?atfimcita  (=t[cn),  icaift» 

inctta,  ^()cS^.''f)orcita  utfcn). 
Fosforisk,  a.  i^I}oép[)crmen,  ivmffimeinen,  rt^aI= 

ftmcn=i'efatnen  1.  tapainen,  »alfimeitinen. 
Fosforljus,  n.  :p^c8)>I)crt=ti:Iué  f=ficn). 
Fosforsyra,  f.  ('^-ew.;  ^jljOe^^tjori^^a^V^o,  toatfin^ 

Fosforsyrad,  a.  ^^of4^f)Dri=[>i^^otnen. 

Fossil,  ä.  maannunnainen,  maabunnainen;  f— a 
cljur,ntaabunnatö=eläimet;  fossilier,pl.inaan» 
nunnaié=fappa(cet  1.  »aineet. 

Foster,  n.  fi£ii3,  (nyssfödt)  faalaä;  (fig.)  fifiö, 
fiittämä;  förtidigt  f.,  feSfoincn. 

Fosterbarn,  n.  otto4a^jft,  faSttatti,  faShjateS 
(4teen). 

Fosterbroder,  m.  otto^celi,  £aöttatnö=»eli,  !ag= 
tein-toeli. 

Fosterbrödralag,  u.  mieffa  =  n5Cljet^§,  kmpi= 
ivei!fcu^. 

Fosterbygd,  f.  ft)nnt)in»maa,  fcto=^erä,  fa§n>tn= 
)3ai!fa. 

Fosterdotter,  f.  ottc=ti?täv  (»ttäven),  fa§n?atti= 
t^tär. 

Fosterfader,  m.  c(atuä=iia,  faS»atuS4lä. 

Fosterföräldrar,  c.  pl.  e(atuö»lranf;emmat,  faé= 
n)atus=ttan()Cinmat. 

Fosterjord,  m.  fcti^maa,  f>^nnnin=ntaa. 

Fosterland,  m.  !cti=maa,  ijän^maa. 

Fosterländsk,  a.  foti^mainen,  fcti^maan,  i|än= 
mainen,  i)än=maan;  £ — kt  sinnad,  f ctimaan= 
mielinen. 

Fosterlandskärlek,  m.  tlänmaan-raffauö,  fo= 
tintaann-atfauö. 

Fostermoder,   f.  clatu§=äiti,  !a§lijatu§=äiti. 

Fosterson,  m.  ottc=peifa,  fa8»atti=^cifa. 

Fostra,  v.  a.  elättää,  faSn^attaa;  (fig-)  ftinntjt» 
tää,  fxittää;  makt  och  rikedom  f.  högmod, 
tralta  ja  viffanS  fiittä^ät  ^I}:e^ttä. 

Fostrande,  n.  elättäminen,  elät^.ö,  !astcatta= 
minen. 

Fot,  m.  jalfa;  bunden  till  fötter,  jaloista  !öl)= 
tetti^  1.  fibcttu:  från  hufvud  tili  f.,  fiireeötä 
fanta=^ääl}än,  ipäästä  jalfcibin;  kasta  sig  till 
ens  fötter,  langeta  1.  beittäi}tvä  j.fun  jal= 
fain  juuven;  jag  har  ej  varit  der  med  min 
f.,  en  de  finne  jalfaanifaan  astnnnt,  en  cle 
fiellä  filmäticnitään  täiinijt;  gå  f.  för  f., 
fä^bä  1.  aétua  jalta  jalalta  1.  I;itaa§ti;  till 
f— s,  jatfaifin  1.  jalan  1.  ialfa4>atifa5ia;  tu- 
sen man  till  f.,  tn^at  mieStä  jalfa=irä= 
feä;  på  stående  f.,  jalfeilla,  feijoalla;  sprin- 
ga så  mycket  man  fötter  har,  jucSta  initä 
täpäli5i§tä  läl)tee;  fä  fast  f.,  faaba  tuafaira 
jalanftja,  tnlTa  1.  ^ääétä  »afawalle  ^D()jal= 
ie  1.  fannatle;    vara  på  fötter,  oUa  jaloil= 


lanfa  1.  jalfetffanfa;  sätta  fötter  under  en, 
faaba  1.  :t>anna  jalat  j.fnn  aHe,  foiwettaa; 
taga  till  fötter,  faaba  jalat  allenfa,  cttaa 
fäävet  fclfäänfä,  Viittaa  ^•'afccn,  läbteä  toi= 
luettamaan;  komma  pä  fötter,  ipääétä  jal- 
foibinfa  1.  jaloilleen,  ivcimiétna,  tointua, 
hjirtiét»ä;  stå  på  goda  fötter,  ofla  hnwäöä 
fannada;  stå  på  god  f.  med  ngn,  olla  l;t)= 
toäefä  fon>n§fa  j.fnn  fan^fa;  lefva  på  stor 
f.,  elää  hinreéti  1.  iloifeéti;  på  den  f.  saker- 
na sta,  ftUä  fannalla  fnin  afiat  o>vat;  taga 
saken  pä  en  annan  f.,  fatfoa  aftaa  toiiclta 
fannalta;  sätta  på  fri  f.,  Xciiilta  1.  ^^ääétää 
wa^jaalle  jalalle  1.  trapaaffi;  foten  af  ett 
berg,  träd,  nntcren,  punn  juuvi;  vid  tor- 
nets f.,  tornin  jnurella;  fot  af  bord,  glas, 
o.  s.  v.,  :>ji3i)bän,  V^ifarin  j.  m.  jalfa;  fot  å 
kol,  svampar,  pelare,  faalin,  fienen,  :|>at- 
faan  fanta;  (mått)  jalfa,  jalan=mitta;  f.  pä 
en  strumpa,  fufan  terä,  jalfoin  (=imen). 

Fota,  v.  a.  ^^ernétaa,  nojata;  f.  sig,  ^^eruötua, 
)>cvn§tautna,  nojantua. 

Fotangel,  m.  jalfa=anfa. 

Fotabjelle,  n.  jalfc=^Jol)ja;    från    hjessan    till 
f — t,  fiireestä  fanta»ipääl;än. 

Fotapall,  m.  agtin4anta. 

P^otartilleri,  n.  jalfa=tufiétö. 

Fotbad,  n.  jalfa-'ivefi,  jalfa=t)anbe  (=teen). 

Fotbeklädnad,  n.  jaltine,  jaifain  (=nmen). 

Fotblad,  n.  jalfa^J^ÖDtä. 

Fotboja,  f.  jalan-fal)le,  jalfa^fibe  (»teen). 

Fotbonad,  m.  jalfa»ri;)a,  jalfa»toaritSte. 

Fotbräde,  n.  jalfa=lauta,  jalan»^ibin  (»itimen). 

Fotbunke,  m.  jalfa=aötia. 

Futdelad,  a.  (hot.)  fanta=jafoincn. 

Fotfall,  n.  jalfoif)in4anfeemué  1.  »lanfeaminen. 

Fotfallen,  a.  jalaton,  V^^-5tl)t^lä  )>^fl)mätön. 

Fotfulk,  n.  jalfa=tBäft. 

Fotfäste,  n.  jalan»'fija,  jalan»)>ibäfe  (»ffeen). 

Fotgängare,  m.  jalfa»mieé;  jag   är  ingen  f., 
en  ole  fäi}mä»mie§. 

Foting,  m.  (måttenhet)  jalfio. 

Fotjern,  n.  jalfa^vaubat. 

Fotjägare,  m.  jalfa  jääfcri. 

Fotklufven,  a.  (bot.)  fanta4;aftoinen,  hjartraé» 
f)alfoinen. 

Fotknöl,  m.  fe^rä§4nu,  nilffa4nu,  luu!a§4un. 

Fotlag,  n.  jalfa=^i5ntä,  jalfa4erä. 

Fotled,  m.  nilffa,  nilffaftn  (4men). 

Fotlik,  a.  (hot.)  fantamainen,  tcavwaStaiva. 

Fotlös,  a.  jalaton. 

Fotmagasin,  n.  jalfa4aatiffo. 

Fotmantel,  m.  :polSta,  jalfa»)5olöta. 

Fotnervig,  a.  (hot.)  fanta»fuoninen. 

Fotograf,  m.  t»afo=fnn)aaja,  )3f)Otogra:|jl^itjija. 

Fotografera,    v.   a.  tt)aIon4m»ata, 
^hWa.  (»tfen). 

Fotografi,  f.  tt»afo4miiaaminen,  ^liotogra^j^i» 
tné;  (bilden)  >ralo4mra,  ;)l)otografia. 

Fotometer,  ni.  tt)alon»mittavi. 


Fot 


Fr  a 


Fotpall,  m.  j[alfa=ven!fu,  ja(fa=jaffara;  (bibi.) 

a^tin4anta. 
Fotresa,  f.  j[al'fa=matfa. 
Fotrygg,  m.  jalfa=^öt)tä. 
Fotsbredd,  f.  jalan=a{a,  jafan=fija. 
Fotsid,  a.  fannan=vItätoä,  jalfa4ie^einen,  )>tt 

fä4ie^einen. 
Fotsocka,  f.  f^t)Im!ä,  tern?,  terule. 
Fotspjern,  n.  jalffi^^HMtiufe,   ^Jonnife  (=tfeen), 

jalan=ft>astus. 
Fotspår,  n.  jälft    ('len);  träda  i  ens  f.,  aötua 

1.  fä^bä  j|.!un  jäffia, 
Fotsteg,  n.  aöfel;  (å  vagnar)   aStUtn  1.  a§ttn 

(=men). 
Fotstock,  m.  \a[U')?\ni. 
Fotstycke,  n.  fannan=pucU,  fanta=cfa. 
Fotställning,  f.  jaliiöta,  fanta,  aluSta. 
Fotstöd,  n.  ^onntfe,  )5onnuö. 
Fotsvett,  m.  jaUa=^t!t,  |alan=l^ifu 
Fotsäla,  f.  jatfa4>oI)ja,  jalan^aluöta;   {främre 

delen  deraf)  ^>äfcä. 
Fotsäck,  m.  iaIfa=fäKt,  iatfa=^5uSft. 
Fottvagning,  f.  jalan4>efentä,  jalan^^efu. 
Fotvatten,  n.  jalfa^ttiefi. 
Fotvrist,  m.  jalan=vuita,  rinta^ij^tä. 
Fotvärmare,  m.  jalan4ämmttin  1.  4ämmittäj[ä. 
Fournera,  v.  a.  ^antfia;  toaniStaa. 
Fourrage,  n.  f)enjDiö=ruofa,  a^^e,  ref;ii. 
Fourragera,    v.   a.    fiaitffta  1.  fcota   ve^uja  1. 

l^ettjotö=ruofaa,  ruoaStaa,  ruofaella. 
Foyer,  m.  IänTmitt^ö=I;ilOlte,  läm^ii). 
Frack,  m.  ;>rafft,  i;änn^6=tafft,  pnntffä. 
Fradga,   f.  ivaal^to,   hjaal^be    (=teen),   tooal^ti; 

(dregel)  fuola;  (/jå  drycker)  maiito,  poreet, 

roaa^to. 
Fradga,  v.  n.,  Fradga  sig,  v.  r.,  Fradgas,  v. 

d.  n)aat)bota,  tiviabtoa,  i-oaat^toeHa,  poreifla. 
F>adgig,  a.  iraa(;touien,  lt)aal;ttnen;  mantot= 

nen,   poretuen;   luolaincu;   göra   f.,  \vaai)' 

boittaa. 
Fragment,  n.  vaino,  taittnma,    fatfelma,  iaU 

fennatnen,  palanen. 
Fragmentarisk,  a.  ramoinen,  tatttunioinen,  fat= 

fonainen,   fatfetnen,   fatfelmaUinen,   paloit» 

tunut. 
Frakt,  m.  tiiouranö,  vaf)tanS,  fuornian=fnlctu6, 

falnn=n)ienti;  (betalmngen)  iroura,  ral;ti,  fn= 

Ietn8=paltfa,  toiemä^palffa. 
Frakta,  v.  a.  uiourata,  raf)bata,  fulettaa,  it>ie= 

bä,  laiwata;  f.  ett  fartyg,  palfata  1.  n)uo= 

rota  laiira. 
Fraktare,  m.  iDOUraaia,  ral^taaja,  httettafa. 
Frakthandel,  m.  rat;ti=fauppa,  h)Oura=fanppa. 
Fraktion,  f.  lai^to^unta,  IaI;fo. 
Fraktning,  f.  rai^tauS,  wourauS,  fuorman=fu= 

letug. 
Fraktsedel,  a.  ra:f)ti=!ivia,  !uorma»fivja;  (fi^on- 

nossement)  tnnnnS=!iria. 
Fraktskepp,  n.  ro:^ti4aitt»a,  ti3onrauS=(atttia. 
Siwiskf-Finskt  Lexikon. 


Fraktur,  f.  C^ir.)  Iuun=rtffo;  (boktr.)  taitC^ 
firjaimet  (pL),  taite=paino. 

Frakturbokstaf,  m.  taite=firjain  1.  =pnuötart>t. 

Fram,  adv.  eteen,  ebe§,  eftin,  efitte,  eteen^ 
päin;  ilmi;  längre  f.,  ebemmäffi,  ebempänä, 
fancminafft,  fanempana;  f.  under  (ngt),  al= 
ta;  få  sin  vilja  f.,  faaba  täteinään  mieltän» 
fä  nujöten;  f.  förbi,  ebitfe;  f.  efter,  o^itfc, 
pitfin;  f.  om,  fi»utfe,  c^itfe;  f.  åt  (ngt)  till, 
jfjfin  päin;  rätt  f.,  fuoraan,  juoraStanfa, 
t}l)t'å  fuoraan;  ända  f.,  perille  ai^ti,  päähän 
aöti;  komma  f.,  tnlla  1.  päästä  perille;  f. 
emot,  ebempänä  =  =  =  päin,  noin  =  =  =  paifoiI= 
Ia  1.  paifoiHe;  f.  på  natten,  ^ön  päälle, 
t)'6n  feutuun;  f.  på  dagen,  päittän  rintaan 
1.  rinnaSfa;  längre  f.  på  sommaren, 
tuonnempana  fefällä;  f.  på  tiden,  aifaa 
mi^öten,  aifaa  koittaen;  f.  oeh  bak,  e= 
beöfä  ja  tafana,  ebeStä  ja  taUa',  svart  f. 
och  bak,  musta  ebe?tä  ja  tataa;  vatten  f. 
ooh  bak,  irettä  cbcsfä  ja  tafana;  f.  och 
tillbaka,  ebeö  tafafin,  ebeö  ja  tafaifin,  tuh 
Ien  mennen;—  (int.)  eftin,  efille,  tänne;  f.  med 
sanningen!  tänne  totuuä,  totnu3  eftin,  to= 
tuutta! 

Framalstra,  v.  a.  se  Alstra.  —  F — s,  v.  d. 
se  Alstras. 

Framandas,  v.  d.  (fg.)  {;enfä:^t)ttää,  I^uoal^taa. 

Fram  arm,  m.  (anat.)  ft)tjnä8=n5arfi,  fl?^närä= 
ir^arft. 

Framaxel,  m.  etn=affeli. 

Framben,  n.  etu=foipi,  etu=raaja. 

Framblicka,  v.  n.  pilfa(;taa,  pilfoittaa,  pilfoi* 
tcffa,  pilfiötää,  n^ila^taa;  ett  par  sköna  ö- 
gon  f— de  ur  rummet,  faffi  fauno=fiImää 
it)itabti  1.  pilfa^ti  f)Uonee8ta;  solen  f— r  ur 
moinen,  päi»ä  pilfiötää  pilwcetä. 

Framblixtra,  v.  n.  tt>äläf;tää,  tBätfä^tää,  Iei= 
mahtaa. 

Framblänka,  v.  n.  fiiCaf^taa,  fimattaa. 

Frambog,  m.  lapa,  etn=fapa. 

Frambringa,  v.  a.  tuottaa,  fljUUl^ttää,  fiittää; 
Ivaifnttaa. 

Frambryta,  v.  a.  fatfoa  1.  to^foa  cfiin  1.  efitte; 
V.  n.  rl)uuäistä,  tungaieta,  ft^ijStä  (=!fen),  ft)Bf= 
fät)tää;  trupperna  frambröto  genom  ften- 
dernas  leder,  joufot  rputäfitoät  1.  ft)i5ffitt>ät 
t»iI)oIIi§ten  rinkien  läpi;  (fig.)  (oisa  sig)  tutta 
näft)it»iin,  foitua,  foittaa. 

Frambära,  v.  a.  fantaa  ebe§  1.  eteen,  fantaa; 
(fig)  ebe§=fantaa,  it)icbä,  fanoa;  frambär  min 
tacksägelse  till  honom,  nne  1.  fauo  1.  tee 
I;änelle  fiitoffeni,  fittä  Isäntä  minulta. 

Framböja,  v.  a.  fumarruttaa,  tainntttaa  eteen» 
päin. 

Framdel,  m.  etU=puofi,  eft=puoIi. 

Framdeles,  adv.  n)aét'=ebe8,  ttaöta,  n)a§ta=päin, 
h)a8ta4ä^irt. 

Framdraga,  v.  a.  h?ctää  efiin,  iretää  1.  ottaa 
fäfilte;  (fig.)  itmi  tnoba  1.  faattaa;  (a^iföra) 
18 


138 


Fr  a 


Fra 


tretää  1.  tuoba  efiin;  (befordra)  n^ebättää, 

nostaa,  fcf;cttaa. 
Framdrifva,  v.  a.  ajaa  1.  ojella  eriitt  1.  eteen= 

^äin,  ajaa,  ajattaa,  ajauttaa,  ^^afcittaa;  v.  n. 

ajekl)taa,  ajcsfeHa  ebcUeniä,  cHa  ajella. 
Framduiulra,  v.  a.  ävjätiVttää,  ärjäf)tää,  ^au= 

faf)Uttaa. 
Framfara,   v.   n.   !ulfea,   matfata;   ajefefjtaa, 

»ierrä,  f)afertaa;  moinen  f.,  Vntoet  ajekE)= 

tan.iat  1.  toiereirät;  (förfara)  meneteaä,  fäi)t= 

täibä,  etamctta  (=tien). 
Framfaren,  a.  tvtern}t  («ceit),  futunut,  oQut. 
Framfart,  c.  fulfu;  menetkö,  elamctmincn. 
Framfjerding,  f.  etu^neljänneS,  etu^fa^-^^^^ak. 
Framflyta,  v.  n.  jucSta  1.  htlfca  (ctcen^^Jäin) ; 

(furflyta)  !ulua,  rientää,  nnerrä  (=ren). 
Framtlytta,  v.  a.  fiirtää  1.  muuttaa  eteen=^)äin 

1.  efiUe. 
Framforsla,  v.  a.  fufettaa  1.  triebä  )>eriKe. 
Framfot,  m.  £tu=ja(fa,  etu=fä|}älä. 
Framfusig,  a.  vö^{)feä,  ti)f)män=rcl)fca,  jultea, 

nenäfäs. 
Framfusighet ,  f.  rct}(;!ct)?,  julf euS,  t^lHnän^rcI)^ 

feuö. 
Framfärd,  a.  matfan=tefo;  mcnc^matta;  (fig.) 

Framfärdas,  v.  dep.  se  Framfara. 

F""ramföda,  v.  a.  ftjnntjttää,  tuettaa. 

Framför,  prep.  ebeéfä,  ebellä;  eteen,  ebeKc; 
(inför)  ebcgjä,  eteen;  stå  f.  ngn,  feifoa  j.fnn 
ebeefä;  gä  f-,  fät)bä  cbeflä;  (företräde)  en= 
nen,  enemmän  tuin;  älska  ngn  f.  andra, 
rafaötaa  j.futa  enemmän  fuin  1.  ennen  mui- 
ta; f.  alit,  ennen  taitfia,  oUetifin,  travftnfin, 
eten!i,  faifcn  mcfcmin. 

Framföra,  v.  a.  jriebä  eftin  1.  eftlle  1.  cbe§, 
tuoba  eftin. 

Framföre,  adv.  ebellä,  ebe§fä;  ebellc,  eteen; 
etu=^uckna;  etu4iuclelle,  etu4moIeen. 

Framgent,  adv.  ebeS^VMin,  ebe§»täfin,  traSt= 
ebeS;  ooh  så  f.,  ja  niin  hjaetafin  1.  h?a§t= 
cbeSfin;  alit  f.,  aina  1.  ^^ä  ebeS=)>äinf'in  1. 
iraétafin. 

Framgifva,  v.  a.  antaa  eftfle. 

Framglida,  v.  n.  liufua  1.  »ievrd  1.  fnljua  e-- 
teen=^äin  1.  efitte. 

Framglänsa,  v.  n.  timaltaa,  fiittabtaa,  fiilua. 

Framgräfva,  v.  a.  tainnia  efiin  1.  näh}»ille. 

Framgä,  v.  n.  fäi)bä  1.  mennä  1.  aötua  efiin; 
fulfea  ebeUecn. 

Framgång,  f.  meneSttjS,  cnnietuS,  eteneminen; 
hafva  f.,  mencetijä,  cnniötua,  ebetä  (etenen), 
olla  meneétijétä. 

Framgången,  a.  menm^t,  »ierrtjt,  fulunut. 

Framhafva,  v.  a.  se  Framföra  o.  Framta. 

Framhinna,  v.  n.  feretä  (»rfeän)  1.  joutua  peritte. 

Framhjelpa,  v,  a.  auttaa  ebeö  1.  £teen=:päiu; 
(fig.)  ebcS=auttaa,  ebiSt^ttöä. 

Framhjul,  n.  etu4n}örä,  etu=rata§. 

Framhvirfla,  v.  a.  :|j^l5vräf;l)ttää ,  ^Vörräl;t}= 
teliä,  fiejsa^^uttaa,  turvalauttaa;  vinden  f— de 


röken  mot  oss,  tuuti  turra'^utti  1.  ^tiörra' 

h)tti  fanntn  iraétaamme;  v.  n.  mennä  r^ö= 

:i>titlä  1.  :|M)örräfititeIIen  1.  tu^jral^ntellen,  :|>tjör= 

räljtää,  ^ijörräbbeUä,  tu:|.''raf)betta. 
Framhviska,v.a.fui«tabnttaa,  tuiSlaiSta  (4fcn). 
Framhålla,   v.   a.   ^ntää   efiSjä  1.  efillä  1.  nä= 

ftjlfiéjä;  (fig.)  cfoituttaa,  tarffauttaa,  tarfag= 

tuttaa. 
Framhämta.  v.  a.  tucba  1.  noutaa  efiin  1.  efttte. 
Framhärda,  v.  n.  ))>)ft>ä,  teStää,  ctla  ^>t?ft)lräi= 

nen  1.  feStätoäinen,  vn)f^  tiinni,  aina  cKa  ja 

)^l)lpä;  (under  hr  ef)  olla,  aina  olla. 
Framhärdelse,f.tiinni=t?t)fl^ntä,u^^t>i>niéfatfuu8. 
Framhärdig,  n.  ^^ftjttjäinen,  l;eiHeuemätön. 
Framhärdighet,  f.  :|3t)f^it»äif^!9S,  ^eittenemät* 

tcmt}t)S. 
Framifrån,    prep.    etU=^^UoIeSta,    ctu^^UoMta, 

ebeStä,  ebeltä;  eller  med  abi.  på  -Ua  (Itä); 

adv.  ebeätä-^äin,  etu=)juclelta. 
Framila,  v.  n.  rientää,  fiibcllä. 
Framjaga,  v.  a.  ajaa,  ajauttaa,  liibättää;  v.  n. 

!iibäl}tää,  fiitää,  !iibäl)bellä. 
Framjollra,  v.  a.  leleb^ttää,  jofeltaa,  lelettää. 
Framkalla,   v.  a.  fntfua  1.  fäSfeä  efiin,  loi^=' 

tea,  noétaa,  nostattaa;  f.   andar,  loitjtea  1. 

noitaa  1.  fästeä  efiin  :^enfiä;  (gifca  anled- 
ning) t^^aifuttaa,  noStaa,  nostattaa,  fiittää. 
Framkasta,  v.  a.  ft*is!ata  1.  f)eittää  efiin,  nnS= 

laista,  h.nSfal)uttaa;  (fig.)  efitellä,   tetaista; 

f.  en  fråga,  tetaiSta  1.  efitellä  ti}tlimliS. 
Framkläcka,  v.  a.  munien  ft)nni)ttää,  tuoria 

1.  bautca  efiin;  (fig.)  ^öläl;i}ttää,   möläl;^!» 

tää,  fe^oStaa. 
Framkomma,  v.  n.   tulta    eftin;    (tili    ori  och 

ställe)  tuHa  1.  jäästä  perille,  ^erijjttjä. 
Framkomst,  m.  tulo,  ^erille-tnlo,  )jerille=^?ää= 

fi),  :^erit}t^minen;  vid  f— en,  perille  tuUeSfa 

1.  tultaeSfa. 
Framkrysta,  v.  a.  ^3a!oitaa  1.  ^ufertaa  eftin; 

(P9-)  ^ufcvtaa,  )>uferrnttaa,  l)eruttaa. 
Framköra,  v.  a.  ajaa  efille  1.  eteen. 
Framlass,  n.  etu-hiorma,  etu=)>ainc,  etn=h>oite. 
Framlast,  f.  etu=laSti,  teula=laSti,  fe^la=|^aino. 
Framlasta,    v.   a.    etu=laStata,    etu=tuovmata; 

Janita  liifaa  painoa  1.  lastia  teulan  puolelle, 

tebbä   1.    lastata   feula    ctu=ttcitotfi,   tebbä 

hicrma  ctn=>roitotft. 
Framlefva,  v.  n.  elellä,  eleSfellä,  elää  ifänfä. 
Framlemna,  v.  a.  antaa  efiin  1.  läfiin,  antaa, 

jättää. 
Framleta,  V.  a.  f;ateal.  etftä  fäfiinfä,  liafea  eftin. 
Framliden,  a.  mennt}t,  fulunut;  (ajiiden)  tvai= 

naja,  htoUnt. 
Framlif,  n.  etu=miel;u§ta. 
Framljunga,  v.  n.  leimabtaa,   iSfeä,  fälä^tää; 

V.    a.    (fig.)   kimaljuttaa,    ftiöffä^^ttää,   iS^ 

fetellä. 
Framlocka,  v.  a.  irietoitella  uloS  1.  ilmi. 
Framluta,  v.  n.  nojata .  eteen=|Jäin,   nnofhta, 

fumartua,  olla  etunooittaipa  1.  etu=a>oittoinen. 
Framlysa,  v.  n.  loistaa,  ^JaiStaa,  ^ot;taa,  fuultaa. 


Fr  a 


139 


Framlägga,  v.  a.  panna  eteen  1.  uäh^txniu; 
(fig.)  näyttää,  ofoittaa,  efim-tucba,  tucba 
fäftÖe,  antaa;  f.  skriftliga  bevis,  efiiu=tuoba 
1.  näl}ttää  ftrjalltfia  tobiöteita. 

Frammana,  v.  a.  \matia  1.  futfua  efiiu  1.  htofft; 
f.  andar,  noStattaa  1.  noStaa  1.  Ioif;tea  f^enftä. 

Frammanför,  Frammantill,  se  Framför,  Fram- 
till. 

Framme,  adv.  eflttä,  cfiSfä,  fäflöä;  Cpct  ort  och 
ställe)  ^evittä,  matfan  ^^ääöfä,  \>'ä'åS\'ä  a8tt; 
hvem  har  nu  varit  i.?  tnla  n^t  täällä  1. 
ftettä  1.  fitnä  en  cttut?  jag  var  f.  för  röf- 
vare,  din  tutta  1.  jcntua  roönjcjen  fäfitn 
1.  f^nftin,  olin  voö^ojcn  fäftöfä  1.  fi)nftöiä; 
hålla  sig  f.,  p\)\\.}'å  fäfittä  1.  eftflä. 

Framom,  prep.  o.  adv.;  stå  f.,  fetfoa  ebcHä 
I.  cbeltä^^ätn  1.  etu4^uokna;  ställa  sig  f., 
afettna  cbeKe  1.  ebelle=|)äin  1.  etu=puoteli(e; 
segla  f.  (förbi),  pnxid)tia  ebitfe  1.  nenttfe. 

Framporla,  v.  n.  j^nl^uta,  ^>ul^.''^nta,  :|.^ovaI;beIIa. 

Frampressa,  v.  a.  ^nvtätaa  1.  )3nfcrtaa  ulo8; 
(fig.)  ^jafctttaa  1.  ^Jufcrtaa  nloö. 

Frampå,  prep.  o.  adv.  etn=))noIelta,  etn=^^uo= 
Ui\a,  etn4motcen,  ^:'ääfle,  ^nioleen;  f.  hö- 
sten, fvfiV"  puoleen,  fijtftjn  pääät,  fi)!!i)m= 
iiiättä. 

Framqvittra,  v.  a.  leifetcKä,  I;eiteteUä,  fanlaa 
{»etiétää,  toifertää. 

Framqvälla,  v.  n.  se  Framvälla. 

Framrasa,  v.  n.  teiertä  1.  ictervä  aia^  1.  c= 
fille;  (fara  rasande  fram)  ric^na,  rajuta 
(»nan),  vajuteCa. 

Framresa,  f.  fntfu,  ineno=jnatfa,  etcen:(3ätn= 
\>'a'å\'6,  ebe8=:|jääfi). 

Framropa,  v.  a.  i;mitaa  efille  1.  eftin  1.  etcen. 

Framrulla,  v.  a.  nncrtttää  1.  ^Vörtttää  eteen- 
)3äin;  v.  n.  jrieräbbedä,  ^n)Lh\it;betIä. 

Framrusa,  v.  n.  tcl)bätä  (tään),  l;Vö!ätä,  favata. 

Framrycka,  v.  a.  tcinmai^ta,  vtnf)tai§ta;  v.  n. 
ebetä  (etenen),  Kiidetä,  fulfea  etecn^^äin,  fa= 
moilla. 

Framräcka,  v.  a.  (handen)  Invoittaa  1.  oifai8= 
ta  (fättään),  tavjota. 

Framsida,  f.  etn=))uolt,  etn^itnn. 

Framsippra,  v.  n.  ttt)fuella,  til)fna,  ftraf)bella. 

Framsits,  m.  etn=ietnin  (nmen). 

Framskaffa,  v.  a.  jaattaa  1.  ^aaia  1.  f)an!fta 
1.  tucba  efiin  1.  fäfitte,  toimittaa,  laittaa; 
(fortskaffa)  laittaa  1.  laitattaa  1.  faatattaa 
pexiUi. 

Framskepp,  n.  fo!an=^uoIi,  fenlan=)>uclt. 

Framskjuta,  v.  a.  työntää,  It}fätä,  ebentää;  v. 
n.  ulota  (ulfonen),.  ulfouta,  ^i§tää,  ^istäitä; 
stocken  f— ter,  t^trfi  nlfonee  1.  nlfonn;  en 
udde  framskjöt,  niemi  ^iSti  l.^i§til)e;  (ha- 
stigt framkomma)  :tjntfa{;taa,  V'ntfal;taa. 

Framsko,  v.  a.  fcngittää  etu-jatat,  ^auna  ctu= 
ienläätt. 

Framsko,  m.  ctu=jalan  fenfä,  etu^fentä. 

Framskrida,  v.  n.  Mtta  etcen^^säin,  ebetä  (e- 


tenen);   tiden   f— der,  aifa  fuUiu  1.  etenee 

1.  ebi«tt)i). 
Framskriden,  a.  ebennl)t,  fuluuut,  ebtött)ntjt. 
Framskräla,  v.  a.  räifjä^ttää,  roifa{;uttaa. 
Framskymta,    v.  n.    ft)t{al)taa,    tuitDa^^taa,  fu 

wal)taa,  nätijä  toiivaljbuffelta  1.  ftnjatjbuffclta. 
Framsiingra,  v.  n.  loifevretta,  luiferretta,  fou= 

ferrella. 
Framslippa,  v.  n.  pädetä  ebe3  1.  efitn. 
Framslunga,  v.  a.  finfal;uttaa,  lingoitta. 
Framsläppa,  v.  a.  ^ääStää  ebeS  1.  efitte. 
Framsmyga,  v.  n.  hufal^taa,  :|3uifal;taa,  ^.nijal^- 

taa;  v.  a.  ^juiM^nttaa,  ))ujaI)Uttaa,  fujal^nttaa. 
Framsnyfta,  v.  a.  u^t)^fien  1.  tihuttaen  fanoa. 
Framstam,  m.  feuta,  foffa,  nenä. 
Framstamma,  v.  a.  äntä{)^ttää,  fo^^ercita  (»tfeit). 
Framstapla,  v.  n.  fonH-Hiroita  (4tfen);   v.  a. 

fangevtaa,  Infea  fangcrtaa,  fopertaa,  fo))eroita. 
Framsteg,  n.  fnlfn,  meno,  ctenemtjä,  ebiöt^ö; 

eldens  f.,  tnlen  meno  1.  riento;  fiendens  f., 

nnI)oittifen  ebiöti)§  1.  menestys;  (fig.)  ebi9= 

tl)8;  göra  f.,  ebistt)ä,  foéitua;  ljusets  f.,  i»a= 

lon  ebisttjminen  1.  cbiöt^ntä. 
Framsticka,  v.  a.  ^nötää  efiin  1-  näf^luitn;  v. 

n.  ^^iötää,  ^iötäitä,  nätl)ä,  fojottaa,^  :pil!oit= 

taa,  tinlfuttaa;   näsduken   f — er  ur  lickan, 

nenäliina  silloittaa  1.  »ilfnttaa  1.  näf^^  I. 

fojottaa  taSfuSta;    högfärden    f — er   under 

hans    ödmjukhet,    ^l^>el}8    pihtaa    ejlitt    1. 

ilmi  f)äncn  nö^rtjljtenfä  alta. 
Framstreta,  v.  n.  finaStaa,  finaitla,  tunata. 
Framstryka,  v.  a.  :|5^^f)tai§tä  1.  tuetää   eteen= 

|)äin;  v.  n.  fnlfea,  mennä. 
Framstråla,  v.  n.  loiätaa,  jäteittä.. 
Framsträcka,  v.  a.  ojentaa,  fnvoittaa. 
Framstupa,  adv.  nenättenfä,  nenättänjä,  [mn= 

^äju,  jMjUvttenjä,  l^tjtti^ttänjä,  fnnttenfa,  fuuta' 

moifiltenfa,  funtamoififlanfa. 
Framstycke,  n.  etU-fa^lJale,  etu=Suoli. 
Framstå,  v.  n.  (framträda)  a^tua  efiin;  (skjuta 

fram)  p'M'ä'ä  eftin,  ulota  (nitonen),  t)t8tästää; 

(fig.)  (framställa  sig)  otta,  nät)ttäitä,  fol)bata. 
Framstående,  a.  ulfonettja,   t5iötä§tätt)ä;  (fig-) 

ftlmään4M8tän)ä  1.  »astuttja,  jeltoinen,  näf^= 

\x>ä,  etctvä;  han  är  en  f.  man,  l;än  on  l;t)t»in 

eteUHi  mieö. 
Framstäf,  m.  feula,  foffa;  (i  släda)  \tpa. 
Framställa,  v.  a.  panna  1.  afcttaa  eteen;  (fig.) 

ttecn-afettaa,   efitettä,   eftttää;  (i  bild  före- 
ställa) fmxmta,  ofoittaa;  (skildra)  laatia,  ti-- 

foittaa,  näyttää,  fun^aetta;  f.  sig,  nätjttäitä, 

fol;bata,  tntta  eteen. 
Framställning,  f.  eteen^auo,  eteen=afetn8;  cfit= 

teit),  efitt)S,  efitelmä;  hiluailug,  ofoituö, näi)t- 

tö,  fuUHielma. 
Framstörta,  se  Framrusa. 
Framsäga  v.  a.  laufua,  fanoa. 
Framsäte,  n.  etnnötuin. 
Framsätta,  v.  a.  ^anna  1.  tucba,  panna  1.  tno^ 

ba  efiin  1.  eteen. 
Framsöka,  v.  a.  l;a{ea  1.  etfiä  fäfitte. 


140 


Fra 


Pre 


Framt,  se  Så  framt  (under  Så). 
Framtaga,  v.  a.  ottaa  efiin  1.  täfille,  tucba. 
Framtaud,  f.  etu4;ainma8  (=:|5aan). 
Framtass,  m.  elu=fä).iälä. 
Framte,  v.  a.  näl;ttaä,  ofoittaa;  f.  bevis,  tUO= 

ba  tobieteita,  katta  tobiétuffia. 
Framtid,  m.  tuktoatfuue,  tukrt?a  aifa,  tt)a8= 

taifuué;!  f — en,  toaöta,  tDaet'=ebeS;  fur  f — en, 

tvaStatjctfi. 
Framtida,  a.  indekl.  tiileirainen,  tt)a§tainen. 
Framtill,    adv.  ebeéiä4^äin,  etu^^ucklla,  ctu 


Frankrike,  n.  9ian8fan»maa,  JRanSfa. 
Frans,  m.  f)i^fu,  ripfu,  [)etule,  Ijclttu. 
Fransig,  a.  (bot.)  ripfuinen,  t;ctuleinen. 
P^ransk,  a.  3{ané!an=niaan,  StanStan,  raitefa^ 

lainen;  f— a  nationen,  SJanäfan  fanfa;  f — t 

band,  ran8tan=mbe  (»teen). 
P"ranska,  f.  ranéfa,  ran§fan=fieli. 
Fransman,  m.  vanöfalainen. 
Fransos,  m.  ranötalaincn;   (sjukdom)   iuppa, 

pai)a  tanti. 


^uolcae,    etu4>UDleeia,    etupuoleen,    ebeötä,)l''«"a»''ysk,  a.  se  Fransk. 


ebeSta^atn,  etu4niDleéta;  f.  hvit,  muöta  e= 

bcötä  1.  ebeétä^äin  1.  ctu4mcle8ta  1.  etu= 

puolelta. 
Framtindra,  v.  n.  tuifuttaa,  tuifaf)taa,  ^nltcf)» 

tää,  viitoittaa. 
Framtitta,  v.  n.  ^tlfuttaa,  ^iltifitää,  ^Utal^taa. 
Framtrolla,  v.  a.  noituen  1.  loil^ticn  futjua  1. 

faaba  efiin,  IoiI;tta  ebeö  1.  efiin. 
Framträda,  v.  n.  tuUa  1.  aötua  efiin  1-  eteen; 

nousta,  ilmautua;   staden   f — dde  för  vara 

blickar,  {au^^unfi  ncufi  1-  ilmautut  filmätm» 

me  eteen  1.  filmiimme. 
Framtränga,  v.  a.  t^iJutää  1.  tunfea  eteen;  v. 

n.  tljöntä^tijä,  tunfeutua,  tuncjetclla. 
Framtvinga,    v.   a.    pafoittaa  1.   ttufata   uIoS 

1.  ilmi. 
Framtåga,  v.  n.  fultea,  matfata,  toaeltaa  eteen» 

Väin  1.  ebeö  1.  ebitfe  1.  ofiitfe. 
Framuti,  prep.  o.  adv.  etupuolella,   etU^UO» 

leéfa;  äka,f.  ajaa  etummaifeua  1.  etn4^uolelIa. 
Framuuder,  prep.  o.  adv.  alta,  alta4iäin,  alitfc. 
Framvagn,  m.  u^aunuin  etu4iuclt,  etu4itii5rät. 
Framvigt,  m.  etu=Vatno;   (i  fartyg)  feuIa^Vai» 

no;  båten  har  för  mycken  f.,  n?enc  on  liian 

fotoHanfa  1.  nenäöänfä  1.  foffa=iooittona. 
Framvisa,  v.  a.  tuoba  uäfl)totiu,  näyttää. 
F^ramvräka,  v.  a.  vojaljuttaa,  retfal;uttaa,  rijt» 

Tåi))[}tt'ä'å. 
Fram  vägg,  f.  etuseinä,  otfa^feinä. 
Framvälla,  v.  n.  fnmmnta  (»mpuan),  fum^ua 

(»mmun),  v«tputa,  pitlVPit^f  imlpa^taa. 
Framvälta,  Framvältra,  v.  a.  fierittää  1.  toit- 

rittää  ebeö  1.  eteen  1.  tieltä. 
Framåt,  adv.  o.  prep.  eteen4äin,  ebeö,  ^äin; 

han  giok   f.  gatan,  meni  fatua   päiu  1.  ta-- 

bulle  Väin;—  int.  ebeö,  ebcöväin! 
Framända,  f.  etu=Vää,  nenä. 
Framöfver,   prep.    o.  adv.   ^lä4nDlcIta,  Vääl= 

litfe,   Vlä4U0litte,   t?litie;    örnen    tiyger    der 

f.  klippan,  fotfa  lentää  tuoUa  Miou  \)aål'' 

litfe  1.  i)Iä4niDlelta  1.  ijlitfe. 
Franc,  m.  franfti  (=  marffa). 
Franciskaner,  m.  eller 
Franciskanermunk,  m.  granfiöfani=munftt. 
Frauciskanernunna,  f.  granfiéfant=nunna. 
Franciskanerorden,  m.  i5vanfiötanien=muntiöto. 
Franco  1.  Franko,  a.  maffettu. 
Frankera,  v.  a.  maffaa  Voöti^ral^a,  Vo2ti=mat 

faa. 


Fransyska,  f.  ranöta!to,  ranöfatainen  icaimo; 

ranöfan'tielt. 
Frappant,  a.  filmään^iötäteä,  felfoinen,  ofa= 

ioa,  fummaötuttania. 
Frappera,  v.  a.  liituttaa,  ifjaötnttaa,  fummaö^ 

tuttaa,  I;ämmäéti)ttää. 
Fras,  m.  v(}vafi,  VuI;e4aVa,  Vuf)een4arfi,  Iaufe= 

Varfi;  (furakd.)  vul;e»taVa,  foru4uI)e,  foriöte. 
Fras,  n.  taI)ino,  fal^ina,  ratina. 
Fräsa,  v.  n.  !al;iöta  (»ifen),  fa{;aI;beCa,  ratiö» 

ta  (»ifen). 
Fraseolngi,  f.  laufeiöto,  Viif>een4arfiöto. 
Frasmakare,   m.  tl}t;jän=laufuötelija,  Iauie4;a» 

Utittelija. 
PVat,  u.  fi}ömä,  uafevtama;  (fig.)  roju,  roöfa. 
I<>aternisera,  v.  n.  toeljeetvä,  »eljetjt^ä,  wd" 

foSteUa. 
Fred,  m.  xau^a;   (sämja)   fo^u,   fotointo;  i  f. 

och  ro,  Iett)oéfa  ja  ranljaöfa;  jag  far  icke 

vara  i  f.  för  honom,  en  faa  rauhaa  1.  cUa 

raul;aöia  f)äneltä. 
Freda,  v.  a.  raul^oittoa,  rauf)ata,  iuarjeöa,  fuo> 

jella;  f.  sig,  v.  r.  fuojellaita;  f— s,   pass. 

raul;oittua. 
I^redad,  a.  raufjoitcttu,  vauf;ainen,  lehJoUinen, 

[)ucletcn,  turivatlincn;  f.  för  fiender,  lettiol- 

liuen  ii>iI;oiUifiöta,  knooöfa  1.  turicaöfa  I.  rau» 

I)aé)a  iiiil^oiilifilta;  f— dt  samvete,   lenjolli 

nen  omaatunto. 
Fredande,  n.  raudoittaminen,  raufjoituö,  V^ax- 

jeleminen. 
Fredag,  m.  Vevjantai. 
Fredfärdig,  a.  ranf;aan4aiVuira,  vaul;aifa. 
Fredlig,  a.  rautjatiinen,  raut^aifa,  fäifi),  tpl)tt)en^ 

mielinen;  blitVa  f.,  rantautua,  raul;autua, 

raul;entua. 
Fredlighet,  f.  rau^aUifuuö,  rauf;aifuuö,   tt)t)^ 

u^ennl)^ö. 
Fredligt,  adv.  vauljallifeöti. 
Fredlysa,  se  Fridlysa. 
Fredlös,  a.  se  Fridlös. 
Fredsam,  a.  se  Fridsam. 
Fredsanbud,  n.  i-auf)an=tarjouö,  raul;an4arjo. 
Fredsartikel,  m.  raul^au^artitla,  rauf)an4t}tälä 
Fredsbemedling,  f.  rau(;an»icälitl)é  1.  »toätittä^ 

minen,  fotcituö. 
Fredsbrott,  u.  rau()an=vifonta,  rauI;ann-itfo. 
Fredsbrytare,m.  rauI)an=riffoja,  raul;an»fovtoja 
Fredsbudskap,  n.  raufjan^fanoma. 


Fre 


Fri 


141 


Fredsdomare,  m.  fototnto=hlomari,  rau]^a=tuo= 

mart. 
Fredsdomstol,  m.  vaul^an=oifeiibeSto  1.  =ct{eu6. 
Fredsfest,  m.  rauf)a»iut)Ia. 
Fredsflagga,  f.  xanijaAippu,  rau^^tviiri. 
Fredsfot,  m.;  på  f.,  raudan  fannaHa  1.  tilaSfa. 
Fredsfiirste,  m.  raul^an^rul^tinaö  (=aan). 
Fredsförbund,  n.  rauf)an4ttttD. 
Fredsfördrag,  n.   raut)an=lott»intO,    xant)Cm-\0'' 

^5tmuö. 
Fredsförslag,  n.  rauf;an»e'^botuö. 
Fredsgärd,  m.  rau^=tt)ero,  rauf)a»iTta![u. 
Fredshärold,  m-raufjan-tefijä;  rau^an^iultötaja. 
Fredsinstrument,  n.  raut)a'ftria. 
Fredskonferens,  m.  rau^an=lj[;b^ntä,  raul^an» 

neutcD!ofou§. 
Fredskongress,  m.  raul^a=fofou8. 
Fredsmedlare,  m.   rau^an=»äUttäiä,   rauf)an= 

tefijä. 
Fredsmäklare,  m.  rau^ait^l^ieroja. 
Fredsoffer,  n.  vau^a=uf;rt. 
Fredspreliminärer,  m.  pl.  rau]^att=efltt)öt,  rau= 

Ijan^atfuetjbotuffet,  rauI)an=iDaImiötutfet. 
Fredsslut,   n.  rau]^an  =  tefo,  raudan =jol3imu8, 

raul^an-:päätöö. 
Fredsstiftande,  a.  raul^aa  ra!etitott)a. 
Fredsstiftare,   m.   rau:^an=raf entaja ,   raut;an= 

tefijä. 
Fredsstiftning,  f.  rau]()an=vafennu8,  rauf)an4aa= 

binta. 
Fredsstörande,  n.  rau(;an=fortamtncn,  rauf)an= 

forto;  adj.  raul)aa  fortahja,  rau^it=fovtaja. 
Fredstankar,  m.  pl.  rauf)an=ajatuffet  1.  4uuntat. 
Fredstecken,  n.  rau^an=merift. 
Fredstid,  m.  raul}an=aifa. 
Fredstraktat,  m.  raiit)an=foh?tuto  1.  =fot3tirtuö. 
Fredsunderhandlai-e,  m.   rau^an  =  !e6fu8teltja, 

rauf}an=neutt}ottcltja. 
Fredsunderhandling,  f.rau]^an=neutt>otteIu,rau= 

{)an4e8!uötelu. 
Fredsverk,  n.  rau^»tl)i5t,  vaul}an=tecntä. 
Fredsvilkor,  n.  rauf)an=et)tc,  vauf;att=tDäIi^u{)e. 
Freddlskande,  a.  vauf)aa  rafaStalca,  raul^aifa. 
Fregatt,  m.  refatti. 
Fregatt-tacklad,  adj.  refatiffi=taflattu. 
Freqventativ,    a.  (gram.)  )3it£ittä|äixien,  ^'itTxt' 

täiBÖinen. 
Freqventera,  v.  a.  fäljbä  (i6!tn  1.  jttiit),  ufein 

!ä>jbä;  f.  akademin,  !ät}bä  afatemtaa. 
Fresco;  måla  al  f.,  maalata  faUitutfelle,  Mh 

!i=maalata,  taagtt=maalata. 
Frescomålning,  f.  faltille=maalau8,  faH!i=maa= 

Iau«,  laaöti-maalauö. 
Fresta,  v.  a.  (försöka)  foettaa,  foetctla;  (and 

ligeti)   ttufata,  {^oufutella,   h?ietellä;   lata  f. 

sig,  antaa  fiufata,  tulla  ftufauffeen. 
Frestande,  n.  !iu[aaminen,  {)oufuttelentincn. 
Frestare,  m.  fiufaaja,  fjoututtelt ja. 
Frestelse,  f.  fiufaue,  l;cufutuS,  lcicttelt)ö;  råka 

i  f. ,  tulla  1.  joutua  fiufautfeen. 
Frestetid,  m.  !oettekmuö=aifa. 


Fri,  a.tria|5aa,  joutilas  (=aait),  irtain  (-itncn),  toaU 
toin  (»imen),  toaltotttinen;  f.  frän  fången- 
skap, ica^aa  icaufeubeSta;  f.  från  arbete, 
bekymmer,  irta^jaa  1.  joutttaS  t^iiStä,  ft»a^aa 
l^uoUéta,  tl)öti3n,  ^uoleton;  f.  för  fruktan,  ^et= 
fäämätön;  f.  man,  icke  slaf,  toa^jaa  mie3, 
ei  orja;  lefva  f.,  efäö  wa^saana  1.  ittaöoit- 
lanfa;  det  står  er  f— tt,  teibän  1.  tetUä  en 
n>a{ta,  on  teibän  rtjattaöfanne;  f— tt  folk, 
nia:paa  tanfa;  (otmmgen)  Ifmzä,  f)il)3eä,  oma=' 
n^aitatnen,  Iuf'ua=^)itämätön;  han  är  f.  i  det 
huset,  fiiuä  taloSfa  ^n  et  luhia  ^tbä,  on 
omagfa  roadaSfaan;  f.  i  ton  och  skick,  fc=> 
n?eä  1.  f)t(<}eä  olossfa  \a  täl^töf feSfö ;  (icke 
anständig)  ttatlaton,  itie^toaltainen,  irStaS; 
mycket  f.  i  sitt  tal,  toaltaton  ))uI}etSfanja; 
alltför  f.  med  fruntimmer,  t;(en  njaltatcu  1. 
tvötaö  roun)aö=»äen  |3ariSfa;  (om  sak:  ej  bun- 
den) nm^paa,  irtain  (=imen),  ttaltoin,  toaöoit* 
fanfa,  irroittanfa;  händerna  äro  f — a,  fäbet 
oicat  trrotltanfa  1.  toattotttanfa;  vara  på  f. 
fot,  olla  iria))aat(a  1.  irtaimetta  \ciia.\ia.  1.  fan^» 
nalta;  (i  moralisk  mening)  wapaa,  toaltaöfa 
cleitta;  f.  vilja,  tt)a:|)aa  taf)to;  det  står  er 
f — tt  att  göra  efter  behag,  teibän  on  tcaU 
ta  te^bä  1.  te  olette  tcapaa  tefemään  mic= 
lenne  mufaan  1.  mieltänne  myöten;  (utan 
betalning)  wapaa,  maffutou,  ilmatfeffi;  (obe- 
täckt)  ^aljaS,  ^u^baS,  aiKoin  (nmen),  aufea; 
f— tt  fält,  aufea  a{a\  (fig.)  hafva  f— tt  fält  för 
ngt,  oKa  aicoin  1.  ^u^bag  ala  j^tin;  i  f— a 
luften,  ^^tljaan  ilman  aKa,  ^aljaaöfa  1.  xoa." 
^'laaöfa  ilmafifa;  under  f.  himmel,  paljaan 
taittjaan  alta,  tailtia8=aUa;  f.  utsigt,  aufea  1. 
aicoin  näfö=ala;  (tillåten)  hncallinen,  lt)a:|3aa; 
f.  vara,  lutoatltneu  tawava;  f— tt  tillträde 
till  ngn,  Iu)3a  |)äästä  1.  'Ki<x'i^a.a.  1.  Iutt)atfi=' 
nen  |3ääjB  j.fun  luofft;  (ej  toungen)  (nonte- 
toa,  julfinen;  f.  gång,  luonteja  fäljntt;  f— tt 
språk,  jultinen  ;ntf)e  1.  fana;  de  f— a 
konsterna,  jalot  taiteet;  (kem.)  f — tt  värme, 
irtonainen  läm^ij;  (skild)  (bot.)  erillinen. 

Fria,  v.  a.  (frikänna)  paåUaå,  toa^auttaa,  ju= 
liötaa  ft-^a^^aaffi;  bättre  f.  än  fälla,  :|>arem= 
pi  pääWäå  fuin  langettaa. 

Fria,  v.  n.  )3ela8taa,  )3ää8tää,  toa^auttaa;  f. 
sig,  v.  r.  ^ääStäljtljä,  »a^jautua,  ))uf)btötautua. 

Fria,  v.  a.  fofia,  foftoita,  naiötelta,  naiéfen^ 
nella,  föi}tää,  fö^bätä;  f.  till  ngn,  fofia  j.futa. 

Friande,  u.  fofimiuen,  tofioiminen,  naisfele- 
minen. 

Friare,  m.  fofija,  fofio^mieS,  fötjtäjä. 

Friaretankar,  m.  pl.  fofio=tuumat. 

PYiarlik,  a.  fofiomatuen,  fofijamainen. 

Friarstaten,  m.;  vara  på  f.,  oHa  foftoifilta  1. 
naimi8=fau^3agfa. 

Fribataljon,  m.  e^to=)3atafjona,  hjapaa^^atal» 
jona. 

Fribiljett,  m.  »a)?aa=^ifettt. 

Fribladig,  a.  (bot.)  eri4ef)ttnen. 

Friboren,  a.  toa))aa=fufmnen,  Ujaj3aa=f9nt^inen. 


142 


Fri 


Fri 


Fribref,  n.  (urkund)  h)a^)au8=f tvja ;  (bref)  h)a= 

Fribytare,  m.  se  Sjöröfvare. 

Frid,  m.  raufja,  rau^afltfuuS,  kpo',  fara  med 
f.,  mennä  rauf;aan. 

Fridag,  m.  jioiito=^3äin?ä,  »ra^aa  :(3äitt)ä. 

Fridlysa,  v.  a.  juliötaa  ranl^an^omatfcffi  1.  =a= 
latfeffi;  en  f — st  helgedom,  ran^an=omainen 
Vl}f)l)t)ä  1.  VV^ä  paiita. 

Fridlös,  a.  raui)aton,  tulpon^alatnen,  ^ixiti-patto, 
latn=fuojaton. 

Fridsam,  a.  van^tfa,  ranl^a=uneltnen,  fäifv, 
fä^fcä. 

Fridsamhet,  f.  rau{)ai[uu8,  fä^fc^S. 

Fridskyss,  m.  vaul?a=fuute(u,  vau^an^nmiötu. 

Fridslag,  m.  xani)a--latu 

Frieri,  n.  foftnta,  foftmtnen,  foftoiminen,  natS= 
Ientetn;varapåf.,  oUa  tofioifitta,  fä^bä  fofiefa. 

Frierifärd,  m.  fofl=matfa,  foflöfa=fät}ntt. 

Frigifva,  v.  a.  laSfea  1.  ))ääStää  itia)>aafri  1- 
irti  1.  irrallenfa,  ^iääötää,  ttsa^iauttaa;  f— s 
V   p.  hja^autua. 

Frigifvande,  n.  och 

Frigifning,  f.  »ra^saaffi  Jpääötämtncn,  n)at>aut= 
taminen,  »v>a^5autcen=:(3ääétö,  tra|3auö=))ää«ti5. 

Frigifven,  a.  nja^aatfi  laSfettu,  V^ääötettl)_,  l»a= 
:>5viutettu;  en  f.  slaf,  »a^autcttu  I.  :|)ääätet= 
t^  orja;  en  f.,  ^ääStö=orja. 

Frigälig,  a.  (nat.  hist.)  tvti=ftbntfellincn. 

Frigöra,  v.  a.  um^^anttaa,  td;bä  1.  :>3ääötää 
hjav^aafft  1.  njalloillenfa;  (kem.)  trtaultaa; 
f — s,  V.  p.  toa^autua. 

Frigörelse,fa»a^autuS,  wa^auttamtnen,^)ääötö. 

Frihamn,  m.  iva^jaa=fatama. 

Friherre,  m.  irapaa4;erva,  ^^avont. 

Friherrediplom,  n.  t»a^>aa{)erran4ivjia,  )Javo= 
ni=ftrj|a. 

Friherresäte,  n.  tt»a^3aa4}erran  fartauo  1.  tila. 

Friherrinna,  f.  paronitar,  hja).'aa=f)ervatav. 

Friherrlig,  a.  j»a^aa=I;eiTaainen,  JjavcniKincn. 

Friherrskap,  n.  ^iaroni  =  fäät^,  tca^aa^evvaiä» 
aviso,  ivaj3aa=^crranS. 

Frihet,  f.  hja^auö;  (ledighet)  joutiIaifnn§,  jou= 
to,  l»a^3auö;  (otvungenhet)  fe»ci)§,  oma»waI= 
taifuuö,  luonteivuuö,  jultifuu^;  (alltför  stor) 
t}ien  fuuri  tta^aus,  iva)>aiiuuö,  irötaifuuS, 
Jvallattomuuö;  taga  1.  tillåta  sig  f — er,  som 
såra,  tef)bä  (oufEaaivia  ira:patfuuffta,  fäl^ttät» 
bä  min  hja^aaéti  1.  »aUattcmaött  että  lon!» 
laa,  rulDeta  iDntfaaitjiin  Ji?a^Hiifuutfitn;  (til- 
låtelse) Iu^)a,  loalta;  taga  sig  den  f— en, 
att  .  .  .,  ottaa  tcaHalfeufa  1.  luwafjenfa  fe, 
että  •  •  M  (undanlag  frän  skyldighet),  toU' 
^anö,  ira^patfnué;  städernas  fri-  och  rättig- 
heter, fan^pu^fic"  tpa^>aubet  l.ebnt  ja  oifenbet; 
(moral.)  t»a)5au§,  J»a|}aa  eI)to;  naturlig  f., 
InonnoÖinen  iva^jauö;  borgerlig  f.,  fanfalai» 
nen  tva^auS. 

Frihetsanda,  f.  ttjaiJauben^enft,  I»a^auben4)atu. 

Frihetsandande,  a.  töapautta  tenH)i»ä  1.  ^en- 
fiȊ. 


Frihetsbegär,  n.  »»a^3auben4;a(u  1.  =f)iino. 
Frihetsdyrkan,  f.  ioa)3auben4;arraötuS. 
Frihetsdyrkare,  m.  h)a^3auben4;arra§taja. 
Frihetsifver,  m.  lva)3auö=fu^!o,  iva:()auS=into. 
Frihetskrig,  n.  h)a:|3au3=fota. 
Frihetskärlek,  m.  nja}3au§4em^i,  ttja^auS^mielt, 

»a^jauben  raffaug  1,  rafaStuS. 
Frihetslag,  m.  h)a)3aug4aft. 
Prihetslära,  f.  n3a))au3=0).ipi. 
Frihetsmössa,  f.  tt»apau84a!ft. 
Frihetsstraif,  n.  lr»apau8=rangatStu8. 
Frihetstid,  n.  hja<)au8=aita!aufi  1.  =ai!a. 
Frihetsträd,  n.  h3a^au8=^un,  toa<3auS4ammt. 
Frihetsvän,  m.  hja^janben  ^Stätoä. 
Frihetsår,  n.  tt>a)jane=^J»uoft  (=ben). 
Frihult,  n.  (skepp.)  ntljuUti. 
Frikadell,  m.  Iit)a=foltarc. 
Frikalla,  v.  a.  juUötaa  1.  fanoa  ttiattomafft  I. 

fi}^ttömäfft,  :t3nl)bi8tuttaa,  jjöästä^ttää,  h)a= 

^janttaa;  f.  från    brott,    )3ää6tää  1.  :0ul^bi8= 

tnttaa  rifoffeöta;  från  det  f— r  jag  honom, 

fiil^cn   ftjifaan   ^änet  fi)l)ttömäfft  fanon,  fii= 

tä   tviaSta  ^änet  ^uf^biötutan  1.  »aV^antan; 

f.  från  utgörandet  af  en  skatt,  )jäö8tä^t= 

tää  tveron  mafiannieSta. 
Frikallelse,   f.   tt)a^>autuö,   )3u^biötnttaminen, 

^^ää6täi}ttämtnen. 
Frikassé,  m.  I;a!felu§4i()a,  n.nifofft=^aiStt. 
Frikorps,  m.  ttja^^aa^jouffo,  iva^^aa^ofaSto. 
Frikostig,  a.  anto^evnaö,  rauötea,  auU,  auU8, 

laatta,  antcfiaö  (=^aan),  h.nera8=toavaincn;  f. 

man,  auUci  1-  antcUaä  mieö;  f.  gåfva,  vun- 

faö  1-  aulincn  la^ja. 
Frikostighet,  f.  auUuS,  vauötenS,  antettatfnuS. 
Frikostigt,  adv.  anliött,  auUtStt,   antettaaSti, 

runfaaött. 
Friktion,  f.  ti^nutn^,  fitfa,  l^ierouö. 
Frikula,  f.  noiban4uott,  ten^o4noti. 
Frikyrka,  f.  n^a^^aa4tl•!fo,  tt>a)jaa=fenva!nnta. 
Frikänna,  v.  a.  se  Frikalla. 
PYiköpa,  v.  a.  oStaa  1.  (unaStaa  nja^^aatfi;  f. 

sig,  v.  r.  Iunnaf)tIIa  ^^ääötäitä  1.  nja^autua. 
Frilla,  f.  jalfa^toaitno,  fala^waimo. 
Frillebarn,  n.  jalfa4a^3fi,  ä)Järä4a^3ft. 
Frilott,  m.  hjapaa^ofa;  (i  lotteri)  txAapaa=ar)3a. 
Frilysa,  v.  a.  jultötaa  tua^aafft. 
Frilän,  n.  n?a^jaa4ääni,  nja)?aa=alnöfnnta. 
PVilösa,  v.  a.  se  P'riköpa. 
Frimarknad,  m.  toa^aat  niarflinat. 
Frimodig,  a.  rol^fca^mielinen,  njoötefematon, 

roI;fea,  jnlfi^uinen,  roteif a,  rei^iaé  (4^|>aan). 
Frimodighet,  f.  voI;feaMnie(tit)t)ö,  ujostelemat» 

tomuuS. 
Frimodigt,   adv.   vof)fea=mieli|'e6ti,   rcl^feaött, 

ujostelematta. 
Frimurare,  m.  jva^-^aa-muuravt,   fala»tem^^5U= 

lainen,  fala4'nntalainen. 
Frimurareloge,    m.    tx)apaamnuvart  =  feuva    1. 

4unta. 
Frimurare-orden,  m.  lrapaainuuvari4aIifo  1. 


Fri 


Fro 


143 


Frimureri,  n.  »a)3aa=muuraavifmi6,  fala=!iinta= 

Frimåndag,  m.  jouto=maanantai. 

Friinästare,  m.  tr»a^aa=me§tart. 

Fris,  m.  (byggn.)  otftffo,  feSti^Otfiffo. 

Fris,  m.  taxiva'  1.  ^ör£)ö=fanga§  {'taan),  nu!= 
fcrt,  :^örl;i;  frisrock,  pöx'i}i--tatti,  favh)a=mittu. 

Frisedel,  m.  lpa^3auS4a^|>u,  Iu^ja=feteU. 

Friseglare,  m.  n)alta=:|5urj[ef)ti|a,  mert=voStt)0. 

Frisel,  m.  maa^^tSto. 

Frisera,  v.  a.  fä^eröitä  (=tfen),  fäl;erreflä;  (ty- 
ger) nt?^)eltä,  nuffia. 

Friserkam,  m.  fä^err^S^fam^ja. 

Frisertång,  m.  fäf)evr^6=^3tf)btt,  ]^tu6=^3if)bit. 

Frisinnadj,  a.  toa^aa=inieitnen. 

Frisinnighet,  f.  tt»a^3aa=intelif^^8. 

Frisinnigt,  adv.  hja^aa=mielifestt,  tt3a^:aaltta  mtc= 
Ictlä. 

Frisk,  a.  (kylig)  raifaS  (=taan),  ratttS  (»tttin) 
^5trteä,  t»iileä,  tt>U})a8;  f.  luft,  raiti§  l.  :^irteä  1- 
raifas  ilma;  f— t  vatten,  raifaS  1.  raitio  »cft; 
(färsk)  tuore,  tuereö  (=ffen);  f.  frukt,  tuore  1. 
ttjereö  fjebclmä;  f— t  kött,  icereS  1.  tuore  Itf)a; 
såret  håller  sig  f—t,  ^atoa  ^l)fl)t>  ))ul)» 
taana  1.  »ereffenä;  (oförsvagad)  phuä,  XoiU 
pa9,  ratwaffa;  f— a  trupper,  n,nl^^^aat  1.  ^ir= 
teät  jou!ot;  i  f— t  minne,  toereffeSfä  muiä= 
toöfa;  (sund)  terire,  raitis;  en  f.  och  sund 
människa,  tertre  ja  raitiS  iljmiucn;  (som  ut- 
visar helsa)  tvixmä,  wereS;  f.  hy,  »creiuä 
iI)o;  (grönskande)  :^irteä,  raitio;  ett  f — t 
träd,  ^.nrteä  ^)uu;  (eftertrycklig)  naiuaffa, 
raicaffa,  raifu,  niu^a,  !iil;!eä;  f.  vind,  na^ 
toatta  1.  niui)a  tuuli;  ro  f— a  tag!  foutafaa 
rair>affaa6ti  1.  niut;aan  1.  raifuäti!  f— t  mod, 
gossar!  t^irfeätä  1.  i()i{^eätä  titieftä,  ^Jojat! 

Friska,  v.  a.  (upp)  it>irfi«tää,  h)iI)^agtaa;  (me- 
tallarb.)  ^ul)iiUaa;— v.  n.  (sjut.)  fu^tt)ä,  it>i= 
retä  (-fenen);  vinden  f— r,  tuuli  tiil;t^^;  f. 
på  tåget,  )>itentää  1.  taSfeuttaa  touma. 

Friskhet,  f.  raittiuä,  raiffauS,  ).nrtet)ö,  tuorc= 
u9,  »ereff^V^,  ti)ili>^au§,  »ereto^ijS,  n^irfeljö, 
nawaffuuS,  raioaffuuö;  se  f.  ö.  P^risk. 

Friskhärd,  m.  (metallarb.)  ^u(;bi8tu8=UUni, 

jFriskilling,  m.  (jurid.)  xaui)a'Xa'i)a. 

i  Friskna,  v.  n.  se  Tillfriskna. 

Friskola,  f.  lx)a|5aa=!outu. 

Friskott,  n.  noiban=amj>uma,  tenf)o4au!au§. 

Friskt,  adv.;  det  doftar  f.,  Iema{)taa  raiEtaaI= 
ta  1.  raittiilta  1.  pirteällä;  vattnet  smakar 
f.,  tuefi  maiötuu  raittiilta  1.  raiff aafle;  det 
blåser  f.,  tuuke  ualcaffaaSti  1.  niul;a8ti  1. 
irirfeäSti;  han  arbetar  f.,  f)än  tefee  tl)ötä 
ratoaffaaöti  l.  niul^aan  1.  raifuSti;  lefva  f., 
elää  n.nl)3<3aa?ti  1.  tuoreesti;  f.  upp!  roI;= 
feutta! 

Friskytt,  m.  »arfain=ampuj|a;  n)alta=ami5u|a, 
noita=am^uja. 

Frispråkare,  m.  j|u(fi=:|)u^uia,  KaSfettelija,  tr»a= 
)3aa=VuI;uia,  julfi^aöfettelija. 

Frispråkig,  a.  julfi^fuinen,  ^attetiaS. 


Frist,  m.  se  Anstånd. 

Fristad,  m.  tt»a:>)aa=!au^5unft;  (asyl).  \no'ia-')faih 
ia,  turtva=paiffa,  Itjm^=:t>aiffa. 

Fristat,  m.  tafa^tealta,  »a^5aa=tt>aöa§to. 

Fristund,  f.  jouto4;etfi,  h3ält=ai!a. 

Fristående,  a.  erillinen.  Jcaftoin  (njtten),  trtanai= 
nen,  irrallinen;  f.  rörelser,  erilli6=alaifet  1. 
i»aUctmet  liifunnot. 

Frisur,  f.  fäf)errl)8,  fä^ertttä. 

Frisäga,  v.  a.  se  Frikalla. 

Frisägelse,  f.  u^a^autuS,  n^a^jaaffi  fanomincn. 

Frisör,  m.  fäl^ertäjä,  fäl^ermöitfijä. 

Fritaga,  v.  a.  se  Frikalla. 

Fritalare,  m.  se  Frispråkare. 

Fritalig,  a.  jutfi^fuinen,  julfi=:|)u]^cinen,  ir>a^)aa= 
^5U^einen,  ro]^fea=)3ul^einen. 

Fritalighet,  f.  julfi=^ul^eifnu8,  tol^fea^^JUl^ei» 
fuus. 

Fritid,  m.  jouto=aifa,  h)äli=aita. 

Fritimme,  m.  jouto=tuntt,  jouto^^etft. 

Fritt,  adv.  toapaaSti,  esteettä;  (fys.)  esteettä, 
toapaaöti;  (kostnadsfritt)  ilmaifctfi,  ilman, 
maffutta;  (ledigt  från  arbete)  joutilaaStt, 
jouten;  i  morgon  har  jag  f.  hela  dagen, 
huomenna  faan  olta  fo!o  ^säitoän  joutilaana 
1.  jouten;  (på  öppet  ställe)  anUa^a,  eriöön^ 
fä;  (ostraffadt)  »a^jaaSti,  esteettä,  on  lu^3a 
1.  tr>atta;  här  kan  man  tala  f.  utan  att 
frukta  spioner,  tääHä  faa  »a^^aaSti  1.  on 
Inpa  1.  »alta  Viif)ua  :|)eltäämättä  nuuSfijot» 
ta;  (otvunget)  Iuontett?aSti,  fien?ästi,  ujoStc^» 
lematta;  (uppriktigt)  fuoraan,  rol^feasti;  (allt- 
för fritt)  ro^feaSti,  ivaöattomasti,  irstaasti. 

Fritänkande,  a.  ir>a^aa=ajatn!fiuen ,  tt>apaa=> 
mietteinen;  tt)a:tJaa=uSfcinen,  omin=uSfoinen. 

Fritänkare,  m.  hja^aan=ajattelija;  )t)a^aa=ug^ 
!oja,  omin=usfoja. 

Fritänkeri,  n.  h?aJjaa=uSfoifnuS ,  omin^uSfoi» 
fuuS,  n)a^aa=mietteif^t)S. 

Frivecka,  f.  jouto=tt)itf{"o,  itfe=n)iiffo,  tet50=lt)iiffo. 

Frivillig,  a.  h)a}jaa-e!^toinen,  t»a^aa=ta{)toinen, 
c^toifa;  subst.  m.  n)at)aa=e{;toIainen. 

Frivillighet,  f.  aa^aa=ef)toifuuS. 

Frivilligt,  adv.  h)a)5aa=e^toifeSti,  omin  e^boin, 
ta^bollani,  taf)bot[anfa  o.  s.  v. 

Frivol,  a.  irStaS,  ftittjoton. 

Frivolitet,  f.  irStauS,  irStaifuuS,  fitUjottomuug. 

Friar,  n.  tt)a^}auS=touofi. 

Frodas,  v.  d.  re^oittaa,  refjettää,  mfjanmUa, 
f;öt}Stt?ä,  I)^öt^ä,  ufieta  (=^fcnen);  (om  men- 
niskor)  turttjeta  (=)5enen),  tur))ua,  tuorel^tua, 
{féxi^txia. 

Frodig,  a.  reiveinä,  I;i}öt^inen,  l^^öt^iwäinen, 
fafetoa,  u^fea,  raifu;  (om  menniskor)  tur^eo, 
tuore,  ref)ett)ä. 

Frodighet,  f.  ref)elut?t)S,  :^^ötljifi}l)S,  fafehJUUS, 
ul^teus;  tur^jeus,  tuoreus. 

Frodigt,  adv.  raifuSti,  ui^feaSti,  re^^ettäen; 
gräset  växer  f.,  ruo^o  faSicaa  rel^oittaa  1. 
raifuSti. 

Frodlem,  m.  fiitln=fatu. 


144 


Fro 


Fri 


Frodväxt,  a.  ^tjDt^  =  !a6tt?uinen,   raifu=!aS»uU 

ncit. 
From,  a.  f)nr§fa§;  fättjeä,  fiittJO,  t^^teen  (=cnen), 

laul^fca,  ^itjatneii. 
Fromhet,   f.   f)uréfau8;   fälrettS,    fiiwouö,  I;i(= 

jatfuuS,  rauf;feu8,  t^tjhjem^^ö. 
Fromma,  f.,  till  f.,  ebutfi,  (;^»äffi;  (»ttcbi^fft. 
Fromsiut,   a.  fätoeä=mteltncn,   f)iljaifen  =  hion= 

toinen,  Iau^fcan4uonteinen. 
Fromt,  adv.  ^uröfaaSti;  fä»eäött,  I;itiatieStt, 

t^^njenceött. 
Front,  m.  rintama,  etun-inta. 
Frontförändring,  f.  rintaman=mnuto§  1.  »fäännc. 
Frontispis,  m.  otft^^uoli,  ctu^^noli. 
Fronton,  m.  etfama,  ^äättt3=fDri8te. 
Frosk,  m.  (hästsjuka)  ifcnicn  tur^JOuS. 
Frossa,  v.  n.,  Frossare,  m.  fl.  se  Frässa  etc. 
Frossa,  f.  hjilu --tauti,  l^orffa;  tt>äriöti)§,  ^ie!= 

fiäinen. 
Frossbrytning,    f.    I)Dr!an  =  fetfi,     »vtlutaubtn' 

^uuSfa. 
Frossfeber,  m.  h.Mfu=fuume,  l^orffa^fuume. 
Frost,  m.  ^alla,  »ilu,  ^i3=ft^fmä;  (fig.)  fiidn^^S. 
Frostbiten,  a.  fiattan^^ancma;  rågen  har  blif- 

vit  f.,  Tutiin  on  Ijatla  }jannut,  ruis  on  bal= 

Ian=^anema;   f.  säd,  ^alltaifet;    bröd  af  f. 

säd,  ^adiatnen. 
Frostdam,  m.  ^attan»böt)Vi?. 
Frostfjäril,   m.    (geometra  brumata)   li;>itu4^cr= 

^onen. 
Frostig,  a.  hytinä,  nnhi,  I)at(ainen,  f)aCan=a= 

täinen. 
Frostjord,  f.  t)aUa=tnaa,  l^atta^^evä. 
Frostknäpp,  m.  f)aUan=raplau8. 
Frostknöl,  m.  ^aftaien=purema  1.  polttama. 
Frostländig,  a.  (jada^^eväincn,  I;altainen. 
Frostnatt,  f.  f)a[Ia=i)ö,  ^affaiS=^ij. 
Froströk,  m.  h)(inän=buuru. 
Frostskada,  f.  italian  ^pano,  f)alfan=^>ancma. 
Frostskadad,  a.  se  Frostbiten. 
Frostväder,  n.  ^aöa^fää,  ]^atta4(ma. 
Frostöm,  a.  ^altan^arta,   (;attainen,   ]^aKa=^e= 

räinen. 
Frottera,  v.  a.  t)icroa,  I)iereIIä. 
Frotering,  f.  Ijicronta,  ^ierous,  f)ierelt}. 
Fru,  f.  vouttja,  »aimo,  emäntä. 
Frua,  V.  a.  rounntella. 
Frukost,    m.    aamiainen,   aamnincn,   funvuS 

(-tfen);  (tidigt  om  morgone7i}  eine=pala,  eine; 

(frukost-middag)  murfina. 
Frukostdags,  adv.  fuuru8=päitt5t8fä,  ntur!ina= 

)jäitt)i8fä. 
Frukostera,  v.  n.  ft)öbä  aamiaista  1.  fuuruS» 

ta,  fnuruStaa,  fuuruötella,  eine[;tiä,  murti» 

noita  ('tfen),  aamuStella. 
Frukostering,  f.  juuru§tantinen,  einefjtiminen 

o.  s.  V. 
Frukt,  m.  (hot.)  l^ebelmä,  f)ebetmt)8;  (i  allm.) 

Ijebelmä;  trädet  bär  f.,  ipuu  faétoaa  1.  tan= 

taa   ^ebelmiä;   (fig)   ^ebelmä,   etu,   faalie, 

fcurauS. 


Frukta,  v.  a.  o.  n.  pelätä  (4fään);  f.  för  dö- 
den, pelätä  fuolcmaa;  f.  för  ngn  (som  ho- 
tar), ^^eIätä  jtuta;  f.  för  ngn  (som  hotas), 
olla  i^etoöfa  j. tuota,  ptVätä  1.  n^aroa  j.fnn 
tät)ben  1.  fuf)teen;  (hysa  tvi/oel)  \vaxDa,  pi' 
Iätä;  jag  f — r  att  det  är  bara  prat,  peffaan 
1.  »airon  jen  o(e»an  paljasta  juorua. 

Fruktan,  f.  ^jelfc;  hysa  f.,  ptVätä,  oUa  ptU 
fääwäinen,  »aroa;  ingifva  f.,  ^eläöti^ttää, 
faaba  tjelfäamään;  betagas  af  f.,  :|)elästt)ä, 
fäifäfjt^ä;  han  gjorde  det  af  f.  för  lifvet, 
tcti  {en  I;enleniä  :peIoöta. 

Fruktansvärd,  a.  ))e{ättä»ä,  ^etoitta»a,  ^tr= 
»ittä»ä,  Ijirmuinen,  fauf;ea. 

Fruktbalja,  f.  (bot.)  patto. 

Fruktbar,  a.  f)ebeImäHtnen,  »i(ja»a,  »i(jai= 
nen,  ta§»a»a,  fatoifa;  f.  jord,  f)ebelmätli= 
nen  1-  »ilja»a  maa;  f — t  kapital,  tas»a»a 
1.  !as»uiia  ral^a;  (bot.)  ficmeninen,  ftite» 
^jonfmen. 

Fruktbarhet,  f.  I^ebelmäHiftj^S,  »ilja»uu8,  fa= 
tcifuuS. 

Fruktblad,  n.  (bot.)  fifiäiS^Ie^iti. 

Fruktbringande,  a.  l^ebctmiä  tuo»a,  l^t^öt^ilä. 

Fruktbärande,  a.  ^ebelmiä  tanta»a  1.  faS»a= 
»a,  I)ebelmällincn. 

Fruktfjun,  n.  (bot.)  ^aittate,  fiemen=bai»en. 

Fruktläste,  n.  (bot.)  fiemennStuffa. 

Fruktgelé,  n.  t)ebelmä=f)pi}telö. 

Fruktgömme,  n.  (bot.)  fiemen=!ota. 

Frukthandel,  m.  f)ebelmä=faup|3a. 

Frukthandlare,  m.  f)ebelmän4auj)^ia§. 

Frukthinna,  f.  (bot.)  ftemeu4al»0. 

Frukthylle,n.('io^;fiemen--»aip^a,  fiemen=^3eite. 

Frukthylsa,  f.  (bot.)  fiemen=tuV^eIo  1.  =fotero. 

Fruktkapsel,  m.  (bot.)  ftcmen4oteIo. 

Fruktkart,  m.  f)cbclmä=raafila  1.  »raato. 

Fruktkorg,  m.  ()ebe(mä--topia,  f)ebelmä=»efu. 

Fruktkännare,  m.  ^ebclmän^tunttja. 

Fruktkärna,  f.  I)ebelmän»}^bän  (=men),  fiemen. 

Fruktlös,  a.  turt;a,  ti}I;jä,  mitätön,  l^t^öbt^tön, 
tel^oton. 

Fruktlöshei,  f.  tnrf)nuS,  ti)I;jt)l)8,  mitättömntjS, 
t)^öbt}tti}mWS,  teI)ottomnuö'. 

Fruktlöst,  adv.  turhaan,  tijl^iääu,  l^^öb^ttä,  mi< 
tättiimiin. 

Fruktmos,  n.  (farm.)  I^ebclmä^itto- 

Fruktmust,  m.  ^ebeimä=me[;u. 

Fruktmangelska,  f.  f)ebelmä  =  atfa,  ^ebclmä" 
muori,  l^ebelmän^aui.mgatfa. 

Fruktodling,  f.  bebclmän=»iljel^. 

Fruktrik,  a.  l^ebelmitäS,  I;ebelminen. 

Fruktsaft,  m.  I)ebelmä=necite,  I;ebelmä=»eft. 

Fruktsam,  a.  l;ebe(mäinen,  fitiä»ä,  fitiijineu. 

Fruktsamhet,  f.  l;ebelmäift)^§,  fifiä»äi!'l;t)6. 

Fruktskaft,  n.  (bot.)  ftemen=toarfi. 

Fruktskal,  n.  (;itn,  f)ebelmä=tuori. 

Fruktskida,  f.  litufta,  f)ebelmä4ittu. 

Fruktskörd,  m.  I;ebeImän4nIo,  ^ebefmä^faali?. 

Fruktsort,  m.  I)ebelmän4aji. 

Frukttid,  m.  f)ebelmäin=aita. 


Fru 


Fruktträd,  n.  f;ebetmä=^uit,  tnaija=^3uu. 

Fruktträdgärd,  m.  I;ebelmä  =  tavl)a,  l;ebctniä= 
puutaxi)a. 

Fruktvin,  n.  I;ebeImä=VDima,  irtarja^tviina. 

Fruktar,  n.  f)ebcfanö=lintoft,  l^cbelmä^umofi. 

Fruktämne,  n.  (but.)  fiftäin  (=men),  fitiähten, 
f)cbelmän=alfu,  l^ebelmijS. 

Fruktättika,  f.  f;ebeltnä=etiffa. 

Frukål,  m.  (hypochaeiis)  Ifaxiw-^xWå.,  :patuf'ta. 

Fruntimmer,  n.  rouirag»i(;mtncn,  rouiuag=nai= 
nen,  tvaflae^nainen. 

Fruntimmersdrägt,  m.  roU»Ba8=^u!u,  routuaS» 
tt)äen4ntl'u,  routoaö  =  ivaatteuö,  nai§=^u!u, 
näiölväen»:|)uhi. 

Fruntimmershalsduk,  m.  roulra8H?äen=!auIa= 
f;iiin.n. 

Fruntimmershandske,  m.  nais4;anfiffa,  itaiö» 
formifaö. 

Fruntimmershatare,  m.  naisten=lr»il^aaja. 

Fruntimmershatt,  m.  routoaén)äen=  1.  vouwaS» 
^attu. 

Fruntimmerskabinett,  n.  routraS^famniio. 

Fruntimmerskappa,  f.  VOUtoaSlDäcn»  1.  VDU= 
tt?a8=!aa:)5U  1.  =fa)))ja- 

Fruntimmerskarl,  m.  ■natStcn4em).n|ä  1.  =t)l)= 
JBÖilijä. 

Fruntimmersklädning,  f.  roilh)a§=()aine  1.  4e= 
ninfi. 

Frantimmersmössa,  f.  roulr>a§4;untu,  routoaS= 
l3äätinc. 

Fruntimmersröst,  f.  iBattnoifäälti. 

Fruntimmerssjukdom,  m.  natSten=tautt. 

Fruntimmersslöjd,  m.  rcui:)a§=!äfitl}i5. 

Fruntimmersstil,  m.  routt>a§=firjoitu§. 

Fruntimmersstrumpa,  f.  rcuix>aSUiäen=fll{'fa. 

Fruntimmerstyeke,  n.;  hafva  f.,  oHa  routoaö» 
ftȊen  mieleinen. 

Frusa,  v.  n.  :|)uvSfua,  :|)uréfaa,  ^.ntröM;taa, 
)3av§fna,  ))ärSfi)ä,  VirSfua,  )>är«täl;tää. 

Frusen,  a.  (tillfrusen)  jäätt)nl)t,  paleltunut; 
f — et  vatten,  jäät^n^t  toefi;  f.  frukt,  :pale^ 
tunut  I;ebelmä;  (ömtålig  för  köld)  (om  vien- 
niskor  och  djur)  ttjiluiuen. 

Frusta,  v.  n.  (om  hastar)  for§!ua,  ))äri§tää; 
f.  ut,  :puréfal;uttaa ,  :|järSta{)l)ttää,  l-^urfuta, 
:^urfauttaa;  han  f — de  ut  all  soppan,  :jJurS= 
!al)utti  1.  ))urfauttt  faifen  \opan  uloö;  det 
f — de  ut  genom  mun  och  näsa,  :^ntv8faf)tt 
1.  :|)ävsifäf;ti  fuu^ta  ja  fieramtgta. 

Frynthg,  a.  Ic^J^-^cä,  mul)cnen,  fula^a,  ilcifa. 

Fryntlighet,  f.  ie))^eijg,  fuIawuuS,  iloifnuö. 

Frysa,  v.  n.  (bli  is)  |äätt)ä,  mennä  jäädän; 
(stel/ta)  'i)\.)i)ti}'ä,  }äf)mett»j>ä;  det  f— er  (är 
kallt  i  luften),  ^tafatStaa,  fljlmää;  (bortfrysa) 
paleltua,  jäätyä,  fljlmää,  h^Imätä;  (erfara 
känsla  af  köld)  otta  icilu,  toiluStaa,  n^ilut» 
taa,  V^aleltaa,  palella,  fijlmää;  jag  f — er,  mt= 
nun  1.  minulla  en  toilu,  :)3alelen,  minna  toi» 
InStaa  1.  tciluttaa  1.  )5aleltaa  1.  f^Imää;  hän- 
derna f.,  {äbct  :|.^ateletoat,  !äfiä  :|3aleitaa  1. 
ttjlmää;  f.  fingrarna  af  sig,  ^ateltnttaa  fov= 
Svenskt-Finskt  Lexikon. 


menfa;  f.  ihjel,  :t3aleftua  fuolijaffi,  jäätyä; 

(under  frossan)  han  f — er  hvarje  dag,  l)än=^ 

ta  toiluttaa  jofa  ).\ittoä. 
Fryskall,    a.;  det  är  f— t,  en  jäätälvä  fljlmä 

1.  jäätätoän  fi?tmä. 
Frysning,  f.  jäätyminen,  ^in)tt}minen,  ^aIeUu= 

minen,  paleltaminen,   viluttaminen,   f^Imä 

1.  minen;  se  f.  ö.  under  Frysa. 
Fryspunkt,  m.  jääte=foI;ta,  jääbe=n)iitt)a. 
Fråga.   v.   a.   ft^fljä;   (hastigt)    fyfäigtä,    (ofta) 

fVfeaä;  f.  ngn  om  ngt,  ftjftjä  jtfin  jfulta; 

f.  efter  ngn,  fl)f^ä  j.futa;  f.  efter  (bry  sig 
o»(^,  [;noIia,  fvfl}ä;  f.  på  en  vara,  fl;fl)ä  ta» 
loaran  f)intaa;  f.  sig  före,  hjfettä,  ticbuS- 
teKa,  hiuIuSteHa. 

Fråga,  f.  fi:)i^ntt)6;  göra  en  f.  om  en  sak, 
tcl;bä  1.  ^anna  fi;fiimvö  jStfin  afiaSta;  det 
var  en  f.  (iron.)!  )el;än  fvft)mt)6,  \cp'å  !l)fl?= 
mvötä,  toielä  f^ftjt^fin;  (ämne)  afia,  fol)ta, 
pui)t',  svår  f.,  »»aifea  afia  1.  fefita;  den  ita- 
lienska f— n,  Stalian  afia;  väcka  f.,  ottaa 
).ml)eeffi  1.  feefugtcitatoatfi;  derom  är  icke 
f.,  ci  fiitä  ole  Vntl)ettataan,  ei  fe  oietaan  It)' 
fVim^ffegfä;  derom  blir  f.,  fe  Otetaan  1.  tu= 
lee  Vul)eeffi;  det  är  en  annan  f.,  fe  en  il;an 
toinen  afia;  f — n  är  om  tjufven,  joarfoaäta 
on  h}ftjmi?§  1.  ))ur;e  1.  fjnf^ntaan  1.  feöfuS» 
tetlaan,  toaraö  en  ^m[)ecna;  det  är  utan  all 
f.,  fcpä  m)t  en  tietti),  fiitä^ä  fjuljetta,  !i}f^» 
migtä  fiitä;  sätta  i  f.,  e))äillä,  inmna  pu- 
ljuni 1.  f^fvmijffeen;  vara  i  f.,  oUa  ^ul;ee= 
na  1.  :|)u(;een=alaiiena  1.  fi^ft^nu^ffcsfä ;  kom- 
ma i  f.,  tntta  ).nil)ceffi  1.  efiin;  kommer  alldrig 
i  f.,  ei  fiitä  ofe  pufjumiötafaan,  eil)äu  fe  tule 
f'Vfi}mi)fieenfään. 

Frågande,  n.  -ning,  f.  h)ft)mincn,  f^felemi» 
nen,  fnulugteleminen. 

Frägmetod,  m.  fpfvmiS=tat)a. 

Frågord,  n.  !tjit)m^S=fana,  fi}fi}in=faua. 

Frågpunkt,  m.  fl)l^m»?8=fo^ta. 

Fiågtecken,  n.  fv)pmv§=merffi,  h}fi)=mevffi. 

Frågvis,  a.  fl^feliäS,  uteliag,  ftjfeletoä. 

Frågvishet,  f.  hj)eliäi)i}t}ö,  uteliaifnuö. 

PVån,  prep.  se  Ifrån. 

Frändraga,  v.  a.  toetää  ^oi6,  iDCtää  crtllenfä, 
tvetämällä  eroittaa;  f.  en  summa,  toetää  1. 
ottaa  ^'•oig  fummasta,  joäl;entää  fummaa. 

Fråndöma,  v.  a.  tuomita  (=tfen)  1.  määrätä 
^^oig. 

Fränfall  a,  v.  n.  ^.mbota  (4oan)  ^oig;  (dö) 
mennä,  luopua. 

Frånfälle,  n.  fnolema,  ero;  vid,  efter  man- 
nens f.,  mieljen  fucttegfa,  fnoltua. 

Frångå,  v.  a.  Iäl)teä,  lno).ma,  erota  (--ean);  (fig.) 
f.  en  anklagelse,  )jäägtä  1.  ).ml)bigtua  fpl)= 
tötfegtä;  (neka)  ^jeruuttaa,  palauttaa,  fieltää; 
v.  n.  (förloras)  lian  fick  ersatt,  livad  ho- 
nom frångått,  t)änelle  palfittiiu,  mitä  oli 
I)ätoinm)t  Leivittänet  1.  I;äucUä  olimenutjt. 

Frånhugga,  v.  a.  Ijalata  {--ttaan)  eridenfä. 

Frånhålla,  v.  u.  pibättää  cviUääu  1.  evig. 
19 


uc 


Fr 


Fr  ä 


Frånhäst,  m.  crie4;ci»oncn,  oifean--^uoUmmai= 

neu  Ijeircucn. 
Fråuklippa,  v.  a.  kitata  crtflcufä  1.  irti. 
Frånklyfva,  v.  a.  lotifaista,  fialfviieta  V^iö. 
Frånkomma,  v-  n.  ipääStä,  ^^ääetä  erillenjii. 
Frankänna,  v-  a.;  jag  f — ner  honom  all  bild- 
ning,   ftänettä  ticUäii  1.   eivin  1.  tuomitien 

iaitcn  fnin^ti)E]cit. 
Frånlandsvind,  m.  (f^jöl.)  maau4viätlincn  tUU= 

Ii,  maa=tuuli. 
Frånplöja,  v.  a.  fljutää  ^^oiö  (toijen  ^^ellcSta). 
Frårrycka,  v.  a.  temmaista  (4iailcn),  ttcbiiltää, 

temmata  (^laait)  pcii;  f.   ngn   tillfälle  till 

förtjänst,  temmaiSta  j.fulta  aiiftcn  ti(ai)mt§. 
Fränräkna,  v.  a.  httca  ^oi^,  h.Hi()Cntää,  linetä. 
Frånse,  v.  a.  ci  l;itolta,  cUa  l;uclimatta,  ()ett= 

tää  fifjeen. 
Frånsida,  f.  tafa4HtoIi,   taiiéta;   (fig.)    luivja 

^^ucii;  (j)å  väg)  erie^ucli,  oifea  tcifi  1.  ^itcli. 
Frånskaka,  v.  a.  ralinétaa  1.  f;uiéhtttaa  eril* 

lenfä  1.  irti. 
Frånskilja,  v.  a.  erittää,  croittaa,  (uonnittaa. 
Frånskrufva,  v.  a.  niuivata  irti  1.  ^>Di^. 
Frånslita,Y.a.reluättStä  ^oié  l.irti,  tcmpa(;uttaa. 
Frånslägtas,  v.  a.  se  Vanslägtas. 
Frånsmyga,  v.  a.  itnebä  falaa,  ^^uifal;lutraa  1. 

faa^ial)uttaa  :|^DiS. 
Frånsm/ilta,  v.  a-  fiifattaa  ^oiö  1.  irti  1.  erilleen. 
Frånsnappa,  v.  a.  ttej-Hita,  faa^vita,  naa^>ata. 
Fränspänna,  v.  a.  ^\iäi^tää  iraljaiéta  1.  afeieta. 
Frånstöta,  v.  a.  tliinuää  1.  twtätä   :|>Di6;  (fig.) 

oUa  liméten  micitä  1.  infu^ttalpa. 
Fränsäga  sig,  v.  r.  se  Afsäga  sig. 
Fråntaga,  v.  a.  ottaa  V^ciö,  linebä,  rljljötää. 
Frånvarande,  a.  ^ciéia^clelra,  :|Jotöfa=oItja. 
Frän\aro,  f.  ))oi8fa=cIo;  under  hans  f.,  lianen 

Voiefa  oKcejania. 
Frånväxa,  v.  a.  fa^iroittua,  faöftia^tua. 
Fråssa,  n.  fi)i3bä  l)lelliic8ti,  a^imuötaa,  afnnia; 

f.  i  ngt  (fig-),  elää  ijleKifeéti  jéjfin,  al)mus^ 

ta  jttin. 
Frässande,  n.  ijtellincn  fvömincn,  i}leu»ii}ömi» 

nen,  at)mu?tuéi,  alnnuetaminen. 
Fråssare,  m.  jpiimärt,  al^nuitti,  mäéfääjä. 
Frässeri,  n.  ^Ien=fljömi)l)§    1.    »fljijmiuen,    fljö= 

tnärtjt)8. 
Fräck,  a.  rtetaä  (=ttaan),  jntfea,  fiäh.n)tön. 
Fräckhet,  f.  riettauS,  julfcu^,  f)äan)tti.Mni}ti8. 
Fräckt,  adv.  riettaaSti,  (;änn)tti^mä^'tt. 
Fräjd,  m.  mainc,  nimi,  l)Uuto. 
Fräjda,  v.  a.  te{)bä  hiuluifatfi  1.  fnnlntfi,  mai= 

neittaa. 
Fräjdad,  a.  funluifa,  mainio,  maineetliuen. 
J'räjdebevis,  n.  ;>ul;tau84irja,  matnc4cbiétuS. 
Fräjdstor,  a.  funri^maineiuen,  maan  iwalio. 
Fräken,n].Ce5fise^«m;  forte  (=tteen),ranta=fDrte. 
Fräkne,  m.  ^-nfaina,  l^ifa,  tir^JuIa,  lefafto,  tei= 

ren^ittfu. 
Fräknig,  a.  ^ijainen,  ^^ifamoinen,  fir^utainen, 

teiren^ilftnincn. 
Fräknighet,  f.  ^jifamaifuuS,  firVutaifuuS. 


Frälsa,  v.  a.  u^a^t-HiIitaa,  ^c^aStaa,  ir>a^>auttaa, 
päästää;  f.  ett  gods,  ix)a^auttaa  ttln8;  f. 
sitt  lif,  ^lela^taa  Benfenfä;  fruls  oss  ifrån 
oudo;  ^^ää^<tä  meitä  i^abaeta. 

Frälsare,  m.  UMpabtaja,  lunastaja. 

Frälse,  a.  n>ercn*ii\4\ia,  aatelinen;  (om  jord) 
tverctcn,  nierDn=nH4Ma,  räléfi^. 

Frälse,  n.  (/ord.)  ireron-ira|>anS ;('««;  >reron= 
n>a).Hia  maa,  rälé)'i=maa,  iverctcn  maa;  rent 
f.,  :|^u()baS  »eroten  1.  räléfi=maa;  (adelsstån- 
det) wa))aa=)utu,  aatelisto. 

Frälsebonde,  m.  rälSfi^talon^^oifta  1.  «taloHi» 
nen,  ireron-UHi^>aan  licivnn  taIon|.''oita,  farta» 
non=ta(cn|>cifa. 

PYälsebref,  n.  ixieron»a^au3  1.  räléfi4'irja. 

Frälseegendom,  m.  eller 

Frälsegods,  n.  h^ercton  tila,  a^a^>aa4artano, 
iva^via^otoi,  rätéfi-'fartano. 

Frälsehemman,  n.  njerotcu  1.  treron4XMj>aa 
tato,  räl8fi=taIo,  räléft^tontn. 

Frälsejord,  f.  (kam.)  ix^eron^va^^aa  maa,  n?a= 
:^>aa=maa,  räl8fi=maa. 

Frälseman,  m.  ircrottoman  titan  I;attiia,  räle[i= 
baltija,  rätSfi-mieS;  aateli8=mie8,  aateluS. 

Frälsemanuarätt,  m.  rä(d]'i=miel)en  oifeuS,  aa- 
teln3=oifeu8;  iunehafva  under  f.,  ^litää  rälöfi» 
mie()en  oifeubetta  1.  oifeuben  nautinnolla. 

Frälseqvarn,  f.  rälgfi^oifeutfineu  mi^K?,  rä(8l'i= 
m\)\i)). 

Frälserman,  m.  toa^af)taja. 

Frälseränta,  (kam.)  räléfi^lijcro,  n\iVaa=maan 
irero,  fartanc=jt5ero,  l^oivi^rero. 

Frälserätt,  m., -rättighet,  f.  (/b/-(f.j  iverou^^a- 
^au8;  (nu)  ira)3aa=oifeu8,  räl8fi-oifeu8,  ci» 
feuS  toav^^a^ntaan  1.  räl8ri=lveroi(;in. 

Frälseskatte,  n.  (kam.)  räl8fi4>erintö,  ira)5aa= 
).^erinti5maa,  räléft^erintomaa. 

Frälseskatteheniman,  n.  räIöfi')>erintötaIo,lra' 
:paa4erintiJtato  1.  =tifa. 

Frälseständ,  n.  tva:|)aa=iäätt),  aatelié-fäätt). 

Frälsesäteri,  n.  \Xia'i^aa  1.  räl§fi48tuutota(o. 

Frälsetorp,  n.  >iM^^aa=maan  tor).4>a,räléfi=tort.4''a. 

Frälseutlagor,  f.  pl.  räl8fi»maau  mafjut  1. 
uloeteot,  räféfi^ulcéteot  1.  =n:erot,  iua^aa- 
maau  maffut. 

Frälsning,  f.  »a^af^taminen,  l^ela^tuö,  ))ää8ti). 

Främja,  v.  a.  se   iJefrämja  och  Befordra. 

Främling,  m.  muufalainen,  ivieraS  (»aan),  outo. 

Främmandartad,  a.  Uneraan4aatuinen,  eri=Iaa= 
tuinen. 

Främmande,  a.  toieraS  (=aan),  muufalainen,  cu= 
to,  u(fo»maalaiuen;f.folk,  muufalainen  fanfa, 
muufafaig^fanfa;  f.  köpman,  uIfo=maan  fau).''^ 
'ifxa^ ;  (från  en  annan  ort)  Xckxai-,  tuutema^ 
ton;  det  är  f.  folk  i  staden,  fau^^ungisfa 
OU  uneragta  n.^äfeä;  (från  annan  slägt,  o. 
s.  v.)  unera8;  han  gaf  åt  f.  personer,  an= 
toi  tvieraitte  if)mift[Ie ;  (som  ej  känner  per- 
son, ställe)  outo,  tuntematon;  jag  är  allde- 
les f.  här,  oleu  Waiian  outo  täällä;  (okun- 
nig) tietämätiin,  taitamaton,  outo;  (som  till- 


Fr  ä 


Fr 


m 


hur  ett  annat  land)  wmaS,  niiiufalauten ; 
f.  spräk,  »teraö  {'ielt,  inimfafat»34ieli;  f.  se- 
der, ivicraat  tawat,  uuiufa(atö=timmt;  (obe- 
kant, ny)  outo,  tuiera?;  liatet  är  för  honoru 
en  f.  känsla,  iciba  en  [)äncetä  iljait  outo 
tunne;  anse  för  f.,  cubofiua,  oubetfia,  cu= 
boSteUa,  iinera^taa,  iincvaffita;  det  torde 
förekomma  dig  f.,  fitä  cuboffunct,  fe  Iic= 
nee  finuöta  ontca;  känna  sig  f.,  cnbo^tna, 
oubcffia  cleanfa,  »ieraötaa;  bli  f.,  outouta, 
oubc^tua;  (j'ys.)  (af  annan  art)  n.^ievaan4aa= 
tnincn,  unevaS;  f.  ämnen,  Jineraan4aatuifet 
aineet.  —  subst.,  iviera^;  det  är  f.  hos  ho- 
nom, (jäneUä  1.  f)äuen  Inonanfa  en  »ieratta; 
leka  f.jClIa  ontotftCa,  oKa  outo  olennnanfa. 

Främre,  a.  kompar.  etummaiicm^n,  etu»,  efi», 
tännempt,  tänncmmäincn;  f.  delen  af  huf- 
vndet,  ipäiin  etnmmaincn  1.  etu^Miott;  det  der 
f.  huset,  tuo  tännem).n  1.  etummaifent^i  ftucne. 

Främst,  a.  superi,  etumntainen,  eturamaiftn, 
e[immäiuen,  enfimmäinen;  de  f— a  soldater- 
na, etnmmaifet  1.  efimmäiiet  fotamietiet;  de 
f — e  skola  varda  de  ytterste,  etummatfet 
1.  etejinmmät  1.  cnjtmmäifct  tnlciimt  \kx\\\v 
ntäifttfil.  tatimmaififfi  1.  uninicifitfi;  sitta  i 
f — a  rummet,  i^tua  ctuuiutatfcUa  1-  DliiU' 
jnätfcKä  fiiatta  1.  etn4^ääv^iä  1.  enfimmäifenä; 
adv.  (i  främsta  rummet)  etu4"'ää^fä,  etU' 
))äät;än,  enfinnnäiienä,  enfitnmäiieffi,  etum= 
matjena,  etnmmaiietft;  intaga  f— a  platsen, 
fät)bä  1.  t^tuntua  etn4>ääl)än  1.  ctuinmai= 
feffil.  enfimmätietfi;  först  och  f.,  eufiffifin, 
alutfifin,  etu4''ääsiä;  f.  i  boken,  ftrjau  a= 
luöfa  1.  altn4^ääöiä. 

Frän,  a.  u(on4;aj;ninen,  tl)mpeä,  farmea,  äifeä; 
bockar  hafva  en  f.  lukt,  ^nftt  tutetcat  U= 
lotta  1.  iitotte,  ]^aii'e»at  ttjtnVeältä  1.  t^m= 
:^eälle. 

Frände,  m.  I^eimctainen,  lanfctainen,  tan!o, 
fufnlainen. 

Frändskap,  f.,  l^ehnouS,  f)eimoIaiinu§,  lanfcuS; 
(kem.)  taipumus. 

Frändsämja,  f.  {;eimo=fopn,  fuht^fo^JU. 

Fränhet  f.  uIon4)aju,  tvm^Jcl)^,  favmenS. 

Friinka,  f.  f)etmo=txiatmo,  tanfo-nainen,  tanfö. 

Fräs,  n.  furfto,  fur)o4'aufUi^. 

Fräsa,  V.  n.  (om  vätskor)  fädäfitää,  fiiKifibeHä, 
tihi^3tä,  !if;a(;belta,  fäviotä,  firiotä,  pt(}it^tä,  )?v- 
lui()taa,  :|3UriSta,  ^Mvefiibtää;  vatten,  som  ko- 
kas, fräser,  tveft,  jcta  feitetään,  ^.ntnieel.fU^tfee; 
det  f — er,om  det  slås  påglödande  jern,f'tf)af)= 
taa  1.  ^)tf)ar;taa  1.  ^>ärefäl)tää  tulifette  ranbatte 
faabettna;  smöret  f — er  i  pannan,  h)Dt  fivifee 
1.  ^3U;ifee  ^annnSfa;  vissa  viner  f.,  innuta= 
mat  »tinat  :t5urifewat  1.  ])orifeh)at;  (vid  ke- 
misk förening)  fif)a^taa,  fäf)ä(;tää,  t'i{;al)betta, 
fä:^ä(}beUä;  elden  f— er,  tuli  fä()ä()telee;  f. 
upp,  ^5uvgfaf)uttaa,  ^ärgfäf)t)ttää,  :|.mrat)utet= 
Ia,  ^cvat)utelta,  fu^listeaa;  (af  ilska)  ^urS= 
!ua,  tivöfua,  !ief)ua;  (om  kattor)  f^ltäistä; 
fräs  din  näsa,  ^)uvfu  1.  )3urfuta  ueuääft. 


Fräsande,   n.  o.  Fräsning,   f.  fäfuuä,    fäf)äf;= 

teit),  fileinä,  fif;ifeminen,  färinii,  firifemineu, 

^if;inä,  ^lifiabbu?,  ^-ntrSfuna,  ^uvifcmineu. 
Fräspulver,  n.  fäf)ä4niltvevi,  tiefju^utoeri. 
Fräta,  v.  a.  ft)öbä,   fnönn^ttää,  ^uxxa,   leifata, 

fuluttaa;    rosten   f— er   jernet,    ruo§te  f^ij 

rauban;  (om  skedoatten)  puvxa,  leifata;  f— s, 

V.  p.  o.  f.  sig,  v.  r.  \t!'6\)\}'å  {--tVijn),  Mua, 

^jureuta;  hjertat  f~s  af  sorg,  fi)bän  f^ö|3l)i) 

fnvu^ta,  furu  leitfaa  1.  Mwaa  fl}bäntä. 
Frätande,    a.    fl)i4^ä,    ft^iJTOtjltäluä,    kittaama, 

:^nive»a,  talaHmHi. 
Frätning,  f.  fuöir^tt)?,  leitfaaminen,  f^i5))ijm^8. 
Frätraedel,  n.  f^i3ivn)tiu  (4timen),  leiffaahja  1. 

lifépä  aine. 
Frätsten,  m.  fl)önn)tt}e»tin.M,  fl)ö|.\i  filDt. 
Frätsar,  n.  fi}i3jä4;aaaH:,  mätä4;aaiiia. 
Frö,  n.  fiemen  (imenen);  gä  i  frö,  fiementtjä, 

tulta  fiemeniin;  (fröänme),  fiement}§;  (fig.) 

fiemen,  altu,  juuri. 
Fröa  sig,    v.  r.  o.     Fröas,  v.  p.,    fiementt)ä, 

tulla  ji^irään  1.  ftcnicneeu. 
Fröbalja,  f.  palfo,  fiemen^ljalfo, 
Fröblad,  (bot.)  fiemen4elibvftä. 
Fröddsa,  f.  ftemen4uoia,  fiemeun-afia. 
Frödyfvel,  m.  fiemeu^mato. 
Frötjun,  n.  (hot.)  t)aiwak,  fiemen4;atu. 
Fröfoder,  n.  (bot.)  fiemeu^cta,  fiemen=fotti. 
Fröfog,  m.  (bot.)  fiemen4iite. 
Fröfäste,  n.  (bot.)  fiemeunötutfa,  iötnlta. 
Frögömme,  n.  (but.)  ficmen-fota. 
P>öhandel,  m.  fiemeu^fau^-^m. 
P^röhinna,  f.  (bof.)  fiemen=talWLV 
Fröhus,  n.  (bot.)  fiemeu4'cta. 
Fröhvita,  f.  (bof.)  fiemeu^valfu  1.  »ivalfuaiuen. 
Fröhylle,  n.  (bot.)  ftemen4x>ail.4''a,  fiemen^eite. 
Fröhylsa,  f.  (bot.)  ficnteu4'otevo  1.  =tui>pi. 
Fröhår,  n.  (bot.)  fiemen4ar»a. 
Fröjd,  f.  riemu,  ilo,  ainvc,  känna  f.,riemaö= 

tua,  riemat;taa. 
Fröjda,  v.  a.  ilatjuttaa,   iloittaa,   riemuittaa; 

Gud  f— de  själen,  olfccu  §erran  ran^aSja. 
Fröjdas,  v.  dep.  o.  Fröjda  sig,  v.  r.  vicmuita 

(4feu),  viemal)bella,  riemastua,  iloita  (»tfen); 

f.  sig  öfver  ngt,  riemuita  jstfin  1.  jnfin 

täf;bcit. 
Fröjdebetygelse,  f.  riemun=ofottn8,  ilon=ofoi= 

tus,  viemuitfeminen,  iloitfemineu. 
Fröjdeeld,  m.  viemu^ualtea,  ilo=lx)alfea,  lciffi= 

aviltea. 
Fröjdefest,  m.  riemu=iul)la,  ilo^jlul^la. 
FröjdefuU,  a.  riemuUtueu,  rienmfaS,  riemui= 

fa,  iloinen,  ilofas,  iloifa. 
Fröjderop,  -skri,  n.  riemu4;nnto,  ito4;unto. 
Fröjdesal,  m.  riemn=fali,  ilo^fali,  ilohuone. 
Fröjdesprång,  n.  riemu4;t}^V«t)^'  ilo=f)t)<)intö. 
Fröjdesäng,  m.  riemu4aulu,  viemu^iinrfi  (=reu), 

riemu=runo,  ilo4aulu,  ilo^irirfi,  ilo=runo._ 
Fröjdetecken,  n.  riemnn=mevffi,  ilon=merffi. 
Fröjdetid,  m.  riemu=aifa,  ilcaita. 
Frökapsel,  m.  (bot.)  fiemeu4otelc. 


148 


Fr 


Ful 


Fröken,  f.  »apaa^futuinen  neito,  n)öffinä;  nti'- 
to,  neitf^t  {'t)in). 

Fröknopp,  m.  ftemcn=aif)c,  ficmen=t>mnVuIa. 

Frökorn,  n.  fiemen^jiwä,  jöttä. 

Frökrona,  f.  (hot)  fefeäte  (4teen);  försedd 
med  f.,  tct)ä=^ämen. 

Frökärna,  f.  (bot)  fiemen=l^bän. 

Frömjöl,  n.  (bot.)  fiemen»jauf)c,  fiemen=^>öltt, 
ftitc=:pöh). 

Frömjölskorn,  n.  (bot.)  futc4}iuffa. 

Fröning,  f.  fiemcntominen. 

Fröredning,  f.  ftcnicn4aite,  ftemenen»teto. 

Fröredningsdel,  m.  fiitin  (=ttimen). 

Frörum,  n.  fiemen»fottt. 

Fröskida,  f.  Ittu,  Ittuffa. 

Fröstock,  m.  ftcmen=iaria. 

Frösträng,  m.  (bot.)  napa^fucni  (=en),  fieme» 
nen=fanta. 

Frösådd,  m.  ftcmcnen4l)teö. 

Frösättning,  f.  se  P'röredning. 

Fröträd,  n.  eIc»^^uu,  ftemen-^Mtu. 

Fröämne,  n.  fiemenijé  (»fien). 

Fröärr,  -öga,  n.  fiemen»n4''a  (=tt»an). 

Fuffens,  se  Skälmstycke. 

Fiiks,  m.  se  Fiix. 

Fukt,  m.  fe§teu§,  märf^>)§. 

Fukta,  v.  a.  to^tuttaa,  fostutefla,  faétaa,  fa§. 
tetla,  neibijttää. 

Fuktas,  v.  p.  tcétua,  tuUa  fo8tcafft,  fagtua, 
»ettijä,  iteityä. 

Fuktel,  m.  japclm4^ömä,  Itjömä  fa^^clin  laptto(= 
la;  stå  under  ugns  i.,  olla  j.fun  furiit  alla. 

Fukter,  m.  pl.  thvcet,  fujcct,  vetfct. 

Fuktig,  a.  fortea,  märfä,  nucc-tea,  ne^>icä,  laf) 
tea,  f^ifinen,  neiteä,  nil^teä,  nahtea,  rcciinen 
en  f  trasa,  nt^feä  1-  fcéte  vtepu;  luften  tir  f., 
ilma  en  nuoéfea  1.  nevfeä  1.  ^itinen  1.  neiteä. 

Fuktighet,  f.  tcéteu-3,  n:ete»l)ti8,  märttjtiö, 
nuoSfeuS,  ne^jjetjö,  iretinji^é. 

Fuktighf^tsmätare,  m.  fcSteubcn»  mittaaja  1. 
määrääjä. 

Fuktla,  v.  a.  fiofua  1.  (aöbä  fa^elin  la^^-noda, 
furittaa,  fapelcita  (»tien). 

Fuktning,  f.  fcstutuö,  fcgtuttelcminen,  foétut= 
taminen,  taitaminen,  faételemincn,  tceti^ti^ö, 
neitutné. 

Ful,  a.  ruma,  :|>af)an=nä!cinen;  (otdck)  riico, 
rietas  (-ttaan),  törfeä;  fult  väder,  pai)a  I 
turja  ilma  1.  jää. 

Fulhet,  f.  rumuuis,  ^ja^an=nätöii>^S ;  riffiou^, 
riettaus,  tLn-teiis. 

Fuhng,  m.  fuavitcn,  rumio,  ruma  ihminen. 

Full,  a.  tätjfi  (/ben),  täpfinäinen;  kärlet  är 
f — t,  astia  on  tätjft  1.  täl)nnä;  bäten  är  f.  med 
vatten,  trene  en  täpnnänjä  ttjettä;  sätta  f., 
^janna  tälitecn;  fartygen  hemta  f — a  laster 
säd,  laiicat  tucivat  täptenfä  teiljaa;  alldeles  f 
tä^Ji  tät^nnä  1.  täl}nnäni'ä,tä)jö=täpfi;en  sked  f., 
en  hand  f . ,  en  stuga  f.,  (ufitallinen,  tcu= 
ralliuen,  tuirallincn;  (hel  och  hållen,  full- 
ständig),  täijfiuäinen,   tä^ft,   tofonainen;  f 


dag,  tätifi  1.   fclroä  ^^äiluä;  i  f.  laga,  iimi* 

tuleéfa;  gä  i  f.  borgen,  mennä  tänteeu  ta-- 

taufjeen;  skrika  med  f.  hals,   fjuutaa   tofjti 

turttuanfa  1.  täi)ttä  furtfua;  (drucken)  juo- 

^>unut,  )^äi(;t^m)t;  supa  sig  f.,  juoba  itfeniä 

juotButfiin,   juc;^ua,   )iäif)tpä;  vara  f.,  otia 

juoirutfisfa  1.  bumalasfa  1.  ^äiéjänjä  1.  tt)ii= 

na4Miö|ä  1.  ^>ö()näöfä. 
Fullbakad,  a.  txfpfi,  tp^jfeffi  )jaistunntl.Iei»ottu. 
Fullbildad,  a.  icatmistunut  täijfi^tctoiuen  1.  =ai= 

täinen. 
Fullblod,  n.  )>u()ba8  ('=taan)  laji. 
Fullbloda,  v.  a.  totcnanja  toeriétää,  rl}njettää 

1.  tahrata  n^evellä  1.  »eriin. 
Fullblodig,  a.  ^jubbaéta  lajia  (oIen>a). 
Fullbläfka,  v.  a.  liata  (=faan)  lättiin. 
FuUblöda,  v.  a.  föerta  ujuotamaKa  rt)»rettää 

1.  liata,  ftuctaa  njeriin. 
Fullborda,  v.  a.  t>äättää,  IcJ>ettaa,  tät}ttää. 
Fullbordan,   f.   päättäminen,  Ic).^etu§;    täyttä» 

minen,  täi^ttämtjS,  Icp^u;  gå  i  f.,  tat>a^tua, 

^>äättl)ä,  tätjtpä,   tätjtettää  (jiass.),  fät)bä  to= 

teen,  toteutua,  tcteentua. 
Fullbrädda,  v.  a.  täiittää  taitoja  mijötcn  1.  Iai= 

te^ifle. 
Fullbygga,  v.  a.  rafentaa  täljteen,  täi}ttää  ra= 

tentamada. 
FuUeligen,    adv.   tätjbellifeSti,   täpbcSti,  tänfiu 

määrin,  tijtlältä. 
Fullfjädrad,  a.  täi^fi4ö^f;cninen,  täpbeéfä  ^öp= 

fceneéfä  (cfetoaj. 
FuUfärdig,  a.  if)an  ttjalmig,  täpben^ftalmiä. 
Fullfölja,   v.   a.    (fortsätta)    ^tttittää,    jattaa; 

(vidhålla)  ^>itää  tiiuni  (jsttiu;,  VH)ftiä  (jétin); 

(fullborda)   täyttää,   :|jäättää,    lopettaa,  toi= 

mittaa,  fucrittaa. 
Fullföljels'-,  f.  pttttttämtnen,  jättäminen;  i?t)iij^ 

minen;  täyttäminen,  täi)ttämi)ö,  toimittaminen. 
Fullgiltig,  a.  tä«be(Itnen,  tät^bellijesti  tetoodt» 

nen,  tä»ben=tät)pä. 
Fullgiltighet,  f.  täiibetlineul.  täijfi  felreoUiiuué. 
Fullgod,  a,  täiibetlinen,  telircUinen,  tofonania 

1.  täiibeu  hifxvä. 
Fullgräddad,  a.  ftj^jfetft  Jjai§tunut. 
Fullgängen,  a.  täpH'*Jifiiinen. 
Fullgöra,  v.  a.   täyttää,   iuorittaa,  toimittaa; 

f.  domen,  täl^ttää  tuomio. 
Fullgörande,   n.  tätjttäminen,   täi)ttäml)S,  toi= 

mituö,  fuorttué. 
Fullhaltig,  a.täuft^araoinen;  (fig.)  telnjottinen. 
Fullhaltighet,  f.  täpfi^aviroifuus,  fehocllifuuö. 
Fullhet,  f.  tt}tt«p8;   täpteoS,   täl)ftnäi)pBé,  täp= 

teläiippS,  tofonaijunä;   hjertats  f.,  fpbämen 

tptlnpö. 
FuUhofvad,    a.  (om  hästar)    täpfi  1.  tcrfea-  1. 

<jtiDrcä4att)ioinen. 
Fullhänga,  v.  a.  ripuStaa  täpteen. 
FuUkladda,    v.  a.    tahrata  1.  liata  I.   foaieta 

(=taiicn)  täpteen. 
FuUklappad,  a.;  f.  skälm,  aita  1.  täpfl  ireijart. 
Fullklottra,  v.  a.  foaiöta  täpteen. 


Ful 


Pan 


149 


Fullklädd,  a.  tä^beSiä  »raattccSfa  1.  ^>u»j?uefa. 

Fullkoka,  v.  a.  feittää  I^^feffi. 

Fullkomlig,  a.  (absolut)  tä^bellilten;  (relativt) 

täijft  (»ben);  (fullständig)  fofonatnen,  c^eä. 
Fullkomligen,    adv.   tä^betltfeétt;    )>erätt,    ai= 

toan,  totonanfa,  t£)an,  ttjffönänfä,  tät)betten= 

fä,  tävfittätn. 
Fullkomlighet,  f.  tä^beQtfl)^?,  fotonatimiä,  c= 

l^e^S;  (gud  egenskap)  tä^bettmen  a»u  1.  o= 

ntaifuuS  I.  faltaifuuä. 
Fullkomna,   v.   a.   täl^ttää,  te^^bä  tät)bctlt[effi, 

tä^beHifentää;  f.  sig,  harjaantua  (jljfin)  tät)= 

beHifeSti,  tulla  tät)bem)ctfi. 
Fullkrita,  v.  a.  fotcnania  Hata  liibuöa. 
Fullasta,  v.  a.  täl)ttää,  laStata  täi)teen,  latoa 

laitoa  täl)teeu. 
Fullmakt,  f.  n.HiIta,  toaltuuö,  »atta=ftvja,  toal» 

tuuö^firja;  f.  in  blanko,  t)Icmen  1.  aftan=ajcn 

h3alta»!trja ;  (embetes)  teir!att)af;n,nStuö=tivia. 
Fullmatad,  a.  täl;ft=jl)»»äinen. 
Fullmogen,   a.   itfpfl,    tät)ft=faö»uinen,    joutu- 
nut, tät)fi=joututnen. 
FuUmyndig,  a.  täi}ftnfäinen,  tä^fi-toaltainen, 

laillifeöfa  tjäSfä  olehja. 
Fullmyndighet,   f.   tä^ft4fäifl)^6,  täl)fun)altai= 

fuu8,  latainen  ifä  (tjän). 
Fullmåne,  m.  tätjft  (=ben)  fuu. 
Fullmånsansigte,  n.  ^alli=naama. 
Fullmäktig,  a.  täi)fi=i»altainen,  täl)ft=h.''Otmatncn. 
Fullmäktig,   subst.  m.  toaltuuS  =  nue§,   ivatta» 

ntteS,  toimttu§=mteö,  aftan=ajaja,  afian=tt»al= 

hjcja;  (på  riksdag)  ebuä^mieö ,  njalta=mtes. 
Fullmäktigskap,  n.  n?a(ta=mtef)UUiS,  tcimitu^» 

mie:^uu8,  loaltuuö^mtel^uué,  afian=ajo;  ebuS= 

iniel;uuö. 
Fullo,  adv.;  till.  f.,  täi)teen,  tät)bc?tt,  tät)bet(i= 

festt,  {i)Hin,  ^^eräti,  aiuian,  fotcnanfa. 
Fnllpacka,   v.   a.   fuKoa  1.  tupata  1.  |3afata  1. 

aittaa  tähteen,-  täl)tlää. 
Fullplunipa,  v.  a.  tät)ttää  Iäfft=ti5I^nIIä. 
Fulipi-oppa,  v.  a.  tu^^ata  1.  tutfia  tät}teeu,täJjttää. 
Fullrista,  v.  a.  ^nivtää  taitteen. 
Fullrita,  v.  a.  ^iivuStaa  1.  riitata  täl)teen. 
FuU^kotta,    v.    a.    luomaöa   1.   la^-nottfemaHo 

täyttää,  luoba  1.  lapioita  tähteen. 
Fullskrifva,   v.   a.   fivjotttaa    tähteen,    täljttää 

ftrjottuffilla  1.  lirjoittamaKa. 
Fullskrapa,  v.  a.  täljttää  ramuHa  i.  romulla 

1.  rojulla. 
Fullslå,  v.  a.  tät}ttää,  taataa  tähteen. 
Fullsnöad,  a.  {umen=^eittämä,  lumeKa  ^>eitct= 

iX)  1.  tä^tett^,  luminen,  umpeen  luntettunut. 
FuUspimia,  v.  a.  tefjräämällä  tätjttää,  tef;rätä 

tät)tcen. 
FuUspäicka,  v.  a.  tät)ttäa,  täl}teen  fuUoa. 
FuUspäckad,  a.  täi}ft  (=ben),  tä^tettt},  tähteen 

juUottu,  tä^teeu»tu;)attu,  tät)teen'al;bettu. 
Fullstoppa,  v.  a  se  FuUpacka. 
FuUsträngad,  a.  tä^fi=!ielinen. 
Fullströ,  v.  a.  ]^ ajoittamalla  tät)ttää. 
FuUstufva,  v.  a.  tu^Jata  tähteen. 


Fullstämmig,  a.  täi)ft=äänincn,  täl}[i=ääntöincn, 
Fullstämmighet,   f.   tä^ft'äänillj^8 ,    täl)[i-ään= 

ti5ii^t}§. 
Fullständig,  a.  tä|)fi  (=ben),  tä^fiuäinen,  tä^= 

teläinen,   !o!onainen,   ef)eä;    (bot.)  tä^fmäi' 

nen;  (blomma)  tä^ft=tefoinen. 
Fullständighet,  f.   täijte^S,   täl}finäif^t}6,  Mo= 

naifnuS,  el}e^«. 
Fullstänk  a,  v.  a.  rät§ft)ttää  aitcan  märäfft. 
FuUsutten,  a.  täljfi4uhunen. 
Fulisätta,  v.  a.  ^anna  tät)teen,  tätjttää. 
FuUsöfd,  a.  fi)IIältä  1.  h^Öäffi  maannut. 
Fullt,  adv.  tät)be§ti,  tätjfxnäijeSti,  täl)bellifcgtf, 

fofcnaufa,  ^.^eräti,  ai»an;  f.  upp,  hallin  !^1= 

tä,  ^Ita=ft)Uin;  nu  är  det  f.  upp,  jo  nljt  on 

h)Uä;  han    har  f.  upp  att  göra,  l^änellä  on 

fi^Eätft  tefemistä;  f.  ut,  aiivan,  il^an;  f.  och 

fast,  »armaan,  tofonanfa,  tabben  ^^ään,  tSJjt' 

tä  päätä. 
Fulltalig,  a.  täi}fi4u!uincn,  tät)jt»määräinen. 
FulltaHghet,  f.  tät)ft  (»ben)  lutu  (»wun),  täljfi 

määrä,  täl)fi=Iufuiiuu§,  tät)fi»määräif^tja. 
Fulltonig,  a.  täi}i"i»ääninen. 
Fulltyga,  v.  a.  tobistaa   täl)betlife6ti;   (fam.) 

r^ttjettää,  foaiöta  (»faijen). 
FuUvigtig,  a.  täi)ft=)3ainoinen,  täljfi^amafainen, 

:t3aiuou  tät)ttätt»ä. 
Fullvigtighet,  f.  tä^fi  (»ben)  :>3aino,  tä»jft=h3aafa 

(toaa'an),  tät)ft»^?ainoi)uuö ,  täl)fi=tt»aatai[uu8. 
Fullviss,  a.  toft  (»ben),  täi^fi  (»ben)  tofi,  tcben» 

tofi,  atn.Hm  tofi,  tobiötettn,  tiettp,  tvarma. 
Fullvuxen,  Full  växt,  a.  täufi»faöuniinen. 
Fullväpuad,  a.  täi)beI{iieSti  itjaruStettu. 
Fulläkt,  a.  tälibellifeSti  ^^araunut. 
Fullända,  v.  a.  täyttää,  ^jäättää,  jaattaa  1.  tcl^^ 

bä  n^almiitft  1.  täi)bellifetft. 
Fulländad,  a.  tä^beliinen;  täijft. 
Fulländning,  f.  täl)ttämineu,  täl)ttäm^8,  päät- 

täminen;  (fullkomlighef)  tävbellifljt^ö. 
Fullärd,   a.    täl)fi»o)>t)inut  1.  »o^^nncn;    (iron.) 

um).n=cm^inen. 
Fullösa,  v.  a.  ammentamalla  täyttää,  tätjteen 

ammentaa. 
Fulslag,  n.  fDrmi»!ot,  jäien=!ot,  foifo. 
Fulsår,  n.  mätä=l)aalra. 
Fumariasyra,  f.  (kem.)  ^I;umartan»f)a^)^D. 
Fumla,v.  v.  fo^.''eroita  (=tfen),  nä)3erretlä(»rtelcn). 
Fummel,  n.  fo^^ievoitjemiuen,  nakerteleminen. 
Fund;  komma  under  f.  med  ngt,  l)c!]ata,  ä= 

(t)tä  (»vän),  tajuta  (»uan),  artoata. 
Fundament,  n.  )ieruötu3,  alu§,  ^o^ja,  :t3cru8. 
Fundamental,  a.  ^leruötuS». 
Funder,  m.  pl.  fujeet,  mutfat,  retfet,  tem^)ut, 

paulat. 
Fundera,   v.  a,   (grundlägga)    ^eruStaa,    pO^' 

ju§taa,  alustaa;  v.  n.   (begrunda)  a:|3rifoita 

(»tfen),  miettiä,  mieti^fettä,  arlvetla,  ajatella, 

tuumata;  f.  ut,  partita  (»tfen),  tuumata. 
Fundering,  f.  a^rifoitfemineu,  miete,  mietti^ 

minen,   ariveluö,  artt»elu,  ajatus,  ojatteIemi= 

nen,  tuuma,  tuumaaminen. 


150 


Fun 


Fundersam,  a.  mtettttvämen,  ajatteleitjdnen. 
Fundersamhet,  f.  miettiirätf^ljS,    ajatteleirai» 

fuiiS. 
Fungera,    r.  n.  toimittaa   ivirfaa,   toimittaa, 

irirfaella. 
Funktion,  f.  toimi;  (tjenst)  ttjirfa;  (fys.  o.  med. 

en  kroppsdels)  tciirtituö. 
Funktionär,  m.  unvan^oimittaja,   Rnvfa^mie?, 

afta=mie§,  irirtaifija. 
Funt,  m.  faéte^malja. 
Funtfadder,  m.   fummt  (4n);    de    äro    goda 

f — r,  olrat  {)\)\v\å.  fuml^^Htnia. 
Fur,  Fura,  f.  bonta. 
Furage,  n.  se  Foder. 
Furagera,  v.  a.  [jantfia  1.  njaruStaa  eläimeu 

ritoiaa,  ruo"ittaa,  vuoaStaa,  ructactta. 
Furie,  f.  raiu^iotar  (»ttareuj,  äimätär;  fjurja 

hjaimo,  I;urja. 
Furir,  m.  majeittaja. 
Furore,  f.  riema^tuS. 
Furste,  m.  nifitinag  (=aan  pl.  ruljtinaat). 
Fursteförbund,  n.  rubtinaill  liitto. 
Furstehatt,  m.  vii()ttnaan4affi. 
Furstehof,  n.  ruf)tinaan4iotci. 
Furstehus,  n.  rut)tinai8=i'ufu,  rufitiuae^beimo. 
Furstendöme,n.ru^tinadstiinta,ruiE)tiuaan=maa. 
Fursteson,  m.  rut)tinaan=^oifa. 
Furstetjenst,  f.  vuf)tinaan  1jalraelu§. 
Furstinna,  f.  ntbtinator  (=ttaren). 
Furstlig,  a.  rul;tinainen,  ru()tinaallinen. 
Furstlighet,  f.   ruf)tinaijiuiö,   ruf)tinaalli[uu8; 

(furstevärdighet)  rubtinuuS. 
Furstligt,  adv.  rulptinaifeéti,  ru^tiuaallifeSti. 
Fuiu,  m.  Furuträd,  n.  I)onta,  bonfa=:|JUU. 
Furugran,  m.  fartti^fuuft,  taranfo. 
Furuskog,  m.  ^lon^iftc,  Ipongieto. 
Furuökstock,  m.  f;ont'io. 
Fusel,  m.  ^^atturt. 
Fusk,  n.  se  Fuskeri. 
Fuska,  V.  n.  fiutitoita  (»tfen),  i^iitifoita  (=tfen), 

^ätiti>itä  ('tfen),  ^^at^§taa,  :^atu§tcUa;  f.  bor 

:^i(ata;  f.  ihop,  t^^^ätä  (=ääu),  fijl^äiflä;  (snatta) 

fie^\ita  (»^^''■J^in)- 
Fuskare,    m.    f)utifu§,    ^>atu§    ir^tw),  nuvffa 

mcétari. 
Fuskeri,  n.  f)uti(cit)emincn,  )>atto;  !p^ä^§. 
Fuskverk,  n.  hibe  (=ecn),  ^atto^^i). 
Futtig,  a.  fumictcn,  Iiucnc,  albatnen. 
Futtighet,  f.  tmiuottcmuue,  f)ucnou8. 
Futurum,  n.  tulo^aifa. 
Fux,  m.  (häst)  rautio,  rauttaS  (=aan),  raubiffo, 

fi^>(o. 
Fuxsvansa,  v.  n.  tijtefiéteUä,  lieBafoita  (=tfen), 

imarrelta  (=vtekn). 
Fussvansare,  m.  imartelija,  ne^afoitftja. 
Fuxsvanseri,  n.  imavruS  (=fien). 
Fy!  int.  f)t)i!  ^^^!  ^t)!  "^WM 
F>'lke,  n.  a(a=tt5altafunta,  ala^ttaöaSto. 
Fylkeskonung,  m.  ala^tuniitijaä  (=faan). 
Fylla,  V.  a.  täi}ttää,  )>anna  täntcen,  fuuttaa 

f.  på,  lifätä;  (berusa)  juottaa  juojtutfftin 


Fyr 

f.  sig,  V.  r.  tuCa  täi)teen,  tä^ti)ä;   juopua, 

juoba  iticnfä  juotouofftin. 
Fyllan;  i  f.,  juc»ufftS[a,  toiinaSfa,  :|3äiöiänfä, 

f)uma(aé|a,  pölntä^fä. 
Fyilbullt,  -hund,  m.  juomari,  juoppo,  juoma» 

ratti,  juoppo4a[li. 
Fyllbytta,  f.  juomari=affa,  juoppo  alfa. 
Fylld,  a.  tä^tcläiueu. 
Fylle,  n.  fuuu  tät}tet)8,  tätjft  (^beu)  fuu. 
Fylleri,  n.  juopumug,  juoppouö. 
Fyllest,  adv.;  tili  f.,  fljttä,  fljöiu,  fl^Ciffl,  tar= 

pecfft. 
Fyllhus,  n.  täi}tö§4;uone. 
Fyllig,    a.   turpca,   lifiatva,   puf)fea,   pittSfea, 

pl)örcä,  ul)fea,  vuumiifaS,  iranteva,  tät?tdäi= 

ucu;  (Ijud)^  täpfi,  täijtctäiueu,  fetoä;   (jig.) 

täi}ttäträ,  täi^teiäinen. 
Fyllighet,  f.  turpcu8,  Ii[;airuu8,  pulöfeuö,  pul;= 

feuS,  p^öret)?,  ut)fcu£i,  täptcläifDt)8. 
Fylligt,  adv.  (om   ljud)   täl)teläife§ti,  täljbefft, 

\il\vUix. 
Fyll  kaj  a,  f.  se  Fyllbytta. 
Fyllnad,  f.  \\\\\\)^,  täljte;  (jem/ikniny  i  ar/nkif- 

'fe)  tafau^,  täl)ttö. 
Fyllning,  f.  täiittämiucn,  tä^tc,  täl}töS  (=!ien). 
Fyllningsjord,  m.  fifuS^lUUlta. 
Fyllsten,  m.  fi)uö»fi»i. 
Fynd,  n.  töptij,  lij^tämä. 
Fyndig,    a.    fuftela,   jpiffefä,  tciitaS   (4faau), 

näpjä,  lötitcliää  (=ään),ä(ijtä8,  ofaaft>a;(^»ia/m; 

ruuia§=metaflineu. 
Fyndighet,  f.  juffetuu§,   h.n{feh}»j6,   trilffauS, 

Ii)i)tetiäiii)t)ö  (=beu). 
Fyndigt,  adv.  futfelaSti,  triffelästi,  tvilffaa^- 

tt,  uäpfä^ti,  äll^ttäägtt. 
Fyndling,  m.  IöJJti34apft. 
Fyr,  m.  majafan  1.  tuIi=tornin  hjalfea;  gifva  > 

f.,  faufaiéta  (=ifen);  (fyrsprång)  ueIifitn»ajo, 

lautta;  (gäckeri)  fujeet,  itocet;  hafva  f.  för 

sig,  fujelcf;taa,  tl»eillä,  tittjefjtiä;  hafva  f. 

med  ngn,  te(;bä  pilffaa  j.fuöta. 
Fyra,  num.  card.  neljä;  pa  alla  f.,  nelin  rijö» 

min  (r^ömä,  tass);  mellan  f.  ögon,  ta()ben  ■ 

fegfen;  f.  gånger,   neljästi;    f.  i  gängen,  f. 

i  sender,  nelittäin,  netiteHen,  neljä  ferra§= 

janfa  1.  erästänfä  1.  eräftänjä,  neljin;  från  f. 

hali,  ueliältä;  subst.  f.,  (sifra)  neljän  nu= 

mero;  (i  kortspel)  ncto,  ncloinen,  neli=i"ilmä. 
Fyra  af,  v.  n.  ampua,  laufaiöta;  f.  på,  leirit» 

tää  UHilfeaa. 
Fyrabend,  m.  jouto=päilrä,  jouto^itta. 
Fyrahanda,  a.  neljän=!altaiucn,  ncljäu=faatut== 

nen,  neljää  lajia. 
Fyrahundra,  num.  card.  neljä=fataa. 
Fyrahundrade,   num.   ord.   neljäS   (=nnen)  fa- 

baS  (=nnen). 
Fyrapundig,  a.  nen=nau{ainen. 
Fyrapunding,  m.  (kanon)  nelt=nantaiueu  tt}ffi; 

(vigtlod)  neIi=nauIio. 
Fyratal,  n.  neli4utu  (=»un). 
FjTatio,  num.  card.  neljä^ljmmcntä. 


Fyr 


Få 


Fyrationde,  num.  ord.  nelfjäö  (»lineit)  f^mmc» 

neg  (=nnen). 
Fyratioårig,    a.   m\\i\)mmtn=  1.  neljänf^mmc» 

nciMiniotiiten,  neIift)mmen=n.niDtia3  {--aan). 
Fyratusen,  num.  card.  rtcljä4u()atta. 
Fyratusende,   num.   ord.   uetjiäS»    (=nnen)    hu 

luniucö  (^nneinieu). 
Fyraårig,  a.  uen=ii.ntotmcn,  nen=iiniotta§  {'aan), 

ucljän=amotincn. 
Fyrbenig,  -bent,  a.  nen=fäärinen,nen4cin'aincn. 
Fyrbladig,  a.  neli4ef)tinen;  (omsägjndi-Atxäimn. 
Fyrboll,  m.  tutt=^alto. 
Fyrbåk,  m.  majaffa,  tulttonti,  ir>aro=tornt. 
Fyrdela,  v.  a.  iataa  1.  panna  neljään  ofaanl. 

neljäffi;    (dela  i  hopar  af  fyra),    nelittää, 

neliteÖä. 
Fyrdelt,  a.  \atti\i  neljään  cfaan,  ne{i=ja!oinen, 

neIt=ofatnen. 
Fyrdubbel,  a.  neljän  1.  nelin=fertatnen. 
Fyrdubbelt,  adv.  neUn^ferroin,  neUn4'evtat[eett. 
Fyrdubbla,  v.  a.  tertoa  neljäöti,  tel)bä  neUn= 

fertaifefft. 
^yrdubbling,    f.  nctjäätt   fevtomiuen,  nelin^ 

fertaifeffi  tefemincn. 
Fyrfaldig,  a.  se  Fyrdubbel. 
Fyrfaldiga,  v.  a.  se  Fyrdubbla. 
Fyrfaldighet,  f.  nelin=fertaifuuö. 
Fyrfaldt,  adv.  se  Fyrdubbelt. 
;■  Fyrfat,  n.  tuIt=aStta. 
Fyrlingrad,  a.  (bot.)  ncU^ormtnen. 
I  Fyrfota,  f.  (ödla)  fift4iö!D,  fifa4iSfo,  fifä4i«= 
I    fo;  (svin)  ft!a  (fian). 
JFyrfotad,  a.  neli^jaHainen. 
[  Fyrfotadjur,  n.  neli=ja(fatnen  cläin  (=men). 
'  Fyrliugga,  v.  a.  tel)bä  1.  \)alaia  neIi=taI;fotfeffi. 
Fyrliändning,  m.  (vat.  hist.)  neti=fätiäinen. 
Fyrhåndt,  a.  nelt^tätincn. 
Fyrhöfdad,  a.  neti4Hiinen. 
Fyrhörnig,  a.  neli=!ii(maiuen,  ncU§=nur!fatnen. 
Fyrhörning,  m.  neli^ulma  1.  =foIffa,  ncUs^nuv!» 

la,  neIi--fop^inen. 
Fyring,  f.  JDf;to»i-DaIfea,  maja!!a. 
Fyrk,  m.  rc)30  (=))cn);  icke  en  f.,  et  fo^setffa- 

talaan  1.  ävrtäfään  1.  ^^enniätään. 
fyrkant,  m.  neU=fuIma,  neIi=foUta,  neUs=nur!= 

fa,  nelt-fnlmio. 
Fyrkanttil,  m.  nen=taI;foinen  hjitta. 
Fyrkantig,  a.  neU=tuImatnen,  neU=foIf!ainen, 

ncltg*nni1'fatnen,  neU=taf)foinen,  neU=färntflt= 

nen. 
Fyrkantjern,  n.  neU^tal^foinen  fan!in-auta. 
Fyrklufven,  a.  I;alfaigtn  neljäffi;  (bot.)  ndv- 

fjalfoinen. 
Fyriing,  c.  neljäffi),  neliönen. 
Fyrmännig,  a.  (bot.)  neU»^etetnen. 
Fyrmänning,  f.  nelt4;eteinen. 
Fyrning,  f.  (afskjutande)  laufaifemtnen,  am= 

^nmtnen;  (fyrs  underhållande)  tovntiDalons 

:j5tto. 
Fyr-  och  båk-afgift,  c.  njatotormn^maffn. 


Fyrpanna,  f.  se  Fyrfat. 
Fyrqvinnad,  a.  (bot.)  nelt^emtncn. 
Fyrsidig,  a.  nelt4i»uincn,  neli=f^lfinen. 
Fyrsitsig,  a.  neli^fijainen,  neljännötuttattia. 
Fyrskuren,  a.  neljäffi  leifattn. 
Fyrskäftad,  a.  nelt^irartinen,  neU=ntittnen,  tDt= 

mifas  (=ffaan),  tcimiffainen;  f— t  lärft,  tätjfi-- 

n^avtinen  1.  =»arttt;f— t  tyg,  totmifas,  toimt= 

fångas  (=faan);  gjord  af  f— t  tyg,  toiminen. 
Fyrspetsig,  a.  neri4;ui|)))uinen;  neli^färfinen. 
Fyrsprång,   n.   lauffa,  nelifiin   jnoffu;   i  f., 

neltfitn,  täi)ttä  neliä;  springa  i  f.,  laufata, 

nelistää. 
Fyrspänd,  a.  (mg7i)  (iuaunut)  neljä  I;eirot6ta 

ebegfä. 
Fyrspännig,  a.  neljännrebettälpät  1.  nefinve^ 

toifet  (jDannut). 
Fyrstafvig,  a.  neli^alvninen. 
Fyrstruken,  a.  (musik)  neU=)t)tin>atncn. 
Fyrsträngad,  a.  nelikielinen. 
Fyrstycka,  v.  a.  loljfoa  1.  leifata  nefjään  fo)>= 

)3aleefen. 
Fyrstämmig,  a.  neU=ääninen,  neU=ääntöinen. 
P'yrtandad,  a.  nelt4;am^3ainen. 

Fyrtio,  num.  card.  se  Fyratio. 

Fyrtrådig,  a.  neU4anfainen,  neli=fäifeinen,  nc= 

Ii=fnitutnen. 
Fyruddig,  a.  nett=fävfinen. 
Fyrverk,  n.  ))cltto4aitoffet. 
Fyrverkare,  m.  Ieiffi=tnlittenja. 
Fyrverkarkonst,  m.  leiffitulitteltjan^taito. 
Fyrverkeri,  n.  Ieiffi=tnlitn§,  fonöti=tnU  (=en). 
Fyrverkeripjes,  m.  IeiffitnIituS=aine  (=een). 
Fyrvingad,  a.  nelt^fiipinen. 
Fyrvinge,  m.  (nat.  hist.)  fnben=foventO. 

Fyr\'lnklig,  a.  neli^fnlmainen  1.  »fnlmaöinen. 
Fyrväldig,  a.  (bot.)  neli^ualtiaS  (=aan). 
Fyrväpling,  m.  neli4cf)tinen  a^ifaö  (=aan). 
Fysik,  m.  ^)f;l}fiiffa,  (uonnon=o:|)t5i. 
Fysikalisk,  a.  Iuonnon=o:ptIIinen. 
Fysiker,  m.  Inonnono:|)in'tutfija,  Iuonnon=o^)= 

:i)inut. 
Fysiognom,m.fagn)DJen=tietäjä,jnuobon4nntija. 
Fysiognomi,  f.  faéilt>ojen-tieto. 
Fysiokratisk,  a.  luonnon-iijarallinen,  maa=ii)if= 

jeli}ffeen  ))eru§tuix>a. 
Fysiolog,  m.  :t3t;^fioIogtan=tutftja. 
Fysiologi,  f.  ii^l^tjfiologia,  luonnon  eIon=tiebe. 
Fysiologisk,  a.  :>?f)t}fioIo3ialIinen. 
Fysionomi,  m.  faStoot;  näfij,  muoto,  naama; 

(utseende)  näf^. 
Fysisk,  a.  fuotmoHinen,  luontoinen,  ruumiit 

linen. 
Fysiskt,  adv.  fuounon  1.  ruumiin  ^)noIe8ta. 
Fytolit,  m.  (mineral.)  fii»ett^nl)t    faStxn    (=tn), 

t)^i}tonitti,  faStoi=fih)ettt)näinen. 
Fytologi,  f.  faStr»ui8=o))))t,  t^l^t^tologia. 
Fytonomi,  f.  :|3l)ijtonDmta,  fa8toifafein=o)3))i. 
Få,  a.  pl.  wäyåt,  I;avlDat,  l^ar^a,  muutamat, 

juuri  jofu  (joufun);  några  få,  J^^iuin  l^ar- 


152 


Pa 


Fån 


trät,  tnuutamat;  med  få  ord,  toäl^in  pn 
^umtn  1-  fanein. 

Få,  v.  a.  faaba;  jag  f — r  hufvudvärk,  paå' 
täni  xnptaa  paUitUmxaan  1.  fianStämään; 
fä  frossa,  fairaetua  toilu^tautiin,  \aaba  hjifu= 
tautia;  fä  skägg,  l-Mwcittua,  ^^artua;  fä  har 
fartecittua,  farivettua;  få  skinn,  na^cittua; 
allt  far  nytt  bahag,  da  hon  kommer,  i}'d^ 
nen  tuttegfania  taitfi  muuttuu  ta^ta  fuloi^ 
femmafft;  jag  har  fatt  en  sticka  i  foten 
olen  faanut  tifun  jatfaani;  stå  att  fås,  ctla 
faatatrigfa;  fa  fast,  faaba  ftinnt,  faairuttaa; 
jag  har  fått  varorna  af  med  fartyget, 
olen  faanut  tatrarat  laiwaöa  Iä(;ctet^iffi;  fä 
sig,  I)anEtia,  faaba;  han  har  fatt  sig  en  ny 
rock,  l;äu  en  f)anttinut  ttfcHcnfä  1.  faanut 
uuben  tatin;  (t'unnå)  faaba,  taiivuttaa,  faat» 
taa;  jag  får  lionom  ej  att  gå,  en  faa  l}axX' 
tä  menemään;  få  ngt  gjordt,  faaba  jl.tin 
tebb^ffi  1.  tef)tt)ä;  man  lick  elden  släckt, 
tuii  faatiin  fammutetutfi;  fä  i  stånd,  i  gäng, 
faaba  1.  faattaa  aitaan  1.  toimeen;  han  kun- 
de ej  fä  fram  ett  ord,  t)än  ei  faanut  fa^ 
naataan  fuuétanfa;  fa  sin  vilja  fram,  faa= 
fca  t^äänfä  pibetntft,  faaba  tatjtenfa  täijtct^tft, 
päältä  tartcitutfenfa  Revitte;  jag  kan  ej  fa 
i  mig  surt  dricka,  en  faa  alas  hapanta  juD_= 
maa;  det  får  han  ej  i  sitt  hufvud,  fitä 
^än  et  faa  pääfiänfä,  fe  et  p^Stt)  t)äncn  pää= 
l^änfä;  jag  kan  ej  fa  i  mitt  hufvud,  huru 
det  är  möjligt,  en  »ci  ijmmävtää  1.  tajuta 
1.  äl^tä  1.  päähäni  faaba,  mitenfä  fe  en  mat)= 
boIIiSta;  jag  far  ej  igen  dörren,  en  faa 
C»ea  fuletutft;  man  far  ej  korgen  genom 
dörren,  ei  faa  f  oria  otceöta  ftfään;  fa  sön- 
der, faaba  ritti,  faaba  färet^tfi;  han  får 
det  ej  sönder,  f)än  et  faa  fitä  ritfi  1- 
i»ot  fitä  färteä;  fä  i,  tanjata  (=paan),  tärt» 
tua  (jbtin);  han  fick  i  en  knif,  fai  weitfen 
fäteenfä;  (pg-)  faaba  tietää,  fefftä;  (lAOl.) 
antaa;  (kajva  tillåtelse)  han  far  ej  resa  bort, 
^änen  1.  ^änetlä  ei  ole  lupaa  1.  lupa  tähteä, 
l^än  ei  faa  lätjteä;  (cara  tcungen,  bura)  —  du 
får  lyda,  finun  pitää  totteleman,  finun  tä^-- 
txfy  1.  tulee  totelia. 

Fåfäng,  a.  (unytiig,  fn/ktlös)  tUV^a,  tUV^= 
mainen,  mitäti>n,  ti^bjä,  joutawa;  (jlärdfull) 
lurl)a=mielinen,  turhanpäinen,  turt)al(inen; 
(ocerksam)  joutilaä  (=aan),  jcutafta,  laista, 
ttjKiv.  (=ttomän). 

Fåfänga,  f.  turliuug,  turtjamaifuuS,  mitättö= 
m^Bé,  tvf)JWö,  joutatt>uué;  turl;a=nuelifi)l}S, 
tur^allifuuö,  joutilaifuuS,  lai-jfuuS. 

Fåfänglig,  a.  tuv^)a,  tuv^jaliincn,  mitätön,  t^fi» 
jä,  joutatta. 

Fåfänglighet,  f.  tur^uuS,  tuvl)aöiiuu?,  mität- 
tiim^pg. 

Fåfängt,  adv.  turhaan,  turl;a§ti. 

Fågel,  m.  Itntu,  lintunen;  (fig.)  ireittffa,  Iiu= 
li»i(i. 

Fågelben,  n.  tinnun-jalfa  1.  =fäävi;  nnnun4uu. 


Fågelbo,  n.  Iinnun=pefä. 

Fågelbur,  m.  linnun-ljäftt. 

Fågelbössa,  f.  lintu=p^öf?. 

Fägelfri,  a.  ()enti=patto. 

Fägelfälla,  f.  Iinnun4cgfa. 

Fågel fängare,  m.  Jinnugtaja,   nnnun^p^vtäjä, 

anfa--mieS,  lintu^mieS,  foibin=mie8. 
Fågelfänge,  n.  ItnnuStuö,  linnun»pv^ntö;  idka 

f.,  tinnuStetta  (4en). 
Fagelhagel,  n.  Iintu4)auli  (=in). 
Fågelhandel,  m.  tiutu=fauppa. 
Fågel  handlare,  m.  -lerska,  f.  Iinnun=tauppiaS 

(=aan;. 
Fågelhund,  m.  (intn^foira. 
Fågelhus,  n.  lintu^uone  (=een). 
Fagelhäck,  m.  linnun-bätft. 
Fågellek,  m.  foibin  (=timen),  Iinnun=fiima. 
Fågellim,  n.  Iiunun=litma. 
Fagellåt,  m.  nnnun=ääni. 
Fägelnät,  n.  Iintu=»ertfo,  ltnnun»pi}t}btj8  ('!fen). 
Fågelperspektiv,  n.  se  Fågelsigt. 
P^ågelrik,  a.  lintutnen. 
Fågelsigt,  m.;  i  f.,  l)Itä=päin  fatfoen. 
Fågelskock,  m.  tintu=partt>t,  liunué^to. 
Fågelskrämma,  f.  bei"neen=peIoitus,  linnun=pc= 

lottin  (»ttimen),  iinnun»peIto. 
Fågelskytt,  m.  linnuStaja,  Iintu=mieö. 
Fagelslag,  n.  Iinnun4aii. 
Fägelsnara,  f.  anfa,  IaI;to,  fabin  (4imen},  per= 

mi,  permio,  ri()mainen. 
Fågelsång,  m.  linnunlaulu,  totferr^ä,  firfutuS. 
Fågelunge,  m.  ltnnun»poifa. 
Fägelvicker,  m.    (vk-ia  cracca)    ^ttren»TOirna. 
P'agelvägen,  n.  fuorimmtten. 
Fågelört,  f.  (polygala)  Iinnun=ruo^o. 
Fäkunnig,  a.  n,iä^a4ietoineH,  taitamaton,  tua= 

jaa-oppinen,  mieletijn  (»ttiJmän). 
Fåkunnighet,  f.  )-oäl)ä=tietoifuuci,  tiebcn^iBä^OV^» 

taitamattcmuuö,  mietettiJm^VS. 
Fala,  v.  n.  aarfoa,  irarfoita  (»tfen). 
Fåle,  m.  ttjarfa,  »arfanen;  (u/verurig)  fättij. 
Fåll,  m.  i)tima,  fjelmué;  (kant  jxi  tyg)  päär» 

me,  Ue»e  (»Ipeen),  patlc  (=teen);  (i  en  vä/) 

[;ulptD. 
Paalia,  v.  a.  päärmää,  päärmätä  (-ään),  Iicå= 

tää,  palttétaa,  palttaa,  paltata  (»ttaan);  (bo- 
skap) tarkoita  (4fen),  tar(;oittaa,  panna  tar= 

l)aan. 
Falla,  f.  tarfia. 
Fallbänk,    m.    faapiu   mutainen   1.   näföincn 

ttetc=  1.  kgfu=fäntu,  a^olpentti. 
Fällning,  f.  päärmämiuen,  päänne,  palttauS, 

palliétué;  (boskajjs)  tarbaan=paneminen,  tar^ 

^oituS. 
Falunge,  m.  »avfaneu. 
Fåne,  m.  ^uKu,  boutta,  l^ct)fo,  t)a§fu,  f)0uvu, 

mteU=puoU,   liettfo^päinen,   ^upelo,   l^ijlmö, 

(jupfu,  l;upaftc,  l;ouna. 
Fång,  n.  faanto,  faanti,  faaliä  (»iin),  erä;  ote, 

otto;  laga  f.,   laillinen  faanto;   ett  f.  hö; 


Fäg 


153 


ft)IW8 1.  ft}ft)i)ffemnen  l.  m  (=cnl.nn)  I.  [i)= 

ieCincn  1.  ftjliflinen  ijmnd,  paxmani  fietniä. 
Fånga,  v.  a.  :|.n;tjtää,   mctfäötää;   Cfisk)  falaö» 

taa;  (fågel)  limmitaa;  (fä  fatt  påj  faaba, 

faaiDUttaa,  taiiunttaa,  fäftttää;  (gripa)  ottaa 

ftinnt,  »ancjita  ('tfcu). 
Fånga;  taga  till  f.,  ottaa  Jraitgtffi. 
Fånge,  m.  wanTi,  ^uuto!aö  (=ftaan). 
Fången,  a.  (af  fånga)  iwangtttu;  gifva  sig  f., 

antautua  uiaugitfi  1.  fiinni;  (af  få)  faatu, 

l^anfittu. 
Fångenskap,  f.  ir»an!iu6,  li>an!euö. 
Fångesman,  m.  faama=mteö,  faanto=mteS,  an= 

to=mte8. 
Fångförare,  m.  iDanfciu  fulettaja. 
Fångförplägning,  f.  aiauftäVUota. 
Fånggård,  m.  iiiauft^l^uonecu  :t3il;a;  ti^aufi^juone. 
Fånghus,  n.  Joauft=f)UOUC. 
Fångjern,  n.  (jäg.)  :t.n)^bi38=raubot. 
Fångknekt,  m.  it)angtn=toartija,  i»an!i=ntf;tt. 
Fånglina,  f.  iiienI;een-nuora,  ju!to,  p_mi  (nu). 
Fånglista,  f.  toan!ein4uettelu,  n)an!i=ftria. 
Fångredskap,  n.  ^U}l)bt)Ö  (»ffeu). 
Fångsnara,  f.  (lasso)  fuc).ninti,  lämft. 
Fångspillning,  f.  tuangin=nienctl)ä. 
Fångst,  m.  (fångande)  ^n)l)Utö  (»unöu),  ^HjiJU'- 

ti,   :t5VVtö,   :|)l}tjbäntä;    (det  fångade)   faaliS 

(niu),  faanto,  faauti,  evä,  :>5Vt;nuöö  (=f[eu).- 
Fångtransport,  m.  toanften  fuletuS. 
Fångiitvexling,  f.  j»aufteu  ix)ai(;etuS. 
Fångvaktare,  m.  iDangtn^h^artija. 
Fångvaktmästare,  m.  n)anfi=H)a^time§tavt,  l»an= 

^gm=n)avti|a. 
Fångvård,  m.  n^anfem4;otto. 
Fånig,  a.  IjnUn,  {)u:t)fu,  ^ouffa,  f;ount,  mieli= 

))uon,  f)et{to4^ätnen,  I;u)>eIo;  (enfaldig)  t\.)l)-- 

mä,  tu^ma,  tupt^elo. 
Fånighet,  f.  I;uUuuö,  f;u)3[uuS,  l^ouHuuS,  I;ou= 

ruug,  nneU=|)uoUfuuö,  ^ciffo=^äifi}i;S;   ti}I;= 

Fåordig,  a.  ^vlua=fanainen,  ]()arft)a»))u|ictucn, 

l^itjainen. 
Fåordighet,  f,  ]^avtt)a=fanaifuu8,  l^arlx»a'|)ul^et= 

fuuö,  {)iljaifuu8. 
Fåordigt,    adv.   I;ar»oi([a   1.  muutamiffa   fa= 

noitia. 

I  Får,  n.  lammaS  (-paan). 
Fåra,  £.  (i  åker)  \mto;   (fig-)   trana;    (jjå  an- 
sigte)  vl^m- 
Fåra,  v.  a.  (åker)  waha  1.  Waota  (-han)  1. 
Juafoitta;  (skära  skåror)  nuvtaa;  (fg.)  Wa- 
nata  (=aau);  (pannan)  rl)).nötää;  f — as,  wa-- 
[j     fountna;  n^jjiöti^ä. 

J Fårad,  a.  tuafoinen,  toanatnen;  (om  pannan) 
\  rt))3^^incn,  rl)|5igtijni)t;  (bot.)  uurrettu,  uur= 
;     toinen. 

,  j  Fårafvel,m.iannnag4;oito,tam^aan4ottol.=^5ito. 
i !  Fåraherde,  m.,  -hus,  n.  se  Fårherde,  -hus. 
Fårakläder,  m.  pl.  lammaöteu  tnaatteet,  uKo» 
.       iumalifuus,  ulto=tuItaiiun3. 
j.!Faraktig,  a.  ttj^Jerä,  äl^töu,  tl}]()mä. 
I  Svenskt-Finskt  Lexikon. 


Fåraktighet,  f.  tl)t>en)t)6;  fflm^al^uuS. 

Fårbete,  n.  laiuniaö^Iaibun  (»tninen). 

Fårbog,  m.  Iam).man4a^a,  Iam)3aan=fä)5älä. 

Fårbringa,  f.  lampaan  vinta4i^at. 

Fårdöd,  m.  lam^Jaan-vutto. 

Fårfälla,  f.  (amma84ar()a. 

Fårgård,  m.  IammaS=^)tf)a. 

Fårherde,  m.  lammaseläimen  (=nen),  lam^uri. 

Fårhjord,  m.  lammaS-favja,  Iammag4auma. 

Fårhufvud,  n.  {am^iaanepää;  (fig.)  pötti5,  )5UU= 

:>5ää,  äimä,  fanH>aan=)^ää. 
Fårhund,  m.  (amma8=!oira,  Iam)5uri=foira. 
Fårhus,  n.  Iamma8=nairetta,  Iamma84;uoue. 
Fårklippare,  m    IamVaan=feritfij|ä. 
Fårkoppor,  f.  pl.  tampaan=fa).n. 
Fårkropp,  m.  fere  (=een),  feI;io,  tam)jaann'H^o. 
Färkött,  n.  I[ampaan4il)a. 
Färlik,  a.  tam)^aan=näfötnen. 
Fårlus,  f.  (melophagus  communis)  fampaan=täi. 

Fårlår,  n.  kntpaan4ä))älä,  laml^aan^jalfa. 

Fårost,  m.  Iam)3aan=juuöto. 

Fårsax,  f.  feritfimct,  IamjnaS=raubat. 

Fårsjuka,  f.  lampaan  tauti. 

Fårskabb,  m.  Iampaan=fapi. 

Färskalle,  m.  (fig.)  se  Fårhufvud. 

Fårskinn,  n.  ](ammaö=naf;fa. 

Fårskinnspels,  m.  lammaö=na]()famen  tnrffi. 

Fårskötsel,  m.  se  Fårafvel. 

Fårstek,  m.  tampaan^paiéti,  fammaö^nii^ti. 

Fårstyng.  n.  lampaan-fiiliäiuen. 

Fårsvingel,  m.  (festuca  omna)  nata,  af;o=nata. 

Fårtarmar,  m.  pl.   (bot.)  se  Åkerbinda. 

Fårull,  m.  lampaanninUa. 

Fåtalig,  a.  Unil)ä4ufninen,  fjartpa. 

Fåvitsk,  a.  ti}f)mä,  tuf;ma. 

Fåvitska,  f.  tt)I;mVl;8,  tu()muu3;   i  f— o,  iXfy-^ 

jään,  iiman  aitojaan,  fuotta. 
Fåvälde,  n.  [)art»ain=n)alta. 
Fä,  n.  eläin  (=men),  vaa»r»a6  (=aan);  (fig.)  fifa; 

(lagt.)  tanjara. 
Fäaktig,  a.  fitamainen,  fifainen,  törfeä,  viiuo, 

rietas  (=ttaan). 
Fäaktighet,  f.  fifamaifuuS,  fitaifuuS,  torfe^ä. 
Fäaktigt,  adv.  fifamaifcöti,  fifaifeöti,  törfeäStt. 
Fäder,  m.  pl.  e  fin)  ät;  se  Fader. 
P'äderne,    a.    iläu=puoIeinen,    ifäu;   subst.    n. 

(fädernearf)  ifäu^perintö;  (fädernesida)  i[än= 

fanta,  ifän4moIi;  brås  på  f.,  oKa  tftiufä. 
Fädernearf,  n.  tfän=perinti5. 
Fadern efrände,  m.  [nfnlainen  tfän4niotel[ta, 
Fädernehus,  n.  ifän=talo,  I'DtO=taIo. 
Fädernejord,  f   ifäunuaa. 
Fädernesland,  n.  ifäunuaa,  fimntjiu=maa, 
F^ädernespräk,  n.  ifäin^ieli,  äibilt^tieli. 
Fädrift,  m.  färja,  farja4auma. 
Fäfluga,  m.  (tabanus  booinus)  paarma. 
Fäfot,  m.;  ligga  för  f-,  oöa  färjan  jaloiSfa. 
Fägna,    v.  a.    ila^)uttaa,   iloittaa,   i^agtuttaa, 

l^i)lr>ittää  mieltä;  f.  sig,  v.  r.  o.  f— as,  v.  d. 

iloita  (=t[en),  ilaf;tua,  i(;astna,  il^ata  (=aan} 
20 


JA 


Fäg 


Fäl 


i(}aefla  1.  il)axäa  (4en);  f.  sig  öfver  1.  ät 
ngt,  i[)aStua  jhfin  1.  tilailla  j.tin. 

Fägnad,  f.  ilo,  miclu^ljicä,  UjaötllS;  se  Und- 
fägnad. 

Fägnadsbetygplsp,  f.  se  Glfidjebetyg -Ibe. 

Fägnesam,  a.  i(af)Uttatt)a,  iha§tuttatt»a. 

Fägring,  f.  i^anuuc',  iljanaiiuii'?,  fvxuneuö. 

Fägård,  m.  favja-^Mtia,  tavja-tavim. 

Fäherde,  m    leltini»  1-  favjan4^aiTnert  {--mn). 

Fähnnd,  m.  (fig.)  foita,  fita,  roiSto,  rucja. 

Fähus,  n.  iiairetta  1.  4to,  ))t(;atto,  tarjetta,  o= 
mctta  1.  =tto,  Vdäwä. 

Fäkreatur,  n.  eläin,  iiljxnä,  uiawai  (--aan). 

Fakta,  V.  n.  (^tridn)  \a\:t\io.,  otetta,  taiötetta, 
fam^^ailla;  (med  jiorett)  mietfatKa;  (jig ) 
teiéhw,  ^eitcUä  fäfiäniä,  metöfata,  telmää, 
Hiontaa. 

Fäkiare,  m.  mic!fai(ija. 

Fäktarekonst,  se  Fäktkonst. 

Fäktarlik,  a.  nuettaiUjamnäföiucn. 

Fäktbana,  f.  inieffaitu§=Vaiffa,  taiSte(u4^aitfa. 

Fäkthandske,  m.  iiitcffa=ttmtaö  (4aan). 

Fäktkonst,  f.  mictfatluétaitc. 

Fäktmästare,  ni.  mieffailuticn  cV^ettajci. 

Fäktning,  f.  (»tiidande)  tapt>e[emineit,  ta).4^e= 
(u  1.  '4m,  ottelu  1.  4ii^,  tatételu  1.  =ué. 

Fäktplats,  m.  ^IicffaihIé4^aift■a. 

Fäktsal,  m.  mieffaidic^lnicne. 

Fäktsko,  m.  niicttailug^enfä. 

Fäktskoia,  f.  iniettaihiS-fouIu,  mieffaihifieu 
D^>etug. 

Fäktstöt,  m.  niiefan^isto,  miefan^tStämä. 

Fäkttimme,  m.  iiiictfaifux?  tunti. 

Fäktvärja,  f.  niicftailui> mictfa. 

Fäktöfning,  f.  uiietfatluficn  liavjcituS. 

Fäias,  V.  d.  tehnatä  iniäuj. 

Fäll.  m.  nabta,  talja,  taattu  1.  faattna,  naf)^ 
!anen,  vnotfa,  imäi). 

Fälla,  f.  lauta,  finturi,  louffu,  logfa,  rtta 
Cvg.)  pmla. 

Fälia,  V.  a.  (lafa  falla)  ^jubcttaa,  langettaa 
f.  tårar,  ivuobattaa  fl)l)neleitä;  (tdta  ned 
glida)  (aöfca  ataé;  f.  hufvudet,  falliétaa 
^äätä;  f.  har,  fjädrar,  horn,  tnoba  far 
Waa  1.  (nutfenia,  t)öi)I)cncniä,  fartrenia;  fanimt 
1. 1)iuf  jet  J.  l;cttf)enet  1-  jatiret  Iäl)iea\it  ).>cie 
(göra  lägre)  la^fea,  alentaa;  (f.  omkull)  faa 
taa;  (duda  i  atrid,  paj.igt)  tappaa,  taataa  (fig-) 
f.  priset,  alentaa  1.  belpoittaa  pintaa,  (;uo'ié 
ta;  f.  modet,  fäijbä  1.  tutla  ata^uloijeffi, 
ruireta  (^pean)  ^etfäämään,  nulcttaa;  f.  sina 
anspråk,  iräbentää  1.  fnicjcntaa  n.^aatiinuf= 
fenja;  (döma)  tuomita  (^ieuj,  langettaa,  mää 
rätä  (»ään);  lian  f- es  tili  boter,  l;än  tuo 
mitaan  fatfcon  1.  mafjamaan  jatfca;  (ijttra) 
f.  dom,  langettaa  1.  jnlietaa  tuomio;  f.  ut 
slag,  julietoa  ):äätöé,  ^^äöttää;  f.  ett  ord, 
yttraiidi^  ja.noa,  lauiua,  ivivffaa;  f.  ett  om 
dörne,  lauiua  ajatnffeuja  jéttin,  avivoStella 
j.tin;  f.  hotelser,  ulmta  (4;faau;;  f-  förbu 
iier  för  ngn,  rufoilla  j.tuu   ebeétä;  (geom.) 


f.  en  viukelrät  linie,  »etää  tonxoa  juoriu 
nurfin;  CAem.^wajottaa,  jatauttaa;  v.n.  (jäg) 
taetca;  f.  sig,  v.  r.  laöfea,  )>ainua,  laatua. 

Fällande,  n.  pubotuei  (=fjenj,  langetuö;  la^fu; 
faatamiuen. 

Fällbom,  m.  Iaétu4ntu,  taéfu4ulfu. 

Fällbord,  n.  Iaöfu4''öi)tä,  fäänuettäwä  ^^iiutä, 
jarana4ijl}tä. 

Fällbrygga,  f.  no§to=filta,  nn)5U=filta. 

Fällbräde,  n.  laéfu=lauta. 

Fälle,  n.  murto,  murroS,  muvteiffc,  faöti,  l)a= 
fattu  metjä. 

Fällfönster,  n.  laSfu4ffuna,  no§tc=af'funa. 

Fällgaller,  n.  nogto=riéti!fo,  nogto4;äffi,  juof= 
ju4äf£i. 

Fällknif,  m.  niéfa4ää  1.  fäänto4'ää  iveitfi, 
jarana-lreitft,  ^ään=tävttt)  ireitfi,  lintln-u^citli. 

Fällning,  f.  vubcttamincu,  V^ubctue,  langetn?, 
laefcminen,  laétu;  taataminen,  faato;  tap-- 
^mmineu;  alentaminen,  alennut;  (priaefs) 
l)uc'ictué;  (kemisk  liandl.)  luajcitu^,  jafaut» 
tamineu,  (resultat)  ]ala. 

Fällningsmedel,  n.  (Jcem.)  tt^aicittu  (4timcn), 
fafauttamiä-aine. 

FälL-kifva,  f.  (a8fu4uolt0!o. 

Fällstol,  m.  farana=tuolt,  laéfu^tuoli. 

Fallucka,  f.  lasfu=on,n,  noöto^oici,  luu!lu. 

Fälsup,  m.  se  Färdsup. 

Fält,  n.  feto,  feuttä,  alue  (»cen),  tanner  (=ute' 
ren)  1.  tantere,  aufio,  lafeus;  (för  en  veten- 
skapsman o.  d.)  ala;  kemin  erbjuder  ett 
vidt  f.  för  upptäckter,  temiaSja  on  ^aljo 
lefftttäluää  1.  lelfimnöHitaa;  Irmua  ngn  fritt 
f.,  antaa  j. fulle  täufi  irapane;  stu  i  vida 
f— et,  elia  tietämättlimäi^jä  1.  tietämätöntä 
l.tieti)mättcmi?[ä;  (pa  tajki,  uapenu.  ci ; ^^obja; 
(slagfält)  fcntiä,  tanner;  behäila  f— et,  jääbä 
jcta--tentän  iiännäfji;  ga  i  f.,  mennä  fotaan. 

Fältaltare,  n.  jota=alttari. 

Fältapotek,  n.  jcta=apteetfi. 

Fältapotekare,  m.  fota=a).nce!fari. 

Fältartilleri,  n.  muutto^vtiétij. 

Fältband,  n.  JDta=ir>l)ö. 

Fältbagare,  m.  fota4eipuri. 

Fältbageri,  n.  jota=leipcl;uonc. 

Fältbefästning,  f.  !enttä-n?aruötu§  (-tjen). 

J^ältbindel,  m.  fcta=nn)ö. 

Fäliblomma,  f.  feto^futla. 

Fältekipage,  n.  J0ta=»ara  1.  Ararat. 

Fältflaska,  f.  jota=fannu  1.  4ullo. 

Fältfortifikation,  f.  U^aruötuå4aito. 

Fältfot,  m.:  sätta  pä  f.,  laittaa  jota  jalalle  I. 
jcta4annalle;  vara  på  f.,  olla  jota-fannalla 
1.  jota=jalalla. 

Fältfrukt,  m.  feto4;ebelmä,  febon  faéteaS  ('tjen). 

Fältförskansning,  f.  fenttä-tt»aru8tué. 

Fältherre,  m.  jota4^äällifK,  fota=joufon  paa-- 
mie8  1.  jol)taja,  ^äälliftö. 

Fälthospital,  n.  jcta  =  l;os^.ntaali,  jota^jairaö» 
l;uone. 

Fältjägare,  m.  janau-lenuättäjä,  furiert. 


Fäl 


Fäi 


155 


Fåltkanorer,  m.  fota-tamreri. 

Fältkanon,  lu.  miiutte=tvtft. 

Fältkansli,  n.  fota=fan?lia. 

Fältkappa,  f.  fota^fa^^^a,  fota=tinttta. 

Fältkassa,  f.  fcta--ral;aéto. 

Fältkassör,  m.  fota-rabav^tcn  f^oitcija. 

Fältkikare,  m.  fota-ttifart. 

Fältkirurg,  ra.  jota=iräen  tjaimm^Iääfäri,  fota» 

^laatouri  (=in). 
Fältkista,  f.  fota^arffit,  fDta4t^Ja8  (4i^aan). 
Fältkittel,  m.  fota-fattik. 
Fältkock,  m.  fcta=fctft. 
Fältkommissariat,  n.  fota^fomfariatt. 
Fältkommissarie,  m.  fota^fomfariue. 
Fältkonsistorium,  n.  fota»fonfi8torio. 
Fältkök,  n.  feta=fvi3!fi. 

Fältlasarett,  n.  iota4afarettt,  fota=fatra§I;uonc. 
Fältlavett,  m.  muutto-tt^filt  (atleetit  (jil-)- 
Fältlefnad,  m.  jota=elämä. 
Fältlemmel,  ra.  (lemmus  armlis)  ^^elt0=l^iirt. 
Fältläger,  n.  fcta4etrt. 
Fältläkare,  ra.  fota^iiäfärt. 
Fältmagasin,  n.   fcta-nxa!aftini,  jcta=tt>araöto; 

(af  säd)  fDta=jl)UHi*tö. 
Fältmanöver,   m.  (krigst.)   fliuvcm^.n   fota--f)av= 

jottug. 
Fältmarsch,  m.  fotcvmarSft. 
Fältmätare,  ra.  maan=mittavr,    (i  krig)   feta» 

maanmtttan. 
Fältmätning,  f.  maan=mittauö   (=ffen);   (tojw- 

yrafi)  fota=maanmtttau8. 
Fältmätningskonst,  f.  maanmtttau§4aito. 
Fältmätningskorps,  m.  fcta=niaanmtttartt  QiL)- 
Fältpost,  m.  fi>ta4''0§tt. 
Fältpostmästare,  m.  fota^^oStintei^tari. 
F^iltpredikan,  f.  fota=faama. 
Fältpredikant,  -prest,  m.  fota»^)aVVt. 
Fältprost,  m.  fetanxlvaSti. 
Fältregemente,  n.  fctan-l}fmcntti. 
Fältrop,  n.  (lusev)  tiinuu^^faiia. 
FältHjuka,  f.  fota=tautt,  jcta-nitto. 
Fältskri,  n.  fota»l;uuto. 

Fältskrifvare,  -sekreterare,  m.  fota={iriuvi. 
Fältskär,  m.  jäfen=läätari,  i-DäK^täri,   l^aati^a» 

Kiätävi,  ^aatouvt. 
Fiiltslag,  n.  taH^cluS  1.  4u,  cttehiö  1.  4u- 
Fältslanga,  f.  i^iclti  t^fft,  tijHinen. 
Fältsmedja,  f.  fota4iaja. 
Fältspat,  m.  (mineral.)  )WUOlu=  1.  ).\lta=ftUn. 
Fältstat,  m.  se  Fältfot;  fotancaram  luettelit. 
Fältstycke,  n.  inimtto=t^fft. 
Fältsäng,  m.  fcta4atva,  fota4än!l),  f oif ta. 
Fälttecken,  n.  fota=mevfft,  fcttja^nterfft. 
Falttjenst,  f.  fota43ah«eliiffeu  toiiuitiiö. 
Fälttyg,  n.  tljhétij. 

Fälttygmästare,  m.  ttjflStött^HiäUiffö. 
Fälttag,  n.  fotan-etft,  fcta. 
Fältvakt,  f.  ctu=t»artiiat,  icartijat  (pL),  limitti; 

vara  på  f.,  olla  ivartijana  1.  jpal;tina. 
Fältverk,  n    fenttä=li)arU'gtuö. 
Fältväbel,  m.  wäItlBää))eli. 


Fältvädd,    m    (scaUosa    columbarin)     f^felmä 

ft)I)e{mä=ruobo. 

Fältöfverste,  m.  fota=).>ääIIiffö. 

Fänad,  m.  farja,  eläimet,  raattaat. 

Fänga,  v.  n.  f^ttt}ä. 

Fänge,  u.  ^l^l^ntö. 

Fängelse,  n.  (ställe)  >«anft4;uone,  tDrtitä,  fääb» 
tänä;  (fångenskap)  ivantiuö  (»ubeii). 

Fängelsecell,  m.  toattft^^uoneeit  famiuto. 

Fängelsestraff,  n.  traitftubeit  rangaiötuS.  , 

Fänghäl,  n.  fantft4äpt,  fautfin-eitä. 

Fängkrut,  n.  fanffi=VUUtt. 

Fängpanua,  f.  fantti,  iBänf=V'^linu. 

Fängrör,  n.  f^ti)ttn4or>vn. 

Fängsla,  V.  a.  (blnda)  fitoa,  ^janna  föt^fitti; 
(fjettrn)  fat)fetttaa  1.  fal;lel4ia,  ^.^auna  fa^lei» 
fin;  (häkta)  voangita  (tfen),  ^auna  »»antiu» 
teen;  (fig-)  fiinnittää;  genom  skönhet,  skän- 
ker f.  ngn  vid  sin  person,  tl;anuubcUa, 
laBjoiffa  ivoittaa  jofu  omatfenfa;  denna  bok 
f— r  mig,  tämä  firja  minua  iinet;ättää  1. 
miellt)ttää;  alla  f — des  af  hans  tal,  fatfft 
mielti/iiiHit  f)änen  :|.ntr;eefenfa. 

Fängslande,  n.  fitomincn,  ta^Ie[;timtnen,  n)an= 
gitfeminen,  {'iinnittäminen ;  a.  (fig.)  \vkt)'dt' 
täwätneu,  mtelluttäaHiinen. 

Fängslig,  a.  iv>angittn,  fibottu,  foblcisfa  (oteiva). 

Fänika,  f.  tiVmUinen;  en  f.  fotfolk,  lijjuttineu 
jalfanväfcä. 

Fänrik,  m.  inäntvittt. 

Fänta,  f.  tl)tti5,  t\)ntl'L 

Fänting,  ra.  (gysopUla)  raunitfl. 

Färd,  c.  hilht,  matta,  mattuétuS,  retft  (^^en); 
vara  stadd  pä  f.,  olla  fuhttta  1.  tnlteella  1.  ful= 
feilta  1.  tnlfeisiia  1  tnlfuifaila ;  fara  sina  f— e, 
mennä  mattaaufa  I.  ticlicnfä;  gifva  sig  i  f. 
med  ngn,  tuioeta  (^can)  1.  Il^iittäptljä  j.tun 
'a^mxTX  1.  fettvaan;  gifva  sig  i  f.  med  ngt, 
vnti-^eta  1.  vi}I;tl)ä  jljfin;  vara  i  f.  med  ngt, 
aStaroita  (4fen)  1.  toimittaa  j.tin;  hvad  är 
nu  pä  f— e?  mitä  nt)t  on  afiaua?  mitä 
l^ätä  n^t  on?  mitä  on  l^ätänä'?;  det  är  in- 
gen nöd  pä  f— e,  ei  ole  t;ätää  ottenfaan. 

Färdas,  v.  d.  tultea,  mattata  (»aan),  mattns» 
taa,  luaeltaa,  lötjteä,  mennä;  f.  hit  och  dit, 
tuletfta,  tulestetla,  tuletfeUa. 

Färdig,  a.  (beredd)  ttjatmig  (4in),  attiS  (»Itiin 
].  »Ittiin);  f.  att  resa,  n^almis  Iäf)temään; 
göra  sig  f.,  walmii^itautna  (jl;fin);  (fullbor- 
dad) iimtmiö,  Vaatetti};  blifva  f.,  lualmistna; 
f.  kokt,  bakad,  stekt,  fl)^.^[i,  tl)pietfi  teitettlj, 
:|?ai§tettn;  (som  har  slutat)  walmisj;  är  du 

f.    med    arbetet?,  joto  otct  :t3äättäm)t   1-  lo» 

^jettanut  tvöfiV  (frisk,  rask)  tevttje,  ristt, 
tetterä,  UxUä,  näpdx;  (skicklig)  nä^^iärö, 
taitatoa  (jötin),  tätc>i\i,  terteä,  teavma,  pij^-- 
ft^Wä  (j(;tin);  han  äi  f.  i  att  spela,  taitaa 
1.  ofaa  ^t}iriä^^ti  foittaa,  hän  ^-n^^t^l}  foitta» 
maan  1.  foitantoon,  l;än  on  ivavma  foittamaan. 
Färdighet,   f.   iralmeusi;   tevweijö,   tettert)i)«t, 


156 


Fär 


Fär 


fer!ei)?,  nä:|>ei)g;  nä:>)^ärt)t)S ,  taitawaifimö,' 
taito,  !ätehit)»8,  ^t)§ti)»äijt}t)8;  med  f.,  tai» 
tatraSti;  tala  finska  med  mycken  f.,  ^>ut)ua 
fuomea  timrftn  fujutpaSti. 

Färdigt,  adv.  ferfeäSti,  näj^eäé^ti;  nä^^t.Mi"i^ött, 
taitatragti. 

Färdnubb,  m.  nl)lä,  tärfä,  :t^iiH^u=nillä  1.  4x)m. 

Färdsup,  m.  Iäf;ti3=r^t)):|.n),  ).niöta=nn)):|.n). 

Färg,  m.  (subjektivt)  »ärt  {An),  faviim,  maa; 
af  hurudan  f.?  miitfä  tarivainen  1.  =Jräri= 
nen;  af  den  f— en,  fen-tartuainen  1.  =lrärt= 
nen;  (ansigtets)  :)iinta,  bi^^iä  1.  I;itriä,  i{)D; 
skifta  f.,  :|>una?tua  1.  Jrateta  (4tenen),  wao.-- 
Uta  (=cncn),  UiaaliStua;  genom  sorgen  har 
hon  förlorat  f — en,  furuöta  bän  en  Wdo.^ 
tennut  1.  fateettnnut;  glädjen  atergaf  hen- 
ne f— en,  i(o  ^^unaétuttt  jälleen  bäncn  )^c§= 
lenfa;  (objektivt:  ämne)  \>amt  (=een),  maalt 
(=in),  tiiaalinfi;  ej  hälla  f.,  et  ^ntää  Ji^ävtäit» 
fä  1.  maatanfa,  jraleta  (4tenen);  (jig.)  xom, 
tajja,  ntucto,  laatn;  med  lifliga  f — er  måla 
en  händelse,  !itl»aelta  ta)>au8  f)t)linn  elä= 
iräött  1.  iuijtfaafiti  1.  [)il^>eäéti  1.  (ulpcätlä 
talraCa;  måla  en  sak  med  de  mörkaste 
f— er,  tu»aetla  afia  ^imeimmältä  ^.niclelta; 
dikten  har  en  antik  f.,  nino  en  niuinai?^ 
ajan  takainen  1.  laatnincn;  hans  stil  har 
mycken  f.,  fu-jcitu§4a|.Mnia  en  btnvin  fit= 
h.''aiteit>ainen ;  sätta  vacker  f.  pä  ngt,  fan» 
ntStelta  j.fin. 

Färga,  v.  a.  (tyg,  ull  o.  d.)  painaa,  toärjätä 
(=ään);  (måla)  tnaalata  (»aan);  f.  svart,  ntn§» 
täta  (=aan);  f.  röd,  ^nnata,  ^>una^taa;  f. 
gul,  fellata  (»Itaan);  f.  blå,  finctä  (»eän), 
finittää;  (nmla  brokig)  firjata  (»aan),  firja» 
cöa;  f.  med  blod,  ^junata  h.^ere[lä,  irevetä 

(»eän),  n^eri^tää;  (om  ämnen:  gifva  färg) 
f.  röd,  blå,  gul,  tebbä  ^^unaifetft,  fiuiieffi, 
1.  feltaiiefft,  ^ntnaetuttaa,  ftniötijttää,  !el= 
la^tiittaa;  det  f — r  vattnet  gult,  tt)efi  tulee 
fiitä  fcltatjetft  1.  fella^tun;  f.  ifrån  sig;  duken 
f — ar  ifrån  sig,  tiuiuii^ota  Iäf;tee  Jiniri,  f)ui» 
\v\  tefee  ftnifefft,  ^^unaiieffi  j.  m.;  (fig.) 
blygselu  f — de  kinderna,  ))Céfet  ^^UUaétUt» 
U.^at  (^i^cä^tä. 

Färgad,  a.  favipaiueu,  ifävinen;  (brokig)  Hr» 
jaiva;  (bot.)  cutc^itärincn;  otydligt  f.,  c^jö» 
trärinen. 

Färgande,  n.  ^^ainamine^,  V^atnanta,  ^.mtnan» 
to,  tvärjäämiuen,  u^ävjävö;  maalaue;  :|3unaa» 
minen  j.  n.  e. 

Färgare,  m.  Unirjäri. 

Färgberedinng,  f.  Vaineen»tefo. 

P^ärgbildning,  f.  (fys.)  ivärieu  jiintl)  1.  muo» 
bcStnminen. 

Färgblandning,  f.  maaIin=iefoitu§,  ntaa(in»i)[)= 
bietl)^;  tvärin»Vf)bi8ti}§.  • 

Färgbok,  f.  »äri=tirja;  wärjäl)é»nvja.    ^ 

Färgbräde,  n.  maali=lauta. 

Färgdrog,  m.  |.Hainc,  Ji3ärjäl)?^ainc.  , 

Färgeri,  n.  (iniältning)  ).iaiuo»laitc?,  lrSrjäl)g» ' 


laitoä;  (sfulle)  »ärjäi}ö=I)uonc,  ^aino»f)none^ 

i^ainto;  (arbetet)  painantc,  n^ärjät}^. 
Färgfabrik,  m.  maa(in»tel)baö  (»taan). 
Färgglans,  m.  {ciötatoat  ioärit,  tt)ärin»toiéto. 
Färggräs,  n.  ^)aine»ruo()D;  (anthemis  tinctoria) 

feIta=]anramo. 
Färghandel,  m.  maa(i=fani.^V^a. 
Färghandlare,  ni.  maaliu4au^)iia3  (-aan). 
Färghus,  n.  UHirjäl}S=6ucne. 
Färgig,  a.  irärinen,  ^^aineinen,  maaHnen;  vara 

f.,  etta  ^laineeéja  1.  maaliéfa. 
Färgjord,  f.  ^^aine=mnlta. 
Färgkittel,  m.  :|>aiue»fatti(a,  Jvärjäl)ä=fatti(a. 
Färgklint,  m.  (bot.)  se  Gulskära. 
Färgkonst,  f.  JiHirjäl)S»taitOr  ^Mine»taito. 
Färgkopp,  m.  maali»fii^i|>i,  ^^aine=fu^^^.M. 
Färgkullor,   f.  (anthemis    tinctoria)    te(ta  =  fuf» 

ia,  te(ta»)auramc,  u^eri^ieinä. 
Färgkännare,  m.  maalicu  1.  irärien  tuntija. 
Färglada,  f.  maali»laatiffc. 
Färglägga,  v.  a.  tpäritä  (»iän),  maalata  (»aan). 
Färglära,  f.  tväri=D)^^>i. 
Färglös,  a.  »räritön  (»ttcmän);  (blek)  iaipia, 

yoaaka;  (fig.)  ^tfi»toiffcinen,  fuittjamainen. 
Färgmadra,   f.     (asperula   tinctoria)   maratti. 
Färgmossa,   f.    (liclien  saxatilis)    fin>en=farice 

(»^leen)  1.  »fammal. 
Färgmussla,  f.  »rärinen  näfin»fentä. 
Färgning,  t.  ^vaiuaminen,  ))ainanta,  »uärjä^g; 

vara   under    f.,  cKa   V^aiito^fa  1.  :|?aineegia; 

(färg)   XcM. 

Färgprakt,  f.  ivärien  loreuS  1.  fauneuS;  f  o» 

reuö,  loiéto. 
Färgprof,  n.  (prof  på  färg)  icärin  nävte,  )3ai= 

ncen  1.  maalin  nä^te;  (prof  vande  af  f.)  paU 

neen  1.  maalin  feetus. 
Färgqvarn,    f.    maali »nU)ff«,    maalin  »jauf)in 

(»men),  maalinbiercin  (»mcit). 
Färgrifning,  f.  maalin   jauhaminen  1.  f)iero» 

minen. 
Färgrifvare,  m.  maatiusl^iercja. 
Färgrot,  f.  ^ainc»juuri,  maali=juuri. 
Färgskiftande,  a.  eri  li\iriUä    läifh}lini  1.  Wi- 

ira^itaira,  lrälä(;te(etväincn,  fajcctiiioa. 
P"ärgskiftning,  f.  toärin   läiffijmineu,   icärin»  ■ 

lr>ä(ä(;teleminen  1.  fajostué;  (färgton)  tvärin 

eri»tuntu. 
Färgsoppa,  f.  :|.iaine»lreft. 
Färgspade,  m.  maali»Iapie,   maali»Iucbin  (»ti= 

men). 
Färgspel,  n.  se  Färgskiftning,  Färgprakt. 
Färgspekter,  n.  (fys.)  lrärt=näfl)mä,  aMri»fuU)a. 
Färgstoft,  n.  ^jaine,  träri-aine. 
Färgstryka,  v.  a.  maalata. 
Färgsuddare,  m.  lrärtn»tul)raaja. 
Färgtillverkning,  f.  jnaaltn»  1.  :|.mincen»tefo. 
Färgton,  m-  ii^ärin  eri»tuntu,  »ärin»tuntu. 
Färgtryck,  n.  U''äri»)}aino;  träriflä  )5ainaminen. 
Färgträ,  n.  U\iri»)>uu. 
Färgvätska,  f.  u.^ärt»neéte,  ^\iinc»ueste. 
Färgväxt,  C.  h.iävi=faéan  (»en),  :|>aine»fa§tri. 


Pär 


Päv 


157 


Färgämne,  n.  ipmxif  hjärt=ainc,  föärjä^S^ahte, 

^3ahto=aine. 
Färja,  f.  lautta,  toöfi  (=tn\ 
Färja,  v.  a.;  f.  öfver,  lautata  (4taan),  tnUt-- 

toa  1.  tciebä  tautafla  1.  loäfiffa,  (uoba  Iau= 

toffa. 
Färjkarl,  m.  kutta=mie?,  fauttuvi,  fuoma=mie?, 

IoSfi=ntteö. 

Färjning,  f.  lauttauS. 

Färjpenningar,  m.  lauttfl^ral^a,  toöft^rat^a. 

Färjstad,  m.  -ställe,  n.  lautta^atffa,  Iauttau6= 

^aiffa,  hiotuä  1.  =toS  (=f|en),  rogft=|jaU1a. 
Färla,  f.  ^atutfa,  ^^am^pu. 
Färre,  a.  comp.  f)artcemntat,  JDät;emmät;  se  Få. 
Färs,  m.  fifuS,  tä^te  (»tteen). 
Färsera,  v.  a.  (kok.)  tätjttää. 
Färsk,   a.  (om  kött,  fisk,   sår)  hjereä    (offert), 

tuores  1.  =e  (=een);  (om  dricksvaror)  tctxi^; 

(om    bröd,   smör,   spår)   uuovt,   hJCVe§;    {om 

m^ölk)  ricsfa,  rtesfamen;   (om  frukt  o.  d.) 

!|5ireä;  (fig-  som  nyligen  tillkommit)  nt)fl)tfiu 
1.  äsfen  jaatu,  tapafjtuuut  j.  u.  e.;  påf.  ger- 
ning,  ttjevelieltänjä,  tuoreettanfa. 

Färska,  v.  a.  (jern)  feittää,  meftouttaa,  mel= 
toittaa. 

Färska,  f.  Färskjern,  n.  melto,  meIton"auta, 
feitton-auta. 

Färskhet,  f.njercfftjt)^,  tuoreuö;  nuoruus,  :t3irei)g. 

Färskhärd,  m.  t'etttD=a^jo. 

Färskning,  f.  vauban  Éeittänuucn. 

FärskGl,  n.  u^ereS  ctut  (=uen). 

Fässelled,  m.  !atvnc=jäfeu  (=nen),  Jt>uof)ineu. 

Fässiiig,Fästing,m.olf'i=»uobe(=teen),Ve()ut(/)/.) 

Fästa,  v.  a.  {'iinnittää,  :).\inna  ttiuni,  :|.ntuttaa, 
tartuttaa,  istuttaa  !iinni  (jf)fiu);  (binda,  kny- 
ta fast)  fclmeta  (=ean),  fitca,  folmeta  1.  fitoa 
fiinni  (jbfin);  f.  med  spik,  naulita  (»tfen) 
fiiuni;  (hopfästa)  t){;bistää,  fitca  t)l;teeu;  (lö- 
da) juottaa;  (fig-)  fitoa,  l}:^biStää;  f.  i  min- 
net, :|3auua  uniiötiin  1.  muistoon;  f.  ögonen 
på,  iuoba  ftlmänfä  (j.fin  ^aätit  1.  jl;!in); 
f.  sin  uppmärksamhet  på,  tartiStua  1.  tät)' 
bt}ötl)ä  il;!in,  tarfata  (=!faan)  1.  tarfaStaa  1. 
tarfaStetla  1.  täf)bl?§tää  j.iin;  f.  ens  upp- 
märksamhet pä  ngt,  fäsfeä  1.  faattaa  tarf» 
faamaan  1.  tarfaételemaau  1.  täf)bV)ötämään 
j.fin,  tavfit^tuttaa  1.  tät)bi)8tl}ttää  jf;fin;  hvad 

)  f — er  du  för  begrepp  vid  detta  ord?  min» 
fä  l}mmävvi)ffen  finä  tätte  fanaUe  annat? 
mitä  finä  tätlä  fanatta  l;mmärrätl.  tarfoitat? 
fuinta  finä  tämän  fanan  timmävrätV;  f.  falskt 
begrepp  vid,  Uviäriu  t;mmävtää;  f.  tro  till, 
u§foa  (j.futa),  tuottaa  (j.futjun);  f.  afseen- 
de  på,  vid,  f)UD(ia  (i^tfin),  ))itää  lufua  (jét= 
lin);  (en  qvinna)  fi[)lata  (=aan);  (jur.)  f. 
med  ed,  toaf;l»i§taa  JralaÖania;  (tjenare) 
^jeStata  (=aan); —  v.  n.  tarttua,  :i)uuttua,  täubä 
iiinni  (jf^fin);  f.  sig,  t.  r.  tarttua,  ^.ninttna, 
fö^bä  fiinni  öt)fin),  fiinttjä;  (ihojj)  t)f)tV)ä; 
(fig.)  fiintl)ä  (jf)fin);  f.  sig  på  ett  ställe, 
ajettua  l.  afettauta  1.  afettautua  j^fiu  ^aif= 


f  aan;  (förlinda  sig)  fttoutua  (jf)!in) ;  (vid  ett 
arbete)  r^fit^ä  (tl}ö^ön);  f.  sig  i  ngns  ynnest, 
njoittaa  j.fun  mieIi=fuofio,  fuofttelfa  jofu  it- 
feltenfä;  f.  sig  vid  ngt,  tarfastaa  j.fin,  tar* 
fiStua  jf)fin;  .f— r  du  dig  dervid?  IjnoUtfo 
fiitä?  )5ibätfi3  fufua  fiitä?;  jag  f— r  mig  ej 
dervid,  en  l^uoli  fiitä,  en  i.nbä  lufua  fiitä; 
f.  sig  vid  ngn,  miettijä  j.fuf)un. 

Fästa,  f.  se  Fånglina. 

Fästad,  part.  (bot.);  f.  i,  ^jeräiucn;  t.  ex.  f.  i 
botten,  :|3of>ia=)3eräinen;  f.  under  frukten, 
fiemen-junrinen;  f.  omkring  frukten,  fiemen= 
n.'>artinen;  f.  ofvanpå  fruktämnet,  ftemen* 
iatn^ainen;  f.  under  fruktämnet,  fiemen=^o^= 
jäinen;  f.  vid  fodret  omkring  fruktämnet, 
fiemen^vm^^ärinen;  f.  på  kant,  ftivjittäincn; 
f.  i  pipen,  tortin»)5eräinen ;  f.  i  eu  rad, 
t)ffi=rin.nnen. 

Fästande,  n.  fiinuittäminen,  fiinniti)8. 

Fästband,  n.  f;aria=f)irfi  (=ren). 

Fäste,  n.  fanta,  ^oI;ja,  fija;  hafva  f.,  otta  fiirt* 
ni  (jöfin);  taga  f..^  ottaa  fiinni,  :|.ntuttua, 
tarttua  (jljfin);  ej  få  f.  med  fötterna,  jalat 
eituät  ta^aa  maafjan  1.  :i.ior;iaan  1.  maata  1. 
:|3oI;jaa;  få  f.  på,  faaba  fiinni,  faaicuttaa; 
(bot.)  po^ué;  (på  värja)  fa^ttia,  ri^a;  (himla- 
f.)  taiteaan  fanfi  1.  lafi,  ilman  fanfi;  (bibi.) 
ixml;niuu8  (=ben);  (ögats)  tät)tä;  (i  båt)  ijieS»- 
ti  (4n);  (skans)  Unna,  linnoitus  (=ffen),  tt)a= 
vustus. 

FästefjäD,  n.  (bot.)  toare  (=^een). 

Fästegäfva,  f.  fif)Iat  (j^L),  fofio=fa^ja. 

Fästehjon,  u.  morfiuS-)3ari,  naittitaat. 

Fästepenning,  m.  se  Städsel. 

Fästeqvinna  f.  morfiau  (=men). 

Fästig,  m.  farja=^olfu  i.  =ura. 

Fästing,  m.  (ixodes)  puntti,  :l5Un!fi=täi,  ^UU^J- 
:>>o,  ^ntu=täi,  :t3uu4mffi. 

Fästman,  m.  fuU^aincn,  fulfp,  fulf)Dfainen,  ^tfä. 

Fästmö,  f.  morfian  (=mcn),  morfio. 

Fästning,  f.  linua,  Itnnoituö,  ii>aru8tu6  (=ffen); 
(straff)  tXionfiuS,  IcanfeuS;  (förtofning)  fif}= 
lau§"  (»ffen). 

Fästningaring,  m.  (lagt.)  ftf)Ia=formuS. 

Fästningsarbete,  n.  Itnnan=tl}ij,  tt}i5=l»anfeuS. 

Fästningsartilleri,  n.  linnan=tljfiSti3. 

P^ästningsbyggnad,  m.  Iinnan=ratentaminen. 

Fästningsfånge,  m.  Iinnan>loanfi. 

Fästningsgraf,  f.  Iinnan=fain.>anto. 

Fästningsgåfva,  f.  fifjtat  (pL),  fofio4aI;ja. 

Fästningsstraff,  n.  triaufiubeu  raugaiStuS. 

Fästningsvall,  m.  Iinuan=iimUi  («in). 

Fästningsverk,  n.  linnan-afennuS ,  finuoituS, 
finna,  njarnStuS 

Fästom;  i  f.  (lagt.)  (under  förlofningstiden)  fi^- 
loisfa  oGeSfa. 

Fästslida,  f.    (hot.)  ))of;ju8=tupt5i. 

Fätjuf,  m.  farjan4»araS,  (e{)män=wara8  (=faan). 

Fätjufnad,  m.  farjan-iuarfanö ,  (e(;mäu=h)ar- 
fauö  (-ben). 

Fäväg,  m.  favja-^Jotfu,  favja^ie. 


158 


Föd 


Fö  n 


Föda,  v.  a.  ftjnnt^ttää;   fijittää,   ftittää,  fifii5t= 

tä  (»tfen);   (fig.)  fmmnttää,  ftittää;    f— s  v. 

pass.   fmttuä;   Cfg.)   fimtini,   fiitä   1.  ftjitä  1. 

=etä  (=ftän  1.  »!éän);  (nära)  elättää,  fijijttää, 

rairita  (=tien),  rucftia;  f.  sig,  elättää  ttfen^ 

fä,  {)anEfia  eiatuffenfa. 
Föda,  f.  ruota  (ruoan  I.  vmt an),  rairinto;  C«p- 

peh(We)  elate  1.  eläfe  (=tteen),  elatuä  (=fien), 

elantc,  eläte  (»tteen);  (pg-)  eläfe,  ra»into. ' 
Födande,  a.  raiDitfcwainen,  elättäteäinen. 
Födande,    n.    fftnntittäminen;    (närande)   elät= 

täminen,  fi)öttämtnen,  ratrituS,  ruoffiminen. 
Född,  part.  fiinttintit;  f.  i,  ft)nt^ifin  jötftn;  f. 

Svensk,  font^änfä  SJuctfalainen. 
Födelse,  f.  ft)nti)mä,  f^ntö,  fi)ntt)ininen,  ft)n= 

tl?ml)s!,   fönntintä  1.  »ntö;   (teol.)   nya  f— n, 

uubceti  1-  uubesta  ft)ntt)nunen,  uufi  [nntmninen. 
Födelsebygd,  m.  fi^nti^ntä^maa,  fi)nti?mä=paif= 

la,  fj?nnöin=maa,  f^nnt)tn=^aifta. 
Födelsedag,  m.  ft)ntl?mä=^>äitt?ä. 
Födelsefest,  m.  fljnt^mä=juf){a. 
Födelsemärke,  n.  luomi   (=en),   luoma,   f^n= 

ntinnäinen. 
Födelsestad,  m.  ft;)nt^niä=fau^ntnfi. 
Födelsestund,  m.  f^ntttmä4ictft  (=en). 
Födelseår,  m.  fi)nti}ntä=lruofi  (=ben). 
Födkraft,  m.  ran.nntD=lrcima. 
Födkrok,  m.  eIatu8-fetno. 
Födoämne,  n.  eIatuS=atne  (=een),  raH?tntD=ai= 

ne,  ruDfa. 
Födsel,  m.ft)nn^t>)é,  fl3nn^ttämtnen;  se  Födelse. 
Födslodel,  -lem,  m.  fiittn  (=ttinien),  ftjttin  (=ttt= 

men),  futin=falu;  (qoinnans)  fi}nni>tttniet  (pl.)- 
Födslomärke,  n.  luomt  (=en),  (uoma,  fvnnt}n= 

nätnen. 
Födslopina,  f.  ft)nnt}tt)g=tugta. 
Födslostund,  f.,  -timme,  ra.  fl}nnt)tt)s!={)Ctfi,  f«n-- 

n^ti^ö^atfa. 
Födslovånda,    f.,    -värk,    m.    ft3nnl)tt)éi=fitrut 

Födämne,  n.  se  Födoämne. 

Föga,  a.  o.  adv.  iräf)än,  trä[}ä,  athjan  teäbän, 
ei  ^Mljon;  (knappast)  tuetin,  ei  fuinfaan;  f. 
värd,  ^■'äliän^arttjoinen  1.  njäf)ä=arh.^oinen;  f. 
fattades  att  lian  drunknade,  i)'ån  oli  l;uf= 
fua  1.  o(i  »r^äbällä  Butfua;  f.  akta,  ^alxvth 
fia,  n.>ä()efftä;  falla  till  f.,  nöijvi^ttjä,  nc^? 
rentijä,  niitjrtpä. 

Fögderi,  n.  ttiouti=tunta,  {if;(a=funta. 

Föl,  n.  irarfa,  »arfanen. 

Föla,  V.  a.  »arfoa,  tcarfoita  (=tfen). 

Följa,  V.  a.  feurata  (»aan);  (beledsaga)  faat= 
taa,  faimata  (=aan);  f.  med  ngn,  mennä  j.= 
luu  mufaan  1.  muagfa  1.  feuraöfa,  cUa  j.nfun 
muagfa  1.  feuragfa;  f.  med  strömmen,  tul' 
tca  uurran  mutaan,  (fg.)  oKa  1.  telibä  mui» 
ben  mutaan;  f.  en  vag,  mennä  1.  tultea  1. 
(äl)tcä  tietä  m^ijten;  hvilken  väg  f— de  lian? 
minfä  tantta  ^än  meni?  f.  stranden,  tnltea 
)jitfin  rantaa;  (komma  näst  efter)  feurata, 
tuUa   j.tun    jälteen   1.  perästä;    (härfiyta) 


tufla  (4en),  läf)teä,  fviit^ä  (jettin),  feurato; 
af  detta  f — er,  att  du  hade  orätt,  täStd 
nätut)  1.  on  felttjä,  että  otit  ttjääräsfä;  (rät- 
ta sig  efter)  ucutaa,  noubattaa,  noubatella, 
elää  1.  tef)bä  (j.tun)  mutaan  1.  jälteen,  mu» 
fautua  (jl)tin  1-  jonfin  jälteen);  f  lagame, 
ngns  vilja,  noutaa  1.  noubattaa  fääntiijä  1. 
j.tun  mieltä;  f— s  ät,  v.  d.  olla  t?^beSfä, 
tnltea  1.  mattata  1.  mennä  1.  tulla  t)l;be8fä  1. 
l)t)tenä,  ^iifvä  ^.^arireéfa  1.  fcuraéfa. 

Följaktig,  a.  feuraau^ainen;  vara  ngn  f.,  otta 
j.tun  tanSfa  LmnaSfaLfeuraefa,  feurata  j.tuta. 

Följaktligen,  adv.  fiiö,  niin  muoboin,  fen= 
tä^ben. 

Följande,  n.  feuraaminen;  (fjeledsagande)  faat= 
taminen;  (iakttagande)  noutaminen,  nonbat» 
taminen,  mutautumtnen;  a.  feuraatca,  feu» 
raawainen. 

Följd,  f.  (kedja,  rad)  jnouHC  (=teen),  jatto, 
jatfo,  riiDi  (»in),  jata,  jana,  jono,  juna,  far* 
ja;  i  en  f.,  t)$tä  )Jerää;  en  f.  af  olyckor, 
l)l)tä  ptxaä  täijneet  1.  alinomaifet  toträn  on» 
nen  tobtantiet;  i  tidernas  f.,  ajan  tuluesfa; 
(ordning)  järeSt^é  (=tfen);  i  behörig  f.,  ot= 
feaöfa  järeSt^tfeSfä;  (mängd)  joutto;  ("yez-A-an^ 
feurau§,  UjaitutUö;  återges  ofta  bäst  med 
verbet  tuUa;  t.  ex.,  en  f.  häraf  var  att..., 
fiitä  tuli  fe,;  että  .  .  .;  saken  hade  inga 
vidare  f— er,  ei  fittä  tullut  muuta  mitään; 
(slut);i;\'d'it'6ii,  lojj^u;  (slutföljd)  jol;tau8(=tien), 
:i3äätÖS;  deraf  drager  jag  den  f— en,  ftitä 
faan  fen  johtantfen  1.  fiitä  )3äätän  fen;  i  f. 
af,  jol)boöta,  tabben  (med  gen.),  eller  ut- 
tryckas medelst  elativus;  i  f.  häraf,  tämält 
joljboSta  1.  tabben,  tägtä  ft}t?§tä,  tägtä. 

Följdenlig,  -riktig,  a.  jo^tautfen  1.  afian  1.  jol^» 
bon  mutainen,  oitea;  (konsegvent)  tjl)tä=mu* 
täinen. 

Följdenlighet,  -riktighet,  f.  aftan=mufaifuu8, 
oitea  1.  felivä  jof)tau8  1.  päättäminen;  tj^tä» 
mutaifunS. 

Följdenligt,  -riktigt,  adv.  jo^tautfen  1.  afian 
mutaan,  afian=mutai)e8ti;  ^£)tä»mutaife«ti. 

Följe,  n.  feura,  feurue  (=een),  fenruu,  faatta= 
jat,  letfio,  faatto=tnuta,  joutto;  (pack)  rota» 
to=joutfo,  roistot;  det  är  just  ett  vackert  ■ 
f. !  »et  roistoja  mitä  croattin!  aita  roisto» 
ja)Ja  ne  oivatfin!;  det  kan  hafva  ondt  i  f. 
med  sig,  fiitä  ivot  tulla  ^^aljon  ).Ml)aa,  fe 
ftjoi  »aitnttaa  1.  mattaan  faattaa  ^)aljon  i?a' 
):)0.a;  till  1.  i  f.  häraf,  tämän  täljbeu,  täötä. 

Följeslagare,  m.  -inna,  f.  feuraaja,  tnm^^?a» 
Ii,  tum;.^).^aui,  matta=tum^^)>ani,  feuralainen, 
tott^eri;  (ledsagare)  faattaja. 

Följetong,  m.  tauuo=tirjallinen  ofa. 

Fölning,  f.  ttarfomineu,  n.^arfottu8. 

Fölstinn,  a.  tiine  (=een),  tcarfan^ttine. 

Fölsto,  n.  h>arfa=tamma,  tiine  tamma. 

Fönster,  n.  attuua,  ittuna;  förse  med  f.,  af» 
funoita  (=tfen). 


Fön 


För 


159 


Fönsterbeslag,  n.  affunaii^toasfet,  Utnmn-- 
raubat. 

Föusterbly,  n.  affunan=  1.  itfunan4l)tjl;. 

Fönsterbräde,  n.  affunan=  1-  iftunau4aitta. 

Fönsterbåge,  m.  a!funan=  1.  itfunan=fe^ä. 

Fönsterdrag,  n.  u^o  ittunaSta,  affuna^iueto 
1.  -ut;o. 

Fönsterdyna,  f.  aHuna=tl}l)rtl}. 

Fönsterfördjupning,  f.  a!funan4cuffD. 

Fönstergaller,  n.  affmtann-istiffo. 

Fönstergardin,  m.  atfuuan=fartiini ,  a!uttimet 
(pl-)- 

Fönsterglas,  n.  affunan4aft;  (ruta)  ruutu. 

Fönsterglugg,  m.  atfunan=ret!ä. 

Fönsterhake,  m.  attunawi^ata. 

Fönsterhaspe,  m.  affunan4;a'an  lefitt- 

Fönsteris,  ni.  affunau^jää. 

Fönsterjern,  n.  a{funau=raubat. 
■  Fönsterkarm,  m.affunan4armi  1.  =^3uite  (=tteen). 

Funsterkitt,  n.  aHuna=fitti. 
,  Fönsterkors,  n.  affunan=ri§ti. 

Föusterlist,  c.  a!funan=f)uI)5io  1.  »reunuS. 

Fönsterlucka,  f.  af!unan=  1-  ttfunan4uuffu. 

Fönsterluft,  m.  affunann-eifä  (reijän),  affuna. 

Fiiiisterläna,  4äning,  f.  affunan^alatuen  muu= 
vt  1.  feinä,  aflunannnnta. 

Fönsterpost,  m.  offunan=)5ieIt  (=en). 

Fiinsterarm,  m.  se  Fönsterkarm. 

Fönsterruta,  f.af1unann-uutul.4afi,  ruutu,  lafi. 

Fönsterskärm,  m.  atfunan=lt)arioötm  (ntueu). 

Fönstersmyg,  m.  a!funau4ouffD. 

Fönsterspegel,  m.  se  Reflexionsspegel. 

Fiinstcrspindel,  m.  se  Vråspindel. 

Fönstersvala,  f.  se  Hussvala. 

Fönstersvamp,  m.  (spongia  officinalis)  ntereu= 

ficui. 
:  Fönstervägg,  f.  alfuua^femä. 
[  För,  a.  ttjotpa,  tertre. 

För,  prep.  (rum:  framför,  inför)  ebcSfä,  ebeg= 
tä,  eteen,  ebeltä,  ebeltä,  ebelte  (med  genit); 
sitta  f.  fönstret,  tStua  atfunau  ebeöfä;  kom- 
ma undan  f.  fönstret,  tuKa  atfuuau  ebeä» 
tä;  träda  f.  domaren,  aStua  tuomarin  eteen; 
draga  f.  rätta,  totebä  oifeuben  eteen  1.  cifeu= 
teen;  f.  allas  ögon,  faiffein  nät^ben  1.  aifaua;  f. 
fötterna,  jalfain  juureöfa;  (om  tid)  f.  .  . 
sedan,  fitte,  fitten,  tata=|3erin;  f.  sex  vec- 
kor sedan,  fuuft  tBtitfoa  fitten  1.  tafa=^ertu; 
f.  ngn  tid  sedan,  jofu  atfa  fitte,  tuonnoin; 
tidningen  f.  i  går,  eilinen  1-  eiUö=:|jäi»äi= 
nen  fauoina4e{)ti;  f.  detta  länsman,  entinen 
nimi8>mieö;  uttryckes  ofta  medelst  translati- 
vus  (4fi):  f.  hela  året,  fofo  iDUObeffi;  f.  två 
veckor,  fa^betfi  nnitoffi;  f.  länge,  fauaifi; 
f.  en  kort  tid,  iväl)äffi  aitaa;  han  bodde  der 
f.  någon  tid,  afui  fiettä  j.tuuaianl.  aitaa;  f. 
närvarande,  nyhjään,  ni)h;iäniä,  ))ar'aifaa;  nu 
f.  tiden,  ni)t,  u^f^ääu,  ni)i'i)=aifana,  tätä  ui)ti)ä; 
(anledning)  tä(;ben  (med  genit.),  toaSteu,  tt)ar= 
ten  (partitiv.),  tcuolfi  (gen.),  uttryckes  äfoen 
med  elativus  (=gta,  -Stä);  han  får  lida  f.  sina 


gerningar,  ^äuen  tät)ti)^  färfiä  tcoiätanfa  1. 
tefojenfa  täf^ben;  vredgas  f.  ingenting,  fuuttua 
joutaiBa^ta;  namnkunnig  f.  sitt  snille,  fuu» 
tuifa  ueroStanfa,  fuuUiifa  ueronfa  täf;bcn  1. 
JDUoffi  1.  ^uolei^ta;  han  kom  f.  den  saken, 
tuU  fen  a\\au  täf;ben  1.  irnofft,  tuU  fitä  a» 
fiaa  icarten;  vid  ntgation  med  ablatimis  {Ata, 
4tä);  man  ser  ej  f.  dimma,  et  näe  fumul= 
ta;  f.  .  .  skull,  täftben,  ttntotfi,  toten,  tafis 
/.  elativus;  f.  den  skull,  fen  täl^beu,  fen 
luuofft,  fiitä  fht)«tä;  f.  min,  din  skull,  tm= 
nuu,  täf;teui,  finun  täl;tefi;  f.  ro  skull,  fuot» 
ta,  fuotta  tcaan,  ilman,  ifman  oifojani,  4^^ 
=nfa,  Il)^tin  ronoffi;  f.  bättre  minnes  skull, 
))aremmin  muistaaffeni,  =fi  i-  "•  ^-J  (—  * 
stället  f  ur)  fija^fa,  fijaan  (genit.);  (till  förmån 
för);  tala  f.  ngn,  piiljua  j.fuu  :|3UoteSta;  ver- 
ka f.  ngn,  icaifuttaa  j.tun  f;t)n3äfrt  1-  ]^l)ijbt)fft; 
strida  f.  sitt  land,  taistella  maaufa  ebcStä 
1.  ))U0lu8tamtfeffi;  den  omständigheten  är 
f.  mig,  fe  toi)ta  on  minulle  f)l)öbi}ffi;  vara 
f.  en  sak,  ]^i)tcäfivä  ji.fin  afiaa,  otta  j.fiit 
afian  ^suoleen;  (betalning)  köpa  f.  pennin» 
gar,  tre  mark,  oStaa  ra^Ka,  folmclla  mar= 
faUa  1.  f  ohuelta  marfaSta;  jag  gaf  f.  det 
priset,  annoin  fitf)en  Ijintaau;  lemnade  f. 
åtta  mark,  jätti  fat)beffaan  marffaan;  sålde 
f.  fem  mark,  miji  lintteeu  marffaan  1. 
iviibegtä  marfaöta;  köpte,  sålde  (så  myc- 
ket som  fäs)  f.  sex  penni,  oöti  1.  miii 
fuuben  :|)ennin  ebeetä;  betalade  en  mark  f. 
milen,  maffoi  marfan  :|3eninf uimalta;  fick 
en  rubel  f.  besväret,  fat  ruf)lau  iöail»aS= 
tanfa;  hvad  betalades  if.  hästen?  mitä  f;e* 
n?ofeöta  maffettiiu?;  f.  all  del,  faifella  muo= 
toa,  faifella  taitjaöa,  faifen  mofomin;  rör  f. 
all  del  icke  härvid,  älä  fuinfaan  1.  midään 
muotoa  tät)än  fogfe;  f.  min  del,  puolestani; 
kärlek  f.  ngn,  raffauö  j.futa  fol;taan;  kan 
uttryckas  medelst  objektskasus  (part.) :  va- 
ra rädd  f.  ngn,  fjelätä  (4aän)  j.futa;  hy- 
sa aktning  f.  ngn,  fuunioittaa  j.futa;  jag 
har  afsky  f.  detta,  minä  famoffun  tätä, 
tämä  minua  iu{)oittaa;  ömtålig  f.  köld, 
orfa  toilua  1.  fl)lmälle;  (genit.):  förmynda- 
re f.  barnet,  Ia:pfen  f)oU;oja;  ablat.  (4ta, 
■Atli);  f.  mig  far  du  vara  i  fred,  mi' 
nulta  faat  olta  rau^öfa;  det  blcf  ogjordt 
f.  honom,  fe  jäi  ^neltä  tefemättä;  hemligt 
f.  mig,  minulta  fafaa;  ät  upp  allt  f.  gos- 
sen, föi  faiffi  fJDJalta;  skydda  f.  fiender, 
>r»ariel(ait)tl;oillifiUa;  ganska  ofta  med  allat. 
(=lle);  f.  mig  är  det  lika,  miuufic  1.  minuöta  fe 
DU  i)l;tä  faiffi;  nyttig  f.  ngn,  l;l)i3bl)IIiueu  j.fuUc; 
passlig  för  honom,  l)änelle  fof)it»a;  anse 
ngt  f.  dugligt,  ^itää  j.fiu  feliDoHifeua,  fat' 
foa  1.  fuuUa  j.fin  felwoUifeffi;  tjena  f.  dräng, 
^jatoella  renfiuä;  finna  f  godt,  näfibä  l;i}= 
i»äfft;  tänka  f.  sig  sjelf,  ajateUa  itfeffenfä; 
hafva  ngt  f.  sig,  te^bä  1.  toimittaa  1.  aS^ 
faroita  (4fen)  j.fin;   hvad  f.  slag?   mitä; 


160 


För 


För 


hvad  f.  en?  tnifä?  nun!ä--(ainen?  mint' 
moinen?  f.  det  första,  andra,  enfimäijeffi, 
toifefft;  ord  f.  ord,  fanaéta  fanaan,  fana  fa= 
naita;  fot  f.  fot,  jalfa  jalalta;  man  f.  man, 
tnies  mtcbettä,  mie^itfe  1.  miebiten;  f.  att, 
konj.  että,  jctta;  uttnjcles  vanligen  med 
nominal-modi  af  verhum:  man  hämtade  mat 
f.  att  äta,  tuotiin  ruotaa  it)öbä;  hämta  hit 
sakerna  f.  att  äfven  andra  mä  se  dem , 
tuo  tänne  fafnneet  muibenfin  näf)bä;  tog  bo- 
ken f.  att  läsa  den,  Otti  tivjan  lufeatfenfa; 
gå  f.  att  se,  mennä  fatfomaan;  är  der  f. 
att  arbeta,  en  fiellä  tliiitä  tefemäéiä;  pen- 
ningar gåfvos  f.  att  utdelas,  ra^at  annet= 
tiin  jaettattaffi;  f.  att  icke,  ett' en,  ett"et  o. 
s  v.;  f.  det  att,  foSfa,  f  un,  fen  tabben  1. 
fen  iruofft  tuin  1.  että,  fiitä  f^^ötä  että. 

För,  m.  feula,  f  ofta;  f.  om,  feulan  cbeSjä;  f. 
ut,  fofan  :>^^oleUa  1.  :^uclcéia. 

För,  a.  (alltför)  Uian,  ioptn,  ahvan,  järin, 
!o»in,  t)len;  f.  mycket,  liian,  liiaffi. 

Föra,  v.  a.  h?iebä,  fulettaa,  faattaa,  fäl)ttää, 
menettää;  (bära)  fantaa;  f  handen  till  mun- 
nen, värjan,  noitaa  fäfi  fuullenia,  la^fea 
tätenfä  miefatle,  tarttua  fäfi  micttaan;  dur- 
ren  för  till  andra  rummet,  Oreéta  i^äiee 
toifeen  l^ucneefen;  (fg-)  faattaa,  iviebä;  las- 
ten f— r  i  förderf,  )jal)uué(  faattaa  1.  tvie 
)3eri=fatcon;  (anföra)  jol;taa,  jobbattaa;  (hand- 
tera)  fäijttää,  fafittää,  ^ntää,  ^ibcflä  (»telen); 
f.  pennan,  fonäillä;  f.  ett  kristligt  lefver- 
ne,  elää  1.  ^itää  friétilliétä  elämätä;  f.  ordet, 
oUa  )>ul)e'miel)enä;  f.  talan,  jvalivoa  afiaa; 
f.  en  ngt  till  sinnes,  muistuttaa  j. fulle  j.fin; 
f.  klagan  öfver  ngt,  toalittaa  j^ttin;  f-  krig, 
fät)bä  fctaa,  fotia;  han  f — r  ngt  i  skölden, 
^änetlä  on  j.tin  mieleéfä;  f.  räkning,  laö» 
lea  1.  ^>itää  lufua  (jéttin);  f.  regeringen, 
jallita  (=tfen);  f.  oljud,  }>itää  melua  1.  elä= 
mää,  pitää  )fai)a(\  menoa;  f.  an,  jobbattaa, 
oEa  eft=mief)enä  1.  jol;taiana  1.  pää»miel;»enä; 
f.  fram,  ebiétää,  ebiétijttää;  f.  sig,  v.  r. 
fäljttää  itfenfä,  fä^ttäibä  (»in), 

Förafskeda,  v.  a.  antaa  ero,  evoittaa,  ivansa» 
uttaa,  pääétää,  luovuttaa  (nnraöta). 

Förakt,  n.  tilen-fatfe  (=een),  bahveffiminen,  n^ä= 
l^etftminen,  l)i)Itiminen;  hysa  f.,  se  Förakta. 

Förakta,  v.  a.  t}ten=!atfoa,  l^atoetfta,  teäbe! 
fiä,  irä^ätftiä,  f)i}lfiä,  ^ijljätä  (=ään)  1.  ifCjVi 
tä  (=tään),  l;i}leffiä. 

Föraktande,  n.  se  Förakt. 

Föraktare,  m.  Ijlen^fatfcja,   toä^effijä,  l^ljlfijä. 

Föraktfull,  a.  l)len  =  tatjcwa,  l^almelfthja,  öjö» 
Ijeffiwä,  Ijvlfiani. 

Föraktlig,  a.  tilen=fatfotta»a,  fialtDctfittanja, 
ftäl)e!fittä»ä,  ^^tittäwä,  l;t)Iiättän?ä,  l;alpa, 
fe^no,  ^>?It?,  ^i}lt)Ilinen,  f}^U)ffi  joutatoa;  se 
Föraktfull. 

Föraktlighet,  f.  ^len=fatfott»aifuu3;  (jm&s.)  t)= 
len-fatfeen  alaifuuS,  ^len=Jatiottanjaiiuu6,l^ai[» 


tue!fttta>rat|un6,  fi^littänjäiftjöS,  ]()alpuu9,  !e^' 
nou§,  f)»ItjUiivV8. 

Föraktligt,  adv.  i}len=!atfeella,  tjten^fatfoen, 
bahvetfien,  n^ä^effieu;  fef^nosti,  Ijatoaéti, 
f;uonoéti. 

Förallmänliga,  v.  a.  ijleifentää,  tef)bä  tjljteifeffi 
1.  vleifetfi. 

Förande,  u.  iriemiuen,  Jvientö,  n>ienti,  fulct- 
taminen,  hiletuö,  faattaminen,  faatanto;  fon- 
taminen;  jobto,  jot|)taminen;  fäi?ti>3,  fäi}ttä= 
minen,  fät}tänti5,  piteleminen;  toiettäminen; 
a.  triepä. 

Förandliga,  v.  a.  l;engeHifentää,  telibä  1.  faat* 
taa  i^encjcfliietfi  1.  Ijengetlifemmätfi. 

Förankra,  v.  a.  panna  1.  fä^bä  anffuriin. 

Föranleda,  v.  a.  faattaa,  faattaa  aitaan  1.  toi= 
mecn,  mattaan  faattaa,  panna  toimeen,  toai= 
futtaa,  tuottaa,  noétaa,  oHa  fijijuä  (jl;tin), 
tebbä;  (beveka)  faattaa,  toiettää,  ^fl^ttää, 
taiicnttaa. 

Föranledande,  n.  faattaminen,  aifaan  1.  toi= 
meen  1.  mattaan  faattaminen,  toimeen  pa= 
neminen,  a^aituttaminen,  tuottaminen,  no3= 
taminen;  liettäminen,  ^lli)ti)é. 

Föranlåta,  v.  a.  faattaa,  »iettää,  l}ltt)ttää,  tat* 
untttaa. 

Föranstalta,  v.  a.  taittaa,  n.^almistaa,  tefibä, 
faattaa,  faattaa  1.  panna  toimeen,  toimittaa, 
i)anttia. 

Föranstaltande,  n.  laittaminen,  toalmi8tamt= 
nen,  tealmiétue,  toimittaminen,  toimeen  faat* 
taminen  1.  paneminen;  på  hans  f.,  f)änen 
toimestanfa. 

Föranstaltare,  m.  laittaja,  hjatmiotaja,  tot* 
mittaja. 

Föranstaltning,  f.  laitoS,  toimitut;  se  Föran- 
staltande. 

Förarbeta,  v.  a.  tebbä,  h.>almi§taa;  f.  ull  till 
kläde,  teljbä  1.  iralmiétaa  unllaa  »eratft; 
f.  sig,  v.  r.  n.^äft}ttää  1.  turmella  1.  pi» 
lata  itfenfä  tlii5n4ecl(a. 

Förarbete,  n.  altn=ti)ö,  efl^tljlj. 

Förarbetning,  f.  tefo,  ^•»almiötuS. 

Förare,  m.  trnejä,  fulettaja,  faattaja;  fätjttäjä; 
(anförare)  jol;taja,  joljbattaja,  pää=mieS,  päöt» 
liftö. 

Förarga,  v.  a.  n.nf;a§tuttaa,  fiitt>a§tuttaa,  fuu» 
tuttaa,  tuSfaätuttaa,  närfäöt^ttää,  äfäljttää, 
tiufata  (=aan),  fiufugtttttaa,  barmittaa;  (bibi.) 
pabeutaa;  f.  sig,  v.  r.  o.,  f — as,  v.  d.  n.nl;aö= 
tna,  tiin.H-ii^tua,  fuuttna_,  tu§ta§tua,  tusfau= 
tua,  närfäétijä,  ätäi}ti)ä,  äfäänti}ä,  ätai}tä 
(=ä^n),  tiufustua  1.  =tut;tua,  I)armi§tua,  (jst= 
fin);  vara  f— d,  cUa  ii>iljoiSfanfa  1.  ä'iéiänfä 
1.  fuutuffiefa;  han  är  f— d  på  mig,  I;än  on 
miuuUe  fnuttunut  1.  fuutuffiSfa,  t)än  on  n.n= 
l)a§tunut  minuun. 

Förargelse,  f.  ^ribaStuS,  fuuttumu^,  närfäö- 
tt)ä;  (förtret)  tiufa,  l)armi,  tnöta;  (skandal) 
l^äirit^S;  f.  till  synd,  pal?enmi8. 


För 


För 


161 


Förarglig,   a.  irt^Stuttaipa,  fuututtatca,  tuö 
faStuttatoa,  tuSfauttafta,  närfäSt^ttätBÖ,  f)ar= 
mtttfltpa,  fjavmilitnen,  tiufalltneu. 
Förargligt,    adv.    n)i^§tuttaiv»a§tt ,    fuututta= 

tpaSti,  ^avmittitegti. 
Förarm,  in.  fi)t}närä=tr)arfi  (=rren),  ft^^nää^JDarft. 
För  att,  konj.  se  För,  prep. 
Förauktionera,  v.  a.  tnl)öt)ä  atctfionigfa  1.  f;iui= 

to-AaupaUa. 
Förbaka,  v.  a.  !ät)ttää  l[ei:|)omtfeen,  leipomatta 

fuluttaa. 
Förband,  n.  fibe  (=teen),  fiiiire  (=een),  tuffc. 
Förbanna,  v.  a.  firota  (=oan),  fabatetta  (4teten), 

noitua;  f.  sig,  v.  r.  firota. 
Förbannad,   a.  firottu,    itoibuttu,    firon=a(ai= 
nen;i^t)Iftj,^ij»?,  faatanan,  f  aatelin,  l^etoetin. 

iFörbannande,  n.  fivDominen,  fivouö,  noitumi- 
nen, fabattelcminen. 

Förbannadt,  adv.  faafelin,  fjelffartn,  [aafefin  1- 
f)clftavin  1.  :|ja^uu{fen  laiUa  1.  tanjaUa. 

LFörbannelse,  f.  firo,  !irou8,  noituminen,  fa= 

I  batug;  utstöta  rysliga  f— er,  firota  (=oan) 
1.  firoiöa  julmagti  1.  faul^easti. 

iFörbarma  sig,  v.  r.  (öfver)   armahtaa   1.  ar= 

I     maita  (=tfen)  1.   fnrfntella  (--ttelen)  1.  fääliä 

j     (jfuta);  Gud  f— e  sig!  3mnata  arraaitfoon! 

;     3umala  näf)föön! 

Förbarmande,  n.  -melse,  f.  armo,  armaf;ta= 
minen,  armaitfeminen,  armafjteteminen,  ar= 
maf)teletv)ai[uu§ ,  furfutn§,  furfnttelemin^n, 
fääli,  fääliminen,  armcliaifuuö,  furfn;  utan 
f.,  armahtamatta,  fnrfuttelematta,  jäälimät» 
tä;  a.  armeiiag,  armaf)tan)ainen. 

Förbarmare,  m.  armal^taja. 

Förbaskad,  a.  fivottu,  faafelin,  ^elfmgin,  ^elf= 
favin,  :|3af;uufien. 

iFörbehåll,   n.  WatUpU^t   {--tm),   C^to;  mad  f. 

I     att,  fillä  el^boUa  1.  lcäU=))uf)eelIa  että. 

Förbehålla,  v.  a.  efjbottaa,  »t^aatio;  f.  ngn  en 
rättighet,  ef)bottaa  1.  luaatia  1.  fäiU)ttää  1. 
antaa  1.  jättää  oifeuS  jfuUe;  (beskära)  det 
är  blott  houom  f — Het,  fe  on  ainoagti  l)'å 
nelfe  1.  ^änen  foKittu;  f.  sig,  tinfiä,  el)bottaa 
1.  h?aatia  itfelienfä;  (fordra)  njaatia,  piji}-- 
tää,  anoa. 

Förbehållande,  n.  el^bottaminen. 

Förbehållsam,,  a.  (ufatva,  n?arolöa,  toarohjai» 
nen,  iuaroifa,  n^aioinen,  f;i(jatnen,  »aitiai» 
nen,  n-^aiti-oleiva,  falainen. 

Förbehallsamt,  adv.  njaronjaSti,  tBaroifaSti. 

Förbehalisamhet,  f.  Infawuuö,  toarowaifunö, 
lvaroi[uu8,  tx»aiti=oIe»r>ailuuö,  falatfuuä. 

jFörbemäldt,  a.  ennen»  Itbtiiä-- 1.  i}IIä=mainittu. 

iFörbena  sig,  v.  r.  luutua,  luuttua. 

(Förbereda,  v.  a.  toalmiétaa  1.  laiteKa  ebettä» 

i  fäfin,  »almi&taa,  toalmi§teKa,  ebn&taa,  ebuö^ 
tella,  ^nffia. 

Förberedande,  n.  i-oalmiöteleminen;  a.  toaU 
migtatooinen,  ebeöinen. 

Förberedelse,  f.  n)almi8tu8,  toafmisteleminen, 
fbn^tug,  ^anfe  (=ffeen),  l^anffto,  f)anfinto. 
Soenskt-Finskt  Lexikun. 


Förberörd,  a.  ennen»  1.  ebeflä^mainittu. 

Förbi,  prep.  fimutfe,  ol^itfe  (med  geiiit.),  pattft; 
f.  gärden,  talou  fiteutfc  I.  of;itfe;  adv.;  tiden 
är  f.,  aifa  on  mennljt;  allt  hopp  är  i.,  ei 
ole  enää  toiivomiötafaan;  det  är  f.  med 
honom,  pneflä  1.  l)änen  ei  ole  enää  mi» 
tään  toituomiöta,  {}[m  on  ^ufaSfa;  uticka  f., 
))istää  \)ix\i\\  1.  fiwutfe. 

Förbida,  v.  n.  obottaa,  oboteöa,  marrota  (=rtoan) 
toartoa,  fofottaa,  n^uottaa. 

Förbidan,    f.   -ande,   n.   obotuS,    obottaminen 

0.  s.  v.;  under  f.  på,  obottaeSfa,  JuarrO' 
teSfa,  untottaegfa. 

Förbifarande,  n.  fitoutfe»  1.  o'^itfe=fuIfeminen, 
firou=fulfu,  fitt)u=meno,  fitBn  =  matfaaminea, 
fiteuntuS;  part.  fiunttfe»  1.  o^itfe=fuIfett>a; 
subst.  fitoutfe»  1.  o()itfe=fuIfiia,  matfa=mieéi, 
matfnS  takainen. 

Förbifart,   m.    se    Förbifarande;  i  f — en,    fi» 

tuut[e  1.  ot)itfe  fulfeiöfa  1.  mennes[ä,  fitDU» 
mennesfä,  fiitiu^fulfcigfa. 
Förbigå,  v.  a.  mennä  1.  fulfea  (j.fnn)  fiamtfe 

1.  of;itfe,  fiivunttaa,  fi»ua,  fih^uta  {man)\ 
(fig.)  unl^ottaa,  Iaimin=h)Dbä,  jättää,  jättää 
ftlienfä,  olla  mainitfematta,  fiamuttaa. 

Förbigående,  n.  finjutfe^meuo,  ftioutfe^fnffu, 
fitouutuS;  un^otuS,  Iaimin4t)öntö ;  i  f.,  ft= 
n.m=menue§fä^  finntnttamalla. 

Förbilda,  v.  a.  antaa  hjäärä  fiiDiSt^S;  f— s, 
icäärin  filciöt^ä. 

Förbinda,  v.  a.  (sår)  f  ääriä,  fitoa,  fapalotta 
(=tfen);  (förena)  i)()biötää,  liittää,  liittää  1. 
Ipanna  ^^teen,  folmeta  (=ean),  fiinnittää;  (fur- 
pliytiga)  »elwoittao ,  tef)bä  h)elfa=iJääffi  1, 
»elnjollifeffi;  f.  sig,  v.  r.  (Jörena  si<^)  l}&tljä, 
t)I;bi8tl?ä  (j[)fin),  rmucta  (=))ean)  h  fäl)bä'  ^1;= 
teen  1.  liittoon;  (förpligttga  sig)  fitoutua 
(jl)fin),  toetooittaa  itfcnfä,  toeliuoittautua 
(j^fin),  ottoa  ^jäällenfä,  lunjata  (=paan). 

Förbindelse,  f.  (förening)  t}t;bi8tl}§;  (samband) 
l?l;tet)ö  (»ben);  (relation)  tuttatcnuéi,  fegfuus, 
i)^tei)ö;  (förpligtelse)   »cltDoitus,  ivelnjclli» 

fuuö,  luJpauS  (»fjen),  hjel.fa;  (tacksamhets- 
skuld) fiitotlifuubcu  JDetfu. 

Förbindlig,  a.  nöl;rä,  fcl)telia8  (=ann),  fieicä,. 

Förbindlighet,  f.  nö^rt)tjä,  fo^teliaifunö. 

Förbindligt,  adv.  nö^räéti,  fo^teliaaéti. 

Förbindning,  f.  täärimineu,  fitominen;  t;l;biä» 
t^g;  (förband)  [ibe  (=te£n),  fäöre  (=een),  tuffo. 

Förbiresa,  f.  fii-DU»fuIfu ,  firoutfe=matfuötami= 
nen;  vid  min  f.,  fitoutfe  1.  fiani4nlfei8)ani. 

Förbise,  v.  a.  olta  l;uomaamatta  I.  f;at«aitje= 
matta,  ti  l^uomata,  ei  puolia  (jstfin),  f)eit= 
tää,  mennä  ^litfe,  nnl^ottaa,  laimin4i)öbä. 

Förbistra,  v.  a.  fefoittaa,  ()ämmentää,  f)äiritä 
(=tfcn). 

Förbistring,  f.  fefoituS,  fefanö,  f)ämmenn^S, 
^ämmeffi,  f)ämminti,  t;äiriö. 

Förbittra,  v.  a.  fatteroittaa,  farlvagtuttaa,  far» 
toaStaa,  fartoauttaa,  tel)bä  fatferaffi  1.  far» 
»aaffi,  te()bä  mieli  fartpaaffi;  (förarga)  ttu 

21 


162 


Fö 


Ifictttao,  ivtf)a§tuttaa,  faattaa  tvif)aan;  f— s, 
fatfercttua,  taviva^tua;  linfiaöhta;  jag  f— des, 
ntte(ent  tu(t  1.  muuttui  1.  fä»i  tariraafft, 
nueleui  fariDaStui. 

Förbittring,  f.  fattcnutji,  faruHUtS,  mic(t=fav= 
njaus,  wiijCL,  ivnmma;  i  siu  f.,  toU^oiöfanfa 
1.  iv\i)an  unmmaSja. 

Förbjuda,  v.  a.  tteltää,  eii^ätä  (c^jään);  f.  att 
göra  ngt,  {iettiiä  j.!tn  tefemäStä;  Gud  f— e! 
Sumala  irarjelfccu! 

Förbianda,  v.  a.  fcfcittaa,  l^ämmentää;  f.  sig, 
v.  r.  fefautua,  fefoittua,  pmmeHti)ä. 

Förblandning,  f.  fefottuS,  ^ämmcniujö,  \da, 
I;ämmeffi. 

Förbleka,  v.  a.  fofonaufa  icaaHötuttaa  1.  tvåa- 
ia^taa. 

Förblekna,  v.  n.  ir^aaltätua,  hjateta  (4fencu), 
iraaleta  (=enen),  fatweta  (^ptmn),  falwettua, 
faluiaötua. 

Förblifva,  v.  n.  offa,  otta  ebcttenfä,  jääbä, 
^Jl}|>ä;  frågan  f— r  oafgjord,  tl^lljmtjä  jää 
ratfatfematta;  han  f — r  sädan  han  är,  jää 
femmoifcffeen,  pijiVfX)  fcmmcifenaan;  f.  hem- 
ma, jääbä  fetta,  pt)i\.)'å  fctouanfa. 

Förblinda,  v.  a.  pimittää,  fcaiöta  (=!aifen),  fo= 
cntaa,  fcfi^taa,  fcfeuttaa;  (fiy.)  ^uöuttaa, 
{}u[(ustaa,  f)ullui^tuttaa,  unmmata  (=aan),  mU 
Ittä  (>tfen),  unUittää,  fcentaa,  fofeuttaa;  f — s, 
:)>tmentt}ä,  fceta  (4ceu  1.  4cncn),  fofcuta 
(»feint),  foentua;  trimmvic-tua. 

Förblindelse,  f.  (nmtttäimneu  o.  s.  v.;  (till- 
stånd) fefeus,  vnnicumje;  fjuflutuö,  {juUuu?, 
toinima,  n?imiuauö. 

Förblommera,  v.  a.  htwitetta  (»ttcteu),  fau» 
nijiteaa,  fcrisitclla,  htHata  (4taan),  Mtaiaa, 
Viu(}ua  iEuiiHuifftlla  1.  wertaulfitta  1.  Ȋfa,  pti-- 
tellä  faucjaufa. 

Förblommerad,  a.  fulriteltU,  ^ettettl},  fauuiS» 
teltu,  fortételtu,  fuUattu,  fuwaninen,  wer» 
tautjeflinen. 

Förblommeradt,  adv.  fuitn^fa,  fuhjauffléfa, 
irevtaufftsfa,  futoiteKcu,  fauntétellen,  f'oriS= 
teilen,  fullaten,  fanojanfa  jjeitetlen. 

Förblommering,  f.  fauni§tu§,  funnttclemineu 
o.  s.  v- 

Förbluffa,  v.  a.  I)äinniä^t>?ttää,  ttjvmiötljttää, 
äaiSt^ttää;  f— s,  se  blifva  f— d. 

Förbluffad ,  part.  l;ämmäStl?nt)t  o.  s.  v.,  l)ätn= 
mäötijffiéfä;  blifva  f. ,  f)ämmäötl)ä,  ti)rmtö= 
tt}ä,  älltött)ä,  tulla  l;ämmäötpffim  1.  Itämille. 

Förblända,  v.  a.  l}äifäi§tä  (=fen);  fcaiöta,  \>i'- 
mittää;  (fig.)  toimmata  (=aan),  Ijuifaiöta. 

Förblöda,  v.  n.  juov^ta  irevi  fuitinin,  menet= 
tää  1.  iinicbattaa  tattft  n>cvcnfä. 

Förblödniug,  f.  u^even  fuitinin  juoffu. 

Förbomma,  v.  a.  fallijata  (=^aon),  ^önfätä 
(»ftääu),  :t^i3^ftttää. 

Förborga,  v.  a.  fätfeä,  falata  (=aan),  :t3eittää, 
))iilotttaa,  li^mljttää. 

Förborgad,  a.  falaiucu,  fala»;  vara  f.,  olla 
fala^fa  1.  ^lettcöfa. 


Förbreda,  v.  a.  lehJtttää. 

Förbrinna,  v.  n.  )>alaa. 

Förbruka,  v.  a.  fät)ttää,  fuluttaa,  taviinta  ('tfen), 

menettää,  nauttia. 
Förbrukare,  m.  fäljttäjä,  nauttija  o.  s.  v. 
Förbrukning,  f.  fäljttämincu  o.  s.  v.;  fnlutn§, 

menetliö,  fäijtäntiS  nautinto,  menefti. 
Förbrylla,  v.  a.  fefoittaa,  l;ämmästi}ttää,  ti)r- 

miSt^ttää,  älli6tl}ttää,  \aattaa  Itämille,  l)änt= 

mentää,  f;urmata  {-aan),  Ijäiritä  ('tfen),  rii= 

tt.Mta  (=aan);  f— s,  pass.  fefautua,  ^ämmä8= 

tl}ä,  tulla  Itämille,  l)ämmenti)ä,  ti)rmi§tt}ä. 
Förbryllelse,    f.  t)ämmäét^«,   ttjrmiStpS,   f)ätn= 

mennt)§,  BurmauS. 
Förbryta,  v.  a.  riffoa,  loufata  (»ffaan);  (för- 
verka) menettää;  f.  sig,  v.  r.  riffoa. 
Förbrytare,  m.  )3a^an=tefijä,  viffoja,  f^t)n=afai» 

nen,  ft>t)llineu. 
Förbrytelse,    f.   rtfoS    (»ffeu),   viffcmuS,   lcuf= 

fau8,  pal)a  teto. 
Förbryterska,  f.  se  Förbrytare. 
P^örbråka,  v.  a.  fctfea,  fefoittaa,  f)ämmentäa. 
Förbränna,  v.  a.  :|>olttaa. 
Förbrännelig,  a.  ^alairainen,  fntttnl^äinen. 
Förbränning,  f.  :t3olttamincu;  ^Htlamtnen. 
Förbrödra,   v.  a.    toeljeötljttää;    f.  sig,   v. 

n?eljegti}ä. 
Förbrödring,  f.  ujeljeSttjmineu,  liitcn=tefc,  tiit= 

tijminen. 

Förbud,  n.  (accent på  ö)  fana,  ilntoituS;  (per- 
son) ilmoittaja,  fanan4ennättäjä,  fanan=faat- 

taja. 
Förbud,  n.  (acc.  på  u)  fieltO,  e^^äljS. 
Förbulta,  v.  a.  naulata  (=aan). 
Förbund,   n.  liitto,   t}f)biStt)§,   liittokunta,  1)1)^ 

b^§4unta;  (förbundsstat)  liitto-ujalta,  ljl)bl)§^ 

Jtjalta,  liittokunta. 
Förbunden,  a.  t)l;bigtettV,  liitto==,  liitettlj;  subst 

de  f— dne,  liittolaifet;   (förpUgtad)  ivelwol^ 

liueu,  l»clfa=^ää;  (skyldig  tacksamhet)  fiitcl= 

lifuuben  roelaöfa. 
Förbundsbroder,  m.  liittolainen,   liitto4umf3 

^^ani  1.  4i,  liitto=toeli  ('jen). 
Förbuudsbrytare,  m.  liiton=viffoja. 
Förbundsdag,  m.  liiton  1.  liitto^wallan  Unicfi 

^^äih?ä. 
Förbundsfest,  m.  liiton=juf)la. 
Förbundsfästuing,f.liitto=ir'allanbf)teinen  limui 
Förbundsförsamling,    f.    liitto    UHillan=fotou^ 

liiton  1.  liittokunnan   toalta^fofouö ,   liitto 

i^^allan  ebué4unta. 
Förbundsregering,  f.  liittotoallan=l;allitu§. 
Förbundsstad,  m.  liitto  =  fau^^uufi,   liitto  =  fau 

:|.>unti. 
Förbundsstat,  m.  liitto=n)allasto,  liitto=»alta. 
Förbygga,  v.  a.  rafcntaa   eteen;  (skepp)  for 

jata  (=aan),  nubietaa,  ^\avautaa;  f.  sig,  v.  r 

l;ä»ittää  itfenfä  vatcntamalla. 
Förbyggnad,   m.   etu^rafenuué;   forjaaminei 

o.  s.  v. 
Förbyta,  v.  a.  icaifitaa,  n^aiöcttaa,  muuttaa 


För 


163 


f.  sig,  v.  r.  o.  f— s,  pass.  tvaif)tua, aHii()Ct 

tiui,  muuttua, 
.«'örbytande,   n.   -ning,  f.    Umt^etUÖ,    luai[;to, 

muutto,  muuto?,  muuttele. 

irbära  sig,  v.  r.  fatfaiöta  ttfeufä   fantami» 

felta,  anil^ingottua  fantamifesta. 
?örb;itterlig,  a.  ma[)bclltaeu  :(^arantaa. 
förbättra,  v.  a.  :|.iarautaii,  r;t)toeutää,  tadtä» 

taa,  tarfistella,  fcrjata  ('aan),  foI;cntaa,  ot= 

lailta   (=feu),    taittaa;    f— s,    pass.    :|.Hirata 

(=HeH),   ^avautua,   tavfiötua;   f.   sig,    v.   r. 

itärantaa  1.  otfaiöta  itfeufä,  parata, 
^örbättrare,  m.  ^sai-autelija,   :|.''arautaja,   tar= 

ftétclija. 
''örbättring,  f.  )3arannu§,  ^.Hirantamtnen  o.  s.  v. 

örbättringsmedel,  n.  ^Hivautamifen  1.  paxa- 

nemtfen  feino. 
?örbön,  m.  efin-ufouö,  rufouS  1.  auontuö  (j.fun) 

ebcgtä  1.  ^juolc^ta,  trätitijS;  på  hans  f.,  t)ä= 

nen  vufouffeStaufa  I.  :|)^t}nnö6täufä. 
?ördans,  m.  atfu^tauSft. 
?ördansa  sig,  v.  r.  turmella  itfeufä  tanöfifla 

1.  tanSfimalta. 
Fördansare,  m.  -erska,  f.  tauSfin-atcittaja. 
jFördatera,   v.   a.   ftvjiotttaa  atEatfem)3i  auto» 
!    ).\ihiHi. 
Ib^ördol,   m.  ctu,   f)t)ött),   Ji?oitto,    l^t^ix^ä;    (fiJre- 

träde)  etu;  (f.  i  oskiftadt  bo)  etu=ofa. 
b^Grdela,  v.  a- jataa,  ofitctta  (»tteten);  (delajemt) 

tajata;  (ordna)  järeStää,  ftjoittaa,  fijagtuttaa; 

(smärta)   t;elpotttaa,   fiuDJeutaa,   ix\if;eutää; 

f.  sig,  V.  r.  jafautua,  fjajota  (=oait);  fi|aö= 

tua;  tafotttua. 
Fördelaktig,  a.  ebuHiueu,  etutfa,  ]^l)ifbl)ttineu, 

troitoHtuen,  I;l)ijbt)ttä>pä,  f;^i5tvtiä;  f — t  ntse- 

ende,f)i}itiäl.!auuiei  mucto;jag  har  en  f.  tanke 

om  honom,  mtuulta  on  I;äne^tä  \}\)\va  ajatuö. 
Fördelaktighet,  f.  ebutttfuuS,    etutfuusi,   I;i}ö= 
■    bl)Kill}t)si,  ivoitotltfuu?,  fn)öbi)ttä»ätfl}l)«. 
Fördelaktigt,    adv.    ebuUifcgti,    etUtfaStt   o.  s. 

V.;  yttra  sig  f.  om  ngn,  ^jut;ua  [;t}toää  l.fuSta. 
Fördelande,  n.  jafamtueu  o.  s.  v. 
Fördelning,    f.    \al\>,    jafamiueu;    (anordning) 

jävci^ti}'?,  fvioitui^;  (af  smärta)  fjeti^ottuS,  I;uo= 

'Fördelshemman,  n.  etUtfuuben^talo. 

|FördenskuH,    kouj.    fetT»täf)beu ,    fiitä    \\)\)ii'ä, 

\    ftiö,  [en=nnictfi,  fitä-ir>asteu. 

iFörderf,  n.  (undergång)  :|.icri=fatO ,  fabotUÖ, 
fato,  tu(}0,  buffa,  l^äiviö,  rap^no,  turiuio, 
turma,  [)aa^fio;  (furderfoadt  tillstånd)  tur» 
mcluö,  :|?a[)cnnui^,  )3af)uuö. 

.Förderflig,  a.  turmtcUiuen,  turmeleiuauieu,  pa^ 
Ijcutaipa,  Vt''^'"'^»-^«  r  baaöfaatea,  I;äl»tttälBä, 
tubotueu,  iiMl;iui5oniuen. 

Fördeiflighet,  f.  turmtcltifuu§  o.  s.  v. 

Förderiiigt,  adv.  turmtotlifeSti  o.  s.  v. 

Förderfva,  v.  a.  (förstöra)  fjälvittää,  fabottaa, 
turmella,  tu()oa,  tut)Ota,  baaeifata  (=aan), 
I;ututtaa;  (^.kämma)  (>abeutaa,  ^.nlata  {^aan), 
tuvmelta,  tcl;uontaa,  toaI;ingotttaa;  i—s,  pass. 


turmettua,  V^alieutua,  ^jaf^eta  (-ucn),  ^itaau- 

tua,  fe^Houtua,  Jvaf)iugoittua. 
Förderfvande,  n.  fabotuS,   ptott^ii,  turmetu?, 

^.mf)eunuö,  fabottamiuen  o.  s.  v. 
Förderfvare,  m.  turmettja,  fabottaja,    l)'ämU 

tliiä;  paljiiitala,  iptettelijä,  ^sttaaia. 
Fördeviiid,   m.  (sjöt.)  m^i3tä=tUuU  (=CU),  ^ur= 

je=tuult. 
Fördjeflad,  a.  ^''erfeteeöiuen,  faatanattinett,  ^5ci-= 

feleen,  faatanan,  Ijettretin. 
Fördjnpa,  v.  a.  ii)iueutää;   (fig.)  faattaa,  lr»a= 

jottaa;  f.  sig,  v.  r.  fi)n?etä  (=uen),  fl)tBeut^ä; 

f.  sig  i  skogen,  joutual.meuuä Iitan  etääHe  1. 

fauaö  metfääu;  (fig.)   f.  sig  i  skulder,   \vtU 

fautua,  ivajoutua  1.  fäärtttt^ä  lveItoif;tu;  f-  sig  i 

utsväfningar,    irajota    (oan)    irötaifuuteen; 

f.  sig  i  böcker,   titutl;ä   firj[oil;in  1.  ftrjaU' 

lufuun;  f.  sig    i    elände,    tuUa  1.  joutua  1. 

ll^ai^^ua  furjuuteen;  f.  sig  i  tankar,  U"»at^.ma 

ajatutfiiu. 
Fördjupad,  a.  (bot.)  outeimt. 
Fördjupning,  f.  f^ipeuuvö,  ftjiueutämtuen  o.  s. 

v.;    (djupt  ställe)    \\.}\vannt    (--teeu),   :|)atcro, 

ft)»cunt??,   torna,   tDajoama;    (däld)   notfo, 

uotfetma. 
Fördold,  part.  [alainen,  fätfettt?,  :i)eitett^. 
Fördom,   m.  turf;a  nSfo,   turl;ta   nSfomincu, 

taifa-^uöfo,  n)aIe4uuto;    han    hyser    f.    mot 

ngn,   l^äneöä   ou  turl;a  1.  palja   tuulo  ifu8= 

ta;    betrakta    en    sak    utan    f.,    fatfoa    a- 

ftaa  mitään  ebeltä^äfin   ^.niättämättä  1.  xU 

man  mieli-^iteettä. 
Fördomsfri,    a.   turista  u^fomatou   (»ttomau), 

taifa-u?foton,  taitoja  usfomaton,  vmmärtä» 

tcäincn;  en  f.  undersökning  visar  .  .  .,  joö 

aftaa  ebettä^aftn  päättämättä  tutf ti,  nät^i}. . . 
Fördomsfrihet,   f.   turbta  1.   taifoja  uSfomat- 

tomnuö,  ^mmärtärDät|i)i)«. 
Fördomsfritt,   adv.   turbta  usfomatta,  taifoja 

nitomatta,  tjmmärtäwäött;  ebeltä^äfin  V^äät- 

tämättä. 
Fördomsfull,  a.  tnrl;a=n§foinen,  turbta  nSfo^ 

ira,   taita »u^foinen,   taifatnen;   ebeltä  =  fäfin 

^.^äättätoä,  tntfimatta  ^jäättäuni. 
FördomsfiiUhet,  f.  turba=uötoihtu?,  turl)a>nö-^ 

foiriaifunS,  tatfa=u8foii'uuci,  tatfaifnU'?. 
Fördomsfullt,  adv.  tuvbia  uéfocu,  taifantSfot^ 

feStt,  taifatfeSti;  ebeltä-täfiu  ^niättäen;  dö- 
ma f.,  )>äättää  afiaa  tuttimatta. 
Fördrag,  n.  (ö/uerenskommelse)  jowiuto,  Uitto, 

n)ält=))ut;e;    (tålamod)    färfiaiältil^^é ,   lärft- 

mV§;  (anstånd)  aita,  obotné. 
Fördraga,  v.   a.   färftä,  fuipaita    (4] en),    feö= 

tää;  (köld)  tareta  (=fenen);  (tillåta)  iuumita, 

faUia,  fietää;  jag  kan  ej  f.  honom,  en  iiu 

luaitfe  I)äntä. 
Fördragande,  n.  färfimtucn  o.  s.  v. :  lärfiiu^ö. 
Fördragsam,  a.  fävfiivätncu,  färfinvifliuen,  fn* 

nvtttjcirainen,  tei^tänniinen. 
Fördragsamhet,  f.  färfin^äijl)lK%  tärfilvätiilbtjsi, 

funjattfewaifuui^,  fe'3täa\iiii)i)<^. 


164 


FGr 


F5r 


Fördrifva,  v.  a.  farfoittao,  V^oiötaa,  pätää,  a-- 
iaa  ^joi?,  Iiicnjuttaa;  f.  tiden,  iinettää  1.  fu= 
luttaal.  ()m»cntaaaifaa;  I)uJBittaa,{)au§hitefla. 

Fördrifning,  f.  farfoituS,  ^oiö=ajo,  farfottta» 
minen  o.  s.  v. 

Fördrifvande,  n.  se  Fördrifning;  tidens  f., 
ajan  ivietto  1.  fu(utu§  1.  l)U\m;  f)Utt?ittami= 
nen,  l;ntvttug,  f)utoennuS,  t;auöfutnä. 

P^ördrilvare,  m.  javfcittaja  o.  s.  v. 

Fördrista  sig,  v.  r.  uSf aitaa,  I;U"toitä  (4än), 
{jiriretä  C=eän),  tol;tta,  rct;eta  (=fean  1.  ^tenenj. 

Fördroppar,  m.  pl.  f)äfä=it)una,  efi--)?ään  Iriina. 

Fördrummas,  v.  d.  (hevfjv-)  f)aarcittua,  jafautua. 

Fördränka,  v.  a.  l;nfuttaa,  unettaa. 

Fördröja,  v.  a.  ttiittrtjttäö,  ).nttittää;  f.  sig,  v. 
r.  iriipijä,  h.nhDä§t^ä,nU}ö[)if'ti}ä,  mtjö(;ä§tl)ä. 

Fördubbla,  v.  a.  fertoa,  imnna  fatfin  tcrvotn, 
faI)tanioita  (--tfen),  tel)bä  :|>ucUa  1.  fa(;ta  fuu= 
remmatfi;  lunventaa;  detta  f— de  deras  ifver, 
tämä  bcitä  »ielä  enemmin  innestntti,  teft 
beitä  fa^ta  innoffaammiffi. 

Fördubbling,  f.  feitcminen  o.  s.  v.;  fuurennuS 

Fördubblingsmanslvap,  n.  tt>ara=mie^Ct. 

Fördunkla,  v.  a.  ^jimentää,  )>imtttää,  fiimeS 
tää,  l;imentää,  f;imtttää,  Inmmentää,  tjänv 
mätä,  tnmmentaa,  ft}nfei}ttää ;  (fig.)  f.  sin 
ära,  l;immcntää  1.  h.Hif;entää  1.  alentaa  fun 
niani'a;  passinnen  f— r  förnuftet,  I;imct  ^\ 
mentäwät  1.  fcfaifeiDat  jävcn;  han  f— de  alla 
de  föregående,  [)än  faattt  faitfi  ebcdifet  un 
lictntfcen,  luin  tvoitti  faiffi  cfceUtjet  1.  oli 
taitfia  cbellifiä  eten.Mm).n;  f— s,  pa.'•s4^imetä 
(-ncn),  ^.nmentiui,  [;immcntuä,  tnmmentna, 
ft)nfieti)ä,  fvngctä  (=tcncn). 

Fördnnkling,  f.  viiiifn"Vör  ^.nmiti}?,  I)immen 
ni)S,  tummennus. 

Fördunsta,  v.  n.  l)ail)tua,  ()cVrl}tä  (=t}än);  fuilcaa. 

Fördystra,  v.  a.  tet;bä  tamalaffi  1.  [;uclen=a 
laifeffi  1.  folfoffi,  fl)nfiétlittää,  fclfcétuttaa; 
f— s,  pass.  tnlta  famalatfi  I.  fcltotfi  1.  ft}n 
tcäfft,  i^nfiSttjä,  tclfcéitua,  folfontua. 

Fördäck,  n.  feula4anfi,  teu(a=^jnelen  täffi  1 
fanfi  (=ncn),  tcnlan4nielinen  !anfi. 

Fördämma,  v.  a.  fultea,  tufeta  (=!fean),  tceta 
(4ean),  :|5abcta(=tcan),fahvata  (ripaan),  fuietaa 

Fördämning,  f.  fulfn,  toe  (=fcen),  ^jato,  fal 
Vviuö  (=tfen),  fuiötin  (nnen);  (af  ruskor)  tuata 

Fördölja,  v.  a.  falata  (=aan),  fätfeä,  peittää 
:(.niIoittaa;  för  ngn,  j.tulta. 

Fördöma,  v.  a.  tnomita  (=tfen),  firota  (»oan); 
(furkasfa)     f)i)I!iä ,    f;l.)(ätä    (=fään),   l^^ljätä 
(--ään),  l;l)Ijeffiä. 
Fördömd,  a    tuomittu  o.  s.  v.;  tuomtcn»aIai 
ncn,  fabotuljen^alainen,  tircttu. 

Föidömelse,   f.  tucmitfeminen  o.  s.  v.;  tuo 

mio,  I)t)(fät)c!,  f}»?ljävs,  fircuö;  (tillstånd)  ta= 

botnS,   tuomion=a(aifuu§;  vara  i  samma  f., 

oUa  jamaoja  :pula8fa. 

Fördömlig,  a.  tnomittah?a,  firottan?a;  I;t)lättä= 

t»ä,  f)t)Ijättäirä,  I;t)Ijef[ittän.tä. 
Fördömlighet,  f.  tuomtttahjaifuuä  o.  s.  v. 


Fördömligt,  adv.  l^tjIättäwäStt. 
Före,  n.  teit  (4n),  tila,  fiiiro. 
Före,  prep.  (om  ort)  ebeSfä,  ebeStä,  eteen,  e- 
beHä,  ebeltä,  ebeUe  (med  genit);  ga  f.  ngn, 
fäijbä  j.tnn  ebe§jä  1.  ebeflä;  (om  tid)  ennen 
(partit.),  ebellä  (genit.):  f.  julen,  ennen  jou= 
lua;  f.  middagen,  cbcUä  ).nioti=)3äiU)än;  f. 
den  tiden,  fitä  ennen,  fitä  aifaa  ennen;  adv. 
ebellä, ebeSfä;  klockan  gar  f,  feöo  taijpi  ebellä. 

Förebedjare,  m.  -erska,  f.  ebeétä=rufoili}a  1. 
anoja,  hjälittäjä,  l^ncluötaja. 

Förebild,  m.  efi=fmi.Hi,  efi=mevffi. 

Förebilda,  v.  a.  tuujata  (»aan),  futraitla,  cUa 
efi^tmnana,  nälättää  1.  ojoittaa  efi»futoa;  en= 
nuetaa. 

Förebringa,  v.  a.  tuoba  1.  faattaa  efiin  1.  e» 
be§;  (säga)  ilmoittaa,  mainita  (»tfen);  (visa) 
nälättää,  ojoittaa. 

Förebrå,  v.  a.  nubbelta,  foimata  (=aan),  tc= 
rna,  jättiä,  jt?^ttää;  f.  ngn  ngt,  nubbeUa  I. 
foimata  1.  torua  1.  jijljttää  j.fnta  jsttin. 

P"örebråelse,  f.  nut)be  (»teen),  nnl^tclo  1.  4u  I. 
4u§,jcimau§,tora,  j>^i}ti58  (=ffen),  jt>t)tc(=ttecn). 

Förebräelsevis,  adv.  nul;beUen,  foimaten,  tc= 
ruen,  jtt^ttäen. 

Förebud,  n.  ennugtn§  ('ffen),  enteet  (enne, 
»teen),  aaire  (=een),  aatt»iétu8,  taita. 

Förebygga,  v.  a.  ra!entaa  eteen;  (fig-)  eStää. 

Förebad,  n.  se  Förebud. 

Förebåda,  v.  a.  eunuStaa,  aatciStaa,  näijttää 
1.  ojoittaa  tulehjafji. 

Förebara,  v.  a.  janoa  j»t)fft,  jliljttää,  jptellä 
(  tteten),  ejitetlä  j^itä;  han  f— r  allabanda, 
liän  efittää  1.  tuo  cjiin  faiten=taijta  teto^jöitä. 

Förebärande,  n.  jin)fji  janominen  o.  s.  v.;  (det 
som  f — res)  tefo»jl)l),  i\)t). 

Föredrag,  n.  (ueuto;  ^ube  (=een),  (Mtt  att 
föredraga)  ^u^umijen  1.  httemijen  ta)>a,  tcr= 
tomu8=ta^}a,  toimittaminen;  hans  f.  var  o- 
tydligt,  t)än  jjnl;ni  e^ä^jeliwäéti. 

Föredraga,  v.  a.  (gifva  företräde)  j.ntää  pCL' 
rcmpana,  fatjoa  ^Hiremmatji;  jag  f— r  att 
stanna  här,  minä  jään  ennemmin  1.  mie» 
lemmälläni  1.  niielcUämmin  tänne;  (fram- 
ställa tal  o.  d.)  toimittaa,  ejitellä;  han  f— r 
väl  talet,  sång-,  musikstycket,  l)än  toimit' 
taa  f;l)wä§ti  ^3nl;nttatpanja  1.  lanlettaioanja 
1.  joitettawanja,  bän  ^mlnin  1.  lauiaa  1.  joit» 
taa  l^i^tfäeti;  (halla  föredrag)  pu\)m,  lufea; 
(i  embetsoerk)  »etää  1.  tuoba  ejiin,  ejittää. 

Föredragande,  n.  toimittaminen  o.  s.  v.;  ni. 
efittäjä;  a.  ejittänni. 

Föredragning,  f.  ejitt)8,  tevtomuö,  j>uf)umincn 
o.  s.  v. 

Föredragningslista,  f.  efitettäiräin  ajiain  In» 
ettelu. 

Föredragningssätt ,  n.  ejit^i3»taj)a;  tcvtomuö' 
ta^a,  ^ul)umifen  taVm. 

Föredöme,  n.  eji4u»a,  eri»mertfi. 

Förefalla,  v.  n.  (ske)  taj5al)tua,  jattua,  I'oI;ba» 
ta  (»taan);  (synas)  nötvä  1.  tuntua  1.  ctla 


För 


För 


165 


(j.fueta  1.  j.fun  tnielegtä);  det  f— 511  mig  be- 
synnerligt, fe  dt  minusta  eri6=fuinmaiöta 
1.  näytti  crt8=fummaifelta. 

Förefallande,  part.  ta:|>a^tun?a,  fattutra;  efter 

f.   omständigheter,   nitnfutn   afiat   tariDttfc 

tcat  1.  iuaatitpat,  afiain  mufaan,  aftctta  tnl^iiten. 

'Förefinna,  v.  a.  taicata  (»^aan),  li5l)tää;  f — as, 

v.  d.  taivataan  (pass.),  Ii)t)tt^ä,  cUa. 

Föregifva,  v.  a.  fanoa  ft)t}ffi,  f^t)ttää,  f^^teHä, 
eftteöä  fl}itä,  titcba  cfiin  tefo^^ttä,  uSfotet» 
la,  luuleteHa,  annatella;  ilmoittaa,  fanoa;  f- 
ven,  part.  tecsfennelt^,  u8fote(tu,  luuleteltu; 
ilmoitettu,  fanottu;  tefo=,  »alc=. 

Föregifvande,  n.  fanomiuen,  f^ljttämiuen  o.  s. 
v.;  under  f.  af  1.  att  .  .  .,  f^ijffi  fanoeu, 
ftj^ttäen,  f^t)tellen;  (swpskäl)  tefo=fi?^,  ft)t). 

Föregå,  v.  a.  fäl)bä  (j.fuu)  ebeHä;  f.  med  godt 
exempel,  antaa  I;i;irä  efi=merfti;  en  tid  af 
lugn  f — gick  revolutionen,  rau()allifet  ajat 
olttoat  ennen  tcatta^fumouSta;  v.  n.  (hända) 
ta^jal^tua. 

Föregående,  part.  cbettinen,  ebetlä^fälj^ä,  en= 
jtn  1.  ebeltä'-:|3äin  ta^^al^tutea;  utan  f.  anhål- 
lan, ebeltä=l)äin  ^i}i)tämättä;  subst.  n.  cbel= 
Iö=fä^minen;  tapaf^tuminen. 

Föregångare,  m.  ebellä=fätt)ijä;  (j/?^.;  ebeCineu, 
tten»l»almi8taja,  tien=^raitoaa|a;C6i6/.;  ebellä= 
juofftja. 

Föregången,  part.  ta)>af)tunut;  efter  f.  ran- 
sakning,  aftaa  enftn  tutfittna. 

Förehafva,  v.  a.  tt?i5ffenneUä  (»telen),  oSfa» 
rotta  (=tfen),  toimittaa,  ijrittää,  f)an!tia;  f— s, 
v.  p.  olta  fäfiaä  1.  tefeiöä  (i-futta),  otta  efil= 
lä  1.  efiSfä. 

Förehafvande,  n.  ^rtt^§,  aSfare  (=ecn),  toimi» 
tus,  toimi  (=en),  I;anfe  (»fteen),  t^ij,  aifo= 
muS,  tuuma,  t»ei}e  (=feen). 

Förehålla,  v.  a.  (förebrå)  uu^beEa,  foimata 
(»aan),  torna  (j.futa  i§t!in);  (föreställa)  mniö» 
tuttaa  (jétfin),  näyttää. 

Förekalla,  v.  a.  tutfua  efiin  1.  efttfe. 

Förekasta,  v.  a.  se  Förebrå. 

Förekomma,  v.  a.  ennättää  1.  e{)tiä  1.  feretä 
(»feän)  ennen  (j.futa),  e^bättää;  (hindra)  e«= 
tää;  f.  ngns  önskningar,  euneu  {'uuttuanfa 
te^^bä  j.fnlie  mielitfi  1.  täyttää  j.fuu  tafjto, 
noutaa  j.fnn  mieltä;  v.  n.  (anträffas)  tai»a= 
taan  (pass.),  lötjt^ä,  olta,  fo[)bata  (>taan); 
(inträffa)  tapaijtua]  (föredragas)  tnUa  efiin; 
så  f — kom  det  mig,  niin  fe  minuSta  1.  mi= 
nun  mielestäni  oli  1.  tuntui  1.  nät)tti. 

Förekommande,  n.  tnntxi  ennättäminen,  el)= 
bättäminen  o.  s.  v. 

Förekommande,    part.    se    Förefallande;    a. 

(tjenstfärdig)  ni5l)rä,  f)l}»ä»ta^toinen,  airul» 

iinen,"  aumliaö    (»aan),   fol^teliaS    (=aan);    f. 

I       nåd  (teol),  euuättälDä  armo. 

i   Förelysa,  v.  a.;  f.  med  godt   exempel,  autaa 

'       i^i}lx>ää  efi»mer£fiä,  oHa  l^tjnMuä  efi»fnn?ana. 

Förelägga,  v.  a.  :|.ianna  1.  afettaa  efiin  1.  efillel. 
(j.fuu)  eteen,  antaa,  näyttää,  ofoittaa;  f.  ngn  en 


fråga,  jättää  f^f^m^ä  j.fun  ratfaiötah^affi  1. 
f^fljä  j.fulta  j.fin;  (bestämma,  ålägga)  maö.^ 
räta  (»ään);  det  är  honom  f — lagdt,  fe  en 
I^änelle  määrätty  1.  faltittu. 

Föreläsa,  v.  a.  tufea  (j.fuUe),  tufea  (j.fun)  iuuU 
la  1.  fnultawafft;  (hålla  föreläsning)  tu- 
fea, )3itää  luentoja. 

Föreläsare,  m.  efi»Iufija,  fufija. 

Föreläsning,  f.  lueuto. 

Förelöpa,  v.  a.  juoSta  (»ffen)  1.  fulfea  ebeöä; 
otta  ebeCä;  (hända)  ta)^af)tua,  fattua. 

Förelöpande,  part.  ebellinen,  enfin  oletBtt  1. 
ta^jal^tuhja  1.  tetjtäftä. 

Förelöpare,  m.  ebeEä»jUOfflja;  se  Föregån- 
gare. 

Föremål,  n.  fa^j^jafe  (»ceu),  efine  (»een);  (fig.) 
afia,  aine  (=een);  alltid  tala  om  samma  f., 
aina  ^\\\)\.\a  ^t)beötä  afiaSta;  f.  för  en  af- 
handling,  firjoitutfeu  aine;  (filos.)  eftne,  e» 
tet)§;  vara  f.  för  förakt,  oUa  Ijlenfatfeen- 
alainen;  f.  för  kärlek,  rafaétcttaira,  rafa6= 
tettu;  (mål)  filmän=ctu,  tarfoituS,  larfoituf^ 
fen  )3erä,  ^erä. 

Förena,  v.  a.  (hopfoga)  liittää  (jf;fin),  liittää 
1.  foteittaa  1.  ^sanna  ^l^teen,  founttaa  (j|^fin), 
fiinnittää  toifiinfa;  (fig.  förbinda)  t}t)bistää, 
^(;bt)ttää,  liittää;  han  f— r  klokhet  med 
mod,  puegfä  on  fefä  ätt)ä  että  mief)uutta; 
(förlika)  fottjittaa;  f.  sig,  v.  r.  t^tjbiSt^ä, 
^^ti)ä  (jljfin),  Iiittt)ä,  liittäijt^ä,  fä^bä  ^^tcen 
1.  liittoon;  f.  sig  om  ett  beslut,  fo))ia  ^ää- 
töffeötä;  vara  f— d,  oEa  ^^b^ffiöfä  1.  l^l^biä' 
tett^nä  H}f)beSfä;  saken  är  f— d  med  stora 
kostnader,  afia  on  fuurten  fulnnfien  alainen. 

Förenbar,  a.  t)^biétt?H?äinen. 

Förening,  f.  i)t)biStV}S,  i)l)bistäminen,  fiittämi= 
nen,  t}[;bvntä,  t)()bistt)minen ;  fotoituS;  (till- 
stånd) vljbi§tt)S,  l){;tct)S,  l^f)tt)t)S,  liitto,  fo= 
irinto;  i  f.  med  ngn,  ^libesfä  j.fun  fanöfa; 
träda  i  f.,  tät}bä  i)t)teen,  i)f;ti}ä,  ruttjeta  (»^je» 

an)  liittoon;  (jur.)  (om  jirestaflöning)  tj\)titlS, 

fuostumus,  fo^^imnS;  f— s-spanmai,  fnostu» 
mu§»jl)»t)ät;  f— s-akt,  t;I;bi§tljS»toimituS; Före- 
nings- och  8äkerhets-akt,  ^I}biStlj8»  ia  )x>a= 
funtuS»firja;  (kem.  akt)  ^f)biöt^S;  (tillstånd) 
ljt;tet}S;  (produkt)  til;tiö. 

Föreningsband,  n.  fibe  (»teeu),  ^IjbiStiu  (»men). 

Föreningsgrad,  m.  (kem.)  ^t)biStt}ö  »määvä; 
högre  f.,  runfaam^i  t).]  lägre  f.,  niufem^Ji 
l)l)biSt^S=määrä. 

Föreningsmedel,  n.  l)]^bié!tt)S»feinD. 

Föreningspunkt,   m.  t)l)biSt^8=:^aiffa,  t)]()bl)ntä= 

Förenkla,  v.  a.  tel)bä  felipemmäffi  1.  ^ffin= 
fertaifcmmaffi  1.  l;el?}ommafft,  fcl^entää,  fe^ 
»entää,  l;el)jcntaa,  te^bä  n?äl;emmän  fon8= 
tiUifeffi  1.  mutfaltifefri. 

Förenkling,  f.  felttenni)g,  felt>enni?8,  ^el^oit» 
uns,  fonStiKifuuben  1.  muttaUifuuben  tt)ä= 
:^enui)S. 

Förenlig,  a.  ^l^biät^toä,  l}t;t^tt3ä;  (öfoerenssläm- 


166 


Föl- 


För 


mande)    fcive(tu»a   (jf)f'in),  V^)tä4^ttä»ä,   fc= 

^\)x\i,   iMim-iopiWa;    det   är  f — t  dermed, 

fe  fciveltuu  1.  fepti  fttben,   fe  fc).ni   i)f)teen 

fuf)en  1.  fen  fanSfa. 
Förenlighet,  f.  ijbbiétmrätfmjS  o.  s.  v. 
Förenämnd,  a.  mamtttu,  emien»  1.  ebeUä-  1- 

^IIä=jnatntttu,  ebeUä^fanottu,  eniten  1.  ebeltä 

ntmitettlj. 
Föresagd,  a.  se  Förenämnd;  määvättl}. 
Föresats,  m.  ate  (=fcen),  atfumu§,  aitie  (=ecn), 

aijDoitué,  tarfcitiig,  JEäfeiiS  (»ffen);   med  f., 

tdiatlanfa;  utan  f.,  aitomatta,  ta(;tcmatta. 
Förese,  v.  a.  se  Förutse. 
Föreseende,  n.  se  Förutseende. 
Föresjnnga,  v.  a.  laulaa  (j.fuUe),  aloittaa  laulu. 
Föreskicka,  v.  a.  se  Förutskicka. 
Föreskjuta,  v.  a.  panna  1.  fi^iitä  (=ään)  eteen. 
Före-ikrift,  f.   cppi  =  firjoitne,    fivjoituä^aattja, 

maöi^fivjoitu^;  (regeO  fäéfii,  fääntö,  afetuS, 

inääräpé  (-ffen),  nenirc,  ofoitu?,  oppi  (4n). 
Föreskrifva,  v.  a.  firjcittaa  eteen;  (bestämma) 

fäätää,  fäättää,  määrätä  (=ään),  fäéleä,  a= 

fettaa,  ofcittaa,  neuivoa. 
Föreskära,  v.  a.  leifata  (=ffaan)  eteen,  Icitata, 

leifetlä  (4felen). 
Föreskärare,  m.  etcen=feiffaaja,  leitfelijä. 
Föreslå,  v.  a.  e^bottaa,  el^bctetta,  tarjota  (=oan), 

:panna  e^^bolle  1.  tarjolle;  (fOredraga)  cfittää, 

eftteflä. 
Förespegla,  v.  a.  nstctella  ((.fulle  jfiu). 
Förespegling,  f.  uéfottcleminen. 
Förespel,  n.  se  Förspel. 
Förespråk,    n.   (företal)   efi^pul^e,   alfu^Iaufe; 

(förord)  (j.tun)  ebeötä  pul^uminen,  puolus^ 

tu«,  ipälitus. 
Förespråkare,  m.  -karinna  1.  -kerska,  f.  U>ä= 

littäjä,   puolustaja,   ebcStä=pulju ja;   ebeStä- 

rufoiltja. 
Förespå,  v.  a.  emuiötaa,  aaivi^taa,  fanoa  t-- 

beltä=^päin. 
Förespående,  n.  ennustaminen  o.  s.  v.,   en= 

nustuS,  aairiétus. 
Förespänna,  v.  a.  liialjaStaa,  liil)nuetaa,  \>m= 

na  traljaifiin  1.  aifcin. 
Förestafva,  v.  a.  fancKa  <j.l\i^i),  ebeUä  fanoa. 
Förestunda,  v.  n.  se  Stunda. 
Förestå,  v.  n.  oKa  (j.fun)  ebeSfä,  oHa  tulemaé» 

fa   1.   topabtumaSfa,    tulla,    läbetä    ('Uen); 

oss  f— r  en  olycka,   meille  tapalttuu  1.  tu= 

(ee  cnncttcmuu'?,  mcitä  obcttaa  onnettomuus; 

v.  a.  jcfitaa,  jebtattaa,   olla  cfi^mielienä  1. 

pää=micbcnä,  boitaa,  beU)oa,  I;aUita  (-tfcn); 

(tjeiist)  toimittaa,  boitaa. 
Förestående,  n.  tuloj  tapabtuminen;  jcl;tami= 

nen,  jobbatus,  toimitus,  toimittviminen;  part. 
cbellä-olen-M,  ebellä^mainittu;  tulewa,  ebe§fä= 

clcira. 
Föreståndare,  m.  jof)taja,  jobbattaja,  efi=mieS, 

pää=mieS,  boitaja,  ^lolboja;  toimittaja. 
Förestanderska,    f.  jobtaja,    jcinajatar    (=tta= 

ren),  jcl)battaja,  f)Ditaja,  I)citajatar. 


P'örestånderskap,  u.  jobto,  jobbatuS,  efi-mie* 
buuS,  pää^miebuus,  boito;  toimitus. 

Föreställa,  v.  a.  (afhilda)  fuumta  (=aan),  fu= 
toaitta,  nänttää;  (om  bild)  clla,  olla  clett?i= 
nania,  nätutää,  mevtitä  (=tien);  (låtsa  vara) 
clla  clcroinanfa,  cUa  med  essivus;  han  f — er 
en  gubbe,  bäu  on  oteirinanfa  uffo  1.  uffo= 
na;  (pä  scenen)  nällttää;  (representera)  clla 
ebus-mief)enä;  (förekdlla)  nubbella,  torna 
(j.futa  jetfini;  juobbuttaa  mieleen,  muistut» 
taa;  (presentera)  eftttää;  f.  sig,  v.  r.  (tän- 
ka sig)  ajatella,  fnwaitta,  hUDittaa  1.  fu= 
traStaa  mieleen;  (förmoda)  hiutla,  arn?el(a. 

Föreställande,  n.  tuitMamineu  o.  s.  v. 

Föreställning,  f.  (aflnldning)  tutoauS,  fuivat' 
lus,  fuwaileminen,  eteen^ulvauS;  (teafer-f.) 
näötiiS  (=ffen),  näyttäminen;  (presentering,  f. 
till  befordran)  eftttämiuen,  efitpS;  (förebråel- 
se) nuhteet  (pi.)-  muistutus;  (jilos.)  mteli4;uo' 
mio,   buomaaminen,  mielen^oiivalluS  1.  fu= 

twauS;  (tanke,  förmodan)  ajatuS,  luuto. 

Föreställningssätt,  n.  ajatuS=tapa. 

F6resväfva,  v.  n.  otla  mieleSfä  1.  ebeSfä  1. 
filmisfä. 

Föresyn,  f.  eft=futra,  efi=mevlti,  feuvattanvi. 

Föresäga,  v.  a.  ebeöä  fanoa,  fanoa,  fanclla 
(j.fulle);  (förutsäga)  ennuStaa. 

Föresätta,  v.  a.  (framsätta)  panna  ctccu;  (k- 
lägga)  määrätä  (»ään),  fäs!eä;  (om  tid) 
määrätä;  f.  sig,  v.  r.  päättää,  fäetä  (4eän). 

Företag,  n.  prit^S,  l)anfe  (»tteen),  tvebe  (»feen), 
toimi  (=en),  toimitus,  aSfare  (»eenj,  puul;a, 
njc;  (elakt)  tte^feps  (»ben). 

Företaga,  v.  a.  o.  f.  sig,  v.  r.  ottaa  eftin  1. 
eteen,  lirittää,  ottaa  fäfillc,  fät)bä  fäfin 
1.  n>btl}ä  1.  tarttua  (jljfin),  bautfia,  [;anf» 
fintua  (jl)fin),  ivebfeillä,  rnweta  (j.ttn)  toi» 
mittamaan  1.  aSfaroitfemaau  1.  tetemään. 

Företagande,  n.  eteen»ottaminen  o.  s.  v.;  se 
Företag. 

Företagsam,  a.  toimcdinen,  toimelias  (»aan),     i\ 
uuttera,  tt^ireä,.  feinetaS  (»ffaan). 

Företagsamhet,  f.  toimcllifuuS,  totmeltaifuuS, 
uutteruus,  nnret^S,  feinottatfuuS. 

Företal,  n.  efi=pube  (=een),  altu»ltiu)e  (»ecn). 

Förete,  v.  a.  (cisa)  näi)ttää,  ofoitlaa,  antaa 
1.  tuoba  cfiin;  staden  f — er  en  skön  an- 
blick, faupunfi  tarjoaa  fauniin  nämi  1.  näfij» 
alan,  taupunti  on  ibanau  nätöinen;  (anfö- 
ra) faattaa  1.  tuoba  eftin,  ilmoittaa,  ilmais» 
ta  (»fen),  mainita  (»tien»;  (medföra)  faattaa, 
tuottaa;  det  f — r  mänga  svårigheter,  fe 
tuottaa  monta  toaStuSta,  fiUä  on  mon» 
ta  estettä;  f.  sig,  v.  r.  ilmaantua,  ilman» 
tua,  itmeSti}ä,  näfi)ä,  tarjoutua,  clla  tarjo» 
na;  (förekom ma)  ILnibctään  1.  tairataan  (pass.), 
fattua,  tapat;tua,  fobbata  (»taan). 

Företeelse,  f.  ilmauuta,  ilmauS,  ilmaannuS, 
ilme. 

Företeende,  n.  efiin»tuonti,  näpttäminen,  nät)- 
täntä;  ilmaantuminen,  ilmauminen. 


För 


167 


Företräda,  v.  n.  aStita  1.  tuUa  eftin;  v.  a.  fäl}= 
bä  1.  cöa  j.fun  ebellä,  oltvx  j.hin  ebeKtuen  1 
Cbeltäjä,  ebettaä;  han  f — dde  mig  i  ernbe- 
tet,  pu  oli  minun  ebetliient  iinvasfa;  (för- 
rätta) f.  ens  ställe,  olla  j.Iun  fijaSfa  1.  ebeS 
tä  1.  fijainen,  toimittaa  j.tnn  tvtrfaa. 

Företrädare,  m.  ebcHtnen,  ennen  oUut,  ebet= 
täjiä,  ebellä=fätoiiä;  hans  f.,  r;änen  ebelti= 
fenfä.  Isäntä  ennen  oUut. 

Företräde,  n.  (audiens)  Cteen4'>ääfl?,  htoffe 
^aa\\),  ^)a!eiCe  1.  :|3aKnoit(e  1.  )3nf)eiae  :|.Hiä= 
\vi',(hogre värde,  rang)  :paremmnnS,  ^larcnS, 
ctetotj^S,  etu=oiEen§;  f— t  framför  ngn,  )(ia- 
remmnnö  j.fun  fu^teen  1.  ennen  j.futa;  gif- 
va  f— t,  fatfoa  ^jaremmaffi  1.  etelvämmäffi, 
auUa  1.  mijöntää  :|)aremmuus;  f.  tili  köp, 
o§tou  etU'Oifeu§. 

Företrädesrätt,  m.  etuu6-oi!euä,  etu=cifeu§, 
etuifunS. 

Företrädestvist,  m.  etnifuu§=rtita,  ctuug=riita. 

Företrädesvis,  adv.  |)arf)aiten,  ^^avl;aittain, 
erin=omattaiu,  etenfin,  erittäinfiu. 

Förevara,  v.  n.  oKa  eftEä  1.  fäftUä. 

Förevarande,  a.  efiHä  olewa;  (ifrågavarande) 

Vuljeen^afainen. 

Förevetande,  n.;  utan  ngns  f.,  fcnenfiiän  en 
ncn  tietämättä;  med  ngns  f.,  jonfun  ennen 
tieten. 

Förevetta,  v.  n.;  dermed  f — tter  så,  fen  (aita 
on  femmoinen,  fe  on  fitä  {(xaXviO.  1.  |en  Un-- 
tuista. 

Föreviga,  v.  a.  ifuifentaa,  ifuistaa,  ifnu6tut= 
taa;  f— s,  ifnnStna,  ihtistua. 

Förevisa,  v.  a.  nätjttää,  uä^teUä. 

Förevisande,  n.  näyttäminen,  näijtteleminen. 

Före  vita,  v.  a.  foimata,  fl}t?ttää;  f.  ngn  ngt, 
fmittää  1.  foimata  |.!uta  jgtfin. 

Förovitelse,  f.  foimauS,  f^lJtÖS,  fl)l}täntä,  fl)l)t= 
tämincn. 

Förcvända,  v.  a.  se  Föregifva. 

Förevändning,  f.  eStelmt)^,  cStett^S,  anifte, 
ivälttelijö,  :|)eitto=fl)l;,  te!o=fW,  toerufe;  han 
i;j<irde  det  under  f.  af  sjukdom,  tefi  feu, 
fauoen  faivanttaa  fi)t)ffi;  gjorde  det  under 
f.  att  .  .  .,  oli  tefeannäufä  fiffi  että  .  .  ., 
tefi  fittä  :|jeitto=fijl)ttä  että  .  .  .;  det  är 
blott  en  f.  af  honom,  fe  on  Itäneitä  tuaan 
eötctml}ötä  1.  te!o=fvi)tä  1.  ivevuffeita. 

Förfall,  n.  Ijänniv  rappio,  rintumnS;  vara  i 
f.,  otta  rappiotta  1.  iHilinöllä;  raka  i  f.,  j;on= 
tna  1.  tutta  rappiolle  1.  l;ätxnöön;  luta  tili 
f-,  oUa  IjälBiämäifiKänfä  1.  riutumaifitlanfa; 
(hinder)  eöte;  laga  f.,  laillinen  eSte;  fa  f., 
estl)ä,  faaba  eötettä,  tuUa  e§teti)tft. 

Förfalla,  v.  n.  Säteitä,  riutua,  raueta  (=tean), 
lafaétua,  rappeutua,  rapistua,  tulla  rappiot 
Ie,  lamaantuo,  fnlistna;  (sönderfalla)  l;ajota, 

[     (»oan)  fjajonta;  huset  har  f — Uit,  l;uoue  on  rap= 

j  ^\i>M  1.  rappeutunut  1.  I^ännnnecnä  1.  l;a= 
jonneena;  riket  förföll  långsamt,  »altafun» 


ta  :^ät»tfi  1.  fnfiötut  1.  vaufefi  icitfaöeen; 
handein,  näringarna  hafva  f— Uit,  fauppa, 
elin-fcinot  ou->at  lataStuueet  1.  l;äununeet  1. 
lamaantuneet;  han  har  mycket  f— Uit,  pn 
on  fonnn  riutunut  1.  !uil;tunut  1.  Iafa8tu= 
nut;  (icke  vara  gällande),  langeta  (=fean), 
loppua,  fumoutua,  raueta;  ali  taian  f— ler, 
faiHi  put)e4Dalta  fumoutuu  1.  loppuu;  re- 
versen f — 11  er  cm  14  dagar,  Ir^elta^tirja  on 
maffettatpa  1.  maffuu  alainen  1.  lanleaa  ma!= 
fettanmffi  fal;ben  n^iifon  tafaa. 

Förfallen,  a.  I;finnnnl)t  o.  s.  v.  se  föreg.;  f. 
tili  straif,  rangaistuffen  alainen;  hans  gods 
är  f — et  till  kronan,  l;änen  omaifuutenfa 
on  lanfeawa  1.  tulensa  frnunulle. 

Förfallodag,  m.  määrä=päittjä,  maffu=^)äilr>ä. 

Förfallolös,  a.  cSteetijn. 

Förfallotid,  m.  maffu»aifa,  määräniifa. 

Förfalska,  v.  a.  u^ääristää,  iväärentää,  ivää= 
renneHä,  tel;bä  loäärätfi,  muuttaa  aniärälfi; 
f.  mynt,  tpääreutää  xa\}m',  f.  vigt,  varor, 
muuttaa  I.  te^bä  paino,  taivara  »väärälfi. 

Förfalskad,  a.  hjääriötettt},  irääreuuettl),  njää= 
rä,  toääräffi  tel)tt). 

Förfalskare,  m.  loääriStäjä,  Jxiääreutäjä,  njää=' 
räffi  tefijä. 

Förfalskning,  f.  JuääriSt^S,  toääveuntjS,  t«ää' 
rentämä,  iväärälfi  telo. 

Förfalskningsbrott,  n.  iväärtStpSn-ifoS  (=ffen). 

Förfara,  v.  n.  tef)bä,  menettää,  menetellä,  fät)t= 
täitä,  pitää,  pibellä;  beskrif,  huru  man 
f— ar  dermed,  felitä,  miten  fitä  tel;bään  1. 
pibellään,  miten  feu  fanöfa  menetellään;  f. 
härdt  mot  ngn,  menetellä  L  fä^ttäitä  fo= 
tnaSti  j.futa  fof)taan;  f.  lagligen  med  ngn, 
tct;bä  1.  menetellä  laillifesti  j.fun  fanSfa;— 
f— s,  V.  d.,  menettijä,  pat)eutua,  tiätoitä 
(=iäu);  lånegods  f— res  ofta,  laina=falu  me- 
netttjl)  ufeasti,  falu  mencttt^i)  lainaöfa. 

Förfarande,  n.  menetps,  menettelcminen,  pite» 
lemineu. 

Förfaren,  a.  oppinut,  tottunut,  taitatoa,  tie= 
toinen,  tietän^äinen. 

Förfarenhet,  f.  tietoifuuS,  tottumuS,  taitaixmuS, 
taitoifuuö. 

Förfaringssätt,  n.  meneti)§=tapa,  meueti)§4aatn. 

Förfasa  sig,  v.  r.  fauf)i§tua,  ouffamaStua. 

Förfaslig,  a.  faul^ea,  »allan  faut)ea. 

Författa,  v.  a.  tel;bä,  firjoittaa,  firjaiöa. 

Författare,  m.  tefijä,  firjan=tefijä;  firja=nief= 
f  a,  firjaStaja,  firjailija;  Finlands  bättre  f., 
©uomen  paremmat  firja=niefat  1.  firjaSta= 
jat  1.  firjatlijat. 

Författarskap,  n.  firjailu,  firjailemuS,  !trjott= 
tamuS,  ftrjan=tefo;  han  tillstår  icke  sitt  f., 
^än  ei  tunnusta  itfeänfä  firjan  tefijäffi. 

Författning,  f.  fäänti3=tila,  järeSt^s^muoto,  tila ; 
en  stats  f. ,  wallagton  fääntö-'tila,  ivatta§ton= 
muoto;  alit  befanns  i  god  f.,  faiffi  oli  1^^= 
föäsfä  tilagfa  1.  jäveSt^ffeSfä  1.  fääitnösfä; 
sätta  sig  i  f.  att  .  .  .,  afettauta  1.  ^janeu^ 


168 


För 


For 


tua  fenlaifecn  tilaan  1.  woimaan,  että  .  .  .; 
gå  i  f.  om  ngt,  laittaa  1.  ^anna  toimeen 
jtfin,  vntveta  toimeen  1.  njfjtnä  toimiin  jontin 
fu^teen;  (furordning)  afetuö,  fääntö,  lafi!; 
hvad  lag  och  f — ar  föreskrifva,  mitä  lafi 
ia  aietutjet  fäsfetoät. 

Författningsenlig,  a.  afetuSten=mutainen. 

Författningsfördrag,  n.  fääntöi§4iitto. 

Författningsvidrig,  a.  tijaSten  1.  lt>agtoin  afe» 
tuffta  (olehja),  afetus=»a8tainen. 

Förfela,  v.  a.  ci  tah?ata  (j.fin),  ei  ofata  (i^fin), 
ftjrjä^tt)äl.fl)vjäött)ä(istfin),l;airal)tna(i«ffin). 

Förfina,  v.  a.  (pienentää,  i)ienouttaa,  fien.nS= 
tää,  fiilvontaa;  f— s,  v.  p.  f)ienouta,  I^ienon» 
tua,  fiitooutua,  fääbl)§tl)ä,  fiemist^ä;  f— de 
seder,  fietoiötl)ueet  taa\it. 

Förfinande,  n.  fieiinotäminen  o.  s.  v.;  fääb^S» 
tijminen  o.  s.  v. 

Förfining,  f.  fievoi^t^S,  fiiiuonnuå,  f)ienenn^8; 
(forfinadt  skick)  I)ienenti?m^ö,  fie»isti;mi^£!, 
fieiinStv?,  I;iencnn^§. 

Förflugen,  a.  se  B'örflyga;  f.  kula,  Iennä^tä= 
nl)t  1.  ivauf^biton  luoti;  (fig-)  ett  f— et  ryk- 
te, juominen  1.  e)>ä=tea"fainen  fuutn=^)u()e ; 
f.  tankc,  :t5ifa>ajatuö,  äffiuäinen  1.  ätillineu 
ajatus ;  f— et  ord,  ^nta=fana,  ^^^3vfävS=fana, 
miettimätöu  fana,  liifa  fana. 

Förfluten,  a.  mcmUlt,  fuluuut;  det  f— tna  å- 
ret,  fuluuut  I.  mennijt  nmofi;  det  f— tna, 
menneet  ajat,  entuuö,  menneif^ä. 

Förflyga,  v.  n.  Ijaibtua,  laimiötua,  ^ita^taa, 
^ä»elt^ä,  lräljät)tvä,  n)äilät)tl}ä;  (fig.)  hans 
ifver  f— ger  snart,  fiil^foufa  ^ai()tuu  1.  {ai= 
mentuu  ^ian;  vreden  f— ger,  fiutfu  toäiläf;» 
tt?^  1.  träitäi)^3i  1.  f^aifjtuu  I.  fau[)tuu. 

Förflygtiga,  v.  a.  l;aif)buttaa,  muuttaa  f)i3tj= 
n^tfi,  [;ö^rt)ttää;  f— s,  v.  d.  fjail^tua,  {;aif;» 
buntua,  i)ö^n}nti}ä,  muuttua  I;öi?vl)ffi. 

Förflyta,  v.  n.;  tiden  f— ter,  aifa  fuluu  1.  ^5a= 
fenee  1.  rientää. 

Förflytta,  v.  a.  fiirvl^ttää,  ftirtää,  muuttaa. 

Förfoga,  V.  n.;  f.  öfver  ngn,  f^allita  1.  wat= 
Iita  1.  oKa  »alta  j.fun  ^litfe;  f.  öfver  ngt, 
n^ailita  1.  fäl^ttää  jtfin;  äga  att  f.,  ofla  fäl)= 
täntä=»a(ta  1.  4u)>a;  f.  om  ngt,  ^^anna  1. 
laittaa  jtin  toimeen  1.  I;anffeifin;—  f.  sig, 
V.  r.  lät^teä. 

Förfogande,  n.  fäljttämineu,  fäl)täntä=tt?alta. 

Förfranska,  v.  a.  vanSfentaa,  f  ääntää  ranS= 
fatfi. 

Förfriska,  v.  a.  it^irlroittaa,  toirfiétää;  f.  sig 
med  ngt,  toiriroittaita  jtlfin. 

Förfriskning,  f.  n?irn?oituö,  J»irfiéti;ié ;  (hvad 
som  njutes)  h?irhioituä,  nnvlrofe,  tinrtooite. 

Förfrysa,  v.  a.  palelluttaa;  v.  n.  ^laleltua,  jää= 
t^ä;  förfrusen  lem,  )5aleltunut  1-  jäät^ui}t 
jäfcn;  jag  är  alldeles  förfrusen,  olen  tuifi 
))alettunut  1.  jääbiif^iefä  1.  ^alcfluffipfa. 

Förfr;^ga  sig,  v.  r.;  f.  hos  ngn  om  on  sak, 
h}\tU'å.  1.  tiebuSteöa  1.  ubcKa  j.fulta  jttin  a^iaa. 

Förfrågan,  -gning,   f.  fl)lclmv§,   ftjfetmä,   tie= 


bu9telma;    göra  f— gar    hos   ngn,    tel^bä|l. 

(aatia  ft)jelmi)ffiä  j.futte;  tiebugteHa  j.fulta. 
Förfullständiga,  v.  a.  tät^beHifeutää. 
Förfuska,  v.  a.  j^nlata,  tärnjätä,  turmella. 
Förfång,  n.  icafjinfo,  f)aitta,  f;aite,  iväär^i)?. 
Förfången,    a.    (om   hästar)   föm^JelÖ,    fanfea= 

luinen. 
Förfäa,  v.  a.  (fig.)  eläiuu^ttää,  raaistuttaa. 
Förfader,  m.  pl.  eftnfät,  efHrianl;)emmat. 
Förfäkta,  v.  a.  fiisteQä,  fiistää,  :penätä,  ^uo= 

luhtaa,  fotia  |>uoIegta. 
Föifäktare,  m.  fiigtelijä,  :|)uotuStaja,  pnokn^ 

:pitäjä. 
Förfära,  v.  a.  f;irtoittää,  faufjiötaa,  faul^iötut^ 

taa,  ))elättää,  famouttaa;  f— s,  v.  d.  fauf)is= 

tua,  famouta. 
Förfäran,  f.  fauf)igtu6,  faul^u,  fammo. 
Förfärdiga,  v.  a.  tralmiStaa,  tel;bä. 
Förfärelse,  f.  fauf)i8tu3,  fau^u,  ^irwit^S',  l^tr= 

mutuS. 
Förfärlig,  a.  fau(}ea,   fanljiötatca,   ()ivmuiuen, 

flivtceä,  l^irtoittäträ. 
Förfärlighet,  f.  faul;eu8,  faul;istatt)aiiuu§,  f)ir= 

muifnuö,  inri»ei)8. 
Förfölja,  v.  a.  ajaa  tafaa,  ujainota,  ttjainoa; 

f.  fienden,  ajaa  iiii[;oiIIi8ta  tafaa;  välsigner 

dem,    som    eder  f. ,    fiunatfaa    niitä,    jotfa 

teitä  »ainooujat. 
Förföljare,  m.  tafaa^ajaja,  ttjainooja. 
Förföljelse,  f.  tcaino,  vainoaminen,  njainouS; 

f.  af  ngn,  j.fnn  föaino;   f.  mot  ngn,   j.fun 

toainoominen  1.  njainoug,  icaino  j.futa   foi;= 

taan. 
Förföljelseanda,  f.  toainon^kufi,  toainonS^^lu. 
Förföra,  v.  a.  lietettä,  iriefoiteda,  l^onfutetta; 

f.  ngn  till  brott,  nneteCä  1.  IjoututiUa  jofu 

rifoffeen;  f.  en  qvinna,  irietellä  1.  raiöfata; 

f— as,  triiett>jä,   »ieteHään;—  f.  sig,  v.  r.; 

f.  sig  på  ngn,  farata  j.fun  ^ääöe,  fä^bä  fä= 

fin  j.fu^un,  tuUa  filmille,  (ouffauttaa  j.futa. 
Förförare,  m. -rinna,  f.  tfiettelijä,  ^oufuttelija. 
Förfördela,  v.  a.  tei;bä  ivniärtHjttä,  loufata  1. 

iräärl)t}ttää  1.  Vahingoittaa  (j.futa). 
Förförelse,  f.  anetteli;ö,    (»oufutue,    Viettele* 

minen. 
Förförerska,  f.  viettelijätär,   viettelijä,   ten= 

f)ctar. 
Förförisk,  f.  vietteleväineu,  vicbättelevä,  vie= 

jättävä. 
Förgapa  sig,  v.  r.;  f.  sig  på  ngt,  fatfoa  töl^ 

Ii§teQä  jtfin;  f.  sig  i  ngn,  äimentt}ä  1.  l;ur= 

mautua  j.fuöta,  ihastua  j.ful;un. 
Förgifning,  f.  mi)rfl}tl)8. 
Förgift,  f.  nHjrfft};  försätta  med  f.,   m^rf^n= 

u^ttää. 
Förgifta,  v.  a.  nn)rfvttää;  (fig-)  m^rfi^ttää,  i)au 

feuttaa. 
Förgiftare,  m.  mi)rflittäjä. 
Förgiftig,  a.  ml)vfi)aineu,  m^rff^inen. 
Förgifta,  v.  a.  mt)rfl)ttää. 
Förgjord,  a.  noibuttu,  riivattu. 


För 


Fö 


169 


Pörglasa,  v.  a.  lafintaa,  laftuttaa,  tcl;bä  ia- 
ftffi. 

Förglesa,  v.  a.  fjartoentaa. 

Förglömma,  v.  a.  se  Glömma. 

Förgrena  sig,  v.  r.  l^aarota  (=oait),    I)aaroitta, 

Förgrening,  f.  rjaaroamhieii,  ^aroifema. 

Förgripa  sig,  v.  r.;  f.  sig  på  ngn,  te^bä  tt)ä= 
ft=tBaItaa  1.  ^HäHöä  jfuQe,  {)äteäiStä  1.  rää 
Jrätä  1.  fotoentaa  j.futa;  f.  sig  på  en  kassa, 
h)aKata  faSfaSta;  f  sig  emot  lagarna,  lou 
Uta  lafta,  tel)bä  rifoS  Mia  toagtaan. 

Förgripelse,  f.  tjöäffii,  iDäfi^txialta,  touHaami 
nen,  fotivemtuS. 

Förgriplig, a. t)tlä!öllmen,  louHaatva,  fofwaawa. 

Förgrund,  ra.  etu=ala,  etu4ntDn. 

Förgrymma  sig,  v.  r.  jutmiStlta,   {)irmuiötua. 

Förgråten,  a.  itfeni)t,  ttfcenU)m;t. 

Förguda,v.  a.  jumalcita  (=tien),  tef;bä  jumafaffi. 

Förgiulande,  n.,  -ning,  f.  jumatottfemtnen,  ju^ 
maloitfemiiS. 

Förgylla,  v.  a.  fuCata  (-Aaan),  fuKita  (-tfen); 
(fig-)  Uimi^taa,  fauncntaa,  filaeöa;  bli  för- 
gyld,  Mtauta. 

Förgyllare,  m.  fuftaaja,  fullitfijla. 

F""örgyllning,  f.  fultauö,  futtaama. 

Förgå,  v.  n.  (förflyta)  fufua,  nicnnä,  iinettl)ä,  häi-- 
njetä  (4tcitcn);  (upplwra)  IoV^^ua,  [;;mntä,[;äicel= 
tVä,mcnnä;  talamodet  har  f— tt  för  honom, 
malttauniuä  cu  t;äneltä  [;ä»utnni)t  1.  menni^t 
1.  lo^^^JUimt;—  f.  sig,  v.  r.  I)orjaf;taa,  f;or= 
ja^tua,  ()airal)taa,  tef^bä  fouffaug,  loitftaiit= 
taa,  toiifata;  f.  sig  mot  ngn,  loufata  jofu; 

f — s,  v.  d.    (om  skepp)  I;uffua;  (om  menni- 

skor)  tuoUa,  nääntvä,  menettää;  f.  (omkom- 
ma) af  hunger,  itäänt^ä  1.  fuoKa  näUääli; 
f.  (lida)  af  hunger,  nälä'?tä  nääntt)ä. 

Förgår;  i  f.,  toi^fa^ähcänä. 

Förgård,  m.  etu=)3if;a,  efi=pif)a;  (bibi.  o.  fig.) 
cft=t'artano. 

[Förgäfves,  adv.  turl^aatt,  l}uffaan,  t^t)|ääll. 

pörgängeise,  f.  fatoamtnen,  f'abo8,  meneljb^S, 
f)ätomtä,  lo^^u. 

Förgänglig,  a.  fatoattta,  fatoaixminen,  U\>pn'' 
toa,  ^t)ft>mätön,  (;äuii;toä,  mcne!)h)Uiä. 

Förgänglighet,  f  fatoauvitUUb?,  {c^i)3iUBatfiiu§, 
tnenef)tt)>väift)tj8,  ^M))i;mättöim)i)ö,  ()ännäaHit= 

ta,   v.  a.  unI)ottaa,  uitofitaa;   f— s,  «tt= 
f)Cttua. 

Förgåtenhet,  f.   Unf)0tU8,  unor^buS. 
Furgät-mig-ej,    f.  (myosotis    scorpioides)    Icm= 

iiiiffi,  ftnt=firffuinen,  formii8=!uf{a,  mutöto= 

tuffa. 
Förgöra,  v.  a.  menettää,  tu^oa,  tu^ottaa,  ]^u= 

fata,  t;ufuttan,  fiirmata;   (förhexa)   noitua; 

f.  sig,  furniata  itfenfä. 
Förliala,   v.  a.   (sjöt.)  icär^tsätä,  irar^ata,   i)[-' 

lata;  C/ 1/.;  f.  tiden,  toiht»l?tellä  1.  >-pthv)l)ttää 

I.  }.ntftttää  aifaa;  f.  med  ngt,  tBiin)l)tettä  1.  wiU 

uniötcUä  1.  icittaötetta  jonftn  fanSfa  1.  fuf^teen. 
'  ,'^re-iiikt-Fi?)skt  Lexikon. 


Förhand,  m.  etu=fi)njt  (=nncn),  etu=fäft;  på  f., 
ebeltä^äfin,  ebeltä=)5äin,  ennatofta. 

Förhand,  -handen,  adv.  fäfiöä,  fäfiSfä;  tiden 
är  f.,  atfa  on  !äfxgfä. 

Förhandeuvarande,  a.  fäftSfä  oteiva,  täfiaä 
olenpa. 

Förhandla,  v.  a.  feéfuöteCa,  toimcnneKa. 

Förhandla  sig,  v.  r.  tuöa  fau|>a8|a  li^al)tufoon. 

Förhandling,  f.  feSfuStelu,  toimitufict. 

Förhasta,  v.  a.  tef)bä  ^ifaifegti,  ))ifaifuuttaa; 
f.  sitt  omdöme,  ^nfatfuuttaa  1.  tttan  furul^= 
taa  mtetelmäänfä;—  f.  sig,  v.  r  cUa  maft^^ 
tamaton,  )3ifat8tua;  ett  f— dt  ord,  maltta= 
maton  1.  j)ifatnen  1.  ajaton  fana. 

Förhastande,   v.   a.    malttamattomuu?,   :|3ifat= 
^  fnuS,  :|.nfai§tumincn. 

Förhatad ,  a.  Unl)attu. 

Förhatlig,  a.  )ut[)atta»a,  unf)an=ataincn,  toaS' 
ten4uontoinen. 

Förhemliga,  v.  a.  fafata,  pitaå  fataöfa. 

Förherrliga,  v.  a.  jatoStuttaa,  jatouttaa,  ftr= 
faetnttaa;  f.  sitt  namn,  jaloötuttaa  1.  fir= 
fastuttaa  nhnenfä;  f-  Guds  namn,  i)nst^ttää 
3umatan  nimeä. 

Förherrskande,  a.  erittäin  1.  i^jäänänfä  toaUit^ 
\i\va,  )3ää=tt)altit[ett>a. 

Förhetsa  sig,  v.  r.  fiitoaStua,  ^ifat«ftua. 

F^örhexa,  v.  a  tenhoa,  ten{)ota  (=oan),  tocU 
[;oa;  noitua,  lumoa,  lumota  (=oan);  hennes 
vackra  ögon  hafva  f— t  dig,  f)änen  fauuiit 
filmänfä  otnat  finut  ten(;onneet  1.  lumonneet. 

Förhinder,  n.  eöte,  e§ti)mi)8,  f;aitta,  Ijämmenfi. 

Förhindra,  v.  a.  i)ämmentää,  I;aitata,  f;äivitä 
(=tfen). 

Forhjelpa,  v.  a.  auttaa,  autattaa. 

Förhoppas,  v.  d.  toili^oa,  obottaa. 

Förhoppning,  f.  toitoe,  toiirio,  toilvo;  jag  hy- 
ser den  glada  f. ,  att  ni  en  gäng  fägnar 
mig  med  ert  besök,  niiuä  elän  fiiuä  l)iy- 
tt)äsfä  toihieeSia,  että  ferran  ila(;utatte  mi= 
nua  Inoffeni  tulollanne. 

Förhoppningsfull,  a.  toin^etueu,  toiluoifa,  toi- 
jpon-atainen. 

Förhud,  f.  efi=na()fa. 

Förhugga,  v.  a.  I;afata  1-  faataa  eteen,  tef)bä 
forroffia;  f.  sig,  v.  r.  fafata  1.  h)öbä  fl}v= 
jään;  (fig.)  ixjWå  tuuleen,  ]^oria()tua. 

Förhuggning,  f.  etu=forroö  (»tfen),  ctu-^af!au8. 

Förhungra,  v.  n.  fnoHa  nälfään;  (lida  Intn- 
ger)  oUa  näUttl^nljt,  nälittljä. 

Förhus,  n.  ete^ineu,  etei84)uone. 

Förhyda,  v.  a.  ivaöfittaa,  teaöti-nniovata,  fn= 
^>avoita  (=tfen). 

Förliydning,  f.  traSfituö,  liHi?fi'>vuorau8. 

Förhyra,  v.  a.  icourata,  umovota  (=oan),  palfata. 

Förhålla,  v.  a.  (undanhålla)  ^nbättää;  (dölja) 
falata;—  f.  sig,  v.  r.  fäl)ttäitä,  tcl;bä,  oUa; 
han  förhöll  sig  alltid  väl,  {jäu  fäl)tti[)en  1. 
teti  aina  l^^ujin;  lium  f— ller  sig  guldet  i 
elden,  fniufa  fulta  tefee  tukefaV  sa  f— ller 
sig  saken,  niiu  afta  on  1.  afian  laita  on- 
22 


170 


För 


(mat.)  cflo;  ett  f— ller  sig  till  tvä  som  två 
till  fvra,  i}ffi  cn  fal)teen  1.  faf)ben  fulttecn 
tuin  "fafft  neljään  1.  neljän  fn^teen. 
Förhållande,  n.  {tmdnnhållande^  ))ibättäininen 
(döljande)  falaaminen;  {upp/ ur  an  de)  fä^töé, 
o(c,'  menettié;;  beskaffenhet  taita,  [eiffa,  !of)= 
ta;  sakens  f.,  afian  kita  1.  tobta;  efter  sa 
kens  f.,  aftan  mutaan  1.  aftan  laabnn  mu 
taan;  så  är  f— t  devmed,  niin  fe  1.  fen  on, 
fen  taita  1.  icifta  on;  det  är  ej  f— t  här, 
täSfä  ei  fe  niin  ok,  ei  tämän  taita  1.  feitfa 
fe  ole,  ei  täéfä  de  taita  I.  telota  femmcinen 
metallens  f.  i  elden,  metatlin  tete  1.  täl) 
ti^g  tulesfa;  (mat.)  iutibe  (=teen\  fuf)ta,  fubtei 
jm,j(;  f_t  emellan  t  va  och  tre,  taljbeu  ja 
telmen  h^ätinen  ful)ta,  tabben  ja  tctmen 
fnl;teifuu§;  (ofverensatämmelse)  fnf;taifuuÖ, 
tt.iertaifuuö;  det  är  intet  f.  mellan  massan 
och  delarna  i  denna  byggnad,  fo'on  ja 
cfain  testen  ei  tucéfa  ratennutfcöfa  ole  mi 

tään  fnf^taifuutta;  (ömsesidigt  sammanhang) 
iräli,  teötuuS,  fnl;ta,  teéfenäinen  ful)be  1.  to^» 
tj;  f — t  mellan  far  och  son,  ifäu  ja  ^50Jan 
n>ä(i  1.  teStuuS,  ifän  ja  pojan  tvälinen  fuf)be  1 
tobta;  statens    f.  till  enskilta   medborgare 

»aition  olo  i)tfiti}iöten  tanfataiötcn  fu[)teen, 
hjattion  fu^be  ijtfittjifiä  tanfalaifia  toetaan; 
(förbindelse)  t}t)tet)Ö,  fo).ni,  loäli;  jag  står  i 
intet  f.  till  honom,  tninutta  ei  ole  mitään 
t>f)tet?ttä  t)änen  tanefanfa;  stå  i  godt  f.,  otta 
;^^tt?ä§fä  foirnSfa,  otta  ^iljttjä  n^äli;  f— t  dem 
emellan  är  ganska  godt,  uiiben  irält  on 
oiwan  l)^toä. 

Förhällning,  f.  p\h'åt\)»;  falauS. 

Förhållningsorder,  m.  täl)ti384'äétl},  oIo=fäänti5. 

Förhåna,  v.  a.  se  Håna. 

Förhäda,  v.  a.  se  Rada. 

Förhäfva  sig.  v.  r.  tfoilta,  ifoiteaa,  tjt^^eitlä, 
))I»äétet(ä,  fuurennetla,  fuureitla;  f.  sig  öf- 
ver  ngt,  ifoitla  1.  vlirtäétetlä  jSttin;  f.  sig 
öfver  ngn,  ^juoleutaa  j.tuta,  ifoitetta  j.tun 
fuf)teen. 

Förhänge,  n.  efi-ri<J^.ni. 

Förhäpna  sig,  v.  r.  äUiétt}ä,  outfamuStua. 

Förhärda,  v.  a.  paabuttaa,  toirentaa,  tönten» 
nuttaa;  f.  sitt  hjerta,  paobuttaa  1.  towentaa 
fVbämcufä;  f.  sig,  v.  r.  )3aatua,  toji^ettua; 
f— d  syndare,  )^aatunut  fljnttnen. 

Förhärdelse,  f.  ^>aatumuS. 

Förhärja,  v.  a.  l;ätt)ittää,  ^jerin  t)än.nttää. 

Förhärjelse,  -jning,  f.  ^ätt)ittäml}é,  t}ältntt)S. 

Förhäst,  m.etu4jen?onen,  ebeltimaineu  tjeironen. 

Förhöja,  v.  a.  fovcittaa,  l^lentää,  noStaa,  no8= 
tattaa;  behagen  f.  skönheten,  H}at  tjUntä'- 
wät  1-  noStattatrat  tauncutto;  f.  priset,  no8= 
taa  1.  toroittaa  biutaa. 

Förhöjning,  f.fovoittamincn,  tovoituS,  t}Ienn^S. 

Förhölja,  v.  a.  se  Hölja. 

Förhör,  n.  tnuIuStué,  fnuluötelu,  luetuS. 

Förhöra,  v.  a.  tuuluötella,  tuutuötaa,  luettaa; 
f.  en  le-xa,  tuettaa  1.  fuuluötetla  lätfbä;  ka- 


pellanen   förhör   barnen,  ta^5pa(atnen   fuu= 
luStetee  1.  tuettaa  ta:^fia. 

Förifran,  f.  ^.ntaiötuS,  ^jifaigtuminen,  tiittjaStuS. 

Förifras,  v.  d.  o.  Förifra  sig,  v.  r.  ^JitaiStua, 
tiiwaStua. 

Förifran,  adv.  (sjöt.)  fofan  ^Juclelta,  totaSta, 
tofalta. 

Förinta,  v.  a.  mtttiJm^^ttää,  tebbä  raitätti5= 
mätfi  1.  ti)f)jätfi;  f— s,  v.  p.  tuöa  tt?bjätfi, 
mennä  t^^jtin  1.  mittijmiin,  raueta  (=tean),  tu= 
tiétua;  hon  blef  alldeles  f — d  vid  den  sorg- 
liga tidning,  bän  tratfan  rautefi  täl)än  furutti» 
feen  fancmaan;  hans  planer  blefvo  f— de.  bä« 
nen  tuumanfa  menin^ät  mittömiiu  1.  !ufi8= 
tuiUHit  1.  tumoutui»at. 

Förintelse,  f.  tt)t;jään=meno,  tnittöm^t)8,  rau= 
teamuS. 

Förirra  sig,  v.  r.  etfl}ä,  menuä  1.  joutua  ef= 
f^tfiin  1.  f;arf)a=teitte  1.  I;ar;^aan,  ^airafjtua, 
l;arbaantua,  f;arl)auta. 

Förjaga,  v.  a.  ajaa  \>oi§,  tavtoittaa,  ^joiötaa; 
f.  fienden  ur  landet,  ajaa  1.  fartoittaa  »i» 
tjoitlinen  maasta;  f.  sorgen,  fartoittaa  1.  poii" 
taa  furu. 

Fölkalka,  v.  a.  tatffiuttaa,  tatfita  (=tfen). 

Förkast,  v.  a.  enft^l^eitto,  ctu  =  £;eitto,  enfi» 
anötuu. 

P^örkasta,  v.  a.  ^^tätä  (4fään),  l^^tjätä  (4jään), 
t)^ljetfiä,  f)l)ltiä,  fanoa  1.  juliéitaa  tetnjotto» 
matfi  1.  perättömätfi,  tumota  (=oan);  f.  sig, 
v.  r.  toiöfata  1.  Ijdttaå  Jt^äärin  1.  tt}t;mä^ti. 

Förkastande,  n.  l^^ltäämineu,  fumoamtncn  o. 
s.  v. 

Förkastelse,  f.  ^i)ltä^§,  f;i;lfiminen,  Ijl}Iintä. 

Förkastelsedom,  m.  ]^^Itä^8=tuomio,  f;t)ltä^ä= 
padtU. 

Förkastlig,  a.  I^ljtättätuä,  |i^Ifäptfen=ataineu, 
f)ijlftjinäinen;  f.  menniska,  t)\)ltr),  l)r)Ux}i'åi-- 
nen,  I>^ltiD. 

Förkastlighet,  f.  ]^^Iättätt)^^§,  l^V^ättättäifljög, 
I}lilf^if^t}8. 

Förklara,  v.  a.  (uttyda)  fetittää,  fellrittää; 
(förkunna)  juliötaa;  (förherrliga)  tirtaetaa; 
f.  sig,  fclittäitä,  juliStaita,  ilmoittaita;  f.  er 
tydligare,  felittäittää  tartemmin;  f.  sig  för 
ngn,  jutiötaita  1.  ilmoittaita  j.tun  puolelle; 
(i  rättegång)  tef)bä  l»aötau8  1.  tt3a6te=)elit>;8, 
felittäitä  toaStaon. 

Förklarad,  a.  tirtastunut,  tirttabainen. 

Förklaring,  f.  felilt)8,  feteitl)^;  juliétuö,  it» 
moitu?;  (lagt.)  felitvs,  toagte^felitijö;  afgifva 
f.  öfver  ngt,  antaa  1.  tel;bä  nHiéte-felit^* 
jétfin;  Kristi  f.,  Äri§tutfen  tirtaétuminen, 
1.  tirfagtuö. 

Förklema,  v.  a.  f)emmoiteIla,  lettiteltä. 

Förklena,  v.  a.  l;al£oentaa,  laStaa,  laétata 
tärkeätä. 

Förklenande,  n.  ^Ui^^entamiuen,  I;ahrcnnu8 
laötaaminen. 

Förklenare,  m.  la^taaja,  tärirääjä. 


För 


171 


l^atoeuUwa,    aleutaipa,    täi- 


eft=nina,   ef^tuaate,   tot)ö4ima, 


Förkl.Milij 

Förklenligt,   adv.  {)alir>eutawa§tt,  f;ahx^cutaeii, 

lagtaeii,  tärkäten. 
Förklinga,  v.  n.  foinna{)tua,  laantua,  lafatjtua. 
Förkläda,  v.  a.  iBale^^mfea,  ii»ale=iraatettaa. 
Förklädd,   a.   ivale  =  j3mcuSfa   (cleira),   tvak- 

puettu. 
Förkläde, 
mféimd. 
Förklidning,  f.  tvah-putu,  tuale^nifcnutö. 
Förknappa,  v.  a   niufetttaa,  ttufentaa. 
Förknappning,  f.  niufcnnuS,  Utuftuuö. 
Förknippa,  v.  a.  t)l;bt8tää,  liittää. 
Förkofra,  v.  a.  favtuttaa,  enentää,  n[äännt)t= 
tää,  luauvastuttaa;—  f.  sig,  v.  r.  tvaurag- 
tua,  tcointentua,  Wött)'ä,  fcStua,  lavttua,  t- 
nentl}ä,  Iiläl)tt)ä;   f.  sig  i  kunskaper,  tvau^ 
ragtua  1.  foétua   1.   ebistijä   tieboöfa;   han 
har  f — t  sig   genom    flit,  ^äu   cn   »»oiuien^ 
tunut  I.  njauraötumtt  at^feniubcUa;  kassan 
f— de  sig,   faéfa  f)^i5tl)i  1.  liiäl)tt)i,   fai<iaau 
farttui;  riket  f — de    sig,    »paltafuuta  uhiu» 
raotut  1.  ebtStljt. 
Förkofran,  -ring,  f.  toauraötumtuen,  föauraö» 
tné,  ttjcimentmninen,  (iDötDmtnen,  fo8tumt= 
nen,  enenttjminen,  lifääuttnninen. 
Förkola,  v.  a.  f)iitlpttää,  JDbcttää,  f^fitljttää. 
Förkolna,  v.  n.  t)itltl;ä,  ivfittl)ä;  (fij.)  ^itpua; 
hans  kärlek   har  f— t,   vaffautenfa   cn  l;ii= 
^unut. 
Förkolning,  f.  IjitttVt^S;  I)itltl)mt)«. 
Förkomma,  v.  n.  fabota  (=toan),  I;nffna,  f)n!> 

faautna. 
Förkonstla,  v.  a.  fenStattta,  tef)bä  fonötiffaaffi, 

nnttfailla,  fcuhiitella. 
Förkorta,  v.  a.  lij(;entää,  Il;t)enni}ttää;  f— S; 

Ittf)enti?ä. 
Förkortning,  f.  I^fjentämiuen,    h)l;ennijö,    tt)- 

^eutämä. 
Förkrossa,  y.  a.  nutfevtaa,  mtiétaa,  nil^jen- 
taa;  (Jjy.)  murtaa,  runnella,  tnufertaa;  f— s, 
innrtna,    färf^ä,   inufertua,    fortna;    f— dt 
hjerta,  fortunut  1.  färjettt)  1.  nutvvettu  fvbän. 
Förkrossning,  f.  mufervue,  mufevtaminen,  mu- 
rennnS,  mnrtmuu§;    h^ertats   i'.,    fijbämen 
fovtumnö  1.  niurennn^. 
Förkränka,  v.  a.  folluaiöta,  fortaa. 
Förkunna,  v.  a.  ilmoittaa,  jutiötaa;  (/ort/xida) 

ennuStoa,  tietää. 
Förkunnande,    n.  jnUötaminen,   juliötut^,    if= 

mcittamiuen. 
Förkunnare,  m.  jntt^taja,  ttmoittaja. 
Förkunskap,  f.  eft4aito,  aIfu=taito,  :pof)ja=tietD. 
Förkvla,  v.  a.  h}lmetvttää,  »ilujituttaa,  ^5alel= 
Uittaa;  f.   sig,  v.  r.   !i)Imetti;ä,   nntnittna, 
»vitn^tna. 
Förkylning,  f  a>Un§tU'?,  fi)fmettt}minen;  ådra- 
ga sig  f.,  faattaa  ).^äälleufä  1.  iaaha  miwä- 
tueta,  anluötua,  fi){metti)ä. 


oivintc,  cuno,  enteet,  aU 


Förkänning,  f.  ctvs 

ht= tuntu. 

Förkänsla,  f.  l)ahm,  (;atuno,  aaiinötnS. 

Förkärlek,  m.  f;alu(lifuuö,  mte(ti^mi)ö,  mieli» 

tefo,  fuurem)3t  ra!fauö  1.  lem^Jt  1.  [;alu;  han 

liyscr  mycken  f.  för  denne,  l;änen  CU  fuurt 

t;aluifuu«  1.  mielti;m^ö  tuof)on  I.  tuon  ^3uo= 

leen;  med  f.  arbeta  pä  ngt,  f;alu{liiuubella 

I.  mieliteotta  1.  l;alulltfesti  te^bä  itfin. 

Förkättra,   v.   a.   f^^ttää  1.  teljbä   eriöni8fot= 

fe!ft  1.  tt)äärä=n§foi)efft. 
Förköp,  n.  enta=o€to,  ebeltä»o§to;  gå  i  f.  för 
ngn,   ennäf)ljttää  1.  ennättää  jofu   oätosfa, 
ennättää  j.hita  ennen  oötaa. 
Förköpa  sig,  v.  r.  l)ä>witä  (=iän)  o^toSfal.  o8- 

toitta,  oöteKa  iral;iugof)enfa. 
Förköpare,  m.  ebeltä=oSta|a,  enta^o^taja. 
Förköra,  v.  a.  ajaa  pilalle  1.  uuioutfiiu,  upi» 

ajaa,  peri=ajaa. 
Förladdniug,  f.  etu-latiufi,  latingin  päälli;ö. 
Förlag,  n.  (kem.)  efi^aötia,  egaötia. 
Förlag,   n.  (bekostiiaden)  fu^tannnt^,  fui^tauta^ 
muS;  på  n:s  förlag,  j.fun  fuötanuuffeUa;  (det 
bekostade)  fuStautama;  (fön-åd)  toara,  iva-- 
ragto,  tafa^icara;  stort  f.,  ifot  itjaarat  1.  ifo 
tafa=jriava  1.  Jravaöto. 
Förlagsartikel,  m.  fuStantama,  fu8tannuö=falu. 
Förlagshandel,  m.  fuStautama^fauppa. 
Förlagsman,  m.  fuStautaja,  htgtannuS=mieé. 
Förlagsrätt,  m.  fuötannug=oifeu§. 
Förlagsägare,  m.   fuStautamaiu   Ihailija  1.   o- 

mistaja. 
Förlama,  v.  a.  ^alwata  (4paau),.  rammata 
(=mpaan),  rampauttaa,  l^erwaiöta;  (jiy.) 
rampauttaa,  l;eifontaa,  ^cra^aiäta;  f— s, 
V.  p.  l;alpautua,  rammettua,  rampeuta,  ram> 
mistua;  (fig.)  rammi^tua,  rajupantua,  ram= 
mentua,  ireltoi^tua,  bei-wabtua. 
PYirlamad,  a.  balirattn,  vantpa;  (fuj.)  rammiö» 

tunut,  uu'ltoi<tunut,  ivcltto. 
Förlamning,  f.  I;alpan§,   rampauä,   rampeu- 
minen,  rammentuminen;  l;eifonuué,  »Deltoö- 
taminen,  jveltostuö,  ioelttouö. 
Föilank,  m.  l;äfä=lpiina,  pää-färlj. 
Förlasta,  v.  a.  se  Framlasta. 
Förleda, 


.  l)oufuteCa,  Rouhittaa,   »ieteUä. 

Förledande,  n.  t)oufuttelemiuen,  iviettclemiuen; 
adj.  toietteleniä,  toietteleipäineu,  l;oufutta>ua. 

F'örledare,  m.  l)OUfuttelija. 

Förledning,  f.  tt>iettel^t^,  I)OufutUÖ. 

Förlegad,  a.  matauuut,  mafaautunut,  maatu- 
nut, maf)ennut;  (fiy.)  pelel;ti)nvt,  töta^tuuut, 
mal)ennut. 

Förlida,  v.  u.  Mua,  meuuä,  rientää. 

Förliden,  a.  fuluuut,  meuutjt;  under  f— dne 
vecka,  menneellä  l.  tt.nime=n.nifolla. 

Förlig,  a.  mi)i3täiueu,  peväu  tataiucu;  f.  vind, 
nu)ötäiueu  tuuli,  mi)i.^tä-  1.    puvie>tuult. 

Förlika,  v.  a.  (fuisniia)  [oivittaa,  lepyttää,  juoö- 


För 


tilttaa;  (finna  öfvcrensstämmehe)  fettjittaa  (tct^ 
nen  toifc^enfaj; —  f.  sig,  v.  r.  \tp\a,  lepinpä; 
f— s,  V.  p.  jepia,  te^bä  fowinto,  leppeä; 
(cara  sams)  cUa  fcn?tnncé[a  1.  ioirugia,  jo» 
pia,  fucStua;  med  honom  kan  ing^n  f.,  ]^ä= 
nen  tansfanfa  ei  fufaan  iroi  cUa  fcroinnoéi» 
fa  1.  finrinncKa,  Itäneen  ci  tufaan  n?oi  iuoS= 
tua  1.  ic^ia;  de  f.  väl  tjll-amni:ui.s,  {)C  ic^n^ 
n^at  \)\}\x<\n  feéfenäniä  1.  fucétuifat  toifil^inia. 

Förliklig,  a.  fcwinnollinen,  I)l)n^ä=lc13uinen. 

Förlikna,  v.  a.  ftcrrata  (/taan)  1.  ivertaitta 
(j.fbn),  panna  rinnan  (j.fun  fansja)  1.  (j.tun) 
rinnalle. 

Förliknande,  n.,  -else,  f.  vertaaminen,  rin= 
nan=panc. 

Förliknelig,  a.  »errattatra  (j.f^n),  (j.öin)  ttjer= 

.    rallinen. 

Förlikning,  f.  fe^jiminen,  foftintc;  ingå  f., 
tel;bä  icnnnto. 

Förlikningsdomstol,  m.  l'cn.nntc=Difeubeéto. 

Förlisa,  v.  n.  jcutna  baaffmitfccn,  Imtfua. 

Förlisning,  f.  laitoan  I)uttununcn,  f)aat)"i4;utfa. 

Förlita  sig,  v.  r.  Incttaa  1.  Inottantua  1.  u8= 
faltaa  (j.fubun  !.  jbfin;. 

Förlitan,  f.,  -nde,  n.  lucttamu^,  nétaCuS;  i  f., 
luottamnfiella,  luDttaniufjesia,  luettaen. 

Förljudas,  v.  impers.;  det  f — des,  fuufuu, 
I)cetaan,  vul)utaan,  fanctaan. 

Förljnfva,  v.  a.  fuloctaa,  fulcgtnttaa,  fuloit 
taa,  il;antaa;  f — s,  v.  p.  fuloétua,  juicntua. 

Förlof,  m.:  med  f.  1.  med  f.  sagdt,  hltratla 
fancen,  teibän  luniallanne. 

Förlofning,  f.  fihlau?,  fil^Iaaminen;  (festen) 
tililajaifet,  fit)Iaiiet. 

Förlofningsriug,  m.  fi6Ia»formu§. 

Föilofva,  V.  a.  (sig  med  ngn)  ti()Iata  (jotu); 
f.  ät  ngn,  lumata  1.  fit)Iata  j.fuUe. 

Förlofvad,  a.  {il;Iattit  O-fu^e  1-  j-fun  !anéfa), 
tibloiéja  cletDa  (j.tun  fanéfaj;  det  i— e  lan- 
det, luvattu  maa. 

Fu  lopp,  n.  tutuminen,  fulunta;  efter  några 
dagars  f.,  muutamain  päiväin  tuluttua; 
(sutt)  laita,  feitfa;  ^akens  f.  var  följande, 
afian  (aita  cli  fenraava;  sådant  är  f — et, 
femmeinen  jeiffa  1.  afian  taita  en. 

Föilora,  V.  a.  tabottaa,  l)ufata,  tapata,  menet^ 
tää,  Iiävittää;  f.  sin  egendom,  tabcttaa  ta» 
iraranfa;  f.  penningar  på  spel,  tapata  1. 
fabetiaa  rabaa  peliefä;  f.  foten,  blod,  !a» 
bcttaa  1.  menettää  jalfa,  verta;  f.  lifvet, 
menettää  benfcnfä;  f.  tiden  med  ngt,  tjä» 
vittää  1.  menettää  ai!aa  jbfin;  f.  en  pro- 
cess, bataj,  fabettaa  läräjöimäsiäniä,  tap> 
pelnéja;  ni  har  icke  f — t  pa  bytet,  ette  cle 
tabcttanut  1-  f)ävinnvt  1.  tullut  tappicUe 
vaibbosia;—  f-  sig,  v.  r.  fabcta  (=tcanj,  bnt 
fua,  buttauta,  ^uttautua,  butt^i^intiui,  bävi 
tä  (4än);  f.  sig  i  hopen,  tabcta  1.  buttua 
jeuftccn;  färgen  f— r  sig,  väri  faubtuu  1. 
latoaa;  f.  sig  i  eftersinnande,  menettää  1. 
buttua  niiettimifiin. 


Förlorad,  part.  pass.   tabonnut,    fabotettu   o- 
s.  v.;  ga  f.,  menuä  1.  jcutua  buftaan  1.  la- 
tccn;  allt  är  f — t,  faiEti  en  butaefa  1.  \)\xh 
lam  tullut;  gifva  ngn  f.,  arvella  meuett^» 
neeffi,  pitää  butfaan  tulleena;  hau  ar  en  f. 
menni>:ka,    on    turmeltunut  1.   b^reinn^t  1. 
tut)laantunut   ibminen;    den   f — de    sonen, 
tnblaaja=pcita. 
Förlossa,  v.  a.  pääStää,  pelagtaa. 
Förlossare,  m.  pelaStaja,  päästäjä. 
Förlossning,  f.  pelaétu^,  pääötö;  Q'ran  fostret) 

ii}nm)tt)éi,  lapien--)aanti. 
Förlossningskonst,  f.  ll)nnt)tl)3=taitc. 
Förlott,  m.  enta»c)a,  etu^ofa. 
Förlupen,  a.  farannut,  farfaunut,  tarfulaiS-. 
Förlust,  m.  tappic,   vabinfc,    fäte,   buff^uéf 
butfa,  l;ävifEi,  bävii5;  f— en  af  lif  och  gods, 
bengen  ja  tavaran  l)utta  1.  tappio;  vid  f. 
af  .sin  rättighet,   oifeuteufa  uballa  (iibta)  1. 
bufalla;  f— en  af  en  öm  maka,  b^Uän  pUC» 
Ujon  fabettaminen  1.  tåte;  f.  af  heLsa,  ter= 
veijben  tappio  1.   butfaué  1.  meneti)^  1.  ta-- 
to;  f.  af  tid,  ajan  Ijutta  1.  buttau^  1.  l)h 
viö  1.  f)ävifti;  sälja  med  f.,  mvöbä  vabin= 
gella  1.  tappiolla;  f.  af  pengar,   ral)an  tap= 
pio  1.  ^nfta  1.  val)into;   hans  f.  steg   till 
IfXX)  mark,  val)infenja  1.  f)äviön)ä  nouft 
10'J0  marftaan. 
Förluf^ta,   v.  a.   l;uvtttaa,  ^anéfuttaa;  f.  sig, 
buvitella,  bnwitellaita,  I;auéfutella,  bilaStaa, 
li?étäiUä. 
Förlu.stelse,  f.  buvituö,  buttsittelu,  buvittele- 

minen,  l)i(aétus,  mieilbfe,  buanfe. 
Förlustig,  a.  tabottannt,  menettämjt,  paitfio; 
göra   (en  ngt)  f.,  menettää   (j.fulta  jttin); 
gå  f.,  jääbä  ilman  i.  paitfi  1.  paitfietfi;  £a= 
bettaa,   menettää,   tulla  taCettaneoffi;  vara 
(ngt)    t,  oUa  (j.finj    fabcttanecna  1.  ilman 
jääneenä  1   (jötfin;  paitfiona. 
Förlyita  .-ig,  v.  r.  turmcUa  itjcuiä  I.  tnrmel» 
tua    ncetamifella,   rcuteeutua,    revebbijttää 
itfenfä. 
Förlät,  m.  (bibi)  cfinippu. 
Förlåta,  v.  a.  antaa  anteetfi  (j. fulle  jfini;  för- 
låt! antafaa  1.  fuofaa  autceffi,  anteetfi !  gud 
f— te    mig!    jumala  näbtöcn,   jumaliéte!— 
f.  sig,  v.  r.  luottaa,  turvata. 
Förlåtelse,  f.  auteeffintntaminen,  anteeffi^an» 
tamué;  fa  f.,  faaba  anteetfi;  bedja  ngn  om 
f.,  anoa  j.fulta  anteetfi;  om  f. ,  min  lierre! 
luotaa  anteetfi,  b'pä  berra! 
Förlåtlig,  a.  anteetfi  annettava,  fiebettäa^ä. 
Förlägen,  a.  bämmästbniit,   ujo,   ujomainen, 
neuvoton;  göra  f.,  bammäötijttää;  blifva  f., 
bämmäéti}ä,  tbbmiéti)ä,   b^t^Vt^)^;   ^'^^a  f., 
ujostella,  ujoilla,  ujotfua,  olla  bämmäétijf» 
fiöjä. 
Förlägenhet,   f.   neuvottomuué,   pula,  bämi, 
bämmögt^é;    vara  i  i.,  otla  neuvottomana 
1.  bämillä  1.  pulaöfa;  komma  i  f.,  joutua  1. 
tulla  pulaan  1.  jämille;  vara  i  f.  för  svar. 


F  ö  r 

ei   tietää  neutooa  1.  oHa  e)jäih}![i8fä,  mitä 

n^aötata;   vara  i  f.  för  penningar,   olla  ra» 

])an  pulai\a  1.  t>ula9[a  ra{)aéta. 
Förlägga,  v.  a.  fätteä,  tättettää,  ^^iitlnmmlt= 

taa,  ei  muiötaa  mifjtn  on  ^Hiiuuit;   (f ytte) 

muuttaa,  )3anna;  (om  manskapj  fijoittaa,  a- 

jettaa;  (i  bukhandel)  fugtantaa. 
Förläggare,  m.  fuStautaja,  firjan=fu§tantaja. 
Förläggare  (sked),  m.  faulja,  foV)3a=faul)a._  __ 
Förläna,    v.    a.    (gifva  förläning)    antaa    Iää= 
'     uitfi,  läänittää;  Tyi/^^yJ  antaa,  Iat)|oittaa,  fuoba. 
Förlanare,  m.  laljjoittaja,  antaja. 
Föihuv.a,  V.  a.  jpibentää,  ^ittiStää,  :|)itfittää; 

1— s,  ^^ibentl)ä,  :pitti§ti)ä. 
Föilänguing,  f.    i)ibennvg,   ))itfitt)fi;   (stycke) 

^.ntfe. 
P^irläuing,  f.  tääuitljö,  Iääni=maa,  laf^joitnS. 
Förhiningsbref,  n.  Iäänitl)S4'ivja. 
Förläuingsgods,  n.  Iäänitt)ö=maa,  Iääni=maa. 
Förläsa  i>ig,    f.  Iu!ea   itjenfä   piiaUi  1.  t;on= 
I      faffi,  tucötua;  förläst,  ^Jul^fUluteunut,  Ineö» 
!     tunut. 
Förlöjliga,  v.  a.  ^itää  nauruna,  tef;bä  uauvuffi 

1.  nanrettatcafji. 
Förlöpa,  V.  n.  tuiua,  nienuä  ol^itfe;  (löpa  bort) 

tarata  (farfaan);—  f.  sig,  v.  r.  iuot\al)tm, 

I;airaf)tua. 
Förlösa,  V.  a    auttaa  1.  ^ääötää  fl^nn^ttäjää, 

:|3ääStää;   blifva  f — st  med  en  son,  fljnn^t 

tää  ^joita,  faaba  poifa4a))fi. 
Förmak,  n.  toiera84;uone,  :perä--I;uonc. 
Förmäla,  v.  a.  jaul;aa  (!attfi). 
Förman,  m.  ^HiäUt^ö  (»ffen),  efi^mieö. 
Föimaua,  v.  a.  :|)enätä,  tearoittaa,  nemrtoa. 
Förmanande,  n.  penääminen,  ^.•»enävs,  traroit 

tamincn. 
Förmaning,  f.  :|Jcnäi)S,  ivaroituö,  ucmvo. 
Föimanskap,  m.  efi=micl;l)t)?,  )5ääIIl}ttt)l)S. 
Fr,niiast,  f.  feula^maStOj  etu»masto. 
Fömiasta,  v.  a.   maStoittaa,   »aruStaa  ma9= 

teillä. 
Fdiniedelst,  se  Medelst. 
Fönnedla,  v.  a.  »alittaa;    (kameral)  {^UOJCU- 

taa,  alentaa. 
F('irinena,  v.   a.   (förbjuda)   e»ätä  (e^^ään),  e8= 

tää,  ficltää;  v.  n.  (tro)  artvelta,  tuulla. 
Furnienande,  n.  e^^äutinen,  fielto;  luulo,  ar= 

UH'ln;  enligt  mitt  f.,  minun  luultcni  l.luul> 

latjeni. 
Förment,  a.  luultu,  InuletcttU. 
Förmer,  adv.;  vara  f.,  otla  enempi  1-  i)lem).n. 
Förmeia,  v.  a.   enentää,   lijätä;   f— s,    enetä 

(;>encu),  li[ät)ti)ä. 
Förmiddag,  m.  aamn=^5äiliiä,  aamu4Hicti;  \>'i 
f— en,  aamu4Hii»ätlä,  cbetlä  ^juolen  I.  ^.''UoU^ 
:^äilvän,  ennen  ^^uolta  ^äiivää. 
Förmildia,    v.   a.   l;uoieutaa,    fetventää,    \!i\} 
mcntää  o.  s.  v.  se  under  Mildra. 

Förmildring,  f.  l;uoieunu§,  felueuut^ö,  :pel;men= 

n»}§,  o.  s.  V. 
Förminska,  v.  a.  toäljeutää,  niufeutaa,   tx>ai 


Föi 


\li 


leutaa,  l)mt>entaa;  f— s,  v.  p.  och  f.  sig,  v. 
r.,  inäl^etä  (=enen),  u.täl}entt)ä,  wailaljtua , 
tvailantua,  l;utveta  (=^enen);  bågen  f— s, 
:^alu  it)äl)enti}i)  1.  laimentuu. 

Förminskning,  f.  toä^enm)«,  »alentaminen, 
niailennus,  Ijuivennuö;  »äljeuemiuen,  »ai- 
latjbuS. 

Förmoda,  v.  a.  luuöa,  artcetla;  jag  f— r  att 
han  är  rik,  luuleu  1.  ar»elen  bäntä  ri!= 
faaffi;  jag  f — r  att  saken  är  den,  luulen 
1.  ar»elen  1.  otaffun  afian  cle»an  fen. 

Förmodad,  a.  luultu. 

Föl  mödan,  f.  luulo,  ar»elu,  cbotuä. 

Förmodlig,  a.  luulta»a,  av»atta»a. 

Förmodligen,  adv.  Iunlta»a9ti,  ar»atta»a8ti. 

Förmultna,  v.  n.  lal)ota  (=oan),  mäbätä  (»tänen). 

Förmur,  m.  efi=muuri;  (fig.)  feinä,  tufi-turtna. 

Förmycken,  -mycket,  a.  liifa  ^Jaljo,  Uian  ^)al* 
jo,  liiallinen,  tulellinen. 

Förmyndare,  m.  l)oU;oja,  »ovm^utäri,  Ijoito» 
mies. 

Förmyndareregering,  f.  ]^oll)0'l;aÖitU§. 

Förmyndarskap,  n.  l)oll;o,  l^oll^u,  l;ol^o=»ir!a; 
han  är  under  f.,  ou  toifeu  l;oll;otta»ana; 
sätta  under  f.,  )3anua  toifen  ]^Dll;otta»a!ft. 

Förmä,  v.  a.  o.  n.  (ha/va  styrka)  »oiba,  \at' 
faa,  !t)etä  (ft)fcuen),  malttaa;  jag  f— r  icke 
gä  längre,  en  »oi  1.  jaffa  !äi}bä  ebemmäffi; 
f — r  han  (är  han  i  stånd)  att  göra  det? 
»oifo  l;än  tet;bä  fitä,  ftjfeneefö  pn  fiiljeu? 
han  f— r  (har  inflytande)  mycket,  l)än  »Ot 
1.  mat)taa  :|3al}on,  pneöä  ou  ^jaljo  »oimaa 
1.  mal;tia;  (beveka,  drifva)  faaba,  faattaa, 
:pa!oittaa;  f.  sig,  faaba  (i-fuffi),  faattaa;  jag 
kan  ej  f.  mig  att  göra  det,  eu  faa  fitä 
tet;bi)tfi,  en  faata  ru»eta  fitä  tefenuiän. 

Förmåga,  f.,  »oima,  t\)h},  funto,  faatto;  f— n 
att  se,  tänka,  uäfemifen,  ajattelemifeu  »oi= 

ma  1.  ft)h);  det  står  icke  i  min  f.,  fii^en 
ei  minu^fa  1.  minulla  ole  hjhjä  1.  »oimaa; 
af  all  min  f.,  »oinuini  tafaa  1.  tieltä  1. 
:|3eräStä,  faifeSta  nuninai<taiu;  denna  ört  har 
en  stärkande  f.,  tällä  livtillä  ou  »al)n)i8= 
tatva  »oima  1-  mal;ti;  herr  A.  är  en  f.  af 
första  rangen,  l;erra  21.  OU  eufimäifeu  luo= 
fan  1.  fijan  ^Mä',  i  f— a  »f,  (iiMitin)  »oi=^ 
maeta  I.  tä^beu. 

Förmän,  m.  etu,  etUU?,  t)l)»ä;  till  f.  för  ngn, 
j.tun  l)l)Ȋtfi  1.  etuubeffi  1.  ebuffi;  jag  har 
ej  den  f.  att  känna  honom,  miuuUa  ei  ole 
ounea  l;äntä  tuntea  1.  tnuteaffeni. 

Förmånlig,  a.  etuifa,  ebulliueu,  l;l)i5bi?ttä»ä; 
hysa  f — a  tankar  om  ngn,  ajatella  ebulli= 
festi  I.  i)i)\v'd'å  j.fun  ful;teen. 

Förmänlighet,  f.  etuifuuö,  ebnUifuuS. 

Förmånligt,  adv.  etuifaéti,  ebuUifeöti. 

Förmånsrätt,  f.  etuuS-oiteuS,  etu=oifeu§. 

Förmäla,  v.  a.  (omtala)  mainita  (4fen),  mai= 
uitella,  ^ml)ua,  jutella;  (arwiäla)  ilmoittaa, 
fanoa;  (bortgifta)  naittaa. 


174 


För 


För 


Pörmälan,  f.  matnclma,  maine,  tJiiT^e;  ifmcttuS 
Förmälning,  f.  naittaminen,  naittamuS;  (je- 

Sten)  naittajaifet,  unl^fijäifet. 
Förmänga,  v.  a.  fetcittaa;  f.  vatten  med  vin, 

fcfoittaa    »että    »tinaan,    fefoittaa    »itnaa 

hjebeltä. 
Förmärka,  v.  a.  I)o!fata,   I^anjatta  (=tfen),  faa 

ha  näl}bä,    tulla    nä^neetfi;    icke  låta   sij 

f.,  ei    antaa   näf)bä  1.  I^offata  itfeänfä. 
Förmärs,  m.  etn=märSft. 
Förmäten,  a.  ^Itäinen,  tjUUimn,  jultea,  liian 

rol^fea,  rcftteilettja. 
Förmätenhet,   f.   t^IIäiftj^g,    julfenä,    rol^fcite 

iraifuuS. 
J-örmögen,  a.  (i  stånd  till  ngt)   f^feueteä,  f^ 

flinen;  (rik)  »araltinen,   Jrarafcinen,   too.-- 

rafag. 
Förmögenhet,  f.  (förmåga)  ttjh),  n.^cima,  atcu; 

(rikedom)  omaSto,  »aradijnu^,  nnivaftuu?, 

»araifnué,  »arat,  tawava,  tavarat. 
Förmögenhetsstrati",   n.   fa!fo  =  rangai8tUé,    ta^ 

»aran-angaiStuS. 
Förmörka,  v.  a.  ^nmentää,  ^.nmittää,  tummen» 

taa;  f— s,  ^•»imetä  (=enen),  ^nmitä  (4äu),  ^i= 

me^tä,  Rumentua,  tummeta,  tummettua;  so- 
len f— s,  aurinto  )>imeuee. 
Förmörkande,    n.   |)imentäminen,    ^nmittämi-- 

nen,  ))imenut)«,  :^imiti?S. 
Förmörkelse,   f.   :^.nmenemiuen ,   Vii»c^miuen, 

:t5imenn^8. 
Förnagla,  v.  a.  naulcittaa,  nautita  (^tfen)  1. 

naulata  um^^een. 
Förnagling,  f.  nauloitue;  naulaama. 
Förnamn,  n.  ristimä=nimi,  riöti=nimi,  riöttntä» 

nimi,  efi=nimt. 
Förnedra,  v.  a.  alentaa,  ^atn^entaa,  foI»entaa; 

f.  sig,  V.  r.  alentaa  itfeniä,  alentua,  aleta 

(=enen),   Ijatoentua,   l^atn^eta   (-^jenen),  tjal» 

toentaa  itjenfä. 
Förnedring,  f.  alennuS,  t)aln.>eunu9,  atentami» 

nen,  t^atoeutaminen;  l;al»rentuminen,  l;al)>e= 

nemuS,  aleneminen. 
Förnedrings-tillstånd,  n.  alt)ainen  1-  l^al^a  tu 

Ia;  Christi  f.,  Äriötufien  aUjaifuug^tila. 
Förneka,   v.  a.  tieltää,  ennätä  (c))ään);  f.  «in 

tro,    fieltää    u^fonfa;   f.   en  ngt,    tieltää  1. 

ewätä  jttin  j.fulta;  f.  sig,  v.  r.  tieltää  it= 

fenfä,  tieitäl)tV)ä;  fadershjertat  kan  ej  f.  sig, 

ifän  ft)bän  ei  »oi  fieltä^tt^ä. 
Förnekande,    n.   -kelse,   f.   fiettämiuen,   fie^ 

täm^S. 
Förnimbar,  a.  l)uomaitta»a,  aiötinnainen,  i}a= 

»aittansa. 
Förnimma,  v.  a.  aiv^tia,  tuntea,  f/an\-iita  f=tfeu), 

aötaita  (=tjen);  (/'«  i-eta)  tuulta,  jaoba  fuuUa 

1.  tietää,  l^atnaita,  f)uomaita. 
Förnimmelse,  f.  aistiminen,  l;uomio,  £)an>ainto. 
Förning,  f.  nnemiueu,  »ienti,  fuletuö;  tulfu- 

^jalttio;  (skänk)  tuliaifet,  tucmifet,  »iemifct. 


Förnuft,    n.    jjäift    (järcn);     sundt    f.,     tcr^ 

ttjc    järtt    1.    mieli    1.    äh)  1.  tjmmärr^s; 

vara  vid  sitt  fulla  f.,   olla  täl)be8fä  jäveSjä 

1.  tä^fi=jär!inen;  bringa  ngn   till   f.,  faaba 

1.  jaattaa  joht  järfeen  1-  mielelle;  emot  f— et, 

toaSteu  1.  »aötoin  järfeä,  järteä  »ahtaan; 

öfver  f.,  jären  !äftttämäti5u,  jären  ^(i  fä^^ä 

1.  menenpä;   utan  f.,  järetti3mäöti,  jätettä; 

f — et   är    vårt   inre   öga,    organet   för   det 

osynliga,  för  anden,  järti  DU  fifälliucn  fil* 

mämme,   näft^mättömän,  :^eugeu   »aifutin; 

taga  sitt  f.   till   fånga,   (bibi.)  taf)Ieita  jär= 

fenfä. 
Förnuftig,    a.    (begåfuad  med  förnuft)   järetlt= 

nen,  järfinen,  mielellinen;  (som  rätt  brukar 

det)  järfenjä,   jävfeineu,   ähjfää,   mielensä; 

(om  sak)  järeliinen,  järfenjä. 
Förnuftighet,    f.  järellifl)»)^,    jäi-fen)Vt)8,    mie= 

IeIIift)^8,  mielewvi^ä. 
Förnuftigt,  adv.  järeltijeöti,  järfeivästi,  mie= 

lettiästt. 
Förnuftsenlig,  a.  jären  1.  Vutmärvvffeu  mufai= 

nen,  järeliinen,  järti^peväinen. 
P^örnuftsgrund,  m.  järfi=pern8te,  järeHineu  ^ie- 

ru8tu«  1.  poifia,  jävteiS-^)evuötu8. 
Förnuftskunskap,   f.  (fil.)   jären=tieto,  ajatuS- 

tieto. 
Förnuftslära,   f.  jävti-oVpt,  järtciS^oppi,    aja= 

tuji=op:pi. 
Förnuftsskäl,    n.    järti^lJVr   järeliinen    f^^  1. 

pcxä. 
Förnuftsslut,  n.  iäv!i4>äätelmä ,   järfeiö^ää» 

telmä. 
Förnuftsstridig,   a.  e))ä=järeUiuen,  jävfi-nHiö^ 

taincn,  »aäten^ärtiucn. 
Förnuftstro,    m  (fil.)   jävteiö=u8fo,  järeu-Uöfo. 
Förnumstig,    a.  turl;au»n)itia8,   ivnifaötclelca, 

wiifaételija. 
Förnya,  v.  a.   uubiStaa,  »ereötää,   tcBbä  uu-^ 

beötaan  1.  uubefleeu;  f— s,  uubiötua. 
Förnyelse,  f.  uubifituS,  uubiStaminen. 
Förnäm,  a.  t)n)äineu,  ifoinen,  tortea,  fortea* 

1.  fuuri»jutuiucn,   fuurellinen;    en    f   man, 

l)ll)äinen  1.  ifoinen  1.  tortea  mieö;  af  f— t 

utseende,  ifoijen  1-  vU;äi|'en  näfi3ineu;  han 

har  nu  blifvit   så  f.,   l;än   ou   ni)t  tuUut  1. 

täi}ni}t   niin   ifoifetfi   1.    fuurcUiicf[i   1.  tov» 

feaffi. 
Förnäinhet,    f.    Vll^iiiWö,    ifoiiuug,   tovteuö, 

fuurelliiuuä. 
Förnämitet,  f.  tioifuuS,  fuureUifuu8,  fuuven= 

telewaiiuuä;  (person)  ifoijet,  torteat,  »allat. 
Förnämligare,  a.  komp.  I)(f)äijeu4n,  etevämpi. 
Förnämligast,   adv.    ^lavbaaéta  1.   enimmästä 

:|)äästä,  erin=omattain,  i)artiaiten,  etenfiu. 
Förnämst,   a.  (till  stånd)    tjll^äifiu,  tjliu,  ^lim» 

mäinen,  (tiil  värde)  ctenjin,  i)arl;ain;  de 
f— e  i  landet,  maan  l}lt)äiftmmät  1.  l^lim= 
mät;  mitt  f— a  nöje,  pari^ain  1.  paxa%  ^u= 
»ini;  Finlands  f— a  författare,  ©uomeil  ete= 
»immat  tirja-nietat. 


För 


För 


175 


Förnär,   eli.  Förnära,   adv.   Iitan   1-  jävft  It= 

fettä,  Iitan  litelte  1-  liti;  göra  ngn  f.,  Ioit= 

fata  j.hita,  riffoa  j.htn  mieli,  ta^bä  1.  ru= 

hjeta  liian  1.  l}len  lifi. 

Förnärma,  v.  a.  loufata,  riffoa  j.futa  toaStaan, 

»antmata,  h)äär^l)ttää,  fotoaieta. 

Förnärmelse,  f.  louffauS,  fotoauS,  tBatnmauS. 

Förnödenhet,  f.  tarttje  (--pim). 

Förnöja,  v.  a.  (roaj  l)umttaa,  I)Utoata  (=^aan), 

nticHtjttää;  (tillfredsställa)   tl)t)b^ttää,   tl)bl)t 

tää,  ]^i)tt)ittää;  f.  sig,  v.  r.  f)un)itella,  iloi» 

ta  (4fen). 

Förnöjd,  a.  t;i}toillänfä  (ctetoa);  t^l}ti?iväinen, 

t^t^tvä. 
Förnöjelse,  f.  ntielti)fe,  I;utt»ituS,  iIo=mteti;  ti^^ 

b^t:9ö,  tvi)tl}h3äift)^S. 
Förnöj  lig,  a.  tijtt^toainen,  ttiijttjhjäinen. 
Förnöjsam,  a.  ttj^tl^toäinen. 
Förnöjsamhet,  f.  tt}i}tt)»äift)^g,  tl)t^ttiäift?t)§. 
Förnöta,  v.  a.  htluttaa,  fuIuteHa,  menettää; 
f.  tiden  i   lättja,  htluttaa  1.  menettää  ai 
!      fanfa  laigfunbe§fa  1.  aifaa  laiöfunteen. 
I  Förolyckas,  v.  d.  tuI}oittua,  tnrmeuta,  l^nffua, 
joittua  turmioon  1.  I;aaffin-if'fooit. 
Förolämpa,  v.  a.  loufata,  J3a(;oittaa,  jotoaista 
i      folioata. 

i  Förolämpning,  f.  loutfauö,  :|)a^oitu8,  folttjauö, 
!      folinatstn^. 

I  Förord,  n.  (rekommendation)  \)\))Ka  fana,  ^jJUOl» 
tolana;  (företal)  alfu4aufe,  efi=)5U]^e;  (M- 
kor)  to'älUp\it)t;  (jur.)  f.  bryter  lag,  ennen 
te[;t^  1.  enti8=eI)to  tnoittaa  lain. 
Förorda,  v.  a.  ^uf)ua  :|juoIeöta  I.  ^juoleen, 
antaa  1.  tel;bä  I)^tpän  1.  ^5Uolto  =  fananfa, 
).nioItaa,  :|)uoIu8taa. 
P'örordna,  v.  a.  (stadga)  fäätää,  afettaa,  mää= 

rätä;  (utnämna)  määrätä. 
Förordnande,  n.  määrääminen,   jäätäminen; 
fääntij,  määväl?6_;  (utnämning)  määrä^S,  mää» 
väämt)8;  fä  f.  tili  en  tjenst,  faaba  määräl)8 
1.  tulla  määrättjtfi  j^tin  »ivtaan. 
Förordning,    f.    jääntö;    afetuS,  (en   enskilds) 

jääntö,  fäSfl). 
Förorsaka,  v.  a.  otta  fl)>)nä  fjf}!itt),  toaihtttaa, 

laattaa,  tuottaa,  ftittää,  tel)bä. 
Förnrt,  m.  (i  Schwcii)  ebit§=fau))unfi,  toalta» 
taupunti. 
:  Förorätta,  v.  a.  te^bä  «^äärt)l)ttä  (j.futle),  n)ää= 
t      n)^ttää  1.  vahingoittaa  (j.futa). 
i  Förpakta,  v.  a.  touorota  (»oan),  arennittaa. 
I  Förpaktare,    m.    »uorooja,    »noro  =  tilallinen, 
!      ttjouva=mie8,  aventt=mie8. 
I  Förpaktning,  f.  touorouS,  tDUovoaminen,  arcnti. 
Förpaiita,  v.  a.  ^.^antata,  panna  ^mntiffi. 
Förpantare,  m.  ))anttaaja,  ^jantin^^antja. 
Förpantning,  f.  ;|)anttanö,  V'antin4^ano. 
'  Förpassa,  v.  a.  ).iaé[ittaa,  antaa  paiii. 
Förpassning,  f.  i)agfituS;  ^aöft. 
Förpesta,   v.  a.  faaStuttaa,  rnvvhjittää,  rntto= 
uttaa. 
I  Förpjes,  m.  altn=nä^tö§,  oItu=lEun)aiIu8.  I 


Förpligta,  v.  a.  njelipoittaa;  f— d,  hjetooöinen, 
Xvtlta^pää. 

Förpligtelse,  f.  toeltooituö,  h3eI»oIIifnnS. 

Förplumpa  sig,  v.  r.  {)ölmäl)tt)ä,  erf)Cttl}ä. 

Förpläga,  v.  a.  feötata,  Jeötitä  {=tfen),  ra»ita 
(-tfen);  f.  en  trupp,  ratrita  1.  ruoffia  jouttoa. 

Förplägning,  f.  feStauö,  feötit^S,  ratcinto. 

,Förport,  m.  etU=)3ortti. 

Förpost,  m.  etn^tpavtija,  cfi'-h)artija. 

Förpuifa,  v.  u.  (kem-)  IauaI)beIIa,  :>.iaufa!^bella. 

Förpåla,  v.  a.  ))aalnittaa,  lr»avn8taa  ^aalniUa. 

Förq vicka,  v.  a.  (kem.)  elo={;o^eoittaa,  amal= 
gamita  (=tfen). 

Förqväfva,  v.  a.  tufal;buttaa,  tn!el;battaa,  Iä= 
fäl;bl)ttää;  (figO  tn  tai;  b  uttaa;  f— s,v.  p.  tu* 
Iel)tna,  tufal;tna,  läta^tt^ä. 

Förr,  adv.  (tUlförene)  ennen,  muinoin;  (förut) 
ennen;  (hellre)  ennen,  ennemmin;  ju  f.  dess 
hellre,  futa  1.  mitä  ennemmin  fitä  )>arem^i. 

Förre,  förra,  a.  (sum  föregått)  ebeltinen,  toii» 
me=;  (närmast  föregående)  ebellimäinen  1. 
eeHimäinen;  f— a  veckan,  ebeltifellä  iciifol^ 
Ia,  menneeltä  »iitfoa  1.  toiitolla,  wiiine=toit= 
folla;  f — a  gängen,  tt)iime=fervalla,  men= 
neellä  fertaa,  mennet  ferralta;  (sotn  tillför 
rene  varit)  entinen;  f.  länsmannen,  enti» 
nen  nimiö  =  mie§;  sätta  allt  åter  på  sia 
f— a  fot,  panna  faiffi  taaS  entifettenfä. 

Förregla,  v.  a.  :j5anna  telfeen,  teletä  (=teen);  dör- 
ren är  f— d,  otvi  on  teleöfä  1.  tataa  teleöfä. 

Förresning,  f.  (skepp.)  feuIa=ruStinfi,  fenia» 
})^öt^t^6. 

Förrgår,  se  Förgår. 

Förrida,  v.  n.  ratfaötaa  ebeflä. 

Förridare,  m.  efi^ratfaötaja. 

Förrig,  a.  se  Förre. 

Förringa,  v.  a.  n)äl;entää,  alentaa,  l^aln>entaa. 

Förrinna,  v.  n.  j|uo8ta  fuiliniu,  tt)alal)taa;  (om 
tid)  toalua,  fulua. 

Förrosta,  v.  n.  o.  Förrostas,  v.  d.  ruogtua, 
vuoStaantua. 

Förruttna,  v.  n.  mäbäntt)ä,  ladonta. 

Förruttnelse,  f.  mätänemt)8,  mäbättn^8,  IaI;oa= 
minen. 

Förryckt,  a.  toimmattn,  U)immainen,  I;utln, 
mieletijn. 

Förryckthet,  f.  h)intmai[uuS,  mielettönH)^^. 

Förrymd,  a.  favfulainen,  favfitjain  ('Uten), 
farannnt. 

Förråd,  n.  toara,  ta!a=n?ava,  JuaraSto;  i  f., 
tparalla;  till  f.  för  vintern,  tatoen  toa> 
vaffi;  af  eget  f.,  oman=tafeinen,  omaétafaa, 
omi§ta  n?ovoiSta. 

Förråda,  v,  a.  ^jettää,  faWaltaa;  f.  fädernes- 
landet, pettää  ifän=maanfa;  f.  den  sak  man 
åtagit  sig  att  försvara,  pittaa  I.  latealtaa 
ajxa,  jionfa  o,  s.  v.;  (röja)  aniaa  iimt,  il= 
maiéta,  ilmoittao;  f.  sig,  v.  r.  ilmautua, 
tulla  ilmi;  han  f — dde  sig  genom  ett  ord, 
tuti  ilmi  1.  ilmautui  ^I;be8tä  fanaSta, 


176 


Fur 


För 


Förrådshus,  n.  ^v^ara=f)ucne,  n>ava=aitta. 
Förräret,  n.  ttjtimc  truofi,  menni}t  »uofi. 
Förrädare,  in.  ^^ettäjä,  fiUvaltaia. 
Förräderi,  n.  fa>r»alIuS,  ^JCtoS,  maaitfa=^)etto. 
Förrädisk,    a.   (svekfull)    faluattatta ,    tatvafa, 

(falsk)  petollinen,  ^jettätoä. 
Förrädiskt,  adv.   ffll^^nIa§tt,  !a»aUiubeKa,  la- 

iDaltatnaSti,  ^ettäluäeti. 
Förräkna    sig,  v.  r.   laStca  1.  lufea   iräärtn, 

)5ett^ä  1.  erf)ettvä  luiiiun  Itu^fusfa. 
Förrän,  konj.  enucu  fuiu  1.  fun. 
Förränta,  v.  a.  ^.^auna  fiu^irulle  1.  forode,  ))an= 

na  fovfoa  faStvaniaait,  fasjunutttaa,  tcr!outtaa. 
J'örrätt,  m.  eftnuicta,  alfii  vitcfa. 
Förrätta,  v.  a.  tctlliittaa,  ^ntää,  tcl)bä;  f.  tjenst, 

toimittaa  1.  tef)bä  »irfaa;  f.  gudstjenst,  ^3i= 

tää  jumalan  ^atoeluSta. 
Förrättning,  f.  toimttuö,  toimi,  V'ito,  «fia. 
Förrättningsiuaii,  m.  toimitu8=mic§,  toimitta-' 

ja,  ^.ntäjä. 
Försagd,  a.  ujc,  ujofaS,  arfamainen,  hjieno» 

mielinen,  tl)[;mi§tvnt}t;    göra  f.,  tvf;miötl)t= 

tää;  blifva  f.,  tl)f}mi^tl)ä. 
Försagdhet,  f.  ujou§,  njoftnuS,  avfamaifuuS, 

i»ieno-mielifi}i)8. 
Försaka,  v.  a.  luD^nta  (j^tfiu),  I}l)(ätä  (4tään), 

I)eittää   ^>ciS,   oUa  ilman   (jttfin),   Eieltäljtä 

(jätfin). 
Försakande,  n.  o.    Försakelse,  f.  luo^umuS, 

fieltät)m^£i,  ilman=olo. 
Församla,   v.  a.  fofoounuttaa,   feräännl)ttää, 

faattaa  1.  futfua  fotoon;  f.  sig,  v.  r.  fotoon» 

tua,  totoutna,  teväänt^ä,  terät)tt}ä. 
Församling,  f.  tofouö,  joutto,  Vl)bi8tt)8,  toto= 

Uéto;    en  talrik  f.    af  stadens   innevånare, 

fuuvi  1.  fnuvi4ntuineu  joutto  1.  totonS  fan= 

Jungin  afuttaita;  lagstiftande   f.,  lainfäätä= 

jä=tofon8tO  1.  '-t)I)biStl)Ö ;    {kommun,    socken) 

fcuratunta;    den   lutherska  f —en,    luteeri» 

lainen  feuratunta. 
Församlingsbo,  m.  feuratuntalaincn. 
Församlingsort,  m.  totouS-^^aitta,  totoontunuS= 

).^aitfa. 
Försats,  m.  eft4anfe. 
Förse,    v.   a.  uiavata,   tuavu§taa,   waruStella; 

))anna,    htclittaa;    f.    ngn    med    penningar, 

en  fästning   med   lifsmedel,    U^avuÖtaa  jotu 

raf)oitla.  Unna  ruota=neu»oilIa;  f.  en  tafla 

med  ram,  )3anua  tauluun  ^luitteet,  toaruS» 

taa  1.  l;uolittaa  taulu  ).^uitteilla;  f.  sig,  v.  r. 

UiaruStaita,   nrnvuetautua,   tatfoa  1.  j^anttia 

itfellenjä,  tvaruötaa   itfenfä,  ottaa  1.  ^janna 

warallenja,  travoa. 
Förse  sig,   v.  r.  cv^ettttä  1.  l;aivaf)taa  näö«fä, 

näl;bä  tt>ääriu;  Q'ela)^   l;orjat}tua,  t)aival;tua, 

erljett^ä;  tatfoa  liiatfi  1.  liif aa. 
Förseelse,  f.  t^orjauS,  l;orjat)bué,  er^ctl}?,  l)ai= 

ran§;  af  f.,  erl)eti}tfiéfä,  l^aivautfiéja,  erlje- 

t^tfegtä,  ta))a=tunnaa. 
Förseende,  n.  tcaruötamiueu,  tttavaamincn. 
Försegel,  n.  teula=^urje,  ctu4nirje. 


Försegla,  v.  a.  finetittää,  J5anna  ftncttiin,  tiin^ 

nittää  finetillä,  latata;  vara  f— d,  otla  fine= 

tiéjä  1.  tiinni. 
Försegling,  f.  finetitl^S,  lattau?;  finetti. 
Försel,  m.  se  Forslande. 
Försiggå,  v.  n.  ta^jal;tna,  ^.Mbetään. 
Försigkommen,    a.    ebi§tl}m)t,    Ujauraö,    it»an= 

rastunut,  jaloille  :pää§il}t. 
För.Mgtig,   a.   Juaroirainen,   »rarojxia,   njavoifa, 

hjaruUinen,  tait^attanja. 
Försigtighet,  f.^  ivarotoaifuuS,  warullifuuS. 
Försigtighetsmått,  n.  tcavo^teino,  njaran^^nbe 

(=teen),  iBaru=toimi. 
För.^^igtigt,   adv.  ttjarouméti,   U^avuifaeti,    tt>a» 

vntliie^ti. 
Försilfra,  v.  a.  l;o))eita  (=tfen),  l;o:|3eoittaa,  ^o-- 

).noita,  l)C^eilla. 
Försilfring,  f.  l;o)5eitu8,  t;oi)iDitu§,  l;o^eilluS. 
Forsina,    v.  n.    tuiujua,    tuiniettua,   nuutua; 

(om  kor)  el)tt)ä,  martua,  nuutua. 
P'örsinka,  v.  a.  Unitet^ttää,  nMiUniStt^ttää;  f.  sig, 

v.  r.,  wiitv)ä6tl)ä,  unin^äf)tää,  m^öl)ästl}ä. 
Försinliga,   v.  a.   tel)bä   aigtin=alaifetfi  1.  aig» 

tin  täfitettätoätfi,   tel}bä   tuntunjatft  1.  nätt?= 

tt)ätfi. 
Försitta,  v.  a.  (lagt.)  :tJääStää  ol^itfe;  f.  tiden, 

:^ääStää  o^itfe  1.  Iaimin4vöbä  aitaufa;  f.  sin 

talan,  ^.^äästää  o^iitfe  1.  tabottaa  1.  menettää 

^ul)e=»oltanfa. 
Försjunka,  v.  n.  ^aiuua,  n^ai^jua,  f^iveutöä. 
Förskafla,  v.  a.  l)anttia,  faabuttaa,  toimittaa, 

laittaa. 
Förskansa,  v.  a.  ttjaru^taa,  u^allittaa. 
Förskansning,  f.  toarucitu^,  »allitui^,  ll^anK^- 

telma,  »»avuöte. 
Förskapa,  v.  a.  se  Omskapa. 
Förskarp,  n.  (skepp)  tcula=ta|.ien£i,  teula^foutta. 
Föiskede,  n.  se  Försprång. 
Förskepp,  n.  (skepp.)  teula4nioli,  lainia=teula. 
Förskingra,  v.  a.  !)ajcittaa,  ^^anna  l)ajalle ;  (/'i//- 

slijsa)  l;äh?ittää,  l;utata;  (jiij.)  i.  sorgen,  l)ä= 

wittää  l;uolet;  sorgerna  f— s,  l)uolet  l)öl^''ene= 

irät. 
Förskingrande,  n.  o.  Förskingring,  f.  l)ajoit= 

taminen,   l;ajoitu§,    l)än»ittämincn,  Iniuntijö, 

lauttaaminen. 
Förskinn,  n.  etu=nal}fa. 
Förskjul,  n.  tato8,  fuoju?,  fnojuv^te. 
Förskjuta,  v.   a.  U^fvitä  eteen;    (förkasta,  för- 
neka)  \}\)\\ät'å,  \)\)\l\{'å  (=lfään),  l)\)\l\ä,  t)l)l= 

jeffiä;  (lemna  i  förskott)  a.\\taa  ebeltä4afin 

1.  4>äin,  lainata,  antaa,  tl}i5utää. 
Förskjutande,  n.,  -ning,  f.  l;l)ljäämincn,  1)1)1= 

tävé,  o.  s.  v. 
Försko,  v.  a.  terittää. 
Förskona,  v.  a.  fää§tää,  fääliä,  armal;taa;   f. 

en  fiende,   avmal;taa  1.  fääötää  icilioilli^ta; 

f.  ngn  från    straff,    fääötää  1-  )5ää8tää  jotu 

rangaistutfesta;  f.  mig  för  din  åsyn,  fää8= 

tä  1.  fääli  minna  finuafi  nätemäcitä. 
Försköning,  f.  fää^täiuije,  fääli,  armaf;tami= 


För 


För 


177 


nen;  utan  f.,  fääStämättä,  fäälimättä;  (sko- 
dons) teritt)8. 

Förskott,  n.  ebcUä=ntaffu,  eft»maffu,  enta= 
maffu;  han  fick  '20  mark  i  f.,  f)än  fai  20 
ntarHaa  efi^maffua  1.  eft»maf)ufft  1.  ebeltä» 
fäftn;  gå  i  f.  för  ngt,  mat\aa  ebeltä4äftn  1. 
mennä  efi^mafinun  jötfin  1.  jonfin  ebe^tä. 

Förskottsvis,  adv.  ebeltä=antacn,  ebeltä-maf» 
faen,  ennalta. 

Förskrifning ,  f.  (för  att  lära)  Ctcen=ftvjoitUÖ. 

Förskrifning,  f.  (reqvisition)  tuotto,  !utiumu§, 
;^anfftmu«,  r;a!u=ftrJDttuS;  (skuldsedel)  \viU 
!a=ftrjottné,  toa!uug=fivjoitnS. 

Förskrift,  f.  !trjottuö=faajt)a,  !aajDa=ftrjottu8. 

Förskrifva,  v.  a.  (för  att  lära)  eteen4irjotttaa. 

iFörskrifva,  v.  a.  (reqvircra)i}attativiiiUä,tiX' 
joittaa  ))erään,  lä^ettjttää,  toimituttaa;  (skrift- 
ligen tillförsäkra)  firjatlifeéti  1.  firjatta  ir*afa= 
uttaal-n)a!unttaa,  ))antata;  f.  sig,  v.r.(skrif 
va  orätt)  firjoittaa  njääviu;  (lofvasig)  iu}3au 
tua  (j.fun)  cniatft,  :pantata  1.  luiuata  itfen 

I      fä;  (skriftligen  utfästa  sig)  fivjalla  1.  firjai 
!     iifegti   fitouta;    (hårleda   sig)  oHa  tuHut  1 
i     Iäf)tenl)t,  olfa  fotoiftn,  oCa  alfuanfa. 
[Förskräcka,  v.  a  fäifäf;bl}ttää,  ^eläöttjttää,  !au= 

f;i§tuttaa,  !ammauttaa;  f— s,  v.  d.  fäifä&tl;ä, 

^elasti;ä,  !au[)t§tua,  fammagtua. 
Förskräckelse,  f.  ))eläötlj8,  fäifä[;blj8,  !au^i«;= 
!     Xv.^,  l^irmutng. 
Förskräcklig,  a.  f;ivinninen,  I^ivmuUinen,  fau= 

f;ea,  faul^iötatoa. 
:  Förskräcklighet,  f.  I^irmuifuuö. 
I  Förskräckligt,  adv.  Ijinmiifeöti,  !anf)eaöti,  %'\x 
i     mu^tajtjalla;   f.   stor,   {jirmnifen  1.  laukean 

fuuri. 
Förskräckt,   a.  (eg.  part.)  :j>clä8tl)ni?t,  ))eIon= 

alainen. 
Förskräckthet,  f.  :|3elDn-'afaifuuéi,  :|3elfuruu§. 
Förskrärama,  v.  a.  taminagtuttaa,  fäifä^bl}ttää 
Förskiigga  sig,  v.  r.  (om  färger)  toarjooutua 

1.  fulautua  (toipinfa). 
För  skull,    prep.  täfjbeu,  touofft;  f.  Guds    s 

jumalan  täljben;  f.  din  s.,  täf)teft,  finun  i^-- 

tcfi;  f.  den  orsakens  s.,  fen  fljijn  täl;ben  1. 

h^uoffi;  f.  ro  s.,  Ii)§tin  1.  ^nlan  »uofft. 
I Förskyla,  v.  a.  se  Skyla. 
[Förskylla,   v.  a.   (vedergälla)    fogtaa,   ^alfita 
i     (4fen);  (förtjena)  anfaita  (=tfen),  faatruttaa, 
I     cita  \'ci\)m. 

Förskyllan,  f.  aufto;  (skuld)  ft?t). 
;  Förskämma,  v.  a.  :f>ifata,  turmella;  f— s,  v.  d. 

^ilautua,  pilaantua,  turmeltua. 
Förskämmaude,  n.  pilaaminen,  turmeleminen. 
Förskämning,  f.  ))i(an8,  ))ilauminen,  turmellus. 
Förskära,  v.  a.  leifata  1.  leifeltä  eteen. 
Förskärarknif,  m.  eteenIeiffauS=»eitft,  Ieitfau8= 

hjeitfi. 
Försköna,  v.  a.  fauntätaa,  isontaa;  f~s,  fau= 

nistna. 
Förskönande,  n.  -ning,  f.  fauniStamtnen,  fau= 

niStuö, 

Svenskt-Finskt  Lexikon. 


Förslafva,  v.  a.  orjuuttaa,  orjtStaa;  f— s,  v.  d. 

orjuuttua,  orjigtua. 
Förslag,  n.  ef)boitug,  eI)bo£(e^ano,ef;botteIma; 

gifva   f.  på  ngt,   :|3anna   j.fin    ef)boÖe;    på 

hans  f.,  Itänen  et;boituf)eStanfa  1.  ef)botttami^ 

feStanfa;   det  är  ännu  endast  ett  f.,  je  on 

iuielä  ainoastaan  e^boituffena  1.  et;boitcImana 

1.  aifomuffena;  (tili  tjetist)  toaaii,  toaafiin» 

^•»anc,  »aari=firja;  sätta  p.  f.,  ^anna  tvaa^ 

liin;  stå  pä  f— et,  oHa  ujaalisfa  1.  el^boCa; 

upprätta   f.   tili   en    syssla,  telibä   traali  1. 

el^boituS  unrfaan  1.  tt>irfa=tt)aali. 
Förslagen,    a.  tuumafaS,   neurt)o!a§,   fufMa, 

äl^fäS;  en  f.  man,  tUuman  micS;  f.  skälm, 

fuffela  1.  ä(^!äs  fonna  1.  j»eijari. 
Förslagenhet,  f.  nemuolfuuS,  tUUmaffuuS,  fuf= 

feluuS. 
Förslagga,   v.  a.  ^>uf;bi§taa  fuonaöta. 
Förslagsmakare,   m.  eljboitteltja,  tuumittetija, 

tuuman^tarjottelija. 
Förslagsmening,  f.  eI;boitU§,  ef;t0=ajatu3. 
J"örslagsräkning,  f.  arteioHincn  laöfu,  eI)boI' 

liS4aöfu. 
Förslagsvis,  adv.  arviolta,  et;boiteIfen,  ii)boUt 

pannen,  efibottceffi. 
Förslappa,  v.  a.  toeltoStuttaa,  l^ern^aista,  l^ei^ 

fontaa;  f— s,  v.  d.  tocltostua,  tulla  Jueltofft, 

r)ertt>astua,  fe{;noötna,  f;cifota  (=ffonen). 
Förs-lappning,    f.    toeltoStamineu,   hjeltoötuS, 

UteltoStuminen,  toefttonS,  njeltto  tifa,  ^eiHo= 

neminen. 
Förslemma,  v.  a.   näljäl)ttää,    finaStUttaa,  iu 

mauttaa;  f— s,  v.  d.  näljäänt^ä,  näljitt^ä, 

finautua. 
Förslita,  v.  a.  fulnttaa. 
Förslå,   V.  a.   tjlettt}ä,   ulottua,  pii\ata,   oUa. 

t\)U'å,  tät}ttää. 
Förslöa,  V.  a.  tt)i\i)tt'ää,  t^tfentää;  f— s,  Mfhä, 

t^Ifett^ä. 
Förslösa,  v.  a.  tuhlata,  J^unöitcCa,  ^ufata. 
Förslösande,  n.  tul;(aaminen,  tnl^lauS,  puffaa» 

minen. 
Försmak,  m.  efl=tna!u. 
Försmä,  v.  a.  l^ateeffia,  ))aitvd\ua,  fiuonoffua, 

ijlen^atfoa,  tcä^effiä. 
Försmäda,    v.  a.    räättjätä,   barjata,   ficriata. 

)5iHata. 
Försmädelse,  f.  räätoä^S,   ^arjauS,   l^erjauä, 

piittä. 
Försmädlig,  a.  ^ilfattinen,  noffa^hjiifaS,  tifat» 

nen,  fiä^äifeujä,  l^erja. 
Försmädlighet,  f.  ^ilfallifung,  ilfatfuuS,  ^er- 

jaajcaifuuS. 
Försmädligt,  adv.  )5iIfamfeSti,  ttfaifeSti,  Ula" 

moiteu. 
Försmäkta,  v.  n.  nääntl?ä,  l^iufal^tua,  Riutua, 

l^tueta  (=fenen  1.  =fean). 
Försmälta,  v.  a.  fulauttaa,  fulattaa. 
Försnilla,  v.  a.  nä^isteaä,  hjaraSteöa,  tt»arfoin 
ottaa  1.  Jtjiebä,  tattjaltaa. 

23 


178 


För 


Försockra,  v.  a.  fofunttaa,  fofurotta   (=tfcn). 
Försoffa,  v.  a.  nnnitttaa,  uinaétuttaa,   itnte- 

toittaa;  f— d,  imtcloitimut,  untcle,  uinaöti^ 

iiut,  untunut. 
Försoffning,  f.  unuutiiö,  untumiiéi,  iiina^tiie, 

unteluuö. 
Försofva,  v.  a.  maata  (4aan)  I;uffaan,  maa= 

ta;  f.  sig,  v.  r.  maata  I.  nuffua  ^li  atfanfa. 
Försona,  v.  a.  foirittaa,   (e^^t}ttää;  f.  gudarna 

med  offer,    le:pi)ttää    jumalat    ultrilla;    han 

f— de  dem  med  hvarandra,  l;än  Iepl)tti  t)Ct= 

bät  toiftinfa,  foiDtttt  f)eibät  fcStcnänfä;  f.  ett 

brott,  fctoittaa  1.  maffaa  ri!cS;  f-  sig,  v.  r. 

Ie)>^>^ä,  'icpia. 
Försonare,  m.  fotoittaja,  Ie^t)ttäja. 
Försoning,  f.  fo^tmtnen,  Iep^i?mtnen,  fol»in= 

to;  fowituS,  le^jtitijs;  Christi  f.,  Äriétuffcn 

jciDituS. 
Försoningsdöd,  m.  fcirituS^uoIema,  fon.nttaja= 

fuclema. 
Försoningsmedel,    n.    foteitu§=fctno,    le^l^tt?8= 

neulBO,  fotDtttajaifet,  (e^j^ttäjäifet. 
Försoningsoffer,  n.  Iept)tl}S=uf)ri,  fcn)tnto»uI;ri, 

Ie^t)ttäjäijet,  fcftittajaifet. 
Försonlig,  a.   fototnncHmen,  fc^nttjainen,  Up-- 

^i^roämn,  (c^JtiHinen,  le^-i^t^ifä,  let^^njinctt. 
FörsoDlighet,    f.    fotrmnollifuue ,    k:pl}IIilVt)8  / 

0.  s.  v. 

Försorg,  f.  f^uoU,  I)UoIen=tJtto,  mmlji',   draga 

f.,  )5ttää  fiuolta  f.  murhetta. 
Förspann,  n.  etu  f)ett>cfet. 
Förspel,  n.  alfajaifet,  aIt^=ta^^au§. 
Förspela,   v.  a.   ^jclata  poii,   'f)ufata   ^jcltefä; 

f.  sig,  v.  r.  ^eiata  tt?äärm,  erbetttjä  ^elisiä. 
Förspilla,  v.  a.  t^ufata,  menettää,  tul)lata,  ta-- 

bottaa;  f.  sin  tid,  tul;lata  1.  ^ufata  1.  me= 

nettää    aifaanfa;   f.  ens  ynnest,   fabottaa  1. 

menettää  j.fun  jucftc. 
Försprida,  v.  a.  t)ajcitetta,  tetoiteöä. 
Förspråkare,  m.  se  Förespråkare. 
Försprång,  m.   enta,  ennätfc,  ennätt)8,  eljbä^ 

ti)e;  hafva  f.,  oUa  ennaUa  1.  ennal^tanut;  få 

f.,  ^sääétä  ennaHe  1.  cnnäföUe  1.  ebeflc. 
Förspånna,  v.  a.  hjaljaétaa. 
Förspärra,  v.  a.  se  Tillspärra. 
Förspörja,  v.  a.  luutta,  faaba  tietää  1.  fuuUa 

1.  !uuhi»t[(cnfa. 

Först,  a.  superi,  enfimmätuen;  (främnt)  eftn, 
etummainen,  enfimmäinen;  sitta  f.,  istua  en= 
fimmäiienä  1.  efinnä;  jag  var  den  f— a  som 
kom,  tutin  enfimmäijeffi  1.  cnfinuä;  med  det 
f— a,  mitä  ^ifemmin,  fiireimmän  mutaan  1- 
lautta;  f— a  gången,  enfi  1-  enfimmäinen  ter= 
ta,  cnftfcrran;  för  det  f— a,  cnfifft,  cnfim= 
mäifefft;  det  f — a  han  kommer,  l^eti  fun 
1.  niin  i^ian  !un  tulee. 

Först,  adv.  enftn,  enfifft,  enfiSti,  enfinnä,  toaö» 
ta-,  han  kom  f.  af  alla,  tuli  faiffia  enftn= 
nä  1.  enfimmätfcnä,  taitfia  muita  ennem- 


min; låt  oss  skrifva  f.,  firjoittafaamme  en* 
fin  1.  enftSti;  f.  då,  waöta  fifloin;  nu  f., 
n^t  n?aé;ta;  f.  om  söndagen,  »aäta  [unnun= 
taina;  f.  och  främst,  taiffia  1.  faitfein  en= 
fin,  enfiffttin,  enfinnäfin. 

Förstad,  m.  efi=!au)>un!i,  l^atnU. 

Förste,  m.  rul)tina?  (=aan). 

Försteg,  m.  etettjijvä»  ))avemmnu§,  el;bättj6; 
hafva  f— et  framför  ngn,  olla  j.futa  ete= 
»äm^i  1.  cbem^-iänä;  taga  f— et  af  ngn, 
el)bättöä  j.futa  ebcmmäffi,njiebä  tuoitto  j.fulta. 

Förstelna,  v.  n.  se  Stelna. 

Förstena,  v.  a.  fiwc^ttää,  tiwennijttää ;  f — s, 
v.  d.  fiwett^ä,  liietä  (=enen),  !itt)entt?ä,  fi= 
hjeét^ä,  tiwoStua,  tin)ei}ti)ä;  {figO  finjeöt^ä, 
:|>aatua. 

P^örstening,  f.  fin)el}tt^§;  tit»ettt)mincn,  fittjene» 
m^?;  (ämnet)  fitretDnuäinen. 

Förstfödd,  a.  efttoinen,  efitto. 

Förstfödsel,  m.  eflfoifuué. 

Förstfödslorätt,  m.  efifciö-oiteusi,  efifoifuuS. 

Försticka,  v.  a.  ^iStää  Vii'ocn,  fätfeä;  f.  sig, 
v.  r.  ^iStäitä  piiloon,  fätteitä,  fätfeljtä. 

Förstkommande,  a.  eufin  1-  enftffl  tulettta  1. 
tuUut. 

Förstling,  m.  cfiffo,  eftfoincn;  atje. 

Förstnämnd,  a.  enfin=mainittu. 

Förstocka,  v.  a.  se  Stocka;  (fig.)  :|jaabuttaa;; 
f— d,  paatunut. 

Förstone,  adv.;  i  f.,  enfimmältä,  afuSfa,  a» 
lusta,  enfinnä. 

Förstoppa,  v.  a.  panna  nmmelle,  ummettaa, 
ummistaa;  f— s,  v.  d.  umpeutua,  ummi8= 

tua,  (om  qvarnar)  fuupua,  tufteutua. 

Förstoppning,  f.  ummc  (=peen),  ummetti,  um= 

mcf)bué:,  umpi4auti;  hafva  f.,  olla  ummella 

1.  umme^buffella. 
Förstora,  v.  a.  fuurentaa,  ifontaa;  f— s,  v.  d. 

fuurentua,  fuureta  (=enen),  ifontua. 
Förstoring,  f.  fuurennuS,  ijonnuS. 
Förstoringsglas,  n.  fuurennu84aft. 
Försträcka,   v.  a.    (en   lem,  sena)    njenä^bt)t5 

tää,niufa^buttaa,  reniä()bi)ttää,ntjrtt3äf)bi?ttää; 

f_s,  v.  d.  n^rn3äf)tl}ä,  »enä^töä,  rett>e6tl?ä, 

niufaljtua;  (pengar)  antaa,  antaa  ebeftä=tä= 

fin,  antaa  trelatfi. 
Försträckning,  f.  h?eIa!fi=anto. 
För.=trö,  v.  a.  (utströ)  bajcitella,  tiputella,  M« 

»ää;  (furstörn)  f)urh)itella,  f)ätt)ittää;  (roa) 

f)U»ata  (^paan),  bmmttaa,  ratoStella,  l^utril^ 

la  1.  ^utoittaen  poistaa. 
Förströelse,  f.  tmUjituS,  l;utDitfi. 
Förströende,  n.  putkittaminen,  I;upaaminen. 
Förstuga,  f.  porStua,   ftntfi;   eteljinen,   eteiö» 

tupa,  efiffo. 
Förstuguqvist,  m.  fuisti,  povtaat,  portauffet, 

laffa. 
Förstulen,  a.;  f.  blick,  fafainen  UjilfauS. 
Förstumma,   v.  a.  mijtäiStä,    mt}ftStää;    f— s, 

v.  d.  m^IiSt^ä,  tuoa  öänettijmäffi,  öltiSt^ä. 


För 

Förstympa,  v.  a.  se  se  Stympa. 
Förstå,  v.  a.  ymmärtää,  äf^tä  (=Väit),  tajuta 
(=uan),  fäfittää;  jag  f— r,  ftjttä  ijmmärrän; 
det  f— s,  futnfaé  fitte,  itni)an  ymmärtää, 
niiniä  niht,  tctta  faifett;  huru  skall  ja, 
det  f.?  miten  fttä  felitän  1.  fäfttän?  hvad 
f— r  ni  med  det?  nutä  ftllä  l^mmärvätte  1. 
tavfoitatte  ?  (kunna)  jjmmärtiiä,  cfata,  tat» 
taa;  f-  ett  spräk,  tjmmärtää  1.  ofata  fteltä: 
f.  sig,  v.  r.  (på)  olata,  o\a\Ua,  tajuilla,  \)nu 
raärreöä;  f.  sig  på  ngn,  fäfittää  1.  vmmäv 
töä  j.fun  fä^ti58tä. 
Förstånd,  n.  ijmmärrl)«,  ätl),  taju,  mieti;  han 
har  godt  f.,  t)änellä  on  l}X}\v'å  alt)  1.  t)m= 
mäi-rt}S,  on  l^t^wä  t)mmärvt)tfeltänfä ;  det  öf- 
vergår  mitt  f.,  fiil^en  et  :|3l)8t^  1.  ^tet^  l)m= 
märr^ffcni;  vara  ifrån  f— et,  oUa  äh)tijn  1. 
mieletön  1.  mielettömänä;  (mening)  tjmmär= 
x\)^,  t^mmärre  (»rteeu);  (förbindelse)  ^mmäv» 
r^§,  liitto,  fo))u;  vara  i  f.  med  ngn,  oöa 
tiitosfa  j.fun  faneja. 
Förständig,  a.  t)mmärtätx)äinen,  äl^fäö,  ätljtti» 

nen,  mieten>ä,  mielellinen. 
I  Förståndighet,  f.   mieletlif^t)8,  »jmmärtän)äi= 
I     [Vt)8,  ält)ai|^l)6. 
jFörståndigt,  adv.  Vmmärtältiätfe§ti,  äftjffääöti. 
ip'örståndskunskap,  f.  (fil.)  älljn^tteto,  Ijmmär- 

r>)ö>tieto. 
Förständsrubbning,  f.  äI»jn=t;ämmennl)S,  f)eif= 

fD=mieUf^^6. 
[Förståndstro,  m.  (fil.)  l)mmärrl?S=Uöfo. 
Förståsigpåare,  m.  ijmmärtetijä,  tietäjä. 
Förstäf,m.feuIa=h)annae,feuIa=tä^rä,feuta»foffa. 
Förställa,  v.  a.  teeSfennellä,  teeSfeltä,  otetetla, 
muuttaa  toifen4aifeffi,  muuttoa;  f.  sin  röst, 
1     teegfenneUä  1.  muuttaa  äänenfä;  f.  sig,  v.  r. 
'    teeSfenneUäitä,  teesfenneöä. 
i  Förställd,  a.  teeöfenneltl),  teesfenteletoä. 
Förställning,  f.  tee^teutetl),  otetteht. 
Förstämma,  v.   a.  »cäärin  fätoelittää,  ej)ä=fä= 
irteltttää,    tel^bä    e^ä=fättteiifetfi   1.  e^ä4oin= 
tuifeffi;    (fig.)    nt)ret)ttää,   nulouttaa;    vara 
f— md,  oÖa  ntjrei^fänjä  1.  nuIoUanfa;  f— s, 
v.  d.  m}ret)tl)ä,  nuloittua. 
■  Förstämdhet,  f.  n^re^6,  nuIouS. 
Förstämning,    f.    e^ä  =  |äft)eUft)^8,     e)3ä  =  ääni» 
(     ft)l)8;  n^retjS,  aIa=fuIoifuuö. 
I  Förständiga,    v.  a.   fäöfeä,   määrätä,   V^auna 
'      määräffi;  man    har    f — t   honom  att   göra 
'     det,  l;äntä  on  fäöfett»)  [itä  tefemään,   f)ä= 
nelle   on   ^antu   määräffi  fen   tetemiuen  1. 
tef;bä  fe. 
Förständigande,  n.  fäSfeminen,    määräfft»^5a= 

no,  määtän=anto. 
Förstärka,  v.  a.  it)a{)tt.n8taa,  n3a'^tt)entaa,  Iu= 
-  jentaa,  enentää,  lifätä;  f.  en  mur,  tcaljinié^ 
taa  1.  lujcntaa  muuri;  f.  en  armé,  enentää 
1.  lifätä  armeijaa. 
Förstärkning,  f.  Jt)at;h)tétu€,  tujenuuå,  euen= 
n^e,  tifä^S,  tcal^ujife  (=feen). 


För 


1T9 


Förstöra,  v.  a.  j^ätotttää,  ))iöoa,  menettää, 
turmella;  f.  en  stad,  fjänjittää  fau^unfi; 
haglet  har  f — rt  rågen,  rafeet  otoat  vufiiu 
l)än)ittäneet  1.  ^jiffoneet  1.  turmelleet;  spelet 
har  f— rt  honom,  ^leli  ou  l)äuen  tuvmeöut 
1.  ^ättjiölle  faattauut;  denna  sak  har  f — rt 
hans  goda  namn  och  rykte,  tämä  afta  on 
meiiettänt)t  1.  ^jillonut  f)änen  'i)i}\v'ån  nimen= 
fä  ja  maineenfa;  denna  händelse  f — rde 
all  vår  glädje,  tämä  talang  ^)äwittt  1.  fu= 
fieti  1.  riffot  fatfen  ilomme;  han  har  f— rt 
sin  förmögenhet,  t)'dii  on  taUjaranfa  l;ätDit= 
tänt)t  1.  ^ufannut;  f.  sig,  v.  r.  Ijätoittää  it^ 
fenfä,  t)ätoitä  (nän),  turmeltua,  l^uffaantua; 
han  f— r  sig  genom  slöseri,  [;än  ljätt>ittää 
itfenfä  tul;laamifelta ,  ^n^iää  tul)laamife«ta; 
se  f— rd  ut,  näyttää  f;äwinneeltä  1.  nutu= 
neelta  1.  turmeltuneelta. 

Förstörare,  m.  ]()änjittäjä,  ^iHoja,  menettäjä, 
turmclija;  fredens  f.,  raul^on  riffoja  1.  tu- 
fistaja. 

Förstörbar,  a.  l^älDitt^ttiä,  fufiStu»a,  joufa 
h>oi  f)äh)ittää. 

Förstörelse,  f.  l;ät»itV8,  ptuiö,  ^JiHomuS, 
turmio. 

Förstöring,  f.  J^ätBtt^g,  )3illomu8,  turmelluS,  fu« 
fiötuö. 

Försumlig,  a.  l^uolimaton,  l)Uolen»))itämätön, 
laimin=lt)öjä,  e)3ä=l)uolellinen. 

Försumlighet,  f.  l)uolimattomuu8,  f)uolett=)3i^ 
tämättöm^tjö. 

Försumma,  v.  a.  laimtn=lt)öbä  (jtfin),  oHa  I^UO- 
limaton  (jsffin),  ci  V^tää  puolta  (jstfin). 

Försummelse,  f.  Iaimin4l}ömincn,  f;uolimat^ 
tomunS. 

Försupen,  a.  juo^Joötuuut,  Jxniuaöta  liäwinn^t, 
tuiinaan  mennet. 

Försvaga,  v.  a.  l)eifontaa,  l)eitentää,  ]^uonon= 
taa,  laimentaa;  ålderdomen  f — r  minnet, 
Jcanl)uu8  l;eifontaa  1.  laimentaa  muistin; 
f— s,  v.  d.  l;eifcta  (=ffonen),  ^eifontua,  ]^uo= 
nota  (=nen). 

Försvar,  n.  ^uoluStuö,  ))Uolu8,  fuojelu§;  lan- 
dets f.,  maan  ^.moluetnö;  åtaga  sig  ngns 
f.',  ottaa  jofu  ^uoluStaaffenfa,  ottaa  )Jttääf= 
fcnfä  j.fuu  fJUolta;  hafvet  är  Englands  bä- 
sta f.,  meri  on  Snglannin  paxa§  fuojeluä 
1.  turtoa  1.  ^uolus;  lagaf.,  laillineu  fuojeluS. 

Försvara,  v.  a.  :|3uclu§taa,  puolustella,  irtaS= 
tu§taa,  fjitää  (j.fun)  Vuolta,  puljua  (j.fun) 
|)UDleen,  fuojeåa;  f.  sitt  lif,  :|.molueitaa  1. 
fuojella  Ijenfeänfä;  f.  en  anklagad,  :|)uolu8= 
taa  fanteen  =  olaista,  f3ul)ua  fanteen  =  alaifen 
puoleen;  f.  en  lära,  puolustaa  oppia;  f.  sig, 
V.  r.  ^uoluStaito,  :f.ntää  ^juolionfa. 

Försvarare,  m.  ^JUoIuStaja,  :)3UDluS=mic8. 

Försvarlig,  a.  toälttälwä,  fetoollinen,  pätith 
Unen,  :f)ätenjä,  ^sättälrö. 

FörsvarligT,  adv.  JrölttättäSti,  ))ätert)äSti;  toält» 
tämän. 

Försvarsförbund,  n.  )5Uolu84iitto. 


180 


Fäi 


Far 


Försvarskrig,  n.  ^uoIu§tuS»fota,  fuojetu^^fta. 

Försvarslös,  a.  Iijpfä,  firjoxSfa  clematon,  !ir- 
jaton,  fuoja=^ettto. 

Försvarsmedel,  n.  ^UClu§tu6=feino,  fuojcluö» 
iieutoo. 

Försvarsskrift,  m.  ^iuoIué4tr|ottu8,  :|3U0luÖtu8= 
fivja. 

Försvarsstånd,  n.  :|3U0lu9tllg=tiIa,  fuojcIuS^tila. 

Försvarstal,  n.  ^uoIu§tug»^u^e,  :|MtoIuS»))ul)C. 

Försvarsvapen,  n.  Jrarjetu§=afe,  intoIue=afe. 

Försvarsverk,  n.  ^JuotuSto,  :|)uoiuStu8ntemv»ot, 
^5UotuS=jiire6tö,  fuojehi8=järe§ti5. 

Försvarsvis,  adv.  :>3uoIilgtamaUa,  lua§tu6telc= 
ntalla,  :|3uoIu8tet{en. 

Försvenska,  v.  a.  ruotfintaa,  f  ääntää  ruotfiffi. 

Försvensknmg,  f.  ruotfinnoS,  ruotfalatnen  fään= 
nö9;  ruotfinnu6,  ruotfitfi=tääntänunen. 

Försvinna,  v.  a.  fabota  (=toan),  latoa,  (;äl»t= 
tä  (Aan). 

Försvinnande,  n.  fatoamiitcn. 

Försvåra,  v.  a.  toaitcuttaa,  iBaijisita,  U^ölää» 
tl)ttää;  f— s,  v.  p.  tvaifeutua,  waijiötua, 
t^öläst^ä,  tl)i51ät)tä. 

Försvärja,  v.  a.  toannoa  ^oiö,  ivannoa  lafa» 
taffenfa;  han  har  f — svurit  att  supa  bränn- 
vin, bän  cit  toanttonut  lafataffenfa  ^aIott»tt= 
naa  rl)i)^>^3ääinäetä,  wannonut  ^loiS  j^alohjii» 
jian  ri9t)^^^)äämifen;  f.  sig,  v.  r.  tBäärintvan- 
noa;  (förena  sig)  tfaimoutua  Uittoon. 

Försyn,  m.  I)uokn=^tto,  ebeSfatfomnci;  f— en, 
fuDJa,  Sumala;  Guds  f.,  Snmatan  ebeö= 
fatfomnö  1.  {)noIen4nto;  det  är  f — ens  skic- 
kelse,  fe  on  ^umatan  faöima  1.  faUimnö  1. 
fattimutfesta;  gä  på  Guds  f.,  mennä  on= 
nenfa  nojaan  1.  ol^aon;  (blygsel)  {;ä^n),  I;ä= 
^eä;  icke  hafva  ngn  f.,  etta  f;än)^ttä,  ei  tnn= 
tea  ijä^^tjä,  et  tietää  l)ätt)t)Stä;  hafva  f.  för 
ngn,  I^älcetä  (=)?eän)  j.futa. 

Försynda  sig,  v.  n.  te^bä  fljntiä;  (fela)  xiUoa 
j.hita  fof;taan  1.  toagtaan. 

Försyndelse,  f.  fo^taan=riftominen,  fi}nmn-te!o. 

Försynt,  a.  f;än}eUä8,  fatnoinen. 

Försynthet,  f.  l^äweUätjl)^^,  tainotfunä. 

Försyra,  v.  a.  I;a^attaa,  ^pannuttaa. 

Försåt,  n.  fala^ttjaino ,  toäijl}nU)S,  h3äijj)!fct, 
^anla,  luainouS;  lägga  1.  ställa  f.,  iväiji^ä, 
h5äijt)ittä,  ipanna  ^jautoja  (j.fnn  eteen),  tom» 
V^eitta,  njainota  (=oan);  råka  ut  fur  ett  f. , 
joutna  tväijtjm^tfitn;  vara  i  f.,  oUa  h.Hiti^t= 
flöfä;  det  är  bara  f.  af  honom,  fe  on  n^aan 
ijjanloja  {;äneltä. 
Försåtlig,  a.  fatvaftatoa,  faIa=h>ainotnen,  falai= 
nen,  ii5äij^mt)8=;  ett  f— t  mord,  »äiji)nn)8= 
mur^;  en  f.  begäran,  fait)a(tair>a  pl)l)ntö. 
Försåtligen,  -ligt,  adv.  !att>altateaStt,  faivalaStt, 

n5ätj^en,  jala^toainoin. 
Försäga  sig,  v.  r.  fanoa  toäärtn,  crl;ettl)ä  fa= 

noiöfa  1.  ^ul;et8fa. 
Försäkra,   v.   a.  njahtuttaa;  f.  ett  hus,    xvia-- 
tuuttaa  t}uoneu8;  (gifoa  insshet)  njarmiötaa, 
ivaata  (icataan);   denna  omständighet  f— r 


oss  om  fred,  tämä  ofia  njarmiétaa  1.  tataa 
meiUe  vanujan;  (bedyra)  iDohtuttaa,  taata 
(tataan),  tatailla;  jag  f — r  att  det  är  sant,tDa= 
luntan  fttäl.  tataan  fen  tobeffi;  det  f— r  jag, 
fen^iä  tataan,  fen  »afnutan;  f.  ngn  om  ngt, 
iratnuttaa  j.tuta  j8ttin,  tafaittal.  taata  j.tutte 
j.tin;  f.  sig,  v.  r.  irafunttatta,  tt>i8fetjti)ä;  f. 
sig  om  ngn,  taata  joht  itfettenfä. 

Försäkran,  f.  )oataamn8,  iwatanS,  wafuutuS, 
tafaamtnen,  tiiarmiStu8;  enligt  hans  f.,  t)ä- 
nen  toataamnffcnfa  mufaan,  fen  mitä  ^än 
h?atnuttt;  f.  om  fred,  rangan  twarmistnö. 

Försäkring,  f.  t»afuntu8,  wafuute  (=tteen). 

Försäkringsanstalt,  m.  h3afnntu84aito8. 

Försäkringsbevis,  -bref,  n.  »uatuntu8=tirja. 

Försäkringskontor,  n.  n)afnutu8=tonttnori. 

Försälja,  v.  a.  m^öbä,  mi}i38tcttä. 

Försäljare,  m.  mt^öjä. 

Försäljning,  f.  mt}ijminen,  mijöntt,  myöntö; 
ölförsäljning,  otutäfan^JV'*- 

P^örsäljningsman,   m.   mijöttäjä,   mi)i3mä>mie8. 

Försämra,  v.  a.  t)Uonontaa,  tefjnontaa,  fe^no» 
nttaa,  ^at^entaa;  f— s,  v.  p.  I^uonota  (=onen), 
l)uonontna,  tet^nontna,  feI;noötua,  te{)uoittna, 
Ipaf^eta  (=enen). 

Försämrande,  n.  fjuouontammen,  feI}noutamt= 
nen. 

Försämring,  f.  I)uononnu8,  fe()nonnu8,  ^afjen» 
nu8;  huononeminen,  fel;noncminen,  ljuouon=> 
tuminen. 

Försända,  v.  a.  läfiettää,  lätjet^ttää,  (ät)bettää. 

Försändning,  f.  Iät)ettämincn;  Iäf)ettämä. 

Försänka,  v.  a.  u^50ttaa,  u^)t)Oonuuttaa,  lva« 
jottaa,  »ajonttaa;  f.  en  hamn,  täi)ttää  1. 
tuttia  upottamitta  1.  u^^ottaen;  f— s,  v.  p. 
n^jota  (4^^^oa),  uf-^oontua,  n^ajouta. 

Försänkning,  f.  UpOtU8,  i»aJ0tu8;  (det  för- 
sänkta) u^JOttama. 

Försänkt,  a.  ftajotettu,  Upotettu,  »ajommt; 
f.  i  djupa  tankar,  fl)n5tin  ajatuffiiu  »ajon=' 
nut  1.  Juajonnut. 

Försätta,  v.  a.  (bibi)  fiirtää,  muuttaa;  (brin- 
ga i  ett  annat  läge,  tillstånd)  panna,  afettaa, 
afetnttaa,faattaa,  muuttaa;  f.  i  en  belägenhet, 
panna  1.  afettaa  1.  faattaa  jt^tin  tilaan;  f.  i 
nöd,  faattaa  f)ätään;  f.  i  frihet,  pää8tää  1. 
la^ha  n-iapauteen;  (förslösa)  menettää,  pan= 
na  (il;fin);  (appblanda)  fetoittaa,  panna  fe> 
taan;  f.  silfver  med  koppar,  fetoittaa  ^o» 
peata  iraétetta,  panna  »a8tea  l)Opean  fefaan. 
Försättande,  n.  paneminen,  afettamineu,  faat* 

taminen,  o.  s.  v. 
Försättare,  m.  (i  en  svarfstol)  fauuattaja. 
Försättning,  f.  afetanto,   panemu8,   panento, 

faattamtnen,  o.  s.  v. 
Försök,  n.  toetuö,  toe  (toteen),  foete  (4teen), 
ijriti)8;  göra  ett  f.,  tef;bä  toe  1.  tDctn8;  pä 
f.,  tofeetft,  foetteetfi;  (det  första  prufvet) 
loelma,  toe;  (såsom  titel)  foelma,  ^vitelmä, 
tjvtt^ö. 
Försöka,  v.  a.  tofca,   toeta   (-tcan),   tocttaa. 


Fö 


För 


181 


foctcita,  ^vittää,  tjriteflä;  f.  en  häst,  kläder, 
foettaa  1.  foeteÖa  {leicoiöta,  tuaattetta;  f.  att 
göra  ngt,  fofea  1.  foettaa  tefjbä  jtfin,  ^rit* 
tää  tef emään  1.  te{;bä;  det  går  an  att  f., 
faa^n  1-  fietää  foettaa  I.  yrittää;  försök  på, 
ifoeta^aö,  ^ritä^äS;  han  har  f— kt  mycket 
i  verlden,  I)än  oit  maailmaSia  paljon  fofe* 
nut  1.  foeteUut;  f.  sig,  v.  r.  yritellä,  foe= 
teöa,  oraitta;  han  har  f — kt  sig  litet  i 
hvarje,  ^äit  on  f;itafin  njäfjän  ^ritctt^t,  fu§= 
fafin  oratttut. 

Försökelse,  f.  foetit?,  fiufaU'3. 

Försökt,  a.  foetettu;  fofcnut. 

Försörja,  v.  a.  (föda)  elättää,  laottaa,  l^oI^O= 
ta,  :|3ttää  I;uoli;  f.  en  flicka,  \sxoXi<x.!x.  1.  {ait= 
taa  tt)tti5  :^oI^Don  1.  ^oII;otuf[t;  f.  en  son, 
^auftia  eläfe=paiffa  1.  elatuS  ))ojatte;  f.  sig, 
v.  r.  elättää  ttfeänfä. 

Försörjande,  n.eIättämtnen,^oI^ODmmen,  o.  s.  v. 

Försörjare,  m.  elättäjä,  I>ott;ooj|a,  ^uofen» 
)3ttäjä. 

Försörjning,  f.  elät\)§,  f;oIfjOU§,  I;uoIeii=^5ito, 
^oI(}o;  (ujjjjehälle)  ctatiiS,  eläfe. 

Försötma,  v.  a.  tnafeiittaa,  te{;bä  ntafeaffi 
(fg.)  fintajuttaa,  fulostuttaa. 

Förtaga,  v.  a.  ottaa  ^ou^,  favfotttaa,  ^jciötaa, 
{;äunttää,  f)änimentää,  e§tää;  bullret  f — tog 
ljudet,  folina  eStt  1.  toei  äänen;  de  ljusa 
nätterna  f.  månens  sken,  toaloifat  tjöt  Ijäm 
mentäteät  tuun  toalon;  salvan  f — ger  var 
ken,  iDotbc  farfoittaa  1.  ))ot8taa  [dxt}n;  f.  sig, 
v.  r.  er:^ettt)ä,  t;ämmcntl)ä,  ottaa  er^etijffi^fä. 

Förtal,  n.  ^^anetteht,  ^anetus,  parjaus,  fom= 
\>aui;  f — et  har  icke  skonat  honom,  pa- 
ncttelijat  ehvät  ole  fääötäneet  ^äntä. 

Förtala,  v.  a.  ^janetetta,  ^mrjata,  lommata 
(  ).man);  f.  sig,  v.  r.  tutta  fanoneeffi  {\va- 
VLMnatta). 

Förtalare,  m.  ^^arjaaja,  ^sanettelija. 

Förfappad,  a.  fabonnut,  fabotettu,  firottu. 

P'iirtappelse,  f.  fabotui*,  ftronö. 

Fruteckuing,  f.  luettelo,  luettelu,  nimt^ieta. 

Föltegen.  a.  toatti=olei»a,  icaitiamen,  wirffa^ 
maton,  ilmoittamaton. 

F^jitegenhet,  f.  icirffamattomuuS ,  »aitiai^ 
inM,  tr»ait'oIett3Uu5. 

Förtenna,  v.  a.  tinata,  tinaitta. 

FTirtennare,  m.  tinaaja. 

Förtenning,  f.  tinauS,  tinaama. 

F^■Jl■thy,  se  Förty. 

Förtid,  m.  entit>t;§,  cntnuö;  i  f.,  ennen  ai= 
faanfa  1.  aifojanfa,  feSfen;  sluta  i  f.,  :|5äät= 
tää  feSfen  1-  ennen  aifaanfa;  i  f.  gammal, 
citncn  aifaanfa  1.  liian  ivart^ain  ixianfjennut. 

Förtidig,  a.  ennen=aifainen,  liian  hjarf;ainen, 
tnar^inen. 

Förtidigt,  adv.  Iitan  ivavl^atn  1.  aifaifeen,  en» 
nen  aifojanfa. 

Förtiga,  v.  a.  falata,  falauttaa,  peittää,  )3itää 
fala^fa  1.  ^eitoéfa,  otta  ^nf)umatta  1.  tt)trf= 
famatta  1.  ilmoittamatta;   utan  att  f.  ngt, 


mitäfään  falaamatta  1.  ^jeittämättä  1.  falaS- 
fa  pitämättä. 

Förtigen,  Förtigenhet,  se  F"örtegen,  Förte- 
genhet. 

Förtimra,  v.  a.  (tekn.);  f.  schakt,  ^Ji5nfittää 
fain?o8ta  I;irfiflä;  f.  ett  skepp,  :palfittaa  1. 
Iaal)foittaa  laitoaa. 

Förtimring,  f.  ^önfittjS,  (;irft=:>)i5nfitt?§;  ^alfttuS, 

Förtjena,  v.  a.  (genom  arbete  o.  s.  v.)  anfai' 
ta  (»tfen),  hjoittaa;  han  f— r  2  mark  om 
dagen,  l;än  anfaitfee  2  marffaa  ^äinjäsfä; 
han  har  f — nt  mycket  pä  mig,  i^än  on 
icoittanut  1.  ]^lji3tt)nl)t  minnt^ta  ^^aljon;  (vara 
värd)  anfaita,  fannattaa;  de  hafva  f — nt 
beröm,  l)t  otoat  fiitoffen  anfainneet;  den 
saken  f— r  det  icke,  fe  afta  ei  fannata  1. 
anfaitfe  fitä;  det  f— r  ej  att  tacka,  ei  fe8« 
tä  fiittää,  ei  fiittämiötä,  ei  mitään  fiittä- 
miötä. 

Förtjenst,m.  Ciuwnn^; anfio,tt)oitto,faati8  (nin); 
f.  pä  handel,  fau)>an  tuoitto  1.  anfio;  gå  ut 
på  f.,  mennä  1.  läfjteä  ral;an  1.  anfton  pi:)t)n= 
töijn;  (merit)  anfio,  anfio»tefo,  'i)Xnv'd  t^ö; 
han  har  stora  f — er  om  fäderneslandet, 
t;änen  anftonfa  ifän=maata  fol;taan  oicat  fuu» 
rct,  ^än  on  l;l)tt>in  anftoflinen  ifän=maan  fu^= 
teen;  Christi  f.,  ÄriStnffen  anfto;  det  är  en 
f.  hos  honom  att  han  icke  ljuger,  fe  OU 
IjäneSfä  anfiota  1.  anfioffi,  että  ci  »patc^tele. 

Förtjenstadel,  m.  anftoniateli,  anfto=aateInu8. 

F"örtjenstfull,  a.  anftottinen,  jaIo  =  anftoinen, 
fuuri=anfioinen. 

Förtjent,  a.  (om  sak)  anfaittu,  anfion-mufai^ 
nen;  (om  person)  fiitoffen  anfainnut,  anftof^ 
linen;  h;m  har  gjort  sig  väl  f.  af  fäder- 
neslandet, {;än  on  tnUut  anfiollifeffi  ifän= 
maan  fnl;teen,  on  anfainnut  ifän=maan  fii^ 
toffen  1.  fiitcttifunben. 

F^örtjoeka,  v.  a.  ^^affnntaa. 

Förtjusa,  v.  a.  i^aStuttaa,  il^anttaa,  tBief^ät^ 
tää,  lumoa;  hon  f — r  alla  med  sina  oför- 
likneliga behag,  f)än  ifjaötnttaa  faiffi  icer» 
rattomitta  fuloittanfa;  f— s,  v.  p.  ihastua, 
Unepttl)ä. 

Förtjusande,  n.  ifiaStuttaminen,  hjieljättämi' 
nen;  adj.  il;anaincn,  ifiaétnttaica,  hjiei^ättä» 
Jnä;  en  f.  vacker  hand,  l«icf)ättät»än  1.  t= 
Ijanan  fanniä  fätönen;  blifva  f.,  i^annoi= 
tua,  i^antna;  göra  f.,  it;antaa,  il)annnttaa. 

Förtjusning,  f.  if;astu^,  il^aStuminen,  iwieljä» 
t»)8;  (förtjusande  föremål)  if;annc8  (»uteen). 

Förtjust,  ä.  i^aétnnut,  tt»iel;ätti)nt)t,  rafagtn» 
nut;  blifva  f.,  if)a8tna,  toiel;ätt?ä,  rafastna; 
han  är  f.  i  flickan,  l;än  OU  il;aötunnt  ti)t' 
tijijn;  jag  är  alldeles  f. ,  olen  iDaflau  if;aS= 
tufftäfani  1.  i^ötuneena  1.  i^aétunnt. 

F^örtona  sig,  v.  r.  (sjut.)  fangaötaa. 

Förtoning,  f.  (sjöt.)  faugaötuö. 

Förtopp,  m.  feula=foffa. 

Förtorka,  v.  a.  fuitt»ata,  fuituetuttaa,  fuiwat» 


182 


Föl 


För 


taa;  v.  n.  o.  f— s,  v.  d.  futwettua,  fitilvua, 
fuitpaa,  naatua. 

Förtorkning,  f.  tuiwatus;  futtoetuS,  fui»etht= 
minen. 

Förtraf,  m.  etu^ratfut,  ctu=toäft. 

Förtrampa,  v.  a.  tatlata,  talica,  ^oltea,  poid- 
fta;  (figO  polka,  tallata,  alaö=^ainaa;  f— s, 
v.  d.  tottautua,  ^clteutua. 

Förtret,  na.  !tufa,  fiarmt,  toaStuS;  lida  f.  af 
ngn,  färfiä  f)armia  1.  irastuSta  j.fufta;  «öra 
ngt  en  till  f.,  te^bä  j.fin  j.Eun  ftujafft  1. 
fiufalla;  i  f— en,  ftufatla,  fiufallafin;  till 
min  stora  f.,  fuureffi  barmiE)ent  1.  mielt' 
^a^affeni;  göra  f.,  tebba  tiuiaa  1.  f;armia. 

Förtreta,  v.  a.  fiujata,  tebbä  tiufaa  1.  l^arnna, 
närtä*tV)ttää,  fuututtaa,  i)armittaa;  detta  kal- 
la uppförande  f — de  honom  mycket,  tlto 
t^li^  tä»)tiJ8  i)'ånt'å  ^aiycn  fjarmittt  1.  närfäé= 
t^ttt;  f.  sig,  v.  r.  o.  f— s,  v.  d.  [)arnuétiia, 
l^armtttua,  närfästnä,  fuuttua. 

Förtretlig,  a.  ftujattinen,  ^armitltncn,  ^armit= 
taira,  fiufaatoa,  tiisfatttncn. 

Förtretlighet,  f.  liufaUifuuS,  l)armil(i)uuö,  tué» 
Miiuuä. 

Förtro,  v.  a.  uSfoa;  f.  ngn  en  hemlighet, 
Uötoa  falatfuuS  j.fuUe;  f.  sig,  v.  r.;  f.  sig 
till  ngn,  (gi/oa  förtroende)  u§foutua  j.fuöe; 
Qurlita  sig)  luottaa,  luottautua,  uöfaltaa 
(j.fubim). 

Förtroende,  n.  uéfc,  uSfaUuö,  uSfomu^,  hict- 
tamuS;  hafva,  hysa  f.  till  ngn,  uötaltaa  1. 
luettaa  j.fuf)un,uiifcaj.futa;  jag  sätter  hela 
mitt  f.  till  denna  plan,  ;>anen  faifen  uetc= 
ni  1.  usfallufieni  tucbon  tuumaan;  fatta  f. 
för  ngn,  ruu^cta  luettamaan  j.f^n  1.  uétomaan 
j.hita;  i  f.    sagdt,   mcibän    teéfen   fanccn. 

Förtroendepost,  m.  -syssla,  f.  IucttamnS=h)iv= 
fa,  fuDfio=»irfa,  uétcttu  »irfa  1.  ^aitfa. 

Förtrogen,  a.  uSfottn,  tuttatoa;  hans  f— gne, 
uétottunfa;  göra  sig  f.  med  ett  ämne,  tulla 
tutta^atfi  j.tin  aineen  tanSia,  tutnétua  1. 
^^ere^t^ä  jf)fin  aineefen;  göra  f.,  tntnétaa, 
tutustella. 

P^örtrolig,  a.  tuttatoaUinen,  tuttatoa,  fnofiofli» 
nen,  i)^täwätltnen;  f.  med  ngn,  tuttaira  1. 
tutuétnnut  j.fun  taniia;  f— t  tal,  fuDfictttnen 
1.  tuttajrallinen  ^>nf)e;  lefva  på  f.  fot  med 
ngn,  clää  tnttait>an  faunalla  j.£un  fanéfa; 
han  är  väl  f.  med  kemin,  bdn  cn  l;l?n.nn 
^jere^t^n^t  !emiaan. 

Förtrohghet,  f.  tnttawuuS,  tuttateattifuuö,  o.  s.  v. 

Förtroligt,  adv.  tutuétt,  tuttan^aéti. 

Förtrolla,  v.  a.  noitua,  taifoa,  teubcta,  ten» 
pottaa,  ten^ca,  tt^elbca;  man  trodde  att  he- 
xor  kunde  f.  menniskor,  néfctttin  ncitain 
njoiwan  taitoa  1.  tenbcta  1.  noitua  ibmiftä; 
Cfig.)  lumoa,  lumota,  f)urmata,  tenl)oa,  noi= 
tua;  den  sköna  musiken  f— de  alla,  faunia 
mufiitfi  (nmofi  1.  I;urmafi  1.  ten(;oi  faifti 
jag  tror  att  bössan  är  f— d,  luulenpa  ^^S 


fi)ä   noibutuffi   1.  taiotutfi;  f— s,  v.  p.  hjel»^ 

houta,   tenl^ottua,   lumouta,    Ifjurmauta;  ett 

f— dt  slott,  Ioi^tu=linna,  Ioi(;bittu  Unna. 
Förtrollning,    f.    tenl)OU?,    hjelfiou^,    (umcuS, 

^urmaué;  lösa  ur  f— en,  ))ääStää  ten()otfiö' 

ta  1.  taioffiSta  1.  noibutji?ta  1.  l^urmotftöta. 
Förtropp,  -trupp,  m.  ctu^jcuffo,  etu=tt'äti,  eji= 

jouffo. 
Förtruten,  a.  se  Förtrytsam. 
Förtrutenhet,  f.  se  Förtrytsamhet. 
Förtryck,  n.  forto,  fortauS,  förränta,  a^biötuS, 

rafituS,  ^olteminen. 
Förtrycka,   v.  a.   fortaa,  ^>o{fca,  rafittaa,  af)= 

biStaa,  ra§tauttaa,  traimata,  iraiwaiUa. 
Förtryckare,  m.  fortaja,  rafittaja,  avtiwaaja. 
Förtryta,    v.    a.  nävfäétnttää,   barmittaa,   pa» 

peittaa,  pistää  »iljafft,  fuututtaa. 
Förtrytelse,  f.  närtäSt^'?,   fjarmi,  n.n(jafft4nS= 

to,  nuristua. 
P^örtrytsam,  a.  närfästmtl^t,  bai-mi«tunut,  nu= 

reentunut. 
Förtrytsamhet,  f.  när!äétpS,  nävfäSt^mijS,  fiar* 

mitu§. 
Förträfi"lig,  a.  oitt^aKinen,    oiita,    aimoöinen, 

aimo,  oiwa^untcinen,  veima,  reimataS,  fel^ 

\i>o--,  feteoUinen,  ft>in[;a,  Ijliä;  en  f.  menniska, 

te(}>o=l.  oiTOa=Euntoinen  il^minen;  en  f.  karl, 

fclipo:=  1.  rcima  1.  tunnon  mieS;  en  f.  sak, 

ciwallinen  1.  oin^a  afia. 
Förtiäfflighet,  f.  oittjatliiuug,  aimotfifuuö,  rei» 

muu8,  oiwa=tuntoimu8,  telwoUijuuä. 
Förträffligt,  adv.  oitDallifeéti,  aimoHifeäti,  rei= 

ma^sti,  reimatfaaSti. 
Förtrösta,  v.  n.  luottaa  1.  uStaltaa  1.  tuvtvata 

1.  turtoautua  (j.tu(;un  I.  jlifin). 
Förtröstan,  f.  luottamuS,  uSfatluö,  turlca,  tur» 

»au8;  sätta  sin   f.  på  ngn,  ^janua  luotta* 

mutfcnia  1.  turteanja  j.tufnm. 
Förtröstansfull,   a.    turvallinen,   turftaineu, 

luDttoifa. 
Förtröttas,  v.  d.  wäWä,  UU^Hta. 
FöriuUa,  v.  a.  tuttata,  matiaa  tuHi,  tuUittaa. 
Förtullning,  f.  tullaué,   tuUituö,   tullin=matiu. 
Förtunna,   v.   a.  ol;entaa,  te(}bä    ointcmmatft; 

(om  vätskor)  toctelijittää,  ohentaa;  f — s,  v.  p. 

ol^entua,  cf)eta  (»enen),  n?etel^nti)ä,  wcteli>iti.)ä. 
Förtvifla,   v.  n.  epäillä,   olla  epä=toi»oinen  1. 

epä»toirt)o8i'a  1.  toiwoton;  f.  om  ngt,  epäillä 

1.  olla  toiwoton  jsttin;  (fam.)  tuötistua,  tuS= 

fitella. 
Förtvifiad  a.  e^jätoiftoineu,  toiwoton;  (ledsen) 

luntutfijifa  (oleiua),  barinii<tunut;  (högst  öf- 

vet-daiig)   l^urja,  raiirofaS;    (svär)  tnsfatlt» 

nen,  raétaS;  en  f.  strid,  ^urja  1.  f)uima  tap= 

).>elu;    ett  f— t  beslut,  epä=toin)on   päätöö, 

iturja  päätijé;  vara  i  en  f.  belägenhet,  otla 

tustalliieöfa  tilagfa. 
Förtvitiadt,   adv.  antaraSti,  ^urjaöti,  :^ur|an; 

f.  kär,  ^urjan  rafaétunut. 
Förtviflan,  f.  e^jästoiico,  et)äili)?,  toiteottomuuS; 

tuéfa,  tuéfituS;  f)urjuu8,  Ijuimuuö;   räka  i 


För 


183 


f.,   joutua   c^)ä=toit»oon;   jag__är   i    f.    der- 
öfver,    olen     tuSfiSiant     fittä;     slåss    med 
f— s  mod,  tapi.Ua  f)uviistuneena  1.  mm-- 
mattuna. 
Förtvina,  v.  n.  näilrettl;»ä,  futtoettua,  I;iuhia, 

l^iucta  (=!cnen),  l^tutua,  nuutua. 
Förty,   konj.   ftUa,   jentä(}ben  1.  fiffi   että  1. 

fun;  icke  f.,  futtenfin,  ftttenfin. 
Förtycka,  v.  a.  :t3anua  ijal^atfi,  :|3al;afiua,  pa^ 
'  l^effia,  ^ja^gtua. 
Förtyda,  v.  a.  toäärtStää,  h^ääriötettä,  n)ään= 
neliä,  fäännetiä,  jetittää  »äärtn  1.  ^5af)0tn, 
toääntää  1.  fääntää  ^af)a!ri. 
Förtydliga,  v.  a.  fetoentää,  feltoittää,  felfe^t» 

tää,  fetittää,  felitellä. 
Förtynga,  v.  a.  raSfauttaa,  tel^bä  raéfaaffi  1. 
raSf aammaf ft ;  (f g.)  vauaiéta  ('faifen),  vafit= 
i     taa,  hjain)uttaa. 
Förty  sk  a,  v.  a.  faffagtaa,  f  a!]  antaa. 
FörtSckt,  a.  :|)eitettl?,  V^eittoinen,  :|5eitto=,  fala=, 
i      falainen;  med  f— a  ord,  )3eitto=fauotIta,  fala» 
j      faneitta. 

;  Förtälja,  v.  a.  fertoa,   tartnotba  (mn),  tart= 

i     noita  (=tfen),  jutella,  ^ul;ua. 

Förtänka,  v.  a.  luulla  1.  ajatella  \>af)aa,  nioit= 

tia,  :^al;ailla,  :^af)oa;  f.  en   för  ngt,  luutta 

^.Hiliaa  j.fuSta  jouti  hjuofft,  moittia  l.:>)af) aitta 

j.futa  jöttin. 

Förtänksam,  a.  etcenfä  ajattelettja  1.  fatfoiua, 

ennen^ajatteleh^a,   a^^rifoitria,  tuuminja. 

Förtära,  v.  a.  (äta)   nauttia,  nautita  (=tfen), 

fliöbä;  (fräta)  ft^obä,  tatoaa,  fateata,  falu= 

ta  (=uan\   fuluttaa;   sorgen  f — tär  honom, 

furu  falwaa  pntä  1.  f)änen;  f— s  af  sorg, 

ialnjautua  1.  riutua  furnsta. 

i  Förtäring,  f.  nautinto,  nauttimuS,  fijöminen; 

,      falmauS,  !ulutu8;  (hcad  som  fortares)  naut* 

teet,  rairinto. 
Förtöja,  V.  B,,  (uttöja)  tOiXli^ttää',  (sjö/.)  !iinnit= 
i     tää,  fiintää. 

I  Förtörna ,  v.   a.  toi^oittaa,  ti>if)agtuttaa,  fuu» 
j     tuttaa,  ))a^entaa  1.  fja^oittaa  mieli;  f— s,  v. 
!     d.  toil^aötua,  ^ja^aStua,  f^bänt^ä. 
(Förtörnelse,  f.  lt)i&afitu8,  tt»if)a,  fuuttumu§. 
•Förtörsta,  v.  n.  janoötua. 
Förunderlig,  a.  eris=fummainen,  htmmattinen, 

il)mceflincn. 
Förundra,  v.  a.  htmmata,  fummaitta,  fum^ 
maetuttaa,  il)met^ttää;  f.  sig,  v.  r.  !um= 
maötua,  fummistua,  fummaStetta,  fummaf= 
fua,  fummeffia,  it)metettä,  if)metfiä,  oubo8= 
tetta,  Duboffta,  otta  j.fuöta  fummattista  1. 
fumma  1.  outoa  1.  ilimeettistä,  fäi?bä  j.fu§= 
ta  1.  j.futte  tfimeeffi  1.  fummaffi  1.  oubotft; 
jag  f — r  mig  mycket  öfver  denna  hän- 
delse, tätä  tofjauSta  Ijijxvin  fummaffun  1. 
fummaötelen  1.  ihmettelen,  täétä  ta^auffesta 
fummagtun,  tämä  tafjaug  on  minugta  fum= 
;  mattista  1.  fä^  minusta  fummaffi  1.  i^= 
meeffi  l.  fummagtuttaa  minua;  han  är  f— d. 


on  i^meiefään  1.  imel^b^ffiöfään  1.  fumma8= 
tutftefaan. 

Förundran,  f.  fumma§tu§,  fumma,  il^met^g, 
xijmt,  fummaSteleminen,  i^^mettelcminen;  tili 
allas  Stora  f.,  faiffeiu  fuuvetfi  il;meetfi  I. 
fummaffi  1.  fummastuf fef fi ;  det  väckte  vår 
f.,  fe  meitä  fummaStuttt,  Täm  meistä  i^= 
meeffi. 

Förundransvärd,  a.  i^meteltäträ,  fumma§tut= 
tajr^a,  iljmeettinen,  fumman-alainen,  fummef» 
fittaica. 

Förunna,  v.  a.  fuoba,  fattia. 

Förut,  adv.  ebettä,  ebeltä,  ebette,  ebettä=f)äin, 
cbeltä=f)äin,  ebeltä^äfin,  eufiu,  ennen;  gä  du 
f-,  mene  finä  ebettä  1-  eufm;  en  timma  f., 
tiimaa  ennen,  tiima  ebeltä;  dagen  f.,  ^jäi* 
tt>ää  ennen,  ebettifenä  1.  eilis^^jäin^änä;  långt 
f.,  fjaljoa- ennen,  ^aljo  ebettä  1.  ebettä=f)äin; 
springa  f.,  juoSta  ebettä  1.  ebettä4>äin  1.  e= 
bette;  med  hufvudet,  fötterna  f.,  ^ää,  [a^ 
lat  ebettä  1.  ebeltä;  ställa  ngn  med  hufvu- 
det f.,  afettaa  jofu  paä  ebette;  (af  gammalt) 
ennestään,  ennen,  entistänfä;  (pu  ett  före- 
gående ställe  i  bok,  skrift)  ebettä^äiu,  eU' 
nen,  ebeUä,  tuonnoin. 

Förutan,  prep.  se  Utan. 

Förutbestämmelse,  f.  euta^toalitfemuS,   enta= 

määrä»;)^,  ebeltä=määrä^8. 
Förutfattad,  f.  ebeltä^fäftu  1.  ennalta^äätett^ 

1.  tel;t^,  ennalta  1.  ennestään  otettu. 
Förutgå,  v.  n.  se  Föregå. 
Förutom,  prep.  se  Utom. 
Förutse,  v.  a.  aan?i6taa,  arlvata,  ebeltä=Vätn 

1.  enuen  avwata,  ennafoita  (»tfcn). 
Förutseende,  n.  aatt)iStuS,  enta=artt)auS;  (teol.) 

enta=tieto,  tieto  ebeltä^fsäin,  ennaöincn  tieto. 
Förutspå,  v.  a.  eunuStaa,  aatoistaa. 
Förutsäga,  v.  a.  ennuStaa,  fanoa    ebeltä--f)äin. 
Förutsägelse,  f.  euuustus,  ennustaminen. 
Förutsätta,  v.  a.    cbetttjttää,  olettaa,    icaatia 

1.  fjanna  olemaan;  hvad  ni  f— tter,  är  icke 

sannt,   miufä  ebettk^tätte   1.   oletatte,   fe    ei 

clc  totta;    arbete    f— tter    kraft,    t^Ö    ebel» 

itfttää  1.  föaatii  olemaan  iroiman. 
Förutsättning,  f.  ebett^ttäminen,  olettaminen; 

ebeUt)ttämi)S,  ebetttjttämä,  olettamus;  denna 

f.  är  orimlig,   tämä  olettamuS  on  mal)bo= 

ton;    under  f.  af  god   vilja,   i)i}tx>aå  tai)toa 

ebettt}ttäen  1.  ebettt)ttämättä. 
Furvakt,  f.  o.  m.  etu^toartija,  etu^Jcartio. 
Förvalta,  v.  a.  l^attita  (=tfen),  f)oitaa,  fä^ttää, 

toimittaa,  ^itää;  f.  regeringen,  fjitää  1.  ]^oi= 

taa  l^attituSta;    f.  ett  embete,    toimittaa  I. 

I;oitaa   h)irfaa;  f.  ens  egendom,   l^oitoa  1. 

^attita  j.fun  omaifuutta. 
Förvaltare,  m.  I)altija,  l^oitaja,  fäl^ttäjä,  ifän^ 

nöitftjä;  f.  af  bruk,  ruufin  l)oitaja  1.  fä^t^ 

täjä  1.  ifännöitfijä. 
Förvaltning,  f.  ^attinto,  ^ttiuta,  l^oitamtnen, 

fioito,  fätjttäminen;  f.   af  styrelsen,    t)aiii'- 


För 


tuS^oito;  det  skedde  under  hans  f.,  fe  ta= 
]ial)tm  pnen  I;aKtntonfa  ajalla;  f— en,  ^aU 
Iitu84;oiboSto. 

Förvaltningsgren,  f.^aHintOs^ara,  I;al(tnta=cia. 

Förvandla,  v.  a.  muuttaa  1.  tel;bä  (joffifin), 
toifiutaa,  tef)bä  toifeffi;  f— s,  v.  d.  o.  f.  sig, 
V.  r.  muuttua,  muutettatta,  tulla  toifeffi; 
Loths  hustru  f — des  tili  en  saltstod,  i'o= 
tl)iu  »aimo  muuttui  fuoIa=^atfaaffi;  äkten- 
skapet har  f— t  honom,  atf  tofäätt)  on  f)äncu 
muuttauut  1.  teI)Ut)t  toifeffi;  f.  varor  i  pen- 
ningar, muuttaa  1.  tel)bä  tawjara  raftaffi. 

Förvandling,  f.  muuttaminen,  muutcö,  muut= 
tumiueu,  toifeffi  tefeminen  1.  tuleminen. 

Förvandt,  m.  I;eimoIaineu,  fufulaiuen. 

Förvandtskap,  f.  I;eimoIaifuuS,  fnfulaifuu^. 

Förvanskhg,  a.  fatoajca,  )})jf^mätön. 

Förvansklighet,  f.  fatoatuaifunö,  ^^tjf^mätt!3= 
m^^8. 

Förvar,  n.  talft  (=ttcu),  fäill),  fäilö,  fätfö,  fov= 

'  juu,  f)UO§ta,  ^obe,  luoteet  O^'--^'  lenma  en  ngt 
i  f.,  antaa  j.fiu  j.fun  talteen  1.  buo§taan; 
vara  i  f.,  otla  tatlella  1.  tatte^fa  1.  fäih)^fä; 
lägga  i  f.,  ^\anna  talteen  1.  tallcUe  1.  for= 
juufen;  taga  i  f. ,  ottaa  talteen  1.  talteenfa  1. 
^uoStaanfal.  f)oteil)infa;  sätta  i  fängsligtf., 
'panna  »anfeuteen  1.  Ujanfi»fäiU)t)n. 

Förvara,  v.  a.  fäit^ttää,  taHeta  (4tean),  talli= 
ta  (=tfen),  tallettaa  (=llan),  forjata,  fätfeä; 
f.  i  minnet,  fäil^ttää  muiätoöfa,  fätfeä  1. 
taöeta  muistoon;  f.  en  fånge,  fäil^ttää 
itanfia,  :|}itää  h?aari  hjangiöta;  f — s,  v.  d. 
fäiltjä,  taiteltua. 

Förvaring,  f.  fäil^t^S,  taCttué;  fäi{^mV«. 

Förvaringshus,  n.  fätI^=f)Uone,  fäit^t^S^UOne, 
wara^aitta. 

Förvaringsmedel,  n.  fäilt}tin  (=ttimen),  ttjarje» 
Iu8=aine,  fäil^tl?é=aine. 

Förvaringsrum,  -ställe,  n.  fäiliö,  fäil^S,  fäi(^= 
^aiffa,  ^ito=^aiffa,  tat(e»^aiffa. 

Förveckla,  v.  a.  fefoittaa,  felfata;  f — s,  v.  d. 
fietoutna,  fieroéitua,  fefautua,  feltfautua;  den 
politiska  ställningen  är  nu  så  f.,  "maU 
tioQinen  afema  on  ui)t  niin  fictounut  1. 
felffautuuut  1.  fefaantunnt. 

Förveckling,  f.  fetoitué,  fefaannuS,  fe(ttaan= 
nu§,  fietcuma. 

Förvekliga,  v.  a.  l;emmoitetta,  f}em^eiUä,  Ijen» 
noutaa,  iDennontaa;  f — s,  v.  d.  I^emmottua, 
icennoötua. 

Förverka,  v.  a.  menettää,  fabottaa,  f)ufata, 
l^äwittäö;  f.  lif  och  gods,  menettää  1.  fa= 
bottaa  ^enfi  ja  tatuara;  f.  sitt  adelskap, 
menettää  1.  f)ufata  aateluutenfa. 

Förverkliga,  v.  a.  tobeflifeutaa,  toteuttaa,  faat» 
taa  1.  te{;bä  tobeffi. 

Förveten,  a.  tieteliäg,  tiebofaö,  urffin?a,  uteliaS. 

Förvetenhet,  f.  ticteliäift)tj8,  tieboffuuS,  urtfi= 
tt?aifuu8,  utettaifuuS. 

Förvexla,    v.    a.    »vaihtaa,    tcaificttaa     fefoit» 


taa;  f— s,  v.  d.  »t>aif)tua,  njai^ettua,  fe  = 
laantua;  namnen  äro  f — de,  nimet  oluat 
tnai^boffisfa  1.  ujail^tuneet  1.  fefaantuneet. 

Förvexling,  f.  trail;etug,  Uiai^boS,  fefaanuuS. 

Förviken,  a.  meuul)t,  fuluuut. 

Förvilda,  v.  a.  Unöittää,  raiftioittaa,  metftötljt^ 
tää,  tef)bä  n3illit_fi;  f— s,  v.  d.  h)iliil)tt}ä,  rai= 
troitna,  metft«tl)ä,  tutta  n^illiffi. 

Förvilla,  v.  a.  efjt)ttää,  {)arl;auttaa,  er{)et)ttää; 
(förvirra)  Ijairauttaa,  ttiiUitä  (^tfen),  i)'ånu 
mentää,  fefoittaa;  i—s,  v.  d.  o.  f.  sig,  v.  r. 
effi)ä,  f)arf)autua,  IjarftaiKa;  {;airal;tua,  \yam-- 
menti)ä,  fetaantua;  han  är  f — d,  on  efft)t= 
fiSfä  1.  cffl)ul;t,  f)airauffieia  o.  s.  v. 

Förvillelse,  f.  efft}8,  eff^mijS,  erljettjS,  f)aivau§, 
l;ar^au9. 

Förvirra,  v.  a.  fefoittaa,  fefaannuttaa,  jaattaa 
Itämille,  feffota,  f)uumata,  I)äivitä  (-tfen), 
l()äirittää,  f)ämmentää;  (i  hög  yrad)  l^urma^' 
ta,  tcimmata,  »itlitä  (»tfeuj;  f— s,  v.  d.  fe= 
faantua,  felffanta,  ]^ämmentt)ä,  ^airaantua, 
f)uuma(;tua,  {)uvmautua,  njimmaStua;  starka 
drycker  f.  förståndet,  ft)äfett»ät  juomat  fe= 
foittajrat  1.  bämmcntöttiät  1.  unmmaatrat  ä> 
I>^n;  han  är  alldeles  f— d,  I;än  on  toaflan 
fetauffi^fa  1.  fefaannuffi^fa  1.  fjämment^nijt 
1.  f^urmautnuut;  f — de  ögonkast,  {)ämmeu» 
ttjneitä  1.  fefaifia  1.  »immaifia  ftImän4uoutia. 

Förvirradt,  adv.fefaifeSti,  fefaifin,  felfaten,  I;önu 
ment^neegti. 

Förvirring,  f.  fefaannuS,  fefauS,  f;ämmeuu^8, 
pmminfi,  feltfaué,  fiunme,  f;uumetus,  ^äi= 
riltjS,  ^äirii),  totmma,  trimmaus,  unmmaö= 
tu8;  (i  andlig  mening)  fefaannuS,  i^ämmen^ 
ntj8,  iDimmaötnS,  fjnnnio,  f)uume,  ^uumetuä. 

Förvis,  a.  hjiifaafaö,  enta^iciifaö,  aaicistaicai' 
nen,  aaiuifoitfettja. 

Förvisa,  v.  a.  \>anna  1.  (äf)ettää  ^>oi8,  tuoiwut» 
taa,  )>oietaa,  toierauttaa,  ajaa  ^oi8,  ajaa 
maau=))afoon  1.  maan^^afolaifuuteen,  ipateut» 
taa,  :|)afouttaa,  farfoittaa;  f.  ngn  frän  hof- 
vet,  ^anua  1.  luoteuttaa  1.  ^^ateuttaa  jofu 
^oitjiéta;  f.  ngn  från  sin  person,  kierout- 
taa 1.  luotBUttaa  1.  it)t'åtli  jofu  (uotanfa; 
Napoleon  f— des  till  Elba,  Dk^iolecn 
läfietettiin  (SI6aan  maan-^afoon;  fördo- 
marna äro  f — de  till  skogarna,  taifauf» 
fet  otoat  |3afoutetut  fato=mait)tn;—  (jur.)  i^^ 
fätä;  ueuiDOa;  målet  f-  stes  till  hofrätten, 
juttu  lytättiin  f)onn=oifeuteen;  han  blef  af;j 
kämnersrätten  f — st  till  vederbörlig  dom-  i 
stol ,  fämnärin=oifeu8  Itänen  nenh)oi  afian=  1 
omaifeen  oifeubestoon.  ' 

Förvisning,  f.  maan=:|jafo,  maan=^5afokifuu8;  j 
:|3atoutu8,  ^oi84äI)et^8,  farfoituS,  toierantuS.  ; 

Förvisningsstrafl",  n.  maaitpafo=rangat§tu8.       > 

Förvissa,  v.  a.  toiSfe^ttää,  tparmiStaa,  hjaata  > 
(icaf aan),  t»af uuttaa;  han  har  f — t  mig  der- j 
om,  f)än  on  minua  ipiéfe^ttän^t  1.  i»atuut= . 
tanut  flitä;   f-  sig,  v.  r.  (om  en  sak),  toii- 
fetjt^ä  1.  tcafnuttaita  (j8t!in),  l^anffia  1.  ^>^^'= 


För 

toä  n>t8ft  1.  njarma  tieto  1.  ixn^feljö  (iöttin) 
jag  ber  er  vara  f — d  om  mia  erkänsla 
)5V\)bäu  teitä  olemaan  h)arma  I.  tinsfi  1 
»afuutettu  minun  futoCifuubeötaui. 

Förvissiia,  v.  n.  (om  växter)  lafaötua,  furfaS^ 
taa,  fuolla,  tui^tua,  fuolettua;  (um  krupps- 
lemmar)  nuutua,  fui^tua,  fuiirettua,  lafaStua. 

Porvisso,  adv.  tobeCa,  tofianfa,  tofiaaufi;  det 
är  f.  samit,  f  e  on  toben  totta. 

Förvittra,  v.  n.  (kem.)  ra))autua,  rapauta, 
mureta  (-nen),  raitistua,  raivettua,  mäbätä 
(=tänen). 

Förvittriug,  f.  ra).taumiuen,  rapaannuv^,  mure= 
neminen. 

Förvrida,  v.  a.  och 

Förvränga,  v.  a.  »ääviStää,  liiääviöteflä,  lvää= 

!    ritellä,  tväänneKä. 

Förvunnen,  a.  tooitettu,  fl)l)^^n=faatn,  f^l)=^jääffi 
1.  ft)vlltfefft  faatu  I.  tobistettu. 

Förval  la,  v.  a.  olta  [vV^ä  (if)fin),  ttjaifuttaa, 
te^ibä,  [aattaa  aifaan. 

Förvånande,  u.  f^l^Cift^^g,  f^ij,  »»aftauö,  lvai= 

'\     hltuS;  det  har  skett  genom  hans  f.,  fe  on 

;    ta)jaf)tunnt  Itänen  »aftauffeetania  I.  umtfu- 

I  tufict^taufa,  ^än  en  f^nä  1.  ft^i}Cinen  [tttieu 
tapabtumaan. 

Airxana,  v.  a.  fummaötuttaa,  fummata,  imeb= 
biittiiä,  bämmä§ti)ttää;  f— s,  v.  d.  o.  f.  sig, 
v.  r.  fuinmaSteffa,  tummeffia,  fummaffua, 
iftmetellä,  J^ämmäSt^ä;  jag  f— s  deröfver, 
fummaötefen  fttä. 

^^'örvåning,  f.  fummagtuö,  fjämmäétl^S;  bli  sla- 

[  gen  af  f.,  ouffamm^tua,  fummaStua,  fum= 
mi?tua,  ättäraijötijä. 

b^örväg,  m.  euta,  entä,  ennaffo,  ennätfii;  i 
f.,  ennatta,  enuättä,  ennafotta,  ennen;  kom- 
ma ngn  i  f.,  tuffa  enncn  j.fnta,  cnnä= 
Wial   jofu,    tuffa    j.fun    ennalta   1.    j.tun 

;   tieffe  1.  tie(;en,  ennä[;tää  1.  ennättää  j.tuta 

;  ennen;  gå  i  f.,  mennä  ennen  1.  eteen  1.  e= 
beffe;  arbeta  i  f.,  tef)bä  tvötä  ennalta  1.  en= 
natolta;  betala  i  f.,  maffaa  ennalta  I.  enna» 
folta   1.   ebeltä^fäfin;   jag    gläder    mig   i   f. 

'.   deråt,  fiitä  itoitfen  ennaltaan  1.  ennafolta. 

^"'örvägen,  a.  se   Öfvervägen. 

förvägra,  v.  a.  hettää,  enuitä  (epään),  eStää; 
f.  ngn  ngt,  fieltää  1.  ea^itä  j.fin  j.fulta; 
ingen  kan  f.  honom  a; t  bo  der.  futaan  ei 
föoi  fieltää  1.  ewätä  1.  eétää  t)äntä  fieffä 
afumagta. 

^^örvägrande,n.  fielto,  fiettäininen,  epät)g,  epuu. 

^''öi-valla,    v.    a.    vt)öpätä,    n;öppää,    roufata, 

^  l^öpätä,  fie^auttaa. 

förvänd,  a.  nurja,  nurin=tapainen,  nurin=puo= 
nuen,  fiero,  n?äävä;  en  f.  iippio.-;traii,  nuvja 
1.  nurin^tapainen  faöivatut^;  f— a  begrepp, 
uuvjat  1.  fierot  1.  uniärät  täfityfiet. 
orvanda,  v.  a.  fäänneffä  (=nteleu),  fääntää,pan= 
na  nuvin=päin  1.  n?äävin,  itääntää,  ivääuneUä 
(»nteten),  muuttaa;  f.  synen  på  ngn.  tääntää 
j.fun  [itmät;  f.  sin  röst,  ipääntääl.uniäventääl. 
Soenskt-Finskt  Lexikon . 


muuttaa  äänenfä;  f.  ens  ord,  uiääuneffä  1. 
fäänneffä  1.  panna  nurin  päin  i.fun  janoja. 


nurjuug,   fievouS,    nurin=ta= 


Förvändhet 

paifuuö. 

Förvändt,  adv.  nurin=narin,  nurin-päin,  n.'ää= 
rin=päin,  tiero^ti,  tafa=perin. 

Förvänta,  v.  a.  obottaa,  obotcffa,  n^avtoa,  >x>av 
rota  (n-toon). 

Förväntan,  f.  cbctu^,  Uvtrtomuci;  i  f.  på  svar, 
nmötau^Jta  cbottaen;  under  f.  pa  ngt,  j.fin 
obottaet^fa. 

Förvart",  v.  a.  anfion=pvi)nti,  anfion=|aanti,  e- 
latufjen  jaanto  1.  pin;ntö. 

Förvärfskälla,  f.  anfion  =  Iä[;bc,  ir>oiton4äfibe 
(=tecn). 

Förvärfva,  v.  a.  nnfaita  (=tfen),  ^anffia,  faa= 
nnittaa,  iaaiici.,  nunttaa;  han  har  genom  ar- 
bete i— t  sig  en  stor  egendom,  han  on 
tpijffä  1.  tijötä  tef^ben  f;anffinut  l.'an)aiuuut 
i.  jaanut  fnuven  omaifuuben;  f.  sig  anseen- 
de, insigter,  vänner,  faailHlttaa  i.  \ao.\i(\.  1. 
looittaa  artr>oa,  tietoa,  l^Stäniiä. 
irvärfvaade,  n.  r^autfimincu,  hanfiuta,  an^ 
jaitjeminen,  faaunittaminen. 
jrvarra,  v.  a.  tebbä  pa[;emmaffi  1.  l)uonom= 
matfi,  paDentaa,  t;uonontaa;  f— s,  v.  d.  pa> 
heta  (=nen),  buonota  (=nen). 

Förvärring,  f.  rjuononcniineu,  l;uononcnnK\  bno^ 
nonnu!?,  pal;ennuö,  pat)encmiuen. 

Förväxa,  v.  n.  faSiDettua,  faånjaa  Uniärin;  f. 
sig,  v.  r.  fac^ivaa  liian  li^äleen  1.  raifuöti. 

Föryngra,  v.  a  nuorentaa,  nuovruttaa,  tebbä 
nnorcmmatft;  f-s,  v.  d.  nuorentua,  nuo= 
riötua,  nuortua,  tuffa  nuoremmaffi. 

Föryngring,  f.  nuorcnnuS,  nuorcntnmineu, 
nuortunnu^. 

Föryttra,  v.  a.  myöbä,  luonnittaa,  icieroittaa, 
m\)öuuiffä  luopua  (jötfin). 

Föråldras,  v.  d.  toanl;eta  (=nen),  utanbettua, 
umnl;entua,  nmnba^^tua,  ifääntpä,  clälttää. 

Föråldrad,  a.  lyanhcutuuut,  etälitänVt;  i'— dt 
ord,  manl)an=aifainen  1.  amnbai^tuuut  fana. 

Föråret,  n.  mennet  1.  toitme--h?uofi;  adv.  men= 
ni;t  touonna,  lyiime  icnonna. 

Förädla,  v.  a.  (sjal  och  hjerta)  jafov^taa,  ja= 
louttaa,  ftiiicntää,  ptennnttää;  (rcuaimen)  pu()< 
bii?taa,  )l^al^ucltaa,  fictoiStää,  tel^bä  taluffi.' 

Föl-adling,  f.  lualmiotuö,  [ieix>ixStt;S,  pubbif^tufi; 
jaloi^tu^,  fiicennvé. 

Föräldrar,  u.  pl.  ivanbemmat;  en  af  f— na, 
toinen  tt5an(;empi,  toinen  iuant;empia  1.  luan- 
bemmiöta. 

F^öraldrarätt,  ni.  tiiant;enipain=cifeuÄ. 

Föräldrasamfund,  n.  perI;e=l)t)bi<JtVO. 

Förälska  sig  (i  vgn)  v.  r.  rafai^tna  1.  fuloSv 
tua  (j.fubun). 

Föränderlig,   a.   muutteiueu,    muuttuu^ainen, 

muntteen=alainen,  muuttelcbtaiim,  muuttele 

\va,   utaibtelebtania,   umibeeffiuen;   ett  f— t 

lynne,  miiuttclebtauHi  1.  epä-UHifainen  tuonne, 

24 


186 


F. 


Gäll 


Förändeilighet  f.  mimttuwatfuu?, iituutteiluu?, 
muuttelen?aifuug,  n.^aiIjteIcioaifuu« ,  e^^ä»iva- 
faifuu§. 

P"öi-änclra,  v.  a.  muuttaa,  muutella,  muuta!» 
taa,  te^bä  tctieu=Iaife{[i  1.  muutfi,  toifiutaa; 
f.  sig,  V.  r.  muuttaita,  mmitetlaita;  f— s, 
V.  d.  muuttua,  (variera)  muuttelcf)taa,  muu-' 
taltua,  toifiutua,  muuutua,  tuUa  1.  muuttua 
toifetfi  1.  muuffi. 

Förändring,  f.  muuto6,  muute,  muuttumuö, 

»atfje;   alit   är   f.   undeikastadt,    taiffi    CU 

muuttecu^alaieta   1.   muuttuivatgta  1.  muu» 

tcUi^ta  1.  »ai()ecn=alaiöta. 
Förära,  v.  a.  {a()joittaa. 
Föräring,  f.  IaIijottu§,  iaf)ja. 
Föräta  sig,  v.  r.  fijöbä  litafft  1.  itfeufä  tur- 
miolle, fttöläötbä. 
Föröda,  v.  a.  autioittaa,  tcl)bä  autiotfi  1.  aiu 

tiafft,  I^äiinttää. 
Förödelse j  f.  I)äjiMt\)^,  autioittaminen;   f— ns 

styggelse,  fiättjitl^lien  faul^istuö. 
Förödmjuka,  v.  a.  uövnötää,  nDt}rl)k?ttää,  nöl)» 

reutää,  lamantaa,  mafentaa,  lanniötaa;  f.  sig. 

V.  r.  nii^vigt^ä,  uöl)vi)>)ttää  itfenfä,  nöl)rt)l)t» 

täitä,  Iama(}tua. 
Förödmjukelse,  f.  nöt}vvi)tl)8,  nöljristi)miuen, 

nDt)riéti)6,  mafennuö,  lanniötu§;  hvilken  f. 

lör   honom!    mitä   lauuiStuS   1.   mafennuö 

bäneUe! 
Föröfva,   V.   a.   tel/cä,  Bai'ioittaa;  f.  grymhe 

ter,  te(;bä  1.  l^arjoittaa  julmuutta  1.  ^irmuja. 
Föiöka,  V.   a.  enentää,  lifätä,  lifäntää,  tar» 

tuttaa;  f.  sig,  v.  r.  o.  f— s.  v-  d.  tifään» 

t«ä,  Iifät)ti)ä,  enentiiä,  enetä  (=nen),  tarttua. 
Förökelse.  -ning,  f.  IiiääntV)minen,  enenemi» 

nen,  tarttuminen,  tarttumu^,  enenm)§,  far= 

tutus,  lifä»?. 
Fösa,  V.  a.  (drifva)  l^cttötaa,  o.\o.ci,  ajanttaa, 

föijstä   (foctfcn);   (vraka)  mättää,   mätätä, 

luoba,  f^östä. 
Fösare,  m.  ajaja,  f^ötfijä,  mättäjä. 


G. 

(Tadd,  m.  ^jiftin  (»imen),  Riitti,  f)afara. 

(Tadda  sig,  se  Sammangadda. 

Gaffel,  m.  fat^ireli,  l)anfo,  f)aaru!fa;  (på  plog) 

Gaffelformig,  a.  I;angon=muetotnen,  ^langotae, 

(marataS. 
Gaffelhjul,  n.  f)anto=ratag,  !)anfo4n)örä. 
Gafifellik,  a.  t)anto  mainen,  I;aara4^äinen. 
Gaffelplog,  m.  ja^ra,  fa()rat,  !t)nfi»aura. 
Gaffeltistel,  m.  !^aara=n^e^maro,  i)aarre=aifat. 
Gafvel,   m.   ^äätö,   )jäät4?,   ^.■'ää^ieinä;    dörren 

.'^tär    på    vid  g.,    o»i  on  felätlänjä  1.  felti 

fclällään. 
Gafvelfönster,  n.  :|3ääti)-aftuna,  ^ään-i^nolinen 

itfuna. 
f-;af\i'iiak.  m.  ^?äät«i«'  fattc. 


Gafvelvägg,  f.  ^.^ää»feinä,  :päätl}  =  jcinä,  ^>erä' 

fcinä. 
Gagn,  n.  \)\)6\.\),  a^^u,  (;tjöbt)tt?«,  etu;  göi  a  g., 

I)l}öb^ttää,   olia    I)i)öbl)ffi;    deita  länder   oss 

till  föga  g.,  fiitä  on  meille  tväl^ä  a^jua  1. 

lf)t}ött}ä. 
Gagna,   v.  a.    b^öbl}ttää,    auttaa;    hvad  g — r 

det   honom?   mitä   fe  ^äutä   auttaa  1.  f;V}ö» 

bl)ttää?   det   g — r   till  intet,   fe   et   auta  1. 

I;^öbi)tä  mitään,  fiitä  ei  ole  mitään  a^5ua  1. 

I;l}öti)ä  1.  etua. 
Gagnelig,  a.  {»^ebtjllinen,  ^^ijb^ttätoäinen. 
Gagnelighet,  a.  I)t)i3b^ttätcäill)l)ö,  I;t)öbt)Eifl)l)?. 
Gala,  f.  tamtne,  ju(]la=^utu,  fomu»h?aatteet;  i 

full  g.,  täi)fisfä  tamineiefa. 
Gala,  v.  n.  (om  tuppen)    laulaa,   tietua;  (um 

göken)  futfua,  futfuiÖa,  tutof^taa,  fnfabbel» 

fa;  (fig.)  hoilottaa. 
Galadrägt,  f.  tamineet,  tomu»  1.  jul^Ia^nifu. 
Galaktit,  m.  galatti,  maito»tinn. 
Galant,  a.  tcnéti,  oihja;  g.  karl,  oiföa  1.  tun» 

non   mieö;    g— a   manéi-,   tenStit  1.  ficniät 

tan>at. 
Galanteri,  n.  tenéti^§,  fiehM}tj8,  ni5^r^»j€;  X<xh 

fau§»afia. 
Galauterihandel,  ni.    forutalun»tau^^a,    foru» 

fau^^^a. 
Galauterivara,  f.  toru=tairara,  fomu=fa[u. 
Galeas,  f.  faljaafi. 

Galen,  a.  f)uUu,  f}aefn,  ^urja,  mielcti3n;  (orik- 
tig)   I;u(Iu,   iräärä;   (munter)    huttu,  ^aöfu, 

liulluinen,  iloinen,  I^utlnn  iloinen;  göra  eu 

g.,   tcl)bä   huUutfi,   huUuttaa,   bultuetuttaa, 

Ujimmata,  nsitlttä  (»tfen). 
Galenpanna,  f.  l^uUu^iää,  l;u(luttelija. 
Galenskap,  f.  f;nttuu8,  Ijaéfuug,  tjurjuu?,  trim» 

ma;  prata  g— er,  iml)ua  hulluja,  hullutella. 
Galer,  m.  talieri,  airo»lairoa. 
Galerslaf,  m.  talicrin»orja,  lailuan^ovja. 
Galet,  adv.  l)utlu«ti,  ^aSfuöti,  träärin. 
Galg'^acke,    m.    f;irfiintu»mäti,    l)irttD»).\niffa, 

me8tau8»^aiffa. 
Galge,  m.  i)irfi»V^uu,  l)irft. 
Galgfägel,  m.  l;ivtet)inen,  Ipirfij^nnucma,  pxVé- 

h.Klän»ruota,  taatfil;inen. 
Galion,  m.  taliooui. 
Galiott,  m.  faliotti. 

Gäll,  a.  mat)o,  maitoinen,  ahtcra,  marto. 
Gallaktig,  a.   fa)J).nmainen ,    fa)^1^iuc^,    iaj>en= 

faltaiuen;    (gallblandad)    fa^eliiucn,    fapeu- 

fetaincu. 
Gallblomma,  f.  (bot.)  tl)l)iä»tnfta. 
Gallbla.^a,  f.  fa^^»)i»raffo. 
Galle,  m.  o.  Galla,  f.  \apl(>\;  iitö.'^a  sin  g.  pp 

ngn,  ajaa  fa^^^eanfa  i.tun  filmille;  det  re- 
tar g— n,  tätt  fa^elte. 
Galler,  n.  talteri,    I;ätti,    riétitfo;  (på   kläder, 

rigtite,  riötine. 
Gallerdörr,  f.  l)ätfi»on?i,  riéti»cn,M,  riétiffo»ottii 
Galleri,  f.  talteri,  fnojama,  fali. 
Gallerverk,  ni.  riv^tiffo,  rii^ti^raubat,  hätitli?. 


G  a  r 


Gallfeber,  m.  fa^^n^tauti;  (fiy-)  få  g.,  lajieta 

(»V^jcan),  fa)jJ3eiitua. 
Gallhampa,  f.  mavtc4;amV|.>u,  fitfo4;am^3)3it. 
Gallimatias,  u.   titulen^tuoma,  fcfa^fottu,  fot> 

Gallko,  f.  ma]^o=Ie^inä,  inartc^ebniä. 

Gallmark,  f.  ma^o  maa,  inarto=maa,  abteva 
tnaa. 

GaUra,  f.  (i  gjutgods)  iucp\>a,  xattc. 

Gallra,  v.  a.  njalifctta  (»tien),  eroiteKa. 

Gallskrik,  n.  :parht,  ^^arfatienune^. 

Gallskrika,  v.  n.  ^uutaa  täi)ttä  1.  !el)ti  iulU 
tna,  paxMéta. 

Gallspränga,  v.  a.  (;alfai§ta  iappi;  (fig.)  fa^j^eut 
taa,  fuiBaStuttaa,  tel)bä  fa^^eUiieffi;  g— ngd, 
fa^ijeutunut,  fapeKe  tutliit,  fa^^cUinen;  fisken 
är  g-,  laia  on  fa:^ella. 

Gallstekel,  m.  (vynips)  it)ävt4n§ttätnen. 

Gallstrand,  ni.  inavto»ranta,  fomer^ranta,  ft= 
lin=ranta;  talatLMt  ranta. 

Galläple.  n.  taUe^^pelt,  wäri^oraciia. 
i  Galmeja,  f.  tahneja  (=malrni). 

Galnas,  v.  d.  hullutella,  ^uttuöteHa,  tjofaroita 
f^tieu). 

Galning,  m.  buKu,  f)u^^fu,  f;ou!fto,  f^uffu^ää. 

Gal  >i).  m.  faluuua,  naufiuS. 

Galunera,  v.  a.  faluuuittaa,  nauf)U§taa. 

Galdpp,  m.  tauffa,  neli,  nelineu,  htu^\iffa;  i 
fullt  g.,  täyttä  neliä  1.  lauffaa  1.  neliötä  1- 
neljää. 
s  Galoppad,  m.  fauffaU'3,  ueliSt^S;   (dansj  mU 
I     iäinen,  fuu^iaffa. 

Galoppera,  v.  n.  faufata,  nelistää,  hiu^afcita 
(«tfcn),  menua  nelistä  1.  lanffaa. 

Galosch,  m.  faloéft,  :päälll}S=fenfä. 

Galt,  m.  farju. 
)  Galvanisera,  v.  a.  galavtuoita  (^tfen),.  fäl)fe:^t= 
i      tää,  fä^fö=tartuttaa. 
I  Galvanisk,  a.  galitjanincu,.  tarttu=fäf)föiuen. 
i  Galvanism,    m.    gatoaui=fäf)fö ,    galluanifuuS , 
;      tarttn=fäl;föiit)t)S. 

Galvanoplastik,  f.  (tekn.)  gahvauo  ^ifaStifa, 
fäljfe^hilvauS. 

Gam,  m.  forp).n4'ctfa. 

Gammal,  a.  »ranl)a;  (mhjoi  g.)  iuau^afaS,  U)an= 
bat)fo,  vrauf)aläntä;  fem  år  g.,  iciiben  mio-- 
ben  i.  roiifi  Untotta  lDauI;a,  roiifi  =  iuuoti= 
ueu,  »itfi-UMlOtiaö;  en  man  af  g— a  stam- 
men, mies  »aufjaa  rctua  1.  menuitta  pd-- 
\vi.a  1.  fufua,  u>aul)au  fanfan  mieS;  g— la 
stilen,  jiiaul;a  lufn;  g.  piga,  icauba  ),nil'a; 
af  g— t,  icanbaStanfa;  påg — la  dagar,  n3au= 
bcifla  ).iäiu>iUä,  Ivaubcmuiitcu;  hlifva  vid 
det  g— la,  olla  1.  pi)ii;ä  »aul^otllaau  1.  enti= 
fetlääu;  blifva  g.,  u^anl^eta  (=ncu),  uiaut^eutna; 
göra  g.,  lranl;eutaa,  toan^attaa;  anse  för 
g.,  toan^atfua. 

Gammaldags,  a.  umnban-aifainen  1.  »atfuinen; 
(fig.)  )ranban  fanfan;  en  g.  menniska..  u^an- 
l;an  fanfan  ibminen. 


Gammalmudig,  a.  u>anf)au=aitaiuen,  tuanban- 

)5arfinen,  n.ian^an=ta^ainen. 
Gamman,  f.  ilo,  riemu,  itcStnS,  ilofe. 
Ganglier,   m.   gangliot,   f)ermo » felmu ,   liuta^ 

fim^^u. 
Gangliesy.'iteni,n.  gangtio=!uuto,  ^ermoiS»fuuta. 
Ganser,  pl.  fauSfit,  lääföffet,  paulat. 
Ganska,  adv.  (u^irin,  aiipau,  UHirfiu,  fangen; 

(alltfur,    utomordentligt)   Ijleu,  peräti,  periu, 

aifa=,  erin^omaifen. 
Gap,  n.  fita,  fero,  fuu,  nielu;  ett  lejons  g., 

leijonan  fita;  raka  i  g— et  på  fienden,  jou» 

tna  »cif)DilIifen  fnul;un;  g— et  af  en  afgrund, 

fi)tol)t)ben  fita,  bcman^fuu. 
Gapa,  V.  n.   ammottaa,  ammotetta,   töllöttää, 

ällämöitä    (4feu),  äUäillä,    anfoa   fuutanfa; 

sta  och  g.,  feifoa  fuu  anfi,   töUiStetlä,  töl= 

läiltä,   toUafoita  (=tfen),  fatfoa  töllistellä  I. 

töllöttää  1-  ammctella. 
Gapare,  m.  töllietelijä,  ammottelija. 
Gaper,    -flabb,    -hals,   m.   l;ol;u=fun,    lörppö  = 

fuu,  lörpötti. 
Gapskratt,  n.  l;efotuS,  l;oI;otuS,  faafotuS,  fuu- 

ri  nauru,  naurun4;Df}otu8  1.  foI)otuS  1.  laa- 

fotuS;  brista  ut  i  g.,  purSfa{;taa   fuureeu 

nauruun,  päästää  fuuri  nauru. 
Gapskratta,  v.  n.  {)efottaa,  befoteflo,  l^o^ottaa, 

nauraa    t)ol)ottaa   1.  ^efottaa   1.   fol;Dttaa    1. 

faafottaa,  nauraa  fobti  fnlffuanfa. 
Gara,  v.  a.  (koppar)   ifafartaa,  pubbiStaa,  fu= 

lattaa,  fVpfV)ttää. 
Garantera,   v.  a.  o.  n.  {aaia  (tafaan),  »aSta^ 

ta,   iratauttaa;    g.  ngt,    taata  1.  hjaStata  1. 

irafanttaa  j.fin;  g-  för  ngn,  taata  1.  ira6ta= 

ta  1.  mennä  tafauffeen  j.fun  ebestä. 
Garanti,  f.  ivafnuS,  ivafuute,  tafauS. 
Garde,  n.  faarti,  l;enfi=ft)artio,  n)artija=lwäti. 
Garderob,  m.  ujaate^fäill),  tt»oate=famart,  iDaa= 

te=fammio;  (kläderna)   »vaatteuS,   föaattect, 

ivaatteljisto. 
Gardin,  m.  afutin_  (=ttimcn),  eteinen,  fartiini, 

fartina,  efin-ippu,  affnna=»aate  1.  -liina. 
Gardist,  m.  faartin=fotamieS,  faartilainen,  beu- 

fi=»artija. 
Garfning,  f.  fartoaamiuen,  farivauS,  parfitns, 

painaminen. 
Garfspad,  n.  parffi  liemi. 
Garfsiål,  n.  meIto=teräS,  nctfea  teräs. 
Garfva,  V.  a   far^ata,  määliä,  parfita  (»tfen), 

pajuta;  g.  stål,  uotfeuttaa  1.  meltouttaa  te> 

rästä. 
Garfvarbark,  m.  fanr>arin4iar!fi  1.  'paju. 
Garfvare,  m.  farumri,  määliffi,  parfitfija. 
Gavfveri,  n.  määliftä,  fanr^auS^uone,  partfio, 

fartouu^tel^baS;  faruniu»taito. 
Garkoppar,  m.  faiari=tt>aöti,  pubbiS  »vasii. 
Garn,  n.  tanfa,  ril;ma;  (fig.)  lauivtt,  paulat. 
Garnera,  v.  a.  reunustaa,,  «mpäröitä   (tfeiti, 

paarrettaa. 
Garnering,  f.  reuuuStuS;    rcunuSte,    rcuHuo, 

renuuHa,  reunafe  (-ffeeu),  UepeiiS. 


188 


G  a  r 


Gärning,  f.  n.»asfeit=^>uBbi8tiu^  1.  =h>;.M'l)tl}C-. 
Garnison,  m.  linnue,  ltnna=Ȋfi,  tarmfceiii.    I 
Garnitur,  n.  reunuötc,  reunui<tc,  reunuS=aiiic.  I 
Garnände,  tn.  (angan>)^ää,  lanfa^^fäije  (»fccii).  j 
Gas,    m.    (keni.)    faafu,    i)'é\)Xt};    (tyg)    \)ax\t, 

f)arit=ivaate. 
Gasartad,   a.   (Icem.)    faaiiin4a^''nincn ,    faafu» 

mainen. 
Gasformig,    a.   (kem.)    !aauin=muotoincn;    xU 

nian=muctoinen. 
Gashaltig,  a.  (kvm.)   taafun=jefaincn,    taaml= 

Unen. 
Gaslysning,  f.  faafu^walc,  faafu^iralaiétng. 
Gasometer,  m.  faa)u=mitturi,  faahin^mittari. 
Gasreservoir,    m.    faaiu^fätliö,    taam  =  iäth)tin 

(-tttmcn). 
Gass,  m.  (orobuf.)  linnun=()enic. 
Gast,  m    Iteffic,  pdttc,  aa\ve,  tetjufag  (=faan) 

(fig.)  veubafto,  rcuf)tana. 
Gasta,  V.  v.  fubfailla  f^pcllä);  (skrika)  paxhia, 

luifata. 
Gastiiramad,   a.  ^.^eifcn  painama,   aan'>cen4\i' 

nema. 
Gastrisk,   a.  gaöterinen,  mailallinen,  malian-; 

g.  feber,  maban=fuume,  maban4uunietauti. 
Gastronom,  m.  l)ertfu=tatturi,  bcrtfu^jnu. 
Gasupplysning,  f.  faafuslDalaiétué,   faaiu=h^alo. 
Gata,  f.  fatu;  (i  by)  raitti,  htja;  gammal  som 

g — n,  Ic^jen  njanba. 
Gatfyllning,  f.  tatu=mn{lo§,  fabnn^äute. 
Gathora,  f.  fatu^bucra,  fatu=lunc>fa. 
Gathörn,  n.fabun^fulma,  fabun=nuvfta  1.  »fclffa. 
Gatkiiimare,  m.  fatu=fau^^;^t,  tatu=|afia. 
Gatlopp,  n.   fujan=jnofju,   !atuli)öpi;    springa 

g.,  jucgta  lujaa. 
Gatldggare,  m.  fabun={asfija,  fabun=fiftittä)ä. 
Gatläggning,  f.  fabun=ta§fu,  fabun={i»itt?§. 
Gatpojke,  m.  fatu^^Dtfa,  fatu=rafti,  fnlfu^poifa. 
Gatpöbe!,  m.  roietc^rati,  fatu=tania. 
Gatskrikarfi,  ni.  fatu=^uutaja. 
Gatsopning,  f.  fabun--tafaiiu  1.  =lafaijemineu. 
Gatsten,  m.  fatU'fih)i. 

Gatstrykare,  m.  tatu=!u(furi,  fabuUMuittelijä. 
Gatt,  n.  (skepj))  veifä,  auflo,  fuu;  ptxä,  \;txh 

iJUOlt. 
Gatuhandel,  m.  fatu=faupjja,  fatu=tau^JUPtu^. 
Gaturenhallning,   f.   fatujen   t.nibbi{*tus   1.  fii= 

irouS. 
Gatvisa.  f.  fnja-laulu,  reistc4auln. 
Gazell,  f.  faticUi,  laietti. 
Gebit,  n.  ^Miri,  alue,  piiri=funta. 
Gedigen,  a.  htentainen,  Iuontaie4''ubba{i,  fel» 

tvä,  fula;  g— et  guld  (i  berg),  fula  1.  fellrä 

i.  lucntainen  Mta;  (fig.)  »anffa,  jäxiljä. 
Gefreiter,  ni.  gefveiteri,  fapraali. 
Geheimeräd,   n.   fala=neuircS;    fata^ncmrc^tc; 

verkligt  g.,  tobellincu  fata»ncuwc§. 
Gehung,  n.  tannitc  (»ffeen),  tannin  (»timen), 

bantfilu?,  cluö. 
Gehör,  n.    fcvira,  htulentc;  han  har  godt  g.. 


\    g- ,   laaba 
fva   g.   med    J 

Jffo,  fäföftö.    V 


Eaan.^  il 

:nccti. 

rt;    i.ifren  ar    ;) 


bäuellä    en    bpn.>ä    fcvli\T,    finna    g.,   faaba 
fuun=nniorc;   faaba   fHiolta;    hafv 
sig.  cUa  mieS  ).ntclc?taufa. 

Gelatine,   n.  liiiratc   (»tteen),  liih>affo, 

G -Ibgjiuare,  m.  teljnuttari,  i^ronéfi^feVVä,  tcl= 
ta»tt>alaja. 

Gelé,  n.  (i  allm.)  ijrdv,  liiira,  fäft),  jälä;  (fAoÄ j 
Ijpptelö,  fäft)te,  pbelmä. 

Geleaktig,  -artad,  a.  fäfvmätncn,  bi}l}tclömäi= 
nen,  litnjaétainen. 

Gelike,  m.  l»ertaincn. 

Gemak,  n.  fuoja,  tupa,  fali. 

Gemen.  a.  (ringa)  i)btfinc"f  alb«neu,  balpa; 
af  g.  härkomst,  albaiöta  futua  1.  fufH4>e» 
rää;  g — e  man,  l^bteineu  fanfa,  rabn>a^,  al- 
baifo;  g.  soldat,  palja^  1.  l;alpa  fcta^mteö; 
(elak,  nedrig)  \ih'd,  l;äijl) ,  paban=tnrinen; 
g.  varelse,  ileti)g;  i  g.,  adv.  t}bteifeSti,  lilei» 
festi,  pteifeen,  tili^niin,  ti(i=ma[taan. 

Gemeidigcn,  adv.  tairalliic^ti,  lUc 

Gemensam,  a.  pbtcincn,  iibtebinen; 

g.  för  alla  menniskor,  ilma  DU  faitfeiu  il)» 
miéten  >)l;teinen;  g.  mod  många,  ufcciöta 
1.  ufeiHa  ijbteinen. 

Gemensamhet,  f.  t>bteifl)t)§,  »btebifmK^. 

Gemensamt,  adv.  i)i;teife§ti,  ijbtcbijccn. 

Gemenskap,  f.  t)btpt)§,  l}l;tevé,  t)bteiil,n)i^,  ofal» 
lifuuS;  egendomens  g.,  cmagtcn  libt<:iU)>?ö j 
jag  har  ingen  g.  med  honom,  minuu  ei 
cle  mitään  tjbtei^ttä  I.  tetemietä  bäncn  taue- 
fanfa  1.  cfallifuutta  l;äneöfä;  träda  i  g.  med 
ngn,  nitt>eta  1.  täxiiä  i}btl)i}teen  1.  t)btein}i)= 
teen  j.fuu  fanéfa;  öppna  g.  mellan  länder- 
na, alcttaa  pble^^ttä  '•  fanefa»fäi}mi«tä  niait» 
ten  feéfen;  g— en,  fota»miet)iéti5,  fcta=micbct. 

Gement,  adv.  bäijii^ti,  ilfcäéti;  g.  ful,  ilfoän 
ruma;  det  låter  g.,  tnnlun  ilfeältä  1.  vu 
malta. 

Gemäl,  c.  puclifc. 

Gen,  a.  mora,  citcucu;  den  genaste  vägen, 
fucrinta  tietä;  g — a  vägen,  (fiy.)  fuovaa 
tietä,  tueta  päätä,  Difc=päätä,  fuoraa  päätä. 

Genant,  a.  tuEala,  fopimatcn,  »aitea. 

Genast,  adv.  paitalla,  beti,  fobta,  beti»fcb» 
ta,  fucvai-taufa,  citc4\iätä,  fucraa  1.  tueta 
päätä. 

Genbalk,  m.  (herald.)  teciti4nena,  nnta4ncna. 

Gendarm,  m.  fantarmi,  tvarjeffi,  nHirje=nueö, 
warje»fetamieé. 

Gendarmeri,  n.  fantanuiétc,  U\arje»>väfi,  ivav^ 
jc=jeuffe. 

Gendrifva,  v.  a.  funieta  '  eani,  ajaa  tafaifiu 
1.  »albeeffi. 

Genealog,  m.  fmrun4utfija,  fuirnn-tietäjä. 

Genealogi,  f.  (alcigtregi.sfer)  fufu4uettclu,  pehri- 
lufu;  (cetenskajj)  fufu=tiete,  fufu=tiebe  i  teeuj. 

Genealogisk,  a.  fufu4ictcinen,  fuEu»jcbtcinen. 

Genera,  v.  a.  haitata,  cUa  mailralfi  1.  bai- 
taffi,  Jrain^ata;  om  jag  icke  g — r  <^r,  jeö 
en  ele  iraiu^atft  teille,  jcS  en  teitä  haittaa 
I.  »raiipaa. 


Gen 


189 


General,  m.  fenraali,  l'eta=päättl)§;  g.  en  chef, 

»It^envaati,  Vli=)>ääIIt)ö. 
Generalauditör,   m.  IenraaI  =  aubitDrt,   ^Ii=aU' 

bitort. 
Generalbas,  m.  fcnraat=^aafo,  :)50]^ia=)jaafo;  fä» 

Generaldirektor,    m.    fenraal  =  ttre]^ti5n,     \)li'' 

johtaja. 
Generalguvernör,  m.  fenraal=!iinjernört,  ^It= 

madmxa. 
Generalissimus,  m.  )>ää=!enraalt,  t)ti=^3äätIiHi3. 
Generalitet,  n.  fenraaltgtc,  fenraaii=iV)äti. 
Generalkarta,  f.  l?Ietg=fartta. 
Generalmarsch,  m.  ^letS^maréift. 
Generalska,  f.  fenraalitar  (=ttaren),  fenraannita. 
Generalsperson,  m.  fenraalt=mte3. 
Generalstab,  m.  UmaaUtaa^i,  ^ää=fotaI;erra6» 

to,  p'ä'd'-iotdunta. 
Generalstaterne,  m.  ebu§=»altat,  fenraal^lradat. 
Generalsvärdighet,  f-  fenraaluuä,    Unxaalin- 

Generaltulldirektion,   f.   tuHin  »jlUjobtcfunta. 
Generation,    f.    )>o(tt>eé    (»ffen),    ^JOltt)i  =  Iunta, 

nuc^=pclu»i,  lltfu=^^otet. 
GiMierel,  a.  ijletnen,  »a(ta=,  ^ftä»^Ieinen;  en 

g.  metod,  t^Iemen  muoto,  tr»alta=ta^a, 
G('in>risk,  a.  ^ert=juuvmen,  ^>eri=liifuinen,  toat= 

ta  peräinen. 
Genesis,  f.  luomiSn-aamattll. 
Genfordran,   f.  ivaéta^lvelfa,  »aStiVh^elfoinuö. 
Gengäfva,  f.  iraötaälabja,  u>aöta=li>UDVO. 
Gengångare,  m.  baamic,  tumiiutteltja,  (;at)mot' 

lija,  haanutlaincn. 
Gengärd,  m.  matla=irero. 
Geni,  n.  nevo,  ällj. 

Genialisk,  a.  nerofaS,  neroötnen,  äl^täé. 
Genialitet,  f.  neroffuuS,  äU)!fl?t)g. 
Geiiikorps,  m.  iicrotö=jcutfo,  neroié^fitnta. 
Genitiv,  ni.  ('(/'■««?.;  ijcuttitvc,   omaanto^tjii ;  a- 

gcitithrcn,  iMnaittc»ftjan,  cmanto=. 
Genius,  m.  balttja,  t)eugetär  (»ttären);  språkets 

g.,  ftelen  l;cnlt,  fieictär. 
Genkärlek,  m.  ix)aéta=rafi:au8,  truoro4ein).n. 
Genljud,  n.  tatfu,  taittu,  faje,  fajaf)bu§. 
Genljuda,    v.    n.    [aitua,    taittua,    taiaijbtUa, 

xaitua. 
'Genmäla,  v.  a.  itjaStata,  laujua  waStaan. 
Genniäle,  n.  t«a§tauS,  waSta^auje. 
Genom,  Igenom,  prep.   Väpi,   lä^-Htfe,  läiritie, 
1     ^uf)tt,    !autta;    med    kasus    adessivus    (=Ua, 
'     =Uä);  å/ceii  med  elaticus  (=éta,  =&tä);  (Icärs- 
j     igeiwm)    Ijatti,    peitti,    i>uh!i;    kulan    gick 

g.  bröstet,  luoti  meni  rinnan  lä^i  1.  Iä= 
j  pit\t  1.  ^>u[)ti  rinnan;  gå  tvärs  igenom 
I    skogen,  mcnnä  t)alti  metjän  1.  metfän  pdt- 

,  fi;  vägen  gar  g.  skogen,  tie  fäl}  mctjäu 
j  lä^i  1.  fautta;  dagen,  aret  igenom,  ^^äitvä» 
i  fauft,  iDUOfi^faufi;  det  har  regnat  hela  da- 
i  genigenom,  en  fatanut  f  of  o  ).''äitt.'>ä>taubcn; 
g.  min    broder,   weljeni   fautta;    g.    sin  hu- 


stru är  han  min  slägtinge,  iraimonfa  faut= 
ta  i^än  on  fufutaifeni;  man  blir  lärd  g. 
flit,  af)feruu£>ella  c!p^inee!ft  tuKaan;  g.  det 
man  arbetar,  tl)ötä  tcfemällä  I.  tef)ben;  g- 
hoppet  mildras  olyckan ,  toiUJOéta  onnetto^ 
muué  lieivenec;  gå  g.  dörren,  fönstret  o. 
s.  v.,  mennä  oteesta,  affunaéta  j.  n.  c.; 
adv.  (ganska)  tuifi,  ))erin ,  ruti,  lopen,  Iä= 
)3isfotaftn;  äfven  åteigifces  detta  med  adjekti- 
vets ttpprepning ;  g.  god,  tuifi  f)^ft)ä,  i^t^ttjän 

I;t)loä;  g.  glad,  perin  iloinen;  g.  ärlig,  tuifi 

ref)eUinen. 
Genombakad,  a.fl)pi'effl  feitPOttu,  tuifi=!l^pl^n^t. 
Genombiten,  a.  läpi^purtu;   (jig-)  se  Genom- 

drifven. 
Genombläddra,   v.  a.    fefata  1.  felaitta   läpi, 

Iäpi=ielata. 
Genomblöt,  a.  [äpi=märfä,  Iäpi=!oötea. 
Genomblöta,  v.  a.  Iäpi4icttaa,  Iäpi=foötuttaa, 

»etl^ttää;   g— blött,  Iäpi=mävfä,  lifo^märfä, 

läpi-Iionnut,  läpi^faötnnut,  märfä  1.  fagtu= 

nut  Iäpi=fotaftn,  »ettl}nvt. 
Genomborra,  v.  a.  pubfaiöta,  tälniétää,  piStää 

l.t^!3ntää  läpitje  1.  puf)fi,  tef)bä  reifiä  1.  läpiä. 
Genombruten,    a.   läroettiueu,   reijitelttj,   rci= 

fäineu. 
Genombryta,    v.    a.    Iäpi=murtaa,   pu^faiöta, 

te^bä  reifä  1.  auffo. 
Genombränd,  a.  pnl)ft=  1.  Iäpi=poItettU,  pul^fl» 

palanut. 
Genomdraga,    v.  a.  Iäpi=Jtjetää,  ftjetää  1.  pie= 

tää  läpitfe;   g.  papper   med   en   silkestråd, 

u-^etää  filffi4anfa  paperin  läpitfe. 
Genomdrifva,  v.  a.  faaba  1.  faattaa  läpi,  faa= 

ba  1.  iaattaa  aitaan  1.  toimeen  1.  fätjmään 

1.  tcoimaan;  han  skall  nog  g.  saken,  fjjKä= 

pä  f)än  afian  faa  aifaau  1.  »voimaan  1.  fä^= 

mään. 
Genonidrifven,   a.  aifa=,  aifa^tveitiffa  1.  =lt)ei» 

jari,  tuifi=taita»a,  Iopen»tä^fi;  g.  i  ett  yrke, 

tuiti=taita»a  1.  aifa=ttjeitiffa  feinogfaau;  en 

g.  skälm,   aifa  foira  1.  lurjuö,  Iopen4ä^ft 

foira  1.  teeitiffa. 
Genomdränka,   v.  a.   liottaa,    tt>etVttää,    täpi= 

liottaa  1.  »toötuttaa. 
Genomelda,   v.  a.   Iäpi4ämmittää,  tuifi  Iäm= 

mittää  1.  paahtaa. 
Genomföra,  v.  a.   fulfca  1.  matfata  1.  fä^bä 

läpi  1.  fautta,  tunfea  läpi;  en  rysning  g— for 

alla  mina  lemmar,    faul^iStuS    fälin  1.  tunfl 

läpi  luitteui  1.  fautta  ruumiini. 
Genomfart,   c.  läpi^fulfu,   läpi^matfa  1.  =mat- 

fuétu^;  (stället)  fulfu=paif ta,  u^äli-n^äl)Iä. 
Genomfluta,  v.  a.  läpi-futoa,  Iäpi=palmifoita 

(=tien);   g.   håret    med    ett    band,    futoa  1. 

palmifoita  nauha  biuffiin,  läpi=futoa  binffet 

naul;a[la,  nauhoittaa  1.  nauhaan  tutoa  hiuffet. 
Genomfrusen,   a.    Iäpi=jäätl)ni}t  1.  ^paleltunut, 

läpenfä   jääsfä   (oleuiai;   (um  person)   Iäpi= 

fi;lmcttpni)t,  tuitt  paleltunut  1.  iriluötmtut, 

fofcnanfa  l.  Iäpt=fotafiu  fvlmettl?nvt. 


100 


Gen 


Gen 


Genomföra,   v.  a.   fulettaa  1.  hjiebä  (ä^5itfe  1. 

tantta;  g— rd,  (fg.)  fofcnanfa  1.  tä^beKiieett 

tef)tB,  täBben»tcI)tt). 
Genomglödga,    v.   a.   Iä).n=fuumentaa,  tuifi  1. 

fofonanfa  tuumentaa  1.  tufiétaa,  Iäpi=tu(i§taa. 
Genomgod,  a.  ^eri^^tjträ,  )>erin  1.  tutti  1.  pt^ 

räti  b\)\-c'å. 
Genomgripande,  a.  (fig.)  ^)erin=^D]^jaincn. 
Genomgräfva,   v.   a.    faiJraa  Iä^>t  1.  poxUi  1. 

pui)ti,    Våputaiwaa,   putjlv-taitvaa;    (fig.    om 

böcker)    faitoaa    1.    faiwella    1.    laitoeéfella 

^u^ft  1.  lä^^i  1.  ham. 
Genomgå,  v.  a.  fä^bä  lä^t,  tä^^t=fällbä,  !äöbä; 

han  har  med   heder  g — tt  sin  examen,  en 

furtnialla   tutfintonfa  fäpm)t  1.  Iä)ji«fä^nt;t; 

g.  ett  manuskript,  fäöbä  !äft--!trjoitufien  la» 

px,  tatiaitaa  Iä)>itfe. 
Genomgång,  m.  läpx^äVintx,  VäputaXjntö ,  Vapu 

farminen;  (stället)  Iä^^t=fäbtän^ä. 
Genomhugga,   v.   a.   I^afata   1.   IiiiJbä  ^ul)fi  1. 

i)alt'x,  panna  tahtia,  haltax&ta. 
Genomkall,  a.  läpenfä  !i)Imä,  ^)eri=hilmä,  Iä= 

pX'-tt)im'ä. 
Genomkoka,    v.    a.    !cittää    hipfetft,    täljben= 

leittää,  Iät>t=feittää. 
Genomkorsa,  v.  n.  taphä  riétiin  'joitfin)  poxt= 

t\,  !äl)bä  1.  mennä  riétiin  1.  riötiffaiftn,  etta 

riétitfäin  1.  riStifEäinen,  riéteiUä,  poitfi=riö-- 

tcittä. 
Genomkyla,   v.   a.  Iäpi'fi?(mcntää  1.  =f^Imää, 

:|3aleltaa  1.  fjjimätä  iä^.n=fotafin. 
Genomlefva,   v.  a.   Iä^i=elää,   t)alfi»ctää,  )Ju(;= 

fi=elää. 
Genomleta,  v.  a.  etftä  I.  ^afea   lä^i,  fubnaé^ 

taa  1.  ^afea  tä)>i«!Dtafin  1.  faifti,  f>alfi>l,)afea. 
Genomlysa,  v.  n.  )>ai§taa  1.  fjofitaa  Väpx. 
Genomlärd,  a.  ^evin=c>;;;.nnut,upV'-"'=tt»itia^  (=<>«")• 
Genomläsa,  v.  a.  lutea  lä^i  1.  lätcitfe  1.  i)aitx, 

Iä^i4ufea. 
Genomlöpa,    v.    a.    fulfea   1.   juogta  Vdpxt^t  1. 

Våpx,  txxitia  )>ääf)änl.  (c)>^uun;  floden  g— er 

tveune  städer,   joti  juof)ee   falibeu  taupun= 

gin    lävi;    hästen    g— löpte    banan    pa    10 

minuter,    beiroiteu   juctfi    rabau    ^^ääbäit   1. 

raban  10  minuutiéia. 
Genomresa,   f.   läpi-matta;    vid    g — n,    Väpu 

mattateéia. 
Genomrutten,  a.  läpi-mäbämi^t,  tuitt  mätä. 
Genomräkna,   v.  a.   laéfea  1.  lufea  läpi,  Iaö= 

fea  n>a(miiEfi. 
Genomröka,    v.    a.    Iäpi=)\mnri^taa,    fiiflin    fa» 

trustvia. 
Genomse,   v.  a.  lä^n^atioa,  Iä).n=nä^bä,   Vdpu 

tut!ia,  fatfagtaa,  fatiaéteUa. 
Genomsippra,    v.    a.    o.    n.    tibfua  I.   fidoitta 

(jciitin  iäpx  1.  jéttin). 
Genomskina,   v.  a.  o.  n.   tuultaa,   tiiutoittaa, 

I)D^taa  1.  näti^ä  läpi. 
Genomskinlig,  a.  fuuItaJt>a,  hiutaffa,  Iäpi-näfi= 

tätoä,  lä^>i-uäf^lrä;  bli  g.,   tituUcttua,  fuiil^ 

Icittita. 


Genomskinlighet,   f.   fuuIaftuuS,   fuultawuuä. 
Genomskjuta,    v.    a.   lä).n=ami>ua,    ampua  tä^ 

ftitfe;  tuöntää  1.  piétää  läpi. 
Genomskada,  v.  a.  (fig-J  läpi^tuttia,  (äpi=nä^^ 

bä,  oiipaltaa,  tuifi  1.  tofonania  äh)tä  1.  fä» 

fittää. 
Genomskära,    v.   a.   balfaiSta,   panna   fa^tia, 

läpi=Icifata,  Iäpi=ttiii(tää,   njiilctettä;    fågeln 

g — skär  luften,  lintu  tt>ii(tää  1.  fialfaifee  xi- 

xnan;  många  iJoder  g.  landet,  monta  jofea 

(eiffefee  1.  triiltelee  maata  1.  maan. 
Genomskärning,   f.   Iäpi»leiffaué,   Iäpi4eiffaa= 

minen,   ^Ifaifeminen;   (iitnn)   Iäpi»IeifEau§,    l 

I)alfaiiu;  figur  i  g.,   fjalficinen   fui»a,   baU     I 

fioi8=fuwa. 
Genomsk:JrningsIinie,  f.  (geum )   leiffaué=tt)ii' 

»a,  I^a(faiiu=ttJtiira. 
Genomskärningspunkt,    m.    (geom.)    (eiffaaé-     ■ 

piäte.  j 

Genomstekt,  a.  täpi=paistettu,  Iäpi=pat§tunut,    ; 

paigtutettu. 
Genomsticka,  v.  a.  piétää  läpi,  pu()fi  piétää, 

pistää  reijätte. 
Genomstryka,  v.  a.  fu(fea  1.  fuletfia  1.  famo»    , 

ta  läpi  1.  balfi;   pi)B&fiä    läwitfe;    (iig.)  g. 

landet,    fufeffia  1.   famcta    l)alfi  1.    pmpäri 

maan;  Donau  g— ker  slätten,  Xunai  tultee 

1.  p^Bbfälce  fialfi  lafean  1.  (aaficn    läantie. 
Genom.^^tröfva,  v.  a.  fulcijfctla  1.  tulcffia  baU 

fi  1.  fautta  1.  pittin;  fienderna  g — de  trak- 
ten, ixnlicittifct  fulegfelia>at  pitfin  tienoota  1. 

fautta  tienoon. 
Genomsaga,   v.  a.   baffi  fafjata,  pufifi-fahata, 

läpi^iabata. 
Genomtorr,  a.  ruti»fuilva. 
Genomsöka,   v.  a.  etfiä  1.  bofea  periu^pobjin 

1.  faiffi,  läpi^afea,  ^a(fi=l)afea,  tuifi  etfiä  1. 

^afea. 
Genomträka,  v.  a.  läpi^puubata,  Iäpi=rubjata. 
Genomtränga,   v.  a.   tunfea  1.  tl)i3ntää   länjit' 

fe;    v.  n.    tunfcutua  L  tungeteUa  1.  tunfea 

läpi,  läiritä  (-piän;. 
Genomträngande,  a.  Iäpi=tunfe>va,  tevänjä,  Koxxx-- 

ha,  niuba. 
Genomtränglig,  a.  Iäpäifeu>ä,  Iäpi=pää§täti'ä. 
Genomtränglighet,  f.  Iäpäife»äif^t)S. 
Genomtrött,  a.  tuifi  1.  peräti  1-  perin  »äfvmjt. 
Genomtåg,   n.    Iäpi»fulfu,    läpi=maréfi,    läpi» 

matfa. 
Genomtänka,   v.  a.   tarfoin  1.  tarffaan  1.  pe« 

rin--pc()jin  ajatella,  pcrin^ajateUa,  peruételfa. 
Genomvandra,   v.   a.    luaettaa   1.   faiibä   1.  fä- 

ipcUä  1.  tulfca  läpi  1.  iimpäri  I.  pitfin. 
Genomvåt,   a.  [äpi=niärfä,   läpi=fac<tunut,  um^ 

pi=märtä,  Iifo=märfä. 
Genom väfva,   v.  a.   läpi=futca,    futca    Cjbfin'!; 

g.  siden  med   blommor  af  guld,  futoa  fttffiä 

fuftaiflin    fuffibiu;    ett    med    verser  g — fdt 

tal,  Ȋrfiilci&in  fubottu  pube. 
Genom  väl,  adv.  peräti  1.  järfi  I.  plcu  bwvin. 


Gen 


Ger 


191 


Genomärlig,  a.  ^eviitt  1.  l-^erin  1.  tuifi  vef)cl= 

liiicn. 
Genomögna,   v.   a.  filmätä  1.  filmäidä  1.  taU 

\ai)taa  Väpu 
Genpart,  m.  jäljeiinöS,  fo^ia. 
Genremålning,  f.  ta))a=maalau8,  Iaatu=maalau8. 
Genskjuta,  v.  a.  mennä  hjaStaan,  oKa  hjaStogfa. 
Genskäuk,  m.  njaSta^Iat^ia,  hJUorc4af)ia. 
Genstig,  m.  Difo=:|)oIEn,  fnortn  tie  1.  ipoltu. 
Genstiäfvig,  a.  n3aöta4nntainen,  waéta^^afoi» 

nen,   u)J^t=nigfainen ,   niöfoittelehja,   ftiaSta» 

h}nttä  tetetoa. 
Gensträfvighet,  f.  »va^ta^^JtntatluuS  o.  s.  v. 
Gensträfvigt,  adv.    h>aSta=^intaa,   n)agta=f>;)nt» 

tä,  tt>oSta4afoifeStt,  nigfottellen. 
Genstämma,    v.    a.   kittaa  1.    tefibä    (j.fuHc) 

hjaSta^l^aaSte. 
Genstörtig,  a.  se  Genstiäfvig. 
Gensvar,  n.  ivaetaan^^mnc,  traétuStuéi. 
Gensägelse,    f.   ivagtaan^fanomineu   1.    »fano» 

niu8,  toaötuétu^,  fieltäminen;  utan  g.,  tca^' 

taan^fanoniatta,  fieltämöttä. 
Gent,  adv.  fuoraan,  oifofeen;  g.  emot,  öfver, 

tr>aöta4^äätä,     fo^batla;    (ernot    huar  andra) 

njaStaffain,  ivastatugten,  hjaStatuffin. 
Gentian,  f.  (bot.)  fatfero. 
Geutil,  a.  naaSti,  fieföä,  fcma,  faunis,  tarffa. 
Gentleman,  m.  bervag^mieS,  veima>mieg,  fel= 

)3o=mic^. 
Genuin,  a.  fbntt)=^eräinen,  ft)nn^nnäincn,  Iuon= 

tD»^eräinen,   alfn^^eräinen;   (äkta)   :|)ul;bag, 

tobeUinen,  oitcailincn. 
Genus,  n.  fnfn,  ^noli;  g.  verbi,  te(;bi!ön  ft)it= 

^=ntucto. 
Genväg,  m.  cifo«tie,  oijeImu«,  fuorin  tie;  gå 

r— en,  mennä  oifo^ietäl.  »teiftn  1.  »mattoin. 
Genvördig,  a.  ijnfeä,  niéfoittelettja,  u^^i=ntS= 

fainen. 
Geodesi,  f.  geobefia,  maanmittauS^c})^5i,  maan» 

jaon=cV^^n. 
Geognosi,  f.  geognofta,  maa^3crän=tietD. 
Geognost,  m.  geognoSta,  maa^erän=tuntiia. 
Geogoni,  f.  geogonia,  maanfl)nnt}n=opVi> 
Geograf,  m.  geogra^.i{;i,  maantieteen=op:t3ixiut. 
Geografi,   f.   geograpI;ia ,  maan^tiebe  (=tecn), 

maan=o^a6  (=o:t.t^Jaan). 
Geografisk,  a.  maan=tieteinen, maantieteellinen. 
Geolog,  m.  geotogo,  maa^nnnan^tuntija. 
Geologisk ,  a.  maa^nnnallincn,  maan=c^nQinen. 
Geomanti,  f.  gecmant^ia,  fannanfatfcia^taite. 
Geometer,  m.  geometra,  mittauö=Dt>i.Mmit. 
Geometri,  f.  geometria,  mittau8=tiebe  (»teen). 
Geometrisk,    a.    mittauS» tieteinen,   maa=mit» 

teinen. 
Gerad,  adv.  fuoraan,  oifofeen. 
Geranium,  n.  (bot.)   tnren^^jolnji,  fuven=noffa. 
Germanism,  m.  faffalaifunö,  faffaifuuS. 
Gerna,  adv.  micieUä=ni,  «fi,  o.  s.  v.,  mietni» 

feéti,  l)eh:»in,  ternaa^ti;    han  ser  det  gerna, 

att  .  .  .,  fe  on  bänen  mieleenfä,  cttä  .  .  .; 

mycket,  g.,  aih?nn  mielettä-ni,  o.  s.  v.,  ^s^-- 


UMH    fernaaeti;    det   händer   icke    g.,  fe  ei 

juuri  1.  juuri  ^^njin  ta)3al)bu;  det  tror  jag 

g-,  fen^ä  ft)Uä  1.  l)^toin  nSfon;  det  är  ej  g. 

möjligt,   fe  ei  juuri  1.  foftin  1.  I;»?rDin  oTe 

mal)bo(tigta,  fe  ei  ipoi  1.  faata  oHa  mafjbct' 

lista;  du  kan  g.  hämta  min  hatt,  faatatj^a 

ftnä  juuri  Ijattuni  tuoba. 
Gerning,  f.  tefo,  tljc;  goda  g— ar,  f)^toät  t^öt; 

ertappa  ä  bar  g.,  tattata  tfereffeltä  1.  teof' 

filta  1.  tefemäöfä;  på  färsk  g.,  njereffettän» 

fä,  fo^baötnan,  foI^baSteen;  det  är  gjord  g., 

telit^  fuin  tebtl)  1.  tcf)ty!in. 
Gerningslös,  a.  tt;ötön,  JDUtilaS  (=aan). 
Gerningsman,    m.   tefijä,   nnfa=))ää,   ^al^an^tC' 

!ijä;  (handtoerkare)  ammatti=mieö,  fäfit^ö= 

mie§,  !äfi»tDi3Iäinen. 
Gerningsöre,  n.  ammatti=tt)ero,  fäfit^ön-^icero. 
Gers,  m.  (peica  cernua)  fiigfi,  rijfäg  (»ftään). 
Gesandt,  m.  läf)ettiläinen,  lähettiläs  (=ään). 
Geschworner,  m.  teS)rorncrt,  toalattinen,  Ivan» 

notettu. 
Gest,  m.  ilice,  eleet  (jil.),  foiffanS,  otattelu. 
Gestalt,  m.   muoto,  toarft;   (skepnad)  i^aamu, 

(;at)mu. 
Gestalta  sig,  v.  r.  muoboSfua,  faatiutua. 
Gestikulera,  v.  a-  elel;tiä,  elef^beltä,  ctatefla, 

fcife£)tia. 
Gesviud,  a.  fuffeta,  nofjea,  joutuifa. 
Gesvindt,  adv.  fuftelaan,  ^.nan,  nopeaSti. 
Gesvorner,  m.  se  Geschworner. 
Gesäll,  m.  fijäHi,  fätti. 
Get.  f.  touo^i,  futtu,  fili. 
Getabock,  m.  ^uHi,  fauriS  (=iin). 
Getapel,    m    (rhawnus  cathartica)   mäti4"iaat= 

farna,  foiran4^aatfain. 
Getblad ,    n.    (concallaiia   polyyonatitw)  mäfi= 

fielo,  !ureu»futfa. 
Gethus,  n.  wnol^iMtalcetta.    ' 
Gethår,  -ragg,  n.  ixmol)eU'>inI{at,  t»uo^en=talfn. 
Geting,  m.  (vespa)   ampiainen,   teafjfal^ainen, 

nentiainen. 
Getingbo,  u.  am^jiais»  1.  toajjfal^aiö^efä. 
Getklöfver,  m.  se  Wattenklöfver. 
Getnos,  f.  (scutellaiin)  jDUO^en=uoHa,  (mieS» 
'  puolen)  fniSmau=f)einä. 
Getpors,   m.  (ledmn  palustre)   fuo^nrfu,  fuo= 

fancrn?a. 
Getrofva,  f.  (struthiopteris)  fotfan^fii^^i.  . 
Gevaldiger,  ni.  finjalteri. 

Gevalt,  s.  indekl.;  med  allt  g.,  faifin  iBoimiu. 
Gevär,   n.  filräärti,    fitpäävi;  afe;    sta    under 

g.,  otia  afeisfa;   sträcka  g.,  lasfea  afeet;  i 

g.!  afeifin! 
Gevärsfaktori,  n.   fia^äävi=ji:*aa^)viffa,  titoäävi» 

te()ba8  (»taan). 
Gevärsförrådj  n.  fituäärigtö,  afeiSto,  fitt»äärti= 

»vara. 
Gevärskappa,  f.  fin^ääristn^-^i. 
Gevärskors,  n.  filväävtiniSti. 
Gevärsmed,  m,  !iroäävi=feppä,  :pl)8f^»fe^^5ä. 
Gevärståndare, ra.  fitttfläri^noja,  tiivääri^tolf-^a 


192 


Gif 


Gil 


Gifmild,  a.  anttaS  (=aan),  anteliaS  (--aan). 
Gifmildhet,  f.  anttat)uitg,  antefiaifuuö. 
Gift,  n.  (förgift)  morffp. 
Gift,  m.  (om  viän)  nainut,  naiictaä  (=!faan),  hjat= 

motlinen,  ataöinen;  (om  qLnnnor)  naitu,  inic= 

Miettinen,  naimiftSia  c(etra;  vara  g.  med  ngn, 

cUa  naimifi^ia  j.tun  tansfa. 
Gifta,  v.  a.  naittaa,  antaa   miefiette;  g.  sig, 

v.  r.  (om   män)   uaiba,   mcunä   naimiftin; 

g.  sig  med  ngn,    naiba   jcfu;    (om   ijvirinor) 

itutta  naibutfi,  fjucda,  mcnnä  mie()clle  1- 
naimifiin. 

Giftassjuk,  a.naima=fiif)fcincn,  natma=(ialuinen. 

Giftassjuka,  f.  nainia-fiibfc,  naima^ti^pu. 

Giftastaukar,  m.  pl.  naima=mieli,  naima=tuu= 
mat. 

Giftblandare,  m.  ml}rfon=}Janija,  nU^rftjttäjä. 

Giftblandning,  f.  mmlwt^jetcitué,  nnirtlin» 
:|3ano. 

Giftblåsa,  f.  m^r!fi}=rattc. 

Giftbägare,  m.  ntpvft^^nfari,  miirffv=malja. 

Giftdryck,  m.  mDvtflj^jUPnta. 

Gifte,  Giftermål,  n.  naiminen,  naima,  naimi?= 
fau>>^ia,  naima4iitto;  tvä  barn  af  första 
g— et,  fatfi  laéta  cnftinäifcétä  naimifcéita  1. 
cnfi-naimiie^ta  1.  enfimäifesiä  naimiici^ja. 

Giftermålsbal  k,  m.  natmi§=!aari. 

Giftermålskontrakt,  n.naima»fontra(iti,  naima» 
fonnnto. 

Giftig,  a.  mttrfvttincn;  (gif ff ull)  ntt>rffvinen. 

Giftighet,  f.  ni«r{uQinit)é;  nnjrffnifin)?. 

Giftoman,  m.  naittaja,  naimaniä. 

Giftorätt,  m.  naima=cia,  naima-citeu'?. 

Giftsäck,  m.  mt}vfti)4nic<fi. 

Gifttand,  m.  mnrtfn4Himma§  (4man),  mu;n= 
tjamma?. 

Giftvuxen,  a.  (ma»)  xiaipa ,  naima=ijäfiiä  1- 
nainmn  ijäflä  vcicwa),  naittilaS;  (ni-iuna) 
naitan^a,  naitan\iincn ,  naima^fäinen,  nai= 
tio,  naitairan  ijäöä  (ctenja). 

Giftväxt,  m.  nnntfl}=fagtti. 

Gifva,  v.  a.  antaa,  annella  (=te(en),  anne§= 
felta;  g.  ngo  handen,  antaa  j.fufle  fatta; 
g.  emellan,  antaa  1.  tebbä  »äliä;  g.  ifrån 
sig,  antaa  V-^i'?-  beittää,  lasfea,  ^ää^tää; 
(utqjy)  antaa  nlen,  )jurfaa  itieétänjä;  g. 
igen,  antaa  tafaifin  1.  jäKccn;  g.  omkring, 
nnnella,  tarjeta  (=can),  tjm^äri;  g.  öfver,  an> 
taa  (iitaa  1.  liiaffi  1.  V^ääUifiä;  (kräkas)  antaa 
nien,  ctjentaa;  g.  skatt,  tebbä  1.  antaa  loe» 
vca;  (i  kurtspel)  yaXaa,  antaa;  g.  om,  jafaa 
1.  antaa  nubeStaan;  g.  stryk,  antaa  jeltään; 
gärden  ger  1000  mark  om  året,  favtano 
antaa  1.  tuettaa  1C)00  martfaa  irucbc^fa; 
g — ve  Gud!  3umala  fuofcen!  g.  en  att 
förstå,  antaa  j.tnn  nmmärtää  1.  tietää;  g- 
ett  ljud,  ;.^ää8tää  1.  taésfea  ääni;  g.  efter, 
antaa  nn^cten,  nitiöntaa,  antaa  :pevää;  g. 
med  sig,'  mpijntvä,  mennä  mutiin,  antaa 
nicöten,  fucStua;  g-  ^a  örat,  antaa  1.  \\\\\\U 
taa  tovuMlIc;   g.  till   ftt    anskii,    ).>ai1aiv^ta, 


Viääetää  ^Jarfu  1.  )>oru;  g.  vid  handen,  nw 
taa  tieteen  1.  tietää;  g.  sig,  v.  r.  antautua, 
antauta,  antaa  itienfä;  (sakta  siy)  antaa  ^i.- 
rääu,  I)e()jeittaa,  taltua;  g.  sig  ut  pa  haf- 
vet,  läbteä  meriCe,  J^ainua  mercUe;  g.  sig 
i  slagsmål,  antauta  1.  run^eta  taj.^^ieluun; 
g.  sig  på  djupet  med  ngt,  mennä  1.  !pau 
nua  1.  antauta  j.fin  ^ebjatte,  tänbä  ^lelijin 
1.  )>ct)jaan  jétin;  g.  sig  undan,  ).^ctEiä  1.  Vai= 
nua  )>ateen;  g.  sig  ut  för  ngt,  etta  j.fin 
eleannanfa;  g.  sig  till  soldat,  antautua  1. 
beittäl)tl}ä  1.  rulrcta  fota=mief)effi;  g- sig  till- 
freds, etta  tiititijträinen,  malttaa  miclcnfä; 
tyget  ger  sig  efter  kroppen,  fangaS  fe^ 
ircltni)  1.  jrenni)  ruumiin  mufaan;  g — s, 
v.  d.  cäa,  lijljttiä;  hvad  ges  det  för  nytt? 
mitäpä  uutta  en  1.  Unitni)?  de  g.  som  1. 
det  ges  de,  som  .  .  .,  niitä   en,  jetfa  .  .  . 

GitVande,  n.  antaminen,  antc,  anti;  adj.  an= 
ta»a,  fateifa,  fa§n»an;>a. 

Gifvare,  m.  antaja. 

Gifven,  a.  anuettu;  (nss)  tiettlj;  det  är  en 
g.  sak,  \t  en  tiettt)  afia;  jag  tar  det  för 
g— et,  ^nbän  fen  ticttimä,  fatfcn  fen  iraUan 
tiet^fft. 

Giga,  f.  (»uuU^Barl^i-nt. 

Giga,  v.  a.  (sjöt.)  neStaa,  giifata,  jännittää. 

Gigalsärter,  f.  pl.  (lathyrus  pratefisis)  nurmi» 
nätfin  (»imen). 

Gigantisk,  a.  jätti(äi6=fuuri,  mabbotteman  1. 
fummatteman  funri. 

Gigeltand,  f.  nirffa»^mmag  (»^aan),  liita 
i^amma'?. 

Gigg,  m.  giggt,  feh?i?=fääfit;  fen?l)=njene. 

Gigtåg,  n.  (skepp.)  gift»tcun.n,  noéto-teunn. 

Gikt,  m.  fi[;ti,  luu^fale,   tuun^felettaja,  leini. 

Giktaktig,  a.  fibtimäincn,  luu-»alemaincn, 
Iuu=n.Mlcn  faltainen  1.  tapainen. 

Giktbruten,  a.  luu^nmleincu,  tihtinen. 

Giktfull,  a.  fibtinen,  Uin»nHilcUincn. 

Giktknöl,  m.  ifibti»mufula,  luu  lualen  mufnia 
1.  fuf;mu  1.  ).Hifura. 

Gild,  Gill,  a.  laittinen,  fäl)pä,  fcfluettiueu. 

Gilja,  V.  a.  tijtibätä  (--täänj,  fofia. 

Giljare,  m.  fijiitäjä,  feftja. 

Gilla,  V.  a.  bnivetfiä,  bijnniffnä,  fatfea  1.  (nfea 
f)i}iräfri  1.  fehreUijcfft,  fuoötna  (jhfiu). 

Gillande,  n.  IiWrefftiuineu,  bnn^äffi  fatfemineu. 

Gille,  n.  i)btet)«,  feuva,  jeuvuue;  (lianJtcerks-i/.) 
ammatti-funta,  ammatti» jenra. 

Giller,  n.  anja,  bangaö  (»faan),  paula,  fafiu 
(»timen);  (Jiy-)  anfa,  paula. 

Giilerpinne,  m.  lrire»lravpu,  ricnvi  ns:ipu. 

Gillersnöre,  n.  rieU'*ä»Ianta. 

Gillerstång,  m.  ulfu,  aufau  1.  fatinien  ulfu. 

Gillesbroder,  m.  fenvun?-trciffe. 

Gillra,  v.  n.  unviteUä,  unvittää  pauU^a  1.  an- 
feja;  (fg.)  panna  1.  nnvittää  anieja  1.  pau- 
loja, jaattaa  anjaan. 

Gillstuga,  se  Gäldituga. 


Gil 


Gla 


lys 


Giltig,  a.  fehnoflinen,  :|3äteit>ä,  täi)ben=tetcivä, 

otolttncn,  lattttnen. 
Giltighet,  f.  :j5äterD^i)§,  fe{tt»ot[t[iui§,  DtofltluuS, 
Gina,  f.  (skepp)  finunft,  giina. 
Gina,  v.  n.  oifatSta,  mennä  oifo-mat!oin. 
Gips,  m.  fi^fi;  af  g.,  gips-,  ftt.M'inen,   ti^fi=, 

fi^ftn. 

ipsa,  V.  a.  !t)3fttä  (4än),  fi^jfittää. 
Gipsaktig,  a.  fi^fitnätnen,  !i^fin=faltainen. 
Gipsarbetare,  m.  ft^jft^ej^^ä,  tiVfl^nieStavi. 
Gipsarbete,  n.  fi^ft^teoS,  !t)3fx=t^ö. 
Gipsbrott,  n.  !t^5[i=fattt»o8,  !i})fi4ouf)08. 
Gipsijr,  a.  fi^jftnen,  ftpfillinen. 
Gipsuing,  f.  ft^^fiämtnen,  tipfttöä. 
Gip>tak,  n.  fi})fi-fatto,  ftpft4afi  (=en). 
Gira.  V.  n.  (sjöt.)  fiirata,  ^jotoeiffa,  imttfaiKa. 
Girii;,  a.  a[)\\t  (=een),  al)na8  (=aan),  af;n?atta; 

{sna!)  fatta,  itava,  af)ne. 
Girigbuk,  m.   al;mattt,  fatturi,  aijnefjtija,  af;- 

roatta;  jaiwaven  1.  firlpun  ni}lfijä. 
Girighet,  f.  a(;neu§,  a{)nau§;  faitnn^,  ttariuiS. 
Girigt,  adv.  abnecSti,  al^naaSti;  itaraött. 
Girlaiid,  m.  !utfa4tet}!ura,  fuHa^ö^nnöö. 
Girobank,  m.  gitro=^anfft,  ^anO'3=^3antfi,  no§= 

to=^)anffi. 
Girs,  m.  se  Gers. 

Gislan,  c.  indekl.  ^anttt»wanfi,  ).>anttimuS. 
Grissa,  V.  a.  o.  n.  arttjata,  avit>aella. 
Grissel,  m.  o.  n.  ruoöfa;  (fig.)  untfauS,  furitu§. 
Erissla,  V.  a.  vnoäfia,  ^ojua,  fuotnia;  (fiy.)  hx- 

rittaa,  ruoöfia,  rangaista, 
Sissning,  f.  art»au§,  aricaaminen,  avlDaama, 

attnaetu. 

issningsvis,    adv.   avnvaamaUa,    ara^otteUen, 

arnjaten. 
Gista,  f.  se  Notgista. 
Gista,  V.  a.;  g.  malt,  fnilxHtta  maltatta. 
Gisten,  a.  ranjtötunut,  auvea,  hatara. 
Gistna,  v.  a.  vatctStua,  l^ataroitna,  auvistua, 

tar[inoitua;    bäten    är  g— d,   liiene    OU    ra= 

une;tii{jt§fa  1.  vamstuneena. 
Gitarr,  m.  fitarrt,  fitava,  ii)arfi=fanitel  (»telen). 
Gitta,  V.  n.  föoiba,  Jaffaa,  l^etä  (=fenen),  tai- 
taa, faattaa;    bäst   han  gitter   och   förmår, 

miten  :()art)atten  io.\\ao.  \a  iuot. 
Gittra,  f.  (skepp.)  fitva,  ipefin^an!!. 
Gjord,  f.  \-o\)i. 
Gjuta,  v.  a.  (uthälla)  tonobattaa,  faataa,  ica= 

laa,  toalella,  icalattaa;   (metall)  »alaa,  tva» 

letla,  njaleeiella. 
Gjutare,  m.  iualaja,  ivaluvi. 
Gjut  bar,  a.  «jalettaiöa,  »alannaincn. 
Gjuteri,  n.  njann=)3a|a,   »atimo;   ivalamtuen, 

ivalanto. 
Gjutform,  a.  hjaItn=!uoft,  nialin=faaiua,  iwalin 

(--men),  hjalimet  (pl)- 
Gjutgods,   n.  rtialanne   (=teen),   »catannainen, 

iwalama,  njalin^teoS. 
Gjuthus,  n.  »aUn=£)Uone,  iDalin^jaja. 
Gjutning,  f.  ttialané,  »alanto,  iralaminen. 
Gjutningskonst,  f.  tt)alama=tatto,  walamié4aito. 
Bvenskt-Finskt  Lexikon. 


Gjutsand,  m.  TOaUn=f)ieta,  ivolama^netfa. 

Gjutslef,  f.  nialin=fauba. 

Gjutstål,  n.  UHalin=teräS. 

Gjutsöm,  m.  toaltn-naavmo,  n)altn4r»ih»a. 

Gjutugn,  m.  iDalin^uunt,  iulatu§=uunt. 

Glace,  m.  jääle,  jäätelö. 

Glacé-handske,  m.  filo^onfifaS  (=faan),   lafi» 

l;anfifa8. 
Glacier,  m.  jäättö,  jääffij,  jäätiffö. 
Glacier-Iavin,  m.  jää-»3l)ör^fe,  iää=l1^^örtJ. 
Glacis,  m.  ^.laltta,  limian-^altta. 
Glad,  a.  iloinen,  ilotfa,  riemuifa,  It)6ti;  vara 

g.,  iloita  (-tfen),  ilota  (=oan),  oHa  iloinen  1. 

iloi^Sfanfa;  biifva  g.,  tuKa  itotfelTi,  iloStua, 

(hastigt)  ilaf)tua. 
Glada,  f   (falco  milms)  fääSfi,  ilma4}au!ta. 
Gladiator,  m.  glabiatori,  mteffailija. 
Gladlynt,   a.  iIo=mielinen,   iloinen,   ilotttnen, 

ilofag  (=Haan). 
Giadlynthet,   f.   ilo=mtelt)i}l)ö,   ilotfuuS,   iIoIlt= 

fuuö,  tIo=mteli. 
Glaf,  Glafven,  m.  i>ettft,  fei[)äS  (=ään),  mtefta. 
Gläfs,  Gläfsa,  se  Gläfs,  Gläfsa. 
Glam,  II.  ratto,  nalja,  teifft,  nt^jatnö,   refua» 

mit'?,  fnottailu,  jaattane. 
Glamma,    v.  n.    fuottaiHa ,   refnta,    rnpattaa, 

jaanata,  laSfea  leiftiä. 
Glandel,  n.  (anat.)   ranl)anen;  (bot.)   )^\\a,  'ifv- 

fama. 
Glandelharig,  a.  (bot.)  ))ifa=f'avn3ainen. 
Glanig,  a.  muvtt)nvt,  fotfelo,  l;a^a^titnnt. 
Glans,  m.  litito,  fulle    (=teen),   loieite,   loiéto, 

befo,   I)oI)bc    (=teen),   ,^Dl)to,   tvälfe   (4feen); 

(fig.)  loiste,  loisto,  fivffau§. 
Glänsa,   v.  a.  fiitlijttää,  fiiUoittaa,  fiilloStaa, 

fivfaStaa. 
Glajisborste,  ra.  ftitlo3=lfiarja,  fiilto-ljavja. 
Glansfrö,  n.  (iithosptrmum  arvense)  rufo^jnuri. 
Glansk,  a.  fiillofaS  (=ffaan),  ftiltän^ä,  f iiöuf ta, 

UmttfijUiä,  fivfa§. 
Glauskis,  a.  faljn-jää,  fievä-jää,  linfaS  ja  tir= 

laS  jää. 
Glanslärft,  n.  ftilto=^alttina. 
Glausning,  f.  fitUoituS,  tiilloStn«,  fiitlvtHS. 
Glanstaft,  n.  fitlto=filtft,  njälte-filtti. 
Glappa,  v.  n.  lapfaa,  lä|3fi^ttää,  olla  longotlanfa. 
Glas,  n.  laft,   ftafi;   ett  g.    vatten,   lafi  1.  la» 

fiUtnen  ivettä;  af  g.,  lafinen,  la[i=,  lafin». 
Glasaktig,  a  lafimatnen,  laftn=faltatnen,  lafin» 

muotoinen. 
Glasarbetare,  m.  lafitljön-tefijä,  lafi=tl)öläinen, 

lafin»tt)aloja. 
Glasartad,  a.  laftn=ta^ainen,   lafin=laatuincn, 

laftn=tattaincn. 
Glasarbete,  n.  lafi=teo§,  la[i=faln. 
Glasart,  f.  Iaftn4ait,  lafi4aji. 
Glasblåsare,  m.  laftn^mfjaltaja,  lafin=nialaja. 
Glasblasning,    f.    lafin  =  |.iul)altamtnen    1.    =pu> 

liaaus. 
Glasbod,  f.  laft=<)uoti,  lafi4"auH^fl. 
Glasbruk,  n.  lafinniuffi,   lafi^teljbag    (^Iitaan). 
25 


194 


Gla 


Glå 


Glasdegel,  m.  (a)i»iulattn,  iafi=fau^a. 
Glasdurr,  f.  Iafi=oun. 
Glasera,  v.  a.  lafcrtaa,  lafittaa. 
Glasfernissa,  f.  Iafi=»enuö)a,  Iafl=fcitecIjO- 
Glasfönster,  n.  Iafi=afhina,  lafi. 
Glashandlare,  m.  fafm^fauV^Vi^iS. 
Glashinna,  f.  (i  ögat)  lafi^falttc,  {aft=felmu. 
Glashytta,  f.  lafiniiufft,  lafute^baS  {'taan). 
Glasklocka,  f.  lafukiio,  iapluii^uUa. 
Glaskorg,  m.  laptcpipa,  iafytcatta. 
Glasmålare,  m.  lafm-maaiaja,  Iafi=maatart. 
Glasmålning,  f.  Ia[il(e=maalau8,  laft^inaalaué, 

Glasmästare,  m.  lafHe^J^ä,  Iaft=me§tavt. 

Glaspapper,  n.  laft^lJa^^evi. 

Glasperla,  f.  Iaft4;e(int. 

Glaspulver,  n.  iafin=jauf)c,  jauhettu  ia\i. 

Glasruta,  f.  fafi=vuutu. 

Glass,  se  Glace. 

Glasskifva,  f.  Iaft=(e»i.ni,  kfin-uutu. 

Glasskåp,  n.  Ia[i=faa^^^^i. 

Glasskärfva,f.  Iaftn>ftrc  I.  »ftrcuen,  Iaft=fiv^''ate. 

Glasslipare,  m.  Iafiu4a(}fccja,  Iafin=i;ic|a. 

Glasslipning,  f.  (a[tn=tabfDammeu. 

Glassmältning,  f.  lafin^fulatuä. 

Glastyg,  n.  laft^angaS  ( faan). 

Glasugn,  m.  lafi-uuni. 

Glasur,  f.  (afituj,  laftnne  («nteeu),  iaferruS. 

Glasvätska,  f.  (anaf.)  Iafl=Jrefl. 

Glasuga,  n.  (afi-fihnä. 

Glasögd,  a.  tuutilc  filmä,  ftilu^ftlmä. 

Glasögon,  n.  pl.  laii»filmät,  filmä4afit,  \vava-- 
filmät. 

Glatt,  a.  falju,  fileä,  liufaö  {4taan),  fulja;  (bot) 
falju;  g.  is,  falju  1.  liuiaS  jöä;  gifva  ett  g. 
lag,  (sjut.)  ampua  tättbeltä  laibalta;  öfver 

'  g— a  laget  (jig.),  paiita  päälain,  vli=faitcn, 
fauttaaltaufa. 

Glatta,  V.  a.  se  Glätta. 

Glatthet,  f.  faljuu?,  file^S,  ItuKauS. 

Gles,  a.  ^)artva,  \)ax]x,  i>axi\i,  ^tara;  g— t  hår, 
^aritiat  biuffet;  g-  skog,  f)arfu=nietiä,  fiar- 
[eitfc,  ijaxtca  metfä;  g.  (porös)  kropp,  f;a= 
tara  1.  aubto  fap<?ate;  göra  g.,  I;avttentaa; 
g.  af  slitning,  biufiom  (-men). 

Gleshet,  f.  fiarreuu?,  {)arfeu§,  ^^ateruuS. 

Glesna,  v.  n.  I^avireta  (oicn),  f)ar»entua. 

Glest,  adv.  Ijariraéia,  harivaan. 

Gleständ,  a.  hara^^a^ammaö  1.  f)am^jaiuen. 

Glete,  n.  o.  m.  se  Silfverglitt. 

Gletscher,  pl.  jääteitt,  jäätiet,  jäätifct,  jää= 
irucret. 

Gli,  n.  atoe,  mcul}t,  mouT^c,  i^^^inä. 

Glida,  V.  n.  liuhta,  liipiä,  fcljua,  (hastigt)  fo» 
lahtaa,  irierrä,  fujua;  knifven  g— er  ned 
från  bordet,  iveitfi  liufuu  )>öl)bältä;  moi- 
nen g.  på  himmeten,  :ptteet  tcierettät  tai= 
iraaKa. 

Glidande,  n.  Itufuaminen,  unereminen  o.  s.  v. 

Glimma,  v.  v.  fiihta,  tiiltää,  tiillellä  (4elen), 
hiiUxa,  fimaltaa,  fimaUcUa  Hetcn),  {imeltää, 


fimetleflä,  tintata,  ttntaiQa,  tui{faa;det  är  icke  { 

allt  guld  som  g— r,  ci  ole  faifti  lultaa  hiin  j 

fiiltää,  ei  faifti  hopeaa  fuin  f^c^itaa.  | 

Glimmande,  n.  fiitnminen,  fiilteteminen  o.  s.  v. 
Glimmer,   m.  fi§|'an4ulta,  fiiIto»fin^t,  fiillnffa, 
Ghmrig,  a.  {ié)antut(an=näfi5incn,  fitUutfainen. 
Glimt,  m.  »ilaljbuS,  toilffau?,  tDiivahbu?. 
Glimta,    v.    n.    »ilata,    nntaijtaa,   tt^iIaIJbefla, 

unttfua,  njälähbellä,  Jinivahtaa. 
Glinder,  u.  tattri»  1-  tina=cnft. 
Glindra,  v.  n.  »itffua,  l»älffl}ä,  n^ätfäl^beflä. 
Gliserblad   (liljekonvalje),  n.  rtitlfun-lxiatffu. 
Glitter,  n.  trätfi^ttimet,  timelttmet,  fiitto=t'aIu. 
Glitterguld,   n.   fiilte-fuJta,   fiéfan»   1.   fafin». 

futta. 
Glitterverk,  n.  fiilto=tatrara  1.  =fa(u,   fiiKot» 

tim  et.  i 

Glittra,  v.  n.  tDälffpä,  fiiltedä  (=tclen),  fimel^  ' 

leaä  (»telen). 
Glittrig,    a.   hjälftän^ä,   »ätftvhjä,   fiilteteirä, 

fimeltäirä. 
Glo,  v.  n.  mutfciUa,  muljottaa,  muljuitta,  tui= 

mata,  töHcttää,  älläitlä,  tcttailla,  furfiötetla. 
Glob,  m.  paiic,  maan^paöc,  patto-tartta. 
Glop,  m.  tiiltö,  mötf)ö. 
Glopord,  se  Glåpord. 
Glopp,  n.  räntä,  Iumi=räntä. 
Gloppa,    v.  n.    fataa   ttjettä  ia   htnta,   fataa 

räntää.  ! 

Gloria,  f.  funnia,  firffauS;    (kring  helgonhuf- 

vuden)  fäbe^el^ä,  fäteiffö,  funnia-fehä. 
Glorvördig,  a.  fuuri^uuniainen,    fcrEea=fuu= 

niainen. 
Glosa,   f.   faufelma,    fana,   putje;   (speglosa) 

fDmppa=fana,  pilffa^ana,  pilffa=puhe. 
Glosbok,  m.  fanan4uettclu,  taufe-firja. 
Glossa,  f.  fetitt)8=iana,  fanan-ielanfe,  fetttv§. 
Glossarium,  n.  fe(iti)8'iana§to,  ianan4uettelu. 
Glosögd,  a.  mulfo-fitmä,  h.era-fitoä,  iinlttu» 

fitmä;  (om  hast)  tuutilc=filmä. 
Glufsa,  v.  a.  o.  n.  hitailta,  hctfia,  {)atfeltaa, 

f)ulmia,  hulmuttaa,  ahmaista,  a'if'!;)aa,    aiy- 

taa;  (i  sig,  fi)äl)än)ä). 
Glugg,  m.  reifä,  autfo;  (rök-g.)  reppänä,  Ia= 

fe  in  en. 
Ghink,  m.  I;cfu,  f>cfu=puhc,  juoru,  jucfiu=pu= 

()e,   ft)län=pu[)e;   fa  g — en  om  ngt,   faaba 

»il;iä  1.  tcainua  1.  tietoa  jjtfin. 
Glunka,  v.  n.  f)ofea,  juoruta,  mainita  (=t[en). 
Glunt,  m.  loppi,  mi5Ui,  lortti. 
Glupa,  v.  n.  hotfai^ta,  hutmta,  ahmca;  g — nde 

Ulf,  hulmilra  l;uffa,  raateleiva  fuft. 
Glupsk,   a.  ahteatti,  ahtijatta,  hulmi,  ft)öfä8 

(=ään),  l)Oto,  I;cttoinen,  f)otfa,  ahmo,  f)atfela. 
Glupskhet,    f.    ahlvattuuS,    I)Otouö,    h"fniiuS, 

ttotfoiiuné. 
Glutt,  -snäppa,  f.  (totanus  glottis)  trefi -irntla, 

jotinlittäri. 
Glutta,  v.  n.  furfistelfa,  tirfit^tettä,  pitfu^teflä. ' 
Glyptik,  f.  gfppttitta,  fi»entreii^to=taito. 
Glåmig,  a.  felmeä,  naalaffa,  I;aljafa?;  se  med 


Glå 


Gu  e 


195 


g— a  ögon,  fatfoa  filmat  f)djaffaua  1.  l;av= 
maaUaaii. 

jlåpord,  n.  f'om|.'>^3a=faua,  fom^^ja,  ^nlffafaua, 
mölffav§4aita,  incito-:t)uI;e. 

jläda,  Glädja,  v.  a.  Uaf)biittaa,  Koittaa,  vie= 
niuittaa;  g — s,  v.  d.  o.  g.  sig,  v.  r.  itoita 
(=tfcn\  ifota  (=oan),  riemuita  (=ticn),  olta 
iloisfanfa;  (bli  glad)  i[)a8tua,  ilal)tita,  iloö 
tua;  barnen  g.  sig  åt  julaftonen,  la^^fet 
iloitfcicat  jouIu=iUaöta;  g— nde,  ita[;uttaica, 
iloittaicaincn. 

lädje,  m.  ilo,  riemit;  vara  utom  sig  af 
g.,  oHa  iicsta  firfaljtua  1.  !trfal)tun'eena 
1.  iloa  täynnä;  g— n  står  högt  upp  i  ta- 
ket, ilc  on  fovfeimmaKaufa  1.  fatonn-ajaöfa 
aöti;  spritta  till  af  g.,  ilaf)tua,  itabbelta; 
hoppa  af  g.,  ilatoita  (^feii),  ()i}p^nä  iicöta. 
lädjebetygelse,  f.  ilon»ofcituö,  ilafoitiemiiö. 
Fjlädjedag,  m.  iIon4^äili.Hi,  riemu=i)äiftHi. 

jlådjedrucken,  a.  ilostunut,  amuoi^fanfa  1. 
ilojVäiäfäufii  olctim,  itoSta  I^iirmaautmutt  1. 
jiioinmut,  ilca  täi)fi  1.  täljmui. 

jlädjefest,  m.  ito=jul;ta,  ricmu-jut;Ia. 

iTltuljeflicka,  f.  i(o4iHa,  luitéfa,  turlva. 

;;iädjefull,  a.  itoifa,  ilcinen,  ilolla  täl}tettl), 
ik\i  täi)nnä. 

Jliidjcliögtid,  m.  itoäjul^fa. 

jlädjelös,  a.  iloton,  aitiDctou,  riemutoii. 

glädjerik,  a.  iloifa,  iloitn-ifaö,  iloöta  rifaö. 

jladjerop,  n.  ilD4;iIuto. 

31ädji>rus,  n.  iloit  unmma;  i  g — et,  i^aStufftS» 
laiifa,  iloufa  unmma§)a. 

5hKlji'skott,  n.  ilo^amVuma,  ilo-taufau8. 

glädjesprång,  n.  ilo^^ljVP^iiJä j  göi'a  g.,  1;!)= 
Vcilä  iloSta,  ilafoita  Hicn). 

51ädjestrålande,  a.  iloSta  1.  iloa  I;eI)!lUXia  1. 
I)ol)fania  1.  )}ai6taiva. 

glädjesång,  m.  i{D4auIu,  i(o=toirfi,  i(on"uno. 

jlädjetecken,  n.  iloil^mevMi. 

Jlädjetår,  m.  iIo=ti)i)ne(,  ilDn=ft)i)net  (=cen). 

iJlädjeyra,  f.  iloustinmma,  ilon^uatta. 

Jlädtig,  a.  ilotaS,  iloUiiicii,  iloiucu;  vara  vid 
g— gt  lynne,  oUa  iloifctta  mieleltä;  bete 
sig  g— gt,  iloötella,  itoiteffa,  ilafoita  (,4fen). 

^LuUighet,  f.  iloifuuS,  itoaifuuS,  iloftuuö. 

Jliifs,  n.  (små  hundars)  nalfutltS,  lo^ifutll^, 
luc'tutu3. 

Jläfsa,  v.  n.  nalfiittaa,   nalfutetta,   l;auff'ua, 

:   ruéfutena,  Io^M'utclta. 

^jlänsa,  v.  n.  ftiltiiä,  ivältf^ä,  UHilffäii,  pai$= 

\  taa,  loistaa,  l;eloittaa;   ögonen  g.  af  fröjd, 

i   filmiit  lois^tawat  1.  t;ct)fuUHit  iloSta. 

ijlänsande,  n.  (fg.)  lotc^tatoa,  bobtawa,  Ioi'?toifa. 

jlänt ;  pä  g.,  Iouj]aliau)'a,  vontaUaiija,  vaollaufa, 
vafofella;  louj]allcuia,  vaolleuia,  rafotetle. 

Jlänta,  v.  n.  (jju  dunen)  vaoittaa  1.  loufaut= 
taa  (oi-oea). 

Glätta,  v.  a.  filittää,  tel^bä  fileäffi. 
ijlöd,  ra.  f^iilet,  f^iiluö,  ^iilifto,  tulc(;ma;  (fig, 
f)el)hi,  I;oI)hi;  steka  pä  g.,  ))aiötaa  l^iiliUä 
1.  l^iilutfccija;  kärlekens  g.,  lemmen  1.  vaf=) 


fanben  l^ef^fn;  brinna  till  g.,  I;iiU8tl)ä,  l)ii= 

tuötna,  I)ii(tvä. 
Glöda,  v.  n.  l)ef;fua,  f)ol;fna,  (;ol;faa,  paiaa. 
Glödande,a. {;el){'utf  a, bo^fan^a,  tulinen,  tuti=fuu^ 

ma,  ^mtaiDa;g.  hat^  tulinen  1. 1;oI;f aica  uii^a. 
Glödbakad,  a.  f)iilillä  ))aiötettu  1.  !t;))iennet= 

tv;  g— dt  bröd,  t;iilifta. 
Glödeld,   m.   I;iiIoa  (=fien),    I)iiU=tnn,    I)o(){u= 

tuli,  t;of;fa=Jualfea. 
Glödfat,  n.  l;iiU=a8tia,  tnU4n|.^|3i. 
Glödga,  v.  a.   tuUetaa,   funmentaa,   V^aiötaa, 

l^e^^foittaa;  g.  jem,  ^jaistaa  1.  tntiötaa  rau= 

taa;  g— dt  jern,   tulinen    ranta;   g.   vin, 

funmentaa  1.  f  eittää    iciiniä;    g— s,   v.   d. 

tnliétua,  fnumentua. 
Glödgare,   Glödgas,  m.  föfäri,  fcitettl)  Iriiua, 

iriina=feitoä. 
Glödhet,  a.  tnti=funma,  tuUneu. 
Giödhetta,  f.  tuU=funma,  tuU-fnumuu?. 
Glödhög,  m.  I)ii(u?,  l;iiIi=fofo. 
Glödkaka,  f.  l^iititfa. 
Glödpanna,  f.  f)itli4>annn,  tulivaunu. 
Glödraka,  f.  f)iitu8tiu  (nmeu),  Ijiiti-fonffu,  f;it= 

li4;anfo. 
Glödskytfel,  m.  f^iili^fanl^a,  r;iiIi4a^^io. 
Glömma,  v.  s.  nuf)ottaa,  unoI;taa,  uneljbuttaa; 

g.   sig,   v.  r.  unt;ottaita,  unt^ottaa   itfenfä, 

I;airal;tna;  g— s,  v.  p.  nul;ottua,  unoljtna, 

nnel)tua;  glöm  icke  bort  mig,  ältää  nnob= 

tafo,  muiötafaa  jälfennel 
Glömsk,  a.  muistamaton,  f)Uono=mui8tinen. 
Glömska,  f.  unl;e,  nul;otuö,  nueuö,  unef^buö, 

nnoI;bnS;   råka  i  g.,  joutua  uu(;otnffiin  1. 

unl;ee[en,  unoljtua. 
Glömskhet,  f.  muiötamattomuuS. 
Gnabb,  n.  juffa,.  janffa,  naisina,  ))ieni  riita, 

f;ammaéteteminen,  jananS. 
Gnabbas,  v.  d.  juffta,  jauata,  jamata,  janfata 

(=ffaan),   jät)I;ätä,    tafiötella,   fjammaSteöa, 

näl)ficitetlä,  Ipitää  ^nentä  riitaa. 
Gnag,  n.  se  Gnagande. 
Gnaga,  v.  a.  o.  n.  faUtta  (»uau),  fatoaa,  fat= 

ItHtta,  fa{iiH'Ita,  järfiä,  järjätä,  ji^rfiä,  uafer= 

taa,  nafevrella,  nirl;aa,  ntrl;ata,  nirljUStaa, 

farrnttaa,  farrnteUa;  g.  ett  ben,  falivaa  1. 

nirt;ata  lunta;  mösset  g— ger  brödet,  f)iiri 

nafertaa  1.  järfii  1.  farrnttaa  leipää;  sorgen 

g— ger  sinnet,  furu  fal)vaa  1.  järfii  mieltä. 
Gnagande,  n.  faluaminen,  järfimiuen,  nafer» 

rus,  farrutnö  o.  s.  v. 
Gnagare,  m.  falnjaja,  jörfijä;   (nat.  hist.)  na- 

fertaja,  nafertajainen. 
Gnat,  n.  färnt}ti)S,  janfntuS,  närifcminen,  ja= 

nau§,  jamaaminen. 
Gnata,  v.  n.  färntjttää,  jäl}f)ätä,  uäriStä,  jaU' 

futtaa,  jamata,  nalfuttaa. 
Gnatig,  a.  uärijeiuä,   färmjttätDä,    jäl)f)ä,   äri» 

feivä,  närtää  (=ftään). 
Gned,  n.;  det  är  alltid  ett  g.,  fe  en  aina  fitci 

l)f)tä  ioirttä. 
Gueis,  m.  gueifi. 


196 


Gne 


God 


Gnet,  f.  faiwav  (=cn),  »äiwe,  l»äiluä. 
Gneta,  v.  n.   tif)ertää,  titifuittaa,  ftrjcittaa  tu 

bcefen,  fu^tStaa. 
Gnetig,  a.  faiii*arinen,  tiiäilBeincn;  Cfic/.)  fat- 

tt^artahja,  liian  ti()eä,  tibcrretti),  tiOnitettu. 
Gnida,  v.  a.  Ijierca,  fiicrtciä,  fibmittaa,  btirut= 

taa,  l)^fertää,  f)angata,    tuljertaa,    Ittfitttaa; 

g.  nied  handen.  (;terca  1.  f)iUMittaa  tiibcUä; 

g.  händernaj  l;ierca  1.  I)t)fcvtää  fiifiä;  g.  iia 

fiol,    fi&nuttaa   I.    fttfuttaa    nniilua;    (cara 

snål)   tbartaa,   itavoiba,   titlxnöteöä;    g.   pä 

styfvern,  it!eä  1-  naitfiia  1.  jurfeilla  1.  lv- 

buttaa  a\)x\L 
Guidaraktig,   a    ibartaiva,  itara,  faita,  fttfa^. 
G  nid  are,  m.  faitiiri,  ibartaja,  mfu^finttu,  l\-- 

tuniiiffi,  naufuja,  itfijä,  faittaven  1.  fir).nin= 

Giiideri,  f.  ibartamincti,  itanuiS,  faituu?,  fir» 

Vun^nijlfemincn. 
Gnidning,  f.  f)ierominen,  I;icrcnta,  ln\r>uttami= 

nen,  f)i)rutn^,  fil;nutué,  l)t}fcvn)£!,  tul;erruö. 
Gnidsten,  m.  fitfa=fin.n,  l;ilr>utuö=fin.n. 
Gnissla,  v.  n-  titiötä,  fittua  1.  fitfaa,  tfitiStä, 

tiristä,  firisteöä,  tiri^fua,    lirefahbclla,   ui= 

ti^tä;    dörren  g— r,    c»i    fitijee   1.  fitfaa  1. 

naufuu;    lijulon   g.,   ^>t)ijrät  fitifcixHit  1.  nv- 

i\\t\x\\t  1.  icitiieteät  1.  fitfaiuat;   snön  g— r, 

lumi   firéfuu  1.   tirs*fal;telee   1.  naréfaa;  g. 

med  tänderna,  firiStcflä  1.  firöfutetla  I)am= 

)5aitaan. 
Gnisslande,  n., -ling,  f.  fitinä,  fitiieminen,  fi» 

rinä,  nitinä,  firefe,  firiött)^,  nar§fc. 
Gnista,  f.  fi^cuä,  fijjinä,  fipuna,  fiipenä,  fi}= 

ir^en   (4^encn),   fiifcnc   (=een,i,  jiien  (4'encnj; 

(sfur)  ^.^outfa;  (jig.)  fi^enä,  fäcn. 
Gnistra,  v.  n.  iäfenöttä  (»tfen),  ti^jenöitä  (=ticn), 

läibfl)ä,  fäil)fää,   fäljfiä,     fäfeillä,   fäteilla, 

»iéfellä    1.    fjcitcUä   fi^jiniJitä;    elden  g— r, 

tuli    fäfenijitfee   1.  fäi^fi^t?    1.    fäil;fl)t}    fäfe» 

niä;     (fig.)     det    g— r    för     ögon,     filmat 

tulta    I^ijivät    1.    fäif^tälvät;    g— nde    ögon, 

iiiil^fiilr^ät  1.  fäteiletvät  fthnät. 
Gnistrig,  a.  (mineral.)   fäteinen,  iäteileirä,  fi- 

meitc(eȊ. 
Gno,  V.  a.  (gnugga)   l^ierca,    tuf)ertaa;  v.  n. 

(Ivptj)  juosta,  liibetä  (=teän). 
GnoiH,  V.  n.  ^ijriiiUä,    l)t)rt)eEä,   I;im)tä,   I;t)= 

niteflä. 
Giiom,  m.  Janan4aöfu,  mietelmä;  (ande)  ^eif= 

fc,  menntnfäinen,  maaliifet  (pl.). 
Gnouion,m.gncmcni,tuma=fitt?i;  (geom.)  mutfio. 
Gnugga,   V.    a.   ()ierDa,    l;ierujite((a,    lii^fertää, 

hangata   (^aani,    fihnuttaa;    g.    liäuderna, 

hieroa  1.  I)t)tertää    fafiä;    g.  sig   i    ögonen, 

()ierea  1.  ijieruétella  filmiän[ä. 
Gnuggande,   n.,    Gnuggning,    f.    I}ieromineu, 

hieronta,  fi(;nutU'8. 
Gny,  n.  rt^mi),  ri)ti},  ^au^u,  :t^aul)ina,  tohina, 

l)"umu,    lalefe;    svärdsguy,    miefan    faiöfe; 

folkgny,  ihmisten  tDf)ina  I.  iDl;ina  1.  folkina; 

(af   vapen)    VUt^,    r^m^,    j^éte;    (af  en  flod) 


pauhina,  ^.mu(}u,  fotoina;  (af  ett  fallande  hm) 
rtot^,  njtinä,  ru^me,  rl)§finä. 

Gny,  V.  n.  rl)misitä,  r^b^tä,  ^mufiata,  tohtöta, 
foftiéta,  fobi^ta,  jijöfää,  r^öfää,  rubmaa. 

Giuigga,  V.  n.  leimua,  biljua. 

Gnfpggande,  n.  I)irnumineu,  t)irnu,  l^iruunta. 

Gnall,  n.  se  Gnällande. 

Gnälla,  v.  n.  (om  hundnr)  n.nn!ua,  jvtngaf)taa, 
n?infai'?ta,  ötietä,  äläl^tää,  tiljal;taa;  (om 
barn)  Viriltä,  fttigtä,  nurista,  mantua,  mar» 
uuta,  nurata  (=jan),  »itiötä,  firrata,  tiristä, 
tärttää;  (om  hjul)  titistä,  «.ntistä,  Riuttaa, 
^jiuttua,  nautua;  g.  i  sitt  tal,  put)ua  wnv- 
gnttaa  1.  ijnittää;  (fig.)  uituttaa,  nurista, 
älätä  (»jän),  maurnta  (uan). 

Gnällande,  n.  »intumineu,  irintu,  unngabbuS, 
älinä,  ^.Mrinä,  fitinä,  nurina,  firraaminen, 
ivitinä,  )?iutfaminen,  uifuttaminen,  uifutuS. 

Gnällig,  a.  pirifettjä,  nurifeiva,  tvitiietvä,  titi» 
\t\m,  tiriicipä. 

God,  a.  I)i)irä;  i  g-  tid,  bljtBiSfä  ajoin,  ^^» 
irään  aitaan;  det  är  g.  tid  ännu,  irielä  on 
f;l)»in  1.  I;VicäSti  (xxta^a.'^  det  är  icke  g— t 
för  honom  att  göra  det,  cl  lianen  ole  i}\)-- 
\va  1.  belp^^O  tef)bä  [itä;  en  g.  {^ansenlig) 
tid,  \)\)'Km  axXaa,  \}\)\v'i.  aita;  fyra  g— a 
niil,  I)ptDäSti  1.  l)p«>in  1.  runiaaSti  1  atabwaS» 
ti  neljä  )jenifuimaa,  neljä  runjaSta  v*-'iitfu[» 
maa;  göra  sina  g — a  mäl ,  itiötä  )rab>iHi^ti  1. 
runfaasti;  g— t  bjerta,  bt}n>ä  1.  I^vivän^tal)» 
toinen  fijbäu;  så  g.  som  tvä,  tabben  wtx- 
täinen;  han  är  g.  nog  åt  henne,  bän  OU 
I;änelle  ti^ivHi  1-  telujoöinen  tvUä;  du  är 
icke  g.  att  göra  det,  et  ftuuSja  ole  fen  te» 
tijätä  1.  fti[;en  mieStä;  g— t  folk!  bijwät 
il)mt)ct,  il)mis»tullat!  g~de  Gud!  bt^irä  3u» 
mata;  var  sa  g.!  oltaal.  de  niin  i)i}H)ä,  tee 
1.  tebtää  niin  btjtoin!  g.  man  (lagt.)  uStot» 
tu  mies,  I)i}iiiä  mies;  göra  g— t,  tel^bä  \)\y- 
trää;  det  gifves  intet  sannt  g — t  utoiu 
dygden,  ei  ote  munta  totista  Ijtiwää  tuin 
l}t;irät  taftat;  intet  g — dt  utau  ngt  ondt, 
ei  l;mrää  ^mbatta,  ei  niin  In}»ää,  ett'ei  )ja» 
baa  muaSfa;  halla  1.  anse  för  g — dt,  nä!;» 
bä  1.  fatioa  I^l^iuätfi;  han  har  g— t  för  att 
tala,  bänen  on  l;eli>}JO  ^ntftua,  i.>ubumineH 
en  ^äneötä  I.  f;änctlc  l)clp(:o  1.  bcippoa;  det 
är  mig  lika  g— t,  je  on  minuUe  I.  minnS» 
ta  t)l)tä  faifti  1.  l)tö'fiiitti ,  je  tetee  ijbbcn 
minulle;  han  har  g— t  om  pengar,  hänellä 
on  rahaa  runfaasti  1.  In)n>äStt  1-  »arawal» 
ta\  det  goda,  l)t)Jvä,  l;i)n)Vi)S;  tawara,  omai» 
junS;  det  högsta  g— a,  tortcin  1-  V'''!''!'^ 
i)li»ä  1.  taujara;  förstöra  sitt  g— a,  hä»it» 
tää  tatt^aranfa  1.  taiten  tjiittiänjä;  i  godo, 
foroinncUa,  ioannnoeja,  hiniHillä;  med  g— o, 
ln}U\iUä;  luilla  tili  g— o,  pitää  bniräuäuiä, 
ottaa  binuäticniä;  häll  till  g— o!  tenveubefft, 
teruiei)beffennc,  ^.ntätää  biniMuäune,  nautti» 
lacL  (j^icätjenne  I.  tenrcutcfienne!  se  en  till 
g — o,  fatfoa  j.tun  I)tnx>ää  1.  j^arasta,  ^itää 


God 


Gos 


197 


liuotta  j.fueta;  hafva  till  g— o,  etta  (j.tittta) 

faamtSta   1.    faatatoaa    (j.tulta);    räkna    till 

g— o,  lufea  t)ijträt)enfä  1.  »oitclfenfa  1.  e= 

bu!fenfa,  lufea  (i.fun)  f)l)trätft;  komma  till 

g— o,  tutla  [)i}tt)äffi  1.  ebutfi;  gå  i  g— o  1. 

g.  för,   taata   (tataan),   mennä   tafautfeen; 

anse    för    g.,   ^tjttieffiä,    [)^»ätl>ä;    ugt  g., 

I)l}h?äl;tö,  f)t}tuäläntä. 

Godartad,  a.  t)l;Jtiän4ainen,  f)t)tDäfä8  (»ffääu). 

Godbit,  m.  matu-^)ala. 

Goddagar,  m.  l;t)tt>ät  ^^äitoät;  göra  sig  g.,  ^i= 

tää  ^äin.nä  1.  l;t)Unä  ^Jäitotä. 
Goddagspilt,  m.  l;entmuttelija,  etaötelija,  {)l)= 
h)iä  päitviä  ))itäl»ä  1.  nauttitea,  f)^tt)äin  :(jäi= 
toäin  pitäiä. 
Godhet,  f.  ^l;to^^8;  med  g.,  l^t^ir^^bettä  1  I;^= 
JD^^beSfä;   Il  af  den  g— en,   tet}tää  näu  l;t)= 
toin  1.  olfaa  nttu  f)t)ftȊ. 
Godhetsfull,  a.  ^t)iräU'taI;tDinen,  I^ijtoän^fuon^ 

toinen,  fuofioUinen. 
Godhjertad,  a.  l;t)lr>ä'fl)bätnincu. 
Godhjertenhet,   t.  f)t}»ä=fl)bämi}^t)ö,  [)^tt)ä  f^= 

bön  (=nten). 
Godkänna,    a.   I;^it5efftä,    t)^tBäfll)ä,    fatfoa  1. 

nä^bä  ^^teäffi;  fuoötua  (j^Eiu). 
Godlynt,    a.    {)i;»ä=iän}^ineu,   fätc^ifä,   f;l)toä= 

laatuinen,  f)^n>ä4uontoinen. 
Godmodig,  a.  laufag,  fätteä,  fuo^Jea;  se  Godsint. 
Godo,  se  under  God. 
Godra,  se  Gorå. 

Gods,  n.  (egendom)  talnara,  omaifuu^;  lif  och 
g.,   l^enfi   ja  taaara;   (jordagods)   fartane, 
tila,  {)otoi;  adligt  g.,  aatelig^artauo  1.  =I;o 
tri;   (caror)   fatu,   tahjara;   (spt.)   tatoara, 
taffaafi,  toärfit. 
Godsint,   a.   ^^ttjä4uontoinen ,   ^t)toä=Inontei= 
nen,   f)i)ft)ä  =  ta[)toinen,   f)i)ipä  =  ta))ainen;    se 
Godmodig. 
Godsinthet,  f.  l^ljlvä^IuontoiluuS,  fäwe^ji,  o.s.  v. 
Godsägare,  m.   tilan»l^alttja,  f^olinn»  1.  farta= 
noU'l;aItija,  f)oir»tn  1.  fartanou  1.  tilan  onuö= 
taja  1.  £;en-a  1.  ifäntä. 
Godt,  adv.  I)i)h.nn,  t)t}»ä?ti;  lika  g.,  kjf)tä  faif= 
ti,  l}f)ben  tefcu^a;  lika  g.  i  dag  som  i  mor- 
gon, t}f)tä  l;i,ninn  tänään  f  uin  l^uomennatin; 
su  g.  som  intet,  Iät)eö  1.  utclfeen  ei  mitään; 
sa  g.  man   kan.   miten  Urnan  ivoi  1.  taitaa 
1.  iroibaan,  mielen  ^eväi^tä;  kort  om  g.,  li)= 
I)i)e?ti,   U)l)i}täiieöti,   l;vnnn   h}f)tjeeti;   (int.) 
\}\)\ri'i\  no  niin! 
Godta  sig,  v.  r.  ^itää  ^l)toiä  ^'äiföiä  1.  f;^lvää 

eica,  elää  l)t)triä§ti,  fi^öbä  mafeifia. 
Godtalig,    a.    Ie))peä  =  ))ul;einen,   l;^n•'ä  =  :t^nf)ei= 

nen,  pn^een  antända. 
Godthnnande,  n.  mieli,  ef)to,  mieli^toalta;  ef- 
ter g.,  mielen  mutaan,  mieltä  mnijten,  mi= 
ten  ()i)ft)ätfi  näfee  1.  tuulee;  jag  lemnar  det 
ät  ditt  g.,  fe  on  ef^boefafi,  faat  tel)bä  mie* 
lefi  mutaan  1.  micltäfi  m^iiten. 
Godtgöra,  v.  a.  :|3alfita  (4fen),  tjljujittää,  for^ 


»iHita,  fotoittaa,  foStaa;  g.  ngn  skadan,  ))oI* 
fita  j.tutte  »a^tnfo  1.  j.fun  »al^info;  g.  ngu, 
f)l)lt5ittää  1.  ^latfita  jofu;  g.  ett  fel,  fottjittaa 
1.  ^attita  toifa;  g.  sig,  v.  r.;  g.  sig  för  li- 
den skada,  ottaa  ^alfe  1.  fortcauS  tärftmä8= 
tänfä   ttiabingoöta;   (i  räkning)   ^anua   \'Cj' 
toäffenfä. 
Godtgörande,  n.  ^^attitfeminen,  )3atfe  (»ffeen), 
fortoaaminen,   fortoauö,   fotoittaminen,  ]^i)= 
toittämiucn,  l)^n.ntt)§. 
Godtrogen,  a.  t)i)tt)än4uuIoinen,  t;t^tBää  tuute= 
toa  1.  uétoipa;   (lättrogen)   l^ertfä=u8f öinen, 
tjetag  (=ttaon)  usfomaan. 
Godtrogenhet,   a.   ^>jtt>än4uuIoifuuö,  :^erftä= 

ugfoifuuö. 
Godtycke,  n.  mieli=tt>atta_,  tua^aa  c^to;  efter 
g.,  mielen  mutaan,  mieltä  myöten,  mielin 
määrin. 

Godtycklig,  a.  mieli=njattatnen,  oma-toattainen. 

Godtycklighet,  f.  mieti=lBattai|un8. 

Godtyckligt,  adv.  mieti=tt)altaifeöti. 

Godvillig,  a.  toa^aa=tat)toinen,  toapaa=el^toinen. 

Godvilligt,  adv.  n?apaa=et)toifeeti,  hjapaa=ta^= 
toifeSti,  ivapaaöta  tafjboSta,  f)l)»ättä,  |o* 
tt)innotta. 

Golf,  n.  lattia,  faattia,  ^jermanto,  filta;  lägga 
g.,  tel;bä  1.  panna  lattiaa. 

Golfbjeike,  m.  multiaiu  (=men),  multi^i^irft, 
nMa-pmu 

Golfbräde,  n.  filta4auta,  ^ermanto=^aI!fi. 

Golfdrag,  n.  lattia=ii?eto,  lattia=l;i3nfä. 

Golfkällare,  m.  fol|.ntia,  lattia^tuoV^pa,  fittan= 
aina. 

Golflegad,  a.  (om  säd)  lattiatta  fuiöjauut. 

Golflägga,  V.  a.  fittoittaa,  lattioittaa. 

Golfmatta,  f.  lattia=matto. 

Golfplanka,  f.  lattia=  1.  permanto  4^alt£t  I. 
laa^fo. 

Golfsten,  m.  lattia=fittti. 

Golfständare,  m.  nuvfta-icivvi,  fuoHanineraä 
(=aan). 

Golfsvamp,  m.  Iattia=fieni,  filta=fieni. 

Golfvase,  m.  juouiaineu,  multiain,  multi=I)irft. 

Gom,  m.  fita4ati,  lafi  (=cn),  lulfEu4a£i,  iuu=lali. 

Gomben,  n.  (anat.)  Iaen4uu,  lafi»luu. 

Gombokstaf,  m.  hiltfu^puuStatoi,  lafeiS=:|}uuS= 
talvi. 

Gona  sig,  v.  r.  se  Godta  sig. 

Gondol,  m.  gonbola,  fontoli,  fontoli=tvene. 

Gondolier,  m.  fontoliu^foutaja. 

Gorm,  n.  (af  frukt  m.  m.)  filpa,  larmu;  (gräl) 
ianUa,  !ärnl)ti}ö,  farnn. 

Gorma,  v.  n.  janruta  (=uan),  jarnnttaa,  !ar= 
uuttaa,  nalfuttaa,   mauruta    (=uan),moriSta. 

Gormig,  a.  jarnufaö,  manvna»a,  viitaifa. 

Gorr,  n.  se   Gär. 

Gorä,  n.  tool^aeli. 

Gosse,  m.  ^loifa,  ^oifanen;  miu  g.,  )>oifafeni. 

Gossebarn,  n.  )3oifa4apfi. 


108 


Gos 


Gra 


Gossåren,   n.    pl.   ^>oihtu§,    VoifatfuuS;  i  g, 

Votfana  otteSja,  Vcifuuteii  1.  ^cjait  täflä. 
Gourmand,  m.  bevffii-fuu,  imantelija. 

Grabba,  v.  n-  feiiraista,  fil^aiSta. 

Grabbla,  v.  a.  te^^IoteUa,  fo^^Ioita  (^tfeiV 
fouria. 

Grabbnäfve,  m.  fcurallincn. 

Grace,  lu.  (gtinsO  luofio,  lem^n;  (behag)  iha, 
fiilo,   lem^i;   gracer,  f.  pl.  Icmmettäret, 
trattaret. 

Graciös,  a.  (behagfull)  micö^ttälrä,  t»ie{}ättä= 
\v'ä,  \\)ammtn;  (gunstig)  iiicftelltnen,  {)i?»ä 

Grad,  m.  aSte,  )M}!äIä,  aStcIma;  30  graders 
vinkel,  30  aSteen  fufma;  20  g— ers  köld 
20  aStcen  1.  ^iifälän  ^\af fånen;  (ungefärligt) 
määrä,  fuuruuS,  ^Jaljcué;  g.  af  värme,  torr 
het,  styrka,  hastighet,  lämpimän,  tuitinm 
ten,  »oiman,  ncpeuben  määrä  1.  fuuruuS; 
(fig.)  määrä,  mitta,  f  anta;  g.  af  sorg,  vre- 
de, kärlek,  furnn,  iri^an,  ratfauben  määrä 
1.  mitta;  lägsta  och  högsta  g — en,  alin  ja 
ijlin  tanta  1.  määrä;  i  hög  g.,  fuureäia  mi 
taSia,  ölen,  erin=cmatfen,  fuureöti;  i  högsta 
g.,  fuurimmaöia  1.  torteimmaSfa  mttaöfa, 
fctcnanfa,  pevin-Vclijin;  (lärd g.,  rang,  o.  s 
v.)  arnjo,  aéfel  (=een);  doktorsgrad,  tcf)to= 
rin  anro;  kaptens  g.,  fatteinin  axtvc;  pas- 
sera g— erna,  fäljbä  faitfi  aéfeleet  1.  axvoo- 
aételcet;  (gramm.)  tila,  mucto. 

Grad,  a.  se  Rak. 

Gradatim,  adv.  asfet  ag!efcelta,  aSfeleittain. 

Gradation,  f.  aöfel=ncufu,  aSfeleellinen  ncuje^ 
minen  1.  eneneminen. 

Gradbäge,  m.  aéte=faari,  pl)fälä=puu. 

Gradera,  v.  a.  (dela  i  grader)  )Jljfälcittää, 
asteitta;  (jord)  arlcata,  arrcoStella,  jaoitefla, 
lasfea,  laöfetella;  (vätskor)  farai8ta(=faifen), 
»äettää. 

Graderhus,  -verk,  n.  faraiétuö=  1.  iräetij§= 
(;ucne. 

Gradföljd,  m.  aSfel^mcno,  agte=fulfu. 

Gradmätning,  f.  agtci§=mittau§,  aste=mtttau8. 

Gradrör,  n.    a8tc=  1.  ^.^lJfä(ä=)^Utfi  1.  »torilM. 

Gradskifva,  f.  a§te4iuSfa,  aéte4a§ta,  aste- 
mitta. 

Gradtal,  n.  a§te4nfn. 

Gradtals,  -vis,  adv.  v^i)fälittäin,  asteittain; 
(fig.)  aSfeleittain,  aéfeleisja,  aéfelin,  aöfel 
aételeelta,  h>ät)iteflen. 

Graduera,  v.  a.  antaa  tcI)torin  1.  maisterin 
arlvo,  grabuittaa,  anvcittaa,  (bekransa)  fep» 
pelöitä  (=tien);  g— d,  tcljtcrin  1.  maisterin 
anrcinen,  arwcitettu. 

Graf,  f.  bauta;  pä  g — vens  bredd,  bauban 
partaatta;  pä  andra  sidan  g— ven,  toifetta 
pnclen  bautaa,  (lauban  tciictta  puoletta;  strö 
blommor  pä  g — ven,  fljtu^^ää  fuftia  bauba(= 
le ;  (nd  fästning,  o.  d.)  faiamuue  (.ntteen),  tai- 
Ivantc,  ojanto. 

Grafand,  f.  (anas  tadorna)  riSti^jorfa. 

Grafhvalf,  n.  fjauta-l^oltci,  (;auta4ammic. 


Graf  hög,  -kulle,  m.  ^auta^fuffufa,  I;auta= 
fnmpu. 

Grafkor,  n.  ^auta-fammio,  fiauta»tuori. 

Grafkummel,  n.  bauta=!i[mpu. 

Grafskrift,  f.  banta=ftrjcituS. 

Grafsten,  m.  I)anta=ti>iM. 

Grafstickel,  m.  piirrin  (=rtimen),  piirto»rauta, 
piirnStin. 

Grafvård,  m.  t^auta-patfaS,  f)auta=riéti,  f)auta= 
»arjo. 

Graföl,  n.  l^autajatiet,  fjantiaifet,  peijaifet,  maa= 
f)an=paniiaiiet. 

Graföppning,  f.  bauban-fuu. 

Grammatik,  f.  gramatiffa,  fieli-cppi. 

Grammatikalisk,  a.  ficli-cpittinen,  fieli-opin. 

Grammatikaliskt,  adv.  fieli=opitti|eöti. 

Grammatiker,  m.  ijramatifuS,  fie(icpin4ai- 
taja  1.  =te!ijä. 

Gramse,  a.  indekl.;  vara  g.  på  ngn,  etta  far^ 
mea  1.  farmiaS  1.  nnrja  j.Eutte,  fantaa  1.  pi= 
tää  njil;aa  j.fntte;  blifva  g.,  tarmaStua,  !ar= 
tniétna,  »i^aStua. 

Gran,  f.  !uu[t  (^fen),  (wig)  näre;  af  g.,  lun^ 
ftnen,  !uufi=. 

Gran,  n.  (cigt)  graani,  f)iuffa. 

Granadör,  m.  franatt)ört. 

Granat,  m.  !ranaatti. 

Granatäpple,  n.  franaatti-cmena. 

Granbark,  m.  tcstus,  foéfnt  (=en),  fuufen-- 
fuori. 

Grand,  n.  rabtn,  biuffa,  fanna;  han  ser  intet 
g.,  ei  näe  biuffaafaan  1.  ^iuffaistafaan;  gif 
mig  litet  g.,  amta  minuUe  biufan  werran 
1.  binttafen;  det  finns  intet  g.  qvar,  ei  de 
ra[;tnafaan  1.  faunaafaan  1.  binffaafaan  1. 
filmääntään  jäicflä;  (bibi.)  raisfa. 

Granda,  v.  n.  pnuttua,  otta  »ajaa. 

Grangräs,  n.  (eqcisetum  si/lvaticum)  iaxwci- 
fcrtc  (-tteen). 

Granit,  m.  graniitti,  mabc»!in)i,  I)armaa  !inji. 

Granitartad,  a.  graniitin4apainen  1.  4ainen. 

Granitberg,  n.  graniitti-lcuori  1.  »fattio. 

Granlnnd,  m.  timfittc,  näreiftij. 

Grann,a.terea,fien)ä,tauni§  (»iin);  (noga)taxUa. 

Granne,  m.  naapuri,  laf;efäinen,  läi^etäS,  fp» 
(äUinen;  (en  af  g — nnarna)  uaapuruS;  de 
äro  g— nnar,  oföat  naapurutfct. 

Granneligen,  adv.  iuijuStt,  linfuuu,  tavtaSti, 
tarffaan. 

Grannfolk,  n.  naapurit,  naapurin=Jväfi. 

Granngård,  m.  naapuritalo,  naapuri,  Iäf)i= 
talc,  {[\[}tia. 

Grannhustru,  f.  naapuri-UHiimo. 

Grannbord,  a.  tarffa-tuulctnen. 

Grannlaga,  a.  (noggrann)  tartfa;  (samvets- 
grann) tunncttiucn,  tartfa,  totinen;  (nogräk- 
nad) itfeljenfä  ottawa,  bcrtfä,  närfäS  (»tfääu); 
(finkänslig)  bcttä  4uutciucn,  I;cttä,  tartta= 
wa,  ttjarotea,  arta,  araStanja;  (kinkig)  f)ert= 
tä,  ivaifea,  tuf ala. 

Grannlagenhet,  f.   tarffuuS,  tunnottijuuS,  it^ 


Gra 


Gli 


199 


fd;eufä   cttawatimtS,   f;erHt)l)?,  ficflä^untcU 
fuuö,  I;et(i)i)S,  !arttatvaiiuu8,  arfuuS. 
Grannlåt,   m.   {oru,  fore,   fortStuS,   foreu6, 

Grannlåtsdocka,   f.   I)ent^ntf1a,  :()empujatncn, 

foreilija. 
Grannlåtsherre,  m.  fcimari,  »cifari,    l)tmpu 

lainett. 
Grannlåtskläder,  m.  pl.  J^emtJU^tuaattCCt,  fe 

reu8=»aatteet. 
Grannqvinna,  f.  naa|Mtrin=namen  1.  =iiianno. 
Grannrike,  n.  raja^iwalta,  naa^)urt=l»aUafiinta. 
Grannräknad,  a.  se  Nogräknad, 
Grannskap,  n.  naa^juvtöto,  naaijjuri,  Iift=feuht 

IäI;t=ttenoc',  ^mt.\m§tö ;  (gramiar)  naajjurit, 

naa^ntruuS;   i  g— et,   naa^jurisja,   Iä[;i=tie= 

nooSfa,  ^m^JärigtöHä,  Iäisettä. 
Grannsynt,  a.  tarffa-näföirten. 
Grannsämja,  f.  naa).^uri=fo^lt,  naa^uri^raufja, 

naa)5iirtÖinen  ^Stäicl)t)§  1-  fonjinto. 
Grannt,  adv.  foreagti,  forecSti;  tar!a§tt. 
Granntyckt,  a.  närfäé,  näiHt,  f;et(ä,  ar»elia8 
Granris,  n.  fuufen4;air»ut  1.  =f)ao't  (sing.  ^)afo); 

strö  g.  på  golfvet,  ripottetta  I^afcja  lattialle 
Granrisa,  v.  a.  l^atouittaa,  ^otttaa. 
Granska,  v.  a.  tarfaötaa,  tarfaöteUa,  tarfata, 

tiitfia;  (recensera)  amoötella. 
Granskare,  m.  tutfija,  tarfaötaja;  artooötelija. 
Granskning,  f.  tarfaStUö,  tarfaStcIu,  tuttunuö, 

tutfinto;  arlcc^telu. 
Granskningsutskott,    n.   tutl'ija=fmita,    tavfaä 

taja^unta. 
Granskog,  m.  !uufi§tO,  fouftffo. 
Gransångare,  m.  ('si/Wct  abietina)  !tltta=fevttu 

fiftta. 
Grant,  se  Grannt. 
Granört,  m.  (pedieularis  syluatica)  fuo^fuuftO, 

ta§ht=närc. 
Graphisk,  a.  futoaUinen,  futoin  c[oittaira. 
Graphit,  m.  gva:|>l)ttttt,  U}tjt)§=fhrt,  [ijft-filct. 
Grassera,   v.   n.   letoittää    turmiota   1.  turme» 

luSta,  fä^bä  rt;ijötö=retfiltä,  retfeittä,  {}'ä.\m 

tetlä;  (fig.)  rairoota   (»oan),  ricl;ua,  fittfea; 

(stoja)  rel)fiä,  tcimätä. 
Gratial,  n.  ela!e,  jucma=etaf'e. 
Gratifikation,  f.  IaI;ja=)3alfiiito,  itJatfinto,  :|3aH= 

fio4af)ja. 
Gratis,  adv.  ilmatfefft,  timan,  timan  mitään, 

ilman  mittäfään,  maffutta,  maffamatta. 
Gratist,  m.  gratigti,  ilman-i^ääftjä,  ilman=faaja. 
Gratulation,  f.  cnnen=tci»otu§,  onnittelu. 
Gratulera,  v.  a.  toiwottaa  onnea  (j.fulte),  on= 

nitella. 
Gratulant,  m.  onnen»toiwottaja,  onnittelija. 
Gravation,  f.  !iinnifen-afttu8,  toelfan-afituS. 
Gravationsbevis,  n.  tt)elfa=tobi8tU§,  uieltarafi= 

tu§=tobiStuö. 
Gravera,  v.  a.   faitvevtaa,    ))iirtää;    (hesmra) 

vafittaa,  :|)ainaa. 
Gravering,  f.  :piirtäminen,  faiirenu?,  'i^xxxih 

m^ö;  V"vto=taito. 


Gravitation,  f.  :|jaino=tt>oima,  ttieto=tt»otnta. 
Gravitetisk,  a.  (hugtidlig)  a^afaincn,  ))ainatt>a; 

(tillgjordt  vigtig)  ma^tatoa,  :|5ainah?a;  gå  med 

g— a  steg,   astua   ^jainetten  1.  ))ainan.na  1. 

maf)taana  agfclta,  fät)bä  mal;tah.nn  asfelein. 
Gravur,  m.  :(.nirro8,  ^iirvog=fntt)a,  fmra=)3tirvo§. 
Gravör,  m.  ^.nivtäjä,  !ai>uerta|a,  gratci5ri. 
Gredelin,    a.   fini=fml;tania,   finen4mnertanja, 

ftnnei)tätvä,  ^una=finer»vtä. 
Greflig,  s.  frcitDiffinen,  frettoin. 
Grefskap,  n.  h-eitoi=funta;  (värdighet)  hciXoit^B, 

!reirt)in=arlx>o. 
G  ref  ve,   m.  freiwi;  i  g — ens    tid,   :J)ar^aafen 

aifaan,  :parl;aifft. 
Grefvinna,  f.  fretwttär  (=ttäven),  frein.nnna. 
Grek,  m.  freiffalainen,  grcitfalainen. 
Grekinna,  f.  frcifaffo,  freiffatai§=lDaimo, 
Grekisk,  a.  freiffalainen,  freifan,  freiftafaiS=. 
Grekiska,  f.  frcifan=fieli,  freiffa. 
Gren,  m.  fjaara,  (mindre)  f)aaranen,  (iaaruf= 

fa;  (af  en  flod)  ^aaxa,  :(.ntba§  (=taan);  (på 

menniskan)  f;aarat;  (fig.)  I)aara,  o[a. 
Grena,   v.    a.  (ut  benen)   ^aroittaa  1.  l;a|cit= 

taa  1.  ^anna  f)aarteclle  (jalfanfa);  g.  sig,  v. 

r.   fiaaroa,   liaarota  (=oan),   f)aaroiKa,  ^do.- 

roittua;  (fig.)  l^aaroittna,  jafautna. 
Grenadier,  m.  fvenatieri,  franatijöri. 
Grenblad,  n.  (bot.)  f;aara4ef)ti. 
Grenig,  a.  (grenförsedd)   fiaarallinen,  f)aarai= 

nen;   (med' flere  grenar)  I;aarainen,  I;aaro= 

»a,  ftaarifas,  I)aara=nicffa. 
Grennervig,  a.  (bot.)  ^aara=[uoninen. 
Grenskott,  n.  (bot.)  it»erfo--l)aara,  f)aara=ix)cfa. 
Grensle,  adv.  faf)ba=reifin,  f)aara=reifin,  l;aja=ret= 

ftn,  faffin4)aaroin,  fatfinn-eifin,  fiaaroiteöen. 
Grepe,  m.  ri}.'>a,  :t>ibäfe  (4fcen),  fal;h?a,  fäben» 

[ija,  fornja;  (att  bära)  faunin  (=timen),  (båg- 

formig)  fanfa. 
Grepp,  n.  ottama,  ote  (otteen),  fät)mä;  (konst- 
grepp) temjj^m;  (i  musik)  ote,  na|)t?imi}8. 
Greppsbräde,  n.  fof)baffo,  )caStin4anta. 
Griffel,  m.  frif)tt>eli,  firjotin  (»ttimen),  taulu=fl)nä. 
Griffeltafla,  f.  fril;ixiel=tauln,  fin?i=  1.  firjoitu8= 

tautu. 
Grift,  m.  f;olttji'f)auta,  l^auta,  te^o^fammio. 
Griftetal,   n.  ruumis  =  faavna,  ]^autauS  =  ^ufie, 

^ntiaiö^ii^i^'"''' 
Grifthög,  f.  se  Grafhög. 
Griljera,  v.  a.  :)}ariloita  (=tfen),  ^5aiötaa  ^art= 

lalfa  1.  l^alstarilla;  g — d  kalf bringa,  paxu 

toittu  n.^afifan=rinta. 
Grill,  m.  l)aatot,  ^oure,  tvf)jä  fuulo  1.  ojatuS. 
Grillfängare,  m.  ^an?ef)tija,  l^aanjefftja. 
Grilifängeri,  n.  f)aa>peffiminen,  t^l)iän4uule= 

minen. 
Grimas,  m.  trma,  ivlve,  tcirnutuö,  ninvistu8, 

faötpojen   1.  fnun   tiiäänne   1-  murto;   göra 

g— er,   irmastella,   itjiiriötellä ,   unvnutelfa, 

ixnnvutella,  niuriöteöa,   irn?el)tiä,   murtaa  1. 

Uniäntää  fnutanfa  1.  nenäänfä  1.  fagjvojanfa. 
Grimma,  f.  viimu,  päitfet  (pl.). 


200 


Gri 


Gro 


Grimmskaft,  n.  mavl^aminta,  rtimmt=tcavft. 
Grin,  n.  irtcc,  imisti)?,  irtooitU'?,  irvoi^nauru, 

hjtinutuö. 
Grina,  v.  n.  (grimasera)  irl»i?tää,  irtrotttaa, 
irit»i8teöä,  irmactetta,  tvturuttaa,  jutrnittetta, 
irjua,  ttietää  juu  irlciin,  nauraa  trl»t=fuin; 
g.  ät  ngt,  irttJtSteUä  j.!tn;  (oara  uppspruc- 
ken)  oKa  ivtoiflä  1.  imo^fa,  trunStää. 

Grinare,  m.  iririéitelijä,  irlvt^fjammiiS  (4''aan). 

Grind,  m.  toeriijä,  fnla4>cvtti,  l;i(a,  laiitfit. 

Grindstolpe,  m.  ttjeräiäu^nclt,  »eräjä4n;hrtäö, 
l^ik=tol:p^}a. 

Grinig,  a.  irtoi^fuu,  mvofaS,  trixnSteleträ. 

Grinolle,  m.  trmaöfa,  tmn4;amtnaS,  mui^fuu, 
märfi}4au!fu ,  nnvnu^ naama,  h)uru=uaama, 
tctrnuttcltja. 

Grip,  m.  aarni,  SSätnön  totfa. 

Gripa,  V.  a.  tixxiiua  1.  VåXjVå  (jf)fhi),  ottaa 
fiinni,  fcuraista,  temmata  (»mpaan),  taa^^a» 
U,  fiepata,  tatuata  (4aan),  takaista,  tairoit» 
taa,  täfittää;  han  grep  sin  hatt,  fie^pafi  1. 
faa^^afi  1.  tem^afi  l;attunfa,  tarttui  f;attuuu= 
fa;  grep  efter  sin  kHpp,  ta^aft  1.  tatuoitti 
jauu^aaufa;  grep  till  en  stol,  tarttui  1.  fä» 
lt?i  tuoUin,  tem|3aft  1.  fit4pafi  tuolin;  örnen 
grep  sitt  rof,  fotfa  tarttui  1.  Vixox  faaliifcn= 
\<x,  Otti  faalitufa  fiinni;  g.  till  vapen,  faljbä 
1.  tarttua  ajeiinn;  g.  en  fånge,  rymmare, 
ottaa  fiinni  »anfi,  farfujain;  hjulkuggarna 
g.  in  i  hvarandra,  rattaan=f)ain^5aat  fä^tt?ät 
1.  tarttuivat  toiftf)infa;  g.  saken  an,  ri)f)tl)ä 
1.  rutrieta  1.  tarttua  afiaan,  fät)bä  afiaan  fä= 
fin;  g.  sig  an  med  ngt,  fä^bä  fäfin  1.  fä= 
fiffi  1.  ruireta  jl)fin,  rnt»eta  1.  fäi)bä  tcfe= 
mään  j.fin;  g.  omkring  sig,  Ieir>itä  (--iän), 
^aifua,  faaba  oXaa-,  g.  sinnet,  fäljbä  ft)bä= 
melle,  fosfea  fi)bämeen  1.  nucleen. 

Gripande,  n.  fiinni=ottamiucn,  tarttuminen, 
faa^j^iafin-tinen,  fouraiiemincu,  tanjoittaminen. 

Gripbräde,  n.  (på  instriunent)  ttiaötin4auta, 
fo^baffo. 

Gripning,  f.  se  Gripande  och  Grepp. 

Gris,  m.  ^JorfaS  (=aan);  (lochiingsord)  naéfu, 
nafu,  ^niSfu;  köpa  g — en  i  säcken,  oötaa 
fifaa  fätigjä. 

Grisa,  v.  n.  ^jorfta,  tef)bä  ^5orfaita. 

Grisett,  f.  frifetti,  :t)iifanen,  ifo=tt)ttö,  f;elttu. 

Griskulle,  m.  ^al;nuö,  ^af)nue  (=een). 

Griskulting,  m.  :porfa8=taliuffa,  fian^talluffa. 

Grissel,  m.  ^siaffo,  Ict^ä4a^io. 

Grissla,  f.  (aria)  riäftilä,  riöfo,  tt^rä. 

Grisstinn,  a.  (suygn)  tiine,  ).^orfaita  täl}fi. 

Gro,  v.  n.  itää,  titua;  g.  fast,  igen,  faSrtjaa 
1.  mennä  um|)een,  nmmistua;  (fig.)  det  gror 
i  honom,  fe  (»it)a)  tt}tee  (jänegfä. 

Grobian,  m.  foif;o,  juUu,  re()l»ana,  rötfäle, 
foufo,  toriffo,  törfiö,  törfimöS. 

Groblad,  n.  (plantago)  ratamo,  rauban-Ief)ti, 
fouru=Iet}tt. 

Groda,  f.  (råna)  fammaffo,  lamuiatta,  fouua, 
bottinen. 


Grodd,  m.  itu,  ibe  (iteen),  ttunen. 
Groddkorn,  n.  (bot.)  itu4;iuffa. 
Groddlök,  m.  (bot.)  ttu=m^f)f^. 
Groddtrad,  m.  (hot)  tbufe,  itu4anfa. 
Grodläte,  n.  fammafon  furina  1.  futfntuö. 
Grodmun,  m.  (J'arn.)  la£;nan=fuu. 
Grodräm ,  m.  fammafou^futu  1.  =mäti  1.  ^fulju 

1.  =näljä. 
Grodspott,  m.  fäärmeen=it){fi,  fonnan^fl^tfi. 
Grodunge,  m.  rnm))|)t,  nijUiäinen,  fammafon 

^.^oifanen. 

Grof,  a.  farfea;  (tjock)  :|)afiu,  järfeä,  järeä, 
jljrfeä,  jufeä;  g.  träd,  ^jaffu  1.  järfeä  tanfa; 
(ojemn)  farfea,  farl^ea;  g — t  papper,  farfeft 
iiat)eri;  g— t  kläde,  farfea  ftjerfa;  g- 
händer,  farfeat  fäbet;  g — t  arbete,  farfe( 
l.raafatijij;  (tttor)  ifo,  n?anffa,  ji}feä,  pd\]i 
(gles)  I^arnia;  g— t  tryck,  ifo  1.  ^.\-itiu  räntti; 
g— va  kanoner,  ifot  1.  jt)feät  1.  liiantat  t^^ 
fit;  g — t  nät.  I^arlva  »crffo;  (af  grof  v 
partiklar)  järeä,  järfeä,  farfea;  g.  sandl 
järeä  1.  farfea  fanta,  fora;  g— ft  bröd,  far 
fea  i.  järfeä  Uxpä;  g — fva  kläder,  farfeo 
icaatteet;  g — t  socker,  farfea  1.  järeä  fofu^ 
ri;  (betydlig)  fnuri,  melfeä,  farfea,  raafc 
törfeä;  g.  synd,  törfeä  1.  farfea  f^nti;  g 
okunnighet,  fuuri  1.  raafa  tietämättömtjvgj 
(fam.)  det  är  alltför  g— t,  fefjä  on  litat 
pat\ua  1.  farfeaa;  (om  ljud)  järeä,  järfeä, 
farfea;  g.  röst,  farfea  ääni;  (fig.  i  moro 
lisk  mening)  raafa,  farfea,  törfeä,  fjäfötjtön, 
ruofoton;  g -va  seder,  raa'at  1.  tijrfeät  ta-- 
trtat;  g— va  ord,  törfeät  1.  farfeat  fanat; 
(som  har  stora  lemmar)  jl}Wå,  IXjUtvä,  itfV" 
feä,  fuuri4utnen. 

Grofbladig,  a.  ifD4e^tinen,  ))affu4e:^tinen. 

Groffil,  m.  farfea  »iita. 

Grofi"ila,  v.  a.  farfei8'tt>ii(ata. 

Grofhet,  f.  farfcuS,  ^atfuuS,  järfei;g,  järei}§, 
j^fei)§,  JVrfel}§,  tijrfetjö  o.  s.  v.;  se  bruket 
af  dem  under  Grof. 

Grofhugga,  v.  a.  farfeiö4jafata,  nl^rl;ätä,  rou= 
f)ia,  foU;ia,  fouSfia. 

Grof  huggare,  m.  folfjija,  rouf)ija,  farfeiö=f)af= 
faaja;  (fig)  foubo,  fcll^o,  julfu,  toriffo,  aifa 
fonl)o  1.  foU;o  1.  weititfa,  ^ää^ufari. 

Grofhyfla,  v.  a.  farfci8=f)öt;iätä,  luä^än  ifötf 
läitlä. 

Grofhyllt,  a.  farfca=if)oinen. 

Grofhårig,  a.  ;paffu4arn>ainen,  farfea4;iuffincn 
1.  »fanuainen. 

Grofkornig,  a.  järeä,  ifo=rafeinen;  (fig.)  ti3r= 
feä,  ruofoton,  :|.>afiu. 

Grofiek,  f.  ^jaffuuö,  j^rfetjg,  j^teljS. 

Groflemmad,  a.  runteica,  rotctva,  jt)feä4uincn. 

Grofsand,  m.  fora,  fomero. 

Grofsikt,  m.  f)arwa  feula. 

Grofsikta,  v.  a.  fculoa  [)ar>«alla  feulada. 

Grofslipa,  v.  a.  ta(;ota  (4oan)  1.  hioa  »räliäu, 
farfeiS4a()Dta. 


Gro 


Gru 


201 


Brofsmed,   m.   rautio,    ftmeS  =  fe^i^ä,    ynxa-- 

Grofsmide,  n.  njafara^tafeet,  firiceä^fe^jän  te- 

o!fct,  järeät  tafeet,  jura»tafeet. 
Grofsagad,  a.  (bot.)  tfo=faf)ainen,  jura=[a!^amen. 
Groft,  adv.  farfeaStt,  jävcäöti,  tiirteägtt,  o.  s. 

V.;  se  under  Grof. 
Groftarm,  m.  ))atlu=fiton. 
Groftradig,  a.  järeä4anfamen;   (om  Un)  pah 

fu=!uttuinen,  i^affu^fäifetnen. 
Grofullig,  a.  farfea^njittamett,  järeä=tt)illatncn. 
Grofadrig,  a.  (om  träd)  ^affu^f^inen. 

Grogg,  m.  groggt,  fi^Imä  toti. 

Groll,  n.  !aif)elraa,  iv)tf)an4auna,  ft»i^a;  hysa 

.,  )3itää  totf;aa,  fail;ofiua. 
Grolle,  se  Grålle. 

Groning,  f.  itäminen,  ibäntä,  itäml)8. 
Grop,  f.  fno^jpa,  (liten)  fuo^panen,  :|jatero;  (i 

en  väg)    fuo^janne,  fi}I»änne   (»nteen)   (eg. 

upphöjning);  den  som  gräfver  grop  för  en 

annan,   faller  sjelf  deri,  jofa  toifelle  !uc)5= 

paoi  !aih.taa,  itfe  fiif)en  knteaa. 
Gropig,  a.;  g.  väg,  fuD).i))ainen   1.    fvllräntei^ 

nen  1.  fuc>)5ifaö  tie;  (om  blad)  fuo)>urainen. 
Gropighet,  f.  !uD|3paifuuS  o.  s.  v. 
Gross,  m.  o.  u.  fro§[i,  tofo,  12  tufmaa;  hand^ 

la  i  g.,  pitää  fofo=  I.  tuHu4aup))aa;  i  g., 

fofolta,  tututta. 
Grossess,  f.  raSfauS,  raöfauben  tifa,  fof;tui= 

fuu8;  vara  i  g.,  olla  folituifena  1.  foI)butli= 

fena  1.  rastaana. 
Grosshandel,  m.  tuf!u=faup^3a,  fo[o4au^Jpa. 
Grosshandlare,  m.  tuffu>fau).i+)iaS,  !cfo=!aup= 

^.^taö. 
Grussör,  m.  tuffu=fan)3pia8,  ötceriäS  !auppia§. 
Grotesk,  a.  tatoatou,  fummaHiueu,  luonnoton, 
:     i}leCinen. 

Grotta,  f.  tuola,  foto,  rotfo. 
Grubbel,  n.  se  Grubblande. 
Grubbla,  v.  n.  mtetiSteCä,   fureffia,   furcitta, 

nmvf)etfia,  tuSfitelta. 
Grubblande,   n.   mietisfeicmincn,   mietisfelt}, 

fuveffuninen,    nturt)e!fiminen,    tuStittelemi» 

nen,  furefftnta,  fureituö. 
Grubbleri,   n.  mietigteteminen,  fureffuninen, 

juveileminen. 
Grufarbetare,   m.  truori=tl}ömte§,  u?uorenfai= 
.     t»antD=ti)öIäinen. 
Grufarbete,  n.  n.ntori=t^iJ,  !aito064tjö. 
Grufbrott,  n.  1.  Grufbrytning,  f.  t»UOrcn4ou= 

I}Ov^,  ivucren4ouI;iminen,  rnuf)u4ouf)oö. 
Grufdrift,  m.  fatl»o8-UnljeIl}8. 
jGruffogde,  m.  faitto8=iriontt,  touori=toDUti. 
Gruflig,  a.  l^irtoeä,  l;irmuinen,  !auf)ea,  jutma; 
I     en  g.  menniska,  ^irlneä  1.  !aut)ea  ihminen; 
i     g.  köld,  fau^ea  pattanen;  g— t  väder,  i^ir» 
•     n?cä  1.  tankea  fää. 

Gruflighet,  f.  :^irtoei)8,  fau|^eu§,  l^irinuifuuS. 
iGrufligt,  adv.  fau^e.a§ti,  l^irtceägti,  jutmaSti; 
i     g.  god,  julman  1.  !aul)ean  l^^ftsä;  g.  arg, 
I     jutman  1-  f)irjt>eän  toi^ainen. 
Svenskt-Finskt  Lexikon. 


Grufos,  n.  faia)Dö=fatfu,  fattnoe^äfä. 

Grufras,  n.  fai»oS4Dierro8,  fai»o8=iineremä.   ' 

Grufsam,  a.  ^armitteteipa,  tuSfaHinen,  fureffi= 
\va,  mure^titpainen. 

Grufva,  f.  »uoren  faiteoS,  fait»o8,  ruut)U, 
aarnio. 

Grufva  sig,  v.  r.  (fur  ngt)  augel;tia,  ^armi= 
telta  1.  )3af)oiKa  1.  tuöfitelta  1.  murlKt)tia  1. 
juref[ia  1.  ))äitDitettä  (j.fin),  olfa  lelcoton  1. 
alla  i^äiu  1.  tué£ig[a  (jSttin). 

Gruföppning,  f.  faitt)08=outfo,  faitDoflcn  fuu. 

Grumla,  v.  a.  fefoittaa,  foata(=taan),  foaista  (=!ai< 
fen),tef;bä  fefaiietfi,  ]^ämmentää,fotfea,lt»efloa; 
g.  vattnet,  fefoittaa  niefi;  g-  tankarna,  t;äm' 
mentää  1.  tel^bä  fefaifeffi  ajatutfet;  g— s,  v. 
d.  o.  g.  sig,  v.  r.,  feota  (=foan),  feoittua, 
foeta  (=fenen),  ^ämment^ä,  fäijbä  I.  tutta 
fetaifeffi. 

Grumlig,  a.  fefainen,  rupainen,  fafea,  famea, 
famafifainen,  fofainen;  (fig.)  fefainen,  famea. 

Grumlighet,  f.  fefaifuuS,  fafeu§,  rupaifuu8, 
fameu§. 

Grumligt,  adv.  (fig.)  fefaifeött,  fameaöti. 

Grummel.  a.  fafo,  fefo,  ruf^a,  rul;fa;  (i  botten) 
uppa,  upa,  i^ol^ja^fafo,  fatfa. 

Grums,  n.  runf.^}.^u,  fota,  faffa,  poro. 

Grumsig,  a.  runppuinen,  faffaiuen,  Joroinen. 

Grund,  a.  matata;  (tånggrund)  faifo,  laafo, 
taafa. 

Grund,  n.  fari,  fuoto,  fa^i;  stöta,  fastna,  rå- 
ka på  g.,  fä^bä,  ayaa,  tarttua,  joutua  fa= 
riöe  1.  luoboKe. 

Grund,  m.  (botte?i)  pof^ja,  perä,  peru,  peruö, 
perusta,  f  anta;  stå  på  fast  g.  (fig.),  feifoa 
iujalla  pof)jatta  1.  h)a(}tt3alla  faunatta;  (mark) 
da,  atuöta,  po^a,  perä;  pä  fremmande  g., 
»teraalta  aialia  1.  alustatta  1.  pofjjaöa;  hu- 
set står  på  fast  g.,  f)uoue  feifoo  lujatta  pe» 
rätlä  1.  pofjjaffa;  bygga  på  annans  g.  och 
mark,  rafentaa  toifen  maalte  ja  alalle  1. 
alustatte;  på  stadens  g.,  faupungin  maatta; 
på  egen  g.  (fig.),  omatta  pof)jatIa  1.  perättä 
1.  faunatta;  '(gnmdml)  perustus,  peruste; 
lägga  g— en,  panna  peruStuS  1.  peruStuS= 
ta,  perustaa;  gå  till  g— en  med  ngt,  tutfia 
j.fin  1.  fäi)bä  pohjaan  1.  pofijia  mijijten  1. 
periu=poI;jin,  pof^justelta  j.fin;  af  hjertans 
g.,  fi;bämen  po()jasta_,  tatjbestä  1.  faifeSta 
fijbämestä;  i  g.,  periu-pof;jin,  pof;jitteufa, 
peräti,  perin--juurin;  i  g— en,  oifcittain,  oi= 
feimmittain,  oifeimmiten,  tobelta,  tofianfa; 
(i  målning)  pofjja;  (ttkn.)  atuSta;  (i  veten- 
skap) perustus,  perä,  pobja,  perusta;  han 
har  god  g.  i  den  vetenskapen,  I)äneUä  on 
'i)\)'m'ä.  perustus  1.  perusta  1.  po^ja  ftinä  tie= 
teeSfä;  de  första  g — erna,  enfiutmäifet  al= 
feet,  atfeet;  (orsak)  perustus,  peruste,  perä, 
perus,  ft}t},  ai:^e;  den  sagan  är  utan  g., 
fe  fatu  on  peräti5u  1.  perättä,  fittä  et  ote 
perää;  stöda  sig  på  skäl  oeh  g — er,  uo= 
jautua  ft^itte  ja  peruStuf filte ;  jag  säger  det 
26 


202 


Gru 


Gru 


icke  utan  g.,  fitä|Jä  en  fano  perusteetta  1. 
fl}t)ttä  1.  ))evättölTläöti;  på  denna  g.  är  min 
tanke,  att  .  .  .,  taötä  fl}l}ötä  1.  täötä  pt' 
ruSteeéta  1.  täöä  V^erädä  1.  t'di)'än  :|)eruStaen 
1.  nojaten  on  ajatuffeni  f  e,  että  .  .  .;  för 
det  påståendet  ligger  till  g.  att,  .  .  .  fitlä 
a^ättöffettä  on  fe  pevuötus  l.  perus,  että. 

Grunda,  v.  a.  perustaa,  aluStaa,  po(;jata;  g. 
en  stad,  peruStaa  faupuntt;  g.  en  tafla, 
alustaa  1.  aluStefla  1.  pol^jata  taulu;  g.  sin 
tanke,  peruStaa  1.  nojata  ajatutjenfa;  g.  sig, 
V.  r.  perustua,  peruStauta,  peruStautua,  pe» 
rnStaita;  hau  g — r  sig  på  den  omständighe- 
ten, I)än  perustaifiel.perustautuu  filte  jeitaöe; 
saken  g— r  sig,  afia  perustautuu  1.  peruStuu ; 
denna  nyhet  g — r  sig  på  ett  falskt  rykte, 
tämän  uutijen  peränä  on  waäxä  puf^e,  tä= 
mä  uutinen  peruötaitie  »äärätle  juorulle. 

Grunda,  v.  n..  Grundas,  v.  d.  eller  Grunda 
sig,  v.  r.  (blifva  grund)  mataloitua,  ma-- 
baltua. 

Grundad,  a.  perusteellinen,  perusteinen,  toben= 
peräinen,  totinen,  »arma;  jag  har  g— e 
skäl  till  denna  förmodan,  minulla  on  tobeu» 
pcräifet  1.  peruSteellijet  jt?^t  täl^än  luulooni. 

Grund  artikel,  m.  juuriniSfonfappale,  peri=uS= 
fonfappale. 

Grundbegrepp,  n.  alfu=ticto,  ale  (alfeen),  pe= 
ruS=t}mmärre  (=rteen),  pol;ja=tieto. 

Grunddikning,  f.  ft)»ään»ojituS,  iala=ojituS, 
pof)juS=cjituS. 

Grunddrag,  n.  (fig )  pää=jof)to,  pää=tapa,  peri= 
jof)to. 

Grunddrift,  f.peri4;alu,peri4}imo,tuonnon4alu. 

Grundegenskap,  f.  pää=omaifuuS,  peri=omai== 
fuuS,  pää=laatu. 

Grundfalsk,  a.  perin  »äärä,  perätt  toäärä, 
peräti  »äärin. 

Grundfast,  a.  lnja«peräinen,  luja,  fiintcä;  (sten) 
maa-perä,  maa=peräinen. 

Grundfel,  n.  pää'»ifa,  peri=toifa. 

Grundfond,  f.  pcljja^ttjarat,  pD^ja--tt)ara8to,  ial= 
fa=rat)at. 

Grundform,  m.  peri^muoto,  pää=muoto. 

Grundfärg,  n.  pol;ja=ttäri,  pol)ja=maali;  (huf- 
vud/cirg)  pää=»äri. 

Grundfäste,  n.  pol)ja=peruSt;tS,  ala=pc'^ja,  olo» 
perä. 

Grundidé,  f.  peri=aate  C=tteen),  pää»aate,  peri= 
ajatus. 

Grundkapital,  n.  jalfa=ral;a,  pol^ja^ra^t. 

Grundkraft,  f.  alhMroima,  peri=»oima. 

Grundlag,  m.  peru6tu64ati,  pernS4afi. 

Giundlagsenlig,  a.  peruStuS=lain  mufainen, 
perustuslaillinen. 

Grundlagsstridig,  -vidrig,  a.  peruStu84a!ia 
tvaStaan  (ole»a),  perustuslain  =  »aStaiuen, 
perustuslaista  poiEtea»a,  peruStuSlain=rit= 
fo»a. 

Grundlig,  a.  perin=pol;jainen,  pol)jallinen,  jtj= 
»ällinen,  juuretlinen,  »antfa;  (duktig)  aita, 


tDal)h?a;  g — a  insigter,  pohjallinen  1.  \^to'<xU 

tinen  1.  »auffa  taito. 
Grundlighet,   f.  perin=pol)jaifuuS,   fpȊllift)>)8. 
Grundligt,  adv.  perin=juurin,  perinjuurin,  |))= 

»äHifestt,  »antasti,  toal)»aSti,  aita  lailla. 
Grundiini  e,  f.  aluS=»ii»a,  afema=n)ii»a;  (fig.) 

pää=iol)to. 
Grundlägga,  v.  a.  peruSlaa,  panna  pcruStuS, 

afettaa. 
Grundläggare,  m.  perustaja,  afcttaja,  peru8= 

tutfen^panija. 
Grundlära,  f.  peruStu6=oppi,  pää-oppi. 
Grundlärd,  a.  peri^oppiuut,  peri=»iiiaS,  f^»ä» 

tietoinen,   perin  =  pebjin  1.  perin  »juurin  op= 

pinnt. 
Grundlös,  a.  perätön,  ponneton,  ail^ccton,  pe» 

rnSteeton. 
Grundmening,  f.  peri»tartoituS,  pää=mielt. 
Grundmur,  m.  aluS»muuri,  pobja^mnuri,  pe« 

ruStuS. 
Grundmura,  v.  a.  atu§=mnnrata,  pol;ja=muu= 

rata,  pauna  aluS=muuri. 
Grundmala,  v.  a.  pol)ja=maalata,  maalata  po^» 

ja-trärillä,  panna  po^ja=maaliin,  alustella. 
Grundning,  f.  perustaminen,  pol}jauS,  alu6tu3. 
Grundord,  n.  peri-fana. 
Grundorsak,  m.  peri=jt}l^,  altu=fl)lj. 
Grundpelare,    m.   alu8=pl}toäS    (»ään),    perä'- 

p^toäS;  (/i(7.;tuti=p^toäS,  tulma4itoi;  tryck- 
friheten  är  en  af  g — larne    för    nationens 

frihet,  painD=»apauS  on  tjffi  fan[an  »apau» 

ben  tufi'p^l»äitä  1.  pt)l»äitä  1.  fnlma=ti»iä. 
Grundpåle,   m.  peruStuS^paolu,   aluS=teaaja, 

aluS^paalu. 
Grundregel,  f.  peruS=of}je,  pää^ol^je. 
Grundrik,  a.  se  Bottenrik. 
Grundritning,  f.  peruS=piirre,  pol)ja=piirruStuS. 
Grundränta,  f.  maa^ivero,  maa=jtjttät. 
Grundsanning,  f.  peri=totuuS,  pää=totnu§. 
Grundsats,   m.  (allmän  sanning)  peruSte,  pC= 

rnS=iol)be,   peri^totUUS;   (regel  för  handling) 

mielen=peruSte,  peruS^joljbe,  peruste;  goda 

moraliska  g— er,  ^l)»ät,  flteetjbellijet  peruS» 

teet  1.  peru8=jo^tcet. 
Grundsjö,  m.  (sjöt.)  pol;ja=laine,  pol)ja=aaIto. 
Grundskott,  a.  (sjöt.)  pot)ja=ampuma,  pof>juS= 

ampuma. 
Grundspråk,  n.  altu=fielt. 
Grundstafvelse,  f.  (gram.)  innxx-tiXCU,  »arjl= 

ta»u. 
Grundsten,  m.  peruStuS»titoi,  a{uS=ti»t,  iaita» 

titin. 
Grundtal,   n.  fuora  (utu,  »arfinai34ufu,  pe» 

rnS4utu. 
Grundtanke,  m.  aii)i,  pert=ajatuS,  peri=aato8, 

pernStuS=ajatuS,  pää=ajatu8. 
Grundteckning,  f.  po^ja=piirru6tu3,  pof;ja=piir' 

roS,  peruS=piirre  (=rteen). 
Grundtext,  m.  altu^tetsti,  altu^irjoituS,  atfu* 

tirja. 
Grundton,  m.  peruStu8=fä»eI,  pää^öänt. 


Gr  u 


Grå 


203 


Grundval,  m.  ^t^eruStuS,  otu8tu8;  skaka  ngt 
i  dess  g— ar,  tävijijttää  j.fm  ^ertn=^)o]^jtn  1. 
poifiia  mljöten;  CfyO  ^eruötuS,  po'i)ia,  ful» 
tna=fit»t;  rättvisan  är  tronernas  säkraste 
g.,  oi!eu8  on  iDaIta  =  i8tututen  1.  icaUojen 
luotettatoin  ^^eruötuä  1.  fulma=!tti5t. 

Grundvilkor,  n.  :|3eru6=el;to,  ^3ää=cf;to. 

Grund  vändning,  f.  (sjöt.)  'pol)ia4'å'ånnö9,  anh 
furt=täänni)é. 

Grundväsende,  n.  ^eri=oIemu8,  :ffl^i=otfnto. 

Grund väsendtlig,  a.  :t)eri=oIo(Iinen,  )3en=Dleit= 
nainen. 

Grundyta,  f.  poijla^oia. 

Grundämne,  n.  eute,  alflo,  ak  (alfcen),  altn- 

aine. 
Grupp,  m.  r^I;mä,  jouffo,  ^)avlBt. 
Gruppera,    v.  a.  r^l^mittää,  joufoitfaa,   ftav' 

toittaa. 
Grus,  n.  fora,  fofava,  fcmer  (=en),  fomert,  fomero, 

mura;   (of  murar)  xul)a,  mufera,  mursfa; 

(i  njurarna  m.  m.)  niuro;  (ställe  med  grus) 

fcmeriffo,  foreiffo. 
Grusa,  v.  a.  jorata,  fomerittaa,  täyttää  foraI= 

la;  (förstura)  mufertaa,  murgfata,  vaunioit» 

taa;  g.  sig,  v.  r.  ntuveta  (»nen),  ntu[ertua. 
Grusaktig,  a.  foramaiuen,  muraniainen,  foran= 

ta^5aineu. 
Grusblandad,  a.  foran=felfatnen,  fomertnen. 
Grusig,  a.  foraineu,  fonterincn,  fcmerotnen. 
Grusjord,  f.  fora=maa,  fomevtHo,  forettfo. 
Gruta,  f.  fuuvus,  etue,  apt  (a^:|3een);  gifva  g, 

(åt  hästar)   apattaa,   antaa   a^jettaa  I.  ap= 

^etta  1.  fuuvuSta. 
Gruta  sig,  v.  r.  [uuruStetta,  fuuruStaa,  etnef; 

tiä,  Ijaufata  einc=))alaa. 
Gry,  n.  vafctfuu?,  rae=funto;  (fg.)  nero,  tijtx), 

ålfu;  det  är  godt  g.  i  honom,   I;äne8fä  on 

l^^toä  alfu  1.  f;i)n)ää  f^hjä  1.  neroa,  {;äneötä 

mies  fottuu. 
Gry,  v.  n.;  dagen  g — r,  ^säittjä  fotttaa  I.  ioal 

fenee;  (fig-)  hoppet  g — r  åter  i  mitt  hjer 

ta,  toitt>o  jälteen  lottuu  1.  foittaa  f^bämeö 

jäni. 
Grym,  a.  jntma,  anfara,  f)trweä,  :^irmu;  g— t 

hjerta,    julma    fl)bän;    g-  fiende,    julma    1. 

anfara  hjt^olliuen;  g.  fader,  anfara  1.  jul= 

ma  1.  totoa  i\'ä;  g— t  öde,  anfara  fol^talo, 

jnlma  1.  foi»a  onni;   g-  smärta,   anfara  1. 

julma  tBaittja;  du  grymme!  jnfma  itfeäft, 

fina  jutma! 
Grymhet,  f.  julmuuö,  anfaruuS,  ][)iritie^6. 
Grymt,  adv.  julmasti,  anfaraSti;  julman. 
Grymta,    v.  n.   röl)ftä,    rl3{)fää,    ri3f)f^ä,    röf)= 

fäiötä;  (fig.)  röpttää. 
Grymtan,  f.,  -nde,  n.  rijl^finä,  rö^f^,  röl^fimi» 

nen,  ri3I)i3ti}ö. 
Grymtoxe,  m.  rö!)fä4ärfä. 
Gryn,  n.  r^i)nt,  fnurima;  (korn)  j^toänen,  rae 

(=feen). 
Gryna,  v.  a.  fuurtaa,  fuuria,  tel;bä  v^^niä; 


g.  sig,  v.  r.  r^^ni^t^ä,  mureta  (»nen),  mu» 

rentua,  ^ajota  rateitfi. 
Gryngröt,  m.  fuurima=^nuro,  r^ljni»^JUuro. 
Grynig,  a.  m}6ti}räinen,  rafeen=tainen,  julnät» 

nen,  fiemeninen;  (bot.)  n^Sttjräinen. 
Gryning,   f.   fcitto,    foite;    i     dagsgryningen, 

:^äitDän=foitlaeSfa  1.  toaleteSfa. 
Grynkorf,  m.  r^l^ni-maftara,  fuurima=maffara. 
Grynqvarn,    f.   [uurto^mi^tt^,  fuurimuS=mVlt^, 

vqijnunwjUi). 
Gryt,  n.  (stenig  mark)  foul^iffo,  filciffo,  folu; 

(djurhåla)  tuofa,  foto. 
Gryta,  f.  pata;  (inmurad)  tcartmuS  (=ffen). 
Grythängare,  m.  ^atjtat  (pl-)- 
Grytkrok,  m.  :|^ata--fouffu,  l^a^to. 
Grytring,  m.  :tJaban=fanfa,  :^abann-i^a. 
Grå,  a.  l^armaa,  f)armaja;  göra  g.,  l^armata, 

i^armentaa;  blifva  g.,  f;armauta,  t^armaan» 

tua;  skifta  i  g— tt,  f;arma]^taa. 
Gråaktig,   a.   t)armat;tan)a,   ^armaan  =  it)oi)3a, 

f;armaan=fefaineu. 
Gråblå,  a.  f;armaan  =  fiuinen,  t;armaan  =  finer» 

täirä. 
Gråbo,  n.  (artemisia   vulgaris)    ^)njo=maruna, 

^urjo. 
Gråbrun,  a.  tumman=^altan3a,  l^armaan=ruuni. 
Gråbröder,  m.  pl.  f)armaa=lpetjet. 
Gråfläckig,  a.  ]^armaan=tä^tlifäs,  ^armaan=^a= 

))urtffo,  I;armaan=faitatt>a  1.  =faitu. 
Grågul,  a.  l;attaioa,  f)armaan=fettainen  1.  =fet= 

fertätoä. 
Grågås,  f.  (anser  cinereus)  t;armaa  f;anl;t. 
Grähvit,  a.  ]^armaan=n)alfea  1.  =i«atfoinen. 
Gråhårig,  a.  ^rmaa=^3ää,  f;armaa=)5äinen. 
Gråhårsman,  m.  l;armaa=|5ää,  ]^armaa=)3ää  u!^ 

f  o  I.  mieS. 
Gråkali,  a.  fata=^)affanen,  ).ntn.n=^)  af  fånen. 
Grälax,  m.  (salnio  eriox)  naI;fa»tot;i. 
Grälle,  m.  (om  hästar)  i^armaa,  fimo. 
Gråmunk,  m.  f)armaa=munfft. 
Gråmåla,  v.  a.  fjarmata,  t)armaaffi  maatata. 
Gråna,   v.  n.  f)armaantna,   t;armentua,   l^ar» 

mauta,  fä^bä  I.  tutla  ^armaaffi. 
Gråpapper,  n.  f)armaa  ^3a:|5eri. 
Gråprickig,  a.  f)armaa=))itffninen  1.  =)3itfulfinen. 
Grårandig,  a.  f)armaa=juott)ainen  I.  »raitainen 

1.  »rantuinen. 
Gråsida,    f.    (gadus    lirens)    l^armaa    turöfo, 

fa|3a»tur8fa,  mevi=fttfa. 
Gråsiska,  f.  (/ringillä  linaria)  ur:|3iainen,  Ur» 

:i3u=tBart)unen ;  {hanen)  pvmamnta,  (honan) 

J3una»^ää. 
Gråskimmel,  m.  :^armoan»ft|)fo,  ]^armaan»ft= 

mo,  :|3äi8tärtffi5. 
Gråskäckig,  a.  l^armaan»}3a)3uriffo,  r;armaan=' 

faitatoa. 
Gråskägg,  m.  !^aCi=^arta. 
Gråsparf,  -spink,  m.  (f ringillä  domestica)  foti* 

icar^Juneu,  {)ottinen. 
Gråspräcklig,  a.  I)armaan=firiau>a  1.  »^sätStä» 
rifäe,  :^armaan»^)itfnttinen  1.  4ä)3lifä8. 


204 


Grå 


Grä 


Gråsprängd,   a.   I;artnaan  =  iefaincn,    ]f)arnia!^= 

tatoa. 
Gråsten,  m.  ^armaa  titti. 
Gråsugga,    f.   (oniscus   asellus)   fiira,  fauna» 

jaaffc,  fanvUjaafto. 
Gråt,  m.  itfu,  (högljudd)   :par!u,  ^^oru;  fram- 
kalla g.,  itfettäci. 
Gråta,  v.  n.  itfcä,  (svtåtf)  ittuSteöa,  itMUM, 

itkiää,    (högt)    paxtua,   ^Jorata,    (grinande) 

tinuruttaa,   ireulcttaa;  g.  ofver    ngt,   ttfeä 

j.fin  1.  jsttin. 
Gråtare,  m.  itfijä. 
Gråtfärdig,  a.  itfeteäinen,  itlemäifiöäniä  (cte= 

tra);  jag  var  g.,  clin  itfemätfiUäm,  minua 

ttfettt. 
Gråtig,  a.  itfuinen,  itfeiräincn,  itfu^tektra. 
Gråtmild,  a.  ithiilincn,  ittu^fuu,  berftä  itfe» 

mään,  f)ertfä=itfuinen,  ittuun  tt»ctätoä;  g— t 

ansigte,  itfuuu  Ivetättä  1.  itfuUhien  naanta. 
Gråtmildhet,  f.  itluHijUUÖ,  o.  s.  v. 
Gråtrut,  m.  (lams  argentatus)  f;arniaa  loffi. 
Gråtögd,  a.  itfnöfa  filmin  (cletea),  itfu=filmä. 
Gråverk,  n.  eraftan^na^fa,  Dratoi=nal)fa. 
Gråvide,   n.  (salix  cinerea)  tcifupaya,  nal^fO' 

^aju. 
Grädda,  v.  a.  |^ai6taa,  f^:t3fentää;  g.  sig,  v.  r. 

t^aiötua,  h)^^jenti}ä;  (om  wjölk)  fuortua,  !cr= 

mcittua. 
Grädde,   ni.  o.  Grädda,  f.  faale,  fcrma,  fuo= 

te,  :t.\iäflincn,  maitila?,  liiraS;  (fg.)  <>ara:^oIa. 
Gräddkaka,  f.  taale=faffu,  fuorc=!cffara. 
Gräddkanna,  f.  taa(e=af'tia,  taale4annu. 
Gräddpanna,  f.  faffu^^annu,  V^^i^Jtin^P^Jnnu. 
Gräddskäl,  f.  taale=fuv^-n,  ferma^fu^^^n. 
Gräddsnäcka,  f.  taaIel;iffo,  Uttae^nieffa,  fer» 

ma-Aiilppo. 
Gräfia,  v.  n.  ^cuétoa,   :|3engata    (»faan),   fuc= 

fefla,  faiiPcUa. 
Gräfling,  m.  se  Gräfsvin. 
Gräfsvin,   n.  (meles  tazus)  mäljvä,  metfä^flta, 

tamppi. 
Gräfsvinshund,  m.  mä^rä=foira. 
Gräfta,  f.  fucHa,  turtoe=fir»ei^. 
Gräfta,  v.  a.  fucffia,  fucfiéfeCa. 
Gräftare,  m.  fuctfa=mie§,  fucttija. 
Gräffland,  n.  fucfcé,  fucffe,  fucffa=maa. 
Gräfva,  v.  a.  f  ainoaa;  (smått)  faitraeKa,  fai= 

»e§fella,  fai»ei(a,  faitecrtaa,  faitecrreöa;  g. 

sig  ned  på  landet,  f)aubata  itfenfä  maaCe; 

(ifrigt  söka)  faitoeHa,  ^seuötata,  )jenga8taa, 

urftia. 
Gräfvande,  n.  faiwamincn,  faiircS. 
Grägna,    v.  n.   itfeä    ircuicttaa  1.   aMvnuttaa, 

nnrnutelTa,  »culcteKa. 
Gräl,  n.  tora,  viita,  riiteli?,   jupaffa,   janffa; 

få  g— or,   faaba  tcria;  konama  i  g.,  riita= 

untua,  torautua. 
Gräla,  v.  n.  viibcHä  (4eten),  tcrua,  jupafoita 

(-ticn),  jm)a!oiba;  g.  på  ngn,  tcrua  j.futo. 
Grälaktig,  a.  torafaö,  riibafoe,  riitainen. 


Grälig,  a.  riitainen,  riitaifa,  toratnen,  toraifa, 

tcveliaéi. 
Grälighet,  f.  toraifuu?,  torefiaifuue,  riitaifuuS. 
Gräligt,  adv.  tcraiieeti,  toraifaéti,  riitaifeSti, 

riibatla,  tcraöa. 
Grälmakare,   m.   tora>!urHu,   tcran  =  nc§taja, 

riitelijä,  riita»furffn  1.  4)ammag,  tcta4>uéfi, 

riita=jätfi. 
Gräma,   v.  a.   faifjottaa  1.  fiavmittaa  1.  p'maå 

1.  faitt?aa  1.  :pa()oittaa  1.  f)uclegtuttaa  (j.futa); 

g.  sig  (öiffer  ngO,    failiota  (=can)  1.  fai^oii= 

la  1.  :pa&effta  (j.fin),  I;armi8tua  1.  f^bänt^ä 

1.  taifioStua  1.  bucleetua  G^tfin)- 
Grämelse,  f.   faii)o,   faitjcetuS,  mielen^murre 

(4een),  f;avmi. 
Gränd,  m.  !uja,  fujanen,  feta,  foluffa. 
Gränja,  v.  n.  iinrnuttaa,  irjinétellä. 
Gräns,  m.  raja,  ääri;  g — en  emellan  Finland 

och    Sverige,    Sucmen   ja    Siuctfin   raja, 

(gucmen   ja   9iuctfin  n.\i(inen  raja   1.  \x>'ålU 

raja;  på  g— en,  rajatta;  (Jig.)  raja,  määrä. 
Gränsa,    v.  n.;    g.  till,    fcstea   rajcillanta  1. 

foéfea  (il)tin),  clla  jonlin  rajana  1.  rajalla; 

Finland  g — r  till  Sverige,  éuomen  rajana 

on  9iuctft,  ©uomi  foéfee  rajoitlanja  9iuot= 

flin;    (Jig.)    det    g — r    till    vansinne,    fe  DU 

l.tä:^  mieletti5mt»t)bef  [i,  lähenee  mielettönnitjttä. 
Gränsbo,  m.  rajaiainen,  raja^naapuvi. 
Gränsesyn,  f.  rajan^atfelu,  raja=fi)inn. 
Gransfästning,  f.  raja4inncituö  1.  =linna. 
Gränslinie,  f.  raja,  rajau?,  raja4*aitfa. 
Gränslös,  a.  (/ig.)  ääretön,  määrätön,  fuun=> 

natcn;  (obegränsad)  rajaten. 
Gränslöshet,  f.  äävettömyi)^,  määrättömät)^. 
Gränslöst,   adv.  äärettömästi,  äärettömän;  g. 

olycklig,  äärettömän  1.  pcxäti  onneton. 
Gränsort,  m.  raja^^aitfa  (1.  4olä  1.  »taut.-^unti)- 
Gränsskilnad,  m.  raja,  irälin'aja,  rajoitus. 
Gränsstad,  m.  raja=lau<>un!i. 
Gränssten,  m.  raja^aafi  (=ben),  raaja^finji. 
Gränstraktat,  m.  raja4iitto,  raja^foannto. 
Gränstvist,  f.  raja^riita,  riita  rajagta. 
Gräs,  n.  rucl}0,    fieinä,   Iaul)a;    bita  i  g— et, 

baie-taa  tannerta,  laatua;  (bot.)  l)einä. 
Grasaktig,   a.  l)einämäinen,  l^einän^näföineu, 

ruo^cmainen. 
Gräsand,  m.  (anas  boschas)  ^einä^fuorfa,  lafla, 

lautta=fncr)a,  Banti»  1.  firfi^fuorfa. 
Gräsartad,   a.   l)einän  =  ta|jainen,   f)einän  =  laa= 

tuinen. 
Gräsas,  n.  l)einä=tät)tä. 
Grä^beväxt,  a.  fieinäineu,  rucbcinen,  i^einit» 

tnniit,  ruobcittunut;   bli  g.,  beinittijä,  ruo» 

bcittua,  nurmettua. 
Gräsbänk,  m.  rucl;o4^enlli,  ruol;o4anja. 
Gräselig,  se  Gräslig. 
Gräsenka,  f.  elä»än=leSfi,  miel^etcn,  »aimo, 

jonfa  mieS  ou  ^^oiéfa  fotoa. 
Gräsenkling,  m.  mieS,  jcufa  iraimo  on  fotoa 

^joici,  tcaimoton,  cläirän  Icsfi. 


Grä 


Gud 


205 


Gräsfly,   n.  (phalaena  graminis)  l^thxä-iptxf)!}, 

Gräsgrön,  a.  ruof)on=^äinen. 

Gräsgädda,  f.  ranta=I)aii!i. 

Gräshoppa,  f.  f)etnä=fir!ta. 

Gräslig,  a.  fauf;ea,  I;trmutnen,  I;irtoeä. 

Gräslighet,  f.  faul^eu§,  ^irmuifuuS. 

Gräsligt,   adv.    fau^eaSti,   I^irnjeäSti;   g-  ful, 

tauotan  xmm. 
Gräslik,  a.  ^etnän=fattatnen,  ]^etnän=näföinen, 

ruoI;on=näfDtnen. 
Gräslupen,  a.  tuo^otttunut,  farjettunut,  nur> 

mettitnut,  fetoinen. 
Gräslök,  m.  (aliiam  scoenojyrasum)  rucl()0'  lau!» 

fa. 
Gräsmark,  m.  rturntisto,  nunnitfo,  ruol)0=maa. 
Gräsmask,  m.  ruof)0=mato,  betnä^mato. 
Gräsmatta,  f.  tuoro,  nurmt,  imrmiffc,  l^einif» 

to,  (poet.)  ruo()c=ft)ai:|)pa. 
Gräsmånad,  m.  {;uf)ti=fuu. 
Gräsplan,  m.  rucf)o=fenttä,  ruof)olfo,  ^eiiuffo, 

nurmt,  nuvntitfo. 
Gräsren,  f.  ruoI;o=^iennar  (»tarett). 
Grässtrå,  n.  f)etnän=forfi,  ]^emän=»arft. 
Grässtubb,  m.  f;etnän=fänfi. 
Grässvål,   m.    farje   ('feen),   rucf^on^famava, 

tuvti>e6  (4ieen). 
Grästorf,  m.  furtoe,  tuoro,  ruo:^o4uvire. 
Gräsvall,  m.  nuvmiffo ,  nurmi,   fete;   ruof^o^ 

ttsalli,  nurmi=n)at[i. 
Gräsväxt,  m.  I)etnän=fa6tou;  (bot.)  ^tmhla^vox. 
Gröda,  f.  (atI)o,  mlja,  tt>uofi=tuIo. 
Gröe,  m.  (poa)  nurmitfa,  uurmi=laul;a. 
Grölsa,  v.  a.  fof)ria,  tu(;rta. 
Grön,  a.  tpif;eriä,  l»i{)reä,  toef;rcä,  h.nf)anta;  i 

det   g~a,    h)i£)annD8fa,    nurmtfoSfa;    g— t 

(grönsaker),  faSlcaffet,  iDt^anueffet;  vara  g., 

tt)if)oittaa. 
Grönaktig,  a.  tt)tf;antan}a,  ttt[;ertätoä,  t»tf)reän= 

h)otj)a. 
Grönääckig,  a.  tBt^reän^tä^jUfäS  1.  =:(ja^uriffo 

1.  »failu. 
Gröngräset,  n.  totl^antola,  ruof^offc,  ruol^oSto. 
Gröngul,  a.  Jr)tf;eriän»feltatnen,  fa^^en=far»atnen. 
Gröngöling,    m.    (picus  viridis)  trti^ertä  ttffa, 

wit)rt=ttffa,  [)on!a=forc. 

Gröning,  m.  (fringUla  chloris)  tt»i^ertä=tt»ar^U= 

nen  1.  =f^i"tfii,  ruo^O'toar)3uueu. 
Grönkål,  m.  U^thtaali. 
Grönmåla,  v.  a.  tr»if)eriäffi  maalata,  toiln-töitä 

(=tfeit). 
Grönmänglerska,    f.    fa8U)aS  =  itiatmo,     faalt= 

euffo. 
Grönprickig,  a.  h)i^eriä=^3iHfuinen  1.  'pxltnU 

liueu. 
Grönrandig,  a.  tot^eriä=rattatnen  1.  «juoinatnen. 
Grönrutig,  a.  toil;ertä=ruutuinen,  ir)i^riäi8=ruu= 

tutnen. 
Grönräg,  m.  rui64au!^a. 
Grönsaker,  f.  pl.  faöhjaffet,  ruofa=fagjptt,  h)i= 

ftannetjet. 


Grönsiska,  f.  (fringilla  sptnus)  felta=firffunen, 
ft»it)eriä=U)arJ)unen  1.  =firffunen. 

Grönska,  f.  n.nf)anuuu9,  tot^ertäif^^S,  totl^re^ö. 

Grönska,  v.  n.  o.  Grönskas,  v.  d.  tet^eriöitä 
(4[en),  tui^otttaa,  n>t^anneÖa. 

Grönstrimmig,  a.  ttiU;reän=f ailattja ,  totl^ertä» 
juolcainen. 

Gröpa,  v.  a.  fuurtaa,  rouf)ta;  (urgröpa)  fo= 
»ertaa,  cuttaa. 

Gröpqvarn,  f.  rouf)U=mVÖt),  fuurto^m^ö^. 

Gröpyxa,  f.  ta§ttn,  toefain  (-men). 

Gröt,  m.  ^uuro,  f)Uttu;  grötämne,  )3UUro6. 

Grötgryta,  f.  ))uuro=^)ata. 

Grötig,  a.  ^junroinen,  f;uttutncu;  (fig.)  ^uuroi' 
nen,  jefainen. 

Grötmyndig,  a.  rlj^I^feä,  ^^ct):^feä,  mal^tawa. 

Grötmyndigt,  adv.  rijt)f)feästt,  ^J!5^f)feä8tt. 

Guano,  m.  guano,  Itnnun=fonta. 

Gubbaktig,  a.  äi|ämäinen,  äijäfäs  (=ffään), 
ivanl^amainen. 

Gubbaktigt,  adv.  äijämäxfegtt,  ätjäffääSti. 

Gubbe,  m.  uffo,  äijä;  min  g.  lilla!  ttffofeni! 

Gubblik,  a.  se  Gubbaktig. 

Gubbtänder,  f.  pl.  (bot.)  se  Gigalständer. 

Gubevars!  int.  f)erran=tä^bcnl  f)erran=tteten! 
mifö'ei!  no  luai  ei!  no  f)ei!  faifetifin! 

Gucku,  m.  fäfi,  fuffu. 

Gud,  m.  3umala;  med  Guds  nåde,  3umatan 
armosta;  om  Gud  vill,  joö  3umala  fuo^i; 
gifve  G.,  fuofoon  Snmala!  G.  bevare,  3u= 
mala  toarjelfoon!  G.  hjelp!  anta  Sumata! 
Sumat'  atcufS'!  G— i  1.  Gud  ske  lof!  3u= 
malan  fiitoé,  fiitoS  3umalan,  Sumalaffe 
fiitos  olfoon!  för  G— s  skull!  Sumatan 
täl}ben,  ^erran  täl^ben!  i  G— s  namn,  3u= 
matan  nimeöfä  1.  nimeen  1.  nimen  fautta! 
vid  G.!  3umali8te,  Sumafauta,  3umat'= 
atcita!  G.  vet,  tiefi  Sumata,  Sumata  tiefi; 
G.  skall  veta,  3umata  fen  tietää;  min  G., 
gode  G.!  Sumalani,  ^XfWa  Sumala;  i  G— s 
hand,  3umatan  fäbeSfä  1.  t)Uoma8fa;  G— i 
behaglig,  3umalatfe  otoltinen;  G~i  nog, 
ft)ltin  ft)ltä,  tcaftan  tar^^eeffi. 

Gudabarn,  n.   3uniatan4a)}ft. 

Gudadryck,  m.  }umatten=}uoma. 

Gudahus,  n.  jumalten^^uone, 3umatan=]^uone. 

Gudaktig,  a.  jumalinen,  l^urSfaS  (=aan). 

Gudaktighet,  f.  jumalifunS. 

Gudaktighetsöfning,  f.  jumati|UUben  =  l^arjot= 
tut^. 

Gudaktigt,  a.  jumatifegti. 

Gudalära,  f.  uSfon=o))^i,  jnmalunö'0^>)3i,  ju» 
maIuu6»ugfonto. 

Gudamakt,  f.jumatunö=tDoima,juma(an=it»oima. 

Gudamat,  m.  jumatan=ruofa,  jumattcn  ruofa. 

Gudamenniska,  f.  jumat'--i[)minen. 

Gudamåltid,  m.  jumalten  1.  jumalain  atria. 

Gudasaga,  f.  jumaluu8=taru. 

Guda  sig,  v.  r.  cUa  cteujinanfa  jumalinen, 
l^uréfitelta. 


206 


Gud 


Gul 


Gudaskön,   a.   en!eUn  famteuinen  l.  faunis, 

launiä  futn  enfeli. 
Gudaspis,  m.  |umalten  ruofa. 
Gudaspråk,  n.  jumatten  fieli,  enfetctn  fielt. 
Gudasvar,  n.  iumatan=toaötau8. 
Guddotter,  f.  riStt^t^tär,  fummt=t^tär. 
Gudfader,  m.  rtStinfä,  fummt,  mieS=fumtnt, 

ifä=funtmt. 
Gudfruktig,  a.  jumatata  ^tHäätoä,  jumalinen, 

1^ ur 8 tas  (»aan). 
Gudfruktighet,  f.  jumatifuuS,   i^urSfauS,   ju» 

maIan=^3eUäätoätfws,  jumatan=))c(to. 
Gudfruktigt,  adv.  jumaltfeött,  jumalan  ^e(oS= 

fa,  jumalata  )5etäten. 
Gudinna,  f.  jumalatar,  nai8=jumata;  (fig.)  tat- 

njot^atar. 
Gudlig,  a.  jumalinen. 
Gudlighet,  f.  jumalifuuS. 
Gudlös,  a.  jumalaton,  uSfomaton. 
Gudlöshet,  f.  jumalattomuuö,  uöfomattcmuu8. 
Gudlöst,  adv.  jumalattomasti. 
Gudmoder,  f.  ri6ti=äiti,   fummi,   äiti=!ummi, 

nais=fummi. 
Gudom,  m.  jumaluuS. 
Gudomlig,  a.  jumalallinen,  taimaaflinen. 
Gudomlighet,  f.  jumalalltfuuS;   (gud)   juma= 

luuS,  jumala. 
Gudomligt,  adv.  jumalaHifeSti,  taitoaaUileSti, 

jumalan  tatoalla. 
Gudsdyrkan,  f.  jumatan=^3aItt)eluS. 
Gudsfruktan,  f.  jumaIan=))eI£o. 
Gudsföraktare,  m.  jumalan4;l)lfääjä. 
Gudsförgäten,   a.  jumalan »un^ottaja,   juma» 

laton. 
Gudsförnekare,  m.  jumolan^fieltäjä. 
Gudsförsmädare,  m.  jumalan4nlt1aaja  1.  A)h 

tt)äifijä. 
Gudsförsmädelse,   f.   jumalan  »^Jilffa  1.   4;ä= 

träiSt^S. 
Gudslån,  n.  jumalan=tt>ilia  1.    laf)ja. 
Gudsnåd elig,  a.  nä!t)=jumaUnen,  uIfo=jumali= 

nen,  jumaliien=näföincn. 
Gudson,  m.  risti^^oila,  himmi=^oif"a. 
Gudstjenst,  f.  jumalan=^al»elus,  fir!on=mcno. 
Gudunge,  m.  se  Ejdergås. 
Guerillakrig,  f.  ij^artio^ota. 
Gufar,  Gumor,  se  Gudfader,  Gudmoder. 
Guillotine,  m.  guillotiini,  me8tau8=fone,  f  au» 

ta=^iilu. 
Guillotinera,guillotiinoita(=tfen,)!onein  mestata. 
Guiné,  m.  gutneo,  fultaral^a  (Snglannisfa. 
Guirlande,  se  Girland. 
Guitarre,  se  Gitarr. 
Gul,  a.  feltainen;   stötande  i  g— t,  feltaifen» 

tooi^a,  feHertätoä. 
Gula,  f.  (i  ägg)  rusfea,  ruSfonen. 
Gulaktig,  a.  feöal^tatoa,  fetterttjä,  Mertäwä, 

feItaijen«U)oi:|3a. 
Gulblek,  a.  Iellan4uaalea,  ru8fean=ivaalaffa. 
Gulblå,  a.  !uIon»!arteainen,  !elta=fininen. 
Gulbrun,  a.  ruSfea,  !cUa»ruuni,  felta»rus!ea. 


Guld,  n.  fulta;  af  g.,  guld-,  fultainen,  fulta»; 

g.   och   gröna   skogar,    ^fjbetjän   l^^njää  ja 

fa{)belfan  faunista. 
Guldarbetare,  m.  !uöan=fe^^ijä,  fuUa=fe)))>ä. 
Guldarbete,   n.   fullan»fe^3inti5   1.   tafominen; 

(det  gjorda)  fulta=teoS,  fulta=falu. 
Guldbagge,  m.   (  etonia  aurata)  IuIta=fUDriai» 

nen,  lBas!i=fontiainen. 
Guldbeslagen,  a.  fuKan=fiIattu,  futtaHa  foriS» 

tettu,  fuKan-firjattu. 
Guldbleck,  n.  fulta»le»^,  fulta=^elti. 
Guldbokstaf,  n.  fuIta»^uuStatt>i  1-  »firjain. 
Guldborder,  m.  pl.  fulta»färmätfeet,  !u(ta=fi» 

^alot,  fulta-toiplot. 
Guldbroderad,  a.  funan=Dmmettu,  fuHan^fir» 

jattu. 
Guldbröllopp,  n.  fulta^äät. 
Guldbörs,  m.  {ulta=futtaro. 
Gulddragare,  m.  !ullan»fe^rääjä. 
Guldfisk,    m.    (cyprinus    auratus)    fulta  »fala, 

fulta-fouri. 
Guldfrans,  m.  fulta=f)etule,  fulta»f)i^fu. 
Guldfärg,  m.  fuHan^arlpa,  iullan»tcäri;  (äm- 
ne) futta=n3äri. 
Guldfärgad,   a.  f uaan»f arivaiueu ,  fullan»h3ä» 

rincn. 
Guldgalon,  m.  fulta=faluuna,  fulta=nanf;u3. 
Guldglans,  m.  fuIIan=fiitto,  fuaan»roä(fe. 
GuldgUtt,  n.  fullan=Ief)ti. 
Guldgosse,  m.  fulta»nu^))u,  leIIi»}JDifa,  mairn» 

poita,  fitmän»terä. 
Guldgrufva,  f.  fuUa=faiteo6,  fufta»rnul)u. 
Guldgubbe,  m.;  min  g.,   ulfofeni,   lulta  uffo= 

feni,  uffo  fultafeni! 
Guldgul,  a.  futtan»te(tainen,  futtan=!artoa. 
Guldhalt,  m.  fuIIan=V*'iIJouS,  tuäaxi-pito. 
Guldhaltig,  a.  fnllan^etainen. 
Guldhöna,   f.    (cocciitella)   fulta=terttu,    le^J^ä» 

ferttu. 
Guldkalf,  m.  (bibi.)  fulta=n5afiffa. 
Guldkedja,  f.  fulta»ifitjat  1.  »fetjut. 
Guldklimp,  m.  fulta»ti3nffi,  fuIta»Io:()farc,  ful» 

ta»^rffo. 
Guldkorn,   n.   fulta»rae   (=feeu),   fuUa=i^n>ä, 

fulta»I;tuffa. 
Guldkrona,  f.  fulta»ruunu,  fulta=fe}.itjelt. 
Guldian,  n.  fulta»fuitu.  * 

Guldletare,  m.  luKan^etfijä. 
Guldlik,  a.  fuHanntätöinen,  futla^tauja. 
Guldlockig,  a.  tulta=tutla,  fulta»futrinen. 
Guldlösning,  f.  fuI[an»Iiun?DS. 
Guldmakare,  m.  fullan»telijä,  futtan=feittäjä. 
Guldmakeri,  n.  futIan»tefo,  fulIantefo»taito. 
Guldmalm,  m.  lulta=malmi. 
Guldmynt,  u.  fulta»raE)a. 
Guldpapper,  n.  lulta»:|.ia)3cri. 
Guldpjes,  m.  fuUa»faIu,  lulta»fa^^)ale. 
Guldprickig,   a.   fulta  »pilffuiuen,   futtan»^i^ 

fufaS. 
Guldregn,  n.  fu(ta=fabe  (»teen). 
Guldring,  m.  fuUa»|ormu8. 


Gul 


Gun 


207 


Guldris,   n.  (solidago  virgaurea)  ^iiSfu,  pau 

men^fautoa. 
Guldsand,  m.  Mta^teta  1.  =^teffa. 
Guldskedning.  f.  fuKan=^uf)biStUä. 
Guldslagare,  m.  futlail^tafoja. 
Guldslagarhinna    f.  fuKan^tatojan  feltnu. 
Guldslageri,  n.  fuIIantafou8=:|)aja;  fuQan^tafouS. 
Guldsmed,   m.  !ulta=fe^^^ni ;  (insekt)  fulta^luo» 

rtatnen,  !ulta=fe:t^^jä. 
Giildsmidd,   a.   tultaan  =  iuatetht,   fultan  =  )5ett= 

toinen. 
Guldsolution,  f.  (kem.)  !ut(an4uitx)etuS,  M= 

lan4iuteD8. 
Guldstekel,   m.    (chrysis  ignita)   fulta=tt>aa^fa= 

liainen  1.  »pistiäinen. 
Gudstickad,  a.  fnIIan=!ubottu,  f nttau^fir jaeltu. 

Guldstreek,  n.  se  Guldåder. 
Guldstycke,  n.  !ulta=raf;a,  rurta=!a})|3a(e. 
Guldstång,  m.,  -tacka,  f.  fulta=fanti. 
Guldtråd,  m.  Mta4an!a. 
Guldtyg,  n.  !ulta=!anga3  (4aan). 
Guldur,  n.  !uIta=feKo. 
Guldvaskare,  m.  fuKan^I^uul^tojla. 
Guldvaskning,  f.  fuIIan=^uuf)bDnta. 
Guld  verk,  n.  fntta^:|3ajaéto,  {ultafaittJoS^aitoö. 
,  Guldvigt,  f.  fullan=»aafa;  (tyngd)  fnEan=^5aino. 
i  Guldåder,  f.  fulta^uont,  ful[ta=j[ucnt. 
!  Guldålder,  m.  (hist.)  fulta=aifa;  (arkeol)  tnU 

Ian=aiEa!auft. 
:  Gulfärg,  m.  fetta,  !efta=toän. 
Gultärga,  v.  a.  felta=t)ainaa,  feöata  (=Itaan), 

feltatUa. 
Guifärgad,  a.  felta=it)ärinen,  feltainen,  !ellan= 

faintjainen. 
Gulgrå,  a.  !efta=l^armaa,  feftaifen^armaa. 
Gulgrön,  a.  felta=tt)i(;rcä,  !eltaifen=h)i^eriä. 
Gulhane,  m.  se  Käringtänder. 
I  Gulhet,  f.  feltaifuuö,  felta^fartija. 

Guling,  m.  se  Gultrast. 
!   Gullpudra,  f.  (chrysoplenium  alternifolium)  ivx- 
nun=ftlraä,  iumi=fuffa. 
Gullris,  n.  se  Guldris. 
Gullskälar,  f.  pl.  se  Smörb'omster. 
Gullspira,  f.  (lysimachia  vulgaris)  ranta=al^3i, 
(nai8=^UDlen)  !uiömau=f)einä. 
!    Gulltraf,  m.  (oenothera  biennis)  I^efofft. 
*   Gullvifva,  f.  (primida  veris  1.  officinalis)  fel= 
ta=efitfc,cr^i=^)ää,  fäl)näé=!uff"a,fen3ääit4emj)i. 
I  Gulmåla,  v.  a.  felta^maafata,   feHata,   feltai= 
I       fefft  ntaalata. 

I   Gulmåra,  f.  (galium  verum)  felta=matara,  ruu= 
min=f)einä. 
Gulna,  v.  n.  Maötua,  feöert^ä,  Maistua. 
Gulockra,  f.  !e{ta=mnlta,  feIta=jau:^o. 
Gulprickig,  a.  !efta=piHfuinen;  fet(an=tä^^ri!ä§. 
Gulrandig,  a.  !eUa=raitainen  1.  =|uotx)ainen  1. 

rantuinen. 
Gulröd,  a.  felta=)5unainen,  vus!ea,  !et(erit)än= 

^junainen. 
Gulsiktig,  a.  fetta'tautinen. 


Gulsippa,  f.    (anemone   ranunculoides)    fetta* 

tDUoffo,  fetta»tDituffa. 
Gulsot,  f.  {clta=tautt. 
Gulsparf,  m.    (emheriza  dtrhiella)   felta^föat» 

:j?nnen,  fetta=ftrffu. 
Gulstrimmig,  a.  felta=falutnen,  felta=tt»itrutnen. 

Gultrast,   m.    (oriolus  galbula)    fu^an^feittäjä, 

felta4intu. 
Gulväpling,    m.     (trifolium     agrarium)    feftCl* 

a^nla,  fuitca  a^malo. 
Gul  arla,  f.  (motacilla  flava)    fettainen  ttäStä» 

vätft,  :^aimen4intu. 
Gumma,  £.  ämmä,  euffo,  af  fa;  min  g.  lilla! 

affajeni,  euffofeni! 
Gumma,  Gummera,  v.  a.  gummittaa,  liimata 

gummiHa. 
Gummi,  n.  gummi,  fumi=t5i^fa;  g.  elasticum, 

se  Kautschuk. 
Gummigutta,  f.  gummi=gutta,  l5urfu=^5i^fa. 
Gummilack,  n.  gummi4affa. 
Gumor,  se  Gudmor. 

Gump,  m.  p\)Ut),  tafa^^uoli,   ^3erä=t)U0lt;  (fåg- 
lars) Isäntä,  i>^r8tö. 
Gumpa,   v.  n.  jj^Qäföitä  (=tfen),  l^eisfuttaa, 

I;etfnttaa. 
Gumpfena,  f.  ^3erä=eö3ä. 
Gumrik,  m.  fummurag  (=Df;ra). 
Gumse,  m.  jiäävä,  ^Jäöft,  oinaS. 
Gunga,  f.  feinu,  fiiffu,  fieffu,  l^uiffu,  feiffu, 

f)eilu. 
Gunga,  v.  n.  feinua,  fiiffua,  l^uiffua,  lieffua, 

feiftua;  (om  en  yta)  l^etfua,  l^eifua,  notfua, 

notfaa,  nDtfa:()beIIa;  gol.fvet  g— r,  lattia  not= 

faa  1.  notfun  1.  f;et!uu;  (om  gungfly)  I)^II^ä, 

i^^tlää,  notfua,  feinua;  v.  a.  feinuttaa,  fit- 

futtaa,   l^uifuttaa,  liefultaa,  l^etfuttaa,  not« 

futtaa. 
Gungbräde,  n.  feinu4auta,  fieffu4auta,  not» 

fu4anta. 
Gungfly,  n.  letto,  l^ete  (=ttcen),  l^eteiffö,  l^^t» 

Iij^maa. 
Gungning,  f.  feinuminen,  feinunta,  fiiffumi= 

nen,  notfuminen;  feinutuS,  fiifutuS,  liefutuS. 
Gungstol,  m.  feinu=tuoIi,   foutu=tuoIi,    fiiffu» 

tuoU. 
Gunst,  f.  fuofio,  inieIi=fuDfto,   fempi,  armo; 

stå  i  g.,  oHa  lemmisfä  1.  mieU=fuofto8fa;  af 

g.  och  nåde,  fuoftoSta  ya  armoSta. 
Gunstbenägen,    -bevågen,  a.  fuofioUinen,  ar* 

mia§,  lemmeöinen. 
Gunstig,  a  lempeä,  fuoftoltinen,  armoöinen, 

armias,    l^^toä;  g— e  herrar!    fnoftoHifet  1. 

^^tt>ät  l^errot!  nej,  min  g.  herre,  et,  i^^toä 

l^errafeni. 
Gunstigt,  adv.  fuofioKifeöti,  armtaaSti,   fem* 

:j5eä§ti. 
Gunstling,  m.  femminfi,  lemmitty,  femmet^i* 

nen. 
Gunås!  int.  3umaf'  armal^bal  3umafa  nä^» 

föön! 


208 


Gup 


Gå 


Guppa,  v.  n.  l^etfua,  i)t)tt'i)ä,  l^ölffää,  ^ötff^ä, 

i)ilttm. 
Gurgelvatten,    n.  fulffu=tt>efl,   furlauS»  1.  fur= 

tu«toeft. 
Gurgla,  v.  a.  !urlata,  furluttaa. 
Gurka,  f.  furtfu,  gurffu. 
Gurksallat,  in.  furffu^falaattt. 
Guson,  se  Gudson. 

Guttural,  a.  furfutlmen,  !uWfu=,  furlfu-. 
Gutår!  faaS  1.  faafatS  tiiötä! 
Guvernant,  f.  fuwcrnanttt,  foti=o^ettajatar,  o= 

Guvernement,  n.  fmcentcmcnttt,  lääni. 
Guvernör,  m.  fuiuernöri,  maaherra;  (en  ung 

furstes)  fuwernört,  jof)battaja,  faötoattaja. 
Gyckel,  n.  itoeet  (pL),  Uircl^timinen,  U»cf)= 

b^Sf  fujeet  Cjtl-),   ^ii^if  lettfi;  hafva  g.  för 

sig,  t{tt)ef)tiä,  ihueiHä,  ilnjefjbellä,  Inithljtaa, 

Iujel)beIIa,  fujeiCa;  drifva  g.  med  ngn,  tel^= 

bä  piittaa  j.fusta. 
Gyckeldocka,  f.  Utot'-nntti,  tampnuttt. 
Gyckelm åkare,  m.  ^nlffa^ftttceS,  narrin^^ar» 

ta,  leitm4aStija,  )?\\ax\. 
Gyckelspel,  n.  [i(män=!äänni3^,   fitmän=f)atrc, 

ttoe. 
Gyckla,  v.  n.  Uice^^ttä,   Uwel^bellä,   tlweiCä, 

htjeitta,  fujelcl;taa,  ^Uaella,  narritefla,  \)nU 

lutcUa;  g.  med  ngn,  te^bä  piittaa  j.fuSta, 

itoefjttä  j.futle  I.  j.hin  tanSfa. 
Gycklare,  m.  il»et)ttjä,   fiijeiiila,   lujefjtelija, 

uavrttteltja,  fjulluttelija. 
Gyckleri,  n.  se  Gyckel. 
Gyldene,  Gyllene,  a.  tulta--,  futtaineir,  en  g. 

tid,    htltamen  1.  arraaö    aita;   g.    skördar, 

fultatfet  h.nljat  1.  faaliit. 
Gyllen,  m.  fulteni,  f)o|.na=riffi. 
Gyllendnk,  m.  !uUa=toaate,  fulta=!anga?. 
Gyllenränna,  f.  se  Gröngöling. 
Gyldenåder,  f.  :t3erä4autt,  ivcrUtauti. 
Gylling,  m.  se  Gultrast. 
Gymnasist,  m.  h)nraafiSti,   I^t^^afra=c^^^tta6, 

lufiolainen. 
Gymnasium,  n.  Ilimnaftc,  f^trtnaft,  Iiitio. 
Gymnastik,  f.  fijmnaötiiffa,  jrcimiötelu,  ruu= 

intm=f)avioituä. 
Gymnastisk,   a.;  g — a  öfningar,   tr>oimi§teIu= 

t^arjcitutiet. 
Gynandria,  f.  (bot.)  gtjnanbrta,  emt=f)CtCtfct. 
Gynna,  v.  a.  (oara  betxtgen)  fucfia,  fuofttclla; 

(befrämja)  pwiltaa,  auttaa;  han  g — r  hvar- 

ken   mig    eller   dig,   I;än  et  fuofi   1.  )5UcIIa 

ftniia  että  minua;   g.   ens  afsigter,  )JUoItaa 

1.   auttaa  j.fun  tuumia. 
Gynnande,  n.  fuofiminen,  ^.moltamtnen;  adj. 

auttatva,  :|.nicItaK!a,  fuofitca,  mi}ctäinen;  g. 

väder,  mutauHt  1.  mi)ctäinen  itma;  g.  till- 
fälle, \i>pi\va  1.  mufatva  tila;  g.  vind,  m^ij» 

täinen  l.  mt)ötä4unU. 
Gynnare,  m.  fuofija,  auttajia,  ^5uoItaja;  (skälm) 

»eitiffa,  ftjeijari,  ^ilttari. 
Gynnarinna,  f.  fuofija,  fuoftjatar,  ^3UoIta|atav. 


Gynnsam,  a.  se  Gynnande. 

Gynnsamhet,  f.  fuofittaifuuS;  m^ötätf^^S,  tnu« 
faiBUUS." 

Gynnsamt,   adv.   fuD[in)agti,   fuoficn,   m^ötäi= 
feäti. 

Gyps,  se  Gips. 

Gyttja,  f.  muta,  liete  (4teen),  lieju. 

Gyttjebad,  n.  muta^auna,  muta=t^H.''tj. 

Gyttjefnll,   Gyttjig,  a.   mutainen,   lietteinen, 
liejuinen,  muta»,  lieju»;  bli  g.,  mutaantua. 

Gyttra  (ihop),  v.  a.  se  Hopgyttra;  g — d  (bot.) 
r^I^mäinen. 

Gyttring,  f.  se  Aggregat. 

Gä,  v.  n.  o.  a.  fä^bä  (tät)n),  fäweHä,  (stiga) 
aötua,  aötuefeGa;  (i  motsats  mot  komma) 
mennä  (menen);  (färdas)  futtea  (fulen),  mat» 
fata,  fäl}bä;  komma  gående,  tuUa  tävbcn;  låt 
oss  gå,  tähtäämme,  menfäämme,Iät)tefäämme; 
gå  sin  väg,  mennä  tietänfä  1.  tiel^enjä  1.  tief» 
fcnfä  1.  matfaanfa;  gå  en  (läng)  väg,  fä^bä 
(:pittää)  tietä  1.  (j.nttä)  tie;  gä  att  lägga 
sig,  fätjbä  1.  mennä  mafaamaan  1.  maata  1. 
nuffumaan  1.  letocKe;  det  går  för  långt, 
menee  liian  fauaö  1.  ^itfälle  1.  ^itfään  1. 
ifcon  mittaan;  jag  går  så  långt,  menen 
niin  ipitfätle;  ga  miste  om  ngt,  fabcttaa 
j.fin,  jääbä  itman  jottafin;  gå  bort,  mennä 
1.  lä^bä  1.  lähteä  ^ci§;  g.  efter,  täl}bä  jä» 
lesfä  1.  jäfeötä;  (att  hämta)  noutaa  1.  Ija- 
tia  (j.fin),  mennä  (jonfin)  ^^erään;  g.  fram, 
aStna  1.  mennä  efiin  1.  ebes  1.  eteen^^-^äinj 
g.  sin  väg  fram,  fäl}bä  1.  mennä  tietänfä 
myöten;  g.  förbi,  mennä  1.  täijbä  fin^utie  1. 
Dt)itfe;  g.  förut,  mennä  cbcllä  1.  ebette;  g. 
ifrån,  menuä  l.  hto^^ua  1.  ercta  (»oan)  (jst' 
fin);  g.  med  ngn,  fäi)bä  1.  mennä  j.tun 
fangfa;  gå  in,  ut  med  fötterna,  täl)bä  1. 
tähdellä  jalat  fiiään4Hiin,  uIoi<4^äiu;  g.  ned, 
mennä  alaS;  g.  om  (ngn),  täi)bä  1.  mennä 
(j.fun)  cl)itje  1.  fiioutfe,  fiwuta  1.  fticuuttaa 
(jofu);  g.  omkring  (ngt),  fäi^bä  1.  menuä 
j.fin  wm^^äri  1.  ^m^^ävi  jotafin;  (hit  och  dit) 
fälcellätjm^ävil.  ^ntfin,  fä^Sfenneflä;  (suän- 
ga)  mennä  i)m^äri,  p\)'åxi'å,  tietoa;  g.  till- 
baka, läi^bä  1.  mennä  tafaifin  1.  tat4>erin; 
g.  upp,  mennä  \}V6§]  g.  uppe,  tät}bä  1.  fä^* 
»ellä  t)ll)ääUä,  cUa  jalfeitta;  g.  undan,  men* 
nä  tieltä  ^oiS,  wäiStää  itfenfä,  fiirtl)ä,  )5ae» 
ta  (»fenen),  n?älttää;  g.  ut,  menuä  1.  lältteä 
ulo8;  g.  ute,  f  ähellä  ulfona;  g.  öfver,  fä^^ 
bä  1.  menuä  Vlitl«  1-  ^'i  ^-  ^^äällitfe;  (med. 
hänsigt  till  målet,  orsaken  o.  s.  v.);  t.  ex. 
g.  på  jagt,  menuä  1.  läl;teä  jal^tiin  1.  met= 
fästäraään;  g.  till  bords,  menuä  1.  fäpbä  >. 
:J)ö^tään;  g-  att  äta,  fät)bä  1.  mennä  fijö* 
mään;  g.  och  tigga,  fäi)bä  ferjäämä^Sfä;  g. 
och  sjunga,  fäi)bä  1.  menuä  laulaen  i.  ku* 
letten;  som  han  går  och  står,  ftUänlä  1. 
fmänfä  f  uin  on,  fipo^itlänjä;  g.  med  ett 
barn,  fäijbä  1.  olla  foI)tnifena  1.  raéfaana; 
—  (fig.)  båten  går,  »enee  fuUee;  vagnen  går 


Ga 


Gän 


209 


lätt,  toaunut  !ät}tvät  1.  Mfe^oat  fcivteäSti; 
maskinen ,  klockan  går,  foue,  feHo  lät}  1. 
on  fä^mäjiiä;  trumman  gar,  rum^.nt  fäl}", 
orgeln  går,  iivut  fät)»ät  1.  fohi^at;  det  går 
ett  rykte,  pu^e  1.  fanoma  fä^  I.  Uiffmt, 
:j5ufiutaan,  fjoetaan;  tiden  går,  aita  fuluit  1. 
hjierii;  bössan  gar  60  steg,  ^.n^öft)  lantaa  1. 
fäi)  60  aSfelta;  klockan  går  pa  sex,  feöo 
fät?  fuiltta  1.  fuubetta;  han  går  på  sjette 
året,  fäi)  fuubetta,  on  fuubennella;  (lyckas) 
cnnlétua,  fänbä  ^jäinfä,  fätjbä;  saken  gick 
väl,  illa  för  honom,  I^äuen  afianfa  fäwi 
^t)lt>in,  ^mtmSti;  jag  visste,  att  det  så  skul- 
le gä,  tieftn  fen  nittt  fätjtcäu;  allting  går 
mig  emot,  fatffi  fäi)  minutte  lintStoin,  faifft 
on  mtuua  »»a^taau;  (ledaj  tnennä,  ttstebä, 
fulfea,  fiilibii;  vägen  går  till  staden,  ttc 
meuec  1.  wk  faupunfiin;  här  går  ingen 
väg,  täsfä  1.  täötä  et  mene  1.  tä\}  mitään 
tietä;  (gälla)  fätibä,  futfea;  detta  mynt  gär 
för  6u  penni,  tämä  raf;a  Tåt}  60:etä  pzn- 
nif'tä;  jag  vet,  hvad  han  går  före,  h)llä 
tiebäu,  mitä  mtet)tä  f)än  on  1.  mistä  1.  minä 
l)'åxx  Tät);  (sträcka  sig),  meuuä,  ulottua;  sjön 
går  ända  till^  byn,  järun  menee  fi)(ään  a§= 
ti;  stöfveln  gär  upp  öfver  knäet,  faapaö  me» 
nee  1.  ulottuu  ^U»:t3UDleIIe  ^jotoen;  (rijmwas) 
mennä,  maistua;  det  går  20  skålpund  på 
ett  lispund,  leiiDtöfään  menee  20  nautaa; 
(jur.)  gå  ed,  tef)bä  tvåla,  l'åt)b'å  1.  mennä 
twalaCe;  (med  flere  2^artiklar  i  figurliga  be- 
märkelser) g.  af,  (brista)  mennä  ^ottfi, 
fatleta  (=ean);  (fursvinna)  t.  ex.  snön  gick 
af  berget,  lumi  tä[;ti  1.  meni  »norelta;  (af- 
lossas)  laueta  (=fean),  |)äägtä;  (om  väg)  Iä^= 
teä,  :|Joifeta  (=!fean);  här  går  vägen  af,  täS= 
fä  tie  ))oitfeaa;  (ajiöpa)  t.  ex.  det  gick  al 
utan  träta,  fätei  i.  ^jäätt^t  viibatta;  (gi/oa 
efter);  han  går  ej  af  ■«a  lätt,  ()än  ei  meue 
tväl;i§tä,  ci  anna  )>erään  toäl)ättä,  et  lpä= 
l)'åétä  ^eräl}bt)  1.  Inottju;  g.  an,  !äl}bä  laa-- 
tuun,  fo^.na,  feliriata(=:jjaan),toäfttää;  det  går 
icke  an  sålunda,  fe  et  niin  täi}  laatuuni. tel» 
:j5aa  1.  folin;  det  går  så  der  an  (med  hel- 
san) _tai}pä^än  taatunn,  h^ätttää^än  tuo, 
niälttälfäétt;  det  går  väl  an  för  mig,  fci= 
tt)annee(;an  1.  Jöäfttäneef)än  tuo  mtnutte;  (för- 
svinna) Iäf;teä,  mennä  1.  lähteä  ))ot§;  g. 
emellan  (för  att  medla),  menuä  toäliin;  g- 
för  sig,  fäljbä  laatuun,  fäl}bä,  fof:ia;  det 
går  icke  för  sig  att  så  komma  öfver  ån, 
ci  fät;  niin  fjääfeminen  joen  t){i;  (åtgå)  men- 
nä; det  gar  10  alnar  tyg  i  den  klädnin- 
gen,  ftifjen  leninfitn  menee  10  f^ljnävää 
langaöta;  gå  ifrån  (lemna),  luofjua  1.  erota 
(jSttin),  f)eittää  (j.fin);  gå  väl  från  en  sak, 
:|päästä  l)^nitn  1.  tt)äf)ät(ä  aftaSta;  (lossna), 
Iäl)teä  (f)oi8);  (af vika)  ^>oifeta  (=ffean);  g. 
icke  frän  ämnet,  ätä  potffea  aiueeSta;  g. 
igen;  dörren  gär  icke  väl  igen,  olDt  ei 
mene  1.  fal}  l^ijitiin  um^jeen  1.  fiinni;  g.  ige- 
Scenskt- Finskt  Lerikon. 


nom  med  en  sak,  faaba  afianfa  aifaan  1. 
)?eritte  1.  toimeen;  saken  gick  icke  igenom, 
ei  afia  fät}ni)t  ^\iinfäl.^ää8ft}t  fäf)i;  g.  ihop 
(sluta  till)  tdt)b'd  i)(;teen  1.  umf^een;  (passa 
ihop)  icpia,  fotoeltua;  (lyckas)  onnistua, 
fäi)bä  laatuuni.  f-Minfä;  g.  in  på  ngt,  \op\a 
1.  fnostna  1.  fä^bä  1.  mi}öntl)ä  1.  vntotta  1. 
mennä  jf)fin;  (vara  rymlig)  mennä,  maatua; 
hatten  går  ej  på,  l^attu  et  meue  1.  maijhll 
^.Mäi^än;  g.  på  (fort),  rientää,  joutua,  f)an= 
na  menoon  1.  joutunu;  (till  angrepp)  fät}bä 
1.  täi)ttää  1.  favata  (=faan)  paatiz;  (i/rigt) 
fjuul^ata,  ref)fiä  (j.ftn);  g.  på  saken,  fanoa 
afia  fuovaan  1.  fuoraötaan,  fäijbä  fuoraan 
afiaan;  g.  sönder,  se  Sönder;  g.  till  (be- 
söka), fäi}bä  1.  mennä  (i.fun)  fuofft  (1.  j.fn* 
r;un);  g.  till  kungs,  mennä  funinfaafen;  vin- 
den gick  till  sydlig,  tuuli  fäänti}i  1.  meni 
etelään;  det  går  till  en  vacker  summa,  fe 
nonfee  1.  menee  fauniifcn  määrään;  det  går 
till  hjertat,  fe  tät}  1.  mcuee  fvbämeen;  g. 
till  sig  sjelf,  mennä  ttfe^eniä  1.  omaan  iu 
feenfä;  så  gick  det  till,  niin  fe  1.  fen  fätet, 
Ittin  tebtiin;  g.  tillhanda,  se  Tillhandagå; 
g.  tillbaka,  mennä  tafaiftn,  ^eräl}tt}ä;  köpet 
går  tillbaka,  Uuppa  ^urfantuu;  g.  under 
(fig.)  mennä  1.  joutua  ^ert=fatoou,  I^nffua, 
fufiötna;  g.  upp  (upplösas),  mennä  aufi, 
aueta  (=fenen);  fem  går  jemnt  upp  i  fem- 
ton, tettfi  menee  tafan  ipiiteentoista;  g.  upp 
emot  (vara  jemngod),  Witää  »ertoja  (i.fuQe), 
oHa  (i.fun)  teertamen,  päMä  1.  täi}bä  1. 
tulla  rtunaöe;  g.  ur  (utplånas),  lähteä,  tuo» 
pna,  mennä  ipoiS;  g.  at  (om.  växter),  Intilia, 
furfaötua;  boken  har  gått  ut  i  bokhandeln, 
ttvja  on  lo)>^mun  mi^öt^  firja^fan^asfa  1.  fo^» 
)3unitt_{"iria=fau^asta;  g.  m  på,  tarfotttaa, 
täljbätä  (»tään);  g.  ut  med  ngt,  faaba  tot» 
meen  1.  :>3ertlle  1.  f.>ää^än  asti;  g.  åt  (med- 
fara),  rätttjätä,  tienata,  ^autfua,  pistettä; 
(behö/vas)  mennä,  falKj;  hvad  går  åt  er? 
mifä  teitä  »aiioaa  1.  »attaa?  mtfä  teibän  on? 
mifä  teif;in  tulee;  g.  öfver  (str^ka),t'åt)b'å  Ijlit' 
fe,  (kapitulera)  antautua,  (deaertera)  xntWTXi 
)JuoleEe,  (upphöra)  hppna,  ^eretä  (»feän), 
mennä  c^ttfc,  ^el^cittaa,  (lifverskrida)  men= 
nä  1.  fätjbä  ^fi  1.  i»Iitfe. 

Gående,  n.  fä^mhien,  fä^utl,  fä^ntiJ,  menemt» 
nen,  meno,  o.  s.  v.;  under  g — e,  fät)be3fä. 

Gäfva,  f.  ta^ja,  antt  (=ntn),  anne  (=tecn),  an= 
nin  (»ttmen),  (handga/vj),  »ieltS,  teieminft, 
fäft^Ia^ja;  (fig.)  latjja;  god  g.  att  tala,  ^t}- 
h?ä  |>u^umifen  (a^ja;  (moralf.)  Ial;joituö, 
Iaf)jau§. 

Gäfvoaftal,  m.  laf;ian=fot5tmug,  lal^ja^ittto. 

Gafvobref,  n.  falHoituS^ftrja. 

Gång,  m.  (gående)  fä^ntt,  fätjntö,  aStunto; 
han  har  en  långsam  g.,  Ijän  on  Iflttainen 
fäi)nntftönfä;  g.  sin  jemna  g.,  fulfea  tait»al= 
lista  tietänfä  1.  tDan^aarataaufa,  tätjbä  fä^- 
mtStänfä,  mennä  menemiötänfä  1.  menoan, 
27 


210 


G  ån 


\a;Crvrehennk(4kcn),  litffuminen,  fulfu,  fu= 
tug;  urets  g.,  fetton  fulfu  1-  fäpnti;  uret  är  i  g., 
tetto  on  !ävmäéiä  1.  UiffecUä;  uret  har  en 
säker  g.,  fcUcKa  on  tarffa  tämti,  fedo  en 
tavffa  läljnnittäniä  1.  täi)niul(eniä;  sätta  i 
g.,  V^anna  fätjmään  1.  liiffumaan  1.  (itffecUc 
1.  liiffeefen;  komma  i  g.,  vuttcta  fäijmään, 
läbteä  1.  päUiä  liiHcelie;  saken  är  redan 
i  iull  g.,  afia  fäu^-n  jo  täi}bcn  ^päältä  1- 
täi}ttä  ).\-iätä,  on  tä{}bcöiä  nutasja  1.  tooimas^ 
\a  1.  icarreöja;  sakernas  g.,  afiain  meno, 
elot  ja  menot;  lifvets  g.,  elämän  juoffu  1.  tapa; 
(väg)  fätjtäaä,  fontt,  pclhi;  sandad  g.,  fan» 
ta=täl)tätoä;  (malmgang)  fuont,  juoni,  juon» 
ne  (=ntecn);  vagnenär  bred  i  g — en,  >vau= 
nut  oirat  (eiceät  fuUiItania;  regeln  är  trög  i 
g— en,  iaH.\a  on  fanfea  fäijmään  1.  fulte» 
maan  1.  !äi)mältäniä. 

Gång,  f.  fevta,  evä,  toun,  ote  (otteen),  'ifaa" 
tva,  )iii;  en  g.,  terran,  fetta;  en  enda  g., 
^tjbcn  fervanl.  evän;  två  g— er,  tatft  fcv= 
taa,  fal[)bc?tt,  tabben  cvän  1.  otteen;  flera 
g— er,  monta  tertaa,  mcneött,  ufeat  tevrat, 
ujeaeti,  menen  evän  1.  otteen,  monet  evät,  mo' 
neen^)uf)in;  ett  par  g— er,  ^ari  tevtaa;  ännu 
en  g.,trieläfevvanl.  tevta;  icke  en  enda  g., 
ci  fevtaataan,  ei  \>bi'å  fcvtaa;  andra  g— en,  toi» 
jen  fevvan  1-  erän,  tci^tamifeen;  för  tredje 
g— en,  totmanneöti,  fetmannen  fevvan  k  evän; 
för  sista  g — en.nnimeijen  fevvan,  nnimciictfil. 
animeffi;  denna  g— en,  tätiä  tevtaa,  tämän 
levvan,  täUä  evättä,  tättä  f^aatuaa  1.  Ijaa^ 
Iratta,  täljän  tonnin,  tätiä  toirilla;  en  an- 
nan g.,  toiste,  toiiella  tevtaa  1  evää  I.  e» 
rällä;  ngn  g.,  jc^fiu^,  jonfnn  fevvan  1.  evän; 
uägra  g— er,  jctfut  evät  1.  fevvat;  hvarje 
g.,  jofa  fcvta,  jctaiicn  fevvan;  g-  efter  an- 
nan, fevvan  toifenfa  ^^^"ään  1.  :t)eväötä;  en 
g.  för  alla,  fevta  1.  fevvan  faifiöta  1.  taif- 
!ianja;  at  (i)  gängen  (sender),  fevvaSfanfa, 
fevvallanfa,  evästänjä,  evältäniä;  pä  en  g., 
^f)tä  1.  t}I}beUä  baatoaa,  t}{)t'aifaa,  _^bbeilä 
Icrtaa,  tjl^teen  ottecfen;  en  g.  tiil  sä  läng. 
toijen  toevvan  1.  toista  tocrtaa  :|3iterapi;  fem 
g — er  sä  Stor,  nnibcn  ivevvan  fnuvuinen, 
toiifi  fevtaa  1.  »evtaa  niin  fuuvi;  fem  g — er 
större,  triifi  1.  toiittä  fevtaa  1  n^evtaa  iunvem=- 
pi;  en  half  g.  tili  sä  tjock,  puolta  teevtaa  1. 
puolta  paffumpi;  den  är  mänga  g — er  större, 
je  on  monta  »evtaa  1.  fevtaa  1.  moneen  piihin 
junvempi;  icke  en  g.  (fis),  ei  ebeö,  ei  —  =faan 
1.  »tään;  det  äT  icke  billigt,  ja  icke  en  g.  lag- 
ligt, ei  fe  ole  tclitunllista,  eipä  laitlistataan  1 
ei  ebeS  laillista  1.  laittistafaan;  ändtligeu 
en  g.,  jopa  fevvantin,  jopa  wiimeinfi;  hör 
då  en  g.,  fuuleppa  fevvanti;  det  är  nu  en 
g.  sä,  fe  n\)t  fevvan  1.  fevta  niin  on. 

Gänga,  v.  a.;  ed  g.,  UWä  toala,  fät)bä  lra= 
laUe;  g.  sig,  v.  r.  fäirellä,  fäaeéfellä. 

Gangare,  m.  fättjijä,  jalfa=mies;  (häso  {onfa= 
rt,  Jaffoja,  aftuja. 


Går 

Gångbar,   a.    (som   kan  gås)    läi^täwä,    fä^bä 

feiiroUinen;  (allmänt  gällande)  fulfetta,  fäi)» 

pä;  g— t  mynt,  fälipä  xaha]  (gängse)  fulfu», 

fulfeica;  g.  'sjukdom,  fulfu^auti;  g— t  pris, 

fulfetta  1.  fäBpä  I.  tahallinen  ^int^»  Miw- 

l}inta. 
Gångbarhet,  f.  fnlfetoaiiuuS,  fntfu,  fäljntö. 
Gångberg,   n.    (bergsv.)   jucniffo»»UDvi,  onel» 

mifto=ttuovi. 
Gångbro,   -brygga,  f.  jalta^filta,  porva§=fi^'ä' 
Gängjern,  n.  favaua,  f  avanto. 
Gångkläder,  m.  pl.  pito=icaatteet. 
Gångport,  m.  fätjmä^povttt. 
Gångspel,  n.  fonfi=peli,   tinunfi,   iväfi=f'aulia, 

nniti»n.nnttuvi. 
Gångstig,  m.  poitu,  jalfa-tie,  uxa. 
Gångstol,  m.  läpi-tuoli,  fät)ntö=tnoli. 
Gångställe,  n.  fäl)mä=paiffa,  fät^uti^^aiffa. 
Gångverk,    n.    (I  ur)    fä^mä=ttävffi,    fätjmä» 

laitoS. 
Gångväg,  m.  se  Gångstig. 
Går;  i  g.,  adv.  eilen;  i  g-  morgons,  eilen  aa^ 

nmtla,  eilis^aamuna;  vårt  samtal  i  g.,  eili» 

nen  pubeemme,  pubeemme  eilen. 
Går,  n.  tuva,  vapa;  (var)  ipiSiva,  mävfä. 
Gara,  v.  a.  pul)biétaa,  fafavoita  (»tfen). 
Gåraktig,  a.  vapamainen,  vapainen. 
Garblandad,  a-ttiöttjan^jefainen,  fuvan=fetainen. 
Gärd,  m.  talc;  (landlgård)  talo,  tila,  fartano; 

(stadsgård)  favtauo,  talo;    (gårdsplan)  pi^a, 

favtano;  på  g— en,  pihalla,  favtanclla;  g. 
"  och  grund,  talot  ja  taivavat,  elo  ja  eläma. 
Gårdag,  m.  cilincn  päiirä,  eiliS4\iiirä;  g — ens, 

eilinen,  eiltö=päin.\itnen,  eitiö=päin»än. 
Gårdfarihaudel,  m.  f»länfulfu=fauppa. 
Gårdfarihandlande,  m.  fuIäntuIfu^Eauppiaö  I. 

-fauppi,  tuppi'fafia,  pavic-nietfa. 
Gårding,  m.  (sicejjjj.)  fevbinti. 
Gardlök,  m.  (gagea  lutea)  tfompi  fäcn=ricSfa, 

neula=vuol}o. 
Gärdsblomster,  n.  se  Kamillblomma. 
Gardsbo,  m.  talolaincn,  taIon=a)ufag, 
Gårdsbruk,  u.  se  Hemmansbruk. 
Gårdsfogde,  m.  talcn-wcuti,  favtanon^troutt; 

(bihl.)  f)uoneen4Hiltija. 
Gårdsfolk,  m.  talcn=iräfi;  favtancn=H)äfi. 
Gardsfred,  m.  talen=vanf;a. 
Gårdshund,  m.  talon=foiva,  favtano^fciva,  pi- ■ 

l;a-foiva. 
Gardstjuf,  m.  talon=n?avaS,  fcti=lr>ava8. 
Gårdstomt,  m.   talon^paifia,   taIon=tontti,   to*- 

louhija  1-  =a)ema. 
Gårdsaldst,  m.  talon»lranl;in  (»mrnan). 
Gårdvard,  m.  talon^wavtija  1.  »ttabti. 
Gargran,  f.  fcvpi-fuuft,  favtti  fuufi,  fara^fuuft,  | 

rapa=funfi. 
Gårkock,  m.  teiton^m^öjä,  tetttoli^an=mt}öjä. 
Gårkoppar,  m.  fa)ari=toaSft. 
Gärkök;  n.  feittc=tauppa,  fauppa^fetttiö. 


G  år 

fGårmakeri,  n-,  Gärning,  f.  m^Un  )Mil)biSta= 

minen  1.  :puf)btötu8  1.  fafarru?. 
Gårtall,  f.  rä!ä=mänti?,  ra^>a=männi. 
Gårtjuf,  m.  !arjan=\rara§. 
Gärugn,  m.  ^^ul)biötu§'uunt,  faian-u5'Uunt. 
Gås,  m.  (cnser)  {)anf;t. 
Gåsbröst,  n.  {)anf)ena-iuta. 
Gåsgräs,    n.   (glyceria  fluitans)    trcf^lorfuno, 

Gåshafre,   m.   (bromus  secalinus)  rm§=!attora, 

^anf)en=fauva. 
Gåsister,  n.  f)anf)en=ra§»a  1.  =il)ra.  _ 
Gåskarl,  m.  tctrag=f)anl)t,  uffo4)anf)t. 
Gåsmavsch,  m.  bantjifilla   olo,  niia^maija,  !n= 

!cn=cni;  (;aut;en=inar§ft. 
Gåspenna,  f.  f)ant)en>futfa;  (till  skrifmng)  \)<X\V' 

I;en=!t)nä. 

Gåsskinn,  n.  :^an'^cn=naf)!a;  (på  menmskoku- 
den)  tanan--Ul)a. 

Gåsstek,  m.  f)anl)i=^at8tt,  t;anf)en=^jat§tt. 

Gåsunge,  m.  ^anf)en-'Votfa  1.  »ipoifanen. 

Gåsört,  f.  (potentilla  anserina)  fetO=f)anf)if!t, 
^an'^en=ruo{)0,  f)anf)en=jatta. 

Gåta,  f.  arttjoitug,  ongelma,  \mtma;  framstäl- 
la och  lösa  g— tor,  oda  avliuntntfiöa;  (murkt 
tal)  t.  ex.  hvad  ni  nu  säger  är  en  g.  för 
mig,  minfä  nt)t  ^^ufnttte,  fe  en  minneta  !ä= 
fittämäti5n  afia  1.  täfittämätöntä  1.  pulmat= 
Kista  1.  tcifutcnta,  fiitä  en  'iaa  teUlua. 

Gåtaktig,  -lik,  a.  ^lulman-alainen,  )julman= 
fefdnen,  pulmallinen,  cngelmoinen,  onger= 
»oinen,  !äfittämätön,  totfitton,  fetittämätön. 

Gäck,  m.  pilari,  ^iftfa^fun,  ^iIHa»firix»e§,  foivan» 

■^  fttmä,  narvin=)jarta,  narri,  )JiI!fa,  pmta-sU 
\i3.-j  göra  g.  af,  spela  1.  drifva  g.  med  ngn, 
tel;b'ä  ^ilffaa  j.fnSta,  ^itää  j.hita  ^ilffana  1 
narrina. 

Gäcka,  v.  a.  l^öifiStcCä,  ^Jilfata,  pitaå  ^piitta^ 
na;  (svika)  pettää,  faftaltaa;  g— s,  v.  d. 
(med  ngn),  piitata  (j.futa) ,  ilwef^tiä  1-  ilfa= 
motta  (=tfen)l. ilfaiCa  [i.tun  fanSfa),  te^)bä^^il^ 
faa  (j.!n§ta),  ).ntää  ^jitffananfa  1.  narrinanja. 

Gäckeri,  n.  jjilffauS,  ))iIfan=te!o,  narrauS,^i-- 
!i§tel^;  ^pettämijS,  fatoallnS. 

GSdda,  f.  (esox  lucius)  f)aufi  (=in  1.  =cn). 

Gädd-drag,  n.  :^auin»ui§tin  (nmen). 

Gäddkrok,  m.  :()auin=!DuKu.. 

Gäddnate,  m.  (potamogeton  praehngus)  Iranin- 
nnta. 

Gäddnät,  n.  Kjauinnijerlfo. 

Gäddsnipa,  f.  f)au!i=fnIiffo,  fufhifa^auft. 

Gäf  och  gängse,  fal^pä  ja  fulfe^a. 

Gäfva,  m.  fl.  se  Jäfva  m.  fl. 

Gäl,  m.  !ibu§  ('ffen),  titanen,  ftbnffin  (4men), 
tfunen  (»fen). 

Gäld,  c.  itielfa. 

Gälda,  v.  a.  maffaa,  fotctttaa. 

Gäldbunden,  a.  tt)elan=alainen,  trelfautunut, 
toeHaljinen,  toelfainen,  tt^elasfa  (oicwa). 

Gäldenär,  c.  »etoEinen,  toelfaa^olija. 

Gäldfri,  a.  trelaton,  ttelannra^Jaa. 


Gäs 


211 


Gäldskyldig,  a.  se  Gäldbunden. 

Gäldstuga,  f.  filStu^a,  firi§»tu))a. 

Gälfrans,  m.  fibu§4)etnle. 

Gälhinna,  f.  {ibu§=!elmu  1.  'Wwo. 

Gäll,  n.  se  Bäfvergäll,  Prestgäll,  Hönsgäll. 

Gäll,  a.  (om  ljud)  ftmcä,  fimaffa,  {)cteä,  rät- 
feä,  räiffä,  raifea,  äleä. 

Gälla,  v.  n.  fimiStä,  räit^ä,  I;efi§tä. 

Gälla,  v.  a.  o.  n.  (kosta)  maffaa,  olla  ^in^ 
naSfa,  fäi)bä  f^innaSta;  (mra  gångbar)  iätj' 
bä,  fuffea;  det  gäller  ej  mycket,  ei  je  :|jal= 
joöta  fät),  ei  ^atjoa  maffa;  g.  för  pennin- 
gar, fäi)Dä  1. !uHea  raf)a§tal.  raflana;  (ha/va 
laga  kraft)  otla  tBOimaSfa,  fäljbä;^  denna 
förordning  gäller  ännu,  tämä  fäänti3  on 
WkVå  »oimaSjania;  detta  kan  g.  för  bevis, 
tämä  faa  tcbiStuffeSta  fäl^bä  1.  tobisteena 
otia;  (anses)  fäl^lbä,  :t5ibetään;  han  gäller 
för  en  skicklig  läkare,  ^äntä  )5ibetään  tat» 
tawana  lääfärinä,  fäl}  taitatoana  lääfärinä; 
(angå)  fäijbä  (pääde),  foSfea  (jf^fin),  ft^f^ä; 
det  gäller  lifvet,  fä^  f)engen  ^''äätte,  ft)fi?t) 
I^enfeä;  det  gäller  dig,  foSfee  ftnuun;  hvart 
gäller  resan?  minne  matfa  1.  matfa  )3itää? 
göra  gällande,  faaba  1.  faattaa  »oimaau  1. 
fat}mään. 

Gälla,  v.  a.  fuol^ita  (=tfen),   fatwaa. 

Gällare,  m.  !uDf;art,  fatonri. 

Gällboskap,  m.  fuof)0-eläimet,  fuoI;itaat,  fal» 
ioo=e(äimet. 

Gällgumse,  m.  fafn)0=)^ä6fi,  oinaS. 

Gälling,  m.  htof)0,  fatoio,  fuobilaS. 

Gälljudd,  a.  !imeä=ääninen,  fimeä. 

Gällock,  n.  fibuS^fanft. 

Gällt,  adv.  fimeästi,  !ima!aStt,  räifeäeti,  ä* 
leästi. 

Gällös,  a.  libulfcton. 

Gälöppning,  f.  !ibu8=reifä,  fibu3=auffo. 

Gänga,  f.  fierve  (»rteen). 

Gänga,  T.  a.  fierteittää,  tel^bä  hetteitä. 

Gänglig,  a.  roipatfa,  f)oiIafta,  foletva,  »vetelä, 
MSfera;  g.  gäng,  tretetä  1.  {)oi^3pun?a  fä^nti. 

Gängligt,  adv.  roi^HilaStt  o.  s.  v.;  gå  g.,  ta>J* 
bä  f)oiftarciba  1.  foifuteKa  1.  I^oi^^^aroiba  1. 
toiffaroiba,  täl}bä  h^etelägti  1.  f^oi^^juen. 

Gängse,  a.  (indekl.)  htlfe»a,  !ät)^^ä,  tattjaQi* 
nen,  tjkinen. 

Gärd,  m.  (kameral)  maffu,  ttJCro;  (bevis)  ofoi» 

tn§,  merffi,  tt)i5. 
Gärda,  v.  a.  aibata  (=taan),  ^anna  aitaa,  aitaeöa. 
Gärde,  n.  aituu?,  aituu;  aita. 
Gärdesgård,   m.  aita,  aitana;   binda  g.,  tt?iU 

faStaa,  aibaStaa. 
Gärdsel,  m.  o.  Gärdsle,  n.  aibaS  (=ffen). 
Gärdsgårdsstör,  n.  aiban=fei»ä8  (=^ään). 
Gärdsmyg,  m.  (troglodytes  europaeus)  IptutcilO' 

lintu,  "^euMoinen. 
Gärna,  Gärning,  se  Gerna,  Gerning. 
Gäsa,  se  Jäsa. 
Gäspa,  v.  n.  ^auloteHa,  f)au!c«teöa,  l^iaulcttaa; 


212 


Gör 


jag  har  lust  att  g — a,   minua  I)aufcttaa  1. 

f)aufctuttaa. 
Gäsj.aie,  m.  Iiaufottcitja. 
Gäspning,  f.  f;aufotug,  I)auffa,  baitftc. 
Gässling,  m.  poita^fjaxii)!,  l;anl;cn=^tntaiKn. 
Gäst,  m.  sing.  se  Jäst. 
Gäst,  m.  ttierag  (=<iatt). 
Gästa,  v.  n.  o.  a.:  g.  hos  ngn  1.  g.  ngn,  cfla 

tineraana  l.irsieratfiKa  1.  ivierailla  j.fun  lucna. 
Gäf-tabud,  n.  ^ibct,  l»tera84nbct,  fcéti,  feStit. 
Gästbuden,   a.  tpteraaffi   futjuttu  1.   !äöfettv, 

futfu^DieraS. 
Gästfri,  a.  tcieraan^traraincn,   nncraS^ttjarai» 

nen,  ivieraan^ntciueu;    ett  g — tt  hus,  une= 

vviau-UHtramen    talc,    tale,    jcöja    »n   anc» 

vaan  irara. 
Gästfrihet,  f.  teieraan=tt)aratfuuS ,   itncraö4n» 

tcifuuö. 
Gästgifvare,  m.  {eStftttvari,  fe§ttfieirart. 
Gästgifveri,   n.   feetifu»art,  fe5tificirari4aIo, 

Gästkanimare,  m.,  -rum,  n.  aneraSten=!amart 
1.  =f)Uone,  tttera8--taman,  uneras4mcue. 

Gästning,  f.  toicvailu^,  tvierastuä,  tuieraaita 
do;  uneraan^ntc,  fe^titjeminen,  feétauS. 

Gästroll,  m.  irievaS^rclIi,  tricvag4cf;ta. 

Gästskänk,  m.  iHera§4aI,ija,  »>ieraan4a{)ia, 
t?gtäaM}i}g4af)ja. 

Gästvän,  a.  ir»ucro»toierae,  Iem^.n=n,nera§. 

Gäst  vänlig,  a.  trieraS^rarainen,  lemt.n=l»arat» 
nen,  majafaS. 

Gästvänlighet,  f.  wievaS  =  iparaifuuS ,  Icin^i=^ 
icaratfuuS. 

Gästvänskap,  f.  »teratfuuS,  icuorc^tBteratfuuS. 

Göda  v.  a.  (kreatur)  fljijttää,  lihcittaa,  (k-alf) 
juottaa;  (jord)  (annctttaa,  >i\iettää,  Iibcit= 
taa;  g.  sig,  v.  r.  lif^cittaa  itfcänui,  libcittai» 
ta,  Ii[)Dta  ('Onn),  libca,  \\)'ét'å  itjenjä  liljattatft. 

Gödboskap,  m.  ftjötttläS,  fticttö^raatoaS,  f^öt^ 
tiifavja. 

Gödgalt,  m.  ftiijtti54arjn,  i>i?tiu={arju. 

Gödkalf,  m.  juctto^tpafiffa,  juotettu  tiHifitfa. 

Gödning,  f.  fl)öttö,  fljcttäuitncn,  (iI}oitnö;  (jor- 
dens) fanncttus,  wäett)£',  li(;oitu§,  mcl)uutu§. 

Gödningsämne,   n.  IanncttuS=aine,  Ianta»aine, 

Gödoxe,  m.  f^öttö4;ärfä,  fl)öttUäö=^ävfä,  fiiö^ 
t'm--l)M'd. 

Gödsel,  m.  lanta,  tabe  (4een),  fonta. 

Gödselbär,  f.  jonta^uvilaat,  ^urilaä  (»aan), 
lenHJtiJ. 

Gödselhög,  ni.  i'cnta4unito,  tunfio,  Ianta=  1. 
tabe^läjä,  fcnniffo,  fontaläjä. 

G'^dsla,  v.  a.  lannoittaa,  founittaa,  tabcttaa, 
u^äettää. 

Gödstia,  f.  fi)öttö4"'a{)ua,  fl)ijtin4ääaä  1.  4ättt 

Göjemånad,  m.  ^e(mi4"uu. 

Gok,  m.  (cuLuluf  canortif)  taft,  fäfcnen;  g— en 


gal,    täti   tuttnn  1.  fnfof)teIec;    (fig.  fam.) 

i.H^Ui>,  bäf^ecntätlin,  ^mI;uu'?. 
Gökbet,    u.    (i-qvlsetum     arvtnse)     ^'cIto4orte 

(4teen),  äijän4>arta  (»rran). 
Gökblomster,  u.  (lychnis  flos  cuculi)  fäen4uf» 

ta,  :|?ää§ft)n4utfa. 
Gökdårad,  a.  fäen4aöfaittama  1.  panema. 
Gökmat,  m.   (oxalis  acetosella)  faen4aali,  tc- 

tun4cipä,  fäeu=a|.nla§  (»aanr,  (orobus  vemus) 

incttifen=vuofa. 
Gökrag,    m.    (jmlyfricum    commune)    fäeu^Ct^ 

fel  (^een)  1.  »ntfu. 

Göksmör,  n.  sing.    (bot.)  se  Käriiigtänder. 

Göksyra,  f.  (rumtx  acetosella)  al;o»f)ieraffa, 
fuola=ruo^c. 

Göktyta,  -tita,  f.  (jijnx  torqvilla)  fäcn4nita, 
:piifa4tntu. 

Göl,  m.  jDtoävt,  fi^ioäitne  (-nteen);  (pOi)  lätäf^ 
fö,  aaiffc,  ufft. 

Gömma,  v.  a.  ).>iilcttaa,  fätfcä;  talleta  (^(tean); 
leka  i.'.,  oUa  ^niloifiUa  1.  Ii^mi^ifillä  1.  I^iifo» 
pettofiKa,  ^Jitää  ^.nilca  1.  ^uti^ota;  g.  ringen, 
fätfeä  forniuéta;  g.  sig,  v.  r.  fätfeä  ttfcnjä, 
tätfeitä,  fätfe^tt)ä,  :ptiöä,  j^iilcéfeaä,  ^.niLot- 
taita,  Ii^mt}tä  (4)än),  h)\wa'å,  ntennä  ^.niloon. 

Gömma,  f.,  Gömme,  n.  fätfö,  fiiifn,  ^mi», 
fcmme  (»m:t>ecn). 

Gömsle,  Gömställe,  n.,  -vrä,  m.  ipiilcpaiffa, 
^nilo,  U^mt),  tättö,  fätfö4^aiffa,  h)mi)4aifta. 

Göpen,  m.  (en  hands)  fouva,  :|.nix^c;  (tru  hän- 
ders) faf;maIo;  en  g.  full,  fabnialoUinen, 
fouraflinen,  :|)t»olItnen,  fonranl.  piircu  täi^fi; 
i  g— nar,  fcuvallifittain,  fa^maloiltain,  pi= 
iDoittain,  ^^ilcotttaifin,  fourittatn. 

Göra,  v.  a.  o.  n.  tef^bä  fpraes.  tecn),  (smått) 
te'eUä  (tefelen),  teeunettä,  tee^fellä,  teesfen» 
nellä;  g.  barn,  tebbä  lapfta;  der  är  ngt  att 
göra,  ftinä  DU  jotafiu  tefemiétä  1.  mitä  td)= 
bä;  g.  allt  hvad  g — s  kan,  tebbä  minfä 
tcf)bä  tooi  1.  jaattaa;  g.  allt,  för  att  .  .  ., 
teljbä  1.  ^janna  faiffi,  jotta  .  .  .;  g.  och 
lata,  tel;bä  ja  jättää  1.  cfla  tcf emättä;  g. 
ifrån  sig,  tcljbä  tt^eufä,  laatia,  laittaa;  nu 
bar  du  just  gjort  väl  ifrån  dig,  uljtpä  cfet 
Ijijunn  laittanut;  g.  ngu  till  viljes,  tc^bä 
j.fun  mielen  mufaan  1.  mieliffi,  tebbä  j.fnn 
taI)to;  jag  kan  intet  g.  dervid,  jtinä  en 
mitään  tooi  tebbä,  fiiben  en  mitään  woi; 
det  gör  mig  ondt,  miuuu  »n  ^wba,  ntiuua 
)jal]ctttaa;  g.  ugn  godt,  tebbä  j. fulle  bi;ivää; 
det  gör  mig  hka  mycket,  fe  on  minulle 
^ffi  faiffi  1.  l}f)tä  faiffi  1.  i}I)beu  tefe«>ä; 
hvad  gör  det  mig?  mitä  minä  fiitä,  mitä 
fiiiä,  mitäpä  fiitä?  ma  g.,  clfocn  menneeffi, 
menfi:i)n  fttte,  olfocn,  menfi3i3n,  iaapa  foet» 
taa;  hvad  är  att  g.?  mitä  tebbä  V  mitää 
tefee  1.  taitaa?  det  är  ej  annat  att  g.,  et 
ole  muuta  tefcminen,  ei  »oi  muuta  1.  muu» 
ten  tebbä,  ei  ole  muuta  neu»ca;  hvad  skall 


G6r 


Haf 


jag  g.  med  det,?  mitä  ftflä  tecit  1.  tef^bäf» 
fent?  hvad  skall  jag  g.  med  honom?  mitä 
Mneöe  1.  bäneit  teen?  det  låter  ej  g.  sig, 
fitä  ei  Tåt)  tcfemineu  1.  tuci  tel)bä;  det  låter 
ej  g-  sig  att  fa  honom  falt,  bäutä  ei  fäl)  fiin= 
ni  faaminen  1.  en  mat;bctcn  fiinni  faaba;  man 
gör  med  honom  som  man  vill,  f^änen  1- 
fäneHe  tefee  miten  1.  minfä  taljtoo;  gifva 
en  att  g-,  antaa  j.fnfle  tef)täwää  1.  tefe= 
mistä;  jag  har  mycket  att  g.,  minntla  en 
^^aljo  telemiStä  1.  tel)tälrätä;  hvad  har  du 
att  g.  här?  mitä  finnn  täätlä  en  tefemiötä? 
mitä  finnn  tänne  tulee?  jag  hade  mycket 
att  g.  med  honom,  f)änen  fanSfanfa  oli  minun 
1.  minnUa  \^alio  tefemiötä  1.  tijötä;  jag  har  in- 
tet att  göra  med  honom,  dermed,  o.  s.  v. 
...;  minntta  ei  ok  mitään  tefemistä  {)änen 
lanefania,  fen  fanSfa,  minun  ei  tule  I;äueen, 
fiifjeu  mitään;  g.  Guds  vilja,  tet;bä  1.  täljt» 
tää  Sumalan  tat^to;  g.  glad,  rik,  o.  s.  v., 
tel)bä  ilcifetfi,  riffafttfi  o.  s.  v.;  g.  af,  från, 
tel^bä  jStfin;  från  soldat  gjorde  man  ho- 
nom till  löjtnant,  fctamieljeétä  I)än  teistiin 
luutnantiffi;  g.  till,  tcbbä  (jcffitin);  hvad 
gör  det?  mitä  fe  tetcc,  mttä  ftitä?  det  gör 
ingenting,  fe  ei  tce  mitään,  ei  fe  mitään 
tee,  ei}.HiI;än  fiitä  mitään  1-miffifään;  tvä  gån- 
ger tre  gör  sex,  faffi  fertaa  1.  fal;be§ti  folme 
tefee  funfi ;  det  gjorde,  att . . .,  fe  tefi  1.  wai-- 
fntti  fen  1.  fiitä  tnli  fe,  että  .  .  .;  det  gör 
sä,  niin  tefee,  nttnfni  niin;  g.  sig  en  än 
af  ngt,  phliä  tnnniananfa  j.fin;  g.  af  med 
menettää,  f;ufata,  [)ännttää;  g.  af  med  sig 
menettää  l.  Inifata  1.  fuvmata  itfenfä;  g.  sig 
af  med  ngt,  l;eittää  pcié  1.  )>ääitäniä,  pan 
na  !poU;  hvad  skall  ni  g.  med  det?  anitä 
fiitä  teette?  g.  om,  tef)bä  unbestanfa;  g.  upp 
eld,  tef)bä  nialfea;  det  gör  at,  fe  auttaa;  g. 
under  sig,  f>anna  1.  tetjbä  1.  lastea  atlenfa; 
gossen  har  gjort  i  byxorna,  poita  laSfi  1. 
tefi  f)Duiuii;inia;  g.  sig  till,  cita  clentinaufa, 
teeSfenneUä,  tefeijtijä;  gjordt  som  gjordt, 
tet^ti?  fuin  tel)tt). 

Göra,  n.  (indecl.)  i\)6,  icaiiva,  tefemiueu;  vara 
utan  g.,  ofla  titöttä  1.  tt;öttcmänä  1.  tijötönnä. 

Görande,  n.  tefcminen;    g-  och  låtande,  tl)Öt 
ja  toimet,  tctemifet  ja  jättämifet. 

Görare,  m.  tctijä. 

Gördel,  m.  liHjö,  (dim.)  \Mi)i\)\)i  (4}en). 

Gördelmakare,m.föttermaafari,n)aSfen=tt)ataia. 

Görhg,  a.  maI)boöinen;  med  det  g— aste  för- 
sta, niin  f.nan  fuin  maf)boUiéta  on. 

Görlighet,  f.  mal)bcl(iiuu§. 

Görning,  f.;  vara  i  g — en,  oHa  tefeillä  1-  ii- 
feiöfä  1.  tel)täiciölä. 

Göromal,  n.  toimituö,  aSfare  (=eeu),  aöfaruS, 
tcfemineu,  tefo,  t^ö. 

Gös,    m.    (ijeica  luciojjerca)    fuf;a;    ('«/  jern) 
I}avffo;  (sjöt.)  fcöfi. 

.Götisk,  a.  goctifainen,  gootitais». 


H. 

Ha,  se  Haf  va. 

Ha!  int.;  (furvåning)  oil  of)!  (harm)  ä^ä^! 
äf)!  al)ai)l 

Habit,  m.  afn,  toaatteut^,  ^jufu. 

Hack,  m.  (med  hacka)  tueffau§;  (fig.)  farnu=' 
tug,  nalfutuS,  viita,  tora. 

Hack;  i  h.  och  häl,  fintuitta. 

Hacka,  f.  fuotfa;  (i  kurtspel)  tanffn. 

Hacka,  v.  a.  (jurd)  fnoftia,  f)aftailla;  (hugga) 
'i)aUta,  \ilputa  (=f>f.ntan);  (en  qvamstm)  ta^ 
fca,  tifata;  (med  näbben)  totfia,  noffia;  (tän- 
der) lenéfia,  touStntella;  (i  tal)  äfittää,  än= 
fi)ttää,  änfätä,  oraitta,  taftioitetta;  h.  pä  ngn, 
natfuttaa  1.  farnuttaa  i.fun  f?ää(Ie,  jauruta 
j.fulle,  falicata  1.  fatwaa  j.futa;  hvarken 
hackadt  eller  målet,  ei  fitä  eifä  tätä,  et 
fuota  eifä  fammalta,  ei  tuulta  eifä  fiomettaa. 

Hackbråde,  n.  ^ffuu4auta;  (instrument)  ijaxp' 

:pu4auta. 
Hackelse,  f.  \iippu,  fu).>f.nt,  r^iffeluö;  (fig.)  ijah 

felng,  fctfu. 
Hackelseknif,  m.  fitp^n-^iifate  ('tteen),  fiif)^JU» 

ujeitft  1.  »ranta. 
Hackpölsa,  f.  fJt}Ifl). 
Hackho,m.r;affuri,  f;affuu=attaS  (4taan),  ixippw 

xuuifu 
Hackknif,  m.  fiaffuun-auta. 
Hackkorf,  m.  Itba-maftara,  f.n)I|l)»maffara. 
Hackmat,  m.  iepinä,  baffcUté. 
Hackning,  f.  fnoftnta,  battauS,  filf)utu8,  o.s.v. 
Hackspett,  -spik,  m.  (jAcus)  tiffa. 
Haf,  m.  meri;  öppna  h— vet,  uta^:|ja. 
Hafre,  m.  (acena)  f  aura. 
Hafrebröd,  n.  faura=  1.  faurainen  IeiVä,faf;ero. 
Hafregryn,  n.  fanran-t}l}ni,  faura=fuurima. 
Hafregräs,  n.  se  Knylhafie. 
Hafreland,  n.  faurannaa. 
Hafresoppa,  f.  faura=Ucmi,  faura=feitoä. 
Hafresädd,  m.  fauran=toufD,  fauran=ft?Itr)i5. 
Hafs,  n.  ptijsti)?,  (;ätitöiminen;  se  Hafser. 
Hafsa,  v.  n.  f)ätifi3itä,  f)otifoita  (=tfen),  l^ätöil» 

lä,  fja^ifutetta. 
Hafsbad,  n.  meri=fl)tf)l). 
Hafsbandet,  n.;  i  h— et,  mereu  äärettä  1.  ^av» 

Hafsbryn,  n.  meren={atoo  1-  »)jinta;  meren=' 

laita  1.  =viune  (=uteen). 
Hafsdjur,  n.  meri^eläiu  (»men),  meren=eläin. 
Hafser,  m.  fjätiffö,  I;apfu,  !;ctiffo. 
Hafsfisk,  m.  meri4'ala. 
Hafsfiske,  n.  meri=fala§tu8,  meri=!a(anfM)l)nti. 
Hafsfru,  m.  2Bettamc,  ireben=emäntä,  aattotar. 
Hafsgud,  m.  St^ti,  n?eben4|äntä  1.  »jumala. 
Hafsgudinna,  f.  iveben=jumalatar. 
Hafshvirfvel,    m.   meren=furimn§   1.   4n)örrc 

(n-teeu)  1.  xmpo.  1.  '-\\\m'å  1.  »niefu. 
Hafshår,    n.  (najas  marina)   meri=näfinrUo!^0. 
Hafsig,  a.  maltiton,  (;ätiffö,  l^ätäiteujä. 
Hafskant,  m.  merenmaita  1.  »rinne  (anteen). 


2U 


Haf 


Hak 


Hafsklippa,  f.  merenluoto. 
Hafskust,  m.  ineren=rannitto  1.  =vanne  (--nteen). 
Hafsluft,  m.  meren=ihna,  merUilma. 
Hafsmäse,    m.    (larus  rnarinm)    ineri4offi   1. 

Hafsnymf,  f.  jneren=iietto ,  SBeCamcn  netti, 
aallotar. 

Hafsnal,  f.  (syngnatus  ophidion)  nteri^neulainen. 

Hafssalt,  n.  nicren»fuola. 

Hafssköldpadda,  f.  (lophiuspiscntorius)  xntxV- 
frotti,  meri4'UpifDnna. 

Hafsslanga,  f.  (zostera  marina)  ifo  =  a|o!aö 
(»ffaan),  mereu^ajofaS,  fo!afinu8. 

Hafsström,  m.  meren^civta. 

Hafssvin,  n.  niert^ifil' 

Ilaf.-tjäder,  m.  (phalacrocorax  carho)  \X\txu 
metfo. 

Hafstiur,  m.  se  Hafsmäse. 

Hafsstång,  m.  se  Hafsslanga. 

Hafssvall,  n.  nteren4)cntä  1.  ^mainiuft. 

Hafsutter,  m.  (lutra  marina')  incri=ianffo  1. 
=faarwa. 

Hafsvik,  m.  mercn^afjtt. 

Hafsvidunder,  n.  turfaö  (nian),  mcri^nrfa?, 

Hafsvind,  m.  mcri=tunlt. 

Hafsvrak,  n.  meren=ajo,  meren  T)t}ff». 

Hafsäl,  m.  (muraena  conger)  mcrt^ani^eria^ 
(»aan)  1.  =atro!aö  (4faan).  _ 

Hafsärter,  m.  pl.  se   Strandärter. 

Hafsörn,  m.  (falco  alhicilla)  mert=fotfa,  tola' 
fotfa. 

Haftorn,  m.  (hippophaS  rhamnoides)  tljmt, 
mert=tt)rni. 

Hafva,  V.  a.  olta  j.Mfa  1.  jvffin;  jag  Iiar 
papper,  miuutta  on  ^.mperta;  lian  har  en 
ring  på  fingret,  bäncUä  1.  f;änen  on  for= 
mné  fornte^ia;  han  har  stora  ögon,  hä- 
neliä  on  fnurct  ftdnät;  jag  säg  honom  h. 
en  knif,  näin  Itäneitä  lueitfen  olcivan;  sta- 
den har  vackra  hus,  fau^ningi^fa  on  forei^ 
ta  I)UOnenffiii;  bordet  har  två  lador,  pöl)-- 
bäöfä  on  fatfi  laatilfoa;  jorden  har  mänga 
skatter  i  sitt  sköte,  niaau  on  monta  ärret» 
ta  ^.''Otl^eöja;  denna  ört  har  röda  blommor, 
tuoUa  ruoikolta  on  ^Junaifet  fntat;  jag  hade 
hafvet  för  mig,  minun  di  mcri  cbcsfäni; 
jag  har  r-ittvisan  för  mig,  miunn  on  oi= 
leuS  ^niolcllani;  se  Förehafva:  han  har  rock 
på  sig,  (;änen  on  taffi  ^tääCä  1.  \)ä'd',  har 
du  penningar  på  dig?  cufo  fluuUa  rabaa 
luonafi?  han  hade  fienden  under  sig,  Itä- 
nen oli  nnl^oiöineu  adanfa;  har  du  någon- 
ting öfver  (qcar)?  onto  fiuuUa  mitääu  l)(i 
1.  jälellä?  h.  bort,  iinebä  1.  faattaa  poU; 
h.  upp.  tnoba  Ijlijö;  huru  snart  har  (får) 
jag  det?  fuinfa  ^nan  fen  faau?  der  har  du 
10  mark,  tncv^fa  on  (finntle)  10  martfaa; 
hvad  har  ni  för  arbetet?  mitä  jaatte  1. 
teillä  on  tljij^tännc?  vilja  hafva,  taistoa; 
han  vill  h.  allt,  I;än  ta()too  faitfia;  der  har 
vi  det!  fiinä  fe  n^t  cit,  fiinä  on  n^t!  det 


har  han  af  sin  fader,  fe  ^äncCfä  cn  ifä(» 
täufä;  han  vill  alltid  ha  sin  vilja  fram, 
f)än  talitco  aiua  faaba  tat)tDnfa  tät)tett}ffi  1. 
ebeS  1.  |>äinfä;  det  har  ingen  fara,  ei  fen 
ole  ivaaraa  1.  loaaratlista,  ei  ole  »aaran; 
vi  ha  i  dag  den  4  .Juli,  tänään  on  1.  mciH' 
on  tänään  ncljäs  pamä  (leinä^fuuta;  huru 
har  drn  ordet  i  pluralis?  miten  fe  fana  on 
1.  funhtu  monifoSfa?  jag  har  att  skrifva, 
minulla  on  firjoittamiéta;  jag  har  att  (må- 
ste) skrifva,  miuun  on  firjoittaminen;  han 
har  att  (kan)  välja,  l;äncu  Vå\}  WaVititmU 
nen  1.  iralita,  I;än  faattaa  «jalita;  doremot 
har  jag  ingenting  att  anmärka,  fitä  föag^ 
taan  ci  minulla  1.  minun  ole  mitään  fano= 
mista;  du  har  honom  att  tacka  för  myc- 
ket, ftnuu  on  ()äntä  :^ia(jo§ta  fiittäminen, 
finun  tulee  Ijäntä  :patjoSta  fiittaä;  hjelpver- 
bet  haffa  återges  med  oUa  och  nomina- 
tiv;  jag  har  skrifvit,  ofen  fivicittauut;  haf- 
va 1.  ha  sig,  v.  r.  oCa,  fäljbä,  fääntpä;  vi 
fä  väl  se,  huru  det  vill  h.  sig,  faabaan^ja 
uäf;bä,  miten  fe  fäi)f.n  1.  fäänttji}  1.  tukc 
olemaan;  det  har  sig  ej  sä  lätt  att  göra 
det,  ei  fitä  ok  niin  f)e(f)po  tef)bä,  ei  fttä  tär} 
niin  feiveästi  tefeminen. 

Hafvande,  a.  folUuiucu,  {'oBbuttiucu,  raSfaS 
(4aan^,  fuormil(incn;gah.,  oUa  raétaaua,  fan= 
taa  tobtua;  h.  till>tand,  raSfauS,  raSfaaua  olo, 
fofituifnuö;  (fg.)  han  gar  h.  med  stora 
planer,  hl\n  cit  tiineenä  funrista  tuumista 
1.  fuuria  tuumia. 

Hafveri,  n.  f^aatfiniffo,  meri-liMfiinfo. 

Hage,  m.  \)ata,  aituuS,  of?otta. 

Hagel,  n.  rae  (rafccuV,  (af  bly)  fiauli  (=in); 
(fig.)  rae. 

Hagelby,  m.  rae4muöfaI)buS,  rac4^uu§fa. 

Hagelbössa,  f.  I)anli4>tiöil}. 

Hagelform,m.()au[i4rann(=imen),(uiuli»faatino. 

Hagelmätt,  n.  bauli^mitta. 

Hagelpung,  m.  Iiauli^fuffaro. 

Hagelskur,  m.  rae>fabe  (=tcen),  jää=fabc. 

Hagelsvärm,  m.  f)anIi=ropfans!,  l;auIi»iouffo. 

Hagla,  v.  n.  fataa  rafeita,  rael)tia,  rafeitta; 
(fig.)  tuffa  !uin  rafeita,  \aiaa.. 

Hagtorn,  in.  (crategus)  ora4iif;Iaja,  faffan» 
^nf;[aia. 

Haj,  m.  (sqfahis)  f)a\,  f;ai=fata. 

Haj,  m.  tantjua,  fuja. 

Haj,  a.  (indekl.);  blifva  h.,  fäifäfttää,  ^jeljäStkjä. 

Haka,  f.  Teufa  (=uan). 

Haka,_^v.  a.;  h.  af,  aluata  1.  :t.]ää6tää  ^'aSta; 
h.  på,  I;a'ata  fiiuni,  pcmnn  fiiuni  l)a'affa;  h. 
sig  fast,  fal)bä  1.  fcufata  fiiuni,  tafistua. 

Hakba  d,  n.  teufa=uanl;a  1.  4}\l)na. 

Hakbindel,  m.  feufa-^fibe  (»teenj  1.  Runteli  1 
=uauba. 

Hakbult,  m.  (skeptp.)  f)ammaS4mItti. 

Hake,m.f)afa,I}afanen,fouffu;('t(iu/v;fäf.4n,^afa. 

Haklapp,  m.  leufa-läfjf^n  I.  =tilfa. 

Hakpåse,  m.  leufa^nnSfi. 


Hak 

iHakring,  m.  f)afa=renga8,  te^ti^cifanen. 
iHal,  a.  liufas  (=ftaan),  nU)^^ni,  nuljaffa;  (fig-) 
'     micru,     livijercinen,    Uhpi§tete»ä,    Itufag 
'      (^ffaan);  h.  tunga,  ItufaS  1.  iriefag  !telt. 
;  Hala,  V.  a.  Ifiiata,  Uppaa,  tapata,  iretää;  h. 
ut  på  tiden,  t)itata  aitaa,  axMtla,  »u»lj= 
teilä. 
Half,   a.  :j}uoU,  ^juolinamen ;  h.  tum,   ^uott 

tuumaa;  vattnet  steg  upp  på  halfva  benet, 

»efi  uouft  )3UDlt=fääveen;    h— t  är  ganamal, 

:|3ucluftuctmen,    puolen    toucben  1.  itmotta 

tcaut^a;  klockan  h.  tio,  fello  :|JUDlt  1-  Vu^Iu 

toälisiä  ftjmmeuen;  h— va  vägen,  ^udU  tie= 

tä;   vara  på  h— va  vägen,  cÖa  :))UoU»tte'Sjä; 

h.  annan  o.  s.  v.,  :puoIi  tciSta  o.  s.  v.;  en 

h.  gäng  till  så  mänga,  |5UoIta  tuertaa  enem» 

män  1.   ufeam|)i;    sån    är   h.   med   vatten, 

jaattjt  en  :t.'>uc>IiUaan  n^että. 
Halfblind,  a.  )5m.iU=fofea. 
Ilalfbroder,  m.  »eU4ntoIt. 
Half bruten,    a.  ^uckffi  ^oitti,  ^uc(e!ft  poittu 

nainen,  ^mcktfi  taittunut. 
Halfbränd,  a.  |)noli=})alanut,  ^noleffi  :t^c(tettu 

1.  :palanut. 
Hallcirkel,  m.  :|)uoIi4)mV^t)rä,  ))nDli=^3^örö. 
Halfdager,  a.  |)ämävä,   ).moIi=feI!eä  1.  =feteä 

1.  ^tealfea. 
Halfdragen,  a.;  ej  en  h.  ande,  ei  :^engcn  t)h' 

lDa{)bu6taf'aan,  ei  ^ii8faugta!aan. 
Halfdrucken,  a.  :t)Uotetl"t  1.  :|)UOieen  juotu;  (om 

person)  p\xDt\-'t)nmata^']a  \.  »juctDuffiSfa  (d= 

letoa). 
Halfdunkel,   a.  |>uoU4el»ä,   r;ämävä,   t)äm'ä" 

räinen. 
Halfdäck,  n.  ^^cvä=!anft  1.  =tä!fi. 
Halfdöd,  a.  :|)ucl(i=!uDttut,  :^uoIi-!uoIiia. 
Halfdörr,  f.  ;puoIi=oit)i,  owen-^uoliéfo  1.  =)5uo= 

lifag  (=ffaan). 
Halffull,  a.  ^UDli4ät)ft,^  ^juoManfa  1.  ^uoUg'= 

fa  clewa;  han  öste  sån  h.  med  vatten,  ajoi 

jaatuin   ^uotiCenfa  1.   |mDlt»tät)teen   trettä; 

(berusad)  ^uoa=lnct)unut,  l^uoU-juoiDuffigfa 

1.  .^umaksfa  1.  ^^äisjänfä. 
Halffärdig,   a.   :j3uo{i4efoincn,  :t3Uc>U=eräinen, 

^3Uoti=n3atmig  (nin),  ^JUoUnainen,  ^)uoamai= 

nen,  fegfen^tefoinen  1-  »eräinen. 
Halfgalen,  a.  ^UD(i=IjuIfu,  tfopilö,  mieU4n:cIi. 
Halfgjord,   a.   :|)ucIi=te!oinen,   pnoli^eräinen, 

feglen=te!oinen  1-  »eräinen,  ^puolinainen. 
Halfgruddad,a.lraifu,^)UoIi=fl)pfennettl)l.»ft}|)fi. 
Halfgud,  m.  :pnpli'iumala. 
Halfgängen,    a.  (om  qvinna)   :(3nDU=funtainen, 

:>)UDli=aifainen;  (om  fostret)  jjuoli^fnntainen, 

fegfen-eräinen,  fegfoinen,  ^uoli^aifainen. 
Halfherre,   m.   ;puoU4;erra,  na!u  1.   4;äntä= 

Ijerra. 
Half  het,  f.  ^)uoIeu§,  ^uolinatfuug,  fegfoifuug. 
Halfklar,  a.  ^JUoU^felfeä,  ^ämärä. 
Halfklot,  n.  ^JUoU^aKc,  paU!>n  pnoViito. 


Hal 


215 


Halfklädd,  a.  ^^nolefft  ivaatetettu,  ^uoIinr»aat' 

teigfanfa,  :|5uoli4uettu,  ))noIi=aIagtcn. 
Halfkläde,  n.  :^^ucIi=toerfa. 
Halfknådad,  a.  ^^uoliffi  fotfettu  1.  »agtattU. 
Halfkokad,  a.  :t3ucli=fie^unut,  ^Juoliffi  leitett^, 

fegfen»fiet;unnt. 
Halliedare,  m.  (f'ys.)  )3UcU=io;^batta|a,  :|3UoUfft 

jcf^battatDa. 
Haitiiden,  a.  :tiuoIiin  fnlunut,  ))non=Munut. 
Halflyckt,  a.  ^motifft  fulettu  1.  lufittu,  ^uoli» 

fulfeigfa  (clett^a),  )juoli=atoonaincn. 
Halflärd,  a.  feg£en=o|)^nnen,  :^mDli=c^^3inut  1. 

=op:pinen. 
Halfmalen,  a.  |3UDli!ft  jauf)ettu,  piwti'iant)a^ 

maten,  fegfen=]iauf)araaton. 
Halfmansbot,  m,  ^Juoli^engeufaffo. 
Halfmetall,  m.  :).iuo(i»mitaIli  1.  »metattt. 
Halfmogen,  a.  ^UDli=fl))jfi  1.  »ft})3fl}nl)t,  fe6fen= 

fi}^M>mätön,  :>.nioU=tnIIutl.  »tuleentunut;  (fig-) 

!eg!en»h;pii)mätön,  :|.ntoU=fi4^fi. 
Halfmåue,  m.  :(.iuoU»fuu,  fuuu  ^moligfo  1.  :J3UD=' 

li!ag  (»Haan). 
Halfnaken,a4uoIi»a(agton,  |.>uoU»:()aIjag  (»aan), 

:|5UDU»aIa§ti  (o(ett>a). 
Halfny,  a.  ^uoIi»uufi,  uube^^fo,  ^uoIi»t»an^a. 
Halfpart,m4uoIct(/j^;,  ^Hiolt,  puolifag  (»ffaan). 
Halfpension,  f.  fät)nti»fouIu,  fäl)nti»fouiuIaitoS. 
Halfporslin,  n.  ).utoU>^ogliini. 
Halfi] vaden,  a.;  h.  visa,  ^Juclt^ul^e,  )3UoU»fa=' 

na,  puolinainen  fana;  förstår  du  h.  visa? 

tjmmärrätfii  i)8!ää  1.  pnotta  ^^u^ietta  1.  ^3Uo= 

legta  fanagta. 
Halfren,  a.  )>uoU»^mI;bag  (»taan). 
Halfrund,  a.  f.nioIi»f.n}öreä,  )5UoU»:t-^^'5rt}ffä,  fjno= 

Ii»i)mf.''t)riäinen. 
Halfruten,   a.  f3iioU»mäbännt)t,   fJnoli»mätä ; 

f)uoti=Iaf)onnut. 
Halfrä,  a.  :puoIi»raafa,  ^uon»f^fjfi. 
Halfsiden,  n.  ^^uoU»fiIffi. 
Halfskiigga,  f.  ^juoli^warjo. 
Halfskyld,  a.  :|)uoIi»iufuinen. 
Halfsliten,  a.  f)uoIi=^ntoinen,  f>uoIi»fnfunut. 
Halfslummer,   m.  :|)UO{i»nufuf'figia    ofo,   pnotu 

nu!al)bug,  f3Uoli»tore  (»een),  £;orto,  f)orrcg. 
Halfspann,  m.  neliffo,  f3UoIi»:))anni. 
Halfsmält,  a.  :t3uoIi»jutanut,  f3UDli=futannainen. 
Halfspänd,  a.  :|5uoUtfi  toiritettt;,  t3uoIi=tt)etei8= 

fä  1.  :puoIi»]^anag)a  (oletoa). 
Halfstekt,  a.  :|)uoU»))aig toinen,   !cg!en»:p'^iSt^=' 

maton. 
Halfstop,  n.  ^)uoIt»tuDf)f)i,  fjuoti  tUD^Jfjia. 
Halfstrumpa,  f.  ^uoIi»fut1a,  ft>i)Iinft,  terunen. 
Halfstöfvel,  m.  ^uoU=faa^)ag  (»i^aan). 
Halfsula,  f.  :|3uo(i=antura,  ^uoU»i3ol)ia. 
Halfsula,  v.  a.  :t3noIi=)>o^|ata,  f)UoU»antnroita 

(»tfen). 
Haifsyskon,  c  pl.  ^3noU»ftfarufiet,  ftfarus^ 

fjuolet, 
Halfsyster,  f.  ftfar=f3Uon. 
Halfsåla,  se  Halfsula. 


21G 


Hal 


Hal 


Halfsöfd,  a.  fe6fen=I;erännvt,  pnoiU\i  nitffuuut 

1.  maannut. 
Hälft,  adv.  ^puolifft,  ^ucli,  ^uoleffi,  ^suolen. 
Halftimme,   m.  ).ntoli  tiimaa  1.  tuntia,  ^moIi= 

tiima. 
Halftorr,  a.  ^ntoU^uitoa,  te§fen4uit»amatou. 
Halftunna,   f.  Vu^iiHo,  ^>ucU=tl)nnVriä,  pnc\u 

ti)nni}vt,  :t)UDU=ti)nm}rinen. 
Halftäckt,  a.  :|3uoIi>fatteineu,  ^^uofeffi  ^.^citettl) 

1.  fatcttu. 
Halfupphöjd,  a.;  h— t  arbete,  ).>UDli=fcvfea  te!o. 
Halfva,  f.  :j>uoii,  :t3UoIifa«  (=tfaan),  )5uoIi§fo. 
Halfvera,    v.  a.   ^.ntclittaa,    ^mclifoita    (=tfcn), 

:|3anna  tafan,  jafaa  fahcctfi  1-  fabtia. 
Halfvering,  f.  :pui.MitiK^,  fabtctfi-jato. 
Halfvind,  m.  Ipucli4uuli,    laita=tunti,   I;anfa= 

tuuli. 
Halfvingade,  a.  pl.  (nat.  hist.)  ^Mtcti^fti^Jifet. 
Halfvokal,  m.  ).ntoIi=ääntiö,  ^noli-äänife. 
Half vuxen,  a.  ^)uon=faéanttneu,  fe^Sfen^taSiva» 

maten. 
Halfvåning,  f.  ^Mio(i=fevta. 
Halfv;igs,  adv.  i>noIi=tie§iä,  }>uoIt=tiet)eu,  ^ucli= 

teäli^fä,  ^moIi-tDäliin;  detta  ställe  ligger  h. 

mellan  Helsingfors  och  Tavastehus,  tämä 

paiUa  DU  )}uoli=^iväIi§)ä  .§elfinfiä  ja  Apämceu= 

iinnaa. 
Halfylle,  a-  ^.nioH^njiltaineu,  ^uon4aufaiueu. 
Halfar,  n.  njuofi^ntclisfo,  ipuoli  »uotta,  )JuoIi= 

ivntoft. 
Halfårig,   a.  V*itci(i-trnctineu,   ).mon  =  lintotia6 

(=aan). 
Halfärm,  m.  :|.>ucfi=ljii[)a. 
Halfäten,  a.  ifmcntft  fljctV. 
Halfö,  f.  faavenne   (=ntccu),  faarcnto,  ^ntoIi= 

faari,  uiemt=maa. 
Halföppen,  a   ).moli=attDnainen,  ^^uoleffi  aufi, 

).moIi=aun,  irtvi,  irlrellänfä  cktoa. 
Halhet,  f.  linffauö;  mrevnuv^;  jmfr  Hal. 
Halka,   v.   n.   liufal^taa,  Iiufat)tua,   liufaStua, 

ntlfafUaa,  uilfaistua,  taijabtaa,  tii^^aStna,  (ui§= 

lahtaa;  h.  förbi  (fgO^   jnljaljtaa  1.  lii^^ata 

fiiputfe  1.  oI}itK'. 
Halka,  f.  o.  Halke,  m.  liufaS  (=!faau),  lalju, 

nit^^^ni,  faljama,  iljcn  (=nen),  iljanne  (=tecn), 

iljantc,  lii^mnne  (=ntecn). 
Halkig.  a.  talju,  nill.''^>u,  fnlja,  fatjamaincn,  liu» 

fae,    iljantetncn,  uilppuinen,    Uipanteinen; 

h.  tid,  nilpnn  aifa. 
Halkning,  f.  lintal)bu§,  ttufa^tumineu,  UtiS= 

fal;buö,  ai).ia«tng. 
Halla,  v.  a.  l^allata. 

Hallmästare,  m.  I;alli=me^tari,  tcljbaS^me^tari. 
Hallon,  n.  (rubus  idaeus)  Jvatufla,  toattu,  maa» 

ran  (=men),  toaa)5utta,  ivaarama,  mabevma, 

l^aKaiu  (»men). 
Hallonbuske,  m.  ivatufta»  1.  maavan»  1.  wa- 

bcrma=^ieufaS. 
HalloTivin,  n.  »attu=iinina. 
Hallordning,  f.  ^afli»afetnS,  tet;ba§=afetu3. 
Hallrätt,  m.  :^atli=oitcu^,  tcl;baö=eifeubeeto. 


Hallstämpel,  m.  f)alli»mevffi,  f;atti'{eima. 

Hallverk,  u.  f)afli4aitog. 

Halm,  m.  clti  (oteu);  (kollektivt)  otet  1.  cfjet; 
ligga  på  h.,  maata  ctitta;  af  h.,  halm-,  oU 
finen,  olfi». 

Halmband,  n.  cHt»fibe  (»tecn),  oIfi»nucva. 

Halmbädd,  m.  olfi»tt>nobe  (»teeu). 

Halmdös,  m.  clfi=uärte  (»tteu),  olEi»auma,  olfi» 
läjä. 

H»lmfärdad,  -gul,  a.  eIou»!aviiminen,  clcu' 
!artt»ainen. 

Halmhatt,  m.  clfi»l)attn. 

Haimkärfve,  m.  ctfi»fnpc,  olfi-I^ljbe  («tceu). 

Halmlada,  f.  clfi-Iato. 

Halmmadrass,  m.  clti=matra§ft,  otfi^^atja. 

Halnipipa,  f.  se  Halmsträ. 

Halm^pöke,  n.  c(ft=|ie[citne,  ctfi=^eltc. 

Halmstack,  m.  pUi=auma,  cUi=fefc. 

Halmsträ,  n.  olfi,  oten^forfi. 

Halmstoppa,  f.,  -sudd,  m.  Dlfi=tnftu,  ci(fi=tn|.^^n[. 

Halmtak,  n.  cIti=fatto. 

Halmtapp,  m.  elti=tuftu  1.  »tutfo  1.  »tu^pu. 

Halmvalk,  m.  cffi-^anta,  ofti^^amutfa. 

Halmviska,  f.  oUi4;uiéfu  1.  »tu^^fu. 

Haluing,  f.  [)iraug,  la^-^^pauS;  (af  tid)  aifaile» 
minen,  »iian)ti)g. 

Hals,  m.  tania;  (strupe)  fnfffu,  !nr!fu;  sträc- 
ka ut  h — en,  fnrottaa  faulaanfa;  jag  har 
ondt  i  h — en,  fulffnni  on  ti}>eä;  bryta 
h — en  af  sig,  taittaa  niöfanfa  1.  faulanfa; 
skära  h— en  af  ngn,  leitata  1.  fatfaiéta 
faula  j.fuUa;  falla  ngn  om  h  — en,  faiuuta 
(4man)  1.  langeta  (»fean)  j.fun  faulaan; 
Hyga  ngn  i  h — en,  farata  («faan)  j.fnn  fult» 
fltnu;  skrika  med  full  h.,  :^uutaa  fot)ti  1. 
täl)ttä  furffuauia;  få  ett  ben  i  h— en,  \o.cL' 
ba  rnoto  1.  luu  fulHunnia;  lägga  duk  på 
h— en,  ))anna  I;uin.n  fanlaan,  (liJst  på)  fan» 
faCe;  han  har  duk  om  h — en,  l^äneu  OU 
(}uiu,n  faulagfa;  h.  öfver  hufvud,  |5äätä4ja= 
luin,  nurin  niéfoin,  i)lcu  niéfcjaufa;  ligga 
en  pa  h — en,  ctla  j.fuu  niSfciUa;  fa  ea 
sjukdom  på  h — en,  \Aa'!ia.  tauti  ni^jfoilTcnfa 
1.  finttuit)iu)a;  h — en  pä  en  but^-lj,  \n\ii^\\ 
{aula;  det  galler  hans  h.,  |e  fäi)t.n  Inincu 
faulanfa  :>.iäälle,  tavfoittaa  1.  t»|t}t)  l)äucn  fau= 
laaula;  det  gär  på  min  h.  (risk),  fe  tälj  mi» 
nun  niöfalteni  1.  niöfani  ))ääKe. 

Hals,  m.  (sjiit.)  f;alsfl. 

Halsa,  v.  a.  taulata,  faulaitta,  ftjleittä,  f)a{ata, 
I;alai((a. 

Halsband,  n.  fau(a=rif;ma,  fauta=nanl;a,  taula= 
■n\)6\  (pä  handiir  o.  a.)  faula4>anta,  faula» 
fal^le,  tanIa=ioi}ij. 

Halsben,  n.  fnltuu^uu,  furfun=foImu. 

Halsberga,  f.  fau(a4^eite  (»tteen)  1.  =toer:^o. 

Halsbrytande,  a.  nuriu»nisfainen,  l)Ien=nt8« 
faiueu. 

Halsbränna,  f.  närä,  fur!un=)Jcftto,  fuffuu» 
forivcutaja;  jag  har  h.,  minua  närästää. 


Hal 


Ham 


217 


Halsduk,  m.  !aula4;iutut,  fautatnelt,  fauta= 
Utua  1.  »ivaate. 

Halsiluss,  m.  fu(Hu=nort,  !urffu=tautt. 

Halsgrop,  m.  !auIa=fiio^)f3a. 

Halsgräs,  n.  (gentiana  campestris)  af^O^fatfero, 
tavioa=!ellD,  faula=:^)ää. 

Halshugga,  v.  a.  meStata,  Iljöbä  faula  ^joitfi. 

Halshuggning,  f.  mcgtaiiS,  faulan4eiffau§. 

Halsjerii,  n.  faufa-vauta;  stå  i  h.,  feifoa  rau» 

,    ta  faufaöia. 

iHalsked,   -kedja,  f.  faufa4Dit|at,  !aula=fetjut, 

i    faula^ääbljt. 

IHalskläde,  n.  faul[a=traate. 

|Halsknota,  f.  fauta=vufiffa,  fau{a=nifamn,  Un- 

i    taniiöto  1.  =rt)Stl),  faulan  folmu. 

Halskiiöl,  m.  furfmi^olmu,  faula=fitt}j)u. 

Halskrage,  m.  faulatin  (=men),  faulustin,  Uv.-- 
(a4)avfD. 

Halskrås,  n.  !aulan-öul;cfö,  ^Dimu=faulu8. 

Halskörtel,  m.  faulan-aut;aiten,  fau[a=ri[;a. 

Halslinuing,f.  faula4tntnfi,  fautatiu  (=ttimen). 

Halsrem,  f.  faula4;i(;na. 

Halsring,  in.  !au(a=renga?;  (af  läder  för  drag- 
ni, uj)  fefas. 

Halssjuka,  f.  fulffu=tauti;  (hus  hästar)  :jJovf= 
;a.  nori. 

Halssmycke,  n.  fauIa=fori§tuS  1.  »fcrtöte. 

Halsstarrig,  a.  u^^pi^iiiéfaineit,  foir>a=fommi= 
ucn,  ti)nncä,  taipumaton,  nisfuri,  nisfaiva, 
ntötoitteleiDa. 

Halsstarrighet,  f.  Uppt=niS!atlUU8,  niShtVUUS, 
fcwa=!orft)aifuug,  ti^rmeijö,  taipumattomuu?. 

Halsstarrigt,  adv.  uppintiefatfeStt,  ntöfuriSti, 
itiv^tatDaSti,  !ci»a=!ovtDatfeött. 

Halsstycke,  n.  fau(a=fappate,  fepeli,  fcpalo. 

Halsstyfhet,  f.  niSfuvi,  faufan=fanfeu8. 

Halster,  n.  IialStari,  ))arifa,  tulikoura. 

Halstra,  v.  a.  Imaistavilla  1.  :t3arilatla  ^5ai8taa, 

!    f)al8taroita  (=tfen),  »jarifoita  (=tien). 

Halstäppa,  f.  fitriStuS=tautt. 

'Halsvalk,  m.  faula^paita,  ^amut[a,  maCc. 

Hals  växt,  m.  faula=fupu,  fau(a4iifa. 

Kalsåder,  m.  fauIa=fuoui. 

Halt,  m.  (i  metaller)  pito,  paljOUS;  artt)0. 

Halt,  111.  fet[atu8,  feifat)bu8;  (för  att  heta  hä- 
star) )3urtD,  ^ui;aCug;  göra  h.,  fei[attaa, 
feifat^taa,  fetfal;)tua,  ^^fäf)t^ä. 

Halt!  int.  feifo!  feiiota!  feijofaa!  fei«! 

I  Hal  t,  a.  ontutna,  uilffu,  liiHaaiva,  Iljnffä,  !uuf= 

i     !a,  jatfa=puoH. 

iHalta,  v.  n.  cntua,  litfata,  fuufata,  ntHuttaa, 

j  linfuttaa,  It;nfätä;  h.  på  ena  foten,  ontua 
toista  jalfaanfa. 

[Haltande,  n.  outumiuen,  liiffaamtnen,  nitfu» 

i     tus;  adj.  liitfaatoa,  ontuttja,  fuuffaica,  fiif= 

[     fawa. 

JHaitiös,  a.  artooton,  mitätön,   tiir^an=ar»ot= 

'.,     nen,  ti}f)iän=ariroiueu. 

.Hammare,    m.  toafava,  (liten)  naffa,  (slägga) 

i  moufari,  palja;  (stångjemssmidja)  «»afaviö» 
Svenskt-Finskt  Lexikon. 


to,  tiamart-paja,  !anft=^aja,  rauta^ruufft,  toa^ 

fara^paja. 
Hammarskatt,  n.  tvafara=  1.  tt>afari3to=wero, 

faufipaja»tt)ero. 
Hammarslag,  n.  hjafavau^tjömä,  tKafarau  falle. 
Hammarslagg,    m.    raubau^fuona    1.    =!uotta, 

vanbau=ftlpa  1.  =[ife  1.  =fav8ta,  hjafaran^tafeet. 
Hammarsmed,  m.  rautio,  vuutm=feppä. 
Haromarsmidja,  f.  -verk,  n.  Jvafara=paja,  ruu!» 

fi4ia|a,  tiiafara^pajaSto,  vuufft^nijaSto. 
Hammel,  m.  leifattu  päSft. 
Hamn,  m.  (skepnad)  i)aamu,  f;a[;mu;  (mlnad) 

aaitte,  fummitus;  följa  en  i  h.  och  häl,  oKa 

f anta=päiS)ä  1.  fintereisfä  fiinni  j.fun  peräsfä. 
Hamn,  m.  fatauia,  I^amina;  (båtplats)  tvatfa» 

ma;  ligga  i  h.,  oUa  fatamasfa  1.  fatamtöa, 

t;aminoita  (4fen);  uppnå  h— en,  päiiStä  fa- 

tamaau  1.  tvalfamiCe ;   inlöpa  i  h.,  ajoa  1. 

mennä  fatamaan;  (fig.)  tDaltama;  han  hvi- 

lar  nu  i  h — en  efter  stormarna,  m^r8!ljtf=' 

tä  t;än  nijt  lepää  Jcalfamittanja. 
Hamna,   v.  n.   tuHa  1.  :pääStä  1.  mcnuä  fata» 

maan;  (fig-)  joutua,  töt}tää  »alfamaufa. 
Haranbro,  -brygga,  f.  fatama4aituri,  laittja=^ 

laituri. 
Hamnbuse,  m.  mert=)3urlaffa,  ranta=fai'affa. 

Hamnfogde,    -mästare,   m.    [atama-iUOUti,  ^a= 

miua=meStari. 
Hamukapiten,  m.  fatama=!fatteini. 
Hamnkarta,  f.  fotama-tartta. 
Hamnordning,  f.  fatamanifetuö. 
Hamnpenningar,  m.  pl.  fataman"al)a. 
Hamnreglemente,  n.  fataman=oI)jcfääntö  1.  -a"» 

fetns. 
Hamnrätt,  m.  fntaman=oifcuS. 

Hamnstyrelse,  f.  fataman=l)aIlttuS. 
Hamntid,  m.  fataman  aifa^ceft. 
Hamnuppsyningsman,  m.  fataman»!at)oia. 
Hampa,    f.    (ca7inabis  satica)    l^amppu,    liina; 

hanvext  af  h.,  marto=  1.  fitfo^^amppu,  tou 

raS'I)amppu;   (honvext)   ftemen4;amppu;  af 

h.,  hamp-,   l^amppuinen,    l^amp^u^,   l^am» 

gnista. 
Hampa  sig,  v.  r.  fommistua,  oitnistua. 
Hampblär,  f.  pl.  f)ampunn-ol)tijnet,  fjamp^su^ 

tappurat. 
Hampbräka,  f.  f»amppu4on!fu,  liina4ouffn. 
Hampfrö,  n.  l^ampun-ftemen  (=en). 
Hampgarn,  n.  I;amppn4anfa,  liinannf;ma. 
Hampknopp,  m.  fuula,  f)ampun4u:{)pa. 
Hampiand,  n.  l;amppu=maa,  liina=maa. 
Hampodling,  f.  l;ampuu=h.nljell^. 
Hampolja,  f.  |)ampnn=ijlji},  liiua^tooi. 
Hampspöke,  n.  I^amppumaan-pelfo  1.  =pelottn3. 
Hampstol,  m.  f^amppu-rol^fa. 
Hampväf,    n.    {;amppuinen,    pamppu  =  fånga» 

(=faan),  foSto,  :piifIo. 
Hamra,  v.  a.  toafaroita  (=tfen),  nahittaa,  fat» 

futetla,  tafoa. 
Hamsa,  v.  n.  l^ötiJötää,  l^öfmäitlä. 
28 


218 


II  ai 


Han 


Ha'iister,  m.  (crtcetas  frumenlarius)  f)amStcn.| 

Hau,  pron.  pers.  i)än;  fc. 

Hanbi,  n.  !etrag=nicht(äincn. 

Hanblomma,  f.  kbe=h:ffa,  foiraS^fuffa. 

Hand,  f.  täft  (=ben);  flata  h— en,  fämmen 
(»nen);  inre  sidan  af  flata  h— en,  !ämmen= 
)>cUtä;  yttre  sidan  1.  afviga  h — en,  fäben= 
felfä;  knuten  h.,  nfirfft,  rufitfa;  liten  h., 
unibäinen  fäft,  lätcnen;  (näfoe)  fcura;  en 
li.  bred,  fämmencn  letiniinen;  en  h.  full, 
fcurallinen;  jag  fry-^er  om  händerna,  !ä= 
ftäni  V^fefta^i  1-  Mmää,  fätent  ^>atele»at; 
krama  ens  h.,  ^jufertaa  j.fun  fättä;  hal- 
la ngn  vid  h— en,  )3itää  j.futa  fäbcStä; 
fatta  ngn  vid  h— en,  fäl?bä  1.  tarttU>T 
j.fun  1.  j.futa  fiiteen;  gifva  h — en  ät 
ngn,  antaa  1.  ^isjtää  fättä  j.futte,  fätetlä 
j.futa;  räcka  h — en  åt  ngn,  ojentaa  fättän= 
iä  1.  fäteniä  j.fuUe;  leda  vid  h— en,  talut- 
taa täbe^tä;  kuyta  h — en,  ^)uvi§taa  niirtfiä; 
öppna  h— en,  aivata  fätenfä  1.  nlirffinfä; 
knäppa  ihop  händerna,  )>anua  1.  intvtétaa 
fäbet  vl'teen,  ^mwa  fäbet  viv^tiin;  halla  ngt 
i  h — en,  ^.ntää  j-fin  fäbe^fäufä;  smälla  h., 
Iwöbä  1.  ^aiéfata  fättä;  med  värjan  i  h., 
mtefta  fäbe3fä;taga  ngn  i  h.,  cttaa  j.fun  fättä 
1.  j.futa  fäbcStä,  tarttua  1.  fäljbä  j.fun  fäteen; 
gifva  en  U — en  pä  ngt,  antaa  fätenjä  1- 
fättä  j.fuUe  jcnfin  )?ää5e  1.  jogtatin;  h.  på 
det,  tuc^on  fäteen,  fättä  jäätie;  med  varm 
h.,  läm^junästä  fäbeStä,  Iäm)^imäUä  fäbellä; 
gå  h.  i  h.,  fä^bä  fäfitoffin  1.  fäft  fäbeSjä; 
han  rör  h  varken  h.  eller  fot,  bän  et  jä' 
fentä  järfäbUtä;  lägga  händerna  på  ngt. 
^janna  1.  laéfea  fätenjä  jcnfin  jäälle  1.  jcl= 
ieftn;   lägga  1.  bära   händer  pa  ngn,  fäfin 

I.  fourtn  fäubä  1.  vutreta  j.fubun;  lägga  h.  vid 
ett  arbete,  fäubä  jbfin  tDÖbön  fäfin  1.  fäflffi, 
Cttaa  j.fin  toö  fäfille;  lägga  sista  h.  vid 
ett  arbete,   uninuötcflä  j.fin  tt)i5tä;   ha  sin 

II.  med  i  spelet,  clla  ljl)be§lä  neuwcSja  1. 
jucneSia  1.  «f^tä  ncuwoa  1.  ^fftc-fä  neutrcin; 
hafva  ngt  af  säker  h.,  tietää  1.  fuuKa  j.fin 
tctifelta  miebcltä;  binda  händerna  på  ngi 
(f!(/.;.  ta^Ieita  fäbet  j.fulta,  )janna  jcfu  UmI 
tanta  aVit;  raka  i  goda  händer,  joutua  fn)= 
tvään  fäteen;  räka  1.  falla  i  ngns  händer 
(vald),  jcntua  j.fun  fäflin;  taga  sin  h.  ifrän 
ngn,  ei  enää  (inotia  j.fuéta  1.  auttaa  j.futa, 
cttaa  fätenfä  i>ci§  j.fu?ta;  hafva  h.  om 
ngt,  se  Handhafva:  halla  h.  öfver  att..., 
Vttää  filmällä  1.  f)uclta  1.  ttaarifla,  että . . .; 
taga  h  om  1.  om  h.,  se  Öfvertaga;  få 
om  h.,  faaba  baltuunfa  1.  fäteenjä;  hafva 
om  h.,  cUa  (j.fin;  jcnfun  balluSia  I.  bucg» 
ta^fa  1.  fäbeéiä;  vara  i  ngns  händer,  ctla 
j.fun  fäftöjä  1.  (?ucma5fa;  det  är  gjordt  af 
skicklig  ]i.,  je  cu  taitairan  fäbcn  tefemä  1. 
tefca;  b.  efter  h.,  toäbitellen;  h.  emellan, 
från  h.  till  h.,  från  den  ena  h — en  till 
d'^n  andra,  fäbeStä  fäteen,  toifeSta  fäbeStä 


tcifcen,  läfi  fäbeltä;  for  h— en,  fäftflä,  tu* 
IcSfa;  han  har  ngt  för  händer,  hänedä  on 
j.fin  fäfiCä,  Bän  agfarcitfee  1.  tiiijsfentclee 
j.fin;  sitta  i  andra  h.  (i  spel),  iStua  toijeö» 
fa  ftinnc€)ä;  allting  går  honom  väl  i  h., 
f)äncn  fät)  fatffi  Bminn;  det  står  i  Guds 
h.,  fe  en  3unia{an  fäbe^fä;  med  fulla  hän- 
der, tä^ftn  1.  runiain  fäfin;  gripa  i  med 
fulla  händer,  fättbä  tiinni  täliftn  fourin;  med 
egen  h.,  ctnatla  fäbcflä;  med  hiinder  och 
tänder,  fnnfiu  liani^Min;  på  fri  h.,  täfl= 
määrältä,  fäft  iraralta;  skjuta  på  fri  h., 
am^nia  fäbcn  jäältä  1.  fäfi=iraralta;  vara 
på  egen  h.,  cUa  cmiéfa  traffciéfanfa,  cmitla 
traKciKanfa,  cmagfa  »aUa§ian)a,  cmin  :päin= 
fä;  lemna  ngn  på  egen  h.,  jättää  jofu  0= 
niiKe  tl^a^DtI(enfa  1.  itfe  :t:'ääffenfä  1.  emiUe 
ViätHeniä;  lefva  på  egen  h.,  elää  cmina 
inictnnänfä  1.  itfe  h^aCasfanfa  1.  ^^ääHänfä 
1.  cntaefa  n>alla§faan;  sätta  sig  på  egen  h., 
^Hinna  cma  jalfa  ^.^cijbän  aflc;  göra  ngt  på 
egen  h.,  te()bä  j.fin  itfe  l^ääilenfä  1.  ^fft= 
nänjä  1.  cmin  päiniä;  på  två,  tre  man  h., 
fabben,  fclmen  feeteu;  fabben,  fctmiftn;  fa(;= 
ben,  fchnen  mieben;  faf;teen,  fctmeen  mie= 
bccu;  fabbeSfa,  fclnieöfa  micbei^iä;  bära  på 
händerna  (fig-)y  fantaa  fäfiöänfä;  gifva  på 
h.,  antaa  fäfi=rabaa  1.  fäfi=rabatfi;  till  b— s, 
lä^nä,  fäftltä,  faapuiuilla,  fäfille,  faa^.ntn^ilIe; 
till  h— a,  tarjcua,  tarjolla;  ga,  komma, 
halla  till  h— a,  se  Tillhandagå,  -komma, 
-halla;  under  händer  hafvande  medel,  fä» 
fiéjä  1.  bcteiéfa  1.  fjucStaöfa  olen^at  rabat; 
köpa  ur  första  h.,  cétaa  enfi  fäbeStä  1.  mic= 
beltä;  ur  h.  i  mun,  fäbeltä  färfään,  fäfiö' 
tä  fuubun;  släppa  tillfället  ur  händerna, 
^jääétää  aifa  fäfic-tänfä;  segern  gick  honom 
ur  händerna,  Uuntto  ^ääft  bänen  fäftétänjä, 
tooitto  meni  1.  ^ääft  bäneltä;  gifva  vid  h— en, 
antaa  tietää,  ttmcittaa,  antaa  tietoon;  jag 
känner  hans  h.  (handstil),  tunnen  bäuen 
fätenfä  1.  fäft=alanfa. 

Handalag,  se  Handlag. 

Handarbete,  n.  fäfi=tV)(j. 

Handaslöjd,  m.  fäft=tBi3,  fäft=feino. 

Handatlas,  m.  fäfi»fartagto. 

Handbibliothek,   n.  foti=firjagto,  täft=firjaöto. 

Handbojor,  f.  pl.  fäfi=raubat. 

Handbok,  f.  fäfl=firja. 

Handborr,  m.  näweri,  faira,  na|>a-faira,  fäfi* 
faira. 

Handborrskaft,  n.  nätt»erin=toarft. 

Handbref,  n.  faft=firjanS,  fäfi=firje. 

Handbäcken,  n.  fäfi=a§tia. 

Handduk,  m.  :pt}l)be  (4)feen),  ^.>t)l)^e=riina,  fäft» 
>raate  1.  --t^axUa.  I.  i)iii)be. 

Handel,  m.  fauppa;  idka  h.,  )jitää  fau^J^jaa; 
drifva  h.  pa  utrikes  orter,  fättbä  faup^Ma 
n(fo»maiIIa;  drifva  h.  med  silke,  säd,  ^.ntää 
filffi»,  nji(ja=faup^aa;  sluta  h.   med  ngn  om 


Hau 


Han 


210 


ngt,  tel^bä  tauppa  1.  fitupat  jét!ht  j.fmt  fanSfa; 

ståih.  med  ngn,  otta  faiHJotöfa  j.fuu  fanSfa. 
'Handelsagent,  m.  {'ai4mn-aficit|ija. 
Handelsartikel, m.  faup|.\t=talrava,  fau^^Hl^falu. 
Handelsbalans,  m.  faupari-tafa^-Mtno. 
Handelsbalk,  m.  f'au).i^.Hi^taart. 
Handelsbetjent,    ni.    fau^J^ja^mtaiclija,    :|.''iioti= 

mies,  ))uott=i>aIiveltja. 
Handelsbod,  m.  fau)>|.Hl=)MlOtt. 
Handelsbok,  f.  !au|JanVtto=fivja. 
Handelsbokhällare,  m.  fau^^^jasfivjuvi,  taup).Hi= 

firjoittaja. 
Handelsbolag,    n.    fau^^^a=t)f)teljö,    !au^^))a=Vf)» 

bljSfunta. 
Handelsbref,  n.  fau^^^M-firje,  fau).^an-!tr|e. 
Handelsbruk,  n.  faup^H-i=ta^.Hi. 
Handelsexpedit,  m.   fanppaa={a»iiä,    fau^Jai^ 

toimittaja,  !au).^|.H-i4iaIit)eUia. 
Handelsfart,  m.  taui.4^a=fulfu. 
Handelsfartyg,  n.  tau^4''a4aiwa  1.  =aIuSl. 
Handelsflotta,  f.  fauvi^a=laiiiiaöto. 
Handelsfrihet,  f.  fau^J^-^^a^lna^^auS. 
Handelsförbindelse,  f.  !au^i^ia=l)[;tl)nH)ö. 
Handelsfördrag,  n.  Iau^^a4ittto,  fau!p^a=fucö' 

tunta. 
Handelsföretag,  n.  !au^|3a-ijritl)8. 
Handelsförening,    f.   fau^>|.^a=ieuva    1.    »fmtta, 

!au^3)5iaS=feura. 
Handelsgemenskap,    f.    fau^Jan^ofaCifuuS    1. 

=^l)tei|l}^ö. 
"Handelsgren,  f.  Iau^pa4)aara,  fau^an=laatu. 
Handelshus,  n.  fau^lpa=I)Uone  1.  »funta,  fau^-^Hi^ 

talcuS. 
Handelsinstitut,  n.  !au^^3ia§=!'ouIu,  f'au^>^a=fcu^ 

luIaitoS. 
Handelskollegium,     n.    faupan  =  f)a(Ulltcfunta, 

fau^)|3a=!oöegiD. 
Handelskompani,  n.  fau^J^^^a^om^-iipania,  tan)>= 

|)a=ljf)bi§tl)éi. 
Handelskonjunktur,  f.  Iau).4\i=fuf)be  (=teeu). 
Handelskontor,  n.  faup^^a»fLMittovi. 
Handelskris,  m.  faupau=nuUffau§  1-  =f)äirii3. 
Handelsman,  n.  f'aup|.H'>=ini'-''^r  fau^^l-naé  (»aau). 
Handelsplats,  m.  {aup^-ia^^aifta. 
Handelsresa,  f.  faupiHa^matfa,  {auppan-etfi. 
Handelsrörelse,  f.  faul^l^a-Iiite  (=!feen). 
Handelsskepp,  n.  f'am>))a4aitoa. 
Handelssk')Ia,  f.  fauV)5ia§4ou{u,  {aup:t)a=fouIu. 
Haudelssocietet,  f.   faup|)ia§=fextva,  !aup))ta§= 

futita. 
Handelsstad,  m.  fauppa=fau|5uuti. 
Handelsstat,  m.  fau^pa»iraCaStc,  fauV-^-^a^lral^ 

tafunta. 
Handelssystem,  m.  !au:p)3a4äre§tö. 
Handelssällskap,    n.  tau:|>))a=l)f)biétl}ö,  !au).i:).^a= 

feura. 
Handelsterm,  m.  faui.ipa=fana. 
Handelstidning,  f.  {■aup))a=fanDmate(;ti,   !au)3= 

:|3a=fanomat. 
Handelstorg,  n.  {au^^^^a^tori  1.  »turfu. 
Handelstraktat,  m.  tauj5pa4iittc  1.  =foUnutc. 


Handelsvara,   f.  fau)>))a=tairara,  faiippa^atu. 
Handelsvetenskap,  f.  fau^Jpa=tiebe  (=tcen). 
Handelsvåg,  m.  Iauppa=iDaafa;  (fiy-)  taupaiu 

tafataiuc. 
Handfallen,  a.  nciiivcten,  faamatcn,  h)fenemä» 

ten,  fäfitöu. 
Handfast,   a.   umfniM,  itaiimffa,  itaHjca,  hija» 

tiMtraincii,  taitatfa. 
Handfasthi-t,   f.   uanMffuitJ*,  tanatfun^,  wai)' 

ixmiiS,  iialueug,  luja  feiivaihnu^. 
Handfat,  n.  tafi=)rati,  Vcjiun^ati,  fäfi^aStia. 
Handtil,  m.  fäft^tviila. 

Handformig,  a.  fäben=nTuotctnen,fämmcffäiiien. 
Handfäste,  n.  fäbcn^fija,  ri^ja. 
Handfästning,  f.  fäben=i^i3nti,  fäfi=li»af;un6tu8, 

täft-wafuutus. 
Handgemäng,    n.  !äfi=fäf;mä,  fäftn-tjfl;,  ottetu, 

relimaiiS. 
Handgevär,  n.  fäfMilräärt,  fäfi»am^5Uafc, 
Handgranat,  m.  fäft4ranaattt. 
Handgrepp,  u.  lai'i>tcmp|.m,  tem))pu,  ^ite(^, 

tätteU). 
Handgriplig,  a.  fäfin^tel^tl),  fäfin=fogfeir>a,  fä» 

fin^osfcttatta;  (fig.)  fäfin=tunnettatua,  fäben» 

tuutoinen,  fäfin=toöfettartia. 
Handgripligen,  -ligt,  adv.  fäftttä  foöfein,  fOU» 

rida,  fcuristelten. 
Handgriplighet,    f.    färtn=!c§fett)aifuuS,    fäftn» 

tuntuUHiifiuici,  fäftn-tunnettawaiiuug. 
Handgrop,  m.  fcurait^^efä ,  ).ntt)on=:>3ejä,  fou= 

rau=fucVt.^a  1.  =tiH.nj. 
Handgäfva,  f.  iricli^?,  anitiit  (=tiincu). 
Handhafva,  v.  a.  ).ntää   biicita    (jStfin),  \>itai 

tiioimagfa  1.  t)Kä   (j.tin),   ^itää,   f)oitaa;  h. 

lagarna,  fät)ttää  1.  t}llä=^itää  (afta. 
Handhafvare,  m.;  lagens  h.,  laitl  fätjttäjä  1. 

l)Uolen=:t}itäjä. 
Handhäst,  m.  aiara=Ijeh)onen. 
Handkafvel,  m.  toäfi^avttu,  \mtu  1.  fäft=fapula. 
Handkammare,  m.  faben4a^fettatoa,  njara=fa« 

mavi,  vuofa^famart,  tvariftc4;uDne. 
Handkassa,  f.  täft4aSfa,  f';ifin-af;at,  fäft«tcarat. 
Handklappning,  f.  fätten-tapittuS,  fäben^au» 

httu§,  fabfc;  han  lick  h — ar,  l^äneUe  tapv,^ 

tetttin  1.  paufutettiiu  !ä)iä. 
Handklofvar,  m.  pl.  fäfi--raubat. 
Haudklubba,  f.  fäfimuija,  fäfi4'uriffa. 
Handklnfven,  a.  (bot.)  !oura=]^a(!oinen. 
Handkläde,  n.  se  Handduk. 
Handkorg,  m.  läft^trialu,  !äfi=fep:|)u,  fäft--fe)jfa 

1.  =fori. 
Handkort,  n.  lf;antti,  !äft4crtti. 
Handkraft,  f.  !äfi=lvoima,  fäfi=mal)ti. 
Handkramning,  f.  !äben=^UViÖtUé  1.  =:|)ufevru8 

1.  4ourigtu8. 
Handkyss,  m.  täfi=nuti^fu,  fäfi^fuuffcnen,  fä= 

ben=fimtehu 
Handkyssning,  f.  fäben»fuutelu,  fäbcn=fuute» 

lemiiien. 
Handla,  v.  a.   (ku2)a)  cStaa,   teftbä    faup^^aa; 

h.    ngt   af  ngn,    cStaa    j.tiu    j.futta;    hvjir 


220 


Han 


Han 


h— r  du?  mi«fä  fai:p^.ma  teet?  v.  n.  ^itää 
fau^^^aa,  fäubä  faup;>aa,  faiH^^-ua,  taiipita 
(=tien\  (i  stort)  iau^piia;  h.  med  ull,  Vttäa 
»vilIa4ait)J>.'aa;  h.  pa  utrikes  orter,  Vä\.}b'å. 
Un\>^\w  ulfo=mvii((a;  (uppföra  sig)  te^ibä,  ine= 
netetiä,  fänttää  itjenlä,  toimittaa;  h.  väl, 
tefibä  1.  fäl)ttäitä  f)t)ttiä§ti;  h.  mot  lag,  tef)= 
bä  1.  menetellä  trastoin  lafta;  h.  om  (ang'!). 
fifättää  1.  !o8fea  (j-tin),  aUa  1.  ^uBua  (jc^ttin); 
samtalet  h— de  om  fred,  |.nilie  cli  raufias» 
ta  1.  fcx^fi  railbaa;  boken  h— r  om  djuren, 
firja  pnimi  eläimiötä,  fivjan  fifällliS  on  cläi-- 
miétä,  tirjaöfa  ^iifmtaan  eläimietä. 

Handlag,  n.  fäfcen^tapa,  fäbcn4iitc,  fäbcn^tct» 
tumitS;  godt  h.,  fätewi)!)?,  näpj.\im)ö;  han 
har  godt  h.,  ^ait  on  f)^it)in  tätmä.  1.  ^tä» 
fiUineit. 

Handlande,  m.  falt^^^^taS  («aan),  !an^.4M=mie«. 

Handled,  m.  ranne  (=teen),  vannin  (^imen), 
!a(»ein  (=men),  falmcincn,  falwcfiu  (4men;. 

Handleda,  v.  a.  c^>a8taa,  jcf;battaa,  ol^jata. 

Handledare,  m.,  -derska,  f.  joljbattaja,  cpaö 
(»oV^^aan),  c^agtaja. 

Handledning,  f.  C^^iaStnS,  jcf}batnS. 

Handlexikon,  n.  täft^anaiivja. 

Handlik,  a.  fcuramainen,  fämmeffä,  fämme= 
nen^muotcinen. 

Handling,  f.  tefem)i3,  tefo,  tiio,  menet^S;  (do- 
kument) afta=firja,  juttu=fivja;  (ett  sällskaps) 
tcimituä;  (estet.)  toiminto. 

Handlingssätt,  n.  tc!emljS=tapa,  tefc^tapa,  me 
neti)§4aj3a. 

Handlofve,  m.  se  Handled. 

Handlykta,  f.  fäft^l^fittt. 

Handlägga,  v.  a.  eteen=ottaa,  fät)ttää,  fäfitcöä, 
täijiä  !äftn  (ibfin);  h.  ett  mål,  cttaa  afia 
cteen  I.  fäfttte,  täiibä  afiaan  fäfin. 

Handliiggning,  f.  eteen=cttamu§  1.  =ctto,  !ä= 
fm^fäi^nti. 

Handlös,  a.;  lemna  ngn  li.,  jättää  1.  I^eittää 
jotn  {;oibotta  1.  itiefienfä. 

Handlöst,  adv.  fäfittömäéti,  I)UoUmattomaeti. 

Handom;  i  h.,  se  under  Hand. 

Handpenning,  f.  fäl"i=val;a  1.  =raf)at. 

Handpik,  m.  se   Sponton. 

Handplagga,  f.  fämmen^atuffa  1.  =^am^^u. 

Handpress,  m.  !äfi4>aino,  fäfi^ainin  (4men). 

Handpust,  m.  !äfi4ml{cet,  !äfi4ietfin  (=inien). 

Handqvarn,  f.  täfi^ilfi,  jaul)e4i»i. 

Haudrot,  m.  se  Handled. 

Handräckning,  f.  a^^u,  fäben^a^JU. 

Handsbredd,  f.  fämmenijs,  tämmenen  Uwxj  1. 
Ieivl}i)>5;  man  bör  taga  en  h.  deraf,  fiitä 
^itää  otettaman  fämmcnen  lenjeijbeltä  1.  Tånu 
meni}ficn  föevran. 

Handsekreterare,  m.  fäft^firjotttaja,  eri§=fil)= 
tieri. 

Handskas,  v.  d.;  h.  med  ngt,  tef^a^taa  1. 
taistella  jonfin  fan^fa  1.  j^ffin;  h.  med  ngn, 
te^aotaa  1.  otella  1.  taitteita  j.fun  !an8)a. 

Haadskbod,  f.  t)a^fiffa»)^^Dti  1.  4auppa. 


Handske,  m.  läfine,  BanfifaS,  l^ianSfa, 

Handskmakare,  m.  I)anéfa=maafari,  I;anfiffaatt* 
tetijä. 

Handskrift,  f.  !äft=!Eirjoitn8 ;  (stil,  hand)  fäfl- 
ala,  fäfi  (»ben). 

Handskrifven,  a.  fäben=Hrjoitettu,  livjoitettil. 

Handskara,  f.  fiv^^M,  fäfi^fiv^J^i. 

Handslag,  n.  täben=h)önti,  {äben»anto;  (på 
hössn)  tnffi,  ^.nui;  Inf  va  med  h.,  lutoata 
fättä  antamalta  1.  tijomällä  1.  I^öben  1.  fä* 
bcn4iiönniUä. 

Handslög,  a.  täfittinen,  fätcii^ä,  fäteliäö  («ään). 

Handslöjd,   m.  tä[i=tl)ö. 

Handspak,  ra.  fä[i4^aata  1.  4anfo,  tinijctin 
(=ttimen),  icäänti4anfo. 

Handspruta,  f.  fäft=ruiöfu. 

Handstil,  m.  fäfi  («ben),  {äft«ala. 

Handstyrka,  f.  färi«n.'»oima. 

Haiidsåg,  f.  fäft«la()a. 

Haudsöl,  n.  enfi«mt)önti,  alfu=mt)cnti. 

Handtag,  n.  fäben^fija,  ripa,  fal)tt)a;  (bärhand- 
tag) fanfa,  (på  dörr)  fääfä,  toebite  (4'feen),  (d 
handqvarn)  fitDen«ijnu,  (på  plog)  furfi,  iar« 
linffo;  (tng  med  handen)  fouriStuS,  faa))« 
Vanö,  fäben«anto. 

Handteckning,  f.  nimen«firjoitu§. 

Handtera,  v.  a.  pibeHä  («te(en),  :t>itää,  fäft« 
teflä,  fäitttää,fä»te(Iä,  menetellä,  ballita(«tien); 
varsamt  h.  ngt,  a^troiuaöti  pibetlä  j.tin; 
h.  plog-n,  yxan,  tattttää  I.  fät)tel(ä  1.  I;al« 
lita  1.  :tjibettä  anraa,  hnr^eétä;  (fig.)  illa  h. 
ngn,  :|.'>af)oin  ).nbellä  1.  ^.ntää  j.futa  1.  mene* 
teliä  i-fun  fanöfa;  h.  en  sak  v;il,  fäfirellä 
1.  fäi)tcllä  afiaa  (ii)nnu,  menetellä  afiasja 
f)t)nnn. 

Haudtering,  f.  (hnndterande)  |.nteleminen,  fä^t* 
täminen,  pitcln,  fäl}ttänn}8  o.  s.  v.;  (närings- 
gren) elatuö4eino,  elin«teino. 

Handterlig,  a.  ).nbeltä»ä,  ^^itoincn,  pibeto; 
lätt  h — t  verktyg,  l4iofea4itctncn  1.  Iuio« 
feaSti  ^jibeltl?  1.  V^i^s^täniä  ti}ö4alu;  (pg.) 
taipuvainen,  nöljrä,  mtjontijijä;  gossen 
är  temligen  h.,  poifa  ou  joffeenfi  taipu* 
»ainen  1.  l)uofea  Jpibedä. 

Handtlanga,  v.  a.  tet)bä  apua,  etta  apuna 
(j.fulte),  anteita. 

Haudtlangare,  m.  fättjrt,  fäljtti^ri,  apuna=oIi|a, 
apn«mie8,  anttelija. 

Handtryckning,  f.  fäben«pnvi8tU3  1.  «puferruS 
1.  «tit"i8tl)8. 

Handtvagning,  f,  fäfien  pefu  1-  ^'efentä. 

Handtverk,  n.  fäl"i«tvö ,  fäfi  «ammatti,  I)ant« 
ipärffi. 

Handtverkare,  m.  fäft=tt)öläinen,  fäfitt}cn«tefi« 
jä,  fäfi=ammattilainen,  ammatti«mie8,  Ijant* 
icärffäri. 

Haudtverkeri,  n.  se  Handtverk. 

Handtverksfolk,  n.  fäfi«tl)i5läifct. 

Handtverksgesäll,  m.   fäfitvijn«tifätti   I.  «fäfft. 

Handtverksgosse  ,  m.  opi.n=poifa,  fäftt^ön«0^* 
^ipoifa. 


Han 


Har 


221 


Handtverksklass,  m.  fäfitt?ÖIäi8=fäät^  1.  4ltcf-= 

Handtverkslåda,  f.  fäft=fl)ölät?ten  fa8[a  1.  ra-- 

f;a8to. 
Handtverksmessig,  a.  !äfttt)ön=tai>ainen. 
Haiidtverksmessigt,   adv.    fäfi=tl}cn    ta\iaan  1. 

tatuafla. 
Haiidtverksmästare,  m.  faflt^ön=me6tai-i,  am= 

Tnattt=me§tavi. 
Handtveiksiörelse,    f.    !äfiit)i3  =  Uife,    fäfl4t)cu 

totmititS,  f'äft=ammattt. 
Handtverksskrå,  n.  se  Skrå. 
Handtverksterm,  m.  fäfit^iJn^ana. 
Handtvål,  m.  fäfi=fat|5^ua. 
Hand  vatten,  n.  fäfi=ft)e)i  (»ben). 
Handveta,  f.  se  Flogstjert. 
Handvändning,  f.;  i,  på,  inom  en  h.,  ftintiiaman 

atfaon,  fiImän--väpäl)fTe§tä,  iriitt)af;butje8ia. 
Handyxa,  f.  fäfi^tirnieS,  lt)et8tm'ttvi»eS. 
Hane,  m.  (i  aUm.)  foiraS  (»ffen),  uro8  (=fi'en); 
(om  svin)  uvofa,  cra§;  (tujq^)  fuHo;  (i  gemr) 
ijana,  )3u4;ana. 
Hanel,    m.    (lotus   corniculatus)    lltaite,    ataxi- 

f)anima8. 
Hanfot,  m.  (skepp)  :^aa:ttouuttt,  fitfoti^jatfa. 
Hank,  m.  (i  gärdesgårdar)   tottfa,   vaffi;    (att 
bära)  ra!ft,  fanttin  (»ttmen),  noSttn  (nmen); 
(2X1  besman)  \)anW\.,  rafft;  (kir.)  I;aufft. 
Hankam,  m.  fufon=f;aria. 
Hankig,  a.  ("jiiklig)  fiiPuKoincn;  (prackig)  tlllt» 
!ei(eit»a,  tuiputtawviincn. 
j  Hanknål,  f.  f)anffi»neula  1.  »äiinii. 
j   Hanköu,  n.  nro^^^-HtoU,  uroS^fufii. 
i    Hanne,  m.  se  Hane  (i  allni.) 
i    Hanrej,  m.    atfnn^f annattaja;    (i  furh.    till  ri- 
valen) njaf'o=h3cU.. 
j    Hans,  pion.  genit.  af  Han,  pncn;  H.  Maje- 
!       ståt,  itänen  3Äaie§tecttinfa. 
I   Hanseförbundet,  a.  ^anfa^fcuva,  §auia4itttc. 
I    Hansestad,  ra.  §anfa=faii^?unft. 
'    Hansletsgräs,  n.  se  Tiollb  ir. 
Happla,  v.  n.  tötöttiiä,  taliioiteHa. 
Harang,  m.  :t.nit)clnia,  letoeä  pu^i. 
1    Hardt  nära,   prep.   ailuan  1.  faui]en   Kil)cl(ä  1. 
i       lä^ette;  adv.  ti^äljiiltii,  täpärällä,  lifimmitcn; 
I        det    var    redan    h.    n.,   jo    Ji\il;ältä    Vit'/  P 

tä^virällä  ott.  ,_ 
'    Hardun,  n.  se  Ängsull, 
i    Hare,  m.  (lepus)  jäntS  1.  jäncS  (»ffcn),  ^nt^ju; 
';        (fg.)    pdhixx,    I)ätä4;cufu;    han   är   en    h., 
i       l;änen  en  jänis  ^onfuisfa. 
j    Harem,  n.  I;aareint,  t»aimc(a,  naifela. 
•    Hareris,  n.  se  Spärr. 
i    Harf,  f.  äeS   (=äfcen);   farftt,   i)axa',   astuiva, 

:pnu=äe§. 
t    Harfning,  f.  äeStl)§,  farf)inta,  larl^iminen. 
'    Harfot,  m.-jäneffen  !ä|jälä. 
I    Harfpinne,  m.  äfeen  1.  tax'i)'m  ^ni  1.  ynUTx. 
!    Harfva,  v.  a.  äeötää,  !ar£)ita  (4fen),   taxilla, 
f)arata,  astuhjoita  (=tfen). 
Harfång,  n.  se  Fjällugla. 


Harfötter,  m.  pl.  (tri/olium  arvense)  jänöni 
a^tta,  jänefien=fä^3ätät. 

Harhjerta.  n.  jäneffcn  f^bän;  (Jig.)  jäneffett 
roI;)feuö,  arfa  fijbän. 

Harhjertad,  a.  arfa^ijbämtnen,  ^^eIf^ru 

Harhund,  m.  jäniS^foira. 

Harjagt,  m.  jäneötl}§,  jänif[en  =  pl)t)litö;  vara 
pä  h.,  cKa  jänefieöfä. 

I-Iara,  f.  l^ara,  Ijarag,  favl;!. 

Harka,  v.  a.  ^rata,  l^araStaa,  farl;ita. 

Harkla,  v.  n.  rtifiä,  fafoa,  faMsta,  ^öfiä. 

Harklöfver,  m.  se  Harfötter. 

Harkning,  f.  Iiaraainincn,  l()arau§,  favl;lnta. 

Harkrank,  m.  (tipula  gigantea)  narffo,  farttJt* 
narffo,  JBaaffiainen,  fonolainen,  )Jitfä4onttt. 

Harkummin,  m.  se  Hundloka. 

Harkål,  m.  se  Mjölktistel. 

Harlekin,  se  Arlekin. 

Harm,  m.  {»armt,  mielUfamHinS,  mieU4^af;a, 
tnieli^nurc,  nävtästt;?. 

Harmas,  v.  d.  olta  l)arjnt§i'anfa  1.  :|)af;Dittanfa 
(j^tEtn),  I;avmtötna  1.  närfäStl}ä  (j.ftn  1-  j8t= 
fin),  jcfin)  t^avmittaa  1.  fariDaSteke  (j.futa). 

Harmfull,  a.  f)avmiétunut,  fariDaötunut,  far» 
toa8=mieltnen. 

Harmlig,  a.  f)avmifltnen,  fiarmtttaiva,  funtut* 
taica,  favnjaSteleica. 

Harmlös,  a.  (anl;fea,  fo^snifa,  l^armiton. 

Harmoni,  f.  (i  toner)  fointu,  fointumnS,  (mel- 
lan delar)  foVu^nunta,  fo)^u;  (fig.)  fo^3U= 
funnta,  ^{)tä=fointu,  fotvintei,  fopn. 

Harmoniera,  v.  n.  fointua,  tajonta,  tajeuntwa, 
tajuta  1.  fo^ia  i^bteen. 

Harmonika,  f.  Ijarmonifa,  fäfi^nrut  (pl.)- 

Harmonilära,  f.  f;armonian=D^^t,  ääni|'oi»un= 

Harmonisk,  a.  fctntunia,   foinuuKinen,   fo^u* 

ääninen,   fo)JU  =  fuuntainen,   l}t;tä=fointuinen, 

fo|.ntta. 
Harmsen,  a.  i^armtStuuut,   fjarnuefanfa   (ote= 

\va),  nävfaStijni^t,  mieIi=:|)aI;ot§faan  (olenja). 
Harraun,  m.  viétt=[)unli  1.  »fuu. 
Harmynt,  a.  ri§ti=fuinen,  ri8tt»fnu,  ri§ti4;unn. 
Harnesk,  a.  ^^aarniSfa,  (af  ben)  Inuöto;  sätta 

ngn  i  h.,  iwaatia  1.  ^Cljttää   afei()in,  :^aar= 

nisfoita  (=tfen). 
Harpa,   f.   Ijar^^u,   fannel   (»teleen);   (vissel) 

Uiäl^ni,,  icanra. 
Harpa,  v.  a.  (rissla)  l»äf:t3ätä,  luauvata. 
Harplekare,  m.  se  Harpspelare. 
Harpojs,  m.  (skepp.)  'i}ax);>p'6 c>\i. 
Harpspelare,  m.  l)ar^^nn=fotttaja. 
Harpspelerska,  f.  f;ari.nin=ioittajatar. 
Harpun,   m.  f)av|.niunt,   Iämfä  =  fei^ä8    (=ään), 

al)inga8,  toäf'ä=fei^ä8,  ]^eitto=feil)ä8. 
Harpunera,  v.  a.  ^r|)nunita   (=tfen),  l;etttää 

T;ar^uunilta  I.  lx>äfä4eit;äättä. 
Harpunerare,  m.  I;ar|3uuni=mie8,  ^r|5uumtft= 

ja,  al}  tngoitft ja. 
Harpungar,    m.  pl.    (silene  injlata)   tturmi^fos 

l^cffi,  rat!o4;einä,  fanttuva. 


222 


Har 


Harr,  m.  (thymallus  vulgaris)  barri,  f)arjuö. 

Harskinn,  n.  jäne!ien=naf)fa. 

Harskla,  v.  a.  se  Harkla. 

Harsprång,  n.  jänctfen  tiuttu  1.  :pctot. 

Harsvans,  m.  se  Flasgräs. 

Uarsyra,   f.    (oxaiis   acetoselln)   tdilV-Ualx,   h- 

tun4ei^ä,  jänetfen^afiifaö,  rettjon=iue(a. 
Hartass,  m.  jänetien=täpälä;  släta  öfver  med 

h_en  (figO,  fiUtetlä,  futciCa. 
Harts,  n.  ruta,  fjartft,  pii)ta,  hxttC')>U}ta. 
Hartsa,  v.  a.  fjartfita  (=ian),  I;artfittaa,  pii)-- 

Uta. 
Hartsig,  a.  ^vtftnen,  ^tf)!ainen. 
Haruggla,  f.  se  Kattuggla. 
Harull,  f.  jänetien=«.nfla;   (erinphorum  vagina- 

tum)  tu^ifas  ntittu=tt)illa,  ^3iirto4utffa. 
Harväpling,  m.  se  Harsyra. 
Harvärja,  f.:  taga   till   h— n,    )>atna{taa    ))a= 
!oon,  ^t&tää  :|3itttt  fäffiht,  ottaa  fääret  fel= 
fääiifä. 
Has,  m.  !inttu,  !inner=^ctlv)t. 
Ha.«a,  v.  a.  irucjuétaa,  Icitata   ttnttu  ^oifft, 
fintuötaa;  v.  n.  lötöétää,  laal^ata;  h.  sig 
v.  r.;  h.  sig  utför  ngt,  lujuta  (=uan)  1.  i<x<X' 
^ata  1.  laafiugtaa  ala§  j.tin  imjiJten. 
Hasa,  f.   f  entä»  1.  fcnti=raja  1.  »rafa,   Icntij» 

fet  (pl). 
Hasard,  m.  cnnen»touto,  fattuma,  jattumug. 
Hasardspel,  n.  ut)ta=^)eli,  onnen=)5eIi,  fjafarti» 

^jeli. 
Haska  efter,  v.  a.  l^atnuta  (»uan),  l^a^uilla; 

h.  bort,  batiStaa,  t^ätiétää,  jutiStaa. 
Hasklig,  a.  fatnala,  I^inreä. 
Haslera,  v.  n.  kitttellä,  Ufaitta. 
Hasleri,  n.  letttt,  iltta. 
Hasp,  Haspe,  m.  fäj.''pt,  Clrcit  bata. 
Haspel,  m.  fela,  tuuritta,  luiij-^ft,  n?l?^t;bin  (--ti» 

men). 
Haspla,  v.  a.  felata,  iiDti^jfiä,  f  eriä  tuuritatta. 
Hassel,    m.    (corylus    auellana)    ^ä{;tinä»^uu, 

fara»t>uu. 
Hasselbuske,  ni.  ^^äbtinä^^uu^^enjaS,  ^ä^finä» 

^^enia§. 
Hasselkäpp,  m.  ^^ä()tinä=:piitnen  fau«?a  1.  telJ^.n. 
Hasselmus,  f.  (myoxus  muscardinus)  )jäl;tinä» 

rctta. 
HasseliiOt,  f.  ^äl^tinä. 
Hasselskog,  m.  !päl)tinä»mctiä. 
Hasselspö,  n.  )jäl)tinä=raippa  1.  =Untfa. 
Hast,f.  tiire  (=een),  tiiru,  [)oppu,ljätä;  ih.,ptää, 
!iirel;in,  fiirceétt  1.  tiiruuéti,  fiätimmtten ;  i 
största  h.,  fiireimmittäin,  t^ätä^ätää,  Xti-- 
!eu  fiiruun. 
Hasta,  v.  u.  rientää,  fiiruf^taa,  fiire[;tiä,  jou 
tua,   joubuttaa;    han    h— r.    för    att    hinna 
fram    i  tid 
rille  ajaöanfa;  h.  icte  sa  my 


Hed 

tiiö  ei  fiivufiba  1.  tiirebbi,  tljön  ei  ok  tit- 

vutta. 

Hastande,  n.  rientäminen,  tiirubtaminen  o.  s.  v. 

Hastig,    a.    )^itainen,   ne^''ea,    ferfeä,    äftinen, 

ätiUinen,  tiire;  huru   h.   var  fartygets  fart? 

fuinta  no^ea  1.  pifainen  laiwan  fulfu  cti? 

en  h.  maltid,  pitaineu  atria;  h.  afresa,  död, 

ätitlinenl.  tiire  1.  ättinäinen  Iäbti>,  tnclema; 

h.  sluttning,  ättinäinen  nneru,  ätti-nncru; 

(till  sinnes)  ^>itainen,  1.nfaV^äinen,  ättinäinen. 

Hastighet,  f.  pitaijuué,  nc^;eu§,  tertei)*,  tiiru, 

joutuiiuuö;  i  h— en,  tiiruusfa,  »nfa,  =nt,  o. 

s.  v.;  (i  vrede)  ^jitaijuubeöja. 

Hastigt,  adv.  pifaifegti,  ätisti,  ätfiä,  fitreeSti, 
ferfeäéiti,  jcutuifaSti;  som  h— gast,  pittin= 
mältänfä,  ^-ntimmiltänfä,  pifi=)^äin  1.  =:päi= 
ftn;  helt  h.,  ^{;t'ättiä,  äfti^ntaa;  h.  sluttan- 
de, ätti=i»ieru. 

Hastverk,  n.  pita--t^ö,  (;cpVni4t}c,  f)ätitfö'-t^i3, 
ätti=tl)i5. 

Hat,  n.  mf)a,  taifjetma,  tainmo;  hysa  h.  till 
•ign,  ^jitää  »iliaa  j.tude. 

Hata,  v.  a.  ftif^ata,  fammotfua. 

Hatare,  m.  »il^aaja. 

Hatt,  m.  ^lattu,  latti;  (på  svampar)  tatti;  sät- 
ta h — en  pa  sig,  v^anna  tjattu  pää^äufä;  gä 
med  h — en  under  armen,  tätjbä  (;attu  tat» 
naloéja. 

Hatta,  v.  a.  ^tuttaa,  panna  I;attu  päälle. 

Hattar,  m.  pl.  (centaurea  jacea)  aI)be»taunotti, 
puna»taunc. 

Hatiask,  m.  [)attu»rafta,  t^attu-Iipag. 

Hattband,  n.  I)atun=nauf)a  1.  »ri^ma. 

Hattbrätte,  n.,'  -bård,  m.  t)atun=Iievi  1.  'XÖX)tä. 

Hattfilt,  m.  ttattu^miJ^a. 

Hattfoder,  n.  batnn»fijuö  1-  »truori. 

Hattfodral,  n.  'f;attn»toppilo,  l)atun»iucjuS. 

Hatthängare,  m.  ^)atnu»l»aavna  1.  »naula,  l;at» 
tu»[)aaru. 

Hattkull,  m.  [)atun»peiä,  [)atun»!Dppa  1.  »po£)ja. 

Hattmakare,  m.  batun»tetijä,  ^attu-maatari. 

Hattmakeri,  n.  I)atun=tcentä  1.  »tete. 

Hattskyfve,  -skygge,  ii.  batUU»rcl)tä. 

Hattsnodd,  f.,  -snöre,  m.  l)atun»nt)öri,  ^tun» 
puno  1.  punoS,  [;atun»Iääfi5ö. 

Hattspänne,  n.  I)atun»iclti,  ()attu»foIti. 

Hattstuffeiare,  m.  batun=tauppiag,  ^atun»Iait» 
taja. 

{;atun»tcl;ä,   (iatuu»runto    1. 


tauta»  1.  Iatfi>ftcni. 
^atun»Iäätö?. 
Haubitz,  m.  ^upitft. 
Haveri,  n.  meri'»al)intc,  baatfi»rittD. 
Hazard,  m.  il.  se  Hasard  m.  ti. 
bäu   rientää    joutnatieuia   ^e»L^j^        ^   ^    j    ,,jt,„^  j,^,,tt,,, 

,.,..  ..  J  :•  W^Ä  ^r  ok'  ^äT  HebrLk,  a  ^eprealainet.  t^pvean. 
veS;  h.  pä  med  afresan,  fiirnbtaa  1.  Hebreiska,  f.  beprean-fteh,  beprca. 
joubuttaa  mattaan  lä&töä;   arbetet  h— r  ej,  I  Hed,  f.  nummi,  tauijaö  (»ntaanj. 


Hattstomme, 

»pobja. 
Hattsvamp,  i 
Hatt-trens,  i 


Hed 


lledemossa,  f.  se  Islandsraossa. 
Hedendom,  m.  ^mfanuu8,  :|3a!anaIItfuu8. 
Hedeiihös;   frän  h.,  ))atanuuben   ajoiSta,  am= 

moii  ajoista  1.  t!i=li)an()oigta  ajoiäta  aött. 
Hedentima;    i    h.,   ^lafanuuben   atfaatt  1.  ai= 

icina. 
Heder,  f.  se  Murgrön. 

Heder,  m.  f  unitta;  det  skall  ni  ha  h.  af,  ftttii 
ort  teitte  htimiaa;  visa  mig  den  h — n,  juD= 
taa  mutte  fe  fujtnia;  göra  sig  en  h.  af  ngt, 
:>3itää  j.fitt  funniaitanfa;  {hederskänsla)  !un= 
to,  re:^ettifi}t}g;  en  man  af  h.,  tuitnon  tnics; 
på  min  h.,  totta  tofiaan,  toben  totta;  hen- 
nes h.  är  förlorad,  I;änen  fmtntanfa  en 
fabonnut. 
Hederlig,  a.  funntatttnen,  ref)cfltnen,  tunnctti- 
nen,  funnon;  en  h.  man,  ref)etttncn  1.  fun= 
non  miee;  h— t  folk,  funnon  if)mil'et;  h— t 
uppförande,  futtnialltnen  fät}ti3S;  h— t  ar- 
bete, funntatttnen  tt)i5;  en  h.  flicka,  fnn= 
niattinen  1.  funnon  tijttij;  en  h.  {anserjluj) 
begrafning,  fuunon  1.  fitnnottifet  1.  fet^o 
j^autajatfet;  visa  sig  h.  mot  ngn,  näljttättä 
ref)ettifefft  1.  fä^ttättä  rel^ettifegti  j.futa  fof) 
taan. 
Hederlighet,  f.  re:^ettif^^S,  funnoötfuuS,  fun- 

niaUijuuS. 
Hederligt,  adv.  rel^ettifeStt,  funuottifeSti,  !un= 
niatttfeSti;  det  var  h.  gjort  af  honom,  fe 
olt  ^nettä  funnotttSta  1.  re^ettistä  1.  fun» 
nottifeStt  tet;t^;  rätt  h.,  feIpo4aitta,  oitca» 
i      tanjatta. 

I  Hedersam,  a.  funnotttnen,  funnon,  otit)a=fun= 
I      toinen. 

I  Hedersbetygelse,  -bevisning,  f.  fuuntOttuS,  fun= 
I      ntoittaminen,  funntan=ofcitu8. 
(  Hedersborgare,  m.  funnia-pommri. 
.  Hedersdag,  m.  funnian^päinHi. 
',  Hedersdrägt,  f.  {unnta=:(iufu,  funuian^^jutu. 
Hedersembete,  n.  funnta=tt)irfa. 
Hedersgubbe,   m.  funnon  uffo,    toimen    uffo, 
:      felfjo^äijä. 

Hedersgumma,  f.  funnon  euffo,  fel)30=ntutia 
I  Hederskiädning,  f.  funnta=toaatteet  1.  AViaaU 
'i      teu8  1.  4mfu. 

^j?  Hederskänsla,  f.  funnian=tunto,  re^eflif^i)6. 
Hedersledamot,  m.  funnta=jäfen  (»nen). 
Hederslegion,  m.  funnta4egiont,  funnia=funta 
Hederslöfte,  u.  se  Hedersord, 
t   Hedersman,  m.  funnon=tnte§,  fetfJO^mieÖ. 
Hedersnamn,  n.  fitnnia=ntnti,  forfo^nimi. 
Hedersord,  n.  tttiel)en  fana;   gifva  sitt  h.  pi 
I      ngt,  taata  (=faan)  1.  iuteata  (=paan)  ntieljen 
}      fanatta;    bryta   sitt   h.,   pMää  1.  rtftoa   1 
[      jj^ijbä  fananfa  1.   Iu|3auffenfa,    ei  :|3itää  pn 
\      ^^ettanfa. 

I  Hederspascha,  m.  retma  mteS,   funnon   i»n 
;      nuffa. 

■  Hederspost,  m.  funuta^^atffa  1.  =lrirfa. 
Hederssak,  f.  funntan=afia. 
Hedersskuld,  f.  funnian^hjelfa. 


Hel 


223 


Hedersskänk,  m.  funnia4af)ja. 
Hederssnyflel,  m.  se  Hederspascha. 
Hedersställe,  n.  fnnnta=ftja. 
Hederstecken,  n.  funnta=inerfft. 
Hederstjenst,    m.  funnia=hjtrfa;   (tjenst  för  att 
hedra)   funnian=tefo,   funntoituö,  ^satoeluä, 
funnia  =  tt)i3,   !unnia  =  ))aIioeIu8;    bevisa   ngn 
den    sista    h— en,    ofoittaa   1.  tel;bä    j.fuUe 
»iimetnen  futmia=ti)i3  1.  funnta=)3atoelu9. 
Hederstitel,  m.  fmxnta»  1.  forfo=nimi. 
Hedersupprättelse,  f.  funnian=^ljnjitl)8. 
Hedersvakt,  m.  funnia^tuartija. 
Hedervärd,  a.  arirottinen,  fnnntoitettahja. 
Hedna;  i  h.  tider,  ))afannuben  ajoitta,  paU' 

nattifeen  atfaan. 
Hedning,  m.  :|.'>afana. 
Hednisk,  a.  ^afanattinen,  pafanatnen. 
Hedniskt,  adv.  :|3afanaUifeStt,   ^^afanan   laitta 

1.  tatttatta. 
Hedra,  v.  a.  funntoittaa,  funniotta  (=tfen),  nä^t» 
tää  1.  ofoittaa  funntaa;  h.  sina  föräldrar, 
funntoittaa  it>an()ein).nanfa;  h.  sitt  namn, 
jaattaa  ntmenfä  funniaan,  tel^bä  fnnniaa  ni» 
meUenfä,  tel;bä  ninicnfä  funniaffi;  detta  h— r 
honom,  fe  on  f)änette  funniaffi  1.  funntoit= 
tawaa;  h.  sig,  v.  r.  faaba  1.  tcoittaa  funniaa, 
tntla  funniaan. 
Hedrande,  a.  funnioittan)a,  fiitettälDÖ,  funnt' 

ottettatoa. 
Hej!  Hejsan!  int.  t;et!  f)Ot  ivaan!  I;et  {a  t;oil 
Hejare,  m.  juntta,  junttura,  n)äft=pa(ia. 
Hejd,   m.   f)tttitl)§,   Ijtitt,   maltti,  ).nbätt)«;    det 
är    ingen  h.  med    honom,    l;äne8fä    et    otc 
mafttta,  on  iuattan  I)ittitön. 
Hejda,  v.  a.  (jiUitä  (=t)en),  tattnttaa,  :|)ibättää, 
feifattaa,  malttaa;  h.  en  springande,  )3ibät= 
tää  1.  feifattaa  juoffijata;  h.  sin  vrede,  i)xU 
lita  1.  tattnttaa  1.  malttaa  toif^anfa;  h.  sina 
begär,  l)iUitä  Ijimojanfa;  b.  sig,  v.  r.  matt= 
taa  mtelenfä,  malttua,  taltua,  :()ibätt^,  fet= 
fattua. 
Hejdlös,  a.  f^ittitfemätön,  {)itttmätijn,  :^ittiti5n. 
Hejdlöst,  adv.  I;ittit)emättä,  {;ittimättömäSti. 
Hejduk,  m.  Ijeituffa,  fjahoelija,  tä8tl)läinen. 
Hel,  a.  fofo  ^indekl.),  fofouaineu,  faiffi,  tät^ft;  en 
h.  kaka,  dag,  fofo  1.  fofonainen  (eipä,  päiraä; 
h— a  verlden,  fofo  maailma;  i  h — a  krop- 
pen, fofo  ruumiiSfa;  h— a  tre  dagar,  fofo» 
naista  folme  ^lätwää;  h— a  veckan  igenom, 
fofo  t»tiffo=faubcn;  en  h.  vecka  igenom,  fo» 
fonaifen  teitfon;  b— a  vägen,  fofo  tien,  fai= 
fen  tietä,  pitfin  matfaa;  af  h— a  mitt  hjer- 
ta,  faifeSta  fl^bämeStäni;  h.  och  hållen,  fo= 
fononfa,  faiffi,  faiffi  ttjljni;  {oskadd,  ej  sön- 
drig)  e^eä,  fofonainen;  rocken  är  ännu  h., 
nuttu   on  icielä  el;eä  1.  e^^eänä;   rutan  är 
ännu   h.,    ruutu  on  itiielä  e^eä  1.  fofonai» 
nen;   {kelad)    temc,  parannut;    maten    går 
h.  ifrån  honom,    ruofa   lähtee   fofonaifena 


224 


Hel 


Hel 


^äne§tä;  han  äi-  en  h.  karl,  hhxpä  on  toto 
niteé;  som  en  b.  karl,  ctfeut  mte[;en  ta= 
ivatta;  ett  helt,  tätittc,  fcfonaiiiiuS;  mate- 
matiskt helt,  iiiatematittincn  läl}ttö;  det 
hela,  {ofDnaiutitS,  toto;  det  hela  och  dess 
delar,  fcfonaifimö  cfinenfa;  i  det  h — a,  på 
det  h — a  taget,  liU=inaIfain,  ^U=:>)ään,  l)lt= 
^jääiifä,  vlcijeött  näf^ben  1.  fatioeit. 

Hel!  int.  tiXWtl 

Hela,  v.  a.  )3arantaa;  h— s,  v,  d.  ^javata  (^nen), 
:|.iarantua. 

Helbregda,  a.  indekl.  terire,  cf)eä;  komma 
h.  hem,  pääitä  tertoeenä  lotiin;  komma  h. 
frän  en  sak,  ^.H-iiiétii  eljeiinä  afiaf^ta. 

Helbroder,  m.  tät)fi  »ett,  Ircljeö  (--tfen). 

Helbräddad,  a.  (bot.)  c'^t}t4aitainm. 

Heldre,  Heldst,  se  Hellre,  Helst. 

Helegen,  a.  t)!fin=omamen. 

Helflådd,  a.  tiHJ^ieen  mjlettlj. 

Helfri,  a.  fofo^icapaa,  tät)ben=jvai)aa. 

Helfvete,  m.  fl.  se  Helvete  m.  fl. 

Helg,  f  jul^fa,  ^Jttfiiit;  nnder  julhelgen,  \oiU 
lun  ))lj:^inä  1.  jul;  fana. 

Helga,  v.  a.  C/iö/(fa  helig)  ^Ijfitttiiä,  pltad  ptj'- 
f)änä;  h.  hvilodagen,  ^l)i)ittää  Iei50=^)ähvä ; 
(göra  helig)  :t5l)f)entää,  inj^ätä,  tel)bä  ^ljf)äffi, 
))l}l)ittää;  Nåden  i  Christo  h — r  den  troen- 
de, Äriötufien  2tvnio  :tJvr)entää  uSfctraiicn; 
detta  tempel  iir  h— dt  at  Gud,  tämä  tetn^= 
^jelt  en  Sunmlatte  ^.n^luimi  1.  :t.n)benneth). 

Helgalen,  a.  täi}ft4iuUu,  fctolniUit. 

Helgamanna-samfund,  n.  (teol.)  p\}l)am  i^miS» 
ten  i}I;teij§. 

Helgande,  n.  ^^^}f)ittämtnen,  V^i)r;itl}6,  ^^l)äämi= 
nen,  :tJt)^?enni)8. 

Helgd,  f.  ^1)1)1)1)8;  hålla  i  h.,  ^Jitää  :>)l}I;änä; 
lagarnas  h.,  laficn  ^?l)f)til}S  1.  rtffomatto= 
muu§  1-  )^cItcmattolnuu§  1.  fortamattomuuS. 

Helgedag,  m.  :pi)()ä4iäurä,  !fWå. 

Helgedagsafton,  m.  (dagen  förut)  !(ii)t)'ån'aah 
to,  juf^k^aattc;  (samma  dag)  \)\}t)'äAtta,  jn^^ 
la-'Zl)too. 

Helgedagskläder,  m.  pl.  }Jl}l^ä»n)aatteet,  iutjta 
tcaatteet. 

Helgedom,  m.  (ting)  pijtfättö ,  pijtfåttä;  förva- 
ra ngt  som  en  h.,  fäil^ttää  |.!in  fltin  ^^^ 
l)'åttD'å,  p\)t)ätt'6n'ä  fäih}tettä  j.fin;  (rum)  pi}- 
t)'å  paxtta  1.  Intone,  ^^f)ö^g. 

Helgedomsskrin,  n.  :(.H}{)ätön»arfht. 

Helgelse,  f.  (teol.)  ^l)r)eum}§,  :t5V)I)itt)6. 

Helgemessa,  f.  se  AUlielgonadag. 

Helgerån,  n.  )M}f)önn-iiö«ti5 1.  =lvav{au€,  tixton 
hjarfauS;  (fig.)  ^3i}l;lii)ben  lonffauS  1.  f)ä 
hjäiett}?. 

Helgesmal,  n.  juf)Ia=aatto,  ^)l)f)än=aatto. 

Helgflundra,  f.  (pleuronedes  hippoglossus)  jul) 
Ia=fam^ela,  maavian=fala. 

Helgfri,  a.  ^t}f)ätön,  arft=. 

Belghö,    n.  (hedynarum   obscurum)   lo|.nu=nät 

fin,  nuvmi=aVttae  (=a(m). 


Helgjuten,  a.  itm^n^ipalettit,  fofo»tt»aknnainen; 

(pg.)  tävfiuäincu,  fofcnaincn. 
Helgon,    n.   ^^til;inii^?,   ^n}f)ä   ivaimo  1.  mks, 

p\}l)'å;    förklara   för   h.,' julistaa   ^tjl^äffl   1. 

iM)l)imt)ffeffi. 
Helgonbild,  m.  pijijän  1.  ^)r)l;iml}ffen  futoa. 
Helgonglans,  m.,    gloria,  f.  -sken,  n.  -skim- 
mer, n.  :p'i)[)am  firffau3,  ^3V^""^^'fi'^ff'^u^» 

)M)t;än»loieto. 
Helgonskrin,  n.  :|3V()imi?S=ar!fu,  :^nif)än»ar!fu. 
Helgryn,  n.  {"ofDnaig^fuurima,  fotonaiSn-ijijni, 

o^ra=fuuvima. 
Helhet,   f.   fcfLMTaifuuS,  täljteljS;    lifvet  i   sin 

h.  betraktadt,  elämä  fofonaifcnaan  fatfot» 

tuna. 
Helig,  a.  p\)t}'ä;  hälla  h.,  :|.ntää  ).n)l;änä,   )5^- 

f)ittää;   göra  sig  h.,  otta  pX}l)ä  elewinanfa, 

tefc^n^ä  ^Vfiäffi. 
Heligbenet,  n.  fauffu^uu,  f;ä^n)=ruu. 
Heliggöra,  v.  a.  :^n)l;entää,  tel;bä  tt}f;äfft,  ^t)= 

t)ittää. 
Heliggörare,  m.  :|M)häfli=tefijä,  ).n)l)CUtäjä. 
Heliggörelse,  f.  :>.n}t)äfl"i=tef'c,  )il)l;cnnv§. 
Helighet,  f.  tJl}l)VV8. 

Helighålla,  v.  a.  :t.'>l^f)ittää,  ^^t)^änä  .|5itää. 
Helioskop,  n.   (fys.)  t)tliOiitoo);ipx,  auriugcn= 

fuhjatiu  (4timen). 
Hehostat,  m.  (fys.)  fieltoStaatti,  auvingcn4;ei= 

jagtin  (4tmeh). 
Heliotrop,  m.    (bot.)   liclictvc^nc;   (fys.)  l)clio= 

trc|.no,  ^.niiivän  1-  auviujicu  tääuiiin  (»nttmeu). 
Helkokt,  a.  feittfäö  (=ttään;,  l;aubifa§;  h— a 

potäter,  r)auta=:)jerunat. 
Hell,  int.  tcvive!  tern:e  tänne! 
Hellebard,  m.  :|3artuSfa,  htUzpaxtx,  :|3iiln=fei= 

l;äé  (=ään),  tai)^ara»!eil;äg. 
Heller,    adv.;  icke   I.    ej    h.,  ei!ä,  ci  1.  eifä  — 

=faan  (=fään);   icke  jag  h.,  en  minäfään; 

du  vill  det  ej,  och  icke  jag  h.,  fiuä  et  fitä 

tal;bo,  entä  minäfään;  du  kom  ju  icke  h., 

etl}än  tnttultaan;   det  är  icke   h.   sannt,  ci 

fe  totta  defaan. 
Hellre,  adv.  ennen,  ennemmin,  fernaammin, 

mieluifemmin,  (snarare)  :|3avemmin,  ^ifcm» 

min,  ennen;  h.  dö  än  lefva,  ennen  fnctta 

inin  elää;  ju  förr  dess  h.,  futa  ennemmin 

1.  :|^ifemmin,  fitä  :{3arem^i,  ^aragta  futa  en» 

nemmin;  så  mycket  h.  som,    tvarfintin  i. 

etenfin  fuin,  fitäfin  ennemmin  luin. 
Helmintologi,  f.  l^elmintclogia,  matD-o|>^n. 
Helna,  v.  n   :|.^arata  (=nen),  mennä  tiinni. 
Helnfl^er,  n.  tcfonaig=ul;ri,  fcfo-ul;ri. 
Helpension,  m.  afuma=foulu,  afuma^citMaitoS. 
Helpensionär,  m.  afuma=toututainen. 
Helplåi^ter,  n.  ).>arannuö4aagtari. 
Helsa,  f.  teinveijs;   svag  h..   (;eifto  terjret^s; 

vara  vid  god  h.,  otta  ^tjwäöfä  teviuelibeöfä, 

l)t)n)in    tevlueenä;     hur    står    det    till    med 

h— u?  fuinfa  tevive^ben  laita  on?  mitenfä 

tern^e^S  l.  tevtrctoben  on? 
'Helsa,  v.  a.  o.  n.  tevnjehtää,  tewelitiä;  (fram- 


Hel 


Hem 


225 


föra  helsning)  fanoa  I.  it>tebä  tertoetfiä  l.| 
teritie^ffiä,  tertuct^tää;  h.  honom  mycket 
från  mig,  fauo  f)änettc  )(>al\i>  tevtoeifiä  mi- 
nulta; min  bror  ber  h.,  iBCljeni  fääfee  ter» 
toeiftä  1.  teravf;tämään  1.  [anomaan  terttiei» 
ftä;  h.  på  (besöka),  fä^bä  ter»et;timä§fä  1. 
tertoeifittä. 

Helsiden,  n.  fofo^ftffft,  tätjft  ftlffi. 

Helskinnad,  a.  e;^eä=nal;fainen;  slippa  h.,  :|3ääö= 
tä  el^eäUä  nal;alta  1.  ef;eänä. 

Helskyld,  a.  täl)fi«[uhunen  1.  »fuMaincn. 

Helsning,  f.  tertoel^bvö,  tevtoeifet;  framför  min 
h.,  i»ie  1.  fanna  tenwetfent;  h — ar  från  sta- 
den, teriretfiä  faupnngista. 

Helsobrunn,  m.  tenöei)§  =  Iä^be  (=teen),  terwe» 
^§=!atn)o. 

Helsodag,  m.  tertt>e  :|3ätlr»ä,  tertoe^§»pät»ä. 

Helsogudinna,  f.  terl»el)ben  jumalatar  (»ttarcn). 

Helsokälla,  f.  terö.Hn;84äI;be,  teriiiei)S=a>efi. 

Helsosam,  a.  terlvcetlincn;  det  är  h — t,  fe  on 
tcriceettistä. 

Helsosamhet,  f.  tevh)eeKtfljl)ö. 

Helsosamt,  adv.  ternjcettifeStt,  terlriel)be!fi. 

Helsot,  m.  !uoIin»tantt. 

Helsotillstånd,  n,  ter»»ct)ben  tt(a,  terttje^8=ttla. 

Helsovatten,  n.  terit)ei)S=n)eft. 

Helspänd,  a.  täi)fi=i«tveinen,  täi)be§[ä  tt?eteeS= 
fä  i.  tctvee^fä  (olema). 

Helst,  adv.  mtetutfimmin,  fernaimmin,  faiftia 
ennen,  ennen  fatffia;  h  vilken  som  h.,  mifä 
1.  fnfa  ]^t}tuänfä  1.  tal;anfa  1.  ifinä;  h  vad 
som  h.,  mitä  i^^tränfä  1.  ta^anfa  1.  taf)ton= 
fa;  när  som  h.,  mitlotn  1.  fo3fa  ^^»änfä  1. 
ifinä  1.  ifään  1.  ta[;anfa;  hvar  som  h.,  mifi= 
fä  I^^toänfä  o.  s.  v.;  huru  som  h.,  fuinfa 
l^toänfä,  miten  taf)anfa  o.  s.  v.;  vare  de 
med  huru  som  h.,  cli  fen  miten  Ijtjivänfä 
1.  tal;)anfa,  oli  miten  olitin,  oli  ni}t  fuinfa 
l^^toään;  gif  h.  litet,  anna  ebe3  1.  tofi  ^if 
luifen  1.  toäl)än;  kom  du  h.,  tule  ebe§  fina 
1.  fina  ebeö;  du  kom  då  h.  (åtminstone). 
tulitfja  ebeö  1.  tofi  fina  1.  finäfin,  (med  ton- 
vigt på  kom)  tulitta  ariiiollaan  1.  arhJoHaft: 
helst  1.  helst  som,  konj.  etenfin  1.  liiaten= 
fin  l.lrarfinfin  1.  femminfin  1.  ottetifin  1 
luonadnfin  f  uin  1.  !un. 

Helsyskon,  n.  pl.  täljbet  1.  fofo  fifaruffet  1. 
fifareffet  I.  tocljeffet,  täi}bet  laf)feffet. 

Helsyster,  f.  tät;fi  fifar  1.  fifär  (=en). 

Helt,  adv.  fofouanfa,  it}an,  Jperäti,  icarfin,  ai» 
l»an;  h.  ny,  tliau  1.  \{)Uitn  uuft,  uuben  nu 
tiifainen;  h.  allena,  il)an  1-  tcaltan  tjffin  1 
ijtfiitänfä;  h.  och  hållet,  fofonanfa,  tnffu^ 
uanfa,  tijffänänfä,  fjäänänfä,  järfenään,  t}ltä= 
^leifeen,  lanben,  lo|)en,  '^zxa.ti,  mt)ötä'mi)ö« 
fin;  rymmas  h.  och  hållet,  mal;tua  fofo» 
nanfa  1.  foltenaan. 

Helting,  m.  (elatine)  njefl=riffo. 

Heltygel,  m.  ol^affet  (-pl.)- 

Helvete,  n.  l;ettt)etti,  l)orna;  h— ts  afgrund, 
S  venskt-Finskt  Lexikon. 


f;el»etin  fattila  1.  f^i»i;i)§,  fiornau  tnutti; 

h — ts   makter,  l)eltt?etin  tt>atlat  1.  iDoimat; 

gå  1.  drag  åt  h.!  mene  l;elwettiin!  i  h.i 

i   h.   ock!   jo   i   h. !   l^etoetti  1.   l;ell»ettiä 

fanSfa!    mitä    ^eltoettiä!    der   var   en  h~s 

hetta,   fieUä   oli   f;eltt)etin  fuuma  1.  fnuma 

fniu  l)eln)etti;  arbetet  i  en  ankarsmidja  är 

ett  h.,  anffnri=)3ajan  t^i5  on  l;ctoettiä. 
Helvetesflod,  m.  f)elnjetin=jofi,  tuonelan=|oft. 
Helvetesmaskin,  m.  l)ornan=fone,  f;eln3etin=fone. 
Helvetisk,  a.  l;eltt)etillinen,  l;etoetin;  h— a  qval, 

f;elwetin  1.  f^etoetiltifet  tuSfat. 
Hem,  n.  foti,  foto;  hus  och  h.,  fött  ja  fontu; 

från  hus  och   h.,  fobitta  \a  fouuulta;  utan 

h.,  fobitta,  fobiton;  adv.  fotia,  fotit)in  1.  fo- 

tiin,  fotooHe;  gå  h.,  mennä  fotia  1.  fotiinfa. 
Hemafvel,  m.  fotO=faSl»u;   h— s,  foto4aStt)Ut=^ 

nen. 
Hembakad,  a.  fotona  feihjottu,  oma-tefoinen. 
Hembjuda,  v.  a.  tarjota  el)boffi,  ))anna  tar* 

joUe  1.  cl;boQe. 
Hembryggd,  a.  foti-^anoiuen,  oma=tcfotnen. 
Hembud,  n.  el^to=tarjouS,  tarjoffi  ^sano. 
Hembygd,  f.  foti=fentu  1.  »tienoo,  foto=f5aiffa. 
Hemb-ira,  v.  a.  fotiin  fantaa  1.  iwiebä;  (fig-) 

ebes=fantaa,  ebe§=tuoba,  tuoba,  fantaa. 
Hemdufva,  f.  foto=ft)i}^f9nen. 
Hemfall,  n.  jälteen» tulo,   f)erä^bt?ntä,  tafaifin 

1.  jälleen  laufeaminen  1.  |)erävtl}minen. 
Hemfalla,  v.  n.  langeta  1.  tnöa   tafaifin,  pe= 

räljtVä';  egendomen  hemföll  åter  till  fadren, 

fartano   ).ierät)tt)i  jätteen   ifälle;   h— en   till 

straff,  rangaiétuffeu  alainen. 
Hemfallsrätt,  m.  :))evätjmi8=oifeu8,  jälleeufaanti» 

citeuö. 
Hemfolk,  n.  foto=iuäfi,  :|5erl;e  (=een). 
Hemfrid,  m.  foto=raul)a,  talonn-aul;a. 
Hemfägel,  m.  foto=ltntn. 
Hemfärd,  f.  foto=matfa,  'i^alnxV'  1.  tufo=matfa. 
I-lemfödd,  a.  foto^fvnn^nnäiuen,  fotona  fi)ntl)= 

mjt,  foto=faStt)uincn. 
Hemföding,  m.  se  Inföding. 
Hemfödslorätt,  m.  se  Indigenatsrätt. 
Hemföljd,    m.    mt)ötäjäifet   (pl),  mi)ötä=antt, 

läffiäi§=anti  1.  »antimet  (pl),  foto=]pern. 
Hemföra,  v.  a.  toiebä  fotiin;  (med  sig)  ttjiebä 

1.  tuoba  mt)ötänänfä  1.  mufauanfa. 
Hemförlofva,  v.  a.   |)ääötää  1.  laSfea  fotiin, 

fotiuttaa. 
Hemgift,  f.  fapiot,  läffiäi8=antt  I.  anutn  (»ti= 

men),  m^ötäjäifet,  mvi3tä=antimet,  foto»))eru. 
Hemgjord,  a.  oma=tefoincn,  fotD4efoinen. 
Hemgång,  m.  fotonMU^an  rifog;  göra  h.,  ri!= 

foa  foto»raul;a  1.  talon»raul}a. 
Hemifrån,  adv.  fotoa,  fobitta,  fotonta,  fotoolta. 
Hemisfer,  m.  f)emi8^l;eri,  plji)rö=)5noli§fo. 
Hemkall,  n..  Hemkallsränta,  f.  fotiintnlo-rafea 

1.  »tncro,  fotiintulo»ebut. 
Hemkalla,  v.  a.  fntfua  1.  fäöfeä  fotiin  1.  fotia. 
Hemknut,   m.;  komma  utom  h — arna,  )>ää8» 

tä  foto^nurffia  ulommaffi. 

29 


•226 


Hem 


Her 


Hemkonima,  v.  n.  fctiutiia,  tutla  lotiill. 

Hemkomst,  m.  !cttin=tu(o. 

Hemkomstöl,  n.  tulijatiet,  tu^paan^ulijaifet. 

Hemkär,  a.  fcti--mie(inen,  fctt-'rafaé. 

Hemland,  n.  tcti=  1.  =fctc»maa. 

Heml-fiiad,  m.  foti^clämä. 

Hpnil4iigtan,  f.  fcto4ia(u  1.  -mtelt,  fctt4Eätt>^lj8, 
fctiiufai^uu,  itäivä  fotiin. 

Hemskicka,  v.  a.  lähettää  fetta  1.  fotiin. 

Hemlis;,  a.  falainen,  fak;  hålla  h — t,  ^)itää 
falaéfa,  jalata;  h— t  skriftermål,  fata^ri^Jpi. 

Hemlighet,  f.  fa[ai)uu8  (»ben),  falang  (»tfen); 
i  h.,  falaifuube§fa,  falaifeétt,  fala^fättä,  fala= 
^.nten,  fata-fä^mägfä. 

H^mligeii,  adv.  faka,  fakifeStt,  faköfa,  fo= 
kifin,  fala=m^^tää,  fala^tvi^ka,  fa(a»iten, 
fakfkli,  rearfain. 

Hemlighetsfull,  a.  fak»nuelinen,  fak=fä£)mät= 
nen,  tranMl;fa,  falainen. 

Hemlighetsfullt,  adv.  »imiin^faa,  fak-mieli= 
feéti,  fak^ml;I)fää,  fak=tät;mää. 

Hemlighallandf.  n.  fakgfa4ntc. 

Hemlof,  n.  fott^ul^a,  fctiin=pääétD. 

Hemma,,  adv.  tctcna;  h  var  är  du  h.?  miStä 
det  tctoifin?  h.  ifrån,  fcteifin  1.  f^ntt^iftn 
jptfin;  jaså,  är  ni  h.  der?  n^ai  niin,  tt?ai 
clctte  te  fteltä  foteifinV  vara  h.  i  eii  sak, 
tuntea  j.ftn  ^erin^ioljjin  1.  ;5c[;ji[Ienfa,  oUa 
tcbittunut  jt)tin;  h.  vid,  fctoifella,  fctofalla. 

Hemman,  n  talc,  fcntu,  tik;  sammansätt- 
ningarna: Krono-h.,  Skatte-h.,  o.  s.  v. 
ses  pä  sina  ställen. 

Hemmansbonde,  m.  talon-mieg,  tilan=mie8,  ta- 
IcUinen,  taicnnfäiitä. 

Hemmansbruk,  n.  talon4nto,  fonnun»  1.  ti= 
kn=t^ito. 

Hemmansbrukare,  m.  takn=  1.  fonnun^^itäjä 
1.  »roiljcliiä,  talcHinen,  tikn=nMfjc(ijä. 

Heminansklyfuiug,  f.  talen»  1.  tcnnun-jafc  1 
icbtcmincn. 

Henniiansränta,  f.  fcnnun»  1.  takn^  1.  tikn= 
MKXO,  ntaa^irerc. 

Hemmansabo,  m.taköincn,tatofa8,  ta(on=afuja. 

Hemmansägare,  m.  talcn=  1-  fcnnun»  1.  tikn» 
baltija  1.  »cmistaja,  takllincn,  talcn-mieé. 

Hpmmantal,  n.  tak^nfu,  talcjcn  ^Hiljcué;  (man- 
tal) tilan--iuuruug,  manttaali. 

Hemmastadd,  a.  fetittunut,  Ectiuuut,  ^ereb» 
ti,mi)t,  afuétnnut,  tairaetuunt,  tottunut;  gö- 
ra sig  h.  i,  m-d  ngt,  tanjaétuttaa  1.  totut= 
taa  1.  ^iere()b^ttää  itfeniä  j[;tin;  blifva  h., 
fcbittua,  ^^ere^tvä,  tawogtua. 

Hi'morroider,  m.  pl.  |>erä=juotl"u,  »veri^outi, 
hemcroibit. 

Hetnort,  m.  foto»^Jaitta,  foti=feutu. 

Hemqvarn,  n.  tarwe=mi)llli,  foto^m^tllj. 

Hemsed,  m.  foti^ta^ja,  maan^tapa. 

Hemsjuk,  a.  fotiin«iEän.>öitfeirä,  foti--fi|?eä. 

Hemj-juka,  f.  foto»itäreä,  itäwä  totiin,  tcti^ipu. 

Jlr^insk.  a.  famala,  famoittatpa,  faibcinen,  ene, 
fuca,   ji>Ibä,   ji)nttä,  jt)nfeä-;   han  ter   så  h. 


ut,  i)'dn  en  niin  famakn  näf öinen;  det  var 

mig  helt  h— t,  cifein  fe  minusta  tämi  la» 

maklle. 
Hemskhet,  f.  famalnu§,  oneu?,  ft^nfebS. 
Hemskt,    adv.    famaksti,   tamoittan^aeti,  k» 

makn. 
Hemskicka,   v.    a.    Iäf)ettää  1.  ^äästöä    fotiin 

1.  fotia. 
Hemskjuta,  -ställa,  v.  a.  ali§taa  (j-futte  1.  j^fin), 

Itlfätä   1.    jättää  1.   ttjöntöä    (j.fun    tuttitta» 

tt)affi  1.  ratkistan>afftj. 
Hemställan,  f.  aliétuS,  tntfintoon-jättö. 
Hemställande,  n.  alistaminen,  tutfittawaffi  jät» 

täminen  1.  Ii)ffääminen. 
Hemsynd,  f.  se  Skötesynd. 
Hemsöka,  v.  a.  (bibi)  etfiéfettä,  etflteöä ;  (till 

straff)  etftä,  fcetella,  rangaista,  fjanna  ^ääl» 

le;  h.  med  straff,  ^anna  ^aäKe  rangaiStnS» 

ta,  etfiä  rangaistuffella;   b.  med  krig,  ran= 

gaista  1.  etfiä  feballa. 
Hemta,  m.  fl.  se  Hämta. 
Hemtamd,  a.  fefljtett?,  foti-fefp. 
Heniul,   m.    (lagt.)    f au).ian'-n.^aStauS ,    faujjan» 

{crn\niS;    stånda    i    h.,    iraStata    tauppaa; 

brista  at  h.,  ei  iroiba  »aStata  fauppaa. 
Hemula,  v.  a.  (lagt.)  n:aStata  faup|>aa,  taata 

(.tafaan)  cStea. 
Hemulsman,    m.    fanpan=lraStaaja,    oSton^ta» 

h\aya. 
Heiuvaud,  a.  tattjaStunut,  fobittunut,  fefpttonpt. 
Hemvist,   u.   elin  =  ^>aitfa,   ai'nin  =  |.\iiffa,   totO' 

V^aiffa. 
Hemvuxen.  a.  feto=faS»uinen,  foti=faSirannai-- 

nen,  fotona  faeiranut,  oma^aSnntinen. 
Hemväfd,  a.  ema=futoinen,  fete=futoinen. 
Hemväg,  m.;  pä  h — en,  feti^matfalla,  tulo=  1. 

t>alnu=matfalla;  begifva  sig  på  b — en,  Iä^= 

teä  foti^matfafle  1.  foti=matfaan,  fäetä  (»feän) 

fetia  )^am. 
Hemåt,  adv.  fotia  1.  fotiin  ^jöin,  fetea  fo^ben. 
Henne,  dat.  o.  ackus.    af  prou.    pers.   Hou; 

()äntä,  bänen,  Janelle. 
Hetmes,  genit.  af  Hon,  ^änen,  {)änen —  ^nja. 
Hepatisk,  a.  matfa»,  maffon. 
Heptandria,  f.  feitfen=beteifet,  f)e^.>tanbria. 
Heraldik,  f.  ^eraltiitfa,  »aatunan=tieto. 
Heraldisk,   a   beraltinen,  ftaafuna=tiebeUiuen. 
Herbarium,  n.  lutiStö,  faS»aimi-?to,  bertarie. 
Herberge,  n.  maja,  majanne  (^ntCCni,  (värds- 
hus) tt)iera§-maja,  maja- talo. 
Herbergera,   v.    a.   majauttaa,    antaa    majaa, 

ottaa  majaan  1.  bucneeienfa;  h — d,  majaili» 

nen,  majan  faanut,  majautettu. 
Herde,  m.  paimen  (=en;,  paimentaja. 
Herde-  1.  Herdabref,  n.  paimen-tirje. 
Herdedikt,  f.  paimennuno,  paimenlaulu. 
Herdefolk,  n.  paimentokifet,  paimen^fanfa. 
Herdegosse,  m.  paimen=poifa,  paimenen. 
Herdekoja,  f.  paimen=maja,  paimen=foju. 
Htrdelefnad,    f.,    -lif,    n.    paimen -elämä,    1. 

=c(anto,  paimenen  elo,  paimen=olot. 


H. 


ipilerdelik,  a.  ^aunenellinen,  ^'•aimenen^lauien. 
!|  Herdepipa,  f.  ^atmen^toviri,  |)atmen»:t^iöi,  Iuif= 
' '      fu,  lutfuri. 
!  Herdeqväde,ii.^3aimen--runoeIma,  paimen=runo. 

Herdespel,  n.  ^jaimen^näijtelmä. 
'  Herdestaf,  m.  paimen^fauitia. 
;  Herdestycke,   n.   :|3atmen»teD8;   ^)aimeu=runo; 

i3aimen=taulu. 
i  Herdesång,  m.  paimenlaulu. 
i  Herdevisa,  f.  farja^autu,  paimenlaulu  1.  -Aoilu. 
!  Herdinna,  f.  ^aimenetar,  )3aimen=t^ttö,  nai8= 

|>aimen. 
1  Heresi,  f.  se  Kätteii. 

[  Hermafrodit,    m.    ^ermap^rcbiitti,    fa!fi-neu= 
tooinen. 
Hermelin,  m.  (musteta   erminea)  fävpjjä,  pOV= 

timo. 
Hermelinkrage,  m.  fävpän=)>uuf;fa. 
'  Hermeneutik,  f.  f)ermeneutiiffa,  jeIit^S=taitc= 
1.  =oppi. 
Hermetisk,  a.  '^ermetinen,  tai!a4uffoinen;  h— t 
tillsluten,  I)engen-<3itoife8ti  1-  um)5i4uffD.on 
futettu. 
Heroer,  m.  pl.  fanfarit,  ))uoIi=jumaIat,  l^eroot. 
Heroid,  f.  {)eroibi,  fantari^tarina. 
i   Heroisk,  a.  i)eroinen,  fanfarillinen,  uvl^oottinen. 
I    Heroism,  m.  ^eroifuuS,  fantaruuS,  uljuus. 
Heroid,  se  Harold. 
Heros,  m.  fjeroS,  fanfari. 
Herpetologi,  f.  I)erpetologia,  ruStiaiS=oppi. 
Herradöme,  n.  f)errau§,  ^)erruu§=n)Oima;  (om- 
rådet) {;errau§»funta,  f)errauéi=a(ue,  l)attitu8= 
))iiri. 
Herraktig,  a.  Ijerramainen,  t)ervainen,  l^erra» 
fa§,  f)erroittcIen)a,   ^)errailen)a;  bli  h.,  I;er= 
ragtua,  tjerroittua. 
Herraktighet,  f.  Iierramaifnu?,  ()erruu?,  f)er= 

raffuuä. 
Herraktigt,  adv.  {»evvciffi,  I)crvain  tapaan,  l^er= 

ramaifcSti. 
Herravälde,  n.  ^erraug=itiafta,  :^errau§,  föalta, 
nviltiaifuu?;  vara  under  ngns  h.,  oUa  j.hin 
ivatlan  alla  1.  ipallaSfa  1.  ttialtiaifuuben  alla 
1.  ttjattan  alaifena;  syndens  h.,  [lunnin  ivalta. 
Herre,  m.  f)erra;  min  h.,  ^^toä  I)erra,  ]^erra= 
jeni;  mine  h— ar!  f)l)toät  £)errat!  dtergifoes 
vid  tilltal  helst  med  pron.  te  i  behörig  kasus 
och  antingen  utan  eller  helst  med  f)t)trä  ^tx- 
ra;  t.  ex.  hvad  vill  herrn  ha?  mitä  te  ta^= 
botte?  hvad  fattas  herrn?  mifä  teibän  on 
1.  teitä  hjailpaa,  (;t?n?ä  f)erra?  hvad  sade 
herrn?  mitä  te  fanoitte?  hvad  behagar 
herrn?  mitä  teille  pitää,  f)^toä  f)erra?  dock 

hör  man  äfven  sägas:  mitä  f)erra  taf^tCO? 
mi!ä  ^erran  on?  o.  s.  v.; —  agera  h.,  ^er= 
raSteHa,  l^errastaa,  :^erroitetIa,  |erraitta;  lef- 
va  som  en  h.,  elää  (»erroiffi  1.  l)evvan  tajil» 
la  1.  f)erraillen  1.  t)erragtaen;  vara  h.  öf- 
ver  ett  land,  oUa  maan  t)errana;  h.  öfver 
lif  och  gods,  bengen  ja  tawaran  ^erva  1. 
l;altija;  vara  h.  öfver  sig  sjelf,  h?oiba  f^xU 


H  e  r  il»: 

lita  (»tfen)  itfeniä;  (ägare)  ijäntä,  lievva; 
herrn  i  huset,  talou  bevra;  vara  h.  i  sitt 
hus,  oHa  ifäntä  taloöfanfa;  vara  sin  egen 
h.,  oUa  oma  fäöfijänfä;  O  Harre  Gud!  O 
§erra  3nmala!  Var  Herre,  jumala,  Juoja. 

Herredag,  m.  ^ervain^päiivät. 

Herrefolk,  n.  r;errag=n)äti,  ft)altaö'tt>äti,  waUat. 

Herregods,  n.  se  Herregard. 

Herregunst,  f.  l)etvain=armot  1.  4emmet. 

Herregård,  m.  tjerraé^tato,  berraö=fartauo,  f)0' 
ttn,  tartano,  moifio. 

Herregärdsarbete,  n.  l)Olvin-tt}ö,  fartanon-tDö- 

Herreklass,  m.  f)errain=luotfa,  »allaS^jäätvifet. 

Herreman,  m.  {)erraö=mieé,  ^erra,  moijiffi. 

Herresäte,  n.  aateliö^WiM. 

Herrevälde,  n.  se  Herrvälde. 

Herrgård,  se  Herregärd. 

Herrlig,  a.  :^erttainen,  jaloinen,  cilpatiinen,  lo^ 
mea,  loiötawa,  ijlpeä,  ibana;  h— t  väder, 
l^erttaiuen  1.  iijaua  1.  jaloinen  ilma;  en  h. 
musik,  herttainen  1.  oivallinen  mufiiffi;  ett 
h— t  kalas,  lot^gtan^a  I.  jaloinen  fev^ti;  en 
h.  säd,  herttainen  1.  loiStaica  laipio. 

Herrliggöra,  v.  a.  se  Förherrliga. 

Herrlighet,  f.  ftvffanS,  loiötanjuuS,  jatoifuuä, 
fomeug,  fjerttaifuuö,  il)annug;  Guds  h..  3u» 
malan  ftrffan^. 

Herrligt,  adv.  bevttaifeSti,  fomeaSti,  jalosti, 
loiStalraéti. 

Herrska,  v.  n.  jallita  (»tfen),  UMllita  f^fen); 
h.  öfver  ett  land,  l;allita  maata,  vallita 
maaSfa;  (vara  gängse,  radande)  Vallita,  olla 
vallan  päällä  1.  Vallalla,  liifhia;  febrar  b. 
der  pä  orten,  fnumeita  vallitfee  i.  liitfuu 
niillä  paitoin;  rundt  omkring  h— de  graf- 
vens  stillhet,  tittä  pmpävi  Vallitfi  bauban 
f)iljaifnu«. 

Herrskande,  n.  baCttieminen,  vallitieminen. 

Herrskap,  n.  (välde)  berranS,  iiannuu§;  (gods) 
^erra§-ttla;  (herre  och  fm)  berra8»väfi,  val» 
la8=Väfi,  vallat;  är  h — et  hemma?  oufo 
l)erra§=väti  fotona?  {vid tilltal)  t;pvät&errat 
ja  rouvat,  te  v'  l)ehörig  kasus),  ^pvät  ^«r» 
raö=väct. 

Herrskapsbord,  n.  berra6väen=pöljtä,  l;erra8« 
pö^tä,  valtain  pöl)tä. 

Herrskapshus,  n.  ]^erra84aIo,  l^erraö^perbe; 
tjena  i  h.,  palvetta.  ^erraS-väfeä. 

Herrskapsmat,  m.  l)erraSn-uo!a,  ^erra8=väen 
ruota. 

Herrskare,  m.  t)allitfija,  berra.  Valtia?  (»aan^i, 

Herrskarinna,  f.  Ijaaitfijatar  (=ttaren),  baU 
litfija. 

Herrsklysten,  a.  Vatlan=l;imcinen. 

Herrsklystnad,  m.  Vallan=l)imo  1.  «bimoifuu^. 

Herrvälde,  n.  ^errain=Valta,  ^erraiö»  1.  vit» 
m^5=valta. 

Hertig,  m.  I^erttua;  h— en  af  Nassan ,  9?a»= 
faun  herttua. 

Hertigdöme,  n.  berttua^fitnta,  l)crttuan=maa; 
h— t  Nassau,  9fa8fann  Ijerttna^uuta. 


228 


Her 


Him 


Hertiginna,  f.  [)erttuatar  (4tarett);  I;evttuau- 
V-uoIifo,  f)erttuaana. 

Hertiglig,  a.  IjerttitaEinen. 

Hes,  a.  Tåhiå,  färeä,  iortinuit,  ial)t'd,  faf;ea; 
han  är  h.,  pneit  ääncnfä  fävifee  1.  t'ä(;tfee 
1.  en  VdUa  1.  färcä  1.  fafiea  1.  fortimut 
1.  langennut  1.  fcrruJfiéfa;  jag  blir  ii.,  ää= 
nent  fortuu  1.  lanfeaa,  menee  fcrrufftin  1. 
:fjainuffttn ,  tnfee  fä()eäfii  1.  färeäfft  1.  fä» 
l^eaffi;  sljrika  sig  h.,  I)imtaa  äänenfä  !ärc= 
affi  1.  forrufftin. 

Heshet,  f.  äänen  färeljS  1.  {a()et)§  1.  fcif)eu8  1. 

flMTUS. 

Heshosta,  f.  fä(iä,  fäf)ä=^§fa. 

Hesitera,  v.  n.  tmpiä,  eflptä,  e^^äiöä. 

Hessja,  f.  f)afta,  i)aaixa,  haapio,  rcxitto;  (af 
qvistiga  trän)  fiertmet  (pL)- 

Hessja,  v.  a.  ^aftctta  (»tfen),  f)afiotta,  I^aafioa. 

Hest,  adv.  fä^eäétt,  färeäöti,  fäf)cä§tt;  tala 
h.,  ^ul^ua  fäbiétää  1.  fä[)eäétt. 

Het,  a.  fnuma,  ^alattia,  n>ari,  tnfinen;  det  är 
mycket  hett  i  dag,  tänä)>änä  cn  btjtinn  1. 
tomn  hinma  1.  :j)a(al»a;  jag  har  så  hett, 
minun  cn  utin  fuuiua  1.  irari  1.  ^^datoa, 
minua  ivariétaa  niin;  hett  jem,  !umna  1. 
tulinen  ranta;  hett  vatten,  fuuma  1.  voari 
itcfi, waxi:  (Iwftig)  tulinen, f ii»a?  {'0.m),  :>>ifai= 
nen,  Vif'i=>i.'i''"'ii"*:"»  tuittu^niiueu;  blifva  h., 
luumota  i=ncnj,  fuumcttua,  Jraristua;  (till 
sinnts)  tuliétua,  fiiliHiétua,  )>itaiötua;  blifva 
h.  om  öronen,  alfaa  fovlrat  tilkoitta  1.  hin= 
mentna,  fäubä  fevmet  laiaMristccn ,  hätä= 
t}ti}ä. 

Heta,  v.  n.  clfa  nimi  1.  nimenä  1.  niminen, 
fauctaan,  futfutaan,  nimitetään;  huni  heter 
han?  mitä  l)änen  itimenfä  on  1.  Itäneitä  nt= 
menä  CU?  huru  heter  det  djuret,  deu 
växten?  miffi  fitä  eläintä,  faöipia  [anotaan 
1.  futfutaan,  mintä  niminen  1.  nimellinen  fe 
cn,  mitä  fiflä  nimenä  onV  det  heter  i  la- 
gen, att  .  .  .,  laiéfa  janotaan,  että  .  .  .; 
iivad  skall  det  h.  (betyda)?  mitä  fe  cn? 
mitä  fe  cKa  cn?  mitä  fe  merfitfee?  mitä  fe 
caaffeufa? 

Heterodox,  a.  triäävä=u§foinen. 

Heterogen,  a.  erilaatuinen,  iDieraan4aiuen; 
(ovi  kroppar)  eri=titDi§  ('iiu). 

Hetlefrad,  a.  ^ita=ivi^ainen,  tuittn4\iiueu,  fun= 
man^ifuineu. 

Hetman,  m,  betmauni. 

Hetsa,  v.  a.  (hundar)  ufuttaa,  Imtuttaa,  ^'dx- 
ftittää,  ärftjttää;  (fig.)  I^ärfiittäa,  l}tli?ttää,  !ii= 
licittaa. 

Hetsig,  a.  (som  hettar)  funmeutauja,  fiif)oitta= 
»a;  (het)  fuumaffa,  tuuma;  h.  feber,  :|JoIte 
(=tteeu),  )Jottto--tauti;  (fg.)  tuittu=:|)äinen,  tu= 
liuen,  liuftuinen. 

Hetsigliet,  f.  tiil;oittan3aifuu§,  fuumuu?,  fuu= 
maifuué;  tulijuus,  tiuftu,  tuittu=^)äiil)l)g. 

Hetsigt,  adv.  tulife^ti,  rajusti,  fiitoaaeti,  tiut- 
luijcxMi. 


Hetsjagt,  f.  ajo=metfäött?§. 

Hett,  adv.   htumaSti;   det  kännes   h.  i   dag, 

tänään  tuntuu  tuumalta  1.  ^afott>aIta;  (fig.) 

tulifeöti,  fiuffuifeeti,  fiinjaaSti;  der  gick  det 

h.  till,  fieflä^.\i  tuumalta  f ätci  1.  fcrtoia !uu= 

menuettiin. 
Hetta,  f.  fuumuuéi,  funme  (■=een),  fuuma,  f^ettc 

(4teeui,t.Hila>iniuci,  Valalra:sulhetta_,  [;elle,  lef» 

fo,  räffi,  ^.viiirän  1.  auriujjou  bellc  1.  funme; 

det  är  stark  h.  i  dag,  täuäpäuä  cu  totpa  belle; 

(vrede)  ftuffu,  tuUfunS,  )>ifaifuué;  i  b— n  slog 

han  honom,  ^^ifaifuubeéfaan  liän  Ii5t  bäutä; 

(häftighet)    tiillHlU^,    fiif}to,    inte;    i  stridens 

h.,' ta^^j-^elun  inneöfa  1.  riebuöfa;  tala  med 

b.,  ^.nibua  :paal;taa,   ^)ul)ua  fiiaaaSti  1.  fii= 

tvanbetla  1.  innoffaasti. 
Hetta,  v.   a.  fnumcutaa;  v.  n.  fnumaa,  fuu= 

juata,  :|>aal)taa,  (om  solen)  lefottaa  1.  räftt» 

tää  1.  ^!)aaf)taa. 
Hettblemma,  f.  fuuman=näi>^l)Iä  1.  »nt)plä. 
Hetvägg,  m.  fämpt}liffi},  funma4eif.viincn,  fei= 

tettt)  maito  ja  lei^ä. 
Hexa,  v.  n.  se  Trolla. 
Hoxa,  f.  noita,  noita=affa,  irerbe=itjaime. 
Hexaeder,  m.  Ijctfaeteri,  tuutio,  fuue=färmtfä8. 
Hexameter,  m.  l)ef)ameteri,  fuuSmitta»runD. 
Hexandria,  f.  [;efianbria,  fung4;cteifet. 
Hexeri,  n.  noitumu?,  nottuu?,  tcelbouö,  taifa. 
Hexmästare,  m.  ivelbeja,  it^clt^csmie^g,  taifuri, 

teuf)o=mieg,  ftlmän=fääntäjä. 
Hexört,  f.  (circaea)  n.ieU}o4el)tt. 
Hicka,  f.  uiffa,  uifetuö,  hitta. 
Hicka,  v.  n.  (j.futa)  nifettaa  1.  uitnttaa,  ui- 

lottaa,  uifoteKa. 
Hickning,  f.  nifetuS,  UtfutU^. 
Hide,  se  Ide. 

Hierarki,  f.  ^ierarfia,  :t5o:|)ié''ivalta. 
Hierarkisk,  a.  ftierarfiöinen,  :pa^n§=n>altaiueu. 
Hieroglyfer,m.I]ieregh}Vf?t,fu»a=firjain  (>mc:t). 
Hieroglyfskiift,  f.  l}ierogll)))bi-tirjoituS,  tuiea» 

firjeitu^. 
Hilka,  f.  f)tlltffa,  fä^>fä,  Iiel)C,  ))äin.\i4;untu. 
Hillebard,  se  Hellebard. 
Hiller,  m.  (mustela  imtorius)  f)itteri. 
Hilsko,    f.    (androsace    septentrionalis)    uufti, 

!i)nft=rue:^o. 
Hilster,  f.  se  Jolster. 
Himla  sig,  v.  r.  taitreitelta,   taiipeeteUa,  cb» 

failla,  ol^eitetla,  il)meteUä. 
Himlabryn,  n.  taiu)aan=ranta,  itinan-ranta. 
Himlafäste,  -hvalf,  n.   taii»aan=fanfi    1.   4afi, 

taiirag4afi,  ilman^fanfi. 
Himlakropp,  n.  tai»aan=fa^.>^ale. 
Himlaljus,  n.  berran4i)Httilä,  tain^o^=täbti. 
Himlalära,  f.  tailiiou^o^-^n,  tat»aaUineu=o^.^^''t. 
Himlaren,  a.  tai>t*aan4^ul)baS. 
Himlaruud,  m.  se  Himlahvalf. 
Himlarymd,  f.  tai»aan=att)aruug,  ilman^nfta» 

rnu§,'  taiwaS^ala. 
Himlaskara,  f.  taiiraan-jeuffo. 


H 


His 


229 


Himlaspis,  m.  taiixHif;)tnen  ritofa,  tahvonn-uola 
j  Himmel,    m.    tatt»a8    (=aan);    under    bar    h. 

tiitteaö=aKa,  ilman  aiia,  patiaan  tahman  aUa. 

h — n  är  klar,   taiwaS    Cn  \tlk'ä;   (sänghim- 
mel o.  a.)  tilta. 
Himmelrike,  n.  tativaan  triafta=funta. 
Himmelsblå,  a.  tat»aan=fininen  1.  »finertoä  1. 

fariraineit. 
Himmelsbröd,  n.  tattt>aan4et^)ä,  taitt)aan=ntan= 

na,  manna,  let^^ä  taitrafiinen. 
!  Himmelsfärd,  c.  tatiraafen  aétuminen. 
I  Himmelsfärdsdag,  m.  f;ela^tncrötai,  tauvaafen 

aötumifen  pähm. 
[  Himmelsglob,  m.  tain)aan4'aCct. 
Himmelsgräs,  n.  se  Eämjölksgräs. 
Himmelshög,    a.   taitoaan=tai'alitnen,   taittjaan 

ta^aiia  (olettja),  taiixmafen  ufottutoa,  tailras 

ta  taipotttatoa. 
Himmelshögt,  adv.  taitoaan  ta^aäa  1.  tafatte, 

taitoaagfa  1.  taiicaafen  asti  1.  faaffa. 
Himmelsk,    a.  taiinaaltinen,   tviitoal^inen,   tai» 

»aincn;  en  h.  skönhet,  tatUHiadincn  1.  tai= 

ix)at;inen  1.  taitt)af)an  faunen^. 
Himmelskt,    adv.  taiicaallifcSti,   taitoaf^ifeöti ; 

h.  god,  taiiimf)ifen  1.  taitoaan  f)i)toä. 
Himmelsluft,  m.  taitoaS=itma,  ecterintma. 
Himmelsskriande,  a.  Sumalan  näf^tätoä,  !oS= 

toa  I;uutatoa;  mabboton. 
Himmelsstreck,  n.  (klimat)  itman=ala;  (väder- 
streck) ilman=))teli  I.  »fnunta. 
Himmelstecken,  n.  taitoaan=mertfi. 
Himmelsvid,  a.  mal^bcttcman  fuuri  1.  laaya. 
Himmelsåtsträfvaude,  a.  taitoaita  furctteictoa 

1.  tatooittektoa. 
Hin;  h.  onde,  faafeli,  :|)iru,  ).nrutaincn,  :|)al)a= 

lainen,  (;iifi,  laitto;  gä  för  h.  i  vald!  mene 

I)iiteen  1.  laitolle!  f)itto  fnn:t^e^•ifoijn!  det  är 

h.  till  väg!   fc)iä  on  f)itcn  1.  faatetin  1.  'apv- 

vnlaiöta    tietä!    hur    b.    håle    vet    ni    det? 

fuinfa  faafeli  fen  tiebiittc,  mistä  faafelista 

1.  ^itoSta  fen  tiebätte?  nu  är  b.  lös,  nl}t  en 

:t3a^t  1.  ^^erfcle  merragfa. 
Hind,  f.  naaras  l^ivtoi- 
Hinder,  n.  e§te  (=een),  f;aitta,  toagtn§,  f;ämntef!i, 

:j5nlma;    lägga  h.   i  vägen    för    ngt,    te()bä 

toaStnffia  jUfin,   :f)anna   ()aitto|a  1.    eStcitä 

jfltin;    vara    till    b.    för    planer,    oGa    tnu» 

nutle  f)aittana  1.  toaetntfena  1.  toastntfeffi  1. 

esteeffi,  tel;bä  I;ämmeftiä. 
Hinderlig,  -sam,  a.  e8täto>ä,  f;aitaUinen,  f;ait= 

taatoa,  eötcetfi  1.  toastntfeffi  oletoa,  toa§tnö= 

tatoa. 
Hinderlös,  a.  toa^saa,  esteetön,  ^niäfetoä. 
Hinderlöshetsbetyg,   n.  naimig=toai)anben   tC» 

biétng,  esteettönn)t)ö=fir|a. 
Hiiidersraessa,  f.  §eifin=)3äitoät. 
Hindersmål,  n.  se  Förhinder. 
Hindertyg,  n.  ntäfi=toi)i5t,  mäptimet. 
Hindra,  v.  a.  eStää,  ef;täi§tä,   l)aitata,   f)ait-| 

taa,  r;ämmentää,  ^sibättää;  h.  ngn  att  göra  I 


ngt,  eötää  1.  ei()lfäi6tä  j.futa  te!emä§tä  j.!in; 
b.  ngn  i  dess  göromål,  f)aitata  1.  f)ämmen= 
tää  j.futa  aäfareisfanfa;  blifva  b— d,  estt;ä, 
el)täisti)ä,  f;amment^ä,  tulla  eötettjffi,  \no.'t}A 
estettä  1.  esteitä. 

Hingst,  m.  eri  1.  oriS  (eriin),  cr^^i  (4n). 

Hink,  m.  faitoe=ftulu  1.  =äm^^äri;  (jäg.)  toi^u. 

Hinka,  v.  n.  tointata,  noStaa. 

Hinka,  v.  n.  se  Linka. 

Hinna,  f.  faltoo,  telmn,  feft,  (fjälUg)  felft;  (på 
ögat)   faif)i,  faltoe,  jää,  I;äitoä,  lienä. 

Hinna,  v.  a.  (upp  ngn)  ennättää,  tatoata,  faa= 
touttaa;  b.  mälet,  ^äästä  1.  tutta  ^seritte, 
faaamttaa  maali;  v.  n.  ennättää,  e^tiä;  in- 
nan jag  hinner  dit,  ennen  fuiu  finne  en= 
nätän  1.  ebbin;  h.  fram,  ennättää  1.  joutua 
1.  ^^ääStä  1.  tulta  :t.tääf)än  1.  ^jerilte  1.  >;>ai.' 
l^än  aSti;  kulan  haun  icke  fram,  luoti  et 
faunattanut  I.  fantanut  1.  :|JääSjt)t  ijjerittc 
asti;  h.  förbi,  el;tiä  1.  ennättää  1.  ^Jäästä 
fitoutfe;  b.  undan,  ennättää  1.  ebtiä  1-  :|3ääS= 
tä  ^jafeen;  (hafva  tid)  feretä  (4'eän),  teritä 
(=fiän),  joutaa,  joutua;  e^tiä,  ennättää;  jag 
b — ner  ej  göra  det,  fitä  en  ferfiä  1.  jouba 
telemaan;  jag  b — ner  ej  göra  det  på  så 
kort  tid,  fitä  en  niin  toäljäsfä  ajaSfa  d/Vi 
I-  ennätä  te{)bä;  har  du  hunnit  med  allt 
redan?  olette  jo  faifti  ennättänt}t  tebbä?  har 
du  bunnit  långt  redan  ?  tauaffito  jo  otet 
jentnnnt  1.  ef;tint)t  1.  :|)ääSft)t?  sa  mycket 
man  hinner,  ef)timifeen,  el;timäu  tataa;  (räc- 
katill) riittää,  ulottua,  ^Jiifata;  vinet  b — ner 
till  åt  alla,  toiiua  1.  toiinaa  riittää  1.  ulot- 
tuu faifiöe. 

Hinnaktig,  -artad,  a.  faltoemainen,  fattocn= 
ta^^ainen  1.  «!attainen,  telmumaiueu,  fai^en= 
taj.\iinen. 

Hinnkantad,  a.  (bot.)  fattoo^faitaineu. 

Hinnsidan,  f.;  på  h.,  toifetta  ^JUelella,  toiSfa 
:f3U0ll'a. 

Hinnskalig,  a.  (hot.)  fcitfeineu. 

Hira,  f.  )M)i5rä=tauti. 

Hira,  v.  n.  olta  ^t)i)räöä;  (j.futa)  :t3l)örrl)ttää 
1.  toie)5oittaa. 

Hirs,  m.  f)irSfi. 

Hirschfängare,  m.  futoe=ta)5)3ara,  I;irStoänfärt. 

Hirsgröt,  m.  f)irSfi=puuro. 

Hisklig,  a.  I;irmuinen,  l^irtoeä,  Uyx^ta.,  jntma, 
^irtoeän  1.  faubean  ifo  1.  fuuri;  en  b.  hop, 
birmuinen  jonffo;  en  b.  gädda,  t)irtoeäu 
ifo  1.  faul)ean  fuuri  1.  j^irmuiuen  r;aufi. 

Hiskligt,  adv.  l^irtoeästi,  taufjeaSti,  jutmaSti, 
birmnifesti;  b.  ful,  stor,  t;irtoeän  I.  julman 
fuuri,  ruma. 

Hisna,  v.  n.  famniouta,  tammabtaa,  famma6== 
tua,  faubiStua,  faubittua;  h.  vid  afgrundens 
bredd,  fammaStua  1.  taubistua  fijtoVtjben  ^3ar= 
taalta;  jag  b — r  (häpnar),  när  jag  tänker 
derpä,  minua  faubistaa  1.  famoittaa  1.  fain- 
maStuttao  fitä  ajateEeSfani. 


230 


His 


H 


Hisnande,  n.  fatnma8tu«,  fantcituS,  !aubtSta= 
minen. 

Hissa,  v.  a.  »iwuta  (=^uan),  ^téfata,  noStaa; 
h.  ankare,  segel,  no§taa  anffnrta,  ^>urjeita. 

Hisshjul,  n.  »ipu^ratag  (=ttaan). 

Hissmaskin,  m.,  -verk,  n.  h5i^u4aito8,  mpu-- 
fone. 

Hisståg,  n.  iut^u=fö^fi  (=ben). 

Historia,  f.  fiigtoria;  allmän  h.,  t)(einen  f)iö= 
toria;  speciel  h.,  eritöinen  histcrta;  finska 
h — rien,  2uomen  bi^tcrta;  professor  i  h— ien, 
tiiStDrian  pvotveStcri;  (berättelse)  fertomu?, 
kietovia,  juttu;  det  är  en  rolig  h.,  fe  en  In§= 
tifaä  juttu;  det  är  bara  dumma  h— ier, 
ne  on  rcaan  ti)bmiä  loruja  1.  juoruja. 

Historiebok,  f.  l)iötoria=firja. 

Historiemålare,  m.  ^i0torta--maalari. 

Historiemålning,  f.  [;i«tcria=maa(auS  1.  4\x-- 
tt>au§. 

Historieskrifvare,  f.  ^igtorioitfija,  {)iétorian= 
firjoittaja. 

Historiett,  f.  jutelma,  f)i§tcrianen. 

Historik,  f.  afiain=tertomug,  terrcnta,  !ertc= 
etma. 

Historiker,  m.  ]^i§torian=tutfija,  ^iétovitu?. 

Historisk,  a.  l^iStcriatttnen;  detta  är  h— t, 
tämä  on  biétoriatlista. 

Historiskt,  adv.  l^iötorian  ta^^aan  1.  talvada, 
^iStoriaQiieSti,  f)i§torian  mutaan. 

Hit,  adv.  tänne;  närmare  h.,  tänuemmäffi; 
ända  h.,  aina  tänne  a§ti  1.  iaatfa,  tänne 
faaffa  1.  agti;  h.  fram,  tänne  efitn  1.  asti; 
h.  in,  tänne  fijään,  tä^än;  h.  ned,  upp, 
tänne  alasi,  pIöS;  h.  ooh  dit,  finne  tänne; 
en  h.,  en  dit,  mifä  minnefin,  tuta  tunne= 
fin,  t/U  finne  toinen  tänne;  an  h.,  än  dit, 
millDtn  minnettn  1.  mibintin,  milloin  finne, 
millein  tänne;  resa  mig  hit  och  resa  mig 
dit,  mene  fmnetin  reiiuinefi  raiuitneft. 

Hithörande,  a.  täbäu  tuuluira. 

Hitintill,  adv.  täbän  aéti  1.  \o.cdU. 

Hitkomst,  m.  tänne=tuIo. 

Hitom,  prep.  o.  adv.  tädä  puolen  1.  puoletta; 
h.  staden,  tällä  puolen  taupuntta. 

Hitta,  v.  a.  Iö»?tää;  (h.  på),  teffiä,  tietää; 
h.  pä  med-^l,  räd,  tetfiä  feino,  neufto; 
h.  pä  gåtan,  arftata  1.  tairata  arftoi= 
tu8;  (träffa)  tapata  («paan),  ojata,  Iö»tää; 
h.  målet,  taitsata  1.  ojata  piittaan  1.  maa= 
Itin;  h.  pä  Häcken,  tawata  1.  ojata  paitalle; 
h.  vägen,  ojata  1.  Iijlitää  tie;  h — r  han  tili 
staden?  oiaato  Mn  taupuntiin?  h — s,  v.  p. 
löijttjä,  lönbetään. 

Hittebarn,  n.  (i5t)ti54apfi. 

Hittebarnshus,  n.  I(>t)ti5Ia§ten=^U0ne. 

Hittegods,  n.  Iöl}ti5=talu  1.  »tatcara,  Ii3t?tt^  fa= 
lu,  löi^tt)fätnen. 

Hitielön,  f.  Iö^tij=paltfa,  löptäjäijet  (pL),  Iö^= 
ti>lätjet. 

liittig,  a.  löijteliäe  (-ään),  nemrcfaS  Eftaan). 


Hittills,  Hitintills,  adv.  tä^äu  a8tt  1.  faaffa, 
näihin  aöti. 

Hittord,  n.  totta- jana,  totfa-put)e,  futfa  fana. 

Hitväg,  m.;  på  h — en,  tänne  tuUeSja  1.  tul^ 
taegfa. 

Hitåt,  adv.  täune-päiu,  tänne-fäfin. 

Hitöfver,  adv.  tälle  puolen  1.  puolelle. 

Hiva,  V.  n.  (f^jot-)  t^iircata;  (kasta)  laSfettaa, 
tcigfata,  mätätä. 

Hjelm,  m.  ttipävi,  vauta4atti. 

Hjelmbaske,  m.  ft)pärin-barja. 

Hjelmgaller,  n.  ft)pärin-fllmitto. 

Hjelmsmidd,  a.  fppärt-pää,  rauta=(attinen. 

Hjelmtäcke,  n.  (herald.)  t^pärin-pette. 

Hjelp,  f.  apu;  genom  hans  h.,  hänen  an^ul^ 
lanja;  komma  till  h.,  tulla  a»rutfi  1.  apuun 
1.  apuif)in;  ropa  på  h.,  buutaa  apua;  här 
är  ingen  h..  täSiä  1.  täbän  et  auta  mitään, 
ei  ole  apua;  hvem  har  han  till  h.?  tuta 
bänellä  on  apuna?  en  god  h.  mot  tand- 
värk, ^pwä  apu  1.  neuwo  l)amma§=tautiin. 

Hjelpa,  V.  a.  auttaa,  attjittaa;  h.  ngn.  auttaa 
j.tuta;  h.  ngn  att  arbeta,  auttaa  j.tuta 
tpööiä  1.  Itänen  tl)i3§jänjä;  han  står  ej  att 
h.,  ^äntä  ei  »oi  auttaa,  liän  on  auttama- 
ton; så  sannt  mig  Gud  hjelpe!  niin  totta 
tuin  minua  3nmala  auttatcon;  Gud  h— pe! 
auta  3umala  1.  3eei'ué!  3umar  awufö!  h. 
kappan  af  ngn,  auttaa  fappa  j.fun  päältä; 
h.  ngn  af  med  en  börda,  auttaa  1.  pääs- 
tää jofu  tafatta;  h.  fram,  auttaa  efcc§  1. 
tielle;  h.  ngn  kläderna  på,  auttaa  ipaattei» 
ta  j.tun  päälle;  h.  ngn  till  ngt,  auttaa  j.tu» 
ta  jljttn;  h.  tili,  tebbä  apua,  auttaa;  det 
h— per  inte,  ei  auta,  ei  ien  niit  auta;  hvad 
h — per  det?  mitä  ie  auttaa?  det  kan  ej 
h— s,  fttä  ei  n^oi  auttaa,  ftiben  ei  auta  mi= 
tään;  nog  skall  jag  h.  (tukta)  dig,  tl)tlä  fl- 
nun  opetan  1.  nät}tän;  h.  sig,  v.  r.  auttaa 
itjeänjä;  h.  sig  fram,  tuHa  1.  päältä  toi- 
meen, päästä  eteen-päin;  (reda  sig)  jucrita 
(-ian),  juortutua;  h.  sig  med,  tulla  aitaan 
1.  toimeen;  h— s  ät,  v.  d.  auttaa  totfiania, 
autella. 

Hjelpare,  m.  auttaja;  (medhjelpare)  apuri,  apw 
mie§,  apulainen. 

Hjflpbehöfvande,  a.  apua  tanuitjema  1.  attjun» 
tarrcitjettjainen. 

Hjelphustru,  f.  apu^raimc,  apuri-iraimo,  apu» 
muija. 

Hjelpkarl,  m.  apuvi,  apu=mie§. 

Hielpkälla,  f.  a»un=Iäl)be,  attjuu-wara. 

Hjelpkäring,  f.  apuri-atfa !.  -ämmä,  apu-ämmä. 

Hjelpleda,  a.  se  Handleda. 

Hjelplig,a.auttaTOa,juittafta,meltoinen,pätett>ä- 

Hjelplös,  a.  awuton,  auttamaton,  tteitcttp;  (ta- 
fatt) jaamaton. 

Hjelplöshet,  f.  auttamattomuu§,  aumttomuuS; 
faamattomuug. 

Hjelpmedel,  n.  aunin  ainc,  au^unncuirc  1.  >tci» 
no,  apu. 


Hje 

Hjelpprest,  m.  o^U'^a<))5i,  :|5a^in=at)utamcn. 
Hjelpreda,  f.  fellpife    (4!een),  neu»on  =  apu, 

axoun-toaxa. 
Hjelpsam,  a.  attiuKincn,  ah?uUa8  (=aan),  autta» 

traineu,  autteliag. 
Hjelpsamhet,  f.  aftullifuuö,  auttaftaifuuö, 
I  Hjelpsats,  m.  a^3u4aufe,  Iatna4au[e. 
I  Hjelpsänduing,  f.  awun4ä^etijö,  alvnm-:t^a^D, 

I  Hjelptrupper,  m.  pl.  a)5U=ttiä!i,   a^u-joutot. 
I  Hjelpverb,  n.  auttaja4cl)bittö  1.  4efofana. 
j  Hjelpvetenskap,  f.  apu=tiebe  (>teen),  auttaia» 
ticbe. 

Hjelte,  m.  fanfari,  uro,  uvoS  (=ocn);  sagans 
h — ar,  fabun  fanfartt;  dö  som  en  h.,  fuoI= 
Ia  tuin  fanfart,  tuolla  fanlartna. 

Hjeltebedrift,  -bragd,  -dat,  m.  UVO^VÖ,  liroS» 
telo,  fanfavi^tefo  1.  =ti}ö. 

Hjeltedikt,  f.  fantartn-uuo,  uro»runo. 

lijeltedöd,  m.  uro4uolema,  janfari4uoIema. 

Hjeltekraft,  f.  urocn=»Dirna,  fantaruu^. 

Hjekemod,  n.  uroolliiuuä,  urf)DC'lltfuuS,  uljuu8. 

Hjeltemodig,  a.  urccllinen,  url;eclliuen,  fanfa= 
riKinen. 

Hjeltemodigt,  adv.  urI;oottt[e8tt,  urooHtfeSti. 

Hjeltesaga,  f.  faufari-fatu;  h— n,  fanfart=fa= 
buSto. 
!  Hjeltesång,  m.  fanfart4aulu,  uro=Iau(u  1.  »runc. 

Hjeltetid,  -ålder,  m.  fantan>aifa. 

Hjeltinna,  f.  fantari=uainen,  fantaritar  (=ttaren). 

Hjerna,  f.  ai»ut,  ahvot,  aju,  ai\vo. 
!   Hjernbrand,  m.  se  Hjernintlamniation. 
i   Hjernbråck,  n.  aUr>0U=^^3U^feama. 

Hjernhinna,  f.  ailvo»feft. 

Hjerninflammation,  f.  ai»o-)5otte,  ahl30n'rt)ie^t))0. 

Hjerukammare,  m.  auro=tu^u,  ai»u=!uo^^>a  1. 
I       kamari. 

Hjernlös,  a.  ajutou  (=^ttoman),  älytön. 

Hjernmerg,  m.  atlro»^bin  (»ytimen),  ain?u=fäj^. 

lljernspöke,  u.{;curauö,  t^oure,  tij^jönen,  ivau^ie 
(=eeit). 

Hjernsystem,  n.  ahr>u§to,  ain)0=rafennu§. 

Hjernvilla,  f.  ain,nin=l)atral}bu§  1.  »f)'^"'^'!"^- 

Hjerpe,  m.   (tetrao  tetrix)  ^l)tj,  )5^»)(;l)t  (»t)eu). 

Idjerta,  f.  fl)bän  ('tueu);  h— t  slär,  klappar, 
fi)bän  tvh)ttaä,  tvfftt,  (t)!fii,  fi)!pttää,  f^tfää, 
I  (häftigt)  läpättää,  (af  oio)  artal^taa,  avtaf}^ 
telee;  trycka  till  sitt  h.,  :painaa  ft)bämeen= 
;'  jä;  jag  liar  ngt  på  h — t,  jotiu  »aiwaa  1- 
:|jainaa  fi)bäntäni,  jotafin  ou  fi^bämeltäni; 
ligga  på  11— t,  :panna  ft^bämelle;  det  ligger 
mig  om  h  — t,  fitä  jl)bämeStänt  toitvon;  det 
går  mig  till  h— t,  |e  fä^  fijbätuellent,  fc«= 
tee  ivbäntäni  1.  ft)bämeeni;  det  skär  mig  i 
h— t,  fe  {a.ma.0.  1.  tir^eltää  1.  leittaa  fijbän= 
täni;  mitt  h.  brister,  fl^bämeni  patafjtuu  1. 
I;alfee;  med  öfverfuUt  h.,  fi}bämen  ti;tl^l)= 
bellä;  tala  till  h— t,  :pul)ua  f^bäme^eu;  af 
h— t,  af  allt  h.,  ft)bämegtä  (=ni  o.  s.  v.), 
taiteita  ft)bäinegtä;  af  innersta  li— t,  fpbä= 
jiien  )M>l)ja{ita  1.  pcbjutaSta;  jag  hade  icke 


Hje 


231 


h.  dertill,  et  oHut  luoutoa  fit{)en,  en  ^en^ 
nonut  1.  raötinut  fttä;  tränga  i  djupet 
af  h— t,  tuntea  fl}bämen  poijuttaan;  hvar- 
af  h — t  är  fullt,  derom  talar  munnen,  \\)' 
bämen  tt}ll^i)bestä  fuu  ).nil)uu;  han  har  h-  t 
på  rätta  stället,  pnen  cn  ftibän  oiteatta 
paitfaa,  l)änelläpä  cn  pernaa;  i  h— t  af  lan- 
det, o.  s.  v.,  maan  o.  s.  v.  ft^bämegfä,  f^= 
bän=mailla  o.  s.  v.;  mitt  h.  lilla,  f^bämlfi' 
jeni,  f^bän=täp^ni. 

Hjertans;  h.  gerna,  ainoan  mieleöäui  1.  fer^ 
naaöti  1.  ^luKa;  b.  vacker,  aita  1.  ^len 
tonnia  (=iin);  h.  vän,  tuttanen,  armas  >}8:» 
tän)ä;  af  h.  grund,  ftjbämen  po^jaöta. 

Hjertblad,  n.  (bot)  [irtta4c[)ti,  forttja4e!^ti, 
firtuvs. 

Hjertblod,  n.  o.  m.  f^bän=ftteri,  f^bän=h)eret. 

Hjertegryn,  -korn,  n.  f>^bän4äp^,  liutuinen, 
tananeu. 

Hjerteiag,  n.  f^bämen4aatu,  mielen4aatu,  f^» 
bän  (=men). 

Hjerter,  m.  ^ertta. 

Hjertformig,  -lik,  a.  I)ertal)tanja,  I;ertatteinen, 
l)erttamainen. 

Hjertfrätande,  a.  f^bäntä  fallpanja  1.  purett»a. 

Hjertgripande,  a.  mieltä  murtan?a,  f^bäntä 
färteujä  1.  mufertawa,  f^bämelle  tä^pä. 

Hjertgrop,  f.  fi)bän=ala,  fl}bän4uoppa. 

Hjerthiuua,  f.  se  Hjertsäck. 

Hjertinuerlig,  a.l;arraé=mielinen,  ft)bämellinen. 

Hjertkammare,   m.  jl)bän4oIo,   f^bän4ammio. 

Ujertklappning,  f.  fl^bämen  tl}ft)tl)ö. 

lljertklämning,  -klämma,  f.  fljbämen  oijVxi' 
tuö;  (käresta)  mieli=tiett^. 

lijertlig,  a.  fvbämcUinen,  fijbämen,  l^crttainen, 
armas  (=aan). 

Hjertlighet,  f.  jl)bämclli}t)^8. 

lljertligt,  -ligen,  adv.  fl)bämellifegti. 

Hjertlös,  a.  ftjbämitöu,  fi)bämetön,  tunnoton. 

Hjertlöshet,  f.  ft^bämittiim^i^S,  tunuottomuuS. 

Hjertlöst,  adv.  ftjbämettömäöti,  t^IijSti,  tun= 

'    nottomaSti. 

Hjertnjupen,  a.  ^eKä^i^bäminen,  l;erttä4uon=' 
toinen,  l)ento=mielinen,  it»ieno4^bäminen, 

Hjertnjiipeuhet,  f.  Imellä  =  fi)bämif^^8,  ^etffä» 
luontoijunö. 

Hjertpuisåder,  m.  fl)bän=h3aItafuoni. 

Hjertrot,  f.  (hot.)  emä^juuri,  tanta=iuuri;  (jig.) 
fijbämen  fifuS  1.  pol)ja. 

Hjertrörande,  a.  mieltä  t}ettljttä>»ä,  f^bäutä 
Uituttaii^a. 

Hjertskakande,  a.  f^bäntä  1.  mieltä  tt»ätt»äl;Vt- 
täivä  1.  mufertaica,  tauf^iötuttaroa. 

Hjertskott,  n.  firtta=werfo,  firtu§=n?efa. 

Hjertskärande,  -slitande,  a.  fljbäntä  iril)lon5a 

1.  toi^laifenja  1.  pnvei»a  1.  mnfertanja  1.  fär> 

tetoä. 
Hjertsköld,  n.  n)aatunan=ft)bän,  teSti^toaafuna. 
Hjertsorg,  m.  f^bämen  furu  1.  murise. 
Hjertspräng,  n.  fouriStaja4auti,  fijbämen  ton» 

vantfet. 


232 


Hje 


Hjertspänuing,  f.  se  Hjertklämning. 
Hjertstock,  m.  emä4''uu,  emä=tutfi;  ^^of;ja4)irfx. 
Hjertstyng,  n.  fittämcit^nötoS,  nnnan=^t8to; 

(fig.)  fi)bämen  fävfi^ 
Hjertstyrkande,  -stärkande,  a.  j^bälttä  1.  f)Cn= 

!eä  iinvireittaica  1.  toivtistätoä  1-  tt)al;ixn§= 
.   tawa. 
Hjertstöt,  m.  ftjbän  =  :t5t9to,   j«bäraeen=)>t«to  1. 

n?i3ntänä;  (fig.)  fi}bämen  touffauS  1.  folf;auS. 
Hjertsar,  n.  fl;bämen4)aawa. 
Hjertsäck,  m.  fi)bämen=tarftna,  jt}bän=fc{mu. 
Hjerttryckning,   f.    ft}bäinen»»atoa,  fl}bämcn= 

paxnt>. 
Hjertiinge,  m.  |t)bäU'fä^n),   fu(ta4ai>ft,  fievtta» 

iap[i,  laJpfufatnen. 
Hjertvapen,  n.  se  Hjertskuld. 
Hjertader,  m.  fl)bän=luoni. 
Hjertälskelig,  a.  avmal;iuen,  armahainen,  ft)-- 

bämeStä  rafaStettu. 
Hjertängslan,   f.  fi)bämen    tuöfa  1.  \viMva  1. 

I;ätä,  tuöfatfuu^,  vaul)attomnn§. 
Hjertängslig,  a.  tu8taf)inen,  tiiöfatttnen,  \t)i'å-- 

inestä  i»ai»attu,  iitbännvaiwaUinen. 
Hjertöra,  f.  jt}bämen  fcvttja. 
Hjesse,  m.,  Hjessa,  f.  ^ää4afi,  :>3ään4a!t,  ftt= 

re  (^ecn). 
Hjon,  n.  if}mtnen,  I;en!t;  (tjenare)  Jpaikxiiintn, 

tijiJ^nueö. 
Hjonelag,  n.  :t>ari=lEunta,  V^avis4'unta;    bygga 

h.,   run>eta   (»)>ean)  1.  mennet  naimifiin   1. 

naimifeen. 
Hjord,  m.  laumo,  favja^auma. 
Hjort,  m.  (cervus)  iivoö4;tr»t,  I;irWt. 
Hjorthorn,  n.  ]^trtt?en4aru>t. 
Hjorthud,  f.  {;ir»en»nal)fa  1.  ^talja. 
Hjortkalf,  m.  I}iv»eu=l»afiHa. 
Hjortko,  f.  (el)mä=f;invt,  emä  =  ()ivti.n,  naara§ 

l)ixm. 
Hjortpark,  m.  fttvttJt^iifo  1.  »metjii,  l[;trh.n4^ui'StD. 
Hjortron,   u.   muuvama,    muutan,  (fullmoget) 

iaUa. 
Hjortronbuske,  m.  C'">'hus  chamaemorus)  muu» 

van=»atu{!a,  muuran=4»arfi. 
Hjortsjuka,  f.  (hästsjukdom)   ]^irtl»i=tautt,   'i)\X' 

jpen^utfama. 
Hjorttröst,  f.  (eupatorium  eannahinum)  ))Una= 

lativa,  h3äri=ruof;o. 
Hjul,  n.  ipijöxä;  (i  maskin)  vataS  (»ttaau);  lyc- 
kans h.,  ennen  )5t)i5rä. 
Hjula,  V.  n.  {^eittää  ^l^övää,  mennä  ^»öränä. 
Hjulaxel,  m.  ^njövän  1.  rattaan  affeli. 
Hjulbent,  a.  iänft=fäärt,  Iän{ä=fäärmen,  H?ää= 

rä=fään. 
Hjulborr,  m.  ).n}örän=faira. 
Hjulbössa,  f.  ))i}l5rän4l)öjt),  ^l)örän=tu(ffa. 
Hjuldon,  n.  rattaat,  pi)i>i-"ä=falut  1.  4efeet. 
Hjulekra,  f.  se  Ekra. 
Hjulformig,  a.  ^l)i)rämämen,  ^l)öreä. 
Hjulföre,  n.  rata84eli,  rata84iii»i>- 
Hjulhake,  m.  ^5^i3rä4;afa,  jarru. 


Hof  ' 

Hjulhus,  n.  toefi=fota,  ratag=!oto6  (»ffen). 

Hjulkrans,  m.  rattaan=!ef;ä. 

Hjullinie,  f.  )jl}örä=lrätt>a. 

Hjullöt,  m.  rattaan»fieru,  V>t?i3rä=!ieru  1.  =fe()ru. 

Hjulmakare,  m.  ^t}i3rän=teftjä. 

Hjulnaf,  m.  se  Hjulsnaf. 

Hjulpinne,  m.  :|M}örän=uanIa  1.  =foffa  1.  4a|.4>i. 

Hjulring,  m.  ^n)i5rän=fe()ä. 

Hjulskena,  f.  :|)^öränn-auta  1.  =tt>anne  (otteen) 

1.   ^ftéfo. 
Hjulsko,  m.  ^^^}örä=jarru,  jarru,  :|?t)crän=fenfä. 
Hjulsmörja,   f.    rattaan    1.   :|.n}örän  «joibe   1. 

raéwa. 
Hjulsnaf,  m.  rattaan»    1.   :|5l)ln•än=fa^^^>a,    p\)'é-' 

rän-rum^)u  1.  =na:>)a. 
Hjulspår,  n.  :|3^i5rän=iä[ft,  rattaan  raitio,  uu= 

raffet. 
Hjulstock,  m.  rattaan^tufti. 
Hjultapp,  m.  rattaan=ta^5^n. 
Hjulverk,  n.  rattaat,  rata8=toärffi. 
Ho?  pron.  inter,  fufa?  !en? 
Ho,  m.  )Jurtifo,  faufato,  aUaS  (altaan),  ruul)i. 
Hoboja,  f.  I^o^jcija. 
Hof,  m.  fawio,  fa^^io. 
Hof,  n.  indekl.;  utan  allt  h.,  fofitUUttomaSti, 

faifetta  febtuubetta,  i}Ien=määrin. 
Hof,  n.  f)cnn;  hälla  h.,  ^ntää  f;cnjia;  på,  vid 

hofvet,  f)cnn8)"a. 
Hofartilflar,  m.  f;ci»t=artiftat,  f)Clrin--fäännöt. 
Hofbagare,  m.  fjcnn^ci^^cja. 
Hofbetjent,  m.  1^0Un4>a(»efiia. 
Hofceremoniel,  n.  r;om=menot,  I;on?i=järe8t^§, 

I)Dttji»ntenoin  afetuä. 
Hofcirkel,  m.  f;o>in=feuva. 
Hofdam,  f.  ^onji=nainen,  I)cn.n=rcu»a  1.  =neitf^, 
Hofdrägt,  c.  f)can=))ufu. 
Hoffolk,  n.  ^Dfti^jeuffo,  l^ionjifaifct. 
Hoffröken,  f.  .^o»t=ri}öfti)nä,  :^ott>i=nettft  1.' 

»neitfnt. 
Hoffurii-,  m.  j^otoi^faattaja,  f^cloi^majoittajla. 
Hofgunst,  f.  I;owin  armot,  fotoin  fuofio,  ^o= 

lin=Iemi)i. 
Hofherre,  m.  I;ott»i4erra. 
Hofhällning,  f.  f^ottjin^iti  1.  4nto. 
Hofiutendeut,  m.  Ifioroinntenbentti,  ;^0tet4^äät' 

mtö. 

Hofjern,  n.  falr>io=rauta. 
Hoijunkare,  m.  I;onn=iun'Etart. 
Holjägmästare,  m.  [;0Jxii=jaI;time8tari. 
Hofkamrer,  m.  f^otin^famreert. 
Hofkansler,  m.  ()0l»i=fan8lert, 
Hofkansli,  n.  I)0»i4'anieli. 
Hofkapell,  n.  ^orci^irffo;  f^otot^oittajat. 
Hofkapellan,  lu.  fionn=Eai4ia[atnen. 
Hoflakej,  m.  f)onn4\i8iari  1.  4afctja. 
Hoflefuad,  m.  (;cwi=elämä,  botri-eto. 
Hofman,  m.  {)onn=mie8,  (;e»i»f>erra. 
Hofmaner,  m.  f)cn)t4'älitö8,  l)on)i=tatvat. 
Hofmarskalk,  m.  i^ott)i=marfaUfi. 


Hof 


Hop 


238 


Öofmästare,  m.  ^ott>t»nte«tart,  ^oh3m4fönnöit= 

ftjä,  f)ctinEt)öfin4iääIIitEö. 
Hofmastaiimia,   f.   ^ciri^meStannna,   'ijCccm-- 

ciuännöitfijä. 
Holiiair,  ni.  I)c»t^narri. 

Hofpredikant,  m.  Ijct»i=faavnaaja, J^clDH^a^tJt. 
Hofqvartermästare,  m.  {)Ctoin=maJ0tttaja. 
Hdfriddare.  m    se  Bindsven. 
Hofrad,  n.  I)ciri=ncuirc8. 
Hofiätt,  m.  bcun^oifeUiS,  ^otinräätti,  ^ti-cifeuS. 
Hofratitirad,  n.  tjclricifeug^neutticS. 
HolV ani,  a.  fitirc,  fiitxicUinen,  kabitUinen,  fuun» 

täinen,  Icl^tnuflinen. 
Hofsanihet,  f.  fuTOoHtfnn?,  fittoouS,  funntai» 

fuu§. 
Hofsamt,  adv.ftihJcKtfegti,  fnnntatje^ti,  fiitoc^tt. 
Holsekreterare,  m.  t)on.M=fi[)ticn. 
Hofskick,  n.  se  Hofniauer. 
Hof>kägg,  n.  f)ucfafimet,  »ncfitö^artcat. 
Holsiag,  n.  fa»icn--tcminä,  fateion=ta^fe. 
Hofslagare,  -smed,  m.  l)e»ciS=fe)^V'if  bcftMjfen» 

fengittäjä. 
Hofsoig,  f.  ^ctot^mclt,  f)Oh)t=furu. 
Hof>>^piak,  n.  {)0h)i=l'ielt,  ^ctou^JuIje. 
Hof.-tallmästare,  m.  l)0tt)in=tallipääll^8. 
Hofstat,  m.  I;ott)t=funta. 
Hot>vit,  m.  I;oit?i»feurue. 
Hoftaffel,  m.  f)0tot4iöl)tä. 
Hofton,  m.  l^otBi-tatcat  1.  =ta^a. 
Hoftrang,  -tvaug,  u.  fah3ton=tuin?etu8  1.  '-tU 

rietas. 
Hoftäng,  m.  l^DJ^tintet. 
Hofunifoim,  m.  fjClri^rctifa^ufu. 
Hofvera,  v.  a.  fcmeida,  uljailla,  ))c^]^i8tellä, 

VlpeiUä. 
Hofvisk,  a.  !)otrtttinen. 
Hdg,  m.  fl.  se  Häg  m.  fl. 
Hojta,  V.  n.  i^oilata,  Ijcilcttaa,  {)ciIatQa,  f)ci^ 

taa,  I)Dif'cttaa;  h.  tili,  l^eitaieta,  l)otlal)uttaa. 
Hokiis  piikns,    n.  indekl.;    göia  h.,    cUa  fitä 

tätä   tefen^inänfä,  lu!ea  ttoita4nhija,  tebbä 

tc>iran4uria. 
Holk,  se  Halk. 
Holländare,  m.  i^ctlantifainen. 
Holläuderi,  n.  fuuri  tarja=mDifiD,  I^oCentevia. 
Holländsk,  a.  bctlanttlainen,  ^otlanntn. 
Holländska,    f.    (qvinna)    §eUantifaiö=h)atmo, 

t)olIannitfc ;  (spml;)  ,g>oaannin  ttelt. 
Holma,  V.  a.  (jcig.J  [aartaa. 
Holme,  m.  faavi,  )<iare§  (=tfen),  luoto. 
Holmgång,  m.  taf;ben=otteIug,-fa{)ben=mtc!faiiet. 
Holmig,  a.  faarinen,  faarefag  (=tfaan). 
Homiletik,  f.  I;oniiIetiiffa,  faarnauö=o)J)Jt. 
Hoiuogen,  a.  t;I;beu4aatuinen,  ^t)bcn=ta^ainen; 

(om  kroppar)  pl;tä4in.n8. 
Homolog,  a.  ica§taa»a,  toagtaaujaincn,  Wix- 

ratlinen. 
Homonym,   a.   V^^CH' äänteinen,   faman=ääu> 

teinen. 
Honiöopati,  f.  ]^Dnioic|jatta,  m^iJtä^njaiftiatlinen 

:>!aronnu«=ta^a. 

^reriskt-Finskt  Lexikon. 


Homöopatisk,   a.   ticmeic^^attnen,   mvötä=n^at- 

»allinen. 
Hon,  pron.  pers.  Ijäu. 
Hona,  f.  naara§  (-fjen  o.  =aan),  naara,   naa- 

vanen;  (sårskilt  om  srin,  åfoen  kattor)  imifä. 
Honblomma,  f.  emi=futfa,  naarae=!utta. 
Hbuiiig,  se  Honung. 
Honkön,    u.   natö^^ucli,    (um   djur)   naaraS' 

^.lucli. 
Honnett,  a.  fääbi)llineu,  tunnollinen. 
Honnör,  m.;  militärisk,  h.,  fota^n^äen  funnian» 

auto;  göra  h.,  tel,ibä  1.  toimittaa  lunnioitnS 

1.  funnian=antD. 
Honom,   pron.   pers.    dat.    o.    ackus.   r;)äueCc, 

(;äutä,  {;äuen. 
Honorarium,  n.  Itcuoiavio,   :(.'aIfinto,  fnuuia-- 

^^altinto. 
Honorera,  v.  a.    (en  skuld)  maffaa,  fuorittaa: 

(en  verel)  lunaStaa,  maffaa. 
Honung,  m.  mefi  (=bcu),  l}unaja,  fima. 
Honungsbi,  n.  mefi=mel;iläinen. 

Honungsblomma,  f.  (melilotus  offirinalis)  cg» 

man-mefitfä,  u8man=  1.  tcemänn-uofio. 
Honungsbröd,  n.  mefi4ci^tä. 
Honungsdagg,    m.   mefi  =  ta8te,   I;nuaja  =  taStc, 

mefi=ruc6te. 
Honungstjäll,  n.  (bof.)  meft=lrare. 
Honungsfagel,  m.  (trpchilus)  meft^iutu. 
Honungstall,  ra.  (bot.)  meft=juoloa. 
Honuugsgl andel,  m.  (bot.)  meft=U^et^vä. 
Honungsgrop,  f.  (bot.)  mefl=foio. 
Honungsgräs,  n.  (galium  verum)  !e(ta=matara, 

mef)ilät«=!u!fa. 
Honungsgömme,    -hus,    n.    mefi=^nbc    (=tCCn), 

mefi=pejä. 
Honungskaka,  f.  meft.faffu,  m'eft4eiv^ä. 
Honungskruka,  f.  mefl=rnutfu. 
Honungspipa,  f.  mefi=torrot,  me[t=^efäfe  (=tteen). 
Honungspor,  m.  (bot.)  meft4)uctcnen. 
Honungsrik,  a.  meteirä,  mcftucu,  tiunajainen, 

fimainen. 
Honungssaft,  m.  .(hot.)  mefi^neste. 
Honnngssocker,  n.  ]^unaja=  1.  mefi=fcfurt. 
Honungssporre,  m.  (bot.)  meft=fanuu«i. 

Honungssöt,  a.  mcfi-mafea,  fimainen,  I)nna= 
jäinen. 

Honväxt,  f.  naarag  fagroi,  emi=!agn:t. 

Hop,  m.  joutto,  fc!o,  l^axxcx,  ^aljou«,  leifio, 
VV{)mä,  läjä,  :)}alto;  en  hop  menniskor,  joutto 
1  ^<ixtoi  1.  leifio  i^miftä,  tbmiS^joutfo;  h— en, 
jouffo. 

Hop,  adv.  se  Ihop. 

Hopa,  v.  a.  fcota  (fofoan),  läjätä;  h.  brott  på 
brott ,  lifätä  vifcSta  vifotfeen,  Ia§fea  rifoéta  ri» 
loffeHe;  h.  sig,  v.  r.  fcfoutua,  tevät^tpä,  tertijä. 

Hopat  beta,  v.  a.  tlicUS  foota  1.  fcrätä;  (om- 
röra) ^^teen^fefoittaa. 

Hopbinda,  v.  a.  jamoa,  fttca  t)fctccn  1.  tofocn. 

Hopbita,  v.  a.  ^uvra  vi;teen  1.  tiiunil.  umpeen. 

Hopblanda;  v.  a."  fetoittaa  t^I^teen,  fotfca  fe= 
faifin. 

30 


234  Hop 

Hopbrinna,  v.  n.  ^^aiaa  fcfooit. 
Hopbulta,  V.  a.  fcj?uttaa  lifitcen. 
Hopbunta,  v.  a.  fimputttaa,  tuf uittaa. 
Hopbylta,  v.  a.  f  äärimittaa,  nn)tl)ittää. 
Hopböja,  V.  a.  taivuttaa  1.  ivääiitää  t}{)tcen. 
Hopdikta,  v.  a.  fe}.ntä  (=t)en)  fcfcon. 
Hopdraga,  v.   a.  fettad  ^I;tcen  I.  um^^eeu  1. 

fofcen,  luhistaa. 
Hopfalla,  V.  n.  faatita  1.  langeta  (=fean)  fcfccn. 
Hop--alsa,  v.  a.  ftjnttää  1.  fämnientää  i;I;teen. 
Hopillta,  V.  a.  tranuttaa  ijl^teen. 
Hopflicka,   v.   a.   ))aifata  1.  paxfia   hfitceu  1- 

fiinni  1.  umpeen. 
Hopflytta,  V.  a.  fiivtää  1.  muuttaa  »fiteen  1. 

fctccu. 
Hopfläta,  V.  a.  futoa  1.  letittää  1.  ^atmtfoita 

ijliteeu. 
Hopfoga,  V.  a.  i}:^fci§tää,  liittää,  jamata,  jamoa 
Hopfrysa,   v.    n.    jäätljä  1.  riittiä   ^^teett   1. 

fiinni  1-  umpeen. 
Hopfästa,  Y.  a.  fiiunittää  1.  ^janna  öf)teen 
Hopfusa,  V.  a.  mättää  1.  ajaa  tilitcen  1.  tcfccn 

1.  fefaifm. 
Hopgroende,  n.  umpcen=  1.  {iiuni=!a§h>aminen. 
Hopgyttra,  v.  a.  rahnifoita  (4icn),  raf^mifcita 

t)(;teen,   pattaannnttaa;    h.  sig,   ^.Hittaantua 

vabuitcitua,  paattna  nfitccu 


Hop 

Hoplöpa,  V.  n.  se  Sammanlöpa. 

Hopmala,  v.  a.  se  Sammaumala. 

Hopp,  n.  (spräng)  b^l^^^^ä^}g,  l)'i))i\>\},  't)\)\>paå' 
mä,  i)ax\>^aui-,  med'  ett  h.,  ^^beflä  ]^vi>t>ää-- 
mättä  1.  i)«)>pät}!iellä. 

Hopp!  int.  bei!  menc,  mene!  ^^^a  ^^^al 

Hopp,  n.  (furhojjjming)  tciiv>c;  hysa  h.,  cUa 
tcilroSfa;  han  är  utan  h.,  l^äneStä  ei  ele 
teilvea;  han  ger  godt  h.  om  sig,  I^äneétä 
tccipi  )?aljcn  teihjoa;  lefva  i  h — t,  elää 
toilrcäfa;  göra  sig  h.  om  ngt,  tcitoca  j.fin, 
cUa  jonfin  tcilveisfa;  sätta  sitt  h.  pä  1.  till 
ngn  1.  ngt,  panna  toijvcnfa  jl)fin  1-  j.lufntn. 

Hoppa,  v.  a.  l;l)pätä  (ppään),  (ofta)  In^ppiä, 
I;Vpcaä  (4>pelcn),  (hastigt)  |)t)päf)tää,  '(smätt) 
]^t)insfcltä,  Iil)ppäeU^,  (jjä  ett  ie/?;  fcngottaa; 
h.  till,  bt)päf)tää;  han  h — de  ut  genom 
fönstret,  b^ppäfx  afhmaSta  ulc§;  h.  i  galen 
tunna,  {;i)pätä  pljttttim,  jcutua  paljaan  pn= 
laau;  h.  af  hästen,  f)i)pätä  Ijeircfen  feläétä. 

Hoppacka,  v.  a.  pafata  (^ffaau)  l)f)teen  1.  lo-- 
feen,  judca. 

Hoppara,  v.  a.  (djur)  )3arittaa  ^l^teen,  ^l^b^t= 
tää;  (fig-)  iil^biötää. 

Hoppas,  v.  d.  toinjoa  (j.fin),  toilrceKa,  cöa  toi= 
ivcSfa;  h.  på  ngt  bättre,  toiwca  j.tin  pa= 
vcmpaa;  jag  h.  att  du  kommer,  tcinum  ft= 


Hopgyttring,  f.  paltaannnJ,  rafmitcimu?;  r/?.;       nnn  tulepafi;  jag  b.  vinna  min   process^ 


jcfervu?,  fiifevn)?,  paltaannu' 
Hopjaga,  v.  a.  ajaa  1.  ajella  tjliteen  1.  fcfccn. 
Hopjemka,  v.  a.  foteitella  1.  afeteKa  ^I;teen,  fo= 

»cttuttaa. 
Hopkasta,  v.  a.  htcfca  1.  tt>ié!ellä  l}l)teen  1. 

fcfccn  1.  läjään. 
Hopklämma,  v.  a.  pufiötaa  1.  pnjertaa  1.  Ii= 

fiÉitää  i}I)teen  1-  fcfccn. 
Hopknj^ta,  v.  a.  fitca  1.  jefmeta  t}l)teen,  ja» 

mca,'  jamata. 
Hopknäppa,    v.  a.  (knapparna)   napittaa,  na= 

pittaa  fiinni,  panna  nappiin  1.  napit  fiinni; 

(händerna)     pauna     (fäbet)    vietiin;     med 

h— ppta  händer,   riStiSfä  fäftn,  fäbet  riS= 

tiSfä. 
Hopkoka,  v.  a.  f  eittää  1-  !iel)uttaa  tybteen  1. 

jefaifin;  v.  n.  fie{)na  fcfccn. 
Hopkrumpen,  a.  fi)öfi8tl}nl}t,  nuufiétunut,  fur= 

tietunut,  furttunut,  fijiniétljn^t;  gammal  och 

h.,  njanba  ja  fiiefiétijuijt  1.  furttunut;  h.  i 

en  vrå,  fiiljrigtiinecnä  nurfaSja. 
Hopkrympa,  v.  n.  futiétua,  fitiStljä;  (fig-)  fur= 

tistua,  fiiöfi?tiiä,  nnnfiétua. 
Hopkrångla,  v.  a.  ralmifcita  ('tjen). 
Hoplacka,  v.  a.  lafata  Dlitcen  1.  fcfccn. 
Hoplaga,  v.  a.  laittaa  1.  laitella  fcfccn. 
Hoplappa,  v.  a.  paifata  fcfccn  1.  l)t}teen. 
Hopleta,  v.  a.  bafea  1.  etfiä  1.  nrffia  iibteen 

1.  fcfccn. 
Hoplyfta,  v.  a.  neétella  foclle  1.  l)^teen. 
Hoplägga,  v.  a.  panna  1.  «fettaa  tt^teen  1.  fe 

feen. 


färäjciniäni  tciivcn  ivcittanmni;  jag  h.  pa 

Gud,  panen  tciircni  1.  luetan  Sumalaan. 
Hoppassa,  v.  a.  feluittaa  1.  afetella  l)(;teen. 
Hoppgifvande,  f.  tcittieellinen,  tciiv>cUinen. 
Hopplattad,  a.  (atiötnuut,  latistettu,  lattea. 
Hopplös,  a.  teiwctcn. 
Hopplöshet,  f.  teilBCttcmuuS. 
Hoppressa,  v.  a.  pnrista  1.  pufertaa  1.  pai= 

naa  tif)teen  1.  fcfccn. 
Hoppsan,  int.  fjcpfel jaa!  f)ei  traan! 
Hoprada,   v.  a.    latoa   rin.nf)in  1.  fcfccn,  rt= 

»jittää. 
Hoprafsa,  v.  a.  Ijamuta  ('Uan)  1.  l;aalia  fo= 

feen. 
Hoprullad,  a.  fiperrett^,  fiperttjubt. 
Hopröra,  v.  a.  jefcittaa  ^Ijteen  1.  fefaifin,  fot= 

fea  iitjteen  1.  fefaifin. 
Hopsala,  v.a.  focta  (fefean),  f  erätä,  f  erjätä  fcfeon. 
Hopsjunka,  v.  n.  painua  1.  lagfea  1.  ivaipuc 

fcfccn. 
Hopskarfva,  v.  a.  jatfaal.  tilfuittaa  iiliteen  1 

fcfccn. 
Hopskjuta,  v.   a.  t^i5ntää  1.  lljfätä  fcfccn  1 

l>t)teen;    (penningar)  )fiixrma  ^bteen,   feräti 

fcfccn. 
Hopskrapa,  v.  a.  faapia  1.  faappia  1.  fucpi 

f  eteen  1.  l}f)teen;  (fig.)  faappia  1.  f  evätä  !c 

feen. 
Hopskrifva,  v.  a.  firjcittaa  fcfccn. 
Hopskrumpen,  a.  se  Hopkrumpen. 
Hopslå,  v.  a.  h}cbä  fiinni;  lijcbä  fefeen. 
Hopsmida,  v.  a.  tafca  l)()teeu  1.  fefeen;  (fig- 

fcpitcUä  1.  n>alel.)beUa  fefeen,  ncétaa. 


Hop 


Ho 


235 


'  Hopsmälta,  v.  a.  fulattaa  t)f)tceu  1.  fofoou. 
Hopsmörja,  v.  a.  (f g.)  fotfea  fofcon  1.  ijf^teeu. 
Hopsnörpa,  v.  a.  furtutttaa,  fu^t§taal.  vt}).n8= 

tää  1.  furoa  (fofcoit). 
Hopspinna,  v.  a.  fel^rätä  fofoon;  (fig.)  !utoa, 

fcmnuteHa,  tBl}I;betä  (=teäu);  h.  intriger,  o- 

sanningar,  !utoa  juonia,  toal^etta. 
Hopstampa,  v.  a.  :))oIfea  1.  taltata  1.  furlDoa 

fofoon. 
Hopströmma,  v.  a.  jnoöta  1.  itjtrrata  t)f)tecn. 
j  Hopställa,    V.   a.   afettaa  1.  'i^o.wwa   t)f)tecn  1. 

rinnan. 
Hopstöta,  V.  a.  jl}fätä  1.  ttjfätä  fofoon  1.  i)\)' 

teen;  v.  n.  fattna  1.  fäijbä  i)f;teen;  (fig.)  ^I;» 
i       t^ä,  fattna  l)I)teen. 
!   Hopsätta,  V.  a.  ^^anna  fofoon,  fommiteöa;  h 

ett  ur,  );>o.xx\vx  feKo  fofoon. 
Hoptals,  adv.  joufoittain,  ))arlt)ittain,  läjittäin, 
Hoptofvad,  a.  fuovtunnncn,  ivianuffcincn. 
Hoptorka,  v.  n.  fuilraa  1.  fnitinta  fofoon. 
Hoptrampa,    v.  a.   ).^olfea  1.  tallata  1.  fotfea 
i       fofoon. 
j    Hoptrassla,  v.   a.  n>attcoa,   fefoittaa,   fefaan^ 

nuttaa,  fietoa,  fiebottaa;  (fig.)  fefaannnttaa 

fictoa,  fietonunuttaa,  f^immentää,  forrnttaa: 

h— s,  V.  d.  fietoutua,  fefaantua,  mennä  fe 

faannuffiin  1.  fiebofftin. 
Hoptrycka,  v    a   |jainaa  1.  lifiStää  I.  litietää 
j       i}I)teen  1.  fofoon. 
Hoptryckt,  a.  Iiti8ti)nl)t,  fitteämäinen,  litiötetti}^ 
Hopträngd,  a.  fifä^i^äinen,  lifistettl),  Ufi§tt)ni)t, 

^.^afattu. 
Hoptussa,  V.  a.  fjututtaa  1.  nfuttaa  l)I;tecn. 
Hoptvinga,  v.  a.  :pafoittaa  t}f)teen  l.  fofoon,  :pa 

fata  1.  a{;biötaa  i)f)teen  1.  fofoon. 
Hopveckla,  v.  a.   fääviä  1.  iväntätä  l}I)tccn  1. 

fofoon. 
Hopviga,  V.  a.  unt)fiä  l}f)teen,  ir>if;fiä. 
Hopvis,  adv.  se  Hoptals. 
Hopvrida,  v.   a.  tiHiäntöä  1-  fievtää  t}I;tccn  1. 

fofoon. 
Hopvräka,  v.  a.  mättää  1-  fljljtää  \)\}iti\\  1.  fo= 

foon  1.  mi)tti}i}n. 
Hopväxa,  V.  n.  faStuaa  1.  fa§lt>ettua  t)I;teen. 
Hor,  n.  f)uovin=teto,  liuoruuS;  göra  h.,  tel;bä 

l;novin;  bedrifva  h.,  l^arjoittaa  f;uoruntta. 
Hora,  v.  n.  finorata,  f)uorta,  I;uorailla. 
Hora,  f.  f)nova,  ^portto,  iriertti^icaimo. 
Horakiig,  a.  I)uora=mainen,   l)Uoran=fefainen, 

^ucreliaö,  I;uovitaS. 
Hörbarn,  n.  f)nori4a^ft,  ä)jävä4a^)ft,  I;noriffa. 
Horbock,  m.  f)uovi=^nffi,  I)norimu8,  fam^-iVt- 

farf)n. 
Hord,  m.  jonftio,  ^iO^XXVX,  jouffo. 
Hordom,  m.  f^novunö,  ]^uorin=tefo. 
Horhund,  m.  se  Horbock. 
Horhus,  n.  i^orttola,  I;nova-l)Uone. 
Horisont,  m.  f^orifontti,  ilmau=  1.  taiiiman^ran^ 

ta;  (tekn.)  näfö=raja. 
Horisontal-plau,  n.  f)Ovifontti=ta[o,  Ujaafa^fuova 

tafo;  näfö^rfljainen  tafo  1.  tafa=:|Jinta.  I 


Horisontel,  a.  IjorifontiHinen,  tafaöinen,  tafa* 
fovfoinen,  :|5itf tnäinen ,  i»aafa=fuora;  (bot.) 
lojottatoa. 

Horjägare,  m.  l^norimuS,  l^uovaaja. 

Horkarl,  m.  fluorin- tefijä,  l^uortmus,  iv^evttt= 
mie§. 

Horkona,  f.  se  Hora. 

Horkyffe,  n.  f)nori4iefä,  f;uoratu  :^efä  1.  fljl^fä. 

Horletta,  f.  (lithospermum  aroense)  rnfo»junvt. 

Horn,  n.  farUn;  sätta  h.  pä  ngn  (fig.),  )5an= 
na  jofn  aifaa  fannattamaan ;  hafva  h.  i  si- 
dan till  ngn,  fantaa  1.  ).iitää  txnljaa  j.fntle; 
(att  blåsa  i)  tovici,  farlui;  manens  h.,  fnutt 
fatara;  af  h.  (gjordt),  fanin-,  fariiiinen. 

Hornaktig,  a.  fartcimainen,  fari»en=ta^Hainen. 

Hornarbetare,  m.  fariui-fei^iä,  favicifaUun4e= 
fijä. 

Hornarbete,  n    farlin4eoS  (=ffen),  farn,n=falu. 

Hornblåsare,  m.  tovtoen^fotttaja,  tonoettaja. 

Hornboskap,  n.  farnHn-aan)aö  (=aan)  1.  =raa« 
waat,  farnn^farja,  farjin=elnfat. 

Hornfisk,  m.  se  Spigg. 

Hornformig,  a.  farn)en=mnotoinen. 

Hornfällning,  f.  farixjen  luominen  1.  läljtemtncn. 

Horngumse,  m.  farn)i=^ä^fi,  farHn=iäävä. 

Horngädda,  f.  fari»i=^aufi. 

Hornhinna,   f.  (anat.)  favtoi^fatoo,  etu-falluo. 

Hornklyft,  f.  faivion  1.  favtoi=lunn  f;affeama. 

Hornlik,  a.  fanveu-näföinen,  favunmainen. 

Hornlim,  n.  fariiH4iima. 

Hornlist,  f.  pkm,  ^\i'd-pkua. 

Hornlös,  a.  [aviviton,  )anv>eton,  im\>).^o;  h.  ko, 
muli=  1.  nutt4''ää,  nuttfe,  uuup^jo,  uu^JO^ää. 

Hornmusik,  f.  tortvi=mnfiiffi. 

Hornoxe,  m.  (lainia  aedilis)  farn)i=|aaffo,  tam» 
mi4)ärfa. 

Hornqvicke,  m.  fof^to,  favtDCtt  fol^lo  I.  tol()Io. 

Hornsimpa,  f.  (cottus  gvadricornis)  meri=I;ävfä. 

Hornskall,  n.  tortoen=tottotn8  1.  »faifuna. 

Hornskata,  f.  (buceros)  uoffa=^vaffa. 

Hornspån,  n.  favtren=fil)5a  1.  ^jaul^o. 

Hornstagg,  m.  se  Spigg. 

Hornsubstans,  m.  farifi^aine  (=een). 

Hornuf,  m.  se  Berguf. 

Hornuggla,   f.  (strix  otus)  fartot^öttö,  metfä= 

Horoskop,  m.  l;oro§fo|)o,  euuuStuS^eili. 

Horpack,  n.  f;uora=|ouf{o. 

Horsgök,    m.    (scolopax    gallinago)     taiitjaau^ 

UHtolH  1.  =mäfärä,  feéfi=fur^^|3a,  U)aul;a  :|3iita. 
Horsilke,    n.    (cuscuta  europaea)   l)umala=h)ie= 

ra?,  ta^^l^nra^iltfi. 
Horskonung,  m.  (cynanckum  vincetoxicum)  ber= 

t;o=fuffa. 

Horsmynta,   f.  (menlha   arvensis)    oro-mtuttu, 

fäen=minttu. 
Horunge,  m.  f)uori=fafara. 
Hörvärd,    m.,    -värdinna,    f.  I;uovain-i)äutä, 

=emäntä. 
Hos,  prep.  luona,   tl)fi3uä;   hos   mig,    honom 
v.,  luonani  !•  totonani,  fuouaufa  1. 1^- 


•2;i6  H  o  s 

löuäufä  o.  s.  V.  jagi'^har  inga  penningar 
h.  mig,  ei  minutta  ole  ra(;oja  luonani  1 
in^Ötä;  ateryi/oes  äfctn  med  adessio  (-Ua, 
»Bä);  vara  i  tjenst  h.  ngn,  oUa  j.lutla  pah 
hjelutfeöfa;  det  brukas  h.  Tyskarna,  @af= 
falaifilla  on  takana,  ©affatai^ten  on  tapa 
niin;  åfi'en  med  innessiv  (=Ö|"a,  =Öiäj;  tios 
h(inom  är  intet  ondt,  I;äneéjä  ei  ole  mu 
tään  ^Jabuutta;  jag  var  (pa  besök)  h.  Tu 
ninen,  !äitiin  2;uvufe6fa  1.  ijuruielta  1.  2;u 
rufen  luona. 

Hoslogad,  -följande,  -gående,  a.  mt}ötä=feu 
raanja,  tätjän  tiitetto,  oI;een  pantu,  mutana 
olewa. 

Hoispiral,  n.  l^oSpitaali,  fairaé4)uone  (=een),  \vai 
ivaiS=I)uone. 

Hospiiaishjon,  n.  fairaö=()uonceIaincn,  fairaS 
t;uoneen  »aitvainen. 

Ilosta,  f.  Ijöfä,  rl)fä,  (torr)  f;öfä;  jag  har  li., 
miuuSja  on  l)£stä,  minua  pi^tittää  1.  rl)it 
tää;  framkalla,  h.,  ijéfittää,  Ijöfitljttää,  tjg 
ti)ttää. 

Hosta,  T.  n.  i)§tiä,  V^fiä,  f)ö!iä,  (hastigt)  1}S 
täistä;  h.  ät  ngn,  i;5fäiétä  j.tutte;  li.  upp 
blod,  r^fäiétä  »erta. 

Hostia,  f.  f}oétia,  pvt)ä4etpä,  vippi4etpä. 

Hot,  n.  ubta,  nl)tauS. 

Hota,  V.  a.  uijata  (»taan),  uf)fait(a;  h.  (l.  }wta 
med  handen),  lievittää,  l^etiteKä,  l^ärtétää; 
h.  ngn  med  stryk,  ufiata  j;. fulle  fclfään; 
h.  ngn  med  hämnd,  uijata  j. fulle  l\H^toa; 
luiset  h — r  att  instörta,  I)Uone  on  putoa= 
maifidania;  himmelen  h — r  med  regn,  tai» 
ivaö  ul)taa  fabetta  1.  Uentclee  fateetft. 

Hotell,  n.  l;oteUi,  majala,  rawintola. 

Hotelse,  f.  ul;tauö,  (med  urd)  u^ta=iana  I. 
=puf)C. 

H  OI  full,  a   uf)taahja,  ulifaatraincn. 

Hu!  int.  ui)!  ui!  1^11} !  pf)!  äf)! 

Ilnd,  f.  nabfa;  (hi/)  il)o,  I;ipiä,  fiiniä;  ömsa 
li.,  luobanal;faania,  tcfiä;  (ra  djurshud)  muo» 
ta,  talja;  afdraga  h— en,  nplteä  nat;ta;  af 
bild,  nat)fatncn,  naf)fa»,  uniotainen,  »uota^ 

Hudllänga,  v.  a.   (bibl.)  se  Hudstryka. 

lludlös,  a.  nabaton,  nal;faton,  nitfinen,  nilfo. 

HiKhjukdoin,  m.  vof^tuma,  vol^bunuaiueu,  l;i= 
piä^auti,  il;otttuma. 

Hiidikada,  f.  nilcnuätucu,  il;on  h.'amma,  il;oit» 
tuma. 

llud,-.tryka,  v.  a.  vuogfta,  fuotnia,  pietfää. 

Hiif,  m".  l;attn,  l)uitfu,  lätti,  toppa. 

fliillik,  a.  (bvt.)  latttmaincn. 

IJuf^a,  f.  huntu,  l;tppi,  nätti},  fäpjä,  tanu, 
päähine. 

Hufviul.  11.  pää,  (Utet)  pääl)pt,  päiittonen;  jag 
l'ar  oiidt  1  h-— et,  miuuu  ou  pääni  fipeä, 
liaii'Stää  päätäni;  vinet  siar  i  h — et,  a>iina 
nicuce  1.  tät}  pääl)än;  lian  är  ett  h.  längre 
an  jag,  \)än  on  päätänfä  pitempi  minua;  med 
stort  h.,  juuvi»  1.  ijo^päinen;  med  tvä,  tre 
h— en,    fat[i--,   tclnti=päinen;   med    bart   h., 


Huf 

paljain  päin;  sitta  med  mössan  pä  h — et, 
iétua  latti  pääéfä;  med  h — en  mot  hvar- 
andra,  päätä=päin,  päätätpSteu,  pöäffpt^a^ 
ten,  päätptfin;  öfver  h.,  pli=maltain,  ^lei» 
feéti,  ^li=päätä,  plt=päin,  päättä  iétein;  hals 
öfver  h.,  se  Hufvudstupa;  ränna  h — et  i 
väggen,  juosta  päänfä  feiuääu,  tavata  päin 
feinään;  kort  om  h— et,  pifa^päinen;  tappa 
h— et,  tulla  (jämille,  mennä  aiwut  jetatfin, 
olta  mieli  mclteäéiä;  han  har  h— et  på 
ratta  stället,  t)änen  on  pää  paitallanfa  1. 
oiteaöfa  paitfaa;  jag  vägar  mitt  h.  pa,  att 
.  .  .,  pauen  pääni  pantitft,  että  .  .  .;  det 
gäller  h — et,  fe  täiipi  taulan  pääflc  1.  t^» 
fl}p  päätä;  (furstand)  pää,  mieli;  godt,  då- 
ligt h. ,  hl)Uni,  huono  pää;  braka  sitt  h., 
pitää  pitfiii  päätänfä,  ajatella  päänfä  bmpävil. 
I;altt  1.  puhfi  I  tahtia;  fä  i  h— et,  faabapää- 
l)änfä,  ppétpä  pääl)än;  han  har  siti  h.  för 
sig,  l)änellä  on  oma  päänfä;  (hufLmdmait) 
pää  mieö;  h — et  för  en  sammansvärjning, 
tapiua-liiton  pää=mie8;  (på  m  spik)  fanta; 
(jM  kal)  tupu,  pää. 

Hufviidafdelning,  f.  pää=ofa  1.  »ofaSto ,  pää» 
jatfo. 

Hufvudaf.-igt,  m.  pää=aitomu§. 

Hufvudaftal,  n.  pää»  1.  emä'fuo§tunto. 

Hufvudanföraro;,  m.  pää»jol}batta}a,  pli»pää=' 
mieS. 

Hufvudarbete,  n.  pää=ti)i5,  pää=tefo. 

Hufvudarfvingo,  m.  pää=perillinen. 

Hufvudbegrepp,  n.  pään)mmävre  (=rteen),  pe» 
ru8=  1.  altu»pmmärre. 

Hiifvudbevis,  n.  pää=tcbt8tuS. 

Hufvudbindel,  m.  pää=ripa,  pää=naul)a,  pään- 
tääre,  pintelt. 

Hiifvudbjelke,  n.  emä»  1.  afuS-f^irfi  (»ureu). 

Hufvudbok,  f.  pää=tirja,  emä=fuia. 

Hufvudbonad,  m.  pääl)tnc,  päätine,  päät;t== 
niVö,  pään»tttaate,  päälain  pantaam. 

Hufvudbiy,  -brak,  n.  pään^luatwaué  1.  4om= 
ma  1.  »pul^taifn;  hatva  h.,  tjaltaiéta  paä» 
tänfä,  ajatella  päänfä  pultti. 

Hufvudhyggnad,  f.  pää4)uoneu§,  pää=ratennu8. 

Hufvudböjelse,  f.  pää»taipumuS,  fuuvin  tai» 
pumuS. 

Hufvuddrag,  n.  pää--tnpa,  pää4aatu. 

Hufvuddyna,  f.  pääuntluS  1.  »atatneu  1.  ^alui» 
nen,  pään=tiii)n»;. 

Hufvuddörr,  m.  njalta=otoi,  fnuri  oici. 

Hufvudegenskap,  f.  pää=omaifuuS,  pää»laatu» 

Hiifvudfel,  n.  pää»tt.>ifa  1.  --linrt;e,  fuuvin  luita. 

llufvudtiende,  m.  pää^toiftoiUtueu  1.  »ioihamieä. 

Hiifvudfraga,  f.  pää»fpfl}nn)S,  pää»afia,  tan» 
ta»afia. 

Hufvudfä?tning,  f.  pää-tiunoituS,  pefä»linna, 
n."ialta4inna. 

Hufvudförändring,  f.  pää»muutO«,  fuuviu  mmt= 
los. 

Hufvudgata.  f.  »alta^fatu,  pää-tatu. 


uf 


Ilufvudgods,  n.  ^efä^talo,  emä=tilu3. 
Hufvudgren,  m.  eniä=t;aara. 
Hiifvudgärd,  m.  |)ään=alainen  1.  =a{uS. 
Hufvudhär,    n.    fjiufiet   (pL),   tuffa;  (ett  enda 

h.)  f)tuö=fainia,  l^iuS. 
Hufvudhär,  m.  ^Mä-JDutfo,  ^)ää=avmeija._^ 
Hufvudingäng,    n.  (dörr)  »aUa^OlDt,  pää=Otoi, 

(port)  ^!ää=^ortti. 
Hufvudinneliåll,  n.  ^ää^iiiiö^)^^  )jää=ame. 
Hufvudkiulde,  m.  :|)ään=uluS  1.  »alainen. 
Hiifvudkulle,  m.  se  Hjessa. 
Hufvudkyrka,  f.  ^ää4ir!fo,  emä=!u1to. 
Hufvudkal,  m.  !upu=faalt,  ^ää^taalt. 
Hufvudlag,  II.  ^Mitfet  (pl.),  ^ättfimet  (pl)- 
Hufvudloit,  m.  I;enh=ofinfo. 
Hufvudlära,  f.  tJää=o:t}t.n,  peru«tuS-DHH. 
Hufvudlus,  a.  ^^äätiin;  (fig-)  l^äätön,  mieletön. 
Hufvudman,  m.  ))ää=mteÖ,  ^JääEtj^S^mieS,  ))ääl= 

liffö. 
Hufvudmedel,  n.  ^ää=neutoo  l.  »feino,  ))ara8 

träli=f'a^jpale. 
Hufvudnyckel,  n.  )5ää«ott)ain   (=men),   toatta» 

atrain. 
Hufvudomständighet,   f.  :|5ää»foI;ta  1.  »afia  1. 

=fet!fa. 
Hufvudorsak,  m.  ^3ää4^1?,  fuurin  f^^. 
Hufvudort,  m.  :|3ää--i)aiffa,  ^efa4>atffa. 
Hnfvudpassion,  f.  ^)ää=ftif)fo,  ^ää4;imo. 
Hufvudperson,  m.  ^ää=I)enfili5  1.  =I;enfi. 
Hufvudplaiiet,  lu.  pää=planeetta. 
Hufvudport,  m.  ^ää4icitti,  tt>atta»porttt. 
Hufvudprydnad,  m.    ):iään'foriétu8  1.  4'0Vi8te 

(»een);  i)ää4ovi§tuS. 
Hufvudpuiikt,  m.  (fig.)  :|)ää=^jaiHa  1.  =!c]^ta. 
Hufvudqvarter,   n.   :|)ää=majaSto,   :|)ää=ma|a  1. 

={'orttiert. 
Hufvudregel,  m.  )3ää=Df)je,  ^)ää=fääntö. 
Hufvudruil,  m.  ^.lää^ofa,  ^ää=ieitfa,  pää=vclli. 
Hufvudrygg,  m.  (geul.)  ftalta^jelänne  (=nteen). 
Hufvudräkiiing,  f.  ^.iää8jä4a§fcntc. 
Hufvudsak,  f.  ^ää=afia;  (jur.)  :t3ää»juttu,  ^JÖä- 

afia. 
Hufvudsaklig,  a.  :>)ää=afiattincn,  ^ää»,  );>Cixa^ 

C^aan),  erin=omaifin;  det  h— aste,  )jää=afiat 

1.  »^aitat;   det   h — a  är,   att  .  .  .,  pää=afia 

1.  ^)ää=afiaUiéta  en  fe,  että  .  .  . 
Hufvud-akligeu,  a.  ^aä=afiafltie8ti,  ^ar^aaSta 

:(5ääétä,  partaastani  o,  erin^omattatn,  ^av^ai» 

ten. 
Hufvudsats,  m.  ^ää=Iaufe,  fanta4aufc. 
Hufvudskalle,  m.  pääkallo,  pdä=(uu. 
Hut\udskalleplats,  m.  ))ääfallcn=^)aitfa. 
Hufvudskäl,  n.  )5ää=f^l}. 
Hufvudsprak,  n.  ipää=fieU,  »aIta»!ieU;  (i  bibeln) 

^erislaufe,  :peruötu64auie. 
Hufvudstad,  m.  ^>ää=fau|>unfi. 
HutVudstani,  m.  paMaljlo,  ^^ää^nfu. 
Hufvudstol,  m.  ^ää=oma. 
Hufvudstorm,  m.  )iää=rl^nnäHö. 
Hufvudstupa,  adv.  fmn=)3äin,  fnin-fitatn,  nu= 

rin^niötoin,  )5äi8ttHaa,  ijlen=ni8fojanfa,  ^len» 


Hug 


237 


nisfaa;  (fig.)  pait'ä^1:)ato'm,!pö.'åt'cL'-pa\}taa,paå' 
tä-loltaa,  ^len  tuulen  mielen,  filmättijmästi, 

Hufvudstycke,  n.  )3ää=fa^pale,  ^ää=jaflD. 

Hufvudstyrka,  f.  :t3ää=tt)oima  1.  »öjoimat,  ^aå' 
hjäfi. 

Hutvudställning.  f.  )>ää=afema. 

Hufvudsnmma,  f.  ^äaMumma. 

Hufvudsvag,  a.  ^ettto4^äinen,  fe^nc^mieltnen, 

Hufvudsvål,  m.  p'ää^v.ai)ta,  pä'å=maxto  1.  =fo=> 
mara. 

Hufvudsäte,  n.  ^ää=afumuö,  ^ää^efä,  pt\'å' 
ipaiUa. 

Hufvudverk,  n.  ^ää=teo§;  (fortif.)  n}atta4in* 
na,  ^jää4innoituö. 

Hufvudväg,  m.  amltastie. 

Hufvudvärk,  m.  :paän=tipu  1.  »ttaitoa  1.  =fin)iö* 
t»3  1.  »folotugi.  »järf^;  jag  har  h.,  ))äätäni 
tianötää  1.  folottaa  1.  färtee. 

Hufvudyr,  a.  :|3ään4;mmauffisia  (o{eh?a),  ^ui» 
mettunut,  {;nimauuut,  :pt)ört}  =  jäinen;  haa 
blir  h.,  Ijänen  :päätäniä  alfaa  ^i)i5rri)ttää  1. 
l)uimata,  f)äntä  rm.>eaa  I;uimaamaan. 

Hiifvudyrke,  n.  ))ää'elinteinc,  )>ää»ammatti. 

Hufvudamne,  n.  |3ää=aine,  l)cbja=aine. 

Hnfvudäuda    f.  ttjttji^ää,  tl)wen=f^ää. 

Hufvudändarnal,  n.  )jää4artcitu8. 

Hug,  Hugad   ra.  fl.  se  Hag,    Hagad  ra.  fl. 

Hugg,  n.  U)i3nti,  I^ömä,  isfn,  isfemä,  f)af= 
!au8,  f)utmanö;  h.  med  ysa,  sabel,  firfteen, 
fa^jelin  h)ömä  1.  ietu  1.  Ijaattja;  i  första 
h— et  (fig.),  enfi  terratta  1.  erättä  1.  tonjetta; 
gifva  (i'ppet)  h.  pa  sig,  )5ääötää  joEu  itfe» 
^en)ä  fiinni,  jättää  feltäniä  ^jaljaatfi;  med 
h.  och  slag,  Itiöben  ja  ).netiäen. 

Hugga,  V.  a.  f)atata;  (.^la)  ix)'6t'ä,  iöfeä;  h. 
ved,  tjafata  :|.nuta;  h.  sten,  tafoa  1.  l)afata 
tilinä;  h.  med  svard,  Ipijbä  1.  iöfeä  miefal- 
Ia;  h.  i  vädret,  :|)iefiää  tuulta,  pui)ua.  tuu* 
lecn,  l)Dfea  tVl;jää;  det  är  hvarken  hugget 
eller  stucket,  ei  fe  ole  tuulta  eitä  I)ometta 
1.  fitä  eitä  tätä  1.  [ucta  eitä  fammalta;  h. 
i,  tät;bä  1.  tarttua  1.  topata  tiinni;  h.  ige- 
nom, Iijijbä  1.  l)atata  ^Jutjfi  1.  läpitfe,  pui)' 
taiota;  h.  omkring  sig,  l)uimia  1.  luimia 
t^mpärittenfä  1.  ^mpärinjä;  h.  på,  (»attaetta, 
Ijafata  Ijatfaamiötanja;  h.  tili,  fiiualtaa,  ^ui= 
maista,  rut)taiéta;  (forma)  jreiétää,  ^tata; 
h.  en  bjelke  jemn,  en  bild  af  marmor, 
toeistää  1.  )3itluta  ^irft  tafaiieffi,  futtja  mar= 
morista;  (angripa)  ^i}^äl)tää  1.  fä^bä  1- 
isteä  1.  tarttua  fiinni;  hunden  högg  ho- 
nom i  benet,  foira  tätpi  1.  i§fi  1.  tarttui 
f)äntä  jalfaan;  låta  h.,  l)affauttaa,  f)att'uut= 
taa,  antaa  I)atata;  h.  sig,  v.  r.;  han  högg 
sig  med  yxan  i  foten,  l^än  löi  firiBeeUä 
jaltaania;  h— s,  v.  d.  {)afata  1.  I^ijbä  toifi= 
ania,  l;a!etta. 

Huggare,  m.  batfaaja;  (sabel)  fäilä,  ^jalaaft; 
(baddare)  fout^O,  foIl^D,  julfu,  pufari;  det 
är  en  h.  att  vara  stor,  fe^ä  OU  aifa  foli^o 
1.  juUu  ottatfeen. 


238 


Hu  g 


Huggarlön,  f.  ^aitnil-ipama. 

Huggblock,  n.,  -bock,  m.  f;a!fuu4^ö^■ft}  1.  4;e^io 
1.  =tufft. 

HuggboiT,  m.,  -jern,  m.  :|.nivafin  (=men),  Jpn- 
raö,  taltta,  I;u^''puvt. 

Huggkubb,  m.  se  Huggblock. 

Huggning,  f.  ]}dtuu,  \)aliau9,  I^affaamhicn, 
lyönti. 

Huggorm,  m.  (vipera)  i\)\)4'ixmi,  !lil}=ntatc,  h)\). 

Huggsabel,  m.  Ujömä^tnteffa. 

Huggspån,  f.  fiTOeen4a^tu,  wet?ttn4aötit. 

Huggstock,  m.  se  Huggblock. 

Huggsår,  n.  tl)ömä4;aan}a,  i?{u=f)aaira. 

Huggtand,  n.  tora4)amma6  (=m))aan). 

Huggyxa,  f.  I)atfuu4ir»e§  (=een),  täfi4'h-ire§. 

Hugkomma,  Huglös,  se  Hägkomma,  Häglös. 

Hugna,  V.  a.  tlabuttaa,  jucfittaa,  r)l}»ittää, 
muistaa,  juoba  1.  lal^joittaa  (j.fuKe);  blifva 
h— d  med  ngt,  tuUa  fuofitiitfi,  faaba  Iaf)= 
jaffi. 

Hugnad,  m.  inieli4it)h)ä,  ito,  Iot)butn3. 

Hugnelig,  a.  loI^buKinen,  i(aI)Uttawa,  mtclct= 
nen. 

Hugskott,  n.  mteU=joi;)be  (=teen),  miclt4nbe. 

Hugstor,  a.  ^Ieit>ä=mieltnen,  fortea^nuelinen. 

Hugsvala,  v.  a.  lieiinttää,  IoI;buttaa. 

Hugsvalare,  m.  (oliblittaja. 

Hugsvalelse,  f.  tic»itl)§,  Icl)butne. 

Huj,  s.  oböjl.;  i  en  h.,  ttilal;butjcö)a,  tucfieSia. 

Huk,  <;.  obujl.;  sitta  på  h.,  oUa  tliljfuUänfä  1. 
fUOVliUänfä. 

Huka,  V.  n.  !i)fh)ä,  !t}!tjttää,  fl^tiSteUä;  h.  sig, 
T.  r.  h)V)rteti)ä,  f^«ftétt?ä,  h)l?tt§täitä,  f^!äl;- 
tää,  h)l)tiéti}ä,  U)i}fiötäitä,  J^i)fäl;tää,  h)tifät)= 
täitä. 

Hukad,  a.;  sitta  h.,  tStua  flj^fvCänfä  1.  Il}l}^ 
fVUäufä  1.  !l)^vl)§lä. 

Hukert,  m.  (fartyg)  I^ufevtti,  t}ufertti=a{u§. 

Huki,  a.  lempeä,  avmaS  (=aan),  armiaö.  Imellä 
rafaö  (  faam;  vara  ngn  h.,  cUa  lempeä  1 
avmiaS  j-fiiUe;  en  h.  furste,  avmia§  1.  Iem= 
:|3cä  rut)tinaS  (=aan);  en  h.  moder,  Imellä  1. 
rafag  äiti;  h — a  flicka!  armaö  tl)ttcin!  v 
sin  herre  h.  och  trogen,  cUa  uefcllincn  ja 
fuuliaincn  fjevrattenfa. 

Hulda  om,  se  Omhulda. 

Huldhet,  f.  Iempel}S,  armau§,  f)cl(i;v8,  raffaue, 

Huldhetsed,  m.  fuuUailuuben  1.  ugtoUifuubeu 
irala. 

Huldinna,  f.  fulotav  (=ttarcn),  f)empuffainen, 
bempulainen. 

Huldiik,  a.  avmiag  (=aan),  laupias. 

Huldskap,  f.  fuuliaifuuS,  uéfcIIifuuS. 
Hull,  n.  if)0,  liba;  vara  vid  godt  h.,  clla  fil)» 
träsfä  n[)aSja  1.  libaSfania;  taga  h.,  Iil)ota 
(4)oan),  IiI}oa,  cttaa  lihoafieufa,  Ii()Oötua 
mista  h.,  lail;tua,  l;cifeutua;  ha  godt  1.  da 
ligt  h.  (att  heinä),  cKa  luitvä  1.  paba  ibc 
(paranemaan);  med  h.  ocli  hår,  fuclinenfa 
fovtfinenfa,  luiuenfa  liboiuenfa,  päiu  jaloin 
Huller  om  buller,  adv.  l;uiötin  (jaiötiu,  l;ufin 


H  un 

f;afin,  mudin  mallin,  fifin  fo!tu,  riipin  raa» 
pin,  tviefin  iiMuMin,  Inijan  laajan. 

Hullhär,  n.  ibcfavum,  l)ipiä4'arit>a. 

HuUig,  a.  lihaiiM,  itbataj;,  turpea. 

Hulling,  m.  Unita,  bääUM,  bääni. 

Hullsar,  n.  il)c^baau\T,  liba^baau^a. 

Hult,  u.  lebto,  unibatfc,  Unita. 

Hum,  s.  oböjl.;  fä  h.  om  ngt,  faaba  Unl)iä  1. 
taimea  jStfin,  «jaincStaa  j.tin. 

Human,  a.  il;mi8ti}Ui)t,  ibmifeltineu,  |ääbl)8tt}- 
ni}t,  fääbullinen,  fieu^ä,  tcf^teliaS,  nöt)rä. 

Humaniora,  n.  liumanicrat,  jalot  tieteet. 

Humanisera,  v.  a.  il)mi§tl)ttää,  fääb^Stää;  h— s, 
V.  p.  il;miétl)ä,  fääbi)6ti)ä. 

Humanistisk,  a.  I^umaniltiueu. 

Humanitet,    f.  i[)mitl)t)§,  fääbl}Kil^l)8,  fieJt>W§. 

Humla,  f.  (hombus)  (prriäineu,  metfä=mettiäi= 
uen,  bimalaincn,  !imaiainen. 

Humle,  m.  (humulus  lupus)  bumafa;  försät- 
ta 1.  blanda  med  h.,  I)umaloittaa. 

Humlebinda,  f.  (cuscuta  europaea)  r;umala= 
S)iera8,  nufulai84ntma{a. 

Humlegård,  m.  Ijumalistc,  f)umaliffD,  I;umala= 
tarita  1.  »tappo. 

Humleknopp,  m.  I}ttmalan4äpl}. 

Humleplanta,  f.  I)umatan=taimi. 

Humleranka,  f.  I)nmala4'öljnnö8. 

Humlestång,  m.  i,n:mala=riufu  1.  ''\<Mo. 

Humlestur,  m.  buma(a=ieiu^ä8  (=pään);  lång 
som  en  h.,  pittä  tuin  f)afian=riufu. 

Humletuppor,  f.  pl.  se  Kråkfötter. 

Hummel  om  tiimmel,  adv.  se  Huller  om 
buller. 

Hummer,  m.  (asfacus  marinus)  bumutcri,  me- 
ri=rapu. 

Humor,  m.  bumori,  (eitidiun^ö ,  ratto,  rattoi^ 
fnu8,  ilo8telcuMifuuo,  lcit[iMnicliii}V8. 

Humorist,  m.  buuiori8ti,  leiiittelijä,  ilo8te(ija. 

Humoristisk,  a.  t)umoriueu,  roUKeUincn,  rat* 
toiia,  (eifidiuen,  leifti^mielinen,  tloSteleaa, 
Iijötillinen. 

Humör,  n.  mieli,  miclinila,  pää;  vara  vid  godt 
h.,  olla  !;inväUä  mielellä  1.  päättä  1.  tuu^ 
letla,  olla  roreciéjania  1.  I)i)un8iä  ronjeiéfa. 

Hund,  m.  (canis)  foiva;  som  h.  och  katt, 
fuin  fiöfa  ja  toira;  här  är  en  h.  begrafven, 
tät;än  on  toira  l)aubattn;  man  bör  ej  skåda 
h — en  efter  håret,  et  ole  foiraa  tuouoon  1. 
!ar»oif)in  fatfomiSta;  nur  man  kastar  en 
käpp  bland  hundar,  gnäller  den  som  sla- 
get får,  fe  foira  u^iufajee,  jcl;on  faliffa  fat=- 
tun  1.  tal)  1.  to8fee;  behandla  som  en  h.,  , 
pitää  foirana. 

Hundaktig,  a.  foiramaineu,  foiran=parinen, 
!oirit'a8  (4faau). 

Hundaktigt,  adv.  foiramaifeSti,  foiran  tawaU 
la,  foiruubella;  bete  sig  h.,  foiritelta. 

Hundarbete,  n.  founan  1-  foivan  tljö. 

Hundbett,  n.  foiran=purema. 

Hundbär,  n.  se  Trollbär. 

Hunddagarne,  se  Rötmånad. 


H  un 


Hur 


233 


Hundexing,    m.    (dactylis   glomerata)    foirfllt^ 

vuolko, 
Hundfatt,  a.  fotramaincn,  fDnnamatnen.  _ 
Hundfila,   v.  a.  rienata,  rääwätä,  :|.ntää  lfot= 

vana. 
Hundfiisting,     m.     (ixodes    caninus)    i(ilXll\>'i^O , 

Hundgård,  m.  fDiva=larr;a. 

Hundliufvud,  n.  {'oiran=)iää;  bära  h.  för  ngt, 
faaba  tantaa  f^^,  faaba  1.  ottaa  fl)l)  :pää{= 
lenfä. 

Hundhven,  f.  (agrostis  canina)  avon'öEi. 

Hundhvete,  n.  (triticum  caninum)  iii\XO.\V'\Vi\)X{å., 

Hundkäx,  m.  se  Hundloka. 

Hundkedja,  f.  totvan^fa^teet  (pl-)- 
\  Huudknep,  n.  foiran4''art  I.  =jiiciit. 
;  Hundkoja,  f.  fotvan-foHH  1-  '!ct3i)elt  1.  =fota. 
I  Hundkoppel,  n.  foirau^aukin  (=ntcn),  fotvan» 
i      njitjaffet  1.  =h.ntjat,  fotra=!c^}^en;  fLnva=pari, 
1      ivitjas^fotvat. 

■  Hundkummin,  m.  se  Hundloka. 
Hundköp,  n.  fotran4)tnta,  ^nrffa=f)iuta. 
Hundlif,  n.  foh;an=eIäntä  1.  =eto  1.  =oto. 

••    Hundloka,  f.   (chaerophyllum   syloestre  l.  Pre- 

j       scotii)  {■oivan4^utfi  1.  jumala. 

I    Hundlus,  f.  se  Hundfästing. 

j    Hundlok ,  m.  (allium  oleracettm)  nuvmt4au!fa. 

j   Hundpenning,  m.  fotran4;tnta,  turl;a  1.  pxlt' 

j       f'a4;inta. 

I    Hundra,  Hundrade,  num.  card.  fata;  med  h. 

(        händer,  hufvuden  o.  s.  v.,  fata=fätinen,  fa= 

I       takainen  o.  s.  v. 

■  Hundracka,  f.  raHt=fotra,  !Dira=ra!fi,  tiiStu 
Hundrade,  num.  ord.  fabaS  (=nuen). 
Hundradedel,  m.  fabaititeS  (=ffen),  fabaS  cja. 
Hundrafaldig,  a.  fata=fertainen,  fatainen. 

:    Hundrafalt,  adv.   fata  fertaa,  jata=fertaife§tt, 
jaboin  fevvoin. 
Hundrafotad,  a.  fata=|alfatucn  1.  =fci).nncu. 
:    Hundratal,  n.  fata,  fata-Iutu,  fabat  (pi). 
I    Hundratals,  adv.  faboittain,  faboittaiftu,  fatoja. 
'    Hundraårig,   a.  fata^tiniotiueu,  fata=»)UDtia8. 
;     Hundrofva,  f.  (bri/onia  alba)  foivau^nauriö. 
j    Hundsfott,  m.  lurjuö,  n;öfäle,   rahini,  I)älvl)= 
tön,  foira;  (pä  släde)  ).nif'ft,  f)uuc!ivcttt. 
Hundsjuka,  f.  fDtran=tautt,  foivan  l)u(Iuu8. 
Hundsk,  a.  fifamainen,  foivamaiucn. 
Hundskall,  n.  fotvan  f)auhmta  1.  Iiauffuta  1. 

^auffit. 
Hundslägte,  n.  fcivan^fufu. 
Hundsnus,  n.  torat,  nii^be  (=teen). 
Hundtunga,  f.  (cynoglossum  officinale)  foirart' 

!telt,  f)al5fi=f)etnä,  jDilIi=ruo[;o. 
Hundturk,  m.  foiran={'uonoIainen,  titrffilaineu. 
Hundvakt,  m.  (skepp.)  fotran=i»aI;ti,  l}i3=lt>al;ti. 
Hundvalp,  m.  foivan^entfta,  foivan^eutu  1. 

'^eni. 
Hundända,  f.  (sjijt.)  fotran=[;äntä. 
Hund  öra,  f.  foiran=fort»a;  (ibok)  ftsfan^ovtoa. 
Hunger,  m.  ttälfä*,  jag  känner  h.,  ntinun  on 
näitä,  minua  nälittää,  olen  nätiöfäni;  Iida 


h.,  näf)bä  1.  färftä  nättää;  dö  af  h.,  fuoHa 
1.  nääntyä  nälfään. 

Hungersdöd,  m.  nälfään=!uDTo  1.  fuolemtnen. 

Hungersnöd,  f.  näIfä=n)Uoft,  nälfä,  nälän4;ätä 
1.  =^aHo. 

Hungersjuka,  f.  nälän=tuö!a,  fl)i3mä4anti. 

Hungra,  v.  a.  näl;bä  nältää,  tfota  (=oan);  h. 
efter  ngt,  tfota  j-fin;  h.  tili  döds,  fuotta 
nälfään,  riutua  nälägtä,  nääntl}ä  nälfaän. 

Hungrig,  a.  nättäinen,  nältä()incn,  nälisfäufä 
(oleica),  ifoahja;  jag  är  h.,  ntinun  on  nälfä, 
olen  uälisfäni;  jag  blef  h.,  niinnn  tuli  nät= 
fä;   säsom  h — a  vargar,   niiufuiu    uälfäifct 

fubct;  h.  efter  guld,  fnttau  nätfäinen. 

Hur,  adv.  se  Huru. 

Hurra!  f)urraa!  I;uvoo! 

Hurra,  v.  n.  f)uutaa  f)urvaa  1.  r;uroota,  !^uv= 
rata;  (fig.)  så  att  det  h— r,  että  winfuu 
ivaan,  että  fetarat  ^anffnu,  että  fapavo  foi. 

Hurrarop,  n.  {)urran=I)nuto,  i)urraa4juuto. 

Hurtar,  m.   pl.  (sjut.)  I;nrttautfet,  :tt)täl}ffet. 

Hurtig,  a.  (flink)  rif)eä,  ri^^fag  (=aan),  ferfeä,  vai* 
\\^  (modig)  farSfi,  rei^JaS  (=:t)^)aan),  ratoaffa, 
uljas  (=aan);  (tilltagsen)  rotc»a,  ratoa!fa,raifu. 

Hurtighet,  f.  rif)fan§,  faröfiuS,  vei^s^auS,  ra= 

amffuu§;  jmfr  föreg. 
Hurtigt,  adv.  vif.^faaSti,  vaUHiffaaSti,  farSHStt, 
ri|)eäSti,  raifn»Stt,  rciv},\iai?ti;  jnitv  Hurtig. 
Huru,  adv.  fuiufa,  tuin,  miten,  mitcntä;  mitft, 
miltä,  mille;  =fo  (=^fö);  h.  tycker  du?  fuiufa 
finä  luulet?  h.  synes  det  dig?  miltä  1. 
mille  1.  miffi  fe  finuöta  uävttää?  h.  står 
det  tili?  fuiufa  Jvoitte?  h.  som  helst,  fuin= 
!a  I;l)U)änfä  1.  tabanfa,  jo3  fuiutiu  1.  miten^ 
tiu,  joö  tratffa  fuiufa;  det  mä  vara  h.  som 
helst,  oli  miten  olifaau,  olfoon  1.  oli  fuiufa 
f;i)ivänfä;  h.  då?  miteufä?  mitcn^Jä?  fnin^as? 
fninfa^paS?  h.  sä?  fuiufa  1.  miten  niin? 
miffi  niin?  h.  eljest,  fuiufaö  fitte,  järfi 
muuten;  h.  månne?  miteufäljän,  fuinfaljau? 
eller  h.?  »ai  fuiufa  1.  miten?  h.  hög?fuin= 
fal.  f  uin  forfea?  h.  stor?  fuiufa  fnuri?  min^ 
fä  fof öinen?  fuurifo?  h.  lång?  fuin  )5itfä? 
miufä  mittainen?  ^ntfäfö?  h.  länge  sedan 
är  det?  fauaufo  fiitä  on?  fuiufa  fauan  fiitä 
on?  jofo  fiitä  fauaufin  on?  h.  mycket? 
:paljiofo?  fuiufa  :|.iaIjon?  h.  dags?  mi^in 
i-iäiloiin  1.  aitaan  fjäiuniä?  h.  Ijuft  är  detej! 
fuiufa  fuloiöta  onfaan!  h.  förändrad  har  han 
icke  blifvit!  fuiufa  ou  f;än  muuttuuutfaau! 

Hurudan,  a.  mimmoinen,  (minimoinen),  millat= 
nen  (min4ajiuen),  fummoiuen  (fnu=moineu), 
fullaineu,  minfälaiueu,  minfä^fattaiuen  1. 
=ta^>aiuen,  miUinen;  h.  som  helst,  mimmoi= 
nen  o.  s.  v.  ta^anfa  1.  f;i)toäufä,  joä  mim= 
moinenfin  o.  s.  v. 

Huruledes,  -lunda,  adv.  fuin!a,  utitenfä,  miöä 
laiKa  1.  tatooin  1.  tal-oatla  1.  ta':i;)ao.,  futcn. 

Hurusom,  konj.  fuiufa,  että  fuiufa. 

Huruvida,  adv.  jioSfo;  återgifves  helst  med  an- 
hangsordet   =fo  (=!iJ;)   t.  ex.  jag  vet   ej    h. 


240 


Hui 


Hai 


det  är    sant    eller  icke,   en  tieba,   cnfo  fe 

totta  tvai  1.  voain  etfo  1.  jcSfo  totta  orttaan. 
Hus,  n. [)ucne  (=een), [mcncus;  Cy"''(J)  talo; h.  och 

hem,  foti  ja  fontu;  mau  iir  h — e,nncé  ta= 

loSta  1.  tatctta;  (i-n  snäckas)  pi\'ä;  hä  la  h. 

oletfia,  ^.ntiiä  taloa  1.  oloa;  (hushåll)  talo; 

herrn  i  h— et,   talon  tjerra,  ^erra  tafoéfa; 

(folket)  talo,  ptxt  (=een),  talon=träfi,  »äti;  hela 

h— et  skyndade  dit     faiffi   a^äfi  1.  foto  ta= 

Ion=teäfi  rienft  finne;   (ö/rer  moskin   o   d.) 

fota;  (af trade)  matti,  Intufi;   (slägt)  I)uone, 

fuhi    (=unm),    ^ettno;    det    kun-liga  h— et, 

junintaallincn  tjuone  !.  bcimo. 
Hnsaga,  f.  ()UDne=furi,  foto^fnrttuö,  talon  furi, 

fott'fua. 
Husaktig,  se  Huslig. 
Husandakt,  e.  {oti-rutouffet,  foti4)artanö. 
Husar,  m.  t)uiaan. 

Husarrest,  m.  toto=tt:anfeu8  1.  »areöti. 
Husbehof,  n.  !oti=tarnje  ('^^een),  talon  tartpe. 
Husbehofsbränuing,    f.    toti  »tarpeen    ttninan' 

:|joItto. 
Husbehofsqvarn,  f.  fotitarire-invttt). 
Husbloss,  n.  falan»liima,  fam^-M^iinia. 
Hnsbondarätt,    m.   ifännV^S^oifeuÖ,    ifänn^tjg, 

ifannuuö. 
Husbonddräng,  m.  iläntä=venti. 
Husbonde,   m.   tfäntä,   ijäntä=tnie8,   V^r^een» 

mieö. 
Husbondefolk,  n.  ifäntä=H'>ätt,  ifäntä»n}äet. 
Husch!  int.  se  Hu. 

Husdjur,  n.  toti^eläin  (=men),  talon  eläin. 
Husdräng,   ra.   tupa=renti,   foto=renfi,   talon» 

renti. 
Husera,  v.  n.  (Ula  hushålla)  menettää,  mcne= 

teliä;  (^fara  ilta  fram)  menostaa,  pitää  me» 

noa,  elamoita,  metlaötaa,  meufmta,  telmää, 

lupa^taa. 
Husesyn,  f.  talon-fatfc(mu«i,  laIcn=fBl}ni. 
Husfader,  m.  pevt}cen»ifäntä,  perl}een»ifä,  per» 

]^ecn»mieS,  talon»iiäntä  1.  »tcant^in  (»mman). 
Husladerlig,   a.   pert;een»iiämiän  1.  =miel)en, 

per^)een»iiäl(inen. 
Hnsfattig,    a.    foti=föt)f)ä,    eläftiläinen,    tnpa» 

tcljfiä. 
Huslliiga,  f.  tupa»{'ävpänen. 
Husfolk,   n.   talon-iväfi,  pev^e  1.  pere  (»een), 

pere»funta,  pevecn=«.^äf■t. 
Husfred,  m.  foti»vauI)a,  foto  rau^a,  talon=rau:^a. 
Husfritt,  adv.  mat(ntta,  itmaifeffi. 
Husfru,  f.  emäntä,  rcnn-a. 
Husgerad,  n.  l)UDne=falu,  talon»faln. 
Husgerädskaniniare,  m.  fahl»l)none,  fatu»aitta, 

talonfaln»aitta,  {alu»famari. 
Husgerad ssaker,   f.   pl.   t)Uone»taIut,  talon«fa= 

lut,  irtain  falu. 
Husgeradsmästare,  m.  f)uonctalun=l)0ttaja. 
Husgud,  m.  l;uone=jumala,  tu»van=l)altija. 
Husby  ra,  f.  l]uoneen»l;vt}vi;  1.  »n?uoro,  maja» 

Uniotra. 
Husliail,  n.  (familj)  l;uone»fitnta,  pcve  1.  per» 


^e(=ecn),  talouS  (»ben);  (hushållning)  talous, 
talon  I;aflituö;  hafvah.,  olla  (j.fulia)  talouS, 
pitää  talouttaa;  sätta  h  ,  afettaa  taloutta; 
iefva  i  samina  h..  oQa  l)tbe§fä  leinjösijä. 

Hushålla,  v.  n.  pitää  1.  ballita  (»tien)  tafout» 
ta;  (f vr rätta  en  värdinnas  sysslor)  emän= 
nöitä  (»tfen),  cmannoita;  (anmnda)  fät)ttää, 
pibeliä;  (spnra)  fäästää,  fääSteHä,  pitää,  olla 
tartta  1.  fäaötäiräinen. 

Husliällare,  m.  ta(ouben=t)altiia  1.  »pitäjä,  ta» 
lon»mie§,  taIon»pitäjä;  (en  som  är  sparsam) 
jääötäjä,  tartta  1.  ttsiju  mie8. 

Hushållerska,  f.  emanncitfija ,  emännöitftjä, 
emäntetijä. 

HushHllnJug,  f.  talous,  talouben  pito  1.  (»atti» 
tuS,  l)UDneen»l}allttu§,  ta(Du§»f)oibe  (»teen)  1- 
Iioito;  emänuöitieminen,  emännöiminen;  fääS» 
täroi)i;§,  tarttuuS,  nnjuuä. 

Hushållningssällskap,    n.    tatouS» leuva,    ]^U0=  . 
neen^allituö»feura. 

Hushallsakiig,  a.  fäägteliäS  (»ään),  fääétäwäi» 
nen,  tartta»pttoinen,  tartfa  taloubeöfa,  ta= 
lDn»tarffa,  tiiwié  (»iin). 

Hiishällsaktighet,  f.  tavffa»pitoifuuS,  fääSta» 
tt>äiit)t)§,  tartfuuS. 

Hushäll.saktigt,  adv.  fääStäcn,  fääStellen,  fää8= 
täiräiicSti,  tavfaött,  tartfuubella. 

Hushallsbekymmer,  n.  taloue»mur()e,  taloHi' 
nen  f)ucli,  foto»f)noli. 

Hushållsbestyr,  n.  aöfare  (»ecn) ,  talon»aéfare, 
taloug»aSfave,  talou§»tDimi,  tolon=tcimi. 

Hushall sbo,,  m.  talou§»ttrja,  taIonpito»firja. 

Hushall-inytta,  f.  talouben  l)t)ött),  talou§»etU. 

Hushållssak,  f.  taIouben=afia,  toi:oug»falu,  ta» 
lon  falu  1.  taripe  (»pcen). 

Hushall  syssla,  f.  taioug»a§tare,  foto»aSfare. 

Hushallsvasendet,  n.  talouS,  talouben »pitO, 
talouben  afiat,  talou8»järcöti). 

Husjungfru,  f.  fiiä»neitfijt  (»i}en),  fiiä»piifa. 

Huskai)ell,  n.  foti»firfto,  t)Uonc=tirtto. 

Huskatt,  m.  talon»fié)a,  tupa»fig)a,  foto»fiSfa. 

Huskors,  n.  foto»ri§ti,  talon  pat)ennu8  1.  ra» 
fitu8. 

Huskur,  m.  foti»Iäätitk??,  foto»lääfe  (»ffeen). 

Huslefiiad,  m.  fmone»eIämä,  foto=elämä,  pcve» 
elämä. 

Huslega,  f.  maja»h?ucfra. 

Huslig,  a.  fobitaS  (»ffaon),  foti»oloinen,  fobol» 
linen,  fobillinen,  fotoinen,  foto»,  foti»,  pev» 
l)eettinen,  pevl;eineu,  feéfenäinen;  hans  hu- 
stru är  mycket  huslig,  bänen  »aimcnia  en 
Ijijiriin  fobifaö  1.  perheellinen  1.  toimetlineu; 
h— a  bestyr,  fotoifet  i.  tcbcitifet  1.  foto»a8= 
fareet;  hans  h — a  lif,  bänen  foto»  I.  fotot» 
nen  1-  perf)eellineu  1.  l)uoneeIlinen  elämänjä 
1.  elantonfa;  (sparsam)  fo^tuullinen,  tarffa» 
pitcincn. 

Huslighet,  f.  fobitfuug,  fobiaifuuS,  tarfta»pi» 
toifuuS,  fc[;tuulliiun«. 

Huslärare,  m.  foti»OpCttaia. 

Huslök.  m.  se  Taklök. 


Hus 


H  va 


241 


Husmamsell,  f.  cmäntä^mamfen,  ta[oug=mam= 

feli. 
Husman,  m.  loinen,  !otuvi,  )>o}5ulL 
Husmanskost,  m.  iofa^^jätnjäinen  rucfa  ('Oan), 
Husmoder,  f.  )3erf)een=emäntä,  taIon=euffo,  fc= 

btn=emäntä. 
Husmoderlig,  a.  ^er[)een=etnctlinen,   ^erfieen» 

emännäHinen,  ^>erbcen'emännän,  ta(cn=eufcn. 
Husorgel,  m.  totcnirut  (-fuien)  (iil.)- 
Huspiga,  f.  fifä=^itfa. 
Hu;postilla,  f.  foti=^c§tiIfa,  ]^uone=:^o§titta. 
Huspredikant,  -prest,  m.  !ott=ioarnaaja,  totO' 

Husrad,  m.  ^ucnc=rc^ti>  1.  =rttot,  ]^uone=ja!i'o. 
Husrum,  n.  maja,  afunto,  {)ucne,  maja=^ucne. 
Husrätta,  f.  fotoniin,  talcn^rotta. 
Husröta,  f.  l^uone=mätä,  fartauc=mätä,  rafcn= 
nustcn  mätänemtnen;   (kameral.)  talcn=iiä^ 
toinft  1.  4iättiti3. 
Hussed,  m.  talon^ta^ja,  fcto^tajja. 
Husslöjd,  f.  se  Hemslöjd. 
Husspindpl,    m.    (aranea    domestica)    nurrfa= 

b'åm'äi)'åUu 
Hussvala,  f.  (hirundo  nrhicn)  ^•älJétäS'^^ää6f^. 
Hnstaflan,  f.  ^ucnecn^autu. 
Hnstjuf,  m.  fote=»arag  (=rfaan). 
Hustjiifnad,  f.  foto=lrarfau5  1.  nraraetuS. 
Hustomt,  m.  tatcn^tcnttt,  taIon=ftja,  buone^afa. 
Hustru,  f.  toatmc,   a»to=niaimc,  nainen,  affa; 

den  som  har  h.,  natfefag  (»ffaanj,   natfellv 

nen,  »aimcQinen. 
Hustukt,  f.  {oti=turi,  talcn=!uri. 
Husvakt,  m.  !otc-.mie§,  fotolainen,  fobon=fait 

fija  I.  »toartija. 
Husvan,  -varm,  a.  ^^erefitlinot,  ^evBettttntit,  fo» 

tiuhinut,  fcbifaä  (-ffaan),  fcbittunut;  bli  h., 

^5ere^t^ä,  fetiutua,  fcbittua. 
Husvill,  a.  fcbiton,  majaton,  fiuoneeton. 
Husvifitation,f.fcbDn'fattelniué,bucnc=tuttinto. 
Husväfnad,  f.  fctofangaS,  Dma=futoinen  fangaä. 
Husvän,  n.  ^Jev^een^ttieraé  1.  =^gtäii>ä,  taicn= 

tuttu. 
Husvärd,  m.  JjerBeen^mieS,  ijäntä,  talon^mieS. 
Husvärdinna,  f.  emäntä,  talon  1.  :perbeen  e= 

mäntä. 
Husägande,  a.  tafcHinen,  ta(on»mie§. 
Husägare,   m.   talon^ljaltija,   tafon=omiftaja  1, 

niäntä. 
Husära,  f.  fobon  1.  talcn  funnia. 
Hut!  int.  ^uuti!    ulo§!    ah  h.  1.  vet  h.!  \^mx 

ti!  fjuutifais!    mene    6ä}>eemään!    veta    h. 

tietää  fjuntia;   vet  du  icke  h.?  ymmärrät 

Xéf  flUUtia?    etföS  bäpeä?  han  vet  icke  h., 

^än  ei  tiebä  Ruutia  1.  huubiéta;  nog   skall 

jag  Inra  dig  veta  h.,  foflä  minä  ftnun  ope 

tan  Buutia  1.  bunbtn  tietämään. 
Huta,  v.  n. :  h.  at  ngn,  fäsfeä  I.  ajaa  ^)Jeä 

mdän  1.  luutimaan;  (snås.a)  ätif)fäiétä,  tiu§ 

faista. 
Hutla,  r.  n.;  h.  m-^d  ngn,    foiritella  1.  4mti 

Icita    (=tjen)    j.fun   fanéfo,   tc&bä    fointutta 
S'-evskt-Finskf  Lerikon . 


j.fufle,  n>etää  j.futa  nenästä;  C^lCsn)  ^urtBi* 
teUa,  I)nttIoita,  tublata. 

Hutlare,  m.  tublaaja,  tu^Iari,  ^uvnjio. 

Hutlös,  a.  buutiton,  bäw^tön. 

Hvaba?  adv.  bab?  ^ä^?  I)ää'?  mitä?  mitä  fa^ 
not?  mitää  ^itää?  mi!ä§  on? 

Hvad,  pron.  rel-  o.  interr.  mifä;  jcfa;  han 
vet  ej  h.  han  vill,  ci  tiebä,  mitä  tahtoo; 
han  berättar  fur  hela  byn,  h.  han  hem- 
ma far  veta.  ^^^buu  !ofo  fntätte,  minfä  1. 
mitä  fotona  fuutla  faa;  h.  som  helst,  mifä 
1.  mitä  bt)toäntä  1.  taiiania,  jo?  mitä,  je8 
»aiffa  mifä  1.  mitä;  h.  är  oet  för  folk? 
mitäträfeä  nucotoat?  mitä  lajia  n?äfeä  nuo 
oirat?  h.  är  han  för  en  karl  ?  mifä  f)än  en 
miebiänjä?  mitä  micljiä  bän  en?  h.  är  det? 
mitä  ie  on?  h.  nu?  mitä  !.  mifä  1.  mitäpä 
niit?  mifäg  on?  h.  ännu?  mitä  n^ielä?  ei* 
ti5  mitä?  på  h.  sätt?  miUä  lailla  1.  taiuaHa 
1.  tawcin  1-  feincin  1.  neuwcin?  af  h.  or- 
sak? mistä  inösta?  h.  vill  du?  mitäS  ta^« 
bot?  h.  är  det  frågan  om  ?  mifäS  pubeena 
on?  mistä  pu^e  1.  fl?fl?mi)§  en?  i  egenskap 
af  h.  är  han  der?  minä  1.  minä  miebenä 
f)än  fxelfä  on?  hvad?  mitä?  fuinfa?  ^ab? 
bäl^?  bää?  h.  tycker  ni  om  henne?  mitä 
^änegtä  pibätte?  hvad  är  att  göra?  miten 
cäa,  tuin  eleä?  mitä  tebbä?  int.  woi!  a^! 
mifä!  miten!  h.  för  en  stor  man!  teoi  fuin 
fuuri  mieé!  mifä  juuri  mieé!  h.  du  är 
lycklig!  miten  1.  fuinfa  onneUinen  oletfin; 
tt)oi  1.  af)  fuinfa  enneUinen  olet!  h.  buller! 
h.  gny!  mifä  ro^fe!  mifä  pau^)ina!  h.  mer 
om,  entä  fitte  jo§,  entäpä  jog. 

Hvadan,  adv.  mi§tä,  fnétta;  h.  komm.er  du? 
miltäpä  1.  fuétag  tulet?  h.  kommer  det, 
att  du  gör  sä?  mi§tä  fe  1.  miffi  niin,  että 
fen  1.  niin  teet? 

Hval,  m.  iralag  (=aan). 

Hvalf,  n.  f)oInji,  lati,  fupu,  facn=fupu,  fuboS; 
himmelens  h.,  taiftaan  lafi. 

Hvalfbåge,m.futrun=faari,bcln)i=faavil.fuunta, 

Hvalfgång,  m.  ^olwi-täctäwä,  fupu=fät^tätcä. 

Hvaltisk,  m.  (kalaenn)  aalag=fala. 

Hvalfiskbea,  n.  trafaéfalan^uu,  falan=luu. 

Hvaliiskfångst,  m.  tcalag^tafan  pritjnti  1.  pO^tö. 

Hvalflik,a.tuttun=tapainen,  fuftevtunut, fupera. 

Hvalfsten,  m.  lafi-finji,  botei»titt?i,  fupu=fitt>i. 

Hvalfva,  f.  se   Vänge. 

Hvalross,  m.  (trichecus  rosmarin')  murfu. 

Kvar,  m.  o.  f,  Hvart  n.  pron.  adj.  jofainen, 
jofa  (ohöjL),  fufin,  mifin;  h.  dag,  jofa  päi» 
»ä;  h.  gång,  jofa  ferta  1.  fervan,  jofaiien 
terran;  en  h. ,  h.  och  en,  jofainen,  itje^fu' 
fin,  fufin,  mifin;  h.  enda,  h.  enda  en,  jof- 
ainoa,  jcfabinen,  jofa=ifincn;  h.  annan,  jofa 
toinen;  h — t  annat  är,  jofa  toinen  iruofi, 
jofa  toitct  ftuobet;  h.  om  annan,  mifä  fufa, 
fefaiftn,  mifä  miäiäfin,  fufa  tuSfafin,  mifä 
fieUä  mifä  täätlä;  h.  för  sig,  fufin  fobbaé» 
tania  1.  eriticniä,  itfe=futin,  jofainen  erit' 
31 


242 


H  va 


H  va 


täin;  h.  .mu,  futin  cmania;  vi  hafva  h.  sina 
order,  nicittä  cn  fuKafin  cmat  täéfonfä;  de 
gå  h.  tili  sitt,  mcuetcät  fuEiu  cmiUenfa  1. 
fotif)inia;  ngt  li.,  toäf)än  tutin. 

Hvar,  adv.  miöfä,  fuöja;  jcSja;  h.  är  du? 
mi^jä  1.  tusja  c(ef?  fråga,  h.  hau  bor, 
fl^iö,  tuSfa  afuu;  just  der,  h.  vi  voro,  juuri 
fictiä,  joefvi  1.  tu^ia  1.  miöfä  elimme;  h.  vid 
lag?  niisiä  1.  millä  ^aitfa?  h.  som  helst, 
misfä  1.  tuéfa  binranfä  1.  tabania,  tuéfa  itä= 
nä  1.  tfänäniä,  iraiffa  misfä  1.  tuéfa,  jcö 
miéfätin,  jcé  niiéjä;  der  och  h.,  miéfä 
tuéfa,  fieflä  tääUä;  h.  om  icke,  jcé  ei,  jcU'= 
ei,  muuten. 

Hvaraf,  adv.  miétä,  jcéta,  joiéta;  h.  vet  du 
det?  miétä  fen  ticbätV  säden,  h.  han  sål- 
de ..  .,  j^irät,  jciéta  mi3i,  »itja,  joSta 
mi5i. 

Hvarandra,  Hvarann,  pron.  teinen  tetétanfa, 
teinen  toifenia,  teinen  toifellenfa  o.  s.  v., 
toifianfa,  teifillenfa  o.  s.  v.,  tutin  teiétanfa, 
toifellenfa  o.  s.  v.;  älska  h.,  rataétaa  tci= 
nen  teiétanfa,  vataétaa  toifianfa;  gifva  åt 
h.,  antaa  teifillenfa  1.  toinen  teifeöcnfa;  de 
fingo  af  h.,  faiivat  teinen  toifeltanfa;  alla 
gåfvo  åt  h.,  taitti  anteiirat  teifillenfa  1.  toi- 
nen  toifellenfa  1.  tnfin  teifetlenia;  efter  h., 
toinen  teifenfa  ^cräétä,  ctfi  toifcnfa  )>erään, 
^3eräfft}ttäin,  ^jeräfanaa,  ;>eräfEäin,  )>erät^t' 
fin,  ^jerätoéten,  jälettäiu,  jäletljffin,  jätetftit» 
tä;  på  1.  öfver  h.,  ^^äätletnffin,  ^äätlet^éten, 
^5ääUcttäin,  ^^äälletftittä,  ^.Mällettäin. 

H  vardag,  m.  avti=)>äitt)ä,  jeta^^äittä,  arfi,  ar= 
tio;  h— gs,  jota4''äilcäinen,  arfi=:>>ätaäinen, 
arti». 

Hvardaglig,  a.  jefa-))äiwäinen,  tatnatlinen;  (ng.) 
jcta4>äi»äinen,  atfinainen. 

Hvardagsarbete,  n.  avti-^^äilcän  tl}ö;  arti»t^i?. 

Hvardagsfeber,  m.,  -frossa,  f.  j|ota  =  ^äih3än 
fuume,  bortta. 

Hvardagsgäst,  m.  jofa=^^äiftäinen  »ievaé  (=aan). 

Hvardagshistoria,  f.  jofa^^äiiräinen  juttu. 

Hvardagskläder,  m.  pl.  arti  =  a\iatteet,  jota 
^äin^äifet  iraatteet. 

Hvardagslag;  i  Ii.,  arfena,  arfiena,  ar!t=^äi 
n.nnä,  jota  päiwä,  arti^elannoéfa,  artt^cloiöfa. 

Hvardagsmat,  m.  arti»rucfa  (=ean),  jofa^iäi^ 
iräinen  rucfa. 

Hvardagsmenniska,  f.  jcta-^jäiiräineu  1.  ta^ 
tcallinen  ihminen. 

Hvardera,  a.  (af_  tvenne)  tum^ifin,  tnmf^al 
nentin,  funi^aifetti,  molemmat;  (af  flere) 
tutin,  jofainen,  itfe=tutin. 

H  varefter,  adv.  (ordning,  tid)  jcnta  jätteen  1. 
)>eräétä  I.  ^^eväéfä  1.  jäleéfä;  se  under  Ef- 
ter: (enlighet)  jcnta  mutaan  1.  jälteen;  (ver- 
kan) jeéta,  jonfa  jälteä;  i  fråga:  mintä  jäl= 
teen  1.  ^jeräétä  1.  mutaan?  miétä  V 

Hvaremellan,  adv.  jenta  1.  jciten  »älitlä  1. 


träliefä  1.  »oätiin  1.  »räliCe;  i  fråga:  minfä 
Uniliöfä?  o.  s.  v. 

Hvaremot,  adv.  jota  ttaétaan  1.  toaétein  1. 
luaéten;  en  sjukdom,  h.  ingenting  hjelper, 
tauti,  jel;ion  1.  jota  traétaan  ei  mitään  au» 
ta;  jag  gaf  honom  min  häst,  h.  han  gaf 
mig  sitt  guldur,  minä  annoin  t)änetle  l}e= 
Jfofcni,  jcnta  toaétaan  1.  ebeétä  1.  jota  iraé= 
taan  bän  antoi  minulle  fulta=tellenfa;  (ijem- 
fureUe)  jcnta  fu^teeu,  jenta  rinnalla;  (i  mot- 
sats) t.  ex.  hon  är  vacker,  h.  hennes  sy- 
ster är  förståndig,  i)'dn  on  taunié,  jota 
ftjaétein  ftfarenfa  1.  mutta  fifarenfa  taaé  en 
äl^täé;  i  fråga:  mitä  »aStaan  1.  »aétoin? 
mintä  tr^aétaan,  fubteenV 

Hvarest,  adv.  miéfä,  tuéfa;  joéfa. 

Hvarf,  n.  terto,  terroé;  gå  tre  h.  omkring 
huset,  tät)bä  folme  fertaa  1.  toimeen  fer= 
taan  bueneen  t^m^äri;  i  flere  h.,  moneéfa 
ferraéfa,  moneen  tertaan,  meneéfa  {erret= 
feéfa;  ligga  i  h.,  oUa  terrotfiéfa  1.  ferrotfm 
1.  terretfiUa. 

Hvarftals,  adv.  ferrotftttoin,  lerroittain,  ^ääl= 
lettäin. 

Hvarför,  adv.  jenfa  1.  joibenta  ebeétä,  joéta, 
joiéta;  frukterna  h.  han  fick  5  mark,  l^e» 
belmät,  jciéta  1.  joiben  ebeétä  i^än  fat  5 
marftaa. 

Hvarföre,  adv.  (i  fråga)  miffl?  mintä=tä^ben? 
mintä  =  tatia  1.  tantta?  min4ä^ben?  mintä» 
h)Uofft?  mitä  n^artcnl.  »aéten?  (relät.)  jcn-- 
fa  tabben  1.  »uctl'i,  jeta  »arten;  h.  icke? 
mitö'ei?  tuin  ei?  mintätjben  ei? 

Hvarförutan,  adv.  jeta  ilman,  ilman  jotta. 

Hvarf jrutom,  adv.  jeta  pa\t]i,  :|jaitft  jeta, 
:|.^aitfi  mitä. 

Hvarhelst,  adv.  se  Hvar  som  helst. 

Hvarhos,  adv.   se  Hvarjemte. 

Hvari,  adv.  se  Hvaruti. 

Hvaribland,  adv.  jciben  1.  joibenta  feaéfa, 
jeiéfa,  mintä  feoéfa. 

Hvarifrån,  adv.  miétä?  tuéta?  jeéta,  joiéta. 

Hvarigenom,  adv.  mintä  tantta?  jenta  tantta 
1.  lö^pi;  (medel)  miUä?  miten?  mintä  tant» 
ta?  jella,  jeten,  jcnta  fautta. 

Hvarinifrån,  adv.  jeéta,  jonta  ftföétä  1.  fifäf» 
tä,  tuéta,  miétä. 

Hvarinnaiiföre,  adv.  joéfa,  jcnfa  fifä=)5UoJetta, 
jenta  fifäéfä  1.  fifäliä. 

Hvarinne,  adv.  jenta  1.  miutä  ftfällä  1.  fl» 
fäéiä. 

Hvarintill,  adv.  jcben  1.  fu^un  1.  mi^tn,  jon« 
ne  1.  minne  1.  tunne  aétt  1.  faatta. 

Hvarinuti,  adv.  jcnta  fifäéfä  1.  fifällä,  joéfa. 

Hvarinvid,  adv.  jcnta  1.  mintä  teiereéfä  1. 
ääreéfä  1.  luena. 

Hvarje,  pron.  se  Hvar:  hvarjom  och  enom 
sitt,  jetaifelle  1.  itfe»tutletin  emanfa. 

Hvarjehanda,  a.  taiten  »lainen,  taitetlainen, 
jentin»lainen,  jcnfin=nätöiuen,  joé  jetin;  tai» 
tellaiéta,  jcutin»laiéta,  jeé  jetatin. 


H  va 


Hv 


243 


Hvaijemte,  adv.   jonfa  1.  joibeufa   o^eé[a  1. 
fittjusfa,  ^nnä  jcnfa  fanöfa,  jonta  ijnnä  1. 
fan«fa. 
Hvarken,  adv.;  h.  —  eller,  et —  etfä;  hon  äi 
h.  vacker  eller  ful,  ^än   et  ote  famitS  eifä 
rumo;    h.  godt   eller  ondt,    ei  l)^trää   eifä 
;^al;aa;    han    h.    kan   eller   vill,  f)än^ä 
talia  eifä  taf)bD. 
Hvarmed,  adv.  jcitta  1.  jotbeit  failöfa;    minfä 
faitöfa?   iofla,   jctfla,   millä?    hau    tog    en 
käpp,    h.    han    gick    sin    väg,    ctti    fc^nil 
jonfa  fartöfa  meni  tie^enfä;  han  hade  dyr 
kar,  h.  han  öppnade  låsen,  l;ätieKä  di  tii 
vifoita,  joilla  lufot  avoaft;  h.  gör  man  det? 
tnillä  fitä  tef)bään'? 
Hvarmedelst,   adv.  jotta,  joitta,  jonfa  fautta, 
jotta  feinoin  1.  tangoin;  miUä?  minfä  faut= 
ta?  mitta  fcinoin? 
Hvarom,    adv.  joSta;   miStä?   h.  är   frågan? 
mistä  )3u^e  1.  f^fijmtjS  on?  mifä  afia  piu 
l^eena  1.  :}3U^eigfa  on?  se  Hvaromkrin 
Hvaromkring,   adv.  minfä  tjm^^ärittä?   minfä 
^m^äritte  1.  k)m|.\ivi?  jonfa  t)m:pävittä  1.  i?m= 
:^äritte;  i  trakten  h.,  jonfa  ympäristöttä  1. 
ii;m)3än)8tättä. 
Hvarpå,  adv.  jonfa  :|3äättä,  jotta,  jonfa  :Jjäätte, 
jofle,  JD^on;  minfä  :|3äättä  1.  :>)äätte?  mitte? 
millin?  bänken,  hvarpå  han  satte  sig,  va- 
l;i,  jotte  1.  jof)on   iStui  1.   iStuutni;  h.  tän- 
ker ni?  mitä  ajattelette  1.  mietitte?  (om  tid) 
jcnfa  |5erä§tä,  jonfa  jälfeen,  mintä  :peräetä. 
Hvars,  pron.  (gen.)  minfä,  jonfa;  f  enen? 
Hvart,  adv.  mif)in?  minne?  mif)infä?  minne» 
fä?  fnfiun?  funne?  funnefa?  jof;on,  jonne, 
jonncfa,  jo^onfa;  h.  skall  detta  till  slut  le- 
da? minne  tämä  lopulta  tuiepi? 
Hvarthän,  adv.  se  Hvart. 
Hvartill,   adv.   jelion,  jofjonfa,  joffi;   mif)in 
mi^infä,  miffi,  miffitä;  ett  arbete,  h.  fordras 
tid,  t^B,  joI}on  aifaa  fi}ft)tään  1.  menee;  h. 
är  det  ämnadt,  mitfifä  fitä  on  aitrottu?  h.det 
ämnadt  var,  joffi  1.  miffi  oli  aiuiottufin;  h. 
tjenar  detta?  mitä  fittä?  mif)in  tämä?  mifjin 
tämä  auttaa?   här   ser  man,  h.  lättjan  le- 
der, täötä  näf)bään,  mtl;in  laiöfuuS  tokpu 
Hvartåt,  adv.  se  H  varåt. 
Hvarunder,  adv.  jonfa  aUa  1.  atte;  minfä  atia 
1.  aUt?  (hvaribland)   joisfa,   joiljin,   joiben 
fefaan  1.  feaSja;  (om  tid)  jotta  aifaa,  jott'= 
aifaa,  jotta  ajatta,  jonfa  ajan  fulneöfa;  h. 
förstås,   jotta  1.  joitta  ijmmärretään,  jotfa 
merfitfeirät. 
Hvaruppä,  adv.  se  Hvarpå. 
Hvarur,  adv.  se  Hvaiutur. 
Hvarutaf,  adv.  se  Hvaraf. 
Hvaruti,  adv.  joSfa,  fuSfa,  miöfä;  jof)on,  fu» 
bun,  mi^in;  säcken,  h.  säden  tömdes,  fäffi, 
jofion  toilja  faabettiin;  h.   skall  jag  lägga 
frukten?  millin  1.  mil;tnfä  panen  I;ebelmät? 
en  sak,  h.  jag  icke  vill  blanda  mig,  afia, 


jof)on  en  tal()bo  fefautua;  sängen,  hvari  haa 
låg,  h.^uobe,  joöfa  1.  fusfa  mafaft. 

Hvarutinnan,  adv.  se  Hvaruti. 

Hvarutmed,  adv.  (bredvid)   jota  pitfin,   jonfa 

ftteutta  I.  ttjarretta;  (utefter)  jota  m^ijten  1. 
pitfin. 

Hvarutom,  adv.  jota  I.  futa  1.  mitä  tlfomma 
1.  ulommaffi  1.  ebemittää,  jonfa  ulfo=puoIet' 
le,  josta  ulog  1.  t)Utfe;  se  följ.  ord. 

Hvarutöfver,  adv.  (ofoanpå  en  yta)  jonfa  päät» 
le  1.  ijlitfe;  (bortom)  jota  ebemmäffi  1.  ebem^ 
mä  1.  ulommaffi;  (mera  än)  jonfa  lifäfft, 
jonfa  päättififft,  jota  paitfi;  jonfa  tjii  1.  ^litfe. 

H  varvid,  adv.  jonfa  föiereSfä  1.  njiereen,  jcS^ 
fa,  joihon,  joisfa  o.  s.  v.;  misfä,  mi(;in  o.  s. 
v.;  se  under  Vid. 

Hvarå,  adv.  se  Hvarpå  och  Hvartill. 

Hvarät,  adv.  mif)in  päin?  minne  päin?  mitä 
fof)ben  1.  fofjti?  mitä?  mitte?  jo^on  päin, 
jota  fof)ben,  jota,  jotte;  h.  gäller  resan? 
minne  päin  matfaatte?  jag  vet  icke,  h.  han 
ämnar  sig,  en  ticbä,  mt(;in  päin  aifoo;  h. 
skrattar  du?  mitäS  naurat?  det  är  en  hund, 
h.  jag  skrattar,  foirapa  en,  jotte  1.  jota 
nauran, 

Hvaröfver,  adv.  jonfa  ^litfe;  minfä  ^litfe? 
minfä=täf)ben?  mistä?  jonfa  tabben,  jo^ta; 

jmfr  Öfver. 
Hvass,  a.  teräftjä;    (spetsig)  fuippo,    fuipofaS 

(=ffaan);(;^.9.;  niu^a,  tuima,  teräteä;  h.knif,  te» 

rätcä  ipeitfi;  h.  blåst,  nintja  1.  tuima  tuuli;  h. 

blick,  teräwät  1.  niufiat  (hotande)   filmat; 

h— t  förstånd,  terätcä  Ijmmärr^S;  han  ser 

sä  h.  ut,  näi}ttää  niin  niukatta  1.  tuimalta 

1.  nint;atte. 
Hvassbak,  m.  se  Dopping. 
Hvassbuk,  m.  (dupv.a  sprattus)  fifo^^aili,  ftlo» 

fala,  filffi,  ujaspnuffi. 
Hvasshet,  f.  teräan)t)S,  niuf)uu8,  tuimuuS. 
Hvasst,  adv.  terälväSti,  niuI;aSti,  tuimasti. 
Hvasskantig,  a.  tcrä»ä=färmäinen  1.  »fufmai» 

nen,  färmifäs,  färmästätoä. 
Hvassnaggad,  a.  fuippo=nl^f;äinen. , 
Hvassuddig,  a.  terä»ä=färfinen  1.  =pätnen  1. 

»nenäinen. 
Hvassögd,  a.terän}ä4ifntäinen,niul)a=fifmäinen. 
Hvem,  pron.  fufa?   fen?  h.  som  helst,    fufa 

ht^wänfä  1.  ta{)tonfa  1.  tal)ania,  jos  fufa  1. 

fen   (l^^toönfä);   h.  det  vara  må,   olfoon  1. 

oli  fufa  1.  fen  ta^aufa  1.  ifänänfä. 
Hven,  f.  (agrostis)  rötti,  (apera)  luol^O,  (cala- 

magrostis)  faStiffa,  faStifaineu,  faSte4;einä. 
Hvete,  n.  (triticum)  nifu,  »efiuä;  turkiskt  h., 

2:urfin=»el;nä,  maifi. 
H  vetebröd,  n.  nifu4etpä,   hje^nä^Ieipä,   luc^« 

nainen,  nifuinen. 
Hvetebulle,  m.  nifu=faffu,  lv>ef)nä=putta. 
Hvetemjöl,  n.  lt>et)nä=  1.  nifu=jaut;ot  (pl-)- 
Hvi?  adv.  miffi?  iuinfä=täf)ben ? 
Hvila,  f.  tepo;  tetväl^btjS;  gå  till  h,,  fäljbä  1. 


lU 


H  vi 


H  vi 


mennä  lejpoUe  1.  bucfcctle;  taga  liten  li 
efter  arbt-tet,  (uutan  Ie»ä()tää  1.  £)Uoa^taa 
n)ön  ^>äätlc;  efter  -i  timmars  h.,  4  tiimaa 
Ie»ätn)ä. 

Hvila,  V.  u.  fchjätä  {=paån) ,  t;uoata  (=!aan); 
här  h— r,  täöfä  kpää;  h.  smått,  le^säitlä, 
(kastujt)  Uwaljtää,  l;UDaf)taa;  Iata  eu  sak 
h.,  antaa  afiau  lennätä  1.  feifoa,  fcifottaa  1. 
leiväf;bi)ttää  1.  leirättää  aftaa;  slottet  h— r 
[)å  en  klippa,  linna  feifoD  falliotta;  blicken 
h — de  länge  på  oss,  filmat  ).n}il)in)ät  1.  Ic» 
^3äfin?ät  fanan  meiSjä;  detta  h  — r  pa  goda 
grunder,  täniii  feifoo  1.  en  Bvirällä  Vcru«= 
tnflcUa;  h.  pä  årorna,  leivätä  1  (uicata  ai= 
rcilla;v.  a.  Icirättää,  leiwäl^t-ljttää,  Icpäijttää, 
Icj^nutetla,  Ijnofoittaa;  lian  b — r  sina  tröt- 
ta lemmar,  l}än  Icpnuttaa  1.  Ijuofaa  iräUl= 
neitä  jäieniänfä;  h.  sig,  v.  r.  Ie»ät)tää, 
kwätä,  lewäl^beää. 

H  vilken,  pron.  rel.  o.  interr. :  (rel-)  jofa, 
(interr.)  mtfä?  fufa?  h.  häst?  niifä  I)etoO= 
nen?  h.  karl?  mifä  1.  tufa  mieéV  h.  är 
denne  man?  !uta  1.  mifä  en  tuo  micö? 
h.  oförskämdhet!  mifä  l)älin}ttönn)l)ö!  b. 
fråga!  unclä  f^i>t)fin!  faiffia  toielä  fi)fi)tääu! 

Hvilkendera,  pron.  rel.  o.  interr.  fumpi,  fum 
l^ainen,  fum^nfo,  fum|.^ainenfo ;  h.  af  brö- 
derna, fumpi  1.  fumpainen  iceijeffi§tä?  jag 
vet  ej,  h.  det  är,  eu  tiebä,  fumpi  1-  fum= 
pifo  1.  fumpainenfo,  lienee;  åt  b.  gaf  du? 
fummallefo  anncif? 

Hvilobädd,  m.  icpc^fija,  tepo^nniofce  (4een), 
mafun^ija- 

Hvilobank,  m.  kiräf)bi}§=pcnffi,  l^uofuu-penffi, 
it^tuin»penffi. 

Hvilodag,  m.  IepO=päitDä. 

Hvilokanimare,  m.  lepo-famari,  mafuu=fama= 
vi,  niafuu'famnuo;  (fuj.)  Iepo»fammio. 

Hviloplats,  m.  fepo^paiffa  1.  4ila,  l;uofuu= 
paiffa. 

Hvilopunkt,  m.  fcpD»paiffa;  (fys-)  tufi^piiff^- 

Hvilorum,  n.  IepD=fammie,  Iepo=fija. 

Hvilosofla,  f.  mafuu'iol)toa;  leȊt;bi}g4'^f^n)i^' 
^nofuu»iof)ti^a. 

Hvilostol,  m.  IcpO'  1.  mafun=  1.  f)UDfuu=tUDli. 

Hvilostund,  m.  lepo^fjetti/  xolivÅjtilx,  IepD>ai= 
fa,  l)ncfuu=aifa. 

Hviloställe,  n.  Iep0=paiffa,  Iepo=fija;  (för  bo- 
skap) leioäö  (=pään),  teljbag  (4aanj. 

Hvilosäng,  m-  mafnu^jänf^,  mafuunnuDbe  1. 
»fija. 

Hvimla.  v.  n.  fuI)iC'to, fi()istä, filmata  (=jan),  tui^iS» 
tä,  fiel;na,  »riitetä,  n>ilata  (=jan);  gatorna  h.  af 
menniskor,  fabuilla  en  ftiäteä  että  fnl^ifce, 
fabnilla  fil^ajaa  1.  tiel}uu  iväleä,  fabut  fie= 
Ijuaat  1.  fu(}ife»rat  xcaWå  1.  luäfeä  täi)nnä. 

Hviiiimel,  n.  tul;ina,  fit)inä,  fil)U,  irilinä. 

Hvimmeikaiitig,  a  pl)i}rvt)f)"ig(ä  (elenia;,  p^ijr- 
n}8=päinen;  man  blir  helt  h.,  oifein  pää 
rupea  pijijvimään,  ottein  päätä  alfaa  pi^ijv» 
r^ttää. 


H  vina,  v.  n.  »inl;ua,  Iviul^faa,  »uiufua,  fuil^ 
fna,  fuljiöta,  piuttaa,  f)ul;iéta,  f;aanéta;  ku- 
lorna h.  om  öronen,  fuulat  Unnl^fuaat  1. 
ful;al)telen3at  for»ain  of^itfe;  stormen  h— er 
om  knutarna,  mi)rgfi)  piuffaa  1.  winfuu 
nnrfiS[a;  vädret  h — er  i  granarna,  tUuU 
n)iul;nu  1.  tcinfuu  1.  fui[;fnu  1-  Ijnl^ifee  fuu' 
fisfa. 

Hvinande,  n.  teiitl^ina,  tr)iul)u,  tt)iuf}fina,  piuf^ 
fina,  winfuminen,  fuif)fina,  Ijul^ina. 

Hvirtia,  v.  a.  ftc(}toa,  pi)öriä,  fiepoa,  fieppua, 
ficun}tellä;  (ruk,  >iiio)  tupruta  (-nan),  fiel;* 
toa;  (7^0  trumma)  pärvljttää,  vätittää. 

Hvirfvel,  m.  ppörre  (»teeu),  pt)i3rtämä,  pi^ör» 
täiäinen,  ptjöriäinen;  (af  rök,  dam)  tupru, 
tupraffa,  tuppuri,  n)i5ppp;  (i  ström)  p\)'6x^ 
re,  ppiirtämä,  furimuS,  ir)ief)e  (=-een);  (i 
harel)  pX)'6xt'o ,  pXföxfifd]  (med  trumma)  icir- 
liieli,  pärn}tl}g. 

Hvirfveldykare,  m.  (ijyrinus  ?iatator)  Unufnri, 
h)efi=fäärmc. 

Hvirfvelvind,  m.  tnufen=ppi3riäineu  1.  =pi}Lntä» 
jäinen,  tuuliai§»pää,  tnuliö4'>ää. 

Hvirfvelvis,  adv.  pt)i3rteen  tawalla,  pi)örtein, 
pijörteiöfä  o.  s.  v. 

Hviska,  v.  n.  fnisfata,  fuisfnttaa,  fuiSfutella, 
fuiöfaieta,  fopottaa;  b.  en  ngt  i  örat,  fuiö= 
faiéta  j.tin  j.fnn  forlcaan;  h.  med  hvar- 
andra,  fuisfutetta  (feötenäufä). 

Hviskning,  f.  fuisfc  (-een),  fuiöfu,  fuisfan?, 
fuiofutuö. 

Hvisselpipa,  f.  toi^eC^S^pitli. 

Hvis-la,  v.  n.  o.  a.  wil;eltää,  iinf)eKcKä,  t^U» 
jeltaa,  »iljua;  h.  en  marsch,  njil^eltää  maxi' 
fia;  vädret  h— r,  tuuti  Unljun  1.  loiut^uu. 

Hvit,  a.  i»a(fea,  toalfoinen;  göra  b.,  juaicta 
>foan),  icalfoilla,  hjalfaita  (»tfen),  lualai^ta. 

Hvita,  f.  icalfeainen,  tcalfoinen,  njaltiainen, 
tealfo. 

Hvitaktig,  a.  töalwaffa,  Hjaafaffa,  toaalea. 

Hvital,  f.  (nlnus  incana)  'ijO.xmOiOi  1.  iualfca 
leppä,  ^ifiäiS4eppä. 

Hvitbeta,  f.  (huta  cicla)  n)atfo=juurifa'J. 

Hvitblå,  a.  toatfeau'  1.  aaalean^finincn,  walfo» 
finertcä. 

Hvitbiik,  m.  (fuligula  murila)  fari--teltfä. 

Hvitfiäckig,  a.  njalfean=täplifäi%  lualfean^ilf^ 
fuinen. 

Hvittlöd,  n.  toalfoiieu  1.  toalfeau  Jcucto  1. 
juofiu. 

Hvitgarfva,  v.  a.  f)apattaa  (^nalpfaa),  luaffe» 
parfita  (^tjenj. 

Hvitgarfvare,  m.  naf)an4;apattaja,  lt>alfo>far» 
aari. 

Hvitgra,  a.  tualfean^fjarmaa,  ijaaiia,  IjaaM}' 
ta,  I}aQa»a. 

Hvitgul,  a.  »a(fean=feltainen,  (;aalean=feltainen. 

Hvithafre,  m.  ttjatfea  faura. 

Hvithet,  f.  toalfeuä,  toaltoifuuS. 

Hvithinna,  f.  (anat)   tcalto4aI»o,  muna^teft. 

Hvithufvud,  n.  se  Ängsull. 


H  vi 

H  vit  hårig,  a.  tcalfea=!artoainen;   (om.   memii- 

skor)   tx)aHc=)5ää,   h)alfea=^ää,  »alfea^iut^ 

fincn. 
Hvitklädd,  a.  twalfeiSfa  toaatteiSfa  (olija),  'mo.U 

t'ca=|5ufiunen  1.  »iimatteinen. 
Hvitklöfver,  m.  se  Hvitväpling. 
Hvitkäl,  m.  (brassica  capitata)   tt>a(fea  ia<A\, 

fu^u=faalt. 
Hvitlett,  a.  iBaIfea=t^oincn,  tt)dfea»i»ertnen. 
Hvitlimma,  v.  a.  ttialaista  (4ai[en),  IcaUcitta, 

»alfoa,  Ullxia  (=tfen). 
Hvitlök,  m.  (allium  sativum)  ft)nfi4au!fa,  toOt= 

Hvitlöksört,  f.  (alliaria  officinalis)  ^3aIfo4auf= 

ia,  !i)nfilaufan=t)rtti. 
Hvitmena,  v.  a.  se  Hvitlimma. 
Hvitmäla,  v.  a.  tv»aHo=maaIata,  maafata  »at= 

fcalft. 
Hvitmara,  f.  (galium  boreale)  af;o=tnatara,  rieS= 

fa--ruoI;o. 
Hvitna,  v.  n.  toakta  (»feneit),  icaaleta  (=enen), 

twaatettua. 
Hvitpil,  f.  (salix  alba)  tt)aI!o=)jaju,  »eft=)3aju. 
Hvitprickig,  a.  iDaI!ea=))tS£uinen  1.  =:pilffutnen 

1.  =tä)3^äinen. 
Hvitrandig,  a.  tcatfea=raitatnen  1.  =|uotoaincn. 

Hvitrik,  m.  (ejnlobium)   [jOrSlIia. 

Hvitrot,  f.  se  Qvickrot. 

Hviträf,  m.  se  pjällräf. 

Hvitsippa,  f.  (ammone  nemorosa)  trtalfea  iBUc!» 

!o,  h}UD{)en»futta  I.  »filmä. 
Hvitsjuda,  v.  a.  ivalteaffi  fetttää. 
Hvitspräcklig,    a.   l»alfean  =  faihtincn,   lvaIfo= 

täpliläs. 
Hvit.stryka,  v.  a.  ^.^i)t}I)fiä  I.  maalata  toalfeafft, 

iBalfciHa. 
Hvitten,  m.;  ej  en  h.,  et  ti^^oafaait,  ei  tttJOtS» 

talaan,  ei  äi^rtätään. 

Hvittrut,  m.   (larus  leucopteru!')  toalfea  lofft. 

Hvitved,  m.  (bot.)  ^iiiita=))uu,  niantc. 

Hvitväpling,  m.  (trifvlium  repens)  »alfea  a» 
vita,  toaifo4iää  a^nlaö. 

Hvitöga,  u.  filniiin^trialfeatnen. 

Hvitört,  f.  se  Kamillblomma. 

Hvälfning,  f.  f^oltxntuS,  faarituö,  futnerruö, 
futcun-futouS;  (ögonem)  inuljatlu^,  nmits» 
tu§,  niutfaiUiS,  miiljotus;  (mltning)  ■wmu 
tt)S,  f  ääntäminen;  (hval/)  f^ohviuö,  fu^erun^S, 
tmnuffuuö,  faarens;  (umhvdl/hiny)  multtans, 
mnöau^,  mulliétus. 

Hvälfva,  V.  a.  (yiJra  hoalf)  faavittaa,  fun?er= 
taa,  I;oItoittaa,"tutoa  fupua;  (cdlta)  toierit^ 
tää,  tteroittaa,  ticvrtjttää,  I;etttää;  (fiy.)  li. 
skulden  pa  en  annan,  lineviltää  1.  i:ien1)t= 
tää  ji)t)  toijen  \>'å'däv,  (crida)  lääntää,  fään= 
neliä;  h.  stora  planer,  pitää  1.  ajefla  fuuvia 
tuumia;  h.  ögonen,  mnlfaiCCa  1.  muljal;u= 
telia  1.  muUiötella  1.  f  äännellä  filmiänfä;  h. 
om,  omkull,  se  Omhvälfva;  v.  n.  mullat;» 
bella,  mullafoita  (=tfen),  muHevoita,  !ulla^= 
bella,  toifaf)beI(a,  iaine^beöa,  aaltoitfa,  aal= 


Hye 


245 


lehtiä,  ajefe^taa,  fterreöä;  hafvet  h— er, 
meri  aaltoilee  1.  mulferoittelee;  det  h— er  1 
magen,  fiettelee  teatfaSfa  1.  Ivatfaa;  lyckan 
h— er,  onni  teai^ettelee  1.  fierrättelee  1.  fään= 
tt)elee. 

Hvälfd,  a.  tupea,  fuiuera,  onteica,  !utt»errcttu, 
f)otoifaö;  det  h— a  blå,  ftni4afi  (=en). 

Hväsa,  V.  n.  fu^iSta  ('fen),  fä^iötä,  jul)ata  (»jan), 
fi^i§tä,  fil;a8ta,  pubista,  pitjistä,  )3ul)ata  Han); 
(om  hes  menniskoröst)  fäljiötä,  fäf)i§tä,  tä^ 
fiötä;  ormen,  gåsen  h — er,  fäärme,  {;an^i 
))ul}ifee  1.  fu^ifee. 

Hväsande,  n.,  -ning,  f.  fnf)ina,  ftl)inä,  puleina, 
:j)i^inä,  ful;ifeminen,  ^ju^ifeminen. 

Hväsljud,  n.  |ul)u=ääni. 

Hvässa,  v.  a.  ^ioa,  teroittaa,  tef)bä  terätcäfft. 

Hy,  m.  iI;o,  f)i^3iä,  l^injiä,  pinta,  ttiert;  fin  h., 
l;ieno  1.  ia{)ia  ii)o;  hon  skiftade  hy,  f)änen 
taswonfa  muuttuiioat,  toerenjä  muuttui,  I)än 
punastui  1.  roaaleni. 

Hyacint,  m.  l^l^afintti, 

Hybble,  n.  isotteli,  torfu,  !^^fä,  !ölfä,  !öppä. 

Hybrid,  a.  je!a=fu!uinen,  Ia|t=f etäinen,  fefa» 
ft)ntt)inen. 

Hyckla,  v.  n.  o.  a.  teeSf ennettä,  olla  ulfo» 
tultattu,  oUa  otetrinanfa,  toief anteita;  h.  guds- 
fruktan, olla  jumalinen  oletoinanfa,  teeS» 
fenneöä  jumatijetfi;  h.  vänskap,  ttiiefaSteUa 
ij«tätt)änä,  olla  ulfo-fullattu  l^ötätpä. 

Hycklare,  m.  teeStentelijä,  tt)ieta«telija,  ulfo» 
fuaattn. 

Hyckleri,  n.  ulfo^^fultaifuuS,  hjiefaötclu. 

Hydda,   f.   maja,   fota,   taanu,   fotoS,   möftl, 

pl}l}ll),  fölfä. 
Hyde,  n.  se  Pack. 
Hydra,  f.  (wyt.)  f)t)bra,  lof;i=fäärme;  (fig.)  toie* 

raS,  ft)öpäläineu;  (nat.  läst.)  >r»efi4^^, 
Hydrat,  n.  (kein.)  l;iibrati,  lt>cttl)mä. 
Hydraulik,  f.  f)t}braulita,  toebeujol;to=oppi. 
Hydraulisk,   a.  I;i}braulinen,    l)Vbrault8=,   tt)e« 

ben=JDl;boltinen;   h.  press,  l;t)braulig=purtS=" 

tiu  (nmcn),  tt)ebenfiti8tij«4aito§,  njeben^ttjään^- 

nin  (=timen). 
Hydroextraktor,  m.  iceben^toetäjä,  njeben^fut* 

amri,  l;t)broetötraftori. 
Hydrodynamik,  f.  toefittjotman^oppi,  l^ijbrobi}» 

namifa. 
Hydrografi,  f.  :^t}brograp:()ia,  iocfien=tieto,  \vt' 

ben=opa8  (»oppaan). 
Hydrometer,  m.  lrieben=mitturt,  liiefi=mttta. 
Hydrometri,   f.   t;t)bromctria,    rtjebenmittauS^ 

taite. 
Hydropafi,  f.  l)t)bropatia,  toefilääfintä^taitc. 
Hydrostatik,    f.    icebeutafau8=oppt,   l)t;bro§ta- 

tita. 
Hydrostatisk,  a.  t)^bro§tatinen,  toebentafanS' 

opillinen. 
Hydroteknik,  f.  toefirafennuö^taito. 
Hydroteknisk,  a.  toefin-afennutfellineu. 
Hyena,  f.  t;l)eina. 
Hyende,  n.  pään»alaiuen,  t^tjuijnen. 


246 


llyf 


Hyfla,  v.  a.  o.  n.  Ijö^Iätd,  ^i5^fäeffä. 

Hyfsa,  v.  a.  (göra  sni/gg)  fiiétitä  (»iän),  ftitocta 

(=can\  ^^uhbi§taa,  fiewtötää;  (fg.)  fiettiistää, 

fääbt)gtää,  ^u^btétaa;  (algebr.)  fieicistää,  [te» 

»entää;    h.  sig,  v.  r.  fteiBtSt^ä,  fitwotttua, 

fääbl)sn)ä. 
Hyfsad,    a.   fietoi?ti)nt)t,   fteirä,   fiirop,   fiisti, 

^ni()ba§  (=taani,  fääbi}etijnt)t,  jääbi}tlinen. 
Hyfsning,    f.  fte»t§tl)§,  fieiB^lJö,   fiiwcuS,  fää 

'b^St^ä,  fttristt^s. 
Hyfvel,  m.  i)öl)tä;  sponthyfvel,  fauma=  1.  'ijUVL- 

It=l^öt)Iä;   h.   med   handtag  i  hvardera   än 

dan  (oxhyfi^el),  f)ävfä=  1.  fartrt^ö^tä. 
Hyfvelbänk,  m.  I}Dl)(ä=^5en{fi,  ()öl)Iä=^ö^tä. 
Hyfveljern,  n.  {)Dl}läu=terä  1.  =rauta. 
Hyfvelspån,  m.  o.  f.  {?ln)(ä4aétu. 
Hygga  sig,  v.  r.;  h.  sig  till  ngn,  nojautua  1 

\\)t\)a  1.  fiittäottjä  j.fudun,  1:jixUix  1.  t)^Blää 

j.fun  t}Stän>^l?ttä  1.  fuofiota. 
Hygge,  n.  I)atfau§,  ^affuu,  ^utvco. 
Hygglig,    a.  (behaglig   i   skick)    [iehjä,   naaSti, 

lääbt}tlinen,  fulaira;  (god)  b^tvä,  reuna,  fä» 

)ri)fäs;  (vacker)  fieirä,  forea,  naaSti. 
Hygglighet,  f.   fte»vt)8,  naa§ttu8,   fufanjuu§, 

reimuuS,  f)t}tt3fiij§,  I;iiii}ä=fätt3t)t)"i)i}§. 
Hyggligt,  adv.  fieiräéti,  fauntiöti,  iä>t)l)tfääéti. 
Hygrologi,  f.  I)närolcgia,  toéteuben-o^pi. 
Hygrometer,  m.  foéteuben-mitturi. 
Hygroskop,  n.  foeteubennlmoitin  (»ttimen)  1. 

ifmcittaja. 
Hyll,  m.  se  Fläder. 
Hylla,  f.  InjiiX),  laubaHo. 
Hylla,   v.   a.  (en  regent)   tuunuStaa  1.   funni» 

otttaa  ruf)tinaafft,  tefibä  usfcUtfuuben  txmla; 

(gynna)    fuofia,    juofitella;    h.   sig    till,    se 

Hygga  sig. 
Hylle,  n.  (bot.)  hjer^o,  njat^^Ja. 
Hyllefjäll,  n.  (hot.)  n3er{;o»fauna. 
Hyll  est,  f.  uSfoUifuuä  ja  fuuIiaifuuS,  funniot» 

"tu8,  ^ItStus;  fucfto. 
Hyllning,  f.  funnioitug,  tunnuötaminen;  fuo» 

"ftmuS,  fuofto. 
Hyllningsed,    m.    tunnu§tamtö=tra(a,    u§folli= 

fuuben  ivala,  fuunicituS=ftaIa. 
Hylsa,  f.  fcttt,  fotcro,  fotelc,  tu^^pi,  tuppelc, 

'törte;  (bot.)  {'Dtcro,  tuppelo. 
Hylsfrukt,  m.  se  Skidfrukt. 
Hymen,  m.  tirft,  atrien»jumala. 
Hymn,  m.  fciimut,  l}ttéti)V'-fDirft  (»rren). 
Hynda,f.  narttu, uaarttu,natu,nat»!,fint'fa,(}ttta. 
Hyperbel,   m.   Iniperbelt,   ^eitto^toiiwa,   fefc= 

'tiniwanne  (=teen). 
Hyperbol,  m.  f)l}pertoli,  t}Iel(t«=pu:^e,   fuuren» 

nu§=puf)e  (=teen). 
Hyperbolisk,  a.  f)t)pertc(inen,  t}(c(Iig=pu{)einen. 
Hyperboréer,  m.  pl.  pclijan=äärelätiet,  polijan» 

^^erälätfet. 
Hyperboreisk,    a.   ^D(;jan  =  äärellinen,  ^o^i&xi- 

Hypokondri,  f.  se  Mjeltsjuka. 
Hypokondrisk,  a.  se  Mjeltsjuk. 


Hyt 

Hypotek,  n.  icaétife  (»feen),  ^Jantti,  {»VP^tseffi' 

Hypoteksförening,  f.  ^^poteefft=^^bi8tl)8,  pant» 
ti(aina=^6te^?. 

Hypoteksläa,  n.  f)t)pDtee!fi4aina,  panttilaina. 

Hypoteiiusa,  f.  fifipotenufa,  hja§ta--fttDU. 

Hypotes,  m.  arttiioima,  arnjelu,  luuloStuS,  e^» 
tD=ajatu8. 

Hypotetisk,  a.  arteeluffeCinen,  (uulottinen;  (log.) 
e£)to4auieeIiinen. 

Hypotisera,  v.  a.  pantata,  panna  pantitfi  1. 
ttaétiffeefft,  antaa  pantti  1.  »aStife,  f)>jpo= 
tijentaa. 

Hyppja,  v.  n.  l^ijöriä,  (iefarreCa. 

Hyra,  v.  a.  trourata,  »uofrata,  truorota  (=oan), 
fit>t.}rätä. 

Hyra,  f.  (aftalet)  irourauS,  ^t)t)rä^8,  woura; 
(nytfjorätten  och  betalningen)  »OUra,  tCUO» 
fra,  ^tjöri,  f>t)tjrt>;  jag  betalar  GOO  mark  i 
h.,  maffan  GOO  marftaa  f)t}^r>jä  1.  ttjcuraa 
1.  f}ucnetten  njuorca;  taga  h.,  ottaa  peéti, 
rumeta  l)ljl}ri}i)n  1.  toouralle. 

Hyrande,  n.  »ouraaminen,  l;ti^rääminen. 

Hyresfolk,  n.  f)t)^ri4päfi,  b^ljritäifet,  »ouva» 
iräfi. 

Hyresgäst,  m.  majofaS  (--faan),  maja»mie3, 
^^t)riläinen. 

Hyreskontrakt,  n.  Iit)t>ri  =  fontral)ti,  trouran» 
tDälifirja,  iroura=iucétunto. 

Hyresman,  m.  njouva^mtee,  a^ouvaaja,  l}tjt)rää= 
jä,  ^i}^r^»mie6. 

Hyrespeuningar,  m.  pl.  ^t5l}rt)»raf)a,  hjoura* 
ratia. 

Hyressumma,  f.  :^^^ri=fumina,  »oura^fumma. 

Hyrestid,  m.  aouran»aifa,  bvprnn^aifa. 

Hyresvärd,  m.  iuDuran=antaja,  h.untran4fäntä, 
I;ucneen4jäntä,  bijtjrin^altija,  icourauttaja.  '• 

Hyrkusk,  m.  h)cura=fu«ft,  ttoura»ajajal.  »ajuti,  . 
I)^l)nj=aja}a,  f)en.toi§=nie!fa,  iéfiffa. 

Hyrlakej,  m.  ivoura^u^antttfi,  hjouva=Iafeija. 

Hyrvagn,  m.  ()l)^ri»n>aunut  (j^L),  n.unira»»au» 
nut. 

Hys!  ^uiä!  ^uiioo!  tt}§! 

Hysa,  v.  a.  pitää  buoneeSfanfa,  fuojeffa,  fättcä, 
{)lUifätä,  peittää;  pitää;  h.  en  rymmare,  ht>t}- 
fätä  i.  fuojella  1.  fätteä  farfulaieta;  h.  akt- 
ning för  ngn,  pitää  orwoSja  j.futa;  h.  hat 
till  ngn,  pitää  wif)aa  j.fuUc;  hans  lilla  kropp 
h — er  en  stor  själ,  fuuri  fielu  fätfeiffe  I;ä= 
nen  pieneriä  runmii§ian|a. 

Hyska,  f.  lättO,  lettt). 

Hyssa,  v.  a.  bVSfätä,  bt)8il)ttää,  ^uiéfuttaa, 
"tuubiteCa,  biipittää,  bnpiteUä. 

Hyssja,  v.  n.  fanoa  f)i§,  iraittttaa,  ivaifauttaa. 

Hysteri,  f.  fuiéteria,  fcbtutanti. 

Hytt,  f.  f^iitti,  taann,  faiuutta. 

Hytta,  f.  I)i}ttli,  fulatué=paj,a,  fulatto,  {)l)ttv» 
paja,  b»jtti=ruuffi. 

Hyttearbete,  n.  I)t)tl)n=tpi?,  I;^ttljpaian»t^i>. 

Hyttelag,  n.  f)t}ttij=funta. 

Hyttugn,  m.  til)ttu=unni,  futatuS^UUnt. 

Hyttverk,  n.  ^ijtt^-Iaitcg,  ^tjtt^=^?aj[a. 


Hå 


Hål 


247 


Hå!  int.  (för  harm)  l^o^o!  l^ol^!  (för  förvå- 
ning, ironi)  ol^l^o"^!  cf)o!  ol^D^!  Q'ör  klagan) 
!      ]^of;^of)!  o\i\}t)\j\  ot  ot! 

Håf,  m.  Uip))t,  ^att)i;  (i  kyrkor)  fuHaro, 
|iaalr»t;  gå  omkring  med  h — en  (fig-)>  fä^- 
bä  fuiftmaSfa. 

Håfva,  v.  a.  tjaaftjta,  l^aatoita  (»tfen  1.  Aan), 

;  Håfvor,  f.  pl.  f;WV^f  tawara,  oma;  lyckans 
i      b.,  onnen  laajat. 

!  Håg,  m.   mieli;   mörk  i  h— en,  ft)nftä=nueli= 
i      nen,   j^nfäUä  mielettä;   vända   sin   h.  till 
arbete,  luoba  1.  f  ääntää  mietenfä  tt}öf)ön; 
'      han  har  ngt  i  b--en,  {jänen  on  j.fin  mie= 
i      teSfä;  slå  ur  h— en,  :panna  1.  :t?oiétaa  mie» 
teStä;   det  ligger  mig  i  h — en,  fe  on  mie= 
leSfäni,  fe  minna  ajatteluttaa;  det  rann  ho- 
nom  i   h— en,    {;änen   mieleenfä   juoIaI)ti; 
'      det  leker  mig  i  h — en,   fe   !>)tee  mieleSfä» 
1       ni;  komma  i  h.,  se  Hågkomma;  (lust,  bö- 
'      jelse)    miefi,    'i)aiu;    han    har    icke    h.    för 
ngt,  l)änettä  ei  ole  l^alua  mi{)in!ään,  i[;änen 
mieienfä  ei  pt)&t\)  mi^infään. 
Hågad,  a.  fjalullinen,  I)alnait>a,  taifjuiva;  mie 
luinen;  om  du  är  h.,  så  gå  vi,  jd8  finua 
{jaluttaa  1.  fina  l^atnat  1.  olet  t)aIuUinen  1 
mielit  I.  on  [innöta  mieluista,  niin  menemme 
Hagas,  Hågfällas,  v.  d.  mieliä,  fjaluta  (=nan), 

l^aluttaa  (j.fnta). 
Hågfull,  a.  l;alu!as  (=faan),  I;^h)ä=^Iuinen 
Hågkomma,  v.  a.  se  Ihågkomma. 
.   Hågkomst,  c.  muiSto,  muiStelo;  vid  h— en  af 
I       denna  händelse,   fitä  ta))an8ta  mniStelleS 
fani,  fen    ta^jauffcn    mieleeni    muistnesfa; 
h— en  af  pligt,  ipelÄoUifuuben  muistami= 
nen  1.  ivaavin-cttaminen. 
Håglös,  a.  fluten,  l^uoletcn,  l^uotimaton. 
Håglöshet,  f.  {;aluttomuu§,  l^uotettomnuö. 
Hägskott,  n.  se  Hugskott. 
!  Haken,  m.  :t3entete,  f^evf^ana,  faafeli,  ^^a^^urfi. 
Hål,  n.  reifä  (nän),  Vdpi  (=njen),  (större)  ani- 
I       f  o,   lauHo,   lauffu;    borra   b.    i  brädet,    iä= 
I      toiStää  lauta,  tel^bä  lä^Jiä  1.  reifiä  lautaan; 
sticka  b.  på  en  tunna,   ))iStää  Väpi  ttfXinX) 
liin,  :f5iötää    ti^nntjri  i>ul)fi;    rifva   h.   pj 
skinnet,  reiBäiStä  na^ta  reiätte  1.  reifä  naf)= 
!aan;  falla   och  slå  h.  i  hufvudet,   Jpuiota 
(»toan)  1.  tangela  (=Iean)  :|5äänfä  ^uf)h,  :f3u 
boteSfa  lijöbä    ^äänfä    pni}ti;   b.  i  kinden 
fuo)5)>a    ^5o8fe§fa;     nog    finnes    det    b.    för 
penningarna,  ft^llä  raetta  rcifiä  on;  (otäckt 
ställe)  ^jefä,  l)t)':)i'd. 
Håla,  f.  foto,  luola,  touffo,  Iou!a8  (=Haan); 
full  med  b— or,  fotcinen,  votfoiuen,  touf' 
foinen. 
Hålborr,  m.  se  Borr. 
Håle;  bin  b.,  paifa  I;enfi,  ^ja^lainen. 
Hålig,  a.  reifäinen,  reiättinen,  lättjittinen,  ton» 

fottinen. 
Hålighet,  a.  veiCäifpljS,  fätt^ittif^t)?;  (grop)  fno= 


:^)anne  (=nteen),  foto,  ))atevo;  (ihåligt  rum) 
icufto,  lofero,  !olo,  ontto. 

Häljern,  n.  lättjiSttjö-rauta,  Iäf)i=taltta. 

Hälk,  m.  (ring)  l^olffi,  reugaS  (=faan),  fuo» 
iuero,  l^ela;  (tråg)  fnoru,  attaS  (=taan),  fau» 
falo. 

Halka,  v.  a.  fotcertaa,  uurtaa;  b.  ur,  ut,  se 
Urhälka,  Uthälka. 

Hålkaka,  f.  farhji^ei^ä  (4x)än),  reifä4ei^jä, 
h)vfä. 

Hälkblad.  n.  (bot.)  !et;to4e^tt. 

Hålkfil,  m.  £)otfti=n)iiIa. 

Håll!  int.  )3ibä!  feifatal 

Håll,  n.  (skjutsställe)  ]()otti,  :|)o8ti^^5ai!fa,  l^oCi^ 
))ai!fa;  vara  på  b.,  otta  1.  ietua  l^ottiSfa; 
gå  på  b.,  fä^bä  f;ottia  1.  ftottiéfa. 

Håll,  n.  (af stånd)  ir»äli,  matfa;  på  långt  h. , 
faufana,  etäättä,  matfan  :|3ää«fä;  se  på  långt 
h.,  nät)bä  !ana§  1.  faufaa,  etäätte  1.  etäältä, 
matfan  ^ääStä  1.  ^Jääftän;  dit  är  ett  långt 
h.,  finne  on  ifo  1.  :f)itfä  n^äli;  på  nära  b., 
lä^että  1.  Iäf)että,  »ä^än  matfan  ^)ää§fä  1. 
^Jäästä;  slägt  på  långt  h.,  faufaiöta  fu- 
iua;  (sida,  väderstru-k)  ^aara,  fulma,  ^^mo^ 
Ii,  fuunta,  ilma,  fol;ta;  på  flera  b.,  monetta 
f)aaratta  1.  fulmatta,  tnoneöfa  foI;ben;  på 
alla  b.,  jofa  'i}aaxaUa  I.  funnnafla,  fai= 
fisfa  fol^ben;  frän  flera  b.,  moneöta  fo^' 
ben,  monelta  fjaaralta  1.  l^aaraa  1.  fut-- 
malta,  monelta  :|5uolen;  från  alla  b.,  jofa 
Ivaavalta  1.  fulmalta  1.  taidotta,  faiftiaf» 
ta;  (skotthåll)  fannatu8  =  matfa;  haren  var 
inom  b.,  jäueg  oli  amfju^matfan  ))ää8fä  1. 
ammuttavitta;  (hålUghet)  it)af)n)uu8,  :j)itä= 
to^t?S,  Iujuu6. 

Håll  och  Styng,  n.  HStoffet  (pl). 

Hålla,  v.  a.  ^itää,  )3ibettä  (=telen);  h.  ngn  i 
handen,  :i3itää  j.fin  fäbeSfänfä;  b.  ngn  vid 
handen,  Ipitää  j.futa  fäbeötä;  h.  hand  öfver 
(fig.),  :^itää  filmäflä;  (återhålla,  qvarhålla) 
^ibättää,  |5itää;  b.  andan,  ^ibättää  I;enfeän» 
fä;  h.  i  fängelse,  ^itää  foanfeubeSfa;  h.  mun- 
nen, ^itää  fuunfa  fiinni;  b.  ifrån  sig,  pu 
bättää  hiotanfa;  b.  inne,  ^ibättää,  ^ittitä 
(4|en);  (i  fråga  om  mått,  vigt)  loetää,  ipitää, 
otta  (jéifin),  ma:^tua  (jjifin);  flaskan  b— er 
2  kannor,  puUo  loetää  2  faunua;  gäddan 
h— er  6  marker,  I;aufi  fjainaa  6  naulaa; 
en  fot  b — er  12  tum,  jala§fa  on  12  tnu= 
maa;  den  malmen  b — er  20  lod  silfver  på 
centnern,  fe  malmi  pitää  1.  ftinä  malmiéfa  on 
20  luotia  ^otJeata  fentneritte;  h.  betjenter, 
Vntää  :tJaItt)eUjoita;  h.  soldat,  ))itää  1.  tefjbä 
fotamie§tä;  h.  en  sjuk  varm,  f^itää  fairaSta 
iämf)imänä;  h.  ngu  ren,  |3itää  j.futa  pu^' 
taana;  h.  ngn  väl,  illa,  :|)ibettä  1.  fjitää  1. 
fofjbeUa  j.futa  I;i)it)in,  i^af)oin;  b.  bröllop, 
^3itää  l)äitä;  b.  rad,  landtdag,  f.ntää  neu= 
iuoa,  toaItio=))äitt)iä;  h.  tai,  mönstring,  pi" 
tää  ^JUl^etta,  fatfclua;  b.  skola,  värdshus, 
pitad   foulua,   vaitiintolaa ;   h.   vakt,   ^sitää 


248 


Hål 


Hål 


ttja(;tta,  oUa  »vaf)btöfa  1.  lt>articKa  ].  hjartt= 
jana;  h.  rätta  vä^eu,  ijjitää  oifeata  tietä, 
)3t)fl}ä  oifeaKa  ticUä;  h.  stånd  emot  ngn, 
ipi^itfä  1.  feötää  1.  fctioa  j.tuta  iraStaan,  ipu 
tää  ^Juclcnfa;  h.  färg,  ))itää  .famanfa  1. 
maanfa;  h.  vid  lag,  makt,  :>)itää  funnoSfa, 
ircimaSfa;  h.  lagen,  ^ntää  laft;  h.  sitt  ord, 
))itää  fauanfa;  h.  profvet,  feStää  foctuS; 
h.  sjön,  ))l)ft)ä  toefiöä,  ))itää  mertä;  h.  högt, 
\agt(pris),  :t3ttää  faUiina, ^aH)ana;  (anse)  )5itää; 
h.  ngn  för  sin  vän,  jpitää  j.htta  i}gtäirä» 
nänfä;  h.  ngt  för  en  ära,  ))itää  j-fin  fun» 
ntananfa;  h.  bok  öfver  ngt,  pitaä  firjaa 
jetfin;  h.  vad,  panna  1.  Iijöbä  1.  tef)bä  irc» 
toa;  jag  h — er  vad  om  100  mark,  ^^aiten 
hjetoa  100  martfaa;  h.  af  ngn,  ^.ntää  j.fiiS^ 
ta  1.  j.futa  f^t^ir^änä;  h.  efter  ngn,  ^itää 
j.htta  ftfmäHä  1.  tuvi^fa;  h.  inom  sig,  pi= 
tää  ftfäsfänfä  1.  fa(aä[a,  ctla  ivtrttamatta ; 
h.  till  godo,  ^ntää  I;i)aninänfä;  h.  till,  se 
Tillhålla;  h.  sig,  v.  r.  pti\\)'å,  ^Jltää  itfcnfä, 
^itäitä;  h.  sig  på  ett  ställe,  ^l)fl}ä  1.  intät» 
tä  ^t)be§fä  !oi)ben;  h.  sig  rak,  j^tif^ä  fuora= 
na;  h.  sig  gömd,  ^^ttft^ä  ^iiloSfa,  ijiiloitetla; 
h.  sig  snyggt  klädd,  cUa  1.  ^itää  it[enfä 
^ufjtaaeja  traattceSfa;  h.  sig  inne,  ^M)f^ä  tc-- 
tona  1.  ^uoneegfaan;  h.  sig  undan,  :|^^JflJ-' 
tetlä  tJtUoSfa  1.  ftjrjäsfä  1.  poi6\a,  :^u(i'tcliä, 
pitlcöfeöä;  h.  sig  uppe,  pi}\r)'å  jjtjöt^Sjä  1. 
fcifoatla,  (icke  vara  till  surtgs)  oila  1.  p\)' 
\tj'd  jalteiila;  (fig.)  pxfixjä  pi)i.t).)^\'å,  Jx»oiba 
fetfoa,  pvf\\}'å  jaloisfania;  h.  sig  vid  ngn, 
nojata  1.  nojautua  j.!ut;un;  h.  sig  vid  äm- 
net, ^t}|t)ä  aineeefa;  luften  h — er  sig  sval, 
t(ma  )M})t}9  1.  )3itäifie  ivnl^seänä;  (bibehålla 
sig  oskadd)  ^t?)ijä,  fäil^ä,  feétää;  detta  kött 
h — er  sig  icke  länge,  tUO  Iit)a  Ct  fäill) 
fanan;  det  saltade  köttet  h  —  er  sig  längre, 
jnolattu  Itt)a  ptji\}\}  fauemmtn  (fjijvoänä)  1. 
fäih)t^  fancnnuin;  fästningen  höll  sig,  lin» 
na  i-nti  ))nokn)a;  han  kan  ej  h.  sig  frän 
brännvin,  bän  ci  »oi  ))ibättäitä  1.  p1)it)'å  1- 
luo^nia  1.  oUa  eviöfä  1.  eritlänfä  ^alo^njit» 
naöta;  h.  sig  tappert,  vackert,  fät}ttättä  nr= 
l)ooKife^ti,  fauniiöti,  )3ttää  itfenfä  nrf^ooUi- 
fena,  ftcnjänä;  h.  sig  efter  ngt,  nonbattaa  1 
jenrata  j.fin;  h.  sig  framme,  |)itää  iriaarti» 
la,  ))t?ii)ä  1.  oUa  1.  ^itäitä  cfiUä  1.  fäfillä; 
11.  sig  till  ngn  Qur  att  söka  vänskap,  skydd), 
nojautua  1.  turroautua  1.  luottantua  j.futun; 
(vara  ens  anhängare)  ciia  j.tlin  )>U0{c(la, 
^Jttää  j.fuu  puolta  1.  ^juolta;  (med  vissa  an- 
språk), tääutt}ä  j.futun  1.  j.fun  ^Juolecn,  pij' 
]t}'ä  j.fuöfa  tiiuni;  (såsom  kund)  pxjix}'å  j.fué= 
fa  1.  j.fun  luona;  h.  sig  till  höger,  ven- 
ster,  rakt  o.  s.  v.,  :pitää  1.  fääntljä  oifeatte, 
hjafemmafie,  fnoraan  o.  s.  v. 
Hålla,  v.  n.  (stanna)  ^>itää,  feifattaa,  ^)l)läl^= 
tää;  jag  säg  vagnen  h.  för  huset,  näin 
njaunujcu  vntatoän  1.  feifattawan  taton  eteen; 
en  kärra  h— er  för  porten,  rattaat  cwat  1. 


feifon^at  l.  ^^jitäftÖt  ^ovttflo;  (icke  gä  sönder) 
pltad,  feStää;  repet  h — er  nog,  t\}U'ä  tötfft 
intää;  det  tyget  h — er  länge,  fe  faugaS  p\^ 
tää  I.  feStää  fanan;  spiken  h— er  nog  att 
hänga  korgen  på,  naufa  fl}ttä  ^itää  1.  fan» 
nattaa  1.  fantaa  iopan  x[ppumai\a;  h.  till 
höger,  phää  oifeatle  (fäbelle);  h.  till  lands, 
^itää  ntaallc  :t3äin;  h.  upp  i  vinden,  ^ttää 
tuulen  fnul^un  1.  tuuleen  V^äin;  h.  emot, 
^.ntää  njaétaan,  tel^bä  ir>a§tu§ta;  h.  för  1. 
före,  arirella,  InuKa,  oUa  j.fu?ta  1.  j.fuu 
lUtele§tä;  jag  h— er  före,  att  man  icke 
bör  spänna  bågen  tills  han  brister,  minuu 
luuHatfcni  1.  arniellaffeut  1.  mieleltäni  et 
jousta  faa  jännittää  funncä  fatfiaa,  minä 
avivcleu  1.  luulen,  etfei  iouSta  o.  s.  v.; 
regnet  h— er  i,  fabe  t?itää  |.>äätte,  fataa  fa= 
tami§tanfa;  de  h.  ihop  emot  husbonden, 
:>)ttätt)ät  ^l;tä  1.  otoat  ijffiötä  puolin  1.  xjtfi^-- 
\'ä  ncuhjotn  tfäntaä  »rastaan;  stolen  h — er 
icke  längre  ihop,  tuoli  ei  fen  fauemmiu 
fooSfa  pXjip;  jag  h — er  med  honom,  uiinä 
Vibän  lianen  :|3UDltanfa,  olen  I}änen  VuoleU 
lanfa,  ^sibän  ^f}tä  puolta  l;änen  fauSfanfa; 
jag  h — er  med  om,  att,  .  .  .,  oleu  l}f)beStä 
luulosta  1.  tjl)tä  1.  famaa  luuloa  1.  mieltä,  että 
.  ..;h.på  styfvern,  :|.ntää  fo^eefaSta  (fiinni), 
aroStclla  fo^ecfotto;  h.  på  med  ngt,  t^öf» 
fenncllä  (»telen)  1.  aSfavoita  (»tfeu)  j.fin  1. 
jsfin,  oUa  jontin  teoSfa  1.  ^nul^aSfa,  tel)bä 
j.fin  )5art)aallan|a;  jag  h — er  på  att  skrif- 
va,  fivjoitan  ^t^ai^I^ffltt^mfa  1.  )>arl;ailtam  1. 
^Javasta  fättä  1.  :|3ar'atfaa,  minulla  on  fir= 
joittamista  fäfillä,  olen  fivjoittamifen  ^uu» 
f)a§fa  1.  tl)i3Sfä;  hall  på  med  det!  :t3ibä  ))ääl^ 
le  ftllä  lailla!  f-itjf^  fiinä  »aan!  han  höll 
på  att  falla,  l;än  oli  ^.nibota  1.  :putoamai» 
ftllanfa;  h.  till  (vistas),  olcffia,  cleSfetla, 
Unrua;  hvar  har  du  hållit  till  så  länge? 
miefä  niin  fanan  olet  oleffinut  1.  trirunut? 
h.  till  med  ngn,  pitaä  t^btä  1.  t)l)tei^ttä  j.tun 
fanSfa;  h.  upp  (med  ngt),  lievetä  (»fcän), 
tauota  (»foan),  latata  (jéttin);  häll  upp  med 
dina  hotelser,  ole  1.  pX)i\.}  ulifauffineft,  ).nbä 
nf)tautfeft,  l;erfeä  nl}failemasta,  cle  ubfai(e= 
matta;  h.  ut,  feStää,  jaffaa,  :|.n)ii)ä;  få  se, 
huru  länge  han  kan  h.  ut,  faaS  näf)bä, 
fauanto  l}'dn  Icoi  p\}\\.)'å  1.  :|.ntttttää  1.  feStää; 
jag  kan  ej  längre  h.  ut  med  detta  arbe- 
te, en  fen  enempää  tooi  feStää  tätä  ttjötä 
1.  täsfä  tvijsfä,  en  fen  foftemmin  tätä  tijijtä 
Jaffa;  det  h — er  hård  t,  ^■'aitcaa  on,  hjaS» 
tuSta  on,  foiralta  1.  fcnmlle  fätj;  det  h— er 
uppe  (med  regnet  t.  ex.),  jo  l^erfeää  1.  tan» 
foo  (fatamasta),  ilma  ^lentvi). 

Hållande,    n.   ^jitämiueu,    Vit'^"!*?^'    P'^i<^>    P^' 
bätliS. 

Hållare,  m.  pitäjä,  ^.nfcäfe  (»ffeen),  f^ibin  (»tim- 
men), :t3ibc  (=teen).  I 

Hällbotten,  m.  anffuvi=^ot)ja. 


H  ål 


Hår 


249 


Hålldam,  m.  ttjtiy-^alpan^,  faf^uuS,  ^ato,  toe 

(=feen). 
Hällfast^  a.  feStätpä,  :pitätt3ä,  tufetoa,  toa^^tva. 
IHällfäste,  u.  :|3ibitfo,  :|)itämä,  pi)]t)tt. 
Hållhake,   m.    :pibäfe   (-fteen),    pibife,  pxbrn 

(=timen),  piU  (4een),  jaatti,  fcuftari,  ^aitta; 

Cfiy.)  :|)tbäfe,  :>)ibätti,  pitäjä. 
iHållhäst,  m.  f;oIIi=^e»onen,  :t3D§tt4eh'onen. 
IHållig,  a.  :|)itäicä,  tegtättjä,tutewa,  luja,  toa^wa. 
Hållkarl,  m.  f)olit=rnieé,  )>CnStt=mtc8. 
Hållning,  f.  n)(;tt,   olento,  tät^töS;   han  är  u- 

tan  all  h.,  £)än  on  taitetta  r^^btttä,  et  ofaa 

täi)ttää  itfeänfä. 
IHållskjuts,    m.   t)oIIt=fi?^tt,   ^5D8tt=fWti;   ^otti» 

t^l}btt^«,  {)otItn4gtunta;    åka  med  h.,  ajaa 

fjoai=tt?l}biaä. 
Hålmejsel,  m.  tettä-taltta,  reitä=tamj5)5i. 
Hålrot,  f.  (corydalis)  tturun=tannuS,  ))äl^färä. 
Hålstamp,  m.  reifä=tam^).n. 
Hålväg,  m.  fota^tie,  folatto,  rotto^tie,  onfite. 
Håläder,  f.  autto=fuoni. 
Hålögd,   a.   tuo:(.''i'>a  =  fitniäincn,   tuo^^3a=fifmä, 
,     notto^itoäinen. 
Hålört,  f.  se  Hålrot. 
Hån,  n.  :|3ittt'a,  I)äl»äi8tt}8,  Vcoa,  iltfu. 
Håna,  v.  a.  :|)ittata,  f;äloäiStä,   ttoata,  iltfua, 

imnStctlä,  naiivaa. 
Håule,  v.  n.  nauraa,  triingtcttä,  itftua. 
Hånlig,  a.  iltfuam,  inltattinen,  l^ä^äifeiuä,  iff= 

fuiBainen. 
Hånlöje,  n.  ))i(tfa=naural)bii8  1-  nauru,  tnin6te= 

temtnen. 
Hänskratt,  n.  ^nlffa^nauru,  unruistet^,  irtciS^^ 

tel^. 
Hånskratta,  v.  n.;  h.  åt  ngn,  ttffuen  nauraa 

i.tuHe,  icirnisteaä  1.  iltfua  j.tuta  1.  j.tuae. 
Hår,  n.  tariua;  (hufvudkår)  fjiutfet,  (;a|)fet, 
I  tutta;  (glest  hår)  (;aiir>en  (»nen),  ^aiwate, 
I  l^afuli;  (hårstrå)  ^iuö^tartea,  :()iuS;  fälla 
I  h— en,  iuoba  1.  a\o.o.  tarfoaanfa  1.  tattuan» 
I     fo;   icke    ett  h.,  ei  tarumaataan ;  på  ett  h. 

nära,  ^iuS=tartt)an  :|3ääl(c;  stryka  mot  h — et, 

:^i?t):^fiä  1.  ftlittää  waeta=tar»aan  1.  tcaSta» 

fufatftn;  (med  håret)  mi)ötä=tarit)aan,  m^ötä- 

tufaifin;  draga  vid  h— et,  toetää  tutaöta  1. 

!^iutfi§ta  1.  tartooiSta;  taga  ngn  i  h — et, 

tarttua  1.  täijbä  j.tun  tuttaau;  ligga  i  h— et 
'     på  hvarandra,  etta  tutfa=nuottatftÖa;  h— et 

reste  sig  på  mig,  tarroaani  ^JÖ^rtSttjtti,  tar= 

toant  1.  l^iutfeni  noufimat  ^i^gtl^ljn. 
Håra,   v.  a.   tartcata,   tariDoa;    h.  smör,    far= 

iBoa  tBoita;  ngt  h— r  af  sig,  joStafin  lät^tee 

farica,  jottn  tarirtoittaa;  h — s,  v.  p.  (bli/va 

hårig,  växa  hår)  tarttjettua,  favtDoittua,  tutta 

farhjoitjin. 
Hårband,  n.  r;iu8=naut;a,  tetti^nanl^a,  f)tu§=vt[;» 

nta,  :pää=nau[)a;  t)iut[inen  nautaa,  ^iutfi=nau^. 
Hårbeklädnad,  f.  farUiottuS. 
Härbeväxt,  a.  faru>ettunut,  tartttainen. 
Hårbindel,   m.   ]^iu8=^inteti,   <)inteli,   ttm)5))t, 

rit50=rt^ma. 

Svanskt-Finskt  Lexikon. 


Hårborste,  m.  ^ää=^arja,  ^iuS^^arja. 

Härbrädd  ad,  a.  (bot.)  ri^fi4aitainen,  vipfi=far- 
icainen,  tarwan-ennainen. 

Hårbuckla,  f.  ]^iu8=ftemura,  l^iu8=nuttura  1. 
=tt)f)ermä. 

Hård,  a.  fotoa;  h— t  bröd,  fotoa  lei^jä;  h. 
mark,  fotoa  1.  luja  maa;  h — t  mynt,  fotoa 
ra()a;  h.  hud,  luja  1.  totoa  naf;fa;  h— t  vat- 
ten, falfea  1.  fotoa  toefi;  h— t  lif,  fotoa  toat« 
fa,  toatfan  totoa;  (fig.)  fotoa,  antara,  j^rffä, 
falfea;  h— t  hjerta,  fotoa  1.  talfea  f^bän; 
h — t  sinne,  fotoa  ftju;  h — a  ord,  fotoat  1. 
anfarat  1.  jl)vtät  fanat;  h— t  straff,  fotoa 
vangaistu8;  det  är  h— t,  fotoa  on,  fe  on 
fotoaa;  h— a  tider,  fotoat  1.  faliiit  ajat; 
h— t  är,  fattig  touoft;  h.  förlust,  anfara  1. 
fotoa  toal^info;  h.  strid,  anfara  ta)?pclu. 

Hårdagad,  a.  fotoa=!urinen. 

Hårdeligen,  adv.  fotoaäti,  anfara8ti,  fotouu=- 
belta,  fotoan  taiHa. 

Hårdhet,  f.  fotouuS,  anfaruu8,  tujuuS. 

Hårdhjertad,  a.  fotoma4^bäminen,  fotoa=fifuinen, 
fotoa4uontoinen,  armoton,  furtuton. 

Hårdhjertenhet,  f.  fotoa4vbämifl)l)8,  fotoa  flj» 
bän  (=men),  fotoa  tuonto  1.  fifu,  armotto« 
muuö. 

Hårdhänd,  a.  fotoa»fouvainen,  fotoa^ätineu; 
(fig.)  fouristetetoa. 

Hårdknut,  m.  um^t^olmu. 

Härdlifvad,  a.  fotoa^toatfaiucn;  deu  sjuke  är 
h.,  faivaan  toatfa  on  fotoatla. 

Hårdläst,  a.  (om  lås)  jät}ffä,  fanfea;  se  Svår- 
läst och  Trögläst. 

Hårdmunt,  a.  fotoa=fuinen,  jä^ffä»fuincn. 

Hårdna,  t.  n.  fotocttua,  fotoeta  (=enen),  faj^a^ 
utua,  fotcbtua,  jä^fistijä. 

Hårdnackad,  f.  ut5).n=ni8fainen,  f'otoa»fi8foinen, 
fotoa=)>intainen,  jä^fta,  jätitfä»mietinen,  itfe^- 
^jintaincn  1.  »jäinen;  en  h.  strid,  jävftä  1. 
fotoa=^intainen  fota;  h— t  motstånd,  jät^ffä 
1.  itfc-^intatnen  1.  ujjVi^niöfainen  toaStu8tu8. 

Härdnackenhet,  f.  fotoa-^intaifuu8,  up:(3t«niå« 
faifuug,  ttfe=^äif^t)S. 

Hårdnad,  m.  fotoettunainen,  fotoettuma,  fljl)Iä. 

Hårdraga,  v.  a.  tuffaiUa,  toetää  tufagta,  tu- 
fistaa,  otfa  tutfaifttfa  1.  tuffa-nuottaifitta, 
toetää  tnffa=nuottaa;  (fig.)  Ijalfoa  fartooja. 

Hårdragning,  f.  tutaöta-toeto,  tufigtuS,  tuffa» 
nuotta. 

Hårdskalig,  a.  fDtoa=Iuörinen. 

Hårdsmält,  a.  (om  metall)  fotoa  futamaan  1. 
futattaa,  fotoan^futatoa;  (om  mat)  toaifea  fu-- 
lamaan,  fotoan=fuIatoa,  toaifeaöti  fulotoa. 

Hårdspänd,  a.  toäufeä,  jäi}fta,  jätjffä-toetoineu, 
jät}ffä=jänteinen. 

Härdsöfd,  a.  ra8fa8=uuincn,  ftfeäntninen, 

Hårdt,  adv.  fotoaSti,  fotoin,  fotoatla,  fowuu» 
betta;  ligga  h.,  maata  fotoatta;  hålla  h.  i, 
:>3itää  fotoaSti  fiinni;  det  sitter  h.  åt  (fig.), 
f^ttä  fotoatta  fälj^Jt,  fiitä  fiiö;  tala  h.,  ^u» 
l^ua  fotoaa  1.  fotoaöti  1.  ääneen  1.  (n jaa. 
32 


a.oo 


H 


Häf 


Hårduk,  m.    farira^faiiijaS    (-Uan)   1.   »iMate, 

jou^t^raate. 
Hårdvall,  m.  nurmi,  lulita. 
Hardvallf-hö,  n.  nunni4iciuä,  (ubta^beinä. 
Hardvallsäng,  f.  niirnn=ntittu. 
Hårfin,  a.  hiuSmatnen,  fariran  f)tencuinen. 
Hårfläta,  f.  bmé^^jalmifto,  f)iu64ettt,  letti,  pah 

tnitfo,  ta^ia. 
Hårfrisör,  m.  ^iug-fäbertäjä,  tutan-Iaittaia. 
Hårfullj^a.  tarwainen,  farrcafaä  {--itaari). 
Hårtallning,  f.   farivan=ajo,   tarlcan  1.  tvifun 

luDininen. 
Hårfäste,  n.  l;tu?ten  raja,  tu!an=raja;  (hvarvid 

håret  är  fustadt)  I)iug=marto,  tutfa'-na^ta. 
Hårfästning,  f.  ripo^ribmat,  rii^a. 
Hårgång,   Hårgärd,  m.  se  Hårfäste. 
Hårig,  a.('som/(ar/ir;,;farti?aUinen,  faritjainen; 

(jull  med  hår)  farivainen,  fanrafaö  (»tfaan). 
Hårkam,  m.  biuö^faml-m,  :|>ää=fann.^a. 
Hårklippning ^    f.    fiiugten  1.  tuEan    leiffuu  1. 

leiffaamtnen. 
Hårklyfvare,  m.  {)iu§=farttjan  balfcja,  fir^jun» 

^jistelijä,  trtifaetelija,  ianan=fatir»artaja. 
Härklyfveri,  n.  (tiuS^fartoan  Ijaltominen,  far» 

»an=f)a(feu8,  fananM"ain?arru§,  tirsun  pxitt-- 

ieminen. 
Hårlock,  m.  futri,  biu?-f)ierutta  1.  4'i()arto  1. 

^licfura  1.  -Aahtxa. 
Hårlugg,  m.  tufita. 
Härliigga,  v.  a.  tuftétaa,  toetää  tufaSta  1.  tuf= 

fa»nucttaa. 
Hårlös,  a.  fartvatcn;  (uUm  hufvudhär)  j^iufje» 

tCTt,  falju. 
Hårmatta,  f.  tarlra=mattc. 
Hårnål,  f.  {;iug=neu(a,  fagjantcula. 
Hårnät,  n.  )jaä=l»evtfD,  ]^iu§=tper!fo,  tuffa»  1. 

fagfa-tpertto. 
Hårolja,  f.  (;iug=(>(jp,  ))ää«i5Ijt). 
Hårpensel,  m.  fartDa=)3en§ieli,  farttsa^fuii;  (hot.) 

fartra=ti>Bf)tiJ. 
Hårpiska,  f.  ntöta^^salmiffo,  ^iuS»paImt!fc,  ttiS» 

fa=))tiefa. 
Hårpomada,  f.  l^iue^hjoibe  (=teen),  puinaata. 
Hårpung,  m.  ^iuS-puéfltto,  ^tug^möft. 
Hårrik,  a.  fanrainen,  fartoataö  (»ffaanj,  tifiu= 

fariratnen. 
Hårring,  m.  &iug.formuS. 
Hårrot,    m.    farttan» juuri,    ^iu§ten   juuri    1. 

marto. 
Hårrör,  n.  (fys.)  f)tuS»:^UDfDnen,  ^tué^tcriri. 
Hårsax,  f.  tufta^fafjet  (pl),  feritfimet. 
Hårsida,  f.  fanr*a»^>ucli,  martio^pucli. 
Härsikt,  m.  jouI?i«icuIa,  JDUl}t=)tbtt. 
Hårsilfver,  n.  farnja4}0pea. 
Hårsmån,  m.  tartoan  ircrta,  rafetu;   ej  en  h., 

ci  farr»aaEaan,  ei  favnjan  luertaa,  ei  l;iuS= 

faraaafaan,  ei  ro^tuafaan,  ei  Ijituafaan. 
Hårsnäppa,  f.  (scolupa-r  yalliimla)  pieni=furppa. 
Hårstrå,  n.  biuö=fanra,  ^iu>?. 
Hårtandad,  a.  Cbot.)  fartea^anH^atnen. 
Hårtest,  m.  hhi^^iuoxtima  1.  'jucrtua. 


Hårtofs,  m.  I)iuS»tupfu,  fanija^tupiu  1.  -tope 
(=^^pec^)  1.  »tLHii)t(>. 

Hårtnt\a.  f.  I;iué»ujanu!e  (»ftecn),  tufta^iranutc 
1.  fucrtunja. 

Hårtang,  f    (;iug=pi[^bit  (pl-),  futri4M6bct. 

iläruddig,  a.  (bot)  farn)a=c>tatnen. 

ilarvax,  m.  I)iuö=wafi"i,  I)iug^ira[;a. 

Hårväxt,  m.  £)iugten  fac-rou,  tufan^faétru;  han 
har  stark  h.,  t)äucn  tuttan;a  faétraa  rai- 
fuéti  1.  )5atiuéti. 

Håråder,  m.  tarwa^fucni. 

Hårört,  f.  (myriophyUuni)   är\t*iii. 

Hä!  int.  bäfe!  roai! 

Häck,m.  I)äEfi,  bätfiö;  lefvand»-  h.,  pcufag^^aita. 

Häcka,  v.  n.  niunia,  bautca;  v.  a.  munittaa, 
^aubcttaa. 

Häckbiir,  m.  munitu§=bäffi. 

liäckelmakare,  m.   bäfilän-tefijä. 

Iläckeneld,  m.  (unlit.)  taufcamatcn  ampumi= 
nen,  ^I)tenään=ammunta. 

Häckla,  f.  bäfilä,  f)ätl)(ä,  bäflä. 

Häckla,  v.  a.  f)äfilijitä  (=t)en),  (;äh}Ii5ttä,  ^äf' 
Iätä,  rolltia;  (fig.)  f)äflätä,  jättiä,  moittia. 

Häcklare,  m.,  -erska,  f.  (;äfi(öitftjä,  bäfiääjä; 
(fiy-)  fiäffäri,  jättijä. 

Häckning,  f.  munituS,  muniminen. 

Häda,  v.  a.  räämätä,  f)erjata,  f^erjätä,  piiU' 
ta,  rienata;  h.  Gud,  :pitEata  jumalaa;  som 
man  är  klädd,  så  blir  man  bädd,  pt)f;e» 
nietäniä  lintufin  tunnetaan. 

Hädan,  adv.  täältä,  ptxi;  skiljas  b.,  erota  1. 
Iäf)teä  täältä  1.  )5oié. 

Hädande,  n.  rää»?äämtnen,  rää»ä^8  o.  s.  v. 
se  Häda. 

Hädanefter,   adv.   täétä4äf;in,    hjaéta,   tr>aét'«  < 
cbe§. 

Hädanfara,  v.  n.  läbteä  poig,  läf)teä,  erota 
(=Dan). 

Hädanfärd,  m.  läbtö,  :|)0t€4ä^tö,  ero. 

Hädankalla,  v.  a.  futfua  ^^oiS,  poiS=futfua  1. 
fäéEeä. 

Hädare,  m.  rääwä,  rää»i(>,  räärcääjä,  herjaa- 
ja, :t)tlffaaja. 

Ilädelse,  f.  ^erjau?,  pilffa,  rienau§,  rääwäljS. 

Hädeord,  n.  ^)ilffa=|ana,  berjaué^fana. 

Hädisk,  a.  I;erja,  l^erjallinen,  ^.nltatlincn,  ber* 
jääwä,  bäpäifen^ä,  I)äpeällinen. 

Häfbom,  m.  se  Hafstäng. 

Häfd,  m.  (jordens)  ruoffo,  muoffauS,  Irifje» 
Ips;  åkern  är  i  god  h.,  :peito  cn  bmrä^jä  ruo» 
foéfa  1.  ]^t)toin  muotattu;  (bruk  af  egendom 
eller  rättighet)  nautinto,  nauttio;  gammal 
h.,  wanba  nauttio  1-  nautinto;  urminnes  h., 
ifi'tt)anf)a  I.  =muiéitoinen  nautinto;  efter  gam- 
mal h.,  teanfian  tatcan  ja  ^^itämt)fien  mu' 
faan;  (samlag)  mafaamiuen,  mieétijt^g,  raiS» 
faaminen. 

Häfda,  v.  a.  (jord)  ruofota  (4oan),  mucfata, 
tviljedä;  h.  eu  rättighet,  toiljeEä  1.  nauttia    i 
oifeutta;  (en  qvinna)  maata  (mafaan),  raié»    I 
fata,  miegtöttää. 


Häf 


Häl 


•251 


Häfiiatecknare,  ni.  l)igtoriottftia,  l^iStoviaii^ir» 
jotttaja,  ajan-tieboitfija. 

Häfdeböcker,  f.  pl.  se  Häfder. 

Hiifdeforskare,  lu.  ^istortan^tutfija,   ajantie» 
toin»tutfija. 
i    Hiifder,  ni.pl.  aiau=ttebot,  l^tgtovia'ftrjat,  ajan= 
muistelmat,  £;i?tovia. 

H.dclvumiei),  a  iiautinto=:t)eräinen,  nautinnog= 
ta  faatu,  uaiittio-faannaineu;  CfiyJ  ta^a^ic- 
vainen,  fät}tänti3=^,  taivatft  tuUiit,  fäi)ttö=i)e= 
räinen,  ^ntänU)é4icräinen;  en  h.  sed,  pitä- 
mijS  =  ^ieräinen  1-  J-Dvtn[;a  tapa,  ).>crcl)ti)ntjt  1. 
juurtunut  tapa,  fäl;täntl3=ta)^a. 

Häfkonst.  f.  se  Staiik. 

Häfuiiig,  t'  lo(;otué,  fo^oileminen,  noufeilemi= 
nen;  (brustets)  {iel;tomineu;  (bristens)  aaltoi- 
leminen,  noujeilemuö. 

Häfoffer,  n.  no§tO'Ut)ri. 

Häfskruf,  m.  fanfc-vuuUM,  lin^-mruunn. 

Häfstång,  m.  (inck.)  fanto,  finlo,  UMpU ,  \v\- 
\!n\\\x  (,=mcn);  (fi>j-)  anel^ätin,  pönffii,  wxpw, 
iriipufin. 

Hafia,  f.  fibe=Iap^.ni;  (mi^d.)  umpi^tauti. 

Häfta,  v.  a.  liittiiä,  tafistaa,  punttaa;  (bok) 
nitoa,  panna  h.nl;toIlc;  v.  n.  puuttua  1.  tavt^ 
tna  1.  !äl)bä  fiinni,  tafeltua,  tatiotua,  tatb?= 
taa;  h.  för  skuld,  olla  iiielfaa  i.  txielaéfa; 
h.  för  ett  brott,  olla  rifotfcn  alainen;  h. 
pä  målet,  taiDoitella  1.  fougevtaa  pul^eeöfa. 

Hiifte,  n.  iui(;fo,  uibe  (=teen),  nioS  (=f|en). 

Häfiig,  a.  (vill  sinnes)  tiiiuaS  (nian),  tuliueu, 
pifainen,  äfeä,  raju,  tuima,  pifa=anl;ainen, 
malttamaton,  tuittu^niinen;  (om  sak)  raju, 
tuima,  fonia,  fiiwaS,  nnufta,  annl;eä,  tviife= 
irä,  palaipa,  anfara,  iifcä;  h.  vrede,  iima^ 
1.  anfara  1.  tuima  trilla;  h.  sjukdom,  fotea 
1.  anfara  tauti;  h.  köld,  fonux  1.  tuima  1. 
lpinl;eä  1-  raju  paffaucn;  h.  storm,  raju  1. 
fouia  nit?r§ft);  h-  blast,  aMufta  l.  anfara  I. 
to»a  I.  äreä  tuuli;  h.  .'tiöm,  nHifeiiui  1.  äfeä 
wirta;  b.  fart,  ix)inl;eä  1.  raju  1.  fiitea^  1. 
fiibfcä  tvau^ti;  b.  karlek,  palaiva  I.  tiiwaS 
1.  innofaS  raffauö;  b— t  anfall,  fiiwaö  1. 
raju  1-  anfara  i.  älcä  rt^nnäffo. 

Häftighet,  f.  tiitrianS,  tnlifuuS,  pi!aijun8,  ä= 
fei}§,  rajuue,  tutmuuö,  toivnus,  antaruuS, 
jDinl;ev§,  tul;fci)c*,  palauniué;;  jinlV  li.iftig. 

Häftigt,  adv.  fiiamasJti,  tulije^ti,  äfeäc4i,  ra= 
jnSti,  tuimaf'li,  foicaoti,  anfaraoti,  tiMubeäS^ 
ti,  fiibtcäöti,  palan)ai?ti,  innoftaaöti;  jmiV 
lldftig. 

Häfmiiig,  f.  liittäminen,  tafiStamincn,  tafis» 
tuS,  puuttamtncn;  (en  buks)  niominen,  uito= 
minen,  nitonö,  nHl^tctle  pano,  nnl;foituc«. 

Hiftirlaster,  n.  tiiunc4aa^tari,  tafivtuc-^laav^» 
tari. 

Iläftyg,  n.  ixnpufin  (MUien),  unpn^ivärrfi  I. 
»fone,  lonito. 

Häfva,  v.  a.  ncStaa,  toitottaa,  iviimtta  .=plian); 
(iindauröiljo)  poistaa,  pnrfaa,  fnmota  (=oan); 
h.  ett  binder,  poiStaa  CSte  1.  UuiÖtU?;  h.  en 


ojukdom,  poietaa  1.  tcotttaa  1.  jaffaa  tauti; 
h.  en  tvist,  purtaa  riita;  h.  en  dom,  tu- 
mota  1.  purtaa  tuomio;  b.  ut,  tteittää  ulog; 
h.  ur  sig  (fig),  ajaa  ftfägtänjä,  otjentaa; 
1».  sig,  v.  r.  toljota,  tolloilla,  uouSta  (nou- 
fen),  noufesfella,  pöljii^tpä;  hennes  bröst 
hufde  sig,  lianen  rintanfa  aaltoilitcat  1.  to» 
l)oilin?at;  degen  b— er  sig,  taitiua  noufee  1. 
pi51;öilee  1.  pöpi^tpp;  haf\et  h— er  sig,  mert 
folpilee  1.  tnol^nilee  1.  t;i)ötäitee. 

Haf\are,  m,  se  Häfvert. 

Hafvert,  m.  tr>eto>piUi,  jnoffutin  (-ttimen),  lap. 
po^pilti. 

Häger,  m.  (ardea)  t;aitara. 

ilagir,  f.  (prunas  padus)  tuomt. 

Häggbär,  n.  tuomen=marja,  tuomifaS  (»tfaan). 

ilciggskog,  m.  tuomifto,  tuomisto. 

H.ign,  n.  aita;  (fg.)  juoja,  turtoa;  taga  nga 
i  sitt  h.,  otta  jotu  turnjiinfa. 

Hägna,  v.  a.  oibata;  (fig.)  faitfea  1.  taita  (tait* 
fen),  fuojella,  turn^ata. 

Hägnad,  ra.  aituug,  aituu,  aitauS. 

Hägra,  v.  n.  tangaötaa,  tutcaötaa,  tutoaStua. 

Hägring,  f.  taugaötug,  ilma-fuiDastuS,  tmuas» 
tamincn. 

Häkla,  se  Häckla. 

Häkia,  f.  lättp,  lettu,  i^ataucu,  ^afan-enga* 
(=faan). 

Häkta,  f.;  h.  fast,  panna  taataan;  (föra  i  fän- 
gelse) ottaa  tiiuui  1.  loangitfi,  panna  iDan" 
fenteen,  »angita  (4fen),  punttaa. 

Hiikte,  n.  puutto,  ioancjisto,  roantiuS,  »anti" 
l;uone,  linna. 

Häktmakare,  m.  l;ata=maatart,  lättl)=feppä. 

Häl;  m.  tantaspää,  tanta;  följa  ngn  pä  hä- 
larna, olla  tanta=päigfä  1.  tintereisfä  tiinni, 
tulla  faunoilla;  ligga  ngn  pa  balaina,  olla 
liännäöfä  1.  tintnitla. 

Hälft,  f.  puoli,  (hal/va)  puoliéto;  h— en  af 
ngt,  puoli  joStatin  1.  jotatin;  taga  h — en 
hvar,  ottaa  puolen  tumpainenfin;  bröd  af 
h — en  råg  och  b — en  hvete,  puolitfi  ru» 
tiinen  puolitfi  nifninen  leipä;  h — en  större, 
puolta  tfompi;  h— en  mer,  puolta  enemmän; 
h— en  mindre,  puolta  aHil)empi;  h— en  sä 
stor,  puolta  pienempi,  puolen  lofcinen;  b— en 
sa  mycket,  puolta  wäl;emmäu,  puolet,  puo^< 
liffi;  mer  än  h— en,  enemmän  tuin  puoli; 
till  h— en,  puolitfi,  puolcffi;  i  säcken  var 
h— en  räg  och  h— en  korn,  fätiSfä  oli 
puolet  ruttita  ja  puolet  ol)ria;  äkta  b.,  puoli" 
jo,  aft)iO'puoli  1.  »pnolifo. 

Hälften  bonde,  m.  tal;ba=tilallinen,  puDli=n?erOä 
lainen. 

li;aftenbnik,  n.  fal;ban=fi)la»i),  tal)ba--»iljelv, 
puoli=unljelp. 

llalftenbrukare,  m.  tal;ba  =  UMljelijä,  tal;ban« 
tvlroäjä,  ofa4'i)ln.Hijä. 

H  älg,  se  Helg. 

Hälgängare,  m.  (nat.  hisf.)  fanta-aStuja,  täm* 
nieu-jalfaineu. 


252 


Häl 


Hän 


Häll,  m.  (sten)  :|3aafi  (=ben),  ^^aatevo;  (jem-h.) 
(iefiffii,  arina,  rautaparina. 

Häll,  n.  oböjl.;  vara  på  h.,  oUa  himarruffifla 
1.  fnufallanfa  1.  tattellanfa. 

Hälla,  f.  (på  byxor)  ^etta,  jafan^alancn,  jalfa= 
f;i^na;  (för  hästar)  famniitfa. 

Hälla,  v.  a.  (luta)  falltötaa;  (gjuta)  faataa, 
xwtaa;  v.  n.  n^iettää,  oHa  faltctoa  1.  lutet» 
tätoä;  det  regnar  så  att  det  li — er,  fataa 
fuin  faannSta  faataifi,  fataa  faatamaCa. 

Hällande,  n.  faataminen,  faato;  a.;  h.  regn, 
faatatua  fabc  (=teen). 

Hälleart,  m.  )3aabcn--Iaji,  :|jaaft=finji. 

Hälleberg,  n.  fallio. 

Hälleflinta,  f.  faUtc=^3ii,  luncri^imfiU. 

Hällegräs,  n.  se  Fetknopp. 

Hälleknoppar,  m.  pl.  (sedum  allntm)  walfca 
ma!fa=vucI;o,  ttHtoren=jammaI,  faUio=maria. 

Hällning,  f.  faataminen,  faatamuc*,  faato;  tun- 
nan är  pä  h — en,  ti)nnl}vi  cn  funiarrufftUa 
1.  faaboffiUa. 

Hällre,  adv.  se  Hellre. 

Hällregn,  n.  roiffa=fabc  (=tecn),  ran!fa=fabe, 
faato=fabe. 

Hällregna,  v.  impers.  fataa  roiffao,  fataa  tcr^ 
njcnanfa  1.  faatamaUa  1.  ranfaeti. 

Hällristning,  f.  fafliDn=!irjau§,  taKio=!irjat. 

Hälläder,  n.  fannan=tau8  (»ffen)  1.  =tauöta  1 
■=tafaincn. 

Hälsa,  se  Helsa. 

Hälsena^  f.  !anta=finner  (4eren). 

Hälst,  se  Helst. 

Hämd,  f.  fcötc;  taga  h.  på  ngn  för  ngt, 
fc§taa  j.hide  j.fin;  krälVa  h.,  I^uutaa  1. 
waatia  foStoa;  min  t^jäl  brinner  af  h.,  nue= 
lent  l)t[)l\x\x  foötoa;  göra  ngt  af  h.,  teljbä 
i.fin  foc^taaffenfa. 

Hämdbegär,  n.  fo§tcn4;imo  1.  4n)VntiJ. 

Hämderop,  n.  foetcn^Ijuutc. 

Hämdgirig,  a.  foéton4)tmcinen,  foStca  (muta» 
ira  1.  ^^tjljtälrä. 

Hänidgirighet,  f.  fc8tcu4;tnio  1.  »t^t)l)nti3,  fo§= 
tcn»f)iiuoifuu?. 

Hämdkrig,  n.  fcStc»fota. 

Hämdkräfvande,  a.  fcétoa  I)untalra  1.  linia» 
tilva. 

Hämdlysten,  a.  fDStcn»I}aIuinen. 

Hämdlyt-tnad,  f.  fo6tDn-l}aIu  1.  =(umo. 

Hämkedja,  f.  jarvu,  mafi»fl}ttt?,  ^ibättu  (=ttt» 
men). 

Hämma,  v.  a.  feifattaa,  feifaljbuttaa,  ).^^iä()bl}t= 
tää,  |.nbättää,  cStää,  ^aitata,  ica§tu§taa,  fc6» 
fel)ttää,  l)tllitä  (»tfen),  e[;fäistä,  fulfea,  tl^rel)-- 
bl)ttää,  tljrettää;  h.  farten  af  en  vagn,  fei» 
ial)bnttaa  i.  ^tbättää  h)aunujcn  ivaubtia;  h. 
blodet,  tl^ref;bi}ttää  1.  fultea  1.  feifattaa  wtx-- 
ta;  h.  sjelfsväldet,  I;iKitä  1.  el)täi§tä  1.  ).n= 
bättää  1.  feöfeijttää  iBallattomuutta;  h— s, 
v.  d.  fctfattua,  ^l)fäl)tt}ä,  tWV)'å,  feeteijt^ä, 
fulfeutua,  tt}ref)t»}ä. 


Hämmande,  n.  fctfattaminen,  bittitfemtneu,  fei^ 
fatué,  ^nbätijé  o.  s.  v.  se  Hämma. 

Hämna,  v.  a.  fcétaa;  h.  ngn  på  dess  fien- 
der, !o§taa  j.fun  ebestä  1.  ivaatia  j.fun  fo8= 
toa  l;änen  tr>iI;ottlifiltanfa;  ii.  ett  brott,  foS* 
taa  rtfoä;  h.  fäderneslandet,  foStaa  ifän« 
ntaan  ebestä;  h.  sig,  v.  r.  fcötaa;  h.  sig 
på  sina  liender  för  lidna  oförrätter  med 
våldsbragd,  iDÖti  »altaifunbeUa  foStaa  rci» 
IjDidifiUcnfa  niibcn  teteniät  I.  I)etltä  tärfitt}t 
iväärt)l)bct;  h — s,  v.  d.  foötaa;  h.  pa  ngn 
för  ngt,  fostaa  j.fuUe  j.fin. 

Hämnare,  m.  foStaja. 

Hämpling,  m.  (f ringillä  cannaUna)  I)aui^t^3U» 
Untn  1.  »toar^niuen,  Ijam^^juinen. 

H'imta,  v.  a.  tuoba,  noutaa,  fä^bä,  I^afea, 
cttaa,  foota  (»toau);  h.  ett  bref,  tuoba  !ivje, 
:i>ogtiiu;  h.  andan,  toetää  I;eufeäufä,  I;uo= 
al)taa;  h.  mod,  rcl)faiöta  niielenfä,  ottaa' 
rol;feutta;  h.  vatten  frän  brunnen,  tuoba  1., 
noutaa  1.  fäi}bä  hjettä  failpoSta;  h.  nytta 
af  ngt,  ottaa  1.  f  evätä  »oittoa  j^ttiu;  gå 
ocli  h.  ngn,  mennä  1.  täi}bä  noutamaan  1.  tuo= 
maan  j.tuta;  h.  nya  krafter,  fcota  1.  ottaa 
uufta  iroimia;  h.  sig,  v.  r.  tointua,  toi)5ua, 
ivirota  (»foan),  tcirfiöttjä. 

Hämtande,  n.,  -ning,  f.  tuominen,  tuonti  1- 
tnonto,  noutaminen,  nouto  o.  s.  v. 

Hämtningsäfventyr,  n.  (lagt.)  noutamu8ntf)fa 

Hända,  v.  n.  o.  h.  sig,  v.  r.  ta|.Hil;tua,  fattua, 
foI)bata,  utautua,  ntauta;  mig  har  händi 
en  olycka,  minulle  on  ta^ntbtunut  1-  fattu= 
nnt  ittaf;info,  minua  on  totjbannut  ivahiufo 
om  sa  skulle  h.,  joö  niin  fäwifi  1.  iattuifi 
I.  ta|jal)tuifi;  det  kan  lätt  h.,  itioipi  pian 
ta))at;tua  1.  fattna  i.  utautua;  h  — de  hvac 
sum  h.  vill,  tultoou  1.  taf)a()tutocu  mitä  1. 
mitä  f)mriänfä  1.  jee  mitä,  tapalitutoon  miti, 
ta).m()tunect'in;  hvad  bände?  mitä  tapabtui' 
men  hvad  h — de?  (o/önnodadl)  mit'd]^'di 
oKafaau?  mitenpäö  tanntaän  1.  taVMf)tui 
taan?  kan  h.,  kan  väl  h.,  htfa  tieft,  fei 
tiefi,  u^oi^^t  1.  mal;taa  oKa,  tiioipi  niin  otta 
Iienee).Hi  fe  niin,  el;la  niin  lienee,  >xioipi()oi 
niin  fä^bä  1.  fattua;  det  h— de  sig  ick( 
bättre,  än  att,  .  .  .,  eipä  ).Haremmin  fäljul} 
1.  utauuut,  fuin  että.  .  . 

Händelse,  f.  tapau8,  tapaljtuma,  taf-ialjtumu? 
fattumng,  fattuma,  tcbtau8,  fobtaaina;  sam 
h.,  tcfi  tapafitnma  1.  tapaus;  lifveis  h— r 
elämän  fol;taufiet  1.  tapauffet;  h— n  är  dei 
att  .  .  .,  laita  on  fe  1.  femmoiueu,  afiai 
laita  on  fe,  että  .  .  .;  i  h.  att,  i  li.,  jo§ 
joöfa,  jo8  niin  on  1.  olifi,  että;  i  sadan  h. 
fiinä  tapantfeSfa  1.  fc[)baSfa;  i  annan  h., 
muutoin,  muuten,  muu8fa  tapauffeéia,  jo^' 
muutoin  1.  toifin  on  1.  tapal;tuu,  niin;  ■ 
vidrig  h.,  joS  toifin  on  1.  fäi}  1-  tapal;tuu 
tt)asta=fcl;ba§ia;  i  alla  h— er,  i  all  h.,  at 
nafin,  faifetifin,  faifiéte,  fuöfafin  tapauffeS 
fa  1.  titaefa,  joS  tuinfin  olfccn  1.  tapailtu 


Häa 


Hän 


353 


foon  1.  !äl?nee;   det  var  en  h.   8om   gjorde 

det,  fen  tett  fattuma  1.  fattumuS;  af  en  h., 

fattumoilta ,  fattumuffelta,  fattumalta;  i  h. 

af  hans  död,  \oé  i)'ån  {'uoltft,  joö  niiti  Tå- 

anft,  että  fuotee  1.  fiiolifi. 
Häadelsf^rik,  a.  moni^ta^aufftneit,  vunfa84a» 

^autfmen,  ti4^auffi8ta  rifae  {-Aaaxi). 
Händelsevis,  adv.  [attumoilta,  fattumatta,  fat» 

titmuffelta,  fattumuffeäta,  fef^tautfetta. 
Händig,  a.  Utitvä,  fätefiäs  (»ään),  fäfifltncn. 
Händighet,  f.  !ätett>t}l}8,  fäftllif^l)6. 
Hänföra,  v.  a.  täältä  iBtebä;  (tid  en  viss  klass 

0.  s.  v.)  iuha,  toiebä,  fofjbtStaa;  h.  ett 
brott  till  en  lagparagraf,  lufea  1.  fofjbiS» 
taa  1.  fotoittaa  rtfo§  laJt^^pljfälään;  h. 
allt  till  nyttan  allena,  faifelta  tartoittaa 
l^^öt^ä  ^!fin,  tufea  faiffi  r)i)i5bi)n  fuf^teen; 
(hänrycka)  tctet)ättää,  it)a8tuttaa,  t)urraoa, 
l^urmata;  vreden  h — de  honom,  fiutfn  f;ä= 
nen  {)urmoi;  hennes  sång  h— de  alla,  l^ä» 
nen  lauUmfa  tf)a§tutti  1.  tinel^itti  taitfia; 
alla  voro  h— rda,  faiffi  olt  itjagtutfiöfa  1. 
h5ief)ättt)netnä;  h — nde  tal,  ipiebättäteä  1. 
^nrmowa  ^nif)e;  h — s,  v.  d.  itiaStua,  \v\v- 
I)ättvä,  ()HvmDittua;  h.  sig,  v.  r.  fuulua  1. 
cUa  funtuiva  1.  fof)biStua  (jf;fin). 

Hänförande,  n.  lufemtnen,  fot)bi§tammen;  (hän- 

ryckande)  i{;aStuttamtnen,  »iefjättäminen. 
Hänförelse,  f.  ixne()ätt)ö,  itjaStué;  hennes  sång 

försatte   alla  i  h.,  lianen   lanlunfa   faattoi 

faitn  it)a§tuffiin. 
Hänga,  v.  a.  rtpuStaa,  ^anna  rt^3)5umaan;  h 

rocken  på  en   spik,   ^janna    taffi   nanlaan; 

h.  bältet  på  en  spik,   :t5amta  tt)l}i3   naulalle 

1.  naulaan;  h.  tatJor  på  väggen,  ripuötaa 
1.  panna  tauluja  fetnään  1.  feinäde;  (i  galge) 
{;irttää;  h.  hufvudet,  oUa  alla=)^ätn  1.  nu 
reiöfanfa;  h.  läpp,  olla  ^uulet  ler^jaSfa;  h 
näsan  öfver  boken,  etta  wtxCi  firjaSfa  flin» 
ni,  lufea  nenäCänjä  tirjaa;  v.  n.  riepua 
riippua,  oKa  ripuffigfa  1.  riipulftSfa;  (dingla) 
roitiua;  kronan  h — er  i  taket,  ruunu  rip 
pun  !ato8fa  1.  fatoSta;  sabeln  h — er  vid 
bältet,  fapeli  riippuu  un)i3Sfä;  hatten  h — er 
på  spiken,  [)attu  rippuu  nauIaSfa;  faran 
h — er  öfver  hufvudet,  lr>aava  rippuu  pään 
päältä,  on  putoamaSfa  päälle;  h.  efter  ngn, 
tippua  1.  juoeta  j.fun  perääfä,  olla  j.fuu 
nisfcilla,  tuufea  j.fun  perään;  sjukdomen 
h— er  efter,  tauti  noubattelee  1.  pl)fl)t)  fiin» 
ui  1.  pitää  päälle  1.  ei  anna  perään;  h.  fast 
vid  en  falsk  lära,  rippua  1.  p^ft}ä  tiinni 
tvniäräsfä  Dpiöfa;h.  iiiop,  rippua  tiiuni  1.  l)t;= 
beSfä,  pt)ft}ä  fooSfa  1.  t)l;be8fä;  dessa  tva 
meningar  h.  icke  ihop,  nuo  iaffi  laufetta 
eiujät  pi)fi}  fooSfa  1.  ele  t^l^besfä;  hum  h— er 
det  ihop  med  den  saken?  miten  fen  aftan 
laita  on?  det  h — ger  aldrig  rätt  ihop,  ei 
ifänä  fen  oifeiu  laita  ole,  ei  fe  ui)t  laitaa 
ole;  han  h — ger  jemnt  på  1.  öfver  honom, 
l^än  onl.  vippuu_i)^teuään  ^läneu  niöfoillaufa; 


brösten  h.  på  henne,  Itänen  rintanfa  ripputtat 
1.  olcat  riipufftgfa  1.  riipaSfa;  h.  sig,  v.  r.  rt* 

pustaa  itfenfä,  fätjbä  rippumaan;han  h — gde 

sig  med  händerna  på  dörrn,  fätt)i  fäftneu^ 

fä  1.  fäfilläufä  rippumaan  oicen  päälle;  h. 

sig  på  en,  meunä  1.  fät)bä  rippumaan  j.fun 

l)arttoille;  (taga  Ufvet  af  sig)  l;ivttää  itfen* 

fä;  h.  sig  i  ett  träd,    i  en  trädgren,   l^irt» 

täö  itfenfä  puul)un,  puun  offaan. 
Hängande,  n.  (aktivt)  ripuStamineu;  (till  döds) 

{)irttäminen;  (passivt)  rippuminen;  adj.  rip* 

puroa,  riippuiDainen,  roiffuioa. 
Hängare,  m.  ^aru,  tt>aate4;aaru,  lt»aate=nau» 

lat,  l)auftt. 
Hängbjörk,  f.  riippa=fotttu,  limalef;ti=foitt)U. 
Hängblommig,  a.  (bot.)  riippa=fufallinen. 
Hängbro,  f.  ripputoa^ftlta,  ripnö-filta. 
Hängbröstad,  a.  riippannutainen. 
Hängbuk,  m.  riippa=mal)a. 
H  ängbår,  f.  purilaat,  :^it)na=paarit. 
Hängdy,  m.  letto,  ^ete  (f)etten),  l)l)ll^,  l^etfu. 
Hänge,  n.  rtppu;  (bot.)  norffo,  urpu,  urpa. 
Hängfly,  n.  se  Hängdy. 
Hängfärdig,  a.  (fig.),  tuin  pUuBa  päähän  I^ö* 

iVj,  ala=fuloinen. 
Hänggran,  f.  riippa=fuuft,  l;eilu=fuuft. 
Hängifven,  a.  intoifa,  fiit)tl}nl)t,  fiintl^nijt,  l^ar» 

raetunut   mielti^uijt,    antautunut,   fnopuma» 

ton;  so  Entusiastisk. 
Hängifvenhet,  f.  intotfuuö,  fiil;tl}mt)S,  fiint^» 

ml}é,  mielttjmpö;  se  Entusiasm. 
Hångla,  v.  n.elää  fituuttaa  1.  fitfuttaa,  vetfottaa, 

rihuaetella,  nortotella,  lul)jata;   h.  sig  fram, 

vettctcUa  ).  fitfuttaa  1.  rit}naiaa  eteen^päin. 
Hänglig;  a.  fituliaineu,  fituliaö,  (»aan),  raif^naS. 
Hånglas,  n.  etu=luffo,  efi=luffo,  muna4utfo. 
Hängläpp,  a.  lerppa=l)nuli  1.  »fiuultnen. 
Hängman,  m.  ripputt)a  I;arja,  riippa»]^arja. 
Hängmatta,  f.  rippu»matto,  viippa4oitfu,  nu» 

bin  (»timen). 
Hängning,   f.  rtpuStuS;    (i  galge)    ^ivttäm^S, 

l)irttO. 
Hängrem,  f.  fanuatuS^il^ua  1.  »remeli,  fannt» 

fe  (»ffeen),  faunin  (»timen). 
Hängsel,  n.  fanuife  (»ffeen),  faunin  (»timen). 
Hängsjuk,  a.  f)orffa»fipeä,  fituliaö  (»aan),  po^ 

tilaS,  finmloinen. 
Hängsjuka,  f.   f)orffa»fipn,   fituliaifunS,  poto, 

jalan»päällinen  fipu. 
Hängsle,  n.  ^nffiluS,  hjiilefe  (»feen),  famta^' 

tin  (»timen). 
Hängvagga,  f.  rtppulca  fätfljt  (»l)en)  1.  fel^to, 

t)eilu»»afn. 
Hängöra,  n.  Iuppa=foriria,  lotfo»forica. 
Hänleda,  v.  a.  se  Härleda. 
Hänrycka,  v.  a.  i^aétuttaa,  f)urmcittaa,  I;nr 

nioa,  innostuttaa;  h— s,  v.  p.  it)a5tua,  t;u 

moittua. 
Hänryckning,   f.   l^urmoituö,    I;uvmau§,    ]■> 

moö,  if)a§tuS,  innostus.  «" 

Hän-ieende,  n.  fatfautc,  tavfoituS,  foI)ta, 


254 


H 


H) 


(»teen),^mcli;  i  moraliskt  h.,fm'ei?teen  tat|oeu, 
fift)ei)bcn  ^UL^ff^ta,  ftirettbeUtfeéiä  tatfaimce» 
ia  1.  fcbba-Jia;  i  alla  h— n,  faitin  ^^uolin, 
faitfccn  faticcii  1.  nä()ben;  i  h.  tili  lians  tiit. 
hänen  nuttcvnuteenfa  fatfecn  1.  näfiben,  l;ä= 
ucn  imttevuutenia  fuliteen  1-  ^ucleéta;  i  h. 
dertill,  att  .  .  .,  fti^en  nä()fcen  1.  fatfcen, 
että  .  .  .,  fen  fu^teen,  että  .  .  . 

Hänsigt,  f.  se  Hänseende. 

Häuskjuta,  v.  a.  Ii)fätä,  tl?ijntää,  alistaa;  li. 
en  sak  till  ngns  afgöraude,  Ipfätä  1.  t)eit» 
tää  afta  j.tuii  ratfai>3ta,  alistaa  afta  j.tuu 
ratfaiötuffeen. 

Häasofven,  a.  se  Afliden. 

Hänsyfta,  v.  n.  se  Syfta  pä. 

Hänsyti,  f.  se  Hänseende. 

Hänvisa,  v.  a.  neuteca,  tt>iitata;  man  h— ste 
oss  till  vederbörlig  domstol,  till  borijmä- 
staren,.  meitä  neuttcttiin  afian^omaifeen  cv- 
feuteen,  ))ovt=mestarin  luo;  U.  till  sjelfva 
källorna  Unitata  itie  läbteifiin;  b.  pä  (bevisa), 
efoittaa,  iviittaida. 

Hänvisning,  f.  neuircmuS,  neurpou§,  hjtittaue, 
triittaamuS. 

Häpen,  a.  l^ätnmäétimut,  ^)ämmäéti}ffiéiä  (ole» 
»a;,  tt)l;miétpnpt,  ätliétum)t;  blilVa  h.  se 
Häpna:  göra  b.,  6ämmästl}ttää,  tp|[)tniétpt» 
tää,  ätlic-ttittää,  fummastuttaa;  jag  är  så  h  , 
minua  bämmä-Stottää. 

Häpenhet,  f.  ^ämmäStn?,  t^bmiéttjS,  älliétijS, 
fäifädbps;  i  b— en  visste  ban  ej,  faämmäé» 
tiifftc-iänjä  ei  tiennyt;  jag  känner  b.,  minua 
bämmästi^ttää. 

Häpna,  v.  n.  ^jämmästvä,  älliétpä,  ti)^mi§tl)ä, 
iäpiäbtää,  jäitä^tää,  cuftamuetua,  bäpfäétpä, 
f)etinist>?ä. 

Häpnad,  m.  se  Häpenhet. 

Här,  m.  fcta=jcuffo,  jouffc,  jota^Iauma,  tBäee* 
tö;  himnielens,  l.^fiens,  h.,  taiwaaii,  ilman 
jcuffc  I.  joufct. 

Här,  adv.  täällä,  täsjä,  taada,  taaöfa;  h.  bor 
han,  täsiä  I)än  afuu;  h.  i  landet,  täSjä 
maaéia,  täällä  maaéja,  näillä  main;  h.  i 
\erlden,  täsfä  1.  täällä  maailmaéia,  tällä 
iällä;  den  ii.,  tämä;  en  h.  en  der,  mifä 
ficUä  mitä  täällä,  ufft  fieEä  teinen  täällä, 
mifä  misfäfin;  b.  ha  vi,  b.  fa  vi  en 
svår  fraga,  täöjä  cn  meillä,  tästä  en  meille 
ipaitca  ti)iV»iVS  1-  afia;  b.  och  der,  fiellä 
täällä,  yaifcittain,  n\ili=päin;  än  h.  an  der, 
niillein  micuifin,  millein  1.  naaliin  fiellä 
millein  1.  n.\iliin  täällä;  h.  bakom,  täällä  ta» 
fana,  tämän  tatana;  b.  bn-dud,  täsjä  1- 
täällä  njiere^jä  1.  fin^utta  1.  rinnalla;  b.  för- 
bi, tästä  1.  täältä  ebitje;  b.  inifrån,  täältä 
fifältä  1.  fijästä;  b.  nere,  täällä  all;aalla; 
h.  nerifrån,  täältä  alfiaatta;  h.  nedanföre, 
täällä  alt'))uelella  1.  alempana  1.  alemmalla; 
h.  om  dagen,  ä§tettäin,  näinä  )>äilr>inä,näiliin 
^.viiwiä,  jefu  ^>äi»ä  fttte;  h.  om  äret,  jefu 
ivuefi  fitte  1.  tataperin,  näinä  UMtefina;   .->e 


h.  kommer  ban  nu!  tab  tä3iä  1-  tucSia  \)ä\l 

niu  tulee!  .-^e  b.  är  det!  ne  täéfäbän  fe  en! 

fal;   täällä  fe  cntin!   se   h.,   tag!    tä#f'    en, 

ota  niit!  täsfä  fe  npt  on!  ota  not  tästä! 
Härad,  m.  tit;la=funta. 
Härad^bokbaUare,   m.   ^enti»berva  1.  'tirjoit» 

taja. 
Häradsdomare,   m.  lautakunnan  UMnljin,  [jt* 

ra§4uemari. 
Häiad.-fogde,  m.  fibla^funnan  raouti. 
Häradsböfding,  f.  fi^la^tunnan   tuomari,  tuo» 

mari,  beraSftiötinfi. 
Häradskista,  f.  fiblafunnan-firétu. 
Häradsnämnd,  f.  fiblafunnan  lauta»funta. 
Häradspost,  m.  n>cubin=po§ti. 
Häradsrätt,  m.  fil)Iafunnan=oifeu«,  maa4afi. 
liäradsskrifvare,   m.   Ijenfi- firjcittaja,    ^enti-= 

^erra. 
Härad.-tiiig,  n.  fi^lafunnan=färäjät  (pl-)- 
Häraf,  adv.  tästä,  flitä;  h.  blir  en  vana,  tä- 
mä tulee  tarcaffi,  tä^tä  tulee  tapa. 
Härberge,  se  Herb-Mge. 
H.ird,  m.  liefi  (,'ben),  tafta,  arina;  (äs^jn)  ah 

jo;   komma   till   egna    h— ar,    tuUa    emille 

turoille. 
Härda,  v.  a.  fetrentoa,  foloita  (--tfen),  fewata: 

(jein,  m.)  faraiöta,   fartai§ta;    (kallhamra) 

taalta  (4ten);  (fitaUatta)  terästää;  (ii<j )  iti-- 

t^ttää,  totuttaa,  taivuttaa,  faraista";    b.  ut, 

festää,  fietää,  tärftä;  h.  ut  mot  köld,  tare» 

ta  (n-fenen). 
Härdande,  n.,  -ning,  f.  farfaifeminen,  farail» 

tus. 
Härdbottcn,  n.  al^jon  1.  lieben  arina. 
Härdig,  a.  fef-tättjä,  tottunut,  forca,  fitfeä. 
Härdighet,  f.  festänjtiuö,  fittei}c,  tereuus,  tot» 

tnmuS. 
Härefter,  adv.  (om  rum)  tämän  jätfeen  1.  pe^ 

rästä;  (om  tid)  tä5tä4ät)in  I.  »puolen,  tästä 

laittein,   tämän   jälteen  1.  perästä,   rcasta; 

(om  eftei- gör  ande)  tämän  1.  näiben  mutaan 

1.  jälteen. 
Häremellan.  adv.  tällä  sälittä,  tä§fä  »räits'ä, 

näiben  »ätisfä  1.  irälillä;  näiben  roäliin  1- 

jvälitle  1.  tesfelle,  tähän  roäliin  1.  »rälille. 
Häemot.  adv.  tätä  ajastaan  1.  eastein. 
Härf,  f.  se  i;äfsa. 
Hartia,  v.  a.  n)t}»)^bitä    (»tfen),   IfDp^tiä,  )K\>\)- 

tiä,  irtibbetä  (4eän),  nnipfitä  (=iän),  roiipfiä 

roibtiä. 
Härtiare,  m.,  -erska,  f.  »nöbtijä,  njiipfijä. 
Härtlvta,    v.  u.  tuUo,    lähteä,   ftmtuä,    faabc 

altunfa. 
Härftiad,  m.  irt^i;f)bin»ril)ma  1.   »lanta;   fä 

h — en    (fi(j)-    faaba- päästä   tiinni,   päästi 

päähän  tiinni,  päästä  jälille. 
Uärfva.  f.  rotjahtt  (>bin),  »phti  (»ben). 
Härfvel,  m.  n>iipfin=puut,  ttvhbin»puut. 
Härfägel,  m.  (upupa  epops)  l)arja»lintu. 
Härfärd,  m.  feta»retti. 
Härfö  are,  m.  feta»päätlitfö,  l'ota»johbattaja. 


Hä 


Här 


2.-,; 


Häihiys,  adr.  täuiätt  mtjötä  1.  cfie^fa,  täefä 
tonuä. 

Häri,  adv.  täöfä,  näillä;  täfiän,  niiilun. 

Häribland,  adv.  näitcit  fcaSfa  1.  jcutoSfa,  nät8= 
fä;   näiben  fcfaan  1.  jouffoen;  jmfr   Deri- 

;    bland. 

Härifrån,  adv.  tä^tä,  täältä;  näietä;  h-  tili 
floden  är  bli)tt  hundra  sieg,  tä^tä  on  jc= 
elle  aincaötaan  \ata  aSfelta;  en  .snmma  af 
](,0  mark:  h.  afgä  10,  100:ban  lliavfan 
fumma;  täetä  1.  näi§tä  otetaan  10;  h.  kom- 
mer det,  a!t  .  .  ..  tä^tä  fe  tulee,  että  .  .  . 

Härigonom,    adv.    tämän    fautta,    tällä,    tällä 

'    feinoin;  jmfr  Derigenom. 

Härin,  adv.  tänne  fifätte,  tä()än  ftfään. 

Härinifrån,  adv.  täältä  1.  tä^tä  ftfäStä  1.  fljättä. 

Härinnanföre,  adv.  täällä  1.  täöfä  ft]'ä=^ueletla 
1.  fljäflä. 

■aarinne,  adv.  täällä  ftjällä  1.  fifäéfä. 

iHärinom,    adv.  tämän  ftfällä  I.  fiiäöfä,  täSfä. 

IHänutill,  adv.  tähän  1.  tänne  aSti  1.  faatfa; 
en  trädgArd  stöter  h.,  mnnan  V^nn=tarl)a 
tc^tec  täl^än  1-  :|.M«tää  tänne  i.  tämän  luotfi 
1.  rinnalle. 

rläriniiti,  adv.  täätlä  ftjäöjä  1.  ftfällä,  tämän 
1.  näiben  ftfä^fä  1.  fifällä. 

3ärinvid.    adv.   täi^fä    läbcöä    i.  Unerc^lä,   lä= 

(  Imellä    tätä,    tämän  liuMia  1.   tittönä    I.  unc= 

.   re^jä. 

Inlärja,  v.  a.  Iiäanttää,  bätvitcllä;  tel^bä  1.  Ic= 
ft)ittää  turmiota  I.  bäunnunä,  vainiota  (=oan); 

1    far.-oten  h— r,   rutte  tclcc  lHiivitl)§tä  1.  rai= 

'    iuoaa. 

Härjande,  n.,  -ning,  f.  bäliMttämincu,  luian 
t^^,  tuvmicn-teto,  vaiivoaminen. 

jHärjemte,  adv.  tämän  obeöfa,  tämän  muaSfa 

I   1.  fiiimeja,  i}mi'å  tämän  fanSfa,  täsfä  .  .  . 

[  invööfin. 

pärkläder,  m.  traino=»aattect. 

.Härkomst,  m.  fnfu4>erä,  fljnti)=))evä,  fufu,  ^je= 

(  rujuurt,  lanta;  af  ri-iga  h.,  alimaista  jnhia 
1.  fufu4>erää;    leda  sin  h.  frän    ngn,    olla 

I  jl.Iuöta  fntn=^crätfm,  oUa  j.fun  |>eri=juurta 

i  1.  junnulta. 

Härleda,  v.  a.  joljtaa,  juontaa;  h.  verkan  frän 

:  orsak,  juontaa  1.  jobtaa  iuaifutue  lV)i?«tä; 
h.  ett  ord  från   ett  annat,    }ot}taa  fana  tot' 

;    jeSta;    h.    sig,   v.  r.  o.  h — s,    v.  p.   jol}tua, 

.   tulla,  juontua. 

Härledning,  f.  jobtaminen,  jol^Uo,  jot)banto, 
juonne  (»nteenj,  juonnanto. 

Härlig,  m.   (1.  se   Herrlig  m.  fl. 

Härma,  v.  a.  jälitellä,  jätfutellä,  jäävbtellä, 
ofoitella;  (ajiprvpa  tus  ord)  mattia,  matfit 
taa,  matfaiöta;  h.  ngn,  jälitellä  1.  jäävi}tcllä 
j.tuta;  li.  ens  gäng,  ofoitella  1.  jääil}tellä 
j.tun  tätjmiötä;  h.  utländska  moder,  lÅli- 
tellä  nitomaan  muotia  1.  ^>arfia. 

lärmare,  m.  jälittelijä,  jäävijttelijä. 

iärmed,  adv.  tämän  1.  nätbcn  !anöfa,  tällä 
1-  näillä;  jmfr  Dermed. 


Härmedelst,  adv.  tätiä  talvoiu  1.  latfta,  näiflä 
tctnotn  1.  nemroin,  tämän  tantta,  tällä. 

Härmning.  f.  jältttelemineu,  jäänitielcminen, 
jälittel»,  jälitt}?,  jättytteli),  jään)ti}ö. 

Härmästare,  m.  maa=mec-tari,  ritavt=riiegtavi. 

Härnad,  m.  fota=vettt,  fota,  »»atuo^rctti. 

Härniist,  adv.  tämän  jätettä  I.  ^>erä^tä,  nät» 
ben  jäkv^tä,  tätä  1.  näitä  läbinnä,  tästä  Iä= 
l}innä,  täctä  lähtein  1.  Iät)tien;  den  h.,  tätä 
Iäisin  1.  lät)empi,  tämän  jäleStä  tnleira,  tätä 
feuvaaiva;  (om  tid)  täst'ebe^,  tästä  laittein, 
tämän  ^^eräStä,  ttsaSta,  toiste. 

Härold,  m.  (fordom)  fota^atvut  (=uen);  (nu) 
iuIi«tuS=mteS,  julistaja,  ilmoittaja. 

Härom,  adv.  täStä,  näiStä. 

Häromkring,  adv.  tämän  1.  näiben  i?m)}örit(ä 
1.  i^mV^äriUe  1.  t)m^>äri;  i  trakten  h.,  näiltä 
))aitoitta  1.  paifoin  1.  tienoin,  näisfä,  täSfä 
^nHHiviStijltä. 

Häromsistens,  adv.  tuouain,  tuonnoin,  täSfä 
iriimen,  »iimen. 

Härpä,  adv.  (om  rum)  tämän  ^.>äättä  1.  );>ai^i, 
täliän;  (om  Hd)  tämän  ^Jerästä  I.  jälfccn, 
fitte,  fiitä,  tuosta;  h.  är  detta  ett  bevis, 
täl}än  I.  tätle  on  tämä  tobistutfetfi  1.  täSfä 
tobiStuS;  h.  gick  han  genast,  fitte  1.  fen 
)5eräStä  t^eti  meni;  jmfr  Derpä. 

Härrör,  n.  avpa^apufa. 

Härröra,  v.  n.  tutfa,  ctta,  tähteä,  faaba  ai» 
hinfa;  detta  härrör  deraf,  att  .  .  .,  fe  tu« 
tee  1.  on  ftitä,  fun  1.  että  .  .  . 

Härs  och  tvärs,  adv.  riStin  raStin,  rtStiSfä 
rastisfa,  ristiin  rastiin,  finne  tänne,  tiMStiu 
hjastiu,  fifin  fofin. 

Härsk,  a.  eltaantunut,  ataantunut,  tjävSfi,  ^i- 
tautunut. 

Härskara,  f.  fota4auma,  fota=^arhji;  den  him- 
melska h— n,  tai»oan  fota^joutto,  tain^aat» 
linen  jouffo. 

Härskhet,  f.  eltaauuuS,  etta,  ataannuS,  bävS» 
fiijS. 

Härskna,  f.  eltaantua,  ataantua,  ^nlaantua, 
t;ävSti^tvä,  tutla  bävSfitft. 

Härskri,  n.  fota=I)UUto,  f)UUto. 

Härsmakt,  f.  fota=ivHnma,  fota^iväti. 

Härstamma,  v.  a.  olta  fiintiiifin  1.  fufn^f^erää 
1.  fufuiftn,  ^•»otn^enta,  ^lohiniStua,  läbteä  (j.tuS» 
ta),juuvtaa  alfunfa  1.  aUu  pcväniä;('/(/.;  junv' 
taa  1.  juontaa  alfunfa,  f>oln.Hnttna,  tutla,  jo^» 
tua,  juontua,  läbteä. 

Härstammande,  n.  fufuifut  1.  fl)nt^ifin  oto, 
f-H^untStuminen,  täbteminen,  fiint?,  altu,  juon» 
tumuS. 

Harstädes,  adv.  täättä,  täSfä,  tältä  l-taiftaa, 
näisfä. 

H.usvängare,  se  Hirsclif.ingare. 

Härtill,  adv.  (till  detta)  täbän,  tä^iäu  1.  tämän 
lifäffi;  med  ett  h.  gjordt  verktyg,  täbäu  1. 
täffi  tel)bwtlä  falulta;  upphofsmannen  h., 
tämän  tetijä  1.  «jaifuttaja;  (hittills)  töl^än 
aSti  1.  \a.O.\la\  jmfr  Dertill. 


356 


Här 


Häs 


Härunder,  adv.  tämän  1.  näiben  aUa  1.  aCc, 
täättä  1.  täéfä  aUa  1.  a^a=^^ä^^  1.  ala^nio- 
UUa,  tänne  alle;  (om  tid)  täHä  ojaKa,  täU'' 
atfaa,  tätlä  H)älin  1.  irälillä;  (om  jjris)  tätä 
1.  tästä  alemmaffi,  tätä  l;uofeam^5aan;  jmfr 
Derunder. 

Häruppe,  adv.  täältä  Ijlbääflä  1.  Ijläättä. 

Häruppifrån,  adv.  täättä  IjUjääUä  I.  ^läfiättä. 

Häruppå,  se  Härpå. 

Härur,  se  Härutur. 

Härut,  adv.  täStä  1.  täältä  ulog  1.  ^Joiö,  utoS; 
se  Hitut. 

Härutaf,  se  Häraf. 

Häruti,  -innan,  adv.  täSfä,  näiSfä;  tä()äu,  näi= 
l^in;  jmfr  Deruti. 

Härutmed,  adv.  täéjä  »TjiereKä  1.  hjieresfä, 
tätä  :|3ttfm  1.  läfjeUä. 

Härutom,  adv.  tämän  uIfo=^ncteKe,  utto^pnc-- 
lelte  tätä,  tätä  ulommaffi. 

Härutur,  adv.  täétä,  tämän  fifältä;  (häraf) 
tästä. 

Härutöfver,  adv.  tätä  enemmän,  jäälle  tästä, 
töstä  paäUt  1.  ^U,  tätä  ijlemmäffi;  jmfr 
Derutöfver. 

Härvarande,  a.  tääCä  cktva  1.  ctija,  tätä(ät= 
nen. 

Härvaro,  f.  tääHä  d(o;  under  hans  h.,  tiänen 
täättä  cUeSfania. 

Härvid,  adv.  täsfä,  tämän  fiuntSfa;  tänän[ä, 
ftnäniä,  flffenfä,  täfjeniä;  h.  är  ingenting 
att  anmärka,  täSfä  1.  tälfån  ei  cle  mitään 
muiStnttamiSta;  jmfr  Dervid. 

Härå,  adv.  tähän,  tätte;  h.  svarade  han,  tä 
I)än  f)än  »aStcifi. 

Häråt,  adv.  tälle,  tätä,  tä^än,  näitte,  näitä; 
h.  skrattade  alla,  tätä  1.  tätfe  faifti  nau= 
roi;  täätIä=^^äin  1.  »fäfin,  tänne^^iin  1-  =täftn. 

Häröfver,  adv.  täStä,  tämän  tjlttfe,  täStä  «Ii 
1.  ijtitfe;  tämän  jäätte,  tämän  1.  tästä  pa'ai 
litfe;  hjelp  mig  h.,  auta  minut  1.  minua 
tästä  t}Utl'e;  örnen  flög  h.,  fotfa  Icnfi  täStä 
)Jäättit|e  1.  Ijtitfe;  han  är  h.  ganska  glad, 
I;än  en  I;«tein  iloinen  tästä  1.  tämän  täli» 
ben;  jmfr  Härutöfver  och  Derutöfver. 

Hässja  f.  se  Hessja. 

Hässja,  v.  a.  se  Hessja. 

Häst,  m.  (eqvus  cahallus)  fieir^Dueu,  fiepc;  sti- 
ga till  h.,  nousta  ratfaitte  1.  I^eirofen  fet» 
!ään;  stiga  af  h— en,  lätjteä  1.  mennä  ^e= 
irojen  feläStä  1.  ratfaliitta;  han  kom  till  h., 
cli  ^eiDofetta;  sätta  sig  på  sina  höga  h — ar. 
cttaa  ^of;at  fääret  fetfääniä,  etta  mieö  ).iuo» 
lestanja. 

Hästafvel,  m.  t;e»eSten  faStoatuS;  (hästras) 
^e»ois4aji. 

Hästbyte,  n.  l^eteofen  iuail^to  1.  »»aiktuS,  ^e^ 

ipoiS^lcailito. 
Hästböna,   f.  (vicia   eqvina)   i)'äxtå   1.  4ef)mä= 

))apu. 
Hästdagsverke,  n.  f;etuoiS=)5äitcät^i3. 
Hästdoktor,  m.  IjetDOiS-to^^ton. 


Hästdynga,  f.  bettjeiS^fenta. 

Hästfliiga,  f.  f)eteoiS4är))änen,  I;en?oi3=^aavma, 

fiiliäinen. 
Hästgalen,  a.  eriisfanftt  1.  otiittanfa  (oleiBa). 
Hästgödsel,  m.  t)e>»oiS=tabe  1.  =fonta. 
Hästhage,  m.  BeiToiS^fiafa. 
Hästhandel,  m.  l;elUoiS=tan^it>a. 
Hästhandlare,    m.  betceiS^fau^J^iaS,   tjehjofen 

mt)pjä. 
Hästhof,   ra.   t}ehJ0fen  faivio;    (bot.)   (tussilago 

farfara)  teSfen=tel;ti,  f;ett)ofen=fart)ie,  warfan' 

jalfa. 
Hästhud,  m.  f)ett)ofen  »nota  1.  nat)fa. 
Hästhår,  m.  tjenjofen  tar»at,  f)en)eis=farti^at. 
Hästigel,  m.  ^ett)oS=juotiEaS,  t)ett)oié'iifi. 
Hästkraft,  f.  t)en5ofen  njoima,  ^ett>eis=»oima, 

f)e^o=n?eima. 
Hästkrake,  m.  ^eroois^taaffi,  {;ctueiS4anfEu  1. 

4uuSta,  ^e^3o4at{o. 
Hästkreatur,  n.  t)e»enen,  l^e^o^etäin. 
Hästkur,   m.   knjofen  ^^arannuS   1.   täätittiS; 

(fig.)  IjCmonÅääk. 
Hästkännare,  m.  t)eh3oi6=tuntija,  ]^eti5oiS=mie8. 
Hästköp,  n.  f)e»cKn=oSto,  benjoS^oSto  1.  --iauppa. 
Hästkött,  n^  beirofen  lilia,  liewon-Iifia. 
Hästlik,  a.  hewofen  taltainen  1.  näfijinen  1. 

ta^jaincn. 
Hästlort,  m.  :^e»»ei8=ionta,t)efteiS=faffava  1.  »fe!» 

tare  (=een). 
Hästläkare,  m.  fien)oiS=Iääfäri. 
Hästman,  m.  fjetrojen  t}avja,  [)e>rion=harja. 
Hästmarknad,  f.  I)ett)ciS=martfinat. 
Hästmynta,  f.  se  Horsmynta. 
Håstmånglare,  m.   f)ett>Di's  =  tanfe,  fieivoiS^^iui* 

jari. 
Hästpråm,  m.  f)ehJ0iS4eSfi,  t)etoDis4autta. 
Hästprånglare,  m.  se  Håstmånglare. 
Hästqvarn,  f,  f)e»oiS=mt?tt>J. 

Hästsjuka,  f.  ]^en3DiS=rutto,  f)eiroiS=tauti. 
Hastsjukdom,  m.  ]^en>oiS=tauti, l^ewofcn  tautt. 
Hästsko,  m.  ^ewofen  tentä. 
Hästskoformig,  a.  ^etoofeu  feuijäu  muotoinen 

1.  ta^^ainen. 
Hästskojare,  m.  se  Håstmånglare. 
Hästsk'ining,  f.  fiettofen  fengttt}S. 
Hästskosöm,  n.  I)Ctoeien  tenään  nauta,  fieiro* 

fen  nauta. 
Hästskramla,f.  i^ettJoiSn-äiStä  1.  =rätl}  1.  =:t:ärtfä. 
Hästskrapa,  f.  fnfa,  t)ejrotS»futa. 
Hästskötsel,  m.  t;en^oStcn  t)oito  1.  ruotfo. 
Hästslägtet,  n.  f^eirofen  fufu,  f)e»oiS»lufu. 
Häststall,  n.  t;ei»oiS»talIi,  tatti. 
Häststyng,    n.    (oestrus    haemorrhoidalis)  ^e» 

»TjDiS»fiiIiäinen. 
Häststöld,  m.  Iiefoofen  »arfaus,  ]^en)oiS=t»ar- 

tauS. 
Hästsvans,  m.  t)en>oien  t)äntä;  (hot.)  (hippuris 

vulgaris)   hjefUfuufi,   I)ett»on  =  t;äntä,   tuton» 

fuufi. 
Hästsyra,  f.    (rumez  acetosa)    l'uota=t)icraffa, 

fuotale  Hfeen),  l^etcon  l^ievitfä  1.  ^icruffa. 


Häs 


Hö 


257 


Hästtjuf,  m.  ]^ewo8=it>ara8   (=rfaan),   (jeiroien 

Hästtäcke,  n.  lotmi,  :^e»c64ctmi. 

Hästvad,  n.  ^)ett)cS=fa^Ic  1.  »faakmo  1.  =fa^i. 

Hästvurm,  m.  f)etoot8=!ii:^!o. 

Hätsk,  a.  n.M£)an=)5ttDtnen,  fiuffumen,  fiuftui» 
fa,  fiufuisfaan  1.  toi^oiöfaan  (ckira),  äfät- 
ncn;  h.  fiende  ftuflumen  1.  äfäinen  un()cil= 
liitcn;  vara  h.  pä  ngn,  otia  ftufitisfaan  1. 
tantaa  ml)aa  j.futle. 

Hätskhet,  f.  toif)atfuu6,  »iM^an=^3ito,  fiuffui» 
fuuS,  toi^a,  fiuffu. 

Hättebröder,  m.  pl.  l^attu-trieljet. 

Hättebär,  n.  se  Smultron;  Iaffa=marja. 

Hättelik,  a.  (bot.)  fjattumainen. 

Häxa,  f.  se  Hexa. 

Hö,  n.  Iietnä;  slå  hö,  niittää  l^einää;  berga 
hö,  te^bä  f;einää  1.  l^einiä;  vända  1.  göra 
bö,  ^'é\)i)\d  1.  :t)cl?f)ötellä  fieiniä;  nedslaget 
hö,  luofo,  niitettö  1.  fuofo^einä,  lacS  (»feen). 

Höand,  m.  f)ein'-aifa,  kinän^tefo. 

Höbergare,  m.  f)einä=mieö,  !^etnän=te!i|ä. 

Höbergnlng,  f.  f)etnän=tefo,  f)einän=niitto;  va- 
ra pä  h.,  otta  I^einän  teoSfa  1.  I^einäöfä  1. 
t)einää  tefemäöfä. 

Höbergningstid,  m.  '()dn^^a\ta,  ntitto=aifa. 

Höbinge,  m.  f)etnä=faia  1.  »läjä  1.  ^rufo. 

Höbol,  n.  ]^einä=ntaat. 

Höbär,  m.  f;amitaat  (pL),  Hmitaä  (»aan),  fa» 
pilaat. 

Höfding,  m.  :>Jää=mte6,  h)o(ta»mie6,  toalliffo, 
l^crra,  ntaa»l;erra. 

Höfdingedöme,  n.  ntaaf)erran=Iääni,  maal^er» 
ra»funta. 

Höfla,  m.  fl.  se  Hyfla. 

Höflig,  a.  laasfa,  !cf)te(ia§,  ni3v)rä,  ptjli. 

Höflighet,  f.  fobteUaifuuö,  fääb^Kifi)l)ö,  tai» 
bctlifuuS,  DfatouuS,  nöijrtjtjö,  I)öt)ltt)ä. 

Höfligt,  adv.  I)öt)liSti,  laaSfagti,  tof;teIiaa6ti, 
taibotta. 

Höfrö,  n.  r;einän»ftemen  (=en). 

Höfsa,  m.  fl.  Hyfsa. 

Höft,  m.  lontfa,  ronffa,  !cn!fa,  lanne  («teen), 

nihjnifet,   ninnig   (»f fen);  på   h.,    artciolta, 

umlJi=mä^faän,  fattumalta. 
Höftben,  n.  Ii>nffa»Iuu,  (spetsen  deraf)  fartoe» 

no,  favnjento,  fariren. 
Höftpanna,  f.  reifi=H)erma,  {cnffa»toerma. 
Höftvärk,  m.  futce»tauti,  lonfan»n?attöa,  lan» 

ne»tauti. 
Höfva,    f.  määrä,    ful^ta;    öfver    h— n,    l}kn 

määrin,  t)lellife§ti,  ^Ien»fjaltife§ti;   det  går 

öfver  ali  h — n,  fe  laV/  tjti  faifen  määrän, 

en  ^Ien=|5aftiöta,  menee  määränfä  [tiinttfe; 

betala  öfver  h— n,  maffaa  ^Ien=määväiieöti 

1.  ^leKifeSti. 
Höfvas,  V.   d.  impers.  fjo^ia,  fätibä   laatuun, 
■     fä^bä,  oBa  fotceiiasta  1.  foj^itoaa;  det  höf- 

ves    dig  icke,    fmun   ei  fonji  1.  fä^   1.  ole 
'     fotpeliasta. 

Svenskt-Finskt  Lexikon, 


Höfvel,  se  Hyfvel. 

Höfvisk,  a.  fääb^ffinen,  laabultincn,  taiboöi» 
nen,  ofan^a,  fo:|>in)a,  foir>eIiaS  (»aan). 

Höfviskhet,  f.  taabuItifuuS,  fääb^flifl}^?,  tai» 
boUiiunS,  ofaixntns,  fiitoou^. 

Höfviskt,  adv.  laabuHifcSti,  taiboöa,  ofan^a^ti, 
fc:|.ntt)aSti,  fiilpo^ti. 

Höfvitsman,  m.  )jääöiffi3,  ^ää»mieö. 

Höfångst,  ra.  l)etnän»faanä  (»iin),  t)einäu»tulD. 

Hög,  a.  fortea;  fyra  alnar  h.,  neljä  f>?^* 
närää  forfea,  neljän  ft^^närän  forfuinen 
1.  torfeuinen;  fyra  alnar  högre,  neljää  fl)ij= 
närää  1.  f^^nävää  neljä  forfeamf)i;  h.  röst, 
fuuri  ääni;  h.  ton,  forfea  ääni;  (fig.)  for» 
fea,  fnnri,  ^Il;äinen,  i)Umpi,  tjläirä,  tjletoä, 
jalo;  de  högre  klasserna,  till^äifemmät  1. 
t?lemmät  1.  forfeammat  fääbi^t  1.  (ucfat;  h. 
börd,  fuuri  1.  ^lf)äinen  1.  tfcinen  fufu»^erä; 
h.  person,  i)Il)äinen  1.  forfea  l;enfilö;  på  h. 
befallning,  forfeaéta  fäölt;§tä;  en  h.  herre, 
fuuri  1.  i^I[;äinen  1-  ifoinen  fierra;  h.  älder, 
forfea  1.  ^ntfä  ifä;  h— a  priser,  fuuret  1. 
fatliit  1.  forfeat  l^innat;  högre  förtjenst, 
funremfji  1.  ete»väm|)i  anfto;  h— a  tankar, 
t}Ietoät  1.  jafot  ajatuffet;  h.  tanke  nm  ngn, 
fuuri  luufo  1.  forfea  ajatuS  j.fnSta;  vara  i 
h.  ära,  ofta  fuureéfa  1.  forfeaéfa  arteofifa; 
det  är  h.  tid,  aifa  ou  tä)järäUä,  ou  jo  tä» 
päxä  aita;  en  h.  själ,  l;Ieicä  1.  jalo  mieli; 
den  högre  matematiken,  l;Iem)3i  matema» 
tifa;  det  är  mig  för  h — t,  fe  ou  minuéta 
1.  minuKe  liian  vn)äistä  1.  funrta;  i  h.  grad, 
funreöfa  mitaöfa,  aitoan  f.^aljon,  erin=omai» 
fcgti,  (med  adj.)  erin»omaiicn;  de  höge,  tjU 
f)äifet,  ma^tatoat,  l^lim^ffet;  det  höga,  ^le» 
tx>t)t)§,  ijleteät,  forfeus. 

Hög,  m.  läjä,  fafa,  röt;ffi3,  rö^ffiö,  fofo; 
h.  af  kol,  tiWi^fafa;  en  h.  af  sand,  fan= 
ta=läjä;  lägga  i  h— ar,  läjätä,  läjittää, 
fafoittaa,  rö^ff^ä,  )5anna  läjiin  1.  läjille; 
kasta  i  en  h.,  toigfata  läjään  1.  fafaan; 
stapla  i  en  h.,  pa\\\\a  1.  afettaa  läjälfe  1. 
fafaCe  1.  röl)föae;  i  h— ar,  läjä=f5äi§fä,  lä» 
jiSfä,  läjittäin,  fafoisfa. 

Höga,  v.  a.  läjätä,  läjäiöä,  fafata,  :j5anna  1, 
luoba  läjille  1.  fafoitte  1.  fafoil)in  1.  läjiin, 
röftfötä  (»föän),  ro^ffijä. 

Högadel,  m.  forfea  aateti,  fuur'»aateneto. 

Högadlig,  a.  fuur'»aatelinen,  forfea»aatelinen. 

Högaffel,  m.  £)cinä»^anfo,  f)einä»norf)a. 

Högakta,  v.  a.  funuioittaa,  ^itää  funniaSfa  1, 
artooSfa, 

Högaktad,  a.  funnioitettu,  avhjoöfa  1.  funniaS» 
fa  :)}ibett^;  (på  bref)  funri»funniainen,  for» 
feaöti  funnioitettu. 

Högaktning,  f.  fuuuioittamiuen,  funnioituö, 
aritioSfa  ^.ntäminen,  arn^on»antD;  med  h., 
funuicittaen,  funniottutfella;  med  all  li.,  fai^ 
fella  funnioittamifetla;  med  största  h.,  fuu« 
rimmalla  1.  forfeimmalla  funnioimffeUa,  fpiv 
feimmaöti  funnioittaen- 

33 


25S 


Uög 


Högaktningsfullt,   adv.   fatfclla  himtioittami- 

feCa,  fatfctta  ani^cn=aimcKa,  juure^tt  1.  fov= 

fcaätt  hinniDittacn. 
Högaltare,  n.  lj(t=alttavi,  ^^ää-afttavt. 
Högbemält,  a.  JforfeaSti  nimitettii,  artten=mai= 

ntttu. 
Högbent,  a.  forfcfl^foi^nnen  1.  ^^itainm,  piU 

iMoipixun  1-  »fäärmen. 
Högberg,  n.  ^fii^ivucvi,  Voaaxa. 
Högblä,  a.  I)cleän=finincn,  niu§tan=firtinen. 
Högboren,  a.  forfca=iuhiinen,  fui:vi=jufuinen. 
Högbröstad,  a.  rmtaira,  rmnafag  (=ffaan),  for= 

fea=rintaincn. 
Högbänk,  m.  :^.^erä4^enfft,  )jevä=ra(;i. 
Högd,  se  Höjd. 
Högdjur,  n.  i)läi§=elätn  (=men),  ijktoS  eläin; 

(fg.)  t}Iiml)§,  inatitatra,  ifoinen,  fuurimuS. 
Högdragen,  a.  fuiirellincn,  :(ji5i)l)feä,  röliHiä, 

topta,  t)(^^cä. 
Högdragenhet,   f.  fmtreGtluu?,  ^■'ökil^fel}?,  fc= 

Högdraget,  adv.  fiiureöifeSti,  V().^cä§li,  fcpcasti. 

Högeligen,  se  Högligen. 

Höger,  a.  oifea;  högra  handen,  oifea  fäft 
(=bcnl;  han  ar  min  högra  hand,  l)än  Clt 
minun  cifea  fäteni;  pä  h.  hand,  sida,  ci= 
tiaäa  TäHM  1.  ^^uolcn  1.  i>ucleaa;  ät  h., 
cifeaKa;  tili  h.,  oifealle;  h.  om,  cifcalla 
^^UDIen  1.  )>uc(el(a;  h.  om!  oifcafle! 

Högfärd,  f.  t}liJCl}§,  vi3l)t}fet}8,  völjffei}?,  fD)>e» 

Högfärdas,  v.  d.  ^t:|.ictöä,  röljtifeiKä,  ).>ci)I)!ci(= 

lä,  luurenneUa. 
Högfärdig,   a.  lil^^cä,  ^^i3^Il!eä,  röljftiä,  rcl}l)= 

feä,  fo^ea,  ^^önaffä. 
Högförrädare,    m.    uiaan4^ettäjä ,    maania=fa= 

Waltaja. 
Högförräderi,   n.   maan  =  fairaltantiuen  1.  =fa= 

Högförrädisk ,  a.  maan^^ettäwä,  nTaan=fai»at= 

taxva. 
Höggreflig,  a.  fovfea=!reitoiöinen. 
Höggul,  a.  ]^elcän=feltainen. 
Höggunstig,   a.   forfea  =  iucfti.nnen,   !crfca  =  av= 

moinen. 
Höggunstigt,  adv.  forfean^uoftDUifeSti. 
Höghet,  f.  forfenS,  l}(I)äill}l}e,  t)Ut)S;    (högsint- 

het)  tjfcirl)!^?,  ja(cu?;  hans  storfnrstliga  h., 

fänen  lunrt-rnljtinaallinen  fcrfeutcnja,  I;äuen 

forfeutenfa  iunri=rul)tina§;  (öfvermlde)  \vai- 

ta,  berrau?,  t)lel}8;    under  turkisk  h.,  XuX' 

fin  nalian  1.  l}k»ben  alla. 
Höghjertad,  a.  ja(o=inbäminen. 
Högland ,  n.  bläi§»maa,   t)(cinfo    {^maa),  ljlä= 

maa. 
Högligen,  adv.  fuureéti,   evin-cmaiielti;  (med 

adj.)  crin=cmaifen,  fangen,  aiwan,  fuuregti. 
Högljudd ,  a.  äänefä?  (=ftään),  forfea=ääniuen, 

fuuri=ääninen,  fuuri=fuinen;  en  h.  stämma, 

forfca  1.  fnuTnlra  iinni. 


Hog 

Högljuddhet,  f.  ääne!f'^l}§,  fDr!ea=ääntft)l)§. 
Högljudt,   a.    (iäneffäästi,   fcv!caUa   äänettä; 

gräta    h.,  ittcä   fallDtella,   itfeä  ääneefä  1. 

ääucenfä  1.  !of)ti  fultfua. 
Höglofiig,   a.   fovtean''avrtiotIinen,   forfeanir= 

ivcinen,  i)Ii§tettä»ä. 
Högland,  a.  t)lätnen,  forfca,  i}Iänfi3=,  ljlänne= ; 

en  h.  trakt,  i)länne»feutu,  ^Iäinen  itenoo,  l)= 

Iäiö=tienco. 
Högländare,  m.  ijlänföfäinen,  t)Iä=maafainen. 
Högländhet,  f.  i}Iäifl)V§,  i?tänföill)t)8,  forfeuS. 
Högliird,  a.  fcvfeagti=o).^^inut,  forfea»  1.  fuuri» 

o^^>inen. 
Högmagad,  a.  mal&afag  (»ffaan),  »atfifal,  ^i5n= 

fä=maf)ainen,  ).>afiu=maf)aiuen. 
Högmastad,  a.  fDrfea=magtoinen,  ^ntfä-maS» 

toinen. 
Högmessa,  f.  :|.ntofi|.^äi»ä4aarna. 
Högmod,  a.  i^ijvf^fet)^,  ^I^et)8,  fo^^euS,  x'6\.}l)= 

ktji;  h.  gär  för  fall,  ^lj)et)S  Iät)  Ianfeemuf= 

jen  ebellä. 
Högmodas,   v.   d.  ^i5i)'^fei((ä,   ijfjJeiCä;  h.  öf- 

ver  ngt,  tjI^jetUä  1.  i)i5l)^feitlä  jgtfin  1.  j.fin. 
Högmodig,  a.  se  Högfärdig. 
Högmodigt,  adv.  l^I))eä§ti,  :|ji3^l;feä§ti  o.  s.  v. 
Högmål,  n.  iraftio=juttn,  ftaltavifoe^afta. 
Högmålsbrott,   n.  iraHagtonnfo?,  ivaltic^rifoS, 

rifcS  iraltafuntaa  »aStaan. 
Högmälssak,  f.  iraltartfoS^afia. 
Högmält,  a.  fuuri=ääninen,  i!o=ääninen. 
Högmästare,  m.  t)(i=meétari,  fuuri-mcStari. 
Högmögende,    a.    iioifet,    fuurellifet,  juuret, 

fuuri=ma:^ti)et,  malitairat. 
Högnödig,  a.  fangen  tav^^eedinen  1.  tärfeä. 
Högqvarter,  n.  ^ää4'oi-ttievi,  ^.Hiä^maja  1.  =a= 

fnnto,  t}Ii=fovttieri. 
Högre,   a.   kompar.  af  Hög  och  Högt,  for= 

feant^i,  t}Iem^i,  t}I(;äifem^3i;   se   vidare   un- 
der Hög  och  Högt. 
Högröd,   a.  ^leleäu^nmainen,  tult=l5unainen, 

ef)ta=))nnaineu. 
Högsinnad,  1.  Högsint,  a.  l)teträ=mielinen,  ya-- 

Io--mieIinen. 
Högsinthet,  f.   iV(enjä=miefifm)? ,   mielen  i)fe- 

wxm. 
Hög.-kola,  f.  t)U=o|.neto,  fcrfea=o)3iéto. 
Högskuldrig,  a.  I^avtiafaö  (=ffaan),  f'orfea=oI= 

faincu  1.  »f)avtiainen. 
Högslätt,  f.  t)(äi84afea,  i}(äinen  tafa=raaa. 
Högst,  adv.  fovfein,  ylimmäinen,  i)lin,tilf;äifin; 

h— a  makten,  fovfein  1.  Dlimmäincn  »ralta; 

det  h — a  goda,  paxai  taumva;  i  h — a  grad, 

fcrfeimmaéfa  1.  fuurimmaéia  mitaöfa;  brin- 
ga ngt  till  det  h— a ,  faaba  j.fin  forfeim» 
mattenfa;  i  1.  till  det  h— a,  fovfeimmittain, 
forfeimmaffecn,  forfeintaan,  fovfeinnanfa;  h. 
usel,  fangen  1.  ainoan  1.  foixnn  fuvja,  fur» 
jan  furja;  h.  af  allt  älskar  han  penningar, 
faiftia  enemmin  1.  forfeimmin  Ifdn  rofaS» 
faa  ra[)aa;  han  dricker  h.  tre  glas,  f)än 
jno  forfeintaan  folme  fafia. 


H 


OJ 


259 


Högstanimig.  a.  forfean-unfoiueit  1.  ^öavtiuen; 

h.  skog,for!ea4mmenmetfä,  hxUa  metfiffij. 
Högstbjudande,  a.  enimmän  tarjioaJDa  1.  tav» 

joawatnen  !•  tarjocja. 
Högstrådande,  a.  valtiain  (=men),  l)Ii=Juattiai= 

nen,  t)U=h3aItat[in. 
Högsträfvande,   a.  fovfeaffe  pifxtiwä  1.  )3l}r!t= 

jä,  fuuvi't)rtti?tfinen,  forfea^tuumaiuen. 
Högstämd,  a.  [orfea=:t)Dnteinen,  forfeatte  ^^on= 

nistawa  1.  ^)^v!ttvä,  ferfea=aatteinen,  fovfea» 

mtelincn. 
Högsäte,  n.  ^^erä^tstuin  (=men),  t)ti46tuiu, 

funnianötuin. 
Högt,  adv.    Cjm  frågan:   hvarf)  hvhaUa,  tfU 

'i)'åäU'å;    epä  frågan:    hvartf)    forfeatfe,    1)1= 

päKe;  (högre)  forfeammafla,  i^Iemmättä,  xy- 
lem^änä;  forfeammaöe,  tjlemmäffi,  ylemmä; 
tre  alnar  högt,  folmea  h^tjnärää  iorfeaUa 
1.  fovfcatle,  folmen  fi)t)närän  forleubeeifa  1. 
forfeuteen  1.  foilenbelte;  lo  man  h.,  h)m= 
ttteneen  mielteen,  miestä  ft)mmenen,  i\)nv- 
menen  mieleen  ))affnlta  1.  »af)tt>alta,  h)m= 
mentä  miestä  :paffnsfa  1.  ^jaffuna;  tala  h., 
:j3uf)iia  !oi»aSti  1.  ääneen  1.  ääneenjä;  gå  h., 
mennä  fortealte;  h.  älska,  värdera,  funreS» 
ttrafaStaa,  funnioittaa;  stegra  sina  fordrin- 
gar för  h.,  i^Ientää  1.  nostaa  tcaatimnticn» 
\a  Iitan  forteatte;  stå  h.  i  ens  ynnest,  otta 
j.fun  fnuvesfa  fuoficSfa  1.  fovfealta  j.tun 
fuofioSfa;  huru  h.  häller  han  sin  vara? 
fuinfa  faUiina  1.  forfeaae  l)än  taiuavanfa 
)5itää?  sälja  h.,  ml)l)bä  fuureen  1.  fcrlcaan 
lointaan;  spela  h.,  :(3elata  forfeaan;  huru  h. 
belöper  sig  folknummern  ?  htinfa  tovfeaUe  1. 
forfeaan  1.  f  orfea{fil.juure!fiJväti4utnnoufee? 

Högtalig,  a.  ääneen^u^uw^  1-  =^ul;uja,  for= 
fea=^ääninen. 

Högtals,  adv.  läjittäin,  täitSfä,  fafotttain,  fa^ 
foiSfa  o.  s.  V.  se  under  Hög,  m. 

Högtbegåfvad,  a.  funri»at»uinen,  fnuvi4al)jai= 
nen,  fnuri^taitoincn. 

Högtberömd,  a.  fangen  mainio  1.  fnntnifa, 
:|)aIjon  1.  fangen  fiitettt),  fnnresti  fiitctti). 

Högtbetrodd,  a.  fovteaSti  uöfottn,  forfean= 
uSfottn. 

Högtflygande,  a.  fovfeatte  lentälsä,  i)Ien=mää= 
vainen,  t}Ien=vaiainen. 

Högtföruäm,  a.  fovfeannfoinen  1.  =fnnveGinen. 

Högtförtjent,  a.  fuuvi=anfioainen,  fuurcSti  aiv- 
faittn. 

Högtid,  m.  iut)Ia;  h— en  tili  prydnad,  jn^= 
lan  funniatfi  1.  fannistuffeffi;  tillbringa 
h— en,  j;nf)lia,  jutitaifla. 

Högtidlig,  a.  juf)tatlincn,  jnfjia». 

Högtidhgen,  adv.  jnljIatlifeSti,  juf)(a({ifnnbelta. 

Högtidlighet,  f.  juMaltifunS;  h— er,  ]inf)la= 
menot,  jul^lattifnubet. 

Högtidligt,  adv.  juf)(al(ifeäti. 

Högtidsafton,  uj.  aatto,  juf)fan=aatto. 

Högtidsdag,  m.  jntjla-^jäitvä. 


Högtidskläder,  m.  pl.  1.  Högtidsklädning,  f. 
jul;la  =  niaatteet,  inf;(a  =  f3nfimet,  }u^ta=:(3u!u, 
jn()(a4)ame. 

Högtidsklädd,  a.  jn()(a=lDaattei8fa  (ofe»a),  jn^= 
laffi  ^5uettu. 

Högtlofvad,  a.  fovfeaSti  1.  fnuveSti  ^(iStettt), 
t)U§tettäl»in. 

Högtrafvande,  a.  forfeaHe  favfaawa,  fovfeutta 
furotteteliHT  1.  täfitäätoä,  )3Ö^^feä. 

Högtryckningsmaskin,m.  (mek.)  folvialvoimaiö= 
fone,  t)Iä:()ainoi8=fone. 

Högtyska,  f.  ^fä^faffa,  fivja^faffa. 

Högtälskad,  a.  fuuveSti  1.  fangen  rafaStettu 
1.  vafag  (4"aatt). 

Högtälskelig,  a.  fnureSti  rafastettaiva  1.  fov= 
feaSti  lemmittättjä. 

Högtänkt,  a.  ^leicä»  1.  jafo^ajatufftnen. 

Högtärad,  a.  fovfeaStt  funnioitettu,  fovfean^ 
armollinen. 

Högvakt,  f.  ^jää=h3a'^tt,  ^ää=t»avtio. 

Högvederbörlig,  a.  fovfean  eft-uiallan,  fovfean- 
f)allinnalltnen,  fovteitten  afian- omaisten; 
med  h— t  tillstånd,  fovfeitten  afian-omaisteu 
1.  fovfean  efi=icallan  Inmalla. 

Högvigtig,  a.  fangen  1.  aiivan  1.  cvin=omatfen 
tävfeä  1.  ^5ainaica  1.  täl^bellinen,  tävfeän=täl;' 
beHinen. 

Högvis,  a.  fovfean=n)iifa3  (=aan),  ijten^inifaS, 
vtffi=n)iifaS. 

Högvis,  adv.  läjittäin,  lajitellen,  fafoittain. 

Högvälboren ,  a.  fovfean-iuaf^aafufninen. 

Högvälborenhet,  f.  fovfea  »ra^^aa^fnfnifunS. 

Högvärdig,  a.  :^»tjf)än=avlvoinen,  ^3t)l)ä. 

Högvördig,  a.  fnnri=arlvoinen,  forfea»avJcoi= 
nen,  fnnnian-avicoinen. 

Högvördighet,  f.;  ers  h.,  tcibän  fuuvi=av4XJ0i= 
fnutenne. 

Högvördigst,  a.  fuuri»  I.  fovfean=avix^oifin  (4m» 
man). 

Högålder,  m.  fum:f5n-'aifafaufi,  fumf.ni4anfi. 

Högadel,  a.  t)len)än=ovn)oinen,  fnnvi=anfioinen. 

Högärevördig,  a.  forfeaSti  funnioitettalca,  for» 
fea=tnnniainen. 

Högättad,  a.  fnnvi=fufninen,  fovfea=fnfninen. 

Högönskelig,  a.  fnotaiwin  (=mman). 

Höja,  v.  a.  (göra  högre)  foroittaa,  tilentää;  h. 
en  mur,  foroittaa  mnnvia;  h.  rösten,  foroit- 
taa äänenfä;  h.  priset,  foroittaa  1.  tilentää 
1.  lifätä  l;intaa;  h.  skatterna,  enentää  1.  li= 
fätä  1.  foroittaa  »eroja;  h.  smaken,  ylentää 
mafua;  (upplyfta)  loilottaa,  noStaa,  noStaa 
l}löS,  ijlentää;  h.  handen,  noStaa  fäfi  1-  fät= 
tä;  h.  ögonen  mot  himmeten,  noStaa  1.  lno= 
ba  1.  ijlentää  filmänfä  taitt^aalle;  h.  sitt 
hjerta  tili  Gud,  i}lentää  fijbämenfä  3uma= 
lan  tl}fi);  h.  sig,  v.  r.  o.  h— s,  v.  d.,  toljottaa 
1.  ylentää  itfenfä,  fol^ottaita,  l)lentäitä,  fangeta 
(=fean),  nonSta,  fol;ota  (=can),  i)letä  (=nen), 
vientiä  (=nen),  loveta  (4enen\  fovota  (=fo- 
nen);  dammet  höjde  sig  i  luften,  \>'i\\)  fo» 


2C0 


H 


*^J 


bcft  I.  nouft  ilmaan;  fågeln  höjde  sig,  ttn= 
tu  fcficttttfie  1.  nciifi;  h.  sig  på  tå,  nousta 
1.  fc()ctttaita  iiurj^aillenfa;  berget  h— er  sig, 
Vrucri  tchcaa  1.  neufee;  byggnaden  h— er 
sig,  rafennué  noufec  1.  tjknéitk,  (blir  hugre) 
Ijlenec  1.  forfencc;  priset  h— er  sig,  I;inta 
ncuice  1.  cncnec;  bildningen  har  höjt  sig, 
fiiinétt}ä  en  tcrcnnut  1.  ulenntjt  1.  enen» 
nitt;  hau  har  liöjt  sig  från  ringa  här- 
komst till  de  högsta  värdigheter,  alfiaifeö» 
ta  fuipusta  bän  on  nouäfut  1.  l}(enmjt  1- 
fcfictttanut  itienfä  fcrfeim:|.nin  artoct^in;  men- 
niskan  höjer  sig  genom  konst  och  veten- 
skap, iEjniinen  tjfent^^  1.  ^(entää  itfeäniä 
taiteen  ja  tieteen  fautta. 

Höjd,  f.  fcrfeuö,  tjtäifmjg,  fcrfo,  i)Ieramt)t}§; 
h— en  af  ett  torn,  ett  berg,  tomin,  wuc» 
ren  !crfeus  I.  fcvfuuö;  vid  en  h.  af  öO 
fot  ifrån  marken,  50  jalfaa  forfeaUa  1.  50 
jafan  fcrfeubec^ja  maasta;  på  samma  h., 
lil)tä  fcrfeatta  I.  tt^ben  t<xi<iU;  dessa  berg 
hafva  samma  h.,  nämät  irucret  owat  »^= 
ben^fcrfuiiet;  fågeln  svingar  sig  upp  i  h — en, 
tintn  fiitää  vtöö  forfeuteenl.  torfeaae;  (h::,gi 
stall e)  vlänne  (=tecn),  vläntc,  mä£i,  futfula, 
touori;  staden  ligger  pä  en  h.,  faupunfi 
en  ^längcffä  1.  mäelfä;  fienden  besatte 
h— erna,  tt^i^ciaine^  ctti  ^altuun)a  1.  mie= 
I;itti  bfäncji^t  I.  futfulat;  frän  h— en  af 
klippan,  taltion  fuffulalta  1.  ^i^äältä;  mot 
h — en  riktade  blickar,  forleutceu  (uobut 
filmat  1.  firmäpffct;  vara  pa  h— en  af  stad 
(geogr.j,  cila  tau^ungin  lewet^ö-mitan  Ui)= 
bada  1.  taiallo;  nå  sin  h.,  tutta  1.  ^ääétä 
fcrtcimmaUenia  1.  fcrteimmiaenja;  stå  på 
h— en  af  sin  lycka,  etta  cnnenfa  fnffuloit^ 
la,  c(Ia  forfeimmiilanfa  cnncllinen;  pa  sin 
h.,  torteimmatienia,  fcrteintaan,  cnimmäf= 
feniä,  ^enintään;  Gud  i  h— en!  Sumala  tcv= 
teubesfa! 

Höjdmätare,  m.  for!eubcn--mittari. 

Höjdtaätning,  f.  forfeuben  mtttauS  1.  mittaa» 
minen. 

Höjdsträckning,  f  ylänne  (-teen).  mäen»i'clän= 
ne  (=teen). 

Höjning,  f.  (aktiot^  fcroitu«i,  fercittamiuen,  to- 
hs>tm,  vlenni)^,  nosto;  (passiot)  toteaminen, 
ncufu,  ncuieminen,  ^lencnuiö. 

Hök,  m.  (falcoj  (lauffa,  ha»ntfa. 

Hökarbod,  f.  mucna=fau^^^^a,  ruefa=^uoti. 

Hökare,  m.  mncna=faupptaé  (-aan),  böötäri. 

Hökarhande!,ui.mucnan=tau;.^;>a,ruefa4auppa. 

Hökarvara,  f  ruofa-tawara,  mucua-tauiara, 
vuofa=faIu. 

HökbI   mster,    n.    (Ideracium)    f eltano ,    fclta» 

nunnu,  nutternm. 
Hökuggla,  f.  (stiix  funerea)  t)autfa4>i>ai.\ 
Hölada,  f.  I)ciuä4atc,  I;eini4ato. 
Hölass,  n.  ^einä=fuorma,  ^eim=fuorma. 
Hölja,  _v.  a.  toev^ota   (=oan),   peittää,    fattaa, 

iääriä,  fätfeä;  h.  sig  med  skam,  fäärivt^ä 


Hor 

1.  ^eittä^tl^ä  fcätJeefen;  h.  sig  med  ära,  ^u* 
feutua  1.  ^ieitti)ä  tunniaan;  h.  på  sig  ngt, 
fääviä  1.  ))anna  tillenfä  j.fin,  ^jufeutua  1. 
fääviöt^ä  jl;tin,  beittää  1.  weri;cta  itfenfä 
jatin. 

Hölje,  n.  :>>eite  (4een),  toevf)o. 

Hölsa,  se  Hylsa. 

Hölster,  n.  foteto,  tu^^^^i;  (hot.)  fotelo, 

Hölsterkappa,  f.  f'eteton'Iämp|'ä. 

Hömånad,  m.  beinä^fuu. 

Höna,  f.  fana,  naarag  (4intu). 

Höns,  n.  fana,  fananen;  h — en,  fanat;  hög- 
sta h— et  i  korgen,  forfein  fuffo  tunfiotta. 

Hönsafvel,  n.  fanan»^oitO  1.  »fa§tt>atu8. 

Höusbo,  D.  fanan=pciä. 

Hönsbur,  m.  tana4iäffi. 

Hönsbärsbuske,    m.  (cornus   svecica)    VUO^on= 

fanuf{a»))cnfa§,  fufcnmarja=)^enfag. 
Höiisdan,  n.  ^n}cvtt)mt^S,  ^pörr^ä,  taintumuS; 

få  h.,  mennä  tainuutfiin  1.  p^örr^ffiin. 
Höusgumma,  f.  fana=mueri. 
Hönsgård,  m.  fana4nt;a. 
Hönsgäll,  m.  fufcu^iautu. 
Hönshjerna,    f.,  -hufvud,  n.  (fig.)  lanawpaä, 

irafifan^^pää,  )jöflö'-pää,  taula=^ää. 
Hönshus,  n.  fana4e)Df»i,  fana^fiuene. 
Hönshök,  m.  fana4)auffa. 
Hönskackel,  n.  fanain  fotfetuS  1.  faafetuS. 
Hönskött,  n.  fanan4il)a. 
Hönsminne,  n.    i)axtoa   paå,    fefjno   1.   i)axxo<i 

muisto. 
Hönsmånglare,  m.,  -erska,   f.  fanan=fau<5U8* 

telija. 
Könspiga,  f.  fana=)jiifa. 
Hönsröra,   f.  fanan  ^i3^)ijrä  1.  ))c^^^övö  1.  pö' 

Höussldgtet,  n.  fanan=fufu. 

Hönssoppa,  f.  fana=feitoS,  fana=ic^j^a. 

Hönsstia,  f.  fana=foV^1^i,  fana4ätti. 

Hönsstång,  f.  (fanain)  tji5=^uu. 

Hönstarmar,  m.  pl.  (cerastiuin)  ^ärffi. 

Hönstippen,  m.  ^i)>t5a,  fieii^famjjaat  (fanatta). 

Höustjiif,  m.  fanan^lcaraS  (>faan). 

Hönstupp,  m.  fntfo,  fana=fnffo. 

Hönsunge,  m.  (fam.)  I;ärfä=mic8. 

Hönsvagel,  m.  (fanain)  ^i5»^un. 

Hönsvaktare,  m.  fana=paimen  (=en). 

Hönsägg,  n.  fanan-muua. 

Höra,  v.  a.  fuuUa;  jag  har  hört  sägas,  clen 
fuuKut  ^^uf)Uttan^an;  jag  hörde  honum  tala, 
fuutin  f)änen  pubuvean;  jag  tycker  mig  h., 
minusta  en  fuin  fuulifin,  ifään  fuin  fuuti' 
fui,  luuten  funlcirani,  fomnini  1.  fcneiéia» 
ni  fuuhiu;  h.  väl,  fuulla  biiunn  1.  tartfaan; 
h.  miste,  tnuKa  Iräärin;  han  hör  icke  på 
det  örat,  ei  bän  fuule  fitlä  feriralla,  t)än 
et  fliken  ti^önää,  ei  cle  fuuletpinaanfaan; 
det  låter  h.  sig,  fitä  fuuda  fetpaa,  fitä  fa= 
noa  ifoi^ji;  (lyssna,  höra  pa)  fuunnella  (»te» 
ten),   fuuttelta   (»telen);    h.  en  föreläsning, 


Hor 


Hös 


261 


fuunneöa  fuentca;  hör  på,  jag  har  ett  par 

ord  att  säga,  !uulep^a3  1.  fuulfaa^a,  mt= 
nun  on  paxi  fanaa  fanottatca;  h.  vittnen, 
iuuHa  1.  htulustaa  tcbistajjia;  gå  och  hör, 
om  han  kommit,  fäljpä  tuuhmaan,  Oltfo 
tulfiit;  utan  att  h.,  fuulematta,  fuultelc= 
tnatta;  h.  efter,  h.  sig  före  1.  om,  fuulu8= 
teHa,  fuuluötaa,  ft)ft)ä,  ttebuSteaa,  ft}fi)ä  pz- 
rään;  (erfara,  få  veta)  fuuUa,  faaba  fuuUa; 
jag  har  hört  att  en  stor  olycka  händt, 
den  fuuKut  fuuren  turman  tajsabtnueen  1. 
ta^al^tuneeffi;  h  vad  höres  för  nytt?  mitä 
uutta  luufuu?  som  jag  hör,  ämnar  han 
gifta  sig,  miten  fuulen,  niin  ^än  aifoo  nat- 
mifiin,  fuuUatfeui  f)än  aifoo  naiba,  lianen 
fanotaan  attowan  naiba;  det  höres  nog, 
att  .  .  .,  ]^^toin|jää  fuuluu,  että  .  .  .;  jag 
har  icke  hört  af  honom  på  länge,  en  cle 
{)äne§tä  ifcon  aifaan  fuuUut;  lata  h.  af 
sig,  antaa  tietoa  itfeStänfä,  tulla  !uuIun.nUe 
1.  fuulunntu;  h.  ens  bön,  fuutta  j.tun  ru- 
!ou§;  (lyda)  oUa  luuliainen  (j.fuUe),  toteUa 
(j.futa);  höras,  v.  p.  fuutua. 

Höra,  v.  n.  tuulua  1.  to^fea  1.  tuöa  (jf^fin); 
det  hör  ej  till  saken,  fe  ei  fuulu  1.  !o8f"e 
oftaan  1-  ole  afiaan  fuuIuiDa;  hvad  hör  det 
hit?  mitä  fe  t'åi)'ån  fuuluu?  hit  hörer  äf- 
ven  en  annan  fråga,  täf)än  fuufuu  1.  tulee 
toielä  toinenfin  afia;  dertill  hörer  tid,  fe 
fai^saa  aifaa,  fiil)en  tavwitaan  aifaa;  h.  ihop, 
tillsammans,  fuuUia  t}f)tecn;  det  hör  icke 
mig  till,  fe  et  fuulu  minuun  1.  ole  minun 
aftant  1.  tel;tälräni;  den  byn  hör  under  en 
herrgård,  fe  fi)tä  fuuIuu  f)erraö=!artanon  alle 
1.  :^erra8=fartanoon;  det  hör  hvarje  menni- 
ska  till  att  arbeta,  jofaifeu  tf)mifen  tulee 
tt;i3tä  tefjbä  1.  on  ti}i5tä  tefeminen. 

Hörande,  n.  fuulemineu,  fuulenta,  fuuntele= 
minen,  fuuIuStekminen  o.  s.  v.  se  under 
Höra,  v.  a. 

Hörande,  n.  (förhålla^ide)  fuutumiueu. 

Hörbar,  a.  fuulu«?a,  fuultaica,  fuutennaincn. 

Hörlur,  m.  fuuIo=tovn.n. 

Hörn,  n.  fulma,  nurffa,  folffa,  fo^^?i;  h.  om 

hörn,  fulmittain,  fulmittaifiu,  uuvfittain. 
Hörnbeslag,  n.  fuiuia^fisfo,  fulman-auta,  ful 

ma=f)ela. 
Hörnbod,  f.  fuIma=)5uoti,  nurffa4moti. 
Hörnbord,  n.  nurffa=:|)öt}tä,  fo^i^i=)3i3tjtä. 
Hörnbräde,  n.  nuvffa4auta. 
Hörnhus,  n.  fulma^artano,  fufma=talo. 
Hörnkakel,  n.  fulma=faafeli. 
Hörnkammare,   m.  fulma^amavi,  futma=fam 

mio. 
Hörnpelare,   m.  nurffa=))atfaä   (=aan),   fulma» 

:|3alfag,  nurffa4n)IwäS  (=ään). 
Hörnrum,  n.  fulma=f;uone,  fulma=fuo}a. 
Hörnsirat,  m.  fuIma=fori8te. 
Hörnskåp,  n.  nurffa^aa^^i. 
.Hörnsten,  m.  nurffa=fi«?i,  fulma-fit»i. 


Hörnstolpe,  m.  nurffa4Df)5^a,  nur!fa=l.  fulmo* 

j5l}IUiä8  (nian). 

Hörnståndare,  m.  fulman=n)ät§tin  (=imen),  IvX' 

man  1.  nurfan  tt)ara=fitoi,  tt}15ffäri. 
Hörrör,  n.  fuulo^tortoi  1.  =^jutft,  fui:Iin=torlDt. 
Hörsal,  m.  fuuntelu§=fö'^ir  fnutento^fatt. 
Hörsam,  a.  fuuliaiucn,  tottelen^ainen. 
Hörsamhet,  f.  fuuliaifuuS,  tottelctoaifuu§. 
Hörsamma,  v.  a.  totella  1.  fuuKa  (j-futa),  0Ö« 

fuuliainen  (j-Mc). 
Hörsamt,  adv.  fuuIiatfcSti. 
Hörsel,  m.  fuulo;  fuulento,  fuulenta,  fuunte== 

lo;  fin  h.,  tarffa  1.  f)erffä  fuulo;  som  har 

fin,  dålig  h.,  tarffa=  1.  l;uono=fuulDinen;  fel 

på  h— n,  fuul0äft)ifa. 
Hörselben,  n.  fuuftn4uu. 
Hörselgång,    m.  fortoan=retfä  (nän),  fuulto= 

reifä. 
Hörsellös,  a,  fuulematon,  fuutoton,  fuuro. 
Hörselnerv,   m.  fuuIo4;ermo  1.  »fuont. 
Hörselorgan,   m.  o.  n.  fuuliu  (»imeu),  fuuto* 

elinne  (=teen). 
Hörselrör,  n.  fuutin=torn?t  1.  =^3Utfi. 
Hörselsinne,  n.  fuufo^aiSti,  f  union  atSti. 
Hörselverktyg,  n.  se  Hörselorgan. 
Hörsägen,  m.  fon»a=fuuto,  fuulu^^ul^e,  fUtt= 

luma. 
Hösa,  se  Ösa. 

Höskallra,  f.  (bot.)  se  Penninggräs. 
Höskrinda,  f.  f)einä=f)äffi,  l^einä»rattaat. 
Höskulle,  m.  f)einä=^artt)t,  ]^einä=fovfu. 
Hösmolk,   n.  ]^einän=riffa,    ]^einän=ru^fa  I. 

rnu^^5o. 
Hössja,  se  Hyssja. 
Höst,  m.  f^ffi),  f^_t)g   (indekl.;;   i  h.,   fvff^flä, 

tufetoana  f^ff^nä;  i  h— s,  mennä  1.   Jr*iime 

Höb^ta,  v.  a.  se  Skörda. 

Höstack,    m.    f)eiiti=    1-    f^einä^fuotva,    (rund) 

fuoitja,  ful)jo,  (aflång)  ^ieleS  (=ffen). 
Höstaktig,  a.  fijff^inen,   fijffljmäinen,   f^ff^n» 

ta^^ainen. 
Höstbete,   n.  f^^84aibun  (=tnmen)  1.  4aitU' 

me  t  (p/.;. 

Höstblomma,  f.  fljt)g=fuffa. 

Höstdag,  m.  f^t)g=))äiix)ä,  fi)ffi)inen  :f3äiluä. 

Höstdagjemning,  f.  fl}l)§4>äitt)äntafau8. 

Höstetid,  m.  ft)fft)inen  aifa,  fi)i)§=atfa. 

Hösteting,  u.  f)^t)8=färäiät  1.  =färä|ä. 

Höstfeber,  m.  f^l^é>tauti. 

Hösthö,  n.  ä)}äre»f)eiuä. 

Höstklockor,  f.  pl.    (gentiana  j^neumonanthe) 

uiittu=fatfero. 
Höstköra,  v.  a.  ftj^gtää,  fl)l)8=ajiaa. 
Höstkörning,  f.  ft^^Stämiuen. 
Höstlam,  n.  ä^i5=tpaftffa,  äpäriffö,  äpönen. 
Höstlig,   a.   ft)ff^inen,  f^f«f^iuen,  f^ffi)f;tnen, 

fljffljllinen,  fl)ff^=,  f^t?8=. 
Höstlik,  a.  fi,}ffi^n=ta^ainen  1-  =näfoinen,  f^f' 

flinen,  f^ffijmäinen. 
Höstmarknad,  f.  f^i)8»marffinat. 


2C2 


lak 


Höstmånad,  m.  ft}l)S»tuil. 

Höstning,  se  Skördande,  Skörd. 

Höstplöja,  V.  a.  fl)^§4'^ntää,  f^^Stää. 

Höstra,  n.  f;einän4c>vfi  (=rren). 

Hösträng,  m.  i)t'mMaxl)o,  favf;o,  fari;o8,  Ia'a§ 

(iataan). 
Höstsmör,  n.  ft)l)g=H)oi,  f»)!flj=to0t. 
Höstsådd,  m.  jtH}8=f^toi5. 
Höstsäde,  n.  ft}^8=tt>i[ja;  fi5>j8=fl}ttt)ij. 
Hösttid,  se  Höstetid. 
Höstväder,  n.  ft)l)§4Ima,  f^!lt}=fää. 
Höstång,  m.  faj^iiaö  {--aan). 
Hösate,  m.  f)einän-u!D,  f)einä^]aatto. 
Hösäck,  m.  tjeinä^iäffi,  nuofi. 
Höta,  V.  n.  f;ertStää,  f)eristettä,  f^ertttää,  'i)'ä-' 

rtStää,  terf)i8tää,  ter^entää,  terf)enneaä;  h. 

åt  ngn,  i)eri§tää  j.tiita. 
Höta,  V.  a.  (rofvor,  o.  a.)  ^aiiboittaa,  ^jatötttfl. 
Hötapp,  n.  Ijeuiä=tuffu  1.  =tllp)5U. 
Hötjuga,  f.  t)cinä=Hn!D. 
Hötrofva,  f.  {^aubifag  (»faan). 
Hövagn,  m.  lÉ)einä=rattaat  1.  =reft  1.  4;ä!tt. 
Hövälm,  m.  I)etnä=faattD  1.  =ru!o. 
Höväxt,  m.  [)einän=fas»u  1-  »faeicanto. 


I. 


I,  prep.  återges  i  fråga  om  rum  med  inessiv. 
(=6fa,  --i\a)  och  illativ  (i)—\\,  =n);  i  rum- 
met, !^uciieeSfa;  i  Finland,  ©itomeSfa;  gå 
i  rummet,  tnennä  I)ucneefen;  lägga  ngt  i 
lådan,  panna  j.fut  laattffoon;  gä  i  land, 
itDUöta  maatte;  torka  i  solen,  !uift)ata  an' 
viitgou  ).iat8tee8fa;  taga  ngn  i  hand,  {at)bä 
j.fun  fäteen,  ottaa  j.htta  !äbeStä;  taga  ngt 
i  handen,  ottaa  j.fin  fäteen;  sia  ngn  i  pan 
nan,  Il)i5bä  j.futa  otfaan;  hunden  bet  ho 
nom  i  benet,  foiva  l)un  {;äntä  fääreen;  in 
träda  i  tjenst,  mennä  ijatoehtffeen;  det 
faller  en  hvar  i  ögonen,  fe  pi8tää  jofatfen 
filmiin  1.  fittnään;  i  fråga  om  tid  mest  med 
essiv  (»na,  =nä)  och  adessiv  (4(a,  =Kä); 
han  kom  i  förliden  vecka,  tuU  linime  irti» 
folta;  det  hände  i  (denna)  sommar,  fe  ta= 
paijtxn  tänä  fefänä;  bröUoppet  kommer  att 
stå  i  sommar,  i  pingst,  I;äät  V^ibetään  tu» 
tetoana  1.  enft  fefänä,  fefäKä,  _I;clluntaina; 
i  dag,  tänä  ^äitränä,  tänäjsänä,  tänään;  i 
morgon,  l;uomenna;  i  morgons  1.  morse, 
tänä  aamuna,  aamutta;  i  afton,  iUatta  1. 
et^tcotta,  tänä  iltana  I-  eI;)toona;  i  aftons, 
eilen  tUatta,  tUatta,  eitt8=iftana;  i  går,  eilen, 
eiliö4^äitoänä;  i  måndags,  mennt}t  1.  tt»iime 
1.  menneenä  maanantaina,  maanantaina;  i 
våras,  mennet  1.  toiime  fewäänä,  fetcäittä; 
i  somras,  tniime  1.  menm)t  1.  mennä  fefä» 
nä,  fefättä;  i  julas,  njiime  1.  mennt)t  jouIn= 
na;  i  fjol,  mennä  iuuonna,  menni}t  1.  »ii» 
me  ivuonna;  i  fön-års,  toiöfa  wuonna;  i 


jons  I.  jons,  äsfen,   äsfettäiu,   icaSfifään, 
taannoin;   i   år,   tänä   nntonna;   i   veckan 
(denna  vecka),  töHä  wiifotta  1.  loiiftoa,  (hvar- 
je    vecka)    anitoSfa,  njiitfooSfa;   i  månaden 
(hvarje    månad),    t'UU  =  fanbegfa;     i     denna 
månad,   täsfä    fuuäfa,   täflä   fnn»fanbetta; 
i   tid,   ajoisfa;    i    min   tid,   minun    ajal» 
lani    1.    ijäéfäni;     i     mannaminne,     mie8= 
muiätisfa  1.  mie8»mui8tiin;  i  min  fars  lifs- 
tid,    ifäni    eläeSfä   1.    eIcSfa   ofleöfa  1.  elcn 
aifana  1.  ajaUa;  i  regn,  fatceSfa;  i  solsken, 
:f3äin)än  1.  auringon  ^saiöteesfa;  I  ef  va  i  fem- 
tio är,  elää  tt)iifi=ti}mmentä  ir»uotta  1.  tcuofia 
t»iifi»ft)mmentä;  regnet  varade  i  fjorton  da- 
gar, fabetta  feSti  faffi  toiiffoa;  i  år  är  han 
tjenstfri,  tämän  touotta  1.  touoben  {)än  on 
toiraSta  toa^aa;   kyrkan  ligger  i  öster  och 
vester,   firffo  on  itään  ia  länteen;   vägen 
löper  i  norr  och  söder,  tie  fulfee  etelää  ja 
^D^jaiéta,  etelään  ja  ))of;jaifeen;  trädet  är  i 
blomning,   ^uu  on    futaSfa;  vara  i  fara,  i 
i   nåd,  i  lifvet,    otta   toaaraéfa,   armoisfa, 
eloäfa  1.   {)engiéfä;    molnet    upplöser  sig  i 
regn,^iltoi  f>urfantuu  fateeffi;  ändas,  sluta 
sig  i  spets,  f.Hiätti)ä  ^ui^utta  1.  I;ui^mttaa= 
na,  mennä  [;uip^mnn;  utgå  i  vinkel,  utota 
fulmatta,  loppua  1.  fjäättijä  f  uimatta  1.  tnU 
maan;  dela  i  två  delar,  jafaal.^anna  fal;- 
teen  ofaan;   ett  poem  i  fyra  sånger,   runo» 
elma   neljättä   runotta  1.  neljäéfä   runosfa, 
neljän  runon  runoelma;  vara  klädd  i  rock 
och  byxor,  ofla  toaatetettu  1.  :|3uettu  taffiin 
ja  fionfuiOiu,  otta  nutuöfa  ja  f)Dufui8fa;  gå 
i  stöflor,   tälibä   faa^^iaiöfa;   gå  i  skjortan, 
fäl}bä  1.  fäiveilä  ^aibattanfa;  öfverträfia  ngn 
i  kunskap,  otta    j.futa   etetoämfji   tieboSfa, 
tooittaa  jofu  taiboSfa;    han    har   så  mycket 
i  lön,  l;änettä  on  niin  :f5alio  fjalftaa  1.  paU-- 
fana;  i  vårt  mynt,  meibäu  ral;aöfa;  i  tre 
språng,  folmetta  t^ttf^^iäijtfettä;  i  få  ord,  toä» 
l;in  ^n()umin,  muutamatta  fanatta;  i  honom 
har  du  en  trogen   vän,   f)äneétä  en  finntte 
1.  f)äne8fä  on  finutta  ui^foUincn  itétätoä;  lä- 
sa i  bok,  hifea  firjaa,  lutea  fifäitä;  i  san 
ning,   tobetta,   tofiaan,  totifeSti;  i  korthet 
It)t)t}eéti,  Ivl;vfäi)i)i)be6)ä;  i  och  för  sig  sjelf, 
itfesfänfä,   itfcnfä   |)uoIeöta,   oifeagtanfa;   i 
det,  konj.  juuri  fun  1.  fuin;  i  det  1.  i  och 
med  detsamma  han  gick,  juuri  I)änen  men*, 
neöfänfä,  juuri  fittoin  1.  famaSfa  fuin  ment. 
Iakttaga,  v.    v.    )iitää    toaariöfa  1.   toaaviUa, 
toaariin=ottaa   (j.fiu),   :t)itää  1.  ottaa   toaari 
(j8tfin),   f;uotia,  l)uomata  (=aan)  1.  l)uomai» 
ta  (=tfen);  jag   har  hos  honom   i — git  den 
egenhet,  att  .  .  .,   olen   I)äne§fä  Ijuoman» 
nut  1.  toaariin»ottanut  fen  ominaifuuben,  et» 
tä  •  .  .;  jag   ber  er  noga  i — a  skilnaden, 
^)t;^bän   teitä   ottamaan  tarfan  toaarin  eri=' 
iaifmtbeöta,  tarfaeti  f;ucmaamaan  1.  toaartn= 
ottamaan  eri4aifuutta;  i.  lagens   föreskrif- 
ter,   toaaritu»  ottaa    1.    ^ttää    fain    f  ään- 


lak 


Idk 


263 


nöt;  noga  i.  en  läkares  föreskrifter,  tar= 
!a«ti  noubattaa  1.  pitaä  1-  »aarisfa  Ipitaå 
1.  h3aariin=Dttaa  lääfärtn  fäSf^iä;  i-  ett  vär- 
digt uppförande,  muiStaa  1.  toaariin^cttaa 
arhjofasta  fä^töstä,  pitaå  toaaxi  axtooh 
faaSta  fä^töfjeétä. 

Iakttagande,  n.  tt»aariin=ottamtnen,  toaavisfa 
).ntäminen,  tx)aartn=|)itämt}§. 

Iakttagelse,  f.  ipaanut=Dttamuö,  t^ainamtc,  f)UO= 

;    ntauS. 

ilbland,  prep.  feagfa,  joufogfa;  Idaan,  jdu!= 

j  !ocn;  midt  i.,  MMä  1.  !eg!e8fä;  fegfeUe, 
feSfeen;  midt  i.  eder,  tetbän  f'e§!eflänne;  i- 

I     spannmålen    finnes   sand,    j^ltjäin   jeaSfa  1. 

i  j^toiSfä  on  I)tetaa;  en  i.  hundra,  l}f'fi  fabaS= 
fa  1.  \aban  joufoöia  1.  fabaSta;  adv.,_ft)äUS= 

'    tä,  h)äUtn,  toätimmiten,  toättttäitt,  totfinanfa, 

I    jDilotn»!ulioin,  josfuS;  i.  . .  i.,  inittom  .  .  . 

i    miUDiit,   watim   1.   Jx>ält§tä  .  .  .  JcäUin   1- 

i    toäliStä. 

Ilblanda,  v.  a.  fefoittaa  (j.fin  jf>Hn). 

Ichtyolit,  m.  i!tt)oUtt,  fiiuett^n^t  fala. 

Ichtyologi,  f.  iftljologia,  fataig=c^J^)t,  MaiS- 
tieto. 

Icke,  adv.  et;  en,  et,  et,  emme,  ette,  eitoät;  i- 
ngn,  et  fufaait  1.  fenfään;  i.  en  enda,  et 
t)f [itään  1.  ainoa!aan;  i.  ngt,  ei  mitään  1. 
mitään;  i.  någonsin,  ei  miHcintaan  1.  f'oS= 
f  aan;  är  det  i.  sannt?  eifög  fe  ofe  tofi  1. 
totta?  hvem  kan  bestrida,  att  icke  dagen 
är  ljusare  än  natten?  fen  tCCt  fieltää,  ett'= 
ci  ^äitcä  ote  l}ötä  n^aIoiam|>i?  1.  fen  lr>oi 
tt)äittää  1.  faiioa,  ett'ei  paxwä  ole  luatofam» 
:|3i  ^Dtä?  fufa  iroi  janoa  ^äitoän  ei  olejcan 
^i)tä  icalofamman?  huru  god  är  han  icke! 
fuinfa  l)\)\v'å  f)än  onfaan  1.  on!  på  det  att 
i.,  etfei,  jctt'ei;  i.  dess  mindre,  fittefin, 
fuitenfin,  ^t)tä  i^tjtvin;  i.  heller,  i.  ens,  se 
under  Heller  och  Ens. 

Icketillvaro,  f.  olemattomuuö. 

Ickorn,  m.  se  Ekorre. 

Id,  m.  (idus  melanotus)  Jäl}näS  (=äön),  fätjnä» 
tvä,  fä^ne  (=een). 

Id,  f.  (oböjl.;  uuttevuuö,  al^feruus,  it>irei}S. 

Id,  f.  se  Idegran. 

Ida,  f.  se  Idvatten. 

Idas,  v.  d.  teiitfiä,  fef)bata  (=taan). 

Ide,  n.  ^tf^^it),  ptiä,  fovju,  faabe  (=teen). 

Idé,  f.  aate  (»tteen),  i)tine  (=een),  ajatuS,  fäfi= 
t^§;  det  kan  ingen  göra  sig  i.  om,  fitä  ei 
fufaan  troi  ajatetlafaan;  hvad  är  det  för 
idéer  af  dig?  mitä  juonia  fe  finitlta  on? 
mitä  fina  ajattelet?  mitä  |)ääf)äfi  on  p'm'å-- 
n^t?  i— en  till  ett  arbete,  tl}ön  1.  teoffen 
ajatus  1.  tuuma  I.  miete  1.  luonnos;  Gud, 
dygd,  evighet  äro  i — er,  3umala,  alen  1. 
^t)\ot,  ijanfaiffifnuö  oUiat  aatteita  1.  t}tineitä. 

Ideal,  n.  (estet.)  iljanne  (=nteen),  (filos.)  ^jeri» 
aate  (=tteen),  :|)evi=tutna,  ^tine. 

Idealisera,  v.  a.  i^annoita  (^tfen),  tel^bä  ^3eri= 


aatteen  1.  ajatnffen  mnfaifefft,  fivfaStaa,'  aat» 

teellifcntaa. 
Idealisk,  a.  i^anteiuen,  i^nteettinen,  tiebol» 

tinen,  ajatufieninen,  f3en^fm»allinen. 
Idealism,  m.  ibealismi,  i()annoitfemu8,  ajatuS- 

oteunotlifuuS. 
Idealist,  m.  i[;annoitfija,  )3eri--!utBitftj|a. 
Idealitet,  f.  ifjanteifuuS,  t)Iiueifi}t}S. 
Ideel,  a.  aatteinen,  aatteellinen,  ^lineeflinen. 
Idegran,  f.  (taxus  baccata)  marja=funfi,  puna^ 

fataja. 
Idékrets,  m.  aiatn6=^5iin,  aate=^iiri,  ajatnS= 

1.  fäfitl)g'ala. 
Idel,  a.  oböjl.  ^jetlfä,  futa,  )3atja§,  aitoa,  fiff» 

fa,  tcento,  il^fa;    der   voro  i.  bönder,  fieÖä 

oti  )jelffiä  1.  fjatjaita  tatonf)oifia;  tala  i    o- 

sanning,  )3uf)na  fulaa  1.  fjelffää  toaletta;  i. 

nåd,  fula  1.  aijtja   armo;   vara  i.  öra,  oUa 

^jetffänä  1.  aitcan  forlcana;  det  är  i.  vatten, 

fe  on  ^^etffää  1.  ^jaljaSta  1.  filffaa  1.  toentoa 

hjettä;  det  är  i.  dumhet,  fe  on  futaa  tl)^= 

mi)i)ttä. 
Idelig,  a.  aIin=omainen,  ainainen. 
Ideligen,  adv.  aIin=omaa,  i)f)tenäniä,   oinian, 

jofaifa. 
Identifiera,    v.    a.   ^l^täläifentää ,    ^"^täläiStää, 

\>\taä  l}t)tenä  1.  famana,  tel;bä  1.  luufla  fa» 

maffi  1.  ^l)beffi. 
Identisk,  a.  i}^täinen,  t}fetä=))itoinen  1.  =:|3itä= 

ixni  1.  merfitfeiuä,  i}I)ben  tefeitjä. 
Identitet,  f.  t}f)täif^^6,  ^I;tä=:|3itoifuu8,  famuuS. 
Idéverld,  m.  aate=maattma,  aate=))iirt,  ajatuS- 

^itvi. 
Idig,  Idighet,  se  Idog,  Idoghet. 
Idioelektrisk,  a.  itfe=fäl;föinen,  oma=fä^föincn. 
Idiom,   n.   omituifnuS;   fieli  =  murre   (=rteen), 

fielen=^3arfi  ('Vren). 
Idiosynkrasi,  f.  ibiof^nfrafia,  Ir)a8ten4nontoi= 

funS. 
Idiot,  m.  efsatto,  :t3öCö=^3ää,  taitamaton,  t^^e= 

riffö,  tt^(;meliini. 
Idiotism,   m.    (språkegenhet)  mnrre=omaifuu§, 

murre  =  tafja,   fieten=ta))a;   (förståndssvaghet) 

taitamattomuus,   ti}I)mi)l)S,   feI)nD=^}äiflji}S  1. 

»mietiftj^S,  e))attoifuu8. 
Idisla,   v.  a.  o.   n.   märe[;ttä;    i.    en    annans 

tankar,  märefitiä  1.  |)nreffia  toifen  ajatuffia. 
Idislan,  f.,  -nde,  n.,  -ing,  f.  märe  (=een),  märeet 

(pl-),  märef;timinen,  märet;timi)8,  märet)bi)S. 
Idka,  v.  a.  toimittaa,  fjarjoittaa,  fä^ttää,  f3i= 

tää;  i.  åkerbruk,  Ijarjoittaa  maan=toifjeti)ä; 

i.  handel,  fjitää  1.  toimittaa  fauf.if)aa;  i.  ett 

handtverk,  toimittaa  1.  I^arjoittaa  fäfi=t^i5tä; 

i.  fiske,  falaStaa,  f)arjoittaa  falan^:^l}l)ntiä;  i. 

studier,    I;arjoittaa    o^^:))imi8ta   1.    o)Ji)ia;   i. 

skön   konst,   l^arjoittaa  1.  toimittaa  faune= 

taitoa. 
Idkelig,  a.  afin^omainen,  ainainen,  taffaama= 

ton. 


264 


Idk 


Idkeligen,  adv.  attn=omaa,  joratfa,  taitaa^ 
matta. 

Idkesam,  a.  se  Idog. 

Idog,  a.  npixa,  ai)kxa,  tttiveä,  uuttera. 

Idoghet,  f.  u^jeruuö,  a{)feruuö,  toti-et)§,  uut= 
teruuS. 

Idogt,  adv.  uperaeti,  a^ferasti,  aijteraan,  uut» 
terästi,  tuireästt. 

Idol,  m.  e^ä=iumala;  (Jig.)  Icmmet^inen,  e^ä= 
jumala. 

Idololatri,  f.  fuu}ain4iatoelu§. 

Idoppa,  V.  a.  faétaa  1.  pihtaa  h  turfata  (jf/fiu). 

Idraga,  v.  a.  iretää  1.  JvetäiStä  (jfitin). 

Idrott,  m.  mame--ti)ö,  uro4i)c,  mainc-tcos. 

Idrypa,  v.  a.  ti^mttaa  (if)tm). 

Id  vatten,  n.  toirran^fogte  (=ecn),  futranto. 

Idyll,  m.  eib^Hio,  )jaimcn=rune,  luouto^runo. 

Idyllisk,  a.  eibt)tlinen,  ^aimen--eIoIIraeu,  luon» 
non--eIcamen,  fu(o--e{oiuen,  fuIo^olDtncu;  en 
i.  trakt,  fulo-cloineu  1.  fuIo=  1.  fuloinen  l. 
taulclewa  tieuco. 

Ifall  a,  V.  n.  pubota  (4oau)  1.  raugeta  (=fean) 
if)fin  I.  fijääu. 

Ifra,  V.  n.  ttiivata,  fiut^attaa,  !ntt*otttaa,  :^ar= 
rastaa,  innoétella,  iunoffia;  i.för  ngt,  ;^ar= 
rastaa  1.  tuuotfia  1.  :|Juohi8taa  i.!in,  ipubua 
j.fin  )JuoIeen;  i.  mot  ngt,  »aStuStaa  j.fin,  tiu 
ttoittaa  1.  tiiteata  j.fiu  ttaStaau. 

Ifran,  f.,  -nde,  n.  fu»ottu8,  fit»aamtnen,  f)ar= 
raStaminen,  t^arraStuS,  tnnoffimiueu,  in» 
nostelu,  vastustaminen,  VHtoIustaminen. 

Ifrare,  m.  fiiivaaja,  fjarraStaja,  »aStuStaja. 

Ifrig,  a.  fiitcaS  (=aan),  iunoUinen,  innofaS 
(4faan),  barras  (=rtaau);  i.  kristen,  fjarraS  1. 
tnnofaS  friStitt^;  (ganska  trägen)  fiittjaS,  ^ar= 
raS,  ui^naS;  (het,  ond)  fiinjaS,  innofaS;  i.  ön- 
skan, toafaa  »aatimuS,  l)arraS  tabto;  i— a 
bemödanden,  I^artaat  1.  uutterat  ^Jljriuucf, 
bli  i.,  fiinjaStua,  innostua. 

Ifrighet,  f.  se  Ifver. 

Ifrigt,  adv.  fiiwaaSti,  l)artaaSti,  innoffaaSti, 
innolta. 

Ifrågasätta,  -ställa,  v.  a.  e^^äiKä,  ^janna  t^ll)= 
mt^ffeen,  ^tJitää  e^^äil^tfen  alaifcna. 

Ifrågavarande,  a.  put)cen  =  alainen,  )>uf)eeffi 
otettu,  ft)f^mt)tieSfä  1.  )>ut)eena  oleica. 

Ifrån  1.  Från,  prep.  luota,  tXjXöa;  ))oiS;  åter- 
ges mest  med  elativ  (»Sta,  'Stä)  och  abla- 
tiv  (4ta,  4tä);  i.  kyrkan,  firfoSta,  firtolta 
(från  kyrkans  närhet);  vädret  blåser  från 
hafvet,  tuuli  täl}  1.  ^nl;altaa  mereltä;  i.  jor- 
den, maaSta;  i.  landet,  maaSta  (bort,  ^oiS;, 
maalta  Q'run  landsbygden) ;  föll  i.  bordet, 
^Utofi  ^iinbältä;  jag  kommer  i.  min  bror, 
tuten  »eljeni  lucta  1.  tl)töä;  fem  mil  i.  sta- 
den, h)iifi  V"""=f"Ii"'i'''i  tau)iuugtSta;  i.  mor- 
gon till  qväll,  aamusta  iltaan;  frän  den 
dagen  var  han  aldrig  sjuk,  fiitä  :päitt)äStä 
ffSti  ^än  ei  foSfaan  tipeä  ottut;  i.  det  att 


kriget  utbröt,  fobau  fljtt^mifeStä  aSti  1.  aU 
faen;  dag  i.  dag,  :|:äilrä  ^Jäittiältä;  år  i.  år, 
toUOft  iDUObetta;  inom  ett  år,  räknadt  från 
denna  dag,  ^f)bcSfä  UmobeSfa  täStä  päu 
toäStä  lufeiu;  en  befallning  har  utgått  i. 
regeringen,  fäSfl}  ou  Iäf)tem)t  fjaHituffelta; 
han  är  i.  Tavastland,  Finland,  I)än  OU 
Rämeestä,  ©uomeSta;  skära  köttet  i.  be- 
nen, leitata  lil)a  luiSta;  två  från  tio,  faffi 
(^oiS)  hjmmeneStä;  det  gör  hvarken  till 
eller  i.,  ei  fe  enennä  eitä  wäl^cnnä,  ei  fiitä 
ote  'i)\))m'ä'ä  eifä  ^af)aataan;  en  mark  till 
eller  i.,  \0  marffa  enemmän  tal;i  wä^em» 
män,  marffa  ^äälk  tal)i  tooitle;  vara  i.  sig, 
1.  ifrån  förståndet,  oUa  f)ämmäStt)ffiSfä  1. 
miektönnä  1.  innoisfania  1.  ijmmäUä;  blifva 
i.  sig,  I;ammästi}ä,  tulta  l}mmäl(e  1.  mielet» 
ti>mäffi;  taga  ngt  i.  ngn,  ottaa  j.fin  j.fu(= 
ta;  brödet  stals  i.  honom,  leipä  waraStet» 
tiin  Itäneitä;  nu  ha  vi  kommit  frän  äm- 
net, m)t  olemme  ^joifenneet  aineesta;  jag 
är  nu  lyckligtvis  från  saken,  olcu  OUUet» 
feui  afiaSta  eritiäni  1.  fjois;  göra  i.  sig, 
fuorittaa  1.  toimittaa  1.  täyttää  tX)ön[å  1.  te^itä^ 
toäufä;  falla  i.  (du),  iaatiia  fjoié;  säga  i., 
fanoa  uIoS  1.  fuoraau  1.  |3oi8;  i.  att  vara 
rik  har  han  blifvit  fattig,  riffaana  enuen 
otiut  1.  oltuanfa,  I)än  cu  tuttut  foi^ljäffi,  rif» 
faaSta  on  f)än  {oi)f;äffi  tullut;  växa  i.  sig, 
faSwaantua,  rumentua  faStuaeSfa. 

Ifver,  m.  fiitoauS,  fiil;fo,  into,  I}artanS,  ^fu, 
uutteruus,  UnrepS;  med  i.  predika  en  lära, 
fiiwaaSti  1.  fiitoaubella  1.  innolta  faarnata 
oppia;  bedja  med  i.,  rufoilla  l^atuöta  1.  in= 
nolla  1.  I;artaubeHa;  arbeta  med  i.,  telibä 
ti}ötä  fiil)folla  1.  fiimaubetla  1.  f)atuSta  1.  fii= 
luaasti  1.  uutterasti;  i  första  i— u,  enfi  fiilj» 
foSfa  1.  innoSfa;  i  i — n  af  dispyten  slog 
han  sina  motståndare  vid  örat,  toäitöffcn 
innoSfa  1.  fiiwaubesia  1.  fiil;foSfa  f)än  löiwas» 
tuStelijoitania  fovu^alle. 

Ifylla,  v.  a.  täl}ttää,  iaataa  1.  ^auna  tät^teen; 
i.  hvad  som  fattas,  täljttää  mifä  puuttuu. 

Ifästa,  v.  a.  fiinuittää  1-  panna  fiinni  (j.fin 
min). 

Iföl,  a.  oböjl.  tiine  (»een). 

Igel,  m.  juotifaS  (»ffaan),  iili»mato,  iceri^matc. 

Igelkott,  m.  (erinaceus  auritus)  fiili. 

Igen,  adv.  taaS,  taaSfin,  jälleen,  tafaifin;  nu 
i.,  m)t  taaS;  nu  är  han  här  i-,  I}än  on  ni)t 
taaS  1.  jälleen  tääHä;  nu  i.?  jofo  taaS? 
nt^tfö  taaS?  få  i.,  faaba  tafaifin  1.  jälleen; 
taga  sina  ord  i.,  ottaa  fananfa  tafaifin,  pt- 
runttaa  fananfa;  ga  i.  (om  andar)  fummi" 
tella,  l^aljmoitclla;  (om  stängning)  fiinni,  um» 
peen,  tuttoon,  tutfeefen;  stänga  dörren  i., 
panna  1.  fulfea  on>i  fiinni;  fylla  i.  en  graf, 
täi)ttää  1.  luoba  f;auta  tuffoon  1.  umpeen; 
har  du  ngt  i.  (O/rigt)?  oufo  finutla  mitään' 
jälellä? 

Igenblåst,  a.  tuiSfuSta  ummeSfa, 


Igo 

Igendraga,  v.  a.  hjctää  fiinnt  1.  um^5ecn. 
Igenfalla,    v.  n.   taatua.  1.   :|JUbota    tuffoon  1. 

I,t;e  II  fordra,  v.  a.  ttjaatta  tafotftn  1-  jäfleen. 
Igenfylla,  v.  a.  panna  1.  luoba  tuffoon  1.  um= 

:|.Hen  1.  tähteen,  täyttää,  tufeta  (»ffean). 
Igenfästa,  v.  a.  fitoa  1.  panna  liinni  1.  um= 

Igengro,  v.  n.  faötcaa  umfccen. 
Igenhälla,  v.  a.  pitaå  ftinni  1.  ummesfa. 
Igenkasta,  v.  a.  inoha  1.  muUata  umpeen  1. 

tuffoon. 
Igenlcomma,  v.  n.  tuKa  tafatfin  1.  uubelfecn. 
Igenkänna,  v.  a.  tunuistaa,  tunnetta  (=ntekn), 

tuntea;  i.   en  sak    såsom    sin,    tunnelia  1. 

tuntea  afta  omaffenfa. 
Igenkännelig,  a.  tunnettapa,  jonfa  tooi  tuntea. 
Igenlägga,  v.  a.  (en  bok)  panna  fiinui,  inU 

!ea;  (åker)   l^eittää   fefannoffi,   panna  i)aU 

meeffi  1.  nurmefft  I.  farfeefft.   , 
Igeniäka,    v.  a.   :parantaa   umlJeen  1.  fiinui; 

v.  n.  ^jarata  (=nen)  umfjeen  1.  fiinni. 
Igenläsa,   v.  a.   Infita   (»tjen)   fiinni,    ^anna 

(uffoon. 
Igenlösa,  v.  a.  lunaStaa  tafaiftn. 
Igenmura,  v.  a.  muurata  fiiuui  1.  umpeen. 
Igenom,  adv.  se  Genom. 
Igenregla,  v.  a.  falicata  1.  tefetä  (=feän)  fiinni. 
Igenskaffa,  v.  a.  laittaa  1.  toimittaa  tafaiftn. 
Igenslå,  v.  a.  Itjöbä  1.  ^aiöfata  fiinni. 
Igensnöad,  a.  ummeSfa  1.  tufo8)a  (lumeita). 
Igensopa,  v.  a.  lafaiéta  tuffoon  1.  umpeen. 
Igenspärra,  v.  a.  tufeta  (=ffean)  1.  tuffia  fiinni. 
Igenstoppa,  v.  a.  tufeta  (>ffean)  1.  tnnfea  fiin= 

ni  1.  umjjeen  1.  tuffoon. 
Igensy,  v.  a.  cmmetta  1.  neuloa  fiinni. 
Igensända,  v.  a.  fäf)ettää  tafaiftn. 
Igentrampa,  v.  a.  se  Tilltrampa. 
Igenvalla,  v.  n.  nurmettua,  farettua,  ruol^oittua. 
Igenvinna,  v.  a.  icoittaa  tafaiftn. 
Igenvrida,  v.  a.  tcäärttää  1.  fiertää  fiinnt. 
Igenvänta,  v.  a.  se  Atervänta. 

Igenväxa,  v.  n.  fagtoaa  1.  faSwettua  um^seen 
I.  tuffoon. 

Igenyra,  v.  a.  tuiöfuttaa  1.  tuiöfuta  (=uan)  um= 
^een  1.  tuffoon;  vägen  har  blifvit  i— rd, 
tien  on  tuigfunnut  tuffoon,  tie  on  tufoSfa. 

Ignorera,  v.  a.  (vara  okunnig  om)  ei  tietää, 
ofta  tietämättä  1.  tietämätönnä  1.  tietämät^ 
tömäsfä;  (låtsa  ej  kanna)  ei  panna  tietääf= 
feen,  ei  olla  tietäminänfä  1.  tietärcanänfä. 

Ihjel,  adv.  fnolijaffi,  fuoliameffi,  t)engettö= 
mäfft;  slå  ngn  i.,  Il^ijbä  jofu  fuotiiafft  1. 
l^engettömäffi;  frysa  i.,  fuolta  toifuun,  pa= 
leftua  fuolijaffi;  svälta  i.,  fuoKa  nälfään; 
skratta  sig  i.,  nauraa  fuolfaffenla  1.  itfenfä 
luolijafft;  arbeta  sig  i.,  tappaa  it[enfä  työttä. 

Ihjelkrama,  v.  a.  rutiStaa  1.  lifigtää  fuoli- 
jafft. 

Ihjelosa,  v.  a.  tappaa  l^äfään. 

Ihop,  adv.  ^^teen,  fofoon;  ^^beSfä,  fcoSfa; 
Svenskt-Finskt  Lexikon. 


IH 


265 


foga  i.,  liittää  ^l^teen  1.  fofoon;  det  går 
icke  i.,  ei  fe  fät}  faatuun,  ei  fotci  ^bteen; 
det  bar  i.  med  dem,  ne  fätoitoät  toiötenfa 
fimppuun. 

Ihopbinda,  m.  fl.  se  Hopbinda  m.  fl. 

Ihnppa,  v.  n.  ^^pätä  fifään  1.  j^fin. 

Ihågkomraa,  v.  a.  muiStaa. 

Ihägkommelse,  se  Hågkommelse. 

Ihålig,  a.  onft,  ontelo,  ontetua,  onftnen,  onter» 
nja,  ^otto,  f)Oto,  fomo,  awo--  1.  ti)f;jä=ft)ufft' 
nen;  i-  tand,  ontto=f)ammag,  faaIo4;amma8; 
i.  käpp,  I;otto  fauiDa;  i.  röst,  folea  ääni, 
anjollinen  1.  atcofaS  ääni,  painunut  ääni. 

Ihålighet,  f.  onte»uu§,  onterniuug,  f)ottouS; 
ontto,  onft,  faalo,  folo,  fuoppa;  full  med 
i— er,  onfiltinen,  onftnen,  onttoja  I.  f  oloja 
täi)ft. 

Ihåligt,  adv.;  låta  i.,  luulua  fotolta  1.  on« 
tetolta. 

Ihälla,  v.  n.  pitää  pääHe,  fe§tää,  p^f^ä. 

Ihållig,  a.  se  Ihärdig. 

Ihälla,  v.  a.  faataa  fifään  (1.  j^fin). 

Ihängsen,  a.  se  Ihärdig,  Efterhängsen. 

Ihärdig,  a.  feStäftä,  uuraS,  uuttera,  fuuttn» 
maton,  peittämätön,  I;e(Iittämätön. 

Ihärdighet,  f.  fegtätt)äilt)l)8,  fe«tä»l?l?8,.  fuut' 
tumattomuuö,  uutteruus. 

Ihärdigt,  adv.  feStäicäSti,  feätälD^^belfä,  UUt' 
teraöti,  fuuttumatta. 

Ijons,  adv.  äéfen,  äsfettäin,  äöfettäifin,  taan- 
noin, toagt'»ifään. 

Ikalf,  a.  tiine  (=een). 

Ikläda,  v.  a.  pufea  1.  ttjaatettaa  (j.fun  j^fin); 
i.  sig,  v.  r.  pufeutua  (j^fin),  ottaa  päälfen» 
fä;  i.  sig  ens  person,  vutt)eta  (=pean)  j.fun 
ftjaifeffi;  (åtaga  sig)  ottaa  päättenfä,  ru* 
lueta  I.  fitoutua  (j[;tin). 

Ikonografi,  f.  ifoncgrap^ia,  futoain»fetit^8. 

Ikorn  1.  Ikorre,  se  Ekorre. 

Ikosaeder,  m.  fafSft)mmen=färmiö. 

Ikosandria,  f.  itofanbriat,  parif^mmen^eteifet. 

Ikring,  se  Omkring. 

Iktebär,  n.,  -ört,  f.  (actaea  spicata)  fonnatl* 
marja,  fammafon=t}rttt. 

Iktegräs,  n.  (ranunculus  flammula)  tult»leinilfö. 

Il,  m.  puugfat)bu8,  tuulcn»puu6fa  1.  ^toiu^fa  1. 
'-xox^nxx. 

Ila,  v.  impers. ;  det  i — r  t  tänderna,  toi^Iai* 
fce  1.  ttjiilaifee  1.  lui^Ioo  1.  »i^feffii  ^am» 
paita. 

Ila,  v.  n.  fiitää,  fiibättää,  lentää,  rientää;  ti- 
den i— r,  aifa  rientää. 

Ilande,  n.  fiitäminen,  rientäminen,  lentämi* 
nen. 

Ilbud,  u.  lento^teieSti,  fanan4ennättäjä. 

Ilek,  f.  se  Jernek. 

Ilig,  a.  puuSfainen,  imul^fainen,  toi^urinen. 

Iligt,  adv.  puugfaten,  poiulfuen,  toiufoiöa, 
puu6fitta. 

Illa,  adv.  palhoin,  paljasti,  pa^aa,  ^uonoSti, 
fe^noSti;  göra  ngn  i.,  te^bä  pa^aa  j.fulle; 
34 


366 


111 


göra  (handla)  i.,  te^bä  pabaStt  1.  t)a[)oin; 
taga  i.  upp.  panna  1.  ottaa  pa^at\\,  pal)ai'- 
tua,  pai)d\ia,  puää  ]iai>aa;  tala  i.  om  ngn, 
pu^ua  pabaa  j.fuéta;  i.  uttyda,  föäntää  1- 
felittää  ^jabotn  päin;  ga  i.  åt  ngn,  pal;aéti 
fo^bella  j.futa;  må  i.,  rooiba  pahasti  1.  Imo» 
ncSti,  ei  rcoiba  I)un)in;  höra,  sh  i.,  fuuda, 
nä^bä  [juonesti,  et  fuulla,  näfjbä  ^vnjääti; 
sitta  i.,  tetua  I^uonoStt  I.  pahasti;  lukta  i., 
paista  patjalta  1.  palkalle;  i.  kladd,  I;uo 
noigfa  roaatteisia,  buoncsti  1.  paf)asti  'maa 
tctettu;  se  i.  ut,  nätittää  paf;a(ta  1.  papalle, 
(vara  ful)  cäa  ntman  näfcinen  1.  ruma; 
i.  känd,  paljoin  tunnettu,  paljasfa  fuuluåfa 
(clewa);  i.  beryktad,  pa(}a^ia  fuuluéia  1. 
maineesfa  1.  paboiäia  maineiöia  /clcrea;,  pa» 
^a-mainetnen  I.  kuuluinen,  bucnoMnatnei» 
nen;  i.  till  mods,  pahalla  mielellä,  patioil» 
ianja,  paljoilla  mielin;  i.  tillfreds,  t^i^tijmä- 
ton,  ^uonostt  tl^tjttjrcätnen;  vara  i.  ute  1. 
fast  för  ngt,  oUa  paljaéja  pnlaSia  1.  pa= 
^emmiéfa  fuin  päiictéiä  j.fin  täliben;  det 
går  honom  i.,  ^änen  fät)  pabaött  1.  pal)oin; 
det  står  i.  till  med  honom,  ^änen  cn  I)UD» 
nogti  lattanfa,  ^anen  laitanfa  1.  tilanfa  cn 
^uono  1.  tebuo;  det  slår  i.  ut,  fe  Vai)  l)uc= 
noéti  1.  paljaéti,  et  onnistu;  stå  sig  i.,  b'dn 
cn  febncSfa  I.  buonoéfa  tilaéfa,  pitää  ^uc= 
noétt  1.  tebncéti  puolenia;  biifva  i.  vid, 
taga  i.  vid  sig,  ottaa  pabaffenja,  pitää  pa= 
ijaa,  tulla  pabctUenfa  1.  len^cttomafft,  fäi» 
fö^tää,  peläéttjä;  i.  sjuk,  fcann  1.  padoin 
ftpeä;  i.  s.agen,  padoin  1.  paba^tt  Iniitp; 
falla  i.,  langeta  1.  pubota  pabaétt  1.  padoin. 

Illafaren,  a.  pahentunut,  pahennut,  pilaan» 
tunut. 

Illaluktande,  a.  paba^aiiutnen,  pa^an»f)ajui^ 
iten,  padalta  baiieroa. 

Illamående,  n.  padoin  »oimincn,  pa{)otn=»otn'- 
ti,  bucno  irointi;  adj.  buoncéti  reoirca  1.  rcot 
^50,  ttabä^irointinen,  bucno=ttointinen;  han 
är  i.,  bän  iDCt  buonoéti,  bJ"  ei  it">i  ^Vluin, 
^än  cn  buciicuti  1.  paboin  a^cipana. 

Illasinnad, -tänkande,  a.  paban=ilftnen  1.  »eln= 
nen,  pa^a-ftiutnen,  pa\)D'm  ajattelema,  pafjan» 
fuDpa. 

Illativ,  va.  ittatittc,  menetttö-ftjg,  mifjin^pclan. 

lUbragd,  m.  pa^a  t^ö  I.  tefc,  itfe^S,  fotruus, 
fonnan^ijö. 

lUfundig,  a.  se  lilistig. 

Ilifundighet,  f.  se  Illistighet. 

Illfundigt,  adv.  se  Illistigt. 

Illfäna-,  v.  d.  fiuffuitla,  juonitella,  iltamoiba. 

lllgerning,  f.  paba  ti)ö  1.  tefc;  toiruuS. 

Illgerningsman,  m.  paban=tefijä. 

Illgrepp,  n.  fcnnan=tcuEfu,  foivuuS,  juoni. 

lilistig,  .1.  i(fi--pintaincn,  taa^ala,  paba^jucni» 
nen,  ilfeä^juontnen,  tlEeä,  juonitae  (4aan). 

Illistighet,  f.  tUi-pintaijuuö,  illeä^juonijuuS, 
)?a^a>juonifuu6,  faroaluué. 


Illistigt,  adv.   tlft-pintaifeatt,  jucniffaaatt,  fa- 

raaiagti,  itfcitlä  1.  paboida  juoniöa. 
Illmarig,    -parig,    -pligtig,    a.  luibu,  ilfi-pin* 

täinen,  ilfeä=jucninen,  paba=juoninen. 
Illumination,  f.  aalfeilu,  juljla^aialfeilu,  WaU 

feileminen,  iIIumiuoitu§. 
Ilhimineja,  f.   rcalteilla,  jubfa^ttialfeilla,  ittu» 

minoita  (4i'en),  icalfeilla  »alaista;  (belägga 

med  fäiyer)  ttjörittää. 
Illusion,  f.  n)aIe=IuuIo,  barba^uulo,  luuIetuS; 

(synvilla)  filmän-barbauå,  ^arba-nätij. 
Illusorisk,   a.  l)axi)a4nulDU.mtn,  barba4uuloi» 

nen,  »ale^luulcUinen,  fjarbaanja,  Sairautta» 

ma,  ^arballinen. 
Illustration,    f.    fiiftituä,    fuÄitfemuS,    fuiBa, 

tureaama,  fuwailema;  (/Ziklaiiny)  fuaa-ie» 

litijS,  jelitpS. 
Illustrera,    v.  a.   luwittaa,   futtiita  ('tfen),   fu« 

ftiailla,  futoiUa  felittää;  felittää;  (göra  rykt- 
bur)  mainioiltaa,  telibä  tuulufft  1.  mainiofft 

1.  fuulufatft. 
Illvilja,  f.  paban^fuonto,  pabanMuominen,  pa. 

ba  i^ifu,  fabe=mielift}i)S,  njiba,  bäijijpS. 
Ilhillig,  a.  paban-fucpa,  bäiji)=mielinen,   pa' 

^an^ftfuinen,  tabe-mielinen,  nurja»mie(inen. 
Illvilligt,  adv.  pa^aa  fuoben,  Ijäijpéti. 
Ilmarsch,  m.  fiito»maréfi,  riento=marSft. 
Ilning,  f.  (ur7i  värk)  njibtauS,  anilauS;  känna 

i  — ar  i  tänderna,  tuntea  »iitofen^an  1.  tcib* 

Icnjan  l;ampaita  1.  toibfautfia  bampaisfa. 
Ilska  1.  lUska,  f.  tiuffu,   liäijppg,  itfe^S,  ttit' 

^aifuug,  paban^juonifuuS. 
Ilskas,    v.  d.    fiuEfuiUa,    fiufuiteffa,   tiufuita 

(=tfen),  pafjoitella,  juoniteöa. 
Ilsken,  Il.sk,  Uskfull,  a.  tiuffuinen,    fiufutaS 

(=faan),  b^iJBf   paba=rtiuinen,  n^ibainen,  »t* 

^aifa;  i.  tjur,  aibainen  bärtä. 
Ilskebirra,  f.  !iuttu=puéft,  ätä^fäfti. 
Ilsknas,  v.  d.  se  Ilskas. 
Iltäg,  n.  fiito^ulfu,  riento»IuIfu,  riento»meno. 
Imagination,  f.  se  Inbillning. 
Iraaginera,  v.  a.  ajateda  fofocn;  i.  sig,  v.  r. 

se  Inbilla  sig. 
Imaginär,  a.    luultu,   luufomainen,   ajateftu; 

(urimlig)   peräti3n,   tpbja,   mabboton;   i— a 

storheter,  (uuIomai5  =  fuuruubet  1.  »fuureet. 
Imbad,  n.  Icljlp,  iöt)lp=fplpij,  ^ifi=tplp^. 
Imedlertid,  se  Emellertid. 
Imellän,  se  Emellan. 
Imitation,  f.  mufailemtnen,  jälitteleminen;  mu- 

failema,  jälitelmä. 
Imitera,  v.  a.  jälitellä,  mufailla,  mufaetla. 
Imkylare,   m.    ^ijljiljn^jä^b^ttn  1.  »jäbbt>ttäj2 

^9i)=astia. 
Imma,  f.  ^iiljrt),  ^'öUä;  Qjå  ytan  of  ngt)  bift 

fönstren    sia   i.,   attuuat   bieöttJ^ät  1.  ^io8«' 

turoat,  tuleivat  1.  \i)ivoat  \)\ittn.  '■ 

Imma,    v.  ii.    (änga)  {)ö^rl}tä  ('i;än),  ^uuruta; 

bieét^ä,  ^ioStua. 

imanent,  a.  clo^pcrätncn,  afuin^cloincn,  fl 


I  m  m 

fSSfa  olewa,  afuftiainen;  (om  Gud)  maailmaö» 

fa  ilmaittunja  1-  itmegt^luä. 
Immaterialitet,    f.    cpä  =  aineeöifuu8,  ameetto» 

niuuS,  ^en!t=Dlciiuu§. 
ilmmateriel,  a.  ei^a^aineettinen,  aineeton,  ruu« 

milton,  f)en!i=oIoinen. 
Immatrikiilera,  v.  a.   fiiään='{irioittaa,  firjoit» 

taa  nimi»firjaan. 
Immerfort,  adv.  l^ui^i^faon,  alin^omaa,  tji)- 

tcnäniä. 
Immig,  a.  ^öpr^inen,  f)ifinen;  i.  luft,  l^ifiucn 

ilma;  (om  fvnster  o.  d.)  ^ifinen,  tjieét^n^t. 
;  Immission,    f.    (jur.)    itniSjoni,    tiiuS'pibäfe 
'     (»ffeen),  fiinnife  (4feen). 
Iranioralisk,  a.  ftmet)bctÖn,  fltol)tön. 
ilmmoralitet,  f.  firoepbettömt^^S,  firotjttöm^^S. 
Immunitet,  f.  eroituS^irapaui^,  JDevo^lca^auö ; 

nja)3auS»e^to. 
ImpaiisvUabisk,  a.  en§4ah)ut(inen. 
Impastera,    v.  a.    impaStita   (=t|en),   »äritä 

(4än)  ^affulta. 
Impediraciit.  n.  (kameral)  jouto»maa;  (landtm-) 

lBa6tuS»:patl;fa. 
Imperativ,  m.    (gramm.)   imperatttoO,    fä§!en» 

tö=tapa. 
Impeiator,  a.  imperatori,  pääCiffö,  feifari. 
Imperfekt,  n.  ((jiamm.)  imperfelto,  iin))erfel-- 
[     tuni=aifa,  entinen  {ät;i=atfa. 
Imperial,  a.  teifaiillinen;  subst.  m.  im)3eria{i. 
Impersonel,   n.  olijoton;    i — t    verb,   olijoton 

tefo=jana. 
j  Impertinent,  a.  nenäfäs  (^fään),  nenttteleirä, 
i     julfea,  :^ätt5t}tön,  perätiin. 
i  Impertinens,   f.  nenatf^^ö,  perättömtjl^e,  \\\h 

feuS,  :^ä»^tti5mt)t}8. 
Imponera,  v.  n.;  i.  på,  luaifuttaa  Iunntoltu6= 

ta,  tef)bä  »aihituSta. 
Impopularitet,  f.  fanfa^iraStoifuuS,  fanfa-mie» 

Iettömt}i)S. 
Impopulär,  a.  fanfa=inie{etön,  !anfa»ft»aStoinen. 
Import,  m.  maa^an=tuonti. 
Importera,  v.  a.  tucba  maalaan. 
Importvara,  f.  tuonti-'tan)ava,   maa[;antuDnti= 

tairava. 
Imposant,  a.  ul}fea,  Upea,  ant>Dfa§  (=!aan),  fun= 

ntan  ftaifnttaiiia,  av»o=fDl)taincn. 
Impregnera,  v.  a.  (kem.)    fl)(läv^tt)ttää,   ime^t» 

tää;  i— d  med  jern,  imei}tym)t  rauban=iefat-- 

fetfi,   raubatta   h}IIä§tl)tetti},   rauban^fr>lläs= 

tt)näinen. 
Impriniatur,  n.  painelupa,  painettafocn. 
Improb-ra,   v.  a.   julistaa   telaicttomafft,  im- 

probcrata,  I;i)(jätä  (=ltään),  Injljctfiä. 
Impromptu,  n.  impromptu,  ätl:i--tero,  fuoraSta 

päästä  1.  »almiételematta  teljti^  pu^e,  runo 

o.   s.   V. 

Improvisation,  f.  tmprott5ijoitiemuS,  fuoraan^ 

laefettcfu. 
Improvisatör,  m.  improteifoitrtja,  fuoraan4aS^ 

tettelija. 


Inb 


567 


Improvisera,  v.  a.  tmproteifoita  (-tfen),  Ia8- 
fetella  1.  panna  !ofoon  fuovaSta  pääetänfS 
1.  »Datmietelematta. 

Impuls,  m.  f^jäpö,  upl^fä^S,  noStatuS,  ^erätljS, 
fe^oituS. 

Imputation,  f.  f^pfft^tuento,  fpp!ft4ufeminen. 

Imputera,   v.  a.  lufca  1.  fanoa  ft)pt[i,  fppttää. 

Imtunna,  1.  ppvp=tpnnpri,  f)ifi4pnnpri. 

In,  adv.  fifääu,  fijälle;  ultnjL-ken  äfcen  med 
illafio  {4} — n);  ga  in  L'enom  dörren,  men* 
nä  OWeSta  fifääu;  drifva  ända  in  i  staden, 
ajaa  aina  faupuutiin  1.  faupuugin  fifäfle 
aöti;  staden  ligger  långt  in  i  landet,  tan* 
punti  on  faufana  fifä=niaa§fa  1.  fpbän--mail- 
la;  gifva  in  (medikamenter).  aniaa  1.  antaa 
fifääu  1.  i  fuQe  (lääffeitä);  in  pa:  t.  ex. 
sitta  långt  in  på  natten,  i§tua  mpiif)ään 
pöu  päätie  !.  fcttään;  sofva  långt  in  pa  dagen, 
maata  fauan  päittjän  rintaan  1.  päälte  1. 
rinta=päiUMin;  arbetet  gar  in  på  nästa  år, 
tt}ötä  fe^tää  tuleicalle  jcuobeUe  1.  tulewaan 
vouofi»fauteen. 

Inackordera,  v.  a.;  i.  hos  ngn,  tingata  I. 
toimittaa  ruoHUe  j.fun  htoffi;  vara  i— d 
hos  ngn,  olla  rno'iUa  j.fun  luona  1.  j.fun 
ruoaSfa,  oUa  tingattuna  j.fun  luona  afu» 
maan. 

Inadvertens,  f.  I)Homaamattomun§ ,  fattjatta* 
mattomuuS,  lBaarin=pitämättiinn)p8,  tarffaa» 
mattomuuö,  epä=l;uomio. 

Inaktiv,  a.  »aifuttamatou,  tel^oton,  tpötön. 

Inalienabel,  a.  mcuettämätiin,  jota  ei  m^öbä 
hjoi,  joSta  ei  luopua  »oi. 

Inalles,  adv.  faiftianfa,  ptjteenfä,  !ai!!tnenfa, 
faiffi  pinteen. 

Inaniovibel,  a.  tt)iraSta  luovuttamaton  1.  «eroit» 
tamaton. 

Inandas,  v.  d.  I^enfiä  1.  ^engittää  fifäänfä  1. 
itfebenfä. 

Inandning,  f.  fifääufä^engitps,  l;engittäminen. 

Inaniiion,  f.  nältäi)ttäminen. 

Inarbeta,   v.  a.  faaba  1.  aufaita  tpöKä  ftfään. 

Inaugnrera,  v.  a.  icil^fiä,  ppt;entää. 

Inbaka,  v.  a.  leipoa  fifään  1.  fefaan,  fifään» 
leipoa. 

Inbegrepp,  n.  pl)teen=!äfitt)8,  pl;teen=fnulumt» 
nen;  med  i.  af  detta,  tämän  fanSfa  p^teen 
1.  pl}be§fä;  i  — et  af  allt  detta  ar  det,  tai» 
len  tämän  pl)teen--fäfitp8  on  fe. 

Inbegripa,  v.  a.  pt)tcen=fäfittää,  flfältää,  lä» 
fittää;  den"  kristliga  kärleken  i — per  nä«tan 
alla  dygder,  friötiltineu  raffau§  fäfittää  1. 
fifättää  m.elfceu  tattti  f;pftät  auntt  p^teen, 
iriétitlifeen  vattauteen  fuuluu  1.  luetaan  lä- 
^eS  taifti  bptoeet;  huset  dcrunder  i — pet, 
l;uoneuS  fiiljcn  p^teen  luettuna  1.  pantuna; 
han  var  sä  i — pen  i  sin  läsning,  att  han 
hvarken  hörde  eller  såg,  bän  oU  niin  Iu=' 
femtfeenfa  njojonneena  1.  lutemifeSfanfa  tiin- 
ni,  ctfei  mitään  tuuKut  eitä  näpnpt. 


268 


Inb 


Ind 


Inbekomma,  v.  a.  faaba  fifään  1.  fäteenfä. 

Inberga,  v.  a.  forjata  1.  ferätä  fifään  (eloa). 

Inberäkna,  v.  a.  lufea  1.  panna  ^^teen,  ottaa 
1.  ^anna  lufuun  1.  ^I^teen  lufuuit;  äro  äf- 
ven  reparationskostnaderna  i — de?  otTjatfo 
^3arannu?=fu§tannu!ietfin  ^(}teen  (uettiiina  1. 
^^teen  lufuitn  otetut;  i— dt  hvad  han  vun- 
nit, t):^be8iä  1.  t)i)teeniä  fen  fanefa  ntitä  on 
iroittanut,  f^änen  rooittonfa  mijös  i)f)tcen  Iu= 
lein  1.  t)I)teen  tuettuna  1.  >.}f;teen  tuluun  d= 
tettuna  1.  ottaen. 

Inberätta,  v.  a.  antaa  1.  tel)bä  1.  laittaa  fer= 
tomuS,  ilmoittaa,  antaa  (j.fun)  tietää  1.  tie= 
toon  1.  tiebotfi,  tieboffi  fcrtoa. 

Inbetala,  v.  a.  tnaffao,  fi|'ään=ma!iaa,  fuD= 
rittaa. 

Inbildning,  f.  se  Inbillning. 

Inbilla,  v.  a.  ugfotctta,  uSfottaa,  Inuletella, 
luulettaa,  faoba  1.  faattaa  uétomaan,  f^ullut-- 
taa;  man  har  i — t  honom,  att  han  är 
mäkta  vis,  I;äntä  on  uöfoteltu  1.  luukteltu 
fotoin  JDiifaatfi  1.  tolcin  toiifaS  oöatjenfa  1. 
ofeftanfa;  i.  ngn  en  osanning,  uSfottaa  j.fu= 
ta  tBal^eeSta;  i.  sig,  v.  r.  huiEa,  Umletetla, 
luuletteleita,  fuuCa  1.  ajatetta  tui.f;aa  1.  tur- 
I)ia;  han  i — r  sig  hafva  sett  det,  luulette^ 
lee  fen  näf^neenfä;  han  i — r  sig,  att  han 
är  en  stor  lärd,  tuntee  oletoanfa  fuuri  0^.1= 
liinut,  luuletteleiffc  fuuri=o|3^iietfi. 

Inbillad,  a.  lunltu,  tuuletettu,  perätön,  turf)a, 
tt^fjjä;  i— e  farhågor,  lunUut  1.  ttj(;jät  |)e= 
lot;  i.  ära,  luultu  1.  fmuiteitu  {'unnia. 

Inbillning,  f.  fumatuS,  luulo,  Inutetn^,  IjnUu-- 
tu§,  turf)a  luulc;  han  är  full  af  i— ar  om 
sin  lärdom,  Mn  on  täl)nnä  luuletutfia  1. 
futoatuffia  o^iStanfa;  dåraktiga  i— ar,  i)nU 
lut  luulot,  f;nllutuffet;  han  har  fått  en  i.  i 
hufvudet,  l)änen  :|3äät}änfä  on  ^istän^t  tur» 
i)a  Inulo. 

Inbillningsfoster,  n.  IuuIon=t^]^jöncn,  tnteten» 
t^f)ji5nen,  mieti  »l^aahje  (=een),  mieli  =  jol^be 
(=teen),  InulD=futra. 

Inbillningsgåfva,  -kraft,  f.  mieli=fnt:)atu§,  fu= 
tratuS,  fuwaStin,  !uvoa§=ai?ti;  reproduktiv  i , 
muigteletta  1.  jälteennuolca  mieli-futDatuS; 
produktiv  1.  skapande  i.,  tuottalr>a  1.  fiit» 
tält)ä  1.  laatitoa  mieli-tutoatné. 

Inbillningssjuk,  a.  luulo-tipcä,  IuuIo»fairag 
(-aan). 

Inbillningssjuka,  f.  Iuu(o=fi^u,  luulotauti. 

Inbillningsvis,  adv.  tuuletctteu,  futoatelten. 

Inbilsk,  a.  feimcä,  tuulettcteiva,  oma4;t)tcäi 
nen,  itfe4uutoincu,  juuri» luuloinen,  ^l^jeä 
luuloinen,  olenja  oletinnania. 

Inbilskhet,  f.  feimei)?,  luulettcletoaifuuö,  oma^ 
tj^toäifi}!)?,  l}lpcä4uuloiiuuö,  itie-luuloifuuS 

Inbilskt,  adv.  teimeästi,  Iuuletteleroa§ti,  itfe^ 
tuuloifeSti. 

Inbinda,  v.  a.  nitoa,  fttoa;  låta  i.,  fibottaa 
ftbotuttaa,  nibottao,  nibotuttaa. 


Inbindning,    f.    nitouS,    nitominen,    fitomi- 

nen, 
Inbita  sig,  v.  r.  \)^Dp'C)ä  ftfään,  f^öbä  1.  pMXxa 

itjeufä  ftfään. 
Inbiten,  a.  fi)i3pi}nut,  juurtunut,  ^jaatunut;  i. 

skälm,  )3aatunut  founa  1.  »eititfa. 
Inbjuda,  v.  a.  täöfeä  1-  futiua  fifään;  fäSfeä, 

futjua,  ^l)^tää,  ))l}t}ttää. 
Inbjudande,   a.  Ujiet^ättälnä,  toietteleirä,   ^ou« 

futteletra. 
Inbjudning,    f.    futiumuS,    futfu,    ))^»^täntb', 

p\}'L)nt'6. 
Inblanda,  v.  a.  fefoittaa  1.  ^Jauna   fetaan;   i. 

sig,  v.  r.  fefoittautua  1    fetautua  1.  )>uuttua 

(jl}fin);  vara  i— d  i  ngt,  oUa  fefaantunut  1. 

fefautunut  1.  fcfautuncena  jl;fin. 
Inblicka,  v.  a.  fat[a()taa  1.  filmätä  ftfään. 
Inblåsa,  v.  a.  ^ul^altaa  fifään  1.  jl;fin;  v.  n. 

^nil^altaa;  mycket  snö  har  i — st  på  vinden, 

ijlifille  on  ^ju^altauut  ifialion  lunta. 
Inborsta,  v.  a.  Ijarjata  fifään. 
Inbringa,  v.  a.  tuoba  1.  faattaa   ftfään;  Caf- 

kasta)  antaa,  tuottaa. 
Inbrott,  n.  fifääu^murtau?,  fifääu=murto;  göra 

i.  hos  ngn,  murtautua  j.tuu  l;uoneefen. 
Inbrottsstöld,  m.  fifäänmurto^föartaug,  murto» 

»arTaué. 
Inbrottstjuf,  m.  fifäänmurto=h)ara8  (»rfaan). 
Inbrusa,  v.  n.  folml^taa  1.  toi§tal)taa  fifään. 
Inbryta,  v.  n.  murtaa  1.  tuntea  fifään,  mur» 

taa   itfcnfä   fifään,   murtauta    fifääu;   (på- 

komma)   tol)bata,  faatouttaa;   natten  inbröt, 

1)15  faatDUtti  1.  tuli. 
Inbränna,  v.  a.  polttaa  ftfään  1.  jl)fin. 
Inbunden,    a.    nibottu,    ftbottu;    (fig.    om   ka- 

rakter)   lufatoa,  fala»mielinen,   iuil)u,   mo» 

ni»mutfainen. 
Inbunta,  v.  a.  fitoa  1.  fääriä  1.  toäntätä  tim» 

:^^ulle  1.  tuhtUe  1.  tuffuun  1.  mi}ttiH)n. 
Inbyggare,  m.   afufaö   (»aan),   afujan  (»men), 

afutoaincn,  olotaä. 
Inbylta,  v.  a.  mutijttää,  !ääriä  m^tt^^n,  ^?an» 

na  mi}ttt}^n. 
Inhyrd,    a.    tutiertunut,    tuhraantunut,    tä^ö 

täl}fi;  i.  med    smuts,    tul;raantunut   Iitaan, 

täpij  tätjfi  liaöta  I.  lif aa. 
Inbäda,  v.  a.  se  Inkalla. 
Inbädda,  v.  a.  peittää  fifään  1.  jl;fin  1.  jon!in - 

fifään   1.  ftiäliin;   i.   ngn    emellan    bolstrar, 

i^eittää  jofu  ^atjain  fifään  1.  inälitn. 
Inbördes,  adv.  fciJiCuäniä,  tabben  ))uolen;  adj. . 

indekl.  fcSfenäincn,  fifäUincn. 
Inchoativ,  n.  atottajaiucn,   alottajaiS-tefofana. . 
Indefinit,  a.  e^jä»määräineu. 
Indeklinabel,  a.  fijoittumaton. 
Indela,   v.  a.  jafaa,    jaoittaa;   i.  en  våning  ii 

tio  rum,  jooittaa  l)uouc»ferta  tljmmenetfi  t;uo« 

neeffi,  iafaa  tijmmeneen  l)uoueefen. 
Indelikat,  a.  taabutou,  taiboton,  ti}t)mä,  tattja» 

ton,  fiiteoton. 
Indelning,  f.  jafaminen,  jaoituS,  jafc. 


Ind 

Indelningshafvare,   -tagare,  m.   ruotunjeron» 

ottaja,  ^aIffa»eron=faaja. 
Indelningshemman,  n.,  -stom,  m.  ^aIfmtD=ta' 

lo,  ^altfatt)evo=ta(o,  ruotu4ita. 
Indelningsstat,    m.   (kameral.)   tDero^3aIfan=ja= 
ottuö,  iafottiero=)3alfcitu§. 
f!  Indelningsverket,  n.   ruotuja!o4ait08,    ruotU= 

jafotfuuS. 
\\  Indelt,   a.  jaettu;  i.  militär,  ruoti^jafoinen  1. 
I      jaettu  fotaipäfi,  vuctu=fotatoätt;  i.  lön,  ruo= 

tu=jatoinen  paltta,  toero^^jalffa. 
i  Index,  m.  (i  bok)  uimiStö,  ainet;iSto;  (matem.) 

ofoittaja,  näyttäjä. 
'  Indifferent,  a.  (kem.)  taipumaton. 
Indifterentism,  m.  »•Dä(ut=pttäniätti5mij^8. 
Indifferentist,  m.  tx)älin=pttämätön. 
Indigenatsrätt,    m.   jt)nm}ntä=cifeuö ,    f^nt^pe' 

räi§»oifeu§,  f^ntl}=otfeu8. 
Indigestion,  f.  ruoan=fuIamattotttuuS;  ruo!a= 
;      paffo  (toatfaSfa). 

[  Indignation,  f.  t;armt,  tnt)ottu8,  infjo,  mietti 
j      farioauS,   fuuttumuS,   nurja=mteUjtj^8,   '^a.-- 
I      t)a§tumu8. 
Indigo,  m.  inbtgo,  tnbtgo»fmt. 
Indika,  v.  a.  ojittaa  t^mpäri. 
Indikativ,  m.  (gram.)  fuora=ta|3a,  iubifatittio. 
!  Indirekt,  a.  epä4of)baItinen,  epä=fuora,  f^rjäin 
i      (»men),  toäliöinen;  i.  skatt,  icälillinen  »ero. 
I  Indiskret,  a.  fuunfa=pitämätön,  fuula§  (=aan), 
*      fuu»paltti,  falaamaton,  niaranfa  pitämätön. 
!  Indispensabel,    a.  perään=antamaton,   Ideittä» 
i      mätön. 

;  Indisponibel,  a.  jofa  ei  cle  toaöaSfa,  tr>aKa§= 
i      fa=oIematon. 
Indisposition,  f.  fo^imattomuuS,  I)uono=ltioin= 

toifuuS;  'i;ici^a.  mieli,  micU=pa{)oifuug. 
Individ,  m.  Ijffilii,  t)ffii3,  eritfo,  evitt}inen. 
Individualisera,   v.  a.  i}t|"ilöitä   (=tfen),  erit^i= 

fentää. 
Individualitet,  f.  t}ffilöifl)^g,  eritvifl}t)8,  erif» 

foifuuS,  omituiUiu8. 
Individiiel,   a.  tjffili^inen,   IjtfilbCinen,   eritlji» 

nen,  ^ffitftinen,  crittcinen,  omituinen. 
Indolent,    a.   tt)(jä  =  tuntoinen,   tl}lfä--mielinen, 

l^uoleton,  epatto,  »ettto. 
Indraga,  v.  a.  icetää  fifäön  1.  j()fin,  »etää 
^l^teen  1.  fofeon;  i.  ngn  i  en  sak,  luetää 
jofu  afiaan  ^[;tcen;  (inskränka)  niuteutaa, 
tiitoiStää,  »äf^entää;  (ha  att  upphöra)  fiä= 
luittää,  tauottaa,  (attauttaa;  i.  en  tidning, 
laffanttaa  janoma4et)ti;  i-  en  tjenst,  laffant» 
taa  1.  f)äanttää  tvixta. 
Indragen,  a.;  i— et  lefnadssätt,  tiiluiS  1.  tl)»}6» 

tä  1.  tuitta  1.  fäägtetiäö  elanto. 
Indraget,  adv.,  lefva  i.,  elää  tiiiöiiött  1.  t»}tj8= 

töeti  1.  föäStäniäSti. 
Indragning,  f.  fijään=it)eto;  toä^ennl^S,  niuten» 

nu8;  tauottaminen,  laftauttaminen. 
Indragningsmakt,  f.  Iaf£auttami6=lBatta. 
Indricka,  v.  a.  imeä  1.  »etää  fifät^änfä. 
Indrifva,  v.  a.  ajaa  fifään;  i.  en  kil,  tljöntää 


Inf 


269 


1.  ^3olottaa  fiila  1.  nalfft  ftfään;  (uppbära) 

^tö84antaa,  foota  1.  ferätä  fifään. 
Indrypa,   v.  a.  tiputtaa  j(;fin  1.  fifään. 
Indrägtig,  a.  tuloifa,  l^^ijt^ifä,  larttuifa,  tuoi» 

toHinen. 
Indränka,  v.  a.  triet^ttää,  faötaa  1.  u^JOttaa  I. 

»ajottaa  »eteen  1.  »etelään  aineefen. 
Induktion,  f.  (lag.)  inbuftiont,  jof)batn8=päätö3. 
Indulgera,  v.  a.  pitää  »ettoSfa  furisfa,  antaa 

mieli=»altaa. 
Industri,  f.  teottifunS,  feinoöifuuS. 
Industriel,  a.  teoHinen,  feinollinen. 
Industriidkare,  m.  feino^mieS,  tel^baStelija, 

leoötaja,  feinoilija. 
Industririddare,   m.   tuje  =  f einoifija  1.  »feinot' 

telija. 
Tndustriös,  a.  »ireä,  uuttera,  tel^ofaS  (=faan). 
Indämma,  v.  a.  fnlfea  patamiUa  1.   tofeilla, 

pabota  (4oan)  1.  toeta  (=fean)  I.  fal»ata  ft» 

jään  1.  ^mpäri. 
Ineifvor,  f.  pl.  fifätmt?ffet,  rifäCijffet,  ftfuffet, 

fifä^falut,  (i  brösthålan)  ftjbäm^ffet. 

Inemot,  prep.läf)eöä,läf;elle,iäf)e8,lifellä,li!elle, 
lifi,  lifimmiten,  Iit'i=pitäin,  melfein,  liEi=pai^ 
toin,  pian;  gä  i.  staden,  mennä  liti  1.  Iä= 
f)e8  faupuntiin  a8ti,  lifimmiten  l.melteen  fau= 
puntiin;  i.  årets  slut,  »uoben  lopulla  1. 
Ioppu--puon8fa  1.  =paifoilIa,  Iät)et(ä  »uoben 
lopfjua,  läfjes  1.  melfeen  »uoben  lopusfa; 
klockan  är  i.  tre,  felto  en  tätieg  1.  lifi  fol^ 
me,  feHo  lifenee  folmea  1  on  lifimmiten  I. 
lifi=pitäin  folme;  i.  middagen,  puoIi--päi»än 
rinnaSfa  1.  rintaan;  arméen  var  i.  •.'0,000 
man  stark,  armeija  oli  pian  1.  melfein  1. 
Iäf)e8  1.  Iifi=paifoin  20,000  mief)en  »äfinen; 
adv.  lifimmittäin,  tifi=:t)itätn,  Iifi=paifoin,  niil= 
lä  paiffoja. 

Inertie,  f.  (fys.)  pt)f^»äifV^8,  »erffaifuuS,  jävf» 
ftjmätti5mt}t)8;  vis  inertiae,  »erffaifuuS  1. 
pi)fl)»äift)lJ6=»oima. 

Infall,  n.  maa[)an=farfau8,  maaf)an=fi)öff^,  maa- 
f)an=tulo;  (plötslig  tanke)  pääfjäu=pi6to,  mie» 
li»jo^be  (-teen);  han  fick  det  i.,  i)änen  pi8= 
ti  1.  Iäifät)ti  1.  juolahti  päät)änfä;  (nyck) 
otffu,  mieti=jof)be;  han  har  sina  i.,  jääneitä 
on  oiffunfa  1.  mieIi=jo{)teenfa  1.  oiffuja  1. 
mieU=jo(;teita;  (qvickhet)  foffa-pulje,  Ieiffi= 
pube,  fomppa^fana,  futa=pu^e;  lustiga  i., 
ieitfi-'pul)eet,  fufa=put;eet. 

Infalla,  v.  n.  farata  (»f aan)  1.  f^ö8tä  (.ffen), 
maataan  1.  fifään;  (inträffa)  tutta,  fattua, 
langeta  (=fean);  påsken  1— er  på  den 
och  den  dagen,  pääfiäiuen  tulee  1.  fattuu 
fifft  ja  fiffi  päi»äffi  1.  fina  ja  fina  päi»ä= 
nä  1.  fen  ja  fen  päi»än  päätie;  (plötsligt 
komma)  faaba  I.  tulla  fäfiin  1.  eteeni. pääl= 
le,  joutua  eteen;  natten  i — er,  'c/o  tulee  eteen 
1.  fäfiin,  Xi'é  on  fäfisfä;  (i  samtal)  »irfa]^= 
taa,  fe8fel?ttää,  ennättää  fanoa,  puuttua  pu« 
l^eefen;  nej,  inföll  han,  ci,  »irfa^ti  l^än. 


370 


Inf 


Inf 


Infallen,  a.  (om  ögon,    kinder)    fuo)5attanfa  1. 
fuo»)a§fa  1.  lontottanfa  (oletoa),  fuoppainen, 
lagfeunut. 
Infallsvinkel,  m.  l}bn)lTt^S=!u(ma  1.  =nurffa. 
InfaNa,   v.  a.   I^nttää  1.  toitottaa  1.  uurtaa 

ftfään. 
Infam,  a.  ^peädmen,  l^älBötön,  tietön,  ilfeä, 

rietaS  (»ttaanj. 
Infamera,  v.  a.   ^äftäiötä   (=|3ätien),  raisfata 

laStao. 
Infami,  f.  l^äwttttöm^lj?,  ilfe^§,  ^inäiStljS. 
Infanteri,  n.  jalta=träfi. 
Infanterist,  m.  jalfa=teäfcläinen,  jaIfa--|otun. 
Infart,  c.  ftfään^ulfu  1.  »meno;  (stället)  meno= 

träijlä,  meno=pai{fa,  tuIo=ftiävlä. 
Infatta,  v.  a.  ^janna,  fiintää,  juottaa;  i.  i  ram, 

^anna  ^juittetlnn;  i.  i  guld.  fiintää  1.  )juut= 

taa  1.  juottaa  tultaan  1.  fuUan  fifään. 
Infattning,    f.    ft)ään  =  )3ano,    fiiään  =  fiinnitt?6; 

(det,  himri  vgt  blifcit  infattadt)  fiinnoS,  ^m 

^är^§,    :>>uuto§,  juotoS;    taga    en    sten    ur 

dess  i.,  ottaa  ti»i  tiiunoffeStanfa  1.  juotof» 

festanfa. 
In  fidem,  tobistuffeffi;  tobiStaa. 
Infila,  V.  a.  ttjtilata  jl)fin. 
Infernalisk,  a.  I;elnjetillinen,  ^.nrnlltnen,   ^el» 

»retin,  I)ornan. 
Inficiera,  v.  a.  faaStuttaa,  tartuttaa. 
Infinitesimalräkning,  f.  määrääinätti5mäiS4a§= 

fu,  )3ienoiiuuffien  laöfu. 
Infinitiv,    m.    (gram.)    (kasina)    iufinititpo^fija, 

e)3ä=määräinen  fija,  mitä^^^olttji;  (cerii)  ni= 

mt=ta^a. 
Infinitum;  in  i.,  määräämättömiin,  Io)3)3umat' 

torniin. 
Intiana  sig,   v.  r.   faa^Jua,  tuHa   faa^sutBitle  1. 

faa^uteiin   1.  ^aitalle,   tulla   (jl^fin  1.  j.fun 

luoffi);   i.  sig  pa  ort  och   ställe,  faa^iua  1. 

tulla  määrättt)^n  ^aiffaan. 
In  Hagranti,  adv.  weref[eltänfä,  teolfiltanfa. 
Inflammation,    f.   tulel)bu§,   :patfo=poIte,   ^olte 

(»ttccn),  (l  sär)  njil)at,  Iöi)h),  ärri^ffiéfä  olo. 
Intiammatorisk,  a.  polttoinen,  tuIeI)buticUinen, 

|jatto»poItteinen. 
Intiamraera,  v.  a.  tule^buttaa,  faaba  toiljoilte, 

^anna  i-oiboille,  ärryttää,  rtejuttaa;  i— s,  v. 

d.,  tulehtua,  riefuta  (»uan),  ärtpä,  tulla  xvi' 

lioille,  n-Miioittua. 
Inllicka.   v.  a.   ^istää  ftfääu  1.  toäliin,  foftit» 

taa  1.  fommitcUa  fiiään. 
Infliienza,  f.  influentia,  röl^fä^rutto,  linon-utto. 
Inflyta,   v.  n.   (<'"'  i'äiskor)  juoSta  1.  ^:urtau» 

tua  fifään  1.  j[)ttn;    (om   pi-nningar)    tuUa  I. 

juééta  fijään,  tarttua,  ferääntpä,  fertwä;  i 
n:o  6  af  Dagbladet  har  intlntit  en  arti- 
kel, som,  .  .  .,  S)agblabin  6:en  n:roon  on 
ilmautunut  firjoitug,  jcfa  .  .  . 
Inflytande,  n.  fijädn^juoEieminen;  (fig.)  »oi» 
ma,  maliti,  ma^taiuuuö,  tr»aitutuS=mabti  1. 
•teoima;   han   har  stort  i.  vid  hofvet,   ^ä= 


neHä  DU  botciefa  fuuri  »atfutuS^iroimo  1. 
mat)tanjuu8. 

Inflytelse,  f.  »aitutuS;  ftotma;  detta  utöfvar 
ingen  i.  pä  hans  handlingssätt,  tämä  ei 
tee  mitään  tt>aifntu§ta  1.  ote  miötäfään  »ai» 
fututfeSta  I)äncn  menetijS^tanjallenia. 

Inflytta,  v.  a-  fiirtää  1.  muuttaa  fijään;  v.  n. 
muuttaa  1.  muuttauta  j[;fin. 

Inflyttning,  f.  fifään^muutto,  muutto,  muut» 
taminen. 

Infläta,  V.  a.  ^almifoita  (=tfen)  1.  futoa  (jon» 
fin)  fifään  1.  jl)tin;  (fig.)  futoa  1.  fommiteUa 
j^fin  1.  jonfin  fifään;  namnet  var  i — dt 
med  blommor,  nimi  oli  fuffi^in  fubottu  1. 
fiebottu. 

Infoga,  v,  a.  liittää  1.  fotoittaa  jonfin  fifään 
1.  rcäliin. 

Infordra,  v.  a.  »aatia,  taf)toa,  iraatia  faabal» 
fcnfa;  i.  utlåtande  af  ett  embetsverk,  waa» 
tia  jonfitn  föiraSton  mietintö;  i.  betalning, 
icaatia  1.  n?eIfoa  maffoa. 

Infi)rniation,  f.  opetuS,  ofjettamiuen,  foti^o» 
|jetu§. 

Informator,  m.  foti=o^ettaja,  IaSten=o^ettaja. 

Informera,  v.  a.  Opettaa,  oHa  foti^opettajana. 

Infria,  v.  a.  lunaStaa. 

Infrysa,  v.  n.  jäätt)ä  fifään  1.  tiinni;  ett  skepp 
som  infrusit,  fijään  1.  tiinni=jääti^npt  lainaa. 

Infräta,  v.  n.  o.  i.  sig,  v.  r.  fvöpljä  ftjään, 
fijöbä  itfenjä  fifään. 

Intundera,  v.  a.  (fann.)  liottaa,  tt>etl?ttää. 

Infusion,  f.  liotuS,  litouS,  »etl^t^é. 

Infusionsdjur,  ii.  infuftoni-eläwäinen,  lifo=eIä» 
iuäinen,  epänäft)jäis=eläin  (=men). 

Infalla,  v.  a.  pubottaa  1.  lasfenttaa  1.  upottaa 
fifään. 

Infästa.  v.  a.  fiinnittää  jl)tin  1.  jonfin  fifään 
1.  njäliin. 

Infödd ,  a.  fl)nti)--peräinen,  maagfa  fijnti^npt, 
fljnttjifm  1.  ji)ntt)iänjä  (.oleira);  i.  Finne,  fijn-- 
ti)»peräinen  1.  fijnt^jäniä  Suomalainen,  ftjn» 
toifin  (Snomeäta. 

Inföding,  m.  totD=afnfa6  (naan),  maan=fl?n» 
ni)nnäinen,  maan^afujan  (=menj,  foto=peväi' 
nen  1.  ft}nti}4^eräincn  afutaé;  i— arne  i  A- 
mcrika,  2tmeritan  foto^ajnffaat. 

Infödingsrätt  1.  Infödsloratt,  m.  se  ludige- 
natsrätt. 

Inför,  prep.  ebeéfä,  eteen;  i.  domaren,  tuoma» 
rin  ebeSfä;i.  alla,  faiffein  aitana  i.  näbben  i- 
näft)»ci§fä  I.  näbtäwäuä;  träd  i.  alla,  aSitn 
taittein  näfi^njiin  1.  nätijmille  1.  näbtän^äffi. 

Införa,  v.  a.  »icbä  1-  tnlcttaa  1.  faattaa  I. 
tuoba  1.  panna  j^ijään  1.  jbfiu;  i.  varor,  tuo» 
ba  tawarcita  fifään  1.  maaljau;  i.  fremman- 
de  seder,  tuoCa  maahan  1.  panna  täpmään 
ttjieraita  tapoja;  i.  ngt  i  en  buk,  not,  fir» 
joittaa  1.  ponna  j.fin  tirjaan,  »iittaan;  lata 
i.  ngt  i  en  tidning,  panettaa  j.Ein  janoma» 
leljtecn;  i.  i  ett  salltkap,  faattaa  1.  »icbä 
1.  tuoba  j^fin  feuraan;  i.  ngn  talande,  afct- 


Inf 


Ing 


271 


taa   jofu   ^3U^UtDafjt;   vara  i — rd  i  räkning, 
olla  Ia8fu=firjoiöfa  1.  Ia8fu={irJDU;iu  ^santuna. 

Införande,  n.  fifään^hjieminen  1.  »tvienti  o.  s. 
v.  se  Införa. 

Införlifva,  v.  a.  ^I)be!fi  t)l;biStää  1.  Jj^teen  Itit= 
taä  (j.tin  jcnfin  fan«ia\  liittää  1.  ^Jaima 
(jonfiti)  ^^tei)teen,  tel;bä  i}f)be{ft. 

Införning,  f.  se  Införande. 

Införsel,  m.  (of  varor)  maaf)an4uDntt,  fifään» 
tuonti;  (logt)   aneffi,   Jjibäfe  (=ffeen),  to!i= 
I      Otto;  i.  i  lön,  )3a(fan=;5ibäfe. 
I  Införskatfa,  v.  a.  ^aiUfia  1.  toimittaa   (maa= 
I      i)an,  foti^in,  fijään). 

Införskrifning,  f.  {»aettamtnen,  ^3erään=tirjoi^ 
tu§,  tuottaminen,  tuotattaminen,  tnotatuö, 
f)aetu§. 
[  Införskrifva,  v.  a.  tuotattaa,  {)acttaa,  l^aetut» 
taa,  firjoittaa  perään;  i.  hudar  från  Bra- 
silien, firjoittaa  nal)foja  .Jjerään  SSrafiliaäta. 

luförstull,  m.  tnoma=tuIIi. 

Införtulla,  v.  a.  fifään=tut(ita  (»tfen),  tuoba 
tullin  fautta  fiiääu  1.  maalaan,  tuoma^uUita. 

Ingalunda,  adv.  et  fuinfaan,  ei  ainafaan,  eil^äu 

fuinfaan,   ei   mitläiin  muotoa  1.  toroaUa..  ei 

i      tapaifmfaan,  ei(;än  fummintaan  1.  tuitentaan, 

ei  ifinä;  (foya  nog)  f)ui  ^ai,  tl;llä  !ai,  jo^Ja  fai. 

Inge,  se  Ingifva. 

Ingefära,  f.  iufihjäävi. 
1  Ingen,  Intet,  pron.  a.  o.  s.  ei  fufaan,  ei  fen^ 
I  tään,  et  mitään,  ei  tjffifään;  ingen  men  ni- 
ska, ei  futaan  il)minen;  intet  ord,  ei  mi» 
I  lään  fana;  han  sade  i.  ord,  ei  fanonut  fa» 
I  naafaan  1.  »jf)tä  1.  »j(;täfään  fanaa;  han  är 
ingen  lärd,  i)än  ei  ole  mifään  ofjpinut;  in- 
tet under,  ei  mitään  tnmma;  jag  har  in- 
gen lust,  minun  1.  minulla  ei  ole  fjalua  1. 
mitään  ^atua;  ingen  vet  det  bättre,  ei  fttä 
futaan  paremmin  tiebä;  vi  iingo  alls  intet, 
emme  faaneet  niin  mitä  1.  mitataan  1.  ijf;» 
tään  mitään  1.  mintään4aigta  1.  »nätöistä; 
alit  eller  intet,  faitfi  talji  ei  mitään  1.  \)l}-- 
tään;  det  är  ett  intet  i  bredd  med  detta,  fe  ei 
cle  mitään  tämän  fuf)teen;  gä  1.  blifva  om 
intet,  fät)bä  ti}(;jään,  mennä  mittömiin  1- 
mitättömätfi  1.  mitättömiin;  erkänna  sitt 
intet,  tunnustaa  ti)(;ji)i)teniä  1.  mitättömijlj» 
tenfä;  deraf  vardt  1.  blef  mtet,  fiitä  ei 
tuttut  mitään  1.  niin  mitä;  för  intet,  itmai» 
fetft,  ilman  ebeStä,  ilman. 

Ingendera,  Intetdera  pron.  a.  o.  s.  ei  fum» 
t)itaan,  ei  tum)jainentoan;  på  ingendera  si- 
dan, ei  tummaEataan  ^jnolelta  1.  :^uoIen. 

Ingeniör,  m.  infenöiiri,  fota=rafentaja;  maa-- 
mittari. 

Ingeniörkorps,  m.  infeni)i5ri=tunta,  fotaraten» 
taja=funta. 

Ingenstädes,  adv.  ci  miöfään  1.  miSfätään,  ei 
fuöfaan  1.  tugfataan;  i.  ifrån,  ei  miétään  1. 
miStätääu;  jag  ämnar  mig  i.,  en  ailBO  mi= 
l^intäön  1.  minnetään  1.  tn^untaan. 

Ingenting,  pron.  s.  o.  a.  ei  mitään,  ci  mitään 


1.  jnitäfäan,  ei  ^^tään  1.  ^^tätään  I.  ^^ti- 
fään;  i.  är  bättre  än  ett  godt  samvete, 
ei  mitään  ole  iparemfsi  fnin  t)t)it)ä  oma=tun» 
to;  det  ges  i.  bättre,  ei  ote  mitään  ^arem» 
paa;  i.  ondt,  särdeles,  ei  mitään  pai)aa, 
erin^omaista;  han  är  i.,  I)än  ei  ote  mitään 
1.  minätään;  det  är  i.  för  honom,  fe  ei  ^ä» 
nestä  1.  Itänette  ole  mitään,  fe  on  l^äneUc 
niin  ^.''alio  tuin  ei  mitään,  l;än  ei  fttä  ^ane 
mitfitään;  det  gör  han  som  i.,  fen  t)än  te» 
fee  tuin  ei  mitään  1.  fuin  ei  mitään  olifi; 
han  låtsar  i.  derom,  ^än  ei  fiitä  ole  mil» 
länfätään,  ei  fitä  ^jane  mitfitään  1.  ^no» 
liatfenfa. 

Ingifva,  v.  a.  antaa  ftfään;  antaa;  ^sanna  1. 
jof)battaa  mieleen  ].  :(5ää^än;  i.  en  förgift, 
antaa  ml}rttl}ä  fifään;  i.  en  böneskrift  till 
storfursten,  antaa  anomu§=tirja  fuuri-rul^» 
tinaatte  1.  :f5anna  fuuri5rnt)tinaafen;  hvem 
har  ingifvit  honom  att  svara  så?  tuta  f;ä=> 
nen  mieleenfä  en  joljbattanut  1.  ))ää^änfä 
jannut  femmoifen  h-iaötautfcn?  ten  lianen 
on  o}3ettanut  1.  tästcnijt  1.  neuiponut  niin 
»aStaamaan?  i.  ngn  mod,  roI)fai«ta  j.tun 
mieltä;  Gud  ingaf  profeterna,  livad  de 
skulle  säga,  jumala  jot)batti  iprop^eettain 
mieleen,  mitä  (;eibän  ^ttt  fnnoman. 

Ingifvande,  n.  fifään^antamiueu  o.  s.  v.  jmfr 
Ingifva. 

Ingifvelse,  f.  mieIeen=iol)tuminen,  ^äätjän^jo^» 
batuö,  o|3etu8,  fet;oitu§,  t)ltt)tvö,  neunjominen; 
göra  ngt  på  ens  i.,  tct)bä  j.tin  j.tun  neu=» 
ft)o€ta  1.  tef)oitutie8ta;  gudomlig  i.,  juma- 
lan mieleen»io^batu8  1.  tt)aitutuä;  Den  he- 
lige andes  i.,  ^^f)än  Ijengen  ttjaitutuS  1. 
tt>U0batu8;  det  var  en  lycklig  i.,  fe^5ä  on» 
netlifeSti  juolahti  mieleeni,  fepä  oli  onnelti» 
nen  ajatnS  1.  mieIeen=juoIat)buö  l.jo^tumnS. 

Ingjuta,  V.  a.  icalaa  1.  muobattaa  1.  taataa 
ii)lm  1.  fifään;  (fig.)  inuobattaa;  i.  vishet  i 
sj;ilen,  mod  i  brö.^tet,  >»uobattaa  n>iifautta 
fietuun,  rot)teutta  rintaan. 

Ingnida,  v.  a.  l^ieroa  1.  tuivertaa  ftfään. 

Ingravera,  v.  a.  faihjertao  1.  ^jiirtää  j[t)fin  1. 
fifään. 

Ingrediens,  m.  aine^ofa,  oIo=aine  (=cen),  fefo» 
aine. 

Ingrediera,  v.  a.  olta  ainc»ofana  1.  olo=ainee« 
na  1.  ofana. 

Ingrepp,  n.  rupeaminen,  foSfeminen,  toaUox' 
tuS,  h)at;into,  l^aitta;  göra  i.  i  ens  rättig- 
heter, rutoeta  (=pean)  1-  toötea  1.  tarttua 
j.fnn  oifeutftin,  tef}bä  'i)aittaa  1.  tt)af)tntoa  1. 
iBääri)i)ttä  oitentfille,  njattoittaa  1.  a^bistaa 
oiteutfta. 

Ingripa,  v.  n.  fäljbä,  tarttua,  foötea,  rutt>eta 
(=f)Can);  hjulet  i — er  i  ett  annat,  rataä 
fäi)  1.  tarttuu  toifeen. 

Ingrodd,  a.  r^^tijuijt,  ^jaattunut,  juurtunut. 

Ingräfva,   v.  a.  Mtoaa  ftfään  1.  j^fin;  i  sig, 


273 


Ing 


v.  r.  fatöjaa  itfenfä  1.  Idwautua  ftfään,  ^au= 

iata  itienfä  j()tin. 

Ingröpa,  v.  a.  folrertaa,  tamaa  luopaUz  1. 
fouruffi,  tef)bä  taalo  1.  fucjj^^a. 

Ingröpning    f.  taalo,  folo,  tcuru,  !itc^J^3a. 

Ingröpt,  a.  !oirera,  taalcfaé   i4taan),  fouru, 

Ingå,  v.  n.  mennä  fijään  1.  j^fin;  tuQa;  ru= 
tceta  (=^eanj;  i.  i  ett  rum,  mennä  {}ucnec= 
fen;  uddon  ingick  i  väggen,  färfi  meni  fei= 
nän  fifään  1.  feinään;  underrättelse  har 
i— tt,  fanorna  1.  tieto  on  tuUut;  den  sum- 
man bör  i.  i  statskassan,  fen  fumman  pv- 
taä  menemän  iraItio  =  wara§tcan;  när  aret 
1870  ingått,  !un  teucfi  1870  on  alfanut  1. 
tutlut;  i.  i  rikets  tjenst,  ru»eta  1.  men= 
nä  tT)aIta>funnan  ^^atoelutfecn;  han  har 
i — tt  i  fjerde  liret,  bän  on  fäänt^nlit  nel' 
jännetle  n^ucbette,  on  alfanut  neljännen 
iDUOtenfa,  on  ruftennut  fäijmään  neljättä 
iruotta;  opium  ingår  i  detta  läkemedel^ 
täöfä  iääffeesfä  on  oliota;  den  frågan 
i— r  i  mitt  ämne,  fe  afta  on  minun  ai= 
nettani  1.  atneefeni  !uulu»ata,  !ostee  mi' 
Itun  ainecicni;  i.  på  de  föreslagna  vilko- 
ren,  fuoétiia  1.  m^iint^  tarjottuibin  efjtoi» 
l^in;  han  har  i — tt  till  regeringen  med 
ansökan,  bön  on  jannut  bafemuffen  ha{ii= 
tuffeen  1.  ^aUitutielle,  mennöt  Ijafemnffinecn 
^aCitutjcen  1.  I^aUitufien  luo;  v.  a.  (af sluta) 
tutoeta  (=^ean),  tebbä;  i  förlikning,  tel}bä 
folcinto,  fopio;  i.  förbund,  rutocta  liittoon, 
te^bä  Uitto;  ingående  tull,  ftfääntuonti^tul-- 
li;  i.  vinkel,  'fi)ä=|)äinen  1-  ftfään  ^^iötäwä 
fulma;  det  i.  året,  tuleira  1.  atfanja  wuoft; 
i.  veckan,  noufewa  1.  tuletta  ttiitfo;  i.  be- 
hållning, cbbtstiittä  1.  altuun  tutetea  fääétij. 

Ingång,  m.  fifään^meno,  meno,  tulo;  vid  hans 
i.,  t)änen  fifään  menneéiänfä;  vid  årets  i., 
hjucben  alfaesfa  1.  tulleéja;  (rättighet  att 
ingå)  ^ääfp;  lemna  fri  i.,  )>äästää  tta^)aag= 
ti  ftfäUe,  fietää  tr^apaa  i^ääfi?;  (ställe  der 
man  går  in)  mentättä,  portti  (port),  Otti 
(dörr),  meno=^aitfa,  fuu;  i— en  till  ham- 
nen, fataman  fuu;  i.  till  en  kyrka,  tir= 
lon  Otti  1.  ^^ortti. 

Ingångsspråk,  n.  aine^fanat  (pl),  ejt=^3u^e. 

Ingäld,  m.  tulo,  ftfään=tulo,  tulog  (»tten). 

lugärda,  v.  a.  |3anna  aitaan,  aibata  (=taan). 

Ingöte,  n.  (hdtef)  tealiu^autfo,  tealtn=fau(a; 
(metallen)  tealanne  (=teen),  ttalatin  (=tti» 
men);  (formen)  tea(in=fuurna,  tea(in=faufja. 

Inhemsk,  a.  oman  maan,  tctoinen,  toto=maan, 
foto=)5eräinen,  foto»;i— a  djur,  växter,  oman 
maan  1.  fDto=:t)eräifet  eläimet,  faStout. 

Inhibera,  v.  a.  fieltää,  eötää,  ef)!äigtä,  fe§fe= 
^ttää,  lD:t)ettaa. 

Inhugga,  v.  a.  i)atata  jfjlin  1.  jonfin  ftfään; 
piirtää  1-  uurtaa  ftfään. 

Inhyra,  v.  a.  ^l^tjvätä  luotfenfa  1.  taloonfa. 

Inhysa,  v.  a.  ottaa  luotfenfa  1.  taloonfa,  et 
taa  loifefji  1.  afumaan. 


Ink 

Inhyses,  a.  oböjl.  loincn,  itfetttnen,  ^uone* 
!untainen;  adv.;  bo  i.,  ofua  1.  oUa  toturina 
1.  loifena. 

Inhyseshjon,  n.  Inhysing,  m.  loinen,  Ioi8=mie3, 
{»uone^miets,  f)Uonefuntainen,  fcturi,  itfeUi» 
nen,  itfe=oleteainen,  (ätfiän  (=men),  ^^d^juH. 

Inhalla,  v.  a.  )jibättää,  pitaä  fiinni. 

Inhäfta,  v.  a.  nitoa  1.  neuloa  jbtin  1.  ftfään. 

Inhägna,  v.  a.  panna  aitaan,  aibata,  liertää 
aibatta. 

Inhägnad,  m.  aituu8,  aitauS. 

Inhämta,  v.  a.  tuoba  ftfään;  låta  i.,  tuottaa, 
tuotattaa,  noutauttaa;  (fig.)  faaba  tietää, 
tulla  tietämään,  op^jia,  banftia  tietoa;  i  kun- 
skap om  ngt,  faaba  tietää  1.  fuuöa  j.fin  I. 
jéttin;  i.  kunskaper,  );B^tää  faaba  1.  banf» 
fia  tietoja  I.  tietoa;  i.  ens  råd,  tanka,  fD= 
f^ä  j.tulta  neuteoa,  I;änen  ajatuétanfa,  faa» 
ba  tietää  j.tun  neutto,  ajatué;  jag  i— de 
mycket  från  denna  bok,  tuoSta  firjaSta 
fain  taljon  o^j:pia  1.  tietoa. 

Inhändiga,  v.  a.  faaba,  faaba  fätcenfä;  fätetJ» 
tt^ä;  jag  har  i— t  ert  bref,  firjeenne  on  mi* 
nuUe  täte^ttjn^t,  olen  faanut  tirjcenne. 

Inhölja,  v.  a.  panna  ijjeitteefen  1.  peittoon,  ^^eit» 
töä  ftfään. 

Inhösta,  v.  a.  se  Inberga. 

Ini,  se  Inuti. 

Inifrån,  prep.  o.  adv.  ftfäStä,  fifältä;  kan  o/ta 
återges  med  elativ  (»gta,  =étä);  man  ro- 
par mig  i.  kammaren,  famariéta  ^uubetaan 
minua;  i.  skogen,  metfän  ftfäétä  1.  fifältä; 
ett  rop  hördes  i.,  l^uuto  fuului  fifältä  buo» 
neesta. 

Initialbokstaf,  m.  oIfu=)?UU§tatei. 

Initiativ,  n.  aitu,  aloituS;  taga  i — et,  tet)bä 
alfu,  ^anna  alfuun,  ottaa  enft  agfel;  (i 
statsrätten)  taticu  ef)botu&=teatta. 

Initiera,  v.  a.  ottaa  1.  Väöétää  tj^tecn  liittoon. 

Injaga,  v.  a.  ajaa  fifään  1-  jbfin;  i.  fruktan, 
ttaifuttaa  :|3eI!oa,  flpeläät^ttää ,  fäifä^b^ttää, 
^eloittaa. 

Injektion,  f.  ftfään^ruiSfaaminen,  ftfään^ruieje. 

Injurieprocess,  m.funnianIoutfauö=riita  1.  »afia. 

Ink,  m.  pal)ta,  turivoS. 

Inkalla,  v.  a.  fntfua  1.  fäéfeä  ftfään. 

Inkallande,  n.  fiiään--fä§feminen;  som  å  i— ei 
afsades,  jofa  ftfään  fäéfetttjä  juliétettiin. 

Inkapabel,  a.  f^tenemätijn,  teoimaton. 

lukapacitet,  f.  ft^tenemättiimB^ö,  faamatto» 
muuS. 

Inkarfva,  v.  a.  ^t3ä(tää,  tcifata  :>?bfäliin. 

Inkarnation,  f.  iif)atfi=tuleminen,  Iibaan=tule' 
minen;  i— er,  ruumiétutfet,  ruumiétumat 
ruumiistumifet. 

Inkassera,  v.  a.  fcota  (fofoan)  1.  ajaa  ftfään, 
toota  1.  ferätä  1.  ottaa  faåfaan,  ottaa  teaS' 
taan. 

Inkassering,  f.  raidan  »Otto,  Ta^an=^Iö§fanto 
ra[)an=fo!oaminen,  ra^an^ajo. 

Inkast,  n.  foiétös,  muiétutué,  tBirffauS,  toai- 


nk 


lal 


273 


taalana;   göra  i.  emot  ett  påstående,   Jr»tr« 
fata  1.  fanoa  hjäitettä  »ahtaan,  tc^bä  inuis= 
tutuffia  1-  lcagta=toäitteitä;  göra  ett  i.,  toi?» 
fata  1.  fäistää  \ana  ivastaan. 
Inkasta,  v,  a.  tinSfata  1.  l;etttää  fifään  1.  j^ltn; 
i  sitt  tal  i — de  han  nägra  yttranden,  som 
I     upptogos    ganska    illa,    )jubce|enfa   laijft  1. 
:     nni5  tett  I.  fätStt  [}än  muutamia  f  anoja,  jotta 
:;     Innuiu  |)at)afft  ^jautiiu. 
Inkila,  v.  a.  ualfita  (^tfcu)  1.  fitlata  ftfään. 
[nkliuatinn,    f.    (fys.J    fatligtumineu ,    tatlat(i= 
1^,    )uu§,  tumartumineu;  (astr.j  tuinoug,  rDtiö= 
l  j    totfuuS ;  (tycke)  mieIeu=tiieto,  mielUtefo,  miet» 
J!'!    ti)mi}S,   raff'au§;   (kärestaj  mtelt=tietti),   ax-- 
I '    maö  (=aau),  mieIt=tefo,  kmmintt. 
h  [nklämnia,  v.  a.  lifiötää  1.  ))U|crtaa  1.  ^.mtnaa 
:      ftiäan. 

;  Inknaeka,  v.  a.  totuttaa  1.  to|3UtcIIa  1.  xiapn-- 
toUa  fiiään;   foputtaa  1.  no^uttaa  (atfuuaé= 
tit)  [iuiän. 
LnkiiHppa,  V.  a.  niutentaa,  tiufentaa,  lräf)entää. 

■  'nknnf^a,  v.  a.  tuupata  1.  pafata  ftfään. 
'    rkuä-la,  v.  a.  fotfea  1.  tcalfata  fifään. 

llkll^^lito,  adv.  tuntemattomana,  tuutematon= 

ua;  siibst.  tuntemattomuus;  iakttaga  strängt 

i.,  pitäitä  bminn   tuntcmattLMuana,  ^.ntää  1. 

UMaviu=ottaa  tarffaa  tuntemattomuutta. 

.  [ukoka,  V.  a.  fetttää  1.  tiebuttaa  fofcou  1.  fi-- 

,'     fääu;    V.  n.  tief)ua   tofoou  1.  fuiantfenfa  1. 

,.     fuhiniu. 

;  Tnkomnia,   v.  n.   tulta  filääu  1.  jl;ftn;  i.  med 
förklaring,  ansökan,  antaa  lelitt)tienfä,  ^a-- 
femutienfa  fifään,  tulla  felitl)ffincnfä  1.  i^a-- 
femutfincnfa  (jbtin  1.  j.fnn  tuo). 
l"[  Inkoniui-nsnralx-l,    a.    t^btt^iS-mitaton,    Vjljben» 
mittaamaten. 
[nkommudera,  v.  a.  otta  [)aitafft  1.  l^aittaafta 
1.  eöteetft  1.  t»ain?af[i  (i.fuKe),  battata,  ipai-- 
icata;  i.  sig,  v.  r.  jvaiiData   itfeänfä,  ottaa 
;■•    Uiaiifiatfenla. 

:nk(impetens,  f.  !etl^aamattomuu§,  oiteubetto^ 
I;     muu^,  päteraätti3m^t)ö. 
Unknmpetent,  a.  fef|)avimatcu,  l^ätemätöu,  ci» 
fenbeten. 
i[nkcjmpres>-iibel,  a.  fofoen4ntfevtumaton. 
..inkonist,   m.  tuto,  tutoS,    fifään=tuIo,    faaliit, 
f    faataipat;  hum  stora  i  —  er  har  du?  fuinfa 
I    juuret  fifääu=tutot  finutta  on?   on?atto  tulofi 
A    1.  fifääu^tnlofi  fuurettin?  utgifterna   öfver- 
'  I    stiga  i— tema,  meuot  1.  u{o«=annot  Ujoitta» 
■    Wat  tufot  1.  faatan>at. 
,,  .[nkomstskatt,  m.i-DavaUi|uu?»ivevo,faati§=n.'*ero. 

■  [nkonseqvens,   f.  c^jä^mutaifuuö,  jctjbon^waö» 

toifuuS. 
:,  [nkonseqvent,  a.  c))ä=mu!ainen,  ristinnitaineu, 
jo^bon=tv)aStoineu. 
Inkonstitutionel,  a.roaltiofäännöu^lragtoinen  1. 
,  ,    ritfoitta. 

'  :[nkorporera,  v.  a.  ottaa  1.  l^bbiStää  ^tite^teeu 
.      1.  tiittoon  1.  feuvaan. 

S ■.^enskt-Firiskt  Lerikon. 


Inkorruptibel ,  a.  lahjomaton,   tafjjoitta   n?oit« 

tamaton. 

Inkroni,  ra.  fifälmbS,  ftfuS ,  ftfuSta , '  fifä? , 
tät}tc. 

Inkrustera,  v.  a.  päält^?tää,  fiSfoittaa,  ftS» 
foita  (»tfcn). 

Inkrypa,  v.  n.  tuufeutua  1.  pi§tät)tl)ä  j^!in  1. 
fifään;  sitta  inkrupen,  istua  ft^tiristtjneenä  1. 
h}8fi8ti)ueenä. 

Inkrångla,  v.  a.  ra^nifoita  (»tjcn),  fotfea  1. 
fctfata  fefaifin. 

Inkräfva,  v.  a.  se  Infordra. 

Inkräkta,  v.  a.  toaöata  (»taan),  tt?olIoittaa, 
anagtaa,  :|>uoIentaa. 

Inkräktare,  m.  auaötaja,  »Battaaja. 

Inkräktning,  f.  anaStuS,  Jtjaltoituö,  Ujaltaami- 
neu,  ))uofeunoS. 

Inkräktniiigslystnad,  f.  anaStuö^iuio. 

Inkröka,  v.  a.  hjääntää  1.  fäi;riötää  1.  fi|)er» 
tää  fiiään--).\iin. 

Inköp,  n.  oöto;  (det  inköpta)  oStOÖ,  Oötoffet; 
det  kostar  100  mark  ii.,  fe  uiatfaa  100 
marffaa  cStettaegfa  1.  oöto=^intaa,  fen  o«to« 
binta  on  100  marffaa. 

Inköpa,  v.  a.  oStaa  1.  oStelta  fofoon  1.  ica* 
ratfi;  i.  ved  för  vintern,  oStaa  ^.ntita  tat" 
n^en  ivaraffi. 

Inköpare,  m.  ottelija,  Jparan=o8taja,  fofoon» 
o8taja. 

Inköpspris,  n.  o§to  f^inta;  silja  till  i.,  ml^öbä 
o^to-bintaan  1.  oStof}inna§ta. 

Inköra,  v.  a.  o.  n.  ajaa  fifään  1.  fifätte  1. 
j^tiu;  (dressera)  totuttaa  1.  opcttaa  rcetä* 
mään  1.  ir)eto4;eioofeffi;  hästarna  äro  väl 
inkörda,  f)eit)Dfet  ch)at  bt?voin  ojjetetut. 

Inkörsport,  m.  ifo  :portti,  ajo-fjortti,  fifään» 
ajo=fjortti,  n)aunu-'|3ortti. 

Inlag,  n.  tatteen»anto. 

Inlaga,  f.  aue=firja,  anoffi,  fM}bnne»firja,  ano- 
ma=firja. 

Inlagd,  a.  se  Inlägga. 

liilag>fH,  n.  tatteen^antama,  taffetnS^taiuara, 
uStottu  tauiara  1.  falu. 

Inlasta,  v.  a.  laötata  fifään  1.  laitt?aan,  fäfljt- 
tää  fifään. 

Inleda,  v.  a.  nnebä  1.  taluttaa  I.  jobbattaa  fifään 
1.  jl;ttu;  (börja)  altaa,  rmpeta  (»pean),  ^anna 
alfuun;  i.  en  strid,  rutt^eta  fotaan;  (föranle- 
da) antaa  aUu,  )r>aifuttaa,  olta  alfuna,  ucötaa, 
fvnui^ttää,  tuottaa;  i.  i  frestelse,  joI;battaa 
hufautfeen;  i.  i  ett  företag,  i  kostnader, 
it^icbä  1.  faattaa  1.  njiettää  i^ritt)fieen,  fuStan- 
nuffiin;  (kyrkotaga)  firffocu^ottaa,  firjoitelta. 

Inledande,  n.  fifään»  I.  fifätIe=jol;batu8  1.  »jo^» 
battaminen;  jmfr  Inleda. 

Inledning,  f.  fiiään»jof)batu8;  (fg-)  jo^batuS, 
o}3a§tu§. 

luledseu, f.firtfoon=ottol.  »ottaminen,  tirfoittetu. 

Inlemna,  v,  a.  jättää  1.  iviebä  1-  outaa  fifään 
1.  jl;fin;  i.   ett    bref   på    posten,    roiebä  I 
35 


27-1 


I  ui 


panna.  lirje  ^)c§tiin;  i.  en  ansökan,  panna 
1.  antaa  1.  jättää  batcmuS  ftfään. 

Inleverera,  v.  a.  toimittaa  1.  bantfia  1.  titcba 
^jaiffaanfa  1.  ^aitalle. 

Inlimma,  v.  a,  liimata  ftfään. 

Inlinda,  v.  a.  fapaloita  (=ticnj  1.  tääviä  fifään 
1.  jbfin. 

Inlocka,  v.  a.  bcufuteffa  1.  iijictcllä  fiiään  1. 
fifälle  1.  jbfin. 

Inlopp,  n.  fuu;  i — et  till  en  hamn,  flod,  fa= 
tam  an,  iuirvan  fuu. 

Inloppsställe,  n.  tultamc,  mentämö,  ^ääf^= 
))aitfa,  tulc=ftät}lä. 

Inlotsa,  v.  a  luotfta  1.  c^a^taa  fijään;  (fig) 
lietfata  1.  cpaJtaa  jbtin. 

Inlulla,  v.  a.  tuututcUa,  laulcCa  unecn. 

Inlåta,  v.  a.  laSfea  1.  ^ääftää  fifaän;  i.  sig, 
v.  r.  ruttjeta  (»^jean),  röbtuä,  juuttua,  fe» 
lautua;  i.  sig  i  ett  företag,  ruVDCta  1.  rtib= 
t»ä  t?vitötfeen;  i.  sig  med  ngn,  vuireta  j.fun 
fanöfa  ij^teen  1.  \M'å  entämään. 

Inlägga,  v.  a.  ^anna  fiiään  1.  jbfin;  ^anna 
fäil^tm  1.  fäästt;i>n,  fcrjata;  i.  kläder  i  kis- 
tan, ^janna  rcaatteita  tiré^tuun  1-  firJtnn  fäi= 
I^^n;  i.  i  packor,  fcrjata  fim^>puiliin,  pan-- 
na  fäilwijn  finH-^uille  1-  fimf'^^uibin;  i.  sill, 
frukt,  ipanna  ftUiä  fucfaan,  bcbcimiä  fofe» 
rtin,  ^janna  fiUtä,  ^cbelmiä  fäilpmään,  fu 
jään=^3anna  filliä,befcelmiä;  inlaggd  äl,  lax, 
kalf,  ^^pfce»anferiaé,  btji}bc4c^i,  biiiifcc^wa» 
flffainen;  i.  med  trä,  stal,  guld,  puittaa, 
teräffittää,  futltta  (»tfen),  ^juun^ftrjaiaa,  te» 
röä^firjaifla,  fullan4irjailla;  filaiUa  ^^uuKa, 
terätieUä,  tuUafta;  inlagdt  arbete,  filailtn  1. 
tirjailtu  1.  ttlfcitettu  teo§,  firjo»tec»;  i.  ära, 
ircittaa  1.  faa»uttaa  funniata;  i.  ett  hem- 
man (kameral.),  ^anna  talo  1.  fcntn  tcifen 
oUe  1.  iviljellä. 

, Inläggande,  n.,  -ning,  f.  fifään^^janeminen,  fi 
fään=^)ano,  m.  m.  jmfr  Inlägga. 
Inländsk,  a.  se  Inhemsk. 
Inlära,  v.  a.  cppia  (j.fin),  c)}).^eentua  (jbfin). 
Inläsa,    v.    a.     (ufeta    (»Ecan;,    ^anna    lufcn 
taaffe,  fufita  (-tfen)  ftfään;  vara  inläst,  cUa 
tufcn  tafana  1.  fifään  falwattuna.  . 
Inlöpa,    v.    n.    tulla   1.    njaa    ftfään  1.  jf;fin; 
skeppet  i — er  i  hamnen,  latKa  tulce  1.  pur= 
je^tii  1.  ajaa  fatamaan;    underrättelse   har 
inlupit,  fanorna  1.  »tieto  on  tuKut  I.  faanut 
1.  faapunut. 
Inlösa,  v.  a.  Iuna5taa,  maffaa,  lunastaa  tafai» 

fm. 
Inlösen,   f.  lunafitu?;    sälja   hemmanet    med 
förbehåll  af  i.,  mi^öbä  talo  lunaStuffen  t'i)' 
bolla  1.  cifeubeEa. 
Inmana,  v.  a.  fäsfcä  ft'"ään;  i.  i  häkte,  pan^ 

na  njanfiuteen,  ^^uutattaa. 
Inmatrikulera,  se  Immatrikulera. 
Inmjöla,  v.  a.  jau^otuttaa,  jaufioittaa,   fääriä 

1.  pöpertää  jau^oi^in. 
Inmota,  v.  a.  foStaa  1.  ajaa  ftfään  1.  j^fin. 


I  n  n 

Inmura,  v.  a.  muurata  ftfään  1.  ^m|Järi,  fu» 

toa  fin^tUä  1.  tiilillä. 
Inmänga,  v.  a.  fefoittaa  1.  panna  fefaan. 
Inmäte,  n.  ftfälö,  ftfätttjS,  flfuS,  flfäö,  flfät)8. 
Inmönstra,  v.  a.  pitää  tuIo^fatfelmuS,  flfään= 

fatfcluttaa. 
Innan,  prep.  ennen;  i-  aftonen,  ennen  iltaa; 

i.  kort,  ennen  pitfää,  pian  aifaa,  ci  aifaa= 

faan;  konj.  ennen  tun  1.  fuin,  enuen^fuin; 

det    felas    ej   mycket   i.    summan    är   full. 

ei  paljoa  puutu  ennen-fuin  1.  funneö  määro 

on   täfifi;    bade    ute    och    i,  (adv.),    fifä»   jc 

ulfc^puolefta  1.  »puolella. 
Innandöme,  n.  ftfuS,  fifueta,  fifäd^S;  jorden; 

,  maan  fifuéta  1.  ftfuffet. 
Innandörr,  f.  fifä'CJri. 
Innanfönster,  n.  fifä»affuna. 
Innanför  1.  -före,   prep.  o.  adv.  |ifä=pltoleKa 

fifä»puoIeI[e;  i.  porten,  fifä»puoki[la  porttia 

portin  fifä»puoleIIa. 
Innanifran,  adv.  fifä»pUO(e(ta,   ftfältä;   längrt 

i.,  fifemmältä. 
Innanläsning,  f.  ftfä4Hfu  (»irun),  firja^Iufu. 
Innanmäte,  se  Inmäte. 
Innanpa,    adv.   fiiä=puoleIIa  1.  »puolelle;  jmfj 

Innantill. 
Innanrede,    n.    ftfä=lrärffi,    fifu§»n?ärfft,    ftfä 

laitos,  fifä»ti3aru8tu§,  fifu§tu§. 
Innantill,    adv.    ftfä»puoIe[ta,    ftfältä,    fifäStä 

förgylld  innan-  och  utantill,  fullattu  ultci 

ja  fifältä  1.  utfo»  ja  fifä»puoIelta;  i.  sex  al 

nar  lång,  fifä=puctclta  fuufi  fi)l}närää  pit 

fä;  läsa  i.,  hifea  fifältä  1.  ftfäötä. 
Innanverk,  ii.  [ifä=Iinnoitu§,  flfä»tt)aruStu8. 
Innarra,  v.  a.  boufutella  1.  narrata  fifälle  1 

fifään. 
In  natura,  fuonnoSfa,  tatt>aragfa;  jpjriäfä. 
Inne,  adv.  ftfällä,   ftfägfä;    djupt  i.  i  skogen 

faufana   metiän    fifäéfä;    i.    i   landet,   fifä 

mailla,   fi}bän»maiUa;    i.    i  rummet,   fifäll. 

l)ucnee»fa;  i.   på  gården,  piban  fifäflä,  pi 

ban  fifä»puclefla;  är  han  i.?'  cnfo  l)än  fi 

fäéfä  1.   ftfätlä?   här  i.,   täädä   ftfätlä  1.   buO 

necéfa;  sitta  i.,  iétua  fifäéfä  1.  fifällä  1.  fo 
tona;  tiden  är  i.,  jo  on  aifa,  aifa  on  fä 
fiöfä  1.  tullut;  vara  i.  en  sak,  bB>rin  tim 
märtää  1.  ofata  1.  tietää  j.fin,  cila  I;^it>ii 
taitan^a  jéfin  aftaéfa. 

Inneboende,  a.  clc» peräinen,  afuin»olotner 
fpnt^=peräinen,  fvnni)nnäinen,fifä[Iinen,  luon 
noUinen;  en  hos  honom  i.  förmåga,  föntt? 
peräinen  1.  oIo»peräinen  1.  fifättinen  tiif^  tjä 
nelfä,  bäneéfä  olewa  1.  afutua  fi}fi};  den  ; 
nåden,  fifäUinen  1.  fifäHä  afuira  armo. 

Innebränna,  v.  a.  polttaa  fifään  1.  ftfälle;  blif 
va  i — nd,  palaa  ftfään  1.  jbfin;  vid  elds 
vådan  blef  en  karl  i— nd,  tuli»palo§fa  ^f' 
mie6  paloi  l^ucneifm. 

Innebära,  v.  a.  pitää  fifäCänfä,  tarfoittoc 
merfttä  (»tfenj;  denna  mening  innebär  e 
motsägelse,  tämä    laufe   ftfältää  1.  fifättätl 


I  n  n 


I  n  o 


375 


fä  ^ttää  riött'Vtttat[iiubcn,  täsiä  taufeeSfa 
on  rt§ti=vutaifitutta  1.  vtv^tt=rtitaifuu§;  hvad 
innebär  detta?  mitä  tämä  tarfoittaa? 

iLnnefatta,  v.  a.  ^ntää  fifätlänfä,  fiiältää,  tä-- 
fittää;  otta  }§fin,  timdia  jf^fin;  Finland  i— r 
atta  Iän,  ©uemeSiii  oii  1.  ©uomecit  fuuluit 
1.  viitomcn^maa  fifältää  1.  !äfittää  fafjbetfan 
lääniä;  detta  ord  i— r  allt,  tämä  fana  ta= 
fittää  1.  ftlältää  taiffi  1.  faifen,  tääfä  fanaS^ 

(    \a  on  faiffi,  tä^än  fanaan  on  taitti  futet» 

I    tuna. 

[Innehafva,  v.  a.  jallita  (»tfen)  1.  ^Jitää  (i-fin), 

i    oUa  j.futta  1.  j.fun  l^attusfa,  oKa  ionf'in  f)al- 

f  ttja  1.  ^)itäjä;  han  innehar  ett  hemman, 
^än  Ijaflitfee  taloa,  on  talon  pitäjä,  f;äuen 
l()aHuö}ania  on  talo;  i.  en  syssla,  oUa  toiran 
:^itäjänä,  :).ntää  1.  l^oitaa  toirfaa;  fienden 
i— hade  höjderna,  nnf^oiKincn  n)al(ttfi  1.  toi» 
fioifliien  »aUaSfa  oli  tjlängöt_;  ett  skepp  med 
i— nde  last,  tailca  laötincnfa. 

flnnehafvare,    m.,    -rinna,  f.  ))itäiä,    ^attija, 

j    omistaja;  i — n   af  en  syssla,  wiran  V^itäjä 

i    1.  omiåtaja;  i — en  af  en  egendom,  tiluf[en 

I    l;altija;  i— en  af  en  skuldsedel,  lx)elfa=fir= 

j    jan  omietaja. 

[nnehåll,  n.  fifältö,  fijälll)§,  fiiätlä^^tto ;  i— et 
af  en  korg,  topan  fifäUlJö;  i — et  af  en  bok, 
fii-jan  ftfältö  1.  fiiällä^pito;  en  skrifvelse  af 
följande  i.,  fivjclmä,  ionfa  fifältö  on  1.  oU 

:    feuvaairta,  fenraa»an  ftfättättä  firjelmä;  C'"- 

I    mhållsför teckning)    aineifito,    [ifältii,   aine= 

\    luettelo. 

Innehålla,  v.  a.  oKa  jStin,  flfättää,  ftfätä, 
|3itää;  en   kanna   i — er   åtta   qvarter,   fan= 

!    nuSfa  on  1-  lannn  ^itää  1.  ftfäUää  1.  fannuun 

I    menee   faf)bef!an   fovttelia;   lagen,   domen, 

1  tidningen  i — er,  lafi,  tnomio,  fanoma=Iel)ti 
fifättää;  i.  lönen  för  ngn,  ^jibättää  1.  ^itää 

\    tafananfa  )jalffa  j.fulta;  i.  med  ngt  1.  hålla 

'  inne  med  ngt,  oHa  janomatta,  pitää  täta» 
nanja  1.  fiiäéfänfä. 

Innehållsrik,  a.  run!a8  =  aineinen,  ainen-ifaö 
(4aan),  vifaö-ftfältöinen,  [iiältön-ifaö. 

Inneliggande,  a.  [ijäöfä  1.  fijättä  cleiiia,  fi' 
fään  ^^antu. 

Innelyckt,  a.  se  föreg. 

[Innerlig,  a.  ftjbämeUineu,  l;ellä,  f)arva6  (»taan),  \\)'- 
h)ä,  l)arraö=mielinen;  i.  bön,  tjavvaS  1.  iijbämel- 
linen  1.  f)e(lä  vufouS;  i.  vänskap,  f)avvaS 
^§tä»t)t)§;  i.  känsla,  I}e((ä  1.  l^arraS  tunto; 
i.  förening,  fmini  1.  l^arvaö  t}f)te^S;  i  läng- 
tan, {)avraS  1.  l^aifea  l^alu. 

Innerligen,  Innerligt,  adv.  f)avtaa8tt,  f)et(ä§ti, 
f^bämeKifcÖti,  ftjnviSti;  han  blef  sa  i.  glad, 
^än  tuli  niin  fiibämcQifen  iloiietfi;  vara  i. 
älskad,  oUa  ktläötil.ft}bämeaiie?tirafaetettu. 

Innerst,  a.  fifim.mäinen,  fifin  (=mmän);  af  mitt 
i— a  hjeita,  fi)bämeni  pofijufaSta  1.  ))ot)= 
iaSta;  adv.  fifimmälle,  fijim^änä,  fiftmmäl» 
lä;  i.  ifrån,  [ifimmältä,  fiftmpää. 

Innesluta,   v.   a.  futtca  1.  falwata  (»paan)  fi- 


fään  1.  j|^!in,  ^m^sävöttä  Mfen)  jota  ^aaral» 
ta;  i.  ngn  i  fängelse,  fulfea  joht  tt)anfiu' 
teen;  i.  inom  vissa  gränser,  fulfea  ft>iSfien 
rajain  fifääu;  i.  i  sina  böner,  fulfea  rnto» 
ntfiinfa;  i — nde  mig  i  er  ynnest,  antauten 
1.  fulfeuten  teibän  fuoftof;onne. 

Innasta,  v.  n.  oUa  faamatta  1.  maffamatta  1. 
faataloana;  sä  mycket  i — r  på  min  lön, 
^alfastani  1.  )3oltfaant  on  niin  V^aljo  faa» 
matta  1.  faataniaua;  jag  har  penningar  hos 
honom  i — ende,  miuuu  on  bänellä  ra^aa 
faatawana  1.  f)äneltä  faamatta  1.  ^»äneltä  ra» 
\jO.OL  faaraista;  i— nde  lön,  matfamaton  1. 
faamaton  1.  faatama  ))atffa. 

Innestänga,  v.  a.  se  Instänga. 

Innevarande,  a.  n^ftnnen,  nl}t  fulutva,  tämä; 
i.  år,  tämä  1.  n^f^tneu  1.  nijt  fuluwa  itiuoft; 
i  i.  månad,  täSfä  fnuSfa,  täHä  fuu=faubella. 

Innästla  sig,  v.  r.  oleutua,  peftt)tl)ä,  pefiiutljä, 
fifiijt^ä,  luifertaa;  i.  sig  i  ett  hus,  oleutua 
1.  )5efiintt)ä  talocn;  i.  sig  hos  ngn,  oleutua 
1.  luifertaa  1.  fjaneutua  1.  fiinti}ä  jj.fun  ^sarim. 

Inokulera,  v.  a.  se  Inympa. 

Inolja,  v.  a.  ölitjtä  (»hän),  vaSUjoa  IJljij^u,  i)I» 
jt)ttää.. 

Inom,  prep.  flfäSfä,  flfäGä,  flfääu,  flfäöe,  flfä* 
puolella,  fifä=pnolclie;  uttryckes  it/om  ofta 
med  inessiv  (»öfa,  =Sfä)  och  mest  (i  nekan- 
de sats)  med  illativ  {{) — n);  i.  staden,  fau* 
pungin  fifätlä,  fifällä  faupungiSfa;  i.  val- 
larna, iBallicn  fifä-puolella,  fifä--puolella  'mah 
lia;  i.  läs  och  nyckel,  luton  tataua;  i  håll, 
näti)n3isfä,  fuulnnjtSfa,  fuultawiöfa,  näfjtä* 
hjiSfä  o.  s.  v.;  i.  en  månad,  fuu=faube3fa, 
fuu»faubenlulue8fa,  fun^auben  ajalla  1.  ai« 
faan;  i.  år  och  dag,  föuobeSfa  ja  iunoro' 
faubeSfa  1-  päiinägfä;  han  har  det  färdigt 
i.  en  vecka,  fe  on  ^äncltä  uniffona  1.  iuii« 
foöfa  iDalmigfa;  om  det  icke  sker  i.  ett 
år,  jo8  ei  fe  i)f)be8fä  njuobeSfa  1.  ^^teen 
iDUOteen  1.  Juuoben  ajalla  tapaljbu;  bära  sin 
harm  i.  sig  (fig.),  pitää  1.  fantaa  l^armi  fl* 
fäSjänfä  1.  miete^fänfä  1.  tnonanfa  L  po» 
UjeSfanfa;  hålla  sig  i.  skrankorna,  pXj\'S)'ä  afe» 
millanfa;  inom  (innan)  årets  slut,  enneu 
iBUoben  loppua. 

Inombords,  adv.  (f g.)  fifäSfäufä,  mieleSfä, 
pää§fä;  man  vet  ej  hvad  han  har  i.,  eipä 
tiebä  mitä  lianen  on  mieleSfänfä  1.  ftfäö» 
fänfä. 

Inomgårds,  adv.  talon  fifäGä  1.  flfäSfä,  ftfäflä 
taloSfa,  pilian  fifällä,  fotoifelta,  tobitfttta. 

Inomhus,  adv.  fotona,  tototfetta,  taloéfanfa, 
fobin  feäfen,  fobin  fesfunbesfo,  fobié=fobi8' 
fa;  trätor  i.,  viitoja  fobin  1.  pevf)een  fegfen 
1.  feSfuubeöfa. 

Inomlands,  adv.  foto=mailla  1.  »maaSfa,  oma8> 
fa  maaSfa,  omin  main. 

Inomskärs,  adv.  faariStoSfa,  faariStcn  fifällä 
1.  ftfä=puolella  1.  feöfellä;  segla  i.,  purje^- 
tia  faaviétoitfe  1.  faari?ton  fifällä. 


27G 


np 


Inpacka,  v.  a.  fifääu^pafata,  tuluta  '^luan)  1. 

patata  jbfin,  ^anna  1.  fäärtä  paffcibiu. 
Inpass,  n.:    f,'öra  i.,    te[)bä    fcetug-|>t§tO  1.  fe» 

^oinen  1.  fepD=^tc-to. 
Inpassa,    v.   a.   jcimttaa  1.   jcinmittaa  1.  afe» 

tcKa  fifään  1.  jbfin. 
Inpassera,  v.  a.  futfea  1.  tutta  maalian  1.  fiiään. 
Inpelsa,  v.  a.  fääriä  1.  spänna  tnrftitn.  _ 
Inpi«ka,  v.   a.   ^jieffää    ftfään,    ^ncffämäUä  1. 
ttäfiftn    )3afottaa    jbfin;    en    i— d    kanalje, 
riiiiMttu  1.  :|.Matunut  (urjn«  1.  fcnna. 
Inplanta,  v.  a.  (fig-J  juurruttaa,  istuttaa,  :^at= 
naa,  ^ainuttaa,  f iinnnttää ;  i.  Ims  ngn  kär- 
lek till   Iriheten,  juurruttaa  j-fu^un  1.  jon» 
lun  mieteen  )>ainuttaa  raffautta   reapautecn 
1.  h>a):auben  batua;  i.  sig,  v.  r.,  juurtua, 
fiint^ä,  ;)atnua. 
Inplantande,  n.,  -ning,  f.  juurrnttamiucn,  juur= 
rutu§,  v^iinuttfintinen,  ^>atnamiuen,  t^ftutta» 
minen;  juurtumué,  fiintnnnjS. 
Inplugga,  v.  a.  liiöbä  1.  tunfea  1.  naufata  ft= 
jään;  (fiy.)  ajaa  1.  ^^afata  1.  turifinta   (=tjcn) 
i^'å'di)'dn. 
Inplöja,  v.  a.  f^ntää  ftfään  1.  um^^cen. 
Inpraktisera,  v.  a.  se  Insmyga. 
Inpressa,  v.  a.  )>inniåtää  1.  lifiötää  1.  painaa 

1.  V^ujertaa  ftfään  1.  jbtin. 
Inpricka,  v.  a.  )>t(fuita  (»tfen)  1.  mcrfitä  (=tfcn) 

ftfään,  ^jiétää  merffiin. 
Inprotr.kollera,  v.  a.  ftrjoittaa  )5Ö>?tä=firjaan. 
Inprägla,    v.   a.   ^^anua  1.  teretttaa   mieleen, 

fiiuni}ttää,  ajaa  ).MäI?än. 
Inpränta,  v.   a.  se  Inprägla. 
Inpudra,  v.  a.  ^uuterotttaa;  (figO  )>eijata,  ^'it-- 

tää,  uéfctetla. 
Inpumpa,  v.  a.  :^um)Juta  (=^uan)  ftfään. 
Inpå,  prep.  aétt,  lifentmäfft,  ^säälle;  vat  ända 
i.  kroppen,  märtö  aina  thoen  a§ti;  i  nä- 
san, nenän  lifede,  tifemmäffi  nenää;  plöja 
i.  grannens  ägor,  fcntää  naa)>urin  tilufftin 
1.  tihiffien  :(.^äälle;  långt  i.  natten,  niBöbään 
^iJn  feltään,  mpi3I}äifeen  ^öbi3n,  ta^^^-Htleefen 
V)'6t'å,  fap^^afeen  aifaa  «i>?tä;  i.  tredje  dagen, 

fi>Imatta  :päin^ää,  fcimanuetfi  J>äii»ää. 

Inpala,  v.  a.  njaajcilla  ^^iirittää  1.  t)mj3ärLntä 

(=tfen),  nmajcittaa  ftfään  1.  nm)>cen. 
Inqniet,    a.     Icnictcn,    hätäinen,    I)ätäi}ti)ut)t, 

malttamaton. 

Inqvartera,   v.  a.  majoittaa,  majauttaa,  ^^an 

na  majotfaita;  i.  sig,   v.  r.  majoittua,  ma 

jautua,  ottaa  majaitfa. 

Inqvartering,  f.  majoituä,   majautuS;    (frJkel) 

majoffaat;  vi  hafva  i.,  meillä  on  majoffaita, 

Inqvarteringsregleniente,  n.   majoitué^fääntö. 

Inqvisition,    f.   tnfiuifitioni ,    ft)öfäi)c>  =  tutfinto, 

feifaaminen,  fi)iifäus4uomioiétuin  (>men;. 
Inqvisitor,  m.  inflinfitori,  fi)i3täi)e=tuomart,  fei= 

faaja=mie§. 
ln<j visitorisk,   a.  iufirifitorilltnen,  fpöfäi)tfe(li= 
nen,  mieli-ivaltaifeSti  mtfiwa,  feifaanjainen, 


Inrapportera,  v.  a.  :|3anna  1.  täbettää  raport» 

ti  1.  ilmottuä. 
Inre,  a.  ftfä»,  fifäinen,  fifäflinen,  ftfem^i,  fifä» 
^^uolimmaiuen;  de  i.  nimmpn,  fifemmät 
buoneet;  menniskans  i.  delar,  ibmifen  fifä= 
ofat  1.  fifn-3=ofat  1.  ftfällifet  1-  fifäifet  \>a[LxV., 
han  sköter  de  i.  göromålen,  bän  bi^itaa  ft» 
fäifiä  1.  fifälliftä  aéfareita  1.  fifä=asfateita; 
i.  oroligheter,  ftfällifet  1-  feotenäifet  rau» 
fjattomunbet;  det  inre  af  staden,  fauj^UU» 
gin  fifuéta  1.  fifä»^Uo!i;  det  i.  af  landet, 
maan  fvbän  (»men),  fl)bän»maat;  det  i.  skö- 
tes af  hans  syster,  ftfä»a§fareet  Ijoxtaa  1. 
foti» toimen  :|^itää  ^änen  fifarcnfa;  i  det 
i.  infördes  ordning  och  reda,  ftfällifet  afiat 
laitettiin  1.  faatettiin  funtoon  ja  järeétuffeen, 
fifällifiin  aficibin  faatettiin  1.  toimitettiin  tun= 
toa  ja  järe§tl)étä;  hela  mitt  i.  npprördes 
häraf,  tämä  pani  faifet  fi)bämt)ffent  1-  faifen 
mieleni  1.  fifuni  fuobuun  1.  fuobumaan. 

Inreda,  v.  a.  fifnötaa,  fifuStuttaa,  laittaa  ftiä» 
iDärfft. 

Inrede,  n.  se  Imanrede. 

Inredning,  f.  fifuätuS,  fifué»taitoS. 

Inregistrera,  v.  a.  :panna  aineistoon;  ^anna 
firjoif)in,  firjoittaa  fifään  1.  firjoibin,  regiS» 
teroita  (»tfen). 

Inresa,  v.  a.  matfata  1.  tulfca  1.  mcnuä  ft» 
fään  1.  jbfin. 

Inrida,  v.  n.  ratfa^taa  fifään  1.  jbfin;  v.  a. 
ratmétnttaa,  opettaa  ratfutfi;  inrideu,  rat» 
faétnnut,  ratfuötettn,  ratfun^ofaaroa. 

Inrikes,  a.  foto»maan,  oman  maan,  foto=iral» 
tion;  i.  tillverkning,  foto»maan  teo»  l.teto; 
de  i.  ärenderna,  foto»maau  afiat;  in-  oeh 
utrikes  handlande,  fcto»  ja  ulto^maan  laup-- 
piaä;  adv.  foto  »mailla  1.  »maaéfa,  omin 
main. 

Inringa,  v.  a.  ^^iirittää,  faartaa,  fiertää. 

Inrista,  v.  a.  Ipiirtää,  ^iiiTetlä  (»teleni,  ^^iir= 
rältää,  ^nirustaa  (fifään  1.  jbfin). 

Inriia,  v.  a.  ^niruötaa  I.  fmrata  fifään  1.  jl;» 
fin;  i.  sig,  V.  r.  juurtua,  ^jaattua,  tulla  ta- 
n>afft. 

Inrop,  j 

Inropa, 
fään. 

Inrota  sig,  v.  r.  juurtua,  juurettua,  ^.ninttua 
r^bt>?^»  fiintt)ä,  ^aattna;  lasten  har  i— i 
sig,  pal;e  on  juurtunut  1.  fiinti}ni)t. 

Inrulla,  v.  a.  ttjierettää  1.  fiertttää  1-  fiertäi: 
fifään  1.  jbfin;  v.  n.  »ierrä  1.  fieritä  fifäär 
1.  jbfin;  en  trmna  koni  i — nde  gennni  por- 
ten, ti)nni)ri  tuli  fieriten  !•  fieriämäUä  i-un"^ 
tietä,  tuli  fierifi  1.  fierabti  )>ortieta. 

Inrusa,  v.  n.  farata  (»faan)  1.  bl)öfäiétä  1 
tijijtäiétä  1.  fvi3«tä  (»ffeu)  fifään  i.  jbfin. 

Inrycka,  v.  a.  h)etää  1.  toetäistä  1.  temmatf 
(»paan)  jbfin  1-  fifään;  v.  n.  tulla  1.  tebbc 
tulcanfa  jl;fin  1-  fifään,  toetät?tr;ä  1.  ajautui 
i^tin. 


auktion)  f)UUtO,  fllään»buutO. 
^uutaa,  l;uutaa  itfelleufä  1.  fi= 


Inr 


I  n 


277 


Iniymma,  v.  a.  tvjetiiä;  mafjtua;  huset  kan 
icke  i.  så  nidnga,  f)uonee)en  et  twot  mal)= 
tua  1.  mennä  1.  f)ucne  et  tuoi  tpetää  ittitt 
nUMlta;  ett  kärl  som  inrymmer  en  kanna, 
lannun  hjetotnett  1.  toetäittä  astia;  (ufcerlå- 
ta)  antaa  fijaa,  antaa,  mtjöb^ttää,  mv!3n= 
mättää. 

Inrymme,  n.;  lomna  i.  (fiy-),  antaa  1.  fictiiä 
1.  fnoba  [tjaa  1.  tilaa. 

Inrymning,  f.  ivetäniinen,  maf;tnrainen;  (ka- 
meral.) afunto^Iu^ia. 

Inrymningsbref,  n.  ajnntCslul^aftrja,  iini8|oni= 
ifivja. 

Inråda,  v.  a.  neuhjoa,  ^Cl)ttää,  fefjoittaa. 

Inrådan,  f.  o.  Inredande,  n.  i?t(l)tl}8,  neulDO, 
ncuwominen,  fef^oitnS;  på  hans  i.,  fjänen 
iiUvtijfieStänfä  I.  neuivoätanfa. 

]iiracka,  v.  a.  cjentaa  1.  hirottaa  fifään  1. 
jlifin. 

Inräkna,  v.  a.  httea  fifään  1.  talteen;  ottaa 
liifiiun. 

Inrätta,  v.  a.  laittaa,  laitella,  afettaa,  afctefla, 
tcbbä;  i.  en  dörr,  laittaa  Otci;  i.  en  fabrik, 
laittaa  I.  afettaa  luaaf^riffa;  i.  en  syssla, 
aicttaa  ivivfa;  i.  sitt  lif  efter  omständig- 
heterna, afettaa  eJäntänfä  afian=f)aavain  inn^ 
taan;  i.  sig,  v.  r.  afettaa  itfeitfä,  afettanta. 

Inrätt  are,  m.  laittaja,  ofettaja,  laittelija,  te= 
fijä. 

Inrättning,  f.  laitog,  laitclma;  allmänna  i — ar, 
t){}teifet  laitoffct. 

Insalta,  v.  a.  f.>anna  fuolaan,  fnotata. 

Insaltning,  f.,  -ande,  n.  fuoIaan=^)ano,  fnotaa= 
niinen. 

Insamla,  v.  a.  foota  (fo!oan)  1.  ferätä  (fifään), 
ajaa  1.  ferätä  fofccn;  forjata  fifään  1.  tat» 
teen. 

Insamling,  f.  fevääniincn,  fcfoon=!cräl)g;  (det 
insamlade)  fevääniä,  fcvääiiiät,  feräljmä,  fe= 
rätjS,  fotöarna,  fofoilcina;  i— en  för  de  nöd- 
lidande var  riklig,  tcvääuiät  i)äbän»alaifille 
otitoat  rnnfaat;  genom  i.,  lofoamalla,  fo= 
fcon  feräämällä  1.  feräten. 

Insats,  m.  ^>anc« ,  pane,  ftfään4\tnc?;  efter 
i— en,  ^>v^^cficn  mutaan. 

Insatsvigt,  c.  fifävS^mino  1.  -^sunnuö. 

Inse,  V.  a.  älytä  (=vän),  tajnta  (nian),  citval» 
taa,  nät)bä,  t)offata,  fäfittää,  l)tnmävtää, 
l^uomata,  l^anmita  (=tfen),  aötaita  (4fen),  Uh 
fia,  löi}tää,  tuntea. 

Inseende,  n.  fatfouiue,  fatfanto,  filmäöä^nto, 
l^nokn-f^ito ,  ivahiionta,  jol^batuö,  of;jau§; 
hafva  i.  öfver  ngt,  oKa  jiMifin  fatfojaua  1. 
filmällä4ntäjänä  I.  lauden »(.ntäjänä;  halla 
UTider  sitt  i.,  |.ntää  filnuiufä  alla,  ^ntää 
tatfomuffesfonfa  1.  johbatuffcv^fauia;  mider  i. 
af  direktionen,  JLiito-fuuuau  filnuiit  1.  fat= 
faunon  atla,  johto  fuunan  ftlmäUä  1.  puolta 
^itäesfä  1.  lv  a  livo  c  Ci  ia  1.  jotibattacöfa. 

Insegel,  n.  fiiictti,  ioalta=nierfti. 

Insekt,  m.  l^vönteincn,  itiffa. 


Insektbo,  n,  ^)l)(jntei8=f)efä. 
Insektlira,  f.  bl}önteiS=Of)pi. 
Insektnål,  f.  I;i}önteié=^neu(a. 
Insektsamlaie,  m.  {)ViJnteiSten=Icrääjä. 
Insektsamling,   f.  f)l)önteiätö,  f)l)önteiS»!ofou«. 
Insida,   f.   fifä=)JUo(i,    fifä,    fifu§ta;    svart    på 

i— n,_nuu^ta  fifä--fjno(cIta  I.  fifäStä  1.  fifäl^ 

tä  1.  fifä4niDli§tanfa;  i — n  af  en  vant,  fin» 

taan  fäunehntjS  1.  fämmchti^g  1.  fämmen. 
Insignier,  pl.  arhjo-merfit,  avft)o=tununffet. 
Insigt,  f.  tieto,  taito,  totffu,  ^mmävrljs,  o^^^i. 
InsigtsfuU,  a.  äli)fä'8,  äh}ttinen,  tietätoäinen, 

taitaica,  ijntmärtäiuäinen,  nnifa§,  tolfnttineit. 
Insila  sig,  v.  r.  iinevtl)ä,  iäl»ä8tl)ä. 
Insinuation,  f.  fnfeliug,  fala4aufe,  fata=h3iit=' 

taus,  fjeitto^aufe ,  umf.n=fana,   t»i{;fa,   tox'i)^ 

fauö,  fanjalluS;  fufelteleminen,  fucfioon=fu= 

feKnS. 
Insinuera,  v.  a.  fufeUaa,  fufeUeöa,  fufeflef;taa, 

futeloita  (=tfen),  fanoa  nmpi=fancja  1.  fata» 
■    laufeita,  luil^taeÖa;  i.  sig,  v.  r.   fnfeHe^taa, 

fufeUefla,  fnfeltaa  1.  futeaeUa  j.fnn  fuofioon 

1.  mieliin,  inietiöteKä. 
Insjukna,  v.  n.  fairaStua,  faänt^ä  1.  tuKa  fi" 

fjeäffi  1.  fairaaffi,  fääntvä  tautiin,  ))oteutua, 

tulla  :|)cteiv>afft. 
Insjunka,  v.  n.  n^ajota  (=oan)  1.  toajoutua  (fi* 

fääu  I.  jhfin),  fäi)bä  fno^-^aan  1.   fuoj^atle, 

tnUa  fuopaCenfa,  laöfenta;  ögonen  aro  i—k- 

na,  fifmät  ol»at  fnofjaltanfa  J.  fifään^ainu» 

neet  1.  4aéifcuneet;    kinderna   äro    i— kna, 

))oSfet  oivat  lontosfa  1.  lontoKanfa  1.  laSfe^- 

neet  1.  hjajonncet. 
Insjunkning,  f.  loajoaniinen,   fuo^^aCe4äi}mi» 

nen;  (stallet)  fuof.\inne  (=nteen),  fuo^^f^auö. 
Insjö,    m.    järHH,    maa^luefi,    irefi;    (mindre) 

lam^i  ('inmen\ 
lusjölisk,  ni,  ntaaiiiebcn4ala,  järiin4afa. 
In4öiiske,  n.  järlin4'alaStui^,  maaireft4'ala«tn3, 

talait4n)i)ntö  1,  falaetuS  maa^ireftéfä  1.  jar» 

iviéfä. 
Insjös samp,    m.    (ttjjnngia  lacnsliLs)  järlPt4te' 

niäiueu. 
Inskatfa,  v.  a.  ^anffia  fifään  1.  jt^fin,  tuottaa, 

tuotattaa,  laittauttaa. 
Inskeppa,  v.  a.  f^auna  I.  lai^tata  hiiliman,  luu 

ivauttaa;  tuoba  taiiinaUa,  (aiioattaa  fifään. 
Inskeppning,  f.  laiivauttaniineu,  Iaiivaan4ano; 

fifään4aih)atn§. 
Inskicka,  v.  a.  Iäf}Cttää  fifään  1.  jlifin. 
Inskjuta,    v.    a.   tljöntää  1.  h)tätä  1    fvfätä  fi= 

fääu  I.  jlifin;  (med  skjutvnpeti)  ampm  1,  am= 

muta  fifään;   v.  n.  p'mad  fifään  1.  fifäöc. 
Inskjutsa,  v.  a.  fi;l}bitä  (4|cuj  1.  fv^bittää  fi* 

fään  1.  j[)fin;  (fiy.)  ajaa  1.  fvi)bittää  fifään. 
Inskrifning,  f.  ftfään4'ivjoitui? ,  firioil;in4Muo; 

målens   i.    (i<id   domstol),    juttujen  1.  afiain 

fauteefen4u-joitu§,  juttuun4"iano,  jnttu=f;uuto. 
Inskrifiiingspenningar,    m.  pl.    fifäänfirJ0ttu8= 

raf>a. 


27i 


lus 


Ins 


Inskrift,  f.  :|)äätte=firjeituS,  firjottuS. 

Inskrifva,  v.  a.  fii'ään=tirjcittaa,  lirjotttaa  j^ftn, 
tivjcittaa  1.  panna  ftrjaou  1.  firjotbin;  (om 
mål)  panna  juttuun  1.  I;uutoon,  tirjoittaa 
fanteefen;  läta  i.,  tirjoituttaa;  (geom.)  pm^ 
tää  jonftn  ftjääu,  ftfästää  1.  fifätä  (jbfin). 

Inskription,  f.  se  Inskrift  och  äfven  Inskrif- 
ning. 

Insknifva,  v.  a.  irääntää  I.  ruutoata  1.  |uv= 
^uta  (=^5uan)l.  fiertää  fifään. 

Inskrämma,  v.  a.  f)äti8tää  1.  f;ätI5tttää  1.  fiä» 
tv^ttää  fifään. 

Inskränka,  v.  a.  toäftentää,  fupietaa,  niu!en= 
taa,  rajoittaa,  rajata,  määrätä,  f^tfeä,  ma» 
fentaa;  i.  ens  makt,  rajeittaa  1.  »äfieutää 
1.  fu))igtaa  j.fun  n>altaa;  1.  sina  begar,  ra» 
jeittaa  1.  fi}tteä  1.  iuäbentää  fnmcnfa;  i. 
ens  underhåll,  niufentaa  1.  iräf;entää  j.tun 
eläfettä;  i.  sig,  v.  r.  rajoittaa  1.  hjä^entää 
tar^eenfa,  ^t^juä  rajoiöfa  1.  rajain  fifäöiä, 
muistaa  rajat,  ^^anna  raja  itfeHenjä,  rajoit» 
tauta,  rajauta;  i.  sig  till  det  nödvändiga- 
ste, tväheutää  menonfa  välttämättömiin  tar= 
Vei()in,  p\ma  u^ätttämättijmimmän  rajoisja, 
rajauta  u.\i(ttätnätti3miiu,  panna  ivälttämä» 
tön  tarrpe  määrätfenfä;  i.  sig  till  en  enda 
konst,  ti)i}tiiä  bbben  ainoan  taiteen  rajoi» 
I)in,  rajoittautua  1.  määvätttliä  öliteen  ai= 
noaan  taiteefen,  ^anna  \x>aan  tiffi  taite  mää» 
räffenfä. 

Inskränkande,  n.  toä^cntäminen,  rajoittami-- 
nen,  fu|.nstaminen  o.  s.  v. 

Inskränkning,  f.  rajoituö,  rajauS,  raja,  mää» 
rän  1.  rajan  ^ano,  iu})igtuö,  niufeunus, 
träl;enn^g. 

Inskränkt,  a.  määrän»a(ainen,  rajoitettu,  ra» 
jattu,  määrättti,  niuffa,  niufennettu,  ju^^l^ea, 
fu^nStettu,  abbaö  (»taanj;  en  i.  makt,  ra» 
joitettu  1.  määrän-alainen  foalta;  ett  i.  an- 
tal, a>äf)äinen  lufu  1.  jouffo,  njäf;ä»Infui» 
jnuS;  i.  förstånd,  It){}t}t  1.  at)ba8  1.  jcä^äinen 
1.  ^ieni  mnmärnjS;  han  har  ett  i.  förstånd, 
^)äneflä  on  ii\i()än  t^mmärrt}gtä;  ett  i.  hufvud, 
tl}^^erä  1.  ttäbä=mielinen  ^ää;  i.  betydelse, ab' 
baS  1.  i'u:p^3ea  1.  iräbem^ji  merht^ö;  han  är  bra 
i.,  I}än  on  !o»in tij^erä-mielinen  1. :puoU»^äi» 
nen,  Imxn  en  bäucn  mietenjä  melfeäöfä; 
adv.  rajoittaen,  määrän=alaiiejiti,  määrän  1. 
rajan  ^^anoUa,  rajaUifevMi,  niufaéti,  tövb䧻 
ti;  lefva  i.,  elää  irijuöti,  niufaSti,  toi^I^aétt, 
iväbällä,  määrän»alaijc§ti,  määrän  1.  rajan 
:|>annen  1.  muistaen. 

Inskränkthet,  f.  rajoitettu  tila,  määrän»atai» 
fuuS,  rajafliinuö;  (fvrstundets)  ti)pertji}S,  ^uo» 
li»väili}^8,  h)bi}t»mieIi|tji}S. 

Inskära,  v.  a.  leifata  1.  uurtaa  1.  pmiaa  1. 
^.niättää  fijään  1-  jbfin,  foloa,  IciciStaa;  (»jvt.) 
leitata  fifään,  f.'uji>ttaa. 

Inskärning,  f.  IcitfauS,  unrrcS,  f.nirto,  fJljäl» 
\\)i,  leiffaama,  foro,  lolri,  folo,  ura. 

Inskärpa,  v.  a.  pamaa  1.  teroittaa  mieleen  1. 


muistiin  1.  f)ää^än,  :|>enätä,  ^jenuuttaa,  juur» 

ruttaa,  fiinuittää. 
Inskörda,  v.  a.  niittää,  foota   (fofoan),    f  aa» 

»uttaa. 
Inslag,  n.  fube  (»tcen),  futeet  (pl),  fube»Ianfa. 
Inslagsgarn,  n.  !ube»lanf'a. 
Inslumra,    v.  n.    uufabtaa',   uinal)taa,    uinua, 

mennä  uneen  1.  nufuffiin  1.  uinutfiin  1.  unen 

ivienoon. 
Inslumring,f.uinaI)buS,  uneen»meuo,  nufaftbuS. 
Insluta,  V.  a.  se  Innesluta. 
Inslå,    v.  a.   Iiiöbä  1.  Iiafata    fifään  1.  jf>fin; 

(slå  sönder)  IvjWi  riffi  1.  flfaän. 
Insläppa,  v.  a.  ^äästää  1.  laSfea  fifään  1.  fi» 

fätte  1.  m\n. 
Insmila  sig,  v.  r.  liufaSteöa  I.  litoiSteKä  j.fltn 

mieliin,   mairitellen  1.  imarrellen  1.  mieti» 

telien  »oittaa  jofn,  fuofiteUa  1.  lietitellä  it» 

fenfä  j.fnn   mieliin,  afcttauta  mielin  fielin 

j.fun  fanSfa. 
Insmyga,  v.  a.  I)ii»istetlä  1.  l;iilBUtelta  1.  a^er» 

taa  l.tt)iebä  fala»fät)mäéiä  fifään  1.  il)tin;  v. 

n.   o.  i.   sig,    V.  r.   I;iipfoa  1.   Ijiipfa^taa  1. 

^)iif3iä  1.  ^ujafjtaa  1.  f)uita[;taa  1.  liwaljtaa  1. 

linfal)taa  1.  uneräbtää  1.  l;äiläl;tää  fijään  1. 

j^fin;  laster  hafva  insmugit  sig  bland  in- 

nevånarne,    f-Htljoja    ta|>oja    on    I^ii^nmit    1- 

>xneräbti}nt)t  1.  |.mjabbellut  afufaSten  lefaan. 
Insmöija,   v.  a.   »oibella,    raSttJoa,    raSiimta, 

panna  aioiteefen  1.  ras»aan,  »citeella  1.  raS» 

iralla  täyttää. 
Insnala,  v.  a.  ibartaa  1.  al;nebtia  lofoon. 
Insnärja,  v.  a.  tietoa,  liemoa,  :pauloa,  jamoa, 

tatertaa,  fcttea;  i.  sig,  v.  r.  o.  i— s,  v.  p., 

fietoutua,  fiemouta,  :pauloittua,  tatertno,  fot» 

feutua. 
Insnöad,  a.  lumeen  :>>eittt)ni)t,  lumettunnt,  lu» 

meutuuut,  lumen  fjeitosfa  (oletta);  blifva  i., 

:tJeitti)ä  lumeen,  jääbä  lumen  alle,  lumeutua. 
Insnöra,    v.   a.   föt}ttää  1.  nuorittaa  1.  jamoa 

fifään  1.  liiuni;  (om  lappslådur)  faarittaa. 
lusockne,  u.  oböjl.  ))itäjään»fi)ätnen,  oman» 

pitäiään- 
Insockra,  v.  a.  ^auna  foturiin,  fohtroita  (»tfen). 
Insolvent,  a.  maf)u»ii>oimaton,  maf jamaan  l^» 

fenemätön  1.  tuoimatcn. 
Insomna,  v.  n.  uutfua,  mennä  nutuffiin,  un» 

fal;taa;  i— d,  nnfitffix>ja  iclenmj,  nuftunut. 
Insopa,  v.  a.  fifääu^ataista,  lafaiSta  jbfin. 
Inspara,  v.  a.  fääStl}ttää,  fääStää  fcfoou. 
Insparka,  v.  a.  ^ctfaiSta  fifään  1.  ritti  1.  f)a» 

jalleufa. 
Inspektera,  v.  a.  ^^itää  fatfelmuSta,  fäljbä  tar» 

laStelemaöfa,  tarfaStella,  fatfaSteUa. 
Inspektion,  f.  tarfaStelu,  tarfaStuS,  fatfelmuS, 

fatiaStuS. 
Inspektionsdistrikt,  n.  tarfaétUS»  1.  fatfaStuS» 

fjiirt  1.  »alue. 
Inspektor,  m.  inS|.''ebtori,  tatfaStaja,  tartaStaja; 

Ojdrdars)  V^etjteri. 


Ins 


In  s 


27a 


Inspektör,  m.  in8)3ef)t^ört,  tarfaStaja,  fat[a8= 

tnja,  fatielu«nie!ta. 
Inspinna,    v.  a.  fe^rätä  fifääll  1.  j^fin;   (fig-) 
tiitoa  fifään  1.  jfjfin;  i.  sig,  v.  r.  ie^rätä  1. 
fiitoa  itjenfä  fifään  1.  j|f)!in,  futoutua  1.  My- 
välitila  jf;fin. 
Insiiiration,  f.  micIeit^rtiaifutuS,  iitnoStuS,  tn» 
iio^tuinitten,   intoumtnen,  icaifutuS,   !u^ot= 
tit?,  tii^ifo,  ttitelen=ftt^fo;  poetisk,  i.,  ntnoI= 
i     Unen   iBatfiititS   1.  innogtuS   1.  intouminen, 
I     runcn  fiilifo;  (intalan)  teloitus,  ijKvttjö,  lxv- 
\     t;oitu6. 

Inspirera,  v.  a.  innoittaa,  intouttaa,  innoStut= 
i  taa,  Iiif)oittaa,  iraifuttaa ;  i— s,  v.  p.  innoätua, 
i  intoutua,  fiif)oittna,  tufla  intoon  1.  intoiI;in= 
j  fa  1.  fii(;foon  1.  hjaifutuffeen,  ofla  {)aItioi8fanfa. 
I  Inspruta,  v.  a.  ruiéfuta  (=uan)  1.  ruiöfai^ta  1. 
I  rui8{al;uttaa  fifään  1.  jl;fin. 
ilnspäcka,  v.  a.  lifjoittaa,  \>o.\\\m  1.  ajaa  täl}= 
;  teen;  ett  med  blomstrande  fraser  i— dt 
tal,  loistatoiffa  fanoiKa  täljtettv  1-  liioiteltu 
^nl)e. 
Inspärra,  v.  a.  fatoata  (=^5aan)  1.  fulfea  fifään 

1.  j^fin,  :|3anna  fulfeefen,  piirittää,  tuttia. 
Installation,  f.  tt)irtaan=rDif;tinn}§,  ixnvta-ju^la. 
Installera,  v.  a.  irirtaan  toi(;tiä  1.  afettaa. 
Instampa,   v.  a.   furtpoa   1.  ))oltea  1.  tallata 

fifään. 
Instans,  f.  oifeu6=to]^ta  1.  =toatta,  eri^oifeubeSto. 
Insteg,  n.  fJääjt?,  aia,  alfu,  tualta;  få,  vinna  i., 
faaba  1.  Uioittaa  alaa,  )>ääStä  icaltaan,  jaa» 
ba  altua  1.  »altaa;  lemna  i.,  antaa  ivattaa, 
^ääétää  1.  taöfea  toaltaan  1.  jf)fin. 
Insticka,  v.  a.  )jietää  I.  ^liStellä  fiiään  1.  jf)tiu, 
tuitata  1.  totala  fifään;  (om  p/yd/iader)  tu= 
toa  1.  ommella  jl;fin. 
Instifta,  v.  a.  afettaa,  )jeru§taa. 
Instiftare,  m.  afettaja,  :|3eru8taja. 
Instiftelse,  f.  afetuS,  afettaminen,  :i3eruStami= 

nen. 
Instiga,  v.  a.  a8tua  1.  fä^bä  1.  menna  1.  tuHa 

fifään. 
Instikta,  Instiktelse,  se  Instifta,  Instiftelse. 
Instiktelseorden,  n.  pl.  afetuS^fauat. 
Instinkt,  m.  tcaiSto,  l»iet^tt)§,  UjaltimuS,  luon» 
non  n)eto  1.  iveti  1.  tx>ieti)tl}8,  itjainu,  luonto. 
Instinktartad,  -lik,  -messig,  a.  hjaiStomaineu, 
tcaiston  tafjainen,  luonnon=luetoinen,   luon 
non^tciettinen,  nialtimutfellinen,  tt)ainun4ai 
nen. 
Institut,  n.  taitoö,  o^f)i«lait08. 
Institution,  f.  n>altio=afetu§,  »t(alta=meno,  Jt»al 

ta4aitoS,  afetuö. 
Instocka,  v.  a.  toota  (totoan)  1.  Jpanna  pe\'å'dn 

(mel)iläiftä),  :|.^efii)b^ttää,  fjefnjttää. 
Instoppa,  v.  a.  tujjata  1.  tuntea  1.  löl^tätä  fi 

fään. 
Instorma,  v.  n.  se  Inrusa. 
Instruera,  v.  a.  oksettaa,  ueuiDoa,  o^jaStaa,  of) 

jata,  antaa  Dt;je  1.  o^eita  1.  fääntöjä. 
Instruktion,  f.  jo^be^fääntö,   tcivta=ol;je ,   o^ 


jau8;  (undervisning)  oJjetuS,  neuirominen, 

o^jauö,  ofjaötuS. 
Instruktiv,  a.  objaatoaiueu,  o))Cttaiiiainen,  D^)et» 

taica,  neun^oliinen;  (kasus)  teino^fija,  ntin=' 

polm,  instruttittjo. 
Instrument,  n.falu,  afe  (»eeu),  ta^iine,  teino-tolu, 

tt)ij=talu,  tein   (=timeu);   (tonverktyg)   foitin 

('ttimen),  foitto=neutX)D ,    foitto=talu;    blåsin- 
strument, torlci=foitin;  stränginstrument,  tic= 

Ii  »foitin;  (skrift)  tirja,  tirjoituö,  toimituS» 

tirja. 
Instrumentalmusik,  m.  foitin»mufiiti,  foitanto. 
Instrumentera,    v.  a.    (i  musik)    afettaa  foitti» 

mille,  järeStää  foitto  =  neuft)oitle  1.  »taluiHe. 
Instrumentering,    f.    foittimillc    afctU6,    fcitti» 

mille  pane. 
Instrumentmakare,   m.   talu^fc^^lJä ;   fottin=fe^5» 

pä,  foittimen»tetijä. 
Instryka,  v.  a.  f3l}^l)tiä  1.  tuivertaa  ftfään  1. 

jl)tin. 
Instråla,  v.  n.  fäteillä  fifään. 
Inströ,  v.  a.  ^liroittaa  1.  ri)3oittaa  1.  ttjlluää 

fifään  I.  it)tin. 
Inströmma,  v.  n.  Jmrrata  1.  föirtaeCa  1.  tut^» 

iriata  fifään  1.  jf)tin;  folket  i— de,  njäft  I. 

ftiäfeä  nnrtafi  1.  tulwafi  1.  ipattafi  fifään. 
Instudera,  v.  a.  oppia  1.  o)^^3eentua  1.  l)arjoit' 

tautua  il)tin;  o^^ettaa  1.  o^aötaa  ].  I^avjoit* 

laa  j.tuta  jf)tin. 
Instufva,  v.  a.  (sjöt.)   fälljttää  1.  latoa  1.  afe» 

teUa  fifään. 
Instunda,  v.  n.  lä^e§tl)ä,  läl;etä  (»nen),  tulla, 

joutua,  täetä  (=teän);  julen  i— r,  joulu  lä' 

l;cuce  1.  tulee  1-  on  tuloöfa. 
Instundande,  a.  tuleuja,  eufi=tulenta,  noufewa; 

i.  vecka,  noufetoa  1.  tuletca  tBiitto. 
Inställa,  v.  a.  fsanna  1.  afettaa   fifään;    (för 

rätta)    tuoba,    tuotattaa,    faalimttaa;    (låta 

upphöra)  tautouttaa,  laffauttaa,  lo^^ettaa,  fei- 

fal}buttaa,  eStät^ttää,  eStättää,   Itjttäl^ttää;  i. 

utgifningen  af  en  tidning,  lattauttaa  1.  eS= 

tää  1.  feifa^buttaa  fanDma4e]^ben  ulo8=antD; 

spektaklet    för    i    dag    har    blifvit    i — Idt, 

tämän»:|3äitr»äinen  näv)ttel^  on  eötä^nttjmjt  1. 

l^ttä^nt^n^t  I.  tullut  egtett}tft  1.  li^tätt}tfi; 

i.  sig,  v.  r.  faa^ua,  tuöa,  ilmautua,  tulla 

faafiuwilte  I.  efiin;  se  Ställa  sig  in. 
Inställelse,  f.  faa^iumuS,  tulo,  efiin=tulo;  tuo» 

minen,  faanjutnö,  tuotatuö,  efiin=tuonti. 
Inställelsedag,    m.    faaf)umu6  =  f)äinjä,   totouS» 

paxmä,  ilmau§»:j3äin)ä,  futfumue=:i)äi«)ä. 
Inställningsgåfva,  f.   mielitt}8  =  lal;ja  1.   =toitO, 

mielittel^»  lal;ja,  imarru§=taito. 
Inställsam,  a.  mielitteletoä,  mielin=tielinen,  fu» 

telteleuja,  nö^ri§telei»äinen. 
Inställsamhet,  f.  mielitteleiBäifl)t}8,  mielin^tieli» 

f^ijé,  nö^ri8teletoäifi)t;8,  futeltelejuuuö. 
Instämma,  v.  a.  (för  rätta)  :|)^^ttää,  ^aaStaa, 

manata,  paitata,  :|3aittoa;  lata  i.,  ^^^tättäö, 


280 


tn 


Int 


I)aa?tnltaa,  ^jaittauttaa;  v.  n.  (i  en  sång), 
i)bn)ä  tauluun  1.  faulaniaau,  rutoeta  l}I)beé)ä 
laulamaan;  hau  i — mde  i  folkets  glädje 
rop,  i)f)tl?t  1.  liittyi  fanfan  ito-linntoon,  rn 
pt]i  l)i)teen  iIo=l)nntLHMt  fanfan  fan^fa  i.  ^I;tä 
mVijtä  fanfan  fanofa  ilea  bnntamaan;  (fig-) 
^.ntää  i)(;tä,  ).ntää  j.fnn  fanffa,  fuoétua,  ni^ön 
ti)ä,  l)I;ti)ä,  mennä  mnfitu,  cUa  V)f)tä  mieltä 
1.  l)t;be«itä  mietettä;  jag  i— er  med  honom 
i  den  saken,  fiinä  afiaéfa  minä  ^^ibän  I)ä= 
nen  fausiaufa  1.  t^fibi^n  I;äuen  mielcenjä  I 
cten  l)l;tä  miettä  fnin  [)änfin;  di-ruti  i— m- 
de  alla,  fiit)cn  mieleen  faiffi  fnocttniiiMt  1 
lif)tl)in\it  1.  nn}önti)inHit,  fiinä  afia^^fa  faiffi 
cliumt  Vf)tä  mieltä,  fiinä  mieleofä  faiffi  cli 
Wat  l}t)tä;  de  i.  deruti,  att  .  .  .,  fiinä  owat 
tif)tä  1.  Vf;tä  mieltä  1.  ^ntätvät  V(;tä,  cttä...; 
det  instämmer  (vfoerensstämmer)  med   mit 

intresse,  fe  on  Vl;tä4iitän3äiötä  minuu  mieti 

fialuni  fanSfa,  fe  fotuettuu  i^on  utinun  mie 

iiini  I.  mieti  i;alnuni. 
Instämmande,   n.  ).^^)Vttäminen,  I)aa§tamineu, 

^aittominen;   lanlunn=i)f)bt}ntä,    mieleen=i}l}= 

bljntä;  jmfr  Instiimma. 
Instämning,  f.  )Jl)l}tti3,  I;aaeto,  haaötatu^,  V*»'' 

tatu§. 
Instänga,  v.  a.  futfea  1.  fallxMta  (4Man)  1-  lu- 

fita  (4fen)  fifään  1-  jlitin;  (>ntd  gärdeHjärd) 

fnlfea  aibatta,  panna  aitaan,  aibata  umpeen. 
Instörta,    v.   n.   pubota   (4oanj  1.  fufistua   1. 

tumal;taa  fifään;  se  Inrusa. 
Instöta,   v.    a.   tviiutää  1.  tl)I5nnä(tää  1.  fl}fätä 

1.  fl)i58tä  1.  furivaista  I.  pistää  fifään  1.  jf)fin. 
Insubordination,  f.  epä-fuutiaifuuö,  efumiel)en 

toutfanS. 
Insuga,  v.  a.  imeä  1.  n?etää  1.  tappaa  fifään» 

fä;  i.  sig,  v.  r.  ime«tt)ä  1.  njetäi}ti}ä  fifään 

I.  }t;fiu. 
lusngande,  n.,  -ning,  f.  fifäänfänmemiuen,  fi^ 

fään=»eto;  imeijtnminen,  fiiääu=U)etäi)minen. 
Insugningsrur,  n.    imei}ö  f^uofoneu  1-    reifä. 
Insularisk,  -lär,  a.  faarellinen,  faavetta  oleiiia; 

i— t  läge,  faarellinen  afema  1.  pattfa. 
Insultera,  v.  a-  vää»ätä,  vienata,  t;erjätä. 
Insupa,  v.  a.  imeä  1.  iDCtää  1.  buofua  fifään» 

fä;  Cfig-)  imeä. 
Insurgent,  m.  tapinoitfija,  fapinalfineu. 
Insurgera,  v.  a.  t)IIi}ttää  fapiuaan,  no!?taa  fa» 

pinaa. 
Insurrektion,  f.  fapincitfctuuS,  foptnan»neSto, 

fapina. 
Insvafla,    v.   a.    pistää  1.  faStaa   tuli»ti>reen, 

tuti»tin'>etä  (»eän),  rifittää. 
Insvalla,   v.  n.   I}t)öä[)tää   1.  fnot)af)taa  1.  tul» 

toia  fifään. 
Insvepa,   v.  a.   fääriä,  fapalcita   (»tfen),  peit» 

tää,  puettaa;  (fig-)  putea,  peittää,  puettaa; 

i.  sig,  v.  r.  fääriijtpä,  peittäi)tl,)ä,  fietcuta. 
Insy,  v.  a.  ommella  (»pclen)  1.  neuloa  fifään 

1.  jl)fin. 
Insylta,   v.  a.  Ijitlota   (»oan),   f^ftitä   (»tfen), 


feittää  fofuriin,  fotnri»!eittää;  i.  eig,  v.  r. 
(fig.)  ivajottaa  1.  upottaa  1.  rmvettää  itfen- 
fä;  i— d  i  skuld,  »welfaan  uponnut  1.  tt>at» 
punnt,  ir>elafla  rpu^ettpni)t. 

Insäga,  v.  a.  fabata  fifään  i.  jt;fin. 

Insapa,  v.  a.  fuoteata  (»paan),  fuottjattaa,  fai» 
pioita. 

Insända,  v.  a.  Iäl)ettää  1.  pauua  fifään  1.  jlitin; 
han  har  insändt  sin  ansökan.  l)än  en  pau» 
nut  1.  läl)cttänt)t  l^afemuffenfa  fifään;  i.  re- 
dovisningen till  direktionen,  panna  1.  lä» 
t)ettää  tift»fu-ja  jobto»fnntaan. 

Insänka,  v.  a.  upottaa  1.  u^ajottaa  1.  laöfea 
fifäön  1.  jt)fin;  (göra  djupare)  ft}it?entää,  fi)» 
unitä,  painaa  alemmaffi  1.  fifään  1.  notfoon, 
painnttaa. 

Insänkning,  f.  upotu?,  lr>ajotu?,  faSfeiuinen; 
fpn-^ennljS,  fi}iPäi)S;  (insänkt  ställe)  fttipänno 
(»nteenj,  painauueö  (»nteeu),  notto. 

Insätta,  v.  a.  pauua  fifään  1.  jf)fin;  panettau 
fifään  1.  j^tiu;  i.  penningar  i  banken,  pan 
na  1.  talleta  (»tean)  ra^a  panffiin;  i.  ngn 
till  arfvinge,  styresman,  panua  1.  afettaa 
jofu  peviltifcfft,  päämiebeffi;  i.  ngn  i  em- 
bete,  i  sina  rättigheter,  afettaa  1.  afetUttaa 
1.  panna  jofu  tinvfaau,  oifenffiinfa. 

Insättning,  f.  panenta,  fifään»pano,  afettami» 
nen;  (det  insatta)  pano^,  pauo. 

Insöfva,  v.  a.  nututtaa,  nufutelta,  mafauttaa, 
maf uuttaa,  tuvfuttaa;  (fig.)  nnibbpttää,  ujai» 
iuuttaa. 

Insörpla,  v.  a.  färpätä  1.  färpiä  1.  furrata 
fuul;nufa  1.  fifäänfä. 

Intaga,  v.  a.  ottaa  fifään  1.  jbfin;  i.  läkeme- 
del, ottaa  täätfeitä  fifään  i.  fifälte;  i.  sitt 
kaffe  pä  ett  konditori,  nauttia  fabtiMUU- 
foubitoriaSfa;  (taga  %  besittning)  UmUeittaa, 
icaUata,  »oittaa,  ottaa  iraltaanfa  I.  fifään; 
i.  i  ett  sällskap,  ottaa  1.  »aéitaan-ottaa  fen» 
vaan;  i.  sin  plats,  iötuntna  1.  fäpbä  paif« 
faanfa  1.  paifaHeufa,  ottaa  paiffanfa  1.  fi» 
janfa,  fijoittua  1.  afettna  paitfaauia  1.  pai» 
tallenfa;  detta  intager  en  stor  rymd,  tno 
ottaa  1.  luie  ifon  1.  auiarau  tilan;"  (behag,,) 
miellvttää,  tciebättää,  l)i}lvä§ti}ttää,  ibai^tnt» 
taa;  i — s,  v.  p.  (fig.)  toiel^ätttjä  1.  ibac-tna  1. 
mieltyä  1.  l^arra^tna  j.fn^un  1.  jl;fin;  låta 
sig  i — s  af  en  qvinnas  beliag,  antaa  1.  fal» 
lia  naifeu  ibain  nvieltuttää  1.  »voittaa  it« 
feufä. 

Intaga,  f.  raabe  (»tecu),  raabe=tarba  1.  »aituuS. 

Intagande,  a.  mieUl^ttälvä,  ibaétuttait^a,  il)an» 
tanm,  linebättätl^^ä;    hon  har  ett  i.  väsende, 
l;än  on  oiennoltanfa  1.  afnltanfa  mielityttä' 
lr>ä,  (tänellä  on  mielli)ttäu\i    olento;    subst. ; 
n.  fifään»ottaminen,  soittaminen,  n^^allottta' . 

minen,  o.   s.   v.  jmfr  Intaga. 
Intagen,  a.  niieltiuiDt,  bi)it»ästmil)t,  ibaötnuut, 
t»tet)ättt;ni)t,  bavvastnnut;  i.  af  kärlek  till' 
ngn,  rata§tnnnt  ji.fubuu;  i.  af  fasa,  faubiä' 


Int 


in  t 


281 


1  tunut,  fau^iStufftSfa  (oletra);  i.  af  fruktan, 
^elägt^ffiSfä  1.  fäifäf)bt)fftälä  (oleica),  :|5eIon> 
alainen,  ^jelon^wattaSfa  (cleiua);  i.  af  för- 
domar, tiirf)an  uSfon  toaKaSfa  (otoua),  tur= 
]^a=u8!otfuuteen  1.  taifaifuuteen  harrastunut 
1.  tntelti;ni)t;  i.  af  sig  sjelf,  itl'e[)en|ä  ibaS= 
tunut  1.  r  af  astunut. 

jitala,  V.  a.  fe(;cittaa,  neuteoa,  ijö^ttää,  ^cu- 
fnttaa,  luulettaa,  uSfcttaa;  i.  ngn  mod,  för- 
tröstan, feboittaa  j.futa  rofjfeuteen,  Iuotta= 

I  muficen,  robfaista  j.futa  1.  j.fun  mieltä, 
iraifuttaa  j.fuSfa  rol^feutta  1.  luottamusta. 

intalau,  f.,  -nde,  n.  fe^oituS,  neutoO,  VUVtt)8f 

'   f)cufutu§,  usfctus. 

ilntanda,  v.  a.  I)ammaStaa. 

Lntappa,  v.  a.  faSfea  1.  juoffuttaa  [ifään  1. 
jl;fiu;  ta|3ittaa  1.  tapiUa  fiinnittää  jf)fin  1. 
fifään. 

Lnte,  adv.  se  Intet,  Icke. 

Inteckna,  v.  a.  fiinnittää,  antaa  inteffi;  låta 
inteekna  sin  egendom  för  en  summa  af 
luoo  mark,  fiinuitt)ttää  1.  ))antiffi  firjoitut^ 
taa  cmaifuutenfa  1000  marfaSta  1.  marfaUe; 
garden  är  i — d,  talo  ou  fiiunitettl)  1.  fiin^ 
niti^ffeSfä,  fiiunitpfjen  1.  intefin  alainen, 
uteckning,  f.  fiinnitl}S,  inteffi;  lån  emot  i., 
Iiinnitt)S=  l.iuteffi4aiua;  söka  i.  lens  egen- 
dom, ^lafea  fiinnittiStä  j.fun  omaifuuteen. 

Integralräkning,  f.  njaif)efn^teiS4aSfu,  n)aif;e= 
fofois4a§fu. 

JLntegrerande,   a.  olennainen,  oleeHifeSti  fuu^ 

[    IniBa;  en  i.  del  af  en  stat,  olennainen  ofa 

I   tDaUa=funtaa. 

jLntegritet,  f.  louffaamattomuuS. 

[utellektuel,  a.  ticboHincn,  mieletfinen,  ^m^ 
märrijficllinen,  älpllinen. 

Intelligens,  f.  ät^,  tieti,  mietelli[t}i}6,  ^mmär' 
rpS=»otma,  äI^=tt)oima. 

[ntelligent,  a.  ältjfäs  (=fään),  tietiuen,  ^mraär» 

,    täteäineu,  äh^Kinen. 

jintendent,  m.  ijIi=joI;battaja,   ^li^oitaja,   iU' 

I    tenbenti,  rafennuS>iof)taja. 

iCntendentskontor,  n.  jot}to=!ontton,  intenbenti» 

;    fonttovi,  rafeunnS=jot)tofonttDri. 

tntensiou,  f.  )coima=määrä,  tcoimuuS,  tooima' 
:|)erä. 

[ntt-nsitet,  f.  ftcimaiiunS,  tt?oima=))eräifv^S. 

Intensiv,  a.  iucima=t>eräinen,  n^oimainen,  ujäfi^ 
määrällinen. 

Intention,    f.    ^t)rfiml)S,    tarfoituS,    ^^rintö» 

I    määvä. 

jlntercedera,   v.   a.    ftjälittää,    tuCa   1.   rutpeta 

I      {=i^iaxi)  näätiin. 

llnterces.vion,  f.  lt»äItin»tulD,  toälittjS. 

llnterdikt,  n.  ftrfon=firou8  1.  lirfon^fianna  (fc= 

j    fo  maakunnalle  1.  maatte). 

ilnteresse,  se  Intresse. 

Interferens,  f.  (kem.)  lainneibcn  i)[;bvntä»ic-- 
!oituS. 

Sve7iskt- Finskt  Lexikon. 


Interfoliera,  v.  a.  tt)äU4e^btttää. 

Interims-,  Interimistisk,  a.  tcäli^aifainen,  njä» 

Ii=,  toäliaifais^. 
Interimsfördrag,  n.  toäUaifai§4_0^-nmuS  1.  4iitto. 
Interimsregering,   f.  toäli^allituS,   icäli=aifai' 

nen  t;altitu§. 
Interimspredikant,  m.  toäliajan»faarnaaja,  toälu 

faarnaaja. 
Interjektion,  f.  (gram.)  J^unbaf^buS^aua,  fii^«= 

to=fana. 
Interlokution,  f.,  Interlokutoriedom,  m.  tcälU 

Intermediär,  a.  hjäliEä  oktca,  feSfelfinen,  feSfi» 

icäfiuen. 
Intermezzo,  n.  intermetfo,  tt»äli=näi)telmä. 
Intermittent,  -tterande,  a.  h3äU--^äinen,  tOUO* 

rottaica,  toäli^touoroinen. 
Internuntie,    m.    toäU4äf;etti[ä8   (=ään),    ^oa« 

»in  Iäf;ettiIäS. 
Interpellera,  v.  a.  määrätä  teaStaamaan,  f äS» 

feä  felittämään. 
Interpolera,    v.    a.    (alg.)    inter^iotita    (=tfen), 

toäliteCä;  (fig-)  tt3äli=it>äärentää. 
Interpretation,  f.  tuffitfeminen,  felittäminen. 
Interpunktera,  v.  a.  tt)äii=merlittää,  »äfi^mer» 

fiteHä. 
Interpunktering,  Interpunktion,  f.  Jräli=mer« 

fittäminen. 
Interpnnktionstecken,  n.  n)äli=merffi. 
Interregnum,  n.  hjäli^atfituS,  toatta-»äti,  xcä' 

liaifaiS^attituS,  l^aUitftjattomuuS,  njaöan^a» 

njonaifunS. 
Interrex,  m.  toäIi4uningaS  (4aan),  fija=fnmn' 

gas. 
Interrogativ,    a.   fijf^mtjffeGinen,   !t?fvti?äinen ; 

(gram.)  f^f^t^S^afemo,  jf^fpttäjäinen. 
Intersektion,   f.  )Jciffi4eiffanS,    leiffauS,    ^a» 

laiStuS. 
Intervall,    m.   o.   n.   tcäli^^ää,    toäli»aita;  (i 

musik)  n?äli'^ää,  )3^iä^bi)S,  feifafjbuS. 
Intervention,  f.  jpäliin^ulo,  h)äUin=rupeamu8, 

tuälittäminen,  toäfit^S. 
Intestinalmask,   m-  fuoli=mato,   fuolinfainen, 

fifu8=mato,  fifuS^eläwäinen. 
Intet,  n.  se  Ingen. 
Intetdera,  se  Ingendera. 
Intill,  prpp.  o.^  adv.  aSti,  faaffa,  aina  -  •  aSti 

1.  faaffa;  stå  i  vatten  i.  halsen,  feifoa  tce» 

beSfä  faulaan  faaffa  1.  fanlaa  mööten;  nära 

i.,  aituan  VäijzWä  1.  lifellä  1.  lifcffäin,  airoon 

Våpiiiz  1.  lifette  1.  fifi,  toieresfä  1.  ääreSfä, 

njicreen  1.  Öäreen,  lucna,   fuoffe;    närmare 

i-,  läljemmäffi  1.  lifemmäffi  1.  »teremmäffe, 

Iäf)em|3änä  1.  lifemjpänä  I.  nnercmmäflä. 
Intilldess,   konj.   fiffi   fun,   fiil^en   aSti   fun, 

funnes,   fnnnefa;   adv.   fiifjen   aSti,   fiii^en 

faaffa,  fiffi. 
Intim,  a.f^bämefnnen,l^erttainen,^arra8(=rtaan). 
Intimation,  f.  ilmaiStuS,  ilmoituS,  juIiStuS. 
Intimera,  v.  a.  julfaista,  ilmaista,  ilmoittaa. 
36 


Int 


Int 


Intinga,  v.  a.  tingata  (»f aan)  1.  tilata  fifään 

1.  ib  fin. 
Intjära,  v.  a.  )janna  tericaan,  tevhjoittaa,  tcr» 

xoata. 
Intolerans,  f.  fu»aitiemattcmuu§,  färfimättc» 

mx}t)^,  ft>ifiaairaii"uuS,  nji^an4nto. 
Intolerant,  a.  futtaitjcmatcn,  tärfimätön,  \v\-- 

Intonation,  f.  ääntäminen,  ääntämi)§,  äänen» 
anto,  fointu,  lätttcKtoö. 

Intorka,  v.  n.  fuiipaa  fifään,  fuiaettua,  naa= 
tua,  fufigtua. 

Intrader,  m.  pl.  faatahjat,  tutct. 

Intrampa,  v.  a.  pollea  1.  tallata  1.  fct!ea  ft= 
fään. 

Intransitiv,  a.  (gramm.);  i — t  verb.,  fobteetcn 
tefo»i'ana. 

Intrassla,  v.  a.  fietca,  fietouttaa,  fefaannuttaa, 
tafertaa,  fotfea  l.  ^anna  fefaifin,  feltata,  rat;- 
nifoita  (»tjen),  h^atwca,  f)ämmentää;  i— s, 
V.  p.  fietoutua,  fetaantua,  mennä  fefaannu!» 
flin  1.  fefaifin,  tafevtna,  felffautua,  rali)nifoi> 
tua,  retteloitua,  bämmenttjä. 

Intrassling,  f.  tietous,  tietcmincn,  tafcrtami» 
ncn,  felffaaminen,  fcUfauö,  fctfu,  bärnmen» 
nt)é;  ficbc?,  tatcrruö,  fefaannu?,  fcIffauS, 
fctfu,  rabuiffc,  rcttclc,  I^ämmenntiS. 

Intratta,  v.  a.  (fig.)  faataa  1.  ajaa  1.  mättää 
j.fubun,  juottaa  j.futle. 

Intressant,  a.  micti=bafuiuen,  miclcn^iintcincn, 
mie(en=ma^ta»a,  f)atun»ijeräiuen,  baiun-mu» 
täinen,  balufas  (=faan);  (nnderhäUnnde)  bu» 
icittawa,  Inéti,  miellintälrä,  ilabuttan^a,  mic= 
li--teI)toinen,  mieli4}aluiuen,  cläbtnttärcä. 

Intresse,  n.  (fördel)  ctu,  Imctn;  micli=ctu,  Ija-- 
Iun=^evä,  mieli^baln;  vi  hafva  samma  i — n. 
meitlä  en  tjbbct  miefi4;alut  1.  micli-etut  1. 
^arraetnffet;  (Hfiigt  deltagande)  mieli=bafu, 
))alun-'ptx'å,  ^mluttuuS,  mietcn=fiintc,  ba(un= 
nmfaifuné;  med  mycket  i.  följa  gängen  af 
en  sak,  fuurella  mieli4)alul(a  1.  fiaiuffuu» 
bcKa  1.  aitran  f)a(un  )jerägtä  ncubattaa  jcn= 
fin  afian  menca;  (fijnnåga  att  underhålla, 
roa,  intaga)  mieli4;oIu,  miclli}tu?,  buiritu-3, 
micleusfiinto;  boken  saknar  allt  i.,  tirja 
trallan  ^^uuttuu  mielltjtliétä  1.  mielenkiintoa 
1.  buirituéta;  (ranta)  forfc,  faStt^ut,  inträöfi; 
huru  mycket  har  han  i  i.  pa  sina  pen- 
ningar? ^jaljcfo  t;äixellä  on  fcrfoja  raboié' 
tanfa? 

Intressent,  m.  ofafaS  (=faan),  cfa»micS,  ofalli' 
nen,  cfan»cmiötaja. 

Intressera,  v.  a.  (göra  till  deltagare  i  ngt) 
te(ibä  1.  cttaa  ofaUifefft  (jlifin);  (våcka  dd- 
tagande)  Iialuttaa,  mielli)'ttää,  mieltä  tiiu= 
nittää  1.  liiluttaa  1.  tcéfea  1.  ii>icbättää;  i. 
för  en  sak,  ba(u§tuttaa  1.  miettljttää  1.  l)ax-- 
raétuttaa  jbfin  afiaan;  (angå)  foéfea,  Ui= 
futtaa;  livad  skulle  det  i.  mig?  mitä):ä 
fe  minul;un  fcSfee  1.  minna  liituttaa?  i.  sig. 
v.  r.  (för  tigt  1.  ngn)  cUa  Ijalullinen  jbfin, 


olfa  fjatu  1.  miefi  j.fun  :|JuoIeen;  jag  i— r 
mig  för  den  mannen,  mieleni  on  fiiben 
mief)een,  fe  mie§  mieltäni  fiinnittää  1.  lii^ 
futtaa  1.  fitco;  bli  i— d  (af  ngt),  barraStna, 
mieltöä,  t;alu§tua  (jbfin);  vara  i— d,  clla 
baluétunut,  mieltt)nt)t,  mieli4;aluinen,  f)alun= 
peräinen,  mielin  fiintt}nt)t. 

Intresseräkning,  f.  fcrfo4aéfu  1.  =fa§fentD. 

Intrig,  m.  jncui,  fcline,  ipebfeet  (pL),  lr>ebfe= 
i}§,  fouffn,  fuje,  tcmlPt>u;  (i  ett  dramatisb 
arbete)  juoni,  fciffa,  feifaUifuuS. 

Intrigant,  a.  juonifa»  (»faan),  juonillincn,  tre^= 
fceUinen,  Jrel)feileivä,  fcnnan^fcuftuinen 
tem^jufag  (»faan). 

Intrigera,  v.  n.  juoniteCa,  toel^feillä,  foufui= 
telia,  feifoitella,  felffailla,  iririttää  1.  fäi?t 
tää  juonia. 

Intrigstycke,  n.  feiffa» näytelmä,  juoni  =  näl?^ 
telmä. 

Intrikat,  a.  (nm  sak)  fefaantunut,  felffautu^ 
uut,  fotfettu,  fefa^fortoinen;  (om  person)  ffb 
Iällinen,  juonillincn,  tonnan--fcnftuinen,  foi 
ran=juonincn,^5al)a=jucnincn,tem^utaö(=faan) 
ilfi^^intainen. 

Introducera,  v.  a.  h?icbä  1.  faattaa  1.  Dttac 
fifään;  i — d  på  finska  riddarhuset,  ftfään 
otettu  Suomen  9?itari=buoneefen. 

Introduktion,  f.  ftfään=toientö  1.  =Otto;  (i  mu 
sik)  jcl)batu«. 

Introlla,  v.  a.  loibtia  1.  noitua  fifään  1.  jbfin 

Introppa,  v.  n.  tuUa  joufoittain  1.  joufoisfa  1 
joufcin. 

Intruga,  v.  a.  ^aloittaa  1.  turfuttaa  fttäät 
(j-futte). 

Intryck,  n.  ftfään4^aino§,  :^ainanneé;  (fg )  lii 
futu§,  toaifntue,  foéfetuS;  göra  i.,  liifuttac 
1.  foéifettaa  (j.tuta),  toaifuttaa  (j.fubun  1.  j.fui 
mieleen);  emottaga  i.,  tulla  liifutetuffi,  faa 
ba  liifutuffta;  händelsen  gjorde  ett  litiig 
i.  på  honom,  ta^jauS  eläft>äéti  1.  terättiäet 
tiHiifutti  l)äneen  1.  v^aiuui  mieleeufä. 

Intrvcka,  v.  a.  ^>ainaa  1.  lifiétää  fifään  1 
jbfin. 

Intryckning,  f.  fifään-^ainaminen  1.  »litistug 
se  Intryck. 

Inträng,  n.  ai^binfi,  toaf;infc,  toäär^bS,  baittii 
forto;  göra  i.  i  ens  näring,  teljbä  abbin 
fia  1.  teäär^^ttä  1.  tt»al)infoa  1.  l^aittaal.  for 
toa  j.fun  elinkeinolle. 

Inträda,  v.  a.  ^.^ujcttaa  1.  pistää  fifään  I.  jbfin 

Inträda,  v.  n.  astua  1.  fäl)bä  1.  mennä  1.  tull' 
fifään  1.  jf)fin;  (fig.)  fätjbä  1.  rutteta  (-pean 
(jbfin),  alfaa  (j.fin);  i.  i  sitt  femte  år 
fäänti}ä  linibenuelle  icnobcHenfa,  ruiDeta  fä^ 
mään  linibcttänfä;  i.  i  utöfningen  af  sin: 
rättigheter,  aétua  1.  fä^bä  1.  ruttjeta  cifeut 
ftenfa  fäiitäntoi^n. 

Inträde,  n.  ftfään=tulo  1.  =a§tunta;  ftfään^ää 
ft^,  Vääfl);  vid  hans  i.,  bänen  tuUeefanfa  fi 
fään;  vngra  ngn  i.,  fieltää  1.  eivätä  j.tut 
jjäöfemäétä;  en  prests  i.,  papin  tulijaifct. 


Int 


In  v 


283 


Inträdesafgift,  f.  :()äaflj=mafiu;  tufo=matfu. 
lutiadesbiljett,    m.,   -koit,  n.    :pääf^=)3ilettt   1. 

revttt. 
luciadeskalas,  n.  tulijaig^^ibot  (pL). 
Iiitiadespredikan,  f.tit(D=faavna,tunjai64aavna. 
Inträdestal,  n.  tulijais^  1.  tiiIo=|Juf;e. 
lotr.ifla,  V.  n.   (anlända)  tllUa,  faa^^ua,  ctjcta 

(=fenen),  utautuo,  ilmaantua;  (hända)  utau» 
tua,  tammata,  tapailtua,  [attua,  fof)bata 
(»taan);  (ojörmodadt)  vcp^jautua,  oljcta  («fe» 
nen);  (siä  in)  tammata,  !ä^bä  toteen,  ta= 
^3  at)  tua. 

Inträffande,  n.  faai)nmtnen,  tutemtueu;  utau= 
mtnen,  fattuminen,  fattumuS,  fof)taaminen, 
tammaaminen,  tammauö;  vid  i— t  af  den- 
na händelse,  tämän  ta^auffen  fattueSfa  1. 
fot}batC§|a;  efter  hans  i.  i  Helsingfors,  ]^ä=^ 
nen  faanjuttuanfa  ^elfintiin. 

Intränga,  v.  n.  tunfea  1.  tunfeuta  1.  tunfeiEa 
1.  farHl)ä  1.  tuffeutna  I.  ll}ögtä  fifään  1. 
jf;!m;  fienden  i — gde  långt  in  i  landet, 
toitioiUinen  tunfcutui  fauaS  maaf)an  1.  l"i}= 
bän=maiilc;  resande  hafva  i — gt  djupt  i 
detta  land,  matfuStaftaifta  on  fnifenut  l'i}= 
hjätte  täl;än  maaban  1.  maan  mbämille;  ol- 
jan i— er  i  papperet,  ölji)  tuufcc  1.  imet)= 
t^^  ))a)5evun,  meuee  ^)apcvtn  fifään;  i.  i  na- 
turens hemligheter,  tunfeutua  luennon  fa» 
laifuuffiin;  hans  tal  i— gde  i  själen,  I)äuen 
^uf^eenfa  färoi  I.  meni  1.  tunfi  fielunn;  v.  a. 
tunfea  1.  tungettaa  fifään  1.  if)tin;  i.  sig, 
v.  r.  se  under  Intränga  (v.  n.). 

Inträngande,  n.  fifään=tunfeminen  1.  »tunfcu» 
minen  o.  s.  v.  jmfr  Intränga. 

Inträngning,  f.  fifään^tunfeminen,  fifään-tnu» 
fo,  fifään=tungetu8. 

Intuitiv,  a.  nät^täteä,  näfeml}!feUiucn,  l;aun-iin» 
noEincn. 

Intvinga,  v.  a.  :|iafoittaa  1.  :t3a!ata  1.  tunfea  1. 
icäfifin  ^)anna  1.  ajaa  fifään  1.  jt^fin. 

Intvåla,  v.  a.  fai;>f3noita  (=tfen),  fai^jfjuuttaa; 
(lexa  upp)  rljtveltää  torilla,  r^>uettää,  ajaa 
fnut  filmat  täi)teen;  (bedraga)  ^eijata,  toei= 
jata,  foaisita  fitmät. 

Intyg,  n.  tobic^tu?,  tobi^tuS^ivja;  enligt  hans 

i-,  Itänen  tobiotutjcnfa  mufaan. 
j  Intyga,  v.  a.  tobic^taa,  luafuuttaa,  roa^löistaa; 
alla  i— de,  att  .  .  .,  faiffi  Jvafuuttitoat  ...; 
\      i.  sanningen  af  ngt,   tcafuuttaa  1.  tobiStaa 
j     j.fiu  tobcffi. 

i  Intygande,  n.  tobi«(amincu,  ir^afuuttaminen, 
I  Jcaf)n}ii}tamincn,  tobtötuS,  nmtuutui^,  iuaf)= 
;     ftiätn?. 

I  Intåg,  n.  tnlc,  tulot,  tntenta_;  göra  sitt  i., 
I     teljbä  tnlojanfa,  pitää  tulijaifia. 

Intåga,  v.  n.  tuHa  1.  mavSfia  fifään,  tel;bä  tuloa. 

Intägt,  m.  tnloé,  tulo,  faaliå  (=iiu),  anti. 

Inunder,  prep.  o.  adv.  alla,  alle,  alla»  1.  alle» 
päin. 

Inuti,  prep.  fifägfä,  fifään,  fifäUä,  ftfälte;  adv. 
fifäStö,   fifältä,   fifä  =  puolelta,   fifältä^päin; 


utanpå  friskt,  i.  skämdt,   nlfoa  teme,  fi» 

fältä  pilaantunut. 
Invalid,  m.  iuföaliti,   rai^nalaineu,   ramulai» 

nen,  ftifcuemätön,  faamaton. 
Invahdhus,  n.  intoatiti=^none,  vaif>nalaie4uone. 
Invandra,   v.   n.   tulla   I.   icaeltaa  jt)fin  1.  ft» 

fään,  tuöa  afumaan. 
Invandring,  f.  fifään-ttaelluS,   maal^an^toael» 

luö,  maal;an=tulo,  afnfaS^tnlo. 
Invarpa,  v.  a.  ivavpata  1.  luoba  fifään  1.  jf^fin. 
Invasion,  f.  maal)an=farfauS,  fifäänn"l)ntäij§. 
Inveckla,    v.   a.    fietoa  1.  fääriä  1.  liemoa  1. 

tafertaa   fifään  1.  jtjfin;   i.  ngt   i    papper, 

fietoa  1.  fääriä  j.fiu  paperiin;  (fig-)  fietoa, 

ficmoa,  tafertaa,  felfata,  fotfea  "fefaiftn,  fe» 

foittaa,  fefaannuttaa,  rafjnifoita  (=tfen),  m^- 

fertää;  i.  sig,  v.  r.  fietouta,  fietoutua,  felf« 

fautua,  fotfeutua,  fefaantua,  mennä  fefaiftn; 

i— d,  fefa=fortoineu,  tempufaä  (=aan),  fel!» 

tauunt,  fieboffic-fa  1.  fefaanuuffiöfa  oleiDO. 
Inveekling,  f.  fietomiucn,  fäärimineu;  fietou» 

minen,  fefaantumiucn,  fcfaannuS,  fietomns, 

fieboö,  fefa»forto,  taferru§. 
Invefva,  v.  a.  se  Inveckla. 
Inventarium,  n.  faln=luettelu,   tahjara4uette« 

lu;  faluöto,  ta^avaäto,  faln=»arat. 
Inventera,    v    a.  tctibä  falu»lnettclu,  firjoittaa 

faluja,  pitää  falnu-fatfanto;  (uppfinna)  feffiä; 

(uppdikta)  panna  1.  uiallietella  bfoon. 
Inventiös,  a.  fctfcUäö    (=ään),    löljteliäé;    (om 

sak)  fnffcla,  uäppätä. 
Inverka,  v.  a.  tuaifuttaa  1.  foSfettaa   (j.fullUU). 
Inverkan,  f.  »raifutuS,  »aifuttamuS,  fcSfetuS. 
Inversion,  f.  (gram.)  tafa»peroifun§. 
luvertes,  a.  fifälliuen,  fifä»;  i.  sjukdom,  fifäl» 

liuen  tauti;  i.  krig,  fifälliuen  1.  feåfenäinen 

fota;  i.  menniskan,   il;mifeu   mieli  1.  f^bän 

1.  fifu;  adv.  fifättifefiti,  fifältä,  fifäätä,  fifäl» 

tä  ;päin,  fifä4uiolelta. 
Investitur,  f.  Jt)ivfaan»afctu?. 
Invexla,  v.  a.  fifään  1.  tafaifin  iiHiit;ettaa,  In» 

naftaa. 
Invexling,  f.  fifään=luna§tug  1.  »h.'ail;etuö. 
Inve.\lingsafgift,  m.  fifääntt)aif)etu§»maffu,  lu» 

nagtu8=matfu. 
Invid,  prep.  iciereSfä,, ääveäfä,  luona,  tl)fönä; 

i.   berget,   icuoreu   fupeella  1.  juurella;  i. 

bron,  fillau  fovwalla  1.  !or»a§fa;   i.  forsen, 

fofifen,  wieregfä,  (vid  fallet)  foSfen  nisfalfa; 

ivicrcen,   ääreen,  juureen,   Inoffi,  ti)fö,  fu» 

peelle,    for^aUe;    adv.   »iereöfä,   tuiereHä, 

ääreSfä;  der  i.,  fiinä  iriereSfä. 
Inviga,  v.  a.  ft)i{)fiä,  pl)l)entää,  pl}'f)ätä,  pl)^i» 

tä  (»tfen),  linf)fiä  ivirfaan;  i-  i  religionens, 

filosolins,  politikens  hemligheter,  icit^fiä  1. 

Opettaa  u^fonnon,  tieto=»iifaubcn,  t»altio=tai» 

bon  falaifnuffiiu. 
Invigning,  f.  unfjfimijS,  iDififimiucu,  pi}ftcnm)3, 

pi?t;itl)8. 
Invika,  v.   a.  fääntää  1.   taittaa  ftfaan  1.  fl» 

fään-päiu,  tebbä  poimu  ftfään4Hiin. 


28-4 


In' 


Irr 


Iiivikning,  f.  ftiään=!ääntäravs  1.  »fääntö;  Cm-\ 
viket  ställe)  !pamn,  faänne  (=nteen),  fäännöS. 

Invinka,  v.  a.  totitata  fifään  1.  fiiälle  1.  ]^uo= 
neefen. 

Invira,  v.  a.  fietoa  1.  fe^iä  1.  !ääriä  (filään). 

Invisa,  v.  a.  ofoittaa  1.  neutooa  fifdän  1.  j^ftn; 
se  Anvisa. 

Invisning,  f.   fifään» ojoitus  1.  »ncuttjomineit; 

se  Anvisning. 

Invit,  m.  feboitltS,  )Jl}i^ttö;  (hemligt  tecken) 
iala=iner!ft,  ntertfi,  iBtittauS,  fti&jauS. 

Invitera,  v.  a.  futfua  1.  fäSfeä  I.  ^>ii^ttää  j[;fm. 

Invotera,  v.  a.  huutaa  ftfään,  ääneétää  fijään. 

Invrida,  v.  a.  u^ääntää  1.  ftertää  ftfään  1.  fi= 
iaån-'p'dm. 

In  vräk  a,  v.  a.  :|^aiéfata  1.  irisfata  1.  mättää 
ftfään. 

Invuxen,  a.  fi)ääii=!a§wanut  1.  »faSircttumit. 

Invånare,  m.  afufaä  {--taan),  ajujan  (»men), 
cIctaS  (»faani,  afnja. 

Inväfva,  v.  a.  futoa  filään  1.  töätiin  1.  jf)fin. 

In  väga,  V.  a.  punnita  (»tfen)  fifään,  puuni' 
tuttaa. 

Invälja,  V.  a.  toalita  (»tfen)  jf;ftn  1.  fifään. 

Invända,  v.  a.  fääntää  fifään;  (fig-)  mui§tltt= 
taa  l.__fanea  1.  iiiäittää  »äiiin  1.  »aötaan, 
fäiStää;  man  vill  kanske  i.  mot  mig,  mt» 
nua  toaétaan  cfitä  fancttance  1.  fäiétettänee; 
häremot  i  — er  jag,  tähän  1.  tätä  waStaan 
minä  muistntan  1.  fäiétän. 

Invändig,  a.  fifä4mclinen,  fifä',  fifättincn. 

Invändigt,  adv.  fifä«^uclelta,  ftfältä,  ftfägtä, 
ftfältifeSti,  fifästä=t>äin. 

Invändning,  f.  fäi§ti5§,  fäiSte  (=een),  ipäli^mutS» 
tutuö,  tra?taan»fanomu§,  »ahtaan  »täänne, 
(=ntecn),  uialtaan=ftäiti3s,  »aStaan=t>ono,  ti>^ 
t^mättönit)t)Ö ;  den  satsen  tål  ingainvändnin 
gar,  fe  laufe  1.  ajatuS  ei  ftebä  fät^teitä  1.  fmnt 
mui^tutu!fia  1.  n)a§taan=»äitteitä;  emot  ho 
nom  har  man  väl  ingen  i.,  I)äntä^.^ä  tra§= 
taan  1.  tcbtaan  et  licne  mitään  muiötutta= 
miéta  1.  toäittämiStä;  i.  emot  domstols  be- 
hörighet, tnbHimätti>m^«§  oitenben  taitlifuu» 
teen,  citcuben  laitttiuntta  jraétaan  Viinei"i= 
nen  1.  iräittäminen  1.  e§tefeminen;  göra  ngt 
utan  i.,  tef)bä  j.fin  e§te(eniättä  1.  t»a§taan 
fanomatta. 
Invänja,  v.  a.  totnttaa,  tainntttaa. 
Invänta,  v.  a.  cbcttaa,  obotella,  obottaa  1.  tvaX' 

tca  tulca. 
Invärtes,  se  Invertes. 

Inväxa,  v.  n.  faétoaa  1.  fagttjettna  fifään=f>äin. 

Inympa,   v.   a.   cffaötaa,  istuttaa,  j^m^ätä;  i- 

koppor,    igtnttaa   roffoa;  (fig.)   juurruttaa, 

istuttaa,  !iinnt)ttää. 

Inyra,  v.  n.  tuisfuta  (»uan)  1-  rttc^^titä  (=^M)än) 

fifään  1.  jf)iin. 
Inyrd,  a.  flfääu-tuiSfunut;  (igenyrd)  umpeen» 

"tuistunut. 
Inåt,   prep.   o.   adv.    fifään=^äin,    fifälIe=Väin, 
ftfä'lpitcliin,    ftfälle;  i.  landet,    maan    fl^bä» 


meen  pam,  ftibän»  maille  ^^ätn,  bli-maa^an 

^^äin,  maan  ftfä^^uoliin,  maan  fifäUe;  ga  i. 

med  fötterna,  fäljbä  jalat  filään=^äin,  !äl)bä 

fangertaa  1.  :^)otufoita  (»tfen;  1.  langettaa  1. 

fam^jurcita  (=tien). 
Inäga,  f.  fifä=ti(ug,  rinta^tiluS. 
Inälfvor,  se  Inelfvor. 
Inäta  sig,  v.  r.  ft}öbä   itfenfä   ftfään,    ftjc^^ä 

fifään. 
Inöfva,  v.  a.  totuttaa,   taitenttaa,   harjoittaa, 

olettaa. 
Inöfver,   prep.  o.   adv.   ölitfe,   tafa,  tafa=fJUO= 

telle,  toifeUe  ^uolette;  plöja  i.  ägoskilnaden, 

f^ntää   tiluS^rajan    tjiitfe  1.  tafa  1.    toifelle 

:>juoIeöe. 
Inögd,  a.  fuo^^a  =  ft(mäinen,   notfc=fiImäinen, 

!ucf.''fja=  1.  notfo=filmä. 
Iordningställa,  -sätta,  v.  a.  järeåteKä,  pamu 

1.  laittaa  järeStt?ffeen  1-  funtoon. 
Iris,  f.  (annt.)  fttmän=terä,  filmänterän-febä 

terä^feijä. 
Ironi,  f.  eircnia,  um^n^mieli,  fala^itra,    fala= 

ifttu  1.  'piiUa,  iiranö,  iltfuma,  iiffu,  teto= 

tt)l)mt)l}g,   teeöfenteh);    (annan  mening)  tefo= 

mieli,'  teto^ajatuS,  umt?i=mieli. 
Ironisk,   a.   eironillincn,   falanwainen,   ilffui= 

nen,  ^.nlfallinen,  pilftainen,  iltagtelenja;  tois^ 

ta  a|attelett?a  1-  ))uf)un.ia,  um^i=-mieUnen. 
Irra,   v.  n.   harhailla,  Ijaxi^ata,  ctla   eff^ffigfä 

fätuellä  eff^ffigfä  1.  l)arha=teitä;  i.  omkring 

fuIeSfeHa,  fuletjia,  hairaSteHa,  ajelehtaa; 

sig,  v.  r.  harhaantua,  mennä  harhaan,  hat 

rahtua,  ef f^ä,  mennä  eff^ffiin,  erhettiiä,  ^^ett^ö 
Irrationel,   a.  järtulragtainen,  epä-järcUinen 

(mat.)   fuljtceton,   e)3ä  =  fu^teinen,   epä-mää^ 

räinen. 
Irrbild,  m.  hjale=futoa,  j^aire^fuiua. 
Irrbloss,  n.  trirjva,  tt>ir»a=tuli,  ^»iru^tuli,  {ief= 

fiö,  noiban=nuoIi,  aarnio^lx^alfea. 
Irregiilier,  a.  e:pä  =  mutainen,  fäänniitön,  epä 

fääntcinen  1.  »fäännöflinen. 
Irreligiositet,  f.  jumalan4''ettäämätti}mtjn?,  ju 

malattomuug,  uéfottomuug. 
Irreligiös,  a  jumalan^elctcu,  jumataa4>elfäa 

mätijn,  uéfcton,  jumalaton. 
Irrfärd,  c.  harf)a4ulfu,  harl)a=retfi  1-  =matfa. 
Irrgång,  m.  foffelo,  ^)aira»tie,  mutfa=tie. 
Irrig,  a.  f)arl;a=,  I)arl;ainen,  effi^ttäwä,  l)aiva 

^iraatoa,  ^jettäirä,  »äärä. 

Irring,  f.  erl^etliö,  eff^mijg,  cff^g,  f)arf)a=Iunli: 

n)ale=luulc,mteli4;aire(=een),l)airaug,t)äirär:: 

Irritabilitet,    f.  (fi/siol.)   tiilifeneiuäifl^ljg,   tu. 

ttjujäiftitjg,  pcitnellifuuS,  ^hteen=»etoimuf. 

Irrlära,  f.  f)arha>o))pi,  I;äire»o^>^?i,  t)arf;anK'tc 

jcäärä  o)>).n  1.  uöfo. 
Irrlärare,  ni.   l)arl)aan=opettaja,   fjarliaovin^c 

aittäjä,  toäärä  opettaja. 
Irrlärig,   a.  ^arba=oppinen,   lräärä»cppinen  1 
=n§foinen,  harba=opiIlinen;  en  i.  prest,  har 
^=ugfoinen  pappi;    i— a  satser,    harl^aflife 
1     1.  iräärä=uétoifet  opit. 


Irr 


I  s  s 


285 


Irrmening,  f.  ^ar^4uuIo,  tDÖärä  luuIo  1.  0^= 

pi,  ]^ar|a=mteti,  :^au-e4uuIo  1.  =mieU. 
Irrsken,  n.  ^airc=f)iianui,   ^aire=muoto,   toale» 

näf^,  ir>aIe=muDto,  f)ar[;a=näf^,  ipettäteä  näfii 

1.  muoto,  toirlt»a=nä{t). 
Irrstjerna,  f.  f)aire-täf)tt,  :^ar^ai§»tä^ti,  !ierto= 

tä^tt. 
Irrväg,  m.  ^axlja^tk,  'i)aixa=  1.  ]()ar^a=^5cHu. 
Iråka,  v.  a.  joutua  1.  :t5uuttua  1.  jattua  j^fin; 

genom    hans    i — de   fattigdom,    Itänen  Töt)- 

^^^teen  joutumifeuia  täl;ben. 
Is,  m.  jää;  (tu/in  isskoiya)  f)tle  (»een),  riite 

(»tteen);  af  is,  jäinen,  jää=;iseu  bär,  jää  fontaa 

1.  fannattaa;  bryta  isen  (fig.),  murtaa  jää; 

fara  öfver  isar,  fuffea  jäitä  1.  jäifin;  frysa 

till  is,  jäättiä,  fät)bä  jääfft. 
Isa,  V.  a.  (fig.)  jäätää,  jääbljttää,  jä^met^ttää, 

f^Imätä,  riittää;  i.  1.  i  sa  upp   hjul,  järtcä 

1.  '^o.to.ia.  jäätä  rattaista;  v-  n.  jäätää,  jää' 

t^ä,  mennä  jääf)än;  det  i — r  kring  hjulen, 

te!ee  jäätä  1.  jäätää  ^J^öriin,  I3^i5rät  jäät^' 

tcät  1.  fätitoät  jääf)än. 
Isabellfärgad,  a.  iDoitio,  tooitlfe  (=!een),  t»oi!= 

!o,  itiaatean=!e(tainen. 
Isagogik,  f.  jof)batu8=  1.  fcIitt)S=tiebe  (=teen). 
Isaktig,  a.  jään=ta^5ainen,  jäinen. 
Isbana,  f.  jääntie,  jäätiftö,  jäätöS. 
Isbank,  m.  jää-tanuer  (»tereen),  jää^äiHä. 
Isbark,  m.  jääkuori,  jää=fatoD,  riite  (»tteen), 

iään»f)ile  (=een),  f)l)t)be  (=teen). 
Isbeläffga,  v.  a.  jäätää,   jääbl)ttää;   isbelagd, 

jäät^n^t,  jääSfä  (oletoa);   bli  i— gd,  jäätl)ä. 
Isben,  n.  ;^ä)5t}4uu. 
Isberg,  n.  jää=tintori,   jään-öl)Hii3,   jää=I;ar{'fo, 

tonori=jäätilfö. 
Isbetäckt,  a.  jäinen,  jään^^eittoinen,  faltoinen, 
Isbildning,  f.  jääbe  (»teen),  f)t}t}bänne  («teen), 
Isbill,  m.  tuura;  hugga  med  i.,  tuuria,  tuu= 

rittaa. 
Isbit,  m.  jää=:|5atanen,  iään=fa))^jak,  jään=ftru. 
Isbjörn,  m.  (ursus  maritimus)  jää»far!^U,  meri= 

farlnt. 
Isblink,  m.  jään4oi8te  (»cen),  jään=hjinffa. 
Isbokare,   m.  jään^färfijä  1.  »murtaja  1.  4of)= 

f  oja;    (cl    broar    m.    m.)    jää=^i)nftä,    jään^ 

tnurtaja. 
Isbrodd,  m.  jää=naula,  jää=!enfä,  jää»  1.  jatfa^ 

rauta. 
Isbrott,  n.  jään^murroS,  jään»[;alfeama  1.  '^a 

tennainen. 
Isbrygga,  f.  jää=ft(ta,  jääkautta. 
Isbrackare,  Isbrytare,  se  Isbokare. 
Ischuri,  f.  tt)efi=um^)i,  roefi=ummcHa  olo. 
Isfigurer,  f.  pl.  ))attaiien=taibat,  jää«faibat. 
Isfjäli,  n.  jää=lvaara  1.  »tnuort. 
Istlake,  m.  jääkautta,  jää4oI;fare  (=een),  jää^ 

laitta,  jääteli. 
Isflinga,  f.  jää»fiht  1.  =firu  1.  »firafe  1.  »fironen 
Isfri,  a.  jäätön,  fula,  aufi. 
Isfägel,  m.   (nlcedo  ispida)  jää4intu  1.  =h)ar^ 

^unen. 


Isfält,  n.  jää=!enttä,  jää»tafeu8,  jäävettä. 
Isgata,  f.  jäätiftö,  jää4aEo,  fatju,  iljen  (=nen). 
Isglopp,  n.  [itu»iabe  (»teen),  fitDn4ato,  ftiteen»jato. 
Isgrå,  a.  jään»!arh3ainen,   ir)efi  =  :^armaa,  jää^ 

^armaa. 
Isgräns,  m.  jään»raja. 
Isgång,  m.  jään»ajo,  jäiben  !n(fu  1.  luoma. 
Ishaf,  n.  jää=meri;  norra  i — vet,  ^Jol^joiö-jää» 

meri,  9tuijan=  1.  9tutjan»meri. 
Isig,  a.  jäinen,  l^^inen. 
Iskall,  a.  jää4t)Imä,  jäinen. 
Iskant,  m.  jään»renna,  jään4ieli. 
Iskarfva,  v.  a.  jattaa  jf)ftn. 
Lsklimp,  m.  jää=nötti,  jää»talta;   (under  häst- 
fötter) tilfa,  tiera,  taflog. 
Isklädd,  a.  jää^än»puettu,  jääöfä  (oletoa),  jää» 

t^n^t. 
Iskra,  V.  n.  I;iljua,  fiirnua. 
Iskuffa,  V.  a.  Itjfätä  1.  fijfätä  ftfään  1.  jl)fin. 
Iskällare,  m.  jää4et(ari  1.  =fuo^)>a. 
Iskänka,  v.  a.  taataa  ftfään  1.  jbfin. 
Islam,  Islamism,  m.  iSlami,  SJfa^ometin  Ugfo, 
Islandsmossa,    f.  (cetraria  islandica)   !anga8= 

jätätä,  nnmmi=jäfätä. 
Islossning,  f.  jäiben  lä^tö,  jäiben  luoma  1.  ajo. 
Islupen,    a.    jäittt)nl}t,   f)^i)ttl)n^t,   l^ileittOn^t, 

jääsfä  olehja,  jääl^än  tullut. 
Isla,  V.  a.  faataa  fifään  1.  jl}tin. 
Islägg,  m.  jää4uu,  Iuu4uiStin  (=men). 
Isläggning,  f.  jäätt)minen ,  jäätäminen,  jää= 

t)än=meno,  riitttjminen,  jääti}mt)8. 
Isländsk,  a.  3i§lantilainen,  Siölannin. 
Isländska,  f.  (qiinna)   iislannitfo,  3ig(anniu 
h^aimo;  (språk)  iistantilainen,  Siölannin  lieti. 
Isning,  f.  se  Isläggning. 
Isnot,  f.  tatoi»nuotta,  jää»nuotta. 
Isolator,  m.  (fys-)  eriStäjä. 
Isolera,  v.  a.  eriötää,  ^anua  itfeffeen  1.  itfc 
:^äättenfä;  vara  i— d,  oUa  itfetfeen  1.  erit= 
iänfä  1.  (fys.)  eristetty. 
Isolerpall,  m.  (fys.)  erigt^§»rcnHu  1.  'tuoli. 
Isomeri,  f.  (kem.)  iloraerijuu§,  faman=cfaifuu8. 
Isparka,  t.  a.  ^JottaiSta  fifään. 
Ispigg,   n.  jää»:|jura,  jää=:puiffo,   jää4l)nttilä, 

jää»noro. 
Isprängd,  a.  se  Spräcklig. 
Ispåle,  m.  jää=)jaalu,  jää=waaja  1.  »)3i3n!fä. 
Ispäda,  V.  a.  faataa  1.  lifätä  j.fin  j^fin,  fe= 

!otttaa  1.  lifätä  j.tin  jöfin. 
Ispänna,  v.  a.  icaljaStaa,  :|janna  toaljai^in  1. 

afeif;in. 
Isregn,  n.  jään=filu  1.  =fifo  1.  »ftibe  (»teen). 
Isskorpa,  f.  fobtra ,  fo^teanneS  (>nteen),  fo]^= 
ma,  :pDtiit)anne  (»ntccn);  (på  vatten)  t)ile  (»een), 
riite  (»tteen). 
Isskred,  n.  n)alu=jää,  jään»rauf'cama  1.  »löierroS. 
Isslagg,  n.  fitu=fabe,  fiiteen»fato,  fiibe,  jää>iafju. 
Issmältning,    f.    jään  1.  jäiben    fnlamiuen   1. 

fulanta. 
Isspricka,   f.  jään»l;atfeama  1.  »f)alennaineu, 
jää»rafo,  jää»raiIo. 


286 


J  a  I 


Isstycke,  n.  jäätelt,  jääu^a^J^ale,  iää4o]^!are 

1.  4d)h. 
Issåg,  m.  jää=ffl('ii. 
Issörja,  f.  f^Wfiniä»  I?^^f  jään=juo^fa  1.  =fof)jo, 

:|joubanne  (=nteen). 
Istadig',  a.  Juifurt,  äffl?,  tt)(fijä,  äfäml)§,  folpu^ 

rt,  iniatta;  vara  i.,  triituroita  (^tfen),  infa» 

foita,  fo^uvDtta,  äfäiöä,  äfi^ttlä. 
Istadighet,  f.  irifuruu§,  iitfaffuug,  fo^uruug, 

Istapp,  m.  jä;v|putffo  1.  =^>urvag   (=rtaaii)   1. 

»noro  1.  »^urrifaS  (4aan). 
Ister,  n.  if)ro,  xaöwa,  fuu. 
Isterbuk,  m.  ragiDa^inaba,   niätt=tnal)v-i,    iljxa- 

iupu,  ijcitfa=ntaf)a. 
Isterbold,  m.  raStca^aStoajamen,  xaivoa^paf)' 

ia  1.  =:t'^il«ni'^- 
Isterhaka,  f.  raölva^Ieufa,  ^\iEft4eu!ta,  rtt^>^a= 

leufa. 
Isterhiima,  f.  iljxa-Uii,  xa^\i\\4dim,  xam^a-- 

:|)atta. 
Istermage,  m.  se  Isterbuk. 
Istiga,  V.  n.  aétita  1.  fäijbä  fifääit  1.  j()fin. 
Istoppa,  V.  a.  p'm'd'å  1.  :panna  fijään  1.  jj;tin. 
Istandsätta,    v.   a.   pcinm  1.  laittaa  funtooit, 

laittaa  avoimiin  1.  fäijmään,  järeétää. 
Isvrak,  n.  jää=rouf;e  (=een)  1.  =ri3^!fi)  1.  »rövSte 

(=een). 
Isväg,  m.  jää=matfa;  köra  i— en,  ayaa  jää» 

matfaa  1.  jäiftn  1.  jäätä  mi)i3tcit. 
Isyxa,  f.  jää4ir»e8  (»een),  tuuva^fimeS. 
Isynnerhet,  adv.  se  Synnerhet. 
Isänka^  v.  a.  iaHka  1.  painaa  jBtiit,  u^JCttaa. 
Isatta,  V.  a.  panna  1.  ajaa  fijään  1.  jl;tin. 
Isö,  f.  jää=faori,  jää4uotc. 
Italiensk,  a.  StaUalaiitcn,  3ta(ian. 
Italienska,  f.  (ijmrtna)  3taUfto,  3ta(iait  1. ita» 

Iia(aiö=jr>atinc;  (spruk)  .italiankieli. 
Itappa,  V.  a.  laöfca  jbfin. 
Iteration,  f.  fertcuiincn,  nubiételu,  toiötclu. 
Itända,  v.  a.  fl;tl)ttää. 
Itömma,  v.  a.  tt)t)jentää  1.  faataa  jljfin. 
Ivräka,  v.  a.  mättää  1.  fmjtää  1.  ^^aii^fata  jljfin. 
Ivältra,  V.  a.  ticrittää  1.  kierittää  jtjfin. 


J,  pron.  pers.  pl.  te. 

Ja,  adv.  niin;  i  svar  upprepas  det  ord,  hvar- 
om  egentli;i;eii  fräga  är,  t.  ex.  var  han  der? 
olifo  l;än  fiellä?  ja,  oli;  var  det  der  han 
var?  fielläfö  l;än  oli?  ja,  fiellä;  var  det 
han  som  var  der?  l^iänfö  fiellä  cli?  ja, 
I)än;  ja  så,  Jt>ai  1.  irain  niin,  niin  »cain, 
\tpa  fe;  ja  så,  det  är  du!  finäpä  )c  olet= 
!in,  fmäfij  fe  cletfin,  Jvai  finä  fe  olet  1.  d= 
Ictlin!  ja  så,  du  vill  inte,  umi  et  finä  tal)= 
bc,  triai  niin,  »ai  et  tabbo;  ja  så,  det  der 
glömde  jag  alldeles,  niin  niin  1.  ne  niin  1. 


niin^^ä  niin  1.  jaefoo  1.  ia^a  1.  fe  fe,  tuonpa 
ilian  nntjotin;  han  har  nyligen  gift  sig; 
—  ja  sä,  l)än  on  l^itjan  nainut;  —  njai  niin, 
fe^ä  fe;  ja  visst,  ja  väl,  niin  fijtlä,  totta 
fai  1.  faifeti;  har  du  varit  i  kyrkan?  ja 
visst,  fäwitfö  firfoéfa?  tatein  f^llä  1.  tai, 
totta  tai  I.  faifeti;  skall  jag  hjelpa  dig? 
ja  väl  1.  meu,  autanfo  tna  finna?  tec  fe  1. 
niin,  niin  1.  niinf.Hi  fi}llä;  åh  ja,  fi}Uä,  en 
ttiUä  1.  faifeti,  cnpa  niin;  är  maten  god? 
åh  ja,  onfo  ruofa  f}i)trää?  ouf.''al)an,  onf.Hx 
niin  1.  fijllä,  en  tiillä,  on  maarin,  no  cn> 
tian  fe;  säga  ja,  jaanata,  jal^ata;  svara  ja, 
fanoa  niin  cle»an,  fanoa  niin,  nn)i>ntää; 
han  friade  och  fick  ja,  Ijäu  fofi  \a  fai  lu- 
f^autien  1.  myiitäifen  iraétanffen  1.  Ijänclle 
miiönnettiin;  int.  onpa,  »ieläpä,  niin,  no, 
no  niin  m.  fl.;  han  är  rik,  ja  mycket  rik, 
l)än  on  ritas,  onpa  teallantin  (ritas);  det  är 
nyttigt,  ja  nödvändigt,  fe  on  f;l}öbl)Iti§tä, 
teieläpä  1.  tcielä  teälttämätöntäfin;  ja  an 
mer,  ja  hvad  mera  är,  ja  fiil;en  Icielä,  ja 
niinpä  luielä,  ja  luielätin,  ja  mitä  ivielä 
enemmän  1.  parempaa  on;  ja,  det  kan  sä 
vara,  no,  oltocn  nitu  1.  niiiitt,  no,  faattaa» 
pa  olla,  fi}lläpä  fe  niin  luoi  oUa;  ja,  nu  är 
det  för  sent,  ni}tpä  1.  no  m)t  fe  on  mwö' 
l^äiétä;  ja,  ja,  adv.  niin,  niin,  tee  niin, 
niinpä  niin;  ja,  ja,  int.  \aa  jaa,  jaa 
jal),  jaa=al),  niinpä  t^llä,  niin,  niin;  ja  ja 
det  kan  du  ha  rätt  i,  jaa  jaa  1.  niin  niin 
1.  niinpä  ftiflä,  fiinä  finuUa  cifein  lie,  ti)t=^ 
Vaifän  fe  niin  on,  on  tai;  ja,  ja,  vi  fa  väl. 
se,  laa,  \aa  1.  no  no,  faapao  näbbä,  olla= 
pa^  näbbä  nman;  ja  ja,  akta  dig  bara, 
jaa^a^  1.  niin  niin  1.  niinpä  niin,  »aro 
teain  ttfeäfi. 

Jabror,  m.  jaal)a=n?eli,  mutiin  »menijä,  niin= 
fanoja. 

Jacka,  f.  ialln,  röiji},  furtitta,  nuttu. 

Jag,  pron.  pers.  minä,  mie,  ma,  mä;  jag  bar 
(eyer),  minulla  on;  jag  för  min  del,  millä= 
pä  1.  minä  puoleistani;  också  jag,  minä  1. 
minäpä  fanc-fa,  minäfin,  niinpä  miuäfin: 
det  är  jag,  minä  1.  minäpä  olen,  minä  fé 
olen;  det  är  ju  jag,  minäbän  olenlin  1.  fe 
olen;  jag  är  ju  nöjd,  oleulmn  minä  ti;vti)= 
toäinen,  ti)pbt}nbän  minä;  mitt,  hans  andra 
jag,  minun  toinen  itfeni.  Itänen  toinen  it 
fenfä;  mitt  eget  jag,  oma  itfeni;  jaget  (fil.) 
minä,  minuns,  itfcijS,  oma  itfe. 

Jaga,  V.  a.  o.  n.  jal)bata,  ajaa,  metfäStää, 
täi}bä  metfällä;  j.  efter,  ajaa  tataa  1.  pc^ 
räötä;  j.  på  flykten,  ajaa  patoon  1.  pafoi 
fallc;  j.  bort,  ajaa  poié;  j.  omkring  (neutr.) 
ajella  I.  ajelcbtaa  1.  fulctfta  ympäri  1.  pittiu 

Jagare,  m.  ('<kepp.)  faaUm,  ajo=purje. 

Jagbult,  m.  (sktpp.)  ajo=pultti. 

Jagerbom,  m.  (akepp.)  jaatar=puomi  1.  »lanfo. 

Jagerfall,  n.  (skepp.)  jaafar^alli. 

Jagerskot:,  n.  (tskepp.)  yaaiax-xmi^xa  1.  -ftuuti 


Jag 

Jagt,  f.  |a{;tt,  ja^tauS,  metfä§ti}§,  ntetfän=fäk)ntt 
J.  «ajo;  fägel-j.,  Iinnun=ajo,  Unnu§tu6,  lin- 
nuefa^fä^ntt;  varg-j.,  fubeit^aJD;  björn-j., 
fartjun^ajo  1.  =inf)ti;  gå  på  j.,  läBteii  I.  incit» 
nä  metlältc  1.  metfästämään  1.  jabtitu;  vara 
på  j.,  cUa  metiäHii  I.  jat^bisfa  1.  mctfäi^tä^ 
mäSfä;  hålla  j.  efter  röfvare,  aiaa  tafaa 
1.  jaf)bata  roSltioja;  göra  j.  på  ett  fartyg, 
ajaa  lahvaa  pixMtä  1.  tafaa. 
Jagt,  se  Jakt. 
Jagta,  v.  a.  aiaa  ^txä^tä  1-  tafaa,  a{)bt§taa; 

v.  n.  fitve^tiä,  l^iitäitlä. 
Jagtbetjening,  f.  jal^ti^^aticelijat  (j^l-),  jat)ti= 

txiäft. 
Jagtfalk,  m.  (falco  gyrfalco)  |a:^ti4)auffa,  a|D= 

faulfa. 
Jagthorn,  n.  ja]^ti=tortot,  jal^tt=farirti. 
Jagthund,  m.  ja^ti=foira,  ajo-fotra,  metfä^foira. 
I  Jagthus,  n.  ja]^tt4;uone  1.  »fota,  ntetfäät^g^foju. 
;  Jagtknif,  m.  jal)tt=  1.  nietfä=:|3Uu!fD. 
Jagtlapp,  m.  jaI;tt=ri)3uStin  (=mcn),  jaf)ti»Ia:}3^u. 
Jngtnät,  n.  jaf)ti=  1.  inetiäöti}8  =  toertfD,   ajo= 

locrffo. 
ilagtordning,  f.  ja(jti=afetu§  1.  »jääntö. 
a-tpark,  m.  jal)tt=metfiff'ö,  jaBtt^llietiä. 
a-tparti,  n.  jaf)tt=jouffo,  jal^tt=feura. 
a -t  plats,  m.  jal;ti4^aiffa,  ajo^l^aiffa. 
a-trop,  n.  jaf;ti=f)uuto,  ajo=  1.  metiäStl)ö4muto. 
a-tredskap,   n.  j[af;tt=falut,  mctfä=  1.  nietfä§- 
ti}§-farut. 
Jagträtt,  m.  |a]^tt=Dtfeu6,  mctfäStl}S=ct{cuéi. 
Jagtslott,  n.  |a;^tt»Imna. 
Ja.^■tstycke,   n.   (musik)   ja{;tt=fcitanto;    (tafla) 

jabtt=!uit)au§. 
Jagtstöfvel,  m.  j[aBti4aaba§   (»iJaan),   ubofaS 

(=faan). 
Jagtterm,  m.  Tnetfägt^g'  1.  jal^tt^fana. 
Jagttyg,  n.  |af)ti=fa^ineet  1.  4'alut. 
Jagtvuxen,  a.  jat)bm   ijäHä   (oletoa),  jambin' 

tfäineii,  metfäStettälcä. 
Jagtväsende,   n.  ][af)ti=järe§tö,  metfä§t^§,  ja'^= 

tau§. 
I  Jagtväska,  f.  jar;tt4auftu,  metfä4au!fu. 
Jaherre,  m.  se  Jabror. 
Jaka,  v.  a.  jaafiata,   ml)i5tiä,  tnijöntää,  mi}ön= 
tt^ttää;  mennä  muhin,  fanoa  niin  oleroan, 
I     fuogtua. 

I  Jakande,  n.  mi)i3ntäminen,  jaanaaminen;  adj. 
myönteinen,   m^öntäwä,   jaal^ainen;    ett  j. 
l      svar,  mt}öntän)ä  i»a8taug;  en  j.  sats,  x\VCj'i'' 
\      teinen  1.  mi?i3ntä»väinen  laufe. 
l  Jakare,  m.  se  Jabror. 
i  Jakobin,  m.  Safo^ntni;  l«aJjau8*raiiBto. 
Jakord,  n.  mt)i)be=iana,  mi;öntäl}ä=fana. 
.  Jakt,  m.  jafitt,  jäf)ti,  jat)ti=alu§  1.  4ailt)a. 
Jalusi,  f.  luuleiraifuus,  toarominen,  lunlemi^ 
nen;  (för  fönster)  icarjcStin  (=men),  falnfii» 
ni,  ata=h)arjo. 
Jama,  v.  n.  nauhta,  maurua. 
Jamb,  m.  Uj^^t^Vitfa,  jambo. 
Jambisk,  a.  i^t)^t»^itfäinen. 


J  em 


287 


Janinplåster,  n.  (kir.)  janitn=!(aa8tari. 

Janitschar,  m.  janitfari,  2::urfin  fota^mieS. 

Jans,  i  jans  (jåns),  adv.  äSfettäin,  äöten, 
lxiaet'i!ääu,  taannein. 

Januari,  m.  tammikuu,  januart=fuu. 

Jaord,  n.  ml)i3ntö=lana,  iui.^a»[ana,  l[ut)an§. 

Japanera,  v.  a.  ja).\inita  (=tfen),  tafierata. 

Jargon,  m.  rengou=fieIi;  jatfutu?,  jamfutuö. 

Jarl,  m.  jaarli. 

Jarldöme,  n.  jaavli^unta,  jaartin=atue. 

Jasmin,  m.  jaSmini,  faSmina. 

Jaspis,  m.  ja§^i=tift)i,  ja§))i. 

Jemföra,  v.  a.  toerrata,  toevtaitta,  tuertoa,  toe* 
tää  töervoille;  j.  ngt  med  ngt,  tcerrata  j.fin 
jl;fin;  han  kan  ej  j — s  med  dem,  :näntä 
ei  njoi  toetää  niiben  irierroiUe  1.  rinnaUe, 
I)än  ei  niitte  toertoja  n?ebä,  l)äntä  ei  tuoi  nti= 
f;in  iccrrata. 

Jemförelse,  f.  tuertaaminen,  toevtaihi,  jcer- 
tauS,  toertomug;  anställa  j.  mellan  tvenne 
personer,  »errata  M}ta  f^enfilöä  toifiinfa, 
icetää  faktaa  I^enfilöä  toiötenfa  »erroilte;  i 
j.  med  honom  är  denne  en  engel,  f)äneen 
verraten  1.  f)änen  ful;teeufa  1.  rinnatlanfa 
on  tämä  fuin  enfeli;  det  tål  ingen  j.,  fe  et 
fiebä  vertaamilta,  ei  »»oi  iwertcja  ivetää. 

JemföTelsevis,  adv.  verraten,  toertoen,  toer= 
taamaEa;  j.  är  han  stor,  verraten  ^än  on 
fnnri. 

Jemförlig,  a.  Vertainen,  t)f;ben=vertainen,  ver» 
rattava;  han  är  fullt  j.  med  dem,  f;än  on 
täi)bctfi  tjcibän  vertaifenfa  I.  niiben  vertai= 
nen  1.  l;ei[}in  verrattava  1.  l)i;)ben-vertainen 
Ijcibän  tanSfanfa. 

Jemka,  v.  a.  (göra  jemn)  tafata,  tafaiffa,  ta= 
foittaa,  :t5anna  \)t)t'd  tafan;  j.  arbetet  lika 
mellan  alla,  tafaitta  tt)i5  faifiein  fegfen, 
^janna  ti^ota  vf;tä  tafan  faitilte;  (passa)  mw 
fauttaa,  fovittaa,  fovtteöa,  afetelfa,  laiteKa; 
j.  det  ena  efter  det  andra,  fovitetta  toiSta 
toifen  mnfaan;  j.  ihop,  fovitetta  1.  afetefla 
t}f)teen;  (moderera)  tafoittaa,  fovittaa,  mu= 
fanttaa;  j.  priset,  fovittaa  1.  huojentaa  l^in» 
taa;  (maka)  afettaa,  fiirtää,  liifjentää,  fol;en= 
taa,  forjata;  j.  stolen  litet  närmare,  Väiötää 
1.  fiirtää  1.  forjata  tuolia  väf;än  läl)emmäffi;  j. 
mellan  tvistande,  fovittaa  1.  afettaa  riitaun= 
tuneitten  väliä;  j.  sig,  v.  r.  tafoittua,  o{= 
feentna,  foveltna,  mufautua,  fof)ennaita,  fiir= 
tl)ä;  j.  dig  undan  litet  för  andra,  fo= 
f)ennaitc  1.  väistät)  f)iufan  muiben  tiettä 
1.  ebcStä;  j.  sig  efter  en  annans  vilja,  ot= 
feentua  1.  mufautua  1.  foveltua  toifen  ta^» 
toon;  sakerna  j.  sig  småningom,  afiat  Vä= 
taitellen  tafoittuvat  1.  mufaautuvat  1.  otfeen= 
tuvat. 

Jemkning,  f.  tafaifemineu,  tafaifu;  mufautug, 
fovittelu,  fovitelma;  tafoitue,  Buojennuö,  fo* 
VitUg;  jmfr  Jemka. 

Jemlik,  m.  fl.  se  Jemnlik. 


288 


J  em 


J  e  m 


Jemmer,  m.  toatituS,  tooiirotuS,  tt>oif;!uia,  uli= 
na,  ruifutu^,  paxtu  ja  itfu,  ttfu  ja  ivalituS; 
j.  af  sjuka,  fatvaSten  ipoht^otuS;  det  är  en 
allmän  j.  i  landet,  maaSfa  on  tjleinen  \-oa-- 
lituS  1.  ttoiniotuS;  (jenunerUyt  tillstånd)  fur= 
feuö,  farjuuS,  I)atfeu§;  det  är  en  j.  att  se, 
furfcata  1.  turjaa  on  näl;bä. 

Jemmeidag,  m.  icalituffen  :t:äiJtsä,  riStin  ja 
inurf)een  ipäilrä. 

Jemmerdal,  m.  murf)een4aaf)o,  funtn4aa{fo. 

Jemmerfull,  a.  unljeltäinen,  furfca,  turja,  fur= 
jaUinen,  Maia,  l^aitea,  ixiaiitetta^v^a. 

Jemmerklagan,  f.  ivoittOtUS,  tecifcrref)buS, 
ittu  ja  ^artu. 

Jemmerlig,  a.  ttjDtt}tatoa,  furtea,  ^ttea,  turja, 
nji^eliäinen,  fatala. 

Jemmerligen,  -ligt,  adv.  furteaStt,  t)aitca8ti, 
turjaStt;  (framför  adjektwr)  furtean,  tur» 
jan;  j.  ful,  turjan  1.  tatalan  1.  fur  te  an  ruma. 

Jemmerrop,  -skri,  n.  tX)aIitué=I}UUto,  :parfumi= 
nen,  ivoitootuS/  ulina. 

Jemn,  a.  tafainen,  tafatta;  j.  yta,  väg,  tafai= 
nen  ^nnta,  tie;  (slät)  fileä,  latea;  (öppen) 
UaXa,  latea,  tafainen;  (ej  udda)  :^)ariUinen 
det  är  j — a  penningar,  raf;at  DWat  tafai 
feöti  1.  ^5aifalleen  1.  tafatfain;  en  j.  summa 
tafa=fumma;  fur  j.  räknings  skull,  tafaifen 
taotun  1.  tafa4u»un  anictfi;  j.  delning,  ta 
fasate;  j.  pä  spiken,  niintuin  naulaan,  tar 
man  ).\iältc;  (va/bruten)  olituincu,  aUn=cmai 
nen,  ainainen;  (regelbunde»)  tafainen,  i)l;tä 
tafainen,  vt;täläinen;  (till  sinnes)  tafainen, 
tanca. 

Jemna,  f.  tafaifunö,  tafa,  tafa^määrö,  tafa 
tof)ta;  förj — n,  l}()tenänfä,  aIin=omaa;  hälla 
j — n,  )M}fl)ä  tafa4el;baöfa,  tietää  määränfä, 
cöa  tcl)tunllinen. 

Jemna.  v.  a.  tafoittaa,  tafeitetla,  filittöä,  fili 
tellä,  ^onna  tafatte;  j.  marken,  tafoittaa 
maata  1.  mao;  j.  med  jorden,  ^anna  maan 
tafatte,  bäroittää  maahan  a§ti. 

Jemnbred,  a.  tafan  htva,  tafa4eivt)inen,  l}t;ta 
leftcä,  i}f)ben4eroei)inen;  j.  med  ngt,  jcntin 
Ieuiei)incn,  i)l;tä  ten^eä  jontin  tansfa. 

Jemnbredd,    f . :    sätta,    ställa   i   j.    med    ngt, 

:^>anna  1.  afettaa  jontin  rtnnalte  1.  tafatte  1. 

tol^baltc  1.  Jverroitte;   sitta  i   j.   med   li var- 
and  ra,   istua   rinnan  1.  rinuattain   1.  rin= 

naffaa. 
Jemnbreddad,  a.  tafa4aitainen. 
Jeranbördig,  a.  t)t)tä=fäätl?inen,  l)f;tä  t)^n.'»ää  1. 

fuurta  fntua  1.  fääti)ä;  j.  med  ngn,  jonfun 

wertaista  fäättiä. 
Jemnfota,   -fötter,  adv.  tafa^jatoin,    tafa»jal= 

taa  1.  4ä))alää. 
Jemngod,  a.  i)[)ben=h>ertainen,  \)^t'ä  t)i)»ä  (tuin), 

niin  \)tj\v'å  (tuin),  (jontun)  ivertainen  1.  hjer» 

raliinen. 
Jeningndhet,  f.  ijtiben^fertaifuuS,  ivertaifuus. 
Jemngäende,  a.  t)l)ben=fuuntainen,  rinnatlai» 

nen,  tafa^fuuntainen. 


Jemuliet,  f.  tafaifnuö,  vf>tä4afaifuu8,  ^fben» 

laifuuS;  j.  i  karakteren,  luonteen  tafaifuuS. 
Jemnhög,  a.  t}(}ben=tortuinen,  l)(;ben4afainen, 

tafa»tortea,  faman^mittainen,  tafa-tortuinen, 

tafatta  otewa;  j.  med  tornen,  tornin  tafatta 

olelpa,  tornin  forteninen;  tornen  äro  j— a, 

tornit  ctoat  vf;ben=  1.  tafa=f'ortuiiet. 
.Jemnlastig,  a.  tofa=taStinen,  tafan  lastattu. 
Jemnlik,  a.  vertainen,  t)(;ben=it)ertaincn  1.  --'mn^ 

rattinen. 
Jemnlike,  m.  tcertatuen;  sin  j.,  ivertaifcnfa; 

de  äro  j— ar,  otoat  toistenfa  hjertaifet. 
Jemnlikna,  v.  a.  :|3itää  i^ertaifena,  hjetää  rin= 

natte,  fanoa  tcertaifetft. 
Jemnlikt,  adv.  mutaan,  joI)bo§ta,  jälteen;  j. 

K.  M:ts  nådiga  befallning,  Ä.  2)hin  armoi» 

lifen  täSt^n  jobboSta  I.  mutaan. 
Jemnläng,  a.  i){)tä  :|.ntfä,  t}I;ben=:t:ituinen,  tafa= 

:|)ituinen,   faman^^ituinen  1.  ^mittainen;  j. 

med  skaftet,  hjarren=:|jituinen. 
Jemnlängs,  adv.  ^ittin  ))itnutta,  ^)itfin  fnuntaa. 
Jemnmulen,   a.   tantta  =  ).nlwe8fä  1.   tafan    piU 

toeSfä  1.  ^Ii  =  taiten  :|.nhx)e8fä   otewa,   um))i» 

^.nlwinen  1.  4ntrDeöfä. 
Jemns,    adv.    tafatta,    tafatte,   aSti,   ))ittin;  j. 

med  brädden,  taitain  tafatta;  j.  med  knä- 
na,   ^lottoiin    a§ti;    segla  j.  (med)    landet, 

))urjei)tia  maata  )3ittin  1.  Iäf)etlä. 
Jemnsides,  adv.  rinnattatu,  rimtatfain,  tt>ierc= 

tljSten,  ^^tä  fnuntaa. 
Jemn.«idig,  a.  tafa^ftttjutuen;  rinnattainen,  n.ne= 

reffäiuen. 
Jemnsint,  a.  tafa=mtettnen,  tafainen. 
Jemnsittande,  a.  tetoeltl)lr>ä,  tafan »fo^nioa. 
Jemnskuren,  a.  tafan  1.  tafaifeffi  leifattu,  ta» 

fattu. 
.Jemnskyld,  a.  tafa4anfo,  tafa»^otn)inen,  tafa^ 

futninen,  ^f)tä4utuinen,  )?t)tä  tälleistä  fufna.  , 
Jemnsmal,  a.  tafa=taitainen,  tafa4}oitta. 
Jemnstor,  a.  l}f)ben=fotDinen,  1)10  fuuri;  vara 

j.  med   ngt,  otla  jontin  totoineu  1.  i^I^ben» 

tofoinen  jontin  tanSfa. 
.Jemntjock,  a.  tafa=))affu,  tafa4;oitta,  tafa=^at* 

fuiuen;   (lika   tjock)   i)f)ben4^at!uinen,   i)l)tä 

^^atfu. 
Jemntoppad,  a.  tafa^tatlt^ainen. 
Jemnvigt,  f.   tafa4"iaino;  vara  i  j.,  otta  tafa» 

^jainoöfa  1.  tafatlanfa;  sätta  i  j.,  ^>anna  ta-- 

fa4^atnoon  1.  tafatlenfa;  (fiy.)  tafa^aino,  ta» 

fan=oto;  förlora  j— en,  fiirtijä  1.  mennä  ta^» 

fa^ainoSta. 
Jemnäldrig,   -årig,  a.  pf)ben=itäinen,  itä«h)elt, 

n.mofi4umf.''^5ani,  faman=n?notinen;  du  är  j. 

med   honom,   otet  lianen   itäifenfä   1.  ith 

ir^etjenfä. 
Jemra  sig,   v.  r.  lr>oitt)Ottaa,  iroitrotcita,  rui» 

tnttaa,  tt>aiteroita  (4fen),  roaiferrella,  niaiter= 

rebtaa,  ^^äimiteltä,  ai(;taella,  oiuicttaa,  todif 

Ucäa,  ulista,  tujerreUa  (=telen). 
Jenit,  adv.  tafan,  tafaifeSti;    dela  j.,  ^^anna 

tafan,  tafota,  iaUa  tafan;  draga  j.  (fig.), 


J  e  m 


Jer 


289 


toetää  ti[)tä  fol)ttä;  han  fyller  i  dag  j.  tin 
år,  bän  täyttää  tänään  juuri  1.  täi}bct(eniä 
{'Dmmcncu  uniotta;  det  är  j.  ett  är  sedan, 
fiitä  cu  juuri  1.  täi)tecnfä  »uofi  tafa^^serin; 
byta  j.  om  j.,  icaif;taa  ta)a=|jäätä  1.  toaSta» 
irertaa  1.  lvagta=nniorca;  talet  går  j.  npp  i 
det  andra,  lufu  mcuec  tafau  1.  täi}bellenfä 
toifecn;  pulsen  siar  j.,  malta^uoiti  tt)ffää 
tafaijeäti;  Hgga  j.  (jemnsj  med  ngt,  oHa 
jonfin  tflfatta;  j.l.  j.  och  samt,  aVin-omaa, 
Jjl;tenäniä,  alati,  aina. 

Jemte,  prep.  o.  adv.  fanSfa,  feralfa,  i/f)be§[ä, 
^nnä,  mi)ötä,  mu!aua,  el^eöfa;  återges  ifrå- 
ga om  naturlig  förening  af  ven  ge  rna  med 
komitativ  jjc?  »ne  med  åtföljande  sujfix:  herr 
N.  jemte  hustru  och  barn,  ()erra  yi.  toai» 
moinenfa  Iap[inenfa  1.  ^nnä  waimonfa  ja 
la^fenfa  (fanéfa);  sätta  sig  j.  (bredvid)  en 
annan,  istuutua  toifcn  hjiereen  1.  f  era;  j. 
det  att,  ^nuä  1.  ^l;be§]ä  fen  tanSfa  että, 
pa.lt\i  että. 

Jemvigt,  se  Jemnvigt. 

Jemväl,  adv.  mijööiin,  miliJS,  ttJtelä;  hon  är 
icke  allenast  vacker,  utan  jemväl  god, 
{)än  ei  ole  ainoaStanfa  faunis,  ttjaan  m?ö8= 
tin  l^t)Uiä  1.  mi)I5ö  l^Vtt^äfin. 

Jeremiad,  f,  toaUtu8=tt>irfi. 

Jerf,  se  Järf. 

Jerg,  Jerga,  se  Kalt,  Kälta. 

Jern,    n.    ranta;    skört  j.,  rääfft)»  1.  manto» 

i    ranta,  l^auraS  rauta;   segt  j.,  mefto=rauta, 

I  fttfeä  rauta;  gjord  af  j.,  raubaSta  teisti), 
rautainen,  rauta=;  skräp-j.,  raniu=rauta; 
(bojor)   raubat;   slå  i  j.,  panna  xantoilfin; 

I    j— et  pä  en  lans,  fcif)ään  ranta  1.  terä. 

Jernaktig,  a.  rautamaiucn,  rauban=tapatncn, 

;    rautainen. 

iJernankar,  n.  rauta=anffuri. 

jjernanledning,  f.  rauta -- jo^to ,  ranban»fi)i?  1. 
=merHt. 

Järnarbetare,  m.  rauta=t^öläinen,  rauta=fe)3» 

I    !p'd,  ranban=tafoja. 

IJernarbete,  n.  rauta=tt^ö,  rauta=teo8,  rauta=!alu. 

iJernbana,  f.  ranta=tie,  rauta=rata  1.  =Iatu. 

Jernband,  n.  rauta=tt.iannc  (4een),  rauta4^anta. 

Jernbeslag,  n.  rantan;eta  1.  4}elat,  rauta4iö= 
!c,  raubcituS. 

•Jernbesla,  v.  a.  rauboittaa,  ^anna  rauta4;e= 

I    toitjin  1.  »fiSfoiljin,  rauta4)ctoittaa. 

JernbI ändad,  a.  rauban^fefainen. 

Jernbleck,  n.  ranta4eiDl},  rauta4^elti. 

Jernbod,  f.  rantapuoti  1.  =fau|.i|?a. 

Jernbref,  n.  fuojelu§=!irje,  ranta=firie. 

Jernbruk,  n.  ranta=ruufti,  rauta=^ajaSto. 

Jernbråte,  m.  rauban=romu. 

Jernbrändt  tegel,  n.  rauta=tiili,  ranba8=tiili. 

Jernbyrd,  -börd,  m.  rauban=fannanta. 

Järnbärare,  m.  rauban^aittaja. 

Jerndörr,  m.  rauta^ciiM. 

Jernek,  f.  raubuS-tammi. 

Jernfast,  a.  terätfineu,  rauban  luja. 
Svenskt- Finskt  Lexikon. 


Jernfilspån,  n.  rauban4aStU  1.  -jaufjo. 
.Jernfjettrar,  m.  pl.  rauta=M}Ieet,  raubat. 
Jernfärgad,  a.  rantioinen,  ranban^fartpainen. 
Jerngaller,  u.  rauta^äffi  1.  =falteri. 
Jerngjutare,  m    rauban=ivalaja. 
.Jerngrufva,  f.  ranta=faitoo8  I.  >faitt)anlo. 
Jerngrå,   a.  raula^armaa,  ranban4artt?ainen. 
Jernhalt,  n.  ranban=fefaifuu?,  raubau=^ito. 
Jernhaltig,  a.  rauban=felainen,  rautaa  :))itätDä. 
Jernhammare;  m.  rauta=tt>afara;  (bruk)  rauta» 

^^aja§to. 
Jernband,  f.  (fg.)  ranta=tonra. 
Jernhandel,  m.  rautakauppa. 
Jernhandske,  m.  rauta=ru!fanen  1.  »formifaS. 
Jernharnesk,  n.  ranta^]^aaruis!a,  rautamaatta. 
Jernhelsa,  f.  terä8=teriBet?6. 
.Jernhytta,  f.  rauta^^ttt},  rauta^fulatto. 
Jernhärd,  a.  rauban  =  fotoa,   rautainen,    fo»a 

fnin  ranta. 
Jernhäll,  m,  rauta-paaft;  (för  spisel)  ranta- 

ariua. 
Jerukis,  m.  rauta^Iiifu,  rauta=!i»v)i. 
Jernkram,  n.  rauta=ril;fama,  rauta=fa[ut,  ranta- 

tatoara. 
Jernkrämare,  m.  rautafa[uu=nn}öjä. 
Jernmalm,  m.  rauta^malmi,  ranta=fitt)i. 
Jernmaimsstreck,n.  routamafmi=fuonil.  =ju0ni. 
Jernmanufakturvara,   f.    rauta»teo8,    rauban» 

tac  (»feen). 
Jernnätter,  f.  pl.  rauta=ljct. 
Jernockra,  f.  (mineral)  ranta=ntulta. 
Jernok,  n.  rautaneS  (ifeen). 
Jernoxid,  m.  (kem.)  rauta^otfibi,  xauta>\)app[' 

metalli,  l^appin-anta. 
Jern  plåt,  m.  rauta=Iaaffa,  rauta^pelti. 
Jernprof,  u.  ranta»foetteIu;  se  Jerabyrd. 
Jernsaker,  f.  pl.  rauta=falut,  ranta=tatt)ara. 
Jernsand,  m.  ranta=I)teHa,  rauta^fora. 
Jernsko,    v.  a.    rauboittaa,    panna   rautaan, 

ranbata. 
Jernskolla,  f.  rauta=fi8!o. 
Jernskräp,  n.  rauban=rani,  rauta-romu  1.  -ro3« 

la,  ranin-aubat. 
Jernslagg,  n.  rauban^fuona. 
Jernsmidd,   a.   rautoif)in  pantu,  rauboisfa  1. 

rauta=faf)Iei6fa  (oletea). 
Jernsmide,  n.  ranbau^ae  (»feen),  (helst  pl.) 

raubau=ta!eet,  rauta^tatoara  1.  4aiut. 
Jernsparf,  m.  (accentor  modularis)  rautiainen, 
Jernspira,  f.  rauta^ttialtiffa. 
Jernstäng,  f.  rauta^fanfi. 
Jernstöfvel,  m.  rauta^faapaS  (=paan). 
Jernstör,  ra.  piffa,  rauta^faufi. 
Jerntillverkning,  f.  ranban=f^nni?tn8  1.  'toaU 

uiietuS. 
Jerntråd,  m.  rauta=Ianfa. 
Jernugn,  m.  rauta=uuni. 
Jernvandias,  v.  d.  ranbettua. 
Jeruvandling,  f.  raubettuminen;  raubcttunut 

fappale  (=een). 

37 


290 


Jer 


Jo: 


Jernvara,  f.  rauta-Mu,  vautataivava. 

Jernverk,  u.  rauta=tcf)baö  (4aauj,  vaiitahje» 
taitos. 

Jernverkstad,  lu.  vauta4''nia  1-  4^aja^to. 

Jernverktyg,  u.  vauta=U)öfaIa,  vauta=aie. 

Jeniviktriol,  m.  rauta^iinljtriUi. 

Jernväg,  m.  rautil=tic. 

Jernvägsstation,  f.  vailtatieu  =  ^l}fäf)bl}3  1.  p).}-- 
\'ät)i)\)^-'pailU. 

Jernåder,  f.  rautasuoni. 

Jernålder,  m.  rauta=fauft,  rauban=aifafaufi. 

Jernört,  f.  (centaurea  scabiusa)  (cerbena  offi- 
cinalis?)  vauta4)rtti ,  vautiatuen,  )>cltO'tau= 
nolft. 

Jertecken,  n.  se  Järtecken. 

Jesuit,  ni.  jcfuttti,  jcfuita, 

Jesuiterorden,   m.  jcfuitti^cuva. 

Jesuitisk,  a.  jefuitaUincn,  jcfuitatu=c^nttiucn. 

Jesuitism,  m.  jcjuitaitiluuS,  jcfuittain-cl-^n. 

Jesus,  uom.  pr.  Scfuä  (=t|cn). 

Jette,  m.  fl.  se  Jätte. 

Jo,  adv.  niin,  niin  juuri;  äterges  i  svar  mest 
med  upprepande  af  det  ord,  hcarom  fräfjan 
egentligen  gäller,  t.  ex.  är  han  kommen 
redan?  jo,  outo  I)än  jo  1.  jo!o  f;än  on  tu(= 
lut?  on,  jo;  jo  visst,  totta  f  ai,  olcu  o.  s.  v. 
tax,  niittejä  niin,  niin  aina;  jo  visst  också 
(Iron.),  t'i)Uä  fai,  h)Uäf;an  nl)t,  jot)a[)an,  jopa 
f  ai,  niin  aina;  ah  jo,  ti}Uä,  fljttä  fi}Ilä,  ti.}Ilä(;än; 
jo  jo,  niin  niin,  no  niin,  tee  niin;  jo  men, 
niin  !l)IIä,  tpfläpä,  (det  går  an)  fliKä  tofi 
1.  fcutään;  jo  pytt!  niitä  »ielä!  fijKä  1. 
jo^Ht  !ai!  se  under  Ja. 

Jod,  m.  (kem.)  jobi. 

Jodia,  V.  n.  joettaa,  joeöeda  (»telen). 

Johannisblommor,  f.  pl.  se  Färggräs. 

Johannjsmask,  m.  tuti'  1.  {iiIto»inatO. 

Johannisnycklar,  m.  pl.  (orchis  militaris)  xi- 
tarin»fäinmcttä,  lieiuffen  fämmen. 

Johaunisört,  f.  (hyperu-.um  perforatum)  uur» 
mi^niSmo,  ftanireri^^cinä. 

Johauuiterorden,  m.  juf)auiitti=ritarieto. 

Joll  1.  Jolle,  m.  iBenoncn,  ruuf)i. 

Joller,  m.  lelctt)?,  jofeKuö,  lö^icrrtjS,  Joru,  Io= 
rntu3. 

Jollra,  V.  a.  o.  n.  lelettää,  joMtaa,  lö^crrel» 
lä,  loruta,  loruttaa. 

Jolster,  f.  (salix  pentandra)  I^ala^^MJU,  cja= 
f;atair>a. 

Jonblund,  m.  9?uttu^inatti. 

Jonglur,  m.  fcifaitija,  feifuttelija,  fnje^tclija, 
ivcijari. 

Jons,  se  Jans. 

Jord,  f.  maa;  (mull)  multa;  j — ens  frukter, 
maan  ^icbelmät;  lägga  sig  på  j— en,  laS» 
feutua  1.  :|)aneutua  maatjan;  gräfva  i  j— en, 
faitooa  1.  lainiella  maata  1-  multaa;  under 
j— en,  maan  alta;  ofvan  j.,  maan  ^^äättä; 
bära  en  tili  j— en,  f  antaa  j.futa  maahan; 
jemna  med  j— en,  p<x\\\\\\  1.  tafoittaa  maan 


tafatte;  mager,  god  jord,  laiha,  I;l}lrä  maa; 

j  — en  (planeten),  maa;  j — ens  innersta,,  maau 

fifuS;  j — ens   fröjder  och  sorger,  niaalliiet 

ilot  ja  i^uolet;   (ägujord)  maa,  tila,   maa= 

tilus. 
Jorda,  V.  a.  I;aubata  (=taau),  :|5anna  maa(;an. 
Jordaiialk,  m.  maakaari. 
Joidabok,  m.  se  Jordebok. 
Jordafäng,  n.  (lagt.)  maan=faauti. 
Jordagods,  n.  maa=tila,  maa=tilu8,  maa=omoi= 

fuu8. 
Jordagrund,  m.  maapala,  maaperä. 
Jordart,  m.  fAew.;  faliii,  maan4aji;  mut(an4aji. 
Jordartad,  a.  mnllau=tapainen,  maa4ieräiucn, 

mnltaiiHt. 
Jordaxel,  m.  maan=afic(i. 
Jordbana,  f.  niaan=rata. 
Jordbeck,  n.  maa^nlifa. 
Jordbeskrifuing,  f.  maan=c^>as  {^paaii),  maan-- 

ticbe  (4ccn). 
Jordbeskrifvare,  m.  maan=o))):aan  fivjcittaja, 

maan^o^astaja. 
Jordblaudad,  a.  mnttan^efainen. 
Jordblandniug,  f.  muUan»fctoitnS. 
.Jordbok,  f.  se  Jordebok. 
Jordborr,  m.  maan^inäiiutiii ,  maa-maltuvi  1. 

=iaiva. 
Jordbrand,  m.  maau^afo. 
Jordbruk,  n.  maau^r^iljclt)  1.  4ritjelii8. 
Jordbrukare,  m.  maan=n)iljclijä. 
Jordbryn,  n.  maanhinta. 
Jordbädd,  m.  se  Jordlager. 
Jordbäfning,  f.  maan  järi8ti)3. 
Jordebok,  f.  ivcvo^irja,  maakirja. 
Jordeboksränta,  f.  limfituiö^iuero,  maa^^ivcro  • 

maatirja-lBero. 
Jordegendom,  m.  maa=tifa,  tila,  maa=ti(u8. 
Jordegumma,  f.  se  Barnmorska. 
Jordfall,  n.  maan4nitcanta,  niaan=ranfeama. 
Jordfast,  a.  maa4^cvä,  maa4'cväincn,  tiiutc^ 

nainen;  j.  sten,  maa^:cvä  finn,  maa4ian. 
Jordfetma,  f.  maan=ra8»a. 
Jordfrukt,  m.  maa4;ebetmä,  juurifaS  (--faan) . 

juuri=f)cbe(raä. 
.Jordfynd,  n.  maa§ta4öl)tij. 
Jordfärgad,  a.  mul(an4arii^ainen  1.  »muotoinen 
Jordfasta,  v.  a.  panna  maalian,  (;aubata  (4aan) 

tufca  I.  [iuuata  lunita,  bautaau^fiunata. 
Jordfästning,  f.  (laubau^jiunauö  1.  4utemincn 

maaf;an4auo;  bautajatfct,  ntaal)au4\auijaiict 
Jordglob,  m.  maau4^aI(o. 
Jordgubbe,  m.  manfttfa,  maa--maufitfa,  antttu 

manfitla. 
Jordgumma,  se  Jordegumma. 
Jordhalfva,  f.  maau4uoUeto. 
Jordhaltig,  a.  mut(an=ietaiuen. 
Jordharts,  n.  maa4n^{'a. 
Jordhvarf,  n.  se  Jordlager. 
Jordhydda,  f.  muUa=raaja,  multa^irtti. 
Jordhåla,  f.  maa4'uo^4a  1.  4uo^4ero. 
Jordhög,  m.  multa=läjä  1.  4'ofc,  multi=fa|a.    : 


J  o  r 


Juf 


291 


Jordig,  a.  inuUaineit,  mainen,  nmttaantnnnt. 
Jordisk,  a.  maallinen;   det  j— a,  maatlifuuS, 

maatlifet  afiat. 
Jordiskt,  adv.  maadijeJti,  maaflifen;  vara  j. 

sinnad,  clla  maaUifen  mielinen. 
Jordklimp,  -klunip  ,  m.  -koka,  f.  ntutta=nöf= 

Tl,  multa  »möf)täfe  1.  =mi3r;{ä,  muIta^foHare, 

mntta^maffu  1.  »tönffä. 
Jordklot,  n.  maa=^al(o. 
Jordkol,  n.  maa4;tli,  mnIta'f)iiU. 
Jordkrats,  m.  maa=raa§tin   (=men),  nniUa= 

raasta. 
Jordkrets,  m.  ntaan4Hivi. 
Jordkropp,  m.  maan^fa^-^vite. 
Jordkrypa,  f.  (bot.)  se  Jordref. 
Jordkula,  f.  maan4nofa,  maa=fno^^^a. 
Joidlnger,  n.  maa=ferta,  maakerros,  maantc, 

multa=fervD§. 
Jordlapp,  m.  maa=ttlffu. 
Joidlif,  j— vet,  maaIliö=eto,  maaKtnen  elämä. 
Jordloppa,  f.  (hallka)  maa=!ir)))3n,  vetu. 
J(ndi;i{re,n.maan4^ai{fa,  ^lellon^aitta  1.  »afema. 
Jcinllägenhet,  f.  maa=tila,  maasalo  1.  =fartano. 
Jordniask,  m.  maa=matc,  manfiainen. 
J.uilmerg,  m.  se  Mergel. 
J.iidman,  m.  maan4aatu,  maanperä  1.  40!;= 

\o.,  mm. 
Jordniatning,  f.  maan«mittau3. 

Jord  natur,  f.  (kameral.)  moa=Incnto. 
Jordnäringslagfarenhet,   f.   maaelantO=cifeu?. 
Jordnöt,  f.  maa4>äl;finä. 
Jordpol,  m.  maan=na^^a. 
Jordprodvikt,  m.  maan=anti,  maan^tucte. 
Jordpäron,  n.  maa^omeua,  )^ernna. 
Jordransakning,    f.  (kameral.)  maan4nrttnto. 
Jordras,  n.  maan^ltuetemä  !.  4oI)feama. 
Jordref,    n.    (gJechom.a   hederaceum)   maa  =  I;n= 

mala,  !atin»näre  (=een). 
Jordrefning,  f.  niaau^iacStelu,  maan  favttaan= 

otto  1.  4ano. 
Jordremna,  f.  maan4)alfeama  1.  =rafo. 
Jord  rund,  m.  maan^niri,  moa^^aKo. 
Jordrätta,  f.  maa4)iivi,  maa-rotta,  ^.-iclton-otta. 
Jordränta,  f.  maan»hjevD. 
Jordrök,  m.  (fuinaria  officinalis)  cmäffi,  inh 

jciJia-ucf)D,.  maa=fa^^^i,  Bärfi4;einä. 
Jordsalt,  n.  (kem.)  maa=fuota. 
Jordskalf,  n.  maan=täriStl}8  1.  »täväijbl)?. 
Jordskatt,  m.  maa=  1.  aitauS-lreve. 
Jordskorpa,  f.  maan=!amara  1.  »fatoo  1.  =!;uovi 

1.  4nnta;  (frusen)  !avmanne8. 
Jordsmak,  m.  mutlan=ma!u,  maan=ma!u. 
Jordsnäcka,  f.  !otti»mato,  !ottiainen. 
Jordsten,  m.  maa4ilri,  maa)jcrä={iiin. 
Jordstycke,   n.  maa-tilffu,  maa4aiffa. 
Jordstöt,  m.  maan=täräl)bl)§  1.  4)etfaf)bnS. 
Jordsvalg,  n.  maan=JHO|.^a,  maan-nielu  l.=rctfc. 
Jords V am p,  n.  se  Tryftel. 

Jordsval,  m.  maankamara,  farje  (4een). 


Jordtorfva,  f.  turtoc  (4cen),  favje  (»feen), 
nnrmi=tnririe;  (fig.)  maa=tilffn,  tnrtec. 

Jordvall,  m.  multa4xH-iIfi,mulIitn8,tt.'»aUt4nut[oS. 

Jordvandling,  f.  maatuminen. 

Joidvax,  n.  maan-lval;a. 

Jordvåning,  f.  ala4evta,  maa=!erta. 

Jordvägg,  f.  mnltt4einä,  feinä=muöo5. 

Jordväxt,  f.  maa=fa§)Di. 

Jordyta,  f.  maan4nnta. 

Jordägare,  f.  tilan=mie8,  maan=cmi6taj[a,  maan= 
tfäntä,  talcUinen,  tilaEinen,  tiluffen^l^attijia, 
t§tnnto=micö. 

Jordäpple,  n.  se  Tryffel. 

Jota,  n.  jccta;  icke  ett  j.,  et  aatafaan. 

Journal,  m.  fl.  se  Jurnal,  m.  fl. 

Jovialisk,,  a.  vattoifa,  iloinen,  ^u^jaincn,  1^6= 
tifäS  (»ftään). 

Ju,  adv.  l)an  (4}än),  pa  (4ä);  du  har  ju 
gjort  det,  oIetI)an  fen  te]^m)t;  det  var  ju 
du  som  gjorde  det,  finä^än  feu  teit;  det 
gjorde  du  ju,  fenf)än  1.  fcn^.Ht  I.  fen^äl^än 
finä  teit;  hau  säger  ju  ingenting,  ei^än  1. 
ei1,''ä  l)än  mitään  fanofaan;  man  tror  ju 
det  icke,  eil)än  fitä  uSfotafaan;  jag  tviflar 
icke,  att  du  ju  gör  det,  en  epäile  ftnun 
tX}U'ä  fen  teleträfi,  en  epäilefään  etfet  finä 
fitä  tee;  ju — ju  (desto),  futa  — fitä,  jotal.  mi- 
tä—  fitä;  ju  lärdare,  desto  blygsammare, 
Inta  oppineempi,  fitä  fainompi;  ju  förr,  dess 
hellre,  fnta  ennemmin  1.  :pitemmin,  fitä 
paremin. 

Jubel,  n.  viemu,  viemauS,  riemaStuS,  il;a3- 
tu8,  ilo. 

Jubeldag,  m.  riemn4^äih5ä. 

Jubelfest,  m.  riemu-julila. 

Jubelmagister,  m.  rtemn  =  mai8tcri,  jvanl)u8' 
maisteri. 

Jubelår,  n.  jinI)la=jiniofi,  riemu^untofi. 

Jubilera,  v.  n.  viemuita  (=tfen),  iloita  (4fen), 
viemueUa. 

Jubileum,  n.  riemu=juf;ta;  riemu,  rietnaStuS. 

Jubla,  v.  n.  se  Jubilera. 

Judafolket,  n.  3nutaan4an§fa. 

Judalandet,  n.  3nutaan=maa. 

.Judas,    nom.    propr.    SuutaS    (=taan);    (fig.) 

SuutaS. 
Judaskyss,  m.  juutaan=fuutelu  1.  «mnisfu,  fa* 

xoata  1.  pctcUinen  funtelu  1.  funn^into. 
Jude,  m .  juutalainen. 
Judegata,  f.  juutalai8=fatu. 
Judehus,  n.  juutaIai8»taIo  1.  ^perl^e. 
Judendom,  m.  juutalaifunS,  juutalaiSniSfo. 
Judeqvarter,  n.  juutalaiS^crtteli  1.  =ofa. 
Judesamfund,  n.  juutaiai§=funta  1.  AjljtttjQ. 
Judiciel,  a.  iain4at)nnillincn,  Iain4ä^nti=,  oi= 

feuben4'äi}nniKinen. 
Judinna,  f.  nai§  =  juutalainen,  juutalais  =  lrai« 

mo. 
Judisk,  a.  juutalainen,  juutalaisten,  Suutaan; 

j — a  läran,  juutalaisten  uSfo. 
Juft,  se  Jukt. 


293 


Juf 


J  u  s 


Jufver  1.  Jur,  n.  ubat  (=-taren),  utare  (»een), 
utara,  tuumen  (=en),  juemaé;  (helst  i  plu,-.) 
utaret,  jitcmafiet,  tuumeuct. 

Juglon,  n.  se  Nypon. 

Jukt,  IX.  jul^tt;  j.-garfveri,  juf}ti=^ar!itug  1. 
=:parfitto. 

Jul,  m.  ieulu;  fira  j.,  hjiettää  jouhia  1.  jou» 
luöista;  i  j-,  enft=JDUIuna,  jouluna;  i  j — as, 
tciime  1.  menniit  jouluna. 

Jula,  T.  n.  jouluiöa,  otta  1.  triettää  joulua. 

Julafton,  m.  joutunmatto,  jcuIun^ei^tODl.  »Uta. 

Julbock,  m.  jouru^t^uftt. 

Julbord,  n.  jouht4^cntä. 

Julbröd,  n.  jculu^cii^^ä. 

Juldag,  m.  jculu4iäi»ä;  annandag  jul,  2;a= 
^.^anin--:päin.^ä,  teinen  jou(u4\-ihvä. 

Julferier,  m.  pl.  jouIu^Iut-M,  jcuhuJrälKöuft. 

Julfröjd,  m.  jcuIuu=tlo,  joulu-riemu. 

Julgris,  m.  joulu=Vor]aö  (ufcen  fy.)- 

Julgröt,  m.  joulupuuro. 

Julhalm,  m.  jculu^afjuat,  jouIu=cIjet. 

Julhelg,  -högtid,  m.  jouhiu^til^ät  Q'f-)^  jcu= 
Iun»ju6ra;  under  julhelgen,  joulun^^MjJ^tuä. 

Juli,  m.  hetnä-fuu,  ju(i=fuu. 

Juliansk,  a.  3uUanin*,  j — a  tideräkningen, 
Suliantn  ajan4ufu. 

Julkaka,  f.  joulu-fatfu. 

Julkalas,  n.  joutu^ibot   (p/.;  1.  =!c§tit  (pl-)- 

Julklapp,  m.  jou(u4abja,  joulu^anti. 

Julkuse,  m.  jouIu=tatfu. 

Julie,  m.  runBi,  jutti,  iveuoncn. 

JuUben,  n.  (anat.)  Iattt)a»luu. 

Jullek,  m.  jcutu4cifft. 

Julljus,  n.  joulu^fönttilä. 

Julmånad,  m.  jcutu4uu. 

Julnatt,  f.  jcu(u=t)ij. 

Julnöjen,  n.  pl.  jculu4;uant  1.  ^lUttitutjet  1. 
=tfct. 

Julotta,  f.  joudtn  aamu=iaarna,  joutu^faavna. 

Julp,  m.  ficunm=vafo. 

Julpsalm,  m.  jouIu=lrirfi  (=rren). 

Julskinka,  f.  jculu4itfiiö,  }oulu=fintfu. 

Julstek,  m.  jculu4\néti. 

Jultid,  f.  jculuunufa;  vid  j— en,  joulun  ai> 
taan  1.  aifeibin  1.  aifoina. 

Julöl.  n.  jcutu=oIut  (>uen). 

Jungfru,  f.  ncitji  (=cn  ,  neitfi?,  ncitic  (=e€n),  im^t 
(=men),im:nitfo,neiti,neitc,:rft»i.^ncitU}t(=i)eu), 
neitU)nen,ueiti'i)fäinen,immi)t(4n)en;;.j.Mana. 
neitf^t  äliaria;  j.  Marie  sänghalm  (yalium 
verum),  fcltauuatara,  raaarian4^a[)na ,  ruu» 
nitin^einä;  j.  Alarie  Hand  I.  Kycklar,  (ur 
chis  maculata),  niaarian4ämmettä,  fämmcu 
fielt,  fiefuffen^fämmcn;  j.  Mariae  isyckel 

piga  (coccionella  septempunctata),  tepjiä^tert» 

tu,  Iennin!äinen;  (matt)  jum^ru. 
Juugfruaktig,  a.  t^ttinuäinen,  viifiimainen. 
Jungfrubur,  m.  nciti»fammic,  ti}tti>tn  famari. 
Jungfrubär,  n.  (ruhus  suxatilis)   Iii(u»lratuffa, 

(iUutfa,  fiiUifta,  ncitjen^marja. 
Jungfrudom,  m.  neifip^ö,  ^iituuS,  ttn^^euS. 


Jungfruhinna,  f.  ^itta^fatec. 

Jungfruhonung,  f.  «jalfea  tjunaja^impi^unaja. 

Jungfrubär,  n.  (drosera)  fitma4)eiuä. 

Jungfrukloster,  n.  neitft4uo§tari. 

Jungfrulig,  a.  neitlpellinen,  impiuen,  )>iialli> 
nen,  neibellinen,  neitietlinen. 

Jungfrulik,  a.  ti?tön4a^aineu,  neiben^aatnineu. 

Tungfrumätt,  n.  juniprun^mitta. 

Jungfrnolja,  f.  neitinUjij,  ))iifa=ö(jt?. 

Jungfrupilt,  m.  :|>itfain4otfa,  Utfain^otfa,  tt)t' 
tiiin4;cmt;u. 

Jungfrustift,  n.  neitU)t4uo§tari,  ncitjt>t»Iaitoä. 

Jungfruständ,  n.trnt>eij8,  neiti4äin.'ät,  neitiiiti^. 

.Jungfrutväl,  m.  (palygonum  hijdrnpiper)  atan» 
tatar  (staren),  ruStan-uof^o,  tulin-uobo,  »av' 
fan^olipt. 

.Jungfruvax,  n.  neiti=ira()a  1.  =lra£ft. 

Juni,  m.  feiä4uu,  junt4uu. 

Junk,  m.  jonfft. 

Junker,  m.  juuffari,  I;errag»nne?. 

Jur,  se  Jufver. 

Juridik,  f.  Ia!i4iebc  ('»tccn),  Iatn=c^Vi,(afi=o^pi. 

Juridisk,  a.  la!t=tieteeUineu,  (atu=opi[liucn,  lafi» 
oppinen;] — a  fakulteten,  lain=opiUinentiebC' 
funta. 

Jurisdiktion,  f.  (domsrått)  tUOnttO'  1.  lali^oi' 
!ens;  (domsaga)  citeuS=:piii^t»  laft»)3itrt,  ical» 
ta4niri. 

Jurist,  m.  {atn=o^^^inut,  taft^mteS  1.  »berra. 

Jumal,  m.  )jaitt)ä4ivja;  (tidning)  iauoma=Iel)ti, 
aifafauS=ftrja. 

Jurnalist,  m-  janonian=!irjoittaja. 

Jury,  m.  juri,  toala4unta,  njala=mie{)t§ti3. 

Jus  patronatus,  ^a^^tnbuuto=oi!c^S. 

Just,  adv.  juuri,  iban,  aitran,  oifein,  itaän; 
=^'a  (4'ä);  j.  deri  ligger  svårigheten,  fiinä 
1.  flinä^^ä  juurt  njaifeuö  onfin;  han  kom  j. 
nu,  tuli  juuri  1.  i^an  n5}t  1.  n^t  juuri;  j.  så 
är  det,  aitt>an  1-  juuri  niin  fe  on;  j.  som 
han  kom,  juuri  1.  iban  lianen  tullesfauia; 
det  var  j.  icke  min  mening,  eipä  je  juurt 
minun  tuumani  ollut;  du  är  j.  en  lätting, 
laiéfuriban  fina  olet,  finä^jä  juuri  olet  fe 
laisfuri;  det  är  j.  detsamma,  huru  det 
går,  fe  on  juuri  1.  aiiran  1.  fe^-^ä  on  libtä  faif» 
fi,  fä^  miten  Innräufii;  det  är  j.  densam- 
ma, fe()än  1.  Wci  fe  onfin,  fe  1.  juuri  fa= 
maban  fe  cn!in;  det  är  j.  det,  fiiiuipä  fe 
junri  outin  1.  on;  j.  ingenting,  eipä  juuri 
mitään;  j.  sä,  aiwaan  niin,  juuri  !.  ratti 
niin;  j.  som  bäst,  par'aifaa,  paraeta  fättä, 

Jusiera,  v.  a.  nja'ata  (trataan),  ojentaa,  oi=> 
tai§ta;  (j.  mått)  tv)a'ata,  truunata,  uuntca. 

Justerare,  m.  n^afaaja,  ojentaja,  truuuaja. 

Justering,  f.  irafaué,  >r>afaaniinen,  se  Justera. 

Justitiarie,  m.  oifeuben4itäjä  1.  »iijtuja,  Iain« 
pitäjä. 

Justitie-borgraästaro,  m.  oiteuS^pormeétari. 

Justitie-departement,  n.  oiteuS=  1.  (atiaftain- 
ofaSto. 

Justitie-kansler,  m.  oifcu84ane(eri. 


J  tl  s 


K  ab 


233 


Justilie-minister,  m.  oifeuö^mintStert. 
Justitie-ombudsman,  m.  fäät^jeil  OttcuS-ebuS' 

mtcö  1.  ctleuben^Jxmliroja. 
Jiistitie-revision,  f.  tutfint0»oifeu8. 
Justitie-staten,  m.  oifcitS^fäätt)  1-  »feitra. 
Jusiitie-äreiidei-,  m.  Iauttät)Uti=a[tat. 
Juvel,  m.   jmBelt,   falliS   (4in)    !itl>i;    (f am.  o. 

iron)  tijeitiffa,  ximö. 
Juveleiare,  m.  jmueli'ie)?^Hi. 
Juvelskrin,  n.  jmBeU=IiVa§  (=|5^aan). 
Jans,  he  Jaiis. 
fe^,  n.  |3oIento,  poU  (»feen),  Tääm,_  e))uu,  fl}t)= 

mät)§;  j.  emot  domare,  tuoiuartll  pokuto  1. 

f^i^mii^ö  1.  e).ntu. 
Jäfaktig,  a.  se  Jäfvig. 
Jäfva,  V.  a.  ifdka,  tpunttaa,  f^^mälä,  fääteätä. 
Jäfvig,  a.  |)olfeeu=aIainen,  ^poiettaiua,  e^juun» 

dainen. 
Jäfvighet,  f.  :(JoIfeen=  1.  e^)uun=alaifuit8,!ääl»t^3. 
Jägarcorps,  m.  jääferi^hmta  1.  =jcu!fo. 
Jägare,  m.  metjä^mieS,  metfägtäjä,  iaf)ti=inie§, 

evä=mteé;  (svldat)^  jääfert  1.  jäätävi. 
Jägarhorn,  n.  ja()tt=  1-  nietjä^tortDt. 
Jägarinna,  f.  metfäétäjätär,  naiS-irtetfäötäjä. 
Jägarkoja,  f.  jaI)ti=foju,  met|ä§tl}S=fc|u  1.  »Jiuija. 
Jäganuit,  n.  ja£;tt=iDerfto. 
Jägarsprak,  n.  ja^tt=!tcU. 
Jägarterm,  m.  ja(;ti=fana,  metfä=fana. 
Jägarväska,  f.  ja[;ti4auffit,  ))l)8fl)4aiiHu. 
Jägeri,  n.  nicti'äéU}å,  met[än=ajo. 

Jägeribefjening,  m.  ja]^tt  =  |.^alwelt;at,  metfä» 
))a(uiclijat. 

Jägeiistat,  m.  ja^ti^paliDelijaSto,  nietfä>l-Diva3to. 

Jägniästare,  m.  jai)ti=me§tart,  nietfä8tt)S«f)erra. 

Jägta,  V.  a.  at)tiij*taa,  fiufata,  ajaa  tafaa,  hjai» 
liota  (=oau);  j.  efter  ord,  ajaa  fanoja  tafaa. 

Jakel,  m.  ^:eut'e(e  (=een),  ^eijafaS  (=faan),  l;el= 
1      hittt,  Ijelffart. 
■  Jämföra,  se  Jemföra. 

Jiiiiilva,  se  Jemka. 

J.inilik,  Jämmer,  se  Jemlik,  Jemmer. 

J.inka,   se   Jemka. 

J  Ulia,  f.  tl)ttö,  Viifiinfttf  tViiffä,  faSfa^pää. 

,Jaif,  m.  ([julo)  al;mn,  c^ima,  fanH-^^Jt. 

Jiirga,  se  Kaita. 

Jini,  se  Jeni. 

.  J ärteeken,  n.  cnnitStug-mevffi,  eititu^te  (=eeu), 
aaii^e  (»eeit). 

Jäsa,  V.  a.  fäpbii,  itoufita,  ipaifua,  ferttä  (=fiän), 
I;a^ata  (=^)Jaitcn);  drickat  j— er,  juoma  fäl)- 
Ipt  1.  ferfit;  degen  j — er,  taifina  itoufce  1. 
i)oijuu  1.  fcrfii;  (fig )  fuot)iia,  tie(;iia;  blo- 
det j — er  i  hans  "ådror,  luert  fiefjUU  l^ilKlt 
fUDuiSfanfa;  j.  af  vrede,  fuoljua  itjil^aa  1. 
tcU^aSta;  alias  sinnen  j.,  faiftein  mielet 
^jaifmcat,  jotatien  mieli  pnifuu. 

Jäsdeg,  m.  i^apatii^-taitiun,  jmivi^taifiua. 

Jäsjord,  m.  uv^a=maa,  lieju^maa,  hijUv^maa. 

Jäskar,  n.  fäi)mä=amme,  f)a)3atuS=tiinit. 

Jäslera,  f.  ur^\i=faim,  Iieju=  1.  tanta=  1.  ^.^öf;ö' 
1.  f;l}ai)-laun. 


Jäsmjölk,  f.  :|3i>^i3=^5timä. 

Jäsning,  f.  farminen,  noitfetninen;  fiefntmiiten; 

jmfr  Jäsa. 
Jäsningskraft,  f.  ^aijatu6»tooima. 
Jäsningsmedel,   -ämne,   n.   £)iin3an»aine,    f)ti= 

toa§  (pl.  j^iiioaffet),  fät)te  (=tteen),  fäl)te=aine, 

tät)ttn  (»ttimett),  fjapatiit,  noStitt. 
Jäsningsprocess,   m.   !äi)minen,   iioufemtnen, 

!äl)miö=tila,  fäl)mt5=lt?aif'utué,  f)a^atuö=tila. 
Jäspa,  m.  fl.  se  Gäspa  o.  s.  v. 
Jäst,  m.  f)iitoa,   fatjte   (--tteeu'),  raf)fa,  a^saro, 

nostin  (=timen),  I)a^atiu  (=ttiuicn). 
Jätte,  m.  jättiläinen,  iäp|.n. 
Jättebild,  ra.  jättifäiS-fmra. 
Jättegestalt,  m.  jättiläiö^muoto  1-  4;af)mu. 
Jättegraf,  f.  jätttfäis4;auta,  Ijiiben^auta. 
Jättegrotta,  f.  jätttIäi§4uoIa  1.  4ouffo. 
Jättegryta,  f.  fofan4inua,  t;iiben4trnu  1.  =)3a= 

ta,  h}uoren4irnu. 
Jättegrö,  n.  (poa  serotina)  ranta=nnvnii!fa. 
Jättehåla,  f.  jättiIäiS4uoIa  1.  =!oIo,  I)iiben4uota. 
Jättehög,  m.  jättitäis4)auta  1.  ^fumpu,  I;iiben= 

fnm^nt,  f)iiben4ie|ä  1.  4uia8  (4aan). 
Jättekast,  n.  jättiläi§=nft)i;  jätti(äi8=raunio. 
Jättekula,  f.  jättiläis  =  tnoIa,   ]^iiben=IuoIa  1. 

=^efä. 
Jättelik,  a.  jättifäifeu  fo!otnen  1.  muotoinen, 

jättiläis»,   ma:^bottoman   fuuri;  en  j.  man, 

iättiläis=mie6. 
Jättemussla, f. ^^icZrtcnrt  gigas)  jättiIäiS4omma. 
Jätteorm,  m.  jättiIäiS4äävme. 
Jätteqvinna,  f.  jättiläismäinen. 
Jätteskepnad,  f.  jättiIäiS4ofo  1.  =muoto  1.  4;af;i^ 

mu,  maljboton  funruuS  1.  fofo. 
Jättespår,  n.  f)iiben=jä(fi. 
Jättesteg,  n.  jätttläiS^^aSfef  (»cen). 
Jättesten,  m.  jättiläiS  =  l:itin  1.  4;avffo. 
Jättestod,  m.  jättiläiS4Hit|a8. 
Jättestuga,    f.   l^iiben^Hiä   1.  4uiaS   (4aan), 

jättiläi84'ammio. 
Jättestyrka,  f.  jättiIäiS=lCoima. 
•iältetall,  f.  (pinus  lambertiana)  jättitäiS^mäut^. 

Jättinna,  f.  jättitäis»nainen,  nais=jättiläinen. 
Jöns,  nom.  propr.  SuSfi,   SnSio;  (jjg )  ^ijllö, 
tohiHina;  dummer  j.,  tt;f;mä  toliraua. 


K. 

De  ord,  som  ej  finnas  under  K,  sökas  un- 
der C. 

Kabak,  m.  fajjalfa. 

Kabal,  m.  se  Cabal. 

Kabalera,  v.  n.  oöa  falaijuouiSfa  1.  juoni» 
liitoSfa,  "pWaä  faIa=juonia  1.  4iittDJa,  juoni= 
tella,  foufuiteffa,  tait>altaa,  tef)bä  fatoalfuffta. 

Kabbala,  f.  juutataiSteu  faia=op).n. 

Kabbalist,  m.  faIa»op^)iuut  1.  »o^^^nneu. 

Kabbalistisk,  a.  fa(a=c:piUinen  1.  =o^i^)inen,      i 

Kabbelök,  m.,  -leka,  f.  (caltha  palustris)  ven» 


2D4 


Kab 


Kal 


tulta,  faramafcu=f'uffa,  fcfta-f)crutfa,  trafifau» 

fitmä. 
Kabbelsjö,    m.  (sjöt.)    viSti  =  aallot,   UxUiu  1. 

reiéfit=aaUct. 
Käbbla,  v.  n.  (sjöt);  sjön  k— r,  aattet  klitn-- 

xvat  1.  leisfarohuat  1.  feilfulrat. 
Kabel,  m.  (skepp-)  faa^^elt,  n)ar|3^t=  1.  Iitoma= 

Kabeljo,    m.    (yadus    morrhua)    fapa  =  tUV8fa, 

!a^>eljo. 
Kabelslagen,   a.   {clnu^fctattu,   foImt=iäinen, 

fclmi4^uncttu. 
Kabeltros^,  m.,  -täg.  n.  {aai>c(i'-toini^t  1.  4'é\)\x. 
Kabinett,  n.  fa|.nuctti,  Mli--  1.  ft)vjä=faninuc 

1.  =famavi,  tiiö-fammio,.  iäilt}=fammtc;  (em- 

hetsrum)  linvfa4aimtno  1.  =I)UDne;  (regerings- 
konselj)  ixMlta»  fantmio. 
Kabinettsorder,   m.   failtmio  fäSfl?,  ir>a(ta=fä§= 

f«,  fiallttfijan  !äsh). 
Kabysa,  Kabyss,  f^  feitiit^foju,  Iaitua=fetttiL\ 
Kacka,  v.  n.  fontia,  ääfiitä,  äffiä. 
Kackel,  n.  se  Ka  klande. 
Kackla,  v.  n.  faafottaa,  faafattaa,  fotfottaa, 

^af^ettaa;  (fig-)  ^^älättää,  f)älättää,  lär^ättää. 
Kacklande,  n.  faafotu?,  faafottaminen,  fctfc= 

tit^,  f;aI)CtuS. 
Kadaver,  n.  raato,  fiaaSfa. 
Kadens,m.Io^^ctUv,(oVufe(=feett),Io^''))U-iUCtäl}§. 
Kadett,  m.    fabctti,  fota=cpViI«ö  (=aan),   jota-- 

{'oittnlainen. 
Kadotkorps,  m.,  -skola,  f.  fabetti=fitnta,  ta= 

betti=touIu,  iota=fi,ni(u. 
Kadrilj,  m.  fatviUi,  neljäineit. 
Kafé,  n.  fabUMta,  fat)h^i4)Uonc  1.  -A\u\Ci. 
Kaffe,  n.  falnri. 
Kaffebord,  n.  faf}lrt4H^Dtä. 
Kaffebricka,  f.  faf^Hn^afctiu  (»ttimcu),  Uhvov- 

tavjout  (4meu),  fal)l«t4autancit. 
Kaffebrun,  a.  fat;winn-uuni,  fa(;lt)in=!arlvainen. 
Kaöebrännare,   m.  fal)«jin4^aal;btn    (4iinen), 

!af)nnn4^oIttaja. 
Kaffebröd,  n.  {■a(nin=(cil.\i. 
Kaffeböna,  f.  fabirt4\4.ni. 
Kaffedags,    adv.    tal)lvui   alfana  1.    aifaan  1. 

ajafft. 
Kaffefärgad,  a.  fal)iBtn=Jrärtncn  1.  »farhjaincn. 
Kaffehus,  n.  fat)iiH=f)uone,  Iaf)H)ifa,  fat)Un=maja. 
Kaffekanna,  f.  fa(ian=!ainm. 
Kaffekittel,  m.  !al)»t=fattUa  1.  =)>ata. 
Kaffekokare,  m.  !a[niMn=fcittäjä;  fabluiu^Cttin 

(4timcu),  ta(niMU=fcittuvi. 
Kaffekopp,  m.  tal,nin--tit^4n. 
Kaffepanna,  f.  f'a!nl^i4H■ln^^. 
Kaffeplantage,  m.  fa[)liM=inaa,  fat)totn=ta§l-öatto. 
Kaffecivarn,  f.  faI)Un=ml)IU). 
Kaffeservis,  m.  fa(nin=falut  (pl),  !aI}ii.n4a(u?to. 
Kaffesuuip,  m.  fal,niim4<oro. 
Kaffesyster,  f.  falnin^fiutfuncn  1.  --^xit^o. 
Kaffeträd,  n.  faInoi4nm. 
Kaffevisit,  m.  faf)H.nira4ät)nti,  faI}iin=tcvircStl)§. 
Kafla,  V.  a.  faulata,  luKata,  kierittää,  fievtää. 


Kafle,  m.  favttit,  fitUffa,  fa^.ntla;   (vah)   jijie» 

vin  (=iinen),  rnfla,  tela,  teli;  (för  mangling) 

fanlatn   (=imcn),   fanlan8  =  !a^iu(a   1.   =rn(la; 

lägga  k.  i  munnen   på  ngn,   \>a\ma  lapnla 

1.  :i.niliffa  j.tun  fun^uin. 
Kaflebro,  f.  ^iovva8=ft'ta,  matto=fiIta. 
Kaflebräde,  n.  fau(anö4auta. 
Kaflegräs,  n.  (alopecurus)  ^.nmtar^ää. 
Kafleträ,  n.  fautain  (=ntcn). 
Kaftan,  m.  fau()tana. 
Kafveldun,  m.  se  Kasedun. 
Kagge,  m.  naSfaffa,  :tiuaatfa,  fännttfä,  kffcvi. 
Kaj,  m.  !aji,  ramtaS  (=taan),  ranta4ilta. 
Kaja,  f.  (corvas  monedula)  wmUo.,  I)atfincn. 
Kajman,  m.  faima;  faimant. 
Kajuta,  f.  fajutta,  Iain)a=inaja,  !aStavt. 
Kajutvakt,  m.  fajntan'll>al;tt. 
Kaka,  f.  fatfu,  faffava,  lei^^änen;  en  k.  bröd, 

iartt>t4ei)^ä,  Ici^3ä4atfara. 
Kakaoböna,  f.  !af'ao4a^.nt. 
Kakbröd,  n.  famn4ei^^ä,  fa!fu4ctpä. 
Kakel,  n.  faatcli;  se  Kackel. 
Kakelform,  m.  !aa!eIt4nofi  1.  »irovnni  1.  »taanm. 
Kakelugn,  m.  tatiunni,  faafelntuni. 
Kakelung=makare,  m.   fattunni^inaafavi,   nn= 

nin^tefijä. 
Kakerlack,   m.  (hlatla  orientalis)  rnfatta,   to= 

vaffa. 
Kakla,  se  Kackla. 
Kakofoni,  f.  faf\4f)onta,  ejjäniäni. 
Kakspade,  m.  fat[■n4a)^io,  Iet^3t4a:pio. 
Kal ,  a.  :|>alja§  (man),  tcli,  nilfo,  alaéton,  anfea. 
Kalas,  n.  fcöti  1-  leéttt  (pL),  juomiutt,  femu, 

Vibot  (pl). 
Kalasa,   Kalasora,   v.  n.  :t)itää  feStiä  1.  jno- 

minfiä  1.  pitoja,  feötailta,  fcmuiKa,  jnl}lita 

(=tien). 
Kalcinera,   v.  a.  (kem.)  falfuuta  («tfcn),  tuft= 

^nibbi^taa,  fiapoSta  ^nil)btötaa,  f;a^poa  txxi- 

tää,  tuIt4'arfoittaa  1.  =evittää. 
Kalebassträd,    n.    (adnnsonia    digitata)    tah- 

Vaf<fi4nut,  ma(ia4^nu;  (fnuvin  tunnettu  pxxxi). 
Kalefaktor,  m.  lämunttäjä,  Iämmitve;=mie>^. 
Kaleidoskop,    n.    f'a(cibo§foi>o ,   fauno4tifavi, 

f'oru-tä[)t}«tin  (4imen). 
Kalender,  m.  faleuten,  Mentavto,  aifa4uctte= 

lu,  alntanatfa;  (samling  af  skrifter)  falenteit. 
Kalesch,  m.  fatei^fi,  fateöfa,  ivannut  (pl-)- 
Kalesonger,  se  Kalsonger. 
Kalf,  m.  UHififfa;  som  har  k.,  icafifaUineu. 
Kalfatra,  v.  a.  tittitä  (=ticn\  ti5)3l}ttää,  tuffta. 
Kalf  bringa,  f.  ipafifan>rinta. 
Kalfdans,  m.  n-^aftfan^tanSfi;  (''"tO  tci'ni=juuS= 

to,  terni,  tet)män=junSto. 
Kalfdricka,  f.  liuta,  irafifan^jnonia. 
Kalffjerding,  m.   irafitau  ncljänneS,  nvi[ifau 

etn=  1.  ^>erä4^uoli>>fc. 
Kalfgelé,  n.  ivafifan-bmitetö  1.  =jäipte. 
Kalfhage,  m.  UHifitfa=l)ata  1.  =aitnnS. 
Kalfkette,  m.  iiHifitan^arfina. 
Kalfko,  f.  ttiue  iel;mä. 


Kal 


Kal 


295 


Kalflcotlett,  m.  lDafifan='Et)Ij^8  1.  l\}ti\4i{)a. 

Kalfkrås,  n.  «)afifan4l}bämt^fiet  (j)l-)- 

Kalfkött,  n.  ii^afifan^tf^a. 

Kalfleka,  f.  se  Kabbi-lök. 

Kalfmule,    -nos,    m.    (linaria    minor)    luä()ä 
!annuS'VUDr;o,  ifafifnn=i)vttt. 
r  Kalfost,  m.  tevni^juuöto,  Icl^män-juiiöto. 

Kalfrefvor,  f.  pl.  se  Mattegräs. 

Kalfskinn,  n.  mafifait=nal;fa. 

Kalf^ojipa,  f.  UHii'tfaiufo)::t5a  1.  =fcitD8. 

Kalfstek,  m.  umfilau=  1.  \xiafiffa»:t3ai8tt. 

Kalftäppa,  f.  umiifEa=tar[)a  1.  ^aitmiS. 

Kalfva,  v.  n.  Veifia,  fantaa,  hiafifotta  (-tfcn). 
'  Kalhft,  f.  ^^aliall8,  foIeuS,  iitlfoilä. 

Kali,  11.  (kem.)  lali;  kaustiskt  k.,  \\)'i)?'i  falt. 

Kalil)er,  m.   fiiuS'-fc>fo,  V«t{t=fcfo,   fifuö-mitta, 
Vutfcn=atoaruu8;  (fig.)  laatit,  hU,  fiuirim?. 

Kalibrera,  v.  a.  mitata  ^^utfea,  mitata  puttcu 
1.  fijuffen  fcfca. 

Kalit;  m.  fatil^r^i. 

Kalifat,  n.  Mi^f;i=»altal.  ^fuitta,  fali^^Iitit-maa. 
!  Kalium,  m.  (kem.)  falto. 
i  Kalk,  m.  (bägare)  falHi;  se  Blomkalk. 

Kalk.  va.  (jordart)  UiVtv,   släckt   k.,   fa?tettU 
ta(f£i;  osläckt  k.,  faStamaton  falfft. 

Kalka,  v.  a.  falfita  (=fftait  o.  =ticn). 

Kalkaktig,  -artad,  a.   latffimaiiicii,  falfiii^ta» 
Vainen,  faltittaiva. 

Kalkart,  m.  faUin=Iaji. 
I  Kalkband,  n.  fatfituö,  falffi^^eite  (=ttccn). 
!  Kalkbrott,  n.  lfaI{fi=fat»anto  1.  «faiivcS. 
j  Kalkbruk,  m.  falffin-uuHi,  falHi^jcfo. 
i  Kalkbräuneri,  n.  falffi^VcIttimo,   falfftn-uufti. 
i  Kalkbränning,  f.  faItin=poItto  1.  »^oltanto. 

Kalkera,  v.  a.  falfentaa,  Viiinc^tmcata. 

Kalkgrop,  f.  falffi^fncpVa- 

Kalklialtig,  a.  falfin=fcfainen  1-  4ntDtnen. 

Kalkig,  a.  talffincn,  tatfittaiim. 

Kalkjord,  1'.  taUfi=maa,  faltin^efainen  maa. 
,  Kalklafve,  m.  taltfi4'a(}na  1.  4alyD. 

Kalklager,  n.  falt£i4'errcg  1.  =!erta. 

Kalklut,  n.  IaItti4iVeä  1.  4itt)e  (=Veen). 

Kaikmergel,  m.  Ulllv-mtxltW,  lanta^alffi,  [a= 

un^altti. 
1  Kalkon,  m.  (meleagris  gallopavo)  falffuna. 

Kalkonhöna,  f.  naara§  falffuna,  falffuna^aua. 

Kalkontupp,  m.  f'alffnna4uffo,  foiraS  falfhma. 

Kalkskifi'er,  m.  linSfasMtti. 

Kalkslagning,  f.  faltituS,  Mfitfeminen. 

Kalkslå,  v.  a.  Wtita  (=tien),  Mfittaa. 

Kalkspat,  m.  lt>uctn=!atfh. 

Kalksten,  ni.  fa(tti4i»t. 

Kalktutf,  m.  faltfi4avSta. 

Kalkugn,  m.  faltti=uuni. 

Kalkvatten,  n.  fatffi^loeft. 

Kalkyl,  m.  laSfento,  laSfuu^tefo,  Iutoun4a8!n, 
avrifoiraa. 

Kalkylera,  v.  n.  ksfea  Iu!ua,  laQha,  lufea, 
a^rifoiba. 

Kall,  a.  mmä,  \mlu',  (kylig)  M\ca,  toka,  to-- 


Mta,  xaaha;  Mtto,  !al|>ca;  k— t  väder,  ft)I» 
mä  ihna  1.  fää;  k— t  vatten,  fl)Imä  1.  taU 
fca  1.  ixnlu  tiKfi;  vara  k.  om  händerna, 
tillmäta  fäfiä,  oUa  fi^Imat  tiibet;  äta  en  rätt 
k.,  '\X)'éi'å  meta  fi^lmänä  1.  ti^tmiltänfä;  rum- 
men sta  k — a  (oeldade),  f)nencct  cwat  iijU 
miflänfä;  ngt  k.,  ft)tmäf)fö,  tijlmän^aineu, 
f  oka,  u^ilu^n■lIaine^;  blifva  k.,  iinluötua, 
fVlmettt)ä,  tntta  1.  fät)bä  fi)Imätfi;  jag  har 
k— t,  minun  en  fl)lmä  1.  unin;  (fig.)  ttjlmä, 
nurja,  tt)It),  lemmetljn,  f»Imä4iötoiuen,  jäi)f= 
fä;  ett  k — t  hjerta,  fi)lmä  fl}bän  (=meu);  k. 
talare,  fijlmä  1.  jätjttä  Vnfjui*-''' 

Kall,  n.  futiumu8,  määrä,  tt)ö=määrä,  toinu= 
tu8,  toirfa,  ammatti;  sköta  1.  uppfylla  sitt 
k.,  toimittaa  tt»irfanfa,  täl)ttää  futiumuficn» 
fa  1.  määvänfä,  tebbä  teljtäuniniä,  ^itää  l;uolt 
määräc^änfä  1-  UnraStanfa;  dö  i  sitt  k., 
fuotta  iinra8iau[a  1.  futiumuffceianfa;  fnolta 
ivirfaanfa  1.  futfumnstania  toimittae§[a. 

Kalla,  v.  a.  futfna,  täsfeä;  (ropa  pä)  l)imtaa\ 
k.  ngn  till  sig,  fntfua  jofu  luoffcnia;  k. 
på  ngn,  l^nutaa  ).  fntfua  j.futa;  låta  k.  lä- 
karen, futfnttaa  lääfäriä;  k.  ngn  för  rätta, 
fäsfeä  1.  VV^ttää  jofu  oifentccn;  k.  ngn  till 
pastor,  fntfua  1.  »valita  ('tfcu)  1.  I)uutaa 
fix1fo^l;cvvaffi;  (benämna)  nimittää,  fanoa;  k. 
ngn  vid  namn,  f.uil)ntcUa  j.futa  Ihincu  ni= 
mclläufä,  nimittää  i.  fanoa  j.fnn  nimi,  ni= 
mittää  j.futa  Kincn  nimelicnfä;  huru  k— s 
han?  mitä  t)äncn  nimcufä  en  V  mifä  f)än 
on  uimcltänfä?  huru  k — s  (tituleras)  denna 
herre?  mifft  tuota  htxxa^i  fanotaau  1.  nimi= 
tctään  1.  Vl'l'"t';li^''''>"'^  liuru  k— s  denna 
ört?  mitft  tuota  ruobca  fanotaan  1.  uimite* 
tään?  mitä  tuon  i}rtin  nimi  cu?  mifä  fe 
en  uimcltänfä  V  han  blef  i  dopet  k — d 
Gustaf,  I)än  fai  faStccöfa  Äuötaau  nimcn, 
t)än  nimitettiin  fasteeöfa  Äaötaafft,  I)änen 
nimeffenfä  1.  Itänette  uimcffi  ^'iiitiin  Än8= 
taa;  du  kom  som  k — d,  tu(itf,HT  juuri  :|.HX= 
ra(;ifft  1.  juuri  fnin  fäsfetti;;  så  k—d,  jeu^ 
fin  uiminen,  j.fuffi  1.  niin  fanottu  1.  fntfnt= 
tu;  gå  till  den  så  k — de  löjtnanten,  meue 
fen  luutnantti  nimifen  luoffi,  fen  (uofft,  jota 
inutuantitfi  futfutaan;  det  är  en  så  k— d 
jernstör,  fe  ou  uiiu  fanettu  rauta»fanft. 

Kallblodig,  a.  fi}(mä  =  iDerineu;  (fig.)  farSft, 
ft)Imä=  1.  raafea=mietinen,  far§fi4uentoincn, 

Kallblodighet,  f.  (fig.)  farStiu?,  far8fi4uon= 
teifnus,  farSfi  fnonte,  fijtmä  inielif^S. 

Kallblodigt,  adv.  vaateaita  mieleltä,  farSfiSti, 
raafeagti. 

Kallbrand,  m.  f^fmän=toi^at,turru8,  Iif;a=fuono. 

Kallbräckt,  a.  f;aura3  (»aan),  ra^sea,  itom= 
ra^ea. 

Kallelse,  f.  futfunta,  futfumuS,  futfn;  o.  s.  v. 
jmfr  Kalla;  ätlyda  k.,  tetelta  futfmni8ta 
1.  futfna  1.  fäsfljä;  (kall)  futfumnö,  toimi» 
tu8,  loirfa;  (böjelse)  fntfumu8,  tai))umu8, 
l;alu,  taxm  {'pm\)',   det  känner  jag  ingen 


296 


Kal 


Kam 


k.  till,  fttben  en  tunne  1.  tiebä  mttään  f)a= 
lua  1.  tai|.nnnn§ta;  (sändning)  fntfumuä,  Iä= 
betuö;  (teol.)  k— n,  futmtnu§. 

Kallgräs,    n.  se  Kråkfötter;    (pedicularis  jja- 

lustris)  f)etnä»Iuuft,  mc=htufic. 
Kallhamra,  v.  a.  faKita  (-tien),  tafoa  f^tmiltäniä. 
Kalligraf,  m.  faunc=ftrjoittaja. 
Kalligrafi,  ii.  tauno4irjottué. 
Kallkök,  n.  tillmät  ruoat  dil-)- 
Kallmat,  m.  tnlmä  vucta  (=can). 
Kallmura,  v.  a.  muurata  ).\rljaattania. 
Kallna,  v.  a.  fl^lmctä  (»ueui,  fnfmentiiä;  (svalna) 

j;iät)tt)ä;   maten  k— r,   ruota  jäätitlil?  1.  fl}l= 

menee;  (fig.)  fi)lmic<ti)ä,  !i)lmetä,  t^l98tt)ä. 
Kallrum,  n.  li}lmi4ntone  1.  »fuoja. 
Kallsinnig,    a.  folmä  =  f'i«<!cinen,   f^Imä,   ttjlo, 

nurja,   !al)ca,   juro,   jvalju;   (lugn)  tijimä-- 

mielinen,  jäiiftä,  t)ucletcn. 
Kallsinnighet,  f.  tpfmä=£iötcifuu8,  fnlmi)^^,  tn= 

M)»,  nurjuuS,   jurou§,   iratjuug;   l^uolcttc» 

muuf^,  jä^fti^^S,  f^hnä=nueliirn}8,  mielen  fijl- 

miii}§. 
Kallsinnigt,    adv.    fplmäéti,    f^Imä-ftéfoijegtl, 

ftilmiiobeltä,   juroSti,   t^I^öti,  j;äi}tä8tt,  f^t= 

mätlä  mictcKä. 
Kallskal,  f.  tiilmi4a€tin  (=men),  !^Imt4o^J)>a, 

fnlmä  tviini=ioppa,  taisteli. 
Kalisvett,  m.  ttUniä  t)itt  (l)ien). 
Kallsvulst,  m.  ivcfi  V'il'f<i- 
Kallt,  adv.  fiilmäeti;   det  blåser  k.,   täl)  ti)!- 

mä  tuuli,  tuulee  tplmästi;  (fig.)  fi}l!n;vjti, 

fatfeaéti,  nurjac-tt,  jä^fästi;  jmfr  Kall. 
Kalmink,  n.  fahninffi. 
Kalmuck,  n.  falmnfti. 
Kalmus,  m.  (acunis  calatnus)  faImo=juuri,  fa(= 

mu§,  n?uoI;en=mieffa. 
Kalops,    m.    tale)>l"i,    irjattuli,   ))ietjetl>t   Ii[)a= 

liuétat. 
Kalorifer,  m.  lämmittiS-foue  (»eeu),  Iämuic»fc= 

ne,  tuumennnö=fcue. 
Kalorimeter,  m.  lämpeeu-mittari,  Iäm^.nnU}^= 

ben  I.  fuumuubeu  mittari. 
Kalott,  m.  talctti,  ^>ata=laffi. 
Kaluf,  m.  baiwenet  (j>l-),  pää,  tuffa. 
Kam,  m.  fampa,  fufa;  (fig-)  alla  öfver  en  k., 

faifti  ijli-maltaan  1.  iäpenfä;  (k.  pä  berg, 

hus,  fåglar)  bar  ja;  (j)å  hjul)  f)amma8  (=>>aan). 
Kamborste,  m.  fampa=barja. 
Kambärande,  a.  barjattinen,  ]^arjafa§  (=faon). 
Kambriek,  m.  famritft,  tamprifft. 
Kamel,  m.  fameeli. 
Kameleont,  m.  famelecntti. 
Kamelgarn,  n.  tameeli-lanta. 
Kamelhär,  n.  tameelin^farirot  O^?.;,  fameelin» 

»illat. 
Kameral,  a.  famerali»,  lua(tio=tu(oin,  fruunun 

trarain. 
Kameral-examen.  m.  fameraIi=tuttiuto. 
Kameralist,  m.  fameralic^ti,  tameralilaineu. 
Kamerallagfarenhet,  f.  famerali=Iait  1.  »laiéte, 

waltiotuio4ait;  n)attio»tu(oin  iain-op^Jt. 


Kameral-vetenskap,  f.  famerali4aineppi,  limt' 

tio-tutcin  Iain=c)>pi. 
Kamererare,  m.  fauueri. 
Kauifer,  m.  fanirertti. 
Kamferspiritus,  m.  fanh)erttt«n?iina. 
Kamfoder,   -fodral,  n.  fanH-^a^tctelo  1.  ^tu^-i^^i. 
Kamhjul,n.('/He/c,j  barja=  1.  fanH3a=rata§(=ttaan"i. 
Kamillblomma,  f.  (matricarin  chnmomilla)  )au» 

na4uffa,  fauuio,  ju{;annefien4ufta. 
Kamin,  m.  f  amino,  rauta=unni,  ftirto=mtnt. 
Kamlott,  m.  faiulotti. 
Kamma,    v.    a.    tammata   (=^aan),   fampata, 

(larjata. 
Kanimakare,  m.  !am^^a=maafari,  famman=tetijä. 
Kammar,   m.  pl.   (trudiuni  cicutariuni/    furcu» 

nofta,  fuoiinn-tuono. 
Kamraararrest,    m.    fotC  =  are§ti    1.    »iraufinc^ , 

fvtmari=arcgti. 
Kammarbetjent,   m.  filä4>altoelija,   famari4^i» 

tentti,  famart=renti. 
Kammarduk,  m.  faniari^alttina,  Ijieno  )>alt» 

tina. 
Kammare,  m.  famart,  fammto. 
Kammardörr,  m.  famarin»  1.  fammicn-cwi. 
Kammarfru,  f.  famari-rouwa. 
Kamniarfröken,  f.  f)ett)i=r>jöft^nä,  lamari  rljof« 

fiiuä,  famart-neiti  1.  »neitincn. 
Kammarförvandt,   m.    a^u»famrcri,    tamari' 

hjirallinen. 
Kammarherre,  m.  famari^crra. 
Kammarjungfru,  f.  famarioicitpt,   fifii  ucit)'.  t 

{Am\),  tupa-neiti. 
Kammarjunkare,   m.   fammar-junffari,   bcn.n- 

juntfari,  fammio^utartimuS. 
Kammarkamrat,     m.    famari=    1.    fammic-    1- 

aiuin4umppaui  1.  =tonjert. 
Kammarkapell,  n.  l,moue4irfto,  famari4irtfo. 
Kammarkollegium,  n.  tamari4ct(eäto,  tamari» 

anrtafunta,  h)altic=n.^arain  wiraéto. 
Kammarkontor,  n.  tamari4onttori,  luJrunlag» 

fn^cnttori,  Iaöfu=»iraéto. 
Kammarlag,  n.  ^uone=Iabtc,  fammio-fuuta. 
Kammarlärd,  m.famari-oppinen,  famarinriifa?. 
Kammarmusik,  m.  fammio=  1.  famari=foitantc. 
Kammarpage,  m.  famari=pitöiari. 
Kammarrevision,  f.  Iutt3Un4eEoin  tnttija^UUta. 
Kammarråd,  n.  famari-ncu»cé. 
Kammarrätt,  m.   famari=cifcubcéto  1.  «oiteuv^, 

Iutt)un=tefoin  tuttintc4unta. 
Kammarsak,  f.  aaItio=ttarain  afta,  teercula>3= 

!u=afta. 
Kamniarskrifvare,  m.  famari»firjoittaja  1.  «fib' 

tieri. 
Kammarsnärta.  f.  famari=tt)nifä,  famari=töttc. 
Kammarsven,  ni.  tamari-niieé,  fammioapu. 
Kamniartjenare,    m.    tamari  =  palttelija,     fijä' 

palnjetija. 
Kammarverk,  n.  »erculaöfuslriraetc,  lueron»  , 

laé.fu^iil^iHtc,  a^altio  u>arain  trnrasto. 
Kanimarveteuskap,  i.  se  Kameralveteuskap. 


Kam 


Kan 


•297 


Kammarvisdom,    m.    famarUwitfauS,   ^ö^ta» 

iDtifauä . 
Kamning,  f.  fam)5auS,  fam^Jaammen,  Ijarjaa» 

minen. 
Kamp,  m.  Cstrid)  iamppauS,  taimin,  föottte» 

ht,  ottelu. 
Kamp,  m.  (häsO  Ulli,  luuSfa. 
Kampanj,  f.  fota=retf't,  fota,  !am)))3anja. 
Kanipe,  m.  (phleum)  tä^fiö,  tä£)Eä4«inä. 
Kampera,   v.  n.    (vara  i  läger)    oSa    Ictriéjä; 

(jlacka  af  och    an)    fit(ef[ia,    futegfella;  (va- 
ra tillsammans    som  kamrater)    fump})anuS= 

telta,  tciereteHä,  »ävjätetta. 
Kampgras,  u.  (plantago  media)  uurmi^ratattlO. 
Kamrat,  m.  fumJ^^Jant,   him^Jpati,   totoeri;   en 

af   k— erna,    fumppanuö,    toteeruö";    lefva 

som  k— er,  clää  towerin  tawalla;   (uid  till- 
tal) toicert,  naapuri. 
Kamratskap,  n.  toioeruuS,  !umppanuu8. 
Kamrer,  m.   tamricri. 
Kanal,  m.  Eauawa,  faitoanto;  (anat.)   tiel;l?fe 

(41ecu),   tte,    folufe  (^fteen),  fulfu;  (utoäg) 

tic,  feino,  pääjij. 
Kanalbyggnad,  m.  fanairan»rafennu8  1.  »tefo. 
Kanalsystem,    m.    fauateiSto,    f anawa » !uuta, 

fauawat. 
Kanalje,  m.  rtiiwattu,    fonna,    foira,    riimio, 

f)eviä,  lurjué,  pa^enuuS,  ilfio,  r^öfäle  (»een), 

toeijari. 
Kanapé,  m.  noja=tuort  1.  ']t>l}'ma.,  !anai?).n. 
Kanariefrö,  n.  fanartn^iemen  1.  fiemenet  f/;/.;. 
Kanariefågel,  m.  !anarin=Iintu. 
Kandelaber,  n.  fanbelabri,  {;aara=!l}ltttiräia(fa. 
Kandera,  v.  a.  fofuroittaa,  fcfurittaa,  fofuroi- 

la  ^tfen). 
Kandidat,   m.   fanbibatt,  fofelaä   (=aan);    (till 

en  tjenst)  faubibati,  ^tija,  njaalilaineu. 
Kandisocker,  n.  riuta»foturi,  fanti=foferi. 
Kanel,  Kauelbark,  m.  !aaeli,  !aneIin»Iuori  1. 

»faarna. 
Kanelsocker,  n.  fo!nri8=laneU. 
Kanelträd,  n.  iamtupnn. 
Kanfas,  m.  fanwaöti,  fauwaöfi,  fanfea  Ianga§ 

(»faan). 
Kanhända,  adv.  fen»tieft,  fufa»tieft,  el)fä;  han 
i     är  k.  sjuk,  fen=tieft  f)än  on  fipcä,  t)än  e()fä 

on  fi))eä,  tbtdpä  lienee  !i:peä,  lieneepä  tjän 

tipeä,  taitaa  oUa  ti^^eänä. 
Kanik,  m.  taniitft. 

Kanin,  m.  (lepus  cuniculus)  faniini,  fani. 
Kanister,  m.  faniétri,  Iiv§tu,  avffu. 
Kånka,  se  Känka. 
Kanna.  f.  fannu;   drikskanna,   juoma^fannu, 

Ijaariffa. 
Kanngrep,  n.  fannun=Eor>oa;  l^aaritan^tornja. 
Kannibal,  m.  ilmiiéten^lpiijä,  raafalainen. 
Kannmått,  n.  !annun=mitta. 
Kanmum,  n.,  -rymd.  m.  fannuUinen,  fannutt' 

tävfi,  fannun^meto;  kärl  om  10  k.,  10  tan-- 

nun  tuetoinen  aétia. 

Svenskt-Fitiskt  Lexikon. 


Kannstöpa,  v.  n.  (i^  politik)  jvalta=tieturoita 

(=t)en),   njaltio^wiifaätetla,   tina  =  mcStaroita 

(^tfen). 
Kannstöpare,    m.    (fam.)    »alta^tieturoitfljia, 

tina=ine8taroitfija;  aötian^malaia. 
Kanon,    m.    faiioni,    firffo^fääntö   1-    »afctuS, 

fäänto. 
Kanon,  m.  lanuuna,  tt)!fi. 
Kanonad,  m.  fanuunan-aiTimuuta   1-  «ampu» 

minen. 
Kanonbåt,  ml  t^ffi^hjenc,  fauuuna^uene. 
Kanoiibädflning,  f  fanuunan=aluöta  1.  =aluncn. 
Kanondunder,  n.  t^fiu-jljrinä,  tauuunan  jljSfe. 
Kanonfeber,  m.  fanuuna=tauti. 
Kanoiigjuteri,  n.  fanuuna=tt5aIamo,  fanuuna» 

pala. 
Kanonier,  m.  meri=ti}ffiraie§,  t>^tfi=iunffari,  fa« 

nuunatainen. 
Kanonisera,  v.  a.  autuuttaa,  te^bä  ^^fläfft  1. 

)M)f)imi)fieffi,  ))l)f)imptfentää,  fanonifentaa. 
Kanonisk,  a.  fanouilXinen,  firfto^ääunötlinen, 

tirtotliuen;   k— a  lagen,  firfoIl(ié4aft;  k— a 

böckerna,  tä^ft^avnjoifet  tirjat. 
KanonjoJle,  m.  se  Kanonbät. 
Kanonkula,  f.  t^fin^uula  1.  4uott,  fanuitua« 

fuula. 
Kanonmat,  m.  !anuunan=ruofa,  tl)tinn-uofa. 
Kanonslup,  m.  fanuuna=|Jurfi,  t^Eti4ai>t>a,  t^f- 

fi^afus  1.  »u^ene. 
Kanonvagn,   m.  tanuuna=rattaat  1.  «njaunut, 

tuffi^maunut. 

Kanske,  adv.  se  Kanhända. 

Kansler,  m.  fanékri. 

Kansli,  n.  fanjeti,  fanSlia,  itiirfa^^uone. 

Kanslikollegium,  a.  fanieU=foBegio  1.  »JBivfa' 
fuuta. 

Kansliråd,  n.  !an«{ia=nemtiOv«. 

Kanslist,  m.  fanåliöti,  fanfetiéti,  faufefilainen, 
fan)eli=firj|oittaja,  toirta-tir  joitta  ja. 

Kanslistil,  m.  fanfelin  firjoituö^tapa. 

Kant,  m.  veuna,  f^rjä,  ääri,  nsieri,  ^sarraS 
(n-taan),  färraä,  ta^to  (»f)on),  fulma,  reu- 
u«§,  fijrjijä,  of)i,  fanta;  k— na  af  ett 
sär,  f)aan?an  reunat  1.  iBieret;  k.  på  solen, 
auringon  iprjä  1.  reuna;  stiga  öfver  k — en, 
nouöta  reunan  ^ti;  sta  vid  grafvens  k., 
oUa  t)auban  |)artaaUa  I.  reunatta;  vara  1. 
sta  pä  sin  k.,  |)itää  ijjuolenfa  1.  ^intanfa, 
olta  mieö  puoleötanfa;  bordets  k.,  pöi^bän 
reuna  1.  l^rjä;  k — erna  af  ett  bräde,  Iau« 
ban  jtjrjät;  k — en  af  ett  bröd,  teifttän  fan» 
ta  1.  tanniffa  I.  f^rjä;  lägga  pä  k.,  panna 
fi^rjäUenfä;  k.  mot  k.,  fi^rjät^Sten,  it>rjä« 
tl^tfin,  j^rjättäin,  (tillika  på  hoarandra) 
limitt^öten;  foga  k.  mot  k.,  liittää  ftjrjä 
fi^rjään  1.  fijrjät^ffin  1.  renna  reunaan; 
hugga  på  k.,  ^afata  fljrjällänfä;  vända  en 
sak  på  alla  k— er,  fäänueUä  afiaa  faifin 
^juolin  1.  jofa  ta^ofle;  k— en  på  en  sten^ 
fiwen  fulma  1.  forjä;  stöta  k— en  af  ngt' 
loufata  1.  riffoa  jonftn  f^rjä  I.  reuna  l' 
38 


•298 


Kan 


Kap 


fiitnta;  vika  k.  på  papper,  f  ääntää  1.  ta\U 
taa  reuna  1.  ääri  1.  reunn§  jpal^eriin;  skrif- 
ra  i  k— en  af  en  bok,  firjcittaa  firjan  reu' 
naan  1-  reunuétaan;  bokens  k — er  äro  för- 
gyllda, firjan  Unjät  cirat  fullatut;  frän  alla 
k— er,  jcta  ta(}clta  1.  fulmalta;  at  den  k — en, 
fiKc  fulmadc  1.  tabcäc  1.  baaraHe;  vid  k— en 
belägen,  rcunaflinen,  renuabincn,  ääriinmäi= 
nen,  äärellinen,  ääreinen,  fiirjäbinen;  mera 
åt  k— en  belägen,  reunem^pi,  it}rjcm}.n,  ää= 
nrnpi,  äärcmmäinen,  fulmerapi;  den  liggpr 
mera  åt  k— en,  fe  cn  reunemmalla  1.  ää= 
remmäflä  1.  finjem^änä;  med  k.  försedd, 
äärincn,  äärellinen,  reunainen,  ftjrjätltnen, 
tabcllinen;  komma  åt  k— en,  f^rjäijtijä,  rcu» 
nautua. 

Kanta,  v.  a.  rcunu8ta(i,  rcunata,  ^jaartaa,  ^>at» 
liétaa;  (kantstryka)  f^rjätä,  f^rjiä;  k.  en 
rock  med  snören,  reunata  taitt  nyöreillä  1. 
^uncffitla. 

Kantat,  m.  fantaatti,  foitto4aulu. 

Kanthugga,  v.  n.  f^rjätä,  fijrjiä,  ireiétää  ftjrjät. 

Kanthyfvel,  m.  luil^-no^öölä. 

Kantig,  a.  fuImifaS  (»ffaan),  fulmillincn, tali^ 
fcinen,  tahcfa?,  färmifäé;  två-,  trekantig, 
fafft»,  fclmi=tabfcinen  1.  »fulmatncn. 

Kantin,  m.  ^JUteli^Ec^jfa,  ^^u^o»fotti. 

Kantlaggd,  a.  (bot.)  Iaita=teiertnen. 

Kantlist,  c.  rcunuS,  ftjrjä^^jiena. 

Kantniug,  f.  rcunuStuS,  reunan?,  ^jaUiétué, 
^^aartauv. 

Kanton,  m.  fanttcna,  maa^funta. 

Kantonera,  v.  n.  majailla  taloiSfa  1.  fnliéiä; 
v.  a.  majanttaa  1.  ajuttaa  tiiliin. 

Kantoueringsqvarter,  n.  atutus=ta^c  1.  ')>aifta, 
majottu§4^uitfa,  majailu^fcrttieri. 

Kantor,  m.  fanttori,  luffart. 

Kantra,  v.  n.  faatua,  faatua  fumocn,  fufer-- 
tua,  fiitertriä. 

Kantring,  f.  faatumtnen,  fufertuminen. 

Kantsehuk,  m.  fanjuffa,  ^jamH'"- 

Kantsöm,  m.  reuna--ommeI  (^efeen)  1.  »fauma. 

Kantås,  m.  (hot.)  fulma4iarju. 

Kaos,  n.  facé,  atfu»fofa;  (pj.)  jetaM'cfa,  fefa» 
forto,  burin=turi. 

Kaotisk,  a.  fefa^jcfainen  1.  »fcrtctnen. 

Kap,  n.  iaaltS  (4inj,  otto;  göra  ett  godt  k., 
faaba  aifa  jaaliä. 

Kap,  n.  (udde)  niemi,  niemcfe  (»ffeen). 

Kapa,  (sjot.)  se  Kappa. 

Kapa,  v.  a.  faajjata,  r^i)§tää. 

Kapabel,  a.  ttifcnewä,  fpfpinen,  n;ci^>a. 

Kapacitet,  f.  fijfenetoäiiötiS,  fiif?,  mabti,  irci' 
ma,  tunto. 

Kapare,  m.  fao^^ari,  rt)ö§tiJ4airoa. 

Kaparebref,  n.  xtjUtö-'  1.  faa^t^auS^  lm>afirja. 

Kapell,  n.  fajj^eli,  ola4irffo;  (bönehus)  firfto, 
fääSjönä;  (förening  af  tonkonstnärer)  foitto- 
junta,  fapeöi. 


Kapellan,  m.  fa^^)>alainen. 
Kapellförsamling,  f.  fappeti4uuta,  fa^>^>eli=ku» 
rafunta. 

Kapellist,  m.  foittctuntalainen. 

Kapellmästare,  m.  fa^elli-meStari,  foitto^meS' 
tari,  foiton^jcbtaja. 

Kaperi,  n.  faa|>pauS,  r^ijStäntä. 

Kapiliaritet,  f.  fiuofois=a^eto,  l^iu^^nfli^treto. 

Kapillarrör,  n.  Härrör. 

Kapital,  a.  (fam.)  aifa,  utifea,  ufifa,  lpalnt»a. 

Kapital,  n.  lpää»Dma,  emä^fumma;  (jjenningar) 
xahat,  tcarat,  Iiife=irarat. 

Kapitalist,  m.  raba»rifa8  (4faan),  ra£)a=mie?. 

Kapitalt,  adv.  aifa  1.  u^fa  laitta  1.  tairalla, 
toabmaStt. 

Kapitel,  n.  (i  bok)  Utfu  (=lr)Un);  (ämne)  ofta, 
jnttu;  (församling)  fapitult,  fofeuS4unta. 

Kapiten,  m.  fatteini,  fa^teini. 

Kapitulation,  f.  )>af fo^foirinto ,  ^affo=antau§, 
[)^Ifäi?S=fotointo;  (en  soldats)  ^atoelu§=aifa 
1.  =määrä. 

Kapitulera,  v.  n.  antaa  1.  I^cittää  linna  toi» 
bcillifeKe;  (fig-)  l^ieroa  fotointoa,  antaa  pz* 
rään. 

Kapitel,  n.  (byggn.)  fopiteelt,  fau«,  fafuainen. 

Kaplake,  m.  faplafi,  (aitoottajan  ofa  1.  ^ro= 
fcutti. 

Kaplan,  m.  fa^j|*alainen. 

Kapott,  m.  fapcttt,  faaf^u,  toiitta,  fetoätti,  fic» 
liffo. 

Kapott  1.  Kaputt,  a.  tiibjä,  tfman  (otetoa),  ofa* 
ton  ('ttoman). 

Kapp:  i  k.,  fitpaa,  filtoan,  fiftoalfa,  filpaan, 
f)atoin,  toeifaten,  fiiStatla,  enuättäin;  sprin- 
ga i  k.,  juosta  filpaa;  arbeta  i  k.,  tef;bä 
tt)i>tä  filpaa  1.  filtoan  1.  filiralla. 

Kappa,  f.  tappa,  taapu,  toiitta;  han  mister 
k— n  (om  prester),  pannaan  tappa  naulaan; 
vända  k— n  efter  vinden,  olla  aiua  alla 
tuulen;  (på  pistoler)  fanfi  ('Uneu);  Qja  sko- 
don) fannan  tau§  1.  tafuinen;  (jm  häst- 
skor)  f^nfi  (»nneu),  {)offi;  (/xl  en  s}»s)  tnpiu 

Kappa,  v.  a.  (sjöt.)  i^atata  1.  l^iJbä  ))oiffi, 
fatfaiéta. 

Kappas,  v.  d.  fiistata,  ftiötää,  fiftoata,  mi-- 
fata,  tebbä  1.  fultea  filpaa,  ^atoita  (=tjen). 

Kappe,  m.  fappa;  en  k.  full,  fapallinen. 

Kappkrage,  m.  fapan4aulu8  1-  4;artiuä. 

Kappkörning,  f.  filpa=ajo,  filtoan^ajo,  tiipaa^ 
minen. 

Kapplöpning,  f.  fitoan»  1-  fitpa^juofin,  fiiSta» 
farfn  1.  »juoffu. 

Kapplöpare,  m.  fifiran^juotftja. 

Kapprak,  a.  fupi  1.  tl}an  fuora,  ^l)ti  :pijStlj  1. 
^n)8ti}éjä;  sta  k.,  fetfoa  feltä  fuorana  1.  ^^tt 
^^stn^fä. 

Kapprock,  m.  faprotfi,  leirätti,  toiitta,  toiit» 
ta»nuttu. 

Kapprodd,  m.  tiipa^  1.  filtoan»  1.  filpaa=fouto. 

Kappränning,  f.  fiiSta4artu,  tilpa^ulfn. 

Kappsläde,  m.  filpa-refi. 


Kap 

Ka[)psäck,  m.  maf!a4auffu,  remetti,  lumpfa, 

K  ipriol,  m.  r}t)päftä,  I^VÖäHä,  fi^jaffa,  Inj^äf^ 
!M}^;  skära  kaprioler,  :|)ljlläföttä  (=tfen), 
l;eittää  t^^^jäffaä,  lipafoita  (=tfen). 

Kapris,  m.  (nyck)  otf£u,  mieIi=|o^be  (=teeit), 
juoni,  mutfo,  tonttu. 

Kaprisbuske,   m.    (capparis  pinosa)    fa|.n'tift= 

Kaprisiös,  a.  otffutncn,  mfuEincn,  juonifaS 
(=ffaan),  mut!ifa3,  mutfitteleaa,  furtfag,  tmh 
f  uin  ett. 

Kapsejsa,  v.  n.  fa})feiäfata,  !ettaf)taa,  faatua 
fumooit. 

Kapsel,  m    fotefo,  Ioto§,  fajjfuta. 
rl  Kapson,  m.  fanft=fuitiet,  turpa^luljij,  !a^fuuni. 

Kapten,  m.  fatteini. 

Kapucinerorden,    m.    fa^Juftnt^muitliStO. 

Kaiuin,  n.  faIWD=fuffD,  fuot)ittu  fuffo,  £a^30ucn. 

Kapiinera,  v.  a.  tuo()ita  (=t[eit)  !uffoa. 

Kapuschong,  m.  ))ää()ine  (=eeit),  ^äättne,  :i3ää= 

Kaputt,  a.  se  Kapott,  a. 

Kar,  n.  aimne  (=een),  fammio,  aötia. 

Kara,  f.  fcla,  {)iiti=foIa,  fö^)ennuS4mu,  fuoffavi. 

Jvara,  V.  a.  fcl;cntaa  f)iiUä,  fäfeä;  (fig-)  k.  åt 
MLC.  fcota  (fofoan)  1.  raa^^^ia  :pucle|)eitfa. 

Karabinier,  m.  fava^inl)öri,  feit»»}t-rnttärt. 

Karaff  1.  Karafin,  m.  faraf)t»i,  faral;tuini. 

Karakter,  m.  (skrif tecken)  |)UU?tatot,  fivjain 
(»imen),  firjcituö-mcrffi;  (egenskap)  laatu, 
ta^Ja;  hvarje  ting  har  sin  k.,  fullaft  fa|)= 
:>3alcella  eu  laatunfa;  (själshalt)  luonne  (4een), 
inielen4aatu,  luonto,  Iuoi:non4aatu  1.  =ta).m; 
han  har  en  god,  dålig,  svag  k.,  f;äneUä 
on  f)^n)ä,  ^afja,  l^eitfo  luonne  1.  luottnon» 
laatu;  vara  utan  k.,  olla  iltnan  luonteetta  1. 
ntielen4aabutta;  (stadga  i  tankesätt)  järfe» 
tV)l)l)S,  »ataifuuS;  en  man  med  k,  järfemä 
1.  »afanja  1.  ttjafa  mieS;  (oärdighet)  avtvo, 
fiiätt),  föUi,  f'arat)tt}öri;  uppgifva  namn  och 
'       k.,  ofoittaa  nimenfä  ja  arwonfa  1.  föCCinfä. 

Karakterisera,  v.  a.  ofoittaa  1.  näl)ttää  laa- 
tua 1.  luontoa  1.  tapaa;  detta  k — r  honom, 
tämä  näi}ttää  f;äncn  luontoanfa  1.  Uionnet- 
tanfa,  on  Ijanen  tuonteenfa  1.  mieleit4aa= 
tunfa  mnfaiöta;  hau  har  väl  k— t  perso- 
nerna, I;än  on  t)\}\mn  ofoittannt  fjettfilöiben 
kabitn  1.  tawat. 

Karakteristik,  f.  luonnoitlaabun^entvs  1.  »ofoi» 
tu6,  luonteen  1.  laabun  1.  tapain  ofoituS. 

Karakteristisk,  a.  taabun^mufainen,  luonnon 
ofoittaiua,  Iuonnon4aabun  mufainen,  luon^ 
teen^tapainen. 

Karaktersbyggnad,  f.  :)jää=  l;uoneu§,  ^ää4'l}= 
tiufi,  fuurt  :tJt)tinfi. 

Karaktersdans,  m.  tapaiS=tan§ft,  fmtmu§=tanSft. 

Karaktärsdrag,  n.  luouteen^^ofoite  (=ttcen),  rnic= 
Ien4aabun  näl)tös;  det  är  ett  k.  hos  ho- 
nom, fe  DU  l;änesfä  luoitteen  ofoitetta,  nä^t» 
tää  ^äneit  nitelen4aatunfa. 


Kar 


2d<> 


Karakterslös,  a.  luonteeton,  ntielen^cruStee' 

ton,  tnielen=tttäärätön. 
Karaktersmask,    m.    tapa    1.    laatU  »hjaatetuS, 

Iaatu4^ufu. 
Karamell,  m.  farameöi,  )3oltettu  foferi. 
Karantän,  m.  !arantteni,  rntto^fulfu  1.  '\aipau9. 
Karantänshus,  n.  farantteni4;uone,  ruton^>»ar« 

jeIuSl)uone. 
Karat,  n.  favaattt,  farato. 
Karathalt,  m.  faraattt=ariDO  1.  »ntäävä  1.  4tto. 
Karavan,  m.  farateaui,  matfue  (=eett),  lauppa-^ 

inatfue,  inat!a=jon!fo. 
Karavanhandel,  m.  faralcani»  1.  matfue4auj):()a. 
Karavanserai,  n.  faraiDani^maja,  matfue»tnaja 

1.  »fuoja. 
Karbad,  n.  amme4t)If3i^,  fatttmio=fauna. 
Karband,  n.  atnmeen=  1.  fammion^toanne  (»teen). 
Karbas,  m.  patuffa,  ruoöfa,  lätfä. 
Karbasa,  v.  a.  ruo^fia,  ijJntufoita  (=tfen),  tät« 

!iä,  f;utfia. 
Karbin,  m.  favpitna,  Il)l()l)t  ratfu^ljgf^. 
Karborre,  se  Kardborre. 
Karbunkel,  m.   öfämä,  ^Utfarna,   jiieri^al^fa, 

paifuma. 
Karda,  f.  favtta,  farSta,  raaft,  fatuitfin  (»men). 
Karda,  v.  a.  favtata,  raafia,  faiuita  (=tfen). 
Kardborre,  m.  (lappa)  tafiainen,  tarttiainen. 
Kardemumma,  f.  fartemumiua. 
Kardialgi,  f.  niufa,  f^nft»tautt. 
Kardinal,  m.  fartinali;    adj.   paä',  ^jää»afio(» 

tinen. 
Kardinalfråga,  f.  pää»f^f^mt)?,  pää»afta. 
KardinaUhatt,  m.  fartinalin4;attu. 
Kaidinalskollegium,  n.  fartinaU4cQegio. 
Kardmakare,  m.  farttanuaafart,  fartan-tefijä. 
Karduansläder,  n.  favtuant-na^fa. 
Kardus,  m.  fartuufi,  niJHönen,  to)))5a,  toHa; 

(artill.)  vuuti4ol1a. 
Karduspapper,  n.  top^a^a^jert,  fartuuft=:^a:|jeri. 
Kardustobak,  m.  to))f)a»tu^3afta,  fartuufi,  ni5f» 

fö»tu^3affa. 
Karess,  f.  t;ijH)ät(t;§,  mairtttefu,  matve  («een). 
Karessera,    v.   a.    ailafoita    (=tfen),   ^^tcäiflä, 

mairitcEa. 
Karfknif,  m.  faviKin^toeitft,  nirr)a=toeitft. 
Karfuing,  f.  :iJi)äItt}é;  favwiminen,  nir^auä,  ni* 

fevnjs. 

Karfstock,  m.  pt)fälä4uu. 

Karfva,  v.  a.  fartoita  (4fen),  leifettä,  nivf;ata, 

nifertää,  pt)ältää. 
Karg,  a.  itara,  faita,  fitfaö  (nian),  tiitijiS  (4tit); 

en  k.  liatur,  !otBa  1.  faita  luonto. 
Karghet,  f.  itaruuS,  faituu§,  fitfauS,  titl»i^3. 
Kargt,  adv.  fitfaaSti,  itavaSti,   tiilDiiäti,  fai» 

tunbeHa. 
Karierad,  a.  (kirurg.)  f^ö^Jljiuen. 
Karikatur,   m.   farifatuva,  inlffa4un)a  1.   =fu« 

toaus,  nauru4'utt?a,  ir»i4utxm. 
Karikera,  v.  a.  tel;bä   ptltfa»!u»af[i,   fuföata 

)3ilfaaifeffi,  ptlfan4urt>ata,  nauru4utt?ata. 
Karkass,  m.  fel}äfc  (4feen),  farfaaft. 


300 


Kar 


Karl,  m.  tnteä  (mteben);  en  lång  k.,  pxitå  1. 
mittatra  mieö;  en  k.  i  sina  bästa  är,  mteS 
:>>ar^aaéia  iäéfänfä;  en  bra  k.,  funnon  1. 
Ulpo  mieS;  en  hederlig  k.,  re[;elltnen  1. 
fiinucn  mieö;  en  dugtig  k.,  oi»a  1.  u\)ta 
1.  h.ial;»a  mteé;  hvad  är  det  för  en  k.? 
mitä  mies  fe  en?  raifä  bän  en  mic(;iäniä; 
en  simpel  k-,  albainen  miee;  vara  k.  för 
sig,  clta  tnieg  )?uoIegtan|a;  han  är  ju  en 
hel  k.,  ^än^jä  en  tofo  mieé;  det  är  k.  det, 
febän  en  mieé  je,  fiinä  en  niieätä,  fitä  en 
mieé;  det  är  han  k.  till,  fitft  1.  fiil^en  f)ä= 
ncöfä  miestä  en;  han  är  k.  att  försvara 
sig,  ^äneSjä  en  miestä  »aStuStajatfi ,  l^än 
en  mie«  Vuclu^tatmaan;  ni  är  just  min  k., 
Upä  olettelin  miet)iäni;  blifva  k.,  mie^is* 
tiiä,  tulla  mief)efft. 

Karlakarl,  m.  miesten  mieS,  fef^JO  mic8. 

Karlakraft,  f.  miel)cn  u^oima. 

Karlaktig,  a.  (en  man  vurdiy)  mie[;uifa,  m\i-- 
^tnen,  mtebuutaS,  mieljullinen ;  ett  k— t 
skick,  mieljnnfaS  fätjtiié;  (um  qnnnor)  mie= 
f)untaé,  uvl)atta,  mieben^a^jainen. 

Karlaktighet,  f.  miebeffijöé,  miel)ui|uu?,  urooI= 
Itjuu§,  ur^attuué,  miehen  tawat,  mieé^anjat. 

Karlavis;  pa  k.,   niieéten  1.  mieben  tanmlla. 

Karlbörda,  f.  mielien^fantamnS. 

Karlhjerta,  n.  mieben  fi)bän  (=men)  1.  )faå., 
miebnuS,  urbeus,  urbattun'?. 

Karlig,  a.  miebefäé  (=taän),  miet)igteleföä;  va- 
ra k.,  miebiétellä. 

Karllängd,  f.  mieben  ^itnu8  1.  fcfo  1.  mitta. 

Karlstump,  m.  mieben^fäsfäftä  1.  't^ntä. 

Karltycke,  n.;  hafva  k.,  cUa  miegten  mieleinen. 

Karlvagnen,  m.  otatDa. 

Karlvulen ,  a.  miebuufaö  (=faan),  ur^ffa,  mie= 
]^en=ta^)ainen,  miebebfii. 

Karlvulenhet,  f.  mtebuffaiiuuS,  mte(}cn=ta^ai» 
fuuö,  nrbaffuuö. 

Karm,  m.  farmi,  ^nite  (=tteen),  ^juitteet  (pl); 
(pd  en  stol)  favmi,  felfä-lauta  1.  »^uu. 

Karraelitermtiiik,  m.  tarmelt-munfti. 

Karmin,  m.   tavmini,  farmini»puna,  tuli--^una. 

Karmosiu,  m.  farmofini^Hina. 

Karmstol,  m.  felfä=tueli,  farmi- 1.  farma8»tueU. 

Karnation,  f.  Iiba=njäriti)é,  ibe=»ärit^é. 

Karneval,  m.  famawali,  taétiaiénlet. 

Karneol,  m.  farnedi. 

Karnis,  m.  (byijyn.-k.)  farniifi,  färlreS,  ft>an» 
niffa,  reunuö. 

Kaross,  m.  faroéfit,  tt?aunut. 

Karott,  m.  faretti,  tulbo. 

Karp,  m.  (cyprunm  carpio)  tcutain  (-men), 
touta,  tur^^a,  jeipi. 

Karpdam,  m.  teuta4ammiffo. 

Karpus,  m.  rcubfa. 

Karrikera,  se  Karikera. 

Karsk,  a.  rawatta,  reima,  faréfi,  urbea. 

Kart,  n.  raafila,  raafale  [-'ten),  raatila,  raafo. 

Karta,  f.  fartta;  affatta  en  trakt  pa  k.,  Dt^ 
taa  i.  panna  ieutu  fartalie,  tebbä  fartta  fen» 


buéta;   (stämpladt  papper)   fartta,    fartta* 

)>a|)eri;   belägga  med  k.,  fartcittao;  (grund- 
lag) ^ern8tué(4aft. 
Kartbok,  m.  fartta=firja,  fartaSfo. 
Kartebeskrifning,   f.  fartta» firjeitué,  fartan» 

felit^g. 
Kartera,  v.  a.  fartcittaa. 
Kartesch ,  m.  fartcéft. 
Karteverk,  n.  fartaéto. 
Kartig,  a.  raafcinen,  raafa,  toil^anto. 
Kartnagel,  m.  !aarna=  1.  ra^a^f^nfi,  rofO'  1. 

^ero=f^n[i. 
Kartong,  m.  farttent,  :t3abtrit=teo8. 
Kartritning,  f.  fartan=fuwan8  1.  »tefö. 
Kartsamling,  f.  fartaéto,  maan^fartaéto. 
Kartverk,  n.  fartta^teoö,  fartta-fetouö. 
Karusell,  m.  farufetti,  na|3a=feinu  1.  ^eiSfOf 

bojaffa. 
Karyatider,   m.    (hyggn.-k.)   fariatit,    fariati» 

^atfaat. 
Kas!  int.  fitiS!  luutiS;  k.  katta!  luutiö  fiéfa! 
Kasa,  v.  a.  1.  kasa  bort,  bätiStäö,   ^atiStaa, 

futistaa  )jei8. 
Kaschmirschal,  m.  fa8mtri»;^utn)i  1.  =njai)3^a. 
Kasedun ,  n.  (typha)  ogman^täämi,  nälvx-toti' 

tifta. 
Kasematt,  m.  tttaCt^moja,  faématto. 
Kasern,  m.  fafarmt,  afunneéto,  mfljaötc. 
Kasernera,  v.   a.   fafarmita   (=t|en),  majoittaa 

faiarmiin. 
Kask,  m.  faöfi,  fb^^äri,  fota=Iatfi,  lefotti. 
Kaskad,  m.  nifara,  putonS. 
Kaskett,  m.  fafetti,  m\)i\\),  laffi. 
Kassa,   f.   faSfa,  rabaéto,  raba^toarat;  är  du 

vid  k.?  oletfo  raboiéfal.  raballinen?  per  k.? 

(handelst.),  raffla,   raf;aa  toaötaan,  ra^an 

ebeétä'.  _ 
Kassabehållning,  f.  faSfan  fää8ti5,  fää8ti)=ra^at. 
Kassabok,  m.  faSia^firja,  raba8to=firja. 
Kassabrist,  f.  fa8fa=ft)ai(infi. 
Kassa-conto,  n.  fa8fa  fontto,  fa8fa4a8fu. 
Kassaförvaltare,  m.  rabawarain» ^Ottaja,  ra=' 

baston»  1.  rabain«beitaja. 
Kassakista,  f.  faSianirtfu  1.  »lirStu,  raba=Itr8tn. 
Kassaräkning,  f.  fa§ia4a8fu  1.  »rätinfi. 
Kassation,  f.  fumeamincn,  tljbjäffi  tefeminen; 

b^lföäminen,  ^joiötamincn,  n)iralta4>ano. 
Kasse,  m.  fasfi,  werffo^möft. 
Kassera,  v.  a.  fafierata,   b')'ätä  (=fään),  f  elit» 

tää  felwottomaffi;  (upphäfoa)  tcljbä  t^fljäffi, 

fumeta  (»oan). 
Kassera  (in),  v.  a.  ferätä  1.  focta  (»!oan)  fifään. 
Kassering,  f.  fafierauS,  b^Ifä^S. 
Kassevia,  f.  se  .Jättegrö. 
Kassör,  m.  faii}i5ri,  raban»lt»artija,  raf;aeten» 

boitaja. 
Kassöta,  f.  (spiraea  ulmaria)  mell^angeripo  1. 

»anferia. 
Kast,  n.  beitte,  »isfaué,  luema,  naffauS;    i 

första  k — et  slog  han  sex  käglor,  enfi  bei» 

toUa  1-  ^ettoéfa  faatoi  bäu  tuufi  feiliä;  jag 


Kas 


Kat 


301 


tjtår  mitt  k.,  »aötaan  ^juotestatti,  ^5l)ft)lt  :|3Uo= 
liöfani;  (mått)  t;ettto,  fouramu^. 
ast,  m.  (hög)  läja,  fafa,  )f'n\o. 
Kast,  m.  (stUkast)  foIcSto,  fottgto. 
Kast,  va.  (ståndsklass)  M){t>,  f^nt^=funta,  fää^ 

tt}4ucf{a. 
Kasta,  v.  a.  h)t8fata,  I^etttäö,  itaJata,  luoba 
irtöfoa,  toiöfcEä,  f;ettellä,  iiafella;  (häftigt) 
^jaiöfata;  k.  stenar,  )ci§fellä  1.  fjeitcUä  1- 
»Dtöfoa  1.  luoba  !ht»tä;  k.  eu  sten  i  sjön, 
luisfata  1.  peittää  titct  järtDeeit;  k.  hit  och 
dit,  tBiSfeltä,  toisfoa,  f)ettetlä;  k.  ngn  till 
marken,  ))aiöfata  1.  ixafata  1.  U)öbä  jofu 
maa^n;  k.  boll,  ofla  ^aKifida;  k.  ankar, 
lasfea  anMuri;  k.  säd,  totötata  cloa;  k.  sitt 
vatten,  i^etttää  1.  lagfca  icettänfä;  k.  ögo- 
nen på  ngt,  luoba  filmänfä  jf)fin;  k.  skul- 
den på  ngn,  I^fätä  f^t^  j.fuu  )jäätle;  k.  lott, 
I^Bbä  1.  l^eittää  1.  ^nmm  ar^aa;  k.  af  sig 
kappan,  peittää  fa^:|5a  ^Itänfä  1.  ))ääUänfä; 
k.  för  (i  sömnad),  f)eittää  t)It  toiereu;  k. 
igen  en  graf,  tuoba  [;auta  tuffoon  1.  täl}= 
teen  1.  umpeen;  k.  på  sig  en  rock,  jciS' 
faista  fa^:|3a  f)arttotItenfa  1.  tjllenjä;  k.  öf- 
ver  (i  sömnad),  ueuloa  1.  ommella  ^U  tDie= 
ren;  solen  k — r  sina  strålar  genom  fön- 
stret, ourinfo  luo  fäteenfä  aftunaöta  (ftfään); 
trädet  k — r  sin  skugga  pä  marken,  ^uu 
luo  1.  faataa  iuarjonfa  maaöe,  njarjoStaa 
maahan;  k.  skugga  på  ngn,  pimittää  j.fu» 
ta;  v.  n.  k.  om,  fääutijä,  muuttua;  k.  sig, 
■v,  r.,  ^etttät)t^ä,  ))auentua,  iinsfautua,  f^ö§= 
ta  (=ffen),  ft}ijtfäl;tää,  f^öfiäljt^ä,  fi^östä  1. 
I)eittää  itfeufä;  k.  sig  i  sjön,  f^ijffäl^tää  1. 
f?i3Stä  itfenfä  1.  (;eittäl}tl)ä  järtceen;  k.  sig 
på  hästen,  f)eigfauttaa  itfeufä  1.  misfautua 
1.  t)eitä^tt}ä  f)eiiiofen  felfään;  k.  sig  för  ens 
fötter,  :t3aneutua  1.  ^eittäi)ti)ä  1.  !pamua  i.fun 
jatfain  juureen  1.  jlaUot^in;  k.  sig  öfver 
ngn,   fi^ögtä   (=ffeu)   I.   fl)öffät)tää  1.  f;>^öfätä 

,  j.fuu  jäätte;  k.  sig  af  och  an  i  plågorna, 
VHiiéfeUa  1.  tpääuueöä  itfeänfä  1.  ^aisfelel;' 
tatba  1.  tcärjäf)bellä  tuäfiöfa;  vinden  k — r 
sig,  tuuti  fäännä^tää  1.  fääntyi}  1.  !iefal;= 
taa  1.  tniöfautuu;  skeppet  k— s  hit  och 
dit  på  vågorna,  (ailpa  tciöfauutuu  1.  f;ei8= 
tatjtelee  I.  ^ai§teret;taa  1.  ^oHfuu  1.  f;eitäl;= 
telee  1.  tt)ätfäf)telee  aaKoiHa;  låta  k.,  ix>ig= 
tauttaa,  iciöfouttaa,  heitättää,  ^eittätjttää, 
natfauttaa. 

Kastanda,  f.  faf;fo4;en{i,  fäätv^l^enfi  1.  =fiif;!o. 

Kastande,  n.  »i§faamiuen,  [peittäminen,  l^eit^ 
to  o.  s.  v.  jmfr  Kasta. 

Kastanje,  m.  taétauja. 

Kastaniebrun,  a.  fuoti,  ta§tanian=fanpainen. 

Kastanieträd,  n.  fa8tauia=^uu,  faStani. 

Kastanjett,  m.;  k— er,  fagtauifet,  filfuttimet, 
na^futtimet. 

Kastbok,  m.  ar)5a^fivia. 

Kastboll,  m.  (fig.)  se  Lekboll. 


Kastby,  m.  (sjöt.)  tunUxx  liefa^buä  1.  ^uus- 

fa^bug,  )3uu8fa=tuuti. 
Kasteli,  n.  linna,  linnoituS,  tinnanen. 
Kastelian,  m.  linuan^toouti  i.  »ifäntä. 
Kastkort,  n.  l^eitto^ortti. 
Kastkropp,  m.  (artill.)  ^eitoS,  tt)i6!oma,  tDtS^ 

fanne  (=nteen). 
Kastlinie,  f.  f)eitto4inja,   ^eitto»rata,   IuDma= 

tie;  se  Kastlängd. 
Kastlängd,  m.  ]^eitto=t»äU,  ]^eitto=matta. 
Kastmaskin,  m.  ]^eittO=  1.  toiöfuu=!one;  (åkeih) 

iBiéfuri,  tt?i8fuu=fone. 
Kastning,  f.  luistauö,  ttjigfuu,  l^eitto  o.  8.  v. 

jmfr  Kasta. 
Kastnot,  m.  fäft=nuotta,  träta. 
Kastnät,  n.  fäfi^toertto,  fana. 
Kastorhatt,  m.  majawaiö^l^attu. 
Kastorolja,  f.  ^auöta^öfjt;. 
Kastpenning,  m.  Iufu=ral;a,  ]^eitto=val^a. 
Kastpil,  m.  f^eitto-nuoli  1.  »fttafama. 
Kastrat,  m.  fuof)ilaö  (=aan),  fatoio. 
Kastrem,  f.  f;citto=^i^na,   Unfo4if;na,   (snara) 

fno^junfi,  ]^eitto=^3auIa. 
Kastrera,  v.  a.  fuofjita  (=tfen),  faltoaa,  falice» 

Kastrull,  m.  faötrufli,  fafari,  ))annu. 
Kastskifva,  f.  tieffa,  fietfo,  fiefara. 
Kastskåfvel,  m.  i»i8fain  (=men),  toiöfin  (=men), 

njisfuri,  toisfin^ajjio. 
Kastsnara,  f.  lämfi,  fuo^>unfi,  t)eittO')3aufa. 
Kastspjut,  n.  ))eitfi,  ^eitto=feiI)äö  (=ään). 
Kasttåg,  n.  (sjöt.)  f)ettto=toutoi  1.  =föl)fi. 
Kastvapen,  n.  f;eitto=afe,  l^eitin»  1.  tr»i8fin=afe. 
Kastved,  m.  'ijalU  (pl.  l^afot),  ^{fo  1.  =^ino=^uu. 
Kastverktyg,  n.  ftiiöfin  (=men),  föiSfain. 
Kastvidd,  f.  (artill.)  ^eitto=lcali  1.  =matfa. 
Kastvind,  m.  (sjöt.)   tuukn-^t^uugfa,  tuutiaiö^ 

))ää. 
Kasualism,  m.  fattumuf)en=uöfo. 
Kasuar,  m.  fafuari. 
Kasuist,  m.  fafuista,   omanatunnon   aftain  1. 

ft)fljmi)Sten  felittäjä,  omanatunnon  tietäjä. 
Kasuistik,  f.  tafui^tifa,   omanatunnon   afiain 

feIitV§=o|)^i,  oman=tunnon  o).i(3i. 
Kasus,  m.  tila,  fattuma,  ta|3au§;  (gram.)  ftja, 

^otoi. 
Kata,  V.  a.  (träd)  f  oloa. 
Katadioptrik,  f.  fatabio:|Jtrifa,  icalon  I)eija3= 

tuffen  ja  murron  o^))i. 
Katafalk,  m.  fatafalfi,  ruumig=atttari. 
Katakomb,  m.  fataf'om^)i,  f)auta4;oUui,  l^otoi^ 

l^anta,  maauafais4;auta. 
Katakustik,  f.  fatafugtifa,  faiHu=o)))5i. 
Katalog,  m.  fatalogo,  nimi4uetteIo,  luettelu. 
Katarakt,  m.  :t5Utou8,  fogfi,  jufa. 
Katarr,  m.  l^ötä,  röf)tä,  unl;a. 
Katarralfeber,  m.  !ino-'tauti,  fino=fuume. 
Katastrof,    m.    :^ääte  =  ta))äug,   Io)))3U  =  tapauS , 

mafjtatBa  ta^paug  1.  muutos. 
Kateder,  m.  fatebra,  o^ctuSngtuin  (=men). 


302 


Kat 


Katedralkyrka,  f.  !atebraU  =  fivftc,  tuomio»  (. 

f)\ppa--lntto. 
Katedralskola,  f.  fatebralUfouIu,   \)ippa^touiu. 
Kategori,  l(filos.)  fategovta,  aatog=määre(=een), 

aate^ata,  aate4uo!fa;  (klass)  fatccjoria,  nimi» 

Iitoffa,  oIo4uof£a. 
Kategorisk,   a.  fategorhtcn,  eI;bctDn,  liuilttä* 

niäti5n;  k— t  omdöme  (log.),  c[)botcn  ^'åä' 

tcimä  1.  )3äättänn^§. 
Katekes,  m.  fatfiSmu?,  o^etu§=!ivja. 
Kateket,  m.    fateteti,  uSfoivo^JCttaja,  cpttm' 

1.  Iutu=^iU-i)3i. 
Kateketik,  f.  fatefetifa,  f^fefml)6=taito  1.  =o^^)i. 
Kateketisk,  a.  fatefetiflinen,  ft}iclmi)fielltncn; 

den  k — a   undervisningsmetoden,   ft)jl)mt)f= 

feKinen  1.  tutftn?a  c^ietug=muoto  1.  -Aapa. 
Katekisera,   v.   a.   fatefoita   (=tfeit),  fljjcUen  1. 

f^jelmtitfiaä  o|>ettaa,  tutfia,  tittfimada  opettaa. 
Katet,  m.  tateetta,  fcfiti-fiif",  fi»utc  (4kcn). 
Katig,  a.  riplaä  (=aan),  rcbfea,  urliea,  ximta. 
Katolicism,  m.   fatolijuuS,  tatoliu^uölo,   :paa= 

ttjin=uöfo. 
Katolik,   m.   fatoUIatnett,   fatoIinni§fo(ainen; 

)3aaiinn=usf'clainen. 
Katolsk,    a.  fatolincn,  tatolnt';   k— a  religio- 
nen, fato[in=U£!tLMUo,  fatolié=uéfonto  1.  ntSfo. 
Katoptrik,  f.  tatoptvifa,  ivalon!)ciia§tu8=oVV^i. 
Katoptrisk,    a.    fatoptriuen,    amlon4;etjagtuf= 

jetliiten. 
Katsa,  f.  fattSfa,  fatitfa. 
Katsegärd,  m.  fati«fan=aita  1.  =toe  (=!ceit). 
Katsehaf,  m.  fatiSfa4u).>pt. 
Katt,  c.  lisfa,  faft,  !ib(o,  fattt;  (löpsk)  foCt 

gå    omkring    som   k — en    kring   het    gröt 

fiertää  futn  !töfa   :|Juuro=!u^^pia;   (dagg  pä 

skepp)  fiofutin  C'ttimen),  tatti;  (en  gina)  tatti. 
Katta,  f.  naaras  1.  imijä  !isfa. 
Katta,  v.  a.  (sjut)  ipiefjää  fatifla,  av.\aa  tat= 

tia;  fatata,  l}\i\aia  fatitla. 
Katt  fötter,  m.  pl.  (gnaphaiium)  fäpälii,  tiSian- 

tåpm. 

Kattguld,  n.  tatin»  1.  !i§[an=hitta. 
Katthål,  11.  fiSfann-eifä  1.  4äpi. 
Kattklo,  m.  £isfan4t;nfi  (=nnen);  (hot.)  se  Kä- 
ringtand. 
Kattlo,  m.  (felis  cervaria)  !iSfa4toeS  ('!lClt)- 
Kattmusik,  m.  fi§iau=naufujaifet. 
Kattmynta,  f.  (ncpeta  cataria)   fiSfau^minttU. 

Kattost,  m.  (malva)  maitta,  fatin=nauri8  (»iin), 

Iiéil"an=jmu^to. 
Kattrumpa,  f.  fi^fan^äntä  1.  »pevfe;  (verbas- 

cum  thapsu^)  tuli»fuffa,  fi§fan»fi)nttilä,  fl?nt= 

tilä=f)einä. 
Kattrytjgig,  a.  (skepp.);  k— t  fartyg,  fctfät)n= 

m)t  (aitta. 
Kattserenad,  f.  fiéfan^naufujaifct. 
Kattslägte,  n.  fiSfan»fu£u  (=ttun). 
Kattuggla,  f.  (strix  aluco)  tavl;a»:pi3tti3,  fiSfa» 

Kattun,  n.  tarttuuni. 


Kem 

Kattunstryckeri,    n.    farttuuuin4^aino  1.  -pav 

namo. 
Kattögd,  a.  fiäfan^fiftnäincn. 
Kaustik,  a.  \\)'éfa,  ft)ö»t)ttättä. 
Kausticitet,  f.  jtiijpäiltJöS. 
Kaution,  f.  tafauS,  tafuu. 
Kautionera,  v.  n-  mcnnä  tafuufen,  taata  (ta= 

taan). 
Kautionist,  m.  tafaaja,  ta!au3»mie6. 
Kautschuk,  n.  tautfu,  timmo=pit;fa. 
Kava],  m.  toiitta,  faapu. 
Kavaljer,  m.  fattalicri;  (fig.)  fattatieri,  ttet» 
!avi,  wontero,  I;erra,  ^erra8»mie8;  han  äi 
nu  full  k.,   ]()än   on  n^t   täijfi  i^onfero  I 
t;erra. 
Kavaljerisk,  a.  fattalieritttncn,  ttonferomainen 
tteifarin»  1-  fattatierin=tapainen  1.  4aatnineu 
Kavaljcrsparoll,  m.  (bot.)  se  Lejontand. 
Kavalkad,  m.  fattalfati,  ratfaö^fntfu. 
Kavalleri,  n.  f;ettDi8»ttäti,   ratfu^ttäfi,  fattad 

leria. 
Kavallerist,  m.  T)ettci8»miee,  ratfntaincn,  tat 

ia§=mie8,  ratiaStaja. 
Kavat,  a.  juurctlinen,  tcpea,  iloinen,  urt^affa 
Kavera,  v.  n.  taata  (tafaan),  mennä  tafautfecn 
Kaviar,  m.  fatttari,  fammin  määljnä. 
Kavitet,  f.  touEfo,  ontto,  fef;ä. 
Kax,  m.  (cliaerophyllum)  !oiran=^utli. 
Kaxe,    m.    ttcifete   (»een),   )jä8märt,   päällä 

päsmäri,  ma(;taia,  ätttäri. 
Ked  1.  Kedja,  f.  fetjut,  ttitjat,  fääblU;  en  k 
af  jern,  guld,  rantaniMtjat  1.  »fetjut,  fulta 
ttitjat  1.  »!ääbi)t;  (bujor)  fat)(cet,  ttitjat;  smid; 
en  fånge  i  k— jor,  panna  ttanfi  fal)tei(;in 
(fig.)  jana,  jaffo,  fäifta,  jouffo;  en  k.  af  berg 
ttuorten  jaffo  1.  jana;  en  k.  af  olyckor 
perättäifet  1.  ^T)tä»peräiiet  onuettomuubet 
jouffo  onnettomuuffia;  följa  i  en  k.,  feu 
rata  1.  tulla  )3erättäin  1.  '^l)t'ä  perää. 
Kedforroig,    -lik,    a.    fetjumaiuen,   fetjuu»  I 

ttitjan»tapainen. 
Kedja,  v.  a.;  k.  fast,  ihop,  ttitjaStaa,  pann 

ttitjoiUa  fiinni  1.  t){;teen. 
Kedjekula,  f.  ttntja»fuula  1.  4uoti. 
Ked.elinie,  f.  Ienfo»(inia,  ttitja»ttiitta. 
Kedjelänk,  m.  ttitian»renga8  1.  »leuffn. 
Kedjeräkning,  f.  Ientui8»la8fu,  rittci8»la8tu. 
Kejsare,  ra.  feifari. 

Kejsaredöme,  n.  feiiari»funta,  fcifarin^tt^afta. 
Kejsarinna,  f.  feijarinna,  feijaritar  (»ttarenj. 
Kejsarkrona,  f.  feiiarin»trunnu. 
Kejsarsnitt,  u.  !cfibun=Iciffau8. 
Kejsarrike,  n.,  -stat,  m.  feiiarin»ttattafuntc 

!eijarin=ttaUa8to,  fctjari»tunta. 
Kejsartitel,  m.  feifarin=nimi. 
Kejsarvärdighet,  f.  feiiarin=artto. 
Kejserlig,  a.  feijarittinen,  fcifarin;  den  k— 
värdigheten,   feifariUinen   artto;    de   k— e 
feifarifaifet. 
Kek,  se  Käk. 
Kel,  n.  se  Klemande. 


Kem 


Kit 


303 


Cela,  v.  n.  se  Klema. 

Cemi,  f.  femia. 

femisk,  a.  femtattinen,  femian. 

iemist,  m.  femista,  femian»o)Ji.nnut  1.  4ietöjiä. 

f^ergj  m.  fl.  se  Sagg  m.  fl. 

Cersbär,  se  Körsbär. 

Cersing,  m.  ferfilttt. 

Cerub,  m.  ferutn. 

Cesa,  v.  n.  !ipafotta  (=tfen),  r^etSfntcUa,  ^eit» 

tää  tippaa  1.  !t))atEaa,  fiiliä. 
Lesmage,  m.  se  Löpe. 
feta,  v.  D.  se  Sagga. 
Sletta,  v.  D.  luoba,  tottj)fiä. 
iette,  m.  farftna. 
^ettel,  m.  fatttla. 
getting,  m.  tintjat,  rauta=t»itj|at. 
ihan,  m.  faant,  ruf)ttnaö  (=aan). 
iid,  n.  o.  Kidling,  m.  ttJO^Ia,  toofjlanen,  !tU, 

touot)en=farttia. 
ödla  (killa),  v.  n.  tooMia,  pDitia,  hjucnta. 
öf,  n.  riita,  fiigta,  ijeSt^S. 
Ofva,  v.  n.  o.  Kifvas,  v.  d.,  tjeStää,  riibcCä, 

torata,  liisteaä. 
iika,  v.  n.  tirfiStää,  tirfiSteHä,  furfiStaa,  tä= 

]^i)Stää,  tiifota,  fatfoa  fiifariHa  1.  ^Jitfä^ftl» 

mällä. 
Okare,  m.  fiifavi,  ))itfä=ftfmä,  täf)t)Stiu  (4men). 
ökhosta,  f.  l^inhi,  tutfo=l^§fä. 
Gkna,  v.  n.  nifaf)tua,  tifa^tua,   tiM^tua,  tu* 

Ilostua,   julef;tua,  uf^treltua,  jtienel^ttiä;   k. 

af  skratt,   tifafjtua  1.  nifa^tua   nauruun  1. 

nourusta. 
ökärt,  f.  (cicer)  airnaS. 
Lil,  m.  ftifa,  naitti,   teltin   (»ffimen),   fuube 

■(=teen),  ivaaja,  toaima,  puUto,  tulppa,  nau- 
la; (på  kläder)  Kila,  taira,  taista,  tai§tate 

(=ffeen),  faitare  (=een);  (soickla)  juifeti,  tr»tf' 

fcli,  f  airo,  taute;  (på  not)  ptxä. 
Ola,  v.  a.  nattita  (»tfen),  natttta,  fiilata,  puU 

lita  (=tfen),  teltitä  (4fen),  telfittää. 
Ola,  v.  n.  fiitää,  lentää,  rientää, 
niformig,  a.  nalfifag  (»ffaan),   fiilafa?,  tui= 

tare,  fnijjuffa,  fni^^pa. 
filla,  KiUing,  se  Kidla,  Kidling. 
iilning,  f.  nattitug  o.  s.  v.  jmfr  Kila  v.  a. 
iim,  m.  firapi,  laito^^juu,  laita. 
,5imma,  v.  a.  laiboittaa. 
;iimrök,  m.  fimrijöffi. 
limröksbössa,  f.  funrööfi=töttörö  1-  =pt)§l't). 
.  iimiöksbräniieri,n.  !itnrl5i3fin4^otttamo  l.=fota. 
Xina,  f.  o.  Kinabark,  m.  fiinan=tnovi. 
iinapulver,  m.  {unan--jau!^0. 
iind,  f.  JJOöfi,  taStoo ;   sia  på  k— en,  tljöbä  1. 
;    ftlcaltaa  )50§teKe;  tårarna  runuo  ned  öfver 
i   k— erna,  fij^nefeet  »ieritoät  ))oSfiIta  1.  ^^it= 

fin  :i3o§fia;  med  röda  k — er,  |3una=:|?oSfinen. 
iindben,  u.  :}30öfi4uu,  poSfi^ää,  fagwo^^ää, 

posti. 
Jindbåge,  m.  po§!i=pteIi,  leufa^pieti. 
,Kindgrop,  f.  pcSfi=tuoppo. 


Kindkedja,  f.  po8ti=ltntjat. 
Kindknota,]  f.  pogti=pää,  fafu=pää. 
Kindpust,  m.  torina»puu8ti,  pogfelte  Iljönti, 
Kindpåse,  m.   (jint.  hist.)  pofu8,  pDåti^puSfi. 
Kindrem,  f.  poSfi4)i[;na  1.  »remeli. 
Kindskägg,  n.  po§ti=parta,  tor»a»parta. 
Kindtand,    f.   tata  =  ^amnta§   (=paan),   ft}ömä« 

t)ammag. 
Kink,  n.  se  Kinkande. 
Kinka,  v.  n.  tirrata,  tärttää,  nuferoita  (»tfen), 

nureffia,  itistä,  äreiltä;  (oara  veklig)  IeCi= 

tellä,  f)emnioitet(a. 
Kinkande,  n.  firranS,   nufcroiminen,   nur!u» 

minen,  äreileminen;  leUittetij,  l)emmoittete= 

jninen. 
Kindbläsa,  f.  !irra=fur!!u,  mtr!u=puSfi. 
Kinkig,  a.  (ömtålig)  tireä,  firreä,  tärttj,  äreä, 

fä[ärä,   hjaifea,   tufala;  k.  på  mat,  ruofa» 

nirfo,    nirfo;    han    är   k.    att    ha   att   göra 

med,  I;änen  parisfaula  on  »aifea  oUa,  ^n 

on  äreä  1.  toaifea;  en  k.  fråga,  tutala  afia; 

k.    belägenhet,   hjaitea  1.  tutata  1.   putmal» 

linen  tila;  (i-eklig)  itifetuä,  leCi,  I;empeä. 
Kinkighet,  f.  fire^ö,  firretjö,  äre^S,  IcaifeuS, 

tufaluuS. 
Kiosk,  m.  fio§!t,  puu^tar^an  I^Sti4juone  itä= 

maatta. 
Kip,  m.  (skepp.)  fiipt,  uurrog,  ura. 
Kippa,   v.  a.;   k.  ned  skorna,    fäl)bä  fengät 

Iintatten[a  1.  lätfättenfä  1.  faunallenia. 
Kiromant,  m.  täben=tatlo|a. 
Kirurg,  m.  tirurgi,  f)aatoa4ääfärt. 
Kirurgi,  f.  tirurgia,  l;aa»nri4atto. 
Ivirurgisk,  a.  tirurgineu,  firnrgian,   f;aalt>an» 

parannnffeen  fnulun?a;  k— a  instrumenter, 

]()aa»anparannu§'fatut. 
Kis,  m.  tiifn. 

Kisa,  v.  n.  tiirutetta,  tirfiötää,  fiiriStää. 
Kisel,  m.  pii,  tutelo,  fuutilo,  utcn^itöi. 
Kiselsand,  m.  piiperä. 
Kiselsten,  m.  pii^tilvi,  u!on=titoi. 
Kiselsyra,  f.  (kem.)  pn'i)appO. 
Kiss  l".  Kisse,  m.  fiéfa;  k.  k.!  fiö,  fis! 
Kista,  f.  artfu,  tirötu,  ftpaS  (»ppaan);   en  k. 

full,  artntlineu. 
Kistbotten,  m.  arfun=po6ja. 
Kistläda,  f.  arfun4uota  1.  4ipa§. 
Ivisöga,  n.  fiiro»[iIniä,  ti^ru=ftlmä,  tiri=fttmä. 
Kisögd,  a.  fiiro^itoäinen,  fiiro^filmä,  ti^ru» 

fitmätnen. 
Kitslig,  m.  se  Kittslig. 
Ivitt,  n.  fitti,  i@to8. 
Kitta,  V.  a.  fitata,  panna  !iinnt  fitiCä  1.  »i3» 

totietta. 
Kittel,  m.  fattita;  kära  k.,   sota  inte  grytan 

(ordspr.),  tatilta  pataa  foimaa,  musta  on 

t^Ifi  fummallatt. 
Kitteldal,  m.  pata4aa!fc,  umpi=taatlo. 
Kittelflickare,  m.  fattitan=pai!furi. 
Kittelhake,  -krok,  m.  t)aa'i)tat  (pl-),  l^al^tot  (pl). 
Kittelsten,  m.  pata=!itt>t,  taröta=fiwi. 


30-4 


Kit 


Kittla,  v.  a.  futittaa,  futfuttaa,  ^ttnartaa;  k. 
ngn  i  sidan,  tulittaa  j.tuu  !t?Iteä;  k.  ens 
högmod,  bimartaa  1.  fuifia  j.htn  i}Ipe^ttä; 
v.  n.  futita  (4an),  futfua,  tuttuta,  fi(;cltää 
futt&ta  (=fen). 

Kittlare,  m.  (anat.)  futtutin  (4imen),  na|>ufta. 

Kittlig,  a.  fittiiien,  futiartjainen,  fut!uincn. 

Kittlighet,  f.  futfuifuuS,  fiitiiuug,  futiateaiiuu?. 

Kittling,  f.  futitltö,  futfutllS;  (känslan  af  kit  t 
lande)  futtna,  tutfutlis,  futfelttta;  jag  kän 
ner  en  k.,  minua  futittaa  1.  futfuttaa. 

Kittning,  f.  fittauö. 

Kittslig,  a.  nätjtfiiuä,  tfft^juonineit,  fäjärä,  öp 
l^äffä,  ^jittadinen;  (småaktig)  turhamainen, 
furifaä  (»ffaan),  mutfifaé,  nirfo,  nä^ftiraä, 
liiallinen. 

Kittslighet,  f.  itft=juonifuuö,  näptfiteäiib^S, 
tur^amaifuuS ,  liiallifuuS,  ipiltaHifuu?,  juo= 
nilltfunå. 

Kjol,  Kjortel,  m.  l^amc  (=een). 

Kjortelsäck,  m.  f)ameen=taötn. 

Kjusa,  f.  nctfelma,  cnelma. 

Klabb,  m.  lapu,  ta^ale  (=eeu),  pi?ltäre  (=cen); 
(i  hafvet)  luctc,  favi. 

Klabba,  v.  a.  se  Smeta. 

Klack,  m.  tcrtc,  fortfe,  a^>]'atti,  fanta;  (i>å  en 
yxa)  tuffa,  )^ih]o.,  fanta. 

Klackjern,  n.  tcrfc=rauta. 

Klacklapp,  m.  torto4aJ:^u,  fanta=Ia^i^JU. 

Klacklappa,  v.  a.  tDrto4a;.iuittaa,  tcrfcittaa. 

Klackpinne,  m.  tenlitfa,  fcrfo^naula. 

Kladd,  m.  toimi4irja,  muistikirja,  muiSto= 
lista. 

Kladda,  v.  a.  tufiria,  taBrata,  ta&ria,  liata 
(4aan). 

Kladderi,  n.  tafuiuS,  tahriminen,  tabrauS. 

Kladdig,  a.  tahrainen,  talircinen,  tal;raantu» 
nut,  taljmainen,  tuhrittu,  liattu,  litainen, 
tubcroinen. 

Kladdverk,  n.  ta(ira=tiii5,  tubru^tecS  1.  »töij. 

Klaf,  se  Klav. 

Klafbunden,  a.  fijtfettt),  binfaleittu,  tt)ttl}eöfä 
(clen^a  1.  feifcfta);  10  k— na  nöt,  10  nau= 
taa  fptfi)C6Jä,  10  emä=nautaa. 

Klaff,  m.  (i  byrå)  Rjiilu,  luutfu;  (på  kläder) 
lämfä,  fanft,  läppä;  (i  en  näfverväskn)  fie» 
Ii;  (påblåsiustrument)  Vi)f'i^a,  Iä)3äfe  (»tfeen), 
tu^ctin  (=ttimen). 

Klaffare.m.  ^.Mrjaaja,  panettelija,  fielen»fantaja. 

Klafve,  m.  ft)tti)t  (=rien),  faulain  (nmen),  Ia= 
»i,  Ia»in  (»imen). 

Klaga,  v.  n.  toalittaa,  hjotwettaa,  hjoiferrel)» 
taa,  ttaiteroita  (>tien),  päin>itellä,  cl)fua,  nur= 
fua,  nurtuttaa,  »aibetta  (=telen;;  (anfbra 
klagomål)  tannctta  (»tclen),  taircata  (>paan), 
toalittaa;  han  k — r  alltjemt,  bän  alati  tva- 
littelee  1.  »aitercitfee  1.  nMJiircttaa;  k.  för 
ngn  öfver  n4t,  ttjalittaa  1.  rraiteroita  1.  n.''ai= 
bella  j.fufle  jéttin  1.  j.fin;  k.  ötver  sin 
olycka,  lualittaa  1.  nurtua  onnettomuuttani 
fa;   k.   på  ngn  hos  ngn,   fannella  1.  waliU 


Kla 

taa  j.fufle  j.fun  pääUz,  faiirata  j.futa  1 
j.fun  päälle  j.fulle;  vänta  bara,  jag  skall 
k.  för  far  din,  äläpää  f)uoli,  fantelen  ijäl» 
lefj;  k.  hos  kungen,  domaren  öfver  ngt 
toalittaa  (j.fin)  1.  faiicata  (jötfin)  tuema^ 
rille,  funinfaalle ;  k.  sig,  v.  r.  valittaa,  »a- 
litella,  teaiferoita,  n^ciitiottaa. 
Klagan,  f.  hjalituS,  iroitrotuS,  faipuu,  »Difer= 
rué,  ruitutuS,  »aiferoimineu,  nurtutuö,  n30t^= 
fina;  bitter  k.,  fatfera  toalituä,  I;aitea  ttiot= 
njOtu§;    det  är  en   allmän  k.  öfver  höbrist 

i  år,  f^einän  puutteesta  on  tänä  n^uonna 
yleinen  toalitué  1.  taipuu;  instämma  i  ens 
k.,  Ptjt^ä  j.fun  u^alituffeen;  föra  k.  emot 
ngn,  ttjalittaa  1.  fain?ata  j.fun  pääiit,  tel^^ 
bä  iralituS  1.  fanne  (»nteen)  1.  faipuu  j.fne^ 
ta  1.  j.fun  ^ääHe;  föra  k.  öfver  ngt,  roa^ 
littaa  j.fin,  tai»ata  jötfin. 

Klagande,  n.  iralittamineu  o.  s.  v.;  adj.  ioa= 
littawa,  tantaiva,  fanteleifa;  k.  part,  waliU 
taja,  ^äälle^tantaja,  tat)3aaja,  tantaja;  (sqvali 
rare)  fantelija. 

Klagelig,  a.  hjaltttat»a,  icothjottaica. 

Klagodag,  m.  l)uoU»^äiix>ä,  tBaIitu8=  1.  fai^utt^ 
päitoä. 

Klagodikt,  f  ^uoIi=runo,  fat^uu=runo,  icalv 
tuö=runo. 

Klagofiill,n.fai)3aaivainen,ioalittairainen,  »oi^^ 
fatoainen. 

Klagogråt,  m.  buclintfu,  fallotuö,  ruifutuö 
ittu  ja  paxtu,  ivalituö-ittu  1.  =iftrret. 

Klagoljud,  n.,  -låt,  m.  tooilDOtuS,  h,»oil)fina, 
niaifcrruS,  ruifutuö. 

Klagomal,  m.  n.ialitu§,  fanne  (=teen),  faipauS, 
faipuu,  fi^^te  (-tteen);  anföra  k.  emot,  iva» 
littaa  j.fun  päälle,  tebbä  rtalituSta  1.  fan» 
netta  1.  panna  taipuufen  1.  u^alitutieen  j.fnöta. 

Klagopunkt,  m.  i-oalitué=fol)ta,  fanne  =  fcBta 
iralituS-aine  1.  4appak,  riita=  1.  fi}i)te» 
fappale  1.  »aine. 

Klagoqväde,  n.  hjalituS^runoelma  1.  =runo. 

Klagorop,  n.  toalituS^uuto,  u^oiwotuö,  ^^ai^''a» 
tu§,  ^arfuminen. 

Klagoröst,  f.  ir>alituå'ääni. 

Klagoskrift,  f.  >DaIitug»firja,  fanne=tirja. 

Klagosång,  m.  tealituS^aulu  1.  »runo  1.  »n^eifu. 

Klagovisa,  f.  lr»alituä=n.nrfi. 

Klakör,  m.  flafijiiri,  ^Jalffa4^aufuttaja,  ^iiufta» 
nieffa. 

Klämmer,  n.  o.  Klamra,  f.  ftnfeli,  l^afaifet  (pl-)- 

Klammeri,  n.  meteli,  l)ä(tnä,  riita,  melétc  (»eeni. 

Klamp,  m.  (skepp)   tlamppn,   foutfu,  »efara. 

Klampig,  a.  mi)l)tcä,  puifcwa,  ^affu. 

Klander,  n.  moite  (=tteen),  morttauS,  nul;be 
(»teen),  foimaus,  laéte  (»een^;  (rid  domstol) 
moite,  toalituS,  fanne  (»teen);  inkomma  med 
k.,  tulla  moittimaan  1.  ixialittamaan,  tuoba 
moitteita  1.  lanteita. 

Klanderfri,  -lös,  a.  nul)teetcn,  moitteeton,  moit» 
timaton,  laSteeton. 


Kla 

i:ianderfntt,  adv.  nu^teettottiaött,  moitteetta, 
moittimatta. 

i;iandersjuk,  a.  moitteliaS  (=aan),  moittiltjai^ 
nen,  morffaaiBainen,  moitteen^aluinen. 

Oandersjuka,  f.  moittcen=^aIu,  moittimiö={;aIu, 
moittitoaifuu^. 

klandervärd,  a.  moitteen=aIainen,  mcitittaiua, 
nuf)teellinen. 

Oandra,  v.  a.  moittia,  morfata,  foimata,  jät- 
tiä, f  annelta  (=telen),  tralittaa,  )jaf)e{[ia;  k. 
ens  uppförande,  moittia  1.  jättiä  j.tun  täX)-- 
töStä;  vara fallea för  att  k.,oKa  f)a(nfaö  1. 
ferlEeä  moittimaan  1.  joimaamaan;  man  _k— r 
att  han  sagt  detta,  f)äntä  moititaan  fiitä  fun 
fen  janoi,  ^^al^etfttaan  1.  moititaan  isäntä  jen 
fanomijeöla;  man  har  intet  att  k.  på  hans  se- 
der, I;änen  tatooiöjanfa  ci  ole  moitteen  jijaa  1. 
moitittaioaa  I.  moittimista,  fjänen  taj^ojanja 
ci  ole  .enjinlään  moittiminen;  k.  ett  köp, 
ett  testamente,  tcalittaa  fanj)aSta  1.  teöta= 
mentiöta,  tnoba  moitetta  1.  icalituöta  1.  fan» 
netta  fanj^an,  testamentin  jul)tcen,  icalittaa 
fau^paa,  testamenttia  iv»astaan. 

Clandrare,  m.  moittija,  joimaaja,  jättijä,  ^a= 
nettelija,  morffaaja. 

Qang,  m.  jointi,  fointo,  ijdtj,  f;e(inä,  I)etäf;= 
bl}S,  ääni,  (starkare)  fiminä,  fumina,  I>u» 
minaj  silfrets  k.,  f;o))ean  f;elinä;  klockans 
k.,  felton  f;umina  1.  ääni. 

Clangfigur,   m.  (fys.)  I;ell)=  1.  ääni=!nlDio. 

Oanglösja-joinnoton,  faiuton,  ^eli)tön,  äänetön. 

Oaugrik,  a.  f)eteä,  I)eti?inen,  jcitca,  fainllinen, 
hnnajatva;  en  k.  stämma,  fainllinen  ääni. 

nangär,  n.  (hos  Judarna)  riemu=n)UOJi. 

Uapp,  m.  täj)päl)8,  lä^jät}g,  IäiSEät)S,  na^janS, 
ta^nitué;  Qjå^jorta/-;  folfntin  (=ttimen),  läpj^ä. 

[lappa,  v.  a.  (sakta)  ta).mttaa,  ta).nitella,  tä= 
:|.Hitä,  lä^VttÄä;  k.  ngn  på  kinden,  ta^^uttaa 
j.tun  :|)OSfea  1.  j.fnta  ))o§feIte;  (kårdt)  fo^ 
i?uttaa,  fo)3iStaa,  foltuttaa,  ipanfnttaa,  fat» 
futtaa;  k.  händer,  ta^Juttaa  1.  ))aufnttaa  1. 
mäifi)ttää  1.  Iäi§fl),ttää  fäfiä,  jaf;.ota  (4;foan); 
k.  pä  porten,  folfnttaa  I.  fo)3uttaa  porttia; 
k.  upp  ngn,  f)utfia  1.  mäif^ttää  jetfään  j.tn» 
ta,  lurifoita  (=tjen)  |..futa;  k.  kläder,  fartu» 
ta  (=ttnan)  1.  t)oufnttaa  1.  jotfea  1.  tnrifoita 
iraatteita;  k.  ihop,  |)ieffää  1.  litjata  1.  ical» 
fata  1.  päntätä  1.  ta))uttaa  fofoon;  v.  n. ; 
hjertat  k— r,  jtjbän  tl)ffii  1.  t^fyttää  1.  jl)!» 
fii  1.  t;t)täj[ää. 

[[lappande,  n.,  -ning,  f.  tapnttaminen,  tapn= 

i  tus,  f o^juttaminen ,  fo:|)ntuö,  folfutus,  pon> 
futnS,  t^ffiminen  o.  s.  v.  jmfr  Klappa. 

[lappbräde,  n.  ^)l)l)fti=tnoIi,  jottn4uoli  1.  4auta. 

[lapper,  n.  o.  Klappersten,  m.  mnja»fiun, 
mufula^fiiui,  jomev=fitin,  jomevo;  rik  i.  full 

;  med  k.,  jomevinen,  jomeroinen;  ställe  fullt 
med  k.,  jomeriffo. 

>[lapperstarr,  m.  (carex  glareosa)  jomev=jara. 

[lappert,  m.  t;enfi4ä))))ä,  ilma=fteit,  tuijotin 
(»ttimen). 

J,  Scenskt-Finskt  Lexikon. 


Kla 


£05 


Klappfisk,  m.  fa^3a=  1.  tuuva=fala. 

Klappholts,  m.  lvcmä=puu,  ta):ntnS4nin,  mäi» 
fi)tin  (=ttimen),  farttu. 

Klappra,  v.  n.  folfutetta,  fo^jisteöa,  faltutetta, 
mäift)teltä;  tänderna  k.,  r;am|5aat  lotajatoat. 

Klappträ,  n.  farttu,  tapnin  (=j)tJuimen),  fnriffa. 

Klar,  a.  jelfeä,  jeltoä,  firfaS  (=ffaan),  r^eleä,  be- 
Iaffa,).ml)bas(=taau),  jees  (jefeen),  jeijag  (--oan), 
vaifaS  (=ffaan);  k— t  vatten,  felfeä  1.  firfaS 
Jceji;  dricka  k— a  vattnet,  juoba  ^JU^baSta 
1.  jelivää  trettää;  k— t  glas,  firfaS  faji: 
k— a  fönster,  Jelfeät  1.  fiiffaat  affimat;  k. 
luft,  jelfeä  1.  jees  ilma;  k— t  väder,  jelfeä 
1.  ^joutainen  jää;  en  k.  dag,  jetfeä  1.  fir=^ 
fas  ))äi»ä;  k— a  ögon,  firffaat  1.  |)eleät 
filmat;  k— t  ljus,  firfaS  1.  f;eleä  njalo;  k. 
röst,  f)efeä  1.  jelrtjä  öäni;  göra  ett  skepp 
k— t,  juovittaa  laiiva,  laittaa  faiuja  tcalmiifp 
1.  jelioiaenjä;  meningen  är  k.,  ajatuS  cit 
jetoä  1.  jelfeä;  k— t  bevis,  felaä  tobiStuö; 
det  är  k— t  att  .  .  .,  feljcä  1.  jeltoää  on, 
että  ...  ' 

Klara,  v.  a.  jctfetjttää,  felittää,  firfaStaa. 

Klarera,  v.  a.  jelicittää,  faaba  jehoälte  1.  fet= 
toäffi,  juoria,  juorittaa,  uto8=juorittaa;  k.  en 
skuld,  juorittaa  Joelfaa;  k.  räkningar,  juo= 
ria  1.  jeltinttää  Iunnin4asfut,  \aaha  tmmn-- 
laöfut  jeluHiHe  1.  lualmiiffi;  k.  ett  fartyg, 
uIo§=juorittaa  1.  juoria  laiiva. 

Klargöra,  v.  a.  tebbä  jeltoäffi  1.  jelfeäffi,  fe^ 
ivittää,  juoria. 

Klarhet,  f.  jelfeijS,  \d\v\)\}9,  firffauS,  l)di\)9, 
pui)tam;  jmfr  Klar. 

Klarinett,  m.  lariuetti,  r;elt^=pilli. 

Klarligen,  adv.  jetoäSti,  jetteäSti,  nä()tälBäStt. 

Klarna,  v.  n.  jetetä  (=fencn),  jelitä  (»fiän), 
jeltBetä  (=h)enen),  jetoitä  (nän),  firfaätna, 
jeeStl}ä;  Inmmelen  k— r,  taiivaS  jeltiää  1. 
faif;entelee;  luften  k~r,  ilma  jeesti?^  I.  jelfc» 
nee  1.  jelfiää;  det  k— r  upp,  iima  fail^ente- 
lee  1.  fajoStun  1.  fajoStaa,  tulee  jelfeä  if» 
ma.;  hans  ansigte  k— de,  faStoouja  iualcStni 
1.  jelfift  1.  firfastui. 

Klarpanna,  f.  jefitl}8=fattifa  1.  ^pamxu. 

Klarskinande,  a.  l^eloittatoo,  firffaaSti  ipai&ta= 
\va,  firfaS  (=ffaan),  ^o^taföa,  loistama. 

Klarsynt,  a.  jern)ä=näfoinen,  jeIfeä=näfoinen, 
jetoä  1.  jelfeä  näolfenjä;  (fig.)  jelfeä=mieU= 
nen,  jelioä^tajutnen,  terän)ä=mielinen  1.  =vm= 
märrl;fjinen,  jetoäSti  1.  jelivään  äloänjä  I. 
Vinmärtäipä. 

Klart,  adv.  jelfeästi,  jeltoästi,  firffaaSti,  r;e= 
IcäSti;  solen  sken  k.,  aurinto  j^aistoi  firf» 
faasti;  k.  bevisa,  jeltcästi  1.  jelfeäSti  to» 
teen^nä^ttää. 

Klarvaken,  a.  pirteä,  toaUaxi  iDaltoeittanja 
(oletoa). 

Klarögd,  a.  ^ekä=jilmäinen,  tirfas=firmäinen, 
f)eIo=fifmä. 

Klasa  sig,  v.  r.  tel;bä  rljpäleitä  1.  terttuja, 
tulta  terttui[;in  1.  rvpäleil;iu,  fäijbä  tertuiffe 
39 


306 


Kla 


Kli 


1-  rofoille,  rcfoittua,  r^:|5äli5it^ä,   roerfaötua; 
(om  koppar)  r^^tijä  1.  rcl)tua  ^I;teen. 
Klase,  m.  terttu,  n}:päle  ('Cen),  rt))jäli5,  Jiievfa, 
roerfaS  (=aan),  rl}n3ä«  (=^ään),  röi\i«  (=^^>ään). 
Klasig,  a.  (fuU  med  klasar)  tcrttutlien,  rl}|)ä» 
teinen;  (växt  i  klasar)  tertullinen,  n)}5äli3I= 
Ihien,  tertuitta  ekwa. 
Klass,  m.  lucffa;  dela  i  tre  k  — er,  jafaa  fot» 
meen  luoffaau;  dela  i  k— er,  luctittaa,  ja» 
oetetta,  ^3anna  tuofiCe,  jafaa  tuoffiin;   sam- 
hällets olika  k— er,  fegfuu8=funnan  ert  luc-- 
fat;   gossen    är   i   första    k — en,    :)^ciEa    cu 
cnfimmäiietlä  luofaUa  l.euftmmätfeSiä  (uofa8= 
fo;    det  hör    till  en  annan  k.,    fe  OU  tOtSta 
iuoffaa,  fuutuu  toifeen  luoffaan. 
Klassicitet,  f.  ftaSfifuuö,  ^)ää»artt>otfuu8,  etu» 

anr>oiiuue,  etu^arn^o. 
Klassificera,    v.  a.   tuoftStaa,    tuoftttao,   jaoS= 

taa,  jaoSteUa. 
Klassifikatiou,  f.  tuofituö,  tuoffa=jafo. 
Klassiker,   m.   ftaSfifo,    ^ää»ftrjailija,    arfto» 

firjoittaja. 
Klassisk,  a.  fta^finen,  )3ää»a«Doinen,  etu=ar= 
woinen,  paraan  =  faatuincu,  ciira4itntoiucn; 
k.  författare,  flaéftnen  1.  Vniä^arnioincu  fir= 
jotttaja  1.  ftrjailija;  k— a  litteraturen,  flaS 
fincn  1.  :|)ää  =  arn3Ctnen  1.  paraan  »laatuinen 
ftrjallifnué. 
Klassvis,  adv.  tncfittain. 
Klastals,  -vis,   adv.    tertutttain,  rvipäteittäin, 

tertuis[a,  vtjpäleisfä. 
Klatsch!  int.  läisfiö!  moi§ft6!   topfiji!  fcpfiö! 

subst.  ni.  läiöfäi}?,  täjä(;bt}é,  nioiSfauS. 
Klatscha,    v.  n.   läiéfää,   Iät§fälitää,  moiöfaa, 
mctSfaBtaa:    k.    på,    läisftjttää,    läjälintettä, 
Iciiétiä,  mciotia,  moiSfuttaa;  k.  till,  täiöfä» 
l)i}ttää,  nun8tal;uttoa. 
Klaudera,  v.  a.  fulfea  I;afoiriin,  ftnfetöitä  (»tfen). 
Klauderingstecken,  n.  fulfn-t)atai)"et,  ftufelit. 
Klausul,  m.  tiiäli  ef;to,  h3äli4ntf)e  (»een). 
Klav,  m.   (i  wtiyik)   flaaiui,  nuotti;   (fg.)  fet» 
nnfe  (»ffeen),  nemrotfi,  atoain  (»men);  hvai 
skall    jag    linna    k— en     till     denna    iiem- 
lighet?  niintäpä  tö^än  fataifuuteen  attaimen 
lijtjbän  1.  feliritfcen  faan? 
Klaver,  n.  tlanieri,  flalrtert. 
Klaviatur,  f.  näppäiruietij,  foSfettimet. 
Klema.  v.  n.;  k.  med  ngn,  f;einmoitetta  1.  fiet» 
titettä  1.  maifaitta  1.  fettiteUä  1.  mämmitcaä 
j.tuta;   k.   med   sig,   aöfoitetta,   t)cmpuiUa, 
maifaitta. 
Klemig,  a.  oöfo,  arfa,  ^etppoinen,  f)empntai» 

nen,  luento,  teflifäs  (»ffään). 
Klen,  a.  (tn-ag)  f)eitfo,  feljno,  I)uono,  nerffo, 
t)tej»evainen,  f;icivnffa;  en  k.  karl,  Ijeiffo 
niies;  (spad)  beitfo,  fuiouo,  nt}ri),  nerfto, 
Dn()e;  k.  helsa,  l;ciffo  1.  l;ento  teru>et}{(;  (li- 
te») ^eiffo,  picnt,  pienct;fö,  pieneffäinen;  k. 
till  vaxteii,  l^etffo  1. pieni  n?arreltanfa;  (knapp) 


»äf)ä,  h>äf)äinen,  fel^no,  I)uono;  k— a  om- 
ständigheter, n)ät)ät  1.  fe^not  1.  f)Uonot  wa.' 
rat;  k— t  förstånd,  fef;no  1.  l^cifto  ijmmäp 
ri)8  1.  mtett. 
Klena,  v.  a.  fttittää,  fitoettä,  tvoibetta  (»teten): 

k.  smör  på  bröd,  fiir>cttä  iDoita  teilaatte. 
Klenhet,  f.  t;eiffcu§,  f;uonou§,  l^entou?,  !c^» 

nou6,  nevffouS,  o.  s.  v.  se  Klen. 
Klenhjertad,  -modig,  a.  avfa»fi)bätninen,  ar!a= 
mietinen,  h5teno»mictinen,  arfa,  pelfuri,  Iz^- 
no»mietincn,  I;ätetiä8  (»ään). 
Klenniodighet,    f.   arfa»miettfl)t)8,    arfa»ft}bä= 
mift^p,  fef)no»mie(ifvt}S,  n)teno»mielifk)t}6, '  ar» 
fuuö,  petturuus. 
Klenn^odigt,  adv.  arfa»mictife§ti,   arfa»niicfi» 
fl;i}bettä,  axoÅia  mietettä,  peläten,  t;ätetiääött. 
Klenod,  m.  fattiuS,  fattis  fatu  1.  fappate  (»ecn). 
Klensmed,  m.  fatn»feppä. 
Klensmide,   n.  fatu»tafect  (pl),   pieuct  vauta» 

fafut. 
Klentrogen,  a.  I;eiffD»u6foineit. 
Klentrogenhet,  f.  ]^eitfo»u8foifnu8,  t;ei£fo  uSfo. 
Klenögd,  a.  tx)äf;ä=  1.  ]^eiffo=näföinen,  t)citfo= 

filmäinen. 
Klepsyder,  m.  t»efi»uuri,  l»eft»fcfl!o. 
Kleresi,  m.  paptSto,  papi§»funta,  papi6»fäät^, 

firffD»)äätl?. 
Klei-k,  m.  pappi,  papt8»fäätl;täinen. 
Klerus,  m.  paptSto,  papi6»fääti). 
Kli,  n.  lefe  (»cen),  tisma,  tiötin  (»imen),  titft. 
Klia,  v.  n.  \\)\}\)'å,  f^l}f)l)tä  (»hän),  fit;ettää,  fi» 
f^iStää,  fif;ehni5itä  (»tfen);  fingret  k— r,  for» 
mi  i^f;t)i);  det  k— r  i  fingret,  formea  \ci' 
\)\)ttaä  1.'  fif;ettää. 
Klibb,  n.  lima,  timagfa,  i8fo8,.taf)ma,  tafcttuS. 
Klibba,  v.  n.  tafertua,  tafcitua,  tarttua,  isfe^» 
tä;  v.  a.  k.  fast,  tartuttaa,  tafettuttaa,  i§» 
fcijttää,  tiimata;  k.  sig,   v.  r.  jätettljä,  ié» 
fo8tua,  ta^mistua,  fimett^ä. 
Klibbig,  a.  taf;mea,  ta^maöfa,  tahmainen,  \i' 
mainen,  jäläinen,   iéfoinen,   ttittainen,   ti= 
maSfa. 
Klibröd,  n.  Ii8tin=teipä. 
Klick,  m.  tippa,  pirama,  piéfn,  piSma,  tilffa, 
firpitä,  firpate    (een);  en  k.  smör,   tooi=fir» 
pate;  en  k.  ■^muts,  iofa»ttppa  1.  »pirSfe. 
Klicka,  v.  n.   (om  skjulgevär)  pettää,  ei  Ottaa 

tutta,  ei  taueta  (»fean). 
Klient,   m.  tuottilaS   (»aan),   turn?an»alainen, 

I;ottofa8  (»boffaan). 
Klientel,  n.  tuottitaifuuS,  turtoa»oto  1.  »futibe 

(-teen). 
Klifs,  n.  mafeifet  (pL),  t;entuifet. 
Klifsa,  v.  n. ;  k.  med  barn,    ft)öttää   mafeifta 

tapfitte. 
Klifsig,  a.  mafeainen,  imetä,  t;ertuttinen;  (fg.) 

imetä,  rie^ä. 
Klifstätta,  f.  jaIfa»porra8  (»taan),  porra8=puut. 
Klifva,  v.  n.  fott)Uta   (=puau),   tiniuta,  fiiwetä 
(»peän),   fiipiä,  fiipaigta,  fampia;  k.  öfver 


Klo 


307 


en  gärdesgård,  fiitcetä  aiban  t^It  1.  aibaS 
tn;  k.  ned,  tatouta  1.  fiitoetä  ala§;  (Jig.) 
Ijaxpata,  fhcuta. 

Kiimat,  n.  ilmaSto,  ttman=ata,  t(man4aatu. 

Klimatisk,  Klimatologisk,  a.  ilmaStottinen,  iU 
maöton,  Uman4aabun;  k — a  förhållanden, 
tlman4aabim  1.  ilmastolltiet  fuf)teet. 

Klimp,  m.  (i  allin.)  föittti,  fimpate  (=een), 
fentale  (=een),  ncffi,  i^aaltn,  touffi;  (i  mjölk 
Mian  (=een),  faffarc  (=een),  fim^jale;  (i 
mat  o.  d.)  mö^ffi?,  !offeIt,  :j3aaffu,  ni3fft. 

Klimpa  sig,  v.  r.  fofartua,  foffaroitua,  fät)bä 
foffareibin  1.  fcffareille  1.  :|)aaffuif;tn  1.  !ön-- 
tille,  ^^aatistua. 

Klimpig,  a.  fLMttiaiuen,  foffareinctt,  foffaree^ 
Itncn,  jaffa-i-ecUineu,  ^Jaaffiitncn,  foffeltncn; 
k.  välling,  faffareeilincn  1.  foffaretnen  wellt. 

Klinga,  f.  fäilä,  Ia|3e  (=)jj3een),  la^j^)!,  terä; 
k — n  pä  en  värja,  mtefan  fa^Je  1.  'i<x'!(>'i^\\ 
min  k.  skall  färgas  i  fiendens  blod,  fäi(ä= 
ni  1.  nncffant  on  ^jainettaitia  tt)tf)ott(iien  toc» 
reHä;  låta  springa  öfver  k — u,  jaattaa  fäi= 
län  1.  mtefan  aöe  1.  alai[cf'fi. 

Klinga,  v.  n.  I;eligtä  (=feti),  I;elätä  (=äjän), 
f)cläf)tää,  f;elä[;)beaä,  Ijerat^taa,  ^elHljä,  ^elf= 
fää,  ttlistä  (4en),  {ilaf)taa,  filfata,  tiutna, 
fimiStä;  glasen  k.,  laftt  !tlt[ett)ät  1.  ni£fa= 
toat;  Silfver  k— r,  I;ot)ea  I^elifee  1.  I;elffää; 
k.  med  glasen,  filfiStäii  tafia;  ha  att  k., 
t)cU§tää,  [^elifljttää,  filietää,  (jelf^ttää;  k— n- 
de  röst,  f)eli[caä  1.  foilBa  öänt;  klockan 
k— r  bra,  feKo  fci  1.  fiintfee  f;i)irtn;  k.  mynt, 
fotoa  raf^a. 

lingande,  n.  fjelinä,  f)e(ifeniincn,  filtnä,  fUU 
femtnen,  fi(fo,  finnieminen;  (aktivt)  i)eli§= 
tämtnen,  Iieliit)ttäminen,  ftlftSt^ö,  tiUfi}ttä= 
minen,  foittaminen. 

ling  Klang!  int.  Min  falin!  f)eff  ^ält!  subst. 
n.  fitinä,  falina,  (;elfc,  l;elinä. 

Klingsmed,  m.  fäiIä=fc))Vä,  terä=fe^)|)ä. 

Klingsmide,  n.  fäiläin-taonta  1.  =tefo,  teräfa^ 
Iun=tefo;  terä^tafeet  (pl.)- 

Klingstäl,  11.  tcrä=tevä6  (4'ien),  fätlä»terä6. 

Klinik,  f.  tliinifa,  jaivaS=l)uone  (=een). 

Klink  (skepp);  byggd  på  k.,  Iimi4aitainen, 
fijnne4aitaincn. 

Klinka,  f.  linfht,  ^afa,  \'äW\. 

klinka,  v.  n.  (på  piano  o-  cl.)  filfnttaa,  lah 
hittaa,  räm)3t}ttää. 

Klinkor,  f.  pl.  |)erä  =  ^a!avat,  tfitin»fuffuiat, 
pixäAvkxct. 

Klint.  m.  tln^vti,  ti3t)rämä,  fnffnla;  (ars-k.) 
^^zxh^iaiaxa  l.'4^al)l:a,  t^tin4ul'fula. 

Klint,    ra.    (centaurea)     faunctfi;     ((ujrostema 

gifhayo)  auran=!uffa. 

Klippa,  f.  fatlio;  (i  haf  o.  s.  v.)  tnoto,  fan; 
full  med  k— or,  luotoinen,  riuttainen. 

Klippa,  v.  a.  o.  n.  leifata;  (lidr,  ull)  fevitä 
(»tfen);  k.  papper,  tyg,  leifata  :|5a^evta,  fan= 
ga§ta;  k.  håret  af  ngn,  feritä  j.fuu  pää, 
leifata  1.   feritä    j.fun   tuffa  1.  f;iufiet;   k. 


får,  feritä  (am^aita;  saxen  k— per  bra,. 
faffet  (eiffaahiat  ^l)ft*in;  k.  med  ögonen, 
räpt^ttää  filmiäniä,  (till  tecken)  igfeä  ftlmää; 
k.  med  öronen,  noStelta  1.  ^^Stl^ttää  1.  Iii' 
^tJottaa  fortcianfa,  hjilfata  forteiCtania;  det 
passar  som  det  vore  klippt  och  skuret, 
fe  fo^ni  fnin  miottn  ja  jnotettu,  on  h?affan 
omanfa;  med  klippt  här,  fero=pää,  feriffo» 
:|3ää,  fero=päinen;  låta  k.,  leiffauttaa,  feri» 
t^ttää. 

Klippande,  n.,  -ning,  f.  feiftaaminen,  feritje» 
minen,  leiffanS;  jmfr  Klippa. 

Klippare,  m.  (eiffaaja,  feritfijä;  (skälm)  fufa, 
fnffelns,  »reitiffa;  (häst)  fonfari,  toirtfu. 

Klippdnfva,  f.  (columba  livia)  ia\iio-4r)))])t\), 
meri=ft)>j]^ft?. 

Klippfast,  a.  fuja  1.  hjanffa  fnin  faöio,  fal- 
fion^fuja;  (fästad  vid  klippan)  fat[io=))eräi« 
nen. 

Klippgrund,  m.  fari=^o^ja,  riutta=))o^ia. 

Klippig,  a.  farinen,  luotoinen. 

Klipping,  m.  fiIon=naf)fa,  jäämt)-5fä,  f li^-^Jjinfi ; 
sätta  k — en  till,  oifaiöta  foit^cnfa. 

Klippingshandske,  m.  flipt)infi=l)anfiffa. 

Klippningstid,  m.  feritfemi8=aifa. 

Klippref,  n.  riutta,  fariffo,  fari=färffä. 

Klippvägg,  f.  faltion^  1.  touoreu=fvUi  1.  lape 
(=peen). 

Klipsk,  a.  fuffela,  futfa,  fufamainen,  liufas 
(»ffaan),  ruiefag,  fawala;  k.  karl,  futfa  1.  liu- 
faä  ntieS;  k— a  ögon,  »uieffaat  filmat. 

Klister,  n.  fitfu,  iSfu,  liiSteri. 

Klisterborste,  m.  fitfu=  1.  liiéteri>-]()aria. 

Klistir,  n.  ruisfe  (=een),  perä=rui8fe. 

Klistirspruta,  f.  perä=rui8fu. 

Klistra,  v.  a.  fitfuötaa,  fitfuta  (ntan),  isfut* 
taa,  liistcriiitä  (=t|en),  liiötrata. 

Klistrig,  a.  fitfnineu,  liiöterineu. 

Ivlistring,  f.  fitfuötué,  fitfuaminen,  Iii§trau«. 

Klo,  m.  fi)nfi  (=nnen);  vara  i  ens  k— r,  olla 
j.fun  fljufiöfä;  slippa  ur  ens  k— r,  pääStä 
j.fun  fi)nfiétä;  kräftans  k.,  rajruu  f^nfi; 
med  klor  försedd,  tijnfiUincn. 

Kloa,  v.  a.  fijnfittää,  fijnnettää. 

Kloak,  m.  toaffo. 

Klocka,  f.  fetto;  ringa  med  k — orna,  fotttaa 
felloja;  ringa  med  k.,  foittaa  fefloHa  1.  fel* 
loa;  med  k.  på  halsen,  fello  1.  (liten)  tiu* 
fn  faulagfa;  hvad  är  k— n?  mitä  fello  on? 
k — n  är  tio,  fello  on  f^utmeuen;  k — n  slår 
sju,  fello  li)i3  feitfemän  1.  feitjemää;  k— n 
är  redan  öfver  tro,  fello  jO  fäl)pi  neljättä, 
fello  on  jo  t)li  neljän;  k— n  är  half  åtta, 
fello  on  pnoli  faf^beffan,  puoli=n)äli§)ä  fa^« 
beffan  1.  fal;befjaa;  vi  spisa  middag  k— n 
ett,  fromme  puolilta  fello  ^ffi;  k— n  är 
fem  minuter  fatt  till  fyra,  fetlo  OU  »iift 
1.  iciittä  minuuttia  tuailia  1  »ajaa  fa^bef» 
fan;  k— n  är  tio  slagen,  fello  on  f^mme» 
nen  Ii)öm)t. 

Klockare,  m.  luffari. 


308 


Klo 


Klockarebol,  n.  Iuffarin=tifa  1.  4^uu8tetti. 
Klockaregärd,  m.  (uffarifa,  Iuffarin=taIo. 
Klockarfar,  m.  Iuffart=uffo,  iiffo  Iittfart. 
Klockarkärlek,  m.  j^em^inU)?,  hi.är}\)S,  rafag^ 

tetu. 
Klockblomma,  f.  fet[o=!u!fa. 
Klockblommig,  a.  feIIo=fufaKinen. 
Klockblomster,    n.    (campanula)    feUo  =  fuffa, 

feflD«L 
Klockfodef  L  Klockfodral,  n.  feKcn^otcro  1. 

Klockformig,  a.  feKomaincn,  fctton=muotomen. 

Klockgjutare,  m.  fcflcn=toalaja. 

Klockgjuteri,  n.  feUc^pctja/  feHon=traIimo. 

Kloekgods,  n.  fe((o=todSft,  feUoii=aine  ('een), 
feflo=ma(mi  l.  »ntitallt. 

Klockgroda,  f.  (bomhinator  igneiis)  fcr^i=fam= 
maffo. 

Klockkläpp,  m.  fellcn4^afa  1.  =!tett  1.  4ievi. 

Klockmetall,  -malra,  ra.   se  Glockgods. 

Klocklik,  a.  feComaincn,  feI(on  =  näf öinen  1. 
=ta^^atnen. 

Klockljud,  n.  feöon^äänil.  =foittc,  fcllon  fnmina 
1.  (om  smd  klockor)  ftnunä  1.  !ilfc  (=ffeen). 

Klockringare,  m.  feUon^foittaja. 

Klockringning,  f.  !eCon=fottto,  feffojen  foitanto 

Klockslag,  n.  ktioiuhjömä ,  feUon^l^önti;  på 
k— et  tre,  feKo  iclmen  h}i3mältä  1.  Ujön 
niitä;  komma  pä  k— et,  tuäa  tiintaCenfa  1. 
Uiicn  hjömältä  1.  iljöntiin  1.  tiiraan  jäätte. 

lOocksuöre,  n.  fettcn=nuora  I.  =naul)a. 

Klockstapel,  m.  feKo^ta^JUii  1.  »faStari. 

Klocksträng,  m.  feffon^jänijä,  feCon-fcitin  (Yti- 
men) 1.  irebin  (=timen),  feacn^nuora  1.  =naul;a. 

Klocktorn,  n.  féHc^terni  1.  =ta^uli. 

Klodjur,  n.  fijnfi=eläin  (»imen). 

Klofve,  m.  )3i[)ti^  cncileg  (=een)/  Riitta;  (fOr 
pertor)  )jiljtt,  irwo*,  (för  väfsked)  faibc-^^uu, 
iiii)a. 

Klok,  a.  njtijaS  (=aan),  ajuinen,  mieleöinen,  ä-- 
iDllinen,  älijfäö  (=!fään),  tciraellinen,  tcl= 
fnltinen;  k.  man,  tctiiag  1.  ähjtä^  mieö; 
han  är  ej  rätt  k.,  l)'dn  ei  de  citein 
Wiifct?  1-  tii^fi^mielinen:  rådfråga  k — a  gub 
bar  och  gummor,  fi)il)ä  neuivca  tietäjä 
ufoilta  ja  »ämmiltä;  jag  blir  ej  k.  derpå 
cn  minä  fiitä  unifaatfi  1.  iriifaammaffi  tnle, 
en  fiifä  Ole  l^nittua  iiniiaann.n  1  tule  luultua 
tinifaammaffi;  inte  blir  man  k.  pä  honom, 
ci  bäucétä  iaa  tcltfua  1.  tule  Jiniiaammaffi 
1.  l)ntlna  unifaammalft;  bli  k.,  iiniiaétua 
tulla  nnijaaffi. 

Klokhet,  f.  mielcfliiöhö ,  ajuijunS,  älydifW?, 
äl^ft^l)6,  äh),  niieli,  UnifauS;  han  har 
mycken  k.,  I;äneé)ä  DU  :(.^a!jo  mieltä  1.  li>ii= 
fautta  1.  ucrca  1.  ält}ä  1.  älDlIif^ttttä  1.  ajua. 

Klokhetsregel,  f.  ält)ftwben=o(;je,  toimert=ol)je. 

Klokskap,  f.  linifanS,  luiifaSteln,  aMifaötcIe» 
ivaifunS. 

Klokt,  adv.  iv)iiiaa§ti,  äliiifäeti,  älvfCääSti. 


Klu 

Klolik,  a.  loufercinen,  f^nnen=ta^aineu. 

Klolös,  a.  f^nfitijn,  !i}nnetön. 

Klorofyll,  m.  f(oro|3^tjI(o,  tel)ti=njel^reä. 

Kloss,  m.  se  Klots. 

Klossa,  f.  se  Groda. 

Kloster,  n.  luoStavt,  mouaéitert. 

Klosterarbete,  u.  Iuoätart4eo8  (=ffen)  I.  =t^iJ.' 

Klosterbroder,  m.  IucStan4»eIt. 

Klosterbruk,  n.  Iuo§fann=ta^ja. 

Klosterdrägt,  a.  Iuo8fari=pufu  (=n.ntu). 

Klosterförsamling,  f.  IuDätdrin=jeurafunta. 

Klosterjungfru,  f.  IuD8tart=neit|^t  (=^en). 

Klosterkyrka,  f.  luoötarin^irffo. 

Klosterlefnad,  m.  o.  -lif,  n.  i(UD8tan=eIämä 
1.  =ere. 

Klosterlig,  a.  (uoStariCineu ,  luoötarin;  k.  en- 
slighet,  luostarin  l)fl'inäifl)ljg. 

Klosterlik,  a.  luoötarimainen,  InoStariffincn. 

Klosterlöfte,  n.  Iuo§tari»»aIa,  Iuogtari4u^3au3 
1.  4itttö. 

Klostermunk,  m.  {uc§tari=mun{ft. 

Klosterorden,  m.  lucStan^funta,  (uoStariSto, 

Klosterregel,  f.  {ue§favilf»fäättti5. 

Klostersamfund,  n.  Iuoätari=funta^  tuoStart» 
t)f)tei}§. 

Klosterskola,  f.  tuogtari=fouIu. 

Klostersyster,  f.  Iuo§tari=fifav  (=cn). 

Klostertukt,  m.  Iuo§tann=fuvt. 

Klot,  n.  ^atio,  lt)'ox'å. 

Klotdjur,  n.  (volvux  globator)  feväntiffa,  fe« 
vä=mato. 

Klotformig,  a.  ^>aComainen,  f  erämainen,  paU 
lcn»muotoinen. 

Klotrund,  a.  t)mmi)rfätnen,  ))aKon=^>i}i5reä. 

Klots,  m.  ^j!51if[a,  finfa,  jänftä,  tönffä,  ^ja^fu* 
ra,  jaariffa. 

Klottra,  v.  n.  töhriä,  tij^ertää,  tu'^ria,  äi)riä, 
röntätä,  fi3f)riä. 

Kloärt,  f.  (astragalus)  !uren=r;ernc. 

Klubb,  m.  tlu^JT,  tjl;t^mä=!nnta,  ^I;tijmä;  ^'(;bi)3=' 
^jaiffa,  ^f)ti)mi5. 

Klubba,  f.  nuija,  moéfurt,  furiffa;  (för  trösk- 
ning) lu^u,  furiffa;  (bot.)  mlj^fft);  (en  ord- 
furandes)  toa\axa;  komma  mider  k — n  (fig-), 
tulla  1.  joutua  toafaran  alle  1.  alai|efft. 

Klubba,  v.  a.  nuijata,  nuijia,  fnrifoita  (-tfen), 
uuifuroita. 

Klubbehär,  m.  nuija=jcuffo,  nuija=miei^et. 

Klubbekrig,  n.  nuija=10ta. 

Klubbformig,  o.,  -lik,  a.  uuijamainen,  nuijan^ 
1.  furifan=muotoincu  1.  =uäf öinen. 

Klubbist,  m.  flupilainen,  v{;tijmä=nue8,  feura= 
lainen. 

lOubbslag,  n.  nuijon=I^önti;  (vid  auktion)  Wa= 
faran=Ivönti  1.  4i}craä. 

Klubbört,  f.  se  Spikklubba. 

Klucka,  v.  n.  ("ow  kalkoner)  lutfuttaa,  VOt-- 
fottaa. 

Kludd,  u.  se  Kluddande  o.  Kluddverk. 


Klu 


Klä 


309 


Kludda,  v.  n.  tö^rtä,  tÖI;rätä,  äf;rtä,  tul;ria, 

f)ölt»ätä. 
Kluddande,  n.  töl^rimlncn,  töl;räij§,  tu!()i:imi= 

nen,  f)ötoät)8. 
Kluddare  1.  Kludder,  m.  ä^^rtjä,  tu^rtja,  töfj= 

n}§,  töf;vääjä,  j)oro=))eufaIo. 
Kluddig,  a.  töl^räinen,  töl;ritt^,  tu'^rittu. 
Kluddverk,   n.  töl^v^S^tlJÖ,  ti3i)rimä,   tufjVtmit, 

tiil^re  (=een),  tufievr^g,  ]()öltoä^6,  tuI;ve4eoS, 

Klump,  m.tttöl;!ä,tnöl^fä(e  (=een),mi3]^färe(=ecn), 
töttffä,  fittfo,  ^aatio,  pönWå,  Mfura,  paly- 
fur(t,iäi1äk(=eett),  jävR^,  fänii)äle(=een);  en  k. 
af  bin,  tttef)irätS=!info  1.  4uffu  1.  'paalio', 
i  k— ar,  mi5f)fäktSfä,  ^safjfuroisfa,  mö^fäveil» 
(ä;  k— en  på  ett  betsman,   :^)untanu  pixä. 

Klumpfot,  m.  pcttttta^idta,  fam)3iiva=  1.  fäm» 

Klumpfotad,  a.  )5Dtuffa=jalfamen  1.  =i^lta,  fam= 
:^ura=jal!atnen  !•  =jalfa. 

Klumpig,  a.  järttt,  järfeä,  mö^Wå,  föm^setö; 
k— a  skor,  fen!ä=mät!äleet  1.  =rnöf;fäfeet;  k— t 
bord,  :jJuifei»a  1.  järleä  ^5Ö^tä;  (om  menni- 
skor)  fi5mi)etö,  fij^melö,  iiifimi^S. 

Klump  vis,  adv.  fingottain,  )3aa!toittain ,  tu- 
futtain. 

1  Klunga,  f.  r^fimä,  r^tcäS  (=^3ään),  Vt}))ä(ö, 
^.laafio,  tuHu,  läjä;  de  stodo  i  en  k.,  fet 
foilv>at  t)f)besfä  rl?^)itiä§fä  1.  läjäöfä. 

Klunk,  m.  fiemauS,  fiemi,  fulauö,  tahtauö, 
taiiieS,  fuun=tä^ft,  nielauS,  !umau8,  Iat= 
fau§;  tömma  i  en  k.,  t^f^jentää  l)f)bellci 
ficmauffeKa  1.  tjl^besfä  fiemau£ies[a  1.  Ma= 
uf)'c8)a;  det  kau  vara  tre  k — ar  qvar,  Ue= 
ncc^^ä  folme  Mauöta  1.  juun  tätjttä  jäkflä; 
(ljudet)   fulaf;bu6,  lotfaug,   ^ollfauS,   ful^= 

Kluiika,  v.  n.   fiemoa,    ftemaiöta,    ktfaista 

(fen),  lotfaista,  l^otfatSta,  lainaista. 
Kluns,  m.  töttttt,  inäf)fä,  nöffi,  lönttt,  möl}!ä 

Unitäle  (=een),  fentale,  tcnHä,  rt)I)mi};  en  k,  af 

ler,  fatt)t=!önttt;   k.  af  smör,   WOMtclli;   k. 

af  slem,   snor,  ftno=  1.  räfä=ta))^)t,  räfä^  1. 

][ino4i5nttt. 
Klunsig,  a.  niäf)fäinen,  trtufulatneu,  föutälet 

Itcn   o.  s.  v.;    k — a  händer,    !of.i^Uva=!äbet, 

!äfi^iTtä()fäleet  1.  =föntäleet. 
Klut,  m.  riCf)U,  laf)f)U,  vättt,  laiffa;  k— ar  (tra- 
siga kläder),  rt)^f^t,  rifat,  rätit. 
Klyfuing,  f.  l^alfaifu,  Ijalfatfenuncn,  \)o.\hxa\- 

nen,  |aIfou§. 
Klyfta,  f.  rotfo,  onfalo,  ufiira,  f)alfeama,  l;a= 

icimainen,  ^Ifiatn  (=ttnen);  (i'ur  lin)  li(;ta, 

Iif.>iu. 
Klyftig,  a.  tarlfa=|)äinen,  fuffela,  noHcla,  h.ni= 

faSteletoa,  toitfo,  eicelä,  terälBä^mielinen. 
Klyftighet,  f.  futfeluus,  noHeluuS,   cnjelt)^g, 

tarlfa^^jätf^l)?,  rotifagteletoaifuug. 
Klyftigt,  adv.  ajuaifeött,  noIfelaStt,  fuffelaött, 

teräumött,  tarffa=_:päife§tt. 
Klyfva,  v.  a.  fjaltaigta,  l^aUoa,  l^alota  (4£oatt), 


l^öbä  1.  pa\\.x\.(\.  "ijoXix  1.  fa^tia;  k.  ett  ved- 
träd, t)alfai8ta  t)at!o,  I^öbä  l^atfo  l^atfi;  k. 
ved,  I;al!oa  f)uita;  k.  hufvudet,  l)altaiSta 
:(3ää;  k.  ord,  hår,  :}3ureffta  fanoja,  ttjiifaS* 
tetta,  l;a{foa  l^iulfta;  k.  ett  hemman,  :j3anna 
talo  MjWa.  1.  f)al!t,  l^alMöta  talo;  k.  sön- 
der, ^jivgtoa,  panna  1.  l)alfoa  ^jirStaffi;  k. 
sig,  v.  r.  o.  k— s,  v.  p.  i)aleta  (4fean),  l)at- 
feilia,  !äi)bä  1.  mennä  l^alft  1.  I^alftaimecn, 
lDl)fett(a;  sten  som  k — er  sig,  l^alfeiletua  1. 
Iol;!etIeica  !itct;  klufven,  l^alti  (indekl.),  ijaU 
linainen,  {)alennnt,  l;atat8tu,  I;aIottu;  k.  ved, 
l;aIotut  jjunt;  k.  läpp,  I^alennut  1.  {;alHain 
l^unli,  raf'o=£)Uult;  bordet  är  k— et,  ^jij^tä 
on  I^alfil.  l^alfiatmena  1.  l;alftaimeSfa;  k— et 
träd,  f)alfinainen  ))nu. 

Klyfvare,  m.  (sjöt.)  h3uöto=f3nrje  _(=ccn),  ^)noU= 
:^urje,  tuuten^alfaifija,  fhjtjttjärt. 

Klyfvert,  m.  se  föreg. 

Klyka,  f.  onaleS  (=een),  :f)il;tt,  I;aaru!fa,  Ivaava; 
(för  pertor)  trtoo,  pi1:)tx,  feUfo;  (skqip.) 
i'{^l)f^,  l)attfo,  l^anfa,  toefara. 

Klynnedelt,  a.  (bot.)  tDi8=f)aaramen. 

Klys,  n.  (skepp.)  flt)^ft,  tDntt>in=reitä  (4än). 

Klå,  v.  a.  f^nftä,  raai)f3ta,  fljl}{;l)ttää,  raaStaa; 
k.  upp  (jnska),  l;i5t)l)entää,  tourtStella,  :j3tel= 
fää,  löt)I^ttää;  (preja)  fiöfoa,  n^Ifeä;  k.  åt 
sig,  taapia  1.  tMoa  ttfeffenfä;  k.  sig  bak- 
om örat,  ft)nftä  forföaöistanfa  1.  fovnjan 
tanStaa,  mennä  fai»avi8toon. 

Kläda,  f.  f^f)elmäj  \i)1}1:)dm'å,  fi)l?l;t). 

Klådig,  a.  fijl^elmäinen,  ft)^^^inen;  (fig.)  tii)0' 
ftjnfinen,  näfj^ltää  (=ään). 

Klåfinger,  -fingrig,  a.  fil;o  =  fljnfi,  itä^^IiäS 
(=ään),  färläs  (^ffään)  näplimään. 

Klåfve,  se  Klofve. 

Klåmask,  m.  (acarus  scabiei)  fVt}ljl)=matO. 

Klåpa,  v.  n.  l^iJtöStää,  I;utUnStaa,  fljpötää, 
l)ntiIoita  (=tfen). 

Kläpare,  m.  f3oro=f3eu!alo,  fölpt)8,  fofjura^f^njt 
(»nnen),  l^utiluö,  nurlfa=me8tart,  fsatus. 

Kläperi,  n.  ^utiluStaminen,  I)i5töötij8,  nur!fa= 
me8tavoiminen. 

Klassa,  se  Groda. 

Kläcka,  v.  impers.;  det  kläckte  1.  klack  i 
mig,  ft}bämeni  fulal;tt  1.  läatäl)ti  1.  fäfjfäl^tt. 

Kläcka,  v.  a.  I;autoa,  fjautouttaa;  k.  nt,  fuD= 
tta;  (fig.)  \.  nya  idéer,  f)autoa  1.  fiittää 
uufia  aatteita;  han  kläckte  ur  sig  en  stor 
dumhet,  I;ijlmäfi  fanoa  1.  fuu8tanfa  aifa 
tijl^mäeti. 

Kiäckning,  f.  l;autominen;  fuoriminen,  tvLO- 
rinta. 

Kläda,  v.  a.  jtjaatettaa,  :f3u!ea,  iverl^ota  (=can); 
k.  och  afkläda  ngn,  'i^iniza.  ja  riifna  jofu; 
k.  och  föda  ngn,  iuaatettaa  1.  tv)erl;ota  ja 
elättää  j.futa;  k.  ett  rum  svart,  iraatettaa 
1.  :|)eittaä  l)Uone  muStaan;  k.  skott  (fig.), 
oUa  maalina,  otta  :pi(f!ana;  k.  blodig  skjor- 
ta för  fäderneslandet,  )junata  lt)aino=it)aat= 
teenfa  ifän=maan  ebeötä;  denna  hatt  k — er 


310 


Klä 


Klä 


honom  väl,  tuo  liattu  ^äncn  bt^ltin  fori§= 
taa  1.  on  I;änel(c  b^njin  omanfa;  svart  klär 
henno  illa,  muäta  ei  liänclle  fotti  ^utoutfi, 
muötit^fa  t)än  on  vuma;  det  k— der  lionom 
illa  att  moralisera,  nuf)tetemmeu  f)äntä  et 
fuinfaan  faunista  1.  et  fuinfaan  I)änelle  fo= 
tot;  k.  sig,  v.  r.  ^ufeutua,  ^^ufeita,  :|3ufca 
tjllenfä  1.  |iääflenfä,  :pufca  itfenfä,  traatettaa 
itfenfä;  k.  sig  i  rock  och  byxor,  ^niteutua 
nuttuun  ja  i)cufui()in;  k.  af  sig,  viifua 
^jäältäniä  1.  tiltäuKi,  riijua  »aattecnfa,  rii» 
jutta;  k.  om  sig,  muuttaa  njaatleeuia  1.  toaat= 
tetta,  muuttaa  ^^äältcnlä  1.  t)Itcnfä;  k.  ut 
sig,  ^.Hiteutua  j.fulft;  klädd,  :t^ucttu,  Iraatc» 
tettu,  nmattci^ia;  vara  tunnt  k.,  olla  I}ei= 
loiéia  1.  cbui-iia  u^aatteiöia  1.  tväbidä  waat= 
teilla;  väl  k.,  IniiriUä  tra-itteilla  1.  titnrisfä 
tpaattciéja  (olett^aj,  Innrin  vaatetettu  1.  puettu. 

Klädbod,   m.  iraate=aitta. 

Klädborste,  va.  h)aate=t}arja. 

Kläddocka,  f.  ir^aate^^emi^uffa,  {oreilija. 

Kl -ide,  n.  toerfa;  fint  k.,  l;teno  1-  ^.ncni  n)er= 
fa;  groft  k.,  favfea  njerfa;  af  k.l.  klädes-, 
»vevfa=,  ».vertainen;  öfverdraga  med  k.,  toe= 
roittaa,  ^^eittää  ttjeratla. 

Klädeboiiad,  m.  se  Klädnad. 

Klädedrägt,  c.  ))ufu  (»tDuu),  ivaatteet  (pi), 
>caattecn=|3arfi  (=rren);  se  Drägt. 

Kläder,  m.  pl.  loaatteet;  varma  k.,  liim^Jimöt 
ipaattcet;  hålla  en  med  k.,  ^ttää  j.futa 
»aattecö[a;  hafva  k.  och  föda  af  ngn,  oUa 
j.fun  luaattceSfa  ja  ruoaSja;  hafva  (bära) 
ngns  k.,  oKa  j.fun  Juaatteiöfa;  gå  i  svarta 
k.,  fäljbä  muStiSja  föaatteiSfa;  gå  i  goda, 
dåliga  k.,  fäl)bä  ()l)ft)äö)ä,  t)Uoncöi'a  toaat- 
tecSja  1.  Ijljnjiöfä,  Ijuonoiéfa  njaatteiéfa;  han 
har  ej  k — na  pä  kroppen,  ci  I)äuc(Iä  ole 
iwaatetta  1.  raatteita  tjKenfä  1.  »rerl;cfienia; 
en  omgång  k.,  iraate^fcvta. 

Klädesborste,  m.  U\iate=f)arja. 

Klädesfabrik,  m.  h3cvfa4riaa^n-itfa,  ivcvfa^efi^ 
ba§  (=taan). 

Klädesfärgare,  m.  Ircvau4iainaja,  lrevfa=tt)äv= 
jiiri. 

Klädeshandel,  m.  h>erfa=fau}.'ta,  Ivevan^fau^^^a. 

Klädeshandlare,  m.  ireran^faup^-HaS  (=aau). 

Klädeslist,  m.  wevan4iulpio  1.  A)nlpilo,  Wt- 
ran4ii«ta. 

Klädeslugg,  m.  ireran^nuffa  1.  »nuu^ta. 

Klädesmagasin,  n.  iperla=mafafiini,  n>evfa4>uoti. 

Kiädespacka,  L  icerfa^anffo  1.  ^affa,  Ujaate» 
Vanffo. 

Klädespersedel ,  m.,  plagg,  n.  luaattecn^fa^J^a» 
le,  )>u{ine  (=een),  »aate  (»ttcen). 

Klädespress,  m.  iDcran^ufcrrin  (=timen),  n>cr= 
fa4^inne  (=ntecn). 

Klädesram,  m.  tocran^uut,  li-^ciau^ebä. 

Klädesrock,  m.  toerfa^nuttu,  li^erfa^taffi. 

Klädesruggare,  m.  ircrau--:pörl)öttäjä. 

Klädesstamp,  m.  h)eran=lurll^imo,  u^evau4amp 
pi,  toerannvanuttamo. 


Klädestillverkning,  f.  tt»eran=»almiétu3  1.  «tefo. 

Klädesväfvare,  m.  weran^utoja,  tcerta=fanturi. 

Klädfall,  m.  ttjaattecu-liejBe  (=peen),  tt>aatteeu= 
^clmuS. 

Klädhängare,  m.  iraate-naulaffo,  ttjaate=l)aaru, 
n3aate4ianfft  1.  =fä(;rt}ä  1.  »l^ätf^rä,  naulan» 
jalat  CpL). 

Klädkammare,  m.  lraate=fomart  1.  ^^1)^X1^. 

Klädkista,  f,  toaate=arffu  1.  4ir§tu. 

Klidlus,  f.  Cpediculus  vestimenti)  Waatteeu^täi, 
fonninfainen. 

Klädmal,  m.  (tinea  pellionella)  toaatteeu^fot, 
h3erla=foi. 

Klädmäklare,  m.,  Klädmäklerska,  f.  traatctten 
fauppittelija,  njaatc»affa. 

Klädnad,  m,  traatteu§,  iraatteet,  pue  (4een'), 
pufine  (^ecn),  puEema,  pufu  («»un). 

Klädning,  f.  ipaatetuS,  putcminen,  pufemuä; 
(plagg  för  fruntimmer)  leuinti,  Iiame  (»ceni ; 
(för  herrar)  ttjaatteet,  tvaate=ferta. 

Klädsel,  m.  hjaatetuS,  pulemuö;  se  Klädnad. 

Klädskåp,  n.  h)aate=faappi. 

Klädstreck,  n.  itiaate=nuova. 

Klädstånd,  n.  iraate^foju,  iraate=puoti. 

Klädsöm,  m.  tDaatteen=ompeluS  1.  =ucuIonta. 

Klädsömmerska,  f.  n^aatteibeu  ompelija  1.  =neu> 
loja,  »aatteen^ompelijatar. 

Klädtvätt,  n.  ipaatteen^eju. 

Klädviska,  f.  njaate>lciuf;fa  1.  »Votéfa. 

Klämma,  f.  pinne  (=nteen),  pilibinfi,  puristin 
(«imeti),  titisttiS;  (fig.)  pinne,  pinnieti)ö,pil)= 
binti,  al)binfc,  pula;  vara  i  k— n,  oUa  pu 
laéfa  1.  aI)bingo6ja;  räka  i  k — n,  joutua 
pulaan  1.  pinteefen;  sätta  ngn  i  k— n,  pau 
na  1.  jaattaa  jotu  pulaan  1.  pi^bintiin  1. 
abbinfcon. 

Klämma,  v.  a.  puriStaa,  pnfertaa,  lifistää, 
pinnistää,  painaa,  tiufata,  aljbiétaa,  vutiö^ 
taa,  ängätä,  fcurietaa;  k.  ens  hand,  pujer» 
taa  1.  lifiolää  j.fun  lättii;  k.  ihjäl  ngn,  li^ 
tif-tää  1.  piuniétää  1.  al)biötaa  fucliiatfi; 
skon  k — mer,  fentä  a^ibiötaa  1.  lili^tiiii;  det 
k — mer  mig  öfver  bröstet,  af)biötaa  riu» 
taani  1.  rinnaötani;  k.  nr  sig,  pafoittaa  fi» 
fältänfä;  k.  ut,  pujertaa  uloö;  k.  efter  1. 
ät  ngn,  atibiStaa  1.  fouviétaa  j.futa;  k — s, 
V.  p.  (bli  klämd)  puriStua,  pujevtua,  Ufiö» 
tt}ä,  pinnisthä. 

Klämning,  f.  pufeiTuS,  puri>5tu«,  puiertami» 
nen,  lifigtäminen  o.  s.  v.  se  föreg.  ord. 

Klämta,  v.  n.  o.  impers.  läpätö,  paufuttaa; 
det  k — r,  läpätään. 

Klämtning,  f.  Iäppät}ö,  paufutuö. 

Klänga,  v.  n.  1.  Klänga  sig,  v.  r.  fatr^uto 
(=puan),  fiitreta  (=peän),  fampia,  tämpiä, 
föl}ttt)ä,  länteillä;  k.  upp  i  ett  träd,  fa»u= 
ta  1.  fampia  puut)un;  växten  k — er  längs 
muren,  fai^it)t  länfeilee  1.  fämpii  1.  iräön» 
tetlee  1.  fär^cntelee  muuria  1.  pitfin  muu» 
via;  k— nde  (om  växter, ')\vÄawaii\a^  (ään). 


Kla 


K  n  a 


311 


Klänge,  n.  (bot.)  täx^i,  fievve  (^teen),  tartuin 

(»ttutmen). 
Kläugväxt,  f.  !ärf)t=fa§»t. 
Kläpp,  m.  paia,  lieri,  krtht,   !icli;   (bar7ij 

tataxa,  mufufa,  lortti. 
Klätt,  m.  (ag rostemma)    anxaxi-Mta,  inlppa. 
Klättei-fågel,  m.  fii^ijä»Iintu. 
Klättra,  v.  n.  fiiwetä  {-\)t'dn),  fatouta  (^^uan), 

thvnta  {'pnan). 
Klättrare,  m.  !ii)3eäjä,  !ii|.njä,  !aj}ua|a. 
Klöf,  m.  for!fa,  fijnfi  (»nneit). 
Klöfdjur,  n.  fcrtfa=eläin  (nmcn). 
Klöfja,  v.  n.  fulettaa  fatulalla. 
Klöfsadel,  m.  fäffi=fatula. 
Klöfver,   m.   (trifolium)   a)5ifa6    (=aan),    ajjtla, 

af)ma[o,  afetma;  (i  kortspel)  ri«ti;  slå  k., 

l^oi^jerreEa  (=telen),  tointturciba. 
Klöfverblad,  n.  a^Jilaan^leljti. 
Klöfverfrö,  n.  a^>ilaan=fiemen  (^en);  omitaan» 

jtCTnenet;    der   finnes  k.  till    salu,   ficttä  tXl 

fau^^afft  1.  fait^jai:  a^ilaan=ficmeniä. 
Klöfverland,  n.  a^ilag^inaa,  a^^ila^^ielto. 
Klösa,  v.  a.  raa^^pia,  raapia,  raapata,  repiä, 

!t)nflH,  raastaa;   k.  ut  ögonen  på  ngn,  re= 

piä  1.  raappia  j.fulta  filmat  päältä;  k— s, 

v.  d.  raappia  1.  repiä  toifianfa,  h^nfiSteHä. 
Klösning,  f.  fijnfiwinen,  raappiminen,  raap= 

Knacka,  v.  a.  noputtaa,  naputtaa,  nafuttaa, 
toputtaa;  k.  med  hammare,  naputella  1.  na 
fntcUa  Uiojaralla;  k.  på  en  dörr,  noputtaa 
1.  fcputtaa  ottjea;  k.  på  fönsret,  ncputtaa 
affuuaan. 

Knackning,  f.  naputu§,  noputuS,  nafutu§. 

KnatVei,  m.  (schranthus)  jäfen=]^einä,  l^amma§= 
fieinä. 

Knagg,  m.  !^ä!ft)rä,  nauta,  j»aarna. 

|£;naggla,  f.  ntiöttjrä,  rl)f)nU)fä,  mufura. 
aagglig,  a.  iotea,  fcfeinen,  muturainen,  rä= 
fäiittä,  nV)§tt?räinen,  epä^taiaineu;  (fig-)  mut» 
!ifa§  (=!taan),  folmifag,  t)rmeä,  järeä. 

Lnagglighet,  f  foleuö,  tofeifuué!,  muturaifuuS. 

ä^nak,  n.  nauSf e  (=een),  uauöf ina,  natina,  ruöfc 
(=ecn),  ritinä,  rou§fe  (=een),  rou§tiua,  luotina. 

tnaka,  v.  n.  nauSfaa,  natiöta,  rouSfaa,  ru§= 
ia.a,  luSfaa,  ritistä;  böja  en  gren  så  att 
det  k— r  i  den,  taitDUttaa  otfaa  että  nauS» 
faa  1.  rou6{'a(}taa;  det  k — r  i  lederna,  tuut 

i  lusfalrat,  jäfenet  uauSfatpat. 

inakande,  u.  nauSfaminen,  rcustamiuen,  luS» 

■  f  aminen;  se  Knak. 

i;nall,  m.  (äjäf)bl)S,  Iäjäf;^§,  panfal)bu6,  pan» 
faus,  pamaf^buS;  åskans  k — ar,  ntfofcn  pau= 

■  fautfct  1.  Iäjä()b^fiet  1.  jt?rä{)bi)fiet;  dö  k. 
I  och  fall,  fucKa  paifalle  1.  fii()en  paiffaan, 
'  fuoHa  fuutabtaa  i.  fopjabtaa  paifatte;  fram- 

■  bringa  k-,  paufaf)buttaa,  paututtaa,  Iäj,äl;bpt= 
'  tää,  pama(;uttaa. 

Ulalla,  v.  n.  läjät;tää,  pauMjtaa,  pamalitaa, 
'■  jöräbtää;   (/ort/arande)    pauttua,  pautfaa, 


'  paufa^beCa,  pamaf)belfa;  åskan  k— r,  uffo» 
nen  ji^räf^telce  1.  pauffaa  1.  pamaf;telee. 

Knalla,  v.  n.;  k.  af  1.  k.  sig  af,  Iät)teä  fömp» 
pimään  1.  laöustelemaan,  tallnstetta  1.  Ier= 
putetta  pois,  ti5pftä  ttel^enfä. 

Knallande,  n.  pauf  f  aminen,  pau!al)telemiuen, 
paute  (»ffeen),  panttina,  fäjäl)teleminen. 

Knallbly,  n.  (kem.)  Iäiä^bl)§4l)ii^. 

Knalle,  m.  laift>a=forppu,  nanffu,  pau!!o. 

Knalleffekt,  m.  paufe^tpoima. 

Knallgas,  m.  (kem.)  Iäiä{)bl)S=faafu. 

Knallguld,  n.  (kem.)  täjäf)bl}§=f'ulta. 

Knallhatt,  m.  naKi4;attu,  tuli^atutfa. 

Knalluft,  m.  (kem.)  Iäjäf)bl}ö4tma. 

Knallpulver,  n.  Iä|ät;bl)S=jau^o  1.  =pultt3eri. 

Knall  Silfver,  n.  (kem.)  fäjäl^bt^S^Opea. 

Knallsyra,  f.  (kem.)'Våiäl)tt)i4)appo. 

Knape,  m.  tnaappi,  fuowi,  nuori  aatetuS. 

Knapp,  m.  nappi,  ntjplä,  nasta,  (knopp)  nup* 
pi,  ponfi  (=nnen),  f)eppi;  k.  på  en  värja, 
miefan  nuppi  1.  ponfi;  k.  i  en  rock,  tafin 
nappi;  (bot.)  ponfi  (»unen);  ngt  som  har 
k.,  t)eppi=  1.  nuppi=pää. 

Knapp,  a.  niutfa,  tiuffa,  tärtfi,  tärtfä,  täpä= 
rä,  näpeä,  näppi,  nätti,  irajaa,  af)baS  (»taan), 
liian  \väl)'ä  1.  It)f;t)t  (=^en);  en  k.  kjoi,  liian 
h}t)ljt  Ijame;  k.  vigt,  toajaa  paino;  en  k. 
mii,  tcalaa  peni=!uima;  tiden  är  k.,  aita  on 
tärtti  1.  täpärä  1.  täpärättä;  vara  i  k — a 
omständigheter,  olta  ftiäl^iöfä  iraroiSfa;  k. 
föda,  niutfa  mota,  ruofaa  niutalta;  med 
k.  nöd,  töin  tuStin;  han  är  mycket  k. 
emot  sitt  folk,  f;än  on  l}i)n?in  niuffa  1.  tii= 
tniS  wäeltenjä  1.  »äteäufä  tcl)taan. 

Knappa,  v.  a.  niutentaa,  icä^entää. 

Knappar,  m.  pl.  (centaurea  jacea)  a^bc»fan=> 
notfi,  foirta»i}rtti. 

Knappast,  adv.  tuStin,  töin  tnSfin,  ioaihjotn, 
fiitean  taaioan;  det  skulle  jag  k.  tro,  tu§= 
linpa  fitä  uston. 

Knappersten,  m.  mufula»fiirii,  fati»tiu.n,  fomer» 
invl 

Knappform,  m.  napin=fuofi  1-  »toaliu  (»imen); 
napin=tanta. 

Knappformig,  a.  napin=muotoinen,  nappimai» 
nen. 

Knapphet,  f.  niuftuuS,  tiuftuuö,  ttjajauS,  tärt» 
til)g,  täpär^ijg. 

Knapphål,  n.  napin=rei!ä  (=iän),  napin^fäpt 
(=»en). 

Knapphändig,  a.  toajaa,   h^ajanainen,    l»aja= 
»ainen,  tcaittinainen ,  t»a|aa»peräinen,  toä» 
f;äinen. 
Knappmakare,  m.  nappi»maatari,  napin=tefiiä. 
Knappnål,  f.  nuppi-ueula,  nuppu=neula. 
Knapprad,  m.  nappi=rinn. 
Knappt,  adv.  tuöftn,  toaitooin;  niufaSti,  niu» 
tatta,  tiufasti,  tärtisti,  nätisti,  näpisti;  det 
räcker    k.   tili,    tuSfin    riittäätääu;    riittää 
ninfaSti  1.  nätisti;  jag  har  k.  om  tid,  mi= 
nutta  CU  niutatta  aitaa,  aitani  on  tärHi  I. 


312 


Kna 


Kno 


tärKöä  1.  tärliäfä;  lefva  k.,  elää  mn!a§tt 
1.  tiiftiiStt  1.  !öl;i)äSti;  det  lönar  k.  mödan, 

maffaa  tu§fm  tvaihjaa. 

Knapra,  v.  n.  o.  a.  na!ertaa,  rawata  (=^aan),  na= 
:|3ertaa,  ratiötaa,  ratilta,  na^faa,  na)^luttaa, 
nakutella,  na|jerret(a,  raflaa;  k.  på  en  skor- 
pa, iiafertaa  1.  na^>evtaa  fcr^|Mia;  k.  med 
fingrarna,  rta|5futtaa  1.  na)5iétella  1.  ra|)fut= 
taa  formianfa;  h  vad  är  det  som  k — r  der? 
mitä  fieflä  rapiaa  1.  napiaa  1.  ratifee? 

Knarka,  v.  n.  navötaa,  ntrSfaa,  naröfua,  nir§= 
tna,  vuö!aa,  littaa. 

Knarr,  n.  se  Knarrande. 

Knarr,  m.  (knarrig  menniska)  naviftja,  fivrt, 
nurruS,  rätiftjä,  rät^. 

Knarra,  v.  n.  nariSta,  nirtStä,  nurista,  ftrig= 
tä,  fitfaa,  fitistä;  stöfiorna  k.,  faap^aat  na= 
rifettjat  1.  narsfa»at;  (fig-J  näristä,  nuriö» 
ta,  narista,  turista,  jortSta,  jarnuttaa,  tur» 
nuttaa;  se  Knarka. 

Knarrande,  n.  narifemincn,  narina,  narSfe 
(=cen),  nurina  o.  s.  v. 

Knarrig,  a.  iirnteä,  ^rf;eä,  äreä,  täreä,  firreä, 
näreä,  iir^^aS  (=))^jaan);  vara  k-,  oöa  äreä 
1.  näreä  1.  firreä;  vara  vid  k— t  lynne, 
clla  näreisfäufä  1.  äreisfänfä. 

Knarrighet,  f.  ijvttieijS,  firreijS,  tärc^S,  nä= 
re^S,  äre^S. 

Knast,  m.  ipal^ta,  cfian=reitä,  otfa. 

Knaster,  m.  tanaSteri;  (j^jj-J  ref;u=tu|)atfa, 
nurtan-tataifct,  t?alturi. 

Knastra,  v.  n.  ruStaa,  ruStua,  räljStiä,  rauS= 
faa,  nturStaa,  narSfaa;  saltet  k — r  i  elden, 
fucia  räistää  1.  räti[ee  1.  rätjStii  tuteSfa; 
jag  trampade  på  en  skorpa  så  att  det 
k— de,  astuin  tor)Jun  jäätte  että  murStaf)ti 
1.  ru6tat;ti. 

Knek;  komma  på  k— en,  jcutua  ra^^J-ncöc  1- 
^jäitoiin  1.  l^uonoi^in  Jcarci^in. 

Kneka,  v.  n.  I^8mäl;tää,  l9Smä{;beI(ä,  nut= 
^sal^taa. 

Knekt,  m.  fota=nneS;  (i  kort)  fota=ntieS,  ^am^>)>u. 

Knektehåll,  n.  fctauuef)en=tcfo  1.  =Vito;  Omem- 
man) fctamieS^tila. 

Knektekontrakt,  n.  fctamie]()cn=tontraI;ti  1.  =fD= 
:j>imuS. 

Knektetorp,  n.  fctamiekn=tcr)>pa. 

Knep, m.  juoni,  ntutta,  tuje  (»een),  tcutfu,  fep(.''C= 
nen,  ireilra;  det  var  ett  fult  k.,  fepäcUilfeä 
mutta  1.  juoni;  bruka  k.,  juonitella,  mut= 
taiCa,  n^ietaStella,  V^tää  juonia  1.  fujeita  1. 
tonttuja,  tujeitla,  toutuitetla,  treiwaeUa. 

Knif,  m.  hjeitfi  (=cn),  (liten)  junti  1.  n>citft)t 
(njen),  (slö)  ni)rbi,  (täljknif)  :|?uutto;  stöta 
k — ven  i  ngn,  tl)öntää  1.  f^cStä  toeitfi  1. 
^nutto  j.tubun  1.  j.tuu  fifään. 

Knifblad,  n.  toeitjeu^terä  1.  4apt  {--ppitn). 

Kniffil,  m.  hjeitfi^riiila,  ^junffoninila. 

Knifharf,  f.  puuttO'  1.  =tt}nft=äeS  (äfeen). 

Knifsa,  v.  a.;  k.  af,  nipfv^ta  1.  ni)>iaf}uttaa 
^)0iS. 


Knifsbak,  m.  tr>eitfen=  1.  ^^uulon^l^amara. 
Knifsegg,  m.  tceitfen=  1.  ijuufcn^terä. 
Knifskaft,  n.  iceitfen^^ää,  :t3Uuton=pää. 
Knifslida,  f.  hjeitfen»  1.  _:>5Uuton=tup))i. 
Knifsmed,  m.  ireitfi'fe]:^)ä. 
Knifsudd,  m.  Useitten»  1.  ^uuton=tärti;  en  k. 

salt,  toeitfeu  täreltinen  fuolaa. 
Knifstyng,  n.  ireit!en4nSto,  tt)eit[cn4}aatoa. 
Knifstål,  n.  t»eitfi=teräS. 
Knifsäg,  m.  puutto=faf)a. 
Kniften,    m.    (inne  i  skaftet)    Ujeitfen    ruo^J^ 

ijiio  1.  ruoto. 
Knif  vas,    v.  d.  junfia,  cEa  ijjuutfoifilla,  ^)uut= 

foelta,  V^uutoitetla. 
Knip,  n.  se  Knipning. 
Knipa,  v.  a.  ni))iStää,  näpiStää,  uäpittöä,  pVL- 

ristaa,   :^jurra    (puren);    k.    med   glödande 

tänger,  nipiStää   tulifida  pi[;bittä;  k.  ihop 

läpparna,   nyrpistää   f)uulcnfa,  »etää  f;uu= 

Ien)a  totoon;  kölden  k— per  till,  patfanen 

fouristaa  1.  tuimenee  1.  pinnistää;  det  k— per 

mig  i  magen,   toatiaani  puree  1.  _h)if)Ioo; 

hon   knep   väfven   från  gården,  näpiéti  1. 

fieppafi  fantaan  pif;aSta. 
Knipa,  f.  (pd  en  tång)   nä^pi,  näppect;  vara 

i   k— n   (fig.),   oUa  pulasfa  1.  pinteeSfä  1. 

piafiaSfa  puIaSfa. 
Knipa,  f.  (fuligula  dangula)  fotta4etttä,  fotfa, 

teittä. 
Knipning,   f.   nipiSt^S,  näpittjS,    puriStuS;   (i 

magen)  purect  (pl.)>  tcäänteet,  hji^Ieet,  pu= 

remifet. 
Knippa,  f.  fimppu,  finta,  toisto,  tito,  tuttu. 
Knippa,   v.   a.   (lugga  i  knippor)   tiinpuittaa, 

:panna  1.  fitoa  timpuide  1.  aiitjfoiUe  1.  fiinp= 

pui{;in. 
Knipphammare,  m.  timppurautamtuffi. 
Knippvis,  adv.  fimpuittain,  tiuipuittaifin,  fim= 

puisfa,  tutuittain. 
Knipsk  1.  Knipslug,  a.  futfeta,  futfa,  tcictaS 

(=tfaan). 
Kuiptång,  f.  napitin  (-ttimen),  näpittimct,  atu= 

lat,  atuimet,  näppi=rauta. 
Knodd,  m.  puoti=mieS. 
Knoga,  v.  n.  ibartaa,  itaroita  (4fen),  tit[a8= 

tella,  tiitoiSteUä;  k.  pä  kopeken,  furra  {\u-- 

ren)  1.  itteä  topeetoita. 
Knogare,  m.  [aituri,  itarcitfija,  titfaS  (=aan). 
Knoge,  m.  ri)Stä,  r^StäS  (»ääu),  r^Stönen,  r?S= 

ti)neu,  r^§tt)t  (»t;en). 
Knop,  m.   fcimu,   foImu=lcäli;   med    10  k— s 

fart  i  timmen,  10  folmu^Ujäliu  n)au()bifla  1. 

10  fo(mu-'»äUä  tiimaSfa. 
Knopp,  m.  (bot.)  filma,  fitmitto;  (fröhus)  ump' 

pu,  pumpula;  (hänge)  urpa,  urpu;  (pä  käpp) 

nuppi,  nuppu,  pcn[i  (=nnen),  I^eppi;  gå  i  k., 

puf;eta  (4)tean);  (linknopp)  fi)Itf>?,  tulftu. 
Knoppas,   v.   d.    pul)Cta   (^tean);   träden    k., 

leljbet  puf;teattjat  1.  owat  pul)teamaSfa. 
Knoppgräs,  n.  (centaurea  scabiosa)  peIto=tau=' 

nctfi. 


K  n  o 

Knopplök,  m.  C^ot.)  ftemen=fi(mtffo. 
Knoppning,  f.  :|)u^feenta,  ))iUjfeamineit,  puf)-- 

tannan-aUa. 
Knorla,  f.  fiemuva,   Tål}tx'ä,    fål)x'å,   txljaxa, 
taumxä. 

Knorla,  V.  a.  fäf^ertää,  fä^eröitä  (=t[en),  Kihertää, 
ftf;arDtta  (=tfen);  k.  sig,  y.  r.  Td^txttfä,  fiE)erti}ä. 

Knorlig,  a.  !äf;crä,  fö^erämen,  fil^arainen,  fi= 
I)ara,  W;evätuen. 

Knorr,  m.  iaaxi,  pohvi]  fkaffe-k.)  norri,  m- 
n'å'paln. 

Knorr,  n.  se  Knorrande. 

Knorra,  v.  v.  na^tSta,  imtrtSla;  se  Knota. 

Knorrande,  n.  na^nna,  na^ifemtneit,  jituriua. 

Knorrig,  a.  na)Jt|eiria,  närcä,  nitrifehja. 

Knoster,  n.  fitriffrt,  nitiia,  riif)jin  (4men). 

Knostra,  v.  a.  furifcita  (=tfcn),  murSfia,  mii 
fevtaa,  xutnoa,  hféiä  1.  läijätä  furtfaKa. 

Knöt,  n.  iiaVtno,  nurina,  jn^ina,  n^ttnä,  mu 
rina,  nuretfintmen,  farrutuS,  napifcmincn 
det  förorsakade  ett  allmänt  k.,  fe  liHiifuttt 
l)leifen  na^^inan  1.  narefftnnan  1.  nurfai^tuffen. 

Knota,  v.  v.  na^iSta,  nurista,  uurata  (=aiau) 
uuveffia,  ju^iöta,  mjtistä,  muriéta,  farrut- 
taa,  h)atittaa. 

Knota,  f.  folmu,  nifama;  jmfr  Kota. 

Knotig,  a.  luinen,  :|MjSti)4uinen,  nifamaiuen. 

Knott,  n.  (stratopagon  pidicaris)  :))otttajaineu 

Knotter,  n.  n^§tl)rät,  n^gtöt,  Ul){;ermät. 

Knottra,  f.  nl)8ti3,  n\)itXi,  \\\}UX)xa,  u^I;erinä. 

Knottrig,  a.  nvl;ermäiueu,  n^St^inen,  n^6t^^ 
vainen;  (om  hår)  se  Knorlig. 

Knubb,  m.  se  Kubb. 

Knubbig,  a.  :|3^t)Ietoä,  )5l)l)tä§  (=öän),  taÖeroi= 
nen,  jänttärä,  jänterä,  tanaKa,  matala-=fas< 
icuinen,  I^f)ljt=tx»artinen,  I^I^tjt  ia.  pcit\n. 

Knuff,  m.  tuuStanS,  tuu))^au8,  puita,  nxjiy- 
jätjS,  m}f)fäl)8,  ti)»jffät)g,  ti)ttä^6;  gifva  en 
k.  i  sidan,  tuu3tai§ta  1.  tö^fäiStä  1.  WXfy-' 
fäiétä  f^Ifeen. 

Knuffa,  v.  a.  tuuStia,  tuu§tai§ta,  tuu^^ata, 
tun|3^ia,  nt)f)jätä,  ni){)fäi6tä,  ntjf^fiä,  tö^fätä, 
töfätä,  pulala,  ftjäiötä;  k.  till  ngn,  tuuö= 
taiéta  1.  m)^fäi§tä  I.  fv}fäii^tä  1.  tuupata  |.fu= 
ta;  k— s,  v.  d.  \\)\\a,  tuuttia,  tuup^^ia,  tuu= 
:|5iSfeUa,  ntj^fiä,  fi)fiä  1.  telliä  tci[tanfa. 

Knussel,  n.  se  Knussleri. 

Knussla,  v.  n.  nutuötaa,  itutuötetta,  nuT;iu§» 
teKa,  nutuvoita  (=tfen). 

Knusslare,  m.  nutuötelija,  nuI;iuStenia,uu!;jn§. 

Knussleri,  n.  nutuStuö,  nntuSteleminen,  nn> 
turoimineu. 

Knut,  m.  jolmu,  folrat,  fofmnfe  (»ffeen);  lösa 
k — en,  ahjata  folmn;  löp-knut,  tretDsfoImu; 
blind-knut,  umJ)i=folmu;  val-knut,  o8man= 
fotmn;  med  k.  försedd,  foluiuflinen;  slå 
k.  pä  tråden,  tel)bä  fdmu  langan  ))ää[;än 
1.  Iperään;  (fig.)  mwppn,  nuitfa;  deri  lig- 
ger k— en,  fiinäpä  tem))))u  on  1.  onfin; 
SveJiskt-Finskt  Lexikon. 


Kny 


313 


(i  vägg)  mxxtU,  falwatn  (4men);  det  smäl- 
ler i  k— arna,  uurfat  :|3anf faloat ;  han  kom- 
mer ej  utom  k — arna,  t)än  ci  p'ia\t  nur* 
fistanfa,  ei  paä.\t  1.  tule  ulommaffi  nuvf!ia; 
(straff)  nuutta. 
Knuta,  v.  n.  (draga  lott  med  knut)  fotmuS» 
taa;  v.  a.  (straffa  med  knut)  nuutata, 

Knutig,  a.  folmuineu,  folrainen,  foImifaS  (=!faan). 

Knutlinie,  f.  foIutn=tr»iiwa. 

Knutpiska,  f.  nuntta=ruoSfa. 

Knutstrykare,  m.  UUrfau^Vfuä. 

Knutstraff,  n.  nuutta»rangai8tn8,  nuutta=))ie!fo, 

Kny,  n.;  hvarken  knäpp  eller  k.,  et  l^iiSs 
fanStafaau,  ei  f)engen  I;crujaf;bu§ta,  ei  pn- 
I;etta  eifä  inifalibuSta. 

Knyck,  m.  ni)tfäf)bt}e,  nt)tfä^6,  nut!au3,  n^= 
fäl)ö,  mjcfäl}?,  nljl}fälj§;  (på  metspö)  m;fä^- 
bl)§,  nt)tfal)S,  tiir^ipäijS. 

Knycka,  v.  a.  uljfäiStä,  ni)tfäi8tä,  nutfaiSta, 
m)öfäieta,  utJVfäietä,  ntjfäl^b^ttää,  ni)l?tfät^t= 
tiiä;  (fortfarande)  nljfiä,  ni)tfiä,  ni)ötä[;t)tettä, 
ni)t)fiä;  k.  på  hufviidet,  m;öfäiötä  1.  u^t* 
täistä  1.^  nl?t)faf;bl;ttää  :|Jäätäufä;  knyck  på 
mig,    då    du     behöfver    pengar,    tuu6tai[e 

juiuuun  1.  ni?!'äife  ntinua,  fun   otet  raidan 

tarfjccöfa. 
Knyppeldyna,  f.    nl)pll)=tl)l)nl),   ua))j3Ul[a4^t;n^. 
Knyppelmönster,  n.  nvpll9=mt)n8teri. 

Knyppelpinne,  m.  nt}|3ii)=^aliffa  I.  -nappnta. 

Knyppelträd,  m.  nl}i)I^=lanta. 

Knyppla,  v.  a.  m?plätä,  nätJfätä,  nä^J^Iöitä 
(=tfen),  najjercita  (=tfen),  folmiella,  folmeilta. 

Knypplerska,  f.  n^plääjä,  na^jeroitfija,  nt^piU 
täjä. 

Knyppling,  f.  nijpläijg,  n^^jlääiuineu,  näptätjS, 
näptjlöimiuen. 

Knysta,  v.  n.  naf;ifoita  (»tfeu),  J)ii§fal;taa,  in^^= 
!ää,  nm!a{;taa,  f;erl»al;taa;  han  törs  icke 
k.,  ei  tol>bi  I;ii8fal)taafaan,  ei  tol)bi  f;enfeän= 
fä  toetää  1.  ]^ev»a£)buttaa. 

Knyta,  v.  a.  folmeta  (=ean),  foliuita  (nan),  \oU 
ntieHa;  (binda)  fitoa,  nitoa,  ijjurigtaa,  futoa; 
k.  en  knut,  folmita  folmu  1.  folmuun,  tel^> 
bä  folmu,  fitoa  folmuun;  k.  en  förbindelse 
med  ngn  (Jig.),  rmceta  1.  fitoutua  ij[;te^teen 
1.  liittoon  j.fuu  fan§fa;  k.  ett  vänskapsband, 
ter)bä  J?gtäätt)l)l}beu  fibe,  folmeuta  1.  rutocta 
t}Stätt)l}t}teen,  teljbä  l)8tä»i)l}beu  liitto;  k.  äk- 
tenskap, ruiveta  1.  mennä  atoio4iittoon  1. 
naimifiiu,  fitoa  atoio=fiteet;  k.  igen,  ihop, 
folmeta  1.  fitoa  t}f;teen  1.  fiinni;  k.  om  (om- 
kring), panna  fitcefen,  fitoa  ijm^äri  1.  tun= 
ni;  k.  om  (ånyo),  fofmita  1.  fitoa  uubeä- 
tanfa;  k.  till,  åt,  fttoa  1.  folmita  fiinni,  ft= 
toa  lujemmin  1.  f iinnemmätfi ,  :()uvi8taa  1. 
fitaista  fiijtui;  k.  upp,  :|3ää8tää  1.  a»ata 
foImuSta;  k.  näfven,  :^uriötaa  nijvffiänfä, 
ni?rfittää  fättänfä;  k.  nät,  futoa  tcevtfoa  I. 
l;atoa8ta;  k.  mössor,  schaletter,  futoa  1.  fol= 
mustetia  (atfia,  Ouiunfia;  k.  sig,  v.  r.  fe» 
40 


314 


Kny 


Knä 


riä,  Cgä  i  knut)  fo(mcuta;  kälen  börjar  k. 
sig,  taoli  ru^^eaa  fevtmäiin. 
Knyte,  n.  fäävi),  tääxö,  mi}tt^,  n«th^  ltt)l)tti, 
nt)t^tfä;  ett  k.  med  kläder,  J»aatc=täävlj  1. 
•m^ttl?;  hon  har  ett  k.  under  armen,  l)iv 
nen  1.  l;äncHä  en  m)t)tti  1.  fäärö  taiualoéja. 
Knytkafle,    m.    falivciu    (»imen),   ft)erfou=!al= 

txiotn. 
Knytning,  f.  folineammen,  fttommen,  fo(mea= 

mitö. 
Knytnål,  f.  tDcrton»!ä^5^,  »erffo^ucula. 
Knytnäfve,  m.  iU)rfti,  rufiffa,  um^n^^-nwo;  slåss 
med  k— varna,   oKa  n^rffifiKii  i.  m)rffi=jo= 
taifttla  1.  m)rff'i4mtifaöia,  ^ntiiä  n»rftUiotaa, 
rufifoita  (--tfen). 
Knytnäfvekamp,  m.  itl)rtfi=l'cta,  in}rtfi4nititfa, 
uvrffi^a^-i^jclu,  mjrffififlä  do,  rufifotticmincn. 
Knåda,   v.  a.  fctfca,  hjaStata,   toanitttaa,  tvat-- 
fata,  ivahvata;  k.  deg,  fctfea  1.  »acttata  1. 
uinmtttaa  1.  irahrata  1.  ahtgtaa  taithiaa;  k. 
till   en   deg,   fctfca  1.   tcamtttaa  1.   t»atfata 
taitinafft  1   ta(;taafft;  k.  ihop,  fottea  1.  tt>at' 
irata  fefatfin. 
Knädmaskin,    m.   it)aStau§»f'onc,    lra§tc=!fc:te, 

fotht-fonc. 
Knådning,  f.  fotfcmiuen,  fotfeitta,  töaetaatni= 
nen,  umnutut^,  aluötuS;  degen  är  under  k., 
taifhia  on  iuaetcelia. 
Knåpa,  v.  n.;  k.  med  ngt,  tcl;bä  fälntiä  j.fin. 
Knä,  n.  ^JoUut;    falla  på  k-,  langeta  (=tcan) 
^ohmöeufa  1.  fcntidenfa;  ligga  pä  k.,  oUa 
ijclantlanfa  1.  tontiUanfa;  krypa  på  k.,  !cn= 
täta;   sta  ända  till  k — et  i   vatten,   feifoa 
^JcIiBuu  faaffa  1.  ^cima  mliötcn   »ebcsfä; 
halla  ett  barn  på  k — et,  ^itiiii  faSta    ^^1= 
»ellanfa  1.  ^olnsctta;   sitta  i  k— et  pä  ngn. 
istua  j.fun  :(3oIwe((a;  böja  k.,  iiotfu^taa  ^^ol= 
jBCnfa;    han  darrade   i   k — na,    I)älicn   pch 
hjenfa   l»a^tfin.\it,  I)än  »apift   ^otoiötanfa; 
(led  jiå  mxter)  folmu,  |)o(»i,  |3ohvefe  ('ffeen), 
nitama;  (bug t)  )>otlr'i,  trtutfa;  gärdesgarden 
gör  der  ett  k.,  åtta  tc!ee  ftinä  :|)oItren,  aita 
on   fiinä  ^johvetta  1.  ^jolwesfa  1.  mutfaHa; 
(skepp.)  \ioim,  ^iDln.n=^3UU,   taavi;  räckande 
ända   till  k— et,   ^jotmuinen,   ^.tohven    !or^ 
fuinen  1.  forfcuincn,  ^jolnjiin  ulottunja,  pel 
hjeen  a§ti  ckwa. 
Knäband,  n.  ^oKuS,  )3cttou?,  iJotoi-'nauI;a. 
Knäbyxor,  f.  :poIn.n4;cufut,  I^ll)l)et  f^cufut. 
Knäböja,  v.  n.  :|)oteietua,  }:Dl»u6taa,  notfiS 
taa  ^jolivenfa,  langeta  (=fean)  1.  fumartua  ^lol 
Inillenfa;    alla   knäböjde    för    honom,    fait 
f  i  lanfeftttjat   ^cltBillcnfa  1.  tuinavtuittat  1 
:t30ltt)igtuiiDat  lianen  eteenfä  1.  ebeöfdnfä. 
Knäböjd,  a.  (bot.)  ^oltoitria. 
Knäböjning,  f.  ^jotoein^nctfiötuö,  ^joliciétumi' 

nen. 
Knäck,  m.   f^SmätjS,    färfö,    färäl)?,    jl}§täl)§, 
^jaiöfa^buS;  glaset  har  fatt  en   k.,    lafi  on 
fävö«fä  1.  färcellä;  (fg-)  ^Miuéti,  ^uuStaué; 


det  var  en  svår  k.  för  honom,  fe  cli  Uwci 
^UUSti  flänette;  hans  helsa  fick  derigenom 
första  k— en,  fiitä  bänen  tevnjeljtcniä  fai 
enftmmäifcn  Jpunetin  1.  folauffcn  1.  i^ml8' 
fauffen. 

Knäcka,  v.  a.  nalfabuttaa  1.  napata  1.  na^a» 
buttaa  ritfi,  färteä,  murtaa,  taittaa,  jijStää, 
il)émätä,  h)unät)l)ttää,  rueifatjuttaa,  ritial^ut^ 
taa;  k.  ett  glas,  Ittöbä  laft  fävöUc,  fdrfed  1. 
rittoa  (afi;  k.  ett  ägg,  U)öbd  muna  riffi; 
k.  halsen,  taittaa  faulanfa  1.  niöfanfa;  k. 
nötter,  riffid  1.  fdrfed  ^pdbfinöitd;  detta  har 
knäckt  hans  helsa,  tdmd  on  ritfouut  1. 
murtanut  bdnen  tevivci}tcnfd;  nu  är  han 
ändteligen  knäckt,  ni}ttjd  t;än  iriimeinfin 
on  alaH  löött)  1.  mafennettu  1-  lanniötunut 
1.  (drucken)  ^dil^t^nijt  1.  fjunialtnnut. 

Knäcka,  f.  neffa. 

Knäckebröd,  n.  ru8fu4ei)5ä,  ndffi  (ei^d. 

Knädjup,  a.  )5otoen  fijwijinen,  :|3c(»een  a§tt 
(ofettja). 

Knäfall,  n.  :|5otoi8tu9,  :|>otoein=netfi§tu«;  göra 
ett  k.,  langeta  (=fean)  ))oInjilIenfa. 

Knäfalla,  v.  n.  se  Knäböja. 

Knätlig,  a.  sa  Djeflig. 

Knäformig,  a.  :t5oItt)efaS  (=!faan),  ^>chccn=muo= 
toinen  I.  =ta^>ainen. 

Knäfvel,  m.  lempo,  bitto,  :^iirt  (»bett),  furfo,  pny 
tele,  :|)cijafa§  (=ffaan);  k— n  sä  slug,  niin 
^.leijaffaan  fuffela;  k — n  vet,  hrapo  1.  pen» 
tete  tieft. 

Knäfvelborr,  m.  toiiffet,  f;uuli-parta,  ndänjelit. 

Knäharnesk,  n.  :^!oI»i4aarniSfa,  :|Jot»i=rauta 
1.  »ivaruS,  ).^clan=<jeite  (»tteen). 

Knähund,  m.  fl)(i=foira,  potoi^raffi. 

Knähög,  a.  pirtillinen,  pollen  fovfuincn  1. 
forfeuinen. 

Knäjern,  n.  faari^rauta. 

Knäkamrat,  m.  tt,^ieri=fnmppani,  poIaH=tcir»cvt. 

Knäled,  m.  poIan=nitoe(,  pollten^jnuri. 

Knäpp,  m.  ndppdt)?,  ndpdiStvS,  napfaf^buS, 
ndpfäbbljS,  m}ppäi}ä,  foppauS,  rdppdt}ö;  en 
k.  med  fingret,  formen  näppdl}6;  gifva  ea 
k.  på  näsan,  ndpdiötä  1-  ndpä^l)ttdd  1.  ndp= 
fdt)'öttdd  nenadn  1.  nendä  n?a«ten  1.  nendn 
pddKe;  k.  af  ett  väggur,  feinä=fedon  napfe 
1.  napfatjtetemimen  1.  naputus ;  (Hien  sup) 
nafaug,  pauffu. 

Knäppa,  v.  a.;  k.  1.  k.  till,  panna  napit  1. 
I;afatfet  fiinni;  k.  till  en  rock,  napittaa 
taffi,  panna  tafft  nappiin  1.  tafin  napit 
tiinni;  k.  upp,  pdäétää  1.  alt^ata  napit  1. 
napista;  k.  ihop  fingrarna,  panna  fonnet^ 
ristiin  1.  formet  formien  Iomai)an. 

Knäppa,  v.  a.  näpdtd,  ndpdiötd,  ndpdl)t)ttdä, 
napfaf)uttaa,  fopata,  fopal)Uttaa,  nafnttaa, 
naf fal}Uttaa ;  k.  med  fingrarna,  Il)öbd  nä» 
pifldnfä,  ndpdtä  1.  näpäl)t;ttdd  formillatija; 
k.  ngn  på  fingrarna,  ndpdtä  1-  näpdiötd  _1. 
fopata  j.futa  fovmitle;  k.  äppelkämor,  nä» 


Kn 


Kok 


^.Hil»i)teUä  1.  na^:ia{)ittella  omenan  fiemeniä; 
k.  pä  strängar,  näpätä  1.  nä)Jätä  1.  näpä 
't}i}tt'ä'å  fieltä;  v.  n.  napfaa,  na:t-H'if)t'i<i»  "'>f>= 
fää,  na))futtaa,  naffaa,  naffiittaa,  natfabtaa, 
vaffaa,  vaffuttaa;  k.  med  fingrarna,  nap-- 
Uittaa  fovmiania,  näpäf;t)ttää  1.  napia()nttaa 
fcrmittanfa  1.  formianfa,  Ujöbä  näp^-näniä 
uret  k — per,  fetto  na^jfaa  1.  na^jfuttaa;  (um 
väggur)  xat]aa,  raffuttaa;  det  knäppte  i 
dörren,  c»i  1.  ctocöfa  napia(;tt  1.  naffa(;tt; 
hvad  är  det  som  k — per  der?  mifä  ftellä 
na^jfaa  1.  napfuttaa  1.  na:|5uttaa?  k.  med 
tungan,  talfuttaa  1.  malgfuttaa  1.  matSfut= 
taa  fieltänfä. 

Knäppande,  n.  nä^^äämuteti,  nä^3ptminen,  nä= 
:|jäf)»?ttäminen  o.  s.  v.;  na^jfaminen,  na^jfe 
(=een),  napfutuö  o.  s.  v.  jmfr  Knäppa  a.  o.  n. 

Knappare,  m.  (elater)  nct^jfuttajainen. 

Knäppning,  f.  nä^3pä^§,  näpäi8tl}§,  näj)äf)t)tl)g, 
fcp^auS,  nafutuö;  na\>\z,  nap\ntnS,  naffutuö, 
raffutnö;  se  Knäppa  a.  o.  n. 

Knärem,  f.  :|5ohr>uf)ibna  1.  »remcU. 

Knäsena,  f.  ^johin^mncv  C=teren). 

Knäskena,  f.  :()o(n.^eun-auta,  poiwi=!i8f'o,  ^oI= 
toutoaxni. 

Knäskål,  f.  )3ottt)t=Iuu,  lumpto,  :|)oIn.n4um^)to 
1.  4umme  (=|)een),j)otot=terä  1.  =fel;rä. 

Knäspänne,  n.  potoi^folft,  fään»foIfi. 

Knästycke,  n.  ^JoIrcUfa^ji^ale,  :|ocIn)i=»aruS  1. 
=^eite  (»ttecn). 

Knäsvag,  a.  Ict!u4iDlun,  :^oippa=:tM.>hut,  f;eitfo= 
^otot,  tooiraaton  :t5cltttista. 

Knäveck,  n.  ^.lolicen^tahwe  (=i)een)  1.  »taittuin 
(=))umen),  finner»!Dufht,  ^)otot=fin?errtn  (=rtt= 
tiieii)  1.  =fitoerri)S. 

Knul,  m.;  (större)  niuMa,  muhtra,  fnf^mu, 
ttj\)mt),  paijta,  ^afuva;  (mindre)  ni}l)Iä,  ni)ei= 
ti),  nt}Sti)rä,  ni}etevniä,  jt)i)fä,  n^bnu);  (utcäxt) 
f aSittajatnen ,  Uita,  äfveu:  paijla,  fu^mu, 
wvi^tV),  nijéUjvä  o.  s.  V. 

Knula,  V.  n.;  k.  på,  tnotfuttaa  1.  mäi!t)ttää  1. 
rufifoita  (»tfen)  felfään. 

Knölig,  a.  muEuIaincn,  :paf)fatncn,  fuBmutnen, 
m)i}läinen,  nvötijineu,  nvStijräinen,  jv^läinen, 
ri)l;mi)inen. 

Knölpåk,  m.  r^:^mv=fautt?a,  clfa^faunja. 

Knölväxt,  m.  inufuIa-faSuu  1-  »taStuain  (=imen). 

Knoppia,  se  Knyppla. 

Knös,  m.  ^)oI)atta,  äioeriää  (niän). 

Ko,  f.  lefimä,  (dim.)  fefjin^t  (=^en),  icf)mänen; 
(fig.  fam.)   \ii)Xna,   nauta;   hörande    till  k., 

kt^mäKmen. 
Koadjutor,  m.  apn(ai§=^3nSpa,  fija=pit6^3a. 
Koagulera,  v.   n.   juoSta   iotocn,   juoffettua, 

^iimetti^ä,  l)i)t)tt}ä. 
Koalition,  f.  Uitto,  t)t)biSt^ö. 
Kobent,   a.    :piljti=poItci,   :|)il;ti'finttu,   länHä» 

faäri. 
Kobolt,  m.  {'o)>citti. 
Kocheuill,  m.  foiiSneUi,  !oSfinct(i. 


Kock,  m.  fofti,  vuoan^feittäjä  1.  laittaja,  feit- 
täjä,  ruotlivi;  hungern  är  bästa  k — en,  näl» 
la  paxa?>  fär^^imiä;  ju  flere  k — ar,  desto 
sämre  soppa,  mitä  ufeam^Ji  ^rtin  (kräkla), 
fitä  l)UDnom)5i  roffa. 

Kocksmat,  m.  (sjöt.)  fofSmaatti,  a:tJU=fofft. 

Kockspojke,  m.  foffi=^Joifa,  f^i5tfi=:potfa. 

Kodde,  m.  Koddar,  pl.  (på  hästar)  fu^t,  fU0= 

{;ittimet,  munat,  fcUeffet. 

Kodieill,  m.  fobifitto,  te§tamentin4ifä. 

Koeffera,  v.  a.  laittaa  tutfaa  1.  biutfta. 

Koeiäyr,  m.  tufan4aitoö,  )jään4aitD«. 

Koexistens,  f.  i?nnä=oIemu§,  ^f)t'attuifuu§. 

Koexistera,  v.  a.  otfa  t)[;t'aifaa  1.  i}nna. 

Kofferdifartyg,  n.  fau))i)a4atloa  1.  »ahl8. 

Koflerdiflagg,  f.  fauppa4ip).^u,  tau^^patain.^^^^ 
UV^pu. 

Koflerdiflotta,  f.  fan^^^JasfaiuiaSto, 

KofFerdiman,  m.  taup)Ja=aIné,  faup)>a4Hvft, 
fauppa^fulfija. 

Kotierdireglemente,  n.  mevifau^-Hin^afetuS  1. 
»jiiäutö, 

Koffernagel,  m.  topefo,  fof;toer=naafeU. 

Koffert,  m.  fol^hjovtti,  avffu,  toSfero,  Wpa^ 
(^paan). 

Kofot,  m.  Iel;män=jalfa;  (bräckstäng)  foiran^ 
leufa. 

Kofsa,  f.  fotfa,  luuöfa. 

Kofta,  f.  fieliffo,  IfoUt^Uä,  for;tu,  toiitta. 

Koftan,  m.  tan(;tana,  )3a^iii»taffi,  IaSfo6=taftt, 

Koger,  n.  toiini,  nucU=fontU. 

Kogerband,n.  iviinifää  (4fään),  toiinife  (-ffeen). 

Kohage,  m.  kt)mä4}afa. 

Koherde,  m.  Ie(}mi=paimen  (-en), 

Koherens,  f.  t)I)tcl)ö,  t)f)beS)ä=Dlo, 

Kohesion,  f.  (fys.)  fooS[a=^l)fvntä,  V^bVS-tuoi' 
ma,  fiinninippnminen. 

Kohort,  m.  fcbovtti,  jouffo,  paxwi. 

Kohud,  m.  le^män-lvuota. 

Kohus,  n.  Iet)mä=natt)etta  1.  =cmetto. 

Kohvete,  n.  (melampyrum)  maitifta,  a^oi4)etnä. 

Koj,  m.  foiju,  foifta,  fcju. 

Koja,  f.  möffi,  foppi,  foppio,  fo)3)3eU,  taomt, 
I;t)i}iä,  maja,  (af  ris)  forfu,  :|3öfiä,  :|5onfa, 
fcju;  en  k.  och  ett  hjerta,  maja  ia  f^bän. 

Kok,  n.  feitto,  feitoS;  ett  k.  fisk,  feitto  falo» 
ja,  faIa=feitto;  ett  k,  stryk,  felfä=tauua. 

Koka,  f.  ^^aatt^,  foffave  (=een). 

Koka,  V.  n.  fiel)ua,  (smått)  fief^ueHa;  vattnet 
k— r,  \m\x  fiel^uu;  k,  bort,  fiel}ua  1.  fic» 
I;af)taa  pcx^  1.  fuitoiin;  k.  ihop,  in,  fietjua 
fofoon  1.  fifään;  k.  sönder,  fief)ua  riffi; 
k.  upp,  fie(;af)taa,  vuhjeta  fief)nmaan;  k.  öf- 
ver,  ftel^ua  1.  fucf)ua  tjti  1.  vUtfe;  bli  ha- 
stigt kokt,  fiet;af)tua,  fiet)a§tua ;  grytan  k — r, 
pata  Iiet)uu;  bloden  k— r,  iceri  fuo^uu; 
låta  k.,  fict)Uttaa,  ficl^auttaa;  v.  a.  feittää, 
fiefmttaa;  k.  kött,  potäter,  feittää  l\ijaa, 
^JOtaatUa;  k.  i  vatten,  feittää  1.  fiefjuttaa 
»«ebeöfä;  k.  soppa  på  ngt,  feittää  fo^j^aa  1. 
tientä  jötfin;  k.  musten  ur  köttet,  fie^ut- 


316 


Kok 


Kol 


taa  ntef;u  Itftaéta;  k.  ihop,  feittää  i}()teen  1. 

fo!ocn;  k.  in,   feittää  fifään  1.   fctocn;  k. 

bort,  feittää  fuhinin  1.  i>ci?;  låta  k.,  fettät= 

tää,  fetttäiittää. 
Kokalf,  m.  Icfimäineit  waftffa,  lefimä-tvafiffa. 
Kokande,  n.  fetttäminen,  ftc[)uttanuncn. 
Kokard,  m.  fcfartt,  toärt»mevfft,  teäriö. 
Kokbok,  f.  hicfft=ftrja,  ruofa^ftrja. 
Kokerska,  f.  !cittäjä,  ruoanlaittaja. 
Kokett,  a.  iinntaffa,  ficfaiictra,  fcimaifcira, 

feimeä,  uaalailen>a,  ipeifiételeirä. 
Kokettera,  v.  n.  fiefaitta,  fcimaiKa,  lucifiStel» 

lä,  naalailla,  tvirnaiUa. 
Koketteri,  u.  tiefailemineii,  Hcfaika^aiiuug,  o. 

s.  v.  se  Kokett  o.  Kokettera. 
Kokgryta,  f.  feitin=^ata. 
Kokhet,  f.  fic(;utt)a,  tult=fuuma,  toari. 
Kokhus,  I),  fota,  feitin4)uonc,  feittiiJ. 
Kokkittel,  m.  feitin»fatti(a. 
Kokkonst,  f.  feitto=taito. 
Kokkärl,  n.  feitiu*a§tia,  fcitto^aStia,  f  eitin 

(=ttimen). 
Kokning,  f.  f  eittäminen,  feitäntä,  feitto,  fie= 

l^utuS;  fief)uminen,  fiefiunta. 
Kokong,  m.  tcfonfi,  fitffi=fotti,  fotefuS. 
Kokoppor,  f.  pl.  Ief)jnän=roffo. 
Kokoppympning,  f.  rofon4StUtU§  1.  =^)anc. 
Kokosnöt,  f.  fofoS=^äf)finä. 
Kokospalm,  f.  fcfD§=<)aImu. 
Kokpunkt,    m.    (i    tennometern)    fie[min  =  aéte 

(=^een),  ftef^uin^^^tälä,  fiebuma=foI}ta. 
Kokrum,   n.   feittc4mone,    feittiö;    (i  grytan) 

fie(}uin'ti(a,  fiefiumisncara. 
Koksalt,  n.  feitto^fucla. 
Kokslef,  f.  feitin^faulm,  f^iifft-fauf^a. 
Kokt,  a.  feitetti),  ftiipft,  fiebunut;   äro  potä- 

terna  redan  k — a?   jofo  potaatit  cwat  fnp- 

fiä  1.  fl)^^it)neet  1.  feitettninä  1.  fief)uncet? 

k.  rofva,  potatis  o.  d.,  feititä3  (=ffään),  I;au= 

bifas  (=ffaan). 
Kokugn,  m.  teitto=uuni. 
Kokved,  m.  feitto=^alfo  (pl  l^alot),  feitto=)5UUt 

(pl). 
Kol,  n.  f)iili,  jl}fi  (»ben);  stekt  på  k.,  ]E)iifit= 

lä   t>ai&tettu;     på   k.    stekt   bröd^  f)ii(itfa; 

bränna   k.,   ^Jolttaa   ft}fiä,   tniiluta   (»uan); 

bränna    till   k.,    )>clttaa  1.  lt)fitft  1.  ^iiliffi, 

(förbränna)  :poittaa  fnbeCe  1.  IjiitcKc,' jtibct» 

tää,  :^iil(i)ttää;  glödande  k.,   tuliiet  f)iilct; 

taga  några  k.  ur  kakelugnen,  ottaa  ji.tuita 

l^iiiiä  tataSta;  (kem.)  i)nli;  göra  k.  på  ngt, 

tuift  1.  lopen  fiicbä  1.  f)äaittää. 
Kola,  v.  a.  fijbcttää,  peittaa  fi)bette  1.  f;iilel(e; 

(bränna  kol)    polttaa    f^fiä,    mtifuta  (»uan), 

ftjfittää;  v.  n.  I;it(ti>ä,  f^bettpä. 
Kola,  v.  n.;  k.  af,  fuoKa,  l^eittää  fjenfenjä. 
Kolare,  m.  ft^fumieS,  fotari,  miitu^mieS. 
Kolarehustru,  m.  foIarin>iraimo,  fi}fimiel^cn= 

hjaimo. 
Kolarehydda,  -koja,  f.  miihl-tupa,  niiilu^mijffi, 

foIavin>miJffi. 


Kol  ax,  n.  ncfi=pää,  ncfi4ä()fä. 
Kolbod,  f.  it)fi=I)uone,  i>ft4oppi. 
Kolbonde,  m.  f^fien=toetäjä,  itifi-niieS. 
Kolbotten,  m.  f^ft^pattfa,  fl)fi-{iiihlöta„. 
Kolbrännare,  m.  n)ften=po(ttaja.. 
Kolbränning,  f.  fiifien=poltto  1.  »pcitanta,  niii= 

luaminen. 
Kolbädd,  m.  f)ii(ué,  IiiilnSta,  [)iiti4crro§,  liefi 

(=ben). 

Koldam,  n.  fl)fl=pcfti,  nofi^pöllj. 

Kole,  n.  hiiti,  f)iili'aine  (»een),  f;iitte  (»Iteeu). 

Koleld,  m.  l;ii(c§  C^fjen),  l^iikt,  {)iiU=  1.  fiifi^ 
walha. 

Kolera,  f.  folera,  rutto. 

Kolerisk,  a.  folerinen,  fapettinen,  fappi^non- 
toinen;  k— t  temperament,  fapeUiuen  luon^ 
to,  folerinen  fucnnon=(aatn. 

Kolf,  m.  (fijs.)  mäntä;  (kem.)  fctoi;  /pa  tös- 
sa)  perä,  pobja,  tmni;  (i  lås)  roira,  fal- 
^^',  (fig)  betans,  pönffä,  nulibe  (^teen). 

Kolfat,  n.  f;ii(i=aétia. 

Kolflås,  n.  fa(pa4utfo. 

Kolfrör,  n.  foltoin»  1.  pumpun^tortin. 

Kolfva,  v.  a.  (fam.)  fotaljutella,  fcnjiStella. 

Kolfängst,  m.  fl}ftenM'aanto. 

Kolgas,  m.  (kem.)  {;ii[i=faafu. 

Kolgläd,  n.  (hop  af  kol)  fttiliffo,  l;ii(istu,  f;ii» 
luéto;  (koleld)  f)iifu8,  fjiiloé. 

Kolhus,  n.  f^ft=[)Uone,  )iifi4\^ppeli. 

Kolibri,  m.  fclibri,  tnefi4intu. 

Kolig",  a.  (kolartad)  i^finen,  jDfttnäinen,  ]^ii(i= 
nen;  (förkolad)  l^iilttjnvt,  jijbettijmjt;  (om. 
säd)  nofinen,  nofi^päinen. 

Kolik,  m.  M)0'taut\,  'di)t\). 

Kolja,  f.  (gadus  aeglefinus)  f  olja. 

Kolkoja,  f.  jt}i'i»mi5ffi,  miilu=foju. 

Kollateral,  a.  ftteu^puolinen,  finntfltncn. 

Kollation,  f.  ljf)bl}8»atria,  träli-atria. 

Kollationera,  v.  a.  trertoa,  fotlaticnita  (»tfcn)^ 

Kollationering,  f.  foUationitue,  Ivertcmiuen.. 

Kollatiousbref,  n.  aietus4irja. 

Kollega,  m.  foKega,  iDirta-fteli. 

Kollegiråd,  n.  foUegion^nemroä,  hjirfa^neuircä. 

Kollegium,  n.  foUegio,  toirta4unta,  I^allinto- 
funta;  (föreläsning)  luento,  Dppt4uento. 

Kollekt,  m.  foIel)ti,  raljan-ferä^S;  (bön)  toU 
lefita,  a(tn=rufou8. 

Kollektauea,  m.  pl.  fefa4eräl}ffet. 

Kollektiv,  a.  foöeftiffiinen,  jcuttoinen;  subst. 
n.  jouffo^ana,  fcUeftitro. 

Kollektivglas,  n.  fotcuö4aft. 

Koller,  m.  toaubfcuS,  tt)irma,  l^urjuné;  (fg.) 
iraufifous,  bupiuug. 

Kollett,  m.  fauhié,  taulatin  (=ttiincn). 

Kolli,  m.  (handelst.)  foKi,  patfa,  tutfu. 

Kollidera,  v.  n.  t}f)teen=iattna,  fattna  1.  l}I;t^ä 
toaStaan,  riitautua,  joutua  1.  fattua  riitaan, 
tulla  iopimattomaan  i)(}tr>miieen. 

Kollision,  f.  teagta  =  iil)b»ntä,  l}I;teen  =  fatunta, 
riitautuminen,  risti^riita;  krafters  k.  Q'ys.)y 
troimain  tvaSta^umifutuS  1.  trasta-vljbi^ntä; 


Kol 


Kom 


317 


pligters  k.,  loeducnifuufftcii  riött=vtita  1.  l)ti= 
teeu^atmtta  1.  ivagta=l)f;bi)utä ;  de  hafva  rå 
kat  i  k.,  otoat  riitautuneet  1.  JLnttuneet  rii» 
taan  1.  riitaifuuteeu  feöfenänfä. 

Kollra,  v.  n.  fiuKutella,  l)'öp\i'ä,  l^u^^futeKa, 
l;ouraifla,  ^anna  1.  :|.nt(;ua  ^)u[tuja. 

Kollrig,  a.  (om  hästar)  tpauljfo,  »auf;fa,  ivnr= 
jnainen;  (fig-)  tjuUu,  r^ouvu,  Iiu^^fu. 

Kollusion,  f.  fa{a4iitto,  fafa^neuivot,  fala^juoni. 

Kolmila,  f.  [i)fi=miilu,  ft^ft^auta  1.  'Inoppa. 

Kolmätare,  m.  fp fi=  mittari. 

Kolmörk,  a.  Jpiitto  1.  ^ji^Hoineit  plnm,  «m^.t= 

Kolna,  v.  u.  l^ti^ua,  |)iiltl)ä,  fpbettljä;  vänska- 
pen har  k— t,  i}gtätvn;tj§  on  ^ii^unut  1-  la-- 
faStunut. 

Kolnande,  n.  f;ii^umtnen,  f;tiftvminen. 

Kolning,  f.  ft)fien=^oftto,  fljfitljS. 

Kolon,  n.  fcnrauS=mer!fi. 

Koloni,  f.  fiirto=maa,  fiirto  =  f itnta,  Monia, 
uubiS=a[unto. 

Kolonialvara,  f.  fcfouiau  1.  fiirtc  =  maibcn  ta= 
tviara. 

Kolonisera,  v.  a.  afnttaa. 

Kolonist,  m.  uubi6=-a}n!aS  (='!faan),  ftirtclai» 
nen,  fiirto^ajufaS. 

Kolonn,  m.  folonna,  ^atfaS  (=aan);(mitö)v!olonna. 

Kolonnad,  m.  folonni§tc,  ^3art=t>cit)aiöto,  ^at= 
fag4at)täft)ä. 

Kolorera,  v.  a.  icärittää,  maalata;  k — de  kop- 
parstick, ix)ärittifet  1.  toäritetijt  tx)a§!i=^iir= 
roffet. 

Kolorit,  m.  n5ärin=fe!oituö,  toäritt}ö;  (färgton) 
toärtn=tuntu,  »äritijS;  (fig.)  foreu§,  fomuuö, 
larwa. 

Kolorum,  n.  se  Larm,  O  väsende. 

Kolos,  n.  \}a\)n),  f)äfä. 

Koloss,  m.  feloSfo,  }ätti(äi6=fu)ra,  runtto;  (fig-) 
foIjc,  foljumi,  f)cjan8;  det  var  en  k.  till 
karl,  fitiif)än  mieötä  l)cian8  cli,  fepä  oli 
aifa  {'olio  mief^etfecn,  fiinä^^ä  mieljegfä  iaiyoa 
U  l)0]iau8ta  oli. 

Kolossal,  a.  fofoSfinen,  fnunnaton,  fnmmatto» 
man  funri,  jättiUiiö»;  (estet.)  funnuaton,  ijU= 
fuuri,  tatoaton. 

Kolpanna,  f.  f)iili=^annn,  r;tin4^ata. 

Kolportör,  m.  fnlfu=faup^i  1.  =!au^3j.naö  (»aan). 

Kolpulver,  n.  I^iili^laul^o,  farft=iauf)0. 

Kolraka,  f.  {;ii(i={ota  1.  =fouffn. 

Kolryss,  m.,  -skrinda,  f.  jl)[{n-etefit  (pl)  1- 
=re6lat  (pl),  \i)\\'Wl\. 

Kolskyffel,  m.  i;iili4a^io  1.  '-WjXdtW. 

Kolsot,  n.  !arfi»jaul)0. 

Kolstig,  m.  18  tt)nm)riä  |l)fiä. 

Kolstybb,  m.,  -stybbe,  u.  ft)fi=mur§fa,  f^fl^  1. 
;^iiIi=^oro. 

Kolsvart,  a.  ft)f{=mu§ta,  UDfi^muäta,  n}!i=  1. 
^)ifi=nméta. 

Kolsyra,  f.  (kem.)  ]^iiU4;a)3)30. 

Kolsyrad,  a.  i^iiU=]^a))^^Dinen. 


Kolt,  m.  foltti,  tanttu. 

Koltrast,  m.  (turdus  merula)  muÖta=ra§ta§. 

Koltunna,  f.  it}fi=ti)nni;rt. 

Koltåug,  f.  r;iia=)Ji[}bit  (1^1). 

Koltägt,  m.  jt)fi»metfä. 

Kolugn,  m.  ft)ft=uuni. 

Kolumn,  m.  folumna,  farefe  (=!feen),  ^jalsta* 

!e;  (sida)  \\\v\x. 
Kolved,  m.  Il})"i4mnt  1.  ^atot  (pl). 
Koläder,  n.  let)män»nal)fa. 
Kolämne,  n.  (kem.)  l)itli=aine,  l^iiöe  (4teen). 
Kombination,  f.  i}[)teen  =  afetn§,  rinnan=^5ano, 

toertominen,  l}I;tecn4a§femn8. 
Kombinera,   v.  a.   afettaa  1.  afetcöa  1.  ^sanna 

t)f;teen  1.  rinnan  1.  rinnaGe,  »ertoa,  tcev- 

taeCa,  laSfca. 
Komedi,  f.  ihDeitt)^,  fometia,  i(wc=nät)telmä. 
Komediant,  m.  ihcef;tcUiä,  tomeliantti,  fonS* 

tin=te!ij;ä. 
Komet,  m.  fomeetta,  :|3t)r§tö=täfjtt. 
Komendant,  se  Kommendant. 

Komfort,  m.  mufatenus,  htontettjun^,  [o|)iiDun8. 

Komfortabel,  a.  mufaiva,  fo^injainen,  I;l)toä= 
oloinen;  här  ser  ju  rätt  k — t  ut,  näl}ttää= 
l)än  täättä  oifein  I;t)toä»olDifeIta  1.  foi>il»aifelta. 

Komik,  a.  nanruEinen,  itoeinen. 

Komiker,  m.  fomifuö,  i(tDe=nai)tteIijä,  ttoeili|ä. 

Komisk,  a.  iltoeihjinen,  iIweili}S»;  ilweinen. 

Komitativ,  m.  feura^ftja,  fonutatinjo=fiia. 

Komité,  m.  fomitea,  toimi={'unta. 

Komiterade,  a.  pl.  fomitealaifet,  toimi^funta- 
taijet. 

Komjölk,  f.  lel;män=maito. 

Komlig,  a.  föm:pelä,  fi3:|3äffi5,  taI)fimnS. 

Komma,  n.  {'ontma,  ^jilffn. 

Komma,  v.  n.  tuUa;  k.  till  fots,  till  häst, 
springande,  tutla  jalfaifin,  (jettJcfella,  juo8=^ 
ten;  kom  och  se,  tute  fatfomaan;  dä  jag 
kom  ur  kyrkan,  firfo!?ta  tndeöfani,  fun  tu» 
lin  firfo^ta;  k.  med,  tulla  fanéfa  1.  m>)i5tä 
1.  mutaan;  k.  efter,  tutta  jaleStä  1.  V^cräå^^ 
fä;  k.  efter  (för  att  hemta),  tulla  :|5erään  1. 
noutamaan;  k.  förut,  tulla  ebellä  1.  ebeffe; 
k.  fram,  tuKa  cbeS  1.  efiin  1.  eftHe;  k. 
(slippa)  fram ,  ^äästä  :>)eritte  1.  ebeö,  f/u'«= 
na)  et)tiä  1.  )jää§tä  perille;  k.  på  besök, 
tulla  tertoe(}tämään,  fäi)bä  fatfomaan;  kom 
till  mig,  tule  1.  tulfaa  luotfeni  1.  t^föni;  k. 
och  gå,  tnCa  mennä,  olla  ja  mennä;  k.  i- 
hop  (tillsammans),  tuöa  t)t)teen;  k.  in,  ned, 
upp,  ut,  tulla  fifälle  1.  fifään,  alaä  1.  al^ 
IjaaUe,  \)\U  1.  l)Il;äälle,  nio?;  k.  tillbaka, 
tulla  tafaifin  1.  jälleen,  ))alata  (»lajan),  :t.Hilau= 
tna;  en  pil  kom  flygande,  nuoli  tuli  lentäen  1. 
lentämällä;  (råka,  komma  i  ett  visst  läge  1. 
tillstånd)  tulla,  joutua,  fattua;  k.  i  tjenst 
hos  ngn,  tnUa  j.fuu  ^Hilweluficeu,  iniia  j.hm 
Inolfi  :|)all»elemaau;  min  dräng  kom  ifrån 
mig  i  höstas,  renJiui  Iäl)ti  luotani  1.  tljföä* 
ni  fVffljHä;  han  kom  i  samma  läge  som 
förut,  ^än  tuU  I.  joutui  vfjtäläifeen  tilaan 


318 


Kom 


Ko 


fuin  enuentin;  k.  i  sällskap  med  ngn,  jeu* 
tua  1.  fattita  1.  tuHa  j.hin  pariin  1.  jeuraan; 
k.  under  bordet,  joutua  1.  tuda  pöl}bän 
alle;  k.  upp  ur  jorden,  tniia  1.  nouSta  »löö 
maaSta;  k.  ur  sängen,  ncuSta  1.  täf)teä 
»ructeefta;  k.  i  säng,  fät)bä  tcuoteetle;  k.  af 
vägen,  joutua  1.  efJVä  tiettä;  k.  ur  trängseln, 
:^ääétä  1.  tulla  a^btngo^ta;  (härflyta)  tuda, 
iäfjteä,  fl)Ut^ä;  hela  olyckan  kom  deraf,  att 
. . .,  faitfi  Dunettonmuö  tuli  ftitä,  fun  1.  että 
. , .;  deraf  kommer  intet  godt,  ftitä  ei  tule 
1.  läbbe  1.  fi)um)  mitään  ()i}»ää;  (härleda 
sig)  itulla,  JDbtua;  ordet  "härda"  k— mer 
af  'härd",  fana  "favaiSta"  tute  [anaäta  ''far= 
!ea";  jag  k — mer  att  underrätta  er  om, 
tulen  teille  itincittamaan;  han  k— mer  att 
(skall)  predika  nästa  söndag,  hän  cn 
faavnaatta  1.  tulee  jaavnaamaan  enfi  fun= 
nuntaina;  han  kom  att  gå  förbi  (tillf äl- 
iigti-is),  bän  tuli  ftnnitie  tnenueeffi  1.  tat)-- 
neetft;  jag  kom  (rakade)  att  tala  derom, 
tutin  ftitä  puliuneeffi;  kom  nu  hvem  som 
vill,  tultcö  1.  tulleen  ntU  fufa  tal^anfa;  det 
var  dit  jag  ville  k.,  fitäpä  juuri  tarfcitin= 
fin,  fiunc^>a  juuri  :|M}rintin  1.  taliboin  )>ääé= 
täfin  1.  tuaafin;  k.  af  sig,  (pä  förfall)  jcu= 
tua  rap:picUe  1.  irarattcmatfi,  (i  tal)  adiiQ-- 
ti)ä,  l)äteltBä,  dleentua,  tulla  t)ämille,  fcfau= 
tua;  kom  an,  så  skall  jag  tukta  dig,  tu= 
UppaS  tcaan  1.  täuue,  h)liä  finut  c))etan; 
hau  kom  illa  deran,  joutuipa  paljaan  pu^ 
laan  1.  paliempiin  fuin  päianin;  det  k — mer 
an  på  domaren,  fe  tulee  1.  fät}  tucmarin 
päälle,  fe  on  paljo  tuomarin  mutaan  1.  tuo= 
mariéfa,  fuinfa  juuri  tuomaritin  on;  det 
k— mer  allt  au  pa  dig,  fe  cu  faifli  finuS» 
fa,  faitfi  rippnu  finnSfa,  fe  fät}  fiuun  pääl- 
tefi;  det  k— mer  derpä  an,  om  ...  fe  on 
fen  päälle,  joS  .  .  .,  fiitä  fiis,  jc8  .  .  .; 
när  det  k — mer  an  på  tacksamhet,  fuu 
fiitoUifuutta  fi}fl}tään  1.  waabitaan;  om  det 
k — mer  derpa  an,  så  är  jag  färdig,  jo8 
niiffi  1.  fttfi  tulee,  niin  tratmiö  olen;  derpä 
k — mer  det  an,  fiitäpä  pulje  onfiu,  ftinäpä 
f  e  outin,  fiiuapä  juuri  ollaanfin;  k.  fram  i 
verlden,  päältä  eteen=päin  maailmaéfa;  huru 
vägar  ni  k.  fram  med  en  sä  oförskämd 
begäran?  fuinfa  rot)t'enette  tet)bä  1.  efittää 
niin  l^ätotjtöntä  pti^ntöä?  om  det  k — mer 
för  hans  husbonde,  joS  fe  tulee  l^äueu  ifäu^ 
tänfä  fcrnnin  1.  forroille  1.  tietoon;  saken 
kom  för  domaren,  afia  tuli  tuomarin  eteen; 
det  kom  för  honom,  att  han  skulle  resa 
bort,  l}änen  päähänfä  piöti  1.  pälfät)ti,  että 
piti  lähteä  poiä;  k.  i  rörelse,  läljteä  1.  pääö 
tä  liitteelle;  k.  i  elände,  i  tvist,  i  ouäd, 
fara,  joutua  furjuuteen,  riitaan,  n>aavaan, 
epä-fuoftoon;  k.  i  slägtskap  med  ngn,  tulla 
j.tun  fufulaifetfi;  egendomen  har  k — mit  i 
andra  händer,  fartano  on  tullut  1.  faanut 
toifen  fäteen  1.  fäfiin;  han  k— mer  icke  så 


lätt  ifrån  den  saken,  t)'dn  ei  uiiu  träliäUä 
1.  l)elpoSti  ftitä  feifagta  pääfe;  k.  ifrån  si- 
na fördomar,  pääétä  tuvl)iéta  luuloiStanfa; 
det  är  icke  så  lätt  att  k.  ifrån  den  boken, 
eipä  oietaan  peippo  fiitä  firjaSta  erota  1. 
luopua;  de  k.  alltid  ihop,  joutuwat  1.  tu= 
letoat  aina  riitaan  1.  fiistaan,  fäi)»ät  aina 
^l)teeu;  de  kommo  liar  ihop  med  hvar- 
andra  (fig.),  fänn»ät  tuffa=nuottaifitle;  k.  in 
1.  k.  sig  in  i  en  sak,  tuHa  1.  pääétä  aftan 
ftfään  1.  perille,  faaba  aftaöta  fiinni;  han 
råkade  att  k.  med  i  ett  slagsmål,  bän 
cfaft  fefautua  1.  fattui  fefautumaan  tappe^ 
luun;  har  du  ännu  att  k.  med  några  liera 
förslag:-'  onfo  finulla  itiielä  mitään  munta 
ebbctella  1.  el)botelta»atfi  1.  etjboteltawaa  1. 
elibotellaffeft?  onto  finulla  toielä  muita  ef)= 
botuffta  tuoba  1.  tuobatfcft  ?  jag  k— mer  ej  nu 
på  hans  namn,  en  u^t  tule  liäuen  nimenfä 
päälle,  nimenfä  ci  nijt  jobbu  mieleeni  1-  tule 
päälläni;  huru  kom  han  pä  den  tanken? 
mitcntä  fe  ajatuS  luinen  pääl)änfä  1.  mie= 
leenfä  juclabti?  fuinfa  l;än  [ille  mielelle  1. 
ftilien  ajatutfeen  tuli  V  k.  på  fall,  joutua 
häwiöön  1.  rappiolle;  k.  på  tal,  tuUa  pu» 
f)eiffl  1.  pul)eeffi;  huru  mycket  k — mer  på 
hvar?  fuinfa  paljo  funfin  ofalle  tulee?  det 
huset  k — mer  mig  pa  10,000  mark,  fe 
f;uoneu§  tulee  minulle  matfamaan  10,000 
martfaa,  nonfee  1.  tulee  minulle  10,0(X)  inaxU 
taan;  det  k — mer  på  ett  ut,  fe  on  pl)tä 
faitfi  1.  i)l;beu  tefeftȊ,  ajaa  faman  aftan; 
när  febern  k — mer  på  honom,  fun  fuumc 
tulee  1.  faa  bäuen  päällenfä,  fun  Ijäntä  ru» 
peaa  fuumcntamaan;  jag  har  k — mit  på  ho- 
nom med  ett  svårt  fel,  olen  tattanuut  bän= 
tä  pal;aéfa  tciaSfa  1.  fi)iipääffi  paljaan  tvu 
faan;  turen  k  — mer  till  mig  i  morgon,  mi=^ 
nun  cn  1.  tulee  buomeuna  »noroni,  I^uomen- 
na  tulee  minun  nmorcni;  k.  till  ämnet, 
tulla  1.  faaba  itie  aineeien;  k.  till  helsan, 
krafter,  pääétä  1.  tulla  tenreiitecnfä,  n)Di= 
miinfa;  k.  ngn  till  hjelp,  tuUa  j.fun  an^nfft 
1.  apuun;  k.  till  nytta,  cUa  1.  tulla  'i)t)'6'- 
bliffi;  härtill  k— mer,  att  .  .  .,  tä[;än  tulee 
Unelä  fe,  että  .  .  .;  när  det  k— mer  der- 
till,  fuu  fiffi  1. niifft  tulee  1.  fät);  det  k— mer 
honom  till,  fe  ou  ^äuen  afianfa  1.  te^tä= 
träufä;  huru  k — mer  det  till,  att  ni  är 
ond?  miötä  fe  tulee,  että  olette  toil)oiSfan= 
ne?  huru  kom  det  till,  mitenfä  1.  tniffi  fe 
niin  fä»i?  miten  1.  mii?tä  fe  fitfi  tuli?  k. 
till  sig  (ige/i),  toipua,  tointua,  malttaa  mie- 
lenfä;  k.  under  förmynderskap,  tulla  toifeu 
:^oibetta»affi;  k.  under  ens  välde,  tulla  1. 
joutua  j.fun  »altan  alle  1.  alaifetfi  1.  toal- 
toiljin;  k.  upp  emot,  tulla  tafatte  I.  i»ertai= 
fefft  1.  rinnalle,  olla  irertainen;  k.  upp  med, 
iianna  1.  faaba  altunn  1.  toimeen  1.  liitteil» 
ie,  fefftä;  han  k — mer  ej  ut  med  arren- 
det, f)än  ei  Wi  arcntta  fucrittaa  1.  aren=' 


Kom 


K  o  111 


319 


ntSta  fuovhttua;  det  arbetet  k— mer  han 
lätt  ut  med,  fen  U}ön  i)än  IieI|.>oöti  atfaan 
1.  toimeen  faa,  fiinä  tV(5Sfä  f)än  kl^ioSti 
fetoiää;  det  är  svart  att  k.  ut  med,  fiinä 
on  waxha  felnnlle  tnUa  1.  ^'»ääötä,  fitä  on 
ttjaifea  htntocn  1.  aitaan  faaba;  k.  ut  med 
litet,  tutta  JKä()i(tä  1.  t:jä[)äl{ä  aitaan  1-  at= 
foin  1-  toimeen;  han  har  svårt  att  k.  ut 
med  sina  tankar,  {)änen  cn  traifea  1.  l)'å' 
nei^tä  on  iraiteata  faabal.tnoba  ilmi  1.  faa- 
ba ilmoitctnffi  ajatuffianfa;  kom  icke  vid 
mig,  elä  minnnn  foSfe  1.  r^f)bt)  1.  fal?;  det 
k— mer  dig  icke  vid,  fe  ei  finuun  1.  [tmta 
fo§!e  1.  finna  Uituta,  finun  ei  ftif)en  mitään 
tule;  se  äfven  Vidkomma;  vilja  k.  åt  ngn, 
taijtoa  ^Jäästä  j.fut;un  fäfifft  1.  fiinni;  låta  k.  åt 
sig,  )3ää8tää  1.  taStta  luotfenfa  1.  ^ariinfa;  jag 
vet  ej,  hvad  som  kom  åt  honom,  en  tiebä, 
mifä  bäneen  tuli  1-  )Jääf;änfä  )jiöti;  se  äf- 
ven Åtkomma;  k.  öfver  en  tjuf,  faaba 
waxas  fiinni,  tnlta  trarfaan  :t3ääCe;  fienden 
kom  öfver  dem,  nnf)oilIinen  tuli  1.  tåwi 
l^eibän  ^^äätlenfä;  en  rysning  kom  öfver 
mig,  minna  al!ci  fant)tStaa  1.  ^irunttää,  fan= 
l^t8tu§  tuli  ^Jäätieni  1.  ta^-Hifi  minua;  v.  a. 
faattaa,  faaba,  |>anna;  k.  ngn  pä  fall,  faat= 
taa  johi  häiciöCe  1.  t;ätoiämään;  k.  en  att 
gråta,  att  skratta,  ttfettää,  naurattaa  j.fu= 
ta,  faaba  1.  faattaa  1.  panna  jofu  ittemään, 
nauramaan;  hvad  har  k — mit  honom  att 
fatta  detta  beslut?  mifä  f)änen  on  faannt 
1.  faattannt  tätä  Vääti3§tä  tefemään  1.  tämän 
^jäätötfen  tefoon?  k.  sig,  v.  r.;  k.  sig  1.  k. 
sig  före  (igen),  totntua,  toi^ua,  Jx)ivti§tt)ä, 
:|5ääetä  njoimiinfa;  k.  sig  till  (få)  ngt,  faa» 
ha  1.  tahjata  (^man)  j.fin;  han  kan  icke  k. 
sig  till  att  arbeta,  Itäneitä  ei  tnie  ratfua 
tt?i3f)i3n,  tjän  et  tule  tt}ötä  teljneefft.  Itäneitä 
ci  tule  tebbvtfi  ti)ijtä;  man  kom  sig  icke 
dertill,  fiil)en  et  tuGnt  ratfua,  fttä  ei  tuttu 
te^neeffi;  det  k— mer  sig  deraf  att,  fe  hU 
Ice  fiitä  fun  1.  että;  huru  k— mer  det  sig? 
mistä  fe  tnlce?  det  är  svårt  för  en  ny- 
börjare att  k.  sig  upp,  hjasta=alfa|an  on 
it>aifea  :|)ääStä  jalalle  1.  tcoimitnfa;  kom- 
mande, a.  part.  tulenja,  tulija;  k.  och 
gående,  tulijoita  ja  menijiiitä;  den  k.  da- 
gen, tnleipa  1.  ncufcwa  ^ättvä;  k.  tider, 
slägten,  tuleftat  ajat,  nonfeicat  f^olwet;  kom 
men,  a.  part.;  tuUut;  hau  är  nyligen  k., 
^än  on  f;iljan  tullut;  k.  (härstammande)  af 
folk,  tfimifiä  cleira,  (paremmista)  if)mifxStä 
fl}nti}nt)t. 

Kommanditbolag,  n.  femmanbiti»  1.  äännötön 
^l^tiij  1.  l)f)bl}eti). 

Kommandithandel,  m.  fommanbiti^faufJfja,  afi= 
Ditfija»!au)3:pa. 

Kommando,  n.  fomento,  fomennuö,  !ä«tl); 
truppen  står  under  hans  k.,  jouffo  on  f)ä= 
nen  fomenncttanjananfa;  exercera  efter  k., 


äfficrata  fomennon  mufaan;  ett  k.  solda- 
ter, fDmcnto=funta  fota=miel;iä. 
Komandoord,  n.  fomeunuS^fana. 
Komandostaf,  m.  fomcntosfautpa. 
Kommatera,  v.  a.  toäli^merfitä   (»tfen),   n^öli» 

merfittää. 
Kommatering,  f.  lvält=merfit^S,  »cält=mer!it. 
Kommendant,  m.  linnan»  1.  fauiJnngiu-f)aItija 

1.  »^ääaitfö,  fomentaja,  liunannfäutä,  fom= 

tantti. 
Kommendera,   v.    a.    o.  n.   fomentaa,   fomtte= 

rata,  ipitaå  fomentoa,  fäSfeä;   (sända)  fäS» 

feä,  läl;ettää;   hvem  är  det,  som  k — r?  fen 

fe  on,  jofa  fementaa? 
Kommendering,  f.  fonteunuS,  fomentaminen, 

fomennon^^Jito,  fomtierauö;  fomennuS=funta. 
Kommendör,  m.  fomenti)i5ri,  fomentaja. 
Kommensurabel,  a.  vf;teié=mitallinen ,  farna» 

mitallinen. 
Kommentarie,    m.     felitl)6  =  ntuiötUtuS,     felfo» 

muietutuS,  felitt)S. 
Kommentera,    v.    a.    tef;bä    felitljS»    1.    felfo^ 

muietututfia,  laatia  feliti)ffiä,  feliteöä. 
Kommerciel,  a.  !auf)alli8»,  faufjaUincn,  faufjan, 

faufjf)a»liiffeincn,  fau)3Vii=liiffecu. 
Komxuers,  m.  fau)3f)a4iife  (»ffeen),  fauf.^fja. 
Kommersa,   v.  n.  faufJUStella,  |)ttää  tanpV(J't' 
Kommerse-kollegium,    n.    fanfJ))aafiain  =  t^oitO- 

funta,  faufjaIIiS»^aIlinto!nnta. 
Kommerseråd,   n.  fauf^V^t^nemuog. 
Kommis,  m.  fanf.>f3a»ftrjnrt. 
Kommissariat,  n.  l()oiteiSto,  fomifariati;  fomi» 

fari»ii3ir!a. 
Kommissarie,  m.  fomifariuS,  fomifari,  l;oibon» 

^jitäjä. 
Kommisbröd,  n.  fotamiel;eu»leipä. 
Kommission,  f.  tDimen=antD,  afian»anto,  toi» 

men=f}ito,  toimitettapa;  toinu»funta,  toimi» 

tuS=fuuta,  fomisjont. 
Kommissionsbyrå,    m.  afia»fonttori,    totmitUS» 

fonttori,  toimttuS»Iaito8. 
Kommissionsarvode,    n.    toimenf)itO»:|3alffa   1. 

»^^alffio. 
Kommissionshandel,  m.  toimituS^fanJJfJa,  afi» 

aiS=fau:t5f3a. 
Kommissionskontor,  n.  se  Kommissionsbyrå. 

Kommissionär,  m.  toimi»mieS,  toimen=^itäjä, 

aftoitftja,  toimittelija. 
Kommittent,  m.  afian»antaja  1.  »ifäntä,  teon» 

antaja,  läfiettäjä. 
Kommittera,  v.  a.  antaa  aftotta,  antaa  teiltä- 

toätft  1.  toimitettatcatft ,  antaa  te^bä  1.  tot« 
^  mittaa,  toimituttaa. 
Kommod,  a.  (om  person)  nefofa,  toerffainen, 

mufatBUUtta  rafastauja;  (om.  sak)  mufatoa, 

luouteipa. 
Kommod,  m.  fomnuti,  laattffi;  (toätt-h.)  :(3e« 

fin»faaj5f3t. 
Kommun,  m.  !unta,  fenra»funta,  t)^teiS»!funta 


320 


Kom 


K  o  II 


Kommunal,  a.  f itniiatttnen ,  fitnuaI(tS=,  tnn 

ta\§',  fitnnan. 
Kommunalbestvr,  n.  fumtafli6=toiini  1.  =as!avc 
Kommunalfurfattning,  f.  !iimtaUiö=afetll§. 
Kommunicera,   v.  a.  ilmoittaa,   antaa  tietää; 

v.  n.  täl)bä  ripittä  1.  ^evran  e^tcottifetta. 
Kommunikant,    m.    ri).i^3i=lcieraä    (=aan);   det 

var  i  dag  mycket  k— er,   tänään   oli  Ipaiyo 

xip'^H--\mxaita  1.  rip))i=icäfeä. 
Kommunikation,    f.    tiebon-anto;    (ortsfurUn 

delse)   i}I)bi^ttjS,   Vljbiötijö^neuwD  1.  ^feino, 

futfu^neui-DO. 
Kommunikationslinie,  f.  ^!^bi§tij6=h3ä(t,  ^^bi§= 

tl}Sn-citti. 
Kommunikationsresolution,  f.  ttebDnanto=))ää 

tös. 
Kommunion,  f.  ^erran  el^tooKinen,  vi<)pt. 
Kommunism,  m.  !ommnni8nu,  tafa=ja!otaifuu§, 

l^r^teie^tafjfo,  cmaifuubcn  t}f;teiii)t}S. 
Kommunist,  m.  fommunista,  t)l;tci§4af;foIai= 

nen,  tafa^afclainen. 
Kompakt,   a.   tiJinö   1.  tiil»i3   (=iin),   tävifinäi» 

nen;  är  ringen  k.?  cnto  [ormnS  tät)finäinen? 
Kompani,  n.  fomV^pania;  se  Bolag,  Sällskap; 

AV.  et  komp.,  SÖ.  ja  fnmKV^ni)* 
Kompanichef,  m.  Icmppanian^^-^äällljS  1.  4^äät-- 

nm. 

Kompanjon,    m.  i}I;bl)8»niie§,    afia-fumppani, 

fumppani,  fauppa^umppani. 
Komparation,  f.  (gramm.)  ivcvtaitemincn,  irev= 

voitelma,  ivevrunta. 
Komparationsgrad,  m.  lven"0nta^!cl;ta  1.  ^tila, 

ttjcrtaikmi§=muoto. 
Komparativ,  a.  luertciua,  n)ertailcnHt;  k.  språk- 
forskning, »crtaitova  fieten=tutfinto;subst.  n. 

lt)erta>tila,  ix^^crtatilaiii^niucto,  fcntparatilwo. 
Komparera,  v.  a.  iv^crtactta,  trcrtailla,  luertoa. 
Kompass,  m.  fcmpa^ft,  funntantcnla  I.  =cpaS 

(oppaan). 
Kompassdosa,  f.  fDmpa§fin»fet;ä. 
Kompassnål,  f.  fompa§fi=nenIa. 
Kompassros,  f.  fempaöfi=rnnfu  1.  =tevl;ä,  fnun= 

UvMxljä. 
Kompass-skifva,  f.  fonipa§fin=Ief}ti  1.  =!ii«.nt. 
Kompass-streck,  n.  fDmpaSfin=pie{i  1.  »fnunta. 
Kompendium,  n.  fompcnbio,   h}f)l}t   oppi=ftlja. 
Kompendiös,  a.  fonipenbioinen,  il}f>pfäinen. 
Kompetens,  f.  ctollifnug,  teliuoHiinuäi,  I;afu= 

oifenö  1.  =toa{ta. 
Kompetent,    a.  otoKincn,   fedpoUinen,   f)a!u= 

»aftaincn;   hugade  k— e  sökande,   [)atutli= 

fet  t;afu=Jva(taifet  1.  fcIivoHilct  1.  telpaairai= 

jet  n)iran4;afij;at. 
Komplement,  n.  täpte  (=tteen),  täpte^cfa. 
Komplett,  a.  täpteläinen,   täpfinäinen,    täp[t 

(=bcn),  täpbellinen. 
Komplettera,   v.   a.  täpbentää,  täpbcKifentää, 

te{}bä  täpbefft,  täpfittää. 
Komplexion,  f.  (psnk.)  rnumiin^nonto  1.  =laatn. 
Komplicerad,  a.  moni=mutfainen,  inoni=temp= 

puinen,  monenkertainen. 


Komplimang,  m.  fieivi^telp,  fietinötelmä;  säga 

k— er,  taufna  1.  fanca  fiennStelmiä;  (hels- 

ning)  terivcpbps,  tenuet)timinen;  göra  sin 

k.,  terttcptiä,  tel)bä  pptoä  päi»vä  1.  fnmar= 

ru8,  fumartaa  fieavistt. 
Komplimentera,  v.  a.  ftCiriSteGä;  (helsa)  iiX- 

tDCpttä,  tern3e=tuIoiteIIa. 
Komplott,   m,  iala4;anfe  (=ffecn),  fata^liitto, 

fapina4iitto. 
Komplottmakare,  m.  liitto^eppä,  niton=no8ta= 

\o.,  juonten  »nostaja  1.  »iuataja,  fata^Iiitto^ 

lainen. 
Komponera,  v.  a.  panna  fofoou,  katta  1.  Iait= 

taa  fofocu,  fepitä  (=tfcn);  (i  musik)  jepitä. 
Komponist,  m.  se  Kompositör. 
Komposition,    f.    fofoon=pano;    (af  metall)  \t' 

foitu§;  (ett  vittert  arbete)  fofcon^pauD,  \aa.* 

timuS;  (null.)  foIoou=pano,  laitoS;  (i  musik) 

jepitps,  fäiuettps,  fofoou^ano,  laitoS,  fätoel» 

panoö  1.  »teoS. 
Kompositör,  m.  fäirettäjä,  fätoet=jeppä,  nno= 

tin^epitfijä,  fäiuel^nicf ta. 
Kompost,  m.  touipoöti,  Ianta=fefo,  tabe=[e!oitu6. 
Kompot,  m.  inarja=t)it(o,  fompotti. 
Kompress,   m.  fibe»Iääre  (»eett),  fääre,  paf» 

fa=ftbe  (=tcen). 
Kompromettera,  v.   a.   I;eittää  1.  jaattaa  aft= 

tiiffi,  paljastaa  (j.fuu)  ivifa,  fefoittaa  afiaan, 

jaattaa  {^anniin. 
Kompromiss,  m.  fompromi,  fompromi'Oifeu6, 

joivinto-oifeuS. 
Kompromissarie,  m.  !ompromi=mieS,  jottinto» 

niieS  1.  »tuomari. 
Kon,  m.  fefo,  fartio. 
Kona,  f.  lutfa,  lunSfa,  (uja,  portto,  jalfa= 

»aimo. 
Koncentration,    f.   feSfitpS,   pl^tecn^iitoS,    i)i)' 

bistäminen;  (kem.)  tuäetpS,  luäfetopptps. 
Koncentrera,   v.   a.   feötittäa,    feSfitä    (-tjen), 

p^)teen  liittää  1.  iuetää,  pftbistää,  foota;  k 

sina  krafter,  foota  tcoimanja  pf)teen;  (kem.) 

iräfejriiittää,  loäettää;  k— d  (bot.),  jafentnnnt, 
Koncentrisk,  a.  (mat.)  jama=!eSfinen. 
Koncept,  n.  fonje^ti,  alnStuS,  luonnoS,  poljja: 

1.  fanta=!irja  1.  »ftrjoituS,  plö6=pano;  (skrif- 

vet    tal)    plijS^pano,    foujcftti;    predika    ur 

k— et,  jaaruata  fartaSta  1.  foujefjbista;  tap' 

pa  k— erna  (fig.),  fjnfata  1.  pnbottaa  aitt>un 

atcaimet,  f)ufata  ainjunja. 
Konceptpapper,  n.  fonief)ti=papcrt,  fanta=pa^ 

peri. 
Koncert,  se  Konsert. 
Koncession,  f.  mpiiunptps,  mp'öbitps,  perään^ 

anto. 
Koncessiv,  a.  (gramm.)  mpöbittäwä. 
Koncipera,  v.  a.  panna  plöS,  aUiStaa,  tuon» 

nostaa. 
Koncis,  a.  hjanlfa,  ttilriS  (=iin). 
Koncision,  f.  tiitinpö,  tranffnnS. 
Kondemnera,  v.  a.   tuomita  jaafiitfi,    \<inM' 

tnttan. 


Kon 


Kon 


321 


Kondensation,  f.  faennuö,  fafcutuö,  tttt»i8tl)8, 
Kondensator,  m.  (fys.)  fonbenfatort,  facntaja 
Kondensera,   v.  a.   (kem.)   faentaa,   fafeuttaa, 

tittt)t6tää;    k — s,   v.   d.   fafeutua,   fitist^ä, 

fafoa. 
Kondition,  i.(vilkor)  e'^to,h)äU=^3Ul^c(»een);  (till- 
stånd) txia,  laatu;  (tjenst)  ^5a(n5elu§,  ^atffa; 

(huslärarekall)  foti= Opettajan  paitta  1.  toi- 
mitus. 
Konditionalis,  (modus),   tf)tO'tapa,    ti)hott<i^a 

tapa. 
Konditionel,  a.  ef)bcQinen,  ef^bottattja. 
Konditionera,   v.   n.    cUa    paUvdutit^ia,    cUa 

paitia  (j.fuöa);   han   k— r  hos  L.,   f)änettä 

cu  ^^aiffa  2:n  luona;  (såsom  huslärare)  cila 

foti=o^etta|ana. 
Konditiouerad,  a.  faatuiucn,  jSftu  tilaSfa  ofe= 

toa;  en  väl  k.  bok,  f)tjn)äöfä  titaSfa  okxoa 

f  ir  ja. 
Konditor,  m.  foubitori,  fcfuvisfci^ioja. 
Konditori,  n.  fonbitoria,  )3afarila. 
Kondolens,  f.  furfutuö,  furfuttetu,  furuu^Jita» 

lituS. 
Kondolera,  v.  n.  furfutctfa,  hjalittaa  furua. 
Kondukt,  na.  fonbuf)ti,  ifma4;Dvmi  uruiöfa. 
Konduktör,    m.    fcubuttori,    fii^Eij^ferääjä  1. 

=l»ebätin  (=ttimen). 
Konduktör,  m.  fonbu^ttjövi,  oI;iaaja,   jofjbat» 

taja;  rafenuuS=i'^f;taja. 
Konfederation,  f.  liitto,  Iiiton=tcfo. 
Konfedererad,  a.  liittolainen,  Iiitto=lränuen. 
Konfekt,    m.   o.   n.    fonwefjti,    fofun  =  Ieil»o8, 

mafeineu. 
Konferens,  m.  neu»TJC=fofou8,  neutoon^Jjibot. 
Konfession,  f.  u8ton-tunnu8tuS,  uSfonto,  u§= 

fD=fnnta. 
Konfessionsförvandt,  m.  ugfo=funta(ainen,  fa= 

man=u§foIainen. 
Konfidentiel,  a.  fa(;bcn'fegnnen,  falaa  uäfottu. 
Kontirmation,  f.  rifiille=la§fenta,  Ia8ten=ripi= 

tt)8,  faSteen^iiton  teal)nnötu§. 
Konfirmera,   v.  a.  ri^.nttää  fafijia,  iaiUa  ri» 

^ntle,  h)af;nn8taa  faetcen4iittca. 
Konliskabel,  a.  tafa^toariffoou  1.  fiinni  pan-- 

tawa. 
Konfiskation,  f.  tatoaran=fiiuni)3ano  1.  =nji38= 

tö,  tafa=iDariffoon  panc. 
Konfiskera,   v.  a.  :panna  fiinni  1.  tafa=n)arif= 

Eoon,   rlji38tää;    han    blef  landsförvist   och 

hans    egendom   k — d,   l)'ån    ajettiin    maau= 

^^afoon  ia  tatparania  pantiin  fiinni. 
Konfitur,  m.  f)ebelmä=f)iKo,  fofuri'io[e  (=een). 
Kontiikt,  m.  ri8ti=riita,  ri8ti=fof)tan8< 
Konformation,  f.  nmfa=muobo8tn6. 
Konformera  sig,  v.  r. ;  k.  sig  efter  ngt,  muc= 

boStaita  j.fin  mnfaan  1.  tapaan. 
Konformist,  m.  m^ijtä^uöfolainen,  fonforntiöta. 
Konformitet,  f.  ta]a=niufaifuu8,  ^f;ben=ntuotoi» 

fuu8,  t)I)ben=moiinn8. 
Konfrontation,  f.  t)^be8fä  =  funln8tefn,   i)nnä= 

tutfinto,  ti)agtaffain=fuuUtSteIu. 
Srenskt-Finskt  Lexikon. 


Konfrontera,  v.  a.  fnutnStefla  1-  tutfia  l)^be8' 

fä  1.  tva8tatuffin,   panna  1.  afettaa   tt»a6ta= 

tufftn. 
Konfundera,    v.   a.   {)ämntentää,    jaattaa    ^ä= 

miHe,  panna  1.  faaba  fefaifin,  fefoittaa  pää 

1.   aiiDUt;  jag  blef  alldeles   k— d,    minnu 

mcni  1.  Véi  pääni  1.  aiiwuni  ttiaHan  fefaifin. 
Konfus,  a.  fefa=päinen,  ^arnm^päinen,  f)öpeli5, 

i^ämmenti^mjt,  mni8tamaton;  han  var  så  k., 

i)än  oli  niin  f)ämmenn^ffi8iä,  päänfä  oli  niin 

fefaiftn. 
Konfusion,    f.  ]^ämmenm}8,   f)i3pelljtj§;    (viller- 
valla) fefa=forto,  I)ämmennl}8. 
Kongestion,  f.  paffautumu8,  paffau8,  ne8teen= 

f  ni  f  n  1.  =paffan8. 
Konglomerat,   n.  (geol.)  pattaannn8,  paltaan^ 

tuma,  foferru8,  jainau8,  fofoon^aöwettnncii» 

nen;  (fg-)  |"oferru8,  jamanS. 
Konglutinat,  n.  Iiinett)nnäinen,  paltaantuma. 
Kongregation,  f.    t)t)bl}8  =  lfura,   ^l)bl}8  =  |ouffo; 

den  påfliga   k— en,  paalein  tuoinari»funta 

1.  tuomio=ienra. 
Kongress,    m.    »alta^fofouS,    (äf)etti  =  fofou8, 

fofou8. 
Kongruens,  f.  ij^teeUiptj8,  I?f)ben=inufai)uu8. 
Kongruent,  a.  ^^teeltinen,  ntnfaincn,  t)f)ben= 

ninfainen. 
Kongsljus,    n.   (verbascum)    tnft=fuffa,    pettfi' 

ruol;o,  fiSfan^f^nttilä. 
Kongsspira,   f.  (sceptrum  carolinum)  tcaftiffa. 
Kongsädra,  f.  tt)aIta=juotti,  tt)atta=juotoa,  juot» 

ti,  Voätjlä. 
Konisk,  a.  (mat.)  fefomaincn,  fartiofaS  (=ffaan); 

k.  sektion,  feon  leitfauS-wiilca,  fefD4eiffau8; 

k — t  hjul,  f^arja^rataö. 
Konjugation,  f.  (gramm.)  fät^tefmä,  teSt^S. 
Konjugera,  v.  a.  (gramm.)  fäpteltä,  ie8tää. 
Konjunktion^  f.  ^{)bi8tlj8,  liitoö;  ((//-amm.;  fibC' 

fana. 
Konjunktiv,   m.   (gramm.)   fonjuuftiftio,    flVOU» 

tapa,  e{)tD»tapa. 
Konjunktur,  f.  aftain  Jnai^e  (»een)  l.fu{)ta,afiain 

c(o  1.  fof)bat  (pL),  ajan  toaifte  1.  ful;ta;  k— er- 
na äro  dåliga,  aftain  n^ai^eet  1.  ajan  fnl^bat 

onjat  l)uonot. 
Konkav,  a.  ontetoa,  folcera,  fcnjeta,  fopera. 
Konkav-konvex,   a.   outetoaiS  =  mi^feit)ä,  fowc- 

rai6=fnpea. 
Konkavkula,  f.  (artill.)  onfi4noti,  onft=fuufa. 
Konklav,  m.  ]()Uone=fofou8,  fofonS. 
Konklusion,  f.  päätelmä,  jol)to=pääti56. 
Konkordat,  n.  firffo=fno8tumu8  1.  =fuo8tunta. 
Konkordieboken,  f.  fonfovbia»firja. 
Konkret,   a.   (gramm.)   tnnto=peräinen,   ai8ti= 

pofjjainen;  k.  begrepp  (fil.),  itfc^peräinen  1. 

itfe^oloinen  ^mmärre  (n-teen);  in  k— o,  itfe= 

oloifeSti  1.  »peräifegti. 
Konkretion,   f.   (fysiol.)  puntunnainen,   pat= 

taantuma,  pattaonnnS. 
Konkubin,  f.  »ertti^roaimo,  fala=  1.  ja(fa=»dimo. 
Konl.ubinat,   n.   jaIa=n.>aimoifuu8,   aiertti=elo, 

41 


322 


Kon 


Kon 


fa(a=t)f;tet)é ,  tvevttt^tj^tetiS;  lefva  i  k.,  elää 

fata=t)f)tet}ttä,  ^itaå  ]ala-ximmoa. 
Konkurrens,  f.  filpaifu,  fi{njan=te!o,  filftaflt'- 

fuu§,  fi(^a=tau^pa. 
Konkurrent,   m.  fU^sailija,    ftfJ^a^fum^JlJani  1. 

=we(t. 
Konkurrera,   v.  a.  !if^.H-it(Ia,  filiralla  teljbä  1. 

tarjeta,  eljbätettä;  (medrerka)  tilwan  td)i'ä 

1.  »aifiittaa,  lidtcen  ivatfitttaa. 
Konkurs,  m.  fcnfuréft,  »elan^niäötö,  cmatfuU' 

ben  1.  ta>vavan  hicunituö  ].  alti^tuö;  göra 

k.,  mennä   fcnfnvéfiin,   ^^anna   tcufurgftin, 

ontauta  tt>c(an=)>ääeti5ön. 
Konkursmassa,  f.  fonfurgfi^tawava,  luo^jnma» 

tawara. 
Konnexion,  f.  ^()bt§t^§,  l}I)tet)?,  fibe  (=teen). 
Konnossement   1.  Konnässement,    n.  tunnu3= 

firja,  fnerma^fu-ja,  luorma» lista,   tairara» 

Ii§ta. 
Konrektor,  m.  fcnver^tort,  a^^u=icIlbattaia,  apn-- 

re^tovi. 
Konsekration,  f.  aneitten  ^l}t)ttl)§,  leiwän  ja 

n?iinan  ^t){)tttännnen. 
Konsekutiv,  a.  tutetuttawa,  tutettalija,  feiirunt= 

taica,  jol^tawainen. 
Konselj,  m.  fcnfelja,  neunjon=^)ibot  CpiO>  neutrc» 

fnnta,  iralta^nemrcgtc,  neuwcSto. 
Konseqvens,  f.  feuvauS,  jebtauö,  jobbon^inu» 

faifuuS;  (enstämmighet)  aftan=mnfaiiimS,  öl;» 

tä=mufaijuu8. 
Konseqvent,  a.  jcf)bcn=mn!ainen,  l)f;tä-'tnufai= 

nen,  afian=mufainen;  adv.  bf)tä=mufatie§tt, 

johbon  1.  afian  jc^ibon  mufaan. 
Konsert,  m.  fcnfertti,  fcittajaifet  (pl)- 
Konsertsångare,  m.,  -sångerska,  f.  fottfcrttt» 

lanlaja,  fcnferttulaulajatar. 
Konservativ,  a.  fonferirathin,  entifeCään»oIija, 

tt^an()an=^^ito^Ien,  wanf)a(Ia=oItja. 
Konservatism,  m.  entijeflään-oto,  toanf)an--^3i= 

tcifuu?,  n.^anf)alIa=olotiuu8. 
Konservatorium,   n.   fonfernjatorto,   foitanto= 

o^^t§to. 
Konserver,  m.  pl.  h;arjc=Iafit,  nenä4afit,  it>a= 

ra=fitmät. 
Konservera,  v.  a.  fäiltjttää,   luarjeKa,   ijjitää 

fäiluSlä. 
Konsideration,  f.  a^rifciminen,  mietintö,  tut= 

tistehi;  (undseende)   avft>eleminen,   fävftmi» 

nen,  jnfoileminen;  utan   k — er,   arttjelemi» 

fttta,  arwelematta,  jnfoitematta. 
Konsignation,  f.  tatoaran4ä()ett)§. 
Konsistens,  f.  toafatimuS,  lujunS,  fiinteljg. 
Konsistoriel,  a.  fcnft^Jtorton,  fcnfiStorin^atai» 

nen,  fcnftötcrillinen;  k— t  pastorat,  fonfiS^ 

tovillinen  !irtfcberran--tt.nv{'a. 
Konsistorium,  n.  fcnfiötoric,  fcnfiStori,  t^ipjja» 

■hjiraäto,  ]^i^>^a-'Oifeu§,  ^iiS).\in'cifeng. 
Konskription,  f.  fotaöjäen^ottc. 
Konskriptionsskyldig,  a.  fota=mief)effi  l:?etecl= 

linen,  fotatoäen^ctcn  alainen. 
Konsol,  m.  (arkit.)  clfa=!iwi,  fanla=fian. 


Konsolidera,  v.  a.  JtjafinsiStaa,  waruStaa;  hja^ 
fnuttaa,  antaa  n>a!nntn8,  antaa  toafnntnS» 
tr>aroja. 

Konsonant,  m.  fonfonanti,  ferafe  (=ffeen),  fera= 
ääntiij;  dubbel  k.,  fa!ioi§=ferafe;  härd  k.,  f 0= 
hja  ferafe;  vek  k.,  ^ef)meä  ferafe;  stum  k., 
jät^ffä  ferafe;  lättflytande  k.,  fe»eä  ferafe; 
utandad  k.,  bucfn=ferafe. 

Konsonantförmiidring,  f.  feroffeen=:t3ef)men' 
n^§  1.  =vel?mintö. 

Konsonantförändring,  f.  feraffeen  =  hiai()to  1. 
=muntoS. 

Konsorter,  Konsortes,  m.  pl.  cfa=mic^et,  ofa» 
hjetjet;  (fig-)  o[a=tt)e(iet,  »rerta^weljet,  »er» 
taifet,  fabf'o=iveifot. 

Konspiration,  f.  fa^ina4iitto ,  fala=liittc,  Xfy-- 
tecn-Iiittäijminen. 

Konspiratör,  m.  iala=  1.  fa^jina^Iiittcfainen, 
liitto^tceli. 

Konspirera,  v.  n.  te^bä  f  alaliittoa  1.  falaifia 
l;anffeita,  fä^bä  faia4iittoif)in,  ofla  fata=  1. 
fat>ina4iitoSia. 

Konst,  f.  (färdighet)  laito,  taitatouuS,  feino, 
fcnäti,  c^)>i;  med  k.  gjord,  taibolla  1.  fei= 
notfaaSti  1.  taitavasti  tef)tl?;  (estet.)  taibe 
(4ecn);  (fig.)  taito,  fuffefunS,  iviifans;  med 
mycken  k.,  I)l)lvin  taitatoaSti  1.  iinifaaStt, 
fnurelta  taibolla  1.  fnttelnubella  1.  taitanntn» 
betla;  k — en  att  sy,  skrifva,  smida,  cm|:e- 
lemifen,  firjoittamifen,  tafomijcn  taito,  fonä= 
ti,  feino;  de  sköna  k— erna,  it)anne-taiteet, 
fauno=taiteet;skönk.,if)anne=taibc(4een),fau» 
no^taibe;  (hemligt  sätt,  medel)  fonSti,  mal)ti; 
det  är  ingen  k.  att  lefva  för  den,  som  rik 
är,  fonStito  fen  on  elää  1.  mifä  fen  on  elää 
1.  eläcSfä,  jofa  rifaä  on;  stjäla  k — en  af 
ngn,  icarastaa  fonöti  1.  mafiti  1.  feino  j.ful= 
ta;  k— en  att  behaga,  mielltjttämifen  mat)tt 
1.  taito;  (knep)  fcline  (=een),  juoni, nuitfa,tonf« 
!u;  det  är  bara  k — er  af  honom,  fe  on 
trtaan  juonia  1.  folineita  bäneltä;  bruka 
k— er,  juonitella,  foufuitetla,  fonStatlla;  full 
af  k— er,  fonStitaS  (»ffaan),  foufnlaS,  fonf= 
fuinen,  jucnifaS. 

Konstakademi,  f.  taibe^afatemia,  taibe=o).nöto. 

Konstant,  a.  )M}U)tt>äinen,  alituinen,  whUki. 

Konstapel,  m.  fouStaa^^efi,  ))cliift»mieS. 

Kostapparat,  m.  fonSti^aitoS,  feino=laito§. 

Konstarbete,  n.  taitO=tt.)i5  I.  »tefo,  taito^teoS  1. 
»tefemä. 

Konstatera,  v.  a.  nja!^tx)i6taa ,  tobiStaa,  to= 
tenttaa. 

Konstberidare,  m.  fonSti=ratfa8taja,  ratfaS» 
nietfa. 

Konstbyggnad,  m.  fonSti^  1.  feino=rafennu8. 

Konstdomare,  m.  taibe  »tuomari,  taiteen^ar» 
iroStelija. 

Konsteld,  m.  fon«ti=tuli  1.  =tulitu3. 

Konstellation,  f.  (stjembild)  tä^biStc,  tä^bif» 
fö,  tä^tUhima,  t'dl)ti-'taxi)a  1.  n-ij^mä;  (stjer- 
nors  ställning)  täl;tein  afema  1.  olo. 


Ko; 


Kon 


323 


Konsterfaren,    -förfaren,   a.   fon§ttn=D)5^inut, 

feuiD»taitctneu;    Snickaren,    konsterfarne, 

Herr  N.,  9Hftan,  feino4aitotnen,  §crra  9i. 
Konstflit,  m.  femo=i;)irel}§,  fetnoUtfuu6,  taibotti= 

fiutS. 
Konstfärdig,   a.   taiboöincn,   taibofaS  {ttaan), 

l^ljft)ä=taitoinen. 
Konstfärdighet,  f.  tatboHtfuuS,   I;l}lx>ä  =  taitci» 

fuu6,  taiteeCifuuö. 
Konstförening,  f.  taibe=l^f;tet)§,  tatbe»feura. 
Konstförvandt,  m.  taiteilijia,  taituri. 
Konstgjord,  a.  fcuSti^tefoiiteit,  teino-'tefoinen, 

Ietno=^eräiuen. 
Konstgrepp,  n.  Mxio^Umppu,  Um\>pU',   (fig ) 

fone  (=een),  feiffine,  foline,  mutta,  juoui. 
Konsthandel,  m.  taibe=fau}3)3a,  taibeteo8=fam3)3a. 
Konsthandlare,  m.  taibe=fau))^)iaS  (=aan). 
Konsthjul,  n.  fcue=ratag  (=ttaan),  fon8ti=vataS. 
Konstig,  a.  fouötifaö  (»ffaan),  foneifas,  !on?= 

titlineu;  (besynnerlig)  fouStifaS,  tem)3:|Juinen, 

tem^JufaS,  foutufaö,   juonifaS;  en  k.  men- 

niska,  fouötifaS  1.  foutufaS  il;minen;  k— a 

anläggningar,  fouf'fui|'etl.tem)J)3ui)et  ()auHeet. 
Konstighet,  f.  f ouöttHaifuuS,  JouStiaifuuS,  tem^)» 

:|3uifuus. 
Konstigt,  adv.  fonetiffaaSti,  foueiffaaStt,  fon8= 

tiötfesti,  \ip'åUi,  tem:ii^uifesti,  tem|)uttaagti, 

foufuffaasti. 
Konstituera,   v.  a.  afettaa,  määrätä;  k — nde 

församling,   Ia!ia  fäätäiuä  1.   Iain  =  fäätecn 

fcuruu84"uuta. 
Konstitution,   f.   (kropp),    ra!eitnu8,   laitoS; 

(statsförfattning)  foitStitutioni,  ^)eru8=fääntÖ, 

tDaltio=fäänti5. 
Konstitutionel,  a.  iv^aItio»fäättnöt(ineiT,  :t3eru8= 

fäännöUiueu;    k.   statsförfattning,    trialtio» 

fääitnötiinen  f^atlttuS^muoto. 
Konstitutions-utskott,  n.  wa(tio=fäältui3u  l»a= 

Iio=!unta. 
Koustitutionsvidrig,  a.  i»attiofäänni3n=toagtai= 

nen,  :|3cruS'fääntöä  riffottja,  ^5*;ruSfääitnön= 

vitfoinen. 
Konstitutiv,  a.  :|.Kru8=määräinen,  tafi-titaineu, 

iärttuäinen. 
Konstitutorial,  n.  tt)ir!a=määräV6,  J»irfa4r>af)= 

txiiätuS. 
Konstkabinett,  n.  taitel;iStO,  taibe»!ofouS,  tai= 

be=J»ara§to. 
Konstkännare,  m.  taiteen»tuntija. 
Konstkännedom,  m.  taiteen=tietD,  taitCCU=tuU= 

temnS,  taitcig-o))pi. 
Konstia,  v.  n.  fonötaitta,  fonef^tia,  foueitta,  tou= 

fuitet(a,iuomteI(a,tem^uiteI(a,eIjeiUä  (»teilen). 
Konstlad,  a.  teeStenneltl},  tecStentetewä,  fons» 

tailetoa,  fonötaittu,  fonötiltinen,  touniétele» 

ica;  ett  k— t  väsende,  tecSfenuetti)  olento 

1.  !äl)ti5S. 
Konstlås,  n.  fDn6ti4utht,  fone4uffu. 
Konstlös,  a.  !ou8titon,  muttatou;  (fig-)  mxH-- 

taton,  tce8tentetemäti?u. 


Konstmakare,  m.  fon8tin=te!ijä,  fonSti»nieffä, 

filmän=!ääntäjä;   (ränkmakare)  juonittelija, 

foue^telija. 
Konstmessig,  a.  taiteelttuen,  fonötittincn,  fonS* 

tin^a^ainen  1.  »mutainen. 
Konstmessigt,   adv.  taiteettifeöti,  fouStiflifeStt, 

foustin  1.  taiteen  takaan  1.  mufaan. 
Konstmästare,  m.  f'on8ti=raeStari,  taitoS=me§' 

tari. 
Konstnär,  m.  taibe-uieffa,  taituri. 
Konstnärlig,  a.  taibe»nie!an,   taiturin,   taitu- 

riltinen,  taiteellinen. 
Konstnärskap,  n.  taiturittifuuS,  taiturin=maf;ti, 

taiteelfifuué;  detta  arbete  vittnar   om  sant 

k.,  tämä  ti)Ii  tobiötaa  oifeata  taiteettifuutta 

1.  taiturittifitntta. 
Konstord,  n.  teino^fana,  oi3^)i=fana,  fonSti^ana. 
Konstpoesi,  f.  taibe=runouS. 
Konstprodukt,  m.    taito^teoS,   taiteen =tuote 

(»tteeu). 
Konstrik,  a.  fonStifaS   (=!faan),  fonStiltineu, 

tetnotaS. 
Konstrikt,  adv.  fouötittifeSti,  feinoffaagti. 
Konstruera,  v.  a.  rafeutaa,  järeötää,  afettaa 

^l)teen,  foloittaa  ^f)teen;  ivalmistaa,  taatia; 

k.  ett  begrepp,   ratentaa   1.    ofoittaa   ijm* 

märre  (n-teen);  k.  en  sats,  ratentaa  laufe, 

foicittaa  lanfe  l}f)teen;   k.  en  figur,  rafen» 

taa  1.  t»almi8taa  futoio. 
Konstsak,  f.  taito={aIu  I  4eo§,  taibe=fafu,  !o= 

fatmnö. 
Konstsamling,  f.  taito-Muöto,  taibe=njara8to, 

taitef;iöto. 
Kostsinne,  n.  taibe4unto,  taibe^mieli. 
Konstskicklig,  a.  !onötin  =  taitalDa,  fon6tiu»o- 

faaiwainen. 
Konstskatter,  pl.  taibe=aarteet. 
Konstskola,  f.  taibe=fouIu. 
Konstsnickare,  m.  fonSti=niffari,  taito=niHart. 
Konstspråk,   n.  fou3ti  =  t'ieti,   taibe=tieli,   oppu 

fieti. 
Konststycke,  n.  taibc  =  teo6,  taibe=Mn,  taito= 

falu,  fonSti. 
Konsts varfning,  f.  !on6ti=fort»anS,  l^ieno^for- 

ivauö. 
Konstsvarfvare,  m.   fon8ti=fovtoari,  :()ieno=[llV'= 

föari. 
Konstur,  n.  fouSti^felto,  tem))^)n=!etfo. 
Konstvara,  f.  taito=tatoara  1.  =falu,  taibe=ta= 

iuara. 
Konstverk,  n.   taibe^teoS,  taibe=t>?B;   der   fin- 
nas flere  k.  af  högre  värde,  fiellä  on  ufei= 

ta  t)temmän  arlucifia  taibe=teof[ia. 
Konstvidrig,  a.  föaöten^taiteiuen,  taiteen=iua8' 

taltincn. 
Konstväfnad,  f.  taibe=!ubo8,  taibe  =  {'ubetma, 

tirjo=fanga8  (=faan). 
Konstvän,  m.  taiteeit^^Stälcä. 
Konstälskande,  a.  taibe4)aluineu,  taibe^mieli» 

nen,  taibetta  rafaötaiva  1.  i^arraStatva. 


324 


Kon 


Konstälskare,    m.   taiteen» bavrastaja   1.    --xa^ 

faStaja. 
Konsul,  m.  fcnfult,  iraQan^aftottfija. 
Konsulat,  n.  tcniulm^toivfa. 
Konsultation,  f.  iicurr>cii4nto  1.  =:pibct,  neu= 

trotttehi,  tuumittelu;  iieutt?cn=f>^finitä. 
Konsultera,  v.  n.  tuumiteffa,  neutocitetta,  :j)t= 

tää  neuttoa;  fpftiä  neiiwca. 
Konsument,   m.  nauttija,  tarlritfija,  fuhtttaja. 
Konsumera,  v.  a.  nauttia,  tuluttaa,  ^aima  tar» 
:tJee|enia,  fäiittaä  tar^^eeienia  1.  tarpeitjcnia. 
Konsumtion,  f.  tuluttamtuen,  fulutuS,  naut= 
timincn,  nauttimuS,  tarttitieminen,  taxptt^ 
fen  :panc,  tänttäminen. 
Kontant,  ni.  ^mbbag  (»taon)  raf;a;   betala  k., 
mati'aa  ^^ubtaaéfa  vaf)aéfa;    en   k.   summa, 
Vubtac  ra{)a=fuinma;  k — a  fordringar,  raf)a» 
faatan^at. 
Kontantera,  v.  a.  matfaa   ^>ul)taatit,   maljaa 

ra^aéfa. 
Kontemplation,  f.  mieti^fefk),  mtettiekminen, 

mielen»tutti§telu. 
Kontemplativ,  a.  miettiiräinen,  mictiöfeletoä, 
tuttiételen^a,    ajatteleirainen;    k — t    lynne, 
miettilräinen  1.  ajattelevainen  luento;'  k— t 
lif,  mietiöfeUin  elantc,  niiettcilemié=clämä. 
Kontenans,    f.  toimi,   lualtti,   mielen  »maltti; 
förlora   k— en,    tuKa    bämille   1.    tcimettc» 
mafft,  bäfeltljä;  bibehålla  k— en,  p\:)il)'å  tci» 
mella  1.  malriéfania. 
Konteramiral,   m.  tcntra»amirali,  ali»amtrali. 
Konterfej,  n.  tutoa,  naama»fu»a,  muoto»tun?a. 
Kontext,    m.    (innehåll)    ftfäflä=^^ito ,    fifäU^ö 
(sammanhang)  i;{)tcen» farminen,  ^^teen»ra^ 
fennuS. 
Kontinent,  m.  mannei-»maa,  manner  (»teven), 

mantere  (-een),  manner»tunta. 
Kontinental,    a.  mantereinen,   manner»maan 
mantereen;  k— t  klimat,  mantereig»i(magto 
Kontinentalsystem,  n.  mannertunnan»liittc. 
Kontingent,  m.  a:pu»maf in,  a^^u»teerc,  cftnto»a^:n 
Kontingentafgift,  m.  cl'intc»mafju,  »cvoituö 

maffu. 
Kontingentborgare,   m.  ircrc »^^cn^art,  nimi 

)>crwari. 
Kontingentbandel,   m.  utmil^CTOarin»faup|>a, 

nimi»fau|>pa. 
Kontinuerlig,   a.   ).nttittättä,    jattautta,    jatfo 
menoincn;  k.  proportion,  jaifo-mencinen  1. 
jatfautta  fubtai|'uu§. 
Konto,  se  Conto. 
Kontor,    n.  fcnttori,   fcnttuori,   Ia§fu»l;uonc 

(»een),  iijirta»buDne. 
Kontorist,  m.  fcnttcriSti,  fentteri»berra. 
Kontraband,  n.  jala»tateara,  tuUitcn  1.  fiellct» 
ti)  tairara;  (tullfursnUlning)  jala»fuletu§,  \a- 
la--tau^pa,  tutti=rtfDg. 
Kontrabas,  m.  fcntra»BaSfo  1.  »^jaasft. 
Kontrabok,  m.  »aéte»!irja,  n)agta»firja. 
Kontradans,  m.  toI>tajaiS » tanSft ,  toa^taffais^ 
tanéfi. 


Kon 

Kontradiktion,  f.  i»aötDirt»tauomu8. 
Kontradiktorisk,  a.  n)a§tcin»janc»t>aincn,  iraa- 

taan»^\inenjainen. 
Kontradiktoriskt,  adv.  (log.);  k.  motsatta  be- 
grepp, >ra§tcin»iancn.Hnieéti  1.  ficltätpäifeéti 

traétaftaifet  ijmmärtect. 
Kontrahent,  m.  fo^ija,  toälin » f c^i][a  1.  »fucS* 

tuja. 
Kontrahera,    v.  n.   fuoStua  1.  fc^ia  leSfenän» 

fä,   tcbbä   fuostumuö   1.  fuD^tunto  1.  »äli» 

fivja;  k— nde  makter,  fuoStunnon   tvälittä» 

jät  trallat. 
Kontrakt,  n.  fontral)ti,  fuoStunto,  ji3äU»{irja; 

(del  af  ett  stift)    rottjaStin» lääni,  rcwaöti» 

funta. 
Kontraktsprost,  m.  Jcntva^ti»rojraStt,  läänin» 

cn>aéti. 
Kontramandera,    v.    a.    ))eräpttää,    ^CVUUttaa, 

)>eruuttaa  fä'Sh)  1.  tel;tättjä. 
Kontramark,  m.  h}aSta»merIfi,  tragta»Ia^><:u. 
Kontramarsch,  m.  (krigsv.)  :peruu=maröft. 
Kontramina,    f.    icagta» miina;    (fig-)    »a^ta» 

mutfa. 
Kontrarainera,   v.   n.   tel;bä  1.  fainjaa   waöta» 

miinoja,  lrasta»miinoita  (»tfen). 
Kontramärke,  n.  (handelst.)  nimi»merffi,  ^uoti» 

mevtfi. 
Kontraorder,  m.  «)a8ta»fäöf^,  Iä§{>jn»^3eruutu8. 
Kontrapunkt,  m.  (i  musik)  fontra»:lJUnftC,  ää= 

nein}.\iucn»taitc. 
Kontrasignant,  m.  nimellä=ö3a^t»i§taja. 
Kontrasignation,  f.  nimel(ä=lriab»i§tu§. 
Kontrasignera,   v.    a.   nimeHänfä    »aljluiétiia, 

|>anna  nimenfä  »a^anétuffeffi. 
Kontrast,  m.  eri»laifuu§,  l»asta  =  !c[;ta,  eris» 

fcbta. 
Kontrastera,  v.  n.  oCa  evi»tainen  1-  crt=Iaiiet, 

Viétää  eri»laiielta  1.  eriö»!o^taifeIta. 
Kontravallationslinie,  f.  (fortif.)  iraétaanföal» 

litu§=Iinja. 
Kontravisit,  m.  tt)aöta»fät)nti,  nja§ta»n.morciiet. 
Kontribuera,    v.    a.    maffaa    cfaltonfa,    cttaa 

mafmun  cfaa. 
Kontribution,  f.  tt)ercn»cia  1.  »cfuuS,  a^m»lvero, 

ulDé»teto;  (milit.)  :|>affc»tterc,  ulcé»tetc. 
Kontroll,  m.  filmäöä»pito,   tt)aarin=;.ntc,  tar- 

taétuö,  unsfttpé;  (stämpel)  fontrclii,  leima, 

tafuu»merfti. 
Kontrollera,    v.   a.    tarfaStaa,   tarfata,   pitaä 

filmäöä  1.  »aaritta,  tuttia,  teiéfe^ttää;  (/öVse 

med  stämpel)  foutrcllita  (»tfen),  tafuu»mer» 

titä  (»tfenj,  leimoittaa. 
Kontrollstämpel,   m.   tcntrotti»merfitin    (»tti» 

men),  Ieima»merfitin;  fontroUi»mertti,  tafuu» 

mertfi. 
Kontrollverk,    n.   fontroat»tt»ira8to  I.  »laite§, 

mertitt)8»ttiraéto. 
Kontrollör,  m.  filmättä»))itäjä,  tar!faaja,  toaa^ 

rin»^jitäiä;    (stämplare)    fLMitreUin»panijia, 

Iruunaaja,  tatuu=mevfitfijä. 


Kon 


Kop 


325 


Kontrovers,  f.  ol3))t=vitta  1.  =fitöta,  fiiétan^afia, 

aiäitöö^atne  (=een). 
•Konträr,  a.  tcagtallinen,  »aStoiii^Hiinen,  umgta» 

\cl)tamtn. 
Konträrt,    adv.  (log.);   k.  motsatta  begrepp, 

loaöta  =  fdjtaifeeti  1.  cleeCifeSti  »aétaffaifet 

Vmmärtect. 
Kontumaciedom,   m.  fuilkmattomuu§4lIDmio, 

toa?taamattomuu§=tuomio. 
Kontur,  m.  I;a^mo>tt)iiir»at  (jiL),  I;aI)moUuS,  ofa= 

^nmt. 
Konturteckning,  f.  t)a'^mo=^5uruetu8  1.  =fmi3a= 

ue,  baljnioileraiuen,  ^in))äv^s4ittoau8. 
Kontusion,  f.  ruf)je=iwatnma,  rul)je4}aalva,  tä= 

räl;bt;ö,  vu{;jaf)buä,  furlvauS. 
Konung,  m.  funingaö  (4aan);  k— en  i  1.  af 

Sverige,  SvUDtfm  fumngaS;  lejonet  är  dju- 
rens   k.,   leijona   on   eläinten   funingaS   1. 

vuf)tinag. 
Konungaborg,  m.  funinfaan4inna. 
Konungabref,  u.  funinfaan=fivie. 
Konungaböckerna,  f.  pl.  funingagten»fiviat. 
Konungadotter,  f.  fnninfaan=tvtär,  funingatar 

(4taren). 
Konungaed,  m.,  -försäkian,  f.  f'nninfaan4X)aIa. 
Konungahus,  n.  funin!aan=1)ere  (=een);  Innin 

ga§=fufu  ('»un). 
Konungalängd,  f.  funinga§4uetteln  1.  4iSta. 
Konungamakt,  f.  funintaan4»atta. 
Konungamord,  n.  fnnin!aan=mur{)a. 
Konungarike,  n.  fnninga€  =  funta,  fnninfaan^ 

iiHtltafnnta,  fnninfaan^maa. 
Konungason,  m.  !uninfaan'))oi!a. 
Konungastol,  m.  !uninfaan»i8tuin  (=iinen). 
Konungasäte,  n.  fnnintaan=fija  1.  4mitta. 
Konungatitel,  m.  fnninfaan^nimi. 
Konungaval,  n.  funin!aan=l»aali  1.  -Jcalinta. 
Konungavälde,  n.  !nnin!aan=tcaUa,  funingaö 

Iratta. 
Konungavärdighet,  f.  funinfaan-avhjo,  funin= 

luuö. 
Konungaätt,  m.  fnninga§=fn!u(=tDun),!uningaS= 

Ijeimo. 
Konungsk,  a.  funintaan=|)no{einen. 
Konungskhet,  f.  fnninfaan=)5UDleifuuS. 
Konungslig,  a.  funinfaaltincn,  funintaan=inn' 

fainen. 
Konvalescent,  m.  o.  f.  :|)avancwa,  toi^mva. 
Konvalje,  f.  (convallaria)  tielo. 
Konvenans,  f.  fotoinnaifunö,  fowcIiaifuuS. 
Konvent,  n.  fofouö,  !o!ou8=funta,  fcura=tcfonö. 
Konventikel,  m.  IjartanS^ofouS,  fala=tofoH8. 
Konvention,  f.  {oftinto,  fci))U=Uitto. 
Konvendonel,  a.  fo^u4iitollinen,  Uiton^alaincn, 

fotoinnaincn;  k— a  bruk,  fotcinnaifet  tatoat. 
Konvergera,  v.  n.  Kängetä  (=feän)  t)f)teen,  men= 

nä  toifiI)infa  )3ätn. 
Konversation,  f.  fan§ia')3nf)e  (=ecn),  !cöf'nu8= 
^ul^e,  ^aftnoiminen ,  fjaaStatteUt,  ^mljelemi» 
nen,  juttuaniinen. 


Konversationslexikon,  n.  tietO^fanaStO,  )5nl^e* 

fanafivja. 
Konversera,  v.  n.  I)aa§tatelfa,  ^alinoita  (>tfeit), 

jututa  (=ttuan),  ^jul^elta,  :|.ntää  fan§Ja4nil^etta. 
Konvertering,  i.  (geom.)  efi=»ertaaminen;  (af 

skuld)  fiirtämineu,  nmuttaminen. 
Konvex,  a.  m^fettjä,  !u|3era,  fuperiainen,  fu^ea. 
Konvexspegel,  m.  fu))ea  :|3eiU  1.  fuiDaötin  (=ti= 

men). 
Konvoj,  m.  laitoau^tuartto ,   matfa=»i?arttD;  (i 

allm.)   n3artio  =  jou!fo,   toartijat,   tcarjelijat, 

tvarjetug^ttjäfi. 
Konvojera,  v.  a.  tnr»in  [aattaa,  faattaa  1.  faa= 

tella   tt)artio=joufoIIa  1.  ivartijain   tnriinöfa, 

clla  ntat!a=lt)artijana. 
Konvolut,  n.  ^m)3ävpStä,  fäärc^äälfljS,  ^>ääIU)S. 
Konvulsion,  f.  ;|iui8tutn§,   !ouraué,    n.^ä»ä{;= 

bi}8,  ipätt.iäl)teletniuen;  få  k — er,  faaba  ^niä» 

tntutfia,   ruttjeta   (j.fnta)    ^JuiStnttamaan  1. 

iränjäl^bijttämään. 
Konvulsivisk,  a.  :|jui§tutlalr»a,   ^sielfenni,   Jpä» 

h)ä{)tän?ä;  k.  ryckning,  ^^uiötuttan^a  1.  ^ief= 

feirä  n)än)ä{)bi)8  l.  tcäwätjteleminen;  k.  gråt, 

isuistuttatoa  itfu. 
Koordinera,  f.  ljf)tceu=järe§tää,  vinnaStuttaa; 

k— d,  i5l)teeu=  1.  tafau-järeötetti),  rinnaötn» 

tettn;  k — de  satser,  tafa=arn?cifet  1.  ^l^ben* 

aitDoifet  1.  rinnallifel  laufeet;  k — nde  kon- 
junktion, rinnagtuttai»a  fibe»fana. 
Kopfardi,  se  Kofferdi. 
Kopek,  m.  fojjeeffa. 
Kopia,  f.  jäljenni)8,  !c^ia. 
Kopiera,  v.  a.  jäljentää,  fobioita  (^tfeu). 
Kopist,  m.  !c^.nöta,  fi^iottfija. 
Kopp,  m.  fn^3^>i;  en  k.  full,  fu^iflinen;  gif 

mig  en  k.  kaffe,  antafaa  minnfle  Xu^Xix  !a^» 

toia. 
Koppa,  v.  a.  futata,  fu)5)5ailta;  låta  k.,  Iu^>= 

:|.Hiuttaa. 
Koppar,  m.  tcaSfi  (=en),  fu^ari;  af  k.,  gjord 

af  k.,  »agfi=,  toagfinen,  !u)3ari=,  lu^arinen. 
Kopparaktig,  -artad,  a.  iuaéftmainen,  UHigfen= 

tajjainen,  »agfen^muotoinen  1.  niäföinen,  tu» 

^jarimainen. 
Kopparaska,  f.  tcaSten^tiura,  tvag!i-4^orD. 
Kopparberg,  n.  teaSfi=lDUOri. 
Kopparbergverk,   n.   njagJufaiiDOS,   lDagfi=te^= 

bag  (=taan). 
Kopparbeslagen,    a.  JcaSfeCa  ^Jcitett^  1.  )3ääl» 

IijStettt),  icaglitettu. 
Kopparblatt,  n.  toagfen=fini  (=en). 
Kopparerg,  m.  icagfen=ruDgte  1.  4}oine  (»cen). 
Kopparfärg,  m.  jcagfeu^toäri,  nrngfen-fartBa. 
Kopparfärgad,  a.  toagfeu^arwaiuen,  ivagfen* 

fartt)allinen,  tt)ag{'e(te  :))aigtatt>a. 
Koppargrufva,  f.  toagfi=!aitt30g. 
Koppargrön,  a.  ttjagfen^toil^veä. 
Koppargumma,  f.  fu^^ari,  htp)3ari=aHa. 
Kopparhaltig,  a.  toagfen4e!ainen  1.  ^ttoinen. 
Kopparhammare,   m.  luaéteu^toafara;    (bruk) 
»agfin-uuHi,  ivaSfi^aja. 


326 


Kop 


Kopparhytta,  f.  traSft-fuIvitto,  toaé!t»^^tt^. 
Kopparjord,  f.  icagfi=multa. 
Kopparkittel,  m.  toaSfi»  1.  hl|jan»!atti(a. 
Kopparkärl,  n.  iraéfi=a§tta. 
Kopparmalm,  m.  iDagfi=  1.  fu^ari=malmi,  f  af  art- 
Kopparmynt,  n.  toagtt=vat;a. 
Kopparnäsajf.hja^ten^farfta  nenä,  !«^>ari=noffa. 
Kopparorm,  m.  iva§fi=fäärme,  toasfitfa. 
Kopparpanna,  f.  fupari^^^annu. 
Kopparplåt,  m.  lttaétt={eir^. 
Kopparrodnad,  f.  »agten=fariua,  itja§!Huna; 

haa  har  en  riktig  k.,  ottein  tragfeHe  pai9-- 

taa.  1.  I;cf)taa  bänen  naamanfa. 
Kopparröd,  a.  iijaöfen^tarttjainen,  tra6!t  =  ^^^= 

nainen. 
Kopparrök,  m.  fujjarr^ö!i. 
Kopparrör,  n.  tt)a§fi»)jutti  1.  =torhJt. 
Kopparsegring,  f.  h3a8fen=:^u^bigtu8. 
Kopparslagare,  m.  toa§fi=fe^<)ä,  »aSfuri,  lu- 

Kopparslagg,  m.  toaSfen=fucna. 
Kopparsnäppa,  f.(/imosa/i//a)ru§feai.Mtfä=nofta. 
Kopparstick,n.n)aéfi4nirro#,»aöfi=^|jaine(»een). 
Kopparstickare,  m.  iraéten^nirtäjä- 
Kopparstickeri,  n.  tvaéfen-^jjiirto  1.  =:|>iirtänti= 

nen,  lDaö!en|^iirtc=taito. 
Kopparstickstryckeri,  u.  lrasfit^iirro§--^atno. 
Kopparstreck,  n.  traéft=fueni  1.  'jucni. 
Koppartryck,  n.  toaéti^^iinoé,  h^aéti4^ainanta. 
Koppartryckare,  m.  »agfi^ainaja,  lvaefi|.nir= 

rcS^ainaja. 
Koppartråd,  ra.  tra§fi=Ian!a. 
Kopparverk,  n.  »aéti=teliba§  (»taan). 
Kopparvitriol,  m.  tt>a&ti=tt>i{;triKt. 
Kopparåder,  f.  iraéti^fucni. 
Kopparålder,  m.  toaSfi'taufi(^ben),  iraéfen  aifa» 

faufi. 
Koppel,  n.  faulain  (»imen),  foiran  =  »itjat  1. 

■^ttntjatiet,  fctJpcIi;    ett   k.   kundar,    njitjaé» 

loivat,  ^>ari=tcirat,  foira^ari,  ^ari  foiria. 
Koppelbaud,  n.  faulaiinen  naufia,  iritjag=nuora. 
Koppelbruk,  n.  fol>)^eU=  1.  baimc»tt)i(jeh}6. 
Kopperska,  f.  fu^>^an,  fuppari^atfa. 
Koppgift,  n.  ru^nU=m>)rftp,  roffo=m^r!f^. 
Koppglas,  n.  f^^^^^a4aft. 
Kopphorn,  n.  fuppa^farttji. 
Koppjern,  n.  fui-^^a^rauta,  fu^^a=fir»eS  (=een). 
Koppia,  V.  a.  fcp^^clcita  (»tfen),  :t5anna  faulai= 

nteen,  fautaimtta   (»tfen),  _:^anna   toitjoitjin; 

k.  gevär,  fc|>u(cita  fiiväärit;  (fig.)  :|>arittaa. 
Kopplare,  m.  o.  Kopplerska,  f.  ^>aritta|a,  ipa-- 

rtn^anHija. 
Koppleri,  n.  :|>anttamincn,  ^t^arihtg.     : 
Koppning,  f.  h^^auf-,  ht;.4''aaminen. 
Koppor,  f.  pl.  rotfc,  rm.nt(i. 
Koppskatt,  m.  ;pää=ircrc,  ^enfin-a^a. 
Koppsnäppare,  m.  fu^4^aué=nä^4äri. 
Koppympning,  f.  rotcnnétutuS,  rofon4MnD. 
Koppärr,  n.  rofon=av{.n  (=lren). 
Koppärrig,  a.  votcn=ar^>inen,  vofcn=vif toinen, 
.  refon=riffo,  ru}.n=rittoinen. 


Kor 

Kopula,  f.  ^Bbljtin  (»ttimen). 
Kopulativ,  a.  libbiötljttälcä,  ti{}bi6tä»ä. 
Kor,   m.  (autu^funta,  tucri;   n.  fnori   (4n) 

fuorti. 
Kora,  V.  a.  ivatita  (=t|en). 
Koral,  m.  f  ovaali,  tivtfo  =  ireifu,  tivffo  =  nuotti, 

toivft»nuotti. 
Koralbok,  f.  !ovaaU=ttrja,  fiv!tonuotti»fivja. 
Koralmusik,  m.  firtto=ioitanto,  toraaIi=foitanto. 
Korall,  m.  fovadi;  af  k.,  foraKi=,  tovattinen. 
Korallbank,  m.  tovaIIi=tavi  1.  «luoto. 
Korallfiske,  n.  fovattin^t^^tö  1.  ^^ijntö. 
Korallref,  n.  tovafliniutta  1.  «^fävttä. 
Koraltare,  n.  tucvtn=a(ttavi. 
Koran,  m.  tcvani,  SDfahomettifäieten  piplia. 
Kovansa,  v.  a.  turmoittaa,  löljhjittää. 
Korbänk,  m.  tuDvi=pentfi. 
Korda,  f.  tovba,  jänne  (=nteen). 
Kordong,    m.    nau^ia,    ni)i>vi;    (fig-)    tovtonft, 

faarto=jana,  futtu=jana,  egte^viiita. 
Korf,  m.  mattara. 
Korfhorn,  n.  mattava=faviin. 
Korfkalas,  n.  matfaraifet  (ijL),  maftara^teéti. 
Korfkrydda,  f.  mattavan=l;ij^éte  (=eenj. 
Korfmat,    m.    niaffaran"Uota;    (blandning  HU 

korf)  mattarue,  maffavan^i^ömä. 
Korfskinn,  n.  niatfava^fuoti. 
Korfspad,  n.  mattavan^iemi. 
Korfsticka,  f.  maftava»tittu. 
Korg,    m.    toppa,   fopfa,    »afu,    Uppu,    feSft, 

feöicli,  tori,  tarwag  (^aan),  tai)a,  fafiancn; 

(i   en   vagn)   Uppa,    pci'd;    (för   bröd)    tovi, 

»afu,  hppn;  (fig.)  vuttafet  (pl);  få,  gifva 

k — en,   faaba,  antaa   vutfafet;    en  k.   full, 

tcvidinen,  fo^^allinen,  ivafnöincn  o.  s.  v. 
Korgarbete,  n.  toafun^teto,  tot>an  =  teteminen, , 

ttafu'  1.  to^^a=tl)i5;   (det  tillverkade)  Uppa^^ 

txfé,  toppa-'  1.  hjafu^eoS. 
Korgbutelj,  m.  tc^M'a»:|?uteU. 
Korgflätarej  m.  fo|5an=  1.  »afun^futoja. 
Korggrepe,  n.  topan»  1.  »aiun^tortoa. 
Korgmakare,  m.  hjafun=tetijä,  fovi=maatavi. 
Korgmängelska,  f.  topia=atta,  to)>Vä'<immä. 
Korgosse,  m.  tuDvi^oifa. 
Korgpil,  f.  (salix  cinerea)  Ujeft^aju,  fovi^aju,.. 

ttntfa^aju. 
Korgstol,  m.  fcpt?a=tuo(i,  roit!a=tueIi. 
Korgvagn,  m.  fc^-^anvaunut,  tr>itiaö=tt3aunut. 
Korgverk,  n.  fopV^=Ii>itDS,  Unt|a=l.to|)}>a=tutou8. 
Korgvis,  adv.  fcpittain,  fcpittaifin,  »afuittain, 

iuafuilla,  tovittain,  torittaifin. 
Korinter,  m.  tcvintit,  tcrintti=mavjat. 
Korinthisk,  a.  tcvinttitainen;  k— a  ordningen, 

tcvinttilahten  vateHnuä=tapa  1.  »jävegtö. 
Korist,  m.  tuovi4anIaja. 
Kork,  m.  toxlti,  fcvtf ivaama;  (skuren  k.)  torffi, 

fuuflinen,  tulppa- 
Korka,   v.  a.  tovfita   (=ticn),   tulkita   ('tfcn), 

fuuaigtaa;  k— d,  tovtittu;  (fig-)  ippzxa,  tö^' 

mä,  ^ölmö. 


Kor 


Kor 


327 


Korkbarkad,  a.  (bot.)  iaaxnahiixx,  faanta=!uo= 

rinen. 
Korkek,   f.    (quercus   suher)   iaxUv-  1.  tuf))^a= 

tammi. 
Korkskruf,  m.  tur^3an  =  toäänttö,  !cvfft=ruun)i 

(hårlock)  fiefura,  fiffuva. 
Korksopp,  m.  (boletus  suherosus)  jänön=!ää))ä 
Korksula,  f.  for!!t=)3o^ja  I.  =antura,  {åarna 

^Jolna. 
Korkträd,  n.  fovfft=:|3UU. 
Korkåpa,  f.  fucrt^faa^^u. 
Korn,  n.    (frö  af  ett  sädesslag)   jvjtr^ä,  jiJiBa^ 

nen;  utsädet  ger  tionde  k — et,  fiemeneStä 

faabaan  ftjmmenes  ixjwä;  (sädesslag)  o^ra, 

ctra;  tvåradigt   k.,    fafft=tat)f"otnen  1.  =|är= 

mätnen  Df;ra;  fyrradigt  k.,  ne(iS=ta]^fotnen 

1.  =terätnen  o^ra;  sexradigt  k.,  Ieft=)3ää  1- 

toft=toI;!cinen  o.;  åttaradigt  k.,  ]^i)m^=  1- 

l^ämä=  1.  pmö=:^ää  1.  !aI;beffan=tar;fomen  o.; 

(helt  liten  del  af  ngt)  vae  (ra!cen),  j^tnänen; 

saltkorn,  fuofa=rae;  (syfte  pa  bössa)  j|^wäi= 

ftn  (4men),  fil; ti,  nagta;  se  Skrot. 
Kornagnar,  m.  pl.  of)ran=iiit{;bat  1.  =!aunat. 
Kornax,  n.  oI;ran=tä^fä. 
Kornblick,  -blixt,  ^m.  MelBan4u!(et  1.  'toalUat, 

falama. 
Kornbod,  f.  jtjhjä^attta. 

Kornbodra,  f.   (neslia  paniculata)  Dl^va=]^einä. 
Kornborst,  m.  o^ran=oaS  (ofaaii),  o]^ran=I;iuf= 

fet  (pl). 
Kornbrodd,  m.  ol^ran=ova6  (-aan). 
Kornbröd,  n.  ol;ra4etf5ä,  of;rainen  lei^^ä. 
Korndräll,  m.  riban=ioimi,  tirffuti,  c]^ran=fi(= 

mäincn. 
Kornhalm,  m.  D^ran=cffi,  ofjvan^okt  (pl). 
Korneli,  f.  (cornus)  fanutfa. 
Kornett,  m.  fornetti. 
Kornig,  a.  rafetnen,   j^toäinen;   grofkoruig, 

!artea=jt)tt)äinen,  ifo=ji9ipäinen. 
Kornjude,  m.  j^ftiä^faffa,  ji^toä-|uuta8. 
Kornknarr,  m.   (gallinula  crex)    rut6  =  rääffä, 

ta)jin--n)ääntäjä,  färft4tntu. 
Kornkärfva,  m.  o{;ran=fitoma  1.  --tu^O',  (ett par) 

of;va=nifuti. 
Kornland,  n.  ct;ra=maa,  c]()ra=i3etto. 
Kornmjöl,  n.  ofira^aufjo  1.  =janI;ot  (pl),  oI;= 

ran=janf)0. 
Kornskrika,  f.  se  Ollonskrika. 
Kornskyi,  m.  o:^ra=ftjff"ä  1.   =M;i(a6  (=aan), 

of;ra=n)iiftffD. 
Kornsparf,  m.  (emberisa  miliaria)  f^ffa=lDar= 

f-ninen. 
Kornvatten,  n.  cl)va=n3efi,  Dl;ra=feito§. 
KoroUarium,   n.   fovoÖario,   fenrio,   joutuma, 

l^aiDaitfcma. 
Korp,  m.  (corvus  corax)  for^:^t,  faarne  (=een); 

k— en  skränar,  'tt)X);>^\  roitfuu  1.  foiffuu;  den 

ena  k — en  hackar  ej  ut  ögat  på  den  andra, 

et  for^3^i  fortin  filmää  \>vi\jU\t  1.  tofafe,  ci 

fotra  toiran  ]()ännät(e  :|)oIje. 


Korpa,  v.  a.;  k.  åt  sig,  raa^jata  1.  faa^sata 
itfeaenfä. 

Korpläte,  -rop,  -skri,  n.  fovjsin  !ot!himtnen 
1.  fctfnnta  1.  rotffuminen  1.  rotffina. 

Korpnäbb,  m.  for^nn=notfa  1.  nxouffa. 

Korporal,  m.  !a))rali,  for|5raIi. 

Korporaiskap,  n.  fa))rali=!unta,  fafJvaUSto, 
fa).irafuu8. 

Korporation,  f.  ^^teljötö,  l)l^te^6=funta. 

Korps,  m.  |ou!fo,  funta;  se  Corps. 

Korpulent,  a.  ruumiitaS  (=!aan),  jnrfeä. 

Korpunge,  m.  for^nn=  1.  faamcen^oifa  1.  =)5oi= 
fånen. 

Korrekt,  a.  intrl^eetDn,  tarffa,  otfea. 

Korrektion,  f.  cifafeminen,  oifafu,  ojcnnuS. 

Korrektionist,  m.  oiennus=f}uoneeiainen. 

Korrektionshus,  n.  cjennn§=:^uone. 

Korrektionsinrättning,  f.  ojiennnö4;UDne,  OJen= 
im64aitD§. 

Korrektiv,  n.  ojennc  (=nteen),  oifafin  (4men), 
ojennu8=feino  1.  =neuh?o. 

Korrektur,  n.  (boktr.)  forjauS;  läsa  k.,  tnUa 
forjausta. 

Korrekturark,  n.  !orjau§=ar!fi,  !orjau84e^ti. 

Korrekturläsare,  m.  !ov|anö  =  Iuftia,  ^5ainon= 
forjaaja. 

Korrekturläsning,  f.  ]Eorj[au64uenta  1.  =Infu. 

Korrespondens,  f.  !irjeen=toai^tD;  (motsvarig- 
het) tt)aStaatr»atfuu«. 

Korrespondent,  m.  firieen=tt)ail(;taja. 

Korrespondera,  v.  n.  lrai()taa  1.  hJai^betfa  !tV= 
jeitä,  olta  firieen=tr>ai^)bogfa. 

Korridor,  m.  forrtbori,  fäljtätoä. 

Korrigera,  v.  a.  otfatSta,  ojentaa,  )3arantaa, 
fovjata. 

Kors,  n.  ri§tt  (An);  Christi  k.,  ÄrtStuffeu 
ri§tin=)juu;  k— ets  fot,  ristin  junri;  bära 
sitt  k.  med  tålamod,  fantaa  riStiänfä  färfi= 
JrättifeSti;  taga  k— et,  ottaa  rtöti,  ruweta 
ristiin  1.  ri8tt=retfeen;  göra  k.  för  sig,  riS= 
tiä  filmänfä;  lägga  benen  i  k.,  :^anna  !oi= 
^jenfa  ristiin;  lägga  två  käppar  i  k.,  pan^ 
na  faffia  fe^^iä  ristiin  1.  ristitte  1.  rtS= 
tiffäin;  sitta  med  händerna  i  k.,  iS= 
tna  riStiSfä  fäfin  1.  fäbet  ristisfä;  göra 
ett  k.  på  väggen,  tetjbä  riSti  feinään;  hän- 
ga k— et  på  väggen,  ri)3nStaa  risti  feinäl= 
le;  stryka  k.  öfver  dörren,  toetää  riStt  0= 
it>een  1.  oluen  )3ääfle;  (anat.)  ri§ti4nut,  Ian= 
teet;  k.  och  tvärs,  rtstin  raStin,  riStiSfä 
raStiSfa,  riihin  raatsin. 

Kors!  int.  faS!  U^\  \vo\\  af;!;  k.  hvad  du  är 
enfaldig!  M;,  fuin!a^>a  olet  tl)))erä;  k.  i 
alla  tider!  tooi  minnn  ^.Hiilinäni!  k.  bevars! 
no,  entä))ä!  jo^a  ni}t  :|3erati  1.  faiHi!  tal), 
mitä^Jä! 

Korsa,  v.  a.  panna,  ristiin,  ristitä  (»tfen), 
läijbä  ristiin;  k.  armarna,  ^anna  fätenfä 
ristiin;  vägarna  k.  hvarandra,  tiet  fä^hJät 
ristiin;  k.  ens  planer  (fig.),  cf;!äiStä  1.  fut= 
Ua  1.  fotmita  j.fun  tuumat;  k.  sig,  v.  r. 


328 


Kor 


ristitä   [itmänfä,   rietietlä    fifmiäniä,    tiljbä 

ri§tin=merffi;  (fig.)  fiunaiHa,  al)taitLa,  ibme^ 

teCä. 
Korsar,  m.  forfart,  meri=rD6»o. 
Korsband,  n.  rt§ti=nauf)at,  ristt-ftbe  (»teen); 

sända    tidningar  under   k.,   lähettää   fano= 

nialef)ttä  rieti^ftteeSfä. 
Korsblomstrig.  a.  (bot.)  riSti=fufaKincn. 
Korsbom,  m.  ri§ti»taitfo  1.  'pinu 
Korsbroder,  m.  (hist.)  riöti=lt)Cli  (^jen)  1.  -Wd- 

jes  (=!ien). 
Korsbåge,  m.  (bijggn.-k.)  rigti=faari,  ri§ti=fu^u. 
Korsdragare,  m.,  -erska,  f.  riéttn=fantaja. 
Korseld,  m.  (krig»k.)  riött=tit(i,  ristinimmunta. 
Korsett,  m.  furc4iin3it. 
Korsfarare,  m.  (hist.)  riöti^retf etäinen,  rt§ti= 

»aeltaja,  riétin=fätt)tjä. 
Korsformig,  -lik,  a.  ristimäinen,  ristin=muo= 

toinen  1.  »ta^^aincn. 
Korsfästa,  v.  a.  ristiin=nau(ita  (»tfcn). 
Korsgaller,  n.  riötiffo,  riStitfon-aubat. 
Korsgata,  f.  riöti=tatn,  fabun»rigti^ä  ('ffcn). 
Korsgevär,  n.  riSti^tci^ää  (=ään). 
Korsgrop,  f.  (anat)  rt8tt=fuo).>^a. 
Korsgång,  m.  riéti-fonfi,  riSti-fä^tälvM,  ^Joitfi= 

fonfi. 
Korsherrarne,  m.  pl.  (hist-)  riSti=l^errat. 
Korshvalf,  n.  {byggn.-k.)  ri8tt=!u1)U,  ri«ti4alt 

(=en). 
Korsknut,  m.  ristt^folmu,  umpi^olmi. 
Korsknöl,   m.  (anat.)   risti=!nttula,   ri§tt=ru= 

fifla  1.  »folmu. 
Korskyrka,  f.  rieti=!irffo. 
Korsmessa,  f.  riötin4''äiwä. 
Korsmärke,  n.  merffi=riött. 
Korsnäbb,  m.  (loxia)  ficro=nDffa,  fä^t)4intu. 
Korsomslag,  n.  riSti'^)äälIl)S,  riéti^fibe  (=teen)-, 

se  Korsband. 
Korsriddare,  m.  (hist.)  rigti=ritari. 
Korsräf.  m.  riöti=tettu  1.  »re^JO. 
Korsskank,  f.  jalta=fam^i.n  1-   =famj>i;    f-lå  k. 

med  ngn,   fam)>ittaa  j.futa,  ^mno.  1.  li}öbä 

j.fun  jalfa4anipt)iin. 
Korsstraff,  n.  riJtin=rangaiötHS,  ri8tin=nautit= 

feminen. 
Korsstreck,  n.  riv^ti=h.^iin>a  1.  =^iiru. 
Korstecken,  n.  riStin=merftt. 
Korstag,  n.  riSti=retfi,  riätt^lvaellnS. 
Kors  verk,  n.  riétitfo,  riStittii,  riätiffä. 
Korsvis,  adv.  riötittäin,  rtétitfäifin,  ri§tif|l}t= 

tä,  rigtiff^tin,  ristiöjä,  ristiin. 
Korsväg,   n.   riöti=tie,  ijoifti=tie;   tien=riSti  1. 

»ristiks  (^jen). 
Korsångare,  m.  fuori4auIaj[a. 
Korsört,  f.  (melampyrum  cristatum)    fctO=mat' 

tiffa. 
Kort,  n.  fortti;  spela  k.,  I^ijbä  1.  pdata  fort= 

tia;  gifva  k.,  yataa  lorttia;  blanda  k.,  fa= 

!ata  1.  fefoittaa   forttia;    lägga  k.,   labetla 

forttia. 


Kort,  a.  I^l;i}t  (=^en),  U)()t?,  h)f)fi5ncn,  tl)r;l)fäi= 
nen,  I^f)i)inen;  k.  hår,  U)l)i}t  tuffa,  lijbpet 
l;iuf|et;  som  har  k.  hår,  Ii)t)l)t=tuffainen; 
k— a  ben,  I^I)l)et  jääret  1.  fcilret;  k.  till 
västen,  I^t)t^t'fa8it)uincn,  matafa=faénininen, 
h)f)i)t  1.  matala  »arreltanfa  1.  ruumiiltania, 
I^^^tnwarrellinen,  talleroinen;  k.  väg,  Iptj^t 
matta,  \x>'åi)'å  matfa;  vägen  är  k.,  tie  on 
i^W,  k.  afstånd,  I^I;t)t  l»ä(t  1.  matfa;  på 
k._  afstånd,  ttiäl^än  matfan  )JääSfä,  n>ä^än 
lr>äliä;  k.  om  hufvudet  (Jig.),  ^ifa^viinen, 
:|3tfainen,  jt)rffä=)jäinen;  k.  tid,  toähä  1.  Il^= 
i)t)t  aifa;  på  k.  tid,  iBäl^äSfä  ajagfa  1.  ai= 
faa,  joäljäliä  1.  It}I;tjeffä  ajatta;  vara  en  k. 
tid,  clla  ftäljän  aifaa  I.  »ä()ät  aitoja;  för 
k.  tid  sedan,  toälfdn  aiha  fttte  1.  tata=)>erin, 
ni}fi}iftn,  l^itjattain,  äSfcttäin;  k.  sommar, 
ll}l)).}t  feiä,  I^Ij^että  fciää;  lifvet  är  k.,  clä' 
mä  on  ti}i)t)t,  fannitfa  fatoaa;  han  dog  ef- 
ter en  k.  sjukdom,  fuoli  ir^ät^ät  aifoja  iai= 
raStcttuanfa;  hafva  en  k.  andedrägt,  (;uo= 
fna  ftj[}t}e6tt  1.  ^ifaifeSti;  k.  predikan,  It)^ 
f)lit  faarna;  jag  vill  vara  k.  1.  för  att  va- 
ra k.,  Ii)t)i}e§ti  fanoen  1.  fanoaffeni  1.  pu^ 
f)uen  1.  ^n(;nafieni,  iwäf^in  ^iul)umin;  k.  syn, 
U)l;i)t  1.  teät)ä  näfij;  k.  minne,  Il}t)^t  1.  tt!ä= 
^ä  muisti;  komma  till  k — a,  ei  )jääStä 
intfäHe  1.  ^itfädefään,  ci  onnistua,  ei  ^^ääS» 
tä  ^■*criKe;  göra  k.  1.  kortare,  U}t)entää, 
te()bä  Ii}[)emmätl'i ;  blifva  k.,  U)(;etä  (=enen)j 
U)f)ent^ä;  adv.  h}t;t)eSti;  k.  sagdt,  hibijeStt 
^uljuen  1.  fanoen,  wä^idä  fauoifta,  n.>ät)in 
ijutjnmin;  k.  och  godt,  Ipljijestä  tärfim}3ään, 
I^fjpfäifeSti;  k.  förut,  »äfiäistä  1.  »ä^ää  1. 
:|3iffuiéta  ennen;  k.  derpå,  n)äl;ää  m^öf)em= 
min,  ^iffuista  1.  f^inffaista  mi)i)[)emmin  1. 
jälemmältä,  tcäf;än  1.  f;infan  aifaa  fen  :pe» 
rästä  I.  jälfeen;  innan  k.,  ennen  :t5itfää, 
fol)ta=fiIlänfä. 

Kortbent,  a.  It)f)^t=fcij.nnen  1.  'fäärinen,  I^f)t)t= 
jlalfainen. 

Korteligen,  adv.  Itif)t)fäi]eSti,  Il}f;l)eSti,  Itjf)l)een, 
teäl^in  fanoin  1.  )3ul;uniin. 

Korthalsad,  a.  I^t)l)t=taulainen. 

Korthet,  f.  I»J^^^S,  l9t)yfäil^9S;  tidens  k.,  ajan 
toäbl^l^S  1.  tärffipS;  i  k.,  ti}(;^fäiftj9beöfä,  I^= 
I;t)fäifcSti. 

Korthus,  n.  fortti=f)uone  1.  =rafennu8. 

Korthärig,  a.  (t)f)^t=favwainen;  (om  menniskor) 
It)f)i)t=tuffainen. 

Kortklippt,  a.  li)f)>?efft  feifattu;  k.  här,  t^l^tjt 
tuffa,  hjbljet  Ijiuffet;  med  k.  hår,  Iv{;^t= 
tuffainen,  fero=^^ää. 

Kortkonst,  f.  fortti-fonSti. 

Kortlek,  m.  fortti4eiffi,  l}f)bet  fortit;  med  två 
k— ar,  faffilla  fortitta. 

Kortmakare,  m.  fortin=tcfijä,  fortti'-maafari. 

Kortpenningar,  m.  pl.  fortti=raf)a  1.  »rabat. 

Kortskuren,  a.  ft}l)tieffi  teifattu,  juuresta  tei' 
fattu. 


Kor 

Kortspel,  a.  fortti=^eIt,  fortm4^onti  1-  peitto. 

Kortspelare,  m.  fortti^t^elan,  fortin>^eIaaja  1, 
4t)ijjä. 

Korts vansig,  a.  I^^i^t^ Räntäinen,  lt}'i)V6^Yån-- 
tätnen. 

Kortsynt,  a.  I^^Dt-itäföinen,  ttft=näföincn,  Ip= 
l^^t=[ilOTäineit;  (fyo  Iv^^t= mielinen,  it}i}Xp 
näföinen. 

Korttänkt,  a.  lt):^i)t'mie(inen,  ajattelematon. 

Kortvinge,  m.  (necydalis)  Iij{;t)t=fiipiäinen. 

Kortväxt,  a.  matala,  h}^l)t-taSttjuinen,  mataia' 
fagtouiuen,  h)\)X)t  1.  inatata  faöicuttanfa  1- 
warreftanfa- 

Koruka,  f.  te^män=taffa. 

Korum,  n.  foorumi,  (fotatoäen)  rufou§4;etfi. 

Korvett,  m.  forteetti,  fota4aitra. 

Koryfé,  m.  jol^battaja,  )5ää»mic8,  V^inil?^; 
vetenskapens  k — er,  tieteen  t^Umljfiet. 

Kos;  gå,  1-öpa  sin  k.,  mennä  menojanfa,  men» 
ttä  tietänfä  1.  ticf)enfä  1.  tieffenfä,  mennä 
ti:|30  tic^enfä,  mennä  fttä  tietä  ja  maata  1. 
fttä  filfoiöta  tietä;  han  är  sin  k.,  l^än  053 
ticgfänfä  1.  maillanfa,  meni  menojanfa  1.  mail= 
lenfa. 

Kosa,  f.  fnunta,  tte,  fulfu,  toefu;  ställa  sin 
k.  norr  ut,  ottaa  tienfä  1.  fnuntanfa  1.  ful= 
fun[a  )JDf;joiieen  päin;  ändra  sin  k.,  mnut» 
taa.  fnuntanfa  1.  tulfunfa;  förlora  rätta 
k— n,  tulla  1.  joutua  oitealta  fuunnatta  1 
ttralta;  det  går  allt  samma  k.,  fe  fåX)  I. 
menee  aina  t^^tä  roctua  1.  rataa. 

•  Kosjns,  m.  (polemonium  caerulewn)  fini=Ialwa, 

nurmen  fini4at»a. 
Koskälla,  f.  le^män-folffa,  lel^män^EettD. 
Kosmetisk,  a.  faunoittaiua,  faunigtatt)a. 
Kosmisk,  a.  maailmaltinen,  maailmaiueu,  maa 

ilraaie=,  maailman. 
Kosmogoni,  i.  fo§mogonia,  maaiImanfl)ntt)=o^|.n. 
Kosmograli,  f.  fc§mogra^^l;ta,  maailman=o)j^i. 
Kosmagraäsk,  a.  foSmagrapl;iueu,  maailman» 

otjittinen. 
Kosmologi,  f.  fogmclogia,  maailman-'tiebe(=teen) 

1.  »tieto. 
Kosmologiek,  a-  foSmoIoginen,  maaifman=tie» 

bottinen. 
Kosmonomi,  f.  foåmouomia,  maailmantafien» 

•  tieto. 
Kosmopolit,  m.  foSmopoIita,  maaifmafain.en, 

maaiiman=^orn)ari. 
Kosmopolitisk,  a.  maaifmalainen,  maaitmalaii^» 

ten,  maailmalaté»;   k— a  åsigter,  maailma» 

Iai8=ajatuffet. 
Kosmorama,  m.  foSmorama,  maaitman=nät}ttö. 
Kossack,  m.  fafatfi,  fafaHa. 
Kost,  m.  ruofa  (»oan),  muona,  ratointo,  ef  a» 

tn§;  fri  k.,  \-oa);>aa  1.  raf)aton  1.  maffuton 

ruofa  1.  muona;  god,  dålig  k.,  f;l;n,iä,  f)Uo» 

no  muona  1.  ruofa;  mager  k.  (fiy.),  fieiffo 

1.  mieto  ruofa. 
I  Kosta,   v.  a.  maffaa;    hvad   k— r  det?    mitä  I 
k  Svenskt-Finskt  Lexikon. 


Kos 


329 


(fe)  maffaa?  dessa  band  k.  2  mark  alnen, 
nämät  nauf;at  matfatt)at  2  martfaa  f^ijuä- 
rä;  sonen  k— r  fadren  mycket,  ^Joifa  maf» 
faa  ifätte  ijaljon  1.  tulee  ifäöe  i^mm  faaiitfi; 
(erfordra)  maffaa,  fv)ft}ä,  Ottaa,  ttjiebä,  xaaa- 
tia;  detta  arbete  k— r  mycken  tid,  tämä  t»?ö 
fVf»?^  1.  Ottaa  patjon  aiiaa  1.  ifpu  ajan;  det 
t^ar  k— t  honom  mycken  möda,  fittä  1. 
fiinä  on  Itäneitä  oUut  ipaljon  ttiaimao;  segern 
k— de  mycket  blod,  tooitto  matfot  1.  iv.ei  1.. 
menetti  paljon  luerta;  barnets  födelse  k— de 
modren  lifvet,  tapfen  ft}nt^mi)§  menetti  1. 
maffoi  äitiu  I^engeu;  det  har  k— t  honom 
friheten,  fiitä  t;äneltä  meni  irapautenfa,  fe 
maffoi  1.  irci  1.  menetti  l^äuettä  ipapauben,ftitä 
1.  flina  f)äu  menetti  toapautenfa;  k.  hvad  det 
k.  vill,  maffafcDU  milä  maffaneefiu,  maffa» 
focu  mitä  tat)anfa  1.  (;t)Uiäufä,  maffofoon 
niin  1.  fuin  maffafoonfin;  k.  pä  (utge  pen- 
ningar), fuetantaa,  fufuttaa;  han  har  k— t 
mycket  på  honom,  f)än  ou  Itäneen  paljon 
fututtanut  1.  fuetantaunt;  k.  på  (medföra 
trötthet),  fustantaa,  olta  waiiraa  1.  njaifea» 
ta,  tuntua  painatoafta;  det  k— r  på  att  ar- 
beta dag  ut  och  dag  in,  painaujalta  tUH* 
tnn  1.  paljonpa  fuötautaa  päiunit  pääff^t^ö» 
teu  ttiöiä  tef^minen,  »ain?aa  1.  tnöfaa  on 
päiwät  päänänfä  t^iitä  teferaifeötä;  det  k— r 
på   helsan,   fe   fuStantaa  1.  fälj   tcnoetjben 

päälle;  k.  på  (förorsaka  smärta),  olta  tUÖ» 
faa  1.  farJcaöta  1.  fort)aa;  det  k— r  pä  mig 
att  nödgas  göra  det,  fotoa  1.  farivaS  on 
minun  fitä  tebbä  täptlpiuen,  fo»aa  1.  tné» 
faa  1.  fartraöta  on  minnSta,  fun  täi;tl)V  fe 
tel;bäui  1.  tetemäui;  k.  ut,  maffaa  nlo8, 
fuluttaa;  k.  ut  mycket  penningar,  fufuttaa 
paljon  rat)oja  1.  raf;aa. 

Kostbar,  a.  faflig  (»itu),  laCiS^artooinen, 

Kostbarhet,  f.  fatliuS,  faCiS  fafy, 

Kostelig,  a.  se  Kostlig. 

Kostföraktare,  m.;  hai)  är  ingen  k.,  f;än  et 
ofe  ruofain  fuortoja  1.  aroötefija,  fi^Ifä  fiä- 
nette  ruofa  felpaa,  fijffäpä  ^än  rnofaufa 
ottaa. 

Kostgängare,  m.  ruofa=U)teraS  (»aan),  ruoalla, 
fäifijä. 

Kosthall,  n.  rnoan»pito;  vara  i  k.  hos  no-ij, 
DÖa  j.fun  ruoasfa  1.  rnofa»toieraana.       ° 

Kosthållare,  m.  ruoan»pitäjä. 

Kostlag,  n.  ruofa=funta,  pöl}tä»funta. 

Kostlig,  a.  (läcker)  mafnifa;  (utsökt)  mva^x» 
nen,  anfara,  reima,  uloe»n3aIittu;  (livlig) 
naurattatoa,  eri6»tummainen,  f^uflu. 

Kostnad,  m.  fuétannug,  fulunfi,  fulutuö,  maf» 
\nt  (pi);  med  mycken  k.,  fuureHa  fuötan» 
uuffella  1.  tu  lungilla;  ersätta  k— erna,  maf- 
faa fulungit;  göra  sig  onödig  k.,  rutreta 

^  tarpeettomiin  1.  turl;iin  maffuir;in. 

Kostnadsfri,  a.  maffuton,  fuluugiton  (»gi 
man). 

i2 


530 


Kos 


K  r  a 


Kostnadsfritt,  adv.  maffutta,  raaffamatta,  va» 
tatta. 

Kostiiadsföislag,  n.  fu^tanmiS  =  avttiio  1.  =cl)= 
botitS. 

Kostnadsräkning,  f.  fuStannitgtCtt  (a§flt. 

Kostpenaiijgar,  m.  pl.  ntota=raba,  mucnan-al^a. 

Kostsam,  a.  fuhlttnam,  fatliö  (4tn),  juitn- 
mafiiiinen,  mat|airahicn,  tnaf)utfa. 

Kostsamhet,  f.  inat)atoat)uit8,  )uurt  =  mafiui= 
l"uuS. 

Kostsamt,  adv.  mafiajrai|'e§tt,  luurin  maffuiu, 
taCiieti. 

Kosiym,  m.  Ijanftma,  a\u,  tamineet  (pl.):  pntn 
{--mm);  i  full  k.,  tätjbeSjä  ajugja  1.  tamt= 
neesfa. 

Kostymera,  v.  a.  Janita  1.  ipuha  afnun. 

Kosvamp,  m.  (bolttus  buvinufs)  Ief)män4attt  1. 
'fieni,  ft>ot»tatti. 

Kota,  f.  Iuun=felmu,  nifama,  niiStö. 

Kothurn,  m.  fcturno,  )>iip^Hi=faapa8  (»V^^^aan). 

Koticka,  f.  se  Kosvamp. 

Kotlett,  m.  fctlctti,  !pljl)8. 

Kotte,  m.  (hot.)  ta^H}. 

Kotteri,  n.  liitto» jouf f D,  JDUffo-futtta,  fvvjä= 
jeuftc,  Iiittc4ar;fc. 

Ko vända,  v.  a.  (»jöt.)  fääntää  niöötä=tuutccn. 

Koxa,  V.  n.  fifnniifla,  tirfii^tää,  tirfietellä,  am= 
raottaa,  furtistaa,  fuvtietella. 

Krabat,  m.  roii^to,rt}i>tä(c  (»een),  väiirä,  roifale. 

Kiahb,  a.  (sjut.);  k.  sjö,  Ivl;^t  tnevt,  fifferä 
aalliffo. 

Krabba,  f.  rajju,  fra)>u. 

Krack!  int.  vcuéfis!  nauöfiö! 

Kraf,  n.  iraatiuutS,  tavive  (=)jeen);  (af  skvkl) 
n.^elfoniU§;  tidens  k.,  ajan  »aotimuö;  na- 
turens k.,  luonnon  tarire. 

K  rafla,  v.  n.  vBömiä,  r^iiutätä,  fontata,  föm= 
piä,  fcm^^^vöitä  (=tien). 

Krafsa,  V.  a.  fnoputtaa,  fuo^J^ta,  fno^nttetta, 
raa:^^ta,  ^•aa^^^.na,  ra^fia,  ra).M"uttaa;  hönsen 
k.  pa  sophögen,  fauat  fuo^nittelclrat  tun» 
fiofla;  hunden  k — r  med  foten  på  dörren, 
foira  raa^^^^it  1.  raa:>}U§taa  1.  ra)>iuttaa  ctoea 
1.  on?een  tä)?älällänfä ;  k.  ihop,  raa^^t)ia  1. 
taa^^jia  1.  ra^^fia  fofoon. 

Kraft,  f.iroima,it>äft  (u^acn),  tarmo,  ma:^ti,  tel^o, 
tl)fl)  (=lrl)n);  k.  frambringat  verkan,  tooima 
hinnl)ttää  iraitututtcn  1.  tcbon;  kroppens 
k— er,  ruumiin  h^oimat  1.  h)»«t;  själens 
k—er,  ftelun  ivoimat  1.  tarmot;  andeliga 
k— er,  Itencjen  1.  Ijenfifet  n^oimat;  den  mag- 
netiska k — en,  manietillinen  tooima;  denna 
ört  har  stor  k.  att  läka  sar,  tällä  yrtillä 
cn  fuurt  baairain  ^>arantamiien  mal)ti  1.  n?ot= 
ma  1.  tef)0;  k — en,  som  drifver  en  qvarn, 
möllljä  Iiituttah?a  »ätt  1.  luoima;  arbeta  af 
alla  k— er,  tebbä  tt)ötä  faifin  »oiminja  1. 
täiittä  »äfeänfä  1.  täyttä  :päätä  1.  tarmonfa 
tataa  1.  »voimania  tieltä  1.  n.^cimaiuia  !pi-- 
vä^tä  1.  tafaa;  uppbjuda  all  sin  k.,  ^aima 


faiffi  1.  faitct  li>oimanfa  1.  Wtnifä;  den  sju- 
ke får  nya  k— er,  fairaS  )t>oimi8tuu  nnbcl» 
Icen,  faa  uutta  »roimaa,  iaa  avoimia  nnbel= 
Icen;  detta  medel  ger  den  sjuke  nya  k — er, 
tämä  aine  fairaan  uubeUeen  1.  jälleen  h3oi= 
mistaa  1.  fairaallc  antaa  nufia  ipoimia;  den- 
na andes  öfverbigsna  k.,  tämän  liengcn 
antara  maf)tt  1.  »räfennjl)?;  l;ans  regering 
vittnar  ora  mycken  k.,  l;änen  batlitutjenfa 
ofoittaa  juurta  »voimaa  1.  mabtia  1.  tel;oa; 
skjuta  på  med  k. ,  lt)fätä  »voimalla  1.  »voi» 
maftaaéti  1.  lvaf)»va§ti;  i  k.  af  1  kap.  20 
§  Missg.  Balk.,  20 §:än  »oimaSta  ^>al)ant. 
Äaaren  1  Iu»vn§ ja;  draga  k — en  (muste») 
ur  ett  ämne,  teetää  1.  ottaa  »voima  1.  mct)u 
jsttin  aineelta. 

Kraftansträngning,  f.  »voimain  j^cnuiStne,  »vot= 
main  ^>ano. 

Kraftfull,  a.  h>oimafaS  (»ffaan),  »voimallinen, 
tebofaö,  tetiollinen,  tel^oija,  tarmofa?,  mal)= 
bitaö,  naivatta;  en  k.  man,  tefjofaö  1.  tar= 
mofaS  1.  mal)bitag  mieS. 

Krafifullhet,  f.  tcboijuuS,  tc()otfnu8,  tarmot» 
jnn8,  »vojmaflijuuö,  mal;bittuu8,  ma^tatt»uu3, 
»i>äfc»v»i)t)ö. 

Kraftig,  a.  »voimafa§  (-ffaan),  »voimattinen, 
»valnva,  teboUincn,  tel;ofa8,  tcf^oija,  mafibi» 
faö;  iväfea^ä;  ett  k — t  folk,  ftioimallinen 
fanja;  en  k.  själ,  »oimattincn  1.  madbifaS 
mieli;  en  k.  vilja,  »voimallinen  1.  tcbcfaS 
tal;to  1.  mieli;  k.  föda,  »vcimatliuen  1.  mt- 
l^nfaS  ruofa;  k— t  botemedel,  teboUincn  1. 
tclioija  1.  mabbifag  lääfc  (=!feen;;  k.  upp- 
njaning,  mabbitag  1.  tt)ätcn)ä  1.  »oimafaS 
!el)oitu8;  Imru  kan  vattnet  en  sä  k.  ver- 
kan åstadkomma?  fniuta  »vcji  taitaa  niin 
tcbolliöta  1.  »oimafa^ta  »vaihitu^^ta  tcbbä? 

Kraftigt,  adv.  »voimaftaaSti,  »voimatlijeéti,  »vä= 
fc»vä8ti,  mal}bitfaaéti,  tebof laasti,  tarmo!= 
!aaétt,  u^abn^aöti;  k.  skjuta  pa,  tiiiSntää 
»voimalla  1.  »oimaf laasti  1.  »vab»vaéti;  k. 
hjelpa  iign,  tel)Dl'taaött  1.  »voimallijeéti  aut» 
taa  j.luta;  k.  uttala  sin  tanka,  mabbiffaaS» 
ti  1.  h?äle»ägti  1.  »voiinalfaagti  janoa  mie= 
lenjä  1.  ajatufjenja;  ett  k.  helande  medel, 
tetioflaagti  1-  u^oimallijeSti  t>Jvatita»va  aine. 

Kraftlös,  a.  tt>oimaton,  h}f'enemäti.Mi,  beitfo, 
»väbä=»oätinen,  tehoton;  göra  lagen  k.,  tel;» 
bä  lait  »voimattomalji  1.  mitättötnätji  1.  te» 
tiottomalft. 

Kraftlöshet,  f.  WoimattomuuS,  beilfou?,  h}fe« 
nejnättömt}»}8,  tel^ottomuuö ,  tunnottomuus, 
buononS. 

Kraftlöst,  adv.  »voimattomaeti,  tieifo^ti,  tcbot*' 
tcmaött,  »voimatta,  tebotta. 

Kraftord,  n.  mabti=jana,  »voimahana,  ttjäfi' 
j.nti^e  (»een),  ongelma,  ongelmotnen. 

Kraftsoppa,  f.  mel;u=jo^)ja,  n)äfi=liemt. 

Kraftvunnen,  a.  (lagt.)  lafi^ivcimainen,  lait* 
lietunnt,  »oimaan  tullut. 


K  ra 


Kr  e 


331 


Kraftyttring,  f.  n3oimanofottu§l.nät)tö8l.  f  oetuS. 

Krage,  m.  fautuS,  fauluit,  faiiluöta,  laulatin 

(«ttimeu);    (nf  skinn)  1)au[)fa;    (spankrage) 

fraafu,  rajt;    (fruntimmers)   rajt,   fautatht; 

taga  ngii  i  k— n,  fätjbä  j.fun  fautuffeeii  1. 

ntStaan. 
Krageblomma,    f.     (chrysanthemum)    :|3äht)än= 

!uHa. 
Kragstöfvel,  m.  ^)oIuä=iaa)5a«  (4>^aan). 
Ki-aka,  f.  vcuta,  röt)fe  (=ffeen). 
Krake,   m.  raaffu,  ^aarii;    (ett  slags  hässja) 

routto,  fierettintet  (pl.);  (om  hästar)  Uatti, 

Iuu«fa,  fatfo;  (hafsvidunder)  tuvfag  (=aan), 

mert^urfaä. 
Krakel,n.  riita, meteIt,meIöfe(=een),t)äUnä;kom- 

uia  i  k.,  riitautua,  joutua  viitaan  1.  meteliin. 
Krakmandel ,  m.  huu-i=manteli. 
Kralla,   v.  n.  unutturotta  (=tfen),   tointturoit» 

taa,  toiffaroita,  fonffia,  fDm^^urDita  (»tfen); 

orkar   gubben    ännu   k.    sig    hem  ?    luieliiiö 

uHo   Jaffaa   fotiin   fomVuvoita  1.  fonttia  1. 

toiffaroita? 
Kram,  a.  (uin  snö)  nuoSfa,  märfii. 
Kram,  n.  tama,  xil)ta,  ri(;fama,  räämä;   det 

ingär  icke   i   mitt   k.,    ei  fe   tninuu   afiani 

ote;  det  är  just  i  liaus  k.,  fe  ou  juuri  l;ä= 

nen  omaanfa  1.  famaanfa. 
Krama,  v.  a.  :|)ufertaa,  ^uriätaa;  k.  ens  hand, 

)5ufertaa   j.fun   fättä;    k.  sönder,    rutiétaa, 

mufertaa,  ^ufertaa  riffi;  It— s  ut,  ^>ufevtna 

1.  ^urfua  utoö;  jag  skall   nog   k.    honom, 

!^ltä))ä  t)äntä  fouriétan. 
Krambod,  f.  rif;fama=  1.  fania=|)noti. 
Kramgods,  n.  ri()tatna=falu,  tama=tatoara. 
Kramhandel,  m.  ril;tanta=  1.  fama^fau^JV^i' 
Kramhandlare,  m.  vil;famoitfijia,  faman»  I.  ril)= 

fanian4an}3^^iaS  (naan). 
Kramla,  f.  rauta=fl)nfi  (=nnen),  finteti. 
Kramning,  f.  ^mferruö,  ^uiristuä,  ^nfertami- 

nen  o.  s.  v.  jmfr  Krama. 

Kramp,  m.  fnoueu^toeto,  uietD=tauti. 
Krämpa,    f.    finfilä,   :puriötin  (=imen),  fonra, 

rauta»ti)nfi  (=nneu). 
Krampaktig,  a.  fuonenn)ebon  =  ta^'>ainen,  ^.''uis^ 

tuttaicainen,  teuiponjainen. 
Krampdrag,  n.  fnouen^ceto,  fnouen-iBctamä. 

Krampfisk,  a.  se  Darr-rocka. 

Krampsjuka,  f.  tueto^anti. 

Krarapstillande,   a.   fuoucu^lvetoa   afettalva  1. 

tieipentäicä. 
Kramsfagel,  m.  pl.  :t3ienet  linuut,  :pV)i)tö4innnt. 
Kramvara,  f.  rit;tama,  ril;tama»taa>ara  1.  =falu, 

fama^atoara;  handla  med  k — or,  ri(;tamoi= 

ta  («tfen),  ^itää  ri:^)fama=tan^3paa. 
Kran,  m.  råna,  fräna;  (tapp)  t;ana,  Iranitta. 
Kranbalk,  m.  fraan^ntttti. 
Kranbjelke,  m.  ranan4;irft  1.  »tanfo. 
Kraniologi,  f.  frauiotegia,  :l)ääfatton=tietc. 
Kränk,  a.  se  Sjuk. 
Krana-,  m.  \ippck    (^een),    fe^l^eti,   luannitfa, 

vanSfi;  (pä  hjul  u.  d.)  te[;ä;  {pa  mur,  skåp 


0.  d.)  fänceS,  ftjannitfo,  reunus,  pieuanS; 

(pä  spiseln)  otfa,  fu^JU;  (hos  blommor)  fä* 
teittö,  fcf;ä. 

Kransa,  v.  a.  fe^^etöitä  (^tfcn),  t»annet)tia. 

Kranslist,  f.  (byygti.-k.)  pienauö,  teunns=^ie« 
na,  iiiannifto,  fävtoeg,  fäv»e8*)3iena. 

Kranstege,  m.  tifa8=|jnu,  ^orra8»pun. 

Kras,  s.  indekl.;  gå  i  k.,  mennä  :(3ir§tafft  1. 
muréfafft  1.  ^ajatte  1.  (till  en  smörja)  Iii» 
toatfi;  slå  i  k.,  t^ijbä  muröfaffi  1.  ^.nvgtatfi, 
ruf)jai§ta  1.  rutiötaa  vitfi  1.  muvöfaffi;  vara 
i  k.,  oUa  muröfana  1.  :))irStana  1.  fämänä  1. 
I;ajatla;  int.  muréfiö. 

Krasa,  v.  n.  mur-Sfaa,  mnräfua,  murSfnttaa, 
mustuttaa;  äta  äppel,  så  att  det  k — r,  fl)i5«' 
bä  muréfuttaa  omenia;  äplet  k— r  mellan 
tänderna,  omena  muröfaa  1.  muröfnu  1. 
murSfaf;tetee  [)am).^aisfa;  k.  sönder,  muv3' 
fata  1.  muvétaista  1.  |.nr8tDa  vitfi. 

Kraschan,  m.  fvafaani,  vinta=tät;ti. 

Krasla,  v.  n.  oUa  fiumltoinen,  vair;naStetta, 
vai(;naitta. 

Kraslig,  a.  fiiiutttcinen,  vaifjuaö  (man),  vail;> 
nainen,  fitufiäinen. 

Kraslighet,  f.  vai[;nauS,  vait^naifnuö,  fin.ni£(oi« 
funö,  fitutiaifnuS. 

Krasse,  m.  (lepidium)  noufu-'ruot;o,  vaSfi. 

Krater,  m.  auffo,  filmä. 

Krats,  m.  favistiu  (nmen),  faaputin  (Ytimen). 

Krats,  n.  faajjeet  (pL),  favisteet. 

Kratsa,  v.  a.  favtStaa,  faa:|5ia,  raa}):t3ia,  tan' 
^.ntttaa. 

Kratsch!  interj.  muvSfiS!  vauSfis!  vätfiS!  k.! 
gick  det  sönder,  fe  meui  riffi  että  van8fal;tt. 

Kratta,  f.  (skinnmärr)  tuUSfa,  fatfo. 

Kratta,  t',  se  Harka. 

Kratta,  v.  a.  se  Harka  v.  a. 

Kravall,  m.  fatu^melöfe  (=een)  1.  =tajj))etu. 

Kravel,   (skepp.)-,    bygdt  på  k.,    tafa=faumatte 

1.  ft)vjä=faumoin  vafennettu. 

Kraxa,  v.  n.  (om  krukor)  tnaaffua,  vaaffua; 

(om  korpar)  roiffua,  foitfua. 
Kreatur,  n.  (uonto^fa^^ipate  (=een),  eläin  (4mcn); 

(blindt  verktyg)  jul;ta,  eläin. 

Kreatursmarknad,  m.  etäin^mavffinat  (pl-)- 

Kredit,  m.  (anseende)  aviDO;  stå  i  mycken  k. 
hos  ngn,  olla  ^^toäöfä  ancoSfa  j.fun  tXjtö' 
nä;  (förtroende)  luottamuS;  förlora  k — en, 
menettää  htcttamuffenfa;  (betalningsanstånd) 
obotuömifa,  luelta,  toelfasfauVi-^ia;  taga  varor 
på  k.,  ottaa  tawaroita  n)elatfi;  sälja  på  k., 
mijöbä  »elaffil.  lBeIta=faupat(a;  han  ger  in- 
gen k.,  f;än  ei  anna  itjelaffi  1.  obotuömifaa. 

Kredit,  se  Credit. 

Kreditbref,  n.  Iuottamn§=fivje. 

Kreditera,  v.  a.  se  Creditera. 

Kreditiv,  n.  fvebititt)i,  lcelan  =  tt.>atnu8  1.  Avo.-- 
funte  (=tteen),  Iaina=oifeu8;  (fullmakt)  wwU 
tuu8=fivja. 

Kreditivlau,  n.  fvebitiun4aina,  iiicUatvafunS^ 
laina. 


333 


Kli 


ende,  n.  toetfa-fau^:t3a, 


Ivreditor. 

taja. 
Kreditsystem ,  ii 
Iainaue4aitc9. 
Krepling,  m.  (azalea  procumhens)  fieftitö. 
Krepp,  m.  frep^jt,  fKHi^arfo,  fierä4;arfo. 
Krepsk,  a.  nävtä§  (=ffään). 

Krestomati,  f.  lufemieto. 
Kreti  och  pleti,  faifen4aieta  jcuHoa,  fitä  ja 
tätä  u^äfcä,  *pefat  ja  ^^^aatvot. 

Krets,  in.  ferf)0,  fef^ä,  ^^Ijövc,  ^iivi;  ställa  sto- 
lar i  en  k.,  afettaa  tuolia  fel^äCe  1.  ferf;oIIe 
1.  :>>^örcön;  sitta  i  en  k.,  igtua  fel;äfi:iä  1. 
fel;än  ta^^aan  ijm^^äriflä;  (landkrets)  ^itvt= 
tunta,  ^\m,  aluc  (=een);  (i^erksamhetskrets) 
viiri,  rajat,  määrä;  det  ligger  utom  min 
k.,  fe  ei  fiiuht  minun  piiriini  I.  rajaini  fi= 
f  ään,  fe  on  minun  Vii^^iötäni  1.  määräétäni 
Utfona;  (umgängeskrets)  fcöfuuS  (=uuben), 
feSti,  V^ri,  jenra;  i  vår  k.,  meibän  fesfe§' 
fänune  1.  teöfuubeöfamme  1.  Variäfamme;  han 
nmgäs  blott  i  de  högre  k — arna,  I)än  fä^ 
»aan  vl[;äiiemmi8fä  leuroigfa  1.  ^Il^äijem» 
Vien  V^iitéfa  1.  fe^fnuffisfa,  Vitää  feéfuutta 
1.  fauc^fa^fäijniistä  tuaan  vlt^äifemväin  fanö^ 
fa  i.  viiriöfä. 

Kretsa,  v.  n.  fierreflä  (=rtelen),  fierräteflä, 
fiertaa;  stjemoma  k.,  täf)bet  fiertäwät;  (um 
fåglar)  laufuiKa,  laufaitla,  fierräteflä. 

Kretsformig,  a.  Vl)öreä,  V^i-^l^^^rnäinen,  tef)ä= 
mäiuen,  !eI)än=muotcincn  1.  »takainen,  VVö= 
T^ffäinen. 

Kretsgång,  m.  !icrto=menc,  t)mVäri=meno,  fe= 
]^ä=!ulfu. 

Kretslopp,  n.  fiertäminen,  fierto  =  !u(fH,  tjXiv- 
Väri^ulfemincn. 

Kretsrörelse,  f.  fierto4iifunta  1.  4uUn,  ijm» 
Väri4iiffumincn,  VPörö--Uitnnta. 

Kretsskola,  f.  Vtiri=foutu. 

Krevera,  v.  n.  räjät)tää  1.  reivetä  (4Kän)  V«= 
laififfi,  räjä(;tl}ä,  I;olfeutna,  f)ajcf;tua. 

Kri,  n.  (skepp.)  frii,  feula^VcIftnpun. 

Kria,  f.  fria,  tonlu^tirjcitn^,  aine^firjoitnS. 

Kricka  1.  Kri' kand,  f.  (anas  crecca)  tawi- 
forfa,  rääffä^fuorfa. 

Krig,  n.  feta;  1'öra  k.  emot  ngn,  i'ä\)h'å  1.  Vi= 
tää  fctaa  1.  jetia  j.futa  ivaltaan;  gä  ut  i 
k.,  läljteä  fctaan;  k.  och  örlig,  feta  ja  waU 
•no;  han  ligger  jemt  i  k.  med  sina  gran- 
nar, f)än  Vitää  alin=omaiSta  fotaa  naaVurien^ 
fa  fanSfa;  till  k.  hörande,  feballineu. 

Kriga,  v.  n.  fetia,  (smått)  fobi^teUa. 

Krigare,  m.  fotilaö  (man),  foturt,  fotija,  feta= 
mies. 

Krigförande,  a.  fetinmincn,  fetaa  iäli^ä. 

Krigisk,  a.  fetaiuen,  fotaifa. 

Krigsaga,  f.  feta4uri. 

Krigsakademi,  f.  fotamfatcuiia. 

Krigsangelägenhet,  f.  fota»afta,  ieban-afia  1. 
4oimi. 


Krigsanstalt,  m.  fota=f;anfe  (»tfeen),  fota=toimr 

fotaan4aitoS  1.  »»afmistue. 
Krigsartiklar,   m.   fota=afetut|et  1.    =fäänni5t  1. 

=artiflat. 
Krigsbefäl,  n.  fota^Väälliff^ljg;   fota=VääCt)StiJ, 

fota=Väättifi3t. 
Krigsbedrift,  -bragd,  m.  feti=tefo,  fota=tt)ö. 
Krigsbruk,  n.  foban^tapa. 
Krigsbuller,  n.  fcban-melefe  (=een)  1.  patina» 
Krigsbuss,  m.  fetaniroS  (=een),  foti=uro. 
Krigsbyggmästare,  m.  fota  rafentaja. 
Krigsbyggnadskonst,  f.  fota=ralennu§taito. 
Krigsdans,  m.  fota  ^ljVl}t  (pL),  foti4an«fi. 
Krigsdepartement,    n.    fota^ofoStO,   fota=afiain 

ofaöto. 
Krigsdomstol,  m.  feta=oifeubegto,  feta=oifeu6. 
Krigsdrägt,  m.  fota=Vufu,  foti=^ft>aatteet;  (poet.) 

ft)aiuo^»aatteet. 
Krigsfackla,  f.  (fg.)  fcban4ieffi  1.  4uli. 
Krigsflotta,  f.  fpta4aiuiaeto. 
Krigsfolk,  n.  feta=h)äfi. 
Krigsfot,  m.;  pä  k.,  foban  tilagfa  1.  fatinaitta, 

fott^annatta,  fott^jalatla. 
Krigsfånge,  m.  fota=tt)anft. 
Krigsförklaring,  f.  foban^jutiStuä. 
Krigsförnödenliet,  f.  fota-tarwe  {'pttXl). 
Krigsförråd,  n.  fota^ttjarat  1.  »IBaraStO. 
Krigsförrättning,  f.  fota=toimitu8,  foti=totmi  I. 

\vtl)t  (4;{een). 
Krigsgud,  m.  foban- jumafa  1.  »Ijattija. 
Krigsgärd,  m.  fota=toerD,  fota^maffu. 
Krigshistoria,  f.  feban4)igtoria,  fota^iStoria. 
Krigshjelp,  f.  fcban-aVu,  fota^maffu. 
Krigshjelte,  m.  feta>fanfari,  fota  =  nro8  (-oon). 
Krigshändelse,  f.  foban^taVauS  1.  =n)ai(;e  (=een), 

fobon=afia. 
Krigshär,  m.  fota»jeuffe,  fota^njäeStö. 
Krigshärold,  m.  foban=juUétaja  1.  4nnitaja. 
Krigskamrat,    m.    fota» tumVVani    1.    =tol«eri, 

fota=tueIt. 
Krigskassa,  f.  fota=fa8fa  I.  =raf)aSte. 
Krigskollegium,  n.  fota^follegio,  fota^dttituö» 

lunta,  fota=n)irfafunta. 
Krigskommissariat,    n.  fotasfomifariatt ,  fota» 

I;ottei§to  1.  »femifartSto. 
Krigskommissarie,  m.   feta  =  fomfariué   1.  4c» 

mifari. 
Krigskonselj,  m.  fota^fonfclja,  fota^ncmrefunta. 
Krigskonst,  f.  fott»taito,  fota^taito  1.  »fonéti. 
Krigskontraband,  n.  foban4ieItotan^ara,  feban» 

faJa=ta»ara. 
Krigskostnad,  f.  fcta  =  fulun!i,  feta  =  fulntu8  1. 

4u8tannu8. 
Krigskämpe,  m.  fota=urc8,  foturt. 
Krigslag,  m.  fota4a!ft  1.  mfetuffet  (?>?.;. 
Kri<;slagfarenhet,  f.  fota=oifeugticbe,  fota4ain« 

ovvi. 
Krigslist,  f.  fota^jucni,  feta=VcteS  1.  =fu!feluu8. 
Krigslycka,  f.  fetaHMini,  fcta-niene8tl)8. 
Krigsläga,  f.   foban  licffi,    feban  tnli;    tända 

k— n,  jvirittöä  foban  lietfi,  fvli)ttää  foban  tuli. 


Kri 


Kri 


333 


Krigsmakt,  f.  fotii=ft)oimat  (pl.)>  fota=t»ottna; 

k— en  tili  lands,  maa-fotanjäeStö,  maa=fota= 

»roima;  k — en  tili  sjöss,  men=fotait)otma  1. 

»fotatcäcStö;   k — en   tili  lands   och  vatten, 

fota>»oiiTtat   maata  |a  jneveflä,    maa^  \a 

mevUfotanjoimat. 
Krigsman,  m.  fota=mte§,   fotUa§   (=aan);   pä 

k— na  vis,  fottlaan  1.  fota^mte^en,  takaan  1- 

taaatta  1.  laatuun. 
Krigsmanshus,  n.  \iii\aWij)XOV.i,  fotatcart^uS» 

{)Uone. 
Krigsmanshuskassa,  f.  fotUaiSf)UDueen=!a«fa. 
Krigsmaskin,  m.  fota=mafiiua,  fota=tone. 
Krigsminister,  m.  fota^mtuiStert. 
Krigsministere,  m.  fota=mini8teri8tö,  fota4;aI= 

atu§. 

Krigsomkostnad,  f.  se  Krigskostnad. 
Krigsoperation,  f.  fcta=tt)ef)e  (={)fcen),  'fota^fei» 
no,  fota=toimituä  1.  »Uitnnto,  fota^it^uu^  1- 

Krigsoroligheter,  f.  pl.  fota=rau^ttomuubet, 
foban=tneISfeet  1.  »metelit  1.  =f)äiinät. 

Krigsorsak,  f.  fobau=fi^t),  foban=aibe  (=een). 

Krigsplan,  m.  jota4uuma  1.  »^tuumailu. 

Krigsprest,  m.  fDta=))a^^i. 

Krigsputs,  n.  fota=juDni,  fota^futfauS. 

Krigsrop,  n.  |Ota4;uuto. 

Krigsrustning,  f.  foban=t»aru6tuS;  foti=n?aat- 
teet,  foti>tamineet. 

Krigsråd,  n.  fota=nenh)0§to,  fota^ncuitjofunta ; 
hälla  k.,  :|3itää  fctamemroa  1.  »neutoottetua, 
!ä§feä  fota  =  nentooeto  fofoon;  (titel)  fota» 
nenicoS. 

Krigsrätt,  m.  fota=oifeu8,  fota=oifeube6to;  hal- 
la k.,  istua  fota=oifeutta. 

Krigsrörelse,  f.  fota4ii!unto  I.  4iife  (=!feen). 

Krigsskepp,  n.  fota^laijua,  fota=aIu§. 

Krigsskola,  f.  fota»fouIu. 

Krigsstat,  m.  fota  =  tt)aItafunta,  fota  =  h)aIta  1. 
tpaKaSto;  (anslag)  fota=Iutun!iar»io. 

Krigsstyrka,  f.  se  Krigsmakt. 

Krigsstäud,  n.  fota=fääti^,  fotiIag=fäät^. 

Krigssäng,  m.  jota4auIn, 

Krigsteater,  m.  fota  »tanner  (»ntevcn),  fota» 
fenttä,  fcta»maa,  foti»|3aiffa. 

Krigstid,  m.  foban=ai{'a,  h.nf;an»aifa  (pl.)- 

Krigstjenst,  m.  fcta^iatoefuö;  vara  i  k.,  oHa 
fDta=)»äegfä;  gä  i  k.,  mennä  fota»tx)äfeen, 
lät}teä  fota»)3atecInfieen. 

Krigstrumpet,  m.  fota^tonin. 

Krigstukt,  f.  fota^furi  1.  »furituS,  fota4unto. 

Krigståg,  n.  fota=vctfi. 

Krigsvapen,  n.  fota=afe. 

Krigsvetenskap,  f.  fota»o^^i,  {ota^tiebe  (»teen). 

Krigsväsende,  n.  fota=afiat,  fota=tcimi. 

Krigsyrke,  n.  fota»njirfa  1.  »ammatti. 

Krigsära,  f.  fota»funnia,  fL'>ta»maine. 

Krigsär,  n.  fota»iiniofi,  h3il;a»tPUoft. 

Krigsärender,  n.  pl.  foban»afiat,  fota»aöfaveet. 

Krigsöfning,  f.  fota=]^arj|citu«. 


Krigsöfverste,  m.  (bihl.)  foban»^3äämieS. 

Krikon,  n.  friifona. 

Kriminal,  a.  rifoé=aftaninen,  rifoS»,  rifo8=ofiain. 

Kriminallag,  m.  rito8»Iafi. 

Kriminal politi,  f.  rifoS»tt>attinto. 

Kriminalprocess,    m.   ritoS»iainfäljntt,    rtfoS* 

juttu  1.  »afia. 
Kriminalrätt,  m.  rifo§Iain=o^^)i;  ri!oS»oiIeuS. 
Kriminel,  a.;  k — 11a  mäl,  rit'o3»jutut  1.  »aflat. 
Krimskrams,  n.  ('jfmran/a/';  foriStimet  (p/.^,  Iii)3=> 

^f^aifet  (pL);  (lapprisaker)  rcnfuu  vaufut. 
Kring,  prep.  se  Omkring. 
Kringbinda,  v.  a.  fitoa  Ijmjjäri  1.  ijm^Järitte. 
Kringbjuda,  v.  a.  tarjoa  1.  tarjota  (»oan)  ^m» 

päxi,  tarjoeHa,  tarjota  ^ittin. 
Kringblåsa,  v.  a.  ^nf)aftaa  finne  tänne  1.  t^a' 

jattenfa,  ^uf)aftaa  1.  ipuf^aliella  ^)itfin  1.  l;m» 

^äri  1.  l^m^jävinfä. 
Kringboende,  a.  l)m^äri(fä  afutoa,  l)m^äri§tö<= 

Iäinen,  Iät)eläinen. 
Kringbygga,  v.  a.  rafentaa  l)mVäriKe;  k— gd 

gård,  um)3een  1.  um)3inaiieffi  rafennettu  ta» 

lo,  umpinainen  talo. 
Kringbädda,   v.   a.   ^Jeittää   1.  alustaa    \)mp'å' 

rinfä  1.  jofa  ^^uotefta  1.  um^seen. 
Kringbära,  v.  a   fannelfa  (»utelen),  fanniSfel» 

Ia,  fantaa  1.  lannetta  ympäri. 
Kringdela,  v.  a.  jactta  (»!eten),  jaeSfetta,  ia» 

taa  faifittc  1.  i}mpärinfä. 
Kringdraga,  v.  a.  ivetää  ^m^äritte ;  (hit  och  dit) 

h)cbettä  (»teten),  wttää  1.  icebeltä  ^m^JÖrl  1. 

ijmpärinfä  1.  )>ittin. 
Kringdrifva,  v.  a.  ajelta,  ajaa  1.  ajetla  ^m^^ä* 

ri  1.  :t3itfin;  v.  n.  ajeletjtaa,  Meffia,  ajetta, 

hieteletjtää,  tcetetetjbeltä. 
Kringelbagare,  m.  rinfcIin»tel|5oja. 
Kringfara,  v.  a.  o-  n.  tuttea  1.  ajaa  1.  ajetta 

ijm^Hiri;  mennä  t)ajatlenfa  1.  finne  tänne  1. 

).nttin. 
Kringflacka,  v.  n.  fnteSfctta  1.  juotfcunetta  1. 

l^äitljä  1.  fipata  1.  faa^tetta  }3ittiu  1.  i)mp'å' 

ri,  tuetetcljbettä. 
Kringfladdra,  v.  n.  t;äitl}ä  1.  lxd)Ua  1.  liJ^l^^ä 

^m))äril.  t^m^Järittä;  flaggan  fladdrar  kring 

stången,  lippu  I^äill)^  1.  tä).>äjää  tangon  ^m= 

)3äriliä  1-  Ijm^^ävi  tantoa;  fjerilarna  fladdra 

omkring,  :|3erf)oiet  tii^joitteletnat  1.  t;äil^h)ät 

1.  tö^l}i)ttctetoät  tjm)5äri  1.  ^Joitfin. 
Kringfluten,   a.   faarettiucu,   faareSfa   (oIet»a), 

faarrettu;  ett  k— et  slott,  faaretlinen  linna; 

staden   är  k.  af  en  flod,   faupnnli  cn  joen 

faareefa,  !au|3unfi  on  joetta  faarrettu. 
Kringflyga,  v.  n.  lentää  ympäri,  lenuettä  ^m» 

pävittä;  (hit  och  dit)  lenuettä  pitfin  1.  i)m» 

i^ävi,  tenneSfetlä;  fjädrarna  flögo  omkring, 

^ijtj^ettet  tenfiwät  1.  Ii3l)l)ät;ti»ät  l)m)5äri  1. 

Ipitfin;  spånorna  flögo  omkring,  tagtut  fin» 

ga^tetiu^at  1.  teufiunit  pitfiu. 
Kringflyta,  v.  a.  o.  n.  jnoöta  1.  lät/bä  ijinpä' 

ri,  fiertää,  piirittää;   floden   k— er   staden, 

jofi  jnoffee  1    Mtee  faupungin   ympäri  1. 


334 


Kri 


Kri 


^m^äriCä,  jofi  fiertää  1.  ))urittää  1.  faavtaa 

1.  ijmpäröitfee  faupungm. 
Kringflytta,  v.  n.  muuteKa  1.  ftirveHä  (»telen) 

^jttfin  1.  i)m}.''äri. 
Kringflätad,  a.  ^m^^äri  1.  umpeen  fubottu  1. 

t>aImifoittu;  en  k.  butelj,  9m^^äri  1.  umVeen 

htfccttu  puteli. 
Kringföra,   v.   a.   toiebä  1.  fulettaa   tjmpärt  1. 

Vnttin;  gubben  k — er  tidningar,  utfo  fulet» 

telee  1.  tuie  öm^äri  fanoma4et)tiä. 
Kiingfösa,  v.  a.  mättää  1.  ajaa  pitftn  1.  ^tri' 

päxx  1.  öajatlenia. 
Kringgifva,  v.  a.  onnelta,  anniSfeCa,  annetta 

)?ittin  1.  timpärt,  antaa  »mV^äri  1.  faifiUe. 
Kringgjorda,  v.  a.  ttOcttää. 
Kringgjuta,  v.  a.  faataa  1.  ©alaa  ^m^äritte  1. 

päääe. 
Kringgnaga,    v.   a.   j^rfiä  1-   faluta  (=uan)  1. 

nafertaa   ympäri   1.  reunat  1.  reunoja;    en 

k— d  brödbit,  ^m}>ärt  1.  rcuuoiéta  ji?rfttti) 

tetȊn4^afanen. 
Kringgräfva,  v.  a.  fattoaa  ^m})ärt  1.  ^mpä= 

riniä. 
Kringgunga,f.na^>a»feinu  1.  »fiiffu,  ^3t}örä=feinu. 
Kringgå,  v.  a.  o.  n.  fä^bä  1.  tankeita  ^m^Järt, 

laartaa,  fiertää,  fiertää   ympäri;    k.    sjön, 

fä^bä  järnjen  l^m^>äri,  fiertää  järlDcä  1.  jär= 

toi;  k.  fienden,  faartaa  1.  faarrattaa toiboit» 

linen,  fiertää  toif)ciaiien  ympäri;  k.  lagen, 

fiertää  1-  faartaa  lafia. 
Kringgärda,  v.  a.  aibata  ympäri  1.  umpeen, 

panna    aita   l^mpärifle,   panna   umpecnja  1. 

»mpäri    aitaan;    han    har    k— t    hela    den 

stora  äkern,  hän  en  pannut  fofo  fen  juu= 

ren  petien  umpecnia  aitaan  1.  umpi^aitaan, 

aibanuut  fofo  fen  fuuren  peöon  umpeen  1- 

tjmpärinfä. 
Kringhoppa,  v.  n.  l^upätä  1.  ^l^ppVå  Ijmpäri  1. 

pnipäriUä. 
Kringhvärfva,  v.  a.  piirittää,  fiertää,  faartaa, 

umpäröitä  (=tien);   k— id  af  fiender,  ail^oil- 

lifUta  piiritettt)  I.  fierrett^,  toitjoiltistcn  pii» 

ritptfeöfä  1.  faarrotfeéfa  foienja). 
Kringhölja,   v.  a.   peittää  1.  fääriä  jofa  puo= 

kita  1.  ijmpärinfä,  peittää  umpeen  1.  umpi» 

fanteen. 
Kringirra,  v.  a.  ajetehtaa,  fuleffia,  fuIeSfetta, 

fultea  1.  fuleffia  ympäri  1.  pitfin. 
Kringkasta,  v.  a.  unStata  «mpäri  1-  tjmpärit» 

Ie;  (kif  och  dit)  tuiétia,  tuiöfata,  tuiefaiéta 

(»mpäri),  toic-foa  1.  »riöfettä  ijmpäri  1.  ba= 

jallenfa  1.  pitfin  1.  fmne  tänne. 
Kringknyta,  \.  a.  folmeta  (=ean)  ijmpäri,  pan= 

na  bmpäriltä  folmuun. 
Kringköra,  v.  a.  o.  n.  ajaa  1.  ajella  pmpäri  1 

pitfin. 
Kringla,  f.  rinteli,  rintilä. 
Kringleda,    v.   a.   taluttaa  1.  faattaa    tjmpäri, 

talutetta. 
Kringliggande,  a.  läheinen,  IWx-,  läbeläincn, 

i^mpäi-iétöläiueii,  naapuri»,  t?nipäriUä  1.  tie- 


noilla 1.  l^mpäriötijttä  oletua;  k.  orter,  lä^i» 
tienoot,  naapuri»feubut,  lä()eifet  paifat,  lä^i» 
paifat,  l?mpäri8tö. 

Kringlinda,  v.  a.  fapafoita  (»tfen)  1.  fääriä  1. 
fictoa  t^mpäri  1.  ympärille ;  k.  sina  ben 
med  trasor,  fääriä  1.  fietoa  foipenfa  rie= 
touida  1.  riepuif)in,  fääriä  1.  fictoa  riepuja 
foipienja  >^mpäritlc. 

Kringlägga,  v.  a.  panna  ijmpäri  1.  ijmpäritle. 

Kringlöpa,  v.  a.  juDöta  1.  juoffennelia  1.  laa.» 
t)atet(a  1.  fipata  «mpäri;  en  träd  löper  der 
ikring,  fiinä  1.  fiitä  jucffee  1.  futfee  lanfa 
ympäri. 

Kringmura,  v.  a.  muurata  t^mpäri  1.  ^mpä» 
rilic,  futoa  fiiciltä  tjmpäritle,  muurata  1. 
muurittaa  umpeen,  fulfea  1.  piirittää  muu* 
ritla;  stället  var  k— dt,  paiffa  olt  wmpärin* 
fä  1.  umpeenfa  muuritettu  1.  muurilla  fu» 
iettn;  stugan  blef  k — d  med  gråsten,  tU» 
itmn  ^mpäriöe  pantiin  1.  fubcttiin  muuri 
{jarmaaéta  fiaeétä,  tupa  muurattiin  1.  fu» 
bottiin  umpesnfa  1.  ^mpärinfä  l^armaitta  fi= 
»iUä. 

Kringpäla,  v.  a.  paaluttaa  ympäri  1.  umpeen, 
fulfea  1.  piirittää  paaluilla;  lägret  är  k— dt, 
leiri  en  pmpärinfä  1.  umpeenfa  paalutettu 
1.  paaluilla  piiritettli. 

Kringrida,  v.  n.  ratfaétaa  ympäri. 

Kringro,  v.  n.  feutaa  1.  fcubella  l)mpäri  1. 
pitlin. 

Kringrulla,  v.  a.  pljijrittää,  pvöritellä,  fierit* 
tää,  fieritellä,  pi}örittää  J.  kierittää  1.  fie» 
rittää  ximpäri;  v.  n.  pi)i5riä,  pl)öriellä,  p^Ö» 
riä  ijmpäri,  fievtellä,  fieritä  (»iän);  ett  k — n- 
de  hjul,  pinnilrä  p^örä  1.  rataö. 

Kringränna,  v.  a.  piirittää,  faartaa,  fiertää, 
fultea,  l)ntpäri»piirittää;  k.  fiendens  läger, 
piirittää  1.  faartaa  aii;oiUifen  leiri;  jag  blef 
k— nd  af  röfvare,  rogtocja  tuli  1.  juofft 
t}mpärilleni,  reétrct  piirittivät  1-  fierftwät 
minut;  v.  n.  farella  (»rfelen),  juoöta  1.  fi= 
pata  ympäri  1.  pitfin. 

Kringsegla,  v.  a.  o.  n.  purjel)tia  tjmpäri;  pur»- 
iet)tia  pitfin  1.  ympäri,  fcilailla;  vi  le— de 
ön,  purjehbimme  faaren  ympäri  1.  umpä= 
ritfe;  de  k— de  udden,  purjebtitoat  niemen 
nenitfe  1.  ijmpäri,  faarfitrat  niemen  purjehtien. 

Kringsimma,  v.  a.  o.  n.  uiba  limpäri  1.  ne» 
nitfe;  han  k — de  den  långa  udden,  l;än 
ni  fen  pitfän  niemen  nenitfe  1.  ijmpäri;  (hit 
och  dit)  uiffennetla. 

Kringsittande,  a.  Ioniparilla  iStUtoa,  ympäri» 
iétutt>a;  de  k.  vännerna,  ympärillä  iStmimifet 
^Stäaät;  alla  de  k.,  taiffi  i^mpärillä  iétujat. 

Kriugsjuka,  f.  (hos  får)  pt)örä=tauti. 

Kring.skansa,  v.  a.  ^mpäri»toallittaa,  piirittää 
1.  ämpäreitä  (»tfen)  1.  ©lyöttää  »allilla  1. 
toaUituffilla;  k.  sitt  läger,  toallittaa  1.  pan= 
na  »allituffta  leirinfä  t;mpäri. 

Kringskansning,  f.  pmpäri»liMllituö. 

Kringskicka,  v.  a.  läl;ettää  1.  läljctellä  i^mpä» 


Kr 


K 


335 


Vt  1.  yota  \>aittaan  1.  :|5ittin;  lian  k— de  af- 
fischer, läfietteli  ilmcitutfia  pxttm  1.  ^m^^ärt. 

Kringskjnta,  v.  a.  o.  n.  am^Hia  ^m^äri;  am= 
^net(a  1.  ammutjclla  t)ni^>äri  1.  finne  tänne. 

Kriiigskjutsa,  v.  a.  h)l)btttää  1.  !l}t)bitcllä  t)ra» 
päxi  1.  :|.ntftn;  han  skjutsade  mig  kring 
hela  socken,  {)än  fi)^bitteU  minna  ^.ntfin 
pit'di'å^t'ä. 

Kringsko,  v.  a.  (en  häst)  iparma  um^i^fenfään, 
fengittää  ^m^ävi  1.  ^li  l)nH5än  1.  jofa  jalfa; 
hästarna  voro  alla  k— dda,  f)eH)Ofel  cli= 
toat  iaxiti  um^i^engäéfä. 

Kringskuren,  a.  part.  ^m^Järinfä  feifattu  1. 
leifeltij;  k.  frökapsel  (bot),  :t3oif{t4nirtoinen 
fiemen=fcteIo;  k.  kung  (i  kägelspel),  t)mpäri= 
faatoinen  1.  faarrettu  funtngaS;  (fig.)  aljhiS-- 
tettn,  fierrettl},  iȊl;ennetti},  julistettu,  fpt= 
fettt);  jag  är  k.  på  alla  sidor,  luiuua  ai)' 
bistetaan  1.  f^tfetään  1-  fierretään  jota  Ijaa-- 
ratta;  min  tid  är  mycket  k.,  aitani  on  fo= 
trin  rajoitettu  1.  toäliisfä  1.  abtaaöfa. 

Kringskära,  v.  a.  leifata  1.  leifeöä  l^m^^äri  1. 
reunat;  (figO  fu^.n8taa,  ivä^rntää,  tiertää, 
a[)bi§taa. 

Kringslunga,  v.  a.  tingoitta  (»foiten)  1.  Iingoi= 
tella  t)m^äri;  :)3ai?!teaa  1.  paistoa  1.  tt)i«toa 
1.  fintatjutelta  Vfxnpäxi  1.  jjitfin  1.  t;ajallenfa. 

Kringsluta,  v.  a.  l^m^Järöitä  (»tfen),  n^^öttää, 
olla  t)ttä  i)m)3ävi. 

Kringslänga,  v.  a.  :|jai§te{ta  1-  ))aiefoa  1.  h)i§» 
foa  1.  toiöfeEä  1.  tuisfia  1.  finfaf)UteEa  vm= 
^ärt  1.  ^^it!in  K  l^ajaltenfa;  slänga  kappan 
kring  axlarna,  toiStaiöta  1.  I}cila$nttaa  faa= 
^u  tjartioiCenfa  1.  l;artiainfa  t)ni:|)äri. 

Kringsläpa,  v.  a.  o.  n.  »etää  1.  raaötaa  1. 
Iaaf;ata  l)m^)äri  1.  ).Mttin;  släpa  sin  kläd- 
ning  kring  gatorna,  laal;ata  f)aincttanja  ^Mt= 
fin  fatuja;  fångarna  blef\o  k — de  at  alla 
hall,  tvmngit  raastettiin  1.  toebeltiin  jota 
l^aaraHe. 

Kringsmyga,  v.  n.  fjiipiä  1.  l^iilDiätetlä  1.  lii» 
{)ennetlä  1.  tuaania  ^m^^ärt  i.  )3itt'in  1.  jota 

.    ]pai!a§ja. 

Kringsnärja,  v.  a.  fietoa  1.  a^bistaa  1.  fier= 
tää  ympäri  1.  fofonanfa;  tjufven  blef  kring- 
snärd  af  hela  gårdsfolket,  itaraS  tuli  foto 
taton-Jcäeltä  fierrett)ffi  1.  al^biötetutfi;  han 
k — jdes  med  slående  bevis,  l)h\  fofonaufa 
1.  jofa  f)aaratta  fofmittiin  näf)täixntlä  tobis» 

•  tutfitla. 

Kringsparka,  v.  a.  ^jotfia  finne  tänne  1.  l)m» 
^äri;  han  k — de  sina  böcker  längs  golf- 
i  vet,  :|3ot!t  1.  ))ottiefi  firjojaufa  t?m^3ärt  1. 
.   ^ttfin  laattiaa. 

Kringspeja,  v.  a.  luafoa  1.  toatoitla  :pittin  1. 
-    ^n^^ärt  1.  fofonanja;   han   k — de   hela  nej- 

•  den,  toatoili  l)mpäri  1.  tautta  fofo  jeubun. 
Kringspiila,  v.  a.    ti).iutetta  1.  ri^jutclla   pitfin 
■  1.  ^m^äri. 

IKringspinna,  v.  a.  (om  insekter)  fef)iä  1.  fu= 
toa  ympäri  1.  ^nt:t5äritle. 


Kringsprida,  v.  a.  l^ajoittaa,  ^ajoitelta,  leivit'- 
tää,  teh,nteflä,  f)ajoittaa  1.  letcittää  tjm^ärt 
1.  ).nttin;  k.  ett  rykte,  teirittää  ^.nt'^etta  1. 
juorua  1  t)uf)ua;  k.  sig,  v.  r.  teuntä  (»iän), 
f)ajota  (=oan),  f)ajoitta;  lukten  kringspred 
sig,  t)aju  (e»ifi  i)mpäri  1.  ))ttfin;  k— dd, 
hajattineu,  t)ajatfanfa  (ofeica);  torpen  äro 
k — dda  i  skogen,  tor)5at  on^at  l)ajat(anfa 
metfäsfä  1.  i}mpäri  :|)ittin  metfää  1.  inctfäsfä. 

Kringspruta,  v.  a.  ruistia  1.  rniSfutetta  )^m= 
:>5äri  1.  pittin  1.  jofa  ^jaiftaan,  ruiSfaf^uteCa 
t)mpärt. 

Kringspänna,  v.  a.  fttnntttää  1.  firiStää  ^tU' 
part  1.  ijmpäritte. 

Kringstryka,  v.  n.  Meffta ,  futeSfctta,  ctta 
mierolla,  !utfea  1.  fulesfetta  i)mpäri  1.  pit= 
fin;  föra  ett  k— nde  lif,  pitää  fulfijai= 
men  elämätä,  eletlä  1.  oleffia  1.  njirua  ful- 
futaifeua. 

Kringstrykare,  m.  futfufatueu,  futtijaiu  (=tmen), 
fuituri,  futoffi,  juolfijain  (=iraeu). 

Kringströ,  v.  a.  tuisfia,  l;ajoiteIta,  ripoitetfa, 
letoitellä,  ftjlwää  1.  f;ajoitet[a  t^mpäri  1.  pitfin. 

Kringströfva,  v.  n.  fnlfea  1.  fuleffia  1.  fnIeS» 
fetta  tjmpäri  1.  pitfin,  fufoitetla,  otia  fulutta 
1.  futfemagfa  1.  liiffnmagja,  otIa  partiotta, 
faal;ateEa  pitfin  1.  t^mpäri. 

Kringstående,  a.  ^mpäri=fei[oja  1.  =otija,  tjnt' 
päritlä  feifotoa  i.  olenpa. 

Kringstänga,  v.  a.  l)mpäri=futtea  1.  «^piirittää, 
umpeen  [utfea  1.  jaavtaa  1.  piirittää,  jultea 
1.  piirittää  jofa  paratta. 

Kringstänka,  v.  a.  roiSfia  1.  roiSfuttaa  1.  räiS= 
fiä  1.  räisiti)ttää  1.  pirsfuttaa  ympäri  1.  pitfin. 

Kringsväfva,  v.  n.  liibettä  (»telen)  1.  lanfuilla 
1.  leijailla  tjmpäri  1.  pitfin;  (fig.)  ptjöriä, 
fjäiUjä;  hans  tankar  k — de  utan  rast  eller 
ro,  lianen  ajatuffenja  p^lirtnjät  1.  fjäil^iftiät 
t}mpäri  jeija^tamatta;  Ii— nde  tankar,  pi)ö« 
riroäijet  1.  f)äilt)toäijet  ajatnfjet. 

Kringsvänga,  v.  a.  o.  n.  pl}örittää  1.  fieh30t= 
taa  1.  fietuttaa  ijmpäri;  fiepoa  1.  fieppua  1. 
fieffua  1.  pl^ijriä  1.  l)eilna  tjmpäri;  ett  k— n- 
de  hjul ,  fiepDWa  1.  fieppunja  1.  fieffutoa  ratas. 

Kringsvärma,  v.  n.  (om  insekter)  l^uriSta  1. 
filmistä  1.  ptjijriä  1.  n3iet)fnroita  (»tjen)  ^m» 
päritlä,  lennellä  parttjiSja  l)mpäri;  (fig)  fi= 
(;istä  1.  pl?öriä  1.  toief)feittä  t^mpäriltä,  faa= 
^)atetta,  faal^itetla;  vara  k — d  af  tiggare, 
olla  ferjäläifiltä  fierrettijuä,  otta  ferjäläiSten 
fietjteeSfä  1.  fil;inä8fä;  han  är  alltid  k— d 
af  trashankar  och  tiggare,  ferjäläijet  ja 
retfaleet  fil^ijetoät  1.  pV)öri>oät  1.  tt>iel)feile' 
i»ät  1.  fie^toteat  aina  f)änen  t^rapäriltänjä; 
(kringstryka)  fuleffia,  faa^atelta;  k.  om  nät- 
terna, juosta  1.  fulfea  ijij»feugäsjä  1.  ^ö= 
jataSfa. 

Kringsända,  v.  a.  lähettää  1.  tät;etellä  ^mpärt^ 

Kringvandra,   v.  n.  it>aeltaa  1.  fulfea  ympäri 


336 


Kri 


Ero 


1.  ^5it!in;  en  k— nde  gesäll,  !ulfett>a  1.  tt)a= 

ihana.  fifäKt. 
Kringveekla,    v.   a.    f  ääriä   1.   fe^Jtä    1.   fictoa 

^mpäriffe. 
Kringvritla,   v.  a.  trääntää  1.  fiertää  1.  f  ään- 
tää i}m}>äri. 
Kringvräka,  v.   a.  trtétca  1.  fö^bcflä  Utelen) 

1.  :>>aiéfca   1.  ^aisfella   1.  tutStta  1.  mattia 

^mijäri  1.  ^ittin  1.  ^ajattenfa. 
Kringåka,  v.  n.  aiaa  1.  ajeöa  ^m^järi. 
Kringvältra,  v.  a.  »ierittää  1.  ticrittää  1.  p\)'é' 

xittaå  ympäri. 
Kringäta,   v.  a.  fijcbä  bm^ärt  1-  ^nH)änItä  1. 

reunat   1.  reunoista;    en    kringäten   smör- 
gas, pmpäri  f^öt^    ftoi4ei^3ä,    »määriltä  1. 

reunoilta  fi}cti)  1.  talwettu  n>ci4etpä. 
Krinolin,  m.  teanne=f)ante  (»eeni,  )>cnffä=fiame. 
Kris,  m.  (i  sjukdom)  murre  (=rteen),  peitto, 

muute?;   (farlig  vändpunkt)   )fa\a%   (4tään), 

Ifuia. 
Krisk,   a.  firpeä,   !im}3ura,  mujafta,   titfelä, 

muifea. 
Kristall,  m.  !ri8talli,  fibe  (=teen),  Iibe4aft;  af 

k.,  !rtétaflinen,  hnétaCi»,  fibe^Iaftnen. 
Kristallglas,  n.  tri§taUi4aft,  !riötalli. 
Kristallinisk,    a.  fiteemäinen,   !itcen=   1.   friä 

tattin^muctoinen,  fri^taKimainen,  fite^tt)ni)t. 
Kristallisation,   -sering,  f.  titcl)t^minen,  frig= 

tallt§tuminen. 
Kristallisera,   v.  n.   !itet)tl)ä,   friétaltietua,  lv 

bel^tbä;  v.  a.  !ite^ttää,  fri^tatlifentaa. 
Kristallklar,  a.  Iafin4ir!a8  (»ffaan),  fri^tattin^ 

firfae. 
Kristall-lins,    m.,    -vätska,    f.    fri§talli4inft, 

fri§taUi4ceft. 
Kristan,  m.  rae  (4een). 
Kristelig,  m.  fl.  se  Kristlig. 
Kristen,    a.   friStittt},    fristiflineu;    de    k— na 

folken,  frietit^t  fanfat;    den   k — na  läran 

frtötin=o^^^i,  friétin^uStc ;   den   k — na  veri 

den,  frietitti)  1.  frigtiflinen  maailma;  subst. 

!ri§titt^. 
Kristendom,  m.  fri8ttn=U§fo,  friStin=0^}3i,  fri8= 

tittif^^S. 
Kristendomsbroder,  m.  friöti=n)eli. 
Kristendomsstycken,    n.   pl.    fri§ti^o^^i^  =  fa^= 

)>alect. 
Kristendomssyster,  f.  frigti=fljär  l  »ftfar  (=ren). 
Kristenhet,  f.  fri§ti4unta. 
Kristlig,  a.  triStillincn,  friStuffellincn;  ett  k— t 

sinnelag,  friétiflinen  mieli  1.  mielenlaatu; 

Hans   Allrakristligaste  Majestät,    Äaiffein 

Ärietiöifm  2)Jajt^tcetti. 
Kristligen  1.  Kristligt,  adv.  friStillifeéti,  friS^ 

titljn  ta^5aan  1.  tankalla. 
Kristmild,  a.  armeliaé  (=aan),  Iau)3ia§,  hiotin» 

laupias. 
Kristna,  v.  a.  riStiä,  faktaa. 
Kristning,  f.  ristintä,  ristiminen,  fa^tc  (=cen). 
Kristuingsbarn,  n.  riSti4apfi. 
Kristningsnamn,  n.  riätintä^nimi,  ri§ti=nimi. 


Kristtrogen,  a.  friettn=u8fottinen  I.  'USfotpai^ 
nen. 

Krita,  f.  liitu;  på  k.  (fig.),  irelafft. 

Krita,  v.  a.  (iibuta  (=tuan),  liibuttaa,  liibuita 
(=t)en). 

Kritaktig,  -artad,  a.  liitumainen,  Iiibun4a^ai» 
nen,  Iiibun4ainen. 

Kritberg,  n.  liitu^irucri. 

Kritbrott,  n.  Iiitu4cu6c§,  nitu4aiwo§. 

Kriterium,  n.  tunnustin  (4men),  foetin  (4ti» 
men),  tunnu8=inerfti. 

Kritglas,  n.  Iiitu4afi. 

Kritgrund,  m.  liitu»^cf>ja. 

Krithvit,  a.  n>attea  fuin  liitu  1.  hjaate  (4teen), 
liibun=»alfeuineu. 

Kritig,  a.  liituinen,  liibugfa  (cfeica). 

Kritjord,  f.  liitu=multa. 

Kritik,  f.  arJroStelu,  tutfimu?,  tuttinto;  un- 
der all  k.,  ^ucnoa  bucnom^-n;  (klander) 
moite  (4teen),  moittiminen. 

Kritikast,  m.  tutfannieS,  tata4utfiia,  fääffijä. 

Kritiker  1.  Kritikus,  m.  ariroételija,  tuttija; 
sträng  k. ,  tuima  tutfija,  antara  arttoetelija. 

Kritisera,  v.  a.  arJvoStella ,  tutfia,  tutfiella, 
jääfftä;  (tadla)  moittia,  ^janeteKa. 

Kritisk,  a.  (granskande)  artDOJitelettja,  tutti» 
n^a,  tuttinnoUinen,  aritiosteluflinen;  (af gö- 
rande) rattaifen^a,  täfjbellineu;  (betänklig) 
artt?eluttan)a,  ar»etun=afainen,  tufala,  i^uU 
mallinen;  han  är  i  k.  belägenhet,  l^än  on 
arttjeluttatuagia  1.  tufatagfa  tilaéfa  1.  oloäfa. 

Kritpipa,  f.  ja»i=Jjei'ä,  jawi=^iil3)JU. 

Kritslå,  V.  a.  Iiibuu4^iJbä,  mertitä  (4fen)  1. 
napata  Iiitu4angatta. 

Kritsnöre,  n.  Iiitu4anfa  1.  »naulaa. 

Kritstreck,  n.  liitu^iniifta,  Iiitu=)5iiru. 

Krog,  m.  fajjatfa,  juomata,  rou»i,  juoma» 
^>aitfa. 

Kroghal,  n.  juoma^peiä,  fapaffa. 

Kroghund,  m.  tapaffa4alli,  juoma=mieö. 

Krogskylt,  m.  rouwin=taulu,  juoma4t?ltti. 

Krogvärd,  m.  fa<>atta^mie§,  rounjinnjäutä. 

Krok,  m.  touttu ,  foutfa,  toufero,  n>etara, 
^anfa;  hänga  kappan  på  en  k.,  panna  la)f* 
Va  foutfuun  1.  roetaraan;  (metkrok)  onti, 
(Stor)  havma,  fouftu,  (af  träd)  launi;  sätta 
bete  pa  k — en,  panna  täfl)  1.  fpötti  enteen 
1.  fcuffuun;  fänga  en  gadda  pa  k.,  faaba 
^aufi  toutuista  1.  fcutulla  1.  launiUa;  nap- 
pa på  k— en  (fig.),  fäi)bä  1-  tarttua  onfeen; 
(krvkning  på  väg  o.  d.)  polnji,  mutfa,  n?ää» 
rä,  toufero;  k.  pä  en  dod,  joen  po(»i  1. 
mutta;  vägen  går  i  k.,  tie  tefee  poltten  1. 
muttan,  tie  on  mutfalla  1.  irääräsfä;  köra 
i  k.,  ajaa  »äärään;  det  är  öfver  en  mils 
k.,  fe  tetee  enemmän  tuin  penin4utman  njää» 
rän  1.  muttan,  fttä  on  penin4ulmaa  enem» 
män  l.  päälle  penin4ulman  njäärää;  haraa 
gjorde  många  k — ar,  jäneS  teti  monta  mut» 
laa  1.  fouffua  1.  pohrea  1.  tiweröä;  han 
drog  benen  i  k.,  n?ett  jalfanfa  fouffuun. 


Kr  o 


Kr  o 


337 


Krokan,  m,  !vofaam. 

Krokben,  n.;  siä  k.,  famptttaa,  (l}öbä  fam^= 
^im  1.  tam^^pia. 

Krokbent,  a.  foutfu^^otoi,  it»äävä=fääri,  Icnfo- 
jaUa,  Iän!ä=fääri,  föäärä>iaärhien,  fam))ura= 
jalfa,  fantu«. 

Krokgång,  m.  se  Krokväg. 

Krokhalsad,  a.  fouffu  =  faulaiuen  ,  touKu=  1- 
tfäävä»  1.  faari=faula. 

Krokig,  a.  ixniävä,  fät)vä,  följr^,  fouHuincn, 
foitfero,  mutfilva,  nmtfatnen;  (i  en  stuick- 
vridning)  fhvcvä,  ti^^evä,  fiemitvatuen;  k.  väg, 
miitfaincu  1.  iväävä  1.  lenfo  tie;  k.  rygg, 
U\iärä  1.  föijrl)  fetfä;  sitta  k.,  iötita  icää» 
rältii  1.  foitfuSfa  1.  h}gfäSfä;  han  börjar  gå 
k.,  ^än  alfaa  täijbä  tväärättä  1.  tiiäävägfä  1. 
foiifuöfa  1.  {■t)t)rl}g|ä;  bli  k.,  tcääri§tl)ä,  t'ä^= 
ristvä,  mutfigtua. 

Krokighet,  f.  toäärl)^§,  !ät)rl)t)§,  ft|>er^_lj8,  !on!= 
fuiimtS,  mutfatfuuS;  tt)äävä  1.  fäijrä  :paiffa, 
^cln^ete  (=!feen),  mutfa,  foufevo,  lenfo;  vä- 
gens k.,  tien  ii>äävt)t}8  1.  mntfaifuu§. 

Krokigt,  adv.  irääräeti,  it>äävä8iä,  iväävään, 
nuittaHa,  mutfaUe,  foufuefa,  foufuöa,  tmh 
fuun  o.  s.  v  ;  han  drog  linien  alldeles  k., 
u^cti  txnitoan  irallan  iröärään  1.  foututlc. 

Krokjern,  n.  foulfu» rauta,  foufero,  vauta= 
foufevo. 

Krokkam,  m.  foufcro  =  fam|ja,  fouffn=fatn^ia, 
faSfa^fotn^ia. 

Krokknif,  m.  fott.'>evi,  fortjeli,  fotoctin  (=imen), 
fott»in  (4mcn). 

Kroklinie,  f.  föl}Vl}=n)iilra,  fcuffu=h.niuio,  Uiää= 
rä  toit^a. 

Kroklinig,  a.  tväävä^initoaincn,  !öijvlj^joii)Dat= 
neu. 

Krokna,  v.  a.  ltjäävigtt;ä,  fä^riötljä,  fonftStua, 
mutfiStua,  fit^cvtl)ä,  fät)bä  1.  jöäbä  Irääräffi, 
fammcvtua,  fiunnc(tt)ä,  kutoutua,  ^>ainua; 
(fig.)  nuutigtaa,  fi|)ertt)ä,  uuu^mljtua,    uu^ 

Kroknäbb,  m.  tävvä-uoffa,  fonfa=noffa,  fonf- 

fu=noffa. 
Kroknäbbig,  a.  fätjvä^noffaiueu  1.  =noffa,  fon» 

fo-noffaiucn  1.  =ucfta,  fouffu^noffa,  fi^jerä-- 

nofta. 
Kroknäsa,  f.  fönfö»  1.  fonfo^uenä,  föi)rl?-nenä. 
Kroknäsig,  -näst,  a.  fi3nfö  =  nenäiuen,   fonfo= 

nenä,  fi^^cvä^nenäiuen. 
Krokodil,  m.  frofotiili. 
Krokodiltårar,  m.  pl.  (fig.)  fiefauntfut  1.  4\)\y 

neleet;  gråta  k.,  itfea  fi§fan=itfuja. 
Krokrefflad,  a.fifterän-ibfaiueu,  fievon-ifjlaineu. 
Krokryggig,  a.  ft)^r^=ieifätnen  1.  »felfä,  föl}vl)= 

felfäinen,  fouffn=feIfä,  tt)aärä=feffäiucu,  rl)f)ä= 

felfä,  föi?ffl?=felfä. 
Kroksabel,  m.  faari»fa^jeli,  )renfu -facett. 
Krokskaftad,  a.  »äärä=toarfinen  I.  »njartiucn. 
Krokspetsad,  a   n5äärä=färfinen,  foutfu=tävti= 

nen,  fi^^erä^fävfinen  1.  »jäinen,  fouffu4Hii' 
Svenskt- Finskt  Lexikon. 


neu,  ofa=^}äinen,  h)äärä=färft,  !ou!fa=  1.  fi= 
).>crä=färfi;  (b<,t.)  ofa=färfinen. 

Kroktand,  m.  fouffa  =  ^amma8  (=^)aan),  tora= 
(;aiuma8. 

Krokvnxen,  -växt,  a.  hjääräfft  fa8lt»anut,  fänf* 
fl)räinen,  h?äärä  =  it)artaIolltueu,  wäärään  1- 
foutfunn  faSicanut  1.  fa8»cttunut,  fon!fu= 
faöivuiueu;  k— t  träd,  fänffi)vä=puu,  länfä= 
^3un. 

Krokväg,  m.  vtiäärä,  luutfa^ie,  faavto,  faar= 
ranne  (niteen),  ftertD=tie;  gå  en  k.,  fä^bä 
iviiärää,  faavtaa,  fievtää,  fät}bä  1.  mennä 
faartaiu  1.  faarettain;  (fig.)  mutfa,  ^>oIan, 
fouffu,  fierto;  gä  k— ar,  mutfiteffa,  mutfiö^^ 
telia,  fierrellä,  fouffuitta,  täl)bä  mutfia,  tel;= 
bä  mutfia  1.  fouffuja. 

Kroma  sig,  v.  r.  uaalaiöa,  feifiStcHä,  h)en= 
faifla,  iDengoitelta,  feitoitelfa,  feifaiUa,  re= 
heuneKä,  :|)ijö[)istelfä. 

Kromgädda,  f.  ftiiAer^nuft,  ftcmuva^auft. 

Krona,  f.  ruuuu,  fvuunu;  bära  k.  på  huf- 
vndet,  :|3itää  1.  lantaa  runnua  ^>ää8fänfä; 
sätta  k — n  på  verket  (fig.),  antaa  faunt§« 
tu8  tl?i)IIe,  fannigtaa  1.  fei.i|)elijitä  (=tfen) 
tl}Ön)ä;  (regering)  fruuuu;  finska  k — n, 
©nomen  fruunu;  afsäga  sig  k — n,  luopua 
fruunugtanfa;  tjena  k— n,  :|3alU)eIIa  frnu= 
nua;  hon  är  en  k.  för  sitt  kön  (fig),  f)än 
on  naiS=)3Uoften  fauuistus;  k— n  pa  en  tand, 
{)amt)aan  ).iää;  (på  ett  träd)  lattoa,  lattraö; 
(ö  loin  k  runa)  fufau4erä;  (pd  hästhof)  faiinou= 
raja;  (ljuskrona)  f^uttilä=ruuuu. 

Kronarfvinge,  m.  fruunuu  »perijä  1.  =peri{ll= 
nen,  perintö^rul^tinag  (=aou),  «.laKan^perijä. 

Kronblad,  n.  (bot.)  terä4el)tt. 

Kronfjäll,  n.  (bot.)  terä-fauna. 

Kronformig,  a  fruuuun=muototneu  1.  »tapainen. 

Kronfäste,  n.  (bot)  terä=poI;ju6. 

Kronglas,  n.  vuunu4a|i. 

Kronguld,  n.  frnunu=futta. 

Kronhjort,   m.    (cermis  elaplms)   ruunu^ivlut. 

Kronhjul,  n.  (mek.)  I}ar|a=rata8  (4taau). 

Kronisk,  a.  aifa=fautinen,  aifa=»älinen;  (lång- 
varig) pitfäEinen,  pitfittätoä. 

Kronjuvel,  m.  frunnuu^faEeug,  riifin»  1.  n^al« 
tio^fatten^. 

Krono,  a.  frunnun;  göra  ett  hemman  till  k., 
tef)bäta(o  f ruuuun=ti(af ft ;  k.  hemman,  fruu* 
nun=talo  1.  »tila. 

Kronoallmoge,  m.  fruuuun-tafoUiiet  I.  =ttlaf= 
lifet,  fruunun=ta[onpojat. 

Kronoallmänning,  m.  fruuuun4)I)teiSmetfä. 

Kronoandel,  m.  fruunnn=o|a. 

Kronobefallningsman,  m.  fruuuun=uimi8mic8, 
frunuun=toalle8mauni. 

Kronobetjening,  f.  frnunun=patoclijat  (pl.). 

Kronobetjent,  m.  fvuunuu=pahrelija. 

Kronobonde,  m.  fvuunuu-talonpoifa,  frnunun= 
tilaltinen. 

Kronobränneri,  m.  fruuuuu^pclttimo  1.  »pväuui, 
!ruunnn=n)iinafeittiö. 

43 


338 


K  ro 


Kr  o 


Kronofiske,  n.  fniunun^fataStuS  1.  -falaSto. 
Kronofogde,  m.  truununMPOUti. 
Kronogods,   n.    fruunun  =  faitano    1.   =tUa   1. 

»I)Dn.n. 
Kronogram,  n.  aifa^hjärf^,  fronogramma,  aifa» 

runo. 
Krouohemman,    n.    fruunun  =  taIo    1.    -tila    1. 

»fotitu. 
Kronojord,  f.  fruuttun^maa. 
Kronolog,  m.  ajan4a8!tja,  ajan=ttetäiä. 
Kronologi,  f.  ajan4ufu  (=lDun),  ajan4a8fii. 
Kronologisk,  a.  ajan^ulDiilIinen,  a}an4aöfut= 

linen. 
Kronolägenhet,  f.  fruunun4Ua  1.  »talo. 
Kronomagasin,  n.  fruiinun^mafafiina,   fruu= 

nun^aitta. 
Kronomark,  m.  (kameral.)  fntunun^ala,  fvuu= 

nun4iilfamaa. 
Kronometer,  m.  ajan=mtttavt  1.  -mittaaja. 
Kronopark,  m.  fruuitun^falo. 
Kronoränta,  f.  fruunun=tt?ero,  tualtio^hjero. 
Kronoskatte,  n.  (kamer.)  !ruunun=))ertnti5maa. 
Kronoskjuts,  m.  fntuniin=ft)t}tt,  vuunuu4^i)ti. 
Kronoskog,  m.  fruunun-metfä. 
Kronospannmål,  m.  fruunun=jl)tt)ät  (pl),  fruu= 

nun^hjerojtjteät. 
Kronosäteri,  n.  (kameral.)  fruunun=fäterta  1. 

'fetevi. 
Kronotionde,   m.   fntunun»ttf)unti,   fvuumtu» 

f^mmene!ict  (pl.)- 
Kronouppbörd,  m.  fruunun^^Iöéfanto ,  fntu= 

nun=h)ercnfanto. 
Kronoutskylder,    m.    pl.    (kamer.)    fruuttim» 

uloSteot,  fruunuiMnafjut,  !ruunun=tt>evot  1. 

»hjeronmafiut. 
Kronovärdi,  n.  truunun=arit>to,  fntunun  f)inta= 

ovwio  1.  »määrä,  fruunun=ar»iotnnta. 
Kronoäbo,  m.  !ruunun=tiialainen  1.  =tUaUinen, 

fruununtaIon=afutaö  (=ffaan). 
Kronpretendent,   m.   fruunun  =  i3l)l}täjä,    ixmi- 

nun^iuaatija ,  roallan^iefjtcja,  ftuunim^är!» 

l^jä. 
Kronprins,  m.  fruunu^^JrinSft,   lralta4^rtnöfi, 

^3erintö'^rin§fi. 
Kronprinsessa,  f.  Iruunu=  1.  ^5ertntö=)5rmfeS= 

\a,  njalta=^rtnfeöfa. 
Kronstam,  m.  )?uun=tt»arft,  ^5Uun=run!o. 
Kronstång,  f.  n?aate=orfi  (orren). 
Kronsöm,  m.  (anat.)  aju=ra!o,  Dtja»rafo. 
Kronträd,  n.IatlraS^mu,  tuu^ea4atl»aiucn  ^uu. 
Kronverk,  n.  (forHf.)  otfa= linnoitus  1.  =»a= 

ruStuS. 
Kropp,  m.  ruumis  (=iin),ru'f)o,h?avft(=rrcn);  (bål) 

runto,  irartalo;  mehniskaus  k.,  if)mijenruu» 

mi«;  död  k.,  fuottut  ruumiö;  en  välbildad 

k.,  luonteja    »atfi  1.  toartalo  1.  ruumis; 

plikta  nied  k— en,  färfiä  ruumiillanfa;  straf- 
fas till  k— n,  färfiä  ruumiin=rangai8tuöta 

tili  k.  och  själ,  ruumiin  ja  fielun  ^)uokS^ 
ta;  (rymd)  U^isifcAz  (-eeu);  fast  k.,  ftinteä 

1.  jähmeä  fa^))ale. 


Kroppdufva,  f.  (columba  c/utturo-m)  tnpiut\}\}i)tVi. 

Kroppsaga,  f.  ruumiiUincu  furituS,  ruumis^ 
furi. 

Kroppsarbete,  n.  »varfi=tl)ö,  ruumiin=t^ö,  h5ä= 
{•i-tl)ö. 

Kroppsbeskaffenhet,  f.  ruumiin4aatu  1.  »luonto. 

Kroppsbildning,  f.  ruumtin=muoto  1.  »faSlim, 
Jttarren»  1.  tpartaton^muoto. 

Kroppsbyggnad,  f.  ruumiin »rafcunuS,  ruu= 
miiu4uonto;  han  bar  kion,  stark  k.,  f)än 
on  \)nUo,  tval))x>a  ruumiiltanfa,  l;äucltä  on 
^eifto,  t»al)toa  ruumiin^rafennuS  1.  ruumis. 

Kroppsdel,  m.jäicn  (=en),  ruumiin=jäfen  1.  =ofa. 

Kroppsfel,  n.  ruumiiu^lBita;  hau  bar  mänga 
k.,  f)änesfä  on  monta  ruumiin^njiifaa,  I;än 
on  fo»in  »iafaS  1.  »iallineu  ruumiiltanja. 

Kroppskraft,  f.  ruumiin=l»oima,  ruumiin=tarmo. 

Kroppslig,  a.  ruumiillinen,  Iif)aflinen;  de  k — a 
varelserna,  ruumiiHifet  olennot;  k.  njut- 
ning, smärta,  ruumiiUinen  1.  ruumiin  nau» 
tinto,  fi^n;  k— t  straff,  ruumiin  1.  ruu» 
miillincn  rangaistua. 

Kroppslighet,  f.  ruumiillifuuS. 

Kroppsligt,  adv.  ruumiiflifeSti;  en  ande,  som 
k.  uppenbarar  sig  för  ngn,  joHehllle  ruu» 
miillijeSti  1.  ruumiittijeSja  mitaäja  1.  l)af)= 
muSfa  itmeSttjtoä  tjenti. 

Kroppslängd,  a.  ruumiin=mitta  1.  =:^ituu8. 

Kroppsplikt,  f.  mumiiu^rangaistus. 

Kroppsrörelse,  f.  ruumiin4iifunto. 

Kroppsskapnad,  f.  ruumitu»  1.  »artalon-muo» 
to,  {asnjun^muoto;  hafva  ful  k.,  olla  ruma 
»arrcltanfa  1.  ruumiiltanfa. 

Kroppssmärta,  f.  vuumiin  1.  ruumiillinen  fi^u 
1.  »aitta. 

Kroppsstorlek,  f.  ruumiin4o!o;  i  k.,  ruumiin 
fofoifena  1.  fuuruifena. 

Kroppsstraff,  n.  ruumiin=rangaistus,  ruumiil» 
tinen  rangaistus. 

Kroppsstyrka,  f.  ruumiin »woimat,  ruumiin» 
»voima  1.  »toäfi  1.  =n?äfett>i^t}S. 

Kroppsställning,  f.  tuartalon»  1.  h)arren=muo» 
to  1.  »afento,  ruumiin»afetuS  1.  »afento. 

Kroppsvärme,  m.  ruumiinlämpö  1.  »lämmin 
(»^imen). 

Kroppsöfning,  f.  ruumiin»l;arjottuS ,  ruumiin 
f)arjoittelemiuen  1.  taitouttelcmineu. 

Kroppäs,  m.  f)arja»^irfi  (=rren),  feltä=l;irfi,  furti» 
^irfi. 

Krossa,  v.  a.  mufertaa,  murSfata,  murentaa, 
rufentaa,  rutistaa,  rut)toa,  rul^joa,  rout)ia, 
rou^entaa,  rauSEia,  rauSfoa,  färfcä,  murtaa; 
(hastigt,  en  gäng)  rutaiSta,  rul^jaista,  rut)- 
taista,  murSfaiSta,  roul;aiSta,  rauSfaiSta; 
muren  föll  ned  och  k — de  honom,  muurt 
futistui  ja  muferfi  1.  rufenfi  1.  rutaifi  t)'å' 
nen;  k.  en  mask  med  foten,  mufertaa  1. 
murSfaiSta  mato  jalallanfa,  tattata  1-  poika 
mato  liisfaffi  1.  liiu^affi  1.  murSfafft;  k. 
hufvudet  mot  en  sten,  mufertaa  1.  färfeä 
1.  rustoa  1.  rufentaa  ^ääufä  fiween,  l^bbä 


Kro 


Kru 


339 


pä'ån\'å  muvéfatfi  !it»een;  k.  glas,  routaa  1 
roufjentaa  1.  rouöfoa  1.  färfeä  1-  murentaa 
lafia;  k.  bär,  {jttlota  (-can)  1.  rouf)CUtaa  1, 
muröfata  marjoja;  (fig.)  k.  en  fiende,  mur= 
taa  1.  mufertaa  1.  rutistaa  1  ruhjoa  1.  ma» 
fcntaa  U)tt;oitttnen;  detta  k — de  hans  hjer- 
ta,  f  e  itänen  fijbämeufä  färti  1.  murti  1 
murenfi;  k— s,  v.  p.  mufertua,  förhud,  fär^ 
fe^t^ä,  murStautua,  muröta^tua,  rutistua, 
ru(;jautua;  glaset  k — des,  laft  muröfautui 
1.  järf^i  1.  mufertui,  lafi  meni  muröfaffi  1. 
^irötatfi;  hutVudet  k — des,  pää  meni  Iti= 
iBaffi  1.  liistafft  1.  mur6fa!fi,  pää  mufertui 
1.  färft?i. 

Krossande,  n.  Krossning,  f.  mufertamtuen, 
muferrue,  o.  s.  v. 

Krubba,  f.  feimi,  fcimi,,ru^u,  ru^3)3u. 

Krubbitare,  m.   (om  hästar)   )etmcn=))Urefflja. 

Krucifix,  n.  truft^5f;ifft,   ristin=fuir»a,   ristiin» 

naulitun  fua^a. 
Kruka,  f.  ruuffu,  faan=aStia;  en  k.  vatten, 

ruutuUiuen  uiettä;  (fig.)  ^elEuri,  Idätitte. 
Krukmakare,  m.  fatoen=n)alaja,  ruuffu=maa!a= 

ri,  ruufun^tcjtjä. . 
Krukmakarelera,  f.  ruuffu»faU5i,  aStia^fauji. 
Krukrussin,  n.  ruuffu»ruftna. 
Krukört,  f.  se  Käringkrnka. 
Krulla,  V.  a.  {"ittjertää,  Ji^jertää,  tiemuroittaa, 

fä^ertää,  fäl;ertää;  k.  sig,  v.  r.  tiperti}ä,  fi= 

ivertöä, ,  f äpert^ä, ,  fapriStt)ä,  f äf)ertvä. 
Krullig,    a.  fä))erä,   ti))erä,   filrerä,   !iett»era, 

!äl)erä,  fiemurainen. 
Krum,  a.  tävfxä,  toääxä,  liptxä,  fou!ero. 
Krumbjelke,  m.  !aari=malfa.. 
Krunibugt,  m.  pdm,  mutfa, JierroS,  leufo; 

(fig.)   mutta,   feutfu,    faarto,   leufo;   göra 

k— er,  mutfiSteUa,  te[)bä  faartoja  1.  lentoja 

1.  fiertoja,  touthtetta. 
Krumbugta,  v.  n.  ^oiftSteKa,  muttisteöa,  poU 

tiicitta,  foulfuetla,  fterrettä  (»rtefen),  fä^ris» 

teliä,  vääristellä. 
Kr\iincirkel,  m.  foutfu»firfiIä,  !'OUff'U»^r^))t.. 
Krumelur,  m.  reufuta,  faifura. 
Krumfotad,  a.  läntfä=fääri,  fouHu=)3o(»in,  h)ää» 

rä»  1.  IänEfä»fäärinen,  fouftu^jaUaincn,  Ien= 

fo^jalfa,  Ien!fa=jatfa. 
Krumgang,  m.  se  Krokväg. 
Krumhornad,  a.  !ouftu»far»inen,  !ä^rä4arl»t= 

nen,  !aari»farn)i,  !äl)rä»  1.  fouffu=farn)i. 
Kruuiluilt,   n.  (skepp.)   ^)otoi=^)nu,  fä^rä»^uu; 

fruml^ultti,  fo^^i4oufto,  ))imeä  loutfo. 
Krumilur,  se  Krumelur. 
Krummejsel,  m.  fäl)rä»tattta  1.  »^inft. 
Krum  pen,  a.  furttunut,  furtistunut,  fä^rtSt^» 

nt)t,  !äl.ierti}n^t,  rvt;tSt^n^t,  turttuinen,  f^S» 

[isti^ntjt. 
Krumpenhet,  f.  furttuifuuS,  furttunaifuuS,  fur» 

tistunaifuus,  laijrigt^jm^S,  !urttstumu§. 
Krumpna,  v.  a.  turttStua,  furttua,  fä^riSt^ä, 

»ääristvä,  rij^ist^ä,  f^sfistijä. 


Krumsprång,  m.  f)eis!al)bu§,  f)eifaI)buS,  tetfal^» 
buS,  ticM^buS,  feitfuna,  IeiSfal)buS,  Ien!a^» 
bus;  gfira  k.,  fieiSfa^beHa,  ^^eifatjbelta,  f)ei«» 
farotba,  feifaf)belta,  teifal;betla;  (fig.)  rautfi» 
telia,  fierreUä  (»rtelen),  fufeEeEa  (»telen), 
lenfoiöa. 

Krumstaf,  ra.  fou!fu»fauir>a,  !ä^rä»fauttja. 

Krumtimmer,  -trä,  n.  faari=^UU,  poin3i»^JUU, 
f äl)rä=ma{fo ,  fät)rä=t)uu,  favrä»l;irfi,  länffä* 
puu,  tänffä=(;irri. 

Krus,  n.  (kärl)  ruuft,  ruuSfa,  fih)i»a8tia,  ^.^ot= 
tu;  ett  k.  (fullt),  ruufiCinen. 

Krus,  n.  (migot  krusadt)  röl}l^eIf^S;  (fig.)  fur^ 
fauS,  furfaituS,  furfauffet,  furfaStetu,  fur» 
fastclemifet;  utan  k.,  furfaifematta,  fauniS» 
telematta,  furfauffitta,  faifista  furfauffista 
f)UDlimatta. 

Krusa,  v.  a.  röl)^eftää,  fa^aroita  (»tfen),  ftt)a» 
roita,  fä^ertää;  k.  har,  fif^aroita  1.  fäfiertää 
^liuffia;  k.  kanterna  af  ngt  (tyg),  röl}^eUää 
1.  n^^^^ttää  1.  ruufata  jonfin  reunat,  (träd 
o.  d)  tonntella,  ruufata;  k — s,  v.  p.  o.  d. 
fa()arottua,  fäf)ertl)ä,  fif)ert^ä,  (om  vatten  af 
vinden)  faref)tia;  v.  n.  (fig.)  turfatöa,  fur» 
fasteöa,  faunistctta,  em^iä;  k.  för  ngn,  fur» 
faitta  j.fun  ebeSfä;  k.  med  ngn,  l^uotia  1. 
^itää.  toäliä  j.fuSta;  k.  mad  ngt,  fi)fi)ä  j.fiu, 
i)UOlia  jStfin;  jag  k — de  inte  för  att  säga 
honom  sanningen,  en  fanniSteUut  1.  em))i» 
u^t  fauoaffeni  {)äne((e  totuutta. 

Krusare,  m.  furfailija,  faur.istelija. 

Krusbär,  n.  fartoiaiuen,  farföiffo,  tiffer^eri. 

Krusbärsbuske,  m.  (ribes  grossularia)  far» 
i»iais=))enfas. 

Kruserlig,  a.  furfaifelca,  furfaStefctoa,  fau» 
nisteleiva, 

Kruserlighet,  f.  furfailetoaifuuS. 

Krusflor,  n.  fierä=I;arfo,  filffi»t)arfo. 

Krushufvud,  a.  fäl;ärä=  I.  ftf)ara»tuffa  I.  »tuf» 
faiuen,  faSfa^^ää,  fäiftäräincn;  (fig.)  furfat» 
\i\a,.(fuli  af  n)/c^-e';moni»pää,  furttaS  (»ftaau), 
juoniffo. 

Krusharig,  a.  fäfjärä  1.  fi^erä=tu!faiuen,  fät» 
tt>äräinen;  fät)ärä»farn?ainen,  fät;rä»farn)ai- 
nen, 

Krusig,  a.  fiefuraineu,  fimura,  fi^^^urainen, 
fäiiväräinen,  fixera,  fä]()erä,  fafjara,  ti)i;reä. 

Krusjern,  n.  fäf)err^S»rauta,  fi(;errin  (»rtimen), 
tät)errin,  fät)rä»rauta. 

Krusmakare,  m.  furfaStefija,  furfailija,  fau» 
nistelija. 

Krusmynta,  f,  (mentha  arvensis)  aro»minttU, 
jalo=minttu. 

Krusning,  f.  rö^f;eEl)§,  fäfjerrl^S,  foJrituS  o. 
s.  v.  se  Krusa. 

Krustistel,  m.  (carduus  crispus)  ).ie(t0»farl;iai» 
nen,  ^eUo»o[)bafe  (»ffeen). 

Krustatel,  m.  (aira  flexuosa)  a{)bc»Iau^a. 

Krusvägor,  m.  pl.  »äreet  (pjQ,  farcet  (pl.). 

Krut,  n.  ruuti. 


340 


Kru 


Kr  V 


Knitbnik,  n.  ruuti=mBt(i^,  ruuti  tel^baö  (-taanj, 
ruutt=ruuffi. 

Knitdur-k,  m.  niuti=fäih)  1.  »foraero. 

Kruthorn,  u.  ruutt=fartei. 

Knithus,  n.  ruuiiniitta,  ruuti4)Uone. 

Knithvalf,  n.  iuuti4)clan,  ruutufäiliö. 

Kriitkammare,  m  nmti=fäiliö  I.  »famart;  (i 
bussa)  xmitx^peiä,  ruuti»f'otD. 

Krutkorn,  n.  ruuti=rae  (=fecn),  runti=jl)Ȋncu. 

Krutladdning,  f.  ruutilataus  1.  ^lattnfi;  (krut- 
last)  ruuti-Iaéti. 

Krutläskare,  m.  se  Kasednn. 

Krutmagasin,  n.  ruuti=mafafiina  1.  ^axita. 

Krutmått>  n.  ruubiuMuitta,  ruuti^mitta. 

Krutprof,  n.  ruubin=fcctuS  1.  =foe  (4een). 

Krutprofvare,  m.  ruubiu=!cetin  (»ttimen). 

Krutqvarn,  f.  se  Krutbruk. 

Krutrök,  m.  ntubin=jaaMl. 

Krutsats,  m.  ruuti^fatfi,  ruutt^määrä. 

Krutslanga,  f.  ruuti4ctfu. 

Krutstänkt,  a.  ruutiucn,  ruubin^ritfoinen. 

Kruttillverkning,  f.  ruubin^lraliniétus  1.  =teto. 

Kruttunna,  f.  ruuti4^ijntti>  1.  ^HiUfe,  ruuti» 
t^nn^ri. 

Krutvagn,  m.  ruutt=»aunut  (pl)- 

Kry,  a.  fe))eä,  teffeä,  fcffi,  feltfeä,  fDf^inen,  risfi, 
ri;.^eä,  rij^faä  (=aan),  irilv^aé  (=)>paan),  reipaé 
(  V^>aan);  gubben  är  uunu  k.  och  rask,  uffc 
eu  teielä  Upti  1.  ri)>)a§  ja  ratoaffa  1.  rei-- 
)>aé;  han  börjar  bli  k.  igen,  b  än  aitaa 
taaé  toiipaétua  1.  rei^^aétua  1.  wal^aiétua. 

Krycka,  f.  fainalc^faua^a,  iafara»iauU)a;  gä 
pä  k— or,  fäijbä  faiHaIc=iauirciUa  1.  jau» 
train  ncjagfa;  då  en  kupp)  aefara,  fouffa, 
fatara;  käpp  med  k.,  fataraliineu  fauwa, 
fafara^fautoa. 

Krydda,  f.  \)'ii)%it  (=een) ,  1^5^81^,  f;^n?tt^8, 
mau§,  mauéte  (=een),  rlji)ti;  hungern  är  bästa 
k— n,  nälfä  ^araé  färirnu  (4nmen)  en. 

Krydda,  v.  a.  {(ij^StUttää,  f;cvétää,  mauätaa, 
l)p»jittää;  han  k — r  sitt  ta  med  godt  skämt, 
bän  biianttää  1.  bi>t)stää  1.  mauötaa  V^ubeeu^ 
ia  ic;>iiualla  teifiUä. 

Kryddaktig,  -lik,  a.  ^öi}§tecmäinen,  ]^i>^§teeu= 
[aineit,  rt^vtimäiueu,  mauffiueit,  iuauStccf= 
liueu. 

Kryddbod,  f.  viMUi^^uoti,  rv^tt=fau)>))a,  maué> 
)>uoti,  mau5tcn=taul>pa. 

Kryddbröd,  n.  rl)i}ti=leil}ä,  ]^i5^§tt)4ei^}ä. 

Kryddgård,  m.  rpi}ti»maa,  r^nti=tarf)a. 

Kryddkramhaudel,  m.  ri)^ti--fau^>)Ja,  ru>}tt' 
faman=tauppa,  mauSten  !au^^^^a. 

Kryddkrämare,  m.  r>j^ti  =  tau j>pi ,  mauétcu^ 
tautpiaé  (=aan). 

Kryddlada,  f.  r^l?ti4aatitfo. 

Kryddlukt,  m.  r^Dbin=l}aju,  mauéten  f)aju. 

Kryddneglika,  f.  rpViti^neiltffa. 

Kryddning,  f-  tiöt^étämincu,  böt}etntii§,  maué 
tu§;  biJijSte  (=ecn),  maué^,  iii)iinti)cs  mat  utan 
k-,  t;i3i}5tämätiiu  1.  I;cVotcctöu  ruofa. 


Kryddost,  m.  ri)t)ti--jUUÖtD,  i;ijl)ötp=]iuuötL^ 

Kryddpeppar,  m.  rl)»ti=pilP^uri. 

Kryddpåse,  m.  r^ti-JJUöft,  l?rttt=t?u8fl. 

Kryddsaker,  f.  pl.  mautfet  (pL),  r)^pbit,  r>jt)= 
biffet,  r^^ti=aiiteet,  f)i3vöti}=aineet,  l;iji)ét^» 
tama. 

Kryddsmak,  m.  r^^btn=tnatu,  f)ö^§teen  1.  mauS» 
ten  matu;  det  har  k.,  on  ri)i)bin=matuiuen 
1.  »niatuiöta. 

Kryddsäng,  f.  rö^tt=^enttt,  man^^cufti. 

Kryddte,  n.  r>il}tt=teit08,  I)iJV)étlj=tcito§. 

Kryddtäppa,  f.  rt)^ti4arl;a,  n)ljti=maa. 

Kryddvaror,  m.  pl.  se  Kryddsaker. 

Kryddvin,  n.  r^bti=n)iina,  maug^tctina. 

Kryddöl,  n.  t01jtt=olut  (=ucii),  mau§=oIut. 

Ivryhet,  f.  fepe^g,  tettet)8,  ristiks,  rt^fauS, 
rei:pV^uö. 

Krympa,  v.  a.  futi^taa,  ftfiStää,  titiötää;  v.  n. 
fiftgtt}ä,  tutiétua,  tubeta  (=tcnen);  ylle  k— er 
i  tvätt,  iinllainen  fitiöti)^  ^^efDöia. 

Krympling,  m.  raaja=ritfo,  raaja^ritfoinen,  rnjo. 

Krympning,  f.  tutiStuS,  fitiotljö;  fitigtBUliucir, 
futiétuminen. 

Kryp,  n.  matctijainen,  ntato,  matenen,  manftja. 

Krypa,  v.  n.  mataa,  matca,  mabella  (»telen), 
maufia;  (på  alla  fyra)  tontata,  ri}i3miä,  tcm= 
)5ia,  tiimpiä,  tompurotta  (^ien),  tomvvi'i-'it5 
(=ticn),  fijntiä,  ti3utätä,  re[;mätä;  (som  ttt 
barn)  tcntata,  ät^ri5itä  (»tfcn);  (knjpa  ut) 
mautta  ufcö,  fcnguta  (»tuan)  1.  tcufcuta  1. 
ti)ni^.nä  1.  rebmiä  uloö;  kycklinger  k — er 
ur  ägget,  tanan=^cita  mäntit  muuaéta;  bar- 
net k — er  pa  golfvet,  iapH  tenttaa  lattialla; 
katten  kom  k— nde,  fi^ia  tuli  ri)iimten  1. 
mabellcu  1.  matalana  1.  ti}i)ri)éiäniä;  k.  ige- 
nom ett  hal,  fontiä  1.  töntätä  1.  tuntea  1. 
tunteutua  lätoeStä;  k.  till  kojs,  täi}bä  1. 
tömpiä  tetttuun;  k.  in  i  vagnen,  ti)l}rt8= 
täitä  1.  tuntea  toaunuibin;  det  k— er  i  skin- 
net, tibifee  ibosia,  il}o  tibifee;  (om  växter) 
luifertaa,  fnttcrrel^taa ,  läntäillä,  lenfeitta; 
k.  ihop,  icetää  1.  tei^riötää  itjenjä  1.  ftju» 
riéti^ä  1.  ti)i)ri§ti)ä  toteen;  (jiy.)  luifcrretla 
(=rtelen),  Ue^ttellä,  tie^atcita  (=t)en)  1.  uclj= 
riötellä  1.  rijömiä  (j.tun  cbeSiä);  k — nde 
djur,  matawat  1.  matelijat  eläimet;  k— nde 
växter,  fuitertatoat  taennt;  en  k — nde  men- 
niska,  Itel)ittelenjä  1.  tumarteletta  1.  erjalli» 
nen  1.  nö^riételeiDä  il^minen. 

Krypand,  se  Arta. 

Krypare,  m.  matelija,  matelijaincn;  (fg.)  fi5i;» 
rigtelijä,  nevrtételijä,  tutuarteltja,  rvlimijä, 
liel;ittelijä. 

Ki-ypböna,  f.  (phaseolus  nanus)  läntä=^a^U, 
loitero4^a<5u. 

Krypdjiir,  n.  matelija,  matelitte,  matclijaineit^ 
matarna  1.  matclewa  1.  matelija  claiii. 

Kryperi,  n.  (fig.)  ni5l)riäteU},  tumartelu,  vCétj' 
riötelemineit,  futnartelemincn,  fijtjristclemu 
nen,  Uel;ittclcmiuen. 


Kl 


Krä 


341 


Kryphven,  f.  Cng>'ostis  stolonifera)  x'öx\\t)'-xW\. 
Kryphål,  n.lDutfo,ti}m)^n-ei!ä,  ^JtUon-etfä;  (fig.) 

h)nn)4iaiKa,  :t3_uIon-eifa  1-  =^aifta  1.  '-\^)?^\. 
Krypin,  n.  h^i;iä,  forfua,  f)öfteU. 
Krypning,  f.  niatelemiiieii,  !onttau3  o.  s.  v. 

se  Krypa;  (i  krojjjien)  fif^iSt^S,  ft(}inä. 
Krypskytt,  m.  fala=metfä6töjä,  jala=fi)ttä. 
Krypskytte,  n.  fata=metfästl^ä. 
Kryptogam,  f.  fala^iitttö,  fn}))tDgami. 
Kryptogam!,  f.  jala=fiittiötft)l)å,  fala^awiotfituS. 
Kryptåg,  n.  (juncus  bufoniiis)  tomxan^WibvoiVå. 
Krypvide,    a.    (saliv  fusca  1.  fepens)    txnrna= 

^aju,  räme=:(3aju  (?),  loifevD^^jaju. 
Krypvägar,  m.  pl.  fata  =  ttet,  :|JiUo  ==  tiet,  fijvjä' 

^^olut. 
Krypväxt,  m.  Icifcro^faön-M,  ![änf"ä4a8»i,  h)tv= 

ita^faSTOt,  länfäiteUHi  1.  fuifevtanja  faötöi. 
Krypärter,  f.  pl.  (pisum  nanum)  (oifcro=I)evnc, 

>ointa4;erne,  Iänfä4)evne,  Ienfo4;erne. 
Krypört,  f.  läitta»  1.  IenfD=t)vttt  1.  =!a§tot;  (po- 

tentilla  repjtans)  lc[hX0'4)ani)W\. 
Krysolit,  m.  !rt)|"oUto,  un[;vcä  fattig  ihm. 
Kryssa,  v.  n.  riétcittä,  frvgfätä,  htutfaitta. 
Kryssare,  m.  risteilijä,  vi8teili}84ailva. 
Kryssning,  f.  ri§teiU)Ö. 
Krysta,  v.  a.  )5ufertaa,  ^>uriätaa,  |3a!otttaa;  k. 

sig,  v.  r.  ^aloittaa  uIo6,  :|3afoittaa,  ))utti6-- 

taa;  (Jig.)  pu\zxtaa  1.  |3afoittaa  iiloS. 
Kråka,  f.  toariö  1.  icareS  (»tfen);   hoppa  k., 

^l)pätä  [;aralfaa;  (hufoa)  fäi)fä,  I)untu.  _ 
Kråkbär,  n.  t)ara{an=ntarja,  iDari£fen=mar|a. 
Krakfågel,  m.  i»avc84intu. 
Kråkfötter,  m.  pl.  (dålig  handstil)  vi^uli,  VÖ= 

:|^eli3,   reö^^eli,  f)arafan=tattu6tuS;    (comanm 

palustre)  !uren=jalta  1.  =täpälä,  I)aii(;en»t)aju; 

(imda  salicina)  l;irn.^en=juurt. 
Kräkhvete  n.  se  Piikhvete. 
Kråkklöfver,  m.  se  Kråkfötter. 
Kraklök,  m.  (gagea   minima)   w'ai)(.mpl   iäcn-- 

rieSfa. 
Kråkris,  n.  (empetrum  nigrum)  ixiavelfeit^mar' 

ja  1.  ^tcarft,  ioavef|cn4i^aniia8  (»^aan)  1.  =raaf= 

lu,  f)aratait=marja  1.  =mugtiKa. 
Krakvinkel,  m.  uuvtfala,  tujala,  fuian=h}Iä. 
Kråkärter,    f.    pl.    (orobus    vernus)    Uxoaixitn 

limtun=f;erne  (=een),  mettifen=ruofa. 
Kram,  se  lakråm. 
Kråma  sig,  v.  r.  Krom  a  «ig. 
Krångel,  n.  rettelö,  reg|.^eli,  felftauS,  juonet, 

feifat,  riibat,  fiiifat. 
Kräiigelmakare,  m.  juoni=jitnHart,  fiufa4Htfft, 

fiufau=tefijä,  juonittelija,  fnrielija,  temppui' 

Uja. 
Krångla,    v.   n.  tem)5^^uetta,    furieUa,    felfata, 

viibettä  (=telen),  juonitetta,  mutfttetta,  foutui 

tetta;  k.  sig    till,   faaba  fouHujenja   lautta, 

^ääötä  foutuittaufa. 
Kränglare,    m.  se   Krångelmakare;    (i  kaffe) 

fal)n)t4uuöfi  1.  '\>löx'6,  nenä^aju. 
Krånglig,  a.  (om  persot))  htrifaS  (»ffaan),  furitti 

nen,  furielcwa,  juouifaö,temWuiuen,  ärl;äiucn, 


fäfärä,  tvvtl)mätöu,  ivattea;  (om  sak)  felf^ 
faiueu,  retteUnuen,  luastuffinen,  ixntifea,  ttjö^ 
läs  (»ään),  fefainen,  temj^nfas  (=ttaan). 

Krånglighet,  f.!urilliiuuS,!urielciriai|uu8,tem:|3- 
:|5UtTnu§,  juonittifunö,  ärl;äiit;i)S,  toaileuS,  t^t}^ 
ti)mättöm^i)S ;  felftaifuuS,  rettelöifl^^S,  fc!ai= 
fuuS,  waStuffifuuS. 

Krångligt,  adv.  furielertjaSti,  hiriellcn,  juontI= 
lijesti,  juonitetteu,  temV^^utieöti,  felffaifeStt, 
felfaten,  tempuitta,  juonitta. 

Kräs,  n.  (innanmäte)  fifuffet,  ll)bämt)fiet ;  smör- 
ja k— et,  ajaa  Ipttiinfa,  af)muStaa;  (på  brö- 
stet) ri)i)l)elö,  röi)t;ij§,  rinta=))aita. 

Kråsnål,  m.  forlu^neula,  riutanteula. 

Kräckla,  se  Kräkla. 

Kräfning,  f.  ivaatimineu,  hjelfominen,  ^sattStuS. 

Kräfstinn,  a.  putto^fu^U,  täyteläinen. 

Kräfta,  f.  (astacus  jiuviatilis)  xd^tVL,  äljriätncn; 
(sjukdom)  ft)DȊ,  tvieras  (=aan),  fot,  xmu 
miin=mato. 

Kräftaktig,  a.  rapumatuen;  f^ijtoäu'  1-  »ie* 
raan--ta)3atnen. 

Kräftdjur,  n.  ra:|)u=eläin  (=iinen)  1.  4ttffa. 

Kräftgång,  m.;  gä  k— en,  fä^bä  1.  meunä  ta=' 
fa=periu  1.  tafa=^)eroifiu  1.  ratoun  tapaan; 
det  går  k — en  för  honom,  t;äuen  mcnec 
1.  fäi}  taa^äin  1.  tafa=periu. 

Kräfthåf,  m.  rapu=ljaatoi  1.  4iippi. 

Kräfthåla,  f.  (raimtn)  fonaffo. 

Kräftklo,  m.  ratintn=fatft  1.  =ft}nfi. 

Kräftskada,  f.  fpiiiinin  1.  foin  1.  ivieraan  \m= 
ta  1.  t;aan.H-i,  jt)öpä=  1.  foi=l)aawa. 

Kräftsoppa,  f.  rapu=foppa  i.  »feitto. 

Kräftsten,  m.  rawun=fitt)i,  äl}riäiS4i»t. 

Kräftstjert,  m.  rahJUU^UVÖtO. 

Kräftsår,  n.  se  Kräftskada. 

Kräfva,  f.  fupu,  nävä,  funimu,  fitoi^iira. 

Kräfva,  v.  a.  icaatia,  (fam.)  puiStaa,  firistää; 
(en  skuld)  njelfoa,  patistaa;  k.  ngn  för  skuld, 
irelfoa  j.fnta,  tiristää  1.  »elfoa  j.fulta  i»el= 
faanfa;  när  embetet  det  k — er,  f  un  toirfa 
fitä  »aatii. 

Kräk,  n.  eläwäinen,  itiffa,  l}ti}!fä,  matonen,  otnS; 
(om  barn)  rauffa;  stackars  k.,  ItJOt  poIoiS= 
ta  1.  uiaiwaista  rauffaa!  tcot  poloistani  1. 
rauffaistaui !  (om  boskap)  eläin  (=imen),  elif» 
f  o,  eluffa;  (föraktligt  om  person)  eläiu,  fatala. 

Kräkas,  v.  d.  offentaa,  antaa  ijlen  1-  t}lön;  k. 
upp,  offentaa  uloS,  antaa  pien;  jag  vill  k., 
minna  offettaa  K  offcnnuttaa  1.  fuiDOttaa; 
gå  att  k.,  mennä  offeUe;  börja  att  k.,  ru= 
hjeta  of  fette  1.  offentamaan;  vara  ute  att  k., 
otta  offetta  ulfona. 

Kräkla;  f.  t;ärfin  (4fimen),  f)ierin  (»imen),  l^ärf» 
f  i,  f)ierrin=puu,  tatooin  (4meu);  biskopsk., 
piiSpan^fauiBa,  fäprä^fauiva. 

Kräkmedel,  u.  offetiu  (=ttimen),  offenuuS^aine. 

Kräkning,  f.  offentaminen,  ofjennns,  plen=an= 
taminen. 

Kräkpulver,  n.  offetiu=  1-  offeunuS^puIiKri, 
otfe=jauI;o. 


342 


Krä 


Kub 


Kräkroi,  f.  Dtfetin=iuuti. 

Kräksalt,  n.  cffennuS'  1.  offetin^fuota. 

Kräkvin,  n.  ctiemiii8=»ttna. 

Kräla,  v.  n.  mataa,  mabetta  (4elen),  manfta, 
lätiä,  lätärtää,  Icngcrtaa;  ormen  k— r,  fäär= 
me  Icngcrtaa  1.  luitertaa;  k.  i  mängd,  !t= 
I;iétä,  futista;  folket  k — r  på  gatorna,  fan» 
fa  hi^ifee  f  atuloilla;  det  k— r  af  folk  pä 
torget,  !anfaa  1.  n^äfeä  fif)ifee  1.  ful)tfee  1. 
vriltjee  torilla,  tori  ftf)i[ee  »äestä. 

Kräldjur,  n.  matelija,  matelitfo,  ruStiatitcn. 

Kräm,  m.  tiigfeli,  freemi,  räämi;  blabärs-k., 
mu8titfa=!iisfeli. 

Krämaranda,  f.  taupin''\}imo,  Uuppiaan-^tntl 

Krämare,  m.  fau^j^^i,  ril)Iama=fauHna8  (=aan), 
fama=faffa. 

Krämerska,  f.  fam>in=h)aimo;  fau^j))i=a!fa,  ril)= 
fama-afta. 

Krämpa,  f.  »raiira,  iramma,  tipu,  rafituS. 

Krämpig,  a.  tiirulloinen,  »ammainen,  fituIiaS 
(=aan),  raif)na8  (^^aan). 

Krämpighet,  f.  »ammaifuuS,  raifjnauS,  Vuvnh 
loifuuS. 

Kränga,  v.  a.  fatlistaa,  !ääntää  f^rjällenfä, 
fumota  (=oan);  k.  strumpor,  fääntää  jiitat 
nurin;  v.  n.  fallietua,  !alli§tetla,  paxnna  lai- 
baUenfa,  tuufafjbella,  jpaarua;  ett  k— nde 
skepp,  hjaarutra  1.  fattiötelettja  laiiua. 

Kränka,  i.(en  <ivinna)  raigfata,  pilata,  I)äliiäi§tä 
(»^^äifen);  (bryta  emot)  Icutata,  riftoa,  fortaa, 
fctoaiöta,  faagtuttaa;  k.  lagen,  riftoa  1.  for= 
taa  1.  Mättäistä  tatia;  k.  ens  heder,  (outata 
1.  fortaa  j.tun  tuimiaa;  k.  ngn,  loutata  1. 
fotoaiöta  1.  fortaa  j.tuta;  k.  en  helgedom, 
faaStuttaa  1.  pxiaia.  1.  ^än>äi§tä  V^bä  ^>aifta. 

Kränkare,  m.  louMaaja,  ritfcja,  fortaja,  fol^ 
traaja,  roistaaja,  ^jilaaja,  faaötuttaja. 

Kränkning,  f.  loutfau?,  foljvauö,  rittomuö, 
forto,  l)ön)äi«tt)g,  raiöfauö. 

Kräslig,  a.  fjertultinen,  antfitaS  (»Ifaan);  k. 
mat,  I)er!uIIinen  1.  ^er!fu=ruofa;  vara  k., 
tmannella  (=ntelen),  ^erfuitefla,  oKa  antfitag 
1.  Ijertultinen. 

Kräslighet,  f.  ^erfuöifuuS,  antfittaifuuö;  \}i.xl-- 
fu=ruoat,  l)erfut,  ^ertudifuubet. 

Kräsligen,  -ligt,  adv.  l^erfuKifeåti,  antfitfaaS» 
ti;  lefva  k.,  elää  ^erfuHifeöti  1.  l^ertuitellcn, 
Ijerfuitella. 

Kräsmagad,  a.  nirfo  1.  =u,  ^erétu,  antfifaS 
(=ffaan),  ^)crfuittetija. 

Kräsmage,  m.  se  föreg.  ord.;  f)ertfu  =  ma^, 
paijo.  1.  I^uono  h^atfa;  är  du  k.?  outo  finuda 
jpa^a  ftatfa?  !ät)tö  inan  f^bämellefi?  fään-- 
tääfi)  mieltäfi? 

Kröga,  V.  n.  pxtaä  fa^^alEaa  1.  frouttjia,  !rou» 
irata,  lapatoita  (^tfcn). 

Krögare,  m.,  -gerska,  f.  fa^^afan-^^itäjä,  fa» 
)jatfa  =  mie8,  froutoari,  !rcutt>ari  =  atfa,  fapa= 
toitftja. 

Krögeri,  n.  faj5afan=)3ito,  frouhjin-^jito,  hjiinan= 
mvöuti;  halla  k.,  )3itää  fapattaa  1.  ttiinaa. 


Kröka,  v.  a.  trääri^tää,  ivääutää,  >t?ääntää  1. 
fääntää  1.  pcanixa.  »äärätfi  1.  fouffuim,  fou= 
fistaa,  nctfiötaa,  painaa;  k.  en  spik,  >cää^ 
rietää  1.  foufiStaa  naula;  k.  på  ryggen, 
notfistaa  1.  fö^ri^tää  1.  fumartaa  fdfäänfä; 
k.  en  loka,  painaa  luoffaa;  k.  på  armen 
(fig-)>  fannua  fallistaa;  han  k — er  ej  ett 
hårstrå  på  dig,  ei  f)än  taita  1.  tatfaife  1. 
notfiSla  ^iuetataan  ftnulta;  k.  sig,  v.  r. 
tt»ääri8t^ä,  foufistua,  tä^bä  fouffuun  1.  fou= 
Icroon,  painua,  fä^riöt^ä,  fij^ri^tt^ä,  h)ään= 
t^ä;  trädet  bar  krökt  sig,  puu  on  fä^llljt 
fouffuun  1.  fouferoffi;  vägen  k— er  sig, 
tie  tefee  poteen  1.  mutfan,  tie  mutfa{)taa; 
masken  k— er  sig,  mato  fäp  fiemuraan  1. 
fiemurcitjee  1.  fieristelee;  k.  sig  nedåt,  ft)^= 
riötiiä,  fumartua,  tij^fiötljä,  (um  växter)  nuu= 
fiötua. 

Krökande,  n.  n^ääriStäminen  o.  s.  v.  jmfr 
Kröka. 

Krökning,  f.  toääriStttS,  foufiStuS  o.  s.  v.  jmfr.- 
Kröka,  itääriöt^minen,  foufiötuminen,  touf= 
funn  fäijmincn,  painuminen,  njäänt^minen; 
(krikt  ställe)  toäänne  (=nteen),  mutfa,  polfti, , 
taiire  (=peen),  »äärä. 

Krökt,  a.  foufero,  foufercinen,  foufiätunut; 
jmfr  Krokig. 

Kröna,  v.  a.  fruunata,  ruunata;  (med  krans) 
feppelöitä  (=tfen);  (fig.)  taunistaa;  k.  med 
ära,  fruunata  1.  fauniötaa  funnialla;  ändan 
k — er  verket,  Icpuéfa  tiitoö  feifoo;  en  lyck- 
lig framgång  k — nte  hans  företag,  mene8= 
t^8  fauni«ti  1.  päätti  bänen^rit^ffcnfä;  ett 
litet  torn  k — er  byggnaden,  pieni  tomi 
on  rafcnuuffen  päänä;  (kröna  mått,  vigt 
m.  m.)  fruunata,  leimata,  panna  fruunun= 
mertfiin,  panna  fruunuu-mertfi  ötjfi")!  ^'t 
krönt  hufvud,  fruuuullinen  pää  1.  f)enfi; 
en  krönt  skald,  feppcIi^itt^  runoilija. 

Krönika,  f.  frcuifa,  aita^tirja,  ajan^tieto,  ajan» 
muistelma. 

Krönikeböckerna,  f.  pl.  (bihl.)  aifa=firjat,  fro= 
nifa^firjat. 

Krönikeskrifvare,  m.  ajanticbcn»  1.  fronifan» 
firjcittaja,  aifafirjan=tettjä. 

Kröning,  f.  fruunauö,  fruunaatnincn. 

Kröningsakt,  m.  fruunaug=tilaiiuué  1.  =menot. 

Kröningsdag,  m.  fruuuau§'päi»ä. 

Kröningsfest,  ra.  fruunau8=jul}la. 

Kröniugsgärd,  m.,  -hjelp,  f.  fruunau«»n>eri>i 

Krös,  n.  fuoli-palle  (=lteen). 

Kröskörtel,  m.  (anat.)  pal{e=raul)anen,  fuoli= 
rauhanen,  patle^rifa  1.  =ril)a. 

Krössaft,  m.  pallerifan=ne§te  1.  =hjefi. 

Kub,  m.  fuutio,  fapu,  pi>lffä. 

Kubb,  m.  pöltfi),  pölfäre  (=een),  palffu. 

Kubera,  v.  a.  fuutioita  («tfen),  mitata  1.  Iaä= 
fea  fuutio^ftfätl^S. 

Kubikfot,  m.  fuutio^jalfa,  pölffä-jatfa. 

Kubikinnehåll,  n.  fuutio^fifäUl^ä. 

Kubikmätt,  m.  fuutio^mitta. 


Kub 


Kul 


343 


Kubikrot,  m.  fuutto^imivt,  foImaS  jitun. 

Kubisk,  a.  fuutioincn,  !uutto=,  !mttiDi8=. 

Kudde,  m.  t^^iU),  ^^ääu=alu«,  ^atja. 

Kufva,  v.  a.  irotttaa,  fuftötaa,  uiaUoittaa;  (fig.) 
mafentaa,  I)tttitä  (»tjen),  lannistaa,  nevri)i}t= 
tää;  k.  sina  begär,  Jjittttä  t;tmcnja;  k.  ens 
högmod,  mafentaa  I.  nöi}rl)^ttää  j.tun  ^I^jetjö. 

Kugga,  v.  a.  mafentaa,  toteuuttaa,  lannistaa; 
biifva  k— d,  faaba  fii^eenfä  1.  felfäänfä,  tan= 
niStua,  mafentaa;  han  blef  k— d  i  spelet, 
i  examen,  fai  fiipeenfä  1.  fetfäänfä  ^eliSfä, 
tntfinnoSfa. 

Kugge,  m.  ^mmaS  (»^Jaan),  ^eufafo. 

Kugghjul,  n.  ^ammaS^rataS  (=ttaan). 

Ktijon,  m.  {»uituffa,  ^elfuri,  tellu;  (sMlm) 
fcnna,  »eitiHa,  voiSto,  väitoä. 

Kujcjuera,  v.  a.  :|5itää  furiSfa  1.  !annu6=funS= 
fa,  lannistaa,  mafentaa,  raittjätä,  rienata. 

Kukeliku!  int.  tu!!u=fieluu  1.  ^tiifiiu! 

Kuku!  int.  f)ut){)uu!  fuHun! 

Kuku,  m.  futtu4intu,  läfönen,  !ä!i. 

Kul,  m.  se  Kultje. 

Kula,  f.  (håla)  fuola,  ^jcfä,  folo,  maan^fucj)» 
:j?a;  (klot/ormig  kropp)  tu^jula,  fm^utfa,  paKi, 
iuula;  (fur  bössa)  tuuta,  lucti;  (knöl)  My- 
mu,  tui)io,  mufura,  mnfula;  på  ny  k.,  tois» 
ta  rautaa,  toistamifeen,  toifen  otteen. 
ulbana,  f.  fuu(an=rata. 
ulan,  a.  folca,  !cla!ta,  falfea,  ranffa;  k.  vä- 
derlek, folea  fää  1.  ilma;  (fig.)  icalju,  fal= 
fea;  hans  blick  är  k.,  Jatfantonfa  on  iralju. 

Kulform,  a.  fuu(an=faa»a  1.  =>»oi-mu,  fuulan» 
tralin  (»imen). 

Kulformig,  a.  ^aCimainen,  fu^julamainen,  ta- 
^nt(an=  1.  !uutan=muotoinen. 

Kuliss,  m.  fulisft. 

Kull,  m.  (af  barn)  favja,  icetjeS^funta;  barn 
af  första  k— en,  iap\it  enfimmäistä  far  jaa; 
Ca/  djurungar)  poitui  (=een),  ^oitauS,  färja, 
):efä4unta,  }jefuS;  (af  grisar)  ^a^nus. 

Kull  1.  Kulle,  m.  (å  hatt)  pt\'å,  poi)la,  tupu. 

Kull,  adv.  se  Omkull. 

Kulla,  f,  fuHa,  t^ttij. 

Kullblåsa,  v.  a.  )jnl;altaa  1.  faataa  !umcon; 
v.  n.  )jul^altua  1.  faatua  fumcon. 

Kullbytta,  f.  fu)3er=!eitfa,  tu^ser^mijll^,  Yäxän-- 
1.  f)är!ä»^t}IIt),  'i)kn''p\)Ui);  göra  en  k.,  men= 
nä  fu^er-feiffaa  1.  i)'åxVå'-p\)U\)'å  1.  \)Un-'p^U 
l\)an\'ä  1.  nurin  =  niStoin  1.  ^Ien=ni«lojanfa; 
stupa  1.  kasta  k.,  Ijeittää  ^ärfä=p^öljä  1. 
fu).ier=!eiffaa  1.  tu^er«mi}II^ä. 

Kullbyttera,  f.  langeta  1.  laatua  1.  mennä  fu= 
^er=feif!aa  1.  i)'åxtå-'p'i)Ut)'d  1.  nurin=  1.  ijlen» 
nisfoin. 

Kulldraga,  v.  a.  hjetää  1.  toctäiStä  fumoon  1. 
nurin. 

Kulle,  m.  funnas  (=aan),  fuffula,  fuHuro,  tö^' 
r^,tölmä,  mäfi,  fum:|jn,  t'ét)tt'd;(nimdre)tcitfx'ä-' 
mä,  ti^Imäfe  (=ffeen),  f)l?»)J^Iä,  nt?pi.U){ä,  V^^ffä; 
full  med  k— ar,  fuftulainen,  tövvi^ineu,  mä== 
linen,  fum^uinen,  tölmäinen;  se  Kull. 


Kullersten,  m.  mufura=fittJt,  !u!fura=fin5i,  mä= 
fi=!itoi. 

Kullerstol,  m.  ti3^rl}=  1.  !uffura=tuoIi,tt)i^fi=tuott. 

Kullfalla,  v.  n.  langeta  (=!ean)  1.  faatua  fu= 
moon  1.  nurin,  fumoutua,  mennä  fumoon, 
fufertua;  k— et  träd,  faatunut  1.  faabuu= 
nainen  ^uu. 

Kullig ,  a.  (som  har  form  af  en  kulle)  tö^r^= 
mäinen,  töijr^fäs  (=ffään),  tölmäfäs,  fuffu= 
lamaincn;  (full  af  kullar)  futfulainen,  mä= 
finen,  tö^rpinen,  tölmäinen,  fum^uinen,  töt)= 
r^flinen,  töImäHinen;  (uta7i  horn)  nuti^pad, 
mnVupää. 

Kullkasta,  v.  a.  faataa  1.  ttjtSfata  fumoon  1. 
nurin  1-  maalaan,  fumota  (=oan),  fufistaa; 
k.  en  anfallande  fiende,  fufiStaa  1.  faataa 
maalaan  rptäättjä  toit;oilliuen;  (fig.)  fnmo= 
ta,  fufistaa,  mullistaa;  k.  en  dom,  fnmota 
1.  :|3oIfea  tuomio;  sedeförderfvet  k— r  sam- 
hällsordningen, tapain  turmelus  fufistaa  1. 
muHiStaa  feSfuuS=iärc6t^ffen;  k.  ett  köp, 
fumota  1.  :|3urfaa  fan^jpa. 

KuUkörd,  a.  fumoon  1.  nurin  ajettu. 

Kullopp,  n.  fuulan=^utfi  1.  =torn)i;  (kaliber) 
fifuS=fofo. 

Kullor,  f.  pl.  (anthemis)  fauramot,  fauramo, 
faurain=fuffa. 

Kullra,  v.  a.  ^J^örittää,  toienttää;  v.  n.  ^j^ö^ 
riä,  ttjierrä  (»ren). 

Kullrifva,  v.  a.  se  Nedrifva. 

Kullrig,  a.  tij^r^fäs  (=ffään),  fu}>era,  fu^)eriai= 
nen,  fupea,  m^fcnjä,  :|)i)öreä;  k.  väg,  tijt)- 
r^fäS  1.  falteinen  1.  l^arjufaS  tie. 

Kullrighet,  f.  mt)fehJt)t}S,  fu)3eruuS,  fu^eviai= 
fuuS,  ti5^r^ffäifp^S. 

Kullsegla,  v.  a.  o.  n.  )3urjel;tia  fumoon  1.  nu= 
rin,  fcratua  1.  faataa  ))urjef)tiesfa. 

Kullslå,  v.  a.  I^ijbä  fumoon  1.  maalaan  1.  nu» 
rin,  fumota  (=oan);  se  Kullkasta. 

Kull  störta,  v.  a.  fnfistaa,  faataa  1.  f^öStä  fu» 
moon  1.  nurin  1.  maahan;  jmfr  Kullkasta. 

Kullstöta,  v.  a.  I^fätä  1.  t^ijntää  1.  f^öStä  1. 
furnjaista  fumoon  J.  nurin. 

Kulmination,  f.  (astr.)  ))uofeutumtnen,  for» 
feimmaEanfa  olo. 

Kulminationspunkt,  m.  (astr.)  ))uoleutumiS» 
fo^ta,  forfein  fo^ta  1.  ^aiffa,  ^uolipäimän» 
fo^ta;  nå  sin  k.  (fig.),  pääStä  1.  nouSta 
forfeimmillenfa  1.  vlimmäöenfä. 

Kulminera,  v.  n.  (astr.)  kuoleutua,  oHa  for» 
feimmaUanfa  1.  )JuoIt»)3äittjän  ^iirisfä  1.  fo^» 
basfa;  (fig.)  olla  forfeimmiöanfa  1.  ^lim» 
mäHänfä. 

Kulmått,  n.  fuulan=mitta,  Iuoti=mitta. 

Kul  plan,  m.  (på  fartyg)  fuula=j)iteet  (p/.;, 
fnulan»ftjat  1.  »fclot,  fuula»listeet. 

Kulstapel,  m.  fuuta»^ino,  funla=läjä  1.  »ron)io. 

Kult,  m.  jumalan =^al»elus,  firfon=meno  1. 
»menot,  |>aIttje{uS»to)5a  1.  »laatu. 

Kulting,  m.  (halfväxt  gris)  talle,  taÖO,  taffuffa. 


344 


Kul 


Kun 


Kultivera,  v.  a.  (odla)  trUjcöä,  tniicfata;  (nköfa) 
fa^wattaa,  I^citaa;  CfinO  [iiinc^tää,  [tu^ciitää; 
k— dt  folk,  fnxMötijnDt  1.  iiMlietiimtt  fanfa. 

Kultje,  m.    (oindens   styrka)    tltuleu    irOtJlia  1. 

ne^^cuö,  tuulen  fuffu;  laber  k.,  btfjafainen 

1.   (liljainen   tuuli;   styf,   k.,   iriveä   tuuU; 

(frisk  lind)  na^affa  1.  iriveä  tuult. 
Kultur,  f.  ipiljeli}?,  tai^ivattamiuen,  I;otto;  (fiij.) 

ftliMött}§,  njaliötuS. 
Kulturanstalt,  m.  filri8tl}84aito3. 
Kulturland,  n.  iin(jelti)  maa;  finjt#tvnl}t  1.  a= 

futtu  maa. 
Kul  vagn,  m.  hiuk^vaumit. 
Kummel,  m.  (stenröse)  raunio,  vouffio;  (graf- 

hög)  ^)auta»raunio,  fiauta^fum^m;  (sjömärke) 

fnm^ele  (=een),  foEfo. 
Kummelgrotta,  f.  f)anta»raunii5,  ?a^inn-aunio. 
Kummeläldern,  m.  (kist.)   ranuion»atfafaufi, 

fumi-ntjen  aifa^faufi. 
Kummin,  m.  (carum  carvi)   fumina;  vild  k., 

metfä=fumina. 
Kumminbrännvin,  n.  fnmina=linina. 
Kumminost,  m.  fumina^jnuöto. 
Kunbar,  a-  ticttäivä,  ttetti},  tiebDn=a(atnen,  tun= 

ucttU;  jnlfincu;  göra  k.,  tcBbä  ticttäioäffi  1- 

tutntft,  antaa  tietää  I.  ticbcffi,  laattaa  tie= 

tccn,  julistaa,  tucba  jnlfi  1.  jultijuuteen. 
Kunbaihet,  a.  tiettäa^äilt^^S,  tietc,  ticbon=aIai= 

fuu8. 
Kund,    m.    cttaja,   fäunjä,   tuttn,    faunattaja; 

en   god  k.,    I)^»ä  cttaja  1.   fannattaja;   fä 

k — er,  faaba  ottajia  1.  tuttuja. 
Kung,  m.  se  Konung. 
Kunglig,  a.  funinfaaUincn,  funinfaan. 
Kungligt,  adv.  fuuiufaau  tatiiaUa,  funin!aat= 

lifcöti. 
Kungsfrid,  m.  funin!aan=rauf)a. 

Kung^fägel,   m.  (regnlus  cristutus)    ()i^i^n=tert^ 

tmten,  ^^eniag4^tiln-i. 

Kungsgård,  m.  funinfaau=favtano. 

Kungsljus,  se  Kongsljus. 

Kungsord,  n.  hininfaan  fana  1.  tu^jaué. 

Kungsspira,  se  Kongsspira. 

Kungsvatten,  n.  (kem.)  funinga§=lrefl. 

Kungsader,  m.  ^^ää=  1.  tt?a(ta=juc»a  I.  -'Xoh)[a 
1.  =juetti. 

Kungsörn,  m.  (falco  fiihus)  maa=fetfa  1.  <!offo, 
Voatta^fetfa. 

Kungöra,  v.  a.  hiuluttaa,  julistaa,  julfaista, 
antaa  tiebcffi  1.  tieteen,  ilmoittaa. 

Kungörelse,  f.  fuulutU'?,  itmoitnS,  jutiétuS; 
allmän  k.,  i}leinen  1.  jultinen  huUntnS. 

Kunna,  v.  a.  (vara  i  stånd)  taitaa,  faattaa, 
tooiba,  ofata,  faaba;  barnet  kan  ej  gå  ännu, 
Ia}>fi  ei  anclä  ojaa  1.  taiba  täi)bä;  det  kan 
jag  nog  göra,  fen  !l}ttä  ojaan  1.  taiban  tei;= 
bä;  man  kan  ej  allt  hvad  man  vill,  ei 
faiffia  taiba  1.  iDoi  mitä  taf)too;  det  kan 
jag  icke  hjelpa,  fitä  en  Woi  1.  faata  1.  tai= 
ba  auttaa  1.  faa  antetutfi;  jag  kan  ej  tro 
det,  fitä  cn  Woi  1.  faata  uöfoa,  fitä  en  faa 


UStotnfft;  jag  kunde  ej  annat  än  skratta, 
en  taitanut  1.  faattanut  muuta  fuin  nauraa; 
hvad  kan  jag  dertill?  mitä  minä  fiil^en 
jDoin  1.  taiban'?  mitä  filte  teen  I.  tebbä 
njoin?  jag  kunde  ej  vara  der,  fteöä  eu 
faanut  oUutfi  1.  iroinut  oUa;  (förstå,  ha  in- 
sigt)  taitaa,  ofata;  han  kan  hvarken  läsa 
eller  skrifva,  [)än  ei  ofaa  1.  taiba  lufea  eifä 
firjoittaa;  k.  ett  språk,  sin  läxa,  ofata 
tieltä,  läfft^nfä;  k.  med  ngt,  ofata  j.fin;  ej 
k.  med  ngn,  ei  h>oiba  1.  taitaa  j.fnn  f'an8= 
fa,  ei  n^oiba  fävfiä  j.futa,  ei  fniraita  j.fnta; 
k.  väl  med  ngn,  ofata  1.  taitaa  ^tjwin  ^t= 
bellä  1.  fofibella  j.futa;  (begreppet  af  möjlig- 
het) taitaa,  jaattaa,  ftioiba,  mahtaa;  det  kan 
lätt  hända,  ^Man).Hi  icoi  1.  faattaa  niin  ta= 
:|3a[)tua,  ^nanpa  niin  ta^^at)tunec;  han  kun- 
de lägsa  sig  att  dö,  (;än  faattaifi  1.  n^oifi 
ottaa  fuoUaffenfa;  hvem  kunde  tro  det? 
fufi  fitä  ivoi  1.  taifi  1.  faattci  néfoa?  det 
kan  gå  an,  fe  ivoi^i  1-  faattaa  1.  ma^itaa 
fäi)bä  laatuun,  {äi)neepä  fe  laatuun;  man 
hade  väl  k — t  göra  så,  olifipa  niin  faatta» 
nut  1.  Iroinut  telibä;  det  kan  icke  annat 
vara,  munta  fe  ei  ivoi  1.  faata  1.  nwf)ba  offa; 
det  kan  (får)  så  vara,  Woi^n  1.  faa  1.  faat= 
taa  niin  oUa,  clfoon^m  niin  1.  niintin;  det 
kan  (torde)  sa  vara,  licucepä  niin,  iroipi  1. 
taitaa  1.  faattaa  1.  mabtaa  niin  oda;  han 
kan  (får)  komma,  tultocu  1.  tutfoonj.Ht  toaan, 
f;än  faa  tuöa;  det  kan  vara  nog,  clfoon 
fiinä  ft^Cä;  du  kan  gerna  säga  det,  ter= 
naaSti  fen  faat  1.  faatat  f  anoa;  (icke  blygas) 
jukta  {4tm),  taitaa,  faattaa. 

Kunnig,  a.  taitattja,  taitartjainen,  taiboflincn, 
tietäiuä,  ofaaiva;  han  är  k.  i  flere  språk, 
f)än  on  monen  tiefen  taita^va  1.  taitaja,  ou 
taitannt  1.  taitanniinen  moneSfa  fieteéfä;  en 
k.  man,  taitawa  mieS;  (kund,  bekant)  tiettl), 
tunnettu,  tuttu,  tiettä\rä;  göra  k — t,  tef)bä 
tiettäivätfi  1.  tutuffi,  faattaa  tietoon  1.  tie= 
botfi;  blifva  k— t,  tuUa  tietl;ffi  1.  tutuffi; 
det  är  k — t  öfver  hela  landet,  fe  tiebetään 
fofo  maaSfa,  fe  on  tiettl}ä  1.  tunnettua  1. 
tuttua  fofo  maaöfa;  det  är  hvar  man  k — t, 
fe  on  jofaifen  tieboSfa  1.  jofaifetle  tiettini  1. 
tuttua;  göra  sig  k.  om  ugt,  tuKa  tietä» 
mään  j.fin,  f^anffia  1.  faaba  j.fin  tietoonfa, 
oppia  j.fin. 

Kunnighet,  f.  taitairuuS,  tattatoaifuuS,  taito, 
tieto,  ofaattjaifuuS. 

Kunskap,  f.  (retskap)  tteto;  få  k.  om  ngt, 
faaba  tietää  1.  tietoonfa  j.fin:  gifva  k.  om 
ngt ,  antaa  tieto  jstf in,  antaa  j.fin  tiebofft  i 
1.  tietoon,  ifmoittaa  j.fin;  det  har  kommit 
till  min  k.,  cten  tnltnt  tietämään,  ticboffe= 
ni  1.  tietooni  cn  tullut;  med  min  k-,  mt= 
nnn  tieteni;  så  vidt  jag  har  k.  derom, 
minun  tietaäffeni;  utan  min  k.,  tietämättä» 
ni;  (insigt)  taito,  cppl,  tieto;  han  har  god 
k.  1.  goda  k — er  i  sitt  ämne,   l)äneffä  on 


Kuu 


Kur 


345 


^^ivä  taito  1.  Dt)5i  1.  I^^tuät  tiebot  atnecS- 

fanfa;   en  man  med   k — er,   ttettivpä  1.  tte= 

bclluten  1.  tiebofaö  1.  tatboHtnen  mieS;  utan 

k— er,   o^-ntta  1.  ttebetta,   o^Jiton,   tiebotoit, 

taitamaton,  oppxa  1.  tietoa  »aitta. 
Kunskapa,  v.  a.  fuutut^tetta,  tiebu^tclla,  tra= 

foa,  l^anttia  tietääffcnfä,  totea  faaba  tietää. 
Kunskapare,  m.  tcafoia,  tiebuv^tciija,  fuulus= 

telija,  tiebon=jaaja  1.  =[;atija. 
Kunskapsdrift,  f.  taibott  =  (;alu,  taibon=toicttt, 

tiebon=toietti  1-  =tuonto. 
Kunskapsförmåga,  f.  tiebon  =  iT)oima,  taibon 

iDoima. 
Kunskapsgren,  f.  tiebon=^aara,   o^in  =  ;^aara, 

taibon4;aara. 
Kunskapskänsla,  f.  tiebon=  1.  taibon=tunto  1 

»aisti. 
Kunskapsämne,  n.  tiebon^aine,  o)^|.n=aine. 
Kupa,  f.  fupuffa,  fu^mri,  tupn,  puttero,  ^ut= 

luHa;   (jord  vid  vcixtrötter)   muttitU'?,   nu:I= 

lifto;  (på  ett  sigill)  fu^ufta,  fotelo. 
Kupa,  V.  a.  (växter)  multia,  muttittaa,  muV 

Iata;  k.  bin,  panna  mef)iläifet  )5efäönfä. 
Kuperad,  a.  mätinen,  ^länföinen,  e)3ä=tafainen. 
Kupig,  a.  mljfei-oä,  tujjuhja,  fmvufaö  (4'taan), 

:)Juttofa8;  k— t  tak,  fu^jutpa  fatto. 
Kupighet,  f.  m^teic^tjS,  fu))un)uus,  :puttoffai= 

fuuS. 
Kuplett,   m.   taulcfma,   toäli^aufu,   fu^jletti, 

taulu=fa^^^ale  (=ecn). 
Kupning,  f.  multimiiten,  muttituS,  multaus. 
Kupol,  m.  !^^^ooU,  tuttutfo,  tu^ni4afi  (»en). 
Kupong,  m.  !u:^^on{■i,  for!o=feteU,  forto4ii§ta. 
Kupp,  m.  tefonen,  tefo,  tehoinen,   muUfauö; 

stats-k.,  tt>aItio»mulffau§. 
Kuppa,  V.  a.  naa^jata,  fte^ata,  nakata,  Itipata. 
Kuppryggig,  a.  !ul}mu=  1.  tu:|)u=ieltäinen,  fvi;- 

r^'  1.  f^m^rä^felfäinen. 
Kur,   m.    (uppvaktning)   tertoef)bt^8,   temciflttä 

fäi}nti,  tunniiitfet,  funnioituS;  göra  ugn  sin 

k.,  fäl}bä  tertoef)timägfä  j.futa,  fävbä  j.tun 

tuona  funuiuffitta  1.  !unnia4ertoeifiUä;  C''"'- 

7ia  ett  fruntimmer)    jUOStUtctta  1.  miettl}tettä 

j.futa  (naij;ta);  (botningssätt)  paxannn^,  pa-- 
rannu8  4eino,  :|jarannu8  =  ta:pa;  undergå  en 
svär  k.,  otta  fotoitta  )5araunuffiUa;  (på  en 
vagn)  tuuri,  fuomi,  fumu,  foju;  (regntak) 
iaXla,  tatoS;  (vaktkur)  foju,  to)?pi. 

Kura,  V.  n.  fäijbä  tertce^timäöjä  1.  funnia» 
tcrtoeifittä. 

Kura,  V.  n.  (gömma  sig)  !uuri6tua,  fuuri6= 
tetta,  fuuvua,  !t)i)ri§tettä,  otta  tuuruttanfa  I. 
t^ljr^fittänfä;  leka  k.  gömma,  otta  ).ni(o[itta 
1.  ))iiIo=^ettofitta  1.  fuurufitta  I.  Inmijfittä, 
^5itää  piiloa  1.  :|)ii{ofta;  sitta  hemma  och 
k.,  istua  totona  fi^^r^fittänfä  1.  fuuruiöfanfa. 

Kurage,  n.  rof)teue,  into,  luonto,  ft)bän  (=meu); 
han  är  utan  k.,  on  f^bämitöunä  1.  :>5enia= 
tonta  1.  atta  ^äin;  taga  k — t  af  ngn,  toiebä 
iuonto  1.  ft^bän  j.fulta. 

Svenskt- Finskt  Lexikon. 


Kurant,  a.  fulfetoa,  fä^^ä,  tatvattinen,  fetttjol» 
linen,  ^.''ätetoä;  k.  pris,  t'å'C)\>'ä  1.  tatoattinen 
ijlnta;  k.  mynt,  Kxjpä  1.  fultetoa  1.  teteol^ 
tinen  ral^a;  k.  vara,  leltoottinen  1.  l^ätetoä 
tairava. 

Kuratel,  n.  l^oll^ous,  l^oito,  faitfemuS;  tr»tran= 
f)oito,  )riran»pito. 

Kurator,  m.  se  Curator;  0tcr.)  afian^toalttJOJia. 

Kurbettera,  v.  n.  ^cisfaroiba,  tieifa^befla,  ^ei!= 
tua. 

Kurbitz,  ra.  fur^Jitfa. 

Kurera,  v.  a.  parantaa,  tääfitä  (=t[en);  (fig.) 
auttaa,  toStaa. 

Kurfurste,  m.  waan=ru^tinaS  (=aan). 

Kurfurstendöme,  u.  h?aa[ivuf)tinaan=maa,  triaa» 
tiru^tinag4'unta. 

Kurfurstinna,  f.  hjaali^rul^tinatav  (=ttaren). 

Kurfurstlig,  a.  h?aali=ru^tinaattincn. 

Kurhatt,  m.  n?aaU4atfi,  jriaali=l^attu. 

Kurhus,  n.  lafaretti,  paranuu8=l^uone;  l^ouvu= 
l^uoue. 

Kurialier,       \ 

KurialstiL,       >  se  Curialier  o.  s.  v. 

Kuriositeter,  j 

Kurir,  m,  furiert,  tuveeri,  fanan4ennättäj[ä. 

Kurirklocka,  f.  turieri4etto,  aifa4etto,  poxO' 
tctto. 

Kuriös,  a.  eri84ummaincn,  fummattinen. 

Kurmetod,  m.  :|3arannuS4at3a. 

Kurprins,  m.  n)aali=)3rinöfi,  toaalin-ui^tinaan 
^^erittinen. 

Kurprinsessa,  f.  toaafi=)jrinfeSfa. 

Kurra,  f.  areSti,  :i.nitfa,  fää^tänä;  sitta  i  k., 
istua  ).ntt!asfa. 

Kurra,  f.  (trissa)  fietfo,  f;i?rrä,  l^^V^. 

Kurra,  v.  n.  furiSta,  moriSta;  det  k— r  i  ma- 
gen, ttjatfa  furifee. 

Kuria  gömma,  se  Kura. 

Kurre,  m.  fuvre,  It)Stifä8  mie§. 

Kurs,  m.(kosa)  funnta,  Mtu,  meuo,  rn/s^åwcy 
matta,  (vati;  (bana  för  studier)  määrä,  0)3it= 
taiiHi,  D^)).n=määvä,  Dp))i=tie;  han  har  slutat 
sin  k.,  l^än  on  o|5ittanjanfa  o^^inut,  {;än  on 
|)äättänt)t  o^:i3i=määränfä  1.  Dpi.n=tienjä;  (en 
viss  följd  i  en  vetenskap)  jatfo,  määrä;  en 
k.  i  arithmetiken,  Iagfu  =  o^ittinen  jatfo  1. 
furSfi;  (ett  mynts  gångbarhet)  furSft,  tutfu= 
artoo;  (jyris  på  i^exlar  m.  m-)  tuvöfi,  hjai^e= 
ar»o;  k — en  står  lågt,  hirSfi  on  aIaf)aUa. 

Kursiv,  a.  furfiitoi,  fattattinen,  fattettineu,  no= 
jattinen,  tr»ino;  med  k.  stil,  noja»  I.  hjino= 
tirjaimitta,  fattattifetta  tirjoituffetta. 

Kursläde,  m.  fuomi=refi,  fumun-eti,  fuuvi=reft, 
toiun-efi. 

Ivursvinglare,  m.  furgft^njeijari,  fur§fi4;uijiavt 
1.  4iel;toja. 

Kurtin,  m.  (fortif.)  furtiina,  te6ti=luäti. 

Kursor,  se  Cursor. 

Kurtis,  m.  te^err^ö,  te^Jjertett?,  f;i}it>äif^,  ar= 
maStelu,  tic^etl^,  furtiift;  förstå  sig  på  k., 
ofata  leJperrettä  1.  (ietjiä  l.  f;^tt)äittä. 
44 


340 


K  u  1 


K  V  1 


Kurtisan,   f.   bemj.^^''»,   f)elttli,    liebitltttb,   tlo= 

Vitla. 
Kurtisera,  v.  a.  le^JcrrcHä  (»telen),  liefnä,  tie= 
bitellä,  (n)aniiöä,  aimaöteKa,  mielitellä;  hau 
k — r  don  sköna  damen,  Iniit  t)l}»äitee  1. 
tiiielittelec  1.  arnta^telee  fitä  faunista  nat§= 
ta,  le^^ertelee  l.  licl;ii  fen  fauniin  naijeu 
fanSfa. 
Kurtisör,  m.  fttjiräilijä,  Ic^crtelijä,  lielnjä,  lie= 

fiaffc,  armaételija,  naiéten  naurattaja. 
Kurvagn,  m.  fncmi»tt>aunut. 
Kurvärdighet,  f.  »aali=rut;tinuu§,  »aalin-u(}= 

tinaan  ariro. 
Kusa,  f.  (sjvt.)  fi)t}ft=rcngag  (=faan). 
Kusa  1.  Kuscha  v.    n.   luirailla,    fl}t)vi6tellä , 
fät)bä   1.  fulfca   fi)vn)§fän[ä   1.  fi)i)n)Uänjä; 
(figO  fuijriStetlä,  ni5iiviéteUä,  luivaitla. 
Kusin,  m',  o.  f.  fertfu,  nepaö  (=aan)  1.  ncpain 
(=imen),   oraana;    de  äro    k — er,    l)c  c»at 
iertufiet  1.  cr)^annfjet  1.  ne).Matict;   lian   ä: 
min  k.,  l;än  en  fcrffuni  1.  orpanani  1-  ne 
:paani;  k — s  hem,  ferlfnla. 
Kusinskap,  n.  prpanuuS,  lerffnuS. 
Kusk,  m.  aiaya,   ajuri,   objillinen,   ajc^niies, 

futft,  fu«fi. 
Kuska,  V.  n.  ajaa,  ctla  ajajana  1.  clijilliiena 
1.  ol^jiéfa,  fnefata;  k.  en  vagn,   ajaa  \van= 
nnja,  ctla  UHrnnun^ajajana;  k.  omkring,  a= 
jella,  ajella  tjm^-^äri  1.  pitfiu. 
Kuskbock,  m.,  -säte,  n.  fut[in4auta,  futfi=  1. 

fuSfi=penffi. 
Kuslig,  a.  se  Ruskig. 
Kussa,  f.  se  Alkusa  o.  Tånglake. 
Kust,  m.  ranuiffo,  ranta=niaa,  rantnnS,  ran= 
tco,  rannaö    (=fjen),   ranne    (»nteen);    segla 
längs  k — en,  ))urjc[;tia  rantaa  1.  rautnutta 
ini)öten;  bo  vid  k— en,  ajna  ranta=maalla 
1.  ranuifoUa. 
Kustbo,  -bebyggare,  m.  rantalainen,  rannif= 
fctainen,    rantoclainen,    rantamaan  =  ain£a{^ 
(=ffaan)  1.  afujan  (=amen),  ranta  =  maalainen 
meriläiueu. 
Kustfarare,  m.  ranuan-futfija,  ranta=matfaaja 

rannan=Vui'je(itija. 
Kustfart,  m.  ranta  =  fuffu,  rannan  =  purjebbu§, 
ranta4iife  (^ffcenj,  rantoo=  1.  ranuiffc=fnlfu 
1.  »liife;  idka  k.,  phää  1.  fäi)bä  rauta4ii= 
fettii,  täl}bä  rautakauppaa. 
Kustfartyg,  n.  ranta »laiwa  1.  »aluS,  rannaéi' 

laitoa,  rantco=alug. 
Kusthandel,  m.  rauta»  1.  rantuué=fauppa. 
Kustland,  n.  ranta=maa,  ranta=ientu,  ranuiffo, 

meri=maa. 
Kustort,  -stad,  m.  ranta>fanpunfi,  ranta=paif= 

Jo,  ranta^ienco  1.  »fentn. 
Kustpipare,    m.  (vharadrius  helvetmis)   mcri» 

rantfa  1.  =ranffa. 
Kuststräcka,  f.  raunan=feutu  1.  =tienoc,  ranta» 

fentu,  ranne  (»uteen),  rantnuö. 
Kustvakt,  f.  ranta  »toartija  1.  =n3af)ti,  ranta» 
n.mt)bit  1.  'irartijat,  rauta»aMrtie. 


Kuta,  v.  n.  jncSta  fcltä  ftnjrvöjä,  fmirii^tellä' 
fVVnjitetlä,  mennä  hn)nnttää  1-  fwjrmtellä. 
Kntig  1.  Kutryggig.  a.  tln)lfi)  Uitäincu,  tölifh)» 
feltä,  fnttmn^icltäiueu,  flnivi}  leltäineu  1.  -jet» 
fä,  fvi)tti>''ieUä. 
Kutter,  m.  futteri,  futterilaium. 
Kutting,  m.  se  Kagge. 
Kuttra,  V.  n.  fi){)ertää,   fi)l)errellä,    fubertaa, 
fnfertaa,  l)i)l;fi)ä,  fufcrtaa;  (fiy.)  f)ti()fi}ä,  ^^li» 
fVillä,  fD^crrellä. 
Kuvert,    n.    (pu   ett   mnthord)    fulfCrtti,    fatC 
(»tteen);  (pd  brcf)  fuwertti,  fuwcri,  fnori, 
päällt)ötä,  fnorre  (=rteen). 
Kuvertera,  v.  a.  panna  futtjerttiin  1.  fuorceu 

1.  fncrteefcn,  päälli)etää,  futoertita  (»tfen). 

Kyckling,  m.  fanan»poifa;    k— en    piper,    fa- 

'nau--pcifa   piipcttaa;    (fig.)  piimä-fuu,  mai= 

to=parta  1    »fnu. 

Kycklingshöna,    f.   pcjattinen  1.  pctfafcUiueu 

fana. 
Kycklingsstek,  ra.  fananpojan»paiöti. 
Kyfle,  n.  möffi,   l)i5ffeli,   f^i)iä,   tiilli,   fölfä, 

■föppä,  pl}>?ll). 
Kyla,  v.  a.  (g:''ra  kallare)  fl}lmentää,  fl)lmet= 
"tää,  »iluétaa,  jääl;blittää;  k.  en  dryck,  fl)l= 
mentää  1.  jääbbiittää  jucmaa;  (oucka  kän- 
sla af  köld  eller  srnlka)  uniliötää,  UjilpaS'' 
taa,  trnlir>al;buttaa,  jääljbt}teltä;  glass  kyler, 
jääle  irilpcittaa  1.  iciteabbuttaa;  k.  sig,  pa= 
lelluttaa  itjeufä,  paleltua;  k— nde,  toilpoit» 
tan^a,  trilwaStanja,  trsiiliStäwä;  k.  medel, 
n.Mlpcittatra  1.  tinlwaStanja  aiuc,  »ihvote 
(»ffeen),  »iltrete  (»tteen),  jääbbijfe  (»ffeeu). 
Kyla,  f.  fi}lmi)t)§,  tuileijé,  t»iilev§,  fijlmä,  fi)l» 
mätt.}ineu,  Unln;  höstens  k.  och  vinterns 
köld ,  i^f jvn  fi)lmä  1.  f^lnunjS  ja  talwen  paf=^ 
fauen;  jag  känner  en  k.  i  kroppen,  ruu» 
mistani  irilnttaa  1.  trilnstaa,  minna  n)itu§» 
taa  1.  untuttaa  1.  fi^lmää. 
Kylare,  m.  fijlmäjä,  f^lmäri,  jääl;bl}tin  (»tti» 

men). 
Kylfat,  n.  f;i)t)=a?tia,  jääf;bk}ti)ö»aötia  1.  »tiinu, 

piippuri. 
Kylig,  a.  f^lmäf;fö,  fijlmäffä,  fijlmätuinen,  fo^ 
lea,  lai\ia,  ttjiileä,  nntoaffa,  »ilpaö  (=^^-''an), 
lijilpeä;    k.   väderlek,    ft)lmäl)fi)  1.   folea  1. 
»iileä  ilma. 
Kylighet,  f.  fcfeuS,  falfeu?,  nnilei}§,  filmat* 

fi)t)g,  f^Imijvs. 
Kylkittel,  m.  fl}lmi»fatti(a,  jäät)b^t^8»fatttla. 
Kyller,  m.  fi5lteri,  fcjana,  nal;fa»ir»arn§. 
Kylniiig,  f.  fi;lmenui)éi,  jäätibijtvö,  n.nili§ttjS; 

jmfr  Kyla. 
Kylpanna,  f.  se  Kylfat. 
Kylpläster,  n.  palclIuS4aa§tari,  pa{elma4aa8= 

tari. 
Kylredskap,  m,  jääl)bl}tin  (»ttimen),  jäät^b^ttjS» 

falu  1.  =aStia,  f^lmäri. 
iKylrör,  n.  j|ääl)b>jtv6--piippu,  jääf)bl)8»ter»i. 


Kyl 

Kylsa,  v.  n.;  k.  på  sig,  ftetca  1.  fäävtä  i)U 
Icitjä,  mvtt)tä  (=tU)än)  ^tleufä  I.  :|)ääUeujä. 

Kylsalva,  f.  ^mletnta-fatoa,  ^atet(ii84'^f>V'^- 

Kylse,  n.  nH^ttt},  fäär^,  fimlppu,  tutfu. 

Kylsig,  a.  fään)fä«  (-ffäätt),  V^uSfifaS,  p'éi)'ö^ 
fäs,  :|.>uSl"i((aitia  oleiDa;  k— a  kläder,  \>u$^ 
fitfaat  1.  ^el^öHäät  »aatteet. 

Kylslå,  v.  a.  I;aa{i8taa,  [»aileutaa,  jääf)bt)ttää; 
kylslagen,  I)ailea,  f)aalea,  f)aaUötitnut,  l)au 
tentunut,  jää()tt}in)t,  jääl)bi)tetti),  f;atlcnuettu. 

Kylsvulst,  m.  ipatfafeit=purema,  ^affafeu  ajoö 

1.  mä- 

Kylsar,  n.  ^jaleftunahien,  )5aleltuma,  paleltu- 
nut  1.  paHafen  Ijaatoa,  palelma. 

Kylugii,  m.  jää^bl)tl}S''  1.  ft)Imät)ö=imut. 

Kyudelsmessa,  f.  !i^ntttläu=päiwä,  hjllttilämeé' 
fuu^päiiuä. 

Kynne,  n.  elfi  '(clieit),  fi|u,.  luonto,  luomtou= 
laatu. 

Kyp,  m.  fljt^pVi,  tx^ävi-pata  1.  =fatttla. 

Kypare,  m.  {l)l)ppäri,  tBiinurt. 

Kypra,  v.  a.;  k.  vin,  fetittääl.  ftvfaötaa  luiinaa. 

Kyrass,  m.  vinta-lDavu*?,  rtnta4;aaruiSEa. 

Kyrassier,  m.  {i)raftert,  l)aarmäta=vatfu. 

Kyrfvel,  se  Körfvel. 

Kyrka,  f.  Mvtfo;  gå  i  k— n,  mcnuä  !ir!focu; 
besöka  k— n,  fätjbä  {'ir!o8fa  1.  livffoa;  k— u 
bör  stå  midt  i  byn  (ordspr.),  tixUo  feS» 
fette  ft)lää;  (teol.)  feura  =  funta,  u8fo4uuta, 
fivtfo;  lutherska  k— n,  luteevtlaineu  tirffo 
1.  uSfo^funta  1.  u8fo;  k— ns  egendom,  fir=^ 

-     fou  cmaijuuö. 

Kyrkbänk,  m.  firfon-peittft. 

Kyrkdags,  adv.  tivffoon-meuDU  aifa  1.  aifaau. 

Kyrkdörr,  m.  firfcU'Clin. 

Kyrkfalk,  m.  (falco  tinnunculus)  firffo4;autfa. 

Kyrkfolk,  n.  tirHo^ttiäli,  firtfo  =  faula;  uttr. 
"firfon  Wäti"  betyder  "kyrkans  folk",  d.  ä- 
mythiska  väsenden  under  kyrkan. 

Kyrkkläder,  m.  pl.  fivlfo4X)aattcet,  pl)f;ä'iv>aat- 
teet. 

Kyrklig,  a.  firfottuten,  firffcinen,  firfottiö», 
fivfon;  k— a  bruk,  tiilottiiet  1.  firfou  taioat; 
i  k.  stil,  fivfotttieéfa  firjoituö^laabiiöia  l. 
»tatpaSfa. 

Kyrkljus,  n.  fti1ou=tVuttilä. 

Kyrkmusik,    m.   tirffD  =  nmfti!fi,    fii-fcHiiicu  1. 

fivfoIliS^f^it^^iiti^' 
Kyrkobann,  n.  firfou-ftrouä  1.  »paiiua. 
Kyrkobetjening,  f.  tivfou=palit>e(tjat  (ijL). 
Kyrkobetjent,  m.  fivfou^paltoeltia. 
Kyrkobok,   f.  fii-fen=fiv|a;   (Ouk  som  brukas  i 

kyrkan)  ftvffo4trj;a. 
Kyrkobot,  m.  fivlfon-ippt,  fivfcix=rangai§tuS. 
Kyrkobruk,  n.  fivfou=meuot,  firfottiueu  meuo 

i-  tapa. 
Kyrkoby,  m.  {tvfcn=h)lä. 
Kyrkobyggnad,  m.  tirfou»rafeuuu8,  firfcu^efo 
Kyrkobön,  m.  fiiffonufoug. 
Kyrkoceremoni,  f.  firffo-meuo,   fivHo^evcntO- 

nia,  fivlcu-meuct  1.  natrat. 


Kyr 


347 


Kyrkoembete,    n.  fivfottt8'h.MVta,  fufou-anvfa. 
Kyrkofest,  m.  fivffo=jul^Ia,  u8tou-juf;ta. 
Kyrkofrid,  m.  firffon-auba. 
Kyrkofäder,m.pl.pt)r;ättiät,  u8fon- l.firfcn^fät. 
Kyrk(iföreståndare,    m.  ftrfDu4;Lnta]ia,    firfou= 

lrianl)iu  (4mnmu). 
Kyrkoförfattning,    f.    firfotttS-afetuS,    firffo= 

afetus. 
Kyrkogods,  n.  firfon -tila  1.  ^maa,  fivfon  o» 

maifuu8. 
Kyrkogång,  m.  firfo§fa=fäl}Uti,  firffoou^mcuo, 

firfon=fäl)Uti  1.  »fäijminen;   (kyrktngnincj)  tlX' 

fon=fäl)inincn,  firffoon^ottamiiten,  firfoittclu. 
Kyrkogångare,  m.  firfon-fäaMJä,  firffo=mie8; 

tlitig  k.,  al)tera  firffo=inie8. 
Kyrkogård,   m.   fivffo=tarl)a,  fivffo=maa;    (6e- 

grnfniiigsplats)  firffo-maa,  taluuSto,  t)autuu^ 

maa. 

Kyrkogäll,  n.  fivffo=fuuta. 
Kyrkohandbok,  f.  ftrffo=fäftfivja. 
Kyrkoherde,  m.  firfto  t)evra. 
Kyrkohistoria,  f.  fii1otliö4;i8toria,   fiv(ou4;i8^ 

toria.  ^ 
Kyrkohåf,  m.  firtou=futfaro  I.  »I^aaiöt. 
Kyrkokassa,  f.  tirfon4a8la,  firfon=ral^a6to. 
Kyrkokista,  f.  firfcn4'irétu. 
Kyrkokä;],  n.  firfon=agtia. 
Kyrkolag,  m.  firffo4afi. 
Kyrkolagfarenhetjf.  firffolaiu-oppi,  fivtfolaiu- 

tiebe  (^teen). 
Kyrkomedel,  m.  pl.  ftrfon^val^at. 
Kyrkomur,   m.   firfon- feinÄ   I-   'muuri;   (mur. 

omkring  kyrka?/)  fri'f0U=aita,  fivffo-aita. 
Kyrkomusik,  m.  se  Kyrkmusik. 
Kyrkomöte,   n.   fivfotti8-fofou8,   firffo=fe8fuö= 

telut  (j)l.)- 
Kyrkoordning,  f.  firffo=iärc8tij8,  fivfoumenou-. 

fääntö. 
Kyrkopatron,  m.  fivfou-patvuuua. 
Kyrkoplikt,   f.   fivfcnn-ainjaiötu^,  ftvfou=faffo, 

'fivffo  vippi;  enskild  k  ,  falanippi;  uppenbar 

k.,  juifivippi,  iultiucu  vippi. 
Kyikoretorni,    ni.   ttvfoUiueu   pavauuuS  1.  UU= 

bi8tu8,  ftvfott^nutii5tn8. 
Kyrkoråd,  n.  fivtfo»nciiiiio8to,  firffo-vaati. 
Kyrkorän,  n.  firfon  iiHtvfau8,  firfonn"Vö8tö. 
Kyrkorånare,  m.  ftvfoUH*Vl3ötäjiä  1.  n-^öwääja,. 

tivfon=loavaö  (»vfaau). 
Kyrkoröfvare,   m.    fivfon  =  Vl)iJn)ääiä  1.  'hjiiva^ 

(n-faau). 
Kyrkosake-,   f.  pl.  ftrfon=fafut;  firfon^aftat. 
Kyrkosamfund,  n.  uöfolaig-fuitta,  uSfo-flHtta,, 

fivffo»  1.  U8f0=l^f)tei)8. 
Kyrkosexman,   m.  firfou=^mic§,  fivfou4'UUbeH= 

nu8mie8. 
Kyrkoskrud,  m.  fivffo4mfn  (=ivun),  fivffontfu. 
Kyrkostaten,  m.  fivffo=>oa(ta,  fivffo  limUafnuta. 
Kyrkostraff,  n.  firfon'VaU(3ai8tu3  1.  =^fatto. 
Kyrkostyrelse,  f.  fivfon4)alIiuu8  i.    IjaUinto. 
Kyrkostöld,  m.  fivfon  loavfauö. 
Ijvyrkostöt,  m.  se  Kyrkovuktave, 


348  K  y  r 

Kyrkosång,   m.  fiv!fo=t»etfuu  1.  =toeifu,  ftvf'fD= 

ianUnto. 
Kyrkosöudring,  m.  u§fon=evi^mvatfuu§,  ftrton* 

'eri^uraifuuö,  u8fc4af)fotiiut8,  fivfonn-ittat» 

juuö. 
Kyrkotaga,  se  Kyrktaga. 
Kyrkotagning,  f.  firffoon» ctto  1.  'Ottaminen, 

firfoittamincn,  ftvfoitu«,  livfoittefu. 
Kyrkotionde,  m.  fir!cn=tifmntt,  fivfon»!t)ntine 

neffet  Cp/.;- 
Kyrkotjenare ,  m.  firfon^^^alnjelija. 
Kyrkotjuf,  m.  !irfon=lraro8  (=rfaan). 
Kyrkotjufnad,  m.  firfon=toavfau§. 
Kyrkotukt,  m.  fivfon^furi  1.  ={uritu§,  firffo^ 

furi. 
Kyrkovaktare,  m.   f trf fo^lDarttja ,  :int4u!fari, 

funtto,  funtias  (=aan). 
Kyrkovigning,  f.  firfcn=tt)tlifi^^,  fir!cn4lMf)!tät= 

fct  (pQ,  ftrfcn=^v^eii"^ö' 
Kyrkovin,  n.  firfon=njitna. 
Kyrkovisitation,   f.  :)5ii6^an=!äväj|ä  l.  ^färäjät, 

firfcn^atfcfmug. 
Kyrkovärd,  m.  Iir{fo=n.Hirtti,  ftvfcnnfäntä. 
Kyrkovdsende,  n.  tutcnnifiatr  fir!oUi8=afiat. 
Kyrkoår,  n.  !irffo=tt'ncfc  (-ben). 
Kyrkoärender,  n.  pl.  firtcn-afiat  1.  =tDtmet. 
Kyrkpsalm,  ni.  ftrffo=tt)trfi  (^vrcn). 
Kyrkråtta,  f.  fivtfon-otta,  firfon«rotta. 
Kyrksam,  a.  firfoUuien,   a(;fcva  fivfto^inieö  1. 

tu1on=Iän}ijä,  al)kxa  1.  I;arvaé  (n-taan)  fir= 

telie. 
Kyrksilfver,  n.  fivfon^^c^^eat  (pl-)- 
Kyrksocken,  f.  firtfo=f'unta;  se  Socken. 
Kyrktaga,  v.  a.  ottaa  firtfoon,  firtoittaa,  fir' 

fotteaa. 
Kyi-ktagning,  f.  se  Kyrkotagning. 
Kyrktid,  lu.  ftrtf'o=aifa,  firfon=aifa. 
Kyrkvaktare,  se  Kyrkovaktare. 
Kyrkvall,  m.  fir{1'o=niäft,  tirfcn^mäfi  1.  =ebu5ta. 
Kyrkväg,  m.  firtfo-tte;  (fäid  tiU kyrkan)  fivfto- 

tie  1.  =matfa;  på  k— en,  Iirtfo=tiet(ä. 
Kysk,  a.  finjeä,  :|)uI)baS  (4aan),  ^ilaomatcn. 
Kyskhet,  f.  fitrenö,  ).ntf)tau8. 
Kyskhetslöfte,  n.  natmattoniuuben  ht)>auö,  fU 

lvei)bcn  h4mu?. 
Kyskt,  adv.  :pu(;taaétt,  fiiucäStt,  :^ui(]taubeeja 

^}ut)taubella. 
Kyss,   m.  fuun=anto,   fuutetuS,  muisht,   fuu 

iuuffo,  fnntfoncn;  få  en  k.,   jaaba  nmi§fn 

1.  fuuta  l.  fuutfoa;  taga  eu  k.,  nmistaiéta 

fnuta;  gifva  en  k.,  antaa  jnnta  1.  funttoa; 
sfjala  en  k.,  fnifata  fuuta. 
Kyssa,  v.  a.  fnubetta  (4clcn),  antaa  fuuta, 
mui^fata  1.  fnifata  fuuta,  niuiéfaiéta;  k.  ngn 
på  baud,  fnubcUa  j.fnu  tättä;  k.  ngn  pä 
munnen,  antaa  j  tuHe  fuuta;  k — s,  v.  d. 
funbctla  toifianfa,  fuifutcUa,  nuiiéfuteKa. 
Kyttä,   v.  a.  h)böittaä,   fi)bcttää,  :|Jolttaa  (fuo 

ta);  v.  n.  {i}teä. 
Kyttande,  n.  fnon^^oltto  1.  »ftjböttljS. 
Kyttä,  v.  n.  (Iiojipa)  f)Vpätä,  (;l)i\i[;bcUä,  f)VPHi^- 


Käf 

Kyttland,  n.  f^tö=tnaa,  f^tö^uo. 

Kada,  f.  pU)ta,  rnta,  (Jlytande)  ivaiffu. 

Kådaktig,  a.  inf;{amainen,  ^.nl;fainen. 

Kådde,  se  Kodde. 

Kådig,  a.  ))il;faincn,  vufainen;  iraiffuinen. 

Kadprickig,  a.  (bot.)  ^if){a=nt;Hn)inen. 

Kåk,  m.  taatfi,  faafin4n!u. 

Kåkstryka,  v.  a.  p\d\'å'å  1.  Iritfea  1.  )>tiö{'ata 

faafin^^uuöfa,  faafittaa. 
Kåkstrykning,  f.  faafisfa  ^Hcffo,  faafti4Heffo. 
Kål,  m.  (brassica)  iaati. 
Kålblad,  n.  faalin4cl;tt. 

Kålljäril,  m.  (jyajnlio  brassicae)  faalt-^^evl^D. 
Kålfrö,  n.  faalin-fiemen  (»menen);  {aali»ftem. 
Kålgård,  m.  !aali»tar{)a,  !aaU»maa. 
Kålhufvud,  n.  faalin^fu^u,  Iaalin'terä,  faatin- 

pää. 
Kålland,  n.  faalt=maa. 
Kålmask,  m.  faaIi=mato. 
Kålplanta,  f.  taalin^taimi,  !aali-la§ton6. 
Kalranunkel,    m.   (ranunculus    repens)    :^^e{tc- 

kiniffi). 
Kålrot,    m.    (brassica  napobrassica)    jjnuriffa, 

jnnri^ta,  lanttu,  iunttt,  juntfi,  väätittä. 
Kålsoppa,  f.  faali-fettto  1.  =vucta,  faaU=fo^^)>a. 
Kålstock,  m.  faalin^anta,  faalin4i)Hn  1.  4l)utfä. 
Kålstånd,  n.  faaUn=h)avfi  (=vven). 
Kålsiipare,  m.  (f am.)  f;uitn£fa,  fcBnoliini,  fa= 

tala. 
Kålsäng,  m.  faali^eilffi. 
Kåltistel,  m.  (circium  oleracetim)  (nf)ta=o(;bafe 

(4£een). 
Kåltäppa,  f.  faali=tar^a  1.  =maa. 
Kana,  se  Kona. 
Kånka,  v.   n.  rethtttaa,   :))ntietaa,    raat,ntttaa, 

linata,  finastaa. 
Kåpa,  f.  iaapu. 
Kåpört,  f.  (alchemilla)  )jcinin4ef)ti;  fannn6> 

vnclio,  t)iiren=I)amc  (=ecn). 
Kår,  m.  se  Korps. 

Käre,  m.  tunfen-ttjilaffa,  tnulennriufifa. 
Kat,  a.  tiemaS  (=aan),  fifninen,  I;aluiIIanfa  (ote= 

■KO.),  f)aluitteteiiH-i,  f)imoili'wa,  fiimainen,  U= 

f;an4;iinoinen,  t)anrelia§  (=aan),  intoinen. 
Kåta,  f.  tcta. 
Käthet,  f.  fifn,  fiemau?,  t)a(utteteiiMiifnn«t,  t}a= 

luatoaifun?,  fifuifunS,  li(;an4}imo. 
Käbbel,  n.  |äul;ävg,  janauS,  jutta,  jauffa,  to= 

ra,  f)är?fe  (»een). 
Käbbla,  V.  n.  jävl^itä,  janfata,  jauata,  (;ärö= 

fl)ä,  f)ävefatä. 
Käbblare,  m.  jäl)I)ä,  jälj^ääiä,  janffu. 
Käck,  a.  Uxitx,  nvl;ca,  urliatfa,  uljaS  (=aan), 

rc()fea. 
Käekhet,  f.  favSfinS,  uIjuuS,  i:rl;en?,  rol^enS. 
Käckt,   adv.  farsfisti,  roHeaeti,  nljaaSti,  vlx-- 

^ea^ti. 
Kätling,  m.  fatiffa,  fa^juta,  ^Jaalitfa,  favttu; 

(stut)  tal^i,  mulli. 
Käfsa,  V.  n.  (fam.);  k  emot,    riibcflä  1    jan= 

fata  1.  jnJ-Höta  umetaan. 


Käf 


Käa 


349 


Käft,  m.Ieu!fa('njan),Icu!a=^3ten,feu!a4uu;  öfra, 

nedra  k— n,  flinen,  alinen  leufa  1.  kuh- 

tmi;  i  dödens  k— ar,  fuokman  fielieiä  1. 

eriöfä,  ^enfi4;eitctaanfa,  f^engen  l^tetoertöfä; 

håll   k— en!   JHufi  funi!    pibä  leutaft!   slå 

på    k— en,    Ujöbä    temcoine;    (på   verktyg) 

Unta. 
Kägelbana,  f.  !eiU4atu,  !eila>rata. 
Kägelformig,  a.  feilimäiiien,  feilamaineii,  Uv= 

tiomatnen,  fui^J^Jcncn?''' 
Kägelklot,  n.  fcili^monna,  fetla=)3alIo. 
Kägellek,  m.  fetlistö,  feitaSto,  feila^jouHo. 
Kägellik,  a.  se  Kägelformig. 
Kägelspel,    n.    feita^^^elt,  feiUfet  1.  feifaifet 

Q)L),  t'eiIan4)ettto. 
Kägla,  f.  feila,  feiti,  fartto,  tapu;  slå  käglor, 

l^etttää  1.  unöfata  1.  Itjöbä  fciltä,  otta  f'eilai= 

filla  1.  feilifiaa. 
Käk,  m.  Ieufa--))teli,  itnta4uu,  Unta  (=toan), 

pcitupklu 
Käkben,  n.  Ieufa4uu;  öfre  k— et,  )5ofu64uu, 

(djurens)  fuono4uu. 
Käl,  m.  (byggn.-k.)  fääli,  lä^rt. 
Kala,   v.  n.   firtää   (=vrän),   ftrttää,   routaa, 

(=ban),  rcubattaa,  jäätää;  v.  a.  roubata  (=taan), 

fivttää,  jääb^ttää. 
Kale,  m.  firft  (»rrcn),  jää. 
Kälke,  m.  felffa. 
Kälkbacke,  m.  liufu^mäfi,  felffa^mäft;  åka  k., 

liufuella,  tagtea  niäfeä. 
Kälkborgare,  m.  (favi.)  ))oro=)3orn)an,  fcnttt» 

^jortoari. 
Kälkborgaraktig,  -gerlig,  a.  ^3orD=:|5orit)ariItinen. 
Källa,  f.  Iäf;be  (4een);  eu  klar  k.,  firfaS  \U}- 

fce;  (fig.)Vi\)it,  altu,  al{'u=^jei-ä,  juurt,  f^t);  Gud 

är  k — n  till  allt  godt,  3umata  on  taiten 

]()t}n.>än   täf)be   l.   oitu;   detta  var   k— n  till 

vår  olycka,  fe  oli  onnettomuutemme  alfu 

1.   täf)be  1.  juurt;    rådfråga   goda   k — lor, 

ttebuStaa  f^Uföiä  taitteita. 
Källare,  m.  teUari,  tetteri;  (under  golf  vet)  tntip^ 

pa,  tcl^it[a. 
Källardörr,  m.  !ettariu=oi»i. 
Källargäst,    -kund,  m.  teEari^toievaS    (=aan) 

1.  =tuttu. 
Källarhåls,  m.   !eltart=t)at8fi ,  teIIavtn=^orgtu= 

Jim;  (daphne  mezereum)  uäfiä,  uäfiätn  (nmeu). 
Källarhalsbär,  n.  näfiäiö-marja,  näfiä=marja, 

riifin=marja. 
Källarlucka,  f.  fettariu^nuftu  1.  4auta. 
Källarmästare,  m.  tellavin=:|)itäjä  1.  =ifäntä. 
Källarnyckel,  m.  fettartn»att)aiu  (4meu). 
Källarrörelse,  f.  tettari4'aui>^3a,  te(tariu4nto. 
Källarsvale,   m.   fettarin^^JorStutoa,   tetlarin= 

tatoä. 
Källarsven,  m.  toiinuri,  ta^)at1a=  1.  fettari»))oita. 
Källartak,  n.  fettarin-tatto. 
Källdrag,  n.  se  Källåder. 
Källfrö,  n.  se  Groda. 
Kallgräs,  n.  (glyceria)  forfimo,  forfan4;einä. 


Källkrasse,    m.   (nasturtium  palustre)    xanta- 

nenätti,  lt>efi4raefi. 
Käilmossa,  f.  (fontinalis)  (ätä^fammal  (=een), 

täbäte  (4teen). 
Källos,  n.  ^eteiffö,  l^ettiö,  l^etc  (»tteen). 
Källossning,  f.  t'irren4ä()tö,  tirrättet^S. 
Källsprång,  n.  lätiteeu^fttmä,  Iäl;tecn=  1.  ttjefi» 

l^uofo,  fitmätfö,  toeftntfu. 
Källvatten,  n.  tä^be^Ujefi  (=ben). 
Källåder,  f.  f)cte  (»tteen),  täl)teen=fuoni,  iceft* 

fuoni,  tntju,  filmäftö. 
Kalt,  n.  se  Kältande. 
Kälta,  v.  n.  jantata,  jantuttaa,  jufittaa,  ja- 

muttaa,  jamata,  fänittää,  ua:|)teta,  toeritu^ 

telatta,  furuuttaa,  tärttää. 
Kältande,  n.  jantfaug,  jantutuS,  jan!uttami= 

nen,  jnfitus,  o.  s.  v.  jmfr  föreg. 
Kättare,   m.  jaututtaja,   turnuttaja,  nurruS, 

fäntttäjä. 
Kältring,  m.  janfuttaja,  maufuja,  tconfuja, 

färttäjä,  furnuttaja. 
Kälört,  f.  (callitrice)  toeft4ä]^tt. 
Kämner,  m.  tämnärin=jäfeu  (=en). 
Kämnerspreses,  m.  fämuärin-efimieS. 
Kämnersrätt,  m.  tämnärin=oifeuS. 
Kämpa,  v.  n.  taiötcHa,  fam))^aitta,  tam^Jata, 

otetta,  tnoitetta  (=ttefen);  k.  med  ngn,  tatö= 

tella  1.  otetta  1.  iroitelta  j.fun  tan?fa;  k.  med 

döden,  tamjj^aitta  1.  taiötetta  tuoleman  !an8= 

fa;   k.  emot,   lam)J|.mitla  1.  fotia  icaStaan, 

toaStnStaa. 
Kämpadater,  m.  pl.  uro4l)öt  1.  4eot,  fan!ari= 

t^öt. 
Kämpalek,   n.  taiötetu  =  tifa ,  t;utoi=tatStetu  1. 

=t»oittetu. 
Kämpalik,  a.  uroou=näfi5inen  1.  4a^)ainen,  ur= 

t)otaS  (4taan). 
Kämpar,  m.  pl.  (plantago  lanceolata)  ^3tennar= 

ratamo. 
Kämpasaga,  f.  uroS^fatu,  foturi^fatu. 
Kämpavisa,  f.   foturi=runo  1.  =Iautu,  uroS= 

taulu. 
Kämpavulen,  a.  uroofaS  (4!aan),  foturifag. 
Kämpe,  m.  foturt,  fotija,  uro8  (=oon),  taiöte= 

lija,  ottelija. 
Käubar,  se  Kännbar. 
Känd,  se  under  Känna. 

Känga,  f.  \s\tt\n,  t"auto=  1.  ruoju4entä,  fentä. 

Känna,  v.  a.  (med  kånselsinnet)  tuntea,  ai8= 
tia,  aStaita  (=t|eu),  tunnelitia,  tnutaista,  tun= 
teittä;  k— s,  timtna,  tunnetaan;  k.  köld, 
värk,  tuntea  ft^tmää,  njai»aa;  det  k— nes 
hårdt,  tuntuu  toumtte  1.  totoalta;  k.  på  sig, 
tuntea  tuonnoSfanfa  1.  itfeöfäufä;  han  k— ner, 
att  han  är  nära  döden,  tuntee  olcivanfa 
Iä(;eIIä  fuolemaa;  jag  k— ner  det  redan  på 
lukten,  tunnen  fen  jo  f)ajnéitafin  1.  f;ajuä= 
tanfatin;  känn,  huru  det  smakar,  focta^a, 
miltä  maigtuu;  känn  på  detta  vin,  toeta» 
pa  1.  tuntatfe^ni  tätä  tciinaa;  (med  hand, 
fingrar  beröra)  foettaa,  toetetta,  tuuuuötetta; 


350 


Käu 


K  än 


k.  ngn  på  pulsen,  fcettaa  j.fun  toalta^uon» 
ta;  k.  i  fickorna  pä  ngn,  foetcKa  1.  t\>pt^ 
leita  j.tuii  ta^Eiija;  k.  efter,  foeteCa,  tDCt= 
taa,  tunnustella;  k.  sig  fGre,  foeteUa,  tmt» 
nuéteffa,  (trefva)  fc^elcita  (=t[en);  {fig)  tie= 
buételta;  k — a  huns,  focttaa  faneja;  kon 
k— nes  redan,  Ief;mä  jo  tuntuu;  (hafva 
l-uttsligt  umgänge)  tcettaa,  (bibi.)  tuntea;  (k. 
tili  utseende,  karakter)  tuntea;  jag  k— ner 
honom  blott  till  namnet,  f;änen  tuitnen 
tvåan  nimeltaufä;  jag  k — ner  honom  pä 
gängen,  tunnen  i}änen  !äi}miieStän)ä;  (för- 
stå, veta)  tietää,  tUUtea;  jag  k — ner  ingen, 
som  kan  det,  en  tiebä  fctään,  jota  fen 
ofaa;  så  vidt  jag  k — ner,  minun  tietääfje» 
ni,  tuntea!i'eni;  jag  k — ner  ej,  huruvida 
det  är  sant,  en  tiebä,  cnfo  fe  tctta;  gifva 
till  k.,  se  Tillkännagifva;  k.  till,  tietää 
j.fin  1.  jStfin;  dessa  rykten  k — ner  jag  ej 
till,  niiétä  !ulfn=^nl;eiöta  en  mitään  tiebä  1- 
ei  minuUa  cic  tietoa,  niitä  tulfu=|3u^eita  en 
tunne;  k.  igen,  se  Igenkänna;  (jur.)  I;a= 
iraita  ('tfen),  näbbä,  tuomita  (»tfen);  han 
kändes  skyldig,  I;än  nä()tiin  1.  tuomittiin 
toif a=^^ääf ft ;  k.  sig,  v.  r.,  tuntea  itfenfä  1. 
itfeänfä,  tutfia  itfcänfä;  k-lnn  dig  sjelf,  tut= 
!i  1.  tmtne  itfefi;  jag  k— ner  mig  sä  lyck- 
lig, tunnen  itfeni  niin  cnnei(i)etjt,  on  niin 
cuueUiöta  oKatjeni;  jag  k— ner  mig  icke 
väl,  ei  cle  bijifä  oUatfeni,  en  tunne  f;l}win 
troi^rani;  hon  kände  sig  svag,  tunft  itien- 
fä  l;eifotfi  1.  troimattemaffi;  k.  till  sig,  tun= 
tea  paitat,  olla  tietl)iöfä;  icke  k.  till  sig, 
cnbcffua  clcjania;  k — s  vid,  se  Vidkännas; 
känd,  part.  o.  adj.  tunnettu,  tuttn,  tiettt); 
det  är  k— dt  att  .  .  .,  tietty  1-  tietttjä  on 
.  .  .;  han  är  k.  för  sin  styrka,  tian  CU  wä- 
fean}t>bcétäniä  1.  u^äfetoi)i}bertäniä  tunnettu 
1.  tuttu;  han  är  k.  för  ^tark,  on  «jätewäffi 
tunnettu  1.  tiettlj  1.  tuttu;  väl  k.,  I^^toäéfä 
^uuboéfa  1.  maince^fa  (ck»a);  illa  k.,  pa^ 
i)ai\a  bnuboSfa  (oleira);  k— e  och  okände, 
tutut  ja  tuntemattomat. 

Kännare,  m.  tuntija,  tietäjä,  ofaaja;  k.  af  vi- 
ner, toiinain  tuntija. 

Kännbar,  a.  tuntutra,  tuntntt-Minen,  foSfeiva; 
en  k.  förlust,  tuutuapa  H\ibinfo;  (igenkän- 
nelig)  tunnettaUM,  tunnunnatnen. 

Kännbarhet,  f.  tuntnwaimus,  fo8feft>aifuuö. 

Kännbart,  adv.  tuutuwaéti,  tuntuaffenfa;  jag 
har  lidit  k.  derigenom,  olen  fiitä  tuntu 
iraéti  1-  tuntuatfenfa  h>al)ingoUe  tuKut;  det 
har  k.  minskats,  on  tuntuatfenfa  ttjäl()en^ 
tt^n^t. 

Kännedom,  m  tieto,  tictämi)6,  tuntemus,  tun 
teiraifuuf^;  fä  k.  om  ngt,  faaba  tietoa  1.  tie- 
to jéttin;  skafla  sig  k.  om  ngt,  biintfia 
tietoa  1.  tieto  jstfin;  taga  k.  af  ngt,  tie» 
buétetta  j.tin,  fofea  faaba  tietää  1.  tutla  tie= 
tämään;   tala  med  k.   om   en   sak,   ^nbua 


tietämljtfeCä  1.  tietäen  1.  tiebotta  1.  tuntc^ 
»aifunbetla  1.  tuntenjaifeSti  jötfin  afiaSta. 

Kännemärke,  -tecken,  n.  tunuug-mcrlti,  tUU- 
nue=täbti,  tnnnnö,  tunto-mevlfi. 

Känning,  f.  tuntu,  tuntumuö,  tuntuminen,  tun» 
nelma;  k.  af  feber,  fuumecn  tuntu  1-  tnn« 
nelma;  det  är  k — ar  af  sjukdom,  ne  Oivat 
taubin  tuntuja  1.  tunnelmia  1.  (furkänningar) 
oireita;  hvar  och  en  har  k.  af  dyrhoten, 
jotaifelle  on  tunnelmaa  1.  tuntnmnfta  falliu= 
beöta,  jofainen  faa  foettaa  faUiutta;  mån- 
gen far  k.  deraf,  mont  fitä  tuntea  1.  tun» 
teaffenfa  1  tuta  faa,  moneKe  fiitä  on  tuntu» 
muéta  1.  tunnelmia. 

Kännspak,  a.  tarffa  tuntemaan,  tuntelvainen; 

(lätt  igenkännelig)  tunuettajva,  I;^tt>ä  1.  ^tlp^ 

po  tuntea,  tnnnunnainen. 

Känsel,  m.  tuutc,  tnntetnu§,  tunti;  genom 
k — n  erfara  vi,  om  en  sak  är  kall  eller 
varm,  tunnolta  1.  tuntemutfetta  fjawaitfeni? 
me,  tvUnäto  wai  lämmin  jotin  ta^f)ate  on; 
draga  k.  pä  ngn,  tuimuStelta  j.tuta. 

Känselsinne,  n.  tuunounii^fti,  tuitto,  tunti. 

Känselsträng,  m.  tuntc-fnoni;  jmfr  Nerv. 

Känsel  träd,  m.  tnnto=jarn?i,  tunnuätin  (4men). 

Känsla,  f.  tuune  (ntteen),  tunnelma,  tunte» 
mnö,  tunto;  Ijuflig  k.,  fuloinen  tunne;  mo- 
raliska k— or,  fiiviei}bcn  tunteet  1.  tunnot; 
k.  af  hunger,  sömn,  nälän,  nuen  tunne  1. 
tuntemus  i.  tunnehna;  k.  af  rättvisa,  af 
det  goda,  cifeuben,  bijirän  tunto,  oifcuS» 
tunne,  In^lVl}»-?  tunne;  han  har  ingen  k.  för 
det  sköna,  l;änettä  ei  ote  tauneuben  tuntoa 
1.  tunnetta;  k — lor  af  glädje,  vänskap, 
aktning,  ilon,  t)ötäan}^ben,  tnnnioitnffen  tun» 
teet;  menskliga  k — lor,  inl)imillifet  1.  it)mi» 
fen  tunteet;  vekare  k— lor,  Ijetlemmät  tun- 
teet; k — a  är  för  mycket  rådande  i  hen- 
nes arbete,  tuuto  on  liiatfi  toallitfe»ana  l)ä» 
nen  teotfeöfaufa;  läsa,  tala  med  k.,  tnfea, 
^ul;ua  tunnotta  i.  tuntoifeéti  1.  tunnon  ^c= 
räétä  1.  tunteellifceti. 

Känslig,  a.  tnutoineu,  tnntcettinen,  tunnoöi=' 
nen,  arta,  tierttä»  1.  t;että-tnntoinen  1.  »tun» 
teinen,  f)ertfä,  l;ellä;  k.  för  köld,  ftjlmän 
arta,  arta  fylmälte;  ögat  är  ett  ganska 
k  -t  organ,  filma  on  buivin  arta  1.  htxUä 
aistin  (»imen);  hans  kropp  är  k.  för  vä- 
derskiften, l;änen  ruumiinfa  on  I;erttä  1. 
arta  fään»lrail;eillc;  k.  för  andras  olyckor, 
lierttä  1.  iKtlä  1.  l}ellä»tuntoinen  muiben  on» 
nettomuubetle  1.  onnettomuutta  tcbtaan;  en 
k.  själ,  bcltä  mieli,  bellä-tuntoinen  mieli, 
l^erttä  mieli,  tunnollinen  mieli. 

Känslighet,  f.  artuuS,  l;cvttt)l)S,  tuntoifnuS, 
tiettä-  1.  l)erttä-tuntoifuuä  1.  »tunteifuuS,  tun» 
nottifuuS;  jmfr  föreg.  oid. 

Känslofull,a.tnnnotaö(=tfaan),tunteettincn,  l;el» 
lä,  fjetlä-tuntoinen,  l)crftä»tunteinen,  ^eltt^tcä, 
fulall^a;  en  k.  menniska,  tunuotaS  1.  Ijevtlä- 
tunteiucu  1.  fulaiva  iljminen;  ett  k— t  hjer- 


K  ä  n 


K  ä  r 


351 


ta,  tmmofaä  1.  i)txWä  l.  kiti^iuä  1.  tunteet^ 
Itnen  \\}iän  (=men). 

Känslofuilhet,  f.  tunnoffiutö,  tuuteeaiiuuS, 
^a-ffä4unteifuuö,  futo»uuö,  f)cItl)Jvätfl}l}e. 

Känsloförmäga,  f.  tunne=ttJoima,  tuuteeiufvfv} 
1.  =ma]^tt. 

Känslolös,  a.  tumtotcii,  fcmutctöu,  r)cmiuctön, 
tunteeton;  k.  nieimiska,  tunteeton  l.  tnnno- 
ton  1.  lemmetön  iftniineu;  (om  kroppen  uch 
dess  delar)  tuvta,  muuret)tnnut,  tnntematon, 
tunnoton;  k.  för  köld,  !t)lmän  tuntematon; 
haus  lemmar  voro  alldeles  k — a,  I;änen 
jäfcnenfä  olhwat  toafian  turtana  1.  mnuref)= 
buffiöja  1.  turruffiöfa;  hon  lag  länge  k., 
I)än  mafafi  fanan  tunnottomana  1.  tahitio- 
mana  1.  tatnnntfigfa;  bli  k.,  tnvrcttua,  muu= 
refitua,  fuokntua. 

Känslolöshet,  f.  tuunottomuus,  temmettönU}t}«, 
tunteettomuuö;  tnvvuS,  tuvtuuS,  muurel;bu8, 
tainnuö,  taintto. 

Känslolöst,  adv.  tmiHottomaStt,  tunnoitta,  tun= 
teittä,  tunteettomasti,  temmettomäöti. 

Känslopjunk,  n.  tunteen=f)et[itt)«  1.  4eltl)m^§, 
f)eaitteU),  mämmitteli),  I)atfai£uS,  f;aifaile= 
minen. 

Känslosam,  a.  t;erHä=tunteinen,  ar!a=tuntoinen, 
l;e{ti)tt»äinen,(;ento»nne(tnen,l)cattteten)ä,f)em= 
moittelehja. 

Känslosamhet,  f.  ar!a=tuntoifnu?,  t}erf1ä4un= 
teifuus,  ^et(itteleȊifi}l)8. 

Känsloöm,  a.  ^enä=tuntoinen,  ]^ellä=tunteinen, 
f)eItä4uontoinen,  luento  »fijbäminen  1.  =mie= 
liuen. 

Käpp,  m.  fautea,  te^^n,  faunmnen;  k— ar  til! 
en  väfstol,  tiu()ta4e).nt. 

Käpphäst,  m.  feV^H4;eivHmen. 

Käppknapp,  -knopp,  m.  fe^^in-nu^-^pi  1.  ^nup- 
pu,  fe^-nn^^jonfi  1.  ^^PVU  famxHin^I^e^^l^i  1. 

Käpprapp,  n.,  -släng,  m.  fe^iu4l)ömä;  gifva 
k.,  fe^ittää,  fe^safoita  (=tfen),  ^aalttoita  (=tfen). 

Kär,  a.  (älskad.)  xata§  (41aan),  arma§  (»aan); 
en  k.  syster,  rafaS  fifar;  värt  k — a  fäder- 
nesland, avmaS  1.  rafa§  ifän=maamme;  (md 
tilltal)  min  k— a  bror,  tcelifeni,  iDeitfofeut, 
»eli  fntta  1.  fnltaifeni;  k — a  vän,  ij8tä»räi= 
feni,  Vötälvä  tulta,  I)i)tvä  l}8täirä;  k — e  far, 
uffofeni,  utfo  Mta  1.  fjijlräieni!  k— a  mor, 
euffofeni,  enffo  f  uita;  k— e  herre,  f)evra 
fulto;  (förälskad)  vataStunut,  mie(tl}ntjt; 
vara  k.  i  ngn,  etta  rafaötunut  j.fnljnn; 
vara  dödligt  k.  i  ngn,  rafaStaa  j.futa  tuot» 
laffenfa;  det  är  mig  k—t,  f  e  on  minusta 
fuloista  1.  mieluista;  så  k — t  det  honom 
är  att  behålla  lifvet,  niin  mieluista  fuin 
t)äne8tä  lienee  t^enfenfä  fäitijttäminen,  joS 
I;an  jninf i  mielii  ^enteänfa  fäil^ttää;  (kärlig) 
lem^Jeä,  armas;  vara  k.  af  sig,  otta  rafaS 
luonnoStanfa. 

Kära,  v.  n.  f  antaa,  fainjata  (=))aan),  waUttaa; 


k-— nde  1.  k — nde  part,  päätle=fantaja,  fan» 

taja,  fai^jaaja. 
Käran,  f.  se  Kiiromål. 
Karesta,  f.  futta,  arma()inen,  micfi-^tiettl). 
Kärf,   a.   (fijr  känseln)  farfea,  farmea;   (fig.) 

farea,   farfea,   farmea,   falfea,   tl)It),   niirja, 

tlUjtcä,  jtilfeä. 
Kärfliet,  f.  farfcuS,  farmens,  farcnS,  falfeuS, 

töi)fet)6,  tt)ll;i}8,  nnrjnnS. 
Kärft,  adv.  fareaSti,  farfeaSti,  farmcaSti,  töV= 

feäSti,  ttjl^stt,  falfeaSti. 
Kärfve,  m.  fu^o,   fitoma,    fiboiu   (fitoimen), 

(af  halm)  h)i;b€  (=teen),  (ett  par  samman- 
bundna) nifuli. 

Käril,  se  Kärl. 

Käring,  f.  ämmä,  affa;  som  k — en  mot  ström- 
men, fuin  f)afo  toaSta^icirtaa;  som  har  k., 
ämmällinen. 

Käringaktig,  a.  ämmämäinen,  ämmäfäs  (=ffään), 
ämmä^auri,  affamaiuen. 

Käringaktighet,  f.  ämmäfft?t)§,  ämmämäiflj^S. 

Käriiigaktigt,  adv.  ämmämäifeSti,  ämmä^ 
fääSti. 

Käringbär,  n.  (ruhts  saxatilis)  (iSn^Jvatuffa, 
titlnffa,  ämmän=f;it[iffa,  f)iGuffa. 

Käringfis,  m.  se  Bolist. 

Kärinkrok,  m.;  sätta  k.  för  ngn,  fampittaa 
j.futa,  panna  1.  Il^ljbä  j.fun  jalfa  famp))iin. 

Käringkruka,    f.    (ajitga   pyramidaiis)     afan= 

faali,  ämmän=fnuru6. 

Käringkål,  m.  se  Taklök. 

Käringprat,  n.  ämmäin  pulji  (=cen)  1.  juttu. 

Käringrock,  m.  se  Skogshumle. 

Käringsaga,  f.  ämmän-juttu  1.  »faSfu. 

Kärini'^ladder,  -snack,  n.  ämmäiu  Ii3r^>öt^8 
1.  Io).iDtu8  1-  pu{)e  1.  juoru. 

Käringsqvaller,  n.  ämmäin  juoru  1.  pn\)C  (-ecn), 
ämmäin  fielimifet  (pl-)- 

Käringtand,  f.C/oh<s  corniculatus)  maite  (=tteen), 
afan  t;ammas  (=))aan). 

Käringträta,  f.  ämmäin  tora  1.  riita. 

Kärkommen,  a.  mieleinen,  mielellinen,  tertue^ 
tuttu;  en  k.  gäst,  mtelinvieraS  (=aan),  tem» 
)ji=tr>teraS. 

Kärl,  n.  aStta,  ftuliffa;  (anat.)  fofuS,  ^)efäfe 
(»f feen),  tiel;t)fe  (=ffeen),  ^5efä;  (bot)  putfilo. 

Kärlek,  m.  raffaus  (»benj,  lempi  (=mmen); 
faderlig  k.,  ifältinen  1.  ifän  raffauS;  sinlig 
k.,  Uf)aKinen  raffauS;  k.  tili  Gud,  nästan, 
raffanS  3umalaa,  Jälkimmäistä  f  oietaan;  k. 
tili  fäderneslandet,  ifäumaan* raffauS;  k. 
tili  äran,  fnnnian4;alu  1.  »mieti  1.  4;tmo;  k. 
tili  rikedom,  riffanben  f)atu  1.  I;imo;  krist- 
lig k.,  friStiÖinen  raffauS;  fatta  k.  för  ngn, 
raf astua  1.  mielistyä  j.fuf;un;  hysa  k.  för 
ngn,  rafaStaa  1.  lempiä  1.  frettiä  j.futa;  brin- 
na af  k.,  ^ef)fua  raffautta;  dö  af  k.,  fuot= 
Ia  raffaubesta  1.  raffauttanfa,  rafaStaa  fuot» 
laffenfa. 

Kärleksband,  n.  raffaubeu  ftbe  (-teen). 


352 


Käv 


Kär 


Kärleksbedrift,   -bragd,  m.  ra!f'au3-t^ö,  xd- 

fauben  mf)t  (4;fccn). 
Kärleksbetygeise,  f.  temmeu  1.  raHaubcH  ofoi= 

tu§,  leminmhieu,  ^^teäiH)S. 
Kärleksbref,  n.  raffaiiö^firje  (=een),  valfauben 

firje. 
Kärleksdrucken,  a.  (fig.)  vaffaubeSta  f)urmaan- 

titnut  1.  juDpmutt. 
Kärleksdryck,    m.    let^^3i= juoma,    raffaubcn 

juoma. 
Kärlekseld,  m.  (fig-)  lemmcn4ieffi,  raffauben 

tuU  1.  iuto. 
Kärleksfull,  a.  raffaf;autcn,  armaS  (=aan),  ra= 

fas  {'ttaan),  fuoficaincn,  bellä,  l^cöä^l^bä» 

minen,  rafa8= mielinen,  lem^Jcä,  lemmefäö 

(=ffään). 
Kärleksförbindelse,  f.  ra!fauben4iitto. 
Kärleksförklaring,  f.  raffauben  ilmoituS;  gö- 
ra sin  k.,  ilmoittaa  raffautcnfa. 
Kärleksgnabb,    n.    raffauben   f)öl)tälcet   (j)!-) 

raffauben  fa^-nna  1.  napma  1.  riita. 
Kärleksgriller,  m.  pl.  raffauben  f;awect  (i^l-) 

raffauben  luulet  1.  tuumat. 
Kärleksgud,  m.  lempi,  lemmen  1.  raffauben 

jumala;  (amorin)  lemmifti. 
Kärleksgudinna,  f.  lemmetär   (=ttären),   raf= 

faubcn  jumalatar  (=ttaven). 
Kärlekshandel,m. raffauben  afta, raffauben  fan= 

)fai  (pl),  l}^Wäifcmifet  (};/.;,- hafva  k.  med  ngn, 

olla  raffauben  1.  naima»a[iDi§fa  j.fun  fanöfa. 
Kärlekshistoria,  f.  raffauben  juttu  1.  retu,  raf= 

fauö4oru. 
Kärlekshändelser,    f.    pl.    raffauben   feifat   1- 

ta:|3auffet  1.  aftat  1.  toef)feet. 
Kärleksintrig,  m.  raffauS=feiffa,  raffanö=juo= 

ni,  raffauben  toef)fci)6. 
Kärlekslåga,  f.  se  Kärlekseld. 
Kärlekslös,  a.  lemmetön,  fott?a=f^bämincn,  ar= 

moton,  jurfuton,  fuoftoton. 
Kärlekslöshet,  f.  iemmettönU)t)S,  armottomuus, 

fotea=f^bämif^l}S,  fuofiottomuuS. 
Kärlekslöst,  adv.  armottomasti,  lcmmettömä6= 

ti,  lemmettömällä  tatralla,  armoittelematta, 

furfuttelematta. 
Kärleksmåltid,  m.  raffauben=atria. 
Kärleksnarr,   m.  rafaStunnt   narri  1.  löljMä, 

rafaStelija. 
Kärleksnymf,  f.  naima=neito  1.  -ttjttö,  iIo4iffa. 
Kärleksnöje,   n.   raffauben    l^Ulri  1.    f)UtintuS 

1.  ito. 
Kärlekspant,  m.  (fig.)  raffauben  laBjal.  merffi. 
Kärlpkspligt,  f.  fuofto=Jvcht)oIIiiuuS,  Ient)5i=toel= 

njoHifuuS,  raffauben  n^elrooUifuuS. 
Kärleksprof,  n.  raffauben  nätjtös  1.  ofoituS  1. 

merffi. 
Kärleksqval,  n.  lemmen  tuSfo,  raffau6=tusfa 

I.  »njaiwa. 
Kärleksqväde,   n.   lempi  =  runo  1.  'runoelma, 

tem)3i4oulu  1.  »laulelma,  raff  anS  l.noima^runo. 
Kärleksrik,  a.  raffaubeSta  rifaS  (=ffaan),  ar= 

miaS  (=aan);  se  Kärleksfull.  I 


Kärleksrus,  n.  raffauben  toimma  1.  !iif)fo. 

Kärlekstankar,  m.  pl.  raffauben  mietteet  1. 
tuumat  1.  ajatuffet. 

Kärleksunge,  n.  raffauben  :i.ientu,  raffauben 
Ial;ja. 

Kärleksvarm,  a.  lem^^eä  ^uofutt>a,  kmVi=^cn= 
finen,  rafa8=mielinen,  lemmellinen. 

Kärleksverk,  n.  raffauben  ti)ö  1.  tefo,  l(em= 
^i=tl)ö. 

Kärleksvisa,f.  raffauben  1.  naima=lautu  1.  luiifu. 

Kärleksvurm,  m.  raffauS=fiil;foinen. 

Kärleksyra,  f.  raffauben  tnimma  1.  into  1. 
f  iii)  f  0. 

Kärleksäfventyr,  n.  raffauben  fciffa,  raffau= 
ben  toel)feet. 

Kärleksäpple,  n.  lemmen=omena. 

Kärleksöfning,  f.  raffauben  ^arjoituS. 

Kärlig,  a.  lemmeKineu,  rafaSta»a,  rafaS=mie  = 
Unen,  rafas  (=ffaan),  f)alu=mielinen,  mieltää 
(=aan),  fjalufaS  (»ffaan);  han  är  mycket  k.  af 
sig,l)än  on  I;i)nnnrafaS-mieliuen  1-  rafaS  luon» 
noStanfa;  kasta  k — a  blickar,  luoba  f)a= 
luffaita  1.  miellaita  1.  raffaita  ftlmiä  1.  lem= 
))i=filmiä,  filmäillä  1.  fatfeöa  (emmellifeSti  1. 
rafaS=mieliieSti. 

Kärlighet,  f.  lemmellift)i)S,  rafaS=mielift)t)S  o. 

s.  v.  jmfr  föreg. 

Kärligt,  adv.  lemmcöifeSti,  rafaS»  1.  f;aln= 
mielifesti,  o.  s.  v. 

Kärläten,  a.  se  Kärlig. 

Kärlsystem,  m.  tte:^i}fe=rafennuS ,  pefistö,  fo= 
luS=rafennuS. 

Kärna,  f.  (i  stenfrukt)  f^bäu  (=men),  f^bäm^S, 
tuma;  (i  äpplen  m.  fl.)  fiemeu  (=enen);  (i 
fruet)  fijbän,  t)bin  («timen),  tuma;  (inuti 
träd)  fi)bän;  (fig.)  ijbtn  (ytimen),  paras  oja, 
pää=o[a,  lr>aIio;  k — n  af  landets  ungdom, 
maan  nuorifon  toaltot  1.  tibin;  k— n  af  en 
armé,  paraS  ofa  armeijaa,  armeijan  iitiraet; 
k— n  af  ett  tai,  puineen  tuma  1.  t)bin  1. 
pää^ofa  l.  pää=aine  (=een);  uttaga  k— n, 
tumel)bella  (»telen),  ottaa  f^bän  l.  fifuS  uIoS. 

Kärnfolk,  n.  ttjalio  =  n?äfi,  ^biu^toäfi,  paraS 
njäfi. 

Kärnfrisk,  a.  tertoe^fifuffmen,  ireres-f^bämi» 
nen,  fofonanfa  terttje;  (fig.)  pirteä,  ripeä, 
natcaffa,  rau^affa,  raitis  (»tttin),  raiti6=mie= 
lincu,  te«pe=tt5oimainen ;  ett  k— t  folk,  pir= 
teä  1.  naivaffa  1.  pnlautumaton  fanfa. 

Kärnfrukt.  m.  fi^bän-fiebelmä,  fi)us4)ebelmä. 

Kärnfull,  a.  tät)ji=fiiuiEfiuen  1.  =fl?bäminen,  tu= 
mafaS  (=ffaau),  tjtimeöiucn;  k— a  ax,  tu= 
maffaat  1.  tävbct  täl^fät;  (fig-)  totimefäS 
(=ffään),  ^timellinen,  tumafaS,  nawaffa;  ett 
k— t  tal,  ptimefäs  1.  nanmffa  puf)e. 

Kärnhud,  m.  (hot.)  aIuS4uori. 

Kärnhus,  n.  (bot.)  fi)bän»fotti,  fiemen'-fotti. 

Kärnis,  m.  teräS^jää,  fljbän=jää. 

Kärnkarl,  m.  funnon=mieS,  feIpo=mieS,  atfa 
mies,  tr»aIiD. 

Kärulager,  u.  flfu8=!erta  1.  =fcrro6. 


Kär 


Köl 


353 


Kärnlinie,  f.  f»bän-tottn?a  1.  =j[uom. 
Käri.lös,  a.  fijbämetön,  ftiuffttcn,  tumaton,  tt}^= 

jä,  t^$iä=ftfuffinen;  CfjgO  ^ttmetön,  tumaton, 

»Dtmaton,  ti)^jä=miefinen,  t^f)ji)täinen,  t\}^' 

jän4^^8t^. 
Kärnröta,    f.    fljbämcn    kl^ouS   1.   faf)OUma  1. 

mättHö. 
Kärnskott,  n.  (artill.)  fuova  am)3uma,  fijbän» 

ampuma. 
Kärnspråk,  n.  t}bin4aufe  (=een),  ma^ti4aufe, 

Vbin=})uf;e  (=een),  )3eruStu84auie  1.  =^\ai\a. 
Kärnstäl,  a.  puuHo^teväg  (=ffen),  ^JU^bag  (=taan) 

teräS- 
Kärntrupper,  m.  pl.  hjaUo^joufot,  ft)aIio=tr>äfi, 

|iar[;aat  joufot. 
Kärnved,  m.  f^bän=pUU. 
Käromål j  n.    fanne   (»teen),   faipuu,   pääQe= 

fanue. 
Kärr,    n.    fuo,    (trädlust)   netoa,   (trädbevuxet) 

forpt,  (med  små  träd  bevuxet)  räme  (=een). 
Kärra,  f.  rattaat  (pL),  !ärr^t  1.  färrit  (pL); 

åka  på  k.,  ajaa  rattailla. 
Kärraktig,  a.  fuon»tapauten,  fuo=^5eräinen,  foi= 

nen,  nenjatnen,  rämeinen. 
Kärrbotten,  u.   fuo=)>erä,   fuo=maa   1.    =pof;ja, 

rämeitfö. 
Kärrgyttja,  f.  fuD=muta. 
Kärrhjul,  n.  färr^n»  1.  rattaan^^^örä. 
Kärrhäst,  m.  färrt^-^ctconeu. 
Kärrhö,  n.  fuo4)einät  (pL),  ne»a=f)einät. 
Kärrhök,   m.    (falco   cyaneus)    finertälcä    fuo= 

^auHa,  iäiM'i)auUa. 
Kärrjord,  f.  fuo^multa  1.  =muta. 
Kärrkatle,    m.    (aloptcurus   geniculatus)    fuo- 

)3untarpää. 
Kärrlatyr,    n.   (lathyrus  palustris)    aro=nätfin 

(4men). 
Kärrlega,  f.  färr^=raf;a,  rataS^ra^a,  rattaitten 

ifuoro. 
Kärrlass,    n.  rattaan  =  fuorma,  rata8»fuorma, 

färr^=fuovma. 
Kärrmark,  m.  fuo=maa,  rämeiffö,  fuoperä=raaa. 
Kärrmes,   m.  (parus  palustris)   fataja^tiitiueu 

1.  »tiainen,  fataia4;  aratta,  ))enia8=tiainen. 
Kärrmossa,  f.  i^tt)i=  1.  raf)fa=l.  fuo4ammal(=en). 
Kärrmylla,  f.  ruo)Jpa,  fuo=muIta. 
Kärrmåra,  f.  (galium  palustre)  fuo»matara. 

Kärrpiiss,  m.  \uppa,  lammitto,  upaffo,  fuon^ 

fttmä,  UitiiU. 
Kärrskäfte,  n.  (eqoisetum  p)o,lustre)   aro^forte, 

fuD--!oTte  (=tteen). 
Kärrsnäppa,   f.    (totanus    glareola)    fuo^toifla, 

fuo=tiutta. 
Kärrspår,  n.  vattaan=jälfi  1.  »inuolio. 
Kärrsälting,   m.   (triglochin  palustre)    fuo=fuD= 

late  (=tteen). 
Kärrtistel,    m.    (circium.  palustre)    fuo=o[;bafc 

(=ffeen). 
Kärrvall,  m.  fno=nnvmi. 
Kärräng,  f.  fuo=niittu,  fuoUsto,  räme=  1.  ne- 

i»a=niittu. 

Sveiisk/-Fi7tskt  Lexikon. 


Kärvänlig,  a.  fempeä,  kf^tä,  ^gtät»ättinen. 
Kärälskelig,  a.  armaS  (=aan),  rafaS  (=tfaan), 

lemtJt^rafao. 
Kättare,   m.   ^aira=u§Ioja,   toäätä=u8!oIainen, 

^aira»  1.  h)äärä=o^Jpinen. 
Kätteri,  n.  f)aiva=  1.  l»äävä=uS!oifuu8  1-  =u8- 

folaifnuö. 
Kättersk,  a.  ]^aira=  I.  ft>äärä-u§foinen  1.  =op= 

))inen;  k — a  läror,  ]^aira=uöfoifet  opit. 
Kättja,  f.  fifu,  i)öntt),  ^imoifuuö,  li^an  ^irao, 

{)ätärä,  (;a{uétuö,  tiima,  tiemau§,  ^aureuS. 
KättjefuU,  a.  fifuinen,  l^imoiuen,  Ii^an=^imoi= 

nen,  ^imoiIen?a,  l^äfärällinen,  ^önf^inen,  tiu 

mainen,  liemaö  (=aan),  ^urea. 
Kättla,    v.  n.  (um  kattor)  poxtia,  te^bä  !poxla= 

fia,  fantaa. 
Käx,  n.  se  Tarmkäx. 
Käx,  n.  se  Käxande. 
Käxa,  v.  n  färnt)ttää,  janfuttaa,  jnnfata,  tter= 

nute^tia;  jmfr  Kälta  o.  Kafsa. 
Käxande,  n.  färn^ttäminen,  färn^t^S,  j[an!u= 

tuä  o.  s.  v. 
Kö,  m.  tnljarbi-feppi,  pafli=feppt,  f^ö;  (rad  af 

personer)  jono,  jana;  ställa  sig  i  k.,  afet= 

tauta  jonoon  1.  janattain  1.  perättäin. 
Kök,  n.  fi;öHi,  feittiö. 
Köks  a,  f.  !t)ötfi=piifa. 
Köksbetjeuing,  f.  f^öffi^paltcetijat,  f^öffi^piiat, 

vuoan4aittajat. 
Köksdepartement,  n.  !^öfin=piiri,  f^öfin=ofaSto. 
Kökshanduk,  m.  h}'6ttupt)\)\)t  (=^tecn). 
Kökshylla,  f.  feittiö4^%,  fvi5ffi-^VÖi?. 
Kökskammare,  m.  f^öffi=  1.  feittiij=tamari. 
Köksknif,  m.  fijöfti^ttteitfi  1.  =puutto. 
Kökskryddor,  f.  pl.  t^ötti-  1.  ruota^mauffet 

1.  n-l)^bit. 
Kökskärl,  n.  f^ijf!i=oStta. 
Kökslatin,  n.  povo=  1.  melsfa4attna. 
Kökspiga,  f.  !i^öffi=piifa. 
Kökspojke,  m.  f^i5f!i=poifa. 
Kökssaker,  m.  pl.  f^i5ffi=falut. 
Köksscen,  m.  f^ötfi=tapau8  1.  ^\titla. 
Köksslef,  f.  rnofa=!an^a,  !^öffi=!an^a. 
Köksspis,  m.  f^ötin4iefi,  f^öfin^piiji. 
Köksträdgård,  m.  ft}i5fti=tar]^a  1.  =maa. 
Köksväsendet,  n.  I^i)tfi4oimet  1.  aftat. 
Köksväxt,  f.  fi)ötfi=  1.  ruofa=fagtt)i. 
Köl,  m.  talfa,  Iaitt)an=antuva  1.  »emäpuu,  !öö- 

li;  (bot.)  tt)enf)e  (^een). 
Kola,  v.  a.  talata  (4faan),  fi5i5Iittää,  tef)bä  an= 

tura  1.  fööli,  ttjaruStaa  talatia  1.  anturatta. 
Kölad,  a.  (bot.)  futma=murtoinen. 
Kölblad,  n.  (bot.)  Iaita4e^ti  (=ben). 
Kölbrytning,  f.  felfä^mineu. 
Köld,  m.  !t)tm^^8,   tl}tmä,   hjitu,    (stark)  pah 

tanen;  (fig.)  tt}Inn)t)e,  tatfeuS,  t^ti}t}8. 
Kölhala,   v.  a.   (skepp.)  ti3öll;aatata,  fattiStaa 

1.  faataa  taitoa  f^rjätfenjä. 
KöUask,  m.  (skepp.)  £i3ötin4a6fi  1. 4iite  (=tteen). 
Köller,  se  Kyller. 

45 


354 


Köl 


K  ö  r 


Kölua,  f.  maflaS  4ucne  (=ccu),  nialiaö=tii^?a, 

fuinMiu=f)ucne. 
Kölpunning.f.  ('•s/e7);j.;tööIi«Ulirro§l.»)Mimuu!i. 
Kölsvin,    n.    (skepp.)    telfi,    fööU=flfa,    ^'ål\l\\, 

Kölvatten,  n.  föijIU  1.  hjana^lvefi  (--ben),  \>\)ox-- 
xzAvt\\,  a{utjen»jälfi,  alutfen  tpana  l.>i}cn-c 
(=rteen) 

Kön,  n.  :^iioIt,  fu!it=^)uoti,  rotu;  tvä  djur  af 
olika  k.,  faffi  eri=^uottSta  eläintä;  det  man 
liga  k— et,  urcé-^ucU,  miee=iJUo(i,  mieleen 
:|3Uoti,  foiraS^uoIi;  det  qvinliga  k — et,  ivai 
men--  1.  nais^pucli,  naaras^^jucli;  en  vän 
af  k— et,  naisten  barvaötaja. 

Könlös,  a.  (but.)  neiuvetcn,  ftittimctön. 

Könpelare,  m.  (bot.)  fiitin  tutfu. 

Könsdel,  m.  (mannens)  fiitin  (»ttimen),  fiitin 
ncuiro,  fiitin4aln  1.  »jäfen  (=en),  (qnnnans) 
f^nnt^tin  (=ttimen);  (hot.)  fiitin,  fiittii5. 

Könsdrift,  m.  fufu=I;imo  1.  4;aUi,  fiitoe4;imo 
1.  4;alu. 

Köp,  n.  fauV^JJCl,  ('A-opa;!(fe)  C§tc;  sluta  k. 
tc^ibä  fau^^Ja  1.  faunat;  slå  upp  k.,  J^juvfaa 
1.  Vcvuuttaa  fanV^Hi;  förvärfva  ngt  genom 
k.,  jaaba  jj.tin  fan^jai^fa  1.  fau^\in  fantta; 
finnas  till  k— s,  oUa  fau^^affi  1.  fau^jan  1 
Ov^toiietta;  gifva  på  k— et,  antaa  fan^nm 
V^ääflifitfi  1.  ))ääCifiä  1.  ^ääffe  1.  tetijäififfi; 
pä  k-et,  ^jääUififfi,  ^^ääUe  ^^äätteetfi,  fau 
|jatt  ^)ääÖe;  ännu  litet  pä  k  — et  ocksä 
»ielä^Jä  U^äl^än  ^jäättefin  1.  ))ää((ifiäfin  1 
fau^jan  ^^äättefin;  (pris)  t)iHta,  fan^)^)a;  det 
är  godt  k.  på  smör,  troi  en  ()i)tt>äSlä  i.)'n\ 
na§fa;  få  för  godt  k.,  faaba  fatjivälfä  I)in 
naUa  1.  fiintaa  1.  fau^jatla;  lemna  för  godt 
k.,  antaa  I)l)lrään  1.  f)eIp)Mion  f)intaan  1. 
I)eIpo§ta  pinnasta  1.  f^^tväöä  faupalla;  jag  går 
icke  in  på  det  k— et,  en  fiibcn  fan^^V^aan 
mene;  slippa  för  godt  k.,  :i)ääétä  f)l}>väUä 
I.  irät;äUä  fan^^aa  1.  !alt)^aIIa  1.  iräf;tUä 
taudein;  (i  spel)  oSto. 

Köpa,  v.  a.  o§taa,  (smått  eller  ofta)  oSteöa 
1.  oStetfella;  k.  en  egendom  för  100,OuO 
mark,  o§taa  fartano  100,000  mavfaCa;  k. 
ngt  till  godt  pris,  o«taa  j.fin  In}ii\iIIä  l)tn^ 
taa  1.  {pinnalta;  k.  för  dyrt,  oStaa  (iian 
falliitft;  k.  allt  möjligt,  oetcÖa  faifen4aiö= 
ta;  k.  vittnen,  cStaa  tobiätajia;  köpta  vitt- 
nen, c8to=tDbi^tajat;  k.  äran  med  sitt  blod, 
cötaa  fnnnia  tuevellänfä. 

Köpare,  m.  oötaja,  ottelija. 

Köpebref,  n.  fan^iia=ftrja. 

Köpegods,  n.  oSto=faIu  1.  4a»ara,  cätoö. 

Köpehandlingar,  m.  pl.  fau^^iasfifjat,  fau^i^Ja» 
afialirjat. 

Köpekontrakt,  n.  fan^-^^a^fc^Jtmue,  fan^^^a»h?ä 
Ufirja. 

Köpenskap,  m.  se  Handel. 

Köpepris,  n.  o8tO'f)inta. 

Köpeskilling,  m.  tau^^Ja^^inta,  ^inta,  !au^^.''a 
fumma. 


Köpesumma,  f.  fau^^pa=fnmma. 

Köpevilkor,  n.  fam-Vin^cbto,  tanH'''i''^l'l'-'*- 

Kfiping,  m.  faup^afa. 

Köpkanna,  f.  se  Köpskål. 

Köpkort,  n.  cStc=fcvtti  1-  »tovtit. 

Köpman,  m.  fan^.>^ia§  (--aau),  tanpV^a^mieS. 

Köpmansanda,  f.  tan:pV'ti'^=niieIi  '•  =f}enfi,  faU' 
})n8=£)en!i,  !an^3aai§4;enti  1.  »niieli. 

Köpmansbod,  m.  faujj^^a^iuoti. 

Köpmansvara,  f.  !aup:piaan  tajuava,  fan^JoS, 
fau^j^a^taninra  1.  4atu. 

Köpskal,  f.  oStajaifet  (pl.),  (vid  hästkvp)  l^ar» 
ja4'annut,  f)arjafaifet. 

Köpslaga,  v.  n.  f)ievoa  fan^?paa;  (idka  han- 
delsiörelse)  !am.niSteI(a,  Vntää  tan^>^aa. 

Köpslagare,  m.  fau^'>an={)teroja. 

Köpslå,  v.  n.  i)kxoa  fan^j^iaa,  tel;bä  fau^i^vta. 

Köpstad,  m.  fauj-^^a^aupnnft. 

Kör,  m.  Iautn=funta,  föijri;  ^f)bt)?4aulu,  fijöri. 

Köra,  T.  a.  o.n.  ajaa;  k.  hästar,  ajaa  l^eWiofia;  k. 
en  vagn,  ajaa  Jvaunnja;  k.  åkern,  ajaa 
^eltca;  k.  vatten,  ved,  sand,  iretää  h>että, 
ituita,  f  antaa;  k.  af  vägen,  ajaa  tienpuoleen 
1.  il)rjään,  :t)oifeta  tieltä;  k.  efter  ngn,  ajaa 
j.hin  jätegfä  1.  ^JCräöfä,  (fur  att  hämta  ho- 
nom) ajaa  j.futa  :^)erään  1.  ajaa  noutamaan 
j.futa;  k.  emot,  ajaa  u^aötutfiin  1.  ivaötaan; 
k.  före,  ajaa  ebellä;  k.  ilijel,  ajaa  fuoli» 
jaffi;  k.  ihop,  ajaa  t)f;teen  1.  fiiuni;  k.  in 
hos  ngn,  ajaa  j.!un  ^iljaan  1.  ^jiballe  1.  fav= 
tauolle,  ajaa  fifään  j.fun  luolfi;  k.  omkull, 
ajaa  fumoon  1.  nuvin;  k.  vagnen  sönder, 
ajaa  toannut  ritti;  kör  på  (fortare)!  aja 
aja!  aja  fon^ennnin  1.  )3areminin!  k.  (forsla) 
ngn  till  ett  ställe,  toiebä  1.  fnlettaa  jo!u 
jbfiu  ^aiffaan;  (drifva)  ajaa;  k.  bo.^kapen 
till  brunnen,  ajaa  favja  1.  farjaa  faiiv^oUe; 
k.  en  dräng  ur  tjensten,  ajaa  rentt  VaUve= 
IntfeSta;  k.  ngn  till  arbete,  ajaa  jofu  1. 
j.futa  tl)i5f)ön;  k.  värjan  i  en,  ajaa  1.  f^ijä» 
tä  1.  pistää  mie!ta  j.fu^mn  1.  j  tun  fiiään; 
k.  handen  i  fickan,  |>t§tää  1.  tuutaiSta  täfi 
taSfuun;  k.  hufvudet  i  väggen,  fl}i58tä  1. 
Iljijbä  ^^äänfä  feinään;  k.  vilse,  ajaa  etfpffiin 
1.  l)arl)aan;  k.  till  staden,  ajaa  faupuntiin; 
k — nde,ajaft)a;  ajaen;  kommak—nde,  tulla 
ajaen;  den  hästen  är  ännu  ej  körd,  fidä 
beivofella  1.  fitä  l^eftoSta  ei  ole  unelä  ajet' 
tu;  en  nyss  körd  häst,  l;iljan  ajettu  beirouen. 

Körbar,  a.  ajettaiva,  ajoUinen;  en  k.  väg,  ajet» 
taiiHt  1.  ajo=tie. 

Körfvel,  m.  (anthriscus  syluestris)  metfä4iv>l'>cli. 

Körfägel,  m.  se  Vrakfågel. 

Korna,  v.  a.  roubentaa,  voufjia,  niuventaa. 

Körning,  f.  ajo,  ajaminen. 

Körport,  m.  ajo-)3ortti,  l)en?oi84>ortti. 

Körredskap.  m.  ajo4aIut,  ajo4eteet  1.  -neun^ct. 

Körsbär,  n.  firfit!a,  ftvöi)ert. 

Körsbärsbrännviu,  n.  f  irftf  f  a  =  töiiua  1.  'pah' 
hJtina. 

Körsbärskärna,  f.  fivftfan'ii)t'än  ( lucu)  !•  4ilvi. 


Kör 

Körsbärsträd,  n.  (primus  cerasus)  firftffa-^JUU. 

Körsbärsvin,  n.  ftrftfan=ttttna  1.  =tt>ttnt. 

Körsel,  m.  ajo,  ajanto,  ajaminen. 

Korsia,  f.  ajo,  ttjeto. 

Körsnäo  m.  turffnrt,  turfitfija. 

Körsven,  m.  ajo=mte§,  of)ja=mie§,  f^t)tt»mieö. 

Körtel,  m.  (anat.)  rtfa,  rifanen,  rifaö,  ri[;a, 

ftrtti,  foiniainen,  rauhanen,  ran^afut  (»imen), 

roul^a. 
Körtelaktig,  a.  rifan=  1.  nfafen=  1.  rauf;a[en= 

takainen,  rifamatnen,  riiaffinen. 
Körväg,  m.  rataS4te,  ajo=tte. 
Kött,  n.  tif;a;  färskt  k.,  tuorc  I.  hjcves  (=!fen) 

It^a;  sait  k.,  fuoiainen  li^a;  äta  k.,  ftjijbä 

lifjaa;    han   ur  ju   af  k.   och   blod,   onl^an 

l^äii  liljaa  ja  xiKxta   1.  It[;aSta  ja  tcevecitä; 

han    är    af  mitt  k.  och    blod,    {;än  on  mi» 

mm  Iidaani  ja  teertäni;  alit  k.  är  hö,  faiffi 

Ki^a  on  rnoI)oa;  bli  k.,  tuKa  lif^afft;  kött- 

sens  begärelser,  li^aHtfct  l^imot;  (i  frukter) 

Vx^a, ,  fi|u§  (=!|en). 
Köttaktig,  a.  lifjamainen,  li]^an=ta:t;atnen. 
Köttbit,  m.  {i^aii=))ala  1.  =^alanen  1.  4a)>^ale. 
Köttbod,  f.  U^a=^)uoti,  Iif)an=fan|JV^a. 
Köttbulle,  m.  Ii(;a=finUtö  1.  =möt)!fl). 
Köttdiger,  a.  li^afaö  (»ffaan),  (i()atnen,  ))atfu= 

liinainen,  tuv^^^ea^i^ainen, 
Kötted,  m.  tijrfeä   fivDuS,   ))atti=tDaIa,  :|)affu 

ivala  1.  firenö. 
KöttHuga,   f.  (musca   camaria)  tDOtrt,  l^orri, 

U^a^iDorn. 
Köttfull,  a.  Ii{;afa6  (=ffaan),  liinainen. 
Köttfärg,  m.  li^an=!artoa,  i^on=farttja,  li^an^ 

teäri. 
Köttfärgad,  a.  li^an^  1.  il^cn^favteainett  1.  =h)ä= 

rincn. 
Köttgryta,   f.   n^a=l5ata;   en    gryta  kött,  ^)a= 

ballinen  \\i)a.a. 
Köttig,  a.  Ii{)ainen,  IiI;afaS   (=ffaan),  Itf>atoa; 

(bot.)  ra6\)\}tå,  Iit;atca. 
Köttklumi),  m.  Itt)au=mi5f)fä  1.  =tijnffä  1.  'fentale 

(^een). 
Köttkorf,  m.  li^^maffara. 
Köttlapp,  m.  n[)an=Unöfa  1.  =tielt  1.  =fir^5ate  (-een). 
Köttlös,  a.  (tl;aton,  U[)a=^:ucU. 
Köttmat,  m.  Uf)a=ruof'a. 
Köttmänglare,  m .  Iil}a4an))^>t  1 . 4 au^5^taS  (=aan). 
Köttpastej,  m.  n[)a=^3iivaS  (=aan)  1.  »ijjaöteija. 
Kötträtt,  m.  tif)a=ruofa. 
Köttsida,  f.  (yarf.)  itf)an=:|)uoU,  !efi=lJnoIt. 
Köttslig,  a.  li(;al{inen;  k.  lusta,  lif^aUinen  f)i= 

mo  1.  ^aln;  k.  broder  o.  d.,  täi}fi  aeli  o.  s.  v. 
Köttsligt,  adv.  Iif)aöife8ti,  Ul^aSfa. 
Köttsoppa,  f.  Itf;aii:^feitto  1.  4temi,  Ii^a4op^5a. 
Köttspad,  n.  Ii[;an=Iiemi. 
Köttstycke,  n.  iif)an=fa)3:patc  (=een)  1.  '''i;iaia. 
Köttsår,  n.  Ii()a=]^aatt)a,  i^o^natoa. 
Kött-taxa,  f.  li^an=taf'fa,  Ii;^an4;tntamäärä. 
Kött-tråd,  m.  U{;a=ft?^,  Ii^n»fäije  (fäiteen)  1. 

'finne  (-nteen). 
Kött-taga,  f.  se  föreg.  o.  Muskel. 


Lad 


355 


Köttvaror,  f.  pl.  [tf;a=taJuara  1.  »fa(n  1.  Aama. 

Kött  växt,  f.  Iil)a4aöwajainen,  Iil;a4iif  a  1.  =tul)mc. 

Köttätande,  n.  Iil;an  f^ijminen  1.  f^ijnti;  adj, 
li^aa  \\)éxo'ä,  Ii^an=f^öpä  1.  »f^ijicä,  lt^an= 
fi;öjä;  k.  djur,  af;an=ft}i3jä  I.  -'\i)i\;>'Ä  eläin. 

Köttätare,  m.  U]^an=f9i51ä. 


L. 

Labb,   m.  vijömä,    fä^välä,    fämmen   (-uen), 

foura. 
Labbe,  m.  (lestris)  rälSfä. 
Laberkultje,  m.  (sjö/.)  l)ifjainen  tunti. 
Labial,  a.  fieli»,  tieleHinen;  1.  -bokstaf,  fielt= 

Laborator,  m.  laboratori. 

Laboratorium,  n.  laboratorio,  fettin=^3aja. 

Laborera,  v.  a.  taboroita  (=t)en),  tef;bä  fcmia(.= 
lifia  fofeita;  1.  med  ngt,  rentoa  1.  i)u\)toa 
jonfin  tanSfa,  otta  joufin  »ain?oi§fa;  1.  med  en 
sjukdom,  potta  j.tin  !l|^ua  1.  jötin  fin)Uö|"a, 
rentoa  j«fin  fitenSfa. 

Labyrint,  m.  Ia))l}rintti,  foffelo. 

Lack,  u.  laffa. 

Lack,  n.;  lägga  1.  och  lyte  på,  fabateöa  (=tte= 
len),  räittätä. 

Lacka,  v.  a.  (bref)  tatata,  Mata  fiimit. 

Lacka,  v.  n.  juoSta,  toalna,  icuotaa;  svettea 
1— de,  f)t!i  »atui. 

Lackage,  n.  fönotama,  ttjuobannatnen,  hjuoto» 
tpa^info. 

Lackera,  v.  a.  lafierata. 

Lackerare,  m.  tafieraaja. 

Lackering,  f.  lafierauä,  (afierinfi,  Iafta=Iiifto. 

Lackfernissa,  f.  Iaffa=icerniö|a,  laffa^ötj^,  fiit^ 
tO-i)Ij?. 

Lackstång,  f.  ra!fa=^alnffa  1.  =^niffo. 

Laconism,  Laconisk,  se  Lakonism,  Lakonisk. 

Lad,  m.  (i  väfstol)  IvL^at  (pL),  luf)a. 

Lada,  f.  tato,  latonen,  forfn;  Q'!Jr  not)  lato, 
taks  (=aan). 

Ladda,  v.  a.  labata  (=taan);  1.  ett  skepp,  Ia3» 
täta  1.  fäh)ttää  taiiwa. 

Laddare,  m.  lataaja. 

Laddflaska,  f.  Iatanö»^ulIo. 

Laddning,  f.  (ett  gevärs)  (laddandet)  latauS, 
lataaminen;  (det  laddade)  fatinfi,  lataama, 
Iatau§;  (ett  skepps)  (handlingen)  kötauö, 
laötaaminen;  (lasteii)  laöti,  laitoatlinen,  a{n!= 
fellinen;  man  kastade  hela  theladdningen 
i  sjön,  fofo  tee^aött  1.  laivcallinen  teetä  »is^ 
fattiin  mereen;  taga  in  en  1.  salt,  laitata 
laiteallinen  fnoloja. 

Laddstake,  -stock,  m.  taaötuffi,  tataftn  (=tmen). 

Laddtyg,  n.  fatanS4aUtt  (pL),  latafimet  (pL). 

Ladugolf,  n.  labon^permanto  1.  4attta. 

Ladugård,  m.  farja4ii(;a,  tarja»tarf;a;  (bygg- 
naderna)  farjetat,  nateetat,  favjan4;uoneet; 
(boskapen)  farjaöto,  f  ävja;  han  har  eu  stur 


356 


Lad 


1.,  ^äneCä  on  fuiiri  farjaeto  1.  farja  1.  fuu= 
ret  färjat;  (hemman)  farja  =  fartano,  Iato= 
lortano. 

Ladugårdspiga,  f.  {arja=^>ufa. 

Ladngårdsskötsel,  m.  far}an=f)oito  1.  =^5iti. 

Ladusvala,  f.  (hirundo  rustica)  ^aara=)3ääSf^, 
faffi=^ääé:f>^nen,  ^ami^^ääöfl?. 

Laf,  m.  jäfälä;  (p«  t''ud)  naatra,  farltje  (=^3een), 
l^atcen  (=^jenen),  lu^^u;  (pä  sten)  taxwc, 
fammal  (=en). 

Laf  skrika,  f.  (garrulus  infaitstus)  luufanfa» 
när^t,  fuutainen,  !^e|)o4avatfa. 

Lafve,  m.  (i  badstuga)  latVD,  lauttt,  taute 
(»tteen);  (sof ställe)  iaxaa,  )M>Ia,  tila,  laiceri; 
(för  sädtorkmiig)  laubat,  veteli. 

Lafvig,  a.  jä!ä(inen  o.  s.  v.  se  Laf. 

Lag,  m.  (vätska)  nuto§,  uute  (»tteen),  feite 
(»tteen),  hjefi,  feite^jrefi  (=ben). 

Lag,  n.  (hoaij)  fcrta,  ferroS;  (af  kanoner  på 
skepp)  laitauö,  laltoa;  gifva  ett  lag  I.  glatta 
laget,  am^ua  Eofo  \aivoo.  1.  täljbeltä  laibalta. 

Lag,  n.  (ordning,  skick,  stånd)  funto,  järeö» 
iX)%,  tcimi,  fantti,  kotu;  ställa  i  1.,  taittaa 
1.  afettaa  1.  ^^anna  tuntoon  1.  fäntiUenfä; 
allting  är  i  1-,  faifti  on  tunnoSfa  1.  fäntil» 
länfä  1.  järP8tt)tieöfä  1.  otteaSfa;  hålla  vid 
1.,  :|3itää  funnoSfa  1.  toinieSfa;  taga  1.,  on= 
niStua,  fufautua,  tät)bä  laatuun,  tulta  toi- 
meen 1.  tuntoon;  det  tar  inte  1.,  fiitä  ci 
tule  tointa,  fe  ci  tule  tuntoon,  fe  ei  onniö^ 
tu  1.  mcncött);  (behag)  mieti,  ^ää;  tala  ngn 
i  ].,  :|juf)ua  j.tun  mieltä  myöten  1.  mielen 
mutaan;  göra  ngn  till  1 — s,  tebbä  j.tun 
mieltä  mi)ötcn  1.  mielen  mutaan,  tct;bä  j.tuUe 
1.  j.tun  mielifft;  (ställe,  tidpunkt)  iiioWta, 
aita;  här,  der  vid  1.,  tällä,  fietlä  ^saitoin, 
näillä,  niillä  ^aitoin,  tällä,  fiUä  i^aitfaa, 
näillä,  niillä  ^aittoja;  hvar  vid  1.?  millä 
:j5aitoin?  miöjä  ^laittaa?  så  vid  1.,  niillä 
i^aitoin,  fiUä  »oittoa,  melteen  fillä  lailla; 
nu  vid  I.,  vid  det  här  1 — et,  näillä  ajoin, 
näihin  aitoihin,  näillä  aitoja,  täl}än  aitaan; 
dä  vid  1.,  vid  det  1— et,  niillä  aitoja  1. 
ajoin,  niil;in  aitoif)in,  fiif)en  aitaan;  i  sed- 
naste  1— et,  iciimeijellä  lietteitä  1.  tilkalla, 
juuri  mi;i.^I)ään;  (vana,  sätt)  tapa,  laatu; 
det  är  sä  hans  1.,  fe  1.  fellainen  ^änen  ta= 
^anfa  on,  ^än  on  fitä  laatua  1.  taajaa,  l}än 
on  laatuanfa  1.  laabultanfa  1.  tattjaltanfa 
femmoinen. 

Lag,  m.  lati,  fäänti5,  oifeuS;  naturens  1 — ar, 
luonnon  lait;  moralisk  l.,  fiwe^ben  lati; 
stifta  1 — ar,  jäätää  1.  laatia  latia;  skipa  1. 
och  rätt,  täyttää  latia  ia  oifeutta;  efter  1., 
tain  mutaan  1.  jälteen,  latia  myöten;  nuden 
har  ingen  1.,  ei  ^ätä  latia  lue;  bryta  1 — en, 
rittoa  lati  1-  latia  ujastaan;  studera  1— en, 
op^ia  1.  tuttia  latia;  göra  sig  ngt  till  1., 
pitää  itfeäniä  inelta-ipäänä  jl)tin. 

Lag,  n.  (gille,  sällskap)  tuuta,  joutto,  joutto» 
tunta,  mieS=tunto,  feura,  feurasto,  feuruue. 


Lag 

fcuro,  V^ari;  i  ett  gladt  1.,  iloifeöfa  1.  Ii)9^ 
tiöfä  fenraSfa  1.  joutoSfa  1.  teölunbeSfa,  i= 
loisten  testen  1.  :pariéfa;  gä  i  1.  med  ngn, 
rutveta  (=pean)  j.fun  paxihx  1.  feuraan;  han 
bjöd  ett  glas  öfver  hela  1.  glatta  1 — et, 
tarjofi  lafit  toto  joufolle  1.  mieS-tnnnalle  1. 
jota  miehelle  1.  ^Ii=faiten  1.  tanttaallenfa  1. 
tjliSten  ympäri;  bryta  1— et,  )>ettää  feura, 
olla  feuran=^ettäjä,  tuHa  feuran'-pcttäjätfi; 
han  skall  fä  betala  1— et,  ()än:pä  faa  testit 
matfaa;  han  har  ett  ord  med  i  1 — et  (fig-), 
bänellä  on  mt)tistin  j.tin  fanottatuaa  1.  fano* 
mista  (i^E)teen  jouttoon). 

Laga,  a.  (obiJjL)  laillinen,  lain,  lain=mutainen; 
1.  ålder,  ränta,  laillinen  itä,  torto;  i  1.  form, 
laillifeSfa  muoboSfa,  laillifeen  muotoon  1. 
taajaan,  laittifella  muoboUa  1.  tah?alla;  1.  för- 
fall, laillinen  eSte  (=een);  1.  kraft,  laillinen 
tooima;  vinna  1.  kraft,  faaba  laillinen  »oi» 
ma,  tulla  1.  ^JääStä  laillifeen  n?oimaan;  1. 
kraft  vunnen,  lafi=h)oimainen,  laillistunut, 
laillistettu;  gifva  ngt  1.  kraft,  laillistaa 
j.tin,  antaa  1.  puttia  jolletin  laillinen  1.  lain 
tooima,  faattaa  j.tin  lain  1.  laillifeen  u>oi' 
maan. 

Laga,  V.  a.  taittaa,  faatta,  tel^bä;  I.  raat, 
laittaa  ruotaa;  1.  i  ordning,  laittaa  1.  ^an=> 
na  tuntoon  1.  laabuUenfa  1.  reilaan;  (repa- 
rera) laittaa,  laitella,  parantaa,  torjata,  to= 
luentaa;  I.  söndriga  kläder,  laittaa  1.  pai= 
tata  1.  torjata  1.  parannella  aianI)oja  »aat^ 
teitä;  1.  om  elden,  torjata  tvalfeata,  toI;en= 
taa  tulta  1.  toalteata;  1.  om  sig,  laitella  it= 
feänfä,  laatiutua;  (anstalta)  laittaa;  1.  att 
vi  fä  mat,  laita  (niin),  että  faamme  ruotaa; 
1.  ändteligen,  att  det  sker  snart,  laita  jo 
njiimeintiu  fe  pian  tel)bi}trt,  laita  jo  toxu 
meinfin  1.  pcrältäfin,  että  fe  tapaljtuu  1. 
tel;bv£fi  tulee;  jag  skall  1.,  att  ni  far  igen 
det,  t^llä  laitan,  että  fen  tataifen  faatte,  minä 
laitani,  toimitan  fen  faabatfennc  jälleen;  1.  sig, 
v.  r.,  laittaa  itfenfä  1.  itjeänfä,  laatiutua; 
1.  sig  biirt,  fuoria  tief)enfä  1.  mattaanfaf 
mennä  mattoif)infa,  pöttiä  1.  partia  poiS^ 
torjata  Innnfa,  laittaa  luunfa  pois;  1.  sig  i 
säng,  fuoriutua  1.  panttia  1.  lät;tcä  lettiolte; 
1.  dig  ur  vägen!  torjaa  1.  laita  luufi  tiel= 
tä!  1.  sig  i  ordning,  fuoriutua,  fuoria  1. 
laittaa  itfeänfä  toalmiiffi,  laatiutua;  1.  sig 
till  resan,  fuoriutua  1.  »alinistaita  1.  laa» 
tiutua  maltalle  1.  mattaan;  1.  sig  till  krig, 
fuoriutua  1.  fuoria  itfeänfä  1.  toalmistaita  1. 
n^aruStaita  fetaan;  det  1— r  sig  till  regn, 
ilma  lienteilee  fateetfi  1.  t)anttii  fabetta,  il' 
ma  nälättää  fateifelta. 

Lagbok,  f.  lati=tirja. 

Lagbrott,  a.  lain=ritto,  lain^ritonta  1.  »rtfto= 
minen. 

Lagbrytare,  m.  lain=ritfoja,  lati^patto. 

Lagbunden,  a.  lain»alainen,  lain-rajainen,  laiHa 
rajoitettu,  latiin  fibottu,  lati^fitcinen;  1.  fri- 


Lag 

het,  Iain=alaincn  h)a^>au8;  1-  styrelse,  Iain= 
alainen  1.  laft^rajatnen  ^aöttuS;  ett  1— et 
samhälle,  ratn^alainen  1.  Iati=fttemen  !e«fnuS= 
!nnta. 

Lagd,  a.  se  Lägga;  väl  1.  (om  växten),  forea 
1.  fienjä  1.  luontewa  ruumiiltanfa  1.  h>arveUanfa. 

Lagenlig,  a.  Iain=ran!ainen,  laillinen. 

Lagenlighet,  f.  tain^mnfaifuuS,  laillifunS. 

Lager,  n.  (hvarf)  ferroö,  ferta,  laöfnS;  (af 
varor)  tearaSto,  icaritfo;  ett  1.  af  varor, 
tattjaraeto,  ta»ara  =  n3ara§to,  Mu^njaraSto; 
ett  1.  af  vin,  n)iina=n?araéto. 

Lager,  m.  laaferi,  Iaa!eri=^nu;  en  krans  af  1., 
laaferinen  1.  Iaa!evi=fep|)clc;  skörda  lagrar, 
leifata  laaferia  1.  !nnnia4aafevia;  hvila  på 
sina  lagrar,  Ie»ätä  funntctSjanfa,  tctoätä  1. 
{juoata  tunnia^öiStänfä. 

Lagerblad,  n.  Iaaferin=Ie^tt. 

Lägerbär,  n.  taaferin=marja. 

Lagerkrans,  m.  \(xattxx--\i\>'i;>iit. 

Lagerkrona,  v.  a.  laafevilla  fe^^^etöttä  (=tfen); 
lagerkrönt,  laatcrtlla  fep)5etöitt^,  funnialta 
fei5))eli5itt^  1.  h-uunattu. 

Lagerqvist,  m.  Iaaferin=cffa  1.  -{i^XDa. 

Lagerskog,  m.  Iaaferi=metfä. 

Lagerträd,  n.  (laurus  Jiohilis)  (aaferi4^UU' 

Lagerört,  f.  se  Tibast. 

Lagfara,  v.  a.  latSfa  f^uubattaa  1.  fätjttää,  f;a= 
fea  1.  aiaa  laillijcfft,  I)afea  Iain=Iiinnc  (=nteen) 
1.  =tt)oima,  lailliötaa,  laittifuuttaa;  1— n  egen 
dom,  laillistettu  I.  laiéfa  l^uubettn  1.  lain 
fiinteincn  ontaifuuS. 

Lagfaren,  a,  lain^o^^^jinut,  Dif'euben=o^)5iuut. 

Lagfarenhet,  f.  cifeu6=tiebe  (»teen),  lain=oppi, 
lafi=tiebe. 

Lagfart,  m.  laitli§tn§,  laiSfa  ]()UUto,  lain=!iin= 
ne  (=nteen),  la!i=l)uubatu§,  maan  =  hiulntu?, 
Iain=tiintcen  l;aht;  söka  1.,  ^afea  laillistus= 
ta  1.  lain-fiinnettä  1.  lain=oifeutta. 

Lagfråga,  f.  lafi^afia,  cifeuben  afta. 

Lagfången,  a.  laiUijeSti  1.  laitta  faatu  1.  !^an= 
littu,  la!i=faantoinen. 

Lagfästa,  v.  a.  laigfa  1.  laitta  1.  oifeubeöfa  it)af;=^ 
h)i€taa,  laittifuuttaa. 

Lagfölja,  v.  a.  laittiötaa,  laittifuuttaa,  taigfa 
Iäi?ttää. 

Lagfora,  v.  a.  tafiuttaa,  lafiin  ttjetää  1.  l^aaö= 
taa  1.  ^3t?^ttää,  toetää  1.  manata  cilcuteen. 

Lagförklaring,  f.  lain=felitl}S. 

Lägg,  m.  uuvre  (=rteen);  utan  1.,  uurtecton; 
med  1.  försedd  j  uurteettinen,  uurteinen. 

Lägga,  v.  a.  uurtaa,  te^bä  uurre,  uurretta 
(=rtclen). 

Laggare,  m.  a§tian=te!ijä,  uurtaja. 

Laggband,  n.  uurre  =  n3anne  (»nteen),  ^30^ja= 
»anne. 

Laggift,  a.  laittifeSti  nainut  1.  (om  qvinnor) 
naitu,  taittifesfa  naimifeäfa  (oleica). 

Laggill,  -giltig,  a.  tafi=tt)oimainen,  laittinen. 

Laggkärl,  n.  uurre-aStia,  laita=aStia. 


Lag 


357 


Laggrann,  a.  se  Grannlaga. 

Laggsåg,  m.  uurrc=fa]^a. 

Laggträ,    -virke,   n.   laita  =  )3UU,   laita-pHUt  1. 

»aineet,  taibatfet. 
Lagkarl,  m.  lafi=mieS,  tain=tunti|a. 
Lagklok,  a.  tati=nnifa8  (=aan),  tain=o^Jpinut. 
Lagkomité,  m.  lafi=foinitea,  la!i=toimifunta. 
Lagkrönt,  a.  laittifeöti  fruunattu. 
Lagkunnig,   a.  ta!i=tciifa§    (=aan),  tain=tunti= 

ja,  tain»tietäjä. 
Lagkunnighet,    -knnskap,   f.  lainatieto,   tafi* 

taito,  lati=tt>iifau§. 
Laglig,  a.  laittinen,  lain=mufainen,  lafi=^eräi= 

nen;  1.  frihet,   arfvinge,  taittiucn  tt)a|)au8, 

^serittinen. 
Lagligen,  adv.  laittifeött,  laitta,  lain  inufaan, 

tain--mufaife8ti. 
Laglighet,  f.  taitttfuuS,  lain  1.  oifenbcn  tnu= 

faifunö. 
Lagligt,  adv.  se  Lagligen. 
Laglikmätig,  a.  lain=niufaincn,  lafi=t)eräinen. 
Laglydig,  a.  laitte  fuuliaiuen,  lain^atamaincn 

1.  »alainen. 
Laglydnad,   f.   lain  =  alamaifuud  1.  »ataifuuö, 

tain»hmleminen  1.  =fuuliaifuu6. 
Laglös,  a.  (utan  lagar,  lagstridig)  laitou;  ett 

1— t  rike,  taiton  tt)atta»!untaj  1— a  åtgärder, 

laittomat  t^i5t  1.  toimet;  (tygellös)  tuattaton, 

laiton;  ett  1— t  följe,  toattaton  joutfo. 
Laglöshet,  f.  laittomuuö;  »attattomunS. 
Laglöst,  adv.  laittomaöti;  ttsattattomaSti. 
Lagman,  m.  taafmanni,  laamanni. 
Lagmansdöme,  n.  taatmanni=funta,  lafisfunta. 
Lagmansnämnd,   m.  tafi=tunnan  lauta=micl^et 

(pL),  taatmannin  lautakunta. 
Lagmansränta,  f.  taafmannin  fttero  1.  fapat. 
Lagmanssyn,  f.  taafmannin  fiji^ni  1.  fatfetmuS. 
Lagmansrätt,  m.  täatmannin=oiteu8. 
Lagmansting,  n.  laafmaunin=täräjä  1.  =färäjät. 
Lagning,  f.  taittaminen,  taittamuS,  teteminen, 

0.  s.  v.  jmfr  Laga,  v.  a.;  1.  af  mat,  ruoail 
taittaminen  1.  ujatmiStuS. 

Lagom,  a.  fo^tatainen,  ))ara[;uttancn,  ^ffirf^aiffi 
oletpa,  tot)ti=puotinen;  rocken  är  1.  åt  mig, 
tatfi  on  ^aral^uttanen  1.  fo)3ii  minutte;  L 
köld,  värme,  fol^talaincu  1.  ^5arat)ultaneu 
fv}tmä,  lämmin;  i  1.  tid,  paratjitfi,  iparaafen 

1.  ^jarafmltafeen  aitaan. 

Lagom  1.  Lagomt,  adv.  fot;tataife«ti,  ^ara^^ut» 
tafegti,  fof)ti=puotife8ti,  fot^ti^^juolecn;  (fram- 
för adjektiver)  fol^tataifen,  !of)bin,  ^3arat;ul= 
tafen,  (iron.)  mofoman;  1.  stor,  lång,  foi)ta= 
laifen  1.  ^jarat)uttafen  ifo,  ^ittä;  så  1.  skön 
(iron.)-,  mofomantin  1.  tot^bin  1.  fof)tuuttifen 
fauniö;  det  var  1.  beskedligt,  olit;an  fc 
mofoman  1.  fofjbin  1.  juuri  tarpeeffi  1.  fo$» 
tunttifen  l^^toin  1.  I)i:)»in  tel)tv;  du  kom 
alldeles  1.,  tutit  juuri  )3araf)itfi  1.  ^jaraiffi 
1.  :|)araafen  aitaan;  det  är  just  1.  åt  ho- 
nom, fe^ä  t)änette  juuri  fopiitin  1.  fetj^aatin 
1.  fo^)itx)aa  ontin. 


358 


t,  a  j 


Lan 


Lagpredikan,  f.  {aiu=fiiiivna,  Tafi^faama. 

Lagrevision,  f.  Iain>!orjau§,  Iatn=tarfaStuS. 

Lagring,  f.  (geol.)  tiloituS,  feiToS^tUa. 

Lagrum,  n.  [atn=fof;ta  1.  -paitU,  latn^fääntö. 

Lagsaga,  f.  lafi^fiinta. 

Lagsamling,  f.  lafi=fofDU6,  (dSto, 

Lagskipande,  a.  lafta  tä^ttätDä;  den  1.  mak- 
ten, tatta  fänttäwä  1.  tainfät}ttäjä=tt?atta. 

Lagskipare,  m.  laiu=fät)ttäjä,  lautnötitja. 

Lagskipning,  f.  Iam=fätjte  (»tteeii)  1.  ={ät)täntö. 

Lagspräk,  n.  laft^fieU. 

Lagstadd,  a.  laiHifeStt  ^eötattu,  laillinen;  1. 
tjenst,  laillinen  palweluS;  1— dt  tjenstehjon; 
laiHifcStt  Veötattu  :^?al!c'iåinen. 

Lagstiftande,  a.  (atia  1.  lain  fiiätäwä,  lain 
(aatiwa;  1.  makten,  lain jäätäjä -Iralta,  lafia 
fäätäreä  1.  laatija  Jcalta;  1.  församling, 
lainjäätäjä-tctcHö. 

Lagstiftare,  m.  lain^fäätäjä,  lain^etijä  1.  -laa- 
tija. 

Lagstiftning,  f.  fain=iääbäntä  1.  =fääbc  (=teen). 

Lagstil,  n.  (ain  !irjoitug>taV'a,  Ia!i=fieli,  Iain= 
tirjafieft  1-  4aujeta)3a. 

Lagstridig,  a.  toa§ten4afinen,  (afi^traétainen, 
laitcn,  iragtcin  latia  (clcira). 

Lagstridighet,  f.  njaeten^afifuuS,  Iaft«njaötai= 
fuu§,  laittoinnuö. 

Lagstånden,  a.  taiHifuutettu,  laiUt^tunnt,  Ia!i= 
»oimainen,  taitla  1.  laiéfa  tval^wiStettu,  lais- 
fa  fäijtettt». 

Lagsöka,  v.  a.  iretää  1.  traatia  cifenteen,  f)a= 
!ea  1.  wettoa  oifenben  fautta;  jag  mäste  1. 
honom,  minun  tätjti)^  Ijäntä  (afiin  1.  cifeu= 
teen  toetää;  1.  en  fordran,  ^afea  teelfa  1- 
faaminen  1.  n^elfoa  faamiöta  oifenben  fautta 
1.  faiefa;  han  blef  1 — kt  för  denna  skuld, 
l^än  irebettiin  oitcuteen  1.  (atiin  ftitä  me- 
lasta. 

Lagsökning,  f.  fatöfa  fjafu,  cifeuteen=rt>etc,  la- 
fiin=»etc,  lain  1.  cifeuben  fantta  trelfcminen. 

Lagterm,  m.  Iafi>fana,  lain-c^^^ifana,  lafi4aufe. 

Lagtima,  a.  lailliö  =  aifaincn,  oifean=aifainen, 
laillinen,  laiKijcen  aifaan  )>ibcttij;  1.  ting, 
laittig^atfaifet  1.  laiUifet  fäväjät. 

Lagtolkning,  f.  Iain4nenta,  lain  felittäminen. 

Lagun,  m.  lannag  (=ntaan),  latuni. 

Lagutskott,  n.  Iafi=n.vi(iofnnta. 

Lagvadd,  a.  teebcttu,  ivetocn  ^.-lantu,  a:p(icvattu. 

Lagverk,  n.  la£i-tec>?,  (ati=firia,  Iai?to. 

Lagvrängare,  m.  (ain  =  lr>ääriötettjä  1.  =»ään= 
tclijä. 

Lagvrängning,  f.  {ain»h^ääviétt}§  1.  =trääviS= 
telQ  1.  »toäänneil^c!. 

Lagvunnen,  a.  lain  fautta  1.  laidifcSti  1.  tailla 
jaatu  1.  woitettu,  IaEt=)aantcinen. 

Lagväsende,  n.  Iain=afiat  1.  =afiaöto,  Iaiu=aftain 
clot,  tafi^afiaiu  tcinii. 

Laicus,  m.  taifuö,  maalliffo;  (fy.)  meifätäincn. 

Lajbroder,  m.  )jai»eUja=munffi,  Jpalweliianveli. 

Laka,  v.  n.  touotaa,  ti^J^Jua;  björken  1— r, 
foitou  en  ma^faSfa  1.  tippuu  malttajaa. 


Lakan,  n.  lafana,  raiti,  (grö/re)  ^ur§tt. 

Lake,  m.  (lota  vulgaris)  mabe  (»teen),  ma- 
tiffa. 

Lake,  m.  (af  träd)  mafiala,  mafita,  mahtaja; 
Ca/  salt)  fuoIa=u^cfi  (=ben),  fuctafe  (»tfeen). 

Lakegods,  n.  fnola^alu,  mcla4awara. 

Lakej,  m.  lafeija,  njantifti,  trantti-mieS. 

Lakonisk,  a.  lafcninen,  (atcnilainen,  Il)^i)t= 
^julieinen,  h^fii^t  ja  luja  1.  »anffa. 

Lakonism,  m.  lafcnifuuö,  Iafcni(ai)'nuS,  It^fnjt 
ja  luja  1.  nmnffa  laufe  1.  rauie=ta^>a  1.  v^u^e, 
U}f)i)t=^ju^eiiuu§,  Ii}f)t)i§4aniefma. 

Lakrits,  n.  lafritft,  tatviffi,  lafert,  t}§fän4ei^)ä. 

Lakritsstång,  f.  lafevi^miffo,  lafritft^^ijtfQ. 

Lakrunnen,  a.  luoIa=ttebeti>n. 

Laktiik,  f.  (lactuca  muralis)  touo^en-faaft. 

Lalla,  v.  n.  laflattaa,  laCateUa,  lattcteKa,  VäU 
löttää,  Ii5pertää;  (sia  dunk)  wetfuötefla,  icent= 
turoiba. 

Lam,  a.  vam))a,  bertrcton,  l^ermoton,  ramtJat» 
nen,  rammettunut,  ^antela;  göra  1.,  se  P^ör- 
lama:  bli  1.,  se  Förlamas:  1.  i  hela  krop- 
pen, ram^a  1.  bernjotcn  fofo  ruumiiltanfa; 
1.  i  ryggen,  vampci  1.  l^erttctcn  feläétänfä , 
felfän-am^a;  1.  i  ena  foten,  xampa  toijeSta 
jalaétania  1.  toifelta  jataltanfa,  (fam.)  f)a= 
mila^ntcli;  (om  fjädrar  o.  d.)  toento,  »ett» 
to;  (fig.)  n^cItto",  rammettunut,  ram:painen, 
;^errt?cton,  ^^cnnetcn;  en  1.  styrelse,  ireltto 
1.  I^ericctou  f;aUitu8;  1.  stil,  ponneton  1. 
mieto  firjeituö. 

Lam,  n.  favitfa,  toUOna,  (som  tillrop)  uttu ; 
from  som  ett  1.,  ^iljaiuen  fuin  lommafi. 

Lamdiger,  a.  (om  fur)  tiine  (-een),  faritfainen. 

Lamell,  m.  famella,  liistate  (»ffeen),  »iilufe 
(»ffeeu),  Ienn)nen. 

Lamhet,  f.  ramV^euö,  f)e«rottomuu€,  icelttouéi; 
jmfr  Lam,  a. 

Lamma,  v.  n.  untonia,  faritfoiba,  km^Joa,  poi= 
fia,  fantaa  1.  tel^bä  taritfoita. 

Lampa,  f.  lamp^^u. 

Lampett,  m.  [einä4am)>^>u,  fampetti. 

Lampfot,  m.  lam^uu^jaffa. 

Lampglas,  n.  Iam)>pu=taft. 

Lampsken,  n.  kmpun-toalo. 

Lampsprit,  m.  Iam|^^u=niiina. 

Lamptändare,  m.  Iam}.''un=)Vt^ttäiä. 

Lamskinn,  n.  »ucnan=  1.  faritian=na]^fa. 

Lamstek,  m.  n>ucnan'paiöti. 

Lamt,  adv.  l^evn^ottomaöti,  treftoSti,  ^jonnet» 
tomaSti. 

Lamull,  m.  h.>ucnan  1.  faritfan  toilla  1.  trillat. 

Lamunge,  m.  «juouancn,  faritfaineu,  uniouut 
(=uen). 

Lan,  m.  (af  guld  o.  d.)  fuitu. 

Lancier,  m.  feil)äe=ratiu,  feil)ä^=mie§,  lanficrt. 

Land,  n.  inaa;  fast  1.,  manner  (4even),  man= ' 
ner-maa;  pä  1.,  maatta;  till  1— s  och  vat- 
ten, maatta  ja  mereUä;  gå  i  1.,  mennä  1. 
nonéta  maaUe,  maatua,  rantautuo;  sätta  i 


Lan 


Lan 


359 


1.,  tinebä  1.  foutaa  1.  htoba  maalle;  lägga  i 
1.,  ^urjefjtia  1.  foutaa  1.  mennä  rantaan, 
rantautua;  sätta  på  1.,  ol^jata  1.  jo(;taa  1. 
^urjebtta  maaCe,  fäi)bä  1.  jcntua  maattc; 
liigga  ut  ifrån  1.,  läbtcii  rannalta  1.  maat» 
ta;  segla  utmed  1.,  ^jurjetitia  rantaa  1.  van- 
teja  mttöten  1.  ranncitfe  1.  maata  :|.nttin;  ga 
i  1.  med  ngt  (jiy.).  faaba  aifaan  1.  toimccn 
j.ftn,  tulla  jsfin  tDimecn  1.  äntttin,  ipaäStÄ 
joutin  )Jiiäl)än  1.  ^■'Cville;  i  alla  länder,  fat= 
liöfa  mai§fa;  ett  stycke  1.,  maan  =  f'ap^)alc, 
fa^^)>ale  maata  1.  maa=funtaa;  ett  bergigt  1., 
Untorinen  maa,  ft^uori^maa;  regera  1.  och 
folk,  laadita  maata  ja  fanfaa;  här  i  1 — et, 
t'dSi\å  maaöfa,  täällä  maaSfa;  hvarje  1.  har 
sin  sed,  maaSfa  maan  tairaUa;  in  i  1 — et, 
ft)bän=maitta,  maan^ftjbämesfä,  maa»f^bäme§= 
jä,  fl)bän-maaöfa;  långt  in  åt  1 — et,  tauta- 
na  maan  =  U)bämeSiä  1.  ft^bän  -  mailla ,  tauaS 
fi)bäu»maille;  upp  ät  1— et,  t)It=maa§fa,  i)It= 
maaf)an;  utom  1  -  s,  uIfo=maaIIa  1.  »mailla, 
xilfo-maalle  1.  »matHe;  in-  och  utom  1— s, 
fcti»  ja  uHo^maaUa;  bo  på  1 — et,  a\ua  maal- 
ia; flytta  pä  1 — et,  muuttaa  maalle;  nyhe- 
ter från  1— et,  unttfia  maalta;  i  stad  och 
på  1— et,  maalla  ja  faupungiefa;  ett  1.  be- 
sädt  med  rofvor,  nauvtitft  {l)In>cttl)  1.  ))an= 
tu  maa. 

Landa,  v.  n.  maatua,  maatua  maalle,  rontau» 
tua,  tulla  1.  nousta  1.  mennä  maaCe  1.  van» 
taon. 

Landamäre,  n.  raja,  maat;  inom  Finlands 
1 — en,  ©uomen  mailla,  éuomen  rajain  fi= 
fälla,  QjoetJ  ©uomen  tuurilla  faloilla. 

Landbo,  -bonde,  m.  lampuoti,  Ujoura4ilalli= 
nen,  ]^oito»tiIalliuen. 

Landbrygga,  f.  laituvi,  lail»a»laituri. 

Landdjur,  n.  maa=eläin  (=imen). 

Landfast,  a.  maaSfa  liinni  oletea,  maa=fiin» 
teinen;  maaUe  fiinni  pantu. 

Landfästa,  f.  (sjötj  ranta»touft)i,  ^eSti,  pe§ti= 
fi5t)fi  (»ben). 

Landfäste,  n.;  isen  har  1.,  jää  on  tuaa^fa 
fiinni;  få  1.,  päältä  maaUel.  rantaan  (fiinni). 

Landgång,  m.  C^jöt.^  maaUe» meno,  maalla» 
fö^nti;  (plankor)  ranta=lauta,  lanfonfi,  ran» 
ta»))orra8  (»rtaau). 

Landgängspenningar,  m.  pl.  maaöcmeuo» 
raidat. 

Landhafre,  m.  (avena  fatua)  l;ufta=faura,  U» 
fou»faura. 

Landhöjd,  f.  maan»^riu  1.  felänne  (»nteen), 
maan»t}läune  (»nteen). 

Landhöjning,  f.  maan=foI^onnuö  1.  =fol;oami» 
nen,  maan»noniu. 

Landkarta,  f.  maa»fartta,  maan»fartta. 

Landknektar,  m.  pl.  (melampyrum  nemoro- 
sum)  lel^tD»maitiffa. 

Landkrabba,  f.  maa»ra^3u;  (fam.)  vonta=tiiro, 
maau=mouffa. 

Landkrig,  n.  mauner=fota,  maa»fota. 


Landkänning,  f.  (sjöt.)  maan»tuntu  1.  »tun» 

nu§;  få  1.,  faaba  maa  näf^^iin;   hafva  1., 

cUa  maa  nätpiriöfä,  oUa  maan  nätltirillä. 
Landlös,  a.  maalta  1.  maalta  ivti  (oleioa)  1. 

irvalttnen. 
Landmärke,  n.  maa=mcrffi. 
Landning,   i.  rantautuminen,  maaUe» noufu, 

rantaan»tnlo,  ranta»laöfema. 
Landningsställe,   n.   Ia8fema»fija,   n?alfama, 

maallenouiu=))aiffa. 
Landrygg,  m.  maan=fclfä  1.  »feläune  (»nteen), 

maan»l)arju. 
Landsbo,  m   maalainen. 
Landsbygd,  f.  maa  =  fcutu,  maa»fuuta,  maa, 

maa»ft}lät. 
Landsfader,  m.  maan»ilä. 
Landsfaderlig,  a.  maan»ilälliuen. 
Landsfiskal,  m.  maa»tt»i8faali. 
Landsflykt,  f.  maan»pafo,  maan=pafolaifuu8, 

maan»)jacn  tila;  döma  till  1.,  tuomita  maan» 

^jafolaifuuteen  1.  maan»pafolaifeffi;  lefva  i 

1.,  elää   maan»))afolaifena  1.  maan»^3aDSfa; 

gå  i  1.,  täl;teä  maataufa  pafoon,  läl^teä  maan* 

:|jafolaifuuteen,  ruireta  maan»iiafolaifefft. 
Landsflyktig,  a.  maan»:|5afolainen,  maaötanfa 

patwwvLt 
Landsflykting,   m.  maan»pafolaincn,  maan> 

)3afojain  (»men). 
Landsfred,  m.  maan»rau^a. 
Land.^furste,  m.  maan=rul;tiua8  (»aan). 
Landsförrädare,  m.  maaufa»)5ettäjä,  maan»fa* 

toaltaja,  ttialtafunnan=petläjä. 
Landsförräderi,  n.  maania»petto,  maan»fatrata 

lu8,  maan  1.  h?alta»funnau  pettäminen. 
Landsförsamling,  f.  maau»fenratunta. 
Landsförvisa,  v.  a.  ajaa  I.  (ät)ettää  1.  tuomt' 

ta   (»tfen)   maan»patolaifuuteen  1.  maan=pa= 

foon,  ajaa  1.  tuomita  maan-pafolaifeffi,  ayaa 

1.  fäsfeä  poi8  maaeta. 
Landsförvisning,  f.   maau=pafoon   ajo  1.  tuO:- 

mitfeminen ;  maan»pafolaifuu8,  maan»pao6fa 

1.  maan»pafolaifena  olo. 
Landsherre,  m.  maau-^erra  1.  =I;allitfija,  maan* 

rul;tina8  (»aan). 
Landsherrlig,  a.  maan=l^erraCinen,  maan»]^er= 

ran  1.  »l^allitfijan;  1 — a  rättigheter,  maan=> 

l^erran  1.  maan»l)erruuben  oifeubet. 
Landshjelp,  f.  maafnnnan=n)ero,  maan  apM^ 

tnevo,  maan»apu. 
Landshöfding,  m.  maa»^erra,  maan»päälliffö, 

futt>erni3ri. 
Landshöfdingedöme,  n.  maa]^erran=Iääni. 
Landshöfdinge-embete,   n.  maa]^erran»_njirfa 

1.  »oifeug. 
Landshöghet,  f.  ^li»tt>alta,  maan»'^erruu8  (»ben). 
Landskamrer,  m.  maan»famreri. 
Landskansli,  u.  maan=fanfeli,  maan=fan§Iia. 
Landskanslist,  m.  maan--fan8li8ti,  maan»fan» 

felilainen. 
Landskap,  n.  maifema,  ^3atffa»funta,    tienoo; 

ett   vackert   1.,  faunis  1.  i^ana   maifema; 


360 


Lan 


Lan 


(hist.)  maakunta;    1— et  Tavastland,   §ä= 
meen  maakunta. 
Landskapslag,  m.  niaafuntat34aft. 
Landskapsmål,  n.  maafunnan=murve  (=rtcen) 

1.  =fiea. 
Landskapsmålare,  m.  matfemannnaalavi  1.  4u= 

waaja. 
Laudskapsord,  n.  inaa!unnan=fana  1.  =fanan= 

tapa. 
Landskapsstycke,  n.  maifenia=futt3au§,  iiiatfe» 

tnan=fuh)a. 
Landskontor,  n.  maan-fonttori  1.  =!onttuon. 
Landskontorist,  m.  niaan^fonttoristi,  maan- 

fonttorilainen. 
Landskunnig,  a.  maan=fiiutu,  maan=mainio. 
Landskyld,  m.  se  Jordeboksränta. 
Landskyrka,  f.  maau-fivfto. 
Landslag,  m.  maan=  1.  tnaatunnan4aft. 
Landsman,  m.  maan=inic3,  toti=maalainen;  han 

är  min  1.,  \)'ån  on  maan=iniel:)eni. 
Landsmanskap,  n.  maan-miei^etjs  1.  =mief)uug: 
han  vill  icke  erkänna  sitt  1.,  I)än  ei  tal}bo 
tunnustaa  maan=nne^evttäniä  1.  itfeänfä  ia= 
man  maan  nue[;cf[t. 
Landsort,  m.  maan=feutu,  maan=^aitfa;  från 
1 — en,   maalta;   nyheter  frän  1 — erna,  nn= 
tifta  maan-feubuUta;  å  min  1.,  minun  pa\t= 
{a=funnillani  1.  toti^^attoitlani. 
Landsplåga,  f.  maan»toai»a,  maa  =  !unnan  1. 
maan  vafitu§;  under  svära  1 — or,  raSfaiSfa 
maan=njainunSia. 
Landsrätt,  m.  maa=ot!eu8,  maa=Iofi. 
Landssed,  m.  maan=tatja. 
Landssekreterare,  m.  maan=fif)tievi. 
Landsskola,  f.  maan=fou(u. 
Landstiga,   v.   n.   nouéta  1.   tulta  1.  mennä 

maalle,  maatua  maalle. 
Landstigning,  f.  maaItc  =  noujemincn,  maalle 

nouju  1.  tulo. 
Landstigningstrupper,    m.    pl.    maatteuouftjia» 

uiäti  1.  »jeufot,  maaI(enoufu=tt)ätt. 
Laudstorm,  m.  maan=noéto,  maairäen=no8tD. 
Landstrykare,    m.    fulttjain  (=tmen),    hilfuri, 
maan=juctfija,  fuletfija,  miercn^ievtäiä,  !ul= 
juhlinen. 
Landsträcka,  f.  maijema,  maan-tieuoo,  maon= 

:|5aiffa,  tienoo,  :t5ait{a»funta. 
Landstycke,    n.    maan  =  fa^^ale  1.   »^Jalanen, 

maa=ofa. 
Landsväg,   m.   maan  =  tie;   allmänna  1.   stora 

1 — en,  n^alta^tie  1.  «maantie. 
Landsända,  f.  maan-äävi,  rajaamaa,  ääri^maa 

i  alla  1— ar,  faitisfa  maan-ääriöfä. 
Landsätta,    v.    a.   triebä   1.    hieba    1.    faSfea 

maatie. 
Laudtadel,  m.  maiS^aateli,  maa=aatcli. 
Landtarmé,  m.  maa=avmeija,  maa=fotajcnffo. 
Landtbo,  m.  maalainen,  maalla  afujia,  maa 

f^läläinen;  se  Landbonde. 
Landtbonde,  se  Landbonde. 
Landibruk,  n.  mflan-wiljel^ö  1.  ^luiljel^. 


Landtbrukare,  m.  maan=njiljetijä. 
Landtbrnksinstitut,  n.  maamtn(jell?8= 
Landtbruksmöte,  n.  maantt)iljelt}S={'o!on6,maan= 

iviljelijäin  fofouö. 
Landibruksskola,  f.  maan>tjil}eIl)8=fonlu. 
Landtbruksskolelärare,  m.  maantt?ilieU}8=fou= 

lun  opettaja. 
Landtbrukssällskap,    n.   maantoiljelV6  =  feura, 

maantt?iljelijä=feura. 
Landtdag,  m.  icaltio=^3äi»ät  (pL),  ^errain4^äi= 

Idät. 
Landtdomare,  m.  maa=tuomari. 
Landtegendom,   m.   maa  =  fattano,    maa-^oföt, 

moifio. 
Landtfest,  ra.  maa^jul^Ia,  fl}lä=ju]^ta. 
Landtflicka,  f.  maan4l)ttö  1.  »neito. 
Landtfolk,  n.  maa»tan)a,  maa=ral)tt»a8  (=aan), 

maan=ttȊfi,  ral)n>a8,  maalailet. 
Landtförsvar,  n.  maa=hjarjelu8i»äfi,  maan=fuo= 

jeluS  1.  =njarjelu8. 
Landtgods,  n.  maa^fartauD  1.  4ott)t,  maa-tila. 
Landtgrefskap,  n.  maafreitt)i=!unta,  maa=trci> 

ttiin  maa. 
Landtgrefve,  m.  maa4vcih)i. 
Landtgård,  m.  maa»favtano,  maa=taIo. 
Landthandel,  m.  maa4aup)5a.     • 
Landthandlare,  m.  maa=fau:)}^Jia8  (=aan). 
Landthus,  n.  maan=talo. 
Landthushällare.   m.   maataton=pitäiä,  maati* 

lan^oitaja,  maatilan»  1.  maan^teiljetijä. 
Landthushällning,  f.  maatilan  =  t)ito  1.  =l;oito, 

maan=talou6l)oito,  niaan=toilieU)8. 
Landtjuukare,  m.  maa=t;owilainen,  mao=^cr= 

ragmieö. 
Landtjägare,  m.  maa=jääferi,  maa=metfäl;eyra. 
Landtlefnad,  f.  maa=elämä  1.  »elanto,  elämä 

1.  elo  maalla,  maan=olo,  maan»elo. 
Landtlig,  a.  maalainen,  maan4aatuinen  1.  ta- 

Rainen,  maa»feubullinen,   maa»funnallinen, 

maan,  maa=feubun,  maa=tt)läinen,  maa=E^= 

Iän;  en  1.  fest,  maa»h)läinen  1.  maan=ta= 

^5ainen   1.    maalainen    jul)la;    1— a    seder, 

maalaifcn  1.  maa»feubun  tawat,  maan^olon 

1.  maan=elon  tanjat;  1— a  nöjen,  maan  l)U= 

tcitufiet,  maan  =  ta}>aiiet  1.  4aatui|et   l;urci= 

tuffet. 
Landtlik,   a.   maan»näföinen  1.  »lahjainen  1. 

»muotoinen;    denna  stad  har  ngt  1 — t,    tä= 

mä  fau^mnti  on  jotentin  maan»ta^)ai8ta. 
Landtlolla,  f.  maan»lntu8  1.  »töUevö,  maan= 

^ontale  (»een)  1.  =tl)nftä. 
Landtluft,  m.  maan=ilma,  maalaiS-ilma. 
Landtmakt,  f.  maa»woima,  maa-walta,  maa^ 

toaltatunta. 
Landtman,  m.  maa=mte8,  maon»n)iIjeIijä,  maa» 

lainen. 
Laudtmannaarbete,  n.  maan»t^ö,  maa»mie]^en 

ttjö. 
Landtmannanäring,  f.  maa»elinfeinD,  maa»mie» 

l^en  ammatti  1.  »elanto,   maa=elantD,   maa= 

Iai8=elinfcino. 


Lan 


Lar 


361 


Landtmannaredskap,  n.  maa=mki)Cn  ttjö=!alit, 

inaantt>itiel^8=ltaht,  maanti)ön=falit. 
Landtmannarörelse,  f.  inaa»eIanto,  maa=mie= 

l^en  elanto,  maa-mkljtn  1.  taIon=^ojan  toi 

mi,  maalaiMiih  (»ffeen). 
Landtmannavara,  f.  maa  =  tattjara,   maa=Mu, 

maa= mieleen  1.  maalaifen  tatnava  1.   falu, 

maalaiö=tatt>ara. 
Landtmannayrke,   n.  se   Landtmannanäring, 

-rörelse. 
Landtmarskalk,  m.  maa=marfatffi. 
Landtmarskalkstaf,  m.  maamavfaWiH=fautoa. 
Landtmilis,  f.  maa^fotatcäfi. 
Landtmätare,  lu.  maanmittari. 
Landtmätarbräde,   n.,   -tafla,   f.   maamittari» 

taatu. 
Landtmäteri,   n.  maan  =  mittauS;    (embetsverkj 

maan=mtttaubeöto. 
Landtmäterikontor,  n.  maanmittau§»fonttori, 

maamtttari»fonttori. 
Landtmätning,  f.  maaji  mittaaminen  1-  mit= 

tau8. 
Landtnöje,  n.  maan  =  r;nrtiitu§,  !ftjlä=f)un3itn8; 

(ställe)  maa=^utoi(a. 
Landtprest,  m.  maa=pajj:pi. 
Landtprodukt,  m.  maan=anti  1.  4uote  (=tteen), 

maan^tatoara  1.  =!alu. 
Landtqväde,  n.  maaelonn-uno  1.  »runoelma. 
Landtregemeute,  n.  maa=rtjfmentti,  jaettu  x\}h 

mentti. 
Landtrygg,  m.  maan=[elfä  1.  »fflänne  (=Hteen) 

1.  =Iiarju. 
Landtråd,  n.  maafunta=neu»o§. 
Landtränteri,   n.  lääuin^ränttcria  L  n-a^Sto, 

maa=räntteria. 
Landträntmästare,    m.    Iäänin=  1.   maa  =  ränt= 

mestari. 
Landtsoldat,  m.  maa»fDtamie§,  ruotU^fotamieS. 
Landtstat,  m.  läänin  >rirfa«mie[;et  1.  njirfa= 

mieljistij. 
Landtställe,  n.  maan»taIo,  maa4;mt)ila. 
Landtständer,   n.   pl.  maan=ebu§mief)et,  maa= 

funnan  ebuS^miel^et,  maa=tunnan  fääb^t. 
Landttransport,    m.    fnIetuS   1.   ttieto   maata 

myöten,  maifm=fuletns. 
Landtiidde,  m.  niemi,  faigfu,  maan=färfi. 
Landtunga,  f.  niemefe  (=ft'een),  faiöfu;  (näs) 

fettoele  (=een),  fjaiffa. 
Landtvärn,  n.  maan^vartijatiiäfi,  maan=ttiar= 

tijaSto. 
Laudtåg,  n.  ranta^toutvi  1.  =!föl}fi,  ptUi. 
Landvidd,  f.  maan4aa;uuS  1.  =atoaruuS,  maan 

da. 
Landvind,  m.  maa=tuuti,  ronta=tuuIi,  maa= 

:)3ääQinen  tnuli. 
Landvinning,  f.  ir)oitto=maa,  maa=njoitto. 
Landväg,   m.   maa=matfa;    dit    är  endast  1... 

finne  on  hjaan  maa=matfaa;  fara  I — en,  tuU 

tea  1.  ayaa  maata  m^ijten  1.  maifin  1.  maitfe. 
Langa,  v.  a.  antaa,  tuoba,  foaba. 
Svenskt-Finskt  Lexikon. 


Länk,  m.  fifmta,  ^oltfi, 
Lanka,  f.  Ia(;jn,  f)aafn. 
Lans,  m.  fci^ä§  (4än),  :}5eitfi;   bryta  L,  oUa 

fei()äifiöä. 
Lansbrytning,  f.  !ei^äi[et  (pl),  feiljäifillä  ofo. 
Lansbärare,  -dragare,  m.  teif^ään-fautaja. 
Lansett,  m.  toifetti,  ^iötin  (=imen). 
Lansettlik,  a.  (bot.)  fuifca,  fuifulainen. 
Lansknekt,  m.  ^eitfifäö  (=ffään),  fei^ä§=mie?. 
Lansmärke,  n.  (};d  hästen)  YdtoäQ^Voato. 
Lansskaft,  n.  feit)ään=»arfi  (=rren). 
Lansspets,  m.  fei^ään^Iel^ti  1.  »ranta  1.  =!är!t. 
Lanterna,  f.  laterna,  itfl)t'i),  tvaxfuhj^fi). 
Lapidarstil,  m.  fittji»f"irjoitU8. 
Lapp,  m.  Saj-i^iaiainen. 
Lapp,  m.  tilta,  tilffu,  :|jaiffa,  la^J^u,  turnu; 

(af  papper)   la^^u,  liiéta;   (af  jord)  titta, 

tiiftn;  sy  en  1.  på  rocken,  ommella  paitta 

h   turnu   taffiin;    sy    ett   täcke    af  1 — ar, 

neuloa  täffi  tiloista  1.  titfniöta. 
Lappa,  v.  a.  ^aifata,  ^^aiffaiKa,  tilfoittaa,  til* 

htita   (=tien),  :|janna   paiUa  1.  turnu;  (fig.) 

paxfw,  ^aifata. 
Lappare,  m.  ^aiffaaja,  ^5aiffuri;  :t5iirfi|a. 
Lappby,  m.  Ia^^aIaiS»ftjIä. 
Lappgumma,  f.  {ap^alaiö=a!fa. 
Lapphund,  m.  Ia)3in=foira. 
Lappig,  a.  ^aiHainen,  tilfainen. 
Lappkåta,  f.  la^j^jalaiS^fota. 
Lappland,  n.  2appi,  ?a^)in»maa. 
Lappmark,  f.  2app[;  L— en,  i!a)3in»maa;  L— er, 

2apit. 
Lappman,  m.  la^J^jalainen. 
Lappmudd,  ni.  ^eöti,  muti,  ^3Dro=metfo. 
Lappning,  f.  ))aiffaaminen,  :|3aiffauS,  tilfoituS. 
Lappren,  f.  Ia)3^5aIai§--^oro  1.  »^^enra. 
Lappri,  n.  joutaroa,  ttjl^jä,  hiäl^iinen  1.  pittii 

afia;  åh  1.!  i}t)t'ä  fqWdn  fan8[a!  ^^tä  1.  t^^» 

jää  faiffi!  mitä  joutanjia  1.  t^^jiä! 
Lapprisak,  f.  t^f)jönen,  tt^l^jä  1.  Ipieni  1.  hjäl^ä» 

))äti5inen  afia. 
Lappränta,  f.  se  Lappskatt. 
Lappska,  f.  nai8  =  Ia^))atainen,  lajj^jokis^h^ai» 

mo;  (språket)  Ia^nn»tieli. 
Lappskatt,  m.  :Oo^>in=lX)ero. 
Lappsko,  m.  la^^ifaS  (»ffaan). 
Lappskogräs,   n.  (carex  vesicaria)  IaJ)in»fara. 
Lappsläde,   m.    a^fio,   puUta,   la|3:pa(aiS=reft. 
Lappsparf,    m.    (emberiza    tapponica)    (abin* 

firftn. 
Lapptäcke,  n.  tilfa=täffi. 
Lappuggla,  f.  (strix  lapponica)  tapin'pDU'6. 
Lappverk,  n.  :|3oro»t^ö,   turnutuS,  :parfimu8, 

paxfxth. 
Larf,  m.    (af  insekt)   touffa,    ]^tjöntei§»mato; 

(fig.  sken)  t)al)mn,  ulfo»nä!i},  ^eite  (»tteen); 

under  vänskapens  1.,   ^ötäw^l^ben  l^ofjmuS» 

fa  1.  ^seitteettä. 
Larf  va,  v.  n.   (fa7n.)  'mäipä^tiWå ,  fäi^Järretlä 

(»rtefen),  l^oi|3:fHi^«'it"'' 

46 


Lat 


Larghetto,  (mufil-t.)   ^ttlättöiiceti,  tDitfaffenfa. 

Largo,  (musikt.J  pltVaåw,  banraau,  bitaa^ti. 

Larm,  n.  bälmå,  bälo,  mclit,  meteli,  ».Mubii, 
rtjtt),  jt)V^,  jtträftä,  bäiffa;  -e  Alarm. 

Larma,  v.  n.  f)äli«tä,  bälotä  (=t)äTt),  ntctuta 
(=uan),  metelöitä  (4jen),  i?aul)ata,  rvbijtä 
(»ttjän),  ji^rl^tä  (-vän),  rt)Stää,  ricbvita,  rieljtiä. 

Larmhlasare,  m.  {)äitän  =  tcr»cttaja,  ^tä=  1. 
^diffä=tcrwcn=^Dittaja,  bäbän^buutaja. 

Larmkanon,  m.  bätffä^faituima,  ^ätä=fanuuna. 

Larmklocka,  f.  :^ätä=  1.  Ijätffä=teao. 

Larmsignal,  m.  pbän=tncrfti  1.  41liicitii?,  häu 
fän=mertti. 

Larmskott,  n.  l^äiftä^am^-Htma  1.  »laiirau?,  i)'d' 
bän=attHMtma. 

Larmtrumma,  f.  bäiftä-'rumi.^U,  bätä=rumpu. 

Larsmessa,  f.  Saurm«^^ä^tt^ä. 

Lasarett,  n.  lafarctti,  iahMe4menc  ^eciii. 

Läsk,  m.  (skeppsh.)  limi^iauma,  la?tt,  liitoS. 

Laska.  v.  a.  laötata,  ltmi=jainnata,  Iimt4tit= 
taä;  (skomnk.)  Ia«fata,  na^tatn,  cmmeöa 
(•i5c(en)  tafftn^ferrcin. 

Lass,  n.  fuorma,  trctäm^S;  ett  1.  hö,  fucrma 
1.  fuormaflinen  l;eintä. 

Lassa,  v.  a.  te^bä  1.  ^Janna  fucrmaa,  titov' 
trtata. 

Lasso,  n.  lämfä,  lälTtft,  luc^Minfi. 

La>stals,  Lassvis,  adv.  titcvmittain,  fitcnnin, 
!ucrmi§ia,  fuorraatliftttain. 

Last,  f  (tyngd)  ^^aino;  (skepps)  laStt,  (atiral= 
lincn,  kilvan  täljfi  («ben);  (pa  åkdon)  fncrnia, 
n^etämli?;  (på  ryggen)  taUa ,  taaUa,  tanta= 
nut§;  (fig.)  fucrma,  rafitne,  iraifta,  baitta; 
f^t),  n>ita,  (a?te  (=een);  ligga  en  till  1.,  cda 
j.fun  »aiirDitftr  cUa  j. fulle  waiwafft  1  rafi» 
tuffefft;  lägga  en  ngt  till  1.,  Uifea  1.  ^anna 
j.fin  j.fuKe  ftjbffi  1.  »iatft  !.  la^teefft,  fä= 
liettää  j.fin  j.fun  jäälle  1.  j.fullc  »iafft; 
det  ligger  honom  till  1.,  att  .  .  .,  fe  en  1. 
tulee  f}änetle  j^tfi  1-  »iaffi  1-  {a?tecffi,  että 
.  .  . ;  ((sedligen)  )jabe  (>een) ,  ^aha.  tapa, 
)paha  tt)'6  1.  tefo,  ^Jabuuö;  han  har  många 
I— er,  bäncllä  en  mcnta  ^abctta  1.  pabaa 
tapaa;  lefva  i  1— er,  elää  pa^)UUbeSfa  1. 
palici^fa. 

Lasta,  v.  a.  taStata,  fät^ttää,  tätjttää,  fuor= 
mata,  panna  lagtia  1.  fuormaa;  L  ett  bord 
med  mat,  täyttää  pötitä  rucada,  fältJttää 
ruotaa  pi5t)bälle;  1.  en  åsna  med  varor, 
panna  taroarcita  aaftn  fucrmafft  1.  tafafft, 
fältjttää  taitiaroita  aafm  fcifään;  1.  ett  skepp 
med  spannmål,  laStata  jtinnä  (aiiraan  1. 
laiwaa  jvn^idä,  panna  jtjtriä  lainaan  kstiffi; 
1.  in,  ut  o.  s.  v.  se  Inlasta  m.  m.;  (fig-) 
taetaa,  (aétata,  f^ljttää,  moittia,  lufea  teiaffi 
1.  fl)t)ffl  1.  laSteefft;  1.  en  för  girighet, 
fö^ttää  1.  moittia  1.  laStaa  j.futa  a^ncubeSta. 

Lastageplats,  m.  laötauS^paiffa. 

Lastare,  m.  laStaaja,  taStauö-mie?;  (fig.)  faS' 

taja,  panettelija,  fopttäjä,  moittija. 
Lastbar,  a.  pa^ecn»  alainen,   paj^eeflinen,  pa» 


ban=tapainen,  pabcntawainen,  victaS  (=ttaan% 
paba,  ilfeä,  felwcton;  en  1.  menniska,  pa» 
ban4apa;nen  I.  paheen=alaincn  1.  rietaö  ib» 
minen;  l.vandel.  pabentan-^ainen  1.  rictaS  elä» 
mä;  (tadelmrd)  mcttittauia,  moitteennilai» 
nen,  laStattatt^a,  mcitteetlinen. 

Lastbarhet,  f.  paba-tapaifuu?,  paf}ecn=alaihiu?, 
pabeellifuuS,  riettaus,  pabuuS,  paba  elämä 
1.  fävtöS,  pal)uuben  elämä,  pabat  tatrat. 

Lastbart,  adv.  paban  =  tapai|e«ti,  pabeetliieSti, 
riettaaeti,  paballa  1.  riettaalla  tankalla,  pa» 
buube^ja,  iltcäisti,  felwottcmaSti. 

Lastbrygga,  f.  Ia§tau8  =  taituvi,  la§tau§'iraf» 
fama. 

Lastbåt,  m.  la?tauS=irenc,  lagti=  1.  laetuu»n?enc. 

Lastdragande,  a.  fuorma»,  »etc»;  1.  djur,  »Cto» 
eläin,  fuDrma=eläin,  julita^eläin. 

Lastdragare,  m.  (fartyg)  la§ti  =  laitt>a,  tt?eto« 
lainja;  se  Lastkreatur. 

Lastdryg,  a.  tt>etäirä,  tilalra,  la?ti=n?etoinen, 
laötin  n>etätt>ä  1.  fantatt>a. 

Lastelig.  a.  laf^taira,  la^tatvatnen,  la^teellinen, 
mcitteelliuen. 

LastfuU,  a.  pabeellincn,  paban=tapainen,  pa- 
bentawatnen,  turmeltu,  turmelnffen  alainen; 

jnifr  Lastbar. 
La^tfullhet,  f.  pabeetlifuu?,  turmeltu  1.  paban» 

tapainen  elämä  1.  laXfiH,  turmeltu  1.  rieta3 

(=taani  luonto;  se  Lastbarhet. 
Lastgammal,   a.  itä=loppU,  ifä=jättö  1.  »beitto. 
Lastkreatnr.  n.  fuorma=  I.  toeto^eläin,  jubta» 

eläin,  ttjö»  1.  fuorma-jubta. 
Lastlinie,  f.  Ia§ti4inja,  laStt=määrä. 
Lastning,  f.  laötauS,  lastaaminen,  fuormaami' 

nen,  jälijtOS. 
Lastpenningar,  m.  pl.  la?tt=ra^a,  laSti-matfu. 
Lastport,  m.  lagtt=pDrtti. 
Lastpråm,  m.lo8ft=n?ene  (=een),  la§ti4c§ft,  laSti' 

lotja. 
Lastrum,  n.  laSti-'ruuma,  laStia^fuoja,  la§tin» 

paitfa. 
Lastvagn,  m.  fuorma^toaunut,  fuorma=rattaat, 

iranffuri  1.  »anffurit  (pl). 
Lastvärd,  a.  se  Tadelvärd. 
Lat,  a.  laiSfa;  bli  1.,  laiStua,  lai^f istua. 
Latas,   v.   d.  laiStoitella,    laiSfutella,   laisfis» 

teHa,  lai«tef)tia. 
Latdjuret,  n.  laisfiatuen. 
Låter,  m.  pl.  eljet  (sing.  ctfi),  tan:^at,  ilreeet. 
Lathet,  f.  laivSfuuS. 

Lathund,  m.  laiéfuri,  toctfuri;  (Hnierndt  pap- 
per) ft^iiiruri,  linjuri,  njiirra-paperi. 
Latin,  m.  o.  n.  latina,  latinan=fieli. 
Latinare,  m.  (atinon=taitaia,  Iatina»ni-effa,  la» 

tinalainen. 
Latinisera,  v.  a.  latinoita  ('tfen),  latinitjoa. 
Latinism,   m.  latinalaifuuS,  latinais»  1.   latt» 

nan«tapa. 
Latinitet,  f.  latinaifuuS,  latinalaifuuS. 
Latinsegel,  n.  latinaiö-feili  1.  'purje. 
Latinsk,  a.  lattnainen,  latinalainen,  latinan» 


Lat 


Led 


ett  1— t  ord,  latinan=faiia,  latinaiueu  fana; 
Lgiauimati  ,  Iatman4ielio^})i;  (hiat.)  2atic- 
lainen,  Satinatatnen. 

Latitud,  m.  latitubo,  letoVt^S^matfa,  leiue^S; 
70  grader  nordlig  1.,  70  ^tjEälää  ^.^cbloié- 
Ictoepttä,  70  )3o[)joi84ejr»ei)ben  jpvtälää;  un- 
der 70  graders  nordlig  1.,  ^JO^JDiö^leiDCVben 
70  :tMj!ä(an  fobballa  1.  ^jaifatta  1.  atia. 

Latmansgura,  n.  (ai'otan=tlji5. 

Latmauslif,  u.  laiöfau  1.  latSfurin  efämä  1. 

Latruanssyssla,  f.  laiöfan^virfa,  laisturin  tci^ 

nict  (jjl.J  1.  toimitus. 
Latmask,  m.  Iai?ifa=mato,  Iaiefuu3. 
Latrin,  f.  l)l)l}öfä,  maffi;  Iifa=oja. 
Lätta,  f.  (skepp.)  latta. 
Latvulen,  a.  laiöfafaö  ('Haan),  laisfamainen 

IaiSfan=taajea,  laiSfan-pucUncn. 
Laudatur,  laubaturi  (fiitetään,  fiitoffetta). 
Lava,  f.  laaifa,  nmju. 
Lavaström,  m.  muju'  1.  Iaaa^a=totrta,  laajcan 

inotfu. 
Lavemang,  n.  laioemanfi,  ^erän-uisfc  (=een). 
Lavemangspruta,  f.  laiuemanfi-ruiöfu. 
Lavera,  v.  a.  (mål.)  laanta  (»tfcn),  latBicrata, 

»efi^maalata. 
Lavett,  m.  tanietit  (pl),  tijfft^^uut,  lanuuna 

telat. 
Lavin,  m.  Iumi=u.n}i3rt},  Iumi»n.n)ön)fe  ('!feeu) 

lamiini. 
Lax,  m.  (trutta  salar)  IoI;i;  (liten)  firro,  titt» 

tu;  (stur  hanlax)  fojama,  l'iun!t. 
Laxativ,  u.  utoStin  (»imen),  ulD§tu8»  1.  't)UDU 

Iutu8»aine  (=een),  ulcStaiua  1.  l^ucttuttaiua  I. 

^evfaawa l.^jurf awa  aine,  iratian=Vui1ect  (jA-)- 
Laxblomster,  se  BuUerblom.ster. 
Laxdam,  m.  Iof)i=;pato  1.  --^atama. 
Laxera,  v.  a.   uloétaa,  IjUcUuttaa  1.   i^uoltaa 

1.  ^^cvata  1.  Vnvfaa  unitfaa;  cttaa  liucltaicia 

1.  ulcetan»ia  aineita,  uloStuttaa  1.  r)Uo(Iut- 

taa  1.  :purfauttaa  watfaanfa;  1— nde  medel, 

uloötaiua  1.  l}uoltaiua  1.  l^uvfaiua  aine. 
Laxermedel,  u.  se  Laxativ. 
Laxerpulver,  u.  uIo8tuS=  I.  I)UolIutu§4mUucri. 
Laxfiske,  u.  [cl;en-VV^nti3  L  =)3pvntt  1.  =^l)i}ti3; 

(ställtt)  Ic^t=tt»eft  (»ben),  Iol;en  ^:v^tö4>atffa, 

Iol;l»a^aja. 
Laxforell,  m.  se  Laxöring. 
Laxfåugst,  m.  Icl;en=faalié  (4in);  IcBen^laanti. 
Laxgård,  m.  Iobi=^Jato  1.  »patama. 
Laxkista,  f.  loben^arMu. 
Laxmjerda,  f.  rnona,  lobcn^mevta. 
Laxnät,  u.  furja,  fuuvic,  fuUe  (4teen),  Iof;en» 

iverHo. 
Laxnot,  m.  IoI;en=nuctta,  fulle  (4teeu). 
Laxöring,  m.  (nalmo  trutta)  Ioben»muIIc,  muöc, 

nieviäinen,  IoI}en=nie!fo,  f)arjuS4cf)i. 
Lazarett,  ii.  se  Lasarett. 
Lazaron,  m.  latfarcni. 
Le,  v.  n.  nanvaa,  nanrella,  naural;befla  (»te» 

len),  l;t)m^iUä,  bvmvtä  (»i?äu),  mulkoilla,  we» 


tää  fuutanfa  nauruun;  le  vänligt,  mildt, 
nauraa-  1.  niu^tntta  ^Stä»äIIi)eSti,  fuc^eaö- 
ti;  le  mot  ngn,  muhoilla  1.  tj^nnjiöä  1.  nau- 
taa j.tnKe;  le  at  ngn,  naurahtaa  I.  nan» 
ra[;betta  j.futtc,  nauraa  j.futa;  le  ät  ngt,  nau' 
vabtaa  jt)tut,  nauraa  j.fin  1.  jbtin;  med  le- 
ende miu,  muu,  nauruSfa  1.  I;i}mi)i8!ä  fuin, 
nanrn»fuin,  nauru»iuuaa,  ^i)mi)iUä  buulin. 

Led,f.{'Ä;oÄa;|nunta,  tie,  fobta,  talp  l.taI)to;  följa 
samma  I.,  mcuuä  Xj{)t'i  fnuntaa  1.  tietä  1. 
Vbbelle  fuuimaae  1.  tal;cKe;  komma  ur  rät- 
ta 1— eu,  iprjäbtijä  eifealta  uralta  1.  fuun- 
nalta  1.  tieltä;  de  gingo  bort  Lvar  at  sin" 
1.,  läEfitoät  ^.--oié  fufin  fulmaaenfa  1.  taf)ot. 
lenfa  1.  omaa  tietäniä;  at  hvad  1.?  mifle 
tuimalle  1.  taitolle  1.  fo^taa?  mii)tn  1.  min- 
ne )jäin?  mitä  foi;ti?  frän  hvad  1.  blåser 
det?  mittä  fol;taa  1.  fulmalta  1.  tacolta  tuu- 
li la^? 

Led,  n.  (på  gärdesgård)  ttjeräjä,  fanffu,   l^ila. 

Led  ,in.  o.n.(ledfuyidng)  nitoel  (»cu),  uilwelä,  jä- 
fen  (=en);  vrida  url.,  »ääntää  fijoiltania,  ni- 
toeUpttää,  nitocttää,  n^rjäbbijttää,  niufabbut- 
taa,  I;orjai)bnttaa,  Iiufal;buttaa;  ga  ur  Laiiicel- 
ti)ä,  niufal;tua,  ftorjal^tua,  nvriä{;tl)ä,  rä(;teä  fi- 
joiltaufa;  bauden  är  ur  1.,  fäfi  ou  fijoiltanfa 
(^ciö),  täfi  on  niiuelttjnijt  L  n^rjäbtijni^t;  gäspa 
munnen  ur  1.,  baufoiteila  fuu  fijoiltanfa;  sätta 
i  1.,  afettaa  1.  ^anna  (jäfen)  ^atfaUeufa  1.  liito t- 
feenfa  1.  fiioilleufa;  han  har  verk  il— erna, 
bäneu  iäfeniäufä  färfee,  lianen  I.f;äneaäon  fär- 
tl?  jäfeniéiäufä;  hon  darrade  i  alla  1— er,  lia- 
nen jofa  jäfeneufä  wa^jift  1.  aiärifi;  (på  strå, 
rör  o.  s.  v.)  folmu,   pcim,  liitoé;   (stället 

mellan  toä  leder)  folmiiu  1.  poUoen  Uiäli; 
(slägtled)  :);olH?i;  slägtingar  i  tredje  1.,  fu- 
fulaifta  tolmanuesfa  ;polir)e8ia  1.  folmatta  ^ol- 
wea;  i  rakt  upp-  och  nedstigande  1.,  to^- 
baetaan  1.  fnoraötaan  eteneroäéfä  ja  tafcue* 
toaéfa  ^ohveSfa;  iuiill  tredje  uch  tjerde  1., 
fohnanteen  ja  neljänteen  ))olioeen;  (i  en  trupp) 
riivi,  rinta;  i  första  1— et,  enft  viwiöfä  1. 
rinnasfa,  rinta=rittigfä;  pa  tre  1.,  folmen 
riwin,  tolmeöfa  riiwigfä;  öppna  I—erna,  a- 
UHtta  riW-nt;  sluta  i— enia,  fulfea  L  ummis- 
taa viunt. 

Led,  a.  iUeä,  tt)lfeä,  int;a,  \i<s.^n,  l^äijp,  fuu- 
tuttaioa,  l;armittaioa;  ett  ledt  ansigte,  il- 
teät  1.  Ipalmt  1.  ti}l{eät  faéwot;  du  är  så  1., 
olct  niin  ilfeä  1.  bäiji;;  i  Ijuft  och  ledt, 
uu)ötä'  ja  )Da8toin»fäi)mifeöfä,  ouneéfa  ja 
ouuettomunbeöfa,  bvnnnä  id  pal;oina  ^äiioi- 
nä,  byiuiSfä  ja  l^aboiöfa;  jag  är  redan  1. 
deråt,  fe  jo  minna  tijUäétljttää  L  innoittaa 
1.  ilettää  1.  fuututtaa. 

Leda,  f.  inbo,  inboitn§,  iletl;6,  tblfevs,  t^m- 
)>evö,  nitoo,  nnjo;  det  vacker  1.  hos  mig, 
jag  har  1.  derför,  fe  minna  inboittaa  1.  t- 
lettää  1.  tt)m).^ei}ttää  1.  näl»ebtää,  fe  tääu- 
tää  mieltäni,  on  minulle  lua^ten  luontoani 
1.  mieltäni. 


364 


Led 


Led 


Leda,  v.  a.  taluttaa,  taluteCa,  taluta  (=uau), 
tatata,  jobbattaa,  c()jata,  jaattaa,  joI;taa,  fu» 
(ettaa,  tääntää,  fävttää,  lt»tebä;  1.  ngn  vid 
handen,  taluttaa  1.  talata  täbcStii;  den  blin- 
de 1— er  den  blinde,  fcfea  fofeata  taluttaa; 
1.  hästen  vid  betslet,  taluttaa  1.  fä^ttää  f)e= 
inoieta  fuitfiöta;  1.  vattnet  nägonstädes, 
juoffuttaa  1.  jot)taa  1.  fääntää  toefi  jf;ftn; 
1.  en  kanal  genom  ängen,  tc(;bä  1.  fatlpaa 
fananja  uittuu  läpitfe;  hvart  leder  denna 
väg?  init)infä  tämä  tie  iutetJi?  1.  en  affär, 
ol^jata  1.  tät}ttää  1.  f;ottaa  afiaa;  söka  att  1. 
allmänna  tänkesättet,  to!ca  joI)battaa  1.  of)» 
jata  1.  fääntää  ^feiiön  mieliä;  1.  talet  på 
ett  ämne,  jaattaa  j.tin  ajia  put;eeffi;  1.  allt 
på  sig,  fääntää  1.  jaattaa  1.  lufea  faifti  itje 
^äällenjä  1.  omaan  ))uoIeenja;  1.  misstankan 
från  sig  på  en  annan,  fääntää  1.  jaattaa 
et)ä4uu(o  itfe6tänjä  1.  itje  ^äättänjä  toijcn 
paäät  1.  tcijeeu;  låta  1.  sig  af  andra,  an» 
taa  muiben  itjeäujä  jcl^batelfa  1.  cf)iaella, 
nmilia  itjeänjä  jclibatuttaa  1.  oftjauttaa;  ett 
sådant  uppförande  1 — er  till  olycka,  jcn» 
lainen  fä^tös  wkpi  1.  jaattaapi  cnucttomnu^ 
teen;  (härleda)  icljtaa,  tebbä,  lutea;  1.  ens 
härkomst,  jol)taa  1.  lufea  j.fun  jutu^^erää 
1.  den  slutsatsen,  att  .  .  .,  te()bä  1.  jot)taa 
fe  ^äätcö,  että  .  .  .;  1 — nde  artikel  i  en 
tidning,  cf)iaan>a  1.  cbjaattiainen  1.  joI;bat 
ta)xia  1.  }oI;toincn  firjcituS  janDma4el;be§jä; 
1— nde  kroppar  (fys.),  |cf)tatraijet  1.  jot)taja^ 
faj.^j)a(eet. 

Ledad,  a.  (bot.  o.  nat.  hisf)  nitoefitäö  (=ffään) 
ni>relinen,  uitoef»,  jäjeninen. 

Ledamot,  m.  jäjen  (»en). 

Ledare,  m.  taluttaja,  jof;battaja,  jof)taia,  cl) 
jaaja,  fäl}ttäjä;  1.  af  ett  arbete,  joutiu  t\}'6\\ 
fal}ttäjä  1.  cbjaaja  1.  jcf)taja;  (fys.)  joI;taja 
jo^battaja,  jol;turi,  jcf)tajatnen;  (fg.)  talut 
taja,  jo^battaja,  ciiaStaja,  ohjaaja. 

Ledarinna,  f.  johtaja,  JDf;battaja,  jof)tajatar 
(=ttaren),  cbjaaja. 

Ledas,  v%  d.  ft;Qäetvä,  juuttua;  ifätrtj^t^ä,  ifä» 
ixunöll^ä;  jag  börjar  1.  vid  den  söta  ma- 
ten, minä  jo  atau  ft}Käetliä  1.  juuttua  fii- 
I)en  mateaau  ruofaan  1.  jaaba  tl^Häni  fiitä 
inateaSta  ruoaSta;  jag  1— es  vid  mitt  lif, 
ifäl»l)St^n  aifojaui  1.  elämääni;  hon  1— es 
i  staden,  f;än  ifäii.n)ett)l)  1.  bänen  tulee  ifä- 
iBä  fan)3ungi«ja;  1.  ihjel,  fuoKa  ifälcään  1. 
ttäftiiinjä,  ifä>r)öt^tt)ä  fuolijafji. 

Ledband,  n.  talutuömucra;  (Jig.)  JDf)to=nUD= 
ra,  jof)bafe  (=ffecn);  föra  il.,  taluttaa,  ta» 
hitetla;  gå  i  1.,  talauttaa  itjeänjä,  fäl}bä  jof)» 
ben  1.  ohjain  mufaau;  (anat.)  jänne  (-nteen). 

Ledbrott,  n.  niufaf)buS,  uilr>clll}g,  n^vjäI;bt)S, 
jäjen-riffo  1.  =murtD. 

Ledbruten,  a.  niutabtunut,  niweltl)ni)t,  nl)r= 
jäbtt)n^t,  jäjcnn-itfoincn. 

Leddjur,  n.  niu''eljätnen,  ni^el-eläiu  (=mcn). 

Leddrag,  n.  se  Kramp. 


Ledera,  v.  a.  foufata,  jatuttaa. 

Ledfogning,  f.  niiuel  (<en),  ni»eI4iite  (»tteen) 
1.  4iito8,  jäjen  (»nen),  jarana. 

Ledfri,  a.  nin^eletön,  ^olnjetou,  jolmuton.. 

Ledfull,  a.  ninielincn,  ninjelitäg  (»ftään),  poU 
ttiifaS  (»ffaan),  jäjenitäö,  :|)oItoeKincn. 

Ledgräs,  n.  (pedicidaris  paiustris)  juo=fuufio. 

Ledgång,  m.  se  Ledfogning. 

Ledig,  a.  (som  rör  sig  med  lätthet)  notfea, 
tai^juttja,  nuorteo,  liufaS  (»ffaan);  1.  gång, 
notfea  1.  UufaS  fäi}nti;  1.  i  kroppen,  norja 
1.  uuortea  1.  notfea  ruumiittanja;  1.  tunga, 
jujutra  1.  li^eä  fieli;  (/Vi  från  tvång)  jouten 
(otetva),  joutifaS  (=aan),  jouto=,  föa^aa,  jou» 
tan^a;  vara  1.  från  arbetet,  ofta  jouten  1. 
joutilaana  1.  »a^aana  1.  joutaa  ti^östä;  1. 
till  äktenskap,  tuaj^aa  1.  eSteetön  1-  jouta» 
\va  uaimifiin;  ett  1— t  skick,  ojawa  1.  Iiu= 
faö  1.  luontetDa  1.  nuortea  fö^töö  1.  aju;  enl. 
stil,  jujunpa  fäji  (=ben),  liufaö  1.  fuontetra  1. 
jujuiva  firjoitu«»taj3a;  1— t  sinne,  n^iffaä 
(=tfaau)  1- bil^^eä  mieli;  jag  är  i  morgon  1., 
I)uomennackn  joutilaana  1. joutenl.cn  minut» 
la  aifaa  1.  jouto=aifaa  1.  Ioma=aifaa;  på  1^-a 
stnnder,  jouto=I)etfinä,  jräIi=aifoina,  torna» 
aifoina;  jag  har  intet  1  — t  ögonblick,  en 
jaa  jitmän  =  räpä)j?täfään  jouten  1.  joutitaa» 
na  oUa,  ei  minulla  ole  tuofionfaan  WälU  1. 
jouto=aifaa;  en  1.  tjenst,  att)onaiuen  1.  Ijatt- 
tawa  tcirta;  tjensten  är  1.,  ttirta  en  auti 
1.  ajroinna;  rummen  äro  1 — a  att  uthyra, 
Ijuoncet  otoat  a^aj^aat  l)t)^rätä;  huset  står 
1— t,  talo  on  ajujametta  1.  anjoinua  1.  tt)U 
miUänjä;  är  denna  stol  1.?  joutaafo  tämä 
tuoli?  hyrkusk,  är  du  1.?  ajuri,  otetfo  jou= 
tilas  1.  irtanainen?  jonbatfo  fina,  ajuri? 
göra  1.,  ^lääStää  1.  laöfea  irvoillenja  1.  irti 
1.  joutilaat jt  1.  iraj^aaffi  1.  tcaltoillenja. 

Ledighet,  f.  notfeuS,  nuorteuS,  norjunö,  tiuf» 
faus;  jcutilaijuug,  jouten  elo  1.  oleminen, 
Jouto,  aifa,  iräli^^ää;  jag  har  ingen  1.  der- 
till,  minä  en  ftil)eu  eufintoän  jcuba,  minulla 
ei  fiit)en  1.  fifft  ole  aitaa  1.  toäli^^äätä;  (en 
sysslas)  aufi=olo,  airoiuna  elo,  n)äli=aita;  (le- 
dig syssla)  aujouainen  tinrfa,  h.nrfa  =  Ȋli; 
det  finns  ingen  1.,  ei  ole  ^f)tään  h)irfaa 
aufi,  ei  ole  aioonaifia  irnrfoja;  vid  första 
1.,  fun  enfi  terran  1.  l)cti  fun  jotn  wixta 
tulee  aiuonaijefji  1.  aufi;  jmfr  Ledig. 

Ledigt,  adv.  nctfea^ti,  nncrteaSti,  norjasti, 
liutfaasti,  ivapaaSti,  jujmt»a§ti,  ojatoaSti, 
luonteicaöti;  röra  armen  1.,  liifuttaa  tät« 
tänjä  tr»apaa§ti  1.  norjaéti;  nyckeln  går  1-, 
atrain  fä^  lintfaasti  1.  notteasti  1.  jujunjas» 
ti;  rocken  sitter  1.,  taffi  on  tuontciiia,  taffi 
jc^ii  ojahjaSti  I.  luontevasti;  tala  ett  språk 
1.,  Jpubua  j.fin  tieltä  jnjuioaeti  1.  ojai»aSti 
1.  liuffaaSti;  hon  för  sig  1.  och  med  be- 
hag, bän  liiffuu  1.  fä^ttäifje  cjatoaSti  ja 
miellyttävästi  1.  lucntcnjaSti. 
Ledknut,  m.  uiwel-rufifta,  nivel^olmu. 


Led 


Lef 


365 


Ledknuten,  a.  (rachitisk)  ruft!fa=jäientnen. 

Ledning,  f.  jofibatuö,  jol^tD,  jol^tauS,  o£)jaué, 
luotto,  fäljttäininen;  arbetets  1.  är  anförtrodd 
åt  honom,  tt^ijn  jof;batUä  1.  JDf)tau8  1.  fäl}t' 
tämtnen  on  IjämUt  uStottit;  affärernas  1., 
afiain  f)Dito  1.  jc(;banto;  (ngt  som  leder) 
iolftO,  iof)tau8;  (hajidledning)  0))aStu6,  jcf)» 
batuS,  o^jauS,  jof)to. 

Leds,  se  Ledas. 

Ledsaga,  v.  a.  faattaii,  faatefla,  feurata,  feu= 
xaxM,  faimata,  jotjbattaa;  1.  en  vän  till 
hans  bostad,  jaattaa  1.  feurata  l)§tätt»ätä 
Itänen  fotiinfa;  Gud  1— ge  dig,  min  son! 
Sumala  finua,  )3oifafent,  feuratfooit  I.  itU)'- 
battafoon! 

Ledsagare,  m.,  -rinna  f.  feuraoja,  faattaja, 
feurafainen,  faattolatnen;  en  1— inna  genom 
lifvet,  elämän  feura^tottjeri  1.  =fitm|5^3ant. 

Ledsam,  a.  ttätoä;  en  I.  bok,  ifälwä  ftrja; 
1 — ma  menniskor,  ifätcät  tf)mifet;  der  var 
mycket  I— t,  fteUä  oli  ^t}tt)in  I.  fottjin  tfä= 
i»ä;  jag  har  1— t,  mtnun  on  ifänjä,  minna 
ifäiDi5tttää  1.  ifä»l}Stl}ttää,  minä  ifä»öit[en 
1.  ifätröin;  ni  får  der  1— t,  [iellä  teibän 
tnlee  ifäftä  1.  ifäwänne;  han  har  1 — t  hem, 
pnen  on  tfä»ä  fotoanfa  1.  fotiinfa  1.  fotia, 
f)än  ifätDÖi  1.  ttatt?i5ttiee  fotitnfa  1.  fotianfa; 
(obehaglig)  itäwä,  ^.Hif;a,  I)armittatoa,  f)ar= 
mttttnen,  fuututtatua,  ei)ä--fnotuinen;  det  var 
en  1.  händelse,  fe))ä  cU  ^af;a  1.  tfäluä  1- 
f)armiUinen  afia  1.  ta^auS;  det  kan  hafva 
1— ma  följder,  fiitä  luoi  ofla  ^)af)at  1.  f)ar= 
millifet  fenrauffet,  fiitä  Jcot  tuUa  fjarmia  1. 
:^)a(;at,  fe^ä  tr>ot  1-  faattaa  oöa  I;armiffi  1- 
tnie(i=^a^tfi;  det  är  1— t,  att  jag  ej  får 
se  er,  )(!<x^a  1.  I^atmi  fuu  L  että  en  teitä 
nä^bö  faa. 

Ledsamhet,  f.  ifättjä,  t!ätt)^l}ö;  (obehag)  I;ar= 
mi,  ttiaötuS,  mieIi-fiof;a;  han  har  haft  mån- 
ga 1— er  deraf,  IjäntUt  on  ftitä  oGnt  mon» 
ta  tjarmia  1.  mieU=fjaf)aa. 

Ledsen,  a.  (cid  ngt)  t^^WdSt^Wcft,  ifättJ^St^n^t 
(j^fin);  blifva  1.  vid  ngt,  f^ttäStljä  jt)fin; 
vara  1.  vid  sittlif,  ifätoljötljä  aifojanfal.  elä= 
määnfä,  fnnttna  1.  tuöfautua  ))äitt>iinfä;  göral. 
vid  ngt,  f^KäSti^ttää  1.  funtnttaa  1.  ttätt)i}eti)t= 
tää  jf^fin;  (öfver  ngt)  )?al;oit(anfa  1.  ))a[;oi(Ia 
mielin  1.  mieIi=|3a^oiStanfa  1.  fuutuffisfa  1. 
I)armi«fanfa  1.  ixnf)oiéfanfa  olenpa,  lf)armi8= 
tunut,  funttnnut,  näi1äöti}nl)t,  :|)af)a8tunut; 
jag  är  1.  öfver  hans  motgång,  olen  :|3al;oiI= 
lani  1.  :|)a(joi[ta  mielin  1.  mieli -^3 af) o i« fani  1. 
r;armi§fani  f)änen  tcastoin^fä^mifestänlä;  du 
är  så  1.  i  dag,  ftnä  olet  tänäpänä  niin  :|3a=^ 
Tjoillafi  I.  )3al)oil(a  mielin  1.  mieti':f)a^oiöfafi 
1.  nnveisfaft  1.  fnutuffiöfafi;  jag  är  I.  på 
dig,  olen  tt)i^oi6fani  1.  fuutuffiöfani  1.  miel' 
^ja^oisfani  ftnnKe  1.  finun  ifjäättefi;  blifva  1., 
juuttua,  närlaät^ä,  )3al;a§tua,  f)armi8tua; 
blif  icke  1.,  älfää  ^Jo^^tufo  1.  fuuttufo  1. 
"ipo-^^aa  ^itäfö  1.  ^afiaffeune  ^an!c;  göra  ngn 


1.,  )3a^aStuttaa  1.  :|5a:^oittaa  1.  fuututtaa  L 
närfäStljttää  jofu  1.  j.futa;  det  gör  mig  1., 
fe  minua  :>)al)a8tuttaa  1.  :paf)oittaa,  fe  on 
miuuUe  mieri-))at;atfi,  fe  :|3af)oittaa  mieleni 
1.  mieltäni. 

Ledsjuka,  f.  }äfen=tauti,  ninjelten  1.  jäfentert 
folotus  1.  fävfi)  1.  fjafoitnS. 

Ledsna,  v.  n.  ft^UäSt^ä,  fnuttua,  tu6!autua,  faaba 
!l)[länfä,  tuSf  aantua,  ifäwijSt^ä,  tufla  ifämä;  jag 
1— r  vid  att  skrifva,  fl^aäötljn  1.  fuutun 
f irjoittamifeen ,  tuSfaannun  f irjoittamifeSta ; 
här  1— r  jag  att  vara,  tääöä  ifä>t>t)8ttjtt 
olojani  1.  oGoffeni,  täällä  tulee  1.  on  itänsä 
oUaffeni,  täällä  oloni  minua  ifätts^Stt^ttää  L 
ifänväfft  tulee  minulle;  äfvenså:  hjUäöttjn  1. 
fuutun  jo  täällä  olemaan  1.  olemasta  1.  o^ 
laffeni. 

Ledsnad,  f.  ifätoä,  ifätt)l)>)§;  (bedröf velse)  mieti» 
)5at;a, f;armi,  nnve(=een)  l.nuveet  fp?.;; mången 
känner  1.  i  ensamheten,  moni  tuntee  ^ffi» 
näif^Dben  i!ä»äffi,  monelle  on  i^ffmäif^ijä 
ifäwäffi  1.  ifäiPV^tJeiffir  ufeata  t}fftnäif^^8  ifä» 
lt»l?§tl)ttää;  fördrifva  1— en,  l^ätoentää  1. 
fjoistaa  1.  farfoittaa  ifätt)t}l;ttä  1.  ifätuätä; 
jag  hör  med  1.  att  ni  kommit  för  sent, 
ifätoä  on  fuullaffeui  1.  mieli=^af)alla  1.  mieli= 
:j)a|atfeni  fuuleu  teibän  tulleenne  liian  m^ö= 
I)ään;  det  är  med  1,  jag  måste  säga  det, 
itä»äffeui  1.  mieli=^af;af)eni  tätjtl)^  minun 
fe  1.  fitä  fauoa,  minua  i^al)Dittaa,  fun  tä^= 
tl^tj  fitä  fanomani  1.  fanoa;  vänta  ända  till 
1.,  Dbottaa  ifätoiin  aSti. 

Ledstjerna,  f.  (Jrg.)  iol;to=mevHi  1.  =tä^ti,  jol;» 
battaja. 

Ledstycke,  n.  nii»el=  1.   folmu^Jt^ält. 

Ledstyf,  a.  faufea»  1.  ][ät)!fä=jäfeninen. 

Ledstång,  f.  !äfi=:f5nu  1.  'pUUt  (pL),  Mbi^pUUt 

Ledsven,  m.  faatto=mie8,  faattaja. 

Ledtråd,  m.  jof)to=lanfa;  iof)to,  jol;batu8. 

Ledvis,  adv.  rianttäin,  vin^iSfä,  ritci  ritoiftä. 

Ledvridning,  f.  ntjvjäl;b^S,  nurjjal^buS,  ninjet» 
ll)§,  niufal;bu8. 

Ledvärk,  m.  jäfeuten  1.  jäfen^fäv!^  1.  =!oIotu8 
1.  »njai^a. 

Ledväxt,  f.  iäfen=^ar;fa  1.  4iifa,  niiDet--fa8tt)an» 
nainen. 

Leende,  n.  nauru,  nauraminen,  nanral^buS, 
nauraf)telu,  I)i)m^ilemiuen,  mi}l;äilij. 

Leffeland,  f.  (anas  clijpeata)  nurmi^fuorfa, 
lufifta=forfa. 

Lef  nad,  f.  elämä,  elin=!aufi  (=ben),  ifä,  ifä^fjäitoät; 
alldrig  i  min  1.,  en  1.  ei  eläisfäui  1.  ifänä* 
ni  1.  ijä8fäni  I.  ifä^^äittjinäui  1.  elin=!aute= 
naui,  en  1.  ei  fina  ilmoisna  itänä ;  hans  1.  var 
en  ständig  vexling  af  fröjd  och  smärta, 
lianen  elämänfä  1.  itäufä  oli  alituista  ilon 
j|a  murl^een  itjail^telemista;  dygdig  1.,  ^xy- 
it>än=atvuinen  1.  I;l}n3eellineu  1.  :|)ut)ba8  elä= 
mä  1.  elanto;  föra  en  ordentlig  1.,  elää  1. 
Vitää  tunnollista  elämää;  lång  1.,  )>itfä  itä. 


366 


Lef 


Lef 


Lefuadsafton,  m.  eIämän»ef)too,  iän  ilta,  )jäi» 

toäiii  ^ää. 
Lefnadsbana,  f.  elämän  jnofiu,  elannon   tie, 

elämän-feino,  etcn^tie  1.  =^aara. 
Lefuadsbeskrifning,  f.  e(ämän=fertomu§,  clä= 

a:ä»!erta. 
Lefnadsdiöm,  m.  elämän=  I.  eIon=uncIma. 
Lefnadsfrisk,  a.  elcifa,  elotaS  (-ftaan),  ttilfaS 

(»ftaan),  ^ilpeä. 
Lefnadsglad,    a.   iloinen,    ifcifa,   elefjtelettiä , 

Mpiä. 
Lefnadsglädje,  m.  elämän  1.  iän  riemu  1.  ilo. 
Lefnadshistoria,    f.   elämän    f)iötoria/  elämä» 

fertan  liisteriä. 
Lefnadsklokhet,  f.  elämän  funto  1.  iiniiauö. 
Lefnadslopp,  u.  elämän^jnotfn  1.  »icacUuö. 
Lefnadslugn,  a.  elänuinnauba  I.  4e»clltiuu&. 
Lefnadslust,  f.  elc-mieli,  elämän  =  l)alu,  elon= 

^u»i. 
Lefnadslustig,  a.  e{o»mielinen,  elofag  (=faan), 

l^il)>eä=miclinen,  ^upatfa,  l)ilpeä=^aluinen. 
Lefaadslycka,  f.  elämän  onni  1.  cnnellifunö. 
Lefuadsmorgon,    m.    elon    1.    elämän    aamu, 

elon  foite  (=tteen). 
Lefnadsmal,  n.  elämän =mäörä,  elämän  tar= 

foituS. 
Lefnadsordning,  f.  elämän»  I.  elon^äreSttjö. 
Lefiiadsregel,  f.  elämän»  1.  elaunon»ol;j;e  (»een) 

1.  »fääntö. 
Lefnadsro,  f.  se  Lefnadslugn. 
Lefnadsskifte,  n.  elämän=»atl;e  1.  »elo  1.  »f oi;» 

talo. 
Lefuadssätt,  n.  elanto,  elämän»laatu,  elanto» 

tapa. 
Lefaadsteckuing,  f.  clämän-tuttaelma  1.  »fer» 

tcmug. 
Lefnadstid,  m.   elämän  aita,  ifä»faufi  (»bcn), 

elin»aita;  se  Lifstid. 
Lefnadstrad,  m.  elämän»lanta. 
Lefnadsvaua,  f.  elämän»tapa  1.  »laatu,  elin» 

tapa. 
Lefnadsvandel,  m.  elämän»laatu,  elänui. 
Lefnadsvandring,  f.  elämän»»aellué. 
Lefnadsvett,  u.   elämän»taito   1.   »tottumuä   1. 

»ofairuuö;  han  har  1..  ^n  ojaa  taitaaaSti 

olla  1.  täi)ttäitä,  t)änellä  on  elämän  taitoa  1. 

tottumusta. 
Lefnadsvishet,  f.  elämän»tDiiiau§  I.  »tunto  1. 

»jlär!i.^ 
Lefnadsar,  n.  itä»tPU0fl  (»ben);  hau  dog  i  sitt 

65  1.,  l;än  tuoli  65  itä»n:uobcllania  1.  65 

tcuoben  iäöfä. 
Lefra  sig,  v.  r.  o.  Lefias,  v.  d.,  matfoittua, 

|)^j)tr)ä;  1— d  blod,  matfainen  1.  maffoittu» 

nut  1.  t)WtV"')t  liperi. 
Lefrig,  a.  matfainen,  matfoittunut. 
Lefva,  V.  n.    elää;    (oara   rid  li/)  olla    eloéfa 

1.  I)engi8iä;  (nstas;   elellä,   elestellä,   elää, 

eloötaa;  (lefoa  ohåndigt)  elamoita  (»tfen)  1. 

eläniöitä,  cloétaa,  ^jitää  elämätä;  lelVer  liau 

äuuu?    anelätc  l;än  elää  1.  eloéfa  ouV  så 


sant  Gud  lefver!  niin  totta  tuin  3umala 
elää;  1.  efter  ngn,  elää  j.tun  jälteen  1-  V^» 
rään;  han  har  1 — t  ut  sin  tid,  l}än  on  elä* 
mjt  aifania  ^^ääbän  1.  loppuun  aöti;  1.  lyck- 
lig, elää  1.  elellä  onnellifena;  1.  väl,  elää  1. 
eloötaa  l^^win;  1.  väl  med  sina  grannar, 
elää  foiBuSja  1.  {)\)xo'u\  naapurienfa  tanöfa; 
lef  väl!  jDoi  1.  »Boitaa  Ij^ann!  I;i)»äéti!  jää 
1.  jäätää  l}i)H>ä§ti!  1.  illa,  elää  1.  elellä  1. 
iroiba  tel^ncSti  1.  I;uono6ti;  1.  illa  med  ngn, 
hvarandra,  elää  ))a^aéti  1.  )5al;oin  j.tun 
fanéfa,  testenänfä;  1.  stort,  elää  1.  eloétaa 
ifoiieéti  1.  ifoiffi;  1.  som  en  herre,  elää  Ijer» 
roitft  1.  tuin  ^ervat;  1.  smått,  elää  niutaéti 
1.  tiiiriistt  1.  tmjétäéti;  1.  för  ugn,  elää 
j.tun  bnicätfi  1.  onnetfi  1.  j.tnlle;  1.  blott 
för  sitt  kall,  elää  autoaStanfa  nnralleuia  1 
ivirtania  ujuoffi  1.  tät;ben;  1.  i  hoppet,  elää 
toitvoéja;  1.  med,  elää  1.  cloétaa  feuroiéfa 
1.  muiben  parisfa,  r^t)tt;>ä  jeura»elämään; 
1.  af  växter,  elää  taéweiéta;  1.  af  sin  för- 
mögenhet, af  räutor,  elää  1.  elellä  vittau' 
beétanfa  1.  tatoavoitlaufa,  toroiUanja;  hvad 
har  han  att  1.  af?  mitä  1.  miétä  hänellä 
on  eläätfenjä?  miétä  1.  millä  l;än  elatut» 
lenfa  jaa  V  han  har  intet  att  1.  af,  ei  l)ä» 
ncUä  ole  mistään  elämistä,  ei  liänellä  ole 
miiJtä  1-  millä  elää  1.  eläifi;  1.  på  näder, 
elää  armon  tulten  1.  armoilla  1.  muiben 
armosta;  1.  for  sig  sjelf,  elää  1.  elellä  it» 
fetfenjä;  1.  på  landet,  elää  1.  elellä  maalla; 
der  l — des  då  ändteligeu!  fietlätöS  elämää 
oli  1.  pibettiin,  ftellä  waéta  elettiin  1.  eloö» 
lettiin  1.  elamctttiin!  1.  upp  sin  förmögen- 
het, elää  ja  tublata  1.  menettää  tauiarauja, 
fi)öbä  ritfaus  luuljunja;  1.  upp,  se  Upplefvii: 
1.  upp  igi.'n,  elpi)ä,  anrota  (»foau),  itivfist^ä; 
seglen  1. ,  :tjurjeet  lte^^e:^titoät  1.  lä^äjäujät; 
lefve  Fiidand  och  liuska  språket!  eläfiji5n 
Suomi  ja  iuomen»ticliI  onnea  Suomelle  ja 
inomen»  tielelle! 

Lef\ande,  a.  eläwä,  cloéfa  1.  i^engisjä  olewa; 
eu  1.  varelse,  eläwä  olento;  gif  mig  honom 
1.  eller  död,  anna  Ijänet  minulle  elälväuä 
tal;i  tuoUeena;  jag  vet  ej,  om  han  är  1. 
eller  död,  en  tiebä,  cnfo  1.  lieneelij  l^än 
eloéfa  1.  hengiöfä  irai  tuotteena,  en  tiebä, 
eläätij  hän,  aai  onfo  tuoUut;  äta  upp  1., 
fVöbä  eiäaältä  1.  eläivältäujä  1.  elättjäuä; 
de  blefvo  1.  brända,  l)C  poltettiin  1.  paWu 
ivat  elätcältä  1.  eläipältänfä,  tulircat  eläiui» 
nä  1.  elälrältä  ^>oltetutffi;  vid  1.  Gud!  niin 
totta  fnin  3umala  elää!  1.  tro,  hopp,  elä» 
Xaa  usto,  toiiro;  1.  kunskap,  elättä  1.  eloi» 
nen  tieto;  1.  vatten,  juotjeroa  1.  elo»n.iefi; 
1.  häck,  pcnias»aita;  1.  kraft,  eloincn  1.  liit» 
tmva  tooima;  1.  språk,  elättä  ticli;  aUt  1., 
taiffi  eläwäiict  1.  lucbut  1.  lucntc»tap))aleet. 

Lefver,  m.  matja. 

Lefverans,  Lefverera,  se  Leverans,  Leverera. 

Lefverbraud,  m.  mat)an»potte  (»ttecu)  1.  »^JOlttO. 


Lef 


Lek 


367 


Lpfverbrnn,  a.  malfatt^farJramcn,  tnalfan» 
favira. 

Lefverbräck,n.mat)an=rcträf)bl}8  1.  =jnuljc  (=ecn). 

Lefverflärk.  ra.  buim4''urema,  :|>i[ama,  tejaffc, 
teiven=^tlffu. 

Lefverfärg,  m.  inoffan^farnja  I.  ^iväri. 

Lefverfärgad,  a.  ma!ian=farlramcn. 

Lefvergang,  m.  (anat)  mafian=tic  1.  =ttcf)t)fe 
(=!feen). 

Lefverkorf,  m.  ma!fa=ma!fara. 

Lefvermask,  m.  niaffa=mato. 

Lefverne.  n.  elämä,  etämä=terta;  föra  ettgucl- 
aktigt  1..  elää  jumaUjeStt  1.  iitmatt§ta  elä= 
mää;  h  vad  är  här  för  1.?  mitä  elämää 
tääää  ^>ibetään?  mtfä  elämä  tääöä  on? 
mitä  tääää  etamoitaan  1.  elaöteCaan?^ 

Lefvernesbeskrifning,  f.  elämä=ferta,  elämän= 
fertomuö. 

Lefverop,  n.  cnncn^^uto. 

Lefversjnka,  f.  ma!fa=tauti. 

Lefvertian,  m.  ma!ian=ra§tr»a. 

Lega,  f.  (hyra)  »cura,  iinicfra,  truorc;  (åt 
folk)  )5atffa,  :))a(tta=raf)a,  ma!fu;  1.  för  en 
bäst,  ]^eiro|en  ^altfa  1-  ireura  1.  ftuoro; 
taga  1.  som  soldat,  cttaa  |5e§ti  jcta=miel)etfi 
1.  fcta=mie^en  :(}e6ti. 

Lega,  V.  a.  rrourata,  itmofrata,  iriicrcta  (=oan), 
ht)l)rätä,  ^alfata;  1.  arbetare,  ^attata  t^ö= 
mieltä;  l  hästar,  ^^^rätä  1.  imicrcta  f;e= 
»cfia,  ottaa  ktfofia  trucrcUc;  1.  en  kär- 
ra, troiivata  1.  trucrota  rattaat;  1.  ut,  njiio- 
rota  (j.tuöc),  antaa  tt^oiiraöe  1.  ^^atfallc  1- 
l-DUoroUe;  en  Ipgd  häst,  :palffa=  1.  nntDro= 
Sironen. 

Legal,  a.  laiQincn,  Iain»mu!aincn. 

Legalisera,  v.  a.  (ailli^taa,  tctjbä  1.  julistaa 
laillifefft,  antaa  tain  1.  laiöinen  TOoima. 

Legalitet,  f.  laillifuuS,  Iain--mufaifuu§,  laiKi» 
nen  njoima. 

Legat,  m.  legaatti,  ^^jaatoin  Iä'^ettilä8  (=ään), 
Iäf;ettilä8. 

Legation,  f.  lä^^etijS,  tä^etti=funta,  lähettiläät, 
airut»funta. 

Legationssekreterare,  m.  lä^etti=)tr}tieri,  Iega= 
tio=ftI)tieri. 

Legd,  f.  \Vi)^a,  oIo4u^a,  turtDa4u^a,  fuojeIn§. 

Legdebref,  n.  fuDJeIuS=firja,  turft)a=  1.  Iu^a=firja. 

Legel,  m.  leili,  i^ufn. 

Legend,  m.  Icgenba,  ^.^t)f>äin  taru  1.  fertomuS. 

Legera,  v.  a.  fefoittaa. 

Legering,  f.  mitaHi^feoS. 

Legion,  f.  tegio,  legioni;  (fig-)  legio,  e^3ä4U' 
luinen  jouffo. 

Legislativ,  a.  se  Lagstiftande. 

Legislatur,  f.  se  Lagstiftning. 

Legitim,  a.  laillinen,  cifea;  atuiodinen;  1.  arf- 
vinge,  laillinen  1.  oifea  perillinen. 

Legitimation,  f.  oifeuttaminen,  (oillifefft  1.  oi» 
!ca!fi  jnligtaminen  1.  tefeminen. 

Legitimera,  v.  a.  tefjbä  1.  juUstaa  oifeaffi  1. 
laiöifeffi,  oifeuttaa,   antaa   oifcns  1-  »alta; 


(om    oulda  barn)    ottaa  1.  juIiStaa   ahjioHi- 

fefft  1.  oifeaffi,  ottaa  1.  te(;bä  a»io4apfefl"t; 

1.  sig,  V.  r.  näl}ttää  oifcutenja  1.  faillifuu» 

tenfa,  oifcuttaa  1.  laiflistaa  itfenfä,  tcbistaa 

itfenfä  laiUifctft  1.  cifeutetuffi. 
Legitimist,  m.  legitimiöta,  IaiaiS=Ia:^foIainen, 

Iaini§=^uoIneeIainen. 
Legitimitet,  f.  laiUifuuei,  Iain=mufaifuu§,  oi* 

feuben=mnfaifnuS,  oifenbelliiuue;  oifea^atoio^- 

oifuuS;   en   regents  1.,   f)allitfijan   laillifuuS 

1.  oiteubeniinuS  1.  ^jerintö=laillifuu§. 
Legning,  f.  rocuranö,  nniofrauö,  ^aUfauS,  njuo» 

rou§;  jm  fr  Lega,  v.  a. 
Legoaftal,  n.  n?oura=fo^imu?,  )JaIf!au8'fotoin=' 

to  1.  =»ä(i)Mi:^e  (=een),  njourauö,  hjouraamt" 

nen,  :^alffaaminen. 
Legodräng,  m.  ^atffa=mie6,  ^jäitnälätnen,  pait' 

fa=orja. 
Legofolk,  n.  :t.'»a(ffa=nHift,  ^Jalffalaifct,  ^jäitoä» 

läifet,  ^afffa=mief)Ct,  :t?äinjä=i3a(ffalaifct. 
Legohjon,  n.  :palffa=mic§,    )?alffafainen,   päi' 

Jräläinen,  ^Jäi»ä=micS!,  ^.^altcillinen. 
Legohjonsstadga,  f._)3aIfDiIli§=jääntiJ  1.  =afetu8, 

^alffatriäen»afetu§." 
Legoknekt,  m.  ^atffa=fotanueö,  )jaIffa=fDtt][a. 
Legostämma,  f.   (lagt.)   hjouraaminen,   tt)ou» 

rau§=  1.  h)ouran=aifa,  n30urang=määrä,  pait' 

faue=aifa,  ^alweluö^aifa. 
Leja,  Lejd,  se  Lega,  Legd. 
Lejdare,  m.  (skepp.)  liitari,  teeri. 
Lejon,   n.  (felis  leo)  leijona,  jaIo=^3eura;  ett 

rytande    I.,    fifjutoa    leijona;    (fig.)    feifari, 

njonfero,  ^jufari,  )>nfnri. 
Lejongap,   n.   leijonan   fita;    (linaria  mimor) 

wäiyå  fannn§=ruc^o. 
Lejonbjerta,  n.  Ieijonan[ft)bän;  (fig.)  leijonan» 

mieti. 
Lejonbud,  m.  teijonan  naf)fa. 
Lejoninna,  f.  naarag  leijona  1.  jato=)5eura. 
Lejonjagt,  f.  teijonan  ajo  1.  jat)ti. 
Lejonkula,  f.  teijonan  1.  ja(o=^enran  tuota  1. 

^efä. 
Lejonman,  m.  teijonan  Bavja. 
Lejonram,  m.  teijonan  n)ömä  1.  foura  1.  fä:|5ätä. 
Lejontand,  f.  leijonan  f)amma«  ('^aan);   (ta- 

raxamm  officinale)   maitiaincn,  töoi^fuffa, 

fian»fttmä. 
Lejonunge,  m.  teijonan  ^jjeutn,  ^oifa4cijona. 
Lek,  m.  teiffi,  teititljS,  fifa;   (med  dans)  far» 

felo,  fifa;  barnens  1 — ar,  taötcn  teifit;  göra, 

hålla   1— ar,   otta   teiffifittä,    ^itää   teiffiä; 

göra  ngt  pä  1.,  tet)bä  j.fin  Icifillänfä  1.  pi^ 

toitlanfa;  det  var  bara  1.  af  honom,  fe  ott 

^änettd  teiffiä  1.  pilaa   toaan;    det   är  för 

honom  en  1.,  fe  on  f)änette  1.  fjäneötä  tei= 

fin  tefoa;  (fisklek)  fntn;  (kortlek)  leiffi,  pl)- 

bet  fortit;  (fågellek)  foibin  (=timen). 
Leka,  v.  n.  teifitä  (=tfen),  tcifitettä,  teiffiä,  ito§:= 

telta,  itafotta  (-tfen),  ^itagtelta,  fifata,  ^itää 

teiffiä,  oöa  teiffifittä;  l.blindbock,kurragöm- 


368 


Lek 


Lem 


ma,  o.  s.  v.,  pitää  fotfoiSta,  ^JtUciSta  1.  ^nica, 
cöafoffoifida,  piitDifiQao.s.v.;  barnen  1.,  lap- 
oit teifttforät,  ilafciwat  o.  s.  v.;  1.  bort  sin 
tid,  irtcttää  1.  menettää  aifanfa  feifiéfä  1. 
letfidä;  1.  med  ngn,  med  dockor,  leititetlä 
j.tun,  nuffetn  fanSfa;  han  är  ej  att  I.  med, 
fiäneu  fanejania  et  ole  leiffimistä  1.  f;i)wä 
teifiteCä;  det  är  icke  att  1.  med,  ei  fttnä 
1.  fe  ok  leittn  tcfoa  1.  tt)ötä;  1.  med  ord, 
löften,  :t5itää  1.  tef}bä  fanain,  fupauSten  lei!» 
f  lä;  1.  med  ens  känslor,  Ipttää  j.fun  tmi' 
tetta  pUananja  1.  leittinänfä  1.  leitht  tefona, 
tei)bä  leitfiä  1.  pHaa  i.tun  tuntetéta;  (om 
fiskar)  futea;  (om  vissa  fåglar)  oöa  fotti» 
miUa  1.  foittmeéfa,  foiba;  det  1— er  honom 
i  hågen,  fiikn  mie(enfä  if^ala  1.  ()el;tiiu,  fe 
mieleefänfä  tV"  !•  i»Efuu. 

Lekamen,  m.  ruuiTitS  (ntn). 

Lekamlig,  a.  ruumtiUiuen;  i  1-  måtto,  ruu= 
miiUiiegfa  nnta^fa  1.  muobcSfa. 

Lekamligen,  adv.  ruunitiUtfeSti. 

Lekatt,  c.  (mastela  ermuiea)  tåx^^fiä. 

Lekboll,  m.  (fig.)  teitU=faIii,  leititeUätt^ä,  ^et= 
teltäteä;  menniskan  är  en  1.  för  sina  pas- 
sioner, iliminen  cu  ^imojenfa  leitti-falu  1. 
Ieifft=faluna  1.  leifiteltäwänä;  vara  en  1.  för 
ödet,  oCa  onnettaren  Iei!ti=faluna  1.  :^eitel= 
tänjönä. 

Lekbroder,  m.  leiffHreli  1.  ^Jceitfo,  IeifEi4o= 
\om  1.  =fnmppant. 

Lekfisk,  m.  futn^lala,  matmancn. 

Lekfull,  a.  fifaalra,  fifaateainen,  leififäS  (=!fään). 

Lekkamrat,  m.  leifft^totoeri  1.  »fump^^ani. 

Lekman,  m.  niaaflttto;  (fig)  meifäläinen. 

Lekplats,  m.  fifa=  1.  letEti^-^aiffa,  lifa  =  f enttä. 

Leksak,  f.  Ieiffi=faht,  Icttfn,  letu;  det  är  för 
honom  en  1.,  fe  on  ^länclle  1.  l;äne§tä  leilin 
tttöta  1.  tefoa. 

Lekstund,  m.  Ietfin=aifa,  ilon^aifa. 

Lekställe,  n.  Ieilfi=^jaiffa;  tutu=:(5ai!fa,  futu; 
foibin=)3aiff'a,  foibin  (=timen). 

Leksyster,  f.  IeitEi  =  ftu!fnnen  1.  =ftfar,  kittl- 
imnppanu 

Lektid,  m.  Ieitin=aifa;  (för  fisk)  futn=  1.  fu» 
bun=aifa;  (för  fågel)  foibin^aifa,  foibin  (»ti» 
tnen). 

Lektion,  f.  oi5etne=tunti,  opetuS,  luento,  Iu!u; 
gifva  1 — er  i  rita,  antaa  o^^etuSta  viittaul= 
fegfa;  den  femte  1— en,  nnibes  Infu  1.  Inento. 

Lektionskatalog,  m.  Iuennon4uetteIu,  o)jetné- 
tuettelu. 

Lektor,  m.  le'^tcri. 

Lektyr,  f.  Infeminen,  lufemnS,  luettava;  bil- 
dande 1.,  fin.n8tl)ttä»ä  lufeminen  1.  Iu!emn8. 

Lekverk,  n.  leifn^aln,  kitfu^eoö;  (fig.)  leiKi, 
Iei!in4efo,  ttjI)jän=tcfo,  Ieiffi=falu. 

Lem,  m.  jäfen  (»en),  xaaia;  1— marna  utgöras 
af  armarna  och  benen,  raajcla  otoat  täbet 
ja  ialat;  kroppen  och  1 — marna,  ruumiS  1. 
x\i^o  ja  raaiat;  darra  i  alla  I— mar,  taiffi 


jäfenet  »a^jifewat,  jota  jäfen  tävifee  1.  nja» 
)jifee;  han  kan  icke  röra  en  1.,  f)än  ei  h)oi 
jäfentä  iärlät^^ttää  1.  liituttaa;  (manslem) 
f  aln;  (hos  vissa  djur)  fuof^O. 

Lemlytt,  a.  raaja=rifto  1.  =riifoinen,  rujo. 

Lemlästa,  v.  a.  fitpoa  1.  fihcota  (=poan),  rif= 
fca  I.  fttfjoa  1.  runnella  jäfenet  1-  raajat. 

Lemlästning,  f.  telauö,  jäfeuten  telauS  1.  fil» 
)3ominen. 

Lemlös,  a.  jäfen=:|5noli,  raaja^puoli,  raojaton, 
jäfenetiJn;  (utan  arm)  täft=)3noIi;  (utan  fot) 
ialta^puclu 

Lerama,  n.  a^3n=  I.  Iifä=laufe  (=ecn),  fttBU^Iau^ 
fe,  laina-laufc. 

Lemmel,  m.  ^^eIto4itri,  ^tJelto^rotta,  fojjult. 

Lemna,  v.  a.  jättää,  Ijeittää,  antaa,  päägtää, 
laefea,  luopua  (jstfin),  Iä[;tcä  (jéitfin);  hvar 
har  ni  I — t  er  dotter?  millin  1.  minne  C> 
Ictte  tljttärenne  jättänl}t?  1.  efter  sig  hu- 
stru och  barn,  jättää  1.  I)eittää  tcaimo  ja 
lapfet  jätfeenfä;  1.  andra  efter  sig,  jättää 
muut  jäUeenfä  1.  peräänfä;  1.  sig  efter  andra, 
jääptjä  I.  jättää  itfenfä  1.  jätättää  muibenl. 
muista  jälleen  1.  perään;  1.  ngn  ät  sig 
sjelf,  jättää  1.  laStea  1.  pääätää  jofu  omiin 
Umltoi^infa  1.  itfetfenfä,  antaa  j.fun  olla  iU 
feffenfä  1.  itfe  ebeötänfä  1.  puoleetanfa  1.  o= 
misfa  walloigfoan;  1.  staden,  Våi)te'i  UvL' 
pnngiöta,  (öfvergifva)  jättää  tanpunfi,  Iuo= 
pua  poié  1.  Iä[)teä  faupungiSta;  vid  de  or- 
den 1— de  han  oss,  niiu  pubuen  1.  fitä  fa= 
noeSfaan  bän  meibän  luotamme  lätft  1.  mei= 
bät  jätti;  låt  oss  1.  detta  ämne,  jättälääm^' 
me  1.  l;cittäfäämme  tämä  afia  (fiffenfä),  an= 
tafaamme  tämän  afian  olla  (finänfä);  1.  mig 
i  ro,  i  fred,  anna  minun  oUa  ranl^aSfa, 
pääötä  1.  laSfe  minut  (raul;aan);  han  1— de 
mig  penningar,  pn  antoi  minulle  raf)aa  1. 
raI;oja;  1.  ngt  i  ens  händer,  antaa  j.fin 
j.fun  l)uo§taan  1.  fäteen;  1.  ngn  i  ngns 
hand,  jättää  1.  l^eittää  jofu  j.fun  fäfiin;  1. 
ngn  full  frihet,  antaa  j.fuHe  täufi  tcapauS 
1.  tt>alta,  jättää  j.fun  toaltaan;  1.  ngn  en 
hjelp,  antaa  j.fuKe  apua;  1.  ngn  biträde, 
tef)bä  j.tulle  apua;  1.  rum,  antaa  tilaa,  n>äiS= 
tää;  1.  rum  för  misstankar,  antaa  tilaa  1. 
f^ijtä  1.  ail;etta  epä  =  Iuuloif;in;  hans  ord 
1 — r  oss  ingen  säkerhet,  fjänen  fananfa  ei^ 
n?ät  anna  1.  Ijänen  fauoistanfa  I.  fanoisfan* 
fa  ei  cic  meille  mitään  loafuutta  1.  tafauS^ 
ta;  1.  den  omsorgen  åt  mig,  auna  1.  jätä 
fe  minun  l)uclefieni  1.  murf)ecffeni,  anna 
minun  fiitä  I;uc(ta  pitää;  jag  1— r  åt  ert 
omdöme,  anuau  1.  jätän  teibän  arwoS= 
tellaffenne  1.  tutfiaffenne  1.  päättääffenne; 
jag  1 — r  honom  i  eder  värd,  annan  1.  fiei== 
tän  f;änen  teibän  Intolen^pitoonnc  1.  teibän 
l)oitaaffenne  1-  l^oibettaicaffenne;  i.  det  åt 
honom  att  afgöras,  anua  1.  jätä  fe  pnen 
ratfaiötaffenfa  1.  ratfaistatoaffenfa;  1.  mig 
svar,  anna  minulle  njaStaus  1.  n?a«tau8ta; 


Lem 

1.  derhän,  jättää  1.  I;etttää  ftffeuiä  1.  fiffcit- 
fä;  det  vill  jag  1.  derhän,  fen  I;citän  1. 
jjätäii  fonomatta  1.  ivnrttamatta  1.  fillcnfä, 
fen  1.  fitä  olen  fanomatta,  fttä  en  fiuolt  fa- 
noa;  1.  brefvet  på  posten,  anna  1.  wit  1. 
:^ane  !trje  :^oStiin;  1.  ifrån  sig,  antaa  1.  ia?" 
fea  1.  f.tää«tää  fafistänfä,  tnof^na  (iötfin);  1. 
af,  bort,  in,  ut,  o.  s.  v.,  se  Af-,  Bort-, 
In-,  Utlemna  o.  s.  v.;  1 — d  åt  sig  sjelf, 
ttfetfenfä  t^eitettt?,  t){fin  1.  omiCtenfa  jätetti). 

Lemning,  f.  jäämtög,  jäte  (=tteen),  täl^be  (=teen); 
1— arna  efter  en  måltid,  atrian  täf}teet  1- 
jätteet;  1— arna  efter  ett  skepp,  hus,  Iat= 
loan,  I;ne>neen  jäännöffet;  hennes  ansigte 
har  ännu  ngn  1.  af  skönhet,  f)äncn  faS» 
trotSfanfa  on  toielä  icäf^än  fanneuben  jätteitä; 
1.  af  en  sjukdom,  taubin  xndjk  (=een)  1.  jätc. 

Lemonad,  se  Limonad. 

Len,  a.  M)ia,  tankea,  (;icno,  fifcä,  lienteä, 
^ef;meä;  lent  skinn,  ^ieno  1.  fUeä  1.  lientcä 
nal}fa;  lent  hår,  t)ieno  1.  lauf^ea  1.  fileä  1. 
lienteä  fartra;  t)ienot  Ijiuffet;  1.  snö,  lau^ 
1.  Iaf)ea  tnmi;  1.  röst,  ^se^meä  1.  toieno  1. 
I)teno  ääni;  lent  vidrörande,  ^et;nieä  1.  luen- 
to 1.  tjellä  foStenta;  1.  väderlek,  iaui)Ua.  1. 
lento  1.  fnicea  1.  fuofjea  ttma;  blifva  1., 
l)ienota  (=cnen),  ^ienoutua,  talleta  (=encn),  ta* 
I;i«tua,  tuUa  taul^eaffi  1.  l^ienoffi;  göra  1., 
l^ienonnnttaa,  f)iennel[(ä  (»teten),  I^ienonneKa 
(»telen),  tetjbä  Ijienoffi  1.  ratjeaffi,  laljentaa, 
lal^istaa. 

Lena,  v.  a.  1.  Lena  upp,  V^et^mentää,  laiden 
taa,  fjienneKä  (=telcn),  f)icnonnuttaa,  fntat 
taa,  tau^buttaa;  det  1— r,  fu»eaa,  fmuettaa, 
timci  Iaul;tnu  1.  f>et;ntenee  1.  fucl^cnee;  1— n- 
de  medel,  ))el)mentätwät  1.  Iaul;bnttaiuat  1 
fulattatoat  aineet. 

Lenhet,  f.  laf;euö,  Ian[;en8,  T/iencnS  o.  s.  v 
jmfr  Len.. 

Lenhyllt,  a.  ^tenon^^oinen  1.  4;il3iäinen,  lafjca 
1.  i^ieno^fjintainen. 

Lenhårig,  f.  Ia^ea=fariDatnen,  :^teno4arit)aincn ; 
t)ienD=  1.  l(a(;ea-'tnffainen. 

Lenplåster,  n.  f)et;mV'I«fl2tan,  ^5e]^niennt}S=  1 
futatuS4aaStari. 

Lent,  adv.  l^ienoStt,  faul^eaSti,  knf)feagtt,  \>t'i)^ 
meäSti  o.  s.  v.  jmfr  Len. 

Lento,  adv.  (i  musik)  l^itaagti,  :|)tt1ätlifeSti, 
»itfattenfa,  ^pitfään. 

LenvUder,  n.  se  Töväder. 

Leopard,  m.  teofjarti. 

Leptometer,  m.  le^tometert,  t;ienouben  mtttavi. 

Ler,  n.  1.  Lera,  f.  fatt»i;  af  1.,  fal»i=,  fairinen; 
bestryka  med  1.,  fatueta  (»ean),  fatcittaa. 

Lera,  v.  a.  fattteta  (=ean). 

Leraktig,  -artad,  a.  fanjen=taf.iainen,  fatT^inen, 
faiuimainen,  fatoettawa. 

Lerart,  f.  fatcen=Iaji. 

Lerblandad,  a.  fatoen^fefainen. 

Lerbotten,  m.  fansi^^oBja,  fann4^£vä. 
Sue?iskt-Finskt  Lexikon. 


Lev 


369 


Lerbråka,  f.  fan)i»fnri!fa  1.  "^ituija. 

Lerform,  m.  fa»en=i»aUn  (4men),  fattjcn=laa\i?a. 

Lergolf,  m.  fatt)i4attia  1.  =)3ermanto. 

Lergrop,  f.  fatoi^fuof)}??. 

Lergök,  m.  fatet=hlfto;  (skällsord)  fatt)t»feiHo. 

Lerig,  a.  fatotnen,  fatcettu. 

Lerjord,  f.  -grund,  m.  faliji^maa,  falvt^^JCrä, 
fattjitfo. 

Lerka,  se  Lirka. 

Lerklubba,  f.  fatBi=nntja  1.  »furttta. 

Lerkoja,  f.  falDt=ntö!fi  L  »fota. 

Lerkran,  m.  fawi^nUjCl}. 

Lerkruka,  f.  fatoi»  1.  !i«5in-nn!tu. 

Lerkärl,  n.  faiuini§tia,  fitt)i=a8tia. 

Lerlafve,  f.  falt>i=faf)na. 

Lermergel,  m.  fattfi^fciWt. 

Lermylla,  f.  fatt?i=ttinita,  fawi^iTiaa. 

Lerpipa,  f.  fair»i=)3efä,  faftji-^ii^^n. 

Lerpotta,  f.  fart)i=fJottn,  faiin^to^Jpit. 

Lerqvarn,  f.  fai»t=mVtti?.  _ 

LerskifFer,  m.  Itu8fa=fatot. 

Lerskrälle,  n.  fah3i=rämä  1.  =rani. 

Lerslå,  v.  a.  fatveta  (»ean),  faicittaa. 

Lertägt,  f.  fattjen-otto  \.  »faiiroS;  fatuen^facinti. 

Lervägg,  m.  fahji^feinä,  fawinen  L  fawcSta 
tef;tij  feinä. 

Lervälling,  m.  falt)t»WcQt. 

Leta,  v.  u.  etfiä,  f;afea,  ^aeSteCa,  uvffia;  1. 
efter  ngn,  l^alea  1.  etfiä  1.  tiebu8tella  j.fu» 
ta;  1.  efter  ord,  för  att  uttrycka  sina  tan- 
kar, urtfia  1.  ^aesfetta  fanoja  ajatnStenfa 
lanfumifeffi;  1.  efter  sanningen,  etfiä  1.  tie* 
buötetta  totnutta;  man  har  1— t  öfverallt 
1.  allt  igenom,  en  l^aettu  1.  ctfitt^  jofa  ^ai=' 
taua  1.  faitfialta  1.  läfsi^fotaifin  1-  l)ti' f  ale- 
ten; 1.  fram,  ut  o.  s.  v.,  se  Framleta  o. 
s.  v.;  1.  sig  fram,  nvimoita  (»tfen),  oraitta 
(=Icn),  'i)aUa  tienfä,  fouria  eteenfä. 

Letargi,  f.  tetargia,  unitauti;  (fig-)  nuteluu?, 
untumuS,  [;crroS,  tainnoS. 

Letargisk,  a.  tetarginen,  uni=tantinen;  (fig-) 
unteto,  taintunnt,  untnnnt. 

Letterjern,  n.  (myntc.)  färinä^S=rauta. 

Letterverk,  n.  (myntv.)  färmäl)34aitO0  1.  ^to* 
ne  (=een). 

Lettra,  v.  a.  (myntv.)  färmätä,  tnufata. 

Leuteration,  f.  (jur.)  Uenjete  (-tteen),  UehJi* 
ti)«,  rangaistut)  en  muuto6  1.  tieiinttjS. 

Leuterera,  v,  a.  (jur.)  lieUjittää  1.  ntUUttaa 
rangaistus. 

Levanteu,  m.  teitjantti,  itäi6=tttaa. 

Levantisk,  a.  letoanttinen,  lewantin. 

Leverans,  m.  tafoaran  f;antfimuS  1-  t;an!in» 
ta,  t)antfimuS,  toimitus,  taittaminen,  ^jeriUc 
jvienti;  åtaga  sig  1— en,  ottaa  fantfiatfenfa 
1.  taittaaffenfa  1.  toimittaaffenfa. 

Leverant,  1.  Leverantör,  m.  ta»aran4;auftlia 
1.  »toimittaja  1.  »taittaja. 

Leverera,  v.  a.  panttia,  toimittaa,  taittaa,  tuO'» 
ba  L  wiebä  iJaitaHe  1.  peritte;  l-  varor,  sad, 
47 


370 


Ler 


Ijanffta  1.  toimittaa  tairaroita,  jöiriä,  tucba 
1.  m&ä  tavarat,  jvttjät  ^^aitfaanfa;  1.  en 
beställning,  toimittaa  1.  tuoba  ^aiftaanja 
tifatut  tadtt;  1.  batalj,  ^itää  I.  taittaa  ta^ 
pthi,  ruireta  {^ptan)  tap^jeluuu. 

Leveroring,  f.  toimittaminen,  banftiininen,  lait 
tamincn,  teerille  1.  )>aiffaania  »ieminen  1 
tuominen  1.  toimittaminen  1.  laittaminen. 

Levereringstid,  m.  tuonti'  1-  »ienti»aita,  toi 
mituS»  1.  ^anffimuö^aifa. 

Levit,  m.  letoiitta,  lejriitti. 

Levitisk,  a.  letoiitadinen,  (ennittinen. 

Lexa,  f.  läfi^,  tuettaiua;  gitVa  till  1.,  antaa 
läfltjffi;  förhöra  en  1.,  luettaa  läfjl^ä;  kun 
na  sin  1.,  ofata  läff^njä;  (Jig.J  lätft),  torat 
(pL),  nuljteet  (pl)- 

Lexa  (upp),  v.  a.  läfftjttää,  antaa  toria,  torua. 

Lexikalisk,  a.  fana=firjallinen,  fana-firjan  ta^ 
Ikäinen. 

Lexikograf,  m.  fanaftrjan»tetijä. 

Lexikografi,  f.  fanatirj-an=te!o. 

Lexikografisk,  a.  fana=!irjan,  fana=ftrjallinen, 
iana=lirjan  tefoon  tuulun^a,  fana-firjan  teon; 
1— t  arbete,  fana^tirjadinen  tvö  1.  teoS. 

Lexikon,  n.  fana=firja. 

Lia,  f.  se  Lie. 

Lian,  f.  tiaant,  !ö^nni5e»fa?an. 

Libation,  f.  juoma=u(;ri,  maiétajaifet  Q^U- 

Liberal,  a.  inapaa^mieUnen,  h^apautta  ^arraS= 
taroa  1.  rafaétatoa;  (ädel)  ^ktoä;  se  Fri- 
kostig. 

Liberalism,  m.  ira^Jaa  =  raieltft}^8,  hjajsauben 
ratfauS  1.  Ijarraötu?,  tea^jaa=i»altaiiuuS. 

Liberaiitet,  f.  lrapaa=mielijt>t)§;  (ådelhtt)  ^Ie= 
ID^ljS,  tjfeipä  mieli;  se  Frikostighet. 

Libertin,  m.  irStag  (=aan)  ihminen,  irStainen; 
se  Fritänkare. 

Libhaber,  m.  rafaStaja,  l^arraötaja,  ^Stähjä, 
niieU=te^toinen. 

Librett,  m.  libretto,  firjanen. 

Libsticka,  f.  (Hyustrum  vulgäre)  liperi,  ItpiS- 
ttHa. 

Licentiat,  m.  tifenfiaattt,  {upa4of;tort. 

Lichtkula,  f.  (artill.)  »alo^unla. 

Lida,  v.  a.  c  n.  iärfiä,  Jvailijataan  (pass.), 
tulla  t»attvatntfi;  1.  plägor,  tävfiä  aaiteoja 
1.  tuötia,  oUa  »aitooiéfa  1.  tu«fig[a;  1.  för 
ngn,  !ärfiä  1.  jaafca  tärftä  j.tun  täf^ben  1. 
ebeStä;  hon  lidtr  af  tandvärk,  i^animaS» 
tauti  waitraa  ^äntä,  f)än  potee  ^ammaS-- 
tautia  1.  ^mmaö^taubiéfa,  ^än  en  i)ammaä» 
taubisfa;  (utstct)  färftä;  1.  sitt  straff,  tärftä 
rangaiétutienja;  1.  nöd,  brist,  färfiä  l)ätää, 
puutetta,  olla  ^äbän,  puutteen  alaijena;  1. 
orätt,  färfiä  wääri^tjttä;  han  har  lidit  sto- 
ra förluster,  f)än  on  tullut  juuriin  n.ial)in= 
foi^in,  on  färfintjt  1.  faanut  färfiä  fuuria 
»aljinfoita;  1.  hunger,  törst,  färfiä  1.  foaba 
färfiä  nälfää,  janoa;  1.  skeppsbrott,  tulla  1. 
joutua    fjaaffvriffoon;    helsan   lider   deraf, 


terh>eV9  faa  fiitä  wabinfoa  1.  louflauSta,  fe 
on  ter»ci}belle  »a()ingotliöta,  fe  »atnngoit» 
taa  I.  turmelee  1.  loutfaa  ter»et)ttä;  hau 
har  derigenom  lidit  till  sin  heder,  ^äu  on 
fiinä  1.  fiitä  faanut  färftä  1.  tärfimjt  fun» 
nianfa  fu^teen  l.  puolesta,  t)änen  tunnianfa 
on  fiitä  faanut  touttaugta  1.  tullut  loufa» 
tutfi;  (tåla)  färfiä;  jag  kan  ej  lida  den 
karlen,  fitä  mieötä  en  färft,  fttä  mieStä  en 
iroi  färfiä  1.  faa  färfitl^ffi;  jag  blir  dervid 
1— nde,  tulen  ftinä  H)af)infoon  1.  föa^ingoUe 
1-  tappiolle  1.  allc4niin;  efter  lidet  straff, 
rangaiötutfen  färfittijä  (»nfä  o.  s.  v.);  lidna 
sorger,  färfit^t  1.  olleet  furut. 

Lida,  v.  n.  (framskrida)  fulua,  mennä  eteen- 
päin, fulfea,  joutua,  fujua;  tiden  1— er, 
aifa  fuluu;  h  vad  1 — der  tiden?  mifä  aifa 
ni^t  on?  mitä  fello  jo  on  l.  fät}?  paljofo 
on  aifaa  fulunut?  det  1 — der  mot  aftonen, 
ilta  jo  joutuu  1.  alfaa  olla  1.  rupeaa  tule» 
maan,  päiirä  jo  illagtaa  1.  iltaantuu;  det 
1 — er  tili  vären,  fetoät  jo  jOUtUU  1.  ou  tu- 
loefa  1.  alfaa  olla;  uär  det  led  fram  pa 
vintern,  fun  talivea  oli  tappale  fulunut, 
fnu  taltoi  joutui  ebcmmäfft,  fun  oltiin  e* 
bempänä  tahvella;  arbetet  1 — er  snart  till 
slut,  ti)ij  jo  pian  joutuu  1.  ferfii  lopullenfa; 
det  1 — er  ej  stort,  ei  juurt  1-  foicin  fuju 
1.  mene  eteen^päiu  1.  joubu  1.  fä^  joutuen 
1.  joutumalla;  det  1— er  för  honom,  ^ä» 
neltä  t^ö  \v.]v.v.  I.  joutuu  1.  joutumalla  fä^; 
det  i — er  med  honom,  lianen  aifaufa  jou» 
tuu  1.  on  joutumaöfa;  han  har  en  1 — nde 
gång,  l)änellä  cu  jcutuifa  fäi^nti,  ^n  on 
joutuifa  fäl}nniltänfä;  det  är  redan  långt 
lidet  på  dagen,  päitoää  on  jo  fappale  1. 
paljo  fulunut,  ollaan  jo  aifa  päiwiéjä;  det 
var  långt  lidet  med  skämtet,  pila^pul^e  olt 
fauaffi  mennet  1.  pääsfijt;  huru  långt  är 
det  lidet  med  arbetet.^  fauaSfo  t^Ö  on  jOU» 
tunut  1.  fulunut  1.  fujunut? 

Lidande,  n.  färfiminen,  färfimlj§,  toaiwa;  han 
har  utstått  mänga  1 — n,  l;än  OU  fäl)nl?t  1. 
färfinvt  monet  färftm^ffet;  Christi  1.,  Äriö» 
tuffen  färfiminen;  van  vid  1— n,  färfim^f» 
flin  1.  lDaiir>oil;in  tottunut. 

Lidelse,  f.  se  Passion. 

Lider,  n.  Jraja,  fatog,  fuojuS,  fuoja,  liiteri. 

Liderlig,  a.  irStaS  (»aanj,  irStainen,  ^urja, 
^urjamainen,  renttumainen,  ruofoton;  1.  men- 
niska,  irétaä  il)minen;  i— t  lif,  irötainen  1. 
f)urjamainen  elämä;  en  1.  sälle,  trStaS  1. 
:^urja  toeitiffa. 

Liderlighet,  f.  irétaifuu?,  irStauS,  l^urjamat- 
fuuS,  renttumaifuuS;  slå  sig  på  1.,  ruit>eta 
irStaaffi  1.  irStaifuuteen. 

Liderligt,  adv.  irStaaeti,  ^urjamaifeSti,  ruo" 
fottomaSti. 

Lie,  ra.  ttjiifate  1.  »ifate  (»tteen),  iriitate  (»ffeen), 
ttifatin  (--ttimen;. 

Lieband,  n.  mfatteen  luta  1.  lu?tut. 


Lif 


,    Lieblad,  n.  tvifatteen  terä. 

:    Liebryiie,  n.  anfatteen  i)at9t\  1.  ^avSfi  1.  ftcra 

1.  fonjaifm  (4mcti)  1.  Hippa. 
^  Lieorf,    Lieskaft,  n.  tctfatteen  toaxfl   («rrcn), 
tcufate^tnarft. 
Liera,  v.  a.;  1— d,  tuttattja,  ^Stäwä;  vara  nä 
ra  1— d   med  ngn,  olla   ItfifcSfä    >j§tätt>^^ 
be§fä  j.fun  fanöfa. 
Lierygg,  m.  lafeen  f;arja  1.  fe{!ä. 
Liesiag,_n.  hjifatteeit  h)oma  1.  toit^fauS;   s( 

Liesträng. 

Liesticka,  f.  ^axsli,  ^arSti,  ^terta,  ^iatfm  (4 
mcii),  Hippa. 

Liesträng,  m.  keS  (=feen),  Ia'a3  (=Iaan),  Iuo= 
fo  (=i»on). 

Lievagn,  m.  (ford-)  njitate^-  I.  ta).>))ara ' h?au» 
nut. 

Lievarg,  m.  se  Ledgräs. 

Lif,  n.  l^enfi  («gen),  efo;  andens  1.,  l^engen 
elo;  djuren  hafva  1.,  eläimtSfä  on  l^enft; 
växtens  1.,  EaSwin  elo;  vara  vid  1.,  oUa 
^engiöfä;  vara  i  1— vet,  oUa  eIo«fa;  är  han 
ännu  vid  1.?  har  han  ännu  1.?  lotelätö  ^ätt 
on  '^engisjä?  onfo  f)äne8fä  toielä  ^enfeä? 
blifva  vid  I.,  jääbä  I)enfitn  1.  etoon;  hålla 
vid  1.,  :pttää  f)engtSlä  1.  eloSfa;  komma  till 
1.,  fä  1.,  fi}nn)ä,  tulta  I)en!itn  1.  efoon; 
komma  till  1.  igen,  tulla  fjenftiu  I.  eleiCe, 
roirota  (=Eoan)  1.  toirtiött^ä,  el^j^ä,  eläl;ti)ä; 
fä  nyt  1.,  Äiirfiet^ä,  e(äl}tää,  elä(;tl)ä,  el^^t)ä, 
^)ääötä  uuteen  eloon;  bringa  till  lifs,  faaba 
1.  jaattaa  1.  auttaa  |)eufiin  1.  eleille;  lefva 
med  litet  1.,  elää  toäl)tSiä  jengin;  mista 
lifvet,  menettää  l;en!eufä;  sta  en  efter  lif- 
vet,  waiuota  (=oan)  I.  toäijt}ä  j.httt  l^enleä; 
gifva  sitt  1.,  uhrata  1.  osanna  l;en{enfä,  an= 
taa  1.  panna  p'å'än\ä;  våga  1— vet,  uötaltaa 
l)enfenfä  1.  ^äänfä;  släss  på  1.  och  död, 
tapella  l)engen  u(;alla  1.  fanpalla  1.  elämän 
ja  fuoleman  ul;alla,  tapella  elääfieeu  ta^)i 
!uollaljeen,  tapella  l)enfenfä  ebestä;  döma 
frän  lifvet,  tuomita  l)engeltä  1.  jengiltä; 
bringa  om  1 — vet,  ottaa  1.  panna  f)cngeltä 
1.  jengiltä,  pauna  päinnltä,  furuiata;  taga 
1— vet  af  sig,  jurmata  itienfä,  menettää  1. 
tappaa  itfenfä;  med  fara  för  1 — vet,  f)cngen 
faupalla;  i  fara  för  1 — vet,  l)engen  t;äbä3» 
fä  1.  icaaraSfa;  slippa  med  1 — vet,  pääSlä 
^engtélä;  komma,  slippa  med  litet  1.,  pää§= 
tä  icä^tSfä  t)cngin;  ledsen  vid  1 — vet,  pät= 
totinfä  1.  elämäänfä  fnuttnnut;  1 — vets  up- 
pehälle och  nödtorft,  l;engen  elatuS  ja  tar= 
peet;  det  står  icke  för  1 — vet,  ei  ole  I^en» 
gen  l^ätää;  för  kära  1 — vet,  fjengiu  l;tpiin, 
^enfenjä  perästä;  gifva  1— vet  åt  ngn,  fi)n= 
ui)ttöä  joiu,  antaa  l^enli  jiuUe;  det  går  på 
1— vet,  ^enfeä  h)fijtään,  tät)  l)engelle  1.  tjen= 
gen  päälle,  on  l;engen  afia;  anklagad  till 
I— vet,  ft)l^tetti)  l)engen  aftaSta  1.  ebeétä; 
straffad  tili  I— vet,  fnolemalla   rangaistu, 


\)tnUtn  aeti  1.  beugeltä  rangaistu;  umgälla 
med  1 — vet,  maffaa  ^engcltänfä;  denna  se- 
ger har  kostat  mångens  lif,  tämä  »oittO 
matfot  1.  »et  monelta  l;engen;  i  lif  och 
död,  elämäsfä  ja  tuolema^fa,  eläeöfä  ialuoU 
leSfa;  har  han  ännu  många  bröder  i  1.? 
onfo  ^änellä  »otelä  montatin  Ujeljeö  cloöfa? 

det  är  ännu  mycket  1.  hos  denna  gubbe, 
btelä  on  paljo  elin=n.iotmaa  1.  -tijlt^ä  tuoöfa 
ufoöfa;  (Itfiiad)  iVä,  etäraä;  1— vets  lopp, 
elämän  juoffn  1.  toaelluö;  långt  1.,  pittä 
t!ä;  1— vet  är  en  strid,  elämä  on  taistelua 
1.  tamppausta;  här  i  1 — vet,  i  detta  1— vet, 
täsfä  elämäsfä  1.  eloSfa,  tällä  iällä;  aldrig  i 
1— vet,  aldrig  i  mitt  1.,  ci  iftuäl-  ifä=pättt)inä» 
ni,  ei  funna  päiftänä,  ei  fina  päinjänä,  ei  il- 
moisna itänä,  ei  eläisfäni  1.  iäsfänt  1.  elin» 
fautenani,  ei  toto  elämäsfäut;  han  har  till- 
bragt  sitt  1.  vid  hofvet,  l^än  cu  lioioiSfa 
ifänfä  elänpt  1.  elin^tautenfa  oUut;  för  hela 
sitt  1.,  elin=taubetfenfa,  toto  iäffenfä;  ett 
annat,  tillkommande,  evigt  1.,  toiuen,  tu« 
tehjainen,  ijantaitfinen  elämä;  (sätt  att  lef- 
va) elo,  elämä,  elanto;  lefva  ett  lyckligt, 
uselt  1.,  eleEä  onneHifeSti,  tnrjaSti,  elää 
onnellista,  »it^eliäistä  1.  turjaa  elämää;  fö- 
ra ett  lugnt,  muntert  1.  på  landet,  elcllä 
1.  elää  rauf)alli8ta,  ^upaista  maan  elämää, 
pitää  tl}l)ttientä,  iloista  maan  elantoa  1.  eloa; 
ett,  verksamt  1.,  tel)ollincn  1.  uuttera  elä» 
mä;  ångra  sitt  förflutna  1.,  tatua  eutiStä 
elämäänfä  1.  elämä  »tertaanfa;  menniskans 
andliga  1.,  il)mifen  l)engellinen  elo  1.  elämä; 
lifsens  träd,  elämän  pun;  (samhällelig  ge- 
menskap) elo,  elanto,  elämä,  olot;  1— vet  i 
ett  land,  jonfi  maan  elämä  1.  olot;  1— vet 
i  staden  och  pä  landet,  elämä  1-  elanto 
faupnngisfa  ja  ma.iUa,  taupungin  [a  maau 
elämä  1.  elo  1.  elanto  1.  olot;  allmänna, 
dagliga  1— vet,  ^^teinen,  jota-päiftäinen  elä» 
mä;  (liflighet)  däwijt)^,  eloifuuS,  ^enti,  tvilf- 
tauS,  roireijS;  det  är  mycket  1.  i  denna 
tafla,  tuo  taulu  on  l)l}toin  elälvä  1.  eloifa, 
tnoSfa  tanlusfa  on  ^enteä  1.  elänjtjt^ttä  pal» 
jon;  det  finnes  intet  1.  i  honom,  i  haus  tal 

o -h  skrifter,  elännj^ttä  i.  n^ilftautta  1.  l)en« 
teä  ei  enfiufään  ole  bäneSfä,  l)änen  pn^eis» 
fanfa  ja  firjoitutfiSfanfa;  jagt  och  spel,  det 
är  hans  1.,  jal;ti  ja  pelit,  nepä  l;änen  mieli» 
tt;i3tänfä  1.  {)euteänfä;  redlighet  och  för- 
troende äro  handelns  1.,  rel;ellifpi)beStä  ja 
tuottamuffeSta  tauppa  eloa  1.  l;enteä  1.  hji» 
rei)ttäl.  menestystä  faa;  (en  menniskas  kropp, 
i  synn.  midjan)  ruumiS  (=iin),  Uj^ötätfet  (pL), 

h3pi5,obimotO/.;,fnDlt,fnoli'n)l)ö,aarfi(»rren); 
(pl.)  fatta  ngn  om  1  —vet,  ottaa  1.  täpbä  tiin» 
ni  tainaloiSta  1.  tainalotl)tn,  ottaa  j.futa  f^liu 
täfin  tiinni  1.  j.tun  fuolelta  1.  fnott^ictjijltä 
1.  »^ijtäifiltä  tiinni,  tävbä  j.fuu  fnoliin  1. 
fuoli=tol;ölle  tiinni;  hon  har  skärp  om  1  — vet, 

i;änen   on   ferppi  iDt;öUäujä  1.   rcijötäifitlä; 


Lif 


Lif 


han  har  bälte  om  1 — vet,  fiäuett  1.  I)änettä 
cii  myö  fuoliéia  1.  »ml)ärilläniä;  smal  om 
1— vet,  (icilfa  irarreltanfa  1.  ruumtiltaiiia, 
:|.nent  1.  Ijciffa  fuclelta  1.  fucli^totocltä;  smal, 
tjock  kring  1 — vet,  f)oiffa  1.  ij>um,  patin\ 
jucWta  1.  ir«i3täift(tä  1.  tim^ärinfä  1.  bm^^ä^I 
titta;  läng  i  1— vet,  pittä  felfä  1.  »arfi;;! 
få  ett  styng  i  1 — vet,  faaba  flpisto  1.  baatta 
runmiifenfa;  sätta  ngn  bajonetten  pål — vet, 
:|janna  ^jainetti  j.fun  rintaa  »aéten;  gå  en 
på  1— vet,  fatibä  j.fun  ^ääCe  1.  fim^^uun 
1.  Ijen^en^jääKe;  vekal — vet,  i'uD{i=trt)L\  fuc= 
ti,  lrt?Dtäiiet  (pl.)',  taga  till  lifs,  faaba  fuuliun» 
fa,  nauttia,  eineBtiä,  fuuruStcIIa;  han  har 
fått  för  mycket  till  lifs,  I)än  cn  liif aa  1. 
liialfi  nauttinut  1.  fuuTmnfa  faanut;  hårdt, 
löst  lif,  fetta,  »ctclä  »atfa;  C^if  på  kläder) 
liitti,  felfä,  mieklSta;  rocken  är  för  lång 
i  1— vet,  tafiéfa  en  tiian  pitti  fcifä  1.  lii= 
tti  1.  ttarft;  för  smal  i  1— vet,  liian  ^ieni 
1.  alibaS  fncfclta  1.  ttarvelta  1.  ttt)öUä  1. 
t)in)>ciri,  liian  boiffa  mieliuéta  1.  micl)u«taf= 
ta;  rödt,  blått  1.,  :^^^^ancn,  fmineu  liitti  1. 
ttavfi  1.  tniel^nsta;  han  fick  ej  ett  1.  Cpä 
fiske),  ei  faanut  ^.Mätäfään  1.  cn[imäiétäfään. 

Lifaktig,  a.  (full  af  lif)  eleinen,  eleifa,  elä= 
ttä,  ttivfeä,  ri^^faö  (=aan\  rattaffa, 

Lifassurans,  f.  se  Liiförsäkring. 

Lifbetjening,  f.  l^ctti^^altteUjat  Q^^O,  f)enfi= 
^jalttelijat. 

Lifdrabant,  m.  bcnfi»ttartija,  f)enfi'fDturi. 

Lifdragon,  m.  f)enfi'trafuuna. 

Lifdryck,  n.  Tnie(i=jucma. 

Lifegen,  a.  elin=cmatnen,  maa^crja,  fcfe  crja, 
elin^eria. 

Lifegenskap,  f.  maa  =  er juuö,  elin^omaifuné, 
elin=emuu?,  elin=eriuu§,  crjuue. 

Liffärg,  m.  i^cn=fartta,  ^ipiän=fartta;  (omtyckt 
'färg)  mieli=ttäri. 

Liffärgad,  a.  il)cn=Tarttainen,  l)i^iän  =  farttai= 
nen,  Iifian=fartt^aincn. 

Lifförsäkring,  i.  I)Cngen=toa!nulU§;  1 — s  aktie- 
bolag, 6engentt^afuutu«  =  ciafei}f)tei)?,  l;enfeä 
toafuuttatta  ejafe=i)btett§. 

Lifförsäkringsanstalt,  f  F)engenttafuutn§4aitc?. 

Lifförsäkringsbolag,  n.ben9enttafuutuS=l)htic  1. 
=^I)bt)8tö,  Ijenfeä  ttafuuttatta  i}!^bi}S'funta  1. 
^bteijg. 

Lifgarde,  n.  I^enfi^ttartijattäfi,  benft=ttartic; 
L — s  finska  skarpskyttebataljon,  §enfi= 
ttartijattäen  Sucmen  tarffamVuia=^^ataIjona, 

Lifgeding,  n.  eIatuS=ttere. 

Lifgifvande,  a.  elea  ftinnBttättä,  benfeä  1.  eica 
antatta,  elättätfi  tefettä;  (fig.)  eläf;ijttättä, 
elttijttättä,  ttirfietättä. 

Lifgördel.  m.  futt^e=ttH}c,  ttl}cl(ié-ttt)ö. 

Lifhank,  m.  bengen  fitfu  1.  ^nbe  (=teen)  1.  bie= 
tteri;  så  länge  jag  har  1 — en  qvar,  niin 
fanan  fuin  minnéfa  en  l;engen  titfuafaan 
1.  I;enti4;ieaeriäfään. 


Lifhult,  n.  (skepp.)  Iiittt)ulttt. 

Lifhusar,  m.  :^enfi4;uiaari. 

Lifhäst,  m.  mieli^KttCHcn. 

Lifjägare,  m.  licnfi=jääferi. 

Lifkalf,  m.  elätti=ttafifta,  ^ito=ttafiffa. 

Lifkinirg,  m.  [lettin  [)aatta4aäfävi,  I>eufi4;a» 
ttuuti  1.  4ääiEäri. 

Lifkjortel,  m.  liitti^bame  (een). 

Lifknekt,  m.  f)enfi=^alttelija. 

Lif  kusk,  m.  l;enfi=fuéfi,  oma  fnéfi  1.  c^jtf^ 
linen. 

Liflig,  a.  ttilfaS  (»ffaan),  toitpaS  (=^3paan), 
ttirfeä,  ttircä,  l)il^>eä,  elättä,  eloifa,  eleinen, 
elättä  =  mielinen  1.  »luentcinen,  elebtelettä, 
tteretoä,  terättä,  barra?  (»rtaan),  ttiffefä, 
taffela,  ri^^faö  (=aan);  en  1.  menniska,  fiil» 
^eä  1.  ttilpaö  1.  ttiffelä  1.  terättä  1.  eleinen 
ibminen;  1— a  ögon,  ttilflaat  1.  elättät  fil= 
ttät;  1.  känsla,  elättiä  1.  bil^jeä  tunte;  en 
1.  önskan,  {;arra8  toitte  1.  tal)to;  1.  handel, 
ttilfag  1.  ttireä  1.  eloifa  fau^|.M;  en  1.  be- 
skrifning,  cUittä  1.  eloifa  1.  ttil^ag  1.  f)ilpeä 
fertomué;  1.  vänskap,  elättä  1.  I)il)jeä  t)Stä» 
ttnt)€;  i  1— a  färger,  elättiUä  1.  e{el;tele= 
ttillä  I.  ^il}.^eiKä  ttäriflä;  1.  hy,  tterettä 
tl;e;  ett  1— t  anfall,  taffeta  1.  tt'iffclä  1.  te= 
rätta  1.  xipia^  rl)ntäi}ö;  ett  1 — t  samtal, 
terättä  1.  ttitfaS  :|.nif)e;  en  1.  dispyt,  l^ar^ 
ras  1.  terättä  1.  ttnlfaS  1.  tatfela  ttäittel^; 
1.  ed,  l^arraé  1.  elättiä  ttala;  bli  1.,  ttil^jaö- 
tua,  ttilffaantua,  elcStua,  tciretä  (»fenen), 
elebtljä,  I;i(V^etinti}ä,  bilnnStpä. 

Liflighet,  f.  biljjetjS,  ttilffaué,  ttifp^auS,  ttir« 
ht)§,  ttireliS,  elättiji^S,  eleifuuö,  elättä  luon= 
te,  e(äivä»mielift}p§,  tteren^m}?,  terätt»?i)8, 
bartaus!,  ttitfel^liS,  taffeluuS,  ri)>faue;  ung- 
domens I.,  nuoruuben  bilpetig  1.  ttilppauö; 
handelns  1.,  faupan  ttilffauä  1.  eleifuuS; 
jmfr  Liflig. 

Lifligt,  adv.  ^ilpeäStt,  ttilffaaSti,  f)ilpel)beöä, 
ttilppaubetla,  elättäeti,  eloifagti,  terättäSti, 

0.  s.  v.  jmfr  Liflig;  1.  skildra,  fertoa  elä= 
ttäSti  1.  hilpeästi;  jag  minnes  det  så  1., 
fen  ttielä  niin  elättästi  1.  terän^äéti  muistan. 

Liflös,  a.  bcngetiin,  fuoHut,  fuolija,  eloton, 
untelo;  ett  1— t  ting,  fuollnt  1.  bengetön  1. 
eloton  fappale;  konungens  1 — a  kropp,  fu= 
ninfaau  tuellut  1.  I;engeti5n  ruumia;  han  låg 
en  läng  stund  1.,  mafafi  ifeu  aitaa  Ijin- 
gettcmänä  1.  bengetönnä;  hon  blef  alldeles 

1.  af  fruktan,  fätti  1-  tull  1.  meni  ttattan 
Itengettifmäffi  1.  fuoliiatfi  1.  bengen  fuoli^ 
jatfi  pelolta;  ett  1— t  föredrag,  kngetön 
1.  untele  cfittelii. 

Liflöshet,  f.  I)engettömbi)§,  elottomuus,  unte^ 
leifuuS. 

Lifmedikus,  m.  I;enfi4ääfäri,  I)etti4ääfäri. 

Lifmoder,  i.  fef)tn,  emä4cf)tu. 

Lifnära,  v.  a.  elättää;  1.  sig,  v.  r.  elättää  tt= 
feänfä  1.  l^enfeänfä,  faaba  1.  lianffia  elatuf» 
fenfa  1.  ruefanfa;  1.  sig  med  kroppsarbete, 


Lif 

elättää  itfeäitfä  1.  ijanttia  ruefaufa  waift- 
ti)öllä. 

Lifnäring,  f.  etatu§,  efäfc  (»ffeeit). 

Lifregemente,  n.  {)enfi=vv!tnenttt. 

Lifrock,  n.  ifjofag  (»ffaaii),  rijtj^,  tiitoi4affi  1. 
=nuttit,  jäntriffi. 

Lifränta,  f.  elatuS-fcrfo  1.  =ra^. 

Lifrätt,  in.  I;tmon-UD!a,  mieli^ruofa. 

Lifsandar,  m.  pl.  eltii»ft>cimat,  I;engeit=))iteet, 
ilon  !.  elämän  icoimat;  hennes  1.  voro 
flydda,  puen  elämäufä  tcoitrtat  olitoat  U-- 
bouncet,  f)entcnlä  :|)tteet  oIi»at  fatfetmeet. 

Lifsarfvinge,  m.  :|)evillinen,  Io)jfi  (=ecn),  I;en= 
gcit  ^jeriKiuen. 

Lifsdagar,  m.;  i  alla  mina  1  ,  faiffena  elht^ 
aifanant,  fcfo  1.  fatfeu  itäni  1.  eUn=aifani, 
ifä  =  ^)äinjinäni  1.  =^äil»äni;  om  honom  1. 
unnas,  jc8  pncKe  elon  :|3äiiriiä  fncbaan. 

Lifselixir,  n.  elämän  iciina  1.  njefi,  eto^inina. 

Lifsfara,  f.  r;enc5en  njaara,  pengen  fauH^a; 
vara  i  1.,  olla  f)euöen  toaavaöfa  1.  i^cnfcnjä 
fau^jaöa;  rädda  ngn  med  egen  1.,  Ifjelaötaa 
jofn  cman  I;cnfcnjä  fau^Joilta  1.  tan^vilta  1. 
Icaaralla. 

Lifsfrukt,  m.  fcT;bun  I)ebelmä,  !antamoincn. 

Lifsfräga,  f.  elin-^afia. 

Lifsfunktion,  f.  elin^oimitnS,  eton^toimitu^. 

Lifsfånge,  m.  ifuincn  »anfi. 

Lifsförnödenliet,  f.  elon  1.  clatuffcn  tarttc 
(4Ken),  elatuffcn  icarat  (2)1-)  1.  oincet,  vuo= 
fa=»arat  1.  »tar^jeet. 

Lifsförrättning,  f.  se  Lifsfunktion. 

Lifshanke,  m.  ]^engen«!ittu  1.  4jieteevi  1.  ^Jibe 
(=tecn). 

Lifskraft,  f.  eIo=hJoima,  eIin=lt)oima. 

Lifskänsla,  f.  eIon=tunto. 

Lifslefvande ,  a.  ilmettt),  itmctvincn,  eläteä, 
il;fa  elähjä;  han  är  1.  sin  far,  f)än  on  i(= 
mettV)  ijänfä;  han  stod  1.  framför  mig, 
l^än  oli  1.  feifot  if)fa  eläwänä  I.  ilmettynä 
ebeSfäni;  han  åt  fiskarna  1.,  I;än  föi  Mat 
lijan  eUilDältänfä  1.  eläipältä  1.  elättjinä. 

Lifsliift,  m.  elontma,  elo=f'aafu. 

Lifsmedel,  n.  pl.  ruota=aincet  1.  =tt)avat,  ela= 
tuä=aineet  1.  waxat,  xnota-Aatoaxa  1.  =falu. 

Lifsnöd,  f.  f;engen  f)ätä  1.  tcaaxa  1.  ^jaffo. 

Lifsprincip,  m.  etin^aif^e  (=een),  elon  ail^e  1. 
)3eru8tu8. 

Lifsprocess,  m.  etou  1.  elämän  Mfu  1.  ebiö» 
t^minen  1.  toimitus,  eIin=järe§t^S. 

Lifspunkt,  m.  elin=aIfio,  elo^^Hftu. 

Lifssaft,  m.  elo=ne§te  (=een),  elin--ne§te. 

Lifssak,  f.  fjemjen  rifoS  1.  afia. 

Lifsspillan  f.  Ijengen  menetl^ö  1.  ^uffa. 

Lifsstraff,  n.  I)engen  1.  !uoleman  rangaistus ; 
vid  I.,  fuoleman  1.  pengen  rangaistuffen  lu 
ijaUa,  Ijengen  1.  fuoleman  utjaÖa;  undergå 
1.,  faaba  1.  färfiä  I;engen  1.  fuoleman  ran= 
gaistuS. 

Lifstid,  m.  clin=!aufi  (=ben),  clin^aifa,  i!ä  (iän); 
aldrig  i  mia  1.,  se  "aldrig  i  mitt  lif"  under 


Lig 


373 


Lif;  det  har  han  godt  af  för  hela  1— en, 
fiitä  1)'dmUt  on  f;t}»ää  !ofo  iäffenfä  1.  clin=> 
faubetjenfa,  fe  on  l)i}W'äl\i  toto  f)änen  elin^ 
fautcnfa  1.  ifänfä  1.  eIin»oif'anfa;  under  fa- 
drens  1.,  ifän  eläeSfä,  ifän  elin=aifana;  1— ds, 
din  »tautinen,  elin  =  aifainen,  ifä  =  Hitt»äinen, 
ifuinen;  1— s  pension,  elin=fautinen  eläte* 
ral)a;  1— s  fängelse,  elin^fautinen  1.  ifuinen 
1.  itä»:^äiwäinen  iwanfeus. 

Lifstidsfånge,  m.  ifuinen  1.  elinkautinen  ttjauft, 
eUnfautiS=itjanfi. 

Lifstidsränta,  f.  se  Lifränta. 

Lifsträd,  m.  elämän  laufa  1.  fuitn. 

Lifstycke,  n.  liiiuit  (>/.;,  litiui,  miel)uSta; 
mie(i=fa^)5afc  (=een),mieU=Iaulu  1.  --[åtod  {'in), 

Lifsuppehälle,  n.  l^engen  elatuS. 

Lifs verksamhet,  f.  eIiu=lt>aifutuS,  eIo--itiaifu= 
tuS,  elon  liife  (=ffeen). 

Lifsvärme,  m.  elin  =  lämmin  (4Mnten),  eIon=' 
läm^ö,  I;engen  Iäm^)i5  1.  läminmä. 

Lifsyttring,  f.  elcn=mevffi  1.  »liifuuto,  elin^ii- 
tunto  1.  =ofoitus. 

Liftag,  n.  f^)U4^aini,  fl}li=ottelu. 

Liftjenare,  m.  f)cnfi=  1.  mieli^^atoelija. 

Liftröja,  f.  liiiöin-ijij^  1.  =vi)iil}t,  jäntriffi,  \)U 
l)a4iiioit. 

Lifva  v.  a.  eläf)bt)ttää,  eto^ttää,  iinlfaStnttaa, 
»nirfistää,  roI)faiSta,  tef)oittaa,  fiil)oittaa;  l.ens 
mod,  rof;faiSta  1.  fiitjoittaa  j.tun  mieltä;  1. 
ens  hopp,  förtröstan,  eläl)bl)ttää  1.  tvirfiS» 
tää  I.  eltt?»}ttää  j.tun  toiwoa,  luottamusta; 
L  ngn  till  verksamhet,  fiil^oittaa  1.  fel)oit= 
taa  1.  eIäf)bV}ttää  j.futa  hjaifnttamifeen;  1— s, 
v.  p.  eläf)tt}ä,  luilf astua,  n)irfietl)ä,  innoS» 
tua;  handels  1— des,  faup^a  JcittaStui  1. 
njirfiStlji;  han  blef  helt  1— d  i  sitt  tal, 
t)'änp'ä  icaKan  innostui  :|3ul)ueSfanfa;  han  är 
1— d  af  sitt  ämne,  f)än  on  innostunut  ai= 
neefenfa,  on  innostunut  1.  fiil)tamastunnt 
aineestanfa,  aineenfa  I)äneen  ioaifuttaa  1. 
I)äntä  liituttaa  1.  eläl^b^ttää  1.  innostuttaa. 

Lifvakt,  f.  ()eufi=»artijat  (j^L),  f)engen  =  n)ar= 
tijat,  [;enfi=l»artio,  I;enti-toartiotoäfi;  f;eufi=  I. 
f)engen4imrtija. 

Lifvapen,  n.  ruumiin=afe  (=een),  [uojeluS=afe. 

Liga,  f.  liitto,  juoni,  fala4iitto,  liiton^tefo; 
de  höra  till  samma  1.  (fig-J,  owat  l}t;tä 
Uittoa  1.  ^fjbesfä  liitosfa. 

Ligament,  n.  (anat.)  ui»el=jänne  (»Uteeu),  jän= 
ne=fuoni,  pibt  (4eeu),  jänne. 

Ligatur,  f.  fuDnen=fibe  (4eeu),  fuonen  =  tufe 
(=ffeen). 

Ligga,  v.  n.  maata  (mafaan) ,~  otfa  :|3itfälfänfä 
1.  ^3itfänänfä,  feteätä  (^ään),  oUa;  1.  på 
magen,  maata  1.  oHa  maf)oiItanfa  1.  i»at== 
foillanfa;  I.  på  ryggen,  maata  1.  olla  feläl:- 
iänfä;  1.  utsträckt  i  sängen,  olla  1.  maata 
:t5itfäuänjä  1.  :j3ittältänfä  fängt)Sfä,  loifoa  fäu' 
gtjSfä;  säcken  1 — er  på  golf  vet,  fäffi  on 
lattiaÖa  1.  mataa  lattiaSfa;  boken  1— er  på 
bordet,  f ir ja  on  1.  U\)'åä  pöljbällä;  handeln 


374 


Lig 


1 — er  nere,  fau^^Jja  en  lamaöfa  1.  lamaan- 
tuneena 1.  feifal^butftöia;  1.  pä  knä,  etta 
^jolttiillania  1.  tonttllania;  hönan  1 — er  1. 
1 — er  pä  ägg,  fana  f)autco  mnniania  1.  ^au= 
too  1.  en  l^automaéfa;  han  vill  alltid  1.  öf- 
ver  (fig-)>  ^än  tabtoc  aina  cUa  )3äät(ä=^ain 
1.  :^ääötä  ^ääCe»:päin;  det  partiet  1 — er  un- 
der, i'e  ^nclue  en  a(Ia=)jäin  1.  jää  atte=)jäin; 
(sofoa)  maata,  mafatlla,  cfla  ^jitfänänjä  1. 
^.nttätlänfä;  (oräka  siy)  tcifoa,  oifoa;  1.  till 
sängs,  maata  iruotectta,  etta  (ett)oUa;  han 
1 — er  redan,  I;än  en  jo  leivcUa  1.  matuulta, 
I;än  jo  mafaa;  han  vill  gerna  1.  val,  f)än 
tahtoo  mtelettänjä  maata  f)^»in;  hon  1— er 
sjuk,  6än  fairaetao,  en  1.  mafaa  fi^jeänä  1. 
fatraana;  l.ihjel,  maata  fuetijafft;  l.åtskils. 
maata  erittänjä  1.  erinänjä;  1.  öfver  natten, 
maata  ^iinfä,  etta  1.  )3ttää  bötä;  (cistas) 
cUa,  clesEetta,  oleffta,  ttiirua,  loifoa;  1.  vid 
akademin,  irirna  1.  tt>cm)ä  li(t=epiSto8fa;  1. 
jemt  på  krogen,  unrua  1.  loifoa  alati  fa» 
:>3afa§ia;  1.  i  fält,  cUa  1.  eleffta  foba8)a; 
hon  1 — er  jemt  i  fönstret,  I;än  en  1-  ma» 
faa  alin»omaa  tffnna^fa;  hon  1— er  aldrig 
ur  fönstret,  l)än  ei  feöfaan  ele  1.  :|.^t?]^  tf» 
lunaéta  ))oi«i"a;  1.  inne,  pxj\i}'ä  l^ueneesianfa; 
1.  inne  med  ngn,  etta  t)f)be§fä  tnumaSfa  1- 
littoöja  j.fun  fanöfa;  han  1 — er  inne  med 
pengar,  ^änettä  en  ra^aa  tatte«*)a  1.  haaratta 
1.  tafananfa;  (oara  belägen)  etta,  maata; 
det  1-er  i  skåpet,  fe  en  faa^Jtéfa;  staden 
1 — er  nära  hafvet,  fau^Junft  en  läl;että  mer» 
tä;  det  slottet  1— er  väl,  fe  linna  en  fan» 
niittä  ^aiffaa;  fönstret  1 — er  at  gatan,  af» 
tuna  en  fabutte  ))äin;  huset  1— er  för  nor- 
danvinden, ^nenenö  en  :pcif)ja»tuulen  aUa  1. 
fuuöfa;  sidan  1 — er  mot  vinkeln,  fin>u  en 
tnhnan  fDl)baUa;  hans  hemman  1— er  väl 
till  för  handel,  talenfa  en  fau^jaUe  1.  fan» 
^3an  fn(}teen  l;l}iDättä  1.  o[a\eaUa  ^^aiftaa; 
låta  ngt  1.  framme,  antaa  jentin  etta  1.  ^i» 
tää  j.fin  fäfittä  1.  näfimnttä  1.  faatatoitta; 
näten  1.  ute,  n>erfct  enjat  UKbeSfä;  båten 
1 — er  ute,  »ene  en  »efittä;  (Imfca  riktning 
åt  ett  msst  hall)  etta,  )5ainaa,  fätjbä;  om  er 
väg  1— er  ditåt,  joS  matfamte  1.  tienne  en 
1.  fät)  1.  fo^ii  [inne-4.Hiin;  vädret  1 — er  frän 
land,  tuult  1.  ilma  on  1.  fä^  1.  painaa 
maalta;  vinden  1— er  pä,  tUuIt  on  1.  fä^  1. 
:|.iainaa  fcf;ben  1-  pam;  vinden  låg  pä  tor- 
pet, tuuli  pa\wi  1.  fau)t  totppici  fofiben, 
tev^^^t  oti  tuulen  åtta;  (stå  orörd)  feifea, 
maata;  denna  frukt  tal  ej  att  1.,  nuo  f)e» 
belmät  eiteät  fiebä  fcifomigta  1.  feifottamiS» 
ta,  noita  l)ebelmiä  et  faa  feifottaa;  lata  sina 
penningar  1.,  feifottaa  rabejanfa;  1.  af  sig, 
maattua,  mabcta  (»nen),  baliveta  (»pienen), 
jeant)eta  (»nen),  (fig.)  tl)i\\yå,  maf;ia;  han 
har  legat  af  sig  i  latinet,  {)än  on  tl^fftjn^t 
latinagfa,  maannut  lattnanfa  unohbuffiin;  1. 
till  sig,  ix^äfiä,  muijia,  »oimistua,  leoimeu» 


Lik 

tua,  tci^ma;  (stödja  sig)  maata,  nojata,  ^?ai» 
naa,  lennätä  (=^ään);  hela  tyngden  1— er 
derpä,  fefe  ^aino  mafaa  1.  le^ää  fen  ^jäättä; 
1.  på  armbägarna,  maata  fl}^n䧻>)äifläniä, 
nojata  ftj^när»:|jäittenfä,  oUa  )>onfarattanfa; 
1.  tungt  på  pennan,  fetoin  painaa  fl^nää  1. 
fl^nän  padlic,  säden  1— er,  toilja  en  iaogfa 
1.  lafountunut;  sjön  1 — er,  jänct  en  jääefä 
1.  ummeSfa;  här  1— er  N.  N.,  täöfä  le^ää 
1.  mafaa  9?.  9f.;  (om  fartiig):  1.  an,  maata 
1.  etta  fom^Higfiéfa  1.  fui-ftSfa;  hur  1— er 
fartyget?  mitenfä  1.  minne  1.  mitä  laiiua 
mafaa?  1.  bi,  a^a.  1.  maata  1.  poXwaa  tuul- 
leen 1.  tuulen  fuufntn;  1.  till  ankars,  maa* 
ta  1.  etta  1.  feifea  anffuriéfa;  1.  under 
land,  maata  maan  åtta;  1.  under  sjön, 
maata  aatten  ^.■'cbjaéfa  1.  »äliSfä;  1.  vind- 
rätt, maata  tuulen  mufaan;  1.  på  hälen, 
maata  ^lerättänfä  1.  fannattanfa;  1.  på  nä- 
san, maata  fculattanfa  1.  filmäUänfä  1.  ne* 
nättänfä;  1.  förbi  en  udde,  painua  1.  men» 
nä  1.  VHtää  niemen  nenitfe  1-  ot)itfc  1.  ebitfc; 
vi  lågo  åt  land,  :|.^ainoimme  1.  ))ibimmc 
maatte  ^äin  1.  maata  fobben;  lata  arbetet 
1.,  antaa  tljijn  feifoa;  han  1— er  beständigt 
för  mig,  l;än  on  aina  ebeefänt  1-  fi(mi«fä» 
ni;  felet  1 — er  ej  hos  honom,  toifa  ei  ele 
^)äncu  1.  l^äneSfä;  hvar  1 — er  felet?  miéfä 
trifa  on  1.  mafaa?  deri  1 — er  det,  fiinä  1. 
fiinäpä  fe  on;  det  1 — er  i  menniskans  na- 
tur, fe  en  i(;mifen  Inonnogfa;  deri  1— er 
alltsammans,  fiinä  n^t  on  faitfi;  det  nam- 
net låg  mig  beständigt  på  tungan,  fe  nimi 
aIin»omaa  fielcttäni  ^''i^ijri  1.  eli;  det  1 — er 
i  öppen  dag,  fe  en  ilmi  1.  tl;an  felh>ää  1. 
felfcä  fuin  päiirä;  1.  efter  1.  öfver  ngn, 
etta  j.fun  nisfoitta  1.  bännäsfä,  raainjata  1. 
rafittaa  j.futa;  1.  i  tvist  med  ngn,  ^^itää 
riitaa  1.  etta  riiboin  1.  riibaefa  j.fun  fanöfa. 

Liggare,  m.  (sjöt.)  (itari,  fuuri  t^nnt^ri. 

Liggdags.  adv.;  det  är  1.,  on  mafnun  1.  ma- 
fuu»aifa  1.  maata  ^^anon  aifa. 

Liggedagar,  m.  pl.  (sjöt.)  mafau8»)3äin?ät,  fei* 
fal;buö»)>äi»ät. 

Liggepenningar,  m.  pl.  (ffjut.)  mafau8»rabat. 

Ligghöna,  f.  I^autotea  fana. 

Liggning,  f.  (pa  ägg)  (lautomincn;  jmfr  vi- 
dare Ligga. 

Liggställe,  n.  mafuu»^^aiffa  1.  »ftja;  (för  bo- 
skap) te^baö  (»taan). 

Liggsår,  n.  nilfiuäinen,  nifettijnäinen,  nitfo» 
^aaifa,  baubunuaincn. 

Liggtid,  m.  mafnun  1.  mafuu»atfa;  (fåglars) 
l;automi8»aifa. 

Lik,  n.  (skepp.)  ;^etma»nnora,  (ttffi. 

Lik,  n.  rnumi§  (»iin),  fuottut;  ligga  1.,  maa» 
ta  ruumiina;  blek  som  ett  1.,  falman  far» 
leainen,  falmaffa,  fal|>ea  fuin  fuottut;  här 
luktar  1.,  täättä  en  fuotteen  1.  ruumiin  1. 
falman  {;aju. 

Lik,  a.  (jentun)  uäföincn  1.  taj^aincn  1.  muc- 


Lik 


Lik 


375 


.  toinen  1.  faftaincn,  ^^täläinen,  i)]^ben-näföt' 
nen,  ^()ben=muototnen,  i)[;bcn=moinen,  ijtjben» 
lainen  1.  »laatuinen,  i^^ben-ta^jaincn  1.  -taU 
tainen,  faraan4ainen  1.  »laatuinen  1.  -mci» 
nen,  fanian»ta^5,ainen  1.  »faftainen,  jautan»nä= 
!öinen  1.  »muotoinen,  ^^^tii  htin  (j.fin);  han 
är  1.  sin  far,  on  ifäniä  tapainen  1.  tapaan 
1.  faltainen  1.  (aatninen  1.  (till  utseendet)  nä» 
fijinen  1.  muotoinen  1.  näföä;  porträttet  är 
1— t,  fuwa  on  (j.fun)  näfi3inen  1.  t)^tä  nä» 
föä  (tuin  jotu);  han  är  sig  alltid  1.,  i)'ån 
on  aina  tapaifenfa  1.  t}^tä  laatua  1.  p^ben» 
laatuinen;  det  är  honom  1 — t,  fe  on  l;ä» 
neen  1.  t)änen  tapaiStanfa  1.  tapanfa  mufaan; 
lik  en  klippa  stod  han  emot,  ntinfuin 
Jtniori  I.  »uoren  tajliCa  1.  tapaan  f;än  feifoi 
hiaötaan;  dela  i  1 — a  delar,  tafata,  panna 
tafan,  jafaa  t)l}tä  fuuriin  1.  ^fjtäläifiin  1. 
^]^ben»fofoifiin  1.  faman=tofoifun  ofiin;  alla 
böra  vara  1 — a  inför  lagen,  faiffein  tnlee 
oUa  l}f)tä  1.  ^^ben»tr)evtaifia  lain  ebesfä;  dö- 
den gör  alla  1— a,  fuolema  laifti  tefee  ^^= 
ben»ttjertaifitfi  1.  ^l^ben»  1.  faman»(aifitft. 

Lika,  a.  oböjl. ;  af  1.  utseende,  ^^ben»  I.  fa» 
inan»moinen  1.  »näf öinen,  ^I^tä  näföä;  af  1. 
form,  t):^ben»  1.  foman=niuotoinen;  af  1.  be- 
skafifenhet,  t^fjben»  1.  faman»Iaatuinen  1.  =ta» 
painen  1.  »faltainen  1.  »lainen;  förhållandet 
är  1.,  fn^be  1.  feiffa  1.  aftan  laita  on  l}f)tä 
1.  farna;  1  med  originalet,  l?f)tä  fnin  attu» 
firjoitnSfin;  de  äro  af  1.  storlek,  ottiat 
^I;tä  ifot  1.  t)l)ben»fofoifet  1.  ijl^tä  tofoa  1. 
faman»fofoifet;  af  1.  ålder,  t)f)ben=ifäinen, 
faman»ifäinen,  t){ft=ifäinen;  af  1.  bredd,  i}(;» 
ben»  1.  faman=Ie>c^inen;  af  1.  längd,  i)l;ben= 
1.  faman»pituinen  l.  »mittainen;  af  1.  höjd, 
^fjben»  l.-faman»fov!uinen  1.  »forfeninen,  ta» 
fa»forfea  1.  »forfuinen;  af  1.  värde,  ^I;ben» 
1.  faman»ariroinen  1.  »toertainen,  tafa»arnioi» 
nen;  betala  med  samma  mätt  1.  mynt  (fig-), 
maffaa  fåmälta  mitalla;  gifva  1.  för  1.,  an» 
taa  »evta  toerraSta;  1.  på  begge  sidor,  ^t)» 
tä  fummaltafin  puolen,  tafa»puolinen;  den- 
na mark  är  öfverallt  1.,  tämä  maa  on  jofa 
paifaeta  1.  faiffialta  ttl)täläinen  1.  ^l^tä;  det 
är  mig  1.,  fe  cn  miuuSta  vt)tä  1.  i}\)t'å  taitti 
1.  ijl;ben  tefetoä. 

Lika,  adv.  t)\)t'å,_  ^l^ben»;  (jemt)  tafan;  1.  stor, 
lång,  bred,  hög,  l)^tä  ifo,  pitfä,  letoeä,  tov» 
fea,  tafa»fovfea,  tafa»pitfä,  t)l)ben»fuuruinen, 
•pituinen,  »leto^inen,  »torluinen;  1.  gammal, 
öl)tä  h5anl;a,  ^l)ben»ifäinen,  ^l;tä»  1.  ^f'8»itäi» 
nen;  de  äro  mig  1.  kära,  ott?at  minulle  'qi)t'd 
ratfaat;  1.  många,  ^^tä  monta,  ^I;tä  moni 
1.  monet,  ^^tä  ufea  1.  ufeat;  1.  ofta,  ^f)tä 
ufein;  1.  mycket,  litet,  i}i)t'å  paljon,  »ä^än; 
det  gör  1.  qvittar  mig  1.  mycket,  fe  on 
minusta  t)i)t'å  taitti  1.  ^tS'  faiffi'  1.  l}l;ben 
teteteä  1.  ^^tä;  1.  väl,  ^^tä  l;^n.nn;  hon  är 
ännu  1.  vacker,  l^än  on  hjielä  vl)tä  tanniS; 
1.  beskaffad,    faman*  1.  v^ten» tapainen  1. 


•laatuinen  I.  »faltainen;  tänka  I.  med  ngn, 
ajatella  ^btä  j.htn  fanSfa  1.  fnin  jofu,  aja- 
tella famoin  1.  famatla  1.  ^l;beltä  lailla  1. 
taialla  fnin  jofu,  otla  l^:^tä  ajatuSta  1.  t>i)' 
begtä  1.  famaöta  ajatuffeSta  fnin  jofu;  be- 
möta alla  1.,  fol)belta  faiffia  l^f)tä»läifeSti  1. 
^l)bellä  1.  famalla  laifla  1.  tapaa  1.  tankalla; 
de  dra  ej  1.,  eiwät  hjebä  tj^tä  fö^ttä;  de 
ärfva  alla  1.,  periloät  taifti  tafan  1.  ^I^tä 
paljon  1.  ^f)täläijeöti;  dela  1.,  panna  l.ja» 
Ua  tafan,  tafata;  han  är  1.  så  klok  som 
gammal,  ^än  on  tjl^tä  1.  niin  toan^a  fuin 
toiifaöfin. 

Lika,  v.  a.  (sjöt)  l)elmuStaa,  liifittää. 

Likadan,  a.  ^^täläinen,  faman»  1.  pf)ben»lat- 
nen  1.  »tapainen  1.  »laatuinen  1.  »faltainen 
1.  »moinen- 

Likafullt,  adv.  ^l;tä»^t}n)in,  fittefin,  fuitenfin. 

Likaledes,  adv.  niin  m^ö8  1.  mijöSfin,  m^ö8» 
fin,  mljös  niin,  famalla  lailla  1.  tapaa,  famate, 
famoin,  famoite;  gäck  du  och  gör  1.,  mene  ja 
tee  ftnä  mt?ö§  niin,  mene  finä  ja  tee  famoin  1. 
famate  1.  famalla  lailla;  1.  kommo  de  an- 
dra, m^ö6  toifetfin  tulitoat,  famate  tulijat 
toifetfin. 

Likalydande,  a.  t)f)tä»fuufu»a  1.  »pitätoäinen, 
fama»fanainen;  1.  med  originalet,  fnuluwa 
famoin  1.  p^tä  fnin  alfn»firjoitue,  ^^tä»fuu» 
imva  1.  »pitätoäinen  alfu»firjoituffen  fanöfa. 

Likare,  m.  mitan»faan3a,  määrä,  mitta. 

Likarmad,  a.  (mek.)  tafa»njatfinen,  tafa»puo» 
linen. 

Likartad,  a.  pf)ben=moinen,  \)\)h(n--  1.  faman* 
laatuinen  1-  =lajincn  1.  »tapainen,  faman» 
moinen,  t)l)tä  laatua. 

Likartighet,  f.  pbben»moifnue,  tj^ben-laatui» 
fuu8. 

Likasinnad,  se  Liksinnad. 

Likasom,  se  Liksom. 

Likaså,  adv.  ifään,  niin  ifään,  famoin,  fama* 
te,  m^ösfin;  1.  jag,  niin  ifään  minäfin,  ja 
minä  famate  1.  famalla  lajitta. 

Likatänkande,  a.  pl;ben»mieltnen,  pffi»mtcttet« 
nen,  faman»mielinen  1.  »ajatutfmen,  tj^tä  1. 
famaa  ajattele»a. 

Likbegängelse,  f.  ruumiin  faatto  1.  faattami» 
nen,  f)autajaifet,  faattajaifet. 

Likbent,  a.  tafa»fplfinen,  ^^tä»f^lfinen. 

Likbesigtning,  f.  ruumiin  »anfaifu,  ruumiin 
fatfelmuö  1.  tutfinto. 

Likblek,  a.  falman»favtt»ainen,  falmea. 

Likblommig,  a.  (bot.)  tafa=fnfaltinen  1.  «fnf- 
fainen. 

Likbår,  f.  ^auta»paaret  1.  'paarit  (pl.),  ruu* 
miin»paaret. 

Likbärare,  m.  rnumitn»Iantaja. 

Like,  m.  Icertainen;  han  har  ej  sin  1.,  ^änen 
toertaistanfa  ei  löi)bi),  pnellä  ei  ole  hjer* 
taanfa  1.  njertaiötaufa;  umgås  med  sina  likar, 
pitää  fan8|a=fävmi8tä  »evtaistenfa  fanSfa. 


i76 


Lik 


Lik 


Likformig,  a.  tafa=mufaitien,  h(;tä=muotctncn 
1.  »mufaiucn;  t)()beu=  1.  faman^rauotoinen. 

Likformighet,  f.  ta)a  =  mufaiiiu:,.,  ^tfi  =  mufai= 
luu?,  faman=ntufatfuu3  1.  'iituototfuue. 

Likformigt,  adv.  faraaan  ta^5aan,  famatla  ta-- 
^^aa  1.  taitta,  t}f)tä=mu!aiie8ti. 

Likfärd,  c  -följe,  n.  ruumiin  faatto  1.  faattc» 
irä!i  1.  [aattajat. 

Likfärg,  m.  falmau  1.  fuoleman  faritct. 

Likfärgad,  a.  falman  1.  fuoleman  farlfainen. 

Likgiltig,  a.  (om  sak)  bljbcn  tefcivä,  l)fitä 
fatfft,  joutanja,  arirctcn,  txM'ä,  mitätiin; 
det  är  1— t,  h  vilkendera  du  gör,  fe  CU 
bl^tä  1.  \}Wå  faifft,  fummanfa  teet;  det  är 
mig  1— t,  fe  en  minueta  i^btä  faifft,  fe  mi= 
nuSe  t)l)tiu  tefec;  tala  endast  om  I— a 
ämnen,'  ^ntl;na  ainoagtanfa  joutaiuiéta  afici§= 
ta  1.  jcutaana  1.  avirottcmia  aftcita;  (om 
persoti)  baluton,  Ituctimatcn,  iräliä  1.  »rälin» 
^itämätiin,  f^lmä,  ^enfeä,  irento;  1.  för  be- 
röm, tadel,  fiitcffcUe,  moitteettc  ftjttnä  1. 
jäuffä=mtelineu,  fiitoffeSta,  moitteelta  i>itä= 
mätcu  1.  Imolimaton  1.  »äliä  ^itämätiju; 
han  är  1.  för  allting,  i)'ån  on  T;aluton  faif= 
liin;  ett  1 — t  hjerta,  sinne,  jä^ffä  1.  hahu 
ton  1.  tvento  fiibän,  mieli;  han  är  så  1., 
f;än  on  niin  Ijalntcu  1-  ja^ffä  1.  )>enfeä  1- 
tx^ältä4ntämätijn. 

Likgiltighet,  f.  hafuttomuue,  jäl)ffl)i)§,  jä^ffä» 
imelijöt^S;  joutaumuö,  arnjottomuuS,  mität= 
tömi}'^'?;  jmfr  Likgiltig. 

Likgiltigt,  adv.  h.Hifiä  ^.ntämättä,  miStääu  ^uo= 
limatta,  fjaluttoma^ti,  jäcfäSti,  jävfäflä  1- 
f^Imäflä  tairalla  1.  micIcUä;  1.  höra  på  ngt, 
f;aIuttoma§ti  1.  tcäUä  ^.ntämättä  1.  jävfäStt 
fuunucfla  j.tin. 

Likhet,  f.  blitäläifijliS,  faman^  1.  I}f}ben4atfuu8, 
b()ben=  1.  faman^näfoifiniö  1.  =muotoifnu6,  \}b-- 
ben=  1.  faman=laatiuutuä  1.  -'tat>atinu?,  i)fft 
1.  fama  taatu  1  ta|.>a  1.  nätö;  de  ha  ingen 
1.  med  hvarandra,  i}e  eiwät  ole  eufinfään 
t}I)tä  näföä  1.  laatua  feSfenänfä,  eiaät  cle 
cileufaan  bbtäläifct  1.  l)libcn=näfijifet  1.  toiö= 
tenfa  niiföifet;  han  har  allsingen  1.  med 
fadren,  b  än  et  ole  eufinfään  ifänfä  näföi= 
nen  1.  faltaineu  1.  näföä;  1.  i  sinnelag, 
lynne,  mielen4aabuu,  luonteen  t){)täläifl)t)g; 
1.  till  utseendet,  t}I)beu=  1.  faman^uäföif^l)?; 
I.  till  formen,  ijbbeu»  1-  faman=muototfunö; 
i  1.  med  hvad  förut  derom  stadgadt  är, 
fen  mufaan  1.  fiikn  laatuun  1.  tapaau  fuiu 
1.  mitä  ennen  fäätti?  on. 

Likhvalf,  n.  I;auta4joinn,  ruumiin4;oItot,  (iot= 
tingoitta. 

Likhörnig,  a.  ^f)tä=futmainen  1.  ^folffainen. 

Likkista,  f.  ruumiin  avffu. 

Likkönad,  a.  (bot.)  tafa^ucuivoinen,  iif^bcn^ 
neuwoinen. 

Liklukt,  m.  falman  l^aju,  fafma,  fucUeen  ^aju. 

Likljudande,  a.  famnn^ääninen,  tol^ben^äänti)' 


\vä  1.  =ääninen;  1.  ord,  faman=äänifct  1.  ^f)* 
beu=ääutt)n)ät  fauat. 

Likmätig,  f.  mufaiuen,  i)I'tä  =  ^itäujä ;  1.  med 
ngt,  jonfin  mufaiuen. 

Likmätighet,  f.  mufaifuu?,  t)f;tä=^ttä»ätft}ljS. 

Likmätigt,  adv.;  1.  kejserliga  förordningen, 
feifaritttfen  fäännön  mufaan  1.  mufaifcött. 

Likna,  v.  n.  (vara  lik)  oUa  (j.fuu)  uäföineu 
1.  muotoinen  1.  fattatnen  1.  ta^.^atuen  1.  faa= 
tuiuen  1.  lainen,  otta  i.fuf;un;  han  1 — r  sin 
far,  tfän  on  ifänfä  näföinen  1.  näföä  1.  nä= 
föön;  sonen  1 — r  ej  fadren  i  förstånd,  ^otfa 
et  cle  ifäänfä  1.  ifänfä  faltaineu  1.  moinen 
»mmävrvffeéfä;  detta  1 — er  en  saga,  tämä 
on  fabuu  takaista  1.  laatuista  1.  fatua;  de 
1.  hvarandra  i  skönhet,  l)e  Ott»at  t)f)tä  fau=> 
niit  molemmat;  1.  vid,  wcrrata  (joffifin); 
han  1 — de  honom  vid  ett  vilddjur,  wevtaji 
1.  fauot  häntä  metfän  :peboffi;  1.  sig,  v.  r. 
näyttää,  näft}ä;  det  1— r  sig  till  regn,  nälät- 
tää fatctfclta  1.  fabe  tulehan,  lieutelee  fatecffi; 
hon  1— r  sig  att  bli  vacker,  I)äneötä  näyt- 
tää 1.  näfui)  faunis  tuleivan,  f)än  nätjttää 
tuleican  1.  tulcUMufa  fauutifft. 

Liknelse,  f.  iv ertau§;  (tecken)  merffi,  aif;e  (»ecn), 
jälft;  tala  i  1— r,  pu^ua  ttjertauffiu  1.  tucr- 
tauffiHa  1.  »ertauffiöfa;  ingen  1.  till  fred, 
ei  rangan  merffiäfään  1.  ai^cttafaon  1.  nh 
föistäfään. 

Liknelsevis,  adv.  ivcrtaamaKa,  toertailemaKa, 
Ujevtauffen  ta).Hian  1.  tawalla. 

Liknöjd,  a.  ivättä  ^pitämätön,  jäijffä,  tjafuton, 
f^Imä;  (ljum)  |.^eufeä,  mieto,  toento;  visa 
sig  1.,  näi)ttäitä  jäpfältä  1.  ivätiä  pitämät» 
tömältä,  cUa  jä^ftä  clennnanfa,  ei  olfa  ^us>' 
linjauanfa;  jmfr  Likgiltig. 

Liknöjdhet,  f.  jäl}ffl)t?3,  f)aIuttomuu6,  lvä(tn 
:|iitämättönn)l)§;  med  1.  åse  ngt,  }äl?fä3tt  1. 
»älta  :pttämättä  1-  jänff^vbettä  fatfeUa  j.fin. 

Liknöjdt,  adv.  jä^fäStt,  »ältä  }3itämättä,  ^UO^ 
letta,  ft;Imä6tt,  f;aIuttomagti. 

Likpredikan,  f.  ruumiö=^  1.  ruumitn  =  f aavua, 
fiautiatS^faavua. 

Likprocession,  f.  ruumiiu-faatto,  vuumtin  faat* 
to=toäft  1.  f  aattajat. 

Likpsalm,  m.  ntumiiu=»irfi,  l^autauS^ixnrfi. 

Likringning,  f.  ruumiin  fellot  1.  foitto. 

Likrum,  n.  ruumi84)U0Ue. 

Liksidig,  a.  (geom.)  tafa==fi»uinen,  ijl^tä^fi" 
truinen. 

Lifsinnad,  -nig,  a.  ^f^ben^mtelinen,  ^ffi=miet' 
teinen,  i)f)tä  1.  famaa  mieltä  ^itä»ä  1.  olewa, 
faman^mielinen  1.  =ajatufftnen. 

Liksinnighet,  f.  i)f)ben=  1.  faman=mtclift)^8,  t)tfu 
miettctfvt)3. 

Liksom,  konj.  juuvt  fuin,  niin  fntn,  tfään= 
f  uin,  famoin  fuin;  1.  han  vore  sjuk,  juuvt 
fuin  Txpiå  olifi;  han  1.  alla  andra,  hän  niin 
1.  famoin  fuin  faiffi  muulfin;  han  1.  hotar, 
I;än  juiui  1.  itään  fuin  i\\)U^\  l.  «l;faifi. 


Lik 


Lin 


377 


Likstol,  m.  i)antauS--xaf)a,  ntumtS»ra^. 
Likstolsko,  f.  teötamentti4el)niä,  ^autau§4cf)mä. 
Likställig,  a.  i)t)tä=)vcrtatnen,  t)^ben=mufatnen, 
lj()ben=olDineit,  famotn  1.  i^^beM  laiUa  ole» 
tva,  faman=mufatnen. 
Likstämmig,   a.  l^^tä^ointuiiten,  fc}JU=|otntiii= 

nen,  ijl;ben=nmt'ainen,  ^^tä=^5ttäft)ä,  ijfft=inie= 
linen. 
Likstämmighet,  f.  ^I;tä=fcintutfuu§,  t)f)beu=mil= 

faifuuS. 
Likstämraigt,  adv.  ^l^tä^fohttUtfeöti,  fo^3U=fom= 

tutfegti,  fo:|3u  =  ioinmtöfa  1.  »joinnuda,   ^^tä 

)3ttäen. 
Liksa,  se  Likaså. 
Likt,  adv.  ij^tälätfeöti,  famaan  1.  t)f)tccn  ta= 

paan  1.  muotoon,  j.fun  tair>aKa  1.  ta).Hian; 

kackla  1.  en  gås,  faaf'Dttaa  fjati^en  taipalia; 

måla  1.,  maalata  t;^tälätie«tt  1.  famaan  muo= 

toon. 
Liktal,  n.  ^utau§'^uf;e,  ;^auta=)3u^e,  ruumis- 

faarna. 
Liktare,  m.  Iaöti=h»ene  (=een). 
Liktidig,   a.   l)f)ben=atfntnen  1.  =aifainen,  Ijtft 

atfainen,  faman=aifuinen. 
Liktidighet,  f.  i)I;bcn=aifatiuu8,  farna  atfa. 
Liktidigt,  adv.  t)l;teen  1.  famaan  alfaan,  ify- 

bellä  ayaäa  1.  aifaa. 
Liktorn,    m.  litfa^iwawag    (=)3aan),   triar^Hiau 

fänfä  1.  Utfå. 
Liktornsplåster,  n.  fänfä=Iaa§tari. 
Liktydig,  a.  tjf)tä  merfttfenjä,  faman»merfitl}f» 

feöinen. 
Liktåg,  n.  runmitn^faatto. 
Likvagn,  m.  vHumté=>t?aunut,  "^autastraunut. 
Likvinklig,  a.  vl)tä4ulmatnen,  tafa=futmainen, 
Likvisst,  -väl,  adv.  fuitenfin,  fumminftn,  fit= 

tefin. 
Likåldrig,  a.  t)I;ben'-ifainen,  ij^tä=tfäraen,  ^ffi= 

ifäinen. 
Likör,  m.  Iiföi5rt,  fofuri=tBtina. 
Liliput,  m.  maatiainen,  :f)ienulatnen. 
Lilja,  f.  (lilium)  lilja,  IiIja  =  faSn.n,   Iemmen= 

fuffa. 
Liljeartad,  a.  tiljamatnen. 
Liljehvit,  a.  lifjan-ipalfea,  fumi^toalfea. 
Liljekonvalje,    m.    (convaliaiia    majalis)    Ul)' 

män=fielo  1.  »fieli,  >inlffa4;einä. 
Lille,  lilla,  a.  ).neni,  pienoinen,  )3tenufainen, 

:|3iffu,  :|3tffutnen,  piffainen,  ))tffaraine!t,  :pif= 

furuinen,  tvaijä,  lpäi;äinen;  hennes  1.  barn, 

^änen  pitni  1.  l»ä[)äinen  lapfenfa;  mamma 

1.,  ättifeni,   emofeni,  äitt  fulta  1.  fultant  1. 

fultafeni;  pappa  1.,   taattofeni,  ifä  fulta  1. 

fultani  1.  fultafeni,  ifäfeni;  hun  sitter  med 

den  1.  i  famnen,  bän  istuu  ptffu  1-  ))iffni= 

nen  f^ItSfä;  det  1.,  fe  \v'å\)'ä;  vara  nöjd  med 

det   1.   man    har,    tl}l)tt)ä    hiä{;ään  1.  ti?äf)ät= 

feen  ofaonfa,  ti}i)tijä  fiii;en  ftiä£)ään  mitä  on; 

jag   skall   göra   det   1.  jag    kan,    teen    fen 

tBä^än  minfä  I.  mitä  teoin. 
Lillfinger,  n.  ))iffu=fovmt,  fafart=fovmt. 
Svenskt-Fi/tikt  Lcvikon. 


Lillgammal,a.iT>anf)amatneu,tt)anf;ofa8  (=ffaan). 

Lilltå,  f.  fjiffu-  1.  fafart-rcarroaS  (=f)aan). 

Lilltärua,  f.  (sterna  minuta)  )3iffn=titra. 

Lillända,  f.;  1— n  af  en  stock,  ^irren  latoa- 
:>iää  1.  iJieiti  f)ää. 

Lim,  n.  litma;  (cäxtUm)  t^mä,  jälä. 

Liraaktig,  a.  liimamatnen,  liimatnen,  Iitman« 
tapainen;  (bot)  jäfätnen. 

Limdrånka,  v.  a.  liimotttaa. 

Limfogning,  f.  Utmauö,  Ittma4itto3. 

Limfärg,  m.  Itima-toärt,  Iiima=maaii. 

Limitera,  v.  a.  rajoittaa,  määrätä,  määrittää. 

Limkokare,  m.  Iitman=fetttäjä;  (kärl)  Uima» 
pannu,  Uima=feittljvi  1.  =feittt. 

Limma,  v.  a.  Utmata;  (bestryka  ined  lim)  UU 
moittaa. 

Limmig,  a.  Utmainen,  Uimamainen,  t^mätnen, 
UimafaS  (=ffaan),  jäfäinen;  bli  1.,  liimauta, 
Uimanntua. 

Limning,  f.  UimauS;  lossna  i  1 — n,  lä^teö  1. 
eritä  UimantfeSta. 

Limonad,  m.  Umonaati,  fttruuna=n^efi  (=ben). 

Limpa,  f.  Umppu,  faffn. 

Limpanna,  f.  Uima=pannn. 

Limspö,  n.  Uima=faitta,  Uima=fäippä. 

Limstång,  f.  se  Limspö;  löpa  med  I — en, 
fantaa  UeUä,  UeUtettä. 

Limtväng,  n.  Itimau6=pif)tt  1.  »ptitta. 

Limvatten,  n.  Uima-lueft. 

Lin ,  n.  (linum)  'i;^i\iaxoa,  peCaiuaS  (=aan),  pel» 
lainen,  Uina,  (blårfritt)  aiicina;  afl.,  peEa» 
txiainen,  peflaivincn,  aitoinainen. 

Lina,  f.  liiua,  föl)ft  (=ben),  nuora;  (att  draga) 
jntfa,  jnfo;  låta  en  häst  springa  I.,  juot» 
futtaa  1.  I;ttppi3ittää  ften^oigta  fiJ^beöfä;  dans- 
sa  pä  1.,  tanSfia  nuoratta. 

Linbråka,  f.  pettatä4ouffu,  fouffu. 

Lind,  f.  (tilia)  Ief;niu§,  nitni=puu. 

Linda,  f.  (å  åker)  nurmi,  farje  (=feen),  leto; 
åkern  ligger  i  1.,  peito  on  farfeena  1.  fetona 
1.  nurmena;  upptaga  åker  nr  1.,  tefjbä  1.  rif» 
foa  peltoa  farfeeSta,  fijntää  farje  1.  nurmi  1. 
abo  pettoffi;  gå  il.,  farjettua,  nurmettua, 
feboittna;  (åkerren)  piennar  (=ntaren),  tcteri. 

Linda,  f.  Q'ör  barn)  fapalo;  (fiy.)  fc^to,  la- 
palo. 

Linda,  v.  a.  (ett  barn)  fapatotta  (=tfen),  tapa» 
loiba;  (binda)  fääriä,  fietoa,  tc^ijttää;  I.  ett 
ben  med  band,  1.  band  om  benet,  ftetoa 
1.  fääriä  nauhoja  fääreen  1.  fäären  ympä- 
rille, fääriä  fääri  naul^joi^in,  rtJljIJttää  1.  fte» 
toa  fääri  nannoitta;  1.  en  duk  om  magen, 
fääriä  i.  fietoa  l^uitot  hjatfan  ^mpärt,  ft»^öt» 
tää  tootfa  I)uitx)it(a;  1.  af,  npp  ett  barn, 
päästää  lapft  fapalosta,  päästää  1.  otcata 
iapfen  fapalo  1.  fapaIo.-tol;öt. 
Lindansare,   m. ,  -serska,  f.  nuoran  =  tan§ftja, 

fö^fi^feiffuja,  nuoratta=tanSfija. 
Lindanseri,  n.,  Lindansning,  f.  nuoratta  tan6» 
fiminen,  fij^bettä  feiffnminen,  nnocan^tangs 
finta,  fö^fi4etffuma. 

48 


378 


Li  11 


Lindare,  m.  (tinca  vulyaris)  tUUtain  (  lllCli), 
fuutavt. 

Lindebarn,  n.  fa^jalo^Ia^jft,  fa)5atc{aincn. 

Lindning,  f.  fapaloiticmmeit,  !aj5alcimu8,  fää- 
rtmincn,  !ictomu?;  (det  hoarmed  lindats) 
U\>alc,  Tdäxt  (»ecn). 

Lindocka,  f.  :|)eIIaiBa=iormau8  1.  4>hrD. 

Lindodra,  f.  (camelina  sutiva)  tcuti.nncu  !itu» 
:>.icaairo,  fitu-^eaalva,  abbe»  1.  fitfo-V^ellatoa. 

Lindorm,  m.  (-python)  je^JUfäärme  (=ecn),  >ul)ö= 
fäärme. 

Lindra,  v.  a.  ftucjeiitaa,  t;)er^iC'tttaa,  lieii-Mttää, 
feivcntää,  fufattaa,  Vctniuttää;  1.  plågorna. 
I)iicjcntaa  1.  (tcnnttaä  1.  licl^otttaa  ivaiuiat 
1.  fia^ut;  1.  ens  möda,  fcivcntdä  1.  [^el^-^^oit- 
taa  1.  Buojentaa  j.fun  ivahvaa;  1.  sig,  v.  r. 
I)itDJeta(=fenen),  feivctä  (=ncn),  »äbctci  (=ncn), 
I;eI|Jcittaa;  värken  börjar  1.  sig,  fävfl}  al» 
\o.a  f)eI^^otttaa  1.  I)ucjcta  1.  h)äf;etä;  1— nde 
medel,  [)elpctttania  1.  Itcivtttäivä  1.  fulatta» 
»ua  1.  :f>el;mittä»ä  aine. 

Lindrig,  a.  fjelp^o,  Iiuctca,  uncnc,  miete,  \iM\\}-- 
fea,  leiitc,  fea^eä,  ioäl)äincn,  ^.neni;  1.  hetta, 
Ijel^^^jo  1.  iiHibäiuen  hiumuu8;  1.  köld,  ^e{|.^» 
^^0  1.  n.Hi{;äiuen  1.  f)itofea  ^mffaneu;  1.  vin- 
ter, I)eI|3i>o  1.  leuto  1.  taul;fea  1.  mieto  ta(= 
un;  1— t  regn,  iväbäinen  1.  ).ncni  1.  Iiel^^^o 
1.  iricno  fabe;  1.  möda,  ktctea  1.  n\i()ä  1. 
!t)e{)J^>o  ivaitoa;  1 — are  plaga,  (;cl).^cini.n  1- 
I)uot'eam^n  1.  iiHiBem^n  tiiSta;  1— t  straff, 
I)eI^:|?o  1.  f;uof'ea  'raiiijai§tu8;  1-  sorg,  :tjieui 
1.  trä(}äincn  1.  feiueä  1.  (juofea  fuvit;  1— t 
pris,  f)uc!ea  1.  I)eIp^.io  binta;  1— t  ondt,  it»ä= 
Iäinen  1.  Vif"i  V^^b*  1-  V^abun?;  i  1— are 
mening,  taubfeauimaöfa  1.  I^el^^ommaSfa  1. 
täireätnmäsfä  inevritt)fie§[ä  1.  tarfoitufiesfa, 
iau^feaml^aa  1.  fätrcämpää  1.  I^c^Jompaa  tav» 
foittaen. 

Lindrighet,  f.  f)etJJ^.^ouS,  r;uofeu§,  iinenouS, 
mietou?,  fauf;feu8,  leutous,  fetoelje,  i»ä()i)l}§; 
jmfr  Lindrig. 

Lindring,  f.  I)etJ.'*^^o,  f)om^a,  I}eI|.^oitu8,  f)ucjen= 
nu8,  I)oiivau6,  Iteit»iti)S,  fe»enni)8,  ircil;en= 
nt}8,  ^^ef)nittljé;  jmfr  Lindra;  det  ges  ingen 
1-,  et  ole  enfintään  f;eI^^^^oa  1.  l^ohoaa;  Her- 
ren ger  1.,  §erra  f)el).^cn  te!ee. 

Lindrigt,  adv.  belpoSti,  l^ell^oCa,  I^oiivaöa, 
f)uo!eaett,  hjät)än,  nitcboStt,  faul)feaeti,  fä- 
ipeäSti,  IvnencSti;  jmfr  Lindrig;  vara  1.  sjuk, 
cKa  iväljän  1.  toäbäifen  1.  beHjcött  {il^eä. 

Lineal,  m.  linjain  (=tmen),  ictiiiiain  («imen). 

Linearteckning,  f.  Jxniföanto,  ixiiil-oa»fun,ian8. 

Linfrö,  n.  :|jel(an:an  =  fiemcn,  :|>e(lais  =  fiemcn; 
(kollektivt)  ^^eUaie=fieraenet  (pL). 

Lingarn,  n.  :^.ieI(atvaS4anta,  aiiuina=Ianfa. 

Lingon,  n.  ^niota,  ^niohiffa,  ).ntoIam  (»imen), 
:t.''Uofanen,  VHioIan-marja. 

Lingonbuske,  m.,  -rjS,  n.  (vaccinium)  ^.^uo{an= 

tBOvfi  (=rren),  ^ucl  a. 
Lingonvatten,  n.  )JUoIanmavja=iDeft,  ^nichiffa» 
»veft,  ^niola-tpcft. 


L  i  n 

Lingvist,  m.  fielt-taituvi,  fieH  =  nieffa,  fieteu» 
taitaja  1.  »tutfija. 

Linguistik,  f.  fielt^ticto,  fielen=0jj).nmu8  1.  't- 
pinta,  tieIen=tutftnto. 

Linhandel,  m.  ^iet(aivan=!anV^^''a. 

Linie,  f.  (matem.)  uninm,  linja;  rät  1.,  fnera 
tniirua  1.  linja;  krokig  1.,  fäl)rä  1.  iväiivii 
toiiwa;  (rad,  streck)  ^.^iiru,  liniru,  juouM, 
jono,  rinn,  linja;  draga  1 — er,  irebellii  nni» 
iroja  1.  Viiruja  1.  juoiriia  1.  nnivuja,  Viivu8= 
telia,  iiniivoitella,  iinilroa;  bygga  hus  i  1., 
rafentaa  l)uoneita  l}t;tecu  vinnin  1.  linjaan 
1.  jonoon;  de  stodo  alla  i  en  1.,  jeifoiwat 
faifft  linjaSfa  1.  jonoefa  1.  juoraSfa  1.  tjl)' 
beöfii  vinn8fä;  trupperna  stodo  pä  två  1 — er, 
jota^nnifi  fcifoi  fat^beöfa  linjaSfa  1-  jonoSfa 
1.  fabtena  linjana;  (i  slcigiskap)  lanta,  i)aa= 
ra;  i  rätt  ned-,  uppstigande  1.,  fuovaan 
etenennillä,  tatenelraÖa  Ivaavalla  1.  faunalla, 
juovaan  etencn^ää,  tafenenma  liaaraa,  fuo= 
raan  ctenciväsjä,  tafcneivaSfa  ^olive^fa  1. 
baavaSja;  (mdti)  fijnft  (nraen),  linja;  (eqva- 
tor)  :|.Hiin.Hin=taiaaja,  linja;  passera  1 — en, 
mennä  1.  fnlfea  i>äiUHin  =  tafaajan  1.  linjan 
^oiffi  1.  ct)itje;  hon  har  redan  passerat 
1— en  (fg.),  Ijäu^Jä  jo  en  fajattu  ^.nifa. 

Liniebataljon,  m.  linja4^ataljona. 

Linieloft,  m.  fanta=ofa. 

Liniera,  v.  a.  (draga  linier)  Jviiwata,  linjata; 
(furse  med  linier)  unitooittaa,  iinin^oa,  ^ii* 
mittaa,  ).nivuötella,  jucioittaa,  linjoittaa; 
1 — dt  papper,  voiiirattu  1.  Uniwa^^a^jcvi. 

Linieregemente,  n.  linjanlifmentti. 

Liniering,  f.  ixnih.^au8,  iuiitraama,  linjau8,  U>ii=' 
irat  (pl.),  linjat  (pl). 

Linierstift,  n.  iiniwafiu  (=men),  Iriiiim-tljnä. 

Linieskepp,  n.  Iinja4aiiva,  fota4aiuia. 

Linietrupper,  m.  pl.  liuja=fotaiväti,  liiaja=jOu!ot. 

Liniment,  m.  linimentti,  i»oibe=i3lj^,  njoifin 
(nmen). 

Linka,  v.  v.  liifata,  nilfuttaa;  se  Halta. 

Linkam,  m.  vobfa,  ).^ellaié=vobta. 

Linknippa,  f.  )>ellaiva=  1.  :|.^ellai8=fim)J^)U,  (min- 
dre) Vetlanda -fijferö  1.  'fvfvi'^»  ))ellalva=for- 
mau8,  )jellaam=fuiffo. 

Linknopp,  m.  fl}ltfl),  ^ellairan  \'cjil% 

Linland,  n.  )?ellaira8=maa,  :|?cllai8»maa. 

Linne,  n.  liina,  liinainen  1.  oinaina  =  !anga8 
(rfaan),  palttina;  (linnekläder)  liina=^»aat= 
teet;  (skjorta)  paita,  i^aitanen;  i  bara  1— t, 
^aitafillanja,  :|.''aljaalla  ^.miballanja. 

Linne,  a.  liinainen,  V'etta»ainen,  aiannaincn, 
ailDina»,  ^eltairaiS^. 

Linnebaud,  n.  liinainen  1.  liina=naur;a. 

Linnekläder,  m.  pl.  liina^lcaatteet. 

Linnelapp,  m.  liina=tilfa,  |5alttina=tilfa. 

Linneskaf,  n.  liinan  1.  ^jatttiuan  nötjl;tä,  lii= 
nan>faa»e  (=))een). 

Linnesöm,  m.  liinan»om^)elu8. 

Linnés-ört,  f.  (linnaea  borealis)  ivanamc,  fir= 
inn-UUo. 


Lin 


Li  t 


379 


Linneväf,m.,-väfnad,  f.  Itiiui^  1.  ^aUtilta^ratlijaS 
:    (=faan),  aitvtna= fångad,  fiina^ivaate  (=tteen). 
Linneväfvare,  m.  ^^alttinan^futcjva,  Iitua=fan= 

fitri. 
Linning,  m.  liiiuitti,  faitfue,  fauliiri,  !aulattn 

(=ttiineu);  (byx-l.)  mfétärö,  wifötäxä. 
Linodling,  f.  )3eUaioan  aMljeh)^. 
Linolja,  f.  ^>eli[atö=öl)t),  Itina  ölj»,  liina^lvoi. 
Linrepa,  f.  vc^fa,  VcUai^naMjfii,  ritlftnslauta. 
Lins,m.  (ervuwj  xvixtoiiä,  ixnriui,  liiiéfi;  (opf.) 

Itnsft,  nnjftc. 
Liusformig,  a.  Iin§ftn» muotoinen,    mi)!ii3fäs 

(=!fään);  (bot.)  irivnamaincn. 
Linskäfva,  f.  |jäiötär  (=en),  )iäiétäre  (=een). 
Linrötning,  f.  )jeUan)an  =  ma(;ennuö,  ))ettahjan 

lioituö.. 
Linskötsel,  m.  :>jetfan?an»rnoffo. 
Lintapp,  m.  )>elta»a=iuiff'o  1.  »tuffu. 
Lintotte,  m.  ^.^elTan^a-fnontalo  1.  =tuttt. 
Lintyg,  n.  palta. 

Lintåga,  f.  ^^cdalvan-futtu,  )3et[at§--futtn. 
Linål,   m.  (petromyzon   brunckicdis)   Ufo-mato, 

fih>i=na[;tiainEn. 
Lip,  n.  itinä,  tidttt}^. 

Lipa,  v.  n.  itfcä^  ttllittää,    ttttittää,    tiltiteöä, 
ittStä;   hvad  står   du   der  och  1 — r?  initäö 
fitnä  ttfeä  tiaität? 
Lipare  1.  Liper,  m.  tit(en4ni).>).Ht,   itfijä,   ttfu» 

fuu,  tilttttäjä. 
Liqvid,  a.  Uufca,  ii^cteiä;  i  1.  form,  fiufeana; 
subst.  m.   liftxnttti,    fuoritn?,    felantt)^,    In= 
»un=tefo;  få  full  1.,  faaba  tiiijfi  fuovituS  1. 
lifteiittt. 
Liqvidation,  f.  to):i^.Hi=Iaefu,   fetwän^tcfo,    fel= 
i»itt)8,  luorttnö,  niaf)un=tefo  1.  'fuorituö,  lif» 
njitttt. 
Liqvideia,  v.  n.  tef)bä  fefwä  1.  roJJ^m-^aSfu  1. 
feIiDitt)é  1.  lifanttti  1.  fucrituö  1.  juova;  v.  a. 
fuorittaa,  niaffaa. 
Lirka,  v.  n.  (med  ngn)  fuoStutelTa,  unefoitetta, 
mairitella,  maanitella  (j.futa);  1.  sanningen 
ur  ngn,  urffia  1.  ubcKa  1.  maanitella  1.  ane» 
fottclla  totnutta  j.fulta. 
Lisa,  f.  ^tixwa,   I;eIppo,   f;eH)ottuS,   Iof;butnS, 

Itetoitvs. 
Lisa,  v.  a.  I;oitx)entaa,  I;eH3oittaa,  Itetoittää. 
Lisma,  v.  n.  lief^atotta  ('tfeu),  lief^ailta,  it)ie» 
fistellä,    liuta^tella,   mielitellä,   mairiteEa, 
fieiDagtella. 
Lismare,  m.  [tef;atfo,  miern,  lieljaili|a,  j»iefiö= 

telijä,  Itebatcitftia,  tinfaStelija. 
Lismeri,  n.   Uel^atottieminen,  liufa§teleminen, 
t»tefigtelp,  mielittelt},  Uutfauö,  Iief)aileminen. 
Lispund,  n.  leiwtSfä;  1 — tals,  letlriisföittäin. 
lAst,  c.  (påkläder)  vemutS,  venna,  ljulpic,  jno= 
maö,  iiäävme  (=een);  (af  träd)  pkwa,  I)nlpio, 
IttSta;    1.   i   kanten    på    ett    bord,    ))i5t)bän 
reuna=^)iena  1.  4ttSta. 
List,  f.  h)ieffau3,  faaalnuS,  ^^eto5,  jnoni;  bru- 
ka 1.,  tinefaeteHa,    faaaltaa,   ^^ettää,   |.ntää 
juonia,  l)ar|Dtttaa  faamluutta  1.  iDieffautta. 


Lista,  f.  liöta,  tiista. 

Listhyfvel,  m.  reunn§4;öl}tä. 

Listig,  a.  iviefaö  (=ffaan),  fatuala,  Ie^>^o;  1— a 
knep,  fairalat  juonet. 

Listighet,  f.  aneffaus,  faföainn?. 

Listigt,  adv.  faa^alaeti,  toiettaaSti,  ^-^ctofliieött. 

Listmatta,  f.  r;nl))io=matto. 

Listverk,  n.  rennuc-tuä,  :picnan'?. 

Lit,  f.  luottamu?,  turaa,  tura^auö;  sätta  sin 
1.  till  ngn,  tuottaa  1.  pamia.  tuviuaufa  1. 
luottamufieufa  j.ful;un. 

Lita  (på),  v.  n.  luottaa,  turivata,  ^anna  Iuot= 
tamuffenfa  1.  tura-^anfa,  lucttautua;  han  är 
ej  att  1.  på,  l;äneen  et  ole  luottamilta; 
kan  jag  1.^  derpä?  aotufo  fiit;cn  luottaa? 
jag  1— r  på,  att  ni  gör  det,  luotan  fiil;cn, 
että  fen  teette. 

Litani,  f.  litania. 

Liten,  a.  ^neni,  toäl;ä,  a^äl)äineu,  ^.ncnoinen, 
pxUn,  |.nffuincn;  l.  bro, '^^ieni  1.  »äf;ätnen 
ftfta;  1— et  djur,  :^tent  1.  ^^iHuinen  1.  i»ä= 
l;äiueu  eläin;  1.  menniska,  )3iffuinen  1.  >»ä= 
l;äinen  1.  ^jieni  1.  li}l)i)t  ihminen;  vänta  en 
1.  tid,  obota  toäljän  1.  ))iffutieu  1.  f;tufan 
aifaa;  man  var  der  en  1.  tid,  fieöä  oltiin 
tt>äl)än  aifaa  1.  a>äl;ät  aifoja;  1— et  fel, 
tcä^ä  1.  :|.neni  jvifa;  jag  var  ännu  1., 
då  det  hände,  olin  Jvielä  )t»äl;äinen  1.  i»ä=' 
pifenä  1.  »ienenä  1.  ^jiffutfena,  fun  fe  ia^^ 
\>a\}t\\V^  hon  har  fått  sig  en  1.,  Ijän  on 
faanut  Vnffuifia  1.  |)ifun;  helt  ].,  :|.nffavai= 
uen,  ^.ntfuvnincn,  ^^ienuf•aiuen,  åkallan  ^teni 
1.  aäliäincn;  ngt  1.,  »ät;äläutä,  Vieneläntä, 
pienenläntä,  Vienen 4aincn,  anitiän^ lainen, 
))tencl)tö,  aäf)äl)lcj  ngt  1— et,  jotin  aniliä  1. 
aiäl;äinen  1.  ^iffuincn,  jotafiu  »äljäistä  1. 
pknta  1.  :|)iffuista;  nöjd  med  1— et,  a-»ä= 
I)ään  tl)l}tl}iräinen;  gif  mig  1— et  vatten, 
anna  minulle  a^äl)än  aettä;  anse  för  1— et, 
aiälH-if)l}ä,  aäljeffiä. 
Litenhet,  f.  ^ienuuä,  aHit;l)l)S,  »äl;ät|lJV8,  ^Jte^ 

notiunö. 
Litet,  adv.  aätiäu,  a)äl;äi[en;  helt  1-,  )5tHut= 
fen,  Ijtufan,  :|)iffaraifen;  jag  vet  det  lika  L 
som  du,  fenttebän  i)l)tä  aäljäu  fuin  ftuä= 
fin,  fitä  en  ttebä  enemmän  fuin  finäfääu; 
sofva  1.,  maata  a^äl^än  1.  luäl^ätfeu;  låt  mig 
sofva  1.,  anna  minun  iwäl;ä  1.  \m\}a\\  maa= 
ia,  anna  minun  nufal)taa;  1.  blek,  falaiaffa, 
toäl;än  falpca;  1.  djup,  fi)njäf)fij,  icäfjän  flj= 
Jcä;  1.  svart,  muöta^fo,  l;iufan  mu§ta;  det 
är  jedan  1.  mörkt,  on  jo  f)imeät)fl5  1.  )3t= 
meänlöntä  1.  icä^än  ).nmeä;  1.  större,  \x)'i' 
f)än  1.  t»äf;ää  tfom|5i;  I.  högre,  aiä^än  1. 
a^äf^äietä  forfeam}.n;  helt  1.  längre,  l;iufan 
1.  ^.nffuista  1.  ^tffaraieta  1.  ^iffurniicu  f.n= 
tem^i;  om  du  skulle  kommit  1.  förut,  joS 
olifit  a\il;ää  1.  icät)äiötä  1.  f.nffuif^ta  ennen 
tullut;  han  var  1.  längre  borta,  oli  piffuiS- 
ta  1.  a'>äl;än  tuonnemf.>ana;  jag  vill  1.  tala 
med  honom,  oltfx  Ijäuelle  wäl;äu  ).nif)umt8ta. 


380 


Lit 


Litograf,  m.  Kan  =  :painaja ,  UtCtsra^)!)!,  finjv 
piivtäiä. 

Litograli,  f.  (konsten)  tiwu^anxo ,  fi»i=^urrän= 
tä,  fin^t^^ainon=tatto,  !tft)een=)3oino ;  (af tryck) 
f«Pt=))urrc8  1.  =))amog;  boken  har  vackra 
1— er,  ttrjagfa  en  foreita  titei  =  :>)iirrD{fta ; 
1 — n  i  det  arbetet  är  bra,  fit»i=^aino  1 
fitot4^ainamu§  fiiiiä  teoffcSfa  on  htjwä. 

Litografiora,  v.  a.  Iitogva^[)ioita  ('tfen),  fhceen 
^painaa  1.  piirtää. 

Litografisk,  a.  litot^Himoflinen,  fiiin^ijjiirrettt» 
nen,  !iun=^ainon  1.  -^juvrännöu. 

Litokromi,  f.  litcfvomta,  !uwi=malau§,  thm^ 
painanta. 

LLts,  m.  fi^rjäi^e,  reifän-eunu3. 

Litsa,  f.  (skepp.)  litfa. 

Littera,  f.  littera,  firjain  (-men);  under  1.  A., 
2(  ttrjatmen  1.  litteran  alla. 

Litterat,  a.  Inlenut,  fivian=c)j|.Mnut;  firja-mieg. 

Litteratur,  f.  tivjatttfuuS. 

Litteraturblad,  n.  !ivja((ifiiu84cl;ti. 

Litteraturhistoria,  f.  ftVJaUilUUbcn  f)tÖtoria, 
!irjat(i|nuS4)ii^tovia. 

Litteratursällskap,  n.  {irjalliiuuben^eitra,  fir= 
jaUi)nug'|eura;  finska  1— et  i  Helsingfors, 
©uomalaifen  fivjaKifuuben  feura  §clftngis[a. 

Litteraturtidning,  f.  !iria(Iijuu84el)ti,  firiali[i= 
fuubcn  fanDma4ct)ti  1.  [ancmat. 

Litteratur,  m.  tirjailija,  fuja-nieffa,  fivjaötaja. 

Litterär,  a.  fivja=tieboIlincn,  edullinen,  tieteel- 
linen, lirjaUinen;  1.  tid.skrift,  o^nllinen  1. 
hvia-tietcellincn  aifafaii^-fivja  1.  4e^ti;  1— t 
arbete,  firjallincn  1-  cpiilinen  teo§;  1.  strid, 
c:ijillinen  1.  firjallinen  feta;  1 — a  bemödan- 
den, firjaHifct  ijvitpffct  1-  Vintf)at  1.  aSfareet. 

Liturgi,  f.  liturgia,  ('ivfcn=nicno,  !irHo=järe§= 
tl}S;  (handbok)  tivffo4ä[ifivia,  firtfo-tirja. 

Liturgisk,  a.  firfcn-menoUinen,  tirtcn=mencn, 
Sumalan  V^Jl^P^InfKn- 

Livré,  n.  linjeri,  liiin-ea,  ^^afirclijan  Vufn- 

Ljud,  n.  ääni;  1 — ets  styrka,  svaghet,  äänen 
Jcoima  1.  fctt»uu8,  l;etffou§;  gifva  1.  ifrån 
sig,  äännäf)tää,  I)elät)tää,  foiba;  han  gaf  ej 
ett  1.  ifrån  sig,  [)än  ei  äännä^tän^ttään  1. 
f)iietal)tamttfaan;  denna  klocka  har  klart 
1.,  tältä  tcUcUa  1.  tägfä  fellegfa  en  i)ik'å 
ääni;  äska  1.,  onca  1.  pxjxjtliä  tuulcinieta; 
af  lika  1.,  t;l)benniäninen,  lanian-ääncUincn. 

Ljuda,  v.  n.  feiba,  antaa  ääntä,  luulua,  l;e= 
Iistä,  faja{}taa,  faifua,  !aial;bclta;  bönkloc- 
kan 1— er,  vnfcn84'elle  \o\pi  1.  fuulnu;  trum- 
peten 1— er,  teriri  foi  1.  fajabtelee  1.  tei= 
tottaa;  dessa  klockor  1.  lika,  näillä  felletl» 
la  en  t)f)täläinen  ääni;  (gram.)  ääntl)ä;  den 
bokstafven  1-— er  ej,  fe  ))UUötann  ei  äänni^ 
1.  fuuln;  en  1 — nde  malm  och  en  klingan- 
de bjellra,  {)elifejrä  tragfi  ja  filifeteä  ful= 
fninen. 

Ljudbotten,  n.  se   Hesoiinansbotten. 

Ljudelig,  a.  ääncfäé  (=!tään),  öäneliäS  (»ään). 


Lju 

ääninen,  fuulun5a,  lorlea,  faifntoa;  med  U 
stämma,  fuulmcatta  1.  fovteaEa  ääneEä,  ää- 
neftäästi. 

Ljudeligt,  adv.  ääneffäästt,  {uuluteaStt,  ää- 
neenfä. 

Ljudhål,  n.  ääm=reifä,  fumu-reifä. 

Ljudlös,  a.  äänetön. 

Ljudmetod,  m.  äänteIt)S=ta^a. 

Ljudtecken,  n.  äänt=mertft,  äänen-ntertft. 

Ljudvåg,  f.  (/ys.)  ääni4aine  (=cen). 

Ljuf,  a.  fuloinen,  fulo=,  l;evttainen,  armag  («aan); 
1 — a  toner,  fule»fäft>elet;  1 — a  drömmar, 
fuleifet  1.  I;erttaifet  unet;  i  1— t  och  ledt, 
enneöfa  ja  ennettcmuubeöfa,  ]^i)h?inä  ja  pa^ 
Ipiua  ^äinnnä;  man  erfar  en  1.  känsla 
dervid,  fe  tuntuu  niin  l^^trtältä  1.  fuleifelta, 
fe  tetee  niin  binvää  fi)bämette. 

Ljufhet,  f.  fulcuö,  fulcifuug,  fule,  l^evttaifuuS, 
avmauö. 

Ljuflig,  a.  fnteinen,  fule,  t;erttainen,  fulottia, 
maive  (-cen),  mieluinen;  denna  frukt  har  en  1. 
smak,  tällä  t;cbclmällä  on  maire  1.  mielui» 
nen  1.  fulcnm  matu,  tämä  l)ebelmä  en  niin 
l^Vnuin  1.  maireen  matuinen;  jmfr  Ljuf. 

Ljnflighet,  f.  se  Ljufliet. 

LjuHigt,  Ljuft,  adv.  fuleifeöti,  fuleEa,  fnlou» 
bcUa,  f)erttaifesti,  armaaöti. 

Ljuga,  v.  a.  o.  n.  n?al^etelta  (4teten),  n^ale^» 
betla  (-telen);  1.  på  ngn,  »»alljetella  j.tun 
ft}l)tft  1.  pääUi;  1.  sig  fram,  :ijää8tä  toaU 
l;eella  1.  tcart)ettelemalla  jt)!in;  1.  sig  ifrån, 
:^ääötä  »all;eella  1.  toalljettelemalla  jstfin; 
1.  vänskap,  cUa  »ralt)e-l}étä»ä,  clla  ^ötätcä 
cleieinanfa. 

Ljugare,  m.  tt)alf;ettctija,  tvalel^telija. 

Ljum,  a.  ('om  waCtoJ  o.  d.)  f)aalea,  Ijailea,  ^enfeä, 
leinaS  (=aan);  (ngt  kyligare)  l)Oxnia;  (um  vin- 
den) ^cnfeä,  lenfeä,  Iauf)a,  foi^ea;  (fig.)  piU' 
feä,  toente,  mictc,  laimea;  1.  vänskap,  lai- 
mea 1.  I^enfcä  l;i?tänn)l}8;  han  är  1.  för  den- 
na sak,  l)än  en  micto  1.  penkä  fen  afian 
ful)teen;  bli  1.,  Ijaalistua,  f)aileuntua,  ^enfe» 
t}tvä,  Iaul)entua,  fcirceta  (=)5enen). 

Ljumhet,  f.  baaleuö,  I^aileuS,  ^enfetjS,  l^or» 
neuö,  lauf)uue,  feii^euS,  laimeuö,  mietouS; 

jmfr  Ljum. 

Ljumma,  v.  a.  I;aali§taa,  l^aaleuttaa,  :|3enfe^t' 
tää. 

Ljumske,  m.  !n»e  (4een),  raul;afet  (pL),  nu 
iDutfct  (pL),  nureg,  näärwä,  aatjan-olug, 
fa^jfi  1.  fa^ifu,  maSmalo. 

Ljumskebråck,  n.   tet)ju,  tl)rät,  fueli-mulffu. 

Ljumt,  adv.  ^enfeä^ti,  laul)aött,  fct^ieaSti,  lai» 
meaöti. 

Ljung,  va.  (calluna)  fanevhja,  fieffile. 

Ljunga,  v.  n.  rt)äläl4ää,  nHitäbbellä,  leimal^^- 
taa,  Ieimal)bclla,  fäläbtää,  Kiirahtää,  isfed 
tulta,  toäläl)bl?ttää  1.  läiväbbnttää  tulta;  so- 
len fram  på  fältet  1  — r,  pawva  tain.''aalta 
h.iäfäl)tclee  cbc64\iin;  v.  a.  fäläbbt)ttää,  »0= 
läl;b»?ttää,   lcima[;buttaa,  iöteä;   1.  strafido- 


L  j  u 

mar,  isleä  1.  ftnfafiuttaa  1.  Uma^utiUa  an» 
larta  tuomioita. 
Ljungande,   n.  tvälä{)bl)6,   Irälä^tämtnen,  Ici-- 
maitS,  Ieimaf)tekminen,  tulen  isfeminen,  fä» 

Ljungeld,  m.  se  Blixt. 

Ljunghed,  -mo,  m.  fanerlDiffo,  fanertoi^fan» 
gaö  (=faan). 

Ljuugpipare,  -spole,  m.  (charadrius  aprica- 
rius)  )3eIto=rauffa,  ^elto-fana. 

Ljus,  a.  ttjalfea,  vaalea,  tBaaiewa,  hjaloinen, 
njaloifa,  fetoä,  fetfeä;  ett  1— t  sken,  toalfea 
I.  toaiotfa  loiste;  1— a  färger,  tr>aaieat  »ä» 
rit;  1— t  här,  tealfea  1.  inaalea  tuffa,  ipal» 
feat  1.  »aalcat  l^iuffet;  med  1— t  hår,  tcal» 
fea=  1.  ifaalea^tuffainen;  ett  1 — t  rum,  h3a= 
loifa  I;uone;  det  är  för  1 — t  här  i  rummet, 
tägfä  ^uoneeSfa  on  fiiafft  tcaloa  1.  Iitan  toa= 
loinen;  det  är  1— a  dagen,  on  fetoä  1.  tät^fi 
;päi»ä;  på  1— a  dagen,  felteättä  1.  felfeättä 
iiäitoällä;  stå  i  1— n  låga,  oHa  ilmi  tulce-- 
\o.;  det  börjar  blifva  1— t,  alfaa  felittää, 
jjäittjä  atfaa  felitä  (»fiän)  1.  n^aleta  (»fenen); 
1 — t  hufvud  (fig.),  terätt)ä  1.  tarffa  ))ää; 
det  var  en  1.  idé,  \t)(i'å.  olt  tDaU6tatr>a  1. 
tarffa  ajatnS. 

Ljus,  n.  toalo,  walfeu§,  felfe^S,  firffaug;  so- 
lens 1.,  auringon  toaio  1.  iralfeug;  hans 
ögons  1.,  ^nen  filmäinfä  toalo  1.  »alfeuS; 
detta  rum  har  för  litet  1.,  täSfä  fjUOneeSfa 
on  liian  t»ä^ä  »aloa,  tämä  l)uone  on  Utan 
toä^än  toaloifa;  1.  och  skugga,  »alo  ja 
tcarjo;  varde  I.!  tulfoon  toalfeuS;  1— ets 
fader,  toalfenben  ifä;  1— ets  tiender,  teaf» 
teuben  »ifjoifliiet;  förnuftets  1.,  jären  »alo 
1.  |elfel)8;  komma  i  1— et,  tutfa  »atf enteen 
1.  ilmi;  draga  i  1— et,  tuoba  toalfeuteen  1. 
iimt  1.  julfiiunteen  1-  julfi;  han  var  ett  i. 
för  sin  tid,  l)än  oli  aifanfa  hjalfeuö  1.  roaIfeu= 
tena  1.  firffauö;  (af  talg  o.  d.)  ftjnttilä;  tuol^uS; 
stöpa  1.,  faStaa  1.  tet}bä  1.  icalaa  ftjnttiliji:- 
tä;  tända,  släcka  1 — en,  fl)tl)ttää,  fammut= 
taa  f^nttität;  taga  af  1— et,  niistää  fi)ntti= 
lää;  arbeta  vid  1.,  tef;bä  tt)i5tä  »alfealta  1. 
fljnttilän  1.  »alfean  toalolla;  flera  1.  syntes 
i  den  mörka  skogen,  monta  njolfeata  1. 
töaloa  näf^i  fljnfäöfä  metfä^fä;  det  syntes 
1.  i  fönstren,  fi^nttitijitä  1.  njalfeita  näfl}i 
tffunoiSfa;  hälla  1 — et  åt  ngn,  näyttää  VooX- 
feata  1.  ftjnttilää  j.fuQe;  föra  en  bakom 
1— et,  pettää  1.  »iefitcUä  j.futa,  Ijämmentää 
1.  )3eittää  j.fun  filmat;  stå  i  1 — et  för  ngn, 
ofla  1.  feifoa  j.fun  ebeSfä  1.  toalon  ebesjä, 
(fig-)  f)ämmentää  j.fulta  toatoa. 

Ljusarm,  m.  ftjnttilän  fannatin  (=ttimen),  f^nt= 
tiIö=^aoru. 

Ljusbit,  n.  fi}nttifan  ^^alancn. 

Ljusblå,  a.  toaalean»  1.  tcaale»an»ftninen. 

Ljusbord,  n.  f^nttilä»^)ö^tä. 

Ljusbrand,  m.  ftjnttitän  tarft  (=rrcn)  1.  ft)fi 
(•ben). 


Lj  u  381 

Ljusbrun,  a.  toaalean  runni,  ruSlea,  l^allatoa. 

Ljuse,  m.  se  Fiskljuse. 

Ljusfabrik,  m.  fi)nttiIä=-te^baS  (»taan)  1.  »toaap» 

riffa. 
Ljusform,  m.  f^nttilä^walin  (=imen)  1.  'irormu. 
Ljusgarn,  m.  fl}nttilä=lanfa. 
Ljusgrå,  a.  tBaa(ean=f)armaa,  tealfean=l^armaa, 

I^atfanja,  f)attaffa,  fjallattaira. 
Ljusgrön,  a.  ivaalean^tei^eriä  1.  »toel^reä. 
Ljusgul,  a.  njaalean=feltainen. 
Ljushandel,  m.  fl}nttilän=tau))^^a. 
Ljushandlare,  m.  fljntti(än=fau^^iaS  (^aan). 
Ljushet,  f.  ttialfeus,  »atoiluuö,  icaalenä. 
Ljushårig,    a.  ttiaalea=far»ainen;    (om   menni- 

skor)  tt)alfo»tuffainen,  »alfea»  1.  njaatea^tnl' 

fainen  1.  »tuffa,  n)alfea=:t^äinen. 
Ljusknekt,  m.  fi)nttilä=ni^ti  1.  »feiffo. 
Ljuskrona,  f.  ft)ntti(ä»fruunu. 
Ljuslett,  a.  toalfea-rtjerinen,  »alfean^hjereföä. 
Ljuslåga,  f.  ft^nttilän  iwalfea  1.  tuli. 
Ljusmassa,  f.  tt»afon  )3aIjou8  1.  jouffo. 
Ljusmeteor,  m.  (fys.)  toalonlmiö  1.  »ilme  (»een). 
Ljusmätare,  m.  JvaIon=mittari. 
Ljusna,  v.  n.  toaleta  (»tenen),  fetetä  (»fenen); 

himlen  1— r,  taiwaS  njalfenee  1.  felfenec  1. 

fee§ti)t^;  det  börjar  1.,  ^äitt»ä  alfaa  rcateta 

1.    tulla   1.    jeletä;    det  1— r   ändteligen   för 

honom  ock,  {;änenfin  ^jäittjäufä  ferran  ttjat» 

fenee  1.  felfence. 
Ljusning,  f.  tcalfenemuS,  toaloötuS,  tr^atafibuS; 

(ljust  ställe  på  en  mulen   himmel)    feijaStUS, 

fe'eS  (fe'efien),  i^äiiriän  rafo  1.  irinf ta. 
Ljusos,  n.  fi}nttilän=färl)  1.  »f)ät}r^. 
Ljuspipa,  f.  ftjnttilän^ornn. 
Ljuspunkt,  m.  »-oalo^^jilffu,  trtaIo=)3aiffa. 
Ljusröd,  a.  hjaoIean=:|)nnainen. 
Ljussax,  f.  f^nttilä  =  faffit  (pl.)   1.  »niistimet, 

niistimet  (pl  af  niistin). 
Ljussaxbricka,   f.   niiStin  =  ofetin    (=ttimen)   1. 

4auta,  faffi^Iautanen. 
Ljussida,  f.  tpalo^^uoli,  iriatfea  :>3noU. 
Ljusskarn,  n.  fl^nttilän-farfi  1.  »farmu. 
Ljussken,  n.  fi)nttiIän=ir)alo  I.  4oi§te  (=een);  i 

1— et,  ft}nttilän  njaloSfa. 
Ljusskygg,  a.  roaloa  1.  ^)äth)ää  :|3elfään)ä,  »a» 

Ion»arfa,  n>aIon»peIfuri,  toalon  1.  toalfeuben 

:peltaäjä  1.  fammoja. 
Ljusskärm,  m.  !t}ntttIän=h)ario§tin  (»imen)  1. 

»arjo. 
Ljussläckare,  m.  !t}nttilän=^attu  1.  »fammutin 

(»ttimen). 
Ljusstake,  m.  fljnttifä^jatfa. 
Ljusstrimma,  f.  »alcn  1.  :t.^äitoän  raita  1.  toinf» 

fa,  toinffa. 
Ljusstråle,  m.  traIon=fäbe  (=teen). 
Ljusstump,  m.  fl}nttilän=)5ää  1.  =)3ätfä. 
Ljusstöpare,    m.  f^nttiläu^faStaja,   fljnttifän» 

tefijä  1.  »toalaja. 
Ljusstöperi,  n.  fi}nttiIän»te!o  1.  'lastaminen; 

(stället)   tiinttifä4^aia    1.  »te^baS   (=taon)  1. 

=fa«tamc. 


382 


Lj  II 


Ljusstöpning,  f.  fijnttiläiufaStamiitcn  1.  ^Uitz 

(=cen)  1.  =tcfo. 
Ljustalg,  m.  f'i}:ittt(ä=talt.  ' 
Ljuster, -jei-n,  n.  al)xam  (»tmcu),af)inga§  (=£faan\ 

tuufaS  {'aan),  tmitai--tcnxa  1.  n-auta,  aviua. 
Ljustjerua,  f.  h)iitti(ä-fu'nu. 
Ljiistjuf,  m.  {ijnttilän»tt)ara8  (=rfaan);  irarae 

hjnttiläsjä. 
Ljiistra,   V.  n.  tuufaötaa,  tuoIiuStaa,  fäl^bä  1. 

cKa  tmifaaUa  1.  tuulaötamasla. 
Ljustrande,    n.,  -ing,   f.  tuulagtu?,   tuudieta» 

minen,  tuof)uötu§;  vara  på  l^ing,  cUa  tuu» 

\aaila  1.  tiutla^tamaSfa. 
Ljustriugsredskap,  n.  tuutaötin   (4mcn),  tuo» 

f;usttn  ('imen),  tuulaötu§={'a(u  1.  »afe  (=een). 
Ljusvelve,  m.  h}nttilän»fi)bän  (=men). 
Ljusvåg,  f.  C/ijs.)  njalcn4aine  (=een). 
Ljusämne,  n.  jvalcn-atnc  (»ecn). 
Ljuta,  V.  a.;  1.  döden,  faaba  fuelemanfa  L  fur= 

manfa;  Ijute  haa  döden,  fucletcttafocn,  ta-- 

V  etta  te  on. 
Lo,  m.  o.  f.  Oynx)   thueS  (=t|en);   (jkI  kläde) 

nuffa,  tavira. 
Lock,  m.  tntii,  tntriuen,  fäf;erä,  ticrutfa,  tie» 

fura;  lägga  hår  i  1— ar,  täbertää  {;iutfia, 

panna  I)iutfia  futrilte  I.  tutviiu  1.  fiefuroi» 

i;in;   håret  faller  i  1— ar,  litntict  Olimt  tic^ 

tuvoitla  1.  ticfiivotéia  I.  tutrtda. 
Lock,  n.  tanfi  (=nucn). 
Lock,  n.  (locknimj)   fjcututu?,  buutchl,  irnct» 

teh);    hvarken   med    1.    eller   pock,    et    IU)= 

iiHillä  eitä  ^Miialla,  ci  ^nuinnöUä  eitä  VafcIIa. 
Locka,   v.   a.    (om  fåglar)    tutfua,    tutfuteKa, 

l^mubelta,  täc^teä;  (i  allm.)  lioutntelta,  Initu» 

tella,    iinetedä,   iricttää;   1.  en  hund,  ()uu= 

beCIa  1.  ftntutefla  fciraa;  1.  ngn  att  stjäla, 

(lOufutcKa  1.  iinctcflä  j.tuta  iimrtaifiin. 
Locka,  v.  a.   (har)   tutrittaa,  fä(;crtää,  filmar» 

vnttaa. 
Lockbete,  ii.  se  Lockmat. 
Lockelse,  f.  f;cututu§,  iriettcti}'3,  u^icte  (4tcen), 

tviel;bäte  (=tteen). 
Lockfågel,  m.  ititete^intu,  jcfito4tutu. 
Lockig,  a.  tutvitlinen,  täheräincn,  til)arainen; 

1 — t  här,  tälicrä  1.  täf;eräinen  1.  titivira  tut» 

la,  tifjarat  t)iutiet;  1— t  hufvud,  !i[;ara=  1. 

tief)fura4\iä;  som   har  1— t  hår,   fäl;erä»  1. 

til}ara4uftainen. 
Lockmat,  m.  ivicbbäte  (»ttcen),  f^iJttt. 
Lockmedel,  n.  ixnef^ätiu    (»ttimen),   luicBbäfe 

(=ttcen),  jof;bate  (»tteen'),  jof;to=  1.  ivtettelijS» 

1.  fioututuS=neu»o. 
Lockning,  f.  IicufutuS,  txncttcliié!,  irietc  (=tteen); 

fiuuteht,  täefenn)§;  jmfr  Locka. 
Lockning,  f.  (af  hur)   futvitu?,   tä()Crvtjö,  ti» 

lutrvuttaniinen. 
Lockpipa,  f.  Jvietc4^iUi,  }cl;to4^i((i. 
Lockägg,  n.  niunitu§»ntuna. 
Lod,  n.  (noti;  (i  väggur)  luoti,  :(jaino,  ).>nnttt, 

V'nnnit.fa;  (rigtlodj  tuoti;  (sjöt.)  lucti,  V^cf^ja 

iuoti;  (stnjUod)  luoti. 


Lof 

Loda,  v.  n.  (sjöt.)  tuobata,  luojata. 

Lodbesman,  n.  luoti^untavt. 

Lodbössa,  f.  tuoti=|.n)8l». 

Lodja,  f.  tctja,  faitna,  foima. 

Lodjur,  n.  ttweö  (-ffen). 

Lodlina,  f.  tuoti-nuora  1.  =ti5l}fi  (»ben). 

Lodlinie,  f.  (uoti»(in;a  1.  »toitixm,  :pi^§t^»n.nin?a. 

Lödning,  f.  (f^jöt.)  tuetau>3,  fucjauö. 

Lodrät,  a.  ^n)?t^»fuora,  tuott»iucra,  :|.n)8tönäi» 
nen,  V^i}§U)inen,  ).n)tö=t.n)§ti). 

Lodräthet,  f.  :|.n}ötl)»|Uoruug,  ^i)§tt)iil)lj?. 

Lodrätt,  adv.  ^i}gtl)»i'uoraan  1.  »fuoraéia,  :|>l}tiJ* 
^.njSt^Sfä,  :|)lj§ti3näiiestt,  )3^«ti)»  1.  luoti=iuo» 
råna. 

Lodskott,  n.  luojauS,  luotau?. 

Lodsnöre,  n.  ^>untin»  1.  V^^^i^cn»  1.  tuobin» 
nuora  1.  »ni?i5rt. 

Lof,  m.  (sjöt.)  iminjt,  Inciri,  ^jcltt^i;  göra 
en  1.,  te^bä  tuoioi  1.  pcUin,  (ucwata;  göra 
1 — var,  se  Lofvera;  taga  1 — ven  af  ngn, 
ftertää  1.  Vää§tä  j.tusta  tuutDiin  1.  tnulen 
))ääffe,  (fig.)  iricbä  troitto,  V^ääötä  1.  tuUa 
IfoitoUe. 

Lof,  n.  (tiltåtehe)  fu^a;  gifva,  begära,  få  1., 
antaa,  ^nitjtää,,  faaba  Tupa  1.  lupaa;  med 
ditt  1.,  hnrallaft;  får  jag  1.:-'  faanfo  minär 
laanfc  luwanV  med  eget  1.,  omin  luirin  1- 
Utpinfa;  jag  får  lof  (måste)  betala,  minuix 
tät)tt)i}  matfaa  1.  matfaman,  minun  cu  patfo 
matjaa  1.  matiamaan;  (toftid)  imvat  (pl.), 
Iupa»aita,  toma=atta;  taga  sig  1.,  ottaa  jou» 
to»  1.  Ioma»aifaa. 

Lof,  n.  (beröm)  tiitoS,  t}tiéti??,  tuunta;  Gudi 
vare  1.  ske  1.!  Gudi  1.!  3umalan  1.  Sunia» 
laflc  tiitos!  fiitoS  3uma(au  1.  l'uoiau!  3u» 
mata  oltoon  tiitetti)! 

Lofgifva,  v.  a.  Iu»ata  (»paan),  antaa  tupa; 
är  det  1— et?  ontc§  1.  olififo  Uuvallineu  1. 
luiratlista?  onfo  tupa? 

Lofgirig,  a.  (sjöt.)  tuutceu  piirfiirä. 

Loflig,  a.  tuivattiuen;  (lof värd)  tunnicitettaiva, 
ar^cttineu,  anvotnen. 

Loflighet,  f.  tuioattifuuS. 

Lofligt,  adv.  luiuatla,  Iut»alfiie§ti. 

Lofoiffer,  n.  ^(istt)S»ul)ri,  funnia»ulirt. 

Loford,  n.  ttitoS,  fiitofiet  (pL),  ^Ii«tl)§;  han 
har  fått  många  1.,  f)än  ou  faanut  monet 
tiitotiet  1.  hlistt^tiet. 

Lofqväde,  n.  tittcS»  1.  iiIt§tt)§»runo  1.  »ru» 
noetma. 

Lofsjunga,  v.  a.  vligtää,  ttjeifata  littoSta. 

Lofsång,  m.  t)IigtV§»Unrft,  ftito§=n.nrfi. 

Loft,  n.  lutjti,  tutti,  panri,  ^lijet  (jjL). 

Loftal,  n.  tiitog»  1.  V(i8tt)§»pul}e,  t)Iigtl?tiet  r^'.;. 

Loftalare,  m.  t}Ii§tetijä,  t}Ii§täjä. 

Lofva,  v.  a.  (sjöt.)  luowata,  täi)bä  tuciinin  1. 
tunteen. 

Lofva,  v.  a.  (gifva  Uffe)  tuivata  (=paan),  fäe» 
tä  (fäteäu),  (åt  Gud  1.  helgon)  jääffiä;  1. 
en  ngt,  luujata  j.fin  j.fulfe;  denua  yngling 


Lof 


Lo  r 


1— r  mycket  godt,  tä^tä  'mtoruIatfe§ta  cit 
\>aiis>n  l)\)\v'd'ä  tDitecmincit  1.  c>n  ahvan  l)\} 
\v'dt  toiweet;  den  titeln  1 — r  ingenting 
fiitä  nimeltä  ci  luitäiiu  fät)  1.  de  obotta 
niinen,  fe  nimi  ei  mitään  hi)>aa;  1.  sig  ngt, 
tciivca  1.  obottaa  itfeKenfä  j.ftn;  knifven  är 
hvass,  det  1 — r  jag,  ))UutfD  cn  teräiuä,  feu» 
:^^ä  tafaan. 
Lofva,  V.  a.  (prisa)  t^tiötää,  fiittää,  fimnioit^ 

taa;  1— er  Herran!  IjtiStäfäät  §enaa! 
Lofvart,   m.    (sjöt.)   (nntrartti,   tuulen  ^niclt; 
vara  i  1.,  cUa  Inuivartiéfa  1.  tunlen  Jpäättä 
).  ^JuoIeKa  1.  t>ääflä  tuulen. 
Lofve,  se  Handlofve. 
Lofven,  m.  In^iau§,  tafauS,  t»afuutn§;  tro  och 

1.,  lu^anö  [a.  (uottamns. 
Lofvera,  v.  n.  se  Kryssa. 
Lofvärd,   a.  fiitettäivä,   tjlistettän^ä,   funnioi» 

tettawa. 
Logarfva,  v.  a.  :j)ar!ita  (»tfen),  :>>aiuta  (=uan). 
Logarfvare,  m.  ^^artfi=far»an,  ijiarfitftja. 
Logaifveri,  n.  ^^al•titieminen,  )Jartitu8,  i^ciyaci-- 

niinen,  naf)an4Mrfitn^. 
Logaritm,  m.  Icijavitmc,  fucritu§=fufu. 
Loge,  m.  Inulra,  \\\l)a,  u\ilincn. 
Loge,  m.  (å  teatern)  luoft,  Vili-'l»cfe  (={feen). 
Logement,   n.  fovttieri,'  maj;a=)3aiffa,   afunto; 

(fortif.)  [uDia=fcrttievi. 
Logera,    v.  n.   majailla,   flfua,   ijjitää   majaa, 
eUa  forttievia;  v.  a.  cttaa  aiumaau  1.  Icrt= 
tieriin,  majanttaa. 
Logg,  m.  se  Lugg. 
Logg,  m.  (sjöt.)  lofi,  lvaul;bin=mttta. 
Logga,  V.  n.  (sjut.)  Icfata,  mitata  lofiffa. 
Loggbok,  f.  Iofi»firja,  matfanmitta=!irja. 
Logg-glas,  n.  l[Dfi=Iaft. 
Logglina,  f.  lofimuova. 
Loggolf,  n.  luuivan»  1.  M;an4attia. 
Loggsliten,  a.  se  Luggsliten. 
Loggspån,  m.  (Dfi4aStu. 
Logik,  f.  Icgifa,  ajatuö^o^-^n,  iärfeiS=c|3).n. 
Logiker,   m.   logituS,   ajatuS^C^J^Jinut,   a|atu§= 

tieteilijä. 

Logis,  n.  (boning)  maja»})aiffa,  maja,  fovttie» 
ri,  afunto;  hvar  har  du  ditt  1.?  iniSfä  ma^ 
itxa.  :tJibät?  miöfä  majaa  1.  a[untaa  det? 
Logisk,  a.  logifaKinen,  ajatug=j'^I;toincn,  jär= 

fei§=  1.  ajatnS=c).M(Iinen. 
Logogrif,  m.  {ogogriV'f;i,  |)uu§tain'-arit)oitng. 
Loj,  a.  tceltto,  laisfa,  f;tbag  (=taan),  fanfea, 

icetfä,  ja()nu§. 
Lojal,  a.  Icjaati,  totinen,  4t)a!ainen,  refjeUincn, 

hjilpitön,  uöfoUinen. 
Lojalitet,  f.  hjafaiinuS,  ivifpittöm^l}§,  rel;eKi= 

fi)^g,  rojaalifuus. 
Lojhet,  f.  luelttDu^^   fanfenS,   Iai§fuui%  ivct» 

iuu§,  t)itau§,  toeteh)t)§. 
Loka,  f.  njemntef  (=ra^eten),  wem^jere  (=ecn), 

Inoffi. 
Lokal,  a.  ^aifoUinen,  evi')>ai!aCinen,  ^Jaiffa» 


funnaHiucn,  :).Htitfa4unnan;  1— a  förhållan- 
den, ^.Mifallifet  foI;bat  1.  fuf)teet,  eri  \nxih 
fain  toftbat  1.  olot;  do  l — a  myndigheter- 
na, ).Hiiffii=funnan  »inraötot;  subst.  m.  'sfoXh 
U,  [)uoneet  (pl),  a)uin4iaiffa,  tila. 

Lokalisera,  v.  a.  ^.M^ifiillifentaa,  fija^tuttaa,  fo= 
luittaa  1.  fciveKuttaa  j()fin  V'iiffiii.in;  novel- 
len är  1 — d  i  Finland,  uutcfc  on  [oH^eHu» 
tettu  1.  Oletettu  1.  fijav^tutettu  Sncmeen. 

Lokalitet,  f.  ^^aifan  laatn  1-  tila,  ^>aifaUiiun8. 

Lokalminne,  n.  ^\iifan=muiSti. 

Lokalsinne,  n.  ;paifau=tunto,  paifaI(iS4ieto  I. 
»tunto. 

Lokomotiv,  n.  lofomotilvi,  I;öl)rl)=tiieturi,  rji3^= 
rt)=Uiaunut  (pL),  f)öl}r^4)ei)o. 

Lokträ,  n.  n.1emmeI4^uu,  luoffi^uu. 

Lolla,  f.  mtuö,  IcKo,  töllevii,  toaiffo,  toCaffa. 

liom,  m.  (cohjmhus)  fatfuri,  fafari,  fuiffa. 

Loma,  V.  n.  tuf)jnStel(a,  Iuf;jaifla,  hJCtfiötettä, 
irebeUä  jalfojanfa. 

Lombard,  m.  lomimrtti,  taina^anffi. 

Lomhörd,  a.  niäl^ä^fuuloinen,  r;uono4uuloinen. 

Lomma,  v.  n.;  så  att  det  I — r  om  öronen, 
niin  että  fortoat  fcitvat  1.  rjuutatvat  1.  r;u= 
majaanit. 

Lomme,  m.  airon  ^fcdjU  1.  ))erä  1.  ))^^U  1. 

)mme,  n.  (thlaspi  arvense)  taSfu4;cinä,  iuh 

laro4jeinä. 
Longitud,  f.  fcngitnbo,  t>ituu8'a^ä(i  1.  »ntatfa, 

).ntuns=i(ma,  ^ntunö. 
Lopp,  n.  jnoffu,  fulfu,  meno,  matfa,  amufiti; 

denna  häst  har  snabbt  1.,  tämä  f)eiriOnen 
on  uo|ifa  fnhtUcnfa  1.  juoffnUenja;  vattnets 
1.,  ipeben  fulfu  1.  nteno;  tidens  1.,  ajan 
fulfu  1.  irirta  1.  )raut)ti;  under  årets  1., 
ivnoben  ^.ntfään,  nntobeu  fninesfa,  it>noft=^ 
tautena,  n!uofi4'aubeSfa;  under  seklers  1., 
iDUofi^fatain  fulneSfa,  ivnofi jatoina,  touojt* 
fatain  ajoiCa  1.  matfalfa;  verldens  1.,  maa= 
ilman  meno;  följa  loppet  af  en  sak,  feu= 
rata  1.  noubateHa  afian  menoa;  gifva  fritt 
1.  åt  sina  tårar,  :|.iää6tää  1.  faSfea  ft?^ne= 
leet  nialfoiUenia  1.  u^altoil;in[a,  laSfea  ft)i)= 
neket  tuhraamaan  1.  unictamaan  1.  tnljinf= 
lenfa;  tankarnas  1.,  ajatusten  jnoffu;  (iskjut- 
vapen)  foro,  ftfuS,  rcifä,  |3utfi. 

Loppa,  f.  (pulex  irritans)  iiv\>ptt,  fon[ar 
(=en)  1.  fonfari;  fiUl  af  1— or,  fir^))uincn, 
firp|.mja  täijfi. 

Loppa,  v.  a.  fjafea  1.  ta\>\iaa  fir^J^uja;  1.  sig, 
r^-ifea  1  ta^^i^aa  fir).4mja  (itfeötänfä),  fonfa^ 
roita  (=tfen). 

Loppbett,  n.  fir^^uu^mrema. 

Loppig,  a.  fir^^minen. 

Lorgnett,  m.  (ornetti,  fäfi4iifart,  nenä4afi. 

Lorgnettera,  v.  a.  fatfoa  1.  tirfiötää  lornetttta 
1.  nenä4a[tira,  tirfigteUä. 

Lort,  m.  fura,  ääffä,  fitta,  fonta;  (fårs,  getters 

o.  d.)  )ia|)ana,:pa)^eIo;  (hästl.)  faffare  (=een), 
fonta;  (en  kos)  Mta, 


384 


L  o  r 


Lud 


Lorta,  V.  a.  fcntia,  äätätii;  1.  ned,  fontia  1. 
furata  täotecn,  \oama  1.  vVhJettää  (tät)teen). 

Lortig,  a.  fciitainen,  turainen,  ääffäinen,  fon- 
naéfa  1.  fitaöja  (okaa),  foaistu,  r>?tpetettt;, 
r^ircttyniit. 

Lortpuss,  m.  tiia^xopalto,  fonta=aCtffc. 

Lortvasker,  m.  fonta=  1.  fura^fhittu. 

Losliten,  se  Luggsliten. 

Loss,  a.  oböjl.  o.  adv.  irti,  aufi,  irraKcnfa  1 
ivroittenfa,  irrallanfa  1.  irrotttanfa;  göra  1., 
:|3ääétää  1.  ottaa  ivraKenfa  1.  aufi;  vara  1. 
otla  irti  1.  aufi  1.  irrallaufa;  blifva  1.,  ^ää6^ 
tä  outi  1.  irti  1.  irratfcnfa. 

Lossa,  V.  a.  irroittaa,  ^^ääStää,  ^^ää8teIfä,  a 
imta,  ^^ääStää  1.  ottaa  1.  :panna  irti  1.  ir^ 
raKenfa  1.  aufi;  1.  banden,  ^ääetää  1.  pääi 
teliä  nauf)at  1-  fiteet,  :|iääStää  nauf^oista  1 
ftteietä;  1.  ngt  ur  sin  limning,  irroittaa 
j.fin  liimauffeeta;  1.  en  knut,  :|.iäästää  1. 
Ott»ata  folmu;  1.  på  ngt  (göra  ngt  lösare), 
^el^oittaa,  l^eHittää,  li5t)^entää,  »äljentää; 
1.  sin  tungas  band,  firiroittaa  fiettäufä  i. 
fielenfä  fautumta;  1.  en  kanon,  lautaista 
fanuuna;  1.  ett  fartyg,  :|Jurfaa  laSti  Iai= 
njaSta,  :purtaa  lat»a. 

Lossare,  m.  )Jurfa|a,  )jur!u=inicö,  laitnan^^^ur» 
faja. 

Lossna,  v.  n.  lä^tcä,  ^ääStä,  ^'åäitä  irti,  ir= 
tauta,  irroittua,  aucta  (»feneu),  pltt^ä,  I)öt= 
Utä  (=teuen  l.=teän),  pellitä  (»tian);  tänder- 
na 1.,  l)ampaat  läbtcicät;  knuten  har  1 — t, 
fotmu  en  ^ääöfpt  i.  auennut  l.  (till  en  del) 
]^öltl}m)t  1.  l)eöinn^t;  spiken  1— r,  naula  läf^ 
tee  1.  irtautuu;  limningen  1 — r,  liimouö 
Iäf)tee  1.  irtautuu;  listen  1— r  från  fog- 
ningen,  ))iena  Iät)tee  1.  pääizt  (irti)  liitoa 
festa;  barken  1— r,  fuori  läl^tee  1.  niloo; 
1— r  du  engäng  härifrån?  )>ääietfi3  ferran= 
fin  irti  täältä?  irtautfo  »Biimeiufin  täältä? 

Lossning,  f.  ^säästäminen,  päästö,  irroituS, 
alrauS,  irtt=otto;  ^.lurfaminen;  jmfr  Lossa. 
^ääfeminen,  läfjtemtncn,  irti^^Jääfö,  irtaumi= 
ncn,  o.  s.  V.  jmfr  J^ossna. 

Losta,  f.  (bromus)  fattara;  (bromus  secalinus) 
ruiS^attara,  f^anlien^faura. 

Lots,  m.  luotfi,  luufi,  meri-o^S  (o^)5aan). 

Lotsa,  V.  a.  luotfata,  luufata;  (Jig.)  oksastaa, 
joljbattaa,  neun^oa. 

Lotsbät,  ni.  Iuotft=»cne  (=een). 

Lotshemman,  n.  luotfin=talo. 

Lotsinrättning,  f.  luotfi4aito8,  lnotfl=toiraSto, 
luotfiSto. 

Lotsuing,  f.  fuotfauS,  luufauS. 

Lotspenningar,  m.  pl.  luotfauS'  1.  tuotfi=ra= 
Ijat  1.  »maffu. 

Lotsuppsyningsman,  m.  luDtfi=tt.^artiia  1.  4iääl= 
liftö. 

Lotsverk,  n.  se  Lotsinrättning. 

Lotsälderman,  m.  luot[i=»ant;in  1.  «oltermanni. 

Lott,  m.  ar^pa,  (otti,  aniitti;  draga,  kasta  1., 


I  Il}Dbä,  f;etttää  ar^aa;  1 — en  har  fallit,  ar^a 
on  langennut  1.  Ipötlt;  (del,  andel)  ofinto, 
oja,  ofuuS,  njuitti;  (af  ägor)  farfa,  oja;  skifta 
egendomen  i  1 — er,  jataa  omaifuuS  oflin  1. 
ojuulfiin  ;  gärden  föll  på  hans  1.,  talo  tuli 
Itänen  oiatlenia  1.  c|af)enfa;  (fig.)  cfa,  onni, 
fofjtalo;  det  är  hans  1.  att  lida,  färfiminen 
on  l;äncn  ofania  1.  bänelle  luotu;  vara  nöjd 
med  sin  1.,  t^t}tl)ä  1.  olla  t^t}t»}niäinen  ofaau' 
fa  1.  onneenfa  1.  fof;taloonfa;  att  lyda  blef 
hennes  1.,  totteleminen  tuli  I}änen  ofatfenfa. 

Lotta,  v.  n.  ^anna  1.  peittää  axpaa,  axpoa 
(»»on),  ijxmna  1.  määrätä  arinalla;  1.  om 
ngt,  Jpanna  1.  I)eittää  ar^>aa  jstfin;  1.  bort, 
m^isbä  1.  pelata  arivalla. 

Lottdragning,  f.  arn3an=otto  1.  =fofeminen  1. 
4t}önti  1.  =^1)dtto;  medelst  I.,  artealla,  arwan» 
fteitolla. 

Lotteri,  u.  lotteri,  arj)a=!aut3^a,  orh?an4^ano 
1.  »fjeitto  1.  4^iJnti;  (tillställning)  ar^ajaifet 
(pL),  ar^ja^utett  (pl). 

Lotteribal,  m.  ar<3ajaiS  =  tanSfit  (pl-),  «r^a» 
buwtt,  lottcri-tanSfit. 

Lottkastning,  f.  arlrian=^eitto. 

Lottkula,  f.  ar)ja4tallo  1.  «fuula. 

Lottlista,  f.  arpa^liSta. 

Lottlös,  a.  ofaton. 

Lottning,  f.  ar^jomincn,  artcan^l^eitto  1.  'i)ano 
1.  4^i5nti,  ar^a;  valet  skedde  genom  1., 
ivaali  ^sibettiin  artealla  1.  arpomalla  1.  artean 
l^eitolla  1.  ar^aa  l^i^ben. 

Lottsedel,  f.  or^.^a>feteIi,  ar^a4iSta. 

Lottägare,  m.  ofa=mieS,  ofafaS  («ffaan). 

Lova,  Lovera,  se  Lofva,  Lofvera. 

Loyal,  se  Lojal. 

Lucern,  in.  (medieago  saliva)  f^Itoö»maifanen, 
Iuferni4}erne  (»een). 

Luek,  m.  (scutellaria)  teuo^en^noffa,  fuiSman» 
l)einä. 

Lucka,  f.  luuffu;  (i  golf)  laSfu»otei,  luuffu; 
(i  en  front)  auffo,  ate0=teäli;  (i  skrift)  teäli» 
i>ää,  {oma,teäli=maa  1.  ^aiffa,  teajauS,Ioma' 
:^aitfa;C/3.;  lotet,  teajauS,  ^juute  (»tteen);  detta 
är  en  stor  1.  i  din  bildning,  tiiol^an  on 
fuuri  lotei  1.  teajauS  finun  fiteiSti^fieSiäfi  1. 
tieboisfafi;  fylla  luckorna,  täyttää  teajaubet 
1.  loma^^aifat. 

Lucker,  a.  fuo^fea,  mouf;ea,  möijf)eä,  mu^ea, 
teenna,  l)cl]ta. 

Luckra,  v.  a.  mul^eutaa,  möi^^entää,  tcbbä 
fuoI)feafrt. 

Luckört,  f.  se  Luck. 

Ludd,  n.  (bot.)  l)'6\}tt),  lieteenet  (pi),  lieme* 
net  (pl.)- 

Ludda  sig,  v.  r.  tulla  i()öi;teäffi  1.  tarteaifetfi, 
fartecttua. 

Luddig,  a.  l^ö^tt^inen,  liemeninen,  farteainen. 

Luddtåtel,  m.  (holcus  Lmaius)  mefl-^eiuä, 
maa=fara. 

Luddört,  f.  Cfiiago)  tulen^knto. 


Lud 


Luf 


385 


Luden,  a.  fanr^aiuen,  laatuinen,  böljteä,  f  av 
n?cttunut;  l— et  bröst,  fav^atncn  rinta;  1. 
mössa,  reit[;fa,  farn)a4affi. 

Luder,  n.  Cf>ir  rofdjur)  ifaa&ta,  'i)ax$ta,  raate; 
(liderlig  qvinna)  tutfu,   l^Utfu,  IjaaSfa,  lutfa. 

Luderplats,  m.  raabtSfo,  t»aa§fan»)3aitf'a. 

Ludra,  v.  n.  ^t)l}tää  ^aaSfatta;  1.  vargar  på 
en  gammal  häst,  )M}^tää  fufta  hjanl^an  t;e» 
roofen  I^aaSfaKa  1.  raabolfa. 

Luf,  m.  tuHa,  tjattrcnet  (pL),  l^aihjateet  (pl)-^ 
taga,  flyga  ngn  i  lufven,  fäl)bä,  tarttua, 
f^cötii  j.fun  tuffaaii  (fihtni);  de  ligga  allt 
jemt  i  lufven  på  hvarandra  (fig-),  \}Z  Olcat 
alin^omaa  tuffa=nitottaifi[(a;  sätta  folkiluf 
ven  på  hvarandra,  fjärfvttää  tbmifiä  tuffa^ 
tiuottatfille. 

I<uf  1.  Lufver,  m.  se  Skälm. 

Lufla,  Lufsa,  v.  n.  juogta  tuntuta  (»ttuan;, 
fcntiotta  (»tfen),  fcmpuloita  (=t)en),  feufutcKa. 

Luft,  m.  ilma,  \)t\\lx  (=gen);  i  fria  1— en,  il» 
inan  alta,  itmasfa,  n>a)jaaäia  ilma^fa;  sätta 
i  fria  1 — en,  '!^amm  uTc8  ilmaan  1.  ulto 
ilmaan;  frisk  1.,  ).iu:^baS  I.  raiti§  ilma; 
hämta,  taga  frisk  1.,  mennä  )3nl)taa!cn  1 
raittiifen  ilmaan  1.  ilmoittelemaan  1.  ilmai^ 
lemaan,  clla  ilmoittctemasfa  1.  raittii«[a  il 
maSfa,  l;engittää  raitista  ilmaa;  flyga  i  1— en 
lentää  1.  Iennäf)tää  1-  Ii>ijf)ä()tää  ilmaan; 
springa  i  1 — en  (med  knall),  räjäl^tää  il 
maan;  inblåsa  1.,  :t>u^Itaa  fjenfeä  fifään; 
afstänga  1— en,  fulfea  pengen  1.  ilman  ^n= 
täträffi,  ful!ea  ilman  l^entil.  ^)engeetä;  osund 
1.,  );>ai^a  ilma  1.  l)ajn,  ttia^ingoillinen  ilma  1. 
l)enfi;  instängd  1.,  tuffo^inen  ilma  1.  l^enfi, 
um^ji^enfi;  gifva  ngn  1.,  ))ää§tää  j.tuta 
bemjittämään  1.  ilmeille;  gifva  sin  vrede 
1.,  antaa  unl;aöenfa  ii^altaa,  laöfea  lvnl;a  ival» 
loillenfa;  gifva  sina  känslor  1.,  antaa  l;el^' 
^m  1.  lualtaa  tnnteiHenfa,  I;ellittää  tuntei= 
tanfa;  elden  far  icke  1.,  tuli  ei  )5ää[e  I;en= 
fiin  I.  »altaan,  tuli  on  tu!el)buffi8)'a;  ändtli- 
gen  fick  jag  1.,  toiimeintin  )>ääfin  l;eugetfc= 
ni;  gifva  1.  åt  en  instängd  fiende,  laötea 
oI)bi§tettu  töi^oillinen  tpäpn  ^engeGeufä, 
antaa  l;el)3^oa  1.  toätiä  1.  lomaa  al)bi§tetullc 
»inljoiUijelle. 

Luftande,  m.  ilmatar  (=ttaren),  ilma=feijnfa8 
(=!faan). 

Luftart,  m.  (kem.)  ilman=laji,  {aafun^aji. 

Luftartad,  a.  ilmamaiuen,  faafnmaiuen,  il= 
man  taivainen  1.  laatuinen. 

Luftbad,  n.  itma=fi}l|.n;,  ilma4öt)It);  !aofn=ft}l|3t). 

Luftballong,  m.  ilma4Mlto,  ilmalaitta. 

Luftbläsa,  f.  tjenfin-afto. 

Luftbläddra,  -bubbla,  f.  t;cntt»!n:pla  1.  »pore 
(=een),  tt)l;iä  !u|3la,  I;enfi=feao. 

Luftbössa,  f.  f;en!i=))l)Sfl),  ilma4t^6ll}. 

Luftdrag,  n.  se  under  Drag. 

Lufteld,  m.  ilman^tuli  1.  »ttalfca,  ilma^luiriva. 

Luftform,  m.  iIman=mnDto,  ilmallifnuö;  an- 
Svenskt-Finskt  Lexikon. 


taga  1.,  muuttua  tlmaKifeffi  1.  ilman  niuo» 

toifeffi  1.  faltaifetfi  1.  ilmaffi,  ilmoittua. 
Luftformig,  a.  ilmaltiueu,  ilman»muotoinen  1. 

kaltainen;  1— a  kroppar,  ifmaliifet  1-  faafn= 

fa)>)jaleet. 
Luftfärd,  m.  ilma=matfa. 
Luftgångar,  m.  pl.  l^entutorivet  1.  =reiät. 

Lufthvirfvel,  m.  se   VäderhvirfveL 

Lufthål,  n.  l)enti=lä|)i  1.  »reifä. 

Luftig,  a.  ilmainen,  itman=fät)i3ä,  tuuten=!S^= 
)(!a,  iniltoaffa,  raitiS  (=ttiin);  1— t  rum,  toxU 
limHa  1.  raitis  l^none;  1— a  figurer,  Iei|u= 
ttat  fu»at,  leiju^hmiat;  1.  drägt,  ttil^Jeä  1. 
Iiiijl)tjtriä  ipaatteuS,  tijijl;t)=n3aatteet. 

Luftkrets,  m.  ilma=fel;ä,  ilmau^iiri. 

Luftkula,  f.  Ijenfi-^allo,  raffo^allo. 

Luftlager,  n.  ilma=!crta,  ilma=f'erroS. 

Luftlakun,  m.  fienti^tia,  fientin-eifä. 

Luftmassa,  f.  ilman  ^aljouS,  ilma=|ouffo,  i(» 
ma=fofo. 

Luftmätare,  m.  ilman=mitturi,  ifman=mitta. 

Luftpelare,  m.  ilma^atfaS  (»aan),  ilma^ferta. 

Luftperspektiv,  n.  !autaifuu§»0).ij)i,  ilmatoälin» 

Luftpump,  m.  ifmau^ntmjj^ju,  ilman = imetin 

(=ttimen)  1.  =t^l;jvri,  ilman  ^mferrin   (=rti= 

men),  tjenfi^umi^lJn. 
Luftrening,  f.  ilman^uljbiStuS. 
Luftresa,  f.  ilma^matfa  1.  »matfnStuS. 
Luftrot,  f.  (bot.)  itma=iuuri. 
Luftrymd,  m.  ilmau  aivaruuS,  ilman  ).nirt. 
Luftröi-,  n.  (anat.)   l;enfi»tori»i,   I;enfi=fur!fu, 

!ur!un=tortt)i;  (för  vädervexUng)  ]()en!i=]^uo= 

foinen,  l)enfi=reitä  (=iän). 
Luftrörshufvud,  n.  (anat.)  fur!un=ntelu,  l^en= 

ti^torwen  nielu  I.  )3ää  1.  fun. 
Luftrörs  vägar,    m.    pl.    (anat.)    l)enfi  =  tori»eiI 

tiel)t}ff'eet  1.  l^aarat,  f;enti--tiel;l)fteet  1. 4oriret. . 
Luftrörsspricka,  f.  (anat.)    l;enfi=tor>Den  rafo, 

furtun=rafo. 
Luftseglare,  m.  ilma4mrie^tiia,  ifma4aittiuri. 
Luftsegling,  f.  ilmaSfa  ))uije^timinen,  tlman= 

^uriel)bu8. 
Luftsken,  n.  ilman^ttalfea  1.  »lualo,  tuli41mii3. 
Luftskepp,  n.  ilma=Iaift)a. 
Luftslott,  n.  tuulen  »tupanen  1.  =tu^?a;  bygga 

1.,  tel)bä  tuulel)en  tu))ia. 
Luftspegling,  f.  ilmau=fun3a8tu6,  fangaStuä. 
Luftsprång,  n.  foiffauö,  ttäfi4;l)<)^''äl)ö. 
Luftstreck,  n.  se  Klimat. 
Luftstrupe,  m.  se  Luftrör. 
Luftström,  m.  ilma-teirta,  ilmau=linrta. 
Luftsyn,  n.  ilman=näfl}  1.  «ilmiö. 
Luftsyra,  f.  ilma4;at?)^0. 
Lufttecken,  n.  ilmau^merffi  1.  'ilme  (»een). 
Lufttom,  a.  ilmatou;  i  1— t  rum,  ilmattomaS» 

a  fnojaSfa  1.  ))aifaSfa. 
Lufttorka,  v.  a.  fuiwata  ilmaSfa  1.  tunleSfa; 

1— d  säd,  tuuli=fuitiia  h)ilja. 
Lufttryck,  n.,  -tryckning,  f.  ilmau4''aiuo,  \h 

man  ^JuferrnS. 


386 


Luf 


L  u  lu 


Lnfttät,  a.  bengen»^itä»ä,  ^enti=^ttoinen,  um- 
)ji»bcnftnen. 

Luftvexling,  f.  i(mau--inuuto8  1.  «rpai^e  (=een); 
se   Vädervexliiig. 

Luftvåg,  f.  Cpoei.)  ilman  aalto,  tuulen  tu^)vu. 

Liifva,  f.  Iafft=räm)M'ä,  rä^fä,  (ätfä. 

Lnfva,  Lufvas,  se  Lugga,  Luggas. 

Lufver,  se  Luf. 

Lugg.  m.  tuffa;  Cp"  kläde)  nutfa,  fartra; 
stryka  med  1 — en,  Sitouttaa  mpötä^tartraan 
1.  inl)ctä>futatfiu;  raot  1 — en,  toaSta-fariraau, 
lra^ta=fufaifin;  titta  under  1 — en,  tatfoa  ot- 
fanfa  1.  fulmainfa  alta. 

Lugga,  V.  a.  tufiStaa,  tutata,  bahrentaa;  1 — !=, 
V.  r.  tufietaa  1.  baivDcntaa  toifianfa,  olla 
tuffa=nuottaifi(Ia  1.  tufta=nujué)al.  »uucraöfa. 

Luggig,  a.  nuffatncn;  1— t  klide,  nutfa^toerfa. 

Luggnhig,  f.  tufiötuS,  tufistaminen,  f;ain>en= 
nuS. 

Luggis;  fä  1.,  faaba  tutfa=)>i}rröä  1.  baiiuen= 
nugta  1.  tuffaania. 

Luggsliten,  a.  nuffa  =  h)ieni,  farnia4u(u,  hu 
lunut. 

Lugn,  a.  ti?njen  1.  t^tjften  (-nen),  ti?t)ni,  laitnea; 
1.  och  klar  luft,  ti^ii^en  ja  felfeä  ilma;  vatt- 
net är  1— t,  hjefi  on  tc^^enneenä  1.  t^tinc» 
nä;  det  är  1 — t,  ilma  on  ti}i)nt  1.  ti^rcen; 
(fg.)  tiainen,  raul^aflinen,  IctooUiuen,  ^uole» 
ton,  fä^feä,  fäifij;  ett  1— t  lif,  raubatliucn 
1.  ti^toen  elämä;  med  1— t  sinne,  mod,  tt)» 
»cnncettä  miekttä;  han  har  ett  1— t  ffred- 
ligt)  sinne,  ^äuettä  DU  fät^feä  mieli  l.  luon» 
to;  vara  i  1.  besittning  af  ngt,  ilia  rau» 
^agfa  1.  Ijuoletta  joufin  omistajana. 

Lugn,  n.  tijnien  (=ncn),  tt}njenti5,  t^^nt,  ti?l)= 
nei)§,  t^lncnnt)ij8;  det  är  1.  på  haf  och 
land,  törnen  on  maatta,  ti)iren  mcrettä;  (fig.) 
lepo,  rauf)a,  tr-njcnn^itS,  buclettomuuå.  Ie» 
tt?oUiiuu§,  rauballifuufi;  lefva  i  1.,  elää  rau» 
{fa^a  1.  lenioefa;  själens  ].,  fielun  raufja  1. 
lepo,  mielen  t\)h.^enni)i}§,  ttitren  mieli;  med 
1.,  t^t)n?eunceSti,  tön^cnncttä  mielin  1.  mic» 
lettä,  t)uoIetta. 

Lngna,  v.  a.  ti}Untää,  töönnttttää,  t^^wentää, 
rauboittaa,n)iibb^ttää,  afettaa;  Herren  1— de 
vattnet,  ^erva  afetti  aaUot;  1.  sinnena,  a-- 
\tttaa  1.  iBii(;bi)ttää  1.  ti)t)»entää  1.  raut)oit= 
taa  mielet;  det  1— r,  ilma  tl)l)ntää  1.  ti}l)n= 
tvip  1.  afettuu  1.  t?Ientl)t),  tuuti  afettuu;  1. 
sig,  V.  r.  ti)i}nti)ä,  t\)xozta  (=nen),  tr)n?enti;ä, 
oiettua,  toiibt^ä,  raubcittua,  tastiuntua;  vä- 
dret 1— r  sig,  i(ma  tt)l)ntl}l)  1.  aiettuu;  sin- 
nena 1.  sig,  mielet  malttmuat  1.  aiettuujat 
1.  t>?^nt^tt)ät;  tili  ali  lycka  1 — de  han  sig, 
(faifcffi)  onnefft  Itänen  mieteniä  ajettui  1. 
ti)tt>eni  1.  molttut  1.  ta&tiuntui  i.  laimeni  1. 
^än  malttoi  mielenjä. 

Lugnsvall,  n.  laiminfi,  maininfi,  ^^iJf^,  l^ijijf^» 
laineet. 

Lugnvatten,  n.  laimi,  ttjwen  1.  tljt?nt  ^aiffa 


1.  iscft;  i  1.,  ti)n)enne8i'ä  1.  tij^ncSfä  1.  lai» 

meéia. 
Lugnväder,  n.  tUtoen  1.  t^l^ni  ilma;  i  1.,  tlj- 

»ennettä,  t^b»että. 
Lukt,  m.  f)aju;  (soag)  lemu,  l^atmi;  (stark)  l^aiiu 

1.  lemu;  (af  b  rån  dt)  färp  1.  (starkare)  fatfu; 
käiina  1 — en  af  ngt,  tuntea  jonfin  baju; 
känna  ngt  på  1— en,  tuntea  j.fin  ^ajuöta; 
gifva  1.  ifrån  sig,  ^aisfaf^taa,  ^ajaf^taa,  le» 
maljtaa;  (luktsinne)  f)at§ti,  l)ai§to;  han  har 
god  1.,  ^nellä  on  f)tjtt»ä  1.  tarffa  i^aieti; 
utan  1.,  f)ajuton;  som  har  1.,  ^ajuttinen, 
hajuinen,  I)ajal)tan)a. 

Lukta,  V.  n.  tjaiöta  (l)aiien),  ^ajuta  (»uan), 
lemuta  (=nan\  baijuta  (=uan);  (hastigt)  ha' 
jabtaa,  |)ai^faf)taa,  temabtaa;  1.  väl,  paista 
1.  tufla  b')>i^älle  1.  b^^tt^ältä;  1.  illa,  i^axita 
1.  tulla  pabatte  1.  padalta;  han  1— r  af 
brännvin,  bäu  [)aiiee  1.  tulee  nninatle  1.  ivit« 
naita;  det  der  l— r  bättre,  tuopa  parem* 
matte  1.  paremmalta  ^atfee  1.  tulee;  köttet 
börjar  1.,  lil;a  rupeaa  baiientaan;  hir  1 — r 
krut,  täättä  on  ruubin  I;aju,  täättä  ^aijee  1. 
tulee  tuubilta  1.  ruubitte;  det  1  -r  brändt, 
tulee  1.  baijee  färijltä  1.  fär^tte  1.  palaneette; 
v  a.  l)aistaa,  ^iétctta;  1 — r  du  ngt?  ^aiS» 
tatfo  mitään?  tuunetfo  mitään  b^jua?  1.  på 
blommor,  biiiötaa  1.  IjaiSteUa  tuftia;  hvem 
kiinde  1.  tili  det?   fufaS   [itä  ^aiStaa  h?oi? 

Luktande,  adj.  o.  part.  ^aiietoa,  bajnttinen, 
l;ajuatt)a,  l)ajabtah3a,  pajuinen,  lemuapa,  le* 
mal}tanja;  ^aistaroa. 

Luktflaska,  f.  ^aju^putto. 

Luktgräs,  n.,  -hirs,  m.  (milium  effumm)  tC?» 
mä,  l)iti4;einä. 

Luktlös,  a.  f;ajuton,  lemuton,  I^aifematon. 

Luktnerv,  m.  l)ai8ti=iuont  1.  »liuta. 

Luktorgan,  n.  f)ai8tin  (»imen). 

Luktpulver,  n.  t)ajn=jau^D. 

Luktpåse,  m.  baju»pu8ft. 

Luktsalt,  n.  ^aju»iuoIa,  baieto^uofa. 

Luktsinne,  n.  l;aiun»aiöti,  ^ai8ti,  bai8ton-ai8tt. 

Luktvatten,  n.  ^aju»toeft  (»beu),  Iemu  =  ti>eft, 
bajut  (pL)- 

Lulla,  v.  n.  lettettäa,  lattattaa,  lelettää,  lefe» 
tettä;  1.  tili  sömn,  nufutetta,  tuubuteUa, 
nufuttaa  laulutta,  tuutia  1.  liefuttaa  nufuf» 
flin;  gå  och  1.,  täi)bä  lattuötctta  1.  »etfu- 
tetta  1.  »cntturoiba. 

Luilig,  a.  l}iiit»aeia  1.  ^umala8ia  (oletoa),  j^ii» 
»ainen,  ^iin)a»päineu,  tieleöjäniä  (ole»a). 

Lummer,  m.  (lycojjudium)  lieto. 

Lummig,  a.  tuuhea,  lebfoaffa,  lebtett^ä,  lem» 
mafaS  (»Ifaan),  roe^mainen;  1.  björk,  »e^» 
ma8»  1.  lel;n?ä  =  toiwu,  tuuhea  1.  le^tuaHa 
foiwu. 

Lummighet,  f.  Iel;t»affuu8,  tuul^euS. 

Lunip,  se  Lumpor. 

Lumpen,  a.  balpa,  mitätön,  t^l^jä,  joutatua, 
furja,   fatala;    en   1.  kari,    ^alpa   1.   fur  ja 


Lam 


Lu» 


387 


ntieS;  1.  fak,  mitätön  1.  tt}f)jä  1.  jcutaroa 
afta. 
Lumpenhet,  f.  Ejal^muS,  mitättömi)ljSf  t^^j^^ö» 

JDUtahJUUö,  furjuuS,  fatatuuS. 

Lumphandlare,  m.  {um<3|)U»  1.  rlj^f^»tau)3^iag. 

Lumpor,  f.  pl.   fefutmet,  n)l}fi)t,  räpäteet,  rä= 

tit,  rierout;  (till  jjapper)  Iumi)ut,  rätit,  r^^» 

f^t;  gå  klädd  i  I.,  tätfbä  r^i^fviöfä. 

Lumpsamlare,    m.    r^t)ft)n  =  ajaja    1.    ^terääjä, 

lum^un^ferääjä  1.  «fofooja. 
Lund,  m.  Ie[;to,  toiita,  a^o,  tuiibaHo,  met[if= 

fö,  hje^maä  (=aan). 
Lunga,  f.  feu^fo;  pi.  feut)fot  l.feul^ot;  har  du 

goda,    starka    1— or?    onfo    finuCa    {)t)toät, 

tra^tcat  fcufjtot? 
Lungbrand,    m.,   -inflammation,    f.    feitf)!on= 

luutne  (»een)  1.  =pclte  (»tteen)  1.  4nlel;bu8. 
Lungflik,  m.  UnijtoAiputta. 
Lungmos,  n.  feu^fo^fofe  (=een)  1.  4;affctu8. 
Lungprof,  n.  feur;fojen  foetuä  1.  tutfinto. 
Lungrot,  f.  (blitum  bonus  Henricus)  faiDi=niU= 

ro,  jäfen=f)einä. 
Lungsiktig,  a.  feui^fo=tautinen. 
Lungsjuka,   f. ,  -sjukdom,   m.   feur;foiM»aiuia 

1.  'tctfa. 
Lungsot,  m.  !cuf)fo»tauti. 
Lungvåt,  a.  läpi-märtä,  märfä  Iäpt=!otaifin. 
Lungader,  f.  feuf)fo=[ucni. 
Lungört,  f.  (pulmonaria)  imiffä,  feuf)offainen. 
Lunk,   n.  {)ölffä  =  juoffu,    f)öSlö-juof)"u,    tjöSfö, 

^ölHä,  lönftij,  nuUutuS,  nuUta;  i  sakta  1., 

pIffä=juoffua,  f)ötf?teaen,  nulfutelteu,  ^ö8= 

fötellen,  taritellen. 
Lunka,   v.  n.   t)ö§föttää,  lönJ^ttää,  nulfuttaa, 

tuöSfiä,  ]^ölfi)tetlä. 
Luns,   m.   luntti,   jafjnuS,   totoana,   fö^n^§, 

jcl^ipi,  f)cntitfo. 
Lunsa,  f.  {;önttänä,  lönttänä,  ^ontiffa,  (utu«i, 

toUiffa. 
Lunsig,  a.  föm^^elö,  l^ontifaS  (»Efaan),  föntifäö 

(=f!ään). 
Lunta,   f.    ftjtljtin    (»ttimen),   lunttu;   (gnmmal 

bok)   lunttu,   rt)anf)a   firja,   tirja=rämä;   en 

hop  gamla  1— or,  läjä  1.  fafa  toanl^oja  fir= 

joja  1-  firja=rämiä. 
Luutstake,  m.  luntun^hjarft  (=rren). 
Lur,  m.;   stå,   ligga    pa    1.,    oUa  njäijljffiSfä, 

toäij^. 
Lur,  m.  (kort  sömn)  nufal^buö;  taga  sig  en  1., 

nufaf)taa  »äf)än. 
Lur,  n.  (vallhorn)  torttJt,  luiffu,  luifuri;  blå- 
sa i  1.,  tortrettaa,  toitottaa,  luifutella. 
Lura,  v.  n.  »äij^ä,  is^ia  toäijljfftSjä,  »aania; 

1.  på  ngn  1.  ngt,  hjäijl^ä  1.  waanta  j.futa  I. 

j.fin;  v.  n.  ^^ettää,  teijata,  fatnaltaa;  1.  ngn 

på  ngt,  :|3ettää  1.  )3eijata   jofu   jöftiu;    du 

blef  1— d,  fimtt  ).ieijattitn  1.  opetettiin. 
Lura,  v.  n.  (taga  sig  en  lur)  nutalitua. 
Luiendräga,  v.  a.  o.  n.  falaa  1.  ioarfain  fu= 

lettaa,  fnlettaa  tieltett^ä  tavaraa. 


Lurendrägare,  m.    fala^fulettaja,   tuUin^Wara» 

(n-faan). 
Lurendrägeri,  n.  fala-fulctuS,    fielletl?n    tajua» 

ran  fuletuö,  tulIin-Eierto   (-rron)  1.  ttjarfaus 

(=ben). 

Lurendrägerivara,  f.  falafnletu8=tah)ara  1.  »!alu, 
fafa=tatoara  1.  =fa(u,  fieltett^  tatoara. 

Lurf,  m.  ))örrö=tu!t'a,  ^örrö,  ^anSfu. 

Lurfhårig,  a.  |3Ör^ö=  1.  ^3Örrö4arioainen,  ^o3« 
fa=  I.  röt)f)ö=fartt)ainen,  farnja^anöiu,  ^anSfu» 
farttja. 

Lurfvig,  a.  p'6xi)iä,  xöp^iä,  ^Jö^r^inen,  ^öt* 
röinen,  f)08ia!fa;  1— t  hår,  )jörrö=tutfa  1. 
4;iut)et;  1.  hund,  favwa=f)an6lu,  fartoa^ruUi. 

Lurifax,  m-nnffari,  fciran=filjnä,n3eijari;  seLuf. 

Lurk,  m.  InrjuS,  riiwiö;  (tölji)  mölö,  möl^ö, 
äUiö,  folbo,  montfa. 

Lus,  f.  (pediculus)  täi;  (kreaturs)  föäihje  (^een); 
(på  sn»)  »aarnifainen,  toaamiffa;  full  med 
löss,  täinen,  täitä  täl^fi,  täiSfä  (ofenja). 

Lusa,  v.  a  :  1.  ned,  full,  tel;bä  täisin  1.  täi- 
fetfi,  täittää. 

Lusaktig,  a.  fiibaS  (=taan)  fuin  täi,  nul^juS- 
te(e»a,  untelo,  nulijuö,  fä^Iäö  (=ään). 

Lusig,  a.  täinen,  täisfä  (oletra);  blifva  I., 
tuUa  täif)in,  täittl)ä;  se  Lusaktig. 

Luska,  v.  a.  se  Löska. 

Lussalva,  f.  täin=[aln)a  I.  ^ir^cibe  (=teen). 

Lust,  m.  (böjdse)  IjoXvL,  mieli,  raieli^tefo,  mie" 
(en^efo,  mieli^fjalu;  jag  har  1.,  mieleni  te* 
!ee,  minna  f;aluttaa,  minä  palajan  1.  jataan 
1.  l;aluan,  minulla  1.  minun  on  mieli  1.  l^alu; 
har  ni  1.  att  dansa.?  onto  teittä  halua  tanS- 
[iin?  ^aluttaafo  1.  It^ötäätö  tanéfia?  Ijalnt- 
taafo  teitä  tanSfiminen?  E)aluattefo  I.  ^a- 
laatteto  1.  hjötäättefö  tanöfiaV  tefeetö  mie» 
lenne  tanöfimaan  1.  tanöftin?  I— en  har 
föigatt  mig,  l^aluni  1.  mieli=tefoni  on  men« 
ni}t  1.  lafaunnt,  minna  ei  enää  I;ahita,  ei 
enää  tee  mieleni,  ei  ole  enää  ^utua  minul- 
la; betaga  en  1 — en  tili  ngt,  juiebä  1.  lar» 
toittaa  joulun  l^aln  jf)fin;  1— en  kom  på 
mig,  alfoi  tel;bä  mieleni,  mieleni  xu\it\i  te- 
lemaan; (nlje)  li)öti,  l;alu,  t)u»itu8,  mieli, 
mieli-t)l)nHi,  niieli=l)alu;  det  är  hans  1.  att 
jaga,  metiästäminen  on  ^änen  mieltänfä  1. 
mieli=t)aluanfa  I.  mieti=tl)ötäniä;  i  nöd  och 
1.,  mt)ötä=  ja  »a§toin-tai)miie§fä,  onnesfa  ja 
onnettomnube^ja;  det  är  en  I.  att  se,  oi- 
fein  on  lt)gti  fatfella,  fitä  lv)8titfenfä  1.  mieli* 
f)i)»ällä  l.  mielitienjä  fatfelee;  göra  ngt  med 
hjertans  1.,  te^bä  j.tin  ft)bämen  IjaluHa  1. 
l;artaubeaa  1.  faifella  ^aluUa  1.  mielenfä  pe- 
rästä; med  1.,  mielelläufä,  IjaluUa,  l^aluf» 
laasti;  det  var  1.  och  nöje  att  se  det, 
fitä  oifein  ilolla  ja  mieli=l;l)n)ällä  I.  ilofla 
mielin  l.  iloffenfa  ja  l^nttoifienia  faticli;  deraf 
ha  vi  haft  till  1.  och  leda,  fitä  meillä  ou 
ollut  l)len  ft)lliffi  1.  h^ain  il)\i'i.;  (begärelse) 
l)imo,  baln;  onda,  köttsliga  1 — ar,  :p<i^<ir, 
lif;allijet  ^imot  1.  l^alnt;  du  skall  icke  hat- 


388 


Lus 


Lut 


va  1.  till  din  n-istas  hus,  ei  finutl  pltä  f)U 
moitfcman  1.  älä  (nmctt[e  läbtmmäifefi  I)iid= 
netta ;  uiVerlemna  sig  åt  sina  1 — ar,  bcit» 
täi}tt}ä  bimcjcnfa  »raitaan. 

Lusta,  f.  ^limo,  lif)an=f;imo,  I^imcijuuö,  Iiimcl-- 
liluiiS. 

Lustbar,  a.  se  Lustig  o.  Eolig. 

Lustbarhet,  f.  fmiritu?,  blUin,  iton--i5tto,  Uo, 
f)minttelerainen,  ^i(a§tu§;  en  mängd  1— er 
anställdes,  ntonct  tfct  1.  f)ulrituf|et  1.  f)ii= 
\vxt  1.  bilaétuffet  ^ibettiin  1.  laitettun. 

Lusteld,  m.  Uo=»alfea,  iio^titlt,  ^utt»t=»alfea. 

Lustfart,  -färd,  m.  fnmn=matfa,  f)U»itu8=aiet 
Cj)!.),  Itjstumatfa  I.  =ajet  (jjL),  h}§täi}S=tnat= 
fa;  göra  1— er  i  det  gröna,  tefibä  1.  !äl)bä 
Innvi-'  1.  h}§tt=matfcja  mctfiffln{)in,  {al)bä  1. 
lätiteä  metfiffc[)i^^  I;mxnttcleimaait  1.  I;i(a§= 
tefcmaan. 

Lustgärd,  m.  se  Lustpark;  1 — en  (bibi.),  l)rtti= 
tarl;a. 

Lusthus,  n.  ItiStt^maja  1.  4)ucne  (-een),  {;uttji= 
1.  f)mritus4)ucne. 

Lustig,  a.  Ii)§ti((incn,  imi,  It)§tifä§  {4taån), 
rattcifa,  rattcincn,  leifillincn,  tlcinen,  bit= 
:|^ainen,  f)Uj>aifa,  f)u»tjittaiva ;  en  1.  karl,  Ii)S= 
tiKiucn  1.  a}§titäS  1.  rattcifa  iiiieö;  det  är 
en  1.  ture,  Idänpä  en  ilctnen  ^^cif'a  1.  ItjSti 
utfo;  en  1.  berättelse,  lt)^ti  1.  hjötitlinen  1. 
IjU^^ainen  1.  Ijutinttatua  tevtcmué;  der  var 
ett  1— t  lefverne,  fiettä  dU  rottcija  1.  I)U» 
\iax\a  1.  h}§ti  elämä;  vinet  har  gjort  ho- 
nom 1.,  toiina  en  f)änen  ilciietfi  1.  It)8tiffi 
tel;ni}t;  göra  sig  1.,  fiitaétcUa,  buiinttctcita, 
)>itää  il}§tiä  elämää  1.  ilcifia  ^Mianä;  göra 
sig  1.  öfver  ngn,  nauvaa  j.fnlle,  :|.ntää  j.fu» 
ta  naurunanfa;  det  vore  väl  1 — t,  fel)än 
fumma  clifi;  är  du  1.?  mitäS  l^uHuja  1.  tur= 
biaV  entäfö  mitä? 

Lustighet,  f.  Ii)gtiUiini}§,  rattoiluuS,  leifittiiVbS, 
f)u^aifuu§,  kifin=tefc,  Iei!ti=^ur;e  (»een),  U)Sti= 
|>uf)e;  säga  en  hop  1 — er,  fanoa  I.  ^uf)ua 
jcuffonen  Ii)?ti=  1.  (eitfi-jJulKita  1.  tdta-^m-- 
hetta,  )>ni)ua  fai!en4aista  IijStidiStä  1.  Iei= 
ftUiötä. 

Lustigt,  adv.  bu^jaifeStt,  iloifeSti,  I;^Sti§tt,  rat= 
tcifaéti;  låtom  oss  1.  lefva,  eläfäämme  L 
elamoifaamme  ilcifeSti  1.  hu^aifcSti,  ^it^i' 
täämme  ifciéta  1.  rattoista  elämää. 

Lustjagt,  f.  f)uan=jaf)ti  1.  =metiäSt^ö. 

Lustpark,  m.  I;mtii=^iui§tc,  (juan^metfiffö,  h)S= 
tät}8=)MiiétD  1.  -metfä,  tI;antola,  l^utoila,  I;u= 
Untu«=tarl)a. 

Lustresa,  f.  I^§tät}g=mat{a,  I^étäift}=vet!i,  :^u»i= 
matfa  1.  =mathtetus. 

Lustslott,  n.  !^mpi=nnna. 

Lustspel,  n.  ilweih)?,  i(lvc=näl)tchnä. 

Lustställe,  n.  hmrila,  U)öti»paitfa,  h?étät>§= 
^aiffa. 

Lustträdgärd,  ra.  se  Liistpark. 

I>ustvandra,    v.    a.    h)Stäiliä,   täljbä  1.  täwcllä 

lV?täitemä8iä. 


Lustvandrare,  m.  It)8täilijä,  U}étt=fätt)elijä. 

Lustvandring,  f.  fl)ötäilemiuen,  I^Stäl)ö4än5C- 
It},  hu»i=tätre(^. 

Lut,  m.  li^^iä,  liive  (=)3een). 

Luta,  f.  tuuttu,  fannel  (»ntelen). 

Luta,  v.  a.  li^nijitä  (=tfcn),  liirettää. 

Luta,  v.  n.  oUa  foUeöaufa  1.  fatlaCanfa  1.  no» 
jalianfa;  trädet  1— r,  )>un  en  fatteKanfa;  hu- 
set 1— r  till  fall,  hucne  en  fufiötumaiftl^ 
lanja,  en  fu!i§tnmaan  1.  tat(i§tnmaan  ))ätn; 
1.  till  sin  undergång  (figO^  oUa  fufi8tmnai= 
fiKanfa  1.  hätinämäifidaiifä ,  ella  :t)en»fateen 
jeutnmaifiKania,  ella  ()än.nämään  1.  I)u!fn» 
maan  1.  lufi^tumaan  ^^in;  1.  af  ålderdom, 
olla  tumara^fa  1.  fi)i)n)§iä  1.  ft)märä8iä  hJon= 
Ijuuttanfa;  v.  a.  fatliétaa,  nejata,  Qfiamåt) 
tuniartaa  1.  fumarrnttaa,  ^anna  fadettenfa 
I.  nejaKenfa  1.  himavruffiin;  1.  hufvudet  mot 
handen,  falliptaa  1.  nejata  ^^ää  fättä  tt?a8= 
ten,  ^anna  1.  faKiötaa  ^>ää  faben  nejaan; 
1.  sitt  öra,  fallistaa  ferlimnfa;  1.  en  tunna, 
fumavtaa  1.  tumarvnttaa  tl)nnt)riä;  han  har 
intet  att  1.  sitt  liufvud  emot,  fjäncUä  ei 
ele  mi£;in  ncjaifi  1.  nejautuifi  1.  ^^äätänfä 
nejaifi;  1.  sig,  v.  r.  nejata,  nejautua,  !n= 
mavtua,  fafliötna;  1.  sig  mot  väggen,  no= 
jata  1.  nejautua  feinää  limSten;  1.  sig  ned, 
tumartua;  1.  sig  efter  ngt,  fumartua  etta= 
maan;  trädet  1 — r  sig  (börjar  luta)  snart 
ditåt,  :|3uu  t^ian  faUietnu  1.  rn^^eaa  faUiS» 
tumaan  tuennc^^äin;  det  1— nde  tornet  i 
Pisa,  nejaaiva  1.  tafleliinen  terni  ^iifagfa; 
1 — ude  plan,  talta=:pinta,  faltaipa  1.  ipiettä^ 
'ma  ta|a=Jiinta;  1 — nde  af  ålderdom,  »an= 
I)nnttania  {umarrntfiéfa  1.  fi)t)rr)S)ä;  gå  1— d, 
fäljbä  fnmaraéja  1.  fi)i}ri)8fä  1.  fumaroisfan» 
fa;  1— nde  (bot),  nuefEn»a,  nnofcI)tanH-t. 

Lutera,  v.  a.  taf)ba8taa  1.  iöteötaa  fiinni  1. 
um^^ecn. 

Lutering,  f.  !iinni4af)ba8tu8  1.  =iö!e8tuS. 

Lutfisk,  m.  Iitve=!ara,  lifc-tala,  It»>iä=!a(a. 

Lutheran,  c.  Iut()eri(aincn,  Intl)criö=uote(ainen. 

Lutheranism,    m.    lutl^erilaifuu^,   Vutljeruffen 

Luthersk,  a.  lutfierifaincn,  lut^ertkiS», ^utl^e» 
ruffen;  1— a  läran,  lutlierilaigniSto  1.  :=o})^t, 
?utf)eruffen  e^^)^i;  1— a  rehgionen,  lut^eri» 
laiuen  1.  Int()erilaiä=n§fente  1.  uSfo,  Sutf;e= 
ruffen  u§fo  1.  u8tento;  bekännare  af  1 — a 
läran,  lutlieriSniéifelainen,  Sutf)ernffen  uöfo» 
lainen,  ?utl)eruffen  1.  Iutl;crilai8=n8fen  tun» 
nnStaja. 

Lutkar,  n.  U»e=tiinu,  Ii).nä=amme  (=een). 

Lutlägga,  v.  a.  U}.nöitä  (--tfen),  Ulvettää,  ^Jan* 
na  U;>eefen  1.  liinään. 

Lutning,  f.  ^pii^itfem^)§,  Itlvcttäminen,  linjett^ä. 

Lutning,  f.  (neutralt)  faUc[Iifuu8,  nejeuö,  laU 
teu8,  fade  (=teen),  faltaiiniuS,  njiettä»v^8, 
Urinen?;  (aktict)  fallistaminen,  tatti^tnö,  no= 
jan8,  nejaaminen,  fumartaminen,  fumarrnS. 


Lut 

Lutuingsvinkel,    m.    tuuiDUÖ=^Mma,    Mteu8= 

fufma,  faUeen=fuInia. 
Lutsalt,  n.  It)^tä=fUDla. 
Lutså,  m.  Ittue=faanit,  li^nä=foritjo. 
Lutspelare,  m.  luutun^joittaja. 
Lutter,  a.  pzltVå,  fula,  ^ntf)ba6  (4aau),  if;!a; 

jmfr  Idel;  1.  lögn,  fufa  1.  ^uf)baö  ipate. 
Luttra,  v.  a.  ^uf)btStaa,  firfaStaa;  1— s,  v.  d. 

0.  p.  :(.iu;^biötua,  !trf astua,  )3ut)bistetaau; 
som  guldet  1— s  i  elden,  nttnfutu  iulta  tU» 
teöfa  firfastuu  1.  :|3uf)biötuu. 

Luttringseld,  m.  !ivfagtug»tuU,  :|5ul;bt6tu6=tun. 
Luxa,  v.  a.  ))eijata,  Jsettää. 
Luxation,  f.  (kir.)  iH)rjät)bl)§,  niufal^buS. 
Lnxuriös,  a.  tjkEtnen,  lotSteliaö  {'aan),  l?Ieu= 

)3attinen. 
Ly,  v.  n.  se  Lyssna. 
Lya,  f.  faabe  (--teen),  :|Jefä. 
Lyceum,  n.  ll)Uio,  lijfeo. 

Lycka,  f.  (löpknut)  fitmug,  fi(mu!e  (=!tcen); 
knyta  i  l~or,  fiUuuStaa,  filmuötella;  (liten 
åker)  iax\)a. 

Lycka,  1.  ount,  Il}fft),  OUneHifuuS;  (framgåtig) 
ineuc§H)§,  ounistus,  luonnistu?;  god  1.,  f)i)^ 
Uni  Duui  1.  It)!fi);  dålig  1.,  Ijuouo  onni  1. 
U)ffl?,  )3al)a  Il}fh);  försöka  sin  1.,  foettaa 
ouneanja;  1— n  har  vändt  sig,  ouut  cu 
muuttunut;  det  var  hans  1.,  fe  ott  cuuctft 
l^änelle,  fe  oti  ^äuen  cnueufa  1.  onueffeufa; 
det  var  en  1.  för  mig,  fe  olt  mtuuu  ouue= 
ni  1.  Duneffi  nitnude;  till  all  1.,  ouucfft, 
faifefft  onnefft,  onneffeni,  onnetfeufa  o.s.v.; 
det  var  en  Guds  1.,  oIi))a  Sumalan  U}ffl); 
han  må  tacka  sin  1.,  fiittäfÖön,  fiittäfööu 
cnueanfa  1.  I^ff^änfä;  han  har  1.  i  allt,  i 
spel,  Ijän  ev.  ouuelliuen  1.  f;äneKä  on  \)X)\va 
l\.)ih)  1.  onui  !at!eéfa,  ))eU8fä;  bringa  1.  med 
sig,  tuoba  onui  tuIIeSfanfa  1.  meneStt)6  tuu= 
fouaufa;  förtröstande  på  egen  1.,  oman  ounen= 
fa  nojaSfa,  omaan  ouueeufa  nojatenl.  luottaen; 

1.  pä  resan!  It}!fi}ä  reifulle!  ounca  matM» 
lenne!  1.  till!  onnefft  olfoon!  onnea  t»aan! 
f)t)toää  onnea!  1.  till  god  handel!  toitootan 
]^^tt)ää  1.  cnneUieta  laupfsaa!  cnnea  1.  Ii}f= 
f^ä  faunallenne!  1.  till  godt  nöje!  toift)o= 
tan  iloista  oloa  1.  oflaffenue!  onnea  1.  h)f= 
!t)ä  iloifeen  oloon!  ju  flere  man,  ju  bättre 
1.,  fuinfa  fauan  iciift  mieStä  toirStaa  fäl;, 
futa  ufeam^i,  fitä  ^aremf-n;  jag  har  ej  den 
1— n  att  känna  honom,  miuutta  ei  ole  on= 
nea  f;äutä  tuntea  1.  tunteaffeui;  1— n  är  ej 
allas  lott,  ei  onui  jofoifeKe  jouba;  vägen 
till  1.,  ouneu  :poIfu  l.  tie;  finna  sin  1.,  ta^ 
h)ata  1.  fol)bata  onuenfa;  söka  sin  1.,  ctfiä 
onneaufa;  han  gör  1.  der,  Isäntä  fieöä  onui 
Mjtaa,  l}än  fieUä  1.  fiinä  omienfa  löytää, 
afiat  fietlä  U)fäSti)t)  1.  onnistuu  f)äuet(e,  p» 
nen  ftellä  {)^lt(in  1.  onneEifeSti  fät);  1— ns 
gudinna.  Lyckan,  onnetar  (4tareu);  1— ns 
hjul,  onnen  :>)iji)rä;  han  är  ett  1— ns  barn, 
l;än  ou  onueu  fautameineu  1.  lemmittijincu 


Ly  c 


389 


1.  cnnen  lafjfi  1.  onnen  oma,  Ijänf^ä  fe  tel=^ 
tamoinen  1.  mieffoinen  1.  onnen  mielfoiuen 
on;  1— ns  håfvor,  ouueu  laf)jat  1.  l^^icät. 

Lyckas,  v.  n.  ouuistua,  meneStt)ä,  I^fäSt^ä, 
luonnistua;  det  1 — ades  honom  1.  han  lyc- 
kades att  få,  fiäneu  1.  l)äuene  onnistui  1. 
{ijfäst^i  1.  tuonnistui  faaba,  l)an  onnistui  1. 
U)fästt)i  faamaan;  allt  1.  dig,  faiffi  finutte 
onnistuu  1.  luonnistuu  1-  mcuesti)i)  1.  l^ijicin 
fäi);  intet  vill  1.  mig,  ei  miuuKe  1.  minun 
mifään  tafibo  onnistua  1.  luonnistua,  en  mi- 
tään faa  onnistumaan  l.meneStt)mään;  hans 
företag  1— ades  väl,  f)äuen  Vvitt)ffenfä  fätDl 
onneUifeSti  1.  luonnistui  1.  onnistui  t)tjtoin; 
det  1— ades  illa,  ^mfiaSti  1.  f)UonoSti  fe  fä= 
tri  1.  onnistui;  fä  se,  huru  det  1.,  faaS 
näl^bä,  miten  feu  fät?  1.  fe  onnistuu  1.  h)^ 
fäSttjl};  vi  lyckades  rädda  besättningen, 
faimme  taiii}a=njäeu  ))elastetufft,  meibän  ou= 
niStui  ^pelastaa  laiuja^räfi;  måtte  dina  pla- 
ner I.,  tuumafi  menestijföiit  1.  (uounistufoot. 

Lycklig,  a.  ojtneöincn,  li)fi)Uincn,  f;i}toä=onm= 
nen;  onnistmca,  luonnistuioa,  menest^ttä, 
Ii}fäst^i»ä;  1.  kärlek,  onncHinen  vaffaus; 
1.  den,  som  .  .  .,  onnellinen  1.  mieffoinen 
fe,  jofa  .  .  .;  jag  skulle  skatta  mig  1.,  fa= 
noifin  itfeäni  onuetlifeffi,  )3itäifin  itfeäni  on^ 
nellifena,  onncHinen  mielestäni  olifin;  se 
hvad  han  nu  är  1.,  fal^  fninfa  onnellinen 
\}'ä\x  ul)t  on;  han  ser  så  1.  ut,  f)än  nät;ttää  niin 
onneflifelta,  onniin  onueHifen  näfi5ineu;  han 
har  ett  1 — t  utseende,  ()änellä  ou  ^i)\va  VL' 
IoS=uäfi3,  l^änellä  on  f)i)ivä  1.  faunis  1.  :^^njän= 
näföinen  muoto,  I;än  ou  f)l)iv)ä  1.  fauniS  näöi= 
täitfä;  en  1.  resa,  onnellinen  matfa;  1.  resa! 
onnea  matfaUe!  U)ffi)ä  veifuHe!  det  skedde 
i  en  1.  stund,  fe  ta))a[)tui  onuelfifeen  1.  ^t}= 
Voaaxi  1.  ^Jarl^aafen  aifaan. 

Lyckligen,  adv.  se  Lyckligt  o.  Lyckligtvis. 

Lyckliggöra,  v.  a.  onnistuttaa,  te^bä  1.  faat=> 
taa  onneltifeffi,  onnistaa. 

Lyckligt,  adv.  ouneftifeSti,  l^ijhjäflä  onnelffa  L 
H)fl)Eä,  ri)f^aifesti. 

Lyckligtvis,  adv.  onnefft,  r;t)H5äffi  I.  faifeffi 
onneffi. 

Lyckobebådande,  a.  omtea  enttuStattja  1.  ofott= 
taica. 

Lyckobringande,  a.  onnea  tuolca  1.  tarjoajtja, 
onuctlinen. 

Lyckosam,  a.  ounelias  (=aan),  ouncfaS  (=ffaan), 
onneUinen. 

Lycksalig,  a.  autuaaltinen,  ouneflineu. 

Lycksalighet,  f.  ouneltifuuS,  autuaaflifuuS. 

Lycksalighetslära,  f.  onnenifuuben»oVf.n. 

Lycksaligt,  adv.  autuaallifeSti,  onneltifeSti. 

Lycksam,  se  Lyckosam. 

Lyckskott,  n.  se  Lyckträff. 

Lycksökare,  m.  onnen=tateoittefiia,  ounen4;a= 
cSfelija. 

Lycksökeri,  n.  omten=f;aeSfeUt  1.  4aH)oittchi. 


390  L  y  fi 

Lyckt,  a.  lufittu,  fulettu;   inom  1— a  dörrar, 

lufcn  tafana,  hiftttuin  otnein  tafana. 
Lyckta,  m.  fl.  se  Lykta  m.  m. 
Lyckträff,  m.  onnen»fDf)tau8  1.  =^tammau8  1. 
»fattuma;   det  skedde  af  en  1.,  fe  ta^af)tut 
onnen  fattumoilta  1.  fcBtaufjeSta. 
Lyckönska,  v.  a.  onnitelta,  tcittcttaa  onnea; 
jag  1 — r  dertill  af  alit  hjerta,  l'itf)en  fl)bä= 
meni  po{)jaöta  teille  onnea  toiiuctan  1.  teitä 
onnittelen. 

Lyckönskan,  -ning,  f.  onnittelo,  onnittelu,  on= 
nen=toinjotu§;  göra  en  sin  1.,  toiicottaa  on» 
nea  j.fulte. 

Lyckönskningstal, n.  cnnentoi»otu8»^uf;e  (=een), 
'onnitteIn=)?u6e. 

Lyda,  v.  a.  tctelta  (totte(en),  fuutla,  cKa  !nu= 
tiainen,  feuvata,  noutaa;  1.  föräldrarna,  tc' 
tetla  toanBempia;  1.  husbondens  befallning, 
totella  1.  tuulia  ifännän  fäst^ä;  I.  råd,  fuul 
Ia  1.  totella  1.  feurata  neuiDoa;  1.  lagen, 
fuuUa  1.  noutaa  lafta;  1.  roret  (sjöt.J,  to» 
telia  1.  tuntea  ruoria  1.  ^jeräfmtä;  (cara  aj 
ett  visst  innehall)  fuulua,  fanoa,  ofla  jontin 
lainen;  så  1.  hans  ord,  näin  fuuluteat  ba-- 
uen  fananfa,  nämät  oirat  f)änen  jananfa;  sva- 
ret lyder  sålunda,  toagtauS  on  tämä  1.  täm» 
mijinen,  njaötauö  fuuluu  näin;  en  sai — nde 
skrifvelse,  näin  fuulutoa  1.  tämmöinen  tir» 
joituö;  som  orden  1.,  niiufuin  fe  janasta 
fanaan  en  1.  tuutuu,  näin  fanat  tunlutvat; 
lika  1 — nde  med  originalet,  ^{^täläiueu  1. 
t?f)tä=}jitäwä  1.  t)I)tä»fuutuira  fuin  altu-fir» 
joitug;  lagen  1— er,  att  .  .  .,  Iäti  fanoo  1. 
laiéfa  janotaan  1.  fäätään,  että  .  .  .;  1.  tili, 
under,  tuutua  j6tin,  tuutua  jonfiu  alle  1. 
alueefen,  otta  jontin  aluetta;  vi  1.  alla  un- 
der lagen,  taitfi  olemme  lain  alaifet. 

Lydaktig,  a.  tottelctcainen,  tuuteuiainen. 

Lydaktighet,  f.  totteleiraifuuS,  tuulewaifuug. 

Lydbiskop,  m.  aIa»piiS^>a. 

Lydelse,  f.  fijättljS;  brefvet  är  af  följande  I., 
firjeen  ftjätlijö  on  feuraa>ra  1.  näin  fuulu» 
»a,  firje  on  näin  fuuluwa,  firjeeöfä  jano» 
taan  näin;  en  skrift  af  enahanda  1.,  l)(;tä- 
fuulmra  1.  -))itäirä  1.  famoiu  tuuluwa  1. 
fama=fanaiueu  firjoitué;  efter  ordens  1.,  |a= 
nain  mutaan  1-  jälteen,  fana^ta  fanaan. 

Lydig,  a.  tuuliaincu,  tuuliaa  {'-am),  tottele» 
toaineu,  nöijrä;  1 — a  barn,  fuutiuifet  1.  tuu» 
tiaat  Iat>fet. 

Lydighet,  f.  tuuliaifuuS. 

Lydigt,  adv.  fuuliaasti,  fuuliaifcSti,  fuuliai» 
fuubetta,  totellen,  tctteieiraifeéti,  nijtjräéti. 

Lydkonung,  m.  ala=tuningae  (»taan). 

Lydkyrka,  f.  ala»tirtfo,  Uneri=lirffo. 

Lydnad,  m.  fuuliaifuuS,  tuuleminen,  tottele» 
mu8,  totteleivaifuuö,  ni5^ri)t)8;  med  1.,  fuu» 
liaifuubella;  I.  för  föräldrar,  ttmnl^empain 
tuuleminen,  fuuliaifuuS  tranl^emmille  1.  »an» 
bem)5ia  tointaan;  han  gjorde  det  af  1.  för 
sin  fader,  fen  teti   ^äu   totellen  ifäänfä  1. 


Lyr 

fuuliaifuubeSta  ifäänfä  foljtaan;  bringa  un- 
dersåter  till  1.,  jaattaa  alamaifet  nöt^r^ljteen 
1-  tuuliaifuuteen  1.  tottelemaan;  stå  under 
ens  1.,  olla  joutuu  iraltan  1.  fäöfijn  alla  1. 
alaijena;  bringa  under  sin  1.,  \OiCit!<x  1.  jaat» 
taa  waltanja  1.  tästijnjä  a.\it  1.  alaijetfi. 

Lydrike,  n.  ala»n3altafunta,  ala»tBalta. 
Lyfta,  V.  a.  noStaa,  noetattaa,  fo^ottaa,  ylen- 
tää, teroittaa;  1.  foten,  armen,  noStaa  fäjt, 
jalfa;  1.  pa  foten,  noStaa  1.  nostattaa  jat» 
laa  1.  Jaltaan  ja;  1.  händerna  mot  höjden, 
neetaa  täteujä  p^öt^ljn,  telottaa  1.  ylentää 
tätenjä;  1- ngn  från  sadeln,  noStaa  1.  laSfea 
jofu  jatulaSta  maataan;  1.  på  hatten,  noitaa 
1.  nostattaa  laffianja;  1.  med  häfstäng,  m» 
umta  (»^juan),  tangeta  (»tean);  1.  penningar, 
nostaa  1.  ^periä  rahoja,  ottaa  raheja  uloS; 
1.  ett  arf,  ottaa  ))erinto  utoS,  {antaa  1.  noS» 
taa  ^jerintöänjä;  1.  ankar,  noStaa  antturi 
i}löS,  lähteä  auffurista. 

Lyftarm,  m.  nosto»jatara,  langetin  (»ttimen), 
nosto»]puu. 

Lyftkammig,  a.  (mek.);  1.  vals,  no8to»naStainen 
lualsfi  1.  tela. 

Lyftning,  f.  nosto,  noStamiueu,  nostanta  o. 
s.  V.  se  Lyfta:  man  finner  hos  honom  in- 
gen 1.,  t)äneSjä  ei  näe  1.  juomaa  mitään 
l)lemU)Stä  1.  intoa  1.  pcnte»uutta;  hans  språk 
har  en  högre  1.,  ^äuen  janoiSfanfa  on  jota» 
fin  v^eivätä  1.  ^^onreicata. 

Lyftvals,  m.  (mek.;  noSto»teIa  1.  »toalsfi. 

Lykta,  f.  Ili^t^. 

Lykta,  v.  a.  ^.>äättää,  lopettaa;  v.  n.  o.  1 — s, 
v.  d.,  ^äätttjä,  le^^^ua. 

Lyktgubbe,  m.  se  Irrbloss. 

Lyktpåle,  m.  Ii}f)tl}»paalu. 

Lykttändare,  m.   It}l)bpn»f>jtt)ttäiä  1.  »hjirittäjä. 

Lymfatisk,  a.;  1— a  kärl,  maitO»neStcen  tie» 
;^i}ffeet  1.  juonet  l.  ptiätkit 

Lymmel,  m.  lurjuS,  luiSta,  luntti,  reiSte,  räi» 
trä,  ärmätti. 

Lympha,  f.  Iijmplia,  maito»ne8te  (»een). 

Lyuga,  f.  feu^e  (»peen),  lenffu;  lägga  ett  tåg 
i  lyngor,  panna  töX)]i  fepeelle  1.  njtjfjix^ffe- 

Lynne,  n.  (beskaffenhet)  laatu,  luouto;  språ- 
kets   1.,    tieten    luonto;    (sinnesbeskaffenhet) 

mieli,  mieli»ala,  mielen»laatu,  tuenne  (»nteen), 
luonto,  jälin);  han  har  af  naturen  ett  svart 
1.,  bänetlä  en  luonnoStanja  1.  luontainen  pa» 
ba  pää  1.  luonne  1.  mielen  »laatu  i.  tutala 
mieli;  hau  har  ett  godt  1.,  l)änetlä  en  t;^» 
\v'ä  luento  1.  tuenne  1.  jätop,  l)än  on  l;pnjä» 
jäwpinen  1.  »luonteinen;  vara  vid  godt  1., 
olla  l)paällä  päällä  1.  tuulella  1.  mielellä  1. 
t;pU}iSjä  rouieiSfa;  vara  vid  elakt  1.,  otia 
pal)atla  mielellä  1.  päällä  1.  tuulella;  de  äro 
af  samma  1.,  oirat  pl)bcn»luenteiiet  1.  »luen» 
toifet  1.  »fäuntifet;  han  är  i  dag  vid  1.,  l;än 
on  tänäpänä  rorceisfaan  1-  miclisfään. 
Lyra,  f.  tpprä,  Ipprp,  (i  bollspel)  feppi;  taga 
1.,  ottaa  toppia  1.  l^prvä. 


Lyrformig,  8.  t^^rVniätneit,  fij^rän»ta)3aincit  1. 

«muotoinen. 
Lyrik,  f.  ftjrifa,  laulu^^runouö. 
Lyriker,  m.  It^rifuS,  laulu^runotlija. 
Lyrisk,  a.  harinen,  Iaulu=runolItnen,  laulu» 
runon,  (autu»,  lauhiiS»,  lauluinen;  I.  poesi, 
Iauht»runou§  1.  =runotti!uu§;  1.  skald,  laulu- 
runoilija,  Iautui8=runooia. 
Lysa,  V.  n.  ttjatota  (=oan),  ivatcStaa,  toalai€= 
ta,  loietaa,  ))ai§taa,  f;of;taa,  fiilua;  solen 
lyser  med  eget  Ijns,  aurinfo  »aiaifee  1. 
)jatStaa  1.  »aloaa  omaCa  ftjatolla;  ett  ljus 
lyste  i  fönstret,  »alo  1.  fljnttilä  näf^i  1. 
^ol^ti  1.  Ioi§tt  1.  jratoSti  1.  fiilui  iffunagta; 
dessa  stenar  1.  i  ögonen,  nuo  fittet  loiöta» 
h?at  1.  l^ol^tanjat  1.  ^atStatoat  filmiin;  falsk- 
lieten  lyser  ur  hans  ögon  (fig),  ^etcQi= 
fuuä  ^jaistaa  1.  fiiluu  1.  näf^i;  ^äncn  fil= 
ntiStänfä;  detta  tidehvarf  lyser  af  stora 
bragder,  tämä  atfa=fauft  )?atStaa  1.  loistaa 
fuurten  uro=töitten  toatoSfa;  1.  med  lärdom, 
iotStaa  1.  t)lijeillä  1.  ipiJtj^feidä  1.  rel)itiaStelIa 
o^iCanfa;  han  vill  gerna  1.,  f)än  mielellään 
Vtoästelee  1.  re^cntelee  1.  rei^^aStelee,  l)än 
mieleöään  tabtoo  toistaa  1.  loisteilla  1.  oKa 
loiStoSfa;  1.  fram  (hastigt),  tt)ala{)taa,  |pil= 
fal^taa;  dagen  1— er  genom  väggen,  ^äitt?ä 
l^ot>taa  1.  :t3aietaa  feinän  lä^itfe;  v.  a.  nät)t= 
tää  toatfcata  1.  f»)nttilää,  n^alaista;  1.  ngn 
utför  trappan,  nälättää  teatfealla  1.  n?alaiS 
ta  1.  näyttää  j.luta  ra|)uiSta  alaS ;  1.  ngn  hem, 
faattaa  1.  näyttää  j.futa  »alfeatla  fotia;  lys  hit 
med  ljuset,  nä^tä  1.  hialaife  tänne  h)nttilä(lä 
lys  åt  mig  1.  hit,  näl}tä  1.  ^ibä  toalfeaa  mi» 
nulle  1.  tänne;  1.  efter  ngt,  I^afea  toatfeaEa 
1.  f^nttilällä;  (kungöra)  fnuluttaa;  det  är 
redan  lyst  tvä  gångor,  jo  DU  fal^beSti  fuu= 
lutettu;  det  lystes  för  dem  i  söndags,  I)ei= 
bät  mennä  funnuntaina  fuututettiin;  1.  ef- 
ter, på,  ut,  se  Efter-,  På-,  Utlysa;  det 
har  redan  lyst  ut  för  dem,  '^eibät  on  jo 
Io^))Uun  1.  tät)teen  fuulutettu;  en  l—nde 
kropp,  tcaloKinen  1.  toatoifa  1.  toalaiietoa 
fa)j^ale;  l—nde  färger,  (;o{;tatoat  1.  loiSta» 
ttat  ttiärtt;  1.  segrar,  loistoifat  1.  loiStatoat 
tDoitot;  1 — nde  bedrifter,  loiStatcat  ttjöt, 
loiSto^teot;  l—nde  drägter,  ^o^totoat  1.  IotS= 
taftiat  ^utont;  en  l—nde  bal,  loiStoifet  1. 
loistarcat  tanSftt. 

Lysblomster,  n.  se  Gullspira. 

Lyse,  n.  (kem.)  toalo-aine  (=een),  toolfe  (»ffeen). 

Lyseld,  m.  se  Irrbloss. 

Lysgas,  m.  lt)alo=faafu. 

Lyshållning,  f.  tt>aIon=j3ito,  !abun=toalaistu6. 

Lysmask,  m.  (lawpyiis  nociiluca)  fiiltO=matO, 
tuIi=mato. 

Lysning,  f.  n?alfean=:|3ito  1.  =nä>?ttö;  fnulutuS, 
f uulutnS=!ir ja;  se  Lyshållning  och  Ljus- 
ning. 

Lysningssedel,  m.  fuuIutuS^firja. 

Lyss,  v.  d.  o.  Lyssna,  v.  n.  fuHÖetta  (4telcn), 


Lå 


391 


fummeCa  (-ntelen),  forhjaitta;  1.  till  fågelns 
sång,  fuunnella  linnun  taulua;  1.  till  fol- 
kets prat,  fuultetla  juofiu»))u(ieita;  hvad 
står  du  der  och  lyss?  mttäS  ftinä  fuunte^" 
tet  1.  fuuteslelet  1.  forwailet  1.  fuunnetta  töU 
lötät? 

Lyssnare,  m.  fuultelija,  fortt^aitija ,  fuuteS» 
felija. 

Lysta,  y.  n.  o.  impers.  i^atuttaa,  mieliä,  tel^» 
bä  mieli;  jag  1 — er  l.  mig  1 — er  att  se, 
minua  fjatuttaa  1.  mieleni  tefee  1.  mtnä  mie» 
lin  fatfoa  1.  nä^bä;  han  gör  allt  hvad  ho- 
nom 1— er,  f)än  tetee  mitä  toaan  tal^too  1. 
^atnttaa  1.  mielit. 

Lysten,  a.  l^alufaS  (=!faan),  ^tutfa,  f}tta9 
(»ttaan),  ^imoinen;  1.  efter  ära,  funnian^" 
l)imoinen;  jmfr  Fiken;  hon  är  1.,  Isäntä 
l^atnttaa,  t)änen  te!ee  mietenfä. 

Lystenhet,  f.  se  Lystnad. 

Lyster,  m.  loisto,  totSte  (=een);  a.  loistama, 
loistoifa,  t)of)ta»a. 

Lystmäte,  n.  t^tlä,  mieIi=te!o;  han  har  fått 
sitt  1.  derpå,  ^än  on  ftitä  faanut  f^Hänfä  1. 
mieti-tefonfa  1.  tar^^eenfa  1.  tar^ceffenfa. 

Lystnad,  f.  l)atu,  {)atuilnuS,  f)ettauS,  fjatutuS, 
mieli^tefo,  l^imo;  en  hafvande  q  vinnas  1., 
raSfaan  tr>aimon  l^alutnä  1.  ruofa  =  I)alu  1. 
mieti^tefo;  I.  efter  beröm,  fiitoffen  i^aiu  1. 
f)imo  1.  f^atuifuuS. 

Lystra,    v.    n.    se    Lyssna;    hunden   1— r   till 

namnet  Karo,  fotra  tuntee  1.  tuutee  Äaron 
nimen. 

Lyte,  n.  toita,  tt)ir[;e  (=een),  h)irf)i,  hjtrl^e^S, 
toamma;  utan  1.,  toivl^eetön,  tt»ammaton,  ttjia» 
ton;  få  1.,  toioittua,  njiota  (=foan),  tcifau- 
tua;  (fig.)  njirf)e,  njifa. 

Lytesbot,  m.  ftiioituS^affo,  tontfau§=faffo. 

Lytt,  a.  rujo,  raaja=rif'fo,  toiattinen,  tt»iaIIoi» 
nen,  »iafas  (=ffaan),  toir^iflinen,  tcammat» 
liuen. 

Lyx,  m.  loisto,  fomeuS,  t^ipttjS,  ^Ien=:fatti[uuS, 
l^teltif^ljS. 

Lyxartikel,  m.  loi8tO--tattiara,  fomeuS»  1.  foiS» 
to=fatu,  ijtettiftjDS,  t)teaiS=fatu. 

Lack,  m.  fl.  se  Lock  m.  m. 

Lada,  1.  laatitfo,  taatiffa,  tuota,  t\pa9  {--ppaan). 

Låda  vid,  se  Vidlåda. 

Lådfack,  u.  Iaatiton=foto. 

Lådfakt,  m.  toatifisto,  toati!fD  =  teline  (»een), 
fuota»^^Ilt?. 

Låg,  a.  matalo,  (ringa)  alhainen,  (lågländt) 
ata»a,  (lågt  belägen)  olaalla  1.  all^aatfa  1. 
motalatla  otetva,  (djup)  lanjea,  (flat)  taafa, 
matata;  1 — t  rum,  berg,  vatten,  matala 
^uone,  njuori,  lt>efi;  det  är  nu  1— t  vatten, 
irefi  on  matalatta  1.  cd^aaiia;  1— t  land, 
atahja  maa;  1.  strand,  matata  ranta;  1.  till 
växten,  matata» f aStouinen;  en  1.  ton,  at= 
f)ainen  1.  matata  ääni;  tala  med  1.  röst, 
^ufiua  fjiljaifetfa  1.  matalatta  äänellä;  1— t 
pris,  i^at^a  1.  tjuofea  1.  alhainen  ^inta;  1— a 


392 


Låi 


La  II 


kort,  IjaUvat  1.  dtjaifet  1.  !e(;nct  fortit;  hö- 
ga och  låga,  l}U;äi)et  ja  aittatiet,  i)Iä=  ja 
ala=[äätm[ct;  af  1.  börd,  härkomst,  aIf;atS= 
ta  1.  l^al^ma  fäätljä  1.  fufua  1.  fufu=^erää; 
det  lägre  folket,  al^atucit  fanfa,  al^aifo, 
ala=i;iäti)iiet,  alf)aiiemmat  I.  f)aliriemmat  if)= 
initct;  de  lägre  embetsmänneu,  a(t)aiient= 
mat  1.  alemmat  iuivfa=mief;ct;  hafva  1.  tan- 
ke om  ngn,  oHa  Ijalpa  1.  f)UD:io  1.  at(}at=^ 
ucn  ajatus  1.  luuto  j.!uSta;  (mdrig)  I^aljja, 
aU;aineu,  I;ä^)eäIIi^e^,  julcton,  ^äiD^tön;  1. 
karakter,  i)ai\>ci  1.  alf)amen  luonne;  en  1. 
handling,  halpa  1.  jnkton  1-  f)ä^^eä(Itneu  tpö 
1.  tete;  1— t  ord,  halpa  1.  bältn^töu  1.  jule= 
ton  fana;  den  lägre  stilen,  alf^aifem^-H  fiv= 
jottnS»tal:a  1.  tapa;  göra  låg  1.  lägre,  ma= 
baftaa,  matalotta  (=tien),  matalentaa,  mata» 
htttaa,  tebbä  matatafft  1.  motalammafft,  a= 
hntaa,  alistaa;  bli  1.,  mabaltua,  mataloi» 
tua,  alentua,  aleta  (-nen),  alentua;  ngt  1., 
mataIaf)to. 
Låga,  f.  (uattendränkt  träd)   Iie!o;   (vindfälle) 

muvto=^nu,  njtö. 

Låga,  f.  liefti,  liemu,  leimu,  tuli,  V^anu,  voi= 
l^u,  tief)u,  veimaffa;  (ugnslåga),  lieSfa,  pa^ 
nu,  leisfa;  huset  står  i  ljusan  1.,  t;ucue  on 
ifmi^tulesfa  1.  ^ivilfeasia  1.  tuten  nviUaSfa; 
sätta  i  1.,  jl}tl}ttää  tuleen;  ntbrista  i  full  1., 
ft)ttl)ä  1.  leimahtaa  i(mi  =  tuleen  1.  roif)uun; 
kärlekens  1.,  lemmen  lieffi,  raffauben  tuti; 
snillets  1.,  neron  1.  ähjn  Uetfi  1.  liemu  1. 
tuli;  stridens  1.,  fcban  vief)U  1.  tieffi;  när 
stridens  1.  brann,  foban  Uefiu  leimuteSfa, 
foban  vier^uesfa. 

Låga,  v.  n.  feimuta  (=uan),  leimua,  Hemuta 
(»uan),  liemuilta,  rief^na,  roi(;ua,  leisfua, 
liesfua;  (upplaga  hastigt),  Icimaf}taa,  lie» 
ma^itaa,  IeiSfa()taa,  roil)tia,  ricf)a(;taa;  en 
stor  brasa  1 — de  i  spiseln,  fuuvi  ttjalfea 
kimufi  1.  roifjui  tafaSfa;  snillets  eld  1— de 
ur  hans  ögon,  nevon  tuti  ^jaloi  I)änen  fi(= 
miSiänjä  1.  leimaljteli  filmistänfä;  hanshjer- 
ta  1— r  af  kärlek.  Itänen  fijbämenjä  palaa 
1.  teimaf)te(ee  vaffaubeSta,  l)d)iuu  1.  leimuaa 
vatfauttaa,  lemmen  on  lieffi  ft^bämeSjäniä; 
en  1 — nde  eld,  (eimuall^a  1.  roiljiuva  1.  Iei8= 
fun?a  tuU  1.  n^alfea;  1— nde  kärlek,  tulinen 
1.  Icimuaira  1.  leimabtcleira  1.  palauta  1.  f;o{)= 
tawa  raffauS;  1 — nde  ifver,  palawa  1.  rie= 
Ijinva  1.  tulinen  fiibfo  1.  into. 

Lågbent,  a.  matala=;alfainen  1.  »fäävinen,  ma= 
ta=jalfainen,  U)l)i)t=foit.nnen. 

Låghalt,  a.  liiffaivHt,  nilffu,  nilfuttaloa,  tl)nf= 
!ä=  1.  ll)Smä=:|)oltui. 

Låghet,  f.  mataluus,  all^aifuuS,  alamuuS;  jmfr 
Låg. 

Lågland,  n.  alanfo,  alanfo=maa,  ala-maa,  ala= 
tvunS. 

Lågland,  a.  alatpa,  matala;  1.  trakt,  alajua  1. 
lautea  1.  lanjea  maa  1.  maan=)Jaiffa,  alan!o= 
maa  1.  ^eutu. 


Lågmält,  a.  matala»  1.  l;iljaiS=ääninen. 

Lågsinnad,  -sint,  a.  l)al^>a=mielinen  1.  4uon= 
toinen,  bäpeäöinen,  juleton. 

Lågslätt,  m.  alarounS  (»ben),  alanne  (=nteen), 
ala.tafea. 

Lågstammig,  a.  matala,  matala»  1.  l\}l)\pnm^ 
foinen. 

Lågt,  adv.  matalalla,  aft)aalla;  matalalle,  al» 
litalle;  solen  står  1.,  aurinfo  on  matalalla; 
växa  1.,  faSltsaa  matalana  1.  matalafft;  fly- 
ga 1.,  lentää  matalalla  1.  matalalta  1.  al» 
l;aalta  1.  al(;aittain;  sitta  1.  (bland  de  lägre), 
istua  alfjaalfa;  tala  1.,  pwhna  matalasti  1. 
IjiljaifeSti;  1.  stämd,  matalafft  fä^elijtetttj; 
sälja  en  vara  1.,  mtjöbä  tairara  l^alpaan  1. 
fjalaiaSta;  1.  värdera  ngt,  alf)aatle  1.  t)al» 
Ivafft  arirata  j.fin;  tänka  1.,  ajatella  l)al- 
Jr>aSti  1.  I)ä|3eälli)eSti  1.  julettomaSti;  sätt 
dig  lägre,  iötu  alemmaffi  1.  alemma;  detta 
hus  är  lägre  ned,  tuo  t)UOueu§  on  alempa^ 
na  1.  matalammalla. 

Lågtrycksmaskin,  m.  matala »^jaiuoinen  mvt» 
fiina. 

Lågtänkt,  a.  se  Lågsinnad. 

Lån,  n.  laina,  latno;  gifva,  taga,  få  till  1 — s, 
antaa,  ottaa,  faaba  lainatfi;  jag  har  till 
1— s,  minulla  on  lainana;  upptaga  ett  I., 
tet)bä  1.  ottaa  laina  1.  lainaa,  ottaa  lainaffi; 
vara  på  1.,  olla  laiuaSfa;  tack  for  1 — et! 
fiitotfia  lainan  ebestä  1.  lainasta  1.  lainaa» 
maStanne!  Guds  1.,  3uinalan  »ilja  1.  annin 
(antimen)  1.  la^ja;  aldrig  ett  Guds  1.,  ei 
niin  einettäfään. 

Låna,  v.  a.  lainata,  ottaa  1.  antaa  lainaffi;  1. 
penningar  af  ngn  mot  revers,  lainata  ra» 
l}aa  j.fulta  h)elfa»firjalla  1.  tcelfa»firjaa  tt?as= 
taan;  1.  kläder  åt  ngn,  lainata  ttjaatteita 
j.tuUe;  1.  sitt  öra  åt  ngt  (fig.),  Inoba  1.  fal» 
listaa  1.  lainata  fortoianfa  jt;fin  1.  jollefin, 
ottaa  j.fin  foritjiinfa  1.  fnuHaffenia;  månen 
1 — r  sitt  ljus  från  solen,  fuu  faa  1.  lainaa 
h>alonia  auringosta;  han  har  länt  den  tan- 
tan ur  Virgilius,  fcu  ajatuffeu  l)än  on  ot» 
tanut  1.  faanut  1-  lainannut  S3irgilioSta;  lånt 
1.  lånad,  lainattu,  laina»;  lånt  namn,  laina» 
nimi;  lanta  pengar,  laina»raf)at;  lånade 
ord,  lainatut  1.  laina»fanat;  lånt  rock,  lat» 
na»taffi  1.  »nuttu. 

Länande,  n.  lainaaminen,  laiuauS. 

Lånare,  m.  lainaaja. 

Länbibliotek,  n.  lainvt»firja8tD. 

Låueanstalt,  m.  laina»  1.  lainau§»laito§. 

Lånebank,  m.  laina»).Htnffi  1.  »raf^aSto. 

Låneinrättning,  f.  lainauS»laito§. 

Lång,  a.  pitfä,  mittana;  1.  till  växten,  mit' 
tatoa,  )3itfä»faSirminen,  ^ntfä  iriarreltanja  1. 
faSlDutlenfa;  rummet  är  tio  alnar  1 — t,  ^none 
on  fi}mmenen  1.  fi)mmentä  fijijnärää  ^Jitfä 
1.  fijmmenen  f^i^uärän  ^Mtuincu;  lika  i.  som 
bred,  ^t)tä  pxtta  fuin  Icineäfin,  lea^^tenfä 
^situiuen;  1.  väg,  pxxVå  matfa  1.  tie;   på 


Lån 

1— t  håll  (hvar)  faiifana,  etääöä,  matfan 
Väägfä;  (hvart)  faua§,  fauafft,  etäälle,  mat= 
fan  V^ääfiän,  ifon  matfaa;  (hvarifrån)  Un- 
faa,  etäältä;  jag  såg  dig  redan  på  1— t 
håll,  näin  ftnut  jo  taulaa  1.  etäältä;  skju- 
ta på  1— t  hån,  ara^iia  laulaa  1.  etäältä; 
bössan  går  på  1— t  håll,  :|Jt}glt)  fantaa  ifon 
matfaa  1.  fauaö  1.  etäälle;  jag  gick  ett 
1— t  stycke  väg,  fähjiu  tfen  matfaa  1.  ^it= 
fät  matfoja  1.  ^^itfät  matfat;  detta  lin  är 
bra  1— t,  nämä  jjeGatijat  oirat  ^>?txnn  ^itfiä  1. 
mtttaiPta,  (under  växa7idet)  tuo  ^^ella»a  on 
^^toin  mtttawaa  1.  :|3itfää;  en  1.  karl,  ^^itfä 
1.  mttta»r»a  mte§;  falla  så  1.  man  är,  faa= 
tua  1.  langeta  1.  mennä  ^itfäffenfä  1.  ijttfäl^ 
lenfä;  1.  tid,  ifo  1.  ^ttfä  atfa;  han  bodde 
der  en  1.  tid,  l)än  ajui  fiellä  fauan  aifaa  1- 
:tJitfät  ajat  1-  ^ntfän  ajan  1.  ).ntfän  <x\Ua  1- 
iiittät  aifoja  1.  ifot  aifcja  1.  fottoan  aifaa; 
jag  var  der  en  1.  stund,  clhl  fiellä  ifon 
aifaa  1.  ifot  aifcja;  för  1.  tid  sedan,  aifcja 
fttte,  fauan  aifaa  fitte,  jo  ammein  fitte; 
huru  1.  tid  fordrar  det  arbetet?  ))aljontc 
fe  tl}ö  aifaa  toie?  fuinfa  ipitfän  1.  ifon  ajan 
fe  tl}ö  U^aatii  1.  l»ie?  han  tog  penningar- 
na på  1.  tid,  Otti  ral;at  ifotfi  1.  f.ntfäffi  a» 
jafft  1.  aifaa  1.  fauafft  aifaa;  man  har  ej 
sett  honom  på  1.  tid,  l)äntä  ei  ole  uäfVItljt 
1.  nö^tl?  ifoou  1.  :^itfään  1.  fanfaan  1.  mo» 
neen  1.  fotaaan  oifaan  1.  fotanöeen  1.  ifci= 
f)in  aifcit)in  1.  :fitfiiii  aifoil)in;  tiden  blir 
mig  1.,  aifani  fä^  1-  aita  fät)  1.  tuntuu  mi= 
nutte  ^ntfäffi  1.  ifäicäffi,  ifäan?§tim  1.  ^it= 
fäl|>n  aitojani;  hela  1— a  dagen,  fofo  ^'åV- 
lnä=fauben,  fofo  :}5itfän  )5äi»ää;  ett  1— t 
lif,  en  1.  lefnad,  ^itfä  ifä;  1.  stafvelse, 
^sitfä  taron;  1— t  bref,  ^itfä  firje;  för  att 
icke  vara  1.,  ^uf}etta  1.  aftaa  :|Jitfittämättä, 
^jitfittä  ^JU^eitta;  hafva  1 — a  fingrar,  oUa 
i}itfä  =  lcnninen  1.  (fig.)  hjarfaan  =  fefainen  1. 
ijttfä=fi)nfinen;  ngt  1.,  ))itfäläntä,  ^itfäl;fö, 
jjitufaincn;  anse  för  1.,  :>3itfäfi^ä,  ^itfiff^ä, 
jjittägttjä,  fauaffua;  göra  lång  1.  längre, 
iJitfittää,  )3itfi§tää,  |?ibentää,  tel)bä  ))itfäffi 
1.  :|3itemmäfft;  bli  lång  1.  längre,  :|)ibenti}ä, 
:|3itfi«tl)ä,  f.>itfittl}ä,  faaba  mittaa,  tulla  )Jit= 
fäffi  1.  fjitemmäffi  1.  mittatcammaffi;  du  var 
der  en  längre  tid  än  jag,  fina  olit  fieUä  mi« 
Itua  fauemmin  1.  enemmän  aifaa  1.  ifom» 
man  1.  ^jitemmän  1.  fauemman  aifaa  1.  fau-- 
emmin  f  uin  minä;  han  uppehöll  sig  der 

en  längre  (läng)  tid,  l)än  fteUä  oleSfeli  ifot 
1.  ^Jitfät  ajat  1.  aifcja  1.  |.ntfän  aifaa;  jag 
fick  lånet  på  längre  tid,  fain  lainan  enem» 
mäfft  1.  ^itemmätfi  1.  tfommaffi  1.  fauem= 
maffi  aifaa  1.  ajaffi;  för  längre  tider  tillbaka, 
jfot  1.  ))itfät  aifoja  fitte,  jo  ammoin  fitte. 

Långärmad,  a.  :t3itfä=fäfinen. 

Långben,  n.  (skämtv.)  :^itfä=fot|3t  1.  =fään. 

Långbent,  a.  :|5itfä'foi^inen  1.  »fäärinen,  :|3itfä= 
jatfainen,  jalfatca,  :|)ttfä=foi^)i  1.  »fääri. 
Svenskt-Finskt  Lexikon. 


Lån 


393 


Långbladig,  a.  ^jitfä-lel^tinen. 

Långbyxor,  f.  pl.  ^itfät  l^OUfut. 

Långbänk,  m.  tatintfa,  futiftfl,  ^ntfä  :|3Cnffi, 
fit»u4>enffi;  (flyttbar)  ra^i,  raf)it)a,  jalfu, 
panh;  draga  ut  på  1— n,  it»em)ttää  ^jitfätte, 
intfittää  aifaa;  komma  pä  1 — n,  jääbä  1. 
joutua  tafa4aitaan. 

Långdragen,  a.  ^itfä=tt)etetnen,  hjcntjtett^. 

Längd yna,  f.  fDatja,  :|>itfä=t^^nl^. 

Långfinger,  n.  fcöfi^formi,  pittå  1.  )3ifin  formi. 

Långfingrad,  a.  ))itfä  =  forminen;  (fig.)  pitth 
f^nfinen,  tcavfaan-fefainen. 

Långfotad,  a.  se  Långbent. 

Långfredag,  m.  )?itfä=)3erjantat. 

Långgrund,  a.  laito,  loiuja,  laafa,  faafea;  I. 
strand,  taito  1.  loiiua  ranta,  lannaS  (»ntaan). 

Långhalm,  m.  ^itfät  1.  ruftin  det. 

Långhalsad,  a.  )3itfä=faulainen. 

Långhandske,  m.  ranne=l^anfiffa  1.  =!inna3 
(=ntaan). 

Länghornad,  a.  :)3itfä4artotnen. 

Långhårig,  a.  ^itfä=fartDainen,  f.ntfä=tt)illainen, 

Långhäudt,  a.  :(3itfä'fätinen  1.  =fäfinen. 

Långifvare,  m.  lainan=antaja. 

Långkatekes,  m.  )5itfä  1.  ifo  fatfi§mu8. 

Långlagd,  a.  ^itfän=omainen,  ^itfä=fa§tt»otnen, 
^itfä=muotoinen  1.  ^naamainen;  (till  växten) 
»artetva,  ))itfäläntä,  V'itfäfäS  (=ffään);  1— t 
ansigte,  ))itfät  1.  :|)itfäffäät  1.  ^iitfän=omaifet 
laStvot. 

Längledas,  v.  d.  ifäw^St^ä,  :|jitfä6tl)ä,  ^Jitfäf^ 
ft}ä  1.  ifätv^St^ä  aifojanfa,  fauaStua. 

Långlifvad,  a.  ^itfä»ifäineu;  han  blir  icke  1., 
f)än  ei  elä  fjitfään  ifään  1.  ))itfä4fäifeffi. 

Långlig,  a.  ^itfä;  i  1 — a  tider,  ifot  aifoja, 
monet  ajat,  monta  aifaa,  fauan  aifaa,  mo= 
nina  aifoina;  jag  har  ej  sett  dig  på  1— a 
tider,  en  ole  näf)n^t  ftnua  moneen  1.  ifoon 
aifaan  1.  moniin  1.  ifoil;in  aifcil;in  1.  piU 
laått  aifaan;  för  1 — a  tider  sedan,  monta 
aifaa  fitte  1-  tafa^erin,  jo  ammoin  fitte,  am= 
moin. 

Långmjölk,  f.  :t3itfä  :t5iimä,  it)ent)=^iimä. 

Långmodig,  f.  :i3itfä»mielinen,  l;ibas  (=taan) 
linl;aan,  färfitoäHinen. 

Långmodighet,  f.  )3itfä=mielift)l)§. 

Långmål,  n.;  på  1.,  ajan  f)itfääu  1-  ^.ntuuteett; 
(på  längden)  ))ituubellenfa,  ))itfin»^äin,  ^Jit= 
fittäin. 

Långnäbb,  m.  (limosa)  ^itfä^noffa. 

Långnäbbig,  a.  ^)itfä=noftainen  1.  »nouffainen, 
noffatoa. 

Långnäsa,  f.  |)itfä-nenä  1.  =noffa. 

Långnäsig,  -näst,  a.  fjitfäotcuäineu  1.  »noftai^ 
nen,  noffatoa,  f)itfä=nenä. 

Långradig,  f  ^ittäninjiuen  1.  =ratincn  l.»juon' 
teinen. 

Långrandig,  a.  :>)itfä'raitainen  1.  n'antuinen  1. 
»juovainen. 

Långref,  f.  reimi,  foufut  (pl),  fouftu^rcitpi. 
50 


394  Lån 

Långrock,  m.  ^ntfä«ta{fi,  I^atjafta. 

Långrofva,  f.  (bunias  orientalis)  ufon-^atto. 

Lågrund,  a.  ^ttfäii-^ljöreä,  ^putfca,  fcifea. 

Längs,  se  Längs. 

Lån"-sam,  a.  ^ibaS  (»taan),  {;itaiucu,  Wtxh 
tawun,  tt)er!alltnen,  tBitfaöinen,  ixntfainen, 
bitfäamen,  ^ttfä=^3umäracn;  1.  rörelse,  ()t- 
ba3  1.  ircrtfainen  L  totttaahten  Iiifunto; 
gä  med  1— ma  steg,  ^r))^oa,  fäl:)bä  l»it= 
Menfa  1.  a^erMenfa,  a«tua  ^ntfiä  1.  ^it= 
fäflifiä  a§!elcita;  han  är  1.  i  allt,  f)än  on 
faifeSfa  ^ittäaincn  1.  irerffa  1.  ^ittä=^umäi= 
nen;  en  1.  sjukdom,  vitfällinen  tauti. 

Långsamhet,  f.  IfitauS,  I^itaifuuS,  lrevffatfuu«, 
ft>itfaaijuu§,  ^it{ä=^timätft)l)§,  ^ittattifl^tjS. 

Lån':'samt,  adv.  fiitaaStt,  ^jitfämfeStt,  ^ntfään, 
imttaan,  nntMenfa,  irerlfaan,  ircrMen= 
]a,  f)i[ja£fcufa;  maskinen  rör  sig  1.,  fone 
fäi)  1-  liitfuu  »erlfaan  1.  ^ittään  1.  {)i= 
taa«;ti;  arbetet  går  1.,  tt)ö  fät)  Icitfaan  1- 
bittaaifc^ti  1.  I)itaaSti;  tiden  går  ).,  aifa 
fuluu  a^erffaan  l-  IntaaSti  l.  ^nt!ään;  1. 
tärande  gift,  V^tfäQiieStt  1.  ^itjaffenfa  UU 
watoa  1.  ^.ntve^a  nn)x1h);  han  gick  1.,  f)än 
astut  1.  Um  antfaEcnfa  1.  irerffaan  1.  1)1^ 
jatjenfa  1.  ^.nttään  1.  tät»i  iritfaSteli  1.  lint-- 
faSteöen. 

Långschal,  m.  ^it!ä4}iuan. 

Lånosida,  f.  pitm\>x  filDU  1.  ^^uoli,  ^nt!ä  ^uo= 
It;  fem  famnar  på  1— u,  toiifi  ftjttä  plttalta 
^juolen. 
Långsint,  a.  )5it!ä»h)il)atnen. 
Lågsinthet,  f.  ))it!ä=H)i{)aifuu§,  ^itfd  ixnba.  ^  _ 
Långskepps,    adv.  ^^ittin   atuSta,   ^nttin4>atn 
aluffcefa.  .  ^,.        ^.        ,  .  ,    , 

Långskott,  n.  (skepi).)  ^pitfa^^uolmen  la^-no  1. 

xoax^t  ( Ween)-  .  ,„       .,  ,    , 

Långskranglig,   -skanglig,  a.  ^itfann-OllclO  I 

^roilla,  ))tttän4}Dlia. 
Lån^fskäggig,  a.  ;pit{ä=^artatnen,  ))ai-tiHra.^ 
Långslutt,  -sluttande,  a.  Uitoa,  loilta,  loitte, 

lauht,  tuicttäwä. 
Långsläpig,   a.  )}itfä  »kal^oinen;   (figO  pitTi-- 

Vntmäincn  1.   =i»ent)inen  1.   -toiruffeinen  1 

=tBeteincn. 
Långspetsig,  a.  jui^3^50-  1.  V>uio=!är!inen,  ^it{ä= 

färfincn,  ^5uj;o4utV)Juinen,  fuipofaS  (»Ifaan), 

puio--paå. 
Långsträckt,  a.  ^itfijrfäincn,  :pitfän» omainen, 

)3ittäfä8  (»ffään),  ^itfulainen. 
Långsvansad,  a.  )3ittä4;äutäinen. 
Långsynt,  a.  !ana6  näfeiini,  ^^ittämaföincn. 
Långsynthet,  f.  ))ittä=nätöilVl)S. 
Långsökt,  a.  faufaa  t^aettu  I.  f)ae«Mtu,  ^jitfä» 

laatuinen. 
Lån"t     adv.    (om    af  stånd)    (hvar?)    fauUm, 

etaallä,   loitolla,   toittona;    (hvart?)   faua§, 

fauatft,    etäälle,   loitoS,   loitolle;    är   det  1. 

härifrån?  onto  fe  fautaua  1.  etäällä  täältä 


1.  täetä?  han  är  1.  borta,  \)'än  cn  etäällä  1- 
loitolla  1.  taulana  1.  matfan  ^aä^\'å  1.  ^)it= 
län  matlau  Vääöiä;  gossen   sprang  1.,  ^Joi^^ 
!a   juoffi   fauaS  I.  etäälle;    det   är   1.  dit, 
finne  on^itfä  matla,  finne  on  matfaal.  ))aljo 
matfaa,  finne  on  f.ntfä(tä  1.  ifon  uiatlaa;  så 
1.  jag  kunde  se  dem,  niiu  tauaS  1.  :pitfälle 
luin  bcibät  nät)bä  Ivoin;  du   drar  repet  för 
1.,  itiebät  lol^ttä  liian  )jittällc  1.  fanaS;  det 
der  går  för  1.,  tuo  menee  1.  fäi)  liian  f.nt'- 
lälle   1.   ^'ittäån  mittaan;    (om   tid)   pallo, 
fauan,  fauaS,  ^.ntlällc,  aifaa;  det  är  ännu 
I.  till  påsk,  aifaa  1.  :^aljo  1.  fauaS  1.  pxt-- 
UUt  1.  !pitfä  aifa  on  J»ielä  ^.^ääfiäifeen;  vi 
ha  ej  1.  till  jul,  ^aljoa  1.  ^itfältä  1.  faualfi 
ei   ole    enää  jouluun,    joulu    ei    enää  ole 
faufana;  det  är  1.  lidet  pä  året,  Umotta  on 
jo   ^Jitfäae   1.  fjitfältä   1.  ^aljo   fulunut;   1. 
fram  pä   vintern,   mtjötjään   tallreeu  1.  tal^ 
iTjella;    1.    fram    på    dagen,    m^i-^flääu    pai' 
xoäiiä,  ml}öl;ään  :tjäiit>än  ^HiäQe,  ).\iin.nin  rin 
taan  1.  rinnaSfa;  1.  före  detta,  ammoin  1- 
fanan  filte,  aifaa  1.  aifoja  filte,  aifaa  päU 
tviä;  1.  före  den  tiden,    ^Jaljoa  ennen  fitä 
aifaa,  fanan  fitä  ennen;  l.  förut,  aifaa  1. 
aitoja  ennen,  iniljoa  ennemmin;  1.  sednare, 
^laljoa  1.  aifaa  nn)öl)emmin  1.  mvöt)cmmäffi; 
1.  öfver  tiden,  fanan  1.  |.ntfälle  ^li  ajaSta; 
d.'t  drar  1.  nt,  innan  han  kommer,  l)än  ei 
nnclä   ^ntfään  aifaan  1.  faualle  aifaa  tule, 
feetää  fanan  1.  fauan  aifaa  1.  menee  fanan 
aifaa,  ennen  fuiu  fiän  tulee;  jag  minnes  1. 
tillbaka,  muistan  aifoja  1.  aifaa  1.  ammoin 
aifaa  tafa^ierin;  (om  framsteg)  faua§,  ^it» 
fälle;  huru  1.  har  du  hunnit  i  ditt  arbete? 
fuiufa  t>itfälle  1.  fauaS  1.  ^itfäCefö  l.  fanag* 
fo  1.  jofo  VitfäCefin  1.  fauaöfin  olet  el;tinl}t 
tt)Ö£ifäfi?    han   går  icke  1.,   Ijäu  ei  :|Jääfc  1. 
mene  :pitfälle  1.  )jitfällefään;  så  1.  har  det 
nu  kommit,  fiil)en  mittaan  1.  niin  :pitfälle 
fe  nt}t  tullut  on;  (oida)  paiioa,  ^saljon,  ai- 
faa;  1.    större,    aifaa  1.  paljoa   ifom^ji;   1. 
vackrare,  aifaa  1.  :foalion  fauniim|)i;  1.  öf- 
ver min  förväntan,   palyon  paåät  obotuffe» 
ni  1.  i)li  obotuffestani,  ^mljoa  1.  aifaa  enem» 
män  fnin  obotinfaan;  han  är  1.  ifrån  rik, 
^-ialjon  ^.muttuu  lianen  rifaS  oHaffenfa,  l)än 
ei  lifi^maillefaan   1.  lr»äf)ääfään   rifa§    ole, 
l)'än  et  ole  riffaafen  :päinfään;  1.  ifrån  att 
älska  honom,    hatar    hon    honom,   Ujäljää» 
fään  rafaStamatta  l)än  toaan  mljaa  l;äntä, 
faufana   vaftaubceta   1.   rafaStamife^Ma   ^än 
o.  s.  v.;  1.  derifrånl    faufaua  fiitä!  ^^aljon= 
pa  fJUUttun;  jag  är  1.  ifrån  att  tro  det,  fitä 
en  toäfjääfään  ota  uSfoaffeni;   vare  det  1. 
ifrån  mig  att  tro  det,    olfoon   faufana  mi= 
nusta  fen  uéfominen  1.  että  fitä  nötoifin; 
det  var  icke  1.  ifrån,  att  jag  föll,  niäl^ällä 
olin  langeta,  n)äl;ällä  oli  ett'  en  langennut, 
et  :paljo   juuttunut,  etfen    lauöcnnut;  han 
är  på  1.   när   icke   så   vacker,   l)än  ei  liti= 


L  au 


Låt 


39; 


maiöefaau  1.  UtHntäcntään  1.  Itt't=tienoiIIe- 

taan  ole  niin  fauni-?. 
Låugtarm,  m.  ^.nttä=l"ucli. 
Långtrådig,  a.  Vi(tii'liinf''tincn  1.  ^fpincn;  (fig-) 

^'ttfafföincn,   ^.ntfäovctciucn  1.  -iinvntfciucn, 

i3it!ä4>uf;eincn,  >.nllä4nimätncn,  uutfatlincu. 
Långvarig,    a.    :pitfätlincn,    ).ntfä,    anitfoincu, 

loiifoIUuen,  fanaUincu,  pitftttäaHi. 
Langvarighet,  f.  ^.MttäUiuuic-,  uniffoiluu?. 
Langved,  m.  ranfa  1.  vaucjat  QjL),  xanUv-pmit. 
Långväga,   a.   obGjl.   faufaincn,   :pitfä=mat{ai= 

nen,   fanfafaincn,   i^itfän    matfan   tafaa  1. 

tafainen;  der  var  1.  främmande,  ficUä  cli 

faufaifia  uncraita;  adv.  {antaa,  \>ittän  ntat= 

fan   tafaa;  1.  ifian    kommen,    fanfolainen, 

fanfalainen,  pittän  matfan  tafainen,  fanfaa 

tnCnt. 
Långvägg,  m.  fiton»fetnä,  pittä  feinä. 
Långväxt,   a.   a^artejoa,   ntittalca,  ;|3itfä=!a§= 

h-uiinen. 
Långörad,  a.  :|jitfS--torirainen,  V^itfä^fortva. 
Lankassa,  f.  laina-faSfa. 
Låntaga,  v.  a.  cttaa  lainaa  1.  lainaffi,  lainata. 
Låntagare,  m.  Iainan=ottaia,  lainan^faaja. 
Lår,  m.  laavi,  :|)urnu,  I)infaIo,  jahuo;  en  1 

full  med  säd,  laaritlincn  1.  :|.mvnu((inen  ii) 

tt)iä. 
Lär,  n.  reifi  (^ben);  med  utbredda  1.,  Ijaiaäa 

reifin,   reibet   k»ällänfä  1.   anfi;   en   som 

har  utbredda  lår,  fjajan-eitinen. 
Lårfoder,  n.  atnö4)i.niint  (pl-)- 
Lårharnésk,   n.   rciji  =  wavuö  1.  =[;aarniöfa  1. 

^4nn§to. 

Låring,  m.  (skepp.)  {oovtnft. 

Lårpipa,  f.  reift4nn. 

Lårskena,  f.  se  Lårharnesk. 

Lårstek,  f.  reifi4Hii?ti. 

Lårstycke,  n.vcititfa,  jcriva,  reifi4ap^H4e  (=cen). 

Lårveck,  n.  veiben-junri. 

Lås,  u.  Intfn  1.  tntfo;  dörren  är  il.,  otot  on 
InfnSfa;  sätta  1.  på  en  dörr,  :|3anna  Inf  f  n 
otocen,  Infoittaa  otoi;  sätta  1.  för  dörren, 
:|3anna  Intfu  otoetle  1.  funUe;  dörren  går 
väl  i  1.,  Otot  menee  1.  fät)  f)l)toin  Inffnnn; 
det  går  icke  i  1.  (fig.J^  fe  ei  ^äl)  pam\'ä  1. 
laatnnn,  fiitä  ei  tnte  toafmista,  fe  ei  mene 
toteen;  bössan  har  icke  1.,  ^3i)Sft)Sfä  ci  ele 
Inffna. 

Låsbleck,  n.  {ufon4aatta;  fu?on4oI)ia. 

Läsfjäder,  m.  Infnn  V^^tf^f^"  (»imen)  1.  :|3Dn» 
^nin  (=ntimcn)  1.  toi^^n  1.  wietcri. 

Låsgång,  m.  Utfon4iinö  1.  »toävffi  1.  =rafcnnu3. 

Läskistä,  f.  hifon=ti44\a. 

Laskolf,  m.  Infon  ial^w  1.  loiva  1.  ficli. 

Låskran,  m.  f)anan4nffo  1.  »toäännin  (»nti= 
men). 

Läsplåt,  m.  se  Låsbleck. 

Låsregel,  m.  se  Laskolf. 

Lass,  se  Låtsa. 

Lässmed,  m.  Iuffu=fc^^.iä. 

Låsspik,  m.  InHu=  1.  lufon-nanta. 


Lästapp,  m.  Inttu4a:t.4^i  1.  4)ana. 

Lasten,  m.  Infnn4ara  1.  4orcnto. 

Låt,  m.  se  Läte. 

Låta,  v.  n.  (gifua  ljud)  fnntua,  fciba;  det 
1— er  vackert,  illa,  fnutun  fanniitta,  );>a\)aU 
ta;  klockan  1 — er  som  hon  vore  sprucken, 
felto  fnuinn  f)alcnneelta  1.  foi  fuin  clifi  I)a» 
lennnt;  så  lata  haus  ord,  niin  fuulutoat 
()änen  fananfa;  det  1 — er  illa  i  mina  öron, 
fe  fnninn  1.  foi  |^aI)aIta  fovtoiini  1.  fortoiS' 
fani;  det  1 — er  stort,  fe}jä  fuulun  fomeal» 
ta;  det  1— er  ngt,  fe^3ä  joltafin  fnnluu;  det 
1 — er  (kännes)  illa  för  honom,  fe  fä^  !pa» 
\}a[\.a  I)äne§tä  1.  bänclfe  1.  f)änestä  ^-M^atfi; 

det  1— er  (furljujes)  väl,  illa  för  honom, 
fnnlnu  f;l)toätfi  1.  r)l)toäftä,  :t:af;affi  1.  Jpa- 
Ijalta  f)änel(el.  Ijänen  fuf;tcenfa;  det  1— er  på 
hans  tal,  som  vore  han  •  .  .,  l)änen  :|Jn' 
I)eeötanfa  tuntun  1.  fnuinn,  fnin  olifi  hän . . . 
Låta,  v.  a.  auxil.  (tillåta)  antaa,  fatlia,  fie« 
tää;  1 — er  barnen  komma  till  mig,  fatlifaa 
I.  antafaa  laötcn  tl)flnti  tnlla;  1.  ngn  göra 
hvad  han  vill,  antaa  jonfun  tcl)bä  mitä 
talitoo;  låt  mig  omfamna  dig,  anna  fun 
f^Ieilcn  finna,  anna  minun  fyfciKä  1.  ft)leil- 
iäffeni  finua;  1.  se  sig,  tulla  näfi)toiUe  1. 
nä()tätoil(e,  näi)ttää  itfeänfä,  antaa  nät)bä 
itfcäufä;  hon  har  icke  på  länge  låtit  höra 
sig,  liäntä  ei  cle  ifoon  aifaan  faatn  fnnfla 
1.  fnnnnetta,  f)än  ei  ole  tntlnt  (i)leiiön)  fun» 
Intoille;  det  1— er  höra  sig,  fttäbäu  fuuUa 
feljjaa  1.  faattaa,  fef.\i  joltafin  fnuinn;  hon 
lät  fånga  sig,  l^än  tuli  1.  meui  taljallanfa 
:(3i)l)bl)ffcen,  I)äu  antoi  ottaa  1.  faaba  itfenfä 
fiinni;  låt  ej  detta  hindra  er,  elfää  fen 
antafo  eStää  itfeännc;  1.  förstå,  antaa  l)m» 
märtää  1.  äfl)tä;  det  1— er  sig  icke  göra, 
et  fe  fät)  laatuun,  niin  I.  fitä  ei  teljbä  faa» 
ta  1.  tooi,  fitä  ei  fäi)  tefeminen;  om  sig  sa 
göra  1— er,  joS  niiu  fopii  1.  laatunn  fät), 
jo6  niin  ta}.->a[)tua  I.  fät)bä  tooi;  det  1— er 
säga  sig,  fen  1.  niin  1.  fitä  fanoa  faattaa, 
fitä  fäX)  fanoa  1.  fanominen;  jag  har  latit 
berätta  mig,  att  .  .  .,  miuulie  on  f.mt)Uttu 
1.  f  anottu  1.  ferrottu,  olen  faanut  fnuKa  1. 
fuuttaffeni,  on  tullut  fnulutoiini  1.  tietooni; 
låtom  oss  gå  o.  s.  v.,  menfäämme  o.  s.  v. 
med  iwperatio;  låt  dem  dansa,  tanSfifoot 
toaan,  anna  f)cibän  tanSfia;  lät  bli  1.  vara, 
anna  olla;  låt  bli  äpplena,  anna  omcnain 
ofla,  clä  foöfe  omeniin;  låt  bli  att  göra 
det,  ole  fitä  tcfemättä,  f)eitä  fe  tcfcmättä; 

han  kunde  icke  lata  bli  att  dricka,  ei 
faanut  oönffi  1.  iv^oinnt  oUa  juomatta;  han 
lät  det  blifva  dervid,  jätti  1.  fieitti  fittenfä 
1.  fiffeufä,  antoi  cUa  finänfä  1.  fiUänjä;  lät 
mig  vara,  anna  minun  oUa,  ^.tääötä  1.  laö' 
fe  minut;  låt  så  vara,  otfoon  1.  olfoon))a 
niin  1.  uiiufin;  (föranstalta  att  ngt  sker) 
antaa  med  infinitiv  eller  hellre  f  aktiva 
verbformeu    på  >ttaa  (4tää);  1-  göra,  flytta. 


396 


Lät 


L  ä  g 


hugga,  teettää,  muutattaa,  balfuuttaa;  jag 
lät  honom  bygga  ett  hus,  rateunutiu  f)ä^ 
neflä  {lUCHCutfen;  lät  arrestera  honom,  pa^ 
neta  f;änet  tiiuui  1.  tranftuteen;  1.  veta,  an= 
taa  tietää  1.  tietcou,  aittaa  faaba  tietää,  it» 
inoittaa;  författaren  läter  sin  hjelte  säga, 
att  .  .  .,  tirjan4cfijä  pann  url^onfa  fanc= 
ntaau  1.  fauciraffi,  että  ...  1.  antaa  uv» 
I)cn)a  fanca  1.  laujua,  että  .  .  .:  1.  djuren 
tala,  aicttaa  1.  panna,  eiäimct  ).ni()umaan  1. 
^pufiutritfi,  panna  fanat  eläinten  fuutmn;  1. 
sitt  vatten,  heittää  1.  lahtea  n>ettänjä;  1- 
sitt  lif,  panna  1.  antaa  henfenjä;  1-  åder, 
iöfeä  fnonta,  laéfea  irertä;  göra  och  1., 
tebbä  ja  jättää  I.  etta  tefemättä;  han  äger 
att  göra  och  1.  i  den  saken ,  fe  afta  on  foto- 
naan itänen  irattagianja;  lät  upp,  awaa  c= 
toi,  laSfe  1.  ^^ääétä  fifääu;  1.  igen,  ;:anna 
liinni,  fultea. 

Låtande,  n.  se  nnder  Görande. 

Låtsa,  v.  n.  etta  olewinanfa,  etta  tefetvinäniä 

0.  s.  v.,  leeélennettä;  1.  skrifva,  etta  tirjeit» 
tattinanfa;  han  I— de  vara  sjuk,  cit  tiptå 
elennnanfa,  tcti  ttfeniä  fil^eäffi;  1.  vara  ond, 
etta  funttuannania,  etta  toibainen  eleteinan» 
fa,  teeStenneUä  untmifeffi;  hau  1 — r  ej  för- 
stå det,  bän  ei  cle  fitä  pmmärtättiinänfä,  ci 
Vone  Ijmmärtäätfenfä;  1.  som  man  ej  hör- 
de, ei  etta  tunletoinaufataan;  1.  glädje, 
teeöteunettä  1.  tefct}t^ä  ileiiclft,  otta  iloinen 
ctettjinanfa,  etta  ileifen  nälöinen  1.  nätöife 
nä;  1.  om  ingenting,  1.  som  ingenting  ha 
de  händt,  ei  panna  miffitään,  ei  etta  mil 
länfäfään,  ei  panna  tietääffeniätään,  et  etta 
mistään  tietäwinäänfään;  1— d  vänskap 
teesfennelti}  i.  iralljeeUinen  i5ötäto^i)S. 

Lä,  n.  (sjiit.)  tunleu  ala=:pucli,  fuojan  puoVi 
Ice,  f)elma,  liolme  (--cen),  terben  {-tny,  hälla 
i  lä,  vitää  leeöjä  h  tnulcn  aUa  1.  åtta  tuu 
len;  hälla  i  lä  om  ngt,  ^^itää  leen  1.  tnu 
len  ala^nteletta  j.ttin,  p^ipä  åtta  tuulen  jéttin 

1.  j.tfin;  vara  i  lä  om  ngt,  etta  Icen  ^mo 
letta  j.tfin  1.  jétfin,  etta  tuulen  ala-pucletta 
1.  fucjau  f.niclefla  1.  åtta  tuulen  jetfiu;  de 
lägo  länge  i  lä  om  holmen,  eltivat  fanan 
faaren  (letmeeäja  1.  fucjaSfa  1.  tcrl^enesfä; 
(läsidan  af  farttjget)   fuejau  ^UOli. 

Läck,  a.  leuotaiva,  aurea;  tunnan  är  1.,  t^n 
ni)vi  touotaa  1.  en  teuctatoa  1.  anxta;  göra 
1.,  auri^taa;  bli  1.,  aurietua,  aurcta  (=oan), 
f)ataroitua. 

Läcka,  f.  touoto,  letfä,  touotc-rcifä  1.  4äfji 
fartyget  fick  en  1.  i  sidan,  alu3  fai  reiän 
1.  touobon  fylfeenfä. 

Läcka,  v.  n.  teuotaa;  kärlet  1 — er,  a§tia 
tructaa. 

Läckage,  n.  teuctama,  Veuetc. 

Läcker,  a.  berffuinen,  imanne?  untccn),  maire 
(»cen);  1.  mat,  berttu»ructa,  berftuinen  vuo 
!a;  det  är  en  1.  flicka,  fe  en  imanneä  tt)t 


ti>;  (om  persun)  Ijerfuttinen,  f)erfuittelen)a, 
mavijaö  (=aan). 

Läckerbit,  m.  mafu^pafa,   I;erffu,  f)Crffu»t)a(a. 

Läckerhet,  f.  bcvttuifuu?,  maiveuS,  ntafeué; 
(ngt  läckert)  bevtfu,  Ijevffuncn. 

Läckermun,  a.  bcvtfu-fuu,  imantclija,  i^erfuit» 
telija. 

Läckert,  adv.  IjcvffutfeSti,  f)erfuttife§ti,  tman= 
teetti;  lefva  1.,  berfuitetta,  imanneUa  (»nte= 
Icni,  elää  f;evfullife§ti;  smaka  1.,  maistua 
lievfutte  i.  mafcaUe. 

Läckt,  Läcktare,  m.  fl.  se  Lukt,  Läktare 
m.  m. 

Läder,  n.  nahU;  af  1.,  na:^!ainen,  na^fa»; 
som  har  1.,  nabaUincu;  öfverdraga  med  1., 
nabeittaa. 

Läderarbete,  n.  uabfa4eeS  1.  »tui>. 

Läderartad,  a.  nabfamatncu,  naban=taf5atnen 
1.  =taltainen,  nabfea. 

Läderband,  n.  nabfa»naul)a;  (hokband)  nabfa» 
nibe  (niteen;,  na^fa»fannet  (pi). 

Läderberedare,  m.  nal^furt,  farttjart,  na^atl» 
tefijä. 

Läderberedning,  f.  na^an»tefo  1.  »JtjarmigtuS 
1.  »muoffauö. 

Läderbod,  m.  naf)fa»)5Uott  1.  »tau^f-M. 

Läderflaska,  f.  na^fa=leili,  nabfa»fätfi. 

Lädergarfveri ,  n.  na^n=f3avfituS;  naban4ar» 
wauä»^aitta,  naf)an»f5arffimo. 

Läderhandel,  m.  na^fa=fau^.^f)a. 

Läderhaudlare,  m.  uat;fa=fauHH<i3  (=aan). 

Läderlapp,  m.  uabfa»tilftu,  ua^au» palanen; 
(djur)  nabfa»fii).n. 

Läderlik,  a.  naban=muetoinen  1.  »faltaincn. 

Läderrem,  n.  nal)fa=]^ibna,  nabfa=remelt. 

Läderrimsa,  f.  nat)an»liuSfalc  1.  »fief^ale  (»een). 

Lädervant,  m.  vuffaneu,  naf)fa=finnas  (»utaan  . 

Läge,  n.  :paiffa,  afema,  flja;  huset  har  ett 
vackert  1.,  liuoneué  on  fauntiUa  f.Mifatta  1. 
^paiftaa;  .-itadens  1.  är  förmäniigt  för  han- 
del, fauVungin  afcma  1.  paxila  on  ebuUinen 
fauf)aUe;  (tillstånd)  tila;  hans  1.  är  be- 
drötiigt,  bäncn  ttlaufa  en  fuvfea,  f;än  on 
furfeagfa  tilaéfa. 

Lägel,  m.  leili. 

Lägenhet,  f.  (tillfälle)  tila,  tila^^ää,  tilaifnu^j; 
med  första  1.,  enfi  tilasfa  1.  tilaifuubeéfa; 
(tjenst)  ^jaitfa,  tt?ivfa;  denne  prest  har  fått 
en  god  1.,  tuo  lJafJ|>i  on  Vääéfvt  btjwään 
^jotffaan  1.  faanut  hxjwän  ^aifan;  (hus,  vå- 
ning) buoneet  (pL),  f)uone»tila;  (egendotn) 
tila,  maa-tila,  maa,  tilnö;  kronans  1 — er, 
fvunnnn  tilat  1.  maat  1-  tiluffet;  egendo- 
mens 1  — er,  fartanon  tiluffet  1.  maat;  efter 
rad  och  1.,  tilan  ja  waran  mufaan. 

Lägenhetsinnehafvare,  m.  tilattincn,  tilau=e= 
miStaja  1.  »baltija,  talettineu,  tilan=mieg. 

Läger,  n.  (bädd)  iruebe  (»teen),  ftja,  mafuu= 
ftja;  (för  trupper)  leiri;  slå  1.,  Icivilitcä, 
afettua,   fijoittuo,    afettaa  1.  ettaa   leirmfä; 


L  äj 


Läk 


397 


bryta    upp    1.,    Iäf;teä    leirtötä;    (fur    djur) 

Lägersman,  m.  n)ettti=mie§,  hjatmoii  mataajn. 

Lagersmal,  n.  (Ingt.)  toatmon^malauS,  fata» 
unioteuS  (=uben);  faIahMicteuS=  juttu  1.  »afta. 

Lägerstad,  m.  iuafuu4ija  ••  '^aiffa,  Ic^JD^fijii- 

Lägerställe,  n.  Ietrm=^3aiffa;  se  Lägerstad. 

Lägervall,  m.  (sjöt.)  leefevtcaUt,  forntö  (fien), 
forru8=tUa;  vara  i  1.,  cUa  forruffisfa  1.  lee» 
fevtcaöiöfa;  (fig-)  f)unnaffo,  ra^Jpic,  Ijäroiö; 
handeln  är  i  1.,  fau^p^ja  on  rapinoUa  1.  I)un= 
nafoHa;  råka  i  1.,  jcutua  1.  tutta  rap))ioIIe 
1.  ^^iitotöKe  1.  f)unnafcKe. 

Lägg,  m.  f)ji)uärä4uu;  fääri,  (vad)  )>o[;e  (j3of)= 
feen);  (på  halmstrå)  folmunntjält,  ferftä. 

Lägg,  m.  (hvarf)  ferroS,  fertci,  )3ano8. 

Lägga,  v.  a.  ^anna,  laSfea,  afettaa;  1.  ved 
på  elden,  ^janna  )^uita  tuleen;  1.  händerna 
på  ngn,  lagfea  1.  ^anna  fätenjä  jontun  )(s'i'åU 
ie;  1.  ngn  på  ryggen,  laöfea  1.  |>anna  1. 
afettaa  jo!u  felällenfä;  1.  ägg,  munia,  tef)bä 
munia;  1.  tak,  :()anna  fattoa,  fattaa,  te(;bä 
fattoa;  1.  gata,  lagfca  1.  tel)bä  1.  linkittää 
fatua;  1.  golf,  tel)bä  1.  :|3auna  lattiaa  1.  fil» 
taa;  1.  grunden  till  en  byggnad,  laSfea  1. 
^K\mu\  rafeuuuffen  ^leruStuSta,  :>.ieru«taa  ra= 
feunueta;  1.  i  veck,  ^^aItna  laSfoffiKe  1.  laS» 
loffiin  1.  |3oimei^in;  1.  nät,  lasfea  1.  ^otfea 
1.  imuna  toerffoja;  1.  hinder  i  vägen  för 
ngt,  teljbä  1.  )3anna  e§teitä  1.  hjagtuffia  jcl= 
lefin  1.  jf)fin;  1.  hand  vid  ngt,  cttaa  fäfille 
j.fin,  tarttua  1.  fätjbä  jf)fiu  !äfin;  I.  af,  an, 
bort,  se  Aflägga  o.  s.  v.;  1.  an  (med  bös- 
sa) cjeutaa  :pi)éf^nfä;  1.  igen  ögonen,  unt» 
mietaa  1.  futtea  fitmänfä,  ^lanna  filmäufä 
fiinni  1.  umpeen;  1.  ihop  kläder,  :t.''auua 
»aatteita  fofDon;  1.  ihop  en  bok,  fulfea 
tirja,  ^anna  firja  fiiuui  1.  umpeen;  1.  in, 
se  Inlägga;  1.  in  en  ansökning  o.  d.,  ))an= 
na  1.  te{}bä  anomuS,  antaa  anomnö  fijään; 
1.  in  om  afsked,  anoa  toii1a=erca,  ^auna  1. 
antaa  fifään  eron  anomus;  1.  in  på  ngn 
(utsöka),  l)aUa  jttetfaa  1.  ttteHoa  oifeuben 
tautta,  panna  riitaan  n^elasta;  1.  ned,  om, 
omkring,  se  Nedlägga  o.  s.  v.;  1.  på,  se 
Pålägga;  1.  på  hjertat,  panna  1.  laSfea  \\)' 
bämcUenfä;  1-  på  minnet,  :pauna  micicenfä 
1.  muicitooufa;  1.  till,  se  Tillägga;  1.  till 
åker,  tel;bä  1.  panna  1.  muuttaa  ^jeUoffi; 
1.  undan,  under,  se  Undanlägga.  Under- 
lägga; 1.  ett  hemman  under  ett  annat, 
panna  toinen  talo  toifen  alle,  tef;bä  talo 
tcifen  alaifeffi;  1.  upp,  se  Upplägga;  1.  upp 
en  klädning,  panna  1.  ncStaa  ^ameenia  pVéi; 
1.  upp  en  bok,  )^ainattaa  1.  hiötantaa  firja; 
1.  upp  bank,  ^^anna  pantti  liiffeeKe  1.  al= 
fuuu;  1.  ut,  se  Utlägga;  1.  ut  nät,  laöfea 
1.  ^otfea  tt^erffoja;  1.  ut  en  kläduing,  mäU 
jentää  1.  letr^ittää  luoatteuS;  1.  ut  från  land, 
lähteä  raititasta,  Iä£)teä  »efiflc;  1.  sig,  v.  r. 
))ancutna,  panema,  laSfeuta,  panna  itfenfä, 


:|5anna,  (aSfea;  1.  sig  på  en  sofia,  paneutua 
1.  fäv)bä  ))itfäf)enfä  1.  ^anna  maata  fo^njalte; 
1.  sig  på  magen,  :panna  1.  )^aueuta  1.  laö- 
fea  1.  (agfeutua  tDatfoittcnfa;  1.  sig  att  sof- 
va,  ^anna  1.  :^)aneutua  maata,  fäi}bä  1.  men= 
nä  leipofle,  fät}bä  uuffumaan;  vi  1.  oss  kl. 
10,  me  ^Janemme  maata  1.  fäijmme  letcoKe 
f.  10;  1.  sig  för  en  fästning,  afettauta  1. 
fijoittua  linnan  lie^eiKe;  rågen  har  lagt 
sig,  rui§  on  laoSfa  1.  menm)t  lafoon  1.  Ia= 
foontunut;  det  har  lagt  sig  dam  på  bor- 
det, tomua  on  lasfenut  ^ötjbäUe;  .sjön  har 
lagt  sig,  järuji  ou  jäättjni^t  1.  jääsfä,  jär= 
lui  on  fä^n^t  1.  mennet  umpeen  1.  iää£)än; 
vinden  har  lagt  sig,  tuult  OU  afcnuut  1. 
afettunut;  vågen  I— er  sig,  aallot  afettuujat; 
värken  har  lagt  sig,  färfl}  1.  toailca  on 
icä^enmjt  I.  ajettunut;  svullnaden  har  lagt 
sig,  ajetuS  on  laSfenut  1.  alennut;  1.  sig 
efter  kroppen  (om  kläder),  fettjeltljä  run= 
miiHe,  fäi;bä  ruumista  mtjijten  1.  ruumiin 
mufaan;  1.  sig  emellan,  fäi)bä  niältin;  1.  sig 
emot,  ^paneutua  1.  panna  1.  ^itää  iwastaan; 
1.  sig  i  en  sak,  rutoeta  (4iean)  1.  r^f)tl)ä  1. 
jefaantua  jl)fin  afiaan;  1.  sig  in  med  ngn, 
rutoeta  v^te^teen  j.fun  fansja;  1.  sig  på 
ngt,  rutoeta  j.fin  tef emään  1.  if)fin;  L  sig 
på  att  sjunga,  spela,  läl;teä  1.  rutoeta 
laulamaan,  l^daiwtaan;  det  1— er  sig  på 
bröstet,  fe  fät)  rintaan  1.  rinnon  jäälle,  pa^ 
ueutnu  rinnalle,  ru^>eaa  rintaa  n»ai»aamaan; 
grumlet  lade  sig  pä  bottnet,  fafo  laSfi  1. 
laSfeutui  ^ofjjaan;  han  har  lagt  sig  till 
ny  rock,  l)än  on  )?ääsft)t  uuteen  taffiin,  on 
f)au!tiuut  uuben  tafiu  itfellenfä;  1.  sig  ut 
för  ngn,  ruireta  j.fun  ^.moltajaffi  1.  autta= 
jaffi,  ottaa  jofu  auttaaffenfa;  1.  sig  vinn  1. 
vinning  om,  se  AVinnlägga  sig  om. 

Läggande,  n.  ^.Mineminen,  ^ano,  :|)anenta,  US- 
feminen  o.  s.  v.  jmfr  Lägga. 

Läglig,  a.  fo|)itoa,  mufauja,  fotoeliaS  (=aan); 
vid  1— t  tillfälle,  foj3i»aSfa  tilaifuubeSfa,  ti= 
lan  1.  tilaifuubcn  fo^jieSfa;  när  jag  får  1. 
tid,  fuu  faau  foiceliaSta  atfaa;  när  det  fal- 
ler sig  1— t,  fuu  niin  fo^ii  1.  fotveltuu. 

Läglighet,  f.  tilatfuuS,  fo|?tlt^aifnu§,  fottjeliat» 
funs;  vid  första  1.,  euft  tilaifuubesfa,  l;ctt 
fuu  fopii  1.  fojsitoatSta  on. 

Lägligt,  adv.  fotiieliaaSti,  mufaujaStt,  fo^tltia8=' 
ti,  l;i)ipään  1.  fojjitraau  1.  mufatoaan  aifaan. 

Lägra,  v.  a.;  1.  en  qvinna,  maata  (mafaan) 
limimo;  1.  sig  (slå  lager),  afcttaa  1  ottaa 
leirinfä,  afettna,  fijoittua. 

Läka,  v.  n.  se  Läcka. 

Läka,  v.  a.  lääfitä  (=tfen),  ^.virautaa;  v.  n.  o. 
1— s,  v.  d.  paxata  (=nen),  tulla  lääfittjffi; 
1.  ett  sår,  )3arantaa  f)aan)a;  såret  vill  icke 
läka  1.  läkas,  l)aahja  ei  tal)bD  ^mrata  1. 
ota  ^^arataffen)a;  1— nde  kraft,  lääfitfetoä  1. 
:parantatoa  1.  lääfe^teoima. 

Läkare,  m.  lääfari,  l^arantaja. 


398 


Läk 


Län 


Läkarearvode,  n.  lääfarin^^altfto  1.  4>alffa. 
Läkarebevis,  n.  lääfärinäftrja  1.  stobtStuö. 
Läkarebok,  m.  läätäri^iria,  Iäättt^§>f'tria. 
Läkarekonst,  f.  Iääfäri=tatto. 
Läkareveteuskap,  f.  lääfitijS^ttebe  (,=teen),  Iää= 

ftntä=tiebe,  lääfe^tiebe. 
Läkarevärd,  f.  Iääfärin»f)oito,  lääfävin  apn. 
Läkedom,  m.  läätitpS. 
Läkedomskraft,  f.  lääfe  =  toctma,  lääfit^S-   1. 

Iääfintä»tvoima,  :|jarantah?a  ^■'cima. 
Läkekonst,  f.  IäaEintä=  1.  lääfttljS^taito  1.  =c)3= 

^>t,  lääfe^iebe  (=teen). 
Läkekraft,  f.  se  Läkedomskraft. 
Lä!;emedel,  n.  lääfe   (»ffceii),  lääfttttS,  Iääft= 

t\}S'  1.  lääfe^aine  (»een);  ^arammé^fcino  1 

=atne,  :|jaiMnnu§. 
Läkemetod,  m.  Iäätitt)§=  L  ^arannuS^ta^^a. 
Läketunga,   f.   (opldoylossum  culcjatum)    VmX- 

meen^fieH. 

Läkeört,  f.  ma^tW^einä,  Iääfc4jemä  1.  =^rtti. 

Läkning,  f.  v^arannuö,  läätiutä,  v^ivaiUaminen; 
Jparancnnucii. 

Läkt,  m.  o.  Läkte,  n.  vucbe  (=teen). 

Läktare,  m.  ktitert,  ^avn.n,  !ir{cu»)>ariin. 

Läktverk,  n.  ruobe=riettffo,  ruobe-aita. 

Läm,  m.  (jäg.)  ban^aS  (=faan). 

Lämpa,  v.  a.  fctoittaa,  foioitclla,  fcirclfuttaa, 
fo^jeuttaa,  cifettaa  1.  tcl^bä  jenfin  mufaatt;  1. 
sina  utgifter  efter  inkomsterna,  fcicittaa  1. 
afettaa  niencnfa  tulojien  mutaan;  1.  sitt  tal 
efter  åhörarne,  [canttaa  1.  fcaeUuttaa  )Mi-- 
beenfa  fmilijcifjtn  1.  fuulijaiu  nmfaan;  den- 
na vers  kan  man  1.  pä  honom,  tUClt  tväv= 
fi}n  ttci  iDtoclIuttaa  l;äneen,  tito  \mx\\)  fc:pu 
1.  fäl)t.n  Ijäneen;  detta  ställe  i  lagen  kan 
ej  1— s  hit,  tämä  ^^aitfa  laiSfa  ei  ta^än  fo= 
Jin  1.  fciceHu;  1.  sig  efter  ngns  vilja,  inu- 
fautua  1.  mufauta  1.  jcipiétua  j.fuu  tabtccn 
1.  mieleen,  cKa  1.  mennä  1.  tai^^ua  j.lun 
mielen  mutaan  1.  mutiin;  det  1— r  sig  icke 
väl,  fe  et  fcnn  1.  fal}  laatuun  infein  iiutoin. 

Lämpa,  f.  fnl^batliiuuö,  fufita,  mnfaifuuö,  fit» 
»c,  jälin);  bruka  lämpa  1.  lampor,  täuttää 
fnbballimutta  1.  fälv^tfijijttä,  tctibcKa  fäa^i= 
fäéti  1.  juliiratlifcöti. 

Lämplig,  a.  (uDutema,  mufaiua,  fc^>iuja,  fon^e^ 
liaä  (=aan),  fäijpä,  fnliballiueu. 

Lämpligen,  Lämpligt,  adv.  lucuteicaéti,  mU' 
taiuasti,  1'c^ittaétt,  fo^eliaaSti,  fubbaUiieöti. 

Lämplighet,  f.  lucntettjuuS,  fcVnnjaifuuS,  mu= 
!att>uu#,  fu^iballiinue!. 

Län,  n.  läänt,  lääniti)",  t;crrag»funta. 

Läua,  v.  a.  se  Lana. 

Läna  sig,  v.  r.  ncjata,  nojautua  (jtifin  1.  jfin 
trasten). 

Länd,  m.  lauuc  (=uteeu),  fmre  (4>een),  toijctäi^ 
fet  (pl.);  1— erna,  (anteet,  fu):eet;  högra 
1 — en,  ctfca  tnwe  1.  (anne;  omgjorda  sina 
1— er,  anjijttää  tu^cenfa;  (pä  häst)  \mi<i.\\t\\ 
1.  lautafet  (pl.)- 


Lända,  v.  n.  o.  impers.  etta,  tutta,  tät?bä: 
det  1 — er  honom  till  heder,  fe  cn  ^äuelle 
lunntaffi,  fittä  en  f)änctle  funniaa;  det  1— er 
till  bevis,  fe  ou  1.  fät)^^i  tobiStuffetfi;  som 
till  vederbörandes  efterrättelse  1 — er,  jota 
afiau=cmaifct  ncubattatcct  1.  fenratfcot,  jota 
afiaucmaiéten  tutee  ucubattaa  1.  en  ucubat= 
tamincn,  jota  en  afian=cmaistcn  noubatetta^ 
ira  1.  ncubaiettawaffi,  jcnta  jälteen  1.  mu- 
taan afiau »omaisten  tulee  itfenfä  täi}ttää, 
jonfa  jälteen  afian-omatfet  itfeänfä  ejentafoct. 

Länderi,  n.  maa=^tilu8,  aIuS=maa. 

Ländig,  a.  unljeltäwä,  telTOcItinen  toiljcttä. 

Ländkota,  f.  ivl}etäiö=felmn. 

Ländstycke,  n.  lautaiä^bilina,  I;äutä=tvl}ö. 

Ländvärk.^  m.  rtStiluun-färfi),  Ianteen=tetctu§. 

Länebokliällare,  m.  lääniu=^^uufl)e^ari  1.  -lu' 
»unlaétunpitäjä. 

Läneenspännare,  -gevaldiger,  m.  läänin^fi' 
lualtevt. 

Länegods,  n.  Iäänit^§=maa  1.  »tila. 

Läuehäkte,  n.  täänin=wantif;ucne  1.  »toangtSto. 

Länelandtmätare,  m.  lääuin^maaumittart. 

Länestyrelse,  f.  Iäänin4;atlitnä. 

Länga,  f.  (af  byggnader)  riwi,  jatfo;  (skepp.) 
Icnfa,  länft. 

Längd,  f.  ).ntuuS;  1— en  af  en  väg,  tieu  :|)i= 
tuué;  vägens  1.  gjorde  det  omöjligt,  mat' 
fan  :pttuus  teft  fen  mabbettomaffi;  huset 
har  20  alnars  1.,  l;ucncué  en  20  ftjtjnärän 
pituinen;  huset  är  pä  1 — en  ti'0  alnar,  Ijuo= 
neuö  ou  pituuttania  1.  pituubetlenfa  1.  pit^ 
fin=päin  20  fiujnärää;  skära  ngt  efter  1.  på 
1— en,  teifata  j.fiu  pitfin-päin  1.  pirnubel^ 
lenfa  1.  pittittäin;  växa  pä  1— en,  faSiraa 
pituutta  1.  pituubctleufa  1.  mittaa;  vara  af 
ngns  1.,  oåa  j.fnn  pituinen  1.  mittainen; 
de  hafva  samma  L,  ne  cu?at  Ijlibcn  pitnifet 
1.  mittaifct  1.  fofoifet;  han  lag  der  mi-d 
hela  sin  1.,  l^än  mafafi  fitnä  pittää  pituut- 
tanfa  1.  pitfänäufä;  i  tidens  1.,  ajan  pitfään 
1.  pituuteen;  i  1— en,  ajallenfa,  ajan  pit* 
fääu;  draga  ut  på  1 — en,  pitfittää  aifaa, 
pittitetlä,  aitattfa,  unilrMtcUä;  geografisk  1., 
maan^tietecUinen  pituué;  (föi-teckning)  lieta, 
luettele,  lenti. 

Längddal,  m.  pitfi^faaffo. 

Längddiagen,  a.  pittinäiuen. 

Läugdgrad.  m.  pituu5>aSte  (»een). 

Längdmått,  u.  pituuS^utttta,  pitunbcH  mitta. 

Länge,  adv.  fauan,  fanan  1-  ifen  aifaa;  huru 
1.?  fauanfo?  fuinfa  fanan?  så  1.  jag  lef- 
ver,  uiin  fanan  fuiu  elän;  vänta  så  1„  cbo^^ 
ta  uiin  fanan  1.  fen  aifaa;  sitt  ned  så  1., 
tétufaa  fifft  aifaa  1.  niin  fauatfi;  farväl  sä 
1.,  f}l)ttäéti  fiffi  1.  fiffi  aifaa  1.  uiin  fauvafft; 
vi  återse  hvarandra  ej  på  1.,  emuic  uäc 
toiftammc  tfoen  1.  pitfään  1.  faufaan  aitaan; 
1.  nog,  fanan  fiitlä,  juuri  fanan;  1.  och  väl, 
ifet  1.  l;l}leät  aiieja,  l;i)ivän  aifaa;  1.  sedan, 
aitoja   1.    aitaa   fitte,   aitaa   päiiviä,   fanan 


Län 


Län 


399 


fittc,  ammoin;  det  är  1.  sedan  jag  såg  ho- 
nom, ftitä  en  jo  fanan  1.  fanan  aifaa  1. 
^laljo  1.  ^.nttältä  fuin  f)äncn  nain. 

Längre,  komp.  af  Lång,  VitcnU-H  L^iicm^ii  (=cm= 
män);  ett  Imfvud  1.,  ^aåtä  1.  ^.\iän  hievran 
fntcm^-n;  en  fjerdedel  1.,  neljänneltä  |.Mtemin; 
göra  1.,  Vntcntää,  tcl;bä)>itemmäffi;  blifval., 
^^ibetä  (=tenen),  tuKa  ^^itemmäfft;  adv.  komp. 
af  Långt  o.  Länge;  1.  bort,  fram  (hoarf), 
fanemi-Mna,  cbcmpänä,  ctäämmäöä,  ^ntem^ 
mäflä,  (oitcmvana;  (hvartf)  ebemmätfi,  ebem= 
mä,  ctäämmätte,  (citommafft,  fanemmafft; 
1.  fram  på  dagen,  nn;öf;em^Män  :|.>äi\väflä; 
1.  fram  i  boken,  tucnnem^^ana  fivja^fa; 
1.  bortifrän,  fancm^^aa,  ebcm).\iä,  ))item= 
mäftä,  fcitom^Hia;  1.  in,  [ifcmmälCe,  fi[em= 
mäffi;  1-  bakom,  taem^^ana,  taam^vina; 
taenimafft,  taammattc;  1.  ned,  alemimna; 
alemmatft;  1.  upp,  t}Iem^änä;  l}(cmmäti"i; 
L  ät  söder,  norr,  etclämmaUä  o.  cteläm-- 
mätte,  |.icf)jaifctnmana  o.  ^cf)iaifemmaUe; 
han  dröjde  1.,  f)än  n.ni}Jt)t  fauemmin  1.  c= 
nemmän  aifaa;  han  blef  der  1.  'än  jag 
trodde,  I)än  jäi  finne  fancmmafft  1.  enem» 
mäffi  aifaa  fnin  lunlinfaan;  var  icke  der  1. 
än  två  timmar,  e(ä  de  fieöä  fauemmin 
fnin  faffi  tnntia  \.  faf)ta  tuntia  fauemtnin; 
han  var  der  två  timmar  1.  än  jag,  oli 
fieHä  fa^ita  tnntia  fauemmin  minna;  den 
der  är  ju  1.  än  den  är  hög,  cnBan  tno 
forfuuttanfa  ^item^ji,  onf;an  tno  :|>item|.n 
fuin  fovfcam^M. 

Längs,  prep.  ;t3itfin,  mtjötcn,  mt}öben;  fara  på 
hät  1.  floden,  fulfea  ivcncelfä  :t.ntfin  jofea  1. 
jofea  ).ntfin  1.  myöten;  vågen  gar  i.  vid, 
utmed  floden,  tie  fäl)  ^Htfin  joeu  Uiavtta  1. 
joen  ivarrcKa;  vandra  1.  vägen,  ivaeftaa 
)5itfin  tietä  1.  tietä  mt}öten  1.  :>3itfin;  1.  med 
hela  vägen  finnas  stora  byar,  ;|.ntfiu  tietä 
1.  fofo  tien  iwartta  on  ifoja  fl}Iiä;  segla  1. 
utmed  kusten,  :|)nvjer;tia  ranniffoa  mljotcn 
L  vannoitfe;  ro  1.  stränderna,  foubeUa  :|.nt= 
fin  rantoja  1.  rantoja  mt)i3ten;  gå  1.  igenom 
skogen,  mennä  l^alfi  jnetfän  1.  metfän  l^alfi 
I.  mctfää  ).ntfin;  såga  ett  träd  1.  efter,  fa= 
tjata  ))nnta  :pitftn4iäin  1.  :t.ntunbellenfa. 

Längst,  superi,  af  Lång,  ^.nfin  (nmmän),  faif» 
fia  1.  faiffein  )jitem^n;  han  gick  1— a  vä- 
gen, I;än  meni  :>5ifintä  tietä;  i  det  1— a, 
fauimmin,  mitä  fanimmin,  niin  fanan  fuin 
Oial^boltiöta;  adv.  superi,  af  Långt  o.  Län- 
ge; 1.  i  söder,  i  norr,  etelimmätlä,  ^JO^^jai» 
^ftmmalla;  1.  bort,  fram,  fanimVana  I.  fan= 
"tmmatta,  ebim^änä;  fanimmafft  1.  fanim» 
matte;  1.  bortifrän,  fauim^^aa,  faufaifimmal» 
ta;  1.  uppifrån  norden,  öärimmäifeStä  1.  ^= 
limmästä  ^^objaifeöta,  :|)oI;iaifimmaIta,  t)Iim= 
Vää  ^lofijatfceta;  han  dröjde  der  1.,  l;än 
fiettä  iiniviji  enimmän  aifaa  1.  fanimmin  1. 
^ifimmän  ajan;  du  blef  der  1.,  fina  finne 
jäit   fanimmafft  1.  enimmäffi  1.  ^nfimmäffi 


aifaa;  1.  före  detta,  ammoin  aifoja  ftttc, 
aifaa  ennemmin  1.  h.mr^emmin  tätä  1.  tätä 
nt}ft}ä;  jmfr  Längre. 

Längta,  v.  n.  o.  a.  {;afnta  (=uan),  ifättjöitä 
(»tfen),  ifäteijibä,  I;alata  (=ajan),  f)aluil(a, 
fjartca,  f^arraötetta,  otta  ifälBä  1.  f)aln;  jag 
I — r  att  han  skall  komma,  ifälroöin  I;änen 
tufcanfa,  minun  en  ifänjä  fjänen  tufoaufa; 
jag  1— r  att  komma  bort,  I;alajan  1.  ifä= 
irtijin  ^lois  ^.\iä§täffeni;  jag  1— r  hem,  l^a» 
luttaa  fotiini,  ifälröitfen  fotia;  1.  efter  vå- 
ren, ifäUHMbä  1.  cffa  ifäniä  fetinittä,  I^alata 
1.  ^)avtoa  fcu\iän  tuloa;  jag  1 — r  att  få  hö- 
ra, telce  mieleni  1.  minna  f;afnttaa  faabaf= 
feni  1.  faaba  fnutta;  1.  tillbaka,  ifältii5itä  1. 
mieliä  1.  I)afuta  tafaifin. 

Längtan,  f.  [jahi,  Iiafaiamineu,  fjvalutu?,  ifä« 
Jri5it]emi}?,  ifäirijiminen,  mielen «tefo;  jag 
brinner  af  1.  att  få  träffa  henne,  mieleni 
fjcf;fnn  1.  Ijeryfnlxia  on  bafn  minntta  l.  )5a= 
Ian[;afn?ta  r;äntä  talrataffcni;  1.  efter  hem- 
met, foti=f)iifn,  fobin  1.  fotiin  ifänuntfemlj^. 

Länk,  m.  leuffu,  Icutfi,  mutfa,  rengaö  (4aan). 

Länka,  v.  a.  of)jata,  jof)battaa,  foiinttaa;  I.  ta- 
let på  ngt  annat,  jofibattaa  1.  founttaa  ^Ju» 
f;e  jt)fin  mnnf;nn;  1.  sig  efter  en  annans 
vilja,  mnfantua  toifcn  ta[;toon  1.  mieleen. 

Länkkulor,  f.  pl.  iDitja^fuutat. 

Läns,  a.  oböjl.  (i^jut.)  tljtijä,  ttihjittänfä  (otc= 
hja),  fensfi;  pumpa  1.,  ^um^ntta  tijbjiUcnfä 
1.  tt)I)jäffi;  vara  1.  på  penningar,  olia  tt}f)iä 
ra(;aSta;  börsen  är  1.,  fuffaro  on  tl}|5i5=t^^' 
jä  1.  tl)()jiflänfä. 

Länsa,  v.  a.  tl}f)jentää,  fenöfata;  v.  n.  olffa 
tl}lHänä,  tutta  tl)!)jäffi. 

Länsafgift,  f.  Iääniti}S=rt)ero,  Iääni=lt>ero. 

Länsbokhållare,  m.  se  Länebokhällare. 

Lnnsbref,  n.  IäänitV§=firja. 

Länsed,  m.  lääuinvala. 

Länsförfattning,  f.  Uiänittiö  =  f)aIIitU^mnotD  1. 
4}aaitu§. 

Länsherre,  m.  fääui^jerra,  fääuittäjä. 

Läusherrlig,  a.  Iääni=f)erran,  Iääni4;erraflineit. 

Länsherrskap,  n.  lääni  =  I;errau8,  läänittjfii» 
tvätta. 

Länshöghet,  f.  täänitfis=toatta. 

Länsinnehafvare,  m.  läänitäinen,   tääni=mie8. 

Länskarta,  f.  täänin=fartta. 

Länsman,,  m.  nimi3=mieS,  »atteSmanni. 

Länspligt,  f.  tääni=lr>etn>oIti)nn8. 

Länspligtig,  a.  tääuin  1.  fäänitijffen  ataincn. 

Länsregering,  f.  se  Länestyrelse. 

Länsrike,  n.  tääni=lvattafunta. 

Länsrätt,  m.  tääni4afi  1.  =oifeubet  (pl) ,  lää^ 
ni=f;erran  oifeuS. 

Länsstat,  m.  läänin  linrfa=mief)et,  lääni^fnnta. 

Länsstyrelse,  f.  se  Länestyrelse. 

Länstol,  m.  noja^tnoti,  nojauS=tnoti. 

Länsväsende,  n.  se  Länsförfattning. 

Låntagare,  m.  tääniu»faaja,  (ääniläinen. 


400 


Li 


Lär 


Läpp,  m.  laituri;  hänga  1.,  ofla  imloitfanfa  1. 
alia.  ^.\iin  1.  Imuft  tevl-^^aSfa ;  falla  päl— en, 
oKa  mtcleincn;  som  har  tjocka,  blä  läppar, 
:>3atiii4)uu(inen,  fini-l;imltnen;  utan  1— ar, 
i;uuItton;  utan  euai  — en,  ]^UUli4''U'>n,  ()mtle= 
ton;  (bot.)  I;uuU;  med  två  o.  s.  V.  läppar, 
faffi=f)uulinen  o.  s.  v.;  (skepp)  \a\;>'>;>a. 

Läppformig,  a.  (hot.)  {)UU(etta»ua. 

Läppgäld,  e.  fiuuU^affo. 

Läpplik,  a.  (bot.)  J^uuliffeincn. 

Läppja,  V.  a.  maiSteKo,  Upaiöta,  latfia,  U\-- 
faiSta. 

Lär  1.  Lärer,  v.  auxil.  taitaa,  malitaa,  lienee; 
uttryckes  helst  med  verbets  koncessiva  form 
på  =nen;  jag  lär  aldrig  få  se  honom,  ini= 
nä  en  jaanc  1.  taiba  faaba  bäntä  nä[)bä 
miUoinfaan;  ni  lär  tro,  te  uäfcnettc  1.  niat)= 
batte  uöfoa;  det  lär  vara  sant,  fe  lienee 
totta;  vi  lära  vara  bedragna,  meibät  lieucc 

^tetettt),  me  lienemme  )>etett)t,  taibamme  olta 
)peteti)t. 

Lära,  v.  a.  (undervisa)  o^>ettaa,  ncutooa;  1. 
ngn  ett  språk,  olettaa  tieltä  j.fuUe;  1.  ngn 
att  tala  ett  språk,  opettaa  j.tnta  pnf)nmaon 
j.fin  fieltä;  1.  ngn  att  vara  flitig,  o))ettaa 
j.fnta  atiferaffi;  förnuftet  lär  oss  det,  järfi 
fen  meille  1.  meitä  fiinä  ueuti^oo  1.  opettaa; 
lär  mig  också  den  konsten,  nemvo  1.  Ope» 
ta  minuUefin  fe  fonSti;  jag  skall  1.  dij 
(hotande),  ttjUä  ftnun  Opetan  1.  nät)tän 
(emottaga  undervisning)  Oppia,  DpetcUa;  1 
ngt  af  ngn,  oppia  j.fin  j.futta;  1.  läsa, 
skrifva,  opetella  hifemaan,  firjoittamaan; 
han  har  lätt  att  1.,  f;än  on  f)etppO  1.  f^^wä 
DpiCenfa  1.  oppimaan;  den  konsten  är  lätt 
lärd,  fe  feino  on  t;eIpoSti  opittu,  fen  feinon 
1.  fuf)en  teinoon  l;elpoöti  oppii;  1.  känna, 
tulia  1.  oppia  tuntemaan;  deraf  har  jag 
lärt,  fiitä  olen  oppinut;  1.  sig,  v.  r.  oppia, 
Dpetteleita,  opetella,  (småningom)  oppeentua; 
hon  har  på  två  månader  lärt  sig  svenska 
och  spela  piano,  l)än  DU  faljtena  !uufaute= 
na  oppinut  ruotfia  ja  foittamaan  pianoa;  1. 
sig  sin  lexa,  opetella  läffl}äufä;  1.  sig  utan- 
till, opetella  1.  oppia  nlfca;  han  lär  sig  in- 
genting, f;än  ei  opi  mitään;  l)än  ei  opettele 
mitään;  barnet  har  nu  småningom  lärt 
sig  att  tala,  lapft  on  nt)t  oppeentuunt  1. 
»«ä^itellcn  oppinut  put)umaan. 

Lära,  f.  oppi,  neutoo,  tieto,  opetuö;  den  krist- 
na 1 — n,  fri8tin=oppi;  religionens  1 — or,  u8= 
fon=Opin  nenwot;  denna  1.  förstör  all  tro, 
tämä  oppi  l^äunttää  faifcn  uöfon;  mången 
nyttig  1.  kan  deraf  hämtas,  fiitä  mcuta 
l)^öbtjlli8tä  ncmcoa  1.  oppia  faabaan;  vara 
i  1.,  olla  opiSfa;  ga  i  1.,  fäl}bä  cpiSfa  1. 
oppia;  sätta  i  1.,  panna  oppiin. 

Läraktig,  a.  l)l)i-oä  =  Oppinen,  l;ev!fä  =  oppinen, 
tarttaoppinen,  oppeinen,  oppitcainen,  oppe- 
nevoa,  l)i)tt)ä  1.  tavtfa  oppimaan;  bli  1.,  op= 
peentua,  opeta  (cppcncn). 


Läraktighet,  f.  cppeifuuS,  oppin?atfuu?,  oppe= 

neivaifuuS,  ^)^iDä=oppifuu«t ,  ^erff ä=oppifuu«, 

Dpin4;alu. 
Lärare,  ni.  opettaja. 
Lärarinna,    f.  opettaja,  Opettajatar    (=ttarcn), 

nait^«cpettaja. 
Lärarekall,   n.,  -syssla,  f. ,  -yrke,  n.    opetta= 

jan=iv)ii-ta  1.   »ammatti  1.  »toimi,   opettajan 

paitfa. 
Läraretjenst,  m.  opettajan^tBivfa. 
Lärbref,  u.  fälti-ftrja,  opin4irja. 
Lärd,  a.  oppinut,  Infenut,  opillinen;  en  1.  man, 

oppinut  1.  lufenut  mies;  1— a  ämnen,  opil» 

lifct  aineet;  1— a  studier,  opiKifet  1.  livjat= 

lifet  opinnot;  sällskap  af  1— a,  oppineitten 

feura. 
Lärdom,  m.  oppi,  opptfuu^,  tieto;  neuttjo,  cpe* 

tu8;    alla  1 — ens    grenar,    laitti  Opin  1.  tie= 

bon  l)aarat;   en  man  af  grundlig  1.,  fl)lt*ä= 

oppinen  mie§;  gifva  goda  1 — ar,  antaa  \j\)' 

linä  cpetutfia  1.  neulx^cja;  historiens  1 — ar, 

l^iStovian  ncu»vot. 
Lärdomsgiad,  m.  oppi=arh)o,  Opillinen  arh?o. 
Lärdomsgren,   f.   opin=   1.  oppi4)aava,  tiebon» 

Ijaaxa. 
Lärdorasidkare,  m.  Dpin=l;avjoittaja. 
Lärdomsprof,  n.  opin=näl}te  (=tteen). 
Lärdomsskola,  f.  opilli84'oulu,  opin=fonlu. 
Lärdomsväg.  m.  opiu  tiet  (pl-)- 
Lärdomsyrke,  n.  opin=ammatti,  Opillinen  am^ 

matti  1.  l»trfa. 
Lärd  t,  adv.  oppineen  tapaan  1.  tankalta,  op» 

pineesti. 
Lärflicka,  f.  oppi=tl)tti3. 
Lärft,  f.  palttina,  liina;  af  1.,  palttinainen, 

liinainen. 
Lärftslakan,  n.  tiina^lataua,  palttina=raiti. 
Lärgirig,  a.  Opinhaluinen,  opin-^lnllinen  1. 

4;alutaS  (=ffaan). 
Lärgirighet,  f.  opinhalu,  opin4; aluif uu8. 
Lärgosse,  m.  oppi=poifa. 
Lärjunge,  m.  oppilaS  (»aan),  oppifainen;  opc- 

tug4apfi;  Christi  1— ar,  Äriötuffen  opctu8= 

lapfet. 
Lärka,   f.  (alauda)    liuru,   leiivDuen,   lei»o, 

lirnnäinen. 
Lärkfalk,  m.  (falco  subbuteo)  leilVO»  1.  pouta» 

l)au«a. 
Lärkträd,  n.  (jnnus  larix)  lel;ti»fuufi. 
Lärling,  m.  oppi»poifa. 
Läroanstalt,  f.  oppi»laitO§,  oppila. 
Läi-obok,  m.  oppt=tirja;  1.  i  Geometrin,  WiU 

tauS»tieteen  oppi»tivja. 
Lärobyggnad,   m.   opin»järe8t^6 ,   Oppi»järegtö 

1.  »rafennug. 
Lärodikt,  f.  oppi»runo. 
Läroembete,  m.  opctu8»Unvla. 
Lärofrihet,  f.  opetu8»»apauS,  0petu3»Walta. 
Lärogrund,   m.  opilt»pernetu8;    (teoL)   uöfon» 
fappale  (»een),  opin  1.  us>fon»opin  pää=lappale. 
Lärohus,  n.  opetuS»:^uone  (»een),  oppila. 


Lär 


Lät 


401 


Läfomeuing,  f.  o^tn=a|atu8,  o))in=mtcte  (-tteen). 
Lärometod,  m.  o)3etuS'ta^>a,  opetu8=muoto. 
Läromästare,  m.  o^})t4)ä,  ojjettaja,  neittooja. 
Läromästariuna,  f.  D)3^i=ättt. 

Läroplan,  m.  c:petug=[uunnetma  1.  4uonnoö  I 
»pevuStuS. 

Lärorik,  a.  o)3cttafDainen,  o^ifaS  (4Uan),  i>p\)iia. 

Lärorikt,  adv.  c^^ettatoaifeStt,  ofijjtfaöti. 

Lärosal,  m.  o^Jii-fati. 

Lärosats,  m.  oj):))!,  o^in=mietetntä,  o)3m=toätte 
(»tteen). 

Lärosprak,  n.  se  Tänkespräk. 

Lärospån,  m.  ofjin^foe  (fofeen) ,  c^)))i=foetu§; 
göra  sin  1.,  foeteHa  D))|3ianfa. 

Lärostol,  m.  opetuö-fija,  opettajan  =  fija  1 
Amxia. 

LäTostycke,  n.  optmofa  I.  4appaU  (»eett). 

Läroständ,  n.  opettajan  =  fäätl?,  0petu8»fäätt), 
opettajat  (pl.)- 

Lärosystem,  n.  Opetu6=järe8tÖ. 

Lärosäte,  n.  opisto,  opin=[tja,  opetuö^paiffa. 

Lärosätt,  n.  opctuS4aatu  1.  =tapa. 

Lärotid,  m.  oppi=aif'a,  opmto=aifa. 

Lärotimme,  m.  opetuä  =  tuntt  1.  'ttima,  luhi» 
tiima. 

Läroton,  m.  opetUä=fätt)t?  1-  =IuontO. 

Läroverk,  n.  oppt'-Iaitcö,  opetu§4aito§,  foutn» 
lattoö,  opisto. 

Läroår,  n.  oppi^vuoft. 

Lärpenningar,  m.  pl.  cpetu8=ra^a,  oppt=raI;a; 
ge  1.  betala  1.,  inaffaa  opetitfjeSta  1.  oppi» 
rahoja. 

Lärpojke,  m.  oppi-poifa. 

Läsa,  v.  a.  o.  n.  Iutea,Iue8fcI)[a;l.en  hok  (till slut), 
luha  fivja;  1.  i  en  bok,  tufea  firjaa;  1.  i 
bok,  innantill,  lufea  firjaöta  1.  firjaa  fiföltä; 
1.  i  ens  ögon,  lufea  1.  fetfiä  j.fun  filmtS» 
tä;  1.  efter,  Iiifea  peräsfä  1.  perästä  1.  jät» 
feen;  1.  till  bords,  fiunata  1.  Infca  otriatte 
1.  ruoalle;  1.  öfver  sin  lexa,  tuka  1.  lueä' 
fetta  Iäfft}änfä,  oppia  lätfpänfä;  I.  en  bok 
för  ngn,  Infea  firjaa  1.  firjaSta  j.futte. 

Läsa,  v.  a.  (stänga  till)  ^ulUa,  lufita  (=tfen), 
luffia,  panna  lutfoon;  läs  igen  dörren,  tn= 
fitfe  oici,  pane  otoi  tntfoon;  1.  ngn  inne, 
futfea  jofn  fifään  1.  Infon  taa;  1.  undan, 
panna  I.  fätfcä  Infon  taa,  Infita  fäfittä  1. 
näti)ttiötä. 

Läsare,  m.  tufija;  (sekterisk)  lufijainen,  ^t-- 
rännäinen. 

Läsarinna,  f.  Infija,  (ufijatar  (=ttaren). 

Läserska,  f.  fjerännäiS^icaimo. 

Läsart,  m.  toifinto. 

Läsbar,  a.  Inettawa,  tufea  fetpaatua,  Infn= 
fefpoinen. 

Läsebibliotek,  n.  Iufu  =  firja«tO,  tufemi3=fir» 
jasto. 

Läsebok,  f.  fufu»firja,  tufemtSto. 

Läsecirkel,  m.  tufemis^eura,  tnftja=fenra,  (u= 
fn^eura. 

Läseförening,  f.  Iufu=^]^te^S. 
Svenskt-Finskt  Lexikon. 


Läsegel,  n.  leefeift,  fatta=purje  (=een). 
Läsekabinett,  n.  Infu=fa6inettt,  fufemis^patffa 

1.  »ntaja. 
Läsekrets,  m.,  -sällskap,  n.  se  Läsecirkel. 
Läsetermin,  m.  tnfu4i)t)ft,  rnfu=taurt  (»ben). 
Läsetid,  m.  Iufn=aifa,  tufemifen»aifa. 
Läsetimme,  m.  lufu=tuntt  1.  »f^etfi. 

Läseöfning,  f.  {ntn»]^arjottuS,  Iufemt8»l^ar« 
joituS. 

Läsförhör,  n.  tn!u=finferi,  Iufu=ftjat,  Infutfet, 
finferi»at»nt,  fl^rän^tuftut,  rippi=it>afat. 

Läsgirig,  a.  Iu>nnn»f;a(uinen,  t^atnltinen  1.  a^^ 
fera  tufemaan. 

Läsida,  f.  fnojan=puon,  tnnlen  alfa=puott. 

Läska,  v.  a.  tt)ir)Doittaa,  wiroittaa,  foStnttaa; 
fammnttaa  janoa;  1.  sig  med  vatten,  icir* 
tooittaita  loebeHä;  1- -nde  dryck,  tBiricoitta» 
xoa  juoma;  I.  kalk,  UUaa  fatffia. 

Läskarl,  m.  firjan»  tufija,  Infu  =  mie3,  firja» 
mieS;  han  duger  ej  till  1.,  ci  f)äne6tä  ole 
firja»mier;etrt. 

Läskdryck,  m.  tcirH)oitu§=JHOma. 

Läskmedel,  n.  iuirnjoitu8»aine  (»een),  njirn?ofe 
(»ffeen). 

Läskpapper,  n.  u?eto=  1.  imn»papert. 

Läslag,  n.  tntu=fnnta  1.  »lat;  f  o,  finfert»funta. 

Läslig,  a.  fetn)ä=tutuinen,  feliuä  tufea,  fefnjä. 

Läsning,  f.  tufemuS,  tufu,  tufeminen;  1.  för 
folket,  Infemista  1.  tufemifia  fanfaOe. 

Läspa,  v.  n.  jammaftaa,  fopertaa,  foperoita 
(»tfen),  fof ettaa,  fepeltää,  läéfättää;  tala 
1— nde,  pu^ua  fofettaa  1.  fofettaen,  puf;ua 
jammattaen;  han  1— de  fram  några  ord, 
fofeiti  1.  foperteli  muutamia  janoja. 

Läspare,  m.  fammat»tidi,  rä8fä=fieli,  rebfä= 
fieli,  fofettaja. 

Läspning,  f.  fammaCug,  fofeffuö,  fepeötjg. 

Läsrum,  n.  tufu=f;uone. 

Läst,  m.  (skomakares)  teSti;  (mått)  läöti. 

Lästetal,  n.  läStiu-tufu  I.  »määrä. 

Lästfyllnad,  m.  (skom.)  ^oSfi,  (;o8pi. 

Lästid,  -timme,  se  Läsetid,  -timme. 

Lästmakare,  m.  Ie8ti=nieffa,  feé!tin=tefijä. 

Läsvurm,  m.  firjain»märef;tijä,  tufu»f;utrn. 

Läsvägen,  m.;  han  går  1.,  r;än  fät)  opin 
teitä  1.  tietä. 

Läsvan,  m.  Iuiriun=f;arra§taja. 

Läsvärd,  a.  tuettansa,  Iutx)un=anfioinen  1.  »an» 
jaitfeiva. 

Läte,  u.  ääni,  äännä()bl)S. 

Lätt,  a.  fett>eä,  fe»t;t  (»tjen),  ^uofca,  peippo; 
en  1.  börda,  fetoeä  L  f)nofea  taffa;  1— a 
steg^  fetoeät  aöfeteet;  1.  hand,  feic^t  fäfi; 
1.  på  foten,  ferfeä  1.  fetterä  1.  feiceä  1.  h^ 
peä  jatoittanfa  1.  jatoiltenfa;  1.  jord,  mijg» 
I)eä  1.  pi)i}f;eä  1.  f;uofea  maa;  1.  arbete, 
f)U0tea  1.  f;etppo  tt>'6;  det  är  1.  att  göra, 
fitä  on  f;uofea  1.  fjetppo  tebbä;  det  är  l. 
att  narra  honom,  I;äntä  on  f;uofea  1.  I)efp= 
po  pettää;  1.  sorg,  l^uofea  furu;  jag  kän- 
ner mig  1— are  om  hjertat,  fi;bämeni  tun» 
51 


402 


Lät 


Löd 


tim  leweäminältä,  timuen  fjel^s^oa  1.  I^uo» 
jeitmifta  fr)bämceiäiu;  1— a  trupper,  fc>rt)ct 
jpiitot;  enl.  bät,  fetroä  1.  fetterä  »ene;  I. 
drägt,  cl;ut  1.  ten.n)t  :|.nifu;  1.  föda,  I)cI^^o 
vucfa;  1.  stil,  Uwiä  1.  ri:pjaö  !tvjottiiS=ta^a. 
Lätt,  adv.  feiceäéiti,  biioteastt,  beit-^oéti,  tc= 
\>('åUi,  fcvfeäeti,  Ijerfäétt,  fjetoin;  gå  1.,  tåt}- 
bä  fci^eäStt  L  fevfeästi  1.  fcweäSti;  hjulet 
gär  1.,  tpijöxä  1.  vata§  fät)  fewciistt  1.  iftU 
i^cSti  1.  I)ucfea§tt;  sofva  1.,  maata  1.  nnU 
fua  l)erfä§ti;  1.  klädd,  fewciöiä  iraatteiäia; 
det  är  1.  gjordt,  fe  oit  tcbti}  1.  fcn  tefee 
hucfeaSti  1.  IicI^jcSti;  andas  1.,  Ijengittää 
I)U0fca6ti  1-  fefteä^tt;  han  har  1.  fcir  att 
tala,  lydn  cn  terfeä  ficicitäniä  1.  :tMiI)ecItan= 
fa,  :puf)uminen  cn  bäncde  f)itc!eata  1.  htip-- 
pi^a;  han  har  1.  att  fatta,  i)'dn  on  fcvfcii  !• 
tarffa  1.  bel).''^.^c  fäfittamään,  Ijämn  1.  bä= 
neöe  on  ijilppn  fäfittää;  det  kan  1.  bän- 
da, plan  I.  belV^oSti  toct  ta^jal^tua;  det  går 
ej  så  1.,  ei  fe  niin  bc(^>cett  1.  buoteaSti 
fät);    det  händer    ej  1.,    et    beiBlflä  1.  IjetlMll 

1.  b^tt^infään  1.  ätfiä,  ei  fe  äffiä  1.  I)e(poSti 

tapaljbu. 
Lätta,  v.  a.  fettjentää,  (tuojentaa,  f)e()jcittaa; 

1.  ens    börda,    feireixtää  1.  bucjentaa  j.fun 

fucnnaa;  1.  sitt  saiuvete,  [lel^HMttaa  1.  Iie= 

txnttää  omaa  tuittcanfa;  1.  ankaret,   ncStaa 

1.  iicStattaa  antfuria;  1.  pä  foten,  noötat» 

taa  jalfaanfa;  vinden  1 — r,  tmtU  (^elpcittaa 

I.  alentuu;   1— s,   v.   d.   (bli   lätt)    feiretä 

(«enen),  feii^enttjä,  fjetjjota  (=:p^^oneit),  fjuojeta 

(«feueti),  buciötua. 
Lätta,  f.  (litlwspermun  arvense)  rufc=juuri. 
Lättagad,  a.  {;e(j.^).^o  1.  ljuofea  furittaa,  ^uofea» 

furtnen. 
Lättblodig,  a.  (sangiinisk)  berffä^njeviuen. 
Lättbrukad,  a.  ()uofea-ttjUjeUjnteu,  I^uofea  h)i( 

jellä,  bucfeaStt  »iljeltäwä. 
Lättdru'ken,    a.   bui^fcit  1.  (ie(p).''0  jucba,  ^el 

piu  juotatiia. 
Latteligen,  adv.  se  Lätt,  adv. 
Lättfattlig,   a.   bet^^cStt    i.  buof^iiSti   ^lumär: 

rettäwä,  feteä=fifä(töineu,  \)\xt!Ua'ia\\i\i.mi\\ 
Lättfotad,  a.  fe^>eä,  ferfeä,  fetterä,  feiv^eä  \a' 

lalta,  feti?i}t=jalfainen. 
Lättfärdig,  a.  tr§taS  (»aa:t),  f)epaffa,  f;aure= 

liaS  (»aan),  irStaincn. 
Lättfärdighet,  f.  ivStauS,  tr?taifuu3,  baure» 

Itaifuuö. 
Lättfärdigt.  adv.  trgtaaSti. 
Lätthet,  f.  fenje^S,  f)elf.''^cu§,  bucfeuS;   med 

1.,  ^upfeagti,  bcifjceti. 
Lättbänd,  a.  fetreä=fäfincu. 
Lätting,  c.  lai^furi,  laiéfa,  trctelt^S,  Icinf^eri, 

loitio. 
Lättja,  f.  laiöfuuS;  lefva  i  1.,  elää  Iaiöfuu= 
beöfa  1.  laiéfana;  slå  sig  på  I.,  rutceta 
(4Han)  laiöfaffi  1.  laisfcittelemaan,  tinettt^ä 
laisfuuteen;  jag  plågas  af  1.,  minna  laiö» 
tuttaa.  I 


Lättjas,  v.  d.  Ifli^foiteUa,  laiefuteöa,  laiöftS- 

telta,  laigfcf^tia,  ivietelet;tiä,  IcSfutctta,  foi' 

faiUa. 
Lättjefull, a. laiefetiaö  (=aan),rai8fa,(ai§fe^)tttt)a. 
Lättjefullt,  adv.  laisfaöti,  lai^tetiaaSti. 
Lättköpt,  a.  buotea=  1.  l;eIpfo=c8tcinen,  l^uo» 

fea  cStaa. 
Lättlynt,  a.  buotea^tnictineu,  tvento=mieItneu, 

ito=mietinen. 
Lättläst,  a.  befp^o4ufuinen,   felfcä  fufuinen, 

'[)iippQ  lufea. 
Lättlöst.  a.  I)e(f.toeti  fnlatra,  fu(att>ainen,  I)erf= 

fä4iufeinen;   (om  jiroblemer  m.  m.)  buofea» 

1.  befp|^o=felfoincn,  ^)elpc§ti  1.  fetoeästi  fuo» 

rtatva,  {)zipp:>  1.  bucfea  fuorittaa  1.  felittää. 
Lättna,    v.    n.;   luften   1  — r,    ilma    Ijlent^^    1. 

fe»cnee  1.  felittää  1.  felfenee. 
Lättnad,  m.  bel^)30,  ]^eI).ioitu8,  buojeunuS,  fe» 

icennt)?;    det    var    en    1.   för    hjertat,    fiitä 

Oli  I)cIpf.^oa  1.  buojennuSta  ftibämeHe. 
Lättrodd,  a.  fetijeä^foutuinen,  bel^fjo^foutuinen. 
Lättrogen,   a.  bevffä  =  luuloinen,  berffä=uSfoi= 

nen,  f)etaS»u«foinen,  I)etag  1.  fe^affa  u6fo= 

maan,  usfoteltatca. 
Lättrogenhet,    f.    bevffä--hutloifuu6  1.    Mlöfoi» 

funö,  l;etag=ugfDiinu§,  fjetaö  (-ttaan)  1.  ^erf» 

fä  néfc. 
Lättrörd,  a.  i^evffä^uontoinen,  berffä^mielinen, 

()Ciffä,  f;etlä,   bettä'iitc"toinen,   I)ellä=mieli= 

nen,  I;eUä'f^bämtnen;  hon  har  mycket  1— t 

sinne,  bän  on  l)t)icin  berffä=  1.  \}t\l.Mv.tn'- 

toinen  1-  »mielinen,  f)änellä  on  fotvin  f;evffä 

luonto  1.  mieli. 
Lättrördhet,   f.  [;erftä  =  Inontoifnu8  1.  »mieli» 

f^t)S,  f)eU^t)8  o.  s.   v.  jmfr  föreg.  ord. 
Lättrörlig,  a.  '^i\pp^  1.  "buofea  liituttaa,  l-ftip' 

))o4iiffeinen;  (om  person)  Upid,  fel>eäinen, 

ferfeä. 
Lättsinne,  n.  se  Lättsinnighet. 
Lättsinnig,  a.  fen)t;t=mielinen,  fctt>eä=mielinen, 

l^e^jaffa,  Iöt}[}fä,  Ii3t)()ä»mielincn,  töl)l)ämäinen, 

ajattelematon. 
Lättsinnighet,  f.  fetvl)t=  1.  fetT>eä»mieUfi)tj§,  ^e> 

^affuuS,  felDt?t  1.  be^>affa  1.  l^etaS    («ttaan) 

mieli  1.  luonto,  ajattefemattomuuS,  Iijl)f>ä- 

mäift)t)ö. 
Lättsinnigt,  adv.  f«fD^t»mieIife6ti,  f;e|5afa§ti. 
Lättskrämd,   a.   arta=lnontoinen,    arfa,    arfa» 

mielinen  1.  «ft)bämincn,  bet'tfä4ieIfoinen. 
Lättsmält,    a.    (om   mat)    l^elpoSti   1.  feil^eäöti 

fulatra,  pebmeä,  betl-'Pc;  (<^>n  metaller)  htip-. 

po  1.  f)erftä  fulamaan,  bcrffäinen,  liufea. 
Lättsöfd,    a.   (lätt   att  sufm)   ^erffä»  uninen, 

i}txtt'å   nuftumaan;   (lätt  vaknande)  (;erftä= 

nnellinen,  fetvn}t=uninen. 
Lävarts,  adv.  tuulen  aUa,  aUa  tuulen,  fnojan 

1.  ti)H)enen  ^.^uolella. 
Löda,  v.  a.  juottaa,  uuttaa. 
Lödder,  n.  tpaabto,  raffa. 
Löddra,  f.  (skepp.)  vatfi,  filmuffa,  lijtra. 


Löd 


L  ö  m 


403 


Löddra,   v.  n.  o.   Löddra  tiig,  v.  r.  Jiviafjbota 
(=toan),  traal^t<itöta,fuof)tata;  tvålen  1 — r,  fat= 

Löddrig,  a.  iuaaf;tcinen,  ra(;fatncn,  fuo^toffa; 

köra   en   häst   1.,   ajaa  ^ictBonen  it)aa]()toiMt 

1.  ral^faan. 
Lödfett,  n.  jiiote^ra^wa. 
Lödig,  a.  UiotUten;  lö  lödigt  silfver,  15  tuo= 

tineit  l)s>pt<i. 
Lödighet,  f.  (ucbiu4^ito  1-  »ani^o,  |.nif)taubcn 

määrä. 
Lödja,  f.  taffit. 
Lödjern,  n.  jiiotin=vauta. 
Lödkolf,  ni.  jitDtin  (4tiTneu). 
Lödning,  f.  juotc  (4teen),  jiicto?,  jitcttamtncu; 

det  har  lossnat  i  1 — en,  on  fäf;tein)t  juctcficöta. 
Lödtång,  f.  juote4nI)bit  (pL). 
Lödugn,  m.  juotto»  1.  juotenutnt. 
Löf,  n.  kl)tt;  (Ivfbemueti  qvist)  M}\f>a,  lel^bCi^; 

1— ven  spricka  ut,  Ief)bet  ).ni[;fealuat,  Ief;ti 

).ni()feaa;   träden   få   1.,   )>uut   Ief;bith}toät, 

Ief)ti  tiilee  1.  ^nil^feaa  )>uuf)un;  1— ven  falla, 

leljbet  farifeivat  1.  i»anielxmt;  repa  1.,  rtt= 

X^i^^i  Ief)ttä;  bryta  1.,  taittaa  Ief;ttä  1.  fev^joja; 

föda  boskap  med  1.,  ruoffia  farjaa  fen»otI= 

la  1.  Iel)betftflä  1.  kljbtöä;  gå  för  att  bryta 

1-,  ntemtä  le[)teen  1.  lefibefieeu  1.  !ev:pDon  1. 

Ie{)ttä  taittamaan;  pryda  med  l.,Ie()bittää,  lef)» 

bitctlä;  (i.tiii  (/t'as/;tt3a«ta§,ivi{)bas;  Utubaö. 
Löf  bad,  n.  Ief)ti=l'auna  1.  4i)\)(i\). 
Löfbinda,   f.  (polygonum   dumetarum)   fciran= 

tatar  (=ttaren). 
Löf  brott,  n.,  -brytning,  f.  t'ernjcn=taitto,  Iel;= 

bee,  Ief)ben-'taittc;  vara  på  1.,  otta  Ief)beöfä 

1.  !eruio§ia  1.  tcrttion=tattoöfa. 
Löffrö,  n.  se  Löfgroda. 
Löffällning,  f.  tef)bett  li^aviiemiueu  1.  !ari)emi= 

nen  1.  Iäl;tö,  Ic{;ti>fato. 
Löfgren,  f.  Jc^tini,  Iet)lt)äe,  ktjti^offa. 
Löfgroda,  i.(hiila  viridis)  Iel}tO=rui)faIe  (=eeit). 
Löfhvalf,  n.  (cf)»vä=faarroS,  Ief)H^ä=fu^u. 
Löfhydda,  f.  te(jti=maja,  (e^ti=foju. 
Löfhyddohögtid,  m.  Ief;timajan=ju]^Ia. 
Löfja,  f.  laiöfiaiucn. 
Löfknopp,  m.  itm^pu,  Ief;ti=um^^|:u. 
Löfkoja,  se  Levkoja. 
Löfkärfve,  m.  Urpi<,  id)ti'-Ux\>^ni  1.  =fer^u>. 
Löfmask,  m.  rct)ti=mato,  fir^^^a-mato. 
Löfning,  f.  {e^biti)§,  kljtimineu,  Ief;bintä. 
Löfranka,  f.  le()ti=föVmtöS. 
Löfrik,  a.  lel^tciini,  Iel;befä8  (=!fään),  Ief)tineit, 

leljioaffa,  lcl;ixiata8  (={taan),  tuutjea,  let^eteä. 
Löfrikhet,  f.  Iel;teivn)l)8,  (eljnjaftuue,  Ief)tii>vö 

m.  m. 
Löfruska,  f.  k^wä,  Icl;lt(ä§,  Iel)be8. 
Löfsal,  m.  Icf)ti=maja,  kI;loä=faIi. 
Löfskog,  m.  leljbilfo,  (ef)to,  isiita,  miibatfo. 
Löfskära,  f.   iBefiirt,  tocfoiti  (=imeu),   ferffo, 

faSfara. 
Löfsprickning,  f.  Ier;beu4mfjfGanta  1.  4mf;{ea= 

minen. 


Löfsirö,  v.  a.  tc(;bittää,  rt).^oitcIIa  h-{;tiä,  (el)' 

bestää. 
Löfsångare,   m.    (sylvia   trochilus)   :|)ajll'!erttu 

1.  4intu. 
Löfte,  n.  Iu:()au€,  fana,  fätets;  stå  vid  sitt 

1.,  hålla  sitt  1.,  ipitää  hi|>au{'fenfa  1.  fanan» 

fa,  \sti\'vi'å.  fauat^faufa;   gif^a,  göra  1.,  Imva» 

ta,  tel;bä  1.  antaa  lupaus;   göra  1.  åt  Gud, 

tmt»ata  1.  tcbbä  h\\\\\x^  Sumalalle. 
Löftesbrott,  n.  (upauffcn  tiffo  1.  riffomiucn. 
Löftesman,  m.  se  Borgesman. 
Löftesskrift,  f.  se  Borgensförbindelse. 
Löfträd,  n.  fcf)ti4nin. 
Löftägt,  f.  rer;bcu=  1.  fertoou-taitto;  rei;>be3.  I. 

fer^^o4utJa. 
Löf  va,    v.    a.    tcr;bittää;    (samla    Ivf)    Icl;tiä, 

fäi)bä  1.  oKa  Icljbeöfä;  1— s,  v.  d.  Icl)bitt^ä, 

tulla  lel;belte  1.  (et;tcen. 
Löf  verk,  n.  kljbin^ffet  (pL),  Iel)bi8töt,  ter;ti« 

foriötect. 
Löga,   v.  a.   (hästar)   uittaa;   v.  n.  o.  1.  sig, 

v-  r.  {eioida,  pefeitä,  )^efet)ti)ä,  uiba,  fijl^eä. 
Lögn,   m.  »r»ale  1.  iuali;e   (=cen);   beslå  ngn 

med   1.,  faaba   jotu   »aleeSta   fiinui;   fara 

med  1.,  tvall;ctella,  fäi^bä  1.  juoéta  1.  fan« 

netta  inalljeita. 
Lögnaktig,  a.  tval(;eellinen,  pateettinen,  ))e= 

tcUinen,  aial()cincu. 
Lögnaktighet,  f.  toatectli|uu8,  fjetoGifunS,  Juat* 

tjeifuuS. 
Lögnaktigt,  adv.  umteetlifeSti,  iv)atf)eetta. 
Lögnare,  m.  it)al(;ettelija,  toalcfjtelija. 
Lögnhistoria,  f.  toalc-juttu  1.  4nil)e  (=ecn). 
Lögning,  f.  uittaminen,  uitto;  fylpcminen,  ui= 

minen. 
Lögnpredikant,  m.  ivHitl^een-iaarnaaja. 
Lögn  profet,  m.  ipatc4rcl;U''Ctta. 
Lögställe,  n.  uittamo,  uitto4>aifa,  uiman-anta. 
Löja,    f.    (alburnus     luddas)     fatatfa,    faltto, 

tiurn. 
Löje,  n.  nauru,  {)i)ml?,  f)Vml)ctv. 
Löjlig,  a.  nauruHinen,  naurun=a(ainen,  nan* 

rettaiva,  uaurattatoa. 
Löjlighet,  f.  naHrullifnuS,  naurnn-alaifuuS. 
Löjligt,    adv.   naurettaiuaéti,    itaurattaVBaSti, 

naurullifeSti;  han  talar  sa  1.,  i^än  ))ul;uu 
niin  että  naurattaa  1.  uaurcttaicaöti. 
Löjtnant,  m.  luutnantti. 
Lök,  m    fipuli;  (allium)  laufta,  Iljötfi. 
Lökaktig,  -artad,  a.  ft^julimaiucu,  fipnliu  ta« 

:|jainen  1.  faltainen. 
Lökknopp,  m.  (bot.)  fi)>uliu=un44n. 
Lökknöl,  m.  (bot.)  |)a()fa=ftpnli. 
Lökland,  m.  tauffa=maa  1.  =tarl;a. 
Lökstock,   m.    (bot.)   fi^mliu   emt)8   I.   fijbän 

(=men). 
Löksås,  m.  tauffa^taStin  (»imen). 
Lökväxt,  f.  (bot)  fi^)uli=fagh?i. 
Lömsk,  a.  luifjn,    luimu,   fata=anf;ainen,   fa= 
l»ala. 


404 


Li 


Löp 


Lömskhet,  f.  luifjuuö,  luimuuS,  faIa=ttjU;a, 
latoaluuö. 

Lön,  f.  ^atffa;  han  har  lOGO  mark  i  1.,  i)'å' 
ncHä  en  palttaa  1000  maxtha  1.  1000  max- 
fan  paltta;  1.  i  spaunmäl,  j^lrä=^3alfta,  paii-- 
ta  i\}\vidi'd;  våra  gerningar  få  sin  1.,  tc= 
fomtne  faaivat  ^dftartfa;  är  detta  1 — en 
derför?  cnfo  täinä  fcn  )>a(ffa  1.  ^altfana? 

Löna,  v.  a.  ('(/?/"m  !■)  paltata  (4'faau),  :|.ialfcit-- 
taa,  maliaa  pallh;  han  1 — rsitt  folk  väl,  l)än 
^.mlfcittaa  iin-ifeiiiä  f)Vtt>in,  maliaa  icäelicnfä 
l)l)trän  \>aitan;  (belöna)  paUxia  (»tfcn),  maf« 
\aa,  foétaa;  1.  en  välgärning  med  otack, 
maffaa  1.  loétaa  I)t)tt)ä  tijö  tiittäinättöim}!)' 
bellä;  1.  en  ngt,  mafjaa  j.fin  j.futlc,  "faiW- 
ta  jcfit  jöttin  1.  j.fin  j.fuUe;  Gud  löne  ho- 
nom för  det!  jumala  fiäntä  ftitä  1  IjäneUe 
fen  fc^tafccn!  det  1 — r  icke  mödan,  ei  fe 
mat\a  \va\\vt\a  1.  irailuaa,  ei  fe  faitiiata; 
det  1 — r  mödan  att  se  det,  tpUä  fitä  fat' 
felfa  felpaa  1.  fannattaa;  den  handeln  1 — r 
sig  icke,  fe  fau^^^pa  ei  fannata  1.  maffa  irai- 
ircja  1.  de  etuttinen  1.  cbuUista. 

Lönande,  a.  cbulltncn,  etuifa,  ln)i3tl)ifä,  favt= 
tllifa,  troitcKiucn;  en  1.  rörelse,  handel,  favt- 
tuifa  I.  etuifa  liife,  fauf.^))a. 

Lönebesparing,  f.  paU'an=fää^tö. 

Löngifvare,  m.  )^altan=ntaffaja  1.  nintaja. 

Löningshemman,  n.  ^.Htlffa^talo. 

Lönlös,  a.  Ijalfatcn,  fitjijblitcn;  1.  tjenst,  )faU 
faten  »irfa;  1.  möda,  In^iibijti-Mi  1.  tiibjä 
1.  turina  toaiam. 

Lönn,  f.  (acer)  wafiteri,  Jt>aaf)tera. 

Lönn,  adv.;  lägga  foster  ä  I.,  ))anna  1.  I)eit» 
tää  fifiö  falaan,  fakta  1.  Ivmt}ttää  fifiönfä. 

Lönndom;  i  1.,  falaifeéti,  falaifuiibesfa,  falaö» 
fo,  )jeito8fa. 

Lönndörr,  f.  fafa^ciri. 

Lönnficka,  f.  fata=taéfu,  ^^eittc=ta§fu. 

Lönngift,  a.  (bot-)  fala=fiittii3inen. 

Lönngifte,  n.  fala^naiminen,  fala=awicifuug. 

Lönngäng,  m.  fala=fäl}tä»ä,  fala=tic  I.  »^ääf^. 

Lönnhäl,  n.  fala4^ai£fa,  ^iilo»^aitfa,  faIa=fo^^ipi, 
:^3ii{o,  fc^i^si. 

Lönnkrog,  m.  fafa^fa^jaffa. 

Lönnlig,  a.  fafaincn,  falo=. 

Lönnligen  o.  Lrmnligt,  adv.  fataffali,  fahii 
fc^ti,  falaa,  luartain,  falan)if)faa,  falaiviten. 

Lönnlada,  f.  fala4aatitfc. 

Lönnmord,  n.  fala^niurba,  fafainen  murfia. 

Lönnmörda,  v.  a.  fala^muitjvata,  falaa  mur 
f)ata. 

Lönnmördare,  m.  fala-muvfiaaja,  falaincn  mur 
I;a=micS. 

Lönnport,  m.  fala^^ertti. 

Lönnrum,  n.  fala^^aiffa  1.  sfmcne,  ^nilc4iuc 
ne,  fala^fättij  1-  »fammic. 

Lönnsirap,  m.  lr»aa()ber=ftira^i)i. 

Lönnskal  ge,  n.  fola=lructeuö,  Irertti. 

Lönnskog,  m.  ttiaat)terigto. 

Lönnsoeker,  n.  »»aabber»)ofuri. 


Lönnställe,  n.  se  Lönnrum. 

Lönnt,  adv.;  hålla  1.,  :|.ntää  falaöfa. 

Lönntrappa,  f.  fa(a'ra)>ut  (pi)- 

Lönnvrä,  f.  fala=fc))^i,  fala=tätfö,  fala-  1.  ^iilo- 
V^aiffa,  ^iilo,  fcf-^^fji. 

Lönnväg,  m.  fala^tie,  :^iiIo=tie,  löm^^tie. 

Löntagare,  m.  ^alfan^faaja  1.  »cttaja. 

Löpa,  v.  n.  iucSta  (juoffcn);  1.  af  och  an, 
hit  och  dit,  juoffenucUa,  juoffeSfefla,  juD#ta 
1.  juoffenneGa  finne  tänne  1.  fiellä  täättä; 
1.  i  byarna,  fi^^ata  fl}ltä;  1.  kring  staden, 
jueeta  1.  fipata  fau^nngida  1.  :tJttfin  1.  um^ 
Väri  fauf.mnlia;  1.  mot  väggen,  jno^ta  )>ään' 
fä  feinääu;  1.  med  sqvaller,  fantaa  1.  fan» 
neila  tieltä,  jucffuttaa  juoruja  1.  fu{fu»^?U' 
t^eita;  vägarna  1.  ihop,  tiet  fät}toät  1.  fuife= 
ttiat  l}f)teen;  menniskirna  löpte  ihop,  i^= 
mifet  juoffiroat  fcfccn;  1.  ihop  (Jöpna),  juoS» 
ta,  t)iimiä;  1.  miste,  juoeta  ^?aitfi  1.  fin^uttfe 
1.  (;airaan;  1.  miste  om  ngt,  jääbä  ilman 
jcttafin,  ei  faaba  1.  tawata  j.fin;  blodet  i— er 
i  ådrorna,  ireri  jucffee  fucniSfa;  floden 
1 — er  åt  öster,  jofi  juoffee  itään  ifjäin;  lata 
ett  tåg  1.  nt,  juoffuttaa  1.  laéfea  1.  la^V^aa 
tcutt)ia  utcS;  ringen  1 — er  på  ett  snöre, 
rengag  juoffee  1.  tiiffnu  nucragfa;  skeppet 
1 — er  af  stapeln,  laitoa  lähtee  1.  faéfetaan 
teloiftanfa;  bergsudden  1 — er  ut  i  hafvet, 
fttnoren  1.  fadion  niemi  pistää  1.  menee  1. 
fäl)  mereen;  rodnaden  lopp  öfver  ansigtet 
pa  honom,  I)än  lenft  ^unaifeffi  fa^»roiItanfa 
1.  faélrciétanfa,  ^una  Icnfi  faétooihinfa;  han 
lopp  öfver  till  fienden,  (;än  farfafi  »iboif» 
fifen  )^U0tetIe;  tiden  1 — er  fort  (fram),  aita 
fuluu  1.  rientää  ebedecn;  hjulet  1— er  om- 
kring, ^iiörä  fät)  1.  liiffnu  1.  )Jl)örii  1.  fie= 
:pco  t1m^^äri;  1.  fara,  risk,  cUa  »aaraSfa  1. 
ivaaran  alainen,  joutua  »aaraan  1.  tral^in» 
foon;  ett  ryckte  1 — er  om  honom,  bäneätä 
fäl}  i^u\)i  1.  fjuuto  1.  ^uf)u,  f)än  on  I)unboé= 
fa;  denna  sedel  1 — er  med  ränta,  tämä 
fetcU  faSttaa  1.  fa^toattaa  forfoa,  täStä  fe= 
telistä  juoffee  forfoa  I.  faStmia;  knuten 
1— er,  fcimu  juoffee;  1.  på  skidor,  fiiifitää, 
fiiibbettä;  (rara  löjjsk)  tiiliä,  cUa  juotfuit» 
lanfa  1.  fiimoiöanfa  1.  juoffuUa;  1 — nde  ar, 
manad,  fufutoa  1.  futfeira  1.  tämä  liMtoft, 
fuu=faul"t;  1— nde  ränta,  juoffeira  1.  faewa» 
iva  forfo;  1.  sedel,  yleinen  1.  fulfewa  fete» 
Ii;  1— nde  räkning,  aujcnaincn  1.  jnotfenja 
rätinfi;  1— nde  gods  (skejjp.),  jucffenjat 
touföit. 

Löpare,  m.  juofjlja,  fiitäjä;  (att  ri/ra  färger) 
i)ierrin=fian,  janfjuri,  h)ij^)järi;  (ö/re  qvam- 
sttnen)  VääII^ä=fi»xn,  V>äätli»ti»i;  (i  schack- 
spel) juoffuri. 

Löpbana,  f.  fil^ja^^aiffa,  fii§ta=fenttä. 

Löpe,  n.  juoffutin  (=ttimen),  juoffnfe  (»ffeen), 
mafo,  ^Jiimitin  (»ttimen). 

Löpeld,  m.  jnoffu  ftalfea;  ryktet  gick  som 
en    1.    kring    staden,    l;uutD    lulfi    1.    lenfi 


Löp 

»oatfean  traul^btlta  1.  futn  titten  Iie!ft  pittin 

laupuntia. 
Löpgraf,  f.  juo!iu=faittianto,  faartc^faiwanto. 
Löpknut,  m.  toeto=fofmu ;  (i  nät)  juof fu^dmu 

1.  »fitaä;  (snara)  fclmui*,  furma-jolmu,  mutfa. 
Löpna,  v.  n.  jucSta,  :|>timetä  (=nen),  ^Jtimet-- 

fviä,  piimiä. 
Löpning,  f.   (djurs)   jiioffut,    juoffu,  funia; 

(ystning)  juotfu,  juoffutuö,  ^tJttmet^S;  (i  mu- 
sik) juoffutuS,  juoffuma. 

Löpring,  m.  jiioffu=renga§  (=faan). 

Löpsk,  a.  {timainen,  juofiuiKania  ofeit»a,  juof= 
fuinen,  fävlDäS  (=^ään),  färjjeincn,  farjaö 
(=aan),  fuotatnen;  vara  1.,  oöa  juofi"uiI(ait[a 
1.  fiimoilfanfa  1.  fiiltöänfä  1.  fuobiöa  1.  fao= 
baSfa  1.  bofiHa,  fär^iä,  fuotia. 

Löpskhet,  f.  fttmatfuus,  jucffuifuug,  fuotaifuuS, 
boft,  fär^3etf^l}S,  juotfuitta  cIo. 

Löptid,  m.  juotfun^atfa,  !itman=atfa,  fär)5ä=  1. 
!iili=aifa;  hunden  har  sin  1.,  fotra  en  jUof= 
fuittanfa  1.  {iimctKania  1.  nattiCanfa. 

I.öpöga,  f.  (skepp.)  fitmuS,  filmutfa,  fö^ben 
fttmu§,  jitcfiu4ilinu«. 

Lördag,  m.  iaiuiiautat;  hela  1 — en,  fofo  Iau= 
»antat  1.  laua^antainen  ^äilpä. 

Lös,  a.  irrallinen,  irtonainen,  irtonainen,  ir- 
tain (4men),  irrag  (irtaan),  »altoin  (=imen), 
föoKoilltnen,  irti  1.  ir!i  1.  irrcitlanfa  1.  ir= 
rattania  l._  iraUaIIan)a  1.  njofloiaania  1.  anti 
1.  eriHänfä  1.  fjöUatlänfä  clen;a;  en  1.  sten, 
irtonainen  1.  irrallinen  fitei;  stenen  är  1., 
fitoi  on  irti  1.  irroidanfa  1.  irrattanfa;  en 
1.  tand,  irtanainen  1.  toaltoin  l^ianmiag;  en 
].  häst,  irtain  1.  irtonainen  I.  icaltoin  f)e-' 
iDonen;  hästenär  1.,  l^eteonen  on  irti  1.  \v<xU 
loittanfa;  göra  1.,  irroittaa,  erittää;  blifva 
1.  gå  lös,  irtauta,  irroittua,  eritä  (4än), 
irrota  (irtonen);  klippa,  släppa  1.,  leifata, 
V^ääStää  irti  1.  irrallenfa  1.  tcattoiUenfa;  gif- 
va  en  fånge  1.,  )3ääStää  1.  laStea  toanfi  irti 
1.  tcalloitlenfa;  hin  är  1.,  nk?t  on  :(.nrn  iner= 
raefa;  1.  kari,  löt}fä  1.  irtain  mieg;  1— t 
folk,  irtain  tanSja,  irtanainen  icäfi,  jouto^ 
Jcäfi;  han  är  1.  och  ledig,  f)än  on  onuöfa 
iBaöoigfanfa  1.  teatlan  irtaimena;  1— a  är- 
mar, irtanaifet  1.  irtaimet  f)il)at;  slå  sig  1., 
rnhjeta  (=|^ean)  joutilaaffi,  ru»eta  ja  xtvot-- 
tä,  rutt?eta  fuin  runjetafin;  1.  snö,  liji^^ä  1. 
^e^meä  Inmi;  1.  sand,  Iöi)l)ä  1.  juoffenja 
fanta  1.  l;ieta;  bygga  på  1— an  sand,  ra= 
Jentaa  juoffewalle  l^iebatte;  1.  grund,  Iöi}f)ä 
1.  c))ä=n?afaincn  ^^ohja  1.  ipernStnS;  (ej  tät) 
an^to,  I)atera,  l)of)ta,  Vixjiyö.,  f)ötlä;  1.  jord, 
an^to  1.  l;atera  1.  \)'öM  maa;  1— t  trä,  Iö^= 
]^ä  1.  :|)ef)meä  1.  batera  ^un;  1.  tråd,  lientä 
lanfa;  1— t  lif,  ir>etelä  icatfa;  jag  har  1— t 
lif,  olen  1.  watfani  on  itjeteläHä;  (ej  spänd) 
Iöi9l;ä,  lö^fä,  ^ijltä,  i^elteä,  f)ölteä;  1— a  tyglar, 
l^öllät  1.  i'é\}})'ät  1.  iö^fät  ofjjat;  tyglarna  äro 
1— a,  oljjaffet  oh?at  l)ijllällänfä  1.  i}'éä'diiå  1. 
lö^fäHä;  1.  knut,  i}'éM  1.  Iijt)^ä  folmu;  1— t 


Lös  405 

kläde,  (ö^l^ä  1.  i}af(oa  1.  ^>e]^meä  »rerfa;  1. 
mat,  fnlaftia  1.  liufea  1.  :|)e:^meä  ruofa;  lad- 
dad med  1— t  krut,  paljaalta  1.  töt^l^äHä  run= 
bitla  labattn;  1— t  skott,  fq^ä  1.  Iönl)ä  futt 
1.  (anfan^;  spela  på  1 — a  strängar,  foittaa 
lD^f)iIIä  1.  l^öKillä  tielillä;  1.  egendom,  ir= 
tain  1.  ttjattoin  cmaifunö,  irtain  1.  irtanai= 
nen  tatuara  1.  faht;  allt  hvad  han  äger  i 
löst  och  fast,  faiffi  mitä  pnettä  on  irtain^ 
ta  ja  ttinteää;  1— a  häften,  criKifiä  1.  ir= 
tanaifia  h}i(}foja;  elden  är  1.,  tealfea  on 
irti  1.  JcaKoiltania;  1— t  rykte,  t^^jä  ))ul;e 
1.  huntc,  Mtu-pni)i,  juoru»:t3uf;e;  1— t  prat, 
t^l^jät  1.  jontaroat  :(.^nf)eet;  1— a  skäl,  ptxät- 
tömät  1.  ponnettomat  1.  lii^^ät  fi)ljt;  1— t  be- 
grepp, Iöi}^ä  1.  l;eitfo  ^mmärr^é  1.  äii);  gå 
1.  (om  skott),  laueta  (laufean),  :J)ääétä;  (loss- 
na) irrota  (irtonen),  mennä  1.  iiiaäWä.  irti 
1.  anti. 

Lösa,  v.  a.  (ngt  knutet,  bundet)  p'ä'dS't'dä,  pda9' 
teKä,  ^^ääStää  aufi,  aivata,  aufaista,  pääs- 
tää 1.  laSfea  irti  1.  irratlenfa  1.  lualloilten» 
fa;  (göra  lösare)  I)ötlittää,  IjeUittää,  f)cI^oit= 
taa,  laöfea;  (ngt  tvinnadt,  flätadt)  fet)ittää, 
lieSt^ttää,  :pnrfaa,  :|3ää8tää  aufi;  1.  på  ban- 
den, l)ötlittää  nouI;oja;  1.  ett  barn  ur  lin- 
dan, ^ääetää  Ia:|)fi  fa))aIogta,  )3ää8tää  1. 
attjcta  la^ifen  fa^^alo;  1.  ngn  ur  bojor,  pääs- 
tää 1.  laöfea  jofu  !at)leista;  (medelst  lösen) 
lunastaa,  :>)ääétää  lunnailta;  1.  ngn  ur  fån- 
genskap, lunastaa  jofu  n?anfiubc§ta;  1.  ett 
utslag,  en  pant,  luuaStaa  1.  maffaa  i^äätöö, 
)5autti;  1.  salt  i  vatten,  Iiutt>entaa  1.  futat= 
taa  fuotaa  tucbeSfä  1.  njebetlä;  1.  hårdheter 
i  kroppen,  :|^e^mittää  1.  futattaa  ruumiin 
fohjettumia;  L  en  gåta,  arwata  1.  fetittää 
arit)oitu§;  1.  en  uppgift,  fuorittaa  tei;tätt»ä; 
1.  ngn  från  ett  löfte,  en  ed,  :pääStää  1. 
toa^auttaa  jofu  lu^jauffeSta,  hjataSta;  1.  sig, 
v.  r.  :^ääétäitä,  )jää§tää  1.  tunaStaa  1.  Jna^ 
)3auttaa  itjenfä;  knuten  1 — er  sig,  fotmu 
pää\zz  I.  aufenee;  flätan  1— er  sig,  ^almif' 
to  fel^feää  1.  fe^fenee  1.  fet^itttnj  1.  tieStij^; 
slemmen  1— er  sig,  fina  1.  lima  tiufee  1. 
tiufenee  1.  :t>et)menee  1.  futaa;  1— nde  me- 
del, futatta»a  1.  Viet)mentätt)ä  1.  f)uottntta= 
\xia.  aine;  1.  af,  igen,  in,  upp,  ut,  se  Aflö- 
sa,  o.  s.  v.;  jmfr  Lossa. 

Lösaktig,  a.  irstas  (nian),  t;aurelia6  (=aan), 
irStaineu,  l^aureettinen. 

Lösaktighet,  f.  irStaifuuS,  ^anrecIfifuuS. 

Lösaktigt,  adv.  irStaaSti,  i^aureeltifeött. 

Lösarbeta,  v.  a.  fisfoa  1.  ^5uu^ta  irti  1.  cril= 
tenfä  1.  aufi. 

Lösbar,  a.  se  Löslig. 

Lösbita,  v.  a.  ^urra  irti  1.  eriltenfä  1.  pnxS. 

Lösbref,  n.  irtain  firje  (=een),  irtD=firje. 

Lösbryta,  v.  a.  murtaa  1.  mtaista  1.  fiéfoa 
irti  1.  eriltenfä. 

Lösdrifvare,  m.  irtofainen,  töljfä,  joutotainen. 


406 


L  ö  ; 


Lös 


Lösdrifveri,   n.  tvtctatfuu6,  ti3t)länä   olo,  VÖX)^ 

f^t)§,  joutotaifuuö. 
Lösdrifverska,  f.  ivtotaiiien,  ioutoIai8>i»aimo, 

Iöl)fä  uaincu. 
Lösegendom,   m.  tvtain  1.  iBaltoiu  omaifuuS, 

irtain  Mu  1.  tateara,  ivtaimiöto. 
Lösemedel,  n.  liuwotin  (=ttimen),  fulatin  (=tti= 

meu). 
Lösen.  m.  lunnag  (=aan),  lunnaat  (pL),  lunaötin 

(nmen),  hiuagtuS;  1.  för  en  fånge,  icancjiu 

lunnaat  1.  lunaötuö-inaffu;  1.  för  en  pant, 

))antin  hinautin  1.  lunnaö;  taga  1.  för  en 

egendom,   ottaa   lunnaita  1.  Iuna8tn8n'a{;a 

omaifuubeöta;  1.  för  ett  utslag,   :>3äätöfjen 

luna^tuö  1.  juttu=ra(}a;  1.  för  protokoller, 

^öl}tä  =  firjain    UuuiStuS;    (tid  viilit.)   tnn» 

nuS-fana. 
Lösenyckel,  m.  ))ää§tö=atoatn  (4mcn),  :(3ää8= 

tin-atoain. 
Lösepenning,  m.  lunnaat  (/;/.;,  Iunaetu8=raf)a, 

:|)ää6tiinet  iplj. 
Löseskiiling,m.Iuna8tu84;iuta,tuna6ttu(4men). 
Lösfila,  V.  a.  Juiilata  irti  1.  eriöeufä. 
Lösgifva,  V.  a.  :|.\iä8tää  1.  laSfea  iiHi|)aa!fi  1. 

irti  1.  iDalloiUeufa,  ).Hiä8tää,  nm^muttaa. 
Lösgrynig,  a.  muraffa,  murea=vafeincn  1.  =ji)= 

luäinen,  l^el^meän-afeinen. 
Lösgående,  n.  irti  1.  aufi  1.  eriKenfä  ^.^ääfö 

1.  meno,  irtonemnS,  eriäminen,  irtaumincu. 
Lösgöra,   v.    a.    irroittaa,    anjata  1.  ^■'äästäii 

irti  1.  irrallenfa  1.  aufi  1.  crittenfii,  irtaut= 

taa,  erittää. 
Löshaka,  v.  a.  )3ää6tää   f;a!afi8ta,    attjata  1. 

:|)ää8tää  {;af'afct. 
Löshakar,  m.  pl.  löljfät  f;aat  1.  fou!ut. 
Löshet,  f.  irraflifun8,  irtauS;   Ii5i}f)i)i)6,   I;öl= 

tei)8;  IjateruuS,  :(.icf)mel}8;  njcteU}l)8,  Iiufen8 

0.  s.  V.,  jmfr  Lös. 

Löslijelpa,  V.  a.  auttaa  irti  1.  tivi))aa!fi  1.  )Joi8, 

:^ela8taa,  ^Hiäätää,  auttaa  ))ääfemään. 
Löshjon,  n.  ^.läitcäläiueu,  ^.Halffalatucn,  :}>äittjä' 

^aifoittincn. 
Löshugga,   V.  a.  (jafata  1.  Ujöbä  irti  1.  cril^ 

tenfä. 
Löshar,  n.  n)ara=tu!fa  1.  4)iu!iet,  tcfo=  1.  ixmle» 

tuffa  1.  =f)iuf!et,  nifa4;iufiet. 
Löshäst,  m.  icuto4}e>conen,  toieri4)cironen,  ir= 

tain  1.  tt)I;jä  l)Ciooucu,  Iiifa4}etronen. 
Loska,  V.  a.  etfiä  :|.Hiätä,  ctfiä  1.  taf^^^ia  täitä. 
Loskasta,  v.  a.  Ijeittää  1.  ipi8fata  irrallenfa 

1.  irti. 

Lösker,  a.  (lagt.)  irtain  (4men),  irtonainen,  Iöi)jä. 
Lösklippa,  V.  a.  Icifata  irti  1.  aufi  1.  eriUenjä. 
Lösknyta,     v.     a.    ^^ää8tää  1.  ^JääStää    aufi, 

atoata  fotmn  1.  folmuäta. 
Löskoka,  v.  a.  feittää  1.  fiefjuttaa  »»äf;än  1. 

f)el)508ti;  löskokta  ägg,  fie[;autettuja  1.  toä= 

yäxi  !ie()Utcttnja  1.  iceteliä  munia. 
Löskornig,  a.  se  Lösgrynig. 
Löskrage,  m.   irto4'auhi8,  irtanaineu  tauluö 

1.  fanlatin  (-ttimen),  icava4aulu8. 


Lösköpa,  V.  a  hmaStaa,  lunaStaa  ^30t6  1. 
n3a^^aafli. 

Löslifvad,  a.  iiAetcIä=hjatfainen,  iiicteläflä  ck\va. 

Löslig,  a.  (sum  kan  lusas)  Uufeueftja,  fulatoa, 
fnlaututoa;  (ntrcdbar)  \d\vi'ä),v'å,  fuoriutunja; 
(fitj.)  töi)f)ä,  :|3iuta=:()uoUnen,  leirä^^jeräinen, 
i^onneton. 

Lösligen,  adv.  se  Lösligt. 

Löslighet,  f.  {infenetoaifuu8,  fnlaiiHiiinnS ;  fcU 
iciäiväif^VS ;  Ii3^r;t)t}8,  ^3inta4ntolifuu8,  ^on= 
uettomnuS. 

Lösligt,  adv.  IiJ4)l)ä8ti,  ^jääUifiu  ^juolin,  )>inta= 
)^noUn  1.  4motile8ti. 

Löslock,  m.  u^ara4'utrinen,  tefo4utrt,  njale^ 
fntri,  iDara=tuffa,  Ufä=  1.  tt)ara4ä]^erä. 

Lösmunt,  a.  f)e((ä4iiineu. 

Lösning,  f.  :^^ää8täminen,  päMö,  .J?ää8tänU)8, 
atoaamineu,  aufi4>ää8tö;  I)i5l(itt}8;  jnoritn8, 
fucrittaminen,  fehciti)8;  Iuna8tu6;  jmfr  Lö- 
sa;  (hem.)    (operationen)    liuiV0itn8,  tiuiDeU» 

nnS,  futatus;  (verkjiingen)  liufeuemineu,  Uu» 
feaminen;  (det  uppkomna  ämnet)  liutlioS. 

Lösningspenningar,  m.  pl.  Inna8tn8  =  ral)a  1. 
=ra()at. 

Lösningsrätt,  m.  funa8tn8=oifen8. 

Löspenningar,  m.  pl.  pietti  ral^a,  |)ienet  ra» 
f)at;  gif  mig  1.,  anna  ))ientä  ra^aa  minulle. 

Lösrifva,  v.  a.  re^-^iä  1.  re»äi6tä  (-^äifen)  1. 
raa^j^ia  irti  1.  eriffenfä. 

Lösrycka,  v.  a.  temmaigta  (4''aifen)  1.  tt»e» 
täistä  1.  nl?l;täi6tä  irti  1.  erillenfä;  1— ckta 
stycken  (jhj.),  irrallifia  1.  eriUifiä  fa^^a» 
leita. 

Lössaltad,  a.  lr)är)ä4uo(aincu,  ixnifiän  1.  \}iU 
V-oSti  fuolattu,  ^uoii=tnima. 

Lösskrufva,  v.  a.  muioata  1.  icääutää  aufi 
1.  irti. 

Lösskägg,  n.  irate4H-irta,  tefo4Huta,  fiifa4^arta. 

Lösslita,   V.  a.  fisfoa  1.  fi6fai8ta  1.  retoäiStä  i 
(4^äifen)  1.  rutaiöta  irti  1.  erillenfä,  irroit» 
t(xa,  irtaunnnttaa;  1.  sig,  v.  r.  irroittaa  1. 
erfaanuuttaa  1.  luoixntttaa   itfeänfä,  crfaan^ 
tua,  irtaantua,  luopua,  eritä  (4än). 

Lössläppa,  v.  a.  )jää6tää  1.  laSfea  irti  1-  tval- 
loillcnfa  1.  irrallenfa. 

Lössprätta,  v.  a.  rotfca  irti  1.  erillenfä. 

Lösspänna,  v.  a.  pääétää  foleöta,  ^niäStää  1. 
lasfea  jänteestä  1.  jäunitljtfeStä,  ).iää8tää, 
f;eUittää. 

Lössåga,  v.  a.  fal^iata  irti  1.  erillenfä,  eri8» 
fat;ata. 

Lössöfd,  a.  r;erffä»unelliuen,  fe»l)t-'uniucn. 

Löst,  adv.  Ii^l4;ä8ti,  fcireäSti,  I;i3tläSti,  wetC' 
läeti;  jmfr  Lös;  han  tar  icke  1.  i.,  l;än  ei 
fäl)  lL4)f;ä8ti  1.  f)el:t508ti  fiiuni;  ligga  i.  på, 
olla  Ipdänä  1.  I;ijUällä  1.  löDpSti  1.  löi)- 
Idällä  j.fin  :|3äällä;  sitta  1.  åt,  istua  1.  fopia 
icäljästi  1.  f)i3IIä6ti  ^.lääKä  1.  ^^äälle,  otla 
iBäljällänfä  ^Jäältä;  1.  snodd,  lieträstt  l. 
I)i51lä8ti  1.  Ii3l)l;ä8ti  .punottn,  Iien)ä=)3nnciuen; 
1.  spunnen  tråd,  lieftä  tatifa  1.  neule,  lie- 


Lös 


Ma 


407 


wh  1.  IövI)ä=Ief;ntmen  lanla;  gå  1.  på,  la-- 
xata  1.  !ät)bä  :pääae,  Uxata  1.  vljntäiStä  j.fiin 

LGstaga,  v.  a.  tvrotttaa,  erittää,  ottaa  irti  1- 

erilteniä;  1.  alla  stycken,  ottaa  !ai!ti  Up^ 

paket  eritlenfä  1.  irti. 
Löstand,  f.  iimle4)amma8,  tefo=f)amtna8,  ^ano= 

1.  :t5ancnta=f)ammaS. 
Löstryckt,  a.;  1.  läs,  t)tlppo  1.  fierffä  Mtu. 
Löstvinna,    v.   a.    Iie§tt)ttää,    lietoittää;  1— d 

tråd,   lietoä  1.  neStt)ui)t  1.  Vét)l)'å  1.  iantea 

neule  1-  tanfa. 
Lösvad,  f.  h)ak»:t3obe  (^>cl;feen),  tc!o=)3ol^e. 
Lösveckla,  v.  a.    fe£)ittää   1.  piixlaa   au!i  1- 

irti,  )3ääätää  fäärljltä. 
Lösvrida,  v.  a.  toäätttää  1.  fiertää  aufi  1.  irti. 
Lösväska,  f.  fanto4auHu,  :|JDSti4auffu. 
Lösärm,  m.  irto4;i[;a,  irtanainen  f)il;a. 
Lösörebo,  n.  irtaimisto,  irtaimet  falut  1.  U- 

:|3ineet  (j)l.),  irtain  cmaifnuS. 
Lösören,  n.  pl.  se  Lösegendom. 
Lösörepant,  m.  irtain  :j>antti,  irtaimi84^antti. 
Lösörepersedel,  m.  irtaimi§  =  fahi  1.   =!a^^ale 

(«een)  1.  'Uphu,  irtain  1.  irtanainen  tapiui. 
Löt,  m.  fät)rä,  )i^örän=fäl}rä. 
Löt,  f.   (betesmark)  ^{;teis=taibun  (=tumen), 

far|a=maa. 


M. 

Macadamisera,  v.  a.  malabamita  (=tfeu),  tin= 

nertää,  mnferoittaa. 
Macerera,   v.  a.  (kem.)  tioittaa;   m — s,    v.  p. 

Uota  (=!oan),  liotetaan. 
Machin,  m.  fl.  se  Maskin  o.  s.  v. 
Maculatur,  m.  fl.  se  Makulatur  o.  s.  v. 
Madam,  f.  matami. 
Madonna,  f.  mabomia,  neitf^t  3)^aaria,  p\}\)'å 

ncitfijt. 
Madra,  f.  (asperula)  maratti. 
Madrass,  m.  matraSfi. 
Madrigal,  m.  mabrigali,  fem^3i4auletma. 
Maestoso,  adv.  (i  musik)   maeStofc,   tjIeaniSti. 
Mag,  m.  itäi6=maan  tietäjä,  maagi. 
Magasin,  n.  mafafiini,  lt>ara«attta,  fäit^^uone 

(»een);  (fig-)  firjefmiéiti),  firjauö^waraSto. 
Magasinage,  f.  mafafiinoitfemuS,  ma!a[iiniin=- 

:|3ano;  mafafiini^maffn. 
Magasinera,  v.  a.  pam\<i  mafafiiniin  1.  tr>ara= 

oittaan,  matafiinoita  (=tfen). 
Magasinsförvaltare,  m.  mafa[iinin=()citaia. 
Magbråck,   n.  maf;an=  1.  teatjann-eioel^ttjmä, 

m<x\)o.4o\)iv.. 
Magdroppar,  m.   pl.  mal)an  =  rDl)bot,   JBatl'an= 

ti)5at  1.  n-cf;bot. 
Mage,  m.  iwatfa,  mal;a;  (himage)  f)aima;  god 

m.,  f)V}toä  1.  terttte  isatfa;   jag  har  ondt  i 

m— en,  loatfani  on  !i^eä,  amtfaani  pwxtt  1. 


fitviStää;  jag  har  slitningar  i  m— en,  ir^at* 
faani  roil^foo;  jag  far  ondt  i  m — en,  tä^ 
iimtiatleni ,  (dUa  pixxxa.  toatfaani,  ii^atfani 
tulee  fi^^eäffi;  jag  har  ej  m.  att  se  det, 
toatialtani  en  faa  fitä  näf;b^ffi,  ei  ole  pzx> 
naa  fitä  näf)bäfjeni;  ligga  på  m.,  oCa  1. 
maata  toatfciltanfa  1.  maljotttanja;  lägga  sig 
på  m.,  pixxma  1.  (asfea  ivatfoiilenja;  lägga 
sig  till  m.,  få  stor  m.,  iriatfiötua,  tuSa 
njatfaHaaffi;  skjuta  ut  m— en,  ;|.nilli§taa  toat' 
faanfa. 

Magelixir,  m.  lt»atfa  =  tt)iina,  iratfan^Iääfe 
(=ffeen). 

Mager,  a.  Iaif;a,  (spenslig)  I;oiffa;  m — t  kött, 
laitja  1.  fuitoa  lilja;  m.  måltid,  Iait;a  1.  tuäe» 
tiin  atria;  m.  jordmån,  åker,  fail;a  1.  fjuono 
1.  iinietiin  1.  h3äp=u>äfinen  maa,  ^jelto;  m. 
börs,  f)oiffa  fuftaro;  m — t  ämne  (fig.),  ^OU» 
neton  1.  fniwa  aine;  bli  m.,  Iail;tua,  tuQa 
Iaif;affi;  göra  m.,  laibentaa,  lail;buttaa;  m. 
kost,  fuiwa  ran>into,  lailla  muona;  ngt  m., 
lail)anläntä,  Iatf)an4a(ea. 

Magerhet,  f.  laifjnuä;  fuitcnus,  l^oiffuuS;  jmfr 
Mager. 

Magerlagd,  a.  ifail;afa6  (4faan),  faifjanläntä, 
Iail;an=fara)3pa  I.  =falea. 

Magert,  adv.  Iail;aöti,  fuitoaStt. 

Magfeber,  m.  föatfan»  1.  mal;an=funme  (=een). 

Maggrop,  m.  jl}bän»ala. 

Maghinna,  f.  mal;a=^aita,  >t)at[a4^aita,  hjatfa» 
!elmu. 

Maghosta,  f.  mcäjci.--  1.  Iriatfa4)§!ä. 

Magi,  f.  loifjtu,  loi(;to,  JvclBouö,  taifauö,  tai» 
!a,  noituus,  noitu,  (oif)tu=tatto,  noitu^eino. 

Magiker,  m.  toelljoja,  ftielbo,  Icililija,  noita, 
loiljturi,  noituri,  filmän=tääntäiä. 

Magisk,  a.  loifjtuinen,  taifainen,  noibaltinen, 
IoiI)tu=,  noita=;  m— a  konster,  loif)tu=  1. 
noitakonstit;  (fig.)  noitutva,  lumoatva,  loif;» 
tilva,  Ijnrmaawa;  m.  inverkan,  tumoaroa  I. 
lumoinen  1.  l^urmaauja  iuaifutus,  loi]^to=  1. 
taifa^njaifutuS. 

Magister,  m.  maiSteri;  filosofie  m.,  irnifauS» 
tieteen  maisteri. 

Magisterbref,  -diplom,  n.  maiStcri=!irja  1. 
-tobiötuS. 

Magistergrad,  m.  maisterin=arn}0. 

Magisterkrans,  m.  mai8terin4e^^:|3Cfc  (=een). 

Magisterpromotion,  f.maiSterin--lin(;tiäifet(}j/.;. 

Magistrat,  m.  maistraatti,  faupungin  l^aEituS. 

Magistratsperson,  m.  Ijaflituffcu  jäfen  (=en), 
f)altituS=mieS. 

Magistrera,  v.  n.  fäljbä  maiStcriu  tutfintoa 
1.  tutttnncn. 

Magkramp,  m.  tvatfan-roetotauti. 

Magkörtel,  m.  lr>atfan=ri)anen  1.  =rif)a. 

Magmedel,  n.  n3atfan4ääfe  (=ffccu). 

Magmun,  m.  ir>atjan=luu,  emätin  (=ttimcu). 

Magnat,  m.  tvaltifaS  (4taan),  vlinujS,  fuurinmS. 

Magnesium,  n.  magnefio. 

Magnet,  m.  maneitti,  mauictti. 


408 


Mag 


Magnetisera,   v.  a.  manietijeutaa,   manettita 

(=tfen). 
Magnetisk,  a.  mancitttnen,  maneittttirtcn,  ma- 

nettin;  m.  kraft,  maneittt-iroima;  m— a  fe- 

nomeuer,   maneitifltict    1.   mancitti» ilmiöt; 

m— t  jern,  inaneittineit  rauta. 
Magnetism,  m.  inancittifituj!,  maneittt=nioima. 
Magnetisör,  m.  maneititfija ,   tunto  =  tvoimalla 

^javantaja. 
Magnetnål,  m.  maneitti=neu(a. 
Magnetometer,  m.  maneittn=mittavi. 
Magnetsten,  m.  maneitti=fi»i. 
Magnetstruken,  a.  maneitifla  f;itt)utettu,  ma= 

neitiUiueu. 
Magnetstång,  f.  manetttt=}>uiffo,  maneitti^^ja» 

liffa,  inaneittt=fanfi. 
Magpiller,  n.  toatia4MCcri. 
Magplåga,  f.  h5atiait=tt)aiir>a  1.  =h.>äänne  (=nteen) 

1.  '-tipu,  (knipning)  itjatfau^uru  I.  ))ure  (=ecn), 

(slitning)  iv)at[a»trit)(e  (=een). 
Magplåster,  n.  inaf)a4aaStan. 
Magpulver,  n.  tt.iat|a=  1-  mal)a=^3u(lceri. 
Magra,  v.  n.  laihtua,  laimeta  (=nen),  laikntua, 

fuit^tua. 
Magref,  n.  'ä\)l\),  J»atfan4''Urut  (pl). 
Magsaft,  m.  niaf)an=ne8te  (=een). 
Magsjukdom,  m.  »atia=tautt,  mafia=tauti. 
Magskärpa,  f.  trat)an=tuimeet  1.  =fir^eet  (pl)' 
Magspänuing,  f.  »ratfan  1.  maftau  ^öl;ett}ö  1. 

^Mtf)ietu8  1.  ^uttiötuS. 
Magstark,  a.  ruotainen,  fulamatou,  ttjm^jäiiC' 

toä,  in^ottatoa,  itettäaä,  f)äj)eämätön,  jutfea. 
Magstärkande,    a.  »atfaa  fitotoa  1.   tt>aI)ft>iS= 

taiua. 
Magsyra,  f.  »uatfau^futfclma,  isatfan^n^cS. 
Magsäck,  m.  inaf)a4autfu,  ^JÖtfi,  cmätti. 
Magt,  se  Makt. 
Magvärk,  m.  u>at)an4mvu  1.  =!t}JU  1.  'iraitoa 

1.  =!i»i8t^8. 
Malin,  se  Man  (låiigt  a). 
Mahognyträd,  n.  ma^Dufi^uU. 
Mahomedan,  m.  tualiomcttilainen. 
Maj,  m.  mai--fuu,  tcufo=fuu;  första  M.,  aBa= 

^jun^iäiteä. 
Majbagge,    m.    (meloe    proscarabaeus)    tcufo» 

Majblomster,  n.  (primula  farinosa)  ^juuevwa 
eftftö. 

Majdag,  m.  Icivät^äirtjä,  toufo=fuun  ^äift>ä. 

Majestät,  n.  majesteetti,  fuuuia=fuuruu§,  »oi» 
ma=  1.  I»a(ta=iuuvuu8,  fuuruuS,  ^([)äiil)ij§, 
l}le»»)l)§,  majcetecttifuuö;  Guds  m.,  Suma» 
lan  funuia»juuruuö;  konungen  framträdde 
i  hela  sitt  m.,  fuutngaö  aetui  efiin  täijfié» 
fä  1.  faifigfa  funniDiéjania  1  mal)tatruubeä= 
fanfa  1.  jalcubeSianfa;  Hans  Kejserliga  M., 
Äcifarillinen  3)iaj;cétecttt;  Hans  M.,  Apänen 
SD^ajeöteettinfa;  Ers  M.,  Seibän  a)?ajesteet= 
tinne. 

Majestätisk,  -lig,  a.  majeStectillinen,  majeS= 
teettinen,  jnal;tanjainen,  jato^rooimainen. 


Mak 

Majestätlighet,  f.  maieéteetittifuuS,  majeSteet^ 
ti[uuö. 

Majestätsbrott,  n.  majegtcetinnnfcS. 

Majestätsförbrytare,  m.  majegteetiun-iffcja  1. 
4ouffaaja. 

Maj  gräs,  n.  (koleus)  mefi4)cinä. 

Major,  m.  majuri. 

Majorat,  n.  efifoi8  =  cifeuö,  efifcn  ^erittälrä 
(cmaiiuus). 

Majoritet,  f.  enemmistö,  ufeimmistc,  enimmät 
puokt,  enimmät  buubot,  enin  cfa. 

Majs,  m.  maieft,  turfin=»e[;nä  1.  =cl;ra. 

Majstång,  f.  fuffaiS=fatfo  1.  =faiffo  1.  =riutn, 
tanSfi=riufu. 

Mak,  n.  oböjl.;  i  sakta  m.,  ^ifja^njoittoa,  l^il= 
jallenfa,  biljaffenfa,  toerfaUenfa. 

Maka,  v.  a.  fiirtää,  ftirrttttää,  [iirraltää,  muut- 
taa, afettaa,  Iii[;entää,  fc{)entaa;  m.  hit  sto- 
len, ajeta  1.  fiirrä  tuolia  tänne  1.  tänne* 
mä!ft;  m.  bränder,  fobentaa  fefäleitä;  m. 
undan,  toäiStää  1.  fiirtää  l^oiS  1-  tieltä;  m. 
ihop,  afettaa  1.  Iiif)entää  1.  ftirrljttöä  l)t)teen 
l.Iifemmätft;  m,  sig,  v.  r.  fitrttiä,  hjäistöä, 
toäistäitä,  nniiStl^ä,  fofiennaita;  m.  sig  i 
släden,  fol)cnnaita  refebcn;  m.  åt  sig,  ftir= 
tää  fijaa,  tet;bä  i.  antaa  tilaa,  toäiStäitä, 
tt»äistää;  m.  er  ihop,  ftirttjfää  litemmäffi 
1.  fcommallc. 

Maka,  f.  :).mDlifo,  atoio,  anno^nolt  1.  =fum|>- 
pani,  fum^ipani. 

Maka,  adj.  ^.mri,  V^tä  ^aria  (ofetua);  m.  van- 
tar, |.^ari=fintaat,  ^arittaifet  fintaat. 

Makadamisera,  se  Macadamisera. 

Makalös,  a.  iperraton. 

Makalöst,  adv.  iverrattomoSti,  toertaifettanfa, 
irerratta. 

Make,  m.  (af  ett  par)  )jart,  hJaStine  (=een); 
m— n  tili  en  sko,  fengän  JuaStine  1.  ^ari; 
utan  m.,  :>3ari4ucitif  ^''ariton;  m — d  tili  en 
tafla,  taulun  a^aStine  1.  ^ari;  (Uke)  »erta, 
hjertainen;  det  finnes  ej  m — n  tili  honom, 
ei  Itänen  »ertaanfa  1.  »ertaistanfa  lö^bä; 
aldrig  har  man  hört  m — n,  eibän  fellaiSta 
1.  mcfcmaa  n^iclä  1.  ennen  ote  fuultu;  har 
du  sett  m— n  tili  kari.»  cfetto  mcinta  1. 
mcfomaa  micStä  ennen  nä(;nl}t?  äkta  m., 
).^uolijo,  airio^uolifo  1.  4>uoIi,  an>io=mieS  1. 
'fnmj3^.'ani;  trogna  makar,  uSfoflifet  ^uoti= 
fot  1.  aTOio4uoiet. 
Maklig,  a.  ixtetfo,  »etelä,  hjetMinen,  nefofa, 
toertfainen,  rcerfaltinen,  n^ebä4^eräinen;  hau 
är  mycket  m.  af  sig,  fjän  on  herttainen  1. 
rtjetelä  luounoStanfa;  föra  ett  m— t  lif, 
elellä  nefofaöti  1.  iretfatlifcSti  1.  tt}öttömästi, 
).ntää  tliötöntä  1.  lr>erfallista  elämää;  (sjöt.) 
mutainen,  mutaira. 
Maklighet,  f.  uierttaifuuS,  irerfattifuuS,  nefo= 
fuuS,  »ettallifuus,  toetclpus;  (»jut.)  mufai» 
fuuS. 
Makligt,  adv.  hjerfallenja,  iBCvffaan,  treiffai» 
feSti,  nefofaeti,  wetfaUeen. 


Mak 


Mal 


40d 


Makrill,  m.  titöfviKt. 

Makrougiyn,  n.  tna!rooni=  1.  ma!aront  =  iuu= 
rima. 

Makt,  f.  rooima,  itȊ!i,  nta^ti,  tralla;  han  har 
icke  m.,  ^netlä  ei  ole  irotmaa;  med  all 
m.,  faifin  iDoimiii,  fatfeSta  troimaSta;  med 
m.,  iräfifin,  toäfi^teatlaHa;  bruka  ra.,  tebbä 
irä!iuäi§tä  1.  aiafi=iraltaa;  han  har  språket 
i  sin  m..  [;änellä  Dit  tieli  tratlagfanfa;  han 
har  m.  att  göra  hvad  han  vill,  bälten  1. 
Iiänellä  en  ttalta  1.  tooima  tel)bä  mitä  tat)= 
tco;  det  står  i  er  m.  att  göra  det,  teibän 
on  tealta  1.  iraHaöianne  tel)bä  fe  1.  iiiin,  te 
rpDttte  feu  tebbä,  tciflä  on  ftoiuia  fitl;en 
tt)i3l)ön;  det  står  ej  i  min  makt,  fii£)en  ei 
minulla  »ointaa  1.  'fi)h)ä  de,  fiil^en  en  f^= 
lene,  fitä  en  tebbä  tnoi;  jag  äger  ingen  m. 
dertill,  fiil;en  ei  minulla  »altaa  ole;  jag 
har  1.  får  ingen  m.  med  honom,  miuä  en 
häntä  jaotta  »cot,  en  l^äneKe  )vci  mitään, 
en  ^äneötä  »altaa  faa;  när  vreden  far  m. 
med  honom,  !un  fiulfu  f)äncn  faa  njaltoi» 
I^infa  1.  faa  bänesjä  n^allan  I.  mal)bin;  dn 
har  ingen  m.  öfver  mig,  finuUa  ei  cle  mi= 
tään  Jvialtaa  1.  »oimaa  minun  t^litfeni;  haf- 
va  m.  öfver  lif  och  död,  cHa  ipalta  t)en= 
gen  1.  elämän  ja  fnoleman  l^litfe,  oUa  elä= 
mä  ja  hiotema  (j.fnn)  toallaSfa;  bruka  sin 
m.,  fäi)ttää  n^altaanfa  1.  hjoimaanfa;  de  som 
m — en  hafva,  ne  joilla  hjoima  1.  uhalta  on, 
inal)taivat,  inaltiaat;  vara  vid  m.,  pt!\\.}'å  1. 
oCa  »oimaöfa;  hälla  vid  m.,  ^itää  1.  pi)- 
fl}ttää  troimagfa,  ^tlä=|)itää;  derpå  ligger 
ingen  m.,  fiinä  ei  mitään  mabtia  cle,  fe 
en  iratlan  ma^)bitonta  1.  ponnetonta  1.  n.iäbä= 
jätöistä  1.  mitätijntä;  m.  till  lands  och 
sjöss,  jt^oima  1.  )ota=iooima  maaKa  ya  xm- 
rellä;  riket  har  en  stor  m.  pä  benen, 
n>alta4'unnalla  on  fuuri  1.  ifo  ttiäfi  1.  h>oi= 
ma  jalfeitla;  de  himmelska  m — erna,  tai» 
lt>aan  fota  =  jonfot;  menniskan  står  under 
högre  m— ers  ledning,  ihminen  on  tor!eam= 
^ain  1.  l}Ietoäm)3äin  njoimain  jot)bettatt?ana; 
de  krigförande  m — erna,  fotaa  täl)»ät  1. 
^jitäträt  Jt>allat;  de  europeiska  m — erna, 
Suro^^an  toaKat;  högsta  m— en,  ^lin  1.  for» 
feintoalta;  lagstiftande  m.,  Iainfäätäjä=rt5al- 
ta;  verkställande  m.,  fäl}ttäiä  =  n?alta;  oin- 
skränkt m.,  rajaton  ttjalta;  statens  begge 
m— er,  nialtion  molemmat  toaHat. 

Maktbit    m.  Ȋti=|?ala. 

Maktfullkomlighet,  f.  täl)fi=iDaItaifuu«,  täpfi» 
mal}tiiuu§,  täöfi  1.  toto  iralta  1.  l^aditné» 
toalta. 

Makthafvande,  a.;  de  m.,  »caltiaifet,  toaltiaat, 
mal)tah^at,  »aHan^^jitäjät,  njalta=miel;et,  toaU 
tan  pääM  olijat. 

Makthugg,  n.  h)alta=juoni,  hjaltanSfu,  mal;ti-- 
Ipönti. 

Maktlös,  a.  tooimaton. 

Maktlöshet,  i.  njoimattomuug. 
Svenskt- Finskt  Lexikon. 


Maktord,  -språk,  n.  ma^ti»fana,  tpa(ta=fä8fv, 

ma^ti=fäéf^,  teoima^fana. 
Maktpåliggande,  a.  tä^betlinen,  ^jainaiua,  tär» 

feän^arnjoinen,  tärtcä. 
Maktägande,  a.  se  Makthafvande. 
Makulatur,   s.   indekl.   fääre=  1.   ti5rti)':t3aperi, 

Maknlera,_  v.  a.  liata  (^faan),  foaista  (»faifen), 
rl^lrettää;  han  kom  derifrån  illa  m— d 
(fig.),    tuli   fieltä  :>3a^oin   ^etmuntettuna   1. 

njtretettvnä. 

Mal,  m.  (siliirus  glnnis)  monni,    fäfiä;    (kläd- 

nia!)  foi,  tiifa,  fcifa;  full  med  m. ,  foinen; 

blifva  fnll  med  m.,  foiStna,  tuKa  foibiu. 
Mala,  v.  a.  jauhaa,  janl^oa,  jauliella,  inl}IIvit= 

tää,  (hastigt)  jauhattaa;  låta  m.,  jauljattaa, 

jaut)atella,  jaul^atuttaa;  blifva  målen,  jau= 

l)auta,  jau^outa;  m.  upp,  janl^aa  1.  jau;^at= 

taa  taif!i;  qvarnen  m— r,  mt)IIl)  jauhaa. 
Maifisk,  se  Mal. 
Malis.  f. ;  m— en  påstår,   l^oetaan,  afat  ^u^u» 

tt?at  1.  ^anenjat  1-  I;ofett>at,  tatana^^äin  )3an« 

naan. 
Malja,  f.  rengas  (=!aan);  (skepp.)  ruori=farana 

1.  n-engaö. 
Mall,  m.  (skepp)  mafli. 
Malle,  m.  (i  bröd)  f^bän  (^men\  fifuSta. 
Malm,  m.  malmi;  bryta  m.,  lonbia  1.  faiioaa 

malmia;  ljudande  m.,  bclifetoä  toaSfi. 
Malm,  m.  (sandig  mark)  ai)0,  fangaö  (=taau); 

Luolais-m.,  Suolajan  af)o  1.  fangaä. 
Malmaktig,  a.  malmimainen,  malmin=ta^ainen. 
Malmanledning,  f.  malniin=ail;e  (=een)  1.  »ilma» 

uS  1.  =jo^to,  malmi-juonti  1.  ^uoni  1.  ':|)aiffa. 
Malmart,  m.  malmin4aji. 
Malmartad,  a.  malmin4ainen  1.  »laatuinen  I. 

»faltainen. 
Malmberg,  n.  malmi-wuori. 
Malmblandad,  a.  malmin^fefainen. 
Malmbokare,  m.  malmin=mI3p^^äjä  1.  »roufjija. 
Malmbrott,  n.  malmi4ouI;oS  1.  »faitDoS. 
Malmbrytning,  f.  malmin=lcu^inta  1.  4;affuu. 
Malmfyndig,  a.  malminen,  ma(min»t)itön)ä. 
Malmfang,  n.  malmiu^faanto. 
Malmfält,  n.  ma[mi»aia    1.   »maa  1.   »tanner 

(»teren)  1.  »lenttä. 
Malmförande,   a.  ma{min»^itän?ä,  malminen. 
Malmgryta,  f.  malmi»^3ata. 
Malmgäng,  m.  maImi»fuoni  1.  »juoni. 
Malmhalt,  n.  malmin»^)ito,  malmifuuö,  mal' 

min=))aIjouö. 
Malmhaltig,  a.  maImin»^ntotnen  1.  »fefainen. 
Malmletare,  m.  malmin=etfijä. 
Mahnrik,  a.  runia8»malminen,  malminen. 
Malmsten,  m.  malmi=tin'i. 
Malmstack,  m.  malmi»rt)I)mä  1.  »jouffo. 
Malmstreck,  n.  maImi»fuoni  1.  »juoni. 
Malmstiiff,  n.  malmi»fift(i. 
Malmtrakt,  m.  malmi=tienoo  1.  »^aiffafunta. 
Malmåder,  f.  maImi»fnoni. 

52 


410 


Man 


Malström,  m.  treben^^^örrc  (=rteen).  1 

Malt,  n.  maliai  (-Ataan),  moltaat  (pi),  imetät 
1.  imeliätjct. 

Maltbad,  n.  rnatta§=fauna. 

Maltdricka,  f.  (ät  boskap)  ntaKa8=juDma. 

Maltedryck,  m.  taari,  tnaHa8»juDma. 

Malteserriddare,  m.  2)2aItaIaiS=ritan.     . 

Maltqvarn,  f.  maKa§=OT^lIn. 

Malva,  f.  se  Kattost. 

Malvartad,  a.  (hot.)  maliramaincn. 

Maläten,  a.  fcin=hicmä,  fcituttut;  (fig.)  fuif)= 
tunut,  ranftötunut,  laiBtunut,  ra^^^cuntimut. 

Malört,  f.  (artemisia)  maruna,  foi=ruo()0,  mali. 

Malörtsbrännvin,  n.,  -extrakt,  n.,  -droppar,  m. 
pl.  fciruofjo^iciina,  maruna»  1.  malia-oI)bct 
(pL). 

MamerinjT,  m.  (skepp.)  ^um^^^uujuun  =  tenin, 
mamerinfi. 

Mamma,  f.  mamma,  äiti,  emo. 

Mammon,  m.  mammona. 

Mamsell,  f.  raamicli. 

Man  (a  långt),  m.  barja;  häst  med  hvit  m., 
Iiina4)arjafie»onen;  med  gul  m.,  fulo^arja. 

Man  (a  koit), m.  mie§  fmiefien);  m.  emellan, 
frän  m.  till  m.,  ibmtéten  fcöten ,  fanfan 
feéfcn,  micbeétä  mieheen,  l)I}bc8tä  toifeen; 
det  är  i  hvar  m— s  mun,  fe  on  jofa  mie= 
ben  fuuéja;  pä  m.,  till  m — s,  per  ni.,  mie= 
bcen,  mieltä  jäälle;  dödens  m.,  fnoleman 
oma;  menige  m.,  rafitt^aS  (»aan),  lititeinen 
fania;  gift  m.,  nainut  mie§;  en  stor  m., 
iuuri  micS;  m.  efter  m.,  m.  för  m.,  micé 
miebettä  1.  mieheétä,  micbittäin;  tredje  m., 
Jclmaé  1.  mun  mie§;  m.  mot  m.,  mies 
mieltä  iraétaan,  tiffi  «fitä  njaStaan;  m.  ur 
huse,  mieS  talolta  1.  taloéta;  god  m.  (lagt.), 
uSfottu  mieé;  han  är  min  ra.,  bän  on  mie» 
beni,  (jig.)  bän  on  minun  miebiäni;  det  är 
jag  m.  för,  fen  mind  tataan,  minuSfa  fen 
tefijä  on;  det  är  han  icke  m.  till,  ei  bä 
nesfä  ftiben  mie§tä  1.  fitä  mieStä  ok;  en 
m.  bör  stå  vid  sitt  ord,  fana^ta  mie§tä, 
far»eöta  bärtäd;  miebcn  tutee  fananfa  p'v 
tää;  hundra  m.,  fata  mieStä;  tre  m.  högt, 
loimeen  miebeen,  mieltä  tolme,  folmeöfa 
miebc^fä,  folmifin,  fclmen  mieben  )>atfulta 
1.  rcablrana;  hon  och  hennes  m.,  bän  ja 
miebenfä;  hustrun  jemte  sin  m.,  iraimo 
miebinenfä;  m — en  i  huset,  mieé  taloSfa, 
talon  1.  perbecn  ifäntä;  bli  m.,  miebiétijä; 
förening  af  män,  mie§»funta. 

Man  (a  kort),  pron.  indef.  återges  vanl.  med 
pass.  formen  på  »taan  (»tään)  eller  med  3 
pers.  sing.  aktivum,  t.  ex.:  m.  säger,  fa» 
notaan;  m.  visade,  nätitettiin;  m.  går,  men» 
nään;  m.  visar  icke,  ei  näötetä;  man  talte 
icke  sanningen  der,  fieHä  ei  färfittt)  1.  ei» 
h?ät  !ärfineet  totuutta;  m.  far  se,  faa  näb» 
bä;  m.  orkar  icke  alltid  sjunga,  ci  aina 
jatfa  taulaa;  m.  blir  trött  af  springande, 
jncffemifegta  »äfbl)  I.  hjäftitään  1.  ihminen 


hjäfpt);  m.  blir  ju  trött  af  det  arbetet,  ttjä» 
ftit)bän  fiitä  tt)ö§tä;  dertill  kan  m.  sluta 
deraf,  fen  n:oi  1.  faattaa  arirata  fiitä;  det 
kunde  m.  tydligen  se,  fen  faattoi  fel»ä§tt 
näbbä;  honom  säg  man  ofta  der,  bänen 
fieflä  ufein  näfi,  bänet  fiellä  nfein  näbtiin; 
om  dem  hörde  m.  alldrig  talas,  niiétä  ei 
fcSfaan  fuuKut  1.  fnnltu  ^.ntbuttaioan;  sä 
får  m.  icke  göra,  ei  uiin  tebbä  faa;  så  kan 
m.  icke  säga,  ei  niin  fanoa  wci  1.  faata, 
niin  ei  ttjoiba  1.  faateta  fanoa;  dertill  kun- 
de m.  icke  sluta  af  deras  samtal,  fitä  ei 
beibän  )>atinaStanfa  arvata  »oitu  1.  tvoinut; 
m.  brukar,  ta^.M  on,  on  ta^Mua  1.  ta|>a;  m. 
måste  arbeta,  iVi''öX'i  täotiin  tebbä  1.  ).ntää 
tefemän  1.  tebbä  1.  tebtämän;  m.  har  att 
iakttaga,  »aarin  on  ottaminen,  tutee  ottaa 
n?aari,  on  toaarin»otettatt»a ;  m.  bör  ej  ka- 
sta sig  i  faror,  ci  auta  beittä^ttjä  1.  beittää 
itfeänfä  tx>aaraan. 

Man  1.  Mans,  adv.:  säg  m.  nt,  fano  lr»aan  1. 
fano^^ja  fuoraan;  hör  m.  på,  min  vän,  fnu» 
ie^-^^a,  bStän^äni;  hör  m.  pä  bara,  !uute^>» 
paii  1.  funleS  »aan,  fnulfaapa-3  iraan;  ser 
m.  på,  fatfc):}Ja8  1.  fatfoS  1.  fatfctaapaé  ttaan 
1.  fitä;  gå  m.  pa,  fäti^^^^ä  t»aan  1.  »abmaS» 
ti  iraan  1-  eteen»|>äiu  traan,  mene  mene 
»aan. 

Mana,  v.  a.  feboittaa,  »aatia,  penätä,  fonn8= 
icia.;  m.  ngn  att  uppfylla  sin  pligt,  fcboit» 
taa  1.  »aatia  j.futa  täöttämään  »ettcotli» 
funttanfa;  han  måste  m  — s  till  allt,  bäntä 
täntDt)  feboittaa  1.  fowiötaa  faiffiin;  m.  pa. 
ufittaa,  bcpnttaa;  m.  på  sin  häst,  fäSfcä  1. 
utittaa  1.  hoputtaa  beii^oStanfa;  m.  godt 
för  en,  pubua  j.tnn  puclcéta  1.  puoleen;  m 
i  häkte,  panettaa  »anfiutcen;  m.  en  ämli 
(skepp.),  maanata  1.  juoffuttaa  föuben  pää; 
m.  fram,  upp,  nt,  se  Frammana  m.  m. 

Manat,  m.  manaatti,  meri»lebmä  1.  »»afiffa. 

Manbar,  a.  (om  ynglingar)  mie8=funtainen, 
mieben  ijäsfä  (olenja),  mieben»ifäinen,  nait= 
tilag  (»aan),  naima»ijä§fä  (oIe»a),  manna, 
micbufaS  (»tfaan);  (ym  flickor)  mie§»funtai' 
nen,  mtebufaö,  naitio,  naima»ifäinen,  naita» 
»an  ijättä  1-  ijäéfä  cle»a);  m.  ålder,  naima» 
ifä,  naita»an  itä. 

Manbarhet,  f.  mie§»funtaifuuS;  mieben=ifäi» 
\\.m,  fulbaié»  1.  itaima»ifä;  mcrfiuä»itä,  nai» 
ticifuuS,  naita»uu§. 

Manchett,  se  Manschett. 

Mandat,  m.  (bedrift)  mabti»tt>ö ,  uro»ttiö;  n. 
(påbud,  uppdrag)  fäéf^;  (fullmakt)  lupa»  1. 
»alta»firia. 

Mandel,  m.  manteli;  (anat)  niu8,  nifunen, 
nielu»rifa. 

Mandelbröd,  n.  manteli»teipä. 

Mandelkrans,  m.  manteti»fiefu. 

Mandelträd,  n.  (amygdalus  communis)  man= 
tcli»puu. 

Mandolin,  m.  mantotini,  mantoli»fantete  (»een). 


Man 


Man 


Mandom,  m.  mtef)llUä,  urouö;  Christi  m — s 
annammelse,  ÄriStufjeu  mieljuuben  cttamt- 
uen;   (tapperhet)    mief)uuS,    mte(;mtIIifuuS , 

UVf)ODÖilUU§. 

Mandråp,  n.   mies  =  murina  1.  »tajj^^o,   mieleen 

mur(;a  1.  ta))po. 
Mandråpare,  m.  muv]^a=mtc§,  mief;cn=murt;aa» 

ja  1.  =ta)>^aja. 
Manege,  m.  ratfa64;uone  (»een),  manctSfi. 
Maner,  m.  pl.  ^aamut,  ^f)mot,  tt»ainajat. 
Maner,  n.  ta^a,  laatu;  på  franskt  m.,  9Jan8= 

fan  1.  9van§falaifen  1.  rangfalaticen  taajaan, 

rangfalaifella  tatoalla;   på  soldat-m.,  fota^ 

mieleen  takaan  1.  laatuun  1.  tankalla;  {siiit 

att  hete  sig)   f'ät}ti58,   olento;    behagliga  m., 

mieluinen  1.  luonteroa  !ät)tö8  1.  fä^ti5ö4a^a; 

(i  skun  konst)  te!D4aatu,  Iaabinta=muoto. 
Manerlig,  a.  ofaajpa,  laabuUinen,  !auniö»ta- 

ipainen. 
Manerlighet,  f.  taabuKifuug,  fauni84apai)uuö. 
Manet,  m.  manctti,  meri=tt)afiffa. 
Manfolk,  n.  :nie8=iȊ!i,  miel}et  (/jL;. 
Mangan,  m.  mangoni. 
Mangel,  m.  manfeli. 

Mangelbod,  f.  man!c{i  =  ^5UDti  1.  4;uonc  (=cen). 
Mangelduk,  m.  maufeli=toaate  (=tteen)  1.  n-aiti. 
Mangelkafle,  -stock,  m.,  manfeIi=ruUa  1.  --tuHi. 
Mangla,  v.  a.  manfeloita  (»tfen),  manglata. 
Manglare,  m.  manfeloitfija,  manglaaja. 
Mangling,  f.  maufeloiminen,  manfcIoitiemu§, 

mangtauS. 
Mangrant,  adv.  mie8  =  tuten,  jota  mie?,  jof 

ainoa,  jofifincn,  mie^isfä. 
Mangård,  m.  aluin=:|)i[;a,  Jptf)a=maa. 
Manhaftig,  a.  mic [puullinen,  mieljuifa,  mic()C= 

xvä,  uri)DoUinen. 
Manhaftighet,  f.   mieI}UuEifuu8,  url^ootlifnuä. 
Manhaftigt,  adv.  miefjUuEifegti,  uvi)OoUifeöti, 

miel^etiiäöti. 
Manierad,  a.  feimailetra,  fongtillinen,  tceSfcn» 

telenpä,  tecsfemiclti). 

Manifest,  n.  jnli8tu8,  i{mcitu8=fääntö.. 
Manifestation,   f.  itmoittaimiuen,   ilme8tt)mi= 

neu,  ilme8tö8. 
Manifestera,  v.  a.  itmoittaa,  ilmaista;  m.  sig, 

V..  r.  ilmoittaita,  ilmestyä,  ilmaantua,  tulla 

itmi,.  nä^ttäitä. 
Maning,  f.  feboitu8,  fe^oittaminen,  tt)aatimu8 

m.  m.  se  Mana. 
Manipel,  m.  (af  soldater)  mie8=funta;  (/jm  re- 

cejjter)  fouvaåinen. 
Manipulation,   f.  ))iteleminen,   fäfltteh);    (vid 

magnetiserinrj)  ^.ntelemineu ,  fourimineu,  [i- 

hjelemtnen,  bvpisteteminen. 
Manipulera,  \\  a.  täfltellä,  l;l}lJi8teKä,  ^nbelfä 

(4elen). 
Manke,    m.    fäfä,   fiä^JÖS    (=^:|.iään)    1.    f)äroä8 

(^^ään),  l^ä))äät  1.  fjäp^äät  (pL). 
Mankera,  v.  n.  (fattas)  :|3uuttua,   oöa  icaiUa, 
,    et  oM:,  (underlåta)  laimin=U)öbä,  f;eittää  te> 


f  emättä;   (furyä  sig  mot  ngn)   ritfoa   j-futa 

»aStaan   1.  fo^taan,   fuututtaa  1.  »ilmoittaa 

jofu;  vara  m— d,   ofla  ^untuffi^fauia  1.  ict» . 

f)oi6fanfa  1.  närfä8ti)neenä  1.  ti)rmi8tl}!fi8fä. 
Mankön,  n.  mietjen^^juoli,  mies^^juoli,  uvo8' 

)5uoIi;  af  m— et,  mieleinen,  mie8=^uoIinen. 
Manlig,  a.  mie8=)3uoIen,  miehen,  mie8=,  mie8= 

:|)uoIinen;  mief)e!ä8  (»f fään),  miet;ufa8  (4faan), 

urofaS,  urhoollinen,  miel;etoä,  ntie{)uuUinen; 

m — a  arfvingar,  mie6=^eviUifct;  m — a  könet, 

miehen  ^nioli  1.  fufu  1.  fuhi=^uo(i,nue8=^uoIet; 

på  m— a  linien,   mieleen  puolta  1.   !antaa, 

mie8=^5U0len  haaxaa.  1.  Ivaavalta;  m.  ålder, 

mieben  1-  mieljunben  1-  miel;uu64tä;  m.  ka- 

rakter,  mief)efä8  1.  mief;e»ä  1.  uro!a8  luon» 

ne;  en  m.  gerning,  mieleen  t^ö,  mief;uulli^ 

nen  1-  mie^uija  1.  miel^nf a8  tvij;  ett  m— t 

försvar,  mtef;nullinen  1.  uvl^ooUinen  1.  ntie* 

{)ett>ä  lJuoIu8tu8. 
Manlighet,   f.   miel^uuS,   mief;c!ft)t)8 ,   miel^e^ 

iv^^S,  uro!fuu8;  (tapperhet)  miel;uuCifuu8, 

uv()OotIiiuu8,  mie^etoin)8. 
Manligt,  adv.  mieljettäästi,  mief)Ctoä8ti,  urol» 

faasti,  miehen  tawalta;  (tappert)  mief^uuUi' 

fe8ti,  mie^ett)ä8ti,  urf^ooliiiesti. 
Manna,  f.  (qvinna)  mie^etär  i,4tären),  icaimo. 
Manna,  n.  manna. 
Mannablod,  n.  (hyperium  qvadrangulum)  lui)- 

ta4ui8mo,  I;ifial;mal0'  1.  fui6man|jaife-f)einä, 

!ivo=ruDl;o. 
Mannagryn,  n.  mauna^t^^nit  1-  =fmi'-"»n<lt  (P^-)- 
Mannagräs,  n.  (glyceria  fiuitans)  njcfi^fovfimo, 

^artfi=]^einä. 
Mannaminne,  n.;  i  m.,  mie8=mui8tiin  1.  =mui8> 

ti8fa,  tä8iä  )5otoe6fa. 
Mannamod,    n.    mief)uulliiuu8 ,    uvl;ooEifuu6, 

url;eu8,  nrf)affuu8. 
Mannamord,  n.  mieJ^en  muvl^a  1.  ta:pi3o,  mie8> 

ta^^^jo  1.  =muvl)a. 
Mannamån,  m.  mic84uitta,  VHtoIta  1.  muobon 

{atfominen,  :|)uoIen=|jito. 
Mannasvingel,  m.  se  Mannagräs. 
Mannaträd,  n.  manua=^)uu,  manna=faarui. 
Mannavett,  n.  mielien   mieli,   miel)en  äl^  1. 

i}mmärri)8. 
Mannaålder,  m.  mieljuuben  ifä,  mie{;uu84!ä, 

mieleen  ifä. 
Mannaår,  n.;  hinna  till  m — en,  e^tiä  1. ^ää8= 

tä  miehen  ijätte  1.  iföän,  mie]^i8tt?ä. 
Manometer,    m.    jänten?pl}8  =  mittari,    ilmatii- 

Jr^eijbcn^mittari. 
Mans,  adv.;  tili  m.,  mietteen,  mie8tä  :(.viälle, 

futlefin. 
Mansblod,  n.  se  Mannablod. 
Mansbot,  m.  ^engen=faffo,  f)engen  ul)fa. 
Mansbörda,  f.  mief)en  fantamuö  1.  tantamoi- 

nen. 
Manschett,  m.  fatooinen,  rannc4;if)a,  ranneö, 

maufctti;    darra    på    m — en,   oUa   l)ätä=^a^ 

fo8fa  1.  ^eIon4u8fa8la. 
Mansfadder,  m.  mie84'ummi,  micljincu  fummt. 


412 


M 


Mar 


Manshufvud,  n.  (skepp.)  ^^DKarin':|5ää. 

Manshög,  a.  mtef^en  fortuinen  1.  !orteuineit 
1.  mittainen. 

Manshöjd,  f.  miehen  forfuuS  1.  fortena. 

Manskap,  n.  mieljistö,  niie§=jcntfc,  niietjet, 
mte8»!unta. 

Manslem,  m.  fiitin-falu,  mie(;en=fa(n. 

Manslinie,  f.  mief)inen  I;aara  1.  tanta,  mieä» 
fanta,  mieleen  1.  miebinen  |3uc(i;  han  här- 
stammar pä  m — n  Iran  konungen,  l)än  on 
fnninfaan  fnfu^^erää  miel^ifeöfä  ^aaragfa. 

Mansperson,  m.  mieé=eläjä,  miehinen  l^enfi, 
nneé=I;enfi,  tnteö-^uoli. 

Manspillan,  f.  niieS^^uffa,  mieé^ättjiö,  niieS= 

fatc;  fienden  led  stor  m.,  ipifjoidifelta  lao.-- 

tui  I.  meni  |3aljo  iräfeä,  »it^oillifcn  mies- 
f)utfa  1.  4ä»ii3  cU  fnuri. 

Mansröst,  f.  mief)cn  ääni. 

Manssida,  f.  mie[;en  ^moli;  se  Manslinie. 

Mansskräddare,  m.  miejitcn  räätäli  1.  om» 
)3elija. 

Manstark,  a.  miee^hjci^a,  miel^iöjä  1.  mieljin 
(clenja),  micl;cn)ä,  miel)inen;  lienden  är  gan- 
ska m.,  iinboillifeEa  en  ^jaljo  miestä  1. 
mie{)iä,  tviboiUinen  on  t)i)Unn  mieS=nici^a  1. 
mieljetoä;  de  kommo  m — a,  tutittat  mie= 
^isjä  1.  mieS=jontoIIa. 

Mansålder,  lu.  mieS  =  |M>In,n,  ^.■«DltoeS,  ibmi§= 
t>oltti. 

Mantal,  n.  manttaali,  Jrevon  =  maa,  oratoa, 
JDUtfi;  ett  hemman  om  t  va  m.,  falsben 
manttaalin  talo;  hvad  är  hemmanets  m.? 
mcntato  jcnsta  talcSia?  fuurito  talen  mänt- 
taali-Iufu  onV  tuontafo  taloöfa  manttaalia 
1.  oratcaa  on?  ett  helt  m.,  telo  tneren-maa 
1.  manttaali  1.  ovatoan  maa;  hälft  m.,  ^>uo= 
len  rcevcn  1.  oratran  maa,  ^ueli  manttaalia. 

Mantalsfrihet,  f.  l;enti=raban  tta^jauS. 

Mantalskommissarie,  m.  b2"fi=tumiariuS. 

Mantalslängd,  f.  l;enfi»firja,  manttaali-tirja. 

Mantalspenningar,  m.  pl.  l)enti»ral;a  1.  =ral)ot. 

Mantalsskrifning,  f.  l;cnfi»fano,  I;enfi'firjoi= 
tus. 

Mantalsskrifva,  v.  a.  ^anua  f)engiUc,  I)enfi= 
firjoittaa;  vara  m — en  på  ngn,  clla  ben= 
gillä  1.  tivjciSia  1.  Ijenfi-tirjciSia  j.tun  paåiia. 

Mantalsskrifvare,  m.  l;enti  =  tirjoittaja,  l^enti» 
l^crra. 

Mantalsstämma,  f.  tjenfi^ano^fofcnS,  ]^enfi= 
firjoituS. 

Mantel,  m.  faapu,  Icwätti,  hjai^j^a,  mantteli; 
furstlig  m.,  rubtiuaallincn  Uapv.  1.  mant= 
teli;  (i  lindan)  trai|J)ja. 

Manteldjur,  n.  taaVu=  1.  :pu§fi^eläimet. 

Mantilj,  va.  mauttiija,  faapunen. 

Manual,  m.  täfi=tuja,  tirtfc-fäfifiria,  manua= 
Ii;    (på  oigelrerk)  mauuali,  täl"ittimct  (pL). 

Manufaktur,  f.  tä[i=tebba§  (=taan),  täfi=tec§to, 
fäl'itt)ö4>aja;  metalli^^aja. 

Manufakiurdirektion,  f.  fäfl»te(;taitten  1.  Jäfi^ 
teoUiluubcn  icbtc-funta. 


Manufaktnrhammare,   m.  metalti=^}aja  1.  spa> 

jaSto,  m€ta[Ii=j»aa).n-itta. 

Manufakturi.-t,  m.  ttjaapriffa-mieS,  täfi-teeS» 
taia,  täfi=ti)i5läinen. 

Manufaktursmide,  n.  fäfitCoIfiS  =  taonta,  täfi^ 
taonta;  (dtt  gjorda)  fäfiteoS-tafect  (pL)_. 

Manufakturvara,  f.  fäfiteoS  =  tatV)ara,  fäfitel)^ 
baö-talu. 

Manufakturverk,  n.  fäftteoöiS -laitoS,  !äfit>?i3^ 
laitoS,  fäfi-teosto,  täfitebbaS^aitcS. 

Manuskript,  n.  tafi-Hrjoituö. 

Mauvuxen,  a.  mieleen  ijäéjä  (clertja),  mielien^ 
ifäinen,  mieS=tuntainen. 

Manöver,  m.(/"a/</rtanöt'e/'j  Iiitebbl>9,  tem)?^uelu, 
manö»evi;  Cp"  ofningsfält)  leilfi-fota;  vara  pa 
m.,  :pitää  Iciffisfotaa;  (fig.)  tcm(:').nt,  nnit!a. 

Manövrera,  v.  a.  o.  n.  liifebtiä,  tempj^uella; 
^itää  Icitfi-iotaa;  (fig)  temp^^uella,.  mutfail- 
la,  toutuitefla. 

Mara,  f.  painajainen,  ajatar  (-ttaren);  (fig.)  \tfO-- 
jätär  (-ttäveu);  m — n  rider,  painajainen  ajaa. 

Marbjörk,  f.  njai»ais=  1.  nältä-toiwu. 

Marbuske,  m.  räfätfi5-^3cn)a8  (=aan). 

Mareld,  m.  ix)efi=fäfene  (-ecn),  ^jainajaifi-njalfca. 

Margalianda,  a.  se  Mångahanda. 

Margalunda,  adv.  moneda  taiBalla,  mouCH 
mcnituifella  taicatla,  faitcKa  ta^^aa. 

Margfaldig,  a.  se  Mångfaldig. 

Marginal,  m.  reunuéta,  uneruSta. 

Margkunnig,  a.  se  Mångkunnig. 

Margräs,  n.  (calamagrostis  phragmitoides)  ruo-  > 
to4aötitfa. 

Maiiage,  n.  (kortspel)  matiaaft. 

Mariebild,  m.  9)?aarian'hift>a. 

Mariedag,  m.  2)2aavian=päiir>ä. 

Marienglas,  n.  tiöfanfulta-lafi. 

Marin ,  m.  meri=tt»aruStuS,  mcvi-afiat  1.  »toimi; 
mcri=n.''äestö. 

Marinsoldat,  m.  meri-jotamieS. 

Marionett,  m.  ^3eli=nutfe,  marionetti,  tanSfi» 
fu»a. 

Marionettspektakel,  n.  ))eliuutfe=näl}ttelb. 

Mark,  f.  (cig')  naula;  af  en  m— s  vigt,  nau- 
lan ^laiucinen  1.  ^jainaroa;  (mynt)  marffa; 
(qjelmark)  marfti,  ^eli=ral)a;  (gränstrakt) 
ääri-maa,  marfti;  (jordområde)  maa,  maa- 
perä, tanner  1.  tantere  (-een)  teto;  pä  hem- 
manets m.,  talon  maalla;  m — en  är  grön, 
maa  on  njil)anta;  ligga  på  bara  m — en, 
maata  ^oljaalla  maalia  1.  tantereella;  sla 
tili  m — en,  taataa  I.  paistata  maaban  1. 
tantereefeu;  bördig  m.,  roiljaiiia  maa;  han 
är  ute  pa  m — en,  bäu  ou  ulfona  teboöa  1. 
mailla;  gräset  på  m— en,  ruoljo  tebolla, 
tebcn  ruol)o;  i  skog  och  m.,  mailla  metftllä. 

Markatta,  f.  marafatti. 

Markegång,  m.  n)ero4)inta,  mavfonfi;  medel 
m.,  feSfi-rcero^inta. 

Markegangssättuing,  f.  wevo^inuan^^jano  1. 
»määrävs. 


Mar 


Mas 


413 


Maikegångstaxa,  f.  »erol^tnnan^inäärä  1.  4at\a, 

maxUntutatia. 
Markera,  v.  a.  (beteckna)  mertttä  (»tfcn),  ofott- 

taa;  (antyda)  jciitata,  näyttää;  (i  si^l)  mcr= 

!ttä,  näyttää,  »Utata;  han  har  m  — de  drag, 

^änellä  on  merfifltnen  faöiuojen  luonto. 
Marketeiitare,  m.  marfetentti,  foto=f'au^)))i,  muo= 

na=  1.  ruofa»faup^t. 
Marketenteri,  n.  fota4mott,  fota»t'aup))a,  ruo= 

ta»  1.  jnuona=!au:|5pa. 
Marketenterska,  f.  ruoan=faupu8atfa,  niuonan» 

iaupitftja,  )ota=faupu§atfa ,  marfctcnttUatfa. 
Markgreflig,  a.  raja=freitt)illtnen,  raja^freitDtn. 
Markgrefve,  m.  vaia=!vein.n,  marMrein)t. 
Markgrefskap,  n.  ra|a=frehvifunta,  marf=h-ci- 

U)in  maa. 
Markis,    m.    marfiifi;    (för  fönster)    marftift, 

teltain  (4men),  toarjoStm  (nmen). 
Maikisinna,  f.  martttfitar  (4tarcn). 
Marknad,  m.  niarffinat  (pi);  hålla  m.,  pitää 

marffinoita;    två   m — er    om    året,    faljbet 

martfiiiat  imtobegfa;   göra   god  m.,  faaba 

i)^tt)ät  tnarlfinat,  tel)bä  {)Vh)ät  faupat;  hau 

rosar    icke    m — en,    ^n    ei    fauppaaitja  1. 

lauppojanfa  iI;aStu  1.  fiitä. 
Marknadsbod,  ui.  mav!futa=puott. 
Marknadsbuller,    n.   marHiua=fDl;il   I.  =tof)U  1. 

4;älinä. 
Marknadsdag,  m.  matffma=päin)ä. 
Marknadsfarare,  m.  marfftna=mte§. 
Marknadsfolk,  n.  inavltina=»äft  1.  ^anäja. 
Marknadsfrid,  m.  inartfina=rau{)a. 
Marknadsgods,   n.  marfftna-faUtt  1.  »tairarat. 
Marknadsgåfva,  f.  marffina4al;|a,  marlfinat= 

fet  (i>l.)- 
Marknadsgäst,  m.  inavff iiia  =  mieg  1.  »toicraS 

(=aan). 
Marknadspenningar,  m.  pl.  marfftua=raf)a. 
Marknadsplats,  m.  ntarHina=paitt'a. 
Marknadspris,  n,  marf!ma=t)inta. 
Marknadsstånd,  n.  marffina^foju  1.  »puoti. 
Marknadsvara,  f.  Tuartltna^falu  1.  »tatoara. 
Markscheider,  m.  faitDoSten  mittaaja,  taiit)0§= 

mittari. 
Markstycke,  n.  mavfau=raf)a. 
Marktals,  adv.  nauleittaiu. 
Markvigt,  f.  nauIan=paino  1.  »punnoS. 
Markör,  m.  mavtijri,  merfitfijä. 
Marmelad,  m.  marmelati,  I)ebeImä=t)tUo. 
Marmor,  m.  marmori,  marmori4itt)i;  af  m., 

marmorinen,  marmori». 
Marmorbild,  m.  marmori-futea. 
Marmorblock,  n.  marmori »järfälc  1.  4o()tarc 

(=een). 
Marmorbrott,  n.  marmori-Iouf^oS  1.  »laitooä  1. 

»murroS. 
Marmorera,  v.  a.  marmorita  (»tfen),  marmo» 

roita  (4fen). 
Marmorering,  f.  marmorituS,  marmoroituö. 
Marmorgrufva,  f.  se  Marmorbrott. 
Marmorpalats,  n.  marmorilinna  1.  »paktfi. 


Marmorskifva,  f.  marmori=paaft  (»ben). 
Marmorstod,  n.  marmori^patfaS  (»aan),  mar» 

mori»!uwa. 
Marodera,  v.  n.  roSttJOta  (^oan)  1.  rljöstää  fc» 

baöfa,  marobitfoa. 
Marodör,  m.  roSix)o»fotamieg,  fota=ro8mo  1. 

»rl)ött?ärt. 
Marra,  v.  n.  manfua,   färn^ttää,  jarnuttaa, 

näriétä,  fnrnnttaa;  m.  åt  sig  ngt,  manfua 

j.tin  itfellenjä. 
Mars,  Marsmänad,  m.  maaU6»fuu. 
Marsch,   m.  maröft,  aStUUto;   sätta  sig  i  m., 

lähteä  maröfimaan  1.  maröfiin;  vara  under 

m.,  olta  maröfiHa;  under  ra— en,  marSfieS» 

fa,  maröftttaesja;  spela  en  m.,  foittaa  marö» 

fia;  blåsa  till  m.,  foittaa  marSfitfi. 
Marschera,  v.  n.  maröfta,  aötella. 
Marschfärdig,    a.   njalmiö    (=iin)  marSftlle  1. 

Iäf)temään,  läf)ti)»tcalmi8,  mareft»hjalmi8. 
Marschland,  n.  lieiu=maa,  it)efijättö»maa,  me* 

renl;eitto=maa. 
Marschlinie,   -ordning,  f.  maröfi»liuja,  fulfu» 

tinja,  mar8ft»järe§t^6. 
Marschruta,  f.  marSfl»iof)to  1.  =jof)biu  (»ttmen), 

marSft=ot)je  (=een). 
Marsk,  m.  marS!i. 
Marskalk,    m.    marfalffi;   (uid  Irullopp  o.  d.) 

marfaltft,  ot)jc»mieg,  jol)to»mieö. 
Marskalkstaf,  m.  marfaUfi»fan>r)a. 
Marsken,  n.  se  Mareld. 
Marskog,  m.  räfäffö»metfä,  lr>ain)ai§»mctftf!ij. 
Marstrandsarbete,  n.  (jig.)  hjä8tinfi»ttjij. 
Marsvin,  n.  meri»fifa. 
Martall,  m.  ti)It)»mänt^ ,  räfä»mänti},  fangaö^ 

mänti). 
Marter,  n.  rääf!ä^§,  fibutuä,  ivaitva,  piina. 
Martera,  v.  a.  rääfätä,  fibuttaa,  piinata. 
Martering,  f.  räätfäl)§,  iibntuö,  piinauö,  tu 

buttaminen. 
Martialisk,  a.  fotainen,  fanf arillincu ,  url^ofa& 

(»ftaan). 
Martofva,  f.  {)aria=nuttura  1.  =fnorlutt>a. 
Martyr,  m.  martti)ri,  piinatainen,  marttira. 
Martyrdöd,  m.marttt)rin»l.marttiran»!noIema. 
Martyrhistoria,   f.   martttjri»  1.  marttira=l^iö» 

toria. 
Martyrisera,  v.  a.  marttl)roita  (»tfen),  martti>- 

roita  (»tfen),  tc^bä  martti)riffi  1.  marttirafft. 
Martyrkrona,  f.  marttl)rin»  1.  marttiran»!ruu' 

nu  1.  »feppele  (»een). 
Marvatten,  n.;  ligga  i  m.,  oHa  maar»njebeöfä 

1.  umpi»itiebegfä  1.  upoffisfa  1.  >t)cfi»fupnSfa. 
Maräng,  ni.  marenfi,  muna»faffn. 
Mas,  m.  ia[;nnö,  laapn?,   Vétö^',   (biljardkäpp} 

f)Cpo»fau»a. 
Masa,  v.  n.  laapuStaa,  lijtöötää,  jal;mia,  laa» 

I;ata  1.  toetää  jalfojanfa. 
Masa  sig,  v.  r.  maaötennella   (»tclen),   lojo» 

telta,  lojoiKa,  loifoa,  leraiHa,  retfottaa. 
Mask,  (djur)  m.  mato,  matonen,  tiifa. 
Mask,   m.   (för  ansiktet)   naamari,   naamio, 


414 


Mas 


Mat 


tnaSft,  lrale=ta§»0t;  han  har  m.  för  an 
sigtet,  bänefläcn  naamari  fagttoiSfa  1.  faS 
hjcjen  ebeéfii;  taga  m — en  af,  ^^aljaötaa 
faSircnfa,  cttaa  naamari  ^cié;  taga  m— en 
af  ngn  (fig-),  ^>a(jaétaa  j.fun  teale4a§toct, 
faattaa  j.tun  fatealuuS  ilmi;  under  vänska- 
pens m.,  öätätt^tiben  muoboéfa  1.  muoboKa 
1.  :^cittcellä;  (person)  naamio,  maSfi=mic8, 
naamiollincn. 

IMaska,  f.  filmä,  fifmuS,  filmuffa. 

Maska,  v.  a.  filmuätaa,  filmufcita  (=tfen), 
tebbä  1.  futoa  fUmiä. 

Maskbo,  n.  lnabon»^?elä. 

Maskera,  v.  a.  maétittaa,  naamioittaa;  (fig.) 
peittää,  ^jcitellä,  irale-fulcata;  m.  sig,  v. 
tnaStittaita,  naamioittaita,  maöfittaa  1.  naa= 
micittaa  itienjä;  han  var  m— d,  bän  cit 
naamicittu  1-  naamicittuna  1.  naamartsfa, 
hän  fantci  I.  ))itt  naamaria. 

Maskerad,  m.  maéferaati,  tnaSfi-tanSfit  1.  =:^U' 
toit,  naamic-bnreit,  naamicitu8»l;utrit- 

Maskeradbal,  m.  naamicitué»  1.  naamic'tang= 
fit,  maé{i=tan?l'it,  naamariS^anöftt. 

Maskeraddrägt,  -kostym,  m.  naamioi6=^utu, 
maéfitu§=^>ufu  1.  »»aatteet. 

Maskfrat,  n.  mabon^f^ömä  1.  »purema. 

Maskfri,  a.  maboton. 

Maskfrö,  n.  mabon=ftemen  (nicn). 

Maskhål,  n.  mabcu=reifä  1.  «ipömä. 

Maskin,  m.  fcne  (^ecn),  maftna. 

Maskineri,  n.  fcneiöto,  fcne4aitc3  1.  n-a!cn= 
nu§,  maftna=toärffi,  fone^lrärtfi. 

Maskinist,  m.  foncen=fäl)ttäjä,  mafmiSti. 

Maskinlära,  n.  OTartnan=c^^}>i,  tcnei^=cppi. 

Maskinmessig,  a.  Icneellinen,  maftnallineu. 

Maskinpapper,  n.  mafina4>aperi. 

Maskinritning,  -teckning,  f.  fcneis^futpauä  1. 
=riittau§. 

Maskmat,  m.:  bli  m.,  tutta  matcjen  rucaffi  1. 
fcötäwätft. 

Maskopi,  f.  fala^tuuma,  fala-feura;  vara  i  m. 
med  ngn,  cHa  j.fun  faneja  fala^tuuniagfa  1. 
latanicuivcin  1-  jala4iitcöia. 

Maskpläga,  f.  xcaxvoo.  maboista,  mabon=)3ureet 
(pl.),  mabcu=lt>aijra. 

Maskpulver,  n.  mabcn=^ulireri. 

Maskros,  f.  se  Lejontand. 

Maskstock,  m.  falttcin  (=imen). 

Maskstungen,  a.  mabon»f^ömä,  matoinen,  ma= 
bcn=^anema. 

Maskstyng,  n.  mabon=^jietämä  1.  »purema. 

Maskulin,  a.  maétulino,  nrcg=pnctinen. 

Maskäten,  a.  mabcn=j^ömä. 

Masmästare,  m.  maaö-meétari,  maa§uunin= 
fäpttäjä. 

Massa,  f.  (af  ämne)  )>aIjoué,  patfuuS,  jonffo, 
rubc,  aine=jeulfo;  (stor  mängd)  joutto,  tutfn, 
paljcn§,  läjä;  en  m.  af  menniskor,  joutto 
1.  jcuttio  ibmiftä;  i  m.,  tutulta,  paljolta, 
toallan  paljo;  m — n,  den  stora  m — u,  jout» 
lo,  raf)lpaan  jouftc. 


Massaker,  m.  tt)eren»hJUobatu8,  n3cvt4öi)h), 
raateluc!. 

Massakrera,  v.  a.  raabella  (»telen),  tappaa, 
furmata. 

Massiv,  a.  tä^fitäs   (=ään),   täyteinen,   tiittjiS  ' 
(»iin),  fiinteä,  tä^fi  (»ben);  (om  guld  o  d-)  foto» 
nainen,  tiiwig,  tät)fi;  af  m— t  guld,  fofo= 
nanja  tultaa  1.  tultainen,  tätjttä  tultaa. 

Mast,  m.  maéto,  purjc=puu,  purjc»pieli;  med 
tre  mäster,  foImi»ma§toinen. 

Masta,  v.  a.  mastoittaa. 

Mastbänk,  m.  purje»pintta. 

Mastfisk,  m.  tnagton»reitä. 

Mastix,  m.  tuaStittt,  fitei»Iiima. 

Mastkil,  m.  ma§ton»fuute  (»tteen)  1.  »fiita. 

Mastkorg,  m.  ma§ton»f)äfti  1.  »foppi. 

Mastkrage,  m.  tna^tcn»tanlu8  1.  »traji. 

Mastlös,  a.  ma^toton,  maatoitta  (oIen?a). 

Mastologi,  f.  imettä}äi8  =  cppi,  imitfoiä»oppi, 
maStolcgia. 

Mastspår,  n.  magton>tentä  1.  »pora. 

Masttopp,  m.  ma^tcn»Iat»a  1.  »l)uippu. 

Mastträd,  n.  maéto»puu,  maöto»^irfi  (=rrcn). 

Mastvirke,  n.  ma8ton»aineet  dd.),  maöto»puut, 
mastotfet. 

Masugn,  m.  maaS»uuni,  mafuuni,  fulatuö=uu» 
ni,  fulatto. 

Masur,  m.  toifa,  nitvcrä;  af  m.,  toifainen, 
ttiifa»,  nitneräinen. 

Masurbjörk,  f.  »iia»foitt)U,  pabfa»toi»u. 

Masurera,  v.  a.  toifata,  tKifanttaa,  nilueröit» 
tää,  unfcita  (»tjen). 

Masurka,  f.  mafurtta. 

Mat,  m.  (sjut.)  maatti,  apulainen,  apuri. 

Alat,  m.  ruota  (ruoan  1.  ruuan),  fiiömä,  f^ö» 
minen;  laga  m.,  laittaa  ruofaa  1.  ruotia; 
sätta  m — en  på  bordet,  panna  ruota  pö^» 
bätte,  tuoba  ruota  pötttään;  här  finnes  in- 
genting till  m— s,  täällä  ei  ote  mitään  fi)ö» 
täUHiä  1-  ft)ömiétä;  gif  mig  m.,  anna  mi= 
nulle  ruofaa  1.  ftji^miötä  1.  fuijtätoää;  skaffa 
m.,  ruoastaa,  ruotailla;  förse  med  m., 
ruoittaa. 

Mata,  V.  a.  ftjijttää,  mottia;  m.  i  (fig.),  fuut- 
taa;  m — s,  v.  d.  o.  m.  sig,  v.  r.;  säden 
m— s,  elo  tetee  jt)toää  1.  terää  1.  tulee  ji)- 
teälle;  väl  m— d  säd,  bijicin  terälliuen  1. 
ruotainen  Jrilja;  väl  m— de  ax,  Ijt^win  täljbet 
1.  tä^finäi)ct  I.  j^trättäät  täbtät. 

Matador,  m.  (i  kortspel)  matatoori,  ert»traltti; 
(fig.)  tcontero,  teitari,  putari,  mal)ta»a, 
«Itmti?. 

Matbit,  m.  ruoan»muru,  ruota»pala,  eineen' 
pata. 

Matbord,  n.  ruota--pi>l}tä. 

Matdags,  adv.  ruoau»aita,  ruota»aifa,  ruoau 
aitaan  1-  ajatft,  ruota»aitaua,  ruota»aifaan, 
ruotaspäilriöjä;  han  kom  hem  m.,  t)än  tuli 
totia  ruota»aifaan  1.  »ajatfi  1.  ruofa»päi»i8» 
fä;  det  är  redan  m.,  jo  ul)t  ou  aita  ruota» 
päitoiSfä,  jo  CU  ruoan  aita. 


Mat 


Mat 


415 


Matematik,  f.  fuure  =  tiebc  (=tcen),  matcma= 

tiU. 
Matematiker,  m.    matemattfue,    fuitretietccit» 

taitaja,  fiiure^tteteilijä. 
Matematisk,   a.  matematiHiiicn,  fuiirc=tteteel= 

linen,  fuure=tieteen. 
Materia  1.  Materie,  f.  atne  (=eeit);  (en  krojyps 

innehåll)  tä^tet}Ö;  (i  sär)  mäxTä. 
Material  1.   Materiel,   n.   ainect   (pL),  vaata' 

aine  (=ecn),  tcf'o=aine,  tartrie=aine. 
Materialism,  m.  tnatertaHifxtug,   ainecltifituS, 

ainectaifuue,  inaa!D[i§=niieHf^t)g. 
Materialist,    m.    aineelainett,   materiatainen, 

maaKiöäinielinen,  materiatistt. 
Materialistisk,  a.  aineiS=okeIIinen,  materiatai§= 

c).nttinen,  materialistinen,  tnaalli8=mielinen. 
Materialvara,  m.  htonto=tait)ara,  aine=tait.iara. 
Materiel,  a.  aineellinen,  ruumiillinen,  maaUi^ 

nen;  i  m — t  hänseende,  ruumiitlifeSfa  mi- 

taSfa;  m.  förkofran,  aineellinen  1.  maalli= 

nen  ebist^mincn;  m— t  välstånd,  aineelli» 

nen  1.  ruumiillinen  hjaurauä  1.  meneSt^S  1. 

toimeen»tuIe. 
Matfrisk,  a.  rucan=I)atuinen,  f)l}h)ä  ft)ömään. 
Matgirig,   a.  ruoan  =  f)imDinen,   fl)i3IäS    (=ään), 

nätfäinen,  :|)atelia§  (=aan),  furmo. 
Matgirighet,  f.  ruofa=]^imo,  ruDon=I)imoifuuS, 

nälfäifi)t}8. 
Matgrann,  a.  nir[u  1.  nirfo,   fuortolca,   r;er= 

fuitteletoa. 
Mathämtare,  m.  ruoan=tuoja;  (portljr)  ruoan» 

fanniu  (»tinien). 
Matjord,  f.  ruofa=mu{ta,  h3äfi=mufta. 
Matkammare,  m.  ruola4}Uone  (=een)  1.  ^famari. 
Matklapp,  m.  ruofa4ä^3^äi}S  1.  'ta:^utuS,  ruo= 

U4ai?^l 
Matklocka,  f.  ruo!a=!et[o. 
Matkorg,  m.  ruo!a=»afu  1.  =fo^5[a,  ruo!a=!ontti. 
Matlag,  n.  ruota=funta,   Ici)3ä=funta,   !attila^ 

Junta;  (hushåll)  rucf asunta,  :|>ere=!unta. 
Matlagerska,  f.  ruoan4aittaia,  raati=muori. 
Matlagning,  f.  ruoan=te!o,  ruoan4aitcS  1.  4ait= 

taminen. 
Matleda,  f.  ruoan  !^atuttomuuö,   ruofa-nitoo, 

nujo. 
Matledsträd,  n.  (lonciera)  !uufania. 
Matlust,  f.  ruota'l[)aIu,  ruoan^alu. 
Matmoder,  f.  emäntä,  ruoittaja. 
Matning,  f.  f^öttämiuen,  f^ijttö,  f^ijtäntä,  ruo= 

finta. 
Matnyttig,  a.  ruofauja,  ruolainen,  rucafft  fel= 

)3aatt>a. 
Matolja,  f.  ruofa^cljt}. 
Matordning,  f.  ruoan=järegtl)6. 
Matos,  n.  ruoan4)aju  1.  4arl). 
Matpåse,  m.  etoä8=)3U§fi,  ruDfa=^3uSfi. 
Matredning,  f.  rnoan=tefo  1.  4aito6. 
Matrikel,  m.  matrifuli,  nimikirja. 
Matris,  f.  (hoktr.)  firjain^  1.  fir|afin4aan3a. 
Matro,  m.  ruo!a=rauf)a. 


Matrona,  f.  euffo,  emäntä,  roniua,  mummo. 

Matronört,  f.  (hesperis  matronalis)  ittaffo. 

Matros,  m.  meri=mieS,  matruufi. 

Matrospressning,  f.  merimieI;eu=^Cäffö  1.  'pa-- 
Uitm. 

Matrnm,  n.  rnof"a=:^uonc  (=een),  ranjiuto4)uone. 

Matsal,  m.  ruofa^ali,  atria=fati. 

Matsedel,  m.  ruofa4i8ta  1.  »feteli. 

Matsked,  f.  ruo!a4uftHa;  en  m.  full,  ruolfa= 
lufifaCinen,  ruDfa4ufifan  itjerta. 

Matskott,  n.  (/ord.)  ruoan-ferä^S,  ruo!a=faa= 
tankat. 

Matskäp,  n.  ruo!'a4aa^3^3i. 

Matsmältning,  f.  ruoan  fulamineu  1.  fnfauö, 
Watfan^efo. 

Matsmältningsorgan,  n.  ruoan  =  juIatin  (4ti= 
men),  ruoanfuIau6=neutt>D. 

Matsmör,  n.  ruofa^föoi. 

Matsnuggare,  m.  ruoffa=toiera8  (=aan),  Iei^jä= 
Unera8,  fi)i5märi. 

Matstrupe,  m.  (anat.)  emätin  (=ttimen),  ruo!a= 
fuHfn. 

Matställe,  n.  ruofa  1.  =rah)intD=)3ai!fa,  ruofa= 
la,  raicintota. 

Mats  vamp,  m.  (boletus  edulis)  fl}ömä»fieni, 
ruo{'a=fteni,  ruofa»  1.  Ief)män=tatti. 

Matsäck,  m.  e)rä84ni8fi  1.  4äffi,  en)ä84Dnttt; 
rätta  mun  efter  m — en,  |3anna  fuu  fäfin 
mufaan  1.  fätfiä  mi}öten. 

Matt,  a.  raufea,  rauennut,  ipäftjntjt,  niäfl)!fi8= 
fä  1.  iBoiwulfiefa  (ofelca),  »oiintnut,  I)ermo= 
ton,  f}ern>oton;  (som  röjer  matthet)  raulea, 
f;imcä,  tnmea,  Iafa8tunut;  m— a  ögon,  rau= 
feat  1.  f)imeät  filmat;  m.  blick,  laf astunut 
1.  raufea  fatfanto;  m.  röst,  raufea  1.  Iafa8= 
tunnt  1.  f;eifto  ääni;  m— a  steg,  f;ernjotto= 
mat  1.  fieifot  asfeleet;  m— a  verser,  raufeat 
1.  Ijermottomat  »ärftjt;  (utan  glans)  ^imeä, 
l^immi,  tumma,  tt)mäHä,  f)eiffo,  raufea;  m. 
förgyllning,  Ijimeä  1-  tumma  fultanS;  m— a 
färger,  raufeat  1.  ^immit  1.  f)eifot  toärit; 
blifva  m.,  h)äfät)t^ä,  l»äft)ä,  raueta  (4ean), 
f)ertt?ota  (=:t3oan),  f;ertoal;taa;  lafaStua,  f^ime^ 
tä  (=enen),  tummeta  (»enen);  jag  känner  mig 
m.,  minna  raufaifee  I  toäft)ttää;  jag  bör- 
jar bli  m.,  minua  alfaa  rautaista  1.  ru^jeaa 
raufaifemaan;  solen  lyser  m.,  aurinfo  ^Jai6= 
taa  I;imeä8ti  1.  uleasti  1.  tummasti. 

Matta,  V.  a.  u^äjljttää,  raufaista,  tt?oi»uttaa, 
I^eifontaa;  m— s,  v.  p.  roäjä(;t^ä,  raueta 
(4ean),  ft)oi^ua,  ^dtota  (4fonen),  fjimetä 
(=enen),  lafaStna,  fierttiota  (»ftoan),  tummeta 
(--enen);  jmfr  Matt. 

Matta,  f.  matto;  (fig.  o.  poet.)  Xoa\'p\ia. 

Mattbindare,  -flatare,  m.  maton4'Uto|a,  ma» 
tDn=tefiiä. 

Mattegräs,  n.  (lycopodium  davatum)  fatin=Iie= 
fo,  :pt)ljn=:paula. 

Matthet  o.  Mattighet,  f.  raufenS,  juutumuS, 
tooiumffisfa  1.  icäf^ffiSfä  olo,  f)cnuottomunS, 
tpoimattomuus. 


41G 


Mat 


Med 


Mattimme,m.ruo!a=f)etfi,vuota--tunti,nioan=aifa. 

Mattlummer,  m.  se  Mattegräs. 

Mattning,  f.  I;imennt^§,  tummennut. 

Mattnål,  f.  inatto=neuIa  1.  »ätrnä. 

Mattslipa,  v.  a.  taljota  (Ajtoan)  1.  laSfea  'iju 
mcäfft;  m— dt  glas,  l^imeäffi  tafjottu  1.  iju 
mennette  tafi. 

Mattögd,  a.  '^imeä^fitaäincn,  rau!ea=filmäinen. 

Matvaror,  f.  pl.  ruota=taIu  1.  »tatuara,  ruota» 
tatrarat  1.  ^trauat,  ruoan  »aineet,  rnoaffet, 
ruo!a=neun>ot. 

Matvin,  n.  vnofa=h>tina,  atria=n)iina. 

Matväljare,  m.  ruoan  =  fuortoja  1.  =rai§taaia, 
f)erfuittelija. 

Matäpple,  n.  ruofa=omcna. 

Mausolé,  m.  man[oteo,  I)auta  =  fammio  1.  ^xa- 
Unnu9,  I;auta=iravjo. 

Maxill,  f.  maffilla,  aU4cufa. 

Maxim,  m.  se  Grundsats. 

Maximum,  n.  torfetn  1.  ^liu  niäärä  I.  !anta, 
t^Iimm^ijS;  uppnå  sitt  m.,  nouöta  1.  paäitä 
1.  tulfa  tortcimmaflenfa  1.  fcrfeimmillenfa. 

Mecenat,  m.  mefcuaatti,  taibon=cbiétäjä  1.  =fuo= 
jetija,  tieteen  ja  taiteen  fuojcliia. 

Mechanik,  m.  fl.  se  Mekanik  m.  m. 

Med,  prep  fanSfa,  fcva,  !eraUa,  mufana,  mna8= 
fa,  mx)'ét'å,  joutoöfa,  fcnvaöfa,  puolella  o.  a.: 
uttryckes  i  mänga  fall  och  talesätt  med 
adessiv  (=Ua,  =110)  och  konntativ  (>ne),  äf- 
ven  med  nominatio;  tala  m.  ngn,  ^nl^ua 
j.fun  fanöfa;  han  kom  m.  mig,  I;än  tuli 
fanefani  1.  feraltani;  jag  gick  m.  honom, 
menin  pnen  fanöfanfa  1.  ferallanfa  1.  mu= 
faanja;  han  har  barnen  m.  sig,  fjäneKä 
o»at  lapfet  mviötä  1.  muaSfa  1.  mufana 
1.  feraöa  1.  fanSjanfa;  resa  i  sällskap  m. 
ngn,  mattata  j.fun  feura^fa;  han  kom  m. 
hustru  och  barn,  Iiiiu  tuU  JBaiuicinenfa 
la^finenfa  1.  hjaimonja  ja  laötenfa  fanSja; 
en  häst  m.  rede,  f)e»oncn  afeinenia  1.  !a= 
luinenfa;  han  har  lyckan  m.  sig,  l}änc(lä 
1.  pnen  on  onni  nii)ötän)ä  1.  fan^ianja; 
m.  det  vilkor,  fiKä  ei)bolIa;  frän  och  m. 
den  dagen,  ftitä  VäittJäétä  alfaen  1.  aStt  1. 
lutein;  till  och  m.  den  första  dennes,  en= 
fimäifeen  ^jäiuniän  faatta  1.  aéti  tätä  tuuta; 
m.  mera  (m.  m.),  i)nnä  muuta  (l).  Ut.),  ja 
munta  (j.  m.),  ja  ufeamVia  (j.  u.),  ja  niin 
cbeS=^äin  (j.  n.  e.);  vara  m.,  oUa  joufoöfa 
1.  muaöfa  1.  fcuraäfa  1.  fanöja;  vara  m.  på 
ett  kalas,  oVia  fanSfa  festisjä,  oUa  feétiéfä 
nutaSfa  1.  joufosfa  1.  ofoöiiena;  han  var 
m.  oss  ända  fram,  I)än  oU  joufo§)ainnte  1. 
muaSfamme  aina  ^jevifle  aöti;  han  var  m. 
ibland  de  upproriska,  t)äntin  oU  fapinoitfi' 
jain  joufoöfa;  skicka  gossen  ni.,  lä^ietä 
:j5Di{a  mufaan  1.  m\)'ita  1.  fanSfa;  lät  ho- 
nom bara  gå  m.  de  andra,  anna  l}änen 
t»aan  mennä  muiben  jouftcon  1.  tnijötä  1. 
mufaan  1.  fanSfa;  det  är  jag  m.  om,  fitl^en 
minä  nmfaan  1-  mufiin  menen,  fiifien  mv- 


näfi  fucetun  1.  mufaannun;  Gud  vare  m. 
eder!  Snmala  olfoon  fanéfanne;  spelar  du 
m.?  tnletfo  ^jeliin  mi)ötä?  ^jelaatfoä  fanöfa? 
kommer  du  m.?  tuletto  mutaan  1.  fanSfa 
1.  mtjijtä?  jag  håller  m.  eder,  miuä  den 
teibäu  ))uo(e£(anne  1.  ^^ucltannc  I.  mieltänne, 
|)ibän  teibäu  :^uoltanue;  hvad  som  tillhör, 
åtföljer  ngn  1.  ngt,  återges  oftast  med 
noniinativ  eller  ett  frän  subst.  härledt 
adjektiv  på  »ineu;  en  gosse  m.  ljust  här, 
»aalca^lutfaiuen  ^oita;  knif  med  skaft, 
n^avrelliuen  »citfi;  en  kyrka  m.  torn,  tor» 
nitlinen  tirtto  1.  firtto  tornin  tan§fa;  kyr- 
kan med  sitt  torn,  tirfto  tornincula;  kalf- 
stek  med  gurkor,  niafitan=^oi§tia  ja  turt= 
fuja  1.  turtfnjen  tanéfa;  stå  m.  värjan  i 
handen,  feifoa  mietta  täbe^jä;  sitta  m.  mös- 
san på  hufvudet,  i^tua  latfi  ^ääéfä;  kom- 
ma m.  tårar  1.  gråten  i  ögon-n,  tuHa  it= 
tusfa  filmin  1.  ittn»ftlmin  1.  ti)t)neleet  fit=  - 
misfä  1.  tt)l}net=ftlmin;  ett  glas  m.  fot  un-' 
der,  jalallinen  tafi;  släde  m.  två  hästar 
före,  reti  tatfi  f)en?o?ta  1.  tat;betta  f^emoiella 
cbeöfä;  säd  m.  ogräs  i,  ritfannioboUinen 
toitja,  »itja  ritta=ruof)oja  feaSfa  1.  joutoöia; 
ett  hjorta  m.  pil  igenom, fljbäu  ja  nuoli  fcu  lä- 
^itfe,  )t)bän  nuoletta  1.  nuolen  tan^fa  1.  nuoli 
läpitfculä;  en  kulle  m.  träd  uppä,  tuftula  ).nn 
ta  pääEä,  )?uittinen  tuttuta;  duk  m.  blommnr 
på,  t)uin.n  tuttia  päättä  1.  tutitta  |)äättänfä,  tu 
titettu  1.  tutattiuen  f;uitci;  det  är  ute  m. 
honom,  t;än  on  l;utaéfa  1.  meltcäsfä;  huru 
är  det  m.  dig.^"  miten  1.  tuinta  finun  laitafi 
on?  miten  finun  nl)t  on  1.  onfaan?  det  är 
m.  pengar  som  m.  snö,  rat)an  OU  uiiutuiu 
lumentin,  raban  on  farna  laita  tuin  tumen= 
tin;  jag  vet  m.  mig  sjelf,  tiebäu  tunnoö» 
fani  1.  itfeöfäni;  (medel,  verktyg)  med  ades- 
sio  (=Ita,  =IIä)  och  äfven  med  instruktio 
(»n);  skära  m.  knif,  leifata  1.  amotla  n^eit» 
fetta;  betala  m.  pengar,  matfaa  rafjatla; 
fasta  m.  nålar,  panna  neuloitta  1.  neuloin 
titnni;  tala  m.  ögonen,  pnl}na  fitmittänjä; 
se  m.  egna  ögon,  nätjbä  OUliu  fttmiu  1. 
omitta  filmitlänfä;  detta  ar  m.  händer  gjordt, 
tuo  on  fäfin  1.  täfitlä  tet)t^  1.  tätten  tuötä 
1.  tetcmää;  stampa  m.  foten,  ^oltea  jatfaan» 
fa;  öfversätta  ett  ord  m.  ett  annat,  tääu= 
tää  fana  fanalta;  löna  med  otack,  f^altita 
tiittämättölUt)l)bettä;  han  lefver  m.  att  hv.- 
ra  tidningar  omkring,  f)än  elää  fanciua» 
tebtiä  tulettamatta  1.  fanoina4ebtien  tuletta» 
mifetla  1.  tutettamifeöta;  han  slutade  m. 
att  slå,  päätti  I-  lopetti  h;öben  1.  Iljömifettä; 
de  afgjorde  tvisten  m.  att  dricka  brorskål, 
rattaifiuiat  riitanfa  »eljen  maljaa  juoben  1. 
juomatta  1.  ircli^maljan  juoiuifcUa;  han  har 
intet  att  betala  med,  I;äncUä  ei  ole  miUä 
matfaa;  jag  lick  ett  bref  m.  posten,  fain 
)5olti«ifa  tirjcen;  (suttet)  oftast  med  ades- 
sic  (=tla,  'tiä);   m.  glädje   förnimma,   ilotta' 


Med 


Med 


417 


I^aiuaita;  m.  sorg  inhämta,  fnruUa  1.  f;uo= 
letla  faoba  tietää;  arbeta  m.  mycken  skick- 
lighet, tel^bä  tijötä  i)t)\mn  taitairaéti  1.  fuu» 
reHa  taiboöa;  m.  sann  högaktning,  totilella 
funnioittamiietta,  tobella  ya  fuuresti  funnt» 
oittacn;  m.  godo  eller  ondo,  f)l}tcäittä  taif= 
ta  patjaUa;  m.  flit,  tal^botfanfa, '  tal^attaufa, 
el^bcltanfa;  (i  samma  riktning)  m^ötä,  inu» 
loan;  m.  strömmen,  m^ötä^tetrtaa,  tltkjötä= 
tt)trtaan,  iriirran  trtufaan;  stryka  m.  liåren, 
luggen,  fiiceHä  m^ötä  =  !artoaan  1.  »futaifm 
1.  :|3tttm  fartvaa  1.  faricait  mutaan;  (emot) 
lanSfa;  slåss  m.  ngn,  tapelta  j.fun  ianéfa; 
(oaktadt)  !an§fa,  »aiffa  (med  bisats),  ollen 
(med  adjektiv),  äfven  med  adessio  (=I(a, 
=Eä)  och  infinitica  formen  på  =ten  (=en)  och 
=6fa  (=§iä);  det  är  underligt,  att  han,  med 
all  sin  lärdom,  så  misstager  sig,  flim» 
ntalliöta  en,  että  f)än,  c^^^3inut  oden  1.  ■mut- 
ia, en  o^:|)innt,  ntin  ere^t^l;;  m.  all  aktning 
för  honom,  måste  jag  likväl  säga,  f;äntä 
funnioittaeäfant  1.  toaiHa  f)öntä  tunntottan 
1.  faitella  tunnioittamiiettani,  mtnmi  !uiten= 
fin  tätjtl)^  fanca;  m.  allt  detta,  har  ni 
dock  blifvit  narrad,  faifen  näin  oKen  1. 
»raiffa  n^t  näin  on,  teibät  fumminftn  on  ^k-- 
tettl);  m.  all  fruktan  för  honom,  kan  jag 
dock  älska  honom,  ^ntä  foicin  peläten  1. 
:t3eläte§fäni  1.  faifeHa  :|)elfäämifellänt  1.  fai= 
ieSfa  ^.•'elogfani  f)äntä  ful^tecn,  jaatan  tofi 
rafagtaa  Isäntä;  (till  försvar)  mt)ötä;  det 
talades  både  m.  och  mot,  :t^u(juttiin  fcfä 
m^ijtä  että  traStaan;  jag  är  både  m.  och 
mot,  olen  feta  ni^öta  1.  ntutiin  että  tuaS» 
taan  1.  toaStoin;  konj.  fansfa,  ntt?ö8,  =fin; 
jag  gör  så  m.,  tninätin  1-  minä  m^öS  1. 
mk)ö8fin  1.  minä  tanöfa  teen  niin;  jag  gaf 
honom  kläder  m.,  annoin  f)änelle  h3aattei= 
tatin  1.  tnaatteita  mi)i38tin  1.  fansfa;  m.  min- 
dre, se  Mindre;  gifva  m.  sig,  antaa  :|)erään 
1.  m^ötä  1.  mt)i5ben,  m^önt^ä,  mutautna;  jag 
vet  m.  mig  sjelf,  tiebän  tunnoSfani  1.  itfeSfäni. 

Medalj,  m.  mitali,  rinta  =  ra^a,  tunnia  =  rat)a, 
muiSto-xalja,  ^aItinto=ra^a;  han  bär  m.  pä 
bröstet,   bänellä  on  raE)a  1.  mitali  rinna§fa. 

Medaljong,  m.  mitaljoni,  mm8tDn"ai^a. 

Medaljör,  m.  mita(in=))iirtäjä. 

Medan,  konj.  f  un,  toSta,  fltfoin  lun,  flöä 
ajaKa  1.  aitaa  tuin  1.  tun;  uttryckes  ofta  såsom 
följ.:  m.  han  lefde,  lianen  etäcsjänfä;  m. 
han  var  der,  hände  det,  lianen  ficHä  cKe8= 
fanfa  fe  ta^a^tui;  jag  gick  ut,  m.  han  än- 
nu låg,  minä  tätfin  ulos  pnen  tinclä  maa= 
teöfanfa  1.  tun  Ijav.  toielä  matafi;  smida  m. 
jernet  är  varmt,  tatoa  rauban  tuuinana  ct= 
teöfa;  m.  tider  är,   aifain  olleSfa  1.  ajoiSfa. 

Medarbetare,  m.  tl)i3=tura^1)ani,  tl)i5n=auttaia, 
a^u=mie§;  m.  i  ea  tidning,  fanoma4ef)ben 
ai)u=toimittaja, 

Medarfvinge,  m.  fan8fa=:|3erit(inen,  toinen  1. 
muu  :t5erittinen. 

Svenskt-Finskt  Lexikon. 


Medborgare,  m.,  -inna,  f.  fanfalainen,  fanfa» 
tuntalainen. 

Medborgarerätt,  m.  fanfaIaiS=oifeu6,  tanfalai= 
fnu§. 

Medborgen,  m.  tatauS  =  f um:|5)5ani,  fan8fa=ta= 
taaya. 

Medborgerlig,  a.  tanfafainen,  tanfalaig^  feS» 
tuu§=tunnat(inen;  m— a  förtjenster,  !anfa= 
tai8=anfiot,  tanfalaifet  1.  teötuus=tunnallifet 
anfiot. 

Medborgerlighet,  f.  !anfalaifuu6,  tanfalaiö- 
mieli,  tanfa^tunnaHifunö. 

Medbringa,  v.  a.  tuoba  tauöfanfa  1.  mijötänfä 
1.  mutananfa. 

Medbroder,  m.  tanSfa-toeli,  fanöfa=tuOTi5)3ani, 
n)irta=»eli  1.  »tum^j^^ani. 

Medbroderskap,  n.  tanöfa  =  njeIjc^S  1.  »toeli» 
fV^§  1.  »toeittoifuug. 

Medbrottslig,  a.  ritoffcen  ofaUinen,  faman  ri* 
totfen  alainen,  rifo8  =  h.ieIi  1.  »tonjeri;  haa 
har  flera  m— a,  itäneitä  on  monta  ritotfeen 
ofalfista  1.  ritD§=hjeIieä,  I;änen  ritotfeenfa  on 
monta  ofallista. 

Medbrottslighet,  f.  rifotfen=ofaCifun6,  fanSfa. 
ritotfellifuug. 

Medbrottsling,  m.  rito6=njeIt  1.  »totocri,  hjila» 
lueti  1.  'tnmppani,  ritotfeen--ofaCinen,  tan^]a' 
rittoja. 

Meddela,  v.  a.  antaa  tieto,  antaa  ofaa,  iU 
moittaa,  faattaa  1.  antaa  tietoon;  m.  ngn 
sina  tankar,  ilmoittaa  j.tulle  ajatutfenfa, 
antaa  j.tun  tietää  ajatutfenfa;  m.  ngn  dom- 
stolens beslut,  ilmoittaa  j.tuUc  oiteuben 
:|?äätö§,  antaa  j.tutte  tieto  1.  ofaa  oiteuben 
^jäätötfeStä,  antaa  1.  faattaa  oiteuben  ^3ää= 
ti38  j.tun  tietoon  1.  tieboffi;  m.  sig,  v.  r. 
ilmoittaa  1.  fanoa  mielenfä  1.  ajatutfenfa, 
wail;taa  ^Ju^etta  1.  fanaa;  han  kan  icke  m. 
sig  med  ngn,  ^äu  ei  >coi  pubitta  1.  fanaa 
»ail;taa  tenentään  tanöfa,  ei  h.Aoi  telletään 
fanoa  1.  ilmoittaa  mieltäufä  1.  ajatuffianfa; 
de  m — de  sig  med  hvarandra  derom,  l^e 
fiitä  tiebon  antoitoat  1.  fitä  ilmoittittjat  toi» 
ftttenfa,  fje  ftinä  1.  fiitä  ilmoittitoat  mielen» 
fä  toinen  toifetteen;  hans  sorg  m— de  sig 
åt  alla,  r;änen  furugtanfa  faitti  fmolestui- 
mt,  pnen  furunfa  tuli  taittein  '^^teifetfi; 
lukten  m— r  sig  åt  kläderna,  j^aju  tarttuu 
1.  Ieh?iää  hjaattcil^in. 

Meddelande,  n.  tiebon--anto  1.  »antaminen,  il- 
moittaminen; puifUtt'  1.  fanan=lt>ai^to. 

Meddelbar,  a.  ilmoitettahja,  jota  tät}  ilmoit» 
taminen  1.  \aattaa  ilmoittaa. 

Meddelsam,  a.  ^jufieliag  (=aan),  l^aaÖteltaS 
(=aan),  ]^erttä=^u^einen  1.  =fanainen,  nö^rä' 
^3ul;einen,  ternag  (=aan)  1.  ^alutag  (^laan) 
puhumaan  1.  iuirttamaanl.  tietoa  antamaan, 
)5nl)een=]^aluinen,  ^u^e»ternag. 

Meddelsamhet,  f.  pui^eliaifuug,  f;aagteIiaifuuS, 
:t5u^eeit=ternau§,  pu^ttn--t)alu,  ^evftä=^3u^ei« 
fuug,  ]^er!tä=fanaifuug. 

53 


418 


Med 


Med 


Meddraga,  v.  a.  roetää  mtlötätilä  1.  mufaanfa. 

Mede,  m.  jalaö  (=fien);  stå  på  m— arna,  jei= 
joa  1.  cfla  »antilla  1.  fannoilla. 

Medel,  n.  C7nidf)  feStt,  fcöfu,  fcSfi=^aiffa, 
feSti=JtiäU ;  vid  medlet  af  förra  arliundra- 
det,  toiime  1.  menneen  wucfi  =  faban  fesfi» 
ajcitla  1.  ^atfoibin  1.  feé!i=>i^ä(i8fä  1.  4iaifc>il' 
la;  ifrån  medlet  af  sommaren,  fcéfi-fejäS 
tö;  i  mediet  af  niaj ,  tcéifi=tOufofuuéia,  tOU 
fo4'UUn  feSft'^)ai{oiila;  omkring  medlet  af 
maj,  tcnfo=tuun  teSfu»  aitaan  1-  ^aioiUa 
»t>aifotIla;  (melUmgrad)  roälinen,  tcäU}^,  'mh 
It»fanta;  (läkemedel)  lääte  (=ffeen),  aine  (»een), 
neuh?D,  teino,  apu;  ett  m.  mot  gift,  neutro 
1.  !eino  1.  a:pu  nu)r!fpä  »astaan,  mprtpti^t-' 
fen  a(3U  1.  »aötuS;  (utmg  att  vinna  ngt) 
toäVi-Aappah  (=een),  iräti»aine  (=een),  toäli 
nen,   »alin   (nmen),  fegfin  (=imen),  »älite 

(»tteen),  neunjo,  fetno;  penningen  år  ett 
kraftigt  m ,  ral^a  en  ixiciniafag  n^äU^tap^jale 
1.  feino  1.  lt)älite;  tålamod  är  ett  godt  m. 
emot  lifvets  svårigheter,  tärfitväflilt)t)å  on 
^^»ä  feino  1.  trälinen  1.  ttä(t=fa:p<jaic  elä» 
män  toaStutfia  fot)taan;  han  har  hittat  pä 
rätta  medlet,  hän  cn  tetfinl)t  1-  Iöl)tänl)t 
oifean  toäti=f■a^J^^aIeen  l.  fcincn  1.  »älimen; 
begagna  aila  möjliga  m.,  fäpttää  I.  V''Jnna 
fatfen=mcifia  tcinDJa  1.  ncutt>oja,  fcettaa  fai 
linneuaoin  1.  joö  mitätt  teinoa;  (tillgångar 
penningar)  Jrarat,  raliat,  neurcot;  lefva  af 
egna  m.,  elää  omilla  waroillanja  1.  omin 
neuteoin;  kronans  m.,  fruunnn  n^arat;  all 
manna  m.,  ^(;tetjet  iDttrat;  statens  m.,  VoaU 
tion  »arat  1.  ra^at. 

Medelart,  m.  Jr)äli4aji,  tt>ält§4ajt. 

Medelbar,  a.  Ȋlillinen,  ȊU^ta^j^alcellinen, 
»äli^teinoinen,  t»ält»neun>DlIinen,  »älitettö, 
tt)ä{i=fantainen;  m.  orsak,  »älillincn  1.  tt)ält= 
fantainen  jt^t). 

Medelbarhet,  f.  teäUUtftJ^S,  toäti  =  fantatfuu8 
»äli=teinoifuu§. 

Medelbarligen  o.  Medelbart,  adv.  ttälilliiegti, 
»äU^antaifegti,  wälin  fautta,  toälittäcn,  »ä= 
It={ap))aleen  1.  ttiäU^tcinon  tautta,  iräli-ai^ 
neiUa,  ttjält^tcinoin  1.  ^neutooin. 

Medeldag,  m.  {eSfimöäräiS^^jäilrä. 

Medelfin,  a.  feöfu4;ienD  1.  =)3teni,  !eétin4er= 
taifen  i)ieno. 

Medelfårg,  m.  iDä(i=träri,  !e§ru=lt>äri. 

Medelhastighet,  f.  te?tu--iontuijuu§  1-  =no^cu«, 
fe8lui=fertainen  ncpcuö. 

Medelhöjd,  f.  tc^^ti  =  tovtene,  feSfi» mitallinen 
forteng. 

Medelklass,  m.  fe8fi=jäätt),  fe§fi4uoffa. 

Medelkraft,  f.  (mek.)  feSti-iuoima,  Ȋli-woima. 

Medellös,  a.  traraton,  »öl^ä^carainen,  iötjM. 

Medellöshet,  f.  ivaiattomuuö,  tt3ä^ä--l»araifuug, 


Medelmått,  n.  !e8ft= mitta,  toält=mitta,  !eg!i= 

Ȋli. 
Medelmåtta,  f.  fc^talaifunS,  fegti=fu^ta,  !eg!i= 


lo^ta,  fe§!in=fertai)uuS,  feS!i=tt>äli,  fofituuö- 
hålla  m— n,  :^^itää  !oI)tUHtta,  ^3t)l'^ä  teéti' 
to^baSfa  1.  fegti=»ä(iUä  I-  fcdtalaijena,  olla 
fcöfin=fertainen  1.  fctitalaincn;  vara  öfver 
m— n,  oUa  ^laremman  ;.niolincn  1.  ^jarem» 
malla  ^juolclle  1.  )}arcmin  testin  =  !evtaista; 
vara  under  m— n,  cUa  huonomman  ^^uoli» 
nen  1.  IjuonommaHe  ^^nolclle  1.  l)uononn>t 
!eeEin=fertai§ta  1.  !of)talai§ta  hnonom^-n. 

Medelmåttig,  a.  festin  =  tcrtainen,  fot)talaincn 
fegfi=fo{)tainen,  ^juoli^uomainen;  en  m.  sum- 
ma, foljtolainen  1.  !eefin  =  tertainen  fumma; 
m.  skönhet,  fof)talainen  1.  !e8tin»tertainen 
tauneug;  hon  är  af  m.  skönhet,  (;än  on 
teétin-fertaifen  1-  !o()taIaiien  fauniS;  af  m. 
storlek,  fe8tt4otoinen,  fo^talaifen  i.  tegtiu 
fertailen  ifo;  af  m.  längd,  fegfi^mttatlinen, 
fot;talai)en  :>.ntfä  1.  mittatra,  fe§tin4'ertaigta 
))ituutta;  ganska  m.,  lupin  feStin4evtaineii; 
m — a  menniskor,  lJuoli  =  lnomaiiet  1.  toljta- 
laifet  1.  !eg{in=fertat)et  il;miiet;  i  skön  konst 
är  det  m— a  odrägligt,  il}anne4aitee8|a  on 
taitfi  feSfi  =  fot)tainen  1.  fcéfin^fertainen  in» 
liottakaa. 

Medelmättighet,  f.  tot;talai)nu8,  tc«fin=fcrtai» 
lunö  m.  m. 

Medelmåttigt,  adv.  fe§fin=fertaiiegtt,  foljtalai- 
feeti,  feéti^uhtaifeéti,  testi=tof)bagfa;  {//•««'- 
för  adjvktirer)  festin^fevtaiien,  fol)ta(ai)cn ; 
m.  rik,  tofitalaifen  rifag;  m.  stor,  tegti=fo 
toinen;  m.  läng,  tesfi=mita(linen. 

Medelpris,  n.  testi^inta. 

Medelproportional,  f.  (mat.)  »ält»fuuruu§, 
fe8ti=ful;ta. 

Medelpunkt,  m  te8tt=i)i6te  (=een),  feSfug,  feéfi, 
teéti=)5aitfo;  (fig.)  testnö,  teétt,  f^bön  (=men). 

Medelsort,  m.  testi4ajt. 

Medelst,  prep.  tautta,  tantta;  uttryckes  ofta 
genom  kasus  adessivus  (>Ilä,  =tta)  af  nomi- 
na  och  verbers  infinitiver;  m.  list,  faivaluU' 
betla;  m.  läsning,  lutcmalta  1.  lutemtfeHa; 
m.  byte,  toai^ettamalla  1.  »ailiettaen. 

Medelstor,  a.  teéft4otoinen  1.  »fuuri. 

Medelstorlek,  m.  fe8ti4oto  1.  =)'uurun§,  feSfi^ 
fotoifuuS. 

Medelstånd,  n.  tcgtt^äät^,  fegfianroiS  =  jäät^; 
(mttnets)  teéti4orfcu§,  teéti4ol;ta. 

Medeltal,  n.  feéft=määrä;  i  m.,  fe8tt--määrin, 
teétimmiten;  i  m.  beräknad,  fegti»määräi' 
nen,  feött^määrin  laefcttu  1.  luettu. 

Medeltid,  m.  testimaita;  se  Mellantid;  (tidr.) 
lesfi^aita. 

Medelting,  n.  se  Mellatiting. 

Medeltrycksmaskin,  m.  fc8ti»oimai8-  1.  feöti» 
^jainoiö4cne  (=een). 

Medelväg,  m.  (fig.)  feStt  =  fuunta,  !e8ft  =  fo^ta, 
fe8tt=teäli,  testi^rata;  hålla  m— en  mellan 
girighet  och  slöseri,  ^n;ftjä  te8ft--!obbafla  1. 
^5ttää  1-  tä^bä  te8tt=fuuntaa  al)nenben  ja  tu^* 
iautfcn  »älillä. 


Mcd 

Medelålder,  m.   feSfi  =  ifä,  feStU'  1.   ^3UoIi4fä; 
en    m— s   mau,    teöfi-tfä   1.   )3uoIi» itäinen 
mies. 
Medelaldrig,    a.  tccifi- itäinen,  te8fi=  1.  )3U0U> 

j     iäsfä  (oIe»a),  fe^fi=ifä. 
Medfadder,  m.  tmnini=ioe(t  1.  =totV)eri,  tanéftt' 

tummi. 
Medfara,   v.  a.;  illa  m — ren,   ^af)cin  ^5ibett^ 
1.  :t3ibelt^  1.  menctettlj,  turmeltu,  röijtptettt). 
Medfart,  m.  menett;)^,  piteleminen,  menetteli}; 

våldsam  lu.,  l)urja  meneti)ö. 
Medfriare,  m.  fiIpa=fo[ija,  !oft=fun4^^ani,  f'oft= 
roeli,  fauefa^fofiia. 

Medfa,  v.  a.  faaba  mutaanfa  1.  nU)ötänfä 

Medfånge,  m.  fauöfa  =  toantt,  toan£i  =  lBeIi  1. 
stum^i^ani. 

Medfödd,  a.  f^nti?» peräinen,  ft)nn^nnäinen, 
luontainen,  luoma»,  tuotu,  luonto»;  m. 
va,  luonnonmarja,  Iuonto4af)ja;  ett  m— dt 
fel,  IuDma=tt)ifa,  luotu  1.  fi)ntt}=peräinen  m 
la;  m.  bujelse,  luontainen  taipumus  1.  f)aht; 
m— dt  begdr,  luoma^l^imo  1.  4;alu,  luotu  1. 
luontainen  1.  ftjnnijnnäinen  Ijalu;  det  är 
honom  m— dt,  fe  DU  Ijäuellä  li)nti)mäötänfä, 
fe  on  f^äneöfä  Inontaiöta  l.  iijnntjunäistä 
t)än  on  [i^nttjänfä  femmoinen,  t)än  on  luotu 
femmoifetfi. 

Medfölja,  v.  a.  feuvata  mijötä  1.  mutana, 
mennä  1.  tulta  1.  fulfea  m^ijtä,  mennä  mu= 
laan,  oHa  muaöfa  1.  muötä;  ett  pakett  m — er 
budet,  i)tfi  mi)tti)  1.  pafetti  on  1.  tulee 
fanan  »tuojan  mpötä  1.  mutana,  fanan^tuo» 
iaUa  on  mpttp  nnjötä  i.  mutana;  m— nde 
bref,  mi}i5tä»fenraan3a  1.  mijötä^oletoa  tirjc; 
högmod  m— er  ofta  lyckan,  >}Ipe^S  on  1. 
täi)  ufeiufin  onnen  tamia  ^fjbegfä. 

Medföljare,  m.  se  Följeslagare. 

Medfölje,  n.  feuruuö,  fcurue  (»een),  feuva» 
joutfo,  faatto»funta. 

Medföra,  v.  a.  teiebä  1.  tuobo  1.  Mettaa  ml)i3» 
tänjä  1.  mutananfa  1.  tanSfanfa,  tuoba,  tuot» 
taa,  mattaau»iaattaa,  \aaba  aitaan,  »aifut» 
taa,  ii)nni)ttää;  m.  en  kista,  tuoba  1.  iincbä 
firStU  tauSfanfa  1.  mljötä;  han  m— er  egen 
betjent,  l;äncllä  on  oma  palinelija  mutana 
1.  mt?ötän)ä,  ^än  tuo  oman  palicclijan  tanS» 
janja  1.  mi)ötänjä;  förkylningen  m — de  en 
sjukdom,  nnluc^tuö  tuotti  1.  toi  fanöfanfa  1. 
toaifutti  1.  ji}nui)tti  taubin,  »ituötufieSta 
tuli  1.  ii)ntt)i  tauti,  nntuötuö  oli  taubitfi; 
detta  m — er  den  olägenheten,  att  .  .  ., 
tästä  on  1.  tulee  1.  fpntw  f  e  P<^i)a  I  toaS» 
tus,  että  .  .  .,  tämä  nsaituttaa  1.  tefee  fen 
toastutfen,  että  .  .  . 

Medförmyndare,  m.  t;oll)oja»!umf5pani,  tanSfa» 
l)ol^oja. 

Medförpaktarp,  m.  iBUorooia»!umf5pani,  tanSfa» 
iDOuramies. 

Medgift,  m.  se  Hemgift. 

Medgifva,  v.  a.  (gi/oa  med)  antaa  mutaan  1. 
m^ötä;   (erkänna,   tilistä)   myöntää,   antaa 


Med 


419 


mtjöten,  mljöbittää,  m^önn^ttää,  m^ijb^ttää, 
mi)östää,  tunnustaa,  ei  tieltää;  m.  sannin- 
gen, tunnustaa  I.  myöntää  1.  mi)öbl)ttää  to» 
tuuc;  jag  m— er  det,  fen  mt}önuän  1.  m^on» 
n^tän  1.  tunnustan;  (tillåta)  fietää,  fallia, 
m^iintää,  mi)iJbl}ttää;  mina  inkomster  m. 
ej  sä  stora  utgifter,  fifään»tulcni  eitoät  ftebä 
1.  falli  1.  tannata  1.  m^iiben  anna  niin  fuu- 
ria  menoja  1.  matfuja;  om  tiden  m— er, 
joS  aita  mi)öten=antaa  1.  fietää  1.  ml^ijntää, 
joS  ajan  iparaa  1.  aitaa  on;  saken  m — er 
intet  dröjsmål,  afia  ei  fiebä  1.  faltt  1-  tärfi 
1.  anna  1.  anna  ml^öteu  wiiiB^ttelemiStä  1. 
rttiiwi;tetlä. 

Medgifvande,  n.  mt)öntämp8,  mt}i3ntäminen, 
mi)I3nni)ti}S,  tunnustaminen,  mi)iJten»antD. 

Medgång,  m.  m^i5tä»täi)miuen,  menestys,  on» 
ni,  onniStuS,  luouuiStuS;  han  hade  m.  i 
allt,  liänellä  oli  taifeSfa  mcneStljS  1.  f)'C))x>ä 
onni,  t)äneUe  faifti  onnistui  1.  menestiji  1. 

I^t}lt)in  tän.>i;   i   med-  och  motgång,    m^ijtä» 

ja  »a6toin  =  ta^mifeS_iä,  onneSfa  ja  onnetto» 
muubesfa,  IjijnjäSfä  ja  toiuaSfa  onneSfa. 

Medgäldenär,  m.  t'anSfa  =  n>elatltnen,  icelta» 
fumppani. 

Medgörlig,  a.  m^öntotoäinen,  mpijnt^toä,  muij- 
ien »antair>a,  mt)ö8»perä,  mi)i)tä»  peräinen, 
fuoStuicainen,  taipuma,  fopuifa,  nij^rä. 

Medgörlighet,  f.  m^iJut^ttjäifV^S,  fuoStun^ai- 
fuuS  o.  s.  v. 

Medhafva,  v.  a.  olta  (j.tulta)  mpiJtä  I.  mu- 
tana 1.  muasfa,  tuoba  mpijtänfä  1.  mu» 
fananfa;  hans  m — nde  betjening,  ^äneu 
mutananfa  olewat  1.  mutana  tuomanfa  1. 
ttiiemänfä  palaelijat;  han  for  här  förbi 
m— nde  en  gosse,  ^äu  ajoi  täStä  ol^ttfc 
poifa  mutana  1.  ja  olt  poifa  tanSfanfa  1. 
mutananfa. 

Medhjelpare,  -rinna,  f.  opurt,  apu»mie§,  aut» 
taja,  apu,  apulainen;  han  har  ingen  m., 
t)änetlä  ei  ole  tetään  apuna  1.  apu»miel)enä 
1.  apurina. 

Medhinna,  v.  a.  feretä  (»feäu),  joutaa,  ennät» 
tää;  han  har  ej  medhunnit  sitt  föresätta 
arbete,  fjäu  ei  cle  terenu^t  1.  joutanut  te» 
femään  1.  t)än  ei  ole  faanut  teljb^tfi  1.  en» 
nättän^t  tel)bä  aiottua  t^ijtänfä. 

Medhåll,  u.  puclen»pito,  puolustus,  fuoStu» 
mus,  tanuatus;  (perso?))  puolcn»pitäjä,  puo» 
luStelija,  puolelainen;  sonen  far  alltid  m. 
af  modren,  poifa  faa  aina  puclen»pitoa  äi» 
biltä,  äiti  aina  pitää  poitanfa  puolta  1.  an» 
taa  puolta  pojalienfa;  gifva  m.,  antaa  puol» 
ta  (j.tuCte),  pitää  (j-tun)  puolto,  puolustaa 
I.  fannattaa  (j.tuta),  olla  (j.tuu)  puolella  1. 
puolelainen  1.  pUOluStctija;  den  satsen  fann 
intet  m.,  fe  afia  1.  tuuma  ei  faanut  1.  iBoit» 
tanut  puolta  1.  puolen»pitoa  1.  fuoStumuSta 
1.  puolelaifia  I.  puoluStelijoita. 

Medhallare,  m.  puolen  »pitäjä,  puoluStelija, 
puolelainen,  {annattaja. 


420 


Med 


Med 


Medianpapper,  n.  !egfi=fo!oinen  )ja^en,  feé!i= 

Medicin,  f.  (konsten)  Iääfmtä'D^>t)i,  Iääfe=tiefce 
(^teen),Iääftntä=taito;  (medlet)  lääfe  (=ffeen), 
lääfit^S;  M— e  doktor,  Iää{e=tietcen  tolitcri. 

Medicinalfond,  m.  (skatt)  läätctt)oragto=ra^ia. 

Medicinallagfarenhet,    f.    lääfärtttinen     kin» 

Medicinaltaxa,  f.  Iääfef)tnnan=määrä,  Iääfitt)§= 

talia. 
Medicinalverk,   n.   Iääfäri=i^allintD,    lääftt^S» 

toimet  (pl.)- 
Medicinalvigt,  f.  Iää{itl}8^)>amo,  Iääfe=:punnitu§. 
Medicinalöfverstyrelse,  f.  lääfärcin=l)ltI;aUitUÖf 

läätintätcitnen=  ^lifiatlituS. 
Medicinera,  v.  n.  ottaa  1.  nauttia  lääffeitä  1. 

rcfitoja,  otla  lääfteillä  1.  läatittjtfiUä  1.  rc^» 

botUa. 
Medicinsk,  a.  lääfäri»,  lääfärin,  Iääfintä»tai= 

ben,  Iäätintä»ot)iIIinen,  läättceUinen;  en  m. 

bok,  lää!än=fivja,  lääfintä^opiHineu  firja; 

m.  växt,  Iääte=faérpi;   en  örts  m — a  nytta, 

Tuofjon  lääffeellinen  f)t}ötp. 
Medikament,  n.  lääfe  (=Heen),  Iääftt^§,  rcf)to, 

paranne  (=nteen). 
Mediko-filosofisk,  a.;  m.  examen,  lääfärilliS» 

tDiijauötieteedinen  tutfinto. 
Mediko-legal,  a.;  m.  undersökning,  laidinen 

Iää£ärin=fatfctmu§. 
Medikus,  m.  läätäri,  lääfitftjä,  )>arantaja. 
Medintressent,  m.  cia^tump^Mui,  taneja=oia(Ii= 

nen,  cjafaö4unn^^>ani,  afian^ctallinen. 
Medium,   n.   (midt)   feéfi,   !c§tué;    (medelväg. 

medeltal)  feéfi=määrä,  feéfi4c{)ta;   i  medio 

af  April,  ^u[)ti=fuun  !eSti=l3aiEoitta  1.  »ajoilla, 

Ie§fi»Bu()tifun§|a;  per  m.,  testi=määrin,  feéfi= 

to^taifesti,   festimmiteu;  (fys.)   aint^to\)ta, 

tcäli»aine  ('een). 
Med  ja,  f.  se  Midja. 

Medkomma,  v.  n.  tuUa  mufaan  1.  mt}ötä. 
Medkristen,   m.    Jansja^friätitt^,    triéti^aeli, 

friéti=fifar. 
Medkänsla,  f.  mljötä=tuntciiuu?,  mt)ötä4unne 

(=nteen). 
Medla,  v.  a.  jrälittää,  tcälitellä,  fon^ittaa,  men» 

nä  »äliin;  ra.  en  tvist,   fcwittaa  riita;   m. 

emellan  de  tvistande,  mennä  riitelijäin  ftä= 

Uin,  fcwittaa  riitelijäin  träli. 
Medlare,    m.,  -inna,   f.  »älittäjä,   lräli=mieö, 

fotoittaja. 
Medlem,  m.  jäfen  (=cn);  m.  af  en  förening, 

ijf)te^ben  jäien. 
Medlerst,  a.  teétimmäinen,  feSfinen,  !eéfi=;  i 

m— a  våningen,  feéfi=terraéia,    leSfimmäi= 

fesjä  1.  fegfijeéiä  ferraéfa;  lians  m— a  son, 

lianen  feSfinen  ^oitanja;  den  m — a  platsen, 

teöfimmäincn  ftja;  sitta,  stå  m.,  ietua,  fei» 
foa  fesfimmäijenäl.feéfijenä;  öen  m— a  ra- 
den, feSfimmäinen  riroi. 
Mediertid,  se  Emellertid. 
Medlidande,  n.  fääli,  furtu,  avmeliaijuu?,  fää^ 


litpäifij^S;  jag  känner  1.  har  m.  med  ho- 
nom, minun  tulee  furfu  1.  furfeani  häntä, 
minun  täi)  bäntä  fäälifft,  minun  on  fääli 
bäntä,  minä  furtuttekn  1.  fäälin  tiäntä;  han 
väcker  allas  m..  Isäntä  faitti  furhittekftat 
1.  furtai(e»at,  bän  jaa  laitti  jäätimään  1. 
luvtuttelemaan;  jag  rördes  till  m.,  minun 
aitoi  tuUa  jurtuni  bäntä,  ruj^efm  bäntä  fur» 
futtelemaan;  adj.  fääli»ä,  furfuttelettja. 

Medlidsam,  a.  armeliaä  (=aanj,  jääliwäinen, 
lääli»ä;  (rörd  af  medlidande)  furfuttektta, 
fäälitoä. 

Medlidsamhet,  f.  fäälilcäiflJtjS ,  armeliaifuuS, 
furfuttek^aifuuS. 

Medljud,  n.  se  Konsonant. 

Medljuda,  v.  n.  joiba  1.  taifua  mtiötä;  m— n- 
de  bokstaf,  kra^ääninen  1.  mi)ötä=ääninen 
:tJUU8tan3i,  krafe=tiriain  ('imen). 

Medlocka,  v.  a.  ^oututella  1.  tBieteEä  fan§' 
fania  1.  mutaan. 

Medlärare,  m.  opettaja^^weli  l.=fum)>pani,  fanS» 
la=o)jettaja,  toinen  c^jettaja. 

Medlärjunge,  m.  fan»ia=op^5ita§  (=aan),  o^^ji' 
fum^|)ani,  o|>^>i=n>cli. 

Medmenniska,  f.  tanäja^iljminen,  Iäl;immäi= 
nen,  toinen  ibminen. 

Medredare,  m.  toinen  lailran  ifäntä,  faiujail 
fanSjaniäntä  1.  baltija=fum;>)>ani. 

Medregent,  m.  a;?u4;allitl'ija,  baHitftia^fumi)» 
^ani,  tansia'f)aliitl'ija ,  tera^^altitfija ,  ijbbVS» 
baKitfija. 

Medregentskap,  n.  I)at(itu8=fump^anuuö,  fanä» 
fa^batlituö. 

Med  regering,  f.  {anSlVbaflitue,  ttbbeSfä^aUi' 
tu8;  under  hans  m.,  f)änen  faneja  1.  i?unä 
1.  nbbeéfä  tjallitesjanja. 

Medräkna,  v.  a.  ottaa  m^öS  lufuun  1.  ^f)teen 
lufuun. 

Medskapad,  a.  InomiS4^eräinen,  Iuoma=>jeräi= 
nen,  luontainen,  luotu,  luomiiegja  faatu. 

Medskicka,  v.  a.  lätiettää  1.  |!anna  mi)i3tä  1- 
mufaan  1.  faneja. 

Medskyldig,  a.  se  Medbrottslig. 

Medsols,  adv.  miii3tä=^äi»ään  1-  »^äiftää. 

Medspelare,  m.  faneja')>e(aaia,  fera^^elaaja  1. 
»pelari,  peU4■um^^^a^i,  :pelaaja4umpfani. 

Medsyster,  f.  faneja» jijar  (=en),  fijareS  ('fjcu;; 
en  af  hennes  medsystrar  i  klostret,  t)ffi  ^ä- 
ncn  Iuogtari=fijaretftanja. 

Medsända,  v.  a.  se  Medskicka. 

Medsökande,  adj.  o.  subst.  m.  fil|ia4)afija, 
fanSja=batija,  bafu=  1.  batija»funil^pani;  subst. 
n.  fitpa4)afu  i.  »bafeminen,  tanéja=baenta.  ^ 

Medtaga,  v.  a.  ottaa  mufaan  (=ja)  1.  nivi;tä 
(=niä)  1.  faneja  (»njaj;  m.  matsäck,  ottaa 
eiDäS^^JUéfi  miiötä  1.  mutaanja;  (fig.  uttöm- 
ma, fursvaga)  beifontaa,  lamata,  n>oi»uttaa, 
lamauttaa,  wiebä  (beifofft),  fututtaa,  menet» 
tää,  bllW^t^taa;  resan  har  m — git  hela  min 
kassa,  matta  ou  buirentanut  1.  tulnttanut 
faiffi  rahani;  sjukdomen  har  mycket  m— git 


Med 


Mel 


421 


honom,  tautt  ou  t;äncu  f;t)tuin  lamannut  1. 
traitcuttanutl.  {;ctt'Dntannt;  det  medtog  hans 
krafter,  fe  teet  »Dttnat  f)aneUä,  [e  menetti 
1.  lamafi  1.  teet  fiäncn  »otmanja;  blifva 
m— gen,  lamautua,  mennä  1.  fä^bä  {)UDno!fi 
1.  tooimattomatfi,  »oitua,  menefit^ä;  Mna, 
^utceta  (=:(3enen);  han  ser  mycket  m — gen  ut, 
I;än  näi)ttää  I)Vtent  1.  fotvin  menet^ttjneette  1. 
njottnneelle  1.  icoi^nneelte  1.  l^uonontuneette. 

Medtjenare,  m.  fan8fa=))a(»eli|a,  :|3aln)elu8= 
fum^^ant. 

Medtäflan,  f.  !it)5attu,  fttooituä,  fam^^Jailuö, 
fiistaitu. 

Medtäfiare,  m.  fttteoittelija,  tiistoittelija,  filpai-- 
ttia,  !tl:pa=fum^paui  1.  »totuert,  f am^^jaUtja ; 
m.  om  ett  pris,  ^jalfiunou  fi(|3aiUja  1.  !uö= 
toittelija;  m.  om  kronan,  fruunuu  filtocitte» 
lija  1.  fiigtoittelija  1.  fi^jailija. 

Medverka,  v.  n.  Waifuttaa  (j.ftn  1.  jf)fin), 
Jcaifuttaa  mt^ötä  1.  ))I)teen,  tef)bä  a^ua,  aut^ 
taa;  han  har  m — t  till  sakens  framgång, 
^än  on  tdjntjt  apna  1.  roaifuttanut  aftan 
meuegtt?ffefft  1.  meueöt^jmifeen  1.  auttanut 
aftan  mene8tl}mtStä;  den  m— nde  nåden,  aut= 
talnainen  1-  mt)ötä=teaifuttatt)a  armo;  m— nde 
orsak,  alDuffi  oleica  1.  mvötä=lDaif'uttatoa 
jtj^,  a^u=ft?t?. 

Medverkan,  f.  mt)ötä»l»aifutuö,  ^f)teeu=Jt)aifu= 
tu§,  fanSfa=^U)aitutu8 ,  att»un=tef'o,  a))u;  ge- 
nom hans  m.  kom  det  härtill,  ^äuen  on?un= 
teoKanfa  1.  ml}ötä=lt>attutut1ellanfa  1.  toaifut= 
tamifeötanfa  fe  tätfi  1.  näitfi  tuli  1.  näin 
Värn. 

Medvetande,  a.  fan§fa=tietänjä,  mt)öefin  tietä= 
tt)ä;  vara  m.  om  ngt,  mt}ö8  tietää  jotafin; 
subst.  n.  tunto,  tieto;  hafva  m.,  oUa  tun= 
toinen,  oGa  tuntoa  (j.fuUa);  hafva  sitt  m., 
cfla  tunnoHanfa;  vara  ntan  m.,  olta  tun= 
nottomana   i.   tainnntfisfa;    m— t  om  det 

rätta,  oifeuben  tunto;  han  har  intet  m. 
deraf,  :t)änellä  ei  etc  mitään  tuntoa  1.  tietoa 
ftitä;  m— t  af  ett  brott,  ritoffen  tietämi» 
nen  1.  tieto;  komma  tili  m.,  tointua,  tulta 
tuntol^onfa  1.  tunnoittenfa. 

Medveten,  a.  (som  har  medvetande)  tuntot= 
nen,  tunteja,  joHa  on  tunto  1.  tieto,  jota 
tietää;  vara  m.  om  sin  skönhet^  tuntea 
founeutenfa,  tietää  fannis  olewanfa;  var  han 
m.  derom?  tiefitö  I)än  feu?  olifo  fiäneHä 
tietoa  fiitä? 

Medvetenhet,  f.  se  Medvetande. 

Medvetslös,  a.  tunnoton,  tainnutfigfa  1.  mie» 
moffiSfa  (otetta). 

Medvind,  m.  m^ötä=tuuli,  :|3urje=tuuli,  mk)ötäi= 
nen  1.  ^lerä^tuuli;  segla  för  m.,  ^urj|e^)tia 
mi)ötä=tuuleen  1.  »tuulta;  med-  och  mot- 
vind, m^ötä=  ja  it)a8ta=tuuti. 

Medvittne,  n.  tobiötu6=  1.  tobiStaja=fum}3pani, 
fan8ja=tobi§taja. 

Medväder,  n.  mi?i)tänlma  1.  4uuli. 

Medabo,  m.  !anöfa=afujain  (=imen). 


Medålder,  se  Medelålder. 

Medägare,  m.  fan6fa=omietaja,  toinen  omista^^ 

[o.  1.  ifäntä. 
Medälskare,  m.  feran-afaStaja,  fiI^a=ralEagtaia, 

toinen  rataStaja. 
Medömkan,  f.  se  Medlidande. 
Medömkansvärd,   a.  furfuteltalca,  fäätittättä, 

fäälin^alainen. 
Medömksam,  a.  se  Medlidsam. 
Metitisk,  a.  tufe^buttattia,  läfä^b^ttättjä,  t;en= 

gen  tnffitoa,  f)enti=tuHoinen. 
Mehn,  se  Men,  n. 
Meja,  V.  a.  niittää,  leifata  (4faan). 
Mejram,  m.  (oriijanuin)  meirami. 

Mejsel,  m.  :|3infi,  taXtia,  toeiötin  (=imen). 

Mejsla,  V.  a.  toeiStää. 

Mekanik,   f.   mefanifa,  Ione=  1.  fonei8=D^))t; 

(mekanisk  sammansättning)    foneiStO,    fone= 

vafennuS  I.  4aito8  1.  =n?ärHi. 
Mekanikus,  m.  mefanifuä,  foucMtieffa,  fone^- 

taitaja  1.  »taituri,  fone^fej^J^ä,  !oneeu=tefijä. 
Mekanisk,  a.  mefaniltinen,  foneellinen,  fone=, 

foueen» takainen;   m.   verkstad,   fone-':|5aja; 

(jig.)  foncen=ta)5ainen,  fone=menoinen,  tatoan» 

mutainen,  ajattelematon,  tatoan^tä^Jpä ;  haa 

har  m.  färdighet  i  innanläsning,   tjäu   tai== 

taa  fone»menoifeäti  1.  tatoan^mnfaifeSti  fi« 

fältä  lufea. 
Mekanism,  m.  foneiöto,  fDne=rafennnS. 
Meker,  m.  löp^jöinen,  mämmittelijä,  rauffa. 
Melankoli,  f.  aIa=!nIoifuu8,  fimftä»  1.  raöfaö^ 

mielif^^ö. 
Melankolisk,  a.  aIa=!uIoinen,  fvutfä'  1.  raSlaS' 

mielinen. 
Melankoliskt,  adv.  ala=fuloife8ti,  fijn!fä=mie= 

tifceti. 
Melera,  v.  a.  fefoittaa;  m— de  kläden,   fefa= 

tarnjaifet  1.  »hjörifet  »etat. 
Melilot,   m.    (melilotus  officinalis)   0§tnaXl'Vlt' 

fiffä. 

Melilotenplåster,  n.  mefi!f ä  4aaStari ,  toa!jt= 

laaötari. 
Meiis,  m.  meliift,  melig=fofun,  l^nono  I.  ru8!ca 

fofuri. 
Mellan,  prep.  se  Emellan. 
Mellanakt,  m.  nä^tög^ttält  (=in)  1.  4oma. 
Mellanarbete,  n.  n?äli=t^i5. 
Mellan  art,  m.  tr>äli=laji. 
Mellanbalk,  m.   ttäli^laal^fo  1.   »^alffi,  »ält^ 

anfas  (=aan),  toäli^fcinä. 
Mellanbark,  m.  toäli=!uori. 
Mellanbjelke,  m.  n)äli=l)ir[t  (=rven),  »äli=orfi 

(=vven);  (i  Hor)  tiinalatnen,  wäli^^orft. 
Mellanblå,  a.  feöfu=ftninen,  ^uoli=[ininen,  fmi-= 

fen  mufetoa. 
Mellanbrosk,   n.    (anat.)    föälin-USto,  fteran» 

ru6to. 
Mellanbrun,  a.  ru§!ean=mufetoa. 
Meiianbyggnad,  f.  toäUn-atcuuuä  1.  -l^uoue 

(-een). 


432 


Mel 


Mel 


Mellandäck,  n.  ttäti^anfl  (=nen);  (midtm  af 
däcket)  fe§ft'fanft. 

Mellanfinger,  n.  fegfi^formt. 

Mellanfläta,  v.  a.  ijjalmifoita  ('tfen)  1.  futoa 
icäliiu. 

Mellanfoder,  n.  toäIt»tt)UOrt  1.  =oIu§ta. 

Mellanfärg,  m.  toäli»tt>ärt  1.  4arwa,  :|3UdU= 
Jcäri,  !eéfi=toän;  som  har  in.,  ^)uoti=  1.  xcaiv- 
toärtnen. 

Mellangift,  n.  trätt,  ttjiilite  (»tteen);  få,  gifva 
5  mark  m.,  faaba,  atttaa  5  marffaa  ttiäliä. 

Mellangå,  v.  n.  tälibä  1.  menitä  träliin. 

Mellangång,  m.  tvä(t=fät)tätr>ä,  fcsft4ät)tän?ä. 

Mellangård,  m.  t»äIt=|^i[)a  1.  ^fartaito;  se  följ. 

Mellangärde,  n.  lt3ält=aita,  tt?at^e=aita;  (anat.) 
tcäfi^atoo  1.  »jäntäre  (^een),  j^bätx^fatoo. 

Mellangöra,  n.  tt?ält-tl)ö  1.  =te^tätt)ä,  tDäIt= 
aéfare  (=eeit),  Iotna=tt>ö. 

Mellanhand,  f.  tt)äli«fäft  1.  =f^nft  (»nen);  sitta 
i  m.,  olla  1.  istua  irält4abeéiä  I.  4t)nnegfä 
1.  tpält»tätcnä;  komma  i  svar  m.,  joutua  1. 
tulla  ^Mtjaan  wälufäteen. 

Mellanhandel,  m.  tx)ält-fau^^a. 

Mellanhinna,  f.  tt»äU=feImu  1.  =!al»0. 

MellanhJQl,  n.  ttjäli=rataS  (=ttaan)  1.  =pl}crä. 

Mellanhvarf,  n.  n^äft=tel•rog  1.  4erta. 

Mellankasta,  v.  a.  tcisfata  1.  f)etttää  tt^äliin. 

Mellankomma,  v.  n.  tutta  1.  fäl}bä  1.  mennä 
Uraliin,  trälttitä,  fol)bata,  thnautua,  teéfet^t» 
tää;  andra  saker  m — mo  och  hindrade, 
muita  aftoita  tu(t  1.  fattui  iräliin  ja  eéti; 
för  m — nde  hinder,  ilinautuneiéta  1.  )attu= 
neiéta  esteistä;  om  icke  han  hade  m — mit, 
jo8  ei  ^n  clift  niäfil^nijt  1.  ttjäliin  tullut  1- 
fä^not  1.  mennt)t;  om  ej  hjelp  m — mit, 
jcS  ci  a^jua  clifi  el^tin^t  1.  tu&ut. 

Mellankomst,  m.  tBäiitn^tulo  1.  =meno,  näätiin 
fäijminen;  utan  hans  m.,  [jänen  tcälitn  tu» 
lemattanfa  1.  auttamattanfa. 

Mellanliggande,  a.  aätiuen,  irälimmäinen,  toä» 
liftöinen,  njäli»,  n^äliöä  oleira;  den  m.  vin- 
keln, n>älinen  1.  sälillä  olctra  fulma,  iiiäli» 
fuhna. 

Mellaulinie,  f.  ftält^triiwa. 

Mellanlägga,  v.  a.  )3anna  1.  afettaa  ttäliin. 

Mellanlänk,  m.  irälinen,  irälin  (4mcn),  xoaix- 
fibe  (=teen),  njäli,  »äli^niwcl  (»ett)  1.  »jäien 
(=en). 

Mellanlöpare,  m.  tr>älittä  =  iucfftja,  teäli^juof» 
fijain  (nmen). 

Mellanmur,  m.  träli=muuri,  kDäIt=feinä. 

Mellanmål,  n.  toäli-Vata. 

Mellanpjes,  m.  n:äli»nät>telmä  1.  =nä^tcS. 

Mellanrad,  m.  tt>äli=riici  1.  =rati. 

Mellanradig,  a.  tt>äU»rattncn,  tt)äU=ritDtncn, 
rttt)in=tt)älinen;  m.  öfversättning,  rtiDin=toä' 
linen  fäännös. 

Mellanregering,  f.  tcäli^jallituS,  toalta^ttjäli. 

Mellanrum,  n.  wUx,  loma,  lomaffo,  n?ält=maa 


I.  '-^(xxxtta  1.  =mat!a,  tcäll^ö;  m.  emellan  träd, 

^uiben  ȊU  1.  Ȋli^matfa. 
Mellanrätt,  m.  trälin-uofa  (=oan). 
Mellansats,  m.  n:äli=Iauie  (=eeti). 
Mellansittande,   a.   rt?äliéfä    iötuttja  1.   oleira, 

toäliuen,  icätimmäinen. 
Mellanskifte,  u.  rcäfcpää,  toäli=aifa,  ttjäli-fDai» 

I)e  (»een). 
Mellanskrifven,  a.  ftäliin-firjcitettu. 
Mellanskof,    n.    lräH»pää,    fuurc,    aifa-toäli, 

ttäli,  tr»ä(i=aifa;   smärtan   återkommer  med 

en  timmes  m.,  tcai»a  :^)itää   aina   tunnin 

U^crran   toäliä   1.  ttiäli=:päätä,   n^aittja   tulee 

tunti»lDmittain  1.  tunnin  tt»ä(i=aifain  Vievästä 

tafaifin;  med  m.,  fuuroittain,  toäli^ajoittain, 

toäli=:|3äii'in. 
Mellanslag,    n.    (boktr.)     tt)ält  =  tä^t«    (»tteen), 

aiälinen. 
Mellanslagen,    a.    (boktr.)    »äli  =  tät;tteetlinen, 

toäliteft^. 
Mellansort,  m.  hjäU4ajt,  fcg!i4aji. 
Mellanspel,    n.    H^äli^näljtöS    1.    4mttiitu8;    (i 

kortspel)  »äU^titti  1.  ^■'eli. 
Mellanstick,  u.  »äliin^^iiötD,  toä(t=^3i8to;  sitta 

i  m.,  oHa  toäli^ptStäjänä  1.  »äli=ttjnne8fä. 
Mellanstreck,  n.  träUnciirca  1.  =ritmu. 
Mellanstund,  m.  Icma»  1.  jouto^etti,  »äli^aifa 

1.  4;etfi,  lcman=aita. 
Mellanstycke,  n.  feSfi=fat)))aIe  (»een),n5äli4a^' 

^ate  1.   »cfa,  toälimmäinen   fa^)>ale;   (pjes) 

n3än»nät)telntä. 
Mellanstånd,   n.   Icma=   1.  toäli  =  JJattf a,  loma, 

tcäU=maa. 
Mellanstämma,  f.  tr»äli=äänt  1.  =fä»el  (»en). 
Mellanstaende,  a.  feéfimmäinen,   hjälimmäi» 

nen,  fesfellä  1-  teäligfä  letfctea  1.  oklca. 
Mellausula,  f.  niäli=antura  1.  =t>c^ja. 
Mellantak,  n.  toä(i=fatto. 
Mellantal,  n.  n>ä(inen  ^ul;e,  tBäIiS=^ul;e;  (arit- 

mttisk  storhet)  träli4utn,  !eéfi4u£u. 
Mellantid,  m.  n>äli»aifa,  hsaifie-aita,  loman- 

ai!a,  funro;  med   vis.-a  m— er,  fuuroittain, 

ttä(i=aicittain,  tvält=|>äifin. 
Mellantillstånd,  n.  ttäli=tila,  lDai(iC=tila,  n>äli 

olo;  ett  m.  mellan  lif  och  död,  elämän  ja 

tuoleman  irälinen  1.  waihetnen  tila,  toait}e= 

tifa  elämän  ja  fuofeman  »älitlä. 
Mellanting,   n.   toäliftö,   fiUä   ftiälillä   (oletra), 

tt?äIt=Dlento;    ett  m.  af  menniska  och  djur, 

i^nnijen   ja   eläimen  irälitfö  1.  lBäIt»o(ento ; 

det  är  ett  m.,  fe  on  [iUä  toätillä. 
Mellanton,  m.  h3äli=ääni. 
Mellanvarande,  a.  »alimmainen,  (jcnfin"!  föä-- 

linen,  n?ält=,  wäliöfä  1.  »älitlä  1.  feöfedä  ole» 

ira,  tegfuinen. 
Mellauvaning,  f.  »äli4erta,  njälimmäinen  fet- 
ta 1.  ^uone»ferta,  feéfi4evta. 
Mellanväg,  m.  niäli^tie. 
Mellanvägg,  m.  njäli^feinä,  lai^jio. 
Mellanås,   m.    ttäli^arju;   (mellan  i>lo(jfdror) 

ti.^ält?S,  toäli-l^arju. 


Mel 


Men 


423 


Mellanåt,  adv.  se  Emellanåt. 
Mellerst,  a.  se  Medlerst. 

Melodi,  f.  nuotti,  fäiveltö,  metobia. 

Melodisk  o.  Melodiös,  a.  f)l)it?ä  =  fointOtuen, 
f;tjttä'nuotttnen,  nuotifag  (=f!aan),  fulo^ointoi- 
nen,  fulo^äänmcn;  hon  har  en  m.  röst, 
^änellä  en  nuotifaS  1.  l)^h3ä=nuotttncn  ääni; 
m— a  driller,  fulD=fointoifet  1.  lauIuUifet  l)i' 
Ii§tt}{fet  1.  nn:errt)tiet. 

Melodram,  m.  melcbrama,  fätt)el=^uf)elma. 

Melon,  m.  meluuni. 

Melonplåster,  n.  se  Melilotenplåster. 

Membran,  m.  fcfi  (=bcn),  felmu,  [;un3e§  (=ffcn); 
med   m.   betäckt,   försedd,   fetinen,  i^Utod'- 
ftnen. 
Memma,  f.  mämmi. 
Memoirer,  m.   pl.   muiStO^tirjoitufiet,    mui§= 

toDn=:|3anDt,  muistelmat. 
Memorial,   n.   mui§tine   (»CCU),  (anmälan)   xU 
moituö,  (ansuk(in)  anomu§;  (protokoll)  !an= 
ta=tirja;  (minneskladd)  mui§ti4uia. 
Men,  n.  teaf)inf'o,  f)aitta,  'ii>(A}a,  toaStuS;  (lyte) 
hjamma,    trifa;    han    har    ännu    m.    deraf, 
^öuellä  on  fiitä  toielä  {»aittaa  1.  toa§tu§ta  1. 
l^anMuutta;   det  länder    honom  till  m.,  fe 
on  pnelle  wal^ingoffi  1.  ^itaffi,  ou  f)äueu 
:^af)a!fenfa;  svärja  sig  m.,  toannoa  tBäärin, 
tel^bä  tDÖärä  VooXa.. 
Men,  konj.  mutta,  hjaan,  entä;  hon   är  vac- 
ker, men  elak,  ^n  OU  fauni§,  icaan  )3a^; 
men  så  är  han  ock  rik,  mutta  1.  lt»aan  on= 
:j5a^an  rifagfin;  m.  hvad  har  jag  då  gjort? 
mitäpä  1.  mutta   mitä   minä  olen   tcl)nl)t? 
m.  nog  nu  om  den  saken,   mutta  1.  ipaan 
fl^Uätjt  jo  [itä  afiaa  1.  ftitä  afiaSta;  m.  om, 
mutta  1.  eutä  jos,  entä  tun;   m.  om  han 
nu  ändå  kommer,  entä  jo§  1.  fuu  f;än  !ui» 
tenti  tulee;  m.  om  så  vore,  cntä  1.  mutta 
joS  niin  olifi;  m.  om  det  icke  sker,  så .  . ., 
mutta  ftHe  entä)  joS  ei  fe  tof^al^bu,  niin  . . .; 
han  lofvade  visst,  m.  om  han  icke  skulle 
hålla  det,  så  .  .  .,  f)än  tofin  lupaft,  mutta 
1.  Waan  (icke  cntä)  jc8  ei  lufsauStaufa  )3i> 
töift,  niin  .  .  .;  ja  m.,  niin  1.  niiniä  ft?IIä, 
niiniä  niin;   man  får  alltid   höra  så  män- 
ga m.,  aina  fitä  niin  monta  muttaa  fuuöa  faa. 
Mena,  v.  a.  (hålla  jöre)  luuUa,  artrtcda,  ^i= 
tää,  ajateUa;   han   m — r   att   det  icke   går 
i     an,  l)än  ei  luule  1.  artoele  fen  fo))ift)an  1. 
j      fitä  fo^iwafft;   stå   inte   och    m..   älä  fiinä 
!     artoeie;  m — r  ni  det?  niinfö  luulette;  hvad 
I      m— r  ni  om    den   saken?    mitäS  luulette  1. 
^)ibättc  I.  ameictte  1.  ajattelette  fiitä  afia§= 
ta?  han  mente  sig  göra  väl,  l)äu  anreli  1. 
'     tuuli  f)l}n,nn   tefeitiänfä;   (åsyfta)   tarfoittaa, 
i      ajateUa,  talitoa;   hvad   m — r   ni   med    det? 
I     mitä   fiöä   tarfoitatte    1.    ajattelette?    h  vem 
1      m — r  ui?  tctä  tarfoitatte?   det   är  icke   si 
i     jag  m— r,  enf.^ä  minä  fitä  tarfoita,  tartoi 
i     tuffcni  ei  oietaan  fe  1.  femmoineu;  m.  ett 
\     och  säga  annat,  ajotella  toiéta,  ^uf)ua  tois 


ia\  det  är  icke  så  illa  ment,  som  man 
skulle  tro,  ei  fiinä  olc  niin  )fa\:)a  tarfoituS 
1.  tat;to,  fuiu  luulifi;  m.  en  väl,  m.  väl 
med  en,  fuoba  1.  taistoa  f)t}»ää  j.tuHc,  tar= 
foittaa  j.fun  f)l}»ää;  m.  ondt,  oUa  ^3af)a 
mieleöfä,  ajatella  1.  miettiä  '\;;a^aa. 

Menageri,  n.  menafevia,  eläimistij; 

Mened,  m.  ipäärä  teata,  :f5atto=tt)ala;  begå, 
svära  m.,  tet)bä,  Ujanuoa  ttiäärä  föala. 

Monedare,  m.  tt>ala=:pattoinen,  n)ala=^3atto  1. 
^latturi,  toääriu=toannoja. 

Menederi,  n.  njala  =  )jattoug,  iuala =i5attoifuuö, 
n^ääräu  »alau  tcfo. 

Menedig,  a.  njala=^attoincn,  tvala^riffoinen. 

Menför,  a.  se  Vanför. 

Menföre  n.  feli=ritfo,  felinnite  (4teeu)  1.  =riitto, 
fään=rtitto,  (iit;e  (=een),  roö^juutto. 

Menig,  a.;  m — e  man,  ^l;teiueu  faufa,  vat;tt)a8 
(=aan). 

Menighet,  f.  (det  ringare  folket)  l^l^teiucn  !ait= 
fa,  raljwaS  (--aan),  t^leifi);  (kommun)  feura^^ 
tunta,  funta,  i}f)tei8- lunta;  låta  infordra 
m— ernås  tankar,  tiebuötuttaa  feura=!uutain 
ajatutfia. 

Mening,  f.  (tanke,  åsigt)  athjeluS,  avhjelu  1. 
=0,  ajatuS,  luulo,  tuuma,  mieli;  hvad  är  er 
m.  om  den  saken?  mitä  OU  teibäu  mielen» 
ne  1.  ajatuffenue  fiitä  afiaSta?  deri  är  jag 
icke  af  din  m.,  deri  delar  jag  icke  din 
m.,  flina  en  ole  l)l;tä  mieltä  1.  ajatusta  1. 
tuumaa  tuin  finä,  fiiuä  en  famaa  orteelc  1. 
ajattele  tuin  finä,  [iiuä  ei  minun  arveluni 
1.  mieleni  1.  ajatutfcni  ole  t}{)tä  tuin  ftnun; 
vi  äro  af  olika  m— ar,  meillä  on  eri  mieli 
1.  ajatus  1.  av»elu,  meiUä  on  eri  mielet  1. 
ajatutfet,  olemme  eri  mieltä  1.  tuumaa  1.  eri» 
tuumaifet  1.  =mietifet;  det  är  blott  en  m., 
fe  on  »aan  luuloa  1.  artueloa;  efter  min 
m.,  minun  luultcui  1.  luuUatfeni  1.  artce^ 
latfeui,  minun  luuloani  1.  artoeloaui  m^ö= 
ten;  (afsigt)  tartoituS,  aitomuS,  tuuma,  ta^= 
to;  det  var  ej  min  m.  att  såra  er,  en  ai» 
touut  1.  ta{)tonut  teitä  loutata,  aitomutfeni 
1.  tartoitutfeni  ei  ollut  loutata  1.  toutatatfe» 
ui  teitä;  han  gjorde  det  i  bästa  m.,  l;än 
tefi  fen  fjarl^aaöa  aitomutfeHa  1.  fsar^aasfa 
tartoitutfesfa  1.  aitceSfa  1.  ^jarfjaaSta  tartoi» 
tutfesta  1.  ta{)boSta  1.  aitomutfeSta;  i  den 
m.  att  förbättra  honom,  l;äntä  :t)arantaaf- 
fenfa  1.  )5arantaa  aitceu  1.  tuumaten;  (bety- 
delse) mieli,  t}mmärn)S,  ajatuS,  tartoituS; 
författarens  m.  är  den,  tirjan^tctijäu  mieli 
1.  tartoituS  1.  ajatuS  on  fe;  lagens  rätta 
m.,  laiu  oitea  mieli  1.  tjmmärr^s  1.  tartoi» 
tuS;  jag  förstår  ej  hans  m.,  eu  l^äueu  tar» 
toitustanfa  tjmmärrä;  (sats)  laufe  (=een); 
man  får  ingen  m.  deraf,  fiitä  ei  faa  tau» 
fetta  totoon;  skrifva  långa  m — ar,  tirjoit= 
taa  ;f3ittiä  laufeita. 

Meningslös,  -tom,  a.  tuumatou,  mertitöu,  ai» 
tccton,  mieletön,  tt)^jä,  t^bjä=)3eräinen;  m— a 


424 


Men 


Men 


strider,  ti}t;jä=^3eväifet  1.  tuumattomat  1.  mer= 
littötnät  ritbat. 
Menk,  m.  (mustela  lutreola)  tul;!urt,  tceflffo. 
Menlig,  a.  »aljingoUinen,  I;aitaltinen,  it»al;in= 

goittaiva. 
Menlighet,  f.  tBat^ingoöijimS. 
Menligt,  adv.  iDafjingoUtfeStt,  ivaliingoittahjaé^ 

ti,  t»af)tngoittacn. 
Menlös,  a.  anaton,  »rif^itön. 
Menlöshet,  f.  tDtattcmuu?,  tt)tlt3ittöm^l}8. 
Menniska,  f.  itjmincrt;   ingen  m.,  et  fu!aan 

if)mincn;   der  fanns  ingen  m.,   ftellä  ei  oU 

lut  fetöän  tömistä. 
Menniskoande,  ra.  if)mtS=f)enft,  if;iiiifcn  I;cnfi 

1.  ftelu. 
Menniskobarn,  n.  ilitttifeit  tapfl,  x^miS4apfx, 

(poet.)  tmeI;non«  1.  incf)mcn=Iat)fi. 
Menniskobild,  m.  U^mifcu  1.  U;mi§=!uft>a. 
Menniskoblifvande,  n.  il;mifetfi  tuleminen,  if)» 

luistaminen. 
Menniskoblod,  n.  if)miien  1.  i[;mi8=i»ert. 
Menniskoboning,  m.  i{)miö=afunte. 
Menniskofiende,  m.  if^miö^Ujiljoillinen,  ir^mijen 

h3if)oiIIinen  1.  tt»if)a=mieS;  il)mi8=  1.  iljmisten 

toi^aaja. 
Menniskofruktan,  f.  if)mi€4>eIfo  1.  =f'aif;c,  if)= 

miöten  1-  ibmiftä  :|)clfääminen. 
Menniskofunder,  n.  pl.  i(;mie=tefrimät,  i[)mi8= 

ten  juonet  1.  mietelmät  1.  ajatelmat. 
Menniskoförstånd,  n.  il)mi8=^mmäm)8  1.  =mie» 

li,  tbmiS-järti  1.  =ä{ti. 
Menniskogestalt,     f.    if;miö  =  muctD,     ifjmifen 

muoto  1.  t)aamu. 
Menniskogunst,  f.  if)miS=fuofio,  i^miSten  fuofio 

1.  fuofitteleminen,  i[)raii'iKe  telipaaminen;  sö 

ka  m.,  )Mjvtää  fetoata  ibmifille,  paka  1.  et 

fiä   1.   noubateUa   il)mi8ten  mieliä,  pi^^^tää 

cUa  i^mifide  mielifft. 
Menni skohamn,  m.   i^mig  =  ]^aamu  1-  =muoto, 

if)mifen  muoto  1.  ^aamu;  en  djefvul  i  m., 

:|3erfelc  ibmijen  l^oamuSfa  1.  muoboSfa. 
Menniskohand,    f.    i{)mifen    fäfi,    i()mi8»!äfi; 

gjord  af  m.,  il;mifen  1.  i{)miä=fäben  tefemä, 

!äftn  1.  if)mifi=fäfin  1.  il)mifen  fäbcHä  tefiti). 
Menniskohat,  n.  if;mi6=ft»il}a  1.  4aif)0,  i^mifiä 

teilaaminen. 
Menniskohatande,  a.  ii^mi3=toi^ainen,  if;mi[iä 

t»if)aait)a. 
Menniskohatare,  m.  tf)miö=toif;aaja;    se  Men- 
niskofiende. 
Menniskohjelp,  f.  ifimiSten  a^3U,  if)miö=a^U. 
Menniskohjcrta,  n.  il;mi|en  f^bäu,  it)mi8'ft)bäu; 

(jig.)  i{)mi8=tnuto,  ibmiicn  fnbäu. 
Menniskohufvud ,  n.  if^mijen  ^ää. 
Menniskohår,  n.  ibmifen  ftiuffct. 
Menniskokarakter,  m.  il;miS=  1.  if)mifen  luon= 

ne  (=nteen)  1-  mielen  laatu. 
Menniskokraft,  f.   it)mifeu   1.  if)miöten  1.  il)* 

mig^woima. 
Menniskokropp,m.if)mifen  ruumis  (»iin)  l.ruI;o. 
Menniskokännedom,  m.  i^miSten  tunteminen 


1.  tuntemus,  ihmistuntemus,  if;miS=!o!emus, 
i^miS=tieto;  han  har  m.,  i)än  on  if)mifiä 
!oteuut.  Van  tuntee  i^mifet.  Itäneitä  on  i^)= 
mis=tuntemu6ta  1.  i[;miS=fotemuSta;  det  är 
gjordt  med  mycken  m.,  fe  on  I;t}toällä  il}  = 
mis=tnntemnfiella  1.  if)miS  =  tiebotta  tel;t^,  fe 
on  I)i}trin  il^miftä  luntein  tefit^. 
Menuiskokär,    a.  i[)mtS»rafaS  (=ffaan). 

Menniskokärlek,   m.  iI;miS=raffauS  (=beu). 

Menniskokutt,  n.  it^mifeu  Iif)a. 

Menniskolif,  n.  il^mifen  1.  if;miS= elämä,  if)= 
miS=eIo;  (fy.  j^erson)  if)miien  )^ää;  der  tin- 
nes intet  m.,  ei  fiellä  ole  il)mifen  ^äätätään 
1.  l}I;täfään  if)mistä  1.  fielua. 

Menniskomakt,  f.  if)miS=tooima,  if)mifen  mv- 
m<x  1.  fi)f^;  det  står  ej  i  m.,  fiif)en  cl  il;- 
minen  ti^tene,  ibmis^teoima  ei  riitä  1.  jatfa, 
ei  ole  il^mifesfä  »oimaa  1.  !^f^ä  ftiljen,  il}= 
mifeSfä  ei  ole  fen  tefijätä  1.  faajaa. 

Menniskonatur,  f.  if)mis4uonto,  il)mifen  luonto, 
if)miil}t)8;  antaga  m.,  tuUa  1.  ruftieta  (4>ean) 
il)mifeffi,  cttaa  il;mifen  luonto  :f5äälicnfä. 

Menniskooffer,  n.  if)miö  =  u^ri,  il^miSten  uf)= 
raamineu. 

Menniskopåfund,  n.  ifimiSten  feffintö  1.  fcfft» 
mä  1.  tnnma;  se  Menniskofunder. 

Menniskorust,  m.  if;mifeu  ääni. 

Menniskosamfund,  n.  if)mi6'  1.  ii^miSten  ^f)  = 
tet?3  1.  feSfuuS. 

Memiiskosinne,  n.  i^mifen  1.  i^miS^mieli. 

Menniskosjäl,  m.  i^mifeu  1.  il)mis=fielu  1-  =mieli. 

Menniskoskapnad,  f.  il)miS  =  nätö  1.  =muotO, 
il;mifen  mnoto;  äga  m.,  oHa  ibmifen  inuo= 
toinen  1.  nätöinen  1.  fmiiaincn. 

Menniskoskepnad,  f.  il)mifen  1.  if)miS=f)aamu 
1-  »muoto;  se  föreg. 

Menniskoskygg,  a.  ibmiftä  :t5elfääteä  1.  !aif)ti- 
toa  1.  ^afenewa,  i^mis^eltoinen  1.  Matoinen. 

Menniskoslägte,  n.  it)miS»funta,  i^miS=  1.  i^- 
mifen  fufu. 

Menniskoson,  m.;  M — en,  3^mifen  ^5oifa. 

Menniskostadga,  f.  i^miSteu  fäänti)  1.  afetuS. 

Menniskostämma,  f.  il^mifen  ääni. 

Menniskosätt,  n.  i^miS=ta^a,  i^miSten  ta^a  1. 
laatu,  it)miS4aatu;  efter  m. ,  ifjmisten  ta= 
:^aan  1.  tatoalla,  ihmisten  takaan  1.  ta^oi^in 
latfoeu. 

Menniskoverk,  n.  if)mifen  1.  i^miSten  tl}15  1. 
te!o,  ibmiS=tefo,  ifjmifen  tefemä. 

Menniskovett,  n.  se  Menniskoförstånd. 

Menniskovis,  n.;  på  m.,  ibmiStcn  tatualta  1- 
takaan,  niintuin  il)mifet  1.  il)minen. 

Menniskoväu,  m.  il)miS=Vötäh)ä,  itimiSten  ^S= 
tälini. 

Mennisko vänskap,  f.  il;miSten  ^StähJ^tjS. 

Menniskoålder,  m.  se  Mansålder. 

Menniskoälskande,  a.  il;mifiä  rafaStatea,  i^= 
miS-rafaS  (4taan),  ibmiö»  mielinen,  il;mis= 
lempinen  l-  4emmellinen. 

Menniskoätare,  m.  it)mi8ten  ftjöjä. 


Men 


Mer 


425 


Meiisalhemman,  n.  fifä^tifa,  :|3a^'»^tlan=tifa. 
Mensalrättighet,  f.  Ii[ättlan=oifeu8. 
Mänsklig,  a.  ibmifettinen,  inhimillinen,  i^mi 
fen,  il^miSten  1.  i[;mi§=ta^^ainen;  den  m— a 
naturen,    if^mifen   1.    i^mifljijben   1.   i^miö= 
luonto;    m — a  fel  och  svagheter,  inl^imilli» 
fet  hiir^ect  ja  )juutteet;    det    är   m— t    att 
fela,  [;aiva:^bu8 1.  riffominen  on  if^OTijeUiStä, 
il^mincn  on  l)airaf)bu8ten  1.  I^orjafjbuéten  aiau 
nen;  m.  behandling,  iljmifellinen  ^itelt)  1. 
menetys;  var  m.,  ole  i{)nui eilinen  1.  i(;mi» 
fen  tapainen. 
Mensklighet,  f.  (menniskokånsla)  if)mift)^8,  i^= 
miiettii|9i?§,  inl;imiKift)t)8 ;  med  m.,  i^mi)^^= 
bellä,  if)mi)et(ife§ti,  if)miien  tatoatta;  (men- 
niskoslagte)   if)OTifl)^§,   i(}mi8=funta;    m — ens 
välgörare,  if)mig»f"unnan  f;i)tt)än»tefijä. 
Menskligt,  adv.  if;mifellifeSti,  i^mijcn  taiBaöa, 

ifimifi^^beflä. 
Menstruation,  f.  se  Mänadsrening. 
Mensurglas,  n.  nntta=Iafi. 
Ment  1.  Mentlader,  n.  mäntti,  ifinnarin^natjfa. 
Menta,  v.  a.  mäntätä,  n^innaroita  (=t)en). 
Mention  hoiiorable,  funnia=fiito8. 
Mentor,  m.  ncuit»cja,  cf^jaaja,  jol)battaja. 
Menuett,  m.  minuetti. 

Mer,  Mera,  adv.  o.  adj.  enemmän,  enemmin, 
^jaremmin,  enää,  »ietä;  enem)3i,  fnm-em)ji, 
j|3arem^n,  muu;  gif  honom  litet  m.,  anna 
i)äncllc  Jr)ä(}än  enemmän;  du  har  fätt  m. 
än  jag,  finä  det  faanut  enemmän  minua  1. 
fuin  minä;  ngt  m.,  joffeenfi  1.  iriäbän  euem» 
mäu  1.  enemmin;  mycket  m.,  paljoa  encm= 
män  1.  enemmin;  litet  m.,  njäl^än  1.  ^nffui8= 
ta  1.  biutan  enemmän;  der  är  ej  m.  än 
en,  ft että  ei  ole  ufeam^Jaa  1.  muuta  1.  enempää 

fuin  t^fft;  ingen  m.  än  han  blef  strafiad. 
ci  muita  rangaistu  fuin  f)äntä,  ei  f;äntä 
ufeampaa  rangaistu;  m.  äu  tre,  enemmän 
1.  ufeampi  hiin  folme;  m.  än  en  gång, 
fertaa  ufeammin,  ufeamman  ferrau,  monta 
fertaa,  ufeammin  tuin  ferrau;  m.  än  förut, 
entistä  enemmän,  enemmän  fuin  ennen;  m. 

1    än  nånsin,  enemmän  fuin  foSfaau  ennen; 

I  med  m.  (m.  m.j,  ja  muuta  1.  muita  (j.  m.),  ja 
monta   muuta   (j.  m.  m.),   t)uuä   muuta  1. 

-  muita  (ij.  m.),  ja  niin  ebeSpäiu  (j.  n.  e.); 
hyad  lu.  1.  än  m.  är,  ja  teielä  lifäffi,  pääilt 
^äätteefft,  mifä  toielä  parempaa  on;  sä  myc- 
ket ra.,  fttä  enemmän;  desto  m.,  fen  enem= 
män,  fttä  enemmin;  m.  behöfdes  icke,  ei 
muuta  1.  enempää  1.  feu  enempää  tarvittu 
1.  tartoinnut;    dess    m.  har   man    ingenting 

'  hört  om  honom,  fen  foommiu  1.  enempää 
1.  fotoemmin  ei  ofe  ^äuestä  tuuUu  1.  tuu= 

'  tunut;  m.  har  jag  ej  att  säga,  enempää  1. 
muuta  ei  minuHa   ole   fanomista;    han  är 

•  m.   stor  till   växten,    ^äu  on  fuurempia  1. 

:  fuuren  puolinen  fooltanfa;  summan  är  m. 
liten,  fumma  on  toä^ä^tö  1.  t»ä[)emj3iä  1. 
S i^enskt- Finskt  Lexikon. 


hjäf;än  lainen;  rocken  är  m.  vid,  taffi  on 
att)arat)fo  1.  auiaranffainen  I.  t>uoIinen;  nog 
är  det  tornet  m.  högt,  f^Cä  fe  torni  on 
forfean  lainen  1.  forfeamf)ia;  han  gör  m. 
dåligt  arbete,  l^än  tefee  fef)non  puotista  1. 
fef;uon=raiöta  tl}ijtä;  han  slapp  m.  långt,  l^än 
^ääfi  joteufin  1.  f^^hjin  fauag  1.  )jttfälle  1.  jo 
fauaöfin  1.  pitfättefin;  m.  mat,  enemmän 
ruofaa;  m.  penningar,  enemmän  rallaa;  gif 
mig  m.  mat,  pengar,  arma  miuulle  enem- 
män 1.  jrietä  ruofaa,  xal)aa;  med  m.  flit, 
fuurcmmalla  1.  enemmäCä  abfcruubeaa;  med 
m.  lycka,  paremmalla  1.  enemmällä  onnella; 
han  gör  det  med  m.  lätthet,  f)än  fen  tefee 
I;uofeamma§ti  1.  fnuremmalla  ^uofeubeaa; 
ingenting  är  m.  skamlöst,  ogrundadt  än 
detta,  tuota  1.  tuon  I)äirl)ttömäm^ää,  ^erät- 
tömäm)>ää  ei  (mitään  1.  mifään)  ole;  m. 
mot  slutet,  Icpummalla,  Icpummalle;  m. 
ihop,  foommaffi,  foompaan,  foommalla;  m. 
at  sidan,  loieremmällä,  Jrieremmälle,  ftteum- 
malla  1.  =Ite,  fprjemniällä  1.  =Ue;  m.  åt  kan- 
ten, reunemmaUa  1.  -Ue,  ääremmättä  1.  ^Ui, 
fi)r jemmalla  1.  »tfe;  det  regnar  icke  m., 
ei  mjt  enää  faaba;  du  får  icke  göra  så  m., 
et  enää  1.  fen  fotoemmin  faa  niin  te^bä; 
han  är  ej  m.  samma  karl,  [;än  ei  enää 
ole  fama  mieSfään;  jag  vet  ingen  hjelp  m., 
en  ticbä  mitään  apua  enää  I.  fen  enempää 
apua;  inga  tårar  m.!  ei  fDlmeleitä  enää! 
'ija.fl  m.?  no  mitä?  entä  mitä?  mitä  1.  mi- 
täpä irielä?  nu  ra.,  nvfi)jänfä,  n^fnänfä, 
tätä  nl)ft)ä;  m.  och  m.,  alit  m.  och  m., 
t;f)ä  1.  aina  enemmän  1.  enemmin,  enemmän 
hjaan;  han  föråldras  m.  och  m.,  i}än  trian» 
r)enee  waul;enemiötaufa,  tulee  i)l)ä  »aul)em» 
maffi;  det  blir  m.  och  m.  tokigt,  fe  tulee 
I;ullua  I;ul(ummafft. 

Meranämnd,  Merbemält,  MerberÖrd,  a.  ufein- 
mainittu  1.  ntimitett^  1.  =fanottu,  nfeaeti 
mainittu  1.  fanottu. 

Merendels,  adv.  enemmiten,  enimmiten,  euim* 
tuittäin,  enimmästi,  euimmäffenfä,  enintän- 
fä,  ufeammin,  ufeimmin,  ufeimmaöti,  ufeim- 
miten,  ufeimmittain,  parl)aaStauia,  ^jar^aaS- 
ta  päästä,  meffein  faifft  1.  aina. 

Merg,  m.  ^biu  (ytimen),  ^belmä,  i;tt),  fafu, 
fafi);  (i  vexur)  ^btn;  (ficj.)  i)bin,  toäfi,  tcoi- 
ma;  det  går  genom  m.  och  ben,  fe  leitfaa 
1.  fä^  läpi  f^bämen  1.  luiben  ja  li^ain; 
suga  m— en  ur  folket,  ft}i)bä  J.  imeä  1. 
firistää  »äfi  ja  »oima  fanlaSta,  imeä  faiffi 
ijbin  fanfaSta. 

Mergaktig,  a.  t)timeu  tapainen  1  lainen,  ^t^^ 
mainen,  fafumatncn,  tibelmäineu,  ^)tt?tnen. 

Mergel,  m.  merfeli,  met;u>fan>i,  fatffi^fatoi. 

Mergelaktig,  a.  merfelimäineu,  mef;u=fan)iHen, 
falffipfairimainen,  merfelinen. 

Mergelart,  f.  merfelin  1.  mefiu^fait^en  laji, 
54 


426 


Mer 


Mergelgrop,  f.  nun-felt^fito^^a  1.  4}axita  1.  --tau 

tt)o§,  l^e(;u=fan.^clt  fat»c«. 
Mergeljord,  f.  nievfeU=mitJta,  md)U'-maa,  me= 

^ufairti-inulta  1.  =maa. 
Mergelsten,  m.  merfeli»fut>t,  inc^ufatm^tilfi. 
Mergfull,  a.  l}biKineu,  \}tt\vä,  l}timeåincn,  l)bel» 

nuiinen,  ^belmäUinen,  fafuttinen. 
Mergla,   v.  a    mevteleittää,  lannoittaa  1.  wh 

ettää  merfelillä  t.  nicfm=fatpeUa. 
Meridian,   m.   mevibiam,   ^uoli|)äitt3än-'^5itrt, 

^ätn)ä')3urt. 
Merit,  IB.  anfio;  lian  hade  (ifverv-igande  m— er, 

bänellä  cli  fuuremmat  anftct. 
Meritera,  v.  a.  o.    n.;    det   ni — r   icke,    ei  fe 

faunata  i.  niaffa  »ahvaa  1.  fttä  anfaitfc;  det 

m — r   icke    att    tacka,    ei    teStä    fiittäii,   ci 

mitään  ftittämi«tä. 
Meriterad,  a.  anftPÖincn,  anfainmit. 
Meritförteckning,    -lista,    f.    an[icin4uetteln, 

anfio=firja. 
Merkantil,  a.  taup)>a=,  fau^.mUi?=,  fau^iaöincn, 

fanjjjjaa  fcgfewa,  taup;?aan  fuuIiiUHa. 
Merkantilism,   m.  fan}>aUifuu?,   faup^Ht-tciini 

fuu8. 
Merkur,  m.  inerfiivi,  inarffuti,  eläunin  f)c^.'can 

Merkurialsalva,  f.  mcrfuvi»  1.  martfiili  \ahva, 

luu^afwct. 
Merla,  f.  finfilä,  finfeli,    a?^i,   määvltj,   fi^nfi 

(=nnen). 
Merla,  v.  a.   OV"'-)  ntäävlätä,  fäärcfutca,  iU' 

toa  i)m^)äril(c. 
Merling,  m.  määvtinfi,  fatfiiää=nucra. 
Merlprim,  -spik,  m.  maaliprimi,  »fV^ifif  'ivaia-- 

ra«^ultti. 
Mes,  m.  (parus)  tiitinen,  tiainen,  tiiti;   (fig-) 

löUi,  rellu,  rantta,  ^.•'elfurt. 
Mesakfig,  a.  :|>elfuritnatnen ,  :|3elhtvi,  raiitfa, 

fatala,  rettufaS  (4faan),  Jijflimäinen. 
Mesallians,  f.  e)?ä-nainiinen,  :^oIt■u=all^ioiiuuS 

1.  =att)io. 
Mesan,  m.  (skepp.)  mefaani,  ^)cvä4^urje  (=ceu). 
Mesanmast,  m.  mefaani»  1.  Verä=maöto. 
Mesig,  a.  se  Mesaktig. 
Mesost,  m.  I}era=juuåto. 
Mespel,  se  Mispel. 
Messa,  f.  meSfn;   (mnrlnad)   ^r^äiiriät,   martfi' 

naf,  Henriks-m.,  ^cifin4\iin.>ät. 
Messa,  v.  a.  o.  n.  meSfnta  (=uan). 
Messbok,  f.  mcSfu4'trja,  firffo^täftfivja. 
Mfssfall,  D.  fivtcn^mcncn  Iainnn=fä^mincn  1- 

Ux^nn. 
Messliake,  m.  fafuffa,  me§fu=!afnffa. 
Messing,  ni.  mcSfinti,  tualfea  toagti;  af  m., 

meSfinfi»,  me^fmfinen. 
Messingsarbetare,  m.  meéfinfi=fe^))ä. 
Messingsarbete,  n.  me^gfinfi^teoö  1.  »ttiö. 
Mässingsbeslag,  n.  meSfintt=f)efa  1.  »tiSfo. 
Messingsgjuteri,  n.  meefinti^TUutfi  1.  =^oja. 
Messingsplät,  m.  me6finti4eirli. 
Messingssaker,  m.  pl.  me{ifinti=fa(ut  1.  «teoIfetJ 


Met 

Messingss! ägare,  m.  me8ftnti=fci)^)ä. 
Messingsstake,  m.  me8finfi=iaifa,  meSfinft»  1 

mesftnfincn  fi}nttilä--ja(ta. 
Jlessingstråd,  n.  me?finfi4anfa  1.  «iramtnti. 
Messingsugn,  m,  me8finfi=nunt  1.  =fuIatto. 
Messingsverk,  n.  mc§fiufi  (aito?,  meöfinfi  ^5ajc 

1.  »vuuffi. 
Messkläder,  m.  pl.  meSfu^ntfn  1    -UHiatteet. 
Mässling,    m.   tHf}fa  =  roffo,  UM()ma»roffD;  in< 

sjukna  i  ra.,  tulUi  1.  fäänti)ä  tuI;fan-c?foon 
Messoffer,  n.  meSfu=nI)ri. 
Messordning,   f.   mesfmioneno    I.    5Järe?tij8 

firfon^meno. 
Messprest,  tn.  mcSfn=f.''a^.^f.n. 
Me.ss-skjorta,  f.  meSfu^viita. 
Me.ss-sknid,  m.  mcSfit-pnfu  1.  -»iMattcct  (]>'■) 
Mest,  a.  o.  adv.  superi,  af  Mera,  euin  (eniiit 

män),  enimmästi,  enimmin;  ^arfiaiten,  ^c\x 

baaötanfa;  m — a  s'iden  införe;  frän  utlan 

det,  enimmät  ji)irät  1.  enin  ofa  1.  enimmä 
Vuclct  l\)\må  1.  hjiljaa  tiiobaan  uIfo=maalta 
det  m— a  hvetet  är  skänidt,  enin  ofa  ni 
fnja  en  ).\il)entunnt;  det  m— a  onda,  enii 
1.  funvin  \>a\)a  1.  ^a()UU§;  det  m — a  kom 
mer  derpa  an,  om  .  .  . ,  fe  on  enimmäff 
fen  f.\iäl(c,  joS  .  .  .;  för  1.  i  det  m — a 
euimmäffi,  cnimmäffenfä,  enimmätfi  ofaa  1 
^nioletft,  euimmitcn,  enintänfä,  cnimmä^täii 
fä;  honom  tycker  jag  m.  om,  l)äne§tä  pav 
I)aitcn  1.  enimmäöti  ^.nbän;  hvad  jag  m 
fruktar,  mitä  enimmäöti  1.  tnrliaitcn  1.  ^^a^• 
f)aa§ta  )>ääötä  ^>clfään;  detta  <ir  m.  bruk 
ligt,  tämä  on  cnimmäöti  1.  enimmän  1.  entni 
miten  tau^iUii^ta,  tämä  on  tairadifinta;  m 
åt  sidan,  kanten  varande,  fltrjimmätlä  I 
reunimmalla  oleix-^a;  han  är  m.  sjuk,  bäi 
on  cnimmiten  1.  ufeimmiten  1.  enimmittäii 
tif.ieä;  .så  plägar  det  m.  gå,  niinpä  fe  enim 
miten  I.  enimmästi  1.  nfcimmin  1.  ufeim 
ma^ti  tapabtnu  1.  fäli;  m.  alltid  ru.^^ig 
mettein  1.  ^.HirbaaStanfa  I.  enimmätfenfä  ainc 
biimala^fa;  m.  hela  är.-t,  pavbaa^tanfa  1 
nuifein  foto  iintoben  1.  antofi^faubcn. 

Mestadels,  adv.  se  Merendels  o.  Mest. 

Mesthjudande,  a.  enimmän  tavjoaiva  I.  maf 
faja. 

Mestis  1.  Mestiz,  m.  meStitfi. 

Meste,  Mestoso,  adv.  fnvuttife^ti. 

Meta,  v.  a.  o.  n.  ontia,  pn)i)tää  1.  faaba  on 
getta;  m.  aborrar,  onfia  ablrenia;  .'itia  od 
m.,  i^tna  ongella  1.  cnfima^fa,  iötua  ja  on 
fia;  m.  ujjp,  faaba  onfccnfa,  faaba  ongcUi 
1.  onfia  t)Vé^. 

Metacentrum,  n.  (mek.)  njaibto=fe§fng. 

Metafor,  m.  toifin=fanonta,  futritu«=Ianfe  (-ecn) 
fun)aIIiS4anfc  1.  --pnl)t  (=een),  fuii>a»^ubclma 
trertaus. 

Metaforisk,  a.  fnn>a(Iincn,  fnUHi4nibectlinen 
a>ertauffeUincn. 


M  e  t 

Metafysik,  f.  ^.^eniéteeii-op^i,  witfauS  o^>pi. 
Metafvfiiker,    m.    UMi[aiis<-tutftja,    ^)eni^tecii  = 

tutftja. 

"Metafysisk,  a.  J^cnustiiS^  1.  liMilaii^-c^nfltnen. 
Metall,  m.  tnetaUt,  inttaUi;  (bro/if)  \va§tu 
Metailarbetaie,  m.  nietaUt=feppä,  metaKi^tcl^» 

^aötaja. 
Mctallaska,  f.  se  Metallosid. 
Mctallhlaudniiig,  f.  nietat(t=feDS  1.  »fefcttm^ 
Metallfärg,   m.  iiictalliiMriävi  1.  -farira,  n.'aö= 

Un-taxwa. 
Metalifärgad,  a.  inetallm»trävtnen  1.  =fara^at= 

iicii,  tDaSfen^fanrainen. 
Metallglans,  m.  meta0.i=tiilto  1.  4;of;to  1.  4välfe 

(  ffeeii). 
\leiallisk,   a.  metaKinen,   metalft'-,   tnetafltn; 
III.  kropp,  metallinen  I.  ntetaIIi=fa^i))oIe;  m. 
klang,  metaUin  1.  metattin=tapainen  Imelinä 
1.  l)ciäf)bl}S  i.  äiiut. 
\letallkalk,  m.  se  Metalloxid. 
»I''rallkaiioij,  m.  mctaUi=  1.  >t^aSfi=fanuuna  1. 

tDffi. 
iletalhiid,  m.  (kan.)   e^.\vmetatlt. 
d.tall"xid,m.  (kei)i.)bapf>i=mitdäi,  metaUi>o!ft^ 
ti,  bapettunnt  metafli,  inctaai=tu()fa  1.  =faltti. 
(vletall.-^alt,  ii.  (kem.)  nKtaUi-'\uda,  l)a\>pi\uola'- 
mctallt. 
letallsmideii,   ii.  pl.   inetaUt=tafeet,   metalls 

fallit  1.  'tcoffet. 
letall.-pegel,  iii.  nictani^hnvasttn  (=tmen). 
letaliurg,  in.  nietaUurgt,  metallin-o^j^inut  1. 
I    »tietäjä,  nietaUin=tietomefta. 
f  Metallurgi,   f.   nietaflurcjia,   metaUtn  =  tteto  1. 
i     =cp:pt,  uietaEin  irtatmiötufien  taito. 
I  Metallurgisk,   a.   inetattuvijtnen ,    metattin=tie= 
;  bottinen  1.  =o^ittinen. 
detalivigt,  f.  tnetattt^mino,  metattin  ^^nnnit- 

fenutö. 
;,Ietallader,  f.  metattt=inDm  1.  »juoni. 
ji.Ieiamoifi)s,   f.    muobon=aiaif)oö   1.   ^mnutosi, 
)    muuttuuiinen. 

'  .letainorf  iseiad,   a.    toifefft    t2l}ti)    1.    mnuttU» 
nut,  mnobon  ninuttannt,  u^ail^to^muotoinen. 
iletaude,  ii.  onfiminen. 
vletare,  m.  cnfija,  onfi=niic8  (M)cn). 


Mil 


427 


viete, 


ontuiuncn,   onaeUa   olo   1.   fätjnti; 


vara  på  m..  oUa  1.  fäl)bä  ongeUa;  ga  pam., 
:   tnennä  I.  läl)teä  1.  !äi)bä  ongeUe;  fänga  på 

m.,  )j^»jtää  1.  ]aa'!}a  ongella, 
ivleteor,  m.  meteovi,  ilman  -  raana  1.  »mcvffi, 
I    ilmtö,  tlman«näh). 
kleteorjeni,  n.   faana=raHta,   ilma-ranta,  me-= 

tcori^rauta. 
Meteorolog,  m.  meteorologi,  timan  =  tutfija  1. 
I   =tietäjä,  itmanMatioja. 
pleteorologi,  f.  meteorologia,  Uman^tieto,  il» 
I  man  =  o^>i)i,  ilma»merf!ein  1.  »näfi^in  oppi  1. 
[,  tieto. 
Uetoorologisk,  a.  meteorologinen,  ilman=tie» 


bottinen,  ilman  =  o^ittinen,  tlma>mertittinen, 
ilnia=merffien  i.  =näfvjen;  m— a  observa- 
tioner, ilma»  1.  fää=>öait)eiben  t»aartin»otot, 
meteorologifct  1.  ilma»merfitttfet  l;a>t>ainnot. 

Meteorsten,  ni.  meteort=tiit>i,  ilma»fiTOt,  ufon 
1.  uffofen  fiun  1.  n^aarna. 

Meter,  m.  (cerswåtf)  runo»mitta,  lauln»mitta, 
mitta;  (måttenhet)  meeteri. 

Metgrund,  n.  onti»fari,  onfima»ftja  1.  »fari. 

Meihåf,  m.  ontiMiip^i,  onfima=l)aah.M. 

Metkrok,  m.  onfi  (»gen),  ongen  fontfu. 

Metmask,  m.  onti»mato  1.  »matonen,  onft»ltero. 

Metniiig,  f.  se  Mete. 

Metod,  m.  ta^ja,  muoto,  te!o»ta^ia  1.  »muoto, 
tefo»järe§tl}ö;  undervisnings-m.,  oJ?etué=ta)3a 
1.  »muotc. 

Metodik,  f.  opetuömuobon-c^^pi,  opetusta» 
n.^an»c^^n. 

Metodisk,  a.  teto»ta).tainen,  tefo»muobollineH, 
o)>etuS»mnoboUinen  1.  »takainen,  fäönniitti» 
nen,  jdreött^fjeUtnen,  järeStettp,  tefo»  1.  o:pe» 
tuS=tan>an  mutainen,  metcbiUinen. 

Metodism,  m.  metobiötain  oppx,  metobtlaifuuö. 

Metodist,  m.  metobiéta,  metobilainen,  metobi» 
Iais»lat)tolainen. 

Metonymi,  f.  metoni^mia,  rwail^to  =  fol^ta,  fof;= 
ban»toail;to. 

Metref,  f.  ongen»fiima,  ongen=ranfa  1.  »reimi. 

Metrik,  f.  metrifa,  ruuomitan»o^i;.>i,  niitan=o)>iJi. 

Metrisk,  a.  mitallinen,  runo=mitattinen. 

Metropolit,  m.  metro).>oliti,  vää»).ni^))a. 

Metsjiö,  n.  ongen»niapa  1.  --pa\}{a  1.  n-ai^^Ja  1. 
-'pa^Xnn  (»imen). 

Metvurst,  m.  lil)a»maffara. 

Middag,  m.  (tiden)  ^nloli»^äi>^^ä,  (då  solen 
står  huyst)  U^itvpähva  I.  fiibäu^iäiu^ä;  (mål- 
tid) pävcoäiihmi,  ^.nioIt»;.MiaHiUinen,  ).>uolinen, 
lounat  (»aan),  lounainen;  om  m— en,  i  m — s, 
^^uoli»^Hiilvän  1.  |.ntolen  VätiiHiu  aifaan  1.  ai= 
fana;  det  är  redan  ni.,  pähvä  on  jo  ^mo» 
liöfa,  jo  on  ^molt»päitt.^ä  1.  viicli»^'äiiuän  ai= 
fa;  om  m — arna  är  hettan  starkast,  feSfi' 
päiiimttä  1.  ^.niolen  päilrän  aifaan  on  fuu» 
muuö  foivtmpana;  vid  (omkring)  m— en, 
:)>uoli=päirDän  paifoifla  1.  ojoitta  1.  ttenoifla 
1.  aifDif)in,  l.molisfa  ^.-läinnn;  mot  (inemut) 
m — en,  ).nic'li»^ähr>än  rinnaéja  1.  rintaan, 
:|.ntoli»}.>äia'>iin,  puokn  ^läiioän  fentnun  i. 
jeubuiUa;  spisa  m.,  fpöbä  1.  nauttia  ;)äi» 
roäUi^tä  1.  i^uoligta  I.  lounailta,  lounaitta; 
bjuda  ugn  pa  m.,  fäSfeä  j.futa  ))UDli»pät» 
ivättifette  1.  tounaatte  1.  lounailemaan;  vara 
pa  m.  hos  ngn,  otta  j.tuu  luoua  ^cl-ijetta 
1.  ^.niitoättijeUä  1.  lounaatta;  w  hade  sex 
rätter  till  m— en,  mcittä  olt  funbet  ruoat 
:|.niolil"ifl"i  1.  |)äitoättifitfi;  sofva  m.,  nuttua 
1.  maata  :päitoättietä  1.  ^juoliéita  1.  i^ätwätti' 
fen  ))äätte,  otta  ruota»len)otta,  lounaitta,  lon» 
ne[;tia,  ^itää  e^tonetta;  före  o.  efter  m — en, 
se  under  Eftermiddag  och  Förmiddag. 

Middagsbön,  f.  ^)uoli»päiwän  rnfonS. 


42g 


Mid 


Mid 


Middagscirkel,  in.  Castron-)  ^JUOti^jäUBän^taari 

1.  4ef)ä. 
Middagsgäst,  11).  ^.iähcä{li§=hjiera§  (=aan.',  ^uo= 

lifen  rotevaa. 
Middagshetta,  f.  f^bän=:|3äijrän   f)efle   (4teen), 

:|)itDlt»  1.  !eé!t=päit»än  ^elle  1.  tuumuuS. 
Middagshöjd,   f.  (astron.)   )3UoU»   1-  feöti':i3ät= 
icän  Vläij^^ö  1.  forfeug,  fegtt^}ai»ä«forf'euö; 
vara  på  sin  ra.  (fg-),  cUa  fovfeiiumiöanfa. 
Middagslinie,  f.  )5Uolipöi»rän=))uri  1.  4tnia. 
Middagslur,   m.    paitDäHii -- imUi)^^^   1-    =uni, 
^.läitnälttg»  1.  ^uoliS^Ie^jo,   ettcne  1.  e^tone 
(=een),  ruof'a--uiu  1.  4ipci. 
Middagsmat,  m.  ^päxtoaUi^'  1.  ^jJuoUS^ruofa. 
Middagsmål,   n.,  -måltid,   m.   :>)äi»ällté=atria, 
^iioliö^atrta,  ^^uoIi=:|)ättcäUt^eIt,  ^äiiuällinen, 
ijiicUnen,  lounat  (=aan),  lounainen. 
Middagsplan,  n.  (astrvn.)   ^uoli^>äittäi8=aicma 

1    »tafo. 
Middagsräkning,  f.  (»jöt.)  ).iuc(i^*äi»ä4aefu  1. 

=rätinfi. 
Middagssol,   m.   )>ucU=:|5äiirSincn  1.  ^noIi4^äi= 

rean  1.  fi)bän=^äi»än  anrinlo. 
Middagsstund,  m.  se  Middagstimme. 
Middagssömn,  m.  se  Middagslur.  j 

Middagstid,   m.   |3uoli=))äiioän   1.   ^puolen   ^.^äin 
luän  aifa;  vid  m — en,  pnDli=^iäi»än  aifaan,| 
^jäitoädifen  1.  ).iuoIi[en   aifaan;    det   är   re-j 
dau   m.,    on   jo  |.HtoIi4'ätloän    aita,    't^MXoa 
on    jo    ^Juoliöfa,    Q'or   att    äta    middag)    jO 
on  IpäilväUifen  l.  ^.^uolifen  aifa.    ■ 
Middagstimme,   m.  ))UoIi=^3äilrän  f;ctfi,  V^noli^ 
^jäiinän  aifa;  :))äitt)äfli§  =  £)etti  1.  »aifa,  :t-^uo> 
lifen  ^etfi  1.  tunti. 
Midfasta,  f.  ^JUOlt^aaStö. 
Midfastosöndag,  m.  ^ucli-^aa^tou  funnuntai. 
Midja,    f.    un^ötäifet    (pl),   »cl)iJtäin  (nmen), 
obimot  (pL)-  räcka  ngn  till  in — n,  ulottua 
j.hm   fuoli=ioi)öt(e  1.  fuoU*h.n)öf)i5n   (n§ti)  1. 
reijötäifiin ;  fatta  om  m — n,  fäi}bä  fnoU=irit)ö= 
l;öu  1.  fuoltin  1.  icl^ijtäifiin  tiinni;  smal  om 
m— n,  l;citfa  1.  :|.neni  fuolelta  1.  un^ötatfiltä. 
Midnatt,  f.  )juoU=l)i3,  fl)bän=t)ij,  l}ö=fl)bän  (-nicn); 
om  m — en,  fubäunjöllä  1.  =t)önä,  ;)uoli=Vön 
aifaan,   t)ö'ft)bännä,   tjön   fvbämellä;   före 
m— en,  enuen  ^ulDli4ii5tä;  efter  m — en,  liX- 
feen  ^.ntoli^^i^n  1.  :|)uo[en  t)ön;  vid  (omkring) 
ra— en,  ^^^oIi=^^cn   ajoilla   1.   ajoiSfa  1.  feu» 
buiUa,  l)i3=^)uoUgfa,  ^juoliöfa  t)ön. 
Midnattstid,  m.  ^uoii=t;ön  1.  puolen  ^ön  aifa; 
vid  m — en,  ))uoIi=l)i)n   1.  puolen  l}ön  1.  fv= 
bän--t?cii  aifaan. 
Midskepps,   adv.   feefi4ain>alla,    fcSfellä    lai- 

ttjaa,  lairean  feéfc^fä. 
Midsommar,  m.  teöti  =  tcfä,  fi)bän4efä,  fefiin 
fl)bän  (»men);  omkring  m— en,  fe§ti4efän  1- 
3ut}annutfen  aifaan;  frän  och  med  m— en, 
Sul^annutfeSta  aSti  1  alfaen. 
Midsommarafton,  m.  3ubannng»aatto,  3ul}an- 
nutfeu  1.  mittumaariu  aatto,  3ul;annnfi-ilta. 


Midsommardag,   m.    SRtttuntaavi,    Sufjaunué, 

3uf;anneffen=päi»ä. 
Midsommarsnatt,  f.  3uf)annuS=  1.  9)iittumaa'> 

ri=t)ö. 

Midsommarsol,  m.  SuflflnUUS^aurinfo. 
Midt,  m.  feéfi,  fe^sfug,  ifegfngta,  feSfi-  1.  feéfu* 
paifta,  fvjbän  (»men);  m — en  af  brädet,  {au-" 
ban  feefi=paiffa  1.  feSfuSta;  i  m-en,  feS- 
fetta,  teéfesfä,  feSfettc,  fegfeen;  skära  i 
m— en,  leifata  feStettä  1.  fegfuStaöta;  mer 
i  m— en,  fegfempi. 
Midt,  adv.;  m.  emellan,  Iegfi»toätigfa,  feSli» 
ttiälitta,  fegfeUä,  fegfegfö;  m.  emellan  Hel- 
singfors och  Tavastehus,  .^elfingin  ja  ^ä» 
mecniinnan  fcgfeflä  1.  feäfi^njällgfä,  feSfi» 
Iriilittä  ^elfinfiä  ja  Hämeenlinnaa;  m.  e- 
mellan  frisk  och  sund,  terween  ja  faivaan 
lvai(;ectta,  ei  terree  eifä  fairag,  njaan  fittä 
luäliUä;  det  är  nu  så  der  m.  emellan,  fe 
ntjt  on  fiUä  tnälittä  1.  »ail)eetta;  m.  af, 
fegfettä  poiffi;  m.  emot,  njasta^päätä,  fc^» 
batta,  reagtagfa;  m.  emot  kyrkan,  Ivagta» 
päätä  tirtfoa,  tirfon  fof)batta  1.  njagta»pää* 
tä;  m.  emot  hvarandra,  iuaStatuffin,  »ag» 
tattain,  reagtatfain,  »uagtatugten,  »agtaftaa, 
nmgta^Hiätä  toifianfa;  m.  framför,  m.  för, 
junri  1.  ifian  ebegfä  1.  toI;baUa  (eteen  1-  U^^ 
batte),  toagta»päätä;  m.  för  huset,  il)an  1. 
junri  Intcneen  ebegfä  1.  fol^batta,  juoneen 
reagta=päätä;  m.  i  1.  uti,  fegfettä,  fegfette_, 
jegfegfä,  fegfeen;  m.  i  strömmen,  fegfellä 
ftiivtaa,  »irran  fegfegfä,  fcgfi»wirraéfa;  m. 
i  staden,  feäfettä  faupunfia,  tanpungin  fcf» 
tegfä  1.  fegfettä,  fe8fi»faupuni(igfa;  m.  i  nat- 
ten, 1)15 » fijbännä  1.  »fi)bämeUä,  fi)bän--Vi5nä, 
fegfettä  tjijtä;  m.  i  vintern,  fljbäu-talnjeUa 
1.  »talwena,  tatoi»fi}bännä,  fegfettä  talttjea; 
m.  i  sommaren,  ft)bäu-fefäUä,  fegfettä  fefää, 
fefän  ftjbämettä,  feeti4eiäUä;  m.  i  synen, 
reaötcn  naamaa  1.  filmiä,  nenän  eteen,  fuuu 
eteen,  wasten  funta;  m.  i  talet,  fegfen  pu- 
been  1.  putketta,  fegfettä  putketta;  m.  i  tu, 
fegfettä  f)alfi;  m.  ibland,  fegfettä,  feagfa, 
fegfettc,  fefaan,  joutogfa,  jouftoon,  joufcn 
fefaan;  m.  ibland  sina  lärjungar,  Cpetug» 
lagtcnfa  fegfettä  1.  joufogfa;  m.  igenom, 
fegfettä  läpitfe  1.  pubfi,  feefitfe,  pul)fi,  (;al' 
fi,  poiffi;  han  stack  honom  m.  igenom 
lifvet,  pigti  t;änet  tegfeltä  läpi  1.  pul)fi 
ruumiin;  han  vandrade  m.  igenom  staden, 
fäwefi  baiti  faupungin  1.  fegfcitä  fanpnnfia 
1.  faupungin  fegfitfe;  de  färdades  m.  i.o-.Miom 
skogen,  futfiirat  tjalfi  1-  läpi  metjäu  1. 
fegfettä  ntetfää  1.  fegfettä  metfän  läpitfe  1. 
pciffi;  va.  om,  fegfettä,  fegfcitä,  ympäri 
tegfen  1.  fegfeä;  han  har  bältet  m.  om 
lifvet,  f)änettä  on  tt5i}i3  fegfettä  vnumigta  1. 
pmpäri  ruumiin  fegfeä  1.  i)mpäri  fuoli^cöi» 
tä,  l)änen  on  »^i5nfä  fegfi»rnumiitta  1.  fuo^ 
ligfa,  retjönfä  fät)  fegfettä  runmigta  1;  i-"uu= 
miin;  m.  om  1.  på  dagen,  fegfettä  päittjää. 


Mid 


Mil 


429 


fi)bän--^äituäöä,  ^Jiiitvä^fijbönnä  1.  »[^bämeltä, 
ieltpäöä  )>äin)aliä;  m.  på  gatan,  feötellä 
iatua;  han  föll  m.  på  gatan,  lanteft  !e<^= 
!elle  fatita;  såga  ett  bräde  m.  pa,  fa^ata 
lautaa  feSfeltä  1.  fe8fu§ta§ta;  segla  m.  pa 
ett  skepp,  ).miief;tia  fesfette  laiwaa  1.  lai» 
Iran  teSfeen;  m.  under  huset,  feätella  1. 
feöMo^baUa  ftucnecn  aluötaa,  il)an  1-  teS» 
feltä  f)uoneen  aiia;  m.  under  stormen,  mi)r^= 
ft)n  ).iar(;aiCaan  ^>auf)ategia,  ^ar{)aan  m^rS» 
!i)n  aitana  1.  oUeöfa,  )3ar()aal{a  nt^r8h)IIä, 
feefetiä  im}rSh)ä;  m.  under  sjukdomen,  fcÖ= 
f  että  tautia,  :))ar()aaöia  taubiöfa,  taubin  ^ar'= 
aifaa  olleöfa;  m.  under  sömnen,  ^^arf)aa§ia 
uneSfa  (otteéfa),  fegfettä  1.  teöfeu  untanfa; 
solen  stod  m.  öfver  oss,  aurinfo  olt  il;au 
.jäämme  fo'^batta  1.  fe8fi=fo[)batta  1.  fuoraau 
jjäättäiume. 
Midvaters,    adv.    (sjöt.)    U§ti'tD'ät)Vå'å,    !e8fi= 

toäVläSfä  1.  =tt3ät)Iättä. 
Midvinter,   m.  f^bäu^tatot,   fe8!t=talh?t,  tallDt» 
fl)bän  (»men);  vid   m — n,    jt)bän=tahrieUa  1. 
=ta(wena,  fe«f'i=talit»etta,  talnji=ivbännä. 
Midtas,  m.  fe8fi=f;ar}U. 
Mig,    pron.    pers.    se    Jag;    nituua,   miuutte; 

hos  m.,  minun  luonani  1.  ti;!i3näni. 

Migrän,  m.  mifrani,  ).iään=))afottu8  1.  =fitt)i^t^8. 

Mikaeli,    n.    o.    Mikaelsmessa,   f.    9Kifon4'äi» 

toä;  frän  nästinstundande  M.,  enfi»tulett)a8= 

ta  1.  enfi  9Kifon4niiftägtä. 

Mikrokosmos,  m.  mifvcfo8mc8,  ^^icuciS»  1.  ^if' 

Iuiä=maailma. 
Mikroskop,  n.  miho§!D))i,  fuurennu§4aft,  )3tf= 

fui8=tatfoin  (»imen). 
Mikroskopisk,  a.  fuurennug^aftn,  fuurennuö» 
kfittinen,  mitroSfopinen,  ^jaijaan  fifmän  nä= 
lemätön,  erin  =  omaiien  :t.n{farainen;  m— a 
observationer,  iuurennu§4afittifet  1.  fuureu- 
nu84afifla  te^bt)t  tuttinnct  1.  (;ah)ainnot; 
m— a  djur,  iuurennu84a[ittifet  1.  mifrD6fo= 
^ifet  1.  filman  nätemättiJmät  eläimet;  gjord 
med  m.  noggrannhet,  niin  tarfaSti  tuin 
fuurennu84ajitta  tef)tp. 
Mii,  f.  penin4ulma,  penin4uovma. 
Miia,  f.  se  Kolmila. 
Milbotten,  m.  miilun  alu8ta. 
Mild,  a.  Cgod,  huld,  lindrig)  Iem)3eä,  le^^eä, 
Iaut)fea,  lau^a,  fno|.^ea,  armias  (»aan),  iau=- 
:t5ia8  (»aan),  fulo,  i)tnto,  fjcttä;  m — e  Gud! 
fulo  1.  armias  1.  lau^naS  Sumala;  en  m. 
furste,  len4>eä  1.  armiaS  1.  Iaut^ia8  ruf)ti» 
naS;  m— t  lynne,  lempeä  1.  le^^peä  1.  Iaut;= 
lea  1.  fuDpea  luonto;  m  blick  1.  uppsyn, 
Iauf)a  1.  Iem))eä  1.  leppeä  fatfanto  1.  fatfal}» 
bu§;  kasta  en  m.  blick  på  ngn,  fatfaljtaa 
lempeittä  filmittä  j.futa  1.  j.fun  päätte ;  m— a 
förebråelser,  lempeät  1.  fuopeat  nuf)teet;  m — a 
seder,  lau^teat  1.  fätweät  tattjat;  han  förde 
en  m.  regering,  i;än  piti  lempeätä  1-  ar= 
miasta  1.  lau^feata  f>attitu6ta,  fjän   fjattitfi 


lempe^bettä  1.  laul^feaStt  1.  lempeästi;  ett 
m— t  straif,  l^etppo  1.  l^euto  1.  iaul)ha  1. 
{)eUä  rangaistus;  m— a  stiftelser,  armeliaat 
1.  armiaat  laitoffet;  m— a  toner,  toienot  1. 
.futoifet  1.  f)i(jaiiet  äänet;  (om  väderhk)  \a.\\i)^ 
iea,  (auf)a,  fuujea,  fuopea,  lento,  mieto,  tt»ie» 
no;  m.  luft,  väderlek,  Iauf)fea  1.  futttea  \U 
ma  1.  fää;  en  m.  vinter,  mieto  1.  leuto  1. 
lau^fea  tatei;  m— t  klimat,  laul^fea  1.  lau» 
i^ea  1.  fuopea  itmaSto;  m — t  regn,  toieuo  1. 
I)iljaineu  1.  Iaul;ea  fabe. 
Mildeligen,  adv.  se  Mildt. 
Mildhet,  f.  Iempei)S,  leppe^S,  lanfjfenS,  lau- 
{)un8,  fuopeuS,  armiaifuuS,  laupeus,  fufo, 
fulonS,  fuloifuus,  Rentous,  l^ettpps,  fäwe^S, 
t)iliaiiuu8,  ujienous,  tentouS,  mietouS,  fu» 
toeuS;  jmfr  Mild. 
Mildra,  v.  a.  Iieft)ittää,  tietuentää,  ^^etpoittaa, 
l^uojentaa,  fetoentää,  tcätjentää,  lau^buttaa, 
lauf^entaa,  tef)bä  Iauf)feammaffi  1.  teppeäm» 
mätfil.  fuopeammatfi,  lepyttää;  m.  ett  straff, 
I;uoientaa  1.  l^elpoittaa  rangaistus  1.  ran^» 
gaistusta;  m.  ett  uttryck,  teit»entää  1.  l^el» 
poutaa  1.  l^uojentaa  janoja  1.  laufetta;  upp- 
lysning ra — r  sederna,  tualiStuS  laufjentaa  1. 
fitcistää  1.  laabnStaa  tair>at,  tetee  1.  faa  tattjat 
iaut)teammiffi  1.  fätrcämmiffi;  detta  medel 
m — r  smärtan,  tämä  aine  1.  teino  liennttää  1. 
I)eIpoittaa  1.  t)uojentaa  »ailraa;  det  m — de 
hans  vrede,  fe  I;änen  Iciljanfa  Iaut)butti  1. 
lepatti;  regnet  har  m— t  hettan,  fabe  OU 
l;elteen  twä^entän^t  1.  I)eIpoittanut  1.  Iau^= 
buttanut;  m— s,  v.  d.  f)nojeta  (4enen),  l)uo» 
jentua,  liettjetä  (=nen),  ^elpota  (4ponen), 
felcetä  (»nen),  fett)enti}ä,  toäbetä  (»nen),  tt»ä» 
l^ent^ä,  Iauf;tua,  (aubeta  (»^teuen),  lauden» 
tua,  tutta  1.  muuttua  lauf^feammaffi  1.  fuo» 
peammaffi;  hans  sinne  börjar  m — s,  ^äuen 
mietenfä  aitaa  (anl;entua  1.  kuljeta  1.  tutta 
Ianl;teammafft;  m — nde  medel,  lieroittälrät 
1.  I)elpoittatT)at  aineet;  m — nde  omständig- 
heter, t)e(poittaroat  1.  Ijuojentaföat  I.  ^uo=' 
jennuttatwat  feifat  1.  afian=l)aarat. 
Mildrande,  n.  huojentaminen,  fielpoittaminen, 

liekittäminen  o.  s.  v.  se  Mildra. 
Mildring,  f.  l;efpoituS,  f;elppo,  l)uojennu8,  ^ou 
l»a,  lieit)itt)S,  lie»enm)8,  te»eunt)S;  detta 
talar  för  m.  i  straffet,  tämä  pul)UU  ran=> 
gaistutfen  l^elpoitutfen  1.  i^elpoittamifen  puo^» 
leen;  han  har  rönt  m.  i  värken,  l}än  on 
faanut  1.  tuntenut  t)elppoa  1.  I^elpoituSta  1. 
i)nojeunuSta  järeitä  1.  toaitiian  1.  färijn  fu^= 
teen;  ngn  m.  l  ordalagen  är  nödvändig, 
jotin  ten)eum)S  1.  f)uojennu8  fanoisfa  1.  fa» 
nain  1.  kujeen  fuf)teen  on  tarpeellista. 
Mildsinnad,  a.  lempeä  »mielinen,  ku^tea»  1. 
reppeä»mielinen,  lepp^ijä,  tep^ttinen,  ku:^= 
fea,  leppeä. 
Mildsinthet,  f.  lempeä»  1.  {auijita-mxtVi]^'!)^, 
leppt?ifi)i)S,  kut)fea  1.  lempeä  mieli,  mielen 
ku^teuS  1.  lepp^if^^S. 


430 


Mil 


M  i  n 


Mildt,  adv.  km^jeägti,  Ie^5VeäSti,  (auf)tca6tt, 
fucpeagti,  armiaaéti,  lau^^taaåti;  tvienoSti, 
^cnncöti,  l;cUä8ti,  biljatfcöti;  jmfr  Mild. 

Milis,  m.  maa=f otalväft,  fota  linifi. 

Militie-boställe,  n.  fotamicljCil-^piutStctlt,  foti» 
fatS-:^5UU6telIt  1.  =n)irfataIo. 

Militär,  m.  fottlaS  (=aan),  foturi,  fota»mieS, 
fotalaincn;  (kollektivt)  fota»iv)äti;  der  fim- 
nos  några  m— er,  fiellä  oU  JDita=!uita  foti» 
laita  1.  fota=[;erroja;  gå  in  vid  m — en,  mennä 
1.  rntucta  (=:pean)  fota»tpäfeen;  adj.  t.  ex.  m— a 
mål,  fota-wäen  1.  jota=h)äteä  foöfcroat  jutut 
1.  afiat;  m— a  hemman,  fota=ttlat  1.  =taIot, 
fotUaiö=tiIat  1.  »talot,  fotanoäcu  talot;  m— e 
em  betsmän,  fota  =  lt)U'famicf)et,  fota  =  tt5ätceu 
fuulutoat  1.  fota=ttiäen  I.  jota=n)äcHifet  n)tr= 
fa=mief;et;  m  — a  tjenster,  fota=»äen  1.  fota= 
Iat8=»irat,  fota^iutvat. 

Militärisk,  a.  [ota=mtef)en,  fota=h^äen,  fota», 
fotaiucn,  fcbaltinen;  ett  m— t  bruk,  fota» 
miehen  I.  fota»h)äcn  I.  fotilaau  ta^>a,  fcbaUi» 
nen  ta^a;  m.  disciplin,  fota=nticl;cn  1.  fo= 
ballineu  1.  fota=furt;  han  liar  ett  m— t  ut- 
seende, f)än  OU  fotatfa  I.  fobattincu  1.  fota» 
mic8  näöltäniä  1.  näfiJjänfä,  l;äncUä  on  fota» 
miefjcn  1.  fotilaan  xiäTå,  f)än  näijttää  f)i}linn 
fota»mict)cItä  I.  jotilaalta. 

Militäriskt,  adv.  fota^iuäcu  1.  fota»mief)en  ta= 
paan  1.  tawada,  foban  l.  fobaUtfetla  taicaUa. 

Militärskola,  f.  fota-foulu,  fotitaiä  toulu. 

Millefolium,   n.   (at-hiHea  millefvlwm)    X^^ixta- 

nc=!ärfämi3,  !uVer=teitfa,  Vit;ii"^i^"f"ff'i>  W'''^'- 
tänä4>ijUi3,  felton  =  lcanl;a,  fata  (cl;ti,  tullat» 
latwa. 

Milliard,  m.  miljarti,  tufjannen  miljonaa. 

Million,  m.  nttljcua,  tubanneu  tutkatta. 

Milliontals,  adv.  miljouittaiu. 

Millionär,  m.  miljonan  =  mie8,  utiljonallinen, 
:>)oI;atta,  u^^)50=ritaé  (»tfaan). 

Milslång,  a.  )icuin4'ulman  VMtnincu. 

Milsten  1.  -stolpe,  m.  ^eniuEulnta^hin  1.  »tufft 
1.  »tol^^f.^a. 

Miltal,  u.  ^■>eniit»fulman  hitu  1.  määvä. 

Mimik,  f.  niiiutfa,  ofotttelus?,  ofcittelemuö. 

Mimikus  1.  Mimiker,  m.  ofotttcUja,  ofoittefu» 
nteffa. 

Mimisk,  a.  ofottteluftinen,  ofoitteln»;  va.  fram- 
ställning, ofoitclnia,  ofotttctn  =  näi)tcIntä;  m. 
förmåga,  ofoittctu^taito,  oioitteIi|a»taitD. 

Min,  m.  o.  f..  Mitt,  n.  pron.  poss.;  uttryckes 
genom  miuun  1.  mun  Jemte  sufi'ixet  =ni 
eller  ock  med  blotta  »ni,  samt,  utan  åtföl- 
jande Inifvudord,  genom  intltun  .1  Ulltlt); 
m.  far,  ifäui,  miuitn  ifäni;  m.  hatt,  I;attn» 
ni;  hvems   hatl  är  del?   miu,  fcucufä  I;attU 

fe  on?  mimiu;  Jag,  m.  tok,  uiinä  f^uHu; 
mitt  nöt,  sä  dum  jag  är!  miltä  tohpaua  I. 
minna  tohcanaa  1.  luultua,  tuinfa  tt}I;inä  clen  1. 
olcufin!  jag  har  nu  satt  till  nog  af  mitt,  olen» 
i^a  miuä  fijllin  ^.lanuut  omastani;  ja^  skall  nu 
hem  till  mitt,  millä  uijt  läl;bcn  totia  omiin  toi- 


miini 1.  afioiI;ini;  komma  i  tvist  om  mitt 
och  ditt,  joutua  riitaan  omaStanfa  ja  mni» 
ben  I.  toifen  omasta  I-  toinen  toifenfa  omaö» 
ta;  jag  har  gjort  mitt  till  i  den  saken, 
olen  iniuä  :|)uoleétani  1.  tofibaStani  fitä  aftaa 
1.  fiiitä  afiaöfa  ^.niuf;aunut,  oleu  minä  fiinä 
afiaöfa  tel^täwäni  1.  ofani  1.  cman  ofani  tel;» 
m)t;  de  mina,  omaifcni,  cmaui;  jag  måste 
tänka  på  de  m— a,  minuu  ^ntää  muista» 
man  1.  ajatteleman  omaifiani. 

Min,  m.  faöiDO»liifunto,  faäicojen  1.  fagttjoin  nä- 
fl)  1.  luonto  1.  muoto,  filmäu=lnonne  (==nteen), 
fnun  muifistus  1.  mutie-tu§,  nenän  niuriS- 
tuS;  hafva  1.  visa  glad  m. ,  oKa  uauruSfa 
fuin  1.  nautn»fnutta  1.  nanraicin  fuin,  oUa 
iloifcn  uäfi3inen;  antaga  en  from  m.,  ru» 
njeta  (»^ean)  burSfaan  näfijifeffi;  hålla  god 
m.,  ei  olla  miUäufäfääu,  ci  ^muna  miffifään, 
oHa  tt)n.^eneen  I.  iimfaifcn  näföinen;  halla 
god  m.  i  magert  spel,  uauraa  I)t}h)ällä 
itanraa  :pal,)alla,  ei  olta  miétääu  t;uolitoanan» 
fafaau,  ei  ');iCi\\\x<i  f)noliafienfataan;  hålla  ngn 
vid  god  m.,  :>.^l}ft)ttää  1.  ^^ibellä  j.futa  I;l)» 
unllä  1.  tl)t)ti}ann  mielin;  halla  god  m.  med 
ngn,  ei  oUa  j.fusta  mitään  nätcnjiuäufätääu 
1.  f)nomaannuaufafaau;  göra  sura  m— er  åt 
ngn,  iväännctlä  fuutaufa  1.  filmiänfä  1.  faS- 
icojanfa  j. fulle,  muifiöteöa,  tnimiötelfa,  mui» 
fiétaa  fuutaufa,  niuvicitaa  ueuäänfä;  göra  1. 
gifva  m — er  åt  ngn,  iöfeä  filmää  1.  m}rfit» 
tää  1.  njiittoa  j.fufle;  göra  söta  m — er,  mu- 
f;oötel(a  fuutaufa  1.  mul;af)betla  j. fulle;  jag 
såg  pa  hennes  m. ,  att  .  .  .,  näin  I;änen 
faSlroiötanfafiu,  että  .  .  .;  göra  m.  af  att 
gå  bort,  oUa  tal^tciriinanfa  Kiinteä  ^f-unö,  otla 
menoSfa  1.  läbbö^fä  oleiinuaiiia. 

Miua,  f.  miina,  vuutiiiiiiua,  vuutt=fnoni;  gräf- 
va  m — or,  faiwaa  miinoja;  lata  m — n  sprin- 
ga, X:a\\\\\\  I.  laefca  miiua  räjäbtämään,  rä- 
jäl;bi)ttää  miiua,  (fig.)  lasfca  I.  ^>ääötää  juo» 
ni  1.  l;aufc  (»fteeu)  'iraltaaufa  1.  ivalloillenfa. 

Minaret,  w.  miuaretti,  3)faI)omettilaiöten  xw- 
touS»f)nonceu  torui,  tirfou»torm  1.  »ta).ntli. 

Minderhaltig,  a.  se  Underhaltig. 

Minderårig,  a.  ala»ifäinen. 

Minderårighet,  f.  ala»ifäiiV)l)§;  under  barnens 
m.,  lasten  oUeSfa  ala»ifäifinä  1.  ala»ifäifiä. 

Mindre,  adj.  komp.  hjäl^cmpi  ,  ).neucmf.n 
(»mmäu);  du  är  m.  än  han. fina  olet  iiienenif-H 
1  wäl;enH.n  f;äutä  1.  fuin  bän;  han  är  mycket 
m.  än  jag,  bäu  OU  ^^aljoa  luäbeiupi  minna; 
ett  helt  hufvud  m.,  fofouaista  ^räaia  ^Jie» 
ncin).n  I.  li)f;einpi;  m.  till  vä.xten,  li)benH.M 
1.  ^nenenn^i  1.  rcäbempi  faSn»utlenfa  1.  taS» 
lunltanfa;  med  m.  besvär,  »äbeutmällä  fttai- 
tcaUal.lDailuaa;  det  beror  pa  större  eller  m. 
skicklighet,  fe  tulce  euemmäötä  tabi  iväl;em» 
mästä  taiboSta  1.  taibon  enemutl^ijbeStä  taf)i  »ä» 
bcmml)l}be8tä;  ett  m.  antal  medlemmar  var 
tillstädes,  jäfcuiä  oli  ttjäbän  l.ir'äbemmäu  ^mo» 
leen  1.  \)nx\\\\i  \o.<i\>m>\\iCi.\  adv.  komp.  u^i 


Mi  n 


Min 


431 


l^cmmön,  h)ä(;emmiu;  m.  talrik,  tx)äf)ä=(ufui' 
fent^i;  m-  stor,  if  äf)em^i,  voäf^emmän  fuurt, 
trä^etnmän^^uolincn;  m.  rik,  god,  n?äl;em= 
män  1.  iräljcmmtn  vifaS,  fjöii^ä;  han  är  m. 

l;implis;    dertill,    fitt)en    I)än    Olt    Wäljän    l 

iväl)emmän  fcaiclias  1.  fct?imattontan  ).n:o 
teinen;  pa  m.  än  tre  timmar,  lräl;cmmä§fä 
1.  )3tfeinnttn  hiin  fclmcöfa  tunniöfa,  unibcni 
niäsfä  fnin  fo(nien  tunnin  aja^sfa,  ir>äl;ent= 
mäéfä  ajaSfa  1.  iiHilicmmällä  aifaa  !nin  toi 
me  tuntia;  akta  lifvet  m.  än  äran,  ^itäii 
I;enfeä  UHif)cnnnän  arittoifena  I.  teä()emmä8^ 
fä  arftioSia  !nin  funniaa;  m.  än  intet,  xdö. 
l^emmän  !uin  ci  mitään,  t^fjjää  tt)ät)emmän; 
hon  är  ingonting  m.  än  vacker,  f)än  ei 
de  UHi()ääfään  1.  iväOänfään  faimiS,  i)'dn 
ou  faitfivi  muuta,  u*aau  ci  faunig;  klockan 
är  sju,  hvarkoii  mer  eller  m.,  !eÖo  on  feit= 
fcmän,  ei  fiitä  alle  eitä  ijti  1.  ei  fen  eneni» 
i-^ää  eifä  ivä{)em^)ää;  litet  mer  eller  m.  gör 
ingenting  till  saken,  lt>äf)än^\i  fiitä,  ctifo 
binfan  padUi  taUta  ivaille  1.  Ijinffaa  uni» 
bcmmän  taitfa  enemmän;  desto  m.,  nnelä 
i.  fitä  n\i()cmmin;  icke  desto  m.,  fittefin, 
fuitenfin;  med  m.,  konj.  jo8  ei,  ellei  (cllcn, 
eCet  o.  s.  v.\  ci  ennen  1.  toä^emmätlä  fuin; 
jag  gor  det  icke  med  m.  han  ber  mig 
derom,  en  fitä  tcc,  joS  ci  1.  eCei  1.  joKei 
l^än  minua  fiif;en  pt)\}h'å,  en  fitä  tee  tBät)em= 
mäCä  htin  että  I;än  minna  fiif)cn  ^.njtjtää; 
jag  släpper  dig  icke  med  m.  du  välsignar 
mig,  ftnua  en  ^äästä  ennen  1.  nnil^cmmältä 
fuin  ettäs  minut  finnaat  1.  eHet  fmnaa 
minna. 

Minera,  v.  a.  miinoittaa,  faihjaa  miina  1.  mii= 
noja. 

Mineral,  n.  fitocunäincn,  fiwi^aine  (=ecn).  Tu 
ircincn,  minerali. 

Mineralbad,  n.  rudgtc=hiI|.H)  1.  »fauna,  fitpcn» 
näi§=fl)IVt). 

Mineral  färg,  m.  !tn3Cmtäi5»h.iävi. 

Mineraliekabinett,  n.,  -samling,  f.  filr^enuätS» 
fofouS,  ttivci§»ivaraeto. 

Mineralisk.  a.  ftlt>ennäié»,  fitt}i=funnan;  m — a 
ämnen,  fiun»tunuan  1.  fii»ennäis=aineet. 

Mineralkälla,  f.  ftn^cnnäiS»  1.  ruo^Ste^Iäl^be 
(»teen),  ruo§tetvefi4äI)be. 

Mineralog,  m.  mtncvalogi,  fitvcnnäi? » tutfija, 
finjei§>tictäjä. 

Mineralogi,  f.  mineralogia,  tih^ennäié»D^)^3i  1. 
»tieto. 

Mineralogisk,  a.  mineralogiuen,  fitrcnnäis» 
o^itltucn. 

Mineralriket,  n.  finn»  1.  fiwcnnäi§»fnnta. 

Mineralsyra,  f.  fitfCUnäiö»  1.  rnoStC»I)a^5^0. 

Mineralvatten,  n.  rno§te=»efi  (=ben),  finjcnuäis» 
voefi. 

Mingräfvare,  m.  miiuan»taiir)aja,  miinuri. 

Miniatur,  m.  :^icnoiö»fofo,  ^Jicncnnettt)  1.  irä» 
l^ennett^  foto  i.  mitta;  ett  porträtt  i  m.,j 
n^äfjennett^  l.  Vicnoig»totoinen  twma;  ett  ar- 1 


bete  i  m.,  :|>ienoi8={o!oinen  t^ö,  tifö  1.  teos 
nnificnnettigjä  mitaSfa  I.  »äf^cnncttijnä;  c»?rt/- 
?iing)  ).ncnoiS=fu»a  1.  »tanhi. 

Miniaturmålare,  m.  V'ienois=maakri,  :j)ienoi€» 
fun>an  maalaaja. 

Miniaturmålning,  f.  :|3ienoiö»maafan8. 

Minimum,  n.  toäfjtu  1.  alin  määrä,  lväf;imml}tjft, 
alimmuuS;  na  sitt  m..  tnöa  ivälnmmittcnfä. 

Minister,  m.  miniStcri;  inrikes  m.,  fotcmaig» 
ministeri;  utrikes  m.,  nltomaiS»minieteri; 
m.  för  inrikes,  utrikes  ärenderna,  fotO» 
maan,  uIfo»maan  afiain  ministeri. 

Ministére,  m.  ministcristi),  ministeri  »tunta; 
(embetet)  mintStcrin»waIta  1.  »nnrta,  minis» 
tert)t)S;  under  hans  m.,  f;änen  cllcSfanfa 
ministerinä,  f)äncn  ministcrt)t)teufä  aitana. 

Ministeriel,  a.  miuiStcrillincu;  m-Ha  mål, 
miniSterillifct  afiat  1.  toimet,  f;aIIitnS-afiat 
■ulfo»maan  fuf)lcen,  nlfcmaan^uBteifet  afiat 
1.  toimet. 

Ministerium,  n.  se  Ministére;  (presterskap) 
^a^jisto,  :}3a^jiS»nnrta,  faarna»l»trta. 

Minna,  se  Påminna. 

Minnas,  v.  d.  muistaa,  mutStelta,  :J)ttää  mie^ 
teSfä;  jag  mins  ännu  den  tiden,  muiStan 
nnelä  fen  ajan  1.  fitä  axiaa;  jag  mins  ho= 
nom  derpå,  fjänct  muiStan  fiitä;  jag  vill 
m.,  muistelen,  luulen  muistaioauij  muis» 
taaffeni;  sä  vidt  jag  kan  m.,  miiinn  mnis* 
taatfeni,  miten  minä  muistelen  1.  muistan; 
lian  skall  m.  det,  feu  I)än  on  muistaiöa,  fe 
l)änen  ^itää  muistaman. 

Minne,  n.  muiSti,  muiSto,  mieli;  godt  m., 
l;l)loä  muisti;  han  har  godt  m.,  l)änellä  on 
I;i)n.Hi  muisti,  fiän  on  tartta»  1.  f;l;niä»mntS= 
tincn,  liäu  on  tarffa  muistiltanfa;  dåligt  m., 
fcf)no  1.  I)UOUO  muisti;  jag  har  det  1  friskt 
m.,  fe  on  minulla  locretfesfä  muistosfa; 
lägga  på  m— t,  ^tanim  mieleeufä  1.  muis» 
toonfa;  inprägla  i  m — t.  :|>ainaa  mieleen» 
fä;  behålla  i  m— t,  ))itää  nuiiStoSfanfa  1. 
mieleSfänfä;  draga  sig  ngt  till  m  — s,  muiS» 
tcKa  1.  muistutella  j.fin,jof;battaa  mieleeufä; 
föra  en  ngt  till  m— s,  muistuttaa  j-tnlte 
j.tin,  muistuttaa  j.tuta  jSttin;  ImtVa  ngn  i 
m.,  muistaa  j.futa,  )jitää  j.tuta  muiStcS» 
fa;  det  faller  mig  i  m— t,  jofituu  1.  niuiS» 
tnu  mieleeni;  det  har  fallit  mig  ur  m— t,  on 
menmjt  1.  tabonnnt  1.  r;atl)tuuut  muistostani  1. 
mielestäni;  m— t  slår  honom  fel ,  mutSti  f)än= 
tä  ^^ettää;  det  är,  lefver  ännu  i  m.,  fitä 
nneiä  muiSteKaau,  fe  f)t)fi)l)  1.  elää  hjielää 
muistosfa;  upi.teckna  ur  m— t,  ^anna  ^löS 
1.  tirjoittaa  mutStoStanfa  I.  muistinfa  mn» 
taan;  ett  upp  och  tva  i  m— t  (i  addition), 
l)tfi  ^li5S  ja  faffi  muiStcou;  (äminne! se,  erin- 
ring) muisto,  jälfi»mnisto,  muistelma,  muiS» 
telo;  tag  detta  till  ett  m.  af  nn'g,  ota  tä» 
mä  minulta  muistctfi;  m  öfver  en  hädan- 
gången, jontuu  »ainnjan  jälfi^muisto;  m— n 
från  Södern,  muistclmio  i.  muisteloja  @te» 


4S2 


Nyp 


Nypoing,  f.  niptSt^S,  niviétämincn. 

Nypon,  n.  fiujaffa,  orjanta^j^ura^marja,  ruu= 

Nyponbuske,   m.    (rosa   canino)    crjan=ruufu, 

'crjan=tap)juva,  criantaV]^ura=^eniaö  (=aan). 
Nyponsoppa,  f.  fiulaffa-icppa  1.  =fcittc. 
Nyråg,  m.  uubt§»ruiö  (=fun),  uutinen. 
Nyrägsbröd,  n.  uutt84ei)>ä. 
Nyrägsgröt,  m.  uubi§=)?UUVO. 
Nyrndjning,  f.  )>c(Icn  1.  mcian  raiiuanS  1.  )>cr= 
!au§  1.  rifcnta;  (den  rödjade  jorden)  ^>erfo= 
maa,  pertiö,  vitfo=^eIto. 
Nys,  m.:  fa  n.  om  ngt,  I)at§taa  j.fin,  faaba  Irifiiä 
'l.  Umoa   1.  baifaa   1.  ftäbäu   tictca  j§tfin. 
Nysa.  V.  n.  ailraétaa,  ahra^teUa,  (fnysn)  ni)t)é= 
täteHä,  ni?i)étiä,  (f rusta)  ttréfua,  ^^äréf^ä; 
komma  en  att  n.,  oiwaétuttaa. 
Nysgräs,  n.    (achillea  jytarmica)  aro=färiämÖ, 

"fäi-fämc,  ain>agtu€=rno{)D,  :pärgt^4;einä. 
Ny.^^ilfver,  n.  uufi  (»ben)  f)ct>ea,  teto»  1.  =ft>ak= 

I)e^^ca. 
Nyskapa,   v.   a.  tefibä  1.   laatta  1.  hicba  uu= 

'beétanfa. 
Nysning,  f.   ailraétu?,   awaötamincn;   föror- 
saka n.,  aitoa§tuttaa. 
Nyspulver,  n.  aitt!a§tu§4niflrevt. 
Nys.s,  adv.   Qéfettäin,  äéfen,  n,^aét'4fään,  n^t 

"l^iljan,  n»h)iitu,  iraSta  junrt;  se  Nyligen. 
Nyssberörd,  -b.sagd,   a.   iraöta^mainittu,  ä§= 

'tcn=mainittu  1.  »janottu. 
Nyssfödd,  a.  se  Nyfödd. 
Nyssförfluten,    a.  traéta==   1.  ä5fen  =  fuh:nut  1. 
"=mcnnt3t,  nninte^ulunut  1.  =inenni)t,  toiime= 
1.  iriimeié»;  (»yligen  skedd)  äéfeinen,  taan= 
notucn. 
Nyssförniält,   -nämnd,   -omtalt,   a.  se  Nyss- 
berörd. 
Nv.^ta.  v.  a.  feriä,  feriefeöä,  i>anna  1.  !eriä 

"feraac. 
Nystan,  n.  ferä,  (aflångt)  iommelc. 
Nystbutteu,  m.  fenn  =  ^3c^ja,  leran  »alancn  1. 

'=^^obja. 
Nvstfot,  m.  tcvin--)?uut,  !erut=j[alfa,  ferin^atfa 

'l.  >fa!fe. 
Nystning,  f.  fertminen,  !erhul)§. 
Nystpinne,  ro.  fevtn=)JuitEo. 
Nyter,   a.  fnnriUäniä  1.  mieliéfänfä   (okhja) 
'mten--I}ölt>iUän'ä  1.  mieIM}^tt)téfänjä,  tijijt^ 
hjöincn,  Ie^^)>eä,  itcinen. 
Nytta,  f.   f)^Dt»,   bl)cbl?tt)§,  I)^cb^llilt)^§,  \\)6 
blifft,  etu,  trcittc;  göra  n.,  I)iji>b^ttää,  cita 
l^^öbtjlffi,    tcl)bä    Iit)i5töä;    hafva  n.   af  ngt, 
l^^ptliä  jstttn,  cUa  jiui^ttiä  j.hifle  jéttin;  bvad 
n.  har  jag  dcraf?   mitä  minä   fiitä  ^VÖbtin 
1.  ^jaranen?  mitä  biiöttjä  1.  nM>ittca  1.  Ii^ö» 
b^tfiä  fxitä  minuUe  en  V  mitä  fe  minna  aut= 
taa?   det  är  till   ingen  n.,   fe  ei  clc   mitfl= 
tään  f)öi>bt?{fi  1.  Iiöcbtjt^ffetfi,  ei  de  enfin» 
tään  {)i)i>bufft  1.  ebnfft,  fiitä  ei  cte  mitään 
^tjöt^ö   1.    <i'^v.a-  1-   tttoittoa;   söka  sin   egen 


N  a 

n.,  {atfoa  1.  ctfiä  omaa  njoittoanfa  1.  (;pö-' 
t^änfä  1.  etuanfa. 

Nyttig,  a.  ^tiijbi^Uinen,  I)ti(>bt)ttälrä,  f)l)öbl)ttä- 
wäinen,  ebuttineu,  n^oitcllinen;  det  är  n— t, 
fe  en  i}iiebi^Ui?tä,  fe  ^^ebuttää;  gifva  ngn 
n— a  råd,  antaa  j.futle  f)ijöbvllifiä  neuttcja. 

Nyttighet,  f.  t)^ebi}aifp»^§. 

Nyttigt,  adv.  ti^iöb^Uifegti,  Btjeb^fft,  ebuUife§ti.| 

Nyttja,  v.  a.  intää,  fä^ttää,  nauttia;  n.  klä-l 
der  af  siden,  :pitää  filffiftä  ivaatteita;  n.' 
ngn  för  sina  ändamål,  fäiittää  j.hlta  tar» 
foituffiinfa;  hjelp  oss  att  n.  tiden  rätt,  autc 
meitä  aifamme  eitein  fävtlämään  1.  nautti 
maan  1.  triljefemään;  n.  sin  rätt,  nauttia  ! 
fälittää  1.  nnljellä  oifeuttanfa;  n— nde  rätt. 
nautinta=oifeuö. 

Nyttjorätt,  m.  nautinta»  1.  ^nto»eifcn6,  {ät}tänti)= 
cifeuS- 

Nytänd  ning,  f.  uufi  (=ben)  !uu,  fuun^f^nt)?, 
ebta;  månen  är  i  n — en,  fuu  en  f^nt^mäS» 
fä,  fuu  f^nti)t)  1.  et)bagtaa. 

Nyvald,  a.  teac^ta»  1.  ä§ten»TOatittu. 

Nyvall,  m.  untié=nurmi  1.  narje  (»feen),  uufv 
nnrmi. 

Nyvärfvad,  a.  äéfeu  1.  »a§ta  1.  nljfijifin  Xoax 
Ȋttu. 

Nyår,  n.  unft  (»ben)  touefi  (»ben;;  pä  n— et 
"uubetla  touebelta,  uutena  iruenna. 

Nyär.safton,  m.  uubeu  »rucben  aatto. 

Nyårsdag,  m.  uubeu  nniobcn  ^MiUM. 

Nyårsfest,  m.  iruebeu  altajaifet  (pl-)- 

Nyärsgåfva,  f.  uubeu  uutoben  (al)ja. 

Nyårsvisit,  m.  uubeu  n>ucbcn  tälniti  1.  fäömi 
"nen  1.  terttef)bi)§;  afsäga  siir  n— erna,  luo^ 
)^ua  uubeu  U'Uoben  fäiimifi-?tä  1.  tertref}b>jt' 
fistä,  iieittää  uuben  ttuoben  täDuiifet, 

Nyårsönskan,  -önskning,  f.  uuben  truobet 
toiwotug. 

Nä.  int.  no,  nef;,  fat;,  no  nef),  l)ei  f)ei;  n.,  hi 
gick  det  sedan?  no,  fuintaS  fitte  !än)i_? 
aldrig  säg  jag  maken!  no  1-  fat;,  enpä  mi 
nä  meiuta  e(e  näbntjt!  n.,  sä  kom  nu,  m 
1.  no^,  tute^^pa  nijt;  n.  väl,  min  vän,  la 
nu  höra,  no  1.  no  niin,  ^etäwäifeni,  annap 
pa  funfla  niu;  n.  n.,  lat  bli  mig,  no  no  1 
no»ne^  1.  Ijei  ^ei,  anna  minun  oiia;  n.  n. 
vackert!  bei  f)ei  fentään!  no  ne,  fanniiöti 
n.  n.  (eftersinnande),  det  kaii  icke  gå  si 
fort,  no  no  I.  nc,  eifjän  fe  uiin  pian  t»oi 
faan  fäiibä. 

Nå,  v.  a.  o.  n.  ^fettää,  bttää  (»Cän),  l)t(ättäö 
tawata  (»paan),  ulottaa^  fantaa,  t}(ettl}ä,  ulot 
tua,  pääétä;  n.  målet  för  sin  resa,  päöSti' 
matfania  peride  1.  päähän;  n.  bottnen,  ^let 
t^ä  1.  ulottua  pobjaan,  vtettää  1.  taujat 
pobja;  jag  når  ej  dit  med  handen,  ei 
^tett)  1.  uletu  1.  tiUä  1.  l)(etä  1.  tapaa  fä 
beUäni  ftnne;  hon  når  mig  blott  till  brö 
stet,  f;än  ulottuu  1.  »Iettl}i}  lt>aan  minun  rin 
taani  af^ti;  sa  långt  ögat  nar,  niin  faua§  fuii 
filmä  fantaa  1.  fannattaa  1.  ijltää;  min  syn  nå 


»et 

i 

VLvm 


Nåd 

ej  dit,  mVém  ei  tarina  1.  tfWå  1.  tiHätä  fin^ 
ne;  n.  en  hög  älder,  toääStä  1.  tuUa  for= 
teaan  1.  fimreeu  ifään;  n.  målet  för  sina 
bemödanden,  ^jäästä  a{)fevoimt§teufa  ^^eri(te 
1.  ^3ää--maaliin;  söka  att  nå,  totooittaa,  l)I> 
lättää,  fcfea  päästä  1.  t)Iettt)ä. 

Nåd,  n.  (på  en  spik)  ittettauS,  niittauS,  fot= 
fauö,  päättö. 

Nåd,  f.  arnio;  stå  i  n.  hos  ngn,  cHa  j.fun 
armoiefa  1.  lemmisjä;  komma  i  n.  hos  re- 
genten,  |}ää§tä  1.  tutla  f)aKitfiian  arntoifjin; 
af  n.,  af  n— e,  amicSta;  i  n— er,  armcgfa, 
armotäfa;  finna  n.  för  ngn,  faaba  j.fun  ar» 
tnoa  1.  armoja  1.  fuofiota;  begära  såsom 
eu  n.,  )3i)i)tää  1.  anoa  armoffi;  han  fick 
n.,  l)ä\\  fat  armon  1.  armoa;  göra  n.,  tef}bä 
armoa;  utan  n.,  armotta,  timan  armotta, 
armoittelematta,  armal)tamatta;  n.!  n.!  ro- 
pade han,  armoa!  armoa!  ^nuft  f;än;  gif- 
va  sig  på  n.  och  onåd,  antautua  j.fun 
mielt» ivaltaan,  antautua  armoille;  bedja 
om  n.,  anoa  1.  :|)t)t)tää  armoa;  lefva  på 
n— er,  e(ää  armoin  1.  toifen  armoitta;    Vi 

med    Guds   n— e,     Mz Su= 

matan  armosta  1.  armotta;  n— ens  tid, 
rike,  ordning,  armon  aifa,  t»alta  =  fnnta, 
järeStt}6;  Ers  n.,  Seibän  armonne;  Hans 
fursthga  n— e,  ^äneu  ru(;tinaattinen  ar== 
monfa;  hafva  alla  n — erna  fått  kaffe? 
ottjatto  faiffi  armot  fal;toia  faaneet? 

Nåda,  v.  a.  arma{)taa,  !o3taa;  Gud  nåde  mig, 
så  olycklig  jag  är!  purnata  armalf>ta!oon  1. 
fiuuattoon  1.  Sumal'  armafiba,  fuinfa  onne» 
ton  olenfin!  Gud  nåde  dig,  om  du  det  gör! 
Sumala  finutte  fo§tafocn,  3umar  arma^ba, 
joö  fen  teet! 

Nåda,  v.  a.  (en  spik)  päättää,  ntetata  (=ttaan), 
niitata,  fottata  (=aan). 

Nådastol,  m.  armo=iötuin  (nmen). 

Nådaval,  se  Nådeval. 

Nådeansökning,  f.  armon=anomn§  1.  4^^'2i"ug. 

Nådebetygelse,  -bevisning,  f.  armon=ofcituS. 

Nådeblick,  m.  armo^filuiäijS,  armo=fitoä,  ar- 
mo4atja(;bné  1.  ^tatfanto. 

Nadebord,  n.  armo=  1.  armon=t3Ö^tä. 

Nadebref,  n.  armo={trje  (=een)  L  =!irja. 

Nädebrunn,  m.  armon  läljbe  (=teen). 

Nådebröd,  n.  armo4ei^3ä,  almu;  äta  n.,  fl)öbä 
leipää  toiicn  armoSta,  fi)öbä  toifen  almua  1. 
aJmuja  1.  armo4eipää. 

Nadefull,  a.  armoinen,  armottinen,  armias 
(=aan),  ruufa6=armoinen. 

Nådeförbund,  n.  armo»  1.  armon4iitto. 

Nådegåfva,  f.  armo4aI)ja. 

Nådehjon,  n.  armon=nauttija,  almuitta  1.  ar= 
moitta  eläjä,  almu=eläjä,  armo;  vara  ngns 
n.,  elää  j.tun  almuitta  1.  armcSta,  otta  j.fun 
armona  1.  armojen  åtta. 

Nådelig,  a.  se  Nådig. 

Nådeligen,  adv.  se  Nådigt. 

Nådelöfte,  n.  armonlupaus. 


Någ 


483 


Nådemedel,  n.  ormou  ir>äli»fappale  (-eeii); 
n— lens  bruk,  faframeuttien  1.  armon  xcäii-- 
fappalteunautitfemiucn;  brukar  n — len,  fä^ 
ripittä,  on  ripittä  fäl)pä. 

Nadepenning,  m.  armoa^alia,  almun'al;a,  ar= 
mon  apu  (=tvun). 

Nåderik,  a.  rifaä»  1.  runfaS»armoinen,  arntD= 
rifaS  (=ffaan),  armoSta  rifas,  armoinen,  ar= 
miaS  (=aan). 

Nåderike,  n.  armou  »alta=funta. 

Näderöst,  f.  armo=I;uuto  1.  »ääni. 

Nådestånd,  n.  armon=tila. 

Nådestöt,  m.  l)eugen4opetuS,  '^engen4^äästö; 
gifva  ngn  n— eu,  lopettaa  l;eufi  j.fulta, 
päästää  jofu  f;eugcltä. 

Nådetecken,  n.  armon=  I.  armo-merffi. 

Nådetid,  m.  armon  aifa. 

Nådeval,  n.  armo^päätös,  armo^tvalitfeutuS. 

Nädeverk,  n.  armo=tl)ö  1.  =tefo  1.  =toimi. 

Nådeverkning,  f.  arutOU  toatfutuS. 

Nådig,  a.  armottinen,  armoinen,  armiaS  (--aan); 
vår  n— a  vilja  är,  meibäu  armottinen  tal)= 
tomme  ou;  Gud  vare  oss  n.,  3inuala  ot= 
foon  meiUe  armottinen;  n.  herre,  armotti= 
nen  1.  armon  l;erra;  n — ste  herre,  armoUi^ 
fin  f;erra;  allemådigst,  faitfein^armottifin. 

Nådigt,  adv.  armottifeSti,  armoifcSti,  armiaaS* 
ti,  armottifuubctta,  armoisja,  armoSta;  fur- 
sten svarade  n.,  ruI)tiuaS  UMStafi  armotti- 
feSti  1.  armoisfa. 

Nådning,  f.  päättäminen,  päättö,  niettanS, 
fotfans. 

Nådar,  n.  armo-tt.niofl  (=ben);  hans  enka  fick 
två  extra  n.,  l)änen  leSfeufä  fai  faffi  liifaa 
1-  ^li=määräistä  armo»h)Uotta. 

Någon,  adj.  o.  subst.  jo4n  (gen.  jon=fun), 
jofin  (gen.  jonfin),  muutama,  muuan  (»ta* 
men),  eräs  (=ään);  n.  af  oss,  jofu  meistä; 
n.  menniska,  jofu  1.  jotiu  if)mineu;  icke  u., 
ei  fufaan,  ei  mifään,  et  t)ffifään;  n.  gång, 
muutamaSti,  joétus,  jon=tun  1.  muutaman 
ferran,  jottoin=futtoin  1.  jottou4utton;  några 
menniskor  säga,  jot^fut  1.  muutamat  1. 
eräät  ifjmifet  fanoicat;  det  fins  några,  som 
.  .  .,  eräitä  1.  muutamia  1.  joita  =  fuita  on, 
jotfa  .  .  .;  någre  af  mina  vänner,  jot»fut 
1.  muntamat  i)Stätoäni,  jotfut  1.  muntamat 
l}StälTiiäui  1.  ^StämStäni;  kan  du  se  ngt? 
näetfö  mitään  1.  jotaftn;  ngt  nytt,  jotafin 
uutta;  vet  du  ngt  nytt,  tiebätfö  mitään  I. 
jotafin  uutta;  fruktan  är  ngt,  som  han  ej 
känner,  pelfo  on  jotafin  1.  jotain  I.  fem* 
moista,  joSta  ei  f)än  tiebä  1.  jota  ei  f^iu 
tunne;  det  hände  ngn  dag,  att  .  .  .,  jona= 
fuua  1.  jonafin  1.  muutamana  päianiuä  ta= 
paljtui,  että  .  .  .;  på  ngt  sätt,  jottafin  ta* 
toaUa  1.  taiBoin  1.  tapaa,  joten  »futen;  om 
han  pä  ngt  sätt  m Irker  det,  joS  l)än 
jottafin  1.  mittä  tawatta  1.  tapaa  fen  f)U0' 
maa;  icke  ngt  godt,  ei  mitään  l^ljwää; 
det  är   ngt,   det,  1.  det    vill  ngt  säga,  fe= 


434 


Mis 


Missgrepp,  n.  (jaira^bug,  f)aira=tcmppii,  piU 
tijm^e,  crl;ctr;6. 

Missgunst,  f.  se  Ogunst. 

Missgunstig,  a.  se  Ogunstig. 

Missgynna,  v.  a.  ci  :pucIuStaa  1.  aiittna  1.  ^n= 
tää  ^nctta,  ivaStuetaa,  et  fitcba  biiivää,  fito» 
ta  pahaa,  cUa  fucfictcn  1.  epäHUDfioUiiten 
1.  (cini>tmätön,  ^M^Ifca,  ijkn-fatfoa;  m— d  af 
naturen,  lucmicn  fempintätcn  1.  fucftmatcii. 

Misshag,  n.  umStcnMineltjljij^,  pa])a  mieli,  ipä- 
niicleijljl)^;  lian  hyser  ni.  för  denne,  tUC 
cn  f)äne§tä  irastcn-mielinen,  häucit  mielen» 
fä  1.  Iiientcnfa  cn  tueta  n>ac-tcin;  det  väck- 
te hans  m.,  fe  I}äntä  fuututti  1.  IjavmiStut» 
ti,  f)än  fai  fiitä  talian  mielen,  fe  cli  Itänen 
miettänfä  »astein,  je  hänef-tä  cH  ira>?ten- 
mieliétä,  f  c  luinen  mieitäniä  )>at)oitti;  hon 
fattade  m.  för  deune  man,  l)änc§tä  tUC 
mies  alfci  cUa  irac-tcn  mieltä  1.  »a^tcn= 
mielinen  1.  fäiri  1.  tuli  tvasten^miclijetfi, 
tuo  mies  altci  olla  Itänen  mieltäufä  toai-- 
tein,  l)äntä  tuo  mieS  alfci  Ijarmittaa  1.  ru= 
;>cri  iubottamaan. 

Misshaga,  v.  a.  cUa  »aéteu  mieltä  1.  njaStcn- 
mieliétä,  fuututtaa,  liarmittaa,  ei  telamta 
(4^aan),  ci  cHamicleiétäl.  mieleen;  lielahans 
väsende  m — r  mig,  Icfo  Kincu  olcntcnfa  ci 
cte  mieleeni  1.  cn  »ac-ten  mieltäni  1.  fuu- 
tuttaa minua. 

Mis>haglig,  a.  UH-iSten-mieliHen,  n>aéten  mic(= 
tä  cle»a,  funtutta^a,  hannittawa. 

Misshandla,  v.  a.  vääfätä,  reutuuttaa,  piicUä 
(j.fnta)  1.  menetellä  yi.tuu  tanSfa)  patjaöti 
1.  julmasti,  Ivcbä. 

Misshandling,  f.  rääffäl^S,  :i)a]^oin  ^itclij  1.  me= 
neti)5,  Ii}öminen. 

Misshugg,  n.  ftjrjään  lljöntt  1.  4§fu,  f;aira= 
lijcnti  1.  4ocmä,  fiaira=iöfu;  (misstag)  \)a\^ 
rauS,  criicttjs,  f^viään4^önti  1.  »ishr,  det 
var  ett  m.,  fe  meni  1-  tan.n  1.  otti  ftjrjään 
1.  ftwutfe  1.  ttäärin,  fe  ei  fattunnt  :^aifal= 

Misshugga  sig,  v.  r.  tl)ötä  1.  ififeä  ft)rjään  1. 

fiamtfe  1.  iräävin;  se  Misstaga  sig. 
Misshumör,  n.  ^>al;a  1.  tijvmeä  1-  nprcä  mieli, 

bucnct  rcircct,  apta  mieli=ala;  vara  pä  m., 

cUa  l)uonei§fa  rcircisfa  1.  n^reisfäufä  1.  pa-- 

l?cilla  mielin  1.  pa^a\i.a  mielellä  1.  ^>al;alla 

tuulella. 
Misshushalla,  v.  n.  tuf)lata,  tuljlaella,  ^urtti= 

telia,  ^^itää  tateuttanfa  f)ucncc-ti  1-  ^>al)aéti. 
Misshushällare,  m.  tut)Iaaja,  tul;lailija,  tu^= 

lari,  l;ueno  talcuten  pitäjä. 
Misshushållning,  f.  tut;lau«,  tuljlaamincn,  ^uo» 

ne  taloubcn  pito. 
MisshiiUig,  a.  se  Oense. 
Missh.illighet,  f.  e^■i»1^uvaifuuS,  epä-fcpuijnu?, 

cpä^fc^>u,  pa^fo.  fe))u,  viita,  riitaifuuS,  viita» 

lrälifl^l?3. 
Misshöra  sig,  v.  r.  fuuUa  träärin  1.  Ijaivaan, 

feviva  ^>cttää  1.  baivaa. 


Mission,  f.  lälpct^S,  Iä^etl^9=tCTmt;  (hdl)  fut^ 
fnmuö;  den  inre  m— en,  flfällincn  1.  Uiv- 
maiuen  läl)cti}6--tcimi. 

Missionsprest,  m.  lähctiiS4\iV').n  1.  'f^iiivnaaja. 

Missionsskola,  f.  täl)Ctl}Ö=!cnlu. 

Missionssällskap,  n.  läl)etl)8=fcuva. 

Missiousverk,  n.  läl;ct»v'toimi. 

Missionär,  m.  lä^etl)§»iaarnaaja,  palanain  fään= 
täjä,  u6fcn4ä^ctti  1.  =faavnaaja. 

Misstv,  n.  Iäf)etl?é4ivje  {'tt\\)',(furordnande)  VdXX- 
fa=määräl)8  l.=fä8fl),  iriita^irja;  m— er  äro 
ntfiirdade,  tcirfa-määväijffct  cn  annettu. 

Missivera,  v.  a.  antaa  unvla-määväwe  1-  4äS« 
fii,  määrätä  1.  täoteä  irivlaan  1.  anrfaa  toi» 
mittamaan. 

Misskläda,  v.  a.  ei  fopia,  vumcutaa,  cUa  fe= 
l-nmatcn  1.  hiiratcn,  tchbä  vumaffi;  (/?</.;  ci 
fcpia,  nätittää  ^.Miialta;  denna  liatt  m— der 
henne,  tuc  l)attu  hänen  tcfcc  vuniatfi  1.  xix-- 
mentaa  1.  en  fcpimatcn  l;äncUo;  det  m — der 
henne  att  skratta,  nauraminen  ci  ^äitcUc 
fctiM,  nauraminen  cn  fcpimatcnta  f)änclle  h 
näpttää  palkalta  1.  pa{)a\!it  l;äneSjä. 

Misskredit,  m  cvä4uote  (=tteeu),  e)>ä  hiettä» 
muS,  c))ä4uotctlifuu8;  (dåligt  njkie)  palv. 
l;uute,  l}uono  anro,  ala»avlvoifuu8,  epä=mai= 
ne  (=ecn);  räka  i  m.,  jentua  1.  tulia  tpa-- 
lucttamnfieen,  fabcttaa  luottamus,  jcutua 
valjaan  Imutccn,  iaaba  pal}a  nimi  1.  maine; 
han  är  i  m.,  laineen  ci  luoteta,  I)äutä  1. 
l;änetle  ei  uSfcta,  Ijän  cn  )>al>i6fa  I)uubcSia 
1.  InulcSfa,  cn  faauut  pa[)an  1.  fånenen  ui- 
men. 

Misskreditera,  v.  a.  faattaa  \>a\)aan  (»uutccn 
1.  e^>ä4ucttamufieen;  jmfr  föreg.  ord. 

Misskrifning,  f.  firieitn8=n.Mfa,  tfääviu  firjoit» 
tamincn,  uiäävin4ivjcitus,  evr)e4irjoitu8. 

Misskrifva  sig,  v.  r.  fivjoittaa  iräävin,  fivjcit- 
taa  m):i)t  (=een),  tel)bä  tvivljc  1.  cvl;ett^ä  l- 
l;aival;tua  firjoitutfcSfa. 

Misskund,  m.  fl.  se  Miskund  o.  s.  v. 

Misskänna,  v.  a.  ipääviu  tuntea,  häävin  tue» 
mitä  (»tfen),  :^atoe!fta,  pitää  liian  l)alpana; 
m— s,  V.  d.  elia  ttäävän  luulon  1.  tuntcmi» 
feu  alainen,  ctla  t;alnH4fittu  1.  iräävtn  tun= 
ncttu  1.  icääriu  tuomittu;  att  m— s  är  ofta 
förtjenstens  lott,  aufio  uicintiu  n\iävin  tun« 
netaan  1.  tuomitaan,  iväävin»  tuntemus  1. 
teäävä  luulo  tulee  ufeintin  anfion  cfaffi  1. 
cfalte;  m.  en  persons  duglighet,  iräävin 
tucmita  1.  tuntea  1.  t)alpana  pitää  jontun 
funtoa;  han  var  förtjenstfull,  men  hlef 
m— nd  af  mänga,  f)än  cU  anfioUiucn  mieS, 
toaan  meni  liänet  »äävin  tucmitfi  1.  tunfi 
1.  moni  tcäärin  luuli  f)äueetä  1.  monella  clt 
njäärä  luulo  t)äne6tä. 
Misskännande,  n.  njäävin^tuntemincn,  iräävä 

tuule,  Ijaltteffimincn. 
Missleda,   V.  a.  efiiittää,   l)aivat)buttaa.    crl)C= 
tijttää,  faattaa  evtietuffiin,   pettää,   irieteliä, 
»vicbä   1-   faattaa   nuiävälle    ticUc   1.    Ijaxha-- 


Mi 


Mi 


435 


IteHe;  m— nde  uppgifter,  ctlVttälvät  1.  ^et- 
tätcäifot  ticbot. 

Missledning,  i.  etfl)tl)?,  ^airal^buttaniUKii,  fjar- 
i)aan  1.  cfii)tftiu  wtcnti  1.  faattamincii. 

Missljud,  n.  e}.Hi=ääni,  listivääni,  forina,  väi)u 
Itä,  \>C[\)a  ääni. 

Missljuda,  n.  jciba  :).'»aI)aSti,  {itiiUia  V'il}kift'ir 
forieta  (4fen);  m  — nde  toner,  C^Hi=ioiUMt  1. 
jorifcivat  i.  ^niljalta  fuulmwat  äänet  1.  [dwz 
iet,  epäniänifct  1.  \>ai)at  1.  VHifjiinniänifct  iä^ 
»velet. 

Misslyckad,  a.  se  under  Misslyckas. 

Misslyckande,  n.  ^^af)a§ti  1.  ^aboin  fätjmincn, 
tuvt;aan  meno,  ennistnmattomuué,  InonuiS' 
tumattomuuS ;  jmfr  Misslyckas. 

Misslyckas,  v.  d.  ci  cnntötufl,  ei  Inonni^tna 
1.  Ii}fä8ti)ä,  ei  menestyä,  fäijbä  )5a^aSti  1. 
)3af;oin,  mennä  tnvl)aan  1-  tnvl)affi,  mennä 
mitättömiin  1.  mittömiin  1.  mitättinnätfi,  men- 
nä \>ilaUi  1.  ^nknKe,  ^iKantna;  lian  m— des 
i  sitt  foretag,  hans  furetag  ui — des,  ()änen 
l}ritt)tienfä  ci  cnnistnnnt  1.  mencött}ni)t,  i)vi= 
tt)8  ci  l;änclle  onniötnnnt  1.  tuonniötnnnt, 
l;än  ei  cnni^Stnnnt  i.  ntenc'?tt)ni}t  i)viti}ticö= 
fänfä,  l)riti}tieniä  meni  tnvl;aan  1.  inUiUi.  I. 
mitättömiin,  ^^"itijfis^niä  täait  ^.mlHi^^ti»  f;äncn 
täm  j)a()oin  l}vitt)fieöiänfä;  m— d.  cn:tit^tn= 
maton,  inonnietumaton,  menestymätön,  ^.nv 
]()Din  fät^mjt,  turilaan  1.  mittömiin  menntjf, 
lisitautnnnt,  :(.m(;aöti  1.  InionoSti  onniötmuit 
1.  mene3tl}nl;t;  m— de  försök,  onnistumat' 
tomat  1.  meneSHjmättömät  fDctuffet  1.  ljri= 
t^ffet;  den  karlen  är  alldeles  ni — d,  tUO 
micS  ei  ole  enfinfään  ofaarca  1.  fuontetija  1. 
on  Ve^^äti  ofaamatcn  1.  {muaton. 

Misslynne,  n.  se  Misslynthet. 

Misslynt,  a.  :paf)oitta  mielin  (oloua),  iiiatja' 
nuclinen,  micli^MlanSianfa  (olcira),  ata4'n-- 
leincn,  bnclciucn,  paboittunnt,  m)vtästt)ni)t, 
inu-cisjänjä  l-  nuloiltania  (cleiua);  göra  m., 
palloiltaa  mieli,  jaattaa  1.  |.Hinna  ).^aI;oi(Ie 
mielin,  mjvlästt^ttää ,  tel)bä  aIa  =  futoifeffi; 
lilifva  m.,  ^aljaStna,  ni)i1ästl}ä,  tnUa  pa= 
lioille  mielin  1.  ala^futoifetfi  1.  l;nolcifef[t  1. 
lpal;at(c  tnnlelle. 

Misslynthet,  f.  ^^afja  mieli,  ):al)a  =  mielift)t)S, 
ata-4'uIoiiuuS,  n^ve^S,  a);ica  micli. 

Missmod,  n.  aIa  =  f'nIoiiunS,  nt;rct)S,  apcnS, 
a:|3ea=mienfl)l)S. 

Missmodig,  a.  alakuloinen,  nnloitlanfa  1.  m)= 
reisfäufä  (oIen.Ht),  nuIo=mteUnen,  a).>ea=mieli= 
nen;  blifva  m.,  n^rfäf^tljä,  tulla  ^jal^oiöe 
mielin,  nnlontua. 

Missne ,  f.  (calla  palustris)  ml)U,  fuo>luel}!a, 
iccl^ma. 

Missuebröd,  n.  n.>cl;fa4ei^ä. 

Missnöjd,  a.  H)t)tt)mätön,  mulutva,  ei-Hi^tlj^tl)' 
»Dä;  m.  med  en  sak,  tl)VtVll'ätön  ihfin 
afiaan;  den  härmed  m— e,  tät)än  tt)t)ti)mä- 
töu;  bli  m. ,  nnvfaStua. 


Missnöje,  n.  ti)l)ti}mättömvt)S,  uuvfu,  uuvfu^ 
mieli,  nnrfntuö;  det  väckte  m.  hos  många, 
fe  iraitutti  tt)t)ti)mättönU)Vttä  moneSfa,  mo» 
ui  fitä  nnvlni  1.  fiitä  nnrfaStni;  förklara 
m.  öfver  en  dom,  ilmoittaa  tl)l}tkjmättömi}l)t= 
tänja  tuomioon  1.  tuomion  jnl^teen. 

Missost,  se  Misost. 

Miss|,i'lniii--,  f.  r)arl)a=VclauS,  eret;bl)S  V^iSjä, 
peU'crci;bvs,  aiäärin=^elauS. 

Misspickel,  se  Mispickel. 

Misspryda,  v.  a.  \)al)om  fauuistaa,  rumen« 
taa,  oUa  jopimaton. 

Missprydnad,    f.    Cpä  =  !anniStuS    1-    ={oriötu5, 

rumennus. 

Missriktning,  f.  e^ä  =  juunta,  ti^äävä  fuuuta, 
l)aiva=juunta. 

Missräkna  sig,  v.  r.  evt;ett^ä  1-  ^ettt)ä  Iaöfu8= 
ja  1.  Iuwun4as!n8ja,  (aStea  1.  lufea  toäärin; 
han  hav  m — t  sig  pä  fem  mark,  l;än  OU 
laslenut  »äärin  »initecn  mavtlaan,  l)äu  er= 
t;ctti)i  laSfnSja  toiiji  maiHaa;  m.  sig  på 
dag  och  datum,  erl)ettl}ä  ajan  ja  V^iihjän 
ImvuSja  1.  laShiSja;  (jhj.)  pettää  itjeujä, 
^cttl)ä,  erl}ettl}ä;  deri  m— r  ni  er  alldeles, 
jtinä  peräti  betijtte  1.  petätte  itjeuue. 

Missrakning,  f.  erc[;bl}S4aSht,  lasfu=crcl;bl)8, 
cpä4aSfu,  ert}Ctl}S  laStuSja;  m.  på  liera 
mark,  moucn  marfan  eret)bi)S4aSfu  1.  ereli' 
bt)8  laSfnSja;  (fig.)  pettt)mt)8,  erfjetvS;  det 
var  en  stor  m.'  af  honom,  jtinä  l;än  foioiu 
pctttji,  jiinä  oli  peiti)nn}{jenjä  juuri. 

Missäga  sig,  v.  r.  ert;em)ä  1.  jefantna  pul;ee8= 
ja,  janoa  »äärin. 

Missägning,  f.  puineen  erel}bi)8,  jana-crcl;bi)3, 
eref)b^64nilje  (=cen). 

Misstag,  n.  cre^bi)8,  erl;eti}8,  cr{;et)8,  er^e 
(=cen),  epä4;nomio,  ^airaljbuS,  l}airau8,  pe» 
tl}8,  pcttiö;  lian  tog  af  m.  den  andras 
liatt,  epä4)uomio8ta  1.  erel)bl)t'jc6tä  1.  erl^e» 
t)tjisiänjä  1.  petl)ljiSjänjä  l}än  otti  toijen 
liatun;  upplysa  ngn  om  sitt  m.,  ilmoittaa 
j.tnlle  t;äncn  erei)bl}fienjä  1.  t)airanfjeuja; 
begå  ett  m.,  ertjctttjä,  f)airata,  l)airal)tna; 
han  begick  ett  groft  m.,  l)äu  totuin  1.  paU 
jon  erljettl)i,  te!i  juuren  erel;bt)f|cn  1.  pcttiön. 

Misstaga  sig,  v.  r.  erl)ettl)ä,  erel;tt)ä,  l^airal^^ 
tna,  pett\)ä,  tel}bä  epä^uoinioSja,  luulta  toi* 
jefji;  jag  misstog  mig  på  raden,  l;airaf}= 
buin  1.  ercl)b^iu  ritviSjä  1.  rilviu  jul^teen; 
du  m — ger  dig  pa  honom,  jinä  ereljb^t  1. 
pet^t  l;änen  jul;tcenja,  luulet  l;äneu  »allan 
toijelfi,  luulet  1.  päätät  IjäneStä  iväärin;  m. 
sig  om  rätta  meningen,  erl;cttl}ä  oilcan  tar* 
foitufjeu  ju^)teen;  m.  sig  i  sin  tro  1.  för- 
modan, petti)ä  lunlosjanja;  m.  sig  i  sitt 
omdöme  om  ngn,  erfjettljä  päättäm^fjcS' 
jänjä  1.  ajatufjeSjanja  j.luSta;  deri  m— ger 
du  dig,  ftiuä  eref)bl)t  1.  pett)t. 

Misstanke,  m.  cpä^luulo,  pal^a  tuulo,  t»aro= 
minen,  tuilomiuen;  hysa  m— kar  om  ngn, 
hmtaa  cpä  luuloa  1.  pitää  paliaa  luuloa  j.tuSta 


43(5 


Mi 


1.  j.htta  fol^taau;  fatta  m— kar  emot  ].  tili 
ngn,  ruiiieta  (»Vcau)  c).\iilemään  1.  fitule^ 
maan  1.  Ji^arcmaan  j.filta;  jag  fattade  der- 
af  m.,  att  det  icke  stod  rätt  till,  fittä  ru- 
pt\in  luulemaan  1.  tcifomaan  1.  e^jäilemaiin, 
etfei  citein  laita  cUut;  denna  omständig- 
het väckte  allas  m — kar,  fe  fetffa  faattei 
fatffi  c^jä^unlecn,  fe  fciffa  ft)nni)tti  1-  no^ti 
1.  waifultt  faitiöfa  e^.\i=Uiu(ca;  ådraga  sig 
m — kar,  tulla  1.  joutua  1.  tcbbä  itfeufä  t\>ä-- 
luulcu  alaifcffi,  jcutua  c^\i4uu(ccn  1.  i^a-- 
Ijacm  hiulocu;  betaga  ngn  alla  m — kar, 
i\iä^t;iä  johi  faifc^ta  c].ni4uuIoöta,  l^ciötaa 
MUi  CVä--Iuuto  i.fui^ta;  draga  m.  på,  se 
Misstänka. 

Misstro,  m.  se  Misstroende. 

Misstro,  v.  a.  et  uSfca,  ci  luottaa,  »imvoa, 
c).Hiiflä,  huiKa;  han  m— r  alla,  I;än  epäilee 
1.  iravco  failic-ta  1.  faitfia,  et  wSfo  fetiifö^n, 
ei  lucta  febcutään;  m.  ens  ord,  e^niillii  1. 
luavoa  j.fun  fauoja,  ei  luottaa  j.tuu  fauoi= 
I;in;  m.  sig  1.  m.  sig  sjclf,  ei  luottaa  itfe^ 
j^enfä,  epäillä  1.  ei  luutia  ivoiaMufa. 

Misstroende,  n.  epäluulo,  UHtromiuen,  u§to= 
mattomuuö,  luottamattomuus,  :pal;a  luufo, 
c).HiiIemineu;  hysa  m.  till  ngn,  fantaa  epä» 
luuloa  j.hita  Icljtaan,  njaroa  |.futa,  ci  luot- 
taa j.!ul)un;  utan  m.,  pai)aa  luulematta, 
mitään  luulematta. 

Misstrogen,  a.  uöfomatou,  tuottamaton,  epä- 
luuloinen, epäitciräincn,  tuuleiriaiuen,  axwt- 
iiaS  (--aan),  anrcteiraincu,  faibetfuira,  u^aro- 
toa;  han  är  ni.  mot  alla,  I;äu  UMVOO  taif= 
fia,  Ijän  on  epäluuloinen  1.  uöfomatou  taiE= 
tia  Iot;taan. 

Misstrogenhet,  f.  epä^tuutoifunö,  tuutetoaifun»?, 
avtrctiaifuuS ,  tuottamattomunS ,  uöfomatto» 
muu§,  pal;a  luuto. 

Misströsta,  v.  n.  ei  tciiroa,  ei  etta  toilcoa,  epäil- 
lä, etta  epä4oiii^oj)a  1.  epä-tuvivaSfa;  han 
m— rom  sitt  tillfl■i^knande,  epäilee  terlueeffi 
pääfoväujä  1.  pääfemiétäniä,  ci  toiiuo  ter» 
iBeetfi  tulcioanfa;  m.  om  framgången  af  ett 
företag,  epäillä  1.  ci  toituoa  i)vitt)tfen  me> 
nceti;etä,  otta  epä--toia^oSfa  tjvitijtfcn  mcnes» 
tijmiief^tä. 

Misströstan,  f.  epä4urlt)a,  epä=toii»o,  epäittjö, 
toittjottomuu?. 

Misstycka,  v.  a.  pa^etfta,  patiaffna,  pat;a§tua, 
panna  1.  ottaa  pal;at[i,  pitää  palsaa,  nuret» 
fia,  ei  olla  j.fun  mieleen  1.  miclciétä,  otta 
paijaa  1.  paf)aéti  j.tuu  mieteétä  1.  j.tuéta; 
misstyck  ej  min  vänliga  mening,  ältää  pa» 
f)etfifo  1.  pal)a!fi  panto  minun  vötäwättiötä 
tatitoani;  han  m — ckte  det  icke,  fe  ei  ot= 
lut  pahasti  t)äuen  mieleötänfä,  tiän  ei  fiitä 
pal;aötuuut  1.  fitä  ottanut  pal)atfi  1.  nuvetfinut. 

Misstycke,  n.  se  Misshag. 

Misstyda,  v.  a.  fctittää  n^äävin,  a>äävigtcttä, 
»äännettä  (»nteten),  fanoa  1.  felittää  toi= 
feffi,  fääutää  pabatfi  1.  patioin  päin. 


Misstydning,  f.  epä»fetit^8,  trtäärin  =  feltt^8, 
wääxä  fclitps,  niäärit^tett},  ttääristclcminen, 
Uiääutcli),  pal;atfi  tääntäminen. 

Alisstänka,  v.  a.  u^arca,  luutta,  pelätä  (--Itään), 
njitoa,  faitieljna,  epäri3ibä,  iraroa  1.  luutta , 
j.fun  fuijtft,  etta  epä4uuto  j.fuSta;  jag 
m — ker  honom  för  att  vara  vår  hemliga  i 
fiende,  t;äntä  luitten  1.  h.mron  1-  peltäätt : 
falaifeffi  ft>if)a=mief)cf'femme,  tiäuen  tuulen  I. 
iraron  ctcican  falaifcn  ifilia-miebcmme;  maa 
kan  m.  honom  för    alit,    l)äutä    \VOl   faifcH 

fut}teen  taibeffua,  I)äne§tä  »ci  taiffca  (pa» 
i)aa)  tuulla;  m.  ens  trohet,  faifjctiua  1.  epä» 
vöibä  1.  uiaroa  j.fun  nSfottifuutta,  otta  epä» 
luuloa  i-fuu  ncfollifuubcéta;  han  m— kes 
för  tjtifnad,  liäucu  »varotaan  1.  luuttaan 
UHivaftanecn,  bautä  ivavotaau  1.  luullaan  1. 
pelätään  warfaaffi,  Ifdn  tuuttaan  fijij-päälfi 
»vavfauteen. 

Misstäiiklig,  a.  tuutou-ataincn,  cpäittälrä,  )oa- 
rottaira,  epä4unIon  1.  umvomifcu  alainen, 
pelättälvä,  ariretuttatca,  anrclun  alainen; 
m — a  omständigheter,  cpäittällHit  1.  huilon- 
ataifet  1.  avtretuttauMt  feitat. 

Misstänksam,  a.  luulova,  tuuteipaincu,  tunte» 
tiaS  (»aan),  arifcliaö  (»aan),  epä»tuntoinen, 
!ail;ef)un,Hi,  epärijiwö,  pat;aa  tuutciva,  pal;a» 
luuloinen. 

Misstänksamhet,  f.  tuutc»aifuu§,  Cpä»tuutoi» 
fnn§,  paf)a»tuutoiiuuS,  pal;a  luulo. 

Misstänksamt,  adv.  luuteujaifegti,  faitjeffucn, 
tuntematta,  pat;aa  Inutten  1.  »avccn. 

Misstänkt,  a.  epä»tuulon  1.  iiMvomiicu  atai» 
ncn,  lnuton»atainen,  epäiltänni,  avirclnttatva, 
arnehin  alainen;  han  är  m.  för  delaktig- 
het i  brottet,  f;äutä  tuuttaan  1.  nmrotaan 
cialliieffi  vifcffecn,  fän  on  luuton  i.  epä» 
luulon  alainen  ritofien  ofaltiiuubeéta;  göia 
sig  m.,  tutta  1.  joutua  1.  jaattaa  itjenjä  epä» 
luulon  alaifeffi  1.  cpäiltäunitfi;  e"  m-  per- 
son, epäiltävä  1.  tuulcn=alainen  1.  anrclut» 
taira  l;cntili5;  se  m.  ut,  näijttää  epäillä» 
Irältä  1.  tuuton=ataifeUa;  lialla  ngn  m.,  pt 
tää  j.futa  cpäiltäiränä,  taulaa  1.  pitää  epä- tun- 
toa j.fuöta. 

Missunna,  v.  a.  tabet)tia,  ei  fuoba;  m.  nga 
dess  lycka,  fabet;tia  j.tuu  onnea;  m— r  da 
mig  det  i'  etfö  [itä  minulle  fno?  fabcl;bitle 
fitä  minulta '? 

JMissiinnsam,  a.  fabct^tinnt,  fabcf;tinjaiuen,  fa- 
teettinen,  fateiuen,  fuomafon. 

Missunnsamhet,  f.  t'abel;tiwai]uu§,  fatCctlifuuS, 
fatens?. 

Missvisa,  v.  a.  näyttää  1.  ofoittaa  ivaavin. 

Missvisning,  f.;  magnetnålens  ni.,  maueitiu 
Juäärin»näijtl3ö  1.  poiffeuS. 

Missvard,  Missvårda,  se  Vanvård,  Vanvårda 

Missväxt,  m.  fato»h?ucft  (»ben),  fato,  anljan- 
fato;  m.  på  rag,  ärter,  vntiin,  bevueitteii 
fato»n?uoft,  fato»ivuoft  rufiiöta,  fevnci^etä  l 
vntiin,  bevneittcu  puotcöta. 


Mis 

Missviixtar,  n.  näUä=imtofi  (=bcn),  fatc^touofi. 

Missöde,  n.  fotua  1.  paija  ciint,  ira{)tufo,  tapa-- 
turma,  puia,  turmio. 
I  Mist,  m.  (sjöt.)  f)uuni,  uSiua,  mcrt=:t)imeä,  fiimu. 

Mista,  V.  a.  fabcttaa,  menettää,  f;älr)ittää,  I)U= 
tata;  m.  lif  och  gods,  menettää  I;cnfenfä 
ja  tatearanfa;  han  m — e  tjeiisten,  Ifaxi  me» 
netti  1.  f^uttafi  iBirfanfa,  tnti  1.  |Jääfi  1.  ^^an= 
tiiu  iriralta;  m.  helsan,  menettää  1.  I;än>it= 
tää  ter)vet)tenjä;  m.  synon,  tnlta  nätemättö» 
niäfft  1.  fofeaffi,  fabcttaa  näföntä;  han  har 
m— t  allt  hopp,  I;äneltä  cn  mennyt  1-  pciziu 
nnt  faiffi  toiwo,  ijän  cn  xhnan  toiteotta; 
(umbära)  cUa  ilman  1.  watCa;  jag  kan  ej 
ni.  det,  en  faata  cöa  fuä  uiaitta  1.  itman 
fittä,  fe  ei  minulta  pcis  icnba. 

Miste,  adv.  ujäärin,  tcäärään,  f;airaan,  fmntt= 
fe,  ft)r}ään,  pa.\t\i,  tylijään;  höra,  se  m., 
tuuKa,  nät;bä  iräärin;  skjuta  m.,  ampua 
fi)v|ään  I.  fiwntfc;  hugga,  slå  m.,  Ii)öbä, 
batata  ^^aitfi  1.  filwntfe  1.  ftjrjään;  jag  stack 
Ulin  hand  m.,  ^istiu  fätent  f-^aitfi  1.  fiiunt-^ 
fe;  stiga  m.,  aStua  ^mitfi  1.  fitimtfe  1.  (urätt) 
tväärin  1.  U)äärään;  gå  m.,  mennä  tväärään 
1.  I;airaan;  gå  m.  om,  jääbä  ttmau  jottofin 
1.  faamatta  1.  cfattcmafft,  ci  \(io.'iia.  j.lin,  fa= 
bottaa  1.  menettää  |.{'in;  taga  m.  se  Miss- 
taga sig. 

Mistig,  a.  uSivaiuen,  utuinen,  fumuinen. 

Mistlig,  a.  se  Umbärlig. 

Mistning,  f.  fabotuö,  menett)§,  f;u{taamiuen, 
!ato;  helsans  va.,  tertoeljbeu  l^utfa  1.  fato  1. 
menett}§;  vara  i  m.  af  ngt,  cHa  ihnan  jot- 
tafin  1.  jotafin  toailta. 

Mitt,  se  Min. 

Mittel,  m.  !es!i,  !e8fu6,  feS!u§ta;  i  ra— n  af 
ngt,  jcnfin  feötegfä  1.  feSfeltä;  jmfr  Midt. 

Mixtur,  f.  fefcitu^,  fclja,  mif^turi. 

Mjama,  se  Jama. 

Mjell,  n.  (i  hufvudet)  unol^a,  ncf)tä,  fef;nä, 
filerna. 

Mjell,  a.  Jf)eteä,  firfas  (=ffaan).  Mailta;  m. 
hy,  I;elcä  il)D. 

Mjellhvit,  a.  lumi^nialEoiuen,  r;cteäu=HiaIfea. 

Mjelte,  m.  :j.>erua. 

Mjeltgräs,  u.  (aspleniuw)  ]^iiven4^orra8  (»rtaou). 
i  Mjelthugg,  n.  peruan^fcbtaifct  1.  4ni<tcfiet. 
!   Mjeltsjuk,  a.  perna -tautinen,  fi}bän=tautincn; 
(om  sinnet)   alakuloinen,  fi}nl:fä=  1.   ra8faS= 
mielinen. 

Mjeltsjuka,  f.  irrallinen,  f^nft»  1.  fl}bän=tauti, 
perna-tauti;  ala=tulctfuu§,  fijntfä»  1.  rasfag» 
mieIifi}i)S. 

Mjeltåder,  f.  :perna=fuoni. 
;    Mjeltört,  f.  se  Mjeltgräs. 

•^Ijugg'  oböjl.;  i  m.,  falan,  falaSfa,  falaifeSti, 
fara=triif)faa,  fafa-mt)I)taä,  fala4ät;mäefä,  fa» 
laHali,  fala=piten,  tnartain,  feläu  tafana, 
tafana»päin. 

Mjuk,  a.  pel^mcä,  )3el)mi)t  (=veu),  petmtcinen; 
leran    är    en    m.    kropp,    faici  cn  peljmeä 


Mjö 


437 


fappale;  m.  bädd,  pel^meä  tDuobe;  m— a 
händer,  pef;mcifet  fäbet;  (böjlig)  notfea, 
nuortea,  norja,  ui)t)rä,  ^pel^meä;  m — t  ris, 
notfea  1.  norja  1.  nöorä  icitfa;  m — t  läder, 
pef)meä  1.  nuortea  nal)fa;  m— t  bett,  Iten= 
teä  1.  pel)meä  terä;  (len)  taf)ea,  lienteä, 
fautifea,  pelimeä;  m— t  vaiten,  lauljfca  1. 
Iaf)ea  1.  pel^meä  t»efi;  (fig.  medgurlig,  öd- 
mjuk) nöl}rä,  taipuiva,  not!ea;  m.  rygg, 
uöl)rä  1.  notfea  felfä;  han  gör  sig  så  m., 
l;än  niin  nö^ristelee;  göra  m.,  p^cfimentää, 
p^f^mittää;  bli  m.,  pel;metä  (=euen),  peljmen» 
tl}ä,  pet;mittt)ä. 

Mjuka  upp,  se  Uppmjuka. 

Mjukfenig,  a.  p)el;myt»eh?äiueu,  pKl)meä=etoäI- 
linen. 

Mjukhet,  f.  :pe:^me^§,  ^je^moifuuö;  notfeuä, 
nöt)rt)lj8  o.  s.  v.  jmfr  Mjuk. 

Mjukhårig,  -luden,  a.  lieuteä,  untutoaiuen, 
Uenteä-farlrjaincn,  Ia^ea»farlcaineu. 

Mjukna,  v.  n.  pehmetä  (=cneu),  pet;mittyä, 
pef;mitä  (--iän),  Ia{;istua,  nuortua. 

Mjäker,  m.  se  Fleper. 

Mjäkig,  a.  se  Flepig. 

Mjäle,  se  Mjärde. 

Mjjill,  se  Mjell. 

Mj'trde,  m.  mcrta. 

Mjöd,  m.  fima,  mefi^juoma. 

Mjöl,  n.  iauf;o,  (jiL)  jauhot;  fint  m.,  f^ienot 
jauf;ot;  groft  m.,  farifeat  jauI;ot;  af  m. 
göres  bröd,  jauf^oigta  tef)bään  leipää; 
mala  till  m.,  jaufjaa  1.  tef)bä  jaul^oiffl  1.  (Ull 
fint,  till  pulver)  jauf;offt. 

Mjöla,  v.  a.  |au[;oittaa,  jauhota  (=oau),  tel^bä 
jauIjoiI;in;  m.  ned,  tel^bä  ]iau^oil;in;  m.  sig, 
v.  r.  (blifva  till  mjöl)  jauI;outa,  jaul^auta, 
tntta  1.  mennä  jauf;offi;  (bli/va  mjölig)  iaxL' 
hoittna,  tulla  jaul)oif)in. 

Mjölaktig,  a.  janfiomainen,  jauf;ou  =  tapainen, 
jaut)ou4ainen. 

Mjölbod,  m.  jau()o4nioti. 

Mjölbär,  n.  se  Mjölon. 

Mjöldagg,  m.  (på  växter)  ljumt  (=een),  l^ome= 
jaul)0. 

Mjöldam,  -doft,  n.  iauf)on=tomu,  |aul;ou=to^u 
1.  4^öli)- 

Mjöldryek,  m.  jau^^o^juoma. 

Mjöldryga,  f.  |)ärfä=j^ir>ä,  tora=jt}ti>ä,  farjun» 
f;amma3  (»mpaan). 

Mjölgrynig,  a.  (bot.)  jau^omaiueu. 

Mjölgräs,  n.  (chenopodium)  faivifc  (»ffeeu),  fa- 
tciainen. 

Mjölgröt,  m.  jau]^o4uuro,  luuttu. 

Mjölhandel,  m.  |au^o=fauppa,  jauf;oin  fauppa. 

Mjölhandlare,  m.  }aur)on»fauppia3  (=aan),jau== 
fjojen  mtiöjä. 

Mjölig,  a.  jauhoinen,  (mjölrik)  |aul^o!a6  (=ffaan); 
vara  m.,  oEa  jaur;oinen  1.  jan^ofaS  1.  (mjöl- 
bestänkt)  jau^oiSfa  1.  jauf;otfena;  blifva  m., 
(nedmjölas)  tuUa  jauf;oif)in,  jau^cittua,   (b. 


43S 


Mj  o 


mjöliik,  mjulaktig)  tiiHa  jaufjoifefft,  jaitf;oit^ 

tiia. 
Mjölk,  f.  maito;  söt  m.,  rtcgta^tnaito,  nuori 

maito,  viesfa;  sur  m.,  f^apan  maito,  ^^iirnä; 

rå  m.,  ^jil^fa^maito,  juusto^maito,  tenti-mai» 

to;  som  har  m.,  maibotlinen. 
Mjölka,   V.  a.  Il)^lää;  v.  n.  ix)pi'dä,  cUa  mai» 

boSfa   1.   tl}pfl)8fä;    god    att   m.,    {}\}\v'ä   h)p= 

fl}t(e;    m— nde    ko,    It}^3fä»ä   Ief;mä,    tvpfv» 

ic]()mä;   m.   ur  1.  af  ngn   (figO ,  l^CtUttaa  1. 

I;crutelta  j.hilta. 
Mjölkaktig,  a.  maitomainen,  maibon=ta^)ainen. 
Mjölkbland,  n.  fjoifn,  f)uitu,  fmuffa,  maito» 

UKfi  (=bcn),  tocfi'fefo. 
Mjölkblandad,  a.  maibon=fcfaincn. 
Mjölkblomster,  n.  (leontodon  autumnalis)  fl)^6= 

tvoifuffa. 
Mjölkbud,  n.  maibcn=tnoj|a,  maitc^mieS. 
Mjölkbunke,  m.  maito=tel;lo,  maito^aStia. 
Mjölkbytta,  f.  maito-^^ttp,  matto4;u(iffa. 
Mjölkdrifvande,  a.  I;eruttaira,  maitoa  I>erut= 

tatva;  m.  medel,  maibon  f;enttc  (=ffccn)  1. 

t)erutin  (4timen). 
Mjölke,  m.  maiti,  IxMa,  roti,  niöta;  (epilo- 

biim)  (jorSma,  maito4}or8ma. 
Mjölkfat,  n.  maito=teati  1.  =Ut).''^n. 
Mjölkfattig,  a.  tuäljä-maitoincn,  maito=fi5t){)ä, 

maiboton. 
Mjölkfeber,  m.  maito-fuumc  (»cen). 
Mjölkfisk,  m.  maiti'fala. 
Mjölkflicka,  f.  maito=ti}tti3,  maito^nifanen. 
Mjölkfär,  n.  U})jfl)4amma8  (=m^3aan). 
Mjölkfärgad,  a.  maibon4"artt>ainen. 
Mjölkglas,  n.  maito4afi;  (ett  slags  glas)  mai= 

toiS^afi. 
Mjölkgris,  m.  j|uotto=^?orfa8  (=aan). 
Mjölkgröt,  m.  maito»^uuvo  1.  4;uttu. 
Mjölkgäng,  m.  (anat.)   maitO=^utfi  1-  4;ormi, 

"maito=fuoni. 
Mjölkhustru,   f.   maito  =  muija,   maito» af fa   1. 

»muori. 
Mjölkhvit,  a.  maito-liialfea. 
Mjölkhylla,  f.  maito4}uttt)  1.  4auta, 
Mjölkhar,  n.  tcrni4aru)at  C/jU.  maito4)arj|a!ict. 
Mjölkig,  a.  maitoinen,  maiboSfa  (olema);  mai» 

tincn,  maibifaö  (4Eaau). 
Mjölkista,  f.  }ant)o»arfEu  1.  4ntrnu. 
Mjölkkalf,  m.  maito »»afiffa,   juotto -toafiff a; 

(fig.)  ^iimä=fun,  maito=ijarta. 
Mjölkkammare, m. maito4)ncne(=een)  l.=!amari. 
Mjölkkanal,  m.  maito4}ormi  I.  4^utft. 
Mjölkkanna,  f.  maito4anuu,  maito4)aariffa. 
Mjölkklimp,  m.  piimä4otfeIi  1.  4Dttare  (>eeu). 
Mjölkko,  f.  h)pii)4cf)mä. 
Mjöl  kruka,  f.  maito»rnnfht. 
Mjölkkur,  m.  niaito4iaraunu?,  maito»^uufau8, 

maibon  juominen   1.   juonti;   undergå  m., 

juoba  maitoa   parannuffcficufa,  olla  maito» 

^^arannuffi(Ia. 
Mjölkkäring,  f.  maito»affa  1.  »ämmä,  maito» 

muori. 


Mjö 

Mjölkkärl,  n.  maito=a6tia  1.  »f;uIifEa;  (auat.) 

maito»^utfi,  maito»I;ormi  I.  »fuoni. 
Mjölklimp,  m.  jauf;o»faf'fare  (»ecn)  1.  »fottarc 

1.  »m^Hv  1-  =uU)fi). 
Mjölklister,  n.  janf^o-fittu  1-  »liiöteri. 
Mjölkmat,  m.  matto»ruota,  maiboUineu,  (ef)» 

mioltinen,  lel)mällinen. 
Mjölkning,  f.  \^)^\\),  h}pfäminen. 
Mjölkpeimingar,   m.  pl.  maito»ra(;a  1.  »raidat, 

Il}^^f^)»raf;a. 
Mjölkprofvare,  m.  maibon4oetiu  (»ttimeu)  1. 

»mittari. 
Mjölkpungar,   m.   (comarum  palustre)    tuveu» 

jalfa,  ]^auf;eu»^3aju. 
Mjölkrot,  f.  se  Bockblad  o.  Lungrot. 
Mjölkruka,  f.  jau(;o»run!fu. 
Mjölkrut,  n.  tuf)fa»ruuti,  jau(;o»ruuti. 
Mjölkrätt,  m.  maito»ruota,  maibcltincn. 
Mjölksaft,  m.  maito=neöte  (»cen). 
Mjölksaftig,  a.  (bot.)  maitiaS  (»aan). 
Mjölksil,  a.  fuTOifä,  maito»fiilBilä. 
Mjölksill,  f.  maiti»iiUi. 

Mjölkskorf,m.maito=rnVi(»ix^cn),maito»m)p^M)tä. 
Mjölkskål,  m.  maito»maIia  1.  »tuppi. 
Mjölkskåp,  n.  maito=taappi. 
Mjölksoppa,  f.  maito»  feitoS  1.  »Eeitto,  maito» 

foppa  1.  »liemi. 
Mjölkstark,  a.  maibofaS  (»ffaan),  maitoinen. 
Mjölkstarr,  m.  (med.)  tcalfea  fai^i. 
Mjölksten,  m.  maito»titt»i. 
Mjölkstina,  a.  maito=patfoinen,  aittunut;  bli 

m.,  aittua. 
Mjölkstockning,   f.  (med.)   maitO»pa!fo,   mai- 
bon pafoituS. 
Mjölksträng,  m.  se  Mjölkgäng. 
Mjölkstäfva,  f.  Il)pftn=finht,  rainta,  maito»Iiuht. 
Mjölksvulst,  m.  (med.)  maito»ajo8,  rinta»ajoS 

1.  »tuv»o8,  rinnan  ajettnma. 
Mjölksyra,  f.  (ktm.)  maito4}appo. 
Mjölksäs,  m.  maito»fa§tin   (»imen)  I.  »faStatc 

(»ffeen),  fopiu. 
Mjölktand,  f.  maito»^mma6,  tt>aria»[;ammat^. 
Mjölktistel,  m.  (sonchus  oleraceus)  maito=wal- 

ivatti  1.  =I)eiuä. 
Mjölkvassla,  f,  maibon»{)era,  piimä»f;era. 
Mjölkvälling,  f.  maito»toe((i. 
Mjölkvän,  m.  maibou»rafa8taja  1.  »ijötäujä. 
Mjölkader,  f.  maito=iuoni  1.  »liormi. 
Mjölkört,  f.  (epilobium)  l;or8ma,  maito»I)or6ma. 
Mjöllår,   m.   iauI;o»pnrnu ,    jan(;o»f;inta{o    I. 

»laari  1.  »falipo. 
Mjölnardräng,  m.  mt^ttäriu  rcn!i,  renfi»ml:)Kävi. 
Mjölnare,  ni.  ml)liäri. 
Mjölnarhiistru,    Mjölnerska,  f.  mittarin  U\it 

mo,  nat8»nU)[(äri,  un)IIäritär  (»ttären). 
Mjölnaryrke,  n.  ml}Uävtn=elanto  1.  »ammatti. 
Mjölon,  n.  fian»puola,  fian  marja. 
Mjölonris,  n.  (arctostaplnjlos)  fiaupuolau^nrnrfi, 

fian»marja. 
Mjölpåse,  m.  jauI;o»pueft. 
Mjöliivarn,  f.  jauI}0»mvUl). 


Mj 


Mod 


439 


Mjölsikt,  m.  jaut;o=fi{)ti  1.  =\cula,  fcutchi  (4= 
men). 

Mjölsoppa,  f.  iauI)c=fctto6  1.  4ienn. 

Mjölsäck,  m.  jauI;o=^iäfft. 

Mjöltunna,  f.  iaiir)C=tt)nm)ri. 

Mjölvälling,  f.  jaul)0=ivetlt,  »cfMvictlt. 

Mjölöka,  f.  se  Mjiilciryga. 

Muemonik,  f.  ninemonifa,  muistilaite. 

Mo,  f.  faugaS  (=faan),  nummi,  fanfavc  (=cen). 

Mobb,  m.  al^aifo,  alf)ainen  fanfa,  ro§fa=^aHiti, 
nicufat  CjjI.)- 

Mocka,  V.  a.  Inoba,  mättää;  m.  snö,  dynga, 
lucba  tunta,  foutaa. 

Mobil,  a.  liitfun-ta,  liiff^l^^ainen,  furtt)Ȋ,  Ui!= 
fccllä  (cleiva),  irtanaincn. 

Mobilier,  m.  pl.  irtain  (=imcn)  falu  1.  tanja= 
ra,  irtaimisto,  irtain  omaifnuS. 

Mobilisera,  v.  a.  (um  egendom)  tef)bä  1.  mnut= 
taa  irtaimeffi;  (om  trupper)  )janna  Hif teelle 
1.  liite^annaHe. 

Mod,  n.  (sinne)  mieli,  fl}bän  (=mcn),  :^)ää; 
(viodighet)  vcI;!enS,  miefjunS,  ur[)oei(ifnnS, 
mieli, uljaus;  med  gladt  m.,  ito=micIin,  iloi^ 
fena,  ilcifeCa  mielellä;  väl   till  m— s,   vid 

!  godt  m.,  ]^t;itiällä  mielellä  I.  :|5äällä  1.  tnn= 
lella,  l;t)tinlläniä ,  l;i)millä  mielin,  l;l)n.n8fä 
nni^ciSfa;  huru  är  hau  till  m — s?  millä  1. 
niimmoifella  tuulella  1.  Väällä  en  l)än?  millä 
tniclin  1.  mimmoifella  mielellä  en  l;än?  med 
kallt  m.,  fijlmällä  fi}bämellä  1.  mielellä; 
illa  till  m— s,  ),'>al;eilla  mielin,  :|)al;oillania, 

1    ^\-\l)a]ia.  mielellä  1.  f^äällä,  alla  :|.Hiin;  blifva 

;    illa  till  m— s,  tuUa  :|.'>af;oille  mielin  1.  ^a^ 

i  l)eillenfa,  (blifoa  orolig)  tulla  lewettomalfi 
1.  l)uelcllii"effi,  ^ntolestua,  I)ätäi)ti}ä;  var  vid 

1    godt  m  ,  ele  l^nelctta  1.  fnrutta  1.  ^>elfaä= 

i  mättä,  elä  ^^cltää  1.  l)nelestn;  oförskräckt 
m.,  urlioelliuen  1.  rchfca  mieli  1.  ft}bän, 
farSti  luente,  ^cUäämäteu  mieli  1.  reI)f'euS; 
ingifva  m.,  rcbfaiSta  mieltä;  han  har  m.  i 
bröstet,  tjänellä  on  rel^feutta  I.  ft)bäntä  1. 
mielmutta  rinnaSfa  1.  ^oveSfa;  nedslå  ens 
m-,  betaga  en  m— et,  tebbä  ala^hiloifefft, 
lannistaa  1.  mafcntaa  1.  lalaStuttaa  j.fuu 
mieltä,  uulestuttaa  1.  Ijätäyttää  j.futa;  för- 
lora, fälla  m— et,  tuUa  ala=fuloifetfi,  l)äm= 
mästijä,  l;ätät}ti)ä,  nnleStua,  lannistua  1.  ma» 

I    fcntua  1.  nnleStua  mieli,  tulla  :t3elen  alle  1. 

■  olaifeffi;  fatta,  repa  m.,  relifaista  miclenfä 
1.  itfenfä;    stolt   m.,   ))Ipcä  1.  uljas  mieli, 

I   ^l:^eä=mieliii}l)S. 

jVIod,  n.  (mode)  'pax^i  (=rren),  uiueti  (gcn.  muotin 
och  muobin),  tapa,  fuefi,malli,iDaattecn=f)arfi; 

1  franska  m— er,  9ian5fan  1.  ranSfalaifet  ^.\irret 
1.  muebit;  efter  l.  på  franska  m — et,  9ianS= 

'■   fan  1.  vansfalaista  fjartta  1.  muotia  1.  fuofia  1. 

I  9tanS!an  ^^arven  1.  mallin  mutaan;  det  är  ef- 

1     ter  nyaste  m.,  fe  en  uufinta  |.iartta  1.  muotia 

I    l.  mallia,  on  uufimman  parren  mutaan;  det 

I  är  nu  på  m— et  att  bära  långt  här,  nljt  on 
^Jartena  1.  muotina  ^itää  f.nttiä  l;iuffia,  f)it= 


fäin  l^inStcn  V'to  en  nijt  :favre6fa  1.  muo= 
biSfa  1.  partena;  han  är  en  karl  pä  m — et, 
f;än  en  Varven  1.  muebin  mutainen  mieS  1. 
micS  mnobin  mutaan;  det  har  redan  kom- 
mit ur  m— et,  fe  en  jo  muobista  1.  vnrreS' 
ta  jäänijt  1.  jäänljttä;  följa  med  m— erna, 
rätta  sig  efter  m— et,  noubattaa  1.  fenvata 
Vavfia  1.  muotia,  aiaa  1.  fenvata  uutta  muo» 
tia  i.  maUia. 

Modalitet,  f.  (log.)  ivafuuCifnuS. 

Modd,  m.  fuel;fa,  tol)mero,  möl)jä. 

Moddig,  a.  möl;jäinen,  tol;mevDinen,  tol^mea, 
fuol;!ainen,  l)aterainen. 

Moddocka,  f.  muotintutti,  muetilaincn,  muoti» 
ti^ttö. 

Modeartikel,  m.  se  Modevara. 

Modebutik,  m.  mUDtt=Vutii!i  1.  »^if^tii  muoti» 
faunipa. 

Modefärg,  m.  muott»  1.  VaiTl=>i>äri. 

Modehandel,  m.  muoti=faupV«/  V<^rfi=lauVVa. 

Modehandlare,  m.,  -erska,  f.  muoti^lauVV^S 
(=aan)  I.  =fa!fa,  muotifauVan»  pitäjä,  muoti» 
1.  v^ivfintiella. 

Modejurnal,  m.  muoti  =  fanoma,  muoti4e]^ti, 
muoti=an.nifi. 

Modekrämare,  se  Modehandlare. 

Modell,  m.  matti,  meiSti;  (gjutform)  muotti, 
malli,  taaiva;  (fig.)  maEi,  taaiua,  meisti. 

Modellera,  v.  a.  mallita  (=tfen),  mallata,  muo» 
beStaa. 

Modellering,  f.  mallituS,  mallitfcminen,  mot» 
lauS,  muoboStuS. 

Modelleringskonst,    f.    mattituS»    1.    mallauS» 

taibe  (=teen). 
Modellkammare,  m.   malli=famavi  1.  4;uonc, 

malliSte=l)uone. 
Modellsamling,  f.  malliSto,  malli=feleuS. 
Modellskärare,  m.  malli^meStavi,  maltin=tt»eiö» 

täjä,  laaioan»  1.  muotin^lveistäjä  1.  »telijä  1. 

»leiHaaja. 
Moder,  f.  äiti  C^e«t?.  äitiu  och  äibin),emo;^c7jurs) 

emä;  god,  öm,  härd  m.,  l;i}njä,  l;ellä,  fowaöiti; 

de  äro  begge  af  samma  m.,  oWat  molemmat 
Vl;tä  äitiä  1.  l}l)beStä  äibiStä;  likna  sin  m.,  olla 
äitiufä  nätöinen,  (hräs)  cCa  äitiinfä;  vara 
j_m— s  ställe,  olla  äibin  fijaSfa  1.  äitinä  1. 
äibin  toevtaana;  hou  kände  sig  vara  m., 
tnitft__  itfeufä  äibilft,  tnnfi  cleiranfa  äiti  1. 
äitinä;  kära  mor!  muori  tulta!  god  dag, 
mor  lilla!  l;l}irää  f)äiu^ää,  muovifeni  1.  mui» 
jani  1.  mummofeni!  mor  Kersti,  Äaifa  muo» 
ri  1.  mummo;  mor,  jag  och  barnen,  alfa, 
1.  muija,  minä  ja  lapfet,  minä  affoineni 
laVfineni;  vår  mor,  affani,  meibäu  emäntä 
1.  afta  1.  muovi;  (lif moder)  fel)tu;  (kem.) 
emes,  pol^ja^afo. 
Moderat,  a.  malttecllineu,  malttaivainen,  malt= 
teliaS  (=aan),  fcl;tuullinen,  fcSftiiHiliucn;  det 
m— a  partiet,  maltteellincn  1-  tolUnubcn  puo» 
Iue;m— atänkesätt,maltteelltfetajatuffet,mie= 
len  maltteelti!nus,maltifas(=ffaan)  l.maltteel= 


440 


Mod 


Mod 


lineil  mieti;  lian  är  mycket  m.,  ^äu  Olt  Tiljlinn 
malttceUinen  1.  malttcUaä  1.  !cl;tuu§'mieli= 
nen;  m.  pris,  (nictca  1.  febtuuUinen  [)iuta. 
Moderation,  f.  inatttcctlifuuö,  fcbtlutliitullS, 
fo()tuuS,  inaltti;  utan  m.,  mahittoma^ti; 
(jemkning)   mufautuö,   tafcitu?,    lvä(;cnn^§, 

Moderband,    n.  (anat.)   for)bim=!amtatin   (»tti= 

incn\  emän4nbiit  (»timen). 

Moderbroder,  se  Morbror. 

Moderbräck,  n.  se  Moderfall. 

Moderera,  v.  a.  ioiiftentää,  tafoittaa,  afettaa, 

f;efV^oittaa,  timlaiittaa,  fcwittaa;  m.  sipf,  v.  r. 

i)\U\t'ä  iticnfä,   malttaa   mielciiiä  1.  itfenjä, 

tafoittaa,  afcttua. 
Modererad,   a.  milfaittcttu,    föäfjeimettti,  l)i.U 

^joitettu,   tafcitcttu,  ftMcitcttu,    tafoittimut, 

jjiljaincii. 
Moderfader,  n.  se  Morfar. 
Moderfall,  n.  (med.)  fc()buu4a§fu  1.  =rc|JCämä. 
Moderförsamling,  f.  emä=ieuvahmta. 
Moderhals,  m.  (anat.)  cmMnxUu,  fel)tu4urftu. 
Moderhorn,  n.  se  Moderrör. 
Moderjord,  f.  se  Fosterbygd. 
Moderkaka,  f.  iStuffa. 
Moderkrans,  m.  M)tU''\>ntt'u 
Moderkupa,  f.  cmä=:|3eiä,  cmä4>atia6  (=aan). 
Moderkyrka,  f.  cmä^irtfo. 
Moderkyrkoförsamling,     f.     cmäfivfcn  =  fcura= 

funta. 
Moderland,  n.  cmä-maa. 
Moderlif,  n.  M)tu,  cmä=fobtu;  ifnui  m  — vet, 

fo()buSta  aéiti,  it}Uti}mäeitä. 
Moderlig,  a.  äibillincn,  äitiii;   m.  kärlek,  äi^ 

tin  vatfauS. 
Moderligen,  Moderligt,  adv.  äibiHifcSti,  iiitilt 

taivalta  1.  laitta. 
Moderlighet,  f.  äibiHifm}?,  (iitin  micli. 
ModerliU,  m.  (kem.)  cmä=lvc[i  (^beil). 
Moderlös,  a.  äibitöll,  CVVO. 
Modermoder,  so  Mormor. 
Modermord,  n.  äitin=muvf)a. 
Modermun,  n.  (a7iat.)  emän^tDrtpi,  foI)bun=[uu. 
Modermördarc,    m.    äitin=murf)aaja    1.    =fur= 

maaja. 
Modern,  a.  ^>arvcn=mit!aincn,  mi:cbin=mu!ai» 

nen,  uubeu-=aitaiuen,  uuii-muotcincn,  uutta 

:j.>artta  1.  muctia  (cleira);  (estet.)   uubeunai^ 

faiucn,  uubcu^apaincn. 
Modernatt,  f.  ixntcbcu  ^nfin  (nmmän)  l)i5. 
Modernisera,   v.  a.  telibä   :^arven  1.  mucbiu 

mutaifctfi   1.   uubcn^aifaifeffi,   uvhjist^ttää, 

niihiifcntää. 

Modernilring,  f.  emä=cIiu!eino,  ^j-Htäsctinfeiuo. 
Moderpassion,  f.  fo[)tu=tauti,  cmi)ri,  cmä=tautt. 
Moderplåga,    f.     emäu»    1.   f'ol;bun  =  tuöfa    1 

'-Jvai»a. 
Moderraseri,  n.  cmänvimma,  )>avituS  Unmma, 

liima=annnua. 
Moderrör,  n.  (anat.)  muna=tOVtin. 
Modersarf,  n.  äitin^eviutö. 


Modersfröjd,  -glädje,  f.  äitin  ilc  1.  riemu. 
Modershjerta,  n.  äitin=fttbän,  äibittiucn  fl}bält 

(--men). 
Modersjuka,  f.  emt)vi,  fcBtu=tauti. 
Moderskap,  n.  äitil)8. 
Moderskänsla,  f.  äitiu  tunne  (=nteen)  1.  tunto, 

äibillincn  tunto  1.  mieli. 
Moderskärlek,    m.    äitiu     ratfauS    1.    km)5t, 

entcn  (empi. 
Moderslida,  f.  fof)bun=emätin  (4timen),  emätin. 
Modersmjölk,    f.  äitin   maito,   emän   maito, 

äitin=rinta;  insupa  med  m — en  (fig-),  imeä 

äitin  maiboéfa  1.  rinnoilta. 
Modersmål,  n.  äitiu^ficli. 
Moderspråk,  n.  emä=!ieli. 
Modersyster,  se  Moster. 
Modertnimpet,  m.  (anat.)  muua^torlin. 
Modertrut,  m.  (anat.)  cmäu^nu. 
Modesjuka,  f.  muott=f)imo,  muoti^fiififc.  , 

Modest,  a.  njaatimaton,  ftitt»o,  fääbi^Itinen,  6ä« 

jreliäs  (=ään),  !aino;  adv.  icaatimattcmaStt, 

fääbl}Uiie?ti,  fainosti. 
Modesti,  f.  tuaatimattomuuS,  fääb^IItföt)6,  fai= 

nouö;  (plagg)  rinta'4iina. 
Modevara,  f.'  mnoti=talvara,  muoti=faIu. 
Modfälla,  v.  a.  nuIoStuttaa,  tcl;bä  ala=!ulc: 

fefft. 
Modfälld,  a.  nnfo,  nuIo=mieIinen,  ata^ufoinc: 

a\ia  "s^lmx  (olewa),  ^jcfon^alaincn. 
Modfälldhet,  f.  nnIou«,  nuto  mieli,  ata-fuk 

fuu§,  ^)c(ou=aIaifnu§. 
Modifiera,  v.  a.  foiuittaa,  tafoittaa,  ficrocntäJi 

mnobDf'tcna. 
Modifikation,  f.  fotoittclu,  mnoboetelu,   fic 

tr>ennl)?,  tafoitu^. 
Modig,  a.  rot)fea,  uvf)ca,  uljaS  (man),  urtiOLM 

tinen,  vclitea=  1.  urf)ea  mielinen. 
Modighet,  i".  ro^feuS,  nrbcus,  nljun§,  urhool 

Uiuuö,  roI;fea  1.  uvl^ea  mieti,  rof)fea«mieti 

:\Iodigt,  adv.  roHeaöti,  urfiea^tt,  utjaaStt,  ro[) 

fcaita  1.  uvbeatla  mieleltä,  robfeubetta,  ur 

beubeHa. 
Modist,  m.  mucti--fauV4nvi3  (»aaii),  mucti-cm 

pelija. 
Modkrämare,    m.  mnott^tauj-^n   1.   «faup^-Ma 

(=aan),  mnotifaupan^Mtäjä. 
Modlös,  a.  roI;fenematou,  aIa=futoinen,  u§fal 

tamatcn,  :t^eIon=atainen,  nulo,  nuIo=mieliner 

atla  \\m\  (cten^a),  miebuutcn. 
Modlöshet,    f.    afa  =  fu(oifuu§,   nufouS,   uuto 

mielii^i}6,  uölaltamattomunö,  voI)t'encmattc 

muuö,  Velcu=ataiiuu?. 
Modlöst,  adv.   ata- f uloife^ti,  nnlo^ti,  uuIlmi 

betla,  V^eltääiväöti. 
Modstulen,  a.  se  Modfälld. 
Modstulenhet,    Modstulet,    se    Modfälldhei 

Modlöst. 
Modulation,  f.  foinnuU'järeStt)8;    (lätt  öfcei 

gång)  InuvituS,  tnnvittelu,  äänen  traitttcln. 


Mod 


M  o  n 


UI 


Modulers,  v.  a.  o.  n.  tuai^eteCvi  ääniä,  fuu= 
ritelta. 

Modus,  m.  (gram.)  ta)3a,  tc!o=ta)ja,  oto^tajjfl. 

Mogen,  a.  (om  bär,  frukter)  flJ)^ft,  ftj^^fvnl^t; 
(om  frö,  jordfrukter)  ttialmiö  (nin),  tuUut, 
tuleunut,  tuleentunut,  jcutnnut,  ferinntjt, 
täl^fi  (=ben),  ftj^fi ;  göra  m.,  fi}))fi}ttää,ioubuttaa, 
tnleuttaa,  n^atmistaa;  m.  ålder,  tal) fl  ifä; 
m— et  förstånd,  tät)fi  1.  hjafaa  l)mmärrl}ö;  m. 
öfverläggning,  tarffa  1.  tnafainen  fcStnSte= 
tu,  miettiminen,  ajattelu;  svullnaden,  böl- 
den är  in.,  ajettuma,  ^t^aifuma  on  fpj-^fi  1- 
:t3et)menn^t  1.  märiik  tuIoSfa;  saken  är  m., 
ofta  en  n)almis  1.  iralmiStunnt. 

Mogenhet,  f.  se  Mognad. 

Moget,  adv.  tät}beöä  mieleKä,  äl^!fää6ti,  ^o.-- 
teilen,  tarfasti. 

Mogna,  v.  n.  (jmfr  Mogen)  ft)^3f^ä,  tuleuta, 
tuleentua,  joutua,  levitä  (=!iän),  hjalmistua; 

,  tulla  »almiifft  1.  täi^befft  1-  ^^^fs^^fi.  ^^el^metä 
(=nen);  säden   m — r  sent  i  år,   tänä  tt5Uon= 

:    na  ttjitja  m^ö^ään  tuleentuu  1.  joutuu;  v.  a. 

;    fljt^f^ttää,  f^>5fentää,  joubuttaa,  tuleuttaa. 

Mognad,  f.  fplp|t?,  fD^f?l)§,  f^^ftjm^S,  joutU= 
mus,  hjalmiötnminen;  bringa  till  m. ,  f^^j» 
f>)ttää,  joubuttaa;  bringa  bölden  till  m. , 
^autoa  ^aii'e  märille  1.  ijeljmeäfft  1-  ^'JPfeffi; 
komma  tUl  m.,  f^^[ent^ä,  ft)pfl)ä;  frukten 
har  ännu  ej  hunnit  sin  m.,  ^ebelmä  ei  ole 
•coxda  fi^^feffi  joutunut  1.  tullut  1.  fi^pfij^nfä 
tullut;  förtidig  m.,  fe§!en=aifainen  1.  ennen» 

.    aifainen  !ij^fi)mt)g  1.  joutuminen. 

Mohammedan,  m.  2Jtaf;omcttiIainen,  Mn^d' 
metin  ustolainen. 

Mohammedanism,  m.  SDJaflometin  u6fo  1.  Oj3^5i, 
SWal^omettilaijuuS. 

Mohammedansk,  a.  Sl^l^iomettilaincn,  SlJa^o 
metin. 

Moiré,  m.  Iäife=fil!!i. 

Moirera,  v.  a.  toi^ettjöittää,  läifeitä  (=tfen). 

Moja  sig,  v.  r.  fefoilla,  toifoa,  lojotella,  le 
raitta,  toelmiteHä;  se  Godta  sig. 

Mojna  ur,  v.  n.  (sfot.)  laajeta  (=nen),  laimiS 
tna,  afettua,  t^^nt^ä. 

Mojord,  f.  fangaS»  1.  nummi»maa. 

Molekul,  m.  molefuli,  ^iufe  (=ffeen). 

Molekularattraktion,  f.  J^inffeiS^ftietoWoima. 

Moll,  s.  oböjl.  moHi. 

:Molia,  f.  (atriplex)  maltfa,  fatotfe  (=!feen). 

Mollskala,  f.  moQi-fätDelitfö. 

Mollton,  m.  moIli=ääni. 

Moln,  n.  ^xixov.,    svart   m.,   muSta  1.  f^n!fä 
taitot;  m.  af  rök,  tomu=^ittt)i;  sorgens  m 
fuvnn  ^Jilicet. 

Molnbeströdd,  -betäckt,  a.  ^jifttJCSt^n^t,  'i^xU 
»nett^n^t,  ^iltoen  ^3eito8fa  (olenja),  :^iin3iltä 
1.  l^attaroilla  ^eitett^,  ^itoeSfä  (oletoa). 

Molnbut,  m.  pitoen  lanna  1.  ^>ilffu  1.  Rattara 

Molnbädd,  m.  ^)iln)en=tt)aaru,  tt>aaru'i3i(ict, 
tonfa-^jilttti. 

Svenskt-Finskt  Lexikon. 


Molnfläck,  m.  ^ilwen  ^iltfu  1.  ^aitak  (-een) 

1.  ^ttara. 
Molnfri,  a.  ^jirwitiin,  felfeä,  feijaS  (=aan),  jee8 

(ieteen), 
MolnfuU,  a.  ^ifteinen,  :pilnjett^n^t,  )jil»e8fä 

(oteftia). 
Molnig,  a.  )3iln?iuen,  ^ifeetlinen. 
Molnsky,  m.  }3iln3en  =  ripft,  filmen  =  Rattara  1. 

4;aitale  (=een)  1.  »IjaitmiHi. 
Molnstod,  m.  pitoen^tJatfaS  (=aan)  1.  'p\}l'(o'ä9 

(=ään). 
Molntapp,  m.  ^ifwen=!offa  1.  =tu!fu. 
Molnvägg,  f.  )3itoen=pengcr  (=feven),  |}ilwen» 

ion!a  1.  =it>aaru. 
Moloss,  m.  (jjros.)  foImi»^it!ä. 
Momang,  m.;  i  m — en,  ^aitalla,  tU06fa  1.  fiinä 

^aifaöfa  1.  ^aiffaa,  täflä  1.  fillä  ^ettellä. 
Moment,   n.    (mindre   afdelning)   fo^ta,   lo^to, 

momentti;  (tidpunkt)  axla,  l;etfi,  ajan  luai^e 

(=een);  statiskt  m.  (mek.),  tafa^aino  =  mittfl 

1.  =fof)ta. 
Momentan,  a.  äfiCincn,  ^etfefliuen,  fitmän* 

räi)äi)fietlinen. 
Mon,  se  Mån. 
Monad,  m.  monabi,  ^iu!e  (»!feen),  ^icniäinen, 

alfiainen. 
Monadelphia,  {.(bot.)  ^ffi^funtaifet,  monabelflt. 
Monandria,  f.  (bot.)  i)tft=]^eteifet,  monanbviat. 
Monark,  m.  »)ffin=liialtia3  (»aan),  ^allitfija. 
Monarki,  f.  monavtia,  ijfftn^lualta,  l?tftn»l)aQi» 

tu6;    inskränkt  m.,  rajoitettu   ^tfinnualta; 

oinskränkt  m.,  rajaton  ^fftn-toalta. 
Monarkisk,  a.  ^ffin=lt)altainen,  mcnarfittinen. 
Monarkiskt,  adv.  tjffin=h?altaifeeti. 
Monarkist,  m.  monarfiöti,  i}ffin»n)alta{ainen. 
Monitor,  m.  monit^öri,  o^ettaja=D^^^ila8  («aan). 
Monke,  m.  (jasione  montana)  munfft. 
Monn,  Monne,  se  Månn,  Månne. 
Monoclinia,  f.  (bot.)  l)ffi=fc^Juifet. 
Monoecia,  f.  (bot.)  ^tfi^totifet. 
Monofysit,   m.  ^fft4nontolainen,  monofvfiti. 
Monogami,  f.  ^ffi--an)ioiluu§;  (bot.)  ^ffi»an?ioi» 

fet,  monogamit. 
Monografi,  f.  ^{(tä^elittäwä,  ^^tä=!ertDTOa  (tut» 

finto). 
Monogram,  n.  monogrammt,  nimx=fitomn8. 
Monokotyledon,  f.  ^tft-ftrffainen,  monofot>j» 

leboni. 
Monolog,  m.  monologi,  ^ffm»^u!^e  (=cen). 
Monopol,  n.  mono^joli,  ^ffin^fau^^a,  eri8=fau^' 

|)a,  ^ffm^oifeus. 
Monopolisera,  v.  a.  :>)itää  ^fftn»faujj|)ana,  te^« 

bä  i)ffin=!au})a!fi  1.  ^ffm^oifeubeffi,  ^trin»oi» 

fenttaa. 
Monopolist,  m.  ^![in=!au^^iaS  (»aan) ,  eris»fanp* 

^ici%,  jjffin=)3itäjä,  ^tfm^fäijttäjä  1.  »nauttija. 
Monorkit,  m.  ^jiettim^S,  :piettiiJ. 
Monoteism,  m.  monoteismi,  Vfft»jumalaifuu3, 

^^ben  jumalan  )5altt)elu3. 
Monoteist,  m.  monoteisti,  ^(ft'-jumalainen,  »^» 

ben  jumalan  t^atn^elija. 

56 


443 


M  o  n 


Mo 


Monotelflt,  m.  mcnctelett,  ^^^'ta^totaincn. 

Monoton,  a.  se  Entonig. 

Monotoni,  f.  se  PJntonighet. 

Montera,   v.   a.  iraruStaa,  laittaa  funtccn  1. 

reilaan,  laitella,  traruJtella,  luitnniteQa;  m. 

oi\  kanon,  ^^anna  tanuuna  lairettile,  jaätiä 

faniuma;  m.  en  hatt,  ^anna  nau^t  1.  to= 

risteet  hattuun,  fääfiä  1.  laiteöa  1.  reitata  1. 

varustella  f)attu. 
Monument,  n.  ntuiStc^^atiaS  ('aan),  tituiStC' 

merfft,  muistcö. 
Mopp,  m.  (skej-p.)  mc'ppu 
Mops,  m.  mcpft,  tiisii,  raf!i»!oira. 
Mor,  f.  se  Moder. 
Mor, m.  Qlllcslng)  'HRaim,  nturiant;  M— erna, 

aifJaurit,  9)?auri=!anfa. 
Mor,  m.  se  Moras  o.  Mosse. 
Moral,  m.   (sedelärn)   firccö§'Cf^i;    (."edlighef) 

fitreijS,  ftrcei)beflii>i)S;  (förmaning)  nut)tcet 

(pl.),   ncuirc,    c>.^ctuS;    m— en    i   fabeln   är 

denna,  tarinan  D^^et^I§  1.  ncutrc  en  tämä; 

gifvara — er,  antaa  nuhteita,  unlite([a  i=tclen;. 
Mf)ralfilosofi,   f.  fia^eis^ietciriijauij,   fitrei)bcu 

ticto^lriifauS. 
Morali.«era,  v.   a.  nuhbefla  («telenj,   faavnata 

fwebttä. 
Moralisk,  f.  fiircelliucn,  fiifeubettiueu,  furelj= 

ben,  fiirbdincn. 
Morali.<;kt,  adv.  fiirecHileSti,  fttrtiöifeSti,  fitreij» 

belliieéti,  fnrcästi. 
Moialist,  m.  ftirei}bcn»cf ettaja,  fireeliten  Saax-- 

naaja,  nuhtclija. 
Moralitet,  f.  firoeeHiipbS,  ftwe  (»cen),  fitreaS, 

firretibcf(tit)t5S,  ftirti;  hengellinen  nät)te(mä. 
Moralkaka,  f.  (fig.)  jtivepS=nuhbe  (4eeu),  nuJ)» 

be,  tora. 
Morallag,  m.  ftircDS^Iafi,  fta^evbcu  1.  furci§> 

rati. 
Moralpredikant,  m.  fiiveöbcn«i'aarnaaja  1.  =iaar= 

nuStaja. 
Moralprincip,  m.  fi>ret}ben   ^cruStc  («een)  1. 

^eruetuS,   fitt?evS'))eru§tu?,  fiireoS' peruste 

(•eenj. 
Moralteologi,  f.    fili3ci?'jumaIuuSci:l:>i. 
Moras,  n.  rätne  (»een),  rämciftt>,  ncira,  albc, 

fuc,  rahla^juD,  riin^i^alhc. 
Morasig,  a.  rämeinen,  nciraincn,  fcincn. 
Morbroder  1.  Murbror,  m.  cnc. 
Mord,   n.   tlturfja,    murf)a-tl?i5;    begå   ett   m., 

te^bä  mur^a  1.  muvha=tci>,  murijata;  härja 

med    m.    och    b/and,    häirittää    tulella    ja 

mietatia. 
Mordanslag,  n.  mur^a4)antc  (»ffeen  ,  mnrha» 

neu»D,  Ipengen^ftaino. 
Mordbegär,  u.  mur^an-himc,  murhaMTiiefi. 
Mordbrand,    n    murha=^alo  1.  4^cittc,  tulipa- 

len«tefo,  murha^toalfca. 
Mordbrännare,'m.  murha-^clttaja,  tuli^afcn' 

tefijä. 
Mordengel,  m.  inurhan^enfcli. 


Mordfackla,  f.  murha»fvt»;tin  (=ttimen),  muv^ia» 
tuli,  muvha=fcitiu. 

Mordgorning,  f.  muvha=tl>ö  1.  «leto. 

Mordgevär,  n.  mur^a=nic  (=een),  murha^mieffa. 

Mordgirig,  a.  mur^au^^imoincn  1.  «Ijjaluinen, 
murha=mielinen. 

Mordgirighet,  f.  murhan-hiiHO  1.  «halu,  muv« 
^a=mteiii>^8. 

Mordhi.=toria,  f.  murha^ertcmuS  1.  «tarina. 

Mordisk,  a.  muvhadiuen,  muvhafaS  (4faan), 
nutrl>ian.ia ,  muvha=miclinen,  muvhan-halut- 
nen;  en  m.  meuni.-ka,  murha^mielincu  ih* 
minen;  m— t  sinne,  muvl)allincu  1.  murhan 
mieli;  m.  strid,  murhaaiua  1.  furmaajra  1. 
murhafaS  tap).^elu. 

Mordjern,  n.  mur^a-rauta  1.  «afe  (^cen). 

Mordlust,  m.  murhan=halu  1.  «^imo. 

Mordstål,  n.  muvha» rauta  1.  »tcräS,  muroja» 
mieffa  1.  ^ajc  (=eeu). 

Mordsvärd,  n.  mur^a=mteffa  1.  --afe  («een). 

Mordvapen,  n.  murha=aje,  furma^afe. 

Morfader  1.  Morfar,  m.  äitin=ijä,  tuora,  toaari. 

Morganatisk,  a.;  ni — t  äktenskap,  morgaita» 
tineat  1.  ert=anrcinen  ajpic-liitto  1.  naimi- 
nen, epä^anroinen  1.  ala--anrcinen  1.  roa* 
iemman=puolinen  atinc4iitto  1.  naiminen. 

Morgna  sig,  v.  r  iralircta  :'euen\  toalwaan* 
tua,  fehretä  (=eän)  1.  fchxntcllä  uueSta,  ra- 
^^iStaa  uni  filmivtänjä;  han  har  ännu  ej 
hunnit  m.  sig,  hän  ei  irielä  cte  chtinpt 
unesta  felwetä  1.  umlniaantua. 

Morgon,  m.  aamu;  (morgondag)  hucmcu  («en), 
hucmeneS;  m.  och  afton,  aaum  \a  ilta; 
morgnar  och  aftnar,  aamutn  itlcin,  illoilll 
aamuin,  aamuiftn  ja  iltaiftu,  aamuina  ja  i 
iltoina,  aamufilla  ja  iltafilla;  frän  m.  till. 
qväll,  aamusta  1.  ^ucmijelta  iltaon  1  e^too- 
fen;  bittida  på  m— en,  trar^ain  aamuQa  1. 
aamufeöa  1.  hucmenelietla;  om  m— en,  aa* 
muUa,  huemcneltain;  om  morgnarna,  aamui» 
fin,  aamufilla,  Intcmeneltain;  klockan  2  päi 
m — en,  tellc  'J.  aamulla  1.  aamufclla;  i  m— s 
(morgfe),  täuä  aamuna;  i  dag  på  m — en, 
tänään  aamulla  1.  aamusta  ^^äin^in;  om  sön- 
dags m— en,  junnuntai= aamuna;  god  m.! 
I)t5irää  huomenta!  helsa  ngn  god  m.,  fanoai 
j. fulle  hi)trää  huomenta,  tehbä  j.fulle  i)t)to'i\ 
^ucmen;  i  m.,  huomenna;  i  m.  bittida, 
huomen  aamulla  ^irarhain),  ()UcmiS»aamuno;i 
i  m.  middag,  huomcuna  ^.nIcli«^^äitt'än  ai» 
faan  1.  ^?uoli4\iilriSiä;  i  m.  afton,  huomen», 
illalla  1.  -ehtocUa,  hucmiSnltana  1.  =itlalla;  deft 
skall  ske  i  m.  dag,  fe  tapahtuu  huomiS» 
päiiränä;  det  är  uppskjutet  tills  i  m.,  fe 
en  lijtätti)  bucmcnetfi  1.  huomifeen  1.  huo* 
mencen  asti  1.  !^ucmiS=päiroään  1.  l}Uomi8« 
päirDäffi;  (fig.)  aamu;  lifvets,  tidens 
elämän,  ajan  aamu;  som  sker  om  m., 
muincn,  aamu-;  som  sker  i  m.  1.  hör  til 
m— dagen,  ^ucmtncn,  hucmenincn,  ^uomis* 


Mor 


443 


straxt    följande   m.,    f;eti  fjUDlueitiS'  1.  feu- 
raawaua  namuna  1.  tnicnué^aamuöa. 

Morgouandakt,  ni.  aautu>^avtauö  1.  -^vufoiil» 
fet  (pl.)- 

Morgoubesök,  ii.  aatmi'  1.  buLMneU'!ävntt. 

Morgonbön,  iii.  aa:nu=^ru!oue. 

Morgondag,  ui.  [;uomen  (»en),  ^ucmcneS  (»fjen), 
^uoiniä-^äinni,  juominen  1.  fjuomeninen  pät» 
toä;  uppskjuta  till  m— en,  lX)Vdt'ä  ^uomtfeen 
^ättnään  1.  ^nomtfeen  1.  t;noinenefft  1. 1;uomi= 
fefft;  sörj  icke  för  m— en,  elä  fure  f)Uomi]e^°ta 
^)äin3ä8tä  1.  ^HOtnenegta;  som  sker  om  m — en, 
^)Uoinenuien,  [)ucmmen,  fjncmtö  4\ii»äincn ; 
m— ens  sammanträde,  [;ucminen  1.  l;nome- 
ninen  1.  ]^nomtö=^päiivän  fofonö. 

Morgondagg,  m.  aamu^faéte  (=een). 

Morgondryck,  m.  aamu^uoma. 

Morgondrägt,  m.  aamu-puht,  aamu4»aatteet. 

Morgonfjesk,  m.  (fam.J  aamu=fu£fu  1.  »Ijätitfö. 

Morgongäfva,  f.  $nomcn4al)ja. 

Morgonhelsning,  f.  j^nomen-terwetjbvs. 

Morgonhvila,  f.  aamn'Ie))o. 

Morgonklocka,  f.  I)uomen4e(Io,  aamu4etto. 

Morgonklädd,  a.  aamii^Daatteiöja  (oIen.Hi). 

Morgonklädning,  f.  aamu»pufu  1.  »ivaatteet; 
aamu4;ame  (=een)  1.  =Ieuinft. 

Morgonkopp,  m.  aamu4n^|)i  1.  »fuplJonen. 

Morgonluft,  m.  aamuntma,  aamun  fjcnti. 

Morgonmjölk,  f  aamu»maito. 

Morgonmål,  n.  se  Frukost. 

Morgonpipa,  f.  aamu=^)itp^u,  ]^nDmcn4nt^^l.nt. 

Morgonpsalm,  m.  aamn^lrirft  (=n"en). 

Morgonregn,  n.  aamu^abe  (4een). 

Morgonrock,  m.  aamu=nuttu  I.  =tafEt. 

Morgonrodnad,  m.  aamunit^fo,  aamu^toi. 

Morgonskymning,  f.  aamu4;ä!närä,  ^äiroäu» 
l^ämärä. 

Morgonsol,  f.  aamu=aurinlc,  aamuinen  aurin= 
fo,  f;uomen=aurinfcinen. 

Morgoustjerua,  f.  fotn»tä(;ti. 

Morgoastråle,  m.  aarau=fäbc  (-teen),  aamn= 
!oite  (»tteen). 

Morgonstund,  m.  f;uemenc6  (=fien),  aamu= 
^etfi;  (oid  eldsljus)  aamu4nif;be  (=teen);  pä 
m— en,  ^ULMucuefiella,  f)nomeueItain,  aa-- 
muUa  niar()ain,  aamu^mljteella;  m.  har  guld 
i  mun,  aamu  on  iltaa  »itfaampi. 

Morgonsvalka,  f.  aamu^miilei)^,  aamu=ttjileä 
i  m— n,  aamu=tt>ilcäöfä  1.  »rcifpeäsjä. 

Morgonsäng,  m.  I;uomen4auIu,  aamu4aulu  1 
'toirfi  (=rreu). 

Morgonsömn,  m.  aamuinen  uni,  aamu=uni. 
Morgontid,  m.  aamu-^faufi  (=ben),  aamu=^äin>ä 
aamU'^)UDli,  aamuinen  aifa,  aamn^aifa. 

Morgontrumma,  f.  aamun'UmpU. 
Morgonvakt,  m.  aamu=travtija  1.  »luafiti. 

Morgonvard,  m.  se  Frukost. 
Morgonvind,  m.  aamu-tuuli,  itä-tuuli. 

Morgonvakt,  m.  aamn^tDartio. 
Morian,  m.  murjaani. 


Morinna,   f.   2)Jauvitar   (staven),   maurilaia* 

nainen. 
Morkulla,  f.  (scolopax  rusticula)  mäti»  1.  lel^tO' 

tnv^pa,  tt)ntö4intu. 
Morla,  v.  n.  fcriötrt,  movista,  porista,  tvHäta, 

fil^i^tä,  fummnta  (•)>uan),  ul;Eua. 
Morlokeii,  a.  se  Modstulen. 
Mormoder    1.  Mormor,    f.   äitin«äiti,    muovi, 

mummo,  tummu. 

Morna  sig,  v.  r.  se  Morgna  sig. 

Morot  o.  Morotsört,  f.  (daucus  carota)  moitt, 

moiliainen,  ^ortfana,  muuruuti. 
Morpheus,    nom.    propr.   SOforfenS,  Untamo; 

i  Morphei  armar,    ^uthl-Tlatm  ^elmoiSfa. 

Morr,  n.  muvina,  ärinä,  morina,  mtjrinä,  r^vu 

nä,  tuvnntuö. 
Morra,   v.  n.  murista,  ätiStä,  örätä  ('äiän), 

t)ri§tä,   morata   (=ajau),    mt)ri8tä,   furnuta 

(=uan),  turuuttaa,  marmattaa. 
Morrhär,  n.  se  Murrhår. 
Mor.^e,   adv.;   i  m.,   täuä   aamuua,   aamuHa; 

i  går  m.,  eileu  aamulla,  ei(i§=aamuna. 
Morsgris,  m.  [elli,  leUitfijUjaauia,  äti>nen,  mam- 

man>^^orfa§  (=aan),  mammau--)jcita,  ärmätti. 
Morsk,  a.  tuima,  äteä,  tuitfa,  anfara,  dreä. 
Mortalitet,  f.  fucletoaifuu^,  fuctlcitten  Iu!u  1. 

määrä. 
Mortalitetstabell,   m.   fucfleiS-tauIu,  fuolema» 

taulu. 
Mortel,  m.  movtteli,  (stor  af  trä)  l^ubmar  («en). 
Mortelstöt,  m.  morttcU=töI!fi,  mortteli-fuvtoin 

(4men)  1.  =:petfel  (=cen). 
Mortäg,  m.  (polygonum  viviparum)   nurmi'ta« 

tav  (=ttaven),  fian-tatar. 
Mos,  n.  fofe  (=een),  ^izVi,   Uutta;   (af  här) 

I;iao  1.  f)iaa. 
Mosa  sig,   v.  r.   fofe[;tia,  '^^telöit^ä,  tuHa  1. 

fa!oa  fofeeffi  1.  lintaffi. 
Mosaik,  m.  mofaitfi,  fiiui^tntoma,  !ia>i'futoi- 

nen  futua. 
Mosaikarbete,   n.  mofaifti^eoS  1.  'i\)'é,  litoi* 

tuloinen  1.  fiwifutoma^teoä. 
Mosaisk,  a.  2)Jo)e()cn;  M— a  religionen,  iKo* 

jefjen  ustonto  1.  uöfo. 
iMosig,   a.  jofeemainen,   fofeinen,   '^i}teli3inen, 

linttainen;  (msig)^  fjiiroaSfa  1.  ^pöljmeröejä  1. 

ticlesfään  1-  ^äiSfänfä  (olewa). 
Moské,  m.  moöfeija,  2)^af;omettitai8ten  firfto 

1.  rufouS4;uone. 
Mossa,  f.  fammat  (=en),  fammalc  («een);  fam« 

malet  (pl-)l  drifva  med  m.,  tntfia  1.  tilfitä 

fammalitta,  fammaloita  (4fen),  fammaloittaa. 
Mossa  sig,  v.  r.  fammaltua,  fammaloitua. 
Mosse,   m.   [amma^juo,   letto^fue,   raljfa^fuo, 

räme  (»een). 
Mossig,  Masslupen,   Mossbeväxt,  a.  famma« 

lincn,  fammaleinen,   fanunaltunut,   f  amma» 

loitunut,    fammalifaS    (4taan),    raf^tainen; 

m— t  ställe,  fammaliffo,  fammalieto. 

,  Mossros,  f.  (rosa  centifolia  niuscosa)  fammöl' 

ruufu,  l^atun-uufu. 


444 


Mos 


Mot 


Mossrot,  f.  (selinum)  inctfä^Iumina. 

Mosstorf,  va.  fammal  =  tuvttje  (=<>ecn),  inätä^» 
titrtte. 

Mossväxt,  f.  (bot.)  fammal=fa§>in. 

Moster,  f.  täti,  äitt=täti,  äitiii  fifav  (=en). 

Mot,  prep.  66  Emot. 

Mota,  v.  a.  (ställa  sig  emot)  ira^tuStaa,  ^wxx-- 
na  1.  phää  \vaS'taan,  bäatää,  ^ääbi}ttää,  eS= 
tää;  ni.  fienden,  I;ääbl?ttää  ].  eetää  Unficil» 
lista;  m.  ens  anslag,  e^tää  1.  bäanttää  1. 
»aStuStaa  jcufuit  bantfcita;  (fusa)  ajaa, 
jäätää;  m.  oxar,  ajaa  I;ärtiä;  m.  pa,  utittaa. 

Motarbeta,  v.  a.  ivaStuStella,  juaetuétaa,  te^bä 
luaetuéta,  ^itää  1.  ^^anua  icaétaan. 

Motbacke,  m.  tDa§ta»inäti  1.  =niaa. 

Motbeskyllning,  f.  tafaifm  fi}tittäminen,  lvas= 
taan=f^i)tö8,  iua?ta»f^i}ttämincn. 

Motbesök,  n.  truovD^täpnti,  tpaöta=fäliiUt. 

Motbjudande,  a.  tcaSten» luontoinen,  tt)Ifeä, 
inbcittaira,  luontoa  l.miettä  njaötaan  l.trag= 
loin  (cteiva),triasten=mieIincn,n:a8ta4}afoincn. 

Motbok,  f.  »a§ta=tiria. 

Motförbund,  n.  lvaSta4iitto. 

Motförklaring,  f.  traeta=iclitl)6,  trafitaan^icltt^S. 

Motförslag,  n.  n:afta=e(;bctuö. 

Motgift,  n.  m^vt«n=lraétu6. 

ilotgnidning,  f.  se  Friktion. 

Motgång,  m.  h.iaStoin4äi}nuncn,  palja  1.  Utva 
cnni,  »a§tu?,  !ommc(uS,  ivaurio;  han  har 
haft  mänga  m — ar,  fjäncllä  on  oKut  ^Joljon 
traC'tciu=tät}mi?tä  1.  »aötutfta. 

Mothngg,  n.  h:aeta=I^i:uti,  n.^a8taan=i6ht. 

Motbålla,  v.  a.  ^itää  »ahtaan,  toastujtaa. 

Mothårs,  adv.  toaSta^faripaan,  tra«ta»futatfin. 

Motion,  f.  (rörelse)  Ittfunto,  jaloittelu;  taga 
sig  m.,  etta  liitteillä,  etta  1.  fä^bä  jatoittc= 
Icmaefa;  (forslag)  ei^botu?,  eftti}^,  efittet^; 
väcka  m.  om  ngt,  tef)bä  1.  ncStaa  efitljS 
jetfin,  cftttää  1.  ^anna  h)iömijt)ccn  j.tiu, 
cftttää  1.  ebbottaa  1.  afcttaa  J3ul}eet[i  1.  ^u= 
becn  1.  fesfuötefun  aineefft. 

Motionera,  v.  a.  (väcka  förslag)  te^bä  1.  nc§= 
iaa.  efttyS  1.  tiifijrntjS  (ji^ttin),  ^anna  1.  eftt= 
tää  ft)ii}m^tieen,  etibcttaa  1.  efittää  1.  afet= 
taa  ^ubeetfi;  (gifoa  rörelse)  ).ntää  titfteiUä, 
jalcitetla,  ja(oittetuttaa;  m.  sig,  v.  r.  j[aIoi= 
tella,  olla  1.  täijbä  jialoittelemagfa,  olla  liif» 
leiUä. 

Motionsrätt,  m.  efittj6=  I.  c£>botu§»Otteu8. 

Motionär,  m.  efit^tfen  1.  cfjbotuffen  tefijä,  e^» 
bottelija. 

Motiv,  n.  traifute  (4tcen),  iraihittalca  1.  it-- 
^oittaira  1.  iraatiira  it?»,  peri=jobto,  ^jcri» 
\\)X>,  jobto-^ii)^;  (i  musik)  fcinto=jc^tc,  ^Jää» 
ajatus,  ^^eri=iof;to. 

Motivera,  v.  a.  eftttää  I.  efiteHä  1.  ofoittaa 
ffiitä  1.  l>t}t,  perustella;  cUa  ipi^nä  1.  lrat= 
lutteena;  m.  ett  förslag,  t>eru6tella  ebbo» 
tuS,  cioittaa  1.  tuoba  fnitä  etibctntjecn;  den- 
na  omständighet    m — r    ganska   väl   hans' 


handlingssätt,  täsfä  fcifaSia  on  ivallau  bl)» 
jcä  i\)\)  1.  »aifute  1.  :>jeruötu8  1.  V^evi-iDi) 
bänen  menetl)ö»ta^^aania;  (estet.)  alfaa  aftan 
fuiben  mufaan,  ^evuStetta. 

Motkast,  n.  »aetaan=bcitto,  limeta-n^iöfauS. 

Motkraft,  f.  jv)aéta=lvoima. 

Motkritik,  f.  traSta=ant!Oétefu. 

Motliggande,  a.  umSta^^^äätä  1.  n?aStagja  de» 
ira,  iraStainen,  waätatfainon. 

Motlägga,  v.  a.  )>anna  1.  ajcttaa  ft>aStaan. 

Motpart,  m.  tDaStuStaja,  riita^n^eli,  riita-mieS. 

Motparti,  n.  n)a§ta--^3uoIue  (=een),  »raéta^tun» 
ta,  amStuétalva  )>uoIi;  en  af  m— et,  ^fft 
lvaSta4^uo(uee(aincn  1.  hja5ta  =  ^JuoteIainen  1. 
»vaSta^^uctelaifia. 

Motpåfve,  m.  iraSta=^aatt>t. 

Motpåstående,  n.  iraStaan^fanomu?,  \\>a.i{a.' 
H;äit^^«,  ivaetaan^ntbuminen,  h?aStuStaiva  1. 
hja§tu8tué4nibe  (=een). 

Moträkning,  f.  )Ba6ta4ufu,  iva§ta=rätinfi. 

Alotsats,  m.  n3aeta=tobta,  h5aöta=^ata,  roaéta* 
^^uoli;  bevisa  m— en,  näiittää  »aSta^folita 
1.  »a§ta4'uoIt  toteen;  påstå  m— en,  janoa 
1.  niittää  Väin  «jagtoin  1.  toifin  =  ))äin  1. 
toaStcin4Miu  1.  Jt)aöta=I)afaan;  yrka  m — en, 
waatta  1.  iräittää  »aäta=fo[)taa  1.  Väin=»va3» 
toin;  i  m.  af  all  sanning,  i(;an  loaSten  1. 
n^aötotn  taiffca  totuutta;  m — en  af  hvad  han 
berättat,  it^an  iraétcin  I.  ^äin=lraStoin  ^äneit 
fcrtomuStania  1.  ^ubcttanja  1.  fuin  Ipän  jen 
fertci;  dessa  begge  bröder  äro  hvaraudras 
m— er,  nuo  moicmmat  »rcljcfict  oi^at  toiS» 
tenja  iragta--VueIct  1.  iravta=fc[;bat  1.  njaSta* 
laifet,  nuo  mclcnimat  weljctiet  cttjat  iBaCan 
IraetalfaiSta  laatua  1.  luontoa. 

Motsatt,  a.  nmStoin  1.  n.vaétoin4\iin  (olciva), 
l»aSta  =  :päincu,  Uiagtatfaincn,  ttiaetaUiucn, 
^■«agtainen,  iraeta^^uclincn;  m— a  stranden, 
toinen  1.  nMétainen  1.  iraeta^^äinen  ranta; 
m— a  äsigter,  »aStatfatfct  1.  njaétatlijet  1. 
»aSta'|.nioIiiet  mielet  1.  ajatuEiet;  vara  al 
m.  tanke,  otta  »aStaCigta  1.  teaötattaiSta 
mieltä  1.  »aStoin^ätjegtä  micleetä;  i  m.  fall, 
n^aétatEaifeSfa  1.  »aSta^obbaéja  1.  iraStatS»! 
fobbaöfa,  jc8  afia  toifin  on,  joö  toiftn  afialj 
oamt,  muuten,  muuéia  fcbbaéja. 

Motse,  a.  cbottaa,  obotella,  ajatetta  tukmafft, 
latfoa  :päin;  med  glädje  m— r  jag  den  tid. 
då  .  .  .,  ilotta  cbotan  fitä  aitaa  1.  fatfoii 
fti^en  aifaan  ^m\,  jottoin  .  .  •;  (förutse^ 
aatriftaa,  ennafoita  (»tjen),  luutta  tnieiran. 

Motsida,  f.  ixiasta^uoH,  toinen  ^ucli,  iraSta. 

Motskrift,  f.  InaSta^irjoituS,  n>aStu8=firja. 

Mntskäl,  n.  njafita»)!^):},  iraSta^eruSte  (-een); 
anföra  skal  och  m.,  luetella  fijitä  mi}i5tä  \i 
toaStaan  1.  f^itä  ja  toaéta=ft?ttä. 

Motsols,  adv.  ttjaeta'^3äi»ään. 

Motspelare,  m.  »aStaan^elaaja. 

Motspjern,  n.  se  Fotspjern. 

Motspjerna,  v.  n.  se  Spjerna  emot. 


Mot 


Mot 


U5 


Motspänstig,  Motspänstighet,  se  Motsträfvig, 
Motsträfvighet. 

Motstipel,  m.  (bot.)  h)a8tat8»foviuate  (-ffcen). 

Motstridande  o.  Motstridig,  a.  se  Stridig. 

Motstridighet,  f.  se  Stridighet. 

Motsträfvande,  n.  se  Motstäud:  adj.  se  Mot- 
sträfvig. 

Motsträfvig,  a.  h.ia8taatt=)?auc»a,  lim§taan=^t= 
tätoä,  tr>a8tu6teleh?atnen,  it>a8ta4;afomen, 
ivaSta=)?intainen,  i»aSta=ntielinen,  up^)i=itiö- 
fatucn,  fotoa=tortitanten. 

Motsträfvighet,  f.  uia6ta»f)afoifuu§,  h)a6ta=:|3tn» 
tat[uu6,  n)a§ta=nneliii)t)8,  icaetuStelchjaifmiS, 
iBOötaan^^aitewatiuuS  1.  4Mtäwätft}tj8,  ittJpi» 
niSfatfuuS,  fon)a=!ortt>ai)uu8. 

Motsträfvigt,  adv.  ix»a6ta=]^afotie8tt,  luaSta» 
^jtntaifestt  1.  -nnclifesti,  toaStaan  pamun  1. 
^litäen,  »a6tu8teKen,  toäfinäifcSti,  u^^))i-ui6= 
faiie8ti,  niSfoiteKen. 

Motstycke,  n.  (estet.)  icaStine  (=een),  paxi, 
h)aSta=|3art ,  teaSta^irerta;  (fig.)  hjertaincn, 
hja8ta  =  tcerta,  faman»nätöineu  1-  =mul'ainen 
1.  »fattainen,  tijasttne. 

Motstå,  v.  a.  feifoa  1.  V^itää  1.  etta  1.  Il)Dbä 
traötaan,  ii^aStuStaa,  )itbättää,  eStää,  tef;bä 
>t)a6ta=rintaa;  dörren  motstod  alla  stötar, 
ttoi  »a6tu6tt  1.  feSti  faitft  Ivtfätjtjct;  hären 
motstod  anfallet,  fota=jcu{fo  h)a6tu6ti  VcfXl-- 
tä^ffeu,  ))ttt  h)a6taan  n}ntä^8tä,  teli  wasta» 
rintaa  rljntiil^f fette;  jag  kunde  icke  m.  fre- 
stelsen att  gå  dit,  en  tooinut  ^>ibättää  1. 
I^ittttä  ('ticn)  £)atuani  mennä  finne,  en  )coi= 
nut  »a8tn8taa  1.  feifoa  ttjaStaan  1.  otta 
hjaStaan  lxnetteli)6tä  mennäffeni  finne;  jag 
kunde  ej  m.  hennes  böner,  en  njoinnt  oUa 
1.  feifoa  Ijänen  vufonffianfa  haastaan. 

Motstående,  a.  tT?a8ta8fa  cleifa,  toa8ta!fainen, 
ttia6ta=^3äinen,i»a8ta--;m.  vinkel, tvaeta^fnlma. 

Motstånd,  n.  ftjaStaan^^^ito  1.  '^^ano,  waStuS» 
tnS,  jv^aStannnta,  nia6tu8,  hjaa6taan=feifomi= 
nen;  göra  m.,  ^.ntäii  1.  panna  1.  Iijöbä  1. 
feifoa  n^agtaan,  te^bä  hjaSta^rintaa  1.  maS' 
tu8ta,  irastngtaa,  toa8tu6tetta,  »etää  1.  tefjbä 
tDa6ta=!i}nttä;  fasta  kroppars  m.,  tiiluisten 

■  fabjjalten  h?aStaan4nto  1.  toa§tn8tu8;  vi  gjor- 
de ett  kraftigt  m.  mot  fienden,  teimme 
tooimatfaaSti  maStannntaa  I.itta8tu8tatt)i[;oi(= 
Ufette,  feifoimme  tooimatta  nnf^oittista  njaS» 
taan;  förslaget  rönte  mycket  m-,  ef)botn8ta 
cttiin  1.  ^jantiin  1.  I>)ötiin  1.  feifottiin  !o 
n?a8ti  nmStaan,  ef)botn8  fai  pallon  n^aStuS 
tu8ta  1.  tatcaa  n^a^tuSta;  lyda  utan  m.,  to 
tetta  toa8tn6telematta. 

Motståndare,  m.  toaStuetaja,  h)a8tu8tenja, 
tcastaan» olija,  toaStaan^^anija  1.  ^feifoja 
riita^hieli. 

Motståndskraft,  f.  iraStuetnS^hjoima,  iraStuS» 
tocima. 

Motstöt,  m.  toaétaan't^öffät)§,  tt)aStaan4t}ö^ 
niä;  gifva  m— ar,  t^BHäittä  1-  tettäittä  1 
ftjfiä  »aStaan. 


Motsvara,  v.  a.  waStata,  täyttää,  \opia  I.  fä^. 
bä  ^bteen,  etta  (jonfin)  mutainen  1.  tnevtai» 
nen  1.  Joevvattincn;  se  under  Svara  emot. 

Motsvarande,  -svarig,  a.  tt)a8taan)a,  iraetaa^ 
toainen,  mnfatnen,  fo^in»a,  ^I)teen  =  tä^^)ä, 
ivervattinen,  vertainen,  tDa8tineettinen;  den 
m.  muttern  till  en  skruf,  vnutoia  »aStaa* 
tva  1.  ruu»iin  fo^iroa  1.  rnnlvin  mutainen 
tuitta;  m.  vänskap,  loaStaan-^ainen  1.  ■mtv 
vattinen  i}8tä»i}l}6;  m.  känslor,  mutaifet  1. 
n)a8tinecttifet  1.  )oa8taai»aifct  1.  fc^itcaifet  1. 
l)l}ben'taltaifet  tunteet;  behofvet  m.,  tar» 
Veen  täl)ttän?ä. 

Motsvarighet,  f.  UH-i8taa»aifuu6 ,  mutaifuuS, 
irevraflifuuS,  »aetinc  (=een),  faman=l.  ^l^ben» 
tattaifnuS. 

Motsäga,  V.  a.  fanoa  1.  »väittää  1.  taufna 
tvaStaan,  tiiStää  1.  väittää  1.  inttää  toifin 
1.  tcaStoin  pam,  ctta  ira8tcin,  fiettää;  m. 
ngn,  fanoa  1.  tcäittää  j.tuta  iraStaan;  detta 
m — ger  ej,  hvad  jag  nyss  yttrade,  tämä 
ei  tiettä  fitä  1.  ole  fttä  hjaStoin,  mintä  ä8> 
ten  laufuin;  m.  sig,  v.  r.  pnljna  1.  fanoa 
ristiin  1.  tal^ba^äin  1.  lca8ta4)ataan. 

Motsägande,  a.  Jvastaon^fanohja  1.  »fanomai» 
nen,  «jaStattainen,  toa8ta4;atainen,  i)l)t'å--pu 
tämätiin,  l)f;teen  fofjimaton,  ri8ti--riitainen, 
eriätoäinen;  ett  bref  af  m.  innehåll,  toiSta 
I.  rtjastaan.fanotoata  1.  hjaetattaista  fifättä» 
Uiä  1.  ^ufjuipa  tirje;  m.  rykten,  eviäujäifet 
1.  i)t)tä4iitämättömät  1.  jvastaffaifet  1.  »agta- 
I;ataifet  f)ut;ut. 

Motsägelse,  f.  nja8taan--fanomu6  1.  »f^tf^wi' 
nen,  lra6ta  =  fana,  n)a6tu8tu8,  n)a6ta=I)ata, 
Irvi8tattaifuu8,  ri8ti=riita,  lua6ta=riita;  han 
tål  icke  m — r,  l^än  ei  tävfi  tt)a6taan=fano» 
mifia  1.  n?a6ta4anoja;  gör  det  utan  m., 
tee  fe  toaStaan  fanomatta  1.  iBäittämättä  1. 
riiteicmättä;  detta  innebär  en  m.  af  det 
föregående  1.  ofvan  sagda,  tämä  OU  riStt» 
riibasfa  1.  ristisfä  fen  fanefa,  mitä  ebettä 
on  fancttu,  tämä  on  ebettistä  1.  l)Hä=mai» 
nittna  icastoin  1.  toasta» taataan,  tä8fä  on 
iiHiSta^ata  1.  iraStattaifuuS  ebettä  fanotun 
fut;teen. 

Motsägelseanda,  f.  jraStaan  fanomtfen  1.  fiis»^ 
tämifcn  fialu,  n)a8tn8tu6=l^alu. 

Motsätta,  V.  a.  panna  n^aStaan;  m.  sig,  v.  r. 
panna  1.  otta  1.  tät)bä  1.  inttää  1.  luäittää 
lva8taan,  otta  1.  tel)bä  tt>aetoin. 

Mott,  n.  toi,  toifa,  motti. 

Mottaga,  V.  a.  se  Emottaga. 

Mottfly,  n.  se  Klädmal. 

Motto,  n.  motto,  aine=fana  1.  4aufetma,  efi=fana. 

Mottryck,  n.  ica8ta4Mino,  a^aaStaan^aiito  1. 
4^ainaminen. 

Motverka,  v.  a.  itiaituttaa  toaStaan  1.  tataiftn, 
n?a6tU8taa;  se  Motarbeta. 

Motverkan,  f.  toaSta^toaitutuS,  n?a6tu8tu8, 
n>a8taan4ito. 

Motvigt,  m.  tva6ta4ainc,  h.m8ta4niuuu8;  (fig-) 


4i6 


Mot 


Mul 


tva8ta4>aiito ,  ^ainO't»a«tife  (=fteen),  tuaStin 

(=imen). 

Motvilja,  f.  hiasten=mieltftj^8,  wa§ten4uontot= 
fuuö,  inf)o,  ttjlEtétVö,  ittaeta^atoiiiutS;  det 
vacker  min  m.,  jc  on  icaeten  1.  JDaStotn 
tuontoaut,  [c  on  minuöta  ittaöten^uontoiöta 
1.  ivaétcu=nneltötä  1.  H)a8ta4;atoiöta,  je  mu 
mta  iufjottaa  1.  ilettiiä  1.  U)Ifi8tl)ttaä;  göra 
ngt  med  m.,  tel}bä  j.fin  Jr»o8tein  1.  teaSten 
luontoanfa  1.  micltänfä  1.  toäfinäiiestt. 

Motvilkor,  n.  iuaöta=ef)to  1.  =eI;bot  QtL)- 

Motvillig,  a.  i»aeten  =  Uiontotnen  1.  =inie(iucn, 
tuaöta^atoinen. 

Motvillighet,  f.  se  Motvilja. 

Motvind,  m.  ivasta^tuult,  hjaStaineii  tuuti;  vi 
hade  m.,  meiUä  cU  ujaöta^tuuli,  tuuU  oU 
meidä  ipaStainen  1.  icastaSfa;  segla  i  m., 
^urjel^tia  nja8ta=tuuleen  1.  ivaSta^tuuIta. 

Motvittne,  n.  lr>aStaan=tcbi8taj;a,  Jt>aSta=»ieva8= 
mie8,  icaStaiueu  1.  ivaötaan  tobiötaira  n,ne= 
ras  mteö. 

Motväder,  n.  se  Motvind. 

Mot  väga,  v.  a.  h)aétata  pamc  1.  painoa,  :t5at= 
naa  »»aötaan,  ).ntää  tafatta  1.  taja4^atnoefa, 
ivaStata,  otla  waSttmena  1.  »raSta^ainoua, 
wttaå  1.  ^itää  tuertaa,  oHa  irertaiuen;  m. 
ens  inflytande,  ;?ainaa  1.  ).ntää  j;.fuu  mal)= 
tia  iv^astaan,  otta  j.fuu  mal;bin  ittaötimeua 
1.  toaeta^aiuoua;  det  ra — ger  ej  hans  god- 
het, fe  ei  luaStaa  Ijäuen  I;l;»»^t)ttäufä,  ei  ote 
l^äueu  t}i)iin)t)teufä  Jx>evtai8ta,  ci  :|3ibä  wtxtaa 
\)'änin  f;t}n.n}i)belteuiä. 

Motvänd,  a.  iwaStaau  fciäut^utjt  1.  fäänncttl^, 
h.ta8ta8)a  oletoa,  teaStaffaineu,  teaötaineu, 
njaöta^äiucu. 

Motvärn,  n.  li\i6tuStu8,  ^uoteu»^ito,  Jra8ta= 
rinta;  göra  m.,  sätta  sig  till  m.,  nouSta 
iraötaan,  ).^uoIuStaa  1.  iuarjetla  ttfeän(ä,  pu 
tää  ^uctianfa,  tebbä  n^aSta-^riutaa. 

Mucka,  v.  n.  I;iigfua,  mutista,  ^t)fää,  ^5ufa^= 
taa,  mufaf^beila,  )>ää8tää  ääntä;  jmr  Knysta. 

Mudd,  m.  (jjhoxinus  laevisj  f^itali=fata. 

Mudd,  m.  toit(a=faIn?oiucn,  ranue=turh3a;  Oapp- 
mudd)  ^^cSEi. 

Mudder,  n.  mura,  muta,  liete  (»ttecn),  rljönä. 

Muddermaskin,  m.  se  Mudderverk. 

Mudderpråm,  m.  )^er!au8  =  ID8[i,  lUUta4o8fi  1. 
4autta. 

Mudderverk,  n.  muta-niaftiua,  (iettecn4uoma= 
ri,  nuiban» tuoman,  ^jevfauS»  1.  ^^ertuu^  1. 
^•>cn!ou64aito8  1.  =fcnc  (=een),  ^ioI)jan|)erf'uu= 
Iaito8  1.  =tonc,  ruoi-^VmtS^fone. 

Muddra,  v.  a.  ruo):ata  (4ipaan),  )Jerata  (=rfaan) 
muraSta  1.  ticttcc^tä,  ^nntfoa,  ^jerata,  iuo= 
ba  umtaa  1.  muvaa  V'i>lMii<?ta;  m.  med  kö- 
len (i^yot.),  H}Utää  mutaa  tööliUä. 

Muddng,  a.  murainen,  lietteinen,  mutainen, 
vi)önäinen. 

Muddring,  f.  lietteen  1.  ntubau  tuominen,  V^ot; 
jan't>ertau8,  ruopi>au8. 


Muff,  m.  ^)uu^!io,  Iäft'turn)a  1.  ^uul^fa,  mul)U>i. 

Mufti,  m.  mut;ti,  jjurttitainen  tuomavi  ja  i^ixt^^x. 

Mugg,  m.  muti,  fi)J^a,  fi^jpouen;  (hästajuk- 
dum)  icuo^ifen  rohtuminen. 

Mugga,  v.  n.  mutcitaa  (^ttan),  mutuStaa,  mu» 
tn6tet(a,muteroita(=tfen),umunuttaa,nät^6tää. 

Muhamedan,  m.  iUJalpmettitaiucn. 

Mula,  f.  aafi4)et»ouen,  aafi. 

Mulatt,  m.  mutatti. 

Mulbete,  n.  farja4aibuu  (4umen),  laibun. 

Mulbärsträd,  n.  mut^5eri  =  ^uu,  fitftiäi8V^UU; 
(hibl.)  metjä'-nni!unaf)uu. 

Mula,  ni.  turpa,  fuono,  tirfo. 

Mulen,  a.  pitiinueu,  pitioe8iä  (otewa);  m— t 
väder,  ^jitttjinen  itma,  ^ittoi^fää;  himmelen 
är  m.,  taiicaS  ou  ^itweSfä;  bli  m. ,  ntennä 
^itween,  ^jitvoettwä  1.  pitmeSt^ä;  öfverallt 
m.,  umpi^itttjeöfä,  umpikanteen  )jitt:3e8fä; 
(fig.)  ji)nfeä,  ipalju,  juro,  furutlinen;  han  är 
m.  i  hågen,  t;äuen  mieteujä  on  fi^nteä  1. 
realju,  Ijän  on  jt)nteätlä  1.  mn8tal{a  mietettä. 

Mulkorg,  m.  !uono4oppa,  ^ää^fopja;  (fig.)  tur* 
^a4uit!et. 

Mull,  f.  tnutta;  han  gömmes  i  m — en,  f)än 
peitetään  multaan;  af  m.,  multainen,  mut» 
ta^;  betäcka  med  m.,  inuttata  (»ttaau),  mut» 
littaa,  peittää  ntnttatta;  uppkasta  m.,  mul- 
tia, luoba  multaa. 

MuUa  sig,  v.  r.  te^bä  fijanfa  1.  titanfa  mut^ 
taan,  mi)ttertää  itfeänjä  1.  mutteroita  (=tjen) 
muttaSfa. 

Mullbänk,  m.  mutta^eufti,  muttimu8,  multa, 
feinä. 

Mullfösa,  f.  se  Mullplog. 

Mullhög,  m.  mutta4äjä  1.  -foto,  multi4aia. 

MuUig,  a.  lit;au  =  ti)lDetä8  (»Itään),  ))ut;taffa, 
taSmarainen,  U)tleri>ineu. 

Mullklimp,  m.  mutta  »f oftare  (=een),  mutta» 
paatin  1.  kimpale  (=een)  1.  »nöffi. 

Mullplog,  m.  mutturi,  multi  aura. 

Mullra,  v.  n.  it)mi8tä,  ji}ti6tä,  jijtä^beltä  (»te- 
len), ji}mät}bctlä,  tömät)beltä,  ji^rä^betlä. 

Mullrik,  -stark,  a.  muttattja,  multainen. 

Mullsork  1.  Mullvad,  m.  (talpa)  m^tirä,  nUjfrä. 

Mullvadsfälla,  f.  ml}t}rän4auta  1.  4ouffo. 

AluUvadshög,  m.  nn?l}rän=mätä8  (=ttään). 

Muina,  v.  n.  o.  inipers.  ^itroc8tl}ä,  pitl»itt»ä, 
mennä  1.  fä^bä  pitlceen;  (mnåninyom)  p\[< 
ireittä,  ^ituntettä,  lieutljä,  tieutciltä;  himme- 
len m— r,  taiiitaö  menee  pitiseen  1.  )jitant« 
ti)i);  det  m— r,  ilma  pitlvittelee  \.  menee 
pillr^een;  hans  ansigte  m— de,  Itänen  Xa?'' 
tDonfa  fijni5i8ti)iwät  1.  ^5iment^i>»ät  1.  muS- 
teuilvat  1-  tuimeuiivat. 

Multipel,  m.  fertaiuen,  muttip^^eli,  moninaiS' 
tutu,  {■erta4utu. 

Multiplicera,  v.  a.  ferrota  (4can),  feitoa  (»rrou) 
monistetta. 

Multiplikand,  m.  ferrcttan.>a,  moni8telta>ua. 

Multiplikation,  f.  ferto,  !erto4a8tu,  ferrontc 
monistus. 


Mul 


Mun 


447 


Multii)likationstabell,  m.  !enento4aulu,  !erto 
tauiu. 

Multiplikator,  m.  fcrtoja,  niontStelija,  mo 
nistaja. 

Multna,  v.  n.  miibätä  (»tiinen),  (om  träd) 
la^Dta  (■^can);  m— d ,  mäbänn>?t,  mätä,  ta= 
^onnut. 

Mulåsna,  f.  {)cirDié=aafi,  numlt. 

Mumie,  m.  tliuumia. 

Mumla,  v.  n.  ji^nStn,  imiti?ta,  ItlöfiStä,  iro 
ft?ta,  morista,  mi3ti5ttää. 

Mummel,  n.  jitj^ina,  mutina,  ivofina,  möfö 
tpö,  morina. 

Mumsa,  v.  n.  mofuta  (-uait),  mäl;ftä,  mufel= 
taa,  mijfeltää;  m.  pä  en  brödbit,  mufettaa 
1.  mä(}fiä  1.  mofuta  Iei»än=:pataa. 

Mun,  m.  juu;  liten  m.,  ^.neni  fuu,  fuuffonen 
fuu^>^3onen;  taga  ngt  i  m — nen,  ottaa  j.fin 
fuubunfa;  en  m.  full,  fuuKinen,  fuun  täi}fi; 
med  en  m.,  ^l;tä  fuuta,  l)I;teen  iuuf)un;  ej 
öppna  m— nen,  ei  aroata  fuutanfa,  ei  bii8= 
fua  1.  laufua  fanaafaan;  draga  på  m — nen, 
luetää  fuutauja  nauruun  1.  UMl)uun;  vrida 
på  m— nen,  muifi§tefla,  lr>äänncllä  fuutan= 
fa;  håll  m — nen!  ote  u^aiti!  fuu  1-  fuuft  1. 
fuunne  fiinni!  ifjitäfää  1.  )>ibä  fuuft  1.  fuuu= 
ne  (fiinni)!  taga  ngn  brödet  ur  m — nen, 
nncbä  1.  ottao  leifsä  j.fun  fuuSta;  det  vatt- 
nas i  m— nen  på  mig,  n.Kfi  fuubuni  tulee; 
lägga  en  ordet  i  m — nen.  ^anna  j.futtc 
fanat  fuubuu,  oHa  fätfinä  j-fulte;  bruka  m. 
på  ngn,  i;auffua  j.tuta,  {;amma§taa  j.hilte; 
vara  stor  i  m.,  otia  fuuri  1.  leireä  fuuö» 
tanfa  1.  fuutas  (=aan)  1.  fnuri=fuinen;  hafva 
ful  1.  grof  m.,  vara  ful  i  m — nen,  cUa 
fuu^^jaltti  1.  fuuiaS  (=aan)  1.  fuuri-'fuinen  1. 
^al^a  fnuStanfa  1.  ruma=fuinen;  taga  en  or- 
det ur  m— nen,  fi)öbä  fana  j.fun  fuu§ta; 
det  är  i  hvars  mans  m.,  fe  cn  jofa  mief)Cn 
fuuSfa  1.  l^nuIiCa;  tala  ur  m — nen,  ^niliua 
fuunfa  ^u^taaffi;  slå  en  i  m — nen  med 
ngt,  Ii)cbä  j.fin  j.fun  furffuun,  It}öbä  jUfin 
j.fun  fuuta  itjaStcn  1.  fuun  |JääIte;  han  fick 
stryka  sig  om  m.  dermed,  fai  oKa  1.  jää= 
bä  ilman  1.  :>3aitfi  fitä  1.  ofattomaffi  fiitä, 
je  meni  ^äuen  fuunfa  firoutfe;  stryka  en 
om  m — nen  med  ngt,  furiellä  1.  fufaiSta 
jCfin  j.fun  fuuta;  ur  hand  i  m.,  fäbeStä 
färfään  1.  fuubun;  rätta  m— nen  efter  mat- 
säcken, ^auna  fuu  fäffiä  myöten  1.  fäfin 
mufaau;  hvaraf  hjertat  är  fullt,  derom 
talar  m — nen,ftjbämcn  fljII^ljbcStä  fuu  ^mt^UU. 

Munart,  m.  murre  (=vteen),  fieli=murre,  pu= 
l^ecn  ^arfi  (»rren). 

Mundera,  v.  a  luaatettaa  1.  ^jufea  (fota^hjäfeä). 

Mundering,  f.  toaattcuS,  hjaatteet  (pl),  ^vdn, 
lota»)Jufu. 

Muufisk,  m.;  få  sig  en  m.,  faaba  traSten  fuu= 
tanfa  1.  fuunfa  ^'äöCtc  1.  fun^tilliffa. 

Munförråd,  n.  vuofa^jrava  1.  »ipavat  (pl-)y 
muona»roarat. 


Mungiga,  f.  buuli^ar^^u. 

Mungipa,  f.  fuun=^3ieli,  fuU-^JlcIi. 

Muuharpa,  f.  f;uuii=^artJpu. 

Munhuggas,  v.  d.  fjammaSteHa,  fii^tcQä,  rii« 

beöä  (=teren). 
Munhåla,  f.  fuuu^fifuS  1.  =faato. 
Munhäfta,  f.  se  Tunghäfta. 
Municipalitet,  f.  fau)5uugin  baflituS,   ^jaiffa» 

baflituS. 
Munition,  f.  fota^Jrarat  (pl-)- 
Munk,  m.  munffi. 
Munkafle,  m.  fita  =^ f a^5uta,  fuu=fa|)uta  1.  -pa* 

lifta. 
Munkaktig,  a.  muuffimainen,  munfin=tapaiucn. 
Munkcell,  m.  muntin«fop^3i  1.  =fammio. 
Munkdikt,  f.  munfin=rnno,  munffiIai?»runo. 
Munkdrägt,  m.  munfin'-))ufu  1.  ^tuaatteet  (pL). 
Munkhufva,    -hätta,  f.  muntft^l^attU  1.  *W^- 

rä,  mimffi4^äätinc  (=een). 
Munkkloster,  n.  munffi^noStart. 
Munkkål,  m.  se  Vattenklöfver. 
Munkkåpa,  f.  munffi=faa^u  I.  «Jtjiitta. 
Munklatin,  n.  muntin^atina. 
Munklefnad,    m.,  -lif,   n.    munfin^eto   1.  «etä- 

mä,  munfittinen  elämä. 
Munklik,  a.  munfin=näfijinen  I.  «laltainen  1. 

=ta))aineu. 
Munkock,  m.  ]^otol»foffi,  eto^foffi. 
Munkorden,  m.  muiifiöto,  munfti»funta. 
Munkpanna,  f.  munffi^auuu. 
Munkristen,  m.    (fig.)  fuu  =  friötitt^,    ulf0'fri3' 

tittv,  ulto^fuKattu. 
Munksaga,  f.  muufin-fatu  1.  havina,  munffi* 

fatu. 
Muukskallar,  m.  se  Kamillblomma. 
Munkskrift,   f.,    -stil,    m.    munffi^firjOttuS   1. 

kirjaimet,  munffilainen  firjoitnS. 
Munktiden,  m.  munffilai§=aifa,  munffien  atfa» 

faufi  (»ben). 
Munkväsende,  n.  munffilaifuuS,  munfiöifuuS, 

muntilliä»  1.  fuostari^olot  (pl)- 
Munlack,  n.  fuu4affa. 
Munlag,  n.  fuolaimet  (pl),  fuolain  (*imen). 
Munlim,  n.  fuu»  1.  ^uuli^iima. 
Munlås,  n.  (fig.)  muna^uffu,  fuun  falpa. 
Munliider,  n.;  hon  har  godt  m.,  ^än  on  liu» 

fa3  1.  f)t}tt)ä  fieleltänfä,  ^än  on  l^tinjin  fiele* 

h^ä  1-  fietas  (=aan). 
Munpomada,  f.  bunIi=tooibe  ('teen). 

Mnnröta,  f.  fuun=mätä. 

Munsbit,   m.  fuu^pala;   i   en  m.,   Ijl^tenä  fnu« 

^jalana,  p^beSfä  nielauffeSfa. 
Munsjör,  m.  junftavi,  muufijöri. 
MunskoUa,  f.  fuun=nitfo,  buulten  rol^tuma  1. 

nilfi;   barnet  har  m.,    fa)3fen  fuu  on  nilel» 

lä,  Ia)Dfen  ^uufet  otxtat  rol^tuneet,  lagfen  on 

buulisfa  rol^tumia. 
Muaspröt,  n.  tunuuSttn  (4men),  tuntc»fartt)t, 

(;amma6tin  (=imen). 
Munsterherre,  m.  fatfoja4)Crra. 
Munstycke,  n.  ]^ammaS»iuu,  imufe   (»ffeeu), 


4-18 


Mun 


MUB 


mitn§tc!fi;   (pd   bläsinstrumenter)   [)milUUp-- 

pak  (-'CCtv,  juutin  (»ttimen). 
Munstyf,  a.  fclpa^fuinen. 
Munter,  a.  rattoifa,  Ii}eti[(inen,  I^§tifäS  (=tfään), 

iloinen,  l)iipt'ä,  toitfaS  (»ffaan);  uär  han  är 

vid    m — t    lynne,    är   han    ganska    treflig, 

oKe§ian[a  ifoifefla  1.  fcilpeäUä  mieteöä  l^än 

cu  t)tjmn  I^Sti;  m — t  kalas,  rattoija  1.  tioi= 

nen   tc^ti;   en   m.   sällskapsmänniska,   xaU 

toifa  1.  ilcincn  1.  tt}«tifäS  1.  ^auöfa  feura= 

mieS  1.  =funi).''Vani. 
Muntergök,  m.  t)ulin.nli. 
Munterhet,    f.    rattcifuuS,    f)i({JeV?,    «.n(ffau6, 

itoifuuS,  It}öttIIil>^ö,  iloinen  mieli,  iIo=mie= 

lift^^S. 
Muntert,  adv.  rattoiiaSti,  fjil^cäSti,  luilffaaSti, 

t^8titfää?ti,  Iij6tifliie§ti,  i(oi[e§ti,  ilo^mietin. 
Muntlig,  a.  fuu^fanalliuen,   fuuHinen;   m.  un- 
derrättelse, juu^fana;    m— t  löfte,    fuu=fa= 

nallinen  1.  fuuUinen  lu^auS. 
Muntligen^  adv.  fuu^fanalla,  fuu=fanaiftn,  fuul= 

tifeeti. 
Muntra,  v.  a.  iloiltaa,  ita^uttaa,  ]^un?ittaa,  ]^^= 

tpittää   mieltä,  I;i(poittaa;    m— s  upp,  f)[U 

)t>i§t^ä,   ilafjtua,   ifogtua,  ratota   (-ttonen), 

tulla  iloifefft;  m— nde  tidsfördrif,  ilaf)utta= 

tca  1.  iloinen  1.  f)ilpeä  I;u»itu8. 
Muntration,   f.  ^Ii:itu6,   f)U»itteIu,  ^ilaStuS, 

tlot  (pl.)- 
Muntrationsråd,  n.  iIo=  1.  l^utoi^meStari. 
Muntrad,  m.  se  Munspröt. 
Munvek,  a.  ^efläM'uinen. 
Munvig,  a.  fieletuä,  fieleöinen,  li^o/fieli;  (stor 

i  mun)  fuuIaS   (=aan),   (sqvalleraktig)  fielaö 

(=aan). 
Munvighet,  f.  ficteic^^S,  li^D^ietiftjljö,  ficIauS, 

juuIaijuuS. 
Munväder,  n.  tl)(;iä  pni}t  (=een)  1.  loru,  tiir- 

^öt^S,  jaaritus. 
Mnnöppning,  f.  fuu=ma(o. 
Mur,  m.  muuri,  liiri^feinä  1.   =aita;    stadens 

m— ar,    fau)Jungin   muurit;    kyrkogårdens 

m.,  tirfto=tarban  titei»aita. 
Mura,  v.  a.  o.  n.  muurata;  m.  igen,  muurata 

umpeen  1.  fiinni. 
Murare,  m.  muurari,  muuraaja. 
Murarbete,    Murararbete,    n.    muurauS  =  t^ö, 

muurarin»tt)i5,  muuraaminen. 
Muraregesäll,  m.  muurarin=tiiäCi  1.  --fäCi. 
Murarehandtverk,  n.  muuravin'ammatti,  muu= 

rau84äftt^ö. 
Muraremästare,    m.    muurari=  1.   =muuraaja= 

mestari. 
Murbruk,  n.  fatoi=ruufti,  laaSti,  falr»i=  1.  faltfi= 

fefo;  slå,  älta  m.,  fefoittaa  fa»i=ruu!fia  1. 

jattjea. 
Murbrukslår,  m.  fatoi^fotti. 
Murbräcka,  f.  muuriu^rutijin  (nmen)  1.  =mur= 

rin  (=rtimen),  muurin-murtaja  1.  =fävtijä. 
Murgryta,  f.  wavtmuS,  muuri')?ata. 


Murgrön  1.  Murgröna,  f.  (hedera  felix)  mu» 

ratti,  muuri--nief)reä. 
Murhacka,  f.,  -hammare,  m.  muuri-toafara  1. 

»luoffa,  tiifi-tuotfa. 
Murken,  a.  la^c,  Iaf)onnut,  maf)i,  ma^ea,  ma* 

^iunut,  mätä,  ^^eiifainen,  |)et)faunut,  )jer8ta, 

iperStaunut;  m — et  träd,  la^o4'uu,  lauennut 

1.  ^erStaunut  ^uu;  m.  stubbe,  ^eiifiö,  la£)0» 

:|3cffö;   m.   tand,   mätä^ntnma?,   mabiunut 

^ammaS. 
Murkenhet,   f.  lafio,  M;ou§,  ^>er§tau?,  ^^ebfai» 

fuuS,  :pef;fa. 
Murkla,  f.  (morchella  esculenta)  mor§!i,  lanta* 

fteni,  trucl)en=fieni,  bu[;ta=fieni. 
Murkna,  v.  n.  labota  (=oan),  laboutua,  malteta 

(»enen),  ma^iuta,  maf)iétua,  ^^c^tauta,  )je^« 

laantua,  ^erStca,  )^erétaantua. 
Murmeldjur,  n.  (arctomys  marmota)  murmcli, 

murmeii=eläin  (»imen). 
Murning,  f.  muuvauS,  muuritt^efo,  muuraa* 

minen. 
Murra,  v.  n.  se  Morra. 
Murrhär,  n.  n?iiffet  (pL),  fucno-faricat,  nää* 

njcUt;  (/j"n;  Uemenet. 

Murruta,  f.  (asplenium  crenaium)  touoreiuen 
|)iiren=)5orra8  (=rtaan). 

Mursand,  m.  laaSti-fanta,  ruuffi=ianta  1.  =I)ieta. 

Murslef,  f.  fat»i4ufttfa,  fatpi=Iapiainen,  muuri* 
luftffa. 

Murslägga,  f.  muuri'!uriffa  1.  =ftafara. 

Murst>,-n,  m.  muuri=!i»t,  unni=fitt»i. 

Murtegel,  n.  tiiti,  muurt=tiiti,  uuni=tii(i. 

Murverk,  n.  muuritue,  muurit  (pl-)- 

Murört,  f.  (gysophila  muralis)  muuri=rauniffi. 

Mus,  f.  ^iiri. 

Musblack,  a.  :^iiriffa,  l^iiratfo,  l^iiren-farn^a  1. 
^farnjaincn. 

Musch,  m.  muöf^  muSfa,  fa§voo4aa8tavi. 

Museiman,  m.  2)k£)omettiIaineu,  muSlemi. 

Muser,  f.  pl.  runottaret  (pl-  af  sing.  runotar). 

Museum,  n.  mufeo,  taibe=njara8to. 

Musfrat,  n.  ^iiren=fticmä. 

Musfärg,  m.  ^iiren-'!ara^a  1.  »toäri. 

Mushål,  n.  f)iiren»reifä  1.  4ouffD. 

Musicera,  v.  n.  foiteKa  (»ttelcn),  barjoittaaj 
foitantoa,  ))elaitta. 

Musik,  f.  muftifi,  foitanto,  foittelc,  foittamuS; 
lära  m.,  ci^ettaa  foitantoa;  sätta  m.  tilli 
verser,  i^anna  1.  laatia  »ärf^i^in  1.  h?är* 
fi^ille  nuotti  1.  mufxiti,  panna  1.  laatia  tcäx*- 
ft)t  foittelc  Ile  1.  foitannoUe;  gardet  har  god) 
m.,  t)entiwartija=»äellä  en  |?lrä  mufiitt  IJ 
foitto^nnta  1.  foittajisto. 

Musikaliehandel,    m.    foitin  =  fau^^a,    nuottii 

fauH'^- 

Musikalier,  m.  pl.  mufiifi»  !■  fcitto^  1.  foitanto* 
nuotit. 

Musikalisk,  a.  mufiitiu,  muftitittinen,  foitan- 
noUinen,  foitanncn,  foitteloUinen;  m.  aka-« 
demi,  foitanuoUineu  1.  mufiiti»  1.  foitanto«> 
afatemia;  m— t  instrument,  foitto^neurco  1. 


Il  n  « 

'falu,  fottin  (-ttimcn);  m— t  öra,  nmftift» 
toxwa,  foitantc=f'orU)a,  mufti!iKc  1.  foitan» 
noöe  tarita  hmva',  han  är  mycket  m.,  Ifån 
:j3aIion  vafa»3taa  1.  f;arjoittaa  fottantoa,  f;än 
CU  [; virin  iLMtanucn=I;aIutnen  l.^arraS  (niaan) 
].  fcitannoUc  bavraS;  m.  person,  foitaunon= 
1.  inufiiftn-[;arra§taia,  fcitannDn=tjaIuinen  1. 
fcitcn=taitaum  1.  foitto-taitctnen  fienfilö,  foi» 
taimcn=taitaia;  den  sorlande  bäckens  ra — a 
ljud,  lirtfctpäti  :|5uroit  fitlo^fälriclhten  ääni  1- 
fiitoinen  fDimiucn. 

Musikaliskt,  adv.  nutfiifittilegtt,  jottamioflt[eS= 
ti,  fottoUiieSti,  jitIo=foiutoife§tt  1.  =äänife§tt, 
foiben,  foijcogti. 

Musikant,  m.  mufifaiitti,  fcitto=nie!fa,  foittaja. 

Musikdirektör,  m.  imifttfi» tivcl;ti}l5vt,  foitan= 
itcn^jcBtaja. 

Musikinstrument,  n.  fotttC^ncmuo  1.  =Mu,  \d'u 
tiu  (»ttimen). 

Musikkännare,  m.  ntuftifilt=^  1.  fcitanitcn=timtiia. 

Musiklärare,  m.  imifiifili'  1.  [oitanncn=Dpetta|a. 

Musiknoter,  f.  pl.  inu[tifi=  1-  foitanto=niictit. 

Musikus,  m.  foittD=inicö,  fotttD=taituvt,  foitan» 
itcn=  1   inufiifin=taitaia. 

Muskat,  m.  muSfati. 

Muskedunder,  m.  Iv;ift4^t)§ft),  mugJetuitteri. 

Mnskel,  m.  iU)a§  (4|cn),  lif^a^fuont,  jäunc4il)a, 
jäntäre  (=CCn);  spänna  musklerna,  jämtittiiii 
1.  ipcnnistaa  tifjaffct  I.  jäutärcet. 

Muskelbyggnad,  m.  libagten  1.  Itl^a==fuontcn 
rafennug. 

Muskelkraft,  f.  ![if)ag=  1.  jäutärc=»oima,  riui= 
miin  jäutcto^DS  i.  ulointa. 

Muskelstark,  a.  jäiiteiwä,  luäfeltiä»  1.  jänteroä» 
juoninen,  hjäfewä  ruumiiStanfa  1.  Uf)eigtan= 
\a  1.  It^a!fi§tanfa. 

Muskelsystem,  n.  se  Mnskel  byggnad. 

Musketerare,  Musketör,  m.  ntuStet^iirt,  )5l)6fi}= 
foturi. 

Muskott,  n.  ■muSfctti. 

Muskulös,  a.  jänten^ä,  fuontfaö  (=ff"aau). 

Muskusdjur,  n.  uiugfuö^l.  mtjgft^eläin  (»imen) 
1.  =^uftt. 

Musköt,  m.  mugfctti,  fota=:tM}§ft). 

Musrumpa,  f.  (mynsurus  minimus)  r;)iiren=I;äntä. 

Musselin,  n.  nini>nini,  nottois^^alttina. 

Musselskal,  n.  raahiu^fentä  1.  »faufato,  näfin^ 
1.  fcmman^fijufi  (^nnen). 

Mussera,  v.  n.  iuaaI;bota  (=toan),  tuaal^toetta. 

Mussla,  f.  vaattu,  fcnnna,  farin=fauf'aIo. 

Must,  m.  mcl;u,  nianto,  ncgte  (=een),  h^äfi 
(-en);  m.  af  äppel,  omenan  negte  1.  mef)u; 
jordens  m.,  ruumiin  me[;u  1.  ttäti;  koka 
m— en  ur  köttet,  f  eittää  met;u  1.  ixnifi  Ii= 
liasta;  (fig.J  me()u,  ^bin  (t^timen),  pava§ 
(»aan),  n)äfi,  tooima;  uttaga  1.  suga  m — en 
ur  ngt,  imeä  l.  ottaa  jstfin  mt1)ii  1.  paxaS 
1.  t}bin. 

Mustasch,  m.  teitffct,  nääiiutit,  l^uuli^ljarta. 

Mustascherad,  a.  iDiiffelliuen,  ]^uuU4^arraUt» 
nen,  tt)iifft=mei!a. 

Soenskt-Finslt  Lexikon. 


My( 


449 


Mustig,  a.  mel)nfa§  (=!faan),  mclniinen,  mc» 
I)eivä,  inantoineu;  m.  jord,  mebu^man,  me* 
t;uiueu  maa;  (Jig.)  mcf^ciuä,  tufciua,  iponte* 
iva,  iPoimataS  (=ffaau);  han  gaf  ett  m— t 
svar,  [)än  tt)a8ta[t  meBcunigti  1.  tufciBagtt, 
antoi  1.  tefi  tnfeiran  1.  Vi>nteu>an  ivaötauf. 
fen;  (phmp)  rnofatncn,  tin-feä,  ^^affu;  en 
m.  historia,  ruotaincu   1.  |)af)u  juttu. 

Mustighet,  f.  mel)ui)uug,  mel;enn)t}g;  tufen^uug, 
li?oima!f'uu8,  ^ontemmS;  ruofaifuug,  törfe^g; 
jmfr  Mustig. 

Mustigt,  adv.  mclKti^ägti ,  tufeiv^agti,  ^t^unte» 
luagti,  icäfetoägti. 

Musulman,  m.  2)?af;ometti(aiuen,  muStemt. 

Mnsärter,  m.  pl.  (vicia  cracca)  I;tiren»totrnat 
1.  »f^erneet. 

Musöron,  n.  pl.  (hieracium  pUoseUa)  r;arafan- 
feftano,  nuttertva,  f;iircnfor>t)an=lef)ti. 

Muta,  V.  a.  tal)joa,  Ial;jata,  lunfia;  m.  doma- 
re, IaI)joa  tuomaria;  m.  ned  en  sak,  laf;. 
joitta  1.  lafijomaKa  tutcta  (=ffcau)  1.  :})atnaa 
atag  afia. 

IMuta,  pl.  Mutor,  f.  fa(ija,  latojat,  taljjug,  fa^» 
juffet;  taga  m— r,  ottaa  Ia[;joja. 

Matkolf,  m.  tatjja^foutti,  Ial;ja=fcira. 

Matsedel,  m.  faiföog-Iut-^^a,  unioren  :|,'crfau3» 
Xxxifa,  faiu,>og=firja  1.  ^u^iftrja. 

Mutter,  m.  tultfa,  mutteri. 

Mycken,  a.  i^jaljo,  )^aljon;  m— et  f  >lk,  :t3aIjon 
1.  ^>aIjofta  1. 1)i;iiiägti  liHifeä;  m— en  tid,  :j)aIjon 
aitaa,  i[o  aifa;  m— en  möda,  ^^aljon  toaittjaa, 
fuuri  ivaiiva;  med  m— en  möda,  [uureöa 
1.  ifotta  ipainmtta,  ^mljoKa  tuainiaa;  han  har 
m— en  lärdom,  I;äucUä  on  V^fjcn  1.  :>3afjoU 
ta  c)3j.na;  med  m— en  lust,  fuuretfa  1.  ^. 
iuältä  f;aiut(a;  huru  m— et?  ^jalionfo?  fuin. 
U  1.  hiin  :paIJDn?  mintä  iverran  1.  jt^crta? 
sä  m— et,  så  här  m— et,  niin  :paIjon,  näin 
})a(jou,  fen  toerran  I.  teertä,  tämän  n^crran 
1.  U^erta;  huru  m — et  pengar  har  du.?  :|3at» 
jonto  1.  futnfa  paljon  rallaa  [inulta  on?  så 
m— et  som  du  också,  fcu  hjerran  1.  niin 
:j)aljon  fuin  [innHafiu;  sa  m— et  som  ett 
lod,  luobin  trerran  1.  föcrta;  han  har  m— et 
att  säga,  f)äncttä  on  |.^afjon  fanomigta  I. 
fanottalraa;  det  är  m— et,  det  vill  säga 
m— et,  ftinä  on  jo  :|)aIjon  1.  |5atjoIta,  fe  te» 
fee  jo  l^aljon;  det  är  bra  m— et  sagdt, 
fitlä  1.  fiinä  on  jo  {)\)\X)m  :^^aIjon  fanottu; 
det  kostar  ej  hälften  sä  m— et,  fe  et  m<xh 
fa  :|.ntoItafaan  fiitä  1.  fen  loertaa  1.  |,ntoIifft» 
taan  fitä  1.  niin  j-^aljon;  sa  m— et  jag  vet, 
minun  tietääffeni,  fen  mitä  minä  tiebän, 
niin  paljon  fuin  1.  minfä  minä  tiebän;  så 
m — et  du  vet  det,  en  annan  gång  smäller 
det,  ettäg  ni;t  fen  tiebät,  niin  toiöte  läjä^» 
tää;  han  gjorde  så  m — et,  att  det  blef 
ingenting  af,  f)än  tefi  fen  1.  Utin  |.ia[jon,  ett'» 
ci  fiitä  tuUntfaan  mitään;  taga  lika  m — et 
af  hvardera  slaget,  ottaa  t)^tä  f.^atjon  1. 
57 


450 


My  c 


Myn 


»}f)bcn  tverran  fumiJanfm  lajia;  han  tog  li- 
ka m — pt  betalt  af  hvardera  parten,  cttt 
»t)tä  ^^aljcn  1.  l)()ben  icervan  maffua  hnn= 
mnltattn  riita  =lveljeltä;  det  är  mig  lika 
m— et  Cgodt),  fe  en  ntiiiuUe  1.  nunugta  i)Ijtä 
faifti  1.  l;fe'  faiHi  1.  t)t)ben  tzUWd;  ngt  m., 
)5aljol)fo,  ^jaljotae  (=ffaan);  anse  ngt  vara 
för  m— et,  ))a{jcffia  j.tin,  ).ntää  j.fiii  tiifana 
1.  :|jatjcna,  arlueKa  ^''aljoffi  1.  (iiaffi. 

Myckenhet,  f.  :^aIioue,  jcuffo,  tlttfu;  en  stor, 
ofantlig  m.  säd,  folk,  fiturt,  ääretön  WiU 
jan,  {aii[an  V^^c^nö,  ^mfjcnS  kriljaa,  Un- 
\aa,  ifo,  ääretön  jcutto  iviljaa,  fanfaa;  i 
m.,  paljetta,  jcufclta,  tiifuUa,  bljivin  ^.laljiMt. 

Mycket,  adv.  )3alj,cn,  I)l)win,  I;l)linn  V^^U'-''"'  f"^' 
h?iu;  (framför  komparativer)  ^a(|ca,  ^^aljon; 
(framför  positiver)  h)Unn,  fcwin;  m.  vac- 
kert väder,  {)l)UMU  fauniö  ilma;  hau  är  m. 
lärd,  I)än  on  l)\))x>hx  1.  {clciu  oppinut;  dric- 
ka m.,  jucba  ^^aljon;  han  äter  bra  m., 
Iiän  fiiij  \}\}\mn  1.  aita  V^aljen;  jag  ät  för 
m.,  join  liian  1-  fclvtn  ^.Mljon;  det  gläder 
mig  m.,  fe  minua  pdycn  1.  fji^ivin  tta^t= 
taa;  m.  för  stor,  liten,  fcivin  fuuri,  ^>ieni, 
ttyaäan  fonja^ti  1.  fiiaffi  fuuri,  ^tcni;  du 
är  m.  mindre,  kortare,  olet  ^'•atjoa  1.  ipah 
jon  tpäf)eni^.M,  It)(;ein;pt;  hau  viii  hafva  m. 
mer,  f)än  ta()too  ^^aljca  1.  palicn  cuemniän 
1.  enempää;  sa  m.  bättro,  fitä  1.  fcu  ^fia-- 
rem^i  l.  (adv)  ^jaremmin;  lika  m.  större, 
ijl^tä  ^^aljcn  1.  faman  hierrän  ifom^-n;  han  är 
så  ni.  som  ett  hävsträ  längre  än  jag,  [;än 
on  ^iu!icn  ft^crran  1.  n^rtaa  1.  niin  \>alicn 
fuin  l)inöta  )jitcmj.n  miitua;  så  m.  värre, 
fitä  1.  fen  ).^af;em^n  1.  (adv.)  |jar)cmmin;  sä 
m.  mer  som  .  .  .,  irarfiutiu  1.  ctentin  1. 
fenunenfin  fun  1.  fuin  .  .  .;  du  är  sa  m. 
äldre  än  jag,  att  dn  kan  gä  förut,  fina 
det  niin  :^aljon  1.  ^^aljoa  »anf^em^i  minua, 
että  faatat  ebetlä  mennä. 

Mygg  1.  Mygga,  f.  I;t)ttinen,  {jt)ttt)nen,  f;t)tl}f= 
fä,  fääfft,  fnrnnainen,  mäfäräinen,  tcfari; 
m— orna  dansa,  fääffet  1.  I)t)ttl}fet  furlVO^ 
itiat  ].  l;^^^3eleuiät. 

Myggbett,  n.  f^^ttijfen  J-nircma  1.  ^M^tc  1.  ^ns= 
tämä. 

Myggbiten,  a.  '^V)ttbiflltä  ^urtu  1.  fl}ött),  li^t^ 
tt)iéten  fijömä  1.  i>urema. 

Myggdans,  m.  jääfften  1.  ^i}ttvi§ten  fnnrcnta 
1.  furtrcmincn  1.  I;^))^)elenuncn. 

Myggsting,  n.  se  Myggbett. 

Myggstnngen,  a.  se  Myggbiten. 

Myggsvärm  ,  m.  t)l}ttl?iS  ^Jartoi,  fääfft 4^artt5i. 

Myiologi,  f.  mtjioicgia,  fär^säiS^c^lpi. 

Mylla,  f.  multa,  träfi»  1.  ruc!a=mu(ta. 

Myila,  v.  a.;  m.  jorden,  )?i3l}^!5ttää  1.  möi}ften» 
'tää  maa;  m.  ned,  mullata  (4taan),  ^^eittää 
multaan,  fi)ntää  1.  ^jeittää  maal;an. 

Jlyllig,  a.  mnltajua;  (lucker)  mi5t}f)cä,  fuobfea. 

Mynda,  v.  a.  (ro  baklänges)  Bucirata  (4^aan). 


Myndare,  m.  (hakäre)  f)UOf^nri,  mcfa. 

Myndig,  a.  tät)fi=ifäinen,  täl)be§fä  1.  laiflifesfa 
ijäSfä  (olettja);  blifva  m.,  komma  till  m. 
ålder,  tutla  täl)fi4fäifcffi  1.  tähteen  ifään  1. 
laitlifecn  ifään;  förklara  ngn  för  m.,  }uli6« 
taa  jcfu  täljftnfäifeffi  1.  laiUifeffi  1-  (ati  re- 
gera) traUan^iroittjaf fi ;  (som  har  mycken  be- 
fydetihef)  mal;taiva,  ivoItiaS  (=aan);  (shlt 
och  anspråks/ull)  mal;taica,  rcijffeä,  uljaS 
(=aan);  tala  i  en  m.  ton,  pnljua  rö^ffeästi, 
i^itää  rcijffeää  1-  mafjtaivaa  V"f}ftta,  puljua 
maljtairan  tamman;  taga  en  m.  min  pä  s' 
cttaa  n^altiaau  1.  mal^tannr  muoto  :päällcnfä, 
ruiiuna  (4''eait)  1.  tefeijtvä  mal^tanMffi  1.  malj» 
taivan  näföifefft. 

Myndighet,  f.  täöft'-tfäifl)t)S,  fatHinen  1.  täijfi 
ifä  (ijäu);  (makt)  loattiaifuuS,  tikalta,  ma^- 
taiinut?,  mal)ti;  visa  sin  m.,  nälättää  ma^» 
tianfa  1.  mabtaiiiuuttania;  af  egon  m.,  omin 
hiallcin  1.  luiinn;  taga  sig  för  stor  m., 
ruireta  (^ean)  liian  traltiaaffi  1.  mabta» 
irafft;  gifva  fuU  m.,  ontaa  tät}ft  Iralta  1. 
oifeuS;  (sjelftagen  öfverläysenhet)  Iraltiai* 
f  UUS,  mal;tanninS,  fuureUifuu§,  röijffei?S; 
(embetswi/ndighef)  ir>irfa=funta,  h^atta^aiffa. 

Myndigt,  adv.  (med  myndig  ton)  malitaiv^ai» 
feäti,  funreKifeéti,  inaltiaan  1.  maljtatran  ta* 
icaffa,  ^.niolentairaSti. 

Myndhng,  m.  I;oibofa8  (=ffaan),  (;oI(;ottairia, 
Ijol^olainen. 

Mynna,  v.  n.  |nc§ta  1.  laSfea  1.  )5äättl)ä  jl;fin, 
cHa  fuu  1.  ^^ää  J8|fin;  floden  m — r  i  vi- 
ken, jofi  juoffee  Iaf;teen,  joen  fuu  on  la^» 
beSfa;  gatan  m — r  ät  stora  torget,  fabun  fuu 
1.  ]iaå  on  ifoUe  torille  ^^äin;  v.  a.  se  Mynda. 

Mynning,  f.  fuu,  auffc;  flodens,  kanonens  m., 
itnrran,  fanuuuan  fuu;  m — en  af  ett  eld- 
sprutande berg,  tuti=nntoren  anffo  1.  fuu. 

Mynt,  n.  ralia,  ml)ntti;  eget  lands  m.,  oman 
maan  ral)a;  klingande  m.,  fotoa  raf^a;  smått 
m.,  ))ieni  rafm,  pienet  rabat;  gångbart  m.,  fä^» 
pä  ra^a;  falskt  m.,  toäärä  raf^a;  (myntverk) 
mi)ntti,  miiutifitö. 

Mynta,  f.  (mentha)  minttu. 

Alynta,  v.  a.  tittjutätä,  Ii)öbä  rafiaa,  tcl;bä  ra*' 

f)aa;  m.  guld,  mi)ntätä  fnltaa,  l^öbä  fultaa. 

raf)affi;  m— dt  silfver,  ralpafft  !(t}ijt^  1.  m^n-i 

tättt}  ^o^ea.  i 

Myntare,  m.  mljuttääjä,  raflan 4t)öjä,_  ra^au» 

tefijä;  falsk  m.,  toäärän  raidan  tefijä. 
Myntbeskrifning,  f.  ratsain  fclitt)?,  ra()a=c^>)ji. 
Myntbestämning,  f.  rafjan^fääutö   1.  »fäänniJS, 

ralpan^ariron  jäänti)  1.  määräys. 
Myntbetjening,    f.  m^nttät}8»  1.  mijnttt^allTC» 

lijat  (pl). 
Myntdirektör,  m.  mt)ntti=ttref)t^ört,  raljanl^i^n 

nin=ioI;taia,  mtjtttiötön-jo^taja. 
Myntfot,  m.  raliau^fauta. 
Myntfrihet,  f.  raI;anteon'toa).iau?,   muuttäi»'?' 

toa^anS. 


M  y  n 


M  vt 


451 


Myntförfalskare,  ra.  >r>dävän  vafniu  tcfijä,  va» 

^auncäärentäiä. 
Myntförfalskning,  f.  raf)ati  =  aiäärenni)§,  xvää-' 

rän  raidan  te!o. 
Mynthus,  n.  ]nt)ntti  =  l^iione,  nujntti'  1.  ral;a= 

paia,  raf;anh)öntt4uone. 
Myntkabinett,  n.  int}ntti=fa^tuetti,  raf;a!cfou8= 

^uone  1.  »^Hiittä,  muutai8=ral;a§to. 
Myntklijjpning,  f.  rar)an=kiffau3  1.  «tuei^Sto. 
Myntkonst,  f.  iiU}nttäi}8=  1.  ral;anteon=taito. 
Myiitkunskap,  f.  ra(;au=tieto  1.  »c^^pt. 
Jityntlag,  m.  nn)utti=lati,  ral)an4aft. 
Myntmästare,  m.  mäntti»  1.  im)nttäi)8=meStari, 

vaf)a=ntestavt,  mijnttäpfien  1.  ral)an=teiin  fayt- 

täjä. 
Myntning,  f.  val;an4i)önti  1.  =te!o,  m^nttäliS, 

mvitttäämineu;  falsk  m.,  toäärän  valaan  U}önti 

1.  te!o. 
Mvntordning,  f.  raf)an=  1.  mptm^fääntl',  va 

i;au=afetu8. 
Myutplatt,  -plants,  m.  vaivamaatta  1.  4cpo. 
Myutpress,  m.  va^an=painin  (»imen). 
Myntproberare,  m.  vat;an=tutl'ija  1.  'locttettja 

1.  »tavffaaja. 
Myntprobering,  f.  va^an=tut!imu§  1.  »foctuS. 
Myatprägel,  m.  va[jan=mevtfi,  val;a=fu»a. 
j  Myntregal,  m.  ra:^a{annan  =  fääutö,  vaf;au=av= 
I      Jron  fääittö  1.  tnääväi)«. 
j  Mynträttighet,  f.  iTii)nttäi)§=  1.  vaf;anIt}önti=Di= 

feus  1.  4upa. 
Myntsamling,   f.   vaI;a  =  fofou8,  valjain   Moni- 

va[;aöto. 
Myntsax,  f.  möntti»   1.  valja^petfet  (=ecn)  1 

-m- 

Myntskatt,  m.  mi)nttäl)S=  1.  vafvanltjiintt^tnaffit 

Myntslag,  n.,  -sort,  m.  va^att4aji,  im)nttn4aii. 

Myntstycke,  n.  ralja,  val)a=t'appale. 

Myntstämpel,  m.  vatjan »hitoaiut  (=imcn)  !. 
=mcvfitin  (»ttimen). 

Mynttecken,  n.  mevtft=vaf;a. 

Myntverk,  n.  mi)nttt=  taito8,  mijntti'  1.  vaT;a= 
^aja. 

Myntvetenskap,  f.  mijnttt' tieto,  vatjan» tiebc 
(=teen)  1.  =^oppi. 

Myntvärde,  n.  vafjan^avlDO,  mijntin^avti^o. 

Myntväsende,  n.  mvntti=toimt,  va[;an=iäve8tl;S. 

Myra,  f.  (mosse)  vänte  (»een),  vämeitfö;  full 
med  myror,  vämcinen. 

Myra,  f.  (insekt)  innnvainen,  muuvaT)ainen, 
numviainen,  ant)claincn,  fufiaincn;  han  har 
m— or  i  hufvudet,  luincUä  on  pää  täl)nnä 
afioita  1.  paljcn  pään  =  l;cmmaa;  sätta  en 
m— or  i  hufvudet,  faattaa  j.futa  pään  luai-- 
iDaan  1.  icatiuauffeen,  jaattaa  j.fnn  fovmct 
fatniavigtoon. 

Myrbad,  n.  ninnviaiö-=  I.  muuvatjais^auna. 

Myrbjörk,  f.  (betula  nana)  H)ailviat8=  1.  mata» 
va^oitcn. 

Myrbjörn,  m.  mnuviaiö^tav^u. 

Myrbär,  n.  !arpaIo. 

Myrdun,  n.  se  Ängull. 


Myrgran,  f.  novc=  1.  fovpi=!uufl. 

Myriad,  m.  ml}viabi,  epä^utu,  epä4ufutfnu«, 

jummaton  jonffo  1.  patjouS. 
Myrjern,  n.  nietto»  1.  ntanto=vauta,  ^ölmä»vauta. 
Myrjord,   f.  fuo=niuta,  nTuta=mnUa;  fuo»  1. 

väme=inaa,  vämeiftö. 
Myrkott,  m.  munviaiS-fotti  I.  ■=ftili. 
Myrlejon,  n.  muuvtai8=fcivento. 
Myrmalm,    m.   fuc>  =  vanta  1.  «inalmt,   t)c(mä, 

vantannnta  1.  »mnlta,  tuona=rauta. 
ilyrrha,  n.  niivf^ami. 

Myrslok,  m.  ntuuviai8=nietiäineu  1.  =favf)u. 
Myrstack,  m.  ntunviai§»pefä  1.  =fe!D,  ntuuva» 

f;ais=  1.  unf)oIai8=  1.  fnfiaiö^pefä  1.  »feto. 
Myrstut,  m.  se  Strätta. 
Myrsyra,  f.  (kem.)  ntnuviaiS^itl^pO. 
Myrten,  m.  nn)Vttt. 
iMyrtenkrans,  m.  im)Vttt=ieppeIe  (-eeit). 

Myrtorf,  m.  fuD=tnvnie  (=peen),  nmta^uvice. 

Myrägg,  n.  ntuuriai8=  1.  nntiolaiö^muna. 

Myräng,  f.  nettia»  1.  fuo»  1.  väme=niittu. 

Myrättika,  f.  muuriai8=ettffa. 

xMysa,  v.  n.  mutjoiöa,  mvf;äil(ä,  I;^m^iflä. 

Mysk,  n.  nH)Sfi. 

Myska,   Myskemadra,    f.    (asperula  odorata) 

mavattt. 
Myskdjur,  n.  inl)8ti=e(äin,  tni)8fi=pu!ti. 
Myssja,  v.  a.  fammaleita   (»tfen),   fammaltaa 

(=Qan),  tnfeta  (=tfean)  fanimalitta. 
Mysterier,  ni.  pl.  mt)8teviat,  falaifuubet,  \aia* 

nulctciiunbet,   fala=afiat  1-  =opit;   religiösa 

m.,   u8fcnnon   1.   uöfonnolliiet   jalaifuubet, 

uSfon  fataifet  afiat. 
Mysteriös,   a.  fala  »mielinen,   fala=nttetteinen, 

Ratainen,  fata»ta[;mäinen,  fa{a=pi}f;ätnen. 
Mysticism,    m.   ^imittöilljljS,   fala=pt)f)äift)lj3, 

fata=näföijljl)8. 
Mystiliera,  v.  a.  tef)bä  faIa=muotoifefft,  tel;bä 

pilffaa,  ugfotetta. 
Mystifikation,  f.   faIa=muDtoifeffi  tefcmtncn, 

nSfottcleminen,  piIfan=tef'o,  pilHaaminen. 
Mystik,  f.  fata=cppi,  fata=Dpit(t[nn8. 
Mystiker,  m.  pimiftlj,  fata^opiltinen,  [ala^p^* 

Iiäinen. 
Myt,  m.  tavn,  jumalaie^tavn  1-  -Min,  mninais* 

tavu;  vnno4avu. 
Myteri,  n.  fala=fapina,  fapina,  fapinan  noSto 

1.  tcfo,  fapinoitfemuS;  göra  m.,  noStaa  fa» 

pina,  vniveta  (-pean)  fapinoitfemaan. 
Mytisk,  a.  tavuttinen,   tavun^fefainen,  juma» 

tai8  =  tavnllinen  1.  ^fabnliinen,  mmnais-ta- 

vnttinen. 
Mytolog,  m.  tavnn=tnttija,  mtitctogt,  juraalat§« 

1.  muinais^fatujen  tnttija  1.  tietäjä. 
Mytologi,   f.  mt^totogia,  tavn=oppi,  jnmalais* 

fabu8to  1.  »tavnSto. 
Mytologisk,   a.   m^totoginen,   tavn^opiltineu, 

jumalai8=  1.  mninai8=tavuUinen. 
Mytologiskt,   adv.   tavu  =  opiUite8ti,   tavu-Dptn 

tanjalta  1.  tapaan,  tavn»epin  futjteen  1.  puo- 

le8ta. 


452 


Må 


Mål 


Må,  v.  n.  auxil.;  återges  med  optatiuus,  im- 
peraticus  eller  konditionalis  modus,  eller 
ock  med  maBtaa,  |.ntää  och  andra  talesätt: 
bandia  rätt,  på  det  du  mä  blifva  lycklig, 
tec  aina  cifein,  ettää  cimcUiief]'!  tuliftt;  må 
du  lefva  säll!  clä  1.  eläöö  cnnetltjena!  det 
må  du  gerna  göra,  fen  fevnaaéti  te(;bä  faat, 
teI)EcÖ  »ain  niin;  ni  må  göra  dermed,  livad 
ni  vill,  tef)fäätte  1.  tef)fijötte  fen  fanöfa,  mitä 
taf^bctte;  du  må  gå  hvart  som  helst,  ntene 
1.  ntciiföS  toaiffa  mif^in  1.  minne  ta()bct,  jog 
menifit  iraiffa  mif;in  1.  minne  I)i}ttänjä; 
han  må  gå,  komma,  mentöcn,  tulfocn  icaan, 
mentcönV^ä,  tulfooni''a,  mcni  niin  meni,  tnit 
niin  tuli;  han  må  göra  det  eller  ej,  tef)» 
föön  ta^t  et,  tef;föen  talfi  äitéön  td)V6,  ttl)' 
Véön  talfi  jättälöcn  1.  clfoon  tcfemättä;  mä 
så  vara,  må  vara,  cltccn  1.  clfccn^a  niin, 
no  elfeen  niinfin;  må  ske,  må  så  ske,  må 
göra,  må  gä,  elfeen  mcnneefft,  menfijen 
fitte,  teiltään  fe  1.  niin,  ta^^ditufccn  niin; 
vill  han  det,  så  mä  han,  jeS  tal;tcc,  niin 
ta[)tefccn,  taittoi  niin  ta()tci  1.  talitcfccn; 
jag  må  göra  hvad  som  helst,  tccn  minä 
toaiffa  mitä,  je8  minä  tccn  1.  tcfifin  tcailta 
mitä,  jcä  minä  mitäfin  tcfifin;  jag  må  1. 
matte  sofva  eller  vaka,  jeS  mafaan  taf)i 
trateen,  joS  maannen  tal)i  ivalwonen;  jag 
må  1.  måtte  bekänna,  att  .  .  .,  fen  taf)fcen 
1.  faan  1.  maliban  tunnnstaafin,  että  .  .  •; 
må  (månne)  det  vara  yant?  enfeban  1.  ma[)= 
taafo  fe  totta  elfa?  lienccfij  fe  tctta?  toffo== 
l)an  1.  teffo  fe  tetta  (ience?  ma  tro  han 
kommer,  tcffc[;an  tuHee  1.  tufee?  ncinfcf;an 
tuttee?  mafitaneefo  tuUa?  må  1.  matte  det 
så  ske!  jccpa  niin  ta^ablnifi  1.  fänjift!  ta= 
^M^)tufecnf.M  niin!  matte  Gud  välsigna  er! 
Sumala  teitä  fmnatfoon!  han  måtte  (torde) 
vara  gammal,  f;än  lienee  toan^a,  f)än  maf)= 
taa  1.  mal)tanec  toanfia  clla;  han  matte  va- 
rit bär,  I)än  lienee  tääflä  oUut,  I)än  mabtoi 
fäl}bä  1.  cUa  täällä;  ma  man  akta  sig  ba- 
ra, !\>\tlVi  faiiHittaman  toaan,  cn^a  »aromi- 
nen  1.  faivattamincn  iraan,  faivabbettafeen 
1.  toarcttafecn  irain,  mabbettateen  irain 
ivavea;  ma  man  väl  klaga  öfver,  fl}Uä  en 
»jalitettaira,  fljlläpä  en  1.  enpaban  ivalitta= 
minen  1.  n^alittamiSta,  fi)Uä  :piiää  ivahtta= 
man;  man  ma  icke  tro  sådant,  femmeic-ta 
et  cle  néfeniincn  1.  uSfomiéta,  ei  femmoista 
:|?ibä  néfea  1.  néfcman,  ei  femmoiéta  ugtot= 
tofo  1.  maI;bettafo  néfoa. 

Må,  v.  n.  (till  helsan)  troiba,  Jaffaa;  hur  mår 
du?  fuinfaä  teoit  1.  jaffat?  må  väl,  ireiba 
^)^n.Mn;  må  väl!  icot  l.  h>oitaat  b^ti-Hn!  jää 
1.  jääfäät  Ijllträéti!  bt}n.\icti!  jag  mar  illa, 
en  troi  i)\)\v\n,  en  cic  tenre,  (nontoani  :pa= 
peittaa,  n>cin  ^ucnoSti  1.  fcbneéti,  ireintini 
en  bueno;  jag  mar  illa  af  den  maten,  fe 
rucfa  tefee  (ncnnolleni  1-  minuUe  ^abaa; 
jag    började    att    mä    illa    deraf,    fe   alEci 


tc^bä  luonnolteni  ^Jaf^aa,  attoi  luontoani  !(>a- 
bcittaa  1.  fääutää  luentoani  1.  mieltäni;  jag 
mår  (trijces)  rätt  val  här,  tääKä  cn  oifein 
I^iin^i  oUaffeni  1.  oUani,  täällä  Ivoin  waiian 
i)l}\vm',  de  må  godt  (ha  sin  goda  hergnincj) 
på  sitt  nya  ställe,  f;e  ifoiwat  bt)toin  1.  tu^' 
letiHit  Xixixom  toimeen  unbcéfa  Viif«8iiinfa; 
må  som  perla  i  guld,  clla  tuin  I}elmi  ful= 
lagfa  1.  n^oi  ras»afel(a  leivällä;  nu  mår 
han  först!  nt}tl:ä  Ijäncn  ou  I)Utoä  oEanfa! 

Måbär,  n.  taitina^marja,  taifinainen. 

Alåbärsbuske,  m.  (rihes  aljnnum)  taifina^mar» 
jäinen  totina =^)enfo8  (»aan),  taifinamorja= 
j^cnfa?. 

Mådd,  Mäddig,  se  Modd,  Moddig. 

Måfå;  på  m.,  artoio»fau))^aa,  um).n=mäf)fään, 
fattumifen  i^ääljän,  fuinfa  1.  fuin  Juaon  fat^ 
tuu,  arnnolta  nvian. 

Mag,  m.  \va\\i\),  h.'>ätot}=mie§. 

Mägskap,  f.  toätoij^miel^^^S,  toättjii^e,  toä»^» 
nä  ole. 

]\Iägsämja,  f.  njälr^^fo^-Hi,  trätrt)4;cimou8. 

Måhända,  adv.  se  Kanhända. 

Maka,  v.  a.  se  Mocka. 

Måkare,  m.  se  Knoster. 

Make,  m.  se  Fiskmåse. 

Mål,  n.  (tal)  ^^ube  (»een),  ääni,  ficli;  häfta  pä 
m— et,  tatreiteKa  1.  fengevtaa  1.  äfittää  )?u» 
l^eeöfanfa;  draga  pä  m — et,  ci  faaba  fuutanfa 
aufi  1.  ääntä  fuuStanfa;  mista  m— et,  tuUct 
:|iubumattomaffi  1.  fielettcmätfi;  återfå  m— et, 
faaba  ).ntI)CCnfa  tafaifin;  han  har  m.  i  mun, 
i)änen  on  fuunfa  1.  l^äncllä  ou  fuu  oifeaöa 
:jpaiffaa,  ]^äuen^^ä  fuuéfaufa  faneja  1.  ääntä 
on;  känna  ngn  pä  m — et,  tuntea  jefn  )3U= 
Ijceeta  1.  äänestä;  (rättegångssal;)  juttu,  afta; 
m— et  är  anhängigt,  afia  1.  juttu  en  rii» 
baSfa  1.  riiban  alaifcna;  m— et  är  under 
ransakning,  afia  en  tutfittanmna,  afiaa  tnt- 
fitaan;  döma  i  ett  m.,  tttemita  afiaa,  tuo» 
mita  1.  oUa  tuomarina  afiaSfa;  handlingar- 
na i  m— et,  afiaan  fuuluirat  ^ja^jcrit,  riiban 
1.  jutun  afia-firjat;  afgjorda  m.,  ratfaistut 
riibat  1.  afiat. 

Mål,  n.  (att  skjuta  pä  o.  d.)  ^jilffa,  maaK,i 
:|.>a()fn,  määrä,  t>erä;  skjuta  till  m — s,  ava.^ 
ima  ipiltfaan  1.  maaliin;  träfia  m — et,  ofata 
i>ilffaau  1.  maaliin;  han  kom  först  till' 
m— et,  l^än  enfiu  1.  cnfiunä  V^äfi  määräu 
^.\iäl;än  1.  V^villc  1.  ^Jjcrille  aéti  1.  määrään 
faaffa;  m.  vid  kappköming,  filiuon  =  ajcii 
määrä  1.  määrä^^aiffa;  (ändamål)  ^.niä^maa- 
Ii,  )jää»määrä,  määrä,  tarfoituS,  tartoituficti 
;perä;  sätta  en  ett  m.  före,  afettaa  1.  autac 
j.fuUe  määrä  1.  tarfoituffen  V^e^-ä  1-  j.lir 
määräffi;  detta  är  m — et  för  alla  han; 
mödor,  tämä  on  faiffcin  f;äuen  iraiwainfc 
V^ää^maali  1.  tarfoituS;  han  nådde  slutliger 
sitt  m.,  bäu  :)}ääft  toiimein  tarfoitufjenfc 
^jcrillc  1.  ^vä«maaliiufa;  uppnå  m— et  föj 
sina  önskningar,  :tääétä  1.  tuUa   teilrctuS 


Mål 


Mån 


453 


tenfa  :)3erilfe  1.  määrän  :t3äär}än;  lifvets  m., 
elämän  määrä  1.  |)ää=maalt  1.  tarfottuS;  de 
hafva  alla  samma  m.,  f^eidä  on  laifiUa  fa= 
ma  tarfoitu?,  fama  on  i)dti'å  faiftUa  mää= 
ränä  1.  tarfottulfena  1.  I^ää-maalina;  (/iJre- 
mål)  eftne  (=een);  återges  oftast  med  kasus 
essivus  af  verbers  participia  jjassivi  på  'Wa 
(=n)ä)  1.  genom  (jonfin)  alainen;  vara  ett 
m.  för  allas  förtal,  etta  faiffein  :|janetelta= 
irsana  1.  ^^anettehtn  alainen;  vara  ett  m. 
för  åtlöje,  etta  |)ilfan  alainen  1.  efineenä  1. 
(lonfun)  :|)ilfattaft)ana;  (gräns)  määrä,  lop» 
pn;   sätta   ett  m.  för   ngt,   \)aima   määrä 

i     jttfin,  tef)bä  lo^i:t3u  jstfin. 

f  Mål,  n.  (mätt)  mitta;  hälla  m— et,  tätjttää 
mitta;  (rymdmått)  h)eto=  1.  aötia=mitta,  mit» 
ta;  rågadt  m.,  f'uffura=mitta;  struket  m., 
:|.n}i)f)fäistl}  mitta;  (maltid)  atria,  ruefa--Jt)erc; 
åta  tre  m.  om  dagen,  fljijbä  folme  atriaa 
VäitväSfä;  göra  ett  godt,  starkt  m.,  fljöbä 
tufctuagti  1.  runfaaSti  I.  toaf;wa8ti  1.  iwU- 
ira  atria. 
Mal,  n.  (gång)  erä,  ferta;  kon  mjölkar  två 
kannor  i  m — et,  tre  m.  om  dagen,  let^mä 
Ii)>.i)ää  lolme  fertaa  :}jäiiöä§fä,  fafft  fannua 
cväitänfä  1.  erättä  1.  jofa  erä. 

i  Mala,  v.  a.  o.  n.  maalata;  (fig.)  fuiuata,  iv.' 

I      trntetta,  maalata;  låta  m.,  maalauttaa. 

,  Målande,  a.  (fig.)  if;antah)a,  fntoailewa,  il;ana. 

:  Målarakademi,  f.  maalari=afatemia,  maalari» 
ci-n^to. 

Mälararbete,  n.  malau6=tl)D,  maalarin=tl)Ö. 
Målare,    m.  maalari,   maolaaja;  (i  kortspel) 

ixniri^fortti. 
Målarfärg,  m.  maalinft,  maali,  maalnu=ir)ärt. 
Målargosse,  m.  maalari=)^oita. 

;  Målarkonst,  f.  maalari-taibe  (4een),  maolauS= 

;      taito. 

i  Målarpensel,  m.  maalarin  fnti  1.  fiaiettin  (=ti= 

I     men)  i.  ^jenSfcIi. 

I  Målarskola,  f.  maalart=!Dulu,  maalau3»eVi6to. 
Malaryrke,  n.  maalarin  ammatti. 

;  Målbrott,  n.  äänen  farfeneminen;   han  är  i 

I     m— et,  Ijänettä  1.  ^nen  on  oänenfä  farfe= 

i     nemasfa. 

1  Måleri,  n.  maalaus,  maalaaminen;  maalaus» 
taito. 

•  Målfyllig,  a.  mitan  tät)ttäiuä. 

!  Målföre,  n.  ))u[;ecn  laatu  1.  :|)arfi  (»rren),  :tJuI)e 

i(=een),  ääni,  äännös ;  han  har  starkt,  svagt 
m.,  Ijänettä  en  fctoa,  ]()il|ainen  )3ul;een  laa» 
tu  1.  ))ar[t. 
i  Målkärl,  n.  mitta=aStia. 
!  Mållös,  a.  |.nit)umaton,  äänetön,  ml}!fä,  !ic= 
I     letön. 

I  Mållöshet,  f.  :()uf;umattomuu§ ,  fielettömi)i)§, 
f     äänettömijljé. 

Målning,  f.  maalauS,  maaluu,  maalaaminen; 
(färgen)  maali,  maalinti;  (tafla)  maalanS, 
fntoauS,  maalt=fut»a,  maalaama;  (fig.)  i\x 
öjauS,  fmtjaelma,  maalaug. 


Målningsgalleri,  n.  maaU»!un)aSto ,  inxi^o.^  1. 
fnluauS»falteri,  tauln»!alteri  1.  =!ofou3. 

Målro,  f.  rnofa=rau^a;  (måltidsnöje)  ruofa= 
ratto. 

Mälskifte,  n.  se  Målbrott. 

Målskjutning,  f.  :|)iIHaan  am(.^uminen,  maaliin 
ammunta;  soldaterna  äro  på  m.,  fotamiel;et 
oiBat  :j)ilffaan  1.  maaliin  am))uma8fa. 

Målsman,  m.  cbu§»mie8;  l}olt)OJa;  mannen  är 
hustruns  m.,  mieS  on  Juaimonja_  ebn8»mieö; 
föräldrar  och  m.,  iBanl^emtttat  ja  f)oll;ejat; 
sanningens  m.,  totuuben  puljuja  1.  julti=' 
tuoja  1.  ebug»mieS. 

Målsägande,  Målsägare,  m.  aftan=emi§taja, 
aftan»fantaja,  :|jäälle»fantaja. 

Måltid,  m.  atria,  ateria,  rnofa»lrero;  under  1. 
vid  m— en,  atrioittaeSfa,  atrian  etteSfa  I. 
aifana;  kalla  till  m.,  läsfeä  atriatte;  smak- 
lig m.!  maiötuloon  melanne!  nauttilaa  ter= 
juci)beffenne ! 

Måltidstimma,  f.  rnofa^etfi,  ruo!a»aifa,  atrian» 
aifa;  m — n  är  inne,  jo  on  aifa  ruoatte  ru* 
l»eta  (»l^ean),  ottaan  jo  rnofa4Hiiiin8}ä. 

Måltunna,  f.  tl)nnl)rin»mitta,  mitta^ttjnm^rt. 

Mån,  adv.  inter,  se  Månne;  m.  tro.'  mån  1. 
må  det?  toffo^sa?  to{1oI;au?  niinfö^-^ä?  noin^ 
fol;an?  mafjtancefo?  maf;taafol;an? 

Mån,  m.  n^erta,  I;iuWa;  en  fingers  m.  breda- 
re, formen  itjerran  1-  tccrtaa  lenjeäm^Jt;  i 
mindre  m.,  Jr>äf)emmän  toerran,  n)äl;emmä§=' 
fä  mitaSfa;  en  liten  m.  större,  l;infan  XOZX^ 
ran  1.  IjiuHaa  1.  iwäljäiétä  1.  ))iffui8ta  ifom* 
^)i;  i  m.  af  tillgångar,  luaroja  mi)ötcn,  lBa=> 
rojen  mutaan;  i  m.  af  hans  förtjenster, 
lianen  anfioinfa  jälleen  1.  mufaan  1.  fn^» 
tecn;  mycket  bred  och  i  samma  m.  tjock, 
I;l)linn  leircä  ja  ljl)tä  I.  faman  iricrran  1. 
famaan  mulaan  1.  fitä  mtjöten  ^satfu;  i  lika 
m.,  i}(;tä  1.  vl)ben  1.  faman  icerran,  ^l)tä 
:|)aljon;  i  den  m.  han  förtjenar,  feu  mu» 
iaan  1.  jälteen  tuin  Ijan  anfaitfee,  fen  n5er== 
ran  1.  fitäli  tnin   anfaitfee;  i   samma  m. 

som  menniskan  glömmer  Gud,  störtar  hon 
sig  i  olycka,  mitali  iljuiinen  nul^ottaa  3n:> 
malan,  fitäli  l;än  itfetteufä  turmion  tuottaa, 
fen  mutaan  tuin  1-  fitä  mi)öteu  tuin  1.  niin 
iialjon  tnin  1.  fitäli  tuin  1.  miutä  trerran 
it;minen  untiottaa  Sumatau,  niin  I;än  mi}öä 
1.  faman  n^erran  1.  m^öö  fen  fut)teen  l;uf= 
taan  jontun. 
Män,  a.  (umsorg.sfull,  angelägen)  tartta,  Waci^ 
rin4ntäwä,  I)uolen=f3itä»ä,  l;uoIeuanfa  )5itä= 
toä,  »»ifu,  aragtatpa;  han  år  m.  om  styf- 
vern,  om  sina  penningar,  f;än  on  tartta  1. 
m\n  raf)oittenfa,  ^itää  tårtan  l)Uolen  1.  lin- 
fun  ivaarin  raf)oiStanfa,  l^än  l)t)ixMn  araStc» 
iec  ral)ojanfa  1.  ät^riänfä;  vara  m.  om  sin 
helsa,  tartaSti  fuojetta  tcruiel)ttänfä,  :|3itää 
tartta  l^uoli  terit)et}beStäufä,  ipitää  tertx)e^6 
tarttana  l;uolenanfa;  han  är  mycket  m. 
om  sin  heder,  l;än  \}i}\v'm  araStaa  tnnniaan» 


454 


Mån 


Mån 


fa,  on  axU  fuuntaöenfa,  pitai  fuiiniaufa 
tarfiiött  1.  tarfalla  waavilla;  vara  m.  om 
ngn,  :t.ntää  I;iic(ta  j.fuSta,  :pitää  j.titta  I)uo= 
knanfa  1.  tavfaefa  f)UDle8fa,  cKa  buoteu^n^ 
täwä  1.  tarMa4;uotinen  j.fun  ju()tcen;  vara 
mycket  m.  om  att  tjena  ngn,  tofca  1.  tai)' 
tca  1.  a(;ferotta  (4ienj  mieleUäniä  t>Ua  j.fulle 
aamKineu  1.  ^mlweUa  j.futa,  cUa  tavtfa-ljuo» 
thtcn  1.  taxtta  Jpahvikmaan  j.futa. 

Manad,  m.  !uu--!aufi  {'htn),  fuu;  i  April  m., 
l^u^ti=!uuöfa  1.  '-tuniia;  den  2U  i  denna  m., 
tämän  faun  20  :|jät»änä;  i  denna  ni.,  un- 
der denna  m.,  täKä  fitll-faubella,  täSfä 
fuuéfa,  tämäu  fuun  fuluesja,  tämän  fuu» 
fanben  1.  hinn  aiaäa;  hviJken  dag  i  m— en 
var  det?  mifä^jättnä  fuuta  1.  fnu^antta  fel. 
fitloin  oVi'^^  mita  fuu={'anben  Vähvä  fidoin  oli  V 
minä  fnn=!auben  f.Min.iänä  fe  cli  1.  taf.Mt)tui? 
i  hvilken  m.  hände  det?  minä  fun-fautena 
1.  millä  luu=fanbella  1.  miöfä  fuuöfa  fe  ta= 
:i>al>tui;  tre  m— er  härefter,  täötä  !oImen 
fnu'faubcn  f)erä§tä  1.  jäästä  1.  tafaa,  toU 
me  fuu4autta  tästä  1.  tästä  lutein;  för  en 
m.  sedan,  fnu^fanft  aifaa  fttte,  luu4auben 
aifa  fittc,  !uu=taufi  tätä  cuncu;  för  fem 
m — er  sedan,  l»iifi  fuu^autta  fitte  1.  tätä 
1.  fitä  ennen,  fuu=laufia  »iift  ennen  tätä  1. 
fltä;  en  gång  i  m— en,  levran  1.  terta  fnU' 
laubeSfa  1.  fuuSfa;  ett  fyra  m— er  gammalt 
barn,  neli=luufautinen  1.  neli  =  f  uinen  laf-^ft, 
neljän  tnn=fauben  xmnija  lap\i;  staden  ut- 
stod sex  m— ers  belägring,  faupunli  färfi 
fuubeu  fuu  =  fanben  1.  funfi^funfautista  1. 
funfi^uista  :tJiiritt)Stä. 

Mänadsflöde,  n.  se  Månadsrening. 

Månadsfoster,  n.,  -kalf,  m.  fuu^pafiffa. 

Månadsförslag,  n.  !uul'au8=fnlunliartX)tO,  fuu= 
fauben  tulcjen  ia  menojen  ofoituS. 

Månadslön,  m.  fuufanft-^allfa,  fun!auS4^atf= 
fa;  vara  på  m.,  oKa  tuutauS ^mlf alta  1. 
4ialfaSfa. 

Mänadspenuing,  m.  !nufau8=ral;a  1.  ^^^^H»^' 

Månadsrasande,  a.  iun4)uän,  fnnfauS=rai= 
n.^oinen. 

Månadsraseri,   n.  fuu=f)ullun8,  fuufauS^raitoO. 

Mänadsrening,  -sjuka,  f.  fuu=fautifct  Cj'^), 
hinn  menot  (pL),  !uu=tanti;  hon  har  m., 
Ijänellä  en  fun^fautifenfa,  I)än  on  fuu=fau- 
tiftSfa. 

Mänadsräkning,  f.  !uufau§=rätinfi,  fuu=!auti= 
nen  ln»nn4eto,  !unfau§4unmnla8fu. 

Månadsskrift,  f.  fuutan84tvja. 

Månadsvis,  adv.  fnu^faufittain,  hui  =  faufin, 
fnn4'aufi8fa. 

Månatlig,  a.  !uu=Iautinen,  !uu={auben,  fun= 
fau8=,  jofa  hinfanben,  jofa^tuinen;  m.  in- 
komst, fnn  =  fautinen  1.  tnu4'auben  1.  jo!a 
tuu4'auben  fifään=tulo. 

Månatligen,  adv.  jofa  fuu^fauft,  funafiu  hiu- 
tautena,  fun^anfittain. 


Måncirkel,    -cykel,    m.    fuun«tt)UcfxStO,    fuuu 

ajan^affo  1.  aita4aufi. 
Måndag,  m.  maanantai;  hålla  fri  m.,  ^sitää 

jonto-maauantaita. 
Mande,  se  Må,  v.  anxil.;   hvad   m.  blifva  af 

det  barnet?  mifäl)än  fiitä  la^fcSta  tuUec  !■ 

tnaeetaan? 
Måne,  m.  fan;  m— n  tändes,  fuu  f^nt^Jj. 

Månformig,  a.  tuun^ta^painen  1.  =mnotoinen  1. 
=nätöinen. 

Månförmörkelse,  f.  fnau  ^nimeneminen,  !nun» 
pimenni)8.  ^ 

Mång,  se  Mången. 

Mångahanda,  a.  oböjl.  monen=Iaifet  (pl),  nu 
nen4aiaen,  monituinen,  monen4altaifet  (}''•., 
monen»  1.  ufean^aatuifet  1.  4aatuinen;  ai 
m.  slag,  monen4altai§ta  laatua,  monen  mc' 
nitaista  laatua  1.  lajia;  på  m.  sätt,  se  föij 
ord. 

Mångaledes,  adv.  monetta  tatoalfa  1.  ta^aa  1. 
muotoa,  monin  tan^^oin  1.  mnoboin  1.  tcinoin, 
mouen=IaifeSti,  monen4altaife8ti,  ufealta  ta- 
ppaa 1.  taialla. 

Mängarmad,  a.  moni4ätinen  1.  4äfinen. 

Mängartad,  a.  mouen»  1-  ufean4ainen  l.  'laa» 
taiacn. 

Mångbiadig,  a.  moni4et;tinen;  m.  säg,  moai= 
teräinen  fal)a. 

Mångblommig,  a.  moni4ufatlinen. 

Mångbrokig,  a.  moni=  I.  monen=fivjaUHi. 

Mångbyggare,  m.  (bot. pohjgama)  ieta^lo^niiuen. 

Mångdubbel,  a.  menen'  1.  monin4crtainen,, 
moninainen;  m.  afgift,  menea4evtainen  mat» 
fu;  m— la  hvarf,  menet  1.  moainaifet  ter» 
vat,  menen  monttutfet  ferretfet. 

Mångdubbelt,  adv.  moniaaifeSti,  monea>tev» 
taifeSti,  moaeen  fertaan  1.  :f)iil}in,  moniii; 
terroin,  monta  tevtaa  1.  »ertaa;  m.  större, 
monta  irevtaa  1.  fertaa  1.  moneen  :piil)in  fuu= 
remf.n;  vika  m.,  ^naaaa  1.  tääatää  moniti 
tervoin. 

Mångdubbla,  v.  a.  mouistaa,  monistetta,  tel;bS 
1.  f.Mnna  monen4evtaiietfi  1.  moninaifetfi  1 
monta  ir^ertaa  fuuvemafft. 

Mängelska,  f.  tanpuS^affa,  tan^w  1.  tan^-ntS»; 
»aimo. 

Mången,  a  moni,  ufea;  m.  man,  moni  1.  ufeo 
mieS;  m.  skulle  vilja  det,  meni  ibminen  l 
mies  1.  moni  fitä  tabtcift,  nfeat  fitä  tal}toi= 
ftn^^at;  m.  gång,  m — ga  gånger,  montfl 
tevtaa,  monesti  1.  monasti,  ujeat  1.  moneii 
terrat,  ufean  tervan;  m — ga  vänner,  montd 
bStäJDää,  paljon  t^Stäaiä;  vi  voro  m— gs 
der,  meitä  fiellä  oli  monta  1.  paljon  l-_uf«= 
ta;  vi  voro  så  och  så  m — ga,  meitä  oli  mtP 
ja  aita  meata  1.  afea;  de  äro  tre  gånger 
sä  m— ga,  l)eitä  on  tolme  toevtaa  1.  totm»! 
fen  »evtaa,  f)eitä  oa  tolme  tevtaa  1.  foti 
maSti  niin  monta;  m— ga  slags  konster! 
mcnea4aatatfet  1.  4aifet  tenStit;  det  fiunef 
menniskor  af  m— ga  slag,  tl)miftä  on  mo- 


Mån 


Måu 


455 


iicn-laatutfta  1.  4aifta,  niitä  en  i^miftä  mon 
ta  lajia  1.  monen=!aItaifia;  hans  m — ga  gö 
romål,  arbeten,  I)änen  menet  ttjönfä  I.  toi^ 
incnfa;  han  harm — ga  arbeten,  I;äncöä  cn 
iiienta  ttiötä  1.  monia  tijitä;  på  m— ga  stäl- 
len, mcnc§)a  1.  uieagfa  )jaifa§)a  1.  :^^ai!faa 
mcneefa  fcf;ben;  påm— ga  håll,  moniaalla; 
åt  m — ga  hall,  moniaalle;  från  m — ga  häll, 
moniaoUa;  se  vidare  under  Håll. 

M;ini;-enstädes,  adv.  moneSfa  1.  ufeaSfa  :|5ai= 
fa>jia  1.  |5aiffaa  1.  )3aifoin,  moneSfa  1.  ufeaS» 
fa  fo^ben,  monin  ^aifcin. 

Mångfald,  a.  o.  subst.  f.  se  Mångfaldig  och 
Mängfaldighet;  en  m.  af  ämnen,  moninai» 
fet  1.  mcnen=f'aitai)et  1.  monet  aineet;  (ma- 
tem.)  monifunS,  moninaifnuS. 

Mångfaldig,  a.  moninainen,  monen=!ertatnen, 
mcnitninen,  monenlainen  I.  »mnotoincn;  na- 
turen är  m.  i  sina  alster,  Inonto  on  tnot= 
tci^ianfa  moninainen  1.  monen  =  mnotoinen, 
luonnon  tuotteet  1.  annit  o>cat  moninaifet  1- 
monen  faltaifia  1.  monta  laatua;  m — a  gån- 
ger, monta  monituista  I.  monoista  fertaa. 

Mångfaldiga,  a.  moniStaa,  monisteita,  tcf)bä 

,    moninaifetft  1.  monen^fertaifeffi,  monistnttaa. 

Mängfaldighet,  f.  moninaifuuS,  mcnen=Iertat= 

i    fuus. 

iMångfaldigt  1.  Mängfalt,  adv.  se  Mångdub- 
belt. 

Mängformig,  a.  mcnen=mnotoincn  1.  =Mtaiuen, 

•  moni^muotoinen. 

Mängfota,  f.  (insekt)  moni^janiatnen,  moni- 

jalfa. 
Maii-fotad,  a.  moni-jalfainen,  mcni^jalfa. 
Mangfalla,  f.  fata--ferta  1.  =!erttu,  fnninfaan 

iMångfärgad,  a.  moni=  1.  monen=!avirainen  1. 

irärincn,  monen=!arir>aHinen,  fiijatoa,  moni» 

tiviaUHi. 
Vlaiiggift,  a.  moni=atoioinen,  moni=mieI)inen  1. 
'    =tvaimoinen,  mDni=niief;eIlinen  1.  »natfellinen. 
Månggifte,  n.  moni=attiioi|UUS;  (bot. polyijamia) 
>   moni-artjicifet. 
Mänggronig,  a.  mont=  1.  monen=:^aai-aincn,  mo= 

•  nen4)aarattinen,  I;aarafaS'  (=f'faan). 
;Månggudadyrkare,  m.  moni=iuma(ainen,  mo= 
f   nen  jumalan  :paln)eliia. 

•Vlångguderi,  n.  moni=jumaIaiinn8,  monen  iu= 

t   matan  ^alroeteminen. 

iMånghufvad  1.  -höfdad,  a.  moni=)3äinen. 

LVIanghändt,  a.  moni={ätinen. 

Månghörnig,  a.  moni^fulmainen  1.  'fotffainen 

■  ]■  '-iopipxmn,  moni-fnlma  1.  ==foIffa. 
Månghörning,  m.  moni  =  fnImio,  moni  =  fuIma, 
f   mcni^folffa,  moni»f'nImiEa§  (=ffaan). 
Alangkantig,  a.  moni  =  fännäinen,  moni4af)oi= 

■  nen  1.  =taf)f  öinen. 

sVIångklufven,  a.  (bot.-)  moni=f)arf öinen. 
fVIångklyftig,  a.  (bot.)  moni=toIoinen. 
MångknUe,    f.   (bot.  polyadelpliia)    moni'fnn» 
:    täinen. 


Mångkunnig,  a.  moni» tietoinen,  monen^tietä' 

\v'å,  moni'C^}}inen,  laaja^tietoinen,  funri'  1. 

Iaaja=olJpinen. 
Mängkunnighet,   f.  moni=ttetoiiuu6,   monen» 

tietän)äii>t)8,  mcni=  1.  raaja=D^.^t)i[nn§. 
Mångla,  v.  n.  fau).^n§teCa,  faupnStaa,  fau^ji» 

tefla,  fan^jita  (=tfen),  :pitää  )?ientä  I.  fama* 

fan^.^Vaa;  m.  med  fisk,  fau)3USteffa  f  aloitta, 

!aui)itetta  faloja. 
Månglare,  m.  fanpuStaja,  faut.niätclija,  fan^sit* 

fija,  f>)i}närä=  1.  nurfta=fafia. 
Mängleri,  n.  fau)>uStetn,  faupnStuS,  !an)3u8» 

taminen,  fanpitteleminen,  ))ienen  faunan  isito. 
Månglerska,  se  Mångelska. 

Mångiäseri,  n.  monien  Infeminen,  monenlais- 
lufu. 

Mångmänningar,  f.  pl.  (bof.  polyandria)  mont» 
I)eteifet. 

Mångordig,  a.  moni-fanainen,  fana!a3  (=ffaan), 
fanaifa,  Iaaja=fanainen,  )3itfä»  1.  Ietoeä»)5u» 
I;einen,  Iaaja»^ut)einen;  jag  skall  ej  vara 
m.,  en  vnjiea  ^itfiin  ).^nl)eit)in  1.  Iah>eiftn 
laufci^in,  en  fenoli  ):?itfi§tä  ^ntl)eista;  för  att 
ej  vara  m.,  i.nt{ittä  ^nifeeitta,  ^itfiStä  :j5U' 
feeista  (molimatta,  ivnifein  ^nl)umin,  Iijfe^ittä 
janoilla,  Ii)I;i)eStt  fanocn  1.  fanoalfeni. 

Mångordighet,  f.  moni-fanaifnuS,  laaja^anai» 
funs  1.  =)3n:^eifuuS,  ^)it!ä  =  lpnl)eiiun8,  laajat 
janat,  :tJitfät  :|)ufeeet;  hvartill  en  sådan  m.? 
mitäs  niistä  :|jitfistä  ^.^nI)ciSta?  mifft  niin 
|jitfiä  j3nl()cita  1.  latneita  lanjeita? 

Mångsidig,  a.moni=fiwuinen  1  =jiiv>nfaS  (=ffaan), 
moni-^uolinen;  (fig.)  moni4moIinen,  moni' 
fantaincn,  moniteräinen;  en  m.  bildning, 
lärdom,  moni4moIinen  fmnStttS,  D)^^.^i;  han 
är  en  m.  man,  I)än  on  moneen  nnifaS  1. 
tarita  mies,  I;änettä  on  monenlaista  tietoa 
1.  taitoa  1.  o^^iia. 

Mångsidighet,  f.  (fig.)  moni-^uoIijunS,  moni» 
|)eräiit)i)S  1.  »lantaijnuS,  moni4niolinen  o^^i 
1.  taito,  moni=taitoifnnS  I.  »c).i^iinnS. 

Mångsidigt,  adv.;  han  är  en  m.  bildad  man, 
I;än  on  moni^uolijesti  1.  monetta  lannalta 
o).^^jinnt  1.  taitanja  mies,  fiHä  mie^iellä  on 
monipuolista  ojj^ia,  l)än  on  moneen  aftaan 
1.  :|)noIeen  linifaS  1.  tarffa  mieS. 

Mangskalig,  a.  moni=!norinen  1.  »fuorettinen. 

Mängslöjd,  f.  moni  =  töift)t)S,  h>iifi  =  n?irfaiinnS, 
monen  tljön  toimitus  1.  telo  1.  IjarjoitnS. 

Mångstafvig,  a.  moni=tatouinen  1.  »tatoullinen. 

Mängstädes,  adv.  se  Mångenstädes. 

Mängstämmig,  a.  moni-ääuinen,  moni^jätre» 
liuen. 

Mångtalig,  a.  moni4nfuinen,  juuri -Inhtinen, 
junri=määräinen,  lulnifa;  en  m.  folksam- 
ling, juuri4ufninen  fan)an=f'ofonS;  (mångor- 
dig) ))itfä=  1.  laaja  =  .|)nfeeinen,  Ieiceä4''ul;ei» 
nen  1.  »fanatliucu. 

Mängtalighet,  f.  jnuri»  1.  mont4ufuijnnS;  ^it' 
Xa--  1.  Iaaja4:tl)ei)uns. 


456 


M  ån 


Mat 


Mångtydig,  a.  inom=i)mmärtetnen,  ntcni=iett= 
tt)tfinen  1.  =incrfitu!iellinen,  mcni=fantaincn, 
ntenetta  talraUa  fciitettäaä  1.  l}inmävrettätt>ä. 

Månstydighet,  f.  jnont  =  l}mniärtetit)t)§,  inoni= 
fantaiiuu§,  mcm=merfiti)tiefliitjv§. 

Mångvinklig,  a.  iitcni^futmaEincn,  monUIut= 
mainen  1.  »nuvffainen. 

Mångvälde,  n.  meninraUa,  mont=ivaItcttfuu8. 

Mangård,  m.  funn^fefiä. 

Mångårig,  a.  mcnt»tiniottncn  1.  =jructiag  (=aan), 
monen^inictinen;  (bot)  mcni»ivuctinen,  moni» 
lefäinen. 

Mångögd,  a   tncni-fifmämcn. 

Måukalf,  m.  se  Månadsfoster. 

Månlik,  a.  huUawa,  fuunmäfijincn. 

Månljus,  n.  fuu^ivale,  fuutama,  fuuban  (=ta» 
men),  fuutamc;  adj.  tuun-iraloinen  1.  =li^a= 
ictltnen,  fuutama»,  fnutaminen;  en  m.  natt, 
!uutama=l)ö,  hmn^iralcincn  ifö;  det  är  m— t, 
ou  hui-toalo  1.  fuutama,  fun  :|jai6taa  1.  wa-- 
laiKe;im— et,  fuutameffa,  fuu=tt>atoUa,  fuu= 
tameéia. 

Månne,  Månn,  adv.  tcffo?  toffcfian?  toffo|>a? 
Hotnfofjan?  oufofjan?  4o  (fi3/?  =fo(;an  (fö» 
fiäu)?  m.  det  år  sant?  cnfcf)an  1.  Itencefi) 
fe  totta?  tcffo  1.  toffojja  1.  nctnfofiau  je 
totta  lienee?  m.  han  är  der?  onfoftan  1.  Iie« 
nceföfiän  1.  toffc^a  I;än  on  ficiiä?  huru  m. 
det  ar  med  den  saken?  fuinfahan  fen 
afian  1.  afian  laita  lienee?  m.  man  kan  gå 
in?  faattaafofian  1.  tcffof)an  faanec  1.  noin» 
foban  faanee  fijään  mennä?  m.  tro  det  är 
så?  licncctöpä  1.  noinfohan  fe  lienee  1.  en 
niin?  niinföbän  fe  on?  cifeinfo  totta?  mal;» 
taaneefo  cUa  niin? 

Månsken,  n.  fuu»»a(o,  fuun»^ai§te  (=ecn),  fuu» 
tama,  fuutamo,  fuuban  (»tamen);  i  m— et, 
fuutamclla,  fuutamoda,  fuu»»aIotta,  !uun 
hjaloSfa  1.  :|^ai•stcesia. 

Månskifte,  n.  fuun»»aif)e  (=een),  fuun  fäänne 
(»nteen). 

Månur,  n.  fuu=feKo. 

Manår,  n.  fuun=umort  (»ben). 

Månöka,  f.  (sjöt)  fuun»jatfD. 

Mara,  f.  (galium)  matara. 

Mård,  m.  näätä;  skogsmård,  mäutl)»näätä; 
stenmård,  £)aa^.\-i=näätä. 

Mårdskiun,  n.  nääbän»na]^fa. 

Mårtensgäs,  m.  a)fartin=I)an]^i. 

Märtensme.^sa,  f.  2'lartin»)jäitt)ä. 

Mås  1.  Måse  (larus),  m.  fajattja,  faijaffa,  loffi. 

Massa,  Måsse,  Måssig,  ra.  fl.  se  Mossa  o.  s.  v. 

Måste,  v.  auxil.  (jfun;  )>itää  1.  tät)tl}n;  vi  m. 
alla  dö,  meibän  )>itää  faiffcin  fuoicman  1- 
tät)tl)^  fuoKa;  man  in.  äta,  för  att  lefva, 
f\}öbä  ^.Mtää  clääffeniä,  fijötämän  ^ntöä  1. 
|t)cbä  täiiti}!)  jcfaifen,  että  ekttäifiin;  i  mor- 
gon m.  jag  resa,  [;ucmenna  minun  täi^ti)^ 
läljteä  1.  Vitää  fäfjtetuän;  det  halp  ej,  han 
m.  göra  det,  ei  auttanut,  {;änen  täijti)i  fe 
tefibä;  det  m.  borttagas,    fe  ^)itää  otetta» 


man  ^^oiS;  man  m.  borttaga  det,  fe  ^iitää 
1.  tätjtm)  ottaa  ^)Di§;  man  har  måst  betala 
honom,  f;änclle  on  täi)tiini?t  maffaa  1.  ^itä» 
ntjt  maffaa  1.  maffaman  1.  maffcttamau; 
jag  m.  vänta  hela  gårdagen,  minun  täntlii 
cbottaa  fofo  eilinen  ))äilrä  1.  eili§»^.^äi»äu•, 
jag  hade  måst  vänta,  miuun  olifi  täntljntit 
cbottaa  1.  ^ntänl}t  obottaman  I.  cbottaa;  bröd 
m.  i  ett  hus  alltid  finnas,  Iei^\iä  |.ntää  ta» 
logfa  aina  cfeman  1.  tä^tijij  aina  cUa;  en 
husbonde  m.  h  varje  tjenare  hafva,  ijäntä 
jofaifeHa  )>alfcKijeUa  ^5itää  oleman;  husbon- 
den m.  nu  vara  hemma,  ifäunän  ^^itää  UDt 
okraan  1.  täl}tt}l;  oHa  fotona;  här  m.  linnas 
ngn  mennisica,  tääflä  ^.ntää  cleman  jofu  il)» 
minen;  jmfr  Böra. 

Mätt,  m.  se  Mött. 

Mått,  n.  mitta,  määrä;  .sälja  efter  m.,  mi)e» 
bä  mitatta  1.  mitan  jälfeen  1.  mufaan;  halla 
m — et,  tälUtää  1.  jpitää  mittanfa;  i  fullt 
m.,  tä^fin  määrin,  tä^begfä  mitaéfa,  täijtcen 
määrään  1.  mittaan,  täpbettifcSti;  hans  m. 
är  fullt,  I;änen  määränjä  on  täl}fi;  betala 
mod  samma  m.,  maffaa  1.  foStaa  famattn 
mitatta  1.  fama§)a  mitagfa;  m.,  mål  ocb 
vigt,  ^ituuS»,  aétia»  ia.  :|?nino»mitta;  eti 
m.  ved,  mitattiuen  1.  mitta  Jpuita;  fylle 
m — et  med  säd,  täljttää  mitta  jlilinUä;  tags 
m.  af  ngn  till  en  rock,  cttaa  tafin  mitti 
1.  mittaa  j.fuSta;  i  .större,  mindre  m.,  fuu 
remmaSfa,  toäliemmägfä  mitasfa,  ifomma? 
fa,  tcäliemmäéfä  määräéfä;  utan  allt  m. 
ilman  taitetta  määrättä,  fubbattomaSti,  mää 
rättömästi;  taga  nödiga  m.  och  steg,  ru 
ireta  (»)>eai:)  1.  r^l)ti)ä  1.  fäljbä  tari>ecflifiii 
toimiin  1.  lve[)fei[)in,  rutt^eta  tarpeen  mutaai 
toimittamaan  1.  laittamaan  1.  tetemääu,  fät) 
bä  larpeeUifeen  toimeen  fäfin;  hans  m.  oel 
steg,  Iiäuen  tiilMifä  ja  tcimcnfa,  t)äuen  tci 
mimifenfa,  ^Ȋnen  ^.niutiania  ja  toimcnfa 
taga  sådana  m.  och  steg,  vi)btl)ä  1.  fäl}bi 
1.  ruiceta  femmcifiiu  toimiin  1.  Jpunfjiin,  lait 
taa  1.  toimittaa  1.  ^uul;ata  1.  toalmiötaa  ) 
afettaa  niin. 

Mätta,  f.  määrä,  fof;tuu6,  fuf)ta,  maltti;  håll 
m.,  tietää  1.  pitää  1.  muistaa  määränfä,  ^^i 
tää  fotjtuuS  1.  määrä;  med  m.,  toIituubcUc 
utan  m.,  utan  all  m.,  fo()tnubetta,  tcfUuut 
tomaSti,  ful;battomaSti,  määrätti3mäc-ti;  ö) 
ver  m — n,  ölVer  ali  m.,  l}Ieu=nuiäriu,  Uli 
^Jäätte  määränfä,  liiattifeSti,  i)liclli|c6tt,  fol 
tuuttomaSti,  liioin  määrin;  komma  till  m 
etta  1.  tnUa  I;t)i5b>jffi  1.  ^»»ään  tar^^eeien 
b^rcäffi;  i  ngn  matto,  joutin  luerran,  jobot 
fin  määrään,  jonfin  fubteen  1-  f.nioleöta,  joi 
fafin  määräéfä  1.  fubbaefa,  joUatiu  määri 
1.  tattioin;  i  högsta  matto,  fuurimmasfa  m 
taSfa  1.  määräéfä,  erin=omaiien;  det  är 
högsta  måtto  farligt,  fe  on  eriu=ontaiicn 
^jerätt  njaorattiSta,  niin  toaarallista  1.  uia 
rattinen  fuin  oUa  taitaa,  fe  on  faiffcin  ira 


Mät 


U  il  1 


valltfinta;  i  tilll)örlig  mätt..,  fobtiniUiiella  1. 
fuliballifclfa  taanVlla,  fol^tiiuIUiei^ia  miiäväeiiä, 
fct)tiuibcn  määvääit  1.  miiiiväciä;  i  nuuiga- 
lianda  m.,  moilcKa  iiuiDtoa;  i  ingen  m.,  ei 
enfiitfaän  1.  taiftnfaau  1-  ottenfaan,  ei  tjl^tä- 
tåän,  ei  ntiltääti  miietca;  i  sä  matto,  fen 
fuf)teen  1.  :|.utoIe§ta,  [itä  mi^ötett  1.  mitfaan, 
fen  foerran,  niin  |)a{jon;  det  är  i  så  måtto 
nyttigt,  fiinä  en  fe  I.  fen^taj-Minen  ctit,  je 
en  fen  fuf)tecn  1.  ixntotfi  J;vöbvl(i?tä  1.  Wö-- 
bljHinen,  fiitä  en  fen  n^cn■an  1.  fen  futitecn 
1.  fen  ^ntcle'?ta  etua  1.  (ittötoä. 
Måtta,  v.  a.  täbbiitii  (4ääu),  tairoittaa,  tar= 
fcittaa,  cfatcUa,  ofottaa;  m.  åt  hnfvudet, 
taiDoittaa  :).Hiäl)iiu  1.  ^äiitä,  ofatetta  1.  cfct» 
taa  ^.^iiihän;  (fnj-)  tiil;batä,  tavfoittaa. 
Måtte,  se  Ma,  v.  auxil. 
Måttlig,  a.  foljtunllincii,  ful)bairutcn,  fof)taIai= 
nen;  m.  i  mat,  fel)tmiUiiicn  fiiLMtniöfä  1. 
fVönniltänfä  1.  vncallcuja;  m.  köld,  värme, 
foI;tnulIinen  1.  foi:talaiucn  h;(iiiä,  läiiinuii; 
m.  ifver,  fcl)talaincn  I.  foljtiiiiUinen  inte; 
m  — a  anspråk,  fcbtuiiötfct  k  fubbaflifct  Waa-- 
titnuffct;  han  är  m.  i  allt,  (^än  on  fDf)tUUl= 
linen  1.  fufiballinen  faifcöfa. 
Måttlighet,  f.  toI;tuuUifuuev  fol^tnni^  ful;baai= 

fnuS,  lfof)taIaifuug;  jmfr  föreg.  ord. 
Måttligt,  adv.  fo^tnutlifeeti,  f'c|tnubella,  fot;= 
tuullifen,  fof)taIaifeeti,  tof^talaifen,  ful)balli= 
feSti;  m.  varmt,  foI^tnuUifen  1.  fc(;talaifen 
lämmin;   dricka   m.,  jiioba  fcIjtnubcKa  1. 
foI)tnunifc§ti. 
Måtto,  se  under  Måtta,  f. 
Måttstock,  m.  mitta^nui  1.  =fe:pf.n,  uiitta=mää= 
rä,  mitta,^  ntäavä;  (fuj.)  mitta»määvä,  tun» 
nH§=tnerHi  1.  »määvä,   määvä;   han  mäter 
allt  efter  samma  m.,  bän  mittaa  faitti  t}I)= 
bcHä    määrättä  1.  mitatta;    han   har   i   allt 
.vin    egen    m.,    bän    mittaa  1.   axwaa  faifti 
omatta  mitattaufa  1.  mitta=määvättäufä,  l;ä= 
iicdä    vn    faircofa    cmituiucn    määvänfä   1. 
mitta^määvänjä;   den    rätta   m — esi  för  ens 
förtj ('lister,  joufun  anfioitten  oifca  tunnuS 
määvä  1.  mitta=määrä  1.  mitta. 
IMått-tagning,  f.  mitan=DttD. 
|Mägta,  Mägtig,  m.  fl.  se  Mäkta  o.  s.  v. 
Maja,  se  Meja. 

Mäkla,    y.   n.    (oara   mäklare)    otta    ml}i5mä 
'    miehenä  1.  toäli^fau^piaana;  (bemedla)  it)ä 
littää,  fotoittaa,  olla  >oäti=mief;enä  1.  i»älit= 
[    täjänä. 

iMäklare,  m.  tx)äli=fan|5).nag  (»aan),  irälittelijä 
!  mi}ömä=mies,  nHiIi4'an).nttcUia;  (vid  auktiun) 
!'  iijafara»mie§,mvpmä-mieg;  (fig.)  i»äHttäiä,toä^ 
'■  littelijä,  li>äU=mieö,  fciBittafa,  n\ilin=bievcja 
iMäklararvode,  n.  UHilifanp^naan^Hittfa,  tan 
■  )pittetu4^alf{a,  mvömä^^altfa,  a\i(iti)6=palffa 
iMäkleri,  n.  fau^^an-wälitt}^,  fuieraan  1.  tcifen 
fanpan  )3ito,  tr>änfau^an=lDito,  iuälitv84au^- 
f  ^a,  _toäU'!aut)))iaana  1.  ml)i3mä=miel;enä  olo, 
,  »uäU-tan^^iaan  1.  mi)ömä=mie^en  toimi,  xoh 
Svenskt-Finskt  Lexikon. 


lifanpan-teimi;  (fy.)  Ȋltttell;,  Ȋlin  foan^ 
tnsi  1.  bieveminen." 

M;ikta,  v.  11.  o.  a.  jatfaa ,  ft^etä  (h)!enen), 
luoiba;  han  m — r  ej  röra  en  led,  ei  jatfa 
jäfentä  iärfäl;i)ttää,  ei  tyfenc  tiifnttamaan 
jäfeutäfään;  jag  m— r  ej  betala,  en  jatfa 
maffaa  1.  ft;!ene  maffamaan  1.  f^fene  maf= 
fajatfi;  det  m— r  han  ej  med,  fiil;en  I;än 
ei  h)tenc,  fitä  I}än  ei  fijfene  tefemään  l.iaf» 
fa  tel;bä,  [itä  l;än  ei  jaffa  1.  faa  jaffctuffi. 

Mäkta,  adv.  fanijcn,  btcn,  tntfi,  :t.^evin,  Vei-"äti, 
amrfin,  iwattan,  aiiuan,  crinnMnaifcn;  hau 
är  m.  rik,  l)än  on  \)kn  1.  tuiii  1.  j-ierin  ri= 
taS  1.  nJ.4^o=vita8;  du  är  m.  dum,  fina  olct 
^eväti  1.  ^.^evin  1.  tuifi  tijbmä  1.  ti)pi=ti)f)mä; 
m.  lat,  \)(cn  1.  tuiti  1.  pcvin  taiteta,  npi' 
(ai^^fa. 

Mäktig,  a.  troimaUtncn,  irotmafaS  (--ffaan), 
njoipa,  ftiäfeirä,  nmltiaä  (--aan),  amttahja, 
timttainen,  »raftiainen,  nial)tau">a,  mabbitaö 
(^'tfaan),  ambfta;  en  m.  man,  mat;tatt)a  1. 
iraltaaa  1.  mat;biiaS  1.  u-»cimafa6  micé;  en 
m.  stat,  itioimattincn  I.  icoimataS  1.  h)a'^tt»a 
i-Da(ta--fnnta;  de  m— e  i  verlden,  maailman 
mal;ta»at  1.  aalttaat  1.  UHifcirät;  ett  m— t 
bistånd,  Voimallinen  1.  iwoimafaS  1.  i«al)tt)a 
apu;  m— a  känslor,  njoimattifet  1.  mal;tatt»at 
tunteet;  han  var  ej  sig  sjelf  m.,  f;än  ei  tooinut 
\)aäita  1.  l;ittitä  (=tfen)  itfeänfä,  f;änettä  ei 
oflnt  njoimaa  1.  »altaa  itfeufä  ijlitfe;  han 
är  ej  m.  sina  sinnens  bruk,  I;änettä  ei  ole 
inoimaa  1.  fi)h)ä  ai^tienfa  fäuttämifeen,  f;äu 
ei  uun  1.  jatfa  tunncittanfa  I.  tnnnoiöfanfa 

^5l)fvä;    vara   m.    ett    språk,    taitaa   1.    ofata 

j.tin  tieltä,  etta  jonfin  tieten  taitava;  blif- 
va  ngn  m.,  faaba  toattaa  j.tnSta,  voittaa  1. 
vaflata  jotn;  m.  mat,  väfevä  1.  väfinen 
vuota,  tova  1.  It(;ava  vuota,  vätin-uota, 
tuttöittävä  vuota;  en  m.  malmgäng,  vun» 
fa3  (--aan)  1.  annoUincn  matmi=fuoni. 

Mäktighet,  f.  se  Makt;  matens  m.,  vuoan 
vätev^ijS  1.  Iit)avuuö  1.  tpttöittävi}!)?;  eu 
malmgångs  m.,  matmi=-fuonen  annottifuuS 
1.  vunfauci. 

Mald,  f.  iauf;e  (-een),  jauBettava;  jaul^atuS, 

Mäldafgift,    m.   jaut^atuS»    1.    m^ttt}  =  ^altta  1. 

=matfu;  jaut;atu§=  1.  mt}tti)=vevo. 
Malta,  v.  a.  imettl)ttää,  imettää  (=ttän),  ibät» 

tää;  m— s,  imettyä;  m— d  säd,  imeliäifet  1. 

imetät  ((jjl-);  v.  n.  (gro)  itää. 
Mältare,  m.  imettt}ttäjä,  imettäjä. 
MäUbotten,  m.,  -golf,  n.  imettVö4ava  1.  4at= 

tia,  mattaö4ava. 
Malthus,  II.  maflag=bnone  (-een),  imettijä=f;uone, 

mattaS^ituna. 
Mältkar,  n.  imett^S^amme  (--een)  1.  »tiinu. 
Mältlafve,  m.  imetitjéi-  1.  maltae4ava  1.  =pavvi. 
Mältning,  f.  imettöö,  imettäminen,  imettljttä' 

minen,  ibättäminen,  mattaan»teto,  maltait» 

ten  tcfo. 

58 


Mun 


Mår 


Mänga,  t.  a.  (ctcittaa;  jmfr  Blanda. 

Mängd,  f.  jcutfc,  V^ilJiMi?»  ^:cnni;  en  ra.  folk, 
^>alicn  faiiiaa,  fanfan »jouftc  1.  4^alJLMb5; 
m— en,  jcuf fc ,  altiaincn  fanfa,  enimmät 
(pL);  så  tänker  ni — en,  niin  enimmät  ajat= 
telealat,  niin  jcnffc  1.  fania  ajattelee;  i  m., 
f  elolta,  paljolta,  tufnlta,  jcufoUa,  läämältä; 
jmfr  Myckenhet. 

Mänk,  Människa,  m.  fl.  se  Menk,  Menniska 

0.  s.  V. 

Mänt,  Mäntä,  se  Ment,  Menta. 

Märg,  Märgel,  m.  fl.  se  l^Ierg  o.  s.   v. 

Märka,  v.  a.  o.  n.  (sdtta  märke  pd)  nicv!itä 
(»tfen),  ^.^anna  merffi  1.  merffiin,  (med  fläc- 
kar eller  streck  i  träd  o.  d.)  ^n)ältää  1.  |.n}' 
Iä(i;itä  (-tjen),  ^ilfata  1.  )>ilfnta  (=ffuan); 
m.  kläder,  mcrEitä  1.  merfata  iraatteita; 
m.  boskap,  :^anna  tarja  mexffiin,  mevtittää 

1.  mevtitä  favjaa;  m.  med  bokstäfver,  mer- 
!itä  )>nuétaiviUa;  (rarsna)  hawaita  (»tien), 
tucmata  (=aan)  1.  I;nemaita  (=tien),  tjotfata, 
näljbä,  ä(t)tä  (=l}än),  äfätä  (ättaäli),  feffiä, 
aétaita  (=tien);  (gift.'a  akt)  tavfata  (4faan), 
fatfoa  1.  fatja^taa,  Imcmata,  mni&taa;  jag 
m — kte  att  ngn  kom  smygande,  balrattfin 
1.  f}uomafinl.  äffäfm  1.  feffiu  jcnhm  tnleiran 
biipicn;  m — kar  ni  ännu  ingenting?  etteti)  jc 
mitään  ^avpaitfc  1.  näe  V  skilnaden  m — kes 
knappt,  evcitnSta  tuefin  näfeetään  1.  ha-- 
iraiticefaan  1.  I}ucmaataan  1.  fcffiitään,  erci= 
tu8  tnf^tin  näftjtitään  1.  tuntunfaan;  märk, 
att  detta  är  sista  gången,  mnit^ta  1.  I;UD» 
maa  1.  tartfaa,  että  tämä  en  toiimeincn  fer= 
ta;  märk  väl,  mnista  1.  tarffaa  fe,  muista; 
härvid  är  att  m.,  det  är  till  m — ndes, 
taiiä  on  mui^tettai-oa  1.  l^nomaittatra,  I)uc= 
maittaliu  1.  muigtcttatva  en;  märk  mina  ord, 
muii-ta  1.  I^ncmaa  1.  tavffaa  minun  fanani: 
m — kon  pa  mina  tecken,  tarfatfaa  1.  I)UC= 
maittaa  mitä  mertfiä  minä  annan;  jag 
m — ker,  hvad  han  bar  i  sinnet,  fl}Uä  ()o!- 
faan  1.  äh)än  1.  fctfin  1.  fiucmaan,  mitä 
fcäneflä  mieleöfä  en;  jag  m — kte  på  hans 
ögon,  tal  o.  s.  v.,  näin  1.  finemafin  1.  ä(>}= 
fin  ^änen  filmiftänfä,  ^ubee«tau!a  o.  s.  v.; 
jag  m — ker  väl  att  man  vill  bedraga  mig, 
fijiläpä  1.  f)t)lrin):ä  (ictfaan  1.  näen  1.  l;a= 
iraitien  1.  buemaan  1.  älnän  taf)bcttaaMn 
^tttää  minna;  han  lät  ej  m.  sitt  missnöje, 
ci  antanut  Imcmata  1.  nä^bä  1.  battjaita  ole- 
ttjanfa  mieli  ■^^afjoiéfaan;  låt  dig  icke  m., 
faiDOta  1.  ivarc,  ett'eittät  I)ucmaa  1.  etfei 
l^uomata,  älä  ole  tietän.nnäfitään,  älä  ele 
oletoinafi  niitä  miefiiatään;  låtsa  som  man 
ej  m— kte,  ci  oUa  bucmaaainanfa  1.  näfe- 
»inänfätäön  1.  äl^änjinänfäfään  1.  tictänji' 
nänfäfään. 

Märkbar,  a.  tnntutro,  näfölrä,  näf)tätt>ä,  mel» 
fcinen;  knappt  m.,  tuéfin  tuntnlra;  m.  skil- 
nad,  tuutmra  1.  melfeinen  eroitua;  m.  steg- 
ring i  priserna,  tuntuira  Ijintain  fercnnn^. 


Märkbart,  adv.  tuntulraéti,  näft}lxiä§tt,  näl)tä= 
wäitx,  tnntnatfeufa;  handeln  har  der  m. 
aftagit,  tau\>\>a  en  fieUä  tuntuaffenfa  1.  nät;» 
täavieti  ipä()entl}nt}t. 

Märkbläck,  n.  mevEfi»  1-  mertfau64ätti. 

Märkduk,  m.  merffi=fanga§  (=!taan),  mevffanS^ 
fångad,  mevlfaug^a^pu  1.  -»aate  (=tteen). 

Märke,  n.  merffi;  lägga  m.  i  en  bok,  ^.Muna 
mertfi  firjaan;  sätta  m.  pä  ngt,  panna 
merffi  jbtin,  ^^anna  j.fin  mevffiiu;  taga  m. 
pa  ngt,  cttaa  merffi  jétfin;  jag  har  m.  på 
dem,  minulla  en  merffi  niiéfä,  ne  clvat 
merfiöfä  minulla;  (efter  slag,  bränning  o.  d.) 
jälfi  (iäljen),  merffi,  (ärr)  axpi  (ar»en); 
han  bär  m.  efter  ett  slag  i  pannan,  hä' 
mää  en  etfaéfa  Iijennin  jälfi  1.  merffi;  (ef- 
ter beröring  m.  m.)  merffi,  jälfi  (jäljen); 
alla  sidorna  i  boken  bära  m.  efter  hans 
fingrar,  faifisfa  firjan  filruisfa  1.  faifilla 
firjan  fiuniitla  en  bänen  fermienfa  jälfiä  1. 
mevfftä;  (bot.)  luetti. 

Markelig,  a.  mevtittäirä,  merftllineu;  en  m. 
händelse,  mcrftttäirä  ta^jauö;  (ansenlig)  tmx- 
inwa,  melfeinen;  se  Märkbar  och  Märk- 
värdig. 

Märkelsedag,  m.  mcrffi4^äi»ä,  mevfillineu . 
^\iiträ. 

Märkesraan,  m.  mevftt-mie^^,  mevftu=  1.  It^niU' 
fautaja. 

Märkgarn,  n.  merffauS»  1.  merfiti}64anfa. 

Märkjern,  n.  merffi=rauta,  ^.^eltinn•auta. 

Märklig,  adv.  se  Märkelig. 

Märkning,  f.  merfiti)§,  mcrffauä,  mcrfintö, 
merfin^^ane;  jmfr  Märka. 

Märkrulla,  f.  (skepp)  mevffi^firja,  Ia§ti=ftrja. 

Märksedel,  m.  mevffi=^a^^eri  1.  4ieta,  efcttin' 
(»ttimen). 

Märkvärdig,  a.  merfitlincn,  mevfittättjä,  erin* 
cmainen;  (besynnerlig,  underbar)  eri8»fum« 
mainen,  fummallinen,  il;meetlinen,  il;metel' 
täaä;  en  m.  händelse,  mevftUincn  1.  ifi« 
meellinen  ta).^auö;  han  är  en  m.  menniska,; 
l;än  en  mertillincn  1.  fummallinen  1.  erin--' 
emainen  ilnninen;  det  var  da  m— t,  izpä 
nut  cli  mevtilliétä  1.  ifimecUiStä. 

Märkvärdighet,  f.  merfiUifl)l)§,  erin=cmaifuu?, 
merfittänHiifi}i}8;  il;meelltfi}t}S,  fummallifuutS 
eriö^fummaifnnö. 

Märkvärdigt,  adv.  merftllifestt,  merfitlifen, 
erin=omaifeéti,  evin^cmaifen,  i^mecUifeöti, 
iljmeellifen,  fummallifen;  m.  liten,  merfilli» 
fen  1.  tl;mecllifen  ^.neni;  det  hände  sig  så 
m.,  tatjaf)tui  niin  merfillifeSti  1.  fummalli- 
feett. 

Märla,  se  Merla. 

Märr,  f.  tamma;  (skällsord)  ImiUa,  n.>arfa. 

Mars,  m.  (skepp)  märSfl),  merSfi. 

Märsgast,  m.  (skepp.)  mär§fl)»mie?. 

Märskorg,  m.  (skepp.)  märSf^-fort. 

Märsrå,  m.  (skepp.)  märSfl)n'aafa. 

Märssegel,  n.  (skepp.)  märefn^nirjc  (=ecn)  I.  -feili 


M  är 


Mät 


459 


Märstackel,  n.  (slcepi).)  märSiv4aIja. 

Mäsk,  m.  (blandning  till  bryggd)  miiöfi,  fat= 
fa,  (till  brännnn)  rit^^ta;  (draf)  X(X);ia-,_  lion 
göder  sina  kor  med  m.,  I}än  U)öttää  Icf)- 
mtllänfä  X(i);!ao.  1.  mä^fiä  1.  (el^mtäiiiä  vaivalla. 

Maska,  v.  a.  o.  n.  tnäSfätä,  tel;bä  mäx^fiä  1. 
riistaa;  m.  till  dricka,  tefibä  juoman  faf= 
faa  1.  mäéfiä;  m.  till  brännvin,  tc[)bä  ivii» 
nan  riistaa. 

Mäskkar,  n.mäs!i=l.  riista=ammc  (=een)  1.  »fam» 
mto. 

Muskning,  f.  inti8!äl)§,  mäSfin^l^ano,  viiötan» 
telo. 

Mäskvärmare,  m.  mäö!in=  1.  vitStan  lämtnitin 
(=ttimen),  mä§!i=fatti(a. 

Mässa,  se  Messa. 

Mästare,  m.  meStari,  me8tavi=mtc§;  (konstnär) 
taito=nicfta,  taituri;  (öfcerman  i  en  sak) 
nteStari,  irattaaja,  malttairampi,  taitawam^ji, 
ma()biffi;  m — njomte  sina  gesäller,  lucStavt 
fifäUiuenfä;  lian  är  m.  i  skaldekonsten,  l)'än 
en  meStavi  runouS'taib'£'§ia;  han  ljuger  som 
en  m.,  l)'ån  en  mcStari  liiaU^ettelsmaan  1. 
lualBeeSfa;  verket  prisar  m — n,  ti)iJ  tctijä= 
tänjs  fiittää;  m — ne  af  den  Romerska  sko- 
lan, 9iomalai6=fouImt  mestarit  1.  taiturit  1. 
taitivnicfat;  i  honom  fann  han  sin  m.,  l)'å' 
ncsfä  tapa\i  l)'dn  taitaltiam^anfa  1.  mabta» 
i  ivam^mnja;  han  är  din  m.  i  konsten,  l;äu 
cn  fiiuä  foustisfa  finun  meStarifi  1.  [iuua 
taitaiiHiml-n;  han  vill  i  allt  spela  m.,  I)äu 
ta[)tDD  taiteSja  cita  ^jäiiflä^Hiin  1.  l}Iimmäi= 
jenä  1.  :puoIcntaa;  vara  m.  ölVer  sig,  cEa 
itjenjä  I^ittitjijä,  it»oiba  t)itlitä  (=tjen)  1.  haU 
lita  (=tfcn)  itjenjä;  man  blef  snart  m.  öf- 
ver  elden,  jaatiiu  ^nan  tufeSta  1.  tufelta 
hjalta  1.  rocitettiin  tulcn  ircima;  göra  sig 
till  m.  öfver  hafvet,  tuEa  meren  n>altaa« 
jafji  1.  n>oittajafji. 

Mästarhand,  f.  mcStariu  1.  taiturin  !äfi  (=ben), 

Icjaanm  1.  taitauut  läji;  gjordt  med  m.,  tai= 
turin  1.  cfaaiualta  fäbellä  te(}tl),  taiturin  te» 
femä. 
:  Mästarinna,  f.  mcStaritar  (=ttareu). 

Älasterbref,  n.  mcötari-fivja. 
'.  Mästergesäll,  m.  me6tari=jäUi,  Vää=fijä((i. 
',  Mästerknep,  n.  me?tartflinen  1.  cjaatoa  juoni 
I      1.  fuje  {'iin),  taitajan  juoni  1-  mutta. 
;  Mästerkock,    m.   meStari  =  tDtfi,   l)U=   1.   paA' 
!oHi;  taitaja=foffi. 
Mästerlig,  a.  nteStariöinen,  mestarin,  taiboHi» 
nen,   oilriaKinen,   juuri  »taitoinen,,  taiturin; 
ett  m— t  tal,  taiturin  pitämä  1.  oiij^alltncn 
))u!^e  (=eeu),  oitein  taiturinamme;  m— t  ut 
förande  af  en  konst,  jonfin  taiteen  ciwal= 
linen  1.   mestarillinen  toimittaminen;   han 
är  m.  i  att  rita,  f)än   on  mcStariUinen  1 
mestari  1.  oivallinen  1.  taitanminen  riitta 
ntjesja  1.  fuivaannoSja. 
Mästerligen,  Mästerligt,  adv.  taiboKijeSti,  oi 
njallijcöti,  taiturin  1.  mestarin  1.  taitajan 


tatuafta;  m.  gjord,  taibottijcSti  I.  mestarin 
taivalla  tebti),  taiturin  1.  taitajan  tefemä; 
han  dansar  m.,  l;äu  ou  tauSjiu  taitaja,  ^än 
tanSjii  taitatvaSti  1.  taitajan  taioalta. 

Mästerman,  m.  meStaaja,  mcStcrmanni,  te« 
loittaja. 

Mcisterprof,  n.  meStari=näi)te  (=ttcen),  mestari- 
teos (=fien). 

Mästerskap,  n.  meStaruuS,  meStarin  oifeus, 
mestarin  arroo,  mestarin  taito;  en  tafla, må- 
lad med  verkligt  m.,  oifein  meStarin  tai* 
botta  maalattu  taulu;  (samtelige  mästarene) 
mestari=funta,  meStariSto. 

Mästerstycke,  n.  meStari=teo6  (»ffen)  I.  »nä^te 
(=tteen) ;_  0^^.;  taiturin  t^ö  i.  tta§,  taitajan 
ti}ö  1.  tetemä;Ci/-ora.;  m?Stari'te!auS  1-  'tt' 
fonen. 

Mästersven,  m.  meStari^mieS;  ^ää=!ijät[i,  meS» 
taxu\Ml 

Mästerverk,  n.  taito»teo6  1.  =ti)ö,  luefitari»  I. 
taituri=teoS. 

Mästra,  v.  a.  meStaroiba,  meStaroita  (»tfen), 
moittia. 

Mät,  (lagt.):  taga  i  m.,  ^>anna  rl)öStöön,  Ot* 
taa  riiöstiittä,  mitata  uIoS;  gå  i  m.,  mcnna 
ulos^mittantjegn  l-  rt}i)StDtji. 

Mäta,  v.  a.  mitata,  mitettä  (»ttefcn),  mtttact» 
la;  (värdera)  arivata;  m.  med  kanna,  mi- 
tata fannuHa,  faunuittaa;  m.  med  kappe, 
ta^^oittaa,  mitata  fapalla;  m.  höjden  af  ett 
torn,  mitata  tornin  fovfnnS;  m.  en  skog, 
mitata  metfä;  m.  tiden  efter  solens  gång, 
laSfca  1.  lufea  1.  arivata  aifaa  auringon  fu* 
luSta;  m.  skadan,  arivata  !.  laStea  wal^in» 
!o;  mät  af  tre  alnar  tyg,  mittaa  ^oiS  1. 
evittenfä  taffi  fuijnärää  fangaSta;  m.  in  säd, 
mitata  iviljaa  jijään  1.  aittaan;  m.  ut  säd, 
mitata  ji)lrnä  ntoS  1.  aitasta;  m.  ut  plats 
till  ett  hus,  mitata  ^Mtifan  ala  f)uoneet(c;  sa 
Utmäta;  m.  ngn  med  ögonen,  tatfetla  j.futa 
:)^ääStä  jalfoit)in,  mitcflä  j.tnta  filmiUänfä; 
m.  sin  styrka  med  ngn,  foeteUa  1.  focttaa 
1.  mitellä  luoimianfa  j.fun  fanSfa;  m.  svär- 
den, mitetlä  mieffoja;  m.  sig  med  ngn, 
ivetää  ivertoja  j.tuGe,  piixtVä  j.fnn  rinnalle 
1.  h.^erroiI(e  1.  ivertaijeffi;  ingen  kan  m.  sig 
med  honom  i  sång,  l)'ämn  »ertaanfa  Ian« 
lajata  ei  ole,  ei  fnfaan  n^oi  taulusja  l;änelle 
ivertoja  ivetää  1.  if)änen  rinnadenja  1.  teer» 
roiltenja  :päästä. 

Mätare,  m.  mittaaja,,  mittart. 

Mätarebref,  Mätebref,  n.  mittari=!irjfl,  tvetg" 
määrän  tobiStuS,  ivetomäärän4irja. 

Mätarpenningar,  m.  pl.  mittan"af)a,  mittarin 
pdtta. 

Mätband,  n.  mittantaulja  1.  n-ifima. 

Mätbar,  a.  mitattaica,  mitallinen,  jonfa  teoi 
mitata. 

Mätisman,  a.  (gam.  lagt.)  anvio-  1.  arwajiS* 
mieS. 


460  M  ;i  t 

Miitning.  f.  mittauö,  inittaamiucu;  jmfr  Mitta. 

Mätresfi,  f.  jalfa»  1.  fa(a=trainio, 

Mutsnöie,  u.  mtttii=nuova. 

Måtstäug,  r.  nutta4mu,  nntta=viufit. 

Mätt,  a.  h)riänien,  rairittu,  fl}Uäniä  1.  hjUxU 
feiifä  ivöm^t  1.  laamit;  jag  ar  m.  af  giöt, 
Dlen  \\}'6ni)t  fittlani  1.  h}I(tfieni  1.  tav|>ecfictu 
:|.iUUroa;  äten  eder  m— a,  fljöfäälte  h}Uif= 
|eniie  1.  tar|jcefienne  1.  UHttfanne  tähteen; 
jag  åt  magen  m.  af  bär,  join  marjoja  limt= 
fani  täliteen  1.  tabben;  lian  Mir  aldrig  m., 
i)'ån  ei  foöfaan  faa  fijUääitiii  I.  tarvcctjciifa, 
ei  foöfaan  ft}Uä§ti)  1.  fi)(Iääninj;  im  är  jag 
fidlki)iijiigen  m.,  iit}t  olcn  täi)belleen  vaunt= 
txi  1.  jaanut  hjUäiii;  skratta  sig  m.,  nauraa 
tar:>>cctienia  1.  irattanfa  täiUcen;  se  sig  m. 
rå  ngt,  fatfella  tar^H^eficiiia  1.  f^Kiffenjä 
j.tin,  faaba  {'vUäufä  joiifin  fatjckmifeSta; 
vara  m.  på  lifvet,  oHa  fl)[Iäi?tl}nl)t  1.  f^llä= 
m03ti)nijt  etämäänfä,  oUa  faaniit  h}lläiiiä  i. 
tar^^cenfa  elämältä;  han  är  m.  af  ära,  l)än 
on  fnnniaöta  fijUiiinen  1  tavpeenfa  I.  fi}Qänjä 
jaanut. 

Mätta,  v.a.  ratoita  (=tjen),tt)libl}ttää,h}tfästt)ttää, 
täi)ttää  )uatja,  tätiltää,  jnettää  ivatfa  täi)teen 
l.li^atian  tät)fi(=ben),  fijöttää  tarVccfft  l.fi}Uäf[i; 
m.  ngn  med  lilbunke,  jucttää  j.hlllc  hjUäfft 
1.  iratjan  täljft  iinili^maitca,  ftjiittää  j.fnn  tvat-- 
fa  täl}tecn  1.  jctu  täi;tcen  itjiili-niaiboUa;  en 
mat  som  icke  m — r,  raantjcmaton  1.  täl)t= 
täniatiJn  ruofa;  m.  sin  hämnd,  tiiljttää  1. 
t^l}bijttää  foStonja;  han  m— r  de  hungriga 
och  fattiga,  f}än  ruoltit  1.  ralrntfco  töi}I)iä 
ja  nalfiiifiä;  m — s,  v.  p.  jaaba  h)lläuiä,  tulla 
fijlläijeffi  1.  rajritufft,  jaaba  tratjanja  täiUecn, 
tulla  täijtecn,  tävti)ä,  h)lläetl)ä,  liiKäantiiä; 
han  kan  aldrig  m — s,  hän  ei  fo^taan  tule 
täliteen  1.  jaa  ftjUääujä  1.  fi^Iläffi  1.  tarj^ee^ 
fenja;  han  kan  ej  m — s  på  beröm,  Ijän  ei 
täi}bi}  1.  faa  hjlläänfä  funnia^ta  1.  h}IUn 
funniata;  m.  sig,  v.  r.  vatoita  1.  ruotfia  it= 
fenjä,  fi)öbä  hjllafjenjä  1.  fl;Ilänjä  1.  lt>at= 
fanfa  tätiteen  1.  toatjanja  tdt}beu,  täi}ttää  it= 
jcujä;  de  fattiga  få  m.  sig  med  potatis. 
fDi}l;ät  \aa\vat  jtjiibä  !t)llänjä  j^ernuoiöta  1. 
vatcita  itjcnjä  perunoilla;  m.  sig  med  blod, 
fiillä6ti)ttdä  tt)eren  =  I;imonja,  [aaia  1.  ottaa 
fi)llänjä  irerta;  (kem.)  fi^fläöt^ttää,  teljbii 
fliUäijefji;  jorden  är  m — d  af  vatten,  maa 
on  h}lläiienä  ix>ebc«tä. 

Mätt  het,  f.  h;lläil\)l)§,  fl)ItiniS,  h}Uä,  tr>atian 
tät)tet}S;  m.  pä  ära,  hinuian  !i)Ul)l)8  1.  fljt* 
läijljVö. 

Mättnad,  f.  se  Mätthet;  (kem.)  ii)U'dii\)\)^,  h}l= 
läijenä  olo. 

Mö,  f.  imj.n  (immen),  ^iifa,  neiti,  neitonen. 

Möbel,  m.  l)uoue»faln,  nn}i5vcli. 

Möbelhandel,  m.  l)Uone=falujen   fauj-^jsn,  mi)ö» 

Möhelöfverdrag,  n.  ftuone-faluin  j.''ciätll)?tä  1. 
päällyste  (»een). 


Mög 

Möbeltyg,  n.  uU}i.^^eli=  1.  Ijuonclalu-Iaugaä 
(=faan). 

Möblera,  v.  a.  iramötaa  Imone^aluiHa,  I^anttia 
1.  laittaa  l)uoue4ahtja;  m.  sitt  rnm,  t)auHia 
I^uoue-taluja  tinoneeicufa  1.  juojal;anja. 

Möblemang,  n.,  Möblering,  f.  f;none=faInt  (pl-)' 
l)ncue=falueto;  t^ucue-f aluilla  ivaruétaminen, 
l;ucne4alujen  l^aufinta. 

Möda,  f.  iraiwn,  tl}ö,  piml)a,  iraiiDaumäfö; 
j-ig  har  haft  mycken  m.  dermed,  miuuUa 
cn  ollut  1.  olcu  uät)ni)t  ^.^Ijon  »aiicaa  ftinä 
1.  fiitä;  göra  sig  mycken  m.  med  ett  ar- 
bete, näl;bä  ^jaljon  iraiiraa  1.  »aiiriata  it= 
jeänfä  jöjtiu  tvi3öjä;  det  lönar  icke  m — n, 
ei  fe  maffa  JDaianta  1.  tr)ai>i?oja;  göra  sig 
mycken  m.  att  uppnå  sitt  ändamål,  fotea 
!aifin  I.  faifetta  tooimin  ).\iä§tä  tarfoitutfen» 
fa  fjeritle;  han  hade  m.  att  frälsa  sitt  lif, 
Ikincllä  oli  iiHiiiraa  1.  tuSfaa  1.  loaiU)an-nä= 
töä  l^enteänjä  j^cla^taanenja,  :^äncllä  oli  te» 
femistä  Ijenfenfä  fäilijttämifeöfä;  han  hade 
all  m.  ospard,  f)än  tofi  1.  foetti  faifella  al}' 
feruubella  1.  l)engin=l;ipiin,  Ijäu  ei  fääötäui^t 
njaitoojanfa  1.  tDointianfa;  gör  er  ingen  m., 
ältää  »»aitnatfo  itjeänne,  ältäii  fuotta  luaituaa 
näl;fö;  med  m.,  ivain?oin,  tuetin,  töin  tni= 

fin,  työläästi,  tufalafiti;  med  stor  1.  mycken 
m.,  fuurella  1.  ifotla  ipaiamlla  1.  uiaittjaa, 
fnurclla  tnéfalla,  töin  tut^fin;  utan  m.,  il= 
man  limiiratta  1.  tu&fatta;  han  hade  intet  | 
för  sin  m.,  l;än  ei  jaannt  mitään  UMiii^^aS^ 
taufa  1.  i-oaiivanja  uäöétä  1.  umitran^näöetänfä. 

Möda,  T.  a.  iraiumta;  han  far  icke  m.  den 
sjuka  foten,  l)än  ei  faa  ivaiivata  1.  Iiifut= 
taa  fij)eätä  jaUaaufa;  m.  sig,  v.  r.  'mai-- 
Mwta  itfeänjä,  ))uut;ata,  uäljbä  ir^ainjaa, 
Vonui^taa. 

Möddryg,  a.  trailöaa  !arttan.^a,  (aisfa,  iuetelä. 

Möderne,  n.  (nrf)  äibin^perintö;  (sida  i  släyl- 
skap)  äifcin  fjuoli  1.  tanta;  de  äro  slägt  på 
m— t,  owat  fnfna  äibin  j.niolelta;  bräs  på 
m— t,  oUa  äitiufä  futunn. 

Mödernearf,  n.  äibin>j.icrintö. 

Mödom,  m.  (a7iat.)  imf.n4'ahvo  ;  (fg-)  mpil}?; 
j-nifnuS. 

Mödosam,  a.  Ujaiuialoinen,  tl)ölä3  (nian),  tu= 
fala,  aH-iiu>ait»alaineu,  fuuri-töineu,  toailea; 
m— t  aibete,  luaiivaloinen  1.  tufala  h)ö. 

Mödosamt,  adv.  woin>aloife3ti,  tntala^ti,  tt}ö' 
läästi,  juurella  jraiivalla  1.  ti)cllä  1.  tu3= 
!alla;  m.  arbetad,  juurella  limiivalla  1.  toai-- 
»aloijeöti  tebtt)  1.  umlmictcttu. 

Mögel,  n.  t)ome  (=eeu);  (jm  vuta  varor)  fa= 
i\al)ia  1.  fanaffa. 

Mögellik,  a.  f)Dmeen=tapainen  1.  ntäföinen. 

Mögla,  v.  n.  1.  Möglas,  v.  d.  l)omel;tua,  l)0= 
meittna,  tuäa  1.  i'dt)i>'å  liomeejcn. 

Möglig,  a.  l;omeinen,  l;omel;tunut,  (lomee^fa 
(otejxia);  brödet  är  m — t,  leij.iä  on  bouiee?fo 
1.  f;cmef;tunutta  1.  cn  täi)ni)t  f)omeefen. 


M  ö  g 


M  ö  tl 


461 


Möglighet,  f.  [;omeiiuu6;  r;ome  (=een). 

Möja,  f.  se  Kanunkel. 

Möjlig,  a.  maljboUinen;  ali  m.,  jcnfuufaincn, 
joö  jofin  1.  jenfin4atnen,  faifen4araen,  faitft, 
faifft  fuiit  maf)boI(i§ta  en,  faifcn»  inomen, 
faifft  htin  clla  ma(;taa  1.  taitaa,  faitfi  fuin 
hjoibaan;  på  allt  m — t  sätt,  jcö  joUaftn 
loilla  1.  taivalla  1.  taicoin,  jc8  jonfin4aiiella 
taiiHiUa  1.  tapaa,  laitella  talijatla  fnin  inat)= 
boHiöta  du;  alla  m — a  olyckor,  tai{en4ai= 
fet  onnettoinnubet,  taifcn- laista  1-  taiten= 
moi§ta  onnettomuutta;  jag  önskar  dig  all 
ra.  lycka,  toilvotau  finulle  !aiffea  1.  faifen- 
laiéta  onnea  1.  faiffea  onnea  fuin  oEa  tat= 
taa  1.  raastaa;  han  hittar  på  alla  m — a 
galenskaper,  l;än  felfti  joö  jotatin  1.  joö 
jontin4aiSta  l;nEuutta  1.  faifen^moifia  l)ul= 
luutfia  I.  failfia  l^ulluuffia  fuin  oEa  taitaa; 
han  använde  all  m.  omsorg,  |.nti  l;uolta 
niin  ^Jaljon  fuin  jnal;bolti§ta  oli,  :|jiti  taiffea 
I;uolta  luin  n:oi  1.  taifi  1.  mal;bolliSta  oli, 
foetti  faifeUa  l;nolclla,  foetti  jo3  joUafin  ta= 
tXJalla  liuolta  ^.ntäii;  med  alla  m — a  heders- 
betygelser, faifen»laifilla  funnian  ofoitnf» 
fiHa,  faifella  funnialla  fuin  oUa  taitaa  1.  mat;- 
boUiSta  on;  sa  stor  som  m — t,  niin  fnnvi 
fuin  maljbolliöta  en  1-  olla  taitaa,  miten 
fuuri  fuinfin,  niin  funvi  fuin  fuinfin  1-  toaan 
(oHa  taitaa);  han  är  så  dum  som  m — t, 
^äu  on  niin  tt;l;mä  fnin  otla  taitaa;  så  fort 
m— t  är,  niin  |)iian  1.  luäleen  fuin  maf)bolliäta 
on,ttlitä:pifemmin;så  myckotm— t  är,i  m— a- 
ste  måtto ,  niin  paljon  tuin  malibollista  on  1. 
olla  taitaa  1.  juiufin  iroibaan;  med  m — aste 
skyndsamhet,  mitä  ioutuifimmin  1.  fiivuiiu» 
min,  niin  fiirnuSti  1.  joutnijaSti  fuin  jnin» 
fin  1.  mal;botlieta  on;  med  minsta  m— a 
kostnad,  mal;bolliftmman  tt)dl;ällä  tu<?tan= 
nuffeHa,  mal)bollifuntta  ini)LUen  iiHil/nuinätlä 
fuStanuuffella,  niin  luäljiillä  fu^tannuffcUa 
fuin  fuinfin  1.  ma(;bollit;ta  on,  mitä  !■  taif^ 
feiu  u\il;immällä  tut^tanuuficlla;  med  stör- 
stam—a  besparing,  mitä  fuuvtmiualla  fääe^ 
ti3llä,  niin  fuuvella  fääi5ti3liä  1.  niin  paljon 
fäästäen  fuin  fnintiu  1.  mat;bollieta  on;  med 
m— aste  första,  mitä  pifemmin,  niin  pian 
1.  fiivuu^ti  fuin  fuinfin  1.  ma(;iDoUi§ta  on, 
niin  pian  fuin  fuintin  »oibaan  1-  laatuun 
fäl);  göra  allt  hvad  m— t  är,  tel}bä  faitti, 
rainfä  teljbä  taitaa  1.  mifä  mal;bolliSta  on, 
tef)bä  jo8  fuintin  mitä  1.  Ic-S^  iont'in4ai<?ta; 
det  är  m— t,  iual)bolueta  on,  faattaa  1.  malt- 
taa olla  niin;  det  är  visst  1.  mycket  1. 
ganska  m— t,  mal)botliötapa  on  1.  lienee, 
l}i}luinpä  lienee  mabboUiéta ,  mal;taneepa 
faattaneepa  niin  olla,  fe  on  ^tjtuin  mat;bol= 
iigta;  det  är  icke  m — t,  et  fe  ole  mai)isiU 
lista,  fe  on  mal;botonta. 

Möjligen,  adv.  mal)bottifeStt,  fufa»tiefi,  fen 
tiefi,  fuiufin,  elifä  juuri;  göra  allt  hvad 
m.  göras   kan,  te^bä   fatffi,  minfä  fuintin 


teljba  taitaa  1.  faattaa;  allt  hvad  de  m. 
kunde  fä  ihop,  mitä  tpaan  fuintin  »oiluat 
fofoon  faaba;  jag  kan  m.  bli  sjuk,  faatan 
1.  h)oin  fufa=tiefi  1.  el;fä  faivaétua,  mat)bol^ 
Itöta  ou  1.  tooipi  fattua,  että  fäännvn  fi^- 
peäffi;  m.  är  det  så,  mal;boltifeéitt  fe  on 
niiu,  fe  taitaa  et;fä  niin  olla,  etjfä  juuri 
niin  lienee. 

Möjlighet,  f.  maf;bollifnne;  m— en  deraf  viii 
ingen  bestrida,  fen  inal;boltifuntta  ei  fufaan 
talibo  fieltää,  tufaau  ei  tat)bo  ficltä  fitä  ole» 
maöta  mal;boEi?!ta;  det  är  en  m.,  fe  on 
mal)bolliöta  1.  h}M  inaf;bolliöta,  »oipifian 
niin  olla;  dertill  finnes  ingen  m.,  fe  ei  ole 
enfinfään  1.  millään  lajilla  ma[;bolli§ta;  jag 
ser  för  dig  ingen  m.  dertill,  fitä  en  näe 
millään  tarcalla  1.  lajilla  1.  enfinfään  ma:^= 
boUifefft  finnlle,  fii(;en  en  näe  finulla  mi^ 
tään  maljboUifuutta;  det  är  ingen  m.  att 
nu  lyckas,  ni)t  ei  fe  laifinfaan  1.  enfinfään 
1.  millään  lailla  luoi  onnistua  1.  laatuun 
fät)bä,  fen  1.  ftinä  ouniötumineu  on  ul)t  icat=' 
lan  mal;botonta  1.  ei  ole  fuinfaan  mal)bof=' 
lista,  mal;boEiSta  ei  ole  fiinä  n^t  onnistua. 

Möjligtvis,  adv.  se  Möjligen. 

Mökränkning,  f.  piian  1.  tmtucn  raisfaus  1. 
pilaus. 

Möla  ned,  se  Nedmylla. 

Mölj,  m.  (sjöt.)  (skyddsmur)  möljä,  tUljrSfl)» 
filta;  (stiandbriigga)  möljä,  rauta=filta. 

Möi  ja,  f.  fefa;  alit  i  en  m.,  faifti  fefa-fofaiflu 
1.  fifin=fotiu  1.  fefa-mölönä;  se  Mörja. 

Mölnare,  m.  mi}lläri. 

Möuja,  f.  mönjä. 

Mönster,  n.  meiSti,  malli,  mtjnSteri,  fnoft, 
fnitia,  faalna;  klippa  m.  tili  en  klädning, 
leifata  leningin  malli  1.  meisti;  Q'asonering 
i  tyg)  fuofi,  fuiua,  tirjat  QjI);  vackert  m. 
tili  en  krage,  forea  fratu  1.  faulattimeu 
uujnöteri  1.  fuofi;  (f g.)  eft4uiDa,  matti; 
hau  är  ett  m.  för  sina  kamrater,  l}än 
on  cfi=fuUH-ina  toluerillenfa;  ett  m.  af  dygd, 
In}Uicittcn  efi4utoa;  taga  ngn  till  m.,  ottaa 
jofn  ntaUiffenfa  1.  efi4un^affenfa. 

Mönsterbok,  f.  meisti=  1.  mt)nSteri4irja. 

Mönsterherrc,  m.  fatioja--t)eria,fatfelmnS4;erra. 

Mönsterplats,  m.  fatielinuS4^aitfa. 

Möusterritare,  m.  meiStiu»  1.  lUl^nStcrin-fu- 
toaaja  1.  .-riittaaja. 

MönsterriiUa,  f.  fatfelmuS4iSta  1.  4nettelu. 

Mönstei-skola,  f.  malli^fonlu. 

Mön=;terskrifvaie,  m.  fatfelmuS-firjoittaja. 

Mönsterskfirare,  f.  maflin»  1.  meistin4eiffaa> 
ja  1.  »iDeiStäjä,  faaiinin  kittaaja  1.  »toeistäjä. 

Mönstra,  v.  a.  möuSträtä,  pitää  fatfefmuSta 
1.  toetusta;  m.  ett  regemente,  pitää  rljf- 
mentin  fatfelmuSta;  m.  af,  ut,  se  Afmön- 
stra,  Utmönstra;  (fig.)  tutfia,  filmäillä  tar= 
fasti,  mitellä. 

Mönstring,  f.  mtjuSträtjS,  fatfelmuS,  fatfel^ 
muffen  pito;   hålla  m.,  pitää  fatfermusta; 


462 


M 


oq 


undergå  ru.,  cKa  fatfclntuffen  1.  foetuffcn 
aUa,  oUa  Utidtaxvana  1.  Icetettatrana  1.  fat» 
fc(mu!ie^)"a. 

Möqväll,  m.  inovftau4tta  1.  »Ktatfet  (pl.)- 

Mör,  a.  murea,  murctra,  nmraffa,  mcuftea, 
inöi){)cä,  tauru,  toenna;  m— t  bröd,  muve= 
iva  1.  murea  1.  möijfieä  kipä;  m— t  kött, 
möi)f)cä  1.  tauru  1.  murea  liba;  m.  i  (om) 
munnen  (fig.),  mieltäfänjä,  fuu  it)i[;u8ia, 
l^uulet  I^cjjctläufä;  bli  m.,  tauruta  {'\xan), 
tulla  mureaffi. 

Murbulta,  v.  a.  ^neffää  1.  ^afatfl  }3e^mcäffi  1. 
mureaffi  1.  taurufft,  taurouttaa,  fcafata  uä{)= 
jäffi;  m— d,  näf}jä,  näf;jäffi  1.  mureafft  ho.-- 
fattu;  Cfig-)  ^e(;mittiiä  fc(fää,  tvatfata,  pkh 
jää  uä()iäffi;  lian  var  alldeles  m — d,  {)ä= 
neu  fctfänfä  oli  waäan  nät)i'ån'ä  1.  pel^imeäuä. 

Mörda,  v.  a.  murbata,  furmata;  m — nde  strid, 
furmaatra  1.  murfiaUinen  1.  furmalliueu  ta^= 
!pi.iu;  m— nde  hand,  murf)a=fä[i;  ett  m — nde 
arbete,  furma=ti}L\.furmaawa  l.ta^:paiva  tl)i3. 

Mördande,  n.  murf)aamtnen,  mur[;au8. 

Mördare,  m.  untr()a=mie?,  murl^aaja,  murfeau= 
tcfijä. 

Mördarkula,  f.  murf)a=mie§teu  pqä  1.  luola. 

Mörderska,  f.  murl^aaja,  murftaajatar  (»ttaren), 
murf)aaja=uaiueu,  murI)a=Haiueu. 

Mörhet,  f.  murcuS,  muraffuu?,  murevouuS, 
möl}l)ei}§;  jmfr  Mör. 

Mörja,  f.  fulju,  [uftjc,  mura;  se  Askmörja. 

Mörja,  V.  n.  fl)tcä. 

Mörk,  a.  )3unträ;  (om  färg)  tumma,  musta; 
m— t  rum,  ^imeä  Ijucne;.  m.  skog,  fijnffä 
1,  )>inicä  metfä;  det  är  m— t  i  rummet, 
l)ucnecefa  ou  ^nmeä;  det  är  redan  m— t, 
Iptmeii  CU  jo;  det  börjar  bli  m — t,  alfaa 
olla  1.  tulla  :pimeä,  alfaa  ^nmctä  (=eäu)  1. 
V^imittää;  med  m— t  här,  muSta^tuftaincu, 
tumma^uffaiucn;  han  har  m — t  hår,  f)ä= 
uellä  ou  tuuTUtat  1.  muStat  f)uifict  1.  tumuia 
1.  mueta  tutfa,  I;än  ou  mu§ta=tuffaincu;  må- 
nen är  en  m.  kropp,  fuu  DU  umlctou  1- 
tumma  1.  ^tincä  fa^^pale;  m.  i  hågen,  fiju» 
fcä^mieliucu,  jvulällä  1.  muStafla  mielellä, 
fljuteäUä  mieliu;  m- -a  tankar,  [t)nfeät  ]■ 
tummat  ajatutiet;  m.  uppsyn,  fijnfeä  1.  tui» 
ma  muoto;  historiens  m— a  tidehvarf,  (;iS» 
tcriau  ^nmcä  1.  e^jä=felnjä  1.  I^ämärä  aifa= 
taufi;  en  m.  mening,  cVä^feliim  1.  ftämärä 
laufe  1.  ajatus. 

Mörkblå,  a.  uutötau»  1.  tummau^finiueu. 

Mörkbrun,  a.  tum|.ntra,  tumman»  1.  mustan» 
ruSfca  1.  »ruuui. 

Mörker,  n.  ^)imei)S,  )fmK\\,  f^nfei)S,  pimento; 
tjockt  1.  djupt  m.,  fijutfä  ^.nmct)S,  um^n» 
)>imeä;  i  nattens  m.,  i)öu  ^^tmei^beSjä  1.  i)i» 
mcäSjä;  under  nattens  m.,  \)é\\  ^.nmeällä  1. 
^nmcljbeöfä;  sitta  i  m — ret,  istua  :|.nmeäS 
iä,  ^ntää  ^nmeätä;  det  eviga,  m— ret,  ijäu 
faitfiucn  1.  ituiucu  ^nmcijS;  m— ksens  bo 


M6s 

ningar,  ^imci)ben  afunnot  1.  ^cfät;  jag  sväf- 

var  i  m.  angående  denna  sak,  oteu  :j.nmeä» 
nä  fiinä  afiasfa,  olen  e^^ä»tieboSia  1.  epä» 
tietoinen  fiitä  aftaSta,  fe  afia  on  1.  ptjfiji) 
minusta  pimeänä  1.  f;ämäränä;  alit  detta 
är  insvept  i  m.,  tämä  on  faiffi  pimcvben 
peitosfa  1.  pimeiitcen  1.  l;ämärään  peitetty; 
grafvens  m.,  Ijaubau  pimepS;  det  råder 
mycket  m.  i  hans  skrifter,  l;äuen  firjoituf= 
fenfa  civat  f;Vtotn  l;ämäriä  1.  pimeitä,  l;ä= 
nen  firjicituffiSfanfa  irallitiee  fuuri  pimei)S; 
m — ksens  barn,  gerningar,  pimeijbeu  lapfet, 
tl)öt;  ifrån  sitt  obemärkta  m.,  tietämättö  = 
mästä  pimennöstänfä  1.  pime^beStänfä. 

Mörkgrå,  a.  tumman»  1.  mustau»f;armaa. 

Mörkgrön,  a.  tummau^iue^reä,  muStan»ifi= 
f)eriä. 

Mörkgul,  a.  tumman»feltaiuen. 

Mörkhet,  f.  pimei)S,  iwalottomuuS,  tunmtuuS. 

Mörklagd,  -lett,  a.  mu§tan»lrercir>ä,  muStan» 
»verinen,  muSta»fulmainen,  tumaffa,  muSta» 
iI)oinen,  muStan=puolinen. 

Mörkna,  v.  n.  pimetä  (»enen  1.  =eäu),  pimittt)ä, 
pimentt}ä,  muötcta  (»enen),  tummettua;  (fig) 
fmifiSti)ä,  lt)nfei)tä,  pimittt)ä,  tuimistna,  muS» 
teta;  hans  hy  liar  m — t,  I;äneu  il^onfa  ou 
mustennut  1.  tummettunut;  luften  m— r, 
ilma  pimitti}!}  1.  pimenti)i;;  det  m— -r,  tulee 
pimeä,  alfaa  olla  1.  tulla  pimeä,  alfaa  pi= 
metä  1.  pimcttää;  det  m — de  för  mina 
ögon,  fiiniäni  pimeniivät,  musteni  1.  pi» 
meni  filmiSläui;  hans  ansigte  1.  han 
m— de.  Itänen  faSttjonfa  1.  muotonfa  mnS= 
teni  1.  fi)nffeni,  I)än  fvuffcni  1.  tuimistui. 

Mörkning,  f.  se  Skymning. 

Mörkrädd,  a.  pimeän  arfa,  pelfääivä  1.  arfa 
pimeäsjä,  pimeätä  pelfääroä  1.  famoiva;  är- 
du  m.?  pelfäätfö  pimeätä  1.  pimeäSjä;  se 
Skuggrädd. 

Mörkröd,  a.  tumman»punaineu,  rufappa;  m. 
häst,  tummau»rnsfea  f)eivouen. 

Mörkt,  adv.  (fig.)  pimeästi,  f;ämäi'ästi,  epä= 
jclivästi;  fijnfeästi,  ivaljuSti. 

Mörkögd,  a.  umSta»fi(mäinen,  tumma»filmät= 
nen,  muSta»filmä. 

Mörna,  v.  n.  tuHa  mureaffi  1.  murafaffi,  pel}» 
ment\}ä,  tauruta  (»nau),  tauroitua,  mövl}entt}ä. 

Mörsare,  m.  möl-Sfäri. 

Mörsarefartyg,  n.  mörSfäri=Iaih3a  1.  »aluS. 

Mört,  m.  (leuciscus  rutUus)  färfi  ('|en  1.  »eu),, 
färfönen. 

Mörtrik,  a.  färfineu. 

Möss,  pl.  af  Mus.  , 

Mössa,  f.  laffi,  ml}Sft};  taga  af  sig  m— n,  ot^] 
iaa.  laffi  pääStäufä;  taga  m.  på  sig,  ottao' 
laffi  pääiiänfä;  sätta  m — n  på  hufvudet.' 
panna  laffi  pääliänfä;  lyfta  på  m— n,  noS»; 
taa  1.  nostattaa  lafftania;  sitta  med  m — r\\ 
på  hufvudet,  iStua  laffi  pääSfä;  stå  medj 
m— n  i  hand,  feifea  laffi  tcuraSfa  1.  pitvoSfa  i 


Mös 


Naf 


463 


Mössband,  n.  nUjSfVn^  1.  lafiiMiauIjat  (pl.)  1. 
=naul;a. 

Mössblock,  n.  se  Möss-stock. 

Mössformig,  a.  lattimatnen,  Ia{'in=ta|.H-iineu  1 
=näföhien. 

Möss-stock,  m.  im)öll)»tliHi  1.  --ipölih}. 

Mötca,  v.  a.  o.  n.  tiiiia  iuaötaan,  !cl)bata  (=taan), 
taroata  (=:)3aan);  jag  mötte  honom,  tiifin  Ifä^ 
nen  ivav^taanfa  1.  :^änel(e  Jcaötaan,  fcl;tafiu 
luinen;  de  mötte  hvarandra  pä  gatan,  tu= 
ihvat  ivaStatuffin  1.  toinen  toifenfa  ivastaan 
tabnCa,  !eI;taftUHit  tcifenfa  fabnUa;  möt  mig 
der  kl.  6,  fcl^taa  1.  ta^jaa  minna  fiellä  feUo 
6,  de  fiellä  uiaStaéfani  1.  nicne  finne  toai^= 
taani  fette  C;  gå  att  m.  ngn,  mennä  jonhin 
1.  j.futte  niastaan,  mennä  I.  läf^teä  j.futa  \va^= 
taan  ottamaan;  komma  frän  att  m.  ngn, 
tutta  j.hin  iraStaöta  1.  j.fnta  u^aStaan  otta- 
masta; honom  m — er  motgång  i  allt,  I)än= 
tä  !oI;taa  uiaStuS  jc!a  afiaSfa,  Itänette  täi} 
faifeefa  icaStoin;  det  m— er  svårigheter, 
fiinä  on  njaStnSta  1.  hiaStuffia;  åtskilliga 
hinder  ha  mött,  muntamia  eSteitä  1.  n.m8= 
tnlfia  on  fo^bannut  1.  ta:(>ar)tunut;  ngnting 
har  mött  honom,  jotafin  on  f)änctte  ta^al)-- 
tunut  1.  tnttnt,  jofin  on  1.  mifä  lienecfin 
I;äntä  foI;bannnt  1.  f;änette  tnttnt;  m— s, 
v.  d.  tnlia  ^(jteen,  tutta  toifianfa  1.  toisten» 
fa  ftjaStaan,  tutta  icaStatuffin,  fofjbata  1. 
tatoata  toifenfa;  komma  öfverens  att  m — s 
på  ett  ställe,  tel^bä  Uitto  tntta![enfa  t}f)teen 
1.  toifiaan  fof)bataficnia  joSfafin  :t?aifaSfa; 
der  m — s  begge  vägarna,  fiinä  molemmat 
tiet  l)l;tVh)ät  1.  tuleirat  l)I)teen. 

Möte,  n.  n^astaan^tuleminen  1.  =tu(o,  t)I;teen= 
tn(o,  fDf)taaminen,  l}f)tijmt}S,  t}f)tvminen;  m— t 
med  honom  gladde  mig,  oli  iloiSta  I;äntä 
fof;batat'feni  1.  flinen  fanSfanfa  i}I)teen  tnU 
latfeni,  ^äntä  fotjtaaminen  minua  ilaf)utti; 
jag  gjorde  på  gatan  ett  lyckligt  m.,  f"a= 
bntta  fattui  1.  ta^alitui  minutte  onnettincn 
l}f)H)nn}S  1.  foljtaaminen;  gå  ngn  till  m — s, 
mennä  l.Iäljteä  j.futte  l.j.fun  1.  j.futa  irtaStaau; 
vara  ngn  till  m — s  vid  porten,  otta  \>0X-' 
titta  j.fuu  1.  j.fnta  icaStaSfa  1.  ottamaSfa 
tuaStaan;  hon  går  i  allt  mina  önskningar 
till  m— s,  {;äu  on  1.  tefee  faifeSja  minun 
tal}tom  1.  mieleni  mufaan  1.  mieltäni  mx)'6- 
ten,  täijttää  fatfesfa  tal)toni;  stämma  m. 
med  ngn,  ^jäättää  1.  lutoata  (4''aan)  tnäa  i)I)« 
teen,  tel)bä  liitto  tnttaffenfa  i)I;teeu  l.l}f)tl}äif- 
fenfä  j.fuu  fanSfa  1.  tanjataffenfa  1.  fol;ba= 
taffenfa  j.futa;  jag  hade  i  går  ett  m.  med 
honom,  oUn  eilen  i}ffisfä  1.  ^fjbeSfä  f)änen 
fanSfanfa,  tulimme  eilen  ^(}tcen;  (samman- 
komst) fofouS,  l)f)t^nn)S;  Upsala  m— s  beslut, 
U^^falan  fofouffen  ^.^äätöS;  regementet  hål- 
ler m.,  r^fmcntti  on  fofouutnneena  1.  foo6= 
fa  1.  fofouffeSfa,  rt)fmentittä  on  fofouS;  sam- 
mankalla ett  m.,  fntfua  1.  fäsfeä  fofoou  1. 
fcfcufiecu  1.  fofcutumaan  1.  fofoou  tulemaan. 


Mötespassevolans,    m.    fofouffen    U'»a^antu3= 

maffu. 
Mötespeuningar,  m.  fofonS^raljat  1.  =maffu. 
Mötesplats,    m.    t)Ijtl)m^S=   1.   t}^bt)Utä  =  ^aiff a, 

foI;tauS=^aiffa;  (för  trupper)  fofouS=))aiffa. 
Mötespunkt,    m.    t}Ijbl)Utä=  1.  t)I)tl)mt}6  =  fobta, 

i)t)ti}mi)ö4nSte  ('cen),  i}I;ti}mi}8-|.HiiH\t. 


N. 

Nabo,  m.  naafjuri,  f^tän=mieS,  fäfieläiuen. 

Nabob,  m.  ualcobi. 

Nabolag,  n.  naa).mriSto,  läljeiStö. 

Naborätt,  m.  naa^mvin=oifeuS. 

Nackben,  n.  nisfa4uu,  rat»o=Iuu. 

Nackblomster,  n.  se  Hökblomster. 

Nackdel,  m.  ical»iufo,  taf))3io,  )5a(;a;  det  län- 
der honom  till  n.,  fe  ou  1.  tulee  I;äuette 
jcaf)ingoffi  1.  I;äneu  tuafjingoffeufa  1.  :|)a^af= 
fenfa. 

Nacke,  m.  niSfa;  slå  ngn  i  n— n,  f^öbä  j.futa 
niSfaan;  taga  en  börda  på  n — n,  ottaa 
fuorma  utSfoittenfa;  taga  benen  på  n — n 
(jig-)>  tttaa  f  ääret  felfäänfä;  bryta  n— n  af 
sig,  taittaa  niSfanfa;  som  har  n.,  niSfatti^ 
nen;  hugga  n — n  af  ngn,  fl^ijbä  f  aula  1. 
uisfat  ^loiffi  j.fufta. 

Nackgrop,  f.  niSfa=!uo)))ja,  nisfa^tuuni  1. 
=f)a'teve. 

Nackhår,  n.  pl.  nisf a  =  f avhjat  1.  =f;atJoa(ect, 
uavrin=faviiiat. 

Nackhög,  a.  feno  =  :l^ää  1.  =faula,  ^J^^tlj^ipää, 
fjöl)l^fcä,  röljffeä. 

Nackmuskel,  m.  ni§fa=nf)a8  1.  »jäutäve  (»eeu). 

Nacksena,  f.  ni§fa=>fuoni  1.  »jänne  (=nteen). 

Nackstyf,  a.  fanfea»  1.  jät}ffä=ni6fainen,  up^i- 
nisfainen,  nisfatra,  niSfuri,  uiéfnrittinen. 

Nackstyfhet,  f.  (m  sjukdom)  niSfuri,  uiSfan 
fanfenS. 

Nadir,  m.  nabiri,  jatfa^foljta,  ala-foftta. 

Naf,  n.  tappa,  rumf)u. 

Nafborr,  n.  ip^öväu^faiva,  funri  faiva,  naf.ia- 
faira. 

Nafkubb,  m.  fapl.ia=)3nu,  |.n}örän  fa)?f.n-i4nni. 

Nafla,  v.  a.  fitoa  uapaa. 

Nafle,  m.  napa. 

Nafring,  m.  fa^jan  f>anta  1.  M)'ä. 

Nafsa,  v.  a.  uäljfäiStä,  ^Jureffia,  f;aufaiSta. 

Naf  vare,  m.  uapa=faiva,  faira,  näjuert. 

Nafvarjern,  n.  näicerin»  1.  fairannanta  1.  =tevä. 

Nafvelband,  n.,  -bindel,  m.  naf)a  =  rtl)ma  1. 
-Avi)ö,  natDan=fibe  (=teen). 

Nafvelbråck,  n.  nai«au=repeämä,  nauian=fol^= 
jut  (pL). 

Nafvelgräs,  n.  fcotytedon  umbilicus  (?)]  napa- 
rnof)o. 

Nafvelsträng,  m.  naVtvfuoui,  uaVanntova. 


464 


Nag 


Nagel,  m.  Csj^ik)  naula,  tt»aarna;  (/ju  cagbalk) 
nagta. 

Nag<:'l,  m.  ();«  fingrar,  tår)  fljnfl  ('Hlien) 
bita  sig  i  1.  tugga  pä  naglarna,  ^uretfia 
fliniuiliui;  naglarna  svida  af  köld,  Ipnflä  ft 
^''Cli.nttää  1.  fi)nte(i>iltää  1.  fi^nnistää,  hunnet 
fninenrciticku\it;  vara  ngn  en  n.  i  ögat, 
ctla  j.tun  [ilmän»ttftuna. 

Nagelböld,  m.  fHimenmjog. 

Nagelfara,  v.  n.  tutlia  tinttaan  1.  fcipavtt  I 
)>ertn  ^Jcf)jin,  tLnr>isteI(a. 

Nagelfast,  a.  fiinni=nanlattu,  niin  hija  htin 
naulattu. 

Nagelrut,  f.  tlinneu^jnuvi;  (tn  lossnad  del) 
fi}nnen=oaé  (c taan)  L  =n.nf;a. 

Nagelsprång,  n.  fi)nnen^U)i(iat  Q>/J,  fMinen= 
farfi)  1.  =ajo8. 

Nageltrång,  n.  tiintcijniä,  fijnncn  fcijo  1.  =aje8, 
fo^3)?uva=fvnfi  (nincn). 

Nageltång,  f.  fi}nfi=näiMttimet  (pl)  1-  =otumct, 
!t}nfi=iafftt. 

Nagelört,  f.  (draha)  f^nft-ruct^O,  f^nflinö. 

Nagg,  n.  näi)tfä»?,  nä«ttinU)i^,  nätjttiminen, 
na^jerruS,  ipuretfiminen;  (brödnagy)  Iei^:>ä- 
ranta  1.  =titta. 

Nagga,  v.  a.  nätjttiä,  nafcrtaa,  na^^ertaa,  ^ni= 
vetfia,  !pbältää;  n.  pä  ngn  (fiy.),  t)annnaS= 
telta  1.  nä^tfiä  j.futa;  n— d,  näptitt»,  pi^äU 
lett»,  :pvtäläinen,  (bot.)  nl}^)äinen. 

Naggtandad,  a.  (bot.)  n^t)äinen,  n^^ä4;aOT» 
VMiucn. 

Nagla,  v.  a.  naulata,  naulia,  naulita  (=tien). 

Naiv,  a.  tncnnad  (=ntaan),  IncnnifaS  (4taan), 
tucntcira,  inonncöinen,  tanniötelematcn,  iria= 
ten,  unlt-Hlöu,  totinen,  fucraan  fanc»a,  fuo» 
raan  fancttn. 

Naivetet,  f.  iucntatfuue,  luonnitfnuS,  Iuonte= 
n?uué,  lucnnoitijuu?,  n.nli>itti3nnj»?,  tctijuus. 

Naja,  v.  a.  (ikepp.)  naijata. 

Najad,  f.  tr»eben=neitc,  aattctar  (=ttaven),  »el- 
lamcnntciti. 

Naken,  a.  ala-Stcn,  alagti  (oletoa),  palyaS  (»aan); 
vara  n.,  clla  otaStt  1.  alastomana;  kläda 
sig  n.,  riifuita  alasti;  splitter  n-,  iiti  alaS-- 
ti;  (utun  har)  nilfc,  niltcnaiucn,  taljn;  (ng-) 
Valjaö;  n— t  berg,  faljn  »ucri;  n— a  mu- 
rar, paljaat  muurit;  göra  n.,  ^'■aljaStaa, 
tel;bä  ala^tcmatfi. 

Nakenhet,  f.  alaétcmuuS,  ^.MljanS. 

Nakterhus,  n.  (skepp.)  naf)ter4;uufi,  fcm^^aeft» 
faa^^t  1.  'tc^pi. 

Nalkas,  v.  d.  lähetä  (--enen),  läl^eéttjä,  lä^en» 
ncHä  (»ntelcn),  lifetä  (=enen),  lucnnetla  (=nte= 
len),  luotua;  n.  elden,  lät^cétijä  1.  lähetä 
tulta;  stunden  n.,  fictfi  läbenec  1.  lifenee  1. 
lUDutelee;  n.  sitt  slut,  läiicuneaä  1.  litctä 
1.  läl)etä  Ic^^nania  1.  io)>uileuia;  n.  Gud  i 
bönen,  läfieétliä  Sumalaa  rutoufie^ja. 

Nalle,  m.  far^n,  fentio. 

Namn,  n.  nimi;  hans  n.  är  Anders,  fiäuen 
nimenjä  en  5(ntti,  bän  en  'ätntti  nimeltä  1. 


Nam 

nimeltänfä;  en  vid  n.  Matts,  muuan  9}fatti 
niminen  1.  nimettä;  n— et  Johan,  Snt^^nan 
nimi;  säga  sitt  n.,  fanoa  ntmeniä;  kalla, 
nämna  ngn  vid  n.,  mainita  1.  nimittää  1. 
:|>ut)uteaa  j.futa  nimeaäuiä  I.  nimeltänfä,  fa» 
noa  1.  mainita  1.  nimittää  j.tnu  nimi  1.  ni» 
meä;  resa  under  främmande  n.,  mattuStaa 
tineraan  nimifenä  1.  njieraatta  nimeUä;  han 
har  n.  af  grefve,  f)änettä  on  trein^in  nimi, 
Iiän  on  freiipin  uimetliuen;  han  bär  n.  af 
fader,  f;än  en  ifän  nimeltincn,  tantaa  1.  ^ii= 
tää  ifän  nimeä,  InincHä  on  ifän  nimi;  känd 
till  n— et,  uiraettänfä  1-  nimettä  tunnettu; 
känd  under  n.  af  Puuhaara,  tunnettu  1.  tut» 
tu  '^^uutiaarau  nimettä  1.  nimifenä;  i  mitt  n., 
minnu  nimcéfäni;  i  Hans  höga  Namn, 
^"läneu  fcvfeaéfa  9?imec-fänfä;  gå  i  Guds  n. ! 
mene  3umalan  nimeen!  Inad  i  Guds  n. 
gör  du  der.^  mitä  3umatan  nimen  tähben 
1.  nimcgfä  finä  fxettä  teet?  lana  pengar  på 
ens  n. ,  lainata  rabaa  jcntun  nimeen  1.  ni= 
mettä;  af  hvad  n.  det  vara  ma,  minfä  ni» 
miötä  1.  nimettiétä  i^^n  ma()taa  1.  tienectin; 
under  hvad  n.  det  ske  ma,  mittä  nimettä 
1.  mintä  nimifenä  fe  tapafitnneefin;  man  gaf 
hojiom  n— et  blodsugare,  l)äutä  nimitettiin 
|ueren«imijätfi,  t)änette  annettiin  n>eren4mt» 
jän  nimi;  denna  handling  förtjeuar  n.  af 
vald,  tämä  tefo  anfaitfee  iräti=tt)attan  ni» 
men;  i  vänskapens  n.,  ^§tänM)i}beu  nimcé» 
fä  1.  nimeen;  under  n.  af  vänskap,  uötä» 
tt»t)ljben  nimettä,  tjStäw^^tenä,  t)§tän?^i}ben 
peitteen  1.  »arjon  a.\ia-^  (lykte)  maine  (=een), 
nimi;  han  har  godt  n.  om  sig,  fiän  en 
I^VrcäSfä  maineeSfa,  l^äneStä  on  f)i)wä  fuu» 
tu;  förvärfva  sig  ett  stort  n.,  faau^uttaa  1. 
faaba  funri  nimi  1.  maine;  förklena  ens 
gt)da  n.  och  rykte,  fcrtaa  jcnfnn  f;^n5ää 
nimeä  ja  mainetta;  som  har  Here  n ,  meni» 
niminen  1.  »nimeltinen,  ufea-niminen. 

Nämnarn,  n.  oböjl.  namu,  mafeifet  (pl),  fo» 
meijat  (pl.)- 

Namuchifier,  jn.  nimi»merfft  1.  »mertitijS,  ni» 
mi^futtja,  :|^uu=■mevf{■i. 

Namne,  ra.  faima,  nimiffo;  de  äro  hvarandras 
n— n.  oirat  taimaffet  1.  teic^tenfa  faimat. 

Namneligen,  adv.  nimen=omaan,  nimen=Dmat» 
tain,  nimiäänten,  erittäinfin. 

Namnförteckning,  f.  nimi- tuettete,  nimistö, 
nimi=!irja. 

Namngifva,  v.  a,  nimittää,  nimitettä,  fanea  i. 
itmeittaa  nimi,  antaa  nimi;  alla  voro  namn- 
gifna,  taitfi  elin^^at  nimitettiiinä. 

Namnkristen,  m.  nimi=friStittli. 

Namnkunnig,  a.  fuutuifa,  mainio,  fuutu,  nimi» 
tuutu. 

Namnkunnighet,  f.  fuutuiiuuv,  maine  (=een), 
mainieifuuf-,  nimi=matne. 

Namnlike,  m.  se  Namne. 

Namnlös,    a.  nimetön;   (utan  rykte)  fuututon, 


Nam 

ntaiiicetoii;  (vbekant)  niiiuttäimätöii,  fiiittc 

iiuitou;  (ontbucjlicj)  fniiomatou. 
Naiiiiiiiisliet,  f.  uimcttöiin)V<^;  iiminccttominifi 

tiniliittomiiiiii;  liiiUcmattomuii>3,  luiiiittäiiiiät 

töinvv^S  hmciiiattoimiuc:. 
Namnionisier.  n.  iiinii  llicftcfo,  tumti''tö. 

Nainiiniihi,  f.  nimi-Uöta  1.  luettele,  nimi 
fivja. 

Namasdao;,  n.  tltllU^^äitvä;  (kalaset)  nimi 
^äilviit  (pl-J ;  i  morjjon  iiias  lians  n.,  f)uo= 
nicima  ^.nbctääii  f;äiicii  niuuViiiiriäniä;  vara 
{)ä  ens  u.,  oUa  j.tmi  niiiu4''äi>inllä. 

Namiisdagsgraiiilatidii,  f.  ntiiii).Hiin\in  tciwc 
titv^,  oiiiicii  toiivotuö  uiiiii  päilräiui. 

Namiisdagsgålva,  f.  iiimipäiliniit  Uil^ja. 

Namnsetlel,  m.  iunu=lilJ^nt  I.  -liSta. 

Namnstämpel,  m.  lumi=i>atnio;  (ajtrycket)  \\v 
mi4Miiiot^  1.    painama. 

Namnteckning,  f.  nimenkirjoitus. 

Nannivili-de,  n.  nimcUineu  1.  nimi^arivo. 

Nankin,  n.  nanftini,  nanffi^a^aate  (=ttcen). 

Napp,  in.  [apicn  fartoi,  tita. 

Napp,  n.  nappane,  ntjppätjS,  nljfä^ö,  iaappanS, 
fieppauö,  o.  s.  v.  se  Nappa. 

Napfia,  V.  a.  napata  (=ppaan),  ntipätii,  nä^ 
päiötä,  ni)!äi6tä,  näljfäiötä,  nä^!fiä,  fiepata 
(4^piian),  fiepaista,  temmaista  (=paifcu),  taa= 
paista,  taapata  (4>paan),  riipaista  (=paifcn); 
hunden  n — do  barnet  i  benet,  foira  tait= 
tui  1.  U\vi  1.  näi)!!äfi  laSta  jalfaan;  n.  ngn 
i  rockskörtet,  temnmtöta  1.  ftcpata  1.  nt;= 
täistä  j.fnn  taftu  liepeestä;  fisken  n—r. 
Ma  tärppii  1.  näppää  1.  mjtii  1.  ni)fäifcc  1. 
näl)!fii;  fisken  n — r  icke  i  dag,  tänään  ei 
fak  \\)6  1.  näppää  1.  fä^  onfecn;  n.  på 
kroken,  tävbä  cufecn;  n.  bort,  napata  1. 
laapata  1.  fiepata  pois;  n.  tili  värjan,  fie= 
pata  1.  tcmmaista  mieffanfa,  taittna  1.  täi)' 
bä  micttaanfa;  n.  åt  sig,  taapata  1.  tent= 
tnata  1.  napata  itfefienfä;  n— s,  v.  d.  otetta, 
tiiStctlä,  taistella,  (munhmjgas)  nä^tfiä,  ^am» 
mastelta;  n— s  cm  ngt,  liiSteHä  1.  otella  1. 
taistella  jSttin;  de  n— s  nu  som  bäst,  nt)t 
l^e  parasta  tättä  ohjat  tiiStaSfa  1.  otteleimrt. 

Nappatag,  n.  fäfi^r^flj,  täfi  =  täl;mä,  ottelu, 
taistelu;  de  kommo  i  n.  nied  hvarandra, 
vupefiiuat   täfirljil^ljn   1.  ottelemaan,   tälr>i= 

'    ivat  tiistaifille  1.  taistelemaan  feSfenänfä. 

Nappning,  f.  nappanS,  nijppäijS,  nt?tiniinen, 
näijltiminen,  taappanS,  o.  s.  v.  jmfr  Nappa. 

Narciss,  f.  narfiSfa, 

Narf,  m.  mare  (=een),  martio,  nartDt. 

INarfgräs,  n.  (stellaria  media)  maltfa=tä^timö, 
ivefi^ljeinä,   irefi^arljo,  nätän-no^o,  njata= 
rnol;o. 
Narfsida,  f.  martton^  1.  mareeu-^uoli. 
Narhval,  m.  (mo7iodon  monoceros)   rataS=tata 

1    farn?i=»alaä  (=aan). 

Narkotisk,  a.  narfotinen,  l;uutnaa»ra,  nuet 

i    iaxoa. 

Narr, m.  narri,  l;on!fio,  l;a8fu;  (gycklare)  narrin 
Svenskt- F i7iskt  Lexikon. 


Nar 


405 


parta,  narri,  loiran^ilmä,  pilari,  Imllnittcli. 
ia,  loiviltclija;  lian  är  en  stor  n.,  t;än  on 
funri  narri  I.  aifa  I}Outfio;  gura  n.  af  ngn, 
tclibä  piUfaa  1.  narria  j.fnSta,  narvitcUa  1 
ilUH'il(ä  j.tun  fauSfa;  göra  sig  till  n-,  ru 
U^ela  (pcau)  1.  tel^bä  itjcnfä  narritfi  1.  pil  = 
taffi;  jag  vore  väl  en  n.,  jo  fitte  luipju  1 
l;aSfn  1.  f)ulln  1.  l;oiiffa  olifin;  u  du  din  n! 
finä  iltvctijn  itfeäfi!  oli  fiuä  loiran  fiiniä  1 
pilari!  finä  narri,  mitä  olettin! 

Narra,  v.  a.  (föra  bakom  ljuset)  narrata,  Iric- 
toiteHa,  uneteöä,  f)ontntella,  nStotella;  n.  en 
att  löpa  kring  staden,  (joulutella  I.  nar-^ 
rata  jofu  jnotfemaan  pittin  tanpnntia;  n. 
en  att  tro  galenskaper,  liiictetlä  I.  UMefoitella 
jotu  nStomaanlinlliija  I.  ttullnnffia,  nc^totclla 
j.liiUc  l^uUuuffia;  (hedrayn)  pcijata,  pcijaitla, 
narrata,  pettää,  »vietoiteKa,  toietcUä;  han 
söker  blott  att  n.  folk,  Ijän  iraan  fotcc 
il}mifiä  peijata  1.  narrata;  han  n— de  mig 
pä  10  mark,  petti  1.  peijafi  minnn  10  mal- 
tatta; jag  låter  icke  n.  mig,  en  auua  if^: 
feäni  |>cttää  1.  peijata  1.  narrata;  vännen 
n — de  af  honom  hans  pengar,  pStäU^i 
irietoitteli  1.  narraft  1.  n,netteli  ^äueltä  hh 
nen  ra^anfa;  n.  till  sig  ngt,  unefoitctla  I, 
peijata  itfetleufä  j.tin;  Wifva  n— d,  tulla 
pctctvlfi  1.  narratntfi,  tulla  pcttiiuMt,  pctc- 
tään  ipass.),  narrataan;  han  blef  n— d  på 
saken,  ^äu  pettyi  1.  tuli  pcttii5(jn  1-  Vctin- 
toon  afiaSfa  1.  afian  fnl;teen;  n— e,  v,  d 
narrata,  pulma  1.  telibä  narria  1.  pilaa  i. 
piloja  1.  leiftiä,  narritctfa,  ilivchtiä,  illvcb» 
bellä  (4elen),  ihiuiUä,  bulluitcaa,  pilaclla;  jan- 
n— s  bara,  miuä  UMan  piloja pul;uu  1.  narria 
teen;  n— s  med  ngn,  narritella  1.  iltxicbtiä 
1.  Intlluitcaa  iawimx  tauSfa,  tel;bä  narria  1. 
ptlaa  I.  leitfiä  j.tnsta  1.  j.fun  tanSfa;  (linna) 
umll;eteaa,  narrata,  ei  pulana  totta,  pn^ua 
narria;  säg  oss  sanningen  och  n— s  ieko 
fano  fuoraan  totuus  eläfä  icallKttele  1.  unil' 
l;etta  pulju. 

Narraktig,  a.  (dåraktig)  narriHincu,  narri- 
mainen,  tnrljamainen,  tur^atliuen,  l;ul(u, 
lionlfio,  t;npfn;  en  n.  menniska,  narrillinen 
il;minen;  sä  n.  du  kan  vara,  som  inbillar 
dig  sådant!  ettäS  niin  narriöinen  1.  Inipfu 
tooit  oQa  ja  Jemmoista  luutta!  hvilka  n--» 
tankar  han  hyser  om  sig!  mitä  turfiatfifia 
1.  tur^a=-mteliftä  I.  narriaifta  ajatutfia  W 
netta  on  itfeStänfä!  det  var  en  n.  frå^ 
fepä  olt  l;ultumaincn  1.  l;ultu  1.  tnrhamai' 
nen  ti?fi;mpS;  (lustig,  tokrolig)  l;ullun-päi> 
ivätnen,  l;ultnn=}jeräinen,  narrin  4>ariuen, 
l)nUnmainen,  l^utluittelciua,  piftatlineu,  Ips- 
tiamen,  l^stitäs  (=ttään);  han  är  för  n. 
med  sma  upptåg,  t;änpä  on  fujeinenfa  I, 
ttoeinenfä  oifein  l;ullun=päin^äiuen  1.  Ijnflu; 
det  var  då  först  en  n.  historia,  fcpä  1, 
feti)S  inasta  oli  l;uanmainen  1.  l;ut(u  1.  me 
titäS  1.  IjaSfnfaS  juttu  (otlatfcnfa). 

59 


466 


Nar 


Nat 


N:irraktiKli"t .  f.  uavviUiiuu?,  navviiiiatimt?, 
tlirlMdilllu-?,  IniUinif>;  (nanuLNyt  stred.) 
foinian»  tonttu,  navvin» unitta  I.  4^avi,  I)ul- 
liui^;  s-ij^a  n— Pr,  ^ulnia  luiltuja  1.  luiUini' 
^^-äiivaiftä,  navvtteUa;  sjöra  n-  or.  tct)bä  xux.- 
rin«imitti.i  1.  fciran=tiiria,  narritcUa. 

Kan-alcrirrt.  adv.  iiavriinaitcoti,  navvin  ta^Mau 
I.  tau^atla. 

\arriiragt,  c.  navvin^^ufu  (-h^nn"). 

Narri,  n.  ^Mta,  leiftt,  iljuc  (=cen),  fuvi,  fuje 
(»eeni;  siifia  ngt  på  n.,  fanca  j.fin  vitoil- 
lania  1.  vil>ifla"ia  1-  ^ittcitlanfa  1.  Icitillän 
jä  1.  fnjcittania;  det  var  l)ara  ii.  af  Iid- 
Tiom,  jc  cti  luincUä  >vaan  V'ilaa  1.  Icttfiä  1. 
luvia  1.  narvittclna;  han  tog  df^t  iVir  n.. 
lunli  1.  rtti  icn  )>ilatfi  1.  rctfiffi;  utan  n.: 
^nlaa  1.  buUuja  Vutniniatta! 

Narrkåpa,  f.  navvin  taapu,  navvin=<:nfu. 

Narrspel,  n.  navvin  =  fuvi  1.  4ciffi,  navvinnt- 
u^cct  (pl).  navvittelu,  navvittclcminen,  it» 
U'ct'timincn,  butluittctcmincn,  ilaH-Iitiis(. 

Narrsprang,  ii.  navviu ' t)UV^'iil}^  '•  '('V^H^V»  '1= 

Narrverk,  n.  so  Narrspel    ocli  G \  okei. 

Nasalljiid,  ii.  ncnä^ääni. 

Nata:   springa    n.,   juCi^ta   nip;^aa,   cUa   nip- 

Vaiftda. 
Natagras,   n.  o.  Nate,  m.  se  Narfgräs. 
Nation,  f.  fania,  fania^funta;  den  finska  n— en, 

gucmen  tanfa,  fuemalainen  faufa  1.  fania» 

funta;    en    mäktig,    krigisk   n.,   ivciniafaö, 

fotaija  fania;  eu  fransman  till  n.,  finituifin 

1.  lufuifin  Sianijfalaincn;  (oiddt  unircrsittt) 

cfa.funfa,  niaa=funta. 
National,   a.  taniadincu,  tanialtiS»,  fanfn=fun= 

nailinen,  fanian,  fania-tunnan. 
Nationalangelägenliet,  f.  faniatli&=afia,  fanfa= 

funnaUincn  1.  fania=tunnan  afia. 
Nationaldrägt,  c    fanjan^^utu,    niaa  =  funnan 

^ufu  ].  traattcué. 
Nationaldygd,  f.  fanfallinen  1.  fani"aItiJ4imve 

f.ecnj  l."»att>n,  fanfan  1.  fanja-funnan  bliivä 

lapa  1.  airu. 
Nationalekonomi,   f.  faniatltS» taIl^UlS,  iraltic» 

tatcu*. 
Nationalföl,  n.   fania» funuattincn  1.  faniatli^ 

nen  ivita. 
Nationalfest,  m    fanialli^-jntita,  fanian  1.  fan- 

(a-tunnan  jubla  1.  jublallijnue. 
Nationalförsamling,   f.  fania=funnan  1.  fanfa» 

funnallié^ctcuS,  taniallie^cfeu^. 
Nationalhat,  n.   taniatltt-iriba,  faniaHijuubcn 

iriba. 
Nationalisera,   v.  a.   faniaftuttaa,  fanialttjen-- 

taa,  tcl;bä  fanfalliictfi. 
Nati.)nalitet,  f.  fanialliiuuS;  finsk  n.,  fucnia» 

laijuu?,  iucmalaincn  l.Sncnicn  faniatltiuué. 
Nationalkarakter,   m.    fanian-Iucituc   (>ntccn), 

faniattiiTcn  lucnnc  1.  lucntc,  faniatliiSluonnc. 
Nationallynne,  n.  fanian=lncntc,  fanian  lucn> 

ncn-laahi,  fania-funnau   IniMttc  1.  niictintla. 


Nationalteater,  n.  fanfoöie  tcatcvi,  faniaUiite 
tcatcvi. 

Natioiiel,  a.  faniaftincu,  fania=fnunan;  n— 
seder,  faniaUijct  tairat. 

Natrium,  n.  (kem.)  uatvic. 

Nat  ron,  n.  (kem.)  natvt. 

Natt,  m.  I}i5;  om  n — en,  ui>[lä;  om  nätlernp 
i-Mlin,  ciliä;  denna  n.,  tänä  «cnä;  den  n— ei 
fina  i)i5nä;  i  n.,  mennvt  1.  menneenä  uönä 
i  går  n.,  ci(i^4)i3nä,  tcif-fa  »ifna;  i  morgo 
n.,  hucmié^icnä;  nästa  n..  tulcnmua  Vijnc 
det  är  full  n.,  pn  tä^fl  tiö  1.  Vinicä  1.  Utn 
^^i=l)i^•,    kl.  ett  pa  n— en,    fcUo    liffi    iiijllä 
n — en    emellan    måndagen    oeli     tisdager 
maanantain  ja  tiistain  »välinen  ue;  det  händ 
n — en  emellati  onsdagen  oeli   torsdagen,  ) 
tapalitnt  feJfi^iviifcn  ja  tucvétain    jvälifen 
ll^^nä  1.  liöUä   fcéti^unitiMi   ja   tucvvtain  Uh 
liltä;  n  —  en  emot  söndagen  brann  gårdei 
uiJUä  funnuntaita  timftaan  palci  talc;  emc 
n— en.  bön   tuUcéffa  1.  tnflcn,  Den   feutnn 
1.  fcnbuSia;    sitta    oeh    sjiela     långt    in    p 
n — en,   igtua   ja  ^>clata   mi>cliään    ^^i^t^ä 
völuni  1.  möebään  l)i>n  felfaän;  resa  nt  nw 
1.    i.å  n— en,   läbtcä   matfatlc   biJn  ^äätlc 
fettään;  det  regnade  n — en  igenom  1.  lu-l 
11— en,  fatet  faiten  Vli^tä  I.  vp^f^nben  1.  fel 
pi>n  1.  lli^4anbcn  1.  Kipi  i)£!n;  nätterna  igeno! 
rumlar  lian,   iii>=fanbct  I.  l}l5«tanfin  1.  faif ,. 
hi5t  1.  faitet  ijitä  bän  jnc  ja  mä^iaä;    jai 
reste  genom  n— en,  fnljiu  läpiöifm  1-  läll 
1.  ^.nibfi  i)i5n  1-  iii^tä  mi)i.^ten  1.  pitfin  x^til 
under  n — ens  lopp,   lii>n   fenbuéfa,  ihmi  fi 
hieJifa;  han  läser  n.  och  dag,  bän  lufec  Di 
^\iin>ät  1.  x>'é-'  ja  päi»ä  =  faubet  1.  ciu  päian: 
1.  \)Wå.  ja  ).>äiwäUä  1.  l}i>tä  ja  ^äiivää;  till 
bringa  n — en.  cUa  1.  ^itää  1.  iincttä  Ijötä  ? 
Detänfä,  Di>bcl(ä  (=telcn);    ligga  öfver  n— e  : 
maata  Dötä;  blifva  till  1.  öfver  ii — en,  jä 
bä  iH-^ffi,  Di^tnä,  l)i?pbä;  hysa  ngn  till  n — e 
Di^bDttää  1.  Dcbeltä  j.futa",  cttaa  jcfu  iilfff 
fa  dricka  tiil   n— en,   faaba  jncmaa  Di5tf 
god    natt!    Injlvää    l)i3tä!    säga,    bjuda    iif 
god  n.,  fanca  1.  tebbä  j.tuttc   bnirää   t^öt^ 
n.  och  år.   l}e    tciéta  ivuctta;   inom  n.  o< 
är,    irueben    ja   Ven    futne^ia,    bön    ti>ii' 
UHictta    fuluttua,   unicbcéfa   ja    Di>éiä;    o 
n — en   skeende,    t}i}Uinen;    hela    n — en    v 
rande,  Dij=fautincn,  t}i>tincn;   två,   tre   nä 
ter  gammal,  faffi=,  folmi^öincu  1.  »i>illine 

Nätta,  v.  a.  (^jul.)  itatata,  fc&tuttaa,  fai^tcU 

Nattarbetare,  'm.    ljö»ttii>mieé,   DÖUä   1.   cil 

Nattarbete,  n.  DeUie4D(f,  ötncu  tbö,  DtJ-tl^iJ.  I 
Nattblacka,  f.  Vi>4etffD  1.  »klaffe. 
Natfbol,  11.  Dij» funta,   finfcvi-  1.  lutn^fnut 

Iufu4abfc. 
Nattbäcken,  n.  ijij.afitia  1.  «fulpVC. 
Nattduksbord,  n.  ijö=VcBtä,  U^aatc^^cutä,  tra 

tetuS'  1.  )>ufeinué-vijt)tä. 
Nattetid,  m.  öinen  aita,  Di<n  aifa,  vi5n  fent 


II 


N  at 


Na  t 


407 


det  var  n.,  oli  lmUCU  1.  t)öll  aiUv,  ilet  skedde 

II.,  ii  tapahtui  öijeett  atfaait  1.  \^'én  feiibuö» 

fa  1.  l)LMt  aifaiia;    en  eldsvåda    n.,  öölliucu 

I.  i)cn--aifaincu  tuU4Hito,  tuli^vilo  öifeen  at^ 

taan  1.  i)öu  aitana. 
Nattfjiril,  lu  ,    Natttly,  n.    VÖ  =  pev^L\  ^''^'Cr^ 

I^claineu. 
Natttoder,  n.  «öruofa  (=oan),  ^öUineit;  gifva 

boskapen  n.,  antaa  farjalle  i)öUiötä. 
t  Nattfreuimande,    -gist,    ra.    ^ö^anevaS  (niail), 
\      ^ötä=o(ija. 
Nattfrust,  m.  i»ö=fH(mä,  i}a[ia,  lyö-haiiii. 
Nattfågel,  ni.  vö-lintif,  (Pg-)  tepalto=lintii. 
Nattgammal,  a  \)i.Mi=amnf)å,  UöUinen,  VtfinMncu; 

n — t  barn,  öincit    1.  ^ön=wanl)a  (apfi;  n — t 

(nattståndeO  dricka,  öiJtlinCH  iltoina. 
Natthurberge,  n.  lji34orttieri,  «ij^tnaja,  Vi5=Ui'if 

t^ö^^aifta  1.  »talo;   taga  n.,  fät;bä  1.  poiteta 

(»teauj  i)öfl'i,  ottaa  liö-ftia  1-  ^_i3--paiffa,  l)i3tV}a. 
Natihufva,  f.  l)ö4,uintu  1.  »jäpjä. 
Natthugg,  n.  «ö-uäp^^i,    e[itco4itfa;    leka  n., 

cKa  tnätiftUä. 
Natthvila,  f.  i)i54epo,  t)i3n  lepD. 
Nattkappa,   f.  vil)ofa3  (=ftaan),  rinta=paita  1. 

•  liina,  puolimaita 
Nattkommod,  m.  t?i5»faappn,  pefin^taappi. 
Nattlampa,  f.  l)ö4ainppu. 
Nattlapp,  m.  v^^icitfo  1.  4epaffo,  ua^fa^iip^^ctf 
!    uöfti3. 
Nattlig,  a.  iiincu,  t)ö((inen,  öidiucn,  tjö»,  l)ön, 

(hela   natten  i\traiide)   t;i>tincu;    en    n.  syn, 

Öinen  näh),  l}i.Mi  uäfi};  n— a  spel,  ^öHifet 

1.  öifet  pelit,  vi34eövät;    n.  luft,  öineu   1. 

Vi5n  1.  tjöUiucn  iluta. 
Nattlintyg,  n.  l)ö=paita. 
Nattljus,  n.  ^i5=UHVttea  1.  'fmittilä. 
Nattlogis,  n.  se  Nattherberge. 
Nattluft,  m.  vö4lina,  ijiiieu  ilma. 
Nattläger,   n.   tjö4eift,   t?i3=flia;    (sofplaif)   \)'ö' 

ftja,  l)ij=lcuobe  (=teen);  se  Nattherberge. 
Nattmössa,  f.  I)ö4afti  1.  ^mi^Sfl);  du  pratar  i 

n— n,    lijvpiittelet   1.    f)ölpi5ttclct   buUuja  1. 

luulluin  päin,  nijt  pnt)wt  unen  pt}i.h-n)f)'i^l'ä. 
Nattpost,  m.  ljI3=U)al)ti  1.  »trartija. 
Nattpotta,  f.  t;i54^o{tu  1.  ^toppu. 
Nattijvarter,  n.  se  Nattherberge. 
!  Nattio,  m.  i)ij*vaul)a,  l}ö4epo. 
:  Nattrock,  m.  l}ö=uuttu,  uui=uuttu  1-  4afti. 
Naitiöja,  f.  i)ö-vöijii,  inatuu»  1.  nni-vöijiK 
Nattskjorta,  f.  »ommita,  mafuu-paita. 
Nattskott,  n.  i)o4aufau^,  lji5=aiupuma. 
Nattskräfva  I.  -skära  I.  -skärra,  f.  (cuijrimul- 

gus  earupatus)  tel^vääj.ä,  tiö4cilatta. 
Naitstol,  m.  tan»c4uoli,  l}i34noli. 
Nattstrykare,  ni.  l)i5tl}rt,  t)i34ultiia  1.  •juoffija. 
Nattstyoke,  n.  t)i?4mcau§,  l)ij4aulu. 
Nattstanden,  a.  l^öUiuett,  \)'ÖV.  feijouut  1.  oQut. 
Nattsvärmare,  m.  l)i3=jalfalainen,  i3iötäini3iucu, 

öitftjä,    i)i3=in'iiöja    tuIEija,   t;Li  juotfija,   i}ö= 

Etji.4H'li,  lii.Ut)ii. 
Nattb\äimeii,   n.  tjij-juofiu,   »i^-jalla,   öilfimi- 


neu,  vo4iJl'iä|a  täviuineu;  vara  pä  n..  rävt?ä 
bö^jata^ia  1.  inötämöiSfä,  jiuoöta  vö-feui^ää' 
jä,  ijitfiä. 

Natts:ick,  m.  hjaate>fäffi,  inatfa^iumpfa. 

Nattsömn,  m.  tji)=unt,  öiiteu  uni. 

Nattuggla,  f.  (»trix  alacn)  tavI,ia'pi5UlS  «1$» 
l^autfa,  ^ijftÖ,  fiS|a4^öKi5. 

Nattvak,  n.  i)öu>tuahucnta  1.  >>iiahromiuen. 

Nattvaka,  f.  se  .Sangtrast  o.  Vaka. 

Nattvakt,  f.  l)ij=lvavtijat  1.  'ir>at)bit  (>/.;,  l)i}. 
ivafjbisto;  m.  t;i3-luavti{a  1.  «nja^tt. 

Nattvandrare,  m.  se  .Sömngängare  o.  Natt- 
strykare. 

Nattvandring,  f.  iiue^fa  täl)iuinen;  se  Nati- 
svärmeri. 

Nattvard,  m.  §erraii  ef^tooflineu,  elitooKinea; 
hålla  n — en,  ']\)Wä  1.  pitää  ebtooUiöta;  i 
Herrans  Iteliga  n.,  ipervau  ppbäSfä  e^tool» 
Itjcöfa;  gä  tili  n — en,  fäijbä  riptflä  1.  §ev' 
van  eljtooItifcUa,  mennä  vipille  I.  tervan 
eljtooUiieHe;  uudfä  n — en,  nauttia  ^^crvan 
e^tooUieta;  gifva,  utdela  n — n,  \;klaA  anei« 
ta  1.  Ajevvan  ebtoolliöta. 

Nattvardsbarn,  n.  vippi4apft. 

Nattvardsbok,  m.  vippi ^tivja,  rippi- vufou3- 
tirja. 

Nattvardsbröd,  n.  e^tcoUiöleipä,  Apevvau  el?* 
tooUifcn  leipä. 

Nattvard.4)ön,  f.  vippi^vutoui^,  ^evvau  e^)tool» 
lifen  vutou-?. 

Nattvanlsgaiig,  m.  vipillä  läijnti  1.  fävminen, 
§ervau  el^tcotliieUa  fävmineu. 

Nattvardsgängen,  a.  rtpillä4äl^pä. 

Nattvardsgäst,  m.  vippi^linevaä  (=aan),  ehtoot 
ltö=trievaé,  §ervaix  e^tootlifen  luievaS;  vai- 
det  mycket  n— er?  olifo  paljon  rtppi«aHiteä 
1.  vippi-ivieraita  V 

Nattvardspsalm,  m.  rtppi^Dlvfi  (=VVtn). 

Nattviol,  f.  (platantheia  bif-olio)  »altea  lelj- 
botfi;  (Iiespeiis  matronalix)  iltatfo. 

Nattvakt,  m.  l)i3=n)avtio  I.  »icavtiot  (pf-):  vid 
första,  tredje  n— en,  eufimäifiSiä,  tolman* 
fiöfa  l}ö=l-oartioiéia. 

Nattvaktare,  ra.  >,)i)--ixiartija,  pato^icavtija. 

Nattyg,  n.  t)i5=tt)aatteet  (pL),  t)i34;atne,  (»eeu). 

Natur,  f.  luonto;  af  n — en  väl  begaf\ad,  bv 
trillä  luonnon  lafijoilla  tvaruStettn;  n— ens 
lagar,  hemligheter,  luonnon  lait,  ialaifuu- 
bet;  n — eas  studium,  luonnon  opiuta  1.  op- 
piminen; menniskaus,  djuieus,  växternas 
n.,  ibmifen,  eläinten,  faétricn  luonto  1.  laa- 
tu; han  är  god  af  n— en,  tjäu  on  luoutat- 
feéti  1.  luontoanja  :^t^niä  1.  Ijijiuä  iuonnoä- 
tanfa  1.  luon-noltanfa;  krokig,  svart  af  n— eu, 
luonnon  »äärö,  muöta,  InonnoStanfa  1.  luon- 
toanfa  toäävä,  muöta;  ban  har  stark  a., 
Ijänellä  on  tr»-.f)tL\i  luonto;  n  — ens  behof, 
luonitou  tarwe  (=peeu);  qvät\a  n--ens  röst, 
tufa^uttaa  1.  njaieutaa  luonnon  ääni;  Chri- 
sti  gudomliga  och  meuskliga  a.,  Ävi^tuf» 
fen    iumalaainen    1.    il;mijclUncu    luonlo   1. 


4u8 


N  at 


Nau 


juiiiahiiibcii  ia  H)un\\)\)\>in  iiieiito;  mau  b.ir 
i  konsten  taga  u — en  till  ledarinna,  tai- 
tcc^fa  Vitää  luento  ottaa  cfijaajatfi;  det  lir 
n.  i  denna  målning,  tiio^^ja  niaalauCicoia  en 
liioutca  1.  hiomiclliimilta  1.  liieiitcijiiiitta; 
ij  — ens  skunlieter,  litciuicit  tauilClitct  1.  ju 
loilllllfcct;  iite  i  den  fria  n~-en,  ultoua 
llieiuicn  lral.\-lubeS|a;  af  hvad  n.  är  lieni- 
luanet:-'  mitä  luiMitoa  1.  Uiatna  tato  cu? 
egiMiilonuMi  är  af  frälse  u.,  favtauo  CU  rcl^ 
fiii  luontoa  l.  laatua. 
Naiura;  in  n.,  {uounoSfa,  tanjaraSfa,  falnöia. 
^aniraliiistdria,  f.  Uiouucu  I)iötoria,  luonnon- 
tieto, lnoutofa^?pat  =  tieto,  Inonuou-fclitvö  I- 
cpa'?  (<:t^paau). 
Naturalickabiuett,  n.  (uonnou4nottct)i'Sto,luou^ 

non  tuottcibcu  juaraöto  1.  fotouv^  ^aitfa. 

^;aIuralier,  f.  \>l.  luonnon  tuotteet  1.  tuottamat. 

Nutnralisera,  v.  a.  fanfas^tuttaa,  tel;bä  1-  ottaa 

fanjalaijcffi,   fcbituttaa;    n— s,    v.    i>.    tulla 

tanjalaijetfi,  faufaötua. 

Natiuali.-atiou,    f.    fau!ax?tnttauiiucn;    gent.ui 

n.,  laniaétuttamalla. 
^■at^l^aii.■<nl,   m.   Inontolaiuub?,   Inouuou  Ui^to- 

laijuuo,  Inouuon  ui^toijuu-:?. 
Natiiiaii.sf,  m.  luouuou  uiMolaiueu,  uatuvalisti. 
Naturalster,  u.  luonuon  =  anti,   Inomion^tuotc 

(  tlecu)  1.    tuottama. 
Naiuranlag,  n.  lucunoKiueu  tai|.uiinuö,  luon 

non  Kibja. 
Nainrainebtaliun,  f.  (kamci.)    luonno^fa  fuo^ 
vittauiiucn  1.  (jantfimincn,  hionnoöia  1-  ta= 
luavaöia  mat|amiucn. 
Naturbarn,  u.  (uomion-laVft. 
Naturbet^krifning,  f.  se  Natural historia. 
Natnrdrift,    f.    lueuuon-nmltimu9    1.    miics , 
lucnuou  loaatimué  1.  tocto,  Inouuou-unctti 
1.  -unetvtvö. 
Natnvel,  n.  (uouteifuiiS,   luouuctlinen   laatu; 
(.siiiiieliiij)  tnonuou-laatu,  mielen  laatu;  (ati 
ht,j)  InönnoUineu  taij-nimui^. 
NatiiriMilig,  a.  luounou  mutainen,  luonnollinen, 

Inonteivainen. 
Naiurfel,  n.  luouto  toifa,  luouuou  ivifa  I.  loiv 

l;c  (  een). 
Naiurfcnomcn,  n.  tuonucn-ilmc  ( eeu)  I.  4llllii.^ 
Naturfilosofi,  f.  luonnon  pl)iloioH'ia,  luonnon 

loiijan^oV^-H  1-  »nniiauo  ticte  i  teen). 
Naturtilosoiisk,  a.  lucuncu  loiifaiitellineu. 
Naturfor.^kare,  m.  luonnontutfija. 
Naturforskning,  f.  luomicutnttillto. 
Naturfrisk,    a.    ))ivteä,  vaivatta,  luonton-aiti{> 

(.ttiin.). 
Naturföreteelse,  f.  Incnucu  ilme  (=ecu)  !•  'il 

manö  1.  -tol;taue. 
Naturgäfva,  f.  lucnuou  laftja. 
Natui  historia,  f.  se  Naturalhisloiia. 
Naturhistorisk,  a.  Incuuon  lu§toviatlinen,  luon 

non  l}i<5tovian. 
N:ituihändi'lse,  f.  Inonucn  U\\\\m  1.    fof;tau? 
1.    ilme  I  eeu). 


Naturkraft,  ni.  luonnon  looima. 

Naturkunnig,  a.  luonnon  tietä|ä  1     tuniiia. 

Naturkunnighet,  f.  luonnon -tieto,  Iuouulmi 
tiebe  (tceii)  1.  -i>\^\>\. 

Naturlag,  m.  luonnon4ali,  luonnon  liMifutuo 

Naturlek,  m.  luouuon  Icitti. 

Naturlif,  n.  Inouucnelo  I.    elämä. 

Naturlig,  a.  lnounollinen,lnonlo  keväinen,  luou 
non,  luonto-,  (medjZJd)  luontainen,  (lämjAuj, 
tuouuofaS  (ffaau),  tnouteiiH-i;  den  n-a  la 
gen,  luonlo4^eiäineu  1.  lucnnollinen  1-  luon 
täinen  lafi;  n— a  böjelser,  Inonnolliiet  1 
luoutaijet  1-  luonnon  taipumutiei;  i  n.  stui 
lek,  IncnuDlliieöfa  foodia,  luonnon  jnnvnije 
na  l.  4oIoi)cna;  n.  död,  InonnoUinen  tuoie 
ma;  n.  källa,  luoutO'läl;bc,  luonto  peiäinei 
läl;bc;  n— t  bar,  omat  I.  (nonnolli|et  luiil 
)et;  n.  son,  dotter,  fala-  1.  fiiiMi4ioita,  -t\< 
täv,  fnonuotliueu  poifa,  tiitäv;  Imu  bar  <•! 
n— t  behag,  I^änellä  on  InonnoUinen  1.  luen 
täinen  1.  luonuotac!  iba  1.  inloiiiin>?,  l)äu  ei 
luonnottaan  1.  luonnolliien  fnloiia;  mau  ii.. 
i  allt  vara  n.,  tatte^Jfa  tulee  olla  Inonnola 
1.  luonteina  1.  luonnollinen;  det  är  u-  t,  i 
on  luDuiiolIiöta  l.  InonnoUinen  a)ia. 

Naturligen,  adv.  luoinioUiies<ti. 

Naturlighet,  f.  luouuoUifnux^,  Inontaijuni?,  luon 
ten?uu^;  en  tallas  n.,  taulun  luonnoUi)un 
1.  Inonnitfaifnut^;  jmlV  Naturlig. 

Naturligt,  adv.  luounoUiie-Jli,  InonuoUifeUa  ia 
XocAia  1.  lajiUa;  (,ikoii.-<ila(U)  luontaifevM 
luonnottaaöti,  luoiiuoUijeéti. 

Naturligtvis,  adv.  liionnoUiiosJli,  aviiMttaUHiM 

Naturlära,  f.  lnouuon=oppi. 

Naturmenniska,   f.   Iuonto4l)mincn,   luouuon 

\m- 

Naturnödvändighet,   f.   lucnuoH   1-  luounoUi 

nen  lvälttämätti5iuvv8,  luonnon  meno  I.  i:i 

reötljS. 
Naturpoesi,  f.  {ucuucu-vunonö. 
Naturpoet,  m.  luonnon  runoilija. 
Naturprodukt,  m.  luonnon  anti  1.  =^^tucte  (-ttecii 
Naiurroligiou,  f.  Inouuon  usjtouto,  lnont>u-. 

n>Mo,  luontainen  u>?to  I.  noronto. 
Naturrike,    n.    tuouiion    UMltaluuta,    luonti 

lunta. 
Naturrätt,   m.  (nounou^oileuci,    luonncUi>:'te 

cifeutfieu  ovV^i,  lucnuonoiteu'?  ov^m. 

Naiurstridig,  a.  se   Naturvidrig. 
Natursystem,  u.  Iuoutai^^-jäve>Mi5. 
Naturti"llstand,  n.  luonnon  tila,  luonto  tibi. 
Naturvetenskap,  f.  luonnon  tiebe  (  teeuj. 
Naturvidrig,   a.    Inonnou-ioaötaiueii,   loaotci 

InonnoUinen,    luonnoton,    luontoa   ivaotaa 

1.  loac-loin  (clenm). 
Naturvidrigt,   adv.   luontoa  »vaostaan   I     liM' 

toin,  ivaeten  IncunoUife^sti. 
Nautik,   f.  meri  toimi,  meri  afiat  (i>l),  mei 

fnltn. 
Nautisk,  a.  mevi  toimelliueu,  men  ,  mevt-fi 

Inn,  mevi  liilnUiuen,  laiioa- ,   laiiva  liitlcei 


Nav 


Nod 


469 


11.  ordbok,  iiicvt^fanafivia,  mcii-totuun  faua- 
fiijla. 

Navigation,  f.  nicvi^iiltii,  nia-i4Utc  (-ffceii); 
jiicvt  op|)i,  iiicvifuIuu-cp).M,  ineven!iilht4iebc 
(4ccii);  stildora  u.,  lufca  incvt»ol.i^)ia  Lnicri^ 
micl;cit  i'\>\ii<i. 

Navigationsskola,  f.  ineri»foulu,  mcvihiluit 
foiidi,  iiievt»iuie(;cu  foiiUt. 

Navigatör,  m.  incrcit  ritlfija;  mcritiilmt  tat- 
taja  i.  tuutija,  mevunteffa,  inevi=taitaia. 

Necken,  m.  al;ti,  näfft. 

Nod,  adv.  niaö  I.  aleö,  att^aaöe  1.  alaallc;  gä 
n.  utför  trappan,  mcnuii  val.ipiija  alaö  1. 
nIaS  Vfl^uiöta;  taga  n.  en  bok  från  hyllan, 
cltaa  tirja  da9  l)\}U\)U'd',  gä  n.  till  sjön, 
iiiciinä  aiaQ  jiivluen  rautaan  1.  jäviucöc; 
solon  gnr  n.,  aiirillfo  laöfec;  kom  nu  äf- 
von  nagongäng  n.  till  oss,  tlllc  tU)t  jcöfltö 
alaö  mcittctiu;'  kom  hit  n.,  tule  täuuc  al- 
ijäätte 1.  ala§;  hatten  ligger  n.  på  markon, 
l;attu  ou  luaaefa,  i)Mn  eu  maat;au  pnbou 
uccna;  rosa  n.  Ull  Hel.singfors,  uialtata 
aUui  .s>clfiiitiiu;  upp  och  n.,  vlöö  ja  ala<<; 
\}\'6i<  alaifiu;  kasia  allt  upp  och  n.,  luiöfea 
failli  l}lö>*- alaifiu;  ga  «[ip  ocli  n.  i  rum- 
moi,  täli^cUä  fjuoucCiifa  cbi\^  lal'aifiH;I:ingren., 
aleiupaua,  alcmmaffi  1.  afcninia  1.  aleuiuia^^; 
t  jängro  n.  varaiulo,  alcni|.n  (-lUUiau),  atcui 
\\ma  olova;  dot  föll  åunu  längre  n.,  VUtofi 
\  iviclä  alcmuialfi;  längre  n.  står  ett  litet  hus, 
'  fiitä  alcuipaua  cu  \>\em  Ijuone;  n.  med  för- 
rädaroii!  fuolciuaa  1-  l;u!!aa  pettäjiittc!  f'ucl= 
i  fociU  Viettäjä!  (om  c»  ytas  besudlande)  t.  ex. 

tjära  n.,  tcl^bä  tcrwaau,  njJiKttää  tcmuatta; 
sota  n.,  tclibii  uofccu  1.  notifcffi,  uoeta 
(4eau);  bläcka  n.,  tcl)bä  lättiiu,  tal;vata  lä- 
tittä; o.  s.  v.  se  nedan  på  sina  stallon. 

Nodan,  adv.  alljaatta  1.  alaatta,  ala-puclcUa, 
aU;aattc,  atte;  från  of  van  till  n.,  l}ll)ääUä 
alaö  I.  an)aattc;  vi  liafva  här  n.  tecknat 
våra  luuuii,  olcnnuc  tiiluiii  alt^iattc  1.  täiuäit 
aUc  iiinicuuiic  tirjoittancct;  dot  är  n.  sagdt, 
LMi  alciupnua  1.  {U\'d  all^aatta  faucttu. 

Nedan,  n.  ala  fuu ;  månen  är  i  u.,  cu  ala 
fuu,  tuu  \vät;cucc;  så  i  n.  1.  n— et,  fljluniä 
ala  fuutta. 

Nodandel,  ni.  dia'  1.  ali4>uoli. 

Nedanefier,  adv.  se  Nedifrån. 

Nodanior,  prep.  ala-  1.  ali^Miolctta,  åtta,  alcui^ 
p(i\ui;  n.  berget,  UMiovcii  ala  puolcUa  1.  åtta, 
ali  ).niototta  uniovta;  n.  flodmynningon,  jocu 
luuu  ala^niolctta,  alciupaua  jocu  junta;  han 
sitior  n.  mig,  l;äu  it^tuu  ala4niolctta  1.  alciu= 
Vaua  luiuua  1.  miuucita. 

Nedanföre,  adv.  ala>  1.  ali4HH)lctta,  all)aatta 
1.  alaatta,  alem^Jaua,  åtta;  han  står  dor  n., 
l)äu  fcifco  tuotta  alljaatta  1.  ali^MiolcUa; 
stiillot  är  n.  beläget,  ^.>aifla  ou  alapuo 
Ictta;  vi  skola  n.  vidare  tala  derom,  fiitä 
I        aknUMua  cucuimäu  lMtf)umiuc;  här  a.  teck 


nade  personer,  alcutpaua  1.  täöja  alU  1. 
täl^iu  attc  fivjoilctut  l;cutilDt. 

Nedanifrän,  adv.  so  Nodifrån. 

Nedannämnd,  a.  afla-uituttettl),  aUa^uiainittu, 
aleuipaua  fauottu  1.  utaiuittu. 

Nedanom,  prep.  o.  adv.  se  Nedanför  o.  Ne- 
danföre. 

Nedanpå,  prep.  o.  adv.  aIa=))Uolc6fa,  aIt4mo= 
Icfla,  all;aatta;  n.  klädningon  är  en  fläck, 
Icuiugin  ala^puoleSfa  1.  alaatta  IcuiugiSfä 
ou  tabva. 

Nedaiiskrifven,  a.  aleiu^jaua  1.  aUa  1.  attc 
livjoitcttu. 

Nedanståciido,  a.  aila  i>U\va,  alan\icin<i  1.  aäd 
utaiuittu  1-  fauottu  1.  tivjoitcttu;  såsom  n. 
teckning  utvisar,  uttufuiu  åtta  1.  alciu^^ana 
olcum  fu\im  cfoittaa;  n.  personer  hafva  sig 
dortill  anmält,  åtta  1.  alcui^aua  fauotut  1. 
uimitctvt  t)cui]ct  ounat  fitfi  ilmoittaiuucct. 

Nodantill,  adv.  se  Nodanpå. 

N.'dl.iuda,  v.  a.  fttoa  alaö  1.  alcuuuatfi. 

Nedblicka,  v.  n.  fatfctta  1.  fatfoa  alaö. 

Nodbloda,  v.  a.  tal;vata  1.  rVUKttää  lucvcttä, 
U^crittää,  a^evvl}ttää,  tel;bä  lueviiu. 

Nedblåsa,  v.  a.  ^.niljaltaa  alaS  1.  maat)au; 
vindon  har  n—åst  löfvcn  frim  trädon,  tUUli 
on  f.Hil;altauut  I.  fariötauut  lcl;bct  piiiöta  1 
alaö  Viiiöta  1.  ^.ntiöta  uiaal;au. 

Nodblåst,  a.  tuulcu  laatauia  I.  favii^taiua  1. 
Vnil^altama,  tuulcota  taatiiuut  1.  Vubouuut. 

Nodbläcka,  v.  a.  talnata  lätittä,  tcl;bä  lättiiu. 

Nod  bl  öda,  v.  a.  UKVctä  (  cäu),  tcl;bä  iveriiu 
1.  »verijcffi,  U^cvittää,  a^cvcttää;  näsduken  är 
nedblödd,  ucuä  liilia  ou  aciiöfä  1.  luevtfcuä 
1.  aevitctti)  1.  acviiu  tiittut. 

Nodborsta,  v.  a.  l^avjata  alaö  I.  lauiaau  1.  fi* 
Icätfi. 

Nedbrinna,  v.  n.  f.Mlaa  tuliatfi  1.  iuaal)au, 
^.Mlaa  laifti;  busot  är  iii'dbniiiiiot,  l;uouc 
ou  f.'''^l'i»f»-'it'i  '•  tul)laua  I.  tul;atfi  palaucc= 
ua  1.  iuaal;au  |>alaueuaa. 

Nedbryta,  v.  a.  taittaa,  vuI)toa  1.  vul)taiöta  1. 
faataa  1.  \>nvUa  A{a\i  I.  iuaa(;aul.  uuitu,vul)toa 
1.  fmiiMi-Ma  vilti,  vitfoa;  n.  on  gärdosgård, 
viffoa  i.  faataa  I.  puvfaa  aita;  vattnet  har 
n--brutit  sin  dam,  ivcft  OU  fuviimiöfllt 
alaS  1.  ruljtouut  l.utaal^iu  faatauiit  fulfunfa. 

Nodbräuna,  v.  a.  ))olttaa  uiaal;au  1.  tul;atfi 
1.  U4CU. 

Nedbädda,  v.  a.  peittää,  \\[[iaA  imaijun  1. 
multaau. 

Nedbära,  v.  a.  lautaa  alaö  1.  alliaaflc. 

Nedböja,  v.  a.  paiuaa  1.  taiunttlaa  alaö  1. 
maal;au;  (fiy.)  mafcutaa,  paiuaa  alaö,  ui5t)> 

Vl}l}ttää. 

Nodböjd,  a.  alaö  paiucttu,  alaö  paiuuuut,  ala8= 
päiucu,  alaö=faaveaa. 

Neddamma,  v.  a.  toutuiltaa,  tel)bä  toUIUUU  1. 
touiuifclfi,  pölt)ittää;  u-s,  tulla  toniuuu, 
toniuiltua,   Vijlvitiuä,   tomuilctaau   (pass.); 


470 


Ned 


Ned 


11— d,  tcmiiefa  cleam,  tomitittunut,  \)'oh}'u 

tetti),  tomuun  1.  pohmi  tuUut. 
iS'eddigna,  v.  ii.  icatpua  I.  vaucta  («tean)  maa= 

\}m   1.    ala^;    n— d,    maataan   toaipuuut   1. 

rauennut,  nääuuöffisjä  1.  uuiinitfu^ia  1.  wnu 

\vut\i^ia  olcfta. 
Neddoppa,    v.    a.    taataa    1.   ^iötää    li^fiu    1- 

ala§). 
Neddraga,  v.  a.  iwetäii  alaS  1.  UKivibau. 
Neddrifva,  v.  a.  ajaa  1.  fljöötii  (jl}öfienj  a(aö; 

II.  en  påle,  U)öbä  Vii^fn  ntaa^an. 
Neddrypa,   v.  n.  imiotaa  1.  waiuci  1.   ti^^Jua 

a(aS  1.  maahan. 
Nedduna,  v.  a.  untuiroittaa,  ^ö»()cntttää,  tef)- 

bä  untmtjitn  1.  f;öi)()entiu. 
Neddynga,    v.    a.    tet)bä   fcutaau  1.  fcutaiicfft, 

icnnata  (=utaan). 
Neder,  adv,  se  Ned. 

Nederbörd,  m.  fabe  (=teen),  faifcu4aiuen  fabe. 
Nederfalla,  Nedergå  m.  fl.  se  Nedfalla  o. .«.  v. 
Nederlag,  ii.  (i  krig)  tappio,  taatumuS,  mie8= 

tappo;  fiendeu  led  ett  stort  n.,  iiMboidiielta 

Jviatut  ^HilJLMi  wäkä,  iDi^oiUineu  fai  fuuven 

tiH>^^icu;  anstulla  ett  stort  n.  bland  liendeii, 

taataa  pai]on  wakä  icil)oiUi)c(ta,  \aattaa  1. 

tcbbii  ivnljciUijcUi:  fuuvi  tap^no  1.  iuieö=ta^3<Jo; 

han  led  i  pulemiken  ett  totalt  ii.,  tjäu  jät 

1.  tuli  tvuän-iibaSfa  fotonauia  ta).^piclle;  (af 

varor)  toaxaSto ,  tata-'\vaxa9to,  ivaxa^paitta , 

xoaxa-iäiU)  1.  »fääetij. 
Nederiagsiuagasin,   n.   tatvavamitta  1.  =^inafa= 

flina. 
Nederlagsjihits,    m.    taU)ara4^aiffa,    tawaran 

trara^Htiffa. 
Nederlagsrätt,  lu.  tan^arajäiltjn^cifcui^  waxa- 

^aifan-oifeu^^. 
Nederslag,  n.  se  Bottenfall. 
Nederslå,  v.  a.  se  Nedslå. 
Nederst,  a.  al  in  (oninan),  alimmainen;  i  n— a 

våningen,  afimmaifeSfa  1.   ala-tenaöfa;  på 

n — a  trappsteget,  alimmalla   ra}.MiIIa;   adv. 

alimpana  1.  alinna,  alimmaifena;  det  linns 

n.  i  bottnen,   ou   alinna   pobjalla;  sitta   n. 

vid    bordet,    iijtua    alinua   1.    alimmaisena 

pö«bäö;iä. 
Nede^rstiga,    Nedrrtaga,    m.  fl.    se  Nedstiga 

Nedfalla,  v.  ii.  pubcta  (>tcan)  alaä  1.  maa= 
ban,  Jancjcta  (=teau)  1.  taatna  ainö  1.  maa» 
han;  stenen  n— er,  fiiti  putoaa  alaöl.maa» 
han;  han  ni-dföll  afs\ immad,  faatui  maa= 
han  pniövtDueenä  1.  pi)i5rri)E[iin;  de  nedtoUo 
inför  honom,  lanfefiaHtt  maalaan  bänen  eteen» 
fä  1.  ebe-Jiänjä;  löfven  n.,  lebbet  njariiciuat 
1.  favijeivat  1.  putoclen-^at  1.  pntcaicat  ala«. 

Nedfara,  v.  n.  mennä  1.  alaa  alaö. 

Nedflotta,  v.  a.  (timmer  o.  d.)  lautata  ala?; 
tulettaa  lautajfa  alaS. 

Nedflotta,  v.  a.  (Jiäcka  med  flott)  tc()bä  rao- 
llaan 1.  raijTOaijeffi,  tal;vata  vaöttMlIa,  raS.> 
UMta,  ra-^a^cittaa. 


aIaS»päiu,  aiai,  a{a?>  pittin  1. 
mättää  1.  ivöStä  (ipöffcn)  1. 
Unerrä  ala3  1.  maa» 


Nedflyta,  v.  n.  juoMa  i.  ivuetaa  aiai,  ala«« 
iDUOtaa. 

Nedflytta,  v.  a.  o.  n.  muuttaa  ala'8  1.  alcm- 
matfi. 

Nedfläcka,  v.  a.  ta(;vata,  liata  (lifaau),  tebbä 
lifaau  1.  lifaiiefft,  joaiöta  (iefaifeu),  tebbä 
tabraiietfi  1.  täppäifetli;  blifva  n— d,  tab* 
raantua,  lifaautua,  tulla  tabroi^in  1.  tab* 
raifetfi. 

Nedfälla,  v.  a.  laöfea  alaö  1.  maaban,  pu» 
bottaa,  langettaa,  faataa;  n.  en  gardin,  lasJ» 
fea  atutiu  aiai\  n.  ett  träd,  faataa  1.  maa- 
ban laataa  1.  aliötaa  puu;  n.  en  fiende, 
iaataa  anboiUinen;  n.  .-in  hatt,  pubottaa 
battunfa. 

Nedfärga,  v.  a.  tabrata  1.  b^ftt^ätä  1.  tebbä 
u^äriin,  »päritä  (4äu). 

Nedför,  prep.  aia^  (jotafin)  uiuöten,  afaS;  n. 
berget,  Jruorta  1.  twnoretta  aia^,  aia^  anior* 
ta  m»)öten;  n.  trapporna,  rappuja  1.  ra* 
puilta  alaö;  fara  n.  strömmen,  fulfea  Xoxx» 
taa  alaö  1.  »irtaa  mijöteu  ala§  1.  ioirrait 
mufaan  alaö  1.  mi^ötä»anrtaan ;  jmfr  Utför. 

Nedföra,  v.  a.  ivicbä  1.  tulettaa  alaö. 

Nedföre,   a 
mi)öteu. 

Nedfösa,    v 
ajaa  alaö. 

Nedglida,  v.  n.  liutua 
ban. 

Nedgräfva,  v.  a.  faiwaa  1.  b^^ubata  maaban, 
tuopata  (»ppaan);  n.  en  skatt,  taiama  arre 
maaban;  lian  blef  nedgräfd  i  kärret,  ^ätl 
fuopattiiu  fuobon. 

Nedgå,  v.  n.  meuuä  alaö,  laöfea,  laSfeutua, 
alentua;  han  har  n— tt  till  hamnen,  bätl 
en  meum>t  alaö  fatamaiiu;  solen  har  n— tt, 
aurinfo  en  laötenut;  termometf-m  har  n — tt 
till  nollpunkten,  lämpi3=mittari  en  laöfenut 
1.  laefeutunut  1.  alentunut  nolla  »fobtaan; 
priset  har  n — tt  till  20  mark  tunnan,  btU» 
ta  ou  alentunut  20  marffaan  tbnni)riltä. 

Nedgång,  m.  alaö^mcuc,  laötu,  laöteminen, 
laöfeutuminen,  laöfeubunta ,  alentuminen; 
\id  solens  n. ,  auringon  laöfeiöia  1.  laéfe»  • 
teöfa;  hans  lycka  är  i  n.,  cnni  en  bäneötä  ^ 
luopumaöfa,  Ijawtv.  onnenja  en  lasjfeutu» 
maöfa  l.lafaötumaöfa  l.menemäöjä  alaö=päiu. 

Nedgöra,  v.  a.  lijöbä  1.  faataa  maaban  1-  fu« 
moon,  faataa;  n.  sina  fiender,  faataa  I. 
Ii)öbä  maaban  iriibeilliienia;  fienden  blef 
totalt  nedgjord,  ifiboillinen  fefonania  Xaci* 
bettiin  1.  tufi  taabetufjt. 

Nedhagla,  v.  n.  (fj.)  fataa  1.  tulla  fniu  ta» 
feita,  rafcina  tulla  1.  jataa,  fataa  alaö,  fa» 
taa,  raebbella  (»telen). 

Nedhala,  v.  a.  btlata  1-  lappaa  1.  a>etää  a\ai 
1.  maaban. 

Nedhalare,  m.  alaS-^ilaaja  1.  -lappaja;  (fjöt.) 
alaö-baalaaja. 


Ned 


Ned 


Nedlialka,  v.  n.  liufaf^taa  1.  tui^otabtaa  I.  Iii= 

^a^tiia  a\a9. 
Nedharfva,   v.  a.  äe?tää    1.    aStini^ioita    (  t)ClO 

inaaf)au. 
Nedhissa,  v.  a.  lnf]i\ta  1.  UMliMita  (4niau)  alaS. 
Ne}>hopi)a,  v.  u.  I)i);.iätä  (--V^väii)  a\a9  maahan. 
Nedlmgga,  v.  a.  lliöbä  I.  faataa  maabaii,  nlié= 

taa;  n.  ett  träd.,  faataa  1-  aliötaa  ^.miu. 
Nedhiika   sig,    v.  r.  finivii^tää   ificiiiä,   h}l)vi8= 

taitä,  ti)t)vUtäi)tvä,  fi)Urt?tl)ä,  ti}l)figti)ä,  fäl)' 

bä  !i}t)n)Ueuiä  1.  fi}i}viii)niä. 
Nedhukad,    a.   fuvnjltänjä    I  !»t)l1}?iiä   1.  fl)l)» 

vl)tfif'fäitjä  (clcUHi),  li)i)tiUläniä  (olcwa),  h}\)' 

vi^tmnjt;    sitta    n.,    tétiia    ti^vvljiftefäniä   1. 

!in)vi}Uäniä  1.  fii«vi?tvuccnä. 
Nedhvirfla,    v.  n.'(om  rök)   tltpntta  (=ltau)  1. 

tuiehita  (--nan)  1.  ftc^tca  ala^i. 
Nedhåia,  v.  a.  tel)bä  !anvci[)in  1.  favamifctfi, 

favtvoittaa;  n— d,  fanvoiéfa  (clciva),  fanuoi= 

bin  tu((ut,  fanrcittimut. 
Ncdhiilla,  v.  a.  faataa  1.  jiicfiiittaa  niaaljan. 
Nedi,  adv.  o.  prep.  al()aaUa  j^ffin,  jciifiu  ^cf)= 

jaöa. 
Nedifrån,  adv.  o.  prep.   al()aalta,   aIa4^ucIc^ 

ta,  aUmalta    ^.läili;    n.    roten    ända    njip    till 

toppen,  aI()aaUa  juiivc^^ita  aina  fatluaaii  faaf= 

fa;  n.  ända   npp,   alhaalta   aina  plöö  aöti; 

långt  n.,    fanfaa   1.  lu^irin  albaalta;  mera 

1.    längre    n.,    alcni^nia,    anclii    alenema  1. 

alemmalta;  längst  n.,  alimpaa,  faiffcin  alem= 

l\ia  1.  alemmalta. 
Nedigenom,  adv.  o.  prep.  a\aS  (jcnfin)  lä^nt» 

fe  1.  fantta. 
Nedjaga,  v.  a.  ajaa  1.  fwörätä  ala^. 
Nedkalla,  v.  a.  fä^feä  1.  filtjna  a\a^\  n    Guds 

välsignelse  öfver   ngn,    ruteilla  j.fuKe  3u= 

malan  fmnanöta,  jättää  1.  fulfea  jotn  C"*cr= 

van  [jaltunn  1.  linomaan. 
Nedkasta,  v.  a.  iviSitata  1.  bcittää  1.  nafata  1. 

^ai^fata  maal)an  1.  ataS,  ^jaiöfata  1.  tvi^fata 

fnmocn;  vid  brottningen  n  —  de  jag  liononi. 

Vainiöja   minä   Itänen   :|)aiétafiu  1.  naftafin 

maal;an. 
Nedkippa,  v.  a.  fäV)bä  1.  tallata  Kintäflcnjä  1. 

lintattcnja  1.  fannallenfa;  n— de   skor,  fan= 

natlenfa  1.  läntällenfä  fäi)bi)t  fenojät,  Iänttä= 

1-  lintta^cngät. 
Nedkliiva,   -klättra,   v.   n.  falx^ta   (4ntan)  1. 

fiiu^etä  (4^eän)  alaö  1.  maal;an. 
Nedkonmia,  v.  n.   tulla  ala§;   (fijiivsas)  fl)n=- 

n^ttää,  faaba  Ia^''[i;   n.  med  ett  gossebarn, 

f^nnljttää  1.  faaba  i»oifa-4a|jft. 
Nedkomst,    m.  alae=tulc;    Qurlösning)    fijnnl}» 

tt)?,  Ia).>feu=iaanto. 
Nedkrita,  v.   a.  tcf;bä  1.  tal^vata  liitunn,  lii» 

buta  (»tuau). 
Nedkröka,  v.  a.  IcääviStää  1-  fäl}rietää  ala§; 

11— kt,  alaS=faave»a. 
Nedköra,  v.  a.   ajaa  aia^]  Irctää  1.  fnlettaa 

alaö;   (häftigt  röra  nedåt)   ).M{itää  1.  tVöntäö 

ala^s  1.  jlitin. 


Nedligga,  v.  n.  cKa  1.  xixaaia  niaaefa  1.  fu« 
moS ja;  (om  säd)  ella  laoöja;  (fig.)  cUa  ta» 
maöja;  handeln  ligger  ned,  fau).^^!  cn  k* 
maefa. 

Nedljnnga,  v.  a.  lväläl)b»ttää  1.  Iä>väf)bVttää  1. 
if-feä  ala§;  (fig.)  iefeä  1.  fäläbbvttää  ala6; 
v.  n.  iöfeä  1.  län>äl)tää  ata?. 

Nedlorta,  v.  a.  tet;bä  1.  tal;via  jcntaan  1.  fa- 
vaan,  fuvata. 

Nedluta,  v.  a.  faltiStaa  1.  fiimartaa  ala6  1. 
ala§4iäin;  v.  n.  cUa  faflellanfa  1.  ala§4>äin 
1.  fumavrntfiöia;  n.  sig.  v.  r.  fumavtua,  fuij. 
visti)ä,  fumavtaa  1.  fl;t)vietää  itfcnjä. 

Nedlyfta,  v.  a.  noötaa  alaö  1.  maataan. 

Nedlåta  sig,  v.  r.  tai^nia,  alentaa  itfenfä; 
han  n — er  sig  icke  att  sjelf  arbeta,  l)än 
ei  tainm  itje  tl)ötä  tefemään;  konungen  ned- 
lät sig  att  tilltala  honom,  fimiiicjaö  alenft 
itjenjä  :|3ul;uttelemaan  I;äntä;  n.  sig  till 
skamlöslieter,  alentaa  1.  lialircntaa  itfeänjä 
1.  Ijeittälitttä  I;älx)t)ttömVUtfiin. 

Nedlåtande,  -läten,  a.  alentn»vaiuen,  itfenfä 
alentaiva,  a(a=avn^cinen,  alal;taira,  oU)ainen, 
nLn}vä,  taivntrainen. 

Nedlåtenhet,  f.  alentu»vaifnue,  al^aifuuS,  it- 
fenfä alentaluaifnue,  ala^arlvoifuu^,  nöl}vV^6. 

Nedlägga,  v.  a.  laötea,  ^>anna,  laSfea  1.  \ian- 
na  ala§  1-  maa[;an  1.  ).hmö;  n.  kläder  i  ki- 
stan, la^fea  1.  ).mnua  iraatteet  (alae)  avf« 
funn;  n.  vapen,  lahtea  afeenfa  \^t>\i  1.  alaS; 
n.  ett  embete,  luc^ua  1.  evcta  (=can)  1.  ct« 
taa  evD  lv>iva§ta;  n.  sin  handel,  sitt  yrke, 
lafata  1.  luo^-ma  fan).mötanfa,  elin^feinoStan» 
fa,  l;cittää  1.  jättää  fanf-^anfa,  cIin=feinonfa 
(fiffeen);  n.  en  process,  lafata  1.  I;erctä 
(-feän)  tain=fämtniStä;  saken  nedlades,  afta 
isäntiin  ala§  1.  lamaan;  n.  kostnad  på  ngt, 
i\inna  1.  menettää  1.  tnluttaa  tnStannuSta 
jbtin;  derpä  är  mycket  arbete  nedlagdt, 
fiil;en  on  :|3aIjon  tijötä  ^"^antu  1.  fäl)tettv  1. 
tcliti;;  n.  en  fiende,  faataa  1.  maal)an  faa« 
taa  n,n[;cillinen. 

Nediäsa,  v.  a.  \^anna  a\a^  1.  j^fin  lufon  taa 
1.  taaffc. 

Nedlöpa,  v.  n.  juoSta  1.  fipata  (4)5aan)  1.  1^^» 
^.''ätä  alaö;  ett  från  masttoppen  n — nde  tåg, 
maötcu  lniif.m§ta  alaS  fu(fen>a  1.  jucffewa  1. 
fävf>ä  touwi. 

Nedmjöla,  v.  a.  tc(;bä  1.  tabvia  jaul^oi^in, 
jauboittaa. 

Nedmuta,  v.  a.  lakita,  jabjoiffa  Ircittaa,  lab* 
joilta  n^aientaa  1.  tnftia  fuu. 

Nedmylla,  v.  a.  :|3eittää  multaan,  muCata  (4taan); 
n.  säd,  f^ntää  fiemcn  maaban. 

Nedom,  prep.  o.  adv.  se  Nedanför  o.  Ne- 
dauföre. 

Nedomkriug,  prep.  o.  adv.  alf)aalla  1.  aU 
f)aaUe  ijm^^äri,  ipitfin  1.  timtJävi  alapuolta 
1.  ala=vcunaa;  n.  klädningen  är  sydd  en 
bord,  albaalle  um).niri  leninfiä  1.  )jitfin  lc« 
ninc(iu  ala4Miolta  en  emmeltu  fef.\ilo. 


472 


Xed 


Ned 


Nedpacka,  v.  a.  \>aUta  1.  fu).Hita  rtlaS  1.  jf^fiii. 

Ncdplatta,  v.  a.  tcfibä  littcäffi,  litistää,  la- 
tnetaa. 

Nedplöja,  v.  a.  !i)utää  maalaan. 

Nedpressa,  v.  a.  ^.nivi^taa  1.  lifietäii  (aUii'). 

Nedpruta,  v.  a.  (om  säljaren)  (llciltaa  1.  f^llC' 
jeiitaa  liutaa;  (om  kdparcii)  thtfui,  tintui 
^uDtcaan  hintaan. 

Nedpä,  se  Nedanpå. 

Nedramla,  v.  n.  faatna  1.  inennH  lumDcn  1. 
nuriii,  fufi«tua  maalaan,  (jajota  (--can)  niaa^ 
f>an  1.  ataö. 

Nedrasa,  v.  n.  hjteriä  1.  »vtervä  otaS,  raneta 
(=fean)  i.  io\)U\Ua  ala«. 

Nedre,  a  dia-,  alv,  atem^Jt,  ota4ntoUmntat- 
nen;  n.  delen,  ata'4ntoIi,  alempi  pnoli;  n. 
vällingen,  ala-tevta;  n.  ändan,  nla=  1.  alt^ 
pad,  tl}nji  pää;  n.  Tyskland,  ala  ®  af  fan- 
ntoa. 

Nedrida,  v.  a.  vatfaStaa  nurin  1.  fumocn. 

Nedrifva,  v.  a.  repiä  1.  pnrfaa  1.  l;ajottaa 
maaf^an  !■  ala^;  n.  ett  ims,  pnrfaa  1.  Ija- 
jottaa  f)ncnc. 

Nedrig,  a.  t)alpa,  ilfcä,  itctcn,  afa^artfoinen, 
^)äun}tön;  en  n.  nnenniska,  ilfeä  1.  l^^(pa 
ihminen,  itfiij,  riin.ni5;  ett  n— t  iippfuran- 
de,  l;alpa  1.  l;ä»l}tön  fä^töS. 

Nedrighet,  f.  I}atpun§,  I^äio^ttömtilje,  ilfei)6, 
iIfeä»mieUf^l}«,  ilfeä  1.  fialpa  mieli,  f;a(pa= 
tnieUi>)3;  iUeä  1.  t)afpa  1.  l^äanitcn  tijö  1. 
teto. 

Nedrigt,  adv.  fjalnjaSti,  ilfeä>3ti,  I;äixn)ttömä3ti, 
f^lfpa-mieiifeSti;  det  var  n.  gjordt  af  ho- 
nom, fe  cli  f^äneltä  IjatoaStt  1.  t>a(pa=mic= 
tifesti  te{)ti^;  n.  sinnad,  \)(äpa.--  1.  ilfeä^mie» 
linen  1.  4i)uincn. 

Nedrinna,  v.  n.  juoeta  alaS  1.  maalaan. 

Nedropa,  v.  a.  l:)untaa  alaö. 

Nedrulla,  v.  n.  ivierrä  1.  ficritä  ('iän)  alaS, 
(hastigt)  n)icräl)tää  1.  ficral^taa  ataS  1.  maa= 
^an. 

Nedrusa,  v.  n.  f^iiötä  (ftjöffcn)  aia^,  tarata 
(-faan)  1.  rynnätä  (natään)  ala§. 

Ncdryeka,  v.  a.  temmata  (=mpaan)  1.  tcm= 
maista  (»paifcn)  aia9. 

Nedröka,  v.  a.  faivnittaa,  te{)bä  faivniicffi, 
faanii§tuttaa ;  bli  nedrökt,  faftmittna,  fa-- 
n?ni^tna,  tulla  fan>nun  1.  fatouiicffi;  ned- 
rökt, fatruittnnnt,  fawnistunut,  jaaniinen. 

Nedsabla,  v.  a.  batata  fnolijafft  1.  maalaan, 
tapparoita  (=ticn). 

Nedsegla,  v.  a.  puriel;tia  alaö;  v.  a.  (omkull) 
purjel^tia  nurin. 

Nedsjukna,  v.  n.  fairaStua,  tulla  fipcäffi  1. 
potilaaffi,  fääntijä  1.  painua  tauti- iwuctecllc. 

Nedsjunka,  v.  n.  lagfea  1.  painua  alaö,  Mw- 
jota  {=oan)  1-  icaipua  alaä  1.  maal;an;  n.  i 
gyttja,  waipua  1.  painua  1.  teajota  mutaan;  n. 
i  laster,  ivajcta  1.  upota  (uppoan)  paljeifin;  n.  i 
tankar,  u^aipua  1.  painua  ojatuffiin;  n.  af 
trötthot,  mcnuä  ivaiwuffiiu,  uniipna  »uäfij 


mvffeStä;  nedsjunken,  laf«fcnut,  ivajonnut, 

0.  s.  v.;  umiuMiffiéifa  I.  upotfiofa  1.  uiajot 
fiefa  (olcum);  nedsjunkiMi  i  tankar,  ajatiiv? 
lenfa  umllav^fa  1.  ajatut[ic;jania  (olcum),  aja 
tutfiin  1.  tuumiin  UHiipunut. 

Nedskaka,  v.  a.  ratvit^taa  1.  IvariStaa  1.  fa« 
riötaa  alaö  h  maalaan,  täriinttää  1.  pubi»?- 
taa  alaö  1.  maatjan. 

Nedskicka,  v.  a.  läljettää  ala6. 

Nedskjuta,  v.  a.  ampna  fuoUjaffi  1.  uinatjau 

1.  alaö;  n.  en  fagol  frun  trädd,  aiupna 
lintu  punota  (alas);  n.  muren,  ampua  uuiuvi 
maaljau;  n.  fienden,  ampua  )vil;oilliueu  fuo'= 
lijaffi;  (nedskuffa)  lijfätä  1.  fpfätä  alaS  1- 
maataan. 

Nedskotta,  v.  a.  hioba  I.  lapioita  (»tfen)  olaS 
1.  maalaan. 

Nedskrifva,  v.  a.  panna  paperille,  firjoittaa, 
firjoittaa  i;lijö. 

Nedskrufva,  v.  a.  ruu»i>ata  1.  Joääutää  alaS. 

Nedskrynkla,  v.  a.  fofouaufa  rutata (ttaau)  1. 
mijfcrtää  1.  rypistää,  tcl;bä  ruttui(;iu  1.  rijp- 
PV  il;  in. 

Nedskuffa,  v.  a.  fl}jätä  1.  flifätä  (=ffään)  1.  i\)hv- 
taä  1.  tuupata  alaS  1.  maalaan. 

Nedskälla,  v.  a.  Ijantfua  täi)tceu,  l;auffua  1. 
rääkätä  fuut  filmat  l.  filmat  forn?at  tät^lccn. 

Nedskölja,  v.  a.  njiruttaa  alaö;  n.  maten 
med  vin,  unrnttaa  ruofa  iviinalla  alaö. 

Nedslagen,  a.  maahan  ll)ötl);  n— et  hö,  nti- 
tctt^  1.  l^ctl?  Ideinä;  (modfälld)  ala=fnloi'= 
ncu,  alakuloinen,  furnUiucn,  fnrnn-alainen, 
alla^^äin  (oleuni),  uulc,  unlppea,  nnrpea, 
nnopea,  u^rcä;  vara  n.,  olla  alla^päin  1- 
palhoilla  mielin  1.  ala^fuloifeua  1.  nuloua, 
olla  ntjrnjffiöfä  1.  nuloiUanfa  1.  nulppcillan^ 
f  a  1.  uijreiöfänfä. 

Nedslagenhet,  f.  ala^fnloiinuS,  furun^aTaifunÖ, 
mjreä  1-  nulo  1.  nulppea  mieli,  nulouö,  nur- 
penö,  nulppeuö,  nnlo^mielifijvö,  m)reä=mie-- 
liftjijö. 

Nedslagning,  f.  maalaan»  1.  alaö4i;önti;  (höet^^) 
niitto. 

Nedslunga,  v.  a.  lingota  («foan)  alaö;  (fig-) 
iöfeä  1.  finfa^uttaa  (alaö). 

Nedslå,  V.  a.  \\)Wå  alaö  1.  maal;an  1.  fumoon, 
faataa  (alaö  I.  maal;an),  fumota  (=can);_  n. 
en  oxe  med  en  klubba,  faataa  1.  l^iJbä 
fjärfä  maal)au  nuijalla;  n.  en  påle  i  jor- 
den, liiöbä  paalu  maalaan  1.  maan  fifääu; 
regnet  har  nedslagit  säden,  fabe  on  >inl« 
jau  \\}i\vc)i  lafoon  1.  maal;an  1.  laottanut; 
säden  är  af  stormen  nedslagen,  ivilja  en 
laoöfa  1.  lafounut  1.  mennet  lafoon  mt;rS^ 
fi)ötä;  n.  ögonen,  painaa  fitmäufä  alaö, 
fatfca  alaö  päin;  n.  sina  bopålar,  ottaa 
afuutonfa  1.  afentonfa,  afettua,  afuötna;  n. 
ens  bevis,  fumota  j.fuu  tobiötuffet;  n.  mo- 
det, tel;bä  ahvfuloifctfi,  mafcutaa  1.  utjrevf- 
tää  1.  nurf astuttaa  1.  alentaa  mieli;  n.  ens 
hopp,  fumota  1.  luiunttää  j.fuu  toilvo. 


Ned 


Ned 


Nedslående,  a.  furettawa,  mieltä  tnafentattja 
1.  alentania. 

Nedslcäpa,  v.  a.  raastaa  1.  rttötää  1.  »etää 
alaS. 

Nedsläppa,  v.  a.  taSfea  1.  ^ääStää  alaS. 

Nedsmeta,  n.  a.  tat;vata  1.  talvia  1.  f;öfwätä 
täl^tcen  1.  fofonanfa. 

Nedsmutsa,  v.  a.  liata,  r^toettää,  tel^bä  Ii= 
faan  1.  lifaifeffi,  tiata  1.  tal;rata  1.  foaista 
(»taifen)  täijteen. 

Nedsmörja,  v.  a.  tal^vta  raSwaatt,  tal^via  1. 
Hata  rasroaCa,  tal^ria,  foaiöta  (^faijen);  ned- 
smoid,  tafjvainen,  tat)rattu,  tarrautunut; 
blifva  nedsmord,  taf)rautua,  tulla  tafjraau 
1.  lifaifetft,  foai^tua. 

Nedsnua,  v.  a.  lumeta  (-ean),  lumettaa,  te{)bä 
i.  fataa  turneen,  pdWåä  lumella;  n— d,  lu 
metla  ^seitetti),  lumettunut,  tumtnen,  lumen 
^jeitogfa  (oletea);  jag  blef  alldeles  n— d, 
tutin  fofouanfa  lumeen  1.  lumen  ^jeittoon  1. 
lumetta  ^eitett^tfi,  tulin  toattan  lumifctfi  1. 
tumeu  tcattaau. 

Nedsopa,  v.  a.  lafaiöta  ata6  1.  maa^n. 

Nedsota,  v.  a.  tel;bä  nofeen  1.  nofifeffi,  noeta 
(uotean),  noeta  tähteen. 

Nedsparka,  v.  a.  )30tfai6ta  1.  ^ot!ia  ala3  1- 
maat;  an. 

Nedspilla,  v.  a.  tihuttaa  1.  fäifljttää  1.  faataa 
tähteen;  Cspiila,  ned)  laataa  1.  tihuttaa  1.  läi= 
!l)ttää  maahan. 

Nedspringa,  v.  n.  juoSta  ala§. 

Nedspänna,  v.  a.  ^anna  folteen  atemmaffi  1. 
nlem^aa,  finnata  1.  firistäii  atemmatft. 

Nedstampa,  v.  a.  tattata  1.  polUa  ataö  1.  alcm= 
maffi,  furlroa  ataö. 

Nedsti  ka,  v.-  a.  ^igtää  ah^',  (ihjel)  pWaå 
fnoliiajfi. 

Nedstiga,  v.  n.  aStua  oXa^,  tutta  1.  Iäf)teä 
alaS,  mennä  afag,  laöfea  alaö,  laSfeutua, 
olentna;  n.  utför  trappan,  aötua  1.  mennä 
1.  fä^bä  ra))pnja  1.  raJJuiSta  alae;  barome- 
tern har  n— git,  fäm^i5=mittari  on  Ia§teu= 
tunut  1.  meunt^t  alaö  I.  alennut;  han  n— ger 

i  sina  skrifter  ofta  till  pöbeln,  ^än  lirjoituf» 
ftSfaufa  ufein  atenee  1.  atentuu  al^aifon  I.  roS» 
!a=tt3äen  tafatte  1.  rinnalte;  n— nde  linie 
(slägtled),  tafeneica  1.  aIa3=fo:^taiuen  pnX^cox. 

Nedstjelpa,  v.  a.  laa^iaa  nurin  1.  fumoon  1. 
otag  I.  maaf;an. 

Nedstryka,   v.   a.  ))l)i)f)fiä  1.  ^lj^t;fäiötä  1.  ft= 

:     littää  otaö  I.  tafaifetfi. 

|Nedstoppa,   v.  a.   tupata  1.  )3iStää  1.  tunfea 

;     atos. 

iNedströmma,  v.  n.  töirrata  (»taan)  1.  juogta 
ataS,  roirrata  maal^tan. 

;Nedstämma,  v.  a.  ateutaa,  toirittää  1.  fätue» 
Inttää  atemmatfi  1.  afaS;  (minska)  alentaa, 
h)äf)entää;  n.  ens  sinne,  faattaa  I.  te^bä 
ola»futoife!fi,  nurfagtnttaa  1.  n^ret^ttää  mieli. 

Nedstämd,  a.  se  Nedslagen. 

Nedstänka,  v.  a.  räisl^ttää  1.  roigluttafl  tä^= 
Svenskt-Finskt  Lexikon. 


teen,  räi§ft)ttää  1.  räiöfiä  märäffi;  jag  bl»f 
alldeles  n— likt,  tuliu  Ipaltan  1.  totonaan 
märäffi  1.  räi«!cil)in. 

Nedstörta,  v,  a.  fufi?taa  alaS  1.  maaBan,  tu» 
tiStaa,  [i)ö8tä  (ft}öffen)  da»  I.  maaban  1. 
tumoon  1.  nurin;  v.  n.  fufu^tua,  tufii?tna  l. 
taatua  1.  lan[(eta  (=fean)  maafjan. 

Nedstöta,  v.  a.  f^fätä  1.  tunStaiSta  1.  Itjtätä 
1.  ftjöstä  alaS  1.  maalian  1.  tumoon;  (stöta 
ihjd)  ).nötää  1.  f^öötä  tuolijatfi. 

Nedsudda,  v.  a.  tu(;ria  1.  tahria  1.  tal^rata  I. 
l)ölu?ätä  tävtcen  1.  ^-^al^aeti  1.  taifti. 

Nedsvälja,  v.  a.  niellä  alaS. 

Nedsvärta,  v.  a.  muStata,  muétata  täptcen, 
tel;bä  mustaffi,  mustuttaa;  (fig.)  muétuttaa, 
^^anetella. 

Nedsända,  v.  a.  läficttää  ala§. 

Nedsänka,  v.  a.  la^fca  ala«  1.  maaf)an,  laS» 
tenttaa,  alentaa;  (försänka)  Jrajottaa,  u).untaa. 

Nedsätta,  v.  a.  laöfea  1.  ^.''anua  1.  afettaa  alaS 
1.  maal;an;  (nödga  att  sitta)  pmm  1.  afet» 
taa  istumaan,  istuttaa;  n.  penningar,  tal' 
lettaa  1.  talleta  (=ltean)  rahoja,  panna  ra» 
l)oja  talteen  1.  ataS;  n.  eu  komité,  afettaa 
tcmitea;  (minska)  alentaa,  toä^entää;  n.  pri- 
set, alentaa  I.  toä^entää  1.  liuojentaa  pin- 
taa; n.  sina  anspråk,  lt)äl;entää  1.  I;elpoit» 
taa  I.  alentaa  timatimnffianfa;  (föningaj 
alentaa,  n)äf)entää,  fortaa,  polfea;  n.  ens 
förtjensfer,  alentaa  1.  n>äl)entää  1.  pottea 
j.tun  anfioita;  n.  sig,  v.  r.  afettua,  ottaa  afun^ 
toufa  1.  afentonfa,  afettauta,  ottaa  poittanfa. 

Nedsöla,  v.  a.  faaStuttaa,  foaiSta(»taifen),  rl)»ct» 
tää,tai^rata,  faaStuttaa  1.  rl^trettää  taitfi  1.  täv» 
teen  1.  totouaufa,  te[;bä  faaStaifetfi;  den  är 
alldeles  n— d,  fe  en  taitfi  tal)raöfa  1.  faaS» 
taifena  1.  totonanfa  faaStutettu  1.  faostunut; 
(fig-)  faaStuttaa,  foaista,  tahrata;  n.  sig, 
v.  r.  faaStuttaa  1.  ri^inettää  itfenfä,  r^peä. 

Nedtaga,  v.  a.  ottaa  alaS  1.  maal;an. 

Nedtalga,  v.  a.  tef)bä  1.  tal^ria  taliin,  talita 
(-4an)  tähteen  1.  taitfi;  n— d,  talinen,  talis» 
fa  (olen?a),  taliin  tcf;tv. 

Nedtill,  adv.  se  Nedanpå  o.  Nedvid. 

Nedtjära,  v.  a.  te^bä  terrtjaan  1.  tericaifetft, 
terftiata  (-aan),  tertoata  taitfi  I.  tät;teen,  n;- 
föettää  tertoalla  1.  terhjaan. 

Nedtrampa,  v.  a.  poltea  1.  taltata  alaS,  po» 
leffia. 

Nedtriila,  v.  n.  tieritä  (=iän)  1.  hjieriä  1.  n^iev- 
rä  alaS,  ujieresfellö. 

Nedtruga,  v.  a.  patottaa  1.  tuntea  alaS. 

Nedtrycka,  v.  a.  painaa  alaS;  (Jig.)  poltea, 
paiHaa  alaS,  fortaa,  lannistaa. 

Nedtvinga,  v.  a.  patottaa  alaS  1.  alaS»päin. 

Nedtynga,  v.  a.  painaa  alas,  painuttaa,  pai» 
nastaa. 

Nedtysta,  v.  a.  toaientaa,  hjaifittaa,  faattaa 
hjaitenemaan,  f)äititä  (-tfen),  »riiljb^ttää,  tu* 
hta  (=ttean)  fuu,  fuuliteUa,  tästeä  maiti  ole- 
maan; saken  blef  u— d,  afia  painettiin  1. 
60 


474 


Ned 


Isäntiin  ata?;  n.  oroligheter,  ^äifitä  1.  mii)' 

biittää  raubattcmuutfia;  n.  ett  rykte,  faat' 

taa  !iiltii4ni^e  painumaan,  »aientaa  1.  pai' 

nuttaa  fulfui^ube. 
Nfduii.  adv.  o.  prcp.  alhaalla  jsifin  I.  jonfin 

fijä^fä,  jcntin  ^jobjaöa;  n.  tunnan,  t^nnljriu 

^^cbjalla,  ataafla  tljnn^vifjä. 
Nedsid,   adv.  o.   prep.   alljaatta,   ali»puctcefa, 

ail^aaita,  aIi=puoIc6ta,  alareunalta;  n.  tjock, 

all^oalta  patin;  n.  kanten,  altaatta  reunaS» 

\a,  reunan  aU^uioIcefa. 
Nrdvräka,   v.  a.   mättää  1.  fttbtää  1.  ^)aié!ata 

alae. 
Nedv;iga,  v.  a   V^ainaa  1.  |;ainuttaa  ala§. 
Kfdväitra,  v.  a.  njierittää  l-  ttjicvitellä  ala6. 
Nfdv;lta,  V    a.   taSteUa  faitti,  teljbä  märäffi, 

taStetta. 
Nedat,  adv.  o.   pr-p.    atag^^^äin,    ala8»!'äfin, 

maafjan    päin,  ala§  --  --  »  päin  1.  tc(;ti;  ban 

."^jHang  n.  straiiden,  I}än  juotfl  alaö  rantaan 

päin;  det  går  n.,  mcnce  l.  fän  alas^päin; 

han  bor  n.  Helsingfors,  a[nu  aVcjaaMa  ^el- 

ftngififä  pöin. 
Negation,  f.  tteltäml)5,  tiefto,  cpäämli?,  eittä» 

mljS;  (frånvaro  af  en  egenskap)  epä=o(emu8, 

oiemattomnuS,  irastaifuuä,  fieItämi}S;  (uek- 
nincjsoid)  fiefto^fana. 

Negativ,  a.  iieltäträ,  fteltoinen,  etttättiä,  epää- 
tDÖ,  irastainen;  n.  sats,  ticltoincn  1.  fieltä» 
rcä  lauie,  ticlto-fauie;  pä  ett  n — t  sätt, 
»aftatfelia  i.  epäsuoralla  tankalla;  n.  stor- 
het (aly.),  cpä=juuruu3,  epäSufu,  epä-ta- 
painen  fuuruué;. 

Negativt,  adv.  tieltäträSti,  epääVDäStt,  ttjaStai» 
fe?ti,  tieltäivätlä  tatoalla,  ttellon  tapaan  1. 
tan)a[(a. 

Neger;  m.  neeferi,  neeferiläincn. 

Negera,  v  a.  fieltää,  en?ätä  (^ään),  tt>aStuStaa. 

Negerllioka,  f.,  -gosse,  m.  neeferi^t^ttö,  »pcifa. 

Negerhandel,  m.  neefert=fauppa. 

Negerslaf.  m.  neeteri=crja. 

Negligé,  m.  aamu4;ame  (»een),  aamu^toaatteet, 
ar!i=tt?aattcet;  träfia  fnin  i  djupaste  n.,  ta 
trata  ronttia  waUan  aamu-^ameillanial.  atu«» 
^anieillanfa  1.  puoli» vcaatteiéfaufa;  (hufoa) 
\ap\a,  fäpfiffä,  m\)9>\\),  tanutfa. 

NegHgera,  v.  a.  Iaimin4i)i3bä,  peittää  leträ» 
perään,  ei  pitää  liuolta,  et  puolia. 

Neglika,  f.  (dianthus)  neitiffa. 

Neglikrot,  f.  ncilifau^juuri;  (cjeum  urhanum) 
ftjlä-teUutfa. 

Negociant,  m.  faupan^toimittaja. 

Negociation,  f.  faupan  toimitus,  fauppa^toimi, 
Ijantinta;  (undeihundling)  feéfuätelu,  Un= 
pan  1.  fotoinnon  I;iercnta. 

Negociera,  v.  a.  o.  n.  (anskaffa)  ^anffia, 
toimittaa,  te(;bä  tauppaa;  n.  upp  ett  lan. 
panttia  lainaa  1.  lainatfi;  (underhandla)  feö» 
tuSteHa,  ()ierca  tauppaa  1.  fonjintoa. 

Negrinna,  f.  nceferi^tijttc,  neeferi 'luaimo  1 
»nainen. 


Neo 

Nej,  adv.  ei,  etpä;  uttryckes  nied  neknings- 
verbet  en,  et,  ei,  emme,  ette,  eiwät;  har  du 
gjort  det?  nej,  oletfo  fen  tcbnpf?  en  (ole;; 
hafva  de  redan  kommit?  nej,  Dhjatfo  jo 
tuHeet?  eitDät  1.  ei;  är  det  sant?  nej,  on» 
to  ie  totta?  ei;  åh  n.,  det  kan  jag  just 
icke  saga,  no  ei  1.  cibäu  1.  en  o.  s.  y. , 
fttä  en  iuurifanoa  faata;  n.  m^n,  ei  1.  eibän 
1.  eipä  juuri,  et  niin,  ei=maatan;  säga  hvar- , 
ken  ja  eller  n.,  ei  fanoa  niin  eitä  näin;  J 
säga  n.,  fanoa  ei,  tieltää,  ei  mpöntää;  fäi 
n.,  faaba  fieltän>ä  trsastauö,  faaba  ei  toaöta*' 
utjctfi,  faaba  (korgen)  ruttafet;  nej  nej,  ei 
ei,  älä  älä;  nej  nej,  min  gosse,  Ct  et  1.  ei 
niin,  poifafeni;  nej  nej  (rid  utrop).  eif)än 
n^t  ei(^än  n^t,  ei  nwt  ei  ni)t;  nej,  hvad  sä- 
ger du?  no  1.  ta^,  mitäpä  fanot  1.  pubut? 
nej,  är  d-t  verkligen  sant?  no  1.  no  eibän 
1.  tab,  outopa  fe  oitein  totta?  n.  jag  tackar, 
ei,  tiitctfia  paljon;  n.  pass.,  äläi  njielä  l.n^aan. 
Nejd,  f.  feutu,  tienoo,  mnifcma,  paitta,  paite 
(=tfecn),  paiEfa>tunta,  paiffuuö;  n— en  kring 
slottet,  linnan  tienoot  1.  läbi=tienoot;  i  n — en 
af  Tavastehus,  Hämeenlinnan  tienoilla  1. 
paifteetla;  de  sköna  n — erna  kring  Tam- 
merfors, Tampereen  läbeifet  1.  ^mpärpifet 
tanniit  feubut  1.  paifta^tunnat  1.  maifcmat. 
Nejlika,  f.  se  Neglika. 
Nejonöga,    f.   (petromyzun  flariatilii>)   nal^tiai» 

nen,  filmu. 
Neka,  v.  a.  o.  n.  fieltäö,  eivätä   (epään),  eit- 
tää, ei  fanoa,  ei  tahtoa  1.  mi)öntää;  han  n— r 
att   saken    så   förhåller    sig,    bön  tieltää  1. 
ci  fano  afian  niin  olehjan;  han  n — de  der- 
till,  l)än  ticlft  fitä,  ei  fancnut  niin  oleh?an; 
n.  att  en   Gud   är   till,   ei  fanoa  3umalaa 
olen^antaan,    tieltää    Sumalaa   oleironfaan, 
tieltää  1.  ercätä  Sumatan  olemuS;  det  kan 
jag  ej   n.,  fitä  en  tieltää  njoi;  n.  mig  ej 
denna  tjenst,  elfää  minulta  fitä  palireUK^' 
ta    tieltäfi)    1.    eroätto;    n.    att    hjeipa    ngn, 
tieltää   1.  e>rätä    apunfa   j. tulta,    ei  taljtoa 
auttaa  j.futa;  jag  kunde  ej  n.  mig  det   nö- 
jet,  en  faanut  ilman  ftttä  bnnntta  oKufft, 
en  faattnnut  tieltää  itfeltäni  fitä  bunjituSta, 
en  h.ioinut  1.  faattanut  fieltätjtpä  fiilä  ^uwi- 
tutfeöta;  n — nde  sats,  fieltätoä  1.  tieltoinen 
1.  tieIto»laufe. 
Nekande,  n.  tieltäminen,  fielto,  epääminen. 
Nekningsord,  n.  ficlt0=fana. 
Nekrolog,  m.  nefrologi,  tuoto^tertomuS,  pai- 
najan  muisto,   toainaan» muisto,   »ainojan 
elämä^terta. 
Nekromanti,  f.  netrcmanteia,  aattjcitten  (oif)> 

timuS  1.  Ioif)tu>taito. 
Neme.=is,  f.  toSto,  toStajatar  (»ttaren),  foSton 
jumalatar   (»ttaren);   n.  divina,   tainjaan  1. 
3umalan  (läl;ettämä)  fosto. 
Nemligen,  Nennas,  se  Niimligen,  N;innas. 
Neolog,  m.  neologi,  uubiS»tirjoittaja,   fanan- 


Neo 


Nio 


<7j 


1.   uubi6'fepitrtja,   uubis-fanaetelija;   (fig.J 

uubiS»uöEoIainen. 
Neologi,  f.  neologta,  uubi6»tirioitu3,  fanan»  1. 

uubtS^s^^itfeitiV^ »  uubis^fanain  teto,  uubi§' 

fanastelu. 
Neomani,  f.  uubiS'fn^fo. 
Neoterism,  m.  nubiö^iino  '•  '^imoifuuS. 
Nepen,  a.  se  Näpen. 
Nepotism,  m.  nepotismi,  futu^btjftäiJVP?. 
Neppeligen,  adv.  se  Näppeligen. 
Neptunisk,    a.   (yevl.)   neptuniUinen,   »cben» 

jälfeinen,  tuefuliiomainen. 
Neptunist.  m.  neptiuuStt,  n?eri=htcnialaincn. 
Ner,  se  Ned. 
Nere,   adv.  aU)aaäa  1.   alaaHa;    ligga   n.   pa 

marken,    olla  1.  maata  niaaéfa  1.   altjaalla 

maasfa;  sädeu  ligger  n.,  »ilja  on  laoöfa 

1.  lamaSfa   1.   lafountlinut;    handein    ligger 

n.,  fau))pa  on  lamaöja. 
Nereid,  f.  aallotar  (=ttaren),  it)ellamon=nciti. 
Nerifrån,  adv.  se  Nedifrån. 
Nerv,  m.  ^ermo,  liuta,  liutasuoni,  llubin  (=tt= 

men),  tunto^fuoni;  (fig.)  Ijermo,  jänne  (=nteen), 

^onfi  (-nnen),  ).HMite»uuö;    det  lins  ingen 

n.  hos    honom,   et  l^äueSfä   ole   :^ontta   1. 

pontevuutta  1.  l;ermoa;  (jju  blud)  juoni. 
Nerv  byggnad,  f.  liuta»  1.  ^ermo-'ratennn6. 
Nervfeber,  m.  laa'an=tauti. 
Nervfull,  a.  (jeruictucu,  l;enno!a§  (=f!aan),  liu» 

täinen,  fuouifaS  (-ttaan);  f  g.)  Ijevmotaö,  jäU' 

tetoä,  Vontenm,  ^.^outincn,  n^oimafaS  (4'taan). 
Nervgren,  f.  t)ermon=  1.  liuban=^aava. 
NervI linna,  f.  bevuio»  1.  ltuta=tal»o. 
Nervknippe,  n.  liermo»  1.  liubiu=tuftu,  Uuta» 

!im|3pu. 
Nervknota,  f.,  -knut,  m.,  -hylsa,    f.  !^crtno» 

folmu,  liuta»folmu  1.  »ttm^lJU. 
Nervlös,  a.  l)ermoton,  Itubaton,  Itutimeton. 
Nervpar,  n.  l}crmo»  1.  liuta^iart. 
Nervretning,  f.  l;cvmoin  1.  liutatn  1.  tunto» 

juonten  1-  juonten  fil;oitu§. 
Nervsjuk,  a.  l;erino»  tautinen,  l^ei-mo»!tiJuincu 

1.  »toainjaincn,  l)evmoi6ta  1.  jäjenistä  lipeä. 
Nervsjuka,    f.,    -sjukdom,    m.  Ijermo-fipU  1. 

«njaiioa,  ^ernio» tauti,   Ijermoin  1.   jäjenten 

]^eiffou§,  Ijermoin  toaiwa. 
Nervslag,  n.  ^ermon»l)alpauS. 
Nervstark,  a.  Ijevmotaö  (»f taan),  i^ermoinen, 

juonifaö  (»Haan),  toal)ma4 crmoinen  1.  »juo» 

ninen. 
Nervstyrka,  f.  l^ermotfuuS,  l)erraoifuu§,  toal)» 

toa»^ermoijuu§,  l^ermoin  1.  liutain  nial^wnue. 
Nervsvag,  a.  l;etffo»  1.  arfa»l)evmoinen,  ^eiflo- 

1.  at!a»tuntoiuen,  l;et!fo  ^ermoiöta  1.  jäje» 

nistä  1.  juonista. 
Nervsvaghet,  f.  l;eifto=r)erraotjunS,  l^ermoin  1. 

juonten  1.  jläjenten  ^etffouS,  arta»  1.  ^eilto» 

tuntotjuus. 
Nervsystem,  n.  i^ermo»  1.  Iiuta=ra!ennu8,  f)er= 

moin  1.  tunto»juonten  rafennuS,  hermot  C}>i.)> 

liutimet  (pL). 


Nervtråd ,   m.  ^lermo-  1.  liuta^lanfa  1.  'ri^ma. 
Nervväfnad,  m.  ^ermo»n)ertto,  liuta-  1.  ^ermo' 

futouS. 
Nervös,  a.  ;^ermojen,  bermoie-,  tiubinten;  n— a 

lidanden,   l;ermojen  1.  ^ermoie*  1.  ^ermo* 

ivmilDat;  se  Nervsvag. 
Nesa,  f.  \)äpi'å,  ^äwäigt^ö. 
Neslig,  a.  l^äpeällinen,  ^äpäijeiuä. 
Neslighet,    f.    l^äpeälliflJljS;    (rieslig    handting) 

bäpeä»t^ij,  ^ä!t)äiéti)S. 
Nesligt,  adv.  liäpeällifeött,  häpeällä. 
Nessla,  Nettelduk,  se  Nässla,  Nättelduk. 
Netto,  a.  netto,  puf}baå  (=tanu),  juorittu;  adr. 

putjtaaSti,  jucraau)a;  n.  behållning,  pu^ba3 

I.  juorittu  ftjoitto;  det  väger  n.  100  skål- 
pund, je  painaa  juoraanja  1.  tJu^taaSti  loo 
naulaa. 

Neutral,  a.  neutraltnen,  fofibaten,  ^uoltama- 
tcn,  puolueeton,  puolta  pitämätön,  aftaan 
puuttumatou  1.  ri)I)ti,nnäti.Mi,  alallauja  olerca, 
raul)an» alainen,  rauhallinen;  Sverige  för- 
blef  n — t,  Stuotji  pJ^ji}i  pucltamattomana  1. 
puolta  pitämättä  1.  rauballijeua  1.  afiaan 
n)l)ti)mättä;  n.  makt,  tof^batou  1.  puoltama* 
ton  1.  puolueeton  ivalta-fuuta;  inom  n — t 
område,  tol)battomaUal.  raul;an»alaijella  alal« 
la,  puolueettomiöja  1.  rau^aUift)?fa  paifotöja; 
(gram.)  ett  n — t  verb,  tol;teetcn  tcfo«fana; 

II.  bemärkelse,  tcl;teeton  1.  fobbaton  mer* 
fitt)^;  (kein.)  laimea,  neutraliuen;  n— t  äm- 
ne, laimea  aine. 

Neutralisation,  f.  lo^battomafft  1.  puoltamat* 
totnatji  tefeminen,  neutralijennuS;  (kem.)  lat» 
meunu§,  neutralijennuS. 

Neutralisera,  v.  a.  tel^bä  1.  jaattaa  fo^batto* 
maffi  1.  puoltamattomaffi,  pi/j^ttää  afiaan 
r^l;ti}mättä  1.  foSlematta;  (kem.)  laimentaa, 
ucutralijentaa;  (f g)  laimentaa,  l^erwaiéta, 
tel;bä  tBoimattomaffi. 

Neutralisering,  f.  (kem.)  laimenuuS,  neutro» 
liieunuS. 

Neutralitet,  f.  !ol)battomuuS,  puoltamattomuuS, 
puolueettomuus,  neutralijuuS,  afiaan  r^^tij* 
mätti)  mt)i)ö. 

Neutrum,  n.  (om.  iiovnna)  juh^uton;  (om  ver- 
hum)  fot;teeton. 

Ni,  pron.  pers.  pl.  te;  ni  ären  alltför  få, 
teitä  on  liian  rt^äljän;  ui  är  alltför  god, 
te  olette  i}len  l)^teä. 

Nia,  V.  a.  (kalla  ngn  ni)  tcititellä. 

Nia,  f.  (siffi-a)  ^l]betiän»mertfi,  ij^befjä,  i)^- 
beffinen;  (i  kurt)  ^Ijbeffäiuen,  ijl;beté»filmä. 

Niclitlummer,  m.  (li/cojjodium  daoatum)  tatin* 
lieto. 

Nick,  m.  nij^ffäi^S,  ni?i}f äl)b^« ,  n^t)fö^b^8, 
nieffauS. 

Nicka,  f.  se  Nickhake. 

Nicka,  v.  n.  n^^tätä  (»tfään),  m)iJtätä,  nieta- 
ta,  nl}l)tä^bpttää  1.  ni)ötäl)ttää  päätänjä,  (fort- 
farande) nv^öUiä,  ni)i)t£iä,  ni}i3tt)tellä;  träd- 
topparna   n.    för    vinden,    puiben    latWO 


476 


N 


Nit 


tuuli  n^öf^ttetee  1.  lumarruttelee;  (blunda) 
nucftua,  nuoHucHa,  nuo!af)betta  (4eleu), 
torttua,  tovtaf)betIa,  torffailla;  komma  en 
att  II.,  nt}t)fi)ttää,  nljötittjttää,  n^ötäl)ttää. 

iNickare,  m.  n^^ttijä,  n^öftijä;  nuoffuja,  torf= 
tuja  o.  s.  V. 

^"ickel,  m.  niffeli. 

Kickhake,  m.  nif[)afa,  t^tfiuen,  :|^ieiu  tintti  I. 
fanuuua. 

Nickning,  f.  Iti}l5tät}g,  n^^fä[)bt)8,  nt)i3fät)§, 
Hi}ötdi}ti}§,  ntjöt^t^g,  nt}»jtfinuncn;  iuioft'u= 
mu?,nuotfumincu,  torftumineu;  jmfr  Nicka. 

Nicotiu,  n.  ntfottt,  nifotutt. 

Niding,  m.  ilttö,  ttfimi)?,  ^itttcmuS,  )3itttD= 
mies,  ^Mllcmuö,  ^a^ennus,  ))at;an=tetijä;  (af 

alla  föraktad;  taltio,  t)t)Ifli. 
Nidingsaktig,  a.  ilfiömäinen,  ilfiöinen,  \)\.}h)n^ 

ataiueu. 
Nidingsdåd,    n.  ilft--tl}i3  1-  =tefo,   iIfeV84l}ö,  lU 

fimvé=ti)i5  1.  =teto,  piltomuS,  ^iUto=t^i),  :pilt= 

totniucn. 
Nidingsniord,  n.  iltim^S»  1.  ilfel^S^murl^a,  ilti= 

murtaa. 
Nidingsstöld,  m.  tlfi=»ar!au3,  iltimt)§'  1.  lU 

tiö=warfau§. 
Nidingsverk,    n.    ilti^teto  1.  »t^ö,  ilfi=  1.  ilfiö» 

rifcS;  se  Nidingsdåd. 
Nidsk,  a.  fitfaS  (»aan),  fatta,  itara. 
Nidskhet,  f.  titjauS,  itaruuä,  faituu§. 
Nldvisa,    f.  ilft4aulu,   i(f£uma4autu,   pittta' 

lautu  1.  «njirfi  (=rreu). 
Nie,  se  Nio. 
Niga,  v.  n.  niiata,  Il^t^tigtäitä,  Ilj^tiStää  1.  nl}l)= 

fistää  Votteianfa,  ni^tjfiétäitä. 
Nigning,   f.   niiauS,    im;tiett?8;    göra    en    n., 

niiaista. 
Nimbus,  m.  VH?f)i)i}S'lDi?te  (=een),  pi)l)t)i)&=\h 

teet  (p'0- 
Nio,    nam.    card.    t}f;be£län;    nio    gånger,   t^^» 

bcffäeti,  ^{;betlän  tertaa;  nio  i  gången,  ^^» 

betfm,  ljf;befiän  tcrrasfanfa  1.  erältänjä;  åt 

nio  liall,  i}t)beffiälle,  vf)beffiännc. 
Niodubiiel,  a.  ö^befjän--fertainen,  i}^betfinen. 
Nindiibhelt,   adv.    t)[)bef)än   hxtaa  1.  irertaa, 

^t}betiän=!ertaife8ti,  t}t)beffin  terroin,  l)l;bct 

(ään  tertaan;   n.  så  stor,  t)[}betiän  ircrtaa 

iicmpi,  Vf?betiiin  fevtaa  niin  fnurt;  gitVa  n. 

igen,  antaa  i)libet!än  =  tertaifeöti  1.  ijbbetfän 

tafaifin;   vika  n.,  :panna  ^f)beffin  terroin  1. 

ubbcfiään  tertaan.  i 

Nioialdig,  a.  til;befiän=tertainen,  ^[ibeffmen. 
Niofaldt,  adv.  se   Niodubbelt. 
Niohanda,  a.  ^t)betiän4aatuinen,  ^f)betiän4ai= 

ncn  1.  'ta:painen,  vt'5^efft"en- 
Niohnndia,  num.  card.  l)[;bef[än  fataa. 
Nioliundrade,  num.  ord.  l}l;bc£l"ä§  (=nnen)  fabaS 

(^unen),  ^^be!iänM'aba§. 
Niohörnig,  a.  ^t^betiän-tufmatncn  1.  =nurftai= 

nen,  «l)be!ft=tu(niatnen. 
Niohörning,  m.  i^libeffi  -  tulmic,  öbbetiäu-ful- ' 

mitaé  f-ttnan".  I 


Niomanna,  a.  oböji.  i){)beffän  niie£)en,  ^f)betfi' 

mief)inen. 
Niomänning,   f.  (bot.)  ^t^bctjän»  1.  l)f)betfl=f)e= 

teinen. 
Nionde,  num.  ord.  ^FibetfäS  (-annen);  n.  gån- 
gen, t}f)betfännegti,  vifjbetjäé  ferta,  ijl)be£iän= 

nen  terran. 
Niondedel,  m.  ^]^bcf)änne§  (=dien),  ijl)be!iä8  o[a. 
Niopundig,    a.    i)l;betfi  =  nanlainen,    i)l)befjän= 

nautainen,  l)()befi"än  naulan. 
Niosidig,  a.  i)t)befiän=  1.  t)I)betfi=[t»ninen. 
Nioskifte,  n.  (åkerbr.)  l)t;betfiS»h)UvB,  l}l;betfi' 

jato. 
Niostafvig,  a.  «fibctiän»  1.  t}I}betfi=tatt,>uinen. 
Niostämmig,  a.  ^fjbefjän»  1.  t)l)befft=ääninen. 
Niotal,  n.  ^^betfittl),  >.}I;bef)än=  i.  ^^beffi^utu 

tjlibcfiän. 
Niotusen,  num.  card.  ^[;bctfän  tul;atta. 
Niotusende,    num.   ord.   ^l^bctfäS    (»nnen)    tu» 

l^annes  (»nnen). 
Nioårig,  a.  t)()bct)'i=»uotia8  (»aan),  t)f)beffi''  I. 

^^bctiän=teuotinen,  i}[)betiän  njuoben. 
Nipper,  m.  pl.  torut,  foristimet,  toru>faInt. 
Nipperhandel,    m.    tDrU'fau|)^a,    toru^falun 

tanpl-^a. 
Nipperhandlare,  m.  toru»  1.  foriStin»fau}3^3ia'3 

(=aan). 
Nippertippa,  f.  ^empHJainen,  Ijem^nitfa;  (»mi- 

sig  flivka)  tora»tiIIt,  fiuttu»nenä. 
Nisch,  m.  fomero,  foTOero,  folo. 
Nisk,  a.  se  Nidsk. 

Nit,  n.  uutteruus,  a(}!eruue,  fiiirauS,  into. 
Nita,  V.  a.  niitata  (»ttaain,  päättää,  nietata,tottata. 
NitfuU,  a.  aijferoitfema,  uuttera,  ahtcra. 
Nithammare,  m.  niittauS»  1.  pviätto^irafara. 
Nitiskj  a.  uuttera,   al;fera,   tiitvaS   (=aan),  ah- 

tcroitjenja,  obteroiticwainen,  innofaö  (»ttaanj, 

l^arraS  (»rtaan),  tjarraötaivainen. 
Nitiskt,  adv.  uutterasti,  uutteraan,  tiiiuaaSti, 

al;terasti,  a^teraan,  al;feruubctta,  uuttcruu» 

bella. 
Nitjern,  n.  niittauS»  1.  :t5äättij»rauta. 
Nitnagel,  m.  niittauS»  I.  :f)ääte=naula  1.  --n^aarna. 
Nitning,  f.  niittauS,  niittaaminen,  ^Jääte  (»tteeu), 

lotfaminen. 
Nitrum,  n.  nitro,  fat^jictari. 
Nittio,  num.  card.  ^(;bef)än»ttjmnientä. 
Nittionde,   num.    ord.   l)t)befjäS    (»nuen)    tl)m» 

menes  (=nnen). 
Nittiondedel,  m.  i}l)betfäs  tummeueS  ofa. 
Nitton,  num.  card.  udbcffäu-tcij^ta. 
Nittonde,  num.  ord.  i)l;befiäS4oi8ta  (gen.  1)1)» 

betiännen»toiSta),  tjljbetfäS»  toista  funtnicueS 

(»nnen). 
Nittondedel,  m.  ^f^betfäS^toiSta  ofa. 
Nitiilska,    V.  a.    (fijr  ngt)    barraStaa,  l)avraS» 

telia,    aliferoita    (»tfen),  fiittoittaa,   tiiivaiUa 

(iotatin);    n.  för    dvgd   ooh  religion,    liar» 

rastaa  b^weitä  ja  uStontoa. 
Nitälskan,  f.  barraStuS,  barraStutfet  (}'!■)>  (jitr- 

raötaminen,  al)terpimiiten,  fii»aitus. 


Nit 

Nitälskande,  a.  t;orra6tatt)a,  f)arra«taJuainen, 
ftitt)otttatDa,  ftimaS  (=aan),  imiofaö  (=tfaan). 

Nitälskare,  m.  f;arraötaja,  fihcoitteltja,  tit» 
tBailija,  a^feroitfija. 

Nivellera,  v.  a.  ninjellöttä  (=t)en),  mitata  for» 
feutta,  tafa=mit ata,  nilceUerata;  (göra  våg- 
rätt) tafaiaa,  tc^bä  tafa^ovfuifefft. 

Nivellör,  m.  nttcell^öri,  niiiielöitfijä,  tafa» 
niittaaia. 

Nivå,  m.  tafa=forfo,  tafa=:t)inta,  taia=for!cinen 
^tnta;  (fig.)  tafa=forf'o,  taja=olo,  tafa=paino; 
vara  i  n.  (au  niveaii)  med  ntrt,  oUa  jcntiu 
tafaKa  1.  jontin  fanöja  tafa=fovfeincn. 

Njugg,  a.  titjaö  (man),  jaita,  itara,  tii»i8 
(«iin),  fitfeä,  niuHa,  niufallinen;  n.  pa  be- 
röm, itara  1.  tiiicis  tiitoffelle  1.  fiitotfeöta; 
med  n— an  nöd,  fiituan  faavoan,  I;äbin  tuö= 
fin,  töin  tuéfin;  vara  n.;  se  Njugga. 

Njugga,  v.  n.  titfaöteda,  tiiwiötellä,  ibartaa, 
ibarretta  (=telen),  fitti^tetlä,  oUa  titfaö  (=aan) 
1.  faita,  antaa  fitfaaöti  1.  itaraöti. 

Njugghet,  f.  titfans,  itaruuö,  faitnuö,  tii»niV§, 
niufhiuS. 

Njuggt,  adv.  fitfflaSti,  itaraSti,  faibaSti,  tii= 
toiisti,  niufaöti,  ibartacn,  ibarreöen,  titjaJ-- 
tellen,  itfein. 

Njupa,  f.  se  Nyjia. 

Njupon,  n.  se  Nypon. 

Njure,  m.  munuainen,  munonen,  mmtaS  {4\i\\); 
(bibi.)  mnuaö^fuu. 

Njuifett,  n.  munaiö=hiu,  munuaiö»  1.  munaiö= 
ragica  1.  »tali. 

Njurformig,  a.  munuaifcn  muetoinen  1.  Uv- 
Rainen,  munaömaincn. 

Njurstek,  f.  munuaiö^^aisti. 

Njiirtalg,  m.  munais  =  tuu  1.  »tali,  munuais- 
tali;  känna  efter  n — en  på  ngn,  fourata  I. 
!octtaa  jontun  mnnai§4uuta. 

Njuta,  v.  a.  nauttia,  nautita  (=tfen);  n.  lön, 
nauttia  ^.mlffaa;  n.  fred,  helsa,  nauttia  rau» 
l;aa,  terwei^ttä;  n.  föda,  nauttia  1.  nautita 
ruotaa;  n.  sin  lycka,  nautita  onneanfa;  n. 
segrens  frakter,  nautita  uioiton  l;ebcliniä; 
njutom,  bröder,  lifvet  är  kort!  nautittaam- 
me,  »eifot,  U)l;i)t  en  elämä!  (glädja  aiy) 
iloita  (--tfcn);  n.  af  ens  olycka,  iloita  j.tun 
onnettomuubceta;  n.  af  ngt  skönt,  il;ailla 
1.  il) annella  j-tin  tauniiJta. 

Njutning,  f.  nautinto,  nautc  (-tteen),  if)ailnS, 
iljantein,  iloitjciuincn,  ilo=micli,  t;ntr>ituci ; 
n — en  af  god  föda,  Ijijftiän  ruoan  nautinto; 
lifvets  n — ar,  elämän  nautinnot  1.  nantteet; 
arbetet  är  för  honom  en  n.,  tt)i5  OU  l)änelle  ^n= 
tuituSta  1.  ilo-mieliffi;  ädlare  n— ar,  jalom» 
mat  1.  t)ennommat  nautinnot  1.  f)ntiMtufiet; 

i     de  n — ar  som  vitterheten    skänker,  tauno» 

i  firjallifuuben  antamat  nautteet  1.  l;uuntufiet 
1.  fi)nm)ttämät  il)ailuliet. 

Njutningsfull,  -rik,   a.  nautteetliucn,  nautin- 

j    noeta  1.  l)u»itufie«ta  ritas  (»ftaan),  rnniaS- 


Nog 


477 


1.  rifaS-nautiunoincn,  nautinto=rifaS,  l^mui» 
ritas,  rnnfaS-ljmcinen. 

Nobel,  a.  (udelig)  aatelinen,  aateliS»;  (ädel) 
jalo,  jalo=mielinen,  tfUtoä,  jalo^orttjoincn; 
(udelt  stolt)  uljaS  (=aan),  ref;ett)ä,  n1)ka,  rei* 
ma,  tomea. 

Nobless,  f.  (adel)  aateli,  aatetuuö;  n — en  (de 
förnäma),  IjerraS^Ujäti,  l)limtj8'toäfi,  ^Ipi* 
jet,  aatelifet,  efi=ft)atlat;  (ädelhet)  jalouö, 
l)leiri)\)ö,  jalo  artro,  jalo  mieli;  (ädel  sto/^ 
/lec;  uljunö,  re^en)VV8>  nljteuö,  fomeuS;  han 
upptrader  med  en  viss  n.,  i)än  täyttää  it^^ 
jcänfä  uljaalla  1.  tomealla  tanjalla  1.  uljaan 
lailla  1.  uljaasti. 

Nock,  m.  (krok  i  spiiinrocksruUen)  nutta,  nofta; 
(pd  släde)  fe^i,  nofta;  (skepp.)  notta;  haa 
har  litet  i  n— en  (fig.),  Ijän  OU  h.iäl)äu  fie» 
lesiänfä,  I)änen  on  ^jääsjänfä  talua,  l^äu  on 
»väljän  i^äiöfänfä  1.  IjiirtiaSia. 

Nod,  m.  (astian.)  nuoti,  riötis  (=tfen). 

Nog,  adv.  ttjllä,  ttjUin,  tl)Uitfi,  ttjllältä,  tar- 
l-ieetfi;  det  är  n.,  fiiuä  on  tijUä  I.  tarpectft, 
fc  jo  täijttää  1.  riittää  1.  »älttää  1.  on  t^l» 
lätfi;  han  har  n.  att  lefva  af,  l)änellä  OU 
tvUä  1.  tl)llältä  elääffeniä;  ej  n.  dermed, 
att  han  är  lat,  ei  fiiuä  fi}llä,  että  l)än  OU  laiS» 
ia\  n.  af  med  beröm,  tljUältä  1.  tl)llitfl  1. 
tl}£liu  tiitoSta;  n.  af,  n.  sagdt,  fiiuä  tl)llä; 
no  niin;  n.  af—  hau  koni,  no  1  no  niin  — 

hän  tuli;  mer  än  n.,  öfver  n.,  t)ltä=tl}llin, 
t)len  ti;llä,  tiiliin  tljllä;  hau  iiar  fatt  n.,  I;än 
on  jaanut  tvlläufä  I.  tar^jecfjcnia  1.  tar^>een=' 
fa  I.  ttiUifienfä,  on  tvllääntijmjt  1-  fijltpnvt 
1.  tl)lläötl)nt)t;  bra  n.,  l;l)iinn  t^Uä;  den  är 
Stor  n  ,  fe  on  fuuri  tijUä,  fe  on  joffeentin 
funri;  den  är  n.  (alltför)^  liten,  trång,  fe  on 
tillin  1.  ^len  1.  tijUätfi  ).>ieni,  at)ba§;  n.  går 
det  an,  tl)Uä  fe  laatuun  tä^;  han  lär  n. 
komma,  ti)llä))ä  l)än  tuUce,  l;än  ti)llä  taitaa 
tulla;  det  lär  n.  bli  svart,  tl}lläl;än  1.  tl)IIä' 
^[\  1.  ti}llä  fe  raétaatfi  tullee  1.  raöfaöta  lie» 
nee;  n.  vet  man,  huru  det  går  till,  tl)llä^ä 
fen  tietää  l.  tiebctään,  miten  fe  tät)  1.  ta» 
:|)al;tUU  1.  teljbääu;  jag  far  n.  se  det  fr.ini- 
deies.  tijUä  1.  f^tläljäu  fen  i»aöt'=ebe8  faau 
näl;bä;  det  var  n.!  tcain  uiiu!  niin  ivain! 
fe^ni  fe!  det  vore  väl  n.!  feljän  tumma  olift 
1.  ou!  onfol;an  niin?  jol;au  nijt  filte!  tljttä» 
l;än  nl}t! 
Noga,  a.  oböjl.  (noggrann)  tartfa,  Hnfu,  tlJljS» 
tä;  han  är  mycket  n.  i  uppfyllandet  af 
sina  p  igter,  ^än  on  it)l)n}in  tartta  1.  icifu 
nieanoUifunffienfa  tä^ttämifesfä;  (nogräknad) 
tartfa,  tt)l)Sfä,  närtää  (=tfään);  han  är  n.  i 
den  delen,  ^äu  OU  tartta  1.  närtäS  fen 
puolesta  1.  filta  )iuolen;  (sparsam)  tl)^8tä 
1.  ti)t)8ti,  toifu,  tiinns  (=iiit),  fitteä;  n.  mot 
sina  t.enare,  tt)ljStä  1.  tiiunö  i''aIfoillifillenfa 
1.  ^.^alfoillifianfa  tol;taan;  n.  om  penningar, 
tiden,  tl}^8tä  I.  tvifu  1.  tartfa  raidalle,  ajalle 
I.  vai)att,  ajan  ful)teen;  gif  n.  akt,  ota  n>ifu 


478 


Nog 


ttjaari,  pibä  tartfa  toaaxx;  n— ste  priset, 
triimeinen  binta;  han  gör  n.  arbete,  ^än 
tetee  taxUaa  1.  töVéfiiä  1.  tt^^étää  tijiitä;  pä 
det  n— ste,  min  tarfaStt  1.  t^pöfästi  fuin 
futnfiu. 

N(jga,  adv.  tartaStt,  tarftaan,  tarfoin,  taxtal- 
lenfa,  ttj^Stäétt,  tvijåtäött,  tt)i)^tin,  tt)^nt, 
n:iju8ti;  höra  n.  på,  fuunneda  tarfaSti  1- 
tarffaan;  nir  jag  ser  n — are  derpå,  fun 
fttä  tartemmin  1.  twi^Stemmm  fatfon;  man 
kan  ej  sä  n.  veta,  [itä  ei  niin  tarfoin  1- 
tarfaUenfa  tooi  tietää;  se  u.  efter  ngn,  )5itää 
j.futa  tarfaStil-tailaHo  fitmättä,  ^Jitää  j.fuS^ 
ta  taxltci  1.  tinhi  inaari  1.  j.futa  tarfaSti 
1.  tciluJti  iraarilla;  han  räknar  ej  sä  n. 
dermed,  han  ser  ej  så  n.  derpå,  I)än  et  fiitä 
niin  fcwaa  1.  fuuvta  lufua  1.  n)ä(iä  pibä,  ei  fii= 
tä  niin  tarfaéti  1.  tarffaan  1.  tt}t)étiu  f)UoU 
1.  träliä  \>\t'd',  sopa  n.  i  knutarna,  lafaije 
t^tj«tin  1.  ti)i}ni  1.  tt>ijStä8ti  1.  tarfaSti  nur^ 
tiSta;  det  är  n.  gjordt,  fe  cn  ti)i}§tin  1. 
t^t^StäSti  1.  tarffaan  tef)tt};  han  samlade 
sädnn  mycket  n.  fräu  lären,  bän  fofofi 
j^lrät  bi)irin  tt)i}nt  1.  t^pstin  |)urnu3ta;  han 
är  n.  bevandrad  i  den  vetenskapen,  l)'dn 
tietää  ^)?nnn  tarfaeti  1.  tarfaflenia  1.  t«l)8' 
ttn  fen  tieteen;  pruta  n. ,  tinfiä  tt)i}§tin  1. 
tarffaan;  n.  taget,  tarffaan  1.  ti)i}ötin  fat^ 
foen;  som  n— st,  fiiwau  faairan,  tijin  tuS» 
tin,  nmittjoin,  tu§faUa. 

Noggrann,  a.  se  Noga,  a. 

Noggrannhet,  f.  tarffiiuS,  tl}^ötljl)6,  tl)tj6fl)l}S; 
med  n.,  tarffuubella,  tarfaSti,  tl}t}gfäöti;  be- 
räkningens n.,  laätennon  tarftuuö  1.  tm}S= 
fW§. 

Noggrant,  adv.  se  Noga,  adv. 

Nogräknad,  a.  närfäS  (=tfään),  närffi,  berffä, 
tarffa,  tinffa,  itfe^enjä  ottaiivi. 

Nogsamt,  adv.  fijflifft,  fttllin,  ftjtlin  fiiUä,  tar> 
pcefft. 

No,s,  n.  oböjl.  se  Spe,  äfven  Bull.-r. 

Noll,  n.  ncUå;  af  n.  och  intet  värde,  tl^l;jän 
arwoinen,  tl)t;jöinen,  tt^bjä  ja  niitäti5n. 

Nolla,  f.  noUa,  t»)bjiffi3. 

Nomad,  m.  paimentolainen,  farjaötotainen,  no=- 
mabi. 

Nomadfolk,  n.  ^>aimentofai§=  1.  farj:aStoIaiS' 
fania,  paimen-  1.  farjalaie=fania. 

Nomadisera,  v.  n.  ^vaimenneita  (--tfen),  pai-- 
mennella  i>nte(en>,  cila  1.  elää  paimentclai 
(ena. 

Nomadisk,  a.  patmcntc(at3=,  farjaStolaiS»,  pai» 
mentolaiéten,  paitnen^tanfain,  paimennoUiiten. 

Nomadlefaad,  f.,  -lif,  n.  paimentolaig-elämä 
1.  »elanto;  föra  ett  n.,  elää  1.  elellä  pai= 
mentolaijena. 

Nomen,  n.  nomen,  nimiffo,  uimi-fana,  nimi» 

Nomenklatur,  f.  fanaSto,  jana4uettclc,   oppi- 

fanaSto,  nimistö. 
Nomiiial,  a.  nimellinen,  ntmettie-. 


Nor 

Nominalvärde,  n.  nimi^arwo,  nimelliS^ariro. 

Nominativ,  m.  nominatiwo,  nimentö,  nimentö- 
fija,  nimittäivä  ftja. 

Nominel,  a.  nimellinen,  nimellis»;  n — t  värde, 
nimellinen  1.  nimelli8»ant)o. 

Nonsens,  n.  oböjl.  tolfuttomuuS,  mielettöm^? 
jorina,  ielffa»pube  (»een  . 

Nopp,  n.  o.  Noppa,  f.  nuppu,  nlJppO,  nutfel' 
ma,  nuffa. 

Noppa,  v.  a.  nyppiä,  nuffia,  n^fiä  1.  noppic 
nutfia  1.  nuppuja. 

Noppig,  a.  nuppuinen,  nuffainen,  nuftelmatnen 

Nopjjra,  v.  a.  se  Noppa;  n.  sig,  v.  r.  (uit 
fcylar)    tX}mä  1.  m}ppiä  itfeäniä. 

Nord,  m.  pof;ja,  poljjonen,  pol^joinen,  pof)iai 
nen;  från  n— en,  pofajofeSta,  pobjaifeéta 
(de  nordliga  länderna)  poljjola,  pcl^jan-maa 
(j)!-),  pol;jaiS=maat;  frän  yttersta  n — en 
pot;jan  periltä,  äärimmäiieétä  pof)jolaSta. 

Nordan,  m.  se  Nordanvind. 

Nordanefter,  -ifrån,  adv.  po^joifeSta,  po^jai 
festa,  pol;jan  periltä,  po^jai8»mailta. 

Nordanom,    prep.  poljjan»  I.  pobjoiS-pnoletla 

Nordanvind,  m.,  -väder,  n.  pol)ja»tunli,  pol) 
jais=tuuli,  pot^jainen  tuuli,  pol^jainen. 

Nordbo,  m.  pot;joIainen,  pobjatainen,  pc[)jan 
maalainen,  pofijciS-maalaiuen. 

Nordisk,  a.  poljjoincn,.  pol;joi6»,  pc[;jainen 
pol}jan  maiben  1.  fanfain,  pol)jois»maibeii 
pcbjolan;  de  n — a  länderna,  poI)jciS»  1- po^ 
joifet  maat,  poljjan»  1.  pDt)iaiS»maat;  de  n— i 
folken,  pol;jan  fanfat,  po^joiö»  1.  pobjolai 
fanfat. 

Nordlig,  a.  pol^jaincn,  pof;)jai8»,  pol^joinen 
pol;ja»;  u.  vind,  po^ja»  1.  pohjainen  tuuli 
n.  kurs,  po^oiS-fuunta,  pol}jaiuen  fuuuta. 

Nordligt,  adv.  (i  norr)  pol^jaifeSfa,  poljjafeSf 
päin;  (ät  narr)  pof)jatieen,  pol^jaifeen  päin 
(frän  norr)  pol)jaife8ta,  pol)jaife8ta  päin 
pol)ja§ta,  pof)iai8»puo(elta  1.  »tuimilta;  Hel 
singfors  ligger  mera  n.  1.  noidligare  ä 
Stockholm,  |g)eirtufi  on  po^jaifemmalla  2;ul 
julmia  1.  fuiu  2:ufl}ntmt. 

Nordländning,  ra.  se  Nordbo. 

Noidnordost.  m.  pcbjaiS»  foiöiuen,  pcbjaine 
itä»po^ja,  foilltS»pol)ja. 

Nordaordvest,  m.  hicbe»polna,  po^jaiS-lucb 
(»teen),  pol;jainen  länfi=poI}ja. 

Nordost,  m.  fcillineu,  itä»po^ja,  fefä-päiirä 

noufu  (eg.  sommarsolens  uppgång). 

Nordostlig,  a.  itä»pol)jainen,  foillincn,  foillif 

ilmainen,  foilliS »puolinen;  n.  vind,  toilli*. 

tuuli,  itäpobja»tnuli. 
Nordpol,  m.  pol;joi8»napa,  (fig.)  pohjan   per 

1.  perät  (pL). 
Nordsjön,  m.  ^ol^ijan-meri. 
Nordsken,  n.  se  Norrsken. 
Nordstjerna,  f.  pol)jan»täl)ti. 
Nord  varts,    adv.   pDf;jaifeen    päin,    po^jaiS: 

fof)ti,  po[;jai8»fuuntaa  1.  »fuunnalle. 
Nordvest,  m.  luobe  (»teen),  länfi»po^ja,  fefi 


No  r 

^)äiujäll  laSfll  (eg.  snmyiiarsolens  nedgång^; 
det  blåser  från  n.,  tuutee  1.  fälj  tUUli  laO' 
teeSta. 

Nordvestlig,  a.  luoteinen,  luoteis»,  Iänji=^)c6= 
jäinen;  n.  vind,  luobe-tnun,  luoteinen  1. 
länft=)3oI)iainen  tuuli,  Iän)'t})of)ja=tuuIi. 

Nordvestra,  adj.  luoteinen,  tuoteis»,  Iänfi= 
^objainen. 

Nordöstra,  adj.  toifli8=,  foillinen,  itä=)Jo^jainen. 

Norm,  f.  oI;jc  (»eeu),  ntaHi,  jol^to,  joI;be  (»teen). 

Normal,  a.  (e/ter  norm)  ol&ieeEiuen,  jotjtecIU-- 
nen;  (regelrätt,  vanlig)  fääunöllinen,  tatt»al» 
lineu;  n— t  förhållande,  fäauuöttiueu  fufjta; 
enligt  dess  n — a  förhållande,  fääuniJlIiien 
fu^tanfa  mutaan,  tmraHijuutenia  mutaan. 

Normalitet,  f.  fääunöKifl^ljS,  oi;jeelIiinuS. 

Normalskola,  f.  maCi=foulu,  normatt=fou(u. 

Norna,  f.  novna,  onnetar  (=ttarcn). 

Norr,  s.  oböjl.  :^of;ja,  ^oi;iainen,  ^o()joinen; 
från  n.,  ^o^jaifeSta,  i)oI)ja8ta;  åt  n.,  V^o^= 
jatfeen,  :^oI)jaiiccn  ^täin,  ))oI;jai8ta  tof^ti;  i 
n.,  ^oljjaifeefa;  vägen  går  i  n.  och  söder, 
tie  !ät^  1.  menee  1.  on  ^jot^iaijeen  ja  etelään; 
n.  ifrån,  V^M^iif^öta,  )^oI)^ail"e§ta  :(.>äin,  )}oi;» 
jaig=|5uoIeIta  1.  »tuimalta,  ^^ofjjoiS^puoliUa  1. 
»fulmilta;  n.  om  Helsingfors,  ^oi;jaiS»^)UO= 
lelta  1.  ))ol;jan  puolella  §elfinfiä  1.  Apelfin» 

!    gistä,  ^jo^jaifeen  .Pielfingistä;  längre  at  n., 

I    )3Dt;iaifemmalle,  ^^o^jaifemmalta  1.  Vol;iaiiem= 

f    i?ana. 

fNorra,  adj,   )(iti\\a.mtr\. ,  potjjais»,   ^jol^joinen, 

(    ^JO^joiS»,   ^Jol^ja»   )5of)ian;   n.   sidan,   i)ol;jai-- 

j  nen  ^Juoli,  po^joiS^puoli;  på  n.  sidan  belä- 
gen, )3ol)ian':puolimmainen;  på  n.   kanten 

I    af  socknen,  kiitäjään  )3ot)joiö»!ulmalla,  ^jol;» 

I    joiS»f uimalla  )3itäiä8tä;  N.  Amerika,  ^o^» 

I    ioi6-2lmerifa. 

iNorrom,  prep.  o.  adv.  iJO^^jan  1.  t50'^iaifen  :>3UD» 

I    lella   (jttin    1    jötfin),   pobjaiö»    1.    jjofjjoiö» 

!    ^Juolella,  ).^ol)jaiicSfa  (jStfin);   mera  n.,  ^3ol)» 

i    jaifemmalla,  po^jaifempana;  (norr  omkring) 

■■    pcbjaiö-pnoiitie. 

Norrqvint,  m.  se  Bergfink. 

Norrsken,  n.  pol^jaifen  palo,  reroon^tulet. 

Nornu  o.  Norrar,  adv.  po^jaiiecu  päin,  pci;» 
jaijeen,  pof)iaiöta  fobti  1.  fol;ben;  mera  n., 

i    pol^jaifemuialle. 

'^Qr^,m.  (snlmo  eperlanus)  fnore  (»een),  novsft; 

!    (liten  hlåaktig  art)  finiöineu;  fånga  n.,  pp^» 

\    töä  fuoveita. 

Wos,  m.  turpa,  fuonc;   med  n.  försedd,   tur» 

!  painen,  fuonotliuen. 

S^osa,  V.  n.  tuonia,  nnuSfia,  tul) tia,  IjaiStello, 

■   nenäetlä;    n.  på,    pistellä,   nuuStia;    n.  i, 

nenäellä,  pistää  nenänfä  1.  notfanfa. 
,^osgrimma,    f.    turpa»    1.    fuonO»n3^i5;     (fig.) 

turpa»iuit[et  1.  »to^ö. 
Noshörning,  m.  (rkinoceros)  farh)t»!uDnD,  far* 
i   h)i=nenä. 

^^osklämma,  f.  ]^nuli»paarma. 
!:<^oskorg,  m.  fuouo»  1.  pää»!opta. 


No  t 


479 


Nosrera,  f.  !uono»]^ibna. 

Not,  f.  (anmärkning)  »iitta,  muietute  (>f!een), 

muistutus;  (af  en  diplomat)  muiStUtuS, 
muiStutu8»tirja;  (tontecken)  nuotti;  sätta  i 
n— er,  pauna  nuotille. 

Not,  f.  (fiskredskap)  nuotta,  (handnot)  lana, 
(som  dragés  i  båt)  Ujata;  draga  n.,  hjetää 
nuottaa,  olla  nuotalla;  gå  att  draga  n., 
mennä  nuotalle  1.  nuottaa  n^etämään  I.  nuo» 
tan  »etoon. 

Nota,  f.  mniStoS,  muiSto»li8ta,  o8to»liSta. 

Notabel,  a.  maiuittaiDa,  mainioHincn,  erin» 
omainen,  muistettai-oa. 

Notabene,  muiSta  1.  idxllaa.  l^tjlrin. 

Notabilitet,  f.  mainittateunS ,  erin=omaiiuuS; 
n— er,  mainiottifet,  arwollifet,  arnjotfaat,  ^U» 
mi}t[et,  vlbät8»tt)äet. 

Notariat,  n.  notarion  ttjtrfa,  notariuuS  (»ben). 

Notarie,  ra.  notario,  notariuS,  pöijtä»firjuri; 
notarins  publicus,  julfinen  notariuS. 

Notarm,  m.  nuotan»fiipi  1.  »reifi  (»ben),  nuotan» 
fiula  1.  »aija;  (främre  delen)  nuotan»rinta. 

Notbindare,  m.  nuotan» tuto ja. 

Notblumsler,  n.  (lobeha)  nUDtta»ruo!^0. 

Notbok,  f.  nnotti»tirja. 

Notdragare,  m.  nuotau=tt)etäjä,  nuotta'mie9. 

Notdrägt,  m.  nuotan»t»eto;  vara  pä  n.,  olla 
nuotalla;  gå  på  n.,  mennä  nuotalle;  (fig.) 
baalimuS. 

Notera,  v.  a.  tirjoittaa  ^lös,  mertitä  (»tfen), 
tirjoittaa  muistoon;  n.  kurs,  määrätä  turSft. 

Notä-cke,  n.  nuotta=tQla8tuS,  nuotan=n)eto. 

Notflöte,  n.  nuotan»polo  1.  »pullo  1.  .fo^o  1. 
pola. 

Notfoik,  n.  nuotta»jBäfi,  nuottue  (=een),  nuotta» 
miehet  (pl)- 

Notgiirn,  n.  baft»a8»lanta,  nuotta»lan!a. 

Notgista,  f.  nuotan  »hjatoe  (»peen)  1.  «alibin 
(»timen);  upphänga  på  n— or,  panna  ma- 
peille, iuapeilla,  it)ait»c(;tia. 

Notgräs,  n.  so  Notblomster 

Nothake,  m.  täSfälä. 

Nothiis,  n.  nuotta»talaS  (»aan)  1.  »lato,  nuotta- 
tota  1.  »toppeli. 

Notificera,  v.  a.  ilmoittaa,  antaa  tieto  1.  tietoa. 

Notifikation.  f.  tiebon»auto,  ilmoituS. 

Notifikationsknrt,  n.  ilmoitu6»forttt. 

Notion,  f.  se  Begrepp. 

Notis,  m.  nuotta=jää. 

Notis,  f.  tieto,  tiebon»faanti,  fanoma,  ilmoitnS; 
få  n.  om  ngt,  faaba  tietoa  jStfin  1.  tietoon- 
ia j.tin;  taga  n.  af  1.  om  ngt,  panttia  tie- 
toa 1.  tietoj.i  jsttin,  banftia  j.tin  tictoonfa  1. 
tiebotfenfa;  n — er  från  landsorten,  fanomia 
1.  tietoja  1.  ilmoituffia  maan»fenbuilta. 

Notkil,  m.  nuotan»perä  I.  »perät  (pL). 

Notkraka,  f.  se  Notflöte. 

Notknng,  m.  fala»  1.  nuotta^tuntngaS  (»taon). 

Notlag,  n.  nuotta»tunta,  nuotus,  nuottue  (»een). 

Notlinie,  f.  nuotti=tr>iitoa  1.  4inja  1.  »riiui. 


480 


Not 


Notorisk,  a.  t>(cife8ti  1.  »jtetfecn  tunnettu  1. 
tuttu  1.  ttettt»,  täuben»tietti?,  :|jenn--tuttu. 

Notpapper,  n.  nuctti4^a^eri. 

Notrad,  f.  se  Notlinie. 

Notskrifniiig,  f.  nuctinsftrjottuS. 

Not^^tift,  n.  nuottt=)3iiru§tin  (=imen)  1.  =|>nmn 
(-rtimen). 

Notstang,  m.  uittu,  utte=riufu,  nuctta=nufu 
nuctta^falfc. 

Notställare,  m.  nuctti»ja(at  (pl)>  nuottt^teli^ 
ne  (=een). 

Notsystem,  n.  nucttt=jaffo  1.  »luutrat  (/»?J. 

Notsänke,  n.  nuctan^tiweS  (=fien). 

Notsättare,  m.  nuotintanut  (-imen)  1.  =J>aniia. 

Nottecken,  d.  nuotti-nter!ti;  (i  bok)  teittta» 
tnertfi. 

Notteln,  m.  nuotan  »^Joula  1.  -aina,  nuotan 
fiula  1.  =aito. 

Nottorkare,  m.  nuotan  toatoe  (»t^een)  1.  a^bin 
(»timen)  1.  =aina. 

Nottryck,  n.  nuottt=^ainc§,  ^^ai^o=nuotit  (pl) 

Nottryckare,  m.  nuctin=t)atnaja. 

Nottryckeri,  n.  nucttn=^aino. 

Notvak,  f.  nuotta  =  air>anto;  (der  noten  ned- 
sänkts) laéfin  (»imen),  IaSfu=an?anto;  (der 
den  upptages)  noStin  (»imcn),  ncétD=a»anto. 

Notvarp,  n.  a^aja,  nuotta=at>aja,  baalimuS;  i 
första  n— et,  cufimäifellä  apajalla,  enfu 
mäifeétä  a^jajaSta. 

Novell,  m.  ncirelli,  uutclo. 

Novellist,  m.  noweIIin=  1.  uutclon^firjoittaja, 
uuteloitfiia. 

November,  m.  marraS=fuu. 

Noviciat,  n.  aloffuuS,  alofaS^  1-  uufiffo^aifa. 

Novis,  m.  o.  f.  afofaS  (=ffaan),  uuftHo,  alfu» 
lainen. 

Nu,  adv.  nt)t;  just  n.,  juuvt  nöt,  nöt  juuri; 
n.  nyss,  »a§ta  ifään,  »aét  itään,  äéfen 
juuri;  n.  på  stunden,  aiwan  ^aitalla,  niit 
1.  juuri  paifalla;  rätt  nu,  aitean  m}t,  fai- 
jalla, tucsfa  i.\iifaeia  1.  ))aiffaa;  n.  för  ti- 
den, täbän  aitaan,  näinä  aitoina,  n^ftijänfä, 
nijf^ään,  täöcin,  n.  mera,  tätä  nijfpä,  ni}= 
f Vjänfä,  tällöin ;  (hädanefter)  toa?t'ebe8,  täS= 
tä  altaen  1.  aSti;  (då)  m)t,  fttte,  fttten; 
(således)  nt)t,  flié;  n.  en,  n.  en  annan, 
mittoin  t)tft,  miflcin  toinen,  toäliétä  i.  »ä- 
liin  ^tft,  Jcätiétä  1.  toätiin  toinen;  hvad  n.? 
mitä  npt?  no  mitä?  mitä^)ä?  i  ett  n.,  tuo= 
tioöfa,  filmän=räpä^t]e§jä,  ^^t'»ättiä;  n.  och 
i  evighet,  npt  ja  ijan=!attEije8tt. 

Nubb,  m.  nupi,  telliffa,  tenUftainen,  pient 
naufa. 

Nubba,  v.  a.  naulata  (=aan)  nupiHa  1.  pienillä 
nauloitta,  nupittaa. 

Null,  se  Noll. 

NuUitet,  f.  mitättömät??;  tuomio=tpirt)e  (»een). 

Numera,  adv.  se  under  Nu. 

Namerera,  v.  a.  numeroittaa,  numeroita  (4fen), 
numeroitta  mertitä  ('tfen). 


Ny  b 

Numeri,  m.   pl.    (fjerde  Mose  bok)    numeri' 

raamattu,  Iuento=tirja. 

Numerisk,  a.  tutoullinen,  tutt>un=Iaö!uttinen. 

Numero   1.  Nuniro  (S:o),  numcro  (5R:c). 

Numerus,  m.  (gram.)  lufu  (nruu),  lutu-määrä. 

Numerär,  a.  lutouttiuen,  tutuinen,  taSfuttinen. 

Numismatik,  f.  numiSmatita,  ra^an- tieto  1. 
-oppi. 

Nummer,  m.  numero,  nummero,  lufu  (-toun). 

Nummerdam,  f.  numero-naineu  1.  »t^ttö. 

Nummerkarl,  m.  numero=mie§. 

Nummertafla,  f.  numero=taulu. 

Nummertal,  n.  numero=lufu,  numero=määrä. 

Numrera,  se  Numerera. 

Nunna,  f.  nunna,  pt)f)ä  piifa  1.  impi. 

Nunnedrägt,  f.  nunnan=pufu  (»teun). 

Nunnekloster,  n.  nunna=luo§tari,  naiä-Iuoétari. 

Nuntie,  m.  nuutiuö  1.  nuntio,  paatein  Iäiset- 
tilainen. 

Nutid,  m.  n^!lj»aifa,  n^!^if^p§,  tämä  aita; 
n — ens,  n^f?=ajan,  n^ft}=attaincn,  nofpinen. 

Nutrition,  f.  (fysiol.)  rateinto-toimi,  rannt» 
femuä. 

Nuvarande,  a.  nt)h}inen,  n^f^=ajan,  npthinen. 

Ny,  a.  uufi  (»ben),  toinen;  n.  rock,  uufi  nut= 
tu;  nytt  arbete,  uufi  tpö;  n.  lära,  uufi 
oppi;  n.  menniska,  uuft  il)minen;  jag  kän- 
ner mig  som  en  ny  menniska,  tunnen  it» 
jeni  fuin  toijetfi  i^mifeffi,  olen  mielestäni 
f  uin  loinen  1.  uuft  ihminen;  önska  godt 
nytt  är,  toittcttaa  Ij^toää  uutta  »uotta;  ny 
rad,  uuft  1.  toinen  rinn;  nytt  mode,  uufi 
muoti  1.  parfi;  nya  tiden,  uuft  aita;  nyare 
tiders,  uubempain  1.  »iimeie-aifain;  de  nya- 
ste händelserna,  toiimeifet  1.  nnime=tapaut-- 
fet,  m^ö^immät  tapautfet;  de  nyaste  un- 
derrättelserna, njiimeifet  1.  toiimeifemmät  1. 
m^öt}immät  tiebot;  hvad  nytt?  mitä  uutta 
1.  uufia?  det  var  nytt  för  mig,  fepä  oli 
outoa  1.  uutta  minulle;  han  läser  allt  nytt. 
^än  lufee  Eaifet  uubet  1.  faiffia  uutta;  på 
nytt,  a  nyo,  uubcStanfa,  uubeSti,  uubettenfa 
l."uubelleen;  ny  säd,  uutinen. 

Ny,  n.  plä=tuu,  uufl  tuu,  e^ta;  i  ny  och  ne- 
dan, ^lä»  ja  ala=fuulla;  månen  är  i  n.. 
fuu  ebbastaa. 

Nyans,  m.  »ailie-teäri,  träli-Ujäri,  eroawaifuuS, 
'eroituö,  toail)etu8,  teäli»»ailie  (»een),  eri» 
tuntu;  (fig-)  eroituS,  eroatoaifuuö,  teäli- 
toai^e. 

Nyansera,  v.  a.  te{)bä  eri-tuntuijetfi  1.  n?ai= 
^ettelettatfi,  wai^e-teärittää. 

Nybakad,  a.  maéta  1.  äéten  lettoottu,  nuori 
tuore  (=een);  (fig-)  »aeta  f^pi^tett^  1.  tppj^' 
npt,  teaöta=tuliut  1.  =tel)tp. 

Nybauad,  a.  toaSta-raiwattu  1.  »awattu  I.  -teljt?. 

Nybegynnare,  m.  tt)a§t'äalfattiainen,  alottele^ 
tea,  alottelija,  n>aet'=altan)a,  toaét'=altaja. 

Nybrukad,  a.  teaSta-unljelt^. 

Ny  brygd,  a.  »aSta  pantu;  n— dt  öl,  »aSta^ 
pantu  1.  nuori  olut. 


Ny  b 
Nybrytning,f.  ^>effon=te!o,  ^JcCon  :|)eranta;  (jord) 

Nybiiren,  a.  ä§fen=  1.  iriaöta=:(3otfnuit;  icaeta» 

fannettu. 
Nybygga,  v.  a.  rafentaa  uutta  1.  uubeSta,  uubiö- 

rafcntaa;  n— gdt  hus,  uubeöta  ratettu  f;uo= 

ncuS. 
Nybyggare,   m.  :tubiS=tttaChten,  uubt6=taIottt= 

itcn,  tuIofaS  (»ffaan),  uubiS-afufag  (»ffaan). 
Nybygge,  n.  uubi8=ta{o  1.  =tUa,  uubiS4Mit1'a, 

uubi^miuntc. 
Nybyggnad,  f.  uubiS=ra!cnnuS,  uufi  rafennus 

1.  I;uone  (=eeu). 
Nyck,   m.   oiffu  1.  oitfa,  juoni,   eift   (efjen), 

mutfa,  feuffu,  äiti,  iuieft=JDf;be  (»teen),  mte=^ 

Ien  Iöl}f)äi;8  1.  ^UtfauS;  det  var  bara  en  n. 

af  henne,  fe  oli  Itäneitä  waan  juonia  1.  el' 

ftä  1.  oiffuja  1.  ntUtfia;   lyckans  n— er,  on= 

nen  eljet. 
Nyckel,  m.  aujaiu   (=tnten);    (tUl  en  (jata)  o6= 

tviitta,  jobbe  (=tcen);    sätta   n — n  i  dörren. 

pamxo.  niuain  otoeen;   n — n   är  i   dörren  1. 

före,   aarnin   on   owcöfa  1.  fuufla  1.  oluen 

funtla. 
Nyckelax,  n.  atoaimen  fcl^ti,  att>aimen  tatimt 

1.  f;aitat  (skärningarna  i  axet),  aU3ain»(el^ti. 
Nyckelben,  n.  (anat.)  olfa-Iuu,  of!a=»itfa,  fo» 

[    a84uu. 

' i  Nyckelhandtag,  n.  o^aimcu   ^^nof;i^  (»imen) 
'[     1.  fäben=fija. 

[Nyckelhål,  n.  atoaimen  reifii  1.  Iä|.n,  atoain* 
I     reifä. 

Nyckelknippa,  f.  atoain=!im))|.nt,  atoaimet  (j^l-)- 

Nyckelkrok,  ni.  atoain=foutfu. 
,1  Nyckelpiga,  f.  lenuiufäineu,  fännä  1.  fänni; 
i      se  Guldhöna. 

i' Nyckelpipa,  f.  atoaimen-^^ntfi,  atoaiu^utli. 
;': Nyckelring,  m.  atoain=renga8  (=faan). 

,  Nyckelrör,  n.  ntoaimeu  ^.nitfi. 
j  tNyckelskylt,m.  atoain=bcvtta,  atoain=fir^.n  (=toen). 
(1  Nyckfull,  a.  oifiiUincn,  oiftuinen,  jnonifaS 
■j  (»ffaan  ,  juoutUiuen,  fäunttön,  moni^foutfni» 
. :  ncn,  furitaö  (=tfaan),  moni=mielinen,  mieU= 
, ,    jof;tetnen. 

: Nyckfullhet,  f  oifuflifuu6,  jnoniffuuS,  fätot)t= 

töml)l)8,  o.  s.  V.  jmfr  föreg.  ord. 
,  Nyckter,  se  Nykter. 

..Nyfiken,   a.  nutefiaS   (»aan),   utelias   (=aan), 
fävfäs  (41ään),  ^etas  (=ttaan)  uufiKe,  fär= 
ff    fä8telctoä,  !ärfä6  nnfitte. 

Nyfikenhet,  f.  uuteliaifnuö,  färf!äl)ö,  !ärfäs= 
.      tcktoäijt)i)§. 
.  Nyfiket,  adv.  unteliaaStt,  lärftääSti. 

Nyfödd,   a.  toaSta»  1.   ä8fen4t)utl}nl)t;    n — dt 
, .     barn,  'iaaia^  (=aan),  toa8ta=f^ntlini}t  iapfi. 
i  Nygift,   a.   toaSta»   1.  äsfen=nainut,   nl)ti}iftn 

I    nainut,  (om  qvinna)  toaSta»  1.  äöfen^naitu, 
t\    nuoritfo;  de  n— e,  toaöta^naineet,  nuori  ^5ari 
i,     1.  :{5arig=!unta. 
i;Nygirig,  a.  se  Nyfiken. 


Nyp 


481 


Ny  gjord,  a.  toaSta  I.  ntifttifut  1.  äSfeu   tebtlj, 

uufi  (=ben). 
Nygrekisk,  a.  Unft^freiftalaincu. 
Nygötisk,  a.  Uu[i=gotiIainen. 
Nyhet,    f.    uutuuS    (=ben\    uuti[uu8;    n— ens 

behag,   uutunbcn  1.  uutifuuben   miellljt^S; 

(ny    sak,    underrättelse)    uutinen,    UHtoneu, 

uubis^auoma;  goda  n— er,  \}\)\v\a  uutifta; 

fisk  är  nu  en  n.  för  oss,  falat  ctoat  meiltc 

UHiHan  uutta  1.  nutoöta;   bokladans   n— er, 

fivja=f'au)jan  uutifet. 
Nyhetsbegär,  n.  uutiSten  l^alu,  UUti84;aIu,  UU' 

teliaifuuS. 
Nyhetsjägare,  m.  uutiSten  ajajo  I.  ferääjä. 
Nyhetskrämare,    ra.    uutinten    tietäjä,    UUtiS» 

nieffa. 
Nyhetsmakare,  ni.  uutisten  1.  UUtten  :))UU^a» 

\<x  1.  nostaja  1.  tetijä. 
Nyhetsstiftare,   m.  nutiSteu   1.   UUtteu    ^CVUS' 

taja  1.  nostaja. 
Nykläckt,  a.  toa6ta=  1.  äSfen=!uorittu  1.  =I;au> 

bottu;  (fig.)  äsfen»  1.  toaSta4;aubottn  1.  =fljt3» 

fi)nt}t. 
Nykomling,  m.  tuIofaS  (»Haan),  toaSta=tnGut, 

äsfen  1.  uv!t}ifin  tullut,  äsfen»tulija. 
Nykommen,  a  toaSta  1.  äSfen  1.  nl)t't)ifiu  tUÖUt. 
Nykristen,  a.uufi  (»beu)  fristittl),  uubi8=tviStittlj. 
Nykter,  a   raitiS  (»ttiin),  feltoä,  felfeä,  :^irteä; 

bli  n.,  fcltoetä  (=enen),  felitä  (=!iän),  raitis» 

tua,  |.nriStl)ä;  han  är  känd  för  en  n.  kari, 

I)än  on  tunnettu   feltoäffi  1.  raittiiffi  mie« 

l;effi;  pä  n.  mage,  fl)ömättömään  1.  eineet» 

tlhnään  toatfaan,  U}i.Muätti3miu  toatfoin,  ei* 

ue()tiuiättä;  (fig.)  neroton,  mal^biton. 
Nykterhet,  f.  raittiuö,  jeIEet)8,  felnn}l)S. 
Nykterhetsförening,  f.  raittiubeu^feura. 
Nyktert,  adv.  raittiisti,  felfeänä,  fcltoäuä;  lef- 

va  n.,  elää  fcltoäuä  1.  raittiisti. 
Nyköpt,   a.  oStofaS  (-ffaan),  ujasta  1.  öSfen 

ostettu. 
Nyligen,  adv.  ni}ft}iftu,  f;iljan,  l()i(jattain,  l)\\» 

jättein,  äsfen,  taannoin;  n.  skedd,  I;iljan  1. 

äsfen  ta^-M^tunut,  äsfeiuen,  taannoinen. 
Nyläring,  m.  alottelija,   toaSt'  =  aU'aja,   toast'* 

c|)  liitoa. 
Nymf,  f.  neitonen,  neiti,  im).n  (immen),  tuon» 

uotar  (»ttaveu). 
Nymfomani,  f.  immen=tuSfa. 
Nymodig,  a.  uufi=muotiuen,  uuft=^artinen,  uufi= 

tapainen,  uuben4ainen,  uuben-aifainen. 
Nymåne,  m.  uufi  (=ben)  fuu,  ebta,  ^lä»hiu. 
Nyo,  se  under  Ny. 

Nyodling,  f.  uubiS=)5efto,  uubi8=maa,  :|^er!iö. 
Nypa,  V.  a.  ni^jiStää,  näpistää. 
Nypa,  f.  näpilliuen,  ]^l}ppp)eaiuen,  f;l)p^t(inen, 

l)t}ppt)nen,  f^tjp^n  1.  f;?Hn)ien  läitfi   (»ben), 

folmi=tanta. 
Nyplog,  m.,  -plöjning,  f.  uubiSMUaa  1.  «petto, 

perttö;  petton  pevauta  l.  uubesta  tefo. 
61 


4S': 


Nyp 


Nypniug,  f.  nipiSt^S,  nipistäminen. 

Nypon,  n.  fiulaffa,  Driantap)5ura=marja,  ruu= 
fu=marja. 

Nypon hiiKke,  m.  (rosa  canina)  Drjann-uufu, 
orjan4ap|.^ura,  orianta^^pura=^enia§  (=aan). 

Nyponsoppa,  f.  fuilatfa^foppa  1.  =fettto. 

Nyräg,  m.  uubi§=vui8  (=tiin),  uutinen. 

Nyragsbröd,  n.  UUbiS^eipä. 

Nyiägsgröt,  m.  Uubi§=))UUVO. 

Nyrödjning,  f.  VcKcn  1.  maan  raitt>au§  1.  :tjer= 
fauS  1.  lifcnta;  (den  rödjade  jurden)  ptxto= 
maa,  pcrtiö,  vttfo4''e{to. 

Nys,  m.;  ta  n.  om  ngt,  f)ai§taa  j.fin,  faaba  n^ifiiä 
I.  !aimoa   1.  bciifaa   1.  trä()än   tietoa  jsttin. 

Nysa,  V.  n.  ailra'gtaa,  ailraStella,  (f»ysn)  ni)l)ö= 
'fätellä,  nt^ljéfiä,  (frusta)  tiréfiia,  :pävfit^ä; 
komma  en  att  n.,  aiiuaetuttaa. 

Nysgräs,  n.  (nchillea  ptannica)  arD=färfämB, 
färfämö,  at»a§tuö--ruDf)o,  ^3ärgf^4)einä. 

Nysilfver,  n.  nufi  (»ben)  Ijel-iea,  tefo»  1.  --tvak^ 
ho'p<:a. 

Nyskapa,  v.  a.  tcf)bä  1.  laatia  1.  (ncba  uu» 
bct^tanfa. 

Nysning,  f.  aiwa^tuS,  ailraötamiuen;  föror- 
saka n.,  aiitjaetuttaa. 

Nyspulver,  n.  ain)aetu84niliiicri. 

Nyss,  adv.  äsfettäin,  äefen,  u\iStMtään,  n^t 
'l;ilian,  ni)tl)ifin,  teaSta  jumi;  se  Nyligen. 

Nyssberörd,  -bi  sagd ,  a.  liHiöta^maiuittU,  äS= 
'fcn--mainittu  l.  »fanottu. 

Nyssfödd,  a.  se  Nyfödd. 

Nyssförfluten,  a.  iiHtéta»  1.  äSlcn^hllunut  1. 
»mcnntit,  txnime=tulunut  1.  >mennt)t,  iuiime» 
1.  ir)iimci«=;  (nyligen  skedd)  äsfeiuen,  taan» 
n  oin  e  n. 

Nyssföiniält,  -nämnd,  -omtalt,  a.  se  Nyss- 
berörd. 

Nysta,  V.  a.  Icviä,  {'crif^fellä,  pauna  1.  Keriä 
'fevällc. 

Nystan,  n.  ferä,  (njlrhigt)  )Dnimelo. 

Nystbotten,  m.  terin  =  pol)ja,  terän »alanen  1. 
»pcbja. 

Nystfot,  m.  Icrin^uut,  ferin-'ialfa,  !erin--a!fa 
1.  »faffc. 

Nystning,  f.  ferimiuen,  feriml)§. 

Nystpinne,  ro.  tcriuspuifto. 

Nyter,  a.  Inl^^^iUäniä  1.  mieliöjänjä  (olensa), 
mieli--l)i?ttiil(äniä  1.  mieli--l;t)»iéiän)ä,  ti^ijt^» 
träinen,  leppeä,  iloinen. 
Nytta,  f.  i)X)cn},  ln)obljtV)S,  I)l}öbvIIilt)^§,  l)\}'é-' 
"bl)tfi,  etu,  trcittc;  göra  n.,  l;l)öbl}ttää,  olla 
^^i3b^!fi,  tcltbä  I;l}ötl}ä;  hafva  n.  af  ngt, 
^^ött)ä  jstfin,  cUa  In}cttjä  j.fnllc  jstfin;  bvad 
n.  bar  jag  deraf?  mitä  minä  ftitä  I}Vi5bl}n 
1.  paranen?  mitä  l)i}i5tt}ä  1.  tt>oittca  1.  I)t)i5= 
b»)!fiä  fiitä  minulle  cnV  mitä  fe  minua  aut= 
taa?  det  är  tili  ingen  n.,  fe  ei  ole  mitfi» 
fään  l)t}öbtjlfi  1.  I)^i^bi)tt)tieffi,  ei  ole  enfin» 
tään  l)^öbtjtfi  1.  cbutfi,  fiitä  ci  ote  mitään 
bxféfoä   1.   opna  1.   ttjoittoa;   söka  sin   egen 


N  a 

n.,  tatfoa  1.  etjiä  omaa  «joittoania  1.  l)^ö= 
tijänfä  1.  etuanfa. 

Nyttig,  a.  ^^Dbi}åinen,  I)t}öbl)ttäitiä,  I;l)öbl)ttä- 
toäinen,  ebuUinen,  teoitoUinen;  det  är  n— t, 
fe  on  l;»iöbt)lliötä,  fe  I)t}öbi)ttää;  gifva  ngn 
n— a  rad,  antaa  j.tuHe  l;l}öbi}llifiä  neuttrja. 

Nyttighet,  f.  l)l)öb^llif^l.)S. 

Nyttigt,  adv.  t)t)öbt)Ilife8ti,  l)t)öbt}fTi,  ebullife^ti. 

Nyttja,  V.  a.  pitää,  täyttää,  nauttia;  n.  klä- 
der af  siden,  pitää  filffiftä  umattetta;  n 
ngn  för  sina  ändamål,  täl)ttää  j.futa  tav 
toitutfiinfa;  hjelp  oss  att  n.  tiden  rätt,  autc 
meitä  aifammc  oifcin  täi)tlämään  1.  nautti 
maan  1.  iinljdcmääu;  n.  sin  rätt,  nauttia  ! 
tälittää  1.  Unljcllä  oifcuttauja;  n— nde  rätt 
nautinta=oifcuö. 

Nyttjorätt,  m.  nautinta»  1.  pito»cifcu§,  {äi}täutc^ 
oifcuS- 

Nytändning,  f.  uufi  (=ben)  tuu,  tuun»fiiitti> 
ef)ta;  månen  är  i  n — en,  tuu  OU  fl}ntVmä-i 
fä,  tuu  f^ntvt?  1.  el)ba§taa. 

Nyvald,  a.  «jaeta»  1.  ä§ten»a''alittu. 

Nyvall,  m.  uutiS=nurmi  1.  »tarje  (»teen),  uufi 
nurmi. 

Nyvärfvad,  a.  äöten  1.  waSta  1.  ni}{i}ifin  n\ir 
iuättt). 

Nyär,  n.  uufi  (»bcu)  touoft  (»beu);  pä  n— et 
uubelta  »uobclla,  uutena  iruonua. 

Nyårsafton,  m.  uuben  irucbcn  aatto. 

Nyårsdag,  ra.  uubcu  untobcu  päi»rä. 

Nyårsfest,  m.  U^uoben  aUajailct  (pL)- 

Nyärsgäfva,  f.  nubcu  uniotcu  lalija. 

Nyårsvisit,  m.  uubeu  untcbcu  Vdxjnti  1.  tä^mi 
nen  1.  terlrebbl)?;  afsäga  sisz  n — erna,  luo 
pua  uuben  nmcben  täijmifi-Jtä  1.  teruiel)bi)f 
fistä,  Iieittää  uuben  »ucben  tätimifet. 

Nyårsönskan,  -önskning,  f.  uuben  nniobci 
toinjotnS. 

Nä.  int.  no,  no^,  tab,  no  ncfi,  l^ei  Ijei;  n.,  hm 
gick  det  sedan?  no,  tuinfaö  fitte  tätoi?  n. 
aldrig  såg  jag  maken!  no  1.  fal),  eupä  Uli 
nä  mointa  olc  näl)nl}t!  u.,  så  kom  nu,  n. 
1.  nol;,  tuleppa  n^t;  n.  väl,  min  väu,  la 
nu  böra,  UD  1.  uo  uiiu,  ^^täinäifcni,  annap 
pa  tuulla  nt)t;  n.  n.,  lat  bli  mig,  no  no  1 
no»nol)  1.  l)ei  fjei,  anna  minun  olla;  n.  n. 
vackert!  I)ei  l;ei  fentään!  no  no,  tauniic-tt 
n.  n.  (eftersi7inande),  det  kan  icke  gå  s: 
fort,  no  no  1.  no,  eil)än  fe  niin  pian  toci 
taan  tätibä. 

Nå,  V.  a.  o.  n.  ylettää,  Ijltää  (»llän),  l}llättää 
tapata  (»paan),  ulottaa,  tantaa,  vlettpä,  ulot 
tua,  päästä;  n.  målet  för  sin  resa,  pääSti 

mattaufa  perille  1.  päähän;  n.  bottnen,  niet 
tl}ä  1.  ulottua  polijaan,  ylettää  1.  tairat> 
potija;  jag  når  ej  dit  med  handen,  ei 
^lett)  1.  ulotu  1.  tillä  1.  liietä  1.  tapaa  tä 
belläni  finne;  hon  nar  mig  blott  till  brö 
stet,  l;än  ulottuu  1.  i^lettl)!)  uxian  minun  rin 
taani  aSti;  så  långt  ögat  nar,  uiiu  tauaS  tuii 
filma  tantaa  1.  tannattaa  1.  ijltää;  niin  syn  nå 


Nåd 


Ni 


483 


ej  dit,  näföui  et  fanna  1.  ^Ilä  1.  »Hätä  fiii^ 
ne;  n.  en  hög  ålder,  padWå  1.  tuiia  for= 
feaan  1.  fuureen  ifaän;  n.  mälet  för  sina 
bemödanden,  päältä  afjferoimiöteufa  ptxiUt 
I.  ^ää=maalttn;  söka  att  nå,  tatooittaa,  ijl- 
lättää,  fctea  päUtä  1.  l)Iettl}ä. 
Nåd,  n.  Cpå  en  spik)  ntettau§,  nitttauS,  fot= 
!auö,  ))äätti5. 
!  Nåd,  f.  armo;  stå  i  n.  hos  ngn,  cCa  i-fun 
armoiöfa  1.  lemmisjä;  komma  i  n.  hos  re- 
genten,  )3ää§tä  1.  tulla  f)al(ttfiian  armoit;in; 
af  n.,  af  n — e,  armoéta;  i  n — er,  armoSfa, 
ormoiSfa;  finna  n.  för  ngn,  faaba  j.fun  ar= 
ntoa  1.  annoja  1.  fuofiota;  begdra  såsom 
en  n.,  V^Wtää  1.  anoa  armofft;  han  fick 
n.,  t;äu  fai  armon  1.  armoa;  göra  n.,  tel)bä 
armoa;  utan  n.,  armotta,  ilman  armotta, 
armotttelematta,  arma{;tamatta;  n.!  u.!  ro- 
pade han,  armoa!  armoa!  f)uufi  ^än;  gif- 
va  sig  på  n.  och  onåd,  antautua  j.fun 
mieli» timltaan,  antautua  armoille;  bedja 
cm  n.,  anoa  1.  :^^t)l)tää  armoa;  lefva  på 
n— er,  elää  armoin  l.  toifen  armoitta;    Vi 

med   Guds  n — e,    2}ie    —   —   SU' 

malan  armosta  1.  armotta;  n— ens  tid, 
rike,  ordning,  armon  aifa,  toaltasfunta, 
j|äre8tt)8;  Ers  n.,  ijeibän  armonne;  Hans 
||  fursthga  n — e,  ^äueu  ruljtinaaUineu  ar= 
I  moufa;  hafva  alla  n— erna  fatt  kaffe? 
t  o»atfo  faiffi  armot  !al;n.na  faanect? 
I  Nåda,  v.  a.  armal;taa,  foStaa;  Gud  nåde  mig, 
;  så  olycklig  jag  är!  3umala  armaf)tafDon  1. 
ftuuatfocn  1.  Snnial'  arma^ba,  tututa  o:tne= 
ten  olenfin!  Gud  nåde  dig,  om  du  det  gör! 
Sumala  fimitte  toStafoon,  Sumal'  armatjba, 
t  joö  fen  teet! 
IJNåda,  v.  a.  (en  sjnk)  ^säättää,  ntetata  (=ttaan), 

niitata,  fotfata  {'aan). 
'Nådastol,  m.  armonStiiiu  (»imen). 
Nådaval,  se  Nådeval. 

Nädcansökning,  f.  armou^anomuS  1.  ^afctnuS- 
Nådrbetygelse,  -bevisning,  f.  armon=D)oitu8. 
Nadeblick,  m.  armo=ftlmät)S,  armo=filniä,  ar- 

mo=!atfatjbuS  1.  »tatfanto. 
Nadi-bord,  u.  ariuo»  1.  armon=:)ji3^tä. 
Nadebref,  n.  armo^firje  (=een)  1.  =fir|a. 
Nådebrunn,  m.  armon  läljbe  («teen). 
•Nådebröd,  n.  armo4ei^iä,  almu;  äta  n.,  fl)öbä 
tei^jää  toifcn  armoSta,  ft^ijbä  toifcu  almua  1. 
i    almuja  1.  armo4ei))ää. 
iiNådefull,   a.   armotuen,   armotttuen,   armias 
'■ '    {-aan),  runfaS=arntoinen. 
Nådeförbund,  n.  armo=  1.  armon4ittto. 
Nådegäfva,  f.  armo4al)ja. 
'I  I  Nådehjon,  n.  armon=nauttija,  almuitta  1.  ar» 
:if    nioitta  eläjä,  almu=eläiä,  armo;   vara  ngns 
i '    n.,  elää  j.fun  almuitta  1.  armoSta,  otta  |.t'un 
■ '    armona  1.  armojen  aiia. 
Nådelig,  a.  se  Nådig. 
Nådeligeu,  adv.  se  Nådigt. 
Nådelöfte,  n.  armou=lu)3auäi. 


Nådemedel,  n.  armon  n}äli'fajjpalc  (=cen); 
n— lens  bruk,  jaframeuttieu  1.  armon  träli' 
ta^^palteunautitfemineu;  brukar  n— len,  fät} 
ripittä,  on  ri^^ittä  Va\)p'å. 

Nadepenning,  m.  armoaMha,  almu=ral;a,  ar- 
mon apu  (=lrun). 

Nåderik,  a.  rifaS»  1.  runfaSnrnuoinen,  armo» 
ritas  (»ftaau),  armoSta  rifaS,  armoiiten,  ax-- 
miaS  (»aan). 

Nåderike,  n.  armon  iralta»!unta. 

Naderöst,  f.  arjno»f;uuto  1.  »ääut. 

Nådestånd,  n.  armon»tila. 

Nådestöt,  m.  J^eusjen^opetuS,  l)eugen»päästö; 
gifva  ngn  n— en,  lopettaa  l;enti  j.fulta, 
päästää  jofu  i^engeltä. 

Nådetecken,  n.  armen»  1.  armosmerffi. 

Nådetid,  m.  armon  aita. 

Nådeval,  n.  armo»päätö6,  armo»n)alit|emu8. 

Nådeverk,  n.  armo»tl}ö  1.  »te!o  1.  »toiuti. 

Nåd  e  verkning,  f.  armen  tx^aiflltuS. 

Nådig,  a.  armottincn,  armoincn,  armiaS  (»aau); 
vår  n — a  vilja  är,  meibän  armottincn  tal)» 
tontme  en;  Gud  vare  oss  n.,  3umala  el» 
foon  meitte  armottincn;  n.  herre,  armotti» 
nen  1.  armen  l;erra;  n — ste  herre,  armetti» 
fin  fierra;  allernådigst,  faitfein»armoUifm. 

Nådigt,  adv.  artnottifeSti,  armoifesti,  armiaaS» 
ti,  armottiluubcUa,  armoiSfa,  armeSta;  fur- 
sten svarade  n.,  ruljtinaS  umStafi  armottt» 
feSti  1.  armeisfa. 

Nådning,  f.  päättäminen,  päättö,  uicttauS, 
fottauS. 

Nådar,  n.  arme»n.mofl  (»bcit);  hans  enka  fick 
två  extra  n.,  Ijänen  Icsfenfä  fai  fatfi  liifaa 
1-  ^li»määräistä  armo»trnietta. 

Någon,  adj.  o.  subst.  je»fu  (gen.  ien»fun), 
jetin  (gen.  jontin),  muutama,  muuan  (»ta» 
men),  eräS  (»ään);  n.  af  oss,  jofu  meistä; 
n.  menniska,  jetu  1.  jofiu  ihminen;  icke  n., 
ei  futaan,  ei  mitään,  ei  iiffifään;  n.  gång, 
muutamaSti,  jestus,  jon=fnn  1.  muutaman 
terran,  joUoin»futtoin  1-  jotton^futton;  nagra 
menniskor  säga,  jot»fut  1.  muutamat  1. 
eräät  t^mifet  fanotcat;  det  fins  nagra,  som 
.  .  .,  eräitä  1.  muutamia  1.  joita» fuita  en, 
jotfa  .  .  .;  någre  af  mina  vänner,  jet»fut 
I.  muutamat  i)Stäträut,  jotfut  1.  muutamat 
^Stäiciäni  1.  ^StätrnStäni;  kau  du  se  ngt? 
uäctfö  mitään  1.  jotafiu;  ngt  nytt,  jetafin 
uutta;  vet  du  ngt  nytt,  tiebätfij  mitään  1. 
jotafiu  uutta;  fruktan  är  ngt,  som  han  ej 
känner,  pelfo  on  jotafiu  1.  jotain  1.  fem» 
moista,  joSta  ei  l;äu  tiebä  1.  jota  ei  l)än 
tunne;  det  hände  ngn  dag,  att  .  .  .,  jona» 
funa  1.  jonafin  1.  muutamana  päiaviuä  ta» 
paf,)tui,  että  .  .  .;  på  ngt  sätt,  jottatiu  ta» 
trätta  1.  tatooin  1.  tapiaa,  jeten  »futen;  om 
han  på  ngt  sätt  mirker  det,  joS  l)ätt 
jottafin  1.  mittä  tatrmUa  1.  tapaa  fen  l)uo» 
maa;  icke  ngt  godt,  ei  mitään  ^^luää; 
det  är   ngt,   det,  1.  det    vill  ngt  säga,  fe» 


484 


Nål 


Näf 


I;än  »rasta  1.  \ip'å  iraSta  1.  fet>ä  1.  \d)'ån 
jotaftu  cit  1.  en  oCatjenfa;  det  låter  ngt, 
fe^>ä  jcitafiu  fuu(uu;  jag  har  ännu  ngn  säd 
qvar,  miiiuCa  cu  »inelä  j^toiä  1.  luäl)äu  jl)= 
må.  jälellä;  i  gar  föll  ngt  regn,  eilcii  \on- 
fun  1.  \v'dl)'ån  l.jcn^un  iverran  fatot;  i  dag 
snöade  det  ngt  litet,  tänä^^äitä  jon  =  flin 
iv'dl)'dn  1.  biufan  1-  Vnffiufen  1.  jcn=fnn  lucv- 
fvin  fatoi  Innta  1.  tnlt  jo={'u  \v'ii)'å  Innta; 
lana  mig  ngt  tiotal  mark,  lainaa  minnUe 
jc-fu  h}mmen=!untamarlfaa;  det  liar  förlo- 
rat ngt  af  sin  kraft,  fe  cn  tt^äljän  1.  jcnhin 
irerran  fabcttanut  trounaanfa  1.  irctmac^tanfa; 
icke  hafva  ngt  att  säga,  et  ciia  mitään  fano- 
nii^ta  1.  fancttaiDaa;  icke  hafxa  ngt  att 
lefva  af,  ei  cUa,  mistä  1.  niillä  elat[t  1. 
clää;  det  är  ända  ngt,  fe  cn  toti  jctafin; 
adv.  iväl^än,  ^iufan,  jcffeentin;  n.  större, 
toäljän  1.  jcffeentin  tlom|)i;  n.  mer,  Ijiufan 
1.  »väljän  enemmön;  jag  har  väl   fått  n. 

penningar,  men  ej  tillräckligt,  den  fl)t(ä 
icn»fun  irerran  1.  toöpn  railoja  faanut,  i»aan 
en  tav^^eefft. 

Någondera,  pron.  indef.  jom^t=!um^n  (gen. 
jcmman-funnnan);  icke  n.,  ei  fum^nfaau  1. 
hnnl-Minenfaan. 

Någonsin,  adv.  jcöfn?,  jcficin4'uKcin  1-  jcllcn- 
fuUcn,  ntitlcinfaan  1.  niiUcintin,  fevranfaan 
1.  tevvanfin;  fuinfin;  om  det  n.  händer, 
jc8  jcotnS  1.  miUcintin  1-  fevranfaan  tapate- 
tun; om  du  u.  gar  ut,  jcS  ferranfin  1.  jcö= 
fu§  1.  joI(cn=fuUcn  läBbet  n(cé;  icke  n., 
ci  foSfaan  1.  miUoinfaan  1.  fertaafaan;  sa 
mycket  jag  n.  kan,  niin  ^^aljcn  fuin  fuinfin 
icoin;  så  mycket  som  u.  är  möjligt,  niiu 
palyo  fuin  fuinfin  1.  fnintin  toaan  nial)bcl= 
lista  cn. 

Nagonstädes,  adv.  joSfafin,  jc6fa=fu§ia,  jcf)Cn= 
fin  1.  jcnnefiu,  jcune^unne,  ntinnefin  l.  nu= 
flin;  han  bor  n.  i  Tavastlaiid ,  I)än  afnu 
ipämecofä  joefafin  1.  jci^fatin  )>aiffaa;  om 
man  n.  finner  honom,  sa  är  det  der,  jcä 
bänet  jcötafin  1.  mistä  1.  miötäfin  ta:|^aa, 
niin  tapaa  l;äuet  fieltä;  det  fins  icke  n.,  ei  fitä 
cle  misföän  1.  misfäfään  1.  fnSfaan;  han 
har  flyttat  n.,  {;än  en  munttaunt  jcnnefiu 
1.  jcbcnfin;  om  han  blott  gär  n.,  jcS  luin 
tt>aan  mil;in  1.  mibinfä  1.  miunefin  1.  jcl)cn= 
fin  menee;  n.  ifi-an,  joötafin,  jcSta^fusjta, 
jcétattn  paiffaa. 

Någonting,  pron.  n.  jofin  eller  heldre  part. 
jotatin  o.  mitä;  om  n.  händer,  jcS  mitä  1. 
jotatin  tapatetun;  se  vidare  under  Någon. 

Nagor,  se  Nägou. 

Nagorledes,  adv.  jcinfin,  joten--fnten,  jotenfin, 
joUafin  (ailla  1.  taajalla  1.  taipaa  1.  tateoiu, 
jcUa^tuUa  tawatla. 

Någorlunda,  adv.  jctenfin,  jc!)"ifin,  joffeenfiu 
joffenfatin,  jctenfatin,  joltifefiti,  jol)onfin 
määvään,  jcinfin  määrin,  melfein,  futa 
luinfin;  man   kan  n.  första  det,   fen  faat= 


taa  joffcenfin  1.  jotenfin  1.  jof^onfin  mää= 
rään  ijmmärtää;  n.  frisk,  jcffeentin  l.jofft^ 
fin  tertoe;  n.  bra,  jctenfin  1.  joffeenfiu  1 
fdibiu  f)t)n.nn;  det  går  n.,  fä^  joltifesti  1 
fnta=fuinfin  1.  jcteufafin  1.  joffeenfin. 

Nägorstädes,  se  Nagonstädes. 

Något,  se  Någon. 

Xagre,  Några,  se  Någon. 

Nål,  f.  neula,  (kantig)  fulfa=neufa,  äimä;  trä- 
da pä  en  n.,  ))anna  1.  ).nötää  lanfa  nenlaar 
1.  neulan  filmään;  vara  som  pa  n — ar,  cUc 
fuin  neulain  ^HtäUä. 

Nalbok,  f.  neula4irja. 

Nalbref,  n.  ncnla^Hif^eri. 

Nal bössa,  f.  ncnIa4n)Sft)  1.  =fotc(c,  neutiffc. 

Näldo.<a,  f.  neula-tuofa,  neuliffo,  neula=tctelc 

Nåldyna,  f.  ncula=tVt}n^. 

Nålfabrik,  f.  neula=a\ia:|.irifta  1.  =tel)ba3  (^taan) 

Nalfat,  n.  nenla=tnf>f.n  1.  lautanen. 

Nalfil,  m.  neula=iriila. 

Nalformig,  a.  neulamaincu,  neufan  mnctoiuci 
1.  »faltainen. 

Nålhufvud,  n.  neuIan=nufJt.n  1.  =nui.''l:u  1.  »fanta 

Nalhus,  n.  neuUffo,  ueula-pefä. 

Nalknapp,  m.  se  Nålhufvud. 

Nålmakare,  m.  neuIa-fef^^.^ä  1.  »maafavi. 

Nålpenningar,  m.  pl.  ncula»raf;vtt. 

Nälstarr,  m.  (carex  dioicn)  äimä=fava,  taavua 

Nålstråd,  m.  neuIan-fifniäiiS,  ncutan4anfa. 

Nalstyng,  n.  neulan-Vic-tämä  1.  nxitä  (veiäu) 

Nålsudd,  m.  nenlan-tävti  (fäven  1.  färjen). 

Nålsöga,  f.  neulansilmä. 

Nånsin,   adv.  se  Någonsin. 

Nåt,  n.  (skepp.)  ncctti,  fauma. 

Näbb,  m.  nctfa,  ncnffa;  hvar  fågel  sjungo 
efter  sin  n.,  liutu  laulaa  fielellänfä,  furj» 
fufin  fulfuUanfa. 

Nubba,  f.  nir:|)affa,  näfäffä,  fnulaS  {-aaw)  1 
ncfta-wiifaS  (>aan)  ti;tti3,  fun^^altti,  nenätä^ 
(4fään). 

Näbbas,  v.  d.  (om  fåglar)  nofaétella,  ncti 
tella,  nofisfella;  (fig.)  ucfitella,  neniSteUä 
l;amma8tella. 

Näbbdjur,  n.  (ornitliorhyncus  paradoxuti)  ucuf 
fa=eläin  (»imen). 

Näbbgädda,  f.  (belone  vulynri.s)  ncUa-  I.  far 
nn4;aufi. 

Näbbig,  a.  näfäfäS  (-ffääu),  nenätäö  (»ffääii., 
fnutaö  (=aan). 

Näbbighet,  f.  näfätf^ijS,  fuulaitS,  nirVaftuuS 

Nabbigt,  adv.  näfäftäöSti,  uirVattaaSti. 

Näbbmus,  f.  (sorex)  tarja4)iivi,  ncnffa4;iivi 
Väästäjäinen,  päästäin  (»imen),  ).neftc. 

Näck.  ni.  näffi,  al;ti. 

Näckblad,  n.  lumf)een--lcl)ti,  lumme  (^^ecn; 
tilpi4et;ti,  näfin4ilpi. 

Näckros,  f.  (nymphaea)  Inmme  (peen),  ul 
Vutfa,  ^nilpuffa,  lumme^uffa,  lummufta. 

Näf,  n.  pittä  ucffa. 

Näfrätt,  m.  nVvfti=citeuS. 


Nät- 


När 


485 


Näftag,  n.;  komma  i  n.,  rutueta  {--ptan)  1. 
joutua  mjrffiftlle  1.  n^r!fi=))uttffaan. 

Näftals,  adv.  fouralltfittain,  fourtttatn,  foura» 
määrin,  :|)hx)Dittain ,  Viwoittaifin,  t)itt)oItifit-- 
tain,  (med  tvä  händer)  fal^tmalotttaiu  1.  fa= 
lualoKtfittahu 

Näfva,  f.  (polygonum)  tatar  (tattaren),  tein!e= 
rtäinen. 

Näfve,  m.  foura,  ^Jttric;  (knuten)  n^rffi;  kny- 
ta n — n,  ))urtötaa  ul)rffiä,  mjrtittää  fättän= 
fä;  slå  med  u— ania,  Iitöbä  ntjrfiUä;  taga 
i  med  fulla  n — ar,  fätjbä  tiinui  tät)fin  fou» 
rht;  en  n.  full,  fouvaUincu,  ^itooltinen,  fou= 
ran  1.  ^sttoon  täi)ft  1-  ntäärä,  (dubbel göpe») 
ta{)mahU'mni  1.  tat)maIo;  med  mössan  i 
n— n,  latti  ^Jtftjosfa  1.  fouraöfa. 

Näfver,  m.  tUot)i;  (tunn  n.  på  unga  bjiJrkar) 
nUa=tUDt)t;  af  n.,  tuor)iuen,  tucif)e§ta;  jag 
har  ej  n.  att  tända  med,  et  ote  tuc(;ta  \X}-- 
t^ttääffcni  1.  ft)tl)ffeifft;  der  finnes  mycket 
n.,  ficllä  en  palyo  tuot;ia;  öfverdraga  med 
n.,  tUDl)ittaa. 

Näfverask,  m.  tuoI)iffo,  tuoI}t=h)a!!a  1.  =li|3aö 
(4^|^aan),  tuoI;Megfo,  tuoI;i»ro»e  (=Veen). 

Näfverbit,  m.  tnoi)i='fiata,  tUD^en  :j5alancn  1. 

Näfverdosa,  f.  tuof;t--tUD[a,  teS[o,  tuot)i{to. 
Näfverfnugg,   m.    tUOl;cn  juImuS    1.    futuiU    1. 

nänni. 
Näfverklåfva,  f.  tuoI)i4nf)ti,  tULif)i--^iitta. 
Näfverknif,   m.  tuotjCU  UVliu  (4hmen),  tuof;i= 

Näfverknippa,  f.  tuof;i  =  {info,  tuo!f;i=  1.  tano» 

!erä,  tuol;i=fcmmelo. 
Näfverkorg,  m.  tuo^i=fcJ}fa,  tauo^fo^jfa,  tuofji» 

tvätta,  foplitfa. 
Näfverlapp,  m.  tuof)i=IiVi3U,  tucr^i^atancu. 
Näfvei-lur,  m.  tano-tov»in,  tuoI;i4ortt)i. 
Näfverniask,  m.  tncl)i  naama. 
Näfverolja,  f.  tU0l;cu4cvaia,  töfötti. 
Näfverrifva,  f.  tuottLnicu,  tucljineu,  tuot;iffo, 

roae  (4eeu),  roiniffo. 
Näfverrimsa,  f.  tano,   tnoI)i4iu§fa;   (bundt  af 

näfverrimsur)  tauo^fevä  I.  »f^mineto. 
NäfverruUa,  f.  tuoI;i  =  toI(D   1.  I;ierre   (=rtecn), 

tano=toflo,  tuc(;i  fcrä  1.  »foinmelo,  tano=!erä. 
Näfversko.m.  tuoIjifaS  (4'faan),  ivirju,  tanofac; 

(=ffaan),  Ii3tti5neu,  tano»tent"ä,  (aa).Hntt,  ^.Mtiua. 
Näfverskäppa,  f.  tuol^i^^lvatta,  tuo[;ifto,  tuol;i= 

fo^fa,    tucffcncn;    (atl   ösa    och    dricka)    XO' 

tvitto,  IciftD,  linfu,  (i^^n,  ltu[;a. 
Näfversula,  f.  tuol;i-po[)ja  1.  =antuva. 
Näfvertak,  n.  tuoI;t=fatto. 
Näfvertut,    n.    tnolji4oniU,   (af  näfcerriinsor) 

tano-tcrtoi,  tuol;i=tuutti  1.  =törtö. 
Näfverväska,  f.  fcutti,  tucl)i=  1.  tano-fLMttti. 
Näktergal,    m.    (sylvia  philomela)     fata^fieli, 

fata=fieiinen,  fataticli4'erttn;  (turdus  musicus) 

Ia^o-ra§taä  (=aan),  Ianlu=ra§taS,  fDr))i=raä= 

taS;  (jmet.)  iIo4intn. 
Nämd  1.  Nämnd,  a.  se  under  Nämna. 


Nämd,  m.  Ianta=!nnta,  Iauta=inic^et. 

Numdeman,  m.  Iauta=mie8. 

Nändigen,  adv.  nimittäin,  mufa;  en  yxa  be- 
står af  tvä  delar,  n.  bett  och  skaft,  fir^ 
tueegfä  on  faffi  ofaa,  nimittäin  terä  ja  anarfi; 
det  förhåller  sig  n.  så,  fen  on  mufa  1.  ni» 
mittäin  laita  fe  1.  niin;  det  säges  n.,  niin 
muta  fanotaan;  han  kunde  n.  icke  komma, 
I;än  ei  mufa  1.  nimittäin  faattannt  tntta; 
då  en  aiinans  tanke  eller  mening  skall  för- 
klaras eller  anföras,  brukas  rättast  mufa, 
stundom  ock  nimittäin;  ironiskt  alltid  mufa 
(kantänka). 

Nämna,  v.  a.  nimittää,  mainita  (=tfen),  fanoa,:|Ju- 
I)ua,  icirtfaa  1.  tcirfata  (=ttaan),  nimetä  (=eän); 
n.  ngn  vid  namn,  nimittää  1.  ntaiuita  j.fnta 
nimettä  1.  nimeltä,  mainita  j.funnimi;  nämn 
migenannan  dylik,  fano  1.  nimitä  miuutle  tOt= 
nen  faman4ainen;  huru  n— ner  du  denna 
växt?  miffitä  tuota  la?,\x>{a  f  anot  1.  nimität? 
nämn  det  icke  för  ngn,  etä  fitä  1.  ftitä  fettetään 
maiuitfe  1.  fano  1.  anrta  1.  'ii^wXjv.-^  han  näm- 
de  ej  ett  ord  derom,  I)än  ei  fiitä  fanaa= 
faan  iinrffanut  1.  maininnut  1.  fanonut  1. 
laufunut;  det  bör  n— s,  fe  on  mainittapa 
1.^  fanottatoa,  fe  tutee  mainita,  fe  )3it;iä  mai= 
uittaman  1-  fancttaman;  nämd,  part.  o.  adj. 
f  anottu,  mainittu;  n — e  person,  mainittu 
i;eufi;  n — e  förhållande,  fanottu  1-  mai= 
nittn  f'o(;ta;  som  ofvan  n — dt  ;ir,  uiiufuin 
ebcUä  1.  JjUä  on  fanottu  1.  mainittu. 

Nämnare,  m.  (aritm.)  nimittäjä. 

Nämnbar,  a.  jonta  \voi  1.  faattaa  mainita  I. 
fanoa,  fanottarca,  mainittapa. 

Nännas,  v.  d.  Iieutoa  (=uuou),  tjeuuoita  (=tfen), 
raöfita  (=tfen),  raéfia,  raaf)tia;  jag  näns 
icke  slå,  en  l^euno  1.  raöfitfe  (t)i5bä;  hur 
näns  ni  taga  det  från  barnet?  fuinfa 
raafibitte  1.  {)ennotte  fitä  laf^felta  ottaa?  han 
näns  ej  äta  sig  mätt,  l)än  ei  raSfitfc  1.  raöfi 
1.  xaa^hi  \t)'éii'd  tar:>3eetfenia. 

Näpen,  a.  fieivä,  fiewaffa,  nätti,  näöti, näf-^ärä. 

Näppeligen,  adv.  tuSEin,  tuötiupa,  »paitooiu, 
ei  i^eanltä  1.  I;eann. 

Niipsa,  v.  a.  lurittaa,  rangaista;  (med  ord) 
nuf)beCa  (»telen),  fotvuuttaa,  foiviötaa. 

Näpst,  f.  furitu^,  rangaiétuä;  befordra  till 
I).,  toimittaa  rangai^tan^afft. 

När,  koiij.  toSta,  fnin  1.  lun;  uttryckes  äf- 
ven  med  infinitiva  formen  på  =éfa  (=8fä) 
jemte  pron.  suffix,  samt  med  participium 
på  =ttu  (=tt^)  och  suffix.;  n.  jag  ser  honom, 
fun  l^äuet  näen,  l;änet  1.  I)äntä  näl^be^ifäni; 
n.  han  var  här,  fick  jag  bref,  I;äneu 
täätlä  oHeéfaufa  1.  Jun  1.  fogfa  I;äu  oli 
täältä,  jain  mina  firjeen;  n.  han  hade  gått, 
f)äneu  menti^äufä,  t'un  1.  foöta  I;än  oli  men= 
ni}t;  n.  jägaren  säg  fågeln,  sköt  han  på 
den,  linnun  näl;ti)änfä  metfäétäjä  am)3ui 
fitä;  n.  jag  vill  sofva,  skall  det  vara  tyst 
i   rummet,   fuu  tatibou  nutfua,  ^sitää  I^UO= 


486 


När 


När 


neeSfa  I^iljaa  cltaman;  (i  frågande  och  re- 
lativa satser)  foöfa,  niiÖoiu  1.  irtittomfa, 
futlcui,  fcnfa;  n.  skedde  det?  iniCotn  1- 
foöfa  fe  tapahtui?  jag  vet  ej,  när  han 
kommer,  eii  tiebä,  mtÖoinfa  1.  foSfa  1.  ful» 
loin  bän  tufee. 

När,  adv.  se  Nära;  på  två  n.,  fal^ta  liiaiöa; 
eu  timme  på  10  minuter  n.,  10  nnuuuttia 
toaiHa  tunti;  allesamman  på  sju  n.,  fettfe= 
mää  iraitla  faitfi  1.  faifti=tlj^ni,  faiffi  paitfi 
feitfcmän;  på  långt  n.  icke,  ei  lä^eSfään  1. 
Iät;eIIefään  1.  UteKefään  1.  Iifi  =  määvinfään 
1.  Ufi-main!aan  1.  finue4''äinfään;  ngt  n., 
ngt  så  n.,  jofjeenfin,  ictcnfafin,  melfein, 
mclfeittäin,  läbeg,  läf)iteu;  han  hade  så  n. 
fallit,  u^ä(;äUä  cli  1.  ;jiti  1.  tt.Hif)äflä  ett'ei 
langennut,  oli  iväl^idä  langeta;  alla  sa  n. 
som  två,  faitfi  ^jattfi  fabta  1.  fafita  ivaifla; 
så  n.  som  pa  ett  har,  t)iuö=farn3alta  pitäen; 
jag  har  ej  gjort  honom  ngt  för  n.,  eu 
cle  f)änet(e  mitään  »äärtj^ttä  te(}nt)t,  en  cle 
f)äntä  mitcnfään  lonfannut;  träda,  komma 
ngn  för  n.,  tuUa  1.  meuuä  1.  fäi}bä  liian 
lift  1.  läl^eUe  i-futa,  (fumärma)  loufata  1. 
foöfcttaa  j.futa;  sofva  n.  en  qvinna,  maata 
naifen  luona  1.  tiifönä. 

Nära,  prep.  o.  ndv.  läfieHä,  läf)elle,  läfieS, 
lifellä,  lifclle,  lifi,  lucna,  läSnä;  n.  kyrkan, 
lifi  1.  Iäisettä  1.  liteUä  firffca,  firtcn  läl^eUä 
1.  lifellä;  han  gick  n.  dörren,  l;än  meni 
läbelle  1.  lifi  1.  lifeUe  oaea,  meni  cwen  lä= 
l;elle  1.  lifetle;  n.  middagen,  läf}ellä  1.  lifi 
lpuoli=päin>ää,  läl}e8  pucii^viinnöiä;  u.  dö- 
den, lä()etlä  1.  lifellä  fuclemaa;  sa  snart 
skeppet  kom  sa  n.,  l;eti  fuu  laiwa  tuli 
niiu  lifi  1-  lifelle  1.  läl;elle;  n.  belägen,  lä= 
l;ellä  1.  lifellä  olcwa,  läl;einen,  lifciucn;  vi 
ha  n.  till  vatten,  meiUä  1.  meibän  on  »eft 
lähellä  1.  lifellä  1.  läSnä  1.  lifi;  n.  ifrån, 
Iäiseltä,  lifeltä,  läetä;  skottet  gick  honom 
n.  (förbi),  lucti  meni  t)änen  lätjitfenjä,  lifi 
1.  läheltä  l}äntä;  det  ligger  n.  intill,  |e  on 
lähellä  1.  lifellä  toiereéiä  1.  luona,  on  lä= 
heiivvbeSjä  I.  läl)i=  1.  lifi=paifi-Mlla;  n.  före- 
nadej  litei)esjä  1.  läl;eiie?iä  ijt^te^beSfä  (ole= 
»at),  lifi  1.  läl)eiie«ti  9l)biSteti)t;  n.  besUig- 
tade,  lifi^iululaiiet,  lifeltä  1.  Iäiseltä  fufuja 
1.  fufulaifet,  litei^^tä  1.  läi;iétä  fufua;  det 
gar  n.  till  dnmher,  fe  cn  jc  läi;e8  1.  mel= 
tctn  1.  lähellä  ti;hini)i}ttä;  n-  pa,  n.  nog, 
Kihes*,  pian,  mclteiu,  melfeittäiu,  milt'ei, 
lifi  pitäen,  lähitcu,  litimmiten,  liti^pviitoilla 
1.  4\nfoin  1.  »paifciUe,  litt=mailla  1.  =maiUe, 
litiinaiu,  lifi^määrin,  ptan  ci.x{o.<^,  pianimit= 
tain;    lian  var  n.  att  falla,  hän  oli  pubota 

I.  lauoieta,  oli  1-  piti  nnil;ällä,  ctt'ei  langen* 
nut,  olt  wäljällä  langeta,  lifeltä  1.  nnihältä 
piti,  etfei  tauvjennut,  oli  lanteamaifillvtn- 
fa;  jag  var  n.  deraii  att  göra  det,  olin 
fen   tefemäifilläui,  olin  luä^ällä   fen   teljbä; 

II.  var  det,  tt)ät;ällä  olt  !•  piti,  n)äl}ättä  piti, 


ftlllä  lifi  piti;  träda  för  n.,  fäl)bä  1.  mennä 
liian  lifi  1.  Iäl)e8,  teljbä  ttiäär^^ttä,  loufata 
(»ffaau),  foSfettaa. 

Nära.  adj.  oböjl.  läf)einenl.  läf)inen,  lifeinen  1. 
litinen,  lifi»,  lähi»;  en  n.  by,  läf)einen  1.  läf)i= 
fi)lä;  pa  n.  håll, Iäisettä  1  lifcCä,  lät;eltä  1.  lifel» 
tä,  lähelle  1.  lifetle  1.  lifi;  skjuta  på  n.  håll, 
ampua  lä&eltä  1.  lifeltä;  på  n.  afstånd, 
Iätji»matfalla,  lifi»paifalla.  Iäisellä  o.  s.  v.; 
en  n.  vän,  slägting,  vänskap,  lifeiuen  I- 
läljeinen  i^Stäiuä,  fufulainen,  i?§tän)l}i}8. 

Nära,  v.  a.  rawita  (»tfen),  ruoffia,  elättää; 
denna  mat  närer  väl  1.  är  närande,  tämä 
vuofa  vatoitfce  1.  on  raicitfenma;  n — nde 
ämnen,  ra«iitfe»at  1.  ruofaiBat  1.  ratwinuol» 
lifet  aineet;  detta  yrke  förmår  ej  n.  ho- 
nom, fe  elin=feino  ei  tvoi  f)äntä  elättää  1. 
ruoffia;  ved  närer  elden,  pnut  pitättjät 
tulta  n)0ima§fa;  n.  hat  mot  ngn,  pitää  wv- 
\)o.a  j.fulle;  n.  sig,  v.  r.  elättää  itfeänfä, 
elättäitä,  l^anffia  elatuötanfa  1.  rnofaaufa;  han 
har  intet  att  n.  sig  med ,  f^äneHä  ei  ole,  miStä 
elää  1.  millä  elättää  itfeänfä. 

Närbelägen,  a.  lät^einen  1.  lähiuen,  läf)inäi= 
nen,  lä^ellinen,  liteinen,  läl;i  1.  Iäisellä  1. 
lifellä  1.  lifi  oletta;  n.  ort,  läl;i=  1.  lift» 
paifta  1.  »feutu. 

Närbeslägtad,  a.  läf;i=  1.  lift  »fufulainen,  Iä= 
l;einen  fufulainen,  lä^t»fufuinen,  lähiötä  1. 
lifeiétä  fufua  (ole»a). 

Närgränsande,  a.  läf)ettinen,  läf^tnäiuen,  tä= 
Ijeinen,  lä()immäinen,  fifeinen,  lifimmäinen, 
raja»,  rajimmaincn,  rajalla  olewa,  rajafli=^ 
nen,  lälH»rajalIinen,  ofjcHtnen;  ti.  socken, 
raja»pitäiä§, laitimmainen  1.  läl;ellinen  1.  Iä^i= 
rajallinen  pitäjäö. 

Närgäende,  a.  läf)einen,  !o3feit>a,  Itifuttanja. 

Närgängen,  a.  julfea,  nenäfäS  (»ffään),  nenit» 
telewä,  nenäilcivä,  totinen. 

Närhet,  f.  lät;i,  lät)tSti3,  lät)eift}l)§,  lät;inäifvi?8^ 
lät;i}§tä,  lifei}8,  liteifl)ij8,  lifi»tienoo,  lä()t= 
feutu,  lifi»paiffa;  i  n— eu  af  staden,  fau* 
pungin  Iifi»tienoolla  1.  lätjistötlä  1.  läl;cllä; 
ställets  n.,  paifan  life^S  1.  läl)eiii)i}8;  i  hans 
n.,  f)änen  lifellänfä  1-  Iäl)clläniä  1.  lähei- 
ftt^beöfänfä,  läl;ellä  1.  lifellä  1.  läSnä  l;äutä. 

Närig,  a.  feiuoliaS  (=aan),  toiineltaö  (=aan). 

Närighet,  f.  fciuoliaifuuS. 

Näring,  f.  (fida)  ratointo,  elatu8,  ruofa,  elä» 
fe  (»ffeen);  kroppens  n.,  ruumiin  ramiu» 
to;  n.  för  eld,  tuleu  i.  lealfean  fi)ötti; 
(Ijrke)  clin»feino,  elanto,  elatn«s4etno,  am» 
matti;  handeln  och  n — arua,  tailppa  ja 
eliu»feiuot;  drifva  ngn  n.,  toimittaa  1.  l;ar» 
jotttaa  1.  irilietlä  j.fin  eliu»feinoa  1.  elantoa 
1.  ammattia;  halla  n.  (värdshus),  pitää  ra» 
ttjiutolaa  1    ruofa=paiffaa. 

Näringsbekymmer,  n.  clatuffen  murl;e  (»een) 
1.  l;uoli,  elaituon  furu  1.  murtje. 

Näringsdrift,  -flit,  m.  feinoUifuu8,  feino»tt.n» 


N  är 


vei)§,  feinoltatfuuö,  atttmattt=»irei}6,  efanto- 

tinre^S,  totmeliaifiiuö,  eIantD=  I.  elatiiS^totmi. 

Näringsfrihet,  1'.   ammatti=U^alJauö,  fctno»lBa= 

feinotn  UHtpaiK^  fcinoKtfuuben  1.  feiuoEinen 
1.  ammatifliueit  uvnpauö. 

Näringsfång,  n.  cIatuS4etno,  eltn^ehto,  am= 
raattt=femo. 

Näringsgren,  f.  eIatuö=!cino,  eUn=fcino,  elanto» 
^aaxa  1.  =fehto,  eIanto=ta^^a,  elannon  katn. 

Näringsidkare,  m.  ammattimies,  feinotlija, 
!eino=mie§,  ammattilainen,  elin^feinolainen. 

Näringskraft,  f.  raunnto^tooima,  rawitfeiDa 
tooima. 

Näringskälla,  f.  raiinnto=Iäf)be  (=teen),  elan= 
non  Iäl;be. 

Näringslös,  a.  eIatn§  =  !einoton,  eIatu!feton, 
elatntfen  :i5nntteeninen,  elin-feinoton,  elan^ 
neton. 

Näringsiöshet,  f.  eiannottomuu§,  elatn8=!ei= 
nottommts,  elatntfen  I.  elin=f einein  :j)nute 
(=ttecn). 

Näringsmedel,  n.  vatointo-aine  (»een),  ratointö» 
neniwo,  eIatnS=  1.  rueta-aine  1.  »neuttjo;  (ut- 
väg) etatuS=feino  1.  =nentoe. 

Näringsomsorg,  m.  se  Näringsbekymmer. 

Näringsprodukt,  m.  elannon  tuote  (»tteen), 
elinkeinon  tnote  1.  anti,  eIinfeino4l)ö  1.  =teoö, 
ammatti=ti)!J  1.  »teos. 

Näringsrättighet,  f.  efanto»  1.  eIin!eino>eifen6, 
ammattt=Difeu6;  n— er,  ran)intoIa=eifenS  1. 
eifenbet. 

Näringssaft,  m.  ratt>into=ne§te  (=een). 

Niiringssorg,  f.  se  Näringsbekymmer. 

Näringsställe,  n.  ratcintela,  ratointe=:l3aiKa  1. 
«maja,  !a:|3a!fa. 

Näringssätt,  n.  elatng=ta:tja  1.  =!eino,  elannon 
1.  elinkeinon  laatn,  etatn64aatu. 

Näringsämne,  n.  se  Näringsmedel. 

Närlagd,  a.  mtjötä^fenraah^a,  tämän  ct;einen, 
obeen  ^antu. 

Närliggande,  a.  se  Närbelägen. 

Närma,  v.  a.  Iäf)entää,  lifentää ,  täf)i§tää; 
(småningom)  Iä[;enneIIä  l.lifcmteKä  (»ntelen), 
Vanna  läl^cmmätfi  1.  lifcmmäffi;  n.  ett  fö- 
remal till  ett  annat,  lähentää  1.  litentää 
j.tin  fa^^iatetta  toifeen  1.  toifeen  :|.>äin  l-  toi» 
fcn  luo;  n.  sig,  V.  r.  Iäl;etä  (=enen),  Iä£)en= 
tt)ä,  litetä  (»enen),  Iifentl)ä,  läbeSt^ä,  läfjis» 
ti)ä,  Utei}tä,  tntta  1.  mennä  1.  täl;bä  Iäiselle 
I-  Uti  1.  titelle;  n.  sig  ngn  med  förtroen 
de,  lä()estl}ä  1.  Iäf)etä  j.tnta  Inettamutjetla. 

Närmaie  1.  Närmre,  komp.  af  Nara,  adj.  o. 
adv.  täf)em).n  (»nimän),  titem^^i,  läl^eifera^ji, 
lifeiiemi^i,  läfiemmäinen,  lifemmäinen,  tön» 
nem^5i  (mera  hilat),  Iäf)emmin,  lifemmin;  n. 
underrättelser,  läljemmät  1-  lifemmät  1.  tar» 
lemmat  tiebot;  n.  bekantskap,  iitem|)i  tut» 
tannuis;  flytta  n.,  mnuttaa  föt^emmäffi  1. 
litenunätfi;  vara  n.,  oUa  läf^em^änä  1.  Ii» 
fcmpänä  1.  lähemmättä  1.  litemmällä  1.  tän» 


nem^änä  1.  tännemmäKä;  komma  n.  ifrån, 
tnlta  lä^iem^ää  1.  lifemipää  1.  lifemmältä; 
skjuta  på  n.  häll,  am:pua  Iäf;emmältä  1.  ti» 
temmältä  1.  Iifem).^ää;  taga  n.  i  betraktan- 
de, ottaa  tartemmin  l.  lifemmin  tnttiat'fen= 
fa;  kom  n.,  tnle  läl^emmätfi  1.  tännemmäfft. 

Närmast  1.  Närmst,  superi,  af  Nära,  adj.  o. 
adv.  Iät;in  (»immän),  Iitin  (»immän),  täi)im= 
mainen,  lifimmäinen,  lifeifin  1.  läi^eifin  (»int= 
mdn),  taittein  läf;enH)i  1.  UfcnUii  (=mmän), 
tännimmäinen  (mest  hitåt  varande);  hans 
n.  granne,  ^awtw  VaijlXl  1.  tät;eifin  1.  Iitin 
naa))urinfa;  gå  den  n— e  vägen,  mennä 
fnerinta  1.  lifintä  tietä;  stå  n.,  jeifea  lifim» 
^änä  1.  Iäl;innä  1.  lifinnä  1.  Iäl;imniäifcnä; 
träda  fram  n.,  aétna  lifimmäfft  1.  Iäl)im= 
mäffi  1.  litimmäifeffi;  n.  honom,  lähinnä  1. 
lifinnä  isäntä;  i  det  n— te,  lifimmittäin,  Ii' 
fimmiten,  Iifi»^itäen,  melfein. 

Närskyld,  -slägtad,  a.  se  Närbeslägtad. 

Närskyldhet,  f.  Iäl)i»  1.  Iiti=fufulai]"nu8,  lä^ei' 
nen  jntnlaifnns  1.  fnfn,  Iäl)i=fnfnifnn8. 

Närstående,  a.  lähellä  1.  litettä  feijolca,  lift' 
jeifonm,  lifeltä  1.  Iäisellä  olehja,  Iifi»oIeh3a, 
liteinen,  läheinen;  alla  de  n.,  faiffi  lift» 
feifojat  1.  liti»clijat  1.  Iä(;eIIä  feifowat  1.  Ii= 
fellä  feifojat. 

Närsynt,  a.  lifi»näfi.nnen,  Ii^I;^t»näföinen. 

Närsynthet,  f.  lifi»  1.  Il)t;tjt=näföif^^g. 

Närvara,  v.  n.  cita  läSnä  1.  faa^nHjitla. 

Närvarande,  a.  täSnä  1.  faa^mxnUa  olehja, 
Iä8nä»etejvaincn,  Iä8nä»oIija;  vara  n.,  oHa 
läSnä  1.  faa|.nitoitIa;  Gud  är  allestädes  n., 
Sumala  on  taiftialla  1.  jofa»|3aifa§fa  lä^nä; 
alla  n.,  faiffi  IäSnä»oIijat  1.  Iä8nä»oIettiai» 
fet;  n.  tid,  n^fljinen  aifa,  nt)ft}»aifa,  ntitl}i= 
\'i)\)^  i  n.  ögonblick,  nljfi^ifeöä  lietteitä; 
för  det  II.,  tätä  ntjf^ä,  nvft)jänfä  1.  n^f»>» 
jään,  nt)fl)ifin. 

Närvarelse,  f.  Iä8nä»oIett)aifnn§,  Iä8nä=oIo. 

Närvaro,  f.  täénä-olo,  laa^Julinlla  olo;  i  hans 
n.,  I;änen  läönä  oflegfanfa  1.  aitananfa;  i 
allas  n.,  faiffein  läönä  1.  faa^uicilta  olteS» 
fa,  faiffein  aifana. 

N  is,  n.  fannas  (»ffen),  taitral  1.  tai^jale  (=een), 
I;aiffa,  (smalt  och  långt)  fettcele  (=een). 

Näsa,  f.  nenä,  noffa;  taga  ngn  om  n— n, 
ottaa  j.fnn  nenästä  fiinni,  fäobä  fiinni  j.fun 
nenään;  knäppa  på  n— n,  nälätä  nenätle  1. 
nenään;  ha  vinden  midt  i  n — n,  oUa  tunli 
»aétcn  naamaa  1.  noffaa;  falla  på  n— n, 
faatna  1.  langeta  nenallenfä;  ligga  på  n — n, 
olla  1.  maata  nenätlänfä;  tala  i  n— n,  :|.iu» 
I)na  nenäänfä,  ))uf)na  l^cnottaa;  rynka  på 
n — n,  nir))i§tää  1-  ninriötaa  1.  n^ääntää  ne= 
näänfä;  midt  för  n— n,  nenän  1.  nofan 
ebeSfä;  han  sticker  n — n  i  allt,  f)än  :t3i8' 
tää  nenänfä  1.  noffanfa  faiffiin,  nenistelec 
faiffia;  du  fick  lang  n.,  fait  ))itfän  nenän; 
draga  vid  n — n,  rcetää  nenästä;  gä  efter 
n— n,  mennä  nenäänfä  mt)öten;   det  gick 


Näs 


Nät 


er  n.  förbi,  fe  meni  teibätt  nenänne  fi»ut=| 
fe;  sätta  n — n  i  vädret,  noStaa  1.  noöteda 
ncuäänfä,  fänbä  pää  fcnoefa  1.  tetaSfa,  tdxj= 
iä  fcnceux  }>äm  1.  laiilcin;  vända  n — n  i 
vädret,  fääntää  fanta4^aäniä  1.  fetaranfa  ^.nig» 
tiuin,  fääntää  nenänui  1.  nottanfvi  tai»va§ta 
fcbben;  lian  har  skinn  pa  n— n,  l;än  ei 
^ääétä  nenäöcnfä;  han  ser  ej  längre  än 
n — n  är  lång,  l)än  ei  näc  nenäänfä  ebenimätft; 
med  bred,  läng  n.,  Ie>rcä=,  ifo^nenäinen; 
med  platt  n.,  Iättä=nenätnen;  med  böjd  n., 
fcnfo»  1.  fö^r^menäinen;  med  uppåt  böjd 
n.,  fi}^pHra=  1.  ^ijét^^  1.  feffa=nenäinen. 

Näsben,  n.  nenä4uu. 

Näsblod,  n.  nenän^wuctD,  nenä^lrert;  han  har 
n.,  bänen  nenänfä  Jruotaa  (tterta). 

Näsborr,  m.  ftcran  (^anten)  1.  fierain. 

Näsbrosk,  n.  nenän-u§tc. 

Näsbräuna,  f.:  fä  en  n.,  faaba  nenäänjä  traS= 
ten  1.  nenänfä  pääile. 

Näsduk,  m.  nenäliina,  niisttn4itna,  nenä= 
Jp^libe  (4)feen). 

Näsja,  v.  n.  nuu§!ia,  nenuStella,  iratnnSteHa. 

Näsknäpp,  m.  nenä=piun.n,  nenän  näppä^ö. 

Näsljud,  n.  nenä=ääni. 

Näslös,  a.  ncnätcn. 

Näspärla,  f.  nivpaffa,  näfä^fucffa,  nt4>{)a= 
nenä,  ätä»lä!fi,  näfätfä. 

Näsrot,  f.  nenän^juuri. 

Nässelfeber,  m.  tult»  1-  lento^roffo. 

Nässelfjäril,  ra.  (papilio  urticae)  ^JOlttiatS'  1. 
noftcie^^jerficnen. 

Nässelkål,  m.  ncffci?=faati,  nc!fot§4eito8. 

Nässjö,  m.  (sjöt.)  »agta^mert,  rca§ta=aaItot. 

Nässkatt,  m.  nenä=tt>ero,  no!fa=»erD. 

Nässla,  i.(uitica)  noffonen  1. noftoinen,  tcif)o= 
lainen,  ^^DIttiainen. 

Nässling,  m.  tuli=  1.  Iento=ro!fo. 

Näst,  adj.  superi.  läliin  (=immän),  lifin  (4m= 
män),  litimmäinen ,  Iäl)immätnen;  i  n— a 
stad,  lälnmmä-Sfä  !au))ungiéia;  (om  tid) 
enfi  (ohCjl-),  enftn^tuletea,  tuleiva,  icuraan>a, 
ncufcrca;  i  u— a  vecka,  enfi  nnifoUa,  nen» 
fcwalla  ttiifctta  1.  iriiffoa;  i  n— a  månad, 
tukiiMéia  1.  enfi  fuuSfa,  enfi  fuutla;  n— a 
år,  tnlcira  1.  enfi  1.  feuvaanja  irucfi;  n — a 
kapitel,  feuraaira  1.  tulewa  lutu;  i  n— a 
bref,  tnleiraéfa  1.  enfi  firjeesfä;  n— a  gång, 
tuIciraUa  fervalla  1.  fevtaa,  toijen  1.  enft 
fevran;  när  du  n — a  gäng  kommer,  fun 
nPt  enfi  terran  tnlet;  med  n — a  post,  cnfi 
1.  tuleitHasfa  ^cétiéfa;  prep.  o.  adv.  Iäf)in= 
nä,  lifinnä;  n.  slottet,  Iä[)innä  linnaa;  ge- 
neralen red  n.  efter  kungen,  fenraali  tat= 
faSti  lähinnä  funinfaan  ^eräsfä;  n.  förflut- 
ne,  njiime^tulunut,  »iime  1.  tciinteiS»,  tt5ii= 
meffi^menntjt. 

Nästa,  c.  läfiimmäinen;  älska  din  n.,  ra!agta 
läbimmäiötäft. 

Nästan,  adv.  nieltein,  läfjeS,  mi(t'ei,  läfjim» 
mittäin,  :|.nainmittain. 


Nästbelägen,  a.  (äbtn  (nmmän),  (alimmainen, 

litimmäinen,  lähinnä  1.  litinnä  olenm,  rajim» 

mainen,  UMcrtmmäinen,  ääveinen,  äärellinen. 
Näste,   n.   ^^efä,   (jordkula)    luola;    (fig.)   pi\ä, 

(dåligt  hus)  tji^^ätä;  bvgga  n.,  te^bä  pefää, 

Vcfiä. 
Nästföljande,  a.  feuraatra,  feuraairainen,  enftn= 

tulenm,   lähinnä   tulefta,  lähimmäinen,  tä= 

män  jälteinen. 
Nästföregående,  a.  cbeKimmäinen,  ebellinen, 

lähinnä   ebeltinen,  »iimetfi^mennijt,  n?iime, 

tämän  ebeltinen. 
Nästgränsande,   a.  rajimmainen,  nnerimmäi» 

nen,  litimmäinen,  Iät)immätnen,  raja^,  läl^t" 

rajallinen,  Iäl;eflifin  1.  läfteifin  (»immän). 
Nästinstundande,  a.  enftii^tuletoa,  enfi,  tuletua, 

noufeira,  Iäf)innä  tuletoa;  jmfr  Näst. 
Nästipp,  m.  ncnän=|>ää  1.  =nip^u. 
Nästkommande,  a.  enftn^tnlewa,  enfi,  tuleira, 

ncuienja,  Iäl;innä  tnlewa,  tämän  jälteineit 

1.  lähinen. 
Nästla  sig,  v.  r.;  n.  sig  in,  se  Innästla  sig. 
Nästliden,  a.  toiime  1-  miimeis=,  tt)iimetfi=tn» 

Innut  1.  =menn^t,  menntjt,  tämän  ebeltinen. 
Nästliggande,    a.    se    Nästbelägen   o.   Näst- 
gränsande. 
Nästnämnd,  a.  lä^innä^mainittu,  ebetlimmäi» 

nen. 
Näston,  m.  nenä»ääni,  nenä=ääntij,  f;onotu8, 

f)cnc=ääni. 
Näst  viken,  a.  se  Nästliden. 
Näsvis,  a.  ncffa»hjiifa3  (=aan),  nenäfäS  (»tfään), 

näfätäö,  näfä'toiifa§,  nenittelewä,  näfä=tnof» 

fa,  \apx,  totinen,  (i  ord)  fnn»pa(tti. 
Näsvishet,  f.  nenäftp^S,  notta=njiifan§,  nenit* 

teleftäif^^g,  näfätfti^ä. 
Näsvist,  adv.  nenäftäästi,  notfa=t»iifaa6ti,  nä» 

fäffäägti,  nenitteteteäéti,  nenitellen. 
Nät,  n.  toertfo,  (fvr  lax)  fnöe  (=een),  (nät- 

ämne,  nätstycke)   ^atoa^   {-paan);    knyta  1. 

binda  n.,  tutpa  han^agta  1.  »ertfoa;  lägga. 

ut  n.,  ^jDtfea  1.  laSfea  teertfoja;   fånga  i  I. 

med   n.,   ^njlitää   teertoilla;    ett  n.  af  silke 

omslöt  hennes  lockar,  ftlttinen  teertto  »er- 

l)efi  1.  nniötti  l;änen  tntrinta;  (fig-)  njertto, , 

:^anla;    fastna   i    n— et,    täi}bä  1-  ^muttua  . 

h)ertfoon  1.  )>aulaan;  lägga  ut  n.  för  ngn, 

^jaima  1.  anrtttää  :pau[c;a  j.tnn  eteen  1.  j.fulle; ' 

n.  i  tarm,  ihra=|^aita. 
Nätbindare,  m.  ttertcn=  1.  I)a^>aan4ntoja. 
Nätbindning,  f.  »erfcn  1-  ^a^^aan  tubonta  1. 

futcminen. 
Nättlöte,  n.  trerfcn  )5oIo  1.  tcKo  1.  fän»^ä  1- 

futoag. 
Nätformig,  a.  toertfcmainen,  luerfon  muotoi» 

nen  1.  ta^^ainen. 
Nätgista,  f.  n^ertcn  toatee  (=Veen)  1.  a()bin  (=ti» 

men)  1.  aina. 
Näthinna,  f.  »erffo=talwc. 
Nätja,  v.  n.  fataötaal.  :tJi;ntää  teerfoiKa,  fäeStää. 
Nätkafle,  m.  falwoin  1.  'falweifin  (nmen). 


Nät 


Nöd 


481) 


Nätlik,  a.  se  Nätformig. 

Nutkuytare,  Nätkiiytning,  so  Nätbindare, 
Nätbindniiig. 

Nätmnge,  ni.  U'er!fo=maf;a,  ^aima,  fata=fcvttit. 

Nritnäl,  f.  TdpX). 

Nätsten,  m.  fhucS  (=f')en). 

Nätsticka,  f.  (hcarpå  nätet  trades)  ^niiffavi. 

Nätstreck,  n.  se  Nätteln. 

Nätsträcka,  f.  it)ci-ffc=jata  1.  »jana. 

Nätstång,  f.  »crfon=juUu. 

Nätställning,  f.  iverfon  tlH^|.^cct  1.  at)tinict  1. 
tiertimct. 

Nätsvärta,  f.  rcufa,  ivev'[on=init?tc  (=ccn). 

Nätt,  a.  fcma,  fica^ä,  ftro,  nätti,  naaöti,  nä^= 
ti,  fiioiti;  en  n.  flicka,  fivc  1.  fica^ä  1.  nätti 
tt)ttij;  ett  n.  arbete,  fcma  1.  fiiött  1.  naa(?ti 
1.  fteirä  ti}i3  1.  teoS;  adv.  fomaSti,  fietväi^ti, 
nätic^ti,  uaaS^tifitt;  (sparsamt)  nätiött,  nätil» 
tä,  anfuSti;  n.  och  jemt,  tuöfin,  töin  tuö» 
{in,  n^aiaioin. 

Nättelduk,  m.  noHoi§=^)aItttna,  ncttcttunfi. 

Nätteln,  m.  tocrfon  paula  1.  aina  1.  (^fre) 
I;avin3. 

Nättliet,  f.  jomunS,  fteait)l}S,  firouö,  uattil)? 
naaStiu?,  fiiStil)S. 

Nätt  ing,  m.  se  Nejonöga. 

Nättyg,  n.  a^cvf1'o  =  amate  (=ttecn)  1.  «fangaö 
(-faan). 

Nätvingad.  a.  a^cvffo^fitptnen;  de  n— e,  Wixl 
fo^fiipiätfct. 

Nöd,  ni.  I;ätä,  ]>aUi\  )pula;  (behof)  punti  (=ttccn), 
tavaK  C4^cen),  amjauö;  vara  i  n.,  i  yttersta 
n.,  etta  (;äbäöiä,  toaiiinmaöfa  f)äbä^^jä  1.  ^n 
laSfa;  en  stor,  allmän  n. ,  fuuri,  l)Icinen 
f;ätä  1.  pnntc;  n — en  har  ingen  lag,  ei 
t;ätä  lafia  tue;  i  n— en  pröfvas  vännen 
l^äbäJiiä  ij^täani  tutaan  1.  tunnetaan;  han 
var  i  stiir  n.,  cli  )>al;aefa  :|.nilac;)a  1.  foavus 
ja  I)äbä^iä;  klai;a  sin  n.,  a^alittaa  Vnntct 
tania  1.  l^atäänjä;  lida  n.,  tävfiä  I;ätää  1 
puutetta,  clla  |)nuttee§fa  1.  tav))ee^^fa;  det  är 
ingen  n.,  ei  ole  f)ätää;  det  gar  ingen  n 
\iä  honcini,  ci  f)äneu  ote  l)'dt'a'ä  1.  ()ätä4^äi 
aniä,  [;ätäfi.H^  l;äuen  ou,  mifäv^  t)ätä  ^)äncn 
en;  vara  af  n — en,  clla  tavpeeu;  jag  har 
det  af  n — en ,  fe  cn  minutte  tar).Ken,  minä 
etcn  fen  tarpec^fa,  tattoitfcn  fitä;  om  n — en 
sä  fordrar,  jeö  tara^e  a-^aatti  1.  täötee,  joö 
^3affo  en  1.  fäcifee;  han  slapp  undan  med  n. 
1.  med  knapp  n.,  pääfi  patoon  f;äbtn--tuetin 
1.  tein=tn§!in  1    tiiwau^aawan. 

Nödankar,  n.  I^ätä»  1.  a)ara=anfturt. 

Nödbröd,  n.  f)ätä=Ietpä,  Ieitt)än  afema. 

Nödd,  se  Nödgad. 

Nöddop,  n.  {)ätä=fa8te  (=teen). 

Nödfall,  n.  I;ätä=tUa;  i  n.,  ^ätä--ttta§fa. 

Nödfallsmedel,  n.  ^ätä=n)ara,  ^ätä=  1.  ^)a!fo= 
neuao. 

Nödflåte,  m.  (skepp.)  pattO'  1.  l^ätä=Iautta. 
Si'enskt-Finskt  Lexikon. 


Nödga,  v.  a.  pafottaa,  pafata  (-tTaan),  a>aatia, 
fäSfeä;  detta  svar  n — de  honom  till  tyst- 
nad, tämä  aaStau^  pafotti  1.  pani  ()äneit 
aaiti  olemaan;  n— s,  v.  d.  t'aX}tt)'a,  oda  paf» 
to,  olla  pafotcttu;  jag  n — s  afstå,  minun 
täi)tt)i)  luopua,  minun  on  patfo  luopua  I. 
luopumaan;  jag  är  n— d  att  göra  det, 
minä  olen  patotettu  fitä  tefcmään,  minun 
on  patfo  tcbbä  fe. 

Nödhamn,  m.  aava^fatama,  t;ätä4)amiua. 

Nödhjelp,  f.  I)ätä=aava,  l^ätämpu.' 

Nödig,  a.  tarpectlineu;  det  är  n— t,  ou  tar» 
peelliöta  1.  tarpeellinen  1.  tarpeen;  det  är 
ej  n— t,  et  ole  tarpeelttöta  1.  tarais  1.  tav» 
actta,  ei  taraitfe;  alla  n— a  medel,  faitft 
tarpecöiict  fcinot  1.  neuaot;  mer  än  n— t 
är,  enemmän  tuin  tarpeeUiSta  1.  tarpeen  on 
1.  taraitfee  l.  tavaitaan  1.  tarae  aaatii. 

Nödighet,  f.  se  Nödvändighet. 

Nödlidande,  a.  l)äbäu=alatnen,  puutteen-alai- 
nen, l;ätää  1.  puutetta  fävfiaä,  I;äbätlincn, 
l;ätäänHjnl?t,  taraitfeaatncn. 

Nödlögn,  f.  l;ätä=  1.  patto-aall^e  (=een). 

Nödniast,  f.  a^ara»  1.  l)ätä=ma^to. 

Nödmynt,  n.  l)ätä=  1.  paffo-ra^a. 

Nödrop,  n.  t)ätä4;uut0. 

Nödror,  n.  (skepp.)  l)ätänniort. 

Nödsaka,  v.   a.  o.  Nödsakas,  v.  d.  so  Nödga 

0.  Nödgas;   jag    var  n— d ,    minun  oli   i. 
tuli  paffo  1.  tä^tt)t,  olin  paf otettu. 

Nödsatt,  a.;  n.  tackjern,  paloin  pantu  1.  fu» 
lanut  1.  aaiteaSti  fulaaa  fauti  rauta. 

Nödsignal,  n.  l;äfä=mcrtti,  l;äbän  mevfti. 

Nödskott,  n.  l)ätämmpnua  1.  «ampnmiucu. 

Nödspilta,  f.  fengttl}8=puut. 

Nödstadd,  Nödställd,  a.  se  Nödlidande;  va- 
ra i  nödställd  belägenhet,  olla  pUUtteen= 
alaiie.^fa  1.  ^äbäaifeSfä  tilaöfa,  oHa  ^äbän 

1.  puutteen  tilaöfa. 

Nödtorft,  m.  tarae  (--pcen);  efter  n.,  tarpeen 
mnfaan  1.  jälleen;  lifvets  uppehälle  och  n., 
l;engen  elatug  ja  tarpeet;  han  har  sin  n., 
l;äuellä  on  tarpeenfa  1.  l;engen  1.  elon  tarpeefft. 

Nödtorftehgen,  adv.  tavpeellifuuben  1.  tarpeen 
mnfaan,  tavpeeaifestt,  tarpeeu=mn!atfestt. 

Nödtorftig,  a.  tavaittaaa,  tarpeen  =  alainen, 
tarpeellinen,  tarpeen  1.  tarpeetft  clcaa,  tav» 
peen=mutainen;  han  har  sin  n— a  utkomst, 
l;än  tulee  toimeen  tarpeen-mnlaiieett  1.  tar- 
peen mnfaan  1.  tarpeeffenfa;  (beiwfoande) 
tarpeen»  1.  puutteen=alaiueu. 

Nödträngd,  a.  se  Nödtvungen;  (i  beliqf  att 
göra  sitt  tarf)  tarpcen=paffotncn,  tarpeenfa 
pafoSfa  1.  f;äbä§fä  oleaa,  jolla  en  foaa  t)ä= 
tä  1.  tarae  (=peen). 

Nödtvungen,  a.  pafon=alainen,  paf  otettu,  jonfa 
on  patfo,  (ogerna  skeende)  aätiuäiuen,  pa- 
foUinen;  han  är  n.,  £)änen  on  patfo  I.  täi)" 
t^mi?8,  l^än  on  pafotettu  1.  pafon=alainen. 
62 


490 


Nöd 


Nöt 


Nödtvunget,  adv.  ('mec?  tvdtig)  Watl-patoUa, 
tcätifin;  (ogema)  toäfinätfeSti. 

Nödtvång,  n.  V^affo,  toäfi-^atto,  ^safotitö,  tät)= 
tt)nn)ö,  >räfniäifpl)S;  af  n.,  Jcätt4^afeUa,  wä' 
!ifin,  iväfinäifeétt. 

Nödvittne,  n.  I)ätä  =  tDbt§taia,  [)ätä  =  hjarainen 
tobietaja  1.  iinevaS  mieö. 

Nödvändig,  a.  (nudig)  tar^ceflmeit,  tav):een= 
miifaincn;  (ounddkUg)  »äUtämätöu ,  trätt= 
teetön;  n— ahjelpkällor,  tarl^eeUifet  at>u=Iäf;» 
teet;  han  lider  brist  på  det  n — a,  i)än  on 
WsoXiia.  1.  ^Muittim  1.  io.x)^aa  tat^''ceUifirtta , 
(;änettä  ^luuttuu  u^äfttämätti?mät  tarpeet;  det 
är  en  n.  ätg:ird,  fe  CU  UHilttäniätölt  toimi 
1.  fjaitfe;  det  är  alldeles  n— t,  fe  CU  irallan 
»välttämätöntä  1.  toälttämätöu  afia;  ett  u— t 
ondt,  uiälttämätön  ^al;a. 

Nödvändighet,  f.  aHilttämättönuu}?,  uniltteet» 
tönit}l}S,  täi)tt}minen,  täi>tvmi)8;  n— en  af 
detta  behof,  tämäu  tav^ecu  Uiälttämättö= 
minjS;  n— ens  kraf,  u\ilttämättönn)i)ben  1. 
tätitijmifen  amatimuS;  det  var  en  n.  för 
honom  att  taga  afsked ,  hänen  cU  l»äfttä= 
mätcntä  1.  tävtljmt^S  ottaa  ero  n^tvaötanfa. 

Nödvändigt,  adv.  tt»älttämättömä§ti,  fatfen 
mofomin. 

Nöd  värja  sig,  v.  r.  warieUa  1.  fuojictta  f;en= 
feänfä,  tcvjua  )?äältänfä. 

Nödvärn,  n.  I}ätä=»avjehiö,  f)ätä-lt)aötu§tu«, 
^affo=fnojefuv^,  l)enfenfä  tDavjeleminen;  sätta 
sig  till  II.,  ruioeta  (=^ean)  I)cnteänfä  warje- 
icmaan,  ruti>eta  1.  nouSta  I;ätä=UHiötuétuf= 
feen,  tcf)bä  ^ätä=ii?aStu§ta;  till  sitt  n.,  ^en= 
feänfä  »avjeUaffenfa. 

Nödväxt,  a.  fitu=faSit>ninen,  njaiamtnen,  wai» 
tvaiö',  ^ätä=  1.  ipaitoaie>fa6iwuinen. 

Nöja  sig,  v.  r.  o.  Nöjas,  v.  d.  tl)l}tvä  1.  t^- 
tl)ä  iilfin),  cöa  tt}ijtt)iiHiinen  (ilifin);  n-  sig 
1.  n — s  med  litet,  X\)\)i\)[\  nnibään;  det  är 
bäst  att  låta  sig  n.,  ).>ava8  on  oUa  ti)l)tt)= 
tväiuen. 

Nöjaktig,  a.  tv»ibtittäirä,  tl)i}bl)ttän.iäinen. 

Nöjaktigt,  adv.  tiuibi^ttälvästi,  tl)Vbl)ttäen. 

Nöjd,  a.  tl}t)tt}lXHiin'en  1.  ti)ti)aäinen,  tl}i9tl)»ä, 
^tjlriflänfä  1-  mieIi4)l}aiUänfä  1.  ={)ljtt)iSfäniä 
oleiita;  n.  med  litet,  med  sin  lott,  tt)äl;ään, 
cnnccnfa  tmjt^icäineu;  n.  med  sig  sjelf, 
mieli=t)ti»iUäniä;  lefva  n.,  clää  ti}l}ti)n>äife= 
nä;  han  ser  sä  n.  ut,  f)än  näi}ttää  niin 
ti}i}ti)aäife(tä,  nälättää  niin  micU4itjn.nöfään 
1.  l;i)anBänfä  oleican. 

Nöje,  n.  mieii-hijttiä,  bnlin,  ^utt?itu§,  ilo,  Itj^ti, 
f)i)tpä  mieli,  I^ausfuuS,  I^anafutuö;  det  gjor- 
de honom  ett  stort  n.,  fe  fowin  f)Ulxntti 
l;äntä,  fe  oli  fjnneflc  funrefft  mieli=f)i)njäffi 
1.  l^uanfft;  han  finner  n.  1.  sitt  n.  i  läs- 
ning, fiskande,  luteminen,  fa(a§tu§  on  f)ä^ 
netle  mieliffi  1.  mieluista,  bän  mieliffenfä  1. 
micli=l)^n->äticnfä  1.  aiaan  mielelläufä  lufee, 
falaStelee;   det   är  ett  n.  att   höra  honom, 


l)äntä  fuuutelee  mielt=f)t)n)äffenfä  1.  ^utt)tf= 
fenfa  1.  l^etiffenfä,  oitein  on  fjnUMttatoaa 
i)äutä  fuulla;  jag  gör  det  med  n.,  teen  fen 
mielelläni  1.  mieli4;t}ttällä;  jag  vill  i  allt 
göra  honom  till  n— s,  tal;bcn  faifeSfa  te^= 
bä  Itänette  mieliffi  1.  I;änen  mieliffenfä  i. 
f)äneUe  mieleen  1.  Itänen  miettänfä  mijöten; 
resa  för  sitt  n.,  matfn^teCa  li)étiffenfä  1. 
Ijuaiffenfa  1.  fjuaitnffcffeufa  1.  I;au8funbef» 
fenfa;  söka  n— n,  etfiä  buaitutfia  1.  f;utr)ia 
1.  l^nan^titcja  1.  ^uttnffeita;  lycka  till  godt 
n.!  ounea  (l;i)Unin)  l^uuntutfiin! 

Nöjsam,  a.  l^u^aifa,  [)upaiuen,  I)nn.nttawa,  ^u^ 
Jinttaaaincu,  tjmrillinen,  ^auefa,  hjSti,  Ii)S= 
tiilinen,  mieluinen,  mietuifa,  fuetuifa,  iloifa, 
ti)l)ti)UHiinen;  ett  n— t  lif,  l)u^.minen  1.  Ii?§ti 
1.  Ijauéfa  elämä;  n.  berättelse,  l;un)ittatca 
1.  I)U^.iaifa  1.  I;au§fa  fertomuö;  det  är  u — t 
att  höra  honom,  f;äutä  on  l^Sti  1.  f;u^ai= 
nen  1.  mieluinen  fuulla;  ett  n— t  sinne, 
ti)i)ti)n?äinen  mieli. 

Nöjsamhet,  f.  hn^^aifuu^,  f)uiinltifuu6,  ll)§titli= 
fVl}§,  ^auöfuuS,  mieluifuuS,  tij^tijtcäifvi)?. 

Nöjsamt,  adv.  Iiu^jaifeéti,  lijStiöti,  ^auSfagtt, 
I)U»vittan.H-iöti. 

Nöt,  n.  nauta,  raaaaä  («aan),  le{)mä,  eläin 
(=imen);  (fig.)  nauta,  foiva,  fila;  jag  mitt 
dumma  n.,  miuä  :|>ölli3  itfeänil.  mitä  oletifin. 

Nöt,  f.  )>äl;ftnä;  det  är  en  hård  n.  att  bita 
på,  fe  DU  foira  v^i^"  )Jurta»a;  (akepp.) 
ijammag  (4Hian),  folo. 

Nöta,  v.  a  fulnttaa,  (skubba,  gnida)  ^angata 
(=taau)  l;ilruttaa,  IjieStata  (man),  filmuttaa;  n. 
sönder  repet,  fulnttaa  1.  Ijie^tata  föiifi  ^^oiffi; 
n— s,  v.  p.  fnlua,  ftanfautua,  Ijieetautua ;  kläder 
n — s  genom  dagligt  bruk,  icaattect  fulu» 
ft»at  jofa^äiwäifegtä  ))iboSta  I.  jcfa  Väiinä 
:^itämife§tä;  nötta  kläder,  tuluneet  »raat- 
teet; papperet  har  nötts  bort,  )>a^>evi  Olt 
fuluuut  1.  l)anfautunut  1.  t;iestautunut  po\§. 

Nötaktig,  a.  fifamainen,  fciramaincu,  naubal» 
linen,  niinfuin  nauta,  tiit;mä  fuiu  nauta  1. 
eläin  (--imen),  ^.^öllömäincn. 

Nötaktighet,  f.  fifamaifnuv^,  fifaifuuS,  foira» 
maifuus,  törfeä  1.  fifaineu  tijlimvijö,  nau= 
batlifnuS. 

Nötboskap,  m.  raairaat  (pl-)^  nauta=elätmet, 
naubat,  vaatt)a6=eläimet. 

Nötbrun,  a.  ^nil;finä=ruSfea,  ^ä^finän=f amaU 
nen. 

Nötknäppare,  m.  ^^äl;ftnän  =  färfiiä  1.  färitti 
(n-fimen). 

Nötkraka,  f.  (coryocatactes  guttatus)  )jä^finä» 
IjaEtiueu. 

Nötkreatur,  n.  se  Nötboskap. 

Nötkärna,  f.  :|)äl)fiuän  f^bän  (=men). 

Nötkött,  n.  raatt5aan=lil)a,  uaubau=  1.  lekmän* 
Iil)a. 

Nötning,  f.  (aktivt)  fututu?,  fuluttaminen,  fiatt* 
fau§;  (passivt)  fulumiueu,  fulumue,  f)ie8* 
tauminen. 


Nöt 


Oaf 


491 


Nötolja,  f.  )>äf)finä=öli^. 

Nötskal,  n.  ^ä[)ttnätx4uori. 

Nötskog,  m.  )jäf)finä'meti'ä  1.  'tnetfiffö. 

Nötskrika,     f.    (garrulus    glandarius)     f;oI;!a^ 

när^)i,  faffo. 
Nötshigtet,  n.  nauban=fu!u. 

Nötstyng,  m.  (oestrus  bovis)  ^JUUV^^^O. 
Nötväcka,  f.  (dtta  europaea)  ^5ä^finä=noffcU. 


O. 


O!  int.  o!  Dt!  Jx)ct!  o  Gud!  o  Sumafa!  o  min 
Gud!  Dt  1.  lr»Ot  Sumatani!  o  yngling!  gläd 
dig,  et  nuovutahten!  ifoitfe;  o,  att  det  re- 
dan vore  slut!  O  1.  iDOt  joSfa  1.  fuit  fe  jo 
olifl  toiJiiSfa! 

Oadlad,  Oadelig,  a.  aateliton,  ei  aatetia,  aa^ 
tettt[t  tefemätön,  aatefoitiematon. 

Oafbruten,  a.  laffaairtatoti,  f)erfenemätön,  fneu- 
tralt)  feöfeijmätön,  (aktivt)  fcs!cl)ttämätön, 
l^eittdmätöu,  atin  =  omainen,  I;eIIittäntätön; 
o— et  arbete,  latfaamaton  1.  f^evfcuemätön 
t^ö;  i  o.  följd,  ^I^tenänfä,  l}I;tä  mittaa. 

Oafbrutet,  adv.  laffaamatta ,  I)er!enemättä, 
l^eittämättä,  fesfeijmättä,  t}I)tenänfä,  t)I)tä 
fuovaa  1.  mittaa,  aUn=omaa,  altee  1.  aiti, 
alati;  det  regnade  o.  i  tre  veckor,  fatci 
Vl^tenänfä  1-  f)ev!enemättä  fohne  ujiiEfoa. 

Oafdelad,  Oafdelt,  a.  jafamaton,  ofiin  V'ane= 
maton  1.  jafamaton,  jaoittamaton,  (hel  och 
hällen)  fotonainen. 

Oafdömd,  a.  tuomitfematon,  päättämätön. 

Oafgjord,  a.  ratfaifematon,  ^^äättämätön,  xaU 
faijematta  1.  päättämättä  (cfetoa);  (ociss)  tph 
tietoinen,  e^ä=tiebo8ia  (oleuja);  saken  är 
ännu  o.,  afia  en  icielä  ratfaifematta. 

Oafhjelplig,  a.  auttamaton,  mal;boton  auttaa, 
jota  ei  »oi  auttaa,  (oförbätterlig)  :i3avane» 
maton. 

Oafhulpen,  a.  auttamatta  (olenpa  1.  jäänl^t), 
auttamaton,  |.^arantamaton. 

Oafhändelig,  a.  luoiimttamaton,  iriierauttama» 
ton,  ulouttamatcn,  ei  mi)ötä»vä,  mi}öbä  1. 
luofouttaa  mabbcton,  jota  ei  n^oi  mtjöbä  1. 
luotvuttaa  1.  ulouttaa. 

Oafhängig,  a-  ominainen,  oman^tafeinen,  it- 
fenäinen,  itfe=)rarainen,  toaltaSfa  1.  tDatfan 
aUa  olematon,  cma§fa  waHaéfanfa  (olora), 
oma=H}aItainen,  jf;fin  1.  j.fun  atte  fuuluma» 
ton;  en  o.  stat,  oman-tafeinen  1.  itfe-n.ia= 
vainen  1.  oma-njattainen  h?a(tio. 

Oafhängighet,  f.  oman=ta!eifuu§,  Dma=ivaltai= 
fnnö,  itfcnäift)t}§,  »jatlaSfa  olemattomuus. 

Oafklädd,  a.  viifumatta  (oleiua),  viifnmaton, 
jofa  ci  ole  riiiunut  1.  rii[uttn  1.  riifunut 
n?aatteitanfa. 


Oafkortad,  a.  I^^eittämätön ,  tv>äf)entämäti5n, 
njä(;entämättä  1.  Il)I;entämättä  oletva,  foto» 
nainen,  fofonania;  få  åtnjuta  lönen  o., 
faaba  nauttia  ^alffa  i»äf;entämättä  1.  fofo= 
naifenanfa. 

Oafkunnad,  a.  Inutnttamaton,  julistamaton, 
funtuttamatta  1.  juUötamatta  (olenm). 

Oaflåtlig,  a.  se  Oafbruten  o.  Oafhändelig. 

Oaflåtligen  o.  Oaflåtligt,    adv.  se  Oafbrutet- 

Oafsedd,  a.  tarffaamatta  1.  f)UoIimatta  1.  fat' 
fomatta  (otetea  l.  jätettv),  ei  tavfattu  1.  f)UO- 
iittu;  o— t,  absol.;  o.  behofvet,  tarmetta 
I.  tarjseefen  fatfomatta,  tarpeeöta  f;uolimat= 
ta;  o.  hans  fel,  i)'åmn  n.nfoi[;inia  fatfo= 
matta. 

Oafsigtlig,  a.  tarfoitnffeton,  atfomufieton,  aU 
fomaton,  tarfoittamaton,  fnottainen. 

Oafsigtligen,  adv.  tarfoittamatta  1.  tarfoituf= 
fetta,  aifomatta  1.  aifomuf)ctta,  ilman  mit= 
täfään  aifomuffetta  1.  aifeetta,  fuotta,  fnotta^ 
^äin,  fuottaijeöti;  jag  gjorde  det  alldeles 
o.,  fen  tein  toaöan  fuotta  I.  fuottaifesti  1. 
mitäfään  tarfoittamatta. 

Oafskild,  a.  eroittamatta  1.  erittämättä  (oIe= 
nja  1.  jätetty). 

Oafskiljelig,  a.  eroittamaton,  Jcieroittamaton, 
jota  ei  »oi  1.  taiba  eroittaa  1.  faaba  1.  ^jsan» 
na  eriöenfä. 

Oafsköljd,  a.  l)unf)tomatcn,toiruttamaton,  r^nnl;. 
tomatta  1.  nnruttamatta  1.  :poiS  iwalamatta 
(oIe»a). 

Oafslutad,  a.  :^5äättämätön,  lofjettamaton,  fuo^' 
rittamaton,  fuoStumaton,  teöfen  oIc»a,  feS- 
fen=eräinen,  :|3äättämättä  1.  fuorittamatta  1. 
fnoStumatta  (olewa);  köpet  är  o— t,  fan)3V'« 
en  1)äättämättä  1.  anfi  1.  fuoötnmatta;  de 
som  hafva  o— e  atFärer,  joitta  ou  afioita 
1.  ral)a  =  afioita  fuorittamatta  1.  täijttämättä 
].  feSfen  1.  fnorittamattomia  afioita  1.  föätiä. 

Oafslöjad,  a.  ))aIja§tamaton,  :paIjaStamatta  (ote= 
wa);  ilmi-faattamaton  1.  »tuomaton. 

Oafstraffad,  a.  ranfaifematta  (oleica),  raitfai» 
fematon,  rangaistnffen  faamaton  1.  färfi' 
mätön. 

Oafsäiid,  a.  Iäf)ettämättä  (otea),  läf^cttämätön. 

Oafsättlig,  a.  (om  varor)  mi}öbl)ffi  1.  faupaffi 
faamaton,  ml}tjbä  mal;botcn,  jota  ei  n)Dt 
ml}öbä,  jota  ei  faa  m^cbtjffi  1.  faufjaffi; 
(/V««  tjenst)  toixaita  eroittamaton  1-  luo= 
nnittamaton,  toiralta  panematon,  jota  ei  ir*ot 
fuotouttaa  I.  eroittaa  anrätta  1.  panna  wv- 
xalta. 

Oaftäckt,  a.  paljastamatta  (cfcnm),  V^aljaSta» 
maton,  aufaifematon. 

Oafvislig,  a.  e:t)äämätön,  nnifttämätön,  tuätt» 
ti^mätön,  ir>äi§tt)mätön,  )?oicitumaton,  inopU' 
maton,  :pää§tämätön,  pääfcmätön,  e8tämä= 
tön,  luottjuttamaton,  farfoittamaton_,  ma^= 
boton  eetää  1.  »älttää  1.  ^JääStä,   joöta  ei 


492 


Oaf 


O  an 


n)oi  ^^ääötä,  jota  et  faata  »uSfttää  1.  c6' 
tää  1.  farfoittaa  1.  eiuätä  (e).\iän);  ett 
o— t  bohuf,  etJäämäti5n  1.  V^ääiemätöit  1. 
liKMinittamaton  1-  iDätSt^mätiJn  1.  roälttänui- 
töit  tanuc;  o.  nödvändighet,  ^oiötitmatcn 
1.  ;.\i;iicniätLMi  1.  ^'•ääetämätcn  1.  eétämätlnt 
UHilttämättönn)t)S  1.  tav^^ecUijuuS,  toälttämä= 
tön  patto  1.  tavpccflifuiiö. 

UatVäiid.  a.;  betrakta  med  o— a  blickar,  tat- 
fetla  i.tm  filmiäiijä  ).um^  tääntäiiuittä. 

Oafytterlig,  a.  lueiiMittaiiiatLMi,  cvoittamatcn, 
niuiUe  1.  toifelle  antamatcu,  ^^cici-antamatcn, 
jota  ei  faata  pois  1.  toifelle  antaa  1.  Iuo= 
icuttaa;  o— a  rättigheter,  ^oiS=antamatto> 
mat  1.  luotrtuttamattomat  oifeubct,  oiteitbet, 
joita  ci  luoi  toifcUe  antaa  1.  luountttaa. 

Oaktadt,  prep.  o.  konj.  JiHittta,  cf}ta,  (UbL) 
initämatö;  ivaStoin,  fmclimatta;  o.  hans 
varningar,  I)äuen  »aroitutfiötanfa  fjnolimat» 
ta,  umötoin  I;änen  n;aroitnt[iania,  »aitfa  I)än 
luaroitti  1.  on  rcavoittannt;  det  o.,  fittctin, 
anelä  fittetin,  [iitä  [;nolimatta,  ttiaiffa  niin 
1.  niintin  on  1.  oli;  alit  detta  o.  är  det 
sannt,  att  .  .  .,  täötä  faiteöta  I;uotiinatta 
1.  toaitfa  laiffi  nt;t  näin  on,  fe  fnitenfin  on 
totta,  että  .  •  .;  o.  sin  höga  ålder  är  han 
ännu  kry,  u^aiffa  jo  l)\.)\vm  ti\i\ii)a  1.  ijäfäS 
(on),  I;än  toiclä  on  hpcä  1.  ri^jfas;  o.  hon 
är  skön,  är  hon  dock  ej  älskvärd,  UHlifta 
1.  cl)tä  (;än  on  faunis,  niin  ei  fuitcnfaan 
ole  vafatitcttaifa. 

Oaktsam,  a.  iparomaton,  toaroiton,  nmvanfa 
:))itämäti5n,  fan\aI;tamaton,  l}uclimaton,  ImO' 
ien  1.  »aarin  ^itäuuitiin,  epä^^nomioåinen; 
han  är  så  o.  om  sina  saker,  l;än  on  niin 
twaromaton  1.  I;uoIen  )3itämätön  1.  f)uoIi- 
maton  fahijenfa  fnOteen,  niin  faluiötanfa 
I;uolta  1.  f;uo(en  ^.ntämätijn. 

Oaktsamhet,  f.ipavomattomuu?,  u^iroittomunS, 
l^nolcn  1.  tuaarin  1.  njaranfa  )5itämättDnn)i}ö, 
epä-l)uomio,  epä4;uontioifnn8,  o.  s.  v.  se 
föreg, 

Oaktsamt,  adv.  tcaromatta,  toaromattomaöti, 
»araanfa  1.  »aarin  ^)itämättä,  huolimatto- 
maöti,   m.  m.  jmfr  Oaktsam. 

Oanad,  a.  aaiinötamaton,  arwaamaton,  tnufe' 
maton,  jota  ei  ole  aannétcttu  1.  luultu  1. 
obotcttn. 

Oandäktig,  a.  f)artaubeton. 

Oantäktad,  a.  t)äti}i)ttämättä  1.  ahbi^tamatta 
I.  fiufaamatta  (oleira  1.  |.^ää?iiit),  al;biétama= 
ton,  ()äti)t}ttämätön,  »ainmamatcn;  .slippa  o. 
af  björnar,  pääötä  tarl;uilta  1.  tarljujen  I;ä» 
ti}  Inttämättä. 

Oangenäm,  a.  palja,  ivaöteu > mielinen,  ilfeä, 
itäwä,  l;avmittaiva;  det  var  mig  högst  o— t, 
fe  oli  minulle  1.  minusta  foann  ^pdjaa  1. 
^armittawaa;  dessa  bar  hatVa  en  o.  smak, 
näillä  marjoilla  1-  näiöfä  marjoiöfa  on  paija 
1.  iltcä  matu,  nämät  marjat  oiwat  l^a^an 
mafuifia  1.  maiötuwat  paljaat  1.  iltcöUe. 


Oangripen,a.  (ej  illa/aren)  tevtoe  (=een),  turme- 
lematcu,  turmelematta  (olciua;  (fij.)  lonUaa' 
matta  1.  foöfcmatta  1.  turmelematta;  su  län- 
ge hedern  lemnas  o.,  uiiu  tauan  fuiu  pl)» 
fi)tään  funniaa  louftaamatta  1.  wabtnjjoitta^ 
matta,  niin  fanan  tuin  ei  Hunniaa  loutatal. 
funniaan  loötcta. 

Oangriplig,  a.  turmeltumaton,  mat;botou  tur» 
mella  1.  loufata  (=tt'aan),  jota  ci  turmella  1. 
loufata  1.  »oittaa  »oi,  jol)outa  ei  PVött}  1. 
:|)i}Sti)tä,  »al^ingoitumaton. 

Oanmodad,  a.  »aatimatta  1.  fäöfemättä  I.  pl}lj» 
tämättä  (ole»a),  ei  »aabittu  1.  täötettl)  1. 
:f3t)i)bctti),  anomaton,  taéfemätijn,  futfumaton. 

Oanmäld,  a.  ilmoittaimatou,  ilmoittamaton, 
ilmoitUttamatcn  (eg.  som  ej  lätit  anmäla 
sig),  itfeäufä  ilmoittamatta;  komma  o.,  tulla 
ilmoittaimatta  1.  ilmoituttamatta. 

Oanmärkt,  a.  o.  adv.  muiijtuttamateu,  muie= 
tuttamatta  (ole»a),  tartlaamaton,  »irffamat 
ta,  l}ot"jaamatta;  ett  o.  fel,  muiötuttamatcn 
»irt^e;  felet  blef  o.,  »irlie  jäi  muietutta 
matta  1.  l)uomaamatta;  fa  o.  göra  ngt,  faa 
ba  ilman  muiötututfitta  1.  mui§tuttamatt; 
tet;bä  j.tiu;  det  passerade  o.,  fc  mcui  l)ot 
faamatta  1.  tarffaamatta. 

Oansad,  a.  forjaamatta  1.  ruoftoamatta  (ole 
\va),  forjaamaton,  ruottoamaton,  l;oitamaton 

Oansedt,  prep.  o.  konj.  se  Oaktadt. 

Oansenlig,  a.  tviäl;ä=ar»oinen,  tiHil}ä4iätöinen 
»alhainen,  Ijalpa,  l;al»an>nä£ijinen,  mitätön 
mutamaton. 

Oansenlighet,  f.  »äl)ä=ar»oiluu§,  »Mf;ä=pätöi 
fi}t}8,  »äl;ä  1.  f)alpa  ar»o,  mutamattomuuä 

Oanständig,  a.  fääbl}ti5n,  fti»oton,  epä=fii»c 
ruofoton,  rietaé  (=ttaan);  vara  o.  mot  ngE 
olla  fiirooton  j.futa  foljtaan;  o— a  ord,  ruo 
fottomat  1.  l;ä»i)ttDmät  ^.nitject. 

Oanständighet,  f.  fii»ottonuiu8,  fääbl}ttöml)^é 
ruofottomuuö,  l;ä»i;ttömvi}'?,  riettaus;  tai 
o — er,  puljua  ruofottomia  1.  fiiivottomia 

Oanständigt,  adv.  fii»ottomastt,  fääbvttömää 
ti,  riettaaöti. 

Oanstötlig,  a.  louftaamatou,  folamamaton,  tt>ii 
l)oittamaton,  ))al;eutamatou,  fiiiuolliucn. 

Oansvarig,  a.  ebcs=toaötauEfetou,  tilin  »apafli 
ebe8=»aStauficSta  1.  titin^teoöta   timpaa,  t 
lin=tcoton;    konungen    är    o.,  fuuiuciaS 
tilin=»apaa   1.  ebeg-luaStuuSta    »apaa; 
o.  tjenst,    ebeS-iuaStautjcton   1.  tilin=tcotoi 
»irfa. 

Oansvarighet,  f.  ebe8»lr»agtuuttomuuS,  Wapav 
cbeö-u>aStauEfeSta  1.  tilinteosta,  tili»»af)au' 

Oantaglig,  a.  fclpaamaton,  l;V»ätil}mätöu,  ipl 
otollinen,  cpä^clpoiuen,  ei  telpaaiua  1.  »a; 
taau'Otetta»a,  jota  ci  »oi  l)i)»ät)i)ä  1.  »ai 
taan  ottaa;  (usnnnolik)  tobeu-muoboton,  a 
»eluu  alainen,  jota  ei  »oi  tobetfi  1.  tobei 
muEaifetfi  luulla  1.  arivcUa  1.  fanoa. 


Oan 


Ob( 


493 


Oantastad,   a.   I)ät^l)ttämäti3n,   a^btStamatou, 

]^äti)i}ttämättä  1.  al;bistamatta  1.  (oSfematta 

(olova). 
Oantastlig,  a.  fi)Vl)k)u4ntuttumaton,  ft}t}ttämä= 

tön,  jota  et  »ot  1.  faa  al^bistaa  1.  fi^tjttää 

1.  oiteuteeti  ivtebä,  ft)l)töf'ie8tä  1.  latimnvc» 

bosta  toa^jaa,  foSfematon,  fv^ttekmätön. 
Oantastlighet,  f.  ft)i)f)i)n=|)uuttumattotnuu«,  toa= 

pau^  ftjtjtöfieStä,  o.  s.  v.  se  föreg.  ord. 
Oantänd,  a.  fijtljttämättä  1.  f^tUjutöttä  (oletoa), 

fl}tt}ttämätöii. 
Oantändbar,    a.   f^tt^mätön,  ))atamatoit,   h.n= 

riämätön,  jota  et  faata  ft)tl}ttää,  jo!a  et  ftjttj 

1.  pala. 
Oanvänd,  a.  fä^ttämätött,  ttauttttttaton,  fäl}t- 

tämättä  (oletoa). 
Oanvändbar,   a.  fät)ttää  ferpaantatoit,  fel^paa» 

maton,   e|)ä»fäi)ttöinen,   fo^imatoit,  jota   ei 

faata  fätjttää  1.  nauttia  1.  toiljetlä. 
Oanvändbarhet,  f.  leU-iaamattOinuuS,  epä=fä^t» 

tötfi}V§,  fopimattomnuS. 
Oappetitlig,  a.  maiötuntaton,  ruoan^i^alua  1. 

4}alun  tuf)oittaniaton  1.  nostamaton,  tl}mpai- 

fe»ä,  mieltä  fääntäu\i,  n.Hi6ten=mieIincn. 
Oarbetad,  a.  tefemiitön,  toa(miStantaton,  Iait= 

tamaton,  tefemättä  i.  ivalmistamatta  (okipa); 

o— t   guld,   tvalmiStamaton   1.   laittamaton 

fufta. 
Oart,  m.  l^uono  1.  :|3af;a  laji  1.  Taatu,  e^^ä-Iaji, 

e:|3ä=Iaatu;  (elak  vana)  )5af)a  ta^a  1.  luonto, 

^5a^an=ta:t3aifuu8,  fääb^ttötn^^S,  juont,  ttiiia, 

!urt. 
Oartad,  a.;  o.  malm,  e^iä=Iaatuinen  1.  ^a^n= 

laatutuen  1.  »lajinen  1.  »luontoinen  malmi. 
Oartig,  a.  !of;teIematon,   laabnton,   fääbt}tön, 

fiett5^t)betön,  julfea,  e^ä=to[;teUaS  (=^aan),  epä= 

iaabuUinen. 
Oartighet,  f.  fo^tctemattomuuS,  laabuttomuuS, 

e)3ä4aabultifuuv^,  fäabl)tti5mw§,  julfeuö. 
Oartigt,  adv.  fol;tetcmatta,  fot;telemattomaSti, 

fot)teUaiiuubetta,  laabuttomaSti,  epä-laabul 

Ii)eöti. 
Oartistisk,  a.  ctiä^taitceHincu,  tatteeton. 
Oas,  m.  oaft,  feibaS  (=taau),  foSteiffo. 
Oassurerad,  a.  »afuuttamatta  (otewa),  )»a!uut= 

tamaton,  iiH-ihtututtetcn,  »afunbeton. 
Obakad,  a.  leipomatta  (olewa),  kipomaton. 
Obanad,  a.  raia^aamatDn,  )5ertaamaton,  avoa^i-- 

maton,  ummei5ia  oleitia,  tieti3n,  raiwaamatta 

1.  aufai)'cmatta  (oktoa);  på  o — e  stigar,  tiet» 

tiimillä  poluilla,  umpi^poluiffa. 
Obarkad,  a.  pavfitfematon,  paittoamaton,  par» 

Jitfematta  (okuta);  (fig.)  pevfaamaton,  muof» 

faamaton,  l)ö^läämäti5n. 
Obarmhertig,  a.  avmotou,  fäälimätöu,  furfut» 

tekmaton,  julma. 
Obarmhertighet,   f.  avmottomuuS,  fäälimättii» 

m^^8,  julmuu3. 
Obarmhertigt,  adv.  armottomasti,  armotta  1. 

armoitta,  fäälimättä,  furfuttekmatta,  fääli» 
mättömäött;    ha»    Hck    o.    OysUgt   mycket) 


med  stryk,  f)än  f  ai  armottomaöti  fetfäänfä; 
o.  Stor,  armottoman  funri. 

Obducera,  v.  a.  atoata  (auman)  l.tntlia  ruumiöta. 

Obduktion,  f. ruumiin  aamuö  1.  tutlinta,  aiwauS» 
tutfinta. 

Obearbetad,  a.  toalmiötamaton ,  muoHaama= 
ton,  laittamaton. 

Obeblandad,  a.  jefoittamaton,  pclHä. 

Obebodd,  a.  autio,  afumaton,  afnjameton,  afu» 
matta  1.  !t}lmillänfä  olenpa;  en  o.  trakt, 
autio  1.  afujameton  tienoo;  rummen  stå  o— a, 
l;uoneet  oteat  fi}linilläniä  1-  afumatta. 

Obeboelig,  a.  felpaamatou  1.  fopimaton  afua  1. 
ofuttawalft  1.  afumufietft,  joöfa  ei  faata  afua. 

Obebyggd,  a.  rafeittamatta  (oktua),  ralenta» 
maton,  afunnoton;  se  Obebodd  o.  Oodlad. 

Obebyggelig,  a.  fetootou  1-  fctpaamaton  afuin^ 
maa!fi  1.  toiljeltätoätfi. 

Obeden  1.  Obedd,  a.  se  Oombedd. 

Obeedigad,  a.  toanuottamatou,  ii^aitnomaton, 
timlan»tekmätön;  icalaton,  »alalla  toal)tDiS' 
tamaton. 

Obefaren,  a.  fulfematon,  joöfa  ei  fuleta  I.  mat= 
fata  (»aan)  1.  ok  fukttu. 

Obetläckad,  a.  faaötuttamaton,  puf)ba8  (=taan), 
faastatoit,  ^äpäifemätiju,  faaStuttamatta  (o» 
ieiiHt). 

Obefogad,  a.  f^t)tön,  perätön,  oikubeton,  jotta 
ei  ole  oifeutta,  lutoatou;  han  är  o.  att  dö- 
ma i  saken,  ^än  on  oiteubetou  1.  IjäneHä 
ei  ok  oifeutta  1.  tupaa  afiasfa  tuomitfemaan; 
o.  anmärkning,  \tjX)t'6n  1.  peräti)n  muiStU» 
tuS;  o.  beskyllning,  perätön  ftjvttämiuen. 

Obefogenhet,  f.  oikubcttomuuS,  perättDntl)t}6, 

ft)t}ttömi)i}8,  lutoattomuue,  oiteuben  1.  tunjan 

faamattomuuS. 
Obefolkad,  a.  afujameton,  afitjaton,  afumaton, 

lanfaton. 
Obefästad,  a.  linnoittamatou,  hjaruStamaton, 

tvaruötamatta  1.  linnoittamatta  (okiua). 
Obegagnad,   a,   fäl}ttämättä  1.  pitämättä  (ok» 

wa),  fäijttämätön,  pitämätön. 
Obegrafven,  a.  l;autaamatta  (otewa),  t)autaa= 

maton. 
Obegriplig,  a.  fäfittämätöu,  ijmmärtämätön, 

toltntou,  jota  ei  tooi  fäfittää  1.  t^mmärtää. 
Obegriplighet,    f.  fäfittämättömt)l)g,  totlutto» 

tnuuS. 
Obegripligt,  adv.  totfuttomagti,  fe!atx>a8tt. 
Obegräten,    a.   itlutou,   futjnektön,   ft?^neltä 

faamaton,  jota  ei  itfetä;  han  dog  o.,  !^än 

fuoli  h)\)neltälään  faamatta,  l;änen  !uoltuan= 

fa  1.  fuolemaanfa  ei  ittettt}. 
Obegränsad,  a.   rajaton,  rajoittamaton,  ääre= 

tön, määrätön,  määräämätön;  o.  linie,  päät» 

ttjmätön  1.  päätteetön  1.  määrätön  wihva. 
Obegynt,  a.  altamatta  (olewa),  altamaton. 
Obegafvad,   a.    ofaton,    lal;jattomatfi  jäänet, 

tabjaton;    han   är    af  naturen    alldeles    c, 

l;än  on  luonnolta  jäänijt  nmllan  ofattomafft, 

pn  on  peräti  luonnon  tal)joitta. 


494 


Obe 


Obehag,  n.  miclt=^a^a,  pantti,  h?a§tu§;  jagl 
har  o.  deraf,  fxitä  cit  ininuHe  mteIUpaI;aa 
1.  f)arnna. 

Obehaglig,  a.  ir)a§ten=mielinen,  ^rmittincn, 
{)armittan>a,  fuututtawa,  ilfeä,  i;>ai)a,  inf}cit- 
taroa,  teaötcn-IuontDinen;  ett  o— t  ansigte, 
ilteät  fa?'»ot;  o.  trakt,  ^>a^an»näfömen  1. 
lamala  feutu;  en  o.  person,  n)aöten>mie(i= 
nen  1.  f)armiöiuen  ihminen;  det  är  o— t 
att  höra  sådant  om  dig,  ilfeä  1.  tiarmitta= 
toa  1.  I)nrmi  en  fuulla  femmLnéta  finu^ta. 

Obehaglighet,  f.  iraéten  =  micli!>jl)ö,  IjaxmxiiU 
fun§,  krmi,  itfeä  1.  pa[)a  afia,  »aStu?, 
inieli=^af)a,  inie(i4)av:ni;  räka  ut  för  o— er, 
Icbbata  (»taani  1.  faaba  f^armia  1.  mitVupa-- 
l)aa,  joutua  h^agtutfiiu  1.  :|^a()oi[)i^  afiotlnn. 

Obehagligt,  adv.  ilfeäéti,  ^>ar)aÄti,  I)armiUiie8= 
ti;  det  låter  c,  fuuluu  ^al;aBe  1.  ilteältä 
1.  famataHe. 

Obeherrskad,  a.  fjaHitiematcn,  hjaKitfematon, 
;^iUitiemätön,  l;aUitfematta  1.  t)iaitfcmättä  (o= 
len^a). 

Obehindrad,  a.  cetämätön,  CStcetÖH,  !iettämä= 
tön,  ficllcton,  e^^äämätö^;  o.  af  vidare  mot- 
gångar fortgick  han  pä  sin  bana,  eneui» 
:päin  iraétuSten  entämättä  1.  e3teeti5nnä  encnT= 
mistä  waStutfiStvi  ^)än  fäivi  tietänfä  ebelleen. 

Obehindradt,  adv.  entämättä,  eStcettä  1.  e8= 
teittä,  e^-^-äämättä,  ficltämättä;  han  gjorde 
det  o.,  teti  jen  enteettä  1.  tenentään  eStä= 
mättä  1.  (skickligt)  tatcan  taiten. 

Obehöflig,  a.  tar^jeetcn,  tamntiematcn. 

Obehörig,  a.  cifeubetcn,  jctla  ei  ole  cifcutta 
1.  »aitaa  I.  iupaa,  ftwutlinen,  ^^erätcn,  io= 
^>imatcn;  o.  att  döma,  cifeubetcn  tuomitie» 
maan  1.  tuomariffi;  o-  person,  fiicutlinen  1. 
citeubeton  benfi;  inga  o — a  personer  hafva 
tillträde  hit,  mittaan  filruttiiet  ein-»ät  tänne 
^.lääjc;  han  är  alldeles  o.  att  fålla  omdö- 
me i  musik,  Ii  än  on  irallan  io).iimaton  1. 
laiton  1.  taiboton  avtiioStelemaau  foitantoa; 
fr  Obefogad. 

lörighet,  f.  oifeubettomuuS,  ftwuUifuu?, 
Verättömi)i)§,  laittomuus;  jmfr  föreg.  ord. 

Obehörigt,'  adv.  oifeubetta,  oifeubettomaöti, 
laittomasti,  fel^jaamattomaSti. 

Obekant,  a.  cuto,  tuntematon,  hjieraS  (=aan), 
ätfinäinen,  tietämätön,  tietvmätlnt,  cfaama» 
ton;  en  o.  person,  muuau  outo  1.  tunte» 
maton  Iicnft  1.  itnninen;  det  är  mig  o., 
fitä  en  tiebä,  je  on  minulle  1.  minusta  tun= 
tematonta  1.  tietämatijntä;  det  är  honom 
icke  o.,  fe  ei  Itänette  ole  outoa  1.  irievaSta 
1.  tuntematonta;  han  försvann  i  o— a  öd 
hän  fatofi  tietymättömiin  I.  tietämättömiin 
1.  tciUe  tietiimättömitte;  en  o.  författare, 
cuto  1.  tuntematon  firjan-tetijä;  ett  o.  namn. 
cuto  1.  tuntematon  nimi;  jag  var  o.  der, 
din  fietlä  outo  1.  tietämätön  1.  ätfinäinen 
1.  (icke  af  andra  kund)  tuntematon  1.  outo 
är  dll  o.  med  detta  ämne?    oletfo  äffiuöi- 


Obel 


Obe 

nen  1.  outo  1.  tietämätön  fiinä  ainceSfa? 
jag  är  alldeles  o.  med  vägen,  en  eufiufään 
cfaa  1.  tunne  tietä,  tie  on  minulle  tuiti 
tuntematon  1.  cuto. 

Obekautskap,  f.  tuntemattomuus,  outous,  äf= 
ftnäiinuS,  tietämättönn}l)S;  min  o.  pä  orten, 
outouteni  1.  tuntemattomuuteni  niisiä  'ii^ax-- 
!oin;  hans  o.  med  ställningar  och  förhål- 
landen gjorde,  att  .  .  .,  hän  !un  et  tien= 
ni)t  1.  tuntenut  oloja  ja  folitia,  niin  .  .  ., 
f)änen  tietämättömi}ötenfä  1.  äffinäi)t)tjteniä 
elojen  ja  olojen  ful}teen  »aifutti  1.  teti  jen, 
että  .  .  .;  o — en  med  ämnet,  ainceu  tun» 
temattomuuS  1.  tietämättönnn}3,  ätfinäijv^s 
1.  taitamattomuus  aineen  fubteen. 

Obekräftad,  a.  tcbiStamaton,  »aI;ipiStamaton, 
toteuttamaton,  tcbiStamatta  1.  toteuttamatta 
(oletra). 

Obekymrad,  a.  f)UoIetcn,  furuton,  huoletta  1. 
fuvuti  (olewa);  var  alldeles  o.  för  den  sa- 
ken, ole  tt^allan  furuti  1.  f;uoletta  1.  buole» 
tonna  fen  afian  fubteen  L  ftitä  afiaSta; 
lefva  ett  o— t  lif,  elää  f)uoIetonta  1.  furu» 
tcnta  elämää. 

Obelefvad,  a.  fääbi}tön,  fiiircton,  ei>ä=fietoä, 
fitSti)mätön,  ojaamaton,  taitamaton;  ett  o— t 
uppförande,  taitamaton  1.  ojaamaton  1.  e))ä= 
fie»ä  1.  fiiipoton  tätitös. 

Obelefvadt,  adv.  fiiteottomaSti,  fääb^ttömäSti, 
taitamattomasti,  ojaamattomaSti,  e^^ä  =  fi£= 
UMSti. 

Obelefvenhet,  f.  iääbt)ttcmt)l}S,  fiircottomuuS, 
e^ä=fieH)i)t}S,oiaamattomtmS,  taitamattomuus. 

Obelisk,  m.  obeliSti,  tartio^iatfaS  (=aan),  mui3= 
to=t>atiaS. 

Obelåten,  a.  t«^t^mätcn  1-  tl)tl)mätcn;  vara 
o.,  ci  tl}t)t?ä  i.  etta  tl^t^mätöu  (jl)tin). 

Obeläsen  o.  Obeläst,  a.  lutematon,  !irjan» 
tuntematon,  firja^tieboton. 

Obelåsenhet,  f.  firja=tiebottomuuS,  firjau-tun» 
temattcmuuS,  lutemattomnuS. 

Obelönad  o.  Obelönt,  a.  ^lalfitfcmatta  1.  ^i&U 
f  innotta  (cleiiHi  1.  jäänvt),  ^Jalfitjeraaton, 
foStamaton. 

Obemannad,  a.  mie^^nttämätön,  miehitön,  mie= 
flilfä  1.  iräellä  u>avuStamaton,  träetön,  n^äeé= 
tötön;  han  lemnade  fartyget  o — t,  jätti 
laiwan  mieljittä  1.  iräettä  olemaan  1.  mie= 
hitlä  iraruStamatta  1.  miel}ittämättä  1.  ix^äet' 
tömäffi. 

Obemedlad,  a.  iuä^ä^lraratnen  1.  =h?arallinen, 
toaraton,  föoSä. 

Obemält,  a.;  iemna  o.,  heittää  mainitjematta. 

Obemängd,  a.  fefoittamatou,  t>eltfä,  |nlftoi= 
nen,  ^>ul;ba8  (»taan). 

Obemärkt,  a.  I)a»aitjematta,  I)Uomaamatta, 
ättäämättä,  tietämättä,  näf emättä,  f^offaa» 
matta,  tarttaamatta;  näfiimätön,  fetfimätön, 
i)a»aitlematon,  bcfiaamatou;  lefva  o.,  elellä 
näftjmättäl.  fenenfään  tietämättä;  han  smög 


Obe 


Ob. 


495 


sig  bort  o.,  l^än  ^iitri  patoDn  fenen!änn 
tietämättä  1.  äKäämättä  1.  fjoffaamatta  1.  nä» 
feniättä  1.  f)aUMitiematta;  han  lemnade  hela 
saken  o.,  f)eittt  fe{o  afian  tarhaamatta  1. 
l^iicmaamatta;  hans  o— a  lif,  f)änen  fcffi= 
mätön  1.  ()aixHiitfematoii  1.  näf^mätön  1.  f)UO=^ 
maamatcn  clämänfä. 

Obenad,  a.  (um  jisk)  ruotimatta  (cletra),  ruo= 
timatcii;  (om  huret)  jafamaton,  jiafauffeteit, 
jafaufietta. 

Obenådad,  a.  armoittamatta  1.  armoa  faa= 
matta  1.  armaf)tamatta  (oletua),  armon  faa» 
maton,  armoittamaton. 

Obeniigon,  a.  taipumaton,  |)atutcn,  h3a6ta= 
^afoiuen,  nurja,  nurja^mielinen,  !ari'a§  (=aan), 
fuofioton,  eVä=iuoftoIItneu,  VfiWn=fuo^>a;  o. 
att  tro,  tai)jumaton  uöfomaan;  han  är  dig 
c,  I;än  CU  ftuuöe  nurja  1.  nurja=mieliuen 
1.  c^^ä»fuofioIIiuen  1.  ^ia^)an=fno).\-t  1.  farfar, 
t)äueu  mieleufä  on  nurja  1.  palja  1.  muöta 
1.  farfaS  finna  fot)taan. 

^Obenägenhet,  f.  tai)>umattcnntu§,  fjafuttomunS, 
n)a§ta4)a!oifuuS,  :paf)an=lnoV^uu8. 

Obenäget,  adv.  bahtttomaöti,  Jva^ta^fiatoifc^ti, 
nurjat^ti,  unrja=mieItieSti,  nurjalla  mieicKä. 

Obenämnd,  a.  ntmittämätiju,  fanomatOH,  mai= 
nitiematou. 

Obeprjdd,  a.  foristamaton,  foriéteeton. 

Obepröfvad,  a.  foettefematou,  foettamaton,  fo= 
fematou,  et  tnthttu;  du  är  ännu  c,  olet 
triclä  fofematou  1.  fcettetematon. 

Obeqväm,  -lig,  a.  fjaufala,   fo^.nmaton,   f)ait= 

,    taawa,  nja^itntfeKinen;  en  o.  sofia,  fo|.nma= 

;  ton  1.  f)anfa(a  fol^tva;  o- -t  rum,  fcj-nmaton 
l^uone;  o— t  yrke,  ^anfafa  1.  ivaötntjeUinen 
ammatti;  o— t  lif,  iragtuffellinen  1.  I;attal= 

r'  lineu  elämä,  f)anfala  1.  tufata  elo;  (oduglig, 
oskicklig;  lagt.)  felpaamatou,  e^^ä4el\>o,  e^ä' 
^ätöincn. 

)beqvämlighet,  f.  [)anfafnu§,  fo)5imattomuu8. 

.Dbeqvämt,   adv.   f)anfalasti,   fo^pimattomaSti; 

i   vi  bo  så  c,  me  afnmmc  niin   I;an!alaött, 

['  emme  afu  enftufään  mufaivaett. 

ji;)beredd,   a.   hiaruStaimatcu,   itiaruStamaton, 

[:  tualmistamaton;   o.  till   strid,   icarnstama» 

"■;  ton  fotaan;  o.  att  svara,  »araton  tioas^ 
taamaan;  o.  hud,  ixjalmistamaton  1.  mno!= 

',  faamatou  1.  raafa  xiai)ta. 
)berest,  a.  matfuötamaton,  matfoiöa  fäijmä» 
töu;  ett  af  mig  o.  land,  minulta  matfuSta» 
maton  maa. 
.)bergad,    a.   ^^efaStamatta   (oleica),  )5eta6ta= 

maton. 
)beriden,  a.  ratjuttamaton,  ratfuStuttamaton, 
ratfutfi  ojiettamaton,  (utati  ryttare)  ratfagta= 
jatta  oleuja,  ratfaaton. 
Oberoende,  a.  iimllaefa  1.  itjaltan  aUa  cUma' 
ton,  oma=»aItaiuen,  omasfa  n^altaöfa  1.  \mU 
loillanfa  oletea,  itfe^oloinen,  itfenriarainen, 
iriaI[oilliueu,  ira:t)aa;  han  är  en  o.  menni- 
ska,  t;än  ei  ole  feuenfään  njaCaSfa  1.  tvättan 


åtta,  t;än  on  omigfa  hjattoiSfanfa,  on  oma= 
»altainen  1.  itfe=otoiuen  if;mineu;  han  är  i 
o.  omständigheter,  fjänen  otoufa  1.  afian[a 
ciwät  xipn  fencufään  nmttaSta  1.  tat)boöta, 
tjänen  ctonja  1.  titanfa  on  itfe=n?araincn  1- 
loa)3aa;  subst.  n.  oma  ujatta,  oma4rattai= 
fuu§,  ttaltoittanfa  1.  omiöfa  niattoisianfa  Dte= 
minen,  itfenvaraifunS,  itfe=otoifun§;  han  lef- 
ver  i  fullkomligt  o.  af  andra,  t)än  etää 
aiiran  erittänfä  1.  n)a)>aaua  muiben  icatlaS^ 
ta,  lianen  elämänfä  ei  enfiutään  ri^^n  mui8= 
ta  1.  muiben  »raltaSta;  o.  af  allt  detta, 
faitfeen  täl)'dn  fatfomatta,  faifeöta  täStä  eril= 
tänja  1.  l^uotimatta. 

Oberyktad,  a.  fuututon,  maineetcn. 

Oberäknad,  a.  lufematta,  tufuuu  ottamatta, 
tutematon,  tutunn  ottamaton,  ei  ajatettu  1. 
tuuttn  1.  arn^attu  1.  toilr^ottn;  denna  dagen 
c,  tätä  ^Jäilliää  tutematta;  o.  den  omstän- 
digheten, att  .  .  .,  lutuun  ottamatta  1.  ajat- 
telematta fitä  feiffaa,  että  .  .  .;  det  var  all- 
deles o— t,  fe  oli  iraltan  arttjaamatouta  1. 
tuntematonta  1.  obottamatonta. 

Oberäknelig,  a.  avivHtamaton,  tutematon,  jota 
et  iBoi  lufca  1.  tasfea  1.  arirata;  en  o. 
skada,  arwaamatou  toa^into. 

Oberättigad,  a.  otfeubeton,  Jnattuubcton ;  jmfr 
Obefogad. 

Obesatt,  a.;  en  o.  tjenst,  aivouainen  1.  aufi 
otetra  1.  ottamaton  n,nr!a,  icirfa,  jo^on  !e= 
tään  et  ote  afetettu. 

Obesedd,  a.  tatfomatou,  fatfastamaton;  fat- 
fomatta, näfemättä;  köpa  o — d,  ostaa  fat^ 
lomatta. 

Obeseglad,  a.  (med  sigill)  finetttiJn,  finetittä 
tr»a^lvi§tamatta;  (om  haf,  vatten)  ^urje^ti= 
maton,  futfematon. 

Obesegrad,  a.  iitoittamatta  (otewa),  Jttoittama» 
tcn,  jota  ei  ote  irottettu. 

Obeskattad,  a.  »eroittajnaton,  hjeroton,  tee» 
ron  matfamaton. 

Obeskedlig,  a.  taabuton,  ^(\\)a,  roattaton,  ia.' 
toatou,  paf)au  =  tuontoinen,  ^^af)au  =  juoninen, 
))at)au  =  ittinen  1.  =etfinen;  ett  o— t  barn, 
i^al;a  1.  :^at>in=ettinen  tapfi;  det  var  o— t 
af  dig  att  göra  så,  fe  oti  :|?a:^aSti  1.  taabut» 
tomaStt  ftnutta,  että  1.  fun  niin  teit. 

Obeskedlighet,  f.  laabuttomuuö,  ^)aI;uuS,  fja- 
t;an--etfifi)i)8,paf)an=ta^.iaifuuéi,:^jaf)a  ta^^al.  ti)ö. 

Obeskriflig,  a.  fanomaton,  fuhjaamaton,  fefit- 
tämätön,  tertomaton;  en  o.  sällhet,  fano» 
maten  1.  futr»aamaton  autnuö;  en  o.  mängd, 
fanomaton  jcutfo. 

Obeskrifligen  o.  Obeskriiligt,  adv.  fanomat» 
tomaSti,  fanomattoman,  funjaamattomasti; 
o.  vacker,  fanomattoman  l.  »errattoman 
tauni6. 

Obeslutad,  a.  _^3äättämättä  1.  määräämättä  (o= 
letoa),  :t)äättämäti5n. 

Obeslutsam,  a.  e)3ärö,  ef5ärijit»ä,  nevoton,  e)3ä= 
mielinen,  e^jäitenjä,  e^äiteiväinen,  e^säit^!* 


496 


Ob( 


Obi 


ftSfä  1.  far)bcHa  Väätfä  oteira;  (mnkelmodig) 
ipä-ronUiucn,  fntttentcknvi,  borjuwa. 

Obeslutsanihet,  f.  eVäröi)>)ö ,  ej>ä=:nieltn)i)§, 
c;.MifcuHiiu)B-? ,  nercttiMimuö,  i>äättämätti5» 
m\n}i,  tLnmettcimiuö. 

Obeslöjad,  a.  buniuiton,  f)unnutta  1.  fiimniiUa 
:j>cittäiiiättä  (cleiva);  (fiy)  ))eittelemätcn,  n;cr= 
l^camatoii. 

Obesmittad,  a.  faagtuttamatcit,  faa^tumatcn, 
faa^tuttamatta  1.  tartuttamatta  (clciva);  n. 
af  verlden,  maailmac^ta  faa^Stmiiatta,  inaa= 
ilman  faaötuttamatta. 

Obesticklig,  a.  labjcmatcit,  lafiioja  cttamatcii, 
jofa  et  cta  (al)ji>ja,  labjoibin  tt>ietti}mätön, 
lalijcitla  lucittaiiiatcn. 

Obestiglig,  a.  i)leö  1.  ^.^äätle  Väafetnätön,  joeta 
1.  jcnite  et  ölö-?  p'd'å\t,  ionue  1.  jclle  et  ivci 
nouöta  1.  :pääötä. 

Obestraffad,  a.  ranfatfematta  (clcira),  rait!ai- 
fcmatoit. 

Obestridd,  a.  tea§tu§tamaten,  fieltämätijn,  !uö= 
täjiiätön,  et  fteUettn,  tuititu^tcttu;  en  o.  san- 
ning, tva^tu^tamatcii  1.  tunnustettu  1.  mijcn» 
netti?  tctuuö;  lemna  o — t,  jättää  1.  olla 
ticttämättä. 

Obestridlig,  a.  fieltäntätön,  e>.\-tämätcn,  n>a8= 
taan^iancmatcn,  tataifm  ajamaton,  ^H^tfema^ 
tou,  htmcamatcn,  jota  et  Iteltää  1.  eivätä 
(e).\iän)  1.  tiiötää  n.''Ot. 

Obestridlighet,  f.  fieltämättömbllS,  C^äämät= 
tömtiiiS,  tumoamattomuuS- 

obestridligen  o.  Obestridligt,  adv.  fteltämät- 
tä,  e^jäämättä,  fitStämättä,  tr)aötaan=ianc= 
matta,  lieltämättömäétt. 

Obestucken,  a.  et  laBjcttn,  jota  ci  ole  lah-- 
jottu,  fatijomatcn,  lalijomatta  (olcira). 

Obestyrkt,  a.  njabttjiStamaton,  tobiätamaton, 
toteen  näl}ttämätön,  tobiStamatta  1.  »at;toio 
tantatta  (olewa). 

Obestyrsam,  a.  toimeton,  toimimaton. 

Obestånd,  n.  rap^no,  luiunö,  vap1.no4tIa,  hä 
Hni5=ttla,  bäirinniit  tila;  komma  pa  o.,  jon 
tna  1.  tuUa  vappiolle,  joutua  I)ätt.ni3öu  1. 
I)än.nöflc,  raf}.Hnitna,  (lätottä  (=iän);  vara  på 
o.,  oUa  rappiolla  1.  i}ännnneenä  1.  l)än.Mi58^ 
fä;  bringa  på  o.,  Ijäwittää,  jaattaa  rappiot 
ie  1.  bäun!>ön;  rikets  o.,  n)alta=!unuan  rap^ 
pio»  1-  l)äitni5»tila  1.  bäicinn^t  tila. 

Obeställd,  a.  tilaamatta  1.  tinfaamatta  (ole 
toa),  tilaamaton,  bantfimaton. 

Obeståmbar,  a.  mahbotcn  määrätä,  määrää 
mätön,  jota  ei  määrätä  ujoi,  ebeltä  mää^ 
räämätön. 

Obestämd,  a.  määrätön,  määräämätön,  epä- 
määräinen,  epä-tieboefa  clcn?a;  o— t  antal, 
pris,  määräämätön  lutu,  l)inta;  af  o — t  an 
tai,  pris,  määräluiruton,  määrä=l;innatcn 
o.  tid,  määrätön  l.  määräämätön  aita;  tjenst 
ledighet  på  o.  tid,  määrä  =  ajaton  »irfa 
n^apau?;  o — a  löften,  epä=määrätjet  1.  epä= 


tictcijet  lupanlfet;  o— a  uttryck,  epä-toafat 
fet  laufcct  1.  janat;  o— a  förest-illningar 
epä'ioafaijct  1.  määrättömät  ajatufict;  en  o 
karakter,  epä  iiMfaincn  1.  epäröidä  Incnm 
(»ntecn). 

Obestimdhet,  f.  määrättönuni?,  määräämät 
töm^ijS,  cpä--määräiiin'?,  epä  irataifnu?, 

Obestänidt,  adv.  määrättä,  määräämättä,  epä 
määräticSti,  epä^iiHitaiiecti. 

Obeständig,  a.  pi)fi)mätön,  epä  n^rfaincn,  t)ui 
fentcleioa,  tt>ail)cttelewa,  n^aibccUinen,  muut 
teleala;  o.  väderlek,  epä<=n.Mtaiuen  1.  loai 
ktteleira  1.  mnutteellincn  jää;  han  ä 
kärlek,  l)än  en  Imitentelerca  1.  pljfi^mätöi 
1.  epä=n.Hrfainen  ratfanbcéja. 

Obeständighet,  f.  epä  =  ft)afai[uu8,  tfai^cttcfc 
nvrifuuS,  o.  s.  V.  se  föreg.:  lyckans  o.,  cil 
nen  epä=tralaijuue  1.  muuttelcl)ta»ai)uu§. 

Obesuten,  a.  tilaton,  maaton;  den  o— na  ali 
mogen,  tilaton  rabUMä  (=aan). 

Obesvarad,  a.  h^aStaamatta  (olema),  tt)a8ta( 
maton;  o.  kärlek,  n)aeta>tt>UDroton  raffaui 
brefvet  är  ännu  o— t,  tirjecjen  CU  »riel 
UMötaamatta.l.  ci  ole  »vastattu. 

Obesvuren,  a.  n>alaton,  tvannomaton,  tvalaD 
njalmnStamatcn. 

Obesvärad,  a.  l)aittaamaton,  f;aitaton,  rafttt» 
maton,  »aetufictcn,  u^^aiivautumaton;  tva 
ivatta  1.  l;aitatta  1.  baittaamatta  1.  rafitt 
matta  (clciva);  o.  af  prat,  böner,  baitat 
1.  traiivautumatta  1.  ivaStufjttta  1.  rafitu 
jitta  jnoru4nit)eic-ta,  rntoutfic^ta;  helt  o.  b: 
han  två  tunnor  rag,  ivaltan  traStutlCtta 
loaiivatta  1.  juruti  bän  fantoi  faffi  timnljr 
ruttita;  helt  o.  . ■sparkade  hau  di'n  nedslag 
bomben  i  vallgraf\en,  irallan  juruti  I.  bu 
Ictta  1.  mistään  buolimatta  1.  anrclcmat 
liän  potlafi  jen  paisfatuu  pommin  iiMUth 
UMUtcon;  (ledig,  utriuhjeiij  tcu^cä  liitteine 
luontea  1.  luontcira,  nuortca,  linfaS  (=ffaai 
jnjunvi;  han  har  o.  Iialln.ng,  l;än  on  Ii 
faS  1.  fcn>eä  clcnncltanja. 

Obesökt,  a.  fämnättä  1.  !atjcmatta  (oleiva 
jäämät),  täl}mätöu;  hau  lemuade  intet  stä_ 
o.,  t)än  ei  jättänpt  mitään  paiff aa  1.  mi 
jään  paifaSja  l:äi)mättä,  ci  jäänijt  fitä  pa 
\aa,  miefä  hän  ei  tät)ni}t. 

Obefad,  a.  jijömättä  1.  jljöttämättä  (otcw 
jliöttämätön;  hagen  är  ännu  o.,  t^afa 
nnclä  Ulottamatta  1.  eluEfain  f^ömättä  1.  f 
tämätönnä. 

Obetagen,  a.  eétämätön,  ficltämätcu,  epi 
mätön,  lunjallinen,  estämättä,  ftcUämä) 
epäämättä,  ellen  »alta;  det  är  dig  o— 
ftnua  ci  estetä  1.  tiellctä,  jinuUa  on  toa 
1.  lupa;  honom  likväl  o — et  att  i  doa 
söka  ändring,  ollen  l^äncllä  toti  »alta 
lupa  ^atea  muutosta  tuomicbon,  bäntä  I 
teufaan  estämättä  1.  epäämättä  l;afema 
tuomion  muutosta;  han>   rätt  honom  o— 


Ob  e 


Ob 


497 


f;änen  oifeuttanfa  1.  toaltaanfa  estämättä,  eö» 

teettä  f;äncn  cifeubeHeitfa  1.  hjaUatlenfa. 
[Obetalt,  a.  maffamatta  (olehja),  maffamaton; 
I     skulden  är  ännu  o.,   toilta  oit  tokVd  mah 
\     famatta. 
Obetingad,  a.  cI;botoit,  vajatoit,  määrätön,  tut= 

fimätön;   o.   rätt,   frihet,   ef)botcn    otfcitS, 

ipa^jaug,  määrätön  irtapauS,  rajaten  otfcu^^ 
'Obetingadt,  adv.  ebbottomaött,  ef^boitta,  etjtoja 

:|>anematta,  tiufunättä. 
jObetsad,  a.  ^.ntiaaniaton,  ^.ntiaamatta  (olenja). 
iObetslad,  a.  iuitfitLHi  I.  fuitfetcn,  fuitfitta  1. 

fuietamatta  (cicma),  fniötamaton. 
[Obetvingelig,  a.  jatfamaton,  iroittamatcn,  ma» 
!     fentamaton,  jota  et  icoi  mafentaa  1.  luoittaa 

1.  »allata  (-taan). 
lObetydande  o.  Obetydlig,   a.   niär;ä=^3ätöinen, 
[     lDä()ä=arirDincn,  turf;a,  mitätön,  tDäI;äinen, 

lBä^än4aincn,  turt^atlinen,  mufamaton;    en 

0.  summa,  turlja  1-  n)äi)än4atnen  1.  wlU 
Ikäinen  fnmma;  en  o.  landsträcka,  ivä'- 
l)än4atnen    1.   toäfiätncn    1.   )r»ä[;ä4\itöincn 

1.  mitätön  maifema;  en  o.  man,  lvä[)ä=ar= 
tccinen  1.  luä^^yitöinen  1.  turt}a  mies;  o— a 
orsaker,  mitättömät  1.  tnrljat  1.  toä[)äi[et  1. 
lt»äf)ä=^ätöil'et  fl}t)t;  det  fins  o — t  qvar,  on 
Jrät^äifen  1.-  tnrl;a  I.  f;inHa  jäleHä. 

Obetydlighet,  f.  ^^^äI;ä4^itöi[t)^)e,  l»äf}ä=arlrDt= 
fnu§,  icä(;ä  1.  >r»ä()ätncn  anuo,  mitättönn)i)S, 
h)ä^än4aiinnS,  icäf)äinen  1.  luät^i^^ätöincn 
afia;  det  är  för  honom  en  o.,  fe  on  l;ä= 
nclle  »äfjäinen  I.  llH^{^i4^ätöinen  afia,  fe  on 
I;äneKe  1.  [;änc6tä  )Däl;ä4^ätöiötä  1.  »i»ä()äötä 
arnjoSta;  allehanda  o— er,  faifen4aiöta  tnr» 

i    l^aa  1.  toä()ä=^ätöiStä  I.  mitätöntä. 

iObetydligt,   adv.;   o.    större,  I;iu!an   1.  r;in!= 

;    iatéta  1.  i»äf)äifen  1.  toäf)äi§tä  1.  :i)iffnista  1. 

I    l;itniéta  ifompi. 

pbetäckt,  a.  ^.peittämätön,  :t)eitteetön,  atoonai» 
nen,  )jeittämättä  1.  :|)eitteettä  (otetoa);  (om 

\    ston)  agtuttamaton,  astuttamatta. 

lObetänksam,  a.  ajattelematon,  mietttmätön, 
toaromaton,  malttamaton;  jag   var  nog  o. 

;    att    lofva    det,    olin    l\)ii'i    ajattelematon  1. 

>  malttamaton  fitä  Inpaamaan;  en  o.  hand- 
ia ling,  malttamaton  1.  miettimätön  1-  ajatte» 
'    lematon  tijö;  ett  o— t  ord,  miettimätön  1. 

ajattelematon  1.  tvaromaton  fana  1.  ^mf)e. 
Obetänksamhet,  f.  ajattelemattomuus,  matt= 

tamattomuuS,  miettimättömij^S,  tcaromatto» 
;    mnuS. 

lObetänksamt,  a.  ajattelematta,  malttamatta, 
i  icaromatta,  ajattelemattomaSti,  malttamat» 
\    tomasti. 

Obetänkt,  a.  se  Obetänksam. 
Obetänkt,  adv.  se  Obetänksamt. 
Obevakad,  a.  toartioitfematta  1.  vartijatta  (ole= 
I    toa),  tijartioitjematon  1.  vartioimaton,  \\\n^ 
!    tijaton,  roaI}bitDn;  ett  o— t  läger,  vartija» 

>  ton  1.  vartioimaton  leiri;  (som  ej  ger  akt) 

Svenskt- Finskt  Lexikon. 


vaarin^ottamaton  1.  =)3itämätön,  malttama= 
ton;  en  o.  själ,  vaarin»^3itämätön  1.  malt= 
tamaton  mieli;  ett  o— t  ögonblick,  maitta* 
maton  1.  vaariin  »ottamaton  l;etti;  (Ingt.) 
valvomaton;  ett  o— t  testamente.  Valvo» 
maton  testamentti. 

Obevandrad,  a.  outo,  cfaamaton,  tottumaton, 
fotematon,  oir^iton,  tietämätön;  han  är  o.  i 
den  vetenskapen,  liän  on  ftinä  tieteeSfä  outo 
1.  äf tinainen  1.  fcf omaton  1.  tietämätön. 

Obeveklig,  a.  jäiitfä,  järfäfitämätön,  tai))nma= 
ton,  taivuttamaton,  nuiöntiinuitön,  liifntta» 
maton,  (ofursonlig)  Ic).^pmnätön,  l;eltmnätön; 
han  förblef  o.,  t)än  inift}!  jävffänä  l.  jär» 
fäl;tämättömänä  1.  mvöntijnuittömänä;  ett 
o— t  hjerta,  jätjttä  I.  fova  1.  taivuttama^ 
ton  1.  liifnttamaton  1.  Ijeltiunätön  fi;bän. 

Obeveklighet,  f.  jäl)tfl}l)S,  järfäl;tämättömiJljS, 
tai).>umattomnuS,  mijönttjmättömvijS,  Ie)3p^== 
mättömi)t)S. 

Obevekligt,  adv.  jäljfäSti,  järfäl;tämättä,  mt?ön= 
tljmättä;  o.  sträng  domare,  järta(;tämättö= 
män  1.  armottoman  1.  le^i^s^mättömän  fova 
1.  anfara  tuomari. 

Obeviljad,  a.  ml}öntämättä  1.  mliönni}ttämättä 
(oleva),  ml}öntämätön,  mvönnljttämätön,  fuo» 
maton,  antamaton. 

Obevisad  o.  Obevist,  a.  toteen  uätittämätön, 
tobistamaton,  tobistamatta  1.  toteen  nätjttä' 
mättä  1.  toteen  faamatta;  den  satsen  för- 
blir o.,  fe  mietelmä  1.  \>\i\)t  :|.n)f^t}  toteen 
nälättämättä  1.  tobistamatta. 

Obevislig,  a.  toteen  faamaton,  tobistamaton, 
jota  ei  voi  tobistaa  1.  faa  toteen;  det  för- 
blir o— t,  fe  ')f'Oi\\)\)  toteen  faamatta  1.  tobista» 
mattomana. 

O  be  vittnad,  a.  tobistajitta  1.  vicraS»mie]^ittä 
(oleva),  tobistamaton. 

Obevågen,  a.  e^^ä=fnofiollinen,  fuofioton,  Iem= 
metön,  nurja,  nurja=mielinen. 

Obevågenhet,  f.  ef.\i»fuofio,  e))ä=fuofioIlifnuS, 
fuofiottomuuS,  nurjnnS,  nurja»micliit}i)S. 

Obeväpnad,  a.  afeeton,  afeitta,  Varustamaton, 
varuStaimatta;  med  o— t  öga,  varuSteet= 
tomin  filmin. 

Obevärad,  a.  se  föreg. 

Obildad,  a.  fivi§ti}mätön,  Valistumaton,  jofa 
ei  ole  fivisti}ni}t  1.  valistunut;  (ofonnad) 
luvaton,  muoboton,  muoboStnmaton. 

Obillig,  a.  fo^tunton,  fuunnaton,  tavaton,  pt^ 
rätön,  liiaEinen,  miettinen,  väärä;  du  är  o. 
i  dina  fordringar,  ei  ole  tol;tuutta  Vaatt= 
muffisfafi,  olet  fol)tuuton  1.  ylellinen  1.  pC' 
rätön  VaatimnlftSfafi;  var  icke  o.  emot 
mig,  elä  ole  !ot)tunton  1.  tavaton  1.  perätön 
minna  !ol)taan  1.  !ot)taani;  det  är  en  o. 
begäran,  fe  on  fo^tunton  1.  liiaöinen  1.  ta- 
Vaton  anomus;  det  vore  o — t  att  begäi-a, 
olifi  lol^tnutonta  1.  fjerätöntä  1.  väärin  anoa^ 
f  aan;  o— t  pris,  ijletlinen  1.  fuunnaton  1. 
tavaton  lointa, 

63 


498 


O  bi 


Obs 


Obilliga,   v.  a.  so  Missbilliga. 

Obilligliet,    f.   fo[)tuuttcmuuS,   ta>Dattomuii6 

l)Ie[(i)'t)i}S,  lcään}l}S;  det  vore   en  o.   af  mij 

att    fordra   det,    fe    ctifl   iniliutta    foI)tUUtta 

Iraltaan  1.  fol^tiiittoitta  fitä  umattataaii. 
(Jbiliigt,  adv.  fcI;tuuttomaäti,  fo[;tuubctta,  ijkU 

lifcSti,  liialliieöti;  o.  dyr,  sträng,  vleEtfen 

1.  !of)timttcntan  1.  fuimnattcman  UUiS,  hwa. 
Objekt,  11.  Qvremål)  cfinc  ('Ceit),  fol;bc  (-tcen), 

fol^taama;    (gram.)    toI;be,   foljttuc    (=ccn), 

!o]^bc=fana. 
Objektiv,  a.  (gram.)  fcbtecötncn ,  M)tincctlt= 

nen,  !o(}taincn;    (åakudlig)    uIfo  =  fo()tainen, 

efinccflinen,  ermcincn,  cfineiefä  olenja  I.  nä= 

fi;trä;   (filos.)  järft4''eräincn,  uIfo=!of)taineH, 

viei§=afinlltncn,  i)IetS--pevu§teeUinen,  i^Ieiiien. 
<')bjéktivgias,  u.  Dtjettuin4afi ,  ^crä-faft,  efi 

nci§=  1.  foIibe4a(i. 
Objektivitet,  f.  eftneiii}l)ö,  eftnccllifvi)?,  ulfo 

fcl)taiuin§,^(ciö»aftaUifnne  1.  =:|3eruötceIIiinuS, 

järft4^evätii)ii§. 
Objuden,   a.  fntfnmaton,   fäöfemätön,   fntin= 

matta  1.  lähtemättä  (jätetti)  1.  oleiva). 
Oblandad,  a.  fcfoittamatcn,  (cfcittamatta  (ote- 

ira),  :|.ni[}ba§  (4aan),  )JcIffä ,  filffoinen;  o. 

siki.  ^Mil)taat  jl)lrät. 
Oblankad,  a.  {'iitloStamatpn,  lanHaamnton. 
Oblat,  n.  c^faatt,  i3^itättt,  ri^tVt  leipä. 
Oblatask,  ni.  In)tätti4cufa  1.  »vafta. 
Oblattallrik,  ni.  öntättt  (antanen. 
Oblekt,  a.  h>alfaii'cmatpn,  umali^Stamaton,  waa- 

lentamateu,    baaliStnmatLMt,    nmlfaifematta 

(detta). 
Oblid,  a.  lemmcti>n,  ttjl^,  nnvja,  armoton,  iratjn, 

l;efftmätön,  tuofioton;  o.  nppsyn,  toatjn  1.  tt)Ii) 

I.  Icmmetlni  muoto  1.  fa«acn4uonto. 
Oblidhet,  f.  (cmmettömm}§,  ti)ti)i)e,  fuofiotto= 

mun§,  epä^fnofto. 
Oblidkad,    a.    tepl)ltämättä    (oUnra),    (ep^ttä-- 

mätön. 
Oblidkelig,  a.  leppijmätön,  fottjittamaton,  lau^* 

tumaton,  beltiimätön;  o.  strängbet,  (e^Jpp= 

mätiin  1.  lanf^tumaton  fottun?. 
Oblidkelighet,  f.  Iep^t}mättiJnn}VS,  Iau[jtumat= 

tomune. 
Oblidkeligt,  adv.  (e)5^l)mättä,  Ieppl)mättömää= 

ti;  o.  sträng,  Ie)>pl)mättömän  towa  1.  anfara. 
Olilidt,  adv.  lemmettä,  lemmettijmästt,  t^(v8= 

ti,  nurjasti,  jnofiotta. 
Obligation,  f.  (förbindelse)  h5eIWDttilUUél,  ftsel» 

n^oituö;    (sedd,  fih-sknfning)    h)elta'']eteli, 

(skuldsedel)  ttielfa=firia. 
Obligatorisk,  a.  fitowainen,  ttJÖIttämätiJn,  Wel» 

woUincn. 
Oblik,  a.  e^jä^uora,  toiino,  »iiSto;  o.  vinkel, 

luino  1.  Iciiéto  {nlma;  o.  ca.sus  (casm  ohli- 

qTlUs),    fltDU^ftja. 

Oblyg,  a.  jutfea,  I)äpcämäti.n:,  r)änn)tön. 
Oblyghet,  f.  jutteuS,  liäiin)ttömi}V^- 
Oblygt,   adv.  jnlfca^ti,   liäpeämättä,  ()äan)tti3« 
mäeti. 


Oblött,  a.  liottamaton,  liottamatta  (olewa),  ii 
toamaton,  litoamatta,  faStnmatou. 

Oboe,  m.  oboi,  f)oboja. 

Oboist,  m.  oboisti,  oboin=foittaja. 

O  bonad,  a.  tvaI)aamaton,  itaboittamaton. 

Oborstad ,  a.  I^arjaamaton,  fuftmaton,  ijcix 
jaamatta  (olettaa);  (fig.)  pevfaamaton,  I)ifii 
täämätön,  ruofoton,  fiiircton,  tin-feä,  fiistitön 

Obotad,  a.  Vaarantamatta  (oterea),  pavantamatcn 

Obotfärdig,  a.  {atumaton. 

Obotfärdighet,  f.  fatumattotnnnS. 

Obotfärdigt,  adv.  fatumattomaéti,  fatnmatta. 

Obotlig,  a.  il-^iaranematon,  ^mvantumaton,  nnt 
tamatcn,  jota  ei  njoi  1.  on  mal;boton  ^lavan 
taa;  o.  .sjukdom,  )>aianematon  tauti;  o.  skfi 
da,  auttamaton  ttabinfo. 

Obotlighet,  f.  ^lavancmattomnu?,  ^.''arantumat 
tomnnS,  anttamattomuu*. 

Obotligt,  adv.  ^^avautumatta ,  ^vivancmattc . 
maJti,  auttamattcmacti. 

Obroderlig,  a.  ci  tvcljcUiuen,  trcIjeHe  fo)^ima^ 
ton,  n^eii'4\ittciucn,  tvciffoubeton. 

Obrottslig,    a.  (fri  fur  brott)    rifoffeton,   UUl^ 

teetön,  viffomaton ,  »il^Mtön;  (som  ej  bry 
tes)  riffomaton,  ujilpitijn,  nnrf)cetön,  nni^. 
tcotcn;  o.  lefnad,  nutjtcctou  1.  tvil).ntön  1 
rifotfcton  elämä;  o.  vänskap  och  trohet 
nnlpitön  1.  nu[)tecton  1.  riffomaton  l)8tän.n)^i 
ja  nstoftiinns. 

Obrottslighet,  f.  rifcfiettcmuuS,  viffomatto 
muuS,  nnlpittiimvi}S,  nubtccttomuuS. 

Obrottsligen  o.  Obrottsligt,  adv.  nufiteetto 
maSti,  ttit^jittijmästi,  viffcmatta;  och  skal 
jag  allt  detta  o.  hälla,  ja  otcn  mtnä  nu^^ 
tecttomasti  1.  UMlpittiimäéti  tämän  ^itätrJ 
1.  täsfä  ).n}lt)ttä  1.  tätä  nonbattaiva;  lefvi 
o.,  elää  nul)teettoma§ti  1-  wiipittijmäeti  1 
rifoSta  tctcmättä. 

Obrukad,  a.  fäi)ttämäti.^n,  ).ntäinäti.Mi,  tä«ttä 
mätta  I.  ^.ntämättä  (otetra);  (om  jord)  irit 
jetemättä  1.  mnoffaamatta  (olenja),  triljele 
mätön,  raatamaton. 

Obrtikbar,  a.  (om  jord)  Uiiljctfä  1.  iriljeltä 
n^äffi  felpaamaton,  jota  e  i  faata  itiljellä> 
se  Oanvändbar. 

Obruklig,  a.  fäi)ttämätön,  jota  ei  fäiUetä,  ta 
liiasta  tuftut  1-  jääui)t;  ett  immera  o — 
ord,  ni)f^jänfä  fä^ttämätiin  fana. 

Obrunnen,  a.  ^.^alamatta  (olenia),  ^jalamaton. 

Obränd,  a.  :|.'ioIttamatta  (ole»a),  )3olttamaton. 

Obscen,  a.  tövfeä,  ruofoton,  rietaS  (-ttaan)' 
I)änn)tijn. 

Observanda,  n.  pl.  tarfattatoat,  ^uomattatBflt 

Observans,  f.  nsfcfain^noubatuS,  fääntöjei 
nonbatnS. 

Observation,  f.  tt)aavin=  ottamuS,  ftattainto 
buomauS,  tavfaStuS,  tarffaama,  t)anHiitiema 
feffimä,  oiitaUnS,  mcrfitiemä,  mcrfti;  astro 
nomiska  o— er,  tä(iti=tieteeUi)et  »aarin=otta 
muffet  1.  bauiainnot;  han  gjorde  sina  o— er 


Obs 


Ock 


499 


curaUcU,    tefi   merftiänjä   1.   muiétutuffia, 
tav!a§teli,  ir>aariiu=ctteU. 
Observationsförmåga,    f.    f;uoniauS  =  H)oima  1. 
4a{)ia,  {;a»ainto=UHnma  1.  =taito,  waarinetta= 

Observatör,  m.h)aarm=cttaja,!atfoja,f;aiuaitrtja, 
I;iicmat(ija,  tavftaaja,  teffiiä,mevfitfiiä,tutfija. 

Observatoriiim,  ii.  obfertBatorio,  täf)tt  =  tovnt ; 
magnetiskt  o.,  maueitiflhien  obfevttjatorio. 

Observera,  v.  a.  (gifoa  akt.  på)  maariin^ottaa, 
ttjaartHa  1.  filmiiUä  ^)ttää,  tavfaöteUa;  (an- 
ställa ruii)  uiaaviin=ottaa,  oilcaltaa,  fatfeKa, 
fatfaötetla;  (varma)  Ijawaita  (»tfen),  f)uoma= 
ta  (man),  tetfiä;  (efterlefva)  a>aariin=ottaa, 
ncubattaa,  feurata  (man);  jag  o— de  icke 
honom,  en  treffannut  1.  f;nomannut  f;äntä. 

Obskur,  a.  ).nmeä,   tumma,  fjämävä,  e:t.Hi'ieI= 

'  ttä;  (om  person)  I)afpa,  alhainen,  ix)ä^ä= 
^nitoinen. 

.Obskurant,  m.  tvaIon=tDU;aaja,  toalistuffen  tou 
[)aaja  1.  favfaötcUja,  :piraei}ben  l}ötättä,  obö» 

;     {'uranttt. 

Obskurantism,  m.  walDn=lDt[;a,  tDaUötuS=toif;a, 
ftaUstutfen  tt)it)aaminen  1.  tcaStuStuö,  obsfu^^ 
ranttifuuö. 

Obstruerad,  a.  itmmeHa  1.  fotoalla  cfeiua. 

Obuden,  a.  se  Objuden  o.  Oombedd. 

Obunden,  a.  fitomatta  (oktta),  fitomaton,  ial)-- 
Iccton,  iraUoiEinen;  en  o.  hund,  fat;Ieeton 

!     foira;  (ej  förpUgtad)  fitoumatou,  fitoumatta, 

i     tcapaa;   o.  af  några  löften,  mi[;iutään   [u= 

I     pautfiin  fitoumatou;   o.  stil,  jnora^fanaiueu 

}     hrjoitus. 

[Obygd,   f.  (obebyggd  ort)  erä=maa,  antio,  au= 

'    tto=maa. 

Obyggd,  a.  rateutamaton,  rafeunufietcu,  ra- 
lentämättä  (oteiiut). 

(Obytt,  a.  ivaiI;ettamaton,  toaUjett^ni^itta  (oIe= 
Wci);  de  ha  alltid  ngt  o.  med  h  varandra, 
Ijeittä  DU  anta  tetemietä  toinen  toijenja  fauö= 
fa  1.  jofu  fana  toail;ettamatta  1.  fanomatta; 
jag  har  ingenting  o.  med  honom,  ei  mi= 
nun  ote  t;änen  fauöfanfa  mitään  tefemiötä. 

.Obiiddad,  a.  tefemätön,  forjaamatou,  !ot)en= 

tamaton,  tefemättä  (ote»a). 
Obäka  sig,  v.  r.  iveufaitta,  ttengotetta,  ivän» 
fäillä,  tceifaitta,  »cifistettä,  riefiötetlä,  wix^ 
naitla. 
Obäke,  n.  u^cuMe  (ecu),  Téntäk  (=een),  jl}f;ml:}rä, 
fotf)0,  foljo,  juttu;  ett  o.  till  karl,  miet^cn 
julfu  1.  totjo,  mtes  fot^o  1.  tocnfale,  aita 

'  fott)o  1.  föntäte  miet)elfeeu;  (elak  menniska) 
roitale  (-=een),  teänfale,  fc^jä. 

[Obäklig,  a.  löntifäö  (»ffään),  ti5m)>etä,  tjonta= 

f     to,  jänteä,  jufeä,  julman  ifo  1.  :t5affu. 
Obäkligt,  adv.  t;ontato8ti,  !i3ntif£äästi,  fömpt'- 
täStt. 

-  Obändig,  a.  l^uima,  l^ittttijn,  t;itlitfemäti3n,  waU 

taton;  (om  hästar)  inattaton,  äffi),  t)uima. 
Obäudighet,  f.  ^uimuuä,  ^tUittijm^i^ö,  luallat- 

f    tomuuö. 

1 


Obändigt,  adv.  f)nima?ti,  t}uvia8ti,  l^itlimättö- 
mäöti,  t;iUitfemättä,  roaltattomaött. 

Oböjd,  a.  taivuttamatta  (oteica),  taiiinitta' 
maton. 

Oböjlig,  a.  tai^jumaton,  jäljffä,  jäufcä,  uninfeä, 
lanfea,  jutenxt;  (om  person)  tt}imeä,  tai^nt= 
maton,  nu)önt«mätön,  iät)ftä,  tanfea;  (gram.) 
fijoittumatcn,  taif.nnnaton. 

Oböjlighet,  f.  taipumattomnuö,  jäi)tf'l)i)8,  tijr^ 
mei)S,  o.  s.  v. 

Oböjligt,  adv.  jäi)fäéti,  t^vmeäöti,  jntetcaöti. 

Occident,  m.  täufi-maailma,  tänfi-maat,  tän= 
tt'mö. 

Occideutalisk,  a.  Iäntei8ti>n,  tänfi-maibcu  1. 
»maailman,  tänfi^mainen. 

Ocean,  m.  ltmlta=meri. 

Och,  konj.  ja;  vid  nekningsordet  nyttjas  än- 
deisen =tä;  far  och  mor,  ifä  ja  äiti;  han 
gick  och  kom  icke,  t)än  meni  eifä  tullut; 

0.  hvarken  jag  eller  han  trodde  det,  eulä 

1.  ia  en  minä  eifä  f)än  us«fonut  fitä;  da 
gingo  tvä  o.  två,  t}e  menin.\it  faffittain  1. 
faffitetteu  1.  falfi  ja  faffi;  kom  o.  se,  tute 
fatfomaan;  gå  o.  säg,  mene  fanoraaau,  me' 
ne  ja  fauo. 

Ochristlig,  m.  fl.  se  Okristlig,  o.  s.  v. 

Ociviliserad,  a.  filcisttjmätiju,  fääbl)8tl?mäti5u. 

Ock,  konj.  nUjiJö,  mt)iJ8f'in,  fanSfa;  uttryckes 
ofta  med  slutpartikeln  =fin;  så  o.  med  di- 
uom  anda,  niiu  mt}ö8  finuu  f)eufefi  fanöfa; 
detta  är  o.  en  villfarelse,  tämäfiu  on  1. 
tämä  on  mt)ö§  erf)etl)8tä;  han  är  rik  o., 
t)äu  on  rifaSftn;  jag  o.,  minäfiu,  minä 
mljöö;  tiden  är  o.  redan  inne,  aifa  oufiu 
1.  m^ö8  onfin  1.  ml?ö6  on  jo;  hvem  det  o. 
vara  må,  fula  ;^i)iDänfä  1.  tat;anfa  1.  ifinä 
otfoonfin,  olioon  filte  fufa  f)i)t«äuiä  1.  tal;^ 
toufa;  ehvad  man  o.  må  säga,  jo8  mitä  I- 
iuaiffa  mitä  fanottaneefiu  1.  fanottaloonfin; 
om  o.,  jo8f'o,  joSfoliu,  joä  et; la  1.  »?ailfa; 
om  o.  han  är  rik,  jo8lo  oufin  1.  jo8  tcai!' 
fa  onfin  rifaS;  om  o.  den  vore  ännu  stör- 
re, jo8  1.  joöfo  fe  otift  toietä  ifompifin. 

Ocker,  n.  wääxä  tKoitto,  forfo-teoitto ,  liifa 
tv^oitto  1.  lorlo,  icoiton  ^t)l)uti5;  lefva  af  c, 
elää  tocitoSta  1.  »äärä8tä  iroitoSta  1.  Kou 
ton  ^M^ijnnittä. 

Ockra,  v.  n.  ottaa  1.  fiSfoa  liifaa  1.  tcäärää 
fovfoa  1.  tooittoa;  o.  på  ngn,  fiöfoa  liifaa 
iwoittoa  1.  i)i)'6t\}'å  j.fuSta,  elää  j.lun  lim-- 
lolla  1.  ]^l)i)b:9llä. 

Ockra,  f.  tttäri=multa,  metalli=mnlta. 

Ockrare,  m.  fovon»li8fuvi  1.  =!i8foja,  ti8fuvi, 
n^oiton^^^tttäjä,  forfomuö. 

Också,  konj.  se  Ock. 

Ockupation,  f.  ujatloittamuS ,  tt5attaaminen, 
omaffi  ottaminen;  miebittäminen,  miel^ittjs, 
miet)illä  1.  wätM  tätjttäminen;  ajau  wienti 
1.  menelfi;  se  följ.  ord. 

Ockupera,  v.  a.  (taga  i  besittning,  bemäktiga 
sig)  cttaa  omatfeufa  1.  tvaltaanfa  1.  ivaltoi^ 


500 


Oda 


l)m\a,  ivWä  ivattcitiinia,  umUata  (4taan\ 
iradcittaa;  (liesätta)  täuttää  1.  ivaUata  ii\i= 
cUä  1.  iiiicInUä,  nucfnttää,  ivattata;  (sijssel- 
sätta)  cttaa  1.  toicbä  ajan,  antaa  tl)i5tä,  :|.n= 
tää  tX)i^\'L 

Odal,  n.  nla^^all?=■maa ,  cmi§tit6  =  niaa,  cman» 
tafehien  1.  cma  ntaa  1.  tifa  1.  cmaiiuu?. 

Odal  bonde,  m.  tra^^aa  =  taIcQincn,  ciiu?tu8= 
tatcttinen,  tro^^aa  1.  ttfeuäincn  taUMt4^oifa, 
:|:crtntö=taicllinen. 

OdallViliet  f.  :|)eviiitö=fartancn  irercn-iiM^^auv, 
)jcvintcti(an=tiM^au§,  cmiStuS'-iraVau^. 

Odalgods,  n.  ^.^evhttö-favtaiio,  fta^\iu8=favtanc. 

Odalgrufva,  f.  iranba  fahrcsi,  ^ieri=faittoS. 

Odaljord,  f.  (kameral.)  iva^jaa^maa,  :)}cnntö= 
maa,  omiötuS^maa. 

Odalman,  m.  ira^>aa  ttlan=  1-  inaan^cmiötaja, 
jvm^?aa=taIcUinen. 

Odalcjvarn,  f.  iTjapaa-maan  nu/dv,  lvcvcii>lva^ 
)ifo.a  intiHt). 

Odalränta,  f.  maa=trevo,  iimfituis^ircrc,  ira= 
:paa=inaan  »cvc,  cmi§tu§==irero. 

Odalrätt,  m.  Iääni»ercu'lvn^Hiu8,  Iääniti}§= 
tvaipauS. 

Odaläng,  f.  tvanfja  niitti},  ^^cl•i=niitt^}. 

Odaterad,  a.;  o — dt  bref,  anto4Hiilxiätön  fivje. 

Ode,  f.  o.  n.  h)irrt=lanlu,  Jteiiun-nnc,  »eiju. 

Odekorerad,  a.  fcrisitamaton,  fcviételematcn, 
fcriétuffetcn. 

Odelad,  a.  jafamatcn,  fotonainen,  jafamatta 
(cleftja);  o.  aktning,  tätjbeUinen  funnicitu^. 

Odelbar,  a.  ja!aumatcn,  jafamatcn,  jota  et 
hJOi  jafaa;  talet  är  o — t  genom  tva,  hlfu 
cn  fafiben  1.  fafibelta  jafamatcn;  (om  krop- 
par) jafaumatcn. 

Odelbarhet,    f.   (kroppars)  jafanmattcnuut?. 

Odenssvala,  f.  (ciconia  nujra,  svartstork)  muSta 
fjaifara. 

Odiös,  a.  trii(iattatoa,  inl^ettaiva. 

Odisciplinerad,  a.  htriin  tcttltmatrn,  fnvitcn, 
funncstuttamaton,  i^Hivjaantumatcn. 

Odjur,  n.  :|>etc;  (cidunder)  biilxnö,  fcittc. 

Odla,  v.  a.  iinljellä,  vaataa,  tac-U\ittaa;  (fig.) 
hjiljeltä,  f)arjcittaa;  o.  mossar,  iriljcUä  1. 
vaataa  icita;  o.  säd,  lin,  vin,  unljcUä  i. 
faötoaltaa  eioa,  :t}cllan>aa,  iritna  =  ).niita;  o. 
konster  och  vetenskaper,  UnljcUä  1.  f)ar= 
joittaa  taiteita  ja  tieteitä;  o.  ett  språk, 
»iljeCä  1.  fitotötää  1.  fiewentää  1.  mncbc§= 
taa  !ie[tä. 

Odlare,  m.  tDtfjelijä. 

Odling,  f.  iinljelöS,  tinljeh),  raabanta,  raabe 
(=teen),  fa§iratu6;  (fiij.)  unIjeUjö,  I,iarjoitufs 
o.  af  ett  kärr,  fitcn  raabe  1.  n.nljeh}  1.  rpil= 
jiclemincn;  (uppbruten  mark)  vaabc?,  :):erfii>, 
raabc=maa,  iinljeh)§=maa,  unlja=maa;  o.  af 
räg,  hampa,  rufiin,  l^ani^nu  unljclijö  1.  !aS= 
»ratuö;  konsters  o.,  taiteitten  unljeh}ö  1. 
^arjoituS;  själens  o.,  fielun  n?iljeh}8  1.  ju 
iriSt^?;  språkets  o.,  ficlen  nnljetpö  1.  fie= 
WennljS    ).    ftn)i?tt}§;    det    finska    språkets 


Ody 

nuvarande  odling  (uppodlade  tillstånd),  fne 
men=fielen  nljhjinen  n)i(jeli)§=ti(a  1.  »iljcltr 
1.  fiixMét^mit  tila  1.  |innetl}§. 

Odlingsbar,  a.  Unljeltälcä,  luiljetfä  1.  n.n(jc(^ 
täiräffi  fel^^aatra;  o.  jord,  tciljeltäicä  l 
tiMtjchi§'feli>o  maa. 

Odlingsflit,  n.  o.  Odlingsmark,  f.  tt)tlia=jnaa 
Ji^iljeh)?',  h.Mljeti)§=maa,  raaboS  (=!ien). 

Odlingssätt,  n.  tr)ilieh)S»ta))a  1.  4aatn. 

Odoga,  se  Odnga. 

Odon.  n.  jucivnlfa,  juoluffa,  juomnffa. 

Odonbuske,  m., -ris,n.  (vacciniumuliginosum^ 
jnciunffa^enfaS  (=aan),  jucnniffa. 

Odrickbar,  a.  jncba  1.  jnotawatfi  fel^^aama 
ten  1.  fetectcn,  jnomaton,  jota  ei  troi  jnc 
ba,  jcfa  et  tclpaa  jucba. 

Odrucken,  a.  juomatta  (clciva),  jucmatcn. 

Odryg,  a.  I;u|>a,  I;n^^eneh)a,  feStämätön,  täiu 
tämätön. 

Odräglig,  a.  tu§fauttaira,  tu6!al(incn,  futoait 
fematon,  fietämätcn,  tärfintätön,  itänunttä 
iuä,  fuututtaipa,  tt)iiläétl}ttän\i,  indcttaira 
jota  ei  n.''oi  1.  on  ma(;boton  färfiä  1.  imuai 
t(i.  i^ien);  han  är  en  o.  menniska,  fitä  i! 
mietä  et  färfiä  irci,  bän  cn  tnc^fauttawa  ' 
tnc^tallinen  1.  ftetämätön  1.  funtnttaiva  ibmi 
nen;  en  o.  pläga,  färfimätijn  1.  tnéfautta 
Ira  Iliaitta;  det  är  o  — t  att  höra  honom 
fävfimäti?ntä  1.  ifätt»i3ittäft)ää  1.  tnStalliet. 
cn  fnulla  f)äntä. 

Odräglighet,  f.  tnefaCifnug,  tn§fanttair>aifun? 
fictämättönn)V§,  färfimättömw^,  inI;ottan.Hit 
fuus. 

Odrägligt,  adv.  tuSfauttaTOaSti,  funtutta»ra§ti 
färfimättömästi;  o.  hett,  färftmättömän  1 
tUi^faUifen  fnnma;  o.  svär  värk,  fävftiuättö 
män  1.  tuéfallifen  1.  ma(ibcttoman  foira  iimi 
iva;  hon  är  o.  dum,  Ijän  cn  fnntnttonmn  1 
fi)Ilä?t«ttäwän  1.  tuSfanttanMn  tiilimä. 

Odnga,  f.  jclpvi»  epä=fe4'c,  c^-mttc,  fdn^otcii 
tunnoton,  bijlti). 

Odugii.i,s  a.  felwcton,  e^ä^felpo,  felfjaamaton 
epä4Mti5  1.  4^äti3inen,  fnnnoton;  en  o.  men 
niska,  fefivcton  1.  e))ä4'eIpo  1-  funncton  i^ 
minen;  han  är  o.  dertill,  bän  on  fiif;ej' 
fehucton  1.  fcipaamaton,  (jänetlä  ei  cle  tuni 
toa  1.  fel^.^ca  fiiben;  denna  sak  är  o.  til 
ändamålet,  tämä  afia  cn  joutanm  1.  fel}5aa 
maton  1.  ^.^itemätifn  tarfcitufiecn. 

Oduglighet,  f.  telnuntcmuu^,  tcl|.mamattcmui; 
fnunottcmun^,  epä4'ätötii)i)8,  e|.\i4clvcifuuÄ 

Odugling,  m.  eimtto,  e:)jelö,  e^\t4''ätö  1.  4efpo 
f)eittii.\ 

Odugligt,  adv.  fefivcttomaSti,  funnottcmaStt. 

Odygd,  f.  •if((i)ci.  ta^a  i.  juoni  1-  fuvi,  ^\il)uug 
göra  o— er,  tebbä  ^aficjanfa  1.  juonianfa  1 
fnvianfa,  ilfa^tella,  ilwe^tiä. 

Odygdas,  v.  d.  furiefla,  ilf a«tetta,  teljbä  ))a 
fjcjanfa,  ihrcfjtiä. 

Odygdig,  a.  ^\i[)an  =  fnrincn,  ).>af)a  =  juoninen 
^\iban--ta^?ainen,  umllaton. 


Ody 

Odyssé,  m.  obl)3feia. 

Odåga,  f.  se  O  duga. 

Odäckad,  a.  fannetcit. 

Odämmad,  a.  ))atoamaton,  fulfetnatoit,  tofea= 

maton,  fulutcii,  tcfeeton. 
Odödlig,  a.  titolematon,  ifuinen,  tft=muistet= 

taxoa,  tf'i=mui8toinen;  han  gjorde  sig  der- 

igenom  o.,  tuIi  fittä  1.  fen  lautta  iti^muis» 

tettateafft. 
Odödliggöra,  a.  tel)bä  fuolemattomafft  1.  ituu 

feffi  1.  tft=mnistetta»affi,   ifuistuttaa,  ttnt= 

fentaa. 
Odödlighet,  f.  htoIemattcnutuS,  ifuifnuS,  xhu-- 

nen  muisto,  ifi=nuu8tDtfuu?,  fatoamattomuus; 

hans  namns  o.,  [;äncn  uimeufä  i{'t=mnt8toi= 

fuu8  1.  tfuifune. 
Odömd,  a.  tuomitfcmaton,  tuomitsematta  (of  en.m). 
Odöpt,  a.  faStamaton,  ristimätön,  faötamatta 

1.  ristimättä  (olewa). 
Odört,  f.  (conium  maculatum)   fatfo,  ifo=^rtti; 

se  Sprängört. 
Oefterföljelig,   a.   feuraamaton,  noubattama-- 

ton,  efi-'!ntvatft  ottamaton  1.  faamaton,  jota 

ei  tt)oi  feuvata  1.  uoubattaa. 
Oeftergiflig,  a.  päättämätön,  jättämätöu,  l^cit» 

tämätöu,    Vääfcmätön;    det   är   en   o.    pligt 

för  mig,  fe  on  minun  pääfemätön  1.  wait-- 

tämätön  »ehrioEifuuteui,  fe  on  n^ehroltiiuus, 

josta  en  pääfe  1.  jota  en  fjeittää  »oi  1.  jota 

ei  l-iäästä  minua. 
Oeftergörlig,  a.  jälittefemätöu,  mufailematou, 

mufaan  1.  jälfeeu  tefemätön,  jonfa  mutaan 

1.  jätfeen  ei  te()bä  iroi  1.  taiba. 
Oefterhärmlig,  a.  jätfijttelcmätöu,  matJimaton, 

jälittelemätön;  jmfr  föreg.  ord. 
Oefterlyst,  a.  ).ierään=fnuIuttamatDn,  |5erääu= 

InuUtttamatta  (oleiim),  jota  ei  ole  fuulutcttn 

:t^evään. 
Oefterrättlig,   a.    o^iffi    1.  o^jiffenfa   ottama» 

tou,  ^.lavautumatou,  tottelematon,  tai:|)umaton. 
Oeftertänksam,    a.   V^cvääu» ajattelematon;    se 

Obetänksam. 
Oegennytta,  f.  tooiton4;afuttomun8  1.  4;imot= 

tomuuS,  oman  >»oiton  ^nii}tämättömin)S. 
Oegennyttig,   a.   omaa  tooittoa  1.  oman  h)oi= 
,    tou  ^.n}i)tämätön,  omaa  etua  tatfomatou,  oma= 

l^l^öb^tön,  itie=foI;batcn,  jofa  ei  fatfo   omaa 

etuanfa  1.  :(3t)t)bä  omaa  jpoittoa;  o.  menni- 

ska,  omaa  woittoa  f:i}i)tämätön  1.  oma=]^t)ö= 

bt?tön  i[}minen;   en  o.  handling,  itfe=fof;ba= 

ton  1.  oma=f)i)öbi)tön  tl)ö. 
Oegennyttigt,  adv.  omaa  tt3oittoa  ^l)t)tämättä, 

omaa  etua  1.  f)i)öti)ä  fatfomatta,  omatta  teoi= 

totta  1.  ebutta. 
Oegentlig,  a.  c^ä=peräinen,  et  oifea  I.  taivaat» 

linen  1.  irarfinainen,  fijrjäinen,  fiivjämäinen, 

toifin=ta^jainen,  eris=taintinen,  epä-omaincu, 

e)3ä=fuora;  i  o.  bemärkelse,  fl^rjäifeSfä  1.  epä= 

omaifesfa  1.  eris=taf)aifesfa  1.  ei  tatoattifeSfa 

mertitijtfesfä. 
Oegentligt,  adv.  epä=omaife6ti,  ei  oifeaKa  Uv- 


Ofa 


SOI 


hjaffa,  taitjattomastt,  crtS4a))aife§ti,  ci  t»ar* 
finaifeSti. 

Oelastisk,  a.  joustamaton,  fimmoamaton,  jän= 
neton,  |3onnaf)tamaton. 

Oeldad,  a.  lämmittämätön,  lämmittämättä  1. 
lämmitä  (=m).Män)  ).Hine matta  (otenja). 

Oelektrisk,  a.  fäfjfötön,  ci.\i=fäf;töUinen. 

Oemotståndlig,  a.  lraStaan  =  fcifomaton,  Wa§» 
taan4ntämätöu,  vastustamaton,  ^jääfemätöit, 
jota  ei^  ivoi  oKa  1.  feifoa  1.  :>)itää  toaStaan. 

Oemotståndligt,  adv.  iraStaan^feifomatta  1. 
=)3itämättä,  ujastuStamatta,  jcaStaan  :t)anna 
1.  feifoa  icoimatta. 

Oemotsäglig,  a.  fiettämätön,  hjaStaan=fanoma* 
ton  1.  =icäittämätön,  fiistämätön. 

Oemottaglig,  a.  toastaan^ottamaton,  ottamaton. 

Oenig,  a.  eri4mrainen,  e^\i  =  fopnincn,  riitai- 
nen, eri=miclinen,  foinmaton,  foiunton;  de 
äro  o — a  i  den  frågan,  I;e  owat  fiinä  afiaS- 
fa  eri=mielifet  1.  eri  mieltä  1.  eri^uraifet; 
bli  o.,  riitautua;  göra  o— a,  riffoa  icäli,  foat= 
taa  ef.Hi=fo^mnu  1.  riitaififfi. 

Oenighet,  f.  eV\i=fo>)n,  eri^uraifuuS,  ejjä^fo- 
^nifuuS,  riitaifuus;  stifta  o.,  nostaa  1.  tel^= 
bä  eri=pnraijnutta,  ritfoa  itjäli;  lefva  i  o. 
med  hvarandra,  elää  eri=^inraifuubeSfa  I. 
e:|.Hi=fountSfa  feSfenänfä. 

Oenighetsfrö,  n.  epä^fotcuu  1.  eri^uraifuuben 
taimi  1.  fiemen  (--eu)  1.  ail)e  (=ecu). 

Oenighetsstiftare,  m.  e^ä^folDUU  iuaifuttaja  I. 
nostaja,  n^äliun-ittoja,  riiban=noStaja. 

Oenigt,  adv.  eri^uraifeSti,  ejJä^foVuifcSti,  e^ä» 
foivuSfa,  riibaSfa. 

Oense  1.  Oens,  a.  o.  adv.  se  Oenig  o.  Oe- 
nigt; de  äro  o.,  oroat  eri4ntraiiet  1.  e).>ä= 
foiiniSfa  1.  fc)}imattomat;  göra  o.,  faattaa 
eri4mraififfi  1.  riitaan  1.  riitautumaan;  lef- 
va o.,  elää  e))ä=foiPuSfa  1.  eri4nraife8ti. 

Ou-rfaren,  a.  fofentatou,  tottumaton,  ätfiuäiuen. 

Oerfarenhet,  f.  fofemattomuuS,  o.  s.  v. 

Oerhörd,  a.  fauomatcu,  tuulnmatou,  fuunna= 
ton,  fummaton,  ääretön,  mal^botou;  det 
är  o— t  i  historien,  femuioiSta  ei  ole 
htultu  I;istoriaSia,  fe  on  fanematouta  1. 
fuulumatonta  liiStoriaSfa;  en  o.  mängd, 
fnuuuatou  1.  fummaton  1.  ääretön  1.  mal^^ 
boton  ;>aljonS;  ett  o— t  brott,  fanomaton  1. 
fummaton  1.  fummattoman  funri  rifos. 

Oerhördt,  adv.;  o.  stor,  fummattoman  1.  fuun^^ 
nattoman  1.  ma[}bottoman  1.  äärettömän  funri. 

Oerkänsam,  a.  tiittämätöu,  tuuuuStamatOU. 

Oersättlig,  a.  )3aIfitfematon,  maffamaton,  »er* 
raton,  torujaamaton. 

Oersättlighet,  f.  :f)aIfitfemattomuuS,  irerratto^ 
munS. 

Oexaminerad,  a.  tutfiuuon  faljmätöu,  jofa  ei 
ote  tutlintoja  !äi)nvt. 

Ofaderiig,  a.  ifäu  =  fi)bämetön,  e))ä»ifätfinen, 
luonnoton. 

Ofall,  n.  toaurio,  taf)a4urma,  turma,  jval^info, 
!oir»a  onni  1.  foIjtanS,  fommeluS. 


502 


Of; 


Off 


Ofantlig,  a.  fuiinnatcn,  fummatcn,  inaf)bottO' 
mau  1.  hiinmattLMnan  luuri,  f;trmuinen;  o. 
hop,  fuuimatcn  I.  fnvmuiucu  jcuffe. 

Ofaatlighet,  f.  fumuiattcmuue,  fuuuuattcniuuS. 

Ofantligt,  adv.  iuniHiattcmaoti,  fuuuuattcmaö^ 
ti,  I;irmuiieSti,  nia[)bettcuiai?ti;  o.  snn-,  ium= 
inattoman  1.  fuunuattcuiau  1.  nivaljbcttomau 
1-  I;irmuifcn  fuuvi. 

Ofarbar,  a.  htlfematcu,  ^^ääfe^^ätc^,  tieten, 
ummeefa  ckwa,  jota  ei  ifoi  tulfea  1.  ).Hiäétä. 

Ofarlig,  a.  iimaratcn,  I;äfcätön. 

Ofasoiiiig,  a.  laabutcn,  ntuobotcn,  fmvaton, 
fömpeli). 

Ofatt,  a.  i^erätön,  fumr.iaton,  fummatcn,  ht= 
ir^atcn,  luonnctcn;  adv.  ^^erättömäeti,  fuun 
nattcmastt,  fuipattcmaäti;  o.  stor,  fuunnat^ 
tcman  1.  hni^attcuiau  1.  )^eräti  1.  ^jerättii^ 
män  fuuvi. 

Ofattlig,  a.  fäfittämätön,  ymmärtämätön,  hl 
fimätön,  toltuton,  jota  ci  tt^ci  fäftttää  1. 
ymmärtää,  jo«ta  ei  iaci.  tcUhia  1.  felffca. 

Ofeg,  a.  se  Ofurskrackt. 

Ofejad,  a.  ^jubbistamatcn,  ^.ni^bietamatta  1. 
firfa^tamatta  okxva. 

Ofelbar,  a.  n)irf)ccti^n,  erf)cttl}mätön,  ^airalita» 
matcn;  ingen  menniska  är  o.,  ei  futaan 
i()minen  ele  trirf)eetön  1.  ilman  »ir[;eettä; 
(som  ej  förfelar)  :|5ettdmätön,  »arma,  epäi» 
lemätön,  Iuctettaix>a ,  tartfa;  ett  o— t  me- 
del, ^.^ettämätön  1.  tartfa  1.  e^jäilcmätön  fei« 
ud;  o.  verkan,  ^^ettämätöu  1-  »rarma  1.  ft)r= 
jäf)tt)mätön  1.  etäilcmätlMi  iraifutuö. 

OfelJDarhet,  f.  iinrlteettömDijS,  t)aira[;tamatto= 
muuci,  ^)ettämättlMniil}8  o.  s.  v.;  pafvens  o., 
^^aalx)in  irirl)ccttömiii}8. 

Ofelbarligen  o.  Ofelbart,  adv.  h?i6ftSti,  'maU 
lan  »varmaan,  Vcttäuuiltä,  Vettämättömäeti, 
e^^äilcmättcmäC'ti,  u\ilttämätteniäoti. 

Ofiensiv,  a.  |>ääUe4äi}pä  1.  ^tavtaaiva,  rl)ntää= 
\v'd;  o— t  krig,  ri}ntäiiö-icta;  o— t  fGrbnnd, 
VääUc=fätimi|en  1.  r^ntäi^fjen  liitto,  :päältc= 
tart'auo4iitto;  stiilla  sig  pa  o — en,  run?eta 
(=^^eau)  njntäämään  1.  farfaamoan  jäätte, 
u^^almiétaita  «}ntäi)tieen. 

Oöen-ivt,  adv.  )>ääUe4äiiben  1.  =faraten;  gä 
o.  tillväga,  täpbä  1.  täyttää  1-  farata  (4aan) 
^niätte,  tebbä  :t>ääae=farfautsta. 

Oflentlig,  a.  julfinen,  julfinainen,  t}I)teincn, 
yleinen;  o— a  lustbarheter,  jultifet  [nuintuf= 
fet;  o— a  platser,  t)l)teiiet  1.  tjleifet  1.  julti= 
fet  fattat;  o— t  läroverk,  vlcincu  1.  juUi» 
nen  oppi4aitc3. 

OftVutliggöra,  v.  a.  juUai^ta,  faattaa  1.  tncba 
ilmi,  juliötaa. 

Oll'"i]tlighet,  f.  jultifuuö,  l)Ieif^l)§;  ställets  o., 
paifau  julfifuue  1.  l}leif^v§;  gifva  o.  åt  en 
händelse,  faattaa  1.  tuoba  tapauö  jutfifuu» 
teen  1.  julfi  1.  ilmi- 

Otientligen  o.  Offentligt,  adv.  jultifeSti,  julfi; 
visa  sig,  spisa  o.,  näljttäitä,  atrioita  julfi- 


feeti;  det  skedde  o.  infGr  alit  folket,  le 
ta^al)tui  julfi  1.  juUtfeäti  tofo  fanfan  aita- 
na 1.  ebeéfä;  göra  o.  bekant,  tebbä  1-  faat' 
taa  vicifeöti  1.  julti  tututfi  1.  jultifuuteen. 

Offer,  n.  uhri;  frambära  sitt  o.  på  altaret , 
tantaa  ul;rinfa  alttarille;  anställa  o.,  ul)ra- 
ta  (=aan),  toimittaa  ul;ria;  Ojärd)  lal^ja, 
anti,  uljri;  (t7i  sum  är  lidande)  ul;ri;  han 
blef  ett  o.  för  partihatet,  l)äu  jOUtui 
^]uolue=unf)an  ul}ritfi. 

Offeraltar,  n.  ul)vi=alttari. 

Offerbila,  f.  uf)ri=  1.  nf)rauö=!irtt)e§. 

Offerblod,  n.  ubri^fteri,  teuraS=tt)ert. 

Offerbröd,  n.  uljri^lei^ä. 

Offerbäcken,  n.  uf;ri=matja,  ut;ri=fäiltö- 

Offerhägare,  m.  ut^ri^nfari. 

Offerbön,  f.  u()ri=rufouö. 

Otierdag,  m.  ul)ri=))äin3ä. 

Offerdjur,  n.  ul;ri=raaroaö  (»aan)  1.  =eläiu  (  i 

men),  teuraö  (=aan). 
Offerdöd,  m.  uf)ri=tuolcma. 
Oflereld,  m.  uf)ri»roalfea  1.  =tuli. 
Oflerfat,  n.  uf)vi-fult)0  1.  Avatl 
Offerfest,  m.  u^ri=  1.  ut;rau§=iul)ta. 
Offerhus,  n.  ul;ri=  I.  ul^rauS^ucne  (=ecu). 
Offerhäll,  f.  ul;ri4^aaft  (»ben). 
Offerhög,  m.  ut)vauä=  i.  ul;ri=tum^^u  1.  4ut= 

tnla. 
Offerliögtid,  m.  ul)vi'juf)fa. 
Offerkaka,  f.  uf)ri4ci^^ä  1.  =taffn. 
Offerkista,  f.  ul)ri=arffu. 
Offerknif,  m.  uljri-iveitfi  1.  4^uutfo. 
Offerkyrka,  f.  ut;ri-4irtfo,  laf}ja=firfto. 
Offerkälla,  f.  ut;ri--läl)be  (»teen). 
Offerkärl,  n.  ul;ri=agtia. 
Offerlund,    m.    uf^vi^mctfä    1.  =lel;to    1.  ^nuU 

flfti). 
Offerlaga,  f.  ut)ri4ictti  1.  »tuli. 
Offermat,  m.  uf)ri  ruofa,  teuraö»ruota. 
Offermaltid,  m.  ul;ri=atria. 
Offerpenningar,   m.  pl.  ul)vi=  1.  ut)Vauö»va^at. 
Offerprest,  m.  ul;vi»^aVl.n. 
Offerprestinna,  f.  ul;vaajatar  (»ttarcn),  ul)ri» 

nainen. 
Offerredskap,  n.  ubri»  1.  uf)raue-falu. 
Offerskål,  f.  ut)rt»  1.  ul;rau§»malia. 
Offerställe,  n.  u^ri»  1.  ul)rauö4mitfa. 
Offersång,  m.  ui;ri»anrfi  (=rreu)  1.  »ivciiu. 
Offertjenst,  f.  ul;ri4iallvclug. 
Oflervin,  n.  uI;ri»a^iina. 
Officer,  m.  u|.>fteri,  fcta4)crra. 
Officerskorps,  m.  upfieri4unta,  upfieri^to. 
Officersexamen,  n.  u^''fierin»tutfinto. 
Officiant,  m.   toimitue»mieé,  :paln)cluffen  toi' 

mittaja. 
Officiel,  a.  triiraEinen,  eft=Jt>aIlaIlinen,  efi»iBaI= 

lan;    o.    tidning,    iinrallinen  fanoma»IeI;tt; 

o~t  svar,  »ivallinen  1-  efi=»at(allincn  tvaS-- 

tau8;  o.  befallning,  »iraltincu  1.  cfi»walla« 

fäöft). 


Off 


Oft 


5o: 


Officiera,  v.  a.  toimittaa  1.  :|3itää  )5atoe{u8ta. 
Officin,   f.  tef)ba6   (»taan),  tt^D-'^uone   (=ecn), 

Pm. 

Officiuin,  n.  n?c(iricUii'uue,  ttttrait  traatimu?;  ex 
officio,  iDiran  ^ntole^ta,  mvan  ivaattmiifieöta. 

Ofl"iciös,  a.  UMrtaiitcu;  (tjmutnktig)  fernaS  (=aan) 
1.  nc^rä  auttamaan  1.  ^Mhvclemaan,  \:Ci\x<oi-- 
Iuö=!ernaö. 

Offra,  V.  a.  o.  n.  ul;rata  (=aan),  }:Vt}ittää; 
o.  kreatur,  utjrota  1.  teurastaa  raaicaita; 
o.  ngu  ali  sin  vänskap,  uf^rata  1.  ^t} 
f;ittää  1.  omistaa  j.futte  faiten  ^gtä»i:}i) 
tenfä;  han  o — r  ali  sin  tid  åt  detta 
nöje,  uT}vaa  1.  panec  1.  omistaa  faiten 
aifanfa  ftiljen  fjuhntufieen;  o.  pä  ngn,  omiS= 
taa.  latvoja  jiufle,  uljxaia.  j.htn  l^ljicätfi 
han  har  länge  o — t  ät  tidens  smak,  l^äu 
on  fauan  uf)vannut  ajan  tatooille  1.  fauan 
noubateHut  l.  feurailtut  ajan  tapoja;  o.  åt 
skönheten,  fantaa  uf)vinfa  iljattaviUe. 
i  Offrare,  m.  uljraaja. 

Offring,  f.  uf)ran6,  uf)raamtncn. 

Ofilad,  a.  iBittaamaton,  itjtilaamatta  (olma). 

Ofinsk,  a.   epä^fuomalainen,    ei   fuomalainen. 

Ofjetfrad,  a.  fal^teetcn,  faf;teitta  1.  fa^Iebti» 
matta  (oleuja),  fa[}{ef;timaton. 

Ofjädiad,  a.  f;öi)[)eneti)n,  (jij^fjcnitön. 

Ofjällad,  a.  fuomustamaton, perfaamaton,  per= 
tamaton. 

Oflyttad,  a.  muuttamatta  (oleioa),  muutta» 
maton. 

Oflyttbar,  a.  fttvttjmätön,  fiirtämätön,  muut= 
tamaton,  jota  ei  »oi  fiirtää  1.  muuttaa. 

Oflädd,  a.  mjltemätön,  nt)lfcmättä  (oletDa). 

Ofläckad,  a.  tatjvaamatou,  litaamaton,  faaö= 
taton. 

Oflätad,  a.  :patmifoitiematon,  letittämätön,  pal= 
mitoitfematta  (olenja). 

Ofodrad,  a.  teuoviton,  suorittamaton,  aluSta» 
ton,  fifnSteeton,  fifuStamaton,  fifustamatta 
1.  iDUorittamatta  1.  iruoritta  (oleiva);  (om 
kreatur)  apattamaton,  ruoffimatou,  fi)öttä= 
mätön,  ruottimatta  (otetDa);  o— t  hus,  jimo» 
raamaton  1.  lauboittamaton  t;uone. 

Ofog,  n.  ti^attattomuuS,  i(ti=toaItai)unS,  il!i= 
»ratta,  epä-järeStt}S,  häiriö;  föröfva  o.,  tc[;= 
bä  haitattomuutta,  ()arjoittaa  itfi^roaltaa. 

Ofoglig,  a.  iäan)töu,  pa()a=iäiv>i}incn,  epä=fä= 
iin)iiä  1.  4opuija,  jnofiotou,  nn)öutl}mätön, 
taipumaton. 

Oformad,  a.  muoboStamaton,  mointamaton. 

Oformerad,  a.  (om  pennor)  »UOlematOU,  »t»UO= 

tematta  (oleina). 
Oformlig,  a.  futoaton,  muoboton,  epä-muotoi» 

nen,  luonnoton,  ruma. 
Oformlighet,  f.  fuirattomuuS,  muobottomunS; 

(saknad  af  vederbörlig  form)  fääntö>muobOt= 

tomuuS,  epä=jäänui.Uttjpt)S,  epä=muotoiiuuS. 
Oformligt,  adv.;  o.  stor,  fuivattoman  1.  epä= 
:    muotoifesti   fuuri;   o.  gjord,  epä=fäännöai= 

)«Sti  1.  fäiintij-muotoa  umStaan  tel;ti). 


Ofraiikerad,  a.  poSti=ma!iamaton,  )5DSti=ral^a= 
ton  1.  =ma!fntou,  poStin-at;atta  1.  »maffntta; 
jag  fick  ett  o— t  bref,  faiu  poSti=mat|uttO' 
man  firjeen;  brefvet  kan  sändas  o— t,  fir= 
jccu  faattaa  täfjettää  poSti^maffutta. 

OfVed,  m.  t»ainon=  1.  tBif)an--aifa,  fota,  rau= 
f;attomunS;  stora  o — en,  ijo  toil)a;  under 
stora  o— ens  tider,  ifou  toit)an  ajoitta  1. 
aitoina. 

Ofreda,  v.  a.  ritfoatepo  1.  rau^,  l^äiritä  (»tfen) 
lepoa  1.  rau[;aa,  ()äiritä,  njainota  (=oan), 
a[)biStaa,  fiufata  (»aan),  f)ät^t)ttää;  röfvare 

0.  landet,   roSlrot  roatnootoat  1.  abbiStaioat 

1.  (;ätl)t}ttäteät  maata,  roön^ot  tefetcät  maalle 
f;äirii3tä  1.  levottomuutta  1.  eit»ät  anna  maat» 
Ie  raul;aa. 

Ofredlig,  a.  rauI;aton,  fotaifa,  leteoton,  irai» 
noUinen;  o— a  tider,  rauI)attomat  1.  fotaifet 
1.  )t>aino»ajat. 

Ofri,  a.  toapaubeton,  epänuapaa,  »apautta 
tcaitla. 

Ofrihet,  f.  hjapaubettomuuS,  epä=it>apau6. 

Ofris,  f.  (ophrys)  orl^o,  at)be=pellajr»a. 

Ofriserad,  a.  fät^eröitfemattä  (oletoa),  fät;cr8it« 
femätön. 

Ofrivillig,  a.  e^jbotou,  tal^botou,  Jt)apaa=ta^bo= 
ton,  ttiapaa=el;boton,  i»aSten4at)toinen,  njii» 
tiuäincn;  en  o.  handling,  toapaa^el^boton  1. 
tat)botOU  tefo;  han  fillde  o — a  tårar,  ft^t)^ 
nciect  ftieriträt  foätifin  1.  njaSten  I;änen  ta^= 
toanfa  1.  et)bottomaSti. 

Ofrivilligt,  adv.  ttätifin,  njäfiuäifeSti,  et;botto» 
masti,  icasten  taistoa;  han  log  o.,  t)änen 
tuli  nanrn  1.  naurun[a  toätifin,  :^än  Jttäfifm 
1.  e^)bottomaSti  1.  iwaSten  tal^toanfa  naural^ti. 

Ofruktbar,  a.  I^ebelmätiin,  faSuvimatou,  iuilja» 
ton,  faboton;  o.  jord,  faSnjamaton  1.  I)ebel= 
mätön  maa;  ett  o— t  kapital,  laSivutou  1. 
faSwamaton  ral)a=iumma;  o — t  arbete,  I)C« 
bcimätöu  1-  I)t)öbi)tön  1.  turtaa  ttjö. 

Ofruktbarhet,  f.  I)ebelmättöm«l}g,  faSttiamot- 
tomuuS,  iciljattomuuS,  fabottomnus. 

Ofruktsam,  a.  l^ebelmätöu,  [ifiötön,  fifiämä^ 
tön,  al)tera;  en  o.  skald,  fiittämätön  ru^ 
noilija. 

Ofruktsamhet,  f.  I)ebeImättömt)t)S,  fifiöttöm^l)?. 

Ofrusen,  a.  palettumatou,  jäätymätön,  fula. 

Ofrånskiljidig,  a.  criäniätön,  eroittamatou,  luo' 
pumatou,  luoiintttamaton,  jota  ei  ir»oi  eroittaa 
1.  erittää  1.  luotouttaa,  jota  ei  eriä  1.  luorou. 

Ofräjd,  se  Vanfräjd. 

Ofrälse,  a.  aateliton,  »apaa=fuiimton,  ei  aateli' 
fufua;  ft>eron-n)apaubcton,  »eron^alainen;  o. 
man,  aateliton  1.  »apaa^fuiuutou  mies;  de 
o.  stånden,  njapaa^futrntttomat  fääbl;t;  o. 
jord,  tweron  =  alainen  1.  werollinen  1.  aate^ 
liton  maa. 

Ofta,  adv.  nfein,  ufeasti,  moneSti;  så  o.  som 
möjligt,  mitä  1.  !uta  ufeammin  1.  nfeimmin, 
niin  nfein  tuin  faattaa  i.  maljboUiSta  on; 
o— re,  ufeammin,  ufeammaSti;  o— st,  nfeim' 


504 


Oft 


Ofö 


min,  ufetmmaSti,  enimmästi;  som  o— st, 
ufcimmitcn,  uieimnuttain,  enimmiten,  f)t)n,nu 
ufein  1.  iiicaéti. 

Oftanämnd,  a.  ujeiiMnauuttu. 

Ofuktad,  a.  fcStuttamatcii,  faStckmatcu,  ha- 
tuttamatta (oleiva). 

Ofullbordad,  a.  päättämätön,  Io)jettamaton, 
täi)ttäniätön,  fegfen»eräinen,  fesfen^tefomcn, 
fesfoiuen,  feSfen  1.  :|.iäättämättä  1.  täyttä» 
niättä  (eleiva). 

Ofullgången,  a.  feSfoineu,  f'e§fen  =  eräinen; 
o— et  foster,  fcöfoinen  fitiö,  feöfoinen. 

Ofullkomlig,  a.  irajafttainen,  icajanainen,  puut= 
tmcainen,  n.nr{}ecn=  1.  )>unttecn^alainen;  men- 
niskan  iirc,  ifiminen  en  |juuttuniatnen  1.  ei 
ele  täijbcllinen. 

Ofullkomlighet,  f.  :^ninttuiDaiinn§,  tDaittinai» 
fuu6,  o.  s.  V. 

Ofullkomligt,  adv.  ^juuttunjaife8ti,  toajattjaSti, 
:|jnuttcen=alaiie8ti. 

Ofullkomnad,  a.  tänttämätlnt,  et  täijbeCinen, 

o.  s.  V.  se  Ofullbordad. 

Ofullständig,  a.  tvaitlinaincn,  niqanainen,  ioa- 
jaa,  n?ajallinen. 

Ofullständighet,  f.  njaiUinaijnuS,  toajanaifnn^, 
toajauö. 

Ofullständigt,  adv.  icaillinaiieSti,  ivajalvaSti, 
JuaiaaiicSti. 

Ofulländad,  a.  se  Ofullbordad. 

Ofulländadt,  adv.  feö{en=eväileöti  1.  ^tefoifeS» 
ti,  feöfoiieöti,  tvajanmöti,  feefen. 

Ofunnen,  a.  lii^tämätön,  löi}tämättä  (oletoa), 
ei  löijbetti}. 

Ofvan,  adv.  ^lliääUä,  l)tlä,  ebeKä,  ^5ääIIä; 
från  o.,  t)l()ääitä;  här  o.,  tägfä  ljIf)ääUä  1. 
(/urut)  ebellä;  två  o.  och  en  nedan,  faffi 
t)Il)ääUä  1.  padiiä  1.  l}Iem))änä  ja  tjfft  al= 
Iliaalla  1.  atla  1.  alempana;  prep.  päällä;  o. 
jord,  maan  päättä,  t)it;ääKä  maaSta. 

Ofvanbemalt,  -berörd,  a.  Iillä  =  mainittu,  äö= 
fen-mainittu,  cbc(Iä  =  mainittu,  l)IIä=ianDttu, 
ebeUä=ianottu,  äv^fcn=iancttu,  t)U'i--  1.  ä§fen= 
pufjuttu  1.  =nimitctti). 

Ofvanefter,  adv.  l}([)ää(tä. 

Ofvanfur,  prep.  o.  adv.  t)Vä'  1.  l)li=pncfet(a, 
ylempänä,  pääKä;  o.  backen,  l)Iä=puoIe(Ia  1. 
Ylempänä  mäfcä,  mäen  i)lä»pnclella  1.  pääl' 
lä;  vattnet  gick  o.  knäet,  lueft  meni  l}Iem= 
mäfft  1.  ^lä=puoleUe  pclana;  o.  knäet  va- 
rande, poltren^päällinen. 

Ofvanföre,  adv.  t)Iä=  1.  ^li=puoIetta,  ^Iempä= 
Itä;  sitta  o.,  istua  i}Iä  =  Puolella;  o.  om- 
nämndt  förhållande,  l)lempänä  mainittu 
Ul}ta  1.  afia;  en  fägel  Hög  o.,  lintu  lenfi 
päättitfe  1.  Vlitfe  1.  i)lä'-puclitfe  1.  fo^batta. 

Ofvanifrån,  prep.  o.  adv.  tjlljäältä,  Ijl^äältä 
päin,  päältä,  päältä  päin. 

Ofvannämnd,  se  Ofvanbemalt. 

Ofvanom,  prep.  o.  adv.  se  Ofvanför  o.  Of- 
vanföre. 


Ofvanomförmält,  Ofvanomtalad,  se  Ofvan- 
bemalt. 

Ofvanpå,  prep.  o.  adv.  päättä,  päältä^päin, 
päälle,  päällc=päin;  ett  skåp  med  en  bild 
o.,  faappi  ja  fut»a  päällä;  vara  o.,  clla 
päällä=päiu;  siippa  o.,  päältä  päälle=päin. 

Ofvansagd,  a.  se  Ofvanbemalt. 

öfvantili,  adv.  plä»  1.  ^li^puoletla  1.  =puolcIle 
1.  »puolelta;  o.  kantad,  i)lä=puclelta  1.  t)U 
f)äältä  veuuuetettu;  der  o.,  tuolla  1.  fiellä 
ljlä=puolella  1.  ylempänä. 

Ofyndig,  a.  (bergv.)  anuotou,  emätöu,  mal= 
miten. 

Ofallad,  a.  palttamateu,  päävmämätön,  pait' 
lamatta  (olenpa). 

OfäUe,  n.  se  Ofall. 

Ofärd,  m.  tul;o,  tuvma,  peri=fato,  luiieiö,  cn= 
nettomnuS;  bereda  ens  o.,  I;anhia  j.fudc 
tul)oa  1.  turmiota. 

Oiärdig,  a.  (ej färdig)  ei  »almis  (»iin),  feSfeu^e^ 
loinen  1.  »eräinen,  toalmistamaten;  (bekäftaa 
med  kroppslyte)  waiiuatnen,  tuialliucn,  \v'uv 
!ag  (=tfaan),  rampa,  ^)antela,  raaja=ritfo, 
rujo,  jaattamaton,  faamaton;  han  är  o.  i  han- 
den, l)än  on  wiallincn  1.  I;antela  1.  faama^ 
ton  fäDeStäniä;  o.  i  högra  foten,  rampa  1 
tBaiixMinen  oileasta  jalasta. 

Ofärdighet,  f.  iciallifuuS,  l;anteluuS,  rampuuS 
faamattomuuö. 

Ofärgad,  a.  ivärjääuiätöu,  painamaton,  tcäx 
jäämättä  (olettja). 

Ofödd,  a.  fvnti)mätön,  fijntljmättä  (eletoa). 

Oför,  a.  se  Vanför. 

Oförargad,  a.  toiltaStnmaton,  tttil^aton,  fuuttu 
maton,  l;arnutcn,  fopuiia,  laul;fea. 

Oförarglig,  a.  fuututtamaton,  louffaamaten 
Ijarmiton. 

Oförarglighet,  f.  ^rmittomuuS,  fuututtamat 
tomuuS. 

Oförargligt,  adv.  l;armittomaStt,  fuututta 
matta. 

Oförbehållsam,  a.  falaamatou,  peittelemätön 
fuera=pul)einen,  julti=fuinen,  jnlEi^mielinen 
julfinen. 

Oförbehållsamt,  adv.  peittelemättä,  falaamat 
ta,  julfifesti,  juifi  pul;uen. 

Oförberedd,  a.  valmistelematon,  ebcltä=päii 
1.  ebeltä  nmlmistamatcn  1.  l)anttimaton,  »ai 
mistelematta  1.  ennen  l;anftimatta  (olen>a). 

Oförbrännelig,  a.  palamaton,  tulen  leStäwä 
polttamaton,  jota  ei  >roi  polttaa. 

Oförbätterlig,  a.  paranematon,  parantumatou 
paremmalfi  faamatou,  jota  ei  parantaa  ttc 
1.  paremmalfi  iaa. 

Ofördelaktig,  a.  epä^tooitolliuen,  cpä=cbulli 
nen,  ebuton,  l)t)öbvtön,  l;t}öb^ttämätön,  »oi 
teton,  »oitou=autamaton;  en  o.  befattning 
ebuton  »irfa;  o.  aflär,  »oitoten  1.  epä 
»ottollinen  1.  l;l}öbi)tön  lauppa=afta;  (ogynn 
sam)  l)aittaa»a,  I)aitaUinen,  iopimaton,lmonc 
o— t  utseende,  ^aittaa»a  1.  ruma  muctc;  hysi 


Ofö 


Of  u 


505 


o  -  a  tankar  om  ngn,  oUa  (i-fuKa)  [;uonct 
ajatutiet  j.fitSta,  ci  ajatetta  I;l)lBää  j.fuSta  1 . 
Ji.fun  ebuffi;  händelsen  gjorde  ett  o — t  in- 

■  tryck  på  de  fleste,  iapaiiS  liituttt  ltfcinH.na 
foptmattomaaa  1.  paljaUa  tatoalla  1.  paijiviti 
1.  I;aittaaivatitt;  tallan  står  i  en  o.  dager, 
taulu  DU  f)anfa{aöfa  1.  f)uono?ia  1.  fc).nmat= 
toma§[a  tualeSfa;  han  stär  i  o.  dager  (fig-), 
i)'dn  ei  olc  ftttettäiväu  näföineu,  näijttää 
litau  wai)'in  fiitettäicältä,  en  ebuttomaöia 
luale^fa. 

Oförderfvad,  a.  turmeltumaton,  turmelematon, 
:|)ilautumatcu,  Vii^i^iniaton;  o.  ungdom,  :pt= 
iaumatou  1.  tunnclcmaton  nuorifo. 

Ofördold,  a.  t(mciucu,  falaamatcn. 

Ofördragsam,  a.  taifimätöu,  fuiuattfcmatou, 
fictämätöu,  n.nf;aaHM. 

Ofördragsamhet,  f.  fuioaitfemattcmuu^S,  fävfi^ 
mättönn}i}S. 

Ofördragsamt,  adv.  fmuattfcmattcma^tt,  fäift» 
mättömästi. 

Ofördröjlig,  a.  irtHs^mätön,  tviinj^ttämätiJn, 
jota  et  '\aa  1.  irot  tothv^ttää. 

Ofördröjligen,  adv.  toii^^ijmättä,  ivnilvljttete» 
mätta,  l^ibaStelematta,  joutuifaSti. 

Ofördunklad,  a.  ))nncuti}mäti3u,  ^imcnti)mä= 
tiJn,  :|.nmentämätön;  i  o.  glans,  l^uneuti)* 
mättömätMä  1.  aina  v^tä  firffaaSfa  loiöteeS» 
fa  1.  UHtlcefa. 

Oföre,  n.  feUnnffo  1.  nnitto. 

Oförenlig,  a.  t)f)teen  =  joptmatou,  fo)3imatou, 
fotceltumaton,  e].tä=io).>uiuen ,  ei^ä^mufaiuen; 
dessa  begrepp  äro  o— a,  nämät  Ijmuiiirteet 
ehuät  joiiH  l}[)tcen  1.  ojcat  l)f)tecn=|c))imatto= 
mat  1.  e^-tä^fo^mifet;  det  är  o— t  med  den 
goda  ordningen,  fe  et  fctut  l)\}\v'ån  jäve3= 
ttjffcn  fausfa  i)f}teen,  et  fctcettu  1.  cu  \o\-lkU 
tumaton  I^ptoään  iäve?tt}fieen. 

Oförfalskad,  a.  ^väärentämätön,  teäävi§tämä= 
ton,  fctotttamaton,  totinen,  |.ntl;ba§  (»taan); 
ren  och  o.  kärlek,  |.nil}ba3  ja  tottuen  xah 
fauS;  o— t  mynt,  väärentämätön  ra(;a. 

Oförfaren,  a.  tiebotou,  Dpiton,  taitamaton, 
tottumaton;  se  Oerfaren. 

Oförfärad,  a.  se  Oförskräckt. 

Oförgriplig,  a.  toastustamaton,  touffaamaton, 
vitbaton,  louffanffeöta  toa^^aa;  min  o— a 
tanke  är,  att  .  .  .,  minnu  löaStuStamatou 
ajatnfieni  on,  että  .  .  . 

Oförgylld,  a.  Mtaamaton,  futtaton,  fnltaa= 
matta  (otetoa). 

Oförganglig,  a.  fatoamatou,  mener;ti)mätön, 
I;ai[)tumaton,  ^t}ii}it)ä;  o.  ära,  fatoamaton  1. 
3pl?fatoä  funuta. 

Oförgänglighet,  f.  fatoamattomuuS,  meneljtt}» 
mättömvv3 ,  f;ai()tumattcmunö,  |M}fi)n\iifi)VS. 

Oförgängligt,  adv.  fatoamatta,  t)ait)tumatta. 

Oförgäten,  a.  nuf^ottamaton,  nuljottamatta, 
muiötettn,  mui^toöfa  ^ibettlj. 

Oförgätlig,  a.  nnbottumatou,  iint;ottamatDn, 
Soenskt-Finskt  Lexikon. 


muistoefa  ^i?f^l:)ä,  ifuifeStt  mnistettaiua;  o, 

händelse,  nufjottumaton  1.  mietettä  mene» 

mätön  talans;  bibehålla  ngt  i  o— t  minne, 

Vitää  j.tiu  ifuife§fa  1.  ^njfljnniSfä  mni^toöfa, 

ifuife^ti  1.  unf;ottamatta  muistaa  j.tiu. 
Oförgätlighet,  f.  mit)ottumattomnn3,  ifnincn 

muisto. 
Oförgätligt,  adv.  uurpttamatta,  ifuifeSti  muiö- 

tacu. 
Oförhappandes,  adv.  ä!fi=arir>aamatta,  o.  s.  v. 

se  Oförmodadt. 
Oförhindrad,  a.  eStämätöu,  eStcctön,  eSteettä 

1.  esteittä  (olcnm),  eStljmätön,  Iiäiritfemätijn, 

I^äiritfemättä  (olewa). 
Oförhindradt,    adv.    eStcettä,    eStämättä,   l^ai» 

tatta,  häiritfemättä. 
Oförhörd,  a.  tnulustamatta  1.  luettamatta  (ote-» 

Wa),  funfnStamaton. 
Oförkastlig,   a.  f;l)Ifäämätöu,  T;vif'»iätön,  iw 

moamaton,  moittimaton,  Vii^cttäani,  jota  et 

faata  f)l)(ätä. 
Oförklarad,  a.  felittämättä   (otetva),   fclittä' 

mätön. 

Oförklarlig,  a.  felittämätöu,  jota  et  »oi  1.  Ort 
mafjboton  felittää  1.  tjmmärtää;  hans  för- 
hållande   dervid   är    alldeles    o— t,    [;änej| 

fävtöstäufä  1.  oloanfa  fiiuä  fol^ben  ei  eufin* 

fääu  mi  felittää  1.  ymmärtää. 
Oförklenad,  a.  :|.iarjaamatou,  f)ateeutamatou. 
Oförkortad,   a.  itjl^entämätön,  h^äf^cutämätön, 

lofientämättä  1.  nnil;entämättä  (olciua). 
Oförkränkt,  a.  fortamaton,  foUcaifematon,  fiäi* 

ritfcmätöu. 
Oförknnnad,  a.  jutistamaton,  ilmoittamaton, 

julistamatta  1.  tlmoittauivttta  (o(enja). 
Oförliklig,  a.  te^j^Dmätön ,  fo^Jtmaton,  :|}af;a> 

fo|)uinen,  t5itfä=toif;aincn. 
Oförliknelig,  a.  »erraton,  crin=omaineu. 
Oförliknelighet,  f.  toerrattomunS.  ' 
Oförlikneligt,   adv.  loerrattomaSti,   tverratto= 

man;  o.  god,  icerrattoman  l^^wä. 
Oförlikt,  a.  fotoittamaton,  fo:^imoton,  leVVttä» 

mätön,   foujittamatta   1.   fojsimatta   (olcipa); 

de    äro    ännu    o— a,    l^e  Dlpat  luietä    fopt= 

matta. 
Oförlofvad,  a.  Ii'^raamaton,  fiT;taamatta  (ofetoa). 
Oförlåtlig,  a.  anteetfi  antamaton  1.  faamaton, 

ei  a:ttce!fi  annettava  1.  faatava,  jota  ei  voi 

anteetfi  antaa  1.  faaba,  fietämätön;  en  o. 

glömska,  autceffi  antamaton  uubotuS. 
Oförlåtligt,  adv.  anteeffi  antamatta  1.  faamat' 

ta;  o.  sträng,  ftetämättömäu  f  o  va  1.  anfara. 
Oförmedlad,  a.;  o — t  mantal,   Väf;cntämätön 

1.  vanl;a  1.  vanf)a= veroinen  manttaali;  o— t 

hemman,  vanl)a=maitttaaltncu  talo. 
Oförminskad,  a.  väl;cutäniätön,  väbcuttjmä» 

tön,   nintentamaton,   väljentämättä   1.   nin-- 

feutamatta  (oteva). 
Oförmodad,  a.  obottamaton,  arvaamaton,  toi« 

Vcmaton,  Inuiematon,  ättUInuIematon,  äli(= 
64 


50G 


Ufo 


ttncn;  o.  lycka,  framgång,  rikedom,  obot= 
tamatcn  1.  dfti4iiulcmatcn  1.  äHUinen  onni, 
mcncötiii^,  riffaitö. 

Oförmodad  t ,  adv.  cbcttamatta,  ciffi4mtTcinat' 
ta,  ;itfi=avrDaamatta,  atiSti,  ätiUiicfti;  han 
kom  lielt  o.,  f)än  tutt  eti'ei  luuItiiEaau  1. 
ttettijfään. 

Oförmodlig,  a.  se  Oförmodad. 

Oförmodligen,  adv.  se  Oförmodadt. 

Oförmåga,  f.  {•^fenetnättcmiit}?,  jrciniattcmuu?, 
faamattcmuuS,  jafiamattomuuS;  (brist  pä 
ajli»<jsfi>rmåya)  f^fenemättömv^§,  faamatto= 
tnime,  mieli cttcm^i?6. 

Oförmånlig,  a.  m.  fl.  se  Ofördelaktig  o.  s.  v. 

Oförmärkt,  adv.  fcatraiticmatta,  fiucmaamatta, 
fjcf laamatta,  tietämättä;  han  smög  sig  o. 
bort,  f)än  IniVi  1.  ^ntjaf)ti  )JoiS  tietämättä 
1.  ctfei  tictt^tään  1.  ^oJfattufaan  1.  f;ucmat= 
tiifaan. 

Oförmögen,  a.  ft)!enemätcn,  n^cimatcn,  iatia-- 
matcn,  jaamatcn;  (fattig)  traratcn,  fct)I)ä; 

0.  att  röra  sig,  hjfenemätcii  1.  jvcimatcn 
liittämään;  o.  att  betala,  f^fenemätcn  1 
»ravaten  matfamaan,  jolla  ci  cic  \i\ixaa  1 
treimaa  matfaa. 

Oförmögenhet,  f.  se  Oförmåga;  (fattigdom) 
ivavattomuut^,  töwfiliö?. 

Oförneklig,  a.  se  Oneklig. 

Oförnimbar,  a-  Baivaitjematcn,  tjucmaitiema 
ton,  aigtimaton,  jota  ei  hjoi  l^atoaita  1.  f)uo 
maita  (»tfen). 

Oförnuft,  n.  järettömt}i}§  1.  järjettömyys,  mic» 
lettöm»?)?^,  äh}tti?mi}li3;  det  vore  o.  att  tro 
det,  järjetöntä  I.  mieletöntä  clift  fitä  uStoa, 
jävjeitömmntä  olifi  fen  uäfominen;  boken 
är  full  af  o.,  fivja  on  täljnnä  järjettöm^^t» 
tä  1.  mie(ettömi)i)ttä. 

Oförnuftig,  a.  järjetön  1.  järetön,  mieletön, 
öhitön;  du  är  bra  o.,  ofet  \}\.}\v'm  mie(etön 

1.  järjetön;  en  o.  tanke,  järjetön  ajatuS. 
Oförnuftighet,  f.  äU}ttömt)«S,  mieIcttönn)i)S. 
Oförnuftigt,  adv.  jävjettömäöti,  mielettömäs^ 

ti,  järjeltä. 
Oförnöjd,  a.  t^i)ti}mätön,  ^jafjoiffanfa  (olctoa), 

jurnn= alainen. 
Oförnöjsam,  a.  tijtltttmätön  1.  tt)tt}mätön. 
Oföruöjsamhet,   f.  t^^t^mättöm^^ö,   tVt?tl)mä= 

tön  mieli. 
Oförpaktad,  a.  arennittamaton,  truoroamatcn, 

avenniOe  antamaton  1.  antamatta. 
Oförpantad,    a.    panttaamaton,   ^vntttaamatta 

(etelra),  ^.n-intitfi  ^.mnematon  1.  ^.''anematta. 
Oförpassad,  a.  :|)aSfiton,  ^aSfi^tivjaton,  JJaSfm 

faamaton. 
Oförruttnad,  a.  mätäncmättä  (oletta),  mätä= 

nemätön. 
Oförruttnelig,  a.  mätänemätön,  mäbänHjmä= 

tön. 
Oförryckt,    m.;   summan   skall   o.    qvarstä  i 

kassan,  fnmman  ^.ntää  liifuttamatta  1.  tc6= 

fematta  1.  fiivtämättä  jäämän  fasfaan. 


Ofö 

Oförräntad,  a.  forfcnttamatcn,  faSwnuttama 
ten,  faSnniKe  1.  torclle  ^\mematon  !.  )janc=  j, 
matta,  torfouttamatta  1.  fovtoa  tasaamatta 
(oletoa). 
Oförrätt,   m.    träär^^tl)?,   toäär^^S,   fclwaut^, 
fovtaminen;  tillfoga  ngn  o — er,  tef;bä  j. tulle 
ioäävtj^ttä  1.  ltMän}\ni}étä;  lidna  o— er,  tär=> 
fttl}t  fortamifet  1.  loääviuibet. 
Oförrätta,  v.  a.  toääri}i)ttää,  fortaa,  liHit)in3oit= 

taa,  tet;bä  toääniiittä. 
Oförrättad,  a.  tetemätön,  toimittamaton ;  han 
återvände  med  o — t  ärende,  Iiän  tuli  ta= 
faifin  fmä  t)i}tt)änäniä  1.  afiaaufa  ajamatta 
1.  t^lijin  toimin  1.  tij^jän  toimitettuania  1. 
festen  afiaaufa. 
Oförsagd,  a.  ujostelematon,   vcfitca,  rei)>t)eä, 

I;ämmäSt^mätön. 
Oförsedd,   a.  IraruStamaton;   se  Oförmodad. 
Oförsedt,  adv.  se  Oförmodadt. 
Oförseendes,  adv.  et^ä^ucmioSta,  tal5a=turmaa, 

irafiingoöfa;  se  Oförvarandes. 
Oförseglad,  a.  fmetittämätön,   finetitön,  taU' 

ton,  finetittä  1.  finetittämättä  (oletoa). 
Oförsigtig,  a.  maromatcn,  tatralitamatcn,  tt»a= 
ruton,  e|>ä-li.iavuifa,  loaranfa  i^itämätön,  etc» 
f)eniä  fatfomaton,  ajattelematon;  en  o.  men- 
niska,   toaromatcu  1.  taiiia[;tamaton  1.  »a^ 
ranfa  :|3itämätön   if)miuen;    ett   o— t   ord. 
ifaromatcn   1.   ajattelematon  1.   l^nelimaton 
fana. 
Oförsigtighet,  f.  travomattomuuS,  fatoa()tamat= 
tcmuuS,  BuoIimattomunS;   han  begick  deri 
en  o.,  l)'dn  oli  flina  iravcmaton  1.  tefi  fiino 
a-^arcmattomaSti  1.  Jraraanfa  pitämättä. 
Oförsigtigt,  adv.  UMromattcmaéti,  toaromatta 
fatoa!^tamatta,   iravaanfa  :|.ntämättä,  eteeufc 
taticmatta. 
Oförsilfrad,  a.  tjo^-^citfcmatou,  [)c^noitfematon 

bopicimatcn. 
Oförskingrad,   a.  ajoittamaton,   tiätoittämä^ 
tön,   f)än,nttämättä   1.  I;ajoittamatta  1.  ^ut 
taamatta  (otema). 
Oförskräckt,  a.  Jpettäämätön,   farSti,  rot)tca 
uljaS  (=aan),  fäifäljlijmätön,  |;elästi}mätön: 
o.  mod,  farSti  1.  i>eifäämätön  tuonto,  ro^= 
tea  1.  V^elfäämätön  mieli;    en   o.   krigare 
)>cltäämätön  1.  farSti  1.  rot) tea  1.  uljaS  fo= 
tuvi;  adv.  ))eltäämättä,  rof^tcaStt. 
Oförskräckthet,  f.  ^^cItäämättöml)VS,  rol^feuS 

o.    S.    T. 

Oförskylld,  a.  anfaitfcmaton,  ft)t}tcn;  o— t  b^ 
röm,  anfaitfcmaton  1.  anfiotcn  tiitcS;  o— £ 
förebråelser,  f»littömät  1.  miattcmat  nut;teet. 

Oförskyldt,  adv.  fijljttömäSti,  itman  fwttä  1 
anfiotta,  miattcmaSti. 

Oförskämd,  a.  I)äiin}tön,  f)ä):eämätön,  totinai 
nen,  juttea;  han  var  nog  o.,  Bän  oli  fi;K( 
I;äioi}tön  1.  t;ä|:cämätön,  tfån  et  cnfintäär 
Iiäirenmjt  (l^äpcäu),  ^än^^ä  juuri  jultef 
(jultean). 


Ofö 

Oförskämdhet,  f.  r;ä»l)ttöm^i)6,  f;ä^eömättI5= 
Oförskämdt,    adv.    f)ä^)eämättä,    l)ä)3eämättD= 

mäött,  I)ätvt}ttömä8tt. 

Oförsonlig,  a.  Ie).]^i)ntätcn,  fotvittamaton,  Ie= 
:|)t)ttämäti3n,  fo).nmaton,  foiuinnoton,  \)ittå= 
H)tf)aincn;  o— t  hjerta,  Ie|)^)l)mätcu  1.  fo:|)t= 
tnaton  ftjbän;  ett  o — t  brott,  fototttamaton 
rifos. 

Oförsonlighet,  f.  Ie^^^5mnättöml)l}3,  fo|)imattD= 
iitmiS,  foainnottcmuuS,  reV^.n)niätöu  mieli. 

Oförsonligt,  adv.  Ie).tV^}i'nättä,  Ie^pi):nätti3mäött. 

Oförsont,  a.  te^''^n)mättä  (okiua),  ei  k).^)3Vnt)t, 

Oförstådd,  a.  fäftttämätön,   (i(l}ämätcn,   l)m 

märtämätöu,   fäfittämättä  1.  ijuimävtämättä 

(otetr>a). 
Oförståndig,  a.  ijmmärtämätijn,  mieletön,  tvii 

tamaton,  äli^tön;  ett  o — t  barn,  taitamaton 

la^fi;  o— t  beteende,  ^mmärtämätiin  1.  mie= 

letijn  fät)ti3S. 
Oförståndighet,  f.  ^mmärtämättömijijS,  mie= 

kttömt)V)§,  taitamattomnug,  öhjttömijtjS. 
Oförståndigt,  adv.  ijmmävtiHmättömäf^ti,  mie= 

lettömäöti,  äf^tti3mästi,  vmntärtämiittä,  ä= 

h)ttä. 
Oförställd,  a.  teeStentefemätön,  olettetcmaton, 

reI;eUinen,  fnora,  fannisteicmaton,  ivafainen; 

o.   vänskap,    jrafaiuen  1.  teeSfentelemätön 

l}6tätet}l)8. 
Oförstäldt,  adv.  teesfcntefemättä,  olettelematta, 

reljettifcSti,  iuafaijeeti,  fuoraan. 
Oförstörbar,   a.   f;ätt>ittämäti3n,   f)ätt)iämätön, 

fufietamatcn,  mcuettämätiin,  jota  ei  lx)oi  I;ä= 

iinttää  1.  fuHStaa  1.  menettää. 
Oförstörd,  a.  I^ätriämätön,  f)äunttämätön,  fu= 

li>7tumaton,  fiälwiämättä  1.  fufietumatta  1. 1;ä- 

unttämättä  (olewa). 
Ofr.rsvagad,  a.  I)eifoutamaton,  IjeiHonematon, 

l;citontamatta  1.  f)eitf'onematta  (olewa). 
Oförsvarad,    a.   :|)uoIu§tamatta  1.   tca?tnSta= 

matta  1.  juojielematta  (olewa),  :|5uoIuStama= 

ton. 
Oförsvarlig,  a.  ^noIu§tamaton,  jota  et  tooi 

^Ijnolustaa,  fetocton;  o— t  uppförande,  pnc-- 

iuStamaton  1.  felwoton  fä^töö;  det  är  o— t 

att  göra  så,  femmoi?ta  ttjötä  et  Jiun  :^^no= 

luStaa  1.  fät)  :puoIu8taminen,   felivotonta  1. 

:)5Uc(uStamalcnta  on  tetjbä  itiin. 
Oförsynt,  a.  I;äim)tl3n,  f)äpeämätön,  jutfca. 
Oförsynthet,  f.  r;äan)tti)m^i}S,  f;äpeämättömi)i)S, 

juUeuS. 
Oförsåld,  a.  mi}ömättä  (oktoa),  mi}ömätön. 
Oförsäkrad,   a.  toahtuttamatta   (olcira),  tva= 

funttamaton. 
Oförsökt,  a.  fofematta  1.  foettamatta  1.  t}vit= 

täraättä  (oteira),  foettamaton;  han  lemnade 

ingenting  o.,  \)'dn  ei  jättänet  mitään  f'oet= 

tamatta;  ingenting  duger  o.,  ei  mitään  fo= 

fematta  1.  foettamatta  1.  foettamatonna  fel- 

^aa. 


Ofö 


507 


Oförsörjd,  a.  turiraton,  f;olf;oton,  fjcUjcamaton, 

tuint>atta  I.  [;otf;otta  (olewa). 
Oförtalt,  a.;  hvar  och  en  o.,  fctäfään  ^Jaiiet- 

telematta  1.  :tjariaamatta. 
Oförtegad,  a.  fieltämätön,  jakamaton,  jul» 

finen. 
Oförtennad  1.  Oförteut,  a.  tinaamaton,  tinaa= 

matta  (oleica). 
Oförtjent,  a.  anfaitfematon,  anfioton,  [ijijtön; 

0.  beröm,  anfaitfematon  fiitos;  adv.  anfait* 
fcmatta,  anfiotta,  fljtjttömäöti,  ilman  1.  ^aitft 
anfiotta. 

Oförtruten,  a.  träft)mätön,  fnuttnmaton,  tau- 
f Damaton,  uuttera,  fauraS  (=aan). 

Oförtrutenhet,  f.  fnUttUmattCUUlUS,  tväfl}mät= 

tömi)V8,  uutteruuö,  faurauö. 
Oförtrutet,  adv.  fnuttumatta,  iväfvmättä,  tau* 

foamatta,  ^erfenemättä,  fauraa^ti. 
Oförtullad,  a.  tullaamaton,  tuUittamaton,  tu^ 

{aamatta  1.  tuEia  ma!|amatta. 
Oförtäckt,  a.  ))eittämätön,  :))eittclcmätö:i;  adv. 

peittämättä,  falaamatta, 
Oförtänkt,  a.  se  Oförmodad. 
Oförtärd,  a.  nauttimatta  1.  fijömättä  1.  fulut* 

tamatta  (jäänijt  1.  cUtoa),  nauttimaton,  fu= 

luttamaton. 
Oförtöfvadt,  adv.  jTjiii-^^^mättä,  UnilvUttcfemät- 

tä,  f;eti  !oI)ta,  aifaitematta,  tuota  1.  fitä^-niätä. 
Oförutsedd,  a.  aaiinStamaton,  cbottamaton,  ar» 

toaamatou;  o— a  hinder,  aavistamattomat 

1.  obottamattomat  esteet. 
Oförvaiullad,  a.  muuttamaton,  muuttumaton, 

tnuuttamatta  1.  tuuuttumatta  (oletua). 
Oförvansklig,  a.  tatoamaton,  :|.n)fi)tx>äinen,  i= 

fninen. 
Oförvarad,  a.  fäittjttämättä  1.  tatteamatta  (ore» 

ira),  fäilnttämätön,  fätfemätön,  talteamaton. 
Oförvarandes,    adv.    ta))a  =  turmaa,    ta))a=tur= 

masta,  toaI;ingoSta,  toal^iuijosfa,   :^uomaa- 

matta. 
Oförvillad,  a.  ef'ft)ttämätöu ,  erfijmätön,  l^at* 

raI;tamatou,  fjairaantumatou,  I;ämmentämä= 

tön. 
Oförvissnelig,  a.  lafastumatou,  fuil^tumaton, 

fuolcttnmaton,  fatoamatou,  ifi4r)i[;anta,  jofa 

ei  latastu  1.  tml)hn  1.  fuofe. 
Oförvitlig,  a.  uut;teeton,  moitteeton,  moittima» 

ton,  foimaamaton;  för  10  ars  o.  tjenst,  10 

ttntcben  nuf)teettomaSta  ^.HtlirieluffeSta. 
Oförvitlighet,  f.  nuhteettomuus,  moitteettomuus, 

moittimattomnus. 
Oförvitligt,   adv.  nuljtcettcmastt,  moitteetto- 
masti, moittimatta. 
Oförvunnen,  a.  f^tjf^vu^aamaton,  f^ijStä  toa» 

Oförvållad,  a.  joihon  ei  cU  (i-tnu)  f^^tä,  jo» 
r;on  et  (jo!n)  ote  fij^nä  1.  ftj^Hinen,  ttjaifut» 
tamaton,  aitaan  faamatou. 

Oförvägen,  a.  malttamaton,  maltiton,  turmat» 
nen,  f;uima=  1.  ^urja»  1.  raju^^Jäinen  1.  »mie= 


508 


OfÖ 


lineit,  raju,  rajuffincn,   ^urja;  en  o.  sälle, 

raju»  1.  Ijurja^Hiinen  ircitttfa. 
Ofurvägenliet,  f.  rajuuS,  ra}u4^ätii?t}9 ,  raju 

«licli,  vajuUiiuuS,  turmaifuuS,  matttamattc» 

nniuc»,  maUittcmmt§. 
Oförväget,  adv.  rajuSti,  l^urja§ti,  fjurjatla  1. 

rajulla  tuteleöä    1.  ^^äällä,   raju^mielifeStt, 

malttamattcmaäti. 
Oforväntad.  a.  cbcttamatcn. 
Oforytti^rlig,    a.  jcta  et  f  aa  mxjciä  1.  antaa 

tctfcllc  1.  muiCc,  mttömätön,  luciruttaniatcn, 

iricrcittamatcn,  fiinteä;  en  o.  rättighet,  hto= 

nntttamatcn  1.  iricrctttamatcn  ctfeuS. 
Oluiyttiad,  a.  lucuntttamatta  1.  mtjlnndttä  (cle^ 

ira),  hiciruttamatcn. 
Olurädlad,  a.  iralmietatuatcn,  :>.ntf)bi§tatnatcn, 

fieu^iftämätcu,  iahilfi  tctemätön;  (om  sju- 

Un)  jalcstamatcn,  fituentämätön. 
Oföränderlig,   a.   JiiuuttulTiatcn,  muoteauia  1. 

olcauia  muuttamatcn ,  fobtallania   ^.''^jljivä, 

niuuttelef;taraatcn,  iratbcttclcmatcu. 
Oföränderlighet,  f.  rnuuttumatlCillUUS,  o.  s.  v. 

Oföränderligt,  adv.  muuttumatta,  muuttumat» 

tLMuaéti,  o.  s.  V. 
Oförändrad,   a.  muuttamatcn,    muuttamatta 

(ckiva),  muuttumatta  (olerca),  muuttumatcu. 
Ogagn,  u.  t^l)jän  tvij  1.  tele,  {;l}CiM}ttömv^ö. 
Ogagnelig,  a.  se  Onyttig. 
Ogalen,  a.  se  Oäfven. 
Ogarfvad,  a.  ^jarfitfematcn,  !ariraamatcn. 
Ogemen,  a.  cvin=cmainen,  mal)fcctcn. 
Ogement,  adv.;  så  o.  vacker,  stor,  niiu  crin= 

cmaijen  1.  maI;bPttcnian  fauniö,  ifo. 
Ogen,  a.  nurja,  t'q\\),  töt^teä,  tijrmcä,  jljlfcä, 

Jjrmii,  ivatju,  ttaéta=I)alctnen;   en  o.  men- 

niska,   nurja   1.  t^I^   1.  traöta^afcincu,  o 

E.  V.  itäminen;  en  o.  väg,  träärä  1.  mutfal 

lineu  tie;  en  o.  metod,  mutfalltuen  tcfc=ta)>a 
Ogenerad,  a.  ujcStelematou,  ujcilcmatou,  rei^''^ 

)>cä,  rcbtea. 
Ogeneradt,  adv.  ujcetelematta,  ret^^^cäs^tt,  rcl;= 

Icasti. 
Ogenliet,  f.  nurjuu^,  jijtietjS,  n?a6ta4;a!oifuu§, 

tljl^t)?,  tö>?f'el)g,  tljrme^é,  nurja  1.  t\){\)  mieli. 
Ogenomskinlig,    a.   lä^i^näfljiuätön  1-   -ixält 

mätön,  Iävi=tunltamatcn. 
Ogenomskinlighet,  f.  Iäpi^näfl)mättcmVt}S. 
Ogenomtränglig,  a.  läpäiiematön,   Iä).n=}.\iäl'e^ 

mätcn,_  Iä:pi  =  f'äömätön,   i;ipi=lai?fematcn    1 

«))ääétämätön,  :|>erätt  1.  tiivben  tiiunö  (nin) 

1.  tarffa;   o— a  skogar,  {äpi^^aäfemättcmät 

metjät;  (fys.)  i;i).^äiiemätcn. 
Ogenonitränglighet,  f.  läpäifemättcmijVSf  Iä}.n= 

lä^mättijmv^ö  1.  4a6tcmatteniuu§.  ' 
Ogent,  adv.  nurjac-ti,  j^lfeäéti,  tt}Uj3ti,  t^r= 

mcäétt. 
Ogerna,  adv.  Cl  feruaagti,  ei  mieleflänfä,  hja§ta= 

IjafDijeeti,  ir^aStcn^mielijceti,   UMtinäife-Sti; 

jag  gör  det  o.,  fitä  eu  mickUäui  tee. 
Ogerning,  f.  se  Missgerning. 
Ogerniugsmau,  m.  se  Missgeniing-man. 


Ogr 

Ogift,  a.  naimaton,  naimatta  (cletra),  atoio^ 
tcn;  o.  tillstånd,  naimattomuuö;  o.  stånd 
naimaton  1.  atoiotou  jääti). 

Ogild  1.  Ogill,  a.  (lag.)  laiton,  mitätön,  ar: 
»oton,  toStamaton;  ligge  o.,  maatfocu  fcö^ 
tamatta. 

Ogilla,  v.  a.  ^3af;effia,  fatjoa  :|^a'(}a!^t  1.  fel)Uo{ji 
^>jtää  :^Hit)ana,  julistaa  fcltrcttcmaffi,  lucit 
tia,  ^cltea;  o.  ens  uppförande,  ).\tl)efl"ia  1 
moittia  j.fun  fäl)tc?tä;  o.  en  dom,  Voltci 
tuomio;  o.  ens  mening,  oUa  joutuu  ajatuS 
ta  toaötaan. 

Ogillande,  n.  ^jafiefftmiuen,  ^.Hiljana  ^ito,  ^a 
\)a.l\\  fatfcminen,  fehvottomatft  jutiötamiucn 
de  förklarade  sitt  o.,  fauoitt>at  ^Hil;aua  ).n 
tätt-Hinfä  1.  oleiran  I)citä  n>aötcin. 

Ogiltig,  a.  f)l)n.Hit!»mätön,  mitätlnt,  fel^mama 
tcn,  pätemätlm,  fävmätön,  arn^ctcn,  laiton 
o — t  skäl,  ^^äteuuitöu  1.  mitätön  1.  laitm 
j^t);  o.  ursäkt,  telpaamaton  1.  l;i)irätii)mä 
tcn  ioerufe. 

Ogiltighet,  f.  I)i}UHitn)mättömijt)S,  lelpaamatto 
muuS,  V'ätemätti.<mtj^§ ,  mitättcnu)t;v,  ax 
n?ottcmuu§,  laittomuuö. 

Ogiltigt,  adv.  :i.H-itemättömä6ti,  fclvaamattiy 
masti. 

Ogln,  se  Ogen. 

Ogjord,  a.  tefemätön,  tefemattä;  det  är  änm 
o — t,  fe  on  tinelä  tefemattä;  anse  ngt  son 
o— t,  ^^itää  j.fiu  tefemättiJmänä;  gjordt  kai 
ej  blifva  o.,  tcljtt)  fuin  tef;t^,  ci  telmiä  \cn 
tefemättl^mätfi;  löpa  i  o— t  väder,  men 
nä  fiii)l)i}mättä  faunaan,  ^mul;ata  1.  I;äärät< 
(»ään)  turl;ia. 

Oglaserad,  a.  lafcrtamatcn,  lafittamaton. 

Ogrannlaga,  a.  tarttamatcn,  tunuclcn,  e^JÖ 
tarffa;  adv.  farttamattomaSti,  taittamatta 
e^vvtarfaéti. 

Ogrannlagenhet,  f.  farttamattcmuUi^,  Cpä^tarf 
fuui^,  tunuottcmuuji. 

Ograiiskad,  a.  tavfaStamaton,  tartfaamaton 
tuttimaton. 

Ograverad,  a.  faiirertamaton,  V">-'''i'"ätcn 
(utan  skuld)  toelaton,  ivclau  ).>ainamatcn 
»vetfa4iintcetön,  trelalla  rafittamatcu,  u^elto 
rafitutieton. 

Ogreuad,  a.  f)aaraton. 

Ogrundad,  a.  ).^eräti>n,  Vi>f'i'>ti^"f  ))cruétutie 
ton,  ivvtön,  ail^eetcn;  o— o  farhågor,  ^crät 
tömät  1.  ai[;eettomat  vdfäämifct. 

Ogrundlig,  a.  malibctOU,    juuuuatou,    V^vätön 

Ogrundligt,  adv,  mal^bottomaöti,  perättöinäö 
ti,  fnimnattcmaöti;  o.  mycket,  mal;botto 
man  1-  ):evättömän  Valjon. 

Ogruiad,  a.  eineiuimätöu,  fnurn^telematon,  fvö 
mätön,  ciue()timättä  1.  eineettä  (oteiiM),  ei 
ncttä  nauttimatta. 

Ogräddad,  a.  paiétamatou,  !v).^ftutämätcn,  fpp 
fvnuitijn,  fi;^Jientämättä  1.  ^aielamatta  (o 
Icum). 

Ogiäfd,  a.  faiivamatcn,  faiioamatta  (okioa). 


Ögr 

Ogräs,  n.  rtffa^ruol^o,  ru^fa=ruD^o,  lanf)a', 
(hibl.)  ct^bafe  (--ffceii)  (eg.  tistel). 

Ogiulaktig,  a.  jumalatcn,  e^^ä4;uv8fa6  (»aon). 

Ogudaktighet,  f.  jumalattomuus. 

Ogudaktigt,  adv.  jumalattomasti. 

Ogulden,  a.  maffamatou,  foiinttamaton,  maf= 
famatta  1.  fo>utttamatta  (oleiiHt). 

Ogunst,  f.  ei^ä=iuo[io,  fuofiottomuuS,  temmet= 
töml}^S;  vara  i  o.  hos  ngn,  olta  j.fun  t)fh 
fuoftoSfa  1.  jr)tf)otöfa. 

Ogunstig,  a.  e^^ä=fuofioIIineit,  fuoftmatou,  fuD= 
ftoton,  Icmmctöu;  lyckan  var  honom  c, 
cnni  olt  f^äneHe  !otra  1.  e^Jä  =  fuofioIIincn, 
omtt  ei  fuofmut  i.  Iem)>tni)t  fjäntä. 

Ogunstigt,  adv.  e))ä=fitofiotIifeSti,  e^ä=fuofioIIa, 
fuofiottomaSti. 

Ogynnad,  a.  fuoftmatou,  fuofittclematou,  Vuot= 
tamaton. 

Ogynnsam,  a.  l^aittaaii^a,  t)aitaKtneu,  toaStax= 
ueu,  toastustatoa;  o.  vind,  luaStatucu  1.  fo= 
:j)imaton  tuuti;  o.  väderlek,  );>a\}<i  1.  fopi= 
matou  1.  l;aitatliueu  ilma;  (ogunstig)  i)^\\-- 
fuoftolliucn,  e^.\i=mi)ötäiueu;  o— t  svar,  f^lv- 
fuofiottiueu  1.  e^ääaniiueu  JtjaStauS. 

Ogäiigbar,  a.  (om  mynt)  fäljmäton,  fel^Hia^ 
maton. 

Ogäldad,  a.  se  Ogulden. 

Ogällad  1.  Ogäldj  a.  hio[;itfematon,  fatoama» 
ton. 

Ogästfri  o.  Ogästvänlig,  a.  it)iera6=  1.  une^ 
vaau=toaraton,  fol^telematon. 

Ogödd,  a.  ft)öttämatön,  lifioittamaton,  (om 
kalf)  juottamatcu,  (om  jord)  lannoittama- 
ton, tv)äcttämäti,ht. 

Ogömd,  a.  (aktivt)  piiloittautatou,  tätfcmätöu; 
(pass.  o.  refl.)   tätfci)ti;mätöu,  Iljniiiänuiteu. 

Ogörlig,  a.  mal;botou,  ta^''aI;tuuiaton,  jota  ci 
teoi  te'^bä. 

Ohackad,  a.  l^affaamatou,  fil^j^-niamatou,  r;af= 
faamatta  (oictva). 

Ohandterlig.  a.  [)anMa  1.  waifca  :|)ibcKä,  l;an- 
Ma,  I;anfala=  1.  aHnfea=:i:itoineu;  se  Ore- 
gerlig. 

Ohappandes,  se  Oförhappandes. 

Oharfvad,  a.  favlnticmaton,  acétämätön;  åkern 
är  o.,  :pe(to  on  äestämättä. 

Ohavmonisk,  a.  epä-foiutuiuen,  foiutumatou, 
foiuuutou,  fo^.ni=foiunnton,  fcfa^fointninen, 
fopu»iuuuuaton,  jäveSt^ffetiin. 

Ohederlig,  a.  funuotou,  fuuniatou,  c)^'ä-'Xd}d'' 
liuen. 

Ohedrad,  a.  fuuuioittamaton,  fuunioitfematon. 

Ohejdad,  a.  I)illiti.ht,  I)illitfcmätöu,  :|)ibättämä= 
töu,  malttamaton. 

Ohelga,  v.  a.  ci  |>itää  ).n}()iiil''t,  ei  ^n)t;ittää, 
I)äiväi8tä  (4Hiifenj,  faaStuttaa;  o.  Guds  namn, 
{;äiväistä  1.  ei  :|.n)l;änä  Vitää  Sumatan  :ti= 
mcä;  o.  templet,  kyrkokärlen,  faaStUttaa 
1.  l)ä»äistä  tcm^i^^eli,  £irfou=a6tiat;  (fig-)  l^ä= 
iuäistä,  ^aliveutaa. 

Ohelgande,  n.,  -elsc,  f.  I^ä^iäifeminen,  faaS= 


Ohå 


å09 


tnttaminen,  ^ätuäist^s,  p\)^n^  Vltämättö» 

m^p,  ^n}I;ittämätti5mt)i)S. 
Ohelig,  a.  XU}I)l}i)tön  1.  ))t)f;ij^betön,  p^^^ätiju, 

e^^ä4n)l)ä. 
Ohelighet,  f.  e^^ä^^Mjlj^ljS,  ^l)^l}l)ttöml)t}8,  ^J^^ät» 

tönn)i)ö. 
Ohelsa,  f  e^ä=ternjci)S,  fimntfoifunS,  fairanS. 
Ohelsosam,  a.  terttiei)beKe  unifjincjoUinen,  ter» 

ir^eljttä  tnaf;ingcittait)a,  et  terteeeltinen,  lua» 

I^ingoUineu. 
Ohemui,  a.  tobeffi  nälättämään  tcotmaton,  to=' 

tccn=faamaton,  tobistamaton;  o.  beskyllning, 

toteeu-faamaton    fVt)töS;    (opassande,   obefo- 
gad) tcluioton,  fopimaton,  fääbt)tön,  toäärä. 
Ohemult,   adv.  fof.iimattomaSti,  fääblJttömäSti, 

tclivottomasti,  t)ätin)ttömästi. 
Ohindrad,  a.  eStämätöu,  eSti)mäti)n,  cStcittä 

1.  estämättä  1.  esttjmättä  (olcll^a). 
Ohistorisk,  a.  epä-l)iStoria(liucu,  ei  l^iStoriat^ 

liuen,  f}iStorian  matnitfomaton. 
Ohittad,   a.  Ii5i)tämättä  1.  Iöt)tt)mättä  (oletca), 

löijtämätön. 
Ohjeipiig,  a.  auttamaton,  ^Javantamaton  1.  );icl^ 

rantumaton,  jota  ei  auttaa  toci;  en  o.  ska- 
da,  auttamaton   1.   foviraamaton   tvaI;info; 

han  är  o.,  Isäntä  ei  utoi  auttaa  1-  faa  axi' 

tetuffi,  Ijäu  on  auttamaton  1.  :l)arautamaton. 
Ohjelpligen    o.    Ohjelpligt,    adv.    auttamatto^" 

maSti,  auttamatta;  han  är  o.  förlorad,  l^än 

on  auttamattomasti  l^ufasfa. 
Ohjelpsam,  a.  aiimtou,  ei  aiintlfinen,   autta» 

maton. 
Ohjelpsamhet,   f.    airnttomuuS,    anttamatto= 

muuS. 
Ohjeipsamt,  adv.  auHtttomaSti,  aJ-Hia  tefemät^ 

tä,  auttamatta. 
Ohoj!  Ijoi!  I;o4)oi! 
Ohuggen,  a.  I)otfaamaton;   (om  sten)  tif!aa= 

matou,  l)a!faamaton. 
ohugnelig,  a.  iIaf)uttamatou,  IoI;buton,  i!ätoä, 

tolffo. 
Ohuld,  a.  lemmetön,  fuofioton,  c^ni^fuofioUi» 

nen,  armoton. 
Ohulpen,    a.   auttamatta  1.   ateutta   (oletoa), 

auttamaton,  a).nta  faamaton. 
Ohycklad,  a.tceSfeutelemätöu,  nnefastclematon. 
Ohyliad,  a.  pijläämätön,  IjöVläämättä  (oleica). 
Ohyfsad,  a.  fittistvutätöu,  fääbljSt^mätöu,  fii= 

icotou,  fiistitön. 
Ohygglig,  a.  l^irwcä,  julma,  fan^ea,  I;irmui= 

nen,   Ijirnjittäam,   famala,   famoittatra,  in» 

l^oittanm. 
Ohygglighet,  f,  r;irtrct?S,  julmuuS,   I)irmni= 

fuus,  ^ivluittäiijäifVljS,  o.  s.  v. 
Ohyggligt,  adv.;  o.  svår,  julman  i.  r;irh)eäu 

1.  Ijirmuifen  1.  faul^can  luaifea. 
Ohyra,   f.   fijij^äläifet   (pl),   elälBäifct   (pl), 

elätoät. 
Ohåg,  m.  ^luttomuuS,  toa5ta4;afoilun6. 
Ohågad,  a.  l^alutou,  n?aöten4nielinen,  tvasta- 

l^afoineu. 


510 


Ohä 


Okl 


Ohäcklad,    a.  f^äWöimätön,   ^äf^Iöitfcmätön, 

]^äft?Iötmättä  (iMcttja);  (fig.)  motttimatcn,  [åU 

timätcn,  pfläämätön. 
Ohägn,  n.  (lagt.)  aitauffen  l^aa§faamhtcn,  al 

tau8=£)aacfio,  toiljan  1.  toiija  =  inaan  I;aaé{io 

1.  f)aaSfau8. 
Ohägnad,  a.  aitaatnatcii,  aibatcn,  aufhtaincn, 

farjan=a(amen,  aibatta  1.  aiUtamatta  (clenja). 
Ohämmad,  a.  ^Mbättämätcn,  fctiafibuttamatcn, 

eStämätön,    tufa[)uttamatcn,    I^illitiemätöu 

föaétugtamatcn,  leifattumatcn,  ^)i)iäf)tt)mätön, 

feSfe^tijmätcn,  V^tbättämättä  1.  estämättä  I 

f)it(itiemättä  1.  ^^fäfjtijmättä  (clettja). 
Ohämnad,  a.  foStamaton,  foStamatta  (oleiua), 
Ohämtad,   a.  titcmatcn,  tuomatta  1.  nouta^ 

matta  (ctciva),  ucutamatcu. 
Ohärdad,  fLnrciitamatcn,  fo«it[cmatcn,  !ar!ai= 

fematcn;  Cng-)  tcc-tyttämätön,  tctuttamatcn 

iEeöti)mätcn. 
Ohärjad,  a.  piinttämätöil ,  f;ä»ittämättä  (c 

Ie»a). 
OhGflig,  Ohöflighet,  Ohöfligt,  se  Oartig,  o.s.v 
Ohöfsad,  a.  se  Ohyfsad. 
Ohöfvisk,   a.   fc^imatcn,  fääbtjtön,   ftiwctcn 

taabutcn. 
Ohöfviskt,   adv.  fiittcttomaSti,  fääbtjttömäSti 

fc^nmattomaStt. 
Ohuijd,  a.  peittämätön,  hjcvf^oamaton,  :|jalia6 

(=aan). 
Ohörbar,   a.  fuutumaton,  l^itjiainen,  jota  ei 

tröt  tnnUa. 
Ohörd,  a.  !uutematcn,  hiuTcmatta;  döma  ngn 

o.,  tuomita  jofu  tuulematta;  se  Oerhörd. 
Ohörsam,  a.  tottckmatcn,  !o«?a=f orirainen. 
Ohörsamhet,  f.  fctoa=for»aiiuuS,  tottelemat- 

tcmuuS. 
Ohörsamt,  adv.  fotea=fcr»aiieStt,  tottelemat» 

tomaéti. 
Oigenkännelig,  a.  tuntematon,  jota  ei  tuntea 

tooi. 
Oigonkännelighet,   f.  tuntemattomuus. 
Oigenkännehgt,  adv.  niin  ctt'ei  tuntea  Jvoi, 

tuutemattoma^ti. 
Oinbergad,  a.  forjaamaton,  fovjaamatta  (oletra). 
Oinbimden,  a.  nitomatOH,  fitomaton,  fanftton. 
Oinkörd,    a.  (om   hästar)   cpettamaton,   tt-etä- 

määu  totuttamaton  1.  opettamatcn  1.  tottu» 

maton. 
Oinredd,  a.  fifugtamaton,  fiiuStamatta  (ofe»a.) 
Oinriden,  a.  ratfuétamaton,  ratjutfi  c^jettama» 

ton- 
Oinskrifvon,  a.  fil'ään=ttrioittamaton;  (om  mål 

vid  domstol)  juttuun  1.  huutoon  1.  lanteeicn 

^janematon  1.  firjoittamatou. 
Oinskränkt,  a.rajoittamaton,  rajaton,  täijfi(=beu), 

täi}ft  =  »altaincn;   o.  makt,    rajaton   icalta; 

o.  tillåtelse,  rajoittamaton  1.  täijfi^wattainen 

tupa. 
Oinskränkt,  adv.  rajoittamatta,  rajattomasti, 

rajoittamattomasti,  tät^fi=aattaiieeti. 


Oinstämd,  a.  ^j^^ttämätÖn,  f^aaötamaton,  fiaaS^ 
tauttamaton,  )3atttoraaton,  peittämättä  l 
fjaaStamatta  (olciua),  mauaamaton. 

Oinstängd,  a.  ftjääu  1.  jf^fin  julfematon  1.  hl 
paamaton,  fifään  fulfematta  (otewa),  tDaltoil^ 
iincn. 

Ointaglig,  a.  Voittamaton,  it\i(taamatcn,  tral= 
loittamaton,  toattaau  ottamaton  1.  faamaton 
ma{}boton  »oittaa  I.  nviKata  (4taau),  jotc 
ei  »oi  tratfata  1.  toaltaanja  \ca.i<i. 

Ointresserad,  a.  f)arrafitamaton,  mieli4;alu 
ton,  f)a(uton,  (opartisk)  ojaa  ottamaton,  puot 
tamatcn. 

Oinvigd,  a.  tietoon  hjit)fimätön,  falaiiuuber 
tuntematon,  afian  =  tuntematon,  utto-puclim 
mainen,  fiivuUinen,  fiirjämäineu. 

Ojemfurlig,  a.  »ertaamaton,  toerraton. 

Ojemförligt,  adv.;  o.  större,  bättre,  n>errat 
toman  1.  iceviaamatta  fuurempi,  parempi. 

Ojemn,  a.  epä=tajainen,  (skrojUg)  ri}l)mmuen 
rl)I]elöinen;  o.  mark,  epä^taiatnen  maa;  o 
summa,  epä=tajainen  fumma;  o.  rörelse 
epä^afaiuen  liifunto;  o.  vinter,  epä^tafainci 
1.  h>aii)tc(cwa  tahvi;  o— t  sinne,  epä=tajai 
uen  1.  epä-trafainen  mieti. 

Ojemnhet,  f.  epä^tafaijuuö;  (gro^)  a  väg)  fljt 
»anne  (=nteen). 

Ojemt,  adv.  epä^tafan,  cpä=taiai[e§tt. 

Ojäfaktig,  a.  poltematon,  täi}bcn  =  !efpaaiiM 
epuuttamaton;  o — a  bovis,  pctfemattcmat  1 
epuuttamattomat  1.  epäämättömät  tobiétuffet 

Ojäfvig,  a.  poltematon,  jäälintön;  o— t  vittne 
polfematou  tobistaja. 

Ojäfvighet,  f.  poltemattomuuS,  jään>ittöml}ii3 

Ojäst,  a.  fä^mätön,  noujematon,  ferfiämätöu 
jmfr  Jäsa. 

Ok,  n.  ie3  (ifeen),  ju!o;  lägga^ok  på,  spänn: 
i  ok,  iestää,  panna  iteefcn  1.  ifeen  aUc 
bringa  under  oket,  jaattaa  ifecnjä  alfe  1 
alaiietfi;  fiendens  tunga  ok,  teibciKifen  pai 
nawa  ieS;  afskudda  sig  oket,  tucba  1.  l^eit 
tää  ie§  päättänfä  1.  niöfoirtanfa. 

Oka,  V.  a.  ieStää. 

Okallad,  a.  futjumaton,  fäSfemätcu,  !utiu 
matta  (otetta). 

Okammad,  a.  fampaamaton,  kampaamatta  (o:. 
letta). 

Okantad,  a.  reuuaamaton,  reunustamaton,  paar 
tamaton,  paUiStamatcn,  ftivjäämätön,  reu^ 
naamatta  1.  paartamatta  (otetta). 

O  kardad,  a.  tarttaamatcn,  farttaamatta  (oIe'i 
\va),  raafunaton. 

Okastad,  a.  (om  säd)  ttisfaamaton. 

Oklanderlig,  a.  moitteeton,  nuf)teeton,  moitti 
maton,  laSteeton. 

Oklandrad,  a.  moittimaton,  ei  moitittu,  moit 
timatta  (otetta);  (lagt.)  moittimaton,  ttalit 
tamaton.' 

Oklar,  a.  epä^felttä,  fefainen,  famea,  famaä^ 
faineu,  l;imeä,  I;immi;  o— t  glas,  I)imeä  1 
^immi  1.  epä-felttä  lafi;  o— t  vatten,  fa- 


Okl 

mea  1.  fefdnen  «jeft;  o.  luft,  famea  1.  fu« 
mea  ilma;   göra  o.,   f;unentää,   [unnStaa; 

!     bli  o.,  I)tmeutoä. 

Oklarhet,  f.  e)>ä=i"elun)i)§,  fefai[mi6,  fameuS, 

Oklart,  adv.  ej-Hi^feteäeti,  r^httcä^tt,  f^ämäräStt. 
Oklippt,  a.  letftaamatott,  fentfcmätcn,  Uiitaa= 

matta  (c(ctoa). 
lOklistrad,  a.  fitfiiamaton,  t^htittamaton,  ntS= 
i    tevöimätön,    fit!uötamatta  1.   Itiötcröimättä 

(oUwa). 
Oklok,   a.  äf^tön,   ta|utcit,   toltitton,   tlj^cvä, 

mieletön. 
Oklokhet  f.  är^ttömt)t)§,  tolfiittcmuu?,  mic{ct= 

tömijtiS,  t^^.^en}i)S,  taiuttommiS. 
Oklokt,  adv.  äli}ttömä8ti,  t^^jeräöti,  mickttö= 

mä?ti. 
Oklokrati,  f.  alfiais=^»afta. 
Oklokratisk,  a.  al[;aiö=ix'>a'(tatnen. 
Oklufven,  a.  ^alfaifematcn,  Ijalfomatoit,  tjaU 

faifcmatta  (oleira). 
Okladd,  a.  |^u{■cmatc^,  |.ntfeittnmatoii,  iuaatet^ 

tamatcn,   :|Mifematta   1.  aiaatcttamatta  1.  ei 

ivaattciöjaan  (clciva). 
Okmiten,  a.  [olmcatiiatcu,  fclmeamatta  (c(e= 

\i\\),  folmmtn  ^lauematon  1.  :|3anematta,  foI= 

miu^[a  olematon. 
Oknäppt,   a.  (om  kluder)   na^ittamatcn,   na= 

^nttamatta  1.  na^^^.•ttin  )3anematta  (oleixia). 
Okokt,    a.   Peittämätön,   {'eittämättä   (olenpa), 
•    ftc()umaton,  fie[;umatta  (ofclra). 
Okonstlad,   a.  tecstentclemätön,  fon^taitema-- 

ton,  fauniStelematon,  luontea,  hionnollinen. 
Okonstladt,  adv.  teeSfentetemättä,  faunif'telc= 

matta,  fouv^tailematta,  hionte>va8ti,  fuovaan. 
Okrafd  1.  Okräfd,   a.  ixiaatimaton,  feI;oitta= 

■  maton,  iva^Hta=c[;toincn. 

Okrafdt,  adv.  ivaatimatta,  v»aatimuf[itta,  tta= 

'    ^^aa^cbtoifceti. 

Okrem,  m.  jutta,  ifcen  jutta  1.  jubc  (=tcen)  1. 

ra()e  (4; feen). 
Okrigisk,  a.  ranf)allincn,  fotimaton. 
Okristlig,  a.  e))ä=Iri8tininen,  jnmalaton;  en  o. 

■  hop,  jnmalaton  jouifo. 

Okristligt,  adv.  c].''ä  =  frtStiCtfe6ti,  jumatatto» 
'    maSti,  armottomat^tt;  o.  stor,  jumalattoman 

1.  armottoman  funvi. 
Okristnad,  a.  ristimätön,  ristimättä  (ofe»a). 
Okritiserad,  a.  avii^oetelematon,  ar»oSteIemat= 

ta  (oletvm). 
fOkroppslig,  a.  vuumiitcn,  näf^mäton,  ruumis» 

oloton,  aineeton. 
Okroppslighet,  f.   vuumitttomuuS ,   ainectto» 

muus. 
Okroppsligt,  adv.  vnnmiittomaöti. 
■Okryddad,  a.  I^öljStämätön,  I}Dl)Steetöu,  mau8= 

tamatcn,  I)Dl)Stämättä  1.  maustamatta  (ofetua). 
■Okränkbar,  a.  :j:oltematon,  fosfcmaton,  fo§fet= 

tamaton,  fortaa  1.  (oufata  maI;boton,  jota  ei 

n?ci  loutata  1.  ^olfea. 
Okräiikt,  a.  (ouifaamatou,  fortamaton,  foIiv)ai= 


Oky 


511 


fcmaton,  :|)ot!ematon;  (lagt.)  riJfomaton,  i)oI= 
fcmaton;  (m'u)  raisfaamaton,  :|3iIaamatou , 
I;äpäi|cmätön,  ).nil)bas  (=taan);  Konttaamatta, 
raisfaamatta,  o.  s.  v.  (ofewa). 

Okrönt,  a.  !runnaamaton,frnunaa:natta  (of etoa). 

Oktaeder,  m.  fal)be!fi=färmäff'i  I.  =fävmiö. 

Oktandria,  f.  fa{;betfi=f;eteifct  (pl). 

Oktant,  m.  oftantti. 

Oktav,  m.  oftatin,  far;beffannu6;  bok  i  o., 
fa(}beffan=taitteinen  fir|a;  en  hei  o.,  fo!o 
faf)be{'faunn6  1.  oftatoi. 

Oktavark,  a.  o!tatoi=arffi,  fai^bef[an=taittcineii 
arffi. 

Oktavband,  n.  fa:^be!fan=taitteinen  nibc  (»teen), 
!af)bcffi=nibe,  D!tann=nibc. 

Oktavformat,  n.  faf)beffan=taitteincn  hh  1. 
muoto,  faf;beffi=!ofo. 

Oktober,  m.  tofa=fnu. 

Oktodes,  m.  f'af;beffantoi8ta=taitteinen  fofo, 
cftobefi=!ofo. 

Oktroj,  m.  c[i=toatlan  1.  cft^toattattinen  luipa 
{-\i^<x\\),  etn=oifeuS  1.  4npa,  toatta=Iu^5a  1. 
»oifeus, 

Oktrojera,  v.  a.  toalta^oifeuttaa,  antaa  tt^alta= 
lupa  1.  =oi{eu§  I.  cfi-toaKan  \\\\\\,  etn=oi= 
feuttaa;  o.  en  författning,  antaa  ia!i=afetu9 
it[e=toaftaiicsti  1.  toalta=oiteubelIa. 

Okufvud,  a.  iroittamatcn,  nmUoittamaton,  ma= 
fentamatou,  tannistamaton,  f)iflimätön,  tooit= 
tantatta  1.  mafeutamatta  (otetoa). 

Okiifvelig,  a.  jota  ei  tooi  toattata  (4taan)  1. 
tooittaa  1.  lannistaa  1.  mafentaa  1.  I;iliitä 
(=tfeu),  mafentnmaton,  fannistnmaton,  [jiCit^- 
femätön;  o— a  begär,  I;)it(it)emättömät  I.  tooit» 
tamattomat  I;imot;  hans  o— a  mod,  f;änen 
mafentumaton  1.  lannistumaton  rol^fentenfa. 

Okulera,  v.  a.  filmäStää,  IjmV^ätä  (=|Jj)ään) 
fifmä  1.  um|.^pn  toifen  ^.niun  tuoreen. 

Okulerknif,  m.  fitmäStl}S=toeitfi. 

Okulist,  m.  fi(mä4ääfäri. 

Okulärglas,  n.  fifmäneteis4afi,  ftfmän  (aluet- 
uen 1.  eteinen  taft  liifarisfa. 

Okullstötlig,  a.  se  Oomknllstötlig. 

Okunnig,  a.  tietämätön,  taitamaton,  taiboton, 
ofaamaton,  oppimaton;  jag  är  alldeles  o. 
om  den  händelsen,  ofeu  toalfan  tietämätön 
fiitä  tapautfesta  1.  fitä  tapausta  tietämä» 
tön;  o.  i  musik,  foitanuon  ofaamaton  1.  tai= 
tamaton;  o.  i  finska  sjn-åket,  fuomen=!ieten 
ofaamaton  1.  taitamaton,  taitamaton  fnomen= 
fieleSfä;  o.  i  att  väfva,  !utoa  1.  hitomista 
ofaamaton  I.  taitamaton;  han  är  en  allde- 
les o.  person,  t)än  ou  ^)eväti  taitamaton  1. 
taiboton  1.  oppimaton  1.  ticbcton  mies. 

Okunnighet,  f.  tietämättömt^VS ,  taitamatto= 
muns,  taibottomunö,  ofaamattomnuS,  tiebot» 
tomunS. 

Okynne^  n.  pat)a  juoui  1.  eHi  (etjen),  ifft* 
toalta,  i({i=toaltaifnus,  foivunS,  juonet  (pl), 
^}at;an=eI{ift}t)S,  ^jafjan^nrifnuS,  furittomnuS, 
tcattattomuuS;  han  gjorde  det  af  o.,  tett 


519 


Oky 


fen  ilfi=toaltaifuube6fanfa  1.  foiruufflöfaan  1. 

juoni^fanfa. 
Okynnesfä,  n.  iffeät  eläimct,  it»aöattomat  däi' 

mct,  Il  aa^^fio' eläimet. 
Okymiig,  a.  ilft^aHiltaineii,  iraöatcn,  ^vJ;an» 

jiicnincu,  V^I^^in^cIHncu,  juonifaS   (-ffaau), 

).Hi[;an=htrutcu,  turiton,  htrjcton;  o — a  barn, 

iurjettomat  1.  Ufi^toaUatiet  1.  :|3a[jan=fuviiet 

Up\it 
Okysk,  a.  J^auveliaS  («aait),  irStaS  (=aan),  f^aiu 

rea,  furei}tön. 
Okyskhet,  f.  IjauveuS,  rjaureliaifuuS,  irStauS, 

fi»etjttcmi)i}§. 
Okyskt,  adv.  fjauveliaaStt,  I)auveubcefa,  r;au= 

reubeUa. 
Okänd,   a.  cuto,   tuntematon;    vilja   vara   o., 

taI;toa  cKa  tuntematcnna  1.  tuntematta;  det 

är  o— t,  fe  en  tuntematcuta  1.  tietämätön» 

tä,  fitä  ei  tiebetä. 
Okännbar,  a.  tuntumaton,  (oigenhännelig)  tun= 

tematon. 
Okännelig,  se  Oigenkännelig. 
Okänslig,  a.  tnntectou,  tunnoton,  tuntematon, 

avaötamaton. 
Okänslighet,  f.  tuuteettomuu?,  tuunottomunS, 

tnutemattomunö. 

Okar,  a.;  det  är  mig  o — t,   on  toaéteu  mtet= 

tänt,  minua  :|)al)0tttaa,  ^jal;aa  on  minuäta. 
Okärlig,  a.  se  Ovänlig. 
Okup,    n.;  det  är  icke  o.,   et  fe   olc  r;uono 

{aulp^^a  1.  liifa  binta. 
Oköpandes,  adv.  cätamatta. 
Okörd,  a.  ajamaton,  ajamatta  (ofeiva). 
Oladdad,  a.  lataamaton,  latingiton. 
Olag,  n.  ).nta,  tärUMÖ;   läset,  magen  är  i  o., 

Inthi,  »ratfa  on  ).nlal(a  1.  |:'at)ana;  bringa  i 

o.,  faattaa   Viiloille  1.  ^nlatle,   ).niata   (=aan); 

komma  i  o.,  jontna  1.  tutta  :piialle  1.  :^nIoit» 

te;  (ovana)  l^aijCi  ta^^a. 
Olaga,  Olaglig,  a.  taiton,  hjaSten  lalta,  h3a§= 

ten4afineu,  e^ä4ait(inen,  Imraton;  i  o.  tid, 

tuirattomaöa  1.  laittomaCa  ajatla;  o.  åtgärd 

laiton  1.  wäärä  1.  iuaStcu4afincn  toimi. 
Olagad,   a.   laittamaton,  laittamatta  (oletoa), 

laittelematcn. 
Olagligen,  adv.  se  Olagligt. 
Olaglighet,  f.  laittomuus,  lutoattomuuS,  ti?aS= 

ten=Iafifuuö,  e:pä4ailli)uus. 
Olagligt,  adv.  laittomasti,  toaSten  Ia!ia,  Iu= 

toattomasti. 
Olappad,   a.   V^^^iH^^natou ,   ^'i^Kaamatta  (o> 

Ie»a). 
Olassad,  a.  fuormaamatou,  tuovmaton,  !uor= 

matta  (cleiva). 
Olastad,  a.  taätiton,  laStaamaton,  lastaamatta 

(olewa). 
Oldtfar,  m.  se  Aldtfar. 
Oledad,  a.  nilDCtiti^n,  jäfcuitön. 
Olefvad,  a.;  han  har  ej  mycket  o — t,  ci  I}ä= 

ncttä  ole  :|.iafioa  elämättä. 
Olein,  II.  (km.)  oleini,  rasiue  (=een). 


Oli 

Olidlig,  a.  färfimStön,  jota  ei  !ärfiä  trci;  s'^ 
Odräglig. 

Olif,  m.  fl.  se  Oliv,  o.  s.  v. 

Olifantpapper,  n.  clifantti=pa^)eri,  §offannin 
V^a^^evi. 

Oligark,  m.  olijjarfi,  t;artoaiS  =  njatttaS  (=aan) 
1.  MwMh. 

Oligarki,  f.  oCitjavfia,  Ijanraig-tralta,  f;anxvtin-- 
toalta. 

Oligarkisk,  a.  oligarftneu,  t)aviivii?^lua(taiucn. 

Olik,  a.  (ohöjl.)  evt=nätöiuen,  toiicit  uätöinen, 
cvi=mnotoinen,  erivaltainen,  evi4aineu,  cvi» 
laatuinen,  cri>tapainen,  toifenVainen,  crca» 
toainen;  de  äro  mycket  o — a  bäde  till  ut- 
seende och  lynne,  [;e  Dltiat  f)Urtjin  evi=f'a(» 
taifet  1.  4aatnifet  fefä  ulfo-näön  että  luon- 
teen ful)teen;  han  är  o.  andra,  I^äu  on 
muista  evcattainen,  I;än  ei  ole  muiben  uä= 
föiuen  1.  ta^jainen  1.  fattainen;  han  är  ej 

0.  en  markatta,  I}än  ei  ole  marafatiu  näöS' 
tä  eroawainen,  f)än  on  marafatjn  näfiiinen 

1.  muotoinen;  han  är  alldeles  o.  sin  far. 
f)än  en  »aKan  toifen-4ainen  1.  cri4aatnincn 
1.  eri=taVHiinen  1.  (till  utseendet)  eri=näfLn= 
nen  1.  toifen^näföinen  fnin  ifänfä;  han  ät 
sig  o.,  l^än  ei  olc  fattaifenfa  1.  ta^aifenfa; 
lotterna  äro  o — a,  ofiugct  o»at  eri=taltai= 
fet  1.  eriVaifct,  cftngot  eitoät  etc  i}[;tä  I 
t}I)tä(äiiet;  hög  och  lag  äro  der  o — a  in- 
för lagen,  i){(;äinen  ja  al()ainen  oirat  ficUö 
eri=n?ertaifet  1.  eri^arwoifet  1.  eriVaifet  lain 
ebeSfä;  det  är  ej  o — t  honom,  fe  on  bäuei: 
taf:al)anfa  1.  tapaistanfa ,  ei  fe  o(e  bänen  ta^ 
f.\aania  »aStoin  1.  taivaStania  eroaUHiiSta;likt 
och  o— t,  taifen4aista,  fitä  yo.  tätä,  niitä  nai 
tä;  jmfr  Lik. 

Olika,  a.  oböjl.  ert;  o.  stor,  lång,  bred,  evi 
funri,  evi^^itfä,  eri4etoeä;  de  äro  af  o.  stor 
lek,  höjd,  längd,  ^e  ottjat  eri-fuuret  1.  =!e 
foifet,  eriVorfeat,  eri4ntfät  1.  =mittaijet;  a 

0.  utseende,  eri=näföifet,  eri  näföä,  evi 
muotoifct;  af  o.  beskaffenhet,  eriVaatuifet 
evi-4aatua,  eri4a:|.Htifet,  eriValtaifet;  af  o 
värde,  eri=arttJoifet;  af  o.  slag,  eriVaifct 
eri  lajia;  o.  antal,  eri  1.  eri^fuurt  V'4jcu: 

1.  määrä;  af  o.  par,  eri  Jjavia;  o.  pris,  ev 
fiiuta;  af  o.  stånd,  eri  fäätl)ä;  jmfr  Lika. 

Olika,  adv.  eri  laitta,  eri  tawaUa,  eriVaifcSti 
eri;  o.  stora,  breda,  o.  s.  v.,  eri^fuuret,  eri 
KctDljifet,  o.  s.  V.:  de  ärfva  o.,  I^erittjät  eri 
iaifeSti  1-  eri  :patjon;  tänka,  döma  o.,  ayc. 
tefla,  tuomita  eri  taida  1.  tanmEa. 

Olikarmad,  a.  cri^toavfinen,  eri^Hionucn,  epä 
ttarfiuen. 

Olikartad,  a.  eriVvtincn,  ert=taf.miucn,  eri4aa 
tuinen. 

Olikformig,  a.  eri=muotoinen,  eri^mufainci 
epä»muotoiuen. 

Olikformighet,  f.  eri^muotoifuuS,  eJ-Hi^muotoi 
funS. 

Olikfärgad,  a.  eri=n3ärineu  1.  Harmainen. 


01: 


Oly 


513 


Olikhet,  f.  eroitu§,  eri=näfi5t[^t)8,  ert-muotct' 
fmiS,  evt4aiiuu?,  eri4aatut|iiu§,  ert=fa(tai= 
juu8,  ert-tapaiiim?,  totien4atiuu3;  o.  i  sin- 
nelag, mielen4aabun  croituS  1.  ert4atfiiu8; 
tvenne  personers  o.,  fciftben  l^Cttgcn  en  nätö 
1.  eri^nätctivtjS  1.  en4aiiuuS;  formens,  ut- 
seendets o.,  miiobon,  ulfoniäöu  eri4aii'uu8 
1.  eroitua,  erUmuototfiiuS  1.  -^näfoiii)t)S. 

Olikkönad,  a.  (bot)  ert=neuWDtncn,  ert»fu!iu= 
nen  1.  ^luoUnen. 

Oliklig,  a.  se  Osannolik. 

Oliksidig,  a.  epä--fhx)iunen,  ert^ftrauinen. 

Olikt,  adv.  eri  laitta  1.  taiualla  1.  tapaan. 

Oliktidig,  a.  eri=aifainen  1.  =aifuinen,  eri  aifain. 

Oli^uidigt,  adv.  eri  ajalta  1.  aifaan,  eri  ajoil» 
(a  1.  aitoina,  eri  ajoin. 

Oliktydig,  a.  eri=merfit^t)effinen,  eri4Dnfninen. 

Olimmad,  a.  liimaamaton,  liimaamatta  (oktta). 

Olinierad,  a.  iriitvaamaton,  linjoittamaton,  tr)ii= 
iraamatta  1.  linjaamatta  (clelim). 

[Oliqviderad,    a.   fnorittamaton,   maffamaton, 

H    fuorittamatta  1.  matfamatta  (olenja). 

(Oliv,  m.  öljl}--maria. 

jOlivblad,  n.  ölji}=punn  felui. 

jOlivtargad,  a.  ölji}=marjan  f'artx)ainen. 

Olivolja,  f.  ö(jt)4mnn  i31ji}. 

Olivqvist,  m.  ölip^nuin  otfa. 

lOlivtrad,  n.  öljl}=pnn. 

;01ja,  f.  ölji),  icoi;  pressa  o.,  pu]crtaa  öljtjä; 

'    måla  i  o.,  maalata  öljljKä  1.  öIjl)=nHiriItä. 

'Olja,  V.  a.  ölji)tä  (=^än),  iDoibella  öljl}tlä. 

Oljaktig,  a,  öljymäinen,  i51i>}n--tapainen  1.  -Aah 

'    täinen,  oljijinen. 

lOljeberg,  n.  Dljl)=mäf't. 

Oljetiaska,  f.  öIji)=aStia,  öljtj^puHo. 

DljfH.ick,  m.  i5tjv=täppä,  öiji)4al)ra  1.  =^3ilf!n. 
'  3ljefrö,  n.  ijljtj^iemenet  (pl.)  1.  »ftjIH^. 

Dljel-irg,  m.  D(ii}=n\iri,  i31jt}=maali. 

DiJHgias,  n.  öljt)4afi. 

Dljeiiandel,  m.  öljl)4'anppa. 

Oljekaka,  f.  i3tjt)4aKu. 

Oljekruka,  f.  cljij=runtht,  ö(}l)=a6tia. 

oljemålning,   f.   öljp^maalauS,  cljp  =  taulu  1. 
4i:tt)a. 
-  Oljepress,  m.  öljp=:|5u[ervin  (=rtimen). 

Oljeqvarn,  f.  öljt)--m^tt^. 

Oljeqvist,  m.  cljt^puuu^otfa. 
.  Oljeskörd,  m.  öljl)n4oriuu. 

•  Dljeslagerl,  n.  ötjo^mt^ö^,  i5Ij^n=:|)ufertamo. 
:  Oljesten,  m.  öljl)4iun. 

Oljeträd,  n.  öljl}4mu, 
■  Oljetväl,  m.  ölji)=)'aippua. 

)!jgas,  m.  ij(jl)4aafn. 

:)ljig,    a.    (liknande    olja)    öljyinen,    ölj^fäS 

;   (=!fään);    (nedsölad  med  olja)   öljtjtuen,   'éU 

'  jljSfä  (oleira). 

Oljpalm,  f.  ölji?=palmu. 

)ljsocker,  n.  öIjt)=foferi,  gl^feriui. 

Hjsyra,  f.  öljtl^appo. 

Ipljud,  n.  mtUh  (=een),  meteli,  rättinä,  {;än= 
j  Svenskt-Finskt  Lexikon. 


nä;  föra  o.,  ^pitää  rähinää  1-  meteliä,  rä' 
teistä,  mel8!ata  (»aan). 

Oljväxt,  f.  ölji)4astui. 

Olion,  n.  terl;o. 

Ollonborre,  m.  (melolonta)  turila  1.  turilaS 
(»aan). 

Ollonskog,  m.  terl;o=met|ä,  tammi=metfä. 

Ollonskrika,  f.  se  Nötskrika. 

Oloflig,  a.  luttjaton. 

Oloiligt,  adv.  lutcattomaStt,  Inföatta. 

Olofsmessa,  f.  Uotetoin»  1.  Uottn»))äil»ä- 

Olof  vande,  adv.  Imoatta,  lupaa  faamatta. 

Olust,  f.  IjalnttomnuS,  nia§ten-=mielift}V8;  (för 
mat)  nilro;  det  väcker  o.  lios  mig,  fe  mi= 
nna  niroottaa  1.  intjottaa  1.  mieltäni  tääntää, 
fe  on  hjaöten  mieltäni  1.  luontoani. 

Olustig,  a.  ]()aluton,  nuopea,  nurpea,  nnrpea^ 
mielinen;  vara  o.,  olla  nuopeiltanfa  1.  nur= 
:pci8fanfa. 

Olustighet,  f.  l)aInttomun8,  nucpeuö,  nurpeuS. 

01  von,  n.  (nbunuiin  ojjuIus)  l;eifi,  I;eifi4mu, 
foiran4)i3i)fipnn. 

Olycka,  f.  onnottomnnS,  fotoa  onni,  toaurio, 
turma,  n.ial;inEo;  tili  o.,  tili  ali  o.,  fotoatfi 
onueffi,  onnettomnubeifi;  han  liar  o.  i  allt, 
Ijänellä  on  onnettomuus  failegfa;  störta  i  o., 
jaattaa  1.  ft)ö8tä  onnettomuuteen,  jaattaa  on= 
nettomalfi;  råka  i  o.,  joutua  onuettomuu» 
teen  1.  roanrioou;  o— n  fogade,  oli  fe  fonja 
onni,  foiim  onni  1.  onnettomuuö  teti. 

Olyckas,  v.  d.  se  Misslyckas  o.  Förolyckas. 

Olycklig,  a.  ounetou,  Foioa-onninen,  poloinen; 
göra,  blifva  o.,  tet;bä  1.  jaattaa,  tulta  on= 
nettomaffi;  han  är  bra  o.  med  en  sådan 
man,  l;än  ou  fctoiu  ouuetou  fenlaijeu  mie= 
l;eu  fanSfa;  ni  är  o.,  om  ni  det  gör,  on= 
neton  olette,  joö  \cn  teette;  han  finner  sig 

högst   ö.    i   fruntimmers   sällskap,   l;än   OU 

mieleStäujä  peräti  onneton  1.  foica^onuinen 

ronmasnuäen  pariöja  1.  jenra8fa;  jag  o— e, 

minä  onneton,  minä  poloinen,  onneton  1. 

poloinen  itfeäni. 
Olyckligt,  adv.  ouuettomagtt,  ilman  onnetta. 
Olyckligtvis,   adv.   totoaffi   ouueffi,   onnetto» 

muubeffi. 
Olycksalig,  a.  et  ontuaS  (=aan),  antuubeton, 

onneton. 
Olycksalighet,  f.  outuubettomuuS,    ouuetto» 

mun8. 
Olycksaligt,  adv.;  o.  stor,  ouuettoman  juuri; 

o.  ledsamt,  ouitettoman  1.  onnettomasti  i- 

fätoä. 
Olycksbarn,  n.  loican  ouneu  orja,   cnuetto= 

muuben  1.  turmion  oma,  ennen  l;eittämä  1. 

t;eitto  1.  t;eittola8  (=aan),  h\van  onnen  fan= 

tama. 
Olycksbringande,    a.   tnrmattineu,  foicau  on= 

ucn  I.  turmion  tuottaja. 
Olycksbud,  n.  onuettomuubcn  fanorna,  onne^ 

ton  fanoma. 

65 


f.  tcttcIeinattcmuuS, 
O— en  (fig.),  yaxno. 


514  Oly 

Olycksdiger,   a.   turmaflinen,   fou>a«crtntnen, 

onneton. 
Olycksfall,  n.  tapa=turma,  onnettomm:?,  wavi- 
vic,   n^al)inf^^,    onneton   fc^tauö    1.    taJjauS, 
tnrma^apauS. 
Olycksfuil,  a.  onnettcmnutta  täoft,  onneton. 
Olyeksfägel,  ra.  tnvma=lintn,  turnno4intn;  (pg-) 

tnvmion  tuoja  1.  oma,  onnen  l)eitto. 
Olyckshäudelse,   f.  onneton   tapaus   1.  tapa^= 
tuma  1.  foI}tau§,   ta)3a4unna;    se    Olycks- 
fall. 
Olycksmenniska,  f.  turman»  1.  tnrmton4uoja. 
Olycksprofet,   m.   onnettcmuubcu  1.  turman 

cnnuetaja. 
Olycksstiftare,   m.   cunettomuuben   1.   tcwan 

ennen  tuoja  1.  tuottaja. 
Olycksstjerna,  f.  turmion  1.  fcivan  onnen  täf)» 

ii,  h>a[;info=tä[)ti. 
Olycksstöt,   m.    Itxs^a.   fommelnS   1.    fofitauS, 
turma--f  obtau?,  tunna=!ommeIu6,  onnen  VuuS» 
ti  1.  f  ommel  nö. 
Olycksstorni,   m.   turma»   1.    turmio «mpr^t^, 

cnnettemunbcn  nnirSf^  1.  aalto. 
Olycksöde,  n.  onneton  o[a  1.  fof^talo. 
Olydig,  a.  tottelematon,  fo»va=for»ainen. 
Olydighet   o.    Olydnad 

!cnja»toriraiuiuö. 
Olymp,    m.    Clljmpi; 

loisia. 
Olympiad,  m.  Cl^mpi=taufi  (=ben),  nnicfi  ne(= 

jencn,  Chjmpi-neljonen. 
Olympisk,    a.    Olmnpiu,   Cft)m)>inen;   O— a 

spelen,  Chmipin  leiftt  1.  taiételut. 
Olåi,  n.  meteli,  melefe  (=ceii),  Rätinä,  rähinä, 

ölinä,  mctinä,  'i;:a.ha.  ()nuto. 
Olägenhet,  f.  I;aitta,  l^aite  (=tteen),  toaätuö, 
^ulma;  förorsaka  o— er,  te()bä  fjaittaa,  olla 
liaitatfl  1.  n>astutie!fi;  jag  har  o.  deraf, 
fiitä  en  haittaa  1.  teastuéta  minulle;  utan 
o.,  ilman  haitatta  1.  Jvaötuffctta ,  Ijaittaa» 
^     matta. 

Oläglig,  n.  ajaton,  fopimaton,  l^aittaanja,  ^ai= 
taliinen;  han  kom  i  o.  tid,  tuli  |o^nmat= 
tomaUa  1.  ajattomalla  ajaHa;  om  det  ej 
faller  er  o— t,  jos  ei  fe  teitte  ole  haitallista 
1.  fopimatcnta  1.  nmiiroitft. 
Oläglighet,  f.  jopimattomuuo,  ajattomuus. 
Olägligt,  adv.  ajattomaéti,  fopimattomalla  a= 

jatla. 
Oläklig,  a.  ^jarancmaton,  t>avantamaton,  Iää= 
titfemätön,  jota  ei  u>oi  lääfitä  I.  Vai^^ntaa. 
Oläkt,  a.  ^parantamatta  1.  läätitjemättä  (cicwa), 

)>arantumaton,  parantamaton. 
Olämplig,  a.  fopimatcn,  jopenmaton. 
Olämplighet,  f.  jcptmatlomnuS. 
Olämpligt,  adv.  fcpimattomaéiti. 
Oländig,  a.  farn,  !arut)a,  juoleinen;  o.  mark, 
!aru   maa,  tiaMuen  maa,  ftantfo,    lou^iEfo, 
tinnffo^maa,  juoleitfo,  toleitto. 
Oläraktig,  a.  op).nmaton,  oppenematon,  fofta^ 


oppinen,   tt»ai!ea  =  oppinen,    jäi}ffä' oppinen, 
jäi)ttä  1.  liHtifea  oppimaan. 

Oläraktighet,  f.  oppeuentattomuuS,  oppimat» 
tomuus,  jäiiffä»  1.  fcira=oppifuué. 

Olärd,  a.  opitcn,  oppimaton,  ei  oppinut,  epä» 
oppinen,  opin=aajaa. 

Olärdt,   adv.  cpittoma§ti,  cpittomatta  taavida. 

Oläsbar  o.  Oläslig,  a.  amifca4nhiincn  1.  =Iuffui« 
nen,  maljbotcn  lufea  1.  Uitita  (=t)en),  tolfnton, 
lufematon,  lutitiematon,  jota  ei  aot  lufea  1 
Iu!ita;  en  o.  .«til,  lufematon  1.  tcUnton  fii^ 
joitnö;  en  o.  dörr,  aH"iifea4uffuiuen  1.  lu^ 
fitjematon  cai. 

Oläsligt,  adv.  niin  ctfei  lufea  »ci  1.  ofaa, 
Intemattomaeti. 

Oläst,  a.;  dörren  är  o.,  cipi  on  Infotta  1.  fu 
fitfematta;  en  o.  dörr,  lufit[ematon  1.  lufu 
ton  oan;  från  ett  o.  rum,  Iututtcmaf4a 
huoneelta;  boken  är  äjinu  o.,  firja  on  ane 
ia  lufematta;  o— a  böcker,  lufemattcmal 
firjat,  firjat,  joita  ei  ole  luettu. 

Oläte,  n.  se  Olat. 

Olödd,  a.  juottamaton,  juottamatta  {ihxca 

Olönt,  a.  patfiticmatta  l.  palf innotta;  lemna 
o.,  jättää  palfinnotta  1.  palfitjeniatta. 

Olöslig,  a.  (kem.)  linteuematcn,  liufeamaton 
(som  cj  lossnar)  irtaumatou,  eriämätön;  ai 
Oupplöslig. 

Om,  konj.  (såvida)  joS;  (huruvida)  ^fo  (=fö),  äf- 
ven,  ehuru  mindre  riktigt:  joS;  om  du  ej  va- 
rit, hade  detta  icke  skett,  jos  ei  fiuua  olifi  ol- 
lut, fe  ei  olift  tapa(>tunntfaan;om  ock,  ;o-S  fo(;tc 

1.  auriffa,  amitfa  M)ta,  jo§ »fin:  om  di 

ock  vore  frisk,  joS  »aiffa  1.  foI;ta  1.  joJ 
tcra^efin  Oliftt;  om  det  ock  kostar  hvac 
som  helst,  jog  a\iiffa  mitä  maffaift;  mei 
om,  mutta  1.  a^aan  jo§,  entä  joö  1.  fun 
men  om  han  kommer,  mutta  jo§  Ifdll  tU 
lee;  men  om  han  nu  ändå  kommer,  hva( 
säger  du  sen?  cutä  1.  lUUtta  jo8  1.  euti 
fun  (;än  fuitenfin  tufee,  mitäg  fittc  fauot' 
men  om  han  icke  kommer  iieller,  ent 
hin  ^än  eitulefaan;  jag  frågar,  om  du  kom 
mer  eller  icke,  fpil)U,  tuletfo  anti  etfi) 
fråga,  om  han  vet,  f^f^,  tictääfö  l)än;  jaj 
vet  ej,  om  det  kan  ske,  cu  tiebä,  a^ioifo  { 
tapaf)tua;  kan  dn  säga,  om  det  skall  regn 
i  dag?  rcoitfo  fanoa,  fataafo  tänäpänä;  or 
han  är  stor  eller  liten,  det  kommer  p 
ett  ut,  joä  hän  en  fnuri  taiffa  pieni  1.  on! 
f)än  fnuri  taiffa  1.  icaifo  pieni,  fe  en  juui 
IJ^bcn  tefewä;  ingen  gör  det,  om  icke  e 
galning,  ei  fitä  tee  tufaan  mun  fniu  (mil 
1.  muut  fuin  liuUut;  om  han  vore  här 
jespa  1.  joéfa  l;än  olifi  tääUä!  om  bloti 
joä  1.  joöpa  ujaau! 
Om,  prep.  (omkring)  l^mpäriflä,  tjmpäriff' 
»jmpäri,  ^mpärinfä;  binda  bältet  om  lifve 
fttea  mö  ijmpäridcniä  1.  fuolillenfa  1.  »?t 
täifiUenfä;  svej.a  kappan  om  sig,  fääri 
taapu   vnipäriHeufä;   fatta  1.  taga  ngn  oi 


Om 


O  m 


lifvet,  tätjbä  i.fim  fucliiu  l.fuDlif(e  l.>ot)t5taifint 
(ttimu),  ottaa  |.fiita  fuolifta  1.  IjnHJärt;  fal- 
la en  om  halsen,  fiiixntta  (4utan)  1.  fäl)bä 
1.  langeta  (=f'eau)  j.hm  faulaan  1.  faulatle; 
rocken  går  icke  oui  mig,  nuttU  ci 
ulotu  vmpäriHeiit  1.  iiituuu  tjm^Jäviiii;  bä- 
ra en  bindel  om  hufvudet,  ^ttää  flbcttä 
1.  fäärettä  ^^iiäiifä  »mpäriflä;  han  har  ett 
hyitt  kläde  om  armen,  {;äncllä  1.  fiäneit  OU 
icalfea  toaate  fäft^tuarreSfa  1.  fafi^liHirven 
t;m|^ärtt(ä  1.  Vin|.Mri;  jag  fryser  om  fötter- 
na, ialfojaiti  ^.lalcltaajatfaiu  l^aleleivat^HiIcIen 
j[aIoi§tam;det  bränner  mig  om  lmfvudet,):ää= 
tälli  polttaa,  ^jotttaa  ).\iäi\täni;  dn  är  röd  om 
nä.Kan,  ftituit  cit  itcitäfi  punainen,  finuKa  on 
nenä  ipunaincn;  skäggig  om  hakan,  ))arrat^ 
tunnt  I.  ^.Htvtaincn  leualta;  kort  om  näsan, 
Ii)I)i)t  nenästäujä  l.  neuättäufä;  har  du  torrt 
om  kroppen?  oufo  fiuulla  fuiwoa  ruumiit 
taft?  jag  blef  våt  om  fötterna,  om  hela 
kroppen,  faötuin  jaloistani,  to!o  ruuiniifta» 
ni;  han  har  medel  om  händer,  I;änellä  on 
hjavoja  1.  ra(;oia  fäflSfä;  han  är  om  bord, 
en  laiwatta  1.  laiivaöfa;  gå  om  bord,  nien= 
nä  laitoaan  1.  laiipatte;  det  ligger  mig  djupt 
omhjertat,  [c  on  tttinnUa  fijipältä  mielc8{ä, 
fe  hpaå  ftibämctlani;  det  är  fara  om  lifvet, 
on  f;enijeu  I;ätä  1.  laui^m  1.  paffo,on  I;en!cä  Ijäs- 
tä, ijiuti  OU  iimavaöfa;  det  gick  om  intet,  Vam 
1.  meui  tt^I}jään  1  niitättömtin  1.  mitättömätfi; 
göra  om  intet,  te(;bä  tt)!;jä£fi;  blanda  om 
hvartannat,  fefoittaa  fefaifin  1-  filtn  fotin  1- 
f)uiSfin  I;ai§fin;  deras  ägor  ligga  om  hvar- 
andra,  niiben  tilutfet  oxoat  fefaifin  1.  fifin 
fotin  1.  toinen  toifenfa  feaöfa;  pä  f i ägan: 
angående  livad?  svaras  med  kasus  elativus 
(=öta,  '6tä);  t.  ex.:  tala  om  ngn,  ^ni(;ua 
j.fuSta;  skrifva  om  ngt  ämne,  firjoittaa 
joötafin  aineesta;  sagan  om  räfven  och 
vargen,  fatu  fetuSta  ja  fubeSta;  jag  _bryr 
mig  icke  om  honom,  en  IjUOli  ^äncötä,  cn 
\)\b'å  I;äne§tä  hltua;  boken  handlar  om  fi- 
ske, tiria  on  1.  ^ntfjuu  falaStuffeSta;  bedja 
ngn  om  hjolp,  anoa  1.  ^5l)i)tää  apua  j.hilta; 
sända  en  anhållan  om  hjclp,  täljettää  alwnu 
^}t)t)ntö  1.  anoiunS;  bedja  ngn  om  förlåtel- 
se, anoa  1.  ).n}l)tää  antecffi  j.fulta;  ansökan 
om  äktenskapsskilnad,  aluiö=evDn  ^afemuS 
1.  anomus ;  underrättelser  om  ngn  1.  ngt, 
tiebot  joSta=!uSta  l.joötatin;  spela  om  pen- 
gar, pelata  ral)au  päätie;  tvista  om  åker- 
lappen, riibetlä  petto=tittu?ta;  det  gör  mig 
ondt  om  honom,  iniuun  tutee  furtea  1. 
fnrteaui  ifåutä,  Ijän  furcttaa  minna,  l)än 
fäijpi  minulle  f)UOleffi;  beträjfande  tid,  pa 
frågan:  när?  svaras  med  adessiv  (»Ha,  -VCå) 
och  essiv  (»na,  -uä)  samt  u/ven  instruktiv 
(»n);  t.  ex.:  om  dagen,  natten,  aftonen, 
päilcättä,  ^ijtlä,  ittalla;  en  gäng  om  dagen, 
terran  päiii^äejä;  tre  gånger  om  natten, 
fotmeöti  1.  tolme  fevtaa  XjMä  1.  ^ööfä  (kvar- 


je  natt);  om  dagarna,  päilrtflä,  päiiinu,  päiwi» 
nä;  om  nätterna,  iJifin,  öillä,  öiuä;  om  aftnar- 
na, iltoiu,  ittaifin,  etitoifiu,  iltoina,  iltafiöa; 
om  söndagen,  fuunuutaiua;  om  söndagar- 
na, fnunuutaifin;  om  söndag  (nästa),  fun= 
nuntaina,  euft  funuuntaiua;  om  julen,  jou= 
Inna;  om  vintern,  soiumarn,  hösten,  vå- 
ren, tatmella,  tefäliä,  fvf fylla,  tcioäetfä;  om 
somrarne,  vararne,  fefaifin  1-  fuiuifiu,  fe= 
toäifin;  tre  gånger  om  sommaren,  tolme 
tertaa  1.  fotmaSti  fefättä  1.  fefäöfä  (hvarje 
sommar);  en  gång  om  året,  tervan  lUUObeSfa; 
året  om,uuioben  umpeen  1.  i)mpävi,aMioft  um= 
peen,  un:ofi4auben,  taiten  ivuotta,  vmpärt 
aiuotta;  natten  om,  faiteu  i)ötä,  vö  tauben > 
(efter  någo7i  tid)  pääStä,  tataa,  peiäStä;  om 
en  timma  kommer  jag,  tuuuiu  pääStä  1. 
perästä  tninä  tulen;  om  fem  dagar  häref- 
ter, tästä  wiiben  päiträn  päästä  1.  perästä; 
om  tre  veckor  blir  det  bröllojip,  folmen 
nniton  io.Ua  1.  pääStä  1.  peväStä  tulec  I;äät; 
(furbi)    Oljitfe,    filvutfe,    ebette;    han    sprang 

om  mig,  juoffi  oI;itfeui  1.  fianitfeni;  han 
åkte  just  nu  om  gathörnet,  juuri  nt)t  I;ält 
ajoi  tabun  tulmatfe  1.  tntman  filoutfe;  han 
har  läst  om  sin  bror,  t)än  OU  lutenut  'mil- 
jenfä  ebelte  1.  ot;itfe;  de  segla  om  udden, 
purjel)ti»at  niemen  nenitfe;  läge  åt  ett 
håll  återges  med  ordels  paititiv  1.  elativ; 
t.  ex.:  norr  om  Helsingfors,  pof)jai8=pnD'- 
letfa  ^elfintiä,  pof)jaifeen  ^elfingiStä;  till 
höger  om  torget,  oiteatta  puoletta  toria, 
torin  oiteatta  puoletta  1.  täbettä,  oiteatta  fa^ 
bcttä  toria  1.  tovista  1.  tovilta,  oiteatte  puo= 
leUc  1.  fäbette  torista  1.  tovilta;  på  andra 
sidan  om  berget,  toifetta  puolen  1.  puoletta 
Untovta,  anioven  toifetta  1.  tois-puoletta;  på 
denna  sida  om  Hoden,  täUä  puoleu  I.  pUO* 
tetta  jotea,  joen  tättä  puoletta  1.  puolen; 
(om  viss  vigt)  med  genitiv;  vigt  om  tre 
skålpund,  toimen  naulan  paino;  en  gädda 
om  tio  skålpund,  tijmuieueu  naulan  1.  nau» 
lainen  1.  naulan  painaira  l)anti;  ett  kärl 
om  tre  kannor,  toimen  tauuuu  iuetoiuen  1. 
toimen  tannun  1.  tolmi-fanuuinen  astia;  en 
armé  om  10,000  man,  10,(iO0  miet)eu  fuu= 
ruinen  1.  10,000  mieljen  armeija. 
Om,  adv.  (tillbaka)  tafaifin,  ('tinjo)  UUbeS' 
tanfa,  uubettcnfa,  toiste,  toistamifeen,  (om- 
kring) Ijmpävi,  Ijnipäviufä;  vända  om, 
tääntl}ä  tafaifin;  väuda  om  från  resan, 
tääntljä  tafaifin  maltalta,  («tcr vända)  pala» 
io.  {^aaix)  1.  palata  tafaifin  maltalta;  vända  om 
bladet,  tääutää  lel}ti;  vända  sig  om,  täiw- 
tl)ä  1.  fääntää  itfenfä  vmpävi;  läs  om  den- 
na lektion,  Ine  täuiä  lutu  uubeStanfa  1. 
nubcUeen;  om  igen,  ivielä  tcvvau,  iinela 
toiste,  uubeStanfa,  toistamifeen;  göra  om 
en  sak  två  gånger,  tel;bä  jofiu  afia  toiSttt' 
mifcen  taffi  fevtaa;  bygga  om  ett  hus, 
rafentaa  ^noneuS  uubeStanfa  l.   uubettenfa 


516 


Oma 


].  toistamifeen;  befalla  om,  antaa  toinen 
Våitt);  flytta  om  sakerna  i  ett  rum,  niuut= 
ta  fatut  I)ncnec§i'a  tcifeen  ).Mitfaan;  det  gar 
en  vacker  tid  om,  innan  arbetet  hinner 
blifva  färdigt,  menee  1.  fuluu  irietä  fau= 
niS  aifa  1.  fauniin  aifaa  1.  (;tittän  aifaa, 
fnnneg  t^ö  »almiifft  jcntuu;  höger  om', 
citeatte!  oifealle  ^mi\iri!  venster  om!  ira» 
fenimaCe  i}nHMrt!  traicmmaUe ! 

Omak,  n.  I)aitta,  waStuS,  ttjatlt^a;  görac,  ctia 
(laitaffi  1.  icai»ci!fi,  l^aitata  (=ttaan);  göra  sig 
o.,  aattt^ata  (=teaan)  itfeänfä ;  det  lick  jag  för 
o— et,  fen  fain  icailriaStani;  deraf  är  myc- 
ket o.,   fiitä  en  V^aljcn  iraStuöta  1.  teaiu\ia. 

■:  maka,  a.  oböjl.  )jantcn,  eri  1.  totSta  ^aria; 

0.  skor,  ^jarittcmat  1.  eri  paxia  (olenjat) 
fengät;  strumporna  äro  o.,  fufat  otoat  eri 
^aria. 

'Jmake,  m.  :>>ari=^:ucfi,  ^^arite^. 
Omalen,  a.  jauliamatcn,  jauhamatta  (o(civa). 
Omanad,  a.  laatimatta,  itfeötänfä;  ujaatitnatcn. 
■')manerlig,  a.  laabutcn,  ofaamaton,  fi3m^jeli3, 

tanjaton. 
»manerligt,   adv.   ofaamattcmaSti,   faabuttO" 

maétt. 
unanlig,  a.  mief)Uuton,  ämmämäinen. 

mansa,  v.  a.  ruofota  (=!tcan),  I;Ditaa,  l^otn» 

netla  (-nteten). 

marbeta,  v.  a.  tel^bä  uubeStanfa,  uubistaa. 
Omarbetning,   f.  uubiétuS,  uubeétanja   te!o, 

uufi  teo§. 
Omarma,  v.  a.  ^lata  (=aan),  IjaWiUa,  fijleittä 

(-eilen),  fetvätä  ('^ään),  fe^>äeUä,  fe:piä  (=ann). 
Oinaskerad,    a.  maStiton,   naamaritcn,   naa= 

mictcn,  maf<fittamatcn,  masfittamatta  1.  ma§« 

titta  1.  naamictta  (clen?a). 
Omastad,  a.  maötoton,  maStotta  1.  mastoitta» 

matta  (ofe»a). 
Omatad,  a.  ruofftmatta  1.  lyöttämättä  (oletca), 

ruoffimaton;  o— e  ax,  terättiJmät  1.  tij^jät 

täf;tät. 
Ombaka,  v.  a.  tei^ca  uubeétanfa. 
Omband  a,  v.  a.  tcannettaa  1.  iraunefitia  nu» 

ttitania. 
ÖHibedja,   v.   a.   ^>t?l>tää;    ombedd,    ^l}t)bctt^; 

han  blef  ombedd  att  göra  det,  ^äutä  pl)l)= 

bettiin  fitä  tefemään. 
Ombestyra   o.  Ombesörja,    v.  a.  ^itää   toiuta 

1.  f)uotta  (j§t!in),  ^^a^na  toimeen,  toimittaa. 
Oibbetro,  a.  nétca;  o.  ngn  ett  arbetes  ut- 
förande, uéfca  j.fuKe  tvön  toimittaminen; 
han  har  blifvit  dermed  o — dd,  fe  on  [;ä- 
nelte  usfottu,  ^äu  en  ucfcttu  fii[)en. 

OnLnlda,  v.  a.  antaa   nufi   muoto,   tef)bä  1. 

I\:ittaa  uuteen  muotoon  1.  uubclle  muobolle 

muoboStaa  1.  laatia  uube§tanfa,  uubiStaa. 
Oii.iiinda,  v.  a.  (Liuda  omkriny)  fitoa  1.  {i5l)t^ 

tuä  1.  fietca  ijnn-^ärifle ;  (binda  ånyo)  fitoa 

I.  fc^ttää  uube&tanfa. 
Or.iblanda,  v.  a.  [cfoittaa   1-  ^janua    fefaifin 

fctotttaa. 


Omd 

Ombona,  v.  a.  tääriä  1.  iv^öttää  1.  tietoa  1. 
^janna,  ijm^^äriHe,  tuerfjota  (»can);  (förse)  ■ma^ 
rustaa,  tocrfjota,  fjuotittaa;  (bona  ånyo)  toa^ 
t)ata  (=aan)  1.  filittää  uubeStanfa. 

Ombord,  se  under  Bord. 

Onibringa,  v.  a.furmata  (=aan),  tai>^5aa,  l^ufuttaa, 
triebä  1.  ottaa  ^enfi,  fuolettaa,  tetata  (=aan). 

Onibrometer,  m.  fateen=mittari, 

Ombryta,  v.  a.  (boktr.)  taittaa  unbeCcnfa, 
tet)bä  nuft  toitos  1.  taite  (=tteen);  taittaa 
uIoS  1.  ^atStatte. 

Ombräuna,  v.  a.  ^^otttaa  uubcStanfa. 

Ombud,  a.  afivvmteS,  aftan=ajaja. 

Ombudskap,  u.  afia»miet;vi)S,  afia=mief;en  toimi. 

Ombudsman,  a.  aftoitfija,  afia=mieS,  toimituä» 
mieö,  ^uotuS^mieS. 

Ombygga,  a.  rafentaa  uubeKcnfa  1.  unbeStau» 
fa  1.  toistamifeen. 

Ombyggnad,  m.  uubeStanfa  rafeunuä  1.  ra= 
fentaminen. 

Ombyta,  v  a.  muuttaa;  (byta  ånyo)  icailjettaa 
uubeStanfa;  o.  kläder,  hästar,  muuttaa 
tuaattcita,  tjelvofta,  ottaa  toifet  1.  uubet  waaU 
teet,  toifet  J.  uubet  &cu)ofet;  o— s,  v.  p.  irai^» 
tua,  tulla  ivaitjetuEfecn. 

Ombyte,  n.  muutto,  muute  (4teen),  muut= 
taminen,  muuttelo;  o.  af  kläder,  jvaatteit» 
ten  muutto  i.  muuttaminen;  o.  af  hästar,  l;e' 
JroSten  muutto;  vid  o.  af  hästar,  (jcu^cfia 
muutettaeöfa  1.  muuttaeefa,  f;eircSten  muu» 
toSfa;  till  första  o — t  (stället),  enfimäifeen 
1.  euft  muutto4^aiftaan;  han  har  mänga 
o— u  kläder,  I;äneIIä  on  monet  Jx»aatteet 
(muuttaa). 

Ombytlig,  a.  muuttuwaiuen ,  muutteeUinen, 
nututteen=a(ainen,  muuttcle()ta»a,  nmuttele^» 
•KO.,  muutteteiBainen,  tvai^etteteira,  ivaibte» 
teaaincu,  roailjcen^alainen,  waitjeeliinen;  en 

0.  vind,  muuttelema  1.  »ait^ettetetoa  tuuli; 
lyckan  är  o.,  onni  on  lvaif)tclc»aineu  1. 
muuttuirainen  1.  muuttccUincn;  hans  lyun© 
är  o— t,  t)än  on  muuttuiraiuen  1.  epä^ii^a» 
fainen  lucunoStanja,  I;äncllä  on  muuttua>ai» 
nen  1.  muuttelema  1.  maistelema  luonto  1. 
mieli. 

Ombädda,  v.  a.  (bädda  på  nytt)  tef;bä  I',  lait» 
taa  fija  1.  muobe  (»teen)  uubeStanfa;  (bäd- 
da omkring)  taäriä  1.  mevl)ota  (»oan)  ijm» 
parille,  maruStaa  1.  merl^oa  itmpärittä. 

Omdofta,  v.  a.  t^ajuttaa,  IjajuiUa  1.  tucffua 
jonfin  pmpäiillä;  o— d  af  rosor,  ruuiujen 
tuotfusfa. 

Omdäcka,  v.  a.  pauna  unft  fanft  (»nuen)  1.  täfti. 

Omdöme,  n.  päättämtjS,  päätelmä,  arm^oste 
(»een),  ajatus,  armelu,  mieli;  f;]la  o.  om 
ngt,  päätellä  I.  päättää  1.  tel)bä  päättämiä 

1.  antaa  armoSte  joStafin,  janoa  ajatuffeufa 
1.  päätiiEjcnjä  1.  miclcnfä  joStatiu;  cfter  mitt 
o.,  minun  t)mmärn}fieni  1.  ajatuifcni  mu» 
taan,  minun  mielestäni,  minun  tjmmärtääf» 
feut  1.   armellaffeni;    det   allmäi...a   o— t, 


Omd 

yleinen  1.  ^fetfön  tnieli  1.  ajatus  1.  ^3äättä= 
m^S  1.  päätelmä;  han  har  ett  mycket  godt 
o.,  f;än  ofaa  1.  taitaa  pzxm  'i^Xjtvin  1-  iuu= 
relfa  l}imitärvt)ficllä  iljäättää  1.  :|)ääteaä  afioig» 
ta,  f)änel(ä  en  tarffa  mieli  1.  aiatuS=lroima; 
han  har  elakt  o.  om  sig,  f)äne§tä  ou  ).ml)a 
fanorna  1.  l^uuto  1.  ajatug  1.  arireUr,  (log-) 
:>?äättämt)S,  avivoSte. 

Omdumesförmäga,  -gåfva,  -kraft,  f.  ))äättä= 
mi)§=  1.  :|.iäätöS=taito,  Väättämt)8=  1.  ajatuS» 
Ial}ja,  mieli,  mie{en4at)}a,  t)mmärri)ffen  lcoi= 
ma  1.  la^ja,  Ijarine  (^een),  f)aamatti. 

Omdöpa,  v.  a.  faötaa  1.  rietiä  uubcStaufa, 
nimittää  unbeStauia,  antaa  nufi  nimi. 

Omeddelsam,  a.  )3nl)umatcn,  jäi)ftä  vu[;umaan. 

Omedelbar,  a.  Ifälitcn,  tuälittämätön,  tvaiu 
fa))palcetcn,  fuora,  fuora=foI)tainen  1.  »väinen, 
ttman  i»äU=fa))paleetta,  icätineetön;  o.  orsak, 
tinititön  1.  fuora4'oI)tainen. 

Omudelbarligen  o.  Omedelbart,  adv.  toälit^ 
tömästi,  fnoraan,  fnoraStanfa,  fotibaStanfa. 

Omedgöilig,  a.  mvöntvmätön,  fuoStumaton, 
mi)!3ten»antamatcn. 

Omedveten,  a.  tietämätön,  tuntematon,  jofa 

ei  tiebä  1.  tunne;  han  var  alldeles  o.  der- 
af,  l^än  oU  u^allan  tietäraätönnä  fiitä,  l}äu 
ei  fiitä  cnfintään  tiennyt;  han  gick  o.  1. 
o— et  sitt  förderf  till  mötes,  tietämättäufä 
I}än  meni  turmiotanfa  njagtaan. 
Omening,  f.  e^jä^Iaufe  (=een),  fefa4aufe;  (brist 

på  mening,  sammanhang)  toltuttomuuS,  fe!a= 

fanaifuug,  l}mmävtämättömi}i)8. 

Omenniska,  f.  julma  1.  bivmninen  itäminen, 
I)iiinu,  pito,  l)ivmulaiuen,  raafalainen. 

Omensklig,  a.  i(;mi8=ii}bämetön,  i[;miö=tunno= 
ton,  i{;mif^l)betön,  armoton,  I)irmuinen,  I;ir= 
mu=mielinen. 

Omcnsklighet,  f.  iljmif^l^bettömt^ljg,  il;mis=ft)' 
bämettcmi)t}§,  it;mi6  =  tuuncttcmun8,  armct- 
tcimtug,  I}irmuiiuu?,  f^irmu^mieliftjt)?,  Ijiruui^ 
toto,  armoton  1.  fi)bämetön  ti)ö  l.  tefo. 

Omenskligt,  adv.  if;mift)l)bettä,  ifjniiö  =  flibä- 
nicttä  1.  »tunnotta,  armottomagti,  f;irmu  ta= 
tiHitla,  fjirmnifesti. 

Omeriterad, a.  anfioton,  ifman  anfiotta  (oletoa). 

Omfamna,  v.  a.  ft}teillä,  ftjletä  (=eän),  ottaa 
fl)liiniä,  Ijafata  (-aan). 

lOmfatta,  v.  a.  fäijbä  1.  tarttua  fäfin  fiinnt; 
han  o — de  stopet  med  bägge  händerna, 
l^äu  tarttui  molemmin  Kifin  tuop).nin;  (om- 
gifta)  limpäri5itä  (=tfen);  (innesluta,  inbe- 
gripa) ftiältää  (4(äu),  pitää  fijältäniä,  otta 
(igjtiu),  täftttää;  detta  förslag  o— r  mångi 
ämnen,  täuiä  el;botu3  fäftttää  1.  fifältöä  mou 

■•  ta  ainetta;  o.  ngn  med  vänskap,  foI;bcIIa 
1. 1    j.hita   i}gtäirvvbeaä,    ofoittaa    j.fulte    l}ötä^ 

■  lvn}i)ttä;  o.  eu  lära,  run,^eta  {-ptan)  1.  fään^ 
[■  tX)'å  jljfin  oV1.nin;  o.  ett  parti,  rmreta  1 
i  tnuuttaa  jbtiu  puolucefcn;  o.  en  sak  med 
•  ■;    intresse,  mieli=ljalut(a  tarttua  1.  rtjljtljä  afiaan. 


Omg 


517 


afiata;  o.  vetenskaperna  med  sin   ynnest, 
fnofia  tieteitä,  oCa  fuofioUinen  1.  mieU=fuo* 
fioKiuen   tieteitä   !oI;taan,  mieli^uofiotta   1. 
fuofiolla  f)arragtaa  1.  t'of)befla  tieteitä. 
Omfattande,   a.  (ndsträckt)  laaja,  laujea;   o. 
kunskaper,   taajat  1.  latoeat  tiebot;   han  är 
en  man  med  o.  beläsenhet,    t;än  OH  Iaaja= 
lufuineu  1.  laireaSti  f.  fatoealta  Infeuut  mieS. 
Omfattning,  f.  fiinui  tamminen;  ftfältämiuen; 
rt)I}tl)minen,   m.    fl.    jmfr    Omfatta;    (oidd) 
laajuug,  lalueug. 
Omfladdra,  v.  a.  licfjua  1.  l^eitua  Vu^niritlä. 
Omfluten,  a.  toebeltä  ^m^)äriiittl)  1.  ))iiritett^; 
stället   är   o— et    af  en    elf,  i^jaifau  Ijm^ärt 
fat}^.n  1.  juoffee  jofi;  jmfr  Kringflyta. 
Omflytta,  v.  a.  fiirtää  1.  muuttaa  toifeen  ^^ai^ 

Uan. 
Omfläta,  v.  a.  ^muoa  1.  :|^a'(mifoita  (=tfen)  ^m= 
:|)äri  1.   IjnHJärille;   o — d   med    grönskande 
löf,  ^.mnottu  1.  fubottu  ivi[;annoiCa  lesteillä 
1.  »i(;autoii)in  (ef;unin. 
Omforma,  v.  a.  antaa  1.  tel)bä  uuft  1.  toinen 
muoto,    taittaa  1.   v^anna   toijeen  muotoon, 
muobogtaa  1.  tcljbä  toiien^näföifetfi. 
Omfång,  n.  ^jiiri,  ala,  i}mpän;g,  laweug,  laa» 
juug;    o — et   af  en   skog,    metfän    piiri  1. 
a\o,\  vetenskapens  hela  c,  tieteen  fofo  ia<X'' 
juug  1.  piiri  1.  (xia.. 
Omfiirga,  v.  a.  uubegtaufa  inärjätä  1.  painaa. 
Omförmäla,  v.  a.  se  Omtala. 
Omgestalta,  v.  a.  antaa  toinen  1.  uufi  muoto 
1.  l}al)mu,  laittaa  uuteen  1.  toifeen  muotoon 
1.  I)al;muuu. 
Omgifning,   f.  Iäf)eifi),   t)mpär^§,   ^mpäri8ti5, 
feutu;   Helsingfors'  o— ar,  ipelfingiu  Iäf;iä 
feubut  r.  vmpärigtö  1.  lälpmaifemat;  hela 
hans  o.,  fofo  Ijäueu  Iäf;eiiönlä  1.  tä^i^feu» 
ranfa;  slottets  c,  linnan  vmpärigtö  1.  lälji- 
tienoo  1.  (äl;eifi3. 
Omgift,   a.   uubesti  1.  toiste   nainut  1.  naitu. 
Omgifta  sig,  v.  r.  naiba  uubegtaufa,  mennä 

uuteen  uaimifeeu. 
Onigifva,  v.  a.  i)rapäröitä  (=tfen),  piirittää, 
panna  tjmpäritle,  olla  Jjuipäritlä  1.  feuragfa, 
iatjbä  1.  tulla  Ijmpäritle;  o.  med  murar, 
muuriHa  piirittää  1.  ^mpäriiitä,  panna  muu= 
rit  ympärille;  en  vacker  trakt  o — er  sta- 
den, faunis  tienoo  i}mpäröi  faupungin  1.  on 
laupuuijiu  l)mpärillä;  alla,  som  omgåfvo 
honom,  blefvo  bestörta,  faiHi,  jotfa  I)äncn 
l)mpärilläniä  1.  feuraSfanfa  oliirat,  fäifä]^= 
tillmät,  faiffi  {;änen  ^mpäriUänfä  olijat  1. 
lät^eläifenfä  fäifäl;tl}iU>ät;  man  omgaf  ho- 
nom med  smi'  krare,  {;äncu  t)mpäri(leufä  1. 
feuraffenfa  pantiin  1.  afetettiin  imartelijoita; 
de  nyfikne  omgifva  ta>kspelaren,  Uteliaat 
otrat  filmän^ääutäjän  ympärillä  1.  Ijmpäriit* 
ivät  filmän=tääutäjäu  1.  tuleumt  1.  fä^trät 
filmän» fääntäjän  tjmpärillc;  den  o— nde 
trakten,  ijmpäristö,  l;mpäri»feutu,  läl)i=feutu; 
hans  o— nde  vänner,  ^awtv.  Ijnipärtltänfä  1. 


518 


Om 


Omk 


lä^eifv^beefanfä  I.  fcurananfa  dfmat  1.  olt' 
jat  ^Stälrät. 

Omgjorda,  v.  a.  u?Vöttää,  unjöttää  1.  panna  1. 
fttoa  irljcttenjä;  o.  sina  länder,  tDl}öttää  flU 
Veenfvi;  han  o — de  sig  med  Karl  den  Xllts 
svärd,  {;än  ttjtjötti  1.  fitoi  Äaavle  Xllaten 
mictan  tvi^iittenjä. 

Omgjuta,  v.  a.  \i\ilaa  uubcStanfa  I.  tciStanu- 
feen;  (omgifm)  laataa  1.  waiaa  1.  teunttää 
VmpäriUe;  med  ljus  omgjuten,  hjalon  tr>al= 
laäfa  (oIc»a),  foainn  tvålarna. 

Omgräfva,  v.  a.  faiicaa  uube§tanfa. 

Omgränsa,  v.  a.  se  Omgifva  o.  Närgränsande. 

Omgå,  se  Umgå. 

Omgående,  a.;  med  o.  post,  enft  ^oSttSfa, 
enfin4äf;tetoäöjä  1.  »meneiväsiä  ^JoStiSia. 

Omgång,  m.  (omväg,  omsvep)  ^^ollin,  mutfa, 
fiertc,  toäävä;  en  arbetsmetod,  som  med- 
för llere  o — ar,  tl)ö4apa,  jo!a  tiic^n  1.  jo3= 
fa  on  mcnta  mutfaa  I.  tiertoa  1.  ujeita  mitt» 
!ta  1.  iräävtä;  utan  vidare  o.,  ilman  mutt= 
ta  muttttta  1.  fierroitta;  (om  kläder  m.  m.) 
fevta,  fevtamuS;  en  o.  kläder,  iBaate^fcrta 
1.  =tevtamuv,  ijljbct  n.^aatteet;  kanonerna  los- 
sades i  flere  o— ar,  fanuunat  laufaiötiin 
menen  otteen  1.  erän  1.  menta  erää  1.  fcvtaa. 

Omgas,  Onigälder,  OmguUa,  m.  fl.,  se  Um- 
gås, Umgälder,  o.  s.  v. 

Omgärda,  v.  a.  aibata  (=taan),  ^samia  aitaan; 
(fig.)  piirittää. 

Omgöra,  v.  a.  tcf;bä  uubeötanfa. 

Omhacka,  v.  a.  I;atata  (=ffaan)  1.  IjaftaeKa  uu= 
bcStanfa. 

Omhinna,  v.  a.  ^jääStä  1.  ef)ttä  1.  el)bättää 
(j.fnn)  ebctte  i.  fiiuutfe. 

Omhugsam,  a.  se  Omtänksam. 

Omhulda,  v.  a.  fnofia,  armaf-tella,  ficm^jiä, 
fnojctta,  \>ii'i.'å  l^ijivänä,  rakétaa,  fuofioUa 
fc^bcUa. 

Omhvälfning,  f.  (polit.)  mutli§tu§,  mntffauS, 
mullauS,  mi)Uät;3,  funiou?,  ivi)öräl)bv§. 

Omhvälfva,  v.  a.  (hrulfva  omkring)  nnicräf)» 
bt^ttää,  h.n}öräl)ttää ,  tvieriftää  i.  ^M^lnittää 
^mi^äri;  (hvälfva  omkull)  laataa  fumoon  1.  nn-- 
rin,  himcta  (=oan),  (leittää  1.  iviéfata  (--aan) 
nurin  l.l)li5é=alaifin,mi)(iätä  (=ään),miiUiétaa. 

Omlivärfva,  v.  a.  se  Kringhvärfva  o.  Om- 
gifva. 

Omhyfla,  v.  a.  ^i3i)Iätä  (=ään)  mibeötanfa. 

Omhägna,  v.  a.  se  Hägna  o.  Omgärda. 

Omhänga,  v.  a.  ripnétaa  tjmpäriUe;  omhängd 
med  blomkransar,  fnffa^fcp^jeleillä  toertjottu 
1.  I)nclittu. 

Omliänge,  n.  rip^nt,  rii)}u§tin  (4men),  cft= 
ripj-^n,  uubin  (=timcn),  ^mv^äröiluä  ^seite 
(4teen)  1.  toerlio,  efi=»crl;o. 

Omhölja,  v,  a.  :|3eittää  1.  iuerl^ota  (=Dan)  1. 
fuDJata  (=aan)  Vmj.''äri{tä,  :panna  peittoa  1. 
Jrer(;oa  l^mpäriltc;  o.  ngn  med  en  kappa, 
»crI;Dta  1.  peittää  1.  fnojata  j.fnta  faapnaa. 

Omhölje,  n.  peitc  (»ttecn),  tver^o,  njcr^ottnö. 


Omild,  a.  epä--fnopea  1.  »fauf^fea,  foiim,  j^rE^ 
!ä,  farfea,  ti)(t),  lemmetijn,  bcflunätön,  fää» 
limätön;  ett  o— t  klimat,  cpä-laubfea  1. 
fcUHi  1.  farfea  ihnaSto;  o — t  omdöme,  \\}x[' 
fä  1.  towa  1.  Iemmcti5n  päättäun^S. 

Orainiie,  n.;  med  hans  o.,  l^äueu  tietämät» 
tänfä. 

Ominskad,  a.  h?äl)cntämätön,  n\i(; entämättä 
(ofeiva). 

Omintetgöra,  v.  a.  tel;bä  1.  faattaa  mitättö» 
mäffi  1.  turfiaffi  1.  tvt;jäfft. 

Ominös,  a.  aaiinétaioa,  ennuStatoa,  pa1)aa  cn= 
nu6tatt)a  1.  ttctäivä. 

Omisskännelig,  a.  ftiäärin-tuutematon,  jota  et 
»oi  hjäärin  tjmmärtää,  felwäöti  i}nimärret» 
tä»ä  1.  tunnettanja  1.  nä[;tä»ä,  filmin-näl)» 
täträ. 

Omistlig,  a.  hjälttämättömän  tarpeellinen,  et 
pois  JDUtatoa,  jofa  ei  jonba  potS,  n\ilttä= 
mätön;  han  är  mig  o.,  f;än  ei  minulta  poiö 
jonba,  on  »cätttämätön  minulle. 

Omjölkad,  a.  hipfämätÖH,  h)pfämättä  (elcwa), 
jota  ei  ole  Ivpfettt). 

Om  kast,  n.  muutcs,  fääuttjmineu,  o.  s.  v.  se 

P^öräiidring. 

Omkasta,  v.  n.  i»i§fata  (=aan)  1.  f;eittää  itubeS» 
tanfa;  (förändra  sig)  ttjiöfautua  toifeffi,  muut- 
tua, fääntijä,  pt}örä^ti)ä. 

Omkastning,  f.  nubegtaufa  JinSfaaminen  1. 
Unéfaui?,  nnft  nnéfuu  1.  l;eitto;  (förändring) 
muuto§,  fääntijmincn,  pi)i5räl;bl}ö ;  (i  runo- 
jioesin)  tata--l)ixtto. 

Omkläda,  v.  a.  peittää,  iverl^iota  (=oan);  (för- 
täcka) peitellä,  peittää,  l;uolitella;  (kläda  på 
annat  sätt)  ivaatettaa  1.  luaate^tia  1.  putea 
toifefft  1.  toijeen  tapaan;  o.  sig,  v.  r.  muut= 
taa  »aatteita,  putea  1.  iuaatet;tia  unbe?tan= 
fa,  puteutua  toifiiu  lvaatteif;in. 

Omklädning,  f.;  en  tankes  o.  i  ord,  ajatuf= 
fen  pnfemineu  fanotfjiu. 

Omknyta,  v.  a.  fitoa  1.  folmeta  (=ean)  (jon^ 
fin)  iimpärille  (1.  j^fin);  fitoa  1.  folmita  (=ian 
nubec^tanfa;  o.  en  näsduk  kring  sakerna 
fitoa  nii§tin»liina  falujen  i)mpärille. 

Omkoka,  v.  a.  feittää  1.  fielmttaa  uubeetaufc 
1.  toiste. 

Omkomma,  v.  n.  mcucljtä,  l;uffua,  fabotc 
(=toan),  fortna;  o.  genom  skeppsbrott,  ^ut 
fua  l)aaffi=rifoSfa;  o.  i  krig,  meuei)tä  1.  fov^ 
tna  fotaan. 

Omkostnad,f.  fuluuti,  fu?tannuS,  fulutu?,  fulu 

Omkransa,  v.  a.  fcppeliiitä  (»tfcn). 

Omkrets,  m.  t)mpäri?Ö,  fc[)ä,  piiri;  cirkeln.- 
c,  t)mpl}rän  fchä  1.  piiri;  jordklotets  o. 
maa^pallon  ijmpär^ö  i.  l)mpäri)«tö;  stadei 
haller  två  mil  i  o.,  faupunti  ou  fatfi  peuill 
fnlmaa  tjtnpäri;  en  aln  i  o.,  fi)i)närä  1.  ft}^ 
närän  ympäri  1.  ympäri  mitaten  1.  ympäri 
mitallenfa. 

Omkring,  adv.  o.  prop.  t^mpäri,  t)mpärill2 
t^mpäriHe;  nejderna  o.  staden,  fcnbut  fau 


0mk 


Omr 


519 


Jungin  tjm^Jäviöä,  fait^ningin  l)nH.^ävifet  fcit= 
but;  gå  o.  staden,  fäl)bä  fau^^iuuiiu  Ijmpävt 
1.  Vm^^^äri  faul^unght;  gå  o.  i  saaden,  tä= 
h)eöä  :|)ttfin  1.  i)n4Hiri  fauVmnfta,  !äl^^cttä 
faii^jungisfa  vm^^ärt  1.  ^vitfiit,   fäijSfeimcQä 

(=ntelen)  faupungififa;  springa  o.  i  rummet, 

jucffenneUa  I.  juosta  Ijucneeöfa  t)m|.Hiri  1. 
t)m^3äti  I)iionetta;  många  stodo  o.  lionom, 
monta  feifoi  I;änen  t)m)>ärillänfä;  folket  sam- 
lades o.  vagnen,  fanfaa  fofouutui  liiauitu= 
jen  l)m)5änlie  1.  Vm^järt;  se  sig  o.,  fatfoa 
1.  fatfelia  tjmpäviÖeniä  1.  t)mpäiin[ä;  vanda 
sig  o.,  fäänttjä  t}n4Hiri;  stället  var  rundt 
o._  fullt  med  folk,  :paiffa  oli  l)Uä  ^m^)ärt 
toäfeä  täynnä;  fara  verlden  o.,  fulfca  1. 
toadtaa  :^tttin  1.  tjmi3ävt  maa-ifmaa;  (rid 
jmss,  ungefär)  noin,  )3aifoin,  ^.laifctöa,  ivat^ 
l^eiKa,  feubuiUa;  o.  sextio,  fuubcn  fi}mme» 
nen  ^^aifottta  1.  :^aitoin,  noin  tuufi  fijmmcu» 
tä;  o.  femtio  man,  mieStii  1.  m\i\)\[\  ivtifi» 
!i}mmentä,  noin  unift=!i)mmeutä  micötä,  uni» 
ben  hjnimenen  mieleen  ^.mifoitta  1.  :t.iaifoin  1- 
tuail^eeHa;  o.  klockan  tio,  fedo  f^mmencn 
ottaan  1.  ^aifotlla  1.  feubuifla;  o.  tio  man, 
fi}mmen  =  lunta  miestä,  !l}mmcnen  mie(;cn 
)3aitoin;  o.  julen,  joulun  aifoina  1.  fenbuit» 
ia-^^  o.  midnatten,  ft)bän  =  l)ön  fcubuiöa  1. 
)3aifoitta  1.  njoiCa;  o.  tre  skålpund,  foliitcu 
naulan  ^aifoin  1.  paifoiCa;  så  o.,  niillä  ^.Hii» 
toiöa  1.  ))aifoin,  niiHe  ^^ait'cin  1.  l.\aiffoja. 

Omkull,  adv.  fnmoSfa,  iumoon,  muin,  maaö= 
fa,  maalaan,  (med  hela  sin  längd)  :t.iitfallän» 
fä  1.  ).nt{at(eniä  1.  ^^itfäfienfä;  kasta,  stöta 
o.,  tt)isfata,  fi)fätä  fumoon  1.  nurin;  falla 
o.,  !u!i8tua,  faatua,  faatna  1.  mennä  nurin 
1.  fumoon;  segla  o.  en  båt,  ))urjebtia  ivene 
fumoon;  hugga  träden  c  fjafata  ^mut  maa= 
l^an  1.  unriu;  dricka  o.  ngn,  juoba  jotn  fn= 
mcon  1.  nurin  1.  maalaan  1.  :pö\)bän  alle; 
se  för  u/rigt  de  med  Kull  sammansatla  verher. 

Omladda,  v.  a.  (abata  (=taan)  uubeötanfa. 

Omlaga,  v.  a.  laittaa  uubeStanfa,  :|5arannelta 
(»ntelen). 

Omlassa,  v.  a.  fuormata  (=aan)  1.  tel^bä  fuor= 
ma  uube8tan[a. 

Omlasta,  v.  a.  {a^iciio.  (4aau)  1.  Jeanna  faStia 
uubestanfa. 

Omliggande,  a.  se  Kringliggande. 

Omlinda,  v.  a.  f  ääriä  1.  fietoa  (joufiu)  ^m= 
^^äriöe. 

Omlopp,  n.  fierto,  fulfu,  ^m^3äri=futfn  1.  =fier= 
to  1.  -juoffu;  jordens  o.  kring  solen,  maan 
fierto  auringon  l}m)3ärt;  under  sitt  o  kring 
solen,  fiertäeSjäuiä  aurinfoa;  blodets  o., 
teeren  f  uitu  1.  tiife  (=tfeen)  1.  fierto;  göra 
flere  o.,  fätjbä  1.  fiertää  monta  fertaa  l)m= 
:|)äri;  sätta  falskt  mynt  i  o.,  ^o.V.V.0.  \v'åh 
rää  raijaa  fuUemaau  1.  fuffuun. 

Omloppsbana,  f.  fierto^^rata,  fiertäm^S»rata 
1.  'tel)ä,  fierto=piiri. 

Omlcppsbruk,  n.  anioro»  1.  fierto^Unljelijg. 


Omloppstid,  m.  fiertc=aifa,  fiertämtS^atfa. 

Omlägga,  v.  a.  :|janna  1.  afettaa  uubeStanfa. 

Omläsa,  v.  a.  lufea  nube§tan[a  1.  toiste. 

Ommåla,  v.  a.  maalata  {'<xm)  nubeStania. 

Omnibus,  m.  l)l;tei§-irannnt,  omnituS. 

Omnämna,  v.  a.  mainita  (=tfen);  han  har  icke 
omnämnt  det,  f)än  ei  cle  fitä  1.  fiitä  mai= 
ninnut. 

Omogen,  a.  f^|3ft)mätön,  raafa,  tuleutumaton, 
ivalmistnmaton,  fi^^fijmättä  1.  i»almigtumat» 
ta  (ofetoa);  o.  frukt,  raafa  1.  fD^fijmätön 
f;ebclmä;  o.  yngling,  ftt^jftjmätön  1.  »almis» 
tuinaton  1.  tcafautumaton  uuorufainen;  o — et, 
företag,  tvaltinStumatDU  1.  loarmistamaton 
t)ritt)8;  o— et  arbete,  ^nutttcen» alainen  1. 
tuleutnmaton  t^ö. 

Omoralisk,  a.  ftirel)betiin,  fttoljtiJn,  ^.ial;an=ta» 
:t.^ainen,  ^al^annlfinen. 

Omorda,  v.  a.  fanella,  mainita  ('t[en),  Jjul^uo, 
juteKa. 

Omorgnad,  a.  uneSta  [efanämätön  1.  tcirfiS» 
ttjmätön,  fctoiämätön. 

Ompacka,v.a.:t)afata(=ffaan)l.fnt(oauube6tanfa. 

Omplantera,  v.  a.  istuttaa  UUbeStanfa  1.  nVL' 
teen  1.  toifeen  ).">aiffaan. 

Omplåstra,  v.  a.  laaStaroita  (=tfen), 

Omplöja,  v.  a.  ft}utää  uubeStaufa  1.  toiste, 
ferrata  (=rtaan),  toistaa. 

Ompröfva,  v.  a.  se  Pröfva. 

Oniputsa,  v.  a.  fiitt^ota  (=oan)  1.  ftiStitä  (=iän) 
Vli  faifen  1.  ^Itä  l)in|.^äri. 

Omqvartera,  v.  a.  majoittaa  uubeStanfa  1. toifeen 
^.^aitfaan,  muuttaa  totfiin  1.  unfiiu  majoihin. 

Omqväde,  n.  laulu^fcrto. 

Om  rida,  v.  a.  ratfaStaa  fih.nttfe  1.  ebeUe. 

Omringa,  v.  a.  )3iirittää,  faartaa  (=rran),  t}m» 
f-iäröitä  Hfen),  ftertää  (=rrän),  faartaa  (=rran), 
fäljbä  1.  tulla  t)m^Hiri£te  1.  fefjätte;  barnen 
o— de  fadren,  lapfct  ficrfifttät  1.  tjm^^äröi» 
icät  ifänfä,  fätBili^ät  ifänfä  l)m).^ärille;  fien- 
den o— de  vårt  läger,  toil;oillinen  )5iiritti  1. 
faarfi  leirimme. 

Område,  n.  aluS=funta,  )3iirt,  ^iiri=fnnta,  ala, 
lääni;  på  Sveriges  c,  3iuotfiQ  ))UOlella  1. 
alalla  1.  ^.^iiriSfä;  det  hör  till  hans  o.,  fe 
fuuluu  j)änen  isiiriinfä  1.  alue=fuutaanfa  1. 
lääuiiufä;  det  faller  inom  vetenskapens  o., 
fe  fuuluu  tieteen  alalle  1.  |)iiviin. 

Omräkna,  v.  a.  lufea  1.  laSfea  uubeStanfa. 

Omröra,  v.  a.  fefoittaa,  Ijämmentää,  (om  hö 
o.  d.)  :t.iöl}f)iä,  f3i5lj]()i3ttää;  se  Omtala  o.  Vid- 
röra. 

Omrösa,  v.  a.  fj^^fittää  uubeStanfa,  tcl;bä  UU« 
bet  ^i)i)fit. 

Omrösta,  v.  n.  äämtöStää,  öäueStää,  ääntää, 
f)uutaa,  Ijuubotla  1.  äänniitfellä  :|)äättää  1. 
rattaista;  de  o— nde^  äännöötäjät,  ääneStä» 
jät,  l;uuto=nuef)et,  huutajat. 

Omröstning,f.äännöStt}S,  ääntö,  ääneStl}S,  f;unto, 
l)nnbolla  ^päättäminen;  skrida  till  o.,  rutoe' 
t<x  (=))ean)  1.  fäijbä  äännöstämään  1.  ään« 


o  m  6 


nö§t^!feen  1.  äännöffiHe;  saken  kom  under 
o.,  afta  tuIiäämicSttitfen  afaifefft  1.  ääimcS^ 
tettäntätfi;  ntan  o.,  ääuniJétäTnättä,  ääue§= 
tämättä,  äänncStijfiettä;  o.  per  capita,  aåiv- 
nöStvs  nnc8-4iuvun  mufaan. 

Omsaclla,  v.  a.  fatiitcita  (»tjen)  uubestanfa; 
{f g.)  istua  toijetle  fatiilaKc 

Omsaf,'ga,  v.  n.  ^I)ä  1.  l}I)tä=^äätä  tnatfia, 
matfistella,  matfia  ^()tä  ja  famaa. 

Omsalta,  v.  a.  fuclata  (=aan)  uubestanfa,  :|jan= 
na  uuteen  fuclaan. 

Omsegla,  v.  a.  ^)urje[;tta  C/örbi)  fittutfe  1. 
of)itie  1.  CtcUe  1.  (omkring)  ^m^iäri  1.  (kring 
en  udde  o.  d.)  nenttfe  1.  ebitfe. 

Omsider,  adv.  tri^bctn,  toiimeiit,  toiimctnfm; 
sent  o.,  toi^ibcin  »iimetnthi,  fcrrantin,  toxv- 
meintin. 

Omsila,  v.  a.  fitteUöitä  (»tfen)  1.  fiitata  (=aan) 
1.  fuotaa  uubestanfa. 

Omsjuda,  v.  a.  feittää  1.  fte^uttaa  uubeStanfa. 

Omsjunga,  v.  a.  laulaa  uubeStanfa  1.  toiste. 

Omskaka,  v.  a.  i^uljuttaa  1.  ^uiöfuttaa  fc= 
faifm. 

Omskapa,  v.  a.  tef)bä  uubetft  1.  totiefft,  luo» 
ba  1.  mucboötaa  uubeötaufa,  antaa  1.  tei)= 
bä  toinen  1.  uufi  muoto,  ^>anna  ].  taatta 
toifeen  muotoon,  uubistaa;  ingen  kan  o. 
sin  natnr,  ei  tufaan  toci  luoutoauia  tcifeffi 
1.  toijen4aiicffi  tel;bä  1.  fuoba. 

Omskifta,  v.  a.  o.  n.  se  Omvexla,  Ombyta; 
(unyo  skifta)  jafaa  uubeStanfa,  tel^bä  toinen 
1.  uuft  jafo. 

Omskifte,  Omskiftlig,  se  Ombyte,  Ombytlig. 

Omskofla,  v.  a.  lapioita  (=tfen)  fefaifin. 

Omskolning,  f.  (trädg.)  t^enfft^nuiutcsi,  Ia»an= 
muutos. 

Omskötta,  v.  a.  taiteita  ('tfen)  1.  fucba  fe= 
faifin  1.  unbeStanfa. 

Omskranka,  v.  a.  fulfea  fai^ioCa  1.  iciili=^ä= 
fillä  I.  »äIi4aipioUa,  lai^^ioittaa. 

Omskrankning,  f.  Iai)>ioIIa  1.  lräli=l}äfi(lä  ful' 
feminen;  t}ntpärv§4aipio,  ^m)?äri  fä^^ä  lai» 
■)f\t)  1.  l^äfti. 

Omskrifning,  f.  (skrifning  ånyo)  uubeStanfa 
firjoituS;  (geom.)  ijm)jäviti)S,  ympärille  fu= 
ivaaminen;  (af  begrepp)  nuifailetoa  felit^S 
1.  lanfe  (=een),  ielittawä  fana  1.  taufe,  feli» 
tt}8=ianat  (pl.)  1.  4aui'e;  uttrycka  genom 
o.,  toimittaa  1.  f  anoa  felittämäUä  1.  felittäen 
1.  feUtt)S=ianoit(a  1.  fetttt)S4auieeaa. 

Omskrift,  f.  ijmpävijS»  1-  ijmpäri^irjoituS,  Mfi-- 
firjoituS. 

Omskrifva,  v.  a.  (skrifca  ånyo)  firjoittaa  UU= 
beStanfa;  (geom.)  ^m^järittää,  ijm^Järöitii 
(»tfen),  hnvata  (»aan)  ijm^-siritte;  (begrepp 
med  fere  ord)  fanoa  I.  toimittaa  felit^S^fa» 
noilla  1.  feIiti)S4auieeUa,  felittämädä  I.  mu» 
!ai(emaUa  fanoa. 

Omskrika,  v.  a.;  de  mycket  omskrikna  för- 
delaine  af  denna  nya  uppfinning,  tämän 
uuben  fetfinnön  fonnn  1.  ^len  palycn  I)uu» 


betut  ebut,  tämän  uuben  feffinnön  cbut, 
joista  niin  f)ulnia  1.  f)uutoa  on  nostettu. 

Omskrufva,  v.  a.  vuuumta  (=aau)  1.  triääntää- 
ruuttiin  unbeStanfa. 

Omskugga,  v.  a.  trarjota  (»oan)  fofonaufa  I. 
i^mpäxi. 

Omskära,  v.  a.  i)mpäri4eifata  (=ffaan). 

Omskärelse,  f.  Vmpäri4eiHauS. 

Omslag,  n.  (kring  bref,  paketter)  :|>ääIftjS, 
^)ääfll)Stä,  ^mpärljStä;  (på  sårade  lemmar) 
tääve  (»een),  taäreet  (pL);  varma  o.,  fjau» 
teet,  lämpimät  fääveet;  kalla  o.,  fplmät 
fääreet;  (förändring)  muutoS,  muute  (»tteen), 

Omslagsgröt,  m.  I^aube^puuro. 

Omslagspapper,  n.  fäärc=paperi,  pääK^S^paperl 

Omslagsvatten,  n.  f;aube=tteft  (=ben). 

Omslinga,  -slingra,  v.  a.  !iertää  I.  fepiä  ^m* 
pari,  pujottaa  ympäri;  o.  sin  arm  kring 
ens  lif,  pujottaa  1.  fiertää  fätenfä  j.fun 
iD^ötäifille  1.  fainaloon;  ormen  o — de  sig 
honom,  fäärmc  fepi  1.  fievfi  itfenfä  lianen 
^mpäriKenfä. 

Omslipa,  v.  a.  taf)ota  (=^foan)  I.  l^ioa  uubeS' 
tanfa. 

Omsluta,  v.  a.  fulfea,  ^mpärisitä  (»tfen),  pti» 
vittää,  oKa  l^mpäri  1.  ^Itä  ympäri;  o.  ngn 
med  sina  armar,  fulfea  jofu  fvUinfä  1.  !äfl= 
trarftinfa;  hafvet  o— er  allt,  meri  ou  tau 
fen  ^^mpäriöä,  meri  futfee  1.  piirittää  I. 
^mpäröipi  faiffi;  o.  en  räkning,  uubeHenfct 
1.  toiste  päättää  rätinfi. 

Omsmida,  v.  a.  tafoa  uubeStanfa. 

Omsmälta,  v.  a.  fulattaa  1.  fulata  (=aan)  uu= 
beStanfa,  fulattaa  toifeffi  1.  toifen-laifefri- 

Omsnärja,  v.  a.  fietoa  I.  fiertää  tjmpäri  1. 
^(tä  ympäri,  fiertijä  1.  fietoutua  tjmpäri. 

Omsnöra,  v.  a.  n^örätä  (»ään)  1.  n^iitittää 
ympäri. 

Omsorg,  f.  ^uoli,  f)UoIen=pitc,  tarftuuS,  mur» 
i)t  (»een),  furu,  murI;een»pito;  detta  arbete 
fordrar  mycken  o.,  tämä  tl)i5  iraatii  1.  f?» 
fP9  fuurtatarffuutta  1.  puolta;  hatVa,  bärai 
draga  o.  om  ngt  1.  ngn,  pitää  f)U0Ua  1. 
murhetta  1.  fnrua  joStafin  1.  joSta»fuSta:i 
lemna  ngt  åt  ens  o.,  jättää  1.  ^)cittää  J.fin 
j.fun  [}nokn=pitcon;  kasta  den  o— en  pl' 
mig,  anna  minun  fiitä  liuolta  1.  murisette 
pitää,  f)että  fe  minun  ^uoleffeni;  jag  öfver- 
lemnar  at  eder  o — en  om  min  sons  nppi 
fostran,  poifaut  tastpatuficn  f;eitän  teibän 
]^uolen»pitoonne  1.  ^uoleffenne  1.  Itoitoonne: 
egna  ngn  sina  o— er,  panna  I)UOlen»pitonfCi 
j.tu(}un  1.  j.fun  ^l}n.>äffi;  verldsliga  o— er 
maalttfet  I;uo(et;  ett  lif  fullt  af  o— er,  ]^uo= 
lellinen  elämä,  l)uclta  1.  I;uolta  1.  murl;eitc 
täi)nnänfä  oieiint  elämä;  lifvets  o — er,  elä:. 
män  l^uolet  1.  murl;eet. 

Omsorgsfull,  a.  tarffa,  toimcflinen,  tarHa= 
Ituclinen,  f)UDlen»pitäUHi. 


Oms 


O  m  t 


)-21 


Omsorgsfiillhet,  f.  tarffuuS,  taxUa  f^itoli  1. 
f}uokn=^tto. 

Omsorgsfullt,  adv.  tartfiutbella,  tarfaSti,  tav= 
falla  ()uoIetta  1.  I;uoIeu=^tbLiIla. 

Omspela,  v.  a.  pelata  1.  fcittaa  uubcStanfa  1. 
tcistamiieen. 

Onispinna,  v.  a.  fef;rätä  1.  futoa  l)m^iävit(c. 

Onispriiiga,  v.  a.  juDöta  (j.fun)  fimutfe  1.  ot;it' 
fe,  ennättää  1.  eljbättää  jotu  juDffuSfa. 

Omspänna,  v.  a.  (spänna  ånyo)  ittatiaStaa 
UUbeStanfa;  (spänna  omkring)  lmv.aio.{^aM\) 
1.  tirietää  1  ^janna  folfeen  ijrnpäriEenfä  1- 
ympäri. 

Omsqvalpa,  v.  a.  Ijuljuttaa  1.  lätf^ttää  fetaiftn. 

Omstjelpa,  v.  a.  faataa  fnmoon,  htmota  (=can). 

Omstoppa,   v.  a.  topata  1.  tujjata  uubeStaufa. 

Omstråla,  v.  a.  fäteillä  1.  fäbef)tiä  l^nH^ävillä, 
»alaista  fätcidänfä;  en  helgongloria  o — r 
benne,  \!\)\m\\  tirffauö  fäteitee  i.  fäbet)tit  I. 
loistaa  t)änen  l^m^järinfä. 

Omstående,  a.  toifella  :puo{eKa  oIctiHi,  cbettä= 
jeiionja  1.  »olewa. 

Omställa,  v.  a.  afettaa  toiftn. 

Ömstamma,  v.  a.  fätocl^ttää  1-  Itnrittää  UU= 
beStanfa;  (annorlunda)  fätoelljttää  totfiu  1. 
toii"een  ääneen. 

Omst-imd,  a.;  o— t  mal,  {)aaStocn  1.  :)n)ljtti5Dn 
:pantu  afia. 

Omständighet,  f.  feiffa,  afta,  afian4;aara,  fo[}= 

,  ta,  aftan  taita,  tapauS,  tctnp)3U,  mutta,  wai- 
tu§,  liiaöijunéi,  tila,  toarat;  en  o.  af  vigt, 
tärfeä  !cf)ta  1.  feiffa  1.  afia  1.  aftan=I)aara; 
för  en  ringa  o.,  ))iene§tä  1.  ti>ä()äStä  afiaS= 
ta,  iräf)än  afian  1.  taf^auffen  täl;bcn;  redo- 
göra för  en  sak  ända  till  minsta  o — er, 
antaa  felto  afiaSta  aina  picnim:t3iintin  feif= 
foil^tn  1.  tot^tiiu  aSti  1.  ^.ncnimpiätin  foI)tta 
ml)ctcn;  en  kinkig  c,  uiaifea  1.  tnfata  feif 
!a  1.  afian4}aara;  utan  att  gä  in  i  o — er 
na,  pieniin  foI;tiin  1.  temppuit;in  rt)f)tvmät 
tä;  för  vissa  o— ers  skull,  toisften  1.  eräi 
ben  ofian=l^aavain  1.  afiain  1.  feitfain  1.  f^i 
ben  tätjben  1.  touotft;  h  vad  skulle  ni  göra 
i  dylika  o— er?  mitäö  te  tefifittc  afiain  1. 
afian=f)aarain  niin  olleöfa  1.  femmoifesfa  ti 
laSfa  1.  fenlaifeSfa  fol^baöfa  1.  femmoifisfa 
feitoiSfa?  vid  sä  beskaffade  o— er,  afiain 
1.  afian4)aarain  näin  oKeSfa  1.  oCen,  ofiain 
tatban  niin  otleu  1.  oöeSfa;  foga  sig  efter 
o — erna,    tel)bä   I.    !ät}ttäitä   afian »Ijaarain 

_    mutaan  1.  jätteen,  fen  jälteen  tuin   afian= 

!  Ivaavat  m^ijtcn  antaivat;  han  skall  dömas 
efter  o— erna,  l;än  on  tuomittatca  afian 
l^aarain  mutaan;  hon  mår  väl  efter  o — er 

;    na,  pn  ti3oi  ]()l)njin  tifanfa  mutaan;  han  är 

:  i  knappa,  släta  o — er,  I;än  on  (;uonoiSfa  1 
hjät;isfä  toavoisfa,  l^än  on  toät^ä-tttaraifeöfa 

'  tilasfa,  t)äneöä  on  fiuouot  irarat,  ^)änet(ä 
en  t)UonoSti  toaraa  1.  traroja;  vara  i  goda 
o— er,    olta  tjMBiefä  luaroiöfa,   olta  t;i)n)ät 

Saftat;   han  gjorde  o— er,  lueti   Ujcrufteita, 
S oenskt- Finskt  Lexikon. 


tefi  feiffoja  1.  temppuja  1.  mutfia,  liioitteli 
luaötaan;  utan  vidare  o — er,  liioitta  tem= 
puitta  1.  feifoitta,  mistään  muueta  f)Uoli= 
matta;  iakttaga  alla  nödiga  o — er,  muiö» 
taa  1.  feuvata  (=aan)  faiffi  tarpeeltifet  M)= 
bat  1.  feifat  1.  temput;  sätta  sig  i  o — er, 
rnroeta  (=pean)  1.  n)I)ti)ä  papan  putaan  1. 
liiatliiuuffiin  1.  tiifoi()in  feitfoitjin. 

Omständlig,  a.  juurta=ja{fainen,  perin^pol^jai* 
nen,  tartfa,  lawea;  o.  berättelse,  juurta^jaf' 
fainen  fertomnS. 

Omständligcn,  adv.  juurta»  1.  juurten=iii!fain, 
pcvin  =  po()jiu,  pcrin  =  juuvin,  junvin-jaavin, 
tarfaSti,  laireaSti. 

Omständlighet,  f.  perin  =  pot)jaifuu8,  juurta= 
jafiaifuuS. 

Omständligt,  adv.  so  Omständligen. 

Omstöpa,  v.  a.  trafaa  nubeStanfa  1.  uuteen 
muotoon;  (fig.)  waiaa  1.  mucbostaa  uubcffi 
1.  toifetfi. 

Omstörta,  v.  a.  fufistaa,  fumota  (=oan),  muU 
listaa,  mtjltätä  (nian) ;  o.  staten  och  de  be- 
stående förliMllandena,  futiStaa  I.  fumota  1. 
muttistaa  toattio  ja  oleiwaifet  olot. 

Omstörtning,  f.  fufiStuS,   tumouS,   muttiStuS, 

mi?(Iäp. 

Omsvarfva,  v.  a.  fovtoata  uubeStaufa. 

Omsvep,  n.  wtxuU  (=ffeen),  taunistclut,  Iii= 
oittetemifet;  utan  o.,  itman  uicrutteitta  1. 
ivevufefitimatta,  Uiätttelemättä,  tierrättele= 
mätta;  bruka  c,  h)erufet)tia,  fierväteliä,  lii-- 
oitella,  n?etää  1.  »ebcttä  ir»evut'tcita,  tannis» 
teUa,  ivälteltä. 

Omsvepa,  v.  a.  tääriä  1.  ttjaatcttaa  1.  f'apatoi= 
ta  (=tfen)  ijmpävitte. 

Omsäga,  v.  a.  fauoa  uubeStaufa  1.  toiste, 
fcvtoa. 

Omsätta,  v.  a.  panna  toifeen  paiffaan;  (sälta 
ärnjo)  latoa  uubeStaufa;  o.  ett  län,  uubiS» 
taa  1.  muuttaa  laina;  o.  ett  kapital,  muut» 
taa  1.  fiirtää  ra[;a»fumma  1.  fauta»ral;a  muuat» 
te  1.  toifaaEc;  o.  penningar,  panna  rapt 
muutjun  1.  toifeen  i^ritt^ffeen  1.  toifaalte;  o. 
varor,  pitää  taiuaroita  liiffeeSfä;  han  o— er 
mycket  varor,  tjöuellä  on  paljo  tamavoita 
1.  faupp a^aujaraa  tiiffecSfä  1.  fulfemasfa. 

Omsättning,  f.  muualle  1.  toifaatle  pano  1.  pa* 
ncmtuen;  uubistus,  muutoS;  liifleesfä  pito 
1.  olo;  en  god  o.  af  varor,  l^^toä  tatoavain 
liite  1.  fulfu  1.  muutto. 

Omtala,  v.  a.  mainita  (=tfen),  pupa,  ttJtrffaa, 
»virfata  (=ftaan);  man  o— r  att  krig  utbru- 
tit, put)utaan  1.  fanotaan  foban  ft)ttt}ucen  1. 
fotaa  fl}ttpucetfi;  han  har  ingenting  o — It  för 
mig,  t)än  ei  olc  minulte  mitään  maiutunut 
1.  pupnut. 

Omtanka,  f.  o.  Omtanke,  m.  toimi,  nero, 
tarttuuS,  ;^uoti,  poIen4nto;  med  o.  och 
försigtighet,  toimcöa  1.  tarftuubella  1.  ]^uo= 
lelta  ja  toarotoaifuubelta. 

Omtrent,  adv.  se  Omkring  (ungefär). 

66 


522 


Omt 


O  m  ä 


Omtrycka,  v.  a.  painaa  1.  painattaa  mtbe6= 
tanfa. 

Omtränga,  v.  irap.;  ifall  sä  o— er,  joö  ntin 
taitpitaau  1.  tarire  »aatti. 

Onitn^-sa,  v.  a.  :puret)ia  uubcötania;  (pj.)  mä= 
rcbtiä,  piireffia. 

Omt\ista,  v.  a.:  en  o — d  fråga,  ritbaii»alat= 
nen  1-  riitainen  afia  1.  !ttii)nu)e. 

Omtyckt,  a.  mieIi=tefoincn,  mieleinen  1.  mie» 
tebinen,  micten^mntainen,  bi)wä  j.fun  niie= 
leStä,  jo§ta  pibetään;  han  är  o.  af  alla, 
\)'cm  en  taittein  niielef)inen,  en  l)i)n^ä  tait= 
fein  mielcötä,  I;äneétä  faitti  ).ntäwät;  myc- 
ket (I— a  tyger,  biiann  mieleifiii  1.  micli» 
tefoifia  1.  mielen 'tci;t^jä  fanfaita;  illa  o., 
:|^aI)a  (j-fun)  mielestä,  ci  mielel;inen,  josta 
ei  ^.nbetä. 

Omtänksam,  a.  toimeflincn,  toimefaS  (4taan), 
tarfta,  IuiDlen4Htän.''ä,  tartfa^uelincn  1-  =toi= 
minen,  ajattcleira;  en  o.  man,  tcimellinen 
1.  toimen  mieS. 

Omtänksamhet,  f.  toimcöiiuu?,  tniolen-pitä- 
iräilVV^;  se  Omtanka. 

Omtänksamt,  adv.  toimcda,  toimeftaaSti,  ajat= 
tele»a^^ti,  ajateden,  buolen^MbcUa,  tartaéti. 

Omtänkt,  a.  se  Betänkt. 

Omtöckna,  v.  a.  (fig.)  Vnmittää,  jotaiSta. 

Omurad,  a.  muuraamatta  (cleroa),  munraa» 
maten. 

Omutlig,  a.  se  Obesticklig. 

Omveekla,  v.  a.  fääriä  1.  fietoa  t;m?järi(Ie. 

Omvexla,  v.  a.  irailjcttaa,  nniitjeteUa,  munt^ 
taa,  »ucreitetla;  da  man  o— r  förhållan- 
dena,  f  un  foljbat   njaibetetaan   fcétenänjä; 

0.  läsning  med  promenad,  vruoroiteUa  Iu= 
femiéta  tä\rch)iflä;  v.  n.  n?aiI)etcUa,  triail;= 
bctta,  »ail}tctet)taa,  njuoroifla,  munttele[)taa, 
hjaibettua,  muuttua;  lyckan  o— r  lätt,  onni 
muuttuu  1.  ivaibcttuu  belVP^ti;  Ijii**  och 
mörker  o  — de  der  beständigt,  ivalo  ja  }?i= 
met)8  fwUä  alin^emaa  reuovoili  1.  umibteli; 
vackra  och  fula  trakter  o.  alltjemt,  alin- 
omaa  wnioreitce  \-  »aibielcbtaa  1.  iiiaibtclee 
fauuiita  ja  tumia  ieutuja;  stark  nattlig  kyla 
o — r  tnod  en  qväfvande  hetta  om  dagen, 
!eira  tjö^tvlmä  rcaibettclee  tufabuttau^au  ).\ii' 
trän''beUccu  ianöja;  o— nde  nöjen,  nviibet» 
telettat  \.  waibteku^aijet  1.  traibetteifet  1. 
tuaibeiict  Inwif,  o— nde  väderlek,  »aibte^ 
letf a  \.  waibtelebtaw a  l.muuttc(e^ta»a  1.  roai= 
beinen  1  muutteeUincn  fää. 

Omvexling,  f.  (jjasylvO  tt>aibcttelu,  tt.>aibettele= 
minen,  umibtclemuS,  iraibtele,  muuttuminen, 
iruoroileminen;  detta  nöje  erbjuder  mänga 
o— ar,  tämä  bwi^ituS  tuc).n  1.  tarjoaa  pah 
jcn  toaibtcleja  1.  ivaibettelemiéta  1.  roaibe^ 
tuöta;   lyckans  o— ar,  onnen   muuttumijet 

1.  »aibtelot;  (aktivt)  iraibettamincn,  iraibe= 
tusi,  irueroittelu,  muuttaminen. 

Omviga,  v.  a.  unbtiä  uubeétania. 
Omvrida,  v.  a.  »ääntää  1.  licrtää  tinUniri. 


Omvårdnad,  m.  bcito,  I)oibanto,  botf)OUö,  buc 
len=pito;  Guds  o.  om  nieiuii-korna,  3umc 
lan  bnolcn=:pito  1.  boito  ibntiftvtä;  hafva  o 
beitaa,  pitaä  bucita;  stä  under  ngns  o 
eila  j.fun  bcibettatra  1.  belbcttatpana,  cfl 
j.fun  boiton  1.  bclbcufien  1.  boibannon  all 
1.  beiboéja  !.  boibannoSfa. 

Omväg,  m.  fierto,  faarto,  u^äärä,  ^?oIun,  mu 
fa;  taga  1.  göra  en  o.  för  att  komma  n; 
gonstades,  tebbä  faarto  1.  fierto  1.  U">äär 
tnUafienfa  jcbonfin,  fiertää  1.  faartaa  jbti 
)>ääötätjcniä;  göra  1.  bruka  o— ar  (pij. 
fierrätellä,  ficrrcUä  (»rtclen),  muttaitla,' tel 
bä  poluna  1.  mutfia,  tebbä  (j.fiti)  faartac 
1.  faartamaEa  1.  fierrätellcn. 

Omväga,  v.  a.  punnita  (=tien)  uubcStanfa. 

Omvälja,  v.  a.  tratita  (=tjcn)  uubeätania;  ha 
blef  åter  omvald,  bän  taaé  ttjalittiin  tci^ 
te  1.  uubcgtanfa. 

Omvältra,  v.  a.  o.  n.  anerittää  I.  toicrrä  l)n 
pari. 

Omvända,  v.  a.  fääntää,  fääutää  tafa=pcrin 
tataifiu  (tillhaka),  fääutää  toijialk  1.  toifaa 

le  1.  muuaile  päin  (at  annat  hall);  o.  ti 
en  annan  lära,  fäänn^ttää  1.  fääntää  tO 
feen  oppiin  1.  uSfcon;  o.  syndare,  fääntä 
i.  fäänuuttää  ii)ritifiä;  o.  sig,  v.  r.  f  ääntyi 
fääutää  itjcnfä;  omvänd,  täännetttt,  fääntt 
ni)t;  o— a  skor,  fäännetpt  1.  [äätiH  fcngä 
o— t  förhallande,  fääunettt)  jubbc  (»teeu 
n?apta=päincn  fubbe  1.  tcbta;  i  o.  ordninj 
fäännctiiéjä  1-  UHieta^päiieöjä  1.  ;tafa=pero 
feeja  järeöttiticölä;  en  nyss  o.  kristen, 
fen  fäännntitetti)  friStittlj;  en  o.  syndare 
fäänti}ni)t  ipntinen;  de  o — e,  fääntt)neet. 

Omvändare,  m.  fääuu^ttäjä,  fääutäjä. 

Omvändelse,  f.  fääuu))tl}ö,  fääntäniljS,  fäöutt 
mV^;  hedningarnas  o.,  pafano.iu  fäämi^tl 
1.  fääntämiuen  1.  (rvfl.)  fääntt^inpg;  synd; 
rens  o.,fijntiien  fääntljm^ö  1.  fääntuiDäii^^i 
(nadectJ-ket)  fääun^tvé,  fääuuintämincu. 

Omvändelseifver,  m., -nit,  n.  täänn^tpö=fii^: 
1.  »into. 

Omvändelseverk,  n.  täaunlJt^S'  1.  fääutämi)'; 
toimi. 

Om  värna,  v.  a.  fnojefla,  »arjella,  turtoa: 
(nian),  ottaa  tunrniuia. 

Omyndig,  a.  ata  =  ifätn<:u,  belbi^n^ötaincn, 
jen  boibettaunt ,  boitajan^  1.  boibon=alainer 
i  o — a  ar,  ala^itäifenä,  ala=t{äiii}i}bcétä. 

Omyndighet,  f.  alanfäijij^é,    bclbcu=alaiiuu'. 

Omyndighetstillstand,  n.  ala'itäiiVl}i:!Cn  1.  1^0> 
bcn-alaifuuben  tila,  ala^fäiiw^*»  boibon»aia 
fuué. 

Omålad,  a.  maalaamaton,  maalaamatta  (oleWfl 

Omatflig,  a.  tobtuntcn,  tcbtuubcton,  tjlelline: 
määrätön, ^Icn-paltinen,  fubbaten,  hiunnato; 
o  i  mat  och  dryck,  Dlellincul.  määrätön 
plen=paltinen  jpömiict^fä  ja  jucmiicéfa;  o. 
sina  begär,  ijlellincn  1.  febtnubetcn  I.  mäi 
rätön  b'ifniIt''iiM^''  '•  biwoiltania;  o.  lycki. 


Oma 


One 


523 


miettinen   l.   luintnaton  1.   uuiävätöu   onni; 

föra  ett  o— t  lelnadssätt,  ^litää  1.  elää  l)lel= 

It§tä  1.  ^Icu4>alttc:ta  1.  fchtuutcuta  elämää. 

Omättlighet,  f.  liIcUi|l}l}§,  l^len4>alttiuug,  fo^» 

tuuttcmuiK^,  fuI)battonniuö. 
Omättligt,  adv.  l)(c{It1ciSti,  tjkn^HiItiieStt,  Up 
tiutttomaéti,  iul)battcma§ti,  tctjtuubetta,  mää= 
rättä,  määrää  pitämättä;  äta  o.,  {i^iibä  xjUU 
lifeStt  1.  määrättä  1.  vlen=määrtn  1.  :|)c()iat= 
tomaStt;  o.  rik,  ijtctliien  I.  määrättömän  1. 
fuunitattomau  1.  ;u^l^jattLMnaIt  rifaö. 
Omärkbar,    -lia;,   a.    tiiutumatiMi,  iiäfljtnätiJn, 

^atoaitfematon. 

Omärkligen,  adv.  f;aftattfematta,  ficffaamatta. 

Omätlig,  a.  mittaamatcn,  määrätön,  ääretön, 

tna[;bctcit;    o — a   summor,    rikedomar,    ää= 

rcttömät  1.  mabbottomat  1.  määrättömät  fum= 

mat,  riftaubeL 

Omätlighet,   f.   määrättöm^^S,   äärcttöm^VS, 

mittaamattommiä. 

Omätligt,   adv.   äärettömästi,   ma(;bcttomaStt, 

määrättömästi;  o.   stor,  rik,  mal)bottoraan 

1.  äärettömän  1.  lummattcman  fnnrt,  rtfaö. 

©mätt,  a.  mittaamatta  (cleara),  mittaamaton, 

ei  mitattu. 
Omättlig,  a.  tätitt)mätön,  täyttämätön,  hjtläö» 
tl)mätön,  tt}t)tomätön,  ^ol^jaton;  eu  o.  hun- 
'      ger    efter  guld,    poljjaton  1.  t>)lläst^mätön 
I     tnltan  f)imc. 

1  Omättligt,  adv.;  o.  girig,  ^olijattoman  afine 
.     (=een). 

'Omöblerad,  a.  I)nonc=!a(utcn ,   f^none-faluitta 
i      (cleica),  ^ucnc=fahijia  »aitlvi. 
i  Omöjlig,  a.  mabboton;  en  o.  sak,  mabbotcn 
afta;  det  är  o— t,  [e  en  mal^botcnta. 
Omöjlighet,  f.  maf}bottomuué;  begära  o— er, 
i     hjaatia  maI)bottcmia. 
Omöjligt  o.  Omöjligen,  adv.  ma^bottomaSti; 
det  kan  o.  ske,  fe  et  juinfaan  1.  millään 
muotoa  tDoi  tapailtua,  fe  on  maf;botonta  ta=- 
Va^tuafaan;   jag  kan  o.   gissa,    h  vem   det 
är,  minun  on  maljbotcn  l.  maf;botonta  ar= 
hjata  1.  en  fuinfaan  1.  millään  lajilla  iBoi 
'      arroata,  fen  I;än  on. 

Onani,  f.  lifjanfa  1.  itfenfä  faaStutnS. 
'  Onatur,  f.  epä4uonto,  e^jä4uonteuS. 

Onaturlig,  a.  luonnoton,  e^)ä  =  lnonnoöinen  1. 
'  »luontoinen,  tawaton,  luontoa  iraStoin  (ole- 
'  taa);  det  är  alldeles  o— t,  fc  ou  ptväti  luon- 
notonta; en  o.  far,  luonnoton  1.  julma  ifä. 
-  Onaturlighet,  f.  luounottomuuö,  epä-lnontoi' 
■  juu8. 
>  Onaturligt,  adv.  luonnottomaeti;  o.  stor,  tuon» 

nottoman  1.  tahattoman  ifo. 

i  Ond,   a.  (vredgad)   linl^atneu;   blifva  o.,   \v'u 

\      fastna,  fuuttua,  tutta  tDif)aliefft;  vara  o.  på 

['      ngn,  oCa  unl)aincu  1.  toi^aifena  1.  ftibois 

fanfa  1.  fnuttnneena  1.  funtuffiöfanfa  j.!ullc;  se 

o.  ut,  näyttää  toil^atfelta,  oKa  toiliainen  nätö  1. 

!      näöstänfä  1.  h.nf)aifen  näföinen;  en  o.  qvinna, 

^af)a  1.  ttil^aineu  1.  l^äijij  1.  äfäincu  ioaimo;  (ej 


god)  pal)a,  (■■^fj/gg)  I^äijlj,  ilfeä;  o— a  menni- 
skor,  ^jat)at  iljmifet;  den  o— e,  päiväläinen,  pa= 
l;a,  piru;  o— a  tankar,  hjertan,  pa\)at  ajatut' 
jet,  fijbämet;  o— a  tider,  paf;at  ajat;  o— t 
samvete,  pai)a  omaatunto;  det  sker  mycket 
o— t  i  verlden,  paljo  paijaa  1.  palamitta 
tapatetun  1.  te[;bään  maailmaéfa;  löna  godt 
med  o— t,  toStaa  [;l)n)ä  paliatta;  jag  hav 
o — t  i  hnfvudet,  päätäni  folottaa  1.  fimé= 
tää  1.  pafoittaa  1.  panee,  pääni  on  iipcä; 
jag  har  o — t  i  ena  foten,  toiéta  jalfaant 
pancc  1.  patcittaa,  toinen  jaUaui  on  lipeä, 
olen  tipcä  toifeöta  jalaétani,  en  fipn  toiieS» 
fa  jalaSfaui;  jag  fick  o — t  i  magen,  fann 
iratfalleni,  »atjaui  tuli  1.  !än>i  fipeäffi;  han 
har  o — t  i  sinnet,  l^äueu  1.  l;änellä  on  pa= 
l;a  1.  paidat  mieleöfä,  (;äueu  on  mieleufä 
muSta;  han  har  slitit  mycket  o — t,  ^äu 
en  färfinl}t  1.  faanut  färfiä  1.  fofea  paljon 
:palHia  1.  toujaa;  det  gör  o — t  i  hufvudet, 
i  tänderna,  i  magen,  fe  tcfec  fipeätä  1. 
palsaa  päästä  1.  päälle,  l;ampaiéta  1.  ^am= 
paille,  »atfaSta  1.  jvatfalle,  foSfee  päöljäu, 
l)ampai^in,  iratfaan;  gör  aldrig  u— t,  elä 
foöfaau  paijaa  tee;  det  gör  mig  o— t  att 
se  hans  tillstand,  pafjaa  on  mimtSta  I.  miC' 
leStäni  1.  patjaa  minun  tefee  1.  mieltäni  fir^^ 
trielec  fatfella  Itänen  tilaanfa;  det  gör  mig 
o— t  om  honom,  l;äntä  minun  tulee  furfea» 
ui  1.  fäälini;  det  är  intet  o— t  deri,  ci  fti= 
nä  ole  patjaa  mitään;  jag  har  o — t  för  att 
gä,  minun  on  pal^a  1.  maifea  fätibäffeni; 
jag  har  o — t  om  penningar,  tid,  minulla 
en  uiuffa  I.  f  etoa  1.  paffo  raidasta,  ajaSta; 
det  är  o — t  efter  ved  der  på  orten,  niillä 
feubuiu  on  :paffo  1.  puute  1.  niuffa  puista; 
det  onda,  pa^a,  pal)uu8;  fly  det  o — a,  fa= 
toaljba  1.  pafene  pal;uutta;  med  o — o,  pa= 
lialla;  det  o— a  i  verlden,  pa^unö  1.  pa\)a 
maanlmaSfa;  fräls  oss  ifrån  o — o!  pääötä 
meitä  ym^agta! 

Ondsint,  a.  fiuffuiuen,  äfäinen,  toi^^aincn,  toi' 
f)a=päinen,  totf)a=fifuineu,  palja^fifuiuen,  ilfeä, 
Ijäijt}. 

Ondsinthet,  f.  äfätft)l)ö,  fiuffuifuuS,  tottjaifnuS, 
ilfetjS. 

Ondska,  f.  toif)a  1.  toif;at  (pl),  patmuS,  fiuf= 
fu,  ilfevö;  i  o— n,  toif)oiSianfa  1.  fiufuie= 
fanfa  1.  toi^a--päiS)änfä;  han  har  gjort  det 
af  o.,  I)äu  on  fen  te^nt)t  pafjunbeöta  1.  il= 
fei}beStä;  det  är  bara  o.  af  honom,  fe  en 
fulaa  1.  paljasta  paJ^uutta  1.  ilfe^ttä  pnel- 
tä;  verldenes  o.,  maanlman  patjnuS. 

Ondskas,  v.  d.  padoitta,  tlfaiaa,  fiuffuiaa. 

Ondskefull,  a.  pal)a=fifuiuen,  ilfeä»  [ifuincn, 
ilfi=pintainen,  ilfeä,  Ijaiitj. 

Ondsår,  n.  mätä=f!aatoa,  pal)a  f)aatoa. 

Oneklig,  a.  fieltämätön,  epäämätön. 

Onekligen  o.  Onekligt,  adv.  fieltämättä,  epää» 
mättä. 


524 


One 


Onera,  n.  pl.  uIo8=teot,  »ercn-ma!fut. 

Onkel,  m.  fetä  1.  eno. 

Onomatopoetisk,  a.  luonnon=äänincn. 

Onsdag,  m.  feöti»Jt>iiffo;  oni  o — en,  h^Vu 
IBttffcna;  sista  o — en  voro  vi  der,  ttiiime 
feölt^wiiffcna  1.  (hela  dagen)  tcéitUunifoit 
clhiime  ftetiä;  nästa  o.,  eiifi  feöfi=itnitfoiia. 

Ontologi,  f.  ontcicgia,  c{e'D))^n,  olDin^tieto. 

Oniiniererad,  a.  numeroimaton,  numeroton 

Onystad,  a.  ferimättä  (olenja),  terimätiin. 

Onytta,  f.  se  Ogagn. 

Onyttig,  f.  I)t)öbptön,  f)^öb^ttämätön,  cbuton, 
joutava,  t^l;jä,  tur[;a,  jcöta  et  ole  l)l)öti)ä; 
o— t  prat,  joutartja  1.  tur[;a  ^nif)e;  o— t 
lijon,  £)t)öb^ti5n  I.  joutania  :|)alfciflincn. 

Oiiyttigliet,  f.  £)i)öbt}tti5mt)t)^,  ebuttomuus,  jon= 
ta»uu6,  turl^uuö. 

Onyttigt,  adv.  ^Vcbtjttömästi,  f)t}öbtjttämättä, 
ioutntt^a^ti,  turf)aan. 

Onyftjad,  a.  )jitamätön,  fä^ttämätiin,  :|.ntämät= 
tä  (oleiDii). 

Onåd,  f.  fuoftcttcmnu?,  Icmmettömi)t)\^,  c^ä» 
fucfto,  toifjat;  falla,  räka,  komma  i  ngiis 
o.,  jontua  j.fun  toif;oit)in  1.  e).^ä»fuoftoon; 
ådraga  sig  regentens  o.,  faaba  t)allitftjan 
tinljat  1.  e^ä=fuofto  )>äättenlä  1.  ofaficnfa. 

Onådig,  a.  armoton,  fuofioton,  lemmetön,  e^ä» 
fuofioUinen;  visa  sig  o.  mot  ngn,  näi;ttäitä 
armottomatfi  1.  e).iä  =  fuci"ioat)effi  j.tnta  fol;= 
taan. 

Onådigt,  adv.  c^ä^fuoficHifeétt,  c)>ä=fuoftoIIa, 
fucficttomaéti;  o.  upptaga,  ottaa  eV'ä^ino' 
ftcUa  ifat^taan. 

Onämnd,  a.  nimittäimätön,  nimetön,  nimittää 
mätöu;  nimtttämöttä  1.  mainttfematta  (ok» 
nja);  af  en  o.  person,  itfeänfä  nimittämät^ 
tömältä,  nimittäimättömältä  mielteitä. 

Onämnbar,  a.  fanomaton;  en  o.  sällliet,  fa= 
nomaton  antuuS. 

Onäpst,  a.  rantaifematon,  fnrittamaton;  ran» 
faifematta  1.  !urittamatta  (olcu^a). 

Onödig,  a.  tar^^eeton,  joutawa,  turl;a;  ett  o— t 
arbete,  tarpeeton  t«ö;  en  o.  fråga,  tar^>ec= 
ton  1.  turina  1.  joutava  ftjiijrnvéi;  en  o.  blyg- 
sel, tnrl)a  1.  tarpeeton  {)äi>^;  det  är  o— t,  fe 
on  tar|?eetcnta. 

Onödighet,  f.  tar^eettomun?,  jcutan^nn§. 

Onödigtvis,  adv.  ilman  tarpeetta,  tarpeetto= 
maett,  turf;aan,  turt)an=päin  1.  »päiten,  it-- 
man  aitojanfa,  turinan  l.  t^^jän  irnotft. 

Onöjd,  a.  se  Missnöjd. 

Oodlad,  a.  nnljetematön,  n.nfjeh;tön,  h.n(iele» 
mätta  (o(en?a). 

Oombedd,  a.  pt)l)tämättä  1.  Jraatimatta  (oIe= 
»a),  pi)ijtämätön,  »aottmaton,  anomaton; 
göra  ngt  o.,  pihistämättä  1.  anomatta  te:^= 
bä  j.!in. 

Oomkullrunkelig,  Ooniknllstötlig,  a.  f'uf'icitu= 
maton,  fumoumaton,  tufif tamaton,  fumoa- 
maton,  jlota  ei  tufiétaa  1.  fumota  ivci. 


Ope 

Oomskuren,  a.  ^mpärMeiftaamaton,  ^mpäri^ 
leitfaamatta  (oIe»a). 

Oomvänd,  a.  fääntijmätön ,  fäänm)ttämätön 
läänntjttämättä  1.  fääntljmättä  (oleira),  !ään^ 
tämätön,  {ääntämättä  (olenpa). 

Oonlentlig,  a.  laabutott,  fääb^tön,  järeötijtfc. 
tön,  taipatcn,  f)uoIimaton,  l)utt'entcUnra;  o 
lefnad,  fääb^tön  1.  f)uoIimaton  1.  l}utfente 
Uwa  1.  laabuton  elämä;  f)ra  ett  o — t  lif 
etää  tahrattomasti  1.  laabnttomaSti  1.  {}uoli^ 
mattcmaStt  1.  I;utfcnnetten,  pitää  jääbDtöntc 
1.  f)nolimatonta  i.  Imitentelcn^aa  elämää 
o — t  arbete,  {)UoIimaton  tt)ö. 

Oordentlighet,  f.  )ääb^ttömi)t}S,  laabuttcmnnS 
ta»attcmnu8,  fniolimattomuuä,  Ijnitentcle 
lcat[unS,  I;nrjamaifnuS. 

(Jordentligt,  adv.  )ääbl)ttömäöti,  laabuttomat^ 
ti,  tanmttoma^ti,  l^nclimnttomaött,  t)uttentc 
leiraifeéti,  buitcnneOcn;  lefva  o.,  elää  fää' 
buttömäéti  I.  IntifenneKen  1.  ()uolimattomaS= 
ti  1.  taniattomaéti  1.  l^urjamaijeöti. 

Oordnad,  a.  jiäreötämätön,  iäreötämättä  (o= 
kwa). 

Oordning,  f.  epä=iäre§tl)ö,  {)nono  järegtt??,  fib 
»rottomuuS,  l}änimenm}S ,  Ijäiriö,  fefan§:i 
bringa  i  o.,  faattaa  I.  panna  epä^järe£*t^I»l 
feen  1.  fefauffiin  l.  ()ämmenm)ffiin;  komma 
i  c,  tulla  1.  joutua  IjäiriöUe  I.  l^äirtöön  1. 
I)ämmenni)ffiin  1.  epä »jäveötijf feen;  folkel 
gjorde  sig  skyldigt  till  o — ar,  fanfa  l;ar= 
joitti  fiinjottomnulfia  1.  epä=jävesti)istä,  tan= 
fa  tefi  I)ämmenmsétä  1.  bäiriöitä  1.  fiiuiot» 
tomia  töitä  1.  ^äiriö=töitä. 

Oorganisk,  a.  citmeetön,  elineetön,  eto-jäfene* 
ton;  o.  kropp,  elimcetöu  1.  eloton  (HfynJ  fap= 
pale. 

Opartisk,  a.  puottamaton,  pnclta  pitämätön. 

Opartiskhet,  f.  pucttamattomuuö. 

Opartiskt,  adv.  puoltamatta,  puo(tamatto= 
maöti. 

Opassande,  a.  fopimatcn,  funnoton. 

Opasslig,  a.  (illamående),  epä^lrioipa,  ttpeän= 
lainen  1.  »puolinen;  jag  är  o.,  on  pal^a  oU 
laffeni,  en  »oi  oifein  ^l)»in,  olen  tipeän* 
lainen;  (mm  icke  passm)  fopimatou. 

Opasslighet,  f.  epä-'irotntt,  Ijuouo  n^ointi,; 
{ipcän4aiiuu§  1.  --puoltfuux^. 

Opatriotisk,  a.  ifän  =  maatanfa  rafaStamaton, 
tfänmaan»  lemmetön  1.  »ratfaubeton,  ifän»! 
maan=mieletön. 

Opera,  f.  foitto^nävtetmä,  opera. 

Operahus,  n.  opera=t)uone    »cen). 

Operasångare,  ni.  opera4aulaja. 

Operasångerska,  f.  opera^aulajatar  (  ttaren). 

Operation,  f.  toimitnö,  teto;  (kiiury.)  fipcän^^ 
leitfauS;  (kem.)  toimitnö;  (wUit)  fota-nje^C' 
(ivef)feeu)  1.  »liitunto  1.  »toimi. 

Operationsbas,  m.   (milit)   iuetjte»  1.  liifuntO» 

ala  1.  »afema. 
Operationsliuie,  f.  (milit.)  liitnnto»  I.  n)et;£et» 
U}8»liuja  1.  »paifat. 


Ope 

Operationsplan,  m.  (milit.)  Irc^Ie*  1.  tuefitet» 

rt?«=Iucnno8  1.  »tuurna. 
Operera,    v.    a.    toimittaa,    tebbä,    hjaifuttaa; 
(kirurg.)  Icifata  (4faan);  (milit.)  »etjfeitlä, 
cKa  ire^fei^fä  1.  tcimiefa,  tLMmiella. 
Operett,  m.  cperetti,  iväf)äinen  opera  1.  foitto= 

nätjtefuiä. 
Opersonlig,  a.  olijotcu. 

Opinion,  f.  mieft,  ajatu?,  ^Jäättämt)^;  allmän- 
na o— en,  ^teinen  ajatuS  1.  mieti,  ^Iciföu 
mieli  1.  ^jäättäm^S. 
Opinionsyttring,  f.  mielten  1.  ajatuSteu  DJoituS. 
Opium,  n.  oj^io,  uni=u>efi  (=ben),  uni=mi)rff^. 
lOplanterad,   a.  istuttamatta  (oietca),  iötutta» 

maton. 
Ophickad,  a.  (nm  här)  ))oimimatcn,  ncuifima» 
tou,  l3oimimatta  (oleipa);  (»m  fjädrar)  ^xy- 
i     f)entämätiJn,  !pnimäti5n,  I^i^i^I^entämättä  1.  fi)= 
j     nimättä  (ole»a);  de  hatVa  en  gås  o.  (ji(j-), 
niillä  on  ratfaifematonta  riitaa  1.  afiaa,  on 
j.fin  fiammaSteltatcaa. 
fOplöjd,  a.  h)ntämätön,  fljntämättä  (otewa). 
jOpolitisk,  Opolitiskt,  se  Oklok,  Oklokt. 
(Opp,  se  Upp. 

(Opponent,  m.  iDa^tuStaja,  toaeta^lfäittiijä. 
lOpponera,  v.  n.  ftiagtuötaa,  tt»äittää  ttjaötann; 
j    o.  sig,  v.  r.  panna  1.  njäittää  1.  janoa  (j.tin) 
\    irastaan. 

(Opposition,  f.  toa§tn§tn6,  n)a§ta=tDäiti3§;  (parti) 
1    n.Hi§tuötuS--pno(ue  (=een),  »aöta=pnoIue,  n.iaö= 
!    tut(taja=puolue,  waötuStuS. 
■Oppo^idonsblad,  n.  waStUt^tuö^  1.  »a^tuétaja» 

Iel)ti. 
Opressad,  a.  pufertamaton,  puristamaton,  pu= 
fertamatta  (oleira);  (om  kläder)  riiöiäämä» 
ten,   filuStamatcn,   filu^Stamatta   1.   räSlää= 
mdttä  (oleiva). 
Opris,  n.;   det    är  intet  o-,    h)IIä  fe  on  ^\)\-<o'i 

b  in  ta,  ei  fe  etc  buono  binta. 
C)i)]ivilegierad,  a.  etu=  1.  eri=oifenbetcn. 
Oprofvad,  a.  foettamaton,  foettamatta  1.  foet» 

tclcmatta  (o(ewa). 
Oproportionerlig,  a.  epä^fnljteeCinen,  epä=fnb= 

taincn. 
OprutVad,  a.  se  Oprofvad. 
:  Optativus,  m.  toin''OU'g=tapa,  optatitro. 
Optik,  f.  optifii,  näfo=oppi. 
lOptikus,  m.  optifiu^,   näföopin»tietäjä;   näfi>= 

laficn  mvöiii,  näti)lafi=meötari. 
Optimism,  m.  bi)n'äste{enn)§. 
Optimist,  m.  bt}tt>ä§telijä,  b^toän^uSfoja. 
Optionsrätt,  m.  «jalinta»  1.  h3aU=Difeuö. 
Optisk,  a.  nätö=opiEinen,  näöllinen. 
•Opus,  n.  teoö,  tefo,  tefemä,  tt;ö,  (iron.)  te!o= 

nen  1.  tefanö. 
Opäkallad,  a.  tarpeeton,  tarpeen  traatimaton. 
Opåkalladt,  adv.  tarpeettomasti,   ilman  tar» 

pectta,  tarpeen  »vaatimatta. 
Opålitlig,  a.  hicttamaton,  ei  tuotettapa,  uéfo= 
maton,  jobon  ei  tooi  luottaa,  jota  ei  njoi 
uSloa. 


Ord 


525 


Opålitlighet,  f.  tucttamattomuuö,  uSfomatto» 
muug. 

Opämint,  a.  muistuttamatta,  mutStuttamaton. 

Opäräknad,  a.  obottamaton,  artoaamaton;  se 
Oförmodad. 

Opåriiknadt,  adv.  obottamatta,  arujaamatta; 
se  Oförmodadt. 

Opätalt,  a.  o.  adv.  moittimatta,  nnbteetta, 
fiettämättä,  moittimaton,  fieltämäti3n. 

Opåtänkt,  a.  ajattelematta  1.  tuumailematta 
(olcnia  1.  jääni)t),  jota  et  ole  ajateltu  1.  tuu= 
mailtn. 

Oqvald,  a.  ktt>clltnen ,  obbistamaton,  forta= 
maton;  sitta  i  o.  besittning  af  ngt,  letcoi-: 
lifeSti  1.  abbistamatta  nantfia  1.  pitää  j.fin, 
olla  jonfin  len^oUifeöfa  1.  fortamattomaSfa 
nantinnoSfa,  olla  jonfin  abbiötamaton  1.  fot= 
tamaton  1.  leirollinen  nauttija  1.  omistaja. 

Oqvinlig,  a.  epä=n.iaimoIlinen,  epä=naifellinen, 
»aimoHe  fopimaton. 

Oqvistad,  a.  farfimaton,  farfimatta  (oleiua), 
offimaton. 

Oqvitterad,  a.  fuittaamaton,  fuittaamatta  (o= 
lcn>a). 

Oqväda,  V.  a.  l)a.\xUvLa. ,  berjätä  (»ään)  I. 
berjata  (=aan),  rääraätä  (=ään). 

Oqvädesord  1.  Oqvädinsord,  n.  ):)tx\'X^\«na., 
berjaus^ana,  bevjauS,  bauffuma,  b^iutfnma» 
fana,  räättäpS,  rään)ät}8=fana. 

Orakad,  a.  ajamatta,  ajamaton,  ajclematon; 
o— t  skägg,  ajamaton  1.  ajelematon  parta; 
skägget  är  o — t,  parta  on  ajamatta  1.  ajele= 
matta;  han  är  ännu  o.,  bäuen  partanfa  on 
trielä  ajamatta;  gå  o.  på  visit,  mennä  tt>ie= 
raifille  partaanfa  ajamatta  1.  ajamattomin 
parroin  1.  pitfällä  parratta. 

Orakel,  n.orahtli,  jnmalaiS-ir^aStauS,  eunnStuS, 
ennnS-ivaStauS,  jumal-ennnS;  o— klet  gick 
i  fullbordan,  ennuS  I.  euuuStnS  1.  ennnä= 
ttiastous  fäfti  toteen;  (ställe)  cnnuS^paiffa, 
ennuStuS=paiffa,  ennuSto;  o— klet  i  Delphi, 
Selpbin  orafuli  1.  ennuS-paiffa;  (gudomlig- 
het) eunnS=jumala,  ennuStuS=jumala,  orafu» 
li;  rådfråga  o— klet,  f^|l)ä  neuTOoa  orafu= 
lilta  1.  ennuS=jumalaIta  1.  ennnS »paitasta; 
(fig.)  tietäjä,  tieto»mie8. 

Orakelprest,  m.  enuuS=pappi,  ennn8tnS=pappi. 

Orakelprestinna,  f.  enuuS»  papitar  (»ttarenj, 
nais»ennu8pappi. 

Orakelsvar,  n.  cuuuS»  1.  ennuStuS=»r»aStau8. 

Orange,  a.  puna=fellerirä,  ruSfean=fettainen. 

Orangeri,  n.  faSn)n=buone  (^een),  anfari. 

Orappad,  a.  rappaamatou,  fanieamaron. 

Orator,  m.  pubuja,  fulo»pubnja. 

Oratorisk,  a.  fulo=pubcineu,  fanno4mbeinen. 

Oratorium,  n.  oratorio,  b^ngeHinen  foitelma. 

Orcbis,  f.  (hot.)  fämmeffä. 

Ord,  n.  fana;  jag  har  aldrig  sagt  honom  ett 
ondt  ord ,  en  ole  bänelle  foSfaan  pabaa  fanaa 
fanonut;  lägga  ett  godt  ord  för  en,  fanoa 


526 


Ord 


Ord 


Injträ  fana  1.  ^Mtbua  f)^n?ää  j.fun  ^^uotcen; 

det  ena  ordet  tog  eller  f^af  anledning  till 
det  andra,  fana  fauaSta,  {'affi  V^araaSta;  han 
har  högsta  o— et,  {^äueflä  on  juuviil  faiiau» 
Jiialta;  taga  en  på  o — en,  cttaa  j.fun  [a- 
naéta  1.  faneista  fiinni;  taga  sina  o.  igen, 
^cräuttää  fananfa,  ottaa  fananfa  1.  ^uf;een= 
fa  tafatftn;  föra  o — et,  jol)taa  :|3u(}etta,  otta 
efi^micbenä;  du  har  nu  o— et,  finulla  nt^t 
on  )>ul)eeu=  1.  fanau=tDaIta  1.  :|3u^een-»UDrc, 
ttt)t  on  fmun  n>uorofi  ^^ul)ua;  hvem  har 
o— et?  fcuen  »uoro  en  :f>u(}ua?  feHä  on 
^ufiecn^ruero  1.  ^3uI,)ecn>tt^altaV  taga  o— et, 
täpbä  1.  ^juuttua  ^ul;ccfcn,  cttaa  ^uliecn^ 
iBUovo;  taga  till  o— a,  run.Kta  (=:pean)  1. 
nouJita  ^ubuniaan;  taga  o— et  af  ngn,  te8= 
!epttää  1.  tattaista  j.!un  ^ul;e,  fäl}bä  feöten 
j.tun  ^JUl;ceien;  innan  han  visste  o— et  af, 
enncn  fuin  yån  ticfifään,  ennen  tuin  fanaa= 
faan  I;ai6tci  1.  anvafi;  pä  mina  o.,  totta 
tofiaan,  totta  fanon,  fanani  t?äälle;  med  ett 
o.,  fanaUa  fauoen  1.  fauottu,  ferta  fanottu; 
aldrig  ett  o.!  clä  fanaafaau!  elii  mitään! 
elä  l;ii§ht!  hör,  etc  par  ord!  fnule^JpaS, 
^ari  fanaa  tt»aan!  med  o.  och  gerningar, 
janoilla  ja  töitla,  fanein  ja  tijin;  i  o.  och 
gerningar,  fanoiSfa  ja  tinöfä;  efter  o — en, 
o.  för  o.,  fauaSta  fanaan;  hålla  sitt  o., 
^Jttää  fananfa  1.  ^>nl;eenia;  bryta  sitt  o., 
ft}ebä  1.  pMää  fananfa;  mans  o.  mans  ära, 
fanaeta  mie«tä,  farioeSta  l^arfää;  Guds  o., 
Suinalan  fana. 

Orda,  v.  n.  fanella,  ^^ufjclla,  nimetä  (-eän), 
unrtfaa. 

Ordabetydelse,  f.,  -förstånd,  n.  fanan»mcr!i= 
ti?8  1.  4)mmävrvö,  fanaHinen  mertitt)ö. 

Ordagrann,  a.  fanan=mutainen,  fana=fanainen, 
fanaSta  fanaan  tet;tl}. 

Ordagrannt,  adv.  fanaSta  fanaan,  f  anoin  mu= 
faan  1.  mufaifeSti;  o.  öfversatt,  fanaSta  fa^^ 
naon  fäännetti). 

Ordalag,  n.  fanot,  laufe  (=ecn);  i  väl  valda  c, 
IjVnnn  halituilla  faneilla  1.  laufcitla. 

Ordalier,  m.  pl.  ))^t)ä=tuontiet,  feetuö^tuomiet. 

Ordalydelse,  f.  fanain=funlunta,  fanat;  efter 
o — n,  fanain  mufaan  1.  jälfeen,  ntinfuin  fa= 
nat  funluivat. 

Ordasått,  n.  Iaufe=taf5a,  fanan^^jarfi  (=rren). 

Ordbildning,  f.  fanan=jel)tD. 

Ordbildningslära,  f.  fananjo^tO  =  op)?i. 

Ordbok,  f.  fana=firja. 

Ordböjning,  f.  fanan^taitoutuS. 

Orden,  m.  orbeni,  ritariSte,  vitari=funta,  tiitto-- 
tccljiétij,  tät)ti=funta,  täl}bistij,  (munkorden) 
munfiöte;  andlig  o.,  Ijengellincn  ritari»fun= 
ta  1.  IveljCS^funta  (hrOdraskap);  (ordenstec- 
ken) täl;ti,  vinta=täl;ti,  fnnnia=merffi;  rid- 
dare af  flere  ordnar,  moncn  erbeniu  1.  tä^= 
biöton  ritari;  Gyllene  Skinnets  c,  Äelta^ 
3Jal;tan   täf;bti^tij  1.  tä^ti;  riddare  af  Auue 


Ordens  andra  klass,  Slnnan  JEäfibietön  tot* 
fen  luotan  ritari. 

Ordensband,  n.  täl;bi§tö=naul;a. 

Ordensbroder,  m.  welje3  =  funnan  jäfen  (=en), 
ritarifunta=h)eli,  ritari=njeli. 

Ordensdrägt,  m.  ritari=funnan  ^nfu,  tocIjeS^ 
funnan  ^nfu. 

Ordensgods,  n.  tBcljeS-funnan  1-  ritari'funnan 
maa  1.  tila. 

Ordenskapitel,  n.  ritari=funnan  1.  täl;ti--tunnan 
l)aUituS,  täl;bi8tö=I;amtnö. 

Ordenskedja,  f.  täl)biötö  =  fetjut,  täl)tt=fetjut 
ritari'-fetjnt. 

Ordenskors,  n.  täl;biStö=riSti,  ritari=rt5tt. 

Ordensledamot,  m.  täl)biö(i)n  1.  ritari=funnail 
jäfen  (=en). 

Ordenslöfte,  n.  rttarifunta4upau8,  iceljcöfunt* 
luf>au8. 

Ordensmästare,  m.  ritari  =  funnan  t>ää=mic8! 
ritari§»meétari. 

Ordensregel,  m.  rttari=fnnnan  1.  n5cIjeS=fun 
nan  fääntij,  ritariss^fääutij  1.  »o^je  (=cen). 

Ordensriddare,  m.  ritari4unnan  jäfen  (-en) 
orbeni=ritari,  tät;bi8ti3»ritari. 

Ordensstadga,  f.  ritari »fnnnan  1.  täljbtätöl 
afetuS  1.  fääntö. 

Ordenssyster,  ii  nunnaSton  1.  nnuna=funnci 
ftfaruS. 

Ordenssällskap,  n.  ritari8=feura,  liitto=feura. 

Ordenstecken,  n.  täl)bi8tö=merffi,  ritari=fun 
nan  1.  täl;ti4'unnan  merffi,  ritaris-merffi. 

Ordentlig,  a.  fääbi)Uincn,  fäällinen, , fäänn!5ttil 
nen,  laabullinen,  funnotlinen,  järjeötÖlBÖl 
nen;  en  o.  man,  funnoUtncn  1.  fääbtjtlinei 
1.  järjeStätväinen  mies;  o.  betalare,  funnol 
linen  1-  fäällincn  maffaja;  o— t  uppföran 
de,  fääbijUinen  1.  funnoUinen  1.  järjeétätcäi 
nen  fä^töé;  han  är  o.  i  allt,  l}änellä  o- 
järjcsttjä  faifeSfa,  \)'ån  on  faifeöfa  järjestö 
njätnen  1.  toimellincn  1.  tarffa;  en  o.  sty 
relse,  fäänucUineu  1.  laabullinen  1.  fäätti 
nen  1.  fnnuoUincu  l;allituö;  (cerklig)  eifec 
toben=peräinen;  han  fick  en  o.  stut,  fai  oi 
fein  1.  tofianfa  tolloa;  det  var  ett  o — t  reg^j 
af  kulor,  eli  eilea  luotien  fabc,  tuli  oifet 
fatamalla  luotia;  komma  hem  i  o.  tid, tulla  fd 
tiin  eifealla  l.fäällifellä  ajalla  l.eifeaan  aifaar 

Ordeutligen,  se  Ordentligt. 

Ordentlighet,  f.  fääb>)llifljt)§,  fäälliftjl)8,  f  ään 
ni5llift)i)§,  taabuHifunS,  funnollifune,  järjeé' 
tä»äifl)t)8;  jmfr  Ordentlig. 

Ordentligt,  adv.  fääbl)llife^ti,  fäällifeäti,  fäör 
niJHifeöti,  laabnllifeöti,  funnetlifeöti,  fmmotti 
järjeötijtfellä,  oifcaStanfa,  oifein. 

Order,  m.  fäsfi},  fäsli)=firje  (=een),  crteli;  tii 
Herr  N.  N.  eller  o.  (ordres),  §crralle  9' 
9^.  talji  Itäneitä  määräti}lle  1.  bänen  W 
fi)llänfä;  gifva,  få  o.,  antaa,  faaba  fäsf^ 
orteti;  det  står  ej  på  o — na,  fitä  ei  O 
fäöf9=firjeeöfä  I.  orteliöfa. 


Ord 


Ord 


527 


Ordfattig,  a.  niä^ä^anamcn,  föt)r}ä--i'anatncn, 

lrajaa=ianatneii,  faneja  l.nuittu»a. 
Ordfogning,  f.  fanau=IiittCi. 
Ordfogningslära,    f.    fananUttto  =  o^pt ,    Iauic= 

Ordform,  m.  fanan=mucto. 

Ordfvnd,  n.  futfa=)ana. 

Ordfyndig,  a.  fiitfe(a=  1.  futfa--fanatnen. 

Ordföljd,  f.  fanaii^iopu,  lauien-afeunug. 

Ordförande,  m.  :pul;ccn=jcl;taja,  cfi=mie8. 

Ordförandeskap,    n.   )iu^een  =  jol;taiau    linrfa, 

:puf)ccu=jcbtajana  1.  efi=mie(;enä  olc,  e[i=nue= 

\)i)\)§;  under  hans  o.,  Ifäiuii  oKeSfaufa  \>n-- 

$e«n=jol^tajana. 
Ordförråd,  n.  fana=toarat  (pL),  fanain  ^Jaljouö. 
Ordgräl,  n.  [anan=ritta,  riita  ^^aljaista  fanoi8= 

ta,  fana»!itöta. 
Ordhittig,  a.  se  Ordfyndig. 
Ordhällen   o.   Ordhällig,    a.   fananfa   :).ntäwä 

fanaSfanfa  :|)^i^n}ä. 
Ordhällighet,  f.  fanan^Vitälcäifij^S,  fanaSfaiifa 

t)VJtjmincn. 
Ordinale,  n.  järegtt)64u!u. 
Ordinarie,  a.  tpafiiiaincn,  »uarfinainen. 
Ordinat,   f.  (geom.)  orbiliatinuiitea,  järeStäjlä- 

iuiinja. 
Ordination,   f.  (af  läkare)  määräöS,   neulrc; 

Cpresters)  iuif){iminen,  n)ti)iutä,  )ja).nn4uiljijx= 

tä  1.  =»if;£imincn. 
Ordinera,   v.  a.  (fijreskrifra)  mäiivätä  (=ääu), 

ncuwoa;  (prestdga)  to\i}X\.'i.  |)apifft. 
Ordinär,  a.  tainaltinen,  (medelmåttig)  !of)taIai= 

■nen;  af  o.  qvalitet,  fo:^taIai8ta  laatua,  foI;= 

talaifen  taatui^äta. 
Ordkarg,  a.  {)ar»a=[anatnen,  f}arn)a=^3u^etnen, 

tiiir'ig=-ianainen. 
Ordkastas,  v.  d.  se  Ordvexla. 
Ordklyfvare,  n.  fanan ^uolija,  fanan4euIoja. 
OrJklyfveri,  n.  fanan=ieuIomuå  1.  »feulominen 

1.  sjuoiimincn. 
Ordkram,  n.  fana=fama,  turl;a  fanain  )3aIiouS 

1.  fcreu§. 
Ordkrig,  n.  fana^fota,  fana'-fii«ta. 
Ordkrämare,  m.  tnuleen=pul}uia,  lovun^aSft» 

ja,  fana^affa. 
Ordlag,  se  Ordalag. 
Ordledning,  f.  fanan=jof)to. 
Ordlek,  m.  fana^eiffi,  fana^futfau?,  folmu^ana. 
Ordlista,  f.  fana^uettelo,  fanaSto. 
Ordlof,  se  Orlof. 
Ordna,  v.  a.  järeStää,  järeöteflä,  laatia,  lai» 

iz]ia,  fuunnitella;  o— s,  v.  d.  järeStijä,  Iaa= 

tiutuo. 
Ordning,  f.  järcStt)§;  ställa  i  viss  o.,  ^anna 

tBi3fitn   järe^t^ffeen;   den   förste   i  o — en, 

järest^ffesfä  1.  jäveöt^Stä  enftmmäinen;  det 

hör  till  o — en   för  dagen  (fig.),   fe  on  m)t 

tanjolligta  1.  tapana  jofa  päittä;  (eftedefnad 

o/ ^«5-)  järegt^g,  tunto ;  den  allmänna  o — en, 

^^teinen  järegtijS  1.  lunto;  upprätthålla  o. 

och   skick,   pitää   jäveSttjgtä   {o.   totoa   1. 


tointa  ja  järeStvötä  n>oimaSfa;hälIa  god  o.,^t= 
tää  f^i^nni  jäveStt)S  1.  toimi;  (godt  skick)  jäveé= 
t^S,  fuuto,    toimi;  mitt  hushall  är  ej  ännu  i 

o— g,  talouteni  ei  ole  n?ielä  jäveötljtfeSfä 
1.  järeStettönä  1.  tegmälläufä;  komma  i  o., 
järe^t^ä,  tulla  järegttjffeen;  det  är  enligt 
naturens  o.,  fe  ou  luonuon  järe8ti)ffen  mu= 
faan;  det  är  alldeles  i  sin  o.,  fe  OU  ir>al= 
lan  oifcin  1.  fot)tnulli8ta  1.  paifallanfa;  (rang) 
ax\vo,  luoHa;  en  författare  af  andra  o — en, 
toifcn  artron  fivjailija,  !irjan=tefijä  toiéta 
arteoa  1.  tuoffaa;  (bot.)  la^fo;  (i  arkitektur) 
tapa,  järegti3;  den  Joniska  o — en,  3onilai= 
nen  rafennug=tapa  1.  »järegtö;  (tur)  tnuoro; 
hvar  i  sin  o.,  fufiu  touoroufa  1.  »uorog» 
tanfa;  när  o — en  kommer  till  mig,  fun 
minun  »noroni  tulee. 

Orduingsanda,  f.  se  Ordningssinne. 

Ordningskärlek,  m.  jäveöt^tfen  1.  fuuncu  ^aX' 
raötug,  järcöt^ffen  (;alu,  toimen  l^alu. 

Ordningsman,  m.  laatu=micS,  järeötVÖtä  pitä= 
tvä  1.  rafaStatoa  micS;  (embet»man)  afug= 
ton4)oitaja,  järeötvS-mieS,  ala  =  pormeåtari, 
orbuingömouuL 

Ordningsnummer,  m.  järe§t^8=numerDi. 

Ordningsrätt,  m.  afugto»  1.  järegtl)S=0ileu8. 

Ordningssinne,  n.  järeSttyg» mieli  1.  'l;alu, 
luonto  1.  taipmung  järeSt^Iieeot,  toinKu^mieli 
1.  4;alu,  l)t}Ȋ4untoifung. 

Ordningstal,  n.  järegt^4ntu  1.  ^foiia. 

Ordonnans,  m.  orbonauSft,  fäSllj^micg,  fä§= 
f^läinen. 

Ordonnansoffieer,  m.  fäSf^läiS»  1.  orbonanS' 
upfieri. 

Ordprål,  n.  foreng=pu^eet  (pl.),  Icteeät  1.  f  o» 
meat  1.  pi5i}^feät  puineet  1.  fanat,  toru4'anat. 

Ordregister,  n.  fana=luettelo. 

Ordres,  m.  se  Order. 

Ordrik,  a.  runfag=fanain«n,  rita8=f'inainen,  fa= 
nafag  (=ffaan),  fauaifa,  fanaincn. 

Ordryttare,  m.  fauain^ajaja,  fanan»purctfija. 

Ordrytteri,  n.  fanain  onjjittelu  1.  ajaminen  1. 
purefftminen,  fanain=ajo. 

Ordspel,  n.  se  Ordlek. 

Ordspråk,  n.  fanan4a8fu;  det  är  ett  gam- 
malt o.,  fe  ou  njaul)a  fanan4aöfu;  det  har 
blifvit  ett  o.,  fe  on  tullut  fanan^taftaffi  1. 
»parrelfi,  fiitä  on  tullut  1.  tebtij  fanan=tapa 
I.  'parfi  (=rren),  fe  on  fanan  »lasfuna  I. 
=tapana. 

Ordspråksvis,  adv.  fanan4a8!un  tapaan  1.  ta= 
Hilla,  fanan=lasfuna. 

Ordstrid,  m.  fana=f'iigta  1.  =riita  I.  =fota. 

Ordstäfve,  n.  fauan=parfi  (=rren),  pul;een=parfi, 
■auan=tapa,  puf)e=tapa. 

Ordsvall,  n.  i)Dt}t)feät  ^Jul^cet,  pöt}l;feä=pu^ei= 
fuug,  fana=tBirta. 

Ordsvammel,  n.  fana=fot!u,  fana=föfcrr^8. 

Ordställning,  f.  fana=iäregt^g,  fana^jaffo. 

Ordsätt,  n.  se  Ordasätt. 

Ordtolkare,  m.  fanan=felittäjä. 


528 


Ord 


O  r 


Ordtolkning,  f.fanan=ycl»tlt^s  1.  ^clttjttc  (=tfeen). 
Ordträta,   -tvist,  f.    fana --riita,  fana  =  feta  1. 

=fit?ta. 
Ordvexla,  v.  n.  fiigtellä,  toäiteöä,  fiiStää,  torna. 
Ordvexling,  f.  fiiSta,  fiiötcip,  jpäittel^. 
Ordvräiigare,  f.  fanan»ftääri§teliiä  1.  'h?ään= 

teUjä. 
Ordvrängning,  f.  fanan^tcääriSttjS  1.  >njääntel^. 
Ordvändning,  f.  fana^tem^J^m,    fanan^fäönne 

(»ntcen),  fanan=fotmu. 
Oread,  f.  jtucrctar  (staren),  ttucren  neito. 
Oreda,  f.  bänimenn^S,  rettelö,  fefai»un«,  iefa= 

forto,  c)^ä=järeétn§,  e^^ä^felfo,  fe!aannu8. 
Oredd,   a.  fucrittamaton,   fchvtittäniätön,  fuo= 

rittamatta  I.  fehinttämättä  iclcira). 
Oredig,  a.  fetanja,  fe£a=fcrtcinen,  fefainen,  e^ä-- 

felteä;   o— a  tankar,   fetawat  1.  fefaifet  aja= 

tnffet;  hans  hufvud  är  o— t,  bänen  V^äänfä 

on  fefaifin. 
Oredighet,  f.  fc!a»uu8,  fefaifuu§,  epä=fclicljl)8, 

e)^ä=feUo;  se  Oreda. 
Oredlig,  a.  )>etctlinen,  »äärä  =  mielinen,  n:il= 

^.nUinen. 
Oredlighet,  f.  Vctctlifiui?,  U)ilpifliil}l)8,  »äärä= 

miclii^l)8. 
Oredligt,   adv.   )3etoKifc8ti,  njil|.nttifc8ti,  tt»ää' 

rätta  mielettä. 
Oregelbunden,    a.  e^5ä  =  fäännöttinen,   fäännö» 

tön,  evä^mutaiuen,  epännuotoinen,  (ojemn) 

cpä=tafaincn. 
Oregelbundenhet,   f.   e^.^ä=fäännötttf^^8,  fään» 

ni5ttönn)t)8,  e^)ä=mufaifuu8. 
Oregelbundet,  adv.  fäämiöttömäSti,  epä=fään= 

ni>ttife8ti,  c^3ä=tafaife8ti. 
Oregelmessig,  m.  m.,  se  Oregelbunden,  o.  s.  v. 
Oregerlig,  a.  teattaton,  ^)ittimäti^n,  I)ittitfemä» 

tinr,  battitfematon,  afettiimatcn,  raiwoinen, 

l^urja,  bnima. 
Oregerligliet,  f.  toattattomuuS,  I;iUimättiJmtyt?8, 

raimoifiuK^,  o.  s.  v. 
Oregerligt.   adv.   »attattomaSti,  »attattomuu» 

betta,  biUittömäSti,  buimagti,  ^urja8ti. 
Oreglad,   a.  falttatta  1.   teljettä   (tclfi)  1.  fal= 

^jaamatta  (detta),  fatoatcn,  fal).>aamatcn. 
Oren,  a.  lifainen,  faa8tainen,  tabrainen,  fcfai= 

nen;    (jig-)    faaStaincn;    den    o — a    anden, 

faaétainen  benfi;  o— a  lustar,  faaStaifet  1. 

riettaat  I^imot;  (sjut.)  fefainen,  farinen,  ma» 

talainen. 
Orena,  v.  a.  liata  (=faan\   faa8tuttaa,  Iféiv^h 

tä  (=ään),  r^iittää;    (fig.)  faaetnttaa;  o— s, 

v.  d.  litautua,  faaStua,  l)öittät)tl}ä. 
Orenhet,  f.  Iifaifuu8,  faa8taifuu8. 
Orenlig,  a.  flittoton,  )>a|ia=fiittoinen,  lifainen, 

ruofoton. 
Orenlighet,  f.   ftittOttomuuS,    lifaifuuS,  '^o.ha.-- 

fitttoifnu8,  :|ja^a  fiireo  1.  ruoffc,   rnofotto» 

muué;   (smuts)   Vda,   faa8ta;  gatan  är  full 

af  o.,  fatn  ou  lifaa  tätjnnä. 
Orensad,  a.  )?crfaamaton,  perfaamatta  (oletta), 


^ubbi8tamaton;  (ifrån  ogräs)  tit!emät(jn,  fit= 
femättä  (oictta). 

Orera,  v.  n.  ^ntää  ^jnbetta,  fnarnata  (»aan;: 
(/JyJiaarnata,  faarnu8taa,^itää  f  itfiä  pul;eita 

Orf,  II.  ttiifate-ttarfi  (»rren),  ttifatteen  1.  ttii 
tatfccn  ttarfi. 

Organ,  m.  o.  n.  elin  (=tmen),  eline  (»een 
elo»jäfen  (-en),  ttviifntin  (=ttimcn),  tele  (=een 
kroppens  o — er,  ruumiin  elimet  1  eIo=jäic 
net;  röstens  (1 — er,  ääntimet;  synens  o — ei- 
näfimet,  näfii»eUmet;  luktens  o— er,  bai8 
tiniet;  andedrägtens  o— er,  I;engittimct,  buc 
tuimet,  ^engitt?8=elimet;  (stämma)  ääni;(?(;/ 
redskap)  ttaitutin,  !ä8h)Iäinen,  f  annattaja 
styrelsens  o.,  t^attituffen  äänen=fannattaja  1 
toaifutin. 

Organisation,  f.  ra!ennu6,  laito?,  järeéttiö 
ratennu8=(aatu;  menniskokroppeus  o.,  ib 
mi8n-nnmiin  ratennu8  1.  rafennu6=taatu  i 
'luonto;  se  Organisering. 

Organisera,  v.  a.  järeStää,  t>ern8taa,  laittaa 
rafentaa,  afettaa,  ^^anna=fofoon. 

Organisering,  f.  järe8täminen,  rafcntamiuen 
:|>eru8taminen,  fotcon=pano. 

Organisk,  a.  elimettiuen,  elcflinen,  e(c=^je 
räincn. 

Organism,  m.  elin=rafennu8,  jäfen=rafennu8. 

Organist,  m.  nrtuin=foittaja,  urfnnisti. 

Orgel,  m.  urut  (=tu|en)  (pL)- 

Orgelbelg,  m.  urhi-palfeet  (p^. 

Orgelbyggare,  m.  ur!u=me8tari  1.  =fc))^ä,  ur 
fnjen  rafentaja. 

Orgelläktare,  m.  urfu4ebteri,  uvfn^partti. 

Orgelnist,  m.  se  Organist. 

Orgelpipa,  f.  urfu=^Jiip<.m  1.  =fritti,  urtu=tcrtti 

Orgelspelare,  m.  urtuiu^foittaja. 

Orgeltrampare,  m.  urfuin=)JcUiia. 

Orgel  verk,  n.  urtu4aito8  1.  =rafcnnu8,  nru 
(pi). 

Orgier,  pl.  bnria4nbot,  jnoma^farfelot. 

Orgläktare,  m.  se  Orgelläktare. 

Orgor,  m.  urut  (-fujen). 

Orgverk,  n.  se  Orgelverk. 

Oridderlig,  a.  ei  jaIo=mieIinen,  jaloubeton. 

Orient,  m.  ttä^maat  (pl)- 

Orientalisk,  a.  iiä-maiben,  itä^maattinen,  itäi 
mainen;  de  o — a  språken,  folken,  itä»mat 
ben  1.  itä-maifet  fielet,  fanfat. 

Orieiitalism,  m.  itä=maifuu6. 

Orientalist,  m.  ttäi84iclten  tuttija,  itäi8-fiel 
ten  1.  itämai8=tie(ten  ct>pinut  1.  tuntija. 

Orientera  sig,  v.  r.  opa8tua,  tattac-tua,  faabi! 
felttä  :>5aifa8ta,  tutta  tututfi  1.  tuntemaan. 

Original,  n.  alfu-firjoituS,  alfn-peräincn  1.  af 
fuuainen  firjoitu8,  :|.>ää4ir)ioitu8;  enlighete» 
med  o — t  intyga,  t^btäläiflj^ben  1.  ^btö 
^.ntättäiftilibcn  älfn-firjcituffen  tanSfa  tcbi8= 
tattat,  l)^tä  otettan  atfu-firjoitntfen  fanSff 
ttafuuttattat;  (om  person)  oma^ta^jainen  1 
omituinen  mieö. 


Or 


Ors 


529 


Originaldoknment,  n.,  -handlino;,  f.  attuitat» 
nen  1.  alht4''cväinen  afta=!irja  1.  !irja  1.  pa^ 
)jert,  alhinaty=afiafivja. 
Originalitet,  f.  (ursprunglighet)  alfunaiiuuS, 
aI!u4Kräil"Wö;  (egendomlighet)  oiltituifnuS, 
cnta =tapatiuu§,  en=ta).miluu§. 
Originalupplaga,  f.  alfu^eräinen  1.  alfund» 

nen  ^aincS. 
Originel,  a.  omituinen,  ominainen,  cma=ta:tjai= 

nen,  omanlaatuinen,  evis=ta^.>ainen. 
Oriktig,  a.  iräävä,  ci  oifea,  cpä=oitea. 
Oriktighet,  f.  iväävl)t)?,  teäärä  ^>aiffa  1.  tieto. 
Oriktigt,  adv.  uiciävin,  »rääräStt. 
Orimlig,  a.  mabboton,  fuunnaton,  luonnoton. 
Orimlighet,  f.  mal;bottomun§,  fnunnattomnuö; 
fordra  o— er,  teaatia  mafjbottomia  1.  jnun» 
nattcmia. 
Orimligt,  adv.  ma^bottomasti,  fuunnattomaS^ 

ti;  o.  ful,  mal)bottoman  ruma. 
Orionsbälte,  n.  Äalewan  mietfa,  Säinämöi» 

fen  tviifate  (=ttecn). 
Orka,  v.  a.  jaffaa,  tooiba,  fpetä  (f^fenen); 
jag  o— r  ej  mer,  en  enää  jaffa  1.  iroi;  han 
o— r  ej  rura  sig,  I;än  ei  jlaffa  liiKua  1.  Ixy- 
fenc  liiffumaan;  o— r  du  med  det?  jalfatfo 
ftnä  fen?  tcoitfo  fmä  fitä  tel;bä? 
Orkan,  m.  tuuliai§»mt)r§f^,  tuuIiS^ää,  ^irmu- 

mliv§f^. 
Orkeslös,  a.  se  Orklös. 
Orkester,   m.   orfeSteri,    foitoöto,  foitto=funta 

(jjiatsen)  orfeStevi,  foittamo. 
Orklös,  a.  iatfamatcn,  fijfenemätön,  »oimaton, 
faattamaton,  faamaton;  en  o.   gubbe,  faa= 
maton  1.  ixioimatcn  utfo. 
Orklöshet,  f.  faamattomuuS,  ja!|amattomuu§, 

tooimattomuus,  ti}fenemätti5mt}i}8. 
Orlof,  n.  ^jatoehif^ero,  ^>ääjö=ern;   (tillåtelse) 

lu^a,  ^ää(ö4mja,  tDai?au3. 
lOrlofssedel,  m.  ^Jaä8tö»!ivja,  utog^feteli. 
Orm,  m.  fäärme  1.  tärme  (=een). 
OriTia  sig,  v.  r.  fäärmeiUä,  longerreHa  (»telcu), 
.  luiferreCa  (--telen),  fouferrella  (4elen). 
Ormbett,   n.   täärmeen  =  puvema   1.   =I;aa»a  1. 
i    *:pi§to. 

ijOrmbiten,  a.  jota   fäävme  en  purrut,   Kiär» 
r    meen  V^uvema,  fäärmeeltä  :|Jurtu. 
Ormbo,  n.  täärmeen^efä. 
Ormbunke,  m.  (pferis)  fana=jalfa,  faniaineu, 

bärh)Iäinen,  fanernja. 
Ormdyrkare,  m.  fäärmeen^paltcelija  1.  »juma» 
:    loitfija. 
Ornietter,  in.,  -gift,  n.  fäärmeen^muju  1.  muille 

(=een),  !äärmeen'nti}rth). 
Ormgräs,    n.    (yeranium    sanguineum)    furen» 
■    ))oln)i,  »eri=ruof)o. 

Ormlik,  a.  f'äärmecn=nä!öinen  1-  »muotoinen, 
:    !äärmcen-4a;.^ainen  1.  »faltainen. 
Ormlist,  f.  fäävmeen  fanialuuö. 
Ormrot,  f.  (scorzonera)  |if'0=juurt. 
;  Ormskinn,  n.  fäärmeen  feft  (--ben)  1.  na^fa. 
Svenskt- Fi7isl- 1  Lexikon. 


Ormslä,  f.  !tji)=fäävmc  (=ecn),  h)a6fit[a. 

Ormspott,  n.  :)>avan»tDoi. 

Ormstucken,  -stungen,  a.  !äärmceltä  ^.nStCttt) 
1.  ^urtu,  fäärmeen  Jjistämä  1.  purema. 

Ormstyng,  n.  fäärmeen» ^fi^to  1.  4nétämä, 
fäärmeen»^aafta  1.  »)^urema. 

Ormtjusare,  m.  färmeen4umcja. 

Ormtunga,  f.  (ophiogtossum)  fäärmecu4ien. 

Ormnnge,  m.  fäärmeen  )5Difa  1.  poifanen,  ^oifa» 
fäärme;  (fig.)  fäärmeen  fifiij. 

Ormvrak,  m.  (falco  buteo)  faärme4atlr'aftibi, 
I^iiri^auffa. 

Ormyngel,  n.  fäärmeen  fifiöt  d^l-)- 

Ormödla,  f.  se  Ödla. 

Ormögon,  n.  pl.  (aspentgo  procumhens)  terf;t 
1.  terI;uS,  ^atifaö  (4faan). 

Ormört,  f.  (ednum)  neibon4ieti. 

Ornament,  n.  foriStuS,  foriSte  (»een). 

Ornat,  m.  ju^Ia»  1.  Jt)irfa4mfu  (=»un). 

Ornera,  v.  a.  foriStoa,  foriSteUa. 

Ornitolog,  m.  Iintu4iebon  o)>))inut. 

Ornitologi,  f.  ornitologia,  Iintu4ieto. 

Oro,  f.  letoottomuuö,  raul;attomuu6;  vara  1. 
sväfva  i  o.,  clla  letBotonna;  väcka  o.  hos 
ngn,  faattaa  jofu  lewottomaffi;  (i  ur)  lii^o» 
tin  (4timen). 

Oroa,  v.  a.  Bucfcttaa,  toaitr»ata  (=aan),  tel;bä  I. 
jaattaa  letrottomaffi;  det  o— r  mig,  att  han 
ännu  icke  kommit,  minua  ^nolettaa  1.  te« 
fee  leiiiottomafft  1.  oten  leftioton,  fuu  l^än 
ei  jo  ole  tuKut;  (störa)  l;äiritä  (»itfen),  t)är= 
^ätä  ('ään),  iraiteata,  al;bi8taa;  o.  en  sofvan- 
de,  l)äiritä  mafaajaa;  o.  handeln, l^äiritä  1.  al;» 
bi^taa  fan^4\ia;  o.  sig  öfver  ngt,  otta  le» 
tt'cton  joetatin,  I;ätäillä  jstfin. 

Orolig,  a.  levoton,   raut;aton,   tuSfainen;  o. 
natt,  tid,  loroton  t)ö,  aifa;   vara   o.  öfver 
ngt,   oHa   letiioton    1.  leiv*otonna   j^tfin;  o. 
sömn,  leftoton  1.  tnSfainen  uni;  en  o.  men- 
niska,  lentotcn  itäminen. 
Orolighet,  f.  leipottomuuö,  rauf;attomuu8;  inre 
o— er,   fifäHiiet   rauf^attomunbet   1.  häiriöt; 
väcka  o — er,  nof<taa  1.  »aifuttaa  rau^atto» 
•  muuffta  1.  teteottomuuffia. 
Oroligt,  adv.  leteottomaSti. 
Orostiftare,  m.  raul)attomuuben  noStaja. 
Orre,  m.  (tetrao  tetrix)  teiri;  (iirfil)  forwa»tit» 

liffa. 
Orrhane,  m.  foira§»teiri,  uffo»teiri. 
Orrhöna,  f.  naara§4eiri,  affa»teiri. 
Orrkoja,  f.  teiri»foju. 
Orrlek,  m.  teireu  foibin  (»timen). 
Orsak,  f.   fh^;   allting  måste   hafva  ngn  o., 
faiffeen   ^itää  jotafi  ftjtjtä  1.  jofu  flilj  ole» 
man;  jag   har  ingen  o.  att  klaga,   ei  mi» 
nuHa  ole   (mitään)  f^tjtä  ttjalittaa  1.  teafit» 
tamaan  1.  toalituffeen  1.  walituffen  U)titä;  af 
h  vad  o?  miötä  f^t)§tä?  minfä  fl^t^n  »ruoffi? 
af  o.  att  .  .  .,  fiitä  f^^Stä  1.  [en»täl)ben  fun 
1.  että  .  .  .;  för  vissa  o — ers  skull,  Unöfieu 
f^iben  icuoffi  l-  tabben. 

G7 


530 


Ors 


Ori 


Orsaka,  v.  a.  se  Förorsaka. 

Ort,  m.  paiita,  (trakt)  ))aiffa=!iinta;  pä  hvil- 
ken  o.?  nuöfä  ^jatfaöfa?  mitlä  ^Jaifatla  1. 
^satHa-f linnatta?  det  är  o— ens  sed,  fe  on 
^3ai{fa=funnan  ta^ja;  domaren  i  o — en,  ipaitta» 
funnan  tuomari;  pä  vår  o.,  meibän  ^aiffa= 
funnatta  1.  fulmafla;  från  alla  o— er,  jofa 
:)3attaSta  1.  ))aiHa=funnaSta,  faifista  ^aitoi8= 
ta;  förnämsta  o— en,  etewtn  paiUa  1.  fau= 
;|3nnti;  på  o.  och  ställe,  otfea§ia  ^^aitaéfa, 
inäärä=^aifa§fa;  till  o.  och  ställe,  määrä» 
t>atHaan,  otfcaan  ^aiffaan;  å  högre,  högsta 
c,  ijlemmäöfä,  ^Ummäéfä  )5atfaSfa  1.  oifcuS^ 
!of;ba3fa. 

Ortbeskrifning,  f.  )jaifatti3=jeUn}§,  ^ai{an>fclt= 
tije  1.  =!crtomu§. 

Ortlig,  a.  ^jaifattmen,  ^ai{1a=funnan. 

Ortodox,  a.  oitea»  1.  ^u^baö»u&fcinen. 

Ortodoxi,  f.  oitca»  1.  )>uf)baS=usfoijuué. 

Ortoepi,  f.  crtoc^ia,  äänne»  1.  äännöö=-oppi. 

Ortografi,  f.  oitc» ftrjoituS,  citcin  =  firjoituä-, 
fanan»pu!u  (»wun). 

Ortografisk,  a.  oifo  =  !irjoitu!icIlinen,  oito^iv» 
joitufjcn,  janan4mteuUtncn. 

Ortopedi,  f.  erto^^cbta,  faganin^oifominen. 

Ortopedisk,  a.;  o— t  institut,  faöWUU  cifomt= 
fen  laitoS. 

Orubbad,  a.  liifuttamatta  1.  loSfematta  (ok= 
toa),  liifuttamaton,  !oS!ematon;  sitta  i  o— t 
bo,  pl^\\)'å  talcöfa  1.  ^cfäöjä  Uifuttamattoma-- 
na  1.  entifcttäniä,  otta  ))ejän  1.  omaifuuben 
nouttijana  liifuttamatta. 

Orubbelig  1.  Orubblig,  a.  iärfäf)tämätön;  o. 
trohet,  järfäl^tämätön  uäloflifuuö. 

Orubbeligt,  adv.  järtä^tämättä. 

Orubblighet,  f.  järfä^tämättcml)t)§. 

Oryggelig  1.  Orygglig,  a.  :peruuttamatcn,  )>e» 
rä^t^mätöu,  ))urfamaton,  munttamatcn;  o— t 
beslut,  peruuttamaton  1.  muuttamaton  ^ää» 

m. 

Oryggeligt,  adv.  ^peruuttamatta,  Vcrävtt)mättä. 
Orygglighet,  f.  peruuttamattomuus,  muutta» 

mattomuuS. 
Oryktad,  a.  ruotfoamatou ,   ruoffoamatta  (o» 

le^DO). 
Orynkad,  a.  r^^t)ittämäti3n,  rl)|.''^tDU,  !urtuton, 

rl)^)t)ittämättä  (oIe»a). 
Oräd,  n.;  han  föll  pa  det  o — et,  f)änette  plS^ 

ti  i^ääljän,  f)änen  :|3ää(;änjä  _)3ät{ät;ti;  märka 

ana  o.,  aaisiötaa  1.  pelätä  (»Itään)  pafjao 

1.  (fara)  toaavaa  1.  (svek)  ptto^ta. 
Oradlig,   a.;  det  vore  o — t  att  nu  försöka, 

ei  oUfi  I)ijöb^ai8tä  1.  l^^toä  mjt  fitä  foettaa 

1.  yrittää. 
Orädd,  a.  ro^fea,  ^jetfäämätön,  peloton. 
Oräfsad,   a.   ^arawotmaton,    fparatooitfematta 

(oletea). 
Oräknad,  a.  taSfematon,  lufematou,  htfematta 

(cIctDa);  penningarna  äro  o— e,  vaf)at  oiimt 

lulematta;  talet  är  o— t,  lufu  on  laöJcmat» 

ta,  lufu  ci  otc  iaöfettuna. 


Oräknelig,  a.  lufcmaton,  cpä»tulHinen,  mää» 

rätön;  en  o.  mängd,  (utematon  1.  ct)ä»Iu= 

fuinen  joutfo. 
Oräknelighet,  f.  lufemattomuu?,  epä»In!iitfnu§. 
Oräkneligt,    adv.    Memattoma^ti,    määrättö» 

mäSti. 
Orätt,    a.  n)äärä,    ci    oifea,    taiton    (olaglig), 

epä=Difea;  o.  nyckel,  uiäärä  alttain;_  på  o. 

ställe,  n)ääräöfä  paifaöja;  o.  sida,  ft)äärä  1- 

nurja  (a/vig)  puoli;  åt  o.  led,  tt)äärin  päin; 

o.  begrepp,  föäärä  fäfttt)6;   göra  o.,  teljbä 

hjäärin    1.  »ään)l)ttä   (orättvisa);   hafva  o., 

otta  toääräöfä,  olla  n5äärt)^8   (j.httta);  göra 

o.  i  spel,  tef)bä  iDäär^ljttä  peliöjä;  med  o., 

njäär^t)bettä. 
Orätt,  adv.  njääviu,    (tokigt)  f)ufiuSti,   (a/vigt) 

nuvin»päin. 
Orättfången,  a.  tt>äärin=iaatn,U'>ääroi}bettäfaatu. 
Orättfärdig,  a.  cpä»>t»anl;nrStaö  (=aan),  cpä» 

^urSfaS,   jumalaton,   l;uröfaubeton,  tt)äärä, 

njäärin»tetett)ä,    n3äärin»tc{ijä;    en  o.   men- 

niska,  epä=l)ur§ta8  1.  Ijurötaubcton  ihminen; 

den    o— e,   toäärin»tcfiiä,   cpä»roanl>uvSfa8, 

jumalaton. 
Orättfärdighet,  f.  epä»nian{;ur8tau8,  epä»f)ur8= 

!au8,  t)ur8foubettomuu8,  njääi-i}i}8,  «jäärin» 

tefewäifi)t)6,  jumalattomuuö. 
Orättfärdigt,  adv.  epä»n)anl;ur8{'aa6ti,  junta» 

Iattoma8ti. 
Orättmätig,  a.  cpä»oifeubcUiuen,  oifenbeton, 

laiton,  icäärä,  oifeutta  »aiStaau  (oleina). 
Orättmätighet,    f.    oifcubettomuuS,    oifcubeS' 

waStotiuuö,  Iaittomuu8,  »ääri)t)8. 
Orättmätigt,   adv.   laittomasti,    lr»äärä8tt,   Ot» 

feutta  toaStoin. 
Orättrådig,  a.  wäärin^tcleiräinen,  oifeutta  xih 

fotta,  ttjilpiltinen,  ei  rcfielliitcn. 
Orättradighet,  f.  tt)äärin»tete«jäif>j^6,  JDitptttt» 

ft)^S,  oifeuben  riffomincn. 
Orättrådigt,  adv.  iiiääriu  tc(;ben,  iv)äär^l)bcttä, 

toilpittifeeti. 
Orättvis,    a.   njäärä,    oifeubetcn,   cpä» oifea, 

n)äärin»tefetoä,  njasten  oifeutta  oletpa;  vara 

0.  mot  ngn,  otta  oifeubetta  I.  cifcubeton! 
j.futa  fof;taan,  tcljbä  toäär^ttä  1.  »äärini 
j.fuUe  1.  j.futa  fol) taan;  röna  en  o.  behand- 
ling, faaba  fofea  nsäävää  1.  cif«ubetontfli 
fo^tefueta  1.  menetystä. 

Orättvisa,  f.  träär^^S,  lcäärin»tefo,  epä»oifeu8f 
oifeubettomuuS;  o — n  af  en  handling,  teon 

1.  tpön  tt»äär^t}8  1.  oifeubettomuuS;  hans  o.  äx' 
känd,  (;äneni»äär»jt)teniä  tunnetaan;  han  be- 
gick en  stor  o.,  {)än  tefi  fuuren  1.  foaan  tt>ää». 
n)i)ben,  tefi  peräti  oifeubettomasti  1.  oifeut*'- 
ta  h)aStoin. 

Orättvisligen  o.  Orättvist,  adv.  tt)äärä8ti, 
njäärt}t}bettä ,  oifeutta  »riaStoin;  döma  o., 
tuomita  (»tjen)  hjääräSti  1.  »aStoin  oifeut- 
ta; blifva  o.  dömd,  tutta  Uniävin  tuomi» 
tuffi,  faaba  tt)äärä  tuomio,  tuomitaan  (pass.; 
tcääväSti  1.  tcäärlj^bellä. 


Orö 


Ose 


531 


Oröjd,  a.  (om  skog)  ratwaatttaton,  raivaamat» 
ta  (clenja),   ^jcrtaatnaton;   (ej  upjMckt)  lU 
nmttamatta  1.  näöttämättä  1.  fafaöfa  (oIc= 
\va),  ilmoittamatcn,  nö^ttämätiJn. 
Orurd,  a.  liifuttamatta  1.  lostematta  1.  !aioa= 
matta   (oicnja) ,   Itituttamaton ,   fajoomaton , 
fosfematon;   maten  stod  o.,  ruofa  oU  fa» 
joamatta  1.  foöfetnatta. 
Orörlig,  a.  Ittffumaton,  IttfoljtamatDn,  jävff^= 
ntdtön,   iärtäf)tämätön;   en    o.  klippa,   ltt= 
faluamatcn   1.    järth)mätön   Mto;    stå   o., 
fctfoa  UiftumatLniua  1.  Uitfutnatta. 
Orörlighet,  f.  liiftuniattoinuuS,  Iit{af;tamatto= 

nuiux^,  järH't)mätti3m^i}§.. 
Orörligt,  adv.  liiffiimatta,  litfafitamatta,  järf' 

fijmättä,  liiffumattomaöti. 
Os,  n.  l^äfä,  1)'äl)Xt),  (stickande)  tatta,  ti!u, 
fävi),,  (lukt)  f^aitn,  l^aUa,  t)aju ;  det  är  os  i 
nimmet,  ^ucneeöfa  ou  l^äpvijä  1.  i)'åt'ä'å;  det 
är  os  i  badstugan,  faunaäfa  en  tttua  I 
tatfua  1.  pfää;  dö  af  os,  fitotta  l)'åWdn  1 
bäi)r^^it;  os  af  kött,  U^an  färlj  1.  I;aifu  1 
baju;  os  af  drycker,  juomaitt  baju  1.  I;atfu. 

„  Osa,  v.  n.  ^ä^rijtä  {=Vän),  t)ä^rt}ä,  fatfuta 
(«uan),  färi)tä  (=^än),  tifuta  (=uan),  liattua, 
l^afuta  (=fuan);  kakelugnen  o — r,  muuri 
pljr^ää;  o.  ihjel,  v.  a.  I;ä^r^ttää  fuolijaffi, 
tappaa  ^aifuun  1.  f;ä^ri?^n;  o— s  ihjel,  fuDl= 
ia  l^äfään  1.  f)ät)n)i)n;  (lukta)  'ijaiita  (Ijai-- 
fcn),  tävt)tä,  fatfuta;  det  o — r  godt,  I;atiee 
I^VttiäHe;  här  o — r  af  svafvel,  täällä  en 
tuli^fhuen  ^oju  1.  tifu  1.  fatfu,  täällä  l;at)ce 
l.-fatfuaa  1.  ttfuaa  tuli=tta>elle;  här  o— r 
brändt,  täältä  on  ^lalaueen  fär>?  1.  tifu  1.  Ijaju, 
täällä  färl?ää  1.  fatfuaa  1.  ttfuaa. 
Osadlad,  a.  fatulatcn,   fatutoitfematon,   fatu= 

latta  1.  fatuloitfematta  (cletoa). 
Osagd,  a.;  det  lemnar  jag  o — t,  fett  fieitän 
fancmatta;  jag  ville  gema  ha  det  o — t, 
fotfiu,  ctfen  otifi  fitä  janonut,  olifiu  mie* 
leEäui  fitä  fauomatonua. 
Osalig,  a.  fabotettu,  onnctou,  autuubeton;  de 
o— e,  fabotctut,  autuubettomat;  hvilkeu  o. 
passion!  mifä  cnuctou  f)imo! 

I  Osalighet,  f.  fabctu^,  fabotuffcn  tila,  cnuet» 

'      tomuuö,  autuubcttemuuö. 

I  Osaltad ,    a.    fuolaton ,    fuolaamaton ,    fuolaa- 

i      matta  (clctra). 

■  Osamlad,  a.  feräämättä  1.  fofoamatta  (olej»a), 
fotoamaton. 

'  Osammanhang,  n.  ^Ijteljbcttöm^^ö,  fooöfa^J)^» 
ftjmätti3mtjl}§. 

,  Osammanhängando,  a.  fooSfa  ^t)f^mätön  1. 
feötämätijn,  jäveSttjffetön,  ^l)tet)beti5n,  ^3oif= 
finaiucn,  fatfouainen;  ett  o.  tal,  foo^fa  pt)' 
fijmätön  1.  järcstijtfetön  1.  fatfonaiueu  puljz. 

:  Osams,  adj.  oböji.  se  Oense. 

I  Osandad,  a.  faunoittamotta  (oleaa),  fannoit» 
tamaton. 

,  Osann,   a.  toal^eeEiaen,  toai^i=,  tual^eteltu, 


tcbeton,  C)jä=tcfl  (--ben);  en  o.  berättelse, 
ejjä^toft  1.  tobeton  1.  n,>alt)eelliHen  fcrto= 
mu8;  det  är  o— t,  fe  et  clc  totta,  fe  oii 
njalfjc  I.  h^all^etta;  du  talar  o— t,  i»al^et^ 
telet,  et  pn^u  totta,  puhut  tvattjcita. 

Osannfärdig,  a.  ft»alT;eelltncn,  iralfiettcletea, 
hjal^etteleiraiuen,  e^iä=totincn;  se  Osann. 

Osannfärdighet,  f.  tual^eeHifuuS ,  JBal^ettele= 
»aifuuö,  e))ä=totifuuö. 

Osannfärdigt,  adv.  totuutta  föaStoin,  Ujal^ee^ 
ItfeSti,  c).>ä=totife§ti. 

Osanning,  f.  tr»all;e  1.  ftale  (=een),  »äärlj^Ö, 
epä?totUU8,  tobettomuuö;  o — en  af  en  upp- 
gift, ofoituffen  hjäärtjljö  1.  eJjä^totuuS;  skrif- 
va  o— ar,  firjoiteHa  n.mll;eita  1.  tobcttomia; 
beslå  med  o.,  faaba  Walticeöta  fiinni;  säga 
en  o.,  tcl)bä  1.  fanoa  n)alt;e,  ei  puljua  totta 
I.  totuutta. 

Osannolik,  a.  u^fomaton,  e^^äiftäicä,  ei  toben= 
näfi5incn  1.  =mnfaiuen,  ei  uéfottauja,  roaU 
^ecn-näfötuen;  det  är  en  o.  förmodan,  fc 
ei  ole  uSfoltatoa  1.  toben=näfoinen  luulo,  fe 
on  uSfomaton  1.  epäiltäicä  luulo. 

Osannolikhet,  f.  e^äiftätt)äift)^ö,  uSfomattO= 
muuö,  ttal^cen-näföifvVö. 

Osciliation,  f.  lerfal;telu,  lerffuminen,  f)tU 
laBtelu. 

Oscillera,  v.  n.  lerfa^beHa  (=telen),  l^eila^bel' 
ta;  o — nde  rörelse,  l)cilat;tclettia  1.  Uxidf)' 
teletoa  1.  lerffau§4iifunto,  lerfal)teleminen. 

Osed,  m.  pa\)a  1.  u^äävä  tapa,  toita;  han  har 
deu  o— en,  ^nellä  OU  fc  palja  tapa;  mån- 
ga o— er  hafva  inritat  sig  bland  ungdomen, 
monta  icifaa  1.  pal)aa  tapaa  on  ^pääSf^t  1. 
juurtunut  nuovifoon. 

Osedd,  a,,  nätemätön,  nätcmättä  (olcwa),  jota 
eiolenäl;tV;  mycket  är  ännu  af  oss  o — dt, 
^.laljcn  on  meiltä  Joiclä  näfemättä;  en  förut 

0.  mangd  af  löfmaskar,  ennen  uäfemätön 

1.  ta).iaamaton  )>aliou8  lel;ti=matoja. 
Osedig,  a.  )3al)an4apainen,  )5a^an=furinen,  fää= 

b^tijn,  fiiivoton;  o— a  barn,  f5a^au=furifet  1. 

fiiwottomat  lapfet. 
Osedighet,  f.  );a^an»furifuug,  :)}a!^an=ta}jaifuug, 

fiiwottomuuö,  fääbljttiimijyö?  hvad  är  detta 

för   o— er?  mitä  fääb^ttömo^ttä  1.  fiiicot^ 

tomuutta  f  e  on? 
Osedigt,   adv.   fiiicottomaöti ,    fääbl}tti3mäöti, 

:>3al;an=furifegti. 
Osedlig,  a.  fin)ei)betön,  finj^tiin,  fitccvtiin,  tur^^ 

meltunut,  (lösaktig)  iiötaö  (=-aan). 
Osedlighet,  f.  fi»el?ttömi}l;8,  fiic^ttöm^Öf  irö» 

tau8;    hans    o.   väckte    allmän    förargelse, 

l)änen  fitlce^ttömvijtenfä  1.  fiittioton  elämän» 

fä  funtutti  faiffia. 
Osedligt,  adv.  ftt»cl;ttömäöti,  fito^ttömääti,  \iu 

ivottomaSti,  ir^taaöti;    de   lefva  sä  o-,  f;e 

elärt?ät  niin  fiiircttomaöti  1.  fiirctjttömäéti. 
Osegelbar,  a.  jota  ei  n)oi  puvjef;tia,  alutfen 

fulfematon,  ^Jurjc^timaton. 


532 


Osi 


Osiktad,  a.  feulcinatta  1.  fil^taamatta  (oleira), 
feulomaton,  fibtaamaton. 

Osilad,  a.  fuirilcimättä  1.  ftinjiticmättä  (oIe= 
irai,  fiiiDtfcimätcn,  fiilaamatcn. 

O.^kadad  1.  Oskadd,  a.  tratjingcttumatcn,  tiir= 
nicltumatcn,  ^^tlautmnatcn,  unfautumatcn, 
»rabin^oittamatta  1.  tiivmelematta  (oicwa); 
komma  o.  ur  en  fara,  )>ääétä  ebeänä  I. 
a^abin^oitumatta  1.  turmeltumatta  »aaraöta. 

Oskadlig,  a.  iBa^ingotttamatcn,  ei  »at^ingol» 
linen,  turmelcmatou,  jcla  et  ivabingcita  1. 
turmele. 

Oskadlijjhet,  f.  ivaf)ingDittamattcmuu§. 

Oskaftad,  a.  rcarretcn,  tearfitcn. 

Oskapad,  a.  lucmatcn,  hiciuatta  (olctca). 

Oskaplig,  a.  fuiratcu,  laabutcn. 

Oskaplighet,  f.  fmrattomuuä,  laabuttomuuS. 

Oskapligt,  adv.;  o.  stor,  tuirattoman  1.  Iaa=- 
buttcman  1.  tairattcman  fuuri. 

Oskarfvad,  a.  jatfamatcu,  jättämättä  (oIe»a). 

Oskattbar,  a.  tterratcu,  araMamatcn,  njcrrat= 
tcman  taUii  (4in)  1.  fuurt,  jcta  ei  arrcata 
trci;  o— a  fördelar,  ariraamattcmat  1.  xvcx-- 
rattcmat  cbut. 

Oskattbarhet,  f.  ttjerrattcmuuS,  anraamatto» 
muu8. 

Oskattlagd,  a.  trercittamatcn,  »eroten,  »eroa 
maffamatcn. 

Oskedd,  a.  ta).>af)tumatcn,  tapabtumatta  (cleira). 

Oskick,  11.  (dalig  vana)  tairattcmuuS,  pal)a 
tapa  1.  tila;  hvad  är  här  för  o.?  mitä  ta= 
toattcmuutta  täällä  en?  se  vidare  Olag. 

Oskicklig,  a.  (okunnig)  taitamaton,  taibctcn, 
ctaamatcn;  en  o.  öfversättare,  taitatnaten 
(ticlen)  tääntäjä;  ett  o— t  arbete,  taibctcn 
I-  taibctta  tel^t^  t^ij;  {töljdg)  taibctcn,  ofaa= 
matcn;  (oanständig)  icj>imatcn,  fiiätiti>n, 
fääbi)ti>n,  funnotcn;  C/a^t;  felpaamaton,  epä= 
hintoincn,  tunnoton. 

Oskicklighet,  f.  taitamattomuus,  ojaamatto^ 
muuS,  taibottomuuS;  fopimattomuuö,  fää= 
b^ttijm^ijg,  funnottomuuS,  telpaamattomuuv^; 
jm  fr  föreg.  ord. 

Oskickligt,  adv.  taitamattomasti,  taibottomo8= 
ti,  fääb^ttijmäeti,  tunncttomaeiti. 

Oskiftad  1.  Oskift,  a.  jatamaton,  jafamatta 
(olcfta);  o.  bo,  jatamatcn  ctnaiiuuS  1.  ;>eiä. 

Oskiljaktig,  a.  eriämäti>n,  crfenemäti>n,  luo- 
^^umatcn,  eroittamatcn;  de  aro  o  -a  vän- 
ner, cirat  ercittamattcmat  1.  eviämättcmät 
1.  Iuc»>u:nattcmat  pstä^ät;  o— a  ämnen, 
ercittamattcmat  aineet. 

Oskiljaktighet,  f.  eriämättcmi}V)§,  crfenemät^ 
ti)mi}i)S,  luo^.nimattcmuuS,  ercittamattcmuuS. 

Oskiljaktigt,  adv.  eriämättömäeti,  luopumat' 
tomaSti,  eroittamattcmai?ti;  o.  föri-nade,  e- 
roittamattomaéti  1.  luopumattcmac.ti  i)l;bis= 
teti}t. 

Oskirad  o.  Oskird ,  a.  fulattamatcn,  mcrua- 
maton. 


Osk 

Oskodd,  a.  feugitön  1.  tengätiin,  tengittämä* 

tön,  tengittämättä  1.  tengättä  (oletpa). 
Oskrifven,  a.  firjoittamatta   (cle»a),  tirjoitta- 

maton. 
Oskrymtad ,  a.  njietaStelematcu,  Iiinji§telcmä= 

t!3u,  teeSfentelemätcn,  »ilpiti>n,  ulto=tuaatcn. 
Oskrynklad,   a.  mi)tertämätijn,  rt^piStämätlMi, 

furttaamaton,  mi)tertämättä  1.  rljpiötämättä 

(olenpa). 
Oskrädd,  a.  lefemätiMi,  lefemättä  (cle»a).        y 
Oskiiggad,  a.  irarjoStamatou,  »arjontamaton, 

varjostamatta  (olciua). 
Oskuld,  f.  »iattomuuS,  ii)t)ttömws,  l?u^)tauS; 

den    barnsliga   o — en,    lapfcn   linattomuuS; 

en  flickas  o.,  neibon  I>ul)tau8  I.  anattomuuS. 
Oskuldsfull,    a.   perin 'iDtaton,   perin^puljbaS 

(»taan),  Uiilpitön. 
Oskummad,  a.  tuorimaton,  fermcimaton,  tuo» 

rimatta  (oleipa). 
Oskiirad,  a.  fuuraamatcn,  peiemätcn,  put}bis= 

tamatcn,  tirfaStamatcn;  o— t  go.f,  pejemä» 

ti>n  lattia;  knifvarna  äro  o — e,  toeitiet  oirat 

tirtaStamatta  1.  pul;bi8tamatta. 
Oskuren,  a.  teiftaamatcn,  kittaamatta  (o(e»a); 

se  Outskuren. 
Oskyld,  a.  (ej  skyld)  peittämäti5n,  peittcetiju, 

paljas  (»aan). 
Oskyld,  a.  (ej  heslägtad)   jota   ci  ole   futua  1. 

lututaineu,  it^ieraS  (»aanj;  ät  o.  man,  njie» 

raalle,  icieraatle  ibmifelle. 
Oskyldig,   a.   »iatcn,    ji)t)tön,   »ilpitiJn,   pu^= 

baö  (=taan),  pilaamaton;   dertill  är  jug  o., 

fiiben  olen  »iatcu  1.  uujtcn;  en  o.  mö,  pi» 

iaamatcu  piitä,  rriatcn  1.  pul^baS  neiti;  ett 

o — t  barn,  anaton   lapfi;   o — a  nöjen,  ici» 

attomat  1-  nut;teettcmat  l^uicituffet. 
Oskyldighet,  f.  se  Oskuld. 
Oskyldigt,   adv.  iDiattcmaSti,  fljl^ttijmästi,  il» 

man  Wtfä,  fij)jttijmästä  jijijStä. 
Oskyldigtvis,  adv.  se  föreg.  ord. 
Oskymd,  a.  peittämätön,  toarjoamatou,  laH}'- 

tamatcn. 
Oskäl,  n.  perätti.Mm}i}S,  fviben  1.  \^X)n  puute 

(»tteen),  j^^ttijmpps. 
Oskälig,  a.  (gnmdlun)  fiiljtijn,  peräti>n;  (obil- 

hg)  toljtuuton,  perätön;  (o/örnu/tig)  miele» 

tön,  järctön,  reiätön;  o— t  djur,  järetcu  1. 

ttjiaton  lucnto-tappale  1.  eläin. 
Oskämd,  a.  pilaumaton,   pabeutnmatcu,  tur* 

mcltumaton,  pilaumatta  1.  pal;entumatta  (o= 

ktta). 
Oskar,  a.  epä»pul)baS  (»taan),  faaStainen,  iaai-- 

tunut. 
Oskära,  v.  a.  faaStuttao,  l)äu^äistä  (=päi)en). 
Osköljd,  a.  anruttamatcu,  l;uuljtoiuatcn,  ici» 

ruttamatta  (clcira). 
Oskördad,  a.  niittämättä  1.  tcrjaamatta  1.  leif» 

taatuatta  (olema). 
Oskött,  a.  hoitamaton,  waalimatcu,  ^olboama» 

tcu;  lemna   barnet  o.,  Ijeittää  lopft  ivaaii' 


Osk 


Ost 


533 


matta  1.  ^ottamatta;  sysslan  förblir  o.,  tt)iv= 

fa  p).}\\)\}  hoitamatta  1.  toimittamatta. 
Oskön,  a.  eVä4'ouni8  (4in),  ruma,fauncubeteit. 
Oslagtad,  a.  teiivaötamatta  (oleica),   teuraS» 

tamaton. 
Oslipad,  a.  I)iomaton,  Ikiomatta  (otetoa). 
Oslipplig,  a.  ^jääfcmätön;  jag  är   honom  o., 

olen   l;äneötä   |)ääfemättömi6fä  1.  :pääfemä- 

töimä. 
Osliten,  a.  hilumatta  (cfeifa),  fulumaton. 
Oslitlig,  a.  fulumaton,  tnlnttamaton. 
Osläcklig,    a.  fammuttamatou,   fammumaton, 

jota  ci  »oi  fammuttaa. 
Osliickt,  a.  f  ammuttamatta  (clchja),  fammut= 

tamaton;  o.  kalk,  f  antamaton  fatffi. 
Osmak,  m.  liifa  1.  pal}a  1.  outo  mafu. 
(.»smaklig,  a.  maiötumaton,   mauton,   )5a^an= 

mafuiuen;  (fiy)  mauton. 
Osmidd,  a.  tatomatta  (olenja),  tafomaton. 
Osminkad,  a.  maalaamaton,  ^^unaamaton;  (fg.) 

fannicitclematon,  fori^telematon,  teesfentclc= 

mäti3n,  luil^-ntön. 
Osmord,  a.  raett»aamatta  1.  ra«»oimatta  (oIe= 

ica),  raSivoimaton. 
Osmundsjern,  n.  mclto=rauta,  feitto=rauta. 
Osniuud.-smide,  n.  vanbau  feittämiuen  1.  mel= 

toutue,  meltouö^taonta. 
lOsmyckad,   a.   fovi^tamaton,   foristelcmaton, 
ij     foriöteeton,  faunistamaton. 
Osmält,  a.  (aktwO  fulattamatta  (olcina),  fulat= 

tamaton,  (passiot)  fulamaton,  julamatta  (o= 
i     U\va). 
ijOsmältlig,  a.  jota  ei  tooi  futattaa,  jofa  ei  fu= 

la,  fulamaton,  fnlaumaton;  o.  mat,  fnlama^ 

ton  ruofa. 
Osnygg,  a.  fiistitön,  ruofoton,  fiinsoton,  Iifa= 

I.  lofa=fiiivoinen,  lifainen;  o— t  arbete,  li» 

fainen  I.  ruofoton  ti}ö;  o.  menniska,  fiisti» 

tön  1.  fii^oton  1.  lifainen  il;minen. 
Osnygghet,  f.  fiigtitti3mtH)ö,  ruofottomuuö,  fti» 

»rcttomunö,  patja  fiiioo,  lifaifuuö. 
Osiiyggt,    adv.    fiittjottomaöti,   vuofottoma^ti, 

litaifcäti,   ftiötil)betta;    vara  o.  klädd,    olla 

litaifisfa  1.  fiiwottomi8[a   »caatteisfa;  lefva 
I    o.,  elää  ruotottomaéti  1.  lifaifeöti  1.  fiiaot» 

tomaSti. 
Osuöpt,  a.  [ahram.iton,  fucf^itfcmaton,  falnsa» 
'    matta  1.  tuohitjcmatta  (olciva). 
Osuöld,    a.;    lion    gar   aldrig  o.,   f)än  ei  foS= 

taan  ole  ilman  fuveliiniittä  1.  nt)öräämättä. 
CsDrkrad,  a.  fofuroimaton,  fofuvoitfcmatta  (o= 

Osupad,  a.  lafafcmaton,  lafafematta  (oleira). 
Ot^iitad,  a.  uiiol)oamatta  (ole»a),  nuol;oamaton. 
lOspard,  a.  jääotäuuitiJn;  halva  ali  möda  o., 
i  ei  fäästettä  1.  avmoitella  ntaitvojanfa;  med 
I  o.  möda,  nmiftiojanfa  fatfomatta  ).  fääätä» 
mättä,  fäägtämätti3min  njainjoin,  faifelta  al)= 
I    fevuubeUa. 

iOspord,  a.  fl)jl)mätön;  honom  o.,  Itäneitä  !lj> 
I    jämättä. 


Ospimnen,  a.  fel^väämätöii,  Iel}räämättä  (o^ 
Iciiia). 

Ospädd,  a.  jo(;ou  et  ole  toettä  :pantu,  »että 
:^anematta,  »cbeHä  fefoittamaton. 

Oss,  pron.  nicitä,  meille,  o.  s.  v. 

Ost,  m.  (Öster)  itä,  itä-ilma. 

Ost,  m.  (af  mjölk)  juuSto;  bereda  o.,  tel^bä 
junetoa;  du  lyckhga  ost!  mieffonenitjeäfi! 

Osta  sig,  V.  r.  junStoutua,  juoöta  1.  muuttua 
1.  fä^bä  juuStotfi. 

Ostadd,  a.  ^.leötaamaton. 

Ostadig,  a.  e^^ä=tDafaiuen,  e^3ä4uja,  l^orjunja, 
pVft)mäton,  »afauton,  li5l^f)ä;  o.  grund,  pt)f9= 
mätön  1.  e^)ä=»afainen  1.  Ii5t)t)ä  ^eruötuS  I. 
fanta;  o— a  ben,  l^orjuiwat  fäävet;o.  väderlek, 
epä=tt)afaineu  1.  ii^f^mätön  ilma;  o— t  sin- 
ne, e|)ä=ttiafainen  1.  ^uifentelema  1.  I;ovjnaa 
1.  I!5i}l)ämäinen  luonto  1.  mieli. 

Ostadighet,  f.  e^ä=icafaifnu8,  jJljf^mättöin^^ö, 
»afauttomuuS. 

Ostadigt,  adv.  e^''ä=»afaite8ti,  l^orjunjaöti,  (15^= 
I)ä8ti,  ei  »afaioaSti;  det  står  o.,  fe  feifoo 
löl)^ä8ti  1.  e^ä^wataifeéti,  ei  fe  fcifo  loata- 
iwa8ti  1.  lujasti;  ga  o.,  fäi)bä  (;orjuen  1. 
l;ci-junia§ti  1.  epä^wafaifesti. 

Ostekt,  a.  :pai8tamaton,  ^jaiötamatta  (olewa). 

Osteologi,  f.  oSteologia,  luun=tieto,  luu^op^i. 

Ostfluga,    f.  (piophila  casei)  juuöto^fävpäuen. 

Ostform,  m.  juu8tO=fet)ä. 

Ostig,  a.  juuötoinen. 

Ostindiefarare,  m.  3tä=3utian  fäluijä. 

Ostkaka,  f.  juuSto=faffu. 

Ostkant,  m.  juu3ton=reuna  1.  'f^rjä. 

Ostkar,  n.  juu8to»fel;ä  1.  »faania. 

Ostlig,  a.  itäinen,  itä-,  itäiS»;  o.  vind,  itä= 
tnuli;  o.  riktning,  itäinen  1.  itä=|uunta. 

Ostligt,  adv.  ibäöfä,  itään,  itään  ^äin,  ibä8= 
tä;  spgia  o.,  f-iurjc^tia  itään  1.  itään  :|3äin 
1.  itää  foljbcn;  det  bläser  o.,  fä^  tuuli  1. 
tuulee  ibäötä. 

Ostlöpe,  m.  junöton  juoffutin  1.  ))iimitiu 
(=ttimeu). 

Ostmask,  m.  juu8to=mato. 

Ostmott,  n.  (acarus  casei)  juuöto^ttifa. 

Ostnordost,  m.  itäkoillinen,  itäinen  itä=po^ja. 

Ostrafiad,  a.  ranfaifematon,  ranfaifematta  (o= 
Icnm). 

Ostraffadt,  adv.  ranfaifematta,  rangaiötuffet- 
ta,  moitteetta. 

Ostraffelig  1.  Ostrafflig,  a.  nuhteeton,  »ilpi^ 
tön,  moittimaton,  moitteeton,  foimaamaton, 
rel^ellincn. 

Ostrafilighet,  f  uu^tcettomuuä,  moitteettomuus, 

o.  s.   V. 

Ostraffligt,  adv.  nut)teettomaSti,  moitteettomaö- 

ti,  rel)etliiegti. 
Ostiidig,  a.  se  Obestridlig. 
Ostron,  n.  oötroui,  f^ijmä-ftmpuffa. 
Ostrontiske,  n.,  -fängst,  m.  OÖtromn^pV^^tiJ  1. 

^pijVnti. 


534 


Ost 


OsJ 


Ostruken,  a.  |3V^^^imätcn,  ftlittämätön,  ^^t?^' 
Itmättä  1.  fttittämättä  (oleica);  o— kna  klä- 
der, fittttämättcmät  raatteet;  o— et  mått. 
)j^^f)timätön  mitta;  o.  not,  »ihraton  nuotti. 

Osträngad,  a.  fielitön,  !ieltttämättä  (okn^a). 

Ostsydost,  m.  itä^faafio,  itäinen  itä=etelä. 

Ostuderad,  a.  foutun  täijmätön,  tietcen=o^3^3i= 
maten,  tieteiétclemätiin. 

Ostvarts,  adv   itään  <3äin,  itää  !o^ben. 

Ostvassla,  f.  juuSton^eti- 

Ostyckad,  a.  ^alctttamaton,  lol^Iomatoit,  pa 
loittamatta  (cletea). 

Ostympad,  a.  t^pistämätcn,  t^^^äämätön,  !at 
fäifematon,  Iof)entämätön,  ti^p^äämättä  1 
fatifaijematta  (olewa). 

Ostyrig,  a.  lurjeton,  furiton,  jvaHaton,  I)iöi= 
tön;  o— a  barn,  furjettomat  1.  toattattomat 
iap]it;  en  o.  folkhop,  »aöaton  1.  l)iUitön 
fanfan  jouttc. 

Ostyrighet,  f.  »raöattomuuS,  furjcttomuuä,  fu= 
rittomuuö,  f;iUittöm^^ö. 

Ostyring,  m.  irallaton  1.  furjcton  la^ft. 

Ostyrkt,  a.  »a^ipistatnaton,  tcbi§tamaton. 

Ostäda,  v.  a.:  o.  ett  rum,  tcl;bä  l)Uonc  fli= 
ttjottcmaffi,  xälnätä  (»ään)  1.  tuljria  f)uone. 

Ostädad,  a.  fiittjoamaton,  fiitiiotcn,  ruofoton 
o— t  rum,  fiiwoamaton  1.  fiiiDoton  l^uone; 
(fig.)  fiiwoton,  fääbl)tön,  e^^ä^fiiwo;  hau  har 
ett  o— t  skick,  l)änetlä  on  fiitroton  1.  fää^ 
b^tön  UX)tU,  bän  on  fiiiuotcn  1.  c?)ä=fiiwoI 
linen  tävti)!ieltänjä. 

Ostadig,  a.  se  Ostädad. 

Ostädighet,  f.  e))ä=fti»o,  ^3a^a  1.  l^uono  ftiico 
fii»ottomuu§,  ruo!ottomuu3. 

Ostämd,  a.  jäwel^ttämättä  1.  hjirittämättä  (o= 
Ima),  wirittämätön;  (orätt  stämd)  tp'ä=^\ä- 
tcdtjinzn,  eV^ä=iointuincn. 

Ostämne,  n.  juuSte  ('Cen),  juu€to=aine  (=een) 

Ostämplad,  a.;  o— t  papper,  tartaton  papexl 

Ostängd,  a.  fulfematta  1.  lufottaa  1.  Infitjc 
matta  1.  falpaamatta  (oterca),  fal^jaamaton, 
fahvaton,  fuUematon,  teletiiit. 

Ostärkt,  a.  tävtfäämättä  (oicwa),  tärftäämäton. 

Ostörad,  a.  feitoästämättä  (oletoa),  fcin)äStä= 
mätön. 

Ostörd,  a.  l;äiritjcmätön,  rauhallinen,  fo8fc= 
maton,  l^äiritjemättä  1.  foétematta  1.  rau» 
l)a§\a  (ok»a);  i  o.  ro,  Ijäiritiemättä,  lettjoö^ 
fa  ja  vau^aöfa. 

Ostördt,  adv.;  o.  njuta  af  lifvet,  I)äiritfemät' 
tä  1.  raul^aéfa  nautita  (>tfen)  elämätä. 

Osund,  a.  tcnuei)bclle  toabingoUinen,  toal>in= 
goöiiien,  turmictlincn,  taubiUtnen;  o.  luft, 
taubillinen  1.  umbingcUincn  ilma;  o — a  vät- 
skor, h^a[)ingDUilet  1.  taubiUijet  1.  t)al;enta= 
h>at  nesteet. 

Osundhet,  f.  ttia^ingottifuuS,  taubiEifuuS. 

Osundt,  adv.;  här  luktar  o.,  tääHä  on  toa- 
l^ingotlinen  1.  taubillinen  l}aju,  täällä  fjaifee 
halventuneelta  1.  turmeltuneelta. 

Osvensk,  a.  e^Jä=ruotfalainen,  ei  ructfataiuen. 


Osviklig,  a.  ^jcttämätön,  ttiitpiSttjmätön,  luc 
pumaton,  järfäl)tämätön,  luotettaira. 

Osviklighet,  f.  ^ettämättömi}t)§,  o.  s.  v. 

Osvikligt,  adv.  :t}ettämättä,  luo^sumatta,  luc 
tettanjaSti. 

Osvuren,  a.  tcanuomaton;  o— et  är  bäst,  ( 
ole  talaamigta. 

Osvärtad,  a.  muötaamaton,  mustaamatta  (c 
tetoa). 

Osydd,  a.  omfjelematon,  neulomatou,  ompiU 
matta  (olewa). 

Osynad,  a.  fi)t)näämättä,  fatfaStamatta  (oletra 
flj^näämätön. 

Osynlig,  a.  näft)mäti?n;  i  o.  måtto,  näf^mäl 
tiJmäöä  tattialla,  näEijmättömänä;  du  har  s 
länge  varit  o.  hos  oss,  finua  ei  ole  aifci 
flin  1.  ifoon  aifaan  meillä  nälpni}t  1.  näljtt 

Osynlighet,  f.  näI^mätti)mt)^S. 

Osynligt,  adv.  näh)mättömä§ti,,näf^mättä,  nä 
ftjmättömöllä  tanjatla. 

Osyrad,  a.  ba^aton,  l^a^^ancmaton  1.  l^a 
maton,  hajjpaumaton,  I)a^>attamatcn,  i)appa 
uematta  1.  Ija^jattamatta  (olenja);  o— t  bröc 
rieSta  1.  faltea  leipä,  f^appamaton  1.  l)apa 
ton  leipä. 

Osådd,  a.  fijlwämätön,  fi^lwämättä  (olctoo).. 

Osågad,  a.  fal)aamaton,  faf)aamatta  (ole»a). 

Osåld,  a.  m^ömättä  (ole»a),  muiimätijn. 

Osallad,  a.  feulomatta  1.  toalppäämättä  1.  pof) 
tamatta  (olenpa),  feulomaton. 

Osärad,  a.  i^aattotcn,  baatooittamatta  1.  ^aa 
»oitta  (ole»a),  baairoittamaton. 

Osårbar,  a.  kaavoittamaton,  jota  ei  tooi  \)aa 
TOoittaa;  (fg.)  loutfaamaton,  louEtautumoton 

Osäglig,  a.fanomaton. 

Osäker,  a.  epä4t»ataa,  epä=tt>aEainen,  »afuu 
ton,  tuottamaton,  epäiltävä,  epä  =  niaima 
epätietoinen,  tietämätön,  luavottawa,  ivaa 
rallinen,  pelättävä;  bygga  jia  o.  grund 
rafentaa  epä^vafaifcUe  1.  luottamattomafl 
potjjalle  1.  perustufjelle;  o— t  hopp,  epä 
tietoinen  1.  epä^cavma  1.  luottamatcn  toi 
t»o;  o — ra  fordringar,  epä^tietoifct  1.  cpä 
iBarmat  1.  »afuuttomat  faaniifet  1.  faata 
tcat;  det  är  o — t,  om  han  kommer,  tietä 
mätijntä  1.  epätietoista  1.  epäiltärcöä  1.  e 
päilemiétä  on,  tulcefo  l)äu;  det  är  änm 
alldeles  o— t,  fe  ou  vielä  vallan  tietämät 
tömisfä  1-  tietämätöntä  1.  cpä=tietoiSta;  o- 
vägar,  varottavat  1.  luottamattomat  1.  toaa 
raUifet  1-  epäiltävät  tiet;  här  ar  o— t  fö 
tjufvar,  täällä  on  peilaaminen  varfaito 
täällä  et  voi  olla  varma  1.  viéfi  varfaiSi 
ta,  täällä  ou  epä=tietoiSta  1.  cpäilemisti 
VarfaiSta;  en  o.  gäldenär,  luottamaton  1 
epäiltävä  1.  visici}betön  vclaUineu  1.  velfa 
mieS. 

Osäkerhet,  f.  epä  =  vafaifuu§,  cpä^VarmuuS 
vafuuttomuuö,  luottamattomuué,  cpä=tietc 
epä^ietoijuuS,  tietämättömi)t}S,  vaarallifuue 
jag  sväfvar  i  o.  derom,  clcn  fiitä  epä4ie 


Oti 


535 


boSfa  1.  eiJä=tietotfena,  fe  on  mtnugta  ttetä= 

mättijmiöfä  1.  epä=tietoiöta  1.  »aitan  tictä= 
'     mätöntä. 
i  Osäkert,   adv.;   gå  o.,   fä^bä   e^)ä=tt>afaifeett; 

han  skjuter  mycket  o.,  1)'dn  et  cfaa  tarf= 
'    faan  ont^ua,  [;än  am^juu  Umn  ipä-toaiau 

fcöti;  man  lefver  der  i  skogen  ganska  o., 
i     liettä  metjäöfä  on  eto  fjt^tein  e))äiUätt)ää  1. 

iraaralliöta,  fiettä  metfäöjä  on  I)i)tBtn  "nyaa'- 

raUinen  1.  l?elättättä  1.  luottamaton  elää. 
Osäljbar,  a.  jota  ei  mi?i3bä  tooi,  mtjömätijn. 
lOsäll,  a.  onneton,  fotoa=onntnen,  autnubeton. 
I  Osällskaplig,  a.  e))ä=feurattinen,  |euva=^tuton, 
f    fenraa  tttätttäniä  1.  :patenenja,  if;mifiä  1.  fen= 

roja  larttatea. 
tOsämja,  f.  se  Oenighet. 
'Osömmad,  a.  om^elematon,  om^jeleeton,  fau= 
,    maamaton,  ompelematta  1.  faumaamatta  (o= 
'    Jetoa). 
Osöndrad,  a.  rttf omatta  1.  färlcmättä  1.  fär= 

fijmättä  (olenpa),  färfemätön,  riftomaton. 
lOtack,  m.  fitttämättöm»)l)ö. 
.Otackad,  a.  tiittämättä  (otehja),  !iittämäti)n. 
Otacklad ,  a.  tallaamatta  (ctenja),  taflaamaton. 
Otacksam^  a.  fiittämätön,  ftttottifunbeton;  det 
1     är    hra    o — t   arbete,   fe    on    ^i)tt)in   I;t}öb^= 
I    töntä   1.   ebutonta   tljötä;   ett   o— t   ämne, 
I    ebuton  1.  asuton  aine;  o.  jord,  ^^öbljtön  1- 

anniton  1.  antamaton  maa. 
Otacksamhet,  f.  ftittämättSm^t)S. 
Otacksamt,   adv.  fiittämättömäStt,  fiitoflifuu= 

betta. 
Otadlig,  a.  se  Oklanderlig. 
Otalgad,  a.  taliamatta  (oIett?a),  taliamaton. 
Otalig,  a.  se  Oräknelig;  en  o.  mängd,  fum= 

maton  1.  lufematon  jouffo  1.  määrä,  mää= 
'    räti3n  ^jafjouö. 
Otalt,    a.;    han    har    mycket    o.,    I^änettä    on 

pallo  ^ju^uttaftaa  1.  ^ufmmtöta  1.   janotta» 

Xvaa;  jag  har  intet  o.  med  honom,  ei  mt= 

nuUa   ole   Itänette    mitään    janomista;  jag 

har  ngt  o.  med  er,  minun  on  teitte  jotatin 

fanomatta,  olifi  teitte  »äijän  fanomista  mi= 
'    nuUa. 
Otam  1.  Otamd,  a.  fef^tön,  fef^ttämätön,  fe= 

fVttämättä  (oletoa). 
'Otandad,  a.  fjampaaton,  ^^^fälitön. 
Otid,  m.  ajattomuus,  ajaton  aifa;  komma  i 

o.,  tutta  paljaan  aifaan  1.  ajattomasti  1.  fo= 

pimattomatta  ajatta  1.  (i  förtid)  ennen  ai= 

iojanfa. 
Otidig,  a.  ajaton,  jopimaten,  perätön;  (ofur- 

skämd)  l^ätol)tön,  pij^,  pohjaton,  juitea; 
:  o— t  beröm,  ajaton  tiitoS;  o  -t  skämt,  fo» 
I    pimaton  1.  perätiin  leiffi;  o— t  nit,  ajaton 

1.  perätön  uutteruus;  o— a  ord,  l;ätel}ttö= 
'    mät  1.  julfeat  fanat  1.  puineet;  vara  o.  mot 

ngn,    otta   ^ätol}tön   1.  pij^  1.  pol^jaton  1. 

fetooton  j.tnta  !ot)taan. 
Otidighet,  f.  ^äto^ttöm^^S,  juHeuS;  säga  o— er, 


puljua  l^ättj^ttömtä  1.  pol^jattomia  1.  fetoot' 
tornia. 

Otidigt,  adv.  l)ätt)i)ttömästi,  julfeaSti,  perät= 
tömäSti,  poljjattomasti. 

Otillbörlig,  a.  fopimaton,  perätön,  fetooton, 
jääbl)tön;  en  o.  anmärkning,  fopimaton  1. 
fääb^tön  1.  fetooton  1.  perätön  muistutus; 
det  är  o— t,  fe  ei  ole  fol;tunUiSta,  fe  ei  fet» 
paa,  fe  on  fopimatonta  1.  feltootonta. 

Otillböriigen,  adv.  se  Otillbörligt. 

Otillbörlighet,  f.  fopimattomuuS,  perättömtj^S, 
feltoottomnuS,  fääb^ttömt}^8;  tala  o— er,  pu» 
l^ua  feltoottomia  1.  fopimattomia. 

Otillbörligt,  adv.  fopimattomaSti,  fcItBOttomaS^ 
ti,  fääb^ttömästi. 

Otillfredsställande,  a.  tij^b^ttämätön. 

Otillfredsställd,  a.  t^t)bl?ttämättä  (oteTOa),  tt)^» 
ttjmätön,  jota  ei  ote  faannt  fijttäffi  1.  fpt» 
täänfä. 

Otillfrägad,  a.  f^f^mättä  (oteiua),  fpf^mätön, 
jolta  ei  ote  f^fijtt^;  honom  o..  Itäneitä  f^» 
ft)mättä,  t)änen  !t)f^mättä  jättäiu. 

Otillförlitlig,  a.  tuottamaton,  epä4notettatoa, 
epä4uotottinen. 

Otillförlitlighet,  f.  epä4uotottifuuS,  tuotta= 
mattomnnS. 

Otillgänglig,  a.  Iuoffe=pääfemätön,  tuo!fe=päö» 
ft;tön,  tuo!fenfa=ta>8f"ematon,  lä^eStijmätön, 
tietön,  pääf^tön,  pääfemätön;  o— a  orter, 
kärr,  tnoffe  =  pääfemättömät  1.  tiettömät  1. 
tuoffe  =  pääf^ttömät  1.  pääfcmättömät  paifat, 
fortet;  han  är  o.  för  alla.  Itänen  tuo!fenfa 
ei  Maan  pääfe,  l^än  ei  tas!e  1.  päästä  fe» 
tään  tuoffenfa,  fiän  on  faitilta  täl)eSt^mätön 
1.  tuoffe^ pääfemätön;  han  är  en  o.  men- 
niska,  t)än  on  läfteSt^mätön  1.  umpi»mieti= 
nen  1.  umpi=cIoinen  1.  erifäS  (=ffään)  1.  ^ffi» 
toitfoinen  iljminen. 

Otillgänglighet,  f.  tuoIfe^pääfemättöm^^S,  tuof» 
fe=pääfi)ttöm^^S,  pääf^ttömi;»jS,  o.  s.  v. 

Otillräcklig,  a.  ulottumaton,  riittämätön,  pii» 
faamaton,  tätjttämätön. 

Otillräcklighet,  f.  riittämättöm^i)8,  ulottumat» 
tomuuS,  o.  s.  V. 

Otillräckligt,  adv.  ei  tarpeefft  1.  f^ttiffi,  riit^ 
tämättömäSti,  riittämättä. 

Otillspord,  a.  f^f^mätön,  jotta  ei  ote  ft;f^ttt); 
honom  o..  Itäneitä  f^fpmättä. 

Otillständig,  a.  fopimaton,  fethjoton;  o— t 
uppförande,  feltooton  fälJtöS;  se  Obehörig 
o.  Otillbörlig. 

Otillåten  o.  Otillåtlig,  a.  tnwaton,  ficttett^, 
fietton=atainen,  mijöntämätön;  taga  sig  en 
o.  frihet,  rutoeta  (=pean)  tumattoman  tt>a» 
paatfi;  det  är  o— t  att  spatsera  här,  täSfä 
ei  ole  tupa  fätoettä,  täättä  on  tuioatonta  fä» 
»että,  täättä  fätoeleminen  on  ficttctttj  1.  fiet» 
ton^ataista. 

Otiliåtligen,  adv.  Iuh>öttoma6ti,  luiuatta,  »aS» 
ten  fiettoa. 


536 


Oti 


O  tå 


Otillämplig,  a.  fctreltumatcn,  jofa  ci  fotrcllii 

1.  fctfi,  jcta  ei  irci  ic>i>clluttaa  1.  fciuittaa. 
Oting,  n.  fuiraton  1.  clematcn  fap))ale  (=ccn), 

tiifijöncn,  turtcncn. 
Otjenlig,  a.  io;.nmatcn,  feI^^aal^ato^,  fetooton, 

atrutcn;    o.    fiida,    iDpimatcn   ruofa;    o— a 

medel,    jc^^imattomat   1.   fclpaamattcmat   1. 

asuttomat  feinot  1.  wäli^fappalect. 
Otjenlighet,  f.  fD).nmattcmuué:,  o.  s.  v. 
Otjenst,  m.  Bucnc  I.  febno  a^:u,  fehccton  l. 

atuutcn   a^u;   han   gjorde   mig   dermed  en 

o.,  l}änen  ai^unfa  ftinä  cli  minulle  Iiaitaffi 

1.  toabinc5cffi. 
Otjenstaktig,  a.  jät)!fä  1.  ttiU}  auttaiTtaan,  tpä-- 

atouKincn,  atrutcn. 
Otjärad,  f.  tenraamatta  (deiBa),  teriraamaton. 
Otorkad,    a.    fiiiiramaton ,   tuitrumatcn,   fui= 

iraamaton,   fuiteamatta  1.  fuilraamatta  {o-- 

Ictra). 
Otrampad,  a.  ^jctfematcn,  taöaamaton,  fotfe» 

matcn,  l?clfematta  1.  tallaamatta  (olcnja). 
Otreflig,   a.   l)utritcn,   itäirä,   fiiututtaira;   en 

0.  menniska,  ifäirä  1.  buiriton  i(}minen;  ett 
o — t  göra,  itält>ä  1.  juututtaira  1.  buicitta= 
maton  tt?ö. 

Otro,  f.  u^fcmattomuuö,  uSfottomuuö,  (ran- 

tro)  e^^ä-Uöfo. 
Otrogen,   a.  ugfoton,  uSfomaton;    de  o— ne, 
ustcmattomat;  en  o.  vän,  tjenare,  uöfoton 

1.  )jeto(Iinen  tiétätfä,  ^^atoeIija. 
Otrohet,  f.  uSfcitcmuué. 

Otrolig,  a.  uSfcmaton,  ei  uStcttalca,  jcta  e 

ttoi   uSfoa;    det    är    alldeles  o — t,   ei  fitä 

»oi  1.  luoifi  uStoa  1.  luutta,  fc  en  trattan 

uötomatonta  1.  artcaamatcnta;  en  o.  npp 

gift,  uötcmaton  tieto  1.  ofcituö;  en  o.  mängd 

arreaamatcn    1.    iummatcn   1.   mabbotou   1 

usfomatcu  ^aljouS. 
Otrolighet,    f.  uSfomattomuué;    det    gränsar 

ända  till  o.,  fc  mcncc  »attan   uSfomatto 

miin. 
Otroligt,  adv.;  o.  stor,  u§!omattcman  1-  ax 

ivaamattoman  1.  mabbottoman  juuri. 
Otryckt,  a.  ^jainamatta  (oleira),  :fainamatcn; 

skriften  är  ännu  o.,  firjcituå  on  tinclä  pai 

namatta. 
Otrygg,  a.  toafuuton,  e^ä»toafaa  1.  »ttjafainen. 
Oträngd,    a.;   i  o — t  mål,   tar^cCttomaSja  ti» 

la^ia,  tarpeettcmaéti. 
Otröskad,  a.  puimaton,  puimatta  1.  tappamat» 

ta  (cicrca). 
Otrustad,  a.  Icbbuttamatta,  Icbbuttamatcn 
Otrustlig,  a.  Icbbuton,  lobtumaton,  Icbbutta» 

maton,  jota  ei  wci  tcbbuttaa. 
Otröstlighet,  f.  Icbtumattomuu?,  Io^bnttomuu§ 

Iobbuttamattcmuu-3. 
Otröstligt,adv.  IcbtumattcmaSti,  lobbuttomaSti 
Otruttad,  a.  iräfijttämätiJn,  iväit)ttämättii  (o 

le»a). 
Otröttlig,  a.  iräjljmätön. 
Otta,  f.  pul;be  (--teen),  aamu. 


Ottemal,  n.  fuuru§=pala,  aamu=pala. 

Ottesang,  m.  aamu^jaarna. 

Ottoman,    m.    cttcmani,   lepc=fof)tta,   2:ur!in 

fol;n)a. 
Ottomanisk,  a.  ottcmanilaincn;  O — a  porten. 

2;urfin  t)attitu8. 
Otukt,  m.  I;aureuS,  riettaus,  irötauS,  ivétai^ 

fuuö;  lefva  i  o.,  elää  I;aureubcdia;  bedrif- 

va  o.,  barjcittaa  baurcutta  1.  riettautta. 
Otuktig,  a.  baurea,  baureliaS  (»aan,),  baurecl- 

Unen,  rietag  (»ttaan),  iretainen;  en  o.  qvin- 

na,    f)aureIiaS  1.  vietag   traimo;   o— t   lef- 

nadssätt,   ^aurca   1.    l)aureeUinen   1.   rieta-: 

elämä  1.  elanto. 
Otnktighet,   f.    baurcliaifuuö,   banrecttifuu? 

riettaus,  irStaiiuuä. 
Otuktigt,    adv.  baureliaaöti,   baureaSti,   ^au 

reefliieéti,  riettaaSti. 
Otullad,  a.  tuttaamaton,  tuttiton,  tuUaamatt 

(olewa). 
Otur,  UI.  ^uono  1.  paba  onni,  cnnettomuu?. 
Otvagen,  a.  pefcmätijn,  peiemättä  (cle»a). 
Otvifvelaktig,   a.   epäilcmätön;    det   är   o— t 

fe  en  epäilemätöntä,  ci  ele  epäilcmiStäfään 
Otvifvelaktighet,  f.  cpäilcmättömi)^?. 
Otvifvelaktigt,  adv.  epäilemättä,  »attan  trav 

maan. 
Otvinnad,  a.  fcrtaamatcn,   fiertämäten,   fcv 

taamatta  (oletra). 
Otvungen,  a.  patcttamatcn,  pafoton,  traatima 

ton,  ebbcUinen;  en  o.  bekännelse,    pafctta 

matcn   1.  pafoton  1.  ebbonincn    tunuuStuc- 

(ledig)  tcujeä,  fe»eä4iifteinen,  fuiuiva,  bifpeä 
Otvungenhet,  f.  patcttomuu6,  ebbcUiuiu?,  fe 

treä=iiifteift?^8,  o.  s.  v.  se  föreg.  ord. 
Otvunget,  adv.   pa!etta,  pafctutietta,  pafotta 

motta,  pa!ottomaéti,  e{)boUife§ti,  ebbottanui 

(ledigt)   teiDcäSti,   bilp^^Sti,   fujutraSti,   ca 

»agti,  luonteasti. 
Otvättad,  a.  pefemätön,   ^uuf;tomaton,   peic 

mättä  (oletea). 
Otydlig,  a.   epä»fe(n^ä,    fcfaira,    fctaincn,   bä 

märä. 
Otydlighet,  f.  epä4clnM)i)§,  fe!awnu§,  bämärä 
Otydligt,  adv.  epä-felujäSti,  fctawaéti.  Isäntä 

rästi. 
Otyg,  n.;  h  vad  är  det  för  o.?  mitä  pabuu? 

ta  1.   buUuutta  fe   on?   det   var  ett  hiske 

ligt  o.,  fepä  «mattan  pabuuäta  cli. 
Otyglad,  a.  biflitön,  bitlimätcn,  bittitfemätön 

n^attatcn,   cbjatcn,    battitfcmaton;  o— e  be 

gär,  billitiemättömät  bimot. 
Otygladt,  adv.  bittitfemättä,  b^iCitfcmatta. 
Otymplig,   a.   jprfeä,    tcmpelö,   pöttcmäincn 

temppeli,  fu»atcn. 
Otalig,  a.  färftmäti>n,  malttamatcn,  bätäincn 

tnSfainen,  lenictcn,  färtiiincn,  nnrpca;  o. 

lidandet,  färfimätcu  1.  tuSfainen  tärfimiftö 

fä,   tärfimätön   »aimoisfa  1.  tnSfiSfa;    hai 

är  alltid  så  o.,  bän  en  aina  niin  maitta 

maton  1.  bätäincn  1.  tnStiSfanfa  I.  (e»otoi 


Oup 


537 


1.  (förargad)  fävtijtnen  1.  nur;|3ea  1.  tuS!aincn 
1.  färfimätön;  blifva  o.,  tuSfaantua,  tiis!t?» 
iua,  ^ätääntljä,  tuHa  nur|3eatft  1.  tuSfat[efft. 
[otålighet,  f.  {•ärfimättönim}g ,  inalttamattc= 
muuS,  f;ätäif^t)8,  tuSfaifuusi,  fävtt}tfi)l)fii,  nur= 

Dtåligt,  adv.  lärfimättömästt,  mafttamattontaS» 

ti,  malttamatta,  tuöfaifeeti,  tuSfiöiania,  nur= 

:^eaött,  färti)ött. 

ptäck,  a.  (ful)  ^)al;an=  1.  tlfeän»näföinen,  tl= 

•i  feä;  (nedsmutsad)  )3ar;an=fittooinen,  ^a\)a,  ih 

■\  h'å,  rtetaö  (»ttaaii);  (ganska  svår)  :|)a'^a,  it» 

:    fcä;   o— t  \äder,  ))af)a  1.   tlfeä  1.  f)äijl}  tt= 

ina;  (plump,  afskyvärd)  vtetaS,  ritoo,  ruo- 

tcten;   fy,   hvad   du   är   o.!   ai)   fun  olet  1- 

clctfiit  rh»o  1.  :|5al)a  1.  tHeä  1.  f^ätjl}! 

)ticka,  f.  itffa,  ilhö,  iffeä  nainen,  inr;a!fa. 

)täckliet,  f.   ■s;>a\)a\V'  1.  tlfeän=näföift}l)3,  ilfeä 

;    nätö,  ilfe^S,  rtettau6,  ritoouö,  ruofcttomuuS; 

tala  o— er,  ))u^ua  riiuDJa  1.  ruofottemia. 
i)täcking,  m.  itett)?,  itfii3,  ilfim^S. 
i)täekt,  adv.;  o.  ful,  ilfeän  I.  Iiäij^n  ruma. 
'»täckt,  a.  ^leittämätön,  :|3cittcetön,  (utan  tak) 
tatctcn,  fattamaton. 

itäniji-lig,  a.  tef^ttämätön,  jota  ei  hjoi  fe= 
,  fvttää. 

.  ,)täiid,  a.  f^t^ttämätön,  f^tt)ttämättä  (oktoa). 
»tänkbar,   a.   maf)boton   ajatella,   mot)botcn, 
.    jcta   et  JDoi  ajateUa,   ajattelematon;   en  o. 
händelse,  ajattelematon  I.  ma()bcton  talans 
].  fcitfa;  det  är  o— t,  on  maI)botou  ajatel= 
ta,  ei  tooi  ajateUafaan. 
'tänkbarhet,  f.  nia^bottomuuS,  ajattclematto» 
mun  8. 
jftät,  a.  fjartoa,  f;atara,  ^.ntämätöu;  en  o.  gär- 
''i\  desgård,  fjavtoa  aita;  tunnan  är  o-,  t^unl)» 
j  i  ri  on  ^atara  1.  ^^itämätön. 
[I  täthet,  f.  :^anrauö,  f^atarnuji,  ^ntäniätti3nn)t)8. 
h;1| törstig,   a.;    dricka    sig    o.,    jucba   jancnfa 

I  taitteen,  juoba  janottomafft. 

;  umbärUg,  a.  tuifi  tar)>eellinen,  ivälttämätön, 

roä(ttämätti3män  tar^^eeHincn,  tarveeflinen. 

umbärhghet,  f.  tarpcelli[uu§,  toälttämättö» 
;:  miji)8,  toätttämätön  tartoe  («^een),  tuif'i=tar^ 

^ecflifnus. 

umbärligt,  adv.;  o.  nödvändig,  toälttämät= 
,    tömäix  tar^^eeUinen. 

umgängsam,  a.  se  Osällskaplig. 

undertecknad,   a.   aUe^firjotttamaton,   aCc= 

Hrjoittamatta  (oleiiHi). 

undgänglig,   a.   iDatttämätön ,   ^ääfemätön, 

toäiötämätön. 

undgänglighet,  f.  h)ä(ttämättönn)l}3,  UniiStä' 

mättömi}i}ö. 

undgängligen  o.    Oundgängligt,    adv.  lXHitt= 

tämättömäätt,    icälttämättä ,    toäi^tämättä; 

(framfor  adjektiver)  tvälttämättömän. 

undviklig,  a.  toätttämäti3n,  farttamaton,  icält^ 
;:  teetön,  tBäiötämätön;  tron  på  ett  o— t  öde, 
ifintoälttämättijmän  faHimufjen  uöfomtnen. 

II  Svenskt-Finskt  Lexikon. 


Oundviklighet,  f.  ttiälttämättöm^^€,  o.  s.  v. 
Oundvikligen    o.    Oundvikligt,    adv.    txiäfttä^ 

mätta,  väistämättä,  lrälttämätti3mä6ti,  o.s.v. 
Ouppbrukad,  a.  (um  jurd)  toiljetemäton,  vai' 

»aamaton,  muoffaamaton,  V^ffaamaton,  \v\h 

jelemättä,  o.  s.  o.  (olewa). 
Ouppbruten,  a.  (om  bref)  atcaamatta  1.  aufi 

murtamatta  (olettja),  atoaamaton,  aufi  mur= 

tamaton. 
Ouppfylld,  a.  tät)ttämäti3n,  täl)ttämättä  (olettia); 

(som   ej  gutt  i  fullbordan)   tOteen--!ä^mäti3n, 

toteen  fai)mättä  (olewa),  toteutumaton. 
Oupphinnelig,  a.  faaiinittamatou,   fiinni  \o.a.' 

maten,  jota  ei  ivoi  faaauttaa  1.  ennättää. 
Oupphörlig,  a.  (affaamatou,  taufoamaton,  ^er= 

feämätön,  atin^omainen;  o— a  förargelser, 

(affaamatonta  1.  altn^omaista  mieli^ml^aa. 
Oupphörlfgen,  Oupphörligt,  adv.  taffaaniatta, 

taufoanmtta,  i^erfeämättä,  ^l^tenänfä,  atin=^ 

omaa. 
Oupplyst,    a.    iriataifcmaton,   ivaloton;   (fig.) 

toaliStamaton,  irali^tumaton;  en   af  nåden 

o.   menniska,   armen   »valiätamaton  1.  ax- 

moSta  iralistumaton  if)minen. 
Oupplöslig,  a.  IieStl)mätön,  tefjfeämätön,  :j)ur= 

faumaton,  liufenematon,  eriämätön,  eroitta^ 

maton;  en  o.  knut,  laufeamatou  1.  fieStl)= 

mäti3n  folmu;  en  o.  förening,  eriämätön  1. 

:^urf'aumaton  1.  eroittamaton  t)f)tei)6,  Ue8t^= 

mätön   1.   liufenematon    liitto;   (om  gåtor) 

arwaamaton,  feliuiämätön,  fefittämätön. 
Oupplöslighet,  f.  lieöti)mättönu)VS,  eriämättö= 

mi}i}8,  o.  s.  v. 
Oupplösligen  o.  Oupplösligt,  adv.  eriämättä, 

eroittamatta,  lieSt^mättä,  o.  s.  v.,  eriämät* 

tömästt,  o.  s.  v. 
Ouppmärksam,  a.  f;uomaamaton,  n)aarin4Htä= 

mätön,   tr>aarin=ottamaton,    ^uomaitjematon, 

e^jä-f)Uomainen;    den   gossen  är  sällan   o., 

fe  :|.^oifa  on  l^artuoin  (;uomaamaton  1.  tt3aa= 

rin=ottamaton;  o.  på  sina  pligter,  toaarin» 

pitämätön  1.  «ottamaton  1.  huolimaton  toel- 

tooEifuuffiötanfa. 
O  uppmärksamhet,  f.  {)uomaamattomnnS,  ttjaa- 

rin=ottamattomuuö,  epä=t;uomio  1.  4juomai= 

fuuö. 
Ouppmärksamt,  adv.  ]()nomaamattoma8ti,  tuaa= 

rin=:|3itämättä  1.  «ottamatta. 
Ouppodlad,  a.  »itjelemätön,  tuilja=maa!fi  tc= 

femätön,  toiijelemättä  I.  )jerfaamatta  (oletca). 
Ouppstigen,  a.  ^tö8  =  nou[ematon,  l)Iö§  noufc» 

matta  1.  nonfematta  (olejpa). 
Ouppsåtlig,  a.  aifomaton,  eI}boton,  tal)boton, 

ei  aiottu. 
Ouppsåtligen,    Ouppsåtligt,    adv.    aitomatta, 

aitomulfetta,  ta^bottomaöti,  aifomattomaSti. 
Oupptecknad,  a.  »jlöä  1.  firjaan  firjoittama» 

ton  1.  ^janematon. 
Ouppväckt,  a.  I;erättämätön,  l()erättämättä  (o= 

letoa). 


538 


Our 


O 


Ourskuldad   o.   Oursäktad ,   a.    antceffi    faa 

ntatcn  1.  antamaton,  anteeffi  faamatta  1.  an^ 

tamatta. 
Oursäktlig,  a.  ontcetft  antamaton  1.  faamatcn, 

ei  anteeffi  annettatoa  1.  faatatoa,  ^juolnfi^ta 

maton. 
Outbildad,   a.   mucbo^tumaton,   icerfomaton, 

täi)fi=mucbcton,  ei  täiibeflinen. 
Outdelad,  a.  jafamatta  1.  jatelematta  (oletca), 

jafekmaton,  utc8  1.  mn^äri  jafamatcn. 
Outforskad,  a.  tutfimatta  (olenpa),  tntfimatcn. 
Outförbar,  a.  toimeen  faamatcn,   aitaan  faa= 

maton,  jota  ci  ttioi  tebbä  1.  toimeen  faaba. 
Outgrundlig,  a.  tutfimaton,  fäfittämätön,  tie= 

tt}mätcn,  t)mmärtämäti>n,  felittämäti>n. 
Outgruudlighet,  f.  tutfimattomuuö,  täfittämät^^ 

töm^t)§,  o.  s.  V. 
Outgrundligt,    adv.    tutfimattcma^tl,    fäftttä- 

mättömäSti,    o.  s.    v.;    (framfur   adjektiver) 

tutfimattoman,  o.  s.  v. 
Outhyrd,    a.    feUefään   ^^^räämättä    (otetoa), 

]^i)t?räämätcn. 
Outhärdlig,  a.  se  Odräglig. 
Outplånlig,  a.  lähtemätön,  ^joistamaton,  ]&ä= 

iriämätijn;  en  o.  skymf,  läfitemätön  1.  i^ä= 

hjiämätön  1.  ijän=faiffinen  f;ä>:eä. 
Outplånligt,  adv.  lähtemättä,  bännämättä,  ha\\y- 

tumatta;    o.   fästad    i   minnet,    läf)temätti3= 

mästi  mnietoon  jnurtnnut. 
Outransaklig,  a.  se  Outgrundlig. 
Outredd,  a.  felittämättä  (ofetoa),  felittämäti?n, 

tietämätön. 
Outrotlig,  a.  mafibotcn  f^itrittää,  jota  ei  iroi 

t)än)ittää,  f)än.nttämätön,  liäanämätön. 
Outskuren,  a.  (om  hästar)  faljramatta  1.  !uo= 

f;itfematta  (ofefta),  fataMmatcn,  fucf)itfema= 

ton;  en  o.  oxe,  m»e4;ärtä,  fal^amaton  liärfä. 
Outslagen,    a.     (om    Uvmmor)    :pu(;feamaton, 

).ntl)feamatta  (oletoa). 
Outslitlig,  a.  fnhimaton,  !ufuttainaton,  ijän^ 

:|)äiteäinen. 
Outsläcklig,  a.  fammuttamatcn,  fammumaton, 

jo!a  eifammu,  jota  ei  njci  faramuttaa;  (fig.) 

fammumaton,  tufabtumatcn. 
Outsprucken,  a.  se   Outslagen. 
Outsäld,   a.  ro^^punn  1.  ti)()jiin  mi)ömätön  1. 

mi}ömättä. 
Outsäglig,  a.  fancmaton,  jota  ci  fanoa  1.  fe= 

littää  troi. 
Outsägligen   o.    Outsägligt,    adv.    fanomatto= 

magti,  ett'ei  niin  fanoa  njoi;  o.  stor,  god, 

fanomattoman  fuuri,  f)pttä. 
Outtagen,   a.  u(og   ottamatta   (oleira),   uIo8= 

ottamaton. 
Outtröttlig,  a.  hjäftimätön. 
Outtröttlighet,  f.  toäfvmättöml}t)§. 
Outtröttligt,  adv.  unii^mättä,  aäfljmättömäSti. 
Outtömlig,   a.   tt;f;ienti)mätön ,   tt)bienemätön, 

^junttumaton,  fuiummaton,  [op).^umatcn;  o— a 

rikedomar,   lo^^jumattomat  1.   )>uuttumatto= 

mat  riffaubet;   det  är  en  o.  källa  på  goda 


lärdomar,  ftinä  on  f)^träin   o:t)^ien   fuian 

maton  1.  ttjlnentijmätön  Iä(;be. 
Outvecklad,  a.  elptjmätön,  !e[;tl}mätön,  »ar' 

tumaton. 
Outöslig,  a.  se  Outtömlig. 
Ouverture,  f.  jcf)batu§,  jclito-foitto. 
O  vaccinerad,  a.  roftoon  j^anematon  1.  ):ani 

matta  (o(etoa). 
Ovaggad,   a.;  sofva  o.,  maata  tuutimatta 

liefuttamatta  1.  foubattamatta. 
Oval,  a.  )>uifea,  ).^ujea,  foitea;  subst.  m.  foi' 

fo,  )juitelc,  Vitjonen. 
Oval  bar,  a.  »aalilfe  tulematon,  toafitfematoi 

iralita  (=tfen)  1.  traaliin  felpaamaton,  joi 

ei  faa  1.  faata  »alita. 
Ovald,  a.  »alitfematta  (olenpa),  tcatitfematoi 

jota  ci  ole  toalittu. 
Ovallad,   a.  (som  ej  vallas)   faitfematon,  t5a 

mcneton;  (utan  gräsvall)  nurmeton. 
Ovan,  a.  tottumaton,  outo,  ättinäinen,  fof 

maton;   o.  vid  arbete,  tt}öl;ön  1.  tvöUe  to 

tumaton  1.  ätfinäinen;  det  är  ngt  o— t  a 

se  honom  sä  tidigt   uppe,   outoa  on  nä^t 

Isäntä  näin  irarbaiu  i}lt)äät(ä  1.  uou^feena 
Ovana,  f.  tottumattomuus,  ätfinäifi)i}§;  o.  v: 

mödor,    tottumattomuus    »aiaHMliin;    d' 

skedde   af  o.,  fe  tapal;tni  oubotfelta  1.  OJ 

botfeSta  1.  tottumattomuubcSta;  (elak  vant 

:paba  tapa  1.  tottumus. 
Ovanlig,  a.  taiDoton,  f)avteinainen,  outo,  eri: 

omainen;  en  o.  händelse,  ei'in=omaiuen 

eris-fummainen  1.  f^arteinaineu  tapaus 

0.  meuniska,  erin=omainen  1.  tairatcn  t 
minen;  det  är  o.  att  höra,  outoa  1.  eri: 
omaista  on  fuuHa;  det  är  ngt  o— t  fi 
mig,  fc):ä  minusta  on  tahatonta  1.  outoa 
erin^omaiSta  1.  I^arftinaiSta. 

Ovanlighet,   f.   erin^omaifuuS,   ^artrinaifnu 

tatoattomuuS. 
Ovanligt,  adv.;   ett  o.  godt   hufvud,    il^mCi 

1.  eriu=omaifen  1.  taaattcman  taxUa  1.  If 
toä  pää. 

Ovansklig,  a.  se  Oförgänglig. 

Ovaraktig,  a.  p^ftjmätön,  feStämätön;  o.  fär 

t)itämätön  1.  ))i}fijmätön  t»äri. 
O  varaktighet,  f.   )31jf^mättömvt}S,   feStämötti 

mi)i)S. 
O  varnad,  a.  tuavoittamatta  (oletca),  hjaroitt 

maton. 
Ovarsam,   a.   njavcmaton,  faaal;tamaton,  tt» 

raanfa  1.  iravalla  :pitätnätön. 
Ovarsamhet,  f.  »aromattouiuuS,  talval^taaui 

tomuuS,  iwaran=pitämättöm^^S. 
Ovarsamt,  adv.  ivaromattomaSti,  toaromob, 

toavaanfa  1.  naaratta  ^^itämättä. 
O  vattnad,  a.  faStamaton,  faStamatta  (oicwo 

(om  djur)  juottamatta  (oleira),  jucttamatti 
O  veckad,  a.  (asfoStamaton,  laSfotfeton,  pi 

muton,  laSfoStamatta  (oIen?a). 
Ovedergälld,  a.  fostamaton,  paltitfematon,  U 

tamatta  1.  )>alfitfematta  (olenja). 


Ove 


O  vä 


539 


,0 vederlagd,  a.  fumeamatta  1.  lx)ääräffi  iiäijt» 
täniättä  (olenja),  fumoamaton. 

Ovederlägglig,  a.  fimioaiitatoit,  jota  ei  iroi  1. 
on  inaI;bDtoa  lumota  (=oan). 

Ovedersäglig,  a.  fiiStäniätölt,  m.  m.,  se  Obe- 
stridlig. 

Oreld,  m.  fl.,  se  Oväld,   o.  s.  v. 

Overksam,  a.  totineton,  joutUaS  (=aan),  t^ö= 

i    tön,  uiaifuttamaton,  jouten  of  etoa;  (kraftlös) 

t    tcf)oton,  »aifutufieton,  loaifuttamaton,  pm- 

)    neton. 

10  verksamhet,  f.  toimettomuuS ,  tt)öttcmi^i}S, 
joutitatinug,  jouten=olo,  luaifuttamattomuné!, 
tehottomuus;  jmfr  föreg.  ord. 
Overksamt,  adv.;  o.  tillbringa  sitt  lif,  elää 
I  toimctonua  1.  tt^ötiinnä  1.  njaifuttamatta  1. 
■  mitään  tefemättä  1.  toimittamatta  1.  iouti= 
,   taana. 

Dvcrkställbar,  a.  mal^botou,  m.  m.,  se  Out- 
tCrbar. 

Jverkställd,  a.  toimeen  :|3anematta  1.  aifaan 
1.  toimeen  faamatta  (oletoa),  toimeen  pant'- 
maton,  tefemätön. 

J vetande,  a.;  göra  ngt  o.,   tefjbä  j.fin  tictä» 

!    mättä  1.  tietämättänfä;    det  skedde  mig  o., 

!    fe  ta|3af)tui  minun  tietämättäni. 

jOvetenhet,  f.  tietämättömt)t)S,  e))ä4teto,  tie= 

f  bottomunS. 

jOveterlig,  a.;  det  är  mig  o— t,  [e  on  mi= 
nugta  tietämätijntä. 

bveterligen,  adv.;   det   skedde  honom  c,  fe 

'   taf.iaf;tui  t)änen  tietämättänfä. 

Ovett,  n.  tovat  Cp^-)^  tora=fauat  Cp!-),  paxlanS, 

j   fjcrjauö,  I)eria=fanat,  rääiiniv^,  l)äan)ttöml)VS; 

Iöfverhopa  ngn  med  o.,  vljtoettää  jotn  f;ev= 
janffitla  1.  tora^fanoiUa;  få  o.,  \aaha  tovia 
1.  tjevja^fanoia,  faaba  filmiöenfä. 
vettas,  v.  d.  :j.^av|ata  (=aan),  räätoätä  (=ään), 
f)auHua,  tovua. 
vettig,  a.  ^javjaatoa,  rääluäätoä,  I;evjäätoä, 
j^ältnjtön,  vuma=  1.  ilfeä=fanaincn;  vara  o.  på 
ngn,  väälDätä  (=ään)  1.  f;auffna  j.futa;  han 
p  blef  block  o.,  ruf.^efi  (=:pean)  lopen  1.  tuifi 
:^älvi)ttöraä!fi,  vuf.^efi  itfeäéti  väätoäämään  1. 
1  l^anffumaan;   o— a  ord,  f;auffnma=  1.  :|.iav= 

jauS=  1.  :^evjauS=fanat. 
Ovettighet,  f.  f3av|aatv>aifuu3,  [;au{tuttaifuu§, 

f)äiin}tti5nU)^§. 
Ovidrörd,  a.  fo§!ematta  (oletoa),  foSfematon, 

fajoamaton,  foSfettamaton. 
Ovig,  a.  !i5mpelä,  fönttljvä,  fan!ea,  famf.^eta, 
l;au{'ala,  f;antela,  waifea;  han  är  o.  i  sina 
|i   rörelser,  l^äu  cu  fömf3ctä  1.  fanfea  liifun» 
;    noiöfanfa;  o— a  verktyg,  l()anfatat  1.  toaifcat 
I    1.  fof-nmattomat  falut;  o.  lärometod,  ^an= 
I   Ma  1.  fanfea  o^3etnS=tapa. 
lOvigd,  a.  tci:^fimättä  (olctoa),  ft)il;fimätön. 
Ovighet,  f.  l^anfaluuS,  tompeh}^8,  fanfeu6, 
!    toaifeuS. 
lOvigt,  adv.  fanfeaSti,  IjanfataSti,  föm^seläSti. 


O  vigtig,  a.  ei  tävfeä,  tävfevbetön,  iontai:)a,  tt)ä= 
f)ä=avtooimn. 

Ovigtighet,  f.  tävfel}bettömt)l)§,  n3äI;ä=avtt}oifnuS. 

Ovilja,  f.  pa^a  1.  tmvja  mieli,  i)ien=mieUfi)^8, 
n)a6ten  =  mtclifl}l)8,  l)axm\,  int)o;  göra  ngt 
med  c,  te[)bä  j.fut  »aSten=mietifeöti  1.  ^= 
ten^mietin  1.  fjabatta  miefettä;  bemöta  ngn 
med  o.,  fofibetta  j.futa  nnvialla  1.  :|)af;aQa 
mieleflä;  detta  väckte  allmän  o.,  fe  lcai= 
futti  faifisfa  1.  ^leistä  l^avmia  1.  infjca  1. 
pa\)aa  mieltä. 

Ovilkorlig,  a.  (utan  vilkor)  e^boton;  o — t  löf- 
te, eI;boton  lupa;  (nödvändig)  tvätttämätön; 
detta  blir  den  o — a  följden,  ftitä  feuraa 
ivätttämättä  fe,  toälttämätön  feuvauä  on  fe 
1.  tämä. 

Oviikoriighet,  f.  efjbottonmu?;  tvälttämätti)- 
mi)t)S.  . 

Ovilkorligen,  Ovilkorligt,  adv.  tv)älttämättö= 
mästi,  toälttämättä,  el^bottemaöti;  du  måste 
o.  göra  det,  finun  )jitää  fe  ioälttämättö» 
mäéti  tefemän. 

Ovillig,  a.  t»agten= mielinen,  ^Ien= mielinen, 
jofa  ei  taI)bo  1.  mieli,  f;aUiton;  (ögen)  nurja, 
nurja=mieUnen,  ^)a^a=mielineu. 

Ovilligt,  adv.  jDasten^mielifeSti,  ^fen^mietin, 
nurin  mielin,  ^a^alta  1.  nurjalla  mieleQä. 

Ovingad,  a.  fiitoitijn,  fiitoetöu. 

Ovis,  a.  t^r^mä,  ti}f3erä,  äfi)ti5n,  mieletön;  o— a 
åtgärder,  äU}ttömät  1.  iVjptxai  toimet. 

Ovishet,  f.  äh)ttörai)i)§,  mieletti3mvi;8,  fcipt- 
ri}t?§!,  ti)I;mt}VS. 

Ovisligen,  adv.  se  Ovist. 

Oviss,' a.  ef3ä'tietoinen,  tietämätön,  e))ä=tieboS» 
fa  (otetca),  efjä^toarma;  jag  är  o.,  om  han 
kommer,  oleu  ef5ä=tieboöfa  1.  tietämätönnä, 
tufeefo  f)än;  det  är  o — t,  om  han  lyckas, 
e^:ä=tietoi8ta  1.  tietämätöntä  on,  ounistuufo 
l^änctle;  o— a  inkomster,  epä=toarmat  1. 
fatunnaifet  tulot. 

Ovisshet,  f.  ef)ä»tieto,  cVä4ietoifuu8,  tietämöt* 
tönnj^S;  sväfva  i  o.,  oHa  ef)ä=tiebo8fa  1. 
epä^lietoifena  1.  tietämättömänä;  utgångens 
o.,  fopuu  1.  :|jäätöffen  ef>ä=tietoifnu8  1.  tie= 
tämättömvi)?. 

Ovist,  adv.  ältjttömästi,  mielettömästi,  tt}pe= 
västi,  tl}I)mä§tt. 

Ovillig  1.  Ovälig,  se  Värdslös  o.  Ovårdad. 

O  vårdad,  a.  Ijuoteton,  f)uotimaton,  fiiiuoton. 

Ovärdig,  a.  m.  fl.,  se  Vårdslös,  o.  s.  v. 

Oväder,  n.  raju=ilma,  ^sal^a  ilma  1.  fää,  (storm) 
mi}veh),  mävi). 

Ovägbar,  a.  (fijs.)  f^nunitfematon. 

O  vägd,  a.  ijunnitfematta  (otenm),  pnnnitfe^ 
maton. 

Ovägerlig,  a.  fieltämätön,  epäämätön,  eStä= 
mätön. 

Ovägerligen,  adv.  fiettämättä,  cStämättä. 

Oväld,  f.  puoltamattomuuö,  puoIen=pitämät= 
töm^^g;  med  o.,  puoltamatta,  puolta  pi- 
tämättä. 


540  O  v  ä 

Oväldig,  a.  puolta  pitämätön,  ^uoltamaton. 

Oväldighet,  f.  se  Oväld. 

Oväldigt,  adv.  ^)uoItamatta,  pnotta  pitämättä. 

Ovän,  m.  h.Mf)a=mte8;  de  äro  o — ner,  otoat 
h?if;oin;  de  äro  o — ner  till  hvarandra,  ciuat 
mi)om  1.  iri^a=mtef)et  feStenänfä. 

Ovänd,  a.  {'ääntämättä  (oIe»a),  fääutämätön. 

Ovänlig,  a.  tjStäto^tjbetön,  ttjftj,  !?Imä,  i'dx)tt'å, 
lemmetön,  »i^alltnen. 

Ovanlighet,  f.  ^8tätDt)l}bettcm^^§,  tl}U)^e,  {l}t= 

Ovänligt,  adv.  t^I^Stt,  fljImäStt,  jätjfäStt,  toi= 

l^aHifeSti. 
Ovänskap,  f.  tottua,  tri^an=^tto;   det  råder  o. 

mellan   dem,   fie  oxoat  wi^oin   feSfenänfä, 

i>itän?ät  teilaa  tcifillen[a. 
Ovänskai^lig,  m.  m.,  se  Ovänlig,  o.  s.  v. 
Oväntad,   a.  obottamaton,   avttiaamaton;  det 

var   alldeles   o— t,    fe   oli   taailan   cbDtta= 

matonta. 
O  väpnad,  a.  afcetcn,   afeitta  (otetta),  afeiUa 

ttarnstaumaton. 
Ovärderlig,  a.  se  Oskattbar. 
Ovärdig,  a.  anfaitfematcn,  ma^botcn,  artto= 

tcn,    felttotcn,    Ijalpa;    jag   är   o.    denna 

stora    nåd,  en    anjaitfe  tätä  fnurta  armoa, 

olen   tämän  [uuren   armon    anfattfematon; 

en  o.  nienniska,   arttoton  1.  bal|3a    1.   fel= 

Jroton  i£)minen;  röna   ett  o — t  bemötande, 

tutta  r^atoasti   I.  fetiuottomastt   fobbcttufft; 

gä  o.  tili  nattvarden,    fä^bä    mat;botDnna 

pW^Qt  eljtcofltfeCe. 
O  värdighet,   f.  anfattfemattomuuS ,  feftootto= 

muu§,  l^alpuuS,  o.  s.  v. 
Ovärdigt,   adv.   tctecttcmaSti,  l^aliraeti. 
Oväsen  1.  Oväsende,  n.  meteli,  melSfe  (=ecn), 

melu,  meno,  l^ätinä,  räf;inä;  föra  1.  göra 

o.,  mctclöitä  (»tien),  meléfoa,  meluta  (»uan), 

räf)i8tä,  ).ntää  meteliä  1.  menoa  1.  melua. 
Oväsendtlig,  a.  tat^tilaton,  e^ä^oleettinen,  i\)x- 

jämäinen,   fi)rjä'foI;tainen,   ei   oleellinen   1. 

toarfinainen. 
Oxaktig,  a.  se  Nötaktig. 
Oxalsyra,  f.  (kem.)  fuolafe=^a)5^D. 
Oxblåsa,  f.  f)ärän=  1.  fonntn=raffo. 
Oxbringa,  f.  f)ärän=rinta. 
Oxdrift,  f.  I;ärfä4anma,  ^ärfä^farja. 
Oxdrifvare,  m.  l)ärän=ajaja. 
Oxe,  m.  t;ärfä;   dum  som  ea  o.,  tt^^mä  fuin 

Väöft  1.  fonnt. 
Oxel,  m.  (crataegus  oxyacanthn)  ora-:|5it)laja. 
Oxelrönn,   f.    (sorbus  fennica   l.  hybrida)  toi» 

ron4nljlaja,  l)ärtä4ntu. 
Oxeltand,   f.   tata=l^amma8    (^aan),   fi}ömä=^ 

l^ammag. 
Oxfösare,  m.  I)ärän=ajaja. 
Oxhandel,  m.  {}ärfäin  tauppa,  f)ärla'taui.4ia. 
Oxhandlare,  m.  ^)ärläin  £aup))ia3  (=aan). 


Oäf 

Oxhorn,  n.  {>ärän=|arh?t. 

Oxhufvud,  n.  {;äväu4ää;  (våtvar u-mätt)  {)ix\[ 

t^nn^ri. 
Oxhyfvel,  m.  {)ärfä»  1.  f)ärli4;iil)lä. 
Oxid,  m.  (kem.)  offibi,  i)a^5^^i=mitalli. 
Oxidation,  f.  (kem.)  (;a^'>etu8,  f}a^^ettaminen. 
Oxidationsmedel,  n.  (kem.)  Ijapetin  (-ttimeit 
Oxidera,  v.  a.  (kem.)  l)apettaa. 
Oxidul,  m.  (kem.)  offtbuli,  l^aj-^ilo^mitatlt. 
Oxkött,  n.  f)ärän4if)a. 
Oxlägg  1.  Oxlägga,  f.  se  Gullvifva. 
Oxmarknad,  f.  Ijärla^marffinat. 
Oxmickel,  m.  toltoaua,  tomp^^eli,  luntti. 
Oxstall,  n.  ^ärfä^talli  1.  »natretta. 
Oxstek,  m.  liärän^aisti,  prfä^aiöti. 
Oxtunga,  f.  ^ärän=fieli;    (anchusa   offidnalii 

l;ärän4'ieli. 
Oxygen,  n.  (kem.)  l)appi,  'i)api  (^^jeen). 
Oxöga,  f.  ^ärän=jtlmä;   (pä  teater)  efi4ou!ft 

(sjut.)  tuulen  filmä  1.  filmäfe  (={feen);  oxögoi 

pl.    (agrostemma   githago)    aurannutta,    ol 

ran=f'u!fa. 

Oår,  n.  tato^hjucri. 

Oätergiflig,  a.  tääntäeu  1.  fääutämätlä  fani 
maton,  matjboton  tääntää. 

Oåteihållsam,  m.  ful)taa  1.  folituutta  pxtäml 
tI5n,  t'ol;tuuton,  ijleUinen,  l^ten^altinen. 

Uäterhällsamhet,  f.  ful;ban4ntämättömi)lj{ 
foljtuuttomuuS,  t}tellift}i)8,  t^len^^altifuuS. 

Oåterkallelig,  a.  e^uuttamaton,  V^eruuttami 
ton,  ^3atunttamaton. 

Oäterkalieligen  o.  Oåterkalleligt,  adv.  c^JUU 
tamatto,  peruuttamatta,  ^.^aluuttamatta;  d« 
är  o.  beslutadt,  fe  on  i^eruuttamatta  päc 
tetti};  o.  förlorad,  auttamattomasti  1.  pi 
laumattomaSti  1.  ))ääiemättömäSti  tabotett 
1.  tuuttaan  joutunut. 

Oåtkomlig,  a.  tapaamatou,  ^Hjätljmätön,  joihon  • 
pciäWå  1.  ^Jl^Stljä  tt)oi,  jota  ei  tattata  (»paai 
1.  fäfiin  faaba  njoi,  täfiin  faamaton,  liim 
faamaton  1.  :pääfemätön;  han  är  o.  för  a: 
undeiis  pilar,  fateubeu  uuolet  eittät  »oi  l^c 
neen  :pl}St^ä  1.  l;äntä  tatoata;  han  star  de 
o.,  t)än  feifoo  fiinä  ta^>aamattomana  1.  pt)i 
tljmättömänä  1.  _  tiinni  faamatonna  1.  fiii: 
ni  pääi'emäti5nnä. 

Oatlydd,  a.;  befallningen  blef  o.,  IMt)  JC' 
tuulematta  1.  noubattamatta,  täöttjä  ei  fuul 
tu  1.  toteltu. 

Oätskiljelig,  a.  eriamätöu,  eroittamaton,  eril 
leniä  faamaton. 

Oatspord,  a.;  mig  o.,  minulta  fl)fl)mättä. 

Oädel,  a.  epä^jalo,  l;alpa=mielinen,  tjalfsa,  ai, 
Ijainen,  tunnoton,  jaloubeton;  o.  metalk 
ruoStmwa  1.  t^ajjettunja  1.  epä4ul;ba§  (»taar 
metalli. 

Oäfven,  a.;  han  är  icke  så  o.,  f}än  ei  Ol 
tjuUnmpi  1-  niintään  f^iillu  1.  te(;no  1.  tiuon 
1.  tunnoton;  den  flickan  är  icke  o.,  fe  t^tt 

ei  ole  ^ultumpi  1.  niintään  ^juUu  1.  (»uow 


Oäf 


Pag 


541 


det  är  icke  så   o— et,  fc  ci  ok  ^uHu6ti  1. 

j^iionoöti  1.  l^mCummaStt. 
Oäfvet,  adv.;    det  var   ej  så  o.  eagdt,   et  fe 

oHut  f)uttutttma8tt  1.  nttnfään  1.  niin  f^uKuöti 

1.  I^uonoöti  janottu. 
Oäkta,  a.  oböjl.  atoioton,  tv>i^!imätön,  äj.iärä=, 

ä^Järäinen;  o.  barn,  ä^ärä4a|3fi,  l}ffi=öinen 

lapfi,  l)nc)xi4aif>fx;  född  af  o -a  säng,  f^n= 

t^nljt    totf^fimättöniiStä    tvant;emmista;    o. 

sammanlefnad,   atoioton  1.  tt)it)f'imätön  t}f;= 

beSfä  eläminen;  o.  sten,  förgyllning,  wää^ 

vä  1.  ei  oifea  1.  mnfatltn  !tnji,  fultanö. 
Oäkting,  UI.  äpäxä,  laUa4a\)\i. 
Oändlig,  a.  lo^^^^umaton,  ääretön,  jotta  ei  iop- 

pna  ole;  Guds  o— a  nåd,  Snmafan  ääre= 

tön  armo. 
Oändlighet,  f.  äärettömt)ij§,  t o^l5umattomuu6 ; 

det  räcker  i  o.,  fitä  feStää  io)3^umattomiin 

1.  niin  etfei  to^5:(3ua  tulefaan. 
Oändligt,  adv.  äärettömäöti,  Io^)^)umatta,  to^)= 

^jumattomaSti;  Gud  är  o.  vis,  ^uniafa  on 

äärettijmän  tintfas. 
Oärlig,  a.  ^jetoUinen,  :|3Cttättjä,  njilj^iöinen,  ei 

rel^eÖinen. 
Oärlighet,  f.  :|3etoHifuu8,  toiI)3iQif^l}9. 
Oärligt,  adv.  ^etoKifeSti,   l3eto![etta,   h3tIpiEi= 

Je§ti,  tDÖär^ljbeöä. 
Oäten,  a.  f^iimätön,   fi}ömättä  (oteiua);   han 

var  ett  dygn  o.,  oli  umoro^fauben  f^ömät= 

tä  1.  f^ömätiinnä. 
Oöfvad,  a.  totuttamaton,  l^avjoittamaton,  ]^ar= 

jaantumaton,  tottumaton;  o— e  trupper,  !^ar= 

jaantumattomat  joufot;  o.  hand,  tottumaton 

!äfi. 
Oöfverlagd,  a.  aifomaton,   aileeton,   ajattele 

maton,  jota  ei  ote  aiottu  1.  ajatettu,   ätti 

nainen,  ta^ja=turmaineu. 
Oöfverlåtlig,  a.  toifeHe  1.  muiöe    antamaton 

1.  fnonmttamatou,  uIo6=  1.  :|3oiS=antamaton. 
Oöfverskådlig,  a.  fitmän=fantamaton,  ääretti5= 

män  taaja  1.  ai-oara,  t}Ittfe»nät'emätön. 
Oöfverstiglig,  a.  ^Ii=^ääfemäti5n,  joSta  ei  ijUt= 

fe  Vääfe. 
Oöfversättlig,  a.  ma{;boton  fääntää,  jota  ei 

fääntää  a^oi,  fääntämätön,  fääntäen  fano= 

ntaton. 
Oöfverträfilig,  a.  toerratou,  toertaanfa  töijtä» 

ttiätön,  ^arcm^jaanfa  1.  etctoämpäänfä  tietä= 

ntätön,  jonfa  :^avem)3aa  1.  eteinäm^iää  ei  ote. 
Oöfvervinnelig,    a.  tvoittamatou,    jaffamaton, 

jota  ei  iroittaa  taiba  1.  ujoitetutfi  \aa. 
Oöfvervinnelighet,  f.  luoittamattomuuS,  ma-- 

jentamatfomunS. 
Oöfvervunnen,  a.  ei  tooltettu,  h)oittamatta  (o= 
tewa),  ttjoittamaton. 
\  Oöm,  a.  Ijcttimätöu,  ]^eöt)i;betön,  totoa,  hm- 
nteton. 
Oömhet,  f.  ^eCt)^betti)m^^8,  r;eUimättömi}^6, 
temmettiJm^Vö,  fotouns. 


Oömt,  adv.  ^ellimätti5mästi,  I;eQimättä,  l^eQt)!)^ 
bettä,  lemmettömästi. 


Pack;  med  pick  ock  p.,  fafuiuenfa  lamjjfui^ 
nenfa,  fi^ineineen  fa^jineineen. 

Pack,  n.  rot8to=toäf'i,  ro6fa=toäfi  1.  »lanfa. 

Packa,  v.  a.  :|.iafata  (4taan),  futfoa,  tupata 
(4i^aan),  ajaa;  p.  kläder,  paUta  1.  futtoa 
toaatteita;  p.  sill,  ))afata  1.  fnotata  (=aan) 
fittiä;  sitta  p— de,  istua  paffanffiefa  1.  \>cih 
tautnncina  1.  at)bi8tu{fi8fa;  p.  af,  in,  på,  m. 
m.,  se  Afpacka,  o.  s.  v.;  p.  ut,  ur,  ^3uv!aa, 
tl)f)jeutää;  p.  sig,  v.  r.  ^3a!fauta,  )3a!!ann= 
tna,  tnnfentna;  p.  sig  bort,  fuorita  (=ian) 
\>oi3,  mennä  tiel()enfä;  p.  er  bort  härifrån, 
forjatfaa  tnnune  täältä,  mentää  tietienne  1. 
tietfenne;  p.  dig  in  genast,  taita  itfefi  1. 
juoriite  1.  forjaa  (uufi  I)eti  I;uDneefen. 

Packa,  f.  se  Packe. 

Packare,  m.  :j5at'fari,  ^saffaaja,  fuffoja. 

Packarepenningar,  m.  pl.  :|3a!fau8  =  ral^a  1. 
»maffu. 

Packarlön,  f.  pa!faajan  1.  fuUojan  ^^atlfa  1. 
matfu. 

Packbod,  f.  :|3aHa-))noti,  fuovma=  1.  tatoava^ 
aitta. 

Packduk,  m.  patta^  1.  tuffu-faugaS  (=n!aau), 
^janffo=^3aIttina. 

Packe,  m.  ^jaffa,  paiith,  tuHn,  m^ttl}. 

Packhus,  n.  :j)at!a4;uone  (=een). 

Packhusinspektor,    m.   :|3a{1a^uoneen'{;oitaja. 

Packhäst,  m.  :|)a{fa=  1.  ta!ta4;etooncn. 

Packkista,  f.  )5aHa=tir6tu,  ))anHo=av!fu. 

Packlåda,  f.  paiU'  1.  tuorma4aatitfo. 

Packning,  f.  |)affan8,  :paffaaminen,  fntton8; 
(samtliga  saker)  faunettatoat  Cp/.;,  fanta= 
mu8,  !uormitn8;  en  soldats  p.,  fota-mic' 
l^en  fannettatoat;  i  1.  med  full  p.,  täijfin 
fantamin,  tä^beCtä  fantamnffeCa. 

Packpapper,  n.  :|)afta-)3a}3eri,  tu!fu4^al)cvi. 

Packrum,  n.  ^)affau84;none  (=eeu). 

Packsadel,  m.  fuorma=  1.  tafta=fatnla. 

Packvagn,  m.  !uorma=  1.  :i3affa=toaunut  ('p^J- 

Packväf,  m.  se  Packduk. 

Padda,  f.  (bufo  vulgaris)  ru).n=famma{f'o,  xu\>'u 
fonna. 

Paddbär,  n.  (actaea  spicata)  fonnan  marja. 

Page,  ni.  t)0toi=paltoclija  1.  '4>a8faii,  ifotoU 
poUa. 

Pagina,  f.  fitoU. 

Paginera,  v.  a.  mevlitä  (=tfcn)  1.  numeroita 
('=tfen)  fitout. 

Pagod,  m.  ^sagobi,  3ntialai8tcn  ja  tiinalaiö^ 
ten  e^3ä=jumalan  livlfo  yci  futoa. 


542 


Paj 


Pajazzo,  m.  Viiji^tl"»  iftoe^ttjä,   Htciö,   iiavri. 
Paket,  n.  mijthi,  tufhl,  paUtti. 
Paketbät,  m.  ^^oeti4ai»a  1.  »luciie  (=een),  ^^a!ettt. 
Fakta,  Paktare,  se  Förpakta,  Förpaktare. 
Faktum,  u.  ^viftumi,  aiino=)uoötunmg. 
Palatin,  m.  :|)alatint,  Unfavtn  funinfaait  fiai= 

nen. 
Palats,  n.  :>5atatri,  l^ott>i4tnna,  r^otet. 
Palett,  m.  ^^alettt,  ftiärt4autauen. 
Faletå,  m.  :paIttoc,  ^äättl)8=uitttu. 
Falissad,  m.  ).iaalu,  ^aaluituS. 
Falissadei-a,  v.   a.  ))aaluittaa,  traru^taa  paa= 

imäa. 
Paljett,  m.  ))alietti,  InStare  (=een),  fcni=neu= 

Io§,  {)0^ca4iiStare  1.  »neutoö. 
Fall,  m.  iaffava,  rcnffu,  i{>a\ii;  (sjöt.)  paUi. 
Palladium,  n.  ^.mKabio,  irarjelu84utt)a;  (metall) 

Pallasch,  m.  ^alaaft,  pitTä  mteffa. 

Palliativ,  n.  r;e(pDttu§4ääfe  (=fEeen). 

Palm,  m.  :|5alnnt,  V^almu^^uu. 

Palmolja,  f.  ^^almunötjv» 

Falmqvist,  m.  pvtlmun=c!ia. 

Falmskog,  m.  ^>almu=mctiä,  ^Jcitmutåto. 

Palmsöndag,  m.  ).ia(mu=junuuutai. 

Palmträd,  n.  :|jalmu=:|3uu. 

Falmtväl,  m.  ^.\-i(mu=fai)^))ua. 

Palsternacka,  f.  (pastinaca  satioa)  ^JaStcntaf» 

fa,  mDra=jiturt. 
Falt,  m.  rcH^^ina,  rögfö,  |ialttu,  teeri=rie8fa. 
Palta,  f.  ri)i)il},  riefale  (=een),  rää)5ä(e  (^ecn). 
Falta,  v.  n.;  p.  af,   taHii^taa  1.  :pi3t!iä  )>cig; 

p.  på  sig,  ajaa  rijtjf^jä  1.  rtefatetta  ^3ää(Ien= 

fä,  rwfvtä  (=t?än). 
Faltbröd,  n.  ireri4ei|3ä,  »eri^rtcSfa. 
Faltig,  a.  rVl)ft)inen,  rietaleincn. 
Pamflett,  m.  inlffa=ftvja,  Icnto»firja. 
Pamp,  m.  ta|><>ava,  ifo  1.  ^ittä  mteffa,  mieffa; 

(i  kortspel)  ^Mm^^U. 
Panacé,  m.  »im{ta4ääfc  (4'feen),  lt>äft4ääfe. 
Fanasch,  m.  !i}))ärt'ti5l)f)ti3,  ]^öl)f;en4öl)[)tI5. 
Paiiegyrik,  m.i}Iic4i}g=^u(}e  (»een),  fimiua=^3uf)e. 
Fanegyrisk,  a.  lj(i8tl}§4^uI;eeUinen,  l;It8tänjäi= 

nen,  ^ItSttjfiettincn. 
Panegyrist,  m.  tjnstelijä,  l)nstl)§»))uf)uja. 
Fanel,  m.  iMUCtfi,  laubcituS. 
Fanela,  v.  a.  laubcittaa,  Vv^icif^^t^  {'<io.\\). 
Panehiing,  f.  taubcttitS,  i\mci(infi. 
Panel  verk,  n.  lauboitu?,  Iauta=toUDrau?. 
Pang!  int.;  p.  så  sprack  rutan,  ruutu  f;a(feft 

että  läjäf^ti  1.  mcjci^^ti  1.  fumatitt. 
Panisk,  a.;  p.  förskräckelse,    äfittinen  1.  f)ä= 

täinen    ^^eIfo    1.    ^mmä8tt}3,  malttamaton 

1.  perätön  V^clfo  1.  fäitä{)bt)6. 
Fank,  a.  oböjl.  raljatcn,  t^tjjä  raf)a§ta. 
l'anka,    f.   (Uicca   hjörkna)    lo^^^jert,   ivaroIai= 

nen,  lar^nan^^arfft  1.  ^=^)arttt. 
Fauna,  f.  ctfa;  med  håret  i  1.  på  p — n,  tu!» 

fa  ctfaUa;  slå  sig  för  p— n,  Iijöbä  otfiinia; 

(kuil)  |>anmi,  rtel;tt(ä. 


Pap 

Pannband,  n.  otja^ri^a,  ctfa--rit;ma  1.  ^naufja, 

ttm|J^M,  V^inteli. 
Pannben,  n.  otia4uu. 
Pauubindel,  m.  se  Fannband;  (kir.)  otia=fibc 

(4een). 
Pannhår,  n.  0tfa4u!fa. 
Pannkaka,  f.  :|}annu4affH. 
Pannmuskel,  m.  Dtfa4tf)a§. 
Pannrem,  f.  ctfa4)if)na  1.  =rcmclt. 
Pannskaft,  n.  ))annun=lrarri  (=rren). 
Fannsöm,  m.  (anat.)  Dtia=rafo. 
Fannåder,  f.  ctia-fnont. 
Fanorama,  m.  :|;anorama,  ^m^^ävi4itn>au§. 
Pansar,  n.  rautapajatta,  ^santfavt. 
Fansarfisk,  m.  (ostracion  cornutus)  ()aarui3fa= 

1.  fuuSto4ata. 
Pansarskjorta,  f.  rauta=^5aita, 
Fanslavism,  m.  ^^anSlaicifuuS,  faiffi^Iflföitai» 

fuu6. 
Pant,  m.  :|)anttt,  luaStife  (4fcen);  lemna  i  p., 

:|janna  1.  beittää  1.  antaa  ^jantitfi;  stå  i  p., 

clla  Vimttina;  lana  mot  p.,  lainata  ^jantiQa 

1.  :t3anttia  iraötaan  1.  )?antin  cbeötä. 
Panta,  v.  a.  pantata  (4taan),  cttaa  ^^antiffi, 

:|)itää   ^janttina;    p.  ngn.    p.   ut   hos   ngn, 

^jantata  1.  ottaa  ))antti  j.fiilta. 
Pantalonger,    m.    pl.    roiraa  =  I)ouiut,    fioufut, 

^itfät  Ijcuiut,  faatiot. 
Pantare,  m.  panttaaja,  t5antin=ottaj[a. 
Fantbref,  u.  pantti4irja. 
Panteism,  m.  ^anteiSmo,  faiffi=juma(aifuu8. 
Fanteist,  m.  V^nteieti,  faiffi-jumalaineu. 
Fanter,  m.  (felis  pardus)  ^mutteri. 
Fautförskrifning,  f.  );anttau8,  ijjanttaamtnen, 

^atttiffi  ^5ano;  se  Fantbref. 
Pantförskrifva,  v.  a.  ^annal.  määrätä  (=ään) 

^jantiffi,  ^^antata  (=ttaan). 
Fantgifvare,  m.  ).iantin=antaja  1.  =:j>ani|a. 
Fantgods,  n.  ^Mntti4alu  1.  4aftara. 
Fantheon,  n.  :pant(;ecni,  jumalten  linna;  (nu) 

f)auta4iuna. 
Fantinnehafvare,  m.  ^antin=)5itäjä  1.  »omiötajo. 
Fantlek,    m.    )jautti[et   (pl),   ).^anttifiaa-oIo, 

).''autti4eiffi;  leka  p— ar,  t\io.  ^.^anttifida. 
Faiitlösning,  f.  ^autin4una8tu8. 
Pantning,  f.  ).>antiu=otto,  ^mutiffi  Ottaminen  1. 

Otto,  )jauttau8. 
Fantomim,  m.  ofoittcfn,  ofoittetu^näijtcfmä. 
Fantomimisk,  a.  cioittefudiuen,  ofoittelun. 
Fantpenningar,   m.  pl.  ^mntti^rafia  1.  »raidat. 
Fåntratt,   m.   pantti^oifcuS,   :|>antiumi}önti=oi» 

feu3. 
Pantsar,  se  Pansar. 
Fantskilling,  m.  ^antti4unnaat  (pl),  ^^anttn 

niaffn  1-  Iuna8tu6»ra[;a. 
Pantsätta,  v.  a.  ^^anna  )3antiffi,  ^.^antata  (4taan). 
Fauttagare,  m.  ^3antin=ottaja. 
Pantägare,  m.  :|iantin=cmi3taja  1.  =^itäjä. 
Pauzar,  se  Pansar. 
Papegoja,  m.  )>a^ufaija. 


Pap 


Par 


543 


Papiljott,   m.  )3a})evruS,  f;iu§=)5a))ernt6,  ipa-- 
j      Iptljottt. 

I    Papism,  m.  :|)aaivtlaifuu8. 
I  Papist,  m.  |5a^3isti,  ))aan.n(auien,  V^aaJinIatS= 
i      nnelinen. 
I  Papisteri,  n.  ijjaaiinfatfuug,   :t3aaixn(aiö=into  1 

Papistisk,  a.  ^jaatoidinen,  :i>aaanlaiö=,  paatin-- 

lainen. 
Papp,  n.  pal)\v\,  pa1)\m-'\>apzx\. 

■  Pappa,  m.  :|.Hi^^)ja,  tfä. 
Papparbete,  n    )jaf)Un=tl}i)  1.  =teo8. 
Pappask,  m.  ))n()iin=agfi  1.  =rafia. 
Pappband,  n.  ^jafjtoi^ntbe  ('teen),  :>)a^ert=ntbc 

1.  =fannet;  eu  bok  i  p.,  ^3af)«)t=lfanfinen  1. 

-niteinen  firja. 
Pappdosa,  f.  ^afjtct^toufa  1.  =rafta. 
Papper,  n.  ^a^eri;  af  p.,  ^3a)3eri=,  ^a^jerinen; 

inlägga  i  p.,  panna  ^jai^eriin;    sätta   sina 

tankar  på  p.,   ^anna  ajatuffenfa  )5a^3eriCe. 
Pappersark,  n.  :t3a)3crt=arffi  1.  Acm). 

■  Pappersblad,  n.  )3a)3ert4e(;tt  1.  4i\v\). 

;  Pappersbruk,  n.  :j.Hi)jeri»rnuf1i  1.  =teI;baS  (=taan). 

I  Pappersdrake,  m.  ^a)3evi4eii(i. 

,  Pappershandel,  m.  ^a^ieri^an^^^^a. 

'  Pappershandlare,  m.  ^a^erin=£aup).na6  {=aan). 

!  Pappersklämma,  f.,  -klämmare,  m.  :|3a^erin= 

^Aaino  1.  ^lainaja. 
j  Papperslapp,  m.  ))a^)ert=Iat>t>u  1-  -paiamn,  pa' 

^^en4iV]|Ju  1.  4i§ta. 
!  Papperslik,  a.  )3a))evin=näf'öinen  1.  'tapaimn, 
I      ^la^jerimainen. 
i  Papperslykta,  f.  )?a^}evt=It}f)tl}. 
;  Papperslåda,    f.    ^3a^)cri4aati!fo    1.   ^toalta  1. 
»luota. 
Pappersmakare,  m.  )3a|)erin=tenjä  1.  =teatmiS= 

taja. 
Pappersmynt,  n.  V^a^^evt^taf^a,  feteltn-af^a. 
Papperspress,  m.  ).m!perin=^uristin  (=imen)  1. 

=:t)il)ti;  se  Pappersklämma. 
Papperspåse,  m.  :)}aJ.icrt=|)USft. 
I  Pappersqvarn,  f.  papnU  1.  rnm|)^m=m^nij. 
\  Pappersremsa,  f.  :|)a^)eri=futfale  1.  =ftefaie  1- 
4iuSfa{e  (=een). 
Pappersrulle,  m.  |)a^3ert4terve  (=vteen)  1.  =!äär^. 
Papperssax,  f.  t)a))ert=fa!ftt. 
'Pappersstrut,  m.  paperi» tötterö  1.  =tuutttnen 

1.  =tituttt. 
Papperssäf,  m.  (cyperus papyrus)  papixi4aMa. 

Papperstillverkning,  f.  ^aperinnualmiStnS  1. 

=tefo. 
Pappersträd,  n.  (inorus papyrifera)  ^a^^ert=^3UU. 
Pappersöda,  f.  :ijaj5erin=f)u!!a  I.  ^äwiö  1.  tt>a= 

I^info. 
;  Pappläda,  f.  ^}a:^n)i4aattffD  1.  Åipa^  {-ppaan). 
Pappmakare,  m.  ^af)i:)in4e!ijä,  :paf)H)i=maafari. 
I  Pappskifva,  f.  ^al^tot=Ien)^  1.  4'iitou. 
{  Par,  11.  pax\\  begreppet  af  partals  tillsam- 
j  man  hörande  saker  uttryckes  också  ge- 
nom räkneordet  i  pluralis ;  ett  p.  stöflor, 


strumpor,  ^f^bet  faa|3^)aat,  fnfat,  i)!ft  paxi 
\aappa\ta,  fn!fia,  faai^aö^mrt,  futfa=)3an; 
tre  p.  byxor,  fcimct  I)Dufnt,  folme  itaria 
ficufuja;  två  p.  orrar,  fatfi  paxia  teiriä, 
faffi  teiri=)iaria;  hvad  kostar  p— et  af  tjä- 
drarna? mitä  metfo4Hiri  maffaa?  mitä  mat-- 
\aa  paxi  metioja?  vanten  har  ej  p.,  fin= 
taalta  ei  ole  iparia  1.  toieta  1.  ^ijaStiuetta, 
finua§  on  :pavi=^nDlt  1.  ^jariton  1.  ))artttan» 
fa;  ett  äkta  p.,  atoio=^)ari,  ^)ari=hinta;  ett 
lyckligt  p.,  onnellinen  |3ari  1.  :|javi=fnnta; 
ett  p.  älskande,  rafaötaja=|?ari;  ett  p.  sol- 
dater, ägg,  :t3ari  fota^micigtä,  munaa;  jag 
skall  säga  dig  ett  p.  ord,  janoifin  ftnulle 
^>ari  fanaa  1.  muutaman  fanan;  p.  om  p. , 
iparittain,  ^lavittaiftn,  faffittain;  fördela  i  p., 
i^arittaa,  ^janna  1.  yalaa  ^Jariin. 

Para,  v.  a.  ^jarittaa,  i)I)bl;ttää;  p.  dufvor,  pa^ 
Xlttaa  I.  ^^bi?ttää  h)t)t)h)\i'å',  p.  rättskaffen- 
het med  klokhet,  ^I;biötää  rel^ettif^ljttä  toii' 
fauteen  1.  »iifauben  fanefa;  p.  sig,  v.  r. 
jjariteKa,  fiimaitta;  dessa  egenskaper  p. 
sig  icke  väl  tillsammans,  nämät  omat= 
fuubet  eitoät  ijtfmn  fotccCu  1.  fotoi  1.  fä^ 
t)f)teen. 

Parabel,  m.  (liknelse)  JrertouS,  toertau§=^)ul^e 
(=een);  (geom.)  :|.^avalielt,  I;eitto=n.niaa. 

Parabolisk,  a.  irertauffcn  taf>ainen  I.  f"altai= 
nen,  irertanffeKinen;  I;eitto=n.nin)an  1.  paxa^ 
belin  muotoinen. 

Paraboliskt,  adv.  ii^evtaufftn,  hjcrtauffifla,  tt>ev= 
tanfft^fa. 

Parad,  m.  (med  soldater)  paraati,  näl)ttämt?§; 
(präl)  naXjmlXj^,  näi)te  (»tteen),  utjailemi» 
nen;  göra  p.  med  ngt,  näljteÖä  j.tin,  ^t= 
tää  j.fin  nä^tteeffi,  uljaiaa  1.  ^r^eiltä  jttfin; 

Q'äkt.)  iDäiStÖ. 

Paraddrägt,  m.  jn:^ta=  1.  nljan6=))nfu  (=iuun). 
Paraddörr,  m.  fuuvi  oiri,  ^^araati=otr»i. 
Paradera,  v.  n.  (om  soldater)  )>aratierata(=aan), 

otta  ^^araatisfa,  te^bä  nä^ttämt)S4iifuntoj[a; 

(prunka)  nliaxiia,  p^ljhxM,  ^tpeiCä;  p.  med 

ngt,  uljaiCa  jttfin. 
Paradering,  f.  se  Parad. 
Paradhäst,  m.  paraati»  I.  jui^ra^etoonen. 
Paradigm,  m.  (gramm.)  tait»Utng=faanno,  faa= 

ttic,  eft=hm?a. 
Paradis,  n.  ^^aratiifi,  iIo=tarf;a;  (fig.)  faunola, 

il;antota,  onnela. 
Paradisisk,  a.  ^jaratiififfinen,  :>5aratiifin  faltat= 

nen,  faunofainen,  i^antolattinen,  ptxm  if)ana. 
Paradisäple,  n,  ))aratiiftn=omena. 
Paradox,    a.   eri8  =  fummainen,   e^ä^mieHuen; 

subst.  m.  e))ä=lt)äitö«,  epä=ajatuö,  tphrnxt^ 

linen  1.  eri6=fummainen  ajatus  1.  toäitös. 
Paradplats,  m.  paxaaiu  1.  nä^ttämk}8=paiffa  1. 

'fenttä. 
Paradrum,  n.  :|5araati=  1.  loiSto^l^uDne  (=eeit). 
Paradsäng,  f.  Iot6tD  =  t»uobc    (=teen),  nä^te» 

icuobe. 
Paraduniform,  m.  j|ui^(a=nnvfa^3nfu. 


bU 


Par 


Par 


Paradvagii,    m.    ^jaraatt»   1.  Ioi6to=    1.  ju^la» 

toaunut. 
Parafras,  m.  mufa^felit^S,  mufaifettja  felitt?8. 
Parafrasera,  v.  a.  feltttää  mutailten  1.  mufai= 

Umaäa. 
Paragraf,  m.  ^j^fätä,  pi^Vdk  (=een),  jae  (jafecn). 
Parakronism ,  m.  mVc(]ä=aitatluu§. 
Parallax,  m.  (astr.)  paxaUatfi,  näf^=mutfa()U§. 
Parallel,  a.  rinnaffctinen,  taian^fulfeiva,  tafa= 

fuuutainen,  i}^tä=fuuntainen. 
Parallel,  m.  rinnaffaiS^teihca;  (fig.)  se  Jem- 

förelse. 
Parallelcirkel,    m.    tafa=t>iirt,    Ietoei}S=fer)ä   1. 

=^urt. 
Paralleliplped ,  m.  fuuntio4aI;ofa8  (=!faan). 
Parallelism,   m.  rhmaffaiiuuS,   ^^tä  =  fuuntai» 

fuu§;   (i  runo-puesiii)   ferto. 
Parallelogram,    m.   fuunntfaS  (=ffoan),   tj^tä= 

fuuntto. 
Parallell,   adv.   rtnnaftain,   rinnattani,   tjtjtä 

fuuntaa. 
Paralysera,    v.  a.    tel;bä    ^crivcttomafft,    ^al= 

ftjauttaa. 
Paralysi,  f.  l^er»ottomuu6,  fjal^auS. 
Paralytisk,  a.  l^erteoton,  ^crtoonnut,  I)alpau= 

tunut. 
Paraply,  m.  o.  n.  fatecn-lvarjo,  irara-tawaS 

(=aan). 
Parasit,   m.   (snyltgust)   fitotfa»  1.  nuv!ta=Jrie= 

rae  (=aan);  (fig)  ruofatainen,  (oie=ruofaIat= 

nen;  se  följ. 
Parasitväxt,  f.  (ci6»!a6Jri,  lotfto. 
Parasoll,  m.  ^äiivän^hjarjo,  iravjoStin  (»imen). 
Parblad,  n.  (bot.)  fa!iciS4e^ti,  ^ari4ebti. 
Parbladig,  a.  (bot.)  'sfaxv-  1.  fafici§  =  lcl;tinen, 

^5avittainen. 
Parcell,  m.  raaan=Io6f'c. 
Pardon,  m.  armo,  anteeffi  antamuö. 
Pardonsplakat,  n.  armon=junétu§. 
Parentation,  f.  f)auta=  1.  fuoIin=^uf)e  (=een). 
Parentera,  v.  n.  ^itää  ^uta=  1.  fuolin^^^ufjetta. 
Parentes,    m.  (sals)   toäliétett^   lauie    (=een), 

tt^ätinäiä^anfeir/eeAe/i;  lultiaiict,  fultii=merttt. 
Parera,    v.    a.    (afb<"ja)    UMiétää,    iräiötcUä; 

(hälla   vad)  li^öbä   1.   ^atuia   ivetc,   panna 

ttjetocn  1.  tcctca;  (hörsamma)  totella. 
Parering,  f.  teäiötö,  väistäminen. 
Parfym,  m.  l^tircä  ^ju  1.  lemu,  f)aju,  f)aju^ 

h?efi  1.  »aine  (=eenj. 
Parfymera,  v.  a.  ]^ajuittaa,  l;ajnitel(a. 
Parfymör,  m.  l}ajuin  =  tau^ptaS    (=aan),  ^aju-- 

ainetten  fau^)>iaé. 
Pari  1.  AI  pari,    adv.    tafa  =  art»o   1.    4;inta, 

taia  =  anroeja,  ta)a=arH)o§ta,  ta[a  =  ancoon  1. 

=:^intaan. 
Paritet,  f.  ijf)tä=artt)oi!uué,  tafa^artooiiuuS. 
Park,  m.  ^niöto,  ^uiötiffo,  falo,  metfiötö. 
Parkum,  n.  ^jarttumi. 
Pari,  m.  (>sj'Jt-)  VtttXa. 
Paria,  v.  a.  (syjt.)  meloa,  mefailla. 


Parlament,  n.  l(>arlamentti,  fäätt)=fofou5i. 

Parlamentera,  v.  n.  feSfuÖtella,  I)ierca  Jo 
icintoa. 

Parlament-ir,  m.  fana4ä^etti,  fo»into4äf)etti. 

Parlamentärflagga,  f.  ranlja»  1.  fc»into-lxnivt, 
Iäf)ett)6=tt?iiri. 

Parm,  m.  :t3arma§  (=aan),  ^JarmauS. 

Parma,  v.  a.  mitata  (=ttaan)  )>armaittain,  ^jav= 
maittaa,  ^anna  ^armai^in  1.  ))armatae. 

Parmmätare,  m.  :t:armaan=mittari,  ^3armaittaja. 

Parnass,  m.  ).>arnaSft. 

Parning,  f.  ^jarittelu,  fitma,  (fåglars)  foibin 
(»timcn). 

Parningstid,  m.  tiiman  aifa,  :tJarttu3--aifa. 

Parodi,  f.  |?arobia,  i»a=mufaue. 

Parodiera,  v.  a.  iwa  =  mufai[Ia,  tefjbä  i»a^ 
mufauö. 

Paroll,  m.  (lösen)  tunnu6=faua;  (löfte)  Inifan^, 
fana. 

Paroxysm,  m.  taubin  =  fätfe  (=een)  1.  4etfi  1. 
=|>uugtau6. 

Part,  m.  (del)  ofa,  Dfun§;  (lagt.)  ^UofuS, 
riitanceli  ('jen),  riita^^uoli,  ^nioli,  riita=miee, 
afian^ofaincn. 

Partals,  adv.  )>arittain,  )^arittaiftn,  fatfittain. 

Parterr,  m.  ^arterri;  (blomsterplan)  fuffa^farta 
1.  4'enffi  1.  »tefibaä  (»taan);  (ijä  teaterii) 
lattiaSto,  Iattia=maa. 

Parti,  n.  (anhang)  )?uoIne  (=cen),  laUo,  lal)fc» 
luuta,  ^noIuö=funta,  jouffo»tunta;  han  har 
ett  starkt  p.  emot  sig,  Ijäntä  »agtaan  CU 
wal;nja  :|:uolue;  taga  ens  p.,  fäpbä  1.  ru' 
tceta  (»^ean;  jontun  :t'UoIeöe;  siä  sig  till 
ett  p.,  ruveta  jf)Etn  ^uoluefeu  1.  laf)fo»fun» 
taan;  (nf^  soldater)  jontfo,  jouffo=!unta;  (be- 
slut) :^äätöé;  taga  sitt  p.,  ^>äättää,  tc(;bä 
^Jäätijfjeufä;  (fördel)  etu,  l)l)öttj;  draga  p. 
af  ngt,  fä^ttää  j.fin  l^^öb^ffeniä  1.  i)\^\oaU 
fenfä;  (gifte)  fau^^at  (pl.),  naimiö-tau).Mt; 
hon  gjorde  ett  godt  p.,  ^jääfi  ^^ttiin  nai- 
miftin;  denna  flicka  är  ett  godt  p.,  tUOSfa 
t^tijöjä  on  ^tilrät  naimi§»fau))at;  (i  musik) 
ofa;  väl  utföra  sitt  p.,  f)i}n.'>in  toimittaa  o» 
janfa;  (af  varor)  tuttu,  jouffo;  köpa  i  p., 
oétaa  tutulta;  jag  köpte  ett  p.  kafie,  o8= 
tin  jouton  taf;nna;  (i  kortspel  o.  d.)  voitto, 
erä;  spela  ett  p.  biljard,  ^^clata  erä  ^iljar- 
tia;  göra  p.  pä  ngn,  vicbä  Voitto  jj.tulta, 
faaba  voitto  j.tuéta;  (del  af  en  tafla  o.  d.) 
j^aitfa,  ofa;  den  taflan  har  många  rätt 
vackra  p— er,  fiiuä  tautu§ja  en  monta  oi» 
tein  tauniSta  ijjaiffaa  i.  ojaa;  (öfverenskom- 
melse  om.  ett  nöje)  liitto,  f)UVi=Iiitto;  vi  ha 
gjort  upp  ett  p.  till  i  morgon,  olemme  l^UO» 
miietp.  liiton  1.  liitot  tef;ueet,  olemme  ^^äät= 
täncet  huomenna  mennä  I^ötäilemään;  (sjelf- 
va  nöjet)  i^uvituS,  (tjStäil^S,  f;i(a§tuS,  I^öti» 
ajot  (pl),  i?§ti=matta;  (samtliga  personerna) 
Iiitto4a^to,  joutto. 

Partiagg,  n.  ^juolue»  1.  ta^to»toi^a. 


Par 


Pai 


545 


Partianda,  f.  taf)fo=mteft,  iiXijhAjaltt,  ^3uo(uc= 
i)ahi,  )3Uofu6=!untai)uu6,  ).ntD{ue=miettfi)t)8. 

Partichef,  m.  Jjuclueen  1.  td)ton  :)3ää=mi£8  1. 
jcljbattaja. 

Participera,  v.  n.  vulBCta  (4^ean)  ofaQticfft, 
ctta  ojaUifcna,  cttaa  cfaa. 

Participium,  n.    (gram.)  \>axtld^[o,  IaatU=ta^3a. 

Partiel,  a.  o[a!ft  oteiva  1.  fosfeitia,  cfittainen; 
p.  solförmörkelse,  ofittainen  auviuijDU  pu 
ntcnemtncn. 

Partigängare,  m.  ^Jitofuelamen,  :|?uoteIamen, 
kf)Matnen;  (i  krig)  fituefäs  (=!fääu),  pax- 
ttolainen,  ficppo=fi§ft,  ftöfi. 

Partigängarkrig,  n.  :^arttD=fota,  ftöft^fota. 

Partikel,  m.  Ijiuf farten,  ofaneii,  o[ue  (=cen); 
(gram.)  apw-^ana,  fanuHa. 

Partikularitet,  f.  eritt)t|^^§,  ermätl^^S. 

Parti ktilier,  a.  erittjincit,  euinäinen,  erittäincn, 
omituinen. 

Partiman,  m.  ^juotuetainen,  ^juotelaincn,  ^3uo= 
tue=mie8,  Iaf)f"Dtaincn. 

Partisk,  a.  )3uoIta»ainen,  ^)ucten4ntätiHiinen. 

.^artiskhet,  f.  ^uoltanjaijuu^,  ^uoIen>^ito. 

•artiskt,  adv.  ^juottaen,  ^nioItanjaifeSti,  ^uot= 
ta  ^1  itäen. 

^artitiir,  n.  )3artitnrt,  ääni§tö,  faifft  äänet. 

.^artivis,  adv.  tuhiittain,  JDufoittain,  tutuigfa. 

I^artiyra,  f.  :puDluc=  1.  Ia[)fo=iinimna  I.  »fii^fo. 

:^arveny,  m.  onnen  foI)ottama. 

Parvis,  adv.  se  Partals. 

i^ascha,  m.  ))aSl)ia,  S^urffilaincn  maa4)erva. 

l:*askill,  n.  iiDa=  1.  ^ilffa  =  fivjoitn3,  ilff'u=  1. 
t>ilHa=!ti-ja. 

'asm a,  n.  tata,  ntafanen,  ^saSma. 

.^asma,  v.  a.  ^aSmata  (=aan),  :|ja3mait(n,  \ia^' 

1  tnoittaa,  faboittaa,  ^anna  1.  jafaa  :|3a8moifle 

!  1.  fatoifitn  1.  mafafiUe. 

ij^asmeträd,  m.  fata»  I.  ^3aSnta=  1.  tna!a84att= 
U,  iKnpiiil 

rass,  n.   (bergspass)  it>iioren=fola  1.  ^al^btnfo; 

I  (smalt  farmtttn)  meri-a'^taat  (pl),  af)binto= 

;  ttjefi  1.  =))ai{fa,  falnii;  (öfverfart)  {oS[t-)5aif= 

I  la,  falmi;  (resepass)  :t3agft. 

fji^ass,  n.;  komma  väl,  illa  till  p.,  fattna  1. 
loipia  ^t}tinn,  ^jafjaSti;  vid  p.,  noin,  ^>aifot(= 

,  ta,  )jaifoin;  vid  p.  100  man,  100  mief)en 
)5ai{'oiIIa,  noin  100  mieötä;  jmfr  Omkring. 

•'ass!  int.  pa^\i\  nej  p.,  äläö  linelä,  annaS 
oCa;  subst.  n.  (ett  spel)  tmvtS  (=een),  :|5asft. 
'assa,  v.  a.  foiinttaa,  joivntella,  fottiettaa,  afet' 
taa,  afetcita,  mufailla,  inufanttaa;  p.  locket 
till  kärlet,  jotcittaa  1.  fottjitella  1.  afetcCa 
fantta  astiaan;  p.  af,  in,  upp,  se  Afpassa,  o.s. 
v.;  p.  på  tillfället,  {;uomata  (=aan)  tilatiunt» 
ta,  intää  tilaifuubeSta  1.  tila^^^äästä  toaari, 
obottaa  tifa^i-^äätä  1.  tiktfnutta  1.  aifaa;  p. 
på  tiden,  pitaå  1.  ottaa  ajaöta  »aari,  afet» 
taita  ajan  mutaan;  p.  på  ngn,  obottaa  1. 
^^t}tää  j.futa  tatoatatfenfa;  p.  på  ens  be- 
fallningar, obotella  1.  fnunnefla  (=ntelen) 
i.Imi  !ä§ti)iä;  p.  på,  ^3itää  ftaranfa  1.  wa= 
Svenskt-Finskt  Lexikon. 


rafla,  ^Htää  »aartfla,  ottaa  tttaart,  otfa  lt>a^ 
ruiflania;  pass  pä!  fatfo  )5crään!  funfe!  pU 
bä  traarifla  1.  trarafla  1.  njarafi!  ota  juaart! 
(låt  bli!)  anna  1.  anna§  ofla! 

Passa,  v.  n.  fo^ia,  tät}bä,  foftettna;  locket 
p— r  väl  till  byttan,  fanft  [jljtoin  fopit  1.  fO' 
ilieltuu^3t)ttl)^n;  rocken  p— r  icke  bra,  taffl 
ei  oifein  foir»i  1.  fottieflu  1.  fenjcflt)  1.  olc  fc_).nira; 
dessa  glasögon  p.  icke  för  mig,  nämät  filmä» 
laftt  eittjät  minulle  fotoi  1.  ole  mufair^at; 
detta  tyg   p — r   till   mössor,    tämä   fangaS 

■  \opn  1.  fät}  1.  Mpaa  latifft;  dessa  färger 
p.  väl  ihop,  nämät  Ivärit  fo^itt^at  fjt^wtn 
^I)teen  1.  toifiinfa;  p.  o.  p.  sig,  v.  imp., 
fo^ia,  fäl)bä  laatuun,  ofla  foirctiaä  (^aan)  1. 
fci»elia§ta;  det  p — r  honom  ej  att  göra  så, 
i)änen  et  folui  niin  tcl;bä,  I;änen  et  fäl)  nttit 
tefeminen;  sådant  p — r  sig  icke  för  en 
yngling,  fe  ei  ole  nuornfaifefle  fohjeliaSta, 
nuorufaiielta  femmoinen  ei  fät)  laatuun,  nuo= 
rufatien  et  jottjt  1.  cle  joir^eliaS  niin  tef)bä; 
det  p— de  sig  ej  sä,  ei  fopinut  niin;  allt 
som  det  p— r  sig,  niin  tuin  inaan  fo^ii  1. 
foircliasta  on,  aina  niin  1.  fen  mufaau  fuin 
foVnittsaan. 

Passa,  v.  n.  (i  kortspel)  :>3aSfata  (-aan),  fa= 
noa  :(3a§ft. 

Passabel,  a.  joltinen,  »rälttäaiä,  fuittatra,  aut= 
tanja,  felpaaitia,  mufiin  menenjä. 

Passadvind,  m.  ))afaati=tuuU,  ^ijfi^toätnen  1. 
wuotninen  tuuli. 

Passage,  m.  i)U=^)ääf^,  ^Jääfl),  ^>ääil)4^aiffa, 
fulfu^aiffa;  fri  p ,  eSteeti^n  ^viäft)  1.  fultu; 
(af gift)  !ulfu=maffu ,  :^ääf^=ma!fn,  i)Ii4ää= 
fi}n  ntaffu;  (i  musik)  äänen  juoffu,  ääni» 
juoffu. 

Passagerare,  m.  ^jagneert,  tnatfailija,  matfa= 
lainen,  reifnahjainen. 

Passagerareafgift,  m.  matfalaig-- 1.  fnlfn=ma!fn. 

Passageraretaxa,  f.  matfailijain  lointa»  1.  mal» 
fu=määrä,  mat!alaig=taf)a. 

Passande,  n.  fotcittamiucn,  folvittelu;  adj.  fo= 
)fi'waa,  fo^jiautinen,  fotreliag  (=aan),  (aabnfl{= 
nen;  det  är  icke  p.,  ei  fe  ole  foitictiagta  1. 
fopi»ai8ta;  ett  p.  uppförande,  fopiira  1. 
fon^ettaä  1.  faabuflinen  fät)tijg;  se  Passlig. 

Passare,  m.  I)ar^Jf3i,  ^jagfart,  määritin  1.  fo= 
iritin  (=ttimen). 

Passato;  anime=  1.  ttjiimeig=fnugfa  1.  »fuufla. 

Passera,  v.  n.  (gå,  fara)  fulfea  (fautta  1.  10=* 
:pi  1.  t}Ii);  (förflyta)  tutua,  mennä;  en  lång 
tid  har  sedan  dess  p — t,  fiitä  on  jO  ifot 
aitoja  1.  paljon  aitaa  tutunut;  (hända)  ta= 
^^a^tua,  fattua;  det  p — r  ingenting  märk- 
värdigt nu  för  tiden,  ni)ft}jänfä  ei  mitään 
merfiffistä  ta^a^bu;  (gå  an)  ttjälttää,  fuit= 
taa,  fetipata  (4>aan);  det  kan  p.,  f  e  icätt-- 
tää  1.  fuittaa;  sådant  får  icke  p.,  femmoig= 
taa  ei  faa  ta^af;tua,  femmoinen  ei  felpaa; 
han  lät  det  p.,  I^än  ei  ottanut  fttä  f;uoIia!= 
fenfa  1.  tietääffenfä,  ei  fiitä  Ruotinut  mi= 
69 


P  as 


Pat 


tään,  antoi  fcn  oHa  olojanfa  1.  mennä  menoian» 
fa;cletp— rför  fullt,  fe  menee  l.  fät)  täi}bes= 
tä;  han  p— r  för  rik,  {;äntä  :|3ibetään  ritfaa= 
na,  f)än  täi)  riffaaöta  mie[;eetä;  v.  a.  (HU- 
bringa)  otta,  lutettää;  vi  p — de  tre  veckor 
pii  landet,  olimme  maatta  folme  n.iiitfoa; 
p.  julen  lios  ngn,  otta  1.  »iettää  jouhta  1. 
jouluitta  j.fun  luona. 

Passerlig,  a.  se  Passabel. 

Passerläder,  n.  )^afteri=  1.  raenm=na()fa. 

Passevolans,  m.  tt)at)autuS=mafiu. 

Passgång,  m.  tafa=tät)ntt,  foufari=fäl)Uti. 

Passgängare,  m.  fonfari,  taia4äniijä. 

Passion,  f.  (lidande)  :|)iina,  färfiuUjS;  (l>egär, 
lidelse)  [;imo,  tnto  =  [)imo,  into,  iuno§tu8, 
fiif)fo;  kufva  sina  p— er,  {;iUitä  (=tien)  l}\' 
monfa;  han  har  starka  p— er,  I;än  ou  inno» 
fas  (=ffaan)  1-  fitf^foiuen  (pnoiltanfa  1.  t^aluit» 
tanfa,  I;änettä  on  fii(;feät  1-  tottjat  l^imot  1. 
intD4)imot;  älska  med  p.,  rafastaa  innoö^ 
tuffetta  1.  innotta  1.  iunoftaagti;  hafva  p. 
för  ngn,  leimoitta  j.inta,  otta  into  1.  into» 
f)imo  j.fnl)Un;  han  har  p.  för  spel,  )fi\\  on 
f;äncn  f)imo=ti}i>tänfä,  {)äu  Ijimoitfee  ^^eliä, 
l;äucUä  ou  (;imo  1-  fii[)fo  ^)cliiu;  älska  nö- 
jen med  p.,  innotfaaöti  1.  innoita  vafa^taa 
1. 1}imoita  (=tfeu)  I;nii»ituffia,  ^imottifesti  f;av= 
raötaa  1.  rafaStaa  I^mintutfta;  rida  är  hans 
p.,  ratfaötnö  on  i)äuen  t;imo=  1.  f)aht=_l. 
mieli=tl)ötäniä;  han  arbetar  med  p.,  f;än 
tefee  tt)i3tä  innostuffetta  1.  tiiftfotta  1.  fii' 
tv)aubetta  1.  inuoffaasti  1.  f)artaagti;  han  gör 
allt  med  p.,  f)än  tefce  fattfia  ittnotta  1.  fiif)' 
fotta  1.  I)avtaubetta  1.  iuuoStuffetta  1.  fii» 
njaubetta. 

Passionerad,  a.  f)imottincu,  f^imoStunut,  into= 
I;imoiucu,  iunofaS  (-ftaau),  innostunut,  fiil;-- 
toinen,  fiiivaS  {-m\\),  fiif)feä;  han  är  p. 
drinkare,  I;äu  on  f^imottinen  1.  into4;imoi= 
nen  1.  fiiI)toinen  jnomavi;  han  är  p.  för 
Hickan,  (}än  on  tt)ttöön  inuoStunut  1.  I;i= 
moStunut  1.  I;aIuStunut. 

Passionshistoria,  f.  ))iinan=I)i8toria. 

Passionspredikan,  -predikning,  f.  al)ti=  1.  fär» 
fim^8»iaavna. 

Passionstid,  m.  ^^aaSton=aifa;  fävfiml)S^aita. 

Passionsvecka,  f.  ^iiua-toiiffo. 

Passiv,  a.;  förhälla  sig  p.,  otta  njaituttamat' 
ta  1.  liiftnmotta,  otta  1.  :|.n}fi)ä  vt)(;ti)mättä 
(i(}fin);  p.  lydnad,  el)boton  fuuliaifnug;  p. 
handel,  fifä-fol^tainen  1.  »ieraSten  toimit- 
tama f  anV^).Hi ;  C<7/-a/?(.;  ^.H;sfinjo4anfuffa,  njaS= 
ta=fo^tainen. 

Passivitet,  f.  icaifnttamattomuuS,  ofan=otta= 
mattomuuö. 

Passi vum,  n.  ^aSfitro,  tcaSta^fo^^tainen  lanfuffa. 

Passivt,  adv.  »aifuttamatta,  »aifutnffetta,  a- 
fiaan  n)f)tt)mättä  1.  foSfematta. 

Passlig,  a.  fo^iwa,  mufanja,  fotoeliaö  (=aan), 
(uonteiua,  (uonnifaS  (-ffaan),  nafenja,  futc= 


tra,  omaufa,  omainen,   omituinen;  (nmk 

vtätiirj)  nnilttäiDä,  felpaaiva,  fntenm. 
Passlighet,  f.  fo^itraifnus,   mufanmnS,   fnt 

uninö,  m.  m. 
Passligt,  adv.  mnfattjaSti,  fitteiraSti,  \o\n\i\r 

ti,  foiceliaaöti,  o.  s.  v. 
Passning,   f.    fotrituS ,   fonntteht,    foipettutu 

afcttclu;  se  Passa. 
Passopp!    int.  ota  1.   ottafaa   nmavi!    ^ibä 

^.Mtäfää  uiaari  1.  toaariUa!  n^avafaa!  sub; 

m.  ^^aöfavt. 
Past,  m.  (mal.)  ^a9,t\,  finetin=funja. 
Pastej,  m.  ^^a8teija,  piixa^  (=aan),  ^.niraffa. 
Pastellfärg,   m.    )?a8tetti  =  l»ön,   tiitn^loäri 

=maali. 
Pastellmälare,  m.  jjaStetti-  I.  liituttävi^maalai 
Pastill,  m.  )jaStitti,  taitinainen. 
Pastor,  m.  fivffo4;evra,  |)aStovi;  vice  p.,  ftjar 

firftoljerva,  nimi^firffobcrra. 
Pastoral,    a.    firtfo  =  {)errattinen,   firtfo4;evrc 

toivau  1.  tvirattinen;  subst.  n.  :(3aimen'lan 

1.  n-nno,  ^saimen^wirfi  (»vrcn). 
Pastoralexamen,  m.  firftof)erran=tutfinto. 
Pastoralier,  pl.  ^.Mpin  1.  tivffo4;cvran  faataU\ 
Pastoralteologi,   f.   ).^a^.HnllMrta  =  o^^^n,   faavn 

n.nvta>o^Vi;  :|.H-ipiUiucn  jumaIuuö=oppi,  pa 

tovati=teoIogia, 
Pastorat,   n.  (församlingen)    firffoI)Crra4unl 

:^>itäjä8  ('ään);  (beställningen)   firf följena 

tifa  1.  »paitfa. 
Pastorska,  f.  firffo4)erran  rcnl»a;  enkefru  j 

lu1fo4;erran  tc6fi=rontoa. 
Patén,  n.  Iei^''ä4antancu,  öDlätti-Iantanen. 
Patent,  n.  :|^atentti,  i)ffinoifené4'irja. 
Patentera,    v.   a.   antaa    l}ffin=oifeuS   1.  l}tfi 

oifeu8  =  fivja,  icaruStaa   i}f|tuoif'eu8  =  fivjntt 

p— d,  i)ffinoifeu84irjattiuen,  :patentiUineu. 
Patentvara,  f,  ^atentti4aht  1.  »tantava,  l)ffi 

oifcuS  =  fatu   1.  »tatoara,   oiwattincn  1.  cvt 

omaifeu  I;l}>uä  falu. 
Patetisk,  a.  iunottinen,  innoittelehjainen,  int 

mielinen. 
Pathos,  n.  into,  fiiteauS,  mielen  into,  (kon: 

lad)  tefo=  1.  u{fo4nto  1.  ^artans. 
Patiens,  f.  fovttn=afettefn;  lägga  p.,  afctcl 

fovttia. 
Patient,  m.  o.  f.  fairaä  (»ann),  :j30ti(aS  {^o.a.\ 
Patinera,    v.  a.  ^^atiuoita  (4fen),  toaIfo4lHt8f 

ta  (=ean). 
Patolog,  f.  tanti=op^innt,  taubin^tietäjä. 
Patologi,  f.  ^.^atologia,  tauti=tieto  1.  =o).''pi. 
Patologisk,  a.  ^^atologi^en,  tauti=tieboflinen. 
Patrask,  n.  roiSto=  1.  rojn=  1.  roSfa=Jväfi. 
Patriark,  m.  :>jatviarffa;  ^erf)een=ifanf;in  (=it 

man)  1.  4fä;  (fig.)  V^ää»  1.  i»alta4iä. 
Patriarkalisk,  a.;  p.  styrelse,    ^.ievl;cen  =  ttja 

t;imman   1.   ijän^iraltainen   ()aUitn8;    p- 

seder,  :j>erf;e=J-oaltaifet  1.  l^evtie^oloifct  tawi 
Patriarkat,  n.  :})atriarfan  axtoi);  (distriktet) '>f\ 

riarffa4imta. 


Pat 

Patricier,   m.  :|)atrifio,   l)ll)äifölätucn,    l}IimV)S, 

^I^äis4ääti)tucn  1.  =fään)läinen. 
Patricisk,  a.  ^^atrifmen,  ^t^äiföfliuen,   JjU;ät8= 

fääh)tncn  1.  »fääbvltinen,   ^n;ät8  =  fäät»i«ten, 

Patriut,  m.  ifänmaan=va!aSta|a,  maanfa=jJuoI= 

IPatridtisk,  a.  tfänmaan  =  nueUncn,  iiäii-maata 

i    ratastapa,  ifän=maaHiuen. 

^Patriotism,  m.  tiänmaan  =  raffaiK^,   ijäumaan» 

miiiiim)?,  iiäu=:naallmeu  midi  1.  lcin).n. 
Patron,  m.  (beskyddare)  fjoitaja,  (loll)OJa,  fuo= 

jelija;  (ägare  af  ngt)  _))atruuna,  tfäntä;  (med 

patronatsrätt)  I^uutonfäutä,  fir{fo=^)atruuna; 

(tili  yercir)  ipatxuum. 
Patronat,  n.  o.  Patronatsrätt,  m.  pa:|3tltotto= 

otfeus,  ):atvmmaiö=otfeuö. 
Patronel,  a.;  p— t  gäll,  ^jatvuuita^eurdunta, 

ifannuuS^feurahmta. 
Patronessa,  f.  )3atruunan  voutoa,  tJatvuuuitar 

(=ttaven). 
Patronkök,  n.,  -taska,  f.  ^atvuitni4a§!u. 
^'atrull,  m.  ^jatrullt,  ^ö=tod;tt,  Mfu=»a[)tt. 
:*atrullera,   v.  n.   !ät»ellä  1.  fäl)bä  flllht^iual;» 

tia,  htlfea  toal^timaSfa. 
I^att,  m.  tiSft,  nifii 
?atta,  V.  n.  imeä,  ttSfttä  (nän). 
Paulun,  m.  mtbin  (»ttmen);    hon   ligirer  i  sin 
I   p.,  \)'å\i  nuffuu  1.  unelee  uutimiäfanfa. 
I^^aulunsäng,  f.  uubtlt^änfl}. 
i^anperism,  m.  föl)(^tt}näiit)t)3,  Bl){)äi[l}t)8,  föt)= 
'  l)i)V34iIa,  elannottomuuS. 
?aus,  m.  ^H}fäl)bl)«,  fetfafibuS.  - 

ausera,  v.  n.  ^i)fäf)beflct,  feifa^betta.  _ 
Paviljong,  m.  ))att.nIjonft,  f)un.n=  1.  Ii^Sti^uone. 
;*ecorale,  n.  tl)l}män=tuoma,  l}itt[un=i)äin3äinen. 
Pedagog,  m.  ^sebagogi,  faSroatuS^tieteilijä,  !a8= 

tratuö»D^))i:uit,  la^ten^o^ettaja  1.  »laSivattaja. 
Pedagogi,  f.  :|jebagogia,  fa§lriatu64aitoS. 
Pedagogik,    f.   :|)ebagogifa,   faSh)atu8  =  o^))3t  1. 

=taito,  Ia§teno)jetu§=tatto. 
Pedagogisk,  a.  ))ebagogi(liueti,  faötratuS^cVil' 

liueii,  {aeten»!aetBatufieIIinen,  laSteit  faSiim» 

tulten,  fa^iuatuffellinen;   p.    tidskrift,  Us,-- 

\ratu8=D))i(Iinen  aifafau8=ftrja. 
Pedal,  m.  ^Dchali,  >i>oVm  (4fimen). 
Pedalharpa,  f.  Vi>Ult4}av|.^|.'»u. 
Pedant,    m.  \>cl\)'tdti,   fuia=fci,   fivja4uiifa8 

(nian);  (alltför  småaktig)  tuvl;imu8,  tuvtjan- 

tarffaaja. 
.^edanteri,   n.   turf)an  =  tav!fuu3   1.  4ntoiiim8, 

turf)amaiiuu8,  tuvf)imit84a^''a,  firja4inifau8. 
Pedantisk,  a.  turhamainen,  tuvf)au  =  ta^>ainen, 
i  tuvI)au=tar!aEiuen,   turl;imufict(incn,  tuvl;a= 

^>intainen. 
Pedantiskt,  adv.  tuv'^an4ar!a8tt,  turf)a-'i>intat= 

fe8ti,  tuvf)amaifc8ti,  turl)imu£fen  tapaan  1. 

tatoalla. 
^edeii,  m.  ^3ebeEt,  {■äölEr;Iätiien,  juoffu^mieö, 

ialtuxl 


Pen 


547 


Pegasus,  m.  pig,a\o,  Unto-^  1.  mal)tul)tps>,  ru» 

no=I;e)30. 
Pejla,  v.  a.  (sjöt.)  ptilata  (=aan),   tutlta  ^o^= 

iaa,  VoI}jaitIa,  lécfjjuStaa. 
Peka,   v.  n.   cfottaa   1.  nä»)ttää   formcCan[a, 

oJDttaa,  tcrfcttaa;   han   p— de  ät  sjön,  l^än 

ofotti   1.   torfotti  jänvKä   1.  jävireeu   ipäin; 

der  p — r  man   ilnger  ät   dig,    fiellä   ftUuHc 

fcvmea  cfotetaan  1.  finna  formella  ofotetaan 

1.  ofotellaan;  visaren  p — r  på  sex,  toiijavi 

cfottaa  1.  nä^ittää  huitta. 
Pekfinger,  n.  etu^formi,  nuoIu4ormi. 
Peksticka,    f.    firja»    1.  hl!u  =  tiffu  1.  '^uiffo, 

torfotin  (=ttimen). 
Pelare,  m.  :pat|a8  (=aan),  ^^toäö  (=ään),  pU 

tari;  (fig.,  stud)  )3l;Iir)a8. 
Pelarfot,   m.   fanta^ittit,  ^3at[aan  =  fanta,  p'i}U 

ivään=jalfa. 
Pelargång,  m.  ^3atfa8=  1.  ^Jl:)In3ä6=fäl)tätoä. 
Pelarhufvud,  n.  )5atfaan=Iau8  1.  'pää. 
Pelarrad,  m.  patfaS»  1.  ^^huäS^riföt. 
Pelarskaft,  n.  ))atfaan=run!o  I.  'itartato. 
Pelegrim,  m.  se  Pilgrim. 
Pelerm,  m.  fauta=fa))))a. 
Pelikan,  m.  )3elifant,  (bibi.)  ructoon=:|)äri8täjä. 
Pell,  m.  tetta. 
Pels,  m.  turffi  1.  tur!it,  päié\\},   ^sälSfit;    ge 

på  p— en,  antaa  rouffutl^tu  1.  naf;!afiin  1. 

f)cn)uiae,  futtia  fel£ä=na^alle. 
Pelsa,  v.  a.;  p.  på,  turtittaa,   panna  turffi 

^.''ääfle  1.  ^Ile;   p.  på  sig,  panna  turffi  1. 

turfit  ^ttenfä  1.  )jääKenfä. 
Pelsbärande,    a.    turffi  =  naf}allincn;    p.    djur, 

turfft=eläin  (=imen),  metfän^eläwä. 
Pelsdjur,  n.  turfti=eläiu  (»imen). 
Pelsfoder,  m.  tlirfft^filuS  1.  »fifltötuS  1.  -alu8tu8. 
Pelsfodra,  v.  a.  ftjuStaa  1.  alu8taa  turttlta  1. 

naftoilla. 
Pelshandel,  m.  turffi=  1.  metfätmal;fa=faii)3)3a. 
Pelshandlare,  m.  turftn»fau^).na8  (--aan). 
Pelsjacka,  f.  turffiniuttn,  if)o4urf£i. 
Pelskrage,  m.  turfin=faulu6;  (skinnkrage)  nal)- 

fa=  1.  :puul;fa=  1.  farwa^faulus. 
Pelsmössa,  f.  fartta=  1.  turffi4affi. 
Pelsverk,   n.  turffi»  1.  metfäu=nat;at,  turfif[ct. 
Pelsärm,  m.  turfin=  1.  :|jäl8fi)n4;il;a. 
Pelteri,  n.  se  Pelsverk. 
Pendant,  m.  se  Motstycke. 
Pendel,  m.  lerffu,  f^eiluri. 
Pendelrörelse,  f.  lerfun  1.  I^eiluvin  liifuuto, 

Ierffau84iifunto. 
Pendelsvängning,  f.  terfal)bu8  1.  ferffauS,  fer=- 

fal;telu,  f;et(umincn,  {erfun4;eilal;bu8,  l}ei= 

laitteleminen. 

Peudelur,  n.  ferffu4'eI(o. 

Pendyl,  m.  ^iit}tä=feIIo. 

Pengar,  se  Penningar. 

Penna,  f.  fljnä,  fulfa;  (att  skrifca  med)  ftjuä, 
^läuuä;  formera  en  p.,  tt>uoIfa  1.  teroittaa 
fVnää;  taga  till  p—n,  fät)bä  1.  tarttua  fi)nään. 

Penualism,  m.  )3i(ttou8=lvalta,  furin=alaifuu8. 


548 


Peu 


Penndrag,  n.  f^nä^ö,  ttimxi  )3^örä^b^S. 
Pennfjäder,  m.  {l)nä'lulta. 
Pennfoder,  -fodral,   n.  !l^nä»  1.  ^ännä={cteIo. 
Pennformerare,   m.    f^nän  =  trUDlija;   (maskin) 

fijnän-iruolin  (»imen)  1.  »ttuclija. 
Pennfäktare,  m.  f^nä=fcturi,  ^a|)eri'10tun,  fl)= 

näilijä. 
Pennfäkteri,   n.   ftjnä^fiiSta,   hjnä»   1.  :|.^a^Jeri» 

fcta,  ftinäilemtnen. 
Penning,  m.  xai)a;  en  p.  af  silfver,  I;o^'*einen 

1.  l^c:pea=rat)a;  reda,  kontanta  penningar  1. 

pengar,  fetoä  1.   ):ubba?,  tctoa  xal)a;   lian 

har  mycket  p — ar,  ^änellä    on   ))al}0    xa- 

^aa  1.  raficja;  förtjena  p— r,  anfaita  rallaa; 

spela  om  1.  pä  p — r,  pdata  rahan  !p'å'å\it; 

få  för  p — r,  jaaba  ra^da  1.  xahan  ebeétä. 
Penningdryg,  a.  äaeriäS  (4än),  ra^ojjania  1)1= 

^jeikttä. 
Penningeafgift,  m.  ra^^a^maffo  1.  ^maffu. 
Penuingebehof,  n.  ra^an»tartte  (--^een). 
Penningebeluning,  m.  ra[;a=^:aIftnto. 
Penningebrist,  m.  ra^an^^uute  (=tteen),  ra{;an= 

pnU. 
Penningeböter,    pl.    ra^a  =  l'afto,    faffo,    faffo» 

rangaistu?. 
Penningelijelp,  m.  ral;a=a^>u,  raf;an=a|.nt. 
Penningeinkomst,  m.  val;a=tulc,  raf)au=tulc. 
Penningfattig,  a.  ra^atcn,  fc^I;ä  ral^aSta,  ivä» 

l^ä=va|aincn. 
Penningförlust,  m.  raf)a=toaI)info  1.  =ta)>^io. 
Penningförråd,   n.  ra^a=toara  1.  -toarat  (jil-)- 
Penninggirig,  a.  ra^an^nmoinen,  ral;an»a{;ne 

(=een). 
Penninggirighet,  f.  raf^an^ol^ncuS  1.  ^tn^"- 
Penninggräs,  n.  (thlapsi  arvense)  taé!Uäf)einä, 

ra[;a=  1.  fuffaro4;einä. 
Penninghandel,  m.  raf)an=!au}?|)a,  ra^^aiilraifj» 

to=!am.^^a. 
Penninghandlare,  m.  ral;an»fait^).na6  (=aaii), 

ra[}amratf;tc=fau^>^iaS. 
Penningjude,  m.  raf)a=juuta§  (4taan). 
Penningkarl,  m.  ral;a=mie8,    ralpafaä  (4taan) 

1.  rai^atlineu  mies,  raba=rifa8  (»tfaan). 
Penningkassa,  f.  ra]^a»!aéja,  ra^aStc. 
Penningkista,  f.  ra{)a=ar!fu  1.  »firStU- 
Penninglysten,   a.  raf)an4;imcinen  1.   ^l^alui» 

nen  1.  nilinc  (--een). 
Penninglystnad ,    f.    va^^an^l^tmo    1.    4;alu    1 

^atjneuö. 
Penninglän,  n.  val)a4aiita,  xa^aw  lainauS. 
Penninglön,  m.  ra[}a=^alffa. 
Penninglös,  a.  vaf)aton. 
Penningmäklare,  m.  ^•af)at^fau^^^^iaS  (=-aan). 
Penningnöd,  m.  ra^an^^affo  1.  =)Mt(a,  ra^an^ 

ftcrc. 
Penningpost,  m.  ^•a^a=:t^DSti,  rafia-jafjo,  (som 

vfveisundcs)  raI;a4ä^eti)S  1.  -^JcSti. 
Penningpung,  m.  ra^^tuKarc. 
Penningpåse,  m.  vaf;a=:()u6fi  1.  'taéUl. 


Pen 

Penningrik,  a.  ra^a=rtfa§  (=ffaon),  rafjaHiitcn 

rabatag  (»ffaan),  äireriäs  (=ääu). 
Penningräknare,  m.  rat)an4ufija. 
Penningräkning,  f.  ral)an4utu  1.  4uenta,  ra= 

\  an4agfu. 
Penningrörelse,  f.  ra{}a4iife    (4tecn),   ra^ai 

liituittc  1.  Ittfe,  raidan  fulfit  1.  hiUeminen. 
Penningsak,  m.  ra^an=afia,  (affär)  ra^=afia 
Penningskatt,  m.  ral;a=toerc. 
Penningskrin,  n.  vaI)a  =  U|!aS    (=^^Hian)  1.  «^art 

funen. 
Penningsniken,  a.  ra^an-fitfae  (=aan),  ral;an^ 

jaita. 
Penningsnål,  a.  ra^aitniljne  (=een)  1.  'a^naJ 

(=aan)  1.  »jaha. 
Penningsorg,  f.  ral^an4}ltcU  1.  =furii. 
Penningstock,   m.  ra[;a  =  tvärat,  ral;an  määrä 

ra:^an  JJaljcuS,  raf}a=jeuffo. 
Penningsumma,  f.  ra^a=liimma,  raf)a=määrä. 
Penningtillgång,  m.  raha»ttava  1.  =»arat  (;pl) 
Penningtjuf,  m.  raf)aiMvara§  (=vfaaii). 
Penningtörst,  m.  raI;an=jano  1.  'I;imc. 
Penningunderstöd,  n.  ra[)a--a^.ni. 
Penninguppbörd,  m.  rat;an  =  ottc,  ral;an  i)Iö9 

fanto. 
Penningutgift,  f.  ra[;an  uIoS=anto,  raf)an=meno 

ral)aii»menefli. 
Penningutskyld,  m.  raf;a»uloéte!c,  raf)a=»erD 

ra()a»matiu. 
Penningvexlare,   m.   raf)an  =  lrail;taja,  raf}on 

iiHiif^to^fauVJ^iaS  (=aan). 
Penningvexling,  f.  ral;an'll\"ii(}tc  1.  =tvai[]CtU? 

ra[;an4au|.^pa. 
Penningvinglare,   m-   raban^ficireftäjä,  ra^a 

»eijari,  ra(}a4uifart. 
Penningvingleri,  n.  ra()an4ieh)clll}3 1.  =tt>eijau8 
Penningvinst,  m.  ral^a^lrcttto. 
Penningvärde,   n.   ral;a=arn>0  1.  --^VXia;   (pen 

niriyens  värde)  xa\)an  axxoo  1.  l)tnta. 
Penningödare,    m.    rat)an=' menettäjä    1.   4u^ 

laaja. 
Penningört,   f.  (Iijdmachia  numularia)  lu^ta 

al^i. 
Pennknif,  m.  f^uä»  1.  :>}ännä=h:eitfi. 
Pennkrig,  n.  !l)nä--fcta  1.  4iiéta. 
Pennritning,  f.  fi)nä4nivräntä  1.  »futraanto 

(dtit  ritade)  !t)uä't;iirrcö  1.  =fm»a. 
Pennrör,  n.  fpnän^  1-  fuIfa4or»i  1.  =^utfi. 
Penntorkare,    m.    fljnän4n)l)I)in    (4;fimen)   1 

=^1)1)1)6  (4Eecn). 
Pensel,   m.   V"i8ielt,   futi,    lutmeu,   flteeUlt 

(4ttmen);  (bot.)  ^aljtmua. 
Penseldrag,    n.    [itteUt}S,    ^cnsiclin-lvetö^t 

(»Vfjen). 
Pension,  f.  (underhåll)  eläfe  1.  elafe  (4feen) 

cläfe>raf)a,  elD=ra(}a,  fenfioni;  (anstalt)  lovisi 

ciatue4oulu,  faSn)atnö4cuIu. 
Pensionera,  v.  a.  antaa  eläten-af)a,  ^janna  elaf 

fcellc  1.  eläfe>ral;allej  p— s,  v.  p.  ^>ää6tä  1 

tuHa  elaffeelle  1.  elätc>val;alle. 
Pensionsanstalt,  f.  faéa^atuä-  1.  clatuS4ciifu 


Pen 


Per 


549 


Pensionsbref,  n.  ^jenfioni»  1.  eläfe^ftrja. 
Pensioiismessig,   a.   eläffeeKc  ^ääöftjt  1.  ^'ää' 

fenjä,  eläffeennfäinen. 
Pensionär,  m    (barn)  faStBatu8=  1.  ctatu§»fcu= 

hllainen;  Ctn  som  åtnjuter  pension)  tVäit- \. 

elo^ra^aÖinen,  eloval^alta^oltja,  elatfeen=naut= 

ttjla. 
i  Pensla,  v.  a.  fiwetteHS  (=Itefeu),  ^.''cnöfeliittä 

(=tfen),  penslata  (=aan). 
Pensum,  n.  määrä;  (visst  kunsl<apsmått)  0^>)>t= 

1.    c^Jin^määvä,    o^sittatoa;  (förelagdt  arbete) 

te^täa^ä,  ti;i5=m'  ärä. 
Pentameter,  m.  toiiömitta-vuno. 
Pentandria,  f.  (bot.)  H)tifi=f)Ctetfet. 
Pentateuken,  m.  aSfofeffcn  ftrjat  1.  raamattu. 
Penterlina,  f.  (sjöt.)  ^jentteri»  1.  ))euttt4itna  1. 

'toutoi. 
Pennltima,  f.  (gram.)  tDumeifen  ebeGuien  tatou. 
Pepla,  f.  f)umalan»fä^l). 
Peppar,  m.  ^3i^^^3uri;  stark  p.,  farhjaS  (=aaii) 

:^i|)^urt;  krydd-p.,  ruo!a=  1.  r^l}ti=))t^^3urt; 

stöta  p.,  }au(;aa  1.  I;afata  (»tfaan)  :|)i))^3urta. 
Pepparbuske,  m.  :|)i^^^^uri»^enfa3  (=aan). 
Peppardosa,  f.  :))ti^))urt-tDuia  1.  =ti5Hti,  pippw- 

ri=a6tia. 
Pepparkaka,  f.  ^i^3av=fa!fu,  mefi=tetpä  1.  =fatfu. 
Pepparkorn,  n   |jip^5uri=:)ja|ju  1.  4;erae  (=een). 
Pepparaiynta,  f.  ).n|)ar=mtnttu. 
Pepparrot,    f.    (fiasturtium    armoracia)    äifeä= 

ncnätti,  :|.n|)arruuti,  |.n^^pur-juuvt. 

Pepparrotssås,  n.  ))iparuutt4aöti. 

Pepparsort,  m.  V'i^H''"l'"i"''I''ii' 

Pepparstrut,  m.  ).Mppuri=tDrtö  1.  =tUUttt. 

Pepparträd,  n.  :J.npi.nu-i4nm. 

Pej.iira,  v.  a.  )3ip^niroita  (4fen),  ^anna  pxp-- 
Vuria  fe!aan  1.  ^l^äälle. 

Per,  nom.  pr.;  P.  och  Pål,  $efat  ja  ^aajvot. 

l'er,  prep.;  p.  man,  mietteen,  mieStä  paMt  1. 
Uiibcn,  jofa  mict)elle,  mief)eltä,  jofa  miehen 
ctc^tä;  1  mark  p.  stycke,  mavHa  fa^^^a» 
Icclta;  en  p.  tusende,  ijtfi  tulkanneita  1.  tu= 
liatta  ^.läätle;  erhålla  -'5  mark  p.  tmina, 
faaba  25  mavtfaa  tt}nni?rtltä  1.  ti)nnt)rtä 
p'i.'iW.t\  p.  posto,  ^joStin  fautta,  Vo8tiö[a.  . 

Perenn,  a.;  p — a  växter,  moni=fefäifet  I.  =touo= 
tifct  faSttJtt. 

Perfekt,  a.  täljbcHineu ;  adv.  tät)bellifc§tt,  tätj» 
bettcnfä;  subst.  n.  1.  Perfektum  (gram.), 
:pcrfctto,  tät)84äl)iatfa. 

Perfektibilitet,  f.  tät)beIIt[entl?toätfVl}5i. 

Pergament,  n.  pergamentti,  na^ta=)5a)jert. 

Pergamentband,  n.  ^evgamentti=nibe  (=teen)  1. 
=tannet  (pl). 

Periferi,  f.  fel)ä,  ijm^äv^S. 

Perifras,  m.  se  Omskriining. 

Perifrastisk,  a.;  p.  konjugation,  a^5U=Iaufet= 
ucn  fätjtelmä. 

Perihelium,  n.  :t3ert^eno,  auriugon  läfjimm^^S; 
jorden  är  i  sitt  p.,  maa  CU  auviufoa  Iä= 
f)innä. 

Perimeter,  m.  ^iiri,  Vm|^ärt?S. 


Period,  m.  (tidehvarf)  oifa=faufl;  (gram.)  Iau= 
feiöto,  Iaufe=jatfo;  (aritm.)  jarfo. 

Periodbyggnad,  f.  Iaufe  =  rafennu6,  laufeiSto* 
vafenuus. 

Periodisk,  a.  aifa=fautinen;  p— a  skrifter,  at!a= 
fauttfet  firjat  1.  firjoitufiet;  den  p— a  pres- 
sen, janoma^firjaHifnuö,  aifafauS^firjaHifuuS; 
p — a  sjukdomar,  aifa^fauttfet  1-  atfa=hjäli= 
fet  1.  ajoittaifet  taubit;  (aritm.)  jalfolttnen, 
jaffoittainen. 

Periodiskt,  adv.  at!a  =  f aufittatu ,  atfa^faujtn, 
ajoittain,  ai!a»teäUttäin,  määrärajoilla,  mää= 
rajajoin;  p.  återkommande  landtdagar,  mää- 
rärajoin 1.  määrärajoilla  :f)ibettä»ät  1.  ta^- 
:t)al;tm»at  toaItior:|}ätwät,  ajoittaifet  Jualtio^ 
jsäiiBät. 

Peristil,  m.  (byggn.-k.)  ))^teä6=^mi?är^Stä. 

Perkussionsgevär,  n.  Il^tJbiUrp^Sf^  1.  =titoääri. 

Perl  a,  f.  I^elmi,  [im)jfu,  ftmpjufan  1.  fim^)ufan 
tilui  1.  jt^lcä  1.  mnua,  (bibi.)  :päärli?;  må 
som  p.  i  guld,  ota  fuin  fielmi  fullasfa  1. 
fofuri  fiira^iSfa;  (pä  ytan  af  en  vätska) 
pi>xi.  (reen),  f)elmi,  fira,  I)erne  (een). 

Perla,  v.  n.  l)erneiUä,  ^^oveitla,  firoa,  fivoiöa, 
jnoSta  l;elmi^iä  1.  ^•»orciiJfa  1.  firoisfa. 

Perlarmband,  n.  l)elmirvannerenga§  (=faan). 

Peilband,  n.  ]^elmirnanl;a  1.  rri{)raa,  l^elmi» 
(etfu,  [;elmi§rnanf;a;  (fig.  om  pisksnärt)  ^el= 
miSrto^ij,  ^elmirlettu. 

Perlemor,  m.  )3erIemo,  fimV^fufan  fuori. 

Perlfiskare,  m.  f)elmeiu=<.n}Vtäjä. 

Perlfiske,  -fiskeri,  n.  I)elmeinr:^t}tjti3  1.  =tM)l}nti, 
l;eImirfinH3fufan  p\)\)\\t\. 

Perlfärgad,  a.  l;elmenrt'av»aineu  1.  rluärincn, 
finirl;attalrta. 

Perlgryn,  n.  rac=  I.  ^elmi=fuurima  1.  =rij^ni. 

Perlgrå,  a.  fini'^armaa,  l)elmirl;armaa. 

Perlgräs,  n.  (melica)  l;elmiffä,  [;elmirl;eiuä  1. 
rrno^o. 

Perlhalsband,  n.  fau{arf)clmet  (p)l-)>  Ijelmineu 
faularferta  1.  faularnaut;a. 

Perl  höns,  n.  (numida  meleagris)  p\^h\4<^V.O., 
:>.''igtnrainen. 

Perlmor,  se  Perlemor. 

Perlmussla,  f.  I)eImi  =  ftnHjfuffa  1.  rfimi-Hitfa, 
fimpfufta. 

Perlprydd,  a.  f)eltnitettt),  f;eImiCä  launistettu. 

Perlsmycke,  n.  l^elmirforiste  (rcen),  ljeImi=f"orIu 
1.  rfoltuöfa,  I;elmtfe  (rffeen). 

Perlstickare,  m.  ^elmeUrfutoja  1.  rneuloja. 

Perlstickeri,  n.  fielmtörneulonta,  l^clinetu  fu^ 
tominen;  det  är  intet  p.,  ei  fe  niin  tumman 
tonetilliöta  ole. 

Peristil,  m.  I)elmi8r:|)nuötatuit  1.  =firjaimet. 

Perluggla,  f.  (strix   Tejujmalmi)  I;elmir))i3llö. 

Perm,  m.  faufi  (runen),  firjan  fanfi;  från  p. 

till  p.,  fauneSta  tanteen. 
Permanent,  a.  alituinen,  alin=omaineu,  '^^i-- 

uäiuen,  ainainen,  VH^ftjteäinen. 
Permbref,  n.  nal)tar{irjau8  1.  Axxya. 
Permission,  f.  ^jermeöft,  ii^ivfarloma  1.  riu^ja. 


550 


Per 


Pes 


fott4u^a;  soldaten  är  på  p.,  fota^mieö  on 

foti4u»aaa  1.  ^-^ermeäfiUä. 
Permittera,  v.  a.  fottuttaa,  antaa  fcti^u^^a  1. 

jrirfa4oma  1.  toirfa=ht^)a,  päästää  1.  laéfea 

fDti4u>raKe  1.  iuirfa4LMnaUe. 
Perpendikel,    m.    se    Pendel;     (lodrät    liuie) 

))l)ötl)=anh»a,  Iuoti=touwa,  j;l)v{ä(;täjä. 
Perpendikulär,  a.  ^l)Stl)=luora,  ^n^ätl^tueu,  ^n)tö= 

Vi}§tl)inen,  luotisuora,  jijrtäfjtäluä. 
Perpetuum  mobile,  n.  ifi=iiitfuia. 
Perplex,  a.  se  P^örbrylla  o.  Förbluffa. 
Pers,  m.  vä§}äv§,  :prä8fäl)8. 
Persa,  v.  a.  räSfätä  (=ään),  ^räSfätä,  fiUttää 

raubatta. 
Persedel,    m.    !a|^^^aIe    (=CCn),    Mu;   ränte  p., 

lvevo4aH^^fc. 
Persika,  f.  :pcrfiffa. 
Persiketräd,  n.  Vei"riffil4'»UU. 
Persilja,  f.  ^erfilja;  du  pratar  p.,  finä  tl)I)jtä 

1.  t)uKuja  lörpöttelet,  fe  cu  ftuulta  liirpöt^ötä. 
Persjern,  n.  rä§fi=  1.  fauiua=rauta. 
Person,    m.    t;cnEi,    eläjä,    ifjiniueu,   mies, 

:^^erfona,  ttfe;   der  funnos  tio  p — er,  fiellä 

oli    ll)mmeucu    fjenfeä;    tre    p— er    miste 

lifvet,  folmc  \}z\\Wä  1.   il)nuctä  fuoH,  toU 

me  ^eufeä  1.  it;miötä  meuetti  f)enfeuiä;   i 

egen  p.,  itfc;  hans  egen  höga  p.,  \)'i.\KV. 
oma  fortea  itfcnjä  1.  ^jäänfä;  för  egen  p., 
itfe  ebectäniä  1.  i^uoteötanfa;  för  min  p.  är 
jag  nöjd,  itfe  V^uoIeStani  oleu  t^tjtijtoäincn ; 
det  är  gjordt  endast  för  din  egen  p.,  fe 
ou  tel)ti)  »aan  finua  itfeäft  1.  omaa  itfeäfi 
icarteu  1.  fiuuUe  t^ffinäfi;  furstens  p.  är 
oantastclig,  ruf)tiuaS  itfe  1.  rut)tinaan  ^•'er= 
fona  CU  touflaaiuatou  1.  foSfettamatou;  tre 
på  p— en,  tolme  mtef)eeu  1.  niieätä  jäälle 
1.  fieutcä  ^JÖäfle;  känna  ngn  till  p — en, 
tuntea  jofu  näöltänfä  1.  uIfo»tnuoboIta;  taga 
sin  p.  i  säkerhet,  etta  mic3  ^luoteétanfa; 
(teol.)  ^.^crfoua,  olemng^muoto;  utan  afseen- 
de  pä  p— en  (bibi),  ilman  muobcu  !atfc= 
matta;  (dram.)  jäfen  (--cu);  (gram.)  clio, 
tctiö,  Vcrfona;  (fil.)  itfclö,  itfc^ö. 

Personal,  m.  l)cnti=joufto,  jouffo,  mieS=  1.  l)cuft= 
fnuta. 

Personalier,  pl.  elämän  fertomuS,  liHaiuajau 
elämäu-liMiI;cct. 

l'ersonalpronomen,  n.  olio-  1.  tefii5»afemo. 

Personalsufl'ix,  m.  afemo»  1.  ouu§tuö4iite  (»ttccu). 

l'ersonel,  a.  se  Personlig;  p — a  utskylder, 
I;engeltä  matfettatca  \cero,  Iienfi^ttjero,  l)euEi= 
ra^at. 

Personiiiera,  v.  a.  oienneita  (=tfen),  tc^ibä  oIeu= 
neffi;  han  är  den  p— de  godheten,  l)äu  OU 
f)t;tt?^t)S  täi}bcöfä  olenue-Sfa,  bän  on  olennoittu 
I)i)tc^^Sl.  l;i}iel)i)ö  elcuueittuua  1.  itfe  l;l)»V^8. 

Personifikation,  f.  oleunoitfcmuS;  (det  perfio- 
nifierade)  oleuuoitfema,  elcuueittama,  clcute. 

Personlig,  a.  ttfen»omaiueu,  itic4ehtatucn,  erna, 
itfc-4^ääUiueu,  itfeinen,  itfcti)iucu,  niice  teb- 
taiuen,  itfeä  1.  ibmi^tä  1.  miecitä  fecileiea  1. 


fol^taatoa  1.  tarloittawa  1.  (förolämpandt) 
fortatca;  p — a  rättigheter,  omat  1.  itfeu= 
omaifet  1.  itfe^^äällifet  oifcubet;  p.  frihet, 
ruumiittinen  t«a)jau6;  hans  p— a  tänkesätt, 
l;äuen  ornat  1.  l)tfin=omaifet  1.  itfe4ot)taifet 
1.  itfeifet  mieli=alaufa;  p— t  hat,  mie84o^= 
täinen  1.  mieg=wälincu  toi^a;  göra  ens  p— a  , 
bekantskap,  tuUa  joufuu  itfeu  fanSfa  tut= 
tairaffi  1.  tutuffi. 

Personligen,  adv.  itfe,  itfe  lol)ba8tanfa;  känna  i 
ngn  p.,  tuntea  jofu  itfe  1.  j.futa  itfeäufä; 
vara  p.  tillstädes,  ella  itfe  1.  itfe  fol;ba8:= 
tanfa  läSnä. 

Personlighet,  f.  itfeifijtjS,  itie4of)taifuuS;  p— er, , 
mie84et;taiiet  1.  mieStä  foöfe»at  fortamifet' 
1.  louffauffet  1.  tarfoittelemifet;gå  till  p— er, 
ruireta  (=))ean)  mieétä  1.  it;miötä  itfeä  for» 
tamaan  1.  tarfcittelemaau,  ruweta  itfetiji- 
fi)i}ffiin  1.  itie4ot)taifuuffiiu. 

Perspektiv,  n.  o.  m.  Verf^Jeftiivi,  eteueml)3= 
fntt)au§;  (utsigt  från  en  punkt)  eteueiBät» 
\\)\)i,  ulfoneiBaifuuS,  etencmt}§^uäfi);  (instru- 
ment) lä^n4atfoin  (4men);  (fig.)  hafva  ngt 
i  p.,  toijcotetta  1.  obotella  j!fiu,  iiM  jonfiti 
teilueiéfa,  tät)bätä  (4;tään)  1.  talpoittaa  j.fin.  i 

Perspektivisk,  a.  )3erf)3efti>»iueu,  cteneiuäineu,  £ 
cteuemi}8=näfi?ineu,  utfonetBa. 

Perspektivlära,  f.  eteuemvö^ 0)3^)1,  eteuett>än  i 
nätjn  e^j^n  1.  tiete. 

Perspektivteckning,  f.  eteuemt)3  =  fmDaauto, 
etenetr'äi84nwaauto  1.  =riittauS. 

Pert,  m.  (skepp.)  pcrtti. 

Perta,  f.  ^>äre  (=eeu);  af  p.,  päxt',  ^säreinen, 
päreestä  (teljti}). 

Pertbrand,  m.,  -sot,  n.  ))äreen4arfi  (=rren). 

Pertklyka,  f.  ))äre4nl)tt,  i^äre4eiffo,  ^ärenriDO. 

Pertkorg,  m.  ^äre4e^j^a  1.  =tr>afu. 

Perttak,  n.  ^)äre4atto,  ^äreinen  fatto. 

Peruk,  m.  tefo^tuffa,  tt3ale=tuffa,  jDara^uffa, 
Veruuffi. 

Perukmakare,  m.  ^^eruuffi=maafari,  ^eruufiu» 
tefijä,  tutau^teftjä  1.  4äl;ertäjä. 

Perukstock,  m.  I;iu8=tufti,  tuffa43i3lff^;  (fig-) 
tutfi=  1.  VötffV4^ää,  ^.u4feti5=^:ää. 

Pessimism,  m.  ^}al;a8telemu8,  \>al)an  1.  ^.Ml;im= 
man  u8fo. 

Pessimist,  m.  ^utjaStclija,  )jaf;au=u8foja,  ^a= 
l)an4uuloincn. 

Pest,  m.  rutte,  ruttotauti,  tarttuma  tauti; 
fly  ngn  som  p— en,  ).ielätä  (=lfääu)  j.tuta 
f  uin  ruttoa  1.  fuolemaa. 

Pestaktig,  -artad,  a.  ruttomaiucu,  rutoUiueu, 
ruton^avaiueu. 

Pestböld,  m.  rutto^viife  (=een). 

Pestera,  v.  n.  mäSfätä  (=ääu). 

Pestilens,  f.  se  Pest. 

Pestsmitta,  f.  rutto4auti,  tarttuman-utto,  ru^ 
ton  faa8ta  1.  faa8tutu8. 

Pestsmittad,  a.  ruttoiueu,  rutte4auttnen,  ru- 
ton faa8tuttama  1.  faa8taineu,  taubillinen. 

Pesttid,  f.  ruton  aifa,  ruttoiueu  aifa. 


i 


Pin 


551 


Peta  v.  a.  faifijaa,  fattceöa,  tonfta;  (fig.)  \'i\)'- 

rtä,  ä^riä. 
Petition,  f.  anomuS;  göra  en  p.,  tef)bä  aitomuä. 
Petitionsrätt,  m.  auomu8=  1.  ononta=oifeuS. 
Petitionär,  m.  ancmufien=te{tjä. 
Petrificera,   v.  a.   ftixiet^ttää;   p — s,  pass.  !t= 

Petriiikat,  n.  fihjetttjmä,  fhiiettl}näincn. 
Petrifikation,  f.  ftit>ett)ttämi)ö,  {imeti^ttäminen; 

ftteettijmuien,  fihjettijmt)^. 
Pfiffig,  se  Fiffig. 

Phalang,  Philosophi,  m.  il.,  se  Falang,  Filo- 
sofi, o.  s.  v. 
Phas,  f  ;  månens  p— er,  fuuu  Ix^ai^ect. 
Phonik,  f.  ääni=c^3^n. 
Pianist,  m.  :|)tancn=)cittaia. 
Piano, n.^nartc;  adv.  t)tliaan,  f;iIjaiiegti,h3icno8ti. 
Piccanell,  m.  Vnfanellt,  fanfa^tii^viffa. 
Piccolaflöjt,  m.  :t5ifii=I;uifu,  filffa4}iulu. 
Pick  och  pack,  se  under  Pack. 
Picka,  v.  a.   (om  fåglar)  noffia,  tolfia;   hjer- 

tat  p— r,   jl)bän   [i)tfit  1.  t^ffit  1.  t^ft}ttä'ä  1. 

f)l)tää;  uret  p— r,  fcKo  na^faa  1.  va{'[uttaa 

1.  na|.^|uttaa  1.  tifittää. 
Picka,  f.  nofm=rauta,  nofin  (noffimen). 
Pickelhufva,  f.  ^ii^Jpa»  1.  r;utf^|.m4aHt. 
Pickhågad,  a.  färjäst^n^t,  f^imofaS  (»ffaan); 

göra  p.,  tärtäet^ttää. 
Pickjern,  n.  se  Picka. 
Picknick,  m.  oflUlS=^ibot  (pl)- 
Piedestal,  m.  faiita=!in)i,  f'enfä=!ttoi. 
Pietet,  f.  [;eU^i}8,  rcnij>ci}8,  Iem))i;  (estet)  ^ar= 

tauö,  tarffuug. 
Pietism,  m.  ^erännäif^S,  feretttlötf^ijS. 
Pietist,  m.  I^eräimäinen,  f;cvänm}t  (=een),   it-- 

retttläincn. 
Pietistisk,  a   l^erämtäif^ijben,  I}erännäiS=,  f;e= 

räunät8=ta)3aincn. 
Piga,  f.  ^iifa,  |.>aHfa=))iifa;  tjena  som  p.,  cHa 

1.  ).ialttella  ^Jiifaiia. 
Pigarbete,  n.  ))uan=tt)ö. 
Pigg,  a.  :|3irteä,  ttvfeä,  Xi>\\'>;)0.?>  (4i^3aan),  xoxU 

!ag  (=ffaan). 
Pigg,  m.  \!x\l%  :}jistin  (4men),  tittfain  (=tmcn). 
Pigga  upp,  se  Uppigga. 
Piggs  vin,  n.  (echidna)  :|)iiff't.[ifa. 
Piggtistel,  m.  (carduus  anthoides)  )3tif!iäinen, 

:|.nifn'Ol;bafe  (»ffcen). 
Pigkammare,  m.  )3ttfa=!amari,  ^nifdn  famart 

1.  f)Uoue. 
Piglön,  m.  :j3iian4al£fa. 
Pigtjenst,  m.  ))iian=JDtrfa,  ^.nifa^^alweluS. 
Pik,  m.  ^^tiffi,  feif;ä8  (=ään);  (fig-)  ).n8to=fana 

1.  4nif)e  (=ecn);  ge  p— ar,  pieteittä,  ^uftuva 

:^i8to=fancja,  fätttä;  (slepp.)  Riitti 
Pika,  v.  a.  (fig.)   p\§UU'å,  fätttä,  tcnfta,  )?i8= 

tää  )3uf)eelia. 
Pikant,  a.  (om  smak)  ftr^jetä,  fir:|3eä,  :|5t§tä= 

toä,  timtutea;  (fig.)  p'md\U  (=ään),  ^3t§tä= 

toä,  pimkrcä]  (retande)  fifjoittalBa,  elättä. 


Piké,  n.  fiikt,  iit)\>\>\:)'UnQa§  (-faan). 
Pikenorare,  m.  feif)äs=mie6,  :|)u!f^itiieS,  p'n= 

ftttäjä. 
Pikera,  v.  a.  iU}t5l)ittää,  ui)3uittaa;   (fig.)  :>.n6= 

teHä,  fättiä,  if^nijiia  p'mO'\anc'ia;  p.  sig  af 

ngt,  vtoäetelTä  1.  feröfaitta  1.  ))i3^f){eitlä  j8tfin. 
Pikerjern,   n.   ii^:pt)tt)8=  1-  n^).4tj»rauta,  \X\)p)!)' 

tin  (=tttmen). 
Piket,  m.  ^ifettt,  lota=toaf)ti. 
Pil,  m.  nuoU,   (med  knopp  i  ändan)  irafama; 

med  p— ens  snabbhet,  ituolcu  noJ.'>enbeIIa. 
Pil,  f.  (sali-r)  ;pajii,  ^JttU^uu,  fataiva,  IjalatBa. 
Pilaster,  m.  fetnä^vtoäs  (=ään)  1.  4atfa8(=aan). 
Piltiiik,  m.    (f ringillä  montana)   tlietfä=hiar)JU= 

nen,  ^^aju4et)))3o. 
Piiformig,  a.  niielimaineit,  mto(en  =  ta)3ainen; 

(om  blad)  nuofi^atitainen. 
Pilgrim,  m.  :t5i}l;iin=ivaeltaja,  ^.n}()i8fä=fätinjä. 
Pilgrimsfalk,    m.   (falco  peregrinus)    jnuuttO' 

Pilgrimsfärd,  m.  |)t)[;tin-tDaet(u8,  ^.n}f)i8}ä=tät}ntt. 

Pilkogor,  n.  unini,  nuoU=fontti  1.  »fotero. 

Piller,  n.  ^illevi,  Iääfc=mavja  1.  4^a)3ii,  mar» 
iaueu. 

Pillra,  v.  a.  itljpelöitä  (=tfen),  tjitouteffa;  p. 
sig,  v.  r.  (om  fåglar)  fljntä  1-  tl^p:|.nä  tt= 
feänfä. 

Pilskog,  m.  I)aktci8tc,  fafatoiötc,  ^vijuSto. 

Pilskott,  n.  nuDlen^anH-Htma. 

Pilskytt,  ni.  joufi=nue8,  nuoIeit=^am).>uja. 

1'ilsnabb,  a.  nuoleii^nc^-ica,  no^jea  fiun  iiucU. 

Pilspets,  m.  nuoIen=!ärfi  1.  =:|3ää. 

Pilsöm,  m.  (anat.)  fiircen^rafo. 

Pilt,  m.  ^.nlttt,  ^joifaiien. 

Pilträd,  n.  se  Pil. 

Pilört,  f.  (sagittaria  sagittifolia)  fei^O=fel^tt. 

Pimpernell,f,  ('sawgfuisoz&a;  ))Una4u))^U,  Iu)))3io. 

Pimpinella,  f.  (pimpincUa  saxifraga)  ani8= 
ruoI)o,  fanc5a8=hnnina. 

Pimpla,  v.  n.  l•t}l);.4^iä,  rl}l)^.>i6!eöä. 

Pimplare,  m.  rt}l}^.4^äl•t,  r^t^^i^tiä,  rl}^)3i8Mtiä. 

Pimsten,  m.  f;oi)fa={ai.->i,  :|)tratJfi=ftn)i. 

Pina,  f.  |3iina,  tusfa,  »attca,  fiufa,  !iufau8, 
färfiml)6;  Christi  p.,  Svt8tuf)en  :^iina  1.  fär= 
ftmi)8;  det  är  en  riktig  p.  att  se  honom, 
cifcin  on  tu8fa  1.  ftuia  1.  ftufau8  Isäntä  fat» 
feKa;  det  var  en  svår  p.,  fe  1.  fiinä  oli  fo= 
ira  tuSfa  1.  tpaitr>a  1.  !iufau8. 

Pina,  v.  a.  :|>itnata  (=aan),  fibuttaa,  rääfätä 
(»ffään),  icaiwata  (=aan);  p.  ngn  till  bekännel- 
se, )3iinata  1.  fibuttaa  j.futa  tunnustamaan;  p. 
ihop,  n^aitoata  i)I;teen  1.  ftinni;  p.  in,  tx>ai= 
mata  1.  tunfea  fifään;  p.  fiolen,  fitfuttaa  1. 
fibuttaa  tciulua;  p — s,  v.  p.  :piinautua, 
fitua,  »Baitoautua. 

Pinbänk,  m.  )3ttna4enffi. 

Pincett,  se  Pinsett. 

Pinfull,  a.  tä))i3=täijft  (=ben),  (drucken)  tutft 
i^umalaSfa  1.  ftfa^umalaSfa  (cletBa). 

Pingla,   v.  n.  ftliStä,  ftlfuttaa,  ^leltötä,  1(i\\\^^ 


Pin 


Pis 


tä,  }jingeUää;  p.  med  ngt,  JiUj^ttää  1.  f;eli« 

f^ttää  j.fin. 
Pingla,  f.  mttu,  tiufu,  i)du. 
Pingla,  f.  (grodunge)  rum^^Jt,  ItöUt. 
Pinglande,  n.  filinä,  Ijdmä,  !Ufc  (=!feen),  tilh 

taminen,  ^tiigetli)?,  inlhiä. 
Pingst,  m.  I)eluntai;    annandag  p.,  I;c(untain 

maanantai. 
Pingstafton,  m.  :^eIuntain=aatto,  I;chintat4au= 

wantai. 
Pingstdag,  m.  f;etuntat=^ät»ä. 
Pingsteld,  m.  l)ela=lr»alfca,  foffo=toatfca. 
Pingsthelg,  m.  f)etuntai4U}()ät  (jjL)  1.  =juf)fa. 
Pingstvecka,  f.  :()eUintat=tt!itffo,  f^efimtaiu  jäl= 

fiiicn  roiiffo. 
Pingvin,  m.  (aptenodytes  magellanica)  naljfa» 

f)anl;t. 
Pink,  m.  !ufl. 
Pink,  m.  (skepp.)  'tfixntVl. 
Pinka,  v.  n.  fuSta  (fujen),  l^cittää  »ettänfä. 
Pinkträngd,  a.  htfi  =  ))aftoincn,  fufi  =  :t)atcUanfit 

(oktra). 
Pinkar,  a.  tuitt  1.  ^jcvätt  valagtiinut. 
Pinlig,  a.  fibuttatva,  ftujaaiKa,  :puuaa»a,  ).Mi= 

naStnen,    {'tbutufiellinen;    underkasta  ngn 

p— t  förhör   1.  p.  bekännelse,   ).>iinaaiuatla 

I.  tiufaamatla  ))^l)tää  j.tiita  tuuuu^tamavin, 

)>anna  johi  ^.ninatitfen  1.  fibuttaaian  tuituué» 

tuffen  ataifefft,  )5atottaa  ^.nmcmffeKa  1.  tibut= 

tamatta  tunnuétamaan. 
Pinligen,  adv.  |.ninauffetfa,   ))itnatcn,   Viiiwo= 

niaUa,  {ibiittamaUa,  fibuttacu. 
Pinna,  v.  a.  fätjlätä   (=aan),  iraarnata  (=aaii), 

fiinnittäa   njaarnoiHa  1.    fä^Iittä   1.   ita^^u= 

loilta  1.  V^uu^nauloitta,  ^JCinna  nap^iuloita  1. 

niaavnojrt. 
Pinne,  ni.  na^pula,    toaavna,   fätjtä  1.  jät)täö 

(=ääu),  ^lliftc;    pinnarna  i  en   stege,   tifa» 

^.Miiben   fa^.nilat  1.  na^^^ulat  1.  )>orra84mut 

1.  ttfat. 
Pinomedel,  -redskap,  n.  fibutin  (»tttntcn),  fi 

butuS-^  1.  ).ninau8--feino  1.  ^■one  (=eeii). 
Pinorum,  n.  ^)iina4>atffa,   ivaiwan   1.   ^.ninan 

fiia  1.  ^efä. 
Pinsam,  a.  ^^t^naaine^,  tuöMinen,  tuSfainen, 

ivaittaair-a,  ttbuttaixHi. 
Pinschback,  m.  :|.nn§^afft. 
Pinsett,  m.  atutmct  1.  näpitttmet  (pl)- 
Pionier,  m.  l-oaUin^fatwaja. 
Pip,  m.  toran,  )3up^iu;  (hot.)  tortot. 
Pip,  n.  se  Pipande. 
Pil)a,  v.  n.  n.Mti8tä,  Irifigtä,  ftttötä,  ^ii^nttää 

:|.^ii^H^ttaa,  tiiifiittaa,  tiuhta,  tittttää,  futhtttaa, 

Ipiliötä,  m\\\a\  (blåsa  pä  pipa)  ^ntlittää,  pii).nt= 

tää,  buidittaa;    vinden   piper,   tuuli  ivinfuu 

1.  u^it^cItää  1.  anulnui;  v.  a.  piipata  (44aan). 
Pipa,   f.   )3ii).''pu,  tortBt;    (tohakspipa)   j)ttp^JU 

röka   p.,   polttaa  ^.nijj^JUa;   stoppa  i  en  p. 

^auua   tu^JaHaa   V"t^^^wu"l   (hlåsinstnment) 


^\\i\,  f}UtIu;  (skorstenspipa)  ^.ni^^^5u;  (höss- 
pjipa)  Ipit^^ni;  (nitraromcitt)  ^it^''^a,  tl)nn^ti. 

Pipande,  n.  iritinä,  ivnfhiä,  fitiuä,  tiufe  (^ffeen), 
^ii^3ttl)6,  )5ii^.^atuö,  fuitfina,  fuitutuS,  fitije^ 
ntineu,  tintitemiueu,  ^)ii).^attaminen,  httfutta= 
minen;  ).nQiti)8,  ^^i({ittäminen;  »infuna,  umu= 
{}iua,  n)i[)ellt)8,  toiutumincn;  so  Pipa,  v.  n. 

Pipare,  m.  )3tipari,  ^nlli=piipavi,  ViCittäjä. 

Pipblomster,  n.  (t/ot)  ))ti(i=futa8tc. 

Pipblomstrig,  a.  (bot.)  ipidi  =  fuf f atnen  1.  «fu». 
tallineu. 

Pipform,  m.  ).^iit)un4aati3a  1.  =h5alin  (4mcn). 

Pipformig,  a.  )jitliffeinen,  ^jiltimäinen,  ^5illin= 
takainen. 

Piphufvnd,  n.  ))it|.^un4cfä  1.  =!o^>^a. 

Piphylla,  f.  ^3ti^^^^u4}l)IIö  1.  =Iauta. 

Pipig,  a.  (porös)  j^uotoincn,  Iioi^tainen;  (bot.) 
^iliimäincn;  (om  bam)  firreä,  icitifenHi,  f  t» 
ttfeniä ;  p.  röst,  irinfuiua  1.  V^i^^attawa  ääni. 

Pipkrage,  m.  xotjht)'-  1.  ^ii)3^a>taulu8. 

Pipkrass,  m.  lpti).nm4er!ain  1.  faristin  (=inien).  * 

Piplera,  f.  ^tt^-ilpn^ianji. 

Piplock,  n.  ))itl.ntn-!anft  (=nncn). 

Piplärka,  f.  (aiithus)  I;cinä'  1.  metiä^ivtoincn.^ 

Pipmakare,  m.  ^ni^^3U=maatart,  V^ii^)mt=tefijä. 

Pipmossa,  f.  I;uofo=fant:nal  (=en). 

Pipmur,  m.  :|?itVuu=muuri. 

Pipp,  m.  se  Hönstippen. 

Pippa,  f.  (Im)  'if!'i);>'6,  ^opo. 

Piprensare,  m.  :|iii^un=ruDf!ooja  1.  ^crraaja, 
))ii^mn4er{ain  (nmen). 

Pipskaft,  n.  :j)ii^.ntn=h)arfi  (=rrcn). 

Pipskägg,  n.  ^njo4''arta,  nl}fcvi4arta,  Ieufa= 
^avta. 

Pipsnngga,  f.  V^it^.v^)u=n^jä  1.  'Uljfä  1.  »ftjnä, 
m?fä4ti^^u. 

Pipställning,  f.  :|>ti<3iJu=tetine  (-een)  1.  4auta. 

Pipsär,  n.  se  Fistel. 

Piptändare,  m.  ^ii^}un=^l'i)tl)tin  (=ttimen). 

Pipverk,  n.  ))iij>pu=rat'cnnu8,  ^3il).^u8tc,  :fii= 
^ut  (pl). 

Pirat,  m.  meri«rDsnjo;    (hten  påse)  fäll4nt81t 

Pirog,  m.  ))iiraffa,  ))iiva8  (=aan),  ^Isircgi;  (tt 
art  båt)  )3trogt,  intialainen  n^ene  (=een). 

Pirrögd,  a.  ttrri=  1.  tirt=ft(mäinen,  tirfeä»fil^ 
mainen,  tiri=  1.  ttrti^filinä. 

Piruett,  m.  ^)l)öräl)bl}8  1-  )M}öräl)8. 

Pirum,  a.  oböjl.;  vara  p.,  ctla  Iiumalagja  1 
;^ittt)a8ia  1.  :|ji5[)nä8iä  1.  ^läisfänjä. 

Pisang,  m.  ^jifanti. 

Pisk,  f.  se  Stryk. 

Piska,  f.  ^iiSfa,  rnoSfa;  (hårpiska)  hii\,  ^^iié{■a 

Piska,v.a.^ii8{ata(=aan),vuD8tia,I}cfua,;.nc£jää 
I}utfia,  fuomia;  p.  en  häst,  )!it8fata  1.  ruo8 
lia  1.  I;ojua  1.  )?tefiää  ]^en)oi8ta;  p.  kläder 
^5ii8fata  1.  ^jiefjää  tcaatteita;  p.  på,  Ii^öbc 
I^i3mi8tänfä,  I)Utfta,  ^.nefiää,  rnoStta;  regne 
p— r  i  ansigtet,  fabe  \Xj'6  1.  IjaXlaa  ftlmtii 
1.  fa8h?oiI;in;  p.  upp,  antaa  1.  ^icljää  fel 
fään,  antaa  felfä^fauna. 

Piskare,  m.  ijJiiStun,  ^Jteffäjä. 


Pi 


Pia 


553 


Piskrapp,  n.,  -släng,  m.,  ^u«!an=  1.  ruoSfau 

Ii^ömä,  firoattuS  1.  fiuhnauö  ))ii«falla  1.  ruo3 

falla,  ^ii^fa4;utmaiiS. 
Piskskaft,    n.    )>iiöfan-ioar|'t,    ruoSfan^toarfi 

(=rren). 
Pisksmäll,  m.  ruogfan  1.  ^^tigfan  läjäfjbVS  1. 

mäjä^bl)8. 
Pisksnärt,  m.  :).ui§faiMtuora,  ntogfan^fiuna  ]. 

=Ietfit. 
Piss,  m.  !uft,  (boskaps)  Unrtfa. 
Pissa,  v.n.  fu§ta(fuien),  f^eittää  luettänfä,  ^-uefata 

(=aan);  gä  att  p.,  mennä  fuieHe  1.  fufemaan. 
Pisspotta,  f.  fufi-4Pl)pU  1.  =^50ttU. 
Pissträagd,  a.  fuft=)3affotnen;  ngn  är  p.,  j.futa 

fufettaa. 
Pissväska,  f.  tT3e[i=^jerfe  (=een),  hifi=ftnttn. 
Pistill,  m.  Cbot.)  emi,  pi^Ml 
Pistol,  m.  ^)i§tUoU. 

Pistolhölster,  n.  ).nötuoIt=tu)3^t  1.  =!cterD. 
Pistolkolf,  m.  ).n8tno(in=^3erä  1.  =toarfi  (=vvcn). 
Pistolsmed,  m.  )3t8tUoU-fe^^^^ä. 
Pistäng,  m.  ^jtStcni,  Vmit).mn=mäntä. 
Pitschaft  o.  Pitscher,  n.  ftnettt,  ))ttftevt. 
Pitscherring,  m.  finetti=)onmiS. 
Pitscherstickare,   m.    [tnetin^^Jurtäjä   1.   4'at= 

trcvtaja. 
Piyoresk,  a.  fuit)an=i()ann,  if;antait)a,  if)aiUatoa 

Pjes,  m.  (dram)    näytelmä;   (sak,    ting)    tahi 

iappah  (=een);   (kanon)  t^ffi,  fauuitna;  (i 

schack)  na^^elo. 
Pjexa,  f.  ^netfu,  :()UDn=f"a)5«8  (=^?)jaan),  fur)>= 

pionen,  tapitat  (=ffaan). 
Pjoller,  n.  toru,  lö^uUljÖ,  Iärtt)itt)8. 
Pjollra,  V.  n.  Iör))i)teKä,  lävtettellä,  lör^jöttää, 

Icrnta  (=uan). 
Pjoilrig,   a.  [)U^affo,  för^J^i),  lärtot,  Iör^|3Öt= 

nen,  Iöv^j^^i3mätnen. 
Pjoskig,  a.  (klemiy)  [)et)3^otnen,  agfo,  leHifäS 

(»ffään);   (ej  klok)   p'6l)Vö,   f)up[u,    Ijn^elc, 

tn^^^elo,  lDi}f)ämätnen. 
Pjunk,  n.  f)aiEatug,   I^tifaileminen,   ruifailnö, 

nurfutug,  »attervug. 
Pjunka,  V.  n.  I;aifai[{a,   f^aifatella,    ruifaitta, 

toaiferreUa  (»rtelen),  nurfna,  naufua. 
Pjuiikig,  a.  f;aifaifcira,  f)aifainen,  ruifaifen.ia, 

nanfnwainen,  triatteroinen,  Ijelttu,  I;aifailija. 
Pjunkigt,  adv.  I;aifaillen,  ^jatfatetlen,  naufncu, 

h.>atfertaen. 
Pjåk,   n.  leflit^g,  f^emmoittelu,  mämmttteU); 

(pjäkig  menniska)  leltt. 

Pjäka,  V.  n.  leHitellä,  f)emmcitella,  mämmi» 

teöä,  arfattta. 
Pjakig,  a.  leötmätnen,  f;emmDinen,  mämmit» 

teltjä,  arfailettia,  ^ellitäg  (=ffään),  ^ätiffö. 
Pjäkighet,  f.  ietlimäi)>l)g,  arfaileaatfnug. 
Pjakigt,  adv.  Iellimäi)egti,  avfailetoagtt,  mäm» 

miteflen. 
Placemajor,  m.  )>tatg=maiuvi,  tinna^majuri. 
Placera,  v.  a.  afettaa,  ^janna,  tifoittaa,  afe» 

tuttaa. 

Svenskt-Finskt  Lexikon. 


Pladask,  int.  Icjiftg,  toigfig,  vcjjfig,  roigfiä; 
han  full  p.,  l)än  lanteft  että  rojaI;ti  1. 
lDi8fal)tt  1.  roigfaf;ti. 

Fladder,  n.  löv)3Ötl)g,  loru,  lorutug,  j[aat)au8, 
moIöti)g. 

Pladderaktig,  a.  lör^j^iömäinen,  Iör:|5i)ttetetoä, 
1öv|iVh\  Icruaira,  [)u)3affc. 

Fladdra,  v.  n.  loilottaa,  lör^^öteÖä,  loruta 
(»nau),  {orniUa,  miilöttää,  {o:|3Dttaa,  latcer» 
taa,  Uwerreaa  (»rtelen). 

Fladdrare,  m.  Iör:|3pö,  liir^JÖttelijä,  Iärt»i,  Tär» 
toittelijä,  Iäv|):|)ä;  %i4aari,  fielen^^ieffäjä, 
laiBcrtaja. 

Plafond,  ra.  r;otei=!atto,  fi^jfl^fatto. 

Flagg,  n.  ^^uin  (^mfimen),  »aatc^fap^^ate  (»een), 
toaate  (»tteen),  n?er^o,  nuttu;  han  har  ej 
ett  enda  helt  p.,  i^änettä  et  cle  ainoata» 
faan  el^eää  »aatetta  1.  ^uinta. 

Plagga,  f.  se  Handplagga. 

Flagga,  v.  a.  I;ut{'ia,  futfia,  ^Jieffää,  l^ofua. 

Plagiat,  n.  fanan=tr>arfau6  1.  =rl)ö8tö. 

Flagiator,  m.  fanan»ri}i)gtäjä  1.  »h?ara8  (»faan) 
1.  »latnailija. 

Plagiera,  v.  a.  »aragteffa  1.  lainailta  fanoja, 
lainata  (=aan)  muiben  firjoigta  1.  teotftgta. 

Plakat,  n.  |)Ia!aatti,  juliStuS. 

Plan,  a.  tafainen,  fileä. 

Flan,  m.  tafo,  ta)a»pinta,  lafea,  ta[a»maa,  !ent' 
tä,  feto,  tanner  (»teren);  tvenne  punkter  i 
samma  p.,  fatfi  )jigtettä  famalla  tafotta  1. 
tafa4nnnaKa;  en  grön  p.,  toif)anta  !cnttä 
1.  lafea  1.  tanner;  (planritning)  ))eru8=  1. 
afema=:^)iirre  (»rteen)  I.  4nirrog;  (utkast,  för- 
slag) luonnog,  fuunnitug,  ))erug=juoni,  tuu= 
ma,  tuumailu;  göra  upp  p— en  till  ett 
företag,  tel)bä  tuounog  1.  fnimnitug  1.  aja» 
telta  I.  tuumata  ^ierug»juoni  jcbcnfin  l}ri= 
tVfieen;  han  har  1.  hvältVer  stora  planer, 
bänellä  on  leiBeät  1.  anfarat  tuumat  1-  I;anl» 
teet,  l)än  tuumii  1.  tuumailee  fnuria  i^anf» 
feita  1.  afioita. 

Flanera,  v.  a.  (jemna)  tafoittaa,  tafoitetta,  ta^ 
[ailta;  (fig.)  tuumaiUa,  tuumia,  fuunnitella, 
määräillä. 

Planet,  m.  :|.ilaneti,  !ierto»täf;ti;  (ansigte)  naama. 

Flanetarisk,  a.  fierto»täI;ben  1.  »täl;tien,  pla^ 
netillincn. 

Planetsystem,  n.  !ierto»täl;bigtö,  fiertotäf;ti»  1. 
:(3lanett=funta. 

Flaniglob,  m.  se  Flanisfer. 

Flanimetri,  f.  ^lauimctria,  tafa|5innan=mitanto, 
taia»mittoug,  tafamitanto^o^^^i. 

Flanisfer,  m.  tafa»:>)aIIo,  taia»:|)aCofun?a. 

Flank,  n.  Iauta=aita,  laipio,  t?lanftu. 

Planka,  f.  Iaa[;!o,  palfti,  lantfu. 

Flanka,  v.  a.;  p.  af,  se  Afplanka;  p.  en 
stock,  feltestää  1.  ^iiluta  (»nan)  l^irttä. 

Flankarta,  f.  ala»  1.  afema»tartta,  :>3erug» 
fartta. 

Plankonkav,  a.  taia»ontelra. 

Plankonvex,  a.  tafa»mt}tett>ä. 

70 


554 


Pia 


Pl 


Planlägga,  v.  a.  aietcHa  1.  ojatelfa  1.  tuumia 

fofoon. 
Planlös,  a.  tuumatcu,  :t^crufieton,  fuumiatou, 

luonucfietcn. 
Planiuossig,  a.  tuumallinen,  fuunnatlincn,  ^?e= 
ruficUincn,  jcbteetlinen,  tuuman»  1.  luonnot» 
fcn-mutainen,  lucnnofieKiuen. 
Flanmessighet,  f.  tuumallijuuS,  {uonnc!icIIi= 

fuu§,  o.  s.  V. 
Planmessigt,  adv.  ifiSftH  tuuman  1.  lucnnct» 
fen   mutaan,    tuumallijegti,    fuunnaUiieöti, 
tuuman^mntaifesti. 
ri anmälning,  f.  se  Planimetii. 
Planritning,  f.  ^>eru€=^iirrc  (=rteen)  1.  »^Jiir» 
rc§,  Iucnno6=^^iirre,  afema=^5ttrroe,  )3eru8'  1. 
^eru§tu§=taatta. 
Plansch,  m.  it^iirvoS,  fufta,  ^jiirro8=fuh3a. 
Planschett,  m.  lagtitto,  laétanen. 
Planta,  f.  taSttji;  (telning)  taimi,  iStutaS  (»ffaan); 
sätta  p— tor,  istuttaa  taimia;  (fiy.  om  larn) 
tcefa,  taimi. 
Plantage,  m.  fa6ft)atu6=maa,  fa§nju=maa,  tg= 

tutti. 
Plantc-ra,  v.  a.  totuttaa,  ^sanna;  (odla)  fa§= 
trattaa;  p.  fisk,  ftittää  falcja,  ^anna  fatcja 
fitiämään;  (uppresa)  :p^?t^ttää,  afettaa;  p. 
ett  kors,   en   fana,   ^)t^éttjttää   riéti,   Tl^^pu; 
p.  kanoner,  afettaa  tanuunia. 
Planterdam,  m.  fxitt)§4am};i  (=mmcn). 
Plantering,   f.   iétutuS,  faSltiatue;    flitl?§,   fli= 
täntä;  Vt)8tpt^^f  ajcttamincn;   (det  plantera- 
de) ietuttama,  iétutug,  iétutti,  faéaattama, 
fa?n.Mttc,  taSn^cS. 
Plantlafve,  m.  taimi»  1.  fa§tDi4atra,  iétutaS» 

fan>a. 
Plantlif,  n.  !actt)in»eIo  1.  »elämä,  !a§m=eIo. 
Plants,  m.  tulta»tintD  1.  »tauti,  laatta. 
Plantskola,  f.  istuta8»maa,  iStutaSto,  taimi» 

maa,  taimisto. 
Plaska,   V.  n,  ^JuIiSta,  ^mlifcita  (=tfen),  ^itö» 

tata  (»aan),  mclötia,  IciSfuttaa. 
Plaskande,  n.  molstina,  muistina,  loiöte  (»een), 

loistina,  ^julina,  ^ulietelu,  moittiminen. 
Plastik,  f.  taa»au8»taibc  (»teen)  1.  »taito,  tu» 

aauS=taibe. 
Plastisk,  a.  taotoauS^  1.  fuhjauS »taiteellinen, 
tuuMuä» taiteen;  p.  konst,  !ut»aama»taibe; 
p— t  verk,tmraama=teo8,tutt)au8»taiteen  teoS. 
Platan,  m.  ^jKitani,  jatmn=i»a^teri. 
Platina,  f.  platina,  toalfo»tuIta. 
Platonisk,  a.  platoninen,  Platonin,  Platonin» 

o^jiUinen. 
t^latonisra,  ra.  platoniluuS,  ^^latonin  oppi. 
Plats,  m.  paiffa,  ftja,  tila,  ajema,  ala;  liten, 
rymlig  p.,  rcäl}äinen,  tilansa  paitta,  n)d^ä, 
onjara  tila;  taga  p.  i  vagnen,  ottaa  tilan» 
fa  1.  fijanja  1-  paittanfa  »aunni(;in;  blifva 
pä  sin  p.,  p^i^ä  paitatlanfa  1.  alallanfa, 
jääbä   paitatlcnfa   1.   paittaanja;   lemna   p 


bredvid  sig,  antaa  tilaa  1.  fijaa  njtereenfä, 
teltbä  tilaa  1.  fiirtää  fijaa   rinnallcnia;   en 
god  p.   att  bygga  på,   b^irä   paitta  1.  fija 
ratentaa;  blifva  pä  p — en,  jääbä  tantereelle 
1.  tentälle;  behälla  p— en,  pitää  paittania 
1.  alania  1.  fijanfa,  p^ftjä  rtjallania;  han  är 
der  på  sin  p.,  (}än  on  fiiben  omanfa,  l)än 
on  flinä  paitaUanfa;   de   hafva   on  p.  i  hi- 
storien, Ideillä  on  paitfanfa  1.  fijanfa  taisto» 
riagfa;    mina    mig    en   p.   i   er  hågkomst, 
fuotaa   minulle   jijaa  1.   tilaa  muiétconne; 
en  för  handel   välbelägen    p. ,   faupalle  fo» 
pinja  1.  mutansa  paitta;  han  har  fatt  p.  pä 
ett  kontor,   t)än  on  faamit  pattan  cväääjä 
tonttovisfa;  med  p.,  töin»  1.  I;äbin  =  tuätin,| 
tuetin,  toaittjoin. 
Platt,   a.  litteä,   lattea,   latuSfainen,  lätljffäJ 
UoXa,  \o.o.Ua.,  lättäinen,  tafainen;  p.  bröstj 
litteä  1.  lattea  rinta;  p.  tak,  laafea  1.  lo 
tuStainen   1.  tafainen   tatto;   p— a  landet^ 
tafanto,  tafa»maa,  {Oia.t<i.  maa;  p.  näsa,  lät 
täinen  1.  litteä  nenä,  lättä-ncnä;  med  p.  näsa 
lättä»nenäinen  1.  »nenälliuen;  slå  med  p- 
värjan,  lijöbä  mietan  tappiolla;  (fi(j.)  »ete-i 
lä,  mieto,  tijbmä,  tijpcrä;  p.  stil,  »etelä  l| 
mieto  1.  ti)perä  1.  neroton  tirjoitu§»tapa. 
Platt,  m.  (myntplatt)  Uula,  laatta,  latutta. 
Platt,  adv.  tuiti,  peräti,  n^allan;  p-  intet,  e 
enfmtään,    ei   tifitätään,    ei    oUentaan,   c 
laifmtaan  1.  tapaifintaan;  det  är  p.  omöj 
ligt,  fe  on  peräti  1.  tuiti  1.  lopen  mabbo 
tonta;  (jig.)  »etelästi,    mieboSti,  uerotto 
maSti. 
Platta,  V.  a.  litistää,  latistaa,  laaentaa,  lä 
tietää,  ol&entaa;   p.  ut,   se  Utplatta;   p— s 
V.  p.  litistiiä,  latistua,  laaeta  (»fenen). 
Plattform,  m.  taton=laata,  tafa»tatto;  (fortif. 
tanuuna»tö^rä§  (»ään)  1.  »futtula,  töl?rämc, 
t>?tfi»ti5tjräS  1.  »töprp. 
Plattfot,  m.(sji)t.)  platfunti,  ilta»hja^ti;  (skämtv. 

lättä»  1.  latuSfa»jalfa. 
Plattgattad,  a.  (sjut.);  p— t  skepp,  taia=peräi 

nen  lainsa. 
Platthet,  f.  litteys,  latteuS,  latuSfaifuuS,  laa 
feuS,  lättäif^S,  tafaifuuS;   (fiy.)   tottth}\)i 
mietouS,  t^perpps. 
Platthufvud,    n.    (skepp.)    lättä  »naula,    lättä 

päinen  1.  »tantainen  naula. 
Pl  at  ting,  m.  (skeptp.)   plattinti,  latuSfa,  lätt8 

letti. 
Plattlist,  f.  (byggn.-k.)  tatu8fa»liiSta,  latuSftt' 
nen,  latto»  1.  lättä»liista  1.  »liiötate  (»tteen 
Plattland,  n.  tafanto,  tafa»maa,  laata»maa. 
Plattnäsa,  f.  lättä=nenä,  li)Sfä»nenä,  lenjeä 

litteä  nenä. 
Plattysk,  a.  2lla»®atialaincn  1.  ^^fatfalaincit. 
Plattyska,   f.   2lla»fatiatto;  2lla»fatfan  fid 

ala»fat)a. 
Platå,   m.   ^lä»tafanto,  plä»tafamaa,    ^lön! 
t)lä'lafea;  (mghräde)  traata»tauta. 


PI 


Plu 


555 


Plausibel,  a.  fel^uttatua,  m^cmtettätoä ,  fuoö» 

tutta»»a,  (trolig)  uSfottiHoa. 
Plebej,  m.  i^fctctjo,  af^aifelautett,  al^aifcn  fan= 

fan  mieö,  alimu6,  al^ais=fäät^uien  1.  'fää= 

tt)Iäinen. 
Plebejisk,  a.  ^^tcbejhtcn,  olf^atfotainen,  al^at8= 

fäätt)inen,  atfiatö^a^jaiuen,  aU;aifoIaiöten,  aU 

f)ai)en  fanfan. 
Plejaderna,  f.  pl.  feufatiet,  SBäinämöifen  tDtvfut. 
Plemim,  n,  t)r;tctö4?tnnto,  istunto,  tät)fi=tcfou8, 

tä^ft4uhiinen  fcfou8;  p.  plenorum,  faittein 

fäät^jen  l)[)tei8  =  iötunte,  i}(;teinen  ^I;teiön8= 

tunto. 
Pleonasm,  m.  Ittfa=[anatfiiu«,  fana=Itifa. 
Pleonastisk,  a.  Iitfa=fanauien  1.  ^fanatlinen. 
Pieti,  se  under  Kreti. 
Fleuresi,  f.  ))iSto=tautt,  ^iStoffet  CpQ- 
Pligg,  m.  nap^jula,  fuutc  (»tteen),  ^uu=naula. 
Pligga,  V.  a.  naulata  (=aan),  :|Janna  fiinni  uau= 

loitta. 
Pligt,  f.  tcctioottifuuS,  te:^täa^ä. 
Pligtenlig,  a.  n?ettiiottiiuubcn=mufainen. 
Pligtenlighet,  f.  JvelTOoUiluubcn^jnutaifuuS. 
Pligtförg.^ten,  a.  toeficoöifuutenfa  ritfotoa  1. 

^cttäteä,  iretttioHifuuben  muiötamaton,  toel= 

tt^ofltfuuben  uul;ottaja. 
Pligtförgätenhet,  f.    tcetttjotlifuuben   uuf)otn6 

1.  rifonta. 
Pligtförgätet,  adv.  ivcttooHtiuuteufa  unhottaen 

1.  viffoen  1.  ^^ettäcu. 
Pligtig,  a.  iBcttooltiuen,  luclfa=^ää,  icclteoitcttu. 
Pligtkänsla,  f.  n)eInjDttifuuä  =  tunto,  tnetoolli» 

fuuben  tunto. 
Pligtskyldig,    a.  njetoottiucn ,   tutti  1.  ^jcväti 

tticttooUinen;  min  p— aste  komplimang,  nti» 

nuu  ft)teä§ti  tvchriotlinen  1.  taittein  U)eliucl= 

lifin  teinvier;bt)!feni. 
Pligtstridig,  a.  ivctoottifuutla  UjaStoin  (oleira), 

trelttjctlijuubcn  iraetainen. 
Plikt,  f.  fatfo. 

Plikt,  m.  (skepj).)  fatu^^aiffa  1.  4ättt?,  \>lU)i\. 
Plikta,  V.  n.  faaba  1.  luctää  jatfoa;  han   blef 

dömd  att  p.  10  mark,  t)än  tuomittiin  10 

mavtan   fatfoon   1.  fafcu  alai[el'ft  1.  matfa» 

maan  1.  tietämään  fattoa  10  marffaa;  han 

fick  p.,  fai  fattoa,  fai  matfaa  fattoa;  (straf- 
fas)  tärflä;    p-   med    kroppen,    tärfiä   ruu» 

miittanfa;  (fig-)  matfaa,  tiivfici. 
Plikta,  V.  n.  sjöt.)  se  Loda. 
Pliktankare,  n.  toaara=  1.  ^)Ii]^ti=antturt. 
Pliktfälla,  V.  a.  fafoittaa;  pliktfälld,  fafou» 

alainen,  fatoitettu;  han  blef  pliktfälld,  Ijäu 

jai  \aitf^a  1.  fatoitettiiu;  Iata  p.,  fatottuttaa. 
Plikthuggare,  m.  (i<jut.)  :))Ii]^tf;utart,  fet[i=mieS, 

etu^fcutaja. 
Plint,  m.  fenfä»  1.  fanta=Iii8ta,  :j5linttt. 
Plira,  V.  V.  ti^ruttaa,  tivtiStää,  tirfiötettä. 
Plivögd,  a.  titjru-filmä  1.  ^i^ntäiuen,  t\)'i)n'<)' 

fiimä  1.  piimäinen. 


Piit,  m.  mietfa,  ^3am})|5n. 

Plita,  V.  n.  mieffaifta,  miefoitefla;  p — s,  mtC' 

foitetta,  mietfaiUa,    lapetta;  (fig.)  taietetta, 

tinata  {^aan). 
Plock,  n.  rif)tamat  (pL),  vi^^Jeet  (jil-),  feruut 

(pL),  fofoilemat  (jjI.)- 
Plocka,  f.  :tJoimia,  nonftia;  (samia)  teväiHä, 

fotoitta;   p.  fägel,   filjjoa  1.  fijuiä   lintuja; 

p.  grönsaker,  n^{;tää  1-  m)(;betiä  (4elen)  1. 

vX)W^'i  fasiraffia;  p.  ull,  iralicoa  1.  ujatwoa 

1.  nt}V^))iä  tcitfoja;  p.  sönder,  n^^J^^iä  1.  nof= 

fia  ritfi. 
Plockmat,  m.  tät)be'ruDfa,  rucan^tätjteet  (pl.)- 
Plockskulder,  m.  pl.  |)ienet   »elat,   pienois» 

»cclat. 
Plog,  m.  aura,  fal;rat  (pl.)  1.  fa^ra,  (att  i^löja 

linda)  hjältti;  köra  p— en,  hjetää  auraa  1. 

fal)voja,  otta  fai|roi6fa. 
Ploga,  V.  a.  tt>etää  tumi^releä  1.  <^auraa,  tana= 

ta  (=aan). 
Plogbill,  m.  njannaS  (»ntaan),  tcaarnas  (=aan), 

luobin   (=timen),   fat;ran=  1.  auraun-auta  1. 

=fi}nfi  (=nneu). 
Plogblankad,  m.  auran»  1.  fa^ran=oja6  (=ffen) 

1.  =aifa. 
Plogfjöl,  m.  luobin  (»timen),  luotifainen,  au= 

ran=fii)-n,  multiain  (-imen),  mutturi,  aura» 

tufitfa. 
Plogfåra,  f.  it»afo,  aurau-Ujafo. 
Ploghyfvel,  m.  foro=  1.  ru]^fa-'^öl)tä. 
Ploghäst,  m.  fi;utö»:^en?oneu. 
Plogjern,   n.  se  Plogbill. 
Ploglag,  n.  (fijr  snuplogfiing)  rcfi=funta. 
Plogland,  n.  auran=maa. 
Plogrist, m. rucbin  (=timen),  ruotifaincn,  h)iut;fa. 
Plogstjert,  m.  auran=turfi  1.  «perä,  fan»affa, 

fai)ra=pnu. 
Plogtilta,  f.  tnrire^Diitafe  (4fecn)  1.  »ixnitu. 
Plogtistel,  m.  ojaö  (=tfeu),  aurau=oja8  1.  »tanfo 

1.  »aifa. 
Plogvinda,  f.  se  Plogfjöl. 
Plombera,  v.  a.  I^ij^ittää. 
Plommon,  n.  luumu,  ptummont. 
Plommonträd,  n.  (prunus   domestica)  Iuumu= 

puu. 

Plotter,  n.  töf;errt)§,  rÖUttä^ö;    (onyttig  utgift) 

tut;tanö,  t;uttau§. 
Plotterpapper,  n.  töl^erri)8='  1.  tö^rä=paperi. 
Plotterpenningar,  m.  pl.  f;uf!au8=  1.  tul^tauö» 

ra[;at. 
Plottervis,  adv.  njä^itetteu,  finne  tänne  pan» 

nen  1.  I^ufateu. 
Plottra,  V.  n.  tij^ertää,  tiit^erreHä  (»telen),  töl;' 

riä,  ri)ittätä(»ttään);  ('s/usa;  ^urtoitelfa,  l^utiloi» 

ta  (»tfen),  l^aasfata  (»faan),  tul)iata  (=aan). 
Plugg,  m.  putffo,  puitta,  putitta,  teltin  (»fti= 

men),  nappula,  fuute  (»tteen),  fö^Iaö  (»ääit), 

Ujaarna. 
Plugga,  V.  a.  naulata  (-aan),  pultita  (=tfen), 

fuuttia,  fuutita   (=tfen),  naulata   1.  naulita 


556 


Pil 


(--tfen)  tiinni;  p.  i  minnet,  ajaa   1.  tulkata 
(4^^^aan)  :t.\iä()äniä  1.  miekenjä. 
Plmr.age,  m.  {)'él}[)in'  1-  flilfa=ti3vbtö. 
Pluiup,  m.  läntti,  tiintti,  tclp|>a, 
riump,  a.  törleä,   fiuvictcn,   ruotctott,    rhuo, 
vol; ja;    (ufL^ermåttan  stor)   fuunuaton,   funt' 
maton,  mal;boton. 
Plumpa,  v.  n.  täntätä  (=ttään),  tölptttää,  lön» 
tittää,  löntätä  (=ttään)»  liata  (4aan)  1.  l;öU 
tvätä  (4iän)  lätillä  1.  Iätti--töIVnHä,  te{;bä  1.  vl)^^ 
Wettää  läftiin;  p.  i  protokollet  (fig.)^  tcljbä 
tcip^ofia  1.  te^3^o[et,  ftölmätä  (=ään)  itjcnfä, 
ilölmäl)tl;ä;  se  Plumpsa. 
Plumphet,  f.  törtet;8,  ruofcttomnnS,  fiilrotto» 

mnnS,  rilrous. 
Plumpig,    a.   tcl^^V^äinen,   röntätt^,   töl^^ätt^, 

länttincn,  löntätttj. 
Plumps!  int.  molstiö!  mutSfis!  lotSfiS!  ))ul§= 

f  is!  )jaus£i§! 
Plumpsa,  v.  n.  moIS!af)taa,  mulötal)taa,  :|3uIS» 
!af)taa,  )3ulal;taa,  Iot§tat;taa,  :|)ouja[)taa,  ifo.-- 
fatjtaa. 
Plumpt,  adv.  törfeä8ti,  ritvoStt,  ruo!ottcina6ti; 
(särdeles  mycket,  stort)  juunnattcmaSti,  mat;= 
bottomaöti. 
Plunderskruf,  m.  ^Jij§fi)n=:iJur!ain  1.  =))cv!ain 

(4men). 
Plundra,  v.  a.  f)ält>ittää,  r^öStää,  riietää,_rc§ 
iDOta   ('Oan';    p-    en  fallen   fiende,    r^ö'Stää 
faatmuit  u^it^oitlinen;  p.  en  stad,  fjäivittää 
1.  Vl)i58tää  tau).^unfi;  han  blef  p— d  pä  ba- 
ra kroppen  af  röfvare,  ro§»ot  rt)ö8titrät  1 
vti§tin)ät  Ijäneltä  taifft  aina  if;oon  \aaUa  1 
i^oa  myöten;  truppen  gick  ut  att  p.,  JDUf= 
lo  lätfi  njö^töUc  1.  ryöstämään  1.  xoéipoa 
maan;  p.  en  kanon,  )^urtaa  latinfi  tietietä. 
Plundring,   f.   r^öStö,    rtjöStäm^S,    n)öStämi» 
nen,  I)än!iti)ö,  viistäminen;  vara  pä  p.,  cKa 
vi}öStöUä  1.  v^öStämäSiä. 
Plural,  m.  mcnifto,  moni=Iu!u. 
Pluralitet,  f.  enemmistö,  ufeimmisto,  enimmät, 
ufctmmat;  rosternas  p.,  äänten  1.  Ijnutojcn 
enemmistö,  enimmät  I^nnbot  1.  äänet;  det 
beslöts  med  stor,    absolut  p.,    fe  ^niätettiin 
fnuvella,  lra!itniieUa  I;uuto=liuntoI(a  1.  ään= 
ten  cncmmi)l)betlä. 
Pluring,  m.  vc^io,  xai)a,  raf)an=!a^4^atc  (»een). 
Plus,  adv.  i)nnä,  ja,  (tecken)  i)nnä-merl'ti;  (oinst) 

ipoitte,  tulo. 
Plusqvamperfekt,  n.  ^^luSqt^5am^^evtc!to,  enti= 

nen  cl;i=aita. 
Plussig,  a.  Vuf)f*Kii,  jnö^leä,  !oI;mea,  fotjis» 

tunut. 
Plustecken,  n.  vnnä»mcr!!i,  Ii(äl}§=mer!fi. 
Pluton,  m.  Vlutoni,  V'i""  fota^jouffo,  vvl)mä. 
Plutonisk,  a.  tuli4uomainen,  tulen^jälteinen. 
Plutonvis,  adv.  ^•«Intonittain. 
l'luttra,  v.  n.  se  Plottra. 
l'luviometer,  m.  fateen-mittati. 
Plym,  m.  töi)l;tö,  {jöi)l;cn»  1.  julta-töi}l]tö. 


Plu 

Plys,  m.  VlV>?fi/  ^lt)i)fi=fametti,  lieSfiuti,  uuffa- 

»ev!a. 
Pläga,   f.   tuSfa,   tcaiira,   linfauS,   al;bistu8, 
^Jiina,  !i^ju;  svår  p.,  towa  »aitva  1.  tuSta  1. 
fipn;   hvar  dag   har   sin   p.,   jota  :|>äit»äUä 
en  waiwanfa  1.  rafttufienfa. 

Plåga,  v.  a.  tiufata  (=aan),  n?aiivata  (=aan),  ^ii=. 
nata  (=aan),  vääfätä  (=tfään),  fibnttaa,  (ansat-' 
ta)  oljbiStaa;  p.  bönder,  tiufata  1.  »aiiuata  toi 
lon^^oitia;  gikten  p — r  mig,  lun=iDalo  mt= 
nna  waiuiaa  1.  tiufaa  1.  al^bistaa;  jag  p— s 
af  törst,  jano  waiiwaa  minna,  minna  totoin 
janottaa;  p.  sig,  tiufata  itfeäufä;  p.  ngn  om 
ngt,  tiufata  j.tin  j.fulta. 

Plågare,  ui.  tiufaaja,  ivaiftiaaja. 

Plägnäste,  n.  waitoain  1.  tiufauSten  pt\'ä. 

Plågoande,  m.  tiufaaja,  tiufa^Hltfi. 

Plagoris,  n.  toitfauS,  icitfa. 

Plågsam,  a.  tuSfatlinen,  tuSfan» alainen,  tt^ 
puiia,  toaitoallinen,  Jimitoaaiva,  tiufallinen 
en  p.  tandvärk,  tuStallineu  1.  »atiraattJC 
l}ammaS4auti  1.  4\pu. 

Plan,  n.  ta6t'u4^a|jevi,  ölji)4a^evi. 

Plåna  ut,  se  Utplåna. 

Plånbok,  f.  lom^^atfo,  ta8tu=tivja. 

Plåster,  n.  laaStavi. 

Plåsterlapp,  m.  laaStavi4a:^j).nt  1.  'tiltfu. 

Plåstra,  v.  a.  laaStavoita  (=tfen). 

Plåt,  ra.  laatta,  \aata,  !pdt\,  kWi}',  beslå  mec 
p— ar,  tattaa  1.  !^mtt'd'd  1.  toavnetaa  pellille 
1.  ranta4etxn)illä  1.  »laatoilla;  p.  i  bröstet 
laatta  vinnaSfa;  (nnjnf)  lontu,  tootu. 

Plåthammare,  m.  ^>elti=  I.  laatta»ivafava;  (bruk 
V^elti=vunttt,  vautalcnn)»vnntti. 

Plåtsax,  f.  ))clti=  1.  laatta=faffit. 

Plåtslagare,  -smed,  m.  Ipelti»  1.  leiol}»ie}.^pä 
laatan»  1.  lctoi}n»ta!oja,  laatta»feppä. 

Plåtsmedja,  f.  ).>elti»  1.  letot)»  1.  laatta»paja. 

Plätsmide,  n.  ipcUin»  1-  Ictoiju»  1.  laatan»tefi 
1.  »taonta. 

Plåga,  v.  n.  oUa  taf-^a  1.  ta).mna,  tatoaStao 
vuntata  (»ttaan);  han  p — r  promenera  on 
aftnarna,  l)änen  on  taf^anfa  1.  l;änellä  e^^ 
ta\>a  1.  ta^-^ana  tätoellä  iltafilla;  det  p— r  s 
g:i,  niiuVä  tatoaUifcSti  täi),  niin  fen  taif 
ou  1.  cntin. 

Plåga,  v.  a.  (undfägna)  teStata  (»aau),  teStiti 
(»tfen),  ).ntää  l)i)toäuä,  vato^ita  (»tfen);  p.  sigi 
ratolta  ttfcänfä,  elää  l)evtullifeSti;  p.  um 
gånge,  ^jitää  feuvaa  1.  tanSfa=täl)miStä;  i 
vänskap,  clla  t)StälrVl}beSfä;  p.  rad 
ngn,  ucntooitella  1.  ).ntää  neutooa  j.tnn  tanSfc 

Plågsed,  m.  taf.^a,  totuttu  tapa. 

Pläter,  m.  pleetevi,  ton-iSti»l)Cpca. 
Plätt,  m.  liiöto,  laatta;   (jiäck)  laitta,  piltflf 
(pannkaka)  lätttj,  tattuuen;    (slag  med  ha 
den)  läpfäljS. 
Platta,  v.  a.  litiStää,   latuStaa;  p.  till  (ge  6| 

slag),  Iäpfäf)i)ttää,  lätfä()t)ttää,  mäiSfaI;9ttS 
Plöja,  v.  a.  tljntää;  p.  för,^ta  gången,  tl)nti 
enfi  tervan,  rittoa;  p.  andra  gången, 


viii 


Pol 


tää  toistamtfecn,  ferrata  (=vtaan);  (jiy.)  hjn-- 
tää,  luiiltää. 

Plöjare,  m.  fölltäiä,  !^nti)=mte8. 

Plöjning,  f.  h)Utö,  f^ntänunen;  åkern  är  un- 
der p.,  )3elto  on  fi^ntetllä  1.  f^nnijffcHä. 

Plörösar,  m.  pl.   [)UDli=   1.   fuvu  =  reuuufiet  1. 

Plös,  m.  iltti,  fengän  Ux\i\i. 

Plötslig,  a.  äfiflinen,  äfft» arvaamaton,  äf£i= 

nainen,  äf'f't4nfaincn. 
Plötsligen    o.  Plötsligt,  adv.    t)t}t'=äfftä,  äfiS= 

ti,  ätiaiiet^ti,  äf£i=))ifaa ,  äffi=päätä,  ätti^ar» 

njaamatta. 
Pnenmatik,  f.  }.nienmatifa,  tlmaUife=o^5|.n,  ilma» 

tieto. 
Pneumatologi,  f.  l;enfi=D^).n,  I)enficn  tieto. 
Pock,    n.  se    Pockande;    livarken    med    lock 

eller  p-,  et  I;p>»ät(ä  eifä  :t5iif)i»öa>  ei  PW^' 

nöHä  eitä  ^jafoHa. 
Pocka,  V.  n.    ängätä  (=fään) ,  ängertää,  än= 

gä«tää,  ^ufata  (=ffaan),  tt)aatia  toäfifin,  tvaa^ 

tia  ängällä  1.  ul)alla;  p.  på  ngt,  ängätä  1. 

ängästää  1.  loätifin  toaatia  j.fin;  p  pä  (hijg- 

moJas),  ))öi)I;feiaä,  l}It>eiaä,  tjtoäöteUä,  fo= 

^jeifla;  p.  sig  till  ngt,  ängätä  1.  ängertää 

itfellenjä  j.tin. 
Pockande,  n.  änfal)^^,  :t-^nffan?,  ängäöttjö,  än= 

gerrt;6,  änfääminen,  ängertämincn. 
Pocker,   m.   f)iift,    lem^-^o;   gå   för   p.   i    våld, 

mene  I)iiteen  l.ljeltfariin, tempo  finnn^jeritöön. 
Podager,  m.  jaUa=fi(;ti  1.  4eint,  ialan4^o(tto. 
Poem,   n.   rnncelma,   runo,   laulu,   runo=  1. 

Ian(u4eo>3. 
Poesi,  f.  runon»,  runo=taito,  runoUifuu§;  det 

är   mvcken    p.  i  denna  tafla,  ))aIio  on  ru= 

noUituutta  tno\S)a   tanluSfa;    den    grekiska 

p— n  är  fuU  af  natiirsanning,  freitfalainen 

runous  -on  täi)nnänfä  Inonteujuutta;  p— er. 

runoelmat,  runonfjet,  runoilemat. 
Poet,  m.  runoilija,  runo=uie{ta  1.  =fe)>pä,  runoja. 
Poetasier,  m.  runoéitelija,  runoittcUja,  runou= 

jepuStaja,  jornniteffa. 
Poetasteri,  n.  muoStetemuS,  jomu^teto,  rnnon= 

fepuetuS. 
Poetik,  f.  rnnouS^oppt  1.  4ieto. 
Poetisera,  v.  n.  ruuoctta,   mnoötella,   fepittä 

(=tfen)  1.  fepu^taa  runoja. 
Poetisk,  a.  ruuoHinen. 

Poetiskt,  adv.  mnoltiieSti,  runoHifetta  taicalta. 
Poetissa,  f.  mnojatar  (=ttarcn),  naiSn-nnoilija. 
Pojkaktig,  a.  :|.ioi{'amaiuen,  :t3oifama8  (»aan). 
Pojkaktighet,  f.  poifamaifuuS,  toaCattomuuS; 

begå   p— er,   tel;bä   hjallattomia   1.   toirau» 

!nria. 
Pojkbyting,  m.  poifaniulffi  1.  =)jate  (4feeu', 

Vuijan--nuliffa. 
Pojke,  m.  )3oifa. 

Pojkflicka,  f.  joitain  ^jitfa  1.  liffa. 
Pojkstreck,  n.  foiran^furi,   foiruuö,   founan» 

t^ö  1.  »furi,  toaltattomuuö. 


Pojkvase,  m.  se  Pojkbyting. 

Pojkår,    n.   pl.;   i   mina  p.,    :|)Ottana   1.  poita- 

miel^enä  oKeSfant,  :^)oi!uubeäiani. 
Pokal,  m.  fc^jaffo,  pitaxi,  ))oMi. 
Pokulera,  v.  n.  n)l)).i|3iä,  rijlj^jiöfeltä. 
Pol,  m.  na^3a,  maan=naj)a. 
Polarisk,  a.  nairadiuen,  naiuau^uolinen. 
Polaritet,  f.  natoaltifuuö,  na))a=täänteifi)t)ö. 
Polarstjerna,  f.  pol)jan»täf)ti. 
Polcirkel,  m.  na:pa=:ptirt. 
Polemik,  f.  firja=!ii8ta,  riita=!irjoituS. 
Polemisk,  a.  firja=ftistaninen,   rtita=firjoituf= 

feUinen,  riita=firjoituffen. 
Polemisera,   v.   n.   oKa   firja»fti8ta§fa  1.   tiiS' 

taifilta,  firjcittaa   riita=tirjoituffia,   fiisteltä, 

:pitää  firja=fii8taa. 
Polera,  v.  a.  fiillottaa. 
Polering,  f.  fiiUotnS,  fiitte  (4teen). 
Polermaskin,  m.  fiittotUé'-tone  (=een). 
Polerverktyg,  n.  liiKotiu  (=ttimen),  fiillotuS» 

tatu. 
Polhöjd,  f.  napa»forfeu8,  se  Latitud. 
Polis,  f.  :|joItift,  tjileineu  Ipito  1.  cifeubeu  :t)ito, 

l}Iei8  =  ^oito;    (fursäkringsbref)    JcatuutuS»   1. 

tDafnnä»!irja. 
Polisbetjent,  m.  :|3ottift»mte8,  ^joliifi^alttelija. 
Polisförfattning,  f.  :|3oIiifi=a}etuS. 
Poliskammare,  m.  poliifi^tamari. 
Poliskommissarie,  m.  :t5oUt[i»fom!ariuö  1.  =I;er' 

ra,  ^joltifin^l^oitaja. 
Poliskonstapel,  m.  :^Dlitfi=^.'>aIteeIija  1.  »mieS, 

^JoUift^iuartija. 
Polismål,  n.  ^folitjtäafia. 
Polismästare,  m.  poIitft^ääUiffÖ  1.  »mestari. 
Polisonger,  m.  pl.  :|jD8ft4^arta,  fortra^arta. 
Polisordning,  f.  )50ltifi=järe6tl)6  1.  =iääuti3. 
Polisuppsyningsman,  m.  :|Jotiift=I;oitaja  1.  »tuar» 

tija,  V'oIiifi»mie§. 
Polisväsende,  n.  poUifi=tolntt,  ^3oUtfi=afiat. 
Politieborgmästare,  m.  funuaQiS^orimeötart. 
Politieförbrytelse,  f.  järe8tl)8»rifo8. 
Politik,  f.  toaItto=tieto  1.  =taito,  tr)aItio=aniiau8; 

(fig-J  fulfehuig,  fatoalnus. 
Politiker,  m.  ir>aItto=»rniiaS  (-aan),  Iraltio^mieS, 

nialtio-tattaja  1.  »taituri. 
Politisera,  v.  n.  :)jubet(a   hjattio»  1.  t)allitu8= 

aftoieta,  tr(attto»tt>iijaiKa;  (iron.)  waitio^wH' 

faötella,  toaIta»tieturotta  (»tfen). 
Politisk,   a.  loaltio^tieboUinen   1.  -taiboKinen, 

jvaItio=iciiia§  (»aan),  ivaltioflinen;  (slug,  */*- 

2iad)  futfeta,  ttjitfaS,  tatoala,  aiatta=»iifaS; 

af  p— a  skäl,  tt)altiottifl§ta  ftjistä. 
Politiskt,  adv.  toaItto»taibot(a  1.  »tieboöa,  toal- 

tio»n)iifaagti;  (fig.)  futfetaöti,  tinifaaSti,  ta- 

toalaött. 
Politur,  f.  fiilto,  !ti(tän)l)^8. 
Poika,  f.  peltiä,  tvipptl):). 
Polkera,  v.  n.  tansfta  :^otlfaa. 
Polkör,  m.  )5onan»tauSfija. 
Pollen,  u.  se  Frömjöl. 


558 


Pol 


Por 


Pollett,  m.  ^^DIetti,  liöta. 
Pollution,  f.  [ieinenen  iBUOto. 
Polsk,  a.  ^niclalaiiien,  ^uotan=tttaan,  '•juotan. 
Polska,  f.  v^uolaffo,  :^UDlaIai6=natiten  1.  --Wai- 
mo;  (språket)  ^uolau  fieli,  )3uoIan  =  !ieU; 

(dansen)  t>olefa. 
Polstjerua,  f.  ))Dl)jan=tä]^tt. 
Polyadeltia,  f.  (bot.)  moni^fimtaifet. 
Polyandria,  f.  (hot.)  moni^Ctcifet. 
Polyarki,  f.  inoni=toaIta. 
Polyeder,  m.  ))oIl)eben,  inoui=färmifä8  (=ffään) 

1.  =taI;ofaö  (--ffaan). 
Polygami,  f.  se  Månggifte. 
Polygamia,  f.  (bot.)  mout=  1.  c^jä^atinoifet. 
Polyglott,  m.  :^oIV)glDtti,  mcnt4ietinen. 
Polygon,  m.  moui^fiföufaö    (»ffaan),  moiit= 

nurffto. 
Polygynia,  f.  (hot.)  mont=emiiet. 
Polyhistor,  m.  moni4ieteiUjä,  moncn=D^>^)mut. 
Polykotyledon,  m.  (bot.)  nioni=fivffatuen. 
Polynom,  m.  (alg.)  tnoni=ofifaS  (»ffaan),  ^o= 

I^nomt. 
Polyp,  m.  :|5oIv^t,  faöh:)u=elätt>äincn;  (köttoäxt) 

U^a=faeh.mnnainen. 
Polyteism,  m.  niont»iumafai[uu8. 
Polyteist,  m.  mont=jnmaIatuen,  monen  jnma-- 

lan  jjatiDelija. 
Polyteistisk,  a.  moni^jnmalallinen. 
Polyteknisk,  a.  moni=taiteinen,  mcni^taitoinen; 

p— t  institut,  taiteellinen  c^))i4attoö,  tatto= 

ct)i6to,  taiteis=feufn. 
Polört,  f.  (dinpensia  lapponica)  UUlvana. 
Pomada,  f.  l^inS»  1.  ^jää^woibe  (=teen). 
Pomadera,  v.  a.  wotbetta  l;iuS=tooiteeKa. 
Pomerans,  m.  ^snmeranSfi. 
Pomeraiisfärgad,  a.  ^ninevau§ftn>fav»ainen  I. 

<=feUainen. 
Pomeransskal,  n.  ))nineran§fin=fnort. 
Pomp,  m.  fomu,  fomcuS,  loisto,  fnureöifnns, 

ifoifunS;  med  p.  och  stat,  fnurellifcSti,  fo= 

muUa  ja  (oii^toKa;  (ordpml)  funrelliinnö,  inu= 

vi4ntl}ciiuuö,  jnnvet  1.  letvcät  ^nil;eet  1.  fanat. 
Pompong,  m.  :).iom^pont,  tnpfn. 
Pompös,   a.   fomea,   fomutlincn,   fuuvellinen, 

ifoinen,  foiötaira,  t)I).^eä,  jnl^Iallinen;  (om  stil) 

foniuUincn,  funvelltnen,  ^)i3t)I)feä. 
Ponera,   v.  a.   olettaa,   m.  m.,   se  Antaga  o. 

Förutsätta. 

Pontifikat,  n.  tjttmmäifen  V^a^in  amo,  paa-- 
tuin=aro. 

Pouton,  m.  :|)onttcni,  fi(ta=ir»ene  (=cen). 

Pontonbrygga,  f.  :ponttoni»  i.  toene4ilta. 

Pontouier,  m.  t»encftllan»tefijä,  wenefiUa»mie3. 

Poppel,  m.  ^o^))JeIi,  faf|an4;aapa. 

Popularisera,  v.  a.  tel)bä  fanfan »micleifef fl, 
tef;bä  fanfalle  1.  ijIeijiJUc  inieleiictfi;  (yöra 
fattliij)  it^Vi  fanfan  1.  jofaifen  i)nnnävret= 
"täiuatfi  1.  l)el)506ti  tjmmärrcttätoäf fi ;  p.  sig, 
v.  r.  etfiii  1.  f)afea  fanfan  mieliä  1.  mieli» 
fuofiota,  mielitellä  fanfaa. 


Popularitet,    f.    (folkgunst)    fanfan »mieltfl)t)ii, 

fanfan  1.  raf)it)aan  fnofio;  (allmän  fattHyhet) 

Vletnen  l)mmärrettät»äif^l)3,  fanfan^tajnifune. 
Populär,    a.  (omtyckt  af  folket)  fanfan=mielei= 

nen;  (allmänt  f attlig)  fanfan^tajninen,  ^lei» 

fe«ti  1.  ^ef^joöti  1.  fanfan  t)nnnärvettätcä. 
Populärt,  adv.  fanfan  mielen  1.  ijmmämjffen 

mufaan. 
Por,  m.  I^nofonen,  l)ifi=reifä  1.  »l^nofonen. 
Porfyr,  m.  ))or^l;l)n. 
Porla,  v.  n.   (om  kokande  vatten)  ^5ortSta,  fo^)» 

fottaa,   ^Otfettaa;    (om,  rinnande  vatten)   Io= 

rista,   liriötä,   lirittää,   heilistä,  IjoliSta;   p. 

upp,  v^ulpnta  (»^pnan)  1.  fummuta  (»mf.man) 

Ijlöö;  det  p— r  i  magen,  fnrifec  icatfaöfa. 
Porositet,  f.  f;nofoifunS,  reifäifi)^8,  f)ateruu8, 

ant)toifun8. 
Pors,    m.    (myrica    gals)    fno»mljrtti,    fuo»    1. 

^nrfn»ral;fa. 
Porslin,  n.  )30Sliini. 
Porslinsbruk,    n.,   -fabrik,    f.   po8liini=tel;ba9 

(»taan)  1.  »rnnfft. 
Porslinsmälare,  m.  j.>oSliini»maalari. 
Port,  m.  :|?ortti;  gå  in  genom  p— en,  mennä 

:^ortiSta  fifään;  köra  på  p — en,  ajaa  ptU 

loUe  1.  menemään;  bulta  på  p— en,  folfnt» 

taa  :|3orttia;  vid  p — en,  )?ortilia,  ).iorti8fa. 
Portal,  m.  :f.Hiä=^ortti,  fnnri  portti. 
Portativ,  a.  fannettatca,  fannoUinen. 
Porte-epée,  m.  miefan=fannife  (»ffeen)  1.  »^anf" 

filnS,  miefta=l)it;na. 
Porter,  m.  ))Drtteri,  h)äfi»otnt  (»nen). 
Portfölj,    m.   firja»lanffu   1.   »iBäSfv;    (en  mi- 

nisters  befattning)  ti)alta»toimitn8,  mini8terin 

toimitus. 
Portgafvel,  m.  se  Porthalfva. 
Portgaller,  n.  ))ortti»l;äffi. 
Portgång,  m.  )?ortti  »waja  1.  »fä^täh)ä,   läpi» 

fäi}tänjä,  )Jortti»fato8,  :portti;  i  p— en,  :por» 

tiSfa. 
Porth  alf  va,  f.  ^orttn=)3uoli6f  a  1.  »pnolif  aS(»f  f  aan). 
Portik,   m.   )M)ln)ä8»  1.  ^H-ltfa3»fä>.}täJBä,    fatto» 

fä^täioä. 
Portion,  m.  ofunS,   annoS;    stora    p— er,   ifot 

annoffet;  (fig.)  määrä,  ofa,  ofuus. 
Portklapp,  ra.  ))ortin»folfutin  (»ttimen),  :|3Dr» 

tin»folffa. 
Portklocka,  f.  ^?ortti»feao. 
Portlak,  m.    (portulaca  oleracca)    ^^aifn»rnof;o, 

)Jortlaffa. 
Porto,    n.  ).>o8ti»raf)a    1.    »maffn;    p.    franco, 

))0Sti»ral)a8ta  n^a^^aa. 
Portofri,  a.  \va'paa  ^>oöti»raI;a8ta,  ^^oöti»raf;aa 

ton  1.  »maffnton. 
Portofritt,  adv.  (ilman)  :|jo6ti»ral;atta  1.  »mal* 

futta. 
Porträtt,  n.  fnwa,  mnoto»funja. 
Porträttera,  v.  a.  maalata  (»aan)  1.  tel)bäi.fun 

fmr»a  1.  muDto»fu»a,  fnroata  (»aan). 
Porträttmålare,    m.   f utoan » maalari ,    muotO» 

fnttjan»maalari,  muobon'fmuaaj[a. 


Por 


Pot 


559 


Portschäs,  m.  fantonStum  (--imen)  1.  =tuoti. 

Portsten,  m.  ^)orttt=!itrt  1-  «t^öffärt. 

Portvakt,  m.  ;|Jortin=lral;tt  1.  ^hjartija. 

Portvin,  n.  ^jorttriini. 

Portör,  m.  fantaja;  (mafportvr)  ruoan-Ianitin 
(=timen);  taga  mat  pä  p.,  fannattaa  ruofa 
luoffenfa,  ft^iibä  !annanta=  1.  fanton-uofaa. 

Porös,  a.  f)iiofotnen,  rettätneu,  aul^to,  I;cl;fat= 
nen,  I^atera,  I;avH'omen. 

Position,  f.  afento,  ofel^uö,  tila=^3ai{{a,  ajento= 

Positiv,  a.  (bestämd)  fääbänuäincn,  h>i§ft,  tuar» 
ma,  ti?arma=)3eräuien;  p — a  bevis,  löften, 
tcisftt  1.  hjarmat  tobtöteet,  fu^^auffet;  (befal- 
lande) !äsfe»ä,  fuora,  fä8h)4>evätnen,  jää= 
bännätnen;  p— a  bud ,  fuorat  1.  jääbännäifet  i. 
fäätäirät  U%i\)i,  fäöfeicät  fäännöt;  (jakande) 
mi)i3tämcn,  olettama;  p.  sats,  olettaivm  1. 
fääbäniiäincn  laufe;  p.  lag,  fäätt^  1.  tod)-- 
»»istettu  1.  fääbämiätnen  1.  faäntö  =  :^erämen 
Ia!i;  han  är  en  p.  kari,  ^n  on  jäl)ffä  1. 
fuora  1.  jä^ffä  =  )3eräinen  mte6;  subst.  n. 
(gram.),  alfu^tila,  Juertomaton  tila,  atfu= 
tilainen,  :|)ofttht)o;  subst.  n.  fam^t=urut  (pL), 
lEanto=urut,  ^ofitilBi. 

Positivspelare,  m.  :j5ofitittin=  1.  fantour!uin= 
foittaja. 

Positivt,  adv.  itiavma»  1.  fuDra=^3crätfc8tt,  faä» 
bännätieSti,  ofcttatva^tt,  fuoraan,  toiöfiSti, 
hjormaöti,  trarmaan,  jä^fä^ti;  jmfr  Positiv. 

Po^to,  adv.  otetaan  1.  oletetaan  fitft,  jo6  niin 
olifi. 

Positur,  f.  ajento,  a|er;n6,  afennuS;  antaga  en 
p.,  afentua,  ottaa  afento  1.  afennuS. 

Possession,  f.  se  Besittning. 

Possessionat,  m.  lavtanon»  1.  ]^on)in=^attiia, 
tilan-^Itija  1.  4fäntä,  inaatitan^ifäntä. 

Possessivum,  a.  (gramm.)  omiStatoa,  omi§tuS=. 

Post,  m.  (vaktstulle)  n)al;ti=t5aiffa,  ft)at}ti;  stå 
på  p.,  olla  tcal^biSfa  1.  inafitina;  vara  på 
sin  p.,  olla  :|5ai{a§fan[a,  :|3itää  ttjaari  ))aifa§» 
tanfa  1.  tefitätoästänfä;  (syssla)  paiUa,  fija; 
han  innehar  en  hög  p.,  Janetta  on  forfea 
^jaiffa  1.  ftja;  (parti)  :poStt,  joutfo,  jatfo; 
(brefpost)  )3oäti;  skicka  bref  pä  p— en, 
iät}ettää  firje  ^^oStiin;  per  p.,  :^oöti8fa,  :i508= 
tin  fautta;  med  nästa  p.,  enfi  1.  tule»a§[a 
iJOétiSfa;  (mjhet)  janoina;  (liteti  stolpe)  )3ie= 
li;  se  Dörr-,  Fönsterpost. 

Posta,  v.  n.  olla  1.  feifoa  tt)al)bt6[a  1.  hja^tina, 
feifoa  n)o{)tia;  (fig.)  ftjarrota  (»rtoan),  iual;» 
bata  (=taan). 

Postafgift,  f.  ^30§ti«ma!fu  1.  4>alffa. 

Postament,  n.  jalnöta,  jalaöte  (=een),  jalfa, 
fanta. 

Postbok,  f.  :tJO§ti=firja. 

Postbud,  n.  ^o6tin=noutaja  1.  »tuoja. 

Postdag,  m.  )ioSti4iäi»ä. 
■  Postdagiig,  a.  iola^ostinen,  jofa^oeti^säiiuäi 
I      nen,  V^oSti^^äiteittäinen. 


Postdagligen,  adv.  jofa  ^oSti^äin^ä  1.  --Xiai' 

iränä,  V^oöti^äinnttäin. 
Postdatera,  v.  a.  lirjoittaa  1.  ^anna  mijiJ^em* 

\ii  anto4iäi»ä. 
Postdirektion,  f.  ^3o§tin=jof;to!nnta. 
Postdirektör,  m.  :|)o8tin=jof)taja  1.  =tirel^tt)i3n. 
Postera,   v.    a.    a\ino.a   1.    )janna   tral)tiin  1. 

fei) omaan;  p.  sig,  v.  r.  afettauta,  afettua. 
Postering,  f.  toal^tiin  )5ano  I.  afetuS;  •coa^ii^ 

jonlfo,  iniolnö=jouffo. 
Postexpeditör,    m.    :|JoStin  =  toimittaja   1.    «toi- 

mentaja. 
Postfartyg,  n.  ^^oSti-^aluS  1.  =lail»a. 
Postfri,  a.  u^a|)aa4>o6tinen,  ^oSti=n^a)5aa,  ^joöti» 

malinton  1.  =raI;atDn. 
Postfrihet,  f.  ^)o§ti4^)a^^au§,:|3o8ti«^•al)attomuu3. 
Postförare,  m.  )30?tin=l'ulettaja  1.  »»iejä. 
Postföring,  f.  ^o8tin=luletuS  1.  =toienti. 
Postförvaltare,  m.  ^o8tin=;^oitaja. 
Postgång,  m.   :|.^o8tin=t'ulfu ;   dit  är  ingen  p., 

finne  ei  fule  :|3oöti. 
Posthemman,  n.  )5o8ti4alo  1.  =tila. 
Posthorn,  n.  ^)oöti=tomn  1.  =fa«ri. 
Posthus,  n.  ))o6ti=fartano  1-  4;uone  (=een). 
Posthäst,  m.  ^o§ti'l)eirionen,  fi)i)ti4}en.ionen. 
Postiljon,  m.  poötiljoui,  ^oöti=mieS,  ))oötin* 

fulettaja. 
Postilla,  f.  :|joStilta,  faarna-firja. 
Postinrättning,  f.  ^D§tt=laito8. 
Postinspektor,  m.  :|)o9tin4arfa6taja  1.  =in6^3Cl^» 

tV)öri,  )J08tin4äälliffö. 
Postkarl,  m.  n?a£)ti=mie8,  trat)ti. 
Postkarta,  f.  ^oSti=fartta  1.  »luettelo. 
Postkontor,  n.  ^oSti=fonttori. 
Postmedel,  n.  pl.  ^^o5ti=t^lct  1-  =lttarat. 
Postmästare,  m.  ^t^oSti^meStari,  ^'OStin^ottaja. 
Posto,  s.  oböjl.  afento;  fatta  p.,  afettua,  afet- 
tauta, feifattua,  ottaa  ^>ai!tanfa. 
Postpapper,  n.  :|)o§ti=  1.  tirje4a^)eri. 
Postpenningar,  m.  pl.,  -porto,  n.  ^JoSti^ral^a, 

^)o8ti=ma{fu  1.  4;inta. 
Postposition,    f.    (gram.)    jälfi  =  fana    1.    'fia!c 

(41een). 
Postsekreterare,  m.  :j50öti=rt^ticri  1.  =!ivjuri. 
Postskrifvare,  m.  ^joSti-firjoittaja. 
Postskriptum,    n.    jälfi^lifä^S,    ))evään=lifäl}8, 

Vierasta  fanottu  ($.  ©.). 
Poststation,  f.  v^o■8ti4aifta  1.  AaU,  f;olli4alo 

1.  4^aiffa,  l^t)ti-talo  1.  4aiffa. 
Poststyrelse,  f.  ^OStin^aHituS. 
Posttaxa,  f.  ))08tt4afia,  tJ08ti^innan=määrä. 
Postulat,  n.  (geom.)  tt)aatimu8,  toaatio. 
Postvagn,  m.  ^)o§ti=n)aunut  1.  »rattaat,  !^^ti* 

»caunut. 
Postverk,  n.  ^oSti=toimi  1.  4aito8. 
Postväg,  m.  ))0Sti»tie,  tvalta^tie. 
Postväseude,  n.  ^oSti'järe6ti5  1.  »toimi  1.  »afiat. 
Postväska,  f.  ^Döti=lau!fu  1.  »toäSh?. 
Potatis,  m.  (solarium  tuber osim)  )ft>to.aiii,  ^30= 

taffa,  )3eruna,  maa=omena  1.  »peruna. 
Potatisbrännvin,  n.  )5otaatti»  1.  <3evuna»hjiina. 


5C0 


Pot 


Pra 


Potatisbröd,  n.  potaatti'  1.  :|3enma4et^3ä. 

Potatisknopp,  m.  :|)otaatm=  1.  )3erunan-um^pu 
1.  «moiniiio. 

Potatisland,  n.  ^jotaatti'  1.  ))eruna=maa. 

Potatismjöl,  n.  ^)otaatti=  1.  i^eruna=iaut)ot. 

Potatisqvaiii,  f.  :potaattt=  1.  ^cnma^mi^IIl}. 

Potatisslvaft,  -stjelk,  m.  potaatin»  1.  ))erunan= 
ivarfi  (=rren). 

Potens,  m.  iBotma,  maltti,  it)otma=määrä;  (fil.) 
fattta,  määrä ;  (fysiol.)  tcaifutuS,  f)cn!t=rt)Di= 
ma  1.  =lraifutu8;  (fig.)  määrä,  mitta;  drifva 
tili  den  högsta  p— en,  jaattaa  forfeim^iaan 
määräänjä  1.  mittaanfa  1.  forfctmmtKenfa. 

Potentat,  m.  toaltitaS  (»ffaan),  n)a(ta=:^evra. 

Potentill,  f.  (potentilla)  f)anl;tfft. 

Pott,  m.  \^t\a ,  määrä,  fatfi. 

Potta,  f.  top)JU,  |50ttu. 

Pottaska,  f.  |30ta6fa. 

Pottaskesjuderi,  n.  ^JotaSra^feittämö  1.  =tef;ba§ 
(»taan). 

Pottkäs,  m.  ^otfccft,  :>)ottu  =  juuöto,  ruu!fu= 
juusto. 

Pottra,  V.  n.  se  Puttra  o.  Porrla. 

Pracka,    f.    (mergus    serrator)     jou[;i=fDefeIo. 

Pracka,  v.  a.  iarttää,  Jretjata  («aan),  »r>iefot= 
teCa;  p.  på  en  ngt,  turtuttaa  1.  tuputtaa  1 
tunfea  j.fin  j.fuHe;  p.  bort,  iweijata  1.  »ie 
fottella  1.  heijata  (»aan)  1.  tunfea  isotö;  p.  sig 
till,  färttää  1.  »eijata  itfelleniä;  p.  sig  fram, 
tunfea  1.  tungettaa  1.  turfuttaa  itfenfä  ebeö. 

Prackande,  n.  turfutuS,  tu)3uttamtnen,  tunfe» 
minen,  n^eijaus,  Jviefoittehi,  founuus. 

Prackare,  m.  tnnfija,  »veijari,  iueijaaja,  tur= 
futtaja,  färttäjä,  fonna,  foira. 

Pragmatisk,  a.;  p.  historia,  järeSt^ffeGtuen  1. 
f^t}»JDl)toineu  f)iötoria;  p.  sanktion  (lands- 
förordning),  ujaltio^fääntij  1.  »afetu§,  maan= 
fääntö  1.  »afetuS;  (stadga  om  arfc/öljden) 
i^erintö  =  fääntij  1.  »afetuS,  |3erintD»wuorDn 
afetuö. 

Prakt,  f.  loisto,  fomcuS,  loiStalvatluuS,  loiö» 
toijuus,  uljuus. 

Praktbibel,  m.  fauno^^t^tta,  foiSto=raamattu. 

Praktbyggnad,  f.  foiStO=rafCUnuS. 

Praktdrägt,  m.  IoiSto=  1.  fomu=)>ufu  (=Jr>un). 

Praktejder,  m.  (fuliqula  spectabilis)  l)uISfa= 
telffä. 

Praktfull,  a.  loistatua,  fomea,  loistoinen,  ul= 
jaS  (=aan),  vl^seä. 

Prakthiramel,  m.  funnia»taiU)aS  (=aan),  toisto» 
telta. 

Praktik,  f.  fäl)täutiJ,  fä^ttö,  f)arjoitu8,  fä^töf» 
Itf^ljS;  den  har  i  p — en  befunnits  vara 
oduglig,  fe  on  fäijtänuösfä  nä^tt)  fetwotto» 
maffi;  (erfarenhet)  tottuumS,  fofemuS,  f)ar= 
joituS,  IparjaannuS;  han  har  mycken  p., 
l;äneUä  on  fuuri  tottumus  1.  ^rjaaunuS, 
l^än  on  fitä  jjaljou  l^avjoittanut  1.  tätjttciutjt 
1.  fofenut,  (tillopp  af  kunder)  {;äneilä  onj 
iaaia  f)arioituS  1.  tävtäntö.  I 


))rafttta,  t}^te^6=Iu)5a,  ^f)te^S4u 


Praktika,   f 

Praktikabel,  a.  maI;bottinen,  fchpoUinen,  fäi)= 

tettäujä. 
Praktikus,  m.  fäljtttö,  fäljttii»  I.  fäptäutl^^mieS, 

tottuma»mie6,  taitio. 
Praktisera,  v.  a.  f)arjotteIla,  (;arjoittefeita,  oKa 
fäl)täunöS(ä,  te[)bä  roirau  toimitusta;  p.  bort 
(smyga  bort),  jufaista  1.  \iipata  {'ppaan)  1. 
I;ii^>aiSta  ^^oiS;  p.  sig  in,  fufeltaa  1.  luifa^» 
taa  1.  :t.iuifa()taa  1.  I^iittiiä  fifään. 
Praktisk,  a.  fäl}tännöriinen,  täi)tijl(inen;  p — a 
reglor,  fäl}täuui3UilCt  olijcet;  p.  tilosof,  fät)= 
töUinen  l.  fäi)täuuö(Iincu   ticto=nnifaS;   det 
är  en   p.   uppfinning,    ]e    OU   fäVtäuuiJUiuen 
feffintä;    han    har    ett    p  — t    hiifvud,    för- 
stånd,   [)äncKä    on   fäl}tänui5IIincu  1.  feiuo» 
liaS   (=aau)   ^ää,   ätt};   han   är   en   p.  kari, 
Mu  on  feinoliaä  1.  täistänne Uiuen  I.  fätjtte» 
liäs  (=ään)  mieS. 
Praktiskt,  adv.  fä^täuuöKifeSti,  fäl^tännöSfä, 
I^avjoituffeSfa;   p.   användbar,   fäljtäutöön  1. 
fäijtänniisfä  1.  fäljtäuniJUifeSti  feliöoltinen  1. 
\iipi'ma. 
Praktkäilek,    m.    toiSton    1.    fomcubeu    l^aUl, 

toiSteUaifuuS. 
Praktlysten,  a.  se  Praktälskande. 
Praktstycke,  n.  se  Praktverk. 
Praktupplaga,  f.  foiSto»  1.  fauno=^ainD8. 
Praktverk,  n.  foiSto»tCOS  1.  »tl}i),  loiStOtnen  1. 

fomea  1.  uljaS  (=aan)  teos,  |)uf6fa»teo8. 
Praktväxt,  f.  pulita^  1.  fauno=faSiin. 
Praktälskande,   a.   loiSteliaS   (»aau),  loistele» 
iiia,  fomeilelxia,  Ioi8ton4;aluiuen,  loiSto»mie« 
lineu. 
Prassel,  n.  se  Prasslande. 
Prassla,  v.  n.  o.  imp.  raf)iSta,  ratiSta,  fal^is* 
ta,    jaloista,   fafiat)taa,   faval^taa,   fal;af)bella 
(»telen),  ra^af)taa;  löfven  p.,  (et)bet  faljife» 
lr'at  1.  ra^ifetcat;  det  p— r  i  buskarna,  ra» 
I)iiee  1.  fa(;iiee  1.  (hastigt)  tal)al)taa  1.  ra(;a{;= 
taa  ^.^enfaisfa 
Prasslande,  n.  raf)iua,  fa{;ina,  ja{;ina,fare(»een), 
M]e   (»eeu),  ra[)aI)buS,  fal)a()buS,  faraf)buS, 
raf)iiemiuen,  fal)ifeminen,  fal;af)telcminen. 
Prat,  n.  juoru,  juttu,  loru,  jaaritus,  li3r|.uHt)S, 
jaafjauS,  ^ofu;    uppehålla  ngn  med  sitt  p., 
l;äiritä   (»tfen)   j.fnta   jaarituffiUauia   1.  ju» 
tuilianja  1.  jaa^auffiftanfa;  det  är  bara  p., 
fe  on  :paljagta  lorua  1.  juorua  1.  juttua  1. 
Iör^iötl)Stä;  oh  p.!  f^Cä  1.  jo^^a  fai  1.  faife* 
ti!  mitä   juorua  1.  juoruja  1    hvad    är   det 
för  p.?  mitä   lorua  1.  Ii3r^'»i3t^Stä  1.  jaari- 
tusta fe  on? 
Prata,    v.    a.    o.    n.   jututa   (»ttuan),   jutelffa, 
(»ttelen),   pnijzäa,   pafinoita   (»tfen),   ^ofca, 
lörjjijttää,  lijrpötellä,  juoruta  (»uau),  jaaria, 
jaariteUa,    loruta    (»uau),    jaal^ata    (»aan); 
sitta  och  p.,  istua  ja  jnteUa  1.  ))afinoita  1. 
jaaf;ata;  p.  med  ngn,  jutella  1.  ^ul)eUa  j.fun 
fansfa;  p.  bort  tiden,   fulnttaa  1.  TOiettää 


Pi 


Pra 


Pre 


561 


aifaan[a  jiituKa  1.  juttetemaCa  1.  ^nt{)eella; 

han  har  ej  p — t  ut  ännu,  f)än  Ct  XvkVä 
cle  Ic^J^uun  a§ti  |Mif;um:t  1.  :t.nt(;eöut  1.  ju-- 
tunnut;  p.  sig  ifrån  ngt,  ).nil)eel(a  1.  juttc» 
lemalta  1.  juttuamifeHa  )^'dä»t'å  jötfin;  ah 
du  p— r!  fina  iuaan  jaarittelet  1.  juoruat  1 
Ii5r:tJ()tteIct  1.  (juttuja  1.  loruja  pnljutl  mitä 
niiétä  |)u]^eigtafi  1.  jaaritnffistafi!  man  p 
sä  mycket  här  i  verlden,  f^Uii  maailmaSfa 
|)oljonfin  ^JufjUtaan  1.  f^oetaan  1.  lorutaan  1. 
juorutaan  1.  Iör|>ötetääu;  livad  kouimer  ni 
och  p — r  för  slag?  mitä  juorua  1.  lorua  1 
Iör^)öti}8tä  1.  jaaritusta  te  tasfette  1.  Vnf)ut^ 
te?  mitä  te  otatte  Ii3r:>)öttää!ieune  1.  jnoru^ 
taffenne? 

Pratare,  Pratmakare,  m.  jaarittelija,  Icr^J^JÖ 
juorumuS,  tornn^IaSfija,  r)u(^ia{to,  fieti=f'cf(o, 
lörV^ä=tieti,  t)öI^)jä4;uuU,  laroertetija;  jmf 
Pladdrare. 

Pratsam,  a.  ^ulictiaS  (=aan),  fiefetcä. 

Pratsamhet,  f.  ^ntftcnaifunS,  tielettit)l)g. 

Pratsjuk,  a.  tidefäö  (-ffään),  fietcteä,  feletti, 
lör^ijttinen,  läpätti,  juulaS  (=aan). 

Pratsjuka,  f.  tieletf^l}ö ,  fieleanj^ö,  Iör^Ji5Ili= 
'\t}\.)$,  Iör^iött)§={)imo. 

Praxis,  f.  (utufiwide)  fäl)täntö,  I;arjoitu3,  toi= 
mituS;  (vedertaget  bruk)  tapa,  taioaflifuuS; 
det  är  gammal  p.,  fe  cu  ivauf^aStauja  1. 
entifeStänfä  taicadista,  fe  on  \varil)a  tapa  1. 
tatoallifunS. 

Prebende,  n.  :|3aI!fa  =  ))itäiäS  (»ääu);  (pastors 
rättigheter)  uiuofi=faataipat. 

Prebendehemman,  n.  :paIEfa=tifa  1.  =^tafo. 

Prebeudepastorat,  n.  :^.ialf'fa  =  )>itäjä8  (=ään), 
|)aItfa=firffoI;errafunta. 

Preceptor,  m.  opettaja,  ojEjjaaja,  neuttjoja. 
[Precipitat,  n.  (kem.)  :poI;ja=fafo  1.  >fafta. 

Precipitera,  v.  a.  (kem.)  faftauttaa. 

Precis,  a.  tarffa,  tarlfa^tDaarineu,  ofaaiva,  tä^= 
mainen. 

Precist,   adv.  tarffaau,  tarfaflcnfa,  ofaaivaSti, 
I     täSmäöenfä,  tiSmaflenfa,  ^aitaHenfa. 

Predestination,  f.  euneu»  1.  euualta=uiääräl}ö; 
(teol.)  armon=h5aIit)cmuS,  euucn-icalitfemuS. 

Predestination=lära,  f.  lcatitfemiö»o^3|3i,  armon» 
toolitfcmnffen  uSto  1.  o^j^i. 

Predestinera,  v.  a.  ennalta  määrätä  (=ään)  1. 
rralita  (»tjen);  (teot.)  walita  autuuteen  1. 
fabotulieen,  ennalta  toalita. 

Predika,  v.  a.  o.  n.  faarnata  (nian);  (fig.) 
faaruata,  ^iaa£)taa,  )3auf)ata  (=aan);  han  p — r 
jemt  och  samt,  ^än  tjf^täsj^äätä  faarnaa  1. 
:paat;taa;  p.  mot  brännvin,  faarnata  1.  paw 
t)ata  )3aIo=n)iinaa  hjaStaan. 

Predikament,  n.  (klass,  hvartill  ngt  kan  hän- 
föras) aia,  Uuta,  Inoffa;  (oiss  ställning)  tila, 
fanta;  om  du  vore  i  mitt  p.,  joS  fina  oli» 

;    fit  minun  tifasfani  1.  faunaltani. 

Predikan,  f.  faarna;  under  p.,  faarnan  aifa= 
na;  under  sin  p. ,  faamateSfanfa;  (fig.)  faarna. 

Predikant,  m.  faama^mieS,  faarnaaja. 
Suenskt-Finskt  Lexikon. 


Predikare,  m-;  Salomos  P.,  ©alomonin  <Baax^ 

naaja. 
Predikat,  n.  maine  (»een),  mainitfema. 
Predikning,  f.  faarnanS,   faarna,   faarnaami= 

nen;  en  samling  af  p — ar,  faarna=!ofou§. 
Predikoembete,  n.  faarna=Jinrfa. 
l^redikogåfvor,  f.  pl.  faarna4aI)jot. 
Predikostil,  m.  faarnan  ta^^a,  faarnan  1.  faar^ 

nallinen  firjoitu^^ta^^a. 
Predikotext,  m.  faarnan=te!Sti  1.  '\attat. 
Predikoton,  m.  faarna»ääni  1.  --tapa,  faarnaa» 

um   ääni;  i  p.,  faarnaamifen  1.  faarna=ta= 

:paan,  niinkuin  faarnaifi. 
Predikstol,  m.  faarua§=tnoIi. 
Predisponerad     (för    en    sjukdom),    a.    (jf)fin 

tautiin)  meneväinen,  tai)>uifa. 
Prefekt,  m.  maa=;^erra,  ^^äät[ifti3. 
Prefektur,  f.  maa4;erruu8,  maa4;erran  toirfa. 
Prefix,  u.  (gram.)  efi»  1.  alfu4iite  (=ttcen). 
Pregel,  Pregla,  se  Prägel,  Prägla. 
Preja,  v.  a.  (sjöt.)  l^uutaa,  fjuutaa  torlceCa; 

(skiima,  toinga  ngn)  fiöfca,   faltata  (=ttaan), 

ptiiata  (=aan),  ipettää. 
Preijare,  m.  ^^eijaaja,  ^5ettäjä,  »veijari,  ^.^ettu» 

ri,  fiefoja. 
Prejeri,  n.  ipeijauS,  li^eijauS,  piettäminen,  pi' 

toö,  fiSfomiuen,  rl)i5gtäminen. 
Prejudikat,  n.  cmieu  te[)tl;  ^^äätöö,  entie^^Jiää'- 

töö,  tobietuS^iäätöS. 
Prejudicera,  v.  a.;  se  Förorätta,  Förfördela. 
Prekär,  a.  armon=a(ainen,   armojen   alainen, 

(oviss)  ef)ä=uiatainen. 
Prelat,  m.  fsrelati,  pappi,  i[u  1.  :)?ää4^af.^fii. 
Preliminär,  a.  aluUinen,  alfn=,  alun  tefea^ä, 

ftjalmiötalua. 
Preliminärer,    pl.    alfu  =  määräl)fiet   1.  «fuo^tU» 

muffet,  alultifet  1.  »almistairat  fof^bat. 
Preliminärfräga,    f.    atuQi€=  fl)lt)nH?ö    1.    »afta, 

alfnnifia,  toatmiötatoaiuen  1.  afuHinen  afia 

1.  fvfvm^g. 
Prella,  v.  a.  am^af;uttaa,  fimmaljuttaa;  (prata) 

mijiöttää,  fo^r^ertaa,  loilottaa. 
Prehidiera,  v.    a.  alotcUa  foitantoa  1.  fotttca, 

jol^to^foiteHa. 
Preludium,   n.   foiton  =  atottelu,   offu  =  [oittelu; 

(fig.)  valmistein,  joljbatuS,  a|)ritoiminen. 
Premie,  m.  o.  Premium,    n.  ^altiuto,  fuunia» 

^lalfinto;  (försäkringsafgift)  vatuuS^matiu. 
Premiss,  m.  (log.)  :|)D^ja4aufe  (=een),  )3eru8= 

taufc. 
Prenumerant,  m.  tilaaja,  Ottaja. 
Prenumeration,  f.  tilauS,  tilaaminen. 
Prenumerationsafgift,    m.,    -pris,    n.   titauö» 

I;iuta  1.  »maffu  1.  =rat;a. 
Prenumerera,  v.  a.  (på  en  tidning)  tilata  (»aan) 

(j.tin  fanoma=Ie^teä). 
Preparat,  n.  taite  (»tteeu),  vatmiste  (»ecu). 
Preparera,  v.  a.  taittaa,  toalmiStaa. 
Preposition,  f.  (gram.)  efi»faua  1-  »fiafe  (»tteen). 
Prerogativ,  n.  etuuS  (»ben),  ctuuS»oifeuS,  omi» 

nainen  oifeuS. 

71 


5G2 


Pre 


Pre 


rresenning,  m.  (skejjp.)  :|5rc[enniu!i,  tema= 
uuiate  (4tccii). 

Presens,  n.  (gram.)  i'åi)[--a[ta,  ckwa  alfa. 

Present,  m.  labja. 

Presentera,  v.  a.  tuoba  1.  ltäl)ttää  efiiu;  (fu- 
restulla  en  iierson)  eftttää,  cftteHä;  (ljuda) 
tarjota  (=pan),  tarita  (--tfen),  :pauna  ctceit; 
\).  sig,  V.  r.  iiäijttäitä,  näyttää  itjeäitlä,  nä= 
h)ä;  slottet  p — r  sig  vackert  pä  afstånd, 
faiifaa  linna  nätjttää  I.  itcih)l)  fanniiKe. 

Prcsentertallrik,  m.  tavjin^outancn. 

Preservativ,  n.  cf^täntö»  1.  eätl}tv§=ainc  (=cen), 
c6tt)te  (4tcen),  »avielna=aine  1.  4ääfc  (41een). 

Preservera,  v.  a.  ipavjcUa,  cStää,  c?tl}ttää; 
p— nde  medel,  e§tl}ttätr>ä  1.  »arjcleiiHi  1 
eStäntö=aine  (=eeu). 

Preses,  m.  c[i=nucg,  ert't?tuja. 

President,  m.  )3vcfibenttt,  efi=mieö,  l)clin=cifcu 
ben  efi-micö. 

Presidera,  v.  n.  ct(a  cri=micf;cnä. 

Presidium,  n.  efi  =  mief;t)t}e,  cfi=mtct)cnä  cto 
under  ugns  \).,  jcnfun  cfi^micknä  cUcn. 

Preskription,  f.  (jnr.)  fanne=  1  iiMn(;cntnma 
aifa,  afianajcu^aifa,  i(mcituö=aifa,  ajan  luan 
bcnnn?. 

Press,  m.  \^a\\n\\  (»imen),  Vaino,  ^.nifcrrin  (=rti 
men),  ^.ntriötin  (=imen),  ).nnne  ('Utceu),  ^an 
tio,  mänlfi;  lägga  papper,  kL-ide  i  p.,  inan 
na  ^.Hiperia,  »verfaa  ^^ainon  alle  1.  ^.''ainimeen 
l^nntceicn  l^niicrrntfeen;  lägga  en  bok  un- 
der p— en,  alfaa  painaa  1.  nutcta  (=pean) 
painamaan  tirjaa,  alottaa  fivjan  painantaa; 
boken  har  nyss  lemuat  p — en,  filja  cn 
l;il)an  lä()ten^'t  painosta;  p— ens  frihet, 
painon  1.  tivja=painon  tr^apanS;  sätta  läder 
i  p.,  panna  nal;laa  mänttiin  1.  pinteefen; 
nätVern  är  i  p.,  tliofjct  Opat  piutee8|ä  1- 
piitaéja. 

l'ressa,  v.  a.  puriötaa,  pufevtaa  (=rran),  pai 
naa,  painoötaa,  pinnistää;  p.  frukt,  vin, 
olja,  pujertaa  ftebclmiä,  iininaa,  cliijä;  p 
kläde,  linne,  painoStaa  1.  räSfätä  (»ään) 
1.  filittää  U^evfaa,  liinaa;  skräddaren  p— r 
rocken,  räätäli  räSjää  1.  fitittää  1.  pai= 
nostaa  tattia  1.  tatin  fanmoja;  p.  ihop, 
pulertaa  1.  lifistää  1.  puristaa  1.  painaa  tfy- 
teen;  p.  matroser,  pafottaa  1.  pafoUa  ottaa 
meri»miel;iä;  p.  segel,  präSfälä  1.  fiufata 
(man)  purjeita. 

Pressfrihet,  f.  paino=luapauS. 

Pressglans,  m.  räSfi-  1.  filitVS^iilto. 

Pressjern,  u.  räsfi»  1.  [ilnS^MUta,  fanma-vauta. 

Pressniaskin,  m.  puierrnS^tonc  (=een),  pujcr» 
rin  (^-timen). 

Pressning,  f.  pufertaminen,  pnferruS,  o.  s.  v. 
se  Pressa;  (matruseii<)  l)Uätl)S,  pafotuS, 
präSfä^S. 

Presstock,  m.  räSfi-tutfi  1.  -pun,  filnS-tuffi, 
puhiHiSfa. 

Prc^sylta,  f.  maflara»fv(tti),  patno-jvltti). 

Presstväng,  n.  paino-paffo. 


Prest,  m.  pappi;  öfverste  p.,  i)(immäiucn  pappi. 
Presfaf,  m.  I;uoU=faulra,  jnvn=fauiv»a. 
Prestanda,  n.  pl.  fuoritctta>vat,  toimitettavat, 

tefitälDät;   prestera  p.,   tel)bä  1.  fuorittaa  1. 

tävttää  telitälvänfä. 
Prestation,  f.  fnorittamineu,  [norituS,  aifaan» 

faanti,   toimitus,   toimittaminen;  (konsiföre- 

insnuig)  touStin^nät^tÖS. 
Prestattest,  m.,  -betyg,  n.  papin^fivja,  papin= 

tobiStnS. 
Prestbol,   n.   pappila,   pappilan» maa  1.  »tila, 

papin»talo. 
Prestdrägt,  m.  papis»  1.  papin»pu!u. 
Presterabete,    n.    papiS  =  Jvivfa,    papin    irivfa, 

pappins. 
Prestenka,  f.  papiu=IeStt. 
Prestera,   v.  a.   täl}ttää,   fucvittaa,   tel)bä,  toi» 

mittaa. 
Presterlig,  n.  papillinen,  papin. 
Presterligt,  adv.  papiUifeSti,  papin  tatvafla. 
Presterskap,  n.  papiSto,  papiS»funta. 
Presteständ,  n.  papiS»iäätl},  pappein  jäätt}. 
Prestexamen,  m.  papin»  1.  papiS=tUtfintO. 
Prästfru,  f.  papin»routta  1.  »Jvaimo. 
Prestgärd,  m.  pappila, 
Prestgäll,  n.  firtto»fnnta,  pitäjäö  (»ään). 
Presthus,  n.  papin»pere  (=ecn),  papin  talo  1. 

t)uone  (=eeu)  1.  pcrc»tunta. 
1'restinna,  f.  papitar  (»ttaren),  naiö»pappi. 
Prestkaudidat,  m.  papin»!otela8  (»aan),  papiffi 

pi?vfijä. 
Prestkappa,  f.  papin=f'appa  1.  »faapu. 
Prestklädd,  a.  papin»»vaatteiSia   (olema),  pa 

pitfi  puettu. 
Prestkrage,  m.  liperit,  liputtimct,  papin»fraii, 

(vht xjsanthemum  leucarithemnm)  päilDäu^fuftdl 

1.  »faftava,  l;aratan=tutEa,  föuof)eu»filmä. 
Prestlägenhet,  f.  papin=tila,  papin>paiffa. 
Prestman,  m.  papiS»mie8. 
Prestmöte,  n.  papi§=!ofouS,  pappien  fofouS. 
Prestrock,  m.  papin»faul)tana  1.  »taHi. 
Presträttigher,  f.  pl.  papin  faataivat. 
Prestskrud,  m.  papin»  1.  papiöputu. 
Preststand,  n.  se  Presteständ. 
Prestsyssla,  f.  papiä»ir'ivta,  papin  ivivfa,  pa-- 

piaiS»lxnrta. 
Prestsällskap,  n.  pappciu  fcuva,  papiS»ieuro 

1.  »^^tevs. 
Presttionde,   n.   papin   tif;unti  1.  hjmmeuef=! 

fet  (pL)  1.  faatatrat. 
Prest  vai,  n.  papin»ivaaU  1.  »liuuto,  papin  »«=. 

liuta  1.  u^ali. 
Prestviga,  v.  a.  »iiyfiä  papitfi. 
Prestvigning,  f.  papin»linl;iutä,  papitfi  Jcil^K^ 

minen. 
Prestvägen,  m.:  gä  p.,  vmreta  (»peau)  pa 

piffi. 
Prestvälde,  n.  papi8»Jralta. 
Prestvärdighet,  f.  pappiuS,  papiS^vivO,  papin 

axtvc,  papillifuuS. 


Pre 


Pri 


563 


Prestämne,  n.  ^Ja^-nn-altu. 

Presumera,  v.  a.  arltmta  (--cian),  fltuda. 

Presumtiv,  a.  avwattu ,  Iimltii,  Iiiultalva;  p. 
arfvinge.  hiultanja  1.  hiultu  ^.^criUtucn,  ^^c= 
riflifeffi  luultu  1.  ammttu. 

Pretendent,  m.  iJl)l)täiä,  \)atila,  ticf^toja. 

Pretendera,  a.  iioitcÖa,  UMatia,  ^n}l)tää. 

Pretention,  f.  tvaatimuxS,  iictttclu. 

Pretentiös,  a.  ivaatcliaS  (=aau),  iioitteleiva, 
färtteliäS  (=ääu). 

Preteritum,  n.  (gram.)  oI;t--aifvt,  cKut  1.  mcu- 
m)t  aifa,  ^H-eterito. 

Pretcxt,  m.  se  Förevändning. 

Preventionsteori,  f.  rifoSten  e§tämticu  aiatuS, 
riloeeStDn=aj[atu§. 

Prick,  ni.  :pilUn,  ^.nSfu,  ti^ia,  plUi  (=eeu), 
tiiljti;  till  punkt  ncii  pricka,  ni^>a3ta  nap- 
paan, ahvan  tcSmäUenfä;  Oyöt.)  iucri  =  ittit» 
ta  1.  =vaöti  1.  »nierffi;  nord-p.,  ^^of;joté» 
irittta;  syd-p.,  etelä=tt)ittta. 

Pricka,  v.  a.  o.  n.  ^ilEuittaa,  Vn^fuittaa,  ti^J- 
loittaa,  ^nstcllä;  (sjöt.)  rastittaa,  luiitoittaa, 
nterfittää. 

Prickig,  a.  ).n(fuUiucn,  ^^iinuiueu,  tä^''Uf'äS 
(=Hääu),  ))iömatuen. 

Prima,  f.  (i  skolor)  euft=Iuotfa;  af  p.  sort, 
eufimuuiiétä  1.  VavaSta  lajia;  p.  donna,  cufini» 
luäiueu  laufajatav  (=ttareu)  1.  uäiittclijätär 
(stäven);  p.  ve.xel,  enfi  I.  euftmniäiucu  mkU 
fett;  p.  vista,  uät}tcttäe§iä,  fatfccofa;  sjun- 
ga primen,  lautaa  euft=ääutä. 

Prima,  v.  n.  se  Prata,  Pladdra. 

Priman,  m.  euft4uctfalaiucu. 

Prinias,  ni.  :t.Mä4^iiö^''a,  ^'>ää4Hl^'').n. 

Primitiv,  a.  aU'u=))cväiucn,  aUu==,  )Jof)ja=,  alul^ 
liuen;   subst.  n.  (gram.)  :|3evu8=faHa. 

Primitivfoud,  m.  alfu»  1.  )3evuö=ral)a§to,  atfu» 
)Jcräi§=raI;aSto  1.  -ivaraSto,  :pc(;ja=amragtD. 

Primo,  adv,;   pro  p.,  enftffi,  eufiuiUläifetft. 

Primstaf,  ra.  riimu^auiua. 

Primtal,  n.  (aritm.)  Icrratcu  1.  jaotcn  lufu. 

Primus,  m.  eufimmäineu,  eHfi=uiieS. 

Primär,  a.  aluUiueu,  enfiunuäiucu. 

Primärskola,  f.  atuI(iS=f'cuIu. 

Princip,  m.  ^■»eruS=  1.  |.ieri  =  ajatu3,  ).^evu6tu8= 
ajatus,  niieti-^jeruste  (=een),  :t.^ert=  1.  :j3ää» 
totuus;  se  Grundsats,  -sanning. 

Principal,  m.  :|)ää=imc§,  e[t=mteö,  tfäntä. 

Principfråga,  f.  je(;tD=fvfl)m^S,  :|3evuS4viVm>;)S, 
:peruStuS-al'ia. 

Prins,  ra.  ^^riuSfl,  (furste)  ruf)tiuaS  (niau), 
fuuiutaau  )>eita. 

Prinsessa,  f.  ^M-tufcSia,  ruf^tiuatar  (4taveu), 
funiufaau  tl)täv  (=ttäven). 

Prior,  m.  IuDStariu=^ääItif"fi3,  )5rtori,  efi=munffi. 

Priorat,  n.  tuoStart4>äättiffvv§,  :|?i-ievin-av»o. 

Priori,  se  A  pripori. 

Priorinna,  f.  j!)rtcirttar  (=ttareu),  :t.n-torinun,  cfi^ 
uunna. 

Prioriterad,  a.  etuuS-oifeubefltucit,  joUa  ou 
etu^oifeuä. 


Prioritet,  f.  etuu8'0ilcu8,  CtU=oifcu3. 

Pris.  n.  (värde)  I)iuta;godt,  billigt,  lågt,  högt, 
obilligt  p.,  {)\)\X)'å.,  t)cIViM.\  fial^iif  forfea  1. 
ifo,  fol)tuutcn  (}iuta;  sälja  för  godt  p., 
nil)öbä  Ij^luääu  I;iutaau  1.  I;l}VDäStä  f)iu^ 
uaSta;  köpa  för  billigt  p.,  cStaa  I;elVl^ttit 
1.  [)ahr>al(a  tjiunaCa  1.  l;ahraSta  l^iuuaSta  1. 
I;ahua((a  Ijiutaa;  nedsätta  p — et,  alcutaa 
l;iutaa;  stegra  p— et,  foveittaa  1.  ^feutää  1. 
uoStaa  biutaa;  stiga,  falla  i  p.,  uouSta  1. 
l)Ietä  (=cueu-,  akta  (=cucu)  1.  f^alwcta  (»^>c» 
ucu)  IjiuuaSfa  1.  {jiuncisfa,  liiuta  ucufee  1. 
Vicuec,  alcuee  1.  lialpcuee;  till  hvad  p.? 
luiUä  l)iuualla  1.  l;tutaa?  niil)iu  l;iutaau? 
till  hvad  p.  som  helst,  milKi  I^iuuaKa  1. 
mil;iu  I)iutaau  l)l}UHiu!ä  1.  taljauja,  iuaffa= 
fcoH  mitä  I)i^tväuiä  1.  ifiuä,  joS  mif^iutiu 
lliutaau;  (utfästad  belöning)  filirat  (i>l.), 
))aItiuto,  fiI:|ja4>a(fiuto ;  utsätta  ett  p.,  luää^ 
räta  (»ääu)  fi(Vv^4>aItiuto;  tälla  om  p— et, 
tillJaiUa  ^alfiunoSta,  filwoitctta  ^mlfiutoa; 
vinna  p— et,  faaba  fiticat,  ivoittaa  ^laltiuto; 
sätta  p.  pä  ens  hufvud,  luumta  (4iaau) 
luatiu  1.  V^iffinto  j.fuu  IjeutjeStä  1.  ^^äästä; 
(k)f,  beröm)  l)liStl}S,  fiitoS;  Gud  vare  lof 
och  p.!  Suutalalle  1.  Suni^il^iu  clfoou  fiitcå 
ja  fuuuia  1.  i)liStl)S! 

Pris.  ni.;  gifva  staden  till  p.,  (X\\ta<l  fau^-Htltft 
altiitfi  1.  faaliifft  1.  j.fuu  icaltaau;  ge  sitt 
lif  1.  sig  till  p.,  autaa  1.  ))auua  I)eHfeufä 
altiiffi  1.  toafjiugoH  tualtaau;  gifva  \).  \n\ 
sig,  ))ääStää  itiecufä  fiiuut;  (sjö,t.)  faaliS 
(4iu),  njöStettl)  aluS,  n}i3Sti5ö;  förklara  för 
god  p.,  juUstaa  n)i3Stet^Efi  1.  ri)i>Stöu  I.  faa* 
liiu  alaijeffi;  (nypn)  \\ä\^t  (4^'ceu),  m);>'\U 
tiucu,  Ijl^^njuen,  l;^;.>j)^feUineu. 

Prisa,  v.  a.  IjIiStää,  ftittää,  (skryta)  fiiteflä, 
Iel)ua;  p.  Gud,  ijlistää  Sunialaa;  p,  ens 
bedrifter,  l;tiöteflä  1.  VliStää  j.fuu  uvc=ti5i' 
tä;  p.  ngn  lycklig,  fitttää  1.  !cl;ua  j.fuu 
onuea  1.  j.futa  onucHifeffi;  j).  sin  vara,  fc= 
Ijua  1.  fiitettä  1.  ViiStcUä  taiiHU-aaufa;  p.  vin- 
den (sjöt.),  p))xii'å  tuuteu  (.'äälfe. 

Prisbelöna,  v.  a.  tilpa--  1.  fuuuia4Hiltita  (»tfeu), 
:|.'>alfita,  paltita  fuuuia»  1.  tilpa^MltiuuoUa. 

Prisdomare,  m.  fiI^ia=tUDmavi,  f illiMU-Ulääi-ääjä. 

Prisdöma,  v.  a.  tuomita  (4fen)  faaliif[i. 

Prisfråga,  f.  fif^a^f^i^mijS,  ))alfiuto-fv]''ijun)S, 
fitU)oitu§=atuc  (»ceu)  1.  4'i}it)nn)S. 

Prisgifva,  v.  a.  autaa  1.  pauua  attiifft,  al= 
tistaa. 

Priskuraut,  m.  l;iutä-määrä,  l)iuta4ucttclo  1. 
4iöta. 

Prisma^,  n.  färmtö,  färmiffä. 

Prismatisk,  a.  farmiffäiueu,  färmifäs  (=ääu), 
fävmiöflinen. 

Prispenningar,  n.  pl.  (sjvt.)  faaliS^raliat,  vl)i3S» 
ti5=rat)at. 

Prisskrift,  f.  ^ilfittu  firjoituS,  Vvi«into4ivjoi^ 
tuS,  fifpa^irjoituS  (eg.  (ufingsskrift). 


564 


Pri 


Pro 


Prissättning,  f.  (;mnan  pano  1.  määräl)8,  l)iit= 

ncituS. 
Pristätian,  f.  VMnntte=Ii(pa,  ^atftnnon  liteci= 

tuä  1.  ttlpailu?. 
Prisvärd,  a.  t)netettäftä,  fittettäwä,  fe^uttaira. 
Prisämne,  n.  filttM>itil€=  1.  Iilpat(ug=atne  (-cen), 

^Mltiuto=aine,  til^>a^:aIfmto»aine. 
Privat,  a.  Dti"it>jinen,  evitt)tnen;  p.  man,  ^ffi= 

tuinen   micö,   itfe   mieliiäniä,   »ffit»ig=nuc^ ; 

adv.  i)!fiti)i)eéti;  läsa  p.  för  ngn,  lufea  jcu= 

fun  tiffityifen  ebeéfä,  lutea  pffitijiieéti  1.  ert» 

näni'ä  j.fun  ebeSlä,  fäijbä  ertS^touIua. 
Privatim,  adv.   ert^ääUänjä,  pffttijijeett,  evi= 

nänjä. 
Prlvatist,    m.    ^M-TOati^tt,   ^ffitvis»  1-  critpi«= 

c^nlainen,  ptfitpis^ufufaincn. 
Privatlif,    n.    ^tfttpig  =  elätnä   1-    =eIanto,    itjC' 

tnief)euäniä  olo. 
Privatman,  m.  p!ftti}inen  1.  tti'c4'ää[(mcn  mieö, 

ijtfitpiS-mieS. 
Privatper.^^on,   m.   ^ffitmä^eläjä,   ^tfltljinen  ii}' 

minen  1.  l^enfi. 
Privilegiera,  v.  a.  antaa  evi^otfeuS  1.  etuu§  1. 

ctu=Diteu§  1.  etu-tralta;   p— d,   evi=  1.  etu» 

oifeutieflinen,  etuuffetlinen. 
Privilegium,  n.  eri=cifeu§,  etuU'?,  etu»  1.  etituS-- 

cifeu?,  etu=lralta. 
Pro  et  contra,  miiiitä  ja  traStaan;  p.  forma, 

nävfft,  fifft  näiitfi  1.  nactteefft;   p.  gradu, 

ntaigterin  artrofft  1.  artectle;  p.  rata,  ful)» 

teelltfeeti,  cialtania. 
Proba,  f.  tcetuS. 
Probabo],  a.  luuttatca,  usfcttafta,  tcben=näfln= 

nen  1.  »mufainen;  (duglig)  tehroUtnen,  pä-- 

teellinen,  ^■'äteirä. 
Probabilitet,  f.  luuItatoatfuuS,  tcben=nätöi|m)3. 
Probabilitetskalkyl,   m.   tDbenmufai84aöfentD- 
Probera,  v.  a.  fcettaa,  tutfta,  fcetella. 
Proberdegel,  m.  focttn=fauI)a. 
Proberkonst,  f.  foetu8»taitc. 
Probernål,  f.  !oetin=  1.  fcetu3=neula. 
Probersten,  m.  !cettn=fitt?i. 
Proberugn,  m.  fcetu8=uunt. 
Proberur,  n.  cjennug»  1.  oifa''u=fe(Ic. 
Probervåg,  m.  oiennug-iraata. 
Problem,  n.  tcljtäirä,  tefc»cicitu-3,  tecn^antc, 

fplljmi)?;  dot  är  ett  svårt  p.  att  lösa,  flina 

f^lpmijtieeiä   en   »aifea    fetoille    ^^ääétä   1. 

tutta,  fe  ofcituö  en  »aifea  felittää,  k  te^» 

tarcä  en  iraitea  täi}ttää;  (geom.)  te^tawä. 
Problematisk,  a.  ef?ä=tietcinen,  ivatuubetcn,  tD= 

biétamatcn. 
Procedur,  f.  nienetijS,  fätittämi}ö,  tefemt}3,  tci» 

mitu§. 
Procent,  m.  ^>ri}jentti,  fabanneö  ^ffen),  faban» 

fcvfo;   betala  sex  p.,  maffaa  fuuft  Vnxjcnt» 

tia  1.  fuufi  jabalta. 
Procenta,  v.  n.  se  Ockra. 
Procentare,   m.   fcvcn^isfuvi   1.    =fiöfcja,  ler» 

furi,  torte»nieffa. 


Procenten,  n.  fcrcn  =  ft3fcminen  1.  »tiöfonta; 

se  Ocker. 
Process,  m.  (utcecklvujsgäng)   tcimi,  teimitUÖ, 

ebelIeeii=nieno,  ebiötvminen;  (förfarande)  me= 

netl)8,  toimitus;  (kem.)  ta^.>au3;  (rättegång) 
färäjbimä,  lain»fäi;nti,  oiteuben  1.  färäjän 
täiinti,  riita,  Iain=afia,  riita»afia,  färajän  1. 
oifcuben  afta;  börja  p.  med  ni,'n,  rutreta 
(4>ean)  Iain>fät)ntiin  1.  täräjiiimääu  1.  färä= 
jän  1.  oifeuben  täimtiin  jcnfuu  fanSia;  vara 
i  p.  med  ngn,  oKa  täväjäu  1.  citeubcn  afi» 
oiöfa  1.  riiba§ia  j.fun  faneja;  vinna,  tappa 
en  p.,  teeittaa,  tabcttaa  riita;  komma  i  p., 
^>uuttua  1.  joutua  riitaan  1.  riita=afioi()in  1. 
täräjän»aftci^in;  göra  p — en  kort  (fig.)t  tef}= 
bä  ^nfaincn  lo^^-^u  afiaéta  1.  afiafle. 

Proeessa,  v.  n.  färäjöitii  (»tfen)  1-  färäjöibä, 
fäpbä    oiteutta   1.  täräjiä   1.  latia,   riibellä 

•  (»te(en);  p.  ifrän  en  ngt,  riibellä  1.  riibatla 
tt^oittaa  j.tiu  j.fulta;  p.  sig  till,  riiban  1.  tära» 
jäin  1.  Iain»fäi}nnin  tautia  1.  täräjcimäUä  1. 
otteuben»täpnniIIä  faaba  1.  ircittaa  itjeUenfä. 

Procession,  f.  ju()(a=tulfu,  jul)Ia»iaatto,  faatto; 
gä,  i  p.  till  kyrkan,  mcnuä  1.  a§tua  jul}ta= 
tuIuSfa  1.  »laatccia  firttocn. 

Processmak  are,  m.  täräjäu=täanjä,  Iain=ju0t|'tja, 
riita»).nitart. 

Producent,  m.  tuottaja,  ftjatmiStaja,  tetijä. 

Producera,  v.  a.  tuottaa,  ftjuupttää,  faSffiattaa, 
toalmiStaa,  tef)bä;  (genom  tidning  bekant- 
göra) tucba  ilmi  1.  jultifuuteen,  jultaiéta, 
ottaa  lebteenjä,  julfaista  lel^besiänjä. 

Produkt,  m,  tuote  (»tteen),  teoe,  tetcmä,  tuot* 
tama;  (a/kastning)  anti,  tuote,  fa3iru,  n)i(ja, 
tuIcS,  faalis  (»iin);  (aritm.)  tutoo,  faanto; 
(kem.)  faama,  faaliS,  tu(c8. 

Produktion,  f.  tuotto,  tuottaminen,  iDaljuiS^ 
tuS,  tefcmincn;  p.  af  säd,  «jiljan  faSiratuå 
1.  faswattaminen  1.  tuotto;  p.  af  lärftväfna- 
der,  v>-''Ittina=tangaöten  n^aimiétuö  1.  tete= 
minen. 

Produktiv,  a.  tuottoinen,  tuottetiaö  (=aan),  an» 
noCinen,  runfag=tuotteincn,  fatoifa,  tefeliää 
(»ään);  p.  jord,  annoUinen  1.  tuottoinen  1. 
jatoifa  maa;  p.  författare,  teteliäö  1.  tuot* 
tetiaS  I.  runjaS  (=aan)  firjan»tetijä. 

Produktivitet,  f.  tuottoijuuö,  aunotlijuug,  tuot= 
teliaijuuS,  tcteliäii^Vö- 

Prof,  n.  (försök)  foe   ^toteen),   foete  (»tteen), 

!oetu3;  göra,  anställa  p.  med  ngt,  te^bä 
j.tin  tofeetfi  1-  foetteetft,  toetetla  j.tin;  göra 
ett  p.,  teljbä  toetuS  1.  tce;  sätta  ngn  på  p., 
toetetla  j. tuta,  panna  jotu  tcetutjctle;  genoin-. 
gå  ett  svart  p.,  olla  foumn  toetut jen  alai» 
nen,  fäi)bä  fcwan  tcetuffen  lä))i;  halla  p— vet,' 
:|)itää  njl;tiniä,  feStää  toetettal.  teetuéta;  fa- 
dagaluggande ,   prof  stycke)    näptti5 ,    uälJtiJS, 

näi}te  (»tteen),  ofoitus,  ofcite  (»tteen;;  såsom 
p.  derpå  vill  jag  anföra  följande,  fen  näl)t» 
teetfi  1.  näijtötfi  ftitä  taI;bon  ofoittaa  feuraa* 
a^ata;   till  p.  pa  hans  goda   tänkesätt,  I)ä» 


Pro 


neii  I;i}icätu  ajatuStcnfa  itäijttceffi  1.  ofott» 
teetft;  p.  af  vänskap,  i}6täm)l}ben  näyttö  1. 
ofoituS  1.  oiotte  1.  eft=mertfi;  visa  ngn  p. 
på  vänskap,  ofoittaa  1.  näijttää  j.fuKe  l)§' 
tälB^ttänfä,  antaa  näitte  1.  nievHi  1.  ofot^ 
tu8  ^8tälX)^l}be8täniä;  gifva  p.  på  ett  tyg, 
antaa  nät)te  1.  nät)ttö=titfht  |8t!ht  fanfaaSta. 

Profan,  a.  ^ijljätön,  maaUhten;  se  Oinvigd. 

Profanera,  v.  a.  [)ätoäi8tä  (=pätien),  faaötuttaa, 
riituata  (=aan). 

Profark,  n.  näl)ttö=or!ft. 

Profbit,  m.  näi)tti5  =  )Jata  1.  =)5alanen,  näitte 
(=ttecn);  jag  har  deraf  en  p.,  minnlla  en 
fitä  1.  ftitä  :).Mlancn  nä^ttceffi. 

Profblad,  n.  nävttö4e(;tt. 

Profession,  f.  (yrke)  tDtrfa,  ammatti;  snickare 
till  p.,  ntftari  »iraltanfa  1.  tcivfojanfa  1.  am= 
mattiansa;  COTrf«nM'e/st^e^e/';^rctoe8[ortn  nutria. 

Professionist,  m.  ammattt-mteg. 

Professo;  ex  p.,  ammattiania,  n3arta=iDa8ten, 
nimcn=omaan. 

Professor,  m.  ))rolue8fori;  p.  i  matematiken, 
funre-tteteen  :|3vi.niieSjort. 

Professorat,  n.  :(!)ro»oe8lDrin=i-oirfa,  ).u-o\ocSforin' 

Professorska,  f.  ^ronjeSforin  vcntea. 
Professorssyssla,  f.  se  Professorat. 
Professors  värdighet,  f.  |?roiree|orin  arlDO. 
Profet,  m.  )5ro^>I)eta,  ).H'o{)lreetta,  cnnnStaja. 
Profetera,  v.  a.  ennustaa,  ennnStcKa. 
Profetia,  f.  ennnötuS,  ennustama. 
Profetisk,  a.  :(3vo^3ljetal(inen,  ennu8tn!ielltncn, 

ennu8tatDa,  aatinötaiva. 
Profetissa,  f.  nai84n-c^if;eta. 
Profgarn,  n.  nätjtti)-  1.  f'cetu§4au!a. 
Profgill,   a.  foetu8  =  !eI:>3Dinen,  foettaesfa  fel= 

tnoKinen. 
Profhaltig,  a.  foetu![en  fe8tätoä. 
Profil,  m.   fiTOU=  1.  i^08!i=futr»a;   (af  byggnad) 

I^alfio^tutoa,  fiteu=fuh)a. 
Proiit,  m.  ftioitto,  fjVÖtl},  etU. 
Profitera,  v.  n.;  p.  af  ngt,  I)l)öttjä  1.  tootttaa 

jStfut,  faaba  »otttca  1.  I)l)Dtl)ä  }8t{'in,  fat)t= 

tää  j.ttn  £)i}öbvffi  1.  ebuffenfa  1.  f)V)toäffeniä. 
Proflapp,  m.  näl}tti5=tUfa  1.  »tilfhi  1.  4appiu 
ProHäsning,  f.  nät)ttö4uent0. 
Profmynt,  n.  näl)ttö=ra^a. 
Profmatt,  n.  foetnö»  1.  cjennu8=mttta. 
Profmätning,  f.  näl^ttö  =mtttau8,  mittaamifcn 

fcetnS,  t'oetu8=mittaamtnen;  (pröfning  af  mått) 

mittain  foetnS  1.  tntfinta. 
Pröfning,  n.   foctuö,    toettamiuen ,  foettclu, 

tuttinta. 
Profoss,  m.  :j5iis!uri,  l^mtfnri,  ^JUti^mieS. 
Profpredikan,  f.  toaaii=faarna,  nä^ttö»faavna. 
Profpredikant,  m.  tuaali=faavnaa|a  I.  4*a|.i).ii. 
Profridning,  f.  !oetu8n-atia8tu8. 
Profryttare,  m.  taicaran=nä^ttclijä,  tnj-^n^fafia, 

(lycksökare)  onnen^fcettelija. 
Profsegling,  f.  fDCtn84mvief;binta. 
Profskjutning,  f.  {'oetu8=am|>nmincn. 


Profstycke,    n.    näl}ttö  =  tCOÖ    1.    =tl}ö,    näl)tti5= 

lappaU  (=cen);  jmfr  Profbit. 
Profutställning,  f.  tatt)avan=näijttelö,  näyttä» 

jäifet. 
Profva,  V.  a.  loettaa,  foetetta,  tutfia. 
Profvare,    m.    foettaja;    (verktyg)   foctin   (=tti' 

men),  mittari. 
Profar,  n.  foetu8--lvnoft  (=ben). 
Program,  n.  :|.u-ei5vammi,  iuU§tu8=firja,  fut[u= 

mu8=f'irja,  !ntin=iuU8tu8;  (tiU  konsert  o.  d.) 

näi}ti58=tnetteIo. 
Progression,  f.  etenemt}8,  ebi8tV)minen;  (mat.) 

Infn^jatjc,  numevo-jafio. 
Progressiv,  a.  etencjvä,  cbiSt^hjä,  favttm-oa. 
Prohibitivsystem,  n.  fielto»  1.  e8tell)8=iäre8tt)8, 

e8teU}8=tcimi  1.  =tnumaiiuu8. 
Projekt,  n.  e^boitnS,  efiboitelma. 
Projektera,  v.  a.  cl^boittaa,  eI;boite(ta,  ^Jamia 

el}boIIc,  tuumitella. 
Projektil,  m.  ivnStannc  (=uteeu),  r;eito8,  lr»i3» 

!oma,  f)eitännäincn. 
Projektion,   f.   määvä=   1.  cIjje^^flth-HinS  1.  4u= 

n^aanto. 
Projektmakare,   m.    tuumittelija,  tnv(jan=tUU= 

mittelijä,  tuuma=  1.  el;botn8=me8tan. 
Prokansler,m.n)ara={'an8leri,  fanSlcrin  fijainen. 
Proklama,  f.  :|.^roHama,  n)eIfojain=fnt)umu8. 
Proklamation,  f.  julistaminen,  jnliStuS,  jiul!i= 

nen  funlntuS. 
1'roklamera,   v.   a.  julistaa,  juttileSti  ilmoit^ 

taa  1.  funluttaa. 
Prokonsul,  m.  ala^foufuli,  fija»fonfuIi. 
Prokurator,  m.  :|)rofuratDvi ,  lain^amtooja  1. 

=n)artija;  se  Ombudsman,  Syssloman,  o.  d. 
Prokuratorsembete,  n.  ^3rofuratovin=Ujivfa;  :|3ro= 

furatDrin=tt)ira8to. 
Prokuratorssubstitut,  m.  :|)ro!uratorin4ijlainen 

1.  =tt»irallinen. 
Proletariat,  n.  it>i{}cIiäifl)V8,  train}ai[un§,  elan= 

nottomuuS,  !öt)l}ät  ja  iraiicaifet,  töv(;ä8tö,  nji= 

f)cliäinen  1.  clannotou  fanfa,  töt)f)  alisti). 
Proletär,  m.  wit;cliäincu,  ivainjaineu,  ctaunotou. 
Prolog,   n.  Vri^lost,  jol)to4ntf)C   (=een),   atfu= 

maine  (=een). 
Proiongation,  f.  ajan  ^.ntenuijS,  VitcnnV}8=aifa, 

njii^^i^m^S^aifa. 
Promemoria,  f.  mni6tD=firjoitn6  1.  =!irja. 
Promenad,  m.  !ä»eU)S,  fättjetemiuen,  I>?8täi= 

U}S;  taga  sig  en  p.,  fä^bä  Il^StäitemäSfä  1. 

Ii)StäiIemään,  mennä  fätoelemään;  se  Pro- 
menadplats. 

Promenadrock,    m.  fäluel^S^  I.  It}8täih)S=tafft. 
Promenadplats,    ra.   !äl)miSti),    !äl»el^4aiffa, 

fätrel^,  U)6täil^84ai£fa,  I;m«i4äitehj  1.  4al)= 

misti). 
Promenadvagn,  m.  Il}8täih)8»n.'»annut. 
Promenera,   v.  a.   fätrieHä,  otta   fäteekmäSfä; 

p.  i  vagn,  l[t)6täiUä  »tjannnisfa. 
Promotion,  f.  maisterin  1.  tof)tDrin  H)if;{'iäifct, 

foroittamuS. 
Promotor,  m.  maistcrinnnitjfijä. 


566 


Pro 


Pro 


Promotorial,   n.   iDälittjö^firja,    ei-i»:|3U0luétll8, 

autto^ftrja,  ivaifutuö^ivja. 
Promovera,  v.a.  tt)t(;fiä  matSteriffi  1.  tof^tcriffi. 
Prompt,  adv.  :|jatfalta,  [;eti  ^.Hiifatta,  fofibaStanfa. 
Promulgera,  v.  a.  iulfifeöti  fuuluttaa,  jitltétaa. 
Pronomen,  n.  ajema=i"ana,  ^vonoiueui. 
Prononcera,  V.  a.  ääntää,  iiIo5=janca  1.  »^iibiia. 
Propaganda,  f.  uS{on4cii.ntt uninen,  nSfoon» 

{'ääntäminen,  nöfcon  =  iincfoittclemincn;   n§= 

fcntääntö=icnva  (SJncmtöfa). 
Propedeutik,  f.  :|}vepcbentita,   aUiStcInia,  aIo= 

tuö=tieto,  ioI)batn3»tteto,  joI;batuö. 
Propedeutisk,  a.pre:|3ebeuttnen,jot)battanmtnen, 

alotta^iiincn ,  jobbatnS»  I.  a(otn8=tieboUincn. 
Propell,  m.  i>vo^ieIIi,  :)ievä=ii}äännin  (»ntinicn). 
Proper,  a.  fiisti,  fieii^^ä,  nätti,  VnfjbaS  (=taan), 

naviöti. 
Proponera,   v.   a.    efittää,    efitcUä,    cfiboittaa, 

eteen^Hinna  1.  »afettaa. 
Proportion,  f.  ful;ta,  fnl^bc  (=teen),  iBevtaiinnS, 

tafa^inäävä;  i  p.  af  arbetet,  ti)ön  jnl;tccn  1. 

mnfaan,  ti)ön  toerran  nintaan;  (mat.)  iuh-- 

bc,  futata,  fnf)teifunS;  i  samma  p.,  tjt^tä  inf;= 

taa,  i}I;be8fä  1.  famaé[a  fuljteeöja;  jmtv  För- 

hällande. 
Proportional.  f.  fnl)be4ufn. 
Proportionel,  a.  fnlitcedinen,  fama-  1.  t)l)täin()= 

teinen,  fuf;tainen,  wcrvannoUinen. 
Proportionera,    v.  a.   ful;bittaa,   tef)bä   fnl)tai= 

feffi  1.  ful)bat(ifcffi,  nmtanttaa. 
Proportionerad  o.  Proportionerlig,    a.  fnf)bi= 

tcttu,  juf)ballinen,  ^i:)tt)ä=  1.  ot!ea=  1.  fannig= 

fufitainen,  oifean=nm!ainen,  fu(;ban=inufatnen. 
Proportionsvis,  adv.  fut^tcetlifesti,  fen  1.  jon^ 

fin  fu^teen,  fnfjtecn^mufaifeStt,  icerratcn,  ia-- 

niaöfa  fnt^teeSja. 
Proposition,  f.  (furslag)  cf)boitn8,  efit^g,  tar^ 

jo;   (regentens)   efit^S;   (tog)  lauje    (=een), 

ofoitnö;  (geom.)  ofoituS,  efitt)S. 
I'ropp,  m.  tuI^^^Ja,  fnuEinen,  tuffo,  tnte  (»ffeen). 
Proppa,  v.  a.  tul^nta  (»tjen),  funttaa,  tnfeta 

(4f'ean)  1.  tn^ata  (»^•»paan)  tiinni;  p.  i  sig, 

aittaa  [ijäänfä  1.  toatfaanfa;  p.  full,  tupata 

1.  palata  (»ftaan)  tähteen. 
Proppfull,  a.  täi)ö'täi)fi  (»ben),   tä^u>ien  1.  tä= 

:|3i8ten  tätjfi. 
Proprie,  a.  oma,  omitninen;  p.  borgen,  omi= 

tninen   1.    ominainen    tatanä,    tatauS   fnin 

oman  lotlan  ebeötä. 
Proprium;  nomen  p.,  eriö=^nimt,  ominainen  1. 

i)t[iti}inen  nimi=|ana. 
Prorektor,   m.   fi|a=  1.  nmua^retjtori,   ref)torin 

fijainen. 
Prorogera,  v.  a.  feS!et}ttää,  t)löä4l}!ätä  (-ffään). 
Prosa,  f.  fuora  fieli  1.  ).ml}e  (=cen),  fnorat  ja^ 

nat:  på  p.,  fuora^anaifeött,   fnovin   fanein, 

fnoiitta  faneilla. 
l'rosaisk,  a.  fnera^iin^^iöinen  1.  -fanainen;  (fig.) 

j;ota  =  V^äitväinen,   luitim,   ijtfi»  totinen,  t;tjin= 

fcrtainen. 


Prosaist,  m.  fuovafanaiö^irjaitija,  fnDva=fanai» 

nen  tirjaitija  1.  firjeittaia. 
Prosektor,  m.  IeitfanS=mieä  1.  ^opettaja,  :|.u"e= 

feftovi,  Iciftaaja. 
Proselyt,  m.  fäännl^nnäiuen,  {'äänuetijinen,  nö-- 

fon^mnuttaja. 
Proselytmakare,  m.  nöfoon=fäännl)ttäjä,  fään= 

ni)nnäiö=  1.  !äänm)tt)§=maatavi. 
Proselytmakeri,    n.    nöfoen  =  !äännl)tl)8,    tään= 

mjnnäis^eto,  fäänni}ti)S=tiil;fo. 
Prosit!  int.  Snmal'  auta  1.  aiuntfi! 
Proskribera,    v.    a.    te^bä   maan-Vafelaifefft, 

ajaa  ntaan4>afetaifnuteen,  tirota  (=ean)  maai-- 

ta  1.  njalta^funnaöta  ^^oiö;  p— d,  njalta=hin= 

nan  fivottn. 
Preskription,  f.  n.^afta=!nnnan  fireuS,  maan= 

:|3afoIaifeffi    ajaminen   1.   tefeuiincn,   maan» 

i^afeon  ajo. 
Prosodi,  f.  ^rofobia,  runo=of^f)t,  äännö8=oV^pi. 
Prosodisk,  a.  :j>vofobiaUinen,  vnno=ef)i((inen. 
Prospekt,  m.  näti),  fatfante;  iiah}=  1.  fatfanto^ 

fmvanö. 
Prost,  m.  ^jretvia^tt. 

Prosteri,  n.  f^vonjasiti=!unta,  ^n-oU^aStin-lääni. 
Prostgård,  m.   ife  :|)apl.nla,   ^^''''^^■''iStila,  pxo- 

\va8t\n  tale. 
Prostinna,  f.  ).ivot»a8tiH  renuja,  )M-uu3tinna. 
Prostituera,  v.  a.  fiauvi^taa,  I;eittää  vl^teifeffi, 

^iitää  ^aurenbeUe    aitiona;    p.   sig,    elia   1. 

j)itää   ttfeänfä    olttSna    I;anreubeIIe   1.    I;au= 

renteen,  I)eittät)ti)ä  f;uornntcen  1.  l)l;teifeffi. 
Prostitution,  f.  I)aureu8=eIo,  I)nornn8,  Ijauriä» 

tumnö,    I^anrenteen    1.  Imevnuteen   l)eittälj= 

minen,  i)t;teiietft  I;cittät)minen. 
Prosttunna,  f.  :|.n-onHa8tin  tVnm}ri. 
Prostväska,  f.  ).iven)a8tin-iuä8fi)  1.  =Iantfn. 
Protektor,  m.  fnojelija. 
Protest,  m.  fiista,  n)a8ta=fieIto,  iua8ta=iv)äitöä 

1.  4an|e  (»een),  njaStaan=)3ane. 
Protestant,  m.  ^jvoteötantti,  aHtStuSntgfoIaineu. 
Protestantisk,    a.    ).n'ete8tanti((tncn,    UniiJtiiS» 

uSfeincn,  ^^roteetanttien,  n,>a8tn8-nöfelai8ten. 
Protestantism,  m.  ^n-ote8tanttitaifun8,  tva§tu3= 

itSfoifunS  1.  »uéfolatfnus. 
Protestera,   v.  n.   higtää   1.  iväittää  1.  lanfua, 

twaötaan,  ^\mm  UHvJtaan,  nmi^tu8taa. 
Protokoll,  n.  f:öl)tä-tirja,  Vvotofolla;  föra  p — et, 

firjoittaa  1.   laatia  Vöittä  tivjaa;   föra  p.  öf- 

ver  ngt,  ^itää  1.  laatia  VeUtä=firjaa  jötfin, 

Vanna  1.  firjoittaa   j.fin  V'^i)tä={u-jaan;  ut- 
drag af  p— et,  vi>Vtä=fu"jau  ote  (otteen)  1. 

uIo8=lt)ete. 
Protokollist,  m.  Vei)tä=firjnri,  Vi-^V^^^^fti-l^"  P^" 

täjä  1.  fivjoittaja. 
Protokolssekreterare,  m.  Vö')täfirja=fif;ticrt._ 
Protonotarie,  m.  pää'  1-  t?li=netarjnS,   p'äh 

firjnvi. 
Proviant,  m.  mnona,  vnofa^njavat  (jjL))  ctt>ä8 

(=ään)  1.  ewäät. 
Proviantera,  v.  a.  muonittaa,  civäötää,  vnoaS' 


Pro 


Prä 


taa;  v.  n.  cioäStcHä,  ritoaStaa,  nioaötetta, 

^anftia  vuotaa  1-  iiiuonaa. 
Proviantmästare,    m.    ))roH.nauttt=    1.    ]nuoiia= 

mestari. 
Provincial,  a.  innafiinuattis»,  ntaa=!minattinen, 

maa--tmman. 
Provincialism,  m.  maafiinnan-Htuvvc  (=rteen) 

I.  -'lana. 
Provincialläkare,  m.  ^.niri^äätäri,  (ääutn=Iää= 

färi. 
Provins,  m.  maa=!unta,  (ervfradt  land)  tx^oitto» 

maa. 

Provision,  f.  ir>ava,  muona-toava;  (arvode)  toi' 
mituS=|5aIffa,  mi)ömä=)?alfta. 

Provisionel,  a.  H)äli=löarainen,  ivaraffi  clelua. 

Provisor,  m.  i^roanfovt,  ala=a)3tee!art. 

Provisorisk,  a.  n.iäli=toarainen,  i»ält=atfainen. 

Prunk,  n.  se  Pral. 

Prunka,  v.  n.  fcmeitta,  Ict^taa,  IctStetta,  ul= 
jaiKa,  ukeitta,  f;of)taa;  p.  med  granna  klä- 
der, uljaitta  1.  loisteita  I.  u}:eilta  forei^fa 
iDaatteiäfa;  ängen  p — r  med  blomsterprakt, 
niitti}  loistaa  fuHa=f'auneubeS)a;  p— nde,  toiS» 
tatua,  tjobtatra,  fomea,  ufjaö  (=aan),  t}Ipeä; 
p — nde  blomma,  r;oi)talr»a  I.  loiStaiiia  1. 
lomea  fuffa;  i  p— nde  drägter,  Ioi§taiiM§)a 
1.  r;ef)tau.n§fa  ipaatteuffiöfa;  p— nde  salar, 
fomeat  l.  uljaat  1.  tl.n§tau^at  tulvat  I.  fatit. 

Prusta,  V.  n.  |.niriStää,  :pävi?tellä,  ^ävSfää, 
^särSfiä,  ^^ävSft)ä,  ))urSfua,  tivSfua;  p.  ut  i 
skratt,  :l5ur8fat)taa  1.  remabtaa  uauvuun  1- 
nauramaan. 

Prustning,  f.  ^ärSfiuii,  )3ur§tuna,  ^\irSti}tl}S, 
^uirist^S,  ^^urSfat^buö. 

Prustrot,  f.  (veratrum)  )jär6fä=juuvi. 

Prut,  n.  se  Prutande;  efter  mycket  p.,  \>at 
jon  tingittijä,  fuurelta  tiufimiicltä,  juuren 
I;iiSton  :|}eräetä;  med  mycket  ]).,  juurelta 
niai»aa  1.  luaiujatla  1.  tuSfatta,  juurella  lniv^> 
totta  1.  f)ii§tcellä;  utan  p.,  tinfimättä,  i;iiö^ 
tetemättä,  cStctemättä,  ej.nmättä. 

Pruta,  v.  n.  tiutoa,  tintiä,  MiStää,  I;iigtetlä; 
p.  med  ngn,  tiufiä  1.  t)iiötää  j.fun  fanSja; 
p.  på  priset,  tiufiä  l^intaa;  det  är  mycket 
att  p.  på,  jiinä  on  :jjaljc  tinfimijen  1.  tin= 
gan  »araa;  p.  af,  se  Afpruta;  läta  p.  med 
sig,  antaa  tiufautjen  1.  tinfimijen  ivaltaa, 
olla  nu^iint^ani  tiufimijeen,  (fy.)  olfa  mt^ön» 
t^lcäiueu  1.  mi}D8  =  perä  1.  mi)öten  antauja; 
hau  låter  icke  p.  med  sig,  I)änen  !anSjan= 
\a  ei  ote  1.  täi)  tiutiminen  1.  fjiistäminen, 
i)'ån  ei  anna  mitään  myöten  1.  ^seräön. 

Prutande,  n.  tiuta,  tinfominen,  tintiminen, 
I;iiSto,  tjiiste  (-een),  I;ii§täminen. 

Prutare,  m.  liutoja,  tiutijä,  fjiiStäjä. 

Prutgås,  f.  (anser  lorqoatus)  fauln8=^anl;i. 

Prutmäu,  m.  tingan  1.  tiuKmijen  ivara. 
Prutt,  m.  ^^ierat;bu8,  ti3ti)ti?8,  ^5icru. 
Prutta,  V.  n.  )3icral;beUa,  j!)iereSfettä,  tötöttää. 
Pryd,  a.  tnrl;an  1.  ijlen  f)ättjeliä8  (=ään),  ^ä= 
iveliäS  1.  faiuo  olennnanja. 


Pryda,  v.  a.  famttStaa,  fcvistaa,  jorietaa;  p. 
ett  rum,  foriStaa  1.  fauniStaa  f^uonc;  blyg- 
samhet p — der  en  tiicka,  faiuouö  t^tön 
fauuistaa  1.  on  tl)tötte  fauuistutjetji  1.  tl)» 
tint  fauniStuS. 

Pryderi,  a.  tur^a  1.  teeSfeunelti}  fainouS  1. 
I;äliieIiäijl}ljS. 

Prydlig,  a.  jiulsfea,  :|.nit8fa,  jorea,  joma,  tavL^ 
ui§  (=iiu);  p.  klädsel,  mu^tea  1.  :t.ml§fa  I. 
joma  iJufu;  en  p.  kari,  )?ul§fa  1.  jorea  mie§. 

Prydlighet,  f.  )3uI§feuS,  jomuuS,  joreuS,  Uu^ 
ueug. 

Prydligt,  adv.  )jul6!ea8tt,  fomaSti,  fanniisti, 
foreaöti. 

Prydnad,  m.  faunistus,  ffluniste  (=een),  fo= 
riste  (=een),  foriStuS;  fallen  för  p— er,  fD= 
rcilelra;  han  är  en  p.  för  slägten,  pn  on 
\i\lm\\a  fanniStuS. 

Prygel,  m.  f)oju,  t^ijmä,  lyönti;  få  p.,  faaija 
bojuja  1.  jeltaänjä;  gifva  p.,  i^ojua,  antaa 
1.  Ii)öbä  jelfään;  låta  gifva  25  p.,  annat» 
taa  25  Ijojua  1.  f^ojnmaa  1.  f;oju4ljtJmää. 

Prygla,  v.  a.  1)0 jua,  juomia,  antaa  1.  Iijöbä 
jelfään. 

Pryl,  UI.  j-mBfuri,  fanta-naSfali. 

Präl,  n.  forSfeuS,  forSfaituS,  nljaituS,  uljaS» 
telu,  uljuus,  fomeiluS,  fomeuS;  fallen  för 
p.,  forSfeiteitia,  foreifenjainen. 

Pråla.  V.  n.  forSfeitta,  forSfailta,  )>oI;h)aiaa, 
uljaSteHa,  foreilta,  fomciöa,  loistetta;  p.  med 
grannlåter,  forSfeitta  1.  uljaitta  1.  fonteitta 
foriSteiSja  1.  foristeifla;  p.  med  lanta  fjä- 
drar, forSfaitta  1.  uljaStetta  Iaina»^Ijt):^eniflä; 
blommorna  p.  i  tusende  färger,  fufat  if)et;= 
faivat  1.  loistairjat  tul;annen  tt)äriftnä  1.  fav» 
traijina. 

Pralig,  a.  forsfea,  forSfeiletoa,  ^jol^tca,  fem^)})i, 
nljaS  {^<ii\\\),  ntjailetoa,  fomeileica. 

Prälighet,  f.  forSfeuö,  femj.>jJi^S,  uljnuS,  forS» 
fciIett>aijuuS. 

Pralsjuka,  f.  forSfeifeicaijuuS,  foreifetoaijuuS, 
torsfeuben  b^Iu. 

Pråm,  m.  losfi,  jsroomu,  IoSft=toene  (=eeu). 

Pråmkarl,  m.  IoSji»mie6. 

Prång,  n.  jota,  joInS,  fuja;  se  Nödspilta. 

Prångla,  v.  n.  :()uiiata  (»aan),  hjeijata  (=aan), 
:)jeijata  (=aan);  p.  bort,  l^iuijata  1.  heijata 
jjois;  p.  ut,  tjuijata  1.  j.ieijata  fau^afji. 

Pranglare,  m.  fjuijari,  f;uijari=jafja. 

Prångleri,  n.  I;ui|aaminen,  I;uijauS,  f;uijauS- 
fauj3j)a. 

Präbende,  se  Prebende. 

Prägel,  m.  raf;a=futoa,  rataan  mcrffi;  (fig.)  fu» 
iva,  mertfi;  mynt  med  samma  p.,  jama= 
merffijet  1.  =fuicaijet  rafiat. 

Prägla,  v.  a.  |jauna  1.  It)i5bä  1.  j.^aiuaa  merffi 
1.  fuiva,  j3anna  merffiin;  p.  mynt,  ti^ijbä  rallaa. 

Präktig,  a.  muf)f'ea,  u^-^ea,  uljaS  {^i-im),  fo= 
mea,  jjutsfea;  p— a  mm,  muf;feat  1.  ujJeat 
1.  fomeat  l)uoneet;  (fig.)  reima,  reitti,  fun- 
non;  en  p.  kari,  reima  1.  funnon  mies. 


568 


Prä 


Pui 


Präktigt,  adv.  muf;fea§ti,  upeasti,  t>uléta«ti, 
fcmeaött,  reimasti;  det  gär  p.,  lä^  ^ul§= 
fagti  1.  reimaéti  1.  ciaiaKi)eétt. 

Prilla,  se  Prella. 

Pränt,  n.  :|.n-äntti,  ^jaine  (=een). 

Pränta,  v.  a.  :|jräntätä  (4tään). 

Pröfning,  f.  fcctuS,  fcettekmug,  fce  (fofecn), 
lutttmué;  jmfr  Pröfva;  hårda  p— ar,  fo= 
teat  fcetufiet. 

Prufva,  V.  a.  (försöka)  fcettaa,  foetetla;  (er- 
fara) fctea;  (undersöka)  tuttia;  p — ver  eder 
"sjelfva,  tutfitaa  1-  foetelfaa  itfiännc;  det 
p— r  tålamodet,  fe  färfuväUtll^^ttä  1.  tärfl= 
nimetä  fiiflil)  1.  foettelee;  p — ve  domaren, 
tutfifecn  tuomari;  hau  fick  der  p.  alit, 
fietiä  {}än  taiftia  fai  Uka  1.  foettaa;  rätten 
p — r  honom  förvunnen,  oifeuS  fatjoD  bänet 
ft)l)4^ää!ft;  i  nöden  p — s  vännen,  Iiäbäeiä 
^etäirä  tuunetaan. 

Pröfvodag,  m.  fDetUg=^äi>t>ä. 

Pröfvosten,  m.  fcettn=  1.  foetu§4i»i,  tutftä= 
tin  (-timen). 

Pröfvotid,  m.  {cctu8=aifa. 

Psalm,  m.  trirfi  (=rren),  ^>ia(mi;  Davids  p — er, 
2^aaii>etin  ^^falmit. 

Psalmbok,  f.  n.nrfi=firja. 

Psalmist,  m.  :|>iataieta,  icirren-tefijä. 

Psalmodikon,  n.  icirfi^fantefe  (=een). 

Psaltare,  m.  ^.--laltari,  toirl't--raamattu. 

Pseydonym,  m.  fala»  1.  tt)ale=niminen,  tefo= 
iiiutineu. 

Psykisk,  a.  mielellinen,  fieluflinen;  i  fysiskt 
och  p— t  hänseende,  fiehin  ja  ruumiin  fut)= 
tecn,  ftelufli)e§ia  ja  ruumiidiieéia  mitagfa. 

Psykolog,  m.  ^f^tcfcgi,  fielu^tieteilijä,  fielu» 
tiebcn  c^^1:inut. 

Psykologi,  f.  ^i^lclcgia,  fielu=tiebe  (=teen^ 
fietun^o^pi. 

Psykologisk,  a.  fielu^tictecKinen  1.  =c).Ml(inen. 

Publicera,  v.  a.  julfaiöta,  juliétaa,  iimaiöta, 
tucba  1.  faattaa  julfi  1.  ilmi. 

Publici>t,  m.  fanoma=Ie^ben  firjcittaja,  fano» 
man=tirjoittaja. 

Publicistisk,  a.;  p.  verksamhet,  fanoma=!ir= 
jatlinen  hjaifutuS,  jutfifuubeQinen  toimi  1 
ttaifutug. 

Publicitet,  f.  juIfifuuS;  på  p — ens  bana,  ju(= 
tijuuben  1.  jauoma^irjalliiuubeu  a(a[Ia;  gif- 
va  p.  åt  ngt,  jaattaa  1.  tuoba  j.fin  juitt  1. 
ilmi  1.  jultifuuteen. 

Publik,  a.  julfiuen,  i)I;teinen,  tjieincn;  subst. 
m.  ^ieifij,  lanja. 

Publikan,  m.  publifaiti,  tutli=mieg. 

Publikation,  f.  juHaifu,  juUaijeminen,  uIo§= 
anto. 

Publikt,  adv.  juIfijeSti. 

Puckel,  m.  rl}^ä,  f^sjä,  I^tt^rä. 

Puckelryggig,  a.  ftjttl?rä=  1.  !^8iä=  1.  r^p» 
feUäinen,  ti?tti?vä=  1.  f?8jä=jelfä. 

Pucklig,  a.  fijttvräinen,  reikämäinen,  fäsfä» 
nuiinen. 


Pud,  n.  ^ntuta,  faffi  leitoiefää. 

Pudding,  m.  ^^utiufi. 

Pudel,  m.  unUa^foira,  lu^jja^oiva,  »iduri. 

Puder,  n.  puuteri,  tutfa=jauf)o;  (fy.)  joutava, 
juoru,  loru. 

Pudra,  v.  a.  puuteroita  (=tjen),  jaufioittaa  tuf^ 
faa;  (fig.)  narrata  (=aan),  ipettää,  puhna 
turliia  1.  buKuja  1.  roaleita. 

Pudrett,  n.  tabe^  1.  jcnta=jauf)o ,  jauI)e=iouta 
1.  =tabe  (=tecn). 

Pueril,  a.  Ia).N'cUiucn,  {ai3Je!a8  (=ftaan). 

Puff,  m.  (stöt)  tupjauS,  tuuppane,  tuuéti;  (dif 
knall)  fumauö,  pu^fau?,  mufjauS;  (i  tidning) 
pi5l)f)fäl}S;  (int.)  puJflé!  m\xl\\i\  (på  kläder) 
pul)fa,  pöf}ijtiu  (=ttimen). 

Puöa,  v.  a.  tuu§tai8ta,  tuuttia,  tupfauttaa, 
tij^täistä;  p.  ngn  för  bröstet,  töytäistä  1. 
tuué!taii>ta  j.futa  rintaan;  p.  för  ngn,  Völjl;» 
fäietä  1.  pijit^fiä  j.fun  ebeStä;  p — s,  v.  d. 
tuppeloita  (=ticn),  tuuötiella,  tuuétia  toifianfa. 

Pufiert,  m.  pubftertti,  tagtu4nStUDli. 

Puffärm,  f.  pi>l)ö=  1.  pubfa4)il)a. 

Puka,  f.  t»a§fin-umpu,  patan-nmpn. 

Puke,  m.  (ononis  hircina)  oraffo. 

Pukhvete,  n.  (melampyrum  arvense)  pc(tO» 
maitiffa. 

Pukslagare,  m.  iraéfirummun^vöjä. 

Puktörne,  u.  se  Puke. 

Pulang,  m.  fifään^ano,  faéfa. 

PuU  pull!  int.  tipu  tipu!  tupu  tupu! 

Pulla,  f.  (höna)  tipa,  tipancu,  tupu;  (fig.)  {fX'- 
nanen,  tipanen. 

Pulpet,  m.  pulpetti,  ir>tetto=  1.  falta^ö^tä. 

Puis,  m.  se  Pulsåder;  (dess  slående)  tt)fljtl}8; 
p — en  är  ojemn,  fuoni  tl)fl)ttää  I.  tpltää 
epä=tafaije8ti;  han  har  en  stark  p.,  t)ä= 
neliä  en  to»a  juonen  t^ft}ti)8;  känna  ngn 
på  p— en,  toettaa  1.  foetella  j.!un  juonta  1. 
iwaltimoa  1.  juonen  tt)f>jti)étä  1.  (fig.)  toettaa 
fuiufa  1.  miSjä  juoni  tl}fl}ttää;  sa  länge  mi- 
na p— ar  sia,  niin  tauan  tuin  juoneni  töf^ 
tinjät  1.  tseri  juoni8fani  pulppuaa. 

Puis,    m.  (stång  i'id  notdrägt)  portfa,  taricoin 

(=poimen). 
Pulsa,  v.  n.  tarpoa,  portata  (»ftaatt),  porttia; 

medelst  p— ude,  tarpomalla. 
Pulsare,  m.  tarpoja,  tarpo»  1-  portta=mie8. 
Pulsation,  f.  totuttaminen,  t^tljti)?,  hjercu  t^» 

tOtl}8. 
Pulsera,  v.  n.  tt)tl)ttää,  tl)ttiä,  t^tljtellä. 
Pulsnot,  m.  tierre=  1.  tontta=nuotta. 
Pulsslag,  n.  juonen  1.  treren  ti)ti;to8  1.  ti)ttinä. 
Pulsvärmare,  m.   fatooinen,   tahuoiS4ämmifC 

(»tteen). 
Pulsåder,  f.  tcaltimo,  »afta^juoni. 
Pulsad erbråck,  n.  toalta»  juonen   >renäI)bt)S  1. 

reir»et;be8. 
Pultron,  m.  petturi,  l^ätiftö. 
Puitroneri,  n.  pelfuruijuuö,  uéfattamattomuu«, 

^ätittömäijo^ö. 
Pulver,  n.  j[au^enno8,  j[auf;c8,  jaiil^o,  pulmeri; 


Pui 


Pil  g 


569 


stöta  till  p.,  iaul^entaa,  te()bä  1.  jauf;aa  1. 

fitrtooa  jaitf^offt. 

Pulverisera,  v.  a.  jauf)cntaa,  pienentää,  I;te= 

noutaa,  fumoa  1.  j[au{;aa  1.  :(3teneutää  iaii-- 

'   im. 

i  Pump,  m.  |5um^^3u,  imetin  (=ttimen). 

I  Pumpa,  v.  a.  :|)um^uta  (=|3^)uan);  p  ut,  )3um 

i     ^itta  nio?,  (fy)  lappaa  uIo8;  p.  i  sig,  af;= 

I     taa  1.  lapiwa  fifäänfä  1.  l^cttiinfa. 

j  Pamphjerta,  n.,   -klaff,  m.  :|)inn)-nm={ien. 

1  Pumpkolf,  m.  :(,nim^nm=mäntä. 

Pumpläder,  n.  ).ium^ntn=ua[;fa. 

Pumpning-,  f.  )3umppiiaminen,  :|3umpt)au3,  ^3um 

)3UtltS. 
Pumprensare,  m.   ^Jum^un  =  ^Jerf aaja  1.   CtwÄ; 

W  'tJevfain  (ntnen). 
Pumpsko,  n.  se  Pumpstöfvel. 
Pumpslag,  n.  )Mtm1.^^U»erä. 
Pumpstock,  n.  :|.ntm^un=^irfi  (=rven)  1.  =tii!ti. 
Pumpstäng,  f.  Vinn^jun=tt)arft  (=rven)  1.  =inäntä. 
Pumpstöfvel,  m.  ).ium)Mnt=fenfä,  ^JunUsuu  ala^ 

)3U0{i. 

Pumpsvängel,  m.  :t3Um)3Un=lt)i^)U  1-  =^tanfD. 

Pumpverk,  n.  :^)unt^3^^u=fo^e  (=cen)  1.  4aitoS  1 
=va!'ennu3,  imetin=fone. 

Pumpvipp,  m.  se  Pumpsvängel. 

Pund,  n.  leitciSfä;  hvar  och  en  efter  sitt  p. 

hifiu  taljjania  1.  eränfä  mu!aan. 
I  Pundhufvud,  n.  :pö!Mö=  1.  ^i3Iff^>^ää. 

Puudig,  a.  naulainen;  tjugu-p.,  20  nautainen 

Pundigtal,  n.  nauta4ufu  1.  =määrä. 
jPunding,  m.  naulio,  naulainen. 
!  Pundtal,  n.  Iei»i§fä4u!u  1.  »määvä. 
'  Pundtals,  adv.  leilinöfötttäiii,  leianöföin. 

Pund  vara,  f.  Ietlx)t§fä  =  taiDara  1.  »lalit,  ^un= 
tari-fatu. 

Pundvis,  adv.  se  Pundtals. 

Pung,  m.  fuffaro,  maSfi  (för  tobak  och  eld- 
don); lösa  på  p— en,  f;ctlittää  htlfaroa  i. 
fulfaron  rtauf)cia;  lefva  pä  egen  p.,  elää 
cmalTa  fuffarolla  1.  omaSta  fu!faro8ta;  (a7iat.) 
inulfht,  feHi,  vaffo. 

Punga  ut,  v.  n.  maffaa  poiS  1.  uIo8. 

Pungdjur,  n.  !uffaro=eIätn  (nmen). 

Pungformig,  a.  (bot)  raffomaincn ,  fu!faro= 
mainen. 

Punglås,  n.  niuna4uH"n. 

Pungrem,  m.  fuffaronniaur^a  1.  4)U.)na. 

Pungrätta,  f.  !uffavo=^iiri  1-  n-otta. 

Pungslå,  v.  a.  tl)t)jcntää  fuffavD,  tef)bä  va= 
IiaSta  ^jatjaaffi  1.  tl)fnäffi. 

Pungsten,  m.  se  Testikel. 

Punkt,  m.  :|)i8te  (=een);  se  Prick;  (gram.) 
piöte,  ^}äätö§»merHi;  sätta  p.  för  ngt  (fy.), 
tef)bä  eSte  (=een)  jCfin;  till  p.  och  pricka, 
se  Prick;  (stycke,  mening)  fo{)ta,  )3l)fä(ä, 
ofa;  p.  för  p.,  fcl^ta  fof)baIta,  cfa  ofalta; 
från  p.  till  p.,  fotjbaöta  foljtaan;  en  svår 
p.,  toaifea  M)ta  1.  afia;  på  p— en,  if;an  1. 
juuri  )3ai!aCenfa,  il^an  :t3aifat[a;  stå  på  p— en 
Svenskt-Finskt  Lexikon. 


att  göra  ngt,  otia  juurt  tefemäi[ittänfä  j.fin; 

(ställe)  pa\lla,  fo^ta;  (tillstånd)  M)ta,  fan» 

ta;  han  har  nu  hunnit  den  p.,  {;än  on  nl)t 

tnCut  fti^cn  !of;taan  1.  tifaan  1.  fiöelfannane; 

(grad)  fo^ta,  fanta,  a6te  (=ecn);  (geom.)  :|)iöte. 
Punktera,    v.    a.   mer!itä    (=tfen)   :))i§tcillä  1. 

l^ilfuiUa,  )3iSteQä,  ^oitfuitclta;  (disputera)  Xv 

naSteöa,  luiifa§telta. 
Punkternål,  f.  :|3iSteU}8=neu(a. 
Punktlig,  a.  tarHa,  junri  tarffa,  täemättinen. 
Puuktlighet,  f.  tä8mältifl)^8,  tarffunS. 
Punktligt,  adv.  täömäUenfä,  tavfaUenfa,  tar» 

!asti. 
Punktuation,  f.  n)ä(i»mcv!itv6,  cvo=merfitt}S. 
Punktur,  f.  ^JiStelljS;  (boktr.)  ^i8tO=fiilCU,  ^318= 

telin  (=imen). 
Puns,  m   :|5Dn8ft,  Ioi»i=rauta. 
Punsch,  m.  ^unSfi. 

Punscha,  v.  n.  :|3nn8fata  (=aan),  juoba  ^5un6fta. 
Punschbål,  m.  ^junsft^maljia  1.  =tt>ati. 
Punschglas,  n.  ^un8fi4afi. 
Punschslef,  f.  ^3un8fi=faul)a. 
Pupill,  m.  (mijndling)   Ijolf^olainen,  IjoibofaS 

(={'faan),  f}otf)ottat»a;  (i  ögat)  fi{män=tcrä. 
Puppa,  f.  fotero,  !uoru8,  fo|)pa=mato,  mabon 

hppa  1.  pt\'Q.U  (=ffeen). 
Pur,  a.  pu(;ba8  (=taan),  :^etf{a,  toaliaS  (=aan), 

fula;  af  p— t  guld,  ptXilaa  1.  i)ul;ba8ta  ful» 

taa;  det  är  p.  osanning,  fe  DU  fuka  1.  ^elf- 

!'ää  1.  :|}atja8ta  ivatetta. 
Purgativ,   n.  f;uoUutn8»aine  (eeu),  J^uoCufe 

(4-feen). 
Purgera,  v.  a.  o.  n.   )3ul^bi8taa,  I^uoltaa  tt)at= 

faa,  I;uoKnttaa,  ajaa  tBCtclälte. 
Purism,  m.  !ielen=)3ev!an8,  t'ieIen|3erfauS=fuf;fo. 
Purist,  m.  fieleu^^jevfaaja. 
Puritaner,    m.  pl.   put;ba8=u8Maifet   1.  =u8= 

fotfet. 
Purjolök,  m.  (allium  scoenoprasum)  pnxiU'  I. 

vno^o4autta. 
Purpra,  v.  a.  )3ur^uvoita  (=tfen),  vufertaa,  ru» 

fentaa,  :i3unata  (=aan);  p— s,  v.  p.  rufertua, 

innoittua. 
Purpur,  m.  :|)uv)3nra,  ^ur^ura=)3una,  tuU»^una, 

vufo=  1.  ru8fo=^una. 
Purpurbräm,  n.  ))ur^nra=  1.  rufo=reunu§. 
Purpurdrägt,  m.  :)3uvinira=:j)u!u,  vufD:t3una=t5ufu. 
Purpurfärg,  m.  :f3ur^nra=  1.  ru8fo)3una  =  toäri. 
Purpurfärgad ,  a.  :pur^nva= punainen  1.  =n)ä- 

rinen. 
Purpurmantel,  m.  ^3uv)5ura={aa:|3n ,  tuti^una» 

taapu. 
Purpursnäcka,  f.  ^3ur^3ura=fimt3fnffa. 
Purra,   v.  a.  narrata   (=aan),   :|3eijata   (=aan), 

:f3ettää;    (sjöt.)  ayaa   liereille,  ^atoa^buttaa, 

f;erättää,  |5urrata  (=aan). 
Purrig,  a.  se  Fnurrig. 
Puss,  m.  VåtäWö,  xapalto,  aöitfo,  lammiffiv 

^Jaunio;  se  Kyss  o.  Puts. 
Pussa,  v.  a.  se  Kvssa. 

72 


570 


Pus 


Pussera,  v.  a.  pufierata  (=aan),  tralaa  funjia. 
Pusserare,  m.  fulvan^hjataja,  ^ufieraaja. 
Pusserlis,  a.  se  Putslustig. 
Pussig,  a.  :t>ul){ea,  :|)ut)Ia!fa,  möl^Ieä,   :|^öbö^ 

ttjnijt. 
Pust,  m.  (andetag,  suck)  F)engä(;bl}S,  f)Uotau6 
)MiI)fau§;  (vindfläkt)  ^juuSfa,  )juu§fau§,  ^u^ 
haini;   (redskap)  lietfin   (4men),   täfi^^at 
feet  (pl). 
Pusta,  v.  n.  tääljättää,  ^u^faa,  äf)!ää,  )Mif)at 
taa,  ^nmSfia;   p-  i  hettan,   ät^tää  1-  ^ul){'aa 
1.  ir»c[)ottaa  1.  lääf^ättää  I^elteeöjä;  låta  hä 
starna  p.,  ^^ul^attuttaa   I)ewDfia,   ontaa   f;e 
»osten   :>.ni:^altaa  1.  Bengäfitää;  p.  ut,  v^u» 
laattaa,  (mcadtaa,  leträl^tää;  (sucka)   åijVåä, 
pnMaa,   Ijiictatlla;   v.  a.  lietfoa,  Itetfottaa, 
t)iii)a(taa  ^.Mltetila. 
Puströr,  n.  ^^alfeett  1.  lietfimen  ^^u^.^^nl  1.  torun. 
Puta,  f.  ^aatja,  ^obja,  ^vitja. 
Putifnask,  n.  nölttt,  miUffa,  tö^jft. 
Puts,  n.  ^Jtla,  !uvi,  leifti,  htjc  (=ccn),  futfauS, 
iretfuluuS;   spela  en    ett  p.,   tcbbä  futfauö 
1.  hiria  1.  ^ilaa  j.tuUc;  han  har  gjort  män- 
ga  fula  p.,  t)än  on  tefinijt  monta   rnmaa 
furia  1.  juonta  1.  fujetta;    det   var  ett  ro- 
ligt p.,  fe^^ä  oU   löStitäg  leiffi  1.  futfauö; 
(prydnad)  fcristnö,  fcriéte  (=een),  fomtStnS. 
Putsa,  v.  a.  ^>ul)bt§taa,  fthrcta  (--oan),   fiiStata 
(--aan);  p.    ett    rum,    fittpota    1.    fitStata  1. 
i>u(;biötaa  ^)ucue;  p.  skor,  ^jufibiötaa  tenfiä; 
p.  naglarna,   leifetlä  1-  :|^^I)bt6taa  ft}ntcnfä; 
p.  sig,  fiinjota   itienfä;   p.   ljuset,   ntistäci 
fönttilää. 
Putsjern,  n.  inuo!fau§=rauta. 
Putslustig,  a.  futfa,  fujeellinen,  furiötnen,  Ii)8= 
tiKtncn,  fntfela,  h)§ttfäö  (»ffään);  en  p.  karl, 
U)ötiflineu   1.  h)gtifä8   1.  futfa  1.  furtUinen 
mie§;  en  p.  historia,  [uffela  1.  UiötifäS  juttu. 
Putsmakare,  m.  tvetfuli,  f;uIhriU,  foiran^fil' 
mä,  foiran^furtnen,  fDiran4}anuna8  (=Vaan), 
narrin=^arinen. 
Putsning,  f.  ^iul)bi8tug,  ftitroaminen,  fiilrcuö 

o.  s.  v.  se  Putsa. 
Putt,  m.  se  Puss. 

Puttelkrämare,  m.  !^^närä=  1.  tu^^^H^faffa. 
Puttra,  v.  n.  iu)5t«ta,  JtiuttSta,  na^JtSta,  nu 

rista,  näristä,  narhittaa. 
Puttrande,  n.  jumina,  mutina,  na^^ina,  nuri 
na,  narina,  narfutuS,  jujjifemincn,  mutife 
minen. 
Pygmé,  m.  se  Pyssling. 
Pylsa,  f.  se  Pölsa. 
Pyndare,  m.  )5untori. 
Pynta,  v.  a.  ^^^ntätä  (»ttään),  laitetta,  laittaa, 

muctata  (ffaan). 
Pyra,  v.  n.  fv)tea. 

Pyramid,  m.  ^l)ramibi,  färmä-  1.  I'artio=)M)I» 
iriäs  (^ään);  (geom.)  färmä=lartto,  !^ui^3)>u= 
!artio,  färmä=!itfa. 
Pyramidalisk   o.  Pyramidformig,   a.  fniiHHl= 


färmitäs  (=ffään),  färmä=fartiotnen,  färmä= 
fiffamainen,  )5ujo  =  i.n)In?äinen;  (bot.)  fiffa^ 
mainen. 

Pyrit,  m.  (mineral.)  )M}riti,  rifft--!in>i. 

Pyrofor,  m.  (kem.)  tnli=janl)0  1.  «j^uknuoä. 

Pyrometer,  m.  :^eMun=mittari,  ^l)rometeri. 

Pyrotekuik,  f.  letffitufituS^taito,  ^ii)rotefni!a. 

Pyrrhichius,    m.  (pros.)   !af[i'-  1.  faEiciS=h}(;^t. 

Pyrvel,  Pys,  m.  ^poifaueu,  :i)ieni  ^.^oifa,  ipotfa 
nulitfa. 

Pyssla,  v.  n.  aSfaroita  (4fen) ,  t^öffenneGä 
(=ntelen),  piiiUä  (=telen);  p.  om  ngn,  {}ot= 
betta  (=te(eu)  1.  l^uoUtella  1.  f)emmoitef(a  j.futa. 

Pyssling,  m.  maatioinen,  fääpiö,  Uunun= 
fotolainen. 

Pyts,  m.  :t3^ti^,  fanfo,  äm|}ärt. 

Pytt!  int.  f)ui  I)ai!  jo  p.!  p.  ock!  f;ui  f)ai! 
niin  ainafin!  mitä  1.  faiffia  toielä!  jo^a  !ai! 
taitfa  mitä  1.  maarin! 

På,  prep.  padilä,  );>'å'dUt,  o.  a.;  återges  oftasi 
med  särskilda  kasus  af  orden,  säsom  föl- 
jande exempel  visa:  (läge  på,  vid)  innes- 
sio  och  adessiv;  på  taket,  bordet,  väggen, 
fatclla  1.  faton  ijäHflä,  :^i5t)bättä,  feinättä; 
icke  under,  utan  på  bordet,  ei  :|>öt)bäll 
alla,  njaan  :pöi)bän  ^niätlä,  Vöobällä  eitc 
:^öl}bäu  åtta;  pa  jorden,  maan  päättä;  pä 
marken,  maaSja;  på  kyrkan,  firfou  ).\iäflö: 
hans  hufvud  bars  på  en  pik,  f;äncn  |pää= 
tänja  fanuettiin  V^ifin  :|jääSfä  L  Viifiöjäj 
bära  på  ryggen,  fantaa  feläSjänjä;  ligga  på 
rygg,  ottal.  maata  fefällänjä;  pä  hufvudet 
pään  päättä;  mössan  är  pa  hufvudet,  laff' 
on  pääöfä;  der  ligger  sten  på  sten,  ftettc 
on  titBl  filren  päättä;  en  tyngd  är  på  pap- 
peren, paino  on  paperien  päättä;  flyta  pl 
vattnet,  fettua  toeben  päättä;  den  ena  läf 
på  den  andra,  toinen  oU  !•  mafaft  toifei 
päättä;  klockan  hänger  på  väggen,  fettl 
rippun  feinättä  1.  feinäsfä;  på  väggamt 
finnas  taflor,  feinittä  1.  feiuisfä  on  tautujo 
lian  har  ej  rock  på  sig,  i}äncUä  ei  cl( 
taffia  t)ttä  1.  >?ttän)ä  1-  päättänfä  1.  päättä 
hau  hade  duk  och  stöflar  på  sig,  f^änettci 
oli  f)ui»i  faufaSfa  ja  faappaat  jalaSja;  du 
ken  är  lös  på  halsen,  l^niivi  on  (ö^fjättc 
!aula§i"a,  f)uin?i  on  faufatta;  bära  kap 
på  axlarna,  fantaa  faapua  I;artioittanfa  1 
otfa-päittänfä;  bära  börda  på  axeln,  fan^ 
taa  taffaa  olattanfa  1.  oIfa=päättänfä;  har 
har  bindel  pä  magen,  f)änettä  on  täöri 
hiatiatta  1.  »atfan  t}ttä;  du  har  en  flugi 
på  handen,  finun  1.  fiunUa  on  färpänei 
tätefi  päättä  1.  fäbettäft;  jag  har  en  fläcl 
pä  klädningen,  miuuu  OU  taf)ra  tcningiS 
fäni;  han  har  smuts  på  armar  och  ben 
lianen  on  lifaa  fä[i=n?arfiöfa  ja  jatoiSfa;  hai 
bär  prydnader  på  rocken,  på  bröstet,  l^äl 
fantaa  foristuffia  nutuSfanfa,  rinnaSfanfa 
ett  kors  hänger  på  biskopens   bröst,  pitS 


På 


På 


pan  vinnoilfa  1.  rinnaSfa  ri^iJuu  riöti;  på 
slottet,  hofvet,  (mnaSfa,  I;oanöfa;  på  sam- 
ma ställe,  [amagfa  ^jatfaSfa;  sitta  på  kam- 
mare, tötua  famartäja;  på  holmen,  faareUa 
1.  faaregfa;  på  Sveaborg,  Sta|pori§fa;  på 
Åland,  ål^tttenan^maaöa;  på  Åländska  öar- 
na,  2tf)tt)enan=maan  faavttta  1.  faartöfa;  på 
Sicilien,  ©tftUagja,  ©ifiltan  faarcSfa  1.  faa= 
rella;  på  gatan,  fabutta;  han  bor  på  Uni- 
onsgatan, ^än  afuu  Unionin  fabun  iparreKa; 
pä  stranden  af  träsket,  lammen  rannalla; 
på  andra  sidan,  toijcEa  )JUctcI{a  1.  ^.Uiotcn; 
på  hela  vägen,  fofo  tiellä  1.  matfaUa;  pä 
högra  hand,  oifealla  läbellä  1.  lätta;  (rörel- 
se till,  emot,  rid)  illatio  och  allatio;  ställa 
på  bordet,  panV-KX  i)öl}bälte;  fälla  på  golf- 
vet,  )3ubottaa  lattialle  1.  lattiaan;  föra  ma 
ten  på  biirdet,  i»iebä  ruofa  ))öl)tään  1.  pixy- 
bätle;  lyfta  ngt  på  ryggen,  på  hnfvudet, 
noötaa  j.fin  felfäänfä,  ^ään[ä  jäälle;  kasta 
sig  på  rygg,  l;cittäi;t^ä  felällenfä;  spilla  på 
sig,  faataa  1.  ti|3Uttaa  ).>äällen|"ä;  rusa,  falla 
på  ngn,  farata  (=ffaan),  taatna  j.fnn  )Jäälle; 
hänga  taflor  på  väggen,  ri^ugtaa  taulnja 
feinällc  1.  feinään;  skrifva  på  taflan,  t'ir= 
joittaa  taululle  1.  tauluun;  taga  rock,  hals- 
duk, stöflar,  mössa  på  sig,  )3anna  1.  ottaa 
nuttu  t)llcnfä  1.  :t3äälleniä,  éuitt5i  faulaanfa, 
faaj)))aat  jalfaanfa,  latti  :|)ää^änfä;  kasta  en 
duk  på  halsen,  kappa  på  axlarna,  luiSlata 
l^uilvi  laulatteuia,  faa|.ni  l)artioillenia;  rada 
hvarf  pä  hvarf,  latoa  ferroö  toifen  ^.niälle 
kasta  sig  på  mage,  l;eittäl)tä  mal;allenfa  1 
iBatialleitfa  1.  iBatfoillenfa;  slänga  på  mar 
ken,  tt)iöt'ata  maalaan  1.  maan  :i)ääEe;  stiga 
upp  på  muren,  nouSta  muuriu  ^Jäälle  1. 
^löS  muuriEe;  gå  på  hofvet,  teatern,  men 
nä  l)Ot»iin,  teateriin;  o.  s.  v.  med  jemfö 
rande  af  exemplen  med  innessiv  och  ades 
SIV  och  deras  förbytande  till  likartade 
med  kasus  illatious  och  allativus;  (tillfäl- 
le, akt,  då  ngt  försiggår)  inessiv  och  illa 
tiv,  adessiv  och  allativ;  vara  på  bröllop 
begrafning,  syn,  förrättningar,  oöa  ^äiSfä, 
j^autiaifisja,  fatfelmuffeäfa,  toimitulfigia;  gå 
på  bröllopp,  kalas,  meuuä  ^äi^iu,  leStiiu; 
gå  på  fiske,  läl^teä  lalaan  1.  MaStamaan; 
vara  på  mete,  oHa  ongella  1.  onlimagfa; 
vara  på  resor,  otla  matloilla;  begifva  si_ 
på  resa,  täl)teä  ntatfalle  1.  reifuun;  gå  pä 
konserten,  mennä  foittajaifiin;  han  är  på 
väg  till  staden,  Ijäu  on  matlalla  fau^JUU 
fiin;  frågor  om  läge  och  ställe  återgifvas 
äfven  med  ablatio,  t.  ex.:  hitta  ngt  på 
golf  vet,  på  vägen,  li3l)tää  j.lin  lattialta, 
tieltä;  jag  tog  upp  en  sten  pä  berget,  otiu 
l^löö  fiwen  touorelta;  han  skjöt  en  fågel 
på  taket,  l)än  am^Dui  linnun  latolta;  (tiden, 

då  ngt  sker)  adessio  och  essiv;  på  dagen, 
)3äilcällä;  på  samma,  denna  dag,  famana, 
tänä  ^äitoänä;   på   samma  år,  famana  1. 


i}l;tenä  tououna,  famaöa  mtobella;  det  hän- 
de pä  en  lördag,  fe  ta|)al}tui  ^l}tenä  tau= 
iDantaina  1.  lantDantai=)3äitt)änä;  pä  bestämd 
tid,  määrätljltä  aiaUa]  på  det  tredje  året, 
folmanneHa  njuobelta,  folmantena  tDUonna; 

(tiden,  huarunder  1.  inom  hoilken  ngt  sker, 
varar)  inessio  och  essio  samt  Chelst  i  ne- 
kande sats)  illativ;  han  gjorde  det  på  tre 
dagar,  l;än  tefi  fen  folmeSfa  ).iäitoäSfä  1. 
folmena  ))äin.Hinä;  på  samma  tid,  famaSfa 
ajaöfa,  famana  ailana,  (samtidigt)  famaan 
aitaan,  famalla  ajalla  1.  aitaa;  han  gjorde 
resan  på  tvä  veckor,  fem  dagar,  l;än  teti 
matfanfa  tal;be§fa  luiifoSfa  I.  tal^tena  iciitto' 
na,  fötibeSfä  päiwäSfä;  han  kan  ej  komma 
på  (förrän  efter)  fjorton  dagar,  Ijän  ei  tooi 
tulla  tal)teen  totitfoou;  jag  har  ej  sett  ho- 
nom på  tre  månader,  eu  ole  l)äutä  toimeen 
fun=tauteen  näljnijt;  jag  har  sett  honom 
blott  en  gång  på  lyra  år,  l)änet  olcu  nä^= 
ni)t  itiaan  terran  neljäsfä  ixniobeöfa  1-  nel= 
jään  touoteen;  gossen  är  på  tionde  året, 
paxla.  on  ti^mmenennellä  iwiobcUa  1.  tpmme- 
nennellä;  på  samma  gång,  famalla  terralta 
1.  tertaa;  äfven  med  translatio  och  partitiv; 
t.  ex.  han  reser  bort  på  tre  veckor,  !^än 
mattuätaa  :f3oig  tolmetft  iciitotfi;  låna  på 
två  år,  lainata  tal;betfi  luuobeffi;  klockan 
går  på  fem,  tello  tät)  iriibettä  1.  tt)iittä; 
barnet  går  på  åttonde  året,  lapfi  tätj  tal;- 
betfatta  »uottanfa  1.  fal;bctfatta;  tvä  dagar 
på  tredje  veckan,  taffi  i^äiluää  tolmatta 
jyiilloa;  (om  del  af  ett  helt)  genitiv,  äfven 
adessiv;  hufvudet  på  en  häst,  t)e»ofen  p'å'i\ 
håret  på  en  menniska,  il;mifen  ^intfet; 
söla  icke  händerna  på  gossen,  elä  räl;= 
jää  ))OJan  täfiä;  luggen  på  honom  är  all- 
deles svart,  :^äueu  tuffanfa  ou  mallan  muS= 
ta,  tntfa  on  IjäncHä  \'oa.\ia\\  muöta;  (värde, 
vigt)  genitiv;  en  sedel  på  20  mark,  20 
marfan  feteli;  en  vigt  på  10  skålpund,  10 
naulan  ^.mnnuS;  (brist,  tillgäng)  genitiv,  ela- 
tiv;  brist  pä  penningar,  ral;an  :|)UUte,  pVLVL' 
te  raueta;  der  finnes  nog  tillgång  på  ved, 
[iellä  on  t}M  :|3oltto=^uiben  Jcaraa  1.  h)aro= 
ja;  (sätt,  vis)  adessiv,  illativ  och  instruktiv; 
på  intet  vis,  ei  millään  tahjalla  1.  tapaa; 
på  samma  sätt,  famalla  tatoalla  1.  tatuoin 
1.  tafjaa  1.  teinoin,  famaau  tapaan;  på  detta 
vis,  sätt,  täEä  tatBalla  1.  taiwoin  1.  tapaa, 
täiyån  tapaan;  på  bättre  sätt,  paremmalta 
tattjalla;  på  Franskt  vis,  9Jan8fan=maan  ta= 
paan  1.  tatuatta;  pä  lek,  leitiltänfä,  pitoit> 
lanfa;  på  eget  bevåg,  omin  Inpinfa;  äfven 
med  translativ,  t.  ex.  pä  finska,  svenska, 
fnometfi,  rnotfiffi;  hvad  heter  det  pä  ty- 
ska, ryska?  mitä  fe  OU  fatfafft  1.  fatfatt' 
tieteitä,  itjenäjätfi  1.  »cenäjän  JEieten?  ome- 
delbart efter  återges  med  päälle,  peräötä 
1.  perään  eller  ock  med  ablativ;  en  sup  på 
fisken,  rl}i)pp9  talan  päälle;  dricka  på  sop- 


På 


Påf 


pan,  juoba  fojjan  paäUt  1.  tJCrääu;  slag  pä 
slag,  h}önti  1.  Iäiäf)bt)8  toifen  ^erä§tä;  det 
kom  bud  på  bud,  tult  fana  1.  janoina  fa» 
nan  1.  fancman  :|:erään  1.  fanorna  fanomat» 
ta,  tnit  tnlcmiétanfa  fanomia;  jag  skicka- 
de bud  pä  bud  efter  honom ,  ^^anin  fanan 
toifen  Vievään  f)äntä  f;afemaan,  imnhi  fanaa 
fanalta  Isäntä  Jperäön;  det  kom  folk  skock 
på  skock,  tnli  toäteä  jonffo  joutolta;  Caf, 
genom)  elatii^;  känna  en  på  rösten,  tuntea 
jofu  ääneStänfä;  jag  märker  det  på  hans 
min,  näen  1.  f)uoinaan  fen  {)änen  faötooiö» 
tanfa  1.  nntoboétanfa;  (till  följe  af,  enligt) 
elativ  och  adessiv;  på  befallning,  tä§!l)8tä; 
på  embetets  vägnar,  tciran  ^)noIe§ta;  pa 
min  inrådan,  minun  fdjoituffcötani  1.  Iz- 
f)OttuffeHani;  på  fadrens  befallning,  ifän 
fäg!t}§tä  1.  tä§h)flä;  på  blotta  misstankar, 
^)aljaa§ta  luulemifesta;  vid  utbildning  af 
vissa  verbet-  och  nominer  mest  med  infini- 
tivus  kasus;  se  på  ngn,  latfeda  1.  fatfoa 
j.hita;  tvifla  på  ngt,  e^''äillä  j.tin;  tro  pa 
Gud,  uöfoa  Sumalaa  1.  Smnalan  )>äälle; 
tro  på  ens  ord,  usfoa  j.fnn  faneja;  hämnas 
på  ngn,  foStaa  j. fulle;  skaka  pa  hufvudet, 
ijubtötaa  1.  ralxnétaa  :päätänfä;  rycka  på  ax- 
larna, foljanttaa  clfa=päitänfä,  uoSteCa  :f)ar= 
tioitanfa;  röra  på  foten,  liituttaa  jalfaanfa; 
lyfta  på  mössan,  ncétaa  1.  nostattaa  Iat= 
lianfa;  ropa  på  hjelp,  ^uutaa  a^^ua;  man- 
nen är  ledsen  på  sin  hustru,  mieS  ou  fuu» 
tufftSfaon  1.  juuttunut  iraimcUenfa;  blif  ej 
ledsen  på  mig,  eKi  ininuKe  1.  minuun  fuu» 
tu  1.  nävfäStl};  känna  på  ngt,  focttaa  1. 
foeteCa  j.tin;  arbeta  på  ngt,  tecsfellä  j.tin; 
spela  på  fiol,  foittaa  toinina;  pä  brott  föl- 
jer straff,  vitosta  feuvaa  rangaistua;  sär- 
skildatalesätt, t.  ex.:  det  beror  på  honom, 
fe  xip\>uu  I;äneetä,  on  ^änen  toattaSfanfa; 
ord  som  slutas  på  a,  a:IIa  ^äattljtoät  fa» 
nat;  spela  bort  på  lotteri,  \>ilata.  :poi§  ar» 
toalfa  1.  arf.^ajaifi§fa;  det  finnes  taxa  pä 
bröd,  en  r)inta»määrä  leitoälle  1.  leiirästä; 
taxa  på  möbler,  ^uone=fatuin  I)inta»määrä; 
på  min  sida,  minun  puolellani,  f/ifad  mig 
beträffar)  miuuu  ^)Uofe§tani;  på  mitt  namn, 
minim  nimellänt  1.  nimeeni;  pä  min  ära, 
toben  Vlictcf-ta;  vi  fingo  3  mark  pä  man, 
faimmc  3  marttaa  mieheen  1.  micStä  ).\iätle 
1.  miestä  {oI;bcn;  på  nytt,  uubeStanfa;  han 
uträknar  på  penni,  hvad  det  kostar,  f)än 
laSfee  genuin  päääz  I.  ]>inmå  mtjöten  1. 
Venniin  aSti,  mitä  fe  matfaa;  på  eget  be- 
våg, omin  iutoiu  1.  lu^infa;  taga,  fä  pä 
kredit,  Ottaa,  faaba  toclaffi;  precis  på  mi- 
nuten, ij)an  minuutin  ^^ääflc,  ilwn  fiÖä  l}et» 
fcHä;  pä  fem  när,  iriittä  toaitla;  jag  har 
ej  penningar  på  mig,  ei  ole  rafjoja  Inona» 
ni  I.  tl)fcnäni;  binda  händerna  pä  ryggen, 
fitoa  täbet  fclän  taatfc;  på  långt  häll,  fau» 
tana,   etäältä,   faufaa,   etäältä;   pastej   på 


höns,  fanan  V^aSteija  1.  :|)iira!fa,  :}3aStciia 
fanaSta;  koka  soppa  pä  svinkött,  teittää 
\cp^^aa  ftan=Ii^aSta;  köra  ngn  på  porten, 
ajaa  jofu  V^Ui^Ue;  gå  på!  fat)  fät)  toaan! 
fät}  toafjtoaSti!  (anfall)  fäl}  f^äätlc!  rid  på! 
vatjasta  toaan!  ratfaSta  tomf^toaSti;  på  det 
att,  jotta,  että  eller  genom  verbformer  på 
»ffl  med  suffix;  det  skedde,  pä  det  att  han 
mätte  bli  nöjd,  fe  taf>at;tut,  jotta  l;än  tulift 
tl}^tt)toäifefft;  på  det  att  jag  skulle  fä,  mi» 
nun  faabatfeni;  pä  det  att  du  nu  må  äta, 
jotta  nt)t  jöifit,  finun  ni)t  fi)öbätjefi,  finuu 
fVömifetfefi  1.  ftjötätoäffefi  nljt;  på  det  att 
han  skulle  granska  det,  jotta  [)än  fitä  tut= 
fifi,  {)änen  tutfiatfcnfa  1.  tutfittatoaffeufa; 
på  det  han  skulle  lägga  händerna  på  bar- 
nen, lianen  ^Jannaffenfa  fätenjä  laStcu  f>ää{= 
fe,  jotta  1.  että  I;än  f^anifi  fätenjä  laSteu 
)jääUe;  på  det  att  det  må  ske,  fen  ta^^al;» 
tumifeffi,  jotta  fe  olifi  ta^al)tutoa  1.  tai)al)= 
tnifi. 

Päakta,  v.  a.  tarfata  (»ffaan),  oitoaltaa,  cttaa 
toaari. 

Päbegynna,  v.  a.  alottaa  1.  affaa  (j.fin),  ru= 
todeta  (=)^ean)  (if;fin). 

Påbinda,  v.  a.  fitoa  (joufiu)  ^''ääfle. 

Påbjuda,  v.  a.  iaSteä,  määrätä  (»ään),  fäätää, 
).''anna  ^^äfle;  p.  skatter,  fäätää  1.  määrätä 
to^croja;  p.  riksdag,  fäöfeä  to^aItio»))äitoiin 
1.  =:|jäitoitle. 

Påbud,  n.  fäöf^,  fääntö,  määrätjS,  fäéfQ= 
firja. 

Påbygga,  v.  a.  rafeutaa  ^^äätte;  låta  p.,  ra= 
fennuttaa  ^^äättc. 

Påbyggnad,  f4^öäUe»rafcnnuS,f.''ääCiS=rafennu8. 

Påbörda,  v.  a.  fauoa  1.  U}fätä  (»ffääu)  1.  ajaa 
fl)lifft,  f^t}ttää,fäh)ttää  Vääl(e;p.ngn  ett  brott, 
fl)l)ttää  j.futa  vifoffeéta,  fältjttää  vifoS  j.fun 
jäätte;  han  vill  p.  mig  att  hafva  sagt, 
^äu  tahtoo  fttpttää  minua  fitä  fanoneefft, 
tal^too  Ii)fätä  f^i)ffeni  minun  fitä  fanonecni. 

Pådikta,  v.  a.  toall^eteCa  fij^ffi  1.  f^lj.päätft, 
to^äärin  foimata  (=aan)  1.  fi}l)ttää;  p.  ngn 
fel,  toalf)etel(a  j.futa  to^ifoil^in  flit; » )5ääf ft, 
toalfjetella  tonfoja  j.fufte. 

Pådraga,  v.  a.  toctää  ^.HiäHe,  toetää;  betjenten 
pådrog  honom  stöHorna,  :t^altoe(ija  toeti 
faafj^aat  lianen  jalfaanfa. 

Pådrifva,  v.  a.  ajaa,  ^t^afoittaa,  fjcfjuttaa,  ufit* 
taa,  fiiru{}taa;  p.  oxar,  (}of.nittaa  1.  ufittaa 
1.  ajaa  {)ärfiä;  p.  arbetare,  fiiruf^taa  1.  I 
:|.'>uttaa  1.  ufittaa  tt}ö»micl)iä. 

Påfallande,  a.  mcrfiUiuen,  filmin» nä(;tätoä, 
fitmiiu  ).nStätoä. 

Påfinna,  v.  a.  löytää,  tatoata  (»)5aan),  feffiä; 
man  påfann  i  skogen  ett  lik,  metfäätä 
(ötjbettiin  1.  metfäsfä  tatoattiin  ruumis;  p.  en 
>uväg,  feffiä  I.  l^ucmaita  (=tjeu)  ncutoo  1. 
feino. 

Påfinnig,  a.  feffefiäS  (»ään),  föl}teltä8  (»ääu). 

Påflugen,   a.  julfca,  vi)i)f;feä,  ti;l;mäu»rcl;fca. 


Påf 


Pål 


573 


Påflugonhet,  f.  vöi)]^!et^6,  juIfeilS,  t^{;mä  vot;= 

Päfordra,  v.  a.  toaatta,  ta^oa,  taxmta  (=tfen); 
p.  ens  hjelp,  waatia  1.  tal)tca  j.hm  apna; 
om  så  p— s  jo8  ntiii  toaabttaan  1.  ta{)bo= 
taan  1.  tanvitaan;  detta  p — r  eu  förkla- 
ring, tämä  Uipaa  1.  tDaatti  1.  tartoitfcc  fc= 

litvöta. 

Päfoidran,  f.  it>aatimu6,  anomu6;  vid  p.,  )!aaa' 
bittacöja,  aiiottaeSfa;  efter  skedd  p.,  tx>aati= 
imifieu  tef)tl}ä,  ipaabittua,  »Baabittuanfa. 

Påfund,  n.  tetimiä,  !e{[intö,  juoni;  hvems  p. 
år  detta?  tenentä  feffimiä  1.  juonta  tämä  on? 

Påf  ve,  m.  :|)aatDt. 

Påfvebref,  n.  ^)aalt)in=!irja. 

Påfvedöine,  n.  ^\aai-Di=funta,  ^^aailnIailuuS. 

Påfvelig,  a.  ^jaanntttuen,  :|3aanitn,  ))aai»ilauteu; 
p— a  stolen,  )3aannn  igtntn. 

Påfveläran,  f.  )>aatrin=uefo,  ^Jaatoilatfuuö. 

Påfvemakt,  m.  :tJaaiinn=liHiUa. 

Påfveval,  n.  ^aa»in=l»aali  1.  »iratinta. 

Påfvevålde,  n.  ^mannlaiöniialta,  ^.matDUunjatta. 

Påfvi.-ik,  a.  VHtaiinlaiuen,  :()aatt)iUinen;  de  p— e, 
:i)aamilatfet. 

Påfviskt,  adv.;  p.  sinnad,  :|3aa»»Uat8=ntictinen. 

Påfylla,  v.  a.  tä^bentää,  lifätä  (=ään),  ^janna 
Ufää  1.  tät)tettä;  p.  en  tunna,  lifätä  1.  iftaxi- 
na  tät)tettä  tt)nnl}riin ,  täl)bentää  ttinnljriä; 
p.  flaskan  med  vatten,  tifätä  toettä  Ruttoon. 

Påfyllning,  f.  tät}bcnnt}§,  Ujäätntnen;  (det  pä- 
fijUda)  täl;te  (=ttecn),  lifä,  Ufäi)«. 

Påfågel,  m.  (pam  cristatus)  riifiu^tuffo. 

Påfölja,  v.  n.  fenrata  (=aan),  tutla  )3erä§tä; 
p— nde,  fenraatea. 

Påföljd,  f.  feuraus. 

Påföra,  v.  a.  h)iebä  :|)ääKe;  (i  räkning)  :|janna 
1.  Infea  (j.fnn)  ^jääHe,  ^janna  1.  fivjoittaa 
(j.fun)  UKlafil;  p.  sig,  v.  r.  ^anna  I.  ottaa 
1.  fivjoittaa  »elaffcnja  1.  ^jääUenfä. 

Påföring,  f.  ivclatfi  ^3ano  1.  firjoituS. 

Pågjuta,  v.  a.  w^aiaa  epäätte. 

Pågå,  v.  n.  feStää,  oCa;  under  det  ceremo- 
nien p— r,  jul;ra  =  menojen  oKeSfa;  kriget 
p — r  nu  som  bäst,  fotaa  :|3tbetään  1.  fobaS= 
fa  oflaan  jnuri  :(.mr'=aifaa;  medan  detta 
p— r,  fiUä  ajalta  1.  aitaa,  fen  oHeSfa  1.  ta» 
iial)tue8fa;  under  p— nde  landtdag.  n?a{tio= 
i)äinnä  )3ibettäeöfä,  ft>attio=:>)äitt.Hiin  oHeSfa  1. 
feötäcöfä;  under  p — nde  arbete,  ti)ötä  te(;= 
täcSfä,  tVi.Ht=tcon  oKeSfa,  tljööjä  oltaeöfa. 

Pågående,  n.  tl}ön  ))uuf)a,  :^oJ)i>n,  f;ääräätni= 
nen,  t)äävinä. 

Påhafva,  v.  a.;  han  pähade  en  kappa,  {)äncn 
j  1.  I;äueKä  oU  faa^^n  ^Uänfä  1.  :|.HiäUäniä; 
1  hans  påhafde  rock,  f;äncn  )3äättänfä  1.  li)t= 
1     tänfä  oltnt  nuttu. 

Påhelsa,  v.  a.  tern3ef)tiä,  tevnjef}tää. 

Påheisning,  f.  tenoef;bi)§,  tcrtoel)timinen. 

Påhexa,  v.  a.;  p.  ngn  en  sjukdom,  noitua 
tii.ni  j.fnn  ^Jäätte. 

PåhiiHia,  v.  a.  se  Upphinna. 


Påliitt,   n.   felflmä,  i\x\t  (=cen),  furt,  xotly- 

fcct  (pl)- 
Påhitta,  v.  a.  feffiä,  löytää;  se  Påfinna. 
l\'ihittig,  a.  feffeliäs  (=ään),  älljfäö  (=ffään), 

UU)teliäS  (=ään). 
Pahjelpa,  v.  a.  auttaa  (j.fuu)  )3ääUe. 
Påhäng,  n.  tafitnS,  ipaötuS ;  vara  p.  för  ngn, 

olfa  j.fufle  rafitnffcffi. 
Påhänga,   v.  n.   rip|)ua  (j.fun)   )3ääIIä  1.  ni8= 

foiaa. 
Påhängsen,  a.  tungctteteiv>a,  ttiastuffcna  otciua. 
Påk,  m.  fanfi. 

Påkalla,  v.  a.  futfua,  ))^l}tää,  fntfnttaa;  (for- 
dra) toaatia,  faiwata   (=|5aan);    detta  p— r 

ett  svar,  täntä  traatit  1.  fai:paa  ttjaötauSta; 

när  omständigheterna  sådant  p.,  fun  afian= 

I;)aarat  niin  toaatin^^at. 
Påkallan,  f.  futfuminen,  i3t)t)ntö,  tuaatimuS. 
Påkasta,  v.  a.  jrisfata  (=aan)  1.  f;eittää  :|3ääfle. 
Påklaga,   v.   a.   tralittaa;   han   har   intet  att 

p.,  I^äneHä  et  ole  mitään  1.  miötääu  •cofxixU 

tamif^ta. 
Påkläda,  v.  a.  :^u!ea  ^öe  1.  :|5ääffe,  ^juettaa  1. 

nmatcttaa   (jlffin);   p-   sig,   v.   r.   :|jufeutna 

(jl^fin),  )3ufea  ^Itenfä  1.  :|3äättenfä,  ^anna 

tvaatteet  ^Ken[ä  1.  ))äällenfä. 
Påknyta,  v.  a.  [itoa  :t5äätte  1.  fiinni;  p.  hals- 
duken, fitoa  Ijnmi  f  aulaan, 
l^åkolja,  f.  feV^^.n=raStt)a,  fanfincoibe  (=teen). 
Påkomma,   v.  n.  f"of)bata   (=taan),    fattna,  ta- 

))at)tua;   om  en  sjukdom    p — mer,   jc8  jofn 

tauti  fo^taa;  vid  p— nde  sjukdom,  taubin 

foI)bateeia  1.  fattueéifa  1.  tnlteöfa. 
Påkosta,  v.  a.  fuStantaa,  maffaa. 
Påkostande,    a.    tuntutoa,    ft|)eä,    lt)ä)t}ttä»cä, 

ivaifca,    tnaiiraltoinen;    en    p.    bekännelse, 

fi^-^eä  1.  tt)aifea  1.  ii^aiivaöoiuen  tunnustus; 

det   var   mycket    p.    för    honom,    fe  olt  fi^ 

^eätä  1.  iKaitoaftoiöta  £;äne§tä,  fe  f;änen  :|Jääi= 

lenfä  1.  f;äneen  fuStanfi. 
Påkostnad,  f.  fuStannuS,  fulutu?, 
Påksläng,  m.  fe^in  Iijöntä  1.  fätfät}ö,  faugtu 

lijömä. 
Påkänna,  v.  a.  foettaa,  foeteHa,  tunuuötcffa; 

(erfara)  fofea,  luaistaa,  tuntea. 
Päkänuing,  f.   foettetu,  foetuS,  tnunnötefn; 

(förlust,  stöt)  iv»a^info,  fotau?,  luaiiva,  rafituv^. 
Påköra,  v.  a.  se  Pådrifva. 
Påla,  v.  a.  :fiaaluittaa,  tcaajoittaa. 
Pålaga,  f.  toero,  nIo64efo;  tryckande  p— gor, 

raöfaat  toerot. 
Pålandsvind,  m.  ntevi=tuli,  feffä^uuli,  maata 

fot;ben  i'ä\)f)'å  1.  tuuletra  tnnli. 
Pålassa,  v.  a.  )3anna  1.  tel;bä  fuormaa,  fäh)t= 

tää  :i.Hiätte. 
Pålasta,  v.  a.  Ia§tata  (=aan)  1.  panna  taötia 

taitoaan. 
Påle,   m.  ^aaXn,  toaaya',    (skampäk)  faafft, 

faafin=|)nn. 
Påliggande,   a.  part.   )5ääftä  oklwa  1.  mafaa= 

iua,  ^Jäälfinen. 


574 


På 


Pås 


Pålitlig,  a.  luDtettatoa,  tuotoUinen,  uöfottama, 
taattaaia,  uSfoKincn. 

Palitlijrhet,  f.  luotettaicaiiuuä,  uSfcttaiimiiuuö, 
uSfoUiiuiiö,  luotcUifuuS. 

Pålitligt,  adv.  (uotettaivasti,  taattatuaStt,  uö= 
toUijeöti. 

Pålkran,  m.  juntta,  tt)aaja=:t)af}turt,  juf)muvi. 

Pälning,  f.  ^^aaluttuS,  waajoituS. 

Pålningsmaskin,  m.  ^aa(uitu8=tone  (=eeit),  se 
Pålkran. 

Pålrad,  m.  ^5aalu=ruci  1.  =jaffo. 

Pålverk,  n.  :|)aaIugto,  ^jaaluttiiS  1.  ^aahttuS. 

Palysa,  v.  a.  fuuluttaa  (»jibettäaätfi). 

Pålägga,  v.  a.  ^anna  1.  laSfea  1.  afettaa  ^.^ääl-- 
Ic;  p-  undersåtarene  skatt,  pamia  wercja 
olammaiöten  :^äälle;  p.  en  att  göra  ngt, 
panna  j.fin  j.fun  tefjtäwäffi;  p-  böter,  fa= 
fcittaa,  panna  mafjamaan  faffoa. 

Päläggning,  f.  ))äätte4iano  1.  4>anemmen;  me- 
delst händers  p.,  fätten  ^janemijeUa  1.  pa-- 
itcmalla  padiit,  tätUn  paaät--pano\ia,  pan^ 
nen  täbet  päälle. 

råläggskreatur,  n.  fiinti5=  1.  elätti  =  raatVHiS 
(nian)  1.  'färja  1.  »eläin  (=imen). 

Påminna,  v.  a.  muiötuttaa,  jci;battaa  mieleen; 
p.  en  om  ngt,  muiötuttaa  j.fm  j.fuUe  1. 
j.hita  jéttin;  dervid  är  ingenting  att  p., 
fiinä  ci  cte  mitään  muistuttamista  1.  muiä= 
tuttamifcn  tilaa;  p.  sig,  v.  r.  muistella, 
muiStatclla;  jag  p— ner  mig  hafva  läst, 
muistelen  1.  muistan  luteneeni;  jag  vill  p. 
mig,  anil^än  muistattelen  1.  muistelen;  jag 
p — ner  mig  det  som  en  dröm,  jitä  muiS» 
teleu  tuin  unta. 

Påminnelse,  f.  muiStutuS;  en  ny  p.  om  vår 
dödlighet,  uufi  muiStutuS  fuclenn-iijuubeS» 
tamme. 

Påmönstring,  f.  fifään^firjcituS. 

Pånyttföda,  v.  a.  uubeStt  1.  uubeStaufa  ft}n= 
n^ttää  1.  linrfistää;  p— s,  v.  d.  uubeSti  1 
uubestaan  ft)ntl)ä;  p— dd,  uube§ti=fi}nt^ut)t, 

Pånyttfödelse,  f.  uubeSti-f^nt^miuen,  uufi  n^ir» 
fistijminen. 

Påpacka,  v.  a.  mättää  I.  ^jalata  (=ffaan)  päälle 

Påpassa,  v.  a.  se  Passa  pä. 

Påpasslig,  a.  »aarilltnen,  tavHa,  el;tihjäinen. 

Påpasslighet,  f.  »raai-illifuuS,  el)ti»äijt}l}S. 

Påpeka,  v.  a.  cjoittaa,  muistuttaa,  »iitata 
(=ttaan). 

Påpelsad,  a.  turtfi  päättä  1.  t}Uä,  tuilfiin 
fäävittt). 

Påropa,  v.  a.;  p.  mål,   ^uutaa  aficita. 

Påräkna,  v.  a.  obottaa,  toiteca;    (bnj  sig  om) 

pitää  lufua,  panna  lutuun. 
Påse,  m.  puSfi;   tigga  i  en  p.,   ferätä  (=ään) 

Vt}tccn  {onttiin. 
Påse,  v.  a.  fatjoa,  fatfella. 
Påseende,  n.;  vid  första  p.,  eufi   fatfanuoSfa 
1.   fatialjbutjella,   äHiä  1.  enfiu  fatfoeäia  1. 
fatjoen. 


Påsegla,  v.  a.  purjel^tia  päälle. 

Påsela,  v.  a.  panna  filat  feltään,  lualjaStaa. 
isig,    a.   puSfitaS    (»ffaan),    pnllottanja;    är- 
marna äro  så  p  -a,  ^il)at  otoat  niin  puS» 
fillanfa  1.  puSfiHaat. 

Påsk,  m.  pääftäinen;  annandag  p.,  pääfiätS» 
maanantai;  i  p — as,  mcnni)t  pääfiäisfä,  men- 
nt}t  1.  menneenä  1.  unime  pääfiätienä;  i  p., 
eufi  1.  tuten>ana  pääfiäifenä;  om  p — en,  pää= 
fiäticnä  1.  pääfiäisfä. 

Påskafton,  m.  pääfiäiS=aatto  1.  4amx^autai. 

Paskalam,  n.  pääfiäiS4ammaé  (=mpaan). 

Påskdagen,  m.  pääfiäiS^päiwä;  p— arna,  pää- 
ftäiS=pi}I)ät. 

Påskhelg, 'm.  pääjiäiS^ju^la,  pääfiäiS-pt)f)ät. 

Påskhögtid,  m.  pääfiäiS=jut)la. 

Påskina,  v.  n.;  lata  p.,  näyttää,  olla  ole»t= 
nanja. 

Påskkaka,  f.  pääftäiS4eipä  1.  4attn,  paä\nu 
Min. 

Påsklördag,  m.  pääfiäiS4aun.iantai. 

Påskmåndag,  m.  pääfiäiS-maanautat. 

Påsknatt,  f.  pääftäiS=^ö. 

Påskpenningar,  m.  pl.  pääfiäiS=ral;a. 

Påskrift,  f.  päällekirjoitus,  päälle  tirjoittami» 
nen;  passets  p. ,  paSfin  pää[le=tirjcituS;  vid 
pass-ets  p.,  paSfin  päälle  tirjoitettaesfa. 

Päskrifva,  v.  a.  firjoittaa  (jontin)  päälle,  fir» 
jcittaa  (jljiin),  päätle4irjoittaa  (j.fin);  fa  sig 
p— vet,  faaba  nuhteita  1.  toria. 

Påskrufva,  v.  a.  ruutcata  (--aan)  päälle. 

Päskvecka,  f.  pääfiäiS=»iiffo. 

Påskynda,  v.  a.  jcubuttaa,  tiirubtaa,  (mana 
på)  f)opnttaa. 

Påskägg,  n.  pääftäiS^muna. 

Påskören,  n.  pl.  pääfiäiS>ral}a. 

Påslagning,  f.  päälle4l}önti,  päälle  Ii)ömt» 
nen. 

Påslå,  v.  a,  I^öbä  (jonfin)  päälle. 

Påspapper,  n.  puSfi»  1.  tijrtö^paperi. 

Påspika,  v.  a.  naulata  (=aan)  1.  naulita  (4feit) 
fiinni  1.  päälle. 

Påssjuka,  f.  puSfi=tauti,  fian=tauti. 

Påstryka,  v.  a.  tuivertaa  1.  pi}i)l}tiä  1.  ivoibella 
(=telen)  päälle. 

Påstå,  v.  a.  tväittää,  päättää,  janoa,  »imfuut= 
taa,  pitää  päälle,  jeiioa  päälle;  p.  orimlig- 
heter, ftiäittää  mal;bottcmia;  han  p— rsig 
hafva  sett  det,  hän  »äittää  1.  fanoo  1.  päät= 
tää  fen  nähneenfä;  jag  p— r  det  ej  vidare, 
fitä  en  enää  »äitä,  jen  päälle  en  enää  pibä 
1.  feijo;  (yrka)  icäittää,  »aatia;  p.  sin  rätt, 
n.iäittää  otfeuttanfa,  pitää  oiteubcStanfa  fiiit» 
ni,  pi?ii)ä  cifeubesjanja  fiinni;  påstådda 
rättigheter,  JpäitetKt  1.  »aabitut  oiteubct. 

Påstå,  V.  n.  feStää,  olla,  pl)il)ä;  medan  landt- 
dagen  p — r,  ttaltio^päilDäiu  olleSja  1.  Ui' 
täeSfä;  under  p— ende  krig,  foban  olleSffl 
1.  feStäeSfä,  fotaa  pibettäesfä  1.  fä^täeSfä; 
nu  p— ende,  nijt  olenja,  tämän^aifuinen,  n^= 


Pås 


Pös 


575 


flinen;  medan  detta  påstod,  fen  taVm]^tue6= 
fa,  fitä  tel;täe8iä,  fillä  aitaa  1.  ajaKa. 

Påstående,  n.  toäittämhien,  n.Hiittänii}8,  toät= 
töö,  »äite  (»tteeit),  :|3äättäinincn,  umfuutta» 
tiiiiien,  fana,  pnl)t  (=een),  iiHiatiiniK^,  :päälte= 
^Jtto;  tilosofernas  p— n,  ttctc=linifaittcn  iräit» 
tämifet;  hans  p.  kullkastades,  I;änen  ft»äit= 
tecnfä  1.  icäittänt^ffenfä  1.  :>)äättämtfenfä  1. 
:|)uf)eenfa  fuiitottim;  göra  p.  om  ngt,  tva-- 
faa§tt  tuäittää  1.  toaatia  j.fiii,  ivaatimalla 
ttjaatia  j.fin;  göra  p.  emot  ngn,  irätttää  1. 
fanoa  j.fin  j.futa  iuagtaan;  göra  p.  om  sin 
rätt,  ^>itää  oifeutenfa  :päällc,  ttjaatia  otfentta 
faabaffenfa. 

Påstöt,  m.  CfigO  f^fä^ö/  fel^ottu?,  fiil^oitue, 
i5tti)fe  (>ffeen),  jjafoitnS. 

Pastöta,  v.  a.  f^fätä  (>ään),  Jiir^oittaa,  )j>ahit-- 
taa;  (anträffa)  fcljbata  (4aan),  taaata  (4iaan). 

Påsy,  v.  a.  cnimetta  (cmpelen)  1.  neuloa  jäälle, 
)iäälIe=neuIoa. 

Påsätta,  v.  a.  :t-Htnna  1.  fotcittaa  ^'åailt  1.  |f;fin; 
p.  iiatten,  ^.Hinna  f)attu  :>3ääf;än. 

Påta,  v.  n.  tcufia,  faiwaa,  !atWcUa;  p.  i  mar- 
ken, faiirefla  1.  tonfta  maata;  p.  sig  i  örat, 
fainjeHa  1.  fatttsertaa  fornsaanfa. 

Påtaga,  v.  a.  (kläder)  ottaa  1.  ^^anna  Jraat» 
teet  ^äällenfä  1.  tjHenfä;  p.  sig,  v.  r.  (taga 
på  sig)  ottaa  ^jääKenfä,  ottaa  f)uoIeffenfa  1. 
tel^bätfenfä. 

Påtaglig,  a.  tietty,  näfjtättä,  fcifeä,  iraGan 
felrcä,  fäfin  foSfettatoa;  en  p.  sanning,  itHiI= 
fan  felwä  1.  felteä  totuu§;  det  är  alldeles 
p— t,  fe  on  icallan  tiettyä  1.  fedcäii  1.  fäftn- 
f'o§fetta»aa. 

Påtaglighet,  f.  fetfetjS,  fel»^l}6,  nä[;tä»t}tj§. 

Påtal,  n.  moite  (=tteen),  fcimauS. 

Påtala,  v.  a.  moittia,  foimata  (=aan),  movfata 
(=ffaan). 

Påteckna,  v.  a.  firjoittaa  (jf)!in),  firjoittaa 
)faa^t,  i^ääUe=Hrjoittaa. 

Påteckning,  f.  :pääIIe=fivjoitu8. 

Påtrolla,  v.  a.  noitua  1.  loihtia  ))äälle. 

Påtruga,  v.  a.  (ngn  ngt)  turfuttaa  1.  tu|)Uttaa 
1.  ))afata  (=Haan)  1.  tuufea  (j.tin  j.fuUe). 

Påtrumfa,  v.  a.  fättä(n)ttää,  fätfäiStä,  [iroaltaa. 

Påtryck,  n.  se  Påtryckning. 

Påtrycka,  v.  a.  :|)ainaa  1.  )3afoittaa  ))ääEe, 
l-Hiinaa,  )}afoittaa,  a^biétaa. 

Påtryckning,   f.  )3äälIe  =  f^aino,  )3afoitn§;  (fig.) 

:t3afoitu§,  ipäälle  )jainaminen;  händelsernas 

p.,ta))au8ten  ^afoituä  1  ^jafoittaminen  l.)jäätte 

i)ainaminen;   det   skedde  till  följe  af  hans 

t     p.j  fe  ta))al)tui  {}änen  ^safoituffedanfa  1.  ))a= 

1^     !citu!fegtanfa  1.  fii^oituffestanfa   1.   ijUijti)!^ 

■     feetänfä. 

Påträda,  v.  a.;   p.  en  nål,  ^janna  1.  Jjujottaa 

:     tanfa  neulan  fitmään;  p.  perlor,  :|JujoteCa 

[    1.  ^jistetlä  1.  ^anm  ^elmiä  fanfaan,  ^ujo» 

\    teHa  ^etmiä. 

Påträffa,  v.  a.  tatuata  (=t)aan)  1.  fof)bata  (=taan). 


Påtränga,  v.  a.  tuufea  1.  )f<xla{a  (>lE'faan)  ^ääöe, 
af)biStaa,  I)ätt}l)ttää. 

Påtvinga,  v.  a.  ^afata  (»ffaan)  j-fun  ))äätte, 
Vafoittaa  1.  tnnfea  j.hille,  ^aloittaa  ottamaan. 

Påtar,  m.  lifä^til.^^.m,  ^^ääflifet  (pL)- 

Påtända,  v.  a.  fptl^ttää,  ^^amta  ^salamaan. 

Påtänka,  v.  a.  miettiä,  mietisfettä,  tuumailla. 

Påyrka,  v.  a.  txtaatia,  toäittää;  se  vidare  Yr- 
ka på. 

Påyrkande,  n.  ttjaatimuS,  hjaatimineu,  ^äätte= 
f.nto. 

Påögna,  v.  a.  fitmäiHä,  fatfetta. 

Påöka,  v.  a.  fifätä  (=ään),  enentää,  '^amvx  1. 
antaa  lifää;  p.  ens  lön,  lifätä  j.fun  :f>alf!aa, 
lifätä  ^3al!faa  j. fulle. 

Påökning,  f.  lifääminen,  lifäljS,  lifä;  p— en  i 
hans  lön  är  obetydlig,  f)änen  flpatffanfa  U= 
fäi}S  1.  Ufä  1.  ))alffa4ifänfä  en  toäf)äinen. 

Pär,  m.  ^eert,  l^iim^S. 

Pärla,  Pärm,  se  Perla,  Perm. 

Päron,  n.  ^eeruna,  )?ernna. 

Pärskammare,  m.  :j.teeri  =  famari,  l)Uml)6  =  fa= 
mari. 

Pärta,  f.  se  Perta. 

Pöbel,  m.  al^aifo,  ral;h)a§  (=aan),  roöfa^iväfi 
1.  =fanfa,  roisto=fanfa  1.  =toäfi. 

Pöbelaktig,  a.  roiötcmainen,  roiöto^fanfan  1. 
a{l)aifon  ta))ainen,  tijrfeä^tajjainen,  tijrfeä, 
ruofoton. 

Pöbelaktighet,  f.  roiötomaifuu?,  tI3rfel)«,  ti5v= 
feä=to^aifuu8. 

Pöbelaktigt,  adv.  ro8fa  =  h)äen  1.  a{(;atfon  ta= 
tealfa,  roigtomaifeSti,  tijrfeäött,  tijrfeäHä  ta= 
'ifaa  1.  tatralla. 

Pöbelhop,  m.  ro§fa=  1.  voiSto^jouffo,  roisto» 
JiHifi. 

Pöbelspräk,  n.  aI[;aifon  1.  ro§fa=toäen  fielt, 
raf^uman  fieli. 

Pöbeltro,  m.  ra[;tt)aan  1.  aI[;aifon  u§fo. 

Pöbelvälde,  n.  aI^ifo=lvaIto,  roiSto^iuarta. 

Pöl,  m.  lätäffö,  ra^jaffo,  ropaffo,  fulju,  ufft; 
(kudde)  tlj^nlj,  naf)fa=ti)l3n^. 

l'ölhvass,  m.  (sparganium  ramosum)  fiaara= 
palpatto. 

Pöisa,  f.  ig^inä,  l)'öi)^t'ö,  pt)l$\\),  maffara. 

Pörte,  n.  pirtti,  fatou4n^3a. 

Pösa,  v.  n.  |3ö£)öttl)ä,  ^ij^istljä,  ^5uf)t6tua,  fo= 
ftota  (»oan),  fofjistua,  fol^ottua,  fuoI)ua,  p'é\)=^ 
l)im)'d,  pux\m,  i)i}Ui)'å,  tuvtoota  (4^oan);  le- 
ran p— er,  fah?i  ^pap^  1.  fuor;uu  1.  fo^i8:= 
tuu;  han  p—ser  af  högmod,  l)'dn  !uoI)UU 
1.  ^Jurfuu  ijlfje^ttä  1.  ^f^e^bestä. 

Pösande,  a.  fuo{)Utoa,  foj^iStUtta,  fol^oatoa. 

Pösig,  a.  ).HU)ött^n^t,  ^JD^öinen,  pöf)i)fäg  (=ffään), 
fofjistunut,  :t)u[)i8tunut,  turfaö  (=aan),  tur» 
toonnut,  :pu[;Iea,  möl;feä;  (pösande)  (ieju, 
liejuinen,  aulu,  fo^oinen,  fuc^fea,  pöi)iä, 
fuo^utea,  fofjoatoa. 

Pösighet,  f.  fol^oifuuS,  liejuifuuS,  fuo^uföai» 
fuu8,  t>öt;e^§,  iJu^IeuS,  mij^teijS. 


576 


Pös 


Pöslera,  f.  f)l}Qi)=  1-  iuoljU'-  1.  au(u=  1.  (ieju^ 

Pusniunk,  ra4^ö()ö=lnlmHi,  fo^o=Mfnl.  =munHi. 
rösmuiit,   a.   \)'öl)'é'  1.   i^u§fi=fiiu   1.   »fitiuen, 


Q 


Qvackla  1.  Qvacksalva,  v.  n.  ^3U0S!arcita  (=tfen), 

f;itu?ata  (-aan). 
Qvacksalvare,  m.  :j}uo8!art,  Jjuosfarottfija. 
Qvacksalveri,  n.  V^ucSfarctnuilCU. 
Qvaclersten,  m.  neIiäfäS=fUin. 
Qvadranguliir,  a.  neU=foIffaincn  1.  =ht(maincn, 

neticntäincn. 
Qvadrant,  ni.  fivabvautti,  ncljätfö,  nuvffaiftn 

(--inicn). 
Qvadrat,  m.  ndxé,  ncU^foIffa;  (aritm.)  iieljä= 

fäs  (=ffään). 
Qvadrataln,  m.  itcUB^ftjtinärä,  far!a=!t)l}närä. 
Qvadratfamn,  m.  neIiö4»U,  ft)(en=ala,  farta=ft)U. 
Qvadratfot,  m.  iicliij^jalfa,  favfa=ialfa. 
Qvadratisk,  a.  neliööincn,  ncliö^mittainen. 
Qvadratmil,  m.  neliö=^enin!utaa,  favfa^^eutn» 

fulma. 
Qvadratmått,  n.  iteliö^mitta. 
Qvadratrot,  f.  neljäfä§=juuvt. 
Qvadrattum,  m.  lieltC^UUina. 
Qvadratur,  f.  ncUöttiemt}8. 
Qvadrera,  v.  a.  neliöitä  (»tfen),  it^Vä  ncliötft 

1.  neljäffäätfi;  v.  n.  fo^Jia,  fo^eltua. 
Qvadrilj,  m.  fatrilfi,  neljäincn. 
Qvadruped,  m.  iteli^jatfainen. 
Qvadrupel,  m.  iteliferta=luhi,  nen§4iifii. 
Qvadrupelallians,     m.    neUS»    1.  ncliäi§4iittc, 

neljän  »aöan  liitto. 
Qvaf,  a.  irari,  [;elteincn,  r^ifinen. 
Qvaf,  n.;  gå  i  q.,  mennä  upoffiin  I-  f)nfnffiin, 

:^H!fua,  n^^ota  (--Jjipoan). 
Q  v  af  het,  f.  tnteI)Uttatoa  iravi  1.  funma,  ivari» 

fnuS,  f)elteii^l}§. 
Q  vak!  int.  hir!  futfi! 
Qval,   n.  tuSfa,  toaitoa,  fi^ni;   lida  svära  q., 

färfiä  Xmxa  fipnja  1.  tuSfia;  kärlekens  q., 

raffauben  tianit. 
Qvalfull,  a.  tuötan»  1.  filcun-atainen,  tu8fal= 

linen,  ipaimallincn. 
Qvalificera,  v.  a.  laatnifentaa,  laabuHijentaa, 

janoa  1.  määrätä  (=ään)  1.  nimittää  jonfin 

laji  1.  omaijnu«,  telibä   laabnKifctfi  1.  fel- 

irofltfeffi;  väl  q— d,  f)i)totn  fclnjodinen,  !eI).io= 

laatuinen;  är   han  dertill   q— d?  onfo  l;än 

fiffi  n?aruStettu  l.  IcIteoUinen  1.  taitawa  1. 

lvci^5a?  q.  sig,  v.  r.  tel;bä  itfenfä  fetaoUi- 

jctfi  1.  woitrafft,  laatiutua. 
Qvalifikation,  f.  laabuUifeunuS,  (aatn^määvä^?; 

laatuifeffi  1.  fetoollifeffi  tefo. 
Qvalifikativ,  a.  (aatu=määräUinen. 


Qva 

Qvalitativ,  a.  faatninen,  laatu-määväinen,  cmai=: 

fuubeUinen,  ta:t)aifunbellinen. 
Qvalitet,  f.  omaifnuS,  laatn,  faatnifunS,  ta= 

:|jaifuu8,  fel^ouö. 
Qvalm,  n.  fictte  (4teen),  aure  (-cen),  :t)alatt)a, 

irari. 
Qvalmig,  a.  t)elteinen,  fjifinen,  anreinen,  an-- 

terinen,  )3alah)a,  xoaxx,  funma. 
Qvalmighet,  f.  I;elteift)t)§,  aureifuuS,  ^^atatBUu3. 
Qvalster,  n.  (ac.arus)  :|.mnffi. 
Qvalsöfd,  a.  levottomasti  mafaatoa. 
Qvantitativ,  a.  fooHinen,  :faIjonbeUinen,    fo= 

fotfunbeHinen,  )5aIiouben,  aineen,  aine-mää' 

räinen. 
Qvantitet,  f.  :|.''atjonS,  fofoifnuS,  fofo,  funrung, 

aine»määvä;  (gram.)  laajuuö,  arnjo. 
Qvantum,  n.  määrä,  ^aljouS,  jonffo,  fumma; 

ett  litet  q.  brännvin,  Juä[;äinen  määrä  ^Hi(o= 

iriinaa. 
Q  var,  adv.  jäteöä,  jäfeöe,  tähteenä,  täfiteeffi; 

vara  q.,  ofta  jätettä;  lemna,  blifva  q.,  jät= 

tää,   jääbä   jätelte;    blifva,    ligga  q.  öfv« 

natten,    jääbä    JjiJtfi;  stå   q.  på   ett   ställe, 

jääbä  ^.Mifattenia  feifomaan,  feiioa  VmifaCan^ 

fa;  stå,  sitt  q.!  feifo,  istn  ^jaitallafi  1.  ^ai^ 

foiUafi! 
Qvarantän,  se  Karantän. 
Qvarbjuda,  v.  a.  ^.n^ljtää  1-  fäSfeä  jäämään. 
Qvarblifva,   v.   n.   jääbä;   (blifca  ofriy)  jääbä 

jäleUe. 
Qvardröja,     v.    n.    ani).n)ä,    toiiluätjtää,    tuii^ 

Qvarhalla,  v.  a.  :|.n)fl)ttää,   ^.>ibättää,   ))ibäteflä, 

:|)itää  )?aifalla,  ^itää  luonanfa. 
Qvarka,  f.  :pään--tauti,  fijfiä,  ijsfä,  fnrffu-tautl 
Qvarlefva,  v.  n.  jääbä  elämään  1.  clocn,  jää' 

bä  jätfcen. 
Qvarlrfva,  f.  jäte  (=tteen),  jäännös,  loput  (j^L). 

täljbe  (=teen);  (nf  buskapsfuder)  ri^^e  (»PV"!"), 

funbe  (=teen),  täfjbe,  jäte. 
Qvarlemna,  v.  a.   jättää,  jättää  jätcUe  1.  jäb 

feenfä;    han    q -de    der    sin    hustru,    jötti 

jDaimonfa  finne  (olemaan  1.  jätfecnfä);  han 

q — de  ingenting  af  maten,  l)än  ei  rnoaStC 

mitään  jättänijt  1.  jäleEe  jättänljt. 
Qvarligga,    v.    n.   jöäbä   jälette   1.    olemaan, 

jääbä,  olfa  jälellä;  q.   öfver  vintern,   jääbfl 

talivefft  1.  tätoea  pitämään,   :|.nlää  I.  otta 

talivea. 
Qvarlätenskap,  f.  jäämistö,  jäteltejääu^t  omau 

fuuS,  pernt,  :|)erintö. 
Qvarn,  v.  a.  m^ttt}. 
Qvarnbacke,  m.  m^öt)=mäfi. 
Qvarnbyggnad,  f.  m^U^n  rafentamincn,  mX^-- 

rafennnS. 
Qvarndam,  m.  mt)fft}n»funu  1.  »falpUUS. 
Qvarufall,  n.  mt)tIi)n4mtouS  1.  »foSfi. 
Qvarnhjul,  n.  mt)lft}n=rataS  (=ttaan). 
Qvarnhus,  n.  mi)Ittj=I)none  (=ecn),  mljtt^. 
Qvarnkappe,  m.  nn)II^=  1.  tuUi^fa^^ta. 
Qvarnkar,  n.  mt)Kt)n=fat)na. 


Q 


577 


.  Qvarnklapp,  ra.  tUDen^offfa,  fari§tin  (=timcn). 

Qvanikiipa,  f  im}lIl)n'ton. 

Qvainleka,  f.  se  Qvarnklapp. 

Qvaiiilucka,  f.  iiuillliii^uutfu  1.  julfu4auta. 

Qvanilår,  m.  inl)Ut)=Iaart  1.  =^5Urnu. 

Qvarnr.'inna,  f.  mi}UVn=räniul.=foiiru,mt^t[t}=DJa. 

Qvainsikt,  m.  nU)II^U=fit}ti  1.  4^"^^- 

Qvanisko,  m.  nH)Itljn=tuutti. 

Qvarnskruf,  m.  se  Qvarnknpa. 

Qvanisten,  m.  mi;IIl}n=t'itei,  jauf;iu=fhpt. 
',  Qvarnstensbrott,  n.  mtillljn^fhpcn  lou^oS. 

Qvaniställe,  n.  im)lll}n4''aiffa  1.  =fija. 

Qvarntratt,  m.  se  Qvainkupa. 

Qvarntrut,  m.  se  Qvarnöga. 

Qvarntull,  m.  jauf;atu6=tut(t  1.  --■potxo,  mt}ttt)= 
tufli. 

Qvarntur,  m.  jiH}C^=tinioro,  jauf)m=ix)uorc. 

Qvaruvatten,  n.  nit)It^=teefi  («ben). 

Qvarnverk,  n.  mi}U^4atto8  1.  n-afciinu?. 

Qvanivinge,  m.  m^Ktjn^fii^i- 

Qvaravisa,  f   jaut)0=  1.  jauf;tn=nmo. 

Qvarnväg,  m.  mt)Q^=tie. 

Qvarnöga,  f.  tuuttit»  1.  torin=vcitä. 

Qvarsitta,  v.  n.  jääbä  tStumaan  1.  )>ai!aUeitfa, 
^\)il}'ä  istumalla,  istua  :^Mifotaania,  ctla  1. 
injf^ä  ^jaifoiöania  1.  fiinnt. 

Qvarstad,  m.  tafa-iuariffo;  belägga  med  q., 
ii^amia  tafa=toartffoon. 

Qvarstanna,  v.  n.  jääbä  olemaan  1.  ))aifaKen= 
fa,  jääbä,  jääbä  jälcKe. 

Qvarstå,  v.  n.  jääbä  fetfomaan,  pt)\)i'å  paiUh 
ian\a  1.  feifomaSfa,  jääbä  jälelle,  otla  jä= 
leöä;  de  q— ende,  jäkIIä=oIijat  1.  =fet[ojat, 
feifomaan  1.  jäleUe  1.  clemaan  1.  paifaUenfa 
jääneet. 

Qvart,  m.  neljänneS  (»fien),  neljäé  (»nuen) 
ofa,  fortteli;  tre  q.  aln,  folme  neljännes^ 
ftj^närää,  folme  forttelta;  dröja  en  q.  tim- 
me, icitjjijä  neljännes  tiimaa;  jag  har 
väntat  i  tre  q.  timme,  olcn  obottannt  idU 
ine  neljännestä  tuntia  1.  neljännes  =  tun» 
tia;  klockan  är  en  q.  öfver  tu  1.  till 
tre,  fello  on  neljänneffen  l}ti  1.  ^ääHe  fa^= 
ben,  felto  on  neljänneffen  folmen  pääUi, 
feHo  on  neljänneffen  folmatta;  hon  är 
redan  tre  q.  till  fem  1.  q.  lått  till  fem, 
fe  on  jo  neljännestä  icajaa  1.  toaitla  »iift, 
fe  on  fotme  neljännestä  l)Ii  neljän  1.  »ii- 
ben  i^ääKe;  en  bok  i  q.  format  C«h  qvar- 
to),  neli^taitteinen  firja. 

Q  v  art  a,  f.  neljäS  (niuen)  Inoffa. 

Qvartal,  n.  neljännes  1.  neljännes  (=ffen), 
:t3alffa=ne(jännes. 

Qvartaliter,  Qvartalsvis,  adv.  nefjännelftttäin, 

nefjänneffin,  neljä  fertaa  icnobeSfa. 
Qvartation,  f.  (myntv.)  fuHan  eritijS  l^o^eaSta, 

fuIIan-erittjS. 
Qvartband,  n.  neIi6=fo!o,  neli^niboS,  nelitatte= 

niboS. 
Qvartblad,  n.  arfin=neljänne8,  neliS^arffi,  ne= 

It8=Ie^tt. 

Svenskt-Finskt  Lexikon. 


Qvarter,  n.  (längdmått)  fovtteli,  ueljänueS 
fptjnärää;  (njmdmått)  fortteli,  neljännes 
fanuna;  (månens)  neljännes  1.  ueIjäunt}S 
(=ffen);  (i  en  stad)  fortteli,  fau^nngin 
ofa;  (trädgårdsland)  fortteft,  ueljänues , 
neli=farfa;  (herberge)  forttieri,  maja,  afnn= 
to;  hvar  är  dn  i  q.?  miSfäS  ofet  fort= 
tieria  1.  afuntaa?  misfä  majaa  :^ibät  1.  det 
1.  majailet?  förlägga  i  q.,  majoittaa,  ma= 
jauttaa;  (pardon)  armo. 

Qvartera,  v.  a.  (mynto.)  erittää  fultaa  [;o= 
fJeaSta;  q.  in,  se  In  qvartera. 

Qvartermästare,  m.  majoituSnifjfteri  1.  4;erra, 
forttieri=meStari. 

Qvarteron,  m.  ftoartcroui,  tooIfeaSta  ifästä  ja 
mnlatti=naifesta  f>jutt)nl)t. 

Q  vartett,  m.  neliääni84aulu,  neljäffi),  nefis= 
laulu. 

Qvartformat,  n.  nelis^fofo,  nelt^taitteiuen  fofo, 
neIitaite=fofo;  en  bok  i  q.,  neli^aitteinen  1- 
ne{iS=fofoinen  firja. 

Qvartrå,  f.  (skepp.)  neIjäuncS=raafa. 

Qvarts,  m.  nfou^fiwi,  f^artfi. 

Qvartsartad,  a.  ufon^fiiuen  tafjaineu  1.  Xaci-- 
tninen. 

Qvartsblandad,  a,  ufonfitoen=  I.  f»artfin=fe= 
faineu. 

Qvartsgäng,  m.  ufonfi»en=fuoui,  fwartfi^fuoni. 

Qvartshaltig.  a.  ufoufitt)en4ntoinen  i.  »fefaineu. 

Q  vartsida,  f.  neUs=fttt)U,  neIjänneS=fiit»n. 

Qvartslik,  a.  nfon»fiii^en  muotoinen  1.  faltainen. 

Qvas,  n.  f>vaafu,  taari. 

Qvasi-,  (i  sammansättningar)  f;al^mu-,  ta)3ai= 
nen;  qvasi-regering,  ]^a^mu4;aKituS,  l()afli= 
tuffen  tafjainen. 

Qvassia,  f.  fteaSft=faStu. 

Qvast,  m.  (sopqvast)  luuta,  hjaöta,    (utan  löf) 

toarf)a4uuta;  (badqvast)  trista,  toaSta;  (blom- 
qvast)  futfa=toi[;fo  1.  =fim:|.^)3U;  löf  till  q— ar, 
»il^batfet,  toaStaffet,  (ris  till  sopqmstar)  fuu= 
baffet,  luuban  tcarfönt;  binda  q--ar,  te^bä 
1.  fitoa  luutta  1.  ant)toja  1.  iraStoja. 

Qvastkäpp,  m.  Inuban^hjarfi  (=rren). 

Qvastlöf,  n.  pl.  waStaffet,  toiftbaffet;  bryta  q., 
taittaa  iinl;baf)ia  1.  toaStaffia,  olla  tcif)baf» 
feSfa  1.  »aStaffeSfa;  gå  att  bryta  q.,  men= 
nä  Jvif)baf)een  1.  toastaffeen. 

Qvastris,  n.  pl.  funbaffet,  Iuuban=h3artout. 

Qvatern,  m.  neljunen,  nelinen. 

Qvattuor  species,  Iuh)un4aSfun  neljä  taf^aa. 

Qved,  f.  (bibi.)  fof)tu,  immiffo. 

Qvesa,  f.  foifo,  fsifama. 

Qvesgräs,  n.  (heracleum  sibirimm)  u!on=f)Utfi. 

Qvestion,  f.  f^ft)m^S,  tutfimuS. 

Qvestionera,  v.  a.  tntfaefla,  tutfaiSta,  ubetta 
(4eren). 

Qvesved,  m.  (solanum)  foifo,  foifon=f3UU. 

Qvick,  a.  (liflig)  teitfaS  (--ffaan),  n)irffu,  fefjfi, 
fietoaS  (»aan),  h)i(f3aS  (=^ipaan),  l^ilf^eä; 
(snabb)  ferfeä,  h?iffelä,  fetterä,  ri^t^eä,  no» 
73 


578 


Q  vi 


Q  vi 


^ea,  no^fa,  futewa,  nä^Jl^ärä;  han  är  q. 
i  sina  rörelser,  I;än  Clt  anffclä  1.  nop\a  1. 
fertcä  liifunnoiffenia  1.  liifumicittanja;  q.  i 
benen,  tevtcä  1.  fettcrä  1.  no^^a  jalciltauia; 
q.  i  fingrarna,  iiäp^^rä  1.  n.n{felä  fovnut= 
tanfa;  q.  gång,  ^^^eä  l.  mltai  1.  fctterä  1. 
ll^itfeIä  1.  mxttu  fäi)uti;  q— a  ögon,  unÉfc= 
lät  1.  liMlftaat  1.  ant^-^t-^at  filmat;  q— t  läs, 
kvffä  1.  fcrfcä  Iiittu;  (HU  förståndet)  te= 
vätoä,  fuffcia,  nä|.^t^ävä,  nattea,  ^vitfclä; 
(i  ord  och  infall)  futfa,  futfcla,  fotta=VU- 
i;ctncn;  en  q.  karl,  näpj>ärä  1.  jiiUela  1- 
terältä  1.  futfa  tnieS;  ett  q— t  Imfvud,  U- 
rätxni  1.  fuffela  1.  iinffelä  pai;  det  var  ett 
q — t  svar,  fe  di  futfa  1.  fuffcia  ipaötauö. 

Qvicka  upp,  v.  a.  se  Uppqvicka. 

(^vicka,  f.  se  Qvickhvete. 

Qviake,  u.  fc^Io,  tef;fo,  fcIf;o. 

Qvickhet,  f.  unlffauéi,  ltjiffeh)l}§,  !erfcl)S,  fet= 
tcn}i)8,  fiervauS,  ripeiiS,  ne^^euf<,  nop- 
fuuS,  uäf.^^\ivl?»)8,  iDtrftuu?,  tei-änn}i)i%  fuf» 
fchluS,  futfuuS;  jmfr  Qvick. ;  OjiHfkt  in- 
fall) fcffa4^u^)e  (»ceu),  futfauö,  futfa= 
t-ntfjC,  fetffi^^ul^e;  du  kommer  alltid  med 
(lina  q— er,  det  fina  aitxa  !Eoffa4''u(;eiuefi 
1.  iriiiaStelcmifiuefi. 

Qvickinifvud,  n.  futfa»^ää,  ti)iifa6teliia,  loffa» 
^'ulKincn. 

Qvicklivete,  n.  (triticum  repens)  jucIa-U)e{;nä, 
juda8=f)einä,  l»iile4;einä. 

Qvickna  1.  Qvickna  vid,  v.  n.  toircta  (»ir= 
fcan),  triretä  (»lenen),  trirfiStl^ä ,  ^.nristijä, 
toipua,  teiutua. 

Qvickrot,  f.  se  Qvickhvete. 

Qvicksand,  m.  jucffu4;ieta. 

Qvieksilfver,  u.  e(o4)Clpea,  efäwä  !^opca. 

Qvicksilfverkula,  f.  elcl^opea^uula  1.  »fuV^uIa. 

Qvickstjert,  m.  toäStäräffi. 

Qvickt,  adv.  iviftelä§tt,  toilffaaSti,  fcrfcäöti, 
uäppäräött,  futfelaSti,  futfagti;  m.  m.  jmfr 
Qvick. 

Qvicktionde,  n.  farja=fijmmenef)et. 

Qvida,  v.  n.  uifuttaa,  ruifuttaa,  njoiirottaa, 
luaiferoita  (4)en),  icaifertaa,  toifietä,  iuua, 
inistä,  itii^tä. 

Qvidan,  f.  o.  Qvidande,  n.  uifutuS,  ruifutu?, 
itinä,  iviftnä,  >rci»ctuS,  toaiferruS,  uifutta- 
uiineu,  itiieminen. 

Qvickfagel,  m.  se  Ormvråk. 

Qvjga,  f.  I)ief;o,  k^fo,  l^eftfcncu,  muUiffa, 
Iät;temä,  jcutaiu  {^'wwtn). 

Qvigkalf,  \a.  Iel}iuäinen  1.  (;ieI;o=U">afiffa. 

Qviilva,  v.  n.  ^>ii|)evtää,  pttpottaa,  pitiStä,  pxiv- 
^eroita  (^tfcu),  puipottaa,  jubertaa,  ful;er= 
reUa  (»rteleu). 

Qvinna,  f.  waiiuo,  nainen,  uviinio ^  ifimiucn, 
uaiön^miuen;  ung  q.,  uucvi  nais^lnuiueu 
1.  nainen;  gift  q-,  »aimo. 

Qvinnfolk,  n.  »ainto=n)äfi,  naiö=iväfi. 

Qvinnkön,  n.  se  Qvinuoköu. 


Qvinnlig,  a.  ttjaimoiuen,  waimoKiuen,  n.mimon, 

naisten,  naiö=,  ivaimon-^nolinen;  q— a  arf- 

vingar,   iraimcn^Hicliict  1-   uais^periflifet; 

q.  dygd,  blygsamhet,  kiirlek,   tltaimottincn 

1.   ivainton   I;t)»c,   fainouS,  vaffauS;   q— a 

arbeten,   nai8=tv)äen   1.  naisten  1.  »aimon 

tvöt;    han    har    en   q.  karakter,   Ijäneflä  on 

miet)Uubeton  1.  »aimofaS  (--ffaan)  L  atfamai» 

nen  luonne;  q— t  rim  (pros.)   naiö^riimi  1. 

=»a§te  (=een)  1.  =fointu. 
Qvinnlighet,  f.  »aimoue,  naifeuS,  »aimoifuug, 

»aimon   1.   naifeu    mieli    1.   luonto,   na 

luonto;    (veklighef)  miel)uubettomuuS,   affa= 

maifuu§. 
Qvinnligt,  adv.  »aimon  1.  uaifen  ta»alla  1. 

lajilla. 
Qvinnoansigte,  n.   »aimou  1.  uaifcn   faSWot, 

uai§=faéwct. 
Qvinnoarbete,  n.  naiötcu  1.  naiS=»äen  1.  töaimo- 

ixiäen  ti)i5  1.  aöfave  (»eeu). 
Qvinnobild,  m.  »aimon  1.  naifcu  !un>a,  nai§= 

fu»a. 
Qvinnoblygd,  m.  »aimou4;äpt}. 
Qvinnobröst,  n.  »aiutou  rinta. 
Qvinnofadder,  f.  naiö=fummi,  »airao4'ummi. 
Qvinnofrid,  ro.  »aimoU'  1.  nai§n'aul;a. 
Qvinnohat,  n.  mi)a  naifia   fo(;taan,   naigten 

ici^a. 
Qvinnohatare,  m.  naisteu  1.  »aimojen  »ifiaaja. 
Qvinnokläder,   n.   »aimo=  1.  nai8=»äcn  »aat= 

teet. 
Qviunokön,  n.  »aimon4ntoli,  naishuoli,  »ai= 

moinen  puoti  1.  fufu;    hörande   till  q— et, 

»aimon»  1.  nais= puolinen. 
Qvinnolinie,  f.  nai3=pnolen  1.  »aimon=pnolen 

fanta,  »atmou=puoliuen  fanta  1.  Ijaaxa;  på 

q— n,  »aimon=puDliiclla   faunalla,  »aimon= 

puolista  fantaa  1.  liaaraa,  naishuolelta,  'äi-- 

bin  puolelta. 
Qviunolist,  f.  »aimon  fa»aluu6  1.  »icffouS. 
Qvinnomjölk,    f.   »aimon   1.   »aimD  =  iliraifen 

maito. 
Qvinnoregering,  f.  nai64;atlitu8,   »aimoiuen 

t;allituS. 
Qvinuosadel,  m.  naiS»ttäcn  1.  uaiS^^itlll'^- 
Qvinnosida,  f.  »aimo-»äen  1.  uai«=»äen  pnoli; 

pä  q — n,  se  under  Qvinnolinie. 
Qvinnovälde,  n.  uaiS»  1.  affa=»alta. 
Qvinnslem.m.teaimon^^äp^l.^fVnnl^ttimetO-''^)- 
Qvinnsperson,  f.  »aimoiuen  f;eufi  1.  ihminen, 

naiS^eläjä,  nais=f}enfi,  »aimo=i(nuiueu. 
Qvinqvenniiim,  u.  »iibeu  »noben  aifa,  »iift 

»uotta. 
Qvinqvenniitabell,  m.  »ii6»ucti3  =  taulu,  »it* 

ben  »noben  taulu. 
Qvint,  m.  f»iutti,  »iite,  »iibeS  (»nuen)  äänt; 

(på  fiol)  enfuumäinen  fieli,  f»iutti. 
Qvinta,  f.  »iibcS  (=uuen)  luoffa. 
Qvintern,  m.  »iitoueu,  »iififfo,  {»internt. 


Qv 


Rab 


579 


Qvintessens,  m.  ^bui  (ijttmen),  tuoima,  paxa& 

{'aan). 
Qvintett,  m.  toitfiäämS=IaitIu  1.  'foitto,  tvnittö= 

iauin. 
Qvintilera,  v.  n.  liirutetfa,  juinguttaa,  ^)in= 

flcltää. 
Qvintin,  n.  hinnttini,  ncfjämtes  tuotia,  Iuott= 

neljännes. 
Qvissla,  f.  maihm^a,  ni^jjula,  ralfufa. 
Qvisslig,  a.  jnailutoinen,  nt^j)5utainen,  ra!fii= 

lainen. 
Qvist,    m.    c![a,    Cmed   Ivf)    U^toa  1.  le^ttiäS 

('äält). 

Qvista,  V.  a.  !arjta,  offia,  faSfarotta  (»tfcn). 
Qvista,  V.  n.;  q.  af,  bort,  :|)fltnattaa  1.  ct!oiS= 

ta  1.  fiibättää  pafccn,  juoäta  tier^enfä,  men» 

nä  1.  jnoSta  litbcttää,  liibettiiä  )5ctS  1.  ^pa- 

foon. 
Qvistig,  a.  offatnen,  offtttinen,  o!ft!a8  (=!faan); 

Cfig.  kinkig)  fievc,  tufala,  toaifea;  blifva  q., 

cffittna,  ofiaStua. 
Qvistighet,  f.  DfiatfuuS,  offiffaiinuS,  offiöiiuuö. 
Qvistknöl,  m.  offan  ^ai)ta  1.  fuf;mu,  offa. 
Qvistning,  f.  offtmtnen,  farfiminen,  farfinta. 
Qviströta,  f.  otfa^mätä. 
Qvistrött,  a.  niäbäunijt  offiöta,  of[a=inätä. 
Qvistvmpa,  v.  a.    olfaStaa,   V^i^Jätä   (=^^ään) 

ci\äUa. 
Qvistyxa,  f.  iijefurt,  irefctn  (nmen),  faSfara. 
Qvitt,  a.  fuitti,  fnora,  fuovitettn;  vi  äro  q— a, 

nteibän  iväliinme  on  fnora  l.  futtti;  han  är 

q.  sin  skuld,  [)än  on  hjetaStanfa  fuora  1. 

f  uitti,   t)än   on  fnitti   irelfanfa;  jag  är  nu 

honom  q.,  cUix  n\)t  l}'dntt   hiitti,  oten  (;ä= 

neatä   fnitti  1.  fnora  1.  V^iäSf^t  1-  a^a|3aa; 

(förlustig)  fuora,  fnitti;  blifva  sin  egendom 

q.,  tulla  fnoraffi  1.  fuitiffi  cmaifnnbeStanfa, 

faaba  tairaranfa  fnoraffi  1.  fnitiffi. 
Qvitta,  v.  a.  fnitata   (4taau),    fnorittaa;   det 

q— r  mig  lika,  fe  on  tttinuSta  tjl)ia  1.  ^fö' 

faiffi  1.  t)I)ben  tefetoää. 
Qvittens,  n.  se  Qvitto. 
Q  vitter,  n.  toifcrrl)?,  firfutnS,  fitrerrl)6. 
Qvittera,  v.  a.  fnitata  (=ttaan),  \>amxa  fuitiffi, 

antaa  fnitti;  betalt  q— es,  maffettn  fuita» 

taan. 
Qvitto,  n.  fnitti,  fuittau?,  fnitti^firja;  gifva 

q.  på  ngt,  antaa  fnitti  jcätafin;  emot  q., 

fnittia  toaStaan. 
Qvittra,  v.  n.  ttifertää,  nnferrcCä  (*tcten),  fi» 

n^ertää,  liiucrreUä  (4elen),  firfnttaa,  firfntetta. 
Quodlibet,  n.  niitä  näitä,  fitä  [a  tätä. 
Quot,  m.  ofa»määrä. 
Qväda,  V.  a.  o.  n.  vunota  (=oan),  rnuoiCa, 

fautaa. 
Qvjide,  n.  ruuo,  runcefma,  fanin,  laulelma. 
Qväfgas,  m.  tnfo4'aafu. 
Qväfning,  f.  tufaf)bnttaminen,  tnfalibntuS,  tu= 

fel}bn9,  tnfeljtmninen;  jmfr  Qväfva. 
Qväfsyra,  f.  tufo^a^J^JO. 


Qvlifva,  v.  a.  tnfafibnttaa,  tnfet;bnttaa,  läfäf;- 
btjttää,  f;äfät?ttää,  teaiföuttaa,  f^ilja^tnttaa; 
kolängorna  hafva  qväft  honom,  f)iitcn  I;ö^= 
n)t  olrat  [)änet  tnfebbnttaneet  1.  lätäl)bt}t= 
tänect  1-  I^ätä^ttäneet;  q.  ett  uppror,  tn= 
faf)bnttaa  1.  I;äfät)ttää  1.  I^iljaStuttaa  fa^iiua; 
q — s,  V.  d.  tufel;tua,  tnfa^tna,  läfä^tl}ä;  jag 
qväfs  här  af  rök,  tääffä  tnfel)bnn  fanntöta 
1.  faipuun;  rösten  qväfdes,  ääni  iuai^Ut 
1.  i^iljastni  1.  tnfaljtni. 

Qväfvande,  n.  tufeljbuttaminen,  Iäfäf)bt)ttämi= 
nen;  adj.  tnfe^buttatoa,  tnfafjbnttatoaincn. 

Qväfve,  n.  tnfo. 

Qväka,  V.  n.;  grodan  q — er,  fammaffo  furifce 
1.  fntfnttaa. 

Qväkare,  m.  froeefari. 

Qvälja,  V.  a.;  denna  mat  q — jer  mig,  tUO 
ruofa  fuivottaa  1.  tuimeltaa  minna  1."  fään= 
tää  mieltäni;  det  q— jer  mig,  minna  fn* 
tuottaa  1.  foieffettää  1.  tuimeltaa  t.  eltoo  1. 
fatfoo;  (plåga)  \-^amaia  (=aan),  finfata  (=aan); 
(iur.)  q.  en  dom,  ^.^olfca  ^äätö6tä. 

Qvaljning,  f.  futvotut^,  ettotn?,  fatfominen; 
jag  har  q— ar  i  magen,  loatfaani  fatfoo, 
fuirottaa  1.  teicffettää  Juatfaaui  1.  »atfaStani. 

Qväll,  m.  ilta,  iltanen,  ef)too;  om  q— en,  il= 
lalta,  et)toot(a;  den  q — en,  fiuä  iltana;  om 
q— arna,  iltafin,  e(;toifin,  iltafitta,  illoin, 
ittoida;  i  q.,  tänä  iltana  1.  e{)toona,  ittalla; 
i  går  q.,  eiliSnUalfa  1.  nitana  1.  =el)toona, 
iltalla;  i  morgon  q.,  I;uomi§=i(tana,  fenomen» 
ef)tooIla;  mot  q— en,  iffan  funSfa,  i(ta=)3no= 
leen,  el}ioo=^noicen;  sent  på  q— en,  mt}i5= 
l^ään  illafla;  det  lider  mot  q— en,  ^>äilv)ä  il= 
lastnn,  ilta  tnfee  1.  jontnu. 

Qvälla,  v.  n.  fummuta  (=mVman),  fuof)ua. 

Qvällas,  v.  d.;  det  q — s,  ilta  1.  eI;too  tnlee  1. 
jontnu  1.  f)ämärtää,  ^jäin^ä  illaötnn  1.  iltaätaa. 

Qvällknarr,  m.  se  Nattskräfva. 

Qvällning,  f.  iftä^ämärä,  iffa^tnö,  illan^nlo. 

Qvällsmål,  n.,  -värd,  m.  iltainen,  illallinen, 
el;tcoflinen;  äta  q.,  tttaötetta,  ftjöbä  iltaista 
1.  ef;tODtti6ta. 

Qvällsättning,  f.  se  Qvällning. 

Qvällsö!,  m.  ifta=  1.  iflan-Unrffu. 

Qvällsömnig,  a.  ilta»  1.  ef)too=uninen. 

Qväsa,  v.  a.  ruf;toa,  rn^joa;  (fig.)  tnufertaa, 
mafentaa,  lannistaa,  nötjrigtää. 

Qväsning,  f.  muferruS,  mafennnS,  tanniätns, 

m.  m. 

Qvästlafve,  m.  (skepp.)  lafaretti,  fairaS^fuoja. 


R. 


Rabarber,  m.  ra^mr|>eri. 

Rabatt,  m.  alennuö,  toäf;enul)é;  (i  trädgård) 

fnffa=tef;ba8  (=taan),  fuffa-penffi  1.  ^pengev 

(=feren). 


580 


Rab 


Rabattera,  v.  a.  a^ä{)entää,  panna  tcä^cniHjt» 

fcHe,  fuoba  1.  mvijntää  alennusta. 
Rabbin,  m.  rabbini,  juutalainen  firian=ct><3iuut. 
Rabulist,  m.  fcufuittelija,  foirittelija,  fa^^tncit= 

fija. 
Rabulister!,  n.!ou!uitteteminen,  f  a).Mnctt|enunen. 
Räck,  m.  (skepp.)  xallv,   (släde)   fouiiöfa,  Iai= 

tiot  (i>l)- 
Racka,  f.  rafti,  naarttu,  tiiSti. 
Rackare,  m.  {'sÄ:wina/e^  raffari,  ni)Itl;vi;  (skurk) 

raffavi,  !onna,  foira. 
Rackarkärra,  f.  raffarin4ärrljt. 
Rackelhane,   m.  (tetrao  hjbridus)   teiri^ntetfo, 

for^ji^mctfo, 
Rackla,  v.  n.  fafoa,  fafiStaa,  faftSteöa,  r^fiä, 

l^öfiä. 
Rad,f.ritt)i,jafio,  jata,  jono,  juna,  juonne  (-nteen), 

fäiffä;  r.  af  hus,  I;uone=ja!io  1.  =ri»i;  r.  af 

träd,  :|)uu=jafio  1.  =jono  1.  »jata  1.  =ri»t;  r. 

af  klippor,   fart»fätfä    1.   »jata;   i  r.,   å  r., 

)>erättätu,  :^^evätt)ffin,  l)I;be6|ä  vilvisfä  1.  jaf= 

|o8)a,  i}[;tä  viiriä  1.  jonoa.  Viiteen  rtftiiin  1. 

jatfoou  1.  jonoon;  r— en  om,  jonfon  t?m^äri, 

{auttaaUcnia;  r— erna  i  en  bok,   firjan  vi= 

tvit;  pä  andra  r  — en,  toifeHa  rinnllä. 
Rada,  v.  a.  viiveitä  (4än),  vitoittää,  latoa.  Ia» 

bcUa  (»telen),  :)?incta  (»oan);  r.  ved,  :t.Hnota 

:|:uita;    r.   npp    sina    förtjänster,    labeKa  1. 

luetella  anftoitanfa. 
Radband,  n.  rufou8=nauf)a. 
Radera,  v.  a.  raamittaa,  raa:|j|}ta. 
Raderknif,  m.  raa))C-toeitft. 
Radiatiou,  f.  fäteilemincu,  fäteilemijS. 
Radie,  m.  jäbe  (»teen). 
Radig,  a.  riirincn;  två  radig,  !a!ft»ritt)inen  1. 

(om  korn)  »favmäiuen. 
Radikal,  a.  ^^crin  =  |?cf)jaine^,   )3erin» juurinen; 

(fig.)  )jevin»:|3o()jaincn,  ^>of)jaEinen. 
Radikalt,  adv.  :|jerin»jnurin,  )5erin»;po!^jin. 
Radix,  f.  juuri. 
Radotera,  v.  u.  (oruta  (»uan),  lör^ijttää,  fo 

Vuottaa. 
Radoteri,  n.  Iorun4a§fu,  Ii5r):ötlj?. 
Radotör,  m.  lornn^aéfija,  Un-pl.^tti,  [örpöttajä. 
Radtals,  -vis,  adv.  ritoittäin,  riloiöfä,  l^erättiiin. 
Raffel,  m.  ratjtoeli. 
Raffinadsocker,  n.  ^.■'araan^ajtneu  fofuri,  pui) 

to-fofuri. 
Raffinera,   v.    a.   :j>u;^bi§taa;    (fig.)    fiewentää, 

foriötaa. 
Raffla,  V.  n.  ral)ire(taa,  pelata  (=aan)  ralthje» 

lia;  det  r— r  i  halsen,   jc  farraötaa  1.  l'ar= 

ruttaa  tnrluéja. 
Rafgalen,  a.  ipcviu  1.  tuifi  1.  Ic^^cn  fjnlln. 
Ratistulera,  v.  n.  ^^euStata  (»aan),  ^^entca,  :|3cn= 

ga^taa,  hungaStaa,  etftä  1.  tuttia  |.>crin»^cl;jin, 
Rafs,  n.  roéfa,  famu,  romu. 
Rafsa,  V.  a.  {;amuta  (»uan),  tc{)»ata  (»aan), 

I;aaiia;  r.  bort,  undan,  laa^paiöta  1.  fiepata 

(»)>paan)  )>oiö;  r.  ihop,  l^aalia,  I;aalia  1.  I^a 


Rak 

muta  fofoon;  r.  ifrån  sig,  r.  (ill  vägs,  to^» 
n^aigta  1.  fi)t)äi§tä  njaliuiiffi,  f^otifoita  (»tjen). 
Ragassa,  v.  n.  nieöaStaa,   metelijitä   (»tfen), 
elanioita  (»tfcn),  meluta  (»nau),  teutaroiba. 

Ragg,  n.  tatfu,  iirttat  (pl.). 

Raggig,  a.  taffu»tartta  i.  »tarinainen,  taffuinen. 

Ragglaf,  m.  (usnea)  hxppn,  Ijaivcu  (»:>5enen), 

Iu).'>pu»fammal  (»en). 
Raggmossa,  f  (orthothrimm)  ta!!u»iammal  (»eu). 
Ragla,   V.  n.  Ijoi^^erretla   (»rtefen),   I)oi^eroita 
(»tjen),  f}cip|>ua,  l)orjna,  u\ii)3ä§teUä;  r.  om- 
kull, I;eipertna  1.  tupertua  lumoon. 

Ragu,  m.  I;i3l}äte»li^a. 

Rak,  a.  fuora,  oifea,  oif öinen;  r.  väg,  fuora 
1.  oifoincn  tie;  med  armen  r.,  täfl  oifoifena 
1.  fuorana;  gå  alltid  r— a  vägen,  \'6.\)Vä 
aina  fuoraa  tietä;  r — a  vägen,  oijeti,  luo» 
raa  tietä  1.  ^säatä;  falla  r.  läng,  lancjeta 
(»fean)  1.  laatua  pxiVäi  ^.ntuuttanfa  1.  pitfäf» 
fenjä;  det  är  r — a  motsatsen,  fe  on  iluin 
1.  ^erin  iraStoin  1.  »aötatfain  1.  toifin;  sta, 
gä  r.,  jeifoa,  fäi}bä  juorana  1.  )^pt^§iä  (upp- 
rätt); sitta  r.  i  ryggen,  iStua  jelfä  fuoraua 
1.  fuoraéfa;  vara  r.  i  ryggen,  ctla  fuora» 
fcltäiucn  1.  fuora  feläötänfä;  göra  r.,  oi» 
itaic-ta,  ojentaa,  fuortaa,  fuorentaa,  fnorietaa. 

Raka,  v.  a.  ajaa,  ajella;  r.  skägget,  r.  sig, 
ajaa  1.  ajetla  ^artaanfa;  r.  ngn,  ajaa  j.fun 
:^)artaa;  r.  hufvudet,  ajaa  I)iufiet  päältä, 
ajaa  tutfaa;  v.  n.;  r.  i  elden,  fof)entaa  »ai» 
leata;  r.  at  sig  (fig.),  »etäistä  1.  abmaiéta 
1.  a^taa  1.  Ia[;mata  (»aan)  itfellenfä. 

Raka,  v.  n.  (springa);  r.  af,  bort,  oifaiSta  1. 
farata  (»laan)  1.  fiibättää  ^jafoon  1.  poi8  1. 
tä))älä»mäfeen;  r.  fram,  emot,  tLn}täistä  eteen, 
ttjafitaan;  r.  efter,  farata  1.  tiitää  j.fun  pe» 
rään;  r.  under  bordet,  rojal;taa  1.  roiöfal;» 
taa  1.  r^mäfitää  pi^vbän  alle;  r.  ned  utför 
trappan,  rojaf)taa  1.  roifaI)taa  rapuista  alaö. 

Raka,  f.  l)iili»fcra  1.  »fouffu,  forilo. 

Rakask,  m.  faippuarafta,  parta=rafta. 

Rakborste,  m.  parta=futt,  faippua»futi. 

Rakdon,  n.  parranaio»fahit,  parta»falut. 

Raket,  m.  rafetti. 

Rahethylsa,  f.  rafetti=ti)rti5  1.  »fotero. 

Raketstång,  m.  rafctti»feppi  1.  »fäle  (»een). 

Rakfat,  n-  partaaötia. 

Rakfodral,  n.  partafaIu»fotero  1.  »fäilvttn  (»tti» 
men). 

Rakhet,  f.  fuoruuS,  oifcifuu§. 

Rakitis,  f.  riifl  (»fin  1.  »ben). 

Rakitisk,  a.  riifinen,  riifi»tautinen. 

Rakknif,  m.  parta-teeitfi. 

Rakkyss,  m.  parta=muiSfu. 

Rakua,  v.  n.  oijeta  (oitenen),  ojentua,  fuoriS» 
tua,  fuorentua. 

Rakning,  f.  parran»ajo. 

Rakstammig,  a.  fuora=ir'arfinen  1.  »runfoincn. 

Rakstuga,  f.  parta»  1.  parturi-tupa,  parran» 
ajo»f)uone. 


Rak 


Rap 


581 


Rakt,  adv.  fuovaan,  oifoifeen,  i^an,  juuri;  gå 
r.  fram,  mcuuä  fuoraau  1.  oitoijeen  eteen= 
)>äin;  lian  träffade  mig  r.  i  ögat,  ofaft 
minua  juuri  filmaan  1.  feSfette  filmiiäni;  r. 
ut,  luoraau,  fuoraStanfa. 

Raktvål,  m.  :}5arta4ai:()^.ma. 

Raktyg,  n.  se  Rakdoa. 

Rakvatten,  n.  ))arta=lcefi  (=ben). 

Raljera,  v.  n.  se  Skämta. 

Raljeri,  n.  se  Skämt. 

Rall,  m.  se  Vattenrall. 

Ram,  m.  fei^^S  ('ffeu),  raami,  fef^iffo,  :>3uittcet 
1.  :t)UUt  (pL);  taflans  r.,  taufun  !e{;t)S  1. 
raami;  (tass)  fämmen  (=neu),  lä^älä;  suga 
pa  r — arna,  nuolla  fämmeniäufä. 

Ram,  a.  raafa,  törfeä. 

Rama,  v.  a.  !ouri€taa,  ottaa  fiinnt. 

Ramia,  v.  n.;  r.  omkull,  romaI;taa  1.  laatua 
1.  fu!ertua  1.  tupertua  1.  i^Di:|3ertua  tumocn 
1.  nurin  1.  maalaan;  r.  öfverända  ut  för 
trapporna,  mennä  I.  taataa  1.  fu!ertua  :t)äi8' 
tiffaa  I.  t^Ien=niSf'ojania  ra^^uista  alaS;  hu- 
set r — r  snart,  f)U0Ue  futiötuu  1.  {;ajcaa 
foI}ta;  r.  på  porten,  folfutetta  1.  tijmiötellä 
1.  j^ri)tefiä  :)^orttia. 

Ramma  in,  v.  a.  (skepp.)  rammata  {^aan)  1. 
I^öbä  1.  tafoa  fifääu. 

Rammel,  n.  (buller)  räminä,  retinä,  rl)t^, 
:|)amina;  (fallande)  romaf;bu8,  fufertuminen. 

Ramp,  m.  ram)3|.n. 

Rampris,  n.  |)oItu=[)inta,  foiran  f)inta. 

Rams,  m.  se  Ramslök. 

Ramsa,  f.  riivi,  jono,  fana!!a,  ))ino,  (af  pap- 
per) leteri;  en  lång  r.  af  ord,  ^jittä  ))inDl= 
linen  1.  lanaffa  fauoja. 

Ramslök,  m.    (allium  ursinum)   far^UU^tauffa. 

Ramsvart,  a.  ;pifi=mu8ta. 

Ramtag,  n.  fafjuialuS,  !af;mauS. 

Rand,  f.  (yttre  kant)  ääri,  reuua,  fl^rjä,  :|5ar=- 
raS  (=rtaau);  (på  mynt)  färmä,  reuna;  (vid 
vatten)  a\)xM  (=ään),  :|.ienger  (=teren);  (streck) 
juomu,  jnotoa,  raita,  rautu,  toiiru,  toit»a;  (i 
trä)\\)i),  jucmu,  htStuwa;(/ja  skor)  rautu,  rau= 
ti;  grönt  tyg  med  hvita  ränder,  toif)reä 
t»alfea=raitaiucu  I.  ^rautuineu  1.  'juoicainen 
fangaS;  dagens  r.,  ;|5äiteäu  falo  1.  foite 
(=tteen);  grafvens  r.,  f;auban  |)arra§  1.  reuna. 

Randa,  v.  a.  juomuittaa,  jucunttaa,  raiboit= 
iaa'^  r — s,  v.  d.  foittaa;  dagen  r — s,  |)äiU3ä 
foittaa  1.  faraStaa;  hans  lycka  r— s,  f)äuen 
onueufa  foittaa  1.  fiiutää  1.  faraStaa. 

Randglossa,  f.  reuna=mui8tutu8  1.  »merfitl}?. 

Randig,  a.  rantuiuen,  raitainen,  raiboilltueu, 
juomuinen,  jnotxntas  (=ffaan),  juonteinen, 
iBiitrainen,  toiiruiueu. 

Randsko,  m.  rauti-fenfä. 

Randskrift,  f.  (pä  mijni)  färmä»  1.  reuua 
!irjoitu§. 

Randsöm,  m.  f^rjä^ä,  ^^attc  (4teen),  :|5alte 
(=tteeu);  (skom.)  rautt=^om)5eIuS  1.  »neulos, 
fuorre  (=rteen). 


Rang,  m.  artoo,  lr)ir!a=artv)o,  ranfi,  ax\vo4uoh 
f  a,  luoHa;  han  har  hög  r.,  t)äu  on  !or!ea= 
ta  arteoa  1.  arn^o4uoHaa;  han  har  ingen 
r.,  ei  f^äncltä  ote  ranfia  1.  it)ir!a=arU3oa;  per- 
soner af  r.,  aru»D4;enget,  if^mifet,  joilla  on 
teirf"a=artoo  1.  jotta  tuuluttjat  jl;fiu  arjDO= 
luoftaau;  en  filosof  af  första  r — en,  ^{im= 
mäifen  I.  enftmmäifen  luofan  1.  t)Iimmäifen 
artt»on  tieto-tciifaita. 

Rangera,  v.  a.  reilata  (=aan),  järeStää,  laittaa 
1.  afettaa  järe8tl}f)eeu;  en  r— d  kari,  toara^ 
!a8  (»ffaau)  mieS. 

Ranglig,  a.  t;oiHa,  t)UojuU?a,  faisfera,  folaffa, 
fäi^i^ärä. 

Ranglista,  f.  arft>o4nettelo. 

Rangordning,  f.  artoo4uofi8to,  artt)o=  I.  fäät^= 
järe8tl)§. 

Rangsjuk,  a.  arU5ou»:^tmoinen. 

Rangf^juka,  f.  artt3on»^imo. 

Rangskepp,  n.  raufi»  1.  Iinja4aitt»a. 

Rangstrid,  -tvist,  m.  axWO'-  1.  fäätl)=riita. 

Rank,  a.  (om  skepp)  !iHerä,  toaaruiDa. 

Ranka,  f.  (af  vinträd)  folJUUijS. 

Ranka,  pl.  Rankor  (a  seldon),  f.  läufi,  (jjL) 
länget,  räuget. 

Ranka,  v.  n.  fiferrellä  (-rtelen),  fuuferrella, 
l^uojua,  it)aa|3^jua,  iuaarua,  ikuistua,  l;eilua. 

Rankdyna,  f.  fanla=|5aita  1.  »^aatfa,  Ijamutfa, 
(lifen  vid  rankorna)  tooilufe  (4teeu),  la^V«= 
lainen. 

Ranke,  m.  (oenanthe)  ^jaf;a=^ut!i. 

Rankig,  a.  iwa^jera,  I)utera,  l;uojuUHt,  IjuiSfutoa, 
l;cilntria,  toaarmua,  ttitfawa,  fifferä  1.  fiiflerä; 
r.  stol,  t^ucjuum  1.  it)a:|3era  tuoli;  r— t  bord, 
l)orjun.^a  1.  fiiffutoa  1.  »»a^era  ^''i5i}tä;  r— t 
skepp,  titferä  1.  fiiffaroa  1.  l^nojufta  laiwa; 
r.  gäng,  l;uojuiria  1.  t;orjm»a  1.  U)ii)3^a»a 
tä^nti. 

Rankigt,  adv.;  stå,  gå  r. ,  feifoa,  fa^bä  l;Dr= 
jueu  1.  l)orjutoaöti  1.  ujajjerasti  1.  J^uojnen 
1.  fiiifacu. 

Rankning,  f.  fifertelemiueu,  fuulertclu,  l)U0= 
juminen,  »aa^j^umincn. 

Ransaka,  v.  a.  tutfiStella,  tuttia. 

Ransakare,  m.  tutfija,  tut!i8telija. 

Raiisakning,  f.  tutfimuö,  tuttiuto,  tut!i8tele= 
mu8;  utan  r.  och  dom,  tUtEimatta  ja  pait- 
tämättä. 

Ranson,  m.  Iuua§tu6»rat;a;  (sjut.)  ^^äiioä^muo» 
na,  ruofa=määrä. 

Ransonera,  v.  a.  ImtaStaa. 

Rant,  m.  reuttu,  juo|5:t30,  lul;ju8,  ^urja,  vet= 
lale  (=eeu). 

Ranta,  v.  n.  renttueHa,  rctfaM}taa,  retuStaa, 
lul}iu8tella,  'i)uxiaUia,  juopoitella. 

Ranunkel,  m.  (rammculus)  leiuiffö. 

Rapa,  v.  n.  rijötätä  (4fääu),  (hastigt)  r^öfäiS= 
tä,  ri5l)f)fäi§tä,  (fortfarande)  rt)ö!iä,  ri5l)l;!iä, 
röl)j()bellä  (=telen). 

Rapning,  f.  r^öfä^g,  röt)l;lfä»J§. 

Rapp,  m.  (svart  häst)  muöta,  muöta  l^cttjoneu. 


582 


Rap 


Rai 


Rapp,  a.  (filnk)  vail^aIta,  raifu,  xnixttu,  \v\U 
fa§  {'Itaan),  rotciiHt,  ref)teitiä. 

Rapp,  n.  fiamttuS,  fätfäl)§,  Iljömä,  t^öntt,  fjitt» 
!au6;  i  1- — et,  ^alfatta,  tuoSfa  ^aifaSfa  1. 
^jaiffaa,  tuota  ^äätä,  fuorastanfa. 

Rappa,  V.  a.  fitcaltaa,  ftlvaltella  (4tcten),  fät= 
iamä,  fät!iä,  fätfäf)t)ttää,  I^utfia,  f)UtfatSta; 
(kalkslä)  rajata  (=^3:paan),  faipeta  (»luean), 
faUtta  (=tien  1.  =fftan);  r.  åt  sig,  faa^iata 
(4^i)aan)  1.  fie^sata  (=^3^aan)  1.  raahata  (=^5^aon) 
ttfettenfä. 

Rapellera,  v.  a.  futfua  tafatftn,  :|}aluuttaa,  ))c= 
tuuttaa. 

Rapphöns,  n.  (perdix  cinerea)  's;iz{[o-^'tfi)^1),  metfl- 
fana,  txitiriäincu. 

Rapphönsliund,  m.  nntu=foira. 

Rapphönsjagt,  m.  ^^eto:^3l)l}n»ajo  1.  =ja{;tt. 

Rapphönsslägtet,  n.  :t3e(to^l)i)U'1uhl. 

Rappning,  n.  ra|^^^auS,  fatoeuö,  talfituS. 

Rapport,  m.  timoitus,  fanorna,  fcrtomus. 

Rapportera,  v.  a.  antaa  1.  fä(;ettää  ilmoituö 
1.  fertomuS. 

Rapportör,  m.  ifmoituffen  1.  janomau  antaja; 
(sqvallrare)  fielen=  1.  f ontin=f antaja. 

Rapsat,  m.  rajifati,  rapfatt^naurtö  (=itn\ 

Rapsodi,  f.  rapfobia,IauIu=ofa  1.  »faj^^iale  (=een), 
trti^ofa. 

Rapsodisk,  a.  irtuofainen,  fa}>l.>n{eineu,  pa= 
totteltu. 

Rar,  a.  f^amnuaincu,  Cfin)  fjcnnoUinen,  luento; 
(förträfflig)  atmotlincn,  ohra,  oiittalltnen, 
crin-omaiuen;  en  r.  bok,  växt,  f;ariotnai= 
nen  livja,  !aSi»i;  sådana  saker  äro  r — a, 
femmoifia  faluja  on  l^annaSfa;  det  var  ngt 
r— t  att  se  er,  ertn=ontatSta  1.  IjarlxnnaiSta 
oli  teitä  nä(;bä;  en  r.  kari,  oiirallinen  mieö. 

Raritet,  f.  I;ant)inaifuu§,  enn=oinaii'uu8;  der 
vankades  idel  r— er,  fieUä  faatiin  ).Mljaita 
evin-omatfia. 

Ras,  m.  rotu,  laji. 

Ras,  n.  ivierii,  wieremä,  raufeama,  {or)feama; 
(yr  lek)  remu,  veimme  C=cen),  teuf)au8,  ^eu= 
I;au6. 

Rasa,  V.  n.  loiervä,  tDieriä,  toieruta  (=nan), 
raueta  (^fean>  (ol^feilta;  (oara  ursinnig)  xa.-- 
juta  (mau"),  raiioota  (=oan),  rtef)na;  r.  af 
vrede,  oUa  ttibau  iinmmaöfa  1.  ratn^oöfa  1. 
t)nvjana  1.  I}urjiötnneena  anI^^Sta,  raiirota 
Wif)a8ta;  r.  ut,  lafata  (»ffaan)  raituoamaöta; 
hafvet,  stormen,  vinden  r — r,  meri,  nU)l'Ö= 
Xvi,  tuuli  ^^aufiaa  I.  rajuaa  1.  riefinu  I.  on 
railDOSfa;  kriget  r — de  i  flere  år,  fota  rie= 
I)ui  1-  raiiDofi  monta  tiniotta;  koleran  r— r, 
tokra  vaiauHta;  (leka  ijrt)  rie(;ata  (^aan), 
^^enf)ata  (^aan),  rel;mää,  laitata  (=aan),  ela- 
moita  (=tfen);  ungdomen  r— r,  nuoruuö  on 

Ijuffunö;  den  ynglingen  har  ej   r — t  ut  än- 
nu, fe  nnovufaincn   ei   olc   iinclä  tatannnt 
cfamoimasta   1.   I;nrjaitema8ta,   ei   ole   ela= 
moinnnt  Ioi>^>nnnia. 
Rasande,  a.  l;urja,  ^lurjiStunut,  i^urja^^-viinen. 


raiaio!aS  (4faan),  raitroineu,  f)utma,  fininta^^ 
f)äinen,  it*immattu,  ivimma=^äincn,  toimmas^ 
fa  1.  rainjosfa  1.  »idisfä  (otcwa),  toillittv; 
en  r.  hund,  raiiroincn  1.  iinttitti)  !oira;  r. 
af  vrede,  mljan  »immaöfa  1.  raiaosfa,  tou 
^aöta  t;nrji§tunut  1.  I)uimietuunt;  blifva  r., 
fjurjistua,  I^uimistua,  jutmtötua,  tuda  rai= 
tBOon  1.  iwimmaan  1.  toilliin;  han  blef  splitt 
r.  på  mig,  {)än  fjeräti  jntmistni  1.  f^uvjiötui 
minuun  1.  minutte;  (dåraktig)  i)u\iu,  f)uvja; 
är  du  nu  alldeles  r.?  oletfo  nt)t  atallau 
toitltSfä  1.  l^uKuna?  det  var  för  r.!  fcpä 
oli  fci-oin  Ruttna !  det  vore  inte  så  r.,  ei  fe 
olifi  f)uUumf.iaafaau  1.  f)nt(um^n  afta;  adv. 
I)ullu«ti,  ivaKau  1.  fseriu  t)ul[u6ti  1.  ivittt» 
tl}Sti;  Olfwmättaii)  julutau,  julmasti,  fau^ 
IjeaSti,  fauf;ean,  nnKitt}§ti,  f;it»attn;  r.  myc- 
ket, fjiiwatin  1.  julman  1.  fau()can  pafjo. 

Ra'^bytta,  f.  rie(;atfo,  rtef^atfa  tl)ttö. 

Rasera,  v.  a.  I^ajotttaa,  laatoittaa,  fu!i8taa,rc= 
Viii  maalaan,  färfeä. 

Raseri,  n.  iinmma,  raiipo,  raiivoifuuS,  rai* 
iDoffnnS,  finvjunS,  f)urja-  1.  ixnmma4Hii_fi)i)8, 
ixnKi,  raitooamiuen,  rajuamiueu,  rief^umiuen; 
darra  af  r.,  toannöta  »it^aSta  1.  Un[;au  iinm= 
ma8ta;  r.  att  spela,  ^elaamifen  »imma, 
^.^claamiS^unmma;  stormens  r.,  mi)r6fi)u  rai= 
iro  1.  raiipoamiuen  1.  ^auf^ina. 

Rasig,  a.  ricf;aff'a,  raitoofaS  (»flaau),  f;uvja. 

Rask,  a.  ralwaffa,  ritoaffa,  tnifetoä,  ripeä, 
rtpfag  (=aan),  risfi,  raifu;  (modig)  ur[;ea, 
rawaffa,  favSfi;  r.  segling,  uo|)fa  1.  rawat» 
ta  1.  raifu  1.  ripeä  f3urje(;bu8;  r— t  beslut, 
nopfa  1.  ratttaffa  1.  ripeä  päätiJS;  han  har 
blifvit  r.  igen,  Ijän  ou  taaS  tullut  riSfifft 
1.  ripeäfft  1.  terttjceffi  1.  ratuafatfi;  det  är 
en  r.  pojke,  :^än  on  ripfaS  I.  rawaffa  1. 
raifu  1.  riSft  potta;  r.  krigare,  ratoaHa  1. 
tavSfi  1.  ur[;ea  fctuvi;  det  ar  idel  r— t  folk, 
ne  oiuat  paljaöta  ratoaffaa  1.  raifua  1.  ur- 
f)eata  icäfcä. 

Raskhet,  f.  rai»aftuu3,  toifetotjt^S,  ripet)8,  rip^ 
fauS,  urlicnö,  m.  m.,  se  Rask. 

Raskt,  adv.  ratoataöti,  toifetoäSti,  ripeästi, 
ripfaasti,  raifnSti. 

Rasp,  m.  raäpi,  jämft,  raaSta. 

Raspa,  v.  a.  jämfiä,  jämfätä  (=ään),  raSpata 
(=aan),  raastaa,  raaputtaa;  r.  af  ett  bref, 
h}l;äta  (=ään)  1.  räSpätä  (--ään)  firjc  1'ofoon; 
pennan  r — r,  fi;uä  pär§fl}ttää  1.  pävSfää  1. 
räSpää. 

Raspebröd,  n.  raaSti^eipä. 

Rassel,  n.  ratina,  rallina,  fal)ina. 

Rassla,  v.  n.  ra^ista,  ratista,  tabiSta. 

Rast,  m.  (hjcopsis)  raStt. 

Rast,  f.  Ietoäl;bt)S,  rastans;  lemna  ingen  r. 
eller  ro,  ei  oMtaa  1.  {»eittää  liencjcn  rauljaa; 
han  har  hvarken  r.  eller  ro,  ei  Ijäu  faa 
1.  I;äneUä  ole  lepoa  eifä  ranfjaa. 

Rasta,  v.  n.  Iett)äf}tää,  pitää  lepoa  1.  (med 
hästar)  purtoa,  raStata  (>aan). 


Ras 


Red 


583 


Kastilag,  m.  ktvä(;bt)ö=  1.  te^ät)84>ähvä,  )MU'tc 

Eastläger,  n.  (e^30=  1.  (ettiä^bt)84eiit. 
Rastlös,  a.  tcäftjmiitön,  le^ä^tämätöit,  taufoa 

maton. 
Rastställe,    n.    Ietr)ä^bl}6=    1.    Ic^jd^    1.    t^iirto 

Vaiffa. 
Rastial,  m.  JiMhinirt. 
Rasvill,   a.  rie[)affa,   iuaöatou,   f)uvia4\iineu, 

tiiult=f)uttu. 
Rata,  v.  a.  fuortoa,  ^tjlfiä,  f;t)fe!ftä,  ratSfia. 
Ratgods,   n.   rai§feet   (2jL),   I;l)m}  =  Mu,   ^^I 

fe  et  (plO- 
Ratificera,  v.  a.  todjlBiStavl. 
Ration,   f.  se  Förhållande;    (daglig  qvantitet) 

ntitcnau  annoö,  inuona=>määrä,  :|5ät»ä=miiona. 
Rationalism,    m.    jävfi  =  )3eräifl}t)§,    iävfeifl}l)3 , 

jävtciö=uSfc,   jävfei§  =  u8f'Difuu8,   t;inmärrl;8= 

uöfo. 
Rationalist,  m.  jär{et€=u6!DJa  1.  =u§!clainen. 
Rationalistisk,   a.   |ävfeiö=u6foinen,  jävfi^e^ 

räiueu. 
Rationalitet,  f.  jären=mu!atfuug,  |äreUiit)l)8. 
Rationel,  a.  järfeinen,  jären^mutaineu  1.  »fan» 

täinen,  iäreflinen,  ^tJevuStceHinen,  järli^e» 

rueteinen. 
Ratt,  m.  ratti,  )5erä=  1.  ruort=rata§  (=ttaan). 
Ra  venduk,  m.  rateentnufi,  ^Jurje^alttina. 
Ravin,  m.  U>efi=uurrc8,  funi. 
Reagentier,    n.    pl.    (kem.)   tunnuStimet,  lrai= 

liittimet,  tt)aifutn8=aineet. 
Reagera,   v.  n.  toaifuttaa   ta!aifin,   tcaStaan' 

toatfuttaa,  amStuötaa;  (kem.)  toaifnttaa. 
Reaktion,  f.  hia§ta  =  iBai!iituS,   ta{'aifin=n)aifu= 

tnö,  iv^aStuötuS;  (jioUt.)  amstustus,  toa8ta= 

tDaifutiiö. 
Reaktionsmedel,  se  Reagentier. 
Reaktionär,  a.  ix)a§taan  =  ttiaifuttatt»a,  toaStuS» 

taivainen;  det  r— a  partiet,  tcaStuStnS^uo^ 

lue  (=cen). 
Real,  a.  afiallincn,  aineeöinen,  nine=oIcGtnen, 

tobellinen. 
Real-encyclopedi,  f.  ^![ei§=tietef;i§ti3. 
Realier,  n.  pl.  cifeat  1.  tobettiiet  aftat  1.  Up^ 

:paleet;  afia--tiebot. 
Realisation,  f.   tobettiiennuS ,  toteuttaminen, 

tobeffi  tetcmincn  1.  [aattaniinen;  ral^affi  muut» 

to  1.  tefo. 

Realisera,  v.  a.  (furverUiga)  tobetlifentaa, 
aftaltifentaa,  toteuttaa,  faattaa  toimeen  1. 
aifoan  1.  tobetfi,  teljbä  tobetfi  1.  tobeaitcfft 
1.  afiattifcffi;  (förvandla  i  penningar)  te()bä 
1.  faattaa  1.  muuttaa  raftafft  1.  felwätfi  ra= 
I^atft. 

Realism,  m.  aJiataifuuS,  afinkiö=o^.4i. 

Realist,  m.  afialainen,  afiaIai§=o|3itliuen. 

Realitet,  f.  afialtifuuS,  tobeltifuuS. 

Realkunskap,  f.  afialtinen  1.  afiaKiS4ieto. 

Reallexikon,  n.  afiaöinen  1.  afialliS-fanativja. 

Realskola,  f.  reati=fouIu,  afia^tieboöinen  1. 
afiattcbotIiö=foutu;  (industriskola)  reaIi=t'on= 


(n,  teo8=foutu,  teoCiS  =  D^.n8to ;  teknisk   r., 

tieteetlinen  teoötfuu6=fouIu. 
Realvetenskap,   f.   aftaöinen  1.  afta(Ii8  =  tiebe 

(4cen),  aftan=o:|.nIIinen  tiebe,  f'äi)tö{Ii8=tiebe. 
Rebell,  m.  fa^inoitfija,  fa|.nnal{inen. 
Rebellera,   v.   n.   ia^.nuoita   (=tien\    tel^bä  1. 

no8taa  fa^inaa. 
Rebellion,  f.  fa|.nna. 
Rebellisk,  a.  faVinallinen,  !a:)jinoit)e»a. 
Rebus,  m.  futoa=arl»oitu§;  (saker)  fa^:)ineet. 
Recensent,    m.  lEir|an  =  artto8te(ija   1.   =tut!ija, 

arioostelija. 
Recensera,  v.  a.  ariroSteöa,  tef;bä  arlooStetu. 
Recension,  f.  aricoStelemiuen,  avao8te(u,  ar= 

tooStelema. 
Recepisse,  n.  faantt4obi6tu8,  faama4nfettt. 
Recept,  n.  Iääfe=määvä^8,  fääfe4i8ta. 
Receptivitet,  f.  h5a8taaii=ottan)aiiuu8,  U)a6taan= 

cttoiiuu8,  Dtto=f^h}ifiH}8,  n)ai!utn!ien=araifuu8. 
Recess,  m.  liitto,  fuc8tnmu6,  Iiitto4irj[a,  liittO' 

Recett,  m.  l^ljtoite  (=tteen),  ^laHinto. 
Recett-tagare,    m.    f)l}n)itteen=    1.   :}.\iIfiiinon= 

nauttija. 
Recidiv,  n.  :|3al^ettnmu8,  taubin  nubiStuS;  få 

r.,  tuöa  uubeStaan  tautiin  1.  fi^ieäffi. 
Recipient,   m.   (kem.)    efiHlStta;    (fys.)   ifma= 

ieEo  1.  4uao. 
Reciprocitet,  f.  toa8ta=h)noroii'uu8,  ica8ta=tt)U0= 

ro,  fe8fenäi|^^8,  icältnäifijvg. 
Reciprok,   a.  feSfeuäinen,   toäHuäinen;  r— t 

pronomen,  fe8fenäi8=afemD. 
Recitativ,  n.  foittD4ertomn8,  fuenta4autu. 
Recitera,  v.  a.-  Infea  1.  fertoa  muiStoStanfa. 
Reda,  v.  a.  fettotttää,  felittää,  fuoria,  fuorit» 

taa,  faaba  fetoä  1.  fuora  1.  fettoiHe;  r.  hår, 

fuoria   l^tutfta;    r.   en    hiirfva,    fetoittää  1. 

letittää  tol}f;ti;  r.  åkern,  rnofota  (=Hoan)  1. 

muofata   {4iaan)   ^^eltoa;  r.  i  skepp,   hja= 

ru8taa  lainjoja;   r.  af,    till,  ut,  se  Afreda, 

0.  s.  v.;  r.  sig,  v.  r.  fetottä  (=iän),  fnoriu^ 
tua,  fuorita  (=ian),  fetitä  (4iän),  iäre8tt)ä; 
garnet  r — er  sig  lätt,  tanfa  fellniää  1.  fuo= 
riaa  |)el))08ti;  får  se,  huru  han  r— er  sig, 
faa  näl)bä,  mitenfä  l^än  fuoriutuu  1.  tutce 

1.  :|3ääfee  felnnKe;  r.  sig  till  ngt,  fuoria  1. 
fääliä  itfeänfä  j^tin. 

Reda,  a.;  r.  penningar,  )3ul;ba8  (=taan)  1. 
fetliHi  xalja. 

Reda,  f.  felfo,  fetoä,  tolffu,  lufu,  tili,  toaari; 
göra  r.  för  ngt,  tef)bä  lufu  1.  tili  1.  feffo 
1.  fetroä  i8t!in;  göra  r.  för  sig,  tcf)bä  felfo 
1.  fetoä  ebeStänfä  1.  toime8tanfa;  göra  sig 
r.  lör  ngt,  ))t)l}tää  feltoää  1.  felfoa  1  toIf:= 
fua  jgtfin,  ^^t)tää  feltoilte  1.  fetixniffi  j.fin, 
^.n)i}tää  1.  te{;bä  fefiuää  ttfelteufa;  utan  r., 
timan  f  elotta  1.  f  etukättä  1.  toltutta,  fefoifin; 
det  är  ingen  r.  ined  honom,  ei  f;änc8fä  ole  mt= 
tään  tofffua  1.  felfoa;  han  har  ingen  r.  pä 
sig,  f;än  ei  ttebä  mitään  itfeötäufä,  I)äneöä 
ei  ole  tietoa  itfe8tänfä,  fiäncllä  ci  ote  mi= 


584 


Red 


Ref 


tään  tolffua  1-  felfca;  hålla  r.  på  ngt,  pu 
tää  j.ftn  fehräsjä  1.  tfaariöfa,  Vitää  tieto  1. 
voaaxi  jétfin;  häll  r.  på  den  karien,  pibä 
fitä  mte§tä  fidnällä  1.  luaaritta;  taga  r.  på 
det  förlorade,  iaata  fclfo  1.  ottaa  tieto  fa= 
botetueta,  faaba  1.  laittaa  fabotettu  lelraään; 
skaffa  du  r.  pä  saken,  laita  1.  f)an{'i  finä 
afia  fefeiUc  1.  felteään  1.  fe(to  afiavMa  1. 
feltoä  afiaSta;  jag  skall  väl  nog  taga  r. 
på  den  gynnaren,  ft)UäV^ä  minä  fen  ii>eiti= 
fan  ^anen  1.  faan  ymmärtämään  1.  otan  fe» 
ton  ftitä  n^eitifaéta;  får  du  r.  på  den  me- 
ningen? faatfo  ftitä  lanfecsta  felfoa  1.  fel= 
irää  1.  tclfhta?  han  har  nog  r.  på  den 
saken,  ti)[Iä  f)än  fen  afian  felttJÖSti  1.  i)\}-' 
mn  tietää  1.  tnntee,  f^Uä^sä  fe  afia  ^äneHä 
fetoägfä  1.  fetoillä  on. 

Redaktion,  f.  toimitnS,  uIo§=antantincn. 

Redaktör,  m.  toimittaja,  fanomain=toimittaja. 

Redan,  adv.  jo;  han  var  r.  der,  när  jag 
kom,  l)'dn  cli  jo  fiedä  minun  tuKeSfani; 
är  du  r.  här?  jofo  finä  täällä  clet?  oletfo 
ftnä  jo  täätlä?  jag  har  r.  sagt  det,  olen 
fen  jo  1.  tevran  fanonut,  joban  fen  fanoin. 

Redare,  m.  (aitoan  ifäntä  1.  nmvu^taja. 

Redbar,  a.;  r — t  mynt,  ^^u[)baö  (=taan)  1.  fel= 
tvä  talja;  r.  egendom,  fadiö  (»iin)  1.  ax- 
»odinen  tawara  1.  omaifuné;  en  r.  man, 
funnoöinen  1.  fnnnon  1.  relieUinen  1-  teIf>D 
mieö;  r.  vandel,  tunnollinen  1.  ret;eUinen 
clämä. 

Redbarhet,  f.  funuoUifuuS,  fetluoltifnuS,  funto; 
r— er,  felpo»  1.  orft>o»talut,  faUtuffet. 

Redd,  f.  reti,  anffuri4iaitfa,  fataman  fnu. 

Rede,  n.  njaljaat,  afeet,  falut  (pl-)!  sätta  i  r., 
:panna  ir)aljail;iu  1.  afeil^in,  tvaljastaa. 

Redebogen,  a.  se  Beredvillig. 

Redelig,  a.  se  Redlig. 

Rederi,  n.  (aitoan  ifännät  1.  ivaruStajat,  ifän= 
nistö. 

Redgarn,  n.  l^ieno  Ian!a. 

Redig,  a.  felwä,  felfeä;  en  r.  härfva,  feltcä 
iv^^ti;  r.  berättelse,  felföä  1.  fel!eä  ferto= 
mu§;  han  har  ett  r — t  hufvud,  r — a  be 
grepp,  [jänetlä  en  felwä  1.  felteä  1.  tarffa 
^ää,  felicät  1.  felfeät  ajatuffet;  hans  hufvud 
är  ej  alldeles  r — t,  [)anen  ))äänfä  ei  de 
oitein  felmä  1.  feftcänä  1.  felteäöfä;  på  r— a 
fötter,  fc(i»iflänfä,  totfnttanfa,  fehcällä  1. 
felteäliä  tannalla  1.  pohjalla;  han  är  ej 
rättj.  (nykter),  [;än  ei  ole  oifein  felfeä  1. 
felträ;  vid  r.  sinnesstämning,  fetoätlä  1. 
felfeällä  :pääöä,  feliränä  oUeSfanfa;  blifva 
r.,  fefnjitä  (=iän),  feletä  (»fenen). 

Redigera,  v.  a.  toimittaa,  ontaa  uIo§. 

Redigbet,  f.  felw^^é!,  felfetjS,  järestijg,  tolftu. 

Redigt,  adv.  fellcäéti,  felfeä^ti;  han  talar  r., 
hän  i)ul;uu  felfeästi,  l^äneöä  ou  felfeä  1. 
felteä  )(iv.\}t  (»een}.    , 

Redis,  m.  se  Rädisa. 

Redlig,  a.  rehellinen,  re^ti,  tcilpittjn. 


Redlighet,  f.  rel)etltft)t)§,  tr»iH.nttöm^t)§. 

Redligt,  adv.  ref;eltifeöti. 

Redlös,  a.  l^oitamaton,  ol;jaton;  (fig.)  faatta- 

maton,  faamaton. 
Redo,  a.  iralmiä  (=iin';  göra  sig  r.,  l»atmiö= 

taa  1.   fuoria  itfeänfä,  laittaa   itfenfä  h?al= 

miitft,  laatiutua. 
Redo,  f.  se  Reda. 
Redofordrande,   a.  o.  s.  tilin=n)aatiia,   tiliä  1. 

lntt)un=tefoa  aaatitoa. 
Redogöra,   v.  a.   (för  ngt)    teBbä   tili  1-    (ufu 

Cjétfin). 
Redogörelse,  f.  tili,  tilin^teto,  lutrun-tefo;  han 

är  skyldig  r.,  pn   on  roelfa^viä  tiliä  tete= 

mään;  r.  för  förvaltning,  l)allinnon  tilin» 

tefo,  tilin-tefo  1.  tili  i^allinnoSta. 
Redovisa,  v.  a.  o.  n.  tel^bä  tili  1.  tiliä,  tcl)bä 

lufu. 
Redovisningsansvar,  n.  tilin »teon   ebe§»tuaS» 

tauö,  tilin»ebe§ftta8tau§,  tiltn»alaifuuS. 
Redovisningsskyldig,  a.  tilinteon^alaiuen,  tilin» 

alainen,  tilin»»elttDllinen. 
Redovisningsskyldighet,   f.   tilinteon»alaifuug, 

tilin=iuel»ollifuuö  1.  »alaifnuö. 

Reds;  till  r.,  se  Tillreds. 

Redskap,  n.  afe  (=een),  fafn,  tl)D»afe  (=een), 
raftine  (.»een);  m.  (kollektivt)  talut,  tl}i3»afect, 
afeet  (j)l.);  (fig-)  tt)äli=fa}j^)ale  (»een\  afe. 

Redskapslider,  n.  faln»l)Uone  (»een)  1.  »teaja. 

Reducera,  v.  a.  (inskränka)  »ä^entää,  fupiS^ 
taa;  r.  räntorna  till  en  femtedel,  »äl)en^ 
tää  forot  n.nibenneffi  ofaffi;  r.  en  armé 
fuf-nétaa  1.  toäl;entää  armeija;  (förvandla) 
muuttaa,  taittaa  1.  te^bä  jfitin;  (aritm.) 
muuttaa;  (kem.)  ^pdtmää,  feltoittää;  r.  gods 
(kameral.),  peruuttaa  1.  »etää  fartanoita 
fifään  1.  tafaiftn  fruunulle;  det  r— r  sig 
till  ingenting,  fe  fupiétuu  1.  muuttuu  tl}l;= 
jäfft,  fiitä  ei  tule  1.  fiinn^  mitään. 

Reduktion,  f.  toä^enn^g,  fupiötuö,  wäl;entä= 
minen;  muuttaminen,  muutot;  pelfiét^ö,  pc* 
ruutuö,  filään»toeto,  tafaifin»otto;  jmfr  Re- 
ducera. 

Reduktionsräkning,  f.  muuttami8»tasfu. 

Reduplikation,  f.  (gram.)  ferrontO. 

Redutt,  m.  rebntti,  fulfu»linnoituS. 

Reel,  a.  (verklig)  tobellinen,  afiallinen,  toti= 
nen;  r.  nytta,  tobellinen  1.  totinen  1.  oitea 
li^ijtt),  ta»ara=:^^ötv;  (grundlig)  pDf)jallincn, 
afiallinen;  r— a  insigter,  polijallifet  tiebot; 
(redbar)  tunnollinen;  en  r.  man,  fuunolli» 
nen  1.  ret;ti  mieö. 

Ref,  f.  fiima,  reiici,  lcabu8  (»ffen). 

Ref,  n.  (grund)  färftä,  riutta,  pau^a,  matalo; 
(skepp.)  reitvi,  fääre  (»een);  (bot.)  lonfero, 
fotjnnöé;  (i  magen)  al)h). 

Refband,  n.  (sjöt.)  rettKi=li8ta. 

Refben,  n.  (anat.)  fljlfi=luu. 

Refbensspjell,  n.  (fian)  f9lti»pai8ti. 

Referat,  n.  fertomuS. 

Referendarie,  m.  aftan»efttteliiä  1.  »fcrtoja. 


Ref 

Eeferendariesekreterare,  m.  efit^8=ftl^tieri,  efit= 
teniä=fit;ttcrt. 

Referent,  m.  se  Referendarie;  (till  en  tid- 
ning) fertoja,  aftan=ferto|a,  ftrjotttaja. 

Referera,  v.  a.  fertoa,  antaa  ].  tef;bä  ferto= 
miig,  ftrjoittaa;  r.  till  ngt,  ofottaa  1.  jef}= 
battaa  1.  itciUcoa  j^fiii. 

Reffelbössa,  f.  rtr;ra4il?glt}. 

Reffla,  f.  ril;la,  forc,  :|.Mtrre  (»rteen),  uurto. 

Reffla,  v.  a.  ri()Iata  (=aan),  tel)bä  riistoja  I 
foroja  1.  uurtoja;  r— d  bössa,  rU;Iattu  I 
ri[)Iaflinen  I.  uurtoineu  p\.}i]i)',  r— d  (bot.)^ 
uurtD=juDivamen. 

ReffJing,  f.  rif;tau8;  rU;(at. 

Refgräs,  n.  (lycopodium  annotinum)  riiben= 
liefo. 

Refjagräs,  n.  (ranunculus  repens)  ^ieIto4ct= 
uiffo. 

Refjern,  se  Rifjern. 

Reflektera,  v.  a.  l^eija^taa,  f)eija?tuttaa,  fu= 
waötaa;  r— s,  v.  d.  I)eija§tua,  f  ilostua,  !u= 
a^aStua;  v.  n.;  r.  öfver  ngt,  miettiä  1.  mie= 
ti§fellä  1.  a)3ri!oita  (=tfen)  j.fin;  r.  på  ngt, 
tarfata  (»ffaan)  j.fin,  tarffauttaa  1.  tarttötaa 
jr^fin. 

Rellektor,  m.  !uuia§tu8»  1.  I;eija?tu?=)>cili. 

Reliex,  m.  I^eijaötuéi. 

Relle.xibel,  a.  f;eija§tutt)a. 

Eeflexibilitet,  f.  {)eijagtutt»atfuug,  l^cijagtaiDai- 
fuuö. 

Reiloxion,  f.  :^cija§tu§,  l^eijoStaminen;  (he- 
giitndande)  miettiminen,  mietintä,  miete 
(ttcen),  ai.^rifoiminen ,  (förmågan)  mtetc=  1. 
iiiicttntännoima. 

Relloxionsspegel,   m.   [;eija§tu§=  1.   fmra?tu8 

Retiexiv,  a.  (gram.);  r — t  pronomen,  verbum, 

itfe=fcf;tainen  afemo=fana,  laufutfa. 
Elefning,  f.  (jords)  XT\aan^-m\.\.<iU%\  (segels) 'i;>\XX-' 

jeen  fäärimtjg. 
Jeform   (ref -orm),  m.  faia)i4^uoIiainen,  fan?i= 

^j^iJrä,  maalainen, 
ieform,    m.    (förbättring)    )3arannu8,    )3U]^biS= 

tuS,  DJeunuö,  (omhildning)  UUbiötUS,  muutoS. 
deformation,   f.   uSfon=:(3u[}bi8tu8  1.  =ojenuu6, 

uSfonnon  1.  u6fon-'0^in  ^nil)bi8tu8 1.  ).Htraunu8. 
leformator,  m.  parantaja,  uubi8taja,  ojenta= 

ja;  u6fou4niI)bi8taja  1.  »ojentaja. 
leformera,  v.  a.  :|3arantaa,  ))u^bi8toa,  ojen» 
1  taa,  uubistaa,  muuttaa, 
ieformert,  a.  reformccrattu;  r — a  religionen, 

:t5ut;bi8tettu  1.  ojennettu  1.  reformeerattu  u8» 

!onto,  uubi8'U8f'onto;  en  r.,  uubi8=u8fotai= 

nen,  reformcerattu. 

lefraktion,  f.  fäteiben  murto,  fäbe=murto. 
lefräng,   ni.   jälft^jäije   (=feen) ,  jätti »tnärf^, 

)5eränccifau§;  (fig.)  farna  1.  tjfft  tcirfi. 
lefsa,  Refst,  se  Räfsa,  Räfst, 
lefstake,  ni.,  -träd,  n.  tuoma»  1.  loiu^^^unt. 
lefva,  f.  re^jeämä,  ^Ifeama,  ra!o,  (skråma) 
Svenskt-Finskt  Lexikon. 


g 


585 


naarma,  raamn;  (skada,  missbruk)  tcamina, 

i»a(;info,  hjaurio;  (ref)  ton!ero,  fot)nnö8. 
Refva,_  f.  (jord)  mitata  (-ttaan),  jafaa;  (sjöt.) 

f  ääriä,  reiroata  (=aan);  se  Ränna. 
Refvel,  m.  färHä,  riutta,  ^ieta-färffä  1.  »riutta, 

^out;a. 
Refvig,  a.  (bot.)  fouferoinen,  louferoinen. 
Regal,    a.  funinfaatlinen ,   funinfaan;   regale 

(jil.  regalier),   fruunun  1.  funinfaan  etuu6 

1.  oifeuS;  regalierna,  funinfaan  1-  f;allitfijan 

artvo-merfit,  fjallitftjan=merfit. 
Regarn,  se  Redgarn. 
Regel,  m.  faf^a,  loira,  telfi,  '\'dp'f>i  (dörrhake); 

det  är  r.  för  dörren,  faljja  1.  tetti  on  Ohjen 

^jäättä  1.  ebe8fä  1.  otoeSfa. 
Regel,  f.  of;je  (=een),  of)iafe  (=ffeen),  fääntö. 
Regelbunden,  a.  fääuniillinen,  tafa^mufainen. 
Regelbundenhet,   f.   fäännöfti!^t;8,  tafa^mufat» 

fuu8. 
Regelbundet,   adv.    fäänniittiieSti,    fäänuön   1. 

fääntöjen  mufaan. 
Regellös,   a.  fääunötijn,   of)jeeton,   (oordentlig) 

tawaton,  järe8ti}ffetön. 
Regelmessig,  a.  fäännöu^mufainen,  se  Regel- 
bunden. 
Regemente,  n.  v^fmentti;  (styrelse)  I;al£itu8. 
Regementschef,  m.  rt)fmentiu  ))äättiffö. 
Regementsförändring,    f.    f)allitu8=    1.  VOCiIta^ 

muutos;  se  Revolution. 
Regementspastor,    m.     ri}fmentin  =  ^a8tDri    1. 

4vU4n. 
Regent,  m.  fjaöitftja;  toanan=)jitäjä. 
Regentinna,  f.  l^allitfijatav  (=ttarcn),  l^aöitftja, 

nai8--^aUitfija. 
Regentskap,  n.  ]^allitu8»h)irfa,  h3at(an=)3ito. 
Regera,   v.   a.   o.   n.   ^aUita    (»tfeu);    (gram.) 

»aatia;  (väsnas)  elamoita  (=tfen),  ))itää  elä= 

mää,  meltaStaa,  mä8fätä  (=ään). 
Regering,  f.  fiallituS,  efi=lvatta  (öfverhet);  (re- 
gerandet)  fjatlitfeminen,    l()allinta,   I;aUitu8; 

h  vem    för    r— en?    fufa    f)attitu6ta    ^itää? 

feu  fjaltitfee?  under  hans  r.,   [;änen  l^attt» 

teSfaufa. 
Regeringsbörda,  f.  l^aIIitu8=fuorma. 
Regeringsform,    m.    f;aUitu8=mUDtO,    fjaKituS' 

fäänti). 
Regeringskonselj,  m.  [)allitu8'neul008to. 
Regeringskonst,  f.  t)al(itu6=taito. 
Regeringslös,  a.  j^aftituffeton,  I;aIIitfijaton. 
Regeringsmakt,  f,  ^altitn6=fttatta. 
Regeringsmaxim,  m.  r;aaitn8=^eru8tc  ('een). 
Regeringsomsorg,  m.  ()aIIitu8=toimi. 
Regeringsråd,  n.   l^attitUg^neuttoStO,  (person) 

I;aIIitu8=neutt)08. 
Regeringssjuk,  a.  f^aflituS^l^imoineu. 
Regeringssjuka,  f.  l^allituö^imo. 
Regeringssätt,    n.    l^aEituS  =  ta)3a   1.   4aatn   1. 

=meno. 
Regeringstid,  m.  f^allituS^aifa;  under  hans  r., 

f;änen   f;atlite8fanfa   1.   I;aattu8  =  ajaltanfa   1. 

f)altitufien[a  ajaöa. 

74 


58G 


Re 


Rel 


Region,  ra.  feutu,  tienoo,  paiffa;   (af  Inftkre- 

isen)  ifma=terro8  1.  «ferta. 
Regissör,  m.  nät)te{män=joI}taja  1.  =cf)iaaja. 
Register,  II.  re!t§tert,  luettelo,  nimiétö,  aiuei8= 

to;  (i  orgverk)  äänt»fcrta,  uvfu^tap^t;  (fig.) 

luettelo,  leteri. 
Registrator,   m.  rcgtötratovi,  fifään-tirjoittaia. 
Registratur,    f.    luettelu»firja,   filäänfirjoituS» 

firja. 
Registrera,  v.  a.  ftr|oittaa  luetteloon  1-  fifään 

1.  !irjaan;  (göra  register)  tet)bä  luettelo  1. 

aineisto. 
Regla,  v.  a.  fatoata   (4mau),   tcktä   (=fcäu), 

panna  telfecn  1.  fai:paau. 
Reglemente,   n.  oI;je=fääuti3   1.  »afetuS. 
Reglementarisk,  a.  o^ie=(äänni5ltinen ,  afetuf= 

feUineu,  fääntö^peräinen,  cl;ieellinen. 
Regler,  f.  pl.  se  Månadsrening. 
Reglera,  v.  a.  järeStää,  määrätä  (=ään),  jä= 

restellä,.  määräillä,  ojentao,  antaa  jääntöjä. 
Reglering,    f.    järeétämiuen,   järeötel^,   mää» 

räl)6,    ojenteleminen;   r.    af  tjenstemännens 

löner,  unrfa-mieöten  ^alffain  järestäminen. 
Regn,  n.  fabe  (-teen),  »efi-fabe;  vara  ute  i  r., 

oUa  fateeSfa;  gå  ut  i  r— et,  mennä  fatee- 

fen;  (fig.)  fabe. 
Regna,  v.  imp.;  det  r— r,  fataa,  fataa  »että; 

det  r— r  smått,  w'å\)än  fatelee;  (fig-)  fataa. 
Regnaktig,    a.    fateellinen,    fatcen--näEötnen; 

det  ser  r— t  ut,  licntelee  fateefft,  näyttää 

fateifelta. 
Regnblåst,  -by,  m.  fabe=tuuli,  fateen  rotlfauS. 
Regnbrist,    m.    fateettomuuS,  fateen  )3UutoS, 

^outa. 
Regnbåge,  m.  taiwaan-faari,  u!on=!aari. 
Regnbiick,  m.  fabe4^uvo. 
Regndag,  m.  fabe^ätwä,  fateincn  ^^äiwä. 
Regndiger,  a.  runfag^fateinen,  fateinen. 
Regndroppe,  m.  fabe--  1.  fateen^nfara. 
Regndiigg,  n.  tul)u4abc  (=teen). 
Regndusk,  n.  tni^ma-fabe  (»teen). 
Regnfri,  a.  fateetou,  :tJOuta=,  :>Joutainen;  r.  dag, 

ipouta^täiteä. 
Regnig,  a.  fateinen,  fateellinen. 
Regnkappa,   f.   fabe  =  {'aa^)n,   fateen   taa\in    1. 

tcario,  l)arjus=talfi,  l}ur§tuin  (4men). 
Regnlik,  a.  se  Regnaiitig. 
Regnmask,  m.  se  Daggmask. 
Regnmoln,  n.  fabe^ilwi,  fateen  toaaru,  lonffa. 
Regnskjul,  u.  fateeu^Daja  1.  »fatoS,  fatoS. 
Regnskur,   m.  Euuro-fabe  (4een),  fabe=fuuro, 

fateen  luuro  l.  roiffaué. 
Regnskärm,  m.  se  Paraply. 
Regnstänka,  v.  imp.  ^^ifaroita  (=tfen),  fataa  pi' 

faroita  1.  ^jifarrellen,  :pifarrella  (»rtelen). 
Regntak,  n.  lalta,  fabe=fatto  1.  =fato8. 
Regntid,  m.  fateen  1.  fabeaifa,  fabc»fauft  (=ben). 
Regntåt,  a.  fateen  :pitä»ä  1.  Iä^äfemäti5n. 
Regnvatten,  n.  fabe»toefl  (»ben;. 
Reguvind,  m.  fabe-tuuli. 


Regnväder,   n.  fabe=itma  1.  =fää,  fateinen  1. 

fateellinen  ilraa  1.  fää. 
Regula  de  tri,  n.  tolmituttJUn-laSfu. 
Regnlaritet,  f.  se  Regelbundenhet. 
Regulator,   m.   järeötäjä;    (mek.)  järcStiu  (4= 

men),  fääntäjä. 
Regulier,  a.  se  Regelbunden. 
Rekapitulation,  f.  ^ää«afiallinen  fertominen. 
Rekapitulera,  v.  a.  li^l;^eSti  1.  ))ää=afialtifeSti 

tertoa. 
Reklamation,  f.  tafaifin»  1.  jälleen=l»aabinta, 

Valfinnon  luaatimuö. 
Reklamera,  v.  a.  u^aatia  tafaifin  1.  itfetlenfä. 
Rekognition,  f.  tutfiminen,   tutfinta;    (af gift 

fur  varor)  fäilt)tl)S-'h?erc,  fäilt)»ft)ero,  iva!uu= 

tuSn-a^a,   maffu;   (af gift  för  skog)   metfän 

nauttimifen  »ero  1.  maffu,  mctfä=teero. 
Rekognitions-allmänning,   f.   tel;taallineu    l)t;= 

tei6=metfä. 
Rekognitionsverk,  n.  etuubellineu  rauta»te^= 

baS  (=taan). 
Rekognoscera,  v.  a.  o.  n.  tiebuStella  :|.^ait!aa, 

roafoa,  roafoilla. 
Rekognoscering,  f.  ^iaifan=tiebuStelu,  »afouS. 
Rekommendation,  f.  fuofio-taufe  (=een),  fuofi^ 

tu§,  ))uolto4ana,  ^.--uoluStuS,  ^juoleäta  :i.ntl;u=' 

minen,  ^nioleen^utjuminen. 

Rekommendationsbref,      n.      fuofiolaufe--!irj[e 

(=een),  fuofio=  1.  fuofitnö^irie. 
Rekommendera,  v.  a.  fuofittaa,  fuofioita  (=tfen), 

^juoluötaa,  ^juolustella,  pn^na  ^suoleen,  liittää, 

antaa  l)t}n)än  1.  )5uolto=fananfa;  r.  bref,  tt>a= 

hiuttaa  firje;  r.  sig,  v.  r.  tarjoutua,  fulteutua 

fuofioon,  (taga  a/sÄ-ed;fanoa  1.  ottaa  jää=l;^= 

»äifiä. 
Rekonvention,  f.  f^t}töffen  forttjauS  1.  paltin-- 

to,  ebeS»n.ia8tuun  »aatimuS. 
Reereation,  f.  »irfiStijö,  icirlistcleminen,  ajan= 

»ietto  1.  =fulu. 
Rekryt,  m.  refrtj^ti,  äefen   otettu   fota=mie8, 

uubi€=fotamie8,  na^fa^oifa. 
Rekrytera,  v.  a.  ottaa  1.  »ärttjätä  (=ään)  fota= 

toäfeä,  ottaa  1.  t)anffia  uutta  1.  lifää  »äteä 

toäellä  1.  miel)illä  lifätä  (=ään). 
Rekrytering,  f.  fotatoäcu»  1.  fotamie^en^OttO. 
Rektangel,  m.  fuora=fuImio,  fuora^nurffa. 
Rektangulär,  a.   fuora^fulmainen  1.  »nurlfal 

nen,  fuora»fulmion  ta))aincn. 
Rektifieera,  v.   a.  ojennella  (niteleu);   (kem., 

uubeötaan  tislata  (=aan). 
Rektor,  m.  rel)tori. 
Rektorat,   n.  rel)torin   ttirta;    under   hans  r. 

l;änen  oHeéfanfa  reljtorina. 
Relatera,  v.  a.  fertoa,  jutella  (=ttelen). 
Relation,    f.    (berättelse)    fertomuS,    fertomo 

jutelma;  (förhållande)  ful;ta,  fuljbe  (=teen) 

olo,  feSfuuS;  (bekantskap,  beröring)  feS!uu8 
^i)tcl?§,  ^l;biStl)S,  tuttatouuö;  vi  hafva.ingi 
r — er  med  hvarandra,  meillä  ei  ole  mi 
tään  feefuutta  »alillamme  1.  v^t^^^ä  !e8 
tenämme. 


Rel 


Ren 


587 


Relativ,  a.  ful^teeKhien,  tcerraöinen,  uIfo=av= 

jBoinen;  r— t  pronomen,  tafa^fcl^ täitten  afe= 

mo'\ai\a,  rclatinjo. 
Relativt,  adv.  hjervaten,  toenatlifeStl,  \n^ttU 

lifesti. 
Relegation,   f.  ^Ja!eutu8  1.   eroituS  otJtStcSta, 

o:|3i8to=ero. 
Relegera,  v.  a.  ^jafeuttaa  1.  erotttaa  o^iötoöta. 
Relevera,    v.    a.    (berömma)    fiiteUä,   l}ItöteKä, 

fel^ua,  faunistaa;  (utmärka,  utpeka)  ofoiteHa, 

laatia  eteen,  tarfoiteöa. 
Relief,  m.  reliefiivn,  forfo4e!o  1.  -4mva,  lEor!o= 

!u»au8;  (fig.)  t)Icnn^S. 
Reliefglob,  in.  {orfotuttja^ljallc,  reIier)h?t=:|jaQo. 
Reliefkarta,  f.  forfo^fartta,  forfotutr)a=tartta. 
Religion,   f.   uSfoitto,    uSfon»c^pi,    u8fo;    den 

naturliga  r — en,    luontainen  uSfonto;   den 

uppenbarade  r — en,  ilnteSt^SänSfonto;  den 

kristna  r — en,   friStin^uSfo;   en  kristlig  r., 

friStiHinen  uSfoitto  1.  u8fo. 
Religionsbegrepp,  n.  uS!on=fäfit^§  1.  =aiatn§. 
Religionsbekännelse,  f.  u8fon=tunnu6tu8. 
Religionsed,  m.  u8!onto=töaIa. 
Religionsfilosofi,  f.  uSfoitnoIIincn  tt)iifau84iebe 

(=teen),  u8foittD=n)ii)au6tiebe. 
Religionsfrihet,    f.    uSfonto^toa^auS,    u8!Dn== 

n>a^au8. 
Religionsförakt,  n.  uSfcitnon  ^Ien=!atfe  (=een). 
Reiigionsförföljelse,  f.  n8fon=tcainoantinen. 
Religionsförvandt,  m.  fama»  1.  i}tfi=u6!olainen, 

^"^tä  u8foa  (oIcit?a),  t}!fi=u8fcincn. 
Religionsförändring,  f.  uöfoitnon  ntuUtoS. 
Religionshat,  n.  u8fon»it»if;a,  u8fonto=tt)i()a. 
Religionshistoria,  f.  uSfonnon  l)i8tDna. 
Religionskrig,  n.  u8{Dnto=fDta,  u8{cn=fota. 
Religionskunskap,  f.  u8fon=Dp))i,  U8tonto»o^).n, 

u8ton--tieto. 
Religionslära,  f.  u6fonnDn=C^J^i. 
Religionsuit,  n.  uöfoU'  1.  uefcntonuto. 
Religionssak,  f.  uéfonnon  1.  u8!on  afta. 
Religionssekt,  m.  u8!Dn4al)fo. 
Religionsstiftare,  m.  u§fonncin=)jeru8taia. 
Religionssvärmare,   m.  uSfcn^fltoSt.fij^  1-  =in= 

toilija  1.  »fii^^foilija. 
Religionssvärmeri,  n.  u8!on'^an)e!jitnu8l.  =!ii^= 

fotfuu8. 
ReligionssYstem,  n.  u8!ottnDn  iäre8tt)§,  u8!onto= 

järe8t^8." 
Religionstvist,  f.  u8fonto=riita. 
Religionstvång,  n.  U6f'0nt0=  1.  u8foit=^a!t'0. 
Rehgionsundervisning,   f.   u8fon   1.   Uöfonnon 

opetue. 

Religionsöfning,  f.  n8ron  1.  uSfoitnon  f)aricitu8. 

Religiositet,    f.    jmnalau   pilU,    jumaliluuS, 

;      mielen    I)ur8fan8,     u8!o  =  fi»el}8 ,     I)uv8fa8 

I      luonto. 

s  Religiös,   a.  (som   angår   religio7i)   uSfounoKi» 

\     nen,  usfon^o^sininen;  (gudfruktig)  jfimalintn, 
;^ur8fa8  (=aan),  :^ur8fa8»mtelineit. 
Relik,  m.  jäänni38,  :t3i)^än=jäännö8. 
,  Relikskrin,  n.  ^3^l)äitjäännö8»avHunen. 


Reling,  m.  relinft,  Iatttta=)5arva8  (»vtaatt). 

Rem,  f.  l^i^na,  remeli;  förse  med  remmar, 
I)i[;noittaa. 

Rembygel,  m.  ^i^na»na8ta  1.  =na^^3i. 

Remgång,  m.  (mek.)  I)tf)na4lIo!in. 

Remiss,  m.  i-a^a=)3o8ti  1.  4äf)ett)8. 

Remisshandlingar,  f.  pl.  :|3eruutu8=^3a^>evit  1. 
»aftafirjat. 

Remisslage,  n.  tä^et^8=^^rofentti. 

Remittent,  m.  ra^an4ä^ettäjä;  (af  vexel)  ttJef» 
feIin=ottaja  1.  =o8taja. 

Remittera,  v.  a.  lähettää  ta!aiftn,  peruuttaa; 
Iä()ettää. 

Remmare,  m.  (bägare)  foIpa!fo;  (sjuprick) 
reimari,  meri=toiitta. 

Remna,  v.  n.  fjaleta  (=!can),  Ralfeilla,  rehjetä 
(»Ijeän),  raottua,  ]pafoa  1.  ^:a!ota  (=foan), 
irftii6tt)ä,  mennä  ivanin;  förlåten  r— de, 
efi=rip^u  re^efi  1.  I^aUefi;  muren  har  r — t, 
muuri  on  l^aleitnut  1.  l;aifeillut  1.  raottunut. 

Remna,  f.  :^aKeama,  ^alennainen,  ret>eämä, 
pate,  rafo. 

Remnig,  a.  rafoiuen,  f;aneincn,  )>afoinen,  \)a.U 
feamia  1.  rafoja  tä^ft  (=ben). 

Remsa,  f.  faistale  (=een),  liusfa,  liuSfale  («een), 
[iefale  (=een),  rimsfu. 

Remtyg,  n.  mäfi=n)^i5t  1.  4;i^nat;  (en  soldats) 
l}it)nat,  I;iI)na8to. 

Ren,  f.  (vild)  :|^eura,  (tam)  pc\:o. 

Ren,  f.  (åkerren)  ^jieuuar  (=ntaren),  pientare 
(=ecn),  ^n)i3vtäni3. 

Ren,  a.  ^u^ba8  (4aan),  (idel)  ptUtä,  fula, 
feitxiä;  r— t  vatten,  guld,  ).>u[;ba8  tvefi, 
fulta;  det  är  r— a  sanningen,  fe  on  fel* 
xvä  1.  totinen  tofi;  af  r.  godhet,  :|3el{ä8tä 
1.  futa8ta  (i^ix)t)l)be6tä;  det  är  r.  lögn,  fe 
en  :t3u()ba8  1-  ^^etttä  1.  fula  1.  fcittjä  njale; 
en  r.  glädje,  ijJUl^baS  ilo;  ett  r — t  hjer- 
ta,  )5u{)ba8  fl)bän;  en  r.  kärlek,  fula  I. 
pul;ba8  ratfauS;  r.  lära,  ).m^ba8  oppv,  r. 
finska,  :(iuf)ba8  fuoini  1.  fuomeit=!ieli;  r.  vinst, 
^^ul;ba8  1.  fula  iDoitto;  göra  r.,  :|)uf)bi8taa, 
tel;bä  )Mtf)taa!ft;  bli  r.,  :|)ul)bi6tua ,  tulla 
\)iil)taat\i. 

Ren,  adv.  se  Redan. 

Rena,  v.  a.  ^^ul^biötaa,  ftitt>ota  (=oau);  r— nde 
medel,  ))u^bi8tatoat  aineet. 

Rendera,  v.  a.  antaa  teoittoa,  tuottaa,  antaa; 
egendomen  r — r  mig  icke  räntorna  ens, 
fartauoSta  en  I)^öb^  lorfojafaan,  tartano  et 
aima  1.  tnota  förf  ojataan. 

Renegat,  m.  se  Aftalling. 

Renfana,  f.  (tanacetum  vulgäre)  ^ietar=^rtti. 

Rengöra,  v.  a.  it^n^bietaa,  fiitvota  («oan),  pt-- 
rata  (4aait),  teljbä  <3uf)taafft;  r.  ett  rum, 
fiiwota  1.  :|)u(;bi8taa  I}Uone;  r.  en  pipa,  pt^ 
rata  1.  ))ul;bi8taa  pii^^u. 

Renhet,  f.  ^3u:()tan6,  fii»o,  fetoij^8;  jmfr  Ren. 

Renhjertad,  a.  ))u]^ba8=fVfcänii"2"»  pul}ba§  f^= 

bämeötä. 
iRenhålla,  v.  a.  ^itää  V^u^taano. 


ÖS8  R  e  II 

Renhållning,  f.  :puf)taana=^3itc,  )5ul;btötu8,  vuo^ 

fonta. 
Rening,  f.  )Mtf;bi§tu8. 
Renkafle,    m.    (alopecurus  pratensis)    nuvilU» 

pnntaxpaä. 
Renkalf,  m.  ^jeuran  1.  ^jorcn  tcafxtfa. 
Renko,  f.  icaabiit   (=timen),   tetoana,   naaras 

(=aan)  poxo  I.  ^^eura,  Ie(imä4>cro. 
Renlaf,  ni.  se  Renmossa. 
Renlefnad,  m.  :t3U^tau§,  fitoeljö,  ^u^taaSti  clä= 

minen. 
Renlig,  a.  fustt,  ^ul^baS  (=taan),   )5uf;tcinen, 

iJU^taaKincn. 
Renlighet,  f.  fiiöti^S,  ^JUi^totluug,  ^jufitaug. 
Renligt,  adv.  fiiätiäti,  ^.nt^taaStt,  )5u^toiie§ti. 
Renlärig,  a.  ^ur;ba§=  1.  cifea^c^pincn  1.  'OpiU 

Itnen. 
Renlärighet,  f.  oifea«  1.  )iu^baS=ct>ptluu3. 
Renlärigt,    adv.    oifca»   1.   lpu(}baS-D^))iiegti  1. 

»D^jittifeSti,  oifean  o).nn  mnfaan  1.  taajaan. 
Renmossa,  f.  ^euran=jäfälä  1.  ^fammal  (=en). 
Renommee,   n.  maine  (=een),  funlu,  ^uuto, 

nimi. 
Renons,  m.  :j>uute  (4tecn),  toajauS. 
Renovera,  v.  a.  uubistaa,  uubtStella,  paxan-- 

taa,  (aittaa. 
Renoxe,  m.  ^irtoaS  (=aan),  :pDro=^ärtä,  foiraS 

:peura,  l;äi1ä=|3eura. 
Reurankor,  f.  pl.  fäjätfct. 
Renrepe,  m.   (lolium  perenne)   ^l}brtäni54uSte 

(=een). 
Rensa,  v.  a.  jperata  (=Iaan),  l5u(;bt§taa,  (från 

ogräs)  fitfeä;    r.  brunn,  tänder,  mage,  pt^ 

rata  faitoc,  hampaat,  toatfa;  r.  fisk,  pmxta. 

falcja;  r.  hampa  (från  skäfvor),  toitoa  I;am^3= 

Pm. 

Rensare,  m.  ^jerfaaja;  (verktyg)  ^jerfain  (=imen). 
Rensel,  m.  reppu,  feSfeli,  lanffu,  renSfeli;  (af 

näfcer)  ftnitti. 
Renskrifva,  v.  a.   firjoittaa  pu{)taa!ft. 
Renskrifvare ,  m.  pu^taafft^firjoittaja. 
Rensning,   f.   perfauS,   perfuu,   perfaamincn, 

puf)bi§tu§,  titfentä,  fitfeminen. 
Rent,  adv.  puhtaasti;  (alldeles)  toattan,  i^an, 

fcfcnania,  fuorastania;   är   du  r.  af  galen? 

cletto  toallan  1.  fofonanfa  f)uöu?  r.  ut,  iuc= 

raan,  fucraétaan. 
Renta,  se  Kanta. 

Rentvätta,  v.  a.  peStä  1.  Buubtca  puBtaaffi. 
Reorganisera,  v.  a.  uube^tanfa  1.  uubcKenfa 

järeStää,  tebbä  1.  muuttaa  toticfft. 
Reorganisation,  f.  uubeéta-järeStäminen,  uu= 

bistaminen. 
Rep,    n.    tcVJl    (-ben),   (finare)   nuora;    slå   r., 

tei,)bä  1.  punoa  1.  felata  (=aan)  fii^ttä;  binda 

med  r.,  tööttää,  fö^tellö,  (med  jiere  r.)  nuo= 

rittaa,  fij^fittäii. 
Kepa,  V.  a.  (rifva)  piirtää,  raappia,  uurtaa; 

r.  Iin,  rc^fia  I.  ruol)!ia  petlairia;  r.  löf,  rti= 

piä  1.  riipoa  lehtiä;  r.  mod,  rcl;taiéta  mie^ 


Rep 

lenfä  1.  itfenjä;  r.  sig,  v.  r.  toipua,  toin» 
tua,  toiretä  (--f enen),  toirota  (=!oan),  toau= 
ragtua,  toir!igtijä,  toäfiä. 

Repa,  f.  (streck)  f  oro,  piirto,  piiru,  uurto; 
(linrepa)  rol)fa  1.  rucl)fa,  riitoin  (»ptmen). 

Keparabel,  a.  parantutoa,  fcrjaututoa,  jonfa 
toci  parantaa  1.  laittaa. 

Reparation,  f.  parantaminen,  parannuö,  for= 
jaug,  forjaaminen,  laittaminen. 

Reparera,  v.  a.  torjata  (=aan),  parantaa,  Iait= 
taa;  låta  r.,  forjauttaa,  parannuttaa,  antaa 
forjata. 

Repartition,  f.  jafaminen,  cfittelu. 

Repartisera,  v.  a.  (dela)  oftttaa,  oflteUa,  ja^ 
Ua  ci"iin,  panna  tafan;  (taga  del  i)  ottaa 
ofaa,  ctla  ofallinen. 

Repe,  n.  (lolium)  higte  (=een). 

Repertoire,  m.  nävtelmägtö,  näytelmät  (pL), 
näi}te[mä4igta. 

Repetera,  v.  a.  tcigtella,  fertoa;  (inöfua)  \)ax^ 
joittaa,  cpeteUa. 

Repeterflagg,  m.  toaötauä^toiiri. 

Repeterur,  n.  Iljijpä  tagfu-fello. 

Repetition,  f.  toigtelu,  fcrtominen. 

Repetitionskollegiiim,  n.  tertoma^uento. 

Kepetitorium,  n.  l}f)teen=toeto  I.  »ferronta. 

Repgunga,  f.    l'6\^]u  1.  nuora^feinn  1.  »tiitfu. 

Repgördel,  m.  nnora»topö. 

Replik,  m.  (svar)  toagtaug;  (i  musik)  ferron= 
ta;  (pä  teater)  loppu-fanat,  pu^een^oppu. 

Representant,  m.  ebugtaja,  ebuS=mieg. 

Representation,  f.  (framställning)  näottämi^ 
nen,  efittäminen,  näi}ttämä,  efittämtjg;  (riks- 
församling) ebug=tunta,  ebuStaja=funta,  ebu8= 
tajigto. 

Representationsrätt,  m.  ftjaifuuS»  1.  ebustug- 
oiteug. 

Representativ,  a.  ebustuffellincn,  ebugtannoi» 
linen,  ebug=funtaincn,  ebuétatoa,  ebuötajatli» 
ncn,  ebug=miet)e[linen;  r.  statsförfattning, 
ebuä^mie^elttnen  1.  ebug=funtaineu  1.  ebug» 
tannoflinen  toa(tio=muoto. 

Representera,  v.  a.  ebugtaa,  otla  ebug^miel^e» 
nä  1.  ebugtajana;  han  r — r  hela  sin  soc- 
ken, [;än  ebugtaa  fofo  pitäjägtänfä,  on  fcfo 
pitäjäänfä  ebugtaja  1.  ebug=micg. 

Repressalier,  n.  pl.  fogtotfet,  toa^ingon  fcg= 
tamifet. 

Repris,  m.  (i  musik)  !crtoma=fäije  (=feen),  ferto* 
jaffo;  i  tiera  r — er  (gånger),  monen  Otteen, 
monin  ottein,  monegfa  otteegfa;  han  var 
här  tre  r— er,  Ifm  fätoi  tääflä  folmcu  ot» 
teen  1.  folmiu  ottein  1.  fotmen  erän. 

Reproducera,  v.  a.  uubegtania  1.  toigtamifcen 
laatia  1.  tuottaa  1.  fijnmjttää;  (i  en  tidning) 
uubeétanja  fertoa. 

Reproduktiv,  a.;  r.  inbillningskraft,  muiSte» 
Ictoa  1.  jätteen»tuotoa  mieli-futoagtin. 

R.'ps,  m.  repft,  piirto=fiUfi. 

Repslagare,  m.  fö^ben=punoj[a  1.  4efij|ä. 


ep 


Re 


589 


Repslagarebana,  f.  fö^fute^bag  (=taan),  fö^ft 

tef)baö-rata. 
Eepslageri,  f.  (fabriken)   fö^ft=tc{;ba8    (=taan); 

(konsten)  föt}ben=:^unou8  1.  =te!o. 

Repstege,  m.  !ö^fi=^ortaat  1.  =tifa)3uut. 

Repstump,  m.  nuoran  1.  !i5t)bcn  )>ää  1.  ^ätfä. 

Reptiiier,  pl.  matelijat,  ntateltjatfct,  matatcat 
eläimet. 

Republik,  f.  tafa  =  h3alta  1.  »toattio,  tna^Jaa 
ttjalta,  ti>a,'i;>o.o.  icalta^funta  1.  toalta. 

Republikan,  a.  tafa»  1.  tca^aa=li^altalainen. 

Republikanisera,  v.  a.  tel;bä  tafa--toallaf'fi. 

Republikanism,  m.  tafa=  1.  tca^aa^BattalaifuuS. 

Republikansk,  a.  tafa^toaltaiuen  1.  =tt5alla{li= 
nen,  hja^aa=»altaincn. 

Republikanskt,  adv.  tafa=  1.  toapaa=ftjaltalat= 
festt  1.  =»altatfe§ti,  tafa^irattan  ta:>)aan  1. 
^Jjuoleen. 

Repuls,  m.  tDaStaan4^öntt,  e^äl}9,  x\\Ua\ii(pl.), 
re^nt  (pl)- 

Repulsera,  v.  a.  I^öbä  toaStaan. 

Repulsiou,  f.  (fys.)  hjxeraStuS,  tafaifin  1.  tt>a6= 
taan  tl}öntäi>ö. 

Repulsionskraft,  f.  (fys.)  h3iera8tu6=h)oima. 

Repulsiv,  a.  (fys.)  toievaStatoa,  tafaifm  ti)i5n= 
tänjä. 

Reputation,  f.  ariDonifuuS,  maineifnuS. 

Reputerlig,  a.  arirolltnen,  arttotaS  (»tfaan). 
I  Requiem,  n.  fieht=rae8fu. 
I  Reqvirent,  m.  toimitnttaja,  tnotattaja,  l^aetta= 

ja,  toaatija. 
[I  Reqvirera,  v.  a.  toimituttaa,  tuottaa,  tuotat* 
taa,  I)aettaa,  noubatuttaa,  firjoittaa  :|.>erään. 

Reqvisition,  f.  toimituttamuS,  {)aetu8;  ^aetuS= 
1.  tuotto»  1.  f)afu=fu-je  (=een);  på  hans  r., 
itänen  luaabittuanfa  1.  l^aetettuanfa  1.  toimi» 
tutettuanfa,  f)äncu  f)aetn!feufa  ^jäälle,  f)änen 
ttaetuffellaufa  1.  tuotatufiellania. 

Resa,  f.  :natta,  mattustu?,  reifu,  ret!i,  Mfu; 
göra  en  r.,  tefjbä  mattaa  1.  rcifua,  mattata 
(»aan);    anträda   en  r.,  Iäl;teä    matfatfe  1. 
mattaan  1.  veifuuu;   vara  stadd  på  r.  1.  re- 
sor, oHa  matfasfa  1.  reifuSfa  1.  matf oilta  1. 
iutuHa;   vara   på  en   läng  r.,   oCa  ^itfäCä 
matMa  1.  rcifnda;  under  r— n,  matfaHa, 
reifulta,  matfateefa,  tulteisfa;  tvä  timmars 
r.,  falsben  tiiman  matta;  (gång)  ferta,  tolci, 
erä,  ftierta;  andra  r— n  stöld,  toifen  ferran 
1.  erän  »arfau§;   tre  resor,  folme  fertaa, 
i     folmen   erän   1.   toirin;    sju    resor   värre, 
i     M;ta  )3af)empi,  anittä  1.  monta  toertaa  )3a= 
I     l^cm^i. 

I  Resa,  v.  n.  matfata  (=^aan),  matfuStaa,  reifuta 
;  (»uan),  fulfea,  Iät)teä;  han  har  rest  hundra 
mil,  l;än  on  tuffennt  1.  matfannut  [ata  :pe» 
nin=!ulmaa;  han  har  rest  till  Åbo,  t;än  on 
lät^temjt  1.  mattannut  1.  matfu^tanut  Sur» 
fuun;  r.  af,  täf)teä,  läf^teä  fulfemaan  1.  me» 
nemään;  r.  sina  färde,  menuä  menojaufa 
1.  matfaanfa  I.  tie^enfö,  Iät)teä  matfoi^infa; 
r.  bort,   matfngtaa  1.   läl^teä  ^Di6;    r.   om- 


kring, matfueteCa,  matfuStaa  ^m^>äri  1.  ))it» 
fin;  r.  med,  Iäf)teä  mufaau  1.  fansfa,  mat= 
fuStaa  fanöfa  1.  mtjötä;  r.  upp,  matfuétaa 
1.  fultea  ^(ög;  jag  reste  upp  hela  min  kas- 
sa, fulutin  1.  tut)Iafin  foto  faSfani  reifnlla 
1.  matfoitta,  matfuStin  fofo  faSfant  Io)3)5uun 
1.  fuitriin. 

Resa,  v.  a-  noStaa,  fof;ottaa,  )3l)gttjttää;  r.  ngn 
från  golfvet,  noStaa  jofu  lattiatta  1.  tattia8= 
ta;  r.  masten,  )>^Stl)ttää  maSto;  r.  upp,  se 
Uppresa;  r.  sig,  v.  r.  uouöta,  fof^ota  (»oan), 
nonöta:^)l?8tl}^nl.fcifoat(e;  r.  sig  från  stolen, 
fofjota  1.  nousta  tuolilta  feifoalle  I.  tjiiiö ;  trä- 
det har  rest  sig  åter,  ^uu  on  jälleen  nou8= 
f  Ut  :|3^Stl)l)n;  håren  reste  sig,  faricat  fäl»i=' 
»vät  1.  noufitoat  :>.^l)Stl)Vu  1.  ).''öl)riöt^iniät; 
(gura  tippror)  uogtaa  I.  tef)bä  U)f\m,  nouö» 
ta  fa:()inaau. 

Resande,  a.  matfuStaica,  matfaait>a,  matfuS» 
taivainen,  futfeica;  subst.  matfuötaja,  mat= 
faitija,  mat!a»mie8,  mat!u8tamainen,  reifua= 
Irainen;  der  finnes  mycket  r.,  fiellä  on 
^aljo  mat!a»mief)iä  1.  matfa»n3äfeä  1.  matfu3^ 
tajia. 

Rese,  m.  jättitäiueu,  jäj-t^ji. 

Reseberättelse,  -beskrifning,  f.  mat!a»ferto=' 
mu8  1.  »fertoelma. 

Resebeskrifvare,  m.  matfan»fertOJa  1.  »fevtoilija. 

Resedag,  m.  matta»  1.  fut{"n»^äin)ä. 

Resehjelp,  f.  matfa»a^n,  matfan»aVu. 

Resen,    a.    (utmerglad)    UUttunut,    fnif;tunut, 

nuutunut. 

Resenär,  m.  ajo»  1.  vatfu»mieS. 
Resereglemente,  n.  matfa»afetu8,  rei[u»afetu8, 

matta»of)iefääntö. 
Reserv,  m.  toara,    tafa»njara;    han    hade    en 

annan   knif  i  r.,   I;änetlä    oli   toinen  ttieitfi 

waratta  1.  warana;  (militär.)  refenci,  toara» 

jouffo. 
Reservant,  m.  n)a8taan=faufuja  1.  »fanoja,  ej)ää= 

jä,  toaroja. 
Reservation,  f.  toaSta=Iaufe  (»een),  toaromuS, 

e^ä^S,  tinfa,  (vilkor)  iuäti»i)n;^e  (=een). 
Reservera,    v.  a.;  r.  sig,  v.  r.  laufna    1.  ttU» 

gata  (»faaix)  1.  maroa  hjaStaau,  te^bä  icagta» 

Iau[e  (»een)  1.  toäfi»^^uf;e  (»een),  etoätä  (c= 

))ään). 
Reservfond,  m.  fää§tö»n)araSto,  icara»ra]()a8tD. 
Reservmast,  m.  toava»ma8to. 
Reservoir,   m.   fäitii),   fäil^,  mara»^ai{1a;   vat- 

tenr.,  toeft=t^t^  1.  »fäil^  1.  »fäitiö. 
Resfärdig,  a.  toalmis  (»iin)  lähtemään  I.  läf;» 

töi5n  I.  matfaHe  1.  mattaan;  (i  begrepp  att 

resa)  Iäf)temääfä  1.  Iä[;temäi[iltän!ä  (olewa). 
Reshatt,  m.  matta»  1.  reifu»f)attn. 
Residens,    n.    refiben8[i,    afimto,   ^)ää»)5aiffa, 

fija;   r.   för  guvernör,   futoernörin  fija  1. 

^aiffa. 
Residensstad,    f.    )3ää » f au)3Un!t,    l^altituS^fau» 

pnntl 


590 


Res 


Res 


Residera,  v.  n.  ^sitää  fijaanfa  I.  ofuntoa  1. 
ofuntaanfa. 

Resignation,  f.  mafttattjaifuuö,  fävfitoätfl)t)S; 
(en  tjensts)  toiran  l^eittäminen,  tetrasta  luo^ 
jjumtnen. 

Resignera,  v.  n.  (iiopua  totvaöta,  l^eittää  tt)tr= 
fanfa;  r.  sig,  v.  r.  malttaa  itfenfä  1.  mie= 
lenfä,  ))evitellä. 

Reskamrat,  ii.  inat!a=toit)eri  1.  »fiim^^Jani. 

Reskappa,  f.  matfa=fa))^a  1.  =faa^u. 

Reskarta,  f.  matta»  1.  ttc=fartta. 

Resklädd,  a.  matfa=  1.  retfu--toaatteisfa  (oletca). 

Reskläder,  n.  pl.  matfa»  1.  retfiMr*aattect. 

Reskost,  m.  ea^äs  (=ään),  mat!a=e»äö  I.  »muona. 

Reskostnad,  m.  matta=!u8tannuS. 

Reskript,  n.  !ä§fl}=!tv|e  (=cen)- 

Reslig,  a.  mtttatoa,  foofaS  (=ffaan). 

Reslighet,  f.  mtttaft)iiu?,  footfuuS. 

Reslust,  f.  matta»  I.  retfu4;atu. 

Resmila,  f.  ^ljét^»mulu. 

Resmössa,  f.  matta»  1.  reifu»Iafft. 

Resning,  f.  (uppresande)  ))tj8tt)tt)8;  (hög  ställ- 
ning) !Df)ou8,  fcrfeus,  rafemtuS;  (skepp.) 
forteuö,  fo[)ou«;  {uppror)  fa|3ina;  (jur.)  ;pää» 
töffen  fumcuä  1.  :|3urfaminen  1.  murto  1. 
uubeHenfa  tuttimtnen. 

Resningsansökning,  f.  fumouflen  1.  ^urtami» 
fen  1.  murrcn  anomuö. 

Resningslinie,  f.  (skepp.)  fol^OUÖ»  1.  forfeuS» 
Itnja. 

Resningsutslag,  n.  lumouS»  1.  ^urfau§»^3äätö§. 

Resolution,  f.  njäIt»^äätÖ8 ,  )3äätö3;  (gram.) 
feliti)8,  fuorituS. 

Resolvera,  v.  n.  (gifva  utslag)  )3äättää,  on» 
taa  ^ääti)3  1.  tt)ätt=)3äätöS;  (gram.)  fnorit» 
taa,  jelittää;  r.  sig,  v.  r.  tef)bä  ^^äätöffcuiä, 
ruweta  (»^ean);  r— d,  uSfaliaö  (=aan),  mte» 
kteä. 

Reson,  m.  (förnuft)  järft,  mteli,  t;mmärrt}§; 
(skäl)  ftjt),  ;|3erä;  (billighet)  fol)tuu8,  maltti; 
taga  r.,  ottaa  ^mmärtääffenfä  1.  malttaaf» 
fenfa;  han  har  ingen  r. ,  l}än  ou  »altan 
^jcrätön  1.  !of)tuuton,  fjäneöfä  ei  ok  fol;» 
tuutta  1.  malttia;  utan  all  r.,  miclettcmäéti, 
^jcrättöraästi,  taitetta  tcr}tuubetta;  bringa 
till  r.,  laattaa  tjmmävtämään  1.  malttamaan, 
faattaa  i^mmävrvffeenfä  1.  järcKenfä. 

Resonabel,  a.  tjmmärtäteä,  mielcttinen,  ^Jerät» 
linen,  tof)tuuUinen,  toriritinfa  1.  ijmmärtääf» 
fenfä  cttaina. 

Resonans,  m.  äänen  :t3ittitt)S  1.  toenljtljS,  fu= 
mina,  fumu,  taitu,  fumifeminen. 

Resonansbotten,  n.  fumu»  1.  fatfu»)30{;j;a,  fumu» 
1.  äänt»fo^pa. 

Resonemang,  n.  (samtal)  :|5u|)een  )3tto,  ^afi» 
notminen,  juttelu,  feStnStelu;  (bevisniticj)  ifii= 
ruStelu,  )3äättell),  :päätteleminen,  a^^rif  oiminen. 

Resonera,  v.  n.  (sluta)  )3eru8tct(a,  ^^äätettä, 
a^jritoita  (»tfen),  tuumaitla;  (prata)  jntetta, 
putkelta,  feStuStella;  r.  vidt  och  bredt,  ju» 
tetta  1.  feSfugteUa  fa»eatta  1.  tahmeasti;  r.l 


bort  ngt,   fieltää  j.ftn  hjtifastclemifiaa  I. 

tv^jittä  ^)ur;eiaa;  r.  sig  till,  tulla  jf)!in  ^ää» 

ti)tfeen;    r.    inte    (inga    invändningar)!    elä 

estele  i.  fieltele  1.  fano  toaStaan! 
Respass,  n.  reifu»  1.  matta»:|.'»a8fi. 
Respekt,  m.  funnioituS,  arhion=anto;  hafva  r. 

för  ngn,  ^selätä   (»tään)  1.  t)äwetä   (»))eän) 

j.futa;  han  har  ingen  r.  med  sig,  han  kan 

ej  ingifva  r.,  ^än  ei  TOoi  faaba  funnioituS» 

ta,  l^änestä  ei  :|3aIjon  lufua  ))ibetä,  t;änelle 

ei  juurta  artooa  anneta  1.  :t)anna;  med  r. 

sagdt,  luttjalta  janoen. 
Respektabel,  a.  ar»otIinen,  artt»oSja  :|3ibettä= 

tt(ä;  (ansenlig)  meltoiuen,  meltcä,  metfeiit 

fuuri. 
Respektera,  v.  a.  ^5itää  ar»ogja,  antaa  1.  paw 

na  arttjoa,  l^uolia,  )3itää  tutua,  ^)elätä  (»tään); 

han    r— r    ingen,    ^äu   ei   teStääu    ]()UOli  1. 

lutua  ^ibä,  ^än  ei  fettefään   arujoa  :pane, 

^än  ei  ^^ettää  (fruktar)  fetään. 
Respektiv,   a.  (ärad)  fuunioitettatoa,  arh5oni= 

nen;  (särskilt  beträffande)  itje»tufin,  futatin 

fo8te»a,  erittäin  tarloittaira  1.  foStenja. 
Respenningar,  m.  pl.  matta»ral)a  1.  =ra[;at. 
Respiration,  f.  se  Andedrägt. 
Respirationsorganerna,  pl.  I)engittimet,  ^Uo!ut= 

met,  ^engit^6»efimet. 
Respondent,  m.  iJUOtuStaja,  :|)U0len»^3itäiä,  )3U0» 

testa  wastaaja. 
Respondera,  v.  n.  cita  :|.^uolu6tajana,  ^uoIuS» 

taa,  hjastata  (»aan)  puolesta. 
Resrock,  m.  mat!a»nuttu,  reifu=ta!fi. 
Ressläda,  f.  matfa»refi,  laitiot  (pL),  Iaitio=reft. 
Ressup,  m.  tät;ti3»rl}ljj))M),  ^iiSfa»r^^:j)j5lj. 
Ressällskap,  u.  matta» feura,  matta»fumj)jjani 

1.  »totveri;  få  ngn  till  r.,  faaba  jotu  matta» 

totoeritfi  1.  matta  »feuratfi  1.  feura»tum^j>a= 

niffi;  ett  stort  r.,  fuuri  matfa»feura  1.  mat» 

fa»feurue  (=een)  1.  matfue  (»een). 
Rest,  m.  jäännös,  jäämä,  jäte  (»tteen),  to^ut, 

rästi,  tomusta;  ge  åt  mig  r— en,  anna  minutte 

loput  1.  jätteet;  för  r — en,  muuten,  muu» 

toin;  vara  på  r.,  olta  räStiä  1.  räStiSfä  1. 

maffamatta;  komma  på  r.,  joutua  rästiin 

1.  rastitte  1.  tafa»)jeräifilte. 
Restantier,    pl.    matfuu» jätteet,    räStit,    tafa^ 

^^eräifet,  faatatoat  matfut. 
Restauration,  f.  (återupprättande)  tataiftn=afe= 

tuS  1.  »ajettaminen;    (värdshus)  ratointola, 

rai»into»^aifta;  hälla  r.,  :|.ntää  rawintolaa. 
Restaurator,  m.  tatatfin»afettaja. 
Kestauratör,  m.  raanntoIan»ifäntä  1.  »)5itäjä. 
Restaurera,  v.  a.  afettaa  tataifin  1.  entife&en= 

fä,  uubistaa. 
Restera,  v.  n.  olta  räStinä  1.  räStiä;   r— nde 

räntor,    röStiuä    oletoat   1-   matfamattomat 
forot. 
Restituera,  v.  a.  (återhålla)  taittaa  1.  afettaa 

entifeCenfä  1.  jätteen,  (återlevma)  antaa  1. 
taittaa  tataifin,  (återuppföra)  )3auna  uuteen 

tuntoon,  ratentaa  uubestanfa. 


Rei 


Ret 


591 


Restlängd,  f.  västi^firja,  jöännö§=!tvia. 

Resultat,  n.  jol^belma,  jot}to-pääti38,  feurauS, 
tuIoS,  fclttjä,  tvolmié  (-iin);  r— et  af  under- 
handlingarna blef,  att  .  .  .,  fegfuetelenius= 
ten  JDl}beImafft  1.  jo{)to>^3äätötief[i  1.  feurauf» 
fe!fi  tuli  fe,  että  . . .,  !e§fustelemu§ten  joI)to= 
jjäätijs  1.  tuloa  Dli  fe,  että  .  .  .,  fe§fustcle= 
mifiöta  tuli  l.  faatiin  fe  »»alnuö,  että  .  .  .; 
de  kommo  tili  intet  r.,  citt)ät  faaneet  mi= 
tään  »almieta,  ei»ät  tulleet  fel»ille  1.  nti» 
i^infään  JD!^to4^ääti)tieeu;  hvad  blir  r— et 
(i  räkning)?  mifä  on  tuloS?  mitä  fe  tefee? 
mitä  fiitä  tulee? 

Resumé,  m.  vää=afiallinen  [ilmät)8  1.  fertomuS, 
l)leiö'fertomu8,  tjleinen  1.  Ivl;^t  filmaus  1- 
fertomuö. 

Resumera,  v.  a.  tjleifeSti  1.  l^^^eött  1.  paå= 
aftaHifeSti  1.  )jää»aftoittain  fertoa  1.  filmätä 
(=ään). 

Resurs,  m.  ncutoo,  feino,  tcara;  nog  har  han 
r— er,  fi}ltä  Ijänellä  »aroja  1.  neutKOJa  on; 
ntan  r— er,  neuftjcttomana,  »arattomona, 
ilman  neutooitta  1.  feinoitta. 

Resvagn,  m.  matta=toaunut. 

Resverk,  n.  ^ji}6t^n-a!eunuS  1-  4aitD6. 

Resvurm,  m.  matfa=!iil)!o;  mat!a=l'iiljfcinen. 

Resväder,  n.  matf'a=  1.  reifu=ilma. 

Resväska,  f.  matfa»  1.  reilu=n5äsfj)  1.  »falHu. 

Reta,  V.  a.  (HU  vrede)  l^ävfpttää,  ärvl)ttää, 
fjärnätä  (=ään),  fuututtaa,  tiiniaStuttaa,  ä!ä= 
^ttää;  (uppegga)  ^Ht^ttää,  tii^oittaa,  l;oufut= 
taa,  t)oututefia;  (uppoäcka  begär)  l^imoittaa, 
nostattaa  f)alua  1.  ytmoa,  Ijaluittaa,  l)aluS= 
tuttaa,  ärryttää,  l;äifistellä,  t^imartaa;  (för- 
orsaka smärta,  kittling)  !il;oittaa,  ärrt)ttää, 
l^afaroittaa,  l^afavtaa;  r.  hundar,  l)ärfl}ttää 
1.  ärrtjttää  foitia;  du  skall  icke  r.  mig, 
elä  minua  fuututa  1.  ärfljtä  1.  äfä^tä  1.  toi= 
Ihastuta  1.  fiitcaStuta;  det  r— r  smaken,  fe 
!iil)oittaa  1.  enentää  1.  ärryttää  I.  l^imavtaa 
matua  1.  l^alua;  r.  ens  nyfikenhet,  fii^oit» 
taa  1.  ^lli}ttää  1.  ärryttää  j.tun  uteliaifuut= 
ta;    detta   r — de    ännu   mera   hans   begär, 

fe  n)ielä  enemmän  ^äntä  t)imoitti  1.  ]^alu§= 
tutti  1.  noetatti  ^änen  l)imoanfa  1.  Innoitti 
Itänen  l)aluanfa  1.  Ijimoanfa;  r.  ngn  med 
sötsaker,  ^äifiétellä  l.l}imarrella  (=telen)  l.är= 
rljtellä  j.futa  mafeiftlla;  nässlor  r.  huden, 
noffofet  fil)oitta»at  1.  ärr^ttänjät  il;oa;  r. 
till  nysning,  aittjaStuttaa,  panna  aiwaéta» 
maan;  r— s  med  ngn,  ärr^tellä  1.  I^ärfl)» 
teBä  1.  f)ärnätä  1.  l)äi!iäteltä  j.futa;  huden 
r— s,  i^o  äit^l)  I.  filioittuu  1.  ärtt)^;  begä- 
ren r— s,  ^imot  ful)t^tt>ät  1.  ^It^toät  1.  är= 
t^tcät  1.  noufetoat;  r— nde  medel,  fil)oitta= 
ttjat  1.  ärrl}ttätt5ät  1.  l^alua  enentäloät  1.  l^i» 
moittaftat  aineet;  hennes  r— nde  behag, 
^änen  n^ie^ättätoät  1.  l^aluätuttatoat  1.  ^ou= 
futtelehjat  il)anfa;  hon  är  r — nde  skön, 
l^än  on  iljagtuttanja  1.  i^agtuttatcan  faunie 
1.  tt)iel;ättätoän  {auni6  1.  :^atu8tuttatt)a. 


Retablera,  v.  a,  (aittaa  1.  jaattaa  entifellenfä. 

Retardation,  f.  (fys.)  l^ibaötuminen,  l;itaumi= 
nen,  l)iljenti?minen,  toäl)eneminen. 

Retardera,  v.  a.  tDiin)t}ttää ,  m^i3l}entää,  ]^i= 
bastuttaa,  l^itauttaa;  (fus.)  f)ibaötuttaa,  »ä» 
l;entää,  l^iljentää;  r— d  rörelse,  ^itantutca 
1.  ttiä^enetoä  liifunto. 

Retbar,  a.  ärtt)«3äinen ,  ärt^wä,  fiitoagtulDa, 
!iit)t^toä,  äfä^t^toä,  närfäS  (»ffään);  jmfr 
Reta. 

Retelse,  f.  l^ärfljt^S,  ärrl}tl)g,  ärtl),  l)lll)t^6, 
fii^oituS,  fil;oitu8,  l^imoitnS,  l)imoittamincn, 
l)alutU8,  iciettelljS,  1^0u!utU§;  jmfr  Reta;  be- 
gärelsens r-,  :^alujen  1.  leimojen  ^Hljt^S  1. 
fiil;)Ditu8  1.  ärr:9tt)§;  skönhetens  r— r,  fau= 
neuben  1.  t^anuuben  l;imoitu{fet  1.  l;alntn!= 
fet  1.  toiettel^ffet;  det  var  blott  till  r.,  fe 
oli  iDoan  ärt^ä  1.  fiil^oituöta  1.  ärröt^ffefri 
1.  fiif;oitutietfi. 

Retikyl,  m.  ^)U§ftf!a,  puSfutfa,  fäft=pu§fl. 

Retirera,  v.  n.  :)3erä^t^ä,  hjetä^tljä  tafaifin, 
fulfea  ta!a=perin. 

Retlig,  a.  (moral)  äreä,  äreä=mielinen,  när= 
!ä8  (=ffään),  närcä,  äfeä,  äfäinen,  l^erffä 
fuuttumaan;  (fys.)  pal)a  1.  l;erf!ä  ärtljmään, 
ärtt)tv)äinen,  äitt}tt)äinen. 

Retlighet,  f.  (moral.)  ärei?§,  äfe^8,  äfätf^^S, 
äreä  =  mielifi?tj8;  (fys.)  ärt^teäif^^S ,  l^erffä 
ärtyminen. 

Retmedel,  n.  (med.)  fil^oitin  (-ttimen),  fi^oi= 
tu6=aine  (=een). 

Retning,  f.  se  Retelse;  hudens  r.,  i^on  ft= 
l;oittaminen  1.  {)afaroitn8;  sårets  r.,  l^aatnan 
ärtyminen  1.  ärrtjt^ä. 

Retorik,  f.  |Jufiuja=taito,  !anno=pu^eifnuS,  ^3u= 
;^etaibon=o|))3i. 

Retorisk,  a.  pul^uja=taibollinen,  fauno=^n:^eeI« 
linen,  taito=:>)ut)eettinen,  :pu:^etaibDn=o))illinen. 

Retort,  m.  retortti,  tislain  (nmen),  tislau8= 
aStia. 

Retraktorisk,  a.  maneitti=it)etoinen. 

Retranchement,  n.  ftfu6=»allitU8  1.  =n)aru8tU8, 

toiimeiö»toallitu§. 
Retroaktiv,  a.  entifecn  1.  entuuteen  1.  lafaijtn 

toaituttawa,  ta!a=)3eräinen. 
Retrograd,  a.;   r.  rörelse,    taannel^tiftja  1.  t(k' 

feneina  1.  tafa^fserinen  1.  taa=))äinen  liifunto. 
Reträtt,  m.  :|3eräl)t^minen,  :perät)bl?ntä,  )3eräl)8= 

lulfu;  (tillflykt)  turwa,  turaa^paitfa;  taga 

sin  r.  till  ngt,  ottaa  turtoanfa  1.  turwata 

(-aan)  jl)!in. 
Rettika,  se  Rättika. 
Retur,  m.  :|3alau§,  :|3aluu,  ^^aluu  =  matf a,  foti= 

matta;  han  är  på  r.,  pn  on  :paluu=mat- 

falla   1.  :paluu8fa   1.  tefee   ^JalauSta   1.  (pä 

förfall)  IjättiämäSfä  1.  plciämään  :t3äin;  tur 

och  r.,  ebeå  ja  tafaifin. 
Returfrakt,  m.  :|)aluu  =  !uDrma  1.  =ra^tt,  tafa» 

fuorma. 
Returnera,  v.  a.  |5alauttaa,  lähettää  tafaifin; 

v.  n.  palata  (=aian),  ^jalata  tafaifin. 


Ö92 


Het 


Rid 


Returvexel,  m.  et3uu=tt?e!ien,  :peräv8=tr>effeti 
Reumatisk,  m.  m.,  se  Rheumarisk,  o.  s.  i 
Revanche,  m.  fortoauS,  :|5a(tinto;  taga  r.,  ot= 

taa  1.  faaba  1.  ^'qtftaå  fortoauéta. 
Revelj,  m.  aamu^rum^Ju;  (fig.)  meteli,  f;cf;u, 

l^cl^ina. 
Reveny,  m.  tufo,  \aali9  ('iin),  anti,  l^^ötl). 
Reverber,  m.  l^eijaSttn  (»imen),  f^eijaStuö^peiU 
Reverens,  f.  (vördnadshetygelse,  htlsning)  l\m 

nicittamuS,  funniuffet  (pl),  tern)e()bpg,  fu= 

marruS;  Hans  r.,  §änen  !umiian)a;  Ers  r., 

Seibän  fannianne. 
Reverer,  pl.  riteäärit,  rinta=fäännöfiet. 
Revers,  m.  njelfa^firja. 
Reversal,  n.  (akt  såsom  stöd)  fanta=  1.  I^o^ja 

firja;  (lecers)  toelta-'firia;  (kameral.)  ttjevo 

lirja  1.  »fivjoituS. 
Reversera,  v.  a.  toelfa^IirjaHa  tt>a!uuttaa,  toa= 

fuuttaa,  antaa  icafuutteeffi. 
Revetera,   v.   a.  ^3ääK^§tää,   tiilittää,  Iouboit= 

taa,   tiilittä   1.  (auboiUa  »avustaa  1.   's;>aå{ 

hjgtää. 
Revidera,  v.  a.  täpi^fatfoa,  fatfaStaa,  fitmäittä 

tut!ia. 
Reviderark,  u.  toiimeinen  fcrjauS^arffi,  fat= 

fa§tuS=av{fi. 
Revier,  n.  aluä^iinta,  ^.niri^unta. 
Revision,    f.  re»ifioni,    tar!a5tu8,   tilin=tutfi 

jnu8,  aftan=tarfaStu8. 
Revisionsansökning,  f.  nogtcn^fiafemug. 
Revisionskontor,   u.   rett,nfiom=   1.  tarfoStu8= 

fonttori. 
Revisionsrätt,   m.  renjiftoni»  1.  tar!a§tu§  =  Di» 

!eu3. 
Revisionssekreterare,  m.  retoifioni»  1.  tarfag» 

taia=fi(;tievi. 
Revisionsskilling,  m.  rctoiftcni^maffu  1.  =ra^a, 

tuttintO'  1.  nc§to»raf)a,  tarfaStuSonaffu. 
Revisor,   m.  retoifori,  (af  räkenskaper)  tilin= 

tutfija  1.  «tarfagtaja,  (vid  embetsverk)  afiaiv- 

tarfaStaja  1.  =tutttja. 
Revolt,  m.  fapina. 
Revoltera,  v.  n.  fa^inoita  (=tfen),  noStaa  la- 

pina;  v.  a",  ^tt^ttää  fa^>inaan. 
Revolution,  f.  (omhvälfning)  muttiétué,  mutf= 

fau§;  (statshvälfning)  ttaUan^fumouS,  retto= 

luticiii. 
Revolutionera,  v.   a.  tel^bä  1.  toaifuttaa  toal-- 

(an=fumcugta,  fumota  (=can)  toalta  1.  I^a(= 

lituS. 
Revolutionär,  a.  rettjoluticninen,  toattan^fumo- 

ufjellinen,  i»attan=fumout|en;  subst.  m.  xaaU 

lan^fnmoaja  1.  »muttigtaja,  tr»attan={umouf= 

fctainen. 
Revy,  m.  (besigtning)  fatfeluS,  fatfelmuS,  (öf- 

versigt)  fthnä^ö. 
Rheumatisk,  a.  fäitö8täteä,  fäili3«tl)8=  1.  juof= 

ftja=tautinen. 
Rheumatism,    m.    fäilögtt}§=    1-   juoffija»  tauti, 

fäilöstäjä,  jäfenten  1.  liubinten  folctus  1. 

färft^  1.  fäi(ö3t>j3. 


Rhodium,  n.  rf;obio. 

Ria,  f.  rii^i. 

Ria,  V.  a.  rii{)ttä  (=tfcn),  riitetä  (=eän),  rii= 
f)ittää,  rii^eSfä  fuiteata  (=aan);  r— d  råg, 
riil;i=fuin?at  1.  riif)eti)t  1.  riif)iteti)t  rufitt. 

Ribba,  f.  rucbe  (=teen),  riufu. 

Rida,  V.  n.  o.  a.  ratfaStaa,  ajaa  feläöfä  1.  rat» 
fain,  oHa  ratfaitta;  r.  på  en  häst,  vatjaStaa 
{)eh)cfeaa,  ajaa  l)e»cfcu  ieläsfä  1.  fcltä^e» 
njofetta;  han  kom  r— ndes,  i)'an  tuU  rat» 
fastaen  1.  feIfä=f)C»ofetta  1.  ratjain;  r.  en 
häst  förderfvad,  ratfaStaa  l^etvouen  tuv= 
iniotte;  maran  rider,  ^jainajainen  ajaa; 
r.  på  ord,  cngitetta  1.  ^ureffia  1.  fuolia  fa» 
noja;  det  rider  han  ständigt  på,  fen  (;än 
n^t  aina  työntää  1.  »etää  eftin,  fillä  i)än 
aina  ajaa;  r.  in,  nt,  m.  fl.,  se  Inrida,  o.  s. 
V.;  r.  på  ett  plank,  otta  1.  istua  !a^ba= 
rcifin  aibatta. 

Ridbana^f.  ratfaö»  1.  ratfa8tu8=^ai!fa  1.  kenttä. 

Ridbar,  a.  ratfaStettahja,  vatfa8=,  ratfaStaa  UU 
wottiuen. 

Ridbyxor,  pl.  ratfa8=]^oufut. 

Riddarband,  n.  se  Ordensband. 

Riddarborg,  m.  ritari4iitna.  i 

Riddare,  m.  ritari,  (medeltids)  ratiu4;clTa, 
(nutidens)  täf)ti=mie8. 

Riddareklass,  m.  ritari4uDtfa. 

Riddargods,  n.  ritari8=fartano. 

Riddarhus,  n.  ritari=]^uone  (=een). 

Riddarhusdirektion,  f.  ritorif)UCnecn  =  jo()to= 
funta. 

Riddarhusordning,  f.  ritariS'  1.  aateU8'jävc8= 
tt}6. 

Riddarhussekreterare,  m.ritavif)U0ncen4i(;tieri. 

Riddarhusutskott,  n.  aateU8=lt)aliDfunta. 

Riddarorden,  m.  ritariSto,  ritarikunta,  tä(;ti- 
fu^nta. 

Riddarroman,  m.  ritari8=romani. 

Riddarrustning,  f.  ritarin  afeet  (pl.)  1.  tt)a= 
ru8tu8. 

Riddarsal,  m.  ritarisfali. 

Riddarslag,  n.  ritarifft  Itjöminen,  ritari64l)öntt. 

Riddarsporre,  m.  (delphinium)  fufon-fannuS. 

Riddarstånd,  n.  ritari=fäätl). 

Riddar väsende,  n.  ritari84a>r>at,  ritari=Iaito8. 

Riddarvärdighet,  f.  ritari8=arnjo.  ■ 

Ridderlig,  a.  ritarittinen,  ritarin,  (ädel)  jafo- ' 
mielinen,  jalo,  ijlettiä--mielinen. 

Ridderlighet,  f.  jaIo=mieIifvi)8,  jalouS,  \.}kxo'i' 
mielifi^pS. 

Ridderskap,  n.  ritariSto. 

Riddersman,  m.  se  Riddare. 

Ridhandske,  m.  ratfa84inna8  (=taan)  1.  'i)a\X' 
fiffa. 

Ridhäst,  m.  ratfu,  ratfu-^ctoonen,  fe(fä=^e= 
toonen. 

Ridikyl,  a.  naurettava,  naurun=atainen;  subst. 
m.,  se  Retikyl. 

Ridkläder,  n.  pl.  ratfae-föaatteet. 


Rid 


Rik 


503 


Riilklädning,  f.  ratia34enmft  1.  4)ame  (=een). 

Ridknekt,  m.  rati'a>3=^ali»e(ija,  vatiaé=rcntt. 

Ridkonst,  f.  ratfaä»  1.  ratia§tu6=taito. 

Ridpiska,  f.  ratiu=ruc§fa  1.  »löitfa. 

Ridsadel,  m.  rat)a3»!atu(a. 

Ridskola,  f.  vatia64ou(u. 

Ridspö,  n.  vatfu^icitfa  1.  »ruosta. 

Ridstcifvel,  m.  rat)a84aa^a3  (4^paau). 

Ridsällskap,  n.  vatia8=)eura. 

Ridt,  m.  vatfaötuS,  ratfaS^ajo;  göra  en  r. 
hvarje  morgon,  fäijbä  jofa  aamu  ratfaS» 
tamasfa. 

Eidtyg,  n.  rat|'a6'fa(ut  1.  =nem»Dt. 

Ridtäcke,  n.  vatfaä^oimi. 

Ridväg,  m.  ratfaö^tte. 

Ridå,  m.  efin-ipl-ni. 

Rifbrfido,  n.  (jT:r  färger)  jaiiflin»  1-  ittaaii- 
tautvi. 

Riffa,  f.  f;aitta. 

Rifhäll,  f.  jaii[)in=)3aafi,  ntaafUpaaft  1.  »tian. 

Ritjorn,  n.  riin.nn=rauta,  raaSttn  ('iineii). 

Rifsten,  m.  se  Rifhäll  och  Löpare. 

Riftyg,  n.  t)ic§tain  (=tmen),  tjterotiit  (»ttimen). 

Rifva,  f.  tuo^fonen,  tuof;inen,  ro»e  (=^een) 
rc^j^oitten. 

Rifva,  v.  a.  (klösa, slita,  skråmaj  Xi\>\'ä,  reiuäiStä 
(4»ätie:t),  vaa§taa,  vaapia  1.  raa).4^ia,  raapaista 
raabelta  (>telen),  ft^nfiä;  r.  en  i  ansigtet,  repia 
1.  xaapia  1.  ti)ufiä  j.fun  ta«>t>oja;  r.  ut  ögo 
nen,  :^uf)fai§ta  1.  raapia  filmat  ||)ääötä;  var 
gen  ref  kon,  fuft  xipi  1.  raatcli  Icfjmän;  r. 
i  jorden,  vaa^.na  1.  raaätaa  maata;  r.  upp, 
se  Upprifva;  spiken  ref  honom  i  handen, 
iiaula  raa)))>afi  1.  xtpäifi  tjäiitä  täteen;  r. 
håret  ifrån  sig,  repiä  1.  retoäiStä  1.  raaä 
taa  tutta  ).\iä§täniä;  r.  sönder,  ret-uä  1.  re 
träiStä  rttti;  r.  i  tu,  retoäiötä  f;alfi;  r.  ned 
ett  hus,  repiä  alaS:  1.  purfaa  [;ucne;  r.  sij 
bak  öronen,  tl)nflä  !orH3at(i§tania  1.  ter 
»inttfiauia,  raapia  1.  ft)uftä  foricainfa  tau3 
taa;  hon  ref  sig  pä  gärdesgården,  f)äu 
repi  itienjä  aibagja;  (finrifoa)  jauhaa,  jau 
luentaa,  I^ieitontaa,  pienentää,  (litet  ijrujre) 
rouf;ia,  rcul;entaa. 

Rigel,  Rigla,  se  Regel,  Regla. 

Rigorism,  m.  jätjtfä  =  peruäteiiun'3,  jävffä=cp= 
pifunå. 

Rigorist,  m.  jä^tfä^peruSteeUinen. 

Rigorös,  a.  jäptfä»peru§teineit. 

Rigta,  Rigtig,  m.  fl.,  se  Rikta,  o.  s.  v. 

Rik,  a.  ritag  (=tfaan),  njarafaä  (--tfaau);  (ijm- 
nig)  runfaä  (=aan),  annottinen,  fatcifa;  (kost- 
bar) t)lpi'å,  fcmea,  upea;  en  r.  man,  rtfa3 
mieä;  r— t  gifte,  ritaä  1.  aarafaö  naimi= 
nen;  ett  r— t  land,  ritas  maa;  ett  r— t 
hår,  tuuf)eat  tjiutfet;  ett  r— t  språk,  rifaä 
1.  runjaS  fieli;  r — a  grufvor,  ritfaat  1.  xmx= 
faat  1.  annoUifet  taitecffet;  r.  skörd,  runiaö 
tuto  1.  laalig;  r.  på  säd,  rifaä  nnljaSta, 
runia§4r)iliainen,  toitjatca;  r.  på  penningar, 
rifaä  ra^a§ta,  ra(;a=rifa8,  raf;ata8  (»tfaan), 
Svenskt-Finskt  Lexikon. 


ra[;allincn;  r.  på  tankar,  rnufaö^ajatutfinen, 

ritas  1.  rnn)a§   ajatutfiSta;   r.   på  ämnen, 

ainc»ritaS,   rmiiaö-aineinen,  aineista  ritaS; 

blifva  r. ,  ritaStua,  tuUa  riffaaffi;  göra  r., 

rifaStuttaa,  tef)bä  rittaatfi. 
Rike,  n.  ica(ta=tunta. 
Rikedom,   m.   ritfauS,   umratfmiS,   runfauS; 

stora   r~ar,    fuuret   ritfaubet   1.   tawarat; 

samla   r — ar,    toota    rittantta;    r.    på    säd, 

linlian  runfauS  1.  riftanö;  språkets  r.,  t'ie= 

(en  riffauS. 
Rikhaltig,    a.  runfaS    (»aau),   rifaS    (»ffaan), 

auncUincn,  runfaS^pitoinen,  rnnfaS^aineinen. 
Riklig,  a.  runfaS  (»aan),  unijatra,  l)Itä=ti)Uäi* 

nen;    r.    skörd,    rnnfaS   1.    n.Mljair>a   tulo 

1.  jaatis. 
Rikligen   o.  Rikligt,  adv.  runfaastt,  Witjatta, 

UnljawaSti,  \)itMi}ä[n,  awaratta;    der   tin- 
nes r.    sådant,  fiellä    on  ruufaaSti  1.  Xo\U 

ialta  femmcista. 
Rikochett,  m.  fimmaf;buS,  ponna(;buS. 
Riksadel,  m.  ft)atta=aate(i  1.  ^aatelisto. 
Riksakt,  m.  toattio»tirouS. 
Riksarf vinge,  m.  »aUan^perijä,  perinti5»ni^ti» 

naä  (=aait). 
Riksarkiv,  n.  toattio^artiSto. 
Riksarkivarie,  m.  it)a(tioarti8tcn»0oitaja. 
Riksbaner,  n.  toa(tio4ippu  1.  '»iiri. 
Riksbank,  m.  riifinspantti,  toa(tiD=pantti. 
Riksdag,  m.  tx)aItto=päitt)ät  (jjL),  f;erraiu'-päi» 

IV  ät. 
Riksdagsbeslut,  n.  tr»a(tiopäilV)ä»päätcä. 
Riksdagskallelse,  f.   aatticpäinjä^tntfumuS  J. 

»fäéfl}. 
Riksdagsman,   m.   l»aItiopäil»ä»i:iieS,  IDattio» 

päittäin  jäfen  (»en). 
Riksdagsmaunaval,     n.    n.\lIticpäin.M»mieI)cu 

iraali  1.  ix)a(inta. 
Riksdagsordning,  f.  limttiopäiluä^järeSt^S. 
Riksdagspollet,  m.ttaItiopäitt)ä4>c(etti  1.  »Icotu. 
Riksdagsärender,   n.  pl.  lcaltiopäittä»afiat  1. 

»toimet. 
Riksdaler,  m.  rifft,  riifin=tatari. 
Riksdrots,  n.  riitin»brotfi,  lDa(tion»icaItt)oia. 
Riksfana,  f.  toattio=Iippn  1.  »njiiri. 
Riksfullmäktig,  a.  »a(tion»ebu3taja,  icaltio» 

päitriä»mieS. 
Riksfurste,  m.  toatta»  1.  riitin»ru[;tinaS  (»aan). 
Riksföreståndare,  m.   irattion»  1.  xoafian^^oi- 

tvija. 
Riksföreståndarskap,  n.n3aItion=(joitajan  icirfa. 
Riksförfattning,   f.   toattio»   1.  [;aUttuS=muoto, 

wafta»tnnnan  ^a£(itu6»mucto. 
Riksförrädare,  m.  hialta»funnan  pettäjä. 
Riksförräderi,   n.   ttjalta» tunnan  pettämtjS  I. 

taicattnS. 
Riksförsamling,  f.  toattio»  I.  tt>a(ta»fotDuS. 
Riksgrefve,  m.  toalta»  1.  riitin=frei»i. 
Riksgäld,    m.    se    Riksskuld:    (inj?it)    ttalta- 

funnan  ixie(fa»ra^a,  jv)aItaiBCIfa=ra()a. 
Riksgäldssedel,  m.  hja(taice(fa»!ete(t,rifl"i»fete(i, 
75 


594 


Rik 


Ri 


Rikshushällning,  f.  se  Statshushållning. 
Rikshvälfning,  f.  se  Statshvälfning. 
Rikskansler,  m.  Jvalta=  1.  »raItio=fan€leri. 
Riksklenoder,  m.  pl.  friutiuin  I.  ttalta=titnnan 

fadeubet,  tvaltic^taUeubet. 
Rikskropp,  m.  n.Hilttc=fuitta,  U\ilfa§tc. 
Rikskunnig,  a.  inaan»fuu(u  1.  Mnaiuio  1.  =fuu= 

luifa. 
Riksmarsk,m,  ix\ilta'  1.  tt?a(tic=inaröft,  ritfin= 

ntavéft. 
Riksmarskalk,  m.  tta(ta=marfalfft,  riifin^mar* 

laltfi. 
Riksmuseum,  n.  lra(tto=muiec. 
Riksmynt,  n.  riifin-vaf)a. 
Riksmöte,  n.  iralta»  1.  toaltio^otouS. 
Riksråd,  n.  lvatttC=ncuft«CSto;  (person)  njaltio» 

iteim^cg,  ivalta^unnan  ncuirc?. 
Riksrätt,  m.  iraltio^cifeiibeéto  1.  =cifeu«,  tralta= 

faunan  citeu?. 
Rikssal,  m.  rtifin=f<ili,  toaltic^fali. 
Rikssigill,  n.  tralttc^fincttt. 
Riksskattkammare,  m.  viituMaf)a§tc,  fruunuu= 

raf)aStc. 
Riksskuld,  f.  iralta-funnan  iretfa,  tealttc=»velfa. 
Riksstad,  m.  toalta=faut.ninfi. 
Riksstyrelse,  f.  tcalticn  1.  ivalta^funnan  f)al= 

litu?'. 
Riksstånd,  n.  »aftto^fäätu,  tva(ta=iäätl}. 
Riksståthällare,  m.  »alta=maal)cn"a. 
Riksvapen,  n.  lva(ttc»n:»aafuna. 
Riksvigtig,  a.  nMlttcUe  1.  iralta=tunna[(e  tär^ 

fcä  1.  tav^>eellinen,  iralta»tärteä. 
Riksvårdande,    a.    iraltica    fjottattja,    njaltic= 

hcibcHincn. 
Riksäple,  n.  waiUv-  1.  liviftio=cmcna. 
Riksärende,  n.  »attio^afta,  ttjalta^funuan  afia 

1.  toimi. 
Riksöfverhufvud,  n.  n>a(ta=funnan  1.  hjalticn 

Vää  1.  ^ää^mie§. 
Riksörn,  m.  teaItiD4ctfa. 
Rikt,  adv.  viffaa^ti,  rnnfaaSti;  jmfr  Rikligen. 
Rikta,  v.  a.  (göra  rik)  rifaStuttaa,  fartuttaa; 

r.  sig,  v.  r.  rifaétuttaa  itieänfä,  V^ääötä  rit= 

taafft,  rifaetua. 
Rikta,    v.  a.  (vända,  syfta)    fuunnattt    (=taan), 

iuunnittaa,  täbbätä  (»tään),  tarfotttaa,  fään= 

tää  1.  aiettaa  jf)fin  ^m\',  r.  kanonerna  mot 

fästningen,    fuunnata  1.   fääntää  1.  afettaa 

tanuunat  linuvian  ^:äin  1.  tinnaa  toliben;  r. 

kosan  till  en  ort,  aiettaa  1.  cttaa  iuuntan= 

fa  1.  fääntää  tienfä  jl)tin  )>aiffaan;  r.  sina 

blickar  på  ngt,  lucba  1.  fääntää  [itmäniä 

j^fin;   r.  sin  uppmärksamhet   på  ngt,    tav= 

liétua  jbtin,  ruh>eta  (4^ean)  [}ucmaamaan  1. 

tavffaamaan   j.fin,   lucba  buomionfa  j^fin; 

r.  in,  fuunnata  1.  fuunnitefla  1.  fottitella  fi= 

fä  än  1.  j^fin. 
Riktig,  a.  cifea;  du  är  r.,  du!  ftnäpä  1.  ftnä 

npt  olet  oifetn! 
Riklighet,   f.   cifeuS,  totifuuS;    afskriftens  r. 

bestyrka,  cifcin  jäfjenuettin  1.  fo^ioitun  ete» 


tom  tcbiStanjat,  jäljennöffcn  otfeuben  tcbi6= 
tauMt;  det  har  sin  r.,  fe  cufin  niin,  fe  cn= 
fin  tobcKa  niin,  fe  onfin  tctta,  niia  eifein 
fe  cufin. 

Riktigt,  adv.  oifein,  oifeaSti;  räkna  r.,  laöfea 
1.  iufca  eifein;  det  var  r.,  fe  di  eifein; 
han  är  r.  tokig,  fiän  en  eifein  fiu^^fu;  han 
är  ej  r.  klok,  f)än  ei  cle  eifein  ujiifaS; 
ganska  r. !  aitran  eifein!  r.,  nu  mins  jag, 
niin  1.  aiamn  eifein,  n^tpä  inuiétan. 

Riktning,  f.  funuta,  tarfeituS;  (riktandet)  fuim» 
tau§,  fääntäminen  I.  afetuä  jfjfin  )3äin,  fuun 
nitu§;  röra  sig  i  sned  r. ,  liiffua  »inoa 
funntaa  1  »incSti  j^fin  )>äin;  ligga  i  r.  åt 
söder,  eCa  fuunnin  etelään  t>äin  1.  etelää 
fe^ben;  vindens  r.,  tuufen  fuunta;  taga  en 
falsk  r.,  mennä  iräärälle  1.  ^^a[;alle  fuun 
natte. 

Riktningslinie,  f.  fuuntaug»  1.  fuunta=njiiit>a. 

Riktpunkt,  m.  fuuntau§=  1.  fuunta=  1.  täl)täl)§ 
:|>iéte  (=een)  1.  ^^febta  1.  4H-iiffa. 

Riktskruf,  m.  fuuntauS=rnuun. 

Rim,  m.  feiutu,  IcV^''U  =  feintu,  Ie^^^^u  =  traSte 
(=een),  riimi;  manligt  r.,  ureg=icintu,  \)l\\ 
tateuincn  fcintu;  qvinligt  r.,  nais=fciutu, 
faffi4aivuineu  feiutu;  löpande  r.,  juoffettja 
1.  felmi=tatruinen  feiutu;  på  r.,  feiuuuéfa, 
IcVU''U=ieinnu6ia,  feiunuttiuen;  det  är  h\ 
ken  r.  eller  reson,  fiiuä  ei  cle  tietca  eifä 
taitea;  se  Rimfrost. 

Rimfall,  n.  feinnuu=lca8te  (=een),  (oi>^)U=toagte 

Rimfattig,  a.  fcpl^ä^fointuinen. 

Rimfrost,  m.  huurre  (=rteen),  fmube  (=teen), 
f)ärmä,  ^uuru,  ()uurte,  fuura,  ^^affafeu  uf)c; 
betäckas  med  r.,  fät?bä  1.  tutta  f)uuvteefen 
^uubettua,  ^ärmettliä,  fuureittua;  betäcks 
med  r.,  tel)bä  1.  )>etttää  faärmääu  1.  f^uur* 
teefen  1.  I;uuruun,  ^ärmätä  (=ään),  I)uubct= 
taa,  fuuroittaa. 

Rimfrostig,  -frusen,  a.  l^uuteincn,  l^uurteinen, 
f)ärmäinen,  funrainen,  f;uuteeSfa  1.  f)uur« 
teeSfa  1.  t)ärmäsfä  (ofett?a),  f}uubettunut,  ^är» 
mettijn^t,  fuuroittunut. 

Rimfyllning,  f.  feinnun--tä^te  (=tteen). 

Rimkläpare,  m.  se  Rimmare. 

Rim  konst,  f.  foinnuu4ecn  taite,  feinnnn=ie= 
VnStuS,  riimi=taite. 

Rimkrönika,  f.  riimi^frenifa. 

Rimlexikon,  n.  riimi=  1.  feintu^fanafirja. 

Rimlig,  a.  mal}bcUineu,  fääUinen,  uefcttatDa_, 
eteiiinen;  det  är  r — t  nog,  fe  en  fijttä 
mat)beUiöta;  är  det  nu  r — t  att  begära  så 
mycket?  eufo  fe  nt)t  ctottieta  1.  fäättiStä 
niin  ijjaljcu  Ujaatiafaan? 

I  Rimligen,  adv.  se  Rimligtvis. 

Rimlighet,  f.  mafjbcttifuuS,  eteflifuu?,  fäätti' 
f^tjs;  det  är  ingen  r.,  fe  ei  ele  cnftnfään 
ma{;beUi5ta,  fe  on  :|3eräti  1.  fcfonanfa  mal^» 
botenta. 

Rimligt,  adv.  mabbottifeeti,  fääflifcSti;  ljuga 
r.,  »af^etetta  fäöttifeeti. 


Rim 


Rin 


595 


Rimligtvis,  adv.  ntaf)boQt[e6tt,  fäällifc§tt,  mai)^ 
boUtfuubelta,  fof)tuubeIIa;  jag  kan  ej  r.  be- 
gära mer  af  honom,  mtuä  en  maf}boltife6tt 
1.  fääffä  icoi  Itäneitä  enem^niä  ixmatia. 

Rimma,  v.  n.  fotoitelta  1.  fe^ttä  (»tfeu)  [otn= 
tuja  1.  riimiä,  riimitettä,  foinmiStcKa;  r.  på 
ett  ord,  lij^tää  foiutu  fanattc;  dessa  ord  r. 
väl  med  hvaraiulia,  nämiit  fanat  tefcteät 
^ijtoän  foiimun  1.  fo^Jitcat  i)i)\mn  toi§tenfa 
foinnufft;  r.  sig,  v.  r.  (Jig.)  iä^bii  faatuun, 
|o)3ia. 

Rimma,  v.  a.  se  Rimsalta. 

Rimma,  v.  imp.;  det  r — r,  I^ärmiiä,  i^iuirtaa, 
tefee  l^uurvetta  1.  ^ärmää,  ^»ärmettiji?,  fä^ 
t)uurteefen  1.  (»ärmään. 

Rimmare,  m.  fotnnun=  1.  riimin  =  fet'itrtjä  1. 
=fe^nt8taja,  fDintu=fcV))ä  1.  »nieffa,  riimi4ei3- 
!p'ä,  riimittelijä,  foinnuStelija,  ivnrfi^nieffa, 
njirrcn-feppä,  runo^ep^^ä. 

Rimsa,  f.  se  Remsa. 

Rimsalta,  v.  a.  riitt>i  =  fuokta  (=aan),  Jsuoli» 
juolata. 

Rimsaltad,  a.  riitoi»  1.  ))UoIi4uorainen  1.  »fuo= 
tattu. 

Rimslut,  n.  fointn=tt)aSte  (=een),  Io}3iJU=fointn, 

Rimsmidare,  -snidare,  m.  se  Rimmare. 
Ring,  m.  rengaS  (-faan),  fottfaS  (=aan);  (fin- 
gerring)  jorntuS;  (krets/orm)  M)'a,  :^iiri , 
Vm^3l)rä,  (af  menniskor)  rinfi;  r.  af  jern, 
glas,  rautainen,  lafinen  rengaS;  r.  på  en 
käpp,  {epin  rengag;  sätta  r.  på  fingret, 
^5anHa  formuS  formeen;  hon  bär  en  r.  på 
fingret,  lianen  1.  Itäneitä  on  formuS  fcr= 
tneöfa;  gömma  r— en,  {'ätfcä  fcrmuSta,  cUa 
fättijififlä;  en  svart  hund  med  h  vit  r.  om 
halsen,  muSta  foira  walfea  roijöti  1.  ranSft 
1.  fe{)ä  faulagfa,  muSta  t»l}öti=  1.  ranSfi-- 
fanlaiuen  foira;  blå  r.  kring  ögonen,  fil» 
mäin  i)m^.Hirt)S  ftninen,  fminen  fc()ä  filmäin 
^m))ärit(ä;  r.  kring  solen,  månen,  aurin» 
gon,  !uuu  !et)ä;  sitta  i  r.,  istua  ringisfä  1. 
Mjäflä;  sätta  sig  i  r.,  iötua  rin!iin  1.  rin» 
,  gitte  1.  !ef;ät[e;  slå  r.  om  ngn,  fäV}bä  fe» 
^ätte  1.  tarljatle  j.fuu  ^m^JÖri,  fiertää  jofu 
I  lel^äön  1.  ).niriin;  gå  i  r.,  olta  fet^ämäinen 
I    1.  telkättä,   fä^bä  tef^Mi;   dansa  i  r.,  tan6= 

fia  ringisfä. 
Ringa,  v.  a.  rengaStaa;   r.  ett  svin,   rengas» 
'    taa  fifa;  r.  ett    hjul,    rauboittaa   ^Jl^ijrä   1. 
',    ^l)örää;  r.  in,  ut,  se  Inringa,  Utringa;  r. 

(in)  en  björn,  faartaa  1.  fiertää  farf;u. 
Ringa,  v.  n.  o.  impers.  foiba,  foittaa;  kloc- 
korna r.,  fetfot  [oittjat;  det  r— er  första 
!  gången,  tillsamman,  foi  1.  fettot  [oi»at  1. 
1  foitetaan  enfi  ferran,  ij^teen;  det  r — er  i 
t  öronen,  forirat  foitoat  1.  f)nmifeir)at,  f^umi» 
i  fee  1.  foi  foricisfa;  hvar  r— er  det?  misfä 
j  foitetaan?  r.  i  kyrkklockor,  foittaa  firfon» 
felloja;   r.  med  matklockan  folket  tillsam- 


man, foittaa  ruo!a»feItot(a  roäti  fofoon;  r. 
med  ringklocka,  tjelif^ttää  feftoa;  r.  för 
lik,  foittaa  fettoja  fuoKeettc,  foittaa  ruumiin 
fettoja;  r.  på  sin  betjent,  ^elijtjttää  (fetfoa) 
:patit»eliiatlenia;  r.  till  bords,  t)elifi}ttää  ruoatte 
1.  fJÖljtään;  r.  med  benen,  I;eiiuttaa  1.  rct» 
futtaa  foi^ianfa. 

Ringa,  a.  oböjl.  loäf^iineu,  icäl)ä,  lBäI;ä=Vä= 
tiiinen,  tjal^a,  it>äf)ä=artt)oinen,  at^ainen;  af 
r.  värde,  n)äl)ä=arn3oinen  1.  »f)ätöinen,  i»ä» 
i)aWå  ariDOSta;  det  är  en  r.  sak,  fe  en 
n?äf)ä  1.  toä^äinen  1.  toäf;ä4Hitöiuen  1.  f^atpa 
afia;  en  r.  skänk,  hjätjäinen  1.  ijalpa  tal;» 
ia;  han  hade  r.  hopp  om  sitt  tillfrisknan- 
de, ^änettä  oti  l»äf;ä  toilroa  1.  roäfjä  toiwo 
teriBeeffi  tuttaffenfa  1.  tutemifeötanfa;  han 
har  r.  förstånd,  tjänettä  on  Uiäf)ä  ^mmär» 
rljätä  1.  fefino  l)mmärrt}S;  detta  är  af  r— re 
värde,  vigt,  fe  ou  iiiäf^emmäötä  1.  f)attt»em» 
maSta  1.  at^aifemmaSta  ariitoöta,  fe  ou  tt>ä= 
taemman  1.  fjalmemman  arivoincn  1.  ar»oi8= 
ta;  denna  stad  har  en  r — re  befolkning 
än  den  andra,  täSfä  fau|)ungiSfa  DU  afu= 
jamta  n)ät;emmän  f  uin  toifeSfa;  den  r— ste 
eftertanke  hade  bm-t  säga  dig  det,  Ipä" 
f;immältäftn  1.  f.nenimmättätiu  ajattefemifetta 
otifit  fen  inoinut  ötijtä  1.  t}mmärtää,  otifit 
lt)äf)änfiu  ajatettut,  niin  otifit  fen  »jnimär» 
tän^t;  han  är  af  r.  börd,  stånd,  t}äu  on 
alt;ai§ta  fufua  1.  fäätl^ä;  af  r— re  härkomst, 
all^aifempaa  1.  f)at>vempaa  fufu»f>erää;  folk 
af  den  r — re  klassen,  atfiaifcmman  fanfan 
if)mifet,  atbaifemman  1.  t;aln)emman  fääbl}n 
fanfa  1.  if)mifet;  på  alla,  äfven  den  r — ste 
hel  sade  han  vänligt,  faiffia,  tt)ictäf.^ä  atl;ai» 
fintafin  f)än  terwe^ti  tefsfjeästi. 

Ringa,  adv.  h)äf;än,  hjäf)äifcn,  f^atwasti,  icä» 
I)äffi,  f)attt5affi;  han  är  r.  aktad,  f;än  on 
iwäfjäsfä  1.  t;atnia§fa  ariroSfa,  f)äntä  U>ät;än 
1.  l»äf)äSlä  arwoSfa  l^ibetääu;  jag  aktar 
detta  bra  r.,  tämän  f)i)n)in  i»äf)äffi  1.  'i)aU 
tt)atfi  aricaan,  tätte  •mäifån  armon  1.  arteoa 
annan  1.  ^sanen;  jag  aktar  honom  r — re 
än  den  sämsta  dräng,  t;änet(e  annan  1. 
:^^anen  toä^emmän  ariroa  fuin  I)nonoimmattc 
rengiöe,  {;äntä  |jibän  [)atioempana  1.  icä» 
t)emmän  ariuoifeua  tuin  Ijuonointa  rcnfiä; 
han  är  r — st  aktad  af  alla,  f)än  OU  faiffia 
h)äl)emmä8fä  ar»o8fa,  l)'än  on  toätjemmäöfä 
arwoSfa  fuin  faiffi  muut,  ftäutä  toälnnnä  1. 
h)äl)immän  faifista  arlroöfa  ^^ibetääu,  ]()ö» 
nette  annetaan  toäljin  artoo  faifiöta  1.  tt»ä« 
fjem^n  arrco  fuin  faifilte  muitle;  icke  det 
r— ste,  ei  a>ä^intäfään  1.  f>tcnintäfään  1. 
))iffui8tafaan  1.  l^iuffaafaan  1.  t)itui8tafaan. 

Ringakta,  v.  a.  se  under  nustföreg.  Ringa. 

Ringare,  Ringast,  se  under  Ringa. 

Ringare,  m.  foittaja,  feIton»foittaja,  foitto»mie8. 

Ringborste,    m.    (clinopodiuni   vulgäre)    mäfi= 

minttu. 
Ringdans,  m.  rinfi=tan6ft,  rinfifct,  riufifittä  olo. 


59G 


Rin 


Rii 


Ringdufva,     f.     (columUi    palumlus)     faufu8= 

Ringel,  in.  ficiiiiira,  lte!erä,  finuita,  t)m^.n,)rä, 
fe(;ä,  rctuiaS  (=faan);  ringlar  på  vattnet, 
vcnfaat  1.  tiinurat  ivefcegfä;  ormens  ringlar, 
fäärmcen  ficmurat  1.  fiefcvät  1.  vcnfaat;  siä 
ringlar,  se  Ringla  sig. 

Ringfinger,  n.  nimeten  fcrmt. 

Ringformig.  a.  ven!aan=mucteinen  1.  4a^>ai^ 
nen,  i)niV»H'änuiinen,  i.mu;'i)väincn. 

Ringlialsad,  a.  tm^öti^aulainen  1-  4auta,  fel)ä= 
taulaincn. 

Ringhaltig,  a.  Usif)ä4ntcincn,  liMliänurainen 
1.  =aineincn,  ivähäanvctnen. 

Ringhet,  f.  lräl;\}VÖ,  ipäl)äiil)t)8,  Jrähä^Vätöi' 
fi)^ö  1.  »arJuoifuuS,  f;a(punö,  aUjaifnue;  jmfr 
Ringa. 

Ringklocka,  f.  )ottto=  1.  t^eliStm^feflo. 

Ringkrage,  ni.  fel}ä^!auln3. 

Ringla  sig,  v.  r.  liemnroita  1.  fimuvoita  (=tfen), 
fai^erveila  (--vtelcn),  fieninrtaa,  !iefnvcita 
(4)cn),  fcpiä  itfeniä,  fe^.^illtlui ,  fievtcleitä, 
fäiibä  fiemuvoilnn  1.  timuvoiUe  1.  tietnvciUe 
1.  vcnfaitic;  omien  r — de  sig  omkring  lians 
lif,  {äävme  fe^^i  itfcnjä  1.  tieninrfi  1.  tiemn^ 
rcitfi  1.  fiertclilje  I;änen  fnclitlenfa  1.  jno= 
liinm;  vattnet  r — r  sig,  tiKfi  VåXi  {imuvci= 
liin  1.  rentaitte  1.  fie!uvcilnn. 

Ringlad,  a.  ticmuvaUincn,  ticfurainen,  tieninr» 
tnnnt,  fäin?cvti)ni}t,  rcnfaallinen,  ficmnvaöia 
1.  ticfnrciSia  1.  leivällä  (eknva). 

Ringlagd,  a.  (om  orm)  se  föreg. 

Ringlek,  m.  vinti4citti,  rintijet,  rintiftltä  1. 
^Jiirifiåä  cfc. 

Ringmur,  m.  l)m^\ivl}S-nuuut. 

Ringmatt,  n.  fcrnuiS^mitta. 

Ringning,  f.  fcittc,  joitanta,  jcittaniincn,  fct= 
niinen,  fcinti;  (med  ringar)  vengaötuS,  ven» 
gaStomincn;  se  verberna:  Ringa. 

Ringorm,  m.  (snol;)  tav{;a=iäävmc  (^ccn),  Iivjo= 
läävme;  (amerikansk)  vcngaä»  1.  lvVött--!ääv= 
nic. 

Ringräaning,  f.  fel)ä=  1.  vinti-juofiu. 

Ringsvala,  f.  (cyjjselus  apus)  'kuxV  1.  linna» 
1.  te«ra=V^ääslt). 

Ringtalig,  a.  ii'äf;ä-4nt"uinen,  Iiaviva. 

Ringtrast,  m.  (lurdiis  torquatus)  fantué»vaÖ' 
ta§  (»aan). 

Ringvis,  adv.  venfaiefa,  venfatttain,  vingit» 
täin,  vingiéfä,  tcbittätn,  fct)ic>jä;  jmfr  Ring. 

Ringärla,  f.  (mofacilla  alba)  ivaltcinen  tt\i8= 
täviittt,  Unix^ti,  luiivi,  ticmavi. 

Rinna,  v.  n.  jncéta  (jncficn);  (dnjpa)  ^l^a{na, 
unictaa,  tiVViii-i;  blodet,  vattnet  r — er,  ipevi, 
\vi\\  juctiec  1.  iralun;  r.  ihop  (löjma),  piu 
inittl}ä,  jncljettna,  jucSta;  sanden  r— er  nr 
timglaset,  l)ieta  juotfcc  tiima4aft8ta;  tun- 
nan r— er  (läker),  tl}nnl)vi  ivnetaa;  såret 
rinner,  {uiaum  ivnctaa  1.  tralnu;  ljuset  rin- 
ner,   fmittilä   jucljec   1.   ioaluu;    ugonen    r., 

ftlmät  n^alnlvat    1.  txntctnioat    1.  juefieuMt 


mettä;  säden  rinner  nr  axen,  jljtoät  Javife» 
n?at  1.  irartfertjat  1.  tit-^nnrat  1.  teaUiwat 
täl;fi8tä;  det  rann  mig  i  sinnet,  i  hagen, 
mieleeni  tnli  I.  jclitui  1.  jncIaBti,  ^ääfiänii 
^^ätfäl)tt  1.  ^Hött;  sinnet  rann  öfver  för  ho- 1 
nom,  f;änen  fifunja  tnclnu  1-  fnol^abti;  ti- 
den rinner,  aifa  tinevii;  r.  af,  in,  nt,  upp, 
se  Afrinna,  o.  s.  v.;  v — nde  vatten,  jnc!» 
ien?a  h?e[i;  r.  ögon,  hjatuhjat  1.  u.nicta»at 
1.  n^etifet  ftlmät. 

Ripa,  f.  (lcig(pus)  vieffc,  metfi-fana. 

Riporre,  m.  vieffo=metiäö  (»fjen). 

Ris,  n.  (sädesslag,  och  om  papper)  viifi  (^n). 

Ris,  n.  (qv-istadl)  »ttia,  (oqmstadt)  lvav;.^n, 
h,nv|)t  (=»cn),  (torrt)  vifu,  (mindre)  irar^n; 
(af  barrträd)  f)a»ru,  l^afo,  Vtfn;  gifva  ett 
barn  r.,  antaa  la^Jielle  tt^itiaa;  få  r.,  faaba 
Untfaa;  slita  r.,  faaba  h-Mtfcja;  straffa  med 
r.,  (um  barn)  fnrtttaa  icitiafia,  (om  qvinnor) 
rangaiéta  Jintjcilla;  tio  par  r.,  fijrnmenen 
Varia  iinticja;  bränna  r.,  V^^ttaa  vifnja  1. 
(mindre)  n^av^^uja;  en  knippa  r.,  lim^pU 
vifnja  1.  fjairnja;  (bärris)  jravft  (=vven), 
Juavrct  (pl). 

Risa,  v.  a.  (ärter)  vifuittaa,  tuavftniittaa;  C6e- 
strvmed  granris)  lia^uittaa,  I;acittaa;  (straf- 
fa med  ris)  ipitfca,  ftjttiata  (=aan),  Victiaä 
1.  fncmia  untfalla,  (om  barn)  antaa  »ritfaa, 
lintfaella;  r.  skog,  farfta  1.  V^vata  (/taan) 
m  et  jää. 

Risare,  m.  bntfnvi,  V'i^'f"i'N  i^'iMi"i,  lintjnvi, 
):'iefjäjä. 

Risbadstu,  f.  felfä»)auna,  liJljIijtl}?;  fä  r.,  faa< 
ba  ivitfaa  1.  feltä-fanna;  ge  r.,  antaa  tcxX- 
faa,  antaa  feltään  apitfalta). 

Risbär,  u.  se  Källarlialsbär. 

Risgryn,  n.  viift=fuuvimat  1-  =vt)ljntt. 

Risgrynsgröt,  m.  viififunvima^^Huro. 

Risgräs,  n.  (lycopoditim  selago)  fetun»Iie!c, 
vtifM-uef^o  1.  4}cinä. 

Risgård,  m.  vifu^aita,  fcvto»aita,  vhtc»atta  (af 
hela  träd). 

Rishaim,  m.  viifin»clti  1.  »clct  (pi). 

Rishög,  m.  viin^tafa  1.  »läjä. 

Risk,  m.  (fara)  waaxa,  ivafiinfo;  (ansvar) 
UHiétan?,  tatanS;  (bevåg)  nSJallnö;  på  egen 
r.,  cmin  lu^-nnja  1.  »rattcinfa,  cnialla  u()aUa; 
på  min  r.,  mtmtn  »agtauffeni  pääiii,  mu 
nnn  Inamllant. 

Riska,  f.  (agaricus  deliciosus)  vunStt,  fucia» 
fieni,  iveitevcinen,  ivalnveveinen. 

Riskabel,  a.  »paavan-alainen,  ivaavallincn,  pi-- 
lättäani. 

Riskera,  v.  a.  (våga)  uéfaltaa,  fcettaa  en» 
neanfa;  (äf centyra)  ^.''anna  aitiifft,  faattaa 
UHiavan=alai[cf[t. 

Risknippa,  f.  rim»fimiJ^u  1.  »nnbfc,  u\ntu» 
unl;to,  lianni  fimpen  1.  »»tl)fc. 

Risland,  u.  viifi-maa  1.  »^"'eltc. 

Rismjöl,  n.  viifi»iau[;ct. 

Risp,  n.  se  Nappatag. 


Ris 


Ro  c 


597 


Risp,  m.  ciucä  1.  ruo!a=^)ata. 

Rispa,  f.  (i  tyg)  !ef)feämä,  {)Ui!eama,  fifjjoa» 
ma,  fångan  Iäf;temä,  riiipale  (=-ccn),  (genom 
dulig  vä/sked)  :).Mttämä  1.  la^^^ancn;  Cl"^'-  /'ti- 
den) naavma,  raamu,  \xxtah  (=ecn),  firfama. 

Rispa,  v.  a.  (uin  tyg)  fel^ittiiä,  riitrai^ta  (4^ai= 
[cu),  rc^nä  1.  fil^ca  langat  pciS;  (huden 
o.  d.)  vaamnStaa,  raanuiittaa,  naarmotttaa, 
vaatoaista  (4miien),  fil^-^iista;  r.  sig,  v.  r.; 
tyget  r — r  sig,  fangaS  feMiää  1.  riefoo  1 
I;tu!ce  1.  :(.ntr!autuu  I.  Iof;(ei(ce,  langat  lät;» 
tetoät  fanfaaSta. 

Rispig,  a.  (om  tyg)  M)mxt)t,  fcl)!eämäincn, 
rii^jaleinen,  fttufetnen;  (om  huden)  naarmai» 
nen,  raamuincn,  raaiinttu. 

Risqvist,  m.  irarpu,  toix^ii,  f^ahsnn'  1.  \)Cion-- 
c!ia,  rifu. 

Rissel,  n.  iräl^l-^^i,  Hunt=feufa. 

Rissla,  v.  a.  Hjäf^Jätä  (oppaan),  fcufoa. 

Rissiare,  m.  foäl^^^ääjä,  föäl^jivri. 

Risslitning,  f.  n)ttia=rangai§tu?,  ivntfain^faanti, 
tinticmnS,  iritfa^fanna,  antfoituö. 

Rist,  m.  se  Tlogrist. 

Rista,  v.  a.  ^^iirtää,  ^urreKä  (=vtc(cn),  Unil-- 
tää,  tinilca;  r.  sitt  namn  i  björken.  :piiv- 
tää  1.  leifata  (=!faan)  ninienfä  tctanuui ;  r. 
nmor  i  sten,  f^afata  (»ffaan)  1-  ^.nivrcUä 
fiijcja  1.  nimujla  !i>ueen;  det  r— r  i  ma- 
gen, »atfaa  anf^Ioo  1.  unitetfii;  det  r— r  i 
tänderna,  I^ain^-Hlita  Ujit)Iafee;  r.  in,  upp,  se 
Inrista,  Upprista;  (skaka)  tävifl)ttää,  täl"i6= 
tää,  valDiStaa. 

Ristning,  f.  Vtivto,  :t.nirräntä,  ^iivtch),  ipitrrc 
(n-tccn),  aniitäminen,  nnilomincn,  Iciffaamt= 
nen;  iintjleniinen,  \v\l)k  (=cen);  täi'isitl)8,  ra» 
Jinötaminen. 

Rita,  v.  a.  o.  n.  ^jitrvuStua,  fun?ata  (=aan), 
rittata  (=ttaan),  ^nirtää;  r.  i  sanden  med 
sin  käpp,  )>iirvnötellal.  tivjcitctta  fcViöänjä 
fantaan;  r.  ett  hus  med  blyertspenna,  fn» 
tuata  I}uonc  Itjijlj^fynäHä;  r.  sig  in,  se  In- 
rita sig. 

Ritare,  m.fun5aaja,^iirruStaia,^)urtäiä,riittaaia. 

Ritbok,  f.  fnir>aantD^  1.  fu»DauS=!irja,  riittanö» 
firja. 

Ritbord,  n.  lEu»aanto4iöt)tä. 

Ritbräde,  n.  tmoaanto»  1.  nittauö=-Iauta. 
^  Rit  konst,  f.  !muaug=  1.  rtittauö»  1.  fmnaama» 
1       taito. 

■  Ritmästare,  m.  fniraannon  1.  riittanffcn  c\>Qt-- 
taja,  riittanS=mc^tari. 

Ritning,  f.  fuiraanto,  ^iirviiötnö;  fulijaama, 
fnJi^an?,  riitinfi,  ).niivu6tu«;  gifva  r.  till 
en  byggnad,  antaa  I.  tetjbä  fiuoneutien 
rtitintt  1.  :|3ttvruStuö. 

Ritorka,  v.  a.  fnilpata  (=aan)  rii^cöfä,  rtir^etä 
(=eän),  viitoittaa;  r— d  säd,  rti^i=fni»a  1. 
riil)ettlj  ivilja. 

Ritorr,  a.  riilji=tutnia. 

Ritpapper,  n.  futoauS»  1.  nittan^4iapcvi. 

Ritpeima;  f.  !un)au8»!>)«ä. 


Ritsa,  v.  n.  se  Rista. 

Ritskola,  f.  fuhjaanto^  1.  ruttau6=touIu. 

Ritstift,  n.  ^tirrnStin  (ntncn),  :|Jttrrin  (n-timcn). 

Ritual,  m.  tirffo=täfiftvja,  i'irfto=!iria;  (ritus) 
jnmatan  ^paltoclntfcn  mnoto,  fir!on=menc, 
firfcn-menon  mucto. 

Rival,  m.  lilfm^cfija,  ftangoittclija;  (medtäfla- 
re)  fil^ailiia,  i'ilpa--{Hn44^aui. 

Rivalisera,  v.  n.  fiiStcitella,  tit^mtöa,  l^att= 
goitetta. 

Rivalitet,  f.  {u§toittcIn,  fitpaitnS ,  fitwoittc» 
teminen;  fit)ja4oftnta. 

Ro,  f.  se  Höft;  bred  öfver  rena,  Iclreä  lan^ 
teittanfa  1.  lu^-ieiltanfa. 

Ko,  f.  (lugn)  kpo,  xanl)a,  leiroltifuuä,  tjoinsa; 
lemna  i  r.,  jättää  ranf;aan;  vara  i  r. ,  etta 
rant;aSja  1.  leiDcSfa;  han  får  ingen  r.  att 
sofva,  f)än  et  faa  rautjaa  1.  Upoa  niaataf» 
fcnfa;  jag  fick  ingen  r.  för  tandvärken  i 
natt,  en  mennijt  i)önä  faannt  t)oittaa  1.  rau= 
I)aa  f)ammaS=tanbitta;  lefva  i  r. ,  etää  rau= 
baöfa;  sätta  sig  i  r.  på  landet,  afettua  1. 
lätiteä  maaltc  vaut;aan  1.  teiuottifnuteen;  han 
lemnar  h  varken  rast  eller  r.,  fjän  ei  anna 
f)cngcn  rauhaa  1.  Upoa  eifä  rauf)aa;  för 
r— s  skull,  (för  nöjes  skull)  tvStin  tunofft,  1^8= 
tin4Hiiten,  ratoffi,  i^uanfft,  (fåfängt)  jnotta, 
fuctta  fnoa^eti,  (till  tidsfurdrif)  jonteSfant. 

Ro,  v.  n.  o.  a.  fcntaa,  (hit  och  dit)  fonbetta 
(»teten);  r.  bakut,  t^noaiata  (4aan);  r.  on 
båt,  fontaa  aienettä;  r.  bort  båten,  fpiiba 
a^ene  poiS;  fartyg,  som  ros,  fcnbettaiva  1. 
fonte»atu8;  r.  ngn  öfver  sundet,  Inoba  1. 
fcntaa  jotn  fatmen  poiWi;  r.  ut  med  ngt 
(figO,  maffaa  pct§;  r.  hit  med  llaskan, 
joubnta  1.  t^i^nnä  ^.nitto  tänne. 

Roa,  v.  a.  f;nanttaa,  I}nantetla,  oKa  I;ntoiffi, 
tet)bä  itoa,  itabuttaa;  r.  ett  sällskap  med 
kortkonster,  f;nhjittaa  fenvaa  fortti^fonStitta; 
jag  är  ej  r — d  af  stora  sällskaper,  minun 
et  tee  mieleni  fnnria  fenvoja,  fnuvet  feurat 
eiȊt  minna  Ijutoita  1.  cte  minntte  t;na)i{fi 
1.  mieteeni;  det  r — r  mig  mycket  att  böra 
honom,  f)äntä  fnuretft  tmaMfjeni  funnteten, 
minna  :(.mticn  f;uanttaa  1.  minnn  lmi  tt)8ti 
I;äntä  tnntla  1.  hiuttatfcni;  bvad  r— r  dig? 
mttä  finna  naurattaa?  mitft  finnn  niin  t^ä« 
ti  en  V  r.  sig,  v.  r.  f^nantetta,  fjuivittetei» 
ta,  t;ita6tetta,  ttoilta,  ti)8täittä;  r.  sig  med 
jagt  och  spel,  t^nttjttteteita  jaf)bifta  ja  )3e= 
tillä;  r.  sig  med  att  läsa,  Infea  t)nli}iffenfa 
1.  tl)8tiffeniä  1.  ratoffenfa;  b  au  r— r  sig 
med  att  stifta  ondt,  t^änen  en  li)8tt  pahcia 
toaifuttaa,  t}än  mietitfcnfä  1.  ti}8tif)cn!ä  pa'- 
l)aa  faattaa  aitaan;  r.  sig  åt  ngn,  nanraa 
j.fnlte;  r— nde,  tintt)tttaa)a,  j^npaifa. 

Rob,  m.  f}itfa  fjame  (=een)  1.  teninti. 

Rock,  m.  nuttu,  tatit,  jattu,  furtta;  (fJr  frun- 
timmer) rD!fi=t;ame,  rofti. 

Rock,  m.  (spinnrock)  rutft,  au^ttt. 

Rocka,  f.  (i-aja)  rau8ta=!nta,  rau8tu. 


598 


Ro  c 


Rol 


Rockärm,  m.  ru!in4a^a,  la^affo. 

Rockera,  v.  a.  (i  schackspel)  »ai^ettaa  )jatf= 
laa,  rcfierata  (=aan). 

Rockficka,  f.  tafin»  1.  jafun=taéfu. 

Rockflykt,  m.  rufin4ö]^t^. 

Rockhjul,  u.  ruftn^^^örä. 

Rockhufvud,  n.  fuleé  (»ffcn),  rufin  irärttinä 
1.  -Åa);ia. 

Rockknapp,  m.  tafm=  1.  nutun=na^3^t. 

Rockskört,  n.  tatin^  1.  jafun4ietoe  (»pecii). 

Rocksnöre,  n.  (i  spinnrock)  rufin=nuora  1. 
=n^ört. 

Rockärm,  m.  tatin^i^. 

Rodd,  m.  fouto,  foufcanta;  med  r.,  fcutiv 
ntaÖa. 

Roddarbåt,  m.  h)Vtt4rene  (=een),  tuoma-hjenc, 
^>alfta=  1.  tt)cura=trene. 

Roddarbänk,  m.  tuf)to,  tul^to=  lauta,  foutu= 
tetjo,  Riitta. 

Roddare,  m.  foutaja,  fouto=mieS. 

Roddarfartyg,  m.  fouto=aIuS,  atro4aitta  1. 
=atuS. 

Roddbåt,  m.  fouto=toene  (=een). 

Rodderska,  f.  foutaja,  fouto=aHa,  fcuta|a»affa. 

Roddflotta,  f.  fouto»  1.  atro4aia»a9to. 

Roddport,  m.  fouto»:^crttt. 

Roder,  n.  rucri,  ^eräftn  (nmeu);  sitta  vid 
röret,  ^itää  'i^ixäa. 

Roderhake,  m.  fl.,  se  Rorhake,  o.  s.  v. 

Rodna,  v.  n.  |)une[itua,  ^^u^aétua,  :|)unDittua, 
^>unertua,  ^junotttaa,  ruöfcittaa;  himmelen 
r — r,  taiiraä  rustoittaa  1.  :).HinDittaa;  huden 
r— r  efter  nypning,  nt}t.nSt^f)eStä  i{;o  ^m= 
itcittuu  1.  ^junertuu;  r.  af  blygsel,  ■^m\t{y- 
tua  1.  ^)unac-tua  1.  lentää  i^unaifetfi  ^äw^é» 
tä;  komma  ngn  att  rodna,  ^junaStuttaa  jo= 
fu,  foattaa  jotu  ^^unebtuinaan. 

Rodnad,  m.  ru8fc,  ))una,  rufo,  ^JunoituS,  ^JU» 
naStuS,  :|^une(;tumi^e^;  r— en  på  hennes 
kinder,  piteu  it^ogtienfa  ^>uua  1.  ijjunoitus 
1.  rufo;  himmelens  r.,  taiir>aan  ruöfo  1. 
vu§{citu§;  utan  r.,  tunaétumatta,  ^june^tu» 
matta;  en  r.  flög  öfver  hennes  ansigte, 
^äncn  fagftcnfa  lenfxivät  )>unaifi!ft,  f>än  lenft 
Jpunaifetfi  laéireiétanfa,  faowcnfa  :|>unoittui» 
jxiat  1.  rufcittuinjat. 

Rodnande,  n.  ).niua§tumineu ,  ^unc^ituminen, 
^junoittamineu,  ruétcittaminen. 

Rof,  n.  (rufceri)  ri)i>ivä9g,  n}östämineu,  rtjijstö, 
viicteäämiuen;  lefva  af  r.,  etää  n^ijstötlä  I. 
rtiölrtäämifegtä;  gå  på  r.,  mennä  1.  lähteä 
r^ötcäämääu  1.  ri?östämään  1.  rtiijätölte;  djur, 
som  lefva  af  r.,  vaateleaMifet  1.  raatelemalla 
clätcät  eläimet;  (det  gripna)  faatis  (=iin), 
erä,  ri)i3Stij,  v^i5öti5=faaUs;  söka  r.,  etftä  faa= 
li§tanfa  1.  eräänjä;  han  blef  lågornas  r., 
I)än  tuli  1.  jäi  tuten  rucatfi;  lemna  till  r. 
åt  soldaterna,  ()eittää  fota^miestcn  faaliifft 
1.  njöétettätoätft,  antaa  1.  I;etttää  altiiffi 
fcta^mie^tCe;    icke  akta    för  r.,    )>itää    ^V' 


tcänänfä,  ei  oUa  ottamatta,  ^itää  fo^U 
trana. 

Rofaktig,  a.  rtjöSteliäS  (=ään),  :t>etomatncn,  ))C' 
bottinen. 

Rofblad,  n.  nauriin4ef;ti,  (med  stjelken)  nau= 
riin^naatti. 

Rofbössa,  f.  ^)otaatti'^3^§fB. 

Rofdjur,  n.  ^^cto,  )3etD=eIätn  (4men),  vaatele^ 
ira  eläin. 

Roöa,  v.  a.  r^östää,  riiätää,  raahata  (4^^^aan), 
anaétaa. 

Rofferi,  n.  ryöstäminen,  rljöStö,  riistäminen, 
raa))t.^aaminen,  anaStuS. 

Roffisk,  m.  ^ieto»ta(a. 

Roffrö,  n.  nauriin  fiemen  (=en)  l.fiemenet  (pl-)- 

Roffågel,  m.  |)eto4iutu,  raato-tiutu,  rijösti)» 
lintu. 

Rofgirig,  a.  (om  djur)  raateteuja,  raatefetr»ai= 
nen,  raateliaS  {'aan);  (om  menniskor)  faoliin» 
fiimoinen,  a(;neue  =  l;imoinen,  at)na8  (»aan), 
roSwomainen. 

Rofgirighet,  f.  raatetetuaifuuS,  raatcIiaifnuS; 
faaIiin4}imo,  at;neu84;imD,  faaliin^^imoifuuS, 
af)nauS. 

Rofgirigt,  adv.  raatetiaaSti;  faaliin  I;)iniot(a  1. 
{;imo8fa,  faatiin^^imoifeSti,  atjnaaSti,  I;otfa§ti. 

Rofgods,  n.  rt)i5gtö  =  taujara  1.  -Aaiv.,  rt)i3éti3= 
faaliS  (=iiu). 

Roflaud,  n.  nauriö=maa. 

Koflysten,  Roflystnad,  se  Rofgirig,  Rofgi- 
righet. 

Rofolja,  f.  nauriin»  1.  nauri8»ctjv. 

Rofskal,  n.  nauriin  I;itu  1.  »fuori. 

Rofstjelk,  m.  nauriin  naatti  1.  tuarft  (»rren). 

Rofstrång,  m.  nauriin  na^>a. 

Roftand,  f.  tora»  1.  iéfu=l)amma3  (»)3aan). 

Rofva,  f.  nauriö  (»iin);  kokt  r.,  nauri§=feiti= 
fäé  (»ftään)  1.  I;aubifag  (»ttaan);  stekt  r., 
nauri§»^>aietita8  (»ffaan),  :):>ai§tin»nauri§. 

Rojalism,  m.  rojatifuuS,  {'uninfaatlifnu§,  !u» 
ninfaan»|^uoIeifuu§. 

Rojalist,  m.  rojatineu,  !unin!aan=i)uoIeiuen  1. 
»^.luotelaineu. 

Rojalistisk,  a.  rojalilaineu,  rojaftneu,  funin» 
faan»^nio{eIIinen  1.  i)3uoIueeIIinen. 

Rol,  se  Roll. 

Rolig,  a.  (lugn)  letroQinen,  rauf)at(inen,  l^uo^ 
tetcn;  önska  ngn  en  r.  god  natt,  tcitpottoa 
j.tutle  teftolligta  biitä;  (roande)  t)u^ja,  ^u= 
Rainen,  ^u^^aifa,  Iijéti,  ti}Stit(inen,  Iij6titä« 
(»ftään),  (;au8fa,  rattoifa;  det  är  r— t  att 
höra,  on  I^öti  1.  \Xj9>i\a  1.  ^austa  1.  i^u^ai=' 
fa  1.  tjU^^aiäta  fuutla;  vi  hade  så  r— t, 
meibän  di  niin  hjSti  1.  ^auSfa  1.  ^u= 
^^aiéta;  var  det  r — t  i  går  hos  oss?  olifo 
meiltä  eileu  ItjSti  1.  fcauSta?  (hesynner- 
lig)  tumma,  erig»fummainen,  f)uttu. 

Rolighet,  f.  I}ufjaifuu8,  Il}ötiaiii}i}8,  tljStt,  rat» 
toifuu8,  ratto,  t)un3ituS,  Ieitin»tefo,  leifittt^ 
fl)^8,  teifti»^^ul;e  (»een);  tillställa  en  liten 
r.,  laittaa  ))icni  ^uir>itu3  1.  ^ncnet  Iijeti^^i* 


Rol 


Ro 


599 


bot;   han  sade   det   bara   på   r.,   l)än  fanoi 
fen  luaan  leifiUänfä  1.  lijötiflänjä  1.  fuotta 
1.  ^tfoiffaufa;   (lugn,  ro)  tmi>Ui\im9,  le^o, 
tan^a,  rau[)atlifiiu8. 
Rolighetsmakare,  m.  Iei!in4a8fija  1.  =te!tjä  1. 

4t)öjä,  Ietffi=  1.  tfo=meStart. 
Roligt,   adv.  (nöjsamt)  j^u^jatfe^ti,  vattolfaStt, 
^auSfaött;  (lugnt)  IctooEtfegtt,  vaul)aaife8tt. 

Roll,  m.  ofa,  fot)ta,  nä^ttö=ofa  1.  =fof;ta;  han 
spelade  konungens  r.,  ()än  htlvaili  1  näljt» 
teti  hminfaana,  uä^tti  1.  toimitti  1.  fulcaiti 
funinfoiiu  o\aa,  l)'äntU'å  oli  funiufaan  ofa; 
han  hade  en  svår  r.,  I;äneCä  cli  tcatfea 
ofa  1.  foI)ta;  (fg.)  fo^ta,  afta;  du  spelar 
illa  din  r.,  toimitat  l^uoncSti  fol)tafi  1.  aftaft. 

Rom,  m.  (dryck)  rommi. 

Rom,  m.  (af  fisk)  se  Ram. 

Roman,  m.  romani,  retu=!irja;  (kärlekshisto- 
ria) kmpuhmatlma  1.  »fertomus. 

Romanbibliotek,  n.  romani=-!irja8to. 

Romanesk,  a.  romantmainen,  romanin»ta^5at= 
neu;  (äfoenfyrlig)  tarinaöiueu,  (ufcerspänd) 
ljIen=tuntoincn,  (rörande)  liifuttatua. 

Romanförfattare,  m.  romantn=!ir|oitta|a  1.  =te 
ftjä. 

Romanhjelte,  m.  romani=uri^o  1.  =uvo  1.  =fanfari. 

Romanhjeltinna,  f.  romani» urf;otar  (»ttaren) 
1'.  'fanfarttar. 

Romanisk,  a.  romani(aig=,  romanitainen. 

Romanlik,  a.  se  Romanesk. 

Romanlitteratur,  f.  voniant=firjattifunS. 

Romanläsare,  m.  romamn=Ui!iia. 

Romanläsning,  f.  romanin  Iu!emincn. 

Romans,  m.  romanSfi,  laulu=fertomug  1.  »runo. 

Romanskrifvare,  m.  romanin  =  !ir|oittaj[a,  ro= 
mani--fe^.^^ä. 

Romanstil,  m.  romatu^firjoitnS. 

Romantik,  f.  romanttfunS,  romantilaifunS. 

Romantisk,  a.  vomantilainen,  (poetiskt  skön) 
it)astuttairia,  if^antaica,  i^na. 

Romb,  m.  n)ino=nelju,  tafa^toino. 

Romboeder,  m.  tafait»inD'färmii5. 

Romboid,  m.  tt)ino=faibe  (=teen). 

Romersk,  a.  rnomalainen,  ruomalatöä,  9tno= 
min;  r— a  riket,  SJuomin  »alta-funta;  r— a 
republiken,  vuomafainen  1.  8fuomin  1.  rnoma= 
Iai8=tafatt>alta;  r.  konung,  rnomalainen  fn= 
ningag,  (konung  i  Rom)  Éuomin  funingaS. 

Rond,  m.  se  Rund. 

Roning,  f.  fonbanta,  fonto,  joutaminen. 

Rop,  n,  ^uuto;  gifva  till  ett  r.,  ^uubat;taa; 
första  r— et,  enfimmäinen  f)unto;  komma  i 
r.,  tulla  huutoon  1.  fnuluffi  1.  fuuluifatft. 

Ropa,  v.  a.  f)uutaa,  (ofta)  l^uubelta  (^telen), 
(hastigt)  l)uubai}taa;  (hojta)  Ijuilata  (»aan), 
I;oiI)Ottaa,  ijoilata  (=aan),  loilottaa,  l)oii)iaiS' 
ta;  (skrika)  ftrfua,  :|3ar!ua,  firfaista,  !tl= 
jaiöta;  r.  till  ngn,  ^nutaa  j.futtc;  r.  hämnd, 
^mttaa  fogtoa;  r.  på  betjenten,  l;uutaa  paU^ 


inelijaa;  r.  ngn  till  sig,  ^uutaa  jofu  Jnof= 
fenfa;  r.  upp,  ut,  m.  fl.,  se  Uppropa,  o.  s.  v. 
Ropare,    m.    f^uutaja;    (instrument)    j^uuturi, 
toitotin  (Ytimen),  tijmtjrt. 

Ror,  n.  se  Roder. 

Rorgängare,  m.  rnori=  1.  IaS!u=mte8. 

Rorhake,  m.  rnori4)afa. 

Rorhufvud,  n.  ruorin4mä. 

Korketting,  m.  ruort=fetjut  1.  »Icitjat. 

Rorkrage,  m.  vuorin4auln6  1.  »fraji. 

Rorkult,  m.  se  Rorpinne. 

Rnrlås,  n.  vuorin4uffn. 

Rorpanna,  f.  ruort=:|)annu. 

Rorpinne,  m.  ruLri=tanfo,  rnortn^tearft  (»rren). 

Rorskänkel,  m.  ruort»fentteli. 

Rorstock,  m.  nioriu^emä. 

Rortalja,  f.  rnori^talja. 

Rorögla,  f.  ruorin^arana,  vuorin-engaS  (=faan). 

Ros,  f.  (rosa)  ruufu,  ruufun=fulfa,(  orjanta)):» 
^3nra=fnffa;  (fig.)  rnnfu. 

Ros,  n.  (beröm)  fiitoS,  !el;u,  futteleminen, 
faunistelu. 

Rosa,  v.  a.  ijVmad,  {iittää,  fel^ua,  fiiteaä,  fau» 
nisteöa;  r.  sin  vara,  fiittää  1.  ki)ua  tatca^ 
raanfa;  r.  ens  ord,  faunistaa  1.  !auni§tet(a 
j.fun  f  anoja;  r.  sig,  v.  r.  fanniSteCa,  f  tit» 
tää  1.  feljua  itfeänfä,  itfe§tellä;  r.  markna- 
den, tliastua  1.  fel;ua  lan^^aanfa. 

Rosaktig,  a.  rnufumainen,  ruufun=ta^3ainen. 

Rosam,  a.  se  Rolig. 

Rosen,  f.  (sjukdom)  ruufu. 

Rosenbi,  n.  vnnfu=mel;ilätnen. 

Rosenbuske,  m.  ruu[u-'))en[a3  (=aan),  orjan= 
ta^))nra=)jenfag. 

Rosenböna,  f.  rnnfu=^ja^n. 

Rosende,  a.  se  Rosenfärgad. 

Rosenfingrad. 
fufta=formt. 

Rosenfärg,  m.  vuu[un=n)ärt,  vuufun=^una,  !uffa= 
pnna. 

Rosenfärgad,  a.  mufnn^^JUnainen;  r— de  kin- 
der, ruu[un=^nnaifet  1.  vufottawat  poQttt 

Rosenglans,  m.  ruuiu=rugfo,  fuIta=ruö!o. 

Rosengård,  m.  tuu)n»  1.  fuffa=tar^a. 

Rosenhonung,  m.  ruu[u4;unaia. 

Rosenhy,  m.  ruufu=  1.  htffanl^o. 

Rosenhäck,  m.  ruufu=)3en[a6to. 

Rosenknopp,  m.  ruufn^teräuen,  runfu=nu)>j3u= 
nen. 

Rosenkrans,  m.  ruufu^e^J^Jele  (=een) ;  (radband) 

ruufu=!el;ä,  ru!onS-=nanI;a. 
Rosenläppar,    m.    pl.    ruufu=   1.   rufo ^UUtet, 

vuufun»^unai[et  I;unlet,  rnufun^una^uulet. 
Rosenmun,  m.  ruufunpnna^uu,  fn!fa=fnn,  ru[o= 

'i)unkt 
Rosenolja,  f.  rmtfun^ölit). 
Rosenqvast,  m.  ruufu=J»i;^fo  1.  =!iel;fura. 
Rosenrot,  f.  (rhodiola  rosca)  ruufu^juurt. 
Rosenröd,  a.  rnuiun=^unainen;  en  sorg  i  r— t, 


ruufu-  1.  lufta  »for  minen, 


600 


R 


Rot 


ruuiun=punaan  :|.>uettu  furu,   furu  ruufuu= 

:^uua8fa. 
Rosensten,  m.  ruufU'tnuanttt  1.  »filvi. 
Rosenträd,  n.  ruufu^^JUU. 
Rosenvatten,  n.  ruufu»toefi  (=ben). 
Rosett,  m.  ruufufe  (=ffeen),  ruufu=fcliuu,  nauf)a= 

ruufu;  (tekn.  o.  hijgn.)  rofetti,  VV^i"Vlä. 
Rosig,  a.  ruufuiucu,  ruufuUineu,  ruufuu»fu= 

fallineu,  ruufuu^Vitn^iinen;  r— a  kinder,  ru= 

fcttaix^it  1.  ruuiuu4ntnaifet  1.  ruufutfct  ^^o§= 

f  et,  rufo=  1.  ruuiu4^oS{'et;  r— t  tyg,  ruuful» 

tiueu  1.  ruufu^futoiucu  faujjas. 
Rosk,  n.  roju,  romu,  roéfa,  törh),  riffa  1.  rt= 

fat  (pl)- 
Roskarl,  m.  (strepsUas  collafis)  htctclaiucu. 
Rosmarin,  m.  roemarhit. 
Rosqvarter,  m.  ruufu^farfa. 
Rossel,  n.  fortua,  törmä,  mörtfiuä,  !aral)bu?, 

criuä. 
Rossia,  V.  n.  !ori§ta,  föriStii,  iiri§tä,  mcrtä» 

tä  (41ääu),  (hatstigt)  toral,)taa. 
Rosslig,    a.    forifcam,    förifcir»ä,   förcii;   med 

r — t  bröst,  forva-turffuiucu;    iiau  har  en  r. 

stämma,  fjänellä  cu  förifcicä  ääui,  l}äu  en 

lora=ääntuen. 
Rosslighet,  f.  fi3rife»äifl)V8,  fcrifettiaifuuö. 
Rossligt,  adv.  foristeu,  föriäten,  foraljbettcu, 

förifeivä^tt. 
Rost,  m.  ruoste  (=ecn);  taga  r.,  ruostua,  fäi}= 

bä  1.  tutta  rUOSteefen;    se  Rostugn  o.  Hal- 

ster. 
Rosta,  V.  n.,  Rostas,  v.  d.  o.  Rosta  sig,  v. 

r.  ruostua,  fäijbä  1.  tuCa  ruoSteefcn;  v.  a. 

ruostuttaa. 
Rosta,  V.  a.  (steha)  ^>aaf)taa,  ^:'aiStaa;  r.  brGd, 

)jaai}taa  1.  :jjaistaa  lei^niä;  r.  kött,  ^aafjtaa 

1.  färiStää  lifjaa;  (i  benjsbruk)  paahtaa,  ))o(t» 

taa,  fora^entaa. 
Rosta,  f.  tuurna. 

Rostbiff,  m.  I)ärän=^aiStt,  Ijärtä4''aiStt. 
Rostbrun,  a.  rnoSteen^lanraineu  1.  »rnctca. 
Roste,    n.    (underlag    vid    dnjpning)    ^\Ta()bin 

(=ttmen),  imrila,  fuuruitftn  (nmen);  se  Rost- 

hög. 
Rostfläck,  m.  rncSte4äf>pä  1.  4n(ffu. 
Rostfärg,  m.  ruoSteeu^fariua  1.  =»ärt. 
Rostgrop,  f.  :ijaa[;to=  1.  t>cUto-fuoHHi  1-  ^jauta. 
Rosthus,  n.  ^iaa()to=  1.  :>)oItto4;uone. 
Rosthög,  m.  ^aaljto^  1.  Vcltto4äjä  1.  »rolvio. 
Rostig,  a.  ruoötciucn,  ruostunut. 
Röstning,  f.  (nentrali)  rncStumiucn,  ruoStu^^ 

nmS;   (akiict)  :paa()taniincu,  ).\ial)to,   t'äris= 

tl)S,  !ortvcnnuS;  ruostutus. 
Rostral,  m.  iDihourt,  Viivturi. 
Rostskadad,  a.  ruoötecn  ii)ömä  1.  turmelema. 
Rostugn,  m.  )}aaf}to»  1.  V-^^ttoniuni. 
Rostved,  m.  ^Htaf^to»  1.  ^•'oltin^uut. 
Rot,  f.  juuri;    upprycka   med  rötterna,   ntji)-- 

taå  1.  repiä  i?li53  juurinenfa;  vid  trädets  r., 

puun  juurella;  afhugga  vid  r— en,  l)aMa 

i^oittl   juuresta;    maskstungen    vid    r— en, 


mabon  f^Smä  juurelta;  fatta,  slå  rötter, 
te()bä  1.  faS»aa  juurta,  juuref)tia,  juurittua, 
juurtua,  (fig.)  juurtua;  lefva  af  rötter,  eläii 
juuritta  1.  juurista;  tänders,  naglars  röt- 
ter, [)ampaitteu,  lijnfien  juuret;  lättjan  är 
r— en  till  allt  ondt,  taiSfuuS  OU  faifeu  pCi- 
[)uubcu  alfu  1.  juuri;  ordens  rötter,  fanain 
juuret,  juuri-fanat;  (aritm.)  juuri;  som  har 
rötter,  juuretliueu,  juurinen;  vid  r— en  be- 
fintlig, juurediuen,  juurella  otetva,  juurei» 
nen;  bortskära  rötter,  juuria;  gjord  af 
rötter,  juurinen,  juurista  tet;ti). 

Rota,  v.  n.  toufia,  tönfiä. 

Rota  sig,  v.  r.  juurtua,  junrettua,  te[;bä  juu= 
ria;  r.  sig  in,  se  Inrota  sig;  rotad,  juur» 
tunut. 

Rota  sig,  v.  r.  (tillsammans)  se  Sammaa- 
rota  sig. 

Rotartad,  a.  juurimaineu,  junren»tapaineu. 

Rotation,  f.  tiepominen,  ^.njöriminen. 

Rotationsrörelse,  f.  fiepomiS»  1.  V^i)örä  =  Iii= 
tnuto. 

Rotblad,  n.  (hot.)  atuS4e[)ti. 

Rote,  m.  ruotu,  ruoti;  vara  pä  r.,  olta  ruo- 
bulta;  (uf  soldater)  ruotn=tunta;  (rad)  riwi. 

Rotebonde,  m.  ruotu=  taloUiueu  1.  =tiIaKineu, 
ructu=tofonj.unta. 

Rotbätsman,  m.  ruotu=matruufi  1.  »merimieS. 

Rotehjon,  n.  ruoturi,  motio,  ruoti^roaittaiuen. 

Rotehållare,  m.  fotamieI)en  =  pitäjä,  ruotu=ti= 
laltiuen,  ruotunfäutä;  rust-  och  rotehållare, 
ruotu»  ja  ru6tt)oUi--ti(a(Iifet. 

Rotekontrakt,  n.  ructu4'outraf)ti  1.  »fopimuS 
1.  -toälifirja. 

Rotera,  v.  n.  fiepoa,  pljöriä. 

Rotera,  v.  a.  jafaa  ruotuif;iu,  panna  ruo^ 
tui(;in. 

Rotering,  f.  ruotu»jato;  fDtamief;en4ito. 

Roteringsverk,  n.  ruotU  =  IaitoS ,  ruotujaou 
laitoS. 

Kotesoldat,  m.  ruotu^fotamieS. 

Rotevis,  n.  rucbuittaiu,  rnobittaiu,  ructi=fuu^ 
uittaiu. 

Rotfast,  a.  juureiua,  ioatjtoa»  1.  Inja^uuriuen. 

Rotfattig,  a.  ruotu^  1.  ruoti^tDaiicainen. 

Rotliber,  m.  juuri»fäije  (»feen)  1.  =f)apfi. 

Rotformig,  a.  juurimaiueu,  juureH=muotoiueit 
1.  »tapainen. 

Rotfrukt,  m.  juuri=f)cbelmä,  junrifaS  (=ffaan), 
juurifta. 

Rot  full,  a.  juurefaS  (»ffaan),  juurinen,  fafea» 
juurinen. 

Rotfasta,  v.  a.  juurruttaa,  faaba  juurtumaan; 
r.  sig,  v.  r.  juurtua. 

Rotfäste,  u.  juuren-fija,  juurtuma;  fa  r.  (fig.), 
juurtua,  päästä  juurtumaan. 

Rotgel,  m.  se  Rödhaka. 

Rotgren,  f.  (bot.)  juuri=f)aaru!fa  1.  »l;aara. 

Rothals,  m.  (bot.)  juuren^uiSfa. 


Rot 


Ru 


601 


Rothiigga,  v.  a.  juuvta,  ^otata  (=ffaan)  juuri 
ueufa,  i)atata  juuret  1.  juuria. 

Rothuggning,  f.,  -hygge,  n.  juurimiucu,  juu 
rinta,  juurten  f^aftuu. 

Rothål,  n.  (bot)  fitte=reifä. 

Rotknöl,  m.  (bot.)  juuri=maf)!ura. 

Rotkorg,  m.  juuri=f'c)3fa  1.  Avain. 

Rotkyrfvel,  m.    (chaerophylliim)  juurt-firireli. 

Rotkål,  m.  se  Kålrot. 

Eotlik,  a.  se  Rotartad  o.  Rotformig. 

Rotmask,  m.  juuri=mato. 

Rotmust,  m,  juuri=ueöte  (=cen)  1.  »foSteuS. 

Rotmärke,  n.  (alg.)  juuri=nterfft. 

Rotord,  n.  (gram.)  juuri=iana. 

Rotqvist,  m.  se  Rotskott. 

Rotråg,  m.  juuriaiuen,  juuruS=ruiS,  juureiuen. 

Rots,  m.  riifä^tauti. 

Rotsaft,  m.  juuri=mef;u  1.  'inefi  (=ben\ 

Rotsaker,    m.    pl.    juuriffaat,   juuri-'faSjriai= 
luet. 

Rotsig,  a.  räfä4autiuen. 

Rotskott,   n.    aahuua,    juuri  =  li>cia   1.    =werfL\ 
f;l)ctp=weia. 

Rotsläende,  a.  (bot.)  juureljtiam,  !ii»ct[iniä. 

Rotstark,  a.  juureti^a,  iriaf)»a=juurineu. 

Rotstock,  m.  (bot.)  juuratfo. 

Rotstungen,    a.   juuri=mabon   ftjömä,   uiabou 
f^cmä  juuresta. 

Rott,  m.  (skei)p.)  rcttt. 

Rottal,  n.  juuri-lufu. 

Rottecken,  n.  juuri^merfti. 

Rottelnlng,  m.  se  Rotskott. 

Rotting,  m.  merinucfc,  rottiufi. 

Eottingstol,  m.  rottinti^tuoli. 

Rottorf,  in.  juuratfo=turn)e  (^^jeen). 

Rottråd,  m.  se  Rotiiber. 

Rottåga,  f.  (bot.)  juuri=fuitu  1.  4au{a,  juurefe 
(=!feen),  Ipeifi^juuri. 

Rotunda,  f.  ))l)ön)!tL\  fer;tffö. 

Rotvis,  adv.  se  Rotevis. 

Rotvälska,  f.  renijen=ficli,  fian^falfa. 

Rotväxt,  f.  juurikasiin,  juurifaS  (-Haan),  juu 

I     riffa. 

Eotyxa,  f.  fanto=  1.  juuri^firujeg  (=ceu). 

Rotämne,  n.  (bot.)  juurintine  (=cen),  juuruffa 

Rotända,  f.  tl)tr)i,  t»jlxn=)5ää. 

Rubb  och  stubb;  taga  r.  och  stubb,  trtebä  1. 
ottaa  etu  ja  eläuiä  1.  Mut  ja  fara^fut  1. 
faiHi  ttj^ni  1.  ^JU^taaffi. 
Rubba,  v.  a.  liifuttaa,  liifa^buttaa,  foSfea,  ftir= 
tää,  fortaa,  l}ämmentää,  riffoa;  ingenting 
af  mina  saker  far  r— s,  ei  mitään  niinun 
f  aluiltani  1.  falujani  f  aa  liituttaa  1.  jefcit= 
taa  1.  fttrtää;  r.  ett  testamente,  riffoa  teö» 
tamentti;  r.  ett  bo,  fiirtää  ^sefä  1.  perintö; 
r.  det  goda  förhållandet,  riffoa  1.  jortaa  1. 
I^ämmentää  I;^ttä  U)äli  1.  fo^Ju;  r.  en  rö- 
relse, l^airauttaa  1.  fttrtää  1.  fiirrtittää  Iii= 
Svenskt-Finskt  Lexikon. 


funto;  r— s,  v.  p.  (iifa^tua,  fiirtl)ä,  fiirräf)' 
t\yä,  fefautua,  ^airautua,  I;ämmeuti}ä;  hans 
förstånd  är  r — dt,  han  är  r — d  till  sina 
sinnen,  I;än  on  mieIi=^uoU  1.  f)eiffo=^äinen 
1.  eref;t^ut)t,  Ijänen  paån\'ä  1.  vnnnärrljfjenfä 
1.  aitruufa  on  fefaifiu. 

Rubbning,  f.  liifuttauiineu,  Iiifaf)utu§,  ftirtä- 
minen,  fiirrt)tl}S,  fiirto,  {ortaminen,  ()äm= 
mennvj!,  riff ominen,  feiautuminen,  (;airau= 
tumiuen,  fl)rjäl)tl;minen;  jmfr  loreg.;  se  vi- 
dare .Sinnesrubbning. 

Rubel,  m.  rupla;  fem  r.  silfver,  tt)iift  ruj^taa 
f)o^ea§ia,  »iifi  l;o|Jca=ru)j(aa. 

Rubin,  m.  rupiiut,  ))una=timantti. 

Rubricera,  v.  a.  firjoittaa  1.  ^anua  nimitljS 
1.  ^^ääIIc  =  firjoitu8  1.  ^ääll^8=nimi  1.  ainc= 
nimi;  (fg.)  nimittää. 

Rubrik,  m.  ^ääfltjS^uimi,  aiue=nimi,  nimitl}8, 
^'•äälte^firjoitnö;  under  r — en  fordringar, 
jaatawaiu  nimettä  1.  nimit^fjellä  1.  p  ä(Ii)'3= 
nimeltä. 

Rucka,  v.  a.:  r.  ett  ur,  rufata  (^faan)  1.  hy- 
fätä  (=ffään)  fettoa. 

Ruckartafla,  f.  ruffa^taulu. 

Ruckel,  n.  se  Ruckle  o.  Rucklande. 

Ruckla,  v.  n.  rentuta  (=ttuan),  reuttuctta,  juo^' 
Voitella,  mägfätä  (=ään),  lul;ju3tetla. 

Rucklande,  n.  juopoittelemiuen,  mä§fät)g,  tuf;= 
juStetu. 

Rucklare,  m.  juojJ^D»  1.  iuoma4aI{i,  juopoit= 
telija. 

Ruckle,  n.  [;öffen,  ratfinen,   m.  m.,  se  Kyffe. 

Ruda,  f.  (carassius  vuUjaris)  fouri,  ruutaua. 

Ruddam,  m.  fouri=  1.  ruutaua^Iampi  1-  4am' 
miffo. 

Rudimaterie,  f.  raafa=aine  (=^eeu). 

Ruelse,  f.  fatumu8=it>ai»a,  fatumuS. 

Ruff,  m.  (skepp.)  rutHöi. 

Ruff:  han  har  r.  i  sig,  {)äne8iä  CU  ^OUtta  1. 
:|.^Dntetintutta  1.  tointa;  han  är  utan  r.,  {;än 
on  toallan  )}onneton  1.  ilman  toimetta. 

Rnfva,   f.   (pd  sår)  XUpU 

Rufva,  v.  n.  {)autoa;  r.  på  sina  skatter,  \)au^ 
toa  fultiauia  1.  ral)ojanfa. 

Rugg,  n.  ^jörl^ö  1.  ^ijrrö,  taffu,  farluat  (pL). 

Rugga,  v.  a.  ^jörl^iStää,  ^Jörrijttää,  ^övr^ttää; 
v.  n.  luoba  fuifiania,  )jörl)istet(ä,  ^j^r^ig- 
tettä,  oUa  fuIfa=fabo§fa;  r.  sig,  v.  r.  (om 
kläder)  pM)'ém)'å,  Ut)h'å  ^örröiju,  :|5Örf;iStljä. 

Ruggfagel,  m.  fato4intu,  fatain  (=imen),  ^Jörp» 
lintu. 

Ruggig,  a.  )3Dr]^eä,  ^örriJinen,  taffuiuen,  ^ör» 
l;i«tt)n^t;  (om  fåglar)  fnlfa^atoineu,  fulfa= 
faboöfa  (oletoa),  :|)^^rl)i§teletoä,  fatain  (4men). 

Ruggning,  f.  :|)örri5ttäminen,  t)i5rf)ötl}8,  p'é'i)= 
riittäminen;  (fåglars)  futfa^fato,  }uIfa=iaboä= 
\a  olo,  Vi3rf)istelem^8. 

Ruin,  m.  jäänuöS,  rauuio;  (undergång)  'i)'ä' 
hjiö,  l^nffa,  tul)0,  )jeri=fato;  det  blef  hans 
r.,  fe  oli  bäneu  bäroiönfä,  fiifjen  1.  fiitä  han 
76 


eo2 


Kul 


Rilli 


(inunfi  )•  fiifi§tui,  fiitii  f)än  joutui  1.  tuli 
liiiuncön  1-  futftaan. 

Ruiad,  m.  (matrutt)  Iif}a^{äävl}t{ä;  (i  mus>k) 
Iieriti}«,  luifcrruS,  t)eilett)8,  I)e[tSti)S. 

Kulans,  m.  ralia^iife  (4feen);  blott  r— on 
går,  htuWu  eletään  luoan  1.  {aup\>a  VaX)  1. 
liitteellä  oUaan. 

Kiilera,  v.  n.  oda  tiitfeeöä  1-  liitunnoöia. 

Kulett,  m.  ruletti,  ^l)i3rä-'l3eli. 

Kulia,  V.  n.  fieritä  (»iän),  ll^ien•ä,  lojieritä 
(4än),  Vljöviä;  klotet  r— de  ned,  paäo  Unevi 
1.  fievifi  aU?'',  jorden  r— r,  maa  ^Mjövii  1. 
fic^co  1.  menee  :pi)i5rien;  en  vagn  kom 
,._rKle,  icannut  tuliwat  :pi}öräf)bclten  l.  P})o'c'u 
nätiä  1.  jl)rinä[(ä;  v.  a.  roierittää,  fierittää, 
).^t)ln■ittää•,  r.  en  tunna,  fierittää  1.  p\}'éxi'- 
tellä  ti}nnl}riä;  r.  ett  papper,  panna  papm 
liicrteefle  1.  fierteelte  1.  ruttatte,  tiertää  pa-- 
i^crt  tcfccn;  r.  ngt  pä  en  kupp,  tiertää  1. 
tietoa  j.fiu  Upxn  i)mijäriUe;  r.  ihop,  fääriä 
1.  tietoa  j.fin  {otccn;  r.  sig,  v.  r.  fieritä 
(=iän),  fieriettä,  tterätjbeEä,  tineriteUäitä , 
i^Vöräl;beI(ä  (telen);  r.  sig  fram  som  ett 
hjul,  fierälibettä  1.  roieritettäitä  niiuhtiu  pifå- 
rä  1.  ^l)örän  tanmtla;  r.  sig  ihop,  fietoutua 
1.  fääriljttjä  fcfoon. 

Kulia,  f.  rulla,  li?ta,  luettelo,  uimi-firja. 

RuUbrygga,  f.  tela^filta. 

Kulle,  m.  tela,  teli,  rulla;  Qx2  spinnrock)  rnöa; 
(ncjt  h(fruUadt)  !äärt),  l^ierre  (»rteen),  tuUo. 

Kiillgardin,  m.  ruUa-fartiiui,  rutla=afutin  ('tti= 
men). 

Rullharf,  f.  rulla=äe8  (ä!eeu)  1.  'tarl)t. 

Rullhjul,  n.  rnlla4^l)crä. 

Rullning,  f.  UMcrit^S,  toierittämiuen,  nneriä= 
minen,  m.  m.,  jmfr  Rulla,  v.  a.  o.  n.;  (Jar- 
tyijs)  n)iip:paiuineu,  iBaarnminen- 

Rullsten,  m.  n)icrin=fitt.ii. 

Kullstensflod,  m.  unerinfitoi^tulwa. 

RuUstock,  ni.  rulla4mu,  battu-rnUa. 

Uullstol,  m.  rulla=  1.  {e^rä»tnoli. 

Rullsylta,  f.  ruUa»  1.  {äärl}=fi)lttl?. 

Kulltöbak,  ni.  xniia--  1.  ^JÖtf^^tUpaffa. 

Rullvagn,  m.  rullanMttaat. 

Kullvals,  in.  rnUa=lualx^fi,  tclaftc. 

liuUöga,  f.  fct}rä4ilnui. 

Kulta,  V.  n.  icaa^iertaa,  jvaa^^crvclla  (  rte(eu), 
taafertaa. 

Kulta,  f.  lV)llerc,  ^juljulta. 

Kuui,  ni.  se  Kom. 

Rum,  a.;  r.  sjö,  fijaiva  1.  aufea  meri;  r.  vind, 
laaja  1.  nn)i5täinen  tuuli. 

Rum,  n.  tila,  paxlla,  fija;  (boningsrum)  lutone 
(»ecu),  juoja;  det  tar  för  mycket  r. ,  fe  Ct 
taa  1.  tuie  liian  :|.talion  1.  liiaf[i  tilaa  1.  liian 
fuuveu  tilan;  lemna  r.  för  tre  hästar,  an 
taa  1.  jättää  tilaa  1.  [ija  toimelle  l;cirofelle; 
r.  emellan  tva  ting,  falsben  fa^J^alccn  iräl' 
1.  tx>äli4aiffa;  ge  r.  åt  prosten!  anna  1.  tee 
tilaa  1.  fiirrä  fijaa  :|3ro»ra6title!  han  inne 
bar  främsta  r— met,  l}äncn  1-  l)äncllä  ou  CU 


fimmäinen  [ijal.Vaitfa;äga  r.,ta^^al;tua,»oiba 
tapailtua;  hvarje  kropp  intager  ett  r.,  jofa 
faHvile  täi)ttää  tilan;  tomt  r.,  tl)l)jä  tila  I. 
paiita  1.  (juone;  ett  vackert  r.,  fanniö  l)UO=  | 
ne  1.  fnoja;  (i  ett  farti/ij)  ruuma.  | 

Rumia,  V.  n.,  ni.  fl.,  se  Ruckla,  o.  s.  v. 

Humor,  n.  rtjmi},  Ijuuto,  l)nmu,  l)äliuä. 

Rumpa,  f.  ^perfe  (-een),  i^crä,  tata^uoli  1.  4\iä, 
p\.}ii\),  Vito;  (sm7it<)  l;äntä. 

Rumpkafle,  m.,  -stycke,  n.  l^äutääiVlJÖ. 

Kumptång,f.nupero"'  1.  nutcro»lun,  l)ännäs=luu. 

Uunipull,  f.  Ijäntä»  1.  :t5crä=n)illa;  (but.  tricho- 
pharum  alpinum)  loiftoJiää^notpiUa. 

Runa,  f.  (hemlig  kunskap)  tieto,  loil)tu4ieto; 
(skiif tecken)  riimu,  firja,  ruuui,  riimu^uuS» 
tatui  1.  4'irjain  (=imen\ 

Rmialfabet,  n.  riimu-tirjaimiöto  1.  »firjaimet. 

Rund,  a.  ^M?Ln-eä,  VuHJl^riäinen,  (af rundad) 
|M)örl)läinen;  r— a  toner,  täijfinäifct  1.  nm» 
faat  äänet;  r.  tid,  melteä  1.  ifo  1.  rnujaS 
(=aan)  aita;  r— t  tal.  tafaincu  luin  (=lruu);  i 
r— a  tai,  umVn=niäärin,  taia4numi8ia.^ 

Rund,  m.  pX}'ixö,  piiri,  t)mpl}rä,  fe()ä;  på  jor- 
dens r.,  maan  intviUä  1.  palloHa;  de  satte 
sig  i  en  r.,  iStnutuinHit  fcluille  I.  piiriin;  (mi- 
lit.)  h)al;biu  fatfcluv^;  göra  en  r.  i  parken, 
!ätt»ellä  l)mpäri  puigtoSja. 

Runda,  v.  a.  p^i3ri§tää,  pl)i3rentää,  tel)bä  pl)ö» 
reäffi  1.  ^mptjriäifeffi;  r.  sig,  v.  r.  p\)i5retä 
(=enen),  pi}i3rent^ä,  pl)l3ri6t>)ä. 

Rundaktig,  a.  p^öreämäiueu,  pi)öreäl)!Ö,  pxfi-' 
rcänläntä,  pt)öri)läineu,  pi)i3rl}ftä. 

Rundbild,  m.  se  l'anorama. 

Kundbladig,  a.  pvöreä=  1.  i)mpt)riäi34el;tinen. 

Uundbref,  n.  se  CirkulJir, 

Rundel,  m.  >jmpt)rä,  pljörö,  p\)örl)lä,  pl}ön)tfä, 
M)'å,  fcro. 

Rundelig,  m.  m.,  se  Rundlig,  o.  s.  v. 

Rundgattad,  a.;  r— t  fartyg,  p^breä^eräinen 
lainsa. 

Rundhet,  f.  pt)örel)ö,  l)mpl)riäift)l)S.__ 

Ruiidliufvud,  n.  pipörö^pää,  !erD4^ää. 

Kundhugga,  v.  a.  l^afata  (-ffaan)  1.  irciötää 
pijörcäffi  1.  l}mpl)riäiie!ft. 

Rundhult,  n.  (skepp.)  ruuljultti,  pi)i)rö4niu. 

Kundhyfvel,  m.  {■upu-l)l.^t)lä. 

Rundklippt,  a.  ptjorcäfft  1.  Ijmpijriäifeffi  lei^ 
fattu,  pvijrrettl). 

Kundlagd,  a.  pulfaffa,  ianatta,  taSmaraiucn. 

Rundlig,  a.  oIol;fa,  oloUiueu,  paljofaä  (4faau); 
se  Riklig. 

Rundligen  o.  Rundligt,  adv.  ololta,  pai» 
jolta,  paljoffaaSti;  se  Rikligon. 

Rundlöpning,  f.  ^mväri^jnofiu  1-  -licrto,  fier» 
tämineu. 

Rundmålning,  f.  se  Panorama. 

Rundning,  f.  pl)örennt}S,  pt)i3ri«H)Ö;  (rund  blJj- 
ning)  pxféxti)^,  pn)i3vemä;  stilens  r.  (fig.)> 
firjoitntfen  luontcttuuS. 

Rundskuren,  a.  )3^öri§tettt?,  pt^örrctt?,  pX}ö' 
reät[t  1.  ijmptjriäifetfi  leifattu. 


Rut 


G03 


Rundslag,  n.  (njut.)  Ijm^pävi^fiervoS. 
Rundstycke,  n.  VUltgttjfft,  ä^rt. 
Rundt,  adv.  :|)l)öveä6tt,  fu^jeaSti;  (rikligt)  xmu 
faaStt,   tjI^^^eäStt;    r.    om   1.  omkring,   1)U^  1. 

^m:|3ävi;  gå  r.  omkring  staden,  {'äl)bä  t}m= 
päxi  fau|.ntnc5m  1.  fau|.ningin  i)mpäritfe; 
gå  r.  omkring  i  staden,  fiwellä  ^ntfin 
1.  t)m^.tävi  f'aiH)unf'ta ,  fäwoKä  faii^ningtSfa 
^tt!in;  r.  omkring  staden  är  vackert,  fait» 
:|5ungtn  l)ra^^äriUä  en  faunista. 

Rundvända,  v.  a.  fäiintää  IjmJ-^ävi  1.  myötä- 
tuuleen. 

Rundögd,  a.  fet^vä^ftlmä  1.  »pfn^ätuen,  !ie!fo= 
filuiä. 

Runhäll,  f.  fujo=|jaaft  (»ben)  1.  'fallio,  riimu^ 
paci\u 

Runka,  v.  a.  o.  n.  l)uigfuttaa,  ^.utiStaa,  jär= 
fljttää,  [}utjuttaa,  Ijeiluttaa,  nuojuttaa,  niji}= 
!l)ttää,  n^l^fljtettä;  r.  på  bordet,  I;ni3futtaa 
1.  I;utS!uteIIa  1.  [)ntjuttaa  ^-^Ij^tää;  r.  på  huf- 
vudet,  :^)niStetta  1.  ni)i}ti)tellä  1.  faHiSteKa  1. 
I^eituttaa  :|)äätäujä;  sitta  och  r.  på  en  stol, 
iétua  ia  I^uiéfuteaa  1.  (;utj;utetla  1.  Uihu 
ttUa  tuotta;  v.  n.  f)ui§fua,  ^utjua,  nuojua, 
I;eilua,  järtfijä;  bordet  r— r,  )iöl)tä  f;uiSfuu 
1.  r^utjuu  1.  falliötetefieu  1.  fntha. 

Runkning,  f.  ^utSfutug,  IjuiSfuttamuten,  [)et= 
luttelu,  m.   fl.;   f)ui§htminen,  l^utjumiueu, 

järffViniuen,  m.  m.;  jmfr  föreg.  ord. 

Runskrift,  f.  viimu-fivjoituS,  vttmn=!tviat. 

Runstaf,  m.  vumu=famDa,  ten^o»  1.  Ioi:^tu= 
faufoa. 

Runsten,  m.  !irio=!tn5t  1.  »Mic,  riimu=!hin. 

Rus,  n.  juo).ntmu3,  ^^äif)ti}mtjS,  juoitsufTiSfa  1. 
{jumaiaöfa  1.  ^säiSfänfä  1.  )3äiI;bi)tfiSiä  clo; 
taga  sig  ett  r.,  juoba  itjeujä  f)umalaan  1. 
juolinitflin;  han  har  ett  litet  r. ,  l)än  on 
lx)'ål)än  I)umala8fa  1.  l^iitoasfa  1.  :päi§fäufä; 
sofva  bort  r— et,  ntaala  itienfä  felwäfft,  uiaa= 
ta  I;utnala  1.  :(jäi^ti)mi)S  pois;  bära  sitt  r. 
väl,  fantaa  1.  !'eStää  l^^löut  l^umalania  1. 
hjiinanfa;  (fig.)  wimma,  :()uumel;bu§ ;  kärle- 
kens r.,  ratfauben  immma  1.  f)uume[)bu§; 

gifva  r.,  se  följ.  ord. 

Rusa,  v.  a.  ^iäi^b^ttää,  juotouttaa,  ijnmatint-- 

taa,  fäljbä  1.  tncnnä  :>)ääf;än. 
i  Rusa,  v.  n.  l^^ijätä  (=!ään),  f)l}ö!ätStä,  f^öS» 
tä  (il)ö!i'en),  farata  (=rfaan),  rynnätä  (=ntään), 
rtjntäigtä  (»täiien),  tiistaista,  tö^bätä  (4ään): 
r.  på,  mot  ngn,  i}t)'é'dt'å  1.  farata  j.fun 
^5ääKe  1.  inaStaan;  alla  r— de  till  dörren 
fatffi  tii^täifiwät  1.  rtjntäfilvät  onicen  ^^iiin 
1.  OlceCe;  r.  fram,  in,  bort,  se  Framrusa, 
m.  m.;  r.  upp,  fl}i3f|ä^tää  1.  rt}öVfä^tää  VlöS; 
r.  till  sitt  förderf,  ftjijstä  turmioonfa. 

Rusgifvande,  a.  ^jäiflb^ttätoä,  juohJUttawa. 

Rusig,  a.  :päiefänfä  1.  juDt»ufft8fa  1.  ^uma(aS= 
ja  1. 1)iitoaSfa  1.  tciina=^ääöfä  (oleavt),  ^äif; 


t^uljt,  iuc|.ntuut,  limnatatneu;  blifva  r.,  juo» 

|.nta,  ))äij^tsä,  tuQa  ^äif^infä  1.  fjumalaau  1. 

juoiintffiiu. 
Rusighet,  f.  se  Rus. 
Rusk,  n.  se  Ruskväder. 
Ruska,    f.    (torr)   rtfu   1.    (slurre)   nutvtc,  (luf- 

ruska)  lel^roä,  fel;be§,  (af  barrträd)  I;afo  1. 

I^aon-offa  L  Ijanni;  (nedsänkt  i  vatten)  tura. 

Ruska,  v.  a.  o.  u.  ratuistaa,  ^JubiStaa;  r.  på 
ngn,  ratotStaa  1.  ratoiSteKa  j.futa;  r.  på 
fjädrarna,  ratöistelta  1.  rä^nSteKä  f;i3l)^e=^ 
uiänfä;  det  r— r,  fa[;i)ee,  l;anniec;  r.  på  sig, 
raiuiStelta. 

Ruskig,  a.;  r— t  väder,  rautfa  1.  uucStea  1. 
^at)a  ilma  1.  fää;  jag  känner  mig  så 
r.,  den  niin  n)t^ti)neenä  1.  V^örttjneenä  1. 
vnteana  1.  ivnluijena,  minna  niiu  nnluStaa 
1.  :pöt)rietl)ttää;  han  ser  så  r.  ut,  i^äu  näVttää 
niin  renttumaijelta  1.  roiStomaifelta  1.  :|3a=^ 
Isatta  1.  fiitoottomalta. 

Ruskighet,  f.  rauftuuS,  nuosfeuS;  rt}Sti)mS6, 
:|)13ijviStt)S,  ^)i5rti;mi)8;  renttumaifuuS,  ftt= 
JDOttomunS;  jmfr  Ru.^kig. 

Ruskning,  f.  raimStamiueu,  ranjiStuS,  pubiötus. 

Ruskväder,  n.  Xfxwlh  1.  nuoöfca  iima,  'if<ii)a 
fää. 

Russin,  n.  rufina;  ett  skålpund  r.,  uaula  VU= 
finoita. 

Rusta,  v  a.  o.  n.  toaruStaa,  tcatmiStaa;  r. 
för  ett  hemman,  )?itää  1.  ipavnStaa  ratfu» 
mieö  talolta;  r.  sig,  v.  r.  tvarustaita,  wo.' 
ruSteUa,  njalmiStaita,  nmvustautna,  I)anffia, 
tuaruStaa  itieänfä;  r.  sig  till  krig,  icavuS» 
taita  1.  njaruStetta  fotaan;  r.  ut,  se  Ut- 
rusta. 

Rusta,  v.  n.  (väsnas)  elamoita  (»tjeu),  rät)=' 
I;ätä  (nian),  rel^mää;  (rumla)  juoba,  rijv))ätä 
(=}3pään),  mäsiätä  (=ään),  jno))oiteUa. 

Rustare,  m.  mäSfäri,  r^tjp^^lj^mieö;  (stujare) 
reljmäjä,  mellastaja. 

Rusthåll,  n.  vuSt^oöi. 

Rusthållare,  m.  ruStI;oIIari,  ruStf^oUi-tilaHinea. 

Rustkammare,  m.  afe-^uoue  (=een),  afeiäto, 
fota=afeiSto. 

Rustlina,  f.  (skepp.)  ru8ti4iiua  1.  -föi)[t  (=ben). 

Rustmästare,  m.  ruSti=meStari,  a[e=mestari  1. 
4^aäUl)S. 

Rustning,  f.  JriaruStuS;  (vapenrustning)  afeet 
(pL),  a\n,  tamineet  (pl.) ,  icarnStuS,  afe= 
JoaruStuS;  i  full  r.,  tä^beSfä  afnSfa  1.  »a» 
ruStuffeSfa,  tä^fisfä  ajeiSfa  1.  tamineisfa; 
(underhåll    af  häst  och  karl)    rat)U=miel)en 

toarustus. 
Rusttjenst,  f.  rat|u=^alu)elns. 
Rustvagn,  m.   afe=  1.  falu=icaunut,  fuorma-» 

»aunut. 
Ruta,  f.  ruutu. 
Ruter,  m.  ruutu;  han  har  r.  i  sig  (fig-),  f;ä» 

neSfä  on  neroa  1.  tointa. 


C04 


Rut 


Ryg 


Kutformig,  a.  ruutumamen,  ritiibun=muotci= 
nen  1.  »ta^-^aincn,  nelufulmainen. 

Rutii,',  a.  ntubuUmeit,  nuituiueu  vuubu!asi 
{--iUan). 

Rutin,  m.  tottumus,  tairaStumue,  totuttu  ta= 
pi\;  efter  gammal  r.,  totuttua  ta^^aanfa. 

Rutinerad  ,  a.  tawaStunut,  tottunut,  l;ar}aan= 
tunut. 

Rutscli,  m.  se  Utflygt. 

Rutsclibana,  f.  (iufu--faito§  1.  =rata. 

Rutten,  a.  uicitä,  mäbäum)t,  inätäinen,  märän= 
ui)t,  märäunähien;  (om  träd)  (a^o,  Ia^)on= 
nut,  Ial)cnnainen,  luätäineu,  tuäbänntit. 

Ruttenhet,  f.  raätäifö^g,  mäbänuetfinié,  mä-- 
rännäifp^S,  laf^onnaiiuuS. 

Ruttna,  v.  n.  mäbätä  (»tänen),  mäbäntiiä,  ntä= 
räntiä;  (om  träd)  Mpta  (=oan;),  Ial;)outua, 
mäbätä,  mäbäntiiä. 

Rutvis,  adv.  ruubuiöa,  ruubuisfa,  ruutuil^in, 
ruubuttte,  ruubuittain. 

Rya,  f.  rljtjo,  (gröfre)  »ai^^ja,  nufferi. 

Ryck,  n.  tcni^aug,  viipauS,  ireto,  ni)tfäi)8; 
spiken  lossnade  vid  andra  r — et,  nauta 
(ä^tt  toifella  »eboUa  1.  tem}^anticlla;  i  ett 
r.  (skaf),  l)^befi.iä  otteeöja,  iibbellä  tervalla, 
l}{;tä  mittaa;  i  första  r— et,'  enfi  tounlla, 
i\tif\iUa,  (;eti  fol^ta;  de  slogos  ett  r.,  ^e 
ta).^^^elitoat  I;etfen  1.  I^etlen  aifaa  1.  l}t)ben 
Cttecn;  ett  r.  af  vansinne,  mie(i=^uclt-- 
junbcn  )>uuefa. 

Rycka,  v.  a.  o.  n.  temmata  (=mi)aan),  tem= 
maista  (=t>aiien),  tem^^oa,  n^täietä,  ntjtfäis^ 
ta,  n^tiä,  npttiä,  nvt)täi6tä,  rii)>ai6ta  (4^at= 
fen),  vii;>oa,  riufitaiSta,  riu()toa,  nvfäi)ttää, 
m}t!äl)ttää;  r.  liåret  af  ngn,  tem^^ca  1.  riul?= 
toa  I.  viipoa  f^iutjet  j.fulta;  r.  ngn  i  h:\ret, 
i  rocken,  teuiuiata  1.  temmaiéta  1.  nt^täiStä 
1.  riij-Htiéta  j.tuta  tnfaSta,  nutuSta;  r.  ngt 
ur  dess  ställe,  nl)tfäi§tä  1.  ntjtäljttää  1. 
temmaista  j.!in  V^aifaltania;  r.  till,  ät  sig, 
faa^ata  (44>aan)  1.  temmata  1.  naarata 
(4^paan)  1.  raahata  (4>))aan)  itjeUcniä  1 
iniolccnja;  r.  lös,  temmaiéta  1.  ni)fäi§tä  1 
nl)ttävttää  1.  fm>altaa  irti;  r.  upp  en  häst 
!oljauttaa  1.  n^fätjttää  1.  ^.njStijttää  ^ewofen 
täätä;  r.  på  axlarna,  foi)auttaa  1.  nptä^t 
tää  clta4Mitäniä,  nvfä^ttää  1.  nostattaa  Ijor 
tioitanja;  r.  pa  betslet,  nHtäiStä  1.  tem= 
maista  juitfiéta  1.  juitfta;  r— s,  v.  d.  tern 
'!(!<xt\ia.,  temvceda,  riuljtoa,  tempoa  1.  H>)tiä 
toifianfa. 
Rycka,  v.  n.  (täcja)  (ä[)tcä,  fä^bä,  mennä,  fa 
mota  (^oan^;  r.  emot  fienden^  läl;teä  1.  fä^= 
bä  tBtl;cilIiicn  iraStaan;  r.  ur  staden,  lä^^ 
tcä  1.  iamota  tau).^uni3iSta. 
Ryckning,  f.  tcmpauS,  tcmvomincn,  ni)fimi^ 
nen,  nt)t£äv8,  riut;tomincu,  nntäi)ti)c>;  (kranip- 
aktiij)  jvan^aJ;bud  1.  iräiväbCiie,  u.\iiuäl;tele^ 
minen,  UifaljbuS,  tempaue,  puusta. 
I{vcktals,  -vis,  adv-  fuurcittain,  u^älinijcit 
"tain,  aifa-loätin,  aita^iuäliotä. 


Ryckverk,  n.  tempanS*  1.  nvfävé4aito3,  tem=l 
po4aitoS,  temmottimet. 

Ivygg,  m.  fetta;  bära  på  r— en,  fantaa  felä8= 
fänfä;  ligga  på  r— en,  maata  1.  olta  fetät» 
länfä;  falia  rak  lång  på  r — en,  taatua  fet= 
fi  1.  fetisten  felättenfä;  lyfta  på  r — en,  noS» 
taa  fcttäänfä;  stödja  sig  med  r — en  mot 
ngt,  nojata  fettäänfä  jtjtin  1.  j.tin  »aSten; 
stå  med  r — en  emot  ngt,  feifoa  fctin  j()tin 
1.  fetta  j.tin  n:astaan,  feifoa  feltä  jonfin  no= 
jaSfa;  vara  r.  mot  r.  1.  med  r — arna  mot 
hvarandra,  etta  fetin  1.  fetittäin  1.  fetit^_§= 
ten  toifitiinfa;  vända  r — en  åt  ngn,  tääntää 
felfänfä  j.tntjun  päin,  fääntliä  fetin  j.fu^un; 
vända  ngn  r— en,  fääutää  felfänfä  j.futte; 
bred  öfver  r— en,  teweä  fetältä  1.  Ijartioil' 
ta,  fetfättJä;  hålla  en  r — en  fri,  njarjetta  1. 
fuojctta  j.fun  fetfää  1.  j.futa  io.la.o.-j  ge  på 
r— en,  antaa  fetfään  1.  loiftiin;  han  har 
god  1.  bred  r.  (fig),  l^änetlä  ou  tt>atj»a 
fetta  1.  tuffare;  han  bar  ej  r.  dertill,  ei  tmnettä 
ote  fi}ti}ä  1.  »aroja  fiit)cn,  ei  t^äneSfä  ete 
fitä  miestä  1.  fen  tefijätä;  skjuta  r.  (om 
kattor),  töijriStää  fetfäänfä;  lägga  till  r— a, 
sg  Tillryggalägga;  r — en  på  en  stol,  tuo* 
lin  fetfä  1.  fetfä=Iauta  1.  fettäm^S;  r— en  på 
en  bok,  firjan  niSfa  1.  niStat;  r — en  på  en 
knif,  värja,  »Deitfen,  mietan  famara;  se 
Bergsrygg. 

Rygga,  v.  n.  peräiit^ä,  >?aita  (»tenen);  v.  a. 
peruuttaa,  peräi)ttää,  purfaa;  r.  ett  kon- 
trakt, köp,  purfaa  tontrat;ti,  tauppa;  r.  sitt 
löfte,  peruuttaa  1.  purfaa  tnpantfenja,  ottaa 
lupanffenfa  1.  fananfa  tafaifin. 

Ryggbast,  n.  fetfä^fuoui  1.  =jäntäre  (^een";  se 
Ryggrad. 

Ryggben,  n.  fet!ä4uu. 

Ryggbörda,  f.  fetfämtjS,  fantamuS,  fetfä=taffa. 

Rvggfena,  n.  fetfa=en>ä  1.  =uimuS,  t;arja. 

Rygghud,  f.  fetfä=nal;fa. 

Kygghår,  n.  fettä^tarwat. 

Ryggkota,  f.  ietfä=nifama,  fettä^folmu. 

Rygglänges,  adv.  fetittäin,  fetin,  fetittäiftn; 
lalla  r.,  faatua  fetättenfä  1.  fetti  felättenfä. 

Ryggmerg,  m.  fettä=^bin  (4imen),  fetfä^un. 

Ryggmergsnerv,  m.  fetfäranta4inta  1.  »jäntä= 
re  (-een). 

Ryggmergssystem,  n.  felfäpiiun-afennuS. 

Ryggmuskel',  m.  fetfä=tt^a8  1.  »jäntäre  (^een). 

Ryggnerv,  m.  fettä4Krmo  1.  =tiuta. 

Ryggrad,  f.  fetfänauta,  fetfä^pii,  fetfä»ruoto 
(eg.  hos  fskar). 

Ryggrem,  f.  fetfä=wtiö  1.  4;if;na,  fetuStin  (=imen). 

Ryggsköld,  ra.  (nat.  hist.)  fetfä»tuori  1.  =titpi. 

i^yggf^Pi^ångi  n.  fetän^fäitöStljS. 

Ryggstol,  m.  fetfä=tuoti. 

Ryggstark,  a.  feltäwä,  fetäfäö  (4tään). 

Ryggstycke,  n.  (pä  kläder)  fettamt}S,  felfä= 
^ni)Stä,  fettä>tappale  (-eeu;;  (af  slagt)  fetta» 
iif)at,  fetfä^tappalc,  fclus,  feifämi}Stä;  (pa 
sela)  fctuStin,  jettä=]^il;na. 


Ryg 

Kjggstöd,  n.  felan  tuft,  tafa  =  tuvttja  1.  -titfi, 
feltä=tufi  1.  »noja;  (i  en  stol)  felfa4auta  1. 
=noia,  ncja4auta;  (fig.)  felfä»  1.  ta!a=turlr»ci, 
tu{'i,  tuft-turtoa;  han  är  utan  allt  r.,  Ijä= 
nellä  et  ote  mi[)in  ncjaa  1.  turtoaa. 

Kyggtalla,  f.  fel!ä=nal^fa  I.  4a^.i^ea,  felfämtjStä. 

Kyggvall,  m.  fetfä»  1.  tafa=toalii,  fetue^tvaKt. 

Ryggvärk,  m.  felfä-'tautt,  jetän  !ipu  1.  :t^a= 
foitus. 

Kyggvärn,  n.  se  Eyggstöd:  (krigsk.)  taf'a=  1. 
'felfä=tuviva,  jelfä=luaruötu§. 

Ivyka,  v.  n.  faiBUta  (=uan),  fuitfea,  fuitfuta 
(man),  :|3DU)tä  (»tjän),  :|3urnuta  (=uan),  tu)3» 
ruta  (=uan);  bränderna  r.,  feläleet  |a»ita= 
n.mt  1.  fuitfetoat;  det  r— er  in,  faivuaa  1. 
fawu  tulee  fifääu;  sä  att  dammet  rykte, 
uiiu  että  tomu  ))Dh}[i  1.  fuitfui  1.  tu^jruft; 
enen  ryker,  fataja  :pöU)ää  1.  tomuaa;  (run- 
na, rusa)  Uxata  (=!aan),  ft^östä  (=tien);  ryk 
för  den  och  den!  meue  I^iiteeu  1.  fen  toiebä! 

Eykt,  m.  ruoffo,  ^otto,  forjuu. 

Rykta,  v.  a.  ruofota  (=ffoan),  l^oitaa,  I;omneI= 
ta  (=telen),  forjata  (=aan),  »aalta. 

Ryktbar,  a.  fuuluija,  mainio,  fuulu,  mainit= 
ta^xa;  r.  för  sin  rikedom,  riftaubeStaufa 
fuuluifa;  göra  ngt  r— t,  tef;bä  j.!in  mainit» 
taamfft  1.  fuutufft. 

Ryktbarhet,  f.  fuuluifuue,  fuulu,  maiue  (=een), 
mainioifunS. 

Rykte,  u.  I;uuto,  I;uf)U,  f;ofu,  ^^ufjc  (=cen),  Mhu 
pui)i,  maine  (»een),  fanoma;  det  är  ett  löst  r., 
fe  ou  juorua  1.  juoru^^Jufjetta  1.  fulfu^nil^etta 
1.  turfjaa  I;ofua;  ett  r.  går,  att  .  .  .,  f)oe= 
taanl.^mlje  Väl) i-  en  f;uf;u  1.  t}ofn,  että...; 
det  r.  har  utspridt  sig,  fe  f)UUto  1.  pu\)t  1. 
f  anoma  1.  I)u(;u  ou  Iennunt)t  1.  on  hilusfa; 
utsprida  r — n,  ncf<taa  I.  tcunttää  juoruja  1. 
^jul)eita  1.  I}ul}uja  1.  hilfn4nil)cita;  han  har 
godt  r.  om  sig,  ^äneStä  on  l)\)Xi^'ä  maiue  1. 
fuulu,  l^än  ou  I;t)»ä§iä  maineeSfa  1.  I)nu= 
bo8fa;  sätta  ngn  i  elakt  r.,  jaattaa  jofu 
:|3a{;aau  f)UUtoon;  han  har  det  r.  om  sig, 
att  han  stjäl,  I}änen  ^oetaau  1.  I;unbetaau 
tt)ara§tart»an,  f)äntä  t)uubctaan  1.  f)oetaan 
ttjavfaaffi,  I)äneStä  fät)  fe  :pu^e  1-  {)ofu  1. 
^uuto,  että  l^äntnaragtaa;  r— tom  hans  be- 
drifter, ^äneu  uro^töitenfä  maine  1.  fauo» 
ma,  I;uuto  1.  fuulu  1.  fanoma  I;änen  uro= 
töt6täufä;  förklena  ens  goda  namn  och  r., 
fortaa  j.fun  ^ijttää  nimeä  ja  mainetta;  r— -t 
förstorar  allt,  t)uuto  1.  maine  ipanee  fii= 
luet  fiwunn. 

Ryktevis,  adv.;  jag  har  endast  r.  hört  det, 
olen  fitä  »aan  boettaroan  1.  ]^uf;nttaiDan  1. 
fulfu4mf;eiöta  hmaut. 

Ryktning,  f.  rnoffou§,  f)oitaminen,  forjuu. 

Rym,  m.  (erysimum)  ufon=naurié  (niu). 

Rymd,  f.  atoaruuö,  tila,  Ci\a\  den  oändliga 
r — en,  ääretön  anjaruu§;  (kärls)  njcto,  i»e 
toifunS;  en  tunnas  r.,  tynnyrillinen,  tijuul) 
riu    loeto   1.  lDCtoifuu6;   ute   på   r — en    (pa 


Ry, 


005 


öppna  sjön),  ulfona  uIa))aCa  1.  fetäUä;  (ma- 
tem.)  Ia:tJj3oie  (=een),  tifattjuuö. 

Rymdemått,  n.  toeto-mitta,  tilaamitta. 

Rymdstorhet,  f.  tila=fuuruu8  (-ben)  1.  ''\uViXt 
(=een),  fa)3:t5ale  (»een). 

Rymlig,  a.  tilaira,  awara,  »äljä,  fijahja;  ett 
r— t  kärl,  toetäteä  1.  toetoinen  1.  ahjara  aStia. 

Rymlighet,  f.  tilawuuS,  aftaruuS,  toälj^^S; 
iretoifuuö. 

Rymma,  v.  a.  (inrymma)  hjetäö;  r — s,  v.  d. 
mafjtua;  kärlet  r — mer  två  kannor,  aStttt 
itietää  1.  astiaan  ma^jtuu  1.  menee  fafft  fan= 
nua;  der  r — mes  icke  så  mycket  folk, 
finne  ei  niiu  )3aIjo  inäfeä  mat^bu  1.  mene, 
ei  fe  tocbä  niin  ^jaljoa  toäteä;  vinden  r — mer 
i,  tuuli  :|3arantuu  1.  fät)  m^ötäifeffi. 

Rymma,  v.  n.  farata  (=rtaan),  mennä  1.  tähteä 
farfuun  1.  :f)afoon,  :t.'>aela  (=fenen);  r.  ur  fän- 
gelset, farata  1.  meuuä  farfunn  ujanfinbeö» 
ta;  r.  öfver  till  lienden,  farata  tt>i{)oittifeu 
^)uoIeIIe;  r.  landet,  fältet,  :f)aeta  maaSta, 
fota=feutäItä. 

Rymmare,  m.  farfufaineu,  farfaaja,  farfujain 
'(=imen). 

Rymme,  n.  (fysiol)  ^Jefä,  ^Jcfäfe  (=een). 

Rymning,  f.  farfaamiuen,  fartu,  farfuuu-mcno; 
pä  r.,  faruSfa,  farfuifaöa. 

Rynka,  f.  r^tti),  rtjp^Jt),  fnrttu,  fijrttt),  fure 
(=een),  furo;  han  har  r — kor  i  pannan,  ^ä= 
neHä  1.  Itänen  on  rl}f)f3l)jä  1.  r^ttijjä  1.  furt» 
tuja  otfaSfa;  kjortelns  r— kor,  I^amccu  fu= 
reet  1.  rtj^J^t. 

Rynka,  v.  a.  rl)f.n)ittää,  r^tljittää,  fnroa,  fur= 
tnittaa,  fsanua  rt)fjf)^i^in  1.  rt}pi)iUc,  ).vinna 
fureil)iu  I.  fureilte;  r.  en  klädning,  rl)})l)it' 
tää  leniufiä,  spänna  r^}^^)>l}jä  Icuintiin  1.  le» 
nintiä  rijp^ifle  1.  furcilic;  r.  pannan,  rt}tiS= 
tää  1.  rt}fil)ittää  fulmianfa  1.  otfnanfa,  luetää 
fulmianfa  ^l^teen  1.  rl}tti}t)u  1.  rl)fj))i)^u;  r. 
på  näsan,  mr^.n8tää  I.  niuristaa  1.  rl}i)istää 
nenäänfä;  r.  sig,  y.  r.  t'ä\}\}'å  rljfjplj^n  1. 
n}p^ille  I.  furttuifjin  1.  fureilte,  furet;tua, 
fureentua,  r^^^igttjä,  ri:)f.n)itti)ä. 

Rynkad,  a.  r^fji)itettt),  fnrottu,  rt)f.n)itlä  I.  !u» 
rcitta  1.  furtnitta  (oteica);  se  Rynkig. 

Rynkband,  n.  fnre«nant)a  1.  »nuora. 

Kynkig,  a.  rt)).i^t)incn,  rt)pi)ttinen,  rl)ttt)iucn, 
fureinen,  fureettincn,  furttuiuen. 

Rynkjacka,  f.  furtta,  fnrtitfa,  r^f^f^t^-jaffu. 

Rynkning,  f.  rl)f3^itt}g,  rt}fji)ittäminen,  ri}tt)it= 
täminen,  furominen,  ri)piöti}§,  furous,  fur» 
tuittaminen. 

Rynkrock,  m.  rl)f?)Ji)=taffi  1.  »nuttu,  furttu? 
nnttu,  :tJoimu»nuttu. 

Rysa,  v.  n.  ujäristä,  j.futa  tfärifijttää  1.  :^!Ö^= 
riStl?ttää  1.  :f3i5^ri§tää;  r.  af  köld,  jpäriätä 
toituöta;  jag  ryste  vid  denna  anblick,  mi* 
nua  ^ij^rieti  1.  pöt}rigt^tti  1.  I)irir>itti  fitÄ 
näl^beSfäni;  jag  ryste  i  hela  kroppen,  fofo 
ruumistani  farft  1.  ^ötjristi;  (förskräckas) 
j.futa  l^irtcittää  1.  fau^ietaa  1.  faul^iötuttaa 


COG 


R 


Råd 


1.  famotttaa,  lauMstua,  famaf-tita;  jag  r— er 
lor  framtiden,  tiileteaifiiuö  minua  f)irtint-- 
tää  1.  fviufjii^tuttaa  1.  lamoittaa,  minä  tiile» 
iraifiiutta  tauhistuu  1.  faina^tun;  jag  r— er 
vid  tanken  derpå,  mirtua  tauf)igtaa  1.  ^ix- 
icittää  fitä  ajatcUeSfaut,  fe  ajatué  minua 
faul)t3taa  1. 1)inr)ittää,  fitä  ajatusta  faul)i3tun. 

Rysk,  a.  SBcnäjän,  toenäläincn. 

Ryska,  f.  (språket)  iceuäiän^ficU,  ircnäjä; 
'(qvinna)  SBenaffe. 

Ryslig,  a.  ]^irh)cä,  birmuinen,  f)ivtinttän,>ä,  fau= 
f;ea,  faufjiötahja,  julma. 

Ryslighet,  f.  ^irnjei}8,  I^irmuifuuö,  faul;eu^, 
julmuus. 

Rysligt,  adv.  I;irh)eä§tt,  ^trmuifcSti,  fauf)ea6ti, 
jutmaSti;  r.  stor,  f;irweän  1-  julman  ifo, 
julman  1.  !aul)can  1.  I^irmuifen  funvi,  fuurt 
l;irmnincn;  detta  är  r.  vackert  att  se,  tuo 
en  julman  1.  faul;cau  fanniöta  latfella,  tuo- 
ta CU  julman  1.  lauljcan  fauuis  fatfctla. 

Rysning,  f.  n)äriStl)8,  H)ärät;bl}S,  luäre  (=een), 
:|5Ö^rt8tt)S;  en  r.  gick  öfver  mig,  minua 
:ijööri8tl>tti  1-  linirif^tti;  jag  känner  r — ar 
i  kroppen,  vuumietani  ii\ivälibt)ttclee,  tun= 
nen  ruumiisfani  luävätjbtjffiä  1.  toävist^ffiii; 
r— ar  af  frossa,  Ivilu^taubiu  icäreet  1.  Wh 
n§tl)tfet;  se  Fasa,  Förfäran. 

Ryss  1.  Rysse,  m.  äiScnäläincn,  9tt)§fä. 

Ryssbår,  f.  Iii«tc=rcntfut  1.  'puvilaat. 

Ryssinna,  f.  Scuaffo. 

Ryssja,  f.  vl)fä. 

Ryssläder,  n.  jnf)ti^nal)fa,  Senäjän  naljfa. 

Ryssolja,  f.  tijfötti,  tuol;en=tenva. 

Rysvärd,  a.  se  IJyslig. 

Ryta,  v.  n.  filjua,  fitjaista,  mi5t)r^tä  (=t?än), 
ärjtjä,  farjua;  (fig.)  filjua,  tiljaista,  ax\X)'å, 
ärjäistä,  ärjäl^tää,  farjaiSta,  äk)l;fäigtä;  le- 
jonet r— er,  leijona  filjuu  1.  larjun;  r.  åt 
ugn,  ärjäistä  1.  filjaiSta  1.  äljljfäistä  j.fulle; 
stormen  r— er,  mi^rSfl)  ärjtjlj  1.  ^anl;aa. 

Rytande,  n.  filjnna,  ftljuminen,  filjaifeminen, 
ärji)miuen,  ärj^,  ärjijnä,  ärjät)bV6,  ävljfäi» 
fcmineu. 

Rytm,  m.  )5otento,  ri}tmi. 

Rytmik,  f.  :^)olcnto»oippt,  r^tmifa. 

Rytmisk,  a.  ^.lolcnnoUincu,  )>olfuincn. 

Ryttare,  m.  ratjaStaja,  ratfaS=mieS,  klvotS^ 
mieS;     en    trupp   af  500    r.,    500    t)ClDOtS= 

mieleen  jouffo. 

Ryttarhäst,  m.  ratfas»  1.  ratfu^etoouen,  ratfu. 

Rytteri,  n.  ratfu^toäti,  fienjoiS-toäfi. 

Ryttmästare,  m.  ratfu=mc§tari,  rijtmcStari. 

Rå,  a.  raafa  (raa'an),  uufi  (=bcn),  tuore  (=een): 
rått  kött,  raata  iWja;  äta  ngt  rått,  fi}öbä 
j.fin  raofaa  1.  uutta  1.  (såsom  rått)  raa!ana 
I.  raa\ilta  1.  nubeltanfa;  det  smakar  rått, 
maistuu  raa'alle  1.  unbelle;  rå  hud,  raa!a 
icuota;  rått  silke,  raafa  filffi;  rå  ved,  tno= 
reet  ^mut;  i-ätt  virke,  raa'at  1.  tuoreet  ai= 
nect  1.  ^juut;  rå  luft,  rutea  1.  fostca  1.  mär= 


!ä  ilma;  en  rå  menniska,  raafa  tf)mincn; 
råa  seder,  törfeät  1.  raa'at  taujat. 

Rå,  m.  (/ja  hiifvar)  se  Råegg. 

Rå,  f.  (djur)  se  Rådjur. 

Rå,  n.  (bakverk)  se  Gorå. 

Rå,  f.  (gräns)  raja;  rå  och  rör,  raja-^^^t)tti; 
rå-  och  rörshemman,  raia|5iirt=tila;  inom 
rå  och  rör,  rajain  fifällä,  raja  =  )3^^If ien 
fifällä;  utstaka  1.  gå  ra,  fäljbä  xcl\m. 

Rå,  f.  (skepp.)  raafa,  raafa=)3uu. 

Rå,  n.  (ett  ställes  ande)  ^aXixa. 

Rå,  v.  n.  se  Råda. 

Råband,  n.  (skepp.)  raa'an=fibe  (=tcen). 

Råbarkad,  a.  uuft  (»ben),  raafa,  raafa=^5arftS» 
fa  (ole»a),  raa'alta  I.  raafana  ^virfittn;  (fig.) 
raafa,  törfeä,  ruofoton,  fiitvctou. 

Råbock,  m.  metfä»fauriS  (niu). 

Råbräka,  se  Rådbråka. 

Råbult,  m.  (skepp.)  raa'an4^ulttt. 

Råd,  m.  (förmögenhet)  tvaxa,  ivaxct  (pi);  jag 
har  ej  r.,  ci  minuUa  ole  iuaraa;  han  har 
nog  r.,  l)äneUä  on  fljQä  njaraa  1.  Ji>aroja; 
efter  r.  och  lägenhet,  tifan  ja  ivarojen  mu= 
faan;  det  är  god  r.  på  fisk,  faloja  on  i»a= 
raiiHilta,  faloista  on  fcllä  haaraa. 

Råd,  m.  neuteo,  neuteoffi;  gifva  ngn  ett  godt 
r.,  antaa  j.fulle  f)ljnjä  neni»o;  lyda  r.,  tel)= 
bä  nen»ou  mutaan,  fuuUa  1.  feurata  (=aan) 
1.  noubattaa  neunjca;  taga  ngn  till  r — s, 
fi}fi)ä  1-  :).n}^tää  neutroa  j.futta;  gä  till  r— s 
med  ngn,  ipitää  neuloa  1.  neniroitetta  j.fun 
fanSfa;  (rudsfursamling)  ncuttoSto,  ueuiro» 
tunta,  ucn>roS=funta,  raati;  hemliga  r— et, 
falaiueu  nemco=fuuta,  fala=nemt)oSto ;  sam- 
mankalla r — et,  futfua  1.  fäöfeä  neniroSto 
1.  neuinoS^funta  fofoou;  (rådslag)  ueutooit» 
telu,  neutto,  feSfuStelu,  ncntron»pito;  halla 
r.,  lägga  r.,  ncutooitella,  feSfuStella,  ^ntää 
neuliioa  1.  neun^oittelna  1.  feéfuStelna;  med 
räds  rade,  neuteoS=funnan  nenujolla;  med 
r.  och  dåd,  ti?ötlä  ja  nenicoUa;  (person) 
neniDoS;  (utt-äg,  medel)  neutoo,  feino;  vi 
hade  intet  annat  r.,  meillä  ei  muuta  neu= 
Woa  ofint;  bästa  r— et  är  att  vara  o- 
förskräckt,  :t^arljain  feino  on  otla  ^^elfää» 
mätta  1.  roftfea;  vet  du  ngt  r.  derför?  tie= 
bätfii  mitään  neutooa  1.  feinca  fiiben?  det 
blir  väl  r.  för,  el;fäpä  1.  fl}lläljäu  feino 
feffittänee  1.  neun)o  faatanee;  han  föll  på 
det  r — et  att  kasta  sig  omkull,  t)än  fefft 
feiucn  1.  tuuman  1.  mielcenfä  tuli  lieittä?» 
tyä  l-nttätfenjä;  kommer  tid,  kommer  r., 
fi)llä  aifa  neun^cn  feffii,  fnn  aifaa  faabaan, 
niin  nenti»o  1.  feino  feffitään. 

Råda,  T.  n.  o.  a.  ncutooa,  feI;oittaa;  (herrska, 
ha/va  makt)  tuallita  (»tfen),  l^iallita  (=tfen), 
oHa  »altan  pääää,  ivoiba,  cUa  (j.fun)  lt>al= 
laSfa,  olla  j.fun;  jag  rader  er  att  bada, 
minun  nemroni  on,  että  ftjhcette,  neutooiftn 
1.  fet;oitan  teitä  fpli)emään;  jag  rar  er  icke, 
en  teitä  fäSfe  1.  feljoita;  r.  öfver  ett  land, 


Råd 


Råg 


C07 


\)aU\ta  maata  1.  maaSfa;  h  var  n.h  en  rå- 
der i  sitt  hus,  jofainen  on  ifiiutä  1.  batlitfee 
taloSianfa;  r.  öfver  sina  begär,  f)iUttä  (»tfen) 
fiimonfa,  \)aMa  ^afuufa,  olfa  Htitjenfa  $cr« 
ra;  råda  1.  rå  sig  sjelf,  otta  oma  tfäntänjii 
1.  Ijcrvanfa  1.  fästijänfä,  oöa  oniaSfa  toat= 
laöfaufa  1.  cmtSia  l»a[(oiSianfa;  ni  råder 
öfver  mig,  minä  oleit  teibän  toaHa^fanne; 
hau  vill  alltid  r.,  tjäii  taf)t00  aina  cHa 
loaUait  paåM  1.  toaltijaana  1.  fäSftjänä; 
hvem  rår  om  det  huset?  inta  fen  talcn 
ijäutä  1.  omistaja  on?  fenenfä  oma  1.  fe= 
lientä  fe  tato  on?  ärelystnaden  råder  i 
hans  själ,  funnian4;imo  trallttiee  t^änen  mie» 
Icgjänfii;  det  råder  stor  nöd  i  landet,  fo= 
\v'Å  ^tä  on  1.  tpallitice  1.  on  »allalta  maa§^ 
fa;  det  rådde  en  djup  tystnad,  taifti  olt 
imevin  t;iljaa,  I;iljatfuu«  icaUitfi;  hvad  rår 
jag  för  det?  mttii  minä  fiUe  1.  fttfien  »otn? 
inltä  mtnä  fen  1.  fittc  tcen?  mitä  minnn 
ftitjen  fl)l)tä  on?  han  rår  ej  för,  att  han 
är  sjuk,  I;änen  ei  otc  ft)t}tä  1.  ft}ljnjä  1.  fjän 
ci  ole  fi}lJl.Hiä  1.  fi}l)nä  fitf^en,  että  jatvaö 
en;  jag  rår  ej  derför,  minnn  et  ole  f^^tä 
fitl^en,  en  mtnä  fiil^en  mitään  tainnnt  1 
tDOtnut;  jag  rår  ej  med  så  stor  börda,  en 
jaffa  ntin  fuurta  ta!faa;  den  mindre  rår 
på  den  större,  it-HCnem^-n  Ottaa  1.  \aa  WaU 
lan  fuuremmalta;  jag  rår  ej  på  honom,  tjä' 
ne§tä  en  »altaa  faa,  f)äntä  en  tooi  ijaUita 
1.  ttjatlita;  en  rådande  sed,  ivaUitieiT^a  tapa; 
(häfda,  lägra)  maata  (mafaan),  ratSfata 
(=aan);  hon  är  rådd,  {)än  on  maattu  1.  'ifx-- 
lattu  1.  rasfaaffi  tel^tl)  1.  foljbugtunut. 

Rådbråka,  v.  a.  ni[}joa,  teloittaa,  runnelta 
(--teten),  runnitoita  (»tfen);  han  blef  r— d, 
tjänen  rnumiinfa  rn()iottiin  1.  vnnneltiln  1. 
teloitettiin  1.  vul^jottiin  (^n}övättä);  jag  är 
som  jag  vore  r— d ,  olen  !uin  vnnneltu  1. 
rnt;iottn;  r.  ett  språk,  foferretta  (»tclen)  1. 
melstata  (=aan)  |.!in  fieltä;  r.  ett  ord,  run- 
neöa  jofn  fana. 

Rådbråkning,  f.  rn(;iomincn,  ruf)jonta,  runte= 
Icminen,  ruumiin  1.  jäjentcn  rubjcus  1.  run» 
telu«,  V^i)örättä  rnbjomiuen  1-  muvöfaaminen, 
teloittaminen;  (fig.)  fcfertamiucn,  mel^faa= 
minen. 

Rådda,  v.  n.  rääpiä,  tulevia,  äf;riä,  foljvia. 

Rådelig,  m.  fl.,  se  Rädlig,  o.  s.  v. 

Rådfråga,  v.  a.  fvjftjä  1.  ^J^ljtää  neuUJOa;  r. 
ngn  om  en  sak,  fljftjä  neunjoa  j.futta  1. 
)(>'^\)taa  j.fun  nenlvoa  jgffin  aftaSfa;  r.  böc- 
ker, etftä  1.  )ftj'C)taa  nenttoa  tirjoista. 

Rådföra  sig,  v.  r.  se    Rådfråga  o.  Rådgöra. 

Rådgifvande,  a.  neuteon» antaga,  neu»oitte= 
lehja. 

Rådgifvare^  m.  neuniou^antaja. 

Rådgöra,  v.  n.;  r.  med  ngn  om  ngt,  neult)Oi= 
tetta  1.  fe^fnStelfa  1.  tuumaitta  1.  :i.ntää  neu= 
woa  j.fun  fonSfa  jettin;  r.  med  sig  sjelf, 
tnumaiOa  1.  ncn»oitet(a  itfe![enfä. 


Rådhus,  n.  vaa6tu^)a,  lafi^none  (=een). 
Rådig,  a.  neutoofaS  (=!faan),  neutv^oainen,  ält?= 

fä«  (4'tään). 
Rådighet,  f.  neun?oItifmi§,  neutooffuu?,  a\\){-- 

Rådjur,  n.  (ctrvus  capreolus)  metfä^tttUO^t. 
Rådkammare,  m.neutooS4;ucne  (=een),  nemvoS» 

lunta. 
Rådlig,  a.  'i)\.)tvä,  'i}iyé'o\}Uimx[,  fo|.ntt>a,   para§ 

(=aan);   det  vore  r— t  att   försöka,  fel)3atfi 

1.  fo^ift   1.  olifi   fj^trä   foettaa;    det    är    ej 

r — t  att  gå  dit,   et  ole  f)i)»ä  mennä  finne, 

ei  anta  1.  fel^:aa  mennä  finne;  det  r— aste 

är   att   vänta,  paxaQ  1   ^«^''löta,  fun  obot= 

taa  1.  obotetaan  toaan. 
Kädlägga,  v.  n.  se  Rådgöra. 
Rådlös,  a.  neutroton,  neuiron  tietämätön,  neu= 

ifoa  iDaiöa  1.  ^.muttmvm,  e^Jä-nemrctnen. 
Rådlöshet,  f.  neuicottonmuö,  e)."iä'-nem:)oifuuS, 

neuii^ou  ^.nmte  (=tteen). 
Rådman,  m.  raatt=mie§,  neuft*oS=mie3. 
Råd  pläga,  v.  n.  se  Rådgöra. 
Rådplägning,  f.  ncuiTJotttetu,  feöfuStetu,  neu= 

troitteleminen,  fcsfu6tckmu§,  nemtion4>ito, 

tuumailus;  under  r— on,  fegfuStetleSfa,  neu» 

iroiteöeefa,  neuipoitcitaegfa. 
Rådrum,  n.  ajatn6=aifa,  neuttjon  1.  ajatuffen 

aifa,  malttamtfen  aifa. 
Rädsal,  m.  neutto^fali,  raatt=fan,  oifeuS=fati. 
Kådsbeslut,   n.  neuhjoöton  1.  nemiios»  tunnan 

ipäätU. 
Rådsembete,  n.  neuh)0g--i:3tr!a. 
Rådsförsamling,  f.  nemvo»  1.  neutoo§=!ofou6, 

ncun^o»  1.  nemcoS=funta,  neuivoSto,  Joalta» 

ncutvosfunta. 
Rådsherre,  m.  raatt^evra,  iuatta=neuiDonanta« 

ja  1.  »neuitioS. 
Rådslag,  n.  ueuwo,  neuttiominen,  tuuma,  ^pää' 

tö8;  onda  r.,  pabat  neuivot  1.  tuumat;  (räd- 

pliigningj  neuluotttclu,  tuumatln;  Guds  r., 

3umatan  faEimu^  1.  liääti5§. 
Rådsledamot,  m.  neuuiogton  1.  nemx)o§=!unnan 

jäfen  (=en). 
Rådslå,  v.  n.  se  Rådgöra. 
Rådsperson,  m.  vaati4jerva,  ueu»o84unnan  jä» 

fen,  neuit)oS=mie§. 

Rådstufva  1.  Rådstuga,  f.  se  Rådhus. 

Rådstufvudag,  m.  raagtuttjan  päitoä  1-  oifeu8= 
päittjä. 

Rådstufvurätt,  m.  raaStuir)an=oifeu8. 

Rådstufvusal,  m.  raa8tut»an=falt. 

Rådsvärdighet,  f.  neutD06  =  arhJ0,  nemrofien 
artoo. 

Rådvill,  a.  se  Villrådig  o.  Rådlös. 

Råegg,  m.  fierre  (=rteen). 

Råg,  m.  rut§  (ruftin);  hvad  kostar  r — en? 
mitä  rutiit  maffanjat?  r — en  vä.xer  väl, 
ruis  faStoaa  fitjnnn;  vacker  r.,  fauniS  ruis, 
faunista  ruista,  faimiit  rufiit;  af  r.,  ruiS=, 
rufiinen. 


608 


Råg 


Rås 


Råga,  f.  fufTura,  fitffu;  (fiy.)  lifä,  ^iKäötfet; 
till  r.  på  olyckan,  onnettcmuiibeit  Ufäffi. 

Råga,  v.  a.  fuhtta  (4fuan),  tiifutlla,  panna 
fuffua  1.  futfuvaa  1.  tuffuvaaenia,  tööttää 
fuffnia-pääffi  1.  hiHuratlenfa;  r.  ett  matt, 
^.mnna  mttta  fiif htraHenfa ,  fnfuta  1.  fufuit= 
taa  mitta;  r— d,  fnffuvaineu,  hiManfa  1. 
htffuraaanfa  (oletim),  futht-  1.  fuffura=pää; 
r — dt  mål,  fu{'fura=mitta;  i  r — t  mått  (Jig-), 
runfaaSfa  mitaefa,  irilialta,  tutfura  =  int= 
talla. 

Rågata,  f.  vaja  linja. 

Rågax,  n.  rufiin  täljtä,  rniS4äf)fä. 

Rågblomma,  f.  (dmlia  vema)  fett5ät=f^nfimö, 
n:i64u!fa;  se  Blåklint. 

Rägbrodd,  m.  vnfiin  craö  (oraan)  1.  craat. 

Rågbröd,  n.  rufiincn  hipä,  rntS4eipä. 

Råget,  f.  inetjä=unto()i  1.  =iiicl)la. 

Rågfält,  n.  ruie^it-^elto. 

Råghalm,  m  rnfiin  okt  QjI-)>  ruiö^olet;  (räg- 
stånd)  rutiin-olfi. 

Rågkorn,  n.  rufiin  jljtoä. 

Rågmjöl,  n.  ritfiin  1.  ruiö=jauf)ot. 

Rågmjölsgröt,  n.  mfiiucn  1.  ruisjanljo^nutro. 

Rågranne,  m.  raja-naapuri,  rajaHo,  rajalaincn. 

Rågstånd,  n.  rufiin=cl£t  (olen)  1.  =forft  (=rrcn). 

Rågsådd,  m.  ruiö=fl}ln)ij,  rutiin  t\}Wö. 

Rågväxt,  m.  ruUin  faSani,  rnis^fa^icu. 

Rågåker,  m.  rui§»))eIto  1.  »maa. 

Rågång,  m.  rajan=fäijnti,  rajalinja,  raja;  gä 
upp  r — en  emellan  ägorna.  fäi)bä  1-  a= 
iuata  (=aan)  raja  1.  rajalinja  tifneten 
tcälittä. 

Råhet,  f.  raafuue;  se  Rå. 

Råhetstillstånd,  f.  raafuubcn  ti(a,  rafnnS^ila. 

Råhult,  n.  (skepp.)  parraö^^jlauffu  1.  4;ulttt. 

Råjern,  n.  fnona=rauta. 

Råk,  n.  (af  slagtboskap)  ftfuffet,  fuotet,  ).ier= 
fect,  tetiäifet. 

Råk,  f.  se  Vrak. 

Råka,  f.  (corvus  frugilegus)  ^JcIto=ttiarie  (»ffcn). 

Råka,  f.  (i  isen)  xaiio,  roufo,  lairo. 

Råka,  v.  a.  foljbata  (=taan),  tapata  (=paan), 
cfata  (»aan);  r.  ngn  pa  gatan,  taiuata  1. 
fo()bata  jofu  tabnlla;  jag  r— de  pä  honom, 
ofajin  tatcata  Ijänct;  vi  r— de  hvarandra, 
tapafimme  1.  fctitafimme  tcijemmc,  i}l;bi)im; 
me  1.  tutimmc  Vf;tecn;  jag  kunde  ej  r.  på 
dörren,  en  ojannnt  1.  irscinut  ovea  taluata 
1.  Ii5ljtää;  r.  i  målet,  ofata  1.  tanjata  :^nlh 
faan;  v.  n.  jattua,  ofna,  ofata  (--aan),  ojan» 
tua,  ojaantua,  tawata  (4iaan),  |Jääti}ä,  jou= 
tua,  ntantna,  puuttua,  l}f)tliä,  fopia;  r.  i 
fara,  joutua  1.  fattua  waaraan;  r.  i  strid, 
joutua  1.  puuttua  riitaan;  r.  i  forsat,  jon» 
tua  1.  puuttua  1.  fattua  1.  ofna  1.  ofautua 
paulaan;  kulan  r — de  i  målet,  (ucti  fattui 
1.  ofui  1.  tapafi  piltfaan;  r.  i  slagsn)al,  jcu= 
tua  1.  puuttua  tappeluun,  runjcta  _(=pcan) 
tappelemaan;  han  r— de  att  falla,  bän  fat- 


tui 1.  ofut  lanfeamaatt  I.  faatumaan;  han 
r — de  att  stöta  omkull  glaset,  f)än  tutt 
faataneeffi  laftn,  I;än  fattui  1.  ofui  1.  ofaft 
faatamaan  lafin;  han  r— de  säga,  Ifdn  tutt 
1.  fattui  fauoneefft,  Ijän  ofui  1.  ofaantui  1. 
fattui  fanomaau;  jag  r— de  få  göromål, 
ofuin  1.  fatuin  1.  foiriin  1.  ofaannuiu  [aa-- 
maan  te!emi§ta,  minutte  ofantui  1.  ofui  1. 
fattui  tcfemi§tä  1.  aSfaretta;  jag  r— de  just 
komma  dit,  ofuin  1.  ofaanuuiu  1.  ofafin  1. 
fatuin  1.  paäbl}iu  1.  joubuin  juuri  1.  para» 
fiiffi  tulemaan  1.  tuKa  finne;  det  r— de  så, 
att  .  .  .,  fattui  1.  ofautui  1.  ofui  1.  tapafi  1. 
utautui  1.  foiDcItui  niin,  että  .  .  .;  om  han 
r— de  dö,  jo8  fattuift  1.  ofuift  hiolemaan, 
joS  topaifl  1.  ofaifi  fuoKa;  nu  har  ni  r— t 
väl  fa^t,  mjtpä  1.  jo  nt)t  ofette  pulaan  jon» 
tunut  1.  puuttunut,  m^tpii  otette  päinnin 
joutunut,  ui}tpä  oiteiu  päianöfä  olette;  r.  ut 
för  röfvarc,  jcutua  1.  fattua  roöirojeu  fä» 
fiin,  puuttua  roSiroi(;in;  r.  ut  för  elakt 
väder,  fattua  1.  ofna  faamaau  pa(;a  ilma, 
fattua  1.  joutua  paljaan  ilmaan  1.  paban  il» 
man  uhaltaan;  r.  ut  för  dåligt  sällskap, 
joutua  1.  puuttua  1.  ofautua  1.  ofna  l)uo» 
uoon  feuraan  1.  faamaau  l)uono  feura; 
jag  r — de  illa  ut  för  honom,  tuliu  1.  JOU» 
buin  paljaan  pulaan  1.  paljempiin  fuin  päi» 
iBiiu  1.  päitoiin  f;änen  fanSfanfa  1.  I;änc6tä; 
jag  r — r  icke  dit,  en  ofaa  finne;  r— de  du 
rätt?  ofafttfo  oifein?  r — s,  v.  d.  \}i)t\:)'å  toi» 
fiinfa  1.  »)l;teen,  ta>vata  1.  fol;bata  toiueu 
toifenfa,  tulla  1.  fattua  1.  ofna  tibteen;  vi 
r— s  sällan,  fjarföoiu  t)l)teen  i}t>bi)mme  1. 
toifiamme  tapaamme;  farväl,  tills  vi  r— s! 
l)i)icääti,  funneö  1.  fitft  fuin  tawataan  1.  ijf;» 
teen  tullaan  1.  toifemme  tapaamme! 

Råkalf,  m.  metfä=lt>ol)la. 

Råkall,  a.  rutea,  falfea. 

Råkoppar,  m.  fafari»  1.  fuDna=n5aSfi. 

Råläggning,  f.  rajan»tefo  1-  »fäi;nti,  rajauö, 
pt)i)fitl}S. 

Ram,  m.  mää^uä,  mäti,  (romhylsa)  mauffu. 

Rama,  v.  n.  se  Böla. 

Råmfisk,  m.  mää!)nä»  1.  mäti»fala. 

Råmjölk,  f.  terni»maito,  piI;fa»maito,  juuöto» 
maito. 

Råmjölksgräs,  n.  (ejnluhium  angustifulium) 
matto»f)or6ma. 

Råmärke,  n.  raja=merffi  I.  =pm;tfi,  pljljffi. 

Rån,  m.  n;ötoäl}§,  rVÖSti). 

Råna,  v.   a.  rljöloätä  (»ääu),  rt}öötää. 

Råna,  v.  n.  (om  luften)  fäl)bä  ruteafft  1.  fal» 
fcaffi,  falfiötua,  ruteutua. 

Rånare,  m.  roSföo,  roSmo,  rljöwäri. 

Rånock,  m.  (skepp.)  raafa»  1.  raa'an--notfa. 

Rånte,  m.  se  Fargait. 

Råsegel,  n.  raafa^purje  (=eeu). 

Råsilke,  n.  raafa  filffi. 

Råskilnad,  m.  raja,  rajauS,  tiluS^raja. 


Räs 


Räf 


609 


Råsmälta,  v.  a.  (bergsbr.)  xaa'alU  fulattaa. 

Rasocker,  n.  vaata  1.  ))uI;biötamaton  fofiui. 

Råstek,  m.  metjä=-untcf)cn  1.  metiäanicf)t=paiéti. 

Råsten,  m.  raja^fhin  1.  'pt}\}iti. 

Råsättning,  f.  se  Råiäggning. 

Råtackling,  f.  ranfa^taflinti. 

Råtta,  f.  rotta. 

Rättfälla,    f.    ^ttrcn  =  lauta   1.    4ouffu,    rotau= 
Jouffii  1.  »fabht  (»ttmen). 

Råtttangare,  m.  rotan=  1.  [;tiren4n)i)täjä. 

Råttgift,  n.  votan=  1.  I)uven»mt)rttp. 

Råtthål,  n.  ]^uren=  1.  ictann-etfä  1.  4ouffo. 

Rättpulver,  n.  xotan=  1.  l^iiren^mlwevt  1.  'jauf;o. 

Raväder,  n.  rutca  1.  falfea  1.  pal)a  \'å'å  1.  ilma. 

Rå-imne,  ii.  raafa^ainc  (=een). 

Räck,  n.  (hängare)  \)o.axu,  toaate4;aaru;  (led- 
stång) fäfi=  1.  !aibe4niu. 

Räcka,  v.  a.  o.  n.  cjeutaa,  fiirottaa,  antaa, 
tarjota  (»oan),  ^nStää;  r.  handen  åt  ngn, 
(atsträcka)  ojentaa  I.  furottaa  1.  (gifoa)  axi-- 
Xaa  1.  tarjota  tattänfä  j. fulle;  r.  upp,  fu= 
rottaa;  (nå)  ulottua,  i)tett^ä,  ^ttää,  iawaia 
('l^aau);  han  räcker  ända  upp  till  taket,  [)äu 
ulottuu  1.  X)itaa  1.  taajaa  fattoou  faaffa;  jag 
räcker  taket  med  handen,  utctUU  1.  l^tetl^n 
1.  tapaau  fabeltäui  fattoou;  sätt  det  så,  att 
jag  r~ker  det,  \sant  fe  nttu,  että  t}Ictl)U 
fii^en  1.  ia'ifaan  fen;  bordet  r— ker  fiån 
ena  endan  af  rummet  till  det  andra,  |.iöt)= 
tä  ulottuu  1.  i)Iettt}t)  1.  \>'i\)taä  feStää  toi= 
festa  Ipääötä  f)nouctta  totfeeu;  bältet  r— ker 
tvä  gånger  om  mig,  uil}ö  ulottUU  1.  Viettt}»} 
faffi  fertaa  1.  fertamuSta  ijmpäviui;  rocken 
r— ker  nedom  knäet,  uuttu  ulottuu  ala= 
^JUoIeöe  :^^ofwta;  sandbottnen  r — ker  utefter 
hela  stranden,  f}ieta4^of)ja  ufottuu  1.  fjieta 
).>oI)jaa  feStää  pitfin  fofo  rantaa;  (/b/V/az-rt;  feS» 
tää,  piifata  (=aan);  deras  vänsKap  r — ker  ej 
länge,  niibeu  l}8tälrH}i)§  ei  tcötäl.  ^ix\aa  fauan'; 
landtdagen  r— ker  ännu,  ivaltto^äilBtä  teS- 
tää  toielä;  (räcka  till)  riittää,  ufottua,  l)Iettl)ä, 
)3ufata  {'-aaw),  i>iia  t\)Wä,  feStää,  tef^fiä,  ri))ca, 
liietä  (=feneu);  det  r — ker  till  ät  många, 
fe  (1.  fiitä)  ulottuu  1.  riittää  1.  ^ntfaa  mo- 
nelle, ftitä  liifenee  1.  ripoo  monelle;  klädet 
r— ker  ej  till,  tverfa  ei  riitä  1.  inifaa  1. 
i  ulotu;  veden  r— ker  öfver  jul,  ).>uita  ^jiifaa 
1.  feStää  1.  on  fijKä  1.  i)uut  riittäwät  jou» 
lun  l)U  1.  taa;  gifva  så  långt  det  r— ker, 
antaa  niin  fauon  1.  ^.ntfätte  fuin  fiifenee  1. 
Vfettl}tJ  1.  )3itfaa;  r— ker  det  till  åt  mig 
deraf?  Itifeneefij  1.  ulottuufo  I.  ripooto  fiitä 
OTtnuHc?  nog  r— ker  det  redan  till,  flotta 
fe  jo  tepfii  1.  riittää,  fiinä  jo  on  tpöä  1. 
tarpeeffi;  r.  sig,  v.  r.  furottaa,  furottatta, 
II     furottaa  fäbeHänfä. 

i  i  Räcka,  f.  jono,   jana,   jata,   ri»t,   relito;   en 
!     lång  r.  af  rum,  pitfä  jouo  1.  xxXoi  I^uoncita. 

Räcke,  n.  (ledstång)  fäft=  1.  faibe-pUU. 

Rädas,  v.  d.  se  Frukta. 
jRädd,  a.  arfa,  pelfurt;  han  är  så  r, ,  I^än  cu 
n  Svenskt-Finskt  Lexikon. 


niiu  arfa  1.  petturi;  hlifva  r.,  ruu^eta  (=pean) 
peltäämääu,  pelä§t»jä,  fäifä^tljä;  vara  r.  för 
ngn,  pelätä  j.futa;  han  är  mycket  r.  af 
sig,  t;än  on  I)i}ft»in  1.  fotoin  arfa  1.  petfuri 
luonnoötaufa;  jag  är  r.  att  han  dör,  pet* 
fään  1.  ttiarou  ()änen  fuoleicau;  han  är  r. 
om  sina  kläder,  I;än  ou  arta icaattet§taufa, 
arastelee  1.  pcUää  nmattettaufa;  vara  r.  om 
sin  heder,  oKa  arfa  fnuuiaStanfa  1.  funnial» 
tanfa,  ara§taa  fnnniaanfa;  r.  om  sig,  arla 
tenneijbe^gtänfä,  araötatua  tertoeöttänfä  l.ruu= 
mi>3tania. 

Rädda,  v.  a.  pelaStaa,  pääétää,  (berga)  tot' 
jata  (--aan),  (bevara)  fättt}ttää;  r.  ngns  lif, 
pelastaa  j.fun  (;enft;  r.  sin  egendom  un- 
dan elden,  pefastaa  1.  forjata  taiiiaranfa 
tulen  tieltä  1.  tuletta;  r.  ngn  från  lifsfara, 
pcfaätaa  1.  päästää  jofu  I)enijeu  nmaraSta; 
r.  sig,  v.  r.  pelaötatta,  fäitijttäitä,  pelaStact 
itfenfä. 

Räddare,  m.  pelaStaja,  pääStäjä. 

Räddhet,  f.  arfuuS,  pcttuvuu^^. 

Räddhåga,  f.  pelfo,  pclfääniiueu,  arfuuö;  utan 
r.  för  menniskor,  il;mifiä  pelfäämättä  1.  ar- 
faifematta. 

Räddning,  f.petaStnS,  pelastaminen;  han  blef 
min  r.,  l^äueStä  faiu  tuvtoani  1.  petaStnffeni. 

Räddningsanstalt,  f.  tur»a=  1.  turnHruS4aito8. 

Räddningsbåt,  m.  petaStuS-ipeue  (=een). 

Räddningsförsök,  n.  peIaStuS»foe  (-feen)  1. 
»toetuS. 

Räddningshus,  n.  tnritja-fott,  turtoau8=f;uone 
(-een). 

Rädisa,  f.  retiift. 

Rädsla,  f.  se  Räddhåga. 

Räf,  m.  (canis  vulpes)  fettu,  repo;  listig  som 
r— ven,  iinefaS  fuin  fettu. 

Räfaktig,  a.  fetufaS  (-ffaan),  fettumaineu,  te» 
tun  tapainen. 

Räffla,  m.  fl.,  se  Refl'la,  o.  s.  v. 

Räffängare,  m.  fetun=pl}l)täjä. 

Räfgrop,  f.  fetun-fnoppa. 

Räfgärd,  m.  fetun-rita  1.  -aituuS  1.  -tarf;a. 

Räfhane,  m.  foiraS-fettU. 

Räf  hon  a,  f.  uaaraS-fettu. 

Räfhåla,  f.  se  Räfkula. 

Räfjagt,  m.  fetuu  pi)i)ti)  1.  pi)i)ntt  I.  jaf;ti. 

Räfkaka,  f.  fetun4eipä,  fetuu=fatfara. 

Räfklor,  m.   pl.   fetUU   fljnnet;    (örten  anthijllis 

yuhieraria)  maSmafo,  afan4;amma8  (»paan). 
Räfknep,  n.,  -krok,  m.  tetun=fouffu  1.  =juoni. 

Räfkula,  f.  fetun4uoIa  1.  -pefä,  fetuu  ftibeS 

(=ffen). 
Ralio,  n.  fettu-  1.  repo-iltoeS  (-ffcn). 
Räflik,  a.  fetun-näfijiuen  1.  »muotoinen  1.  -fat- 

täinen. 
Räfmjölk,    f.    (euphorbia)    ttjräfft,    tljrä-ueSte 

(-een). 

Räform,  se  Reform. 

Räfrumpa,   f.   fetun-f;äutä   1.  puo;   (eqiisetum 
11 


610 


Räf 


R 


arvense)  pc(tc  =  fortc  (^tteen),  fetim  =  f;äntä, 
|pufm=  1.  äijäii  t>arta,  {afcn^iuift. 

R;ifsa,  f.  fjavawa;  tvärträdet  pä  r— n,  I)ara= 
iran  IiHjo;  pinnarna  pä  r — n.  Ijarattan  ))iit 
I.  ^iifit;  en  r.  hö,  i;aratt>aUinen  I.  la^jauS 
liciniä. 

Räfsa,  v.  a.  Ijaraivoita  (»tfen),  f)arairoiba. 

Räfsare,  m.  Iiarawcitfiia. 

Räfsas,  f.  fetunnaubat  1.  »fångat. 

Räfskinn,  n.  tctun=nal)fa. 

Räfskinnskappa,  f.  {etun=nal)faincn  ta^t^a,  Ic^ 

Räfsning,  f.  l^aranjDttiemincn,  baraircinta,  I}a 

rattjoimiucn. 
Räfspel,  n.  !cttH=^en. 
Räfspinne,  m.  baratvan  |.Mi  1.  ^iifti. 
Rälspär,  n.  fctUll  jälft. 
Räfst,  f.  tuttimuö,  Iatn=tutfinto. 
Räfstag,  n.  baraivau  h>eto  1.  faaJ^JiaitS. 
Räfsteting,  n.  tiittimué^färäjät  (pL)- 
Räfsvans,  m.  fetun=I>äntä. 
Räfnnge,  m.  fetun  :|>ctfa  1.  ^'cifancn,    ^^ctfa 

fettu. 
Räkimbok.  se  Räknebok. 
Räkenkarl,  m.  Ia§fu=mic§,  Uitritiilae^fun  taita^ 

ja,  immevD-micö. 
Räkenmaskin,    ni.    faöfu=    1.    Iuiinm(aétu  =  {cne 

(=een). 

Räkenpenning,  m.  Iiifu»  1.  Ia§tlt=ra[)a. 

Räkenskap,  f.  Iith.nm=tete,  ti(in--teto,  tiU;  af 
lägga  r.  för  ngt,  te£)bä  tilt  1.  IllEu  jStfin; 
affordra  en  r. ,  toaatia  j.hita  tilille  I.  tiliä 
tcfcmään  1.  tilin-tcfccn;  r — er,  pl.  tuitMni= 
laSfiit,  rätinciit,  luwunlaSfu-firjat,  tili-firjaf, 
föra  r— erna,  toimittaa  1.  tel;bä  luixjun» 
laéfut. 

Räkenskapsår,  n.  tifinte!o=nMlofl,  tifi^njuefl. 

Räkentafla,  f.  taSfu-tauUt,  lutuiintaefu^tauru. 

Räkna,  v.  a.  lufea,  laöfea,  laéfca  lufua;  r. 
penningar,  hifca  raf;aa  i.  raljcja;  r.  folket, 
fafca  »väteä  1.  fanfaa,  laöfea  \m\a\i  lufua; 
r.  på  fingrarna,  lufea  I)l)^)M5[i((äniä;  r.  sig 
slägt  med  ngn,  Iiifea  itfeniä  j.hiit  fiifulai» 
fefft,  (iifca  futuja  j.tim  fau-Jfa;  r.  ifrän, 
iutca  :|>cié;  r.  ihop,  fufca  1.  laöfea  t)f;tecu;  r. 
ni>P,  luetella;  lära  r.,  c^^ettaa  lufua  lagfe= 
Iliaan  1.  luirun^laéfua;  r.  i  hnfvudet,  laSfea 
pääöiäniä;  r.  fel,  miste,  l)aival)tiia  1.  crl;et= 
tiiä  laötuéja  1.  Imcmi4aötuéia,  laéfca  icää= 
riu;  detta  ."-liitt  r— r  sin  älder  frän  me- 
deltiden, tämä  linna  tufce  1.  jol)taa  itänfä 
feöti=ajaéta;  (anse)  pitää  (jonatin),  lufea  1. 
fatica  1.  luulla  (jotfitiur,  han  r— s  ibland 
de  lärde,  ^äntä  pibctään  oppineena  1.  liit-- 
taau  oppiueiben  jouEfoon;  jag  r— r  för  en 
heder,  att  .  .  .,  pibän  funuiaua  1.  fatfon 
tunniatft,  että  .  .  .;  r.  pä  ngns  hjelp,  cbot= 
taa  1.  InuUa  1.  toiicoa  iaaix'>ania  apua  j.ful» 
ta;  r.  du  bara  pa  mig,  Inota  fiuä  ivaan 
minuun,  iiöfo  fina  »raan  minua. 


Räknande,  n.  Inirun  laSfeminen,  laéfemtncn, 
laéfento. 

Räknebok,  f.  fmvunlaSfu=firja. 

Räkneexempel,  n.  laSfu^efimerffi. 

Räknefel,  n.  laöfun  l)aivau§,  laSfu=»irl)e  (=een). 

Räknekonst,  f.  tutounlaöfun=tatto,  laSfnn4atto. 

Räknelära,  f.  Iu»unla8fn=cppi,  laéfu-oppi. 

Räkneord,  m.  ((jram.)  lufu=fana. 

Räkneskola,  f   Imvunlaöfu^foulu. 

Räknesätt,  n.  laéfu--  1.  laöfento=tapa. 

Räknevärde,  n.  lufu=anr>0,  tuettu  anvo. 

Räkning,  f  lmt*un4aöfu,  laöfento,  lätinfi,  lutu 
(=lvun),  tili,  laSfu4irja;  komma  med  i  r— en, 
tulla  lin}öö  Infuun;  man  har  ingen  r.  pa 
dem,  ei  ^leibän  lutuanfa  tiebetä;  hälla  1. 
föra  r.  pä  ngt,  pitää  laéfu^fivjaa  1.  rätiu= 
tiä  jétfin;  föra,  sätta  pä  r.,  firjcittaa  1. 
panna  laöfusfirjaon;  föra  ngt  pa  ens  r., 
panna  1.  firjoittaa  j.fin  jcnfnn  Infuun  1. 
jontun  hnruUe  1.  vätingille;  betala  en  r.  frau 
skomakaren,  maffaa  fuutarin  rätinti  1.  ivelfa» 
laéfn  1.  Iaöfu4iöta;  afsluta  en  r.,  fopia  rä* 
tiugiötä  1.  »lielfa=laöfu§ta;  hälla  r.  med  ngn, 
pitää  rätintiä  1.  ir*elfa«laéfua  1.  r»äli4aéfna 
I.  laéfu^tirjaa  j.tuu  fanéfa;  taga  pä  r., 
ottaa  Jvelatfi  1.  rätingille;  taga  pä  en  an- 
nans r.,  ottaa  j.fun  rätingille  1.  iselalle  1. 
j.fun  toifcu  päälle;  jag  tar  det  pä  min  r. 
(fg),  Otan  fen  päälleni  1.  niöf oilleni;  göra 
r.  med  ngn,  tef)tä  rätiufi  1.  Iuamn4aéfu  1. 
tili4aöfu  j.fun  fanöfa;  göra  r.  för  ngt, 
tef;bä  Infu  1.  tili  jétfin;  köpa  ngt  för  ens 
r.,  oötaa  j.fin  j.fun  »availe  1.  nimelle;  be- 
hålla för  egen  r.,  pitää  omana  »avaitania 
1.  omaffi  n^avafjcufa  1.  omaöfa  nimeéfäniä; 
lefva  för  egen  r.,  elää  ttfefjeufä;  det  är 
för  er  r.,  fe  on  teitä  Kvarten  1.  teille  aiottu 
1.  teibän  »varaffenne  1.  teibänofallenne;  hålla 
en  r.  för  ngt,  olla  fiitcUinen  j. fulle  jötfin, 
panna  j.fin  lufnuu  j.fuöta,  panna  j.fin 
j.fun  Imvutle;  göra  sig  r.  pä,  obottaa  1. 
toittjoa  faaiuanfa;  finna  sin  r.  vid  ngt,  \\\-- 
fea  1.  fatfoa  j.fin  ebuffenfa  1.  f^t^öbyffenfä. 

Räkiiingshafvare,  m.  afioiéfa=olija. 

Räkningssätt,  n    Imvuulaöfu^tapa,  laéfu=tapa. 

Ränker,  f.  pl.  juouet,  fompeleet,  foufut,  ret= 
fet,  mutfat;  bruka  r.,  fompailla,  juonitella, 
foufnitella,  mutfitella. 

Räukfull,  a.  juonifaS  (=ffaan),  faivala^jucnt' 
nen,  juouiEinen,  pa[)an=rettineu,  tompailewa. 

Ränkmakare,  -smidare,  m.  juonittelija,  tou= 
fuittelija,  jucnteu=pitäjä,  fone^tija. 

Ränn,  n.   se  Rännande,  Spring. 

Ränna,  f.  ränni,  foro,  fuoru,  fouru;  r.  i  en 
å,  ett  dike,  joen,  ojan  uitti  1.  juotti;  tak- 
ränna, räStäS»  1.  rä^stäe^fnoru  1.  »fouru; 
trissan  löper  i  en  r.,  fel)rä  juoffee  forogfa 
1.  fuoruSfa. 

Ränna,  v.  n.  juoöta  (juoffen),  farata  (--rfaan), 
fipata  (=ppaan),  juoffatjtaa;  r.  omkull  ngn, 
juosta  1.  JHoffal^taa  1.  farata  join  fumcon. 


Rän 


Rät 


611 


Runna,  v.  a.  f)}öStä  (f^äffcu),  jtjötfältää;  r- 
värjan  genom  lifvet,  fpijstä  irtteffa  rtntaau 
1.  ruumttfcit;  r.  väf,  hioba  faugaSta. 

Rännande,  n.  juoffemiiten,  juoffu,  ft^^^aami» 
nen,  farht. 

Rännarebana,   f.  TiipO'   1.  !uStä=!ettttä,  liipa' 

Rännformig,  a.  fuorumainen,  fuonifaS  (»ffaan), 
fourufaö,  htorun=  1.  {■curun=ta})aiucn,  t'Duni. 

Rännil,  m.  noro,  noro^wefi,  iierouen,  ^mvo, 
ojanen,  uitti. 

Ränning,  f.  loimet  (pL)- 

Rännknut,  m.  u^cto>foImu,  fuvman=foIuut. 

Rännkula,  f.  :(.neni  {'nu(a  1.  htoti. 

Rännkäring,  f.  juofju= åtta,  tielt-affa. 

Rännla,  v.  a.  tel)bä  forcja  1.  tuoruja,  fuoruittaa. 

Rännsnara,  f.  fuopunfi,  li.n|>u=ani"a,  anfa. 

Rännsten,  ni.  !abun=cja,  !atu=i-änni,  fin)i=oja. 

Rännträ,  n.  Inoma=^uut  QjI-),  iom-puut. 

Ränsa,  Ränsel,  m.  fl.,  se  Rensa,  Rensel,  o.  s.  v. 

Ränta,  f.  (inelfvor  af  dayt)  tetimet,  fifutjet, 
ftfä-falut. 

Ränta,  f.  (af kastning)  !or!o,  inträsft,  taStvu, 
taéxvut  (jjlj;  sätta  pä  r.,  ^anna  forolle  1. 
faSteutte  1.  faStoamaan  1.  fortoa  faShjamaan; 
denna  sedel  löper  med  r.,  täuiä  jetelt  t"a§= 
\ma  foifoa  1.  fulfee  forolla  1.  faStouaa,  tä3> 
tä  feteltt^tä  juoffee  fortoa;  räkna  r.  på  r., 
lufca  forfoa  forolta;  lefva  af  sina  räntor, 
elää  foroitlanfa  1.  ra^anfa  foroilla  1.  !aS= 
hjuitta;  (skatt)  toero. 

Ränta,  v.  a.  antaa  1.  tuottaa  1.  faSteaa  !or= 
foa,  antaa  tooittoa. 

Räntefot,  f.  taS^fu-uxäärä,  forfo^määrä. 

Räntegifvare,  m.  njeron=ma!i"aja,  foron=inaf[aia. 

Räutehö,  n.  lijcro^cinät. 

Räntekontrakt,  n.  h."<ero»fontra{;ti,  iDeron^foVt' 
mu8  1.  'icälifirja. 

Räntekupong,  m.  forfo»  1-  inträöfi=feteli. 

Räutepersedel,  m.  lr»ero4a^^aIe  (=cen). 

Ränteri,  n.  räutteri,  Iäänin=ra(;aöto. 

Ränteräkuing,  f.  t'oron4aöfu. 

Räntespannmäl,  m.  tr)evo>jl)lr>ät. 

Räntetagare,  m.  iiiercn=faaja  1.  »nauttija. 
I,  Räntmästare,   m.   räutmeötavi,  läänin   raf)aö' 
i       ton4;oitaja. 
[:  Räson,  m.  tl.,  se  Reson,  o.  s.  v. 

Rät,  a.  fuova,  oifoinen,  oifea;  r.  väg,  gata, 
fuova  1.  oifoinen  tie,  fatu;  r.  linie,  vinkel, 
juova  \mwoa,  fnlma;  r— a  sidau,  oifea  ^moli. 

Räta,  v.  a.  cifaista,  ojentaa,  oifoa,  fuoientaa; 
r.  ut  benen,  oifaiöta  1.  ojentaa  foi^Jeuia;  r. 
upp  sig,  nousta  fuoraffi  1.  :|JpSt^i}n,  oif aio- 
ta itfenfä  ^tjöt^ljn;  r.  träd,  oifoa  1.  oifaista 
^5uita. 

Räta,  f.  se  Rätsida. 

Räthet,  f.  fuoruu^^,  oifoifnuä. 

Rätklufven,  a.  juovaan  fjalaiötu,  fuova  4;al- 
foinen. 

Rätsida,  f.  oifea  ^moli. 

Rätnervig,  a.  ((jot.)  tafa^fuouiucu,  oifofuoniuen. 


Rätlinig,  a.  fnova=toii»ainen. 

Rätt,  a.  oifea;  r — a  vägen,  oifea  tie;  r — a 
tiden  är  inne,  nt)t  ou  oifea  aifa;  komma  i 
r — an  tid,  tuffa  oifeaan  aifaan  1.  oifeatla 
ajaffa;  r — a  orsaken,  oifea  1.  totinen  1.  to= 
beflinen  fl}t);  hans  r — a  namn,  (;änen  oifea 
nimenjä;  han  är  just  den  r — e,  f)än  nijt 
fe  oifea  mieS  on;  det  är  r.  att  så  handla, 
oifein  1.  oifea  on  tel)bä  niin,  oifeuS  toaatit 
niin  tefemään;  det  vore  icke  r.  af  dig,  ei 
fe  olifi  oifein  finulta;  det  är  r.  åt  honom, 
fe  on  oifein  1.  ^aifaffanfa  l)äneffe;  det  vore 
icke  mer  än  r.,  ei  olifi  f)af}empi  1.  munta 
f  uin  oifein;  få  r.  på  ngt,  faaba  felnsä  jstfin, 
löytää  j.fin,  faaba  j.fin  feteäffe  1.  fclujään; 
taga  r.  på  ngt,  ottaa  1.  etfiä  fchivi  jstfin; 
komma  till  r — a  (återfinnas),  Iöl)t\)ä,  tnUa  fel- 
toäffe;  komma  till  r — a  med  ngn,  tlllla  toi= 
meen  jonfun  fanöfa;  komma  till  r— a  med 
ngt,  tuffa  toimeen  1.  aifoin  1.  aifaau  joffafin 
1.  jonfin  fanefa;  hjelpa  ngn  till  r— a,  ant^ 
taa  j.futa  toimeen  tulemaan  1.  tointumaan; 
hjelpa,  ställa  ngt  till  r— a,  auttaa  1.  afettaa 
j.fin  ))aifaffenfa  1.  oifeaffe  faunaöe  1.  ot= 
feaan,  ^anna  toimeen;  föra  till  r-  -a,  faat» 
taa  oifeaffe  tofaffe  1.  uvaffe  1.  faunaffe;  subst. 
m.  oifeuS;  han  har  r.  i  sitt  påstående,  ^ä= 
neffä  on  oifeu8  1.  oifein  :f)ut;ecöfanfa;  jag 
må  hafva  r.  eller  orätt,  olfoon  minuöfa  1. 
niinnffa  oifenS  taiffa  n)äävi)i)§,  olfoon  mi= 
nnffa  oifein  tal^i  liniärin,  olinpa  fitte  oifeaefa 
taiffa  Uniäväöfä;  han  har  r.  i  det,  fiiuä 
l;än  on  oifeaöfa,  l;äneffä  on  fiiuä  cifeu§  I, 
oifein;  gifva  en  r.,  nujöntää  j.fuffa  oifein 
oletoan  1.  j.fnn  oleiran  oifeaöfa;  det  r— a, 
oiteuS,  oifea;  göra  det  r— a,  tef;bä  oifeut» 
ta  1.  oifeuS  1.  mifä  oifea  on;  han  har  r.  i 
att  neka,  l)än  tetee  oifein,  f  un  fieltää. 

Rätt,  adv.  (af  Rät)  fnovaSfa,  fnovaan,  fnora|= 
taan,  oifoifeen,  oifoifeöfa;  vägen  går  r.  åt 
söder,  tie  meuee  fnovaan  1.  oifoifeen  etelää 
fo[)ben  1.  oijeti  etelään;  r.  fram,  fnovaan 
eteen4>äin  1.   ebeffenfä,   oifoifeen;   r.   upp- 

eller  nedstigande  slägtlinie,  fuovaau  Vlene= 
lr>ä  tatji  aleneii^a  fufu^poliwil.  =fanta;  det  är 
r.  och  slätt  så,  fe  on  ^jaljaaötaufa  niin 
iuaan,  fen  on  laita  ivaan  femmoiuen,  ei  fe 
ole  muuta  1.  muutoin  fuin  niin. 
Rätt,  adv.  (af  Rätt)  oifciu;  gå,  skära,  sticka 
r.,  fäi)bä,  leifata,  ^.nStää  oifein;  uret  går  r., 
feffo  täi)  oifein;  jag  visste  ej  r.,  hvad  jag 
skulle  göra,  en  oifeiu  tienni)t  mitä  tef;bäl.mitä 
).nti  tefemäni;  döma  r.,  tuomita  oifein;  jag 
är  r.  hungrig,  miuun  on  oifein  nälfä,  ot= 
lein  minun  on  nälfä,  olen  oifein  nälii^fäni; 
det  är  r.  väl,  ou  oifeiu  l^ijUnu;  r.  sä!  ai= 
ican  niiu!  niin  oifein!  niiuivi  niin;  r.  som 
det  var,  somnade  han,  f)äu  juuvi  ^iax^oXh 
lenfa  nnffni,  ei  oifaafaan,  niiu  uuffni,  :|3av= 
l;aiffaan  offeöfa  pn  uuffni;  r.  som  det  är, 
så  kommer  han,  ci  aifaafaau  1.  ei))ä  offa= 


612 


Rät 


Rät 


iaan,  fuin  jo  1.  iiiiu  jo  tulee;  rättare  sagdt, 
^Htreinmin  l.  ctfeanimin  faiioeu  1.  fanoatfe 
(=nt,  -'\i,  o.  s.  v.);  rättast,  oifcimmin. 

Rätt,  ni.  (lättighet,  rättvisa)  oifeit?,  It^atta; 
liaii  liar  r.  till  allas  aktning,  Ijäneflä  oit 
cifeiiS  \o.o,'!>(x  arlfoa  faififta;  jag  liar  r.  att 
neka,  miiiulla  1.  mumn  on  oifeitö  1.  iralla 
ficitää;  med  hvad  r.?  miCä  cifcitbcUaV 
påstå  sin  r.,  icäittää  oifciittaufa;  jag  liar 
bättre  r.  dortill,  mitutna  1.  iniiuiu  cn  )^o.' 
vem^n  1  jitureni^n  oifcitS  fiitien  1.  fitä  \o.o.-- 
ba  1.  fitä  tclibä;  med  mera,  bättro  r.,  imt= 
remmalla  1.  cncmmäriä  1.  ))flrcininal(a  oi{eu= 
bctta  1.  ivalTaUa;  den  starkares  r.,  n^äfe»väm= 
män  iimltit  1-  cifcuS;  han  har  r.  öfver  lif 
och  död,  iHiticdä  cn  Difeu§  1.  iralta  elämän 
jafuctcmnn  iititfc;  (''•öY/ri.so;;  oifcu?;  lagoch 
r.,  lati  ja  oifcu?;  han  har  r— en  pa  sin  sida, 
I)äncn  1.  I;änet(ä  on  oifeu§  ^uolcflanfa,  oi» 
fen?  cn  l;äncn  i-ntclcfinnfa;  låta  nåd  gå  för 
r.,  oUa  armcKincn  1.  armeltaS  (aan),  !äi)t= 
tää  armoa  oifeuben  ebestä  1.  fijaan;  våld 
går  nu  för  r.,  oifeuS  on  ttiäfi=tval(an  atai= 
nen  1.  alaifena,  teätt  =  JX)aIta  fäi)  oifeuben 
ebeltä;  skatta  1.  taga  sig  r.,  ottaa  itfeden» 
jä  löatta  1.  oifcuö;  göra  h  var  man  r.,  tct)= 
bä  jotaifefle  1.  jofa  mief)et(c  oifeutta  1.  oi= 
fein;  han  gör  r.  för  sig,  f)än  tcfec  tel}tä= 
iväniä,  (skäl  för  sig)  tcfec  toimeKa  I.  tun= 
nötta;  han  gör  r.  för  sitt  namn.  ^läu  näl)ttää 
nimenfä  oiteatfi,  I)äuetlä  cnnimi  1.  bän  fan- 
taa  nimeä  miestä  mi}cten;med  rätta,  oifenbcHa, 
oifeuben  mufaan,  »altan  1.  aiiran  oiteiu;den 
naturliga  r — en,  tnonncltincu  1.  luontainen 
oifen?;  verldslig  r.,  maattinen  oifen§;  andlig 
r.,  I)cuge(liuen  oiteuS;  (domstol)  oifeuS,  ci» 
feubeeto;  högre,  lägre  r. ,  Dteuipi,  alemj-n 
oiteu?;r— en  sitter, oifeuSl.Iafii^tuu; stämma 
för  r— a,  I)aa?taa  1.  manata  1.  Vi}t}ttää  oifcu^ 
tecn  1.  lafiin;  gå  till  r.,  fäiibä  1.  mennä  la^ 
!iin  1-  oiteuteen;  vara  inför  r — a,  etta  oi^ 
TeubeSfa  1.  oifeuben  ebesfä;  stå  till  r— a 
iriaStata  (=aan)  oifenbegfa;  inför  sittande  r. 
ietmran  oifeuben  aifana  1.  ebe§fä. 

Rätt,  m.  (maträtt)  rucfa  (=oan),  rnofa^aji; 
en  måltid  af  sex  r— er,  funftnuofaiuen  atria; 
många  r— er,  monta  vuofaa,  monet  ruoat; 
det  vankades  bara  två  r — er,  faatiiu  hjaan 
fafibet  ruoat  1.  fabta  rnofaa. 

Rätta,  v.  a.  (af  rätt)  ojentaa,  oifatéta,  forja= 
ta  (=aan),  ^^arantaa.;  r.  ett  misstag,  fel,  oi* 
faista  1.  forjata  cr^etl}?,  hjirl^e;  r.  missbruk, 
ojentaa  1.  auttaa  ir)äärin=fät)tijfiet;  r.  en  be- 
gången orättvisa,  ojentaa  1.  parantaa  tef)ti) 
Wään)l)«;  r.  skriffel,  tryckfel,  cifaigta  1. 
forjata  firjoituS-,  V^aino-toirlieitä;  r.  en  lär- 
junge, en  felande,  oitai§ta  1.  ojentaa  o)>pi» 
iaöta,  »väärintefijää;  (afpassa)  fcwittaa,  c^ 
jentaa;  r.  sitt  tal  efter  ahörarnes  begrepp, 
fch?ittaa  1.  ojentaa  1.  afettaa  puf)ceuja  Iunn= 
telijain  fäfit^ffen  mulaau;  r.  det  ena  efter 


det  andra,  fotoittaa  1.  afettaa  toinen  toifeu^ 
fa  nmfaan  1.  toinen  fuin  tcinenfin;  han  står 
ej  att  r.,  Isäntä  ei  faa  antetuffi  1.  ojenne» 
tufft  1.  ^parantumaan  1.  ojentumaan;  r.  sig, 
V.  r.,  ^>arantaa  1.  ojentaa  1.  cifaiöta  itfenfä, 
ojentua,  ^:arantna,  cifaiöta  1.  Vaarantaa  xcx-- 
fanfa;  han  har  nu  r  — t  sig  från  sina  fel, 
I)än  on  m)t  irifanfa  |>arantannt,  l)än  on  ojen» 
tuuut  1.  ^.lavantunnt  liMoiétaufa;  han  begick 
ett  misstag,  men  han  r— de  sig,  f)än  tefi 
h)irf;een,  mutta  :|)aranft  1-  oifaift^fen;  r.  sig 
efter  ngt,  noubattaa  1.  feurata  (=aan)  j-fin, 
fäl)ttää  1.  ojentaa  itfenfä  jcnfin  mufaan  1. 
jätfeen,  tebbä  jcnfin  jälfeen  1.  mnfaau;  det 
rätter  eder  efter,  ncubattafate  fitä,  te^» 
fäte  fen  mufaan,  ojentafate  itfennc  fen 
jätfeen;  man  kan  aldrig  r.  sig  efter  hvad 
han  behagar  säga,  mifloiufaan  ei  U^oi  nou= 
battaa  1.  feurata  fitä  1.  tcbbä  fen  mufaan, 
mitä  {;än  ottaa  fanoaffenfa;  r.  sig  efter 
omständigheterna,  afettaa  otonfa  1.  afettaita 
1.  fotvittaita  1.  tcljbä  afian^l^aarain  mufaan. 

Rättare  o.  Rättast,  1.  komp.  o.  superi,  af 
Rätt,  adj.  oifeamin  o.  oifein;  adv.  oifeam» 
min  1.  oifeammagtanfa,  oifeimmiu  1.  oifeim» 
mittain. 

Rättare,  m.  ojentaja,  renfi^lcouti. 

Rättareting,  n.  ojenim§=färäjät  (pi)- 

Rättarlag,  n.  DJeuuuS=aIue  (--een)  1.  »funta. 

Rättegäng,  m.  Iain=fälinti,  oifeuben  1.  tain  1. 
färäjän  farminen  I.  fälinti,  (ain  I.  oifeuben 
afia,  riita,  juttu,  riita=afia,  färäjöimä;  börja 
r.  emot  ngn,  ruweta  (»pcan)  Iain4ai)ntiin 
1.  färäjiin  1.  riitaan  1.  mennä  färäjiin  1.  ot= 
feuteeu  1.  lafiin  j.fun  tanSfa,  noétaa  1.  aU 
ifxo.  riita  1.  tain=fäijnti  j.futa  icaStaan;  föra 
r.  emot  ngn,  fä>jbä  färäjiä  1.  oifeutta  1.  fä= 
räjcibä  1.  oUa  lain  fä^nniéfä  1.  riibaSfa 
j.fun  fanSfa;  han  lefver  af  att  föra  r — ar, 
I)än  ctää  Iafi=aftain  1.  oifeuben  afiain  1.  rii= 
tain  ajotta  1.  ajamifetta. 

Rättegångsbalk,   m.  oifeubenfäl)mi§'faari. 

Rätregångsbiträde,  n.  täräjännipulaincu,  tain» 
fä^nnin-^af.m(ainen  1.  »auttaja. 

Rättegangsbruk,  n.  Iainfäl}nti  =  tapa,  oifenS^" 
tapa,  Iain4'äi}nnin  meno,  färäjöimis=tapa. 

Rättegångsdag,  m.  oifeu8=päi»ä,  färäjä=päi= 
\x>'å.. 

Rättegångsfel,  n.  oifenö  =  lDifa,  kin  =  täl}töffen 
»ita. 

Rättegängsform,  ni.  oifeue=muoto,  lainfäitnuin» 
muoto. 

Rättegångsfräga,  f.  oifeuben  f^fijm^S,  lain» 
fät)nti4i}f»jmi^§- 

Rättegängsfullmakt,  m.  afianajon^ttjalta  1. 
»waltafirja. 

Rättegångsfullmäktig,  m.  fainfät)nti=  1.  oifeu6= 
cfiamieS,  ta!iafiain=  ajaja,  färäjän=apulainen. 

Rättegångshandling,  f.  Iainfäl)nti=aftaftrja  1. 
'firja,  !äräjä'  1.  Iaiufä^nti4'aperi,  Iaft=afta« 
firja. 


Rät 


Rät 


G13 


Rättegåugskostnad,  m.  färäjä'!uluu!t,  oi!eu 
benfävntt^fulut  (i)l)- 

Rättegångsnjissbruk,  n.  otfeuben  )3Uffa  1.  tt>ää= 
vtn=fäl)tö8. 

Rättegångsmål,  n.  oifeubcit»  1.  !äräjän  =  afia, 
kintä^nti^afta,  oifeuben  fä^mifen  afia,  tä 
räjä^riita  1.  »juttu. 

Rättegångsoiubud,n.  se  Rättegängsfullmäktig 

Rättegångsordning,  f.  Iain!ät}nti  =  järe§tl}S  1 
=inenD,  ctfeu§=meno,  Iainfäi)ntt=ta^a. 

Rättegångssak,  f.  se  Rättegångsmål. 

Rättegångsskrift,  f.  oifeu§  =  !irja,  lainfäbnti 
firja. 

Rättegångsstil,  m.  Iatn!ät}Uti=!iriottu8,  Ia!t= 
firjoituS^tajja,  Iaiu=iät)nnm  !irjottuS=ta)3a. 

Rättegångssätt,  n.  se  Rättegångsordning. 

Rättegångsterm,  m.  lainfä^utt  =  fana  1.  4auf 
(=een). 

Rättegångstvist,  f.  se  Rättegångsmål. 

Rättegångsverk,  n.  fainfäljnti'  1.  DtfcuS^^Jatf» 
ia,  otfeu§4atto8,  oifeubeSto,  oifeubeu  1.  ot= 
!eu§=t§tuin  (=imen). 

Eättegångsväg,m.;i  r., otfeuben  fä^mifelläjaiu 
fä^untn  fautta;  i  r — en,  lafi^afiain  ajoSfa  1 
!ä^tännö§jä,  oifeuben  afioisfa. 

Rättegångsväsende,  n.  Iainfäl?nti=totmt,  oifeu» 
ben  !äl)miueu,  otfeu§=  1.  Iaft=toimt. 

Rätteligen,  adv.  cifeaStaufa,  otfeimiutten,  ot 
fetmmittaiu,  otfcutta  :nl)öten,  otfetttain. 

Rättelse,  f.  ojennuS,  oifaifu,  cifaifeminen,  for 
jau§,  ^jaraunuö;  r.  af  ett  fel,  toian  1.  Xoxx- 
l;eeu  ojennus  1.  ^jarannu§;  r.  af  ett  tryck- 
fel, ))aiuD=imr]^een  oifaifu  1.  forjauS;  detta 
tjenar  till  r.  för  honom,  tämä  OU  ^äncKe 
Djennuffeffi  1.  uoubatuficffi,  I^än  tämän  jäf= 
feen  1.  muf aau  ttfenfä  ojentafoon  1.  fät}ttä= 
fijijn;  med  r— r  och  tillägg,  ojertnuSten  1. 
forjauSten  ja  Itiäl)§ten  1.  liften  fansfa. 

Rättesnöre,  n.  o^je  (=cen),  oSUnitta,  jol^to; 
det  rätta  var  alltid  r — t  för  hans  hand- 
lingssätt, oifeu§  olt  aina  f)änen  menett)f= 
fenfä  1.  tefcjenfa  joI;tona  1.  ofijcena. 
1  Rättfram,  a.  fuDra=fufainen,  fuora,  icifpitön, 
f)uifa§teIematon. 

Rättfången,  a.  oifea^faantoineu,  oifein  faatu. 

Rättfärdig,  a.  Iraan4;ur§fag  (=aan),  f)ur§faS. 

Rättfärdiga,  a.  nävttää  oifeaffi  1.  :|ju^taaffi, 
^uljbiStaa,  oifeuttaa,  tobistaa  fi^i^ttiJmäffi; 
söka  att  r.  ngn,  fofea  j.futa  :t3U^bi§taa  1. 
)5uf)taaffi  uäDttää,  tobiétaa  j.fun  ft)pttömt)i}t- 
tä  1.  oifcutta;  ingenting  r— r  denna  åt- 
gärd, mifään  ei  ))u(;taafft  1.  oifeaffi  tee  1. 
^uf)bi§ta  1.  oifeuta  tätä  ti^ötä;  r.  sig,  v.  r. 
^u^biStaita,  ).mt;bi§taa  itfeänfä,  näyttää  1. 
tobiStaa  oifeuttanfa. 

Rättfärdiggöra,  v.  a.  hiaan4)ur§fauttaa,  ]^ur6= 
fauttaa,  h?aau4)ur8faatfi  tef)bä. 

Rättfärdiggörelse,  f.  icaan  ^itfSfauttamineu , 
tt>aan4urefautu«,  f)urefauttaminen,  toaan» 
^uvsfaaffi  tefc. 


Rättfärdighet,  f.  Jcaan4}ni§fan8;  uppfylla 
allan  r.,  te^bä  1.  täyttää  faiffi  lafi. 

Rättfärdigt,  adv.  tt>aan=]^urSfaa§ti,  ttjaan=^urS- 
faubelfa. 

Rättförstådd,  a.  oifein  ^imuävrett^  1.  fäfitettt). 

Rätthet,  f.  oifcu?,  totifuuS;  se  Riktighet. 

Rättighet,  f.  oifeuS,  »alta,  fu|)a,  n}a:|3auS; 
han  har  r.  att  befalla,  I;äneöä  OU  Iralta  1. 
Iu^^al.oifeu8fä8feä;  jag  har  r.dertill  minulta 
on  fiikn  oifcuS  1.  »aita;  göra  sina  r— er 
gällande,  faattaa  1.  jjanna  oifeutenfa  tt>oi= 
maan  1.  toimeen;  naturliga  r— er  tuonuot» 
lifet  1.  fuontaifet  oifeubet;  ovilkorliga,  vil- 
korliga  r— er,  el^bottomat,  d^boöifet  oifeu^ 
bet;  medfödda,  ursprungliga  r — er,  fljntl)» 
:>)eväifet,  alfu=))eväiiet  1.  alfunaifet  oifeubet; 
förvärfvade,  härledda  r — er,  faabut  1.  l^ait» 
fitut  1.  toimitetut  oifeubet;  han  har  r.  att 
brygga  öl,  bänettä  OU  lupa  1.  oifeuS  clut= 
ta  :t5anna  1.  tef)bä;  kronans,  adelns  r — er, 
fruunun,  aatelin  oifeubet;  presta-r— er  (in- 
komster), :j3a:pin=fciatatoat. 

Rättika,  f.  (raphanus  salivus)  rctiffa. 

Rättlös,  a.  oifeubeton,  laiton,  oifcutta  föaiffa 
(ofetoa). 

Rättlöshet,  f.  oifeubettomuuS ,  oifeuttomuug, 
laittomuus. 

Rättlöshetstillstånd,  n.  oifeuttomnubcu  tifa. 

Rättmätig,  a.  laiUiuen,  oifea,  oifeubeHiuen, 
oifeuben»  1.  Iaiu  =  mufaiuen,  lafi»  1.  oifea» 
^jeräineu. 

Rättmätighet,  f.  oifeuben»  1.  Iain»mufaifuuS, 
IaiCijuu8,  oifenbeHifuuS,  oifeus. 

Rättmätigt,  adv.  oifeuben  1.  lain  mufaan, 
faillifeSti,  oifeubelta,  oifeuben»  1.  Iain=mu= 
faifesti. 

Rättnu,  adv.  :j)atfarCa,  tuosfa  :|3aifa8fa  1.  :t3aif» 
faa,  j)eti  fol^ta,  'i)tt\  )3aifalfa,  ainjan  1.  juu^ 
vi  nt)t. 

Rättroende  o.  Rättrogen,  a.  oifea»uSfoinen. 

Rättrogenhet,  f.  oifea-uSfoifuuS,  oifea  ugfo. 

Rättroger,  adv.  oifea»u8foifeSti,  oifeaUa  u8» 
fotta. 

Rättradig,  a.  i^urSfaé  (»aan),  oifeubeSfa  ^))\\)t 
ttiä,  reTjeHinen,  h3il|iitijn,  I;ur8fa6»mielinen. 

Rät-trädig,  a.  fuora»  1.  oifo»Ianfainen. 

Rättrådighet,  f.  i^urSfauS,  rel^tcltif^i}?,  tcif^it» 
tömi)^8. 

Rättsanspråk,  n.  oifeuben  1.  Difen6»l^^aatimu8, 
lain  1.  laiöinen  »»aatimus. 

Rättsanstalt,  m.  oifeu8=Iaito8. 

Rättsbegrepp,  n.  oifeuben  fäfit^8,  cifeuS^^m" 
märre  (»rteen). 

Rättsbrott,  n.  oifeuben=rifo8,  Iaiu=rifo8. 

Rättsdogm,  m.  oifen8o^nn»fa^pale  (-een). 

Rättsenlig,  a.  oifeuben-mufaineu,  oifca»^ci-äi» 
nen. 

Rättsenlighet,  f.  oifeuben»mufaiiuu8. 

Rättsenligt,  adv.  oifeuben»mufaife8ti,  lailtifeSti. 

Rättsfilosofi,  f.  oifeuben»ii»iifau8tiebe  (»teen). 


G14 


Rät 


Röd 


Rättsfråga,  f.oifeu6=  1.  raJi=f^U)mi}S,oifeuS=afta. 
Rättsfurfattning,  f.  oifeuö=aietUé. 
Rättsförhållande,    n.   oifeu6=fuf)ta,   oifeiläsolc, 

ctfcubcit'  1.  lain=mufaiueu  1.  (aiCiiicn  fiif^tvi 

1.  iväli,   cifcubelltnen  fiil^ta  I.  laita  1.  \v'ilu 
Rättsgiitig,  a.  oifcitbcn  1.  lam  nn}ciitämä,  ct= 

fcuben=  l.  kin  =  mutainen,  tain^aDt^ja,  tafi^ 

felpoinen. 
Rättsgiltighet,  f.  cifcubcn^  1.  lain^mufaifuuö, 

Ia!i=feIpoijmi8,  cifeu3=tootmai)uu8,  tatutoou 

maifuuö. 
Rättsgrund,  n.  oifcuS^^crnSte  (=een),  oifeuben 

Rättsinnad  o.  Rättsinnig,  a.  oitea»  1.  oifeuS= 
mielinen,  I^ur8fa8=miclinen,  cifein  ajattelenja. 

Rättsinnehafvare,  m.  oiteuben  omiStaja  i. 
I&altija. 

Rättsinnighet,  f.  cifea=  1.  oifeuS  =  mieIiit}^S, 
t)uröfa8=mic(ii^^8,  re^eCinen  1.  cifea  mieli. 

Rättsinnigt,  adv.  ci!ea=  1.  ci!euS  =  mieIi|e8ti, 
^urSfagMnicIifeeti,  re^eUifeéti,  oifealla  1.  re= 
j^eHifettä  micIeKä. 

Rättsinstitut,  n.  oifeuö>afento  1.  4aitc3. 

Rättsint,  a.  se  Rättsinnad. 

Rättskaffenhet,  f.  fjuröfaue,  :^mr§fa8=mteti)l)l}8, 
tpafaifuuS,  totifuu?,  rebeUifpi}8,  n.nl|!ittijmi}i)3, 
nuhteettomuus,  tunnoflifuuä;  jmfr  Rättskaf- 
fens. 

Rättskaffens,  a.  (from)  l^urSfaä  (=aan),  l^ur8= 
faS^mielinen,  (redlig)  irafainen,  tctinen,  xqxU 
^itön,  nuf)teetcn,  rel^eltinen,  (samvetsgrann) 
tunnollinen;  en  r.  man,  IjurSfaS  1.  tt?atai= 
nen  1.  tLnI)?itcn  1.  releoinen  1.  tunnottinen 
mieö;  en  r.  tjenare,  nuI;teeton  1.  icil^jitön 
:)3atoelija;  adv.  {;ur8taa8ti,  totiieSti,  nu()teet= 
tomasti,  rebettifesti,  tunncUiieöti. 

Rättskrifning,  f.  cifein=!iricitu8,  oito4ivjoitu8, 
fanan»:|5ufu  (»»un). 

Rättskränkning,  f.  oifeuben  touftauS  1.  Ifnitt^ 
minen,  oifeuben^iorto  1.  4ou!e  (=tfcen). 

Rättskänsla,  f.  oiteu8=tunto,  oifeubcu  tuuto. 

Rättslära,  f.  oifeuS-o^i^i. 

Rättsmedvetande,  n.  cifeubCU  tieto  1.  tUUtO, 
oifeu8=tnnto. 

Rättsnorm,  m.  cif"eu§=or}je  (=cen). 

Rättsobjekt,  n.  oiteuö^^efine  (=een),  oifeuben 
cfine. 

Rättsols,  adv.  miiLUä^^-^äilöään;  som  går  r., 
m^ötä4^äiti.\iinen. 

Rättspligt,  f.  oifeus»  1.  )>affo»tre(rect(iiuu8. 

Rättspoliti,  f.  citeuS-^ivallintc. 

Rättssats,  m.  oifeuS4>äätc  (^tteen). 

Rättssubjekt,  n.  oifeu34>ää. 

Rättstillstånd,  n.  otfeu§4iIa,  oifeuben  tifa. 

Rättstjenare,  m.  oifcubeu^ateeliia,  lain^at^ 
hjelija. 

Rättstridig,  a.  it>a8tcn=oifeube{Iinen,  oifeuben» 
tuaStainen,  oifcutta  luaötoiu  oleuHt. 

Rättsvetenskap,  f.  oifeu84icbe  (=teen). 

Rätts\idiig,  a.  oifeutta  ^oUeiva  1.  joitatoa; 
se  Rättstridi^c. 


Rättsvård,  m.  oifeuben  1.  lain  I^cito. 

Rättsvårdande,  a.  oifeutta  f;oitaira  1.  fuojcIc= 
n^a,  oifeu8=l)citoinen  1.  4;oiboIIincn;  r.  makt, 
cifeubenl^oitaja»  1.  kin()oitaja=n.^aIta. 

Rättsväsende,  n.  oifcu€=toimi,  Iainfät)tö8=toimi. 

Rättsökande,  a.  oifeutta  f;atetoa,  oifeuben=^a= 
fija. 

Rättvis,  a.  cifea,  oifeinen,  oifeubellinen,  oife* 
Ubeu  t)itä>vä,  cifeube8fa  I^Vi^wä;  en  r.  do- 
mare, oifeubellinen  1.  oifeubeéfa  ^tj[^trä  tuo» 
mari;  ett  r— t  straff,  oifea  1.  oifeinen  ran= 
gaiétuS;  det  är  r— t,  fe  on  oifcin  1.  oifeut» 
ta  1.  oifeuben  mufaista. 

Rättvisa,  f.  cifenS,  oifeiiuuö,  oifenbellifunS» 
oifeuben  ^ito  1.  :^itämineu  1.  ^Jttätoäiitj^g, 
oifeuben=mufaiiuué;  öfva  r.,  Ijarjoittaa  1. 
fäljttää  oifeutta;  låta  ngn  r.  vederfaras, 
fol)bella  j.futa  oifeubella,  antaa  ionfun  cife= 
utta  faaba  1.  nauttia,  telibä  1.  cfcittaa  j.fuUe 
oifeutta;  domaremakten  handhafver  r — n, 
cifeuS  1.  oifeuben  fät}tti5  on  tnomari-ftallan 
l)allu8ia;  öfverlemna  ngn  i  r — ns  händer, 
antaa  1.  Iteittäa  jofu  oifeuben  waltaan  1.  fä= 
ftin;  förtrösta  på  r — u  af  sin  sak,  luottaa 
afianfa  oifeuteen  I.  oifeimuteen;  erkänna 
r— n  af  ngt,  tunuuötaa  1.  mi}öntää  jcnfin 
oifenS  1.  oifeubellifung;  jag  har  r — n  på 
min  sida,  minun  i.niofcUani  on  oifeuS;  er- 
hålla r.,  faaba  oifeutta;  göra  r.  åt  ens  för- 
tjenster,  goda  afaigter,  tuunuStaa  1.  mt)ön= 
tää  j.fnu  anfict,  ln}tiMt  aifomuffet  oifeiffi, 
antaa  1.  myöntää  oifeuä  ji.fun  aufioillc,  l;i)- 
irifle  aifcmuffille. 

Rättvisa,  v.  a.  se  Rättfärdiga. 

Rättvisligen  o.  Rättvist,  adv.  oifciu,  oifeu» 
bella,  oifeuben  mufaan  1.  jälfeeu. 

Rättänkande,  a.  se  Rättsinnad. 

Rätvingad,  a.;  de  r — e,  fuovaäfiipiiet  1.  -fii- 
:|>iäi|et. 

Rätvinklig,  a.  fuora^fulmaincn,  fuoraMiuvf= 
fainen. 

Rätvinkligt,  adv.  fnorin  fulmin,  fuora^fulmin 
1.  «fulmaifeSti. 

Rö,  n.  rucfo  ('teon). 

Röd,  a.  Vunainen;  r— t  hår,  punainen  tuffa, 
).ninaifet  l)iufiet;  med  r— t  har,  vuna^tntfai= 
nen,  )5una»tutta;  vara  r.  i  ansigtet,  olla 
ipuuaiuen  1.  :t>nnoittaa  fa^ttoiötanja  1.  faS» 
woiltanfa,  fa8irot  Vuncittatrat;  blifva  r.  i 
ansigtet,  ^)uncl)tua  1.  ^ninaétua  fa«n>cittan= 
fa;  synas  r.,  ^Minoittaa,  uäi)ttää  ^muaifelta; 
skifta  r.,  ^.mnevtaa,  :)>unoittaa;  rödt,  ^.mna, 
ifvmt  (=een),  Vim^iiiten,  ^.^uua^ioävi;  starkt 
r.,  ^unatoa,  \)\)\-o\\\  ^junainen;  en  r.  häst, 
vu8fea  l^eiroincn. 

Rödaktig,  a.  ^>unaf)fa  1.  V'unal;fo,  ^.ntnaifen» 
Ujoipa,  Vninevtan^a,  )junaf)tan?a,  ^ntna^mnfema. 

Rödben,  n.  (Manus  caiiJris)   ^.niuajalfa^lBifla. 

Rödbeta,  f.  (beta  milgaris)  ^.ntua^juuriffa. 

Ködblack,  a.  Vitnaifen»  1.  ruSfeau-fjaHawa. 


Röd 


Röf 


G15 


Rödblommig,  a.  :(jima=hiHainen  1.  «fufaflinen; 

(om  person)  pima-poUTmin. 
Rödbrokig,  a.  )Mma=ftrjatt»a. 
Rödbrun,  a.  rufai-i^a,  it^unaifen  ritSfca. 
Rödbrnsig,  a.  )>unaiien=tt?crca>ä,  ^.nmaiuen,  idc-- 

retcä,  )3una  =  iI)oinen  1.  4nntaiuen,  toereirä» 

mitctoinen,  ))una4^oöfinen. 
Röd  bräckt,  a.  ^una4}aiiva«  (nian),  ^nma4'iut= 

menncttua  I^auraS  l.  Icljfcileu^a. 
Röddäckig,  a.  ^iiina^äplifäs  (-tfään)  1.  =!ailu 

1.  4atffuuicn,  ^.ninaiicii  täplitäci  1.  fiviarca. 
Rödfnasig,  a.  ruStcait  =  tcl;näincit,  :).Mina  =  ncf;= 

täinen. 
Rödfotad,  a.  |3una^^ial!aincn  1.  »jatfa. 
Rödfärg,  m.  )>una  =  rpävt,  ^\ma,  punt  (=een); 

(lud  jord)  :pinta^multa;  (rifcen  färg)  |3una= 

maolx  1.  =n.iärt. 
Rödfärga,  v.  a.  ^.nuiata  (=aan),  ^Jitnagtoa,  :|3ai= 

naa  iiimaifefft. 
Rödfärgad,  a.  ))miaiie£fi  V^aiuett^  1.  tvärjättl}, 

^junattu,  ))itna=uiärincn. 
Rödfärgiiing,  f.  )5unaiief)"i  ^^ainamincn  1.  »är= 

jä^§,  ^)imau§,  ^ntnaaniinen,   ^ntnastamtneii, 

:|)una4iaiuo,  puna=irärjäi}6. 
Rödglödga,  v.  a.  tuumentaa  l^unaijeffi,  :|.Hina= 

limmentaa. 
Rödgrå,  a.  )juna=  1.  ^unaiien4;armaa,  ^^una= 

f;attaica. 
Rödgul,  a.  ^itneviran=fe(taiuen,  |MUta=fetlerftiä, 

!cUa4nInern^a,  felta=ruéfea,  punaijen»  1.  ru8' 

fean^tcltaineu;  r.  kjol,  ^)una=feUainen  1.  felta» 

Viiitainen  f;ame. 
Rudhaka  1.  Rödhakesängare,  m.   (syloia  ru- 

hecola)  fultiuinta^evttu. 
Rödhet,  f.  :|iuna,  :|3unaifuu8,  :|3uneu§,  :|3unot= 

tus,  ntfous. 

Rödliven,  m.  (agrostis  rubra)  rufctoa  VÖÖt. 

Rödhårig,  a.  :t3una=tu!taincn,  ))una=tutta. 

Röding,  ni.  (salmo  alpinas)  ntertätnen,  ^et)Uli. 

Rödja,  v.  a.  raiaata  (=aan),  perata  (n-taaii); 
r.  mark  till  uppodling,  ^.lerata  1.  rainjata 
maata  iDUjch^ffeffi  1.  imljeltäwäffi;  r.  väg, 
skog,  ratltiata  tietä,  metfaä;  r— d  mark, 
)3crt'iö,  ^evfo-maa,  raaboS,  raitoio;  blifva 
r—d,  vaiirautua. 

Rödjnipg,  f.  rai»au8,  vaireaarainen,  :per!aa= 
minen. 

Rödklint,  m.  (agrosfemma  gitago)  auvan=fnffa, 

:|)unalainen. 
Rödklöfver,    m.    (trifolium   pratense)    nurmi» 

apila,  )>nna»a^ila8  (=aan),  :|3una:|)ää=a^ila6. 
Rödknapp,  m.  (fuhercularia)  ^una=!ääpä. 
Rödkrita,  f.  ).ntna=fian,  ^^nna4iitu. 
Rödkulla,  f.  (hartsia  alpina)  :|Juna!fa. 
Rödkål,  m.  ).iuna=f'aali. 
Rödlett,  a.  :)3nna=n3erinen,  ))una=h3eretDä,  pu= 

naijen:=ti3erejrä  1.  =njerinen,  iJJunaJfo. 
Rödlök,  m.  (allium  cepa)  puna4autta,  \ipnVu 
Rödmadra,  f.  se  Färgmadra. 
Rudmo,  f.  ^.nma^mufta. 


Rödmossa,  f.  (sphagnum)  fnof;n--faiitmaI  (=en), 

ral^  {anammat. 
Rödmyila,  -ockra,  f.  :t3nna=mnlta,  ^nma^maa. 
Ködmala,  v.  a.  maalata  (=aan)  ^^unaifefft,  ^)u= 

nata  (=aan),  ^>una§taa,  inina-maalata. 
Rödmålad,   a.  )>unattn,  ).ntnai|efft   maalattu, 

^una-maalattn  1.  »maalinen, 
ivödiiäsig,  a.  ).inuamenäinen. 
Rödprickig,  a.  :|3una4nlffuinen  1.  4nlfntlincn, 

^unai)cn=tä|3lttä8  (=Hään). 
Ködraudig,  a.  :>.'>una=raitainen  1.  »rantnincn  1. 

'juoUHxinen,  :|)nnaiicnn-aitaincn  1.  ^jnotoifaä 

(4faan). 
Rödrock,  m.  :(juna=taf!i. 
Rödskimlig,  a.  vuSfean^imc  1.  =Ii^.4c. 
Rödskägg,  n.  :^3una4^arta,  vu§tea4arta. 
Rödskäggig,  a.  ^nma4artainen,  |juna4arta. 
Rödsot,  m.  ^mna=tauti,   ii>cri=tauti;   dö  i  r., 

fuoKa  ^nma=tautiin;   h  af  v  a  r.,  olta  :|}una= 

taubisfa,  ^^otea  ^una=tantia. 
Rödspräcklig,  a.  I3nnaifen--fai(att>a,  ^^unaifc^= 

firjaica  1.  »tä^jlifäö  (»!fään),  )3una4ilffuinen 

1.  4iIfuEinen,  :t5una4Hii8tärifä8  (=ffään). 
Rödsprängd,  a.  )3unai|en=iefainen,  ^nmafjtaica, 

:|.mna>Iaiffuinen;  se  föreg.  ord. 
Rödsten,  m.  ))nna4itvi  1.  4alffi. 
Rödstjert  o.  Rödstjertsängare,   m.  (syloia ptoe- 

nicurus)  Ie^4>ä4intu. 
Rödstrimmig,  a.  :|)una4ailninen,  |3una=h;)tirm= 

nen  1.  »juohjainen. 

Rödvifva,   f.    (pnmula  farinosa)   ^^unCVHja   e= 

fiHö. 
Rödvinge  o.   Rödvingetrast,   m.  (turdus  ilia- 

cus)  ))unafii:t3i»ra8tas  (=aan),  IaI;o=ra8taå. 
Rödväpling,  m.  se  Rödklöfver. 
Rödädiig,  a.  )5una=fuoninen. 
Rödögd,  a.  :jjuna=filmäincn,  ^>una=fifmä. 
Röf,  f.  ^>erfe  (=een),  ^^t)a^. 
Röfva,  v.  a.  rt^öroätä  (=ään),  roSteota  (=oan), 

ivorota  (>oan),  rtjiistää,  raajjata  (4^aan). 
Röfvaraktig,  a.  ro§n^cmainen,  rt)ötoänmäinen, 

reStecn  1.  r^öuiärin  ta))ainen. 
Röfvaranförare,   m.   ).Hiä=r>jön.Hivi,   ^)ää=roStrto, 

vljDlDärien  ))ää=mte§. 
Röfvarband,  n.  rl}ötcäri=  1.  voSli^o=JDUffo. 
Röfvare,  m.  vijöttäri,  rogmo,  lucro,  vl)ön.iääj[ä. 
Röfvarehistoria,  f.  V^öltiän=juttu  1.  »faSfu, 
Röfvarehand,  f . ;  falla  i  r.  1.  r,-händer,  jou= 

tua  rijijtoärien  1.  roöiroien  fäfitn  1.  ivattaan. 
Röfvarfartyg,   n.   ro8n)0=   1.  r^ctoäri  =  Iatn?a  1. 

=afn8. 
Röfvarfolk,  n.  ro8h.io=  1.  ro8lvcja=  1.  njötoäri» 

fanfa. 
Röfvarkula,  f.  rtjötoärien  1.  ro8JcD|en  luola, 

r^ö«)äri4uoIa,  (näste)  r^öttjörien  1.  ro8tt»o» 

ien  :|3efä,  roSteon^efä. 
Röfvarköp,   n.;  få  för  r.,  faaba  fotran   ]^in= 

nalta  1.  :t3ifffa=l^innalla;  sälja  för  r.,  m^i3bä 

)jilffa4;intaan. 
Röfvarnäste,  n.  se  Röfvarkula. 


RGf 


Rör 


Röfvarpack,,  n.  rciéto»  1.  rcStt)0  =  joufto,  ro6= 
tooja»  1.  r^i5h>ääjä=jcutfc,  rc?lr»o»»äfi. 

Röfvarpenning,  m.,  -pris,  u.  se  Röfvarköp. 

Röfvarskepp,  n.  se  K  öf  var  fartyg. 

Röfvarslott,  n.  r^i5ö>ärm=  I.  roStt)cn=Itnna. 

Röfvarättika,  f.  rtjö»är=ettffa. 

Röfveri,  n.  rl}öt»äv8,  r^ötoöp,  r^clciö,  roStDCUö, 
rtiöträäminen,  roStroaminen;  vara  pä  r— er, 
elia  rt}i3ttjäilemägiä  I.  roSircilentaéfa  1.  rijö= 
tröillä. 

Röja,  V.  a.  antaa  ilmi,  ilmaista,  ilmoittaa; 
brödren  röjde  honom,  tBCli  antoi  Ijänet  il= 
mi  1.  ilmoitti  f)änen  aiteenfa;  detta  röjde 
lians  bedrägeri,  fe  ilmoitti  1.  ilmaifi  1.  an= 
toi  ilmi  1.  toi  ilmi  ^nen  ^^etoffenia;  det 
röjer  brist  \>a.  vett,  je  ofoittaa  1.  ilmoittaa 
1.  näijttää  mielen  puutetta;  r.  sig,  v.  r.,  il= 
mantua,  ilmoittaita,  tulla  ilmi,  uäf^ä,  näijt= 
täitä. 

Röjmatisk,  m.  m.,  se  Rheumatisk,  o.  s.  v. 

Röjning,  f.  se  Rödjning. 

Röjselhemman  o.  Röjselrätt,  se  Stubbehem- 
man  o.  Stubberätt. 

Röjstock,  m.  astian »mittajjuu,  a«tian=fcetin 
(Ytimen). 

Rök,  m.  ia»U,  (osig  rök)  liaifu;  r.  uppstiger 
ur  skorstenen,  falBua  ^ntrnuaa  1.  tupruaa 
1.  noufee  ^.nipueta;  gä  upp  i  r.,  pataa  pC' 
rotfi,  (pg )  mennä  1.  bail^tua  tuuleen,  i)a\^- 
tlia  tuin  fawu;  skatt  efter  rökarna,  irero 
fattuilta  1.  iairu=lmrulta. 

Rök,  m.  (skyl)  futiilaS  (=aan). 

Röka,  v.  n.  (ryka)  faujuta  (=uan);  v.  a  fa= 
iruttaa,  fahJUStao;  r.  kött,  fawuttaa  1.  \a-' 
tuuStaa  li^aa;  r.  varor,  fahjuétaa  tatcaroita; 
r.  i  ett  ruui,  faftuStaa  i.  (med  rökelse)  fuit» 
futtaa  ^uonee§la  1.  l)Uonctta;  r.  ihjel,  {ap-- 
paa  fatt)uun;  r.  ned,  fairuStuttaa,  tel;bä  fa= 
tt5uun;  r.  tobak,  ^^olttaa  tupaflaa,  tupafoita 
('tfen);  r.  med  pipa,  )Jolttaa  piipulla;  r.  ut, 
polttaa  loppuun;  han  har  rökt  upp  en  hel 
cigarr,  l)än  on  polttanut  to!onai)en  ftfarrin; 
han  röker  ujip  liere  mark  i  veckan,  ^än 
tuhlaa  1.  menettää  1.  fuluttaa  tupafan  pDl= 
tolla  monta  mavlfaa  wiiloSfa. 

Rökaltare,  n.  fuitfutuS^alttart,  fuitju^alttari. 

Rökare,  m.  fanntttaja,  fanjuStaja;  (tobaksrö- 
kare) polttaja,  tupatan^polttaja,  piippu=mie§, 
poItto»micö. 

Rökelse,  f.p>jl}ä  fawu,  fuitiutuS,  luitjntc  (»tteen); 
bränna  r  ,  polttaa  ptjbää  launta,  fnitiutella. 

Rökelsefat,  -kar,  n.  juitiutuö»  1.  fuitiu-astia 
1.  =malja,  p^^än  fatoun  aStia,  fawu^aétia. 

Rökfång,  ii.  ia»u--l;Dnni  1.  'piippu,  uunin= 
faapu. 

Rökgubbe,  m.  juitiujaincn,  uut[u4efonen. 

Rökhål,  n.  räppänä,  latcinen,  janju-rcifä. 

Rökig,  a.  farcuinen,  jairuétunut;  maten  sma- 
kar r.,  ruofa  maiétuu  famulta  1.  )atr»uittn= 
neelta. 

Rökkammare,  m.  se  Rökrum. 


Rökkort,    m.   fuitfu^   1.   fan>utn8'lett»V,    l)aju' 

Röklack,  n.  fuitfu»  1.  liaju=latfa. 

Kökljus,  n.  se  Rökgubbe. 

Rökmalt,  n.  fah?u>maltaat  (^'l-)- 

Rökmedel,  n.  fateutin  (=ttimen),  ]at»utnö=neu= 

ivo  1.  «aine  (=een). 
Rökmoln,  n.  fanju=piln.n. 
Rökmössa,  f.  pipo=lafft. 
Rökning,  f.  lanmtuS,  fan.ni?tu§,  fatruttamiuen; 

(tobaks)  polttaminen,  tupatau=pottto. 

Röknäfva,    f.   (poli/gonum  persicaria)    t)anl)Cn= 

tatar  (»ttaren),  »arianpoln>i»ruof)o. 

Rökotfer,  n.  fuitjutuS»  1-  fnitiu=ubri. 

Rök  pann  a,  f.  fuitlu^pannu. 

Rökpulver,  n.  fuitjutug'  1.  fuitiu=jaul;o. 

Rökpörte,  n    fan>utuS»pirtti  1.  »fauna. 

Rökrum,  n.  tupaffa  =  l;none  (=een)  1.  »tamari, 
poltto=f)none. 

Rökstuga,  f.  pirtti,  fairn^tupa. 

Röktobak,  m.  pcltto^upatfa,  piippu=tupatfa. 

Kökverk,  n.  fuitfutin  (»ttimeu),  fuitfu-aine 
(»een),  fuitfutnS;  (om  tobak)  tnpafan=aine, 
poltto=aine  (=een)  1.  »Jrärtfi. 

Rölleka,  f.  (achiUea)  färfämö,  h?are»rnol)o; 
(a.  millefolium)  p^ijrtäuii 'tärfämij,  pellcu- 
iranba,  pl^örtänä^piJUö,  !uper»!ettta;  (a.ptar- 
mica)  aro»färfämiJ,  pär«h>4;einä. 

Rön,  n.  foe  (fofeen),  foctuS;  genom  flere  r. 
har  man  funnit,  att  .  .  .,  menen  fofeeu 
lautta  1.  monesti  fofemalla  on  Im^aittu, 
että  .  .  .;  göra  sina  r.,  tebbä  fofeitanfa. 

Röna,  v.  a.  (försöka)  foettaa;  (erfara)  fofea, 
Ijuomaita  (»tfen),  tahjata  (=paan),  faaba  tie» 
tää;  r.  bevis  af  välvilja,  fotea  1.  taftata 
l^^wän  tabben  ofoitteita;  r.  otack,  faaba  1. 
totea  tiittämättijmij^ttä;  ni  lär  få  snart  r. 
det,  pianpa  faanette  fitä  buomaita  1.  tietää 
1.  fotea. 

Rönn,  f.  (sorhus)  pihlaja;  af  r. ,  pif)laja=, 
piljlajainen. 

Rönnbär,  n.  pi^lajan=marja. 

Rönnskog,  m.  piblajiSto,  piljlajilfo. 

Rör,  n.  (landtm.)  pn^tfi. 

Rör,  n.  (cäxt)  rucfo  (»n^on);  (cylinder)  putti, 
toritii,  pilli,  l^uofouen,  Ijormi;  röret  på  en 
kikare,  tiiiarin  putti;  spräk-rör,  pul)e»tcr= 
tn;  r.  i  nyckel,  awaimen  putti;  r.  af  glas, 
laftnen  putti  1.  (fnare)  pilli;  r.  till  led- 
ning, ici)tamifen  toriri;  r  till  gas,  faafu» 
torn?i  1.  »putti;  r.  i  skorsten,  tatfa»pii» 
pun  l)ormi  1.  fa»u=reitä;  (anat.)  ^uofonen, 
putti;  (af  en  penna)  putfi. 

Röra,  v.  a.  o.  u.  (vidröra)  toStca  (j.ftn  1.  jl)tin), 
fajota  (»oan)  (jl)tin);  rör  det  icke,  elä  foSte 
1.  tajoa  ftil)en;  rör  icke  vid  papperen,  elä 
tajoa  paperiin,  elä  toöfe  paperia;  r.  ngt 
med  fingret,  toSfea  1.  fajota  jbfin  1.  foStea 
j.tin  formellanfa;  jag  rörde  honom  med 
käppen,  armbagen,  foétin  l;äneen  1.  l;äntö 
tepillä,  ttjvnäe=päällö;   han   är  så  lång,  att 


Rör 


Rör 


617 


hufvudet  rör  vid  taket,  f^än  ou  niin  pittä, 
että  Jpaå  Tät)  1.  fogfee  fattoon;  (sätta  i  rö- 
relse) liifuttaa,  liituteHa,  Iiifaf)uttaa,  kr= 
tuauttaa;  han  kunde  r.  h  varken  armar  el- 
ler ben.  l}'dn  ei  icoinnt  liifuttaa  l.f;crtt)ant= 
taa  fäfiänfä  eitä  jaKejan(a;  han  rörde  icke 
en  lem,  han  rörde  icke  på  en  fena,  {}än 
ei  jäfentänfä  jär!äf)t}ttänt}t,  ^enfeänfä  I)er= 
tcauttanut;  (omröra)  fefoittaa,  (;ätnmentää; 
r.  i  vatten  med  fingret,  Ijämmentää  1.  ie= 
fcittaa  toettä  formeHanfa;  r.  in,  ihop,  fe» 
foittaa  1.  :|)ö^ertää  fifään,  ^[;teen;  r.  om 
hvartannat,  fotfea  1.  fefoittaa  fefaifin;  r. 
upp,  se  Lppröra;  han  vågade  icke  r.  ho- 
nom, ei  to{;tinut  f)äneen  !o§fea;  han  blef 
rörd  af  slag,  [;äntä  fDf)tafi  1.  tapaft  f}al= 
trau§;  allt  fans  qvar,  ingen  iiade  rört  ngt, 
faiffi  di  jäleHä,  ei  fufaau  ellut  mitään  Ui- 
futtanut;  r.  vid  en  kassa,  liifuttaa  faSfaa, 
foöfea  faSfaan;  dessa  ord  rörde  honom, 
näinät  fanat  liifuttiirat  f)äntä;  r.  ens  hjer- 
ta,  liifuttaa  1.  l^edt^ttää  j.fun  f^bäntä;  han 
rördes  af  dessa  ord  till  medlidande,  nä= 
mät  fanat  liifuttinsat  I.  :|3anin)at  Isäntä  fur» 
futtetemaan,  näistä  fanciöta  tuli  f)änen  fääli 
1.  furfea;  hon  rördes  till  tårar,  l)än  f)eltl)i 
itf emään  1.  fi)i}nelei[;in,  tuli  niin  liifntetuffi, 
että  itfi;  han  är  sä  rörd,  {)lm  1.  f)äncu 
mielenfä  on  niin  liifutettu;  det  rör  er  för- 
del, fe  foöfee  teibän  etuanne;  det  rör  mig 
icke  alls,  fe  ei  foSfe  minuun  1.  minua  en= 
fintään,  minun  ei  tule  fii(;cn  mitään;  hvad 
rör  det  mig?  mitä  fe  miuuun  fcSfee  1.  nti= 
nua  liifuttaa  1.  foSfec?  mitä  minun  ftil^en 
tulee?  r.  sig,  v.  r.  Uiffua,  liifuttaa  itfeän= 
fä,  liifuttaita;  han  förmådde  ej  r.  sig,  [;än 
ei  jaffanut  itfeänfä  1.  ruumiätanfa  liifuttaa; 
han  rörde  sig  ej  ur  fläcken,  {;än  ei  liifaf)» 
tanut  1.  Itiffunut  1-  I;ertt)a{;tanut  f)aifagtan= 
fa;  ni  rör  er  för  litet,  te  tiifutte  liian  icä» 
i)än,  olette  liian  wdf^än  liiffeellä;  det  rör 
sig  ngt  i  busken,  jofin  1.  jotafin  liiffuu  1. 
Uifar}tefec  ^eufaaSfa;  han  har  penningar 
att  r.  sig  med,  Ijäuetlä  cn  raI;oja,  millä 
liiffua  1.  afioiöfa  liiffuaffenfa. 

Röra,  f.  ^öfjpöri},  t)i5^icrö,  )3i5perrk)S,  foferruS, 
fotfu;  (fig.)  fotfu,  fefa=fotfu,  fofervuS,  pö- 
liserr^S. 

Rörande,  a.  tiifuttatoa,  liifuttatoainen,  mieltä 
liifnttatoa  1.  fosfeaa;  såsom  prep.  fu^^teen, 
fogfein,  fogfetoa;  återges  äfven  blott  med 
elativus  (=§ta,  =gtä);  r.  denna  sak,  täStä 
afiaöta,  tämän  afian  fuf;teen,  tätä  afiaa 
foSfein;  ett  beslut  r.  antagande  af  en  för- 
ordning, )3äätö§,  fcSfetoa  fäännön  f)^ftiäf= 
f^mistä,  ^Jäätoä  fäännön  ^^aäff^mifeStä; 
Hans  K.  M:ts  Nådiga  proposition,  angå- 
ende antagande  af  en  författning,  röran- 
de falsk  angifvelse,  Ä.  9K:tin  SlrmoUinen 
efitt)8  fäänni5n  l^tjtoäffvrnifeStä,  f oöfe»a  tt»ää' 
rää  ilmi^antoa. 

Svenskt-Fi7iskt  Lexikon. 


Rörblomster,  n.  (bot.)  )ji(ti=fufaStO. 

Rördrum,  m.  (ardea  stellaris)  ^)äri§täjä4«i" 
fara,  ruotecn=f)äri§tä|ä. 

Rörelse,  f.  liifunto,  Uife  (»tfeen),  liifutuS, 
liiffuminen;  komma  i  r. ,  tutta  1.  ^3ää6tä 
liiffeeKe,  ruttjeta  {'ptan)  tiiffumaan;  sätta  i 
r.,  \)anna  UiffeeGe  1.  tiiffumaan  1.  Uifun» 
toon;  vara  i  r.,  oUa  liiffeellä  1.  liifunnogfa; 
en  kropps  r.,  fapfialeen  liifunto;  verklig, 
skenbar  r.,  tobellinen,  näennäinen  liifunto; 
egen,  gemensam  r.,  omituinen  1.  t)ffinäi> 
nen,  l}f)teinen  liifunto;  enkel,  sammansatt 
r.,  i)l;täällinen  1.  ijffiu^fertainen, moniatlincn 
1.  ferrottn  liifunto;  jemn  1.  likformig  r., 
t}f)tä=tafainen  liifunto;  ojemn  1.  olikformig 
r.,  efiä^tafainen  liifunto;  tilltagande  r.,  ene= 
netcä  1.  fiit)t^lx)ä  liifunto;  aftagande  r., 
toälienetoä  1.  Ijitautuitja  liifunto;  hjertats, 
lungornas  r.,  f^bämcn,  feufjfojen  liife  1. 
liifunto  1.  liiffuminen;  fiendens  r— r,  »r»il()oil= 
lifen  liifunnot  1.  liiffeet;  göra  en  r.  åt  höger, 
liifal}taa  1.^  liifel)tiä  1.  tef^bä  liifunto  oifeallc 
fäbelle;  på  denna  gata  är  mycken  r., 
täUä  fabnUa  cn  funri  liife  1.  paljon  Iii» 
futaan;  det  uppstod  en  stark  r.  bland 
folkhopen,  ft)äfi=JDuffo  fowin  ru^eft  Iiiffu= 
maan  1.  tuufeilemaan,  fuuvia  liitteitä  af-- 
foi  tt)äfi»J0uf06fa;  allt  kom  i  r.  vid  denna 
nyhet,  tätä  fuuUeSfa  faitti  rufsefilBat  l^äli» 
femään  1.  I)älini5imään  1.  liittumaon;  han 
måste  hafva  daglig  r.,  f;änen  pifäå  ole= 
man  jota  ^äittjä  liitteellä;  ta^a  sig  r.,  fä^' 
bä  1.  läl}teä  liitteelle  1.  liittumaau,  otta 
liiffeellä;  upproriska  r— r,  tapinallifet  liif» 
teet  1.  f)antteet;  denna  handlande  har  en 
god  r.,  tällä  fauf)piaalla  on  i)i}tD'å  liife;  ta- 
let väckte  djup  r.  hos  alla,  pul)t  ttjaifutti 
faifisfa  fi)tt)ää  liifutuSta,  puljc  faiffia  f>j= 
toältä  liifutti. 

Rörelsekapital,  n.  liife^rafiat  1.  »icarat. 

Rörelsekraft,  f.  liife»lt»oima. 

Rörelselag,  m.  Uifuunon  latt,  liifunto»  1.  liife» 
lati. 

Rörelselem,  m.  liitfuma»  1.  liifuin-jäfen  (»en). 

Rörelsepunkt,  m.  (mek.)  liife»  1.  tannatuö» 
pailta,  tuti-paiUa. 

Rörelsestyrka,  f.  Iiifutu8'tt»cima. 

Röriien,  m.  (digraphis  arundinacea)  i)dp\, 
ruto. 

Rörformig,  a.  (bot.)  ^jiHifteineu. 

Rörig,  a.  )3öperi)tnen,  pö^ertäwä,  toaiteaSti 
fula»a. 

Rörka,  f.  (på  bössor)  tutin»renga8  (»taan), 
(för  laddstock)  Iaa8tutin»reitä. 

Rörknippa,  f.  ruofo»tim^)3U. 

Rörkäpp,  m.  ruofo=tefJpi. 

Rörlig,  a.  liittuh)a,  (lös)  l^elteä,  irtonainen, 
irrallinen,  fulfetoa;  en  r.  kropp,  liiftuuja  1. 
irtonainen  ta^f^ale;  r— a  högtider,  fulfetoat 
1.  fiirt^tttät  juf)lat;  (rask,  verksam)  toireä, 
fieipaS  (»aan),  tiiftuföainen. 

78 


618 


Rör 


Saf 


Rörlighet,  f.   liiftuttjatfmig,   irtonaifuuS,   m- 

XitjS,  ra.  m.,  se  föreg. 
Rörlägga,  v.  a.  ^t)t)!ittää  (j.tin),  tdjhä  1.  pan- 
na pX)X)Ui'å  (j^tin). 
Rörläggning,  f.  ).n)Vfittäminen,  V>?^fttt)§,  p\:)\}h 

fien  pano  1.  tefo. 
Rörning,  f.  fefoituS,  f)ämmenm}6,  fetoittami= 

nen. 
Röron,  n.  fefoitin  (»ttimcn). 
Rörpipa,  f.  ruof"o=)>iIIt. 
Rörslef,  f.  fetoituö»  1.  f)ämmcnn^8=faur)0,  fe= 

fotttn=fau^a. 
Rörstrå,  n.rno»on=forft  (=rren)  1.  »warfi  (=rrcn). 
Rörsvingel,  m.   (festuca  arundinacea)    ranta» 

nata. 
Rörtak,  n.  ruofo^fatto. 
Rörtofs,  m.  ruoto=  I.  rimmen  »pää,  rtmpUä; 

af  r.,  ruoto»  1.  rimmen^päincn. 

Rörvass, m-O^/jz-a^fwi^es  conimunis)  vuoto  (=>t<on), 

rimpt  (»mmcn),  ruofo4a^i(a. 

Rosa,  v.  a.  pt)^fittää. 

Röse,  n.  raunio;  (råmärhe)  p^t}ffi. 

Rösning,  f.  pl)l}fit^8. 

Röst,  f.  ääni;  med  hög  r.,  ifoKa  1-  forfealta 
äänellä,  ääneenfä;  upphäfva  sin  r.,  foroit» 
taa  äänenjä;  känna  på  r — en,  tuntea  öä» 
neStä;  vacker  r.,  fanniS  äänt;  för  fyra 
r — er  (fyrstummig),  ncljäde  ääncKc,  nc(i» 
öäninen;  naturens  r.,  luonnon  ääni  I.  I)UU= 
to;  en  moders  r.,  äitin  ääni  1.  pnf;e;  (dd 
omröstning)  ^uuto,  äännös,  ääni;  gifva  sin 
r.,  antaa  l;uutonja;  han  fick  tio  r— er,  I;än 
fai  ftjmmenen  ^uutoa  1.  ääntä;  han  har 
ingen  r.  (rösträttighet),  l^änellä  ei  ole  tj^^ 
tään  ääntä  1.  fiuuto^föaltao;  folkets  r.  (om- 
döme), fanfan  ääni. 

Röst,  n.  (skepp.)  ruSti,  räStäS  (=ään). 

Rösta,  v.  n.  ääntää,  äännöStää,  l^uutaa;  de 
r— nde,  ^uutajat,  ääntäjät,  äännöötöjät. 

Röstberättigad,  a.  ääntö=  1.  äännö8=lt>altainen, 
äänti3=oi!eutta  nauttitt>a,  ääncUineu. 

Roste,  n.  räStäS  1.  rä^StäS  (=ään). 

Rösträttighet,  f.  ääntö=  1.  äänuöö-oifeuS  1. 
=toalta,  I)uuto=oifeu8. 

Röstägande,  a.  se  Röstberättigad. 

Röta,  f.  mätä,  mätäneminen,  Ia'^oaminen;  ta- 
ga r.,  ottaa  mäbätäffentä  1.  (om  träd)  la» 
boatfcnfa,  alfaa  mäbätä  1.  lal^ota;  r.  i  tand, 
Rampaan  mätä  I.  mätäncmä. 

Röta,  v.  a.  mäbäntää,  mäbänn^ttää,  märän= 
tää,  (vm  träd)  lahottaa,  Ial;outtaa;  r.  lin, 
masentaa  1.  (i  vatten)  liottaa  pella»»ia;  r— s, 
mäbätä  (»tonen),  maf)cntua,  liottua,  liota 
(»foan.i. 

Rötaktig,  a.  mätäinen,  mätämätncn. 

Rötböld,  m.  mätä^paife  (»een). 

Rötfeber,  m.  mätä=tauti  1.  »fuume  (»ecn). 

Rötmånad,  m.  mätä=fuu. 

Rötning,  f.  mäbäntämincn,  mäbännv§,  ma= 
^cnnue,  tiotuä. 


Rötsimpa,  f.  (scorpaena)  uffti,  toHt^fimppU. 


Rötsår,  n.  mätä=f)oania. 
Rötägg,  n.  mätä=muna 


s. 


Sabbat,  m.  fapatti,  Iepo  =  päitt)ä,  ptj'^ä=päiftiä; 

hålla,  bryta  s — en.  pitää,  riffoa  fapatti. 
Sabbatsbrott,   n.  fapatin  =  rt!oS,   pi)^äpäilrän= 

rifoS. 
Sabbatsbrytare,  m.  fapatin^riffoja. 
Sabbatsdag,  m.  fapatti»  1.  pt?p=päift>ä. 
Sabeism,  m.  auringon»pafnjeIu8,  fatcofaifnuö. 
Sabel,  m.  fapeli. 
Sabelbalja,  f.  fapelin=tuppi. 
Sabelformig,  a.  (bot.)  falpamainen. 
Sabelhugg,  n.  fapclin  =  ltji5mä  1.  =l}aair>a;  han 

fick  två  s.  i  armen,    i)än  fai  fafft   fapelin» 

haattjaa   fäfi^Tjarteenfa,   f;äntä  lyötiin   fapC": 

lilla  fa(}begti  färi=toarteen. 
Sabelklinga,  f.  fapcUn=fäiIä  1.  4appio. 
Sabelmus,  f.  se  Fjäll-lemmel. 
Sabla,  v.  a.;  s.  ned,  se  Nedsabla. 
Sacellani,  n.  fappalaifen  hjirfa  1.  paiffa,  fap» 

palais=paiffa,  fappcli. 
Sacka,  v.  n.  (om  jurd)  icaipua,  ftajota  (=oan), 

laSfea;  (om  fartyg)  fafattt  (=ffaan),  perä^» 

t^ä,   fulfca   perittäin. 
Sadel,  m.  fatula;  stiga  i  s — n,  nouéta  I.  iS» 

tua  fatulatle;  lyfta   ur   s— n,  noStaa  fatu» 

laöta  1.  fatulalta;  sitta   bakom  s— n,  igtua 

tarafalfa. 
Sadelbom,   m.  fatu{an=foIju  1.  4aari,  fatutan» 

puu. 
Sadelbrntt,    n.  fatutan^^öttämä,   fatufan4^ötc 

(=ttcen). 
Sadelbruten,    a.    fatufan  =  I^öttämä,   fatulaöta 

(piJtti?ni)t. 
Sadelbåge,  m.  se  Sadelbom. 
Sadeldyna,  f.  fatulan  paatfa  1.  paatfe  (--een). 
Sadelfast,    a.  lujaStt  1.  ttjafatcaöti    fatulaöfa 

(olehja  1.  istuica);  (fig.)  hjafaftja,  hija,  tai= 

tatua. 
Sadelgjord,  f.  fatula=t»^i3. 
Sadelknapp,  m.  fatu{an=pufa  1.  =nuppi. 
Sadelknekt,  m    fatuloitflja,  ratfaö^pateclija. 
Sadelmakare,  m.  fatu(a»maafari. 
Sadelputa,  f.  se  Sadeidyna. 
Sadelträ,  n.  se  Sadelbom. 
Sadeltyg,  n.  fatuluffct  (pL)>  fatula-falut. 
Sadeltäcke,  n.  fatufa-foimi. 
Sadelväska,  f.  fatuIa»fotelo  1.  »puéfi. 
Sadla,  v.  a.  fatuloita  (=tfen);   s.   en  häst,  fa= 

tuloita  f)c»onon;  s.  af,  riifua  fatufa  (poi§). 
Sadling,  f.  fatuloitfemincn,  fatuIoitfemuS. 
Saf,  se  Safva. 
Saffian,  m.  fal^toiani. 
Saffiansskor,  pl.  fa^njiani^fengöt. 


Saf 


Sal 


Saffran,  m.  fafvant,  fal^romi- 

Saffraosbröd,  n.  fa^rami=Iei^ä. 

Saffraiifärgad,  a.  fa^ramt » feltaiuen  I.  =lt)art= 
nen,  tutnman^feltainen. 

Safir,  m.  fafiri,  fini4t»i. 

Safuing,  f.  jältt^mä,  jötfen  1.  mäiljän  teto 
mäihään  tulo. 

Safraiid,  -ring,  m.  flj^,  luSto,  Iuu8tu>ca. 

Saft,  m.  me^u,  negte  (=een);  (fig-)  mef)u. 

Safta  sig,  v.  r.  mef)u8tua,  nest^ä,  mef)est^ä; 
(utsoettas  saft)  me^estää,  ine^tää. 

SaftfuU,  a.  se  Saftig. 

Saftid,  m.  mäihän»  1.  jäffen^aifa. 

Saftig,  a.  me£;utnen,  me^etoä,  mel^ufaS  (=!faan) 
nestetnen;  (fig.)  me[;ufa8,  ine{)ettjä,  tuoreS 
(=een). 

Saftighet,  f.  me^ettj^tjör  nte^uifuuS,  neSteif^i}ö. 

Saftlös,  a.  me()uton,  neöteetön,  futwafaS  (=ffaan). 

Saftströmning,  f.  neSte»>cetO. 

Safva,  f.  o.  Safve,  m.  mäip,  jälft  (»tten). 

Safva,  v.  a.  mäi^ätä  (»ään),  niät(;iä,  jälttää; 
v.  n.  te{)bä  mäihää  1.  jälttä,  tulta  mäihään, 
jältt^ä. 

Safvig,  a.  mäif)äinen,  jäftinen. 

Saga,  f.  fatu,  juttu,  tarina,  fagfu;  historien 
och  s — n,  historia  ja  fabut  1.  fabuSto;  be- 
rätta sagor,  fertoa  fatuja,  ^3ul)ua  juttuja  1. 
fotuja;  (allmänt  talämne)  ^ui^e  (=ecn),  juttu; 
det  är  en  s.  öfverallt,  fe  on  jofa  i^atfaSfa 
:|3U^eena  1.  juttuna  1.  ^ofuna;  bära  syn  för 
s.,  olla  fen  nätöinen  fuin  )5u{;utaan  1.  l^oe= 
taan. 

Sagesman,  m.  fertoja,  ifmoittaja. 

Sagg,  n.  se  Saggande. 

Sagga,  V.  n.  ^o!ea,  ^ofistaa,  janfnttaa,  jan= 
!ata  (»ffaan). 

Saggande,  n.  ^c!n,  i^ofemmen,  l^ofiötuS,  jan= 
futtaminen,  janfutuö,  jan!fau8. 

Saggig,  a.  ^ofetoatnen,  t)oft«tatt)a,  janffainen. 

Sagoberättare,  m.  tanuottftja,  fabun» fertoja, 
jutun=pu^uja. 

Sagobrott,  n.  fabun=^alanen  1.  »taittuma. 

Sagogryn,  n.  faago^uurimat  1.  »rl^l^nit. 

Sagolik,  a.  fatumainen,  fabun=ta)3ainen  1.  =!al= 
täinen. 

Sagolitteratur,  f.  fatu»!irjaIttfuuS,  fabuSto. 

Sagosamling,  f.  fabuSto,  fatu^fofonS. 

Sagoträd,  n.  faago=^)UU. 

Sagoålder,  m.  fatu=faufi  (=ben),  fatu=aifatauft, 
fatu^aifa. 

Sak,  f.  a[ia,  falu  (ting);  frän  ord  till  s.,  fa» 
naöta  aftaan;  detta  ord  nyttjas  både  om 
person  och  s.,  tätä  fanaa  !äi?tetään  feta 
tf}mife§tä  että  aftaSta  1.  Muöta;  söka  s. 
med  ngn,  etftä  riitaa  jonfun  fanSfa,  etfiä 
f^l)tä  j.fun  jäätte;  vinna,  afgöra  saken, 
tDoittaa,  ratfaiöta  afia;  det  är  min  s.,  fe  on 
ininun  afiani;  det  blir  er  s.,  fe  en  teibän 
afianne,  fe  tulee  teibän  afiaffenne  1.  ]^uoIe!= 
fenne;   det  är  icke  hans  s.  att  ljuga,   ^än 


ei  ole  D:pf3inut  1.  tottunut  toal^eiftn  1.  »at» 
luettelemaan;  är  du  säker  på  din  s.?  oletfo 
»iéft  afiaSia?  vara  s.  på  (förstå)  sin  s., 
ymmärtää  aftanfa  1.  te^tämänfö,  olfa  tttieft 
1.  tarffa  afiattenfa;  han  gör  sin  s.  väl,  illa, 
l^än  tefee  afianfa  1.  tel^tätoänfä  1.  totmenfa 
l()t)tt)iu,  ^al^oin;  hvar  s.  för  sig,  jota  1.  In-- 
tiu  afia  eriffenfä  1.  !oI;baötanfa,  afia  ^at= 
fagfanfa,  (allt  har  sin  tid)  atfa  aifaa  futa= 
tiu;  stor  s.!  stor  s.  i  det!  mitäpä  1.  mitä» 
l?a  tutua  fiitä!  mitä  ftitä  fitte!  »ö^ä  lufu 
fiitä!  Stor  s.  i  vädret!  mitäpä  lufua  1.  mitä 
ilmaöta!  ifmaötapa  ei  ole  tutua!  mitäpä  il» 
maöta  fttte!  komma  tili  s— en,  tutta  afiaan 
1.  itfe  afiaan;  gå  rakt  på  s— en,  fanoa  afia 
fuoraau  1.  fuora^gtaan;  hålla  sig  vid  s — en, 
pl}fl)ä  afiaSfa;  det  är  en  annan  s.,  fe  on 
toinen  afia,  fe  on  toista;  det  är  s.  samma 
med  honom,  fama  on  taita  ^änentin,  fepä 
1.  niin  on  i^anenfin  laitaufa;  det  är  s. 
samma,  fe  ou  ^^tä  taifti  1.  ^tfi  taiffi  1.  t^l^ben» 
tefenjä,  fe  on  juuri  tjffi  1.  fama  afia,  fe 
ayaa.  juuri  faman  afiau;  s— en  är  den,  att 
.  .  .,  afia  1.  laita  1.  afian  taita  on  f  e  1. 
femmoincn,  että  .  .  .;  så  hänger  s— en  i- 
hop,  niin  1.  fe  fen  afian  taita  on;  efter 
s— ens  beskaffenhet,  afian  laabun  mutaan; 
det  gör  mycket  till  s — en,  fe  tefee  1.  Irat» 
futtaa  paljon  (afiaan);  hau  sade  mig  för- 
vånande s — er,  f)än  pul^ui  minutte  fummag» 
tuttavia  afioita;  s — ernas  ställning,  aftaiu 
olo  1.  tila  1.  f  anta;  s— er  pl.  talut,  tatu; 
han  har  mycket  s — er,  Itäneitä  on  paljo 
fatuja  1.  fatua. 

Saker,  a.  it>ifa»pää,  f9^»pää,  f^^ttinen,  f^^n» 
alainen. 

Sakfälla,  v.  a.  tuomita  (»tfen)  tctfa-pääfft  1. 
f>}t?»pääffi,  tuomita  f?^l;^n;  sakfälld,  ofiaon 
iroitettu,  f^^l^^n  tuomittu  1.  tooitettu,  f^^» 
pää. 

Sakförare,  m.  afian  »ajaja  1.  »föataoja,  afia» 
mies. 

Sakförhållande,  n.  afian»taita,  afia»fo]^ta. 

Sakföring,  f.  afian»ajo,  afiain  ajo  1.  ajaminen. 

Sakförklaring,  f.  afian»  1.  afiain=fetitl?8. 

Sakförvaltare,  m.  se  Sakförare. 

Sakkunnig,  a.  afian»ljmmärtätDä  1.  »taitattja 
1.  «tictäwä. 

Sakkunnighet,  -kunskap,  f.  afian»tieto  1.  »^m» 
märri}8,  afian»taito  I.  »taita»aifuu8. 

Sakkännedom,  m.  se  föreg.  ord;  utan  s., 
afiaa  taitamatta  1.  l}mmärtämättä,  afiaöta 
tietämättä. 

Saklig,  a.  aftattiuen,  oftainen,  afiais». 

Saklös,  a.  f^^tijn,  ebe8»tt>a8tauffeton,  f^ljn»n)a» 
paa. 

Saklöshet,  f.  f^^tti)m^^S,  f^l^n»n)apau6. 

Saklöst,  adv.  ebeö»toaStauffetta,  f9^I;^n  tute» 
matta,  ranfaifematta. 

Sakna,  v.  a.  faittsata  (»paan),  olla  »aiHa,  puut= 
tua   (j.fulta),   ifäicijitä   (»tfen),   otta   ifämä. 


620 


Sak 


Sal 


iraibella  (--telen);  jag  s— r  en  bok,  minä 
fai^>aan  ^btä  lirjaa;  jag  s— de  er  ibland 
gästerna,  fai^^afin  teitä  iDtcraitten  jcufoSta; 
man  s — r  honom  allmänt,  ^äntä  faimataan 
1.  ifäiceitään  t^Ieifeéti;  jag  s — r  honom 
mycket,  minun  1.  minulla  en  fctein  ifäirä 
bäntä,  l)'dnt'å  paljon  ifäteöitien  1.  faipaan; 
domaren  s — de  (yttrade  saknad)  ännu  det 
beviset,  tucmari  faipaft  1.  iraitcli  UMclä 
ftta  tcbieituSta;  han  s— r  hvarken  förstånd  el- 
ler kunskaper,  bän  ei  cle  ijrnmävrijötä  cifä 
taitoa  irailla,  ^äncltä  ei  puutu  1.  (;än  ei 
laipaa  bmmärr^ötä  eitä  tietoa;  der  s— s 
äimu  en,  fiinä  1.  ftitä  puuttu  toielä  t?t[i, 
fe  en  U^ielä  t^i^tä  hjailla;  ingenting  s— s 
mera,  mitään  ei  cnää  puutu  1.  ole  pcisfa 
1.  faitrata. 

Saknad,  m.  ifäirä,  faipauS,  !aibo;  puute  otteen), 
irajauö;  med  s.  ihägkomma  ngn,  taipaut^ 
fella  1.  itäirällä  1.  itäwöiben  muistella  j.hi» 
ta;  6.  af  lifsmedel,  ructa=ainetten  puute  1. 
irajauS;  vara  i  s.  af  penningar,  af  alit, 
cUa  valjain,  faifen  puutteeSia,  olla  raijaa, 
!aiffea  »ailla,  puuttua  ral)aa,  faiftca. 

Sakord,  n.  olo^fana,  afta=fana. 

Sakrament,  n.  faframcntti. 

Sakramenterlig,  a.  faframcntittiuen. 

Sakramentskad,  a.  foafelin,  pannal;tnen,  rii= 
trattu,  ftvcttu. 

Sakregister,  n.  aineisto,  aine=  1.  afta4uettelo. 

Sakrik,  a.  runfaä^aineinen  1.  ^afiainen,  moni= 
aftaincn. 

Sakristia,  f.  fafariSto,  fa!a8ti. 

Sakrätt,  m.  afia=  1.  aine=citeu8. 

Sakta,  a.  hiljainen,  biljallinen;  s.  röst,  \}iU 
jäinen  1.  matala  ääni;  ett  s.  ljud,  ttäpi= 
nen  1.  liiljainen  ääni;  s.  läsning,  hiljainen 
lufeminen;  s.  gång,  ftiljatlinen  1.  ()iljainen 
1.  Ijiljafaé  (-ffaan)  1.  tterttaincn  fä^nti;  s. 
eld,  ttieno  1.  Ijelppo  1.  ^iljallinen  1.  t»ä^äi= 
nen  tuli. 

Sakta,  adv.  l)tljaa,  ^iljaan,  liiljaiieSti,  i^iljal- 
Icnfa,  l^iljaffenia,  toienoSti;  toerfatlenfa;  tala, 
läsa  s.,  pu^ua,  lufea  l^iljaa;  gä  s.,  fä^bä 
l^iljaa  1.  trerfallenia  1.  biljaifeSti;  kör  s.,  aja 
l^iljaa;  gå,  köra  i  s.  mak,  fälibä,  ajaa  bil» 
jalienfa  1.  Ijitjallenfa  1.  biljattaan  1.  ^ilja» 
toctttoa;  klappa  s.  på  dörren,  loputtaa  1. 
foputella  cirea  hiljaa  1.  liiljaUenfa;  elden 
brinner  s.,  tuli  palaa  toiencöti  1.  biljaifeöti; 
marken  sluttar  s.,  maa  on  l^iljallenfa  !al= 
taksia;  s.!  säger  jag  dig,  f)iljaa  1.  ^iljaau! 
janon  finuUe;  s.,  s.!  hiljaa,  t)iljaa! 

Sakta,  V.  a.  l}i(jentää,  alentaa,  »ä^entää,  i)d'- 
poittaa,  Inttitä  (-tfen);  s.  sin  röst,  l^iljentää 
1.  alentaa  ääntänfä;  s.  sin  gäng,  hiljentää 
1.  Ijelpoittaa  täijntiänfä;  detta  medel  s 
värken,  tämä  aine  l^elpoittaa  1.  toä^entää 
lipua  1.  färfljä;  s.  sin  ifver,  l)elpoittaa  1. 
l^illitä  1.  l^iljentää  f ii^foan ja;  s.  sig,  v.  r. 
l^iljent^ö,  l)iljetä  (»enen),  Ijiljaetua,  ajettua, 


toäl)euti?ä,  alentua,  rauI)oittua,  tl?U)ent^ä  1. 

tl)l)ntt)ä;  stormen  börjar  s.  sig,  m^réft)  al- 

laa  ajettua  1.  alentua  1.  hiljetä;  febern  har 

s— t  sig,  fuume  on  »ätjentt^nöt  1.  l)elpon= 

nut    1.    ajettunut;    hans    ifver    s — de    sig, 

Itänen  intonja  ttjtjnttii  1.  ajettui  1.  alentui  1. 

raul)oittui  1.  hjäbeni. 
Sakteligen,  adv.  hiljallenja,  Ijiljafjenja,  l)itjat= 

faa§ti. 
Saktlig,   a.;  en  s.  kari,  liiljainen  1.  I;iljafa6 

(»tfaan)  mie8. 
Saktmod,  n.  I)iljaifuu8,  t)iljainen  mieli,  t^t}= 

nei)§,  fäw^ifij^g. 
Saktmodig,  a.  l)iljainen,  l;ilja=miclinen,  ^ilja=^ 

faS  (=!faan),  fäw^ijä. 
Saktmodighet,  f.  se  Saktmod. 
Saktmodigt,  adv.  biljaifetla  1.  tt}i)uellä  mie» 

leHä,  fäatiijäéiti,  ^iljaiiefti. 
Sakägande   o-   Sakägare,   m.   afian^ljaltija  1. 

»omistaja,  aftattiucn. 
Saköre,  n.  ja!fo=ra^a. 
Saköreslängd,  f.  faKo4iSta  1.  »luettelo,  jaffo» 

fivja. 
Sai,  m.  fali;  (jjoet.)  tupa. 
Sala,  V.  n.;  s.  ihop,  se  Sammanskjuta. 
Salad,  m.  falati,  faalifjet  (pl.)- 
Salahypken,  n.  (ett  spel)  i)>)päffa. 
Salamander,  m.  falamanteri,  tuli=tonna,  l;än=^ 

tiainen. 
Salarium,  n.  paltfio,  palfinto. 
Salband,  n.  l)ulpilug. 
Saldera,  v.  a.  juotittaa,  päättää. 
Saldo,  n.  jalbo,  croituö,  jucritettalwa;   s-  mig 

till  godo,  jälcUä  1.  fucritettatoaa  minun  l;^» 

irätjeni. 
Salfva,  se  Salva. 
Salig,  a.  autuas  (»aan),  autuaallinen,  (afiiden) 

tcainaja;  de  s — e,  autuaat;  en  s.  död,  an> 

tuaallinen  fuolema;   min  s.  far,  ijä»toaina- 

jani;    s.    i    åminnelse,    muiStoäfa    autuaé; 

högtsalig,  !Drtean»autuaö;  högstsalig,  !or» 

feimman»autua§,  autuain. 
Saligen,  adv.  se  Saligt. 
Saliggöra,   a.  autuuttaa,  autuaatft  tcl;bä;  en 

s— nde  tro,  autuuttatta  u«fo. 
Saliggörare,  m.  autuaalft»telijä,  outuuttaja. 
Saliggörelse,  f.  autuuttaminen,  autuaatft  te-^ 

tcminen. 
Salighet,  f.  autuuS,  autuaallijuuS;  vid  min  s., 

niin  totta  tuin  ta&bon  autuaatfi  tulla. 
Salighetslära,  f.  autuubcn»oppi. 
Salighetsmedel, n. autuuben  n>äli=tappale  (»ecn). 
Saligt,  adv.  autuaasti,  autuaallifeéti. 
Saliv,  m.  ]t)lti  (julen  1.  jljljen). 
Salivation,  f.  jl)len»iuot)U  1-  »tPUOtO. 
Sallake,  se  Saltlake. 
Sallat,  se  Salad. 
Sallist,  f.  ^ulpio. 
Salm,  se  Psalm. 
Salmiak,  m.  jalmiafti. 
Salong,  m.  jali,  juuri  fali. 


Sal 


Sam 


621 


Salopp,  m.  faIo^5:J)i,  aamu=-f'aa^u. 
Salpeter,  m.  fd^^ietart,  ^alppx,  ixm-'\nc>la. 
Salpeteraktig,  -artad,  a.  fal^jietavtmailien,  fal» 

Pietarin  takainen  1.  laatuinen. 
Salpetergärd,  f.  faI|)ictari=M3ero. 
Salpeterhaltig,   a.   fal^^ietarm-fefaincn  I.  'pi- 

toinen. 
Salpeterlag,  n.  fal|3ietan=funta  1.  4aI)fo. 
Salpetersjuderi,  n.  fal^ietari^feittämi)  1.  »ruuHt. 
Salpetersyra,  f   faI))ietari=^ap^o. 
Salpetersyrad,  a.  faI^ietari=t)ap^)oineu. 
Salpeterverk,   n.   faI^3ietan=laito8   1.    4et)ba3 

(4aan). 
Salsbord,  n.  faUn=^3Öt)tä,  foti=})ö»jtä. 
Salsdurr,  m.  falin=Dtot. 
Salsfönster,  n.  fa{in»iHnna. 
Salskrake,  m.  (mergus  alhellus)  f;erna»fo8!cIo. 
Salsofi,  m.  (tragopogon)  )3ufin=^arta. 
Salt,  n.  inola;   strö  s.  på  maten,  ripuiteCa 

fuotaa  ruo!aan. 
Salt,  a.  fuolainen,  fuDta=;   s.  vatten,  smak, 

fnotainen  tocft,  ma!u;  s.  kött,  fisk,  fuolai» 

nen  1.  fuok4iI)a,   fala;  s.  mat,    fuotainen 

ruofa,  fuolan-uofa;  s— a  varor,  fuDla=ta»ara. 
Salta,  v.  a.  fuolata  (=aan),  ^.mnna  fuolaan  1. 

fuolaa;  s.  sin  mat,  )janna  juolaa  ruofaanfa; 

s.  fisk,  fuolata  l.^anna  fuolaan  falcja;  s— s, 

fuolauta,  fnolaantua. 
Saltaktig,  -artad,  a.  fuotoinainen,  fuotan=ta- 

^jainen  1.  »laatuinen. 
Saltaktighet,  f.  fnolamaifuuö,  fuoIan^taJjaifunS. 
Saltbad,  n.  fuoIa=h)I^9  1.  »f^mW' 
Saltbas,  m.  (kem.)  fnoIa=emi}8. 
Saltberedning,  f.  fuolau  »almi^tuS  1.  feitto. 
Saltbildare,  m.  (kem.)  fuolauttaja,  fuolattaja. 
Saltbod,  m.  fucta  =  ^uoti,  (visthus)  fuola^aitta. 
Saltbruk,  n.  fuola--ruu!fi. 
Saltbrunn,  a.  fnola-taiiBO,  fuotaiS^faituo. 
Saltbrytare,  ni.  fuotau^faiiuaja  1.  4o(;foja. 
Saltdam,  m.  fuoian=^abo§  1.  »^jatama. 
Saltförråd,  n.  fuola^toara  1.  »Ujarat  (pl). 
Saltgrufva,  f.  fuoIa=faiiBo8  1.  »faitoanto. 
Saltgräs,  n.  (tiiglochin  maritimum)  ranta=fuo= 

lafe  (.ffeen). 
Saltgurka,  f.  fuota^furffu. 
Salthandel,  m.  fucla=faup^a. 
Salthet,  f.  fuolaifuug. 
Salthinna,  i.  fuola^fahco. 
Sal  tig,   a.   fnolainen;  det  är  så   s— t,  fe   on 

niin  fuolaigta;  maten  är  s.,  rnofa  on  fuo= 

laista. 
Saltkar,  n.  fuoIaHo,  fuoIa=tolHt,  falffari. 
Saltklump,  m.  fuok^föutti  1.  »nöffi. 
Saltkorn,  n.  fuoIa=  1.  fuofan^rae  (vafeeu). 
Saltkälla,  f.  fucla4ä[;be  (4een). 
Saltkärl,  n.  fuDla=a6tia,  falffari. 
Saltlake,  m.  fuok=tt>efi  (=ben). 
Saltlår,  m.  fucla=^urnu  1.  =f)infalD. 
Saltlös,  a.  fuolaton. 
Saltmagasin,  m.  fuofa=aitta  1.  »mafafiiui. 


Saltmätare,  m.  fuolan^mittavi  1.  »mittaaja. 
Saltning,  f.  fuolauö,  fuolaamtncu. 
Saltomortale,  n.  n\)ta4)\)p!(>'å'i)9,  farfoma,  ^leu» 

niefainen  1.  nnrin^niöfainen  l^^)5))a^8  1.  fei^ 

!af)buS. 
Saltpanna,  f.  fuoIa?^ata  1.  »fattila. 
Saltpeter,  se  Salpeter. 
Saltprofvare,  m.  se  Saltväg. 
Saltrik,  a.  rnufaSsfuoIainen,  fuofaifa. 
Saltsjuderi,    n.    (sjudningen)    fnclan»feittO    1. 

»feitäntä;  (saltrerk)  fuoIan»feittämö  1.  »fettto, 

fuoIa=ruuffi  1.  »te^baS  (=taan). 
Saltsjudning,  f.  fuofan^feitto  1.  »feitäntä. 
Saltsjö,  m.  nteri. 

Saltsjöfisk,  m.  men»  1.  meren»fala. 
Saltsjövatten,  n.  ineri=tt)eft  (»ben). 
Saltskatt,  m.  fuok=tt)ero. 
Saltskorpa,  f.  fuok=fuort  1.  »foi^toa. 
Saltskum,  n.  fuok=lriaal()tO. 
Saltslag,  n.  fuokn=kji. 
Saltsleke,  n.  fuok»tiffu  1.  »futi. 
Saltsmak,  m.  fuokn»mafu,  fuokiueu  mafu. 
Saltstod,  m.  fuok»^3atfa§  (=aan). 
Saltsyra,  f.  fuok»f)ap^30. 
Saltsyrad,  f.  fuoIa»^a^3^3Diuen. 
Salttillverkning,  f.  fuokn=ll>atmiétu8. 
Salttorg,  n.  fuok=tori,  fuDkfau:p^a»tcri. 
Salttull,  m.  fuok=tuIIi. 
Salttunna,  f.  fuola»t>^unl^rt. 
Saltvara,  f.  fuota»falu   1.  »tatcara,   fuokineu 

1.  fnokttu  taujara  1.  faln. 
Saltvatten,  n.  fuokiuen  toefi  (»ben),  fuotatä» 

»eft. 
Saltverk,  n.  fuok»kito8  1.  »tel^baö  (»taan)  1. 

»vunffi. 
Saltväg,  m.   fnofan=foetin  (»ttimen),  fuokn» 

mitta  1.  =h5aafa. 
Saltört,  f.  (salsola  kali)  filoffi,  fuok»^rttt. 
Salu;  till  s.,   fau^iafft,   fau^>an,    m^ötätvänä; 

vara  till  s.,  oUa  fau^jaffi  1.  faunan  1.  mi?ö» 

tättjäuä  1.  (att  få  köpa)  oStoifeUa  1.  oStofft; 

bjuda  till  s.,  tarjota  oStoffi  1.  fau^jafft,  !au= 

:j)ita  (=tfcn),  fau^itetta. 
Salubod,  m.  fau^^a=puoti,  mt)i3mä»^uoti. 
Saluplats,  m.,  -torg,  n.  fau^3^a=^aiffa  1.  »tori, 

fau^^i3a»turfu,  m^ömä»  1.  mtjonti^^aiffa. 
Salut,  m.  terh3e^bl)8»am)3uma,  tern)el;bp8;  gif- 

va  s.,  am^ua  tcrtoe^bljffeffi. 
Salutera,  v.  a.  tertoefjtää  ampumalla,  am^Jua 

terit>ef)b^tfefft    1.   tertre^timiötä,    ter»e£)tiä, 

tertoel)bt)tellä;  s.  med  fanan,  med  fyra  skott, 

tcrtue^tiä  1.  tevtre^bljttää   iDitriöä,  ncljäöä 

kufauffetla. 
Salva,  f.  (läkemedel)  troibe  (»teen),  fatoa. 
Salva,  f.  (med  skjutgevär)  kufaifema,  kufauS. 
Salvagarde,  n.  fuojeIu8»  1.  tt)arjelu8=l»a^ti  1.  • 

»trartija. 
Salvelse,  f.  iDoibe  (»teeu),  '^aju^tooibe  (»teen); 

(fig.)  t;enfi»tooima,  hjoimaftunS,  mal^tifuug. 
Samarfva,  a.  pl.oböjl.  fan8fa»^3eri'(Itfet,  ^l^bis» 

perittifet,  l)^be6fä  perijät  1.  peritnäifet. 


622 


S  a  ni 


Samband,  n.  ^^bt8tJ?8,  ^^te^f,  flbe  (»teen). 
Sambladig,  a.  (bot.)  i?^bt«4e[;tineu. 
Sambioder,  m.  tä^fi  (^ben)  toelt  (4jen). 
Sambruk,  n.  t){)biS=  1.  ^l^b^ö=tt»tJjeI^  1.  =nau= 

tinto. 
Sambrukare,    m.    Ijf)bt8=   1.    ^I^b>)8 » tottjelijiä  1- 

»fplttäjä. 
Sambyggare,  m.  (bot.)  ^ffufotiiet. 
Samdragt,  m.  fl.,  se  Endrägt,  o.  s.  v. 
Samevig,  a.  fi^tä  ijan=faiffincn,  öf)tä4fuinen. 
Samfund,   n.  ^f)teifö,  ^l^tel)«,  fesfuuS» lunta; 

borgerligt  s.,  {anfallinen  1.  fanfa^Eunnalli» 

nen  t^btepé  1.  t}l;teiiö;   de  lärdes  s.,  o^^^i» 

neitten  t)i)tet?8  1.  feura  1.  feétuu§'funta;  de 

heligas  s.,  ^^f)äin  ihmisten  ^^tei)§. 
Samfundsanda,  f.  i^^teié^^enlt  1.  »mieli,  feu= 

rattifuuS,  fanfadié^enfi. 
Samfundsdygd,  f.  ljbte^§4;^tX)e  (=een)  1-  =atcu, 

feuralli^4ptt>e  1-  »arou. 
Samfundslefnad,  m.  se  Sanihällslif. 
Samfällighet,  f.  tjl)teijl}p8;  (byalag,  skifteslag) 

jafcs^iiri,  Icf)to=funta,    jato^funto;   (samfält 

jord)  ^btei?=maa,  ijf)tei8»|a{o. 
Samfält,  a.  otteinen;  adv.  t)t)tei)e8ti,  ^l;beéfä; 

alla  s.,  faiffi  »^^teenfä  1.  ^^tetjeeti. 
Samfärdsel,  m.  fe8fuu84itfe  (4teen),  feSfuuS. 
Samgömmig,  a.  (bot.)  ^l)bi8»totainen. 
Samhälle,  n.  til)teig  =  funta,  tjl^tcijc,  fanfalliS» 

^btet)é;  grunda  ett  s.,  ))eru8taa  1.  afettaa 

^t)tei§=funta  1.  ^^teifo;  (smärre)  ieuta=tun= 

ta,  liitto 'funta,   teSfiiué=funta;   jmfr   Sam- 
fund. 
Samhällelig,  a.  öbteig  =  funnallincn,  t)&tei)ctti= 

nen,  feSfune^unnaUinen,  tjf)teis=  1.  festuuS» 

funnan. 
Samhällig   o.    Samhällighet,   se   Enhällig  o. 

Enhällighet. 
Samhällighetsdrift,  f.   feuraKifuuS,   ^£)teijölli= 

li?^§,  ^^tei8>f)atu,  ^^te>?S'^aIu. 
Samhällsbildning,  f.  ij^teijijn  1.  ^^tei§=fnnnan 

fitoi§tl)§   1.   tcalietus,  ^^teig^tunnaltincn  1. 

^^teinen  fi»iét^8. 
Samhällsdygd,  f.  se  Samfundsdygd. 
Samhällsfördrag,  n.  fanfaiS  Uitte,  ^btei84iitto. 
Samhällsförening,  f.  fanjais^tjfite^ö,  fanfatlié» 

^^teyS. 
Samhällsförfattning,  f.  fania=funnallincn  lafi, 

^bteig=tunnan  Iäti  1.  afetutiet  (pl.),  pl^teiö- 

funnan  jääntö^tila  1.  »muoto. 
Samhällsförstörande,  a.  t)l}tei8=funtaa  runte^ 

letoa  1.  ii)a[;ini5oittatta,  vbteiS»ttal)ingoUinen. 
Samhällslag,   m.  i}t)tcis  =  tunnan  1.  tanfa^tun» 

nallinen  Iäti,  tjl^teiä^ati,  faniaUi84att. 
Samhällsklass,    m.   tanfa»   1.   fauialai8=Iuotfa, 

fäät^^Iuofta. 
Samhällslefnad,  m.,  -lif,  n.  i}btcis=elämä,  fan» 

falli8=elämä,  »^f)teinen  elo  1.  elämä. 
Samhällslära,  f.  t^^teifö^o^jpi,  pI)tei8tunta»o)>t>i. 
Samhällsordning,  f.  ^{)tei8»jäveétti8  1.  »järeö- 

tij,  i)^tei8'tunnanjäre8t^8. 


Sam 

Samhällspligt,  f.  ^l^teiö»  1.  faniaiä^tocItDoUi» 
fuu8. 

Samhällsstridig,  a.  j^^teifijn^toastainen,  toa8= 
ten=^[;teiiöKinen,  ^I)tet8»funtaa  »a8tu8tatoa. 

Samhällstillstånd,  n.  ^^b?8»tila,  ^^te^8»tila  1. 
»elo. 

Samka,  v.,a.  fartuttoa,  fcota  (fofoan);  s.  på 
sig,  se  Åsamka  sig. 

Samklang,  m.  fointu,  fc^3U«fointu,  mufaijuuS. 

Samkonuug,  m.  apu»tuningaS  {4a.m}. 

Samkulle,  a.  oböjl.;  s.  barn,  lapjet  p^tä  far= 
jaa,  ^f)ben  färjan  1.  farna »jarjaifct  1.  ^tfi= 
tnntaifet  Ia^)fet;  (bot)  ^tfi^fnntaifet. 

Samkönad,  a.  (bot.)  ^ffi»fo^>uinen,  ^t)bi8»neu= 
»öinen. 

Samia,  v.  a.  fcota  (fofoan),  ferätä  (»ään),  fo» 
foilla,  f  eräillä,  tartuttaa;  s.  penningar,  foo» 
ta  1.  ferätä  rallaa  1.  ral)oja;  s.  åt  sig,  foo» 
ta  1.  ferätä  1.  tartuttaa  itfeöenfä;  s.  sina 
tankar,  )>ttää  ajatutfenfa  foo8fa;  s.  sina  sin- 
nen, malttua,  tointua,  malttaa  mielenfä;  s. 
på  sig  skulder,  tartuttaa  »elEoja  itjeflenfä; 
s — s,  V.  d.  o.  s.  sig,  V.  r.  feräpt^ä,  fofou» 
tua,  fofoontua,  feräänt>jä,  tarttua;  radet 
s— s,  neutooSto  fotountuu  1.  tulee  fotoon; 
tjocka  moln  s.  sig  pä  himmelen,  ^jatfuja 
^iltoiä  fotoutuu  1-  ^^t^^  fotoon  taiamalle; 
dit  s — de  sig  mycket  folk,  finne  tofoutui 
1.  terääutt)i  1.  tarttui  ^vrljo  tanfaa;  det 
har  s — t  sig  förmögenhet  i  boet,  riftautta 
en  tarttunut  1.  feräänttjnpt  taloon  1-  pefään. 

Samlag,  n.  )3aritu8,  )5aritteleminen;  hafva  s. 
med  ngn,  :|)ariteäa  j.fun  faneja. 

Samlare,  m.  ferääjä,  fotooja,  fcräilijä,  fofoilija. 

Samlefnad,  m.  se  Samraanlefnad, 

Samling,  f.  (samlande)  terä^8,  feruu,  terää» 
minen,  fetoaminen;  (det  samlade)  fotouS, 
jcuftc,  feräömä;  s.  af  folk,  gäster,  fanfan, 
ftierasten  fofouS  1.  jouffo;  s.  af  bidrag, 
a)>ujen  feruu  1.  toteaminen,  a^jujen  ferätjmä. 

Samlingsplats,  m.,  -ställe,  n.  fetou8»)3aifta, 
t)f)tl}mä»})aif ta,  ferät)mä=^aitfa. 

Samljud,  n.  ^^bi8»ääni,  ^l)biS»fointu,  fointu; 
se  Samklang. 

Samljuda,  v.  n.  fointua,  fointua  tjfjteen. 

Samma,  se  Samme. 

Sammaledes  o.  Sammalunda,  se  Likaledes; 
gäck  du  och  gör  s.,  mene  ja  tee  finä  m^ö8 
rtiin,  mene  1.  fä^  finä  ja  tee  famoin;  s.  tog 
Han  ock  kalken,  famalla  muotoa  otti  ^än 
m^ö8  talfin. 

Samman,  adv.  se  Tillsamman. 

Sammanafla,  v.  a.  (lagt.)  ^t)be8fä  ftittää;  de- 
ras i  äktenskap  med  hvarandras — de  barn, 
beibän  fe8tenätfe8fä  ateie=Iiiteéfa  ftjnt^neet  1. 
ftittämät  la;)fenfa. 

Sammanbinda,  v.  a.  fitca  l)t)tcen,  pbbiStöä  ft» 
teellä;  s.  tvenne  meningar,  liittää  fafft 
laufetta  ^^teen;  s.  föreställningar,  ^^biötää 
1.  liitettä  ajatutfta. 


Sam 


S  a  tu 


623 


Sammanbindning,   f.  ^f)teen=-fltomuö   1.  =fito= 

nttnen;  ordens  s.,  fanatn  fotoituS  1.  rafcnnitS 

Sammanbita,   v.  a.  pnxxa  ^^teen,  :|)urematta 

Sammanblanda,  v.  a.  fetoittaa  1.  pntllientää 
fefaifin. 

Sammanbiåsa,  v.  a.  ^m[)altaa  t^^teen;  (telen.) 
)5u^altamalla  liittää,  ^ju^altaa  fiinni. 

Saramanbringa,  v.  a.  ferätä  (=ään)  I.  focta 
(fofoan)  ^I)teen;  sammanbragta  barn,  tXX- 
fufuifet  I.  =f^ii-1aifct  la^fet. 

Sammandrabba,  v.  n.  Dtetla  (ottekn),  tat)ella 
(=^^elcn). 

Sammandrag,  n.  ^^^bietätttö,  i)^teen=»eto;  göra 
s.  af  en  berättelse,  Jcctää  1-  fu|3i8taa  fer» 
tomus  \)^iztn,  Xdjil  i)^bi§täntö  1.  i)()tecn» 
tceto  fertomut[eSta;  lärobok  i  s.,  ^^teen» 
toetoinen  1.  julistettu  1.  Iij^enuett^  D)3:()i= 
lirja,  op^^i^firja  fu^ietettuna  1.  ^I;tcen=h3ebct= 
t^nä  1.  I^^enuett^nä. 

Sammandraga,  v.  a.  toctää  t)l^tecn,  ^f)tecn= 
»etää,  ferätä  (»ään)  1.  foota  (fofoan)  i^I^teen, 
tcetää  1.  ferätä  fofoon,  I^f^entää,  fu^JiStaa; 
s.  trupperna,  ferätä  fofoon  1.  ^^)teen  1.  foo» 
ta  tj^teen  jouffonfa;  s.  en  berättelse,  fujjiö» 
taa  I.  iu).n8tuttaa  fertoniuS;  s— s,  v.  d. 
toetäijt^ä  ^l^teen  1.  fofoon,  jupistua;  s— nde 
medel  (med.),  V}()teen  =  »etärcä  1.  jumohja 
aine;  (bot.)  jumo»a;  sammandragen  (bot.), 
fu^3pca,  fut)i8tunut;  s — gen  konjugation,  fu= 
:t3istult)a  1.  fu).ngtu8>fä^telniä;  de  s— gna 
orden,  fupigtu»aifet  1-  julistetut  janat. 

Sammandragning,  f.  t){)teen  1.  fofoon  toetä= 
minen  1.  ttjeto  1.  ferääminen;  (gram.)  ju» 
Vistaminen,  jujjistus;  medelst  s.,  juipista» 
malfa,  jujJtStacn. 

Sammandrifva,  v.  a.  ajaa  i)t;tcen  1.  fofoon, 
i}f)teen=ajaa. 

Sammanfalla,  v.  n.  faatua  1.  ^jubota  (»toan) 
tj^tcen  1.  fofoon;  (fig.)  jopia  tfyittv.  1.  toiS» 
tenja  päälle,  otta  l}I;tä;  figurerna  s.,  futoiot 
jopinjat  i}^tecn  1.  toifif^in ja  1.  o»at  ^{)tä; 
detta  s— er  med  det  förra,  tämä  on  tj^tä 
fuin  ebcttinenfin  1.  fä^  ^(iteen  ebeöijen  fanSja. 

Sammanfatta,  v.  a.  t)f}biSt^ttää,  jupiStUttaa, 
jupiStaa  1.  iBetää  ^f)tecu,  ijf;biStää;  s.  i  fä 
ord,  jupistuttaa  1.  l)^biSt^ttää  1.  ^l^biStää 
h3äf;iin  janoii)in,  janoa  1.  fertoa  toät)illä  \a-' 
noitta  1.  toäf)in  |5u{)umin  1.  Ivf)^fäi}eSti. 

Sammanfattning,  f.  ^f)biStämi)S,  pf)biSt^ttämi= 
nen,  jupiStuS;  jnpistama,  p{)biStt)S,  fofoon» 
pano;  s — en  af  alla  vetenskaper,  faiffein 
tieteitten  ^f;biStVS,  faiffi  tieteet  tjFibeSjä  1. 
^l^bistett^inä. 

Sammanflicka,  v.  a.  paifata  (»ffaan)  1.  parfia 
fofoon;  (fig.)  parfia  fofoon  I.  ^^teen,  ^f)tcen» 
1.  fofoon^parfta. 

Sammanflyta,  v.  n.  juoSta  (juofjen)  1.  h3ir» 
rata  (»rtaan)  ^f)teen;  (fig.)  »irrata  1.  ferät?» 
t^ä^f)teen,  ^^t^ä;  s— nde  (hot.),  »jl^t^toätnen. 


Sammanflytta,  v.  a.  o.  n.  muuttaa  Veteen, 
muuttaa  i)j^beSjä  olemaan  1.  ajumaan,  »?f;t^ä 
1.  ^l^bistoä  ajumaan. 

Sammanfläta,  v.  a.  pafmifoita  (»tjen)  1.  letitä 
1.  futoa  t)l;teen;  (fig.)  fntoa  ^^teen,  ^^teen» 
futoa,  ^]^teen=liittää. 

Sammanfoga,  v.  a.  liittää,  ^^^biStää,  liittää 
^^teen,  joioittaa  ^f^teen,  jaumata  (»aan)  ^ft» 
teen;  h  vad  Gud  har  s — t,  mitä  3uniala 
on  ^{)tcen  jotoittauut  1-  i^^bistän^t  1.  9l;teen 
Iiittänt)t;  s.  orden,  ^f)bistää  janat,  jonjittaa 
1.  liittää  janat  ijl^teen. 

Sammanföra,  v.  a.  föiebä  1.  panna  ^f)teen, 
^l^b^ttää. 

Sammanfösa,  v.  a.  se  Hopfösa. 

Sammangadda  sig,  v.  r.  Iiittät)t^ä  1.  rutoeta 
(»pean)  ^f)teen  1.  l}f;teen  tuumaan  1.  ncu« 
tooon,  ruixseta  1.  fät)bä  1.  ij^t^ä  Uittoon  1. 
^^teen  liittoon. 

Sammangaddning,  f.  ^]^teen»liittäi)tl)minen, 
Iiiton»tefo. 

Sammangjuta,  v.  a.  hjalaa  1.  juottaa  t^l^teen 
1.  fofoon;  (fig.)  juottaa  ^f)teen  1.  fiinni;  de 
äro  som  s — gjutna,  l^e  otoat  fuin  fiinni  1- 
^f;teen  juotetut. 

Sammangyttra,  v.  a.  se  Hopgyttra;  s — d  (hoi.), 
r^f)mistt)nvt. 

Sammanhang,  n.  (fijs)  fooSja-p^jljntä  1.  »p^= 
ji)tt»äijt}^S;  (fig)  toäIi=^f)te^S,  Vf;te^S,  ^:^bi«» 
t^S,  fofonaijuuS,  järeSt^S;  begge  dessa  om- 
ständigheter ha  s.  med  hvarandra,  nämät 
molemmat  aftan»f)aarat  ottjat  ^f)te^beéjä  tois» 
tenja  fanSja,  näiben  molempain  artan=]^aa» 
raiu  hjäliftä  ou  l)f)tel)S;  det  har  intet  s. 
med  denna  fråga,  tältä  ei  ole  mitään  tji/' 
tcl)ttä  jen  afian  fanSja,  tämä  ei  ole  enjin» 
fään  ^i;te^be8jä  1.  on  toallan  ^f)te^bcttä  jen 
ajian  fanSja;  i  s.  härmed,  ^t)beSjä  tämän 
fanSja;  hans  tal  var  utan  s..  Itänen  >;!\X'^ 
f;eesjanja  ei  oHut  järeSt^Stä  1.  t^l^teijttä;  be- 
rätta s — et  af  en  händelse,  fertoa  tapauf» 
jen  laita  1.  meno  1.  jeiffa  1.  tapaus  fofo» 
naijenanja;  så  är  sakens  s.,  niin  on  aftan 
faita,  jemmciuen  on  jeiffa. 

Sammanhangsfrändskap,  -kraft,  f.  se  Ko- 
hesion. 

Sammanhopa,  v.  a.  foota  (fofoau),  fäjätä  (»ään), 
laSfea  toista  toijen  pääKe,  foota  ^^^teen, 
panna  l}I)tcen  jouffoon. 

Sammanhålla,  v.  a.  pitää  ))f)beSjä  1.  fooSja; 
(jemföra)  panna  (jonfin)  rinnalle  1.  h>erroi^ 
ie,  pitää  rinnatta;  s— s,  pijj^ä  ^^^beSjä  1. 
fooSja. 

Sammanhäfta,  v.  a.  nitoa  1.  toi^foittaa  \)^' 
teen,  panna  1.  nitoa  ijtiteen  toi^foon. 

Sammanhänga,  v.  n.  otta  t^^beSjä  1.  ^^te^= 
beSjä;  (fys.)  p^jijä  1.  feStää  fooSja,  p^j^ä 
^i^beSjä;  denna  fråga  s — ger  på  det  när- 
maste med  den  andra,  tämä  f^j^mi^S  on 
tifeiftmmäsjä  ^^te^beSjä  toijen  fanSja;  s— n- 
de,  ^i^te^beltinen,  järeSt^fjettinen,   ^^tenäi= 


624 


Sam 


nen;  en  s.  berättelse,  jävcé^ttjfjettiuen  1.  ^t)= 
tenäineu  {evtcmuö;  (bot.)  t)^tenätnen. 

Sammanjemka,  v.  a.  fo^ittaa  1.  fottjiteKa  1. 
afettaa  1.  laittaa  ^()teeit. 

Sammankalla,  v.  a.  tägfeä  1.  futfua  fofocit, 
!äö!cäiif)tcen;  s.  rikets  ständer,  futfua  toalta» 
funnan  fäabpt  fofoon;  s.  ett  möte  med  bo- 
lagets medlemmar,  fäé!eä  1.  futflia  ^f)bt)S= 
funnan  jäfenet  fofocn  1.  fofouffccn,  futiua 
jäfenet  iibtecn  fofcuéta  :|)itäinään. 

Sammankallelse,  f.  fotoon^futfumuö  1.  =!ut» 
junta,  !cfccn=fäéfl). 

Sammankedja,  v.  a.  (fig.)  titteliä  1.  jamoa 
^^teen. 

Sammanklistra,  v.  a.  ftttuétaa  1.  liiSteröitä 
(=tfen)  t)f)teen,  ifioxma.  fitfuHa  1.  liiötevtllä 
^f)teen  1.  tofcon. 

Sammanknippa,  v.  a.  fitoa  ^^teen  1.  fofocu 
fimpuiCe,  !impuittaa  i^^teen;  (fig-)  se  För- 
knippa. 

Sammanknyta,  v.  a.  fitoa  1.  folmeta  (=ean) 
^l;teen  1.  fofocn;  (fig.)  folmeta  1.  fitoa  1. 
liittää  t}I}teen. 

Sammanknäppa,  v.  a.  se  Hopknäppa. 

Sammankoka,  v.  a.  feittää  ^{;teeu  1.  ^:^be8fä 
1.  fefaifin. 

Sammankomma,  v.  n.  tuUa  tj{)teen  1.  fofoon, 
fofoutua. 

Sammankomst,  m.  fofouS,  ^fiteen=tuIo,  fooKa 
oio;  under  s — en,  fooöa  1.  fcoSfa  1.  tjlibeéfä 
oitaeéfa,  fofouffen  olleSfa,  fofouffcSfa  oCeSfa 
1.  oltaeéfa. 

Sammaiikrama,  v.  a.  Itfiötää  1.  )>U)evtaa  1. 
:t3uri£itaa  ^[)tecn. 

Sammankrympa,  se  Hopkrympa. 

Sammanlacka,  se  Hoplacka. 

Sammanlefnad,  m.  >^f)be§jä  eläminen  1.  olo, 
^bbi8=olo ;  efter  tjugu  års  s.,  fa!fi>fpmmentä 
tBUOtta  ^^be«lä  elettt^änjä. 

Sammanlefva,  v.  n.  elää  1.  eleitä  t^bbeöfä. 

Sammanleta,  v.  a.  se  Hopleta. 

Sammanligga,  v.  n.;  s— nde,  t)f)be§iä  olewa, 
ij^tenäinen. 

Sammanlikna,  v.  a.  toerrata  (=rtaan). 

Sammanlimma,  v.  a.  liimata  (=aon)  ^l^tecn  1. 
fofoon. 

Sammanlinda,  v.  a.  fa^jjaloita  (-tfcn)  1.  fääriä 
»^teen. 

Sammanlopp,  n.  fofoou^juofju  1.  »juoffeminen, 
^l;tecn=juofiu. 

Sammaulåna,  v.  a.  lainata  (»aan)  fofoon. 

Sammanlägga,  v.  a.  ^anna  1.  ajettaa  ^l^teen 
1.  fofoon,  ^l)bi§tää;  s— lagd,  ^(jteen=^antu, 
pi^biötettt) ;  det  s— lagda  värdet,  l^liteen» 
:^antu  1.  ijl^bistettt)  arwo;  allt  s— lagdt  ut- 
gör 10  mark,  fattli  Vf)tccn=})antuna  1.  tji;-' 
teenfä  tefee  10  marffaa. 

Sammanlänka,  v.  a.  :tJanna  lenffu  Icnftuun  1. 
rengas  renfaafen,  rcngaötaa  t)f)teen  1.  f  o» 
loon;  (fig)  fowittaa  1.  jobtaa  ^^teen  1.  fo= 
foon. 


Sam 

Sammanlöda,  v.  a.  juottaa  Veteen  1.  fotoon. 
Sammanlöpa,  v.  n.  juoeta  (juoffen)  fofoon  1. 

i)I}teen,  juoöten  fotoutna;  (^/ly.;  tulla  yhteen, 

l)btt}ä;    tloderna   s.,  joet   t}i)t^»ät    1.  juoffe» 

njat  ^I;teeu;  linierna   s.,   »iiwot  »bt^hjät  1. 

tuletoat  l)l)teen. 
Sammanmala,  v.   a.    jauhaa  1.  jaufiattaa   fe» 

faifin  1.  ti^begfä;  s— malet  mjöl,'  ietaifin= 

jauhetut  1.   afanan  =  fetai|et    jauhot,    fetali» 

iau^ot. 
Sammanpacka,  Sammanpara,   se  Hoppacka, 

Hoppara. 
Sammanplocka,  v.  a.  ^joimia  I.  ncufiia  »jtitcen. 
Sammanpressa,  v.  a.  fuUoa,  litistää,  fulioa  1. 

litistää  i}l)teen. 
Sammanrafsa,   v.  a.   ):)aa.{xcL  1.  l)amuta  (=uan) 

fotoon;    allt    möjligt    s— dt   folk,   taiten= 

laiöta  fofoon4;aalittua  1.  ro8fai§ta  teäteä. 
Samraanringning,    f.  ^l;teen=fDittO  1.  »foitanto. 
Samnianropa,  v.  a.  l)uutaa  totoon  1.  fooUe. 
Sammanrota  sig,  v.  r.   se  Sammangadda  sig. 
Sammanrulla,  v.  a.  tipertää  1.  fiertää  1.  t)ier» 

tää  i^bteen;  s— d  (bot.),  fäärimäinen,  ti))er« 

t^mjt. 
Sammanräkna,  v.   a.  lufea  1.  laStea  tjbteen; 

s— d,  t^btcen4uettu  1.  4a6tettu;  allt  s— dt, 

faitfi  i}l)teen4uettuna  1.  ijbteen  lutein. 
Sammansatt,  a.  se  under  Sammansätta. 
Sammanskarfva,  v.  a.  se  Hopskarfva. 
Sammanskjuta,    v.    a.   ^anna   til)teen,   tevätä 

(»ääu)  fotoon,   foota   (totoan);   s.  penningar 

ät  ngn,  :|janna  1.  ferätä  ^bteen  rallaa  j. tulle. 
Sammanskott,  n.  fotoon=teräljS  !.  =^anc  1.  4m= 

neminen;   bispringa   ngn  genom  s.,   auttaa 

j.tuta  raban  feräämifellä  1.  totoon  »^panolla 

).   »faannilla;    (det  sam  manskjutna)    fotoon> 

faama,  ^bteen4^ano,  tcväi)mä,  feräömä;  ett 

betydligt  s.,  meltoinen  totoon» faama  i.  te- 

räämä. 
Sammanskrapa,  v.  a.  se  Hopskrapa. 
Sammanskrifva,   v.  a.  firjcittaa  fofoon  I.  \)l)' 

teen. 
Sammanskrufva,  v.  a.  ruuirtata  (=aan)  Vbt^^t 

1.  fofoon,  ruuttilla  ijbbiötää. 
Sammanskrynkla,    v.  a.   m^fertää  I.  n)^i8tää 

1.  rutistaa  totooni,  ^bt^nj  «— d  (f^ot.),  tur» 

tistunut. 
Sammanslagning,  f.  i}bi'i8täminen,  ^l^tecn  )3ano 

1.  ^janeminen;  genom  s.,  ijbi>iötömällä,  vb' 

teen  panemalla. 
Sammansluta,  v.  a.  ummistaa,  fultea  ^bteen 

1.  fotoon  1.  umpeen,  laStea  umpeen  1.  fctoon. 
Sammanslå,  v.  a.  (hopräkiia)  Ifawna.  1.  laStea 

tibteen;    (förena)   ^^anna  jpbtecn,   i)bi'i8tää, 

liittää;  s.  tjenster,  iibbiStää  ivtrtoja,  ^amta 

1.  tebbä  »irtoja  ^bt»etfi. 
Sammansmida,  v.  a.  se  Hopsmida. 
Sammansmälta,   v.   a.  fulattaa  ):j^\.tfa\   v.  n. 

fulaa  xjijittn. 
Sammanspara,  v.  a.  fääStää  fofoon. 


s  am 


Sammaaspika,  v.  a.  naulata  (=aan)  1.  naulita 
(4fcn)  Veteen. 

Sammanspinna,  v.  a.  se  Hopspinna. 

Sammanstafva,  v.  a.  tattjata  (^ttiaan)  1.  ta= 
ttjatUa  ^f)tecn. 

Sammanströmma,  v.  n.  JBtrrata  (»rtaan)  ):}i)-' 
teen;  (fig.)  n^irrata  1.  tulwata  (»aan)  1.  tul= 
«jailia  t}I)teen  I.  tofcon. 

Sammanstaende,  a.  t)f;be8fä  fctiotca. 

Sammanställa,  v.  a.  afettaa  1.  afeteHa  ^fjtcen 
I.  t)^a  rinnan  1.  rinnattain. 

Sammanstämma,  v.  a.  !ä§!eä  1.  manata  (=aan) 
fofoon. 

Sammanstämma,  v.  n.  (om  instrumenter)  foin= 
tna  1.  fätjbä  p^teen,  fointua;  (öf verens- 
stämma) fo))ta  ijl;teen,  cUa  ^f;tä,  Vl;ti;ä; 
de  s — mde  alla  1  hans  beröm ,  t;e  t}{)= 
tpitoät  faiffi  1.  olitoat  ^ffi^mielifet  l^iän-- 
tä  fitttämään;  detta  s — mer  med  livad  jag 
förut  hört  om  honom,  tämä  DU  t)^tä  1-  fo= 
:>>ii  ^^teen  fen  fan§ia  1.  foweltuu  fit^eu,  mi* 
tä  ennen  olen  I^öneötä  funttut;  de  s.  icke, 
l^e  eiwät  fon?i  t)f)teen  1.  ^f)begfä;  s— nde, 
^^tä4ntä»ä,  ^l;teen=fo^)iU)a,  ^[;itäläinen;  s— n- 
de  uppgifter,  Ijbtä^pitäwäifet  tiebot  1.  tl= 
moituffet. 

Sammanstörta,  v.  n.  fufiigtua,  faatua  fofocn, 
ruf^jistua,  faatua  1.  tnfistua  maaOau  1.  X)^-- 
teen  läjään. 

Sammanstöta,  v.  a.  I^!ätä  (»Hääu)  1.  f^fätä 
(=ään)  1.  ti:)Dntää  l)f)teen;  v.  n.  fäijbä  1.  töi)= 
täistä  til^teen;  (fig.j  fattna  1.  fol^bata  (=taan) 
1.  joutua  i}f)teen,  fattna  pf)teen  fo^taamaan; 
vägarna  s.  der,  tiet  ^{)tl)teät  1.  fattmrat  t)f;= 
teen  1.  tnle»at  Vl)teen  ftinä;  flere  omstän- 
digheter s — tte  till  hans  undergång,  mon» 
ta  feiffaa  fattui  ^f}t'aifaa  1.  fattut  vf;teen  1. 
joutui  ^l^teen  1.  t)bt^i  f)äntä  ^äwittämään  1. 
l)änen  ):eri=faboffenfa  1.  turmioffenfa. 

Sammanstötninsf,  f.  t}I;teen=Il)Hät)S  1.  4^!faä> 
minen  1.  *f^)äi}g;  i}l)teen  =  fäi^minen  1.  =töi)= 
tät}§,  ^^teen=fattumus  1.  »fattuma,  fol^taama, 
i}]^tijmä,  ^Ijteen-- joutuminen;  jmfr  Samman- 
stöta. 

Sammansvärja  sig,  v.  r.  liittoutua,  rutoe= 
ta  (=^ean)  ijf^teen  liittoon  1.  neniDoon,  ru= 
tt)eta  !apina4iittocn  1.  faIa4iittoon,  m.  m., 
se  Sammangadda  sig:  s.  sig  till  frihetens 
återställande,  te{)bä  liitto  1.  fapina4iitto  1. 
liittoutua  1.  ruteeta  Uittoon  faabaffenfa  »a= 
^janS  tafaifin;  s.  sig  emot  ngn,  telibä  liitto 
1.  liittoutua  1.  ljl;t^ä  liittoon  j.futa  «jaetaan; 
alla  hade  s— svurit  sig  till  hans  förderf. 
!ai!ft  olittiat  telineet  Uiton  1.  t}t)t^neet  Uit= 
toon  1.  cUtoat  ti^beéfä  UitoSfa  l;äntä  tui^o» 
taffenfa_;  de  s— svurne,  Uittoutuueet,  fala» 
Uittolaifet,  Uitto^mie^et. 

Sammansvärjning,  f.  Uittoumuö,  Uiton  =  tefo, 
!a:)>ina4iitto,  faIa4iitto;  s— en  blef  upp- 
täckt, Uiton  =  te!o  1.  fa:pina4iitto  1-  fala  Uitto 
S censkt- Finskt  Lexikon- 


tuU  1.  faaUin  ilmi;  s— ens  hufvudmän,  tiit' 
toumuffen  1.  fapina4titon  ^ää=mie^et. 

Sammansy,  v.  a.  ommella  (»peleu)  1.  ueuloa 
t)f)teen  1.  fofoon. 

Sammansätta,  v.  a.  ipaxma  1.  Uittää  t^f)teen  1. 
fofoon,  t}f)biStää;  sammansatt,  l;t;teeu=  1.  fo= 
f 0Dn=:|3antu ,  i}f)bistett^,  Uittoinen,  moni=^e^ 
räinen,  moni=ofainen,  moni=:puoUnen,  moni^ 
)3of)jainen;  senaten  är  s — satt  af  fjorton  le- 
damöter i  två  departementer,  fenaatUon  fos 
foon=:i5antn  neljästätoista  jäfeneStä  faf)beSfa 
ofaStoSfa;  s— satt  ord,  Uitto=fana,  l}()bt}S=fana, 
Uitännäinen  fana;  s— satt  sats,  i}f)b964aufe, 
Uitännäinen  1.  liitettt?  laufe;  s— satt  teori, 
moiti»po[)jainen  1.  »peräinen  1.  4antainen 
ot)pi;  s— satt  kropp,  moni=ofainen  1.  Uitännät» 
nen  fa^j^^ale,  Uitto»aine  (»een)  1.  4ap))ale 
(=een);  s — satt  blomma,  ^l)bl)S4uffa;  s — satt 
bär,  ^I)bt)S=mavja;  s— satt  ax,  frukt,  moni= 
ofainen  t'di)Vå,  f)ebelmä,  i)f)bi)S=tä^fä;  s— satt 
rot,  moni  =  ^.^eräinen  juuri;  s— satt  skaft, 
moni»)juolinen  1.  Uittoinen  ttarfi  (»rreu). 

Sammansättning,  f.  fofoon»  1.  t)f;teen=)3ano  1. 
4iittD,  UittämpS,  Uittaminen,  vl;bist^«,  i}^_» 
bistäminen;  bilda  ord  medelst  s.,  fepitä 
(4fen)  1.  fommitella  f  ano  ja  Uittamalla  1. 
il^biStämällä. 

Sammansöka,  v.  a.  ^afea  1  etfiä  fofoon  1. 
fooKe. 

Sammantaga,  v.  a.  ottaa  Dfitcen;  allt  s — get, 
faiffi  t)^teen  otettuna  1.  ottaen,  faiffianfa. 

Sammantigga,  v.  a.  ferjätä  (»ään)  fofoon. 

Sammantrassla,  v.  a.  se  Hoptrassla. 

Sammantrycka,  v.  a.  painaa  1.  puristaa  1. 
litistää  fofoon  I.  ^[}teen;  s— ckt  (bot),  fu» 
Ustunut,  puristunut,  fupistunut. 

Sammantryckbarhet,  f.  ruUStU»aifnu8,  ftttS» 
tt}ttäift}^S. 

Sammanträda,  v.  n.  tuIIa  fofoou,  fofoutua, 
fofoontua;  (hålla  sammanträde)  olta  fooSfa, 
pitää  fofouSta. 

Sammanträde,  n.  fofouS,  fofoon»tulo. 

Sammanträffa,  v.  n.  t}f)tt)ä  t)f)teen,  Ij^tljä,  foi^=^ 
tautna,  fattna  1.  fol)bata  (»taan)  t}{;teen;  vi 
s.  sällan,  fiarwoin  l;)f)teeu  ^I;bi}mme  1.  toi» 
fiamme  tapaamme  1.  i?f)teen  fatumme;  jmfr 
Sammanstöta. 

Sammanträffning,  f.  ^^tljm^S,  V^belm^S,  fo^» 
tauma. 

Sammantränga,  v.  a.  panna  al^taaCe,  tunfea 
1.  pafata  (»ffaan)  t}t)teen  1.  fofoon. 

Sammanvarande,  a.  ^l)beSfä  1.  ^ffiSfä  oletoa 
1.  oUja. 

Sammanvarelse,  f.  ^^bl)S=oIo  1.  »olemuS. 

Sammanvaro,  f.  oböjl.  ^f)beSfä  oleminen  1. 
olo;  under  vår  s.,  t^^beSfä  1.  ^ffiSfä  olfeS» 
famme;  vår  s.  var  kort,  Ii}f)ijt  oU  meibän 
Vf)beSfä»DlDmme. 

Sammanviga,  v.  a.  toi[)fiä  ^bteen  1.  pariffi. 

Sammanvika,  v.  a.  laSfea  1.  fääntää  ^^teen; 
s— viken  (bot.),  njaSta»IaSfuinen. 
79 


626 


Sam 


Sam 


Sammanvräka,  v.  a.  se  Hopvräka. 

Sammanväxa,  v.  n.  fafttaa  1.  f"a§»ettlta  l}f)= 
teen;  s  -vuxen  (bot),  \)[}i\)\Vs)t,  l}[)teen--faö-' 
Uiaiiut. 

Sammastädes,  adv.  fama§fa  |.^atfa§fa  1.  \>a\h 
taa  1.  )>aitcin,  jamatta  :j3aifciin,  l)I;beUä  i^aif» 
Ua  1.  i^aifatta. 

Samme  o.  Samma,  a.  pion.  fania,  tjffi  (1)1)= 
bcn);  det  är  s.  man,  I}än  1.  \t  cn  fama 
mieö;  på  s.  dag,  faniana  V^ii^-^^ii^ä;  af  s. 
slag,  fantaa  1.  oI)tä  lajia  1.  Jaatna,  faman» 
lajincn  1.  laatuinen,  ^(jben  =  Iajtncn  1.  '-Uo.-- 
tuinen;  pä  s.  gång,  famalla  fevrada  1.  fev» 
taa;  på  s.  tid,  famaHa  1.  l)t)bel(ä  ajalta  1. 
aifaa;  vid  s.  tid,  famaan  1.  lif)teen  aitaan, 
i}tfin  ajein;  pä  s.  sätt,  lamalla  tattaUa  1. 
ta^\ia,  famalla  mnctca,  famalla  lajtfla,  fa^ 
mcin,  famate;  han  hade  s.  öde  som  fadren, 
häntä  !oI;tafi  fama  1.  l)ffi  cnni  fnin  tfääfin; 
prata  ett  och  s.,  )^>\x\)iu\  1.  I)ct'ea  t)Iitä  ja 
famaa;  den  s.,  farna,  famaincn;  jag  gör 
det  s.  som  han,  minä  teen  faman  1.  fa= 
mcin  I.  lihtä  !utn  l^äntin;  det  är  det  s.,  fe 
en  i)ffi  1.  t)Iitä  faitti,  fe  on  t^liben  teteirä, 
fe  ajaa  faman  afian;  i  det  s.,  famaSfa;  i 
det  s.  han  skulle  gä,  famagfa  fuin  \}'å\\  cti 
mennä  1.  menemäefä,  fun  i)än  cli  mcne= 
mäifillänfä  1.  menemäsfä;  i  ock  med  det 
s.  du  skymfar  mig,  famat(a  1.  famaSfa  hiin 
minua  I^erjaat. 

Sammelplats,  se  Samlingsplats. 

Sammelsurium,  n.  fefa^fcttu,  fe!a=fcfa,  feta» 
möte,  mcSfa,  fcferruS. 

Sammet,  n.  famctti;  af  s.,  famettincn,  fantet» 
ti=,  famcttia. 

Sammetsband,  n.  fametti=nauf)a. 

Sammetsblomma,  f.  se  Sammetsros. 

Sammetsfabrik,  f.  fametti=lraa^vifta  1.  »tct)ba§ 
(»taan). 

Sammetshårig,  a.  (hot.)  fametti»nntfainen. 

Sammetskläder,  n.  pl.  fvimettiiraattcet. 

Sammetslen,  a.  fametin»l)ieneninen,  famctti» 
tatica. 

Sammetslik,  a.  fanietttmaincn,  fainetiu»nätöi= 
nen,  famctin»tat>ainen  1.  »faltainen. 

Sammetsrock,  m.  fametti=talti  1»  »nuttu. 

Sammetsros,  f.  (tagetes)  famettt»fuffa  1.  »ruufu. 

Sammetssvart,  a.  (bot.)  noti-muSta,  fametti» 
muöta. 

Sammetsväfvare,  m.  fametin»futoja. 

Samnad,  a.:  med  s.  makt,  ijfjbiötctljltä  toav 
matta,  ^l)bistett)in  tuoimin;  under  s.  makt, 
pt^teifcefä  ttnijetl)§fä  1.  nautinnoSfa,  ^Ijtct» 
feöfä  »altaefa,  ^^bl)8»nantinnoéfa. 

Samqveda,  a.  oböjl.  (lagt.)  lol)tu»{aimat,  l)!ri» 
1.  fama»äitifet,  l)l)tä  äitiä  clciuat. 

Samqvinna,  f.  l9t}bi8»teaimo,  jalta»iraimo. 

Samqväm,  jn-  feura,  feSfuuö. 
Samregent,  m.  ^^biS»  1.  ^l}bl)S»t)aUitfiia. 
Samregering,  f.  ^l^b^S»  1-  l}f;teiö»Ijatiitne. 


Samråd,  n.  tjf)tcinen  1.  ^ffi  neuit>c,  (ittto;  gå 
i  s.  med  ngn,  nm^^cta  (»^ean)  ^tfiin  neu» 
li3oit)in  1.  vntää  neuwca  1.  tet;bä  liitto  j.!un 
fanSfa;  de  äro  i  s.  med  h  varandra  att 
bedraga  er,  t)e  ta^tctcat  ijffigfä  neutocin 
)jettää  teitä,  ^e  c»at  t)tft§fä  ncmcoin  1.  'tjiy- 
besfä  liitoöfa  tcitä  ^jettääffenfä. 

Samräda,  v.  n.  o.  Samrådas,  v.  d.,  se  Råd- 
göra. 

Sams,  adj.  oböjl.  se  Ense;  vara,  lefva  s. 
med  ngn,  clla,  etää  fottjuSfa  1.  fottjinnoSfa 
j.tun  fanéfa;  komma  s.  om  köpet,  fo^ia  1. 
fucStua  faunasta. 

Samskyld,  a.;  s — e  bröder,  hjeljet  I.  trefjet' 
fet  t}t)tä  ifää  ja  äitiä  1.  ^fftStä  »anl;emmig» 
ta,  täiibet  treljctfet. 

Samslägtad,  a.  fantaa  1.  ^i^tä  fulua  1.  fufu» 
^erää. 

Samspråk,  n.  se  Samtal. 

Samstående,  a.  (hot.)  Iä^entl}lt)ä. 

Samstämmig,  a.  se  Sammanstämmande. 

Samsyskon,  n.  fifaretfet  1.  fifaruffet  1.  wcljcf* 
fet  öt)tä  ifää  ja  äitiä  1.  >)fftötä  ioant^emmiS»  i 
ta,  täiibet  ftfarnffet  1.  toctjetfet. 

Samsyster,  f.  tät}fi  (»ben)  ftfar  (»en),  fifar  ^I;ta  J 
1.  famaa  ifää  ja  äitiä.  ' 

Samt,  kouj.  fefä,  Ijnnä,  ja  nn}öé;  fadren  och 
modren  s.  barnen,  ifä  ja  äiti  fefä  1.  Ijnnä 
tajjfct;  han  steg  upp  och  gick  fram  s. 
bockade  sig,  l)än  ncufi  \o.  meni  ebeS  fefä  \ 
fumarfi;  s.  och  synnerligen,  faitti  tl)l)nni, 
faitti  i}t;teifcSti. 

Samtal,  n.  fangfa»Vnit}e,  :t:uf)e  (»ecu),  :pu()nttc» 
leminen,  t;aa§telu,  juttu,  juttelu,  :|?afina, 
feSfinäinen  V^uf;e;  börja,  inleda  ett  s.,  al» 
faa  1.  atettaa  ^uf}e  1.  tan8fa»i?ut;e  1.  f)aag' 
tefu;  vara  i  s.  med  ngn,  etta  jutuöfa  1. 
:f)ut)ei§fa  1.  haagtefuSfa  j.fun  fanSfa;  hålla 
s.  med  ngn,':pttää  fanéia»^ut)etta  1.  iiuf)etta 
1.  :f)atinaa  j.fun  fanSfa;  komma  i  s.,  ^uut= 
tua  :puf)eefen,  jcutua  1.  tutla  :|5uf)eifin  1.  jut* 
tunn  j.fun  fansfa. 

Samtala,  v.  n.  ))ut)elta,  :>>uf)ua,  jutetfa,  f;aa8= 
tetla,  Vdtincita  (=tfcn),  patista,  ^Jitää  ^jutjet» 
ta;  s.  med  ngn  om  ngt,  jutetta  1.  ^Jul^elta 
1.  f;aai^tctta  1.  ^afincita  jétfin  j.fun  fan^fa.  , 

Samtalsform,  m.  )3ut)e»  1.  juttetu»mncto.         ' 

Samtalsämne,  n.  inif;eeu  1.  jutun  aine  (»ecn); 
han  är  ett  s.  för  hela  staden,  l)än  on  fofo 
fau).ninfiu  ^ut)eena  1.  juttuna. 

Samtelig,  a.  se  Samtlig. 

Samtid,  m.  m}f^ifw§,  nvft)»aifa,  m)fi}inen  ^o(* 
tet;  s.  och  efterverld  skola  beundra  ho- 
nom, fjäntä  on  ni;fi}inen  [a.  noufewa  :t5cl»i 
ihmettelenpä. 

Samtida,  a.  oböjl.  se  Samtidig;  en  s.  häfda- 
tecknare,  faman  »aifuiuen  1.  fen » aituinen 
ajan»tieboit[iia;  en  af  hans  s.,  muuan  1. 
i)ffi  I;änen  aifalaiftaufa  1.  aifniftanfa. 

Samtidig,  a.  faman»  1-  ijl^ben» aifuiuen  1.  =ai» 
fainen,   ^I)t'»aifainen;   en   s.  rörelse,   ^t)t'« 


Sam 


San 


627 


aitaineu  1.  ^I)ben  =  at!aincn  liifunto;  s— a 
skriftställare,  faman=  1.  i^r^bcit^atfuifet  1. 
ioufun  atfuifet  1.  dfafatfet  firjailtjat. 

Samtiding,  m.  aif alainen,  faman=atfutnen,  jon» 
!nn  aifuinen. 

Samtlig,  a.  f  aif  f  i  ^^teenfä  1.  ^^teifeSti,  faiffi 
t^Vnni,  fofo;s— aborgerskapet,  !ofo  i^ortoa» 
risto,  faiffi  ^oricarit,  f  aif  f  i  ))ovn)arit  1.  f  of  o 
:pont»avigto  ^(;tccnfä  1.  t)f)tei)'eöti;  alla  s— e, 
faiffi  ^t;teenfä  1.  ij^teifeöti  l.  tjl;be§fä. 

Samtligen,  adv.  t}:()tei}e8ti,  ^I;beäfä,  faiffi  Vf)= 
teifesti. 

Samtycka,  v.  n.  fuoStua,  mijöntl}a;  ban  bar 
s — kt  tili  förslaget,  I)än  on  fuoStunut  cf)= 
botuffecn;  s.  att  ngt  sker,  fuoStna  1.  m^i3n= 
tljä  jenfin  ta^ia^tumifeen. 

Samtycke,  n.  fuo^tumnö,  fuoStunta;  gifva  sitt 
s.  tili  ngt,  antaa  fuo^tumuffenfa  jf)fin;  med 
hans  s.,  pncn  fuogtumufielianfa. 

Samvara,  v.  a.  otta  ^I;beöfä  1.  l)f)t'=aifaa  1. 
^nnä. 

Sam  varelse,  f.  ijnnä-otemuS,  ^l^f^aifatfuug. 

Samvaro,  se  Sammanvaro. 

Samverka,  v.  a.  ivaifuttaa  1.  auttaa  ^"^beSjä, 
olla  ij^begfä  tt>aifutuf|eSfa;  alit  s— de  tili 
sakens  olyckliga  utgång,  faiffi  lr>aifutti  t)!;» 
besfä  afian  onnetonta  lop^jua  1.  onnettcmaffi 
lo^uffi. 

Samverkan,  f.  ^:^bJ?§=  1.  ^I;bi8=toaifutu6. 

Samvete,  n.  oma  tunto,  tunto; hafva  ett  rents., 
olla  (j.fulla)  )3uf)ba§  oma-tunto;  han  har 
intet  s.,  f)äuellä  ei  ole  tuntoa  1.  omaa  tuu= 
toa;  det  kan  du  med  godt  s.  göra,  fen 
jaatat  fatumatta  1.  tunnoUafi  1.  furutta  tel)= 
bä;  du  har  ondt  s.  deröfver,  finuUa  on 
fiitä  pd)a.  omatunto;  minnet  deraf  plåga- 
de hans  s.,  fen  niuiöto  toaitoafi  f)änen  tun= 
toanfa  1.  omaa  tuutoaufa;  jag  har  ej  s. 
att  banna  henne,  minulta  ei  ole  ft}bäntä  1. 
tuntoni  ei  myönnä  f)äntä  torua  1.  tornaffc» 
Iti;  han  gör  sig  ej  s.  att  preja  sina  egna 
underhafvande,  tfån  ei  pant  tUUtonfa  ^^iiäl» 
le,  että  omia  aluStalaifiaufa  )>ettää;  du  bar 
ngt  på  ditt  s.,  finuUa  on  jotafin  tunnoCafi 
1.  omaöfa  tunnoöfafi  1.  tuntofi  paåM;  taga 
ngt  på  sitt  s.,  tttaStata  (--aan)  j.fin  omaSfa 
tunnoSfanfa  1.  omalla  tunnolfanfa;  lägga 
ngt  på  ens  s.,  panna  j.fin  j.fun  tunnoKe  1. 
tunnon  ^^ääfle;  säg  mig  pä  s.,  huru  det  är, 
\anopa  tuntofi  paåUt,  mitcn  faita  on;  fråga 
en  på  s.,  ft)ft}ä  j.fulta  tunnon  1.  t;äneu  tnn= 
tonfa  paåUt. 

Samvetsagg,  n.  oman  tunnon  1.  tunnon  toai= 
xoa,  faltt5anja  omaatunto;  få  s.,  tuHa  tunnon 
tcaitcaan. 

Samvetsenlig,  a.  tnnnon=mufaiuen,  oman  tun» 
non  mufaineu. 

Samvetsfrid,  m.  tuunou  1.  oman  tuuuon  rau' 
f)a  1.  Upo. 

Samvetsfrihet,  f.  uöfon--u?a^5auS,  oman  tunnon 
ttjo^aus. 


Samvetsfråga,   f.    oman   tunnon    afia   1.    fi)= 

ftjm^S. 
Samvetsförebråelse,    f.    oman    tUUUOU  unl;bc 

(=teen)  1.  waima. 
Samvetsgrann,  a.  tunuoEinen,  tunnofttS  (=Ifaan), 

tarffa^tnntoinen. 
Samvetsgrannhet,  f.  tunnoIIifuu§,  tar!fa=tun= 

toifunS,  tunnon  tarffuné. 
Samvetsgrant,   adv.  tumtoöifeSti,  tunuoffaaS» 

ti,  tuunoHa,  tunnotfifuubcKa. 
Samvetslugn,  n.  se  Samvetsfrid. 
Samvetslös,  a.  tuunotou,  vaafa=tuntoiuen. 
Samvetslöshet,  f.  tUUnottomuuS. 
Samvetslöst,  adv.  tunnottomasti. 
Samvetsmål,  n.  tunnon  =  tt>ait;e  ('Cen),  tunnon 

afta. 
Samvetspligt,  f.  tuunon  »Belttjollifuus. 
Samvetsqval,    n.    se    Samvetsagg;    han    bar 

svåra  s.,  I)än  ou  fotoiöfa  tuunou  1.  oman 

tunnon  ivaiwoisia. 
Samvetsro,  f.  se  Samvetsfrid. 
Samvetssak,  f.  oman  tunnon  afia. 
Samvetsskrupel,  m.  -tvifvel,  n.  oman  tUUnon 

I.  tunnon  a^biétut^,  tunnon  epäiUjö,  tunnon 

artuelu. 
Samvetstväng,  n.  u6fon=^3affo,  tuuuou  1.  oman 

tunnon  ^affo  1.  tnangitus. 
Samvetsöm,  a.  avfa  =  tuntoinen,   arfa   tuunol- 

tanfa,  tunnollinen. 
Samägare,  m.  t}I}bi)8'0miétaja,  t}f)tei§^omiötaja. 
Samägo,  f.;  i  s.,  tjI;bi)§4}uo8taéia,  Vl^teifeSfä 

{)uo8taSfa  1.  omiötuffesfa. 
Sand,  m.  I;ieffa,  fanta,  (finare)  f)ieta,  (grö/re) 

fora,  fomero;  strö  s.,  ri^JuiteHa  1.  f^Ircää 

fantaa. 
Sanda,   v.  a.  fannoittaa,   Ijiefoittaa,   fannata 

(=ntaan),  I)iebata  (4aan). 
S  andaktig,  a.  I;)icffamainen,  fantamaiuen,  fan= 

nan=  1.  f)ieban'ta)5ainen. 
Sandal,   m.   uiarttifa§    (=ffaan) ,   ruoI;i=fcnfä, 

antUruS,  (af  näfcur)  icirfu. 
Sandart,  f.  fanta=  1.  l^iefta^aji,  faunan  (aji. 
Sandbacke,  m.  I;ieta=mäfi,  fora=mäfi,  fomC' 

riffo. 
Saudbad,  n.  l^ieffa=)3efä,  f)ieffa=  1.  fanta^anbe 

(»teen). 
Sandbank,  m.  I)ieta=färffä  1.  =fäiffä,  fanta»  I. 

I;ieta4ari,  Iiet'=fclfä. 
Sandblandad,  a.  faunan»  1.  I()ieban»fefainen. 
Sandbotten,  m.  l^ieta»  1.  f)ieffa»:|)of)}a. 
Sandbössa,  -dosa,  f.  fauta»  1.  i^ieta»toufa  I. 

»tolffi. 
Sandelträd,  n.  fauteti^^JUU. 
Sandform,  m.  l^ieta»  1.  [}ie!fa»ttja{in  (»imen)  1. 

»faatoa. 
Sandfält,  n.  fiiebiffo,  f)ieta»aatoa  1.  »fafea. 
Sandgrop,  m.  fanta»  1.  f)ieta=fuo^^m. 
Sandgrund,  m.  fanta-  1.  l;ieta=))erä  1.  »^o^ja. 
Sandgrus,  n.  fannan»fora,  fora,  fomero. 
Sandgång,  m.  fanta»  1.  ]^ieffa=fäl}täwä  1.  »tie. 
Sandhed,  f.  f)ieta»nummi,  t;ieta»fangaS  (=faan). 


628 


San 


San 


Sandhög,  m.  fanta=  1.  I)icta4äjä  1.  -'W\a. 
Sandig,   a.   faittainen,   f)ietainen,   t;ie!fainen, 

fanno§fa  1.  IiicbaSia  (oleum). 
Sandjord,  f.  Ijidta^maa,  ^ieta--maa,  I)tebtffo. 
Sandkorn,  n.  liietä»  1.  ^tetan--jl)tt>änen,  l;iefan 

l^iuffa  1.  jljtoä,  fantan-ae  (=teeu). 
Sandkulle,    m.    f)ieta  =  fuf!ula    1.     =fumj3U    1. 

Sandkärra,  f.  ]^ie!fa=rattaat  (pl)- 
Sandkörare,  m.  fjtcfan»  1.  fitcban^toetäjä. 
Sandlager,  n.  ^ieta=  1.  I;te!fa4'errcö  1.  =fcrta. 
Sandmo,  m.  f)icta=fau9a§  (=f'aan),  tanfare  (=een), 

l^teta=fenttä  1.  =nummi,  I^iebitfo. 
Sandmylla,  f.  Ijktta--  1.  bieta'-multa,  (;icta--maa. 
Sandnejlikka,   f.   (dianthus   arenarius)    I;ieta= 

neilitfä. 
Sandperla,  f.  I)ieta=I)ctmt. 
Sandrefvel,  m.  I)icta=lärffä,  Uct'=[elfä. 
Sandriak,  m.  fantriatft. 
Sandris,  n.  (araha)  ftjnftmö,  fl}nfl=ruoI}e. 
Sandrulling,  m.  (charadrius  hiaticula)  ranta» 

rauHa  1.  »rautu. 
Sandrör,  n.  (ariaido  arenaria)  taarua. 
Sandsten,  m.  l)ietfa=  1.  {)ieta=nn}t. 
Sandstensbrott,  n.  I;tel'fa=fuiicu  louficö  1.  fai= 

tBOS. 

Sandtägt,  f.  I;ieban--faanti,  I;ietanfaauti-^aitfa. 
Sandur,  n.  se  Timglas. 
Sandvall,  m.  I}tcta=  1.  I)teHa4»aIIi,  fanta=tö^r^. 
Sandås,  m.  I;icta=  1.  {)te!fa=()arju  1.  parjanne 

(=utecu). 
Sandöken,   m.   I;teta=arD,  I}ieta  =  autio  1.   --aa.-- 

wiffo,  I)ieta4auga8  1.  »erämaa. 
Sandört.  f.  (arenaria)  arI;o. 
Sangvinisk,  a.  l)crlEf'ä»lx>ertnen,  toerenjä»lucu» 

toinen. 
Sanikel,  m.  (sanicula  europaea)  fanfuta. 
Sanitär,  a.  tertvevttä  foSfetoa,  tertoevbelltnen, 

terae^ben. 
Sank,  a.  rämeinen,  noroinen,  ipefi»^ eräinen, 

fuo»^3erä,  alantoinen;  s.  mark,  noro»  1.  räme» 

maa. 
Sank,    n.;    gä  i  s.,  mennä  U^^otfun;  skjuta  i 

s.,  am^jua  n^-iofftin. 
Sankhet,  f.  rämeifi)l)8,  noroifuuS,  iuo»^eräi= 

Sankt,  a.  pifyä. 

Sanktion,  f.  iDa(;aiic^tuö,  icaljwigtamincn. 

Sanktionera,  v.  a.  toal}lcietaa. 

Sann,  a.  toft  (»ben\  »arma,  totinen;  det  är 
icke  sant,  ei  fe  ole  totta  1.  toft;  han  säger 
aldrig  ett  sant  ord,  i;än  ei  foSfaan  fano 
totista  1.  toben  fanaa,  l)än  ei  :put}u  ainoata» 
faan. totta  l.  totiöta  1.  roarmaa  fanaa;  det 
är  sant  1.  sant  är,  att  mau  kan  klaga, 
tofi  on,  että  loalittaa  njoibaan,  tofin  fi}llä 
anilittaa  »oi;  det  var  sant,  dot,  ta^  fun  en 
muistanuttaan,  niin^)ä  ^ititin;  det  är  då 
verkligen  s.,  fe  on  fitö  oifeiu  totta  1.  »ar» 
ma;  en  s.  vän,  totinen  1.  hjarma  i^Stä»ä; 


en  s.  händelse,  tofi  ta})a^tuma;  det  sanna, 
tofi,  totuug. 

Sanna,  v.  a.  toteuttaa,  tobiötaa;  s — s,  v.  d. 
toteutua,  tä^bä  toteen. 

Sannerligen,  adv.  totifeäti,  toben  totta,  totta 
tofianfa;  det  går  s.  icke  an,  fe  totifeäti  1. 
totta  toftaan  ei  !ätj  laatuun. 

Sannfärdig,  a.  totinen,  totuubetlinen,  totinainen, 
toben  »mutainen  I.  »peräinen;  en  s.  berät- 
telse, tofi  (»ben)  1.  toben»^3eräinen  1.  toben» 
mutainen  1.  totinainen  tertomuS;  Gud  är 
s.,  3umata  on  totinen;  s — t  vittne,  totnubel» 
linen  1.  totinen  1.  tobeöfa  Vi)ft?t»ä  tobistoja, 
oifca  1.  totinainen  tobistaja. 

Sannfärdighet,  f.  totifuuS,  totuubeltifnuS,  toti» 
naifuns. 

Sannfärdigt,  adv.  totifeSti,  totinaifeöti,  totnu» 
beöa. 

Sannhet,  f.  toteuS. 

Sanning,  f.  totuuS,  tofi  (»ben);  söka  s — en, 
etfiä  totuutta;  lärans,  religionens  s.,  0^5in, 
ustonuon  totuus;  tala  s.,  ^uf^ua  totta  1. 
totuutta;  det  är  rena  s— en,  fe  on  totinen 
1.  täiifi  tofi  1.  tä^fi  totuus  1.  täl)ttä  totta 
fufa  totuus ;  säga  en  s— en,  fanoa  totuuä 
j.tutle;  det  är  s.,  hvad  jag  säger,  fe  on 
totta,  mitä  fanon  1.  ^ut)un;  hålla  sig  vid 
s— en,  p\}\\.}'ä  tobeSfa  1.  totuubeSfa;  s — en 
att  säga,  totta  )iuf)uen;  för  att  säga  s — en, 
totta  :|jnf;uat|e(»nt,  »nfa,  o.  s.  v.),  totta  :|3U= 
I)nen;  religionens  s— ar,  uStonuon  totuubet 
1.  Of^it;  det  är  mycken  s.  i  denna  poets 
arbeten,  )palio  1.  f)tinnn  on  totuutta  1.  to» 
tifnutta  tämän  runoilijan  tcotfiSfa;  i  san- 
ning, adv.  tofianfa,  tobcUa,  totta,  tofin,  to» 
ben  totta,  tofiaantin,  tofiaantaan;  det  är  i 
s.  bra  besynnerligt,  fe  on  tofianfa  1.  toft» 
aautin  1.  tobettatin  [}i}tt)in  tummallista;  det 
går  i  s.  icke  au,  fe  ei  tofianfa  1.  tottataan 
1.  tofiaanfaon  1.  tobetla  täi)  laatuun,  fe  et 
totta  lotjtään  laatuun  I.  fotoifaan;  det  är 
i  s.  så,  niin  on  tofianfa  1.  tobella  1.  tobet» 
latin  1.  tottatin,  niin  fe  totta  1.  tofiaantin  on. 

Sanningsenlig,  a.  toben  =  ^>eräinen,  toben»mu» 
täinen. 

Sanningsenlighet,  f.  toben  »mutaifuuS  1.  »^3e» 
räif^>)S. 

Sanningsenligt,  adv.  tobeu  1.  totuuben  OTU» 
taan,  toben»mutaife8ti  1.  »fjeräiieSti. 

Sanuingskänsla,  f.  tOtUU8»tuntO,  totUUben 
tunto. 

Sanningskärlek,  f.  totUUbcUifuuS,  totuuben 
mieli  1.  f)alu  1.  ratfauS. 

Sanningslös,  a.  totuubeton,  tobeton,  toben» 
ptxätön. 

Sanningsälskande,  a.  totuutta  rataStatoa,  to» 
tuuben»mielinen,  tobcn»l;aluinen. 

Sannolik,  a.  tobeu=nä{oinen  1.  »moinen,  tobeii» 
muotoinen,  luultaaa;  det  är  s — t,  att..., 
lunltawaa  1.  tobcn»näti3iStä  on,  että  .  .  . 

Sannolikhet,  f.  toben»nätöif^vS,  toben»moifuuS. 


"1 

"fl 


San 


Sch 


629 


Sannolikt,  adv.  toben^nätöifeött,  taikti,  Iuul= 
tatraStt,  miifatnagten. 

Sannsaga,  f.  toft  (^beix)  juttu  1.  tavuta. 

Sannskyldig,  a.  tobellinen,  oifea,  »arfinahteit 

Sannspådd,  a.  totta  ennuStatua,  toben^ennuS^ 
teinen. 

Sans,  ni.  se  Sansning. 

Sansa  .'iig,  v.  r.  malttaa  mieicnfä,  malttna, 
taltua,  mutötaa  mieleniä. 

Sanskrit,  n.  fanäfritt,  fan§friti=ftelt. 

Sanskulott,  m.  fanfljlotti,  ^.^aIia^^4■inttnIatnen, 

Sanslös,  a.  taintnnut,  tatntioin  (=tmen),  tain= 
nuffigfa  1.  :|Jt)i3rr^fftgfä  (oictoa);  s— t  till 
stånd,  tatnno8=tifa,  taintumug=tila;  vara  s. 
cUa  tatnttoimcna  1.  tatnnuffiöfa  1.  tiebotto» 
mana  1.  ti?rme^tfi6iä. 

Sanslöshet,  f.  tainio,  tatntnmuö,  tatnno§=ttIa, 
:|3l;Drrijfft8fä  1.  tainnutftSja  olc. 

Sansning,  f.;  utan  s.,  tainttoimena,  tunnotto 
mana,  ttebettomana,  tainnuffisfa;  förlora 
s— en,  mennä  tainnnffiin  1.  tatntiotmaffi; 
ha  s.,  otfa  tunnoSfanfa  1.  tunnctllanfa;  åter- 
få s — en,  tulla  tuntoliDnfa  1.  tunnoillenia, 
tointua,  tcimeutua. 

Sant,  adv.  tobegti,  totife^ti,  toben  mufaan,  to 
beåa;  s.  skildrad,  tobeHa  1.  totifeöti  1.  to= 
besti  fuhjailtu;  säg  s.,  jano  tobella,  pni)n 
totta,  fanopa  tottafin;  så  s.jag  lefver!  niin 
totta  tuin  elän!  så  s.  mig  Gud  hjelpe! 
niin  totta  fuin  3umala  minua  auttafoon! 

Sappör,  m.  fa).n)i3ri,  fota--faiiDaja. 

Sardell,  m.  farteli. 

Sardonisk,  a.;  s— t  skratt,  icäfiuäinen  nauru, 
nanru=n)irni6tl}8. 

Sarf,  m.  (scardinius  erythrvphtalmus)  jorlca; 
som  sarfven  i  hvar  lek  (ordspr.),  miSfäö 
^araffa,  jo§  ei  ftan  ta|5^ajaiftSia. 

Sarg,  n.  se  Kalt. 

Sarga,  v.  n.  reipiä,  retoetlä  (=^elen),  rii^joa, 
rifata  (=aan),  raabetla  (»telen);  se  Kälta. 

Sargad,  a.  (hot.)  ri[ainen,  rifa4iugfainen. 

Sargtandad,  a.  (bot.)  rifa4;am^ainen. 

Sarkasm,  m.  ^igto^fana  1.  >:))u;()e  (=eeu),  tom» 
)3a=fana,  ilffu^fana. 

Sarkastisk,  a.  ^iötättäinen,  ^nSteletoäinen,  ^u= 
rettjainen,  ilfhni^ainen,  :t3i§to»)Jut)eincn. 

Sarkofag,  m.  fartofagi,  !i»i  =  artfu,  f'unnia= 
arffu. 

Särs,  n.  farSft,  läifi-ftlffi. 

Satan,  m.  faataua,  :per£ele  (=een). 

Satanisk,  a.  faatanan,  faatanaHinen. 

Satanstyg,  n.;  livad  är  detta  för  s.?  mitä  'S^x- 
ruCigta  1.  ^sirulaigta  1.  ^ertelettä  1.  faafelia 
1.  laittoa  tämä  on?  lem:^Dafo  1.  ;|5erfelettäfö 
1.  :j)iruafo  tämä  on? 

Satin,  n.  jatiini,  fiilo=ftl!fi. 

Satinad,  m.  ^uoli=filffi,  ftlffi^fangaS  {4aan). 

Satinett,  n.  fatinetti,  engelgfan=nal)fa. 

Satir,  m.  ilffu4aulu  1.  =runo,  ilHuma,  ).nlffa= 
laulu;  Horatii  s -er,  ^oration  ilftun-unot 
1.  4aulut. 


Satiriker,  m.  ilf!u  =  runoilija,  :|5ilffa=runoilija; 

(satirisk  person)  |3il{fa=juu,  ilHuja. 
Satirisera,  v.  a.  ilffuella,  laittaa  1.  tel)bä  nau* 

ruffi  1.  ^ilfa!fi. 
Satirisk,   a.  ilttuinen,  ))ilffa4uinen,  :pigteliä8 

(=ään). 
Satisfaktion,  f.  l)t)lritl}g,  fortoauS. 
Satrap,  m.  maa4;erra,  tBalliffo. 
Sats,  m.   (till  en  blandning)  määrä,  määrälli» 

nen,  fatft,  )3anog;  (insats)  pano,  panoS,  fatft; 

(språng)  '{^tippaämä,  l)^^))ä^g,  leigfaug;  (på- 
stående) ipaått  (»tteen),  |Jäätelmä,  ^Jäätöf, 
tt)äite  (=tteen),  oppi,  laufelma;  (log.  o.  gram.) 
laufe  (=een);  bilda  s— er,  te^bä  laufeita; 
försvara  sina  s — er  (theser),  :|>uolu8taa  \v'a.\U 
teitänfä  1.  ^^äätteitänfä  1-  :|)äätelmiäniä;  det 
har  alltid  varit  min  s.,  att  .  .  .,  minun 
cu  aina  oHut  ^äätteeni  1.  tanfelmani  1.  op^ 
^ini  1.  :tjäätt£enäni  fe,  että  .  .  .:,  (i  musik) 
^jartoi,  fatft. 

Satt,  a.  tanaffa,  jänterä. 

Sattyg,  n.  se  Satanstyg. 

Satunge,  m.  )3irulainen,  pxxwx  1.  lemmon  fifiö. 

Savanner,  f.  pl.  fatoannit,  ruo^o4ateat  1.  ruo= 
l)o4ebot  ^ol;ioi8=älmerifagfa. 

Sax,  f.  faffit  1.  faffet  (pL),  fi^jftt  (pl),  leiHai» 
met  (pL);  (fårsax)  ferttfimet,  lammaö^raubat; 
(räfsax)  rett)on»ranbat  1.  fångat;  (vid  mynt- 
verk) leiffain  (=imeit). 

Scen,  m.  (skådeplats)  nät)ttämÖ,  näyttö»  1. 
näl)telmä=)3ai!ta,  nätjttelitfi);  (i  en  teaterpjes) 
fo[)taug;  (ort,  der  j)jesen  spelar)  nauttii»  1. 
näi)telmä=^aiffa;  (tafia,  syn)  nMt),  näf^mä, 
näÖS,  näfemä,  !ol;taug,  olo;  en  landtlig  s., 
maan=elon  !ot;tau8  1.  näh),  maalainen  1. 
maa=feubullinen  I.  maa  =  feubun  clo  I.  U^^ 
tou§  1.  näijg;  hvilken  vacker  s.,  att  skåda 
solens  nedgång  i  hafvet!  miten  fauniilta 
nät)ttää  auringon  lagfeuminen  mereen!  mifä 
taunig  näfi)  1.  fol)taug  I.  näfemä,  fun  fat= 
felee  :päitt)än  lagfeumista  mereen!  mifä  f  au* 
nig  fatfanto,  fun  näfee  auringon  lagfetoan 
mereen!  (uppträde)  fof;taug,  näf?;  en  obe- 
haglig s.,  iragten=mielinen  1.  ilettätoä  näfij 
1.  fol^taug. 

Sceneri,  n.  näytelmä  =  laitog,  näl)ttö  =  fori8tug; 
(jig.)  näf^=ata,  näfi)4^aiffa. 

Scenförändring,  f.  näl^ttämijn  muutog,  näl?ttö= 
^aifan  mnutoS  1.  toail^etuS. 

Scenisk,  a.  näytelmällinen,  itätjtelmän;  den 
s — a  konsten,  nät}telmä=taito. 

Scepsis,  f.  e))ä=arttelu8,  e|jäileminen. 

Scepter,  m.  icaltiffa. 

Scepticism,  m.  e))ä=artoeluifuug,  e)>äiletoäi|i)ljg. 

Sceptiker,  m.  e:t>ä=artt)elija,  e^jäilijä. 

Sceptisk,  a.  e:t)ä=ariceluinen,  e:>)äileteäinen. 

Schabrak,  n.  ratfu^lcai^^a,  fatula=ttai)5^a,  fa= 
tula=loimi  1.  »toaate  (=tteen). 

Schack,  n.  (spel)  fafti;  ett  parti  s.,  faffi=r^= 
»äg  (=ffen),  faffi=erä;  vill  du  spela  ett  parti 


630 


Sch 


s.?  mielitfö  ptiata  rijujäfieu  1.  erän  ia!fia? 

hälla  i  s.  CfigO,  ^ttää  peton  1.  f  urin  aiia. 
Schacka,   v.  a.  fa!ita  (^tjen),  uljata  (uf)faau) 

\aUxa,  f)ätl)Uttää. 
Schackbräde,  n.  fa!fi4auta. 
Schackmatt,  a.  fafmatti,  tDOitettu,  uu^junut. 
Schackparti,  n.  faHt^erä  1.  ^r^icäé  (^ffen). 
Schackpjes,  m.  fafti^na^elo  1.  4u\va. 
Schackra,   v.   n.    fau:^u§tel[a,   pitaå   nur!fa= 

!au^))aa;  (preja)  piiiata  {'aan). 
Schackvare,   n.   fafja,  nurffasfatfa  1.  =fau^'^>t, 

!au:tJu§teUja. 
Schackreri,  n.  !au^>u§telu,  fau^^ittclu,  nurffa» 

faui^^a. 
Schackspel,  n.  faffi=^^eU. 
Schack^pelare,  m.  faftn4^claaja  1.  =:|)elart. 
Schakal,  m.  fafaafi,  foira^fufi  (=bcn). 
Schackt,  n.  )jurnu,  auffc. 
Schal,  m.  faali,  fauCa^faali,  faula=tt»aate  (4teen), 

tjo  buitei. 
Schalett,  m.  fatetti,  l^uiiuincn,  liinanen. 
Schaman,  m.  into=mie§,  \vM)C,   n:el[)0'-mie8, 

loi^ttja. 
Schanker,  m.  se  Chancre. 
Scharlakan,  se  Skarlakan. 
Scharlatan,  Scharpi,  se  Charlatan,  Charpie. 
Schas!  int.  t^DS!  t^bS,  t^i?é!  i}n&,  f)u8! 
Schasa,  v.  n.  i;ätiétää  1.  futiétaa  pciii. 
Schattera,  v.  a.  irarjoittaa,  irarjoétaa,   war^ 

joita  (>tien). 
Schattering,  f.   (handlingen)  ttarjoituS,  toar» 

jcötuS;  (resultatet)  »arjot,  ti>arioitu§,  tt>ar= 

joitfema;  (skiftning,  fig.)  trtirabbuS,  erinäf^. 
Schatull,  n.  fatuUi,  li^saé  (=|>^>aan). 
Schavott,  m.  me?tau8=  1.  telau84aix)a,  ^ilffa= 

lawo;  dö  pä  s— en,  tuella  telauS^IatoaUa; 

stå  på  s— en,  feifoa  ^ptlffa^awcUa. 
Schavottera,   v.  n.  feifca  ^nItfa4anjolIa  1.  te= 

Iaué4atoaUa,  feijca  rauta  faulaéja  (i  hals- 

jern);  [fig.)  feifoa  ppeämägfä,  \aaia  ^äteetä 

(^cän). 
Schema,  n.  taaxoa,  efi4uh)au?,  lucnnoS. 
Schematisera,  v.  a.  o.  n.  faatoaiUa,  efi4un.n= 

teöa,  ajettaa  1.  tebbä  1.  laatta  faatea  1.  luou» 

ncé,  aiettaa  faanjaffi  1.  e)'i-tu»atfi. 
Schematisk,  a.  faairaffi  ajetettu  1.  pantu,  faa= 

aana  cleiva,  !aai»allinen,  faaiva-,  faaaaileii^a. 
Schemisett,  se  Chemisett. 
Schiffer,  se  Chiöer  o.  Skiffer. 
Schikt,  n.  fervcd  (4ien),  ferta. 
Schiktad,  a.  ferroffellinen,  terrallinen,  fervo!» 

fiéfa  1.  ferrcfftn  1.  ferrciu  (cleaa). 
Schism,  m.  uéton=riita,  uéfo^riitaifuuS,  riita= 

u8fo,  cri§=uéto,  usfen4al)fc. 
Schismatiker,  m.  cri§  =  u8fclainen,   riita^uéfc» 

lainen,  laf^fo^uéfcinen. 
Schismatisk,  a.  eri§^u§foiuen,  riita^uöfciuen, 

uöton=riitainen,  (al;tc=uéfcinen. 
Schlafroek,  m.  t}i}^nuttu,  I;alatti,  uui-uuttn 
Schnapps,  m.  )>auffu,  na)>au8,  ri)tH'^^?- 
Schoklad,  se  Choklad. 


Scholaris,  m.  foululainen,  fculn-poifa. 

Scholasticism,  m.  o.  Scholastik,  f.  fMaäti' 
{aiiuu€,  ifotaStifuuS,  if'clasti»teiiiau8. 

Scholastiker,  m.  ffolastitaineu,  ffcIagti^toiifaS 
(=aan),  fouiu^lciiiaS. 

Scholastisk,  a.  ffolastinen,  ffolastilainen,  ffO' 
laötinriifauben;  s— a  filosofin,  ffclastinen 
1.  ffolaötilainen  tieto-tpiifauö. 

Schåa,  v.  n.  ft)i)bettä  (=telen),  f^^tää. 

Schäare,  m.  f^tjtäjä,  f^^telijä,  Iaiir)an=^5urfaja. 

Schäp,  se  Sjåp. 

Schack,  Schuckig,  se  Skäck,  Skäckig. 

Schäferhatt,  m.  rö^tä»  I.  Jjaimen4}attu. 

Schäferi,  n.  Iamma8=nicifio  1.  4artano,  fam= 
purita. 

Schas,  m.  fiefit  1.  tääfit. 

Se,  v.  a.  näl)bä  (pres.  näen),  (betrakta)  fat' 
fca;  jag  sag  honom,  näiu  f)änet;  se  ngn 
i  synen,  fatfoa  j.!uta  filmiin;  han  ville 
ej  blifva  sedd,  l;än  ei  talitcnut  tuKa  nätp= 
toiöc  1.  nä()täiinin  1.  näl^b^ffi,  ei  tatjto» 
nut  näpttää  itfcänfii;  låta  s.,  nälättää,  antaa 
näljbä  1.  fatfoa;  låt  mig  se,  nä^tä  minulle, 
anna  minun  nä^bäni  1.  näf)bätieni,  anna 
minun  nähbä  1.  fatioa,  anna^)).>a8  fuin  !at= 
fon;  läta  sig  ses,  nät)ttää  1.  näytellä  itfeän» 
jä,  antaa  nähbä  itjcäniä;  det  later  se  sig,  j 
bttä  fitä  !at)ca  1.  näbbä  felpaa;  ser  ni 
gerna  främmande  hos  er?  onfo  mieleenne, 
että  toieraita  tulee?  näettcfö  1.  lutoaitiettefo 
mielellänne  »ieraita  luonanne?  han  är  ger- 
na sedd  af  alla,  [;äntä  taifti  mieledänfä  näfe= 
tuät,  f)äntä  näfemincn  on  taiftde  mieleen;  jag 
ser  det  gerna,  fe  on  minuéta  (uinMn  mieleen  1. 
mieleistä;  se  pä  nära,  långt  hall,  nälibä  1. 
(betrakta)  fatfoa  lifeltä,  faufaa;  jag  ser  ej 
att  gå  dit,  en  näe  mennä  fmne;  se  klart, 
nä^bä  fehoäéti;  se  snedt,  fatfoa  fierccn  1. 
larfaafen;  se  snedt  på  ngn,  fatfoa  1.  fatfel» 
la  j.futa  farfaagti;  se  med  kikaren,  fatfoa 
fiifarifla;  kan  du  se  med  den  kikaren? 
»oitfo  näf)bä  filta  fiifaritla;  jag  sag  det 
med  egna  ögon,  näin  fen  omitta  ftlmilläut 
1.  omin  filmin;  s.  på  ngn,  fatfoa  j.fu^un, 
fatfella  j.futa;  se  på  sitt  ur,  fatfoa  fedoan- 
fa;  se  tillbaka,  fatfoa  taaffenfa;  kan  du 
se  tillbaka?  »oitfo  näl)bä  1.  fatfoa  taaffefi? 
se  under  en  bro,  fatfoa  fillan  alle;  se  ngn 
under  bron,  nä^bä  jofu  filtan  alta;  se  öf- 
ver  muren,  fatfoa  muuriu  \i\\t\t\  jag  ser 
öfver  muren  trädens  toppar,  näen  muurin 
l)litfe  ^>uiben  fatwat;  se  ät  vägen,  fatfoa 
tiette  ^Jäin;  jag  kan  ej  se  åt  sjön,  ty  hu- 
set står  i  vägen,  en  ivoi  näljbä  järaetle, 
fun  l^uone  on  ticUä  1.  ebeöfä;  Gud  ser  i 
hjertat,  jumala  näfee  f>jbämct;  se  i  sto- 
pet, fatfoa  tuoppiin;  jag  ser  nog  flugorna 
i  stopet,  {)^n.nn  näen  färpäfet  tuopisfa;  se 
pä  det  allmänna  bästa,  fatfoa  l)f)tei§tä  pa» 
raeta;  icke  se  längre  än  näsan  är  lång, 
ei  nät)bä  nenäänfä  ebcmmäffi;  se  der  kom- 


Se 


Sed 


mer  han,  hi)  1.  faö  tuoSfa  f)ä:t  tufee;  se 
här  är  jag  nu,  no  tä§?ä  cleit  nljt;  se  der 
1.  här  har  du  nu,  hvad  du  ville,  fe  1.  jet) 
titoö[a  I.  täöfä  en  m)t,  mitä  taf)bott;  se  sä, 
nu  regnar  det,  faS  niin  1.  faS  fe,  m}t  fa= 
taa;  se  så,  kom  nu,  no  tule^pa  nl}t,  !a8 
nitn,  tnie  nl)t;  se  bort,  f  ääntää  filmänfä 
:|5oi8;  se  efter  en  bortgående,  tatfoa  :|5Di8= 
meneiiiän  1.  täf)tettän  )3crään;  se  efter,  om 
det  är  nog,  fatfo  1.  fatfo)i:)^a,  onfo  tar^eeffi; 
se  efter  ett  ställe  i  en  bok,  IjaUa  jotu 
paiiU  1.  j.fin  :|5aiffaa  fivjaSta;  se  väl  ef- 
ter, huru  det  förhäller  sig,  tatfoa  tarfaSti 
1.  pitää  Ijk^toin  hjaariKa,  fuinfa  jonfin  laita 
on;  se  efter  mat,  som  kokar,  fatfoa  ruoan 
:|)evään  1.  ruofaa,  jofa  on  fief)unta§|a;  se 
efter  barn,  sjuka,  fatfoa  tapfia,  faivaita; 
se  framför  sig,  fatfoa  1.  iatfella  eteenfä; 
jag  kan  ej  se  framför  mig,  en  tooi  näf)bä 
eteeni;  se  framför  sig  1.  se  sig  före  (fig-), 
tatfoa  eteenfä,  pitää  tt>aranfa;  se  er  väl 
före,  hvad  ni  gör,  tatfofaa  (;t}it>in  eteenne 
1.  pitäfää  toarallanne,  mitä  teette;  se  in  i 
framtiden  (förutspå),  nä()bä  tuleiuaifuuteen; 
se  ned,  fatfca  alag;  se  om  barn,  fatfoa  1- 
f)oitaa  lapfia;  se  sig  om  1.  omkring,  fatfoa 
^mpäritlenfä  1.  (bakom  sig)  taaffenfa  1.  ta= 
fanfa;  se  sig  om  litet  i  staden,  fatfelta  1. 
fifmäitlä  n)ä$än  tjmpäriflenfä  faupnngisfa; 
han  har  sett  sig  om  i  verlden,  f)än  on 
maailmaa  fatfeGut  I.  nä^nt)t;  se  sig  om 
efter  ngt,  fatfoa  faabaffcnfa  1.  Ijaha  j.fin; 
se  på  en  vara,  fatfelta  1.  fatfoa  taivaraa; 
se  på  honom,  hvad  han  gör,  fatfoppa  t)än» 
tä,  mitä  tefec;  se  till,  att  det  blir  väl 
gjordt,  tatfo  1.  tatfo  perään  1.  fatfo  toaan, 
että  tnlec  fnnnoHiöta;  läkaren  ser  till  den 
sjuke  en  gång  om  dagen,  lääfäri  fä^  fcr» 
ran  päiwäsfä  fairaSta  fatfomaSfa;  jag  har 
ej  sett  till  honom  på  länge,  en  ote  tfoon 
aifaon  nät)nl?t  1.  faannt  näf)bä  I;äntä;  jag 
skall  se  till  (fursöka),  om  det  är  möjligt, 
f^Eä  foetan  1.  fatfon,  joö  on  ma[}boIIiSta; 
jag  skall  väl  se  till,  att  ni  får  mat,  ft)Kä 
mä  fatfon  1.  pibän  fmolta,  että  faatte  ruo= 
faa;  se  upp,  fatfoa  ^tijö  1.  l)ti38=päin;  ur 
vägen,  se  upp!  pois  tieftä,  pitäfää  »Baran= 
ne  1.  l^nomattf aa!  se  ut,  v.  a.  se  Utse;  se 
ut,  v.  n.  näijttää,  näfi^ä,  cfla  näf öinen; 
se  ut  genom  fönstret,  fatfoa  iffunaSta  uIoS; 
han  ser  ut  som  en  björn,  f)än  on  fuin 
favf}U  näöltänfä,  {;än  on  farljnn  näföincn; 
du  ser  så  dum  ut,  olet  niin  ti)f;män  näfci= 
nen,  näl}tät  niin  tt)f)mätte  1.  tt)f)mältä;  det- 
ta ser  ut  som  guld,  tämä  näl)ttää  fuUatta 
1.  on  fuöan  näföiStä;  hon  ser  bra,  illa  ut, 
l^än  on  fauniö,  ruma  näöltänfä,  f)än  on 
fauniin,  ruman  nätöinen;  det  der  ser  vac- 
kert ut,  tno  nätjttää  1.  mtijt)  fauniilta  1. 
faunitlle;  sådant  ser  illa  ut,  fe  I.  femmoi» 
nen  nätjttää  1.  näf^t)  rnmatfe   1.   paijaUt; 


det  ser  illa  ut  för  dem,  nälättää  paf;alta  1. 
{}uonotta  heilfe,  I)eibän  laitanfa  näyttää  po.-- 
i)aUa,  j^eibän  nälättää  oIelt>au  f)uono8ti  1. 
fcf;no8tt  laita  1.  laitanfa;  det  ser  sä  ut,  fil= 
täpä  1.  filta  fe  näyttää  1.  nättfX);  det  ser 
ut  att  bli  regn,  nät)ttää  fabe  tnlettjan,  fabe 
näi}ttää  1.  näf^l)  tnfewan  1.  oIe»an  tule^^ 
ntaéfa;  det  ser  regnigt  ut,  näljttää  fatei= 
fetta  1.  fateelta;  han  ser  ut  att  vara  sjuk, 
t;än  on  ftpeän  näfötnen,  f;än  nät?ttää  1.  nä» 
ti}\)  otett>an  fipeä,  näyttää  1.  näftj^  fipe= 
äitä;  kors,  så  du  ser  ut!  fat),  mittä 
ni}t  näytät!  tröt  1.  »oi  itfeäft,  mittä  nl)t 
nät}tät  1.  minfä  näföinen  oletfin!  som  det 
nu  ser  ut,  ftttä  fuin  n^t  näi}ttää  1.  näft^lj; 
det  ser  ut,  som  skulle  det  lyckas,  näyttää 
ftttä  1.  näyttää  fiffi  1.  näl)ttää,  fuin  onnis^ 
tuifi;  se  åt,  bror,  om  vinet  är  godt,  fat= 
foppa  I.  foetappa,ft)eiffonen,„onfo  "hjiina  1)1)'- 
tvää;  se  åter,  öfver,  se  Återse,  Öfverse; 
jag  ser  ngn  komma,  näen  j.fnn  tutetoan; 
jag  säg  huset  ramla,  näin  f)noneen  fnfiS= 
tungan;  se  ngn  föras  i  fängelse,  näf)bä  j.futa 
teietättJän  hJanfiuteen;  se  föregående  kapi- 
tel, fatfo  tämän=ebettifeen  tufuun;  se  den- 
na tafla,  den  förtjenar  att  ses,  fatfo  tuota 
tautua,  fe  anfaitfee  näf;bä  1.  näfemistä  1. 
fatfomi8ta;  lät  mig  se,  huru  gammal  han 
är  nu,  annag,  fun  fatfon  1.  muistutteten, 
hjan^afo  t;än  nl)t  on;  låt  oss  se,  hvad  som 
är  att  göra,  fatfofaamme  1.  tuumifaamme 
1.  micttitäämme,  mitä  on  tefeminen;  jag 

ser  af  hans  bref,  att  .  .  .,  tjäueu  firjeeS» 
tänfä  näen,  että  .  .  .;  jag  ser  det  på  dina 
ögon,  fen  näen  fitmiötäft;  deraf  kan  man 
se,  att  .  .  .,  fiitä  nätjbään  1.  näfee  1.  tt»ot 
nät)bä,  että  .  .  .;  vi  få  väl  se,  faobaanpa 
näl}bä,  fl}ttät;än  faobaan  nät;bä;  få  se,  faa 
1.  faaS  näf)bä,  faabaan  nä^)bä;  låt  se,  att 
du  bättrar  dig,  näl)tä  ni)t,  ettäS  ttfefi  pa= 
rannat;  se  pä  honom  bara,  fatfoppaS  f)än' 
tä  »aan;  ser  man  på,  fatfoppaö  1.  fatfo 
tcaan,  fag  toaan;  jag  ser  det  ur  en  annan 
synpunkt,  minä  fen  1.  fitä  fatfon  toifelta 
faunatta;  se  sig  i  spegeln,  fatfoa  peiliin, 
fatfelta  itfeänfä  peitiötä;  se  sig  öfvergif- 
ven,  hatad  af  alla,  näl^bä  itfenfä  !ai!it= 
ta  f;l)tätl}tfi,  tBif^atuffi. 

Sed,  m.  tapa;  goda,  dåliga  s — er,  l^^n?ät, 
]()UonDt  talrat;  det  är  så  hans  s.,  fe  on  f;ä= 
nen  tapanfa;  taga  s — en  dit  man  kommer, 
otta  maaSfa  maan  tankatta. 

Sedan,  adv.  fitte,  fen  jälfeen  1.  perästä;  först 

kommer  jag,  s.  min  broder,  enfiu  tulen 
minä,  fitte  tteljeni;  allt  s.  har  han  varit 
sjuk,  aina  fitte  1.  fiitä  agti  1.  fiitä  a|a6ta 
1.  fiitä  faaffa  1.  faifen  aifaa  fitte  on  ^än 
ollut  fipeänä;  s.  blir  det  för  sent,  fitte  fe 
jo  on  m^öfjäiStä;  huru  länge  s.  är  det? 
jlofo  ftttä  fananfin  on?  onfo  fiitä  jo  fauan= 
fin?  för  kort  tid  s.,  n)ät;ät  aifoja  fitte;  för 


C3ti 


Sed 


See 


ett  är  s.,  a^ucfi  jitte  1.  tafa=^enn;  s.  i  gär 
fitte  eiliien,  eilijeltä,  cilifegtä  aéti;  det  är 
ej  mänga  ar  8.,  et  ftitä  1.  fitte  monta 
imictta  dc;  prep.  aSti,  faaffa  (efter  Icire 
ffående  datwus) ;  s.  Karl  den  Femtes  tid, 
Äaark  SBitbennen  ajoiéta  aSti;  s.  konun 
gens  afresa,  fitte  funinfaait  tä()bettt)ä,  fu 
ninfaan  läbböStä  l.  Iä(;ti3=ajaSta  aéti  1.  faaf 
fa;  alit  s.  jag  såg  honom,  aina  fiitä  aéti 
1.  fiitä  fuin  pnet  näin;  s.  när?  s.  hvilken 
tid?  miétä  ajasta  asti?  konj.  fitte  {un  1. 
fuin;  återges  oftast  genom  participium  pa 
=ttU  (=111?)  med  åtföljande  genitio  eller  per- 
sonal -  suff  ix ;  s.  jag  varit  der  en  vecka, 
Juiifon  fiellä  oltuani;  s.  vi  spisat  middag, 
puoliéta  iiiöt^ämme,  fitte  !un  olemme  1. 
olimme  ijMioIiéta  fijöneet;  s.  jag  skrifvit 
brefvet,  skall  jag  komma,  minä  tulen  fir^ 
jeen  iirjoitettuani  1.  f  un  olen  firjeen  firjoit» 
tanut;  s.  fienderna  intagit  staden,  begynte 
de  att  plundra,  fau^^nn3in  toalloitettuanfa 
ftiboilliiet  ru^jeftnjat  r^i5étämään;  s.  fienden 
börjat  bidägra  staden,  uppkom  en  stor 
hungersnöd,  fitte  fuu  1.  fun  »ifjoitltnen  oti 
alfanut  ^jiirittää  fau}^untia  1.  »ilpilliien  vu= 
»ettua  inivittämään  fau^untia,  tuli  foaa 
näläH4}ätä;  s.  man  ätit  frukost,  gick  man 
att  fi.-ka,  aamiaij^ta  f^ötiiö  mentiin  falaan, 
fun  cli  1.  oltiin  aamiaista  j^ött},  niin  men^ 
tiin  falaan. 

Sedebild,  m.  tapain  futea  1.  eft--futt»a. 

Sedebud,  n.  tapa»fäSfl},  1.  »fääntij,  taivan=fäéfl) 
1.  =oI)je  (=-een). 

Sededomare,  m.  ta^jain  tucmari. 

Sedeförderf,  n.  ta^jain  turmio  1.  turmelué. 

Sedel,  m.  feteli,  liéta,  firja;  jmfr  samman- 
sättningarna deraf. 

Sedelag,  m.  firoe^é-Iafi,  ta^jain  lafi. 

Sedelbank,  m.  feteli^^panffi. 

Sedelhafvare,  m.  ietelin  =  :tJitäjä  1-  'f)altija,  fe- 
teUn=faanut. 

Sedelmynt,  n.  feteli=ral^a,  paperi^ralja. 

Sedelstock,  m.  feteti=jouffo  1.  =määrä,  fetcli' 
loarat  (pl-)- 

Sedelutgifningsrätt,  m.  fetelinauto-oifeu?. 

Sedelära,  f.  fiU)e^§=opl3i,  ta^jain^oppi. 

Sedelärande,  a.  filve^ttäjrä,  fitte^ttä  1.  ^»?luiä 
tacoja  opettaiua;  s.  berättelser,  o^settaicaifet 
1.  fiweijttäwät  fertomuffet. 

Sedeliirare,  m.  ta^^ain  1.  f)i)tt)äin  tapain  1.  fi^ 
toepben  opettaja. 

Sedelös,  a.  fiir>e^betön,  fin)t)tön. 

Sedelöshet,  f.  fitt)ei)tti3mpiié,  tapain  turmio. 

Sedelöst,  adv.  fiaei)tti3mäéti. 

Sedemålning,  f.  tapain4utt»au8  1.  =futt)aelma. 

Sedepolis,  f.  fittje^S  =  tcallinto ,  fttDei)beUi8»jä' 
veét^ö. 

Sedepredikant,  m.  tapain  1.  ftwe^ben  faar» 
nuStaja. 

Sederegel,  f.  tapain  1.  fiae^ben  o^je  (=een), 
fin^e^e^clije  l.  =fäsftj. 


Sedermera,  adv.  fittemmiu,  fitte  1.  fitten,  fen 
peräötä  1.  jälfeen. 

Sedés,  ni.  fuufitoiéta  =  taittio,  fuufitoiSta=tait= 
teinen  fofo. 

Sedesam,  a.  fitceä;  se  Sedig. 

Sedesamhet,  f.  fiaepé. 

Sedésband,  n.  fuufitoi§ta=taitteinen  niboS. 

Sedésformat,  n.  fuufitoiSta=taitteinen  fofo. 

Sedespråk,  n.  oppi^laufe  (=een),  fit»et)S4auie 
1-  »fana. 

Sedig,  a.  fiiwo,  fiitooUineu,  ^ijwön» tapainen, 
Iaut)fea;  en  s.  häst,  l^titcän-tapainen  1.  fiiroo 
1.  f)iljainen  ftetronen. 

Sedighet,  f.  fj^irän=tapaifuué,  fiitccuS,  fiirecl= 
lifuué,  ^iljauS. 

Sedigt,  adv.  fiinjoSti,  fiittoIIifeSti. 

Sediment,  n.  pol;ja=fafo  1.  »Upa. 

Sedlig,  a.  fitteä»  tapainen,  f)tjn}ä4apainen,  ta= 
woillinen,  fiaeijbellinen,  fiaecllincn,  fit»e^é= 
eloinen,  firoepben,  I)V)niäin  tapain;  s — a  lär- 
domar, firoeetlijet  i.  fin}ei)ö=elcijet  1.  fm>ei)» 
ben  1.  bijwäin  tapain  1.  tairciUijct  opit; 
s— a  dygder,  tairoillifet  1.  fiaieellijet  bnnject 
1.  aU)Ut;  en  s.  menniska,  fiweä=tapainen  1. 
fiweä  1.  fiaeellinen  1-  tawcitlinen  ibminen; 
s— t  uppförande,  fiweä  1.  fiiwo  1.  fiweä= 
tapainen  1.  I;l)»ä=tapatnen  fäi}tcS. 

Sedlighet,  f.  fitteetlif^ljé ,  fw^,  fiwet}S,  fiirc 
(»cen),  fittje^belliftjtjS ,  fiwpllifwé,  tanjoitli 
fuuS,  tapaifuué,  filueä»  1.  fjöwä^tapaifuuS. 

Sedlighetspoliti,  f.  se  Sedepolis. 

Sedligt,  adv.  fuceeKijeeti,  fintci^betliiesti,  fi»e= 
ästi;  lefva  s.,  elaä  fireeijbeéiä  1.  firoeeUi^ 
feéti  1.  firaeästi;  s.  förderfvad,  tatooiltanfa 
1.  ftmeellifeéti  1.  fiweiiben  puolesta  turmeltu. 

Seduare,  a.  komp.  jälfimmäinen,  jälempi 
(»mmän),  mt)öl)empi  ('mmän),  m^ijfjemmäi» 
nen,  nt)fi)iiempi,  JDiimeiö=;  i  s.  delen,  \ä.U 
fimmäifesjä  ofaéfa;  den  förre  och  den  s., 
ebctlinen  ja  jälfimmäinen;  på  s.  tider,  »ii» 
meiö=ajoiIla,  tt)iime=ajoilla;  det  h-inde  först 
i  en  s.  tid,  fe  tapal}tui  ir^aöta  mt)öl)empään 
1.  mt}öl)empään  aifaan  1.  n^t^ifempään  ai= 
faan;  adv.  komp.  m^ij^emmin,  nujijljem' 
pään,  jäfemmältä,  jälempänä;  s.  på  dagen, 
m^ijtjempään  1.  jälempänä  päiwällä;  han 
kom  s.,  t)än  tuli  miji51)emmin  1-  jälemmäl= 
tä;  förr  eller  s.,  ennemmin  tal;i  m^öl)emmin. 

Sednast,  a.  o.  adv.  superi,  se  Sist:  s.  i  går, 
eilen  unimeifeffi  1.  »iimeifeltä. 

Sedolära,  m.  tj.,  se  Sedelära,  o.  s.  v. 

Sedvana,  f.  tapa,  totuttu  tapa,  yleinen  tapa, 
tottumus. 

Sedvanlig,  a.  tawattinen,  tat»an=mufainen,  ia^ 
»an»omainen;  s.  rättighet,  tatoan»  omainen 
oifeuS;  ett  s— t  bruk,  yleinen  1.  totuttu  tapa. 

Sedvanligt,    adv.    tairan  =  mufai)eSti,   taujaUi*    1 
feSti,  totuttua  1.  l)leiStä  tapaa,  ^leifen   i<x- 
tuan  mufaan. 

Sedvänja,  f.  se  Sedvana. 

Seende,  a.  part.  näfeträ;  se  vidare  Se. 


Sef 


Sek 


633 


Sefirgarn,  n.  fiviauö»Iaitfa,  !triD=Ianfa. 
Sefyr,  m.  läitiietär  (=ttäven),  länfi^uiilt. 
Seg,  a.  fttfeä,  tl)rinä,  (mjuk  och  sey)   ttal)ka, 

naf;fatt)a;  s— t  jern,  kött,  fitfeä  rauta,  Uf;a; 

s— t  tyg,  nabfaiua  1.  pltäwli  fangag;  (bot.) 

fitfeä;  (fig.)  fttfeä;   göra  s.,  fitfiötää,  fitfit= 

tää;  blifva  s.,  fitfiötljä,  fttfeljt^ä. 
Segel,  n.  ^^ur}e  (=een),  feili;  gä  för  fulla  s., 

iitenttä  täi}fiu  ipurjeni;  gä  till  s— s,  Iäf}teä 

^iirjeljtimaan,  ruweta  (^lean)  ).nirjeitte;  tlot- 

tan   är  under   s.,   lailua^to    LMt  :|.ntrjetSfa  1. 

purjeilla   1.  )5urjei)tiuia§fa;  med  s.  försedd, 

^JurjeeHinen,  ^iivjeinen;   utan  s.,  |.ntr)[eeton; 

det    synes    flere    s.    (fartijg,  farkoater)    på 

sjön,  merellä  itäfijl)  mcnta  ]>uxtta  1.  aluSta; 

en  flotta  af  tio   s.,   fi)jnmeu=afuffinen  laU 

wagto. 
Segelbar,  a.;  en  s.  flod,  :|3iirjcf;bittattja  1.  ^t^iir» 

jef)tia  fef^aaica  1.  afuf[en   fulettalra  1.  toäU 

feä  jcfi;  ett  s— t  fartyg,  ;t?urjefjtia  Mpaa^ 

»a  1.  |.iitrjeI,ibuö=fcl^)o  1.  meren  feStäwä  alu8. 
Segelarea,  f.   ^.nivjettteit  1.  feilien  ala  1.  pal= 

jouS,  :purjentla. 
Segelbåt,  m.  puxltAVQUt  (^een). 
Segelduk,  m.  ^nirie=lr>aate  (>tteen)  1.  ^^alttina. 
Segelfart,  m.  se  Sjöfart. 
Segelfartyg,  n.  :|.ntrje4ain.ia  I.  -aluS. 
Segelfärdig,  a.  tealmiS  1.  «.lalmiina  :>MirieiIIe 

1.  ^3urjel)ttmaan,  ).mrje  =  l»almi§  (»iiit),  :t.''ur= 

jeiUe  Iäi;temäilii(äniä. 
Segelgarn,  n.  ;()urjc4an!a,  feifi4anfa;  (HU  att 

omlinda)  jeilulanfa,  fääre4anfa,  föl)ttö»Iaufa. 
Segelgarnsrulla,  m.  leiltIanfa=lommeIo. 
Segelgarnsstump,  -ände,  m.  feiU^angan  p'aå 

1.  »fäie  (fäifeen). 
Segelklar,  a.  se  Segelfärdig. 
Segelklädd,   a.   :|>urjie=).mttuä|a   (olcli^a),  \mx' 

jdlfnx  puettu. 
Segelkoj,  m.  )>m"je=foi][a  1.  »fajimta. 
Segelled,  m.  se  Farled. 
Segellinie,  f.  ^urjcf;bu§4inja  1.  »juonta. 
Segelmakare,  m.  ).nirjeeu=tefijä. 
Segelnål,  f.  intrje»  1.  feiluneula,  :|)urjc'ätmä. 
Segelordning,    f.    :purjief;buä=järeötl)ö,    ^urje» 

järeStijS. 
Segelpunkr,  m.  tuuIen=fof;ta,  :purje4of;ta. 
Segelritning,  f.  ))nrjeen»:pttrrelmä  1.  »rtitinfi. 
Segelrå,  m.  :)5urje=raafa. 
Segelsömmare,  m.  )iurjeen=om^^cItja. 
Segeltäckt,  a.  (bot.)  :|3uvje»|)cittcinen. 
Seger,  m.  tocitto;  vinna  s.  öfver  ngn,  faaba 

»oitto  j.fuöta;  vinna  s.  öfver  sina  begär, 
'j  ^aaia  tooitto  l^imoiötanfa,  »otttaa  1.  I^aliita 
'     (»tfen)  fjimonia. 

iSegerfest,  m.  tooitou^uljfa,  tooittajaiiet. 
Segerfurste,  m.  »oiton=rut)tinaS  (=aan). 
Segergudinna,  f.  tuctton» jumalatar  (=ttaren), 
',    nioitotar  (»ttaren). 
Segerherre,  m.  n)oitta|a,  tt)oitDn=faaja,  WoittD= 

toaltiaS  (=aan). 
Segerbjelte,  m.  n)Diton=fan!art. 
Svenskt-Firiskt  Lexikon. 


Segerhufva,  f.  onnen=taffi. 

Segerkrans,  m.,  -krona,  f.  n.M)tton=fe|Jpcte  {-tin). 

Segerport,  m.  iDoiton  funma  =  |)ortii,  ivottcu^ 

)Jortti. 
Segerrik,   a.   ivcittotfa,   woitotltnen,    ivoitto^ 

rifas  (=ffaan). 
Segerrop,  n.  lroitou4)UUto. 
Segersam,  a.  se  Segerrik. 
Segersång, m.n)oiton4auIu,  rooitto^linrfi  (=rreu). 
Segersal!,  a.  tooitou»onuinen,  se  Segerrik. 
Segertecken,  n.  lr>oiton»  1.  n30ttto=merfft. 
Segertåg,  n.  ft)oitton"etfi  1.  »matfa. 
Segervan,  a.  iroittamaau  1.  iDOtttot^in  tottu^ 

nut,  ii^oitto^mielinen. 
Segervinnare,  m.  hjoittaja,  hjotton^faaja. 
Segerviuning,  f.   ltotton  =  )aanti,  luoitto,  U^cit^ 

tama. 
Seghet,  f.  fttfeljS. 
Segla,  v.  n.  ).^urjef;tta,  feifata  (=aan);  s.  förbi 

udden,  :|jurjel)tia  niemen  nenitfe   1.  oljitfe; 

s.   af  masten,   )5nrjel;tia   maSto   ^joiffi;  s. 

omkull,  ^urjefjtia  fumoou  1.  nurin;  s.  af, 

läf;teä  :)iur|ef)timaan,  Iä()teä. 
Seglare,    m.    flpurjeljtija;    god,     dålig    s.   (om 

fartyg),  i)\)\m,  f)uouo  purjehtimaan,  l)t)tvin, 

f)uonoöti  ^urjef)tittia,  ^ijivä,  I;uouo  ^jurjeiltja 

1.  ^mrjef)tiia. 
Seglation,  f.  ^.Hirje^^ttminen,  ))urief)bu§. 
Seglationsordning,    f.    meri  =  Iafi,    |)urjefjbu3» 

fäänti)  1.  =afetu3. 
Seglats,  m.  ^urje()bu§=ta^)a;  (segling)  :t)urjef)-' 

timinen;  under  s — en,  :j5urjef)tie§fa. 
Seglifvad,  a   fitfeä4;enfinen. 
Segling,  f.  )3urjiet;timinen,   ^urjef;binta,  pur^ 

jef;bu§. 
Seglingskonst,  f.  :)3urjeI)bu§-tatto. 
Segment,  n.  (geom.)  lofjto,  Iciffau3. 
Segna,  v.  n.  fitfiStijä,    fitfei;t^ä;   (nedfalla  af 

vanmakt)  nupua,  nääntyä. 
Segra,   v.  n.   »oittaa,   faaba  tooitto;   s.  i  en 

strid,  nunttaa  ta^jjcluöfa;    s.  öfver  en  iien- 

de,  irotttaa  toif)oiIliuen,  faaba  luoitto  unl^oil» 

Ufegta. 
Segra,  v.  a.  (om  metaller)  ivaluttaa. 
Segrare,  m.  icoittaja,  tt)oiton=)aa|a. 
Segring,  f.  ftjalutuS. 

Segsliten,  a.  :pitätoä,  fitfeä=|pitDtuen,  naf^falva. 
Segtröskad,  a.  tvaifca  I.  ftinteä  1.  fttfeä  :pui« 

ba,  fitfeä=ta)))3oinen,  fitfeä=|)uiutoiuen. 
Sejlare,  m.  se  Repslagare. 
Sejnfall,  n.  (skepp.)  tt)iiri=fötjfi  (--ben). 
Sejsa,  v.  a.  (^jöt.)  feifata  (=aan). 
Sejsing,  m.  (skepp.)  feifiuft,  :|)uno»föt)fi  (=bcu). 
Sekant,  m.  (geom.)  leiffaaja. 
Sekel,  n.  »uofi^fata;   i   femte   s— et,  »iibcn» 

netlä  »uoftsfabaKa. 
Sekret,  a.  falainen,  fala-. 
Sekreterare,  m.  fi^tieri. 
Sekreterarebefattning,  -syssla,  -tjenst,  f.  fil;* 

tiertn»ft>irfa,  fi()tierin=paiffa,  fi^tierin-toimi. 
Sekt,  f.  Iaf)fo,  uöfon4af)fo,  eri»feura. 


63-i 


Sek 


Sen 


Sekterisk,  a.  ué!o4a'^foincn,   labfo^uSloinen, 

crUIal^foiucn,   iiéfo»  1.  eri4af)foIaincn,   en= 

fcuvainen,  eri=uétcinen;  s — a  tänkesätt,  ueto= 

lal^foinen  1.  eri=ué!cincn  inielt. 
Sektorisin,    m.   latifDlaimuS,    u§fD4a{)foiiuu§, 

Iaf;fe=uéfoifuu?,  eri=uetciiuu§,  cri4af)fotluu§ 

1.  »icuraiiiiug. 
Sektion,  f.  (afskurving)   IciffauS;    (af delning) 

lolifo,  labfc,  cjaSto;   filosofiska  fakultetens 

begge  s— er,  itnijau§=ttetceUiien  tiebc^funnan 

molemmat  oiaStct;   knmiten    upplöste  sig  i 

tvä  s— er,   fcmitea  jafautui  !a(iteen  (aljfccn 

1.  fafibefft  lahfcfft. 
Sektor,  ro.  (geom.)  Icf)farc  (--cen). 
Sekularfest,  m.  h!Ucftfata=}u(i(a. 
Sekulargeni,  n.  mieg=:|:oIrpen  1.  :(:of>rt=fumtaTt 

hjiifvié  (=aan). 
Sekularisera,  v.  a.  muuttaa  maaöifeffl  1-  maaf= 

lifen  tooflan  aUi,  maallijentaa. 
Sekularisk,  a.  touoftH'abcut  ta^ja^tutoa,  icuoft» 

fabcittainen. 
Sekularitet,  f.  maatlig^toalta,  tuomarin^  1.  lain-- 

jrnlta  maattifiéfa  aftoiéiia,  maallinen  tncmio= 

iralta. 
Sekund,  m.  fefunti,  ^jiirama. 
Sekunda,  f.  teinen  lucffa. 
Sekundant,  m.  trara^mietfaifija,  t»ara=  1.  ^uo= 

Iu§=mie§,  apulainen  1.  jprjäncn  fal)ben=afei= 

fiCa  DltaefM'a. 
Sekundavesel,  m.  toig^Jretfeli. 
Sekundera,   v.   a.   auttaa,  cäa  Jtsara»  1.  a^U' 

miehenä;  (i  7nusik)  laulaa  1.  foittaa  toista 

ääntä;  (i  runosång)  fäietää. 
Sekundlöjtnant,  m.  ala=fuutnanttt. 
Seknndstämma,  f.  toinen  ääni. 
Sekuiidvisare,  m.  fefunti=njiijari. 
Sekundär,  a.  toié»ar»cinen,  tci§=tertainen. 
Sela,  v.  a.;  s.  ell.  s.  pa,  ^anna  filat   felfään 

1.  ^>ääfle,  ujatjaStaa;  s.  af,  riifua  filoiéta  1. 

teatjaiSta. 
Seldon,  n.  o.  Sele,  va.  fitat  (pl)- 
Selen,  m.  (kem.)  fcleni. 
Selenit,  m.  feleniiti,  )^eiU=!iiin. 
Selmakave,  m.  filan-tefijä. 
Selning,  f.  fi(ain=^jano,  filci^in  )3ano. 
Sel  pinne,  f.  filan=na^5|3uia. 
Selputa,  f.  (rankdyna)   fauta=^>aita  1.  «^^aatia, 

{)amutia. 
Seltamp,  m.  ftlan-tamV^n. 
Seltersvatten,  n.  felttcvi=n?eft. 
Seltyg,  n.  ftlat  (pl),  fila=totjöt. 
Semester,  m.  ipucli  iructta,  )iUDlt»truDft,  fuufi 

hiU'fautta;  (läsetermin)  Iutu=fanff,  (ferier) 

toma=  1.  ioutc=aita,  itnvfa4oma. 
Semikolon,  n.  jato>mertti. 
Seminarist,  m.  femiuariéti,  feminarilaineu,  fe= 

minatin=D:pt3ilaS  (=aan\ 
Seminarium,  n.  feminari,  feminaric,  cfi§to; 

s.  för  folkskollärare,  tan)'antou{utta}a^o^M€= 

to,  tanfan!ouIun'0^^ettajai^  fcminavi. 


Semitisk,  a.  fcmitiläinen. 

Semiton,  m.  :|)uoIi»ääni. 

Semivokal,  m.  :iJUCli=ääntiö. 

Semla,  f.  iämJM?lä,  faiffa. 

Sen,  se  Sedan. 

Sen,  a.  mtjiiftäinen,  mhöbä;  vaka  in  på  s — a 
natten,  tralrcoa  m^ij^öän  »jöpn  1.  ^ön  )3ääKe 
1.  l^i>Uä;  den  s — a  årstiden,  m»ji5f)äinen  h)UO= 
ben=aita;  en  s.  gäst,  mi^iifiäinen  hjierag;  s. 
ånger,  m^öljä  1.  ml)Dt)äinen  fatumuS;  han 
var  ej  s.  att  göra  det,  t)än  ei  nnitri^teKl^t 
fltä  tc£)begfänfä;  till  s— aste  efterverld,  h?ii» 
meijcen  1.  m^i5{)im^ään  jälfeiflj^teen  a^ti; 
blifva  s.,  mt)öt)iStl?ä,  m^i5bö8tt)ä;  anse  för 
s.,  mljijpfiöä;  göra  s.,  ml^ii^äSt^ttää. 

Sena,  f.  jänne  (=nteen\  jänteve  (=ecn),  jännc= 
fuoni,  Iiuta=fuoni,  liuta,  fuoni. 

Senaktig,  a.  jänteen  1.  jänne^fuonen  ta^jainen, 
jännemäinen,  jucnimainen,  fuonen»  1.  jänteen» 
näfijinen. 

Senap,  m.  fma^J^n. 

Senapsdeg,  m.  finajj^)i»taifina. 

Senapsdosa,  f.  fina^^i^töltfi  1.  »aStia  I.  »toufa.^ 

Senapsfrö,  -korn,  n.  finaVnn=ftemen  (=en). 

Senapssäs,  m.  flna^^:pi=fa§tin  (=imen)  1.  =!a§ 
tafe  (=ffeen). 

Senare,  Senast,  komp.  o.  superi,  af  Sen  o 
Sent,  se  dessa  ord. 

Senat,  m.  fenaatti. 

Senator,  m.  fcnaatori,  feuaatin  jäfen  (»en;. 

Senbrott,  n.  jänteen  1.  fuonen  rc)5eämä  1.  re 
tt«ebb^§. 

Sender,  adv.;  i  s.,  om  s-,  crältänfä,  cräStän 
jä,  ferraSjanfa,  ferrallanfa,  futtatin  !ertaa  1 
erää;    ban    arbetar    ej    länge    i    s.,    bäu    C 
fanan  lee  tt?ötä  fervatfaan  1.  cräStänfä;  hari|! 
tog  fyra  trappsteg  i  s.,  f)än  f)ar^)^aft  neljäj 
rapVua  ferraSfaan  1.  cräetänfä  1.  futlatin  fcr=] 
taa   1.    ferrafla;  litet  i  s.,  n^äf)ä  erästänfä 
1.  ferraSfa;  gifva  åt  en  i  s.,  antaa  l)f)beli[e 
erägtänfä  1.  erältänfä  1.  jofaifeöe  erittäin  1. 
l^tfueCen;   de  komma  en  i  s.,  \)t  tulercat 
^ffittäin  1.  ^IfiteUen  1-  totft  eräetänfä  1.  eräH 
tönfä  1.  ferrattanfa;  gifva  två  i  s.,  antaa 
latfittain  1.  faffitellen  1.  fafft  ferraSfanfa.    ' 

Sendrag,  a.  fuonen=tt)eto. 

Senfotad,  a.  f)iba§=jaltainen  1.  =fci}>inen,  l^i*' 
bag»  1.  Iai§fa=fät>ntinen. 

Senfiill,  a.  )uoni!a§  (=ffaan),  jänteitä. 

Seufärdig.  a.  toitfainen,  »itfaKinen,  fiibaS 
(>taan);  (som  kommer  sent)  m^i3t)öinen,  mt)'i* 
l^ietelchjä;  h  vad  du  är  s.,  fuinfa  cletfitl 
m^ötiäinen;  han  är  så  s.  af  sig,  {)än  DU 
niin  icitfainen  1.  teitfallinen  InonnoStanfa  1. 
JintfaSteleira. 

Senfödd,  a.  ä^öncu,  mijijf^ään  l>ttvn^t,  m^ö^ä' 
eräinen. 

Sengångare,  m.  laiéfiainen. 

Senig,  a.  fncninen,  fucnifaS  (»ffaan),  jänte' 
irä,  jänteinen;  s— t  kött,  fuoninen  1.  fuo« 


Seu 


Sex 


635 


nelltnen  liba;  s— a  armar,  fuoniffaat  1.  jän 
te»ät  fäbet. 

Senighet,  f.  fuoui[uu8,  fuont!fituS,  jäntetfijvö, 
jäntetöVVS. 

Senior,  m.  wanf;em)3i  (^mmaii);  s— es,  \van 
buffet. 

Senmogen,  a.  nn)i3[;ään  Il)^3fi}nt}t  1.  tullut 
äpäre  (=een). 

Sennamos,  n.  fenna=t)tt(o. 

Sensation,  f.  aiöttmuö,  aiStUf^uomauö,  atStt 
mtuen,  f^uomaaraiuen,  f)UDmio;  (uppseende) 
folkina;  det  väckte  mycken  s.,  fe  UOSti  1. 
nogtattt  paljon  fo^tnaa  1.  f)ä(mää. 

Sensibel,  a.  i;euto,  f)entotnen,  I)c(Iä=  1.  axla- 
tuutohien,  [;ento4£rmotnen;  se  Känslig. 

Sensibilitet,  f.  (nervers)  tUUteelltfuuS,  tUUtO^ 
tBOima;  se  Känslighet. 

Sensmoral,  m.  cpetuS,  tarfottuö. 

Sensträng,  m.  juom=jänue  (=nteen) ;  se  Sena 

Sensualism,  m.  ai§tin=oppifuu8,  tuntot8=oppt, 
tuntokifuui^,  tunto»  1.  aiöti=peru§tetfun8, 

Sensualist,  a.  aiötin^oppinen,  tuntoktnen,  tun= 
tot8=opptncn. 

Sensualistisk,  a.  at8tin=opi(ttnen,  tuntDlai8=, 
tuntolaisten,  tuutoi8=opittineu,  tunto=peru8= 
teetlinen. 

Sent,  adv.  ntt)ö()ään,  ml)ö[;äifeen;  s.  pä  da- 
gen, natten,  m^ö^ään  päittjällä,  tjöflä;  kom- 
ma för  s.,  tutfa  Iitan  m^ö^ään  1.  m^ö^ät= 
feen;  s.  in  på  natten,  m^ö]()ään  1.  im)i3^ät= 
fcen  ^ö^ön  1.  \)'6\i  päälle;  s.  omsider,  tcii» 
ntetnfin,  n)t£)boinfin,  tt>it;botn  töiimetnftn,  pe= 
rättäfin;  bittida  och  s.,  mvi5f)ään  ja  t»ar= 
|ain,  iltotu  m^öfjän,  aamuin  toavf^ain;  det 
är  redan  för  s.  att  gå  dit,  on  jo  liian 
m^i)^äi8tä  \.vxvi'ii)a  1.  m^ötjätuen  finne  nieu= 
nä;  jag  kom  senare  och  du  senast,  miuä 
tuUn  mtji3()emmin  ja  fiuä  nr.)  15 1)  immin. 

Sentens,  m.  mietelmä,  oppi4auie  (=een),  fi»elj§' 
laufe  I.  =fana. 

Sentiment,  m.  se  Känsla  o.  Känslofullhet. 

Sentimental,  a.  se  Känslofull  o.  Känslosam. 

Separatfred,  m.  eri8=rau]^a,  etifoi8»rauf)a. 

Separatism,  m.  eri84untatjuu6,  eriffoifuuS. 

Separatist,  m.  eriö^funtalainen,  eritfolainen. 

Sepia,  f.  fepia,  fepia-toävi  1.  =mu8te  (=ecn), 
fala=mu8te. 

September,  m.  fl)t)8=fuu. 

Septisk,  a.  mäbäntäftä,  mäbänntjttäl-oä. 

Seqvester,  m.  tata=n)ari{'fD. 

Seqvestrera,  v.  a.  panna  tafa=l»ariffoon. 

Seraf,  m.  fevafi,  ^ti=enfeli. 

Serafimerorden,  m.  ferafimt»ritari8tO  1.  =täf)= 
biötö. 

Serafisk,  a.  taiwaaltinen,  taitoaan,  enfelilttnen, 
enfelien. 

Seralj,  m.  feralji,  nai§tcn=puoU  SuiffikifeSfa 
afunno8fa. 

Serenad,  m.  ferenati,  ilta4an(n. 

Sergeant,  m.  ferfantti. 

Serie,   f.  jatfo,  färja,  riwi,  jano,  juonta;  för- 


sta s — en  af  berättelser,  fertomuSten  enftm* 
mäinen  jaffo;  en  s.  af  byggnader,  jana  1. 
rilui  1.  jatfo  rafenunffia;  s.  af  sedlar,  fete» 
tien  f  ävja;  (bot.)  jatfo. 

Serla,  adv.  (bibi.)  mt)ö^ään  illalta,  mljij^äifeen. 

Serskild  1.  Serskilt,  se  Särskilt. 

Servera,  v.  a.;  s.  maten,  panna  1.  aixia.<s.  VU0« 
faa  eteen,  tarjota  (=oan)  ruofaa;  värden 
s— de  sjelf  vinet,  ifäutä  itfe  tarjoili  mx'- 
niä;  s.  ett  bord,  laittaa  1.  fattaa  pi5t}tä; 
bordet  är  s — dt,  pöl)tä  on  fatettu;  maten 
är  s— d,  ruofa  on  pI5ljbä8fä,  atria  on  ica(= 
mi8na;  s.  en  kanon,  -^oitaa  1.  fääliä  fa* 
nuunaa. 

Servet,  m.  fahcetti,  ruo!a4iina. 

Servil,  a.  nöi}ri8telewä,  orjamainen,  ovjaUineu. 

Servis,  m.  (på  ett  bord)  pö^tä=!alut  1.  =a8ttat, 
astiasto;  (fvr  en  kanon)  t^tti=mie[)et,  t^tfi» 
fnnta;(i'ic/e«sp^;(to)rui8fnn»f;oitol.  »täyttäjät. 

Servitut,  m.  uIo8=teot,  wetwottifuuS,  rafttuS. 

Serös,  a.  wiSlDainen. 

Session,  f.  iStUUto;  hålla  s— er,  pttää  iStUU-» 
noita,  istua. 

Sessionsdag,  m.  i8tnnto=päiit)ä. 

Sessionsrum,  n.  iStUUto^uone  1.  ''\<x{\,  !otou8= 
^uone. 

Sex,  num.  card.  fuufi  (=ben);  s.  gånger,  fuU' 
beSti,  fmifi  fertaa;  s.  och  s.,  s.  i  sender, 
fuufittain,  fuufi  ferraSfanfa  1.  erästänfä, 
fnufin;  åt  s.  håll,  fnnftalte,  fuufianne,  fuu> 
bette  f;aaralte;  s.  månader  gammal,  fuuben 
f  undanben  n)an(;a,  fuuft  =  fuufautinen;  af  s. 
slag,  fuuben4ajinen,  f  uutta  lajia. 

Sexa,  f.  (siffran)  fuutoiueu,  fuuben  numero, 
fuufi,  fui:ben=mevffi;  (kort)  fuutoinen,  funt» 
ti,  fuu8'=filtnä;  (aftonvard)  tuutinen,  ttta» 
pala,  fetto  fuutta. 

Sexbladig,  a.  fuufi4e:^tinen. 

Sexdubbel,  a.  fuufiuainen,  fuutiainen,  fuuftn= 
fertainen;  vika  s.,  panna  funfin  fervoin  1. 
fuuben  ferran. 

Sexdubbelt,  adv.  fuuft  hjertaa  I.  fertaa,  fuu- 
beSti,  funfin,  fuuben »fertaifesti;  s.  så  stor, 
fuutta  toertaa  1.  fertaa  ifompi,  fuufi=Jrser= 
täinen. 

Sexdubbla,  v.  a.  fnufinaifentaa,  te^bä  fuuft» 
naifeffi  1.  fuufin»fertaifeffi,  te^bä  1.  toistaa 
fuufi  fertaa  1.  fuubesti. 

Sexfaldig,  Sexfaldt,  se  Sexdubbel,  Sexdub- 
belt. 

Sexfotad,  a.  fuufujaffaineu  1.  »fcipinen. 

Sexhundra,  num.  card.  fuufi  fataa. 

Sexhundrade,  num.  ord.  fuubeS  (=nnen)  faba« 
(=nnen),  funfi=faba8. 

Sexhundratal,  n.  funbeS  fata4ufu,  funbennet 
fabat;  på  s— et,  fuubennelta  fata4uit»utta. 

Sexhörnig,  a.  fuufi  =  uurffaiuen  1.  »foppinen  1. 
futmaincn. 

Sexhörning,  f.  fnuft=nurffio  l.  'foppinen. 

Sexkant,  m.  fuufi=fu(ma,  fuufi»nurffa. 


636 


Sex 


Sid 


Sexkantig,  a.  fiiufi^^taljfcinen  !.  'fävniämeu; 

se  Sexhörnig. 
Sexman,  m.  hlllbenmtS=mic§. 
Sesmännig,  a.  (bot.)  fuufi4icteilicn. 
Sexpundig,  a.  fuufi=naulaincn. 
Sexpunding,  m.  !uitfi  =  naulic,   fmifiuau(a=fa= 

nimna,  fmiftnaulai8=tt}ffi. 
Sexqvinnad,  a.  (hot.)  fitufl=cmincn. 
Sexradig,  a.  hnifi=rilinncu;   s — t  korn,  fuufu 

tabfoincn  1.  =iäi"mäincn  1.  Icfi4\iä  cbra. 
Sexsidig,  a.  fmtft=fiiinnncu. 
Sexstafvig,  a.  tmifi»tatr>uincii. 
Sexstämmig,  a.  fuufiniciiuncn. 
Sexta,  f.  (i  musik)  fuubeö  (-nncu;  ääni,  fuU' 

tiS^äänt. 
Sextant,  m.  fcf^tanti,  fuufi^njfältffö. 
Sextett,  m.  fmiftc,  fuiibciuJLnttc,  tuubiffo. 
Sextid,  m.;  s— en,  hiubcii  aitaan  1.  ajalla. 
Sextio,  num.  card.  luufi  (»bcuj  f^llimentvi. 
Sextionde,  num.  ord.  hiubcä  (=lUtcn)  fl}imnc= 

itcö  (=nnen),  fuiift^fijmmciicS. 
Sextiondedel,  m.  fiiuft  =  fi}mniciicnue8  ('f|cn), 

luubeg  ImnmcncS  1.  finifi=finnniencS  cja. 
.Sextiotal,  u.  fiiuftftimiiicu^ulu,  hiufi=fnmmen- 

linita;   han  är  redan  på  s— et,   \)'ån  Cli  jc 

huibeiuicKa  1.  tuubeHa  ftinimcneUä  1.  fuu- 

bcnfilla   Jwnnicnillä,   !ä^  jo  luubctta  fijrn^ 

mcutä. 
Sextioårig,,  a.  hiufihjmmen^vuctiaS  (=aan),  fuu> 

ben  !i}nimcucit  ivuctincn,  fuubcn  iHmincncn; 

(som  varar  sextio  ar)  fuubcu  fnilimcncn  \VUi>-- 

bcn  1.  iriictiucii,  fuuftfymmciMintotiucu. 
Sexton,  num.    card.  htufi»tci§ta  (gen.  luubcil» 

teista). 
Sextonde,  num.  ord.  fuubeS=toiSta  (gen.  {'uu= 

beunen=tct6ta). 
Sextondedel,  m.  fuiibcg=tciSta  cia. 
Sextouhörnig,  a.  Iuufitci§ta=Mniaiuc:t  1.  »iuu(= 

laineiu 
Sextonsidig,  a.  fuuritciSta=fn»utncu. 
Sextouårig,  a.  liuifitotSta=ivuiMia§  (=aan),  fuu= 

bciutciöta  ifuctinen,  tuubcu^tciéta  tuuobcn 

iraiilia  1.  ilaincn. 
Sextusen,  num.  card.  fuuft  (=bcn)  tul;atta. 
Sextusende,  num.  ord.  fuubcS  (=nnen)  tul;an= 

neg  (-imcn),  tinifi^ufiatiitcg. 
Se.xualsystem,   u.   (bot.)  jiitin=htcfac-tc  1.  =jä- 

vcötö. 
Sexuddig,  a.  htufi-tävfiitcn  1.  «cfaiitcn. 
Sexyinklig,  a.  tuuft4ulmaincn. 
Sexårig,  a.  fuuji=inuctta§  (=aan),  hiufinructi» 

lien;   (som  carar  sex  dr)  tuuft4rU0tinCU. 
Sfer,   m.  \>aVii>]   (omloppsbana)   !ierto=rata  1. 

»^.nivt;  (cerkhingskrets,  vidd  af  kunskaper,  m. 

m.)   ^^iiri,   ala;    det   bör   till    de   lärdas  s., 

jc  fuuluu  c^-^nncibcn  Viinin  1.  alalle. 
Sferisk,    a.  V^^licntatncn,   )>allcincn,   ^aUciö», 

VaUc4^«i.n'ca;   t.    trigonometrie,    ^alle-tc^ 

niicmitanto. 
Sferoid,  m.  palletta. 


Sfinx,  se  Spliiux. 

Sheriff,  m.  feviblut,  lili-tucuiavi. 

Sherting,  m.  fcvtinfi. 

Si!  int.  fatjc!  laS  1.  fal)!  adv.;  s.  och  sä, 
niin  \a  näin. 

Siare,  m.  ttctäjä,  uäfijä;  (cetenskapsman)  iit^it-- 
ntieö. 

Si  eka,  f.  forc,  fclc. 

Siekling,  m.  tifimttin  (»ttimcn). 

Sicksack,  m.;  i  s.,  finne  tämtc,  |)o(»itcKcnr 
fifin=i"ofin. 

Sid,  a.  \<\{i'å,  inaata=h.nt§tätt3ä. 

Sida,  f.  !^lti  (fiilen  1.  följen),  \\\vv.,  ^noli,  cbi, 
linert,  jorjä,  laita,  futt>e  (4Kcn),  VH^ijft;  krop- 
pens högra,  venstra  s.,  ruuniiin  citea,  nja^ 
1'CU  fl}Iti  1.  (oidst  räckta  re)  finjU  1.  ^UCU; 
sårad  i  s — n,  haaircttcttu  fijltecn;  ligga  pa 
s — n,  maata  ti^lclläuiä;  värja  vid  s — n, 
micffa  a^tjöUä  1.  fiumlla  1.  fiiru§ia  1.  fu= 
VccKa;  jag  har  värk  i  s— n,  tnlfcäni  fdr= 
icc;  hälla  sig  i  sidorna  för  skratt,  nau= 
viilta  :pitää  tmjctStanja  1.  fijUétäujä  !iinnt; 
sätta  händerna  i  s — n,  ;(.Mnna  tätcujä  ).niuS= 
faan;  stä  med  händerna  i  s — n,  feifca  !ä= 
bet  ).niuefaSia  1.  :puustaéia  fäim  1.  fäbet 
h4ice§ja;  han  stridde  vid  min  s. ,  t)än  fcti 
ntinun  uneveSiäni  1.  rinnattani  1.  fi»uö[ani; 
hon  är  beständigt  vid  sin  mors  s.,  I)än  en 
alatt  iiitinfä  {Hjcéjä  1.  ivicrcöfä:  sätta  ngn 
vid  s — n  af  en  annan  (till  jemförelse),  ajet' 
taa  jcfn  teifen  rinnalle;  vid  s— n  af  Cae- 
sar, Gaejarin  rinnatta;  s.  vid  s.,  vid  s— n 
af  hvarandra,  iriercti^ffin,  iriercttäin,  rin= 
natnffin,  (tätt  intill)  ftjlfi  fiilcéjä;  ligga  s. 
mot  s.,  maata  (.so/oa)  h}ljittäin,  etta  finni» 
tuffin  1.  [ianiffnttain;  det  är  hans  svaga  s., 
fe  en  luinen  bcitfentenfa  1.  fi^.^cä  fclitanfa 
1.  bciffo  ^.mclcnfa;  sidorna  af  ett  skåp, 
faasin  ftteut  1.  laibat;  vagnens,  slädans 
sidor,  icannujcn,  reen  fiwut  1.  h}Iet  1.  (si- 
dobräder)  laibat;  sidorna  af  en  byggnad, 
rafennuffen  fiivut;  kärlets  sidor,  aätian  Iai= 
bat  1.  hjiet;  skeppets  sidor,  laiwan  filvut  I. 
laibat;  skrinets  begge  sidor.  Upeaan  mc= 
lemniat  f^^cIet  1.  finmt  1.  laibat;  bergets 
sidor,  toucren  fu^eet  1.  laibat  1.  finjut  1. 
filtet;  vid  s — n  af  berget,  »uoren  fupcctta 
1.  laibaöja  1.  fiiuntta  1.  ftileöiä;  skeppen 
ligga  s.  vid  s.,  laiantt  c»at  laibatnc-tcn  1. 
ti)litvc-ten  I.  fiwnfinten  1.  tylfi  ttjteéfä;  det 
stod  vakt  på  hvardera  s — n  af  vagnen, 
ttatni  feifei  ivHannujen  fnmmaUatin  fnuntta 
1.  pneleUa;  prinsarna  stodo  på  högra  s — n 
af  thronen,  :prin8fit  fetloiliMt  toalta4§tui-- 
men  citcaUa  ftn.iuUa  1.  |^no(ctta;  en  figurs 
sidor,  tnanon  fiwut;  sidorna  af  en  vinkel, 
tuiman  fiwnt  1.  flitet;  penningens  sidor,  ra* 
l}an  flicnt  1.  puelet;  betrakta  en  sak  på 
liera  sidor,  fatfoa  afiaa  menetta  ^r^uctelta  1. 
Vuelcn;  visa  sig  på  fula  s— n,  näyttää  ru= 
maa  1.  patjaa   puoltanfa;    den    saken   har 


Sid 


Sid 


U37 


två  sidor,  fiiiiä  aiia^^a  on  faffi  puolta  1. 
jetffaa,  fcii  aftan  laita  cu  lEaI)ben4ainen ; 
det  har  sina  sidor,  fiiuä  on  fetffoja;  vid 
s— Il  liäraf  vill  jag  nämna,  tämän  ol^eSfa 
1.  ftuniöfa  tabben  mainita;  tygets  räta  och 
af  viga  s.,  tanfaan  cifea  ja  nuvea  :(?ucli;  si- 
dorna i  en  bok;  !irjan  fittut;  högra,  öfre 
s— n  i  en  sal,  falin  cifea,  l)Uncn  )^uc(i;  pä 
norra  s — n  af  sjön,  järnjcn  ^icbjoiS4ineIcS= 
fa  1.  s^molcUa  1.  4aibaUa;  pä  s — ii  af  sock- 
nen, ^.ntäjään  laibaöa  1.  ^o?fc§fa  1.  fl)rjät= 
lä;  herms,  fruns  s.  i  en  våning,  I^evran,  ron= 
ix^an  ).ntcli  l)uone=fcrra§i'a;  sta  på  ens  s.,  oUa 
j.fun  ^^ucleita,  ^ntää  j.fnn  :|.molta;  draga  ngn 
på  sill  s.,  ivetää  jofu  )>ncletleni'a;  ä  min  s.,  mi= 
nnn^niclcötani;  ä  deras  s.,  heibän  |.moIegtau= 
fa;  frän  niiu,  hans  s.  möter  intet  hinder,  mi= 
iiun  ^jueleltant,  f;änen  :puckttanfa  ci  ole  1. 
tule  mitään  cgtettä;  på  andra  s — n  om 
sjön,  tcifctla  )iuclen  järaieä;  ro  mig  på  1. 
till  andra  s — n  om  sjön,  fouba  1.  Ino  mi' 
mit  toifcllc  ^ntckn  järtreä;  pa  denna  s — u 
om  träsket,  täUä  ^luclen  1.  ^ncIeUa  järtocä; 
på  veustra  s — u  om  tioden ,  Umfcmmalla 
pns>hn  1.  ^nioköa  jc!ca,  jccn  ttafcmmalla 
toarreUa  1.  pnclctta  1.  taiballa  1.  finiuöa; 
från  andra  s — n  om  berget,  tciicita  pno- 
Icn  nniorta,  niuoren  tcifclta  )^uoIcIta;  pä 
ömse  sidor  om  fästningen,  mclemmilla  ^.•'UO' 
lin  1.  fummattafin  :pnc>Ien  linnaa;  på  s— n 
om  fästningen  är  en  stad,  linnan  fiiruHa 
1.  ancreUä  1.  (vid  sluttningen)  ficf^cillä  en 
fanpnnfi;  jiå  alla  sidor,  jofa  f;aavalla,  {'ai= 
tilla  ^^nolin,  faiffiaafta;  frän  alla  sidor  af 
socknen,  ^pitäjään  jota  fnlmalta,  jefa  :puo= 
lelta  1.  faifilta  :|.^uoIin  ^.ntäjäi^tä;  gä  ät  s— n, 
mcnnä  fwnUe  1.  _fi»nllc  \>'Åm  1.  fvrjään; 
springa  åt  s — n  af  v  ii  gen,  jnoSta  tic4nie= 
leen  1.  ticn  :t3c8fecn  1.  ^^vjään  tiegtä  1.  tien 
fttouun;  blicka  åt  s— n,  fatfea  1.  toilhia 
filDuUcnfa;  åt  den  s— n,  fitte  :puDkKe  1.  puo- 
icn;  byn  ligger  åt  s— n,  t\)Vä  cn  ftlxntlla 
V'äin  I.  fl}vjäc<fä  I.  }:0'ofeSfa;  ät  Helsingfors 
s— n,  ^elfingin  :>5uoIeUa  1.  :|.ntotc§fa;  han 
reste  åt  Åbo  s— n,  luin  matfnSti  Surun 
Vnclccn  1.  ^.lUotcHe;  åt  en  annan  s.,  toi-- 
faalte,  tcifcllc  baavaCe  1.  fulmalte;  ät  alla 
sidor,  jefa  luiaraUe  1.  intmaUc  1.  ^jnoIcKe, 
faiftiaallc,  taifillc  ^jnclin;  mera  ät  s— n, 
fitonmmalic,  laitcmmalk,  im-jcmmälle  1.  ft}r= 
jcm^^^ään,  enemmän  fiuntUe  |.\iin;  han  är  pä 
sin  mors  s.  slagt  med  mig,  l;än  on  äitinfä 
:)3U0lcIta  minnn  fufnjani;  han  härstammar 
frän  N.  pä  s— n,  Iiäu  on  9i:n  fuhta  ]mnU 
ta  ^pam;  vinden  är  s.  mot,  tuuli  on  I;anfa= 
luastaincu  1.  teaöta^Iaitainen;  s.  med,  I;anfa= 
^urje,  m^ötä4aitatnen;  vid  s— n  varande, 
reiercUinen,  njierinen,  fvIHäinen,  !i)IjeUinen, 
f^lfeinen;  stugan  och  kokhuset  vid  dess 
s.,  tu^a  ja  fen  tJ)Iteinen  1.  fijlfiäinen  1.  ti)U 
jeaineul-totcrinen  fota;  officeraren  och  sol- 


daten vid  hans  s.  blefvo  skjutna,  itf^ftevi 
ja  f)äncn  toiercEifcnfä  1.  teiercifenfä  1.  filimi- 
fenfa  fota=mie8  ammuttiin;  skåpet  och  hyl- 
lan vid  dess  högra  s.,  taappi  ja  fen  oifcan» 
fiioullineu  1.  ot{ean4nioUmmaincn  1.  puolet» 
nen  I)ijIIl);  ät  ngn  s.  belägen,  joutiu  ))U0= 
kinen  1.  )3uoIimmainen;  närmast  vid  s— n, 
»Bicrimmäinen,  {'l;Ijtmmäinen;  mera  åt  s— n 
varande,  fiit)um).n,  latbem)3i,  fijrjem^i,  'fmS'- 
femf3i  (=mman). 

Sidbord,  n.  (skepp.)  toav^^^eet,  toarf)c=  1.  lvara« 
laibat. 

Siden,  n.  filffi;  af  s.,  fil££i=,  fUHincn. 

Sidenband,  n.  filffi=naul^a,  filft'in-i[)ma. 

Sidenbård,  m.  fi[fti=rcunuS. 

Sidenfabrik,  f.  fiUfi=>v)aa^viffa  1.  =tet)ba«  (4aan). 

Sidenhandel,  m.  fiUin4au|)f.\t. 

Sidenhärig,  a.  filtfi» Javlcaineu;  (hot.)  [iltfis 
mainen. 

Sidenklädd,  a.  fiIf!i=njaattetSfa  (oktoa),  filffiin 
Vucttn,  filffi^i^ufuinen. 

Sidenklädning,  f.  filtfi=kninfi. 

Sidenkram,  n.  filffi=ril)fama. 

Sidensars,  n.  filfti^farSfi. 

Sidensvans,  m.  (homhycilla  gurrula)  ti(l)i,  J0Ul)i» 
lintu,  :|^it)kija=lintu. 

Sidentyg,  n.  filfti = ii^aate  (=tteen)  1.  4anaa§ 
(=faan). 

Sidenvaror,  f.  pl.  filffi=talcara  1.  =falu. 

Sidenväfnad,  f.  filffi=fanga8  (=faan). 

Sidenvilfvare,  m.  fitt'fi=tanhivt,  fiIfin=futDJa. 

Sidländ,  a.  alauja,  aIan!o=,  kintea;  s.  äng, 
nctfo^  1.  aII)o=niittl?. 

Sidlänges,  adv.  fijrjin,  fljrjittäin,  fianiittain, 
fiivutuffin,  fttouffutta,  hjtjittäin. 

Sidoafsigt,  f.  fi}rjä»tav!oitue. 

Sidoallé,  m.  fijKu=fujannc  (=nteen). 

Sidoanfall,  n.  fin,ni=  1.  !l}Ifi»n)ntät)S  l.=rarfau8. 

Sidoanförvandt,   m.  fiipu=  1.  fl)rjä=fu{ulainen. 

Sidoarf,  n.  ftjrjä^^erintij,  ftJint=]perintö. 

Sidoarfvinge,  m.  fl}vjä=  1.  fitou^^ertöinen. 

Sidoblick,  m.  |ttou=  1.  fvrjä  =  filmäi)8,  fttou= 
fatfal;bug. 

Sidobyggnad,  f.  filDUn-aknnuS  1.  (fast  i  sidan) 
!l}Itin-aknnu8. 

Sidodal,  m.  fvrjä4aa{fo,  ttjievi4aa!fo. 

Sidodörr,  n.  [itt)U  =  ciui,  (mera  undaiKjumd) 
ft)rjä--o»i. 

Sidofönster,  n.  flh)u4ffuna. 

Sidogevär,  n.  fu:rc»  1.  toljijmfe  (=ecn). 

Sidogren,  f.  fitou4;aava,  ft)U'i4;aava. 

Sidogång,  m.  fijrjä»  1.  fitt)U  =  t'äl)tänjä,  Jvicri» 
fat)tä»ä. 

Sidohvalf,  n.  fttou-i^oItt)i  1.  'h^m. 

Sidoinflytande,  n.  f^rjä  =  VDaifutu8,  fiiouKincn 
1.  jiwumsten  toaifutnS. 

Sidokamrat,  m.  fl)Ifi=toitiert,  n?icvi=!nmV4mm, 
{'Vifinäinen,  iBievetlincn. 

Sidoknopp,  m.  (hot.)  filcu-fifniiffo. 

Sidokraft,  f.  (mek.)  ftn.nt'  1.  fl}(fi=n3oima. 

Sidokudde,  m.  fljIfi^V^ni}  1.  4^atja. 


C38 


Sid 


Sidolinie,  f.  ftnju-teitwa  1.  »linja;  (slägtled) 
ftwu^Ianta,  fijrjä^fanta,  fttou^^uoli;  skyld- 
skap  pa  s— en,  fttou^fantaiiien  fufu,  fi)rjä= 
1.  ftrDU-i'ufu  1.  »fufitifuuä,  (tmtydigt)  fuhi 
fiiputta  i^äin  1.  lljrjä^^uoIeUa. 

Sidomur,  m.  fiam»  1.  fi9lfi=toatlt. 

Sidoriktiiing,  f.  fl)rjä=  1.  fitt)U=  !•  f^l!i=)uunta. 

Sidorygg,  m.  fin)u=t)arjanne  1.  =felänne  (=nteen), 
o^i=  1.  toievi=  1.  =tl5lfi4;arjanne. 

Sidoskepp,    n.   (i    kyrka  o.   d.)    fttoU-fu)JU   1. 

=fumu. 
Sidoskott,  n.  (bot.)  ^^ötiötS^JDefa,  I;^öt9=toefa, 

Sidosprång,    m.    f^rjä»  1.   fttoU=:^V^))}ä?8;    (på 

byggnad)  ftlBU^uIfcnema. 
Sidosteg,  n.  l>riäHi8feI  (=een). 
Sidostipel,  m.  (bot.)  fitou»fortt)ate  (»ffecn). 
Sidostycke,  n.   fhcu»  I.  f^lft  =  fappale  (=een); 

(af    slagt)     fljlfi  =  fa^^)alc,    tX)iti,    f?IJV8;    se 

Motstycke. 
Sidostöd,  n.  it^tc  (»tteen),  t^lfi  =  tuti  1.  »tur» 

wa. 
Sidostöt,  m.  f^{fi=  1.  fttt»u=^ji8to. 
Sidoteckning,    f.    fltt;u  =  fu©a    1.    ={ulcau8;   se 

Profil. 
Sido  verk,  n.  \i\mu  1.  f^lfi»linnoitu8  1.  »toa» 


Sidovind,  se  Sidvind. 

Sidoväg,  m.  fiir>u4ie,  f^rjä=tie,  ^D8fi=tie. 

Sidovägg,  m.  finiu=|emä. 

Sidoyta,  f.  fttvu^niita. 

Sidoås,  m.  fiwu^fjarju. 

Sidvall,  m.  all^c^inaa,  ali)0,  noro  =  maa,  luilta. 

Sidvallshö,  n.  Iu{)ta=J)einä,  noro^maan  1.  aIl;o= 

tieinä. 
Sidvallsäng,  m.  noro=  1.   alf)0=nutt^,   luljta» 

niitty. 
Sidvind,  m.  pottfWuutt,  Iaita»tuult. 
Sidvördnad,  f.  VitK^^f  ^len^fatfe   (=een);   visa 

ngn  s.,  ofoittaa  1.  näyttää  j.fude  ^nfepttä  1. 

^len^fatjetta,  !ot)beKa  j.tuta  ^nfepbeKä. 
Sierska,  f.  ttetäjä-^atfa,  tietäjätär  (»ttären). 
Siesta,  f.  se  Middagslur  o.  Middagshetta. 
Sifferkalkyl,  m.  numero4aSfu  1.  4a8l'ento. 
Siflferkarl,  m.  numevo  =  mieS,  taitatoa  Iua»un= 

laSfija. 
Siffertafla,  f.  uumero^tautu. 
Siffertal,  n.  numcrc^ufu. 
Sifferuppgift,  m.  numerois^ofoitug,  numerolli» 

nen  ofoitu?. 
Siffra,  f.  numero,  futt)un=merffi,  ragttffa. 
Siffrera,  v.  a.  numeroita    (4ien),   ofoittaa  1. 

mertitä  (4jcn)  numeroilla. 

Sifon,  ni.  se  Häfvert. 

Sig,  pron.  refl.  itieänfä,  itfenfä;  hos  s.,  Iuo= 
nanfa,  tvfÖnänfä;  hemma  hos  s.,  fotonanfa, 
fotona  (uonanfa;  taga  barnen  med  s.,  ottaa 
Ia^.ijet  mtjötänjä  1.  mufaanfa  1.  fanöfanfa; 
tala  för  s.  sj^lf,  ^u^ua  itjetienjä;  tänka 
vid  s.  sjelf,  ajatella  itfeffenfä;  i  och  för  s. 
sjelf,  itjeetänjä,  itfeeföniä;  samla  åt  s.,  foo- 


»g 


ta  itfettenfä;  gifva  ifrån  s.,  antaa  itfettänfä 
1.  luotanfa;  kalla  till  s.,  futfua  fnotfenfa  i. 
tijfönfä;  slå  s.  för  pannan,  i\}'éb'å  ctfaanfa; 
stöta  s.  för  magen,  fatuttaa  1.  loutata  mat= 
fanfa;  gä  s.  trött,  fäpbä  itfeniä  ftäu^ffiin; 
dricka  s.  sjuk,  juoba  itfenfä  {'i|)eätfi;  han 
säger  s.  vara  grefve,  rik,  fanoo  freitti, ri» 
fa8  1.  rittaan  oteiuanfa;  han  trodde  s.  haf- 
va  träffat  en  bekant,  luuli  tuttairan  tattjan^ 
necnfa;  vare  s.  rik  eller  fattig,  oltoon  1. 
olfoon^ja  rifaS  tai)i  !ö^l)ä;  han  rör  s.,  Ijän 
liitfuu;  han  rör  på  s.,  (;än  liituttaa  itfeän» 
fä;  han  förundrar  s. ,  t;än  il;mette(ce;  liau 
förundrar  s.  öfver  s.  sjelf,  l;än  i(;mettetee 
itieänfä;  vända,  kasta,  o.  s.  v.,  sig,  fäänt^ä 
1.  tääntää  itfenfä,  (leittä^t^äl.  f;eittää  itfen= 
fä,  o.  s.  v. :  det  reflexiva  talesättet  uttryckt 
med  särskilda  verbalformer  (oanligast  på 
=un,  -t)n,  =in)  och  sällan  jemte  itfenfä  och 
itfeänfä. 

Sigill,  n.  finetti,  fltiöi;  påtrycka  sitt  s.,  ^ai= 
naa  finettinfä;  bryta  s— et,  murtaa  ftnetti; 
sätta  s.  under,  1^a^na  finetti  alle;  sätta  s. 
pä  ngt,  panna  finetti  jbttn  1.  j.tiu  finettiin; 
med  s.  försedd,  finetiUincu. 

Sigillack,  n    ftnetti-4atfa  1.  »pifjfa. 

Sigillafgift,  f.  finetti=maffu. 

Sigillbevarare,  m.  finetin=martija. 

Sigilloblat,  n.  ftnetti=ÖQlätti  1-  4iima. 

Sigillring,  m.  ftnetti»formug. 

Sigillvax,  n.  ftnetti»»affi  1.  =toaf;a. 

Sigillösen,  m.  finetti=matfu,  finetin  =  hinaötu«. 

8igna,  v.  n.  se  Digna. 

Signa,  v.  a.  fiunata  («aan);  Gud  signe  er! 
Sumala  teitä  finnatfoon!  s.  sig,  v.  r.  fiu= 
naida;  (trolla)  (utea,  {oi(;tia,  taifoa,  »elljoa; 
s.  öfver  läkemedel,  lutea  ro^boitle,  loii)tia 
1.  taifoa  rohtoja. 

Signal,  m.  mertti,  ilmoitn8=mer!fi,  ilmoitin 
(«ttimen);  gifva  s.  till  strid,  antaa  mertfi 
tap)>eluun  1.  foban  mertti;  det  var  s— en  till 
ett  slagsmål,  fe  oti  tapj^elun  mertti  1.  (or- 
sak) ait)e  (»een). 

Signaleld,  m.  irartio^tuli,  merfti=tuU  1.  »tcaltea. 

Signalement,  n.  ultenatict  tuunu8=merfit,  tun= 
nuS-mertit,  tunnu-3=mcrfieu  luettelo. 

Signalera,  v.  a.  merfitlä  ilmoittaa  I.  ilmoi» 
tella,  nät)ttää  1.  antaa  mcrttiä,  mertitellä. 

Signaltlagg,  f.  merffi=n)iiri  1.  4ippu. 

Signalisera,  se  Signalera. 

Sign  al  pipa,  f.  ilmoituS=  1.  mertfi=^3itli. 

Signalskott,  n.  ilmoituä» ampuma  1.  4aufau8, 
mertfi4aufoma. 

Signare,  m.  Ioil)tu4ufija,  Ioil;tija,  aeUioja. 

Signatur,  m.  nimi  =  mertti,  puu  »mertti;  (pä 
apotek)  pääUe4irioitu8,  nimi,  nimen=pano. 

Signera,  v.  a.  panna  nimi  I.  päälle4irjoitu8. 

Sigiieri,  n.  IoiI;tu,  tcil^timinen,  noituminen, 
taitominen,  taifomuS;  s— er  (trollfurmler), 
foi^tu4m»ut,  loisteet,  noita4un)ut,  loi^tU' 
fanat. 


s  il 


639 


Signerska,  f.  IoiI;tu  =  atfa,  noita  =  afta,   tvcfbo 

tcaimo. 
Signet,  ne  se  Sigill. 

.Sigt,  m.  (handeht.)  näljtö^,  itiivttö^atfa,  nät)t 
tämä;  pä  åtta  dagars  s.,  fnl^beffan  ;)ährän 
nät}ttD-aioIta,  tal^beffan  ^^äittää  näl)ttämä8 
tä;  utställa  eu  vexel  på  1-4  dagar  efter  s. 
afettaa  tod\di  14  ^jäitväffi  1.  )3ättr)äl(e  näfc^ 
mäötä  1.  nä^ttö==ajaéta. 
Sigia.  V.  n.  täl;bätä  (»tään),  [tf)bata  (»taan), 
tar!ctttaa;  lagga  an  och  s.  på  ngn; 
fatSta  |)l}gf^niä  ja  täf)bätä  jfuta  1.  i.fuf;un. 

Sigte,  n.  (sunhall)  fiImän  =  fanto  1.  =!antama, 
j"tlmän»näfcmä,  nätvttjisjä  elo;  (pä  skjut- 
gevär) [t[;ti,  täl;tätn  (=imcn),  jl^teäfin  (4men); 
jag  har  s.  pä  1.  har  i  s.  haren,  jäneS  on 
näfyixnöfäni  1.  näfi)tt)illänt  1.  filmiéfänt;  få 
s.  pa  1.  fa  i  s.,  faaba  näh)ir)tin  1.  näf^= 
lininjä  1.  näfljtoiÖe;  komma  i  s.,  tnöa  nä= 
f^lDiin  1.  näti}n.nCe  1.  filmiin,  ojua  ftlmiin 
1.  nät^luiin;  jag  förlorade  skeppet  ur  s., 
laitea  tatofi  (=oan)  filmistäni  i.  näti)t»igtäni 
1.  näf^tciltäni;  i  s.  af  land,  maan  näf^» 
iriUä  1.  näf^lvnSfä  1.  näi)tätt»illä;  komma  i 
s.  af  land,  tuUa  maan  nä^täwilXe  1.  näf^-- 
iviin;  hvad  kan  han  dermed  hafva  i  s.? 
mitä]pä  ;^än  fillä  täl)bännee  1.  tarfoittanee. 

Sigthål,  n.  täf)tö=reitä. 

Sigtlinio,  f.  tä[;täl?S'toiin3a  1.  4inja,  täl;tc= 
toiihja  1.  rfuunta. 

Sigtning,  f.  tä{;täl}S,  täfitö,  täfjtääminen,  fi^= 
tauS. 

Sik,  m.  (coregonus  lavaretus)  fiifa. 

Siklöja,    f.    (coregojius)    alhula)    mujc    (=een), 

muiffu,  rää^^g. 
Sikt,  m.  fit)ti,  feula,  (gröfre)  tcätp^iä. 
Sikta,  v.  a.  ftlibata  (=taan),  fenloa,  toäl^iätä 

Siktduk,  m.  ftf)ti»  1.  feula^fangaS  (=faan). 
Sikter,  m.  ft^tieri. 
Siktmjöl,    n.    fcufo 

jaul^ot. 
Siktning,  f.  feulonta,  fcnlominen,  fif)tau§,  fif)= 

taaminen. 
Siktqvarn,  f.  fcufo^m^tttj,  ft]^tt=m1?fl^. 
Siktverk,  n.  feuloma»  1.  fi]^tau84atto§,  feutc» 

laitce. 
Sik  m.  ftttoitä,  fiili,  Iä|?äfin  (4men),  fiitoitfin 

(=imen). 
Sila,  v.  a.  fiilata  (=aan),  fiitoitä  (=tfen),  ftitot» 

löttä  ('tfen),  fuurnita  (»tfen). 

Silben,  n.  (anat.)  lattia^UU. 

Silduk,  m.  fiili»  1.  ftiteilä=toaate  (»ttcen). 

Silfver,  n.  I)o^ea;  af  s.,  I)o^)ea=,  ^c^jeinen,  l^o» 
^Jcainen;  tre  mark  s.,  folme  martfaa  (;o= 
I3ea8fa;  tre  skälpund  s.,  folme  naulaa  f)c» 
^eata;  taga  bort  allt  s.  (silfverpjeser),  cU 
taa  )3Dt8  taiffi  'ijoptat 

Silfverarbetare,  m.  'i)Ci()ta'^epp'ä. 

Silf vårarbete,  n.  ^opia4l)'6,  ^D)3ea=teoS. 


1.   ftf)ti=jaur)Ot,  feulotnt 


Silfverartad,  a.  f^o^jcan »lainen  1.  «laatuinen, 

l^D^iean»ta)jainen. 
Silf  verbi  ändad,  a.  f)D^ean=fefainen. 
Silfverbleck,  n.  ]^D:t)ea»Ieir*^. 
Silfverbergverk,  n.  f;o|3ea»faih)OS  1.  »nJUOrt. 
Silfverbeslag,  n.  f)0^ea»£)ela  1.  »fila. 
Silfverbeslagen,  a.  f)o^ea»]^eIainen,   :^o^ea»fi« 

lainen,  Ijo^eaHa  filattu  1.  puolitettu. 
Silfverbeslä,    v.  a.    i^o:|5eiIla,   ]^o|)eoittaa,   l^o= 

:|3eoita  (=tfcn). 
Silfverbroderad,    a.   I^D)3ean  =  ommeltu   1.   .=fir* 

jattu. 
Silfverbrokad,  a.  f)0)3eafirja=ftlffi. 
SiifverbröUopp,  n.  I;o)3ea»i)äät. 
Silfverbård,    m.    ]^o}3ea»rcunu8    1.    »färmöfe 

(»ffeen). 
Silfverfrans,  m.  ^o)3ea=l^i^jfu  1.  ^etule  (=een). 
Silfverfärgad,  a.  l^o^jcan^njännen  1.  »fartoainen. 
Silfvergalon,  m.  I)o^ea»faInnna  1.  »nau^uS. 
Silfverglans,  m.  f)o^>ean»l)of)be  (»teen)  I.  »loiöto. 
Silfverglitt,  m.  ]^opean»Ief;ti. 
Silfvergrufva,  f.  I)o)3ea=faiu>o8. 
Silfvergrund,  m.  f)o|3ea»^o[;|a. 
Silfvergrå,  a.  ]()Di3ean»]^armaa. 
Silfverhalt,  m.  [;o^)ean=^nto  1.  »^aljouS. 
Silfverhaltig,  a.  ^o:>3ean-))itoinen  1.  »fefainen. 
Siifverhvit,  a.  '^ciptan--)xiaiha,  l^o|3ean»]()o^tattja. 
Silfverhår,  n.  I^D^5ea=I;iuffet. 
Silfverked,  m.  f)0^ea=n)itiat. 
Silfverklang,  m.  f^o^jean  ticlfe  (»ffeen)  1.  Imelinä. 
Silfverklar,  a.  f)0)3ean»t)eleä,  I()0)3ean»i()elffäh30, 

]^o)5ean»ftrfa§   (»ffaan);  en  s.  stämma,  i)0' 

pian4)dt'å  1.  =:^elftäh)ä  ääni. 
Silfverklimp,  -klump,  m.  I;o^ea»;^arffo,  l^o^sea» 

fontti  1.  »mijl;fäle  (=een). 
Silfverkorn,  n.  f)o^ca=mnrunen,  l^o^ea»]^tuffa, 

f)o^>ean»rae  (»feen). 
Silfverkrona,  f.  l;opea»fruunu  1.  =fe^))ete  (»een). 
Silfverkärl,  n.  ]^D)3ea»a§tia. 
Silfverlan,  n.  ]^o^ea»fuitu. 
Silfverlik,  a.  ^ojjeamainen,  l^ol5ean=näfi5inen  1. 

»faltainen. 
Silfvermalm,  m.  :^o))ea»mafmi  1.  =fitt»t. 
Silfvermatt,  a.  f)o))ean'toaaIca  1.  »fiimmeä. 
Silfvermedalj,  m.  :^o)3ea»mital(i,  l^otjeinen  fun= 

nia=ral^a. 
Silfvermynt,  n.  ]^o:t3ca»raI;a. 
Silfverpapper,  n.  |)0)}ea=:t3a)3eri. 
Silfverpenningar,  m.  ]^o]pea=rof)a. 
Silfverpjeser,  m.  pl.   f)0)3ea=falut  1.  'tappaktt. 
Silfverplants,    m.    f;D:f»ea  =  finfo   1.    »fanfi,   (till 

myntning)  f)opta4opO  I.  4aatta  I.  htvl). 
Silfverplåt,  m.  fjcpta^taaU  1.  »laatta,  f;o}3ea' 

:|3elti,  t)o^3ca»Iootu;  jmfr  Plåt. 
Silfverprof,  n.  l^c|3ean»foetu6. 
Silfverrik,   a.   runfa§  =  bobeaiuen,   I)otoea=rifaS 

(»ffaan). 
Silfverring,  m.  f)o)5ea=renga8  (»ffaan)  1.  (fin- 
gerring)  »formu§,  I^o^eineu  renga8  1.  formuS. 
Silfverrubel,  m.  l^o^)ea»ru)3la,  foliffa. 


640 


8il 


S  i  m 


Silfversand,  m.  ^c^ea=^teffa. 

•Silfverservis,  m.  f)oV^ea  =  aStta6to,  r;cl>ca=agttat, 

fiopeifet  ^övtä4atut. 
Silfversked,  m.  I)cV^ea4uftffa. 
Safverskedare,m.I;o))Can=)Juf)biStaial.4uDtaja. 
Silfverskrin,  n.  r;o^ea^Iipag  (=|)^3aan)  1.  =hjaf= 

fanen. 
Silfverskäp,  n.  ^c^>ea=faa^i.M,  I;o^ean>Iaa^:tJt. 
Silfverslagg,    n.    fic|)eau  =  fucna    1.    =fuotta   1. 

=tiura. 
Silfversmidd,    a.    l;D^caan  =  Walettu ,    fjc^-^^cittu, 

f)ct>ean=^cittcincn. 
Silfverspanad,  m.  f)D).^eittu  filffi  1.  filf£i4anfa, 

Silfverstickad,  a.  f)ClJcm=fubcttii  1-  »firjaeltu. 
Silfverstil,  m.  f;c)3Ca=firjoitu3  1.  4irjaunet. 
Silfversträng,  m.  IJC^^ea=ftc(i,  (;c)jeittu  fteli. 
Silfverstiiff,  m.  'i)Cpta4\'ml 
Silfverstäl,  n.  {)c))ea=teräS  ^ffen). 
Silfverstäng,  -tacka,  f.  t)Ci>ea=fanft  1.  =!tn!o. 
Silfvertillgäng,  m    ^»opca^tearat  (pl.)  1.  -Avaxa. 
Silfvertillverkning,f.fic^ean=tefo  1.  ^icalmiétuö. 
Silfverton,  m.  f)elH^=ääni. 
Silfverträd,  m.  (;opca-4anfa. 
Silfvertyg,  n.  ^o^)ea'!ani5aö  ('faan)  1.  -^ttsaate 

(4teen). 
Silfverur,  n.  f)i>^)ea=tcUo. 
Silfververk,    u.    l}cpea  =  )^ajaStc,    I)C^^caIailro§= 

laito?. 
Silfverväg,  f.  bc^can^ltsaafa;   (poet  om  vågor) 

f)cp(a4a\nt  (=een),  ivältft)4ame. 
Silfvervärde,  n.  {jC^eiS^arirc,  f)o^>ean=ara^o. 
Silfveräder,  f.  f)cpea=fucui  1.  >jucni. 
Silfverälder,   m.  Iic^^ea  =  atfa  1.  ={aufl  (^ben). 
Silhuett,  m.  ftfuetti,  njarjc^fuira. 
Silke,  n.  filEti,  iilftt4anEa;  af  s.,  ftUfi»,  ft(tfi= 

nen,  fitfigtä. 
Silkesafvel,  m.  filtin^cto. 
Silkesand,  f.  (podiceps  cristatus)  jcuftintifu. 
Silkesband,  u.  se  Sidenband. 
Silkesdocka,  f.  filffi=ttil;fc  1.  'Adta. 
Silkesfly,  n.  (phalaena  mori)  fiI!fi4>crr)D. 
Silkesfargare,  m.  ftlfin-toärjäri  1.  4Minaja. 
Silkesfärgeri,  n.   fllfin  =  »ärj:ät)8  1-  4>auianta; 

filfin^ainie,  filfin^ainD4aitcö. 
Silkeshatt,  m.  filffi=f)attu. 
Silkeshus,  n.,  -hylsa,  f.  filffi^otctc;  se  Kokong. 
Silkeshår,  n.  filffi=!arh3a,  filffi=f)iufict. 
Silkeslarf,  m.  filfti^tcutfa. 
Silkeslen,  a.  fiUin^iencinen,  finin4ai^ea,  Ia= 

\)to.  fuin  filffi. 
Silkeslik,  a.  filtfimäinen,  filftn4a|)ainen. 
Silkeslock,  m.  (fig.)  fUfft=futrt,  filff  i  =  tuf  f  a  1. 

^xufiet. 
Silkesluden,  a.  (bot.)  ftlffimäinen. 
Silkesmask,  m.  ftlttt=matc«. 
Silkesnystan,  n.  ftft'ti4erä. 
Silkesodling,  f.  fiIfin4)cttD,  filfin-traliniétue. 
Silkesrik,  a.  runfog^filfftucn,  filfillincu,  filfi-- 

fäe  (41ään). 
Silkessammet,  n.  filffi-fametti. 


Silkesspinnare,  m.  fiffin^fef^rääjä. 

Silkesspinneri,  n.  fi(fin=fef)ruugtL\  [ilfm=fe^ruu. 

Silkestråd,  m.  filfft4aufa  1.  =neulc  (=ecn). 

Silkesända,  f.  filffHäie  (jäifeeii},  fl{ftt4an= 
gan  ^ää. 

Silkäil,  n.  ftitotn=aStta;  se  Glandel. 

Sill,  f.  (clupjea  harengus)  ftfli;  hvad  kostar 
s— en?  mitä  ftllit  ntaffatoaf?  en  tanna  s., 
tiinntjri  fifltä. 

Sillake,  m.  fiflin^fuolatoefi  (=ben). 

Sillblick,  -blixt,  m.  fiUUtoartocn  fiiffc  (=tecn), 
fiain4nfle. 

Sillfiske,  n.  )'tain4nii}tö  1.  4''t)t)ntt,  fiKm4afaStuÄ. 

silliangst,  m.  fiäin^aaftS  (nin). 

Sillhandel,  m.  ii[Iin4au^pa. 

Sillmäse,  m.  (larus  /useus)  f)atlt4cfft. 

Sillnot,  f.  filli^nuctta. 

Sillpackare,  m.  fiKin=iuKoja  1.  4'>anan. 

Sillrik,  a.  ftllinen,  runfaS^tUincn. 

Sillråk,  n.  fiatn4cttut  1.  =tefeet  (pL). 

Sillsalad,  m.  fiUi^falaati,  fillt=f)affe{u§. 

Sillsalteri,  n.  fi(lin»fuclausi,  ftUin^jUoIaanic. 

Sillstim,  m.  fiUi^arn?:. 

Silltran,  m.  fiflm=ra§ica. 

Silltunna  f.  ftl(t=tmtni)ri. 

Silning,  f.  fiilau§,  fiittjitfemiuen,  fiianllnminen. 

Silrör,  n.  (glandel)  [iiicitfin  (niiKU),  l'itli4;ucfo. 

Simblasa,  f.  uima--raffc,  l)enfi=raffc. 

Simbyxor,  f.  pl.  utma4;cumt. 

Simfena,  f.  uinmö,  uima=e»ä. 

Simfot,  m.  uima=jalfa. 

6'imtagel,  m.  uima4intu,  h>efi4intu. 

Simgördel,  m.  utma=ttt^ö. 

Simhinna,  -hud,  f.  uima4aIiro  1.  =naf)fa. 

Simhus,  n.  uima=f)ucne  (=cen). 

Siminrättning,  f.  iuma4aitcc-. 

Simkläder,  m.  pl.  uima=U\iattcct. 

Simkonst,  f.  utnia=tattc,  itinti^aitc. 

Simlärare,  m.  uima»  1.  uinnin^cjjcttaja. 

Simma,  v.  n.  uiba;  s.  på  rygg,  uiba  feläl* 
länfä;  s.  hit  och  dit,  uiffenncUa  (»ntelen), 
utéfella;  s.  i  luften,  leijaitta  tfma§ia;  s.  i 
tårar,  t\)i\>iå  fij^neliSfä,  elia  !i)t)nc(tcit  toaU 
Ia§)a;  gatorna  s — de  i  blud,  tabut  olittjat 
ttcri-»trtoina  1.  ttjeren  »allaSfa;  s.  i  nöjen, 
tellua  1.  uiba  f)un)itutrt6fa;  läta  s.,  uittaa; 
Iata  hästar  s.  1.  s.  hästar,   uittaa   IjeiTofia. 

Simmagister,  m.  uima=maiStevi. 

Simmare,  m.  uija,  uimari;  en  god  s.,  Ii^ttjä 
uimari,  f)t)lrä  uimaan. 

Simmig,  a.  fatea,  fafcunut,  liemefäS  (4fään). 

Simning,  f.  uiminen,  uinti,  uima;  under  s., 
uibeéfa,  uimaSfa  ctlesfa. 

Simoni,  f.  fimcnia,  :|.^apiö»toirtaiu  1.  fivfcn 
irirfain  fau^-^^a  1.  mi}cnti. 

Simpa,  f.  (cotlus  scorpiiis)  fim^J^U. 

Simpel,  a.  f^alpa,  paijaa  ('Cianj,  t}!ftn4ertai' 
nen,  alimainen,  jofa^äinjäinen;  en  s.  utväg, 
i)ffin4ertaincn  1.  jeltoä  feino;  ett  helt  s— t 
medel,  I}t)»in  >jffin4ertainen  1.  iofa=|)äi»äi= 
nen  1.  mutfatcn  aine  1.  f  eine;  ingenting  är 


Sim 


S  i  n 


641 


simplare,  et  liufään  ote  feh-Dem^>ää  1.  fuc= 
remuaa;  simpla  kläder,  al[;aifet  1.  ^ffin» 
fertatfet  limatteet;  en  s.  soldat,  bonde,  paU 
ia§  1.  f;al^\i  fota-nne?,  taIon=^^oifa;  s.  adels- 
man, paliaS  aatelinen;  det  der  är  mycket 
s — t  (föraktligt),  tuD  on  fcwin  alf)at'öta  1- 
^ffin^féitaiSta  1.  jo!a=^ätlväi§tä;  jmfr  Enkel. 

Simpelt,  adv.  se  Enkelt;  det  är  helt  s — t 
så,  fe  et  cte  munta  f  uin  niin,  je  on  fnD= 
raStanfa  1.  ^^aljaaStanfa  foaan  niin;  lian  är 
mycket  s.  klädd,  I;än  en  ^t)lx>in  aI[;ai[tSfa 
1.  ^ffin^fertaiftSfa  iimatteisfa. 

Simplats,  m.  uima  =  ^.mifta:  (för  hästars  sim- 
ning) uittanto,  uitto^iaiHa. 

Sims,  m.  fantana. 

Simskola,  f.  uitna=fouIn. 

Simsnäppa,  f.  (phalarojnis)  Ji^efi^i^M. 

Simställe,  n.  se  Simplats. 

Sin,  Sitt,  pron.  poss.;  återges  egentligen  van- 
ligast med  pers.  suffix  =n|a  (=nfä),  blott  i 
vissa  fall  med  oma,  oma(ntfa);  han  tappa- 
de sin  mössa,  fruntimren  sina  hattar, 
f)än  TpnHaft  laffinfa,  routoaffet  I^attunfa; 
modren  med  sina  barn,  äiti  la^ffi^^nfa; 
han  är  sin  egen  herre,  I}än  on  oma  fä8= 
fijänfä;  hvar  s.  1.  sitt,  Min  omanfa;  gä 
hvar  och  en  till  sitt,  mennä  hifin  !otiinfa 
1.  omiin  tcimiinfa;  han  har  sitt  för  sig, 
I;änetlä  on  omat  toimenfa;  få  sitt  igen,  tuffa 
omtUenja,  faaba  omanfa  tafaifin;  han  har 
gjort  sitt  till,  f)än  on  ofanfa  1.  tcl^täiränfä 
tel)nl)t,  f;än  on  f3no{eötanfa  1.  ofaltanfa  ^uu= 
liannut  1.  tet;nt}t;  för  sin  del,  :puD(eStanfa, 
ofaltanfa;  i  sinom  tid,  aifananfa,  ajaöanfa; 
han  är  sina  femtio  år,  bäu  ou  jo  tt)mme= 
niä  1.  h)ntmen=!untaa  toiift,  I}än  on  tviibcn 
lammenen  (»noben)  )jaifoitia  1.  ijäsfä. 

Sin,  n.  oböjl.;  stå,  vara  i  s.,  otta  el)bl)ffi§fä 
1.  el)ti)neenä  1.  marvnfftöfa. 

Sina,  v.  n.  el)tl)ä,  martua,  (om  gvinnobröst) 
fuituua;  (fig.)  fniwcttua,  fuitoua,  e]()tl}ä;  qvar- 
nen  s— r,  miiffp  fuupuu. 

Sinder,  n.  rauban=file  (=ecn). 

Sinekur,  m.  ti){)jän  =  lriivfa  1.  »toimi,  IaiSfan= 

Singular,  m.  ^fftffö,  lj!fl4n!u. 

Singulier,  a.  erin  =  omainen,  eriö  =  fnmmainen, 

^ffin=omainen,  l)!finäiuen. 
Sining,  f.  cf)ti)minen,  el^t^m^g. 

Sink,  n.  (metall)  fiutti. 
Sink,  n.  se  Sinkande. 
Sinka,  v.  n.  anitDljtellä,    aifaiöa,    fubaStetta, 

!ä'^niä,  ixntfagtella;  s.  sig,  roiiwäl^ttjä,  tuCa 

iniifj^neetfi. 
Sinka,  f.   fatoin   (=:t3tmen),    finfitä,  (dymling) 

fara. 
Sinka,  v.  a.  (hopfoga)  :|jaifata  (4faan),  fauma= 

ta  (=aan). 
Sinksam,  a.  totitol)ttetett)ä,  IjibaSteletoa,  atfai= 

tetua,  tDiito^Iiäg  (=ään),  _^ibaStetija. 
Sinlig,  a.  aigtiHinen,  aiötin  =  olainen,  tunnon' 
_   Svenskt-Finskt  Lexikon. 


alainen,  ruumiitlinen ,  (väUustig)  (irrallinen, 
l^effumaKtnen;  s— a  föremål,  ai8tin=ataifet 
1.  näf^trätfet  1.  fDSfettah.^at  efineet;  s.  njut- 
ning, aistillinen  1.  rnumiiffinen  1.  lif^aöinen 
nautinto;  en  s.  menniska,  lifjallinen  tf;mi= 
nen;  s.  verid,  näfijiuäinen  1.  luonnollinen  1. 
aiötin=alainen  maaitma. 

Sinlighet,  f.  aiStiHifuuS,  aistin-ataifun§,  tun= 
non  =  aIaifnu§,  vnnmiittifuus ,  näh)»äifir^8, 
foö!etta»aifnu6,  Ii()allifnn§,  f)imoIfifun8; 
s — en  försvinner  och  evigheten  nalkas, 
aistittifnus  1.  rnnmiiUifuuS  fatoaa  ja  ijan» 
faiftifuuä  läfjeSttH);  detta  retade  hans  s.,  tämä 
fiif)oitti  f)änen  lifjaötfnnttanfa  1.  i^itnoCifunt' 
tanfa;  s — ens  förnämsta  passioner  äro: 
fråsseri,  dryckenskap,  vällust,  tit)allifunben 
fuurimmat  ^imot  ohjat:  l}ten'ft?öminen,  juo= 
ijumuö,  l^efhima. 

Sinligt,  adv.  aigtittifeSti,  runmiitfifeöti,  Ii{;al= 
(ifeSti;  lefva  s.,  elää  Iit;aIIife6ti;  s.  uppfatta 
ngt,  aiStillifeSti  1.  vitumiitlifeSti  täfittää  j.fin. 

Sinnad,  a.  aitottja,  mietirt)ä,  mielinen;  han  är 
s.  att  göra  en  resa,  fjän  aifoo  1.  I;äneQä 
on  aifomns  lähteä  mattaan;  han  är  väl, 
illa  s.  mot  sin  broder,  f)än  on  (;l)lt)än=fuo= 
pa  1.  f)i)i:)ä  =  mielinen,  iialjan  =  fuofja  1.  pa^a.^ 
mielinen  toeljeänfä  fofjtaan;  jordiskt  s., 
maatti8  =  mielinen,  maallinen;  knngligt  s., 
funinfaaUifeSti  ajattetetea,  funinfaalli§=mte= 
linen;  huru  är  han  nu  s.?  fniiifa  I;än  nt)t 
on  miclettänfä?  mitä  ^äncn  micicufä  n^t 
on?  han  är  annorlunda  s.,  I)änen  OU  toiftn 
mietenfä,  l^än  on  toifeöa  mietettä  1.  tnu= 
matia,  f^änettä  on  toinen  mieti. 

Sinne,  m.  (yttie)  aiStt;  de  fem  yttre  s — na 
äro:  känsel,  smak,  lukt,  hörsel  och  syn, 
uttonaifet  aiötit  1.  aistiittet  onjot:  tunto, 
mafu,  t)aju,  tnnto  ja  nätiJ;  inre  s.,  miett, 
tunto,  taito,  tuouto,  mieten^taatn,  f^bän 
(«men),  fifu;  han  är  från  sina  s — n,  han 
är  icke  vid  sina  s — en,  har  icke  sina  s — n 
i  behåll,  I;än  on  miettä  teajaatta  1.  mielt= 
))uotcna,  l^än  on  mieletiJnnä  1.  taibotonna  1. 
iärjetönnä,  t;äne8fä  et  ote  tietoa  eitä  taitoa; 
blifva  rörd  till  sina  s — n,  tulta  mieti=:|)UO- 
fcffi,  mennä  mietettiJmäfft  1.  taibottomaffi, 
fabottaa  järtenfä  1.  taitonfa  1.  mietenfä;  va- 
ra vid  sina  s— n,  otta  täi?fi=mietinen  1.  tä^ft= 
järfinen,  otta  täl)fi  mieti  1.  jävtt  1.  taito 
j.futta,  otta  täijbettä  taibotta  1.  mietettä;  å- 
terkomma  tili  sina  s — n,  toiutua,  toif.ma, 
tutta  mietettenfä  1.  taibottenfa  1.  tunnottenfa; 
han  har  ett  elakt  s.,  t)äneåä  on  paija  ftfu, 
t;än  on  :|)a^a=fifuinen;  hafva  ett  herrskly- 
stet  s.,  otta  toattan=t)imoinen-(tnonno8tanfa), 
otta  tt)attan=]^imoinen  mieti;  du  har  ett  gladt 
s.,  ftnulta  on  iloinen  mieti  1.  tuonto,  finä 
otet  tto=mietinen;  vara  sorgsen  till  s — s, 
otta  furu^mietinen  1.  furu=:niefettä,  olla  fu* 
ruttifetta  mietettä;  han  är  stadig,  jemn  till 
s— s,  l^än  on  njafa  =  mielinen  1.  i?t'fi=n)a!ai« 
81 


642 


Sin 


nen,  fiäneHä  on  ttjafan^a  1.  tafaincn  midi  1. 
lucntc;  med  muntra  s— n,  f)i(peillä  tnictin, 
bilpetu  mielin  1.  fiitämin;  uppreta  ens  s., 
iril)ac:tuttaa  1.  funtuttaa  j.futa,  fiiu^aStuttaa 
j.futa  1-  j.fun  mieltä  1.  fifua;  huru  är  han 
till  s— s?  mittä  micledä  1.  piiäUä  1.  Incn- 
nolla  on  biin?  nu  är  han  någorlunda  till 
s— s,  nt)t  t)än  on  jcfiecnfin  mielcefänjä;  du 
har  ngt  i  s— t,  finufla  1.  fimtn  en  micIeS» 
jäfi  i-iin;  han  har  ondt  i  s — t,  I;änen  1. 
kineflä  en  \>al)at  1.  ^aha  1.  Jfioljaa  mieleSjä, 
l;änellä  en  mn^ta  mieli;  få  ngt  i  s— t,_faa» 
ta  j.fin  pääluiniä;  hvad  har  han  nu  fätt_  i 
s— t?  mitä  (ninen  ^>ääf;äniä  n^t  en  ^)i§tä-- 
ni)t  1.  ciétunut?  mitä  ijän  m?t  en  faanut 
)>äätjänjä?  det  har  aldrig  fallit,  runriit 
mig  i  s— t,  mit(cin!aan  fe  1.  fitä  ei  e(e  mie» 
keni  tnöut  1.  jnclaljtannt  1.  )>ääf}äni  a§= 
tnnut,  fitä  en  feétaan  ele  tuflnt  ajate(- 
leeffi;  föra  en  ngt  till  s— s,  mui^tnttaa 
i-fin  j.hiUe,  jcbbattaa  j.fin  i-hin  mieleen; 
lägga  ngt  på  s— t,  |.\inna  j.fin  ft}bämeUen= 
fä,  :)^al)c^ttaa  miclenfä  jtlfin;  det  gick  ho- 
nom djupt  till  s— s,  fe  pi^ti  1-  fe§fi  (läntä 
fl)trä(tä  mieleen,  fe  feSfi  fcwaeti  hänen  mief» 
tänfä  1.  jijbäntäniä  1.  lucnteanfa;  det  stack 
1.  retade  hans  s.,  fe  piSti  lianen  fifuanfa  I. 
mieltäniä  1.  Uientcanfa;  vända  sitt  s  till, 
från  ngt,  fääntää  mielenfä  jbfin,  jStfin; 
lugna  s— na,  rauI}oittaa  1.  afettaa  1.  ixnil)» 
böttää  mielet;  detta  vände  folkets  s — n  frän 
honom ,  tämä  luotrutti  ^äneStä  fanfan  mielen 
1.  mielet;  det  gick  ej  efter  hans  s.,  fc  ei  fä^-- 
ni}t  lianen  micfenfä  1.  :päänfä  mnfaan  1.  mtel» 
tänfä  mijetcn;  han  är  en  man  efter  mitt 
s.,  I; än  en  minnn  mieteni  mnfainen  mieS, 
l^än  en  inieS  minnn  mieleifcni  1.  minun 
mieleeni  1.  minun  mieftäni  muötcn;  s.  för 
det  sköna,  för  poesi,  fauueubcn,  VHUOUben 
tunte;  han  har  intet  s.  för  det  sköna,  för 
musik,  I)änen  mielenfä  1.  luentenfa  ci  en» 
ftnfään  ele  fanniifcn,  foitantecn,  IiäncUä  ei 
ellenfaan  ele  fauneben,  fcitannen  tuntea  \. 
mieltä;  han  har  icke  s.  för  vänskap,  f)ä-- 
nedä  ci  ele  liétän.n)l}bcn  mieltä  1.  luentea, 
fiänen  luentenia  1.  micfenfä  ei  ele  t}ötäirl}V» 
teen;  styra  sitt  s.,  f)ilfitä  (=tfen)  mielenfä  1. 
fifunfa  1.  htentcnfa;  bryta  ett  barns  s., 
mafentaa  1.  lannistaa  lalpfen  luento  l.  mieli 
1.  fifu;  visa  sitt  s.,  näi}ttää  fifuanfa  1.  luen» 
teanfa. 

Sinnebild,  m.  »ertviuS^utoa,  futoauö;  anka- 
ret är  hoppets  s.,  anffuri  on  toivon  f  n» 
iuauS. 

Sinnebildlig,  a.  teertan§=fmval(inen  1.  ^!utoai= 
ncn,  fuirauffcHinen. 

Sinnebildligt,    adv.  IvertauS^fulDin  1.  »fnnjiCa. 

Sinnelag,  n.  mielen4aatu,  Iucnuon4aatn,  tuen= 
te,  fifu;  elakt  s.,  paha  fifu  1-  luonto;  godt 
s.,  'i}\}\vci  mielenlaatu  1-  luonto;  en  person 


i     med   godt  s.,  ^^tttän^tuontoineu  1.  ^t)tt)ä= 
i     luonteinen  itäminen. 
'  Sinnesart,  m.  se  föreg. 

Sinnesdvaia,  f.  mielen  I.  tuunon  f)unmau8  1. 

untumnS. 
Sinnesfrid,  m.  mielen  raufia,  fijbämcn  1.  tun= 

non  ranfja. 
Sinnesförfattning,  f.  se  Sinnestillstånd,  Sin- 
nelag, Sinnesstämning. 
Sinnesförmögenhet,  f.  niiefcn  1.  ftctuu  ftieima 

1.  ft?ft}.    ' 
Sinnesförvirring,  f.  mielen  =  fefaifuu8,  mietcn- 

[jeuraus,  mielen »fefoannuS  1.  =]^ämmcnn«i?<, 

l;ouru=^>äifljt)8. 
Sinnesförändring,  f.  mielen »muutoS,  mielen- 

laabun  1.  mielinilan  munteé. 
Sinneslugn,  n.  leiroKinen  micli  1.  tunte,  mie» 

len  Upo,  tunnon  Upo  1.  xaul)a. 
Sinnesorgan,  m.   o.   n.    aistin    (»imen),    IfiUD» 

main    (=imen),    tunnon    1.   f)Uomion   tvälu 

tappah  (=eeu). 
Sinnesoro,  f.  micfcn  1.  tunnon  knjottomuuS, 

leteoten  mieti. 
Sinnesro,  f.  se  Sinneslugn. 

Sinnesrubbning,  f.  mielen  1.  järjen  f}ämmeu» 
nljg  1.  erkti)6,  {)ourn=)3äift?t)§,  f)arl}a=mieli= 
]t)t)9,  evbettijn^t  1.  :^arf)aantnnut  1.  fiämmen= 
t^n^t  mieli  1.  i?mmärrtj§. 

Sinnesrörelse,  f.  mielen  liifuuto  1.  liifutuS, 
mieli»ata. 

Sinnessjukdom,  m.  faira6  =  micnft)ii?,  mielen 
l^eiffouS  1.  fairauö,  r;eiffo=micIift)ij8. 

Sinnesstyrka,  f.  luja  midi,  lujaonicIifV^S, 
mielen  tooima  1.  trafnuö  1.  lujuus. 

Sinnesstämning,  f.  mieli^ata,  mieli;  vid  lugna- 
re s.,  t^toenncmmättä  mielellä. 

Sinnessvag,  a.  f)ei£fo=mieIineu,  ^;ciffo=^^äinen. 

Sinnessvaghet,   f.  f)eiffO'micUit)t)S  1.  =Väift)tj8. 

Sinnestillstånd,  n.  mielentila,  mielenlaatu. 

Sinneströghet,  f.  mielen  I;itau8  1.  f;itaifuu8, 
l)iba8»mieUfi)^§,  ^ibaS  (»taan)  mieli. 

Sinnes  verktyg,  n.  se  Sinnesorgan. 

Sinnesyra,  "f.  mielen=irimma,  mielen  maftitto* 
mnu8  1-  malttamattomuus,  mieli  =  ()unmau8. 

Sinneverld,  f.  aisti^maailma,  tunnen  1.  aistien 
maanhna,  näf^jtoäinen  maa=i(ma. 

Sinnevilla,  f.  miefcu^fiairauS  1.  4iäiviö,  aiS" 
tien  fiäiriö  1.  Ijairaama. 

Sinnlig,  m.  fl.,  se  Sinlig,  o.  s.  v. 

Sinnrik,  a.  taitoifa,  taibofaS  (=ffaan),  terättä, 
nä^J^>ärä,  feffeliäs  (=ään),  äl^fäs  (=ftään);  han 
är  mycket  s.,  pn  on  f)tjtt)in  taitoifa  1. f cffcfiäS 
1.  äI'^fäS  1.  nä^Jpärä;  en  s.  uppfinning,  tai= 
bofaS  1.  näp|)ärä  1.  äli^fäs  fefftntö;  ett  s— t 
svar,  taibofaS  1.  taitoifa  1.  terättä  I.  nä}3« 
V^ärä  1,  ält)fäs  ttaStanS. 

Sinnrikhet,  f.  taiboffuuS,  ärt?Hl}liS,  näp^3ärt)^S. 

Sinnrikt,  adv.  taiboffoaSti,  äIt)ffääSti,  nä^^Jä» 
rästi. 


Sin 


Sit 


643 


Sinom;  tusende   s.   tusende,   tuf)anfittatu    tU' 

l^anfin,  tu^^annen  tulpatta,  tuf;at  hxtaa  tu= 

liannen. 
Sins;  sjelf  sins  ed,  oma  1.  cmtnaiuen  waia. 
Sinsemellan,  adv.  feöfenältfä,  feSfenfä;  de  få 

komma  öfverens  s.,  faatoat  fopia  feSfeitäu» 

fä  1.  toäliHänfä. 
Siphon,  se  Häfvert. 
Sipp,  a.  tccSf ennetty;  hon  är  så  s.,  I;än  on 

ntiti   ckiuinanfa,   cu   l^ättjeliäs   (»ään)    o(e= 

toinonfa. 
Sippa,  f.  (anemone)  tcuoffo,  tDt(u=Iu!fa. 
Sippra,  v.  n.  ttf;ota    (^oan),    f  illoitta,   til^fua, 

tt^fuetla,  :|.nI:)!Lia,  firistä,  firfoilfa,  fival;betta 

(=telen),  mef)tää,  mef;eötää. 
Sir,  m.  i^erra. 

Sira,  v.  a.  foristaa,  IforiStetta. 
Sirap,  m.  [iira^^t. 
Sirat,  m.  foviStitS,  foriöte  (=een). 
Siratlig,   a.;   se   Prydlig;  en  s.  liarl,  ^)ul6!ea 

1.  firo  mieS. 
Sire,  m.  fire,  majesteetti. 
Sirén,  f.  fireni,  aattctar  (=ttaren),  ivebennteitc; 

(fig.)  teui)otar  (-ttaren),  ifjaStuttaja;  (träd) 

fireni4mu,  fireni. 
Sirlig,    a.  se  Prydlig;  en  s.  karl,    fteirtStele» 

xoa  mte§;  s— t  gjord,  firo^efotnen. 

Sirocco,  m.  firoHo,  ^oltto^tnuU. 

Siska,  f.  se  Grönsiska;  (poet.)  firffunen,  ^let» 
:|3onen,  täfönen. 

Siskonkorf,  m.  U[;a  =  maHavnt  (=nen),  mafta^ 
rainen. 

Sist,  adj.  superi.  Jpttmeinen,  (efterst)  jäitm» 
mäinen  l-  jälfetfin  (nmmän);  slåss  till  s— a 
man,  taJjeHa  iDiimeifeen  mieheen;  han  gick 
näst  före  den  s— a,  {)än  Våfoi  jälfeifimmän 
1.  iBiimeifen  ebellifenä  1.  cbeltä;  för  s— a 
gången,  tottmeifen  ferran;  i  s — a  stunden, 
njitmeifeM  f^etfettä;  vänta  till  s— a  stunden, 
cbottaa  JKttmeifeen  I;etleen  1.  tuiimeifiin  aött; 
i  s— a  (sednaste)  veckan,  totime  1.  hjitmeiS- 
iDtifotta;  vara  pä  sitt  s— a,  oUa  lr>UmeiftI= 
lönfä;  vänta,  dröja,  lenina  till  s.,  obottaa, 
ioiiipljä,  jättää  ttjttmetfeffi. 

Sist,  adv.  untuieiietfi,  unimeifenä,  jätimmätfe» 
nä,  jälinnä;  komnja  s.,  tntta  njitmeifefft  1. 
tuiimetfenä  1.  jättnnä;  jag  har  satt  noterna 
s.  i  boken,  olen  )>annut  nuotit  unimetfeffi 
livjaan;  s.  inom  ett  år,  tuitmeistäänfin  1. 
antmeistäfin  1.  wtimeigtänfä  tiniobcn  futue8= 
fa  1.  ^f)beS|ä  iBUObegfa;  då  jag  s.  talte 
med  honom,  fun  tolimeifeffi  1.  nnimetn  1. 
attmefft  f)äntä  ))n(;uttclin;  sedan  jag  säg 
er  s.,  fun  teibät  twitmetfi  näin. 

Sistbemält,  Sistberörd,  se  Sistnämd. 

Sistes  1.  Sistens,  adv.;  här  om  s.,  täSfä  iDti^ 
men,  tuonnoin,  toiimen. 

Sistförfluten,  -liden,  a.  icitmcffi-futnnut  1. 
-menm^t,  i»iimeis  =  tutunut,  i»itmei§>;  under 
s— ne  år,  i»iimeiS4vmobeUa  1.  «tvuouna,  mi-- 


meffi^tutuneetta  njuobeHa;  s— ne  måndag, 
I»iimei6 » maanantaina ,  iDitmeffi  --  menneenä 
maanantaina;  den  13  s — lidne  April,  13 
^äittänä  totime!fi--fnUtnutta  :^nf)tt=!uuta. 

Sistnämd,  a.  njtimetfi=mainittn  1.  fanottu,  »ti* 
meffi=nimitetti). 

Sistomtalad,  Sistomnämd,  se  fureg.  ord. 

Sistone;  på  s.,  luitmetfeltä,  iDitmeifeStt,  to^5utta. 

Sits,  m.  (säte)  istuiu  (4men),  i8tuin4auta, 
tétuin»)3aif!a. 

Sits,  m.  (tijg)  fitfi,  fttft=!arttunt. 

Sitsputa,  f.  igtuin^f^aatfa. 

Sitta,  v.  n.  tStua,  (sätta  sig)  igtuutua,  (mra) 
otta;  s.  på  en  bänk,  stol,  iStna  ^>en!tt(ä, 
tuolitta;  s.  med  benen  under  sig,  iötna  ja» 
lat  attanfa;  s.  med  händerna  i  Icors,  tötua 
tabet  riötiSfä  1.  rietiöfä  fäfin;  s.  till  bords, 
iötua  ).iöi)bä8fä,  olla  )3öt)bägfä  1.  vuoatta; 
s.  öfver  ngn,  istua  ijtemf^äuä  j.futa;  s.  lat, 
istua  laisfana;  s.  af  (om  ryttare)  astna  maa= 
t)an  felästä  1.  ratfattta,  Iä(;teä  feläStä  1.  ratfait» 
ta;  s.  fast,  istua  fitnni,  clta  fitnni  ^^nuttunee» 
na;  s.  ned,  fätjbä  ivstuinaau,  istuutua;  sitt 
ned,  !älj  iStumaau,  iStu  VuuUe;  sitt  ned  på 
din  plats,  iStu  1.  iStuubu  ^tlif^iWcfi;  s.  ned 
en  säng,  iStna  fäntl)  ruttuun;  s.  ned  bättre, 
istua  1.  istuutua  atemmafft;  s.  under  ngn, 
(längre  ned)  istua  alempana  j.futa;  s.  upp 
(om  ryttare)  nouSta  1.  !äi)bä  ratfaiUe  1. 
f)en)cfen  felfääu;  s.  högre  upp,  istua  1.  is- 
tuutua i)temmätfi;  s.  öfver  ngn,  istua  i)tem= 
Vänä  j.tuta;  rätten  sitter,  oifeuS  iStun;  s. 
domare,  iStua  tuomarina;  s.  till  doms, 
istua  1.  olta  tuomarina;  (om  kläder)  \op\a, 
itwdhjä,  cUa,  istua;  rocken  sitter  väl, 
tatti  fopii  1.  teiuettt;V  I)V^vin;  klädningeu 
sitter  illa,  leuinft  fo^)tt  i.  istuu  ^)al;aSti  i. 
(;UOUOStt;  halsduken  sitter  skrynkligt,  för 
hårdt,  Iiuiict  on  1.  on  oltatieitfa  n}Vi)Sfä, 
Ittan  titnteäsjä;  s.  i  skuld,  olta  toelaSfa  1. 
jpelfaantuneena;  om  han  sitter  med  hu- 
stru och  barn,  joS  I;äneUä  on  toaimo  la  lap^ 
fia;  s.  enka,  oöa  1.  iStna  teSfenä;  s.  på 
fästning,  otia  1.  iStua  toantiubeSfa  1.  Iin= 
naSfa;  s.  på  ett  hemman,  otta  titatta  1.  ta= 
loSfa,  olta  titan  omistaja  1.  I)atttja,  I;attita 
(4fen)  1.  mitjeKä  1.  nauttia  titaa  1.  taloa; 
s.  qvar  på  hemmanet,  )3^ft?ä  tatoSfa  1.  ti= 
laEa,  jääbä  tilaCe  I.  taloon  otemaan;  s.  vid 
styret  (fig-),  otla  1.  iStna  ot)jiSfa; .«.  vid  boken, 
istua  tirjan  ääreSfä;  nyckeln  sitter  i  1.  i 
dörren,  aluaiu  on  fuulta  1.  oweSfa;  hatten 
sitter  på  sned,  (jattu  DU  tattettanfa;  nu  s. 
vi  der,  ni)t  fiinä  olemme  1.  feifomme,  ni)t  olem» 
me  |)nututfiSfa;  s.  emellan,  i  sticket,  jääbä 
ivälitn;  s.  fast  i  gyttjan,  otta  1.  iStua  mU' 
baSfa  tiinni,  otta  mutaan  :|)nuttnneena;  det 
sitter  väl  fast  i  minnet,  fe  ).n)fui)  ^t)rt)in 
mutStoSfa  tiinni;  färgen  sitter  väl  i,  ft>äri 
on  I)^icin  teStäioää  1.  )3l)fi;i»ää;  s.  ihop,  otta 
1.  pr)\\)'å  fitnni;  s.  inne,  iStua  1.  p^f^ä  l^uo- 


644  S  i  t 

neegfa;  s. inne  för  stöld,  för  1000  mark,  cUa 
puntottaana  1.  fiinnt  tcarfaubcSta,  lOOO  nwv= 
iaSta;  hatten  sitter  ännu  på,  i)attu  on  wk- 
lä  ^\iäé|ä;  låt  hatten  s.  på,  ^ibä  ^attu 
^^ääöläfi,  anna  ^atun  cäa  ^ääSfäfx;  s.  uppe, 
i^tua  l}[äällä  1.  iralwciUa;  det  sitter  åt, 
fotr>a§fa  en,  icwaa  1.  tuaifeata  on,  fctoatta  1. 
fotrialte  !äl);  förblifva  s— nde,  jääbä  t8tu= 
maan  1.  iStuaHcnfa;  skeppet  blef  s— nde 
på  grund,  iaiwa  faun  1.  ^uuttni  faritle 
fiinnt,  Iat»a  jiii  taritlc  1.  fariin  {iimit  1. 
clemaan  1.  feiiomaan;  stiga  upp  att  s.  1.  i 
s — nde  ställning,  nousta  igtuaUenfa  1.  t8= 
tuitfenia;  vara  i  s  -nde  ställning,  etta 
istnattanfa  1.  istuillania;  tala  s— nde,  pu- 
f)ua  igtuaUanfa;  i  s— nde  rätt,  eifeuben  iS^ 
tuesfa;  inför  s— nde  rätt,  tgtmtian  eifeubcn 
ebegfä  1.  ai!ana. 

Sittande,  n.  igtnminen;  i  ett  s.,  tjt)tä  =  ^erää 
1.  vf;tenänfä  istuen. 

Sittarbete,  n.  iStnma--  1.  iötunta=U)i3. 

Sittdyna,  f.  igtnnta=  1.  i8tuin=n}lintj. 

Sittning,  f.  igtumiuen,  istunta,  istunte;  (en 
domstols)  istunto. 

Sittopp,  m.  foriua=^3uu6ti,  !oi-toa  =  tiCiffa,  iuu= 
tiHtffa. 

Sittplats,  m.  tStuma=^atffa. 

Sittsyssla,  f.  istuma^toirfa. 

Situation,  f.  (I(tge)_  afento,  afema,  tila;  (i  en 
dram)  fatunto,  ajef)u8,  tof)taama;  (ha/vande 
tillstånd)  {cl^tuiinuS,  vaStauS. 

Sjelf,  Sjelft,  pron.  a.  itfe;  jag,  du,  han 
s.,  minä,  finii,  f)äu  itfe;  vi,j,  de  s — va,  me, 
te,  l)Z  itfe;  s— va  boken,  fästningen,  itfe 
firja,  linna;  han  är  s — va  ärligheten,  f)än 
en  itfe  re^elliftjijS  1.  ref}elltf^i)«  itfe;  sig  s., 
itfeänfä,  itfcnfä;  af  sig  s.,  itfeStänfä;  det 
går  af  sig  s.,  fe  !ät)  itfeStänfä  1-  itfetfenfä; 
han  har  ingen  styrka  af  sig  s.,  ■^äuettä  ei 
etc  mitään  iceimaa  emasta  fot^ben  1.  emag= 
ta  fo{)baStanfa  1.  itfe  ^^uolestanfa;  lefva,  tala 
för  sig  s.,  elää,  pnhua  itfetfenfä;  tänka 
vid  sig  s.,  ajatella  itfetfenfä;  i  och  för  sig 
s.,  ttfeSfänfä,  itfeStänfä;  gå  till  sig  s.,  men» 
nä  itfeenfä;  huset  ligger  för  sig  s — t, 
l^none  en  erillänfä  1.  ijlfinänfä. 

Sjelfaktning,  f.  itfc  =  atttjo,  oma  artoon-anto, 
oman  artoen  anto. 

Sjelf  antändning,  f.  itfeStänfä  f^tt^mtnen,  it» 
fcStään^f^tttpvs. 

Sjelf  bedrägeri,  n.  itfenfä  ))ettäminen,  itfen» 
isetto. 

Sjelf befläekelse,  m.  Iil)anfa  faaStntuS,  itfe» 
faaStutuS. 

Sjelfbehag,  n.  itfe»mieIti)ml}S,  itfe»ra{fauS. 

Sjelfbehaglig,  a.  itfenfä  mieleinen,  itfe»miete» 
I;inen,  itfe^rafaS  (»ffaan). 

Rjelfbeherrskuing,  f.  malttateaifuuö,  micfcu» 
maltti,  ftsalta  itfenfä  ^litfe,  naatta  itfe  ijlit» 
fenfä,  itfenfä  f;ittitfemiiten. 


Sje 

Sjelfbelåten,    a.   itfeenfä    t^l}t^n.^ä,    itfe»tl?^tt)» 

»äinen,  oma»f)^tt)äinen,  mieU»I;^teäinen,  it» 

fellenfä  fet^Jaania;  han  ser  sä  s.  ut,  näyttää 

niin  mieli=l)^toäifeltä  1.  itfc»t^titi}»äifeltä. 
Sjelfbelåtenhet,   f.   mieIi»{)^njäill}l}S,  itfe»t^^tij= 

iräifiji^S,  ema»{;t)tt3äifi)t)S. 
Sjelf  beröra,  n.  ema  fiitoS  1.  fe(;u,  itfe  fiitoS, 

itfeänfä  te^uminen  1.  Inttäminen. 
Sjelfbestående,  a.  itfe»eIoinen,  omin^afeinen, 

itfe-teeimainen,  ema»iroimainen,  itfe»^iää(Ii» 

nen,  erna»  1.  itfe»rl}I)tinen. 
Sjelfbestånd,  n.  itfe=o(oifnuS,  omin=taJeifuu8, 

ema»tt>eimatfuus,  itfe»v^äälIifi?l}S,  ornat  troi» 

mat;    det    eger    icke    s.,    fe   ei   ole   emiSfa 

tooimiSfanfa,  fiUä  ei  ole  itfe»V^ääIIift)l)ttä  1. 

oma»tooimaifuutta  1.  emin=ta!eifuntta. 
Sjelfbest-imning,  f.  ema  =  taI)totfunS ,  ema»e]^» 

toifnnS,  UHi^aa»ta^_toifuuS  1.  »e^toifuuS. 
Sjelfbevarelse,  f.  itfenfä  fäil^ttäminen  1.  toar» 

jeteminen,  itfenfä»fäitt}ti}S. 
Sjelfbjuden,    a.   itfenfä   täSfemä   1.   futfuma, 

itfe=futfuincn,  fntfumaton,  futfuton. 
Sjelfdöd,  a.  itfeStänfä  fuotlut,  itfe»fuoKut. 
Sjolffallen,  a.   itfeStänfä  tuleica  1.  cktca,  it» 

feStänfä  määrättij;  en  s.  sak,  itfeStänfä  tietty 

1.  felttä  1.  eleica  afia;  det  är  alldeles  s — et, 

feBän  tulee  1.  en  tietty  tealtan  itfeStänfä. 
Sjelffrärsten,  m.  rapa^ttnjt. 
Sjelfförakt,  n.  ema  ljlen»fatfe  (»een),  itfenfä 

^Ien»!atfcminen. 
Sjelfförgudare,  m.  itfenfä  jumaloitftja  1.  paU 

reelija. 
Sjelffurgudning,  f.  itfenfä  jumaloitfemuS,  oma» 

jnmaloitfemuS. 
Sjelfl'örgäten,  a.  itfenfä  unI;ottanut,  itfe»un» 

f)otteinen,  arironfa  1.  oman   aviconfa  unikot» 

tanut   1.  [;eittänt}t,   itfenfä   1.  artoonfa  un» 

hottaja. 
Sjelöorgätenhet,  f.  itfenfä  unhottaminen,  itfe» 

unt)otteifunS,  arnjonfa  fieittäminen. 
Sjeifförnedring,   f.  itfenfä   aIcnnuS  1.  If)attt3en» 

taminen,   ema   ^ahrennnS  1.  atennus,  itfe» 

l^alwennuS,   itfc»)3elfenmS,    eman   arwonfa 

liateennnS  1.  ^jolteminen. 
Sjeliförnekande,  a.  itfcitänfä  fieltä^ä,  altiiffl 

antahjainen,  itfe=!ieItoinen. 
Sjelfförnöjd,  -förnöjelse,  se  Sjelfbelåten,  -be- 
låtenhet. 
Sjelfförsakelse,  f.  aItii!fi»antaumuS,  altiifjt«an» 

taaaifuus,  itfettänfä  fieltäminen,  itfe»fieIto 

1.   »fielteifuuS,   eman   {»^tcän   1.   nautinnon 

kieltäminen. 
Sjelfförsvar,  n.  itfe»:puoIuStu8,  itfenfä  :j)UeIuS= 

taminen,  ema  njarjeluS  1.  puolustus. 
Sjclfförsörjare,    m.    (om  gesäller)  itlC»eteinen, 

itfetfecn-eläjä,  itfe-lpäätltnen,  omin » tafeinen. 
Sjelftorsörjning,  f.  ttfeufä=elättäminen  1.  »t)oi= 

taminen,  itfe  =  ]^oito,  ttfe»^äätlifi)i}S,  itfe»elDt= 

fnuS. 
Sjelfförtroende,   n.   -förtröstan,  f.  itfe»fuotta= 

mus,  itfc>nSfaUuS,  oma  (uottamuS  )•  uS!aI= 


Sje 

lu6,  itfeenfä  luottamus  1.  ugMtamincu,  itfc^ 

luottoifuuS. 
Sjelfförvillelse,   f.   oma  e!f^m^§  1.  ^r^auS, 

tt[e^e!f^m^8  1.  =l^atrau8,  itfeufä  e!il)ttämtnen 

1.  er^et^ttämincu. 
Sjelfiörvållande ,  n.  cma  toaifutuS  1.  icaltauS 

1.  ft;l}Kifl)V8,  ttic--ft?t)tltf^l}§,  oma  f^^;  genom 

hans  s.,  [;äuen  cmaäta  f^tjStänfä  1.  tt)alta= 

uffegtaufa. 
Sjelfgjord,  a.  oma  =  tefcineu,  oma  tefemä,  itfe 

tefemä. 
Sjelfgod,  a.  oma':^l}h.\iineu,  ttfe4;i)toäincn,  cma= 

fetpotnen,  ttiellenfä  fe()3aatoa;  se  Sjelfklok. 
Sjelf herrskare,   m.  it)e=waltia§  (»aan);    s.  öf- 

ver  hela  Ryssland,  fo{"D  SBeuäjäu  itfe=h3altia8. 
Sjelfhämd,   f.  oma  feSto,  ttfe=fo§to;  taga  s., 

fogtaa  omalta  fäbellä. 
Sjelfhämnare,   m.  tt|e=-fo§taja,   omatta  täbettä 

foStaja,  oma  foStaiaufa. 
Sjelfjäf,  n.  itfenfä   poteuto   1.   potfemiuen    1. 

polfu. 
Sjelfklok,  a.  itfe^teitfag  (=aau). 
Sjelfklokhet,  f.  itle=wttfau§,  oma  tritfauö. 
Sjelf krafd,   a.  o.  Sjelfkrafdt,  adv.  se  Sjelf- 

mant. 
Sjelfkränkning,  f.  se  Sjelfbefläckelse. 
Sjelfkännedom,  m.  ttfe=tuntemu8,  itfenfä  tun= 

teminen  1.  tuntemus. 
Sjelf  känsla,  f.  itfe^tuuto,  itfe=ar»o,  oman  ax-- 

ivon  tunto. 
Sjelfkär,  a.  ttfe^vafag  (»ffaan),  ttfeStättä,  ttfe= 

fä8  (=tfään),  ttleStänjä  pitäaä. 
Sjelfkärlek,  m.  ttie=raffau8,  oman-al"fau8,  it^ 

fe§tän!'ä  )3ttämtnen. 
Sjelfljud,  n.  ääntiö,  äänite  (=ffeeu). 
Sjelfljudande,    a.    ttfe  =  ääntt)tt)ä,   itie  =  äänifäe 

(»ffään),  oma=ääumen. 
Sjelfiysande,  a.  oma=U'>atoineu,  ttfe^ujalaifetua. 
Sjelflärd,  a.   itfe^o^-i^jinut,  oma»opptuen,  it)ef'= 

fenfä  o|5pinut. 
Sjelfmant,    a.  oma  =  ef)toinen,   oma  »taitoinen, 

h3apaa=e^toinen;  adv.  omasta  cf)bo§ta  1.  taf)» 

bosta,  itfeStänfä,  omatta  el^bolta,  oma=ef)tDi= 

fegtt,  rt»a|)aa=e(;totie§tt  1.  »tatjtoifeätt. 
Sjelfmed vetande,    n.    itfe  =  f;ucmto,    ttfe  =  ttCto, 

tieto  1.  tunto  itfestänjä. 
Sjelfmord,   n.   itfe»  tappo   1.   =murt;a,   itfeufä 

murl^auS  1.  fuvmaaminen. 
Sjelfmyndig,  a.  se  Sjelfradig. 
Sjelfmördare,  m.  itfe4appaja,  itfeufä  furmaa» 

ja  1.  murfjaaja,  t)cnfi=patto. 
Sjelfpanta,  v.  a.  ottaa  oma»tt)attainen  pantti, 

ottaa  omatta  täbettä. 
Sjelfpantare,    m.    omatta    fäbettä    n}öétäjä   1. 

ottaja,  itfe=panttaaja. 
Sjelfpantning,    f.   oman   fäbeu   ryöstö,   itfe» 

panttaus. 
Sjelfpröfning,  f.  itfcufä  tuttimuS  1.  fcettete» 

minen,  itie^tnttimuS,  oman  tunnon  tutfimus. 
Sjelfradande,  a.  oma^tmltaiuen,  itfe^päättinen. 
Sjelfrådig,   a.   oma-neutooiuen,   oma^päinen, 


Sje 


645 


oma=määräinen;  (egenviäktig)  omanriattainen, 

ttfe=toattainen. 
Sjelfrädigbet,  f.  oma=päif^ij§,  oma=neutt)ot= 

fuus;  cma=it)altaifuu§ ,  itfe=tt»attaifuuS,  ttfC' 

hjatta. 
Sjelfsktpad,  a.  (inbillad)  oma4nuloinen,  Iuu= 

lon^tefoineu. 
Sjelfskrifven ,   a.  itieStäufä  tutefta  I.  määrät» 

tl),    itfe-oifeutettu,    itie»määvättl);   s.   repre- 
sentant, itieStänfä  tutetca  1.  otetta  1.  itfe- 

määrättt}  ebuStaja. 
Sjelfspillan,  f.  itfe=tappo  1.  »fn^^niauS. 
Sjelfspilling,  m.  f;euti=patto,  itfe-tappajvi. 
Sjelfstridig,    a.   itfe^toaStaiuen,   m.  m.,  se  In- 

konseqvent. 
SJelfständig,  a.  itfet^tueu,  itfe» päällinen,  it[e» 

toarainen,  omin=tateinen;  s.  stat,  ttfC'pääf= 

linen  1.  ttfeti)inen  l.  Dmin  =  tateiuen  tcaltio; 

en   s.   karakter,   itfettjineu   1.  tt|e  =  päättiuen 

tuonne. 
Sjelfständighet,   f.  itfet^ifl)t)§,   it[e  =  pääaif^V8, 

itfencaraifnuS,  omin»tafeifuu8. 
Sjelfständigt,    adv.  itjct^ifeSti,  itfe^päättifeSti, 

itie--päättänfä,   omin  =  tafeifegti;    handia   s., 

tct)bä  itfet^ifeSti  1.  itfe4niättänjä. 
Sjelfsvald,   n.  toattattomuug,   ilfi  =  tt}altai[uu3, 

itti=hjalta,  :^iltitti3mt)^§;  (fig-)  wattattomuuS, 

mattittomuuS,  ^ti=mieti|t)i)§. 
Sjelfsvåldas,  v.  d.  otta  toaÖatou  1.  iI!i=lDattai= 

\\tn,  ilfamoita  (=tfeu),  clamoita  (=tien). 
Sjelfsvaldig,  a.  n>attatou,iIf'i=n\iItaineu,  f)ilttti5n. 
Sjelftagen,   a.  itfelteufä  ottama  1.  »anaStama, 

omin  toaltoin  otettu,  itfe»  ottama,  itie=otto{= 

\\t\V^  s.  myndighet,  rätt,  itfe-ottoinen  1.  itfe= 

ottama  1.  itfeltenlä  anaStama  toatta,  oifeug. 
Sjelftillfredsställelse,   f.    itfe=tl)tJtl)tDäill.)ljS ,   tt= 

feenfä  ti?^ti?miuen. 
SjelftiUit,  f.  ttie4uottamu§  1.  »uäfaltng,  itfeen= 

fä  tuottaminen. 
Sjelftillräcklig,  a.  itfe=fi)ttäincn,  oma=fi}ltäinen, 

itfeStättä. 
Sjelftillräcklighet,  f.  itfe=  1.  oma-tl)tIäi[9l)8. 
Sjelftillräknelig,  a.  ttfe^tj^ttineu,  oma^fi^^Einen. 
Sjelftillräknelighet,     f.     oma  =  fvl)ttilt)l}S,    itfe» 

f^l?ttift)lj§. 
Sjelftänkande,  a.  itfe  =  ajattefetra,  itie=miettet= 

nen;  subst.  n.  oma  ajatteleminen  1.  ajatuS 

1.  miettiminen,  itfe»mietteifi)i)8. 
Sjelfvald,  a.  itfe=tt3alitfema,  it|e=wafinen. 
Sjelf  verkande,   a.   itfeStäufä  1.  itfetfenfä  ttal» 

futtatoa  1.  toimittaja. 
Sjelfverksam,  a.  itfe^toimiueu,  itfe-toimittajDa, 

oma=toiminen. 
Sjelfverksamhet,    f.    oma    toimi  1.  tvaifutuS, 

itfe^ttaifutuS,  oma=  1.  itie^toimijuus. 
Sjelfvillig,  a.  omasäätöinen,  ttapaa=ta^toinen, 

oma»mietiuen. 
Sjelfvillighet,   f.   oma  1.  toapaa   taf^to,  oma- 

taf)toiinu§  1.  =mietifl)i)S. 
Sjelfvilligt,  adv.  omaSta  tat^boSta,  Dma4a]^toi=. 

feSti,  ttapaaSa^toifeSti. 


646 


Sj 


Sjelfvisk,  a.  itfeläö  (=ffään),  oman  =  )5uoItnen, 

itfeStätoä. 
Sjelfviskhet,  f.  ttfeff^^S,  itfelfätl^^S,  itfcetä- 

Sjelfviskt,  adv.  itfelfääett,  oma»|5UoItfe§tt. 

Sjelfåskådning,  f.  oma  itäfemiiien  1.  fjahjatnto. 

Sjelfägare,  m.  tt!e=Dmt8taja. 

Sjette,  num.  ord.  fuubeS  (»nueu);  fur  det  s., 
fuubenneffi;  s.  gången,  fuubeö  ferta;  för  s. 
gången,  fuubenneti  ferran,  fuubenneStt. 

Sjettedel,a.fuubenne8(=ffen),!uubeö  (=nnen)Dfa. 

Sju,  num.  card.  fettfemän;  s.  och  s-,  s.  i  sen- 
der,  feitiemittäin,  fettfemän  ferraéfanfa  1. 
erä6täitfä;  s.  gånger,  feitfcmästt,  fettfemän 
fertaa;  s.  veckors,  s.  veckor  gammal,  feit» 
fen=toiitfotnen,  fettfemän  rottfon  iuan(;a;  s. 
dagar  varande,  fettfen^^ättcätnen,  fettfemän» 
^äiteätnen,  fettfemän  t)ättt?ää  feStäani. 

Sjua,  f.  feittffo,  fettfemä,  fettfen=merftt  1.  =nu^ 
mero,  fettfemän  mertft  1.  nnmero;  (i  kort) 
fettonen,  feittffo,  fettfemtnen,  fettfen=fttmä. 

Sjuda,  V.  n.  titi)ua,  ft{;tStä;  v.  a.  fiel;uttaa, 
fetttää;  s.  öfver,  fnol^ua. 

Sjudagars,  a.fettfen4''ättt)ätnen,  toitffo^fauttnen. 

Sjudare,  m.  feittäjä,  ftefjUttaja. 

Sjuderi,  n.  fetttämö,  feitto=^atffa. 

Sjudhet,  a.  se  Kokhet. 

Sjudning,f.  (aktivt)  fetttämtnen,fettäntä;  (neutr.) 
fie^umtnen,  tilfmä. 

Sjudubbel,  a.  fettfemän»  1.  fettfen^fertainen, 
fettfemtnen;  lägga  s.,  ^anna  fettfemtn  ferrotn. 

Sjudubbelt,  adv.  feitfemän^fertatfeätt,  fettfemän 
fertaa,  fettfemtn;  gifva  s.  igen,  antaa  1. 
matfaa  fettfemän=fertatfe8tt  1.  fettfemtn. 

Sjiidubbla,a.  fettfemöttä  (=tfen),  tel^bä  fettfemän» 
fertatfefft,fertoafettfemäSttl.  fettfemän  fertaa. 

Sjufaldig,  Sjufaldt,  se  Sjudubbel,  Sjudub- 
belt. 

Sjufotad,  a.  fettfen=jalfatnen. 

Sjuhundra,  num.  card.  fettfemän  fataa. 

Sjuhundrade,  num.  ord.  feitfentä§  (»nnen)  fa= 
ba8  (»nneit),  fettfen»faba8. 

Sjuhörnig,  a.  fettfen»fulmatnen  1.  »nurffatnen. 

Sjuhörning,  m.  fettfen=fuImto,  fettfen=tturffa. 

Sjuk,  a.  ft^eä,  fatraö  (»aan),  :t^ottIaS  (»aan); 
mina  ögon  aro  s— a,  fttmänt  oicat  ft})eät; 
den  s — a  delen,  ftpeä  Ipatfta;  jag  är  så  s., 
olen  nttn  ft^^cä;  hau  är  illa  s.,  I;än  on  fo» 
»tn  ft^jeä  1.  fatraS;  han  ligger  s.,  I)än 
mafaa  1.  on  ftj^eäuä  1.  fatraana  1.  ^^ottfoana; 
barnen  äro  s— a,  lajpfet  fatvastatpat  1.  o»at 
ft^etnä;  ligga  s.  i  rödsot,  fatragtaa  1.  ^jotea 
:|)una»tautta,  otta  1.  maata  :f.nina»taubtöfa; 
blifva  s.,  fatragtua,  tuUa  ft^eäfft;  en  s. 
potatis,  ^al)ennut  i.  tautinen  peruna;  gö- 
ra sig  s.,  tefei)tl)ä  1.  tcljbä  itfenfä  ftpe» 
äffi  1.  fatraafft;  prata,  dansa  sig  s.,  :|>u» 
:^ua,  tanöfta  itfenfä  ftpcäfft;  saken  är  s., 
ofia  on  ftpeä,  aftaSfa  on  tuifa  1.  fipeä  fof; 
ta;  vara  s.  efter  ngt,  loimota  (»oan)  1.  l;t» 
motta  (»tfen)  j.ftn. 


Sju 

Sjuka,  f.  tauti,  fipu;  der  var  s— n,   fituä  ti' 

peä  1.  fipu  olifin. 
Sjukanstalt,  m.  fatrag»Iaitoe,  :t3araiinuS=tatto8. 
Sjukas,  V.  d.  fatraSteQa,  potea,  olla  fitButlot» 

nen,  fttua,  läftä. 
Sjukant,  m.  fettfen»futma  1.  »nurffa. 
Sjukantig,  a.  fettfen»fu{matnen  1.  »nurffainen, 

fettfen»taI;foinen  1.  »färmäinen. 
Sjukbesök,  n.  (läkares)  fatraau  luona  fä^nti 

1.  fätiminen,  fatraöta  fatfomasfa  fätjminen, 

fatraan-fatfanto;  (prests)  fatraan»riptt^S;  han 

är  på  s.,  l;än  on  fatraan  t^tiinä  1.  fatvaSta 

rtptttämägfä. 
Sjukbår,  f.  fatraan»paavtt  (pl)- 
Sjukbädd,  m.  tautt»tt)uobe  (»teett),  fatrag»hJUobe. 
Sjukdom,  m.  tauti  (»btn),  faivauö,  ftpu;  falla 

i  en  s.,   ådraga  sig  eu   s.,   fairaStua  j(;ftn 

tautiin,  fääntt)ä  tautiin  1.  fatraafft;  allmän 

s.,  l)Ietnen  fatranS  1.  tauti;  han  har  fått  en 

svår  s.  i  ögonen,  f;än  on  faanut  fowan  fi» 

tDun  1.  taubin  fihniinfä;  dragas  med  en  s., 

potea  1.  fttua  1.  läftä  jöfttn  taubtöfa;  dö  af 

en  s.,  fuoUa  j^fiu  tautiin. 
Sjukdomsanfall,  n.  taubin  fol^tauS  1.  fetft. 
Sjukdomsanlag,  n.  taipumuS  tautiin,  taubin 

ai(;e  (»een)  1.  Iäl)be  (»teeit)  1.  alfu. 
Sjukdomsfall,  n.  taubin  tapauS. 
Sjukdomshistoria,  f.  taubin  fertomu6. 
Sjukdomsorsak,  m.  taubin  f^^  1.  at^e  (»een) 

1.  alfu. 
Sjukdomstecken,  n.  taubin  oire  (=cen)  1.  mcrffi. 
Sjukdomsämne,  n.  tauti»atne  (=een),  taubin  1. 

taubittinen  aine  1.  aifie  (»een). 
Sjukfärg,  m.  taubtu  tt)ärt  1.  farnja;  hafva  s., 

oUa  taubin  fartcatncu. 
Sjukhus,  n.  fatra8»I}uone  (»een). 
Sjukkost,  m.  fatraan»ruofa. 
Sjuklig,  a.  fitouKotnen,   tinntUinen,   ftaniltaS 

(»aan),  tautinen,  fatraalltnen,  potilaö  (»aaji); 

s.  (osund)  tid,  taubtfltneu  1.  tautinen  atfa; 

det  är  mycket  s — t  uu  för  tiden,  Utjf^jän» 

fä  paljon  faivastetaan  1.  on  l)lj»in  tautinen 

atfa  1.  on  {mm  fitBudiSta. 
Sjuklighet,  f.  ftwutfoifuug,  fiteufiaifuuS,  tau= 

ttfuu8,  taubtfltfuuS,  fatraallifuuö;  jmfrföreg. 

ord. 
Sjukling,  m.  potilaö  (»aait),  fatraStaja. 
Sjuklista,  f.  fatraan»Iiéta,  fatraöten  luettelo. 
Sjukmat,  m.  fatraau  1.  fipeän  ruofa. 
Sjukna,    v.  n.   fatrastua,    tulla  1.   fääntljä  1. 

fätjbä  fatraaffi  1.  fipcätfi;  s.  i  rödsot,  tulla 

1.  fatragtua  1.  fääutvä  puna»tautitn. 
Sjukrum,    u.  fairaan   f)Uone   (»eeit)  1.  fuoja, 

fatraStcn  buone. 
Sjukskötare,  m.,  -sköterska,  m.  fatvaan»H)aa* 

Itja  1.  »l)oitaja  1.  »fatfoja. 
Sjukskötsel,   m.  fatraan»l;oito  1.  »tuaaUminett. 
Sjuksang,  m.  tautt-uiuobe  (»teen);  (säng  för 

en  sjuk)  fairaan  fänfi}  1.  traobe;  ligga  på 

s—en,  otla  1.  maata  tauti»touoteeIla  1.  tauti» 

»uotceéfa  I.  ivuoteen  omana. 


Sj 


64; 


Sjukvaktare,  m.,  -vakterska,  f.  fatvaan=fatfoia 

1.  4;ottaja. 
Sjukvård,  m.  fatvaan  1-  jaira^ten  I;otto  1.  fjot» 

^ouö,  faira§=I)otto  1.  4oIf)o. 
Sjumånaders,  a.  fcitfeit^fuincn  1.  »fuufauttiten, 

feitfeinän  hut=fauben,  feitferaän=!uu!autinen. 
Sjumänning,  f.  (bot.)  feitfen4;etemen. 
Sjunde,  num.  ord.  fettfemäö  (»mtett);  för  det 

s.,  fettfemänneffi;  s.  gångeu,  fettfemäs  fcr» 
ta;  för  s.  gången,  fcitfemänneéti,  feitfemäit' 
rten  ferran. 

Sjundedel,  m.  fettfetnänneS  (=Ifen),  feitfemäö 
(=nnen)  ofa. 

Sjunga,  V.  n.  o.  a.  lautaa,  ianUUa,  (högtid- 
ligt) toeifata  (=aan),  toeifactCa;  (uttrycka  sig 
i  versform)  runoilla,  laulaa;  s.  en  visa, 
lautaa  laulua  1.  toeifua;  s.  en  psalm,  aiet= 
fata  1.  (aulaa  iuirttä;  s.  tili  ett  instrument, 
laulaa  foittuuen  !era  1.  fau§fa,  fotttaa  ja 
laulaa;  s.  för  ngn,  laulaa  j.fuGe;  s.  ur  an- 
nan ton,  laulaa  1.  toetiiä  toista  nuottia, 
:pu^ua  toifella  fnuGa;  s.  ur  samma  ton, 
mattia  1.  ipetää  ljt)tä  nuottia;  s.  ut,  laulaa 
lo^:t3Uun  1.  faiffi,  (fig.)  lutea  totuus  j.tuUe; 
sitta  och  s.,  iStua  ja  lanleGa;  Iata  s.,  ha 
alt  s.,  laulattaa,  toeifauttaa;  s.  ens  lof,  lau» 
laa  1.  iceifata  fiitogta  j.luKe  1.  j.fuu  fiitoSta 
1.  t}li8tl}8tä;  såsom  Korhonen  derom  s — ger, 
niinfuin  ÄDr(;oneu  fiitä  runoilee  1.  laulaa; 
det  s — ger  i  öronen,  lortoat  foiujat  1.  l)U= 
tnifetoat;  1  s— nde  fart,  aita  ilolla  1.  >Dauf;= 
billa,  että  l^elijce  tilaan. 

Sjunka,  v.  n.  ixmjota  (=oan),  ittaiifiiif  u:|3tJoa, 
u^ota  (=|}:poan);  (sanka  sig)  lagfea,  lagfen» 
tna,  aleta  (=eneu),  ^^aiuua;  s.  tili  bottnen, 
Jt^ai^Jua  1.  toajota  1.  u^JOta  1.  )5ainua  :|3ol)= 
jaan  1-  (Uida  bottenfall)  laSlea  :|3ol)jaan; 
skeppet  sjönk,  laitta  u^J^ofi  1-  ttai^ut  1. 
meni  n^^otfiiu  1.  (förliste)  l;uftut;  s.  i  snön, 
trajota  1.  toaij^na  lumeen;  snön  har  sjun- 
kit, lumi  on  Jtsajounut  1.  alennut  1.  la§feu= 
tunut;  vattnet  i  sjön  har  sjunkit,  järtoen 
ttiefi  en  laöfeutunut  1.  alennut;  jorden  sjönk 
undan  honom,  maa  txiajofi  1.  lt)ai).nu  1. 
laSfeutni  l;änen  altanfa;  huset  sjuker,  l)uo= 
ne  laöfee  1.  laStcutUU;  städer  hafva  sjun- 
kit, fau^unlia  on  toajonnnt  1.  n)ai).mnut  1. 
(i  vatten)  Uponnut  1.  meuut)t  n^Joffiin;  so- 
len sjunker  i  vester,  aurinfo  alenee  1.  lag= 
fec  länteen;  barometern  har  sjunkit,  ilman» 
mittari  on  alennut  1.  laSfennt;  han  sjönk 
till  flickans  fötter,  l)än  laSleutui  1.  Ujai^jui 
1.  V^ainui  tl)ti3n  jalfoif)in  1.  jalfain  juureen; 
s.  i  ens  famn,  mai))ua  1.  paiuua  j.lnn  Ijel» 
moil^iu  1.  ft)liin;  s.  bland  kuddarna,  toajota 
1.  ttaipua  1.  paxnm  tDl}nt)jen  fifään;  s.  i 
vanmakt,  mennä  Jt>aih3u!fiin  1.  miemoffiin, 
ttjai^ma  tainnuffiin  1.  näänn^tfiin; modet  sjun- 
ker, rol;!eu8  ttälienee  1.  alenee  1.  l»oi^3uu; 
rösten    sjönk    en    half   ton,    äänt  aleui    1. 


I^ainut  ^juoleu  nuottia;  s.  ihop,  in,  m.  m., 

se  Hopsjunka,  o.  s.  v. 
Sjunkningsmån,  m.  lagfemu§»toara. 
Sjupp,   m.  (procyon  lotor)   fu^J)5i,  ^)efijä»farl)U. 
Sjuppskinn,  n.  fu:|)in=ual)la. 
Sjuppskinnspels,  n.   fupinnal)!a  =  turli,  fupin» 

na^fainen  turlfi,  fu)ji>turtfi. 
Sjwrygg,  m.  (cyclopterus  lumpus)  lDilu»!ala. 
Sjusidig,  a.  jeitfen^fiteuinen. 
Sjusofvare,  m.  uni»fefo. 
Sjustafvig,  a.  feitfen»tatouinen  1.  »tatouöinen. 
Sjustjärnan,  f.  feulaifet,  feitfen»tä^tinen,Sät= 

nämöifen  toirfut. 
Sjustämmig,  a.  feit[en»äänineu. 
Sjutal,  n.  feitfeu=luht,  feitfemiHö. 
Sjuttio,  num.  card.  feitfemäu  Itjmmentä. 
Sjuttionde,  num.  ord.  feitfemäö  (»nneu)  f't)m= 

meues  (»nuen),  fettfemän=ft)mmene§. 
Sjuttiondedel.m.  feitfcmäu»fi}mmenenne8  (»!fen), 

feitfemän=fljmmene§  (»unen)  ofa. 
Sjuttiotal,   n.   icitfen{i}mmcn»lufu,  feitfemäe 

(»nnen)   f^mmen    (»en);  han    är  på  s— et, 

l)äu  on  feitfemänneEä  ftjmmeneHä,  !ä^  feit= 

femää  1.  feit)emättä  fpmmenta. 
Sjuttioårig,  a.  feitfeufjjmmen»lt)Uotia8  (»aan) 

1.  »touotinen,  feitfemäu  lijmmcnen  »cuotinen. 
Sjutton,  num.  card.  feitfemän^toiSta  (gen.  feit^ 

femännen»toiöta). 
Sjuttonde,  num.  ord.  fettfemäs  (»nuen)  »toista. 
Sjuttondedel,  a.  feitfemäs  (»nuen)  =toiöta  ofa. 

Sjuttonhundra,    num.    card.    feitfemän»toi§ta 

fataa. 
Sjuttonhundratal,    n.;    han    lefde   på   s — et, 

l)än  eli  feitfemännellä»toi8ta  fata»lun)ul(a. 
Sjuttonårig,  a.  feitfentoiSta»touotia§  (»aan)  1. 

»nsuotinen;    (som   varar  sjutton  år)   feitfen* 

toista » »Uotinen ,    f eitfemäntoista » ujuotinen , 

feitfemän»toi8ta  wuobeu. 
Sjuttonåring,    m.    o.    f.    feitfentDigta  =  tt)UOttaS 

(»aan). 
Sjutusen,  num.  card.  feitfemäu  tulpatta. 
Sjutusende,   num.   ord.   feitfemäS   (=nneu)  tu= 

l^anneS  (»nneu),  feitfemän»tul;anne8. 
Sjuuddig,  a.  feitfen»!ärfiuen. 
Sjuårig,  a.  feitfen»touotia8  (»aan)  1.  »touotinen; 

(so7n  varar  sju  år)  feitfen=  1.  feitfemäu»touoti» 

nen,  feiffemän  icuoben. 
Sjäp,  n.  o.  Sjåpa,  f.  länt^S,  länttänä,  letuS, 

Ije^jfana,  l;onttana. 
Sjåpa,   a.  n.   o.    Sjåpa  sig,  v.   r.  letnSteHa, 

läntl)§tellä,  l^e|)f asteita. 
Sjäpig,  a.  tänt^Stäjä,  läut^Steletoä,  tetuStaja, 

l)e|5fafa8  (»Ifaan),  ^ontataS  (»Ifaan). 
Sjåpighet,  f.  I^e}3faffuu8,  i()ontalfuu8,  läntij8te= 

leteäif^^e. 
Själ,   f.   fielu,   (sinne)   mieli;    (pierson)    l;en!i; 

svärja  vid  sin  s.,  manuoa  fielunfa  :t3äätte  1. 

)3U0leSta;    min  s.!  vid  min  s.!   totta  toftau» 

fal  tuntoni  )>äätle!  fietunt  ^suolesta  1.  jäätie; 


6.48 


S  j  ä 


fur  s.  och  pina,  Sutttatan  1.  ^crran  täf;= 
ben,  ()eiic(cu  täf)bcu;  af  s.  och  hjerta,  fat- 
fcsta  fnbämestä,  ftjbämen  poI;iaetvi  1.  pot)^ 
jufaöta;  det  finnes  ingen  lefvande  s.  i  hn- 
set,  et  talcSfa  ote  ainoata  ^jöätäfään  1.  at= 
noatafaan  I;en!eä  1.  t^ljtätään  ifimtgtä;  man 
räknar  i  den  staden  5000  s — ar,  fitltä  fau» 
^jungisfa  on  1-  tuetaan  5000  f;en!cä  itiäfeä; 
hans  slafvar  uppgå  till  200  s— ar,  (;äneflä 
on  ovjta  200  fiefuun  1.  f)enfeen  1.  :pääl;än; 
stora,  små  s — ar  (karakterer),  fuuret,  ^ie= 
nct  mielet  1-  luonnot;  vinet  fröjdar  s— en, 
tniina  mielen  totrtcotttaa  1.  fielun  iloittaa; 
det  gör  mig  ondt  i  s— en,  mieltäni  tar» 
tpagtuttaa  1-  I)aiferoit)ee;  vara  glad  i  sin  s., 
oUa  iloinen  mielegfänfä  1-  fijbämeStänfä  1. 
iloKa  nitelin;  en  liflig,  glad  s. ,  Ijil^^eä  1. 
nnUaS  (=ftaan),  iloinen  mieti  1-  luonto;  han 
är  en  glad  s.,  t;än  on  iloinen  mieö,  \)h 
netlä  en  itcinen  mieli;  det  är  mycken  s.  i 
liennes  sång,  t)änen  lautunfa  on  lH)irin  CA(i«- 
slofullt)  tunnotaSta  1.  (Hfligt)  liilpeätä,  1)1-- 
nen  lanlu^fanfa  on  l^aljo  t;iH.Hn}ttä  1.  eloi» 
funtta;  redligheten  är  s— en  i  handel,  re= 
tjelltfi}i)8  on  tau^)an  t;enfi  1.  ^bln  (»titnen)  1. 
fau^^aöja  ^jaraä  (^^an);  han  är  s— en  i  hela 
företaget,  I)än  on  !ofD  ijrit^ffen  Ijcntenä  1. 
^äänä  1.  l;altijana;  han  var  s — en  i  sällska- 
pet, f)än  oli  feuran  l&enfenä  1.  i»tv!i6täjänä. 

Själadöd,  m.  fielun  furma  1.  hiolcma. 

Själaföda,  f.  se  Själaspis. 

Själaförening,  f.  fteluin»t)f;te^6. 

Själagräs,  n.  (crisium  arvense)  ^:elto  »cl^bafe 
(=!teen). 

Själaherde,  m.  fielun4^aimcn  (=cn). 

Själamesa,  f.  fielu^meSfu. 
Själamord,  n.  fietun^furma  1.  »fabotuS. 
Själamördare,  m.  fielun  furmaaja  1.  fabottaja. 
Själanöd,  f.  fietnn4;ätä  1.  =hjaitca. 
Själaringning,    f.    fanoma  =  Mot   (pl),   fictu» 

feCot. 
Själaro,  f.  ftelun^raut^a. 
Själas,  v.  d.  tcf)bä  icppna  1.  tät)töä,  olla  l;cn= 

gen  tä^böSfä,  t;auHoa  tienfeänfä. 
Själaskatt,  m.  fielun-tatoara  1.  =aaiTC  (»vteen). 
Själasömn,  m.  ftclun  uni,  l;engellincn  uni. 
Själasörjare,  m.  fielun4;oitaj[a,  fielun»:|3aimen 

(=en). 
Själatröst,  f.  fielun  toI;bntu8. 
Själavandring,  f.  fietun=tvaellu6,  fielun^muut- 

telu,  t;engen-iiHieIlu?. 
Själavåda,  f.  fielun  toaara. 
Själavård,  m.  fielun4)oito,  l^engcllinen  l^oito. 
Själavän,  m.  ntielen4)Stätoä,  tuonnon»tj§tätoö; 

(hjrkl.)  fielun  ijstäwä. 
Själfull,  a.  mieletcä,  mielellinen,  etoifa,  tun= 

notag  (=!faan);  s— a  ögon,  eloifat  1.  tunnof- 

taat  filmat. 
Själfullhet,   f.   mieletD^^S,  clotfuug,  tunnof» 
'  hmi. 


Sjö 

Själlös,  a.  t^^jä' mielinen,  mieletön,  eloton, 

hengetön. 
Själsadel,  m.  mielen  t}lenM}t)8  1-  jatouS. 
Själsansträngning,    f.   mielen  1.  fielun  :pon' 

nistus. 
Själsbildning,  f.  fielun  1.  mielen  fiiinSttjS  1. 

toalietuö. 
Själsfrände,  m.  mieleu^etntolatnen. 

Själsförmögenhet,   f.  fieluu » ll)tl}  1.  =tt)Ointi  1. 

»iroima,  mielen  1.  l)engen  luoima  1.  »ointi 

1.  atou. 
Själsgåfva,  f.  mielen»  1.  fietun4al)ja,  l^engen 

latjja  1.  aiDU. 
Själshöghet,  f.  mielen  tjletn^^S  1.  jalouS,  Vte= 

rt)ä»mieliit)i)8. 
Själskraft,  f.  fielun  1.  mielen  tooimo  1.  nero, 

into;  se  Själsförmögenhet;  begäfvad  med 
s.,  intoinen,  innoittuen,  into=mielinen,  mieli» 
»oimainen,  nerolaS  (»tfaan). 

Själslidande,  n.  fietun^iimitoa. 

Själslugn,  n.  fielun  li^fits  1.  raut;a,  mielen  lepo 
1.  le»oEiiun8. 

Själsnärvaro,  f.  maltilltiuuS,  mielen  maltti, 
neutoolttfuuS,  äli}tltfi)i)8,  l)uomalltfun8. 

Själsodling,  f.  fieluu  1.  mielen  fiiinSt^S. 

Själssjukdom,  m.  mielen=faivau6  1.  =I)ämmen= 
n^3. 

Själsstorhet,  f.  mielen  ijleiD^S  1.  jatouS,  ^te= 
h3ä»mielift)tj8. 

Själsstyrka,  f.  mielen4ujuu8  1.  tt)al;ftuu6. 

Själsiipplyftande,  a.  mieltä  t)lentä»ä  1.  in= 
ncittaira. 

Själsutbildning,  -utveckling,  f.  mielen  1.  fie» 
lun  muobo6tu8  1.  toali8tu8  1.  elpyminen. 

Själsångest,  f.  fielun  tu8ta  1.  tcaiira  1.  l^ätä. 

Själtåg,  n.  t;cngen4äl}tij,  Io^3un»teto;  Hgga  i 
s— et,  olla  I)engen4äl;bö8jä  1.  fuoleman  fic» 
It8fä,  tetibä  lo)>puanfa  1.  läljtöäujä,  l^au!» 
foa  f^enteänfä. 

Sjö,  m.  järtot,  (haf)  meri;  i  öppna  s— n,  a.VL= 
fealla  1  aatoatla  merellä,  meren  felällä,  au» 
feitla  Irefillä;  han  har  tio  skepp  i  s— n, 
I;änetlä  on  timmenen  lain^aa  toeftllä  1.  me» 
rillä;  fara  till  s— s,  Iäf)teä  mertlte;  gå  till 
s— s,  läl)teä  »efilte;  gifva  sig  till  s— s,  ru» 
toeta  (=:t.]ean)  mert»mie^etfi;  hålla  s— n,  pi)» 
ft)ä  toefitlä,  :|.ntää  mertä;  s— n  går  hög, 
on  1.  fäp  forfeat  aallot,  aallot  fäijtoät  tor» 
tealla;  krigsmakt  till  s— s,  meri»fotatooima, 
fota»tooima  merellä;  s— n  slog  öfver  farty- 
get, aallot  loigtuiioat  laiwan  ijli. 

Sjöatias,  m.  meri»tarta8to. 

Sjöbacke,  m.  järtoen  ät)rä8  (»ään),  öijräS» 
ranta. 

Sjöbefaren,  a.  mertä  fultenut. 

Sjöbjörn,  m.  (phoca  ursina)  toefi»tarl)U,  mcrt» 
tari^u. 

Sjöblad,  n.  se  Neekros. 

Sjöblick,  m.  (nereis)  meri»litturi  I.  »loifero, 
mcri»matonen. 


Sjö 

Sjöbod,  f.  rattta=aitta,  n^efi^attta. 

Sjöboll  1.  Sjöborre,  m.  meri'  1.  wefi=:>jiifftäi= 

nen  1.  =far»iainen. 
Sjöbotten,  m.  jävwen  1.  mercu  po^a,  Jvebeii 

polna. 
Sjöbroms,  m.  (sphaerotna  asilus)  lcefi  =  fitra  1. 

»fartoiffo,  mert-fttra. 
Sjöbruk,  n.  meri=tapa,  ineri=tan?aKt)miS. 
Sjöbiygga,  f.  nien4atturi,  järn.ii4aiturt,  Iat= 

tt>a4aiturt, 
Sjöbädd,  m.  meri-tatca. 
Sjödjur,  n.  h)e[t=eläui  (=imen),  tneri»etäin. 
Sjödrabbning,  f.  tneri»ta^)t5elu  1.  ^ottelu. 
Sjödrucken,  a.  meren  1.  nieri=n)cben  ).nlaaina, 
Sjöekipage,  n.  nieri^teäeötö,  fota^Iatttue  (=-een). 
Sjöexpedition,  f.  mert=retfi  1.  »matfa. 
Sjöfarande,  a.  merta  »fulfema,  meren  ^Mftja, 

^jurie^ttia,  mert=matfa(aincn. 
Sjöfart,  m.  meren=fulfu,  tt)efi4u{fu. 
Sjöfolk,  n.  meri=it>äfi,  mert=mtef)et. 
Sjöfru,  f.  toeben  emäntä  1.  emoneu. 
Sjöfågel,  m.  ipeft4intu. 
Sjöfärd,  m.  ft)efi=matfa,  mert-matfa  1.  -lulln. 
Sjöförklaring,  f.  mert^ttiofjinijon  felit^S,  meri 

Inlun  felit^S. 
Sjöförsvar,  n.  merufuojeln»  1.  »nsaruStug. 
Sjögast,  m.  merHieffa,  mert4;ärfä. 
Sjögräs,  n.  h)efi=  1.  merin-uobo,  meri  =  f;etnä; 

se  Hafsslånga. 
Sjögrön,  a.  n?e[t=»t^reä,  njcben=ict]^eriätnen, 

treben^arioainen. 
Sjögud,  m.  iDcben  1.  meren  jumala  1.  l^altija, 

a^ti. 
Sjögudinna,    f.    »ebcn   I.   meren    jnmatatar 

(=ttaren)  1.  emäntä,  »ellamo. 
Sjögång,  m.  aaltoileminen,  aaltoitnS,  aaflot, 

(mindre)   Iainet)tinunen   1.  laineet,   (mycket 

stark)  ärj^  1.  arju  1.  arin^aallDt. 
Sjöhamn,  m.  merisatama. 
Sjöhandel,  m.  meri=fau^i^v:. 
Sjölijelte,  m.  mert=fantari,  meri=urc8. 
i   Sjöhund,  m.  i)\)h  (lietteen),  n>eben={'oira. 
•  Sjöhäst,  m.  meri^e^Jo. 
Sjöhöfding,  m.  meri^ftatliffo  1.  »^äältiHö,  meri» 

ru{)tinaS  (=aan). 
Sjökadett,  m.  meri^abetti. 
Sjökalf,  m.  toeben^foira. 
Sjökant,  m.  meri  =  fulma,  meren  laita,  tot\i'- 

fulma,  ipeben  1.  järnjen  laita. 
Sjökapten,  m.  meri^fa^Jtcni  1.  =tatteini. 
Sjöko,  f.  (manatus)  meri=le^mä,  tt)eben4ef)mä. 

Sjökonung,  m.  se  Sjöhöfding. 

Sjökort,  n.  merikartta. 

Sjökrabba,  f.  (cancer  moenas)  meri^ropU. 

Sjökrig,  n.  merisota. 

Sjökråka,  f.  (rhyncops  nigra)  meri=roarc6  (=ffen) 

1.  =!^tj^!t?. 
Sjokrak,  n.  meri=iti!fa  1.  =elätoäinen. 
Sjökung,  m.  (mergdus  alle)  jää-f?^f;f^. 

Sjökust,  m.  meri=mao  1.  »maat  (pl.),  meren» 
ranniffo. 

Svenskt- Finskt  Lexikon. 


Sj  ö 


649 


Sjölag,  m.  meri»rafi. 

Sjöiedes,  adv.  meritfe,  n:efitfc,  merta  1.  tvettä 

myöten,  meri=matfoin,  toefi»matfoin. 
Sjölejon,  n.  (phoca  jubaia)  merileijona. 
Sjöluft,  m.  meri»  1.  meren»ilma. 
Sjölukt,  m.  meren»  1.  »eben»]^aju. 
Sj  olägenhet,  f.  Iai)r>a»tilaifnng,  meri=tilaifnu8 

1.  »tilapää,  tilaijuuö  1.  tila»:t3ää  merta  mt)ö= 

ten,  Iaitta»fnlfn  1.  »:t5ääf^,  meri»matfa. 
Sjömakt,  f.  (krigsmakt  till  sjös)  meri»tnoima, 

meri»iotateoima;   (stat)  mert=toafta,   meri» 

liiattafnnta. 
Sjömalm,  m.  rauta»muta,  ranta=malmi,  n?efi» 

malmi,  fari»fitta. 
Sjöman,  m.  meri»mie6. 
Sjömannavetenskap,    f.    merimiehen» 0^^)3i   1. 

»taito. 
Sjömansdrägt,  m.  meri  »miehen  n?aatteet  (pl.) 

1.  :|)ufu  (=-tenn). 
Sjömanshus,  n.  merimie8  =  f;uone  (»cen),  mert= 

n.''äen»buone. 
Sjömanshyra,  f.  meri»mie^en  \^alUa. 
Sjömanskap,   f.  meri»miebuuS,  meri»miel;en 

nnrfa   1.    toimi;   n.  meri»mie&ietö  1.  »mie» 

f;ct  (pl.). 
Sjömanskonst,  f.  merimief)en=taito. 
Sjömanslif,  n.  meri»mie^en  elo  1.  elanto. 
Sjömanslik,  a.  meri»mief)en  tapainen  I.  taU 

täinen. 
Sjömansrulla,  f.  mcrimie6»rnettefo  1.  »ftrja. 
Sjömansspräk,  n.  meri»miel;en  fieli  1.  puheen» 

^arfi  (»rren). 
Sjömansvis,  n.;  på  s.,  meri»mief;en  taajaan  1. 

taialta. 
Sjömil,  f.  meri»:}5eninMma. 
Sjömärke,  n.  mert=raSti  1.  »merffi,  )3urief;buS= 

merHi. 
Sjömörker,  n.  meri=fnmu  1.  »nStoa. 
Sjönymf,  f.  aallotar  (»ttaren),  tt)eben»neito. 
Sjönöd,   f.   rceben=;^ätä,  meri»[;ätä,  ttjeben= 

waaxa. 
Sjöofficer,  m.  meri»upfieri. 
Sjöorm,  m.  mert»fäärmc  (=een). 
Sjöorre,  m.  (fuligula  7iigra)  mu8ta»telffä. 
Sjöpass,  n.  meri»:t-'*«8fi- 
Sjuprotest,  m.  mcri»t)rote§ti,  ;^aa!fi»rifon  fev» 

tomus. 

SJöpung,  m.  (holothuria)  meri=))USfiffo. 

Sjöresa,  f.  meri»matfa,  n?efi»matfa. 

Sjörustning,  f.  meri»toaruStn§. 

Sjörå,  n.  h)eben»r;altiia. 

Sjöråtta,  f.  (aphrodite  aculeata)  meri-rotta. 

Sjörätt,  m.  meri»oifeuö. 

Sjöröfvare,  m.  meri»ro§tt)0  1.  »r^ötoärt. 

Sjöröfvarskepp,  n.  merirogn)on»Iaitt)a. 

Sjöröfveri,  n.  OTeri=ro8tt)oug,  merellä  roSnjoa» 

minen. 
Sjösida,  f.  meren»pUDli  1.  »Mma;  pä  s— n, 

meren»))uoUsfa,  meren  pnoleöfa  1.  :^uDleIta, 

meren  fnlmaaa  1.  fulmilla;  järtcen  puoleöa 

1.  fnlmalla. 

82 


650  S  j  II 

Sjösjuk,  a.  mevi-tautincit,  meri=fi^ea. 
Sjösjuka,  f.  mcri-tauti,  meri=fi^.ni. 
Sjö.-kacia,  f.  incri-ioat)info,  u^eben  irabinfo. 
Sjö.-;kadacl,  a.  u^cbcn  1.  mcvcu  aialunjjcittama, 

mcri-lrabintcineu. 
Sjöskata,  f.  se  Strandskata. 
Sjöskola,  f.  nievi=fculu. 
Sjöskum,  n.  mercn^roa^a,  :|>cntfa,  n}eotumi. 
Sjöskumspipa,  f.ji;ö§fumi=l.mcrcmiHiI)a--pti^.''pu. 
Sjöslag,  n.,  -slagtniiig,  f.  Jiieri--ta)>|.>chi. 
Sjöslagen,  a.  tvett^iiijt,  ivebeii  ^.Mlaama,  US- 

tunut. 
Sjuslända,  f.  (phryganea)  ttsefl^fovcnncincit. 
Sjösoldat,  m.  ntcrt=lctamiC'?. 
Sjöstad,  m.  meri=fait}:unti,  ranta=tau|.ninti. 
Sjöstat,  m.  nicri=ft)a(tahmta,  incrinr>alta. 
Sjöstjerna,  f  (nstcrias)  ircfi^täbti,  ineri=tä()ti. 
Sjöstrand,   m.  jäv»ven  ranta,    (brant)   järircn 

ööräe  (=ään)  1-  ivnevitfo  1.  a>evanto;  (liofn- 

strand)  mercii  ranta. 
Sjösfycke,  n.  ineri^htroauS  I.  ^tauht. 
Sjösvanip,  iri.  meri=ficni. 
Sjösaf,  m.  (scirjius  lacustrin)  jänri=fai&Ia. 
Sjötcrm,  m.  meridiana,  n'ieri=tnicl;en  fana. 
Sjötjenst,  f.  mcrt^^altvelu»;  han  ;lr  i  s.,  f)än 

en  meri^iräesfä  1.  nierH^ateelnffesfa. 
Sjötrakt,   ni.  (cid  insjö)    ircfi^tanfa,   hjebcn» 

tauota,   irefi-- hilma;   (cid  haf)   meri  =  maa, 

meri'ttenco. 
Sjötransport,  m.  merin  =  !ulctu§,  meri=htletu§. 
Sjötrnpper,  m.  pl.  meri^fotatoäti,  meri^jcta» 

jcutfc,  meri=jcu!ct. 
Sjöträffiiing,  f.  meri=-ta^).''elu  1.  =cttclu. 
SjötuUkaniniare,  ui.  meri  =  tu[Iitamari,  meri= 

tuUi^aiffa. 
Sjötag,  n.  mcvi=rctfi,  mcri=matfa  1.  -»acIIuS. 
Sjöur,  n.  mcri^cUo. 
Sjövan,  a.  merelle  1.  irefiKe  tottunut,  mereen 

liarjantunut. 
Sjövana,  f.  meri=tcttumu§,  mereen^mrjaannue. 
Sjövarts,  adv.  meren  )>uc(etla  1.  vuelcUe- 
Sjövatten,    n.    }ärnji  =  Ö?efi    (=ben);  (kafsvatten) 

meri=h^eft. 
Sjövetenskap,  f  meri^iebc  (=teen),  mcrimief)en^ 

c):^n,  meri=c;>^i. 
Sjövexel,  m.  meri^toelfafirja. 
Sjövind,  m.  meri4uuH. 
Sjövrak,  n.  meri»ajo,  meren=ajama. 
Sjöväg,  m.  »eft=matfa,  jära>i=matfa;  fara  s— en- 

fulfea   1.  mennä   Jvefi«mat!aa   1.   hjefitfe  1 

»liettä  mi)öten  1.  tocft^matfoin  1.  meritie  1 

meri^matfcin;    häremellau  ärbara  s.,  tämä 

träli  1.  matfa  en  faitfi  »että,  tämä  »äli  on 

^Htljai^ta  ix>efi=  1.  järan=mattaa. 
Sjöväsende,  n.  meri4oimi  1.  -tcimitnS,  meri' 

järeétö  1.  =afiat. 
Sjöväxt,  m.  meri-fagh.M. 
Sjöärender,  n.  pl.  meri^afiat  1.  =teimet. 
Skabb,  UI.  {a^i,  f^l}{)i),  maahinen,  maabiöte. 
Skabba,   v.  a.;  s.  ned,  tel;bä  1.  tartuttaa  ta» 

^Min  1.  finiliuim. 


Ska 

Skabbig,  a.  f^tjl)t?inen,  fa^nncn,  (skor/oig)  ru= 
^^incn. 

Skackel,  se  Skakel. 

Skada,  f.  tt)af)infc,  piäa;  göra  s.,  tcl)bä  tva- 
^infoa;  taga  sin  s.  igen,  ottaa  tt)a^)infcnja 
tataifm;  tili  min  s.,  traljingotfeuij  af  s— n 
blir  man  vis,  n?a^ingcéta  »iijaatfi  tullaan; 
binda  s — n  vid  eget  ben,  ottaa  »at)into 
omaffenfa  1.  omaan  nilttaanja;  taga  s.,  toa-- 
Ijingoitua,  turmeltua,  tuUa  pilalle;  regnet 
har  gjoit  mycken  s.  pu  säden,  jabe  OU 
te(iul)t  etotle  paljon  »afjinfoa  I.  l>i{Ioja;  (u- 
komma,  sår)  iramma,  roifa,  louttauS;  han 
har  falt  en  s.  i  benet,  cu  faanut  »ramman 
1.  iriiin  fääreeniä;  det  är  s.  pa  den  kar- 
len, fitä  mieetä  en  »abinto;  det  är  s.,  att 
han  ej  är  rik,  Jral;ingcffl  ei  :^än  ote  ri» 
faS,  ira^into  en,  etfei  l)än  ole  rifag;  det 
vore  just  s.,  irabiute^ja  1.  tt)a(;into  juuri 
clift. 

Skada,  v.  a.  trabingoittaa;  (jDrderfva)  tur» 
mcUa,  )>ilata  (=aan);  (göra  f  ti,  li/ie)  iricit» 
taa,  teiata  (=!aan),  Icufata  (»ttaau;,  fatuttaa; 
s.  en  bok,  turmella  1.  ^.nlata  1.  iraljingeit» 
taa  firja;  s.  en  kroppslem,  iriata  1.  wmU 
taa  1.  loufata  1.  fatuttaa  ruumiin  jäfen; 
det  s— r  inte,  ei  fe  Ijaittaa  i.  tee  ^^al}aa; 
det  s — r  inte  åt  honom,  ei  tee  pai)aa  1.  ei 
f)aittaa  fjänelte;  s— s,  v.  p.  ioa{;ingcitua, 
turmeltua,  Icuttautua,  iintautua;  vagnen 
blef  iila  s— d ,  tt>auuut  toa[;ingcituinjat  1. 
turmeltuilrat  I.  teitaantui»at  :pal)a^ti;  benet 
s— des,  iääri  Icuffautui  1.  n.ntautui;  s.  sig, 
v.  r.  vahingoittaa  itfeänfä,  loufata  1.  tur» 
metla  itjenjä;  s.  sig  till  lif  eller  lera,  iva» 
I)ingoittaa  1.  turmeCa  i^enleniä  talji  jäie» 
uenjä. 

Skadedjur,  n.  toaf)ingoKinen  eläin  (»imen), 
h.\if)iuto » eläin,  raatelija»  1.  turmio»eIäin,  p\U 
lomué. 

Skadeersättning,  f.  »aningen  toriuauS  1.  paU 
Jinto  1.  !paik  (»fteeu). 

Skadefröjd,  -glädje,  f.  »al;ingon  ilo,  ilo  tt»a» 
bingcéta. 

Skadeglad,  a.  iloinen  1.  iloiöfania  »iMl;ingo8» 
ta,  iral;ingen=iloinen. 

Skade.slös,  a.  fosAarfd;  ttaliingoton,  »al;ingotta, 
tca^ingoSta  tca^aa;  halla  en  s.  (gi/ca  ska- 
deersättiAng)  för  ngt,  maffaa  1.  torirata 
(»aan)  1.  ^lalfita  (»tfen)  j.fun  n)atnn!o  jöttin, 
^itää  jofu  jonfin  »afjingoéta  n^afaana  1. 
tt^afjingottomana  jstfin. 

Skadestånd,  n.  se  Skadeersättning. 

Skadlig,  a.  »abingoUinen,  turmainen,  tnrmc» 
letra;  det  är  s— t,  fe  en  tea^ingcUiéta. 

Skadlighet,  f.  aatnngctlifuu^,  turmetcicaiiuuS. 

Skadligt,  adv.  ttabiugoUijeöti,  lrat;iugoittaen, 
turmellen. 

Skadskjuten,  a.  turmiolle  1.  :|.nlalle  ammuttu. 

Skaf,  n.  (ska/ning)  liantau?,  l^ieötaué,  !aapu» 
tu^,  Ipöttämiuen;  genom  s.,  l)ieétaamatta, 


Ska 


Ska 


651 


faaputtamaHa,  I^anfauffeöta,  It)öttämiiegtä, 
IVÖttlimiiei^tä;  (skafuadt  ställe)  tljötöS,  Itjöt- 
tämä,  t^öthjmä,  futunta,  f)te§taama;  (afakaf) 
taaroe  (»l^een),  nöf)tä,  f<ir»e  (-ecn);  jmfr 
Skatva. 

Skafbete,  n.  it^tfi)4aibun  (»tiimen). 

Skafbock,  -bom,  m.  faaicin»  1.  fal»m4;e)30, 
!aatJUtug4;c|)D. 

Skafbräde,  n.  faaann»  1.  faaputu84auta. 

Skafta,  v.  n.  (sjöt.)  ruofia,  jl}öbä. 

Skaffa,  v.  a.  panttia,  taittaa,  teimittaa;  s.  ngn 
penningar,  toimittaa  1.  banftta  ra[)aa  j. tulle; 
s.  ngn  ledsamheter,  laittaa  1.  tuottaa  j.htUe 
micU»))ai^aa;  s.  sig  arbete  och  ved  för 
vintern,  ^anffia  1.  toimittaa  itfetten[ä  ti)ötä  ja 
)(;\x\ia.  tahreffi;  s.  sig  rätt,  fjantfia  1.  etp  1- 
laittaa  oiteui^  itfeUeufä;  s.  hit  honom,  tuo 
1.  laita  I;äntä  1.  I;änct  tänne;  s.  rätt  på 
honom,  etft  1-  ^ac  ^äuct  ^liiö,  laita  1.  I)anfi 
tieto  1.  felfo  [}äne8tä;  s.  ur  vägen,  laittaa 
1.  forjata  (=aan)  1.  toimittaa  tiettä  ^^oié;  s. 
af,  fram,  m.  m.,  se  Afskaffa,  m.  fl.;  v.  n. 
toimia,  toimittaa,  aöfaroita  (4fen),  :|3uu^ata 
(=aan),  (jäärätä  (=ään);  hau  har  alltid  myc- 
ket att  s.,  I)äneQä  on  aina  paljetta  :|3nuf)aa= 
mista  1.  {jääväämistä  1.  aSfaroimiöta;  gifva 
en  mycket  att  s.,  antaa  j.fuUe  ^.mljo  tete» 
mistä  1.  aStaretta  1.  ).niui;aa;  dermed  har 
jag  ingenting  att  s.,  ei  minun  1.  minutta 
ole  fen  tanSfa  1.  fiinä  mitään  tefemistä,  mi= 
nun  ei  tule  ftif)en  mitään. 

Skaffare,  m.  I^antfija,  toimittaja;  (Ubl.)  ebeS= 

Skafferi,  n.  ruofa  =  famavi  1.  »fammio,  ruota= 

fomero. 
Skafföftes,  adv.  jafoituSteu,  jalat  ivaStatuffin, 

jaloifjntta. 
Skafgods,  n.  UcMz  (4^£en),  taa^jeet  (pl)y  tar» 

njeet;  se  Afskaf. 
Skafgräs,  n.  se  Skaf  te. 
Skafjern,   n.    talwin    (»)jimen),    tat»in  =  rauta, 

][ämft»rauta;  C/ur  hudberedning)  I)anta=rauta, 

t)ärtin=rauta. 
Skafknif,  ni.  (cid  hudars  beredning)  l)ärtin=  1- 

t)anta=rauta ,    tatttitn  =  »eitfi;    (fur  skäktning 

af  lin   och  hampa)  luibin   (»timen),    tt)itib= 

ireitft. 
Skafning,   f.  IjanfauS,   (jieStanS,   l^terominen, 

!aa))utus,  tututuS,  Itj!5ttäminen,  m.  m.,  jmfr 

Skafva. 
Skafspån,  n.  faan)e4aStut  (pl),  taa^peet  (>/.;, 

)5ilfut. 
Skafsten,  m.  taaföitt'  1.  jämfi^tilri. 
Skafsår,   n.   I^i3ttö»I)aatt3a,    ItjL^ttämä,    Il)i3tl)n= 

nätnen,  l^iero»  1.  ti]^nu4)aaioa. 
Skaft,  n.  »arfi  (=rren),  :|jää;  s— et  på  en  yxa, 

pipa,  qvast,  tirireen,  :|.nipun,  Inuban  »arfi; 

s— et  på  en  knif,  toeitfen  1.  ^uuton  ))ää; 

lossna,   taga  lös    af  s — et,    Iäf}teä  1.  eritä 

(4än),   irroittaa   irarreSta;   hålla  i    s— et, 


^>itää  juarreSta;  (bot.)  luarft;  (mfskaft)  nii[i 
(=ben),  niifi^imt. 

Skafta,  v.  a.  ))anna  (j.tin)  toarteen,  )>anna 
»arfi  (jf)tin),  warttaa. 

Skattad,  a.  toarreUinen,  hjarreSfa  o(en.>a,  trär» 
tinen;  med  kort,  tjockt  skaft,  It)(}tjt=,  ^Httfu^ 
Jvavtinen;  s— t  blad,  ruobifaS  (4faan)  te^tt. 

Skaftvilla,  f.  lahjainen. 

Skafiill,  f.  taatoe^anllat  1.  »fannat. 

Skafva,  v.  a.  {)angata  (=taau),  (jieStata  (=aan), 
l)teroa,  fteStata  (man),  titjnata  (=aan),  ti^» 
mittaa,  tuluttaa,  taa).iuttaa,  to.a\r\<x  1.  lcLa\i' 
)(!\a,  UiVi^Cio.,  tarana,  ii)öttää;  s.  hudar,  tarh- 
ana 1.  ta(»aa  1.  f;angata  1.  taaputtaa  amo» 
tia;  s.  barken  af  träd,  talwaa  1.  toloa  1. 
rn^tfeä  tuori  ^uuSta;  rankoma  s.,  länget 
Iljöttäaät  1.  t)antaa>cat  1-  tal>t)a»pat;  skon 
s— r,  tenfä  Ujöttää  1.  Ijieroo  I.  f;ieStaa;  snö- 
ret har  skafvit  boken,  ntjijri  on  [;ieStannut 
1.  {)an9annut  1.  tuluttanut  tirjan;  bandet 
s— r  hundens  hals,  ta{){t  hjöttää  1.  {;antaa 
1.  t;ieroo  toirantautaa;  stocken  skafvade  re- 
pet sönder,  I;irfi  t)ieSta[i  1.  ^ierot  1.  ti^» 
nutti  1.  fuiutti  töijben  ritfi;  s.  en  in  på 
benen  (fig.),  M^Kdo.  1.  folca  jotu  luita  m^i)» 
ten;  s— s,  v.  p.  I^anfautua,  l;iestautua,  j^ie» 
routua,  tutua,  tl}öttl;ä. 

Skafvank,  n.  futuunaineu,  aitauma,  ipita,  (på 
huden)  It}l3tti;nui,  li)öti)nnäinen. 

Skaf  vare,  m.  I;antaaja,  t)ie6taaja,  taflcaja, 
taa))ija,  taranja;  (wktijg)  jämfi=  1.  t;anta= 
ranta,  taaainn-auta,  taaann  (»pimen). 

Skak,  n.  se  Skakande. 

Skaka,  v.  a.  täristää,  täri[l)ttää,  tärtj^ttää, 
järifljttää,  tetnuttaa,  raanStaa,  :|.ntbiStaa,  ))ui3= 
taa,  tjuistuttaa,  I;utjuttaa,  Ijutjuttaa,  f)Vtt^t» 
tää,  I;nojnttaa,  f;eituttaa;  (skaka  ned)  tariä^^ 
to.c,  aniristaa,  raioistaa  (ataS);  v.  n.  täriS> 
tä,  tärétää,  f)uiöfua,  f)uiöfaa,  t;utjua,  ^uo= 
jua,  l^eilua,  f;Vltt^ä,  järistä;  taga  ngn  i 
kragen  och  s.  honom,  tät)bä  j.tuu  tanluf^ 
feen  ja  raaistaa  1.  :pubiStaa  1.  tetuuttaa  1. 
i)UtjUttaa  t)äntä;  vinden  s— r  träden,  tUU= 
ti  tjuistuttaa  1.  ^eituttaa  1.  t^uojuttaa  1.  ^uU 
juttaa  i.  ranjiStctee  ))uita;  s.  ned  frukten  från 
träden,  ratoiötaa  1.  tariStaa  1.  n)ariStaa  1. 
:f)ubiStaa  t;cbctmät  f^niSta ;  kärran  s  —  r  (akt.), 
rattaat  tävifvttäaMt  1.  tärl)l)ttäträt  1.  täriö» 
tättät  1.  (neutr.)  tärSfäaät  1.  tärtfeinät;  ka- 
nondundret s— de  husen,  tanuunain  paute 
tärl)t)ttt  1.  tärifljtti  i.  järif^tti  f;uoneita;  s. 
ens  hand,  :|3ubiStaa  1.  V^uiStaa  j.tun  tättä; 
s.  på  hufvudet,  ^ubistaa  1.  raanStaa  1.  l^nis^' 
tuttaa  l-iäätäniä;  s.  om  vattnet  i  en  flaska, 
t)Vtfpttää  1.  t;uljuttaa  1.  Muistuttaa  »cfi  fe= 
taifin  ^JuHoSfa;  husen  s— de  i  deras  grund- 
valar, l^uoneet  tärifittät  1.  järifiaät  pixuS' 
tutfia  mijöten;  s.  pcä  sig,  raicistaa  1.  ra» 
»iSteUa  1.  t;ui§tutetla  itfeänfä. 

Skakande,  n.  täriStäminen,  täriSt^S,  tär^^t= 
täminen,  raanStaminen ,  VubiStaminen,  l^nt= 


652 


Ska 


Ska 


juttamhten,  ^^If^ttäminen,  ^^IfotJjö,  m.  m.,- 
tärtfeminen,  tärinä,  tärSfe  (=een),  järiet^g, 
täri§n)S,  [;ucjuminen,  l)t)lUt)mmfa,  {;utöfa= 
minen,  o.  s.  v.,  jmfr  Skaka. 
Skakel,  m.  oifa;  skaklar,  f)i(at,  faffufat;  ske- 
na öfver  s— arna,  ei  pt)iX}'å  aifoiSfa,  farata 
(^rfaan)  ail'oi§ta;  vända  s — arna  i  vädret 
(dn),  fääntää  fetaranfa  1.  Ianta=t>äänfä  ))Vö= 

mn. 

Skakning,  f.  se  Skakande. 

Skal,  n.  fnort;  s.  på  ärter,  nötter,  potatis, 
l^erneiben,  |5äf)finäin,  :peruuain  fucri;  s.  af 
potatis,  rofvor,  |3erunan,  nauriiben  fuoret 
1.  f)ibut;  krypa  ur  s— et,  föm^nä  1.  Uianfia 
!uDvc§ta;  det  /ir  bara  s.  utan  kärna  (fig-), 
fe  en  waan  ^t^aliaSta  fuorta,  fe  en  'maan  i'i)= 
bämctijntä  fuorta;  bilda  s.,  !uortua,  te^bä 
fuorta. 

Skala,  v.  a.  fuoria;  s.  af,  se  Afskala. 

Skala,  v.  n.  (springa)  fotweltaa,  jalfoa,  fii= 
tää,  i)iJtftä. 

Skala,  f.  ^^^{ätittö,  agte=  1.  ^l?fä(ä  =  mttta;  (i 
tonkonsten)  jäft-^eliftö,  mitaSto. 

Skalbagge,  m.  fuoriaiucn,  fon>a=  1.  loppii^fuo^ 
rtatucn. 

Skalbärande,  a.  !uoreKtnen. 

Skald,   m.   runojia,   runoilija,   runc^nieffa  1. 

Skaldebref,  n.  !trje=runo. 
Skaldedikt,  f.  runo=teo8,  runolaulu. 
Skaldegåfva,    f.  runon  =  labja,  runon  =  I;en!i  1. 

=into. 
Skaldekonst,   f.  runou6  =  taibe   (=teen),   runo» 

taito,  runous. 
Skaldemö,  f.  runotar  (=ttareu). 
Skaldeqväde,  n.  se  Skaldestycke. 
Skaldeslag,  n.  ruuou§4aatu,  ruucn4aji. 
Skaldespråk,  n.  runo=  1.  rnneu8=fieli. 
Skaldestycke,  n.,  -sång,  m.  muoefma,  rnno= 

teo3,  runolaulu. 
Skaldeåder,  f.  ruuon=fuoni,  rnuon4af;ja. 
Skaldinna,  f.  runojatar  ('ttaren),  naiö^runoi^ 

lija,  runoianiaiucn. 
Skaldjur,  n.  fop^.\i'  1-  fuoriatS^etäiu  (»imen) 

1.  =€lä»ä. 
Skaklskap,  n.  runouö,  runc=taito. 
Skalf,  n.  iäri§tt)ö,  järinä;  se  Skälfning. 
Skalfrukt,  m.  fuoru§=ii)toä,  fuori=IjebeIniä. 
Skälig,  a.  fuoriuen,  fucretiinen;  en-,  tvaska- 

lig,  \)\\v-,  faffi-fuorinen. 
Skalk,  m.  lueftuli,  foiran^itmä,  narrin^filmä, 

narrin  =  H>-"ta,  toirau^ljainmaö  (»))aan),  tDei= 

jari,  foiruS. 
Skalkaktig,  a.  narrin-Jjariuen,  foiran=!urincn 

1.  ={'uieiucn,  narrin-filmäineu  1.  4^artaineu, 

loefhiloinen,  ilfamoiuen. 
Skalkaktighet,  f.  narrin -:pari]nuS,  foiran=fu» 

rifuuä    1.  »fujeifuuö,    foiran^turit  1.  »fujeet 

(pl.),  tveffuloifnus,  ilfamoifuuö. 
Skalkaktigt,  adv.  narrin  =  ^)arife§ti,  foiran=hi= 


rifeöti,  !oirau=furitta,  iceffuloifcsti,  iItamoi= 
ben,  fujeillen. 

Skalkas,  v.  d.  uarriteUa,  foiritella,  fujeitta, 
fujef)bena  (»telen),  te^bä  toiruutta,  ilfamoi» 
ta  (»tjen). 

Skalkhet,  f.  se  Skalkaktighet. 

Skalkstycke,  n.  se  Skälmstycke. 

Skall,  n.  (skällande  ljud)  faifuna,  f'aja{;bu8, 
raitfu,  raifuna,  faifutuS;  (hundars)  ^aufun» 
ta,  I}auffu,  [^auffuminen,  ^uffuma;  (jagt) 
ajo,  jaljti;  gå  s.,  :pitää  ajoa,  oUa  ajoSfa  1. 
ajoifilla. 

Skälla,  V.  n.  faifua  1.  taittua,  fajata  (»aan),  ta» 
\ai)\.aa,  tajaljbctta  (»telen),  raitfna;  trumpeten 
s— r,  toriwi  taitun  1.  (hastigt)  tajat;taa;  det 
s  — de  i  bergen,  tatltot  tajaI)teU»at,  iDUOret 
raitfuitBat;  han  lät  sitt  horn  s.  på  m  on,  ta» 
jal}buttt  1.  toita()utti  1.  räih}tti  tor»eanfa 
tanfaaöa;  s.  efter  vargar,  )5itää  fuben  ajoa, 
cita  luften  ajoSfa;  s.  efter  ngn  (fig.),  ajaa 
j.futa  talaa  1.  perään. 

Skällande,  a.  taituu^a,  taja[)telett)a,  tajaatoa, 
räiteä. 

Skalle,  m.  talfo;  få  ngt  i  s— n,  faaba  j.tin 
taltconia  1.  ^^ääf)änfä. 

Skallergräs,    n.    (rhinanthus)    fauttu,   Ittuttu» 

fjcinä,  tagtu»  1.  fntfaro»l^einä. 

Skallerorm,  m.  (crotalus)  taltta»täärme  (=een). 

Skallfogde,  m.  jaI)ti»>t»outi,  fuft»toouti. 

Skallfolk,  n.  ajo=teä£i,  aio»mief)et,  ja{;tt»tr>äti. 

Skallgång,  m.  metiän»ajo,  aion»^ito,  fuben»a]io. 

Skallig,  a.  talju=pää,  ).^alja8»|3ää  I.  »jäinen. 

Skallighet,  f.  taljuijuuS,  tatju»  1.  :|)al|a§»:|3äi- 
fl)i}8,  \>'å'än  ^jaljanö. 

Skalhiacke,  m.  se  Lejontand. 

Skallra,  f.  talttu,  taUlaxt  (»cen),  taliötin 
(»iiuen). 

Skallra,  v.  n.  talilta,  tatal)beöa  (»teteit),  rä= 
iTtäitä  (»äjän),  räntä^betlä  (»telen);  ärterna 
s.,  Ijerneet  ratifeUMt  1.  raf;iic»at;  pennin- 
garna s.,  raidat  talijenjat  1.  filifctcät  1.  [;elt» 
fewät;  s.  med  penningarna  i  handen,  td' 
listetta  1.  I;elt8tcllä  rahoja  täbeefänfä;  tän- 
derna s..  f)am):aat  taliferoat  1.  Ictajawat. 

Skallskyldig,  a.  ajon»  1.  jaf)btn»rDelwoIIinen. 

Skälm,  m.  (pä  karm)  aifa;  (}iu  sax)  ^erä, 
\>(.x'dt  (pl.),  puoVv,  (på  glasögon)  fanta. 

Skalmask,  m.  tuoriaiS»  1.  to))pa=mato. 

Skalmeja,  f.  lora=pifli,  Iuif£n=i^iIIt. 

Skalning,  f.  fuorimiuen,  fuorinta. 

Skalpera,  v.  a.  ul)lfeä  tallo. 

Skalvinge,  m.  tuori»  1.  talto»[ii).>i;  (djur)  fuo- 
riainen. 

SkatO,  m.  t;äpeä,  (hJijgsel)  l)aW;  det  är  s.  att 
sa  göra,  on  l;äpcä  niin  te[;bä;  anse  för  s., 
^jitää  I;ä))eäuä,  l)änjl)t)l?ä;  han  har  s.  deraf, 
fiitä  on  l)äpeä  K^änette;  komma  på  s.,  faaba 
i)äir)etä  (»:pcän),  joutua  1.  tuUa  häpeään; 
komma  en  på  s.,faattaa  jotu  [;ä^^cälnään  1.  l^ä» 
^Jeääu;  har  du  ingen  s.?  ettöé  f;äpeä?  citö 


Ska 


Ska 


65a 


finuEa  Ijäpijä  ote?  han  har  ingen  s.  i  sig, 
^än  et  tunne  Ijä^eätä,  et  tiebä  T^äte^gtä  ntt= 
tään,  onl^äpl^ättiajaalia;  förs— s  skull,  {)ä= 
^)eän  1.  I)äl»^n  ICUOtft;  s.  till  sågandes,  i)ä= 
jpeä  fanoaffe(=ni,  >nfa,  o.  s.  v),  ^ät5eältä  ia-- 
noen;  han  har  bitit  hufvudet  af  s — men, 
^än  on  re))int}t  I)äveältä  fitmät  ^ois;  nu 
går  s  — men  på  torra  landet,  et[;än  nl}t  de 
fä^5i}ä  oHenfaan. 

Skamlila,  v.  a.  (sjöt.)  fuluttaa,  I;ierca,  ^ieS= 
täta  (=aan);  (fig-)  räättätä  (^ään). 

Skamflat,  a.  t}ä^eän=atatuen;  vara  s.,  oHa  1)'ä' 
:|3eiSläniä  1.  Ijä^JeiUänfä. 

Skamfläck,  m.  i)äpeä  =  :>)tl!fu,  p^)eän  merlft, 
I)äpeä;  han  satte  derigenom  en  s.  på  sig, 
{)än  fiitä  jai  {)ä^.''eän  merfin  itfeenfä;  aftvå 
en  s.,  piStä  ^JOtö  r^äl-ieänfä;  han  är  en  s. 
för  hela  sin  slägt,  £)än  on  fcfo  fulun[a  Yä' 
piä  1-  {;ätt)äi8t^§. 

SkamfuU  o.  Skamlig,  a.  l^ä^eättinen. 

Skamlighet,  f.  f)äpeätli)^^8. 

Skamligt,  adv.  I)ä^)eällife8tt. 

Skamlös,  a.  f)ätt)i)ti5n,  l^ä^ieätnäti5n,  l)'äp\)'ä 
ttjajaaöa. 

Skamlöshet,  f.  ^älpl}tti5mt)t)g,  f)ä:|JeätnättDmi)l^S; 
tala  s— er,  :pul}ua  I^äir^ttiimiä. 

Skamlöst,  adv.  J^älBtjttömääti,  f)ä^ieämättä,  p= 
^^eämätti5mä8tt. 

Skampall,  m.  muöta  Jptniti,  f)ä|jcä4ien!{'t. 

Skampåle,  m.  faafft,  taat'in4iuu,  ^niSfa=tu!fi, 
:j5telftu=tu!fi  1-  ^atfaS  {'aan);  stå  vid  s— n. 
jetjca  rauta  fauiasja  1.  faafiu^uuSia. 

Skamrodnad,  f.  I)ätt3ät)blj8,  l^äpeän  :|)unaStuS 

Skamtafla,  f.  :^ä:|)eä=taulu. 

Skamvrå,  f.  f}ä}3eä  =  nurf{"a  1.  »fo^^t;  ställa  : 
s— n,  ^^anna  nurffaan  fjä^^cämään. 

Skandal,  m.  f)ä^eä,  f}äifätött)8,  :|3af)eunu§,  l&ät» 
ritt)§,  fclivau?;  det  var  en  s.,  \ipä  oU  'i)'ä- 
^eä  1.  fuiaHiiStliS  1.  f)äiritt)S;  göra  s.  af  ngt 
noetaa  I^älhuä  1.  ^äirit^étä  1.  ^sal^ennuSta 
j§t!m. 

,    Skandalisera,  v.  a.  faattaa  l^äpeään  I.  folwa» 
1,      u!ieen,  l^äföätStä  (^äifen),  te^bä  1.  noStaa 
l^ätinää  1.  [}äintt)8tä  1.  ^abennuSta. 

Skandalös,  a.  l^äpeäflinen,  bäictjtön,  ilfeä,  f;ä 
n)ettält)ä,  int)olltncn. 
I    Skandera,  v.  a.  lufea  mttaHifeStt,  tutteflä. 

Skandäck,  n.  (skepp.)  iantäftt,  tt)ar)Je  =  !anft 
(=nnen). 

Skänk,  m.  retfi  (^bcn),  fotpt,  ^Jctfa;  räcka  ut 

s— orna,  leteittää  reitenfä  1.  baaranfa  1.  fal 

fanfa;  släpa  s— orna,  toetää  !oi)3tanfa  l.lut 

tanfa  1.  ^lotftanfa. 

Skans,  m.  njallttue,  UnnottuS;  (å  skepp)  !an8ft 

Skansa,  v.  n.;  s.  omkring,    se  Kringskansa. 

Skansarbete,  n.  toallitu8»tl)ö. 

Skansgräfning,  f.  »Dattin=!ai»anta,  tt)avu8tu6= 

fattoanta. 
Skansgräfvare,  m.  n)al(in-'!ainjaja,  JrarnStuö^ 

faitoaja. 
Skansion,f.mitaIIife§tt  lutemiuen,  initta4uenta. 


Skanskorg,  m.  njattttu6=  1.  h5aIIt=Io^3^5a. 

Skanspåle,  m.  rtjaöttug^aalu,  iBalli^aalu. 

Skansverk,  n.  eft»  1.  etu  =  ir)aru§tu8  1.  =»at= 
litnS. 

Skapa,  v.  a.  luoba;  af  intet  s — de  Gud  verl- 
den,  ti)[)jästä  Suntaltt  tttaantman  loi;  (fig.) 
tel;bä,  laatia,  ftjun^ttää;  s.  ett  system,  Iaa= 
tia  1.  ft)um)ttää  järeStö;  s.  ord,  te{)bä  1.  fe= 
^itä  (=tien)  janoja;  nya  behof  s.  nya  in- 
dustrigrenar, uufista  tarpeista  ft}nt^tj  uu= 
fia  teollifuuben  t)aaroja;  alla  s— de  varel- 
ser, faiffi  luobut  fap^ateet;  han  är  s— d 
dertill,  f)än  on  fi!fi  luotn,  Ifäii  on  omanfa 
fiif)en  1.  fifft. 

Skapare,  m.  luoja. 

Skapelse,  f.  luominen,  tuonta,  tuoma,  tuotu 
maantma,  tnobut  fa^^)aleet;  hela  s— n  pri- 
sar sin  mästare,  taiffi  tuobut  ^tiötätoät  te= 
!ijäänfä,  fo!o  tuotu  ntaantma  fitttää  te!i- 
iäänfä. 

Skapelsedag,  m.  tuoma^äittä,  tuomifen  ^äitcä. 

Skapelse  verket,  n.  tUDmi8  =  tl}iJ  1.  =toimi,  tuo= 
ntifen  tvij. 

Skaplig,  a.  !eIn)ottinen,  fuipaHinen,  anttanja. 

Skaplynne,  n.  tuonto,  tuounon4aatu,  laatu. 

Skapnad,  m.  muoto,  I;aamu;  i  s.  af  ett  men- 
niskohufvud,  i()mifen  pään  muotoinen;  gtfva 
ngt  s— en  af  ngt,tel}bäji.fin  jonftn  muotoijeffi. 

Skara,  f.  joutfo,  ^artoi. 

Skare,  m.  {janfi;  s — n  håller  att  gå  på,  j^anfi 
fannattaa  tät)bä;  gå  på  s — n,  täljbä  ^an= 
getta  1.  f)an!iaijetta. 

Skarf,  m.  (phalacrocorax  caibo)  ineri=metfo. 

Skarf,  m.  |atto,  jatfoS,  tiitoö;  sätta  till  en 
s. ,  ^janna  jatfoa;  gå  upp  i  s — ven,  ratfeta 
(=ean)  1.  eritä  (eriän)  jatfotjesta  1.  tiitoffeSta. 

Skarfning,  f.  jatfanta,  jättäminen,  jatfo. 

Skarfva,  v.  a.  jatfaa,  ^anna  1.  liittää  jatfo  I. 
jattoa  1.  jatfetta,  jattetta. 

Skarlakan,  n.  tulipuna,  fetta^una. 

Skarlakansfeber,  m.  ^una=  1.   =tuIi=roffo. 

Skarn,  n.  tifa,  tofa;  (cl  ljus)  favfi  (»rren). 

Skarp,  a.  (hvass)  terätoä;  (om  ljud)  tlXtttä, 
fimaffa,  (skrällande)  räifeä;  (om  smak)  äi= 
!eä,  tuiffa,  tuitea,  tuima,  tir^eä;  (om  lukt) 
firpeä,  tuifea,  tuima;  (om  en  yta)  farfea, 
rijf)nn)inen;  s.  vinkel,  kant,  teräwä  fnlma, 
reuna;  s— t  väder,  tuima  1.  niuf)a  1.  fotca 
ilma;  s— a  färger,  skuggor,  jijrfät  1.  tuifat 
tcärit,  »carjot;  s.  syra,  äifeä  1.  fatfera  1. 
fir^jeä  I)a^5^o;  s — a  vätskor,  fir^eät  1.  äi^ 
!eät  nesteet;  s— a  skott,  tä^bet  1-  tuimat  1. 
h\mt  latingit;  s.  syn,  blick,  tcrätoä  näfö, 
filmätjg;  s.  hörsel,  tarfta  1.  terättä  fuulo; 
s— t  förstånd,  terättä  1.  tarffa  ^mmärr^s; 
s.  (sträng)  min,  ton,  fctt^a  1.  anfara  1.  tui= 
ma  muoto,  ääni. 
Skarp,  n.  (skepp.)  iapiuS,  fui^^^ong. 
Skarphet,  f.  terätttj^g;  !imei}8,  räife>?8;  äifetjS, 
tuimuus,  tuitfuuö,  !irt3e^§,  farfeue,  j^rtttj^g, 
tarttuug;  jmfr  Skarp. 


654 


Ska 


Skarphugga,  v.  a.  ^afata  (=!Iaan)  1.  weistää 
teräträtft. 

Skarpkaiitig.  a.  teräh?ä  =  fi}r jäinen  1.  «reunat-- 
ncn;  (hot.)  ot;ut=färmäuien. 

Skarpladda,  v.  a.  labata  (=taan)  htcbiKa,  Xsaw 
na  fottia  1.  tuima  latiufi. 

Skarpljiidande,  a.  räiteä,  räifeä»ääninen. 

Skarprättare,  m.  meötaaja,  teloittaja,  :|>t)Dn3eli. 

Skarpsinne,  n.  se  Skarpsinnighet. 

Skarpsinnig,  a.  tcräwä^mielinen  1.  «ältjinen  1. 
=järfinen,  äl^täs  (»tfään),  ajuUinen,  tavffa» 
mielinen  1.  »jäinen  1.  =äti)inen. 

Skarpsinnigliet,  f.  ajuKiiuuö,  äl^ff^tjS,  terä= 
tol-'  1.  tar!fa=mieUi>}^ö  1.  =älvif^n§  1.  '-yixXv- 
fi)t)S,  mielen  1.  äh}n  1-  jären  tarffunS  1.  te= 
räan)i}3,  tarna=^)äiii)^8,  tcräwä  jävfi  1.  mieli 
1.  äU). 

Skarpsinnigt,  adv.  ajuUifceti,  äl^HääSti,  te= 
rälvä  =  mieUfc8ti,  tar!fa>)5äiiegti,  tevätcällä 
mielellä  1.  järeitä,  teräaästi. 

Skarpskodd,  a.  (om  hästar)  terälväSfä  1.  jää^ 
fcngäsjä  (cleiua).. 

Skarpskytt,  m.  tarff^am^JUJa. 

Skarpsynt,  a  tarttantäfiJtnen;  se  Skarpsinnig. 

Skarpt,  adv.  teräicästi,  fimeäöti,  fimafaSti, 
räiteästi,  äifeäöti,  tuimaSti,  tuitaöti,  fir:peäg= 
ti,  favfeasti,  jl)rfä§ti,  tarfaöti;  knifven  bi- 
ter s..  toeitfi  on  terätuä  ).n)c;ti}mään  1-  fäi) 
terämä^ti  tiinni;  ljuda,  låta  s.,  fuulua,  fei= 
t>a  ttmcäSti  I.  räifeäSti;  det  smakar  s., 
maigtaa  firpeältä  1.  äifeättä;  se,  höra  s., 
nä()bä,  fuulla  tavfaSti  1.  teräwä§tt;  se  s.  pä 
ngn,  fatfoa  j.fut;un  tuima^^ti  1.  ninl^aSti  1. 
anfara§ti;  skritVa  s.,  firjoittaa  tuimaöti  1. 
jtjrtästt  1.  antavasti;  s.  bygdt  fartyg,  U\!t!i'- 
:()cl)iainen  aluö. 

Skarptänd,  a.  teväixiä4)ampainen. 

Skarpögd,  a.  teväjcä»  1.  tavlfa=i'ilmäincn. 

Skarsnö,  m.  l;anti,  Inmi-lianti. 

Skata,  f.  (corous  pica)  l;aratta. 

Skatbo,  n.  l)ara{an  pt\'å. 

Skate,  m.  lattcuö,  lattea. 

Skatt,  m.  (förvarad)  aavrc  (=vteen),  aarni, 
aarni^bauta;  en  outtömlig  s.,  Io)))^nmaton 
1.  ^^unttumaton  aarre;  samla  s— er,  foota 
taivaraa  1.  ritEautta;  (dyrbar  sak)  falleuö; 
(atakyld)  »ero;  pålägga  s.  1.  s— er,  pauua 
irterca  (j.hm)  j^äälte;  en  sann  vän  är  en 
stor  s.,  totinen  t)ötätt)ä  on  faCiS  tawara; 
jordens  s— er,  maan  tuotteet  1.  annit  1. 
riffanbet;  detta  barn  är  hans  s.,  tämä 
la^jfi  on  lianen  faltentenfa;  min  s.!  fultafcni! 

Skatta,  v.  n.  o.  a.  matfaa  1.  iuetää  »eroa,  oUa 
hiercUinen  1.  loeron» alainen;  han  s— r  10 
mark  till  kronan,  l;än  maffaa  10  marffaa 
treroa  !runnnlle;  fursten  af  Ser  vien  s — r 
till  Turkiet,  igcninan  rut;tinaS  on  lverclli= 
nen  1-  matfaa  »evoa  2;nrtiu-maalle ;  s.  bin, 
tt)l)ientaa  mel)iläiS4^efä;  s.  till  ngt,  mat[aa 
ojanfa  jl^tiu,  oUa  ofallinen  1.  ottaa  ofaa  j()tin 
maffuun;    {värdera,    anse)    arttjata    (=aan). 


fatfoa  jonfin  arnjoifetfi,  :|3itää  jonfin  arttjoi' 
fena,  :>)itää,  lufea,  tatfoa;  jag  s— r  det  till 
100  mark,  arroaan  fen  lOu  marfaffi,  :|3ibäu 
fen  100  marfan  ari»oifeua;  jag  s— r  ho- 
nom högt,  :|^ibän  l;äntä  fuureSfa  arwoSfa, 
annan  l)änelle  funren  arnion,  ))ibän  l)äntä 
\)i}mn  artDoifena;  han  s— r  det  för  en  he- 
der, ).>itää  fitä  funniana,  lutee  1.  fatfoo  1. 
arniaa  fen  funniaffi;  jag  s— r  mig  lycklig, 
fatfon  itfeni  cuncUijctfi,  ).Mbän  itfeäni  onneU 
lifena,  olen  onncUiucn  mieleltäni. 

Skattbar,  a.  toeroitettaira,  »verollinen;  (dyr- 
bar) arirtoHinen,  talltS  (=iin). 

Skattdragande,  a.  o.  s.  teerolaincn,  n)erotIi= 
nen,  irerou^alaiuen,  iBeron^matfaica  1.  ^inaU 
faja. 

Skattdragare,  m.  rt)eron=ma!faja,  irerolainen. 

Skatte,  adj.  oböjl.,  Jjerintö;  köpa  till  s. ,  o8» 
taa  :f?erinnötfi;  af  s.  natur,  )5erinni5n  luon» 
toa  1.  laatua,  perinnön=luontoincn. 

Skattebidrag,  n-  tt)eron=apn,  af3U'toero. 

Skattebonde,  m.  )3erintö  =  tilallinen,  verintö» 
tilannnieä. 

Skattebref,  n.  ^3crinti5=tirja. 

Skattebörda,  f.  jcerD^tnorma,  luero  =  rafitnö, 
tt)eron=maffu. 

Skattefrihet,  f.  ))erinti3 »IcapauS,  |)erintö4upa 
1.  =lvalta. 

Skattefrälse,  n.  a^erou  =  tt»a))aa  maa,  töcro= 
rälSfi. 

Skatteförmedling,  f.  iverou  iuäl;emtt)8  1.  alen= 
ung  1.  tafoituS. 

Skattehemman,  n.  ^^eriutii»  1.  ^crimt)S»tiIa. 

Skattejord,  n.  ^erimt)Ö-'maa  1.  «tila. 

Skatteköp,  n.  :perintö»ogto  1.  4unaStn3,  ^e^ 
rinuöffi  oSto  I.  lunaStuS,  iceroUe  oéto. 

Skattelösen,  m.  ^erintö=tilan  lunaStuä  1.  lu* 
naStuö»  lointa,  :f)erinnölfi  Inuaötuc;. 

Skattemau,  m.  se  Skattebonde. 

Skattenedsättning,  f.  se  Skatteförmedling. 

Skattepenning,  m.  hjeron-af;a. 

Skatteqvarn,  m.  Jt)ero=mpll^. 

Skatterusthåll,  u.  ^^erintö=vuStl;olli,  lDero=ruSt=' 
r^oUi. 

Skatteränta,  f.  maa=  1.  tilan  =  tt)ero,  )3erinti)» 
»ero. 

Skatterätt,    m.  ^.lerintö^oifeuS,  :f3erintö»tifan 

oifeu3  1.  rcalta;  (rättighet  till  räntan  af  jord) 

maa»weron  oifeuS. 
Skatteuppbörd,  m.  toerou^otto,  t»eron=maffu, 

toerojen  tjtös^fanto. 
Skatteuppbördsman,    m.    h.^eron  =  l)ll5Sfantaja, 

njerontanto-mies. 
Skattevrak,  n.  uieron4;eittiö,  n?eron=»otmatOH. 
Skattevärdering,    f.  ^-lerintiioSto-arnHinö,  \vt^ 

ro=ariDau§,  n)erou4a§ht  1.  4^ano. 
Skattfri,  a.  ii3eron=»a^aa,  tvapaa  »eroSta,  n)e= 

voton. 
Skattfrihet,  f.  ireron=ttiafjauö,  trerottomuuS. 
Skattgräfning,  f.  aarteen>tai>vanta. 


Ska 


Ske 


655 


Skattgräfvare,  m.  aartecn^faiwaja. 

Skattkammare,  m,  ral^aöto^uone  (=een),  oar= 
teiöto,  tatoavaSto. 

Skattkonuiig,  m.  fterc»  1.  a(a=funini3a8  (=faan). 

Skattlagga,  v.  a.  u^eroittaa,  panna  1.  (aSfea 
hjevcUe;  skattlagd,  tcero»,  »veroitcttu,  toe= 
vcttinen. 

Skattläggning,  f.  tDevcttu?,  ircvottc^mnc,  ive» 
VDit=^ano  1.  4a§fii. 

Skattläggningsgrund,  -metod j  m.  ft)evoitu8= 
iaatu  1.  »jot)tD. 

Skattlängd,  m.  irerDn4uettetu,  ir>ero=Iiria. 

Skattmark,  m.  inerommaa,  orairan^nma. 

Skattmästare,  m.  voljau^toartija. 

Skattning,  f.  (biens)  nicbeil=ottO. 

Skatteskrifning,  f.  tr(eron4agfu  1.  4>ano,  »erc» 
ftrjottuS. 

Skattskrifva,  v.  a.  firjotttaa  ireroKe,  ir»cro= 
ftrjoittaa. 

Skattskyldig,  a.  n)ercn=ataineit,  ireron=mat 
fa»a. 

Skattskyldighet,  f.  trercn^alaifimö. 

Skatull,  se  Schatull. 

Skavank,  se  Skafvank. 

Ske,  v.  n.  ta)}al;tua,  !äl}bä,  oiia,  telibäätt  (pass.); 
mig  har  skett  en  stor  olycka,  minuUe  Ott 
tfo  tt)af;info  tapaf;tuuut;  ske  alltså,  olfoon 
1.  ta^3al)tufocn  1.  fät)tDÖn  niin  1-  tämän  jäi» 
feen;  det  sker  ej  sa  lätt,  som  man  tror, 
et  fe  ta^^a^bu  1.  ei  fitä  tel;bä  nitn  ^el^JoStt, 
!uin  Imififi  1.  luuöaan;  mig  sker  orätt, 
minxttle  t'å\}  njäärin  1.  tefibään  lnäävl}t)ttä  1. 
taf Ql)tuu  h.Hiär^l}g;  ske  Guds  vilje!  tapai}' 
tufoon  Sumatan  taf;to!  och  det  skedde  så, 
ja  ntin  tapaf)tui;  låta  ngt  ske,  antaa  jonfin 
ta^-^afdua;  vid  skeende  val,  toalin  tapai}-- 
tueSfa,  tavafjtutoagfa  1.  )3ibettäl»ä§fä  vcaliö» 
fa;  vid  skeende  infall,  fifään  favattaeéfa  1. 
farateSfa,  farfautfen  ta^3a{)tueSfa;  efter  skedd 
öfverläggning,  !eSfuSteUua,  neutooteltua, 
feSfugteiun  Vnbetttjä  1.  oltua  1.  ta).iaf)buttua; 
efter  skedd  omröstning,  äännö^tettljä,  ään= 
nöetljffen  ^ibetti)ä  1.  tapaf)buttua;  det  som 
är  skedt  är  skedt,  tel;tl}  fuin  1.  tnitä  tefit^. 

Sked,  f.  lufiffa;  ösa  med  s.,  lufifoita  (=tfen); 
en  s.  full,  lufttaHinen;  taga  s— en  i  vackra 
handen,  cttaa  ni3^rtl}äffenfä  1.  m^cntljä!» 
fcnfä;  (vä/sked)  faibe  (=teen). 

Skeda,  v.  a.  ^>u^btötaa. 

Skedblad,  n.  lufitan  |*efä  1.  lapa',  ett  s.,  Iu= 
fifaltinen. 

Skede,  n.matfa,  mitta,  »etu;  i  ett  s.,  t)t;tä  mittaa 
1.  wefua;  ett  långt  s.,  ijo  matfa,  ifon  matfaa. 

Skedformig,  a.  lufiffamainen,  Iufifan»tapainen 
1.  »muotoinen. 

Skedgås,  f.  (jjlatalea  leucorrlwdia)  lufiffa» 
I;an{)i. 

Skedhjul,  n.  (meh)  fau^»rataS  (»ttaau). 

Skedlofve,  m.  luf)at  (pl.). 

Skedkolf,  m.  :pul)biStuS»a8tia  1.  »^ut(o. 

Skedmat,  m.  luftffa=ruofa,  liemi»ruofa. 


Skedning,  f.  :t)Ul&bi§tu§. 

Skedtals,  adv.  lufif alliftn ,  (ufifoittain,  Infi» 
foin. 

Sked  vatten,  n.  fie»»efi,  tufi=öljt?. 

Skedört,  f.  (cochlearis)  fuirimo,  fuirt»ruol^o. 

Skef,  a.  farfaö  (»aan),  m.  m.,  se  Sned;  s. 
föreställning,  »äärä  1.  farfaö  ajatuS. 

Skefbent,  a.  icäärä»  1.  fiero»  1.  i»enfo»föä» 
rinen. 

Skef  het,  f.  farfauS,  fierouö,  toäär^l:)^. 

Skefmunt,  a.  toeulo»fuu  1.  »fuinen,  tcäärä»  1. 
wino»fuinen. 

Skefiund,  a.  p^i3rcäf)fö,  föeulo,  toeuIoSfainen. 

Skeft,  adv.  farfaaSti;  se  s.,  fatfoa  farfaafen  1. 
fieroon  1.  farfaaSti. 

Skefva,  v.  n.;  s.  med  ögonen,  farfaStaa,  otta 
fiero=fiImäinen  1.  farfo,  fatfoa  fieroon  i.  far* 
faafen;  s.  med  benen,  fäl^bä  toenfaillen  1. 
»enfuttaen. 

Skefögd,  a.  fiero»fiImä  1.  »ftlmäinen,  farfo. 

Skela,  v.  n.  farfagtaa,  fatfoa  fieroon  1.  far» 
faafen,  oHa  fiero=fitmäinen  1.  farfo. 

Skelett,  n.  Iuu»ranfo  1.  »rantale  (=een),  ruotto. 

Skelögd,  a.  se  Skefögd. 

Sken,  n.  walo,  Ioi§to,  loiste  (»een),  )3oi8te 
(»een),  (på  a/stånd)  fuitme  (»een);  solens  s., 
auringon  toalo  1.  ^miste,  ).\iiiBän  :pai8te; 
ljusets,  lampans  s.,  ft^nttiläu,  lamfjun  itjato 
1.  fnume;  brasans  s.,  iraltcan  loiste;  gifva 
s.  ifrån  sig,  ftialoStaa,  icaloStuttaa;  (fig.) 
muoto,  l^aamu,  toarjo,  näfö;  ett  bedrägligt 
s. ,  ^ettättiä  muoto  1.  näfö;  s— et  bedrager, 
muoto  1.  näfö  1.  ulfo »muoto  Viettää;  för 
s — s  skull,  näön  touof)"i,  näteiffx;  han  har 
s — et  emot  sig,  ^an  on  epä»InuJon  alainen, 
I;än  näl)ttää  ft)l?llifeltä;  under  s.  af  vänskap, 
l}gtäto^ii)ben  nimeåä. 

Skena,  f.  tallag  (=aan),  fiöfo,  ranta;  beslå 
hjul  med  s— nor,  panna  1.  lijöbä  raubat 
:|)l}öriin,  rauboittaa  1.  talloittaa  )p>?Drät;  s — nor 
till  en  jernväg,  rauta»tien  taflaat  1.  rata« 
raubat. 

Skena,  v.  n.  farata  (»rfaan),  fiitää,  :|5iIttouta. 

Skenbar,  a.  näennäinen,  uIfo»näfi)inen,  ö)a= 
leeBinen. 

Skenbarhet,  f.  näeunäif^ljg,  uIfo»näf^if^^g,  toa» 
IceUifuug. 

Skenbart,  adv.  näeunäifeSti,  niinfuin  näf^^  I. 
näyttää. 

Skenbarlig,  a.  näfijttjäinen,  näf;tätt)ä,  felttjägti 
1.  filmin  näf)tättä,  ilmeinen. 

Skenbarligen,  adv.  felfeäSti,  näf;tätoäSti,  nä» 
fi}toä§ti,  ilmeifesti. 

Skenben,  n.  fääri=Iuu,  fääri. 

Skenbild,  m.  h)ale»fmria,  näennäis»  1.  näf^» 
fuwa. 

Skendygd,  f.  ulfo»  1.  näf^»f)^we  (»ceu),  tnal^c» 
attju. 

Skendöd,  a.  tottle » fuolfut,  näf^»  1.  näennätS» 
fuoEut;  subst.  m.  tt)ale»fuoIema,  näf^»fuo» 
fema. 


656 


Ske 


Ski 


Skenfager.  a.  nIfo  =  famu«  (=itn),  tefo=fauni8, 

faunieteftu,  irale» muotoinen;    s— gra  ord, 

löften,  makat  1.  fauniSteEut  1.  tefo=faunut 

fanat,  lu).''aiifiet. 
Skengalen,  a.  ^urja=  1.  l^utma»  1.  ft)irma--^5äi» 

nen,    »iUittt},    l^ilttofa,   V^ttaötaja,     )3iEa6' 

tawa. 
Skengrund,  n.  t)L)l)i'ä  ))erugtuS,  näfl}=  1.  f)aamu= 

^.leruStuö. 
Skeiihelgou,  n.  tefo»^Jl)^tm>?S,  tefo--|3l)I}ä  1.  uIfo= 

^^p  i.  uIfo»!uIIattu  if;iminen. 
Skenhelig,  a.  te!o=)Jt}{)ä,  uIfo4il?I)ä,  teale»^^' 

jäinen,  uIfo--!uItatnen  1.  4'uIIattu. 
Skenhelighet,  f.  tefo»  1.  uIfo=))t)^Vl)3,  uIfo=tuI= 

taifuug,  >cale»^)^l}i)l}g. 
Skenheligt,    adv.   tefo»   1.   uIfo  =  :|3^t;äStt,  ulfo- 

fultaifeött,  tefo»  1.  ulfc^^^b^^beUä. 
Skenhäst,  m.  ))iflaStaja,  ^jilttomuö,  f;ur|a  1. 

fjuhna  l^eivoncn. 
Skeukristen,   m.   uIfo=  1-  tefo  =  fvi8tttttj,  näf?= 

1.  ttale=!ristitn). 
Skenlif,  n.  näennäinen  1-  näennäis  »elämä  1. 

»elo,  l;aamu=elämä,  näf^=eIo  1.  »c(ämä;  iöra 

ett  s.,  oäa  näft)  =  eloinen  1.  »bentinen  1.  nä= 

ennäiö-eloinen,   elää   näennäifeöti  1.  näh)= 

eloa,  nälättää  elätoäu  1-  elätoäEfi. 
Skentro,  m.  te!o--uSfo,  ■mah'-  l  näh)»uS!o. 
Skepa  sig,  v.  r.  oUa  oIett»inanfa,  tceSfenneQä 

(nitelen). 

Skepelse,    f.  se    Skepnad:   Kristus    antog  en 

tjenares  s.  ocli  vardt  menniskor  lik,  Äri8= 

tus  ru^jcfi  :paln3enjaf[t  1.  :palTOeIijan  titaan 

ja  tuti  it)mi8tcn  faltaifefft. 
Skepnad,  f.  muoto,  f)aamu,  f)a{)mo;   under  s. 

af  en  fagel,  linnun  muoboSja  1.  fjaamuSfa, 

linnun  {;aI}moiiena  I.  näföifenä;  (af  en  ajU- 

den)  I;aamu,  baf)mo. 
Skepp,  n.  lairca,  aluS  (--fien),  tjaafft  {-%'otv)\ 

(boktr.)  ainö. 
Skeppa,  V.  a.  laitattaa,  wiebä  1.  fulettaa  lai= 

hjatta. 
Skeppa,  f.  se  Skäppa. 
Skeppare,  m.  taikuri,  fi^J^ari. 
Skeppsbefäl,  n.  Iaitt)an=:pää£(^Sti5  1.  =)3äällif= 

!l)ij8. 
Skeppsbeklädnad,  f.  Iaitoa=aaatteet. 
Skeppsbesättning,  f.  laittjue  (»een),  Iatwa=iBäfi 

1.  »miehistö. 
Skeppsbord,  n.  (attfan=^)arra8  (=rtaan). 
Skeppsbotten,  m.  (aitoan^pDi^ja. 
Skeppsbro,  f.  Iaitt«a=Iaituvt. 
Skeppsbrott,   n.  l;aafft  =  ritfo;   Iida  s.,  joutua 

I^aafft-ritfoon. 
Skeppsbruten,  a.  I)aaffi=riffoinen. 
Skeppsbrygga,  f.  aluS»  l.  Iaitt)a=filta,  Iotja=fiIta. 
Skeppsbyggeri,  n.  laiican  ratennuS  1.  raten» 

tamincn. 
Skeppsbyggnadskonst,  f.  tattoanrafennuS^tttito. 
Skeppsbät,  m.  lai»a=h)ene  (»een). 
Skeppsdocka,  f.  Iaitt»a»toi'fa,  Iai»a»tetaffa. 
Skeppsdokument,  n.  taitoa^firja  1.  ^ta^eri. 


Skeppsdäck,  n.  laiiran  fanfi  (=nneu). 
Skeppsfart,  m.  laitoa^tulfn,  laili^a=Iiifc  (=ffecn). 
Skeppsflagg,  m.  (aircan4i).''l3n  1.  Amxi. 
Skeppsflotta,  f.  lainjaöto,  Iaitea=!unta. 
Skeppsfolk,  n.  laitoa^jcäfi,  men=n)öfi. 
Skeppsgosse,  m.  Iaitt>a=^oifa. 
Skeppsjurnal,  m.  laiican  )jäilrä=!irja. 
Skeppskapiten,  m.  lat»a=tapteini  1.   »fattcini. 
Skeppsklarerare,  m.  laitoan^fuorittaja  1.  =fää' 

lijä. 
Skeppsknä,  n.  faiwan  !aari=^3uu. 
Skeppskock,  m.  laittjan^foffi. 
Skeppskost,  m.  Iaitt»a=ruofa  1.  =muona. 
Skeppskran,  m.  laitta  »juntta  1.  =rana,  laitta» 

ttintturi. 
Skeppsköl,  m.  laittau  talfal.  antura  I.  emä»puu. 
Skeppsladdning,  f.,  -last,  m.  laittan  laSti  1. 

fontamuS;  eu  hei  s.  thé,  fofo  laittallinen 

1.  laittan  laSti  teetä. 
Skeppsled,  m.  laitta»  1.  V''Uvje(;bn8»ttä9lä,  laitta» 

reitti. 
Skeppslega,  f.  {aittan=ttuofra  1.  »ttuoro. 
Skeppslista,  f.  laitta»(iéta  1.  »luettelo. 
Skepi)slucka,  f.  laittan»Iuuttu. 
Skeppslykta,  f.  taittan»Il^{}tl^ 
Skeppslägenhet,  f.  se  Sjölägenhet. 
Skeppsläkare,  m.  laittan=Iääfäri. 
Skeppslast,  m.  Iaitta»Iä8ti. 
Skeppsmäklare,   m.  laittan »ttälittäjä  1.  »fuo» 

rittaja. 
Skeppsmätare,  m.  Iaittan»mittari. 
Skeppspart,  m.  Iaitta=ofuuö  1.  '-i>\a. 
Skeppsprest,  m.  Iaittan»pa}3t)i. 
Skeppsredare,  m.  Iaittan=iiäntä  1.  =I)attija. 
Skeppsritning,  f.  {aittan=riitinfi  1.  »|)iirroS. 
Skeppsrum,  m.  Iaittan=ruuma. 
Skeppssida,  f.  laittan  fittu  1.  laita. 
Skeppsskorpa,  f.  Iaitoa»forp^3U. 
Skeppsskrifvare,  m.  laittan  »fir  joitta  ja  1.  »fif)= 

tieri. 
Skeppsskrof,  n.  laittan  runfo  1-  ttali  1.  foppa. 
Skeppstimmer,  n.  Iaitta'I)irret  1.  »tutit,  laitta» 

puut,  laittan  ra!eunuS»Vuut,  laittaffet. 
Skeppstimmerman,  m.  laittan »tteiötäjä,  lat» 

ttau»tteiStomieS,  Iaitta»timmermauui. 
Skeppstrappa,  f.  laittan »tifat  1.  »raput  (pl-), 

Iaitta»titapuut. 
Skeppsumgälder,  m.  pl.  faitta»matint,  fatama» 

1.  ttalfama»mafiut. 
Skeppsvarf,  n.  laitta  =  tef)ba8    (»taan),   Xdmo.'- 

ttartti,  Iaittan=tteiStämö. 
Skeppsvirke,  n.  taittatjet  (pl-),  Iaitta=puut.  _ 
Skeppsvrak,  n.  :^aaffi»f)^Ifi},  laitta»rani  1.  »r^tä, 

Iaitta»()^{fp,  l;^If^»Iaitoa,  l;ajonnut  laitta. 
Skeppsägare,  m.  laittan»onnétaja  1.  'I)altija. 
Skeppund,  n.  fippunta. 
Skeptiker,  se  Sceptiker. 
Skerf,  se  Skärf. 
Skick,  n.  (tillstånd)  tila,  fnnto,  afu;  i  godt, 

dåligt  s.,  i^ijttäsfä,   l}uonoSfa   !unno8fa   1. 

afuSfa  l.ttoimaSfa;  komma  till  sitt  förra  s., 


Ski 


Ski 


657 


s.,  tuoa  entifeen  ttfaanfa  1.  funtoonfa;  (ord- 
ning) järeötl}8,  funto,  retla,  toimi,  ftjotma, 
teSmä,  tamu;  sätta  i  s.,  laittaa  1.  panna 
fimtoDu  1.  toimeen  1.  ttjoiraaan  1.  teSmiitten- 
fä;  ordning  och  s.,  funto  1.  toimi  ja  jä= 
ve8tl)8;  vägen  är  ännu  icke  i  s.,  tie  ei  ole 
ivielä  funnogfa  1.  reifaSfa  1.  tooimaSfa;  är 
det  s.  ooh  skäl?  oiifo  fe  nl)t  fäätliStä  1.  Iai= 
taa  femmoinen?  han  har  godt  s.,  l^äneUä 
en  f)t)»ä  tavtöä  1.  afu;  i  fullt  s.,  tä^beäfä 
funnoSfa  1.  tuoimaSfa  1.  (rustning)  a[u8fa  1. 
tamusfa;  (öruk)  ta^a,  iaatn. 

Skicka,  v.  a.  lähettää;  låta  s.,  lä^et^ttää;  s. 
ett  bref  per  posto,  lähettää  1.  Iä^ett)ttää 
firje  ^JoStiöfa;  (förfoga)  fatlia,  määrätä  (=ään); 
Försynen  har  auiiorluuda  s — t,  3umala  1. 
Suoja  on  toifm  faKinut;  s.  sig,  v.  r.  fät)t= 
täitä,  !äl)ttää  itfenfä;  (rätia  sig)  fucötua, 
tt)i}t^ä,  lotoittaa  itfenjä,  noubattaa;  s.  sig 
efter  tiden,  fotinttaa  itfenfä  ajan  mu!aan; 
s.  sig  efter  ens  befallning,  noubattaa  j.fun 
fä§fi)ä,  fuogtua  j.fun  !ä§h)i)n;  s.  sig  i  sitt 
öde,  ti)ii)ti)ä  1.  fuoStua  onneenfa;  (passa) 
fo))ia;  det  s— r  sig  ej,  fe  ei  foiDt  1.  fät; 
ioatuun;  om  det  så  s — r  sig,  joö  niin  fo= 
:)5it  1.  olfenee. 

Skickelse,  f.  fatlimuS,  fatlima,  fof)tato,  fattn= 
ma;  Guds  s.,  Snmakn  fatlimuö;  ödets  s., 
onnen  fof)taIo  1.  fattuma;  lifvets  s— r,  etä= 
män  fofjtatot  1.  ofat. 

Skicklig,  a.  taitawa,  taiboltincn,  taitott>ainen; 
han  är  en  s.  karl,  handtverkare,  {)än  OU 
taitaiua  1.  taitatoaincu  mie§,  !äfi=t^i3Iäinen; 
han  är  s.  till  allt,  l}än  on  taitattja  1.  !el= 
tuoKinen  1.  fopiwa  !.  ofaanja  faiJfeen;  en  s. 
ung  man,  taitawa  1.  taibottinen  1.  ofaanja 
nuori  mie8;  (passande)  fo^)itöa,  fetoollinen; 
när  det  blir  s— t  vägalag,  fun  felWoUinen 
1.  mn!atr»a  feli  fattuu  1.  tntce. 

Skickligen,  adv.  se  Skickligt;  (någorlunda) 
jotfeenfin,  joltifesti. 

Skicklighet,  f.  taitatt)uu§,  taitaicaifuuS,  tai= 
boKifuuS,  fefwoUifuug. 

Skickligt,  adv.  taitatoaSti,  taitaujuubelfa,  tai» 
boHa,  taibollifegti,  nä^^äräSti. 

Skickning,  f.  Iä^ett)§,  Iäl)ettäminen. 

Skid,  n.  o.  Skida,  f.  fuJfi,  f)ii^bin  (=timen); 
(den  högra)  \maita,  ^aljaffa;  (den  venstra) 
h^Xtj,  (med  skinn  beklädd)  fal^u;  fotstället 
på  en  s.,  futfen  :|^ä(ä§  (»Ifään);  bottenskå- 
ran på  en  s.,  fuffen  olaS  (4faan);  löpa,  gå 
på  skidor,  Ijiiljtää  1.  ^)if)tää  fnffitta. 

Skida,  v.  n.  ^ii^tää,  ]^iif)tää  fuffilla. 

Skida,  f.  (bot.)  ^alld,  (utan  frön)  liöfo;  (sli- 
da)  tu))lpi. 

Skidfrukt,  m.  ))aIfo=  1.  agfD4;ebeImä,  ^alfo» 
toilja. 

Skidgård,  m.  ^^§tt)'  1-  ^iirto=aita. 

Skidlöpare,  m.  l()ii^täjä,  ^ii^to=mie§,  fnffija. 

Skidlöpning,  f.  ^ii^bäntä,  t)ii£)to,  (;iif;tämiuen, 
fuffiminen.  I 

Svenskt-Finskt  Lexikon. 


Skidrem,  m.  fu{fen={)i^na  1.  »rafft;  (framföre) 
hjar^jaattinen,  jalnötin,  jatfa-raffi,  (bakom) 
fannan=tafainen,  mäijötin  (»imen). 

Skidspår,  n.  fuffen  latu  1.  jäffi  (»jen). 

Skidstaf,  m.  i)ii\)to=  1.  fuffi-famua,  foml^a» 
fauica;  (trissan  i  undan)  foui^a,  ^orffa; 
(der  skaftet  förenas  med  trissa?i)  fuotocro. 

Skidväxt,  f.  pa\U'  1.  Ii§fo=faSn)i. 

Skidärter,  f.  pl.  tisfo»  1.  ^aIfD=f;erneet  1.  'pa^ 
icut. 

Skiffer,  m.  liuSfa^fitoi,  tt)Uotu=fih)i. 

Skifferart,  f.  Iiu8fa4itx>en  loji. 

Skifferartad,  a.  Unöfa^fiftien  laatuinen  1.  ta» 
Rainen. 

Skifferberg,  n.  finSfa^fattio,  tiuSfa!itoi  =  h)Uort 
1.  =famo. 

Skifferblå,  a.  r^atlairan^fuuuen,  fiui^l^aKanja, 
fitr(en=fininen. 

Skifferbrott,  n.  Iiu8fa=filr»en  fai»o8  1.  (ou^oS. 

Skiffergriffel,  m.  linSfa^ftiuincn  fljuä  1.  t3ii= 
ruStin  (=imen). 

Skiffergång,  m.  liuSfa^iluen  juoni  1.  fuoni. 

Skifferhäll,  f.  tingfafiipi^^aafi  (=beu). 

Skifferlager,  n.  liuSfafirci-ferroö. 

Skifferlera,  f.  tina=fawi,  fiui^fawi. 

Skiffertafla,  f.  liuSfafitoi^tauIu,  finn»tauln. 

Skiffertak,  n.  Iiu8fa  =  fitoinen  tatto,  tiwi=fatto. 

Skiffertäckare,  m.  liuöfa=tianUä  fattaja,  !ittji= 
fattaja. 

Ski  flik,  a.  (bot)  tal;!utainen. 

Skifra  sig,  v.  r.  liusfoitua,  eritä  (4än)  I.  to- 
t)Cta  (=f)fean)  Iiu8foif)in. 

Skifrig,  a.  Iiu8faiuen,  liuSfallinen,  fiuSfoit- 
täinen. 

Skifta,  v.  a.  jafaa;  s.  arf,  jafaa  )3erinti5ä; 
(ombyta)  muuttaa,  tnail^taa;  s.  färg,  mnnt= 
taa  n^ärinfä  1.  faölconfa,  |3unet;tua  (rodna), 
tcaaleta  (blekna);  s.  vapen,  ta|)cGa,  mie!= 
faella,  mitettä  afeitanfa;  v.  n.  (om. färger)  faih 
lt)'ä,  löiffää,  tcitcai^taa,  ttitoal^betta,  fiu()bata 
(=taan);  s.  i  rödt,  oHa  ^unaifen=wi^eu)ä  1. 
finlptaaroa,  punertaa,  oHa  :))uuatfen  iooi:t3a, 
tt)ittaf)taa  ^Junaifelte;  s.  i  blått,  ftnertää, 
njitnafitaa  finifelfe,  cÉa  finifen^woipa  1.  fini= 
fen  toi^Jemä  1.  fiufjtaaica;  tyget  s— r,  fan» 
gaS  on  fiu^taatoaa  1.  »ipcicää  1.  feliuäiStä, 
faugag  läiffi}^  1.  n)i»al;telce;  s.  om,  se 
Omvexla;  s — nde  färger,  tiuf;taatt»at  1.  iDt» 
:>)etoät  1.  läiftijtoät  1.  Iäiffti»ät  1.  teiuf;fatt)at 
icärit;  s— nde  öden,  tt)ail;)tetett>at  I.  mnutte= 
leicat  1.  monen4aifet  elämän  »ailjeet. 

Skifte,  n.  jafo;  s.  af  arf,  jord,  perinnön, 
maan  jafo;  gå  till  s— s,  tuUa  jaetuffi,  jae^ 
taan  (pass.);  till  s— s  emellan  några,  jaet= 
taiuaffi  i.  (jemt)  tafattatoaffi  j.fniben  fe8=; 
fen;  (ombyte,  omvexling)  tvaUji.  (=cen),  h)aif;= 
to,  tt»ai^etu§,  itiai^teluö,  muutoS;  lifvets 
s-u,  elämän  toai(;ect  1.  muutoffet;  i  alla 
s— n,  faifigfa  toailjeigfa  I.  oloisfa;  till  s — s, 
ttjuoroitellen,  tcai^etellen;  (del  af  jord)  eri= 
ofa,  {c^fo,  farfa,  touoroituS;  lägga  i  s., 
83 


658 


Ski 


Ski 


panna  1-  jalaa  Iof)tci()in  1.  cri^cfitn;  bnika 
i  s.,  iviljellä  Icbfcittain  1.  Icbfci^fa  1.  h.nto= 
rcittain  1-  truercituffcöfa;  deras  åkrar  li^ga 
i  s.,  bcitän  peftcnfa  ottat  faroittain  1.  lol;= 
foittain  1.  »ruovoittatn. 

Skiftei-ln-ef,  n.  jafc=tobtötuö,  iatc^firja. 

.Skiftesbruk,  n.  tt}ucvc=n.nljeh)ö,  ficrtc-UMljch}?, 

Skiftesdelning,  f.  Iof)to=jafo. 
Skifteslag,  n.  {ol;fo--hinto,  jafo^^Jtirt  1.  »hinta. 
Skiftesman,  m.  jacn^^Jitäjä,  jato-mief^. 
Skiftevis,  adv.  tenoroittain,  iinioroin,  ft>ueroi= 

tcflen;  s.  varande  1.  skeende,  ftiUDroittainen. 
Skiftning,  f.  (delning)   jafamincH,  jafo;   (cex- 

linij)    ttaibtC,    ivaii-telu,    muutCÖ;    (färgers) 

läitfimincn,  fäifijntä,  lrura()bu§,  tri»raf)ta= 
minen,  njivettt}^e,  traif;e  =  Ȋii,  eri  =  tuntu: 
denna  röda  färg  har  en  s.  af  blått,  tämä 
Vnnainen  »ärt  en  finertättää  1.  fmifcn  fiuf)» 
taanma  1.  fti)>en.Hiä;  deu  röda  färgens  alla 
s— ar,  punaifen  ft^ärin  faittt  »i^JC»?l}bet  1. 
»aihe-trärtt  1.  eri^unnut. 

Skifva,  f. ;  s.  af  bröd,  leiwän  nnipale  (»een) 
1.  jviihi  1.  'ifqUy.,  s.  af  äpple,  omenan  toii» 
tu  1.  un^^Ia  1.  liueta;  s.  af  lax,  Icl;en  tviilu 
1.  »ii^^ale;  s.  af  sten,  fiaen  linSfa  1.  »uo» 
In;  s.  af  tr;id,  ))uun  laata  1.  laéta  1.  Iau= 
tanen  1.  falc  (=een)  1.  (rund)  U\)x'å  1.  villa; 
(nf  metall)  laafa,  tea^ö,  (skoUa)  tiSfo;  (i 
hord)  :puclie>fc,  tiin>u,  iauta;  (i  ur)  taulu, 
lauta;  skära  i  s — or,  leitata  teiiluif)in  1. 
pijtftjibin  1.  nnpIoiI)in  1.  Iiu8fci()in,  »iitc=^ 
tellä,  »r'ii<>a(cita  (=tfen),  toiiketellä,  trueleS' 
fella;  gäis— vor,  linSEautua,  liuSfca,  wnoU 
tua,  fäiitä  1.  eritä  (=iän)  liu^fcifle;  (hot.)  lapa. 

Skifva  sig,  v.  r.  liuf^fautua,  Idjteitla,  eritä 
('iän)  1.  mennä  liuéfcitnn  1.  linötoille  1 
»riilui^in;  (om fåglar)  triiietellä,  tiibcliä  (=tc= 
len),  lautuiHa;  (yfvas)  feifailla,  leifailla, 
pi>ij()i§tcUä,  revenneitä  (=ntekn),  utjastctta. 

Skifver,  pl.  tiöfot. 

Skifvertand,  f.  liifa^ammag  (4\aan),  nivtto^ 
l;amma6. 

Skifvig,  a.  liuSfainen,  teiituincn,  toiptoinen. 

Skildgömmig,  a.  (hot.)  eri4ctainen. 

Skildkönad,  a.  (hot.)  cri  =  neun?oinen  1.  -fo^ 
puinen. 

Skildra,  v.  a.  futraida,  jutelta,  fertocöa,  fe 
liteöä. 

Skildring,  f.  fniraetma,  tuaaitema,  jutelma 
fcrtoelma. 

Skildtvakt,  m.  nja^ti-mie?,  po8ti=mic3. 

Skilja,  v.  a.  eroittaa,  erittää,  lucttuttaa;  s 
faren  från  getterna,  eroittaa  lampaat  »uo 
I;i8ta;  s.  ngn  från  dess  omgifning,  eroittaa 
1.  tuotonttaa  jefu  l)änen  leuraStanja;  s.  sam 
manhörande  ting,  erittää  1.  eroittaa  ^fiteen 
tuuluicat  fappaleet;  s.  tvistande,  eroittaa 
riitelijöitä;  s.  emellan  tvit-taude,  rattaista 
riitelijäin  träti;  s.  trätan,  rat!ai8ta  riita; 
s.  från   fjensten,  eroittaa  1.   lucttuttaa  ft)i= 


rasta;  s.  ngn  vid  ngt,  tncteuttaa  jolu  jetfin; 
de  kunna  ej  s.  böger  och  venster,  be  ei' 
tt>ät  troi  1.  tiebä  eroittaa  cifeata  ja  ttjafcnta 
1.  citeatatoaiemmagta;  s.  emellan  godt  och 
ondt,  sant  och  osant,  eroittaa  b^hjä  pa= 
f)a8ta,  toft  teatbceSta,  tietää  bpträn  ja  pa» 
^an,  tcben  ja  it>a(f)een  eroitua;  s.  åt,  eroit' 
taa  1.  erittää  toiptanfa;  s— s,  v.  d.  o.  s. 
sig,  v.  r.  erota  (=oan),  eritä  (»iän),  eretä 
(ertcnen),  tuopna,  mennä  critlcnjä,  ottaa 
ercnfa;  s — s  ifrån  liemmet,  erota  1.  eritä 
1.  ottaa  ero  fcbiétanfa;  jag  skiljdes  från 
min  reskamrat,  eroftn  1.  ertenin  (I.  erfanin) 
1.  eriftn  matta »tcireriStani;  s— s  bädan, 
erota  1.  lähteä  täättä  1.  täStä  eloéta  1.  maa» 
ilmagta;  s—s  åt,  eretä  1.  erota  toifiStanfa; 
makar  s — s  åt,  pari=tunta  tetee  eron  1.  erooa 
1.  luopuu  teinen  toifeStania;  styckena  ha 
skilt  sig  i  fogen,  fappaleet  oti^at  erinneet 
1.  menneet  erillenfä  liitotjeéta;  s.  sig  från 
umgänget  med  ngn,  erota  1.  critä  1.  luo^ 
pna  j.tnn  pbte^beStä;  s.  sig  vid,  från  tjeu- 
sten,  luopua  1.  eritä  1.  ottaa  ero  iinraStan= 
fa,  ottaa  eronfa  toiraSta;  de  s.  sig  mycket 
frän  hvarandra,  be  eroattjat  paljon  toifiS» 
tanfa,  otoat  paljon  tcifiätanfa  eroateaifet, 
otrjat  Vt)toin  eri4ajifet  1.  4aatuifet;  denne 
s — jer  sig  deri  från  de  andra,  att  .  .  ., 
tämä  flina  eroaa  toifista  1.  on  fiinä  toifiSta 
ercairainen,  että  .  .  .;  skild,  erillinen,  eri= 
nen,  eri,  erinänfä  1.  eriöänfä  (clcira);  han 
är  skild  från  ^Ua  omsorger,  t)än  on  fai» 
tista  murt;eiéta  n^apaa  1.  erittänfä  1.  eroi= 
tettu;  han  lefver  skild  frän  andra,  I^än 
clää  erinänfä  1.  erillänfä  1.  eroitettuna  1. 
eronneena  muista;  de  äro  nu  skilda,  be 
ei»at  mjt  erin  1.  erinänfä,  Reillä  on  n^t  ero 
toifiStanfa;  han  blef  skild  fran  tjensten, 
^n  eroitettiin  1.  luoivutettiin  anraSta;  han 
är  skild  från  sin  syssla,  (;än  on  erinänfä 
1.  eritlänfä  1.  luopuneena  »iraéta;  dessa 
begge  delar  äro  alldeles  skilda,  nämät 
motemmat  ofat  cicat  »altan  erillifet  1.  eri= 
fet  1.  erinänfä;  det  är  en  skild  sak,  fe  on 
eri  afia;  det  är  två  skilda  saker,  ne  oH?at 
1.  flina  on  taffi  eri  afiaa. 

Skiljaktig,  a.  eroateaincn,  eriäwäinen,  cri» 
lajinen,  erilaatuinen,  eri  »moinen,  eri  ein- 
dekl.);  s— a  meningar,  ercatoaifet  1.  eri» 
laatuifet  1.  eri  ajatuffet  1.  mielet;  de  äro  af 
s.  mening,  l^e  ottat  eri»mietifet  1.  cri»tuu» 
maifet  1.  eri  mieltä  1.  ercatoatSta  mieltä  1. 
ajatusta;  de  äro  mycket  s — a,  l^e  OWat  V^= 
n^in  eroaaaifet  1.  eri»Iajifet. 

Skiljaktighet,  f.  eroattiaifuuS,  eriä»äif^^S,  eri» 
lajifuuä  1.  »laatuifuuS,  eroituö;  s.  i  menin- 
gar, eri»mielif9^s  i.  »tuumaifuuS,  mielten  1. 
ajatusten  ercituS  1.  eroaaaifuuS. 

Skiljbar,  a.  eriäirä,  eriäloäincn,  erillinen. 

Skiljebref,  n.  ero»!irja. 

Skiljedomare,  m.  riiban^rattaiftja,  luälin-vat» 


Ski 


Ski 


659 


fatfija  1.  'foiuittaja,  ipäli^mieS,  ivalittäjä, 
hjätin=tucmavi;  se  Fredsdomare. 

Skiljefåra,  f.  toä(i=teafo. 

Skiljehinna,   f.    (aiiat.)  tt)äU  =  faIt»0  1.  ^feltnu, 

eroituS^atoo. 

Skiljemän,  m.  toäU=mie8,  toail;e  micö,  m.  m., 
se  Skiljedomare. 

Skiljemur,  m.  tt?äU»muuri,  IväU^fctnä,  njaif)e= 
muuri  1.  '\z\\\'å. 

Skiljemynt,  n.  :|)ieni  rat)a,  pienet  valjat. 

Skiljemärke,  n.  crottuS^merHt,  crD=mer{'ft. 

Skiljestreck,  n.  h.''ält=it»un.''a,  erDitu8=n.nh»a. 

Skiljetecken,  n.  ero=merffi,  njäU>mevHi. 

Skiljeväg,  m.  ]^aara=tie,  (räyskäl)  iim-^aaxa. 

Skiljevägg,  f.  tr>äU=femä;  (bot)  \mluUinm. 

Skilling,  m.  fiKinft. 

Skilnad,  m.  ero,  ercituS,  toält;  s.  emellan 
äkta  makar,  ajino^^uolifcut  ero;  de  hafva 
s.,  l^etUä  on  ero,  r;e  o>cat  erin  I.  erinänfä; 
fä  s.  tili  säng  och  säte,  faaba  untobe=  ja 
Iet:pä=ero,  \aaba  afunta^ero  1.  afunta»  ja 
Val;na  =  ero;  s.  i  bo,  pt\'ä'  1.  aiuuta  =  ero;  s. 
tili  gräns,  raja^hjäli;  det  är  ingen  s.  dem 
emellan,  niittä  ei  ole  töäliä  1.  eroitu8ta,nii8iä 
ei  ote  eroal.  eroitu§ta,  niiben  toäUIlä  ei  ole 
eroitUSta;  s — en  dem  emellan  är  liten, 
niiben  1.  niiben  toälinen  eroituS  on  :|3ieni, 
niittä  on  ^ieni  1.  iBäf)äinen  tt»äU;  göra  s. 
emellan  olika  begrepp,  tet)bä  eroituä  1. 
croittaa  ta^bm  ^inmärteen  toälittä. 

Skilsmessa,  f.  ero,  eroaminen,  eriäminen,  ero^ 
ai!a,  eron=aifa,  erittänfä  olo;  döma  till  s., 
tuomita  eroon  1.  eroamaan;  efter  min  s. 
från  orten,  minun  erottuani  1.  eroni  jät^ 
feen  paiHa^funnaSta;  s— n  frän  hemmet 
var  svår,  fobista  eroaminen  1.  eron  =  otto 
fobiSta  1.  foti=ero  oli  fotoaa;  s— n  nalkas, 
ero  1.  eron=aifa  Iä^eétt)t);  vår  s.  har  före- 
fallit mig  lång,  meibän  ero=aifamme  1.  erittä» 
olomme  on  minusta  tuntunut  pittältä. 

Skimmel,  m.  fimo,  tiplo,  fi))UnHi,  !affi=farwa, 
:t)äiStäriffi5. 
\    Skimmer,  n.  !ittu  1.  Hilo,  ^ol^bc  (»teen),  f^or- 

rande)  toi^ajaminen,  !imettt)ö;  (matt  ljus)  fuu= 
me  (=een),  t'uumoituS,[;aamoitué;  skimret  från 
de  solbeglänsta  böljorna,  :i)äitoän-^aig» 
teisten  aattojen  !imeUi)8  1.  fimctteleminen 
1.  toi^jajaminen  1.  t;Dt)be  1.  fiilu;  ett  svagt 
s.,  f)eiffo  1.  tumma  fuumcitns  1.  f;oI;be, 
taaton  tuumoituS  1.  t)aamoituS. 

Skimra,  V. n.  {imettää,  ftmettettä  (4teten),  ttitea» 
ta  (wi^ajan) ,  fiilua,  fiittettä  (4tclen),  t)o|()taa, 
(^smgt)  tuumoittaa,  f)aamoittaa,  t)iilua;  böljan 
s — r  af  solens  guld,  aaUot  fimeltefenjät  1. 
fiittetetoät  auringon  futtaSta  1.  tuttaöfa,  au» 
ringon  futta  fimettelee  1.  n^it^ajaa  1.  iiiluu 
aatteitta. 

Skina,  v.  n.  ^jaiStaa,  toistaa,  fiittää,  f)etott= 
ta.0.'^  solen  s — er,  aurinfo  :|)aiStaa  1.  (poet.) 
l^eloittaa;  månen  s— er,  Juu  )5aistaa  1.  toa= 
taijee;    solen   sken   fram    genom   moinen, 


:i>äiaHi  )3itfatjti  1.  ^itfistifie  ^ntiveötä,  aurinto 
jjaistot  1.  toisti  ))ittt)ein  tomasta  1.  tcätistä; 
s— nde  kläder,  tiiltäwät  1.  ^o^tatoat  1.  toat= 
feat  waatteet;  en  s— nde  kropp,  l^o^tatca 
1.  toiStatra  1.  »atoStatoa  fa^^^ale. 

Skingra,  v.  a.  f)aJDittaa,  :|)anna  1.  ajaa  ^ajal= 
tenfa,  tentittää;  (förjaga)  poistaa,  ^äroittää, 
l^ait;buttaa,  I;ät»entää;  s — s,  v.  d.  o.  s.  sig, 
v.  r.  [)ajota  (=oan),  t^ajaantua,  t^ätwetä  (»nen), 
t}ait)tua,  poistua,  Ijätoitä  (»iäu),  mennä  l^a> 
jattcnfa;  s.  en  folkhop,  t^ajoittaa  iräti^jouffo; 
hopen  s— r  sig,  träfi=joutfo  [)ajoaa  1.  I^ä= 
n^iää;  fiendens  trupper  blefvo  s — de,  toi» 
t)Dittii'en  joufot  Rajoitettiin  1-  ajettiin  laajat» 
tenfa;  sällskapet  s — de  sig,  feura  f;älr>ifi  1. 
meni  erittenjä  1.  fjajaantut;  s.  ens  tvifvel, 
))ctStaa  1.  tuotouttaa  j.fun  e^jäitl^lfet;  hans 
tvifvel  s — des  småningom,  I;änen  C^jäitljf» 
fenfä  n)äf)itetteu  f)ätDifi  1.  poistui;  s.  sor- 
gerna, l)äl»cntää  1.  f;aif)buttaa  1.  :|5oiStaa 
lånetet  1.  jurut;  sorgerna  s— s,  t)Uctet  Rät= 
h)eneft»ät  1.  l;ait)tuft)at  1.  Rätoiäicät  1-  ^)oi8= 
tutoat. 

Skinka,  f.  ttiffiö,  fiuffu,  :>5Öl?6ti;  (fig.)  )3Öt}8ti. 

Skinkel,  m.  (skepp.)  finffeti,  fcutteti. 

Skinkhalt,  a.  se  Låghalt. 

Skinkmärr,  f.  ]^eiDois»!at!o  1.  4uuS!a  1.  'foni, 
nal)fa-'!oni. 

Skinn,  n.  nal^fa,  (hinnartadt)  fejt  (=ben);  det 
är  bara  s.  och  ben  på  honom,  l^äueSfä  ei 
cte  muuta  fuin  tunt  ja  naista;  hålla  sig  i 
s— et,  p):)\'ci'å  1.  otta  atattaufa;  vara  rädd 
om  s— et,  ))etätä  1.  araStaa  nat;faanfa;  han 
har  s.  på  näsan,  t)än  ei  taSEe  1.  )3ääStä  ne= 
nättenfä,  ^n  on  mieS  :|}uoteStanja;  mössa 
af  s.,  naf)!aincn  1.  nat;fa4atn,  reut)fa,  far» 
toa»Ia!fi;  bereda  s.,  muotata  (»Itaan)  naR» 
töja;  öfverdraga  med  s.,  na^oittaa;  ömsa 
s. ,  (om  ormar)  fefiä,  luoba  tettäufä,  muut» 
taa  nal^laanfa;  med  s.  försedd,  naf;attineu. 

Skinna,  v.  a.  fetistää,  ntjlfeä,  nitfoa  1.  uitota 
(»!oan);  (jig.)  n^tfeä,  taltata  (»ttaan),  (be- 
draga) ptilata  (»aan). 

Skinnare,  m.  n^tfijä;  (fig-)  n^tfijä,  n^tf^rt, 
|>eijari. 

Skinubagge,  m.  naR!a»f'uoriainen. 

Skinnberedare,  m.  nal^furi,  naf;au»muotfaoja 
1.  »iralmistaja. 

Skinnberedning,  f.  xiaf)axi  muoffauS  I.  toah 
mistus. 

Skinnbracka,  f.  fontti  »:>50rtoari,  I;i3tmö,  (pre- 
jare)  Ipiiiaxu 

Skinnbyxor,  f.  pl.  naf;fa»f)Oufut. 

Skinneri,  n.  n^tfeminen,  talttaaminen,  ^eijaa= 
minen. 

Skinnfisk,  m.  nat;fa»  1.  fefi»fata. 

Skinnfäll,  m.  toätt^,  roufut,  nat;ta»»ätttj, 
taattu,  nal^faifet. 

Skinnhandlare,  m.  itaf;t'ain=faup))iaS  {^aan). 

Skinnhandske,  m.  ruffancn,  nat)fa=ruffa,  (lu- 
den) turtoifaS  (»tfaan). 


660  S  k  i 

Skinnkamp,  m.  iiaf)fa=r;etoouen,  naf)fa=font. 

Skinnkappa,  f.  naf)fa=  1.  (pels)  tnxUvlappa. 

Skinulax,  m.  (salmo  enox)  na(;fa4oI;t. 

Skinnluder,  n.  n^Ifii),  nl){fl}4cui. 

Skinnmössa,  f.  veu()fa,  farroa^Iaffi. 

Skinnpels,  m.  turtfi,  na^at,  (sämre)  roiltut, 
naf)!a=rcufut. 

Sliinnpung,  m.  naI}!a=fu!faro. 

Skinntorr,  a.  tuu=fuilra. 

Skinnvant,  m.  se  Skinnhandske. 

Skinnvaror,  f.  inctiän  =  itaf)at,  turftt^imljat, 
na^!a=f'alu  1.  »tairara. 

Skipa,  V.  a.;  s.  lag,  fäpttää  lafia. 

Skir,  a.  (klnr)  firfaö  (={faan),  :|5uI;baS  (=taan), 
felfeii;  (tunn  och  genomskinlig)  f;avfi,  fjarfea, 
cl;ut  (=ucn\  o^tonen,  ^ienotduen,  Ijavioa,  Ijax- 
tritaö  (=tfaan). 

Skira,  v.  a.  meruta  (=uan),  väan^ttää,  fulata 
(=aan),luIattaa,fcUttää,  ))U^bi8taa;  skirt  smör, 
julattu  1.  julatcttu  irci;  s.  talg,  meruta  I. 
^itljbistaa  talia. 

Skirduk,  m.  I;avfuU)aate  (=ttccu)  1.  '!angaS 
(=faan). 

Skirning,  f.  meruamincn,  merutuS,  rätut;ttä' 
minen,  fnlattamincn,  :pul)bi§tu§. 

Skiss,  ni.  lucnncv^,  alfu^Vitrre  (--vtcen),  aIuS= 
tu8;  (berättelse)  jutelma,  tarina. 

Skit,  m.  :paSfa,  fitta. 

Skita,  V.  n.  :|jaeiantaa,  )>aäfta,  fittua;  gå  att 
s.,  mennä  :|ja§!aHe. 

Skitig,  a.  ipaöfainen,  fittatnen. 

Skitträngd,  a.  ^^aéfa^=:^^affoinen  1.  »tarpeineu. 

Skjorta,  f.  ^)atta,  miehen  ^^aita;  i  bara  s— n, 
ipattaifiltanfa,  ^jaljaalla  ^latbatlanja. 

Skjortbröst,  n.  i^aiban  rintamuö  1.  fet>alu8. 

Skjortknapp,  m.  )>atban'na^^)3t. 

Skjortkrage,  m.  ^paiban  tautnS  1.  faulnrt. 

Skjortlinning,  f.  )^aiban  liininfi  1.  faulurt. 

Skjortlärft,  m.  ^aita4iina  1.  »)5a!(tttna. 

Skjortärm,  m.  ))aiban  ^t^a,  )>aita4t^)a;  sitta 
i  s— arna,  iStua  patta4;il)0tllania  1.  )>aiban 
I)if)aifiUa. 

Skjul,  n.  fatoS,  iraja,  fuojiiS,  ri3[l}S;  söka  s. 
mot  oväder,  fjafea  fuojaa  1.  fuoju§ta  )ja= 
lialta  ilmalta;  (framför  en  ingång)  latfa,  la=- 
tcS;  (framför  ria)  fatcg,  ri>l)tä. 

Skjuta,  V.  a.  o.  n.  t^ijntaä,  l^fätä  (4fään), 
fijfätä  (»ään);  (med  skjutgevär)  am^^ua,  am= 
muta  (s^nan);  s.  stolen  till  väggen,  l^fätä 
1.  f^jätä  tuoli  fcinälle;  s.  på  en  kärra,  lp» 
fdtä  1.  fl}fätä  rattaita;  s.  lådan  fast,  t^ön» 
tää  laatitto  ftinni;  fönstret  går  att  s.,  if= 
lunaa  fäij  h}{atä,  ittuna  en  h)tättäteä;  s. 
rygg,  ti)l)rtötää  felfäänjä,  noitaa  felfänjä 
fij^njljn;  s.  skulden  pa  ngn,  ll)tätä  1.  aj:aa 
1.  ttjrlätä  (-ftään)  fvi}  toifen  ^:äälle  I.  niö= 
fottle;  s.  ut  båten,  työntää  1.  h}lätä  »ene 
toefille;  s.  (spänna)  ut,  ^.ntUiétaa;  (fram- 
bringa) la^^mo-a,  te^bä,  läl^tcä,  ^iétäitä;  s. 
ax,  täl)fiä,  tel}bä  tä^fää,  tulla  täl;fäUe  1 
tät)tä=^ääUe;  trädet  s— er  skott,  ^nu  »cfoo 


Skj 

1.  hjerfoo  1.  :>^enftt,  \>\xu  te!ee  i.  faenjao  toz' 
foja,  |)uu8ta  lä(;tee  1.  ^.netäitjc  irefoja;  s. 
knopp,  tulla  um^^uUe,  tet;bä  umppuja;  s. 
brodd,  titua,  tulla  1.  uouSta  craatlc,  oraä= 
tna;  s.  i  höjden,  uDu8ta  1.  fcjal)taa  1.  lä^» 
teä  ilmaan,  foliota  (»cau)  t?löö  1.  ilmaan; 
rågen  har  skjutit  upp  1.  i  höjd,  rutS  CU 
laetranut  mittaa  1.  )>ituutta  1.  l^lijs,  ruis 
en  nougfut  l.  {'cfionnut  ijliiö;  skeppet  skju- 
ter stark  fart,  laiwa  menee  1.  :|5ul)fuaa  1. 
:|)ul)faiee  mcnnä  l)l}lr>ää  iinnil^tia,  laitoa  en 
ivauljbiSianfa  1.  te!ce  »aul}tia;  udden  skju- 
ter långt  ut  i  sjön,  niemi  fji^täiffe  1.  ^W- 
tää  1.  ulottuu  1.  ulfonee  fanas  1.  ^Jittälle 
järtreen;  fötterna  s.  ut  ur  sängen,  j;alat 
inétäi»ät  1.  ulottutoat  iäni5i)etä  uloö;  en  båt 
skjöt  fram  om  udden,  »euc  ^liSti  1.  ).nettl)e 
1.  ^uita(;ti  1.  ttirHäfi  niemen  fiunitfe;  s.  öf- 
ver,  se  Öfver.-^kjuta;  det  har  redan  skju- 
tit långt  öfver  tiden,  en  jo  mcnnpt  1.  fu» 
lunut  )>aljon  ijlt  ajaeta  1.  aifanja;  s.  med 
båge,  kanon,  ampua  joujcUa,  tanuunalla; 
han  sköt  ett  skott,  l)än  amfiut  lerron  1. 
lanfauffen;  han  sköt  en  hare,  t;än  am))ui 
j;äncfjen;  han  skjöt  på  haren,  am^.mi  jä» 
neStä;  s.  en  för  pannan,  ampua  j.futa  et' 
faan;  s.  efter  ngn,  am^-^ua  j.fun  J^eröän  1. 
jälfeen;  s.  ihjel,  am|>ua  fuoltjatfi;  s.  sig, 
am))ua  ttfenfä;  s.  hal  på  ngt,  am|5ua  reifä 
jl^tin;  ".  ut  ögat  på  ngn,  ampua  filmä 
j;.fulta;  denna  bössa  skjuter  väl,  tällä  p^8= 
fi^llä  ampuu  l;l)toin,  tämä  p^Sfi)  ampuu  i^tj^ 
tein;  kanonen  skjuter  långt,  fanuuna  am- 
puu 1.  lantaa  fauaö. 

Skjutbana,  f.  ampuma--  1.  ampn»tie  1.  =paiffa. 

Skjutbåge,  m.  ampu-- laari,  jouft,  Iaari=pV)8jt). 

Skjutgevär,  n.  ampu^afe  (=cen)  1.  --Mm  1.  'Ueu* 
too,  pt)8f^,  fitoäärti. 

Skjutgille,  n.  ampu=  1.  ampuma^jeuro,  am- 
puja^funta  1.  =feura. 

.Skjutglugg,  m.,  -hål,  n.  ampu=reifä  1.  =auffo. 

Skjutkonst,  f.  ampu=  1.  ampumataito. 

Skjutlinie,  f.  ampuma=  1.  ampu4inja. 

Skjutmaskin,  m.  ampu»  1.  ampuma=tone  (=een). 

Skjutning,  f.  ammunta,  ampu,  ampuminen, 
ampuma. 

Skjiitplats,  m.  ampu=  1.  ampuma  =  paif£a  1. 
»fenttä. 

Skjuts,  m.  ft)»jtt,  ]f)clli=h?^ti  1.  4;erpofet;  fara 
med  s.,  ajaa  h;i)btllä  1.  lictli=^en5ofilla;  vara 
pä  s.,  etta  f^^bisfä;  jag  gaf  honom  en 
duktig  s.  utför  trappan,  ajeiu  l)änet  atfa 
h)^tiä  1.  !t)^billä  1.  leipafalla  rapuieta  alaä. 

Skjutsa,  v.  a.  f^^bitä  (-tjen),  f^ljbittää;  s.  bort, 
l'pl)bttä  poi8;  (bortjaga)  ajaa  peiS  1.  mene» 
mään;  drängen  är  borta  och  s — r,  reufi 
en  petöfa  f^ijbiöiä  1.  hjijti-matfalla;  hemma- 
net är  befriadt  från  att  s.,  talo  en  teapaa 
!t}^btötä  1.  fi)bbtn  piboöta  1.  fijijbitjemifeStä 
1.  f^ljtiä  f  äimästä. 

Skjutsare,  Skjutsbonde, m.  !l)^bitfijä,tt)^ti=micS. 


Skj 

Skjutsfärd,  m.  Ivt)ti»mat!a,  ft)^ti=tte;  vara  på 
s.,  ofla  f^i)tt=matfa6ia  1.  ft^ijti-matfaKa  1.  fi)t)= 
biSfä;  under  s— er,  fpljtt^matfoifla  1   »tciHä. 

Skjutshåll,  n.  {'^^ti-ltiäti. 

Skjutshäst,  ra.  tiji)ti--'i)ttDontn,  ]^clIt=f}e»Dncn. 

Skjutsinrättning,  f.  ti}t)tu  1.  f^^jtiitijö  =  laitoS, 
I)oUi=li)i)bin  laitog. 

Skjutskamp,  ra.  ftjt)ti=fDnt  1.  4uu6ta. 

Skjutskarl,  m.  fi)l)tt=mte8. 

Skjutslega,  f.  ft)^ti=raf)a  1.  4mH!a. 

Skjutsning,  f.  h)l)bttfemuien,  ft)i}bttt)6,  fijt}bin= 
:f>itD,  fl^ljbiSfä  oto;  vara  på  s.,  oUa  iifijhiQ' 
fä;  vara  skyldig  till  s.,  clla  iBctooötnen 
tl)t)bitfemään  1.  f^^tiin  1.  (skjutshållning J  h]X)' 
bin=^itoon. 

Skjutsningsbesvär,n.  ftj^btn-'))ito,  f^^bin^fäpti, 
f^^ti=ti»et>riolItfuu§. 

Skjutsordning,  f.  f^l}tt=  1.  f^^btt^S  =  afetu8  1. 
»fäiintij. 

Skjutspenningar,  m.  pl.  fl^^ti=raf;a  1.  'Xai)at. 

Skjutspojke,  m.  f'i)i}ti4^oifa. 

Skjutsrättare,   m.    h)Vbin  =  of) jaaja,    flj^bitfijä, 

Skjutstol,  m.  ant)3u=tuoU. 
Skjutsvagn,  m.  f^^tinvaunut. 
Skjutsäliskap,  n.   ampU'  1.  ampuja =feura  1. 

Skjuttafla,  f.  ampU'  1.  om)5utna= taulu;  se 
Skottafla. 

Skjuttillställning,  f.  am^jujatfet,  ammutuS. 

Skjut  väska,  f.  ampu=  1.  ntctfä»  1.  ja()tt=reppu 
1.  4auffu. 

SkjutGfning,  f.  ampU'-  ]■  ampuma4;ar|oitu6. 

Skjäl,  se  Skäl. 

Sko,  m.  f  entä;  C<rf  luden  hud)  fu^iponen, 
favtoifaä  (4faan),  toucbifaS  (=f£aau);  påtaga 
s— r,  ottaa  1.  toetää  1.  :|3anna  lengät  jat= 
faanfa,  tcnfiä,  tentt^t^ä;  taga  af  sig  s — rna, 
riifua  1.  cttaa  1.  toetää  !engöt  jalaötanfa  1. 
:|}oiS,  riifutta  fengästä;  s— n  klämmer,  ten= 
tä  af)bi§taa  I.  litistää;  jag  vet,  h  var  s— n 
klämmer,  tiebän,  mitä  ipaitfa  1.  mistä  ))oIt-' 
taa  1.  ).iinui§tää;  hästen  slår  i  s.,  Ijciconen 
I^ö  1.  hjöttää  fenfää  1.  tentiänfä;  (doppsko, 
o.  d.)  tenfä,  te:ttä=rauta. 

Sko,  V.  a.;  s.  hästar,  fcngittää  f)ett*D[ia,  pan» 
na  1.  I^öbä  fteteofia  tentään,  ttjöbä  tcngät 
t^cteoötcn  atte;  s.  med  jern,  rauboittaa;  s. 
bjul,  rauboittaa  pt)öriä;  s.  pålar,  rauboit» 
taa  1.  tengittää  paaluja;  s.  en  kappa,  kläd- 
ning,  reunustaa  1.  patlistaa  tappa,  leninti; 
s.  sig,  V.  r.  tentiä,  tenfipt^ä,  panna  fengät 
jalfaanfa;  s.  sig  (jig.),  ottaa  tcoittoa  1.  I}pö 
t^ä,  ottaa  »oittonfa  1.  I;^i3tpnfä  1.  ofanfa 
s.  sig  på  ngt,  l)^öt^ä  1.  tulla  iDoitotte  1.  ot 
taa  tooittonfa  jSttin;  är  hästen  skodd?  outo 
l^cttoneu  teugäS[ä  1.  tengitettp?  hästarna 
äro  väl  skodda,  f)etoDfet  o»at  ^ptoiu  fengi 
t<:tl)t  1.  (hafva  goda  skor)  oicat  f)ptt)äSfä 
Cengäöfä. 


Sko  661 

Skoarbete,  u.  fen!ä4pö  1.  »teoS. 

Skoband,  n.  feugän^naul^a  1.  =rtf;ma;  (skotvång) 
tengän^paula,  ainafe  (=ttcen). 

Skobod,  m.  tenfä^puoti  1.  »tauppa. 

Skoborste,  m.  tentä=  1.  fenti^avja. 

Skock,  m.  partDt,  jcutto,  jouttio,  lauma,  ttu^ 
ma,  röpttiij;  en  s.  af  får,  lammaslauma  1. 
=tatraS  1.  =joutto;  en  s.  af  änder,  forfa» 
partoi  1-  =joutfo,  joutto  1.  jouttio  forfta; 
en  Stor  s.  af  menniskor,  ifo  tf;miS  =  j;outfo 
1.  4iuma  1.  ^artoi,  fuuri  joutto  1.  jouttio 
I.  parttji  if)mifiä;  han  stod  midt  i  s — en, 
f)än  feifoi  teStcKä  jouttoa  1.  jonton  teSteKä 
1.  jonton  teSteSfä;  han  sprang  midt  i  s — en, 
f;än  juotfi  tcSteCe  jouttoa  1.  jonton  jetaan; 
komma  i  s— ar,  tuHa  joutoittain  I.  JDutoiu 
1.  joutcisfa  1.  partoisja  1.  laumoittain;  sprin- 
ga i  stora  s— ar,  juoSta  fnuriSia  joutoiSfa 
1.  partciSfa  1.  laumoisfa  1.  jouttioittain  1 
fuurin  joutoin  1.  laumoin  1.  pancin;  (antal 
af  sextio)  tuuft4pmmenitfö. 

Skocka,  v.  a.;  s.  ihop,  tillsammans,  joufoit* 
taa,  toota  (totoan)  1.  totoitta  pf;teen  1.  jou^ 
toif)in;  s.  sig,  v.  r.  jouttoilla,  pattouta,  te» 
räptt}ä  iouttoit)in  1.  totott)in  1.  parnjiin,  par- 
toeilta. 

Skocktals,  Skockvis,  adv.  joutoittain,  joutoin, 
pareittain,  laumoittain,  joutoiSfa,  pamnSfa; 
(skock  efter  skock)  joutto  joutolta,  partt>i 
partDCIta,  tauma  laumatta. 

Skodon,  n.  jaltiuc  (=cen),  tentä^aine  (=een). 

Skoende,  n.  se  Skoning. 

Skof,  n.  ote  (=tteen),  tolci,  erä,  fuuro,  toaii, 
tuäti^aita,  tr)äti=pää,  aita=pää;  jag  var  der 
tre  s.,  otin  fiettä  toimen  otteen  1.  erän  1. 
totoin  1-  foImeSfa  totoiSfa;  han  har  sina  s. 
af  sinnesförvirring,  toäli=päin  1.  tunroit= 
tain  1.  ajoittain  f;än  on  päästänfä  fefaifin 
1.  I}airautfiSfa  1.  on  f;änen  päänfä  fctaifin  I. 
mielenfä  fjairautftSfa;  se  Skoftals. 

Skofla,  V.  a.  lapioita  (=tfen),  luoba;  s.  säd, 
toiötata  (»aan)  eloa. 

Skoilickare,  m.  raja=fuutari,  paitfa-fuutari,  ten» 
gän=pait£uri. 

Skoflickning,  f.  fengön  1.  tentäin  paiffauS  1. 
paittun. 

Skofta,  f.  lutta,  tuuSta,  portto. 

Skoftals,  adv.  ajoittain,  ajoittaiftn,  tuuroit» 
tain,  toäli»päin  1.  ^äifin,  toifin  ajoin,  aita* 
päin,  aita=toätiin  1.  »toätiStä. 

Skofvel,  m.  lapio,  lapioinen,  latoaifin  (nmen), 
laSta,  (skopa)  listin  (=imen),  (för  säd)  toiS» 
tain  1.  toistin  (=-imen),  toisfuri;  (på  hjul) 
fiipi,  lasta. 

Skofvelhjul,  n.  fiipi»  1.  taSta=rataS  (=ttaan).  _ 

Skofvor,  f.  pl.  (ind  kokning)  faapeet;  (i  pi- 
por) perät,  tarmut. 

Skog,  m.  metfä;  grof  s.,  ifo  1.  jutfu^metfä ; 
gå  1.  1.  till  skogen,  mennä  1.  tä£;teä  met= 
f  ään;   gå  till  s— s,  mennä  1.  lä^iteä  met= 


CG2 


Sko 


Sko 


fäHe;  springa  till  s — s  (rymma),  ^ötfiä  ^Ja^ 

foon,   mennä   metfään;   det  bär  1.  går  ät 

s— en,  tnenee  ^äin  mänt^^n,  mence  timina» 

fette;  drag  åt  s— en!  mene  [innefin!  mene 

ttelKfi  1.  tieffefi! 
Skogbeväxt,  a.  metfättinen,  metfitttjni)t,  met^ 

fätncn;  blifva  s.  metfttt^ä,  metfistijä,  faö^ 

n>aa  mctfää. 
Skogig,  a.  metfäinen,  metfättinen. 
Skoglupen,  a.  se  Skogbeväxt. 
Skoglös,  a.  metfätön,  metfttijn,  autio. 
Skoglöshet,  f.  metfättöm^^?,  autioifuuS. 
Skogrik,    a.   metfäinen,    metfinen,   metfäfäS 

(=ffään),  runfag=metfätnen. 
Skogsallmänning,  m.  ^{;tei8=metfä,  erä^metfä. 
Skogsbacke,  m.  metfä=mäti  1.  =töl?r^  1.  =tölmä. 
Skogsbesigtning,  f.  metfäit  fatfelmuä  1.  fat= 

fastug  1.  f^^ni. 
Skogsbesparing,  f.  metfän  fääStö. 
Skogsbete,  n.  metiä4aibun  (»tumen). 
Skogsbetjening,  f.  metfä^^^almelijat,  metfän= 

toartijat. 
Skogsbi,  n.  metfxätnen,  metfä=racl}iläinen. 
Skogsbo,  m.  mctfäläinen,  metfolainen,  metfä= 

funtalainen  1.  »fulmalainen. 
Skogsbrand,  n.  se  Skogseld. 
Skogsbryn,  n.  metfän  laita  1.  rinne  (-nteen) 

1.  )3oéti  1.  ranta. 
Skogsby,  m.  metfä^plä. 
Skogsbygd,   m.   metfälä,   metfä^moa,   metfä» 

funta  1.  »fulma,  metfän  feutu  1.  tienoo. 
Skogsdjefvul,  m.  (simia  pithecus)  mctfä=:|3iru, 

metfintäinen. 
Skogsdjur,  n.   mctfmf äineii ,  metfän-eläin  (=i= 

men)  1.  =eläirä. 

Skogsdufva,   f.  (columha  oenas)   metfä=f^t)^ft). 
Skogsdunge,   m.  mctftffö,   metftstij,   (e(}bifto, 

tDtibafto,  (af  småskog)  tuariDiffo,  toefafto. 
Skogseld,  m.  fuIo^tBalfea,  metfä^njalfea,  met» 

fän=^aIo. 
Skogsfågel,  m.  metfä4intn. 
Skogsfång,  n.  metfän=oiteuö,  metfän»faanti. 
Skogsfälle,   n.   metfän   ^affuu  1.  förränta  1. 

atistus;  (ett  sådant  ställe)  forroä,  murroö. 
Skogsgud,  m.  metfän  jumala  1.  ^altija. 
Skogsgudinna,  f.  metfän  jumalatar  (-ttaren) 

1.  emäntä. 
Skogshage,  m.  metfä=^afa. 
Skogshemman,  n.  metfä=taIo. 
Skogshult,  n.  raetfä=:^algta  1.  =tilffu. 
Skogshumle,    m.    (trifolium,   agrarium)    felta» 

api(a. 
Skogshump,  m.  metfä4arfa  1.  =ofa  1.  4o^fo. 
Skogshushållning,  f.  metfän=f)oito. 
Skogshydda,  f.  metfä-möffi  1-  ^maja  1.  4ota. 
Skogshygge,   n.    metfän   1.   f)irren  ^ffuu  1. 

f)attauS. 
Skogsinstitut,  n.  metfä'0^n6tc,  mctfä-foulu  1. 

koululaitot. 


Skogskärr,  n.  for^i,  metfä^or^t. 
Skogskursel,  f.  metfä^ajo  1.  '»eto. 

Skogsloppa,  f.  (haltica  nemorum)  '>^]X\Xn4lX'\;i\m. 
Skogslott,  m.  metfä=fo^fo  1.  »ofa  1.  ^^alSta. 
Skogsmark,  m.  metfä-maa,  metfä,  faio=maa. 
Skogsmus,  f.  se  Skogsråtta. 
Skogsmård,    m.    (musteta  sylvatica   1.  martes) 

mäntQ=näätä. 
Skogsnarf,  m.  (arenaria  trinervia)  lel^tO^ar^O. 
Skogsnymf,  f.  l^ongatar  (»ttaren),  metfän=neito. 
Skogsordning,  f.  metfä=fääntö  1.  »afetuä. 
Skogspark,  m.  metfistö,  falo,  Iel)to. 
Skogsplantering,  f.  metfän  =  iötUtuS  1.  »fljtwö. 
Skogsprodukt,  m.  metfän=antt  1.  »tuote  (»tteen), 

metfän=aine  (=een  . 
Skogsrå,  n.  metfän=BaItija,  metfolainen,  f^iippa. 
Skogsråtta,  f.  (mus  silvaticus)  metfä4;itrt. 
Skogsröjning,  f.  metfän  ^erfauä  1.  rai»au3. 
Skogssjö,  m.  metfä=järwi. 
Skogsskifte,  n.  metfän=ja!o. 
Skogsskötsel,  m.  metfän-^oito. 
Skogssparf,  m.  metfä=n>ar)>uinen. 
Skogstjuf,  m.  metfän^waraS  (-rfaan). 
Skogstjufnad,  m.  se  Skogsäverkan. 
Skogstrakt,  m.  se  Skogsbygd. 
Skogstroll,  n.  metfäu^ciltija,  ^uun»f)aftija. 
Skogstägt,  f.  se  Skogsfäng. 
Skogsuf,  m.  (strix  otus)  metfä»  1.  fariBt=))öIli). 
Skogsvaktare,  m.  metfän=tt)af;ti  1.  »toartija. 
Skogsväg,  m.  metfä=tie. 
Skogsväsendet,  n.  metfä^oibon» toimi,  metfä= 

toimi  1.  =aftat. 
Skogsväxt,    m.    metfä  =  faätoi;    (skogens    växt) 

metfän  faStuu  1-  fagwaminen. 
Skogsåverkan,  f.  metfän  luwaton  iDiljel^S»  In» 

ipaton  metfän  »iljeleminen,  metfän-rcarfauö. 
Skogsaverkare,  m.  metfän=f;aa8faaja  1.  'ttjaraä 

(=faan),  Imuaton  metfän^miljelijä. 
Skogsäng,  f.  metfä=niitt^. 
Skogsöda,  -ödning,  f.  metfän    raiSfauö  1.  i^uf= 

fauS  1.  menetys,  metfän»I)utfa  1.  --i^ämö. 
Skogsödande,  a.  metfää  raisfaaitja  1.  turme» 

(etoa  1.  ^aasfaanja  1.  ^utfaatea  1.  f^ätoittäwä. 
Skogsödare,  m.  metfän  =  tut)laaja  I.  =l;uftaaja 

1.  »raigfaaja. 
Skogsöre,  n.  metfä=toero. 

Skogvicker,  m.  (ficia   sylvatica)  furen=lvnrna. 
Skogvuxen,  a.  se  Skogbeväxt. 
Skohorn,  n.  fen!ä'fariDi. 
Skoj,  n.  se  Skojeri. 
Skoja,  v.  n.  Ijurjefjtia,  fjurjannefla  (-ntctcn), 

fuleffta,  oUa  fi)tän=fulutta,  otta  fuhttta;  (öf- 

va  bedrägeri)  fjuijata  (=aan),  Jrcijata  (=aan), 

:petjata  (=aan). 
Skojare,   m.  (landstrykare)  maau-juotftja,  !^= 

Iän=fultiia,  ^urje^tija;  (bedragarn)  [)uijari, 

tccijari,  :^eittiö. 
Skojeri,  n.  fs«'efc  och  bedrägeri)  ^uijauS,  f;ui= 

jääminen,  ^ictttöifij^S,  ^eittiömäifQVS,  fonnan= 

t^öt  1.  kujeet. 


Sko 


Sko 


C63 


Skojern,  n.  fengättn-outa,  fanta=  1.  forfo=rauta. 

Skola,  f.  foufu,  D^töto,  o^^jila;  gå  i  s.,  !ä^bä 
foitlua  1.  fouIuSfa,  etta  fcufuSfa;  gå  i  s — n, 
mennä  fouluun;  ga  i  s.  hos  ngn,  täijbä 
foulna  j.fun  luona,  fä^bä  j.fmt  foulusfa; 
sätta  sin  son  i  s.,  ^anna  ^^oifanfa  fouluun; 
han  liar  slutat  upp  med  s — n,  l)'än  OU 
tauonnut  1.  lafanuut  foulua  täijniästä,  on 
Io:t3etta:tut  1.  :|jäättänt)t  fouIuu=fäi}Uttuiä;  (es- 
tet.) o^i^i=funta,  taibc»funta;  den  Florentin- 
ska s— n,  glorentfiu  o\>pu  1.  taibe=funta. 

Skola,  v.  a.  fouluttaa,  olettaa. 

Skola,  v.  u.,  auxil.;  vid  återgifvandet  af  det 
svenska  futurum  nyttjas  verbets  presens 
indikaiiui  eller  ock  presens  af  otta  och 
verbets  adjectivus  primus,  samt  stundom 
äfven  :|)ttää  i  förening  med  verbets  intini- 
tivus;  jag  skall  gå  hem,  iniuä  ntencn 
fotia;  nog  skall  jag  göra  det,  i\}U'å  mi» 
nii  fen  teen;  han  skall  framdeles  gö- 
ra det,  f)än  on  i»aöt'ebe§  fen  tefensä,  l)'ån 
t»a§t'ebeS  fen  tefee;  du  skall  nog  ännu 
förundra  dig,  h}ttäpä  ftuä  toielä  itimettefet 
1.  olet  i^mettckUui;  det  skall  ni  snart  få 
se,  fen  ]ptan  faatte  uäfibä  1.  olette  näfetoä, 
fe  teibän  fol^ta  pitää  näferaän  1.  nä^= 
bä;  hvart  skall  du  taga  vägen?  min= 
nc!ä  menet  1.  det  menosfa?  han  tror  sig 
s.  kunna  undkomma,  f)än  luulee  troitoaufa 
patoon  pääWå;  för  att  uttrycka  det  sven- 
ska imperfektum  eller  jdusqoamperfektum  i 
konjunktio  med  "skulle"  nyttjas  i  finskan 
modus  konditionalis;  om  han  skulle  få  veta 
det,  joä  f;än  faift  fen  ttetäö;  jag  skulle  nog 
göra  det,  h)Vii  miuä  feu  tetifin;  jag  skulle 
hafva  kommit,  olifin  tullut;  han  sade  att 
han  skulle  komma  igea,  f}än  fauoi  tule= 
ttjanfa  tataiftn;  hvad  skall  jag  nu  göra? 
mitä  nt)t  teen?  mitä  m)t  p\il'i  tef emäni? 
för  betydelsen  "böra"  sättes  pxtai.  med 
verbets  infinitiv;  du  skall  hedra  fader  och 
.moder,  ftnun  pxtai.  funnioittanian  ifääfi  ja 
1  äitiäfi;  du  skall  icke  stjäla,  elä  UjaraSta,  ei 
fmuu  pibä  Ujaraétaman;  ni  skulle  ha  sva- 
rat, att  .  .  .,  oUfitte  toagtannut  1.  teibän 
olifi  ).iitänl}t  »agtata,  että  .  .  .;  efter  det 
skall  sa  vara,  fogfa  fen  niin  oleman  1-  otta 
pitää;  liksom  det  skulle  så  vara,  ifään= 
juin  fen  pitäift  niin  oleman;  hvad  skall 
jag  göra?  mitä  minun  pitää  tefemän?  mitä 
minun  on  tef eminen  V  hvad  skulle  jag  göra? 
mitä  fiifien  tein?  mitä  piti  tef  emäni?  mitä 
oli  tefeminen?  detta  hus  skall  nedrifvas, 
tämä  f)Uoneu6  on  ptoitettätoä  1.  pitää  f)ätoitet= 
tämän;  denna  befallning  skall  åtlydas,  tä' 
mä  fäSfp  on  fuultawa  1.  noubatettawa,  tätä 
fäSfljä  pitää  fuultaman;  jag  skall  säga  dig,  att 
det  icke  går  an,  miuä  fiuutte  fanon,  etfei 
fe  fä^  laatuun;  (i  betydelsen  af  säges,  berät- 
tas) fanotaan,  fuutun,  mufa,  pitää;  han 
skall  vara  rik,  :^änen  pitäifi  oleman  nfag,l^än= 


tä  fanotaan  riffaafft,  l^Sn  fuuluu  1.  f)äneu  fa= 
notaan  oletcan  rifaS;  han  skall  hafva  sagt, 
f)äu  fuuluu  1.  ^äneu  fanotaan  fanoneen,  f)ä' 
nen  pitäift  mufa  fanoneen;  han  skall  i  går 
ha  yttrat  sig,  att  .  .  .,  f)änen  mufa  piti  1. 
pitäifi  eikn  fanoneen,  että  .  .  .;  han  skall 
ha  rest  redan,  f)änen  fanotaan  1.  f;än  fuu= 
luu  jo  Iäf)teneen,  t)änen  pitäifi  jo  Iäfjtc= 
neen;  han  skulle  resa  i  morgon,  ()änen  fa= 
nottiin  1.  'i)cin  fuului  l^nomenna  Iäf;ten)än, 
fjäneu  piti  mufa  f;uomenna  Iät)temän,  pn 
mufa  oti  lä^tetoä  f^uomeitna;  i  betydelsen 
af  ngt  obestämdt,  ovisst,  o.  s.  v.,  t.  ex.: 
hvad  skall  det  betyda?  mitä  fe  tarfoittaa 
1.  on  tarfoittawa  ?  mitäpä  fe  tarfoittanee  1. 
lienee?  mitä  fe  on  1.  lienee  ottaffenfa?  hvad 
skall  man  säga  derom?  mitä  fiitä  fanotta- 
nee  l.  maf^bettanee  fanoa?  hvad  skall  far 
säga?  mität)än  ifä  fanoo  1.  fanonee  1.  lienee 
fanotoa  1.  on  fanowa  1.  malttanee  fanoa? 
hvad  skall  man  sluta  af  allt  detta?  mitä 
tästä  faifeSta  päätettänee  1.  arlpeltanec  1. 
maf)bettanee  päättää  1.  lienee  arhjeleminen  1. 
päättäminen?  skall  man  tro  sanningen  deraf? 
uéfotaanfol^an  1.  uSfottaneefolian  fitä  tobefft 
1.  fen  tottoolettjan?  skulle  det  vara  möjligt? 
tieneefö^än  1.  dififD[)an  fe  mafjbottiöta?  (äm- 
na, urna)  otta  med  verbets  infinitiv;  jag 
skulle  just  gå  ut,  oliu  juuri  menemäsfä  1. 
mennä  nIo§;  han  skulle  just  gå  i  stugan, 
r;än  oti  juuri  menemäöfä  1.  menemäifittänfä 
tupaan;  jag  skall  just  gå  för  att  söka  ho- 
nom, olen  juuri  mennä  1.  mencmäöfä  1. 
menoöfa  ^ntä  f^afemaan;  jag  skulle  just 

börja  skrifva,  då  du  kom,  oliu  juuri  ru= 
weta  1.  rupeamaöfa  firjoittamaan,  fun  ftnä 
tulit;  förkortade  talesätt  t.  ex.:  han  skall, 
om  han  vill  eller  inte,  f)änen  pitää,  \0% 
taf)tOD  tal;i  ei;  skall  jag  det?  pitääfl)  mi^» 
nuu  (niin)?  hvart  skall  ni?  minne  teitä 
toiebääu?  mif)iu  nl)t?  jag  skall  pålandet, 
oleu  maatte  menoSfa,  olen  menemäsfä  maattc; 
hvad  skall  ni  der?  mitä  finne?  hvad 
skall  jag  dermed?  mitä  minä  fittä?  hvad 
skulle  han  der?  mitä  t)änen  ftettä  1.  finne  oli  1. 
piti?  mitä  pn  fiettä?  han  skulle  upp  till 
kungen,  l^äu  oU  meuoSfa  toinfaan  luo, 
f)äuen  piti  fuuinfaafeu. 

Skolafgift,  m.  fouIu=maffo  1.  »ral^a. 

Skolaga,  f.  fouInn=  1.  foufu^furttuS,  fouIun= 
fnri. 

Skolagning,  f.  fengän  laittaminen  1.  paiffauS 
1.  forjauS. 

Skolaktig,  a.  se  Skolmässig. 

Skolapp,  m.  fengän=paiffa  1.  4appu. 

Skolastiker,  m.  fl.,  se  Scholastiker,  o.  s.  v. 

Skolbarn,  n.  fouIu4apfi. 

Skolbok,  f.  fouIu=firja. 

Skolbruk,  n.  foulun»  1.  foulu^tapa. 

Skolbänk,  m.  foulu^penffi,  foutun  penffi  I. 
istuin  (4men). 


Sko 


Sko 


Skoldam,  n.  (fig-)  foulu^tonui,  Krja^totnu  1. 

Skoldisciplin,  f.  foutu»  1.  !ouUtn  =  furi,  foit(u= 

järeStijS  1.  ^fimtc. 
Skolexamen,  lu.  fcillun»  1.  fcuIu=tutfint(J. 
Skolferier,  f.  pl.  foulun  {oma=  1.  toäli»  1.  Iu^a= 

oifa. 
Skolflicka,  f.  fouIu4t?ttö. 
Skolfux,  m.  fouIu4avf)U,  fouluttaja;  se  Pedant. 
Skolfuxeri,  n.  se  Pedanteri. 
Skolgosse,  m.  fouIu=^oifa,  foululainen. 
Skolgräl,  n.  {'ouIu=  1.  o^^t4iiSta  1.  =rttta. 
Skolgång,  m.  foulun^fäi^ntt,  foulun  1.  =!ouIua 

farminen. 
Skolgård,  m.  fcutu=^U}a,  fouluu  ^i^al.  favtauo. 
Skolhus,  n.  fou{u  =  taIo  1.  4'artano,  foulu--f)uo= 

ne  (=ceu\ 
Skolinrättning,  f.  !cuIu4aitD6. 
Skolk,  n.  se  Skolkande. 
Skolka,    v.   n.  joutilotta   (=tien),   IdSfottcIIa, 

laiSftStella,  tvetfuroita  (=ti"cn),  »ärjätellä. 
Skolkamrat,  m.  fculu-tctvcrt  I.  »fump^Jani. 
Skolkande,  n.  jouttloinuncn,  laisfcittelcmiucn, 

laisfistelu,  toetfuroimincn,  irärjätteli). 
Skolkare,   ni.   laisfiötelija,  toetfuStefija,  Iai« 

!uvi,  laisltnuis,  joutiluS. 
Skolkarl,  m.  fcuIu=mieS,  fourun=mic8. 
Skolla,  f.  (af  bleck)  ftSfo,  laatta;  (under  klac- 
ken) fanta»  1.  forfo=rauta;  (munskolla)  fuuu 

nilfo  1.  vof)tuma. 
Skolla,  v.  a.  faltata  (»ttaan),  poUtaa  toaxiUa 

(toebeUä). 
SkoUfat,  n.  farttau8-aStia  1.  =ttati. 
SkoUhet,  a.  fic(;un)a,  tuli^tuuma. 
SkoUning,  f.  falttait?,  falttaamtnen. 
Skollof,  n.  !ouIu4u^>a. 
Skolltand,  f.  Iiifa4;ammaö  (=^5aan). 
Skollvatten;  n.  fatttau§=n.'eft  (-ben),  :t->c(tto=h^c)'i. 
Skollärare,  ra.  fculu=0^ettaja,  foututtaja. 
Skolluraretjenst,   m.  foulu^o^^ettajau  wMa. 
Skollärd,  a.  fculu=toitiaö  (=aan),  fouIu^cH^^inut. 
Skollärdom,   m.  {cuIu=o))pt,  toulu-toiifauä  1. 

=tatto. 
Skolman,  m.  fouIu=mie8. 
Skolmässig,  a.  !culun4aj|incn  1.  »ta^jainen,  fou= 

lutlinen,  fouhintainen. 
Skolmetod,  m.  fculun  o^etu§=tapa  1.  =muoto, 

fouIutuS=tapa. 
Skolmästare,  m.  !ouIu=me8tan,  fouIuttaja. 
Skolmästarinna,    f.    (lärarinna)  fouIu=Oj)etta= 

jatar  (»ttareni,  naiö-fouluttaja,  fouluttajatar; 

(skolmästarens  hustru)  foulu^meStarttar,  fou» 

lu^megtaHU  njaimo. 

Skolmästerlig,  a.  fouluttajatlinen,  fouIu=me§= 
tarillinen,  foulu»  mestarin  1.  fouluttajan  ta-- 
Vainen. 

Skolordning,  f.  foulu^ääutö  1.  =afetu?;  (ord- 
ning i  skola)  foulu=järeoti)ö  1.  4unto. 

Skolpenuingar,  m.  pl.  fcuiu»rar;a  1.  «ra^at, 
fonlu^maffu. 


Skolpojke,  m.  fouIU':t5oifa  1.  'Uuliffa. 

Skolregel,  f.  fculu=cf)je  (=een)  1.  »neuteo. 

Skolrum,  n.  fouIu=f)ucne  (=een),  touIu--fucja. 

Skolsjuk,  a.  touhin=!i)5eä,  fculu^tautinen. 

Skolsjuka,  f.  fouIu=tautt  1.  4ipu. 

Skolstat,  m.  foulun^o^cttajieto,  fDuht=!unta. 

Skol straff,  n.  lfouUt=rangaiStuö. 

Skolstudier,  u.  pl.  fou(u  =  c|ipt,  fculu4ufu, 
foutu=tatto. 

Skolsyssla,  f.,  -tjenst,  m.  foulu^luirfa;  (skol- 
bestyr)  foulu^asfare  (-een)  1.  »toimttuS. 

Skolterm,  m.  !ouIu=fana,  foHlun=DV))ifana. 

Skoltid,  m.  !ouIun=atfa,  fouIutu3»aifa;  (tid 
pä  dagen)  Iculu  aifa. 

Skoltimma,  f.  fculu-'tunti  1.  =ttiraa,  fculu4)etft. 

Skoltukt,  f.  fcu(un  =  !urt  1.  -järeettjS,  foutu= 
tunto. 

Skolundervisning,  f.  fDu(u=0).^etU§. 

Skolungdom,  m.  fouIu=nuorilc. 

Skolverk,  n.  foulut  (pL),  fouIun  fattoS;  gå  in 
vid  s — et,  ruiceta  {--\>iim)  fouIu^oVettajafft. 

Skolvetenskap,  f.  foulu-tiebe  (=teen). 

Skolvishet,  f.  foulu^triifanä  1.  4ieto  1.  »taito. 

Skolväsejide,  n.  foulu^toinu,  foulun4;eito, 
fouIu=aftat. 

Skolår,  n.  t'outu=touoft;  i  mina  s.,  foulua  Välj' 
besfäni,  foulunt  aifana  1.  ajalla,  fcu(u=n)uo» 
ftnant. 

Skoläst,  m.  fengän  leäti  1.  festa. 

Skolöfning,  f.  fouIu4jar}DituS. 

Skolös,  a.  fengätön,  fengitön,  fengättä  1.  fen» 
gitta  (cletoa). 

Skomagasiu,  n.  fcnfä=  1-  jalfine^mafafiini, 
Unt'å--pnctu 

Skomakare,  m.  fuutari. 

Skomakararbete,  n.  fuutarin^t^ö. 

Skomakaremästare,  m.  fuutavi=me6tari. 

Skomakareverkstad,  f.  fuutarin  »erSta  1.  tpi5« 
^uone  (=een). 

Skomakeri,  n.  fuutariu=tt}lj  1.  ^ammatti,  fen' 
fätn  tefo. 

Skomått,  n.  fengän»  1.  feutä^niitta. 

Skona,  v.  a.  jäästää,  faäliä,  armaita  (»tfen);  s. 
besegrade  fiender,  armaita  1.  fääSteUä  h)Dt' 
tettuja  toifjoillifta;  döden  s — r  ingen,  fuo= 
lema  ei  fääStä  fctään;  man  har  s— t 
honom,  häntä  on  fäästett^  1.  fäälitt^  1.  ar*  i 
maf)bettu;  s.  mig  derifrån,  fäästä  fitä  mt» 
nulta,  fäästä  minua  fiitä;  s.  mig  icke,  elä 
minna  fäästele  1.  armaitfc;  han  s— r  icke 
sina  krafter,  pn  ei  fääStä__  !■_  jääli  WDU 
niianfa;  s.  ens  känslor,  fääStää  1.  fää= 
iiä  j.fun  tunteita;  s.  sig,  v.  r.  fääStää  1. 
armoitella  itfeänfä. 
Skonare,  Skonert,  m.  fuuncrtti,  fuunari. 
Skoning,  f.  fengitt)S,  fengittäminen;  (beslåen- 
de med  jern)  rauboituS;  (sydd  remsa  längs 
kanten)  ^alliStuS,  reuniStuS,  veunuS;  ^«^'0- 
nande)  fääStämtjS,  armoittelu,  armaitfeminen. 
Skonsam,   a.  fääUttjä,  fääliwäinen,  fääStättjä, 


Sko 


Sko 


665 


armoitteleiua;  s.  behandling,  fääntuäincn 
menetys. 

Skonsamhet,  f.  jääIt>iHitf^l}8 ,  fääStätt>äift}V§ ; 
med  s.,  fääU»äifl)l}beIIä,  fäälhcäiiegtt;  utan 
s.,  fäältmättä,  arraaf)tamatta,  arntoittelemat» 
ta,  fääStämättä;  ha  s.  med  mig,  ole  fääli= 
toäinen  fanSfani  1.  fof)taani,  fäästä  1.  av 
maf)ba  minua. 

Skonsamt,  adv.  fäältwäett,  fäältföäifcött,  fää6= 
tätoäöti,  fäälten,  jäästäen,  arraoiteHeii. 

Skonslös,  a.  fäältmätön,  jää§tämätön,  armo^ 
ten,  armaitfematon,  avmaf^tamaton. 

Skonslöshet,  f.  fäältmättiim^^S,  fääStämättö= 
m^^§,  armottomuus. 

Skonslöst,  adv.  fäälimiittä,  fääStämättä,  fääS' 
telemättä,  armaf)tamatta,  fäältmättömästt. 

Skonsmål,  n.  fäälimtneu,  fää§tämtnen,  fääli= 
mi?8,  arraoittclemus,  armahtaminen;  utan  s., 
fäa(imt)'£iettä,  fäälimättä. 

Skopa,  f.  foufa,  foufiHa,  na^^o,  liSfin  (=tmen), 
jantuHa,  »arft-fup^.n,  faufja;  (af  näfoer) 
lit)^)i,  loiffo,  rotoiHc;  en  s.  vatten,  foujal» 
linen  1.  na^ioCinen  1.  t'aul;alliueu  ttiettä. 

Skopinne,  m.  teuUHa  1.  telli!fa,  Ie8ti=  naula, 
fnutarin=naula. 

Skoplagg,  n.  se  Skodon. 

Skopligg,  m.  feugän^uaula. 

Skoplös,  m.  fengäu  iltti  1.  fortoa. 

Skoputsare,  m.  fengän--))uf)biötaia  1.  =ruof= 
fooja. 

Skorbutisk,  a.  !cr)3u!iu  ta:()ainen,  fer)5n{iUinen, 
!er)jufin. 

Skorem,  f.  feugän  =  :|3auk  1.  =ainaf'e  (=!feen), 
fengän4;i^na. 

Skorf,  m.  ru^n,  refjue  (=cen);  hela  hans  huf- 
vud  är  i  en  s.,  !o!o  l;änen  ^äänfä  on  t)^= 
tenä  rn})ena;  (spergula  arvensis)  ^3elto4a= 
tiffa. 

Skorfvig,  a.  rupinen,  ruiweSfa  1.  rnujeHa  (oIe= 
tca),  ref)uciuen;  bli  s.,  rutnettua. 

Skorfvighet,  f.  ru^ijuuéi,  ref;neiftj^ä. 

Skoros,  f.  !en!ä=ruufu  1.  »ruufufe  (»Heen). 

Skorpa,  f.  fuori,  fo^)5a,  fotoettnma;  (j)å  sår) 
ruipi;  (isskorpa)  riite  (=tteen);  (bakad) 
toxppu;  doppa  s — por  i  kaffe,  taUaa  torp' 
Jpnia  f"a{;tr)iiu. 

Skorpig,  a.  fuorineu,  fuovetlinen,  fuorcfaS 
(=ffaan),  ru|>ineu,  tuortunut,  riitteiuen. 

Skorpion,  m.  ffcrVtoui. 

Skorpknif,  m.  forppu=tt>eitft,  htori^toeitft. 

Skorpkorg,  m.  for)3)3U=fori  1.  '-\va\n. 

Skorpna,  v.  n.  fuortua,  fuorettua. 

Skorpsten,  m.  se  Stalaktik. 

Skorra,  v.  n.;  han  s — r,  ^nen  fieleufä  foraI)= 
taa  1.  forajaa,  i^än  on  jora=fieU  1.  fora=tie= 
linen;  strängen  s— r,  fieli  :|)ärrt)ttää  1.  pä-- 
rtfee  1.  forifee;  (om  en  sprucken  klocka)  vä- 
mtStä,  rämpljttää;  han  har  ett  s — nde  ut- 
tal, lianen  fieleufä  foral^taa  ^)uf)ueSfa,  f;än 
:|5uljuu  foraf)taen  1.  fora=tietife§ti. 

Skorrig,  a.  :>)ärijetoä,  ^ärä^tän)ä,  ^särr^ttätoä, 
Svenskt-Finskt  Lexikon. 


forifetea,  rämeä,  rämäffä;  (om  uttal)  fova= 
tielineu,  foraf)tatt)a. 

Skorrning,  f,  :|3ärinä,  V^irifemincn,  forina,  vä» 
minä;  (oid  uttalet)  fovaljbuö,  foral^taminen, 
fielen  fora^^buö. 

Skorsten,  m.  tafan^^jiip^u,  forSteini,  ^3ii^)^)u. 

Skorstensfejare,  m.  ))iipun=  1.  tafan=nuof;o|a, 
uuD£)oja,  nofija,  nofi=foIart. 

Skorstenshuf,  m.  forSteiuin  1.  ta!an  =  ^Jii^jun 
toppa. 

Skorstenspipa,  f.,  -rör,  n.  fan)U=tonBt  1-  »^jiiJJ^JU, 
:>3ii^3un  =  tDr»i,  forSteinin  ^lii^^n,  tafatt»  1. 
uunin=^)ii)3:|)u. 

Skorstenssot,  n.  tafanpit|5un  uofi  1.  farmn, 
^ii})un=farmu. 

Skoskaf,  n.  feugän  Ii)öttämä  1.  f^ievoma. 

Skosmörja,  f.  fen!i=raS>Da,!engän=ix)oibe  (4teen). 

Skosmörjning,  f.  feugän^raöwauS,  fengäu  raS= 
icaaminen. 

Skospik,  m.  fenfi=naula,  !engän=nawla,  tettiHa. 

Skospilta,  f.  !engitt)§4nutt. 

Skospänne,  n.  feugän- f olti. 

Skosula,  f.  fengän=^)c;^ja  1.  =antura. 

Skosvärta,  f.  feugän»  1.  fenfi»mu§te  (»ecu). 

Skosöm,  m.  feugän^auma  1.  »ommel  (=^>e(en). 

Skot,  n.  (skepp.)  iaiu8»nnova,  |5urie=nuova  1. 
»jaluS  1.  »jalustin  (»imen). 

Skota,  v.  n.  (skepp.)  fuutata  (»ttaau),  firiStää 
1.  n^etää  iatuSta. 

Skothörn,  n.  (skepp.)  fuuti»  1.  jalu3»fulma. 

Skotrasa,  f.  !enfi»rätti  1.  »vie^ju,  liJttiJnen. 

Skotråd,  m.  fHUtarin»Ianfa,  fenfi4anfa. 

Skotrång,  n.  fengäu  a{)biStuS  1.  lifiStl;8. 

Skott,  n.  lanfans,  laufaama,  amjjuma,  futi, 
latinfi;  fienden  oroades  med  skott  både 
af  pilbågar  och  skjutgevär,  >.cif;oittiöta  ^5= 
t^^tettiin  fefä  jousten  että  ^i}8it)jeu  ampu= 
mitta  1.  ampumifetta  I.  laufomifeita;  skjuta, 
aflossa  ett  s.,  laufaiSta,  ampua  pl;Sfl)Uä, 
ampua  laufauä  1.  f  uti;  ett  s.  lossades, 
ammuttiin  1.  laufaistiin  ferta;  ett  s.  hör- 
des, :p^Sfi)n  taufauS  1.  ampuma  fuufui; 
knallen  af  ett  s.,  laufanffen  I.  ampuman 
panfa^buS;  taga  s — et  ur  bössan,  ottaa 
latinfi  1.  futi  pt^Sfl^Stä;  han  blef  träffad  af 
ett  s.  i  benet,  pl}gi9u  latinfi  1.  futi  1.  am* 
puma  tapaft  1.  ofafi  I;äntä  fäärcen;  ett  s. 
krut  och  hagel,  iatiugiUiuen  1.  futilfinen  1. 
ampumatliuen  ruutia  ja  f)aulia;  (i  ett  f  ar- 
tyg)  fotti,  {ai)3io;  (på  växter)  njcfa,  Userfo, 
ri3ni^,  peufoin  (=imeu),  f)t}ött}»l»efa,  aafnitja, 
fl)lfi=ofia,  of  fa;  skjuta  s.,  rönft}tä  (»vän), 
toerfoa,  »efoa,  penftä,  tef^bä  i.  faStoaa  »e» 
foja  1.  f^Ifi-offia;  (trollskott)  ammuS,  len» 
noS,  ampu»tauti,  ampujainen;  han  har  ett 
duktigt  s.  (rus),  {)axi  on  fowin  l^umaksfa 
1.  päiöfänfä  1.  ^iitoaSfa. 

Skotta,  v.  a.  luoba,  lapioita  (»tfen),  luoba 
lapioEa. 

Skottafla,  f.  maafi»  1.  ))ilffa»tauln,  ampuma- 
taulu;  (figO  ^ilffa,  maali. 

84 


Sko 


Skr 


Skottalstrande,  a.  (hot.)  röiifpäteä,  werfonja. 
Skottbom,  m.  telfi  (gen.  teljcn  1.  telen),  te(fi= 

tan!o. 
Skott  bräde,   n.   (på   en   kärra)  )5erÖ4auta;  (i 

en  dam)  falpa=  1.  Iuuffu4auta. 
Skottdag,  m.  far!aug=^äiträ. 
Skottfri,  a.  htobin=:|)i)Sti}mätön ,  (uobm=ta))aa= 

matou- 
Skottfönster,  n.  juoffu^affuna. 
Skottgata,  f.  anipu=  1.  am^.>unm=auffo  1.  =raittt. 
Skottglugg,  m.,  -hål,  n.  ani^u»  1.  am^uma= 

reitä,  am<>u4fhtna,  amVu4uutfu. 
Skotthåll,  n.  atTH.ni=n>ali  1-  =matfa,  am^JU=määrä, 

;ppöli}n»fantama  1.  =fantc;  vara  inom  s.,  clla 

^3^öf^n=!aitncn  matfalla  1.  »äliflä,  cfla  am= 

inuttateiSja  1.  ammuttateitla;  vara  utom  s., 

et    clla    atnmuttatt>i§i'a    1.    ammuttairiUa   1. 

:|}t)§f^n=fanncn  matfalla,  clla  ant^>umattomi§= 

fa  1.  ampumattcmitla,  cUa  ampu  =  mattaa  1. 

am^Mi=träIiä  1.  ;)t)ät>n4antoa  tauem^^aita. 
Skottkolf,  m.  (i  lås)  falpa,  lotra;   (ttt  slags 

pil)  roafama. 
Skottkärra,  f.  n)ijntö  =  fär«)t,   fot!ärr^t,   ^!S= 

:|.n)i5ra=färrit. 
Skottlinie,  f.  amt)n=  1.  am^ntma4ntja  1.  =jucnta 
Skottlucka,  f.  juotiu=Iauta,  ti}önti34auta. 
Skottlada,  f.  jucfiu»  1.  tiuniti54aatitfo. 
Skottmål,  n.  amVu^maali  1.  =:^i(f{a. 
Skottmanad,  m.  farfauS  fuu  1.  »fuutaujt. 
Skottning,  f.  la^iottteminen,  luominen. 
SkottnSt,  n.  tar^O'  1.  tar»in  =  teerffo,  :t3or!fa= 

1.  ^)ot!u=teerffo. 
Skottnätja,    v.  n.    tar^ca,   tar^JceKa,    ^iiötää 

tarpomalla,  ^tiljtää  1.  faIaetaa)^ctfu=  1.  pov{Ea= 

trevfolla,  ^orfata  (^faan)  1.  tar^joa  tiicrfoUa. 
Skottpenningar,  m.  pl.  fcrtoa=ra'^a,  ta))po=ra£)a. 

^engcn-ottajaifet. 
Skottsjuka,  f.  se  Trollskott. 
Skottspole,  m.  ft)ö8tä»ä,  fijöstäin  (nmcn),  fu!= 

fula. 
Skottstol,  m.   (handmfstol)   naul^a^   1.  til^ma= 

tuoli  1.  =^uut;  (skjutstol)  ampu=tuoU  i.  =te= 

tine  (=een). 
Skottställa,  v.  a.  afettaa  am}?umille,  tä^bätä 

(=tään\  tarfoittaa. 
Skottsår,  n.  am^:u=  1.  am^uma^aaftja,  ^ijöf^n» 

l^aatea. 
Skottvali,  m.  am)JU=ftaKi. 
Skottvapen,  n.  am^3U=  1.  am)5uma=aie  (=een). 
Skottvar,  a.  ampu--traruinen,  am^u^arfa,  am-- 

jumista  irarctra. 
Skottvidd,  f.  annju=h:äli  1.  =matfa,  fautc=»äli 

1.  »matfa. 
Skottar,  n.  farfau§»tBUofi. 
Skotväng,  n.  !engän  =  ))aula  1.  »naufia,  ainafe 

(=ffeen). 
Skovax,  u.  fenfulra^a  1.  =h)afft. 
Skrabba,  f.  (cottus  scorjnus)  mert=ftm^^u;  (om 

tivg)  taatto,  vuorio,  ruju,  fulu,  ränt. 
Skrabbig,  a.  ra^sea,  ruja  1.  ruju,  raatea,  ^uo= 

ncinen,  ^etttiij. 


Skrafla,  v.  n.  ro^ista,  raljiöta,  ro^iSta,  faliS» 
ta,  filiétä. 

Skrafvelis,  m.  fc^ma=  1.  fofjJra^jää,  ritfa^jää, 
Vo(m?anne  (=nteen). 

Skraggemalm,  m.  fuona=rauta  1.  »malmi,  rääf= 
ft}=rauta. 

Skrake,  m.  (mergus)  foSfelo,  ri3f)fä. 

Skral,  a.  I;uono,  ^uouomen,  ^eiffo,  roi^naS 
(=aan). 

Skralna.  v.  n.  (om  vinden)  ^jal^eta  (=nen),  l^et= 
feta  (»ffenen),  fäänti^ä  toaetaijeffi. 

Skralta,  v.  n.  raU;naéteIIa,  oUa  ^eiffona  1. 
fjucncna. 

Skraltig,  a.  rail^nas  (-aan),  {;uono,  l^uonoinen. 

Skramla,  f.  räitfä,  rät^,  falffare  (=een). 

Skramla,  v.  n.  fäliStä,  rämätä  (=äjän),  räm^« 
tä  (=^än),  ro^iéta,  foliéta,  folffaa,  folfottaa; 
q  värnen  s— r,  m^Ul)  folffaa  1.  folfottaa; 
skramlau  s— r,  räitfä  rätifee  1.  rämäjää. 

Skrammel,  n.  fälinä,  räuiv,  räminä,  folfftna, 
folina,  ro^jina. 

Skranglig,  a.  roifelo,  f)oiteloinen,  lotferoinen. 

Skrank,  n.  ^äffi,  piiri-ptti,  teält=aita,  toäli» 
laipio,  toäli^äffi;  s.  i  en  domsal,  tuomio= 
1.  lati=falin  etu4;äfti  1.  Idätti;  träda  inom 
s— orna,  aStua  icäli^atban  1.  toäli^ätin  1. 
piiri=t)ätin  fifä^^uoleae,  (fig.)  aStua  rajoin  1. 
^piirin  ftfään;  hålla  ngn  inom  s — orna, 
pitää  1.  ppi^ttää  j.futa  rajoisfanfa  1.  alal= 
lanfa;  hålla  sig  inom  s — orna.  p^fpä  pii= 
riéiänfä  1.  alallanfa  1.  rajoi§janfa  1.  tDaI= 
jaiéjanfa;  hoppa  öfver  s— orna,  mennä  ^li 
aiban  1.  rajainfa. 

Skrap,  n.  faapeet,  raappcet,  rubfa,  ruuppu, 
pärt^. 

Skrapa,  v.  a.  o.  n.raappia  1.  raapia,  raaputtaa, 
taapia  1.  faappia,  fancia;  s.  med  naglarna, 
f^nftä  1.  (hastigt)  fpnfäiötä,  raappia  f^nfil» 
länfä;  s.  med  knif,  raappia  1.  faappia  1. 
farteia  »eitjellä;  s.  hästar,  fufia  ^eftofta; 
s.  med  foten,  raapaista  1.  faapaista  jal=» 
faanfa  1.  jalallan}a;  s.  at  sig,  faapata  (=ppaan) 
1.  faapaieta  1.  raapaista  itfellenfä;  s.  upp 
ngn,  torua  1.  nutjbeUa  (»telen)  j.futa  filmat 
tätjteen,   antaa  j.fulle   toria  1.  nutjteita. 

Skrapa,  f.  faattin»  1.  raapin=rauta,  faltt?in-  1. 
jämfi=rauta,  faapin  1.  raapin  (=ppimen  ;  (häst- 
skrapa)  futa;  (jig.)  nuf;teet,  torat;  ge  nga 
en  dugtig  s.,  torua  1.  nut;belta  (»telen)  j.futa 
aifa  lailla,  antaa  j.fuUe  aita  lailla  1.  ta»alla 
toria  1.  nnf)tcita. 

Skrapbulla,  f.  taatoin»  1.  taappiai8»fatfu,  hap^ 

piatnen. 
Skrapjern,    n.,   -knif,  m.  faah3in=   I.   raa^Jtlts 

rauta;  se  Skafjem  o.  Skrapa. 
Skrapning,  f.  raappimineu,   raapinta,  taaifU 

minen,  faaputuS,  raaputus,  faraiminen. 
SkrapuU,  f.  se  Skafuli. 
Skratt,  n.  nauru,  nauraf)bu8;  brista  ut  i  s., 
siä  till  ett  s.,  remahtaa  1.  rda^taa  1.  l^e» 
fal}taa  nauruun  1.  nauramaan,  purSfal^taa  1. 


Skr 


Skr 


667 


\itt))tta  ('^fean)  nauruun  1.  nanramaan;  hålla 
sig  från  s.,  l^Jttää  1.  )>tbättää  1.  l^iHitä  (=tfen) 
nauruanfa,  otta  nauramatta;  jag  kunde  ej 
berga  mig  för  s.,  en  faanut  ottufft  naura= 
matta,  en  woinut  nauruani  ^jitää  1.  l^illitä 
1.  oUa  nauramatta;  spricka  af  s.,  ^>afaf)tua 
1.  ^leta  (4han)  1.  reteetä  {'ptän)  nauruS= 
ta;  dö  af  s.,  nauraa  fuodaffenfa  1.  ttjenfä 
fuolijafft,  fuotta  1.  fifa^tua  nauruun  1.  nau= 
rusta. 

Skratta,  v.  n.  nauraa,  (hastigt)  nauraf)taa, 
(fortfarande,  smått)  nauretta,  naureStelta, 
nauraf)betta  (=telen);  s.  högt  1.  högljudt, 
nauraa  l^etottaa  1.  refottaa,  nauraa  {»ajattaa, 
nauraa  fowa^ti  1.  ääneenfä  1.  fuurcen  ää= 
neen;  s.  med  full  hals,  nauraa  täi}ttä  turf> 
fuan[a  1.  täyttä  fuutanfa;  komma  eu  att  s., 
naurattaa  1.  nauratella  j.futa,  \a<i.ba  1.  faat= 
taa  jofu  nauramaan;  s.  så  att  man  vill 
kikaa,  nauraa  ftfa^tuatfenfa  1.  nttal;tua{icn= 
fa,  nauraa,  että  on  1-  tai;too  nifa()tua;  s. 
för  sig  sjelf,  nauraa  1.  naurella  itfeffenfä;  s.  åt 
ngn,  nauraa  j.futa  1.  j.fuHe;  det  är  intet 
att  s.  åt,  et  ftinä  ole  nauramiöta  I.  nanret» 
tawaa,  ei  fitä  tariwitje  1.  foiwi  nauraa,  ei 
fiinä  ole  naurun  fijaa  1.  f^ijtä;  jag  hade 
lust  att  s.,  minua  f;^tä^tti  1.  nauratti;  s. 
sig  sjuk,  nauraa  itfenfä  fti5eäffi,  tulla  fi= 
^eäffi  naurusta;  s.  sig  ihjel,  tili  döds,  nau= 
raa  fuoHaffenfa  I.  itfen[ä  fuolijaffi,  nauraa, 
että  on  1.  tahtoo  fuolla;  man  kunde  s.  sig 
ihjel  deråt,  fitä  faattoi  nauraa  fuollafjenia; 
skatan  s — r,  f)ara!fa  faliStaa  1.  fäfättää. 

Skrattare,  n.  nauraja,  naurelija. 

Skrattdufva,  f.  (columba  risoria)  nauru=!^^^f^. 

Skrattfull,  a.  naurninen,  naurufaä  (=ffaan), 
naurua  täynnä  (oletoa). 

Skrattlust,  f.  nauratuä,  naurun  l^alu,  l^>^fäl)= 
t^8;  jag  har  s.,  miuua  naurattaa  1.  ^ijfä= 
^ttää. 

Skrattlysten,  a.  nauruIaS  (»ffaan),  nauruinen, 
naurun»f)aluinen,  naurua  tätjnnä. 

Skrattmild,  a.  nauru  »fuinen,  nauraicainen, 
nanrufaS  (»ffaan),  f)ert'tä  nauramaan  l.  nau- 
rulle. 

Skrattmuskel,  m.  nauru-jäuue  (=nteen),  nau^ 
ratin  (»ttimen). 

Skrattmåse,  m.  (larus  ridibundus)  nauru=lo{fi. 

Skrattsjuk,  a.  nauruinen,  naurun=^täincn  1. 
=ft|3eä  l.  >))affoinen,  nauru!a8  (--ffaan). 

Skrattsjuka,  f.  nanmifuuö,  naurulfaijunä, 
naurun=]^ätä  1.  =fi|)u  1.  'patto. 

Skref,  n.  ^ar)5^5auS,  toiffauS;  (grenen)  Ijaa^ 
rat  (pl). 

Skrefva,  v.  n.  Icwittää  liaaranfa  1.  jalfan|a, 
feifoa  l)arittaa  1.  ^aja=fäärin. 

Skrefva,  f.  se  Bergsskrefva. 

Skri,  n.  tjuuto,  firln,  m.  m.,  se  Skrik:  gifva 
tili  ett  s.,  firlaiSta,  filjaiSta,  V^vfaiSta, 
l^uubal^taa. 


Skria,  v.  n.  l;uubeöa  (=telen),  firfua,  m.  fl.,  se 
Skrika;  åsnan  s — r,  aaft  Jitjuu;  en  s — nde 
orättvisa,  ma^boton  hjäär^^S. 

Skribent,  m.  firjailtja,  firjoittaja,  firjoittetija. 

Skribler,  m.  f^näilijä,  fljnäötelijä,  firjoittelija. 

Skrida,  v.  n.  fullea  1.  aätna  1.  liiflua  ^jitlään 
1.  »erffaan;  tåget  skred  långsamt  framåt, 
faatto  1.  iaatto=jou!!o  tulli  1.  Itiffui  nsertal» 
leufa  eteen=^äin;  visaren  på  uret  s  — er,  !el= 
lon  njiifari  fultee  1.  liitfuu;  vagnsdynan 
har  s— dit  ned,  tr»aunun=ti)t)nl?  on  liufunut 
1.  tealmiut  1.  juoSjut  1.  lulfenut  aia?,-^  kra- 
gen har  s— dit  upp,  fautuö  on  lulfenut  1. 
liifat^tmtut  1.  juoSfut  ^1158;  s.  tillbaka,  )3C= 
rätjt^ä,  fulfca  1.  mennä  tafa-^jerin  1.  tafai= 
fm;  tiden  s— er,  aifa  fnluu  1.  menee  ebel= 
lenfä;  s.  till  ngt,  ruroeta  (=pean)  1.  fäi)bä 
i^ftn,  alottaa  j.tin;  s.  till  våld,  rumeta  hjäfi» 
n)oimaan;  s.  till  verkställighet,  ruweta  toi= 
meen  panemaan,  rmoeta  1.  fä^bä  toimeen  1. 
totmen=panoon;  s.  till  ytterligheter,  runjeta 
1.  r^t;t^ä  1.  mennä  V^eöifiin  1.  liiattifiin; 
det  har  s — dit  ända  derhän,  on  meun^t  1. 
paä^ixji  ätna  fifft  1.  fii^en  faaffa. 

Skridfä,  n.  se  Amfibie. 

Skridsko,  m.  luiStin  (=imen);  åka  på  s — r, 
luistella. 

Skridskofart,  -gång,  m.  luiStelu. 

Skridskogångare,  -åkare,  m.  luiStcltja,  Iui8tin= 
mieS. 

Skridt,  n.  fät?ntt,  fulfu,  agtumtnen;  gå  i  s., 
mennä  1.  aötna  fä^ntiä  1.  fä^ben. 

Skrifarbete,  n.  firjoituä=t^i3. 

Skrifart,  m.  firjoituS-laatu  I.  4aji. 

Skrifbläck,  n.  firjoitu8  =  läffi,  firjoituS  =  mu8te 
(=een). 

Skrifbok,  m.  firjoituS^firja. 

Skrifbord,  n.  !irjoitu8=^i5^tä. 

Skrifdon,  n.  !irjoitu8=falu  1.  ^neutoo,  firjoitin 
(=ttimen). 

Skriffel,  n.  firjoitu84r>ir]^c  (=een)  1.  --toxta. 

Skrifkläda,  f.  firjoituä»  1.  f^näil^^futfa. 

Skrifkonst,  f.  firjoitu6=taitO  1.  ^feiuo. 

Skrifkunnig,  a.  f irjoituf fen  ofaauja  1.  taitatoa, 
firjoitu§=taitoinen. 

Skriflåda,  f.  firjoituS=laatiffo. 

Skrifraaterialier,  n.  pl.  firjoituS  =  aineet  1- 
»tar^jeet. 

Skrifmästare,  m.  ftrjoitn§=o|)ettaja  1.  »meötart. 

Skrifuing,  f.  firjoittamineu,  firjoituS,  firjoit* 
telu,  firjoitanto. 

Skrifpapper,  n.  firjoitu8=t5a)3eri. 

Skrifprof,  n.  firjoitu8=näi)te  (»tteen),  firjoituf^ 
fen  ofoituS. 

Skrifpulpet,  m.  firjoitu§»^ulpetti  1.  =^i5^tä. 

Skrifregel,  f.  firjoitu8=ol)je  (=een)  1.  »fääntö. 

Skrifriktig,  a.  !irjoituS=fäänti3inen  1.  =fäänn(il= 
linen,  oifein  firjoitettu. 

Skrifrum,  n.  firjoitu84;uone  (»eeu)  1.  =!amari. 

Skrifsand,  m.  firjoituS^anta  1.  ^ieffa. 


668 


Skr 


Skr 


Skrifskola,  f.  firicituS=fouIu.  i 

Skrifsätt,  n.  firJDttuS^ta^ja  1.  4aatu. 

Skrift,  f.  livjcitue,  tirja,  tirjoittama;  detta 
brukas  i  s.,  tätä  !äl)tetään  tivjoiSfa;  detta 
användes  till  s.,  tätä  fä^tetääit  firjctttami- 
feen  1.  firjcitiiffe^fa;  inlemna  en  s.  till  dom- 
stolen, antaa  tirja  1.  ftrioituS  cifeuteen;  en 
författares  s— er,  firjan  =  tctijän  ftrjoitutfet 
1.  firjctttamat ;  deu  heliga  S.,  ^Jijhä  xaa-- 
inattu;  S— ens  ord,  raamatun  fana;  (skrif- 
termål) ri^^n;  gå  till  s.,  laijbä  1.  mennä 
ri:pille. 

Skrifta,  v.  a.  ri^nttää. 

Skriftafla,  f.  lujeitug=tauln. 

Skriftebarn,  u.  ri^^^^i4a^^fi, 

Skrifteckeu,  n.  firjcituS^mertft. 

Skriftefader,  m.  ri^Vi^ifäf  ri^3ittäjä. 

Skriftermål,  n.  ri^:).n,  ri^.ntl)ö;  hemligt  s.,  fala= 
ri^^^^i;  offentligt  s.,  julfincn  1.  jiultt=n^>i)i. 

Skriftlig,  a.  firjallincn. 

Skriftligt,  adv.  firjaUifeött. 

Skriftlärd,  a.  !irjan=c^)>inut. 

Skriftning,  f.  ri^nti}8,  ripittäminen. 

Skriftställare,  m.  !irjan  =  tefijä,  firja^nieffa, 
firjailija,  firjcittaja. 

Skriftställeri,  n.  tirjan=te!o,  firja4ciini,  fir= 
j;oitu«=ti)ö  1.  -tcimi. 

Skriftvexla,  v.  n.  firjcittaa  molemmin  puc' 
lin,  firjcittaa  toinen  tct^tanja  »aStaan,  icai= 
luettaa  1.  »vnorcitcUa  firjoitnffia;  se  Bref- 
vexla. 

Skriftvexling,  f.  »uorD=  1.  n)ait)tc=firjcitu§, 
!irjcitu8  =  n>ai]^to,  tirjelmä^lcailjto;  se  Bref- 
vexling. 

Skriftyg,  n.  se  Skrifdon. 

Skrifva,  v.  a.  o.  n.  firjoittaa,  lirjoiteöa;  s.  pä 
papperet,  firjoittaa  ))a^3cril(e;  s.  upp  på 
papperet,  firjoittaa  (tjIoS)  :|^a^eriin;  s.  upp 
allt  papper,  firjoittaa  faiffi  pa^^eri  lojjpuun; 
s.  «idan  ut,  firjoittaa  fiiru  tä»teen  1.  um= 
pttn;  s.  ut  ett  namn,  firjoittaa  tofo  nimi, 
firjoittaa  nimi  täntcUenfä;  låta  s.,  firjoitut» 
taa;  låta  s.  ngn  på  sig,  firjoituttaa  jctu 
)>äälleniä,  ^Hinettaa  jofu  Väällcnjä  tirjcihin; 
vara  s — ven  på  ngn,  oUa  j.fnn  ^.\iäUä  fir= 
joi§ia. 

Skrifvare,  m.  firjcittaja,  firjoittclija,  firjoitus= 
mice. 

Skrifvarbiträde,  n.  firjoituS»  1.  firjoittajan= 
a)>u;  (perso?/)  firjcituö»  1.  firjoittaja  =  apu= 
lainen,  a^^u=  1.  a^>uIai'5=firjoittaja. 

Skrifvarhjelp,  f.  firjoituS»  1.  firjoittajan=0^3U, 
(anslag)  firjcittajan  a^^u^raba  1.  ap\x. 

Skrifvarsyssla,  f.  firjoittajan  1.  firjoitue=mie= 
^cn  n?irfa. 

Skrifvelse,  f.  !trjoitu8,  ftrjetmä. 

Skrifveri,  n.  firjoittelu,  ftrjoitteleminen,  fir= 
joittomincn. 

Skriföfning,  f-  firjcituS^orjoituS. 

Skrik,  n.  ^oru,  ^^arfn,  l^unto,  firfn,  V^iirfuna, 


firfuna,  Itvfumincn,  ^arfumtnen,  filjuna, 
ftiau8;  gifva  till  ett  s.,  ^arfaiSta,  :^oraI)^ 
taa,  firfaiéta,  filjaiSta,  filjabtaa;  barnets  s., 
lagfen  ^oru  1.  :|iarfu  1.  :parhnia;  folkets  s., 
fanjan  Imuto  1.  I;nutamincn  1.  buubot. 

Skrika,  v.  n.  Vuorata  (=aan),  V^vnta  (»nan), 
^arfna,  fjuntaa,  firfna,  filjua,  Inifata  (4faan), 
fiiata  (»aan),  riefna,  rääfft^ä;  s.  med  full 
hals,  I;nutaa  1.  Vuorata  1.  ^jarfaista  täpttä 
furffua  1.  fuuta;  s.  till  (hastigt),  ^jarfaiéta, 
bnubafitaa,  ^ora(}taa,  firfaista,  fifjaiöta;  s. 
till,  åt  ngn,  filjaiéta  1.  firfaigta  j.fuHe;  s. 
ngn  i  örat,  f)uutaa  1.  firfaigta  j.fun  fov» 
tt»aan;  s.  sig  förderfvad,  Ijuutaa  1.  firfua  1. 
:|:arfna  itfenjä  turmiolle;  s.  ut  ngt,  l;nutaa 
j.fin,  noitaa  I)nuto  jstfin;  s.  öiVer  ngt, 
paxiua  1.  fmutaa  j^tfin;  skrik  icke  så  myc- 
ket, elä  niin  ^.^aljon  ^^craa  1.  f;uuba  1.  tuif= 
faa;  hjulet  s— er,  ptflhä  filjnu  1.  :t^oruaa; 
syrsan  s— er,  firffa  firfuu  1.  firSfuu;  ör- 
nen s — er,  fotfa  fiiaa  1.  fmutaa;  korpen 
s— er,  hxppi  foiffuu  1.  roitfuu  1.  rääffpv; 
komma  en  att  s.,  l^oruttaa  1.  J^aruttaa  j.futa. 

Skrika,  f.  se  Nötskrika. 

Skrikande,  n.  se  Skrik. 

Skrikare.  m.  filjuja,  ärjl^jä,  f)nutaja,  firfuja. 

Skrikhals,  m.  ^^or^'  1.  :pDra  =  furf fu,  ^oru=  1. 
filju4ita,  ^virfnja,  ^jarfu^jnu. 

Skrikig,  a.  )>arfuira,  it-^oraatoa,  ^^oraafttainen, 
:poruinen,  )jarfuinen. 

Skrilla,  v.  n.  luifuta  (»nan),  liufua. 

Skrilla,  f.  tniin4>aiffa,  luifn^atu. 

Skrin,  n.  arffunen,  li^^ag  (=^>^>aan),  (rund) 
teotta,  ir-af fånen;  stryka  1.  krypa  i  s— et, 
fal}bä  1.  mennä  tvbjiin  1.  fuiroiin. 

Skrinda,  f.  bäftt,  bättinxfi,  I}äffi'rattaat;  en 
s.  hö,  fjäfiUincn  bciniä,  l^einä4)äffi. 

Skrinlägga,  v.  a.  i;)Cinna  1.  fätfeä  arffuun  1. 
arffufeen,  arfuittaa. 

Skrinna,  v.n.  (med  skridskor)  fuiStelfa;  s.backe, 
liufua  1.  laéfea  mäfeä,  linfuetta;  se  Skrida. 

Skrinnbana,  f.,  -backe,  m.  liufu»  1.  faöfu» 
mäfi. 

Skritt,  se  Skridt. 

Skrock,  n.  taifa,  taiat  Cp/.;,  taifau3,  taifa» 
nSfo;  tro  s.,  uéfoa  taifoja  1.  butlnja  1.  tur= 
f)ia;  det  är  bara  s.,  fe  on  )jalja§ta  1.  fnfaa 
taifaa  l.f)ulluntta,  fe  on  waan  ^ulluja  1.  tml)ia. 

Skrocka,  n.  (om  liuns)  faafattaa,  fotf ottaa, 
rutfuttaa,  rotfottaa,  (mera  gällt)  fafistaa; 
(jjraia)  I)otea,  f)nutaa;  det  s— s,  ^>nf)e  1. 
juoru  fäi/,  boetaan,  I}uubetaan;  (prata  strunt) 
juoruta  (=uan),  juornteaa,  puf;ua  fmttuja  1. 
turhia. 

Skrockfull,  a.  taifa »uSfoinen  1.  4uuIoincn, 
taifaiuen,  taifamaineu. 

Skrockhöna,  f.  fotfo»  1.  rutfu4'ana,  (som  lig- 
ger) l)auto=fana. 

Skrocksaga,  f.  taifa=juttu,  juoru=juttU  1.  »^JUl^e 
(=-ecn),  ämmäin  juttn. 


Skr 


Skr 


669 


Skrodera,  v.  n.  l^ättJättää,  ^)äl^ättää,  (sskrxj- 
tände)  ferStata  (=aan),  ferSfaella,  fe^ua. 

Skrodör,  m.  ti^Jt  =  (aart,  I:)ält!^)ä,  f;äipättäjä, 
ferSfaaja,  fergfuvi. 

Skrof,  n.  runfo;  ett  stort  s.  till  karl,  fuurt 
foljo  1.  jutfix  mief)efieen  1.  mtefjiänfä,  juuri 
mieljeit  fotjo  1.  julfu;  ett  s.  till  hus,  f)uo= 
ueen  xowio,  xc\mo  l^ucnecfjeett. 

Skrofis,  se  Skrafvelis. 

Skrofkarl,  m.  ral^toaS^micS,  tunnon  1.  Ul^fO'- 
mies. 

Skrofler,  m.  pl.  rifa^tautt,  rtfaHo,  fanta=rufi, 
vaul^aiö=toifa,  fautan  ajettuma. 

Skroåig,  a.  rcf)m^inen,  ri)]^mt)inen,  n)(}mdäi= 
nen,  rorauliainen,  rofotiinen,  rouötetnen, 
röijSteineu. 

Skroflighet,  f.  vi;£)m^tfii^8,  röi)Steii>}6,  romu' 
Itdfuuö,  lu.  m. 

Skrofulus,  a.  rifa-tautuicn,  !aula=rtifinen. 

Skrot,  n.  xai-'\)aui\t,  UxUat  I;auUt;  s.  och 
korn,  fofo  ja  avfto,  pahw  ja  artoo  1.  f^ienouS. 

Skrota,  v.  a.  rouI;ta,  voutjcntaa;  (lijshuyga  ett 
mindre  stycke  metall)  Iou()ia,  loufjaiSta,  (oI;= 
faigta,  Icljfoa. 

Skrothammare,  m.  roul)in=  1.  tol^fo^lDafava. 

Skrothyfvel,  m.  se  Skrubbhyfvel. 

Skrotmejsel,  m.  Icf)fo^  1.  lDuI;in=rauta  1.  =tattta. 

Skrotsax,  f.  lDf){c=  1.  ^^elti=faffit. 

Skrubb,  m.  io)3).^elo,  fcljpeto,  fammto,  roju^ 
famari  1.  =fammto;  (fult  mm)  lo\^)^i\\,  !o))pt. 

Skrubb,  u.  (firebråehe)  se  Skrapa. 

Skrubba,  v.  a.  t)ie?tata  (»aan),  raa^jjia,  raa^JaiS- 
ta,  retoätStä  (=^äifen),  nirl^ata  (>aan);  kulan 
s — de  honom  på  armen,  Inotiraa^tatfi  l.re))äi[i 
lianen  fäfi^lnarttanfa;  s.  skinnet  af  benet, 
nirljata  1.  I;ieétata  1.  raa))^ia  nal}ta  luuöta; 
(skepp.)  ^eStä,  raa)3^na;  s.  upp  ngn,  antaa 
toria  1.  nul^teita  j.fulle,  torua  j.luta. 

Skrubba,  f.  se  Flundra. 

Skrubbare,  m.  (skejjp.)  raa^3in=Iuuta,  ^5efin= 
lunta. 

Skrubbfil,  m.  rnufjfa»  1.  prfi^ttiila. 

Skrubbhyfla,  v.  a.  ;()öl)Iätä  (=ään)  ruuf;!a= 
l)'6X}VdU'ä. 

Skrubbhyfvel,  m.  runf)!a=  1.  ]()ärlfä=f)l3^Iä. 

Skrubbla,  f.  raat^imet  (pl.)- 

Skrubbla,  v.  a.  raaötia,  tartata  (=ttaan). 

Skrubbmaskin,  m.  vaa^Stiu  =  fonc  (=ecn),  f'art= 
tauS=tcne. 

Skrubbsar,  n.  nir^ama. 

Skrud,  m.  )jufn  (=n^un),  juf)k4>nfn. 

Skruf,  m.  ruutoi,  »ääntiö,  jur^J^Ju;  han  har 
en  s.  lös,  han  har  ej  alla  s — var  i  be- 
håll, Ijän  en  fairaa  twajaaUa,  on  fiero^^äinen; 
det  tog  s.,  fe  auttoi,  fe  nank  toeti;  ställa 
sitt  tal  på  s— var,  fierttellä  fanojanfa;  det 
;ir  ställdt  pä  s — var,  fitnä  en  monta  tniel= 
tä,  fe  on  niin  ficrtteltijä  1.  fierrettijä. 

Skrufborr,  m.  ruunji-  1.  jur^^^ju-ttjäänuin  (4i» 
men). 


Skruf  cylinder,    m.    ruutoin  =  taJJ^Ji    1.    4eli    1. 

faira. 
Skrufformig,  a.  !terteinen,  fiernfainen,  ruuirin» 

ta:t3ainen,  runtuimainen. 
Skrufgång,  a.  rnun)in=fierteet  (pl-)- 
Skrufgänga,  f.  ruun)in=!ierre  (=rtcen)  1.  'fie^ 

ruffa,  ruutt)in=!oro. 
Skrufhufvud,  n.  rnutoin=^)ää. 
Skrufhål,  n.  ruuictu^reitä. 
Skrufklofve,  m.,  -kloppa,  f.  VUUlmn  =  ))tl^tt  1. 

fierotin  (»ttimen). 
Skrufmaskin,  m.  ruutci»  1-  ruutoauS^foue  (»een). 
Skrufmejsel,  m.  ruum»tt)eitfi  1.  =taltta. 
Skrufmutter,  m.  mutoin  mutteri  1.  emä,  fifä» 

ruuici. 
Skrufnyckel,  m.  ruutoi-anjain  (=imen). 
Skrufpress,  m.  ruutt>i=^iitta  1.  =)3uri8tin  (-imen). 
Skrufskifva,  f.  rnn»i=rauta  1.  4aatta. 
Skrufspik,  m.  ruutoinianla. 
Skrufspindel,  m.  ruutoin^laira  1.  4a\i\)i. 
Skrufstäd,  n.  ruun)i4^euHi,  n.nila=))enni,  ruu* 

Skrufva,  v.  a.  rnuteata  (=aan);  s.  fast,  rnu» 
wata  1.  toääntää  tiinni,  ^5anna  1.  »ääntää 
runtoiin;  s.  af,  ruutvata  auti,  ottaa  anli 
rnnwista;  v.  n.  fiertää  1.  ticritellä  fanejan^ 
fa  1.  :f)ul}ettania. 

Skrufverk,  n.  ruuiDi^IaitoS. 

Skrufämne,  n.  rnnir>in=aine  (=een). 

Skrumpen,  a.  furttuineu,  furtiétunut,  Iuvttu= 
nnt,  rt}l^))l}inen,  ri}^3iéti}ni)t,  tittSti)ni)t;  s.  kä- 
ring, lurttuinen  1.  furttunut  aUci;  s— na 
äpplen,  fitiät^neet  omenat. 

Skrumpenhet,  f.  turttuifuuS,  rl)f^J3l}ifl)^)8. 

Skrumpna,  v.  n.  fitiöttjä,  lurtiötua,  tottua, 
rijviötljä,  !ämärti}ä. 

Skrupel,  m.  fru^JUla,  i^iufla;  (betänklighet) 
arweluS,  e^jäileminen. 

Skrupens,  m.;  få,  ge  s.,  faaba,  antaa  toria. 

Skrupensa,  v.  a.  antaa  toria  1.  nuljteita,  to» 
rua,  foaiStaa. 

Skrupulös,  a.  artceleöjaincn ,  ef-iäiletoäinett, 
(ytterst  noga)  turf)an  tarffa. 

Skrym,  a.  fuormaioa,  tilainen,  tilanottalca. 

Skrymma,  v.  n.  olla  fuormaica  1.  ifon  tilan 
ottan^a,  ottaa  ifo  tila. 

Skrymsla,  f.  o.  Skrymsle,  n.  fo^J^H,  louffo, 
^Milo=:pai!fa;  i  skogens  s— or,  metfän  ))ii= 
loisfa  1.  fo^iSfa. 

Skrvmta,  v.  n.  tceSleunellä  (=ntelen),  olla  uIfo= 
fuaattu. 

Skrymtaktig,  a.  tecSlenteletoä,  ulfo = fuQattu, 
uIfo=^3t)l)äinen. 

Skrymtaktighet,  f.  uno^fnltaifuuö,  teeöfen» 
teletpäifij^S. 

Skrymtan,  f.  se  Skrymteri. 

Skrymtare,  m.,  Skrymterska,  f.  ulfo^uUattU, 
teesfentelijä. 

Skrymteri,  n.  tt)iH3ilIift;ij§,   nlfo  =  fultaifunS  1. 

=)5l)^äifl}^Ö. 


670 


Skr 


Skr 


Skrynka  o.  Skrynkla,  f.  r^^J^^,  furttll,  r^tt^, 

fottto. 
Skrynkla,   v.  a.    r^ti€tää,    rv^^t8tää,   fuvtata 

(4taan\  mt)!ertää,  nutrata  (=aan);  s— s,  v. 

d.  o.  s.  sig,  v.  r.  r^ttätpä,  fitrttua,  furttä» 

tua,  rijptgt^ä,  ni^fert^ä,  nutrautua. 
Skrynklig,   a.  r^^i)i)tnen,   rtjtt^inen,   furttui= 

nen,   lolttoincn,   nn)feräinen;  vara  s.,  olla 

m^teräöfä  1.  rljp^iéfä  1.  furtuisja. 
Skrynklighet,  f.  r^i):|)^il>l?S,  furttutjuuS,  o.  s.  v. 
Skrynkligt,  adv.  rl9i5l)igfä,  rtj^^tllä,  r^^pt>ije3= 

ti,  Inrtutlla,  furttuifeött. 
Skryt,  n.  fel)unmien,  !ef)u,  fel)unta,  ferSfaug; 

utan  s.,  feljumatta;  på  s.,  fel)uen,  ferSfaten. 
Skryta,  v.  n.  hi)ua,  ferSfata  (=aan),  teröfua, 

:^o(}ftiata  (man),  upotella;  s.  öfver  ngt,  fe= 

i)ua  j.tin,  ferSfata  jStftn;  s.  med  ngt,  n^o» 

teaa  I.  ferSfaiaa  jatin  1.  j.fin. 
Skrytaktig,  a.,  m.  m.,  se  Skrytsam,  o.  s.  v. 
Skrytare,  m.  feljuja,  fer§faaja,  ferSfuja,  p'öt)i)' 

färi. 
Skrytsam,  a.  fel^ntvainen,  teréfaatoatnen. 
Skrytsamhet,  f.  fcrSfaatraifuuö,  !et)nn)atiuu§. 
Skrytsamt,  adv.  fel;utoatfesti,  fe^uen,  fcröfaa» 

tcagtt,  teréfuen. 
Skrå,  n.  ammatti,  ammatti=!unta. 
Skråbroder,  m.  ammattilainen,  ammattikieli, 

ammatti^funtalainen. 
Skräbuuden,  a.  ammatin^atainen,  ammattiin 

!uuln»a. 
Skråf,  Skråflig,  m.  fl.,  se  Skrof,  o.  s.  v. 
Skråfri,  a.  ammatin=tt)a^3aa. 
Skråförvandt,  m.  se  Skråbröder. 
Skråhaiidtverkare,    m.    ammatti -työläinen   1. 

»läftt^öläinen. 
Skråiurättning,  f.  ammatti=järeStö,  ammatti» 

laijuné,  amraatti=tnntalai|nuö. 
Skräkant,  m.  f^rjätjg,  toino  f^rjä  1.  reuna. 
Skrål,  n.  rä^^inä,  x'ä\)l)X),  rä()inä,  ^au^u,  meln, 

mel^fe  (--een),  rietfuna,  i^äl^,  ^älina. 
Skrala,   v.   n.  o.   a.   rä^f)ätä   (»ään),  räl)iötä, 

:>)an[)ata   (=aan),    meluta    (^uan),    melötata 

(=aan),  rietfua,  ^älietä. 
Skrålada,  f.  ammatin-!a§ia  1.  »Waragto. 
Skråma,  f.naarma,  raamu,  nniru;  gifva  s— mor, 

raamuittaa,  raamia,  naarmotttaa. 
Skrämessig,    a.  ammatin=ta).iainen. 
Skrämig,  a.  naarmainen,  raamuinen. 
Skråmästare,  m.  ammatti=meétari. 
Skråordning,  f.  ammatti=fäänti5  1.  =afctu€. 
Skråpuk,  m.  foufo,  fummituS,  linnun -if^Ifo; 

(lar/)  mabcn  =  tDuffa  1.  »fotti;  (mask)  noa» 

mavi,  naama^fo^j^ja. 
Skråpuksansigte,  n.  naamio^  1.  naamari=fa6' 

iDOt;  (fig-)  n>iiru=naama. 
Skråråttighet,   f.   ammatti- oifcuS,    ammatti» 

funnan  cifeuS. 
Skråtvång,  n.  ammatti4^affc  1.  =al;biötu6. 
Skräck,  m.  I;ivmn,  taul}u,  Vietto,  faul}i§tu^; 
injaga  s.,  (;irmuittaa,  famma^uttaa;  sprida 


s.,  ofla  {)irmufft  1.  ptUtfi  1.  fauf)istutfeffi; 

han  är  allas  s.,  {;än  cn  fielfona  1.  fjivmuna 

faifitle,  on  faitfein  ptlto  1.  f)irmu. 
Skräcka,  f.  se  Skrake. 
Skräckbild,  m.  t)irmu=fut»a  1.  =!ntoituS,  fum- 

mitu§,  )5eloitng. 
SkräckfuU,  a.  tjirmuiuen,   l^irmuKinen,   l;iv- 

mufag  (»ffaan),  !auf)uinen. 
Skräcksystem,  m.  I^irmu^aKitUÖ,  l^irmu^ant' 

teet  CjA.). 
Skräckvälde,  n.  I)irmu»t»alta  1.  ^^öituS. 
Skräda,  v.  a.  leStä  (lejen),  (eftä;  s.  mjöl,  le- 

fiä   jaul^oja;  skrädt  bröd,    leät^  leipä;  s. 

mat,  fuortoa  ruofaa;  s.  en  stock,  f^rjätä 

(»ään)  1.  ))innata  (»ntaan)  1.  ^3iitnta  (=uan) 

tuttia;  ej  s.  ord,  ei  feuloa  1.  lefiä  fancjanfa. 
Skräddare,  m.  räätäli,  om^jelija,  traatari. 
Skräddararbete,  n.  räätä[tn»tpö. 
Skräddarbord,  n.  räätäIin=<5Ö>?tä. 
Skräddargesäll ,  m.  räätäUn»fiiäIIi  1.  »fäfli. 
Skräddarhandtverk,  n.  räätäliu-fäfltl}!)  1.  -t^ö 

1.  »ammatti. 
Skräddarmätt,  n.  räätänn»mitta  1.  »mittanauha. 
Skräddarmästare,     m.    räätäli»    1.    onH5eIija= 

mestari. 
Skräddarräkning,  f.  räätälin  1.  ompelijan  rä= 

tinti. 
Skräddarsax,  f.  räätänn»fatfit. 
Skrädd arsöm,  m.  räätälin»ompeIu3  1-  »fauma. 
Skräddarverkstad,  m.  räätälin»tt)eréta8  (=aan) 

1.  »telibaS  (»taan),  räätälin  t^ö=^uone  (»een) 

1.  DmpeIuS»^uone. 
Skräddaryrke,  n.  räätälin  »ammatti  1.  =toirta 

1.  »elanto. 
Skrädderi,   n.   räätälin  toimi  1.  toimituS;  se 

Skräddarhandtverk  o.   Skräddarverkstad. 
Skrädderska,    f.    räätälin  »icaimo,   räätälitär 

(»ttären),  nai8»räätäli. 
Skräddra,  v.  n.  räätäleitä  (»tfen),  fvaataroita 

(»tfen),  ommelta  (»pelen)  toaatteita. 
Skräde,  n.  se  Afskräde,  Afiall. 
Skrädning,  f.  lefentä,  lefemincu. 
Skräfla,  v.  n.  pälpättää,   lärpättää,  rupattaa, 

^ölpijttää,  mölöttää. 
SkräHa,  f.  lärppä,  lägjä,  lärpätti,  l)öplä,  {;i3Ip= 

pä»l)nuli. 
Skräflare,  m.  lärpätti,  lärpättäjä,  pälpättäjä, 

rupattaja,  mölö,  miilöttäiä. 
Skräfvel,  n.  rupatuö,  lärpät^e,  pälpät^ö,  mö= 

löt^S. 
Skräll,   n.  räjäl}b^8   1.  räjä^g,  rämä^b^S,  jl)» 

rä^8,  j^efä^ä;  gifva  tili  en  s.,  räjätjb^ttää, 

j^rä^b^ttää,    j|^8!ä^ttää;     (skrällande    ljud) 

räitäl^b^S. 
Skrälla,  v.  n.  (skrälla   till)  räjähtää,   rämä^^' 

tää,  jl^rä^tää,  }^§fal;tää;  en  sprucken  kloc- 
ka s— er,  ^alennut  fello  rämiiee  1.  järifee 
i     1.  raitit?;  s— nde,  rämifetoä,  rämeinen,  fä» 

rife»ä,  rämäffä,  rämeä;  s— nde  ljud,  rät» 

!ä^b^ö;  s— nde  röst,  räijeä  1.  rämättä  ääni. 
Skrälldas,  m.;   hela  s— en,   faitti  foppiuenfa, 


Skr 


Sku 


671 


!ofo  roniSfii  1.  romSfit;    (kalas)   xip\a 
juomingit. 

Skrälle,  ri.  räiTiä,  vant,  räm^))5ä;  ett  s.  till 
gryta,  :t5ata=rant  1.  =rämä;  ett  s.  till  kloc 
ka,  feHo^räm^^jä  l.  =rätnä;  (fig.)  rämä,  t^tjl 
it),  ramu. 

Skrällig,  a.  rämea,  rämäffä,  rämeinen,  rä= 
mifetoä,  räifeä;  s.  röst,  rätfeä  1.  rämättä 
ääni;  s.  klocka,  röm)>:t3äinen  1.  rämä  1. 
rämäffä  fetto. 

Skränigt,  adv.  rämeäSti,  rämätäStt,  rämisten, 
räifeägti. 

Skrämma,  v.  a.  ^jeloittaa,  ))etottena,  ^elättää, 
jätfäf)b^ttää  1.  fäifä^ttää,  fäif^ttää;  s.  er 
med  ngt,  ))eIoittaa  1.  fäif^ttää  j.futa  jlffin; 
s.  en  tor  mörkret,  ^eloittaa  1.  ^elotleöa 
j.futa  :|)imeältä;  s.  slag  pä  ngn,  :t)eIoittaa 
1.  fäifäl}ttää  jofu  l^atoatuffi  1.  turmiolle;  s  —s 
v.  d.  o.  s.  sig,  v.  r.  :)JeIä§t^ä,  fäifäl;t^ä 
fammaätua. 

Skrämma,  f.  ^etottin  (»ttimen),  :^eläte  (=tteen), 
^elfo,  :)3elät^«. 

Skrämsel,  m.   ^^etäStp,   fäifä{;b^8,   fäifä^S; 
s— n,  :|}etäSt^ffi8fäniä,  fäifä^triSjänjä. 

Skrämskott,  n.  fäift}te  (»tteen),  fäif^t^§,  pt 
foituS,  peiätt  (=tteen). 

Skrän,  n.  rääf^nä,  rääf^,  rääf^minen,  rätfi= 
nä,  tJoru,  paxtu;  korpens  s.,  for:|3in  raafu» 
minen  1.  rääfiminen. 

Skräna,  v.  n.  rääf^ä,  rääfiä,  räifljö,  jorata 
{'aan),  raafua. 

Skranka,  v.  a.  (sågtänder)  l^aaroitetCa,  f;ari= 
teCa  (\a^aT\  ^lam^saita). 

Skränmåse,  m.,  -tärna,  f.  (sterna  caspia) 
raaiu'  1.  raufu=tiira. 

Skräp,  n.  romu,  ro^)jo,  ruf)fa,  ^)ärt^,  roina, 
ruja,  roSfa;  det  är  bara  s.,  fe  on  paljasta 
romua  1.  ro^joa  1.  (uselt)  ^^tf^ä. 

Skräpa,  v.  n.  oHa  romuna  1.  rolijona  1.  ro8= 
fana,  ajeEa,  romuStaa,  rofijoida,  futfea; 
kläder  och  annat  ligger  och  s — r  kring 
golfvet,  »aatteita  ja  muutaa  futfee  1.  aje= 
lee  romuna  1.  rof)joua  1.  ro;()joamagfa  ^itftn 
lattiaa. 

Skräpgömma,  f.  romu^fotti  1.  =fätfö. 

Skräpig,  a.  (full  med  skräp)  romuinen,  tO^' 
joinen,  ruf)fainen,  ^särt^inen,  roSfainen;  (då- 
lig) roSfainen,  ramuStunut,  rämäinen. 

Skräppa,  v.  n.  se  Skräfla. 

Skräprum,  n.  romu=  1.  rosfa^itoue  (=een). 

Skröplig,  a.  rail;na8  (=aan),  fitnliaS  (=aan), 
f)eiffo,  ranfea. 

Skröplighet,  f.  rail()nau8,  ranfeuS,  l^uonouö; 
(krämpa)  hjamma,  ft|5u;  Q'el,  brist)  Juifa, 
toiaHijuuö,  ir»ifanaifuu§. 

Skubba,  v.  a.  fij^n^ttää,  f^l^^ttää,  f^l^ntä,  l^anga= 
ta  (»faan),  l^ieötata  (=aan);  s.  ryggen  mot 
väggen,  !>jf)m}ttää  1.  l^angata  1.  (om  det 
kliar)  f^^>)ttää  feltäänfä  fciuään. 

Skudda  af,  se  Afskudda. 

Skufbräde,  n.  se  Skottbräde. 


Skuff,  m.  tuuStauS,  tuu^^Jaue, 


,  t^öf= 


Skuffa ,  v.  a.  tuu^)ata  (=^)^)aan),  tuuStata  (=aan), 
fl)fätä  (=ään),  t^öfätä  (=ffään\  (hastigt)  tuuS= 
tai§ta,  (fortfarande)  tuuötia,  tuu^j^ta;  s. 
omkull  ngn,  tuuStata  1.  tuuStaiSta  1.  tuu» 
^3ata  jofu  nurin;  s— s,  v.  d.  tuuötia  1.  tuup= 

^  ^3ia  I.  I^ffiä  I.  f^fiä  toifianfa. 

Skuflåda,  se  Skottlåda. 

Skufva,  v.  a.  f^fätä  (=ään),  I^fätä  (=!fään);  s. 
sig,  v.  r.  (om  tyger)  l^anfoutua,  rtefoa,  ]^iue= 
ta  (=fenen). 

Skugga,  f.  toarjo,  ^simento,  :|)iljric6  (=ffen), 
(sval)  fatwe  (=een)  l.  fttmeS  (»ffen);  s— n 
af  en  menniska,  if)mifen  toarjo;  i  s— n  af  en 
ek,  tammen  fiimeffeöfä  1.  tcarjoSfa  1.  fat= 
tr>ee§fa;  i  bergets  s.,'  ttjuoren  )5imenno6fa  I. 
fallr>ee8fa;  tornet  kastar  s.  på  marken', 
torui  l»arjoaa  1.  ^)imentää  1.  luotsi  njarjon= 
fa  1.  faltoeenfa  maa{;an;  detta  kastar  s.  på 
honom,  fe  i;äntä  Jpimentää  1.  ^jimittää  1. 
alentaa;  huset  ger  på  ena  sidan  en  be- 
haglig s.  mot  solen,  f;uoneegta  en  ^l^beCä 
:j5uoten  herttainen  ftimes  1.  faftoe  aurtnfoa 
tDaStaan  1.  :^äitt)än  :|jatöteel(Ie;  (på  målning, 
teckning)  ttjarjo,  :|)imento,  hjarjoitus;  (vål- 
nad) f)al;mu,  f;aamu;  en  s.  af  frihet  (fig.), 
twa^jauben  I;af)mu,  tt>a))auben  ta^jaiöta  1.  nä= 
föistä,  teaj)aubeöe  icitoafitawaa. 

Skugga,  v.  a.  (en  teckning  o.  d.)  hjarjoita 
(=tfen),  ioarjoittaa,  »arjota  (=Dan);  se  Öf- 
verskygga. 

Skuggbild,  m.  ttjarjo^futtja,  futtjajainen;  (bland- 

verk)  futcituS. 

Skuggig,  a.  tDarjotnen,  hjarjofaS  (=ffaan),  UU 
iceinen. 

Skuggkonung,  m.  mmt=funinga8  (=!aan),  l^aa» 
mu=funinga6. 

Skuggning,  f  tnarjoituS,  toarjoötuS,  tDax\(ii(pl.). 

Skuggrik,  a.  icarjoifa,  fiimcffinen,  :i)i{t»efjt> 
nen,  faltte^titoa;  s— a  parker,  ftimeffifet  1. 
utuifet  1.  falnjef)tift)at  metfiföt. 

Skuggrädd,  a.  t^f)iää  1.  tur^ia  ^^etfäänjä, 
t^f)jän=:|5elfuri. 

Skuggrädsla,  f.  tl^^jän^^elfo  1.  »JJelfäälcäif^^S. 

Skuggsida,  f.  tcarjo»  1.  ))tmento=i)UoU;  (fig.) 
'pmi.a  ))uon,  toir^e=^3uoIi. 

Skuggspel,  n.  futoajat8=^elit  (pl). 

Skuld,  f.  toetfa;  häktad  för  s.,  föefaSta  fiinnt 
1.  hjangittu;  göra  s— er,  tel^bä  treffaa  1. 
hjelfoja;  sätta  sig  i  s.,  tcelfantua,  tel^bä 
toelfaa;  vara  fördjupad  i  s— er,  belastad 
med  s— er,  cCa  toelaSfa,  oCa  ireffain  1. 
hjefan  afainen,  otta  teelfoif^in  njajonnut; 
taga  på  s.,  ottaa  tcelaffi;  egendomen  står 
på  s.,  fartano  on  tcelfana;  utkräfva  s.,  toti' 
foa;  stå  i  s.  hos  ngn,  oHa  krelfaa  j.futte, 
(fig.)  otta  (jonfin  1.  jstfin)  njelaöfa  j.futte; 
afbörda  sin  tacksamhets  s.,  maffaa  fiitoEi= 
fuutenfa  tcelfa;  (fel,  orsak)  f^^,  tcifa;  det 
är  hans  s.,  fe  on  lianen  f^^nfä  1.  toifanfa; 


672 


Skl 


Sku 


lian  var  s— en  dertill,  je  ott  f)änen  f^t^nfä,  f)än 
cli  fti(;cn  lt)l)nä  1.  ft}^=j)ää;  go  en  s — en  för 
ngt,  fanoa  j.fin  j.!un  f^l}ffi,  f^l)ttää  j.futa 
jötfin,  ajaa  j.fin  j.fun  :|)ää[;än;  skjuta  s— en 
för  ngt  på  ngn ,  U)fätä  j.!iit  joitfun  iljl>tfi,  h)-- 
tätä  1.  ajaa  fl}l)  j.fun  pääUt  I.  )3ääi;än;  biira 
s— en  för  ngt,  jaaba  j.fin  ftj^fjenfä,  faaba 
fantaa  jonfin  j^l)  1.  f^^tä  jStfin;  taga  s— en 
på  sig,  cttaa  ftjDfienfä  1.  f^^JjääCenjä;  (synd) 
ftjnti,  »elfa;  förlåt  oss  våra  s — er,  anna 
meitle  fijntimme  anteefft. 

Skuldbelasta,  v.  a.  toelfanttaa,  toelfaannnttaa, 
lätt}ttää  hjeif aa;  s— d,  n^clfaantunnt,  todan= 
alainen,  h>ela(la  rafitcttn;  s— dt  samvete, 
f^l}n»  1.  jiinnin^alainen  cma-tunto,  linaUinen 
1.  linfain  ^.minama  cma=tnnto. 

Skuldebref,  n.  irelfa=firja. 

Skuldenar,  m.  »elfa=mies,  ft^claöinen. 

Skulderben,  -blad,  n.  la;5a=htu. 

Skulderpunkt,  -vinkel,  m.  (hefästn.-h.)  ^artia= 
fnlma  I.  =^^ää. 

Skuldfordran,  -fordring,  f.  toelf ominen,  il^e^ 
foma. 

Skuldfordringsmål,  n.  hjclfema=  1.  tvelfomi§= 
juttu  1.  =afta. 

Skuldfri,    a.   irelaton,   icefaSta   toa^^aa;   (fri 

från  ansvar)  fljtjtön,  totaton;  (utan  f  el)  iPta» 

ton,  fp^tön. 

Skiildförskrifning,  f.  tuetfa^irja  1.  =fitouinuS 
1.  »firjoitnä. 

Skuldlös,  a.  se  Skuldfri. 

Skuldoffer,  n.  ji}nti=  1.  fpl)=nBri. 

Skuldra,  f.  l^artia  1.  partio,  oIfa=^)ää. 

Skuldregister,  n.  f^tjn=  1.  j^nnin4uettefo. 

Skuldsedel,  m.  Ji)elfa=firja. 

Skuldsätta,  V.  a.  toelfauttaa,  hjelaStuttaa,  faat= 
taa  uulfaan;  s.  sig,  v.  r.  »elfautua,  icel» 
faantua,  njela§tua,  joutua  tpetfaan,  tef)bä 
hjelfaa  1.  toelfoja. 

Skuldsättning,  f.  trelan=otto,  tteIan=te!o,  tccl» 
fauminen. 

Skull;  för  s.,  täl)ben,  touoffi,  tafia;  för  reli- 
gionens s.,  uSfcnnon  täl;ben  1.  öjuoffi;  för 
min  s.,  minun  tähteni  1.  tafiani;  jag  gör  det 
blott  för  din  s.,  teen  fen  ainoaötanja  finun 
täf;tefi;  jag  kunde  ej  komma  för  regnets 
s.,  en  ttoinut  fateen  täl;ben  1.  jateelta  tulla; 
för  bättre  minnes  s.,  paremmin  muiötaaf» 
fenfa;  för  Guds  s.,  jumalan  tä^ben. 

SkuUa,  v.  n.  foneI;tia;  se  Hägra. 

Skulle,  m.  \:!xx\i:i\,  ullaffo,  l?lijet  (pL),  ton» 
maffo. 

Skulor,  f.  pl.  njivutuffet,  'ift\\x--  1.  l)uu^bc=tt>eft 
(=ben),  wivutuö=»ejt. 

Skulptera,  v.  a.  hjeiötää  futoia. 

Skulptur,  f.  fmvan^ttci^to,  fua^antoci§to=taibe 
(=teen);  (arbete)  iceiSto  » tun^a,  tulvan  =  toci8= 
tämä. 

Skulptör,  m.  futoan^tDeiStäjä,  h)eiäto=fuU)aaja. 

Skulvatten,  n.  se  Skulor. 

Skum,   a.  t)imeä,  f)immi,  tumma,  (;ämärä. 


^äm^inen;  det  börjar  blifva  s— t,  aitaa  ^ä= 
märtää  1.  tuUa  fiämävä;  s— ma  ögon,  ^i» 
meät  1.  f)ämärät  1.  raufcat  filmät. 

Skum,  n.  waat^to,  manto,  fuobu,  traljla;  vatt- 
nets s.,  »eben  toaal^to  1.  fuof)u;  ölets  s., 
oluen  manto  1.  »toaal;to;  s.  på  soppa,  jopon 
toal)la  1.  manto. 

Skumhet,  f.  l}ime^8,  l)ämär^t)§. 

Skumma,  v.  a.  fcrmoa,  fuoria;  s.  mjölk,  fuo» 
ria  l.  fermoa  maitoa;  s.  grytan,  ottaa  1. 
fuoria  toaifla  1.  manto  ^JabaSta;  v.  n.  n:?aa^> 
bota  (»toan),  fnof)ua;  s.  af  raseri,  fuo^ua 
ttjilian  ttimmaa  l.  l^urjuntta  1.  raimoa;  s. 
sig,  V.  r.  »aaf)baista  (»taijen),  ivaa^tiuta, 
mantoutua;  s— nde  öl,  njaal)toinen  1.  l»aa^=« 
tcaira  l.  mantoinen  olut. 

Skiimmig,  a.  ivaa^toineu,  mantoinen,  fuo=> 
puinen. 

Skumpa,  v.  n.  l}ötföttää,  (}ötfötellä,  jongot* 
taa,  jongotctla,  fougotella,  lijnfljttää,  l)ölföt= 
tää,  ^elfutella. 

Skumrask,  n.;  i  s — et,  f)ämävi§lä,  IjämäväHä, 
l)äm^éjä. 

Skumsked,  -slef,  f.  ^äädiS»  1-  fuorin4urtffa. 

Skumögd,  a.  l;imeä=  1.  raufea^itniäineu,  l;äm^» 
1.  l^ämärä^filmäinen, 

Skumögdhet,  f.  l)imeä=  1.  f)äm^  =  ftlmäif^^8, 
pimeät  1.  fjämärät  1.  rauteat  filmät,  l;imeä 
1.  l^ämärä  näfö. 

Skur,  m.  fuuto,  fuuro^abe  (=teen),  roiffauö, 
roi^t^aug,  roitfa=  1.  roip)>a=fabe;  en  s.  af 
pilar,  nuolien  fabe  1.  roiftauS;  det  kom  en 
s.  af  pilar,  tuli  nuolia  fatamalta  1.  tuin  ra» 
teitä  1.  roitaten. 

Skura,  f.  foro,  toto. 

Skura,  v.  a.  tuurata  (=aan),  ^leStä,  ^ul;bi§taa,!ir» 
faStaa;  s.  golf,  :|.^egtä  lattiaa;  s.  gevär,  knif- 
var,  |)u^bi8taa  1.  tirfaätaa  tiroäärtiä,  rceitftä. 

Skurfräken,  m.,  -gräs,  n.  se  Skäfte. 

Skurk,  m.  fouua,  toira,  riittjiij,  roisto,  f)^lfiö. 

Skurkaktig,  a.  tounamaiueu,  foiramainen,  l)^!» 
f^mäineu,  tonnan^ta^ainen,  ]^i?lt}n=alainen. 

Skurkaktighet,  f.  tonnamaifuuS,  foiruu?,  ton» 
nan^ta^jaifuuS. 

Skurkstreck,  n.  fonnan=  1.  foiran=tl;i5  1.  »juoni, 
toiruuS,  f)i)lt^=  1-  roi§to»tijö.  I 

Skurkäring,  f.  pt\U'  1.  tuuraaja=ämmä. 

Skurlapp,  m.  fuurauS»  1.  :|Jul)biS4a^^^JU. 

Skurpens,  Skurpensa,  se  Skrupens,  Skru-  ' 
pensa. 

Skurregn,  n.  Iuuro=fabc  (»teen). 

Skursand,  m.  fuuraue-  1.  ^^efin={)teffa. 

Skurtals.  adv.  fuuroittain,  tuuroin,  fuuroiSfa. 

Skurtrasa,  f.  fuurauS»  1.  )?efin»rätti  1.  »riepu. 

Skuta,  f.  tuutto,  jaala,  ttf)ti,  faima. 

Skutskeppare,  m.  ranta»  1.  fuutto»lain.niri, 
tuuton»tulcttaja. 

Skutt,  n.  loittauö,  f;ui).>|>au§,  l)t}t'Vät}8,  f)arp= 
pam;  i  ett  s.,  ^l;bellä  l^ar^j^iauffella  1.  loit» 
fauffetta  1.  l)l}ppä^tfcllä;  taga,  göra  ett  s., 
loifaötaa,  l)ni)5al)taa,  fitjpäbtää.  , 


s  ku 

Skutta,  v.  n.  loifata  (»ffann),  ()ar^ata  («^^aatt), 
flUt^ata  (4'^'l''")f  (fortfarande)  f)l)^.4nä,  W 
))äf)beflä  (=tc(en),  fjavpv^oa,  toiffia,  lotfaf)- 
bella  (=tclen),  Ici^tal^beUa  (=telen),  (hastigt) 
Untal)taa,  l;i)).HiI;tää ,  (;uil3ar;taa,  leiefa^taa; 
haren  s— r,  jäueS  I)ni)ä[;telee  1.  loitaf^tetee; 
katten  s— r,  fbSfa  l;l})3ä(;tää  1.  ktéfal)taa; 
ekorren  s — r  mellan  träden,  ovatra  {}l})3ä^» 
teke  1.  l)^'>?'>^n  1-  Icifftt  ^>uiben  »ätiä;  var- 
gen kora  s— nde,  fuft  loiffi  i.  ^ar|3))oi  tuUa, 
fufi  tuli  {ja4>pocn  1.  I)av|)aten  1.  loifaten. 

Sky,  v.  a.  ^jelätii  ^'Käiin),  araStaa,  ateroa, 
fammoa,  famota  (=oan),  tamofjua;  jag  s— r 
nj  att  tala  sanning,  en  )JeIfää  1.  \aO.Xt)  1. 
famofiii  1.  avaötete  ^ufjuaffeiti  totta;'  han 
s — r  ej  sanningen,  f;än  ei  toaro  1.  fammo 
1.  avaötcle  totuutta. 

Sky,  m.  oböjl  ;  utan  s.,  :(3e(fäämättä,  f'ammo= 
matta,  farttamatta. 

Sky,  ra.  ^liliBt,  )3ilwen  ripfi  1.  fauna,  fiattara; 
upphöja  ända  till  s— arna,  ijUStää  aina 
^nhiniu  faaffa;  jag  stod  som  fallen  från 
s— arna,  oliu  fuiu  taircaaöta  naMtu  1.  :t3il= 
irnötä  ))aieEattu. 

Skyhetäckt,  a.  ^jilweöfä  (ckiua),  ))itoinen,  'i;i\U 
ict8tVni)t. 

Skydd,  n.  fuoja,  tuma,  Ivarjo,  fuojelnS;  i  s.  af 
träden,  ^luibeu  iuoja§fa  1.  turttiagfa  1.  njarjoS» 
fa;  finna  s.  hos  ngn,  faaba  1.  Iöt;tää  tumania 
1.  fuojeluffcuia  j.fulta  1.  joutuu  luona. 

Skydda,  v.  a.  fuojata  (=aan),  fuojeUa,  toarjota 
(=oau),  warjeUa;  ett  träd  s — de  mig  för 
regnet,  ))uu  fuoiaft  1.  foarjoft  1.  fuojeli  nu 
nua  fatcelta;  s.  en  för  ngt,  fuojetla  1.  toar» 
jcUa  j.futa  j§tfin;  s.  sig,  v.  r.  fuojellaita, 
fucjella  1.  iiiavjella  itfeänfä;  s.  sig  för  köl- 
den, fuojata  1.  teerf;ota  (=oan)  1.  fuojetta  it= 
feänfä  1.  fuojettaita  f^tmältä. 

Skvddare,  m.  se  Beskyddare. 

Skyddling,  m.  f)oibofaé  (=>!faan),  (;oibon»  1. 
tmncan^alaincn. 

Skyddsande,  m.  [)a(tija,   f^altijatar    (--ttaren), 
^      tt>arjelija=l;enti. 

Skyddsbref,  n.  fuDJeluS^firja,  turtoa=!irja. 

Skyddsengel,  m.  fuojelija»  1.  tt»arjelija  =  cnfeti, 
tur»ca=«nfelt. 

Skyddsförbund,  n.  fuojeIu§4iittO,  toarjeIuÖ= 
liitto. 

.Skyddsgud,  m.  I;aUiia,  turiDa=>I;altija,  fuojelija 
1.  tur»a=juinala. 

Skyddsgudinna,  f.  tjattijatar  (=ttaren),  fuojt 
lija-  1.  tur»a=jumalatav  (=ttaren). 

Skyddshelgon,  n.  l;a(tija=)3^^ä,  fuojeUja=^)^f)ä, 
fuojelija. 

Skyddsherre,  m.  fuojelija^  1.  tuma  =  f;erra 
fuDJeIuS»mie§,  fuojelija,  ))uoIu§taja. 

Skyddskap,  n.  £)oito,  f)oI(;ou8,  fuojefuS,  fUD» 
jelu8=niic^^l)§. 

Skyddskoppor,  f.  pl.  :|5anenta=  1.  tearjeUiö»  1 
i«tutue=ro!fo;  ympa  s.,  ^janna  roftoon,  i§ 
tuttaa  roffoa  1.  toarjetu8=roffoa. 
Svenskt- Finskt  Lexikon. 


Sky 


673 


Skyddsmur,  m.  fuojefn8=  1.  fnoja=munri;  (ficj.) 
turfta,  tnvtoa^fcinä. 

Skyddspatron,  m.  tt)a(ta=funnan  f)a(tija,  fuo- 
jeltja=f;altija,  fuojelija. 

Skyddsvakt,  m.  fuojeluS=  i.  turaia»)iHtf;ti  1. 
»ttjartija. 

Skyddsvapen,  n.  »avjctuS»  1.  VuotuStuö^afe 
(=een). 

Skydds  vägg,  f.  fuoja»  I.  turhja^feinä. 

Skyddsvärn,  n.  tuvtna,  fuoja. 

Skydrag,  n.  ^piteen^patfaö  (-aan),  f.n(iocn=pi)i5vre 
(n-teen)  1.  »tufjpuri,  (på  vattpjt)  reefi^^atfas. 

Skyfall,  n.  ^iM^^S,  faato=fabe  (»teen). 

Skyffel,  m.  fitjtreli,  laf^ioinen. 

Skyffla,  v.  a.  Ia)3ioita  (-tfen),  fi[;»eli)itä  (=tfen), 
luoba  !i(;n)eUtlä;  s.  gångarna  i  en  träd- 
gärd ,  f>evata  (=rfaan)  1.  favl;ia  1.  raa^tia 
^uu=tavi)an  fätjtätvät. 

Skyfve,  n.  se  Brätte. 

Skygd,  n.  fuoja,  UMvjo,  ivarjot°,  (oubc  (4een\ 
(skjul)  !ato8,  fnojuö,  (skugga)  ftimeS,  njar- 
jo§,  (lä)  tcrf)en  (=en\  loube;  söka  s.  under 
ett  träd,  etftä  iniuu  fuojaa  1.  icarjoa,  tt-- 
[iä  fuojaa  )3uun  alla;  sitta  i  s.  af  ett  träd, 
ietua  ijuun  fucjaSfa;  vara  i  s.  för  solhet- 
tan, regnet,  oUa  fuojaöfa  1.  irarjoefa  <3äi' 
\x>'i.\\  I;elteettä,  fateelta,  ofla  fateen  fuojaöfa; 
sätta  s.  för  regnet,  blåsten,  )^anna  fuoja  1. 
loube  fateen,  tuuten  eteen;  i  s.  af  holmen, 
faaren  terfjeneöfä  1.  fuojaöfa  1.  louteeöfa. 

Skygg,  a.  toau(;!a  1.  luauf)fo,  \id\\in,  arfa, 
fai[;titt)a;  en  s.  häst,  mauOfo  1.  ))i(ttofa  1. 
^■'elfuvi  1.  fai(;tilca  f;en30ucu;  s— a  blickar, 
avåt  fi(mäl)ffet  I.  filmän^Iuounit. 

Skygga,  v.  n.  faifjtia,  >vaiual;taa,  ^.^etäet^ä, 
^nlttOUta,  arastaa;  hästen  har  det  laget  att 
s.,  ]^en)0ien  1.  fjewofeKa  on  tapa  luawaf^taa 
1.  :|3elä§tl)ä  1.  :t3itttouta;  s.  för  ngt,  )iclä€- 
t^ä  1.  :|jitttouta  1.  »a^al^taa  jötfin,  !aif;tia 
1.  )5eläött)ä  1.  ))e[ätä  (4fään)  1.  arastaa  j.tin. 

Skygga,  v.  a.  fuojata  (=aan),  fuojetta,  »arjota 
(=oan;;  trädet  s— r  mig  för  regn,  ^^nu  fuo= 
jaa  1.  fuojelee  1.  »arjoaa  minut  fateeSta  1. 
fateetta;  s.  ögonen  med  handen,  fai^tia 
tätenfä  åtta,  panna  !äft  fifmäinfä  päälle, 
ttjavjota  1.  fuojata  filmiänjä  täbeCä. 

Skygge,  n.  fuoja,  fuojiu  (=imen),  loube  (4een), 
eft^njaate  (=tteen);  se  Brätte. 

Skygghet,  f.  h)au()fou8,  arfuuö,  pilttoifuuS, 
taif)titoaifuu8. 

Skvgglapp,  m.  fail()bin  (=timen),  fat^biu=  l. 
filmä4appu. 

Skyhög,  a.  piIwen=forfeuiuen,  pitnuin  ulottu» 
wa  1.  vftä»ä,  pilwein  tafatta  (.ofewa),  piU 
toein^afaltineu. 

Skyhögt,  adv.  piln^iin  aSti,  pilwien  tafatte. 

Skyl,  m.  f^ffä,  tpäs  (=!ään),  hifntaS  (=aan); 
uppsätta  i  s— ar,  panna  t^fitte  1.  fu^ifaitte 
1.  !u(;ilai^in;  se  följ. 

Skyla,    v.  a.   (sätta  i  skylar)    ftjtätä   (»ffään), 
tufjitoita  (4feu),  ft^ästää,  panna  fljffään. 
85 


674 


S  k 


Skyla,  v.  a.  (betäcka)  )?i\i{'å'å,  ^txitWä,  njcr- 
^ota  (=oan),  ttjariota  _(=oan);  s.  sig,  v.  v. 
tcevtjota  1.  :|3eittää  itfeänfä;  han  har  intet 
att  s.  sig  med,  £;änellä  ei  o(e  miUä  itieäii- 
jä  ttjcr^oaa;  (fi<j.)  ^jetttää,  Jalata  (=aanj. 

Skyld,  a.  fufulaineii,  heimolainen. 

Skyldeman,  m.  jufufainen,  fufulai§»mic?,  U\\-- 
tolainen. 

Skyldig,  a.  (som  har  skuld)  Wiitaa  1.  lvc(a§= 
fa  (olettja),  »elaKinen,  »eifainen;  han 
iir  mig  s.  en,  fem  mark,  ^än  cn  minuflc 
njelfaa  marfan,  unifi  marffaa;  han  är  myc- 
ket s.,  i)äneUä  cn  ^.^aljc  »elfaa  1.  »eI!oja, 
^än  cn  inureéfa  nielaSfa;  (pliytly)  wetocl-- 
linen,  irelta^iää;  jag  är  s.  att  göra  det, 
olen  welwclUnen  1.  »elfa--^ää  fen  tefemään; 
jag  är  s.  honum  tacksamhet  derför,  olen 
Janelle  ftitä  fiitoKitunben  roelaefa,  olen  njclfa- 
ipaä  i)anta.  tiittiimääu  fiitä;  meri  den  akt- 
ning, man  är  s.  hans  minne,  fillä  funnioi' 
tutfetta,  jof}on  f)änen  muiötonfa  fitoo  1.  juel» 
hjoittaa,  bänen  muigtollenfa  icelftoKijella  tun- 

niottutielia;  (fållande,  fuiru/men)  jp^^ää, 
tr)ita=pää,  fi)l}IIinen,  ft}l)n= alainen;  s.  till  ett 
brott,  ritotfen  alainen,  liji)=pää  rifofi'een; 
döma  ngn  s.  till  döden,  tuomita  joht  h)ita= 
pääffi  tuolemaan  1.  hioleman  alaifeffi. 
Skyldighet,  f.  WChrotlifunS;  göra  sin  s.,  te^- 
bä  te^tärcäufä,  taluttaa  tiielwottiinutenfa;  det 
är  min  s.,  fiif)en  olen  welmollinen,  fe  on  mi» 
mm  toelnjoUifuuteni;  jag  anser  för  min  s. 
att  varna  er,  ^)ibän  itjeni  n^eliroHifena  1. 
den  mieleltäni  njelrocUinen  teitä  »aroitta» 
maan,  ^tbän  »elttoUifunteuani  teitä  luaroit- 
taa. 
Skyldigkänna,  v.  a.  löl)tää  1.  fatfoa  1.  tuo= 
mitä  (4fen)  fi)i}aifetfi  i.  fiii^^äätfi  1.  ft)^n= 
alaifetfi. 
Skyldra,  v.  a.;  s.  gevär,  fljttevöitä  (=tfen)  1. 
fojauttaa  fitoäärrillä,  fiwäörrijitä  (-tfen),  näl)t» 
tää  tunniata  1.  tunnioittaa  tmäärrillä;  sta 
och  s.  (fiy),  feifoa  tojottaa  1.  töröttää;  hvad 
är  det  snm  s — r  der  borta?  en  väderqvarn. 
mitä  tuolla  fojottaa  1.  tojottaa?  tuuli-m^Up. 
Skyldskap,  f.  fnt'ulaifun6,  ^eimou§,  l^eimolai- 
fuu8,  lantouö,  lantolaifuuö;  vara  i  s.  med 
ngn,  olla  j.fun  fufua  1.  futuja  1.  fufulainen. 
Skyldskapsled,  m.  fnhl^^Jolwi. 
Skylla,  v.  a.  o.  n.  fp^ttää,  a^aa  ^JÖä^ön,  ajaa 
fpptfi,  ft)r)tellä;  s.  en  för  ngt,  f^t^ttää  j.futa 
jet!in,  fanoa  1.  ajaa  j.fin  j.tun  fijptfi;  ^^kyli 
er  sjelf,  fpljttäfää  itfeänne;  det  har  han 
att  8.  sig  sjelf  för,  fiitä  l}änen  on  itfeänfä 
liettäminen,  l)än  ftitä  fi)ettäföön  itfeänfä; 
han  skyller  pa  mig,  l)än  ajaa  minun  pää- 
\}äm  1. 'fl}t)tfeni,  f^ttää  minna;  han  skyller 
pa  sin  svaga  lielsa,  wetää  1.  fanoo  flil}ffi  1- 
fe^ttää  peittoa  tertt)et)ttänfä;  han  skyller 
på,  att  han  ej  vetat  det,  f^éttää  fitä,  ctfei 
cle  tietäntjt,  fanoo  tietämättöm^^ttänfä  fen 


Sky 

ft)l)ffi;  s.  ifrän  sig,  fi;t)ttää  muita  1.  toifta, 
ajaa  muiben  )5ääl;än,   torjua   ft)^  itfeStänfä. 

Skyllerkur,  m.  tt>al)ti=toiu  1.  4opj.n. 

Skyllra,  se  Skyldra. 

Skylt,  m.  fl)ltti,  filpi,  taulu;  (pä  nyckelhål; 
^ertta=rauta,  fi}lttä. 

Skyltvakt,  se  Skildtvakt. 

Skymf,  m.  ^änjäigt^S,  follpauS,  lKrjaH«;  till- 
foga ngn  en  s..  folu^aiSta  1.  proäistä  j.futa. 

Skymfa,  v.  a.  folwata  {--aan),  l)crjata  (=aan), 
^auffua,  f)äwäi8tä  (--^äifen),  rääwätä  (»ääni, 
tienata  (--aan),  piltota  (=ttoan). 

Skymflig,  a.  l}äpäifeiiiä,  foln?aan}a,  bä)5eätti« 
nen,  ^)ilfatlinen. 

Skymtiighet.  f.  l;äpäifetcäift)t)?,  ^äpeällif^^S, 
folwaaroaifunS. 

Skymtligt,  adv.  {)äf5äifet»ä§ti,  t)än.iäigten,  foI» 
tt)ao»a§ti,  bä^jeäUifeéti,  l)äpäifeTOällö  1.  ^ä* 
peällifellä  ta»alla. 

Skymford,  n.  l}erja=  I.  {)erjau8=fana,  j^auffuma» 
fana,  rienau8=- 1.  röäteätjg^fana  1.  »pul)e  (=een). 

Skymla,  v.  n.  o.  imp.  tai()taa,  tjaamoittaa, 
^ämärtää,  l}ämt}tä  (=i)än);  det  s— r  för  6- 
gonen,  ^ämärtää  1.  tiäm^ää  filmiin  1.  fil' 
miSfä,  fail)taa  filmiäfä. 

Skymlig,  a.  l;imeä,  bimiui,  fai^einen,  l^äm^i' 
nen,  ^)ämärä;  se  Skimmel. 

Skymma,  v.  a.  o.  n.  fail;taa,  pimentää,  peit» 
tää,  olla  ebeöfä,  njarjota  (=oan),  warjota  1. 
estää  näfi)roiétä;  ni  s— er  mig,  olette  cbeS» 
fäni,  fail;batte  1.  eStätte  tealon  minulta,  e8= 
tätte  minna  näfcmäStä;  muren  s — er  hu- 
set, muuri  on  talon  ebeöfä  i-  »arjona,  mnu= 
ri  eätää  1.  luarjoaa  talon  nätlimästä;  s.  för 
solen,  fai^taa  I.  pimentää  1.  warjota  ou= 
ringolta,  oUa  auringon  1.  päiwän  ebegfä; 
han  är  der  skym  undan  1.  bakom  skym  un- 
dan, l^än  on  fiellä  peitoSfa  1.  peiton  tatana 
1.  tvarjoöfa  1.  taibboffiöfa  1.  piilogfa;  skym 
undan,  meue  ebestäni  poiö;  det  s— er,  l;ä= 
märtää,  l)ämt)8tää,  tulee  l;ämärä. 

Skymmel,  se  Skimmel. 

Skymning,f.  f)ämärä,l}äml?;  i  s— en,  ^märiäfä, 
t}ämärällä,  päin^än  l;ämärä8fä  I.  ^ämi?8fä. 

Skymt,  m.  toiwat)bu8,  n3ilal)bu§,  pilfal;bu«, 
Ijaamo,  Ijaame  («een),  l)äinjä,  fiinne  (mteen), 
fiinto;  en  s.  af  solen,  auringon  piltol^buS 
1.  ttiilal}bu8;  jag  säg  blott  s— en  af  honom, 
nätn  t)änen  toaan  wila^buffelta  1.  toimaljbuf' 
felta;  s  — en  af  ett  attagset  torn,  tautaifen 
tornin  fiinto  1.  t)aame;  en  s.  af  hopp,  toi» 
»on  l^äiwä  1.  pilfa^buS  1.  f;aamoitu8. 

Skymta,  v.  n.  »ima^taa,  n.nnial;bella  (4elen), 
tr)ilaf)taa,  pilfoittaa,  ftintää,  l;aamoittaa,  luu' 
moittaa;  hvad  är  det  som  s — r  emellan 
träden?  mifä  I.  mitä  tuolla  puiben  teäliSfä 
ftitt.ial;telee;  s.  förbi,  »iwaljtaa  1.  rcila^taa 
firoutfe  I.  ol^itfe;  ett  ljus  s--r  fram  emel- 
lan träden,  tcalo  piltaf)taa  1.  pilfoittaa  1. 
fuumoittaa  puiben  toäli8tä;  jag  ser  ljuset 
s.  igenom  duken,  näen  tcalon  fuumoitta' 


Sky 


Sk 


675 


toan  1.  iDttoal^tatoan  1.  ^aantoittaican  tcaat^ 
teen  Iä})ttfe;  skogen  s — r  på  andra  stran- 
den, metfä  fiintää  1.  l^aamcittaa  tcifelta  van» 
naita;  det  s— r  för  ögonen,  [iintää  1.  fuu= 
motttaa  1.  l^aamoittaa  1.  fai^taa  filmiöjä. 

Skymundan,  se  under  Skymma. 

Skynda,  v.  n.  rientää,  fitru^taa,  {'tircl^tiä,  jou» 
tua;  s.  tili  ett  ställe,  rientää  I.  fiiru^taa 
j^fin;  s.  att  göra  ngt,  rientää  1.  !itref)tiä  j.fin 
tefemään;  s.  s.!  jciibu  I.  riennä  ^ian!  jou» 
bu,  joubu!  riennä,  riennä!  s.  ej  så  mycket, 
elä  niin  fiirel^bi  1.  riennä  1.  ole  tiireiSfäfi; 
s.  åstad,  fiirel;tiä  1.  t'iiru{)taa  menoon,  rien-- 
tää  menemään;  s.  på,  fiirut)taa,  joubuttaa; 
tiden  s— r,  aifa  rientää  1.  njierii;  s.  dig 
hem,  riennä  1.  joubu  totia;  s.  er  litet  mer, 
rientätää  1.  joutufaa  1.  riennättäfää  lxtä[;än 
)3aremmin;  lian  s— de  sig  efter,  l)än  rienfi 
1.  rienfi  itfenfä  1.  fiiru{)ti  perään. 

Skyndsam,  a.  joutuifa,  joubutaä  (»ffaan),  fii= 
ru,  fiireinen,  ferteä;  s.  hjelp,  joutuija  1. 
tiirn  a^u;  s.  i  sina  göromäl,  joutuifa  ti3i8= 
fänjä. 

Skyndsamhet,  f.  joutuifnu8,  JDUbuffailuu§,  fii= 
re  (^een),  !iiru,  fiirul;bu§;  arbetet  fordrar 
s.,  tpö  luaatii  joutuifuutta  1.  fiirul;bu§ta; 
med  s.,  fiiruuSti,  joutuifaöti. 

Skyndsanimeligen,  Skyndsamt,  adv.  joutui» 
faSti,  joubuffaaöti,  tiiruusti,  fiireeSti,  jou» 
tuen,  fiiruf)taen,  rientäen. 

Skynke,  n.  rt)t)|"^,  rie)3U,  rätti,  ttierfjo. 

Skytt,  m.  ^^^§itJ=mie8,  metiä--mie8,  fi)ttä. 

Skytt,  Skytteri,  n.  metfäét^S,  metfäUä  olo. 

Skyttel,  m.  se  Skottspole. 

Skyttkoja,  f.  lintu»  1.  jatjti»  1.  am^u»!oju  1. 
4uoju§. 

Skåda,  V.  a.  fatfetta,  fatfoa,  fatfal^taa;  hvart 
jag  än  må  s.,  jo«  minne  fatioifin  1.  fatfaf;» 
taifin;  vi  s.  omkring  oss  Guds  verk,  fat» 
felemme  Sumalan  tetoja  t)mpärillämme. 

Skådebana,  f.  se  Skådeplats. 

Skådebord,  n.  nä^te»  1.  anti-^JÖ^tä. 

Skådebröd,  n.  näf^=  1.  nä9te»Ietpä. 

Skådemynt,  a.,  -penning,  m.  muiétOs  1.  nä^te» 

Skådeplats,  m.  näl)ttö»^3aiffa,  näl)ttämij,  näi)» 

telmä»)3aiffa  1.  »fenttä,  leitfi»Ia>xio;   krigets 

s.,  foban  tenttä  1.  näi}ttö»fenttä  1.  näottämö. 
Skåderätt,  m.  nä^te=ruota. 
Skådespel,  n.näi)telmä,  näi)ttö-^eli;  näl)telmä» 

runo;  (anblick)  xxMX),  fatianto. 
Skådespelare,  m.  nätittelijä,  ofoittelija. 
Skådespelerska,  f.  näl}ttäjätär  (»ttären),  näljt» 

telijätär. 
Skådespelskonst,  f.  näljttetijän  taito,  näijtteli?» 

taito. 
Skaf,  Skåfla,  Skåfvel,  se  Skof,  m.  m. 
Skål,  f.  matja,  fufp^i,  !u^pi,  (bägare)  foll^affo; 

en  s.  af  silfver,  IjotJeinen  maija  I.  folijaffo; 

dricka  ens  s.,  juoba  j.fun  maljaa  1.  mniS» 


toa  1.  muiStoIfi;  föreslå  en  s.  för  ngn,  eft« 
teliä  j.fun  maljaa  1.  mnt8to=maliaa;  din  $.! 
fmun  maljaaft  1.  muiétoaft!  faaS  täätä!  s. 
för  kungen!  funinfaau  muistoa  1.  maljaa 
1.  muietoffi!  besvara  s— en,  »agtata  maljan 
juontiin;  (bot.)  fef)to»fanta. 

Skala,  v.  a.  (skepp.)  footata  (»aau);  v.  u.  juo- 
ba maljoja,  maiötella. 

Skåldrickning,  f.  maljan»juonti. 

Skålformig,  a.  maljamaineu,  fu^nn  1.  matjan 
muotoinen. 

Skälig,  a.  fu)^ifaS  (»ffaan),  fu)3)3imainen,  ontelo. 

Skål  knalle,  m.  tu))}3i»faffa. 

Skålla,  se  SkoUa. 

Skålpund,  n.  naula. 

Skålpundtals,  adv.  nauloittain. 

Skältom,  a.  tt)j3i=tl^l)jä. 

Skånka,  f.  ^otfa,  fonffa. 

Skåp,  n.  faa^|5i. 

Skåpdörr,  m.  faajjin  Dtri. 

Skåpsmak,  m.  faa|)in  mafu,  um))inaiö»motu. 

Skar,  n.  o.  Skåra,  f.  foro,  folo,  lowi,  uura, 
uurros,  uurre  (»rteen),  Suolain  (»imen). 

Skåre,  m.  fuojug,  fop))i,  fölfä. 

Skarig,  a.  foroiuen,  loisinen,  loteellinen,  Uu- 
rainen, l^uolaiminen. 

Skårsa,  f.  l;aan;a,  raamu,  triilto. 

Skata,  v.  n.  (sjijt.)  buoiiHita  (»paan). 

Skäck,  m.  :|3a^uritfo,  failo,  tirjo. 

Skäckig,  a.  failaftia,  failuinen,  )3a:|5uri. 

Skadda,  f.  (på  logg)  laötu,  feta. 

Skäfte,  n.  (eqoisttum  hiemale)  fangaS»  forte 
(»tteen). 

Skaf  vig,  a.  ^^äistärinen. 

Skäfvor,  f.  pi.  ^}äi8täret  (sing.  ^.niiötär);  ren- 
sa frän  s.,  ftitoa,  perata  (»faan)  :päi8täriStä. 

Skägg,  n.  :|3arta,  ^a»en  (»:penen);  rycka  ngn 
i  s — et,  temmata  (»paan)  j.tuta  ))arraSta; 
låta  s — et  växa,  faéicattaa  1.  fa8»atuttaa 
partaa,  antaa  fjärran  faSroaa;  (bot.)  paxta; 
(på  granar)  naatoa;  (skepp.)  pavta,  feti. 

Skäggborste,  m.  ))arta»l;arja. 

Skäggbotten,  n.  parran  fänfi  (»gen). 

Skäggfjun,  n.  liemeuet,  utu»far»at,  paxta' 
farnjat. 

Skägghar,  n.  parran»  I.  :|iarta»farn)at. 

Skäggig,  a.  :j3artainen,  ^arrafaS  (»ffaan),  ^arta« 
fuu;  blifva  s.,  ^arroittua;  (bot.)  pauata€. 

Skägglaf,  m.  (alectoria)  ^afana,  Iup|50. 

Skägglös,  a.  :t3arraton. 

Skäkta,  f.  Vipiu,  iiljta,  (bråka)  louffu. 

Skäkta,  v.  a.  lil)bata  (»toan),  lipfuta  (=uan), 
föitiä,  icitoa,  (biuka)  loufuttaa. 

Skäktknif,  m.,  -trä,  n.  toibiu  (»timeu),  faltoin 
(»pimen),  hjitiö»toeitft,  li^jfu»  1.  Iil;ta»iceitrt 
1.  »:puu. 

Skäl,  n.  ('m'_96-H/;  tien»I;aara  1.  »ristiks  (=ffen). 

Skäl,  m.  (phoL-a)  \)\)U  (»Ifeen). 

Skäl,  n.  (grund,  orsak)  fljp,  flperuStUÖ;  (billig- 
het) fol^tUUö;  anföra  sina  s.,  eflttää  1.  ofoit' 


Skä 


Skä 


taa  I.  itacittaa  fvijniä  I.  f^itäufä;  gifva  s. 
för  sin  mening,  cfcittaa  1.  nälittää  ajatut- 
fciifa  fnitä,  tucba  1.  ofoittaa  ujitä  1.  ^^erué' 
titffia  ajatiifiellenfa  1.  artoeluUeuia;  taga  s., 
tuutia  1.  l)l)U->äthiä  ll)ttä,  \)uci[a  fliiötä;  han 
tager  ej  s.,  I)än  ei  ota  fiiitä  fuuHaticuia  1. 
fi}istä  f)ucUafien)a,  ci  tnioU  iiiiötä;  gifva 
och  taga  s.,  cfcittaa  ja  :ni)I>ntää  fuitä;  med 
allt  s.,  f^t)étä,  faifella  fvpllä;  man  har  s. 
att  tvifla,  fi)i}tä  en  epattiä;  af  hvad  s.? 
mistä  fijiiétäV  mintä  iinni  »uctfi  1.  täfiben? 
jag  har  s.  att  vara  nöjd,  minuUa  en  fl}!} 
1.  inptii  cfla  1.  ctlaffeut  t^l)tl)>väineu;  jag 
har  mina  s.  dertill,  minulla  cn  fpitä  1. 
fl)i)ni  fiil)en;  med  eller  utan  s.,  fuijötä  ta(;i 
fuctta,  li)i}étä  ta()i  jt)t)ttä;  icke  utan  s..  ei 
ilman  jiH)ttä;  pa  goda,  giltiga  s.,  bv^istä, 
Väteifiétä  )>i&tä;  det  har  sina  s.,  ftiben 
cn  ll)itä  1.  1>ntä;  göra  s.  för  sig,  tebbä 
ictta  1.  tcben  te!ca,  te[)bä  ^uoleetanja,  ^nitää 
:|^uclenia;  göra  s.  för  maten,  tcbbä  totta  1. 
intää  Vuclenja  rucan  ful^teen,  tel}bä  td)t'ä' 
aiänfä  vuoan  :|jaoIe8ta  1.  fu^teen;  han  gör 
s.  för  namnet,  I;äneflä  cn  nimi  mieetä 
miicten  1.  miEben  mutaan,  f)än  nälättää  ni= 
menfä  citeatfi. 

Skälfsot,  m.  se  Frossa. 

8kälfva,  v.  n.  irävistä,  ttjatutSta  (=^)iien),  tä= 
riötä,  järistä,  tutista;  s.  af  köld,  njariStä 
1.  toairijta  1.  täristä  anluSta;  s.  af  fruktan, 
U^attiSta  1.  tutista  V^oSta;  s.  af  vrede,  wa- 
\v'ma  1.  tutista  nnbaéta;  jorden  skalf,  maa 
jäviji  1.  tärifi;  s.  till,  wanjabtaa,  järälttää, 
täväbtää;  komma  att  s.,  ira)ji|'uttaa,  träri= 
inttää,  tutifuttaa,  täriU}ttää. 

Skälfva,  f.  se  Frossa. 

Skälfning,  f.  toädnä,  ttäriieminen,  träriStliS, 
tratuiStuS,  ira}>i)cminen,  järiSttiS,  järiieminen. 

Skälfängst,  m.  bolteen^faanti  1.  »faalis  (4in); 

(fångandet)  t;Clfecn4>l)»tÖ. 

Skalhund,  m.  (jjhoca  vitalina)  \^\^\t-  1.  tceben' 
toira. 

Skälig,  a.  (hillig,  rättvis)  tol^tUuKincn,  fäälli» 
nen,  joltinen,  fctreliaS  (=aan);  s.  anledning, 
fäällinen  1.  citea  1.  joltinen  1.  tobtuutlinen 
ft}^;  det  är  s— t ,  cn  fcl^tuutliSta  1.  läällis= 
tä;  s— t  pris,  tct;tuullincn  1.  fäällinen  1. 
joltinen  1.  fcircliaö  hinta. 

Skäligen,  adv.  (hiUicjtvis)  tcbtUuUiicSti,  tcb= 
tuubella,  jääHifcSti;  (någorlunda)  jctentin, 
jotfeentin,  jcltiiesti;  s.  stor,  joltijeu  1.  jet» 
feentin  ifc. 

Skäll,  a.  tretinen,  n>cbetäö  (--tfään). 

Skälla,  f.  tolffa,  rämt.'';}ä,  ro^^^a,  lel)män=tclto, 
tellc;  med  s.  försedd,  se  Skällbärande. 

Skälla,  v.  n.  I^anttua;  hunden  s — er  på  ha- 
ren, toiva  Ijauttuu  jäncstä;  s.  pä  ngn  (fig.)y 
bauttua  1.  vicnata  (^aan)  1.  väätoätä  (4än) 
j.tuta;  s.  ngn  för  tjuf,  l;autfua  j-tnta  tDar= 
faotft. 


Skällbärande,  a.  tello^auta  1.  »taulainen,  tel- 
loHinen. 

Skällko,  f.  feCo=  1.  folfta  =  lcr;mä,  teflo^  taula 
lebmä. 

Skällsord,  n.  l^autfuma»  1.  bauflu^iana,  rie- 
nauS^ana. 

Skälm,  m.  »eititfa,  iceijari,  tonna,  tciva, 
roisto,  lurjus. 

Skälmaktig,  a.  toiran^turinen  1.  =:^)arinen,  ilta- 
moinen,  foiramainen,  tonnamainen,  ixjeijari 
mainen,  tujeellinen. 

Skälmaktighet,  f.  fciran=turiiuu8,  iltamoifnuS, 
toiruns,  tujeetlijuuS. 

Skälmaktigt,  adv.  foiran^turiicSti  1.  ^arifeSti, 
toiran^fuvilla,  iltamoijeSti,  tnjeelliicSti,  il= 
iveellifesti. 

Skälmstycke,  n.  toiran-furi,  foirnuS,  toiran- 
1.  tonnan=ti}c;  göra  s— n  åt  ngn,  tebbä 
tciran=furia  1.  tciruutta  j.tulle;  han  blef 
hängd  för  sina  s — n,  l)än  bivtettiin  toi» 
ruuEfienia  1.  foiran=t^^iteniä  täfjben. 

Skälskytt,  m.  I)i}lteen4i^i}täjä  1-  »amvuja. 

Skälskytte,  n.  ^)i)lteen4n)Vti3  1.  »ammunta. 

Skälspäck,  n.  l)ljltcen=raSwa. 

Skälunge,  m.  t^^lteeu^oita  1.  4^cifanen,  ^joita» 
l;Vle. 

Skämma,  v.  a.  ).nlata  (=aan),  turmella,  tär- 
J»ätä  (»ään),  tärjfetlä;  hettan  har  skämt 
köttet,  tuumuuS  on  liban  pilannut  1.  tur» 
mellut;  s.  en  tiicka,  pilata  ti)tti>;  det  s— er 
magen,  fe  ^ilaa  1.  turmelee  iratfan,  tärreiää 
tratjaa;  s— s,  v.  d.  pilaantua,  ;.nlautua,  tur= 
meltua,  tärirälitl)ä;  maten  har  blifvit  skämd, 
mota  on  ^.nlaantunut  1.  ^abentunut;  s— s 
af  röta,  mögel,  )>ilautua  1.  tärn^äittuä  mä= 
täncmifeStä,  l)cmecSta;  skämda  ägg,  ^^i(aan» 
tuneet  1.  ^jal)entuneet  l-  mäbänneet  munat. 

Skämma,  v.  a.;  s.  ut,  IjäwäiStä  (^äifeu),  ^3a= 
^entaa,  faattaa  ^ä)>eään  1.  bäpeämään;  han 
s — mer  ut  sin  slägt,  I;än  ^tä^^äifee  1.  ^ja[;entaa 
fufunfa;  han  s — mer  ut  andra  med  sin  flit, 
al)teruubellan|a  bän  muut  l)ä^äifee  1.  J[)äV^e» 
ään  jaattaa;  s.  ut  sig,  bäiräistä  itfenfä;  fy, 
skäm  ut  dig!  l)t}i  I)ä)>eä!  Ij^i  itfeäfi,  l)äpcä 
wäl^än!  s— s,  v.  d.  I;än)etä  (^eän);  s — s  för 
ugn  1.  ngt,  liärcetä  j.tuta  1.  j.fin  1.  jsttin; 
han  s — des  ej  att  begära  det,  l;än  ei  I)ä= 
toenntit  ?M)^tääEfenfä  [itä;  skäms  du  icke? 
etfc  bäpeä!  du  borde  s— s,  ^^itäifl  l;äpeä= 
mäfi,  ftnun  tulifi  1-  ^.ntäifi  l;ä»etä. 

Skämt,  n.  ^.^ila,  leitti,  \f\U--  1.  leitti^ul^e  (»een), 
leifin=laStu  1.  »tefc;  det  är  bara  s.,  fe  ou 
leitfiä  1.  ;.nlaa  iraan,  on  ^aljaSta  leitfiä;  pä 
s.,  leifin  1.  ^nlan  iruofft,  pilanpäiten  1.  »päi^ 
fjin,  leitillä,  ;^iIoilla;  jag  gjorde  det  bara 
pä  .•••.,  tein  fen  n^aan  ^jiloillani  1.  leitifläni 
I.  )3ilan  nmotft  1.  fuctta  1.  ^.nlan^päiten;  u- 
tan  s.!  \^x[i>'ia  1.  :|.nlaa  ^.nibumatta!  ^-»ilat  1. 
leitfi  fiffeen!  han  tal  ej  s.,  Ijän  ei  tärfi 
leittiä  1.  ^Waa.  1.  pila^nbeita;  han  förstår 
sig  ej  på  s.,  I;än  ei  Bmmärrä  leitfiä  1.  liv- 


Skä 


Sk: 


677 


lin  tefoa;  det  löper  ej  af  med  s. ,  flitä  et 
^ääfe  1.  päästä  (etfin  teotta. 

Skämta,  v.  n.  ))uf)ua  1.  taSfea  letffiä,  :|3Uaitta, 
fucttattta,  naljaitta,  refuta  (=uan),  :pn\)ua  pu 
loja;  jag  bara  s — r,  minä  »aan  Ictffiä  1. 
pitoja  ^ul}un  1.  pilailen;  s.  med  ngn  öfver 
ngt,  ^^iIatUa  1.  fucttattta  1.  laöfca  leitfiä 
j.fun  fanöfa  jstfin;  du  s — r,  tetffiä  1.  pU 
leja  :t>ul)Uttin;  der  s— des  mycket,  ftettä 
:paljon  fuottaiftiin  1.  naljailtiin  1.  ^)ilaittiin 
1.  Icitfiä  laéfettiin;  lian  är  ej  att  s.  med, 
l;äncn  fanSjanja  ci  ok  Icifiu  tetoa  1.  teiffiii 
tef entinen  1.  :t3ilaileminen. 

Skämtaktig,  a.  se  Skämtsam. 

Skämtare,  m.  ^nlan=:|5nf)uia,  kifin=ra6fija,  p'u 
lari,  ^ila^)5arta,  fuottailija. 

Skämtedikt,  f.  pUa^  1.  reitf'i=rnno  1.  =Iautu. 

Skämtord,  n.  leiftt»  !•  piia-'pni)Z  (=eeit),  leiffi» 
fana. 

Skämtsam,  a.  leiftttinen,  letffinen,  teiffifä,  Iei= 
tiiäi  {'-itään),  l^ilattineit. 

Skärotsamhet,  f.  teiffill}t)S ,  Ieifittilt)l}8,  ^nla{= 
lifunö. 

Skämtsamt,  adv.  leifittifeSti,  leifiUänfä,  ^ilal» 
lifeSti. 

Skämtvis,  adv.  leifittä,  :))ilan=^äin  1.  =))äiten, 
^ilan  1.  teifin  ftmotfu 

Skända,  v.  a.  t)ätt)äi8tä  (4iäifen),  faaötuttaa, 
raisfata  (=aan),  rääroätä  (=ään),tämiätä(«ään); 
s.  ens  ära,  faaStuttaa  1.  täricätä  1.  ^ärcäiö» 
tä  j.fnn  funniaa;  s.  ea  mö,  raiéfata  1.  :t3i= 
lata  neiti. 

Ökändare,  m.  räätoääjä,  tärtoääjlä,  ^ä^äiftjä, 
faaStitttaja. 

Skändlig,  a.  vietaS  (=ttaan),  l^ättj^tön,  i(että= 
tvä,  I^ipeättinen,  f;ä^äife»ä. 

Skändlighet,  f.  viettaug,  iIettän)äifi}^S ,  f)ä= 
m)tti5im)i)8. 

Skändligt,  adv.  riettaaSti,  ilfeäStij  iletfdhjäS» 
ti,  ^ätc^ttömägti,  ]^ä))eaUije8ti,  ppäifeteästi. 

Skänk,  m.  (gdfoa)  laljja,  onnin  (»ntinien),  anti; 
till  s— s,  la^jatfi. 

Skänk,  m.  fenffi,  faa)3)3i,  rucfa=faa)j^3i;  (disk) 
pö^tä. 

Skänka,  v.  a.  laljjoittaa,  antaa  lafjiafft;  s.  ef- 
ter, se  Efterskänka. 

Skänka,  v.  a.;  s.  i,  faataa  flfään  1.  jfjfin. 

Skänkbord,  n.  tarjin=  1.  anto=|3i}^tä,   mma- 

^5Öl)tä. 

Skänkfat,  n.  ^lefin^teati  1.  =a§tia,  {)nnl)t04i3ati. 
Skäukjungfni,  f.  tarjooja=neitD  1.  ^tijtti),  anto= 

iteito  1.  >ti}ttö. 
Skänkkanna,  f.  )3eftn=  1.  'i)UVi'i)to4anmi. 
Skänkmamsell,  m.  anto»  1.  tarjooja^ntamfeli. 
Skänkskåp,  n.  fenffi=taa))).n,  fafsferta^aa^^pi. 
Skänksven,  m.  aitto»  1.  tarjo^^atoelija,  anto» 

nttes. 
Skänktallrik,  m.  tarjo=  1.  tarj[in=Iautanen,  anto^ 

lautanen. 
Skäppa,  f.  'matta,  toaffanen;  en  s.  full,  nja» 

fattiuen;  Cctt  mått)  orattiaS  (»aan),  ovawai-- 


uen;  sätta  sitt  ljus  under  ena  skäppo, 
:|3anna  f^nttilänfä  toafan  alle;  (af  näfoer) 
tuof;fcuen,  tuot^inen. 

Skär,  n.  (klippa,  holme)  Utoto,  fari,  faart; 
skären,  faariSto,  jaaret. 

Skär,  n.  (inskärning)  toxO',  s.  i  nyckelax, 
atoaimen  forot  1.  t)aitat 

Skär,  a.  firfa§  (=!faan),  fiilaffa,  fuulea,  l^eleä, 
^u^baS  (»taan);  s.  hy,  lunka  1.  lirfaS  1. 
i)eleä  if)o;  s.  röst,  ^eteä  1.  :|3u^ba8  ääni; 
(i  sprickor)  fieroittunut,  a:()n)ettunut,  nilEo» 
nainen. 

Skära,  v.  a.  (göra  skär)  pvXjVxitaa,  lirlaötaa, 
l)elo§taa,  tet)bä  ^eleälfi  1.  funkatfi  1.  lirl» 
faafft. 

Skära,  v.  a.  (med  knif  o.  d.)  leifata  (»Ifaan), 
ttjuotta,  tciiltää,  toiittä,  (hastigt)  »iilaiöta; 
s.  bröd,  kött,  leifata  1.  toiiltää  lei^^ää,  li> 
l)aa;  s.  sig  en  skifva  bröd,  leifata  1.  ttjii» 
laista  itfettenfä  ptftt).}  1.  »i^^la  leipää;  s.  häl 
på  ngt,  leifata  veifä  i{)fin;  s.  säd,  leifata 
eloa  1.  «liljaa;  s.,  i  trä,  piirtää  1.  »nötta  1. 
weistää  1.  leifata  ^unf^nn;  s.  i  ngt  med 
knif,  »nötta  1.  :|3iivtää  1.  leifata  »eitfettä 
j()fin;  s.  ngn  i  ansigtet  med  en  knif,  »ii» 
laista  1.  leifata  »eitfettä  j.fnn  faStt3oil)in  1. 
fa§»oja;  s.  tänder,  ^urra  ^ntmaSta,  firis» 
teUä  Ijam^^aitanfa;  s.  lagrar,  leifata  laaferia 
1.  fnnnia»laaferia,  faa»uttaa  1.  ferätä  (»ään) 
fnitniaa;  s.  guld  med  täljkuif,  leifata  )3uu= 
»eitfettä  :^o|jeata;  s.  i  tu,  leifata  faf;tia  1. 
l)alfi,  IjalaiSta  (»faifen);  s.  ut  en  hingst, 
leifata  1.  fatoaa  1.  fuol^ita  (»tfeni  ori;  knif- 
ven  skär  bra.  »eitfi  )il?et^t;  f)l)njin;  det 
skär  i,  fät)  1-  famuStaa  fantaan;  det  skär 
i  öronen,  ipistää  1.  fä^  fortuiiu,  f)uifaifee  1. 
leitfaa  for»ia;  det  skär  mig  i  magen,  lt>i(}> 
loo  1.  »it)laifee  1.  leiffaa  »atfaani;  det  skar 
mig  i  hjertat,  f^bäntäni  »i^)laifi  1.  »iilaifi; 
det  skar  till  i  tänderna,  »ci^laifi  1.  »tilaifi 
1.  fir:pai[i  l^ain^jaita  1.  l)ant).taiéta;  jag  skar 
mig  i  fingret,  leiffafinjonneeni,  »eitfi  fä»i 
formeeni;  mjölken  skär  sig,  niaito  jnofjee 
1.  juoffettnu  1.  ))iimittt}l) ;  vattnet  har  sku- 
rit sig  igenom,  »efi  on  uurtanut  itfenfä 
lä))it|e;  s— nde  ljud,  f)uifea  1.  Ijuifaifettja  1. 
räikä  ääni;  s— nde  färg,  ^istäteä  1.  tuiffa 
I-  i^rffä  ttäri. 

Skära,  f.  ftr^))i;  (löfskära)  »efuri,  »efoin 
(»irneu). 

Skärbo,  m.  faartStolaineu,  faarelainen. 

Skärbord,  m.  leiffuu»  1.  leiffauS»pöl)tä. 

Skärbräde,  n.  kiffauä»  1.  kiffuu»lauta. 

Skärbåt,  m.  faaristo»  1.  faari»teene  (»eeit). 

Skärda,  f.  (saussurea  alpina)  lääte  (»tteett). 

Skärf,  m.  ro^jo,  ro^oin  (»imen);  betala  till 
sista  skärfven,  maffaa  »iiineifeen  ro^^oon  1. 
ärriin  aSti,  maffaa  »iimeinenfin  ropo  1.  ä^ri. 

Skärformig,  a.  fir^|)intäinen. 

Skärfva,  f.  firu,  firnnen,  firfale  (»een),  ftpru, 
färe   (»eeti),   liuSfa,   laiffa,   palanen;   s.  af 


678 


Skä 


kö 


sten,  kruka,  fileen,  ruutun  liuSfa  1.  paU-- 
nen  1.  laitta;  s.  af  glas,  ben,  laftn,  luun 
ftru  1.  firunen  1.  firfate;  klyfva  i  s — vor, 
lobtca  1.  baltoa  Ituétctfft  1.  "laitoiffi  1.  fip-- 
ruitft,  liugfoa,  firoittaa;  falla  i  s — vor, 
Io{)eta  (=^fean),  (cf)tei[Ia,  Io[}eta  1.  mennö 
ItuSfoiffi  1.  liuéfoiae  1.  ftruitfi  1.  färeitle, 
ftrtuitta,  ftpruilla. 

Skärfva  sig,  v.  r.  liuSfottua,  ftrtuilla,  fUsruil- 
la,  fieroittua,  Icfifeida. 

Skärfvig,  a.  liuStainen,  firuinen,  ftrpafeinen. 

Skärfört,  f.  (thlapsi  arvense)  ta8fu=  1.  fuffaro» 
I;einä. 

Skärgård,  m.  faaristo,  faari^maat,  merenmaa' 
riéto  1.  »ranmSto,  luobot,  faaret;  Finska 
s— en,  ©uomen  jaavisto  1.  rannisto. 

Skärgårdsbo,  n.  se  Skärbo. 

Skärgärdsfarare,  m.  jaarigton=))urjef)tija  1.  =fu(= 
fija. 

Skärgårdsfartyg,  n.  faariéto»  1.  faari=alu§. 

Skärgärdsflotta,  f.  faari4ain3aöto ,  ranta4at= 
xoaito. 

Skärharf,  f.  ^uuffo-äe8  (äfeen). 

Skärhyfvel,  m.  leittuu»  1.  firja^ö^Iä. 

Skärkarl,  m.  jaariätclainen,  iaaren»mie§,  luo' 
tolainen. 

Skärknif,  m.  (eiffuu^^juufto  1.  '»eitfi,  }>uutfo. 

Skärm,  m.  tcarjo,  tparjostin  (Mtnen),  »arjoS; 
han  har  s.  för  ögonen,  tjänellä  OU  icarjoé 
fifmäin  ebeétä  1.  fifmiöä;  (på.  mössa)  Uppu; 
(bot.)  xvtxi)0. 

Skärmblad,  n.  (bot)  »er^O^el^ti. 

Skärmtak,  n.  tatoS,  riima;  (jjå  trappa)  lalta, 
rci^tä. 

Skärmvtsel,  m.  tabatta,  ottclu,  ^^belm^g. 

Skärmytsla,  v.  n.  tat)afoita  (»tfen);'  otetta,  pi-- 
tää  tapattaa. 

Skärmytsling,  f.  se  Skärmytsel. 

Skärning,   f.  leiffauS,   leittuu,   leiftaamineit; 

(ställ vi)  leiffaug,  kittaama;  (smärtsam  kän- 
sla) »itjle  (=een),  »i^taug;  (mjölkens)  juof» 
femincn,  juctjetug. 

Skärning-konst,  f.  lettfaitg-  1.  ii3et§to=taito. 

Skärningslinie,  f.  leittauS»  1.  foi^tauS^iriiwa 
1.  4inja. 

Skärningspunkt,  m.  Ieittau§=  1-  fof)tau3=^i8te 
(--een),  Ieittau§=fobta. 

Skärp,  n.  tt)^öf)i?t  (=^en),  tet?ö,  iB^iJtin  (»ttimcn), 
\imx. 

Skärpa,  f.  tcrättJ^^g;  (stränghet)  fottJUUS,  tutf= 
fuuS;  (vätskors)  tixptx^S,  farfeuS. 

Skärpa,  v.  a.  tevcittaa,  (hvässa)  btoa;  (göra 
strängare)  toroentaa,  tartaieta;  s.  straffet, 
fotcentaa  1.  tartaieta  rangaistua;  (göra  star- 
kare) teroittaa,  tarfiétaa;  s.  minnet,  teroit» 
taa  mieltä  1.  muiétca,  tartistaa  muistca; 
det  s— er  synen,  fe  tarfiStaa  1.  irafitriStaa 
nätijä;  s.  in,  teroittaa  1.  juurruttaa  mieleen; 
(berg.)  aicata  (=aan)  faitroé;  ('-jöt.)  tiutcittaa 
1.  pra^iata  tuuleen  1.  tifcmmätfi  tuulta. 


Skärpspänne,  n.  hj^öb^en  1.  ferpin  folti,  totiö- 
b^t»fctft. 

Skärseld,  m.  tiiraS«tu(i,  tiri8=tuli. 

Skärskåda,  v.  a.  ttifuéti  tuttia  1.  tartata 
(=ttaan)  1.  tuumaitta,  tuttiétella,  tartfaifla, 
tarfaSti  1.  tarttaan  tuttia  1.  tuumata  (--aan,;. 

Skärskadan,  f..  Skärskådande,  n.  tUtfiStele- 
minen;  taga  saken  i  s.,  ottaa  afia  tuttiö  = 
teltattiaffi,  tänbä  1.  rumeta  (=pean  afiaa  tut^ 
tiételemaan  1.  tarffaamaan. 

Skärslipare,  m.  bioja,  terän=bioja. 

Skärstock,  m.  (skepp.)  luutta-- pVLU  1.  =tanto, 
tuutun  ni§fa=)iuu. 

Skärthorsdag,  m.  firi«=tuor§tai,  ti^ta«tuor8tai. 

Skärtänder,  f.  pl.  leitfo^^ampaat,  filmä^ant' 
paat. 

Skärverk,  n.  leitto»  1.  Ieittau8=fone  i^een). 

Sköfla,  v.  a.  rpijätää,  raagtaa,  ranfia,  ^ä' 
»ittää. 

Skötling,  f.  raa8to,  r^iJSti),  raastaminen,  t)ä» 
t»itp8. 

Sköfve,  n.  se  Skjnl. 

Sköka,  f.  ^?orttD,  furttia. 

Sköl,  m.  nje)'i=ura,  irefi=uurro8,  njeben=uurto. 

Sköld,  m.  tilpi  (»wen);  jag  marker  väl,  hvad 
iian  förer  i  s— en,  f^ilä  bucntaan,  mitä 
bäneHä  on  miele8[ä  1.  mitä  tuumia  ^än 
miettii;  (nat.  hist.)  titpi,  feItä»tuori;  (uapen) 
ttjaafuna,  tilpi. 

Sköldbärare,  -dragare,  m.  tilttjen^fantaja. 

Sköldebref,  n.  »aatuna-  1.  tilpi--tirja,  aateliö' 
tirja. 

Sköldad,  Sköldbärande,  a.  tilwettinen,  fttj)i» 
nen,  fetfä-fitrcettinen  1.  »tuorellinen. 

Sköldemärke,  n.  ttaatuna--  1.  tilpi  =  turoa  1. 
=mertft. 

Sköidformig,  a.  til)5imäinen,  ttlrocn  muotci= 
nen  1.  taitainen. 

Sköldmö,  f.  fota-neito,  urotar  (-ttaren). 

Sköldnervig,  a.  tilpi»iuoninen. 

Sköldpadd,  m.  fi(|}i=tonnan  luu  1.  tuori,  tilpi- 
luu. 

Sköldpadda,  f.  tiH3i=fcnna. 

Sköldpaddskal,  n.  ttlpi=fcnnan  tuori. 

Sköldsven,  m.  tilroen^tantaja,  tilpi-mieS. 

Sköldtak,  n.  tiIpi=tatto. 

Skolgång,  m.  reieben  uurro8  I.  uurtama. 

Skölja,  v.  a.  roiruttaa,  buubtoa,  roalaa,  roa^ 
lella,  buubbella  (4elen);    vågorna  s— de  in 
i  båten,  aattot  loiäfuiroat  1.  loiötiroat  1-  Ioi8= 
fabteliroat  roeneeien;  s.  öfver  bord,  loiéta» 
buttaa  1.  roietabuttaa  tannelta  mereen;  flo- 
den   s  —  er    slottefs    murar,    jcti    loiéfii   1. 
I     loiéfuttelee  1.  roalelee   1.   \iuu\)\t\ti   linnan 
'     muuria. 
'  Sköljbalja,  f.  buu^be^  1.  pefin^aétia  1.  =pönttö. 

Sköljfat,  n.  buubbe-  1    peje^roati. 

Skölj  vatten,  n.  buubbe»  1.  roirutuS-roeft. 

Sköljning,  f-  teirutuS,  roiruttaminen,  buub 
tcmuS,  buubtominen. 

Skölmalm,  m.  ura--malmi. 


Sko 


Skl 


679 


.Skölp,  m.  se  Sköl. 

.Sköipning,  f.  (sjöt.)  uurvoé,  ura,  !o»evruö. 

Skön,  n.:  det  står  i  hans  s.,  fe  on  t)änen 
niieH'trat(ag[ani'a  1.  tabboéianfa;  lenma  i  ens 
s.,  jättää  j.fun  mieli -ttjaltaan  1.  ta|)toon  1. 
tai)bon  mufaan. 

Skön,  a  faiiniö  (=iin),  faunoinen,  ihana,  i\)a- 
jiainen;  s.  qvinna,  fauniö  1.  ibana  nainen; 
s— t  väder,  ilmana  ilma;  s  konst,  il^anne^ 
1.  {auno'taibe  (--teen);  s.  litteratur,  fauno^' 
firjattifuuS;  s— a  frukter,  otttjalliiet  1.  it;a= 
nat  £)ebelmät;  ett  s— t  tilifjjle,  oirca  1. 
oiwaflinen  1.  faunis  tilaifuuö;  det  var  just 
en  s.  historia,  fe^^ä  juuri  oli  fauniS  1.  !orea 
juttu;  de  s— a,  faunofaijet,  faunoifet,  fau-- 
not;  hans  s— a,  I;änen  faunofaifenfa  1.  fau= 
nonfa  1.  Ijempnuia;  det  s— a,  i^ana,  if)a' 
nuu8,  fauneuö;  blifva  s.,  fauui§tua,  i{;a= 
noitua. 

Skönfärgare,  m.  faunD=tt>ärjän. 

Skönfärgeri,  n.  fauuD--  1.  faune«»ärjät)§. 

Skönhet,  f.  {auueuS,  faunoijuuS,  tauno,  fau= 
nofatluuS,  ibanuuS,  il^anaijuuS;  hon  är  en 
s.,  ijän  on  {aunofainen  1.  ibanaincn;  der 
fiinnos  idel  s-.er,  fieltä  oli  ^jaljaita  !auno= 
faifta  1.  !auuoja  1.  taunoifia  1.  ^empulaifia. 

Skönhetslära,  f.  tauueug»  1.  tauneo^Jlii  1.  =tiebe 
(4een). 

Skönhetsmedel,  n.  faune»  1.  fauniStuä^aine 
(=een),  faunigtin  (=imen). 

Skönhetssinne,  n.  tauneuben  tunto,  faune» 
tunto  1.  »mieli. 

Sköuhetsvatten,  n.  faune»  1.  fauneu8=ttiefi. 

Skönja,  v.  a.  nä^bä,  Ijattjaita  (»tfeu),  tuomai- 
ta (»tjen);  s— s,  näftjä,  näl)bään,  tuomaitaan. 

Sköns,  adv.  (fjut.)  hjinoöfa,  »inoon. 

Skönskrifning,  f.  fauno--firjoitU§. 

Skönt,  adv.  faunii§ti,  ifjanaStt,  {aunoi[e§ti; 
det  pmakar,  kännes  s.,  maiStuu,  tUUtUU 
^l^toältä  1.  oitoaUifelta  1.  iljanalta;  int.  ()^= 
toä!  ^^ttjästi!  »allan  1.  ))ertn  l^^teästt  1. 
^^»in! 
[  Skör,  a.  l^auraS  (--aan),  :^aurea,  rauSfea,  rä^8= 
!ä,  ra^jea,  f)a<)cra,  murea,  marraS  (=rtaan); 
s — t  jern,  ^auraS  1.  rauéfea  1.  rapea  rauta; 
s.  Sten,  marraö  1.  rapea  1.  I)apera  !itti; 
s— t  träd,  räl)ötä  1.  rauSfea  1.  l)auraö  puu; 
s— t  porslin,  rapea  1.  murea  1.  l;auraö  poö= 
Uint. 

Sköraktig,  a.  fjaurea,  haureellinen,  ^aureliag 
(=aan). 

Sköraktighet,  f.  f)aureelli[uu8,  ^aureltaifuuS. 

Sköraktigt,  adv.  ^aureellifeöti,  ^aureltaaSti. 

Skörbjugg,  m.  ferputfi. 

Skörbjuggsgräs,  n.  se  Skedört. 

Skörd,  m.  elon  1.  tciljan  leiffuu  1.  leiffauS, 
elon  1.  »iljan  !orjuu  1.  torjauö,  leiffuu; 
Cärsväxt)  iDuofi-tulo,  tcuoft,  iDuoben  tulo; 
(fångst)  faalis  (=iin),  eIon=faali§,  »iljau  \aa-- 
lie;  jag  fick  god  s.,  fatu  ^t)ttjän  teuoben  1. 
tDuoben  tulon  l.   elon^jaaiiin;   s— en   har 


slagit  väl  ut  i  år,  n^tt)tnen  iDuoben  tulo 
on  l^ptoin  onnistunut,  ntjt  faatiin  1.  tuti 
^^wä  »uofi,  eIon=faaliö  1.  teuoben  tulo  on 
i)'C)'w'å  tänä  rcuonna;  folket  hastar  till  s., 
fanfa  rientää  elon  teiffuuHc  1.  leiffuufen  1. 
eloa  leiffaamaan  I.  »iljaa  forjaamaan;  sä- 
den är  mogen  till  s.,  jnilja  1.  elo  on  wah 
miS  leifata  1.  leifattatuafft  1.  forjattawaffi  1. 
feitfuulte;  (skördetid)  eIon=aifa,  leiffuu=aifa. 

Skörda,  v.  a.  leifata  (»ffaan)  1.  niittää  eloa 
1.  »iljaa,  leifata,  niittää,  forjata  (=aan)  eloa, 
(samla)  foota  (fofoan),  (få)  faaba;  man 
häller  pä  att  s.,  eloa  1.  hjiljaa  jo  leifataan 
1.  forjataan,  oUaan  elon  leiffuusfa  1.  ttiiljaa 
leiffaamagfa;  han  s — de  mycket  dervid,  l^än 
fiinä  fai  1.  feräfi  1.  fofoft  paljon  tooittoa. 

Skördand,  m.  elon=aifa,  leiffuun  fiirc  (=een) 
1.  puu^a,  Ieiffuu=aifa. 

Skördare,  m.  elo=mie§,  eIon4eiffaaja. 

Skördefest,  f.  elo  =  ju^Ia,  ttiilja  =  ju^Ia;  (då  en 
säd  är  mejad  till  slut)  famppiaifet,  firptn 
filiäifet. 

Skördeman,  m.  se  Skördare. 

Skördemänad,  m.  elo»!uu. 

Skördeost,  m.  firppi»juugto. 

Skördetid,  m.  elon-aifa,  leiffuu=aifa. 

Skördeöl,  n.  taltoo,  elo=  1.  leiffuu=tanoo. 

Skördosa,  f.  tuluS=fuppi,  f^tl}fe>fuppi  1.  »tuofa. 

Sköre,  n.  ft^t^tin  (=ttimen),  f^ti}fe  (=ffeen). 

Skörhet,  f.  l^aurauS,  rä^§f^i}8,  rauSfeuS,  ra* 
pen§;  jmfr  Skör. 

Skörlefnad,  f.  I()aureuö,  l)aureellifuu8. 

Skört,  n.  lietce  (=peen),  lieppi,  förtti,  l^elma ; 
s— en  på  en  rock,  tafin  liepeet  1.  liepit; 
s — en  på  en  tröja,  röijtju  fortit;  de  gjorde 
sig  s— en  af  fikonlöf,  tefiwät  JDltfunon  te^* 
teistä  t»erl)ot  1-  peitteet. 

»Skörta  upp,  se  Uppskörta. 

Sköt,  n.  se  Sköte. 

Sköt,  m.  o.  Sköta,  f.  jata,  jata=>r)er!fo,  fäc3« 
tBerffo,  ^aili=  1.  fiIaffa=tt?erffo. 

Sköta,  v.  a.  I)oitaa,  fjoibella  (»telen),  tcaatia, 
(;olf)oa,  f)oI^ota  (»oan),  ruofota  (»ffoan), 
torjata  (»aan);  s.  barn,  l;oitoa  1.  Juaalia  I. 
fatfoa  lapfia;  s.  en  sjuk,  n^aalia  1.  ^oitaa 
1.  f)ol^ota  1.  forjata  fairaöta;  s.  hästar,  ruo» 
fota  1.  l;oitaa  f)eicofia;  s.  boskap,  l^oitaa  1. 
forjata  farjaa;  s.  en  trädgård,  ^oitaa  1.  ruO' 
fota  1.  forjata  puu-torf)aa;  s.  åkern,  ruo= 
fota  1.  pitää  ruotoöfa  peltoa;  s.  plantor, 
icaalia  1.  f)oibella  taimia;  s.  ett  hemman, 
pitää  l^oito  tilasta,  pitää  tilaa  ^oiboSfa, 
i^oitaa  tilaa;  s.  ngns  tjenst,  l^oitaa  1.  pi» 
tää  j.fun  trirfaa;  s.  sin  syssla,  toimittaa  1. 
pitää  toirfaanfa,  pitää  l^uoli  1.  toimi  Jci» 
raStailfa;  s.  sina  angelägenheter,  ^oitaa 
afianfa  1.  aftoitanfa,  pitää  ^uoli  1.  luotto  1. 
toimi  afioistanja;  s.  sin  pligt,  pitää  ^uoli 
1.  puolta  jDeliroEifuubeStanfa;  s.  sina  göro- 
mäl,  toimittaa  teiitäiDänfä  1.  aöfareenfa,  pi» 
tää  l^uoli  1.  toimi  tijistänfä;  s.  sin  kärlek, 


s  kö 


Sia 


:|.ntää  f)uplta  raffaubeStanfa,  :>3ttää  raffaii- 
tcnja  toime^fa  I.  f^cibogja,  fatfoa  raffautenfa 
etua;  s.  handel,  tcimittaa  1.  l^itiiii  1.  ticitaa 
tauj-^ipaa,  ).ntä  faitp^aa  toimcöfa,  :(.ntää  biioli 
faiipaeta;  s.  vetenskaper,  ^?itää  luicita  1. 
tcinta  tieteistä,  ^oitaa  tieteitä,  täpttää  tie- 
teitä; s.  sin  beqvämlighet,  fatfca  h\}\må 
^.•'äittjiäniä,  fatfoa  mufaiuuuttanfa,  t^itää  I;uoli 
1.  huolta  1.  tointa  nmfawuubesta  1.  niufa» 
maata  oloöta;  s.  sin  helsa,  fioitaa  1.  l}oU 
hota  teriDCljttäniä;  s.  sig  sjelf,  ))itää  f)uoU 
itfcStäuiä,  t)oitaa  1.  fatfoa  itfeänfä;  skot  ni 
er  sji'lf  bara,  :t3itäfää  te  luaan  Ijuoli  1.  toimi 
itfcstänne. 

skötbat,  m.  irerffo^ttene  (=een). 

Sköte,  n.  f;elma,  paxma  (eg.  furdjupningen 
mellan  brösten),  (bann)  pcm,  (famn)  \\)\\; 
barnet  hvilar  i  modrens  s.,  lapfl  h);>aa  av- 
tinfä  IjefmaSfa  1.  fjelmoisfa  1.  V^ivmoilla;  i 
Abrahams  s.,  2().n-al)amin  f)elinoi«fa;  i  kyr- 
kans s.,  tirfon  l;eImoigfa  1.  ftjliöfä;  i  jor- 
dens s.,  maan  pohjesfa;  i  lyckans  s.,  on= 
nen  I^elmciefa;  utgjuta  sin  sorg  i  en  väns 
s.,  jrncbattaa  fnrunfa  t)Stäii\in  fäfiin. 

Skötebarn,  n.  I)clma4a$.>fi,  tanto--Ia^^fi,  lempi» 
Ia:pfi,  Ieinmitti)inen,  I^ellitto;  lyckans  s.,  on-- 
ncn  fantamoinen  1.  Iemmim}inen  1.  l^elliffo. 

Sköterska,  f.  I;oU;oja,  I;oitaja,  »aalija,  fatjo^^ 
ja;  jmfr  Sköta. 

Skötessynd,  f.  nneli=f^nti,  \)i[ma--\X)\\t\. 

Skötesvän,  m.  mie(i-l)8täträ,  f^li=t;Stä»ä. 

Skötsel,  m.  I;oito,  ^oU;d,  ^oU^onö,  l;oitaminen, 
ivaaliminen,  toaalinta,  forjauS  1.  forjuu, 
ruoffo,  ruofon4nto;  se  Sköta. 

Sköttel,  m.  se  Skottspole. 

Slabbertaska,  f.  se  Sladdertaska. 

Slabbertyska,  f.  vengon^fieli,  [ian^faffa. 

Slabbning,  f.  (skepp.)  ffa^jninfi,  {oi)fi»fäärri)6. 

Slabbra,  v.  n.  se  Sladdra. 

Sladd,  m.  (dkerbr.)  lata;  (skepp.)  latt,  föl}» 
ben  pää. 

Sladda,  v.  a.  lobata  (=taan). 

Sladder,  n.  lovu,  lorut  (pL),  törpöt^S,  lö|.ier= 
rt)8,  jaaritné,  ^iilpijt^S. 

Sladderaktig,  a.  II5r)5i>i5mäinen,  Iör:|Jt3ä,  lör» 
))öttän)ä,  lörpöfää  (»ffään),  ^öl^^i^ämäinen, 
pl^Hifäö  (»ffään),  loruinen. 

Sladderhaiie,  m.  se  Fratmakare  o.  följ. 

Sladdertaska,  f.  Iör))^}ä,  f)öIp^)ä  =  f)unU,  lovu» 
fun,  ikli-paitu,  fieli=fetto,  lofu,  l;älpättäj[ä, 
^öli)öttäjä. 

Sladdra,  v.  n.  o.  a.  lörpöttää,  lör^JÖtettä,  taS» 
fea  lorua,  loruteda,  l^olpöttää,  l;äl|:'ättää, 
f;ulpattaa,  jaaritella,  jaanata  (=aan>  I;öpiö» 
tä,  l}öpiötellä,  lofnta  (»nan),  löpcrtää. 

Sladdrare,  m.  lörpöttäjä,  lörppö,  l;ulpattaja, 
lorun^Iaéfija. 

Sladdrig,  a.  Iöt)^ä,  lö^fä,  tötlfiättänfä  1.  hiU 
lällänfä  (olcnm). 

Slaf,  m.  orja;  (fig.)  orja. 

Slafarbete,  n.  orjan=t9Ö. 


Slafhandel,  m.  ovja=fanppa. 

Slafhandlare,  m.  orjan-tauppiaS   (nian). 

Slafmarkuad,  m.  ovja-marftinat  (pL). 

Slafsa,  v.  u.  lottia,  lotfotetla,  lopfoteKa. 

Slaf  va,  v.  n.  otta  orjana. 

Slafveri,  n.  orjuuS;  (Jig.)  orjuuS. 

Slafvinna,    i.    orja  =  piifa,   nai6»orja,    orjatai 
(»ttaren). 

Slafvisk,  a.  orjaKinen. 

Slafviskt,  adv.  orjaCifeSti,  orjan  tattiaKa. 

Slag,  n.  Ipömä,  lt)önti,  iöfn,  l;nimauo,  fitcal 
lug,  (small)  läjäfitjä,  puuéti;  gifva  ngn  mt 
s.  pa  munnen,  (äjäljl^ttää  1.  firoattaa  j.futa 
fuun  päatle;  gifva  ett  s.  på  örat,  fiuialtaa 
1.  liuimaigta  foraniKe,  antaa  forn)a  =  VnuSti; 
ta  ett  s.  på  örat,  faaba  torn>a=puuSti  I.  Ki- 
jäl)t)§  fonraUenfa;  f;i  s.  pa  s.,  faaba  (ajä 
Injä  läjäfiufiettä  I.  fijöinä  (pömältä  I.  läjä» 
1)\}S  toifen  perään;  s.  med  hammare,  toafa 
ran  h}önti  1.  U)öinä  1.  iéht;  s.  med  knyt- 
näfve,  niirffi-pnuöti,  nljrfin  Ivömä;  s.  med 
flata  handen,  tämmcnen  läjäf}l)8  1.  It)ömä, 
fännnen4t)ömä  I.  4äjäl;i)8;  straffa  med  sex 
s.  på  flata  handen,  rangaista  funbella  h)'6-- 
mällä  1.  lyönnillä  tämmeHellc;  s.  med  lia, 
toiifatteeu  h}ömä;  (klockslag)  U)ömä,  It^önti; 
han  kom  pa  s— et  tio,  tult  (tello)  f^mme» 
nen  It}ömältä  1.  lyönnillä;  klockan  är  10 
pa  s— et,  fello  on  ofatoaöti  1.  juuri  10,  felto 
on  tiSmaKenfa  10  I.  juuri  lOnten  paifalla, 
feCo  on  10  juuri  fijömäUenfä;  (pulse)is,  hjer 
täts)  tt)tf^,  tt}ffäl}8,  tpfptljS;  pulsen  gör  60 
s.  i  minuten,  n?aIta»|uoni  tt)fäi)ttää  1.  tl^fpt» 
tää  60  fertaa  minuutiöfa;  (askslag)  jprä^» 
bl)§,  Il}ömä;  s.  pa  s.  hördes,  fuului  jl}räl)» 
bi}§  1-  Itjömä  toifen  perään  1.  j^räl^bpS  jv= 
rä[}bl>ffettä;  (fältslag)  tappelu;  s— et  vid  Lap- 
po, ?apuan  tappelu;  (sjukdom)  hahvam  1. 
ftaipau^;  fa  s.,  f;atoautua,  tulla  l^alnmtuffi; 
han  fick  s.  i  ena  armen,  balniantui  1.  i)aU 
»attiin  I.  tuli  l)ahimtuffi  tcifeöta  fäbeStän» 
fä;  dö  af  s.,  fuctla  Imhimuficcn  1.  haixoauU 
festa;  rörd  af  s.,  [^alivattu,  l^alrcauffen  ta= 
paama;  (af  hö)  luoto,  lacö  (lateen);  höet 
ligger  på  s.,  l^eiuät  o»at. luotona  1.  lateetta; 
(fågeldrill)  iviferrpS,  triferre  (»rteen),  liiru, 
liritOS,  liirutuS;  fåglarna  sjunga  sina  s., 
iinnut  liirutteleirat  1.  anferteletoät  1.  laStet» 
teleaat,  linnut  lautaa  liiruttawat  1.  lästet» 
tawat,  linnut  laSte^at  liirujanfa;  sångtra- 
stens s.,  tulo  =  rastaan  liirut  1.  iriferteet; 
(gcmgtar)  fäijmä,  tät)nti,  terta;  låt  oss  göra 
ett  s,  pä  bron,  fäi)täämme  1.  täwästäämme 
ferta  fiaalla  1.  ftltaa  pitfin;  ga  ett  s.  på 
golfvet,  fäi}bä  terta  poitti  lattian;  ännu  ett 
s,,  tcietä  ijtfi  täijnti  1.  tat)mä  I.  terta;  (»id 
kryssning)  poltei,  tääuue  (»uteeu) ,  Inonn; 
vi  gjorde  tre  s.,  teimme  folme  potoea  1. 
täännettä;  (pä  tåg)  tierroS,  po^ti,  (tmnning) 
tierre  (»rteen),  mutta,  (länk  i  ändan)  \\{ 
mute  (»ttcen);  o«^.;  polwete  (»tteen),  polwi, 


sia 


SI  a 


(väderkorn)  trainu,  h.nf)t;  haren  gjorde  ett 
s.,  jäneö  tefi  ))oh-oeffeen  1.  muttan;  hiDiden 
liar  fått  s.,  foira  ou  )jää8ft)t  I.  titttiit  »ai= 
iiulle;  tappa  s— et,  effijä  teainuStanfa  1. 
»ainufta  1.  hjtljiltänfä ;  (hmrf)  terta;  skär- 
pet går  tre  s.  om  lifvet,  fev^i^t  tttenee 
folrae  !crtaa  to^ötäiöten  ^tn^.^ärt;  frfw/- 
slaij)  laffa;  (yjå  A/wtie/-;  fäältllöö,  laätoö, 
Cceci;  ^ieli,  ))teUt8;  s.  pä  en  rock,  tafttt 
^iefuS  1.  rinta=))ieU  1.  fäännöö;  (utslag  vid 
vågning)  fetfouta,  tafait  feif ominen;  (fig) 
:|3ääti)8,  ratfang;  han  gjorde  s.  i  saken, 
pn  tefi  ^äätöffen  1.  lo^un  aftaSfa,  f;än 
afian  ratfaifi;  (motgång,  oiijcka)  :puuSti, 
^nugfanö,  fol;tan§,  ra))pauS;  det  var  mij 
ett  hårdt  s.,  fe  mtnulle  cti  fotva  fo^tanö  1 
antoa  ^nuSti;  ett  härdt  s.  har  drabbat 
honom,  ^äntä  on  fotoa  ^uuéti  1.  :puu§fau8 
{'of^bannut  1.  tatoannut,  IjäneKe  en  tona  M)-- 
taug  tapa[;tumit;  (art,  sort)  faji;  af  olika 
s.,  evi4ajinen;  olika  s.  af  fisk,  frukt,  fa= 
lain,  ^)ebe{mäin  cri  lajit;  dessa  fåglar  äro 
af  samma  slag,  nämät  linnnt  ctoat  famaa 
1.  ^{)tää  lajia  1.  faman^Iajifet;  russin  af 
bästa  s.,  ^3araan=Iajiiet  rufinat,  rufinat  pa 
raöta  lajia;  af  h  vilket  s.?  mitä  lajia?  mis 
tä  lajiéta?  rikedom  af  alla  s.,  !aifeu4aa 
tutgta  viffautta,  riffantta  jota  1.  faifeSta 
iajjiöta,  faiffea  1.  jofa  fajia  riHautta;  alla 
s— s  böcker,  faifen  =  laatuifet  1.  »lajifet  !ir= 
jat;  det  s— s  folk,  fen4aatuinen  1.  4ajinen 
fanfa,  fanfa  fitä  fajia;  hvad  är  det  för 
s— s  svin?  mitä  lajia  1.  minfä  lajin  ftfDJa 
ne  ctoat?  det  är  ett  s — s  kappa,  fe  on 
faa:t>un  ta^^ainen  1-  lajinen  1.  laatninen,  on 
j|on!in4ajinen  1.  evään4ajinen  fa^^^ja;  det 
var  ett  s — s  förevändning,  fe  ett  muEa  eS= 
tel^g  1.  icerufe  clewinanfa,  fe  o(i  esteten  1. 
tterntteen  ta:t)ai§ta  1.  laatnista;  han  är  ett 
s— s  half herre,  I;än  on  nafu^erran  tapau 
nen  1.  tajia,  f)än  en  jofin  1-  j;onfin4ajinen 
nafn=  1.  ;pnoIi4)erra;  hvad  är  det  för  s.? 
(hvad  står  på?)  mitä  fe  on?  (hvad  hetijder 
detf)  mitä  lajia  fe  on  1.  fe  femmoinen  on? 
det  var  annat  s.,  fcpä  oli  toiöta  1.  toiSta 
lajia. 

Slaga,  f.  njargta,  njanra,  rinfa  1.  riugfa  1. 
riutta. 

Slaganfall,  n.  l^aficang,  [;alt»au!fen  ^snugfa  1. 
fo^taug. 

Slagbjörn,  m.  evä^  1.  aarnio=tor)n. 

Slagbom,  m.  faf^}a=  1.  falpaug»)3nn  1.  »tanfo; 
(i  vä/stol)  Mjat  (pL)- 

Slagbur,  m.  anfa-  1.  toipn^äfti,  fabin=()ä!fi. 

Slagdänga,  f.  fuja-  1.  nnrHa4aulu,  renfntug, 
rem:p^n4aulu. 

Slagfjäder,  m.  ft)i^5ufin  (nmen),  :t)ot!aiftn  (4= 
men),  pottu'  1.  )3onfi=ivietcri;  (vingpenna) 
lDtpu=fnIta,  n)i))ufm. 

Slagfält,  u.  ta})^'ielu-!enttä  1.  »tanner  (»nteren). 
Svenskt- Finskt  Lexikon. 


Slagfärdig,  a.  »ualmig  (4in)  tap)3efuun  1.  ta^3= 

:|jelnf'feen,  ta^)^e(n»»atmig. 
Slagg,  u.  fnona,  palan  fitta  1.  tiura;  (af  snö) 

räntä. 
Slagga,  v.  a.  polttaa  fnonafft,  fnonata  (=aan), 

fnonita  (4fen);  s— s,  v.  d.  ^>alaa  tnonaffi, 

fnontua;  (gloppa)  fataa  räntää. 
Slaggig,   a.   fnonainen,   tiurainen,   V^^ij^m^fit^ 

täinen. 
Slaggugn,  m.  fuonang»uuni,  tnonanmni. 
Slagguld,  n.  se  Knallguld. 
Slaggvarp,  u.  fuona4äjä. 
Slaghök,  m.  (falvo  apioorus)  i6fn-[;anffa,  mc= 

f;iläig4attt»afitpt. 
Slagjern,  n.  It)öttimet  (pL),  pi)tjb\)S'  1.  fanfa» 

raubat  (pL). 
Slagklocka,  f.  Ii)ömä4'eKo,  I^öteä  Mo. 
Slagkrut,  n.  (äjä^bijg^rnuti,  räigfä^ruutt. 
Slaglist,  f.  pklu  1.  renna4iigta. 
Siaglod,   n.   (i  ur)  tiji5mä=:|}nntti  1.  =))aino; 

(att  hamra  med)  I^ömä4noti,  jinotc=n>afara, 

ttjiitti. 
Slagning,  f.  Ii)önti,  I^ijminen. 
Slagnät,  n.  fabin»  1.  tt>ipn=U)erfto. 
Slagordning,  f.  tapf^elngnnuta,  tap^clng^afento. 
Slagpiller,  n.  f)altt)an84n(leri. 
Slagregn,  n.  roitfa»  1.  räiffä=fabe  (=teeu),  faato» 

fabe. 
Slagruta,  f.  taito  1.  toif^tn^föa^ja. 
Slagrörd,  a.  f;aln)attn,  Ijanteia. 
Slagsbulte,  m.  tafjpelijag  (»aan),  tappelija. 
Slagsida,  f.  (i<jl)t.);  hafva  s— n,  olta  fallettan» 

fa  1.  fattigtnffigfa. 
Slagskatt,  m.  (myidv.)  (l}i5nti»paltfa  1.  »iDero. 
Slagskugga,  f.  Iuoma»tBar|o,  fuuiajainen. 
Slagskämpe,  m.  tappelija. 
Slagsmål,  n.  tappelnS. 
Slagsvärd,  n.  Iijömä»  1.  tgfu»mteffa. 
Slagt,  m.  Cs/a^ftowde;  tenragtug,  Iaf}taug;  (slagt- 

kreatur)  tenrag  (»aan),  tappo»raatt)a8  (=aait) 

1.  »nauta,  Iaf;tt. 
Slagta,  v.  a.  teuragtaa,  lat^bata  (»taan),  tappaa. 
Slagtarbod,  f.  fa^tarin»pnoti,  (it;a»  1.  tenrag» 

pnoti. 
Slagtardisk,  m.  teurag=pöt)tä,  fa^ti=pötjtä. 
Slagtardräng,  m.  teuragtajan»  1.  Iaf;tarin»renfi. 
Slagtare,  m.  tenragtaja,  lal^tari. 
Slagtarhus,  n.  teurag»  1.  tenvagtng»^none  (»een). 
Slagtarknif,  m.  teuragtug»  1.  tappo»puuffo. 
Slagtaryrke,  n.  tem-agtng»tl)ö. 
Slagtaryxa,  f.  teuragtug»firtce8  (»een),  tappo» 

firweg. 
Slagtboskap,  m.  tenrag»  1.  tappo»farja,  tappo» 

raatoaat. 
Slagtbänk,  m.  teurag»  1.  tenragtn8»penffi. 
Slagtfär,  n.  tappo»  1.  tenrag»Iammag  (»paan). 
Slagtfält,  n.  se  Slagfält. 
Slagtgill,  a.  teurag=feIpoinen  1.  »fefpo,  teura8== 

tettahja,  teuragtaa  felpaaipa. 

86 


sia 


Sia 


Slagtkreatur,  n.  teuraS  (=aan),  ta^>JJ0'raatua8 

(=aau)  1  eläin  (=imen). 
Slagtmänad,  m.  Iofa=tlUI. 
.Slagtniug,  f.  teuraStuö,  ta^V^niinen;  (fältslag) 

Slastoffer,  n.  ul;ri  =  teuva8  (=aan),  teurag»  1. 

tcuraetu8-ul;n. 
Sjagtoidning,  se  Slagordning. 
Slagtoxe,  m.  teuva8=  1.  tat^)o4}äifä. 
Slagiiggla,  f.  (yfi-ix  Ufurata)  \vmu--p'éWé. 
Slagur,  n.  Il)ömä»teIIo. 
Slagvatten,  n.  (;ahvauS=njeft. 
Slagverk,  n.  (i  ur)  l\)'ém'å-')X>äxUVy  (cid  mynt) 

t^i5nti»ti?ärffi  1   ^fone  (een). 
Slagvidd,  f.  (fijs.)  fä^fö^toäli;  (i  slätter)  lacS 

(=teen). 
Slagåder,  f.  i»alta=fucni,  ^)utp)3u=fucnt. 
Slak,    a.   ^Wä,   Ii3^f)ä,   Iöi)fä,   toeltto;    (hut.) 

njclttc;  s— t  vatten,  ^M)fal)bö§'ttefi. 
Slakiiet,  f.  Ii3t;t;l)DÖ,  Iöljit)^8,  l^ötlw^- 
Slakna,  v.  n.  l^ellitä  (4ttän),  löpbtl^ä,  Iö^(}etä 

(-enen),  ^iiKetä  (4enen),  tulla  1.  täijbä  IjU-- 

iäfft    1.   Ii5l?{)äfft,    (mista   sjjäjistigheten)   l;er= 

tröttna,  niciinä  ^evirctfitn. 
Slaksida,  f-  hittc    («peen),  nin.iu34il;at  (pL), 

feUt»  1.  tufte^ilja. 
Slam,  n.  fuotta,  xaij^a,  muta,  ruoja.  Urna. 
Slamma,   v.  a.   liettää,  vuojata  (=aan),  I)UuI; 

toa,  I)ämmcntää  irebcllä  1.  ifcfin. 
Slammer,    n.  faliua,    falfe   (»ffeen),    MHina, 

falsfe  (=een),  tilinä,  räminä,  färinä,  fälinä 

s.  af  sablar,  mietfain  falina  1.  falfe  1.  falgfe 

1.  fälinä;  (af  ruster)  fälinä,  Rätinä,  melu. 
Slammeraktig,  a.  se  Sladderaktig. 
Slamnieiqvarn,  m., -väska,  f.  se  Sladdertaska 
Slammig,  a   tuottaiuen,  ruojaiuen,  liettetnen, 

mutainen. 
Slamning,   f.  ruojauS,  liettäminen,   Uetäntä, 

ipeftn--pmmennt)ö,  Ijuubtominen. 
Slamra,  v.  n.  fäliStä,  talista,  tatttaa,  falftua, 

falötaa,  !tli§tä,  ^eliétä,  römistä;  v.  a.  fäU= 

fl)ttää,  fati^taa,  !ali§tetla,  Mfuttaa,  filiStcl- 

lä,  rämift)ttää. 
Siarns,  n.  I^uIttiomaifuuS,  f;uoUmattomuu6, 1;ä= 

titföiftjtjö,  bcmfutué. 
Slamsa,  v.  n.  !ol)eIoita  (=tfen),  [;omfuta  (=uan), 

Ijätiföitä  (4fen),  l;oti!oita  (=tfen),  tcbbä  I;uo-- 

limattomaSti,  olla  l)uoUmaton  1  I;utttio,  f}ult= 

ticita  (4fen);   (gä  slamsigt)  lutu8taa,  Iutug= 

tetla,  Iu5iata  (=aan),  lu^jaida,  tupfuttaa,  läéi= 

fätä  (=ään),  bomfuttaa,  temfuta  (=uan). 
Slamsa,  f.  toolp^ana,  l^atitfa,  retu!fa,    lutuS, 

(uftja,  tu^fn,  I)o|jfa,  ()omfu,  lä^ifäftä. 
Slamsa,  f.  se  Slimsa. 
Slamsig,  a.  {)uIttiomaincn,  I)ätiftöinen,  l;otif= 

toinen,  l;omfuinen,  IjuoUmaton,  lu^jainen. 
Slang,  m.  lettu,  lanti;    slå  sig  i  s.  med  ngn, 

rmrcta  (^^ean)  j.tun  )>ax\m  1.  j.tiin  tanéfa 

Veteen. 
Slänga,  f.  se  Pältslanga. 
Slank,  a.  folca,  foIeft)a,  folatta,  l^eitntta. 


Slanka,  v.  n.  lottia,  lottottaa,  letfuttaa,  leu= 
filta  ('Uan),  lutu^taa,  rentuStaa,  »ettutella. 

Slankhas,  m.  rentuS,  rentutta,  rutfale  (=een), 
retfale,  Ictttto,  tottio,  »cttuli,  le^fa»  1.  lota= 
tinttu. 

Slankig,  a.  lotta  1.  lottea,  lottainen,  lettaincn, 
fiotelo,  lotero,  ivetelä,  iretfufaé  (=ttaan),  reiit= 
tuinen;  s.  gång,  lettaincn  1.  »etelä  1.  rcet' 
futa§  täpnti;  s— a  kläder,  ()o8fattaat  1.  t}C= 
telot  1.  lettaifet  1.  renttuifct  irnatteet. 

Slankigt,  adv.;  gä  s.,  täl}bä  lottia  1.  lettuttaa 
1.  »ettuttaa,  täiibä  lettien  1.  lettuttaen  I- 
lottaöti  1.  »etelästi  1.  uieltoéti;  gå  s.  klädd, 
täpbä  1.  oUa  lotfamaifi^fa  l-renttuijiöfatBaat^ 
teisfa,  olla  renttumaifeéti  1-  toettnttaaéti  1. 
iDcltoéti  ttaatetcttu. 

Slant,  m.  tolitta,  tilutfa,  lo^O,  lantti;  (fisk- 
redskap) torfto,  tortin  {4fimen). 

Slanta,  v.  n.  torffoa,  ^tj^tää  tortolta  1.  tortto= 
tontulla. 

Slantkrok,  m.  torffo»  1.  torttu^touttu,  tortto. 

Slapp,  a.  lö^bä,  li3^fä,  l}elp;>o,  treltto,  l)ertr>o= 
ton,  l;ern?atta;  s— a  tyglar,  li3^[)ät  1.  peipot 
ot}jat;  tågen  äro  så  s— a,  töi)bet  ott)at  niin 
löp^äHänfä  1.  Ijelpottanfa  1.  peipot  1.  löpfät; 
(fig.)  l^elppo,  löpl;ä,  ttteltto,  l'ép'6,  len)ä=:|JC= 
räinen,  berwatta,  luento;  s.  karakter,  welt^ 
to  1.  lö?i)ä  1.  belppo  luonne. 

Slappa,  v.  a.  »elttouttaa,  tteltoStuttaa,  tel^bä 
lijpt)ät|'i  1.  löt^fätfi,  njentouttaa,  löpt)i8tää. 

Slai)phet,  f.  Ii3i)l)i?p«,  »elttouö,  t)elppou8,  ^er= 
toattnus;  se  Slapp. 

Slapphändt,  a.  löpI5=  1.  lijl)t;ä=tärincn. 

Slappt,  adv.  h^eltoöti,  löp^ästi,  l;erttottomaStt. 

Slarf,m.reto§,  Ijnlttio,  ^otifto,  ^ui)i=t;aitto,  epeli, 
rentutta,  rettale  (=ecn),  ruttale;  jmfr  Hafser. 

Slarf,  n.  se  Slarfvande. 

Slarfaktig,  a.  i^otittoinen,  l)apfuinen,  l^utttio^ 
mainen,  l;uolimaton. 

Slarfaktighet,  f.  l;otitfoifuu8,  l;ulttiomaifuu8, 
l^uolimattomuuS. 

Slarfaktigt,  adv.  l;otittoifc€ti,  l)Ultttomaife8ti, 
l^nolimattomaSti,  ^otitoiben. 

Slarfva,  f.  räpäle  1.  rääpäle  1.  repale  (=een), 
rettu,  rätti,  rääfij,  rvi)fp,  riepu,  (flisa)  fie» 
tale  (=een);  se  Slamsa. 

Slarfva,  v.  n.  retoétaa,  oHa  huolimaton,  (fuska) 
^)otifoita  (4fen),  Ijutiloita  (=tfen),  l)omiuttaa; 
s.  bort,  l;ntiloita  poié;  s.  ifrån  sig,  tpl^ätä 
1.  l}omiuttaa  totoon,  bctitcita  tel^bpffi;  s.  sig 
fram,  retostaa  eteen=pätn. 

Slarfvande,  n.  retoétamiuen,  retoétuS,  l^oti» 
toitfeminen,  ^hutiloiminen,  t^omfutuä. 

Slarfvig,  a.  räpäleincu,  repaleinen,  rettuiuen, 
fietaleinen;  (fig.)  retuinen,  retutag  (4'taan), 
^otittoinen,  l^uolimaton. 

Skirfvighet,  f.  retuifuuö,  l;otittoiiuu8,  ^uoli= 
mattomuué. 

Slarfvigt,  adv.  retuifeéti ,  retuttaaSti,  reto8= 
taen,  ^otifoöti,  l)uolimattomaéti. 

Slask,  n.  lita,  lofa,  poro=n?efi  (=ben),  Iifa=  1. 


su 


SI 


683 


lofa»tBefl,  It!atfuu8;  det  fins  s.  i,  rummet, 
^uoneeSfa  on  Iitaa  1.  Itfatfuutta  1.  lita^mettä 
1.  poro»roettä;  (tunn  supamat)  tattu,  Vät\\); 
(slaskigt  väder)  tofa=fää,  lofa,  Itfa=fää;  hö- 
stens   s.,    fl)tfl)n    lota    1.    loat;    (slaskande) 

lätfätijö,  fabe4ätf^  1.  »räntä. 
Slaska,  v.  n.  lätftä,  lätäföitä  (»tfen),  faöteHa, 

tcl^bä    märäffi,    faataa   1.  ivataa   1.  tcahi= 

telia  Iota=tt)että,  liata  (faan)  luebellä;  s.  ned 

sig,   "Eagtella   1.   lätäföitä   1.    teljbä   mäväfft 

itfenfä. 
Slaskig,  a.  lifainen,  lofainen,  Joroinen,  märfä, 

latfuinen;  s— t  arbete,  märtä  1.  litainen  1. 

Joroinen  tijö;  s.  mat,  latfuinen  l.latfun-uo= 

ja;   s— t   väder,  lifainen  1.  räntäinen  jää; 

8— t  vägalag,  lotainen  feli. 
Slaskvatten,  n.  tila=   1.   Iofa  =  tBCfl,  Iatfu  =  tBeft, 

f)nu{)be=»cefi. 
Slaskväder,   n.  Io!a=  1.  lifa^fää,   litainen  1. 

märtä  ilnta,  lätfättä  ilma  1.  fää. 
Slef,  f.  taulaa,  ta)}nSta;  en  s.  fuU,  tauf)aai= 

nen;   jag  fick    också   en    släng    af  s — ven, 

minätin  jain  rätSteitä  1.  finjaUutfen. 
Slefgas,  f.  (platalea)  faul;a=^anf)i. 
Slefva,  v.  n.;  s.  i  sig,  al)taa  1.  tanI;oa  fifään= 

fä  1.  l^ottiinfa,  ai<ia  fauljalla  fifäänfä. 
Sleka,  v.  n.  se  Slicka. 
Sleke,  n.  nuolu,  fnolate  (=tteen),  nuolin  (4- 

men). 
Slem,  a.  I)äpeäIItnen,  juleton,   ilteä;   sniken 

efter   s.   vinning,   ilteän   woiton  :|5^l}täjä   1. 

laatuinen. 
Slem,  n.  näliä,  nilja,  tina,  lima,  limasta,  Iii= 

tca,  liitta,  jätä;  s.  pä  tungan,  tielen  liitta 

1.  nilja  1.  tina;   s.  i  halsen,  turtun  räfä  1. 

tina;  s.  pä  fisk,  talan  fina  1.  näljä. 
Slemaktig,  a.  näljämäinen,  tinamainen,  nåU 

jättä,  näljan  1.  finan  1.  jälän  taltatneu  1- 

takainen. 
Slemdrifvande,    a.    tinaa    1.    rätää   ajatoa 

tcteteä. 
Slemfeber,  m.  tina=  1.  rätä  =  tuume  (=een)  1. 

»tauti. 
Slemflytniug,  f.  finan  1.  rään  (räta)  luuoto, 

rätiminen. 
Slemhinna,  f.  fina»   1.  Iima=telmn   1.  »taltoo, 

näljä-fatttjo  1.  fefi  (»ben). 
Slemhosta,  f.  tina»  i.  räfä»t)gtä,  rätiminen. 
Slemkörtel,  m.  tina»  1.  näljä»  1-  rätä»rifa  1 

»raul^anen. 
Slemlösande,  a.  tinaa  1.  limaa  liulx^cntanja  1 

^ef)mentäi»ä. 
Slemma,    v.   a.   o.  n.    tdjtä  limaa   1.    finaa, 

näljästää,   limaStaa,   finoittaa;  s.  sig,  v.  r. 

nätjääntljä,  näljäSt^ä,  tinoittua,  tuHa  Iimai= 

fefft   1.  tinaifefft,  tutta  tinaan  1    limaan  1. 

näljään. 
Slemmig,  a.  näljäiuen,  näljäfäé  (»ttään),  fl 

nainen,  limainen,   limafaä   (»tfaan),  rätäi 

nen,  jäläinen,  liittainen;  jmfr  Slem;  blifva 

s.,  tulla  näljään  1.  limaan  1-  limaifeffi  1. 


tinaifetfi  I.  näljäiietft,  näljäänt^ä,  limaStua; 

vara  s.,  oHa  näljäöfä  1.  näljäinen  I.  Iimai« 

nen  l.  (om  tungan)  liitaSja  1.  liittainen. 
?lemmighet,   f.  häljätf^ljä,  näliätttjt)8,   finai- 

fuu«,  limaifuuS,  rätäi] W^r  jätäil>?l)6;  (slem- 

migt  ämne)  lima§fa,  liitta. 
Slemstockning,  f.  finan  1.  liman  ^aattumuS 

1.  ^jatfautuminen,  limoittuminen,  limaannuS, 

rään  ))aattumu8  1.  pattautnminen. 
Slentra,  v.  n.  iceutturoita  (»tfen),  i»etelel^tää, 

jolpiteffa,  laistoitella,  I^urjannella  (»ntelen). 
Slentrian,  m.  ta»an=tefo,  »aut^a  tapa  1.  tot» 

tumuS,  »anl^a  ura. 
Slick,  n.  muta,  (ieju,  lima. 
Siick,  m.  (liten  lemnlng)  tilffa,  ri^JOUen. 
Slicka,  v.  n.  nuoUa,  (hastigt)  nuoIatSta,  (ofta 

och  fortfarande)  nuoleffta,  nuolcSfeHa;  s.  sig 

om   munnen,   lijjoa    tieltäufä,    nuolla    ^UU» 

lianfa. 
Slickare,  m.  nuolija. 
Slida,  f.  tn^Jpi,  fjuotra;  (bot.)  tuppi. 
Slidad,  a.  (hot.)  tupellinen. 
Sliddersladder,   n.    Iorun»Iaru,  lovutuS,    lör» 

pötl)8. 
Slidformig,    a.    (bot)    tuppimaiuen,   tnpetaö 

(»tfaan). 
Slidomfattande,  a.  (bot.)  tuppi»tääreinen. 
Slik,   a.  se  Sådan. 
Slimsa,  f.  litfale  (=een),  töttäle  (»een),  löuttä» 

le  (»een). 
Slinga,  f.  lenttu,  lenfo,  linfcrö;  (af  rep  o.  d.) 

lenttu,  paula,  furmau»joImu. 
Slinga,   v.  a.  panna  1.  fitoa   lenfutle,   te^bä 

lenttu  1.  paula. 
Slingerbult,  m.  linterö,  luifcrruö;  slå  s— ar, 

tiuteröitä  (»tfen),  luiferrella  (»teleu),  wättis» 

tctlä,  tel)bä  mutfia  1.  tonttuja. 
Slingerväxt,  f.  fi5^nnö3»taSlvn. 
Slingra,    v.    n.    (om   skepp)    fitferöitä    (»tfcn), 

tiitcrrellä    I.   fuufcrrella   (»telen),   njaarua; 

s.  sig,  v.    r.    (om    ormar   och   maskar)   Ini» 

tertaa,  luitcrrelta  (»teleu),  louteroita  (=tfen), 
longertaa,  liefarreHa,  fiemuroita  (»tfcn),  fic» 
marrella,  täärmeillä;  (om  floder)  fuiterretla 
(»teleu),  tierreKä,  fouferrella  (»telen),  tie» 
murrella,  mntfiSteHa,  loiferrella;  (om  väx- 
ter) fuitertaa  ,  foufertaa,  fö^nnetlä  (»teleu), 
icäänttjä  1.  fö^ttvä  1.  fiert^ä  Ijmpäri,  fier» 
tää  1.  fepiä  itfeufä  ympärille;  s.  sig  ifrån, 
undan,  ItinjiStellä ,  futeltaa  1.  luttertaa  1. 
luita^taa  poiS;  s.  sig  fram,  luiferreöa  1. 
luitcrtaa  1.  futeltaa  1.  fufelletta  (»telen)  1. 
pnjoteCaita  ebeg. 

Slingrande,  a.  (bot.)  fö^uneliäg  (»äSn),  hJään» 
neliäs. 

Slingrig,  a.  (i  bugter)  muttallineu,  mutfiiua, 
muttiöteletea,  loiterteletua,  foutuiUinen;  (fig.) 
mutfiöteleiwa,  luifertawainen,  liutaS  (»tfaan), 
tiet»a8  (=aany,  (slukande,  om  väg)  taltetnen, 
liippeeHiuen,  liiteelliuen,  luistuinen. 

Slingring,  f.  luiferrus,  tuitevtamineu,  longev» 


684 


Sli 


Slo 


ni§,  Itefavtelemineu ,  !tcmartc(u,  fuifcrtelu, 
fiiiEcrruS,    tcuferteleminen,    tö^nteleminen, 

o.    s.  V.,     jmfr    Slingra:    (slingngl    ställe) 

»vieru,  liipe  (4^^>een),  luiferc,  luiferruö,  \m-- 
!evru6;  (fartyytfs)  fiffcrcttfcmtneii,  ftifertelp, 
l;eilumincn,  toaaruminen. 

Slinka,  v.  n.  (hänga  lus)  lev^attna,  ler^J^ita, 
oUa  fer^jaéfa,  rciltua,  (ctfua,  letfiia,  ctla  let= 
faSfa;  armen  hänger  och  s — ker  pä  ho- 
nom, bälten  lätenfä  roithiu  ja  letfuu;  (gå 
i  sw)jy)  luttatitaa,  IitifalibeKa  Utelen),  lut» 
failln,  ltitfal)taa,  iitta!;taa,  lie^^fabbeUa,  iiit' 
iaxiia,  )>utfabtaa;  s.  på  alla  ställen,  Iiii» 
Uitla  1.  litfabbetta  1.  ;>ui!abbeaa  1.  fuifaiöa 
jota  ^.Hiiffaan;  s.  efter  ngn,  liufaitla  1.  Iit» 
labbella  j.fun  ))erä§fä;  han  slank  efter  mig 
in  i  rummet,  bäll  ^^Utfabtt  1.  Ittfabti  miuitn 
^cväSiäiti  bucneefcn;  ?.  igenom  vakten,  Iiu= 
!abtaa  1.  Vuif'ibtaa  umbbin  läpitfe;  s.  bort, 
undan,  ).^uit\ibtaa  1.  liufabtaa  1.  littabtaa 
^!>i&;  det  ,-lank  ned  emellan  hans  lingrar, 
fe  liufabtt  1.  hiifabtt  1.  (utöfabti  bänen  fcr» 
mieitfa  iräligtä;  det  slank  fram  under  hans 
tal,  ^niäft  1.  luifabtt  efiin  bänen  ^.ntbueSfan» 
fa;  det  s — ker  väl  med,  täljnecl>ä  fe  }.\itu» 
fä,  !i}Qäpä  fe  fehcannee;  s.  med  sqvaller, 
Ictfutetla  1.  fuifabbeCa  1.  fuifailla  fielimäsfä. 

Slinka;  f.  httfa,  lutitfc,  futfa,  juctfn=(ifEa. 

Sliukfore,  n.  liufas  (4'faan)  felt,  fcUUteli. 

Slinkrätt,  m.  nucUt^ruofa. 

Slinkärende,  n.  jucffu=afta. 

Slinta,  v.  n.  luisfabtaa,  liufabtaa,  Iicpia{;taa, 
fuljabtaa,  fcljua,  felabtaa,  fujabtaa,  bcrjab= 
tua,  liiivaStua,  !il^>iöt^ä,  fihrctä  (4^eän); 
foten  slant,  jalta  luis!abtt  1.  liufabti  1.  lii= 
iraötui  1.  nufjabti;  yxan  slant  mot  stenen, 
liTOCö  filpietci  1.  htisfabti  filveen;  yxan 
slant  i  vaken  ur  händerna  pä  mig,  fivaeS 
fuljabti  1.  fuiéfabti  fäfiStäni  aamntccn. 

Slii),  n.  tiura,  bieet  (pl.J,  bie^jaubo. 

Slipa,  v.  a.  bica  1.  bitoca,  tabfca,  tabcta  (»fcan); 
s— d  knif,  biottu  1.  tabcttu  a^eitfi;  s— dt 
glas,  tabcttu  lafi;  han  är  en  s— d  karl, 
bän  en  liutaö  1.  lii^iattu  luie^. 

Slipare,  m.  bii^ja,  tabtcja. 

Slipbänk,  m.  bioin»  1.  fjicma^^^enttt,  tabto-- 
^>cnEEi. 

Sliptil,  m.  tal^!c»tttila. 

Slipgår,  n.  se  Slipstensgrus. 

Sliphjul,  n.  :|Jt)i5rä=tab!o. 

Slipho,  m.  tabfo={ctti  1.  «faufalo. 

Slipkräts,  ni.  tabon=fuotta,  btc-fuotta. 

Slipmedel^  n.  bioiu  1.  I)iivcin  (4men),  ^ioma^ 
aine  (»een). 

Slipuing,  f.  I)icnta,  tabcnta,  bi»cmincn. 

Slippa,  v.  n.  o.  a.  ^^ääStä;  s.  ur  handen, 
jäästä  fäbcötä;  s.  undan,  )>ääötä  ^^afoon; 
sömmen  s — er  upp,  fauina  pääfcc  auti  1- 
laulcaa;  han  slapp  med  lifvet,  bän  ).\iäfi 
bcngi^fä;  s.  för  godt  köp,  :|jääötä  bi}a>äUä 
!au|!paa;  man  s — per  dit  ej  för  snö,  futUC 


et  :|?ääfe  lumelta;  s.  igenom,  in,  ^jäästä  Vä- 
:^ntfe,  fifääu;  jag  har  sluppit  honom,  det 
besväret,  olen  ^)ää8ft)t  f)äneStä,  ftitä  xoau 
traöta;  s.  att  göra  ngt,  päältä  jcutin  te= 
femtjestä. 

Slipprig,  a.  nifjafta,  uiljalaS  1.  nuIjafaS  (=!faan), 
liufaS  (=!faan),  liwaffa,  niltoincu,  iljataiuen, 
faljain  (nmen);  (fig.)  liwatfa,  UwaSfainen. 

Slipprighet,  f.  nilja!h!u8,  nuljaffuuS,  niltci^ 
fuu§,  liivaffuuS,  liuftan?;  (sUpprigt  sfälU) 
iljanne  (=ntcen),  iljama,  tljen  (-en),  niljcn 
(=en),  niijama. 

Slipsten,  m.  tabfc,  tabfc=tian;  (hrynsten)  fc^ 
ttafin  (»iincn),  fiera. 

Slipstensbock,  m.  tabfD4^cnffi. 

Slipstensbrott,  n.  tabfo=lculicS,  fcn)aftn=Ioubcji, 

Slipsteusgrus,  n.  tabfc'  1.  tabcn^uctta. 

Slipstensho,  m.  tab!c=taufaU>. 

Slipträd,  n.  barSti,  barStt,  bierta,  luisfa,  tiippa. 

Siipverk,  n.  tabfo4aite§,  tabfo=mt}Ut?. 

Slira,  v.  n.  (sjijt.)  luiätaa,  luiSfabtaa,  liipiä. 

Slisk,  n.  mateifet  (pl). 

Sliskig,  a.  imetä,  imefiäs  (=ään). 

Slita,  v.  a.  (rycka)  reteäistä  (^äifeu),  xtlfiiä, 
riit.mi6ta;  (nvta)  tuluttaa;  s.  spö,  faaba 
tuitfoja;  s.  ondt,  färfiä  1.  näbbä  »aiiima, 
faaba  tävftä;  s.  en  tvist,  rattaista  riita; 
s.  sig  lös,  irroittaa  1.  riipaista  ttfenjä  poii}, 
raastaa  itfenfä  irti;  s — s,  v.  d.  (notas)  in- 

tua,   (rycka  hvarandra)    repiä  1.   riipoa    toi» 

fianfa,  rettisfettä. 

Slitage,  n.  (fjöt.)  tuhinta,  fuIutuS. 

Sliten,  a.  tulunut,  fulunnaiuen. 

Slitlärft,  n.  pito-palttina. 

Slitning,  f.  tulunta,  tutuminen,  fututuS,  tu= 
Inttäminen,  repäifeminen,  rewäiStijS,  rii= 
pauS;  jmfr  Slita:  s— ar  (i  magen),  rewäifi» 
met,  pureet,  toibtcet,  tatfcmifet,  »il^tautfet. 

Slitsa,  v.  a.  (snick.)  ftntata  ('ftaan). 

Slockna,  v.  n.  fammua. 

Slok,  Sloker,  m.  iretet^S,  tt?ettiö,  lotto. 

Sloka,  v.  n.  lerpattaa,  lerppua,  tupattaa,  oUa 
lerpaSfa  1.  tupaSfa  1.  lottoSfa;  blommorna 
s  ,  tutat  nucttuttat  1.  ciuat  nuotutftSfa  1. 
lerpaSfa  1.  riipaSfa  1.  riiputfiSta;  öronen  s. 
pa  hunden,  toiran  torkat  ornat  (upaSfa  1. 
Inpatlanfa  1.  lotfoSfa  1.  lottutfiSfa;  fågeln 
s— r  med  vingarna,  lintu  riipoittaa  1.  tii= 
poittaa  ftipiänfä,  linnun  fiilret  ottat  riipaSfa 
1.  terpufflSfa;  gå  och  s.  omkring,  täljbä 
lerputella  1.  Icttotetta  pittin  1.  ympäri. 

Slokbjörk,  f.  riippa»  1.  ritma  =  toinnu,  uuotfu- 
toittu. 

Slokgräs,  n.  (melica  ntitans)  betmiftä. 

Slokhatt,  m.  rättä^dttu,  lääppä^battu,  rätti= 
battu,  riippa=battu. 

Slokig,  a.  Icrpatta,  terpattarca,  lerppainen,  riip- 
painen,  lerpaSfa  1.  totfcSfa  1.  lupaSfa  1.  Iää= 
päsfä  oletra,  uuottuira;  s— a  blommor,  nuot» 
fuugat  1.  riippaifet  tutat;  s.  hatt,  se  Slokhatt. 


Slo 


Slu 


685 


Sloktistel,  m.  (carduus  nutans)  nuoIfo  =  far= 
f)iainen. 

Sloköra,  f.  ru^5^a»Iovtua,  tot!o=  1.  tu^fa=!ortt)a. 

Slokörig,  a.  hii)<3a'fortt)ainen  1.  »forwa. 

Slom,  m.  ifo  fuorre  (=een). 

Slopa,  V.  a.;  s.  ett  skepp,  luudata  1.  repiä 
alusta. 

Slott,  n.  linna;  s — ets  sluttningar,  linnan 
lie^seet  1.  fu^eet. 

Slotter,  se  Slätter. 

Slottsbacke,  m.  Iinnan=  1.  nnna=mäfi. 

Slottsbetjening,  f.  linnan  :|5atiDeIijat  (pl.). 

Slottsfogde,  m.  ltnnan=ttouti. 

Slottsförsamling,  f.  Iinnan=feurafnnta. 

Slottsgraf,  m.  limtan^faitoanto. 

Slottshjelp,  f.  linnan  rafennu8  =  al)n,  linnan» 
a^3u  1.  =»ero. 

Slottshöfding,  m.  nnnan4HiälIiftö. 

Slottskapell,  n.,  -kyrka,  f.  Iinnan=!ir{to. 

Slottsmur,  m.  nnnan=munvi. 

Slottspl  an,  m.  linna^f  enttä,  Itnnan^pattta,  (fram- 
for) linnan  ebusta,  (umkring)  linnan  liepeet. 

Slottspredikant,  m.  iinnan»faarnaaia  1.  =pappi. 

Slottsrätt,  m.  {innan=oifeu8. 

Slottstorn,  n.  Iinnan=torni. 

Slottsvakt,  m.  Iinnan=teaf;ti  1.  =tt>artija. 

Sluddra,  v.  n.  I;utiIoita  (=tfen),  f)uv»itel(a. 

Slug,  a.  ältjfäg  (=ttään),  toiifaö  (=aan),  joöa 
en  äitiä,  fuffcla;  (bahdug)  toiefaö  (=ffaan), 
fatoala;  dertill  var  han  för  s.,  fifft  ^nellä 
oli  (iiaifi  äh)ä  1.  oli  hän  Iitan  ttjiifaS;  han 
är  ej  rätt  s.,  ^än  ei  ole  oifein  toiifaS,  f;ä» 
neöä  ei  ole  oifeata  äl^ä. 

Slughet,  f.  äl^ff^pS,  »iifau§,  fn!!elun6,  ancf= 
fauS;  jmfr  Slug. 

Slughufvud,  n.  fntfa4iää,  fnHelug. 

Slugt,  adv.  älijllä,  äl^tfäääti,  lt)iijaaSti,  (listigt) 
fticffaagti. 

Sluka,  V.  a.  nielaista,  fiotaista,  l^otKa,  Iit= 
faieta,  litfoa,  appaa,  aijmata  (=aan),  (x\y 
maista,  f)ulrauta  (=uan);  s.  i  sig,  hctvtieta 
1.  nielaista  1.  ahmaista  1.  Iit!aif-ta  fifääniä; 
s.  orden,  niellä  1.  nielefftä  [aitat;  s.  ngt 
med  ögonen,  ll}i3bä  1.  niellä  j.fin  filmillänfä. 

Slukare,  m.  al;matti,  l)Ctf'o. 

Slummer,  m.  uinal}bué,  uinuS,  unen  tuieno  1. 
hovto,  unen  tore  1.  lauotte  (=een). 

Slump,  m.  fattumuS,  jattmna;  det  skedde  af 
en  s.,  fe  tapal;tui  fattumoilta  1.  jatunnal= 
tanfa  1.  fattnmaltanfa;  (osorterad  hop)  tn!= 
fu,  {ofo;  köpa  i  s.,  ostaa  tufuttanfa  1.  !o= 
folta;  (lemning)  jäte  (»ttecu),  poloja,  poro. 

Slumpa,  V.  n.  o.  a.  (handia  i  slump)  tel)bä 
tuKu=  1.  !ofo>fauppoja,  oStaa  1.  mtjöbä  tu* 
fuittain  1.  fofoiöfvi;  s.  af  en  ngt,  oStaa  j.fnlta 
i.!in  fofottanfa  1.  tufultanfa;  s.  om  ngt  (på 
vinst  och  förlust),  teljbä  oitueu  fauppaa  1. 
toutoa  jsttin. 

Slumphandel,  m.  tofo=fauppa,  onnenkauppa. 

Slumplycka,  f.  onuen  fof)tauö  1.  fattnmnS. 

Slumpvis,  adv.  (i  slump)  {ofoltaufa,  tu!ultan- 


fa,  tufnittain;  (af  en  slump)  fattumaltanfa, 
fattunioiltanfa,  tapa=turmaa,  fattumoifin. 

Slumra,  v.  n.  uiuaeKa,  uinal;taa,  nufal)taa, 
olla  uinntfisfa  1.  unen  toienoSfa  1.  nuen 
I)orroSia;  s.  in,  mennä  unen  Sortoon  1-  to= 
reit;in  1.  uinuffiin,  nuftua,  uina^tua;  s — nde 
krafter,  nuffutöaiiet  tuoimat. 

Slunga,  f.  linfo,  fipfa. 

Slunga,  v.  a.  lingota  (»foan),  linfoa,  lingottaa, 
lennättää,  finfal^uttaa,  (ofta)  linfoilla,  lingo» 
tetta,  finfal)Ute(la;  s.  en  bannstråle  emot  ngn, 
isfeä  1.  lanfoa  1.  paisfata  1.  finfauttaa  pan= 
nan  panema  j[.!uf)un;  han  s — de  karlen 
mot  väggen,  f)än  paisfafi  1.  fmfantti  mie= 
{)en  feinään;  spånorna  s — des  långa  vägar, 
laStut  Icntelinjät  1.  finfoilitrat  ifot  matfoja. 

Slungare,  m.  linfoja,  Iinfo=mie§. 

Slungorm,  m.  (boa  constrictor)  toufo-fäärme 
(=een),  rutistaja^aärme. 

Slungsteu,  m.  Unfo=filt)i. 

Slup,  m.  purfi  (=rren),  luuppi. 

Slupgast,  m.  lunppi=  1.  purftnnieS. 

Slurf,  Slurfvig,  m.  fl.,  se  Slarf,  Slarfvig,  o.s.v. 

Slusk,  m.  ruoja,  r^öfäle  (=een),  rutfale  (=een), 
retloana,  renttu,  fuotuS,  tul)mo. 

Sluskig,  a.  rijiifäleinen,  ruofoton,  rähjäinen, 
renttu  inen. 

Sluss,  m.  fnlfu,  patonS. 

Slussafgift,  f.  fulfu-mafio  1.  =raf;a. 

Slnssbyggnad,  f.  fulfu=ra!ennu§. 

Slussport,  m.  fulfu^portti. 

Slussverk,  n.  fulfn^aitoS,  fuliit  (pl.)- 

Slut,  n.  loppu,  pääte  (»tteen),  päätöS;  i  s— et, 
(opuSfa;  vid  s— et,  lopulla;  mot  s— et,  lo* 
puu  puolella,  lopulta;  mera  mot  s— et,  Io= 
puramaaa;  till  s.,  loputfi,  päätteeffi,  mU 
metfetfi;  ända  till  s— et,  loppuim  aSti  1. 
faaffa;  från  början  till  s.,  aluSta  loppuuu; 
till  sista  s— et,  päälle  päätteeffi,  faifen  pää* 
töffeffi  1.  päätteeffi;  komma  vid  s— et,  tulla 
loppuesfa  1.  lopulla;  komma  på  s— et,  tuÄa 
lopulla  1.  lopuiSfa;  göra  s.  på  ngt,  bringa 
ngt  till  s.,  teljbä  loppu  jstfin,  lopettaa  1. 
päättää  j.fin;  få  s.  pä  ngt,  faaba  loppu 
jstfin,  jaaba  j.tin  loppuun  1.  päätiiffeen; 
taga  s.,  loppua,  tulla  loppu;  taga  ett  o- 
lyckligt  s.,  loppua  1.  päättljä  onnettomasti, 
faaba  1.  tulla  onneton  loppu;  mjölken  är 
s.,  maito  on  faitfi  1.  loppunut  1.  lopuSfa; 
det  är  s.  med  alltsammans,  on  faiffi  1. 
faiffi  t^^nni  lopuSfa,  on  loppu  tijffäuänfä, 
on  faiten  1.  faitti  loppu;  hvad  s.  skall  det 
taga?  mitä  fen  1.  fille  lopuffi  tuöeelaan? 
mifä  loppu  ftitä  tullee?  s— et  blef  det,  fe 
tuli  lopufft. 

Sluta,  V.  a.  (stänga,  tillsluta)  fulfea,  panna 
fiinni  1.  umpeen,  ummistaa;  s.  tili  dörren, 
fulfea  otei,  panna  o»i  fiinni;  s.  igen  ögo- 
nen, ummistaa  filmat;  s.  ihop,  panna  1. 
liittää  t?f}teen,  t)l)biStää;  (föra  intill,  trycka) 
fulfea;    s.  ngn    i  sin    famn,    fulfea  jofu  fl)= 


Slu 


Slu 


liinfä;  s.  en  krets  kring  ngn,  fievt^ä  fe» 
l)'d\i(.  j.tun  ^m^järitte,  fulfea  jcfu  ^jiirttn;  s. 
lederna,  fuj^iötaa  rilctt;  s.  i  bojor,  panna 
1.  fitca  fa^letf)in;  (läia  upphöra,  föra  till 
slut)  lopettaa,  päättää;  s.  ett  arbete,  en 
öfverläggning,  päättää  1.  lopettaa  tt)ö,  {eé= 
tuötetu;  s.  att  skrifva,  läsa,  päättää  1.  lo= 
pettaa  lufunfa,  firjottuffenfa,  lafata  (=ffaan) 
1.  tauota  {4oan)  ftrjotttamaöta ,  lufemaSta; 
han  har  s — t  sina  dagar,  f)än  oit  päitt?än= 
fä  päättänet,  Itänen  otoat  pätoänfä  päätti» 
neet,  (har  tagit  lifvet  af  sig)  I;än  Oli  lopet» 
tanut  itfenfä  1.  päitoänfä;  s.  täget,  oKa 
faaton  loppuua;  det  s— r  boken,  fe  cu  tiv* 
jan  loppuna,  fillä  firja  päättljl);  (utföra  det 
sista)  päätettä,  tutinteistellä; s.  ett  h  valf,päätel= 
lä  1.  »iimeiötettä  f)oIit>ia;  (s.  upp, upphöra)  ia-- 
tata  (»ffaan),  tauota  (=foau),  päättää,  topet» 
taa,  päästä;  hvar  s — de  vi?  miäfä  tauto» 
ftmme  1.  lopetimme  1.  päätimme  1.  lafta» 
fimme?  har  ni  ej  s— t  än?  ettefii  toielä  ole 
pääsfpt  i.  tauoimut  1.  lopettanut?  s.  upp 
att  skrifva,  s.  med  skrifvande,  latata  1. 
tauota  firjoittamaSta,  lopettaa  1.  päättää  fit= 
joittamifenfa;  han  s— de  med  att  gråta, 
loputft  1-  »iimeifefft  1.  päätteefft  f)än  rupefi 
itfemään,  f)äu  päätti  1.  lopetti  itfemällä  L 
itfuUa;  (draga  slutsats)  päättää,  pääteitä, 
arlrata  (=aan),  artoelta;  hvad  skall  jag  s. 
af  hans  tystnad?  mitä  miuun  ou  päättä= 
minen  tiänen  äänettöm^^beétänfä?  jag  s— r 
deraf,  att  .  .  .  fiitä  päätön  1.  arwaan  niin 
1.  fen,  että  .  .  .;  efter  hvad  nian  kan  s. 
1.  att  s.  af  utseendet,  är  det  en  bra  karl, 
minfä  1.  mitä  1.  fen  mitä  tt»oi  päättää  1. 
fen  ful)teen  mitä  tooi  päättää  ulfo=näi5gtä, 
on  (;än  felpo  mies;  s.  från  det  ena  till 
det  andra,  päättää  1.  artt>ata  toiéta  toifcé» 
ta;    (af sluta,    inga)    td)b'å,    fopia;    s.    fred, 

förbund,  te^bä  raul;a,  liitto;  s.  ett  köp, 
tcf)bä  fauppa  1.  taupat;  s.  ett  giftermål, 
tel;tiä  1.  fo^jia  naimié^aupat,  fopia  naimi» 
fiéta;  v.  n.;  t.  ex.  locket  s — er  väl  till, 
fanfi  fä^  1.  fopii  Ij^nnn  fiinni;  dörren  s— er 
icke  till,  o»i  ci  låt)  1.  mene  umpeen  1- 
!iinni;  s — s,  v.  d.  loppua,  päättyä,  tulta 
loppu,  tulla  loputfl  1.  päätteeffi;  stormen 
s— des  med  regn,  mtjrSfl^  päättyi  fa= 
teellä,  fabe  tuli  ml^röftjn  lopntfi  1.  päät- 
teeffi; det  s— s  aldrig  väl,  fiitä  ci  tule  l}l)= 
luä  loputfi,  fe  ei  fuinfaan  lopu  1.  päät^  l}^' 
n.nn;  fä  se,  hum  det  s— s,  faa  nä[;bä, 
mitä  lopntfi  tulee  1.  mimmoinen  loppu  tu^ 
lee,  faa  näl^bä,  tninta  päättl}t)  1.  loppuu; 
tornet  s — s  med  en  spets,  tovui  päättl)t) 
^nipulla  1.  l)uippuun,  tornin  pääsfä  on  l;uip= 
pu;  ordet  s — s  med  1.  på  en  vokal,  fana  päät= 
t^t^  ääutiiJllä;  s.  sig  till  ngn,  Ijl^biSf^ä  1. 
l)l}biötäl^t^ä  j.fu^un;  han  slöt  sig  till  vårt 
parti,  ^än  rupeft  1.  v^bietl)i  meibän  puo 
tuefcmme;  inom  slutna    dörrar,   fulettujen 


onjien  tafana;  ett  slutet  sällskap,  umpi^ 
feura,  teöfenäinen  1.  fulettu  fenra;  i  slutna 
leder,  fupistetuin  ritein,  fupiötetuisfa  ri= 
iriSfä;  sluten  stafvelse,  umpinainen  I.  umpi= 
tattu;  en  sluten  menniska,  umpi^mieliueu 
ihminen;  gudstjensten  är  slutad,  jumalan^ 
palweluS  on  loppunut  1.  päättvnljt  1.  pää= 
tettV  1-  lopuSfa;  efter  s— d  gudstjenst,  ju= 
malan  »palfteluf fen  päätettljä  1.  paätvtt^ä  1. 
loputtua,  jumalan=paltt)elu!fe8ta  päästtjä. 

Slutbokstaf,  m.  pääte»  1.  loppn^puuStawi. 

Slutdom,  m.  lopuUinen  päätöS,  loppu=pääti38. 

Slutelig,  Sluteligen,  se  »Slutlig,  Slutligen. 

Sluten,  a.   se  under  Sluta;  (hot.)  fulettU. 

Slutfall,  n.  lopetus,  loppuma,  loppu^fäije  (»feen). 

Slutföljd,  f.  se  Slutledning,  Slutsats. 
Sluthult,  n.  (skepp.)  luutl)ultti,  jalfa»fii(a. 
Sluthultsgatt,  n.  (skepp.)  luutl)ultin  1.  jalfa» 

tiilan  reitä. 
Slutkonst,  f.  päättämä=taito. 
Slutledning,  f.  (log.)  päätelmä,  iol)tau8,  jo^to» 

päätös. 
Slutlig,  a.  lopullinen,  päättätoä,  nnimeinen. 
Slutligen,  adv.  loputfi,  päätötfeffi,  toiimeifefft, 

u>timein,  (till  på  köpet)  päälle  päätteeffi;  s. 

sade    han,    att   .  .  .,  loputfi   1.   toiimeifeffi 

f;än  fanoi,  että;  han  kom  s.,  nnimein  1.  njii* 

meinfin  t)än  tuli. 

Slutliqvid,  m.  loppU=fuoritUS. 

Slutmening,  f.  loppu4anfe  (=een). 

Slutpunkt,  ra.  loppu4'o^ta,  loppu^päätc  (=ttcen). 

Slutpåstäende,  n.  lDppU»n)äitöS,  loppU'-fana, 
lopullinen  träitöS  I.  fana  1.  laufunto. 

Slutrim,  n.  loppu^foiutu,  loppu^iraste  (=een). 

Sluträkning,  f.  loppu4aSfu,  lopullinen  Intouu» 
laSfn  1-  rätinti;  (slutlig  uppgörelse)  loppU= 
tili,  lopuKinen  tili,  tilin  fuorituS. 

Slutsats,  m.  loppu^jolitauS,  iol;to=päätöS,  pää= 
telmä;  jag  drager  deraf  den  s — en,  att .  . ., 
jtitä  jobban  fen  päätijffen,  cttä  .  .  .,  fiitä 
teen  1.  faan  fen  loppu^jotjtauffen,  että  .  .  .; 
göra  en  falsk  s.,  tet)bä  »äävä  joljto^pää* 
tös  1.  päätelmä,  joljtaa  tväävä  päätöS  1. 
päätelmä. 

Slutstafvelse,  m.  loppu=tan)U,  toiimciuen  tawu. 

Slutsten,  m.  pääte=tin)i,  ftiimeinen  fiwi. 

Slutstycke,  n.  loppukappale  (=een). 

Slutsätt,  n.  päätöS=  1.  päättämk}S'tapa. 

Slutt,  a.  se  Sluttande. 

Slutta,  v.  n.  iviettää,  falliétna,  olla  fallallanfa 
1.  faltaaa,  wierettää,  oUa  teiercträ;  s.  sak- 
ta, fallattaa,  icietättää,  oUa  lotwa  1.  Inifu; 
s.  Iiastigt,  olla  ätfi-uneru  1.  »ftierettjä. 

Sluttande,  a.  faltanm,  wiettätoä,  »ieru,  tuic» 
rercä,  »cierettäwä,  fallallanfa  ole»a;  lagt  s., 
fallattatoa,  toietättättjä,  loittja,  loiwaincn,  lui= 
fu;  (bot.)  faltawa. 

Sluttning,  f.  (sluttandet)  faltan?UU«,  totcve» 
tDl)l)S,  ttietoS;  sakta,  ringa  s.,  »räkäinen  1. 
loiwa  faltattuuS,  fallattansaifuuS;  hastig, 
stark  s.,  äffi^faltattuuS,  ätfi»n)ieto6,  jvrffä 


Slu 


Slå 


687 


IDteru  1.  »ietOg;  (sluttande  plan)  JBtCru , 
uneremä,  rinne  (»ntecn),  ^aXiia,  h?ietoö,  Iui= 
fu,  futoe  (»:peen),  latbe  (=teen),  lietre  (»^jeen) 
bergets  s— ar,  »noren  fu^jeet  1.  rinteet  1. 
laiteet;  s— aina  kling  slottet,  linnan  lie 
V^eet  1.  :|5altat;  backomas  s— ar.  miifien  toie 
rnt  1.  nneremät  1.  anetcffet  1.  laibat. 

Slutvärn,  n.  se  Redutt. 

Slyiia,  f.  lutfa,  IntuS,  InuSfa. 

Slyngel,  m.  lDt))3i,  lortti,  tnf^juS,  ärnuitti;  en 
läng  s.,  ))itfä  lo^Jpi  1.  lortti;  det  är  en  så- 
dan s.,  l^än  on  femmoinen  !u^ju8  1.  lurjuS; 
se  vidare  Lymmel. 

Slyiigelaktig,  a.  lorttiinainen,  leirimäinen,  lo 
ifvx  1.  örmätin  takiainen,  ärntätiHincn,  Ivii)' 
jutfettinen,  fonnan  =  takiainen,  !oiran=furinen 

Slyngelär,  n.  pl.  ärniätin  itä,  Io))in  ifä,  loj) 
^)i=l.ärmätti'tt)Uobet;  i  s— en,  örmätin  iällä 
ärmätti-'tt5Uofina. 

Slå,v.a.o.n.t^öbä;han  slog  mig  i  hufvudet,f)än 
löi  minua  vöätiän  1.  :rääl;äni;  blåsten  slog 
igen  dörren,  tnuU  löi  Olwen  fiinni;  s.  till 
fttcaltaa,  fiteonttaa,  fi^aista  (=)3aifen),  f;m 
maista,  (smällande)  Iäjäl)ttää;  s.  till  med 
yxan,  firoaltaa  1.  Ijnimaista  tirweHä:  s.  till 
med  handen,  firoaltaa  1.  fiaaiSta  1.  läjä 
lf)^ttää  fäbellänjä;  s.  af,  ned,  se  Afslå, 
Nedslå;  s.  pä  dörren,  I^öbä  Ohjeen  1.  Ctoen 
))äätte;  s.  ihop  händerna,  U)i5bä  täfiänfä 
Vf^teen;  s.  ihop  en  bok,  fulfea  firja,  I^öbä 
firja  fiinni  1.  um:peen;  s.  på,  t^iibä  |3arem^ 
min,  (fortfarande)  l^öbä  I^önn§tän(ä;  s.  upp 
se  Uppslå;  s.  upp  sin  bod,  atoata  (=aan) 
:|.iuotinia;  s.  upp  en  bok,  ateata  firja;  s 
mynt,  Il)öbä  raf;aa;  s.  tegel,  tei^bä  tiiliä 
s.  ut  stöilar,  Il^öbä  faa|^^3aat  teétitle  1.  avaa 
rammiffi;  s.  ut  jern,  h)öbä  1.  tatoa  rautaa 
lehjeäffi;  s.  rep,  tel}bä  1.  ^unca  föi}ttä;  s. 
olja,  te^bä  1.  )3U)ertaa  btjt^ä;  s.  mur 
bruk,  fefoittaa  falr^ea;  han  har  blitVit  illa 
slagen,  ()äntä  on  ^ai^oin  iDijtt)  1.  Ijafattn; 
s.  hufvudet  mot  en  sten,  l^öbä  :|3äänfä  fi' 
n)een;  s.  boll,  I^öbä  1.  l)eittää  UWxa  1. 
pallia;  s.  bom,  Itiöbä  ^Jaitfe  1.  filcutfe;  (hälla) 
laaiaa-^  s.  glaset  fullt,  Xaaiaa  laft  taitteen 
s.  ihop,  taataa  xfyUzvi  1.  fefaifin;  (fälla) 
iaaiaa,  li}öbä  maalaan,  ll)öbä;  s.  ngn  i  golf- 
vet,  Ii}i3bä  1.  ))ai8fata  (=aan)  jofu  lattiaan; 
s.  käglor,  t;eittää  1.  »iSfata  (-aan)  1.  t^öbä 
feiliä;  (meja)  niittää;  s.  gräs,  niittää  ^ei= 
nää;  han  har  redan  slagit,  Ifäv.  ou  jO  uiit» 
tän^t;  ängarna  äro  slagna,  niitit  Otoat  nii= 
tett^nä;  (besegra)  l^öbä,  tooittaa;  s.  en  fi- 
ende, I^i)bä  1.  tooittaa  iri^oillinen;  s.  fien- 
den på  flykten,  l^öbä  1.  ojaa  toifjoiHinen 
:|5a!Difatle  1.  ))a!oon;  (om  klockan)  l^öbä; 
klockan  slår  ett,  fello  I^ö  ^ffi  1.  ^fjtä; 
hvad  slår  klockan?  mttä  fello  l^ö?  kloc- 
kan är  tio  slagen,  fetto  on  f^mmenen  l^i)= 
n^t;  klockan  är  ett  slagen  1.  har  slagit 
ett,  feUo  on  »j^ben  ttjön^t  1.  lyöneenä,  fetto 


on  (t)ön^t  ^ffi;  (omveckla)  fäöriä  1.  :>5anna 
1.  fietca  ^mipäriHe;  särskilda  talesätt:  s. 
eld,  igfeä  tulta  1.  toalfeata;  s.  åder,  isfeä 
fnonta;  s.  en  knut,  tel^bä  1.  fitaiöta  folmu, 
\>anna  fclmuun;  s.  en  bro,  tef)bä  filta  1.  ftl-- 
taa;  s.  läger,  ottaa  leirinfä;  s.  en  ring 
kring  ngn,  fä^bä  piiriin  1.  rinfiin  j.fnn 
Ioniparille,  fulfea  jofu  fef;ään,  tef)bä  :|5iirt 
j.fun  ^mj^ärille;  s.  takten,  l^öbä  1.  pitäd 
tal;tia;  s.  vad,  l^öbä  1.  panna  hjeto;  s. 
rötter,  tel)bä  juuria,  jnnrettua,  juurtua;  s. 
bort  sorg  och  fruktan,  l^eittää  poiö  furut 
ja  pelot;  s.  bort  dessa  tankar,  I^eitä  1. 
jätä  1.  poista  nuo  ajatuffet;  s.  efter  ngn, 
ajaa  j.futa  tafaa;  s.  efter  ngt  i  en  bok, 
etfiä  1.  t)afea  1.  lljijbä  ^liiö  j.fin  firjasta;  s. 
i  jern,  h)öbä  1.  panna  rantoifjin;  vinet  slår 
i  hufvudet,  voiiua  fajal;taa  1.  fattnu  I.  fäQ 
pääl)än;  s.  i  ögonen,  piStää  1.  fattna  fil= 
miin;  s.  i  sko,  U}öttää  1.  I»?i5bä  fenfääniä; 
s.  ifrån  sig  fukt,  o.  d.,  tef)bä  foSteaffl  1. 
^nofna  foSteutta,  j.  m.;  s.  ifrån  sig  bekym- 
ren, ajaa  1.  {)eittää  1.  poistaa  f)uolet  luo» 
tanfa;  bläcket  slår  igenom,  läffi  ltj'6  1.  me= 
nee  täpitfe;  papperet  slår  igenom,  paperi 
läpäfee;  s.  ihop,  Itjöbä  1.  panna  t}l;teen; 
kopporna  slogo  in,  rupuli  löi  fifään;  hans 
spådom  slog  in,  f)änen  enuuStuffenfa  fätui 
toteen  1.  toteutui;  det  slår  in  med  det  före- 
gående, fe  fäv)  1.  fopii  ^f)teen  1.  pitää  ^l^tä 
ebeöifen  fanSfa;  nu  slår  det  icke  in,  n^t 
ei  pibä  i.  ole  t)l)tä,  nljt  ei  ole  paifaltanfa, 
ei  n^t  fonji  t)^teen,  n^t  ei  pibä  paiffaanfa; 
örnen  slår  ned  på  sitt  rof,  fotfa  iöfee  faa= 
liifenfa;  fåglarna  slogo  ned  i  åkern,  linnut 
laSfeutuitoat  peltoon;  åskan  slog  ned  i  tor- 
net, uffonen  i\ii  1.  isfi  alaS  torniin;  röken 
slår  ned,  \a\x>u  painuu  1.  laSfee  olag;  vädret 
slår  om,  ilma  muuttuu;  vinden  slog  om 
till  ostlig,  tuuli  fääntl}i  itään  I.  muuttui 
itäifeffi;  han  har  alldeles  slagit  om,  l^än 
on  toallan  1.  peräti  muuttanut  mielenfä,  ^än 
on  tullut  1.  muuttunut  toatlan  toifefft;  s. 
omkring  (känna  sig  före),  fierrellä  (=rtelen); 
s.  omkring  sig,  l^uimia  ^mpärillenfä;  s.  om- 
kring sig  med  fraser,  laufoa  1.  taSfeteHa 
foreita  puheita;  s.  till  ett  skratt,  puröfa]^= 
taa  1.  remaf)taa  nauruun  1.  nauramaan;  när 
fisket  siar  till,  fun  falaStuS  onniStuu  1. 
meneStt)»)  l.  fä^  laatuun;  vintern  slog  till, 
talwi  pafaiSti  1.  farfeni  1.  i)Ui)i;  en  böld 
slog  upp,  paife  nouft,  if;o  noufi  paifeette; 
ångan  slår  upp,  ^ö^r^  noufee  1.  fo^oaa 
^löé;  lågan  slår  högt  upp,  lieffi  leimuaa 
1.  noufee  forfeatle;  föret  har  slagit  upp, 
feli  on  riffautunut;  vintern  slår  snart  upp, 
taitot  pian  alentuu  1.  laul^tuu;  det  slår  upp, 
ilma  nö^rt^t)  1.  lauhtuu  1.  penfe^tt}^;  s.  upp 
ett  köp,  purfaa  fauppa;  s.  upp  med  sin 
fästmö,  teijbä  tafa=peroifet  I.  purfaa  faupat 
morftamenfa  fanSfa;  de  hafva  slagit   upp 


688 


Slå 


Siä 


raed  hvarandra,  otoat  fe8!enään  »älinfä  1. 
fau^^anfa  ^nirfaneet;  blomman  har  slagit 
ut,  tuffa  en  ^ntl;ennut  (^>uf;feany,  kopporna 
slä  ut,  ref  f  o  ncufce  pintaan,  roffo  l^ubfeaa 
ulc8;  det  slår  väl  ut,  fe  fä^  l^tjtoin,  fe  oii= 
iiiötuu  1.  mcnestt)^  f)^ti.nn;  vågen  slog  öf- 
ver  skeppet,  aalto  loisfa^tt  1.  totSfui  iau 
vaan  ^li;  han  har  slagit  öfver,  (;än  en 
muuttunut  1.  fät}nt)t  toijeffi,  f)än  on  muut» 
tanut  mtefenfä;  det  slår  ötVer  redan,  jo 
on  Itifaa  1.  litafft  1.  tjiitfe,  jo  menee  ^U_l. 
^Iit[e,  jo  en  l){en  ^^aljo;  lijertat  siar,  fijbän 
tl}fl}ttäa  1.  tl)ffit  1.  fl^ffii  1.  fl}ft}ttää;  pulsen 
slår,  fuoni  tt}tfw  1-  tt)f^ttää  1.  tl}ftää;  sång- 
fågeln slår,  fauiu4tntu  laSfettelec  1.  tDifer» 
telee  1.  laSfee  liiruja. 
Slå  sig,  v.  r.  (ge  sig  slag)  fl;)öbä  itfcänfä;  s. 
sig  för  brustet,  pannan,  fljcbä  rintotfjiufa 
1.  rintaanfa,  otfaania;  han  föll  och  slog 
sig  illa  i  pannan,  ^än  (anfcfi  ja  löt  otfanfa 
)5a[)oin;  han  slog  sig  ett  hål  i  hufvudet, 
i^än  li5i  :)>äänfä  ^3ul)fi  1.  rciän  ^ää£)änfä;  s. 
sig  baklänges,  I^ijbä  1  ^aiöfata  itienjä  1. 
Illöbä  felällenfä;  s.  sig  igenom  fienden,  tljijn» 
tää  iticuiä  1.  tvöntä^t^ä  1.  rmitäi^tä  nnl^oU» 
Iteten  la^^i;  s.  sig  ifrån  ngt,  jättää  1.  f;eit= 
tää  j.fin,  luopua  1.  erota  (=oan)  jstfin;  s. 
sig  ihop  med  ngn,  rutreta  (=pean)  l)()teen 
j.fun  fanSfa,  ruineta  1.  I^öttä^tt)ä  j.fun  til)-- 
teijtcen;  s.  sig  lös,  runjeta  {^ptan)  jouti» 
faatfi,  I^öttäljtljä  lomattemaan  1.  joutitaaffi, 
irtautua  töiStänfä;  nog  är  han  munter, 
när  han  riktigt  slår  sig  lös,  fljKä  f)än  on 
iloinen,  fun  »aan  cifcin  ftffi  ru^seaa;  s. 
ned  sig,  f^öbä  itfenfä  1.  Iijöbä  maalaan;  s. 
sig  ned,  ottaa  fijanfa  1.  paiffauja,  ajettua, 
afcttautua;  s.  sig  på,  rutteta  (=pean),  Ii^öttäi= 
tä,  ^eittäi^t^ä;  s.  sig  på  studier,  ruiceta  c:p= 
ipia.  harjoittamaan;  han  slog  sig  pä  att 
sjunga,  ^än  Véi\}t  laulamaan;  s.  sig  på  li- 
derlighet, beittätjtljä  irötaifuuteen  l-  l^urjan- 
telemaan;  s.  sig  på  lättja,  ruweta  1.  (;eit= 
tät)tl}ä  laiSfaffi;  slå  sig  till  ett  parti,  ru= 
^•'eta  1.  fääntiiä  jf)fin  ).n:oIuei"en;  det  siar 
sig  till  torka,  ilma  Voubettnu  1.  muuttuu 
:>50ubaffi,  ilma  tiiijffe  1.  fääntt}t}  1.  fä«  j^oubaffi; 
det  slog  sig  till  kallbrand,  fääntpi  1-  fä»i 
fVlmän  wiboitfi,  tuli  fiilmän  toifjoille;  han 
slår  sig  rätt  bra  ut,  tiäu  tulee  oifeiu  \)\y- 
mn  toimeen  1.  aifaan  1.  aifoiftin;  huru  slår 
du  dig  ut  med  så  litet?  fuinfaS  niin  n>ä= 
^ällä  woit  elää  1.  tulet  toimeen  1.  aifaan? 
vädret  slår  sig,  ilma  uö^rt^^;  kölden  slår 
sig,  :paffanen  laubtuu;  ölet  har  slagit  sig, 
olut  on  laimiStunut  1.  n>äljä[)tl}m?t;  fönstren 
slå  sig,  iffunat  fiieStbirät  1.  fäi^toät  f)ifeen; 
bräderna  hafva  slagit  sig,  laubat  Otoat  tt3e= 
tät)neet  1-  fät^neet  fieroifft  1.  fieroon  1.  far» 
laiffi,  laubat  owat  fieroStuncet  1.  farjaStu» 
neet;  ett  slående  bevis,  luja  1.  ftafaiva  I. 
fitoira  1.  ofaatoa  tobiStu?;  detta  är  ett  slå- 


ende skäl,  täöfä  on  luja  1.  fitottja  fljl);  det 
var  bra  slående  sagdt,  fe  oU  l)l}n.nu  pai- 
fatleufa  1.  ofaaiuaSti  fanottu;  slagen,  fl;Dt^, 

0.  s.  v.;  slagen  med  blindhet,  fofeatfi  ]^ur= 

mattu  1.  faatettu,  fofeuteen  joutunut,  fofeu» 
ben  hjaHaöfa  olewa;  han  stod  alldeles  sla- 
gen vid  denna  nyhet.  l}än  oli  fuin  maalaan 
nafattu  1.  U}ötl)  tätä  f  anomaa  fuuUe§ianffl  1. 
tämän  fanoman  fuuttuanfa. 

Slå,  f.  piena,  puu,  tanfo  (stång). 

Slå,  se  Ormslå. 

Slån,  f.  (prunus  spinosa)  ora=tuomi. 

Slänga,  f.  (zostera)  ajofaS  (»ffaan),  fofalmuS. 

Slåss,  V.  dep.  tapella  (tappelen);  s.  med  ngn 
om  ngt,  tapella  jstfin  j.fun  fanSfa. 

Slasskämpe,  m.  se  Slagskämpe;  s — ar,  (plan- 
tago  media)  nurmi»ratamo. 

Slätter,  m.  f)etnän»tefo,  l)einän  niitto,  niitto, 
niite  (»tteen). 

Slåtterblomster,  n.  (parnassia  palustris)  h)i= 
tuffo,  f)ärän=fitmä. 

Slatterkarl,  m.nittto=mie8,  f)einä»mie§,  niittäjä. 

Slåtterlön,  f.  ]^cinä=palffa,  l;einän-teon  palffa, 
niitto=palffa. 

Slattertid,  m.  l)ein'»aifa,  l;cinän  aifa,  niitto» 
aifa,  [;etnän=teon  aita. 

Slåtteröl,  n.  niitto»  1.  f>einä»taffoo,  niittäjäifet. 

Slatterört,  f.  se  Slåtterblomster. 

Släcka,  v.  a.  fammuttaa;  s.  eld,  ljus,  fam» 
muttaa  tuli,  ftjnttilä;  s.  jern,  kaik,  faStaa 
rautaa,  faltfia;  s.  sin  törst,  juoba  janoon» 
fa,  fammuttaa  janoanfa;  det  s — er  törsten, 
fe  »ie  janon  poi§,  fe  fammuttaa  1.  l}äi»it» 
tää  janon;  s.  sin  hämd,  tl}ljbi}ttää  1.  tä^t» 
tää  1.  fammuttaa  foStonfa;  s.  sin  harm , 
vrede  på  ngn,  ajaa  mieli=pa[;aufa,  toiljaufa 
j.fun  pääCe,  t^ljbtjttää  1.  fammuttaa  »ibaau- 
fa  j.fulla. 

Släckare,  m.  fammuttaja,  (medel)  fanuniitin 
(»tttmen). 

Släckning,  f.  fammutuS,  fammuttaminen. 

Släckningsmedel,  n.  fammute  {4Ui.\\),  fam» 
mutu§»aine  (»ecu). 

Släckningsredskap,   n.  pl.  fammutuS  =  ncutvct 

1.  »falnt,  fammuttimet. 
Släddj-na,  i.  refi^tljlju^. 

Släde,  m.  refi  (re'en);  åka  på  s.,  ajaa  rceHä. 

Slädfart,  m.  refi»matfa,  refi=tulfu. 

Slädfilt,  m.  refi»teilttt,  rcen»peite  (»tteen),  refi» 

watppa. 
Slädfjettra,  m.  fetara,  faulaö. 
Slädfäll,  m.  reft-toätlt)t. 
Slädföre,  n.  refi»tila  1.  »teli. 
Slädhud,  m.  reen  talja,  rett»na^fa. 
Slädkorg,  m.  reeu  toppa,  reen»Iaitio. 
Slädmede,  m.  reen  jalaS  (»ffen). 
Slädnät,  n.  refi»tt»erffo,  Iumi»toerffo. 
Slädparti,  n.  refi»l^§täili)  1.  »ajelu,  rcft»ajot 

(■pL),  reft=feura  1.  »funta. 
Slädskärm,  m.  reen=fermi  1.  »fermi. 
Slädspår,  n.  recu  jälft  1.  jälet  (pL),  reen  raitio. 


siä 


SI; 


689 


Sliidtäcke,  n.  re!i=^eite  (=tteen),  refi^tuatp^ja, 
(af  hud)  reen  talja. 

Slägga,  f.  hjäf'i=ftaiara,  moufart,  palja. 

Slägga,  V.  a.  moufata  (»Haan),  I^öbä  1.  tatoa 
moufariUa  1.  träf'i=»afaralla. 

Slägt,  f.  fuht  (futuun),  I;eimo;  hela  s— en, 
fofo  fuhi,  fufu^mtta,  {)eimo=funta;  de  äro 
af  samma  s.,  oicat  famaa  1.  l)f)tä  fufua  1. 
fama§ta  fmcuSta;  vi  äro  nära  s.,  olemme 
iäl^eiötä  fufua  1.  lä^^että  fufuja  1.  Itti=fufu= 
laifet;  de  äro  s.  på  längt  häll,  \}i  ottiat 
faufaiSta  fufua  1.  faufaa  fufuja  1.  faufaa 
fufutfin;  han  är  litet  i  s.  med  mig,  t;äu 
on  tt>äf)än  mtnuu  fufujant  1.  fufuant  1.  fu= 
fua  fanSfant  1.  fufuja  minutfe;  det  hör  till 
s — en,  fe  DU  fufu=peräi§tä;  Israels  s — er, 
pöraelin  fufu=fuunat. 

Slägtagg,  n.  fufu=tt)if)a. 

Sliigtas,  v.  d.;  s.  på  ngn,  oKa  1.  tutfa  j.fufjUU 
1,  j.fun  fufuuu. 

Slägtband,  n.  se  Slägtförbindelse. 

Slägtbok,  m.  fufu^firja. 

Slägte,  n.  f^eimo,  fufu,  f)eiiuo=funta;  arter  af 
samma  s.,  i){}ben  f)euuDU  1.  fulrun  fajit;  de 
hora  till  samma  s-,  1)6  CUmt  \)\)[l\  I;eimoa, 
fuuluttjat  Vf;teen  1.  famaau  f)eimocn  1.  fu= 
fuuu;  från  s.  till  s.,  poIlceSta  poltveeu,  fu= 
töUSta  fufuuu;  på  hvarje  århundrade  räk- 
nas tre  s— n,  fuUeftu  t»uofi=fabaIIe  luetaan 
folme  po(lxn=fuutaa  1.  polnjea  1-  fufua. 

Slägtfel,  n.  fufu=peräiuen  toifa,  fufu=n.nfa. 

Slägtföljd,  f.  ^^ert  =  funta,  futoun=jo^to,  fufu= 
fuuta,  fufu-perä. 

Slägtförbindelse,  f.  fufu=perätf^l)§,  fufuIaifuuS, 
f^eimcuö,  fjeimolaifuuö,  fanfouö,  f)eimou8= 
liiäti;  ingå  s.,  ruweta  (>pcan)  fufulaifuuteen 
1.  laufoutecn  1.  fufulaifefft. 

Slägtgods,  n.  fufu  =  fartano  1.  ^otvi,  fufU'':^e= 
väiuen  tila. 

Slägtgren,  f.  fulrnn4;aara,  fufu  =  l^aara,  fufu» 
fauta. 

Sliigthat,  n.  fufn=tri[;)a,  fufu=pcräiuen  1.  futouu 
tr»i^a. 

Slägting,  f.  fufufatuen,  f^ehnolaiuen;  en  nära 
s.,  lifinen  1.  Uft  =  fufulaineu,  läljeiucn  fufu=^ 
lainen;  vi  äro  s— ar  pä  långt  håll,  cicmme 
faufaa  fufulatfia  1.  fufulaifet;  de  äro  s— ar 
på  fädernet,  mödernet,  ^e  Oftmt  fufuja  1. 
fufulaifet  ifäu  ^niclelta,  ätbin  puctelta. 

Slägtkär,  a.  fufu»mieltucn,  fufutaiö  =  rafc^§ 
(4'faau),  rafaö  fufuuufa. 

Slägtkärlek,  m.  fuf uf aiS  »raf f auS,  fufufaiS» 
lempi,  fufu=mielifpt)§,  vaffauö  fufuuu. 

Slägtled,  m.  o.  n.  fufu-pohci,  pofwi. 

Slägtledning,  f.  pottoi4ufu. 

Slägthnie,  f.  fufu^fanta,  fufU'h?efa. 

Slägtnamn,  u.  fufu=uimi. 

Slägtregister,  n.  fnfu4uettcfo,  pD(ivi»Iufu  1. 
4uetteIo. 

Slägtskap,  f.  fufuIaifuuS,  ^eimoIaifuuS;  s.  på 
Svenskt-Finskt  Lexikon. 


fädernet,  mödernet,  ifäu,  äibin  puoliucn  fu> 
fulaifuuö;  (fig.)  l^eimouS,  fufulaifnu§. 

Slägtskapsförhållande,  n.  fufulaifnuben  ful^be 
(=tecu)  1.  fof;ta,  fufu-'pei-äifi)i}8,  fu»un  ful^be 
1.  teäli. 

Slägttafla,  f.  se  Stamtafla. 

Slägtteckeu,  n.  fuföun  1.  f)eimon  merffi,  fufu^ 
merffi. 

Slägttycke,  n.  futoUU^uäfiJif^^S,  fufufai8=näfö; 
de  hafva  s.,  fje  ottjat  näöltään  fufuunfa,  ^t 
ott>at  futtiuu  näföifiä. 

Slända,  f.  toärttiuä,  fe^rä^lcavft  (=vren);  (in- 
sekt) forennoiuen. 

Släng,  m.  letfauS,  fäpfäl}§,  (ätfätjS,  l^ntfauS, 
f}uimau3,  f)etfau6,  pt}öräf)bUS;  fä  en  s.  af 
piskan,  faaba  ruosfan  £)uimauö  1.  l^utfauS 
1.  {äpfät}§;  släden  gjorde  en  s.,  vefi  Ict= 
fa^ti  1.  {)etfar}ti  1.  ptjijväljti  1.  f)eiefa^ti;  få 
en  s.  af  slefven,  puuttua  ofa  jgtfiu  j.fuKe; 
(i  skrifning)  faifara,  pt)örät}?,  pt}öritl)8;  (af 
en  sjukdom)  leuto,  oire  (=ecu),  fo^taue;  (?njt 
liknande)  merffi,  fauua;  han  har  en  s.  af 
lungsot,  I)äne8fä  ou  feuf)fo=taubin  oireita  1. 
lentoa  1.  fof)tau§ta;  han  har  en  s.  af  fri- 
tänkeri,  :^äue8fä  OU  merffi  1.  fauua  toapaa= 
nSfoifuutta,  pn  on  tt)apaa  =  uSfoifen  tapai» 
nen;  det  har  en  s.  af  ostsmak,  fiinä  on 
tjiuffaiuen  1.  merffi  juuSton  mafua. 

Slänga,  v.  a.  paigfata  {^aan),  iinöfata  (=aan), 
miefaista,  nafata  (=ffaan),  mätfätä  (=ään), 
f)uimai§ta,  l^utmata  (--aan);  (fortfarande) 
paiefeHa,  paiöfoa,  njisfetlä,  ixnSfoa,  I;ui= 
mia,  mätfiä,  fjeitettä;  (svänga)  (;eiluttaa, 
l^eilauttaa,  fiefuttaa,  ftefa(;uttaa,  fiefutel= 
ta,  p^örä^ttää,  pViiritcttä;  han  slängde 
mössan  i  väggen,  I;än  paiöfafi  1.  wiS- 
fafi  1.  naffafi  iaffinfa  feiuään;  ban  slängde 
yxan  efter  karlen,  (täu  paigfafi  I.  t)uimafi 
1.  naffafi  1.  finfat)Utti  firttjeen  micf;eu  perään; 
s.  i  dörrarna,  pai8foa  1.  paisfelfa  on^ia; 
s.  till  ngn  med  piskan,  fjuimatgta  1.  mät= 
fäistä  1.  ^utfaista  j.futa  ruoéfalfa;  s.  ar- 
marna 1.  med  armarna,  f)ettef(ä  1.  f^citu» 
tella  1.  paisfelta  fäfiänfä;  s.  hnfvudet  af 
och  an,  f)eiIuteHa  i.  f)etlaf)ntella  1.  fiefaf)u= 
teKa  1.  fietutetta  päätänfä;  s.  pä  hnfvudet, 
I;eilaf)uttaa  1.  fiefaf)uttaa  1.  pi}öräf;l}ttää  pää» 
täufä;  s.  kappan  öfver  axlarna,  fieilauttaa 
1.  toi§fai§ta  1.  fteittää  fappa  prttoilfenfa;  s. 
på  nacken,  fiefa^uttaa  1.  :^ei8fa[)uttaa  fau= 
laanfa,  f)eittää  1.  l^eiteöä  nisfojanfa;  s.  på 
sig,  paiefetfa,  paigfelef)taa,  ^eisfaf^ntelfa,  f;eis= 
faroita  (=tfen);  släden  slängde  i  diket,  refi 
Ijeisfal^ti  1.  l^etfo^ti  1.  pt)örä[}ti  ojaan;  s. 
sig,  v.  r.  paigfeÖa,  pai8fetc()taa,  I)ciéfaf;n= 
tetta,  toäriäf)bellä  (4efen),  l;ettellä  1-  pais» 
fetta  1.  paisfoa  itfeäufä;  slängd,  paiötattn, 
»ciöfattu,  o.  s.  v.;  (fy.)  Hufaé  (-ffaan),  tai= 
tatoa;  han  är  s.  i  konsten  att  ljuga,  öf- 
vertala,  f;än  on  tiufaö  1.  taitauia  1.  oppi» 
nut  lualfjeen,  fcf^oituffeu  taitoon  1.  taibosfa. 
87 


SI; 


Slängkappa,  f.  ^etlu4aa|)ii,  rciitta. 

Slängkyss,  m.  fuitfailg,  fltUlt  fuiffauS,  täft= 
miuStit,  fäfi»fuuftcnen;  ge  ngn  en  s.,  fui» 
fata  {'ttaaxx)  fuuta  j.fulle,  l^eittää  fäft=muigtu 
1.  muiöfu  j.fuUe,  futfata  muistu  jtuUe. 

SIängpolska,   f.   l)V))ip^  =  ^ol8ta,   fie|30')3oISfa, 

Släntra,  Släntrian,  se  Slentra,  Slentrian. 

Släp,  n.  laal)o,  laal)oS,  jutfa,  {»äntä,  l^ännt^g, 
(följe)  Ifåntä,  ^änm)8;  taga  i  s.,  ottaa 
taraffaan  1.  joufon  jatfoffi;  (svårt  arbete) 
juttauö,  finauö,  re^timineii,  rel^nie  (-een). 

Släpa.  V.  a.  xvitad,  »cbeHä  (=telen),  »etää 
^3evä§iän!ä,  I)ilata  {--aaxx),  laahata  (=aan); 
(tuiigt)  tinata  (nian),  tinaStaa,  lainata  (^aan), 
raastaa,  vel^inätä  (»ään),  jutfata  (=aan),  jut= 
tuttaa;  s.  en  granruska  etter  sig,  laatta 
1.  iretää  1.  raaetaa  tuufeu  rtfua  V^eräSfänfä; 
s.  med  sig,  tutettaa  1.  raastaa  tanöfauja; 
hau  s— r  ved  ooh  vatten,  t)ön  lr>etää  ^3uita 
ja  n?että;  klädningen  s — r,  lenintt  laattaa; 
V.  n.  Iaaf;ata,  laahustaa,  (aa))u§taa;  repet 
s— r  efter,  fijt)fi  laaljaa  ^''eräöjä;  de  våta 
trasorna  s — de  efter  honom,  märät  rie»Ut 
taapuöttteat  Itänen  )3eräöjän|'ä ;  han  s — r  ef- 
ter allestädes,  I)än  laa\)aa  1.  Iaat;u6taa  1. 
tnctää  it|eän}ä  1-  tectelef^tii  ^jeräsfä  jota  :|>aif= 
taan;  han  får  s.  (aibeta  svårt)  mycket, 
^än  faa  paljon  ref)mtä  1.  tinata  1.  tinaStaa; 
han  s— r  i  uttalet,  pn  ^5uf)uu  ^ittä^hjetei» 
feöti  1.  ja^nuStacn;  s.  sig  fram,  retoStaa  1. 
jatmuStetla  1.  ttnaStetta  1.  jutuStaa  1.  jutuS-- 
tetta  eteen»^)äin;  s.  sig  bort,  laa^usteöa 
1.  retoStella  1.  iretää  it|eänfä  1.  ^inata  it> 
feänfä  ;^ciS;  hau  fär  s.  sig  fram  i  fattig- 
dom, Ijäu  \aa  tö^I)i)l)be8jä  1.  fötj^änä  re= 
toStaa  1.  jutuStaa  eteen>^3äin;  han  har  s— nde 
gång,  ^än  täl)  laapuStaen  1.  laa(;aten  1.  jal» 
fojauja  toetäen  1.  jal^nuStaeu;  s — nde  gäng, 
t)ittä=n)eteinen  1.  taapuStatra  i.  tettatria  !ä^n= 
ti;  s— nde  toner,  ^)ittä=h3eteifet  1.  ^)ittäflifet 
äänet. 

Släpa,  f.  iaaf)a,  jntfo,  iaa^a^xdx,  l^ilan-eti. 

Släparbete,  n.  tinauö=  1.  ret)me  =  t^i>,  raStaS 
t^ö,  t»arft4l}ij. 

SLipare,  m.  icetäjä,  wetelijä,  Iaaf;aaja. 

Släpbärare,  m.  {aaf;cn=  1.  liepeeu-tantaja,  f)än» 
n^tfen^fantaja. 

Släphäst,  m.  tuorma4;en3onen,  tijö>  1.  •mttc-- 
[)ett)onen;  (fig)  jut)ta,  tt?ö'iuf;ta. 

Släpig,  a.  ^)itfä=»eteinen,  ^ittättinen;  se  Slä- 
pande o.  Släpsam ;  s.  menniska,  jat)nu8, 
^ittä'))iimäinen. 

Släpighet,  f.  pitfä=tt»eteif^t}S,  ^nttällil^^S,  ).nttä« 
^iintäii^^ö,  jal^naifuuS. 

Släpkarl,  m.  tVi3=mieS. 

Släpkläder,  n.  pl  ,  -mundering,  f.  artt=njaat= 
teet,  arti=t)utu  (--toun). 

Släpklädning,  f.  (klädning  med  släp)  taa^uS» 

I.  (iännö8'fame  (=een)  1.  »teninti;  (hvardags-, 


klädning)  arfi4eninfi  1.  =t;ame,  jota^^äiwäi- 
nen  leninti. 

Släpning,  f.  n^cto,  ^erä8fä=ft)eto,  toetäminen, 
IaaI)auS,  Kaal^aamiuen,  tinaStuS,  tjinauö,  t}i= 
naaminen,  m.  m.,  jmfr  Släpa;  (släpande 
uttal)  :tJut)een  jal^touö  1.  ).nttä'-n3eteift)i)8;  to- 
ners s.,  äänten  ^ittäöifij^g  1.  ^)ittä--n.ieteii^l}S. 

Släppa,  v.  a.  päästää,  taötea;  (låta  falla) 
^?ää§tää,  )3ubottaa;  s.  ngt  i  golfvet,  )jää8= 
tää  1-  ^ubottaa  j.tin  lattiaan  1.  lattialle;  s. 
sitt  tag,  s.  ur  händerna,  )3ääötää  fäfiStän^ 
fä;  släpp  mig  härifrån,  laSfe  1.  ^JÖäStä  mi= 
nut  täältä;  släpp  mig,  anna  mimm  oUa, 
:(.Hiä8tä  minna  1.  minut;  s.  fågeln  ur  bu- 
ren, (agfea  1.  ^läästää  lintn  tjätistä;  s.  hä- 
sten pä  bete,  laétea  ^etoonen  laitnmette; 
s.  lös  sin  häst,  ^äästää  1.  taSfea  I^etoofenfa 
irti;  s.  hundarna  på  ngn,  :|)ääStää  toirat 
j.tnn  ^jöäöe;  s.  till  edgång,  laäfea  1.  )3ää8= 
tää  njalalle;  min  mor  s — er  mig  icke  till 
byn,  äitini  ei  lasfc  1.  )jäästä  minna  ftjtään; 
s.  tyglarna,  ^lääStää  o{)jatiet;  s.  efter  tyg- 
larna, repet,  ^sääötää  1.  laSfea  o^jatfet,  töljft 
^eflätte  1.  ^öHäHe  1.  Iöi}t)äIIe,  I)öaittää  1.  f)el= 
littää  1.  Ii5»^[;entää  1.  lij^fätä  (=ään)  ot)jia, 
fopttä;  s.  ned  en  kjol,  laötea  1.  ipääStää 
t)ame  alaS,  (förlänga)^  laStea  t)ametta  (alaö); 
s.  till  ngt,  )5anna  1.  lijätä  (»ään)  jfifin  omas^ 
tanfa;  pennan  s — er  ej  bläck,  f^nä  ei  anna 
1.  ^Jäästä  lättiä;  köpmannen  s — er  ej  sin 
vara  för  godt  pris,  tan))^ia8  ei  ^3ane  1. 
|iää8tä  tattjaraanfa  t)^toä8tä  1.  t)eIpo8ta  l^in= 
naSta;  s.  fjädrar,  har,  Inoba  I)ö^l;eniän= 
fä,  tariraanfa;  s.  sig,  v.  r.  laStea  itfeänfä 
1.  itfcnfä,  lasteutna,  laStenta,  laéteita. 

Släpphänd,  a.  f)i3Qä4;i^p))ljinen,  Ii5^f)ä=  1.  l^el^ 
^o=tätinen,  toeItto=tätinen. 

Släprock,  m.  arti=nuttu  1.  4atti. 

Släpsam,  a.  »cäf^ttätoä,  niaiftaltoinen,  rafit= 
tanja. 

Släpsyssla,  f.  toaitoa^toirfa,  t^ötäS  (=ään)  1. 
rastas  (=aan)  toirta. 

Släptåg,  n.  jntfo,  ft)eto=  1.  jntta^touttji  1.  =tö^fi; 
fartyget  har  ett  annat  i  s.,  laiwa  toetää  1. 
f)ilaa  toista  )5eräSfänfä;  vara  i  s.  (jig.),  olla 
lperä=talIo6fa  1.  jouton  jattona;  taga  i  s., 
ottaa  peräänfä  1.  )jeräsfään  toetäätfenfä,  (fig.) 
ottaa  1.  laStea  jonton  jatfotfi  1.  pntäanfä 
1.  ;,Krä4al£oon. 

Släpärter,  f.  pl.  listo»  1.  fjaIto=I)erneet  1.  »patent. 

Slät,  a.  filcä,  (jemn)  tafainen;  s.  mark,  ta= 
fainen  ntaa;  slätt  land,  tafa=maa,  iaha  maa; 
s.  haka,  filcä  leuta;  slätt  här,  fiteä  tartea,  I 
fiteät  ^intfet;  borsta  en  hatt  s.,  t)arjata  ' 
liattu  fileätfi:  (dålig)  {)uono,  tetjuo;  s.  kost, 
f;nono  1.  teljno  rnota;  en  s.  karl,  fefino  mteS; 
göra  sig  s.  för  ngn,  tiufaStcUa  j.tnlle,  mai= 
ritetla  1.  (ie^itettä  j.tnta,  teljbä  itfenfä  ma= 
featfi  1.  otia  mietin  tielin  1.  filitoili  j.tuCe. 

Släta,  v.  a.  filittää,  filitettä,  (jemna)  tafoit^ 
taa;  s.  ngn  om  hakan,   fitittää  j.tun  ten' 


SI; 


S  m  a 


691 


taa;  s.  öfver  ugt  (fig.),  ftliteöä  1.  fauni«> 
telia  j.fin. 

Slätfil,  m.  fitu^ttila. 

Slätfila,  V.  a.  fiU=it)ulata  (=aan). 

Släthamra,  v.  a.  tafoa  fUeäfft  I.  tafatfeffl. 

Släthet,  f.  fitepö,  tafaifuuö;  feljnouS,  mafeuS, 
Iie]^ttteleiiiäi[^l)§,  micltn=ttetif^^9;  jmfr  Slät. 

Släthugga,  V.  a.  l^afata  (»ffaan)  1-  weiStää 
tafatfeffi  1.  fileäfft,  tafa=tfct8tää. 

Släthyfla,  v.  a.  f)öl}Iätä  (=ään)  ftkäffi  1.  tafai= 
feffi,  fta=l)ö^fätä,  tafa^ö^tätä. 

Släthyfvel,  m.  tafauS-  1.  ftlu8=f)ö^lä' 

Slätharig,  a.  fiteä^farluaineii;  (med  slätt  huf-- 
vudhår)  ftleä  =  tu!fainen  1.  ^iu^finen,  fUeä» 
:^ätnen. 

Siätjern,  n.  fifu8=rauta,  fituS=terä. 

Slätniåla,  v.  a.  maalata  (=aan)  ^l^bellä  trä= 
riUä,  fttt^maalata. 

Slätmålare,  m.  fi(t=maatari,  fatun=maalart. 

Slätstål,  n.  ftlu8=terä§. 

Slätsöm,  m.  fauma  =  oin(jetu,  tafainen  1.  fuora 
cnHJcIu  1.  neulonta. 

Slätt,  adv.  fileästi,  [ileösfä,  ftteänä,  tafaifeött; 
klädningea  sitter  s.,  leninH  foptt  tofaifeStt 
1.  ftfeästi;  s.  klädd,  ^!fin  =  fertatfiSfa  »aat= 
teisfa;  rätt  och  s.,  ^aljaaltanfa,  fcret(emat= 
ta,  ci  muuta  fuin;  s.  lutet,  ei  oUenfaan  1. 
Dl^tään  mitään,  ei  ))ienintäfään,  et  Iaifin= 
faan;  det  var  s.  handladt,  fe  oli  !ef;no8ti 
1.  f)uonoStt  tef)tv,  fiinä  tehtiin  1.  tefi  jofu 
fel^noSti  1.  f)uono8ti. 

Slätt,  f.  lafea,  lafeuS,  tafa»maa,  tafanfo. 

Slättbo,  m.  tafa=maafainen,  lafeatainen. 

Slättland,  n.,  -mark,  f.  tafa=maa,  tafanfo, 
lafea  maa. 

Slö,  a.  ttjlfä;  s.  knif,  t^tfä  toeitfi,  n^rl)i=rt)eitfi; 
s.  yxa,  tl^Ifä  firtDeS,  falfo;  s.  säd,  itämät» 
tömät  jl)toät,  {a{)Ut,  cft=jl)ttjät;  (fig-  om  men- 
niskor)  t^^serä,  tt)Ifä  =  ^)äinen  1.  »mielinen, 
t^Ijä;  blifva  s.,  tplfl)ä,  ttjljetä  (=euen),  t^I» 
ft8tt)ä,  t^Ifentl^ä,  tulta  1.  tä^bä  tt)Il'ätfi;  göra 
s.,  t^Ifvttää,  tl?l8tl;ttää,  tc{;bä  tl)Iiäffi. 

Slödder,  n.  roiöto»  1.  rc6fa  =  tt)äfi  1.  »fanfa, 
renttn=njäfi. 

Slög,  a.  nät?^5ävä,  nä^jfä,  fätetDÖ,  fäfittinen, 
fäteliäS  (=ään). 

Slögd,  se  Slöjd. 

Slöhafra,  f.  fauran=M;ut,  tat)u=!aurat. 

Slöhet,  f.  tt)If^t)8;  (fig.)  ti)^^er^^8,  tt)Ifä=mieU= 
ft}t58,  tl)lft}t?8. 

Slöja,  f.  I;untu,  tinniHo,  filmiffo,  nätt^,  tir» 
f  otti;  höljd  af  en  s.,  l;unnun  1.  filmifon 
:>5eito6fa,  r^unnntta  1.  filmitoQa  :|.teitetti};  fälla 
ned_  s — n  öfver  ansigtet,  Ia8!ea  filmifto 
filmiffeufä;  taga  s— n,  ruttjeta  (=^ean)  puu- 
tua 1.  fiimiffoa  fantamaan,  rutoeta  l)unnnu 
fantajatfi;  draga  en  s.  öfver  ngt,  ^leittää 
j.fin  l^ämärääu,  panna  1.  jättää  j.fin  ^eit= 
teen  1.  hjarjon  alle;  deröfver  ligger  en 
mörk  s.,  fe  en  )3tmeän  l^ämärän  l.  loavjon 
Veitoefa. 


Slöjd,   f.   fäfi=t^Ö,  fDt0'tl)Ö;    (arbetande  i  trä) 

^uu»tl)ö,  h?ei8to,  tt)ei8to4^ö. 
Slöjda,  V.  a.  h?ei8tää,  tt»ei8tet[ä,  tel;bä  t)uu= 

t^ötä. 
Slöjdare,  m.  ))uu=t^ön  tefijä,  toeistöjä,  h3ei8to= 

mie8. 
Slöjdidkare,  m.  fäfi=t^i3n  tcftjä,  fäft^feinoifija, 

fäfi=ti}i3Iäinen. 
Slöjdredskap,  n.  »etStin  (»imen),  ttjeistin^falu, 

))uu=t^i3n  fatu. 
Slöjdskola,  f.  fäfit^i3=fouIu. 
Slöjdvirke,  n.  toeisto^^unt  1.  »aineet  (pl.)- 
Slökorn,  n.  o^ran^fal^ut  (pL),  fat)U»o^rat. 
Slör,  n.  Riitta,  'i)tltan4d}tu 
Slösa,   V.  n.  o.  a.  tuhlata  (»aan),  I)urh?iteIIa, 

menettää,  Ijufata  (»ffaan);  s.  pengar,  tuhlata 

1.  l;ufata  ra(;aa;  s.  i  mat,  kläder,  tul;lata 

ruofaan,   ivaatteil^in;   s.  med  ord,  smicker, 

olla  ylellinen  fanoisfa,  imartelcmifi8fa;  s.  gåf- 

vor,  beröm  på  ngn,  antaa  l)kHi|cSti  fal;joja, 

ftito§ta  j.fuöe,  tul:)iata  lafjJDJa,  fiitosta  i.tu[)un. 
Slösaktig,  a.  tu^Iaattja,  tul;Iaa«3ainen,  yletti» 

nen,  aulis  (»iin). 
Slösaktighet,  f.  tu^taan)ai|uu8,  l)lctlifl^^8. 
Slösaktigt,  adv.  tuljlaateaifeöti,  tul)laten,  tul^» 

larin  taflpaau,  plettifesti. 
Slösare,  m.  tu^Iavi,  tut)Iaaja,  f)urtoittetija. 
Slöseri,  n.  tul;)laaminen,  tul)Ian8,  l}kEift)i)8. 
Slösint,  a.  tvl)ä»^äinen  1.  »mielinen,  tpi^evä» 

mielinen. 
Slösinthet,  f.  t^Ifä'4^äiil)^8,  tt)Iiä  pää  1.  mieli, 

tt)|5evi}^8. 

löskodd,  a.  ti^Ijä8fä  fengäsiä  (oletca). 
Slösäd,  m.  fal;ut  (pL),  faf)U»  1.  tuuIto^j^tt)ät 

(jd.),  :^o^teet  (j^l-),  efi»ji)ttjät,  tuufto  =  raiai= 

fet  (pl.)- 
Smack,  n.  se  Smackande. 
Smacka,   v.  n.  mai8futtaa,  mai8tia,  maufua, 

lafuttaa,  litfottaa;  (om  grodor)  futfuttaa. 
Smackande,    n.    maiäfutug,    mai8futtaminen, 

mai8fina,  lafuttaminen,  litfotuö. 

Smak,  m.  mafu,  (smakainnet)  mafu,  maiStO  1. 

maisti;  vidrig  för  s — en,  pa{)a  1.  ilfeä  maistaa; 
denna  mat  har  god,  elak  s.,  täSfä  VUOaSfa 
1.  tällä  ruoalta  on  l}t)Wä,  pa^a  mafu;  det 
har  s.  af  körsbär,  fillä  1.  fiinä  on  firfifan 
mafu,  fe  on  firfifan  mafui8ta;  äta  med  god 
s.,  fl}öbä  I^l^lräUä  l)alulla;  det  tager  bort 
s— en,  fe  l^äiuittää  1.  Voit  ^oiö  maun;  jag 
har  elak  s.  i  munnen,  fuu8faui  on  pa\)a 
mafu,  fuuui  maistaa  t3a()alta;  fin  s.,  ^9» 
n^ä  1.  matutfa  mafu;  hon  har  fin  s.,  ^ä= 
nellä  on  tarffa  maisto  I.  mafu;  (tycke,  bö- 
jelse) tunto,  mieli,  tialu,  mafu;  han  har  1. 
finner^  s.  deri,  fe  on  l)änen  mieleistänfä, 
t)änellä  on  fti^en  l)olu;  han  fann  ingen  s. 
deri,  fe  ei  l;äne6tä  1.  f)änclle  maistunut  I. 
mieleistä  ollut  1.  l;t)ipältä  tuntunut,  fe  ei 
fäpn^t  Ijänen  miclettenfä;  gifva  ngn  s.  för 
ngt,  faattaa  j.futa  l)aluStumaau  1.  l;aluf= 
faaffij^fin;detäricke  imin  s.,  fe  ei  ole  mi» 


692 


S  UI  I 


S  m  a 


iiun  nucleiötänt  1.  tnielem  iiiufaan  1.  niahiuui; 
göra  ngn  i  s— en,  tef)bä  j.fltKe  liueliffi  1. 
j.tun  nitcftä  mt)öten;  letVa  efter  egen  s.,  e(ää 
oman  mielenfii  1.  I^alunia  inufaan;  det  är  i 
kännares  s.,  fe  Cli  titntijain  mielen  1.  maun 
mnfai§ta;  (karakleren  af  ett  verk,  af  en  fvi- 
fattare)  laatu,  lucnne  (»ntecn),  :|.''av|'i"  (=rveu); 
den  fransyska  s — eu  rader  i  hans  arbeten, 
9Ian6tan  lucnne  1.  laatu  1.  ^arft  »allttjee 
1.  tuntuu  I;änen  tccffiéianfa;  det  är  i  gam- 
maldags s.,  fe  en  irau()ain  atfain  laatuun 
1.  ta).Man  1.  laatuiéta;  (estet.)  mafu,  tnntc, 
fauneutcn  tuntc;  lian  liar  mycken  s.,  I)ä= 
nellä  en  fuuri  fauneubcn  1.  fcmuubeu  tun= 
te,  I}äucllä  en  ^^aljc  1.  funrcStt  matua;  han 
har  god,  lin,  s.,  ^änetlä  cn  Ijt)>rä,  tarfta 
fauncuben  tunto  1.  mafu,  ^än  cu  mouUinen 
lucnneétanfa;  hon  har  ingen  dålig  s.,  \}i'- 
nellä  et  cle  l;nonem)3i  1.  f}ucncm).nfaon  mafu 
1.  tuntc;  du  är  dä  alldeles  utan  s.,  finä^ä 
ivatlan  clet  mafua  ttajaalla;  det  är  med  s. 
gjordt,  fe  cn  maudifeeti  1.  mauffaaöti  1.  cfa= 
traétt  tc{)tl};  han  är  en  karl  med  s.,  I;än 
cn  maullincn  1.  tarffa^^mafutnen  mie§;  den 
goda  S-— ens  fordringar,  ^^»än  inauu  1. 
laabun  traatimutfct. 

Smaka,  v.  a.  matétaa,  maiSteHa;  s.  på  ma- 
ten, maistaa  rucfaa;  jag  har  ej  s — t  en 
bit  i  dag,  cn  cle  tänään  )>alaa!aan  1.  ei= 
nettäfään  maic-tanut;  det  är  bara  att  s. 
på,  fe  cn  voaan  maietimiffi  1.  maiétiaififfi; 
(runa,  tijuta)  maistaa,  tuntea,  fctea;  lata 
barnet  s.  riset,  antaa  lagfen  maistaa  1.  tnu» 
tca  njitfaa;  v.  n.  maiötua,  maistaa,  tulla, 
tuntua;  det  s-  r  väl,  illa,  fe  maistuu  1. 
maiétaa  1.  tutee  f)ljttiättä  1.  t)t}»äUe,  ^a^alta 
1.  )^a(laIIe;  huru  s— r  det?  miltä  1.  mitle 
maiétun  1.  maiétaa  1.  tuntuu?  det  s — r 
som  1.  af  äppel,  fe  maiStaa  1.  maiStuu 
cmenalta  1.  cmenalle;  det  s— r  ingenting, 
ei  fe  maistu  1.  maista  1.  tunnu  miltään; 
det  s— r  sait,  sött,  fe  maistaa  1.  maiötun 
fuclaifelta  1.  fuclaifeöe,  matealle  1.  mafeaU 
ta;  det  s— r  af  kärlet,  fe  tulee  1.  maistaa 
astialle,  fiiuä  cn  aStian  matua;  det  s— r 
efter  mer,  mieli  tefee  1.  f)aluttaa  cnera)>ää; 
maten  s — r  mig  icke,  minua  ci  [;aluta  I. 
maita  vucfa,  rucfa  ei  maistu  minusta  1. 
minulle;  det  s— r  honom,  fe  I;äncStä  1.  hh 
nclle  maistuu,  fc  cn  f)änen  micleistänfä; 
Iata  sig  väl  s.,  nauttia  IiljtnäUä  balulla;  det 
s — r  af  skrymteri,  fe  maistaa  1.  tuntuu 
ulfc=ful(atulta,  fe  cn  teesfcntcl^n  mafuista 
1.  ta^jaista  1.  näteistä. 

Smakfull,  a.  fcma^cfoincn,  lucnuitaS  (»ffaau), 
fcma,  faunia  (4in),  mauUinen. 

Sniakfullhet,  f.  fcma=tefoifuuS,  femunS,  maul= 
lifuuS. 

Smakfullt,  adv.  femaSti,  hicnniffaasti;  kläda 
sig  s.,  puha  itfenfä  IncnnittaaSti,  fäijbä 
fcmiSfa  1.  luenniffaiSfa  traatteisfa;  s.  bear- 


betad, lucuniffaaSti  1.  fcmaSti  1.  ofatoaSti 
te[;ti). 

Smaklig,  a.  mafnifa,  maufaS  (»ffaan),  mauf= 
linen;  s.  måltid!  maistnfccn  ruefannc! 

Smaklighet,  f.  mafuifuuS,  mauftunS. 

Smaklös,  a.  mouton;  (fig.)  mautcn,  kabutcn. 

Smaklöshet,  f.  mauttomuuS. 

Smaknerv,  m.  maisto=fuoni,  maun  tunto=fuc= 
ni,  mafu4inbin  (»timen)  1.  »fncni. 

Smakorgan,  m.  o.  n.  maistin  (4men). 

Smaksinne,  n.  maiSton  atSti,  maisti  1.  mais» 
to,  maun  aisti. 

Smal,  a.  (ej  hred)  faita,  faitainen,  fa^^ea,  fa= 
voinen,  fouffa;  (ej  tjock)  I;eiffa,  fouf= 
fa;  s.  väg,  faita  1.  fa^jca  tie;  s.  öfver  brö- 
stet, fa^ea  rinnalta;  långt  och  s — t  bord, 
)5itfä  ja  fouffa  1.  fa:pea  i^iJtjtä;  en  s.  kari, 
l;ciffa  mies;  en  lång  och  s.  flicka,  fclaffa 
1.  faisfeva  1.  ^itfä  ja  f;oiffa  t^ttij;  s— a  ben, 
Ijoifat  1.  fjienot  fääret;  hon  är  s.  om  Uf- 
vet,  ^än  on  f)oiffa  toarveltanfa  1.  fuc= 
leftanfa;  skaftet  är  för  s — t,  aarfi  on 
liian  f}ieno  1.  fouffa  1.  l^oiffa;  det  är  en  s. 
sak,  fe  cn  :(?ieni  1.  iräl}ä  1.  l;eIf.^Vo  afia; 
göra  s.,  fairentaa,  faibentaa,  foufentaa  1. 
foufiStaa,  Ijcitcntaa,  tcf;bä  fapeafft  1-  faibafft 
1.  foufaffi  1.  l^oifaffi;  bhfva  s.,  fan^eta 
(=:tJenen),  faiveutua,  faibcntua,  faibeta  (=te^ 
nen),  feufeutua  1.  foufistua,  f)oifeta  (>ffe= 
nen),  tulla  l.  fäi}bä  fapeafft  1.  faibaffi  1. 
fcufaffi  1.  t;eifaffi. 

Smalbladig,  a.  (bot.)  fapea=  1.  fouffa4e£)tinen. 

Smalben,  n.  fäävi. 

Smalbent,  a  fjoiffa»  1.  f;ieno=fäärincn,  fäippärä= 
fääri,  faita=finttuinen;  dertill  är  han  för  s., 
fiiljen  t;äncllä  cn  liian  bienct  1.  f)cifat  fääret. 

Smalbröstad,  a.  faita-  1.  fapca=rintainen. 

Smalhalsig  o.  Smalhalsad,  a.  [)oifta=  1.  pieni= 
faulaineu. 

Smalhet,  f.  fapeuS,  faitaifunS,  f)eiffuu6. 

Smalledad,  a.  fjoiffa^niwelineu. 

Smallifvad,  a.  f)oiffa=n)artinen,  f;oiffa  tt3ar= 
relta. 

Smalna,  v.  n.  fatucta  (=penen),  f)oifcta  (=ffenen), 
faibentua,  fcufcntua  1.  fcnfistua;  jmfr  Smal. 

Smalspetsig,  a.  uirffo,  nirffo  =  päinen,  pieni= 
päinen. 

Smaragd,  m.  fmaragbi,  tri^eriä^fiwi. 

Smaska,  v.  n.  maSfuttaa,  IcSfuttaa,  lcSfn= 
telia,  nasfuttaa. 

Smatter,  n.  se  Smattrande. 

Smattra,  v.  n.  rätiStä,  räiSfää,  räisft}ä,  räiS= 
fäf)betlä,  räifti^ä,  röifää,  rapista,  räpätä 
(»ppään);  trumpeterna  s.,  torivet  räifätoät 
1.  räittli»ät  1.  rätifettät;  skotten  s — de, 
laufautfet  paufafjteliwat  1.  rätifiaät;  haglet 
s— r  pä  fönstret,  rafect  rätifewät  1.  rapife» 
icat  1.  paufaf)tele»at  iffunaan;  sait  s— r  i 
elden,  fuota  räisfl)t)  1.  rätifce  tuleSfa. 

Smattrande,  n.  rätinä,  rapina,  räisf^,  räifi- 


Sm 


693 


nä,  rätifemtnen ,  väisfämtnen ,  räisfä{;tet^, 
räif^mtnen. 
Siued,  m.  fe^^^ä,  rautto;  h  var  och  en  är  sjelf 

sin  lyckas  s.,  fiitiu  on  oman  cnnenfa  nc= 

jasfa,  itfe^futin  on  onnenfa  \epp'ä. 
Smedja,  f.  pafa, 

Smedjebelg,  m.  fe^än  ^^atfect  Cp^O,  paia-'f>aikit 
Smedjehärd,   ni.  c.^0 ,  fe|)än  1.  laajan   al;jo, 

apajan  Iteft. 
Smedjekol,  m.  fl)fi  (=bcn),  (koll.)  fl^bct  (pl.)- 
Smedjeslagg,  ni.  se  Hammarslagg. 
Smedjestäd,  m.  datfm  (=tmen),  ^^ajan  1.  fe= 

pan  ataifin. 
Smedjetång,  m.  fe^>än  pliMt  (i)l.),  |e^3tn4nf)bit. 
Smedsarbete,    n.    fcj.-^än^tljö,   fe))intä-tl)i3,   fe^5i= 

Smedshandtverk,  n.  fcpäu  fäfi=tl}i3  1.  ammatti. 

Smedsmästare,  m.  fe^i\i=megtari. 

Smedstäd,  n.  fe^)än  alaifin  (»imen),  fe^3iu= 
ataifin. 

Sraedsverkstad,  m.  fe))än  ^jaja  1.  ujerSta  (=an). 

Smedsverktyg,   n.  pl.  fei3in=fatut,  fepän=!alut. 

Smedstång,  m.  se  Smedjetång. 

Smek,  n.  se  Smekande. 

Smeka,  v.  a.  t)l)lcäillä,  (klappande)  tajDUtcKa, 
(slätande)  filitetiä;  (smickrande)  mairitefla, 
mielitellä;  s— s,  [;i)aiäiltä  toifianfa,  ailafoita 
{=tfen),  I}t)aHiiIIä;  herren  s  — er  sin  hund, 
ifäntä  t)VluäiIec  foiraanfa;  hunden  s— er  sin 
herre,  foiva  Iiel)afoit)ce  ifännäöenfö. 

Smekande,  n.  I)t}tcäileminen,  £)i5tDäil[l?,  mai= 
rittelu,  mielitteleminen. 

Smekaktig,  a.  f;ljicätklDäinen,  I)l)toäih)n--{)a= 
luinen. 

Smeker,  m.  tieI}aHo,  Ite^afoitfija. 

Smekfull,  a.  f)i)tcäi(etoäinen,  I;t}tt)äilc»ä,  mie= 
littelenjöinen,  maireettinen. 

Smekmånad,  m.  Iempi=  1.  fifa^tciifct. 

Smeknamn, n.  Iem))i=  I.I)em))u--nimi,  mielintimi. 

Smekning,  f.  se  Smekande. 

Smekord,  n.  I;t)»äilt)§4öna  1.  =^>nlj)e  (=een). 

Smekunge,  m.  kmmittt}inen,  lemmitti,  lem^i» 
la^^ft,  lempu,  I)em^5u  =  lapfi,  lempilintunen, 
fnlta^apfi,  fulta^^joifa. 

Smergel,  m.  merfeli,  rauta»jau^o. 

ISmergla,  v.  a.  I;ioa  merfeliltä  1.  ranta»jau= 
laolla,  merfelöitä  (=tfen). 

Smet,  m.  taf)ba§  (4aan),  iSfcS,  tal^ma,  f^rfä, 
liitta;  se  Smetande. 

Smeta,  v.  a.  ta{)baetaa,  i€{oötaa,  liitata  (»ttaan), 
Iaa)5^3ia,  »oibella  (=tclen),  lt)riätä  (=ään); 
s.  smör  på  bröd,  laap^^ia  1.  liitata  I.  toDi= 
bella  tooita  teilcäöe;  s.  igeu  springorna  med 
ler,  Iaa)^^ia  1.  laaötata  (»aan)  reiät  umpeen 
1.  iiinni  fatoeHa;  s.  ned  sig,  tal)via  1.  liitata 
1.  ft^rfata  itfenfä,  tef;bä  itfeniä  ftjrfään  1. 
ta^taajen;  s.  väggen  full  med  färg,  tal;ria 
1.  liitata  1.  laa^j^^ia  feinä  toäriä  täi}teen. 

Smetande,  n.  tal)baStne,  iSEo§tu8,  ta^baäta 
minen,  liittaaminen,  laa:t'piminen,  f^rfää^ 
minen. 


Smetig,  a.  ta'^tainen,  ft?rfäinen,  liittainen,  ta^= 
rainen. 

Smicker,  n.  imavvug,  imartein,  imarteleminen, 
mairittelu,  mairituö,  mairitteleminen,  mie= 
listeli?,  mieliöteleminen,  lief)it^§,  lie^foitfe» 
mnS,  tiel^aloitfeminen. 

Smickeraktig,  -full,  a.  imartelewainen,  imar= 
teletoa,  mairitteleva,  mielisteletoä,  lieljafoit» 
fensa,  liel)ittelen.iäinen,  liel;cä. 

Smickermun,  n.  mairo»  1.  matu=fnu,  imarte= 
lija,  mairittclija. 

Smickersam,  a.  se  Smickeraktig. 

Smickfull,  a.  tä^3i3=tä^fi;  (besupen)  fita=]^uma= 
laSfa. 

Smickra,  v.  a.  imarrella  (=rtelen),  mairitella 
(-ttelen),  liet)afoita  (=tfen)^  lie^aiHa,  mieliö- 
tellä,  l;i;n}iteltä;  s.  ngn,  imarrella  1.  mairi= 
tella  1.  mieliötellä  j.futa,  liel)atoita  1.  liel)i= 
tellä  j.fun  ebeSfä;  s.  ngn  med  upprepandet 
af  hans  förtjenster,  mieliSteUä  1.  mielitellä 
1.  imarrella  1.  l}t;toitet(ä  j.tnta  lianen  an[toi^ 
tenfa  luettelemifetla;  jag  s— r  mig  med  det 
hopp,  att  .  .  .,  mieliötelen  1.  liioittelen  it= 
feäni  fillä  tciivolla,  että  .  .  .;  ett  s— nde 
bref,  imartccUineu  1.  maireellinen  1.  imar» 
teletca  1.  micliöteleioä  1.  l)^n)ittelen)ä  firje; 
det  är  mycket  s — nde  för  mig,  fe  minna 
fon)in  l;^n)ittelee  1.  l)i)ft)ästt)ttää  1.  mietittää; 
han  var  s— d  deraf,  fe  Ijäntä  mieliStl^tti 
1.  mieH^tti  1.  l;t)toitti  1.  l)VJuäetvtti,  fe  oli 
l;äneEe  mieleen. 

Smickrare,  m.  imartelija,  mairittelija,  liel^a' 
loitfija,  liel;ittelijä,  mieliStelijä,  tj^ttittelijä. 

Smida,  v.  a.  taloa,  fe)3piä,  fepitä  (-tfen);  s.  i 
jern  och  bojor,  :|)anna  rautoiljin  ja  fal^ilei^ 
fin;  s.  fast  vid  ngt  (fig-),  tiinuittää  1.  M;- 
leljtia  jf;fin;  s.  vers,  fepitä  1.  fe^uötaa  ru= 
noja;  s.  ihop  lögner,  ii^awwa  icall^eita  loloon, 
noötaa  1.  fe:pitä  iralljeita. 

Smidbar,  a.  taottava,  taonta^fet^o,  jota  ft)oi 
tafoa. 

Smidbarhet,  f.  taottat»aifuu§. 

Smide,  n.  (smidning)  taonta;  (smidda  varor) 
tåteet,  tae=falu,  tae=t^i5,  fefjän  ti}ö  1.  teoS; 
(livad  som  skall  smidas)  taottatlHlt,  tae-  1. 
tafo=t^Öt. 

Smideskol,  n.  pl.  f^bet  (sing.  fl)fi). 

Smidig,  a.  nuortea  1.  nuorea,  norca  1.  norjia, 
nctfea,  tai^jutoa,  fujmca,  fulja,  fuifea,  folea; 
s — t  jeni,  nuortea  1.  notfea  ranta;  en  s. 
björk,  notfea  1.  folea  1.  fuifea  foiwu;  en  s. 
qvist,  notfea  1.  nuorea  1.  fulja  1.  fujmca 
tt)itfa;  s.  växt,  folea  1.  norea  1.  fuifea  loarfi 
1.  wartolo;  ett  s— t  språk,  fujmua  1.  nuo= 
rea  fieti. 

Smidighet,  f.  nuorteuö,  noreue,  nctfeus,  m. 

m.,  se  föreg. 
Smidverk,  n.  tafeet  (pL),  tai.'  1.  taonta'-tt)öt 

1.  4eoffet,  fe|.nn=tvöt. 
Smila,  v.  n.  miefailta,  icifjuilla,  mairiella,  nau* 

raljbelta  (»telen),  l)iemailla,  lintaStelta,  lie= 


694 


Smi 


S  m  u 


l^tä,  Iicf;atIIa,  liel^afoita  (»tfen);  s.  sig  in 
hos  ngn.  liufaöteöa  1.  tDtetigtellä  ttfeniä 
j.fun  mieliin. 

Smilband  n.;  draga  pä  s— et,  föetää  fuunfa 
njif)uun  1.  nauruun. 

Smiler,  m.  Iicl)ijä,  lie^ainja,  liufaStelija,  Iiel}i= 
fuu,  filitoili. 

Smilig,  a.  nauraf)teleft)a,  licl^eä,  miefaitehja, 
liefjaikttja,  tiufag  (=ffaan),  UufaStelenja,  mie» 
lin^ftelinen. 

Smink,  n.  ^o§fi  =  h)äri  1.  »maali,  rufe  (=cen); 
(fig-)  vufe,  maali. 

Sminka,  v.  a.  maalata  (=aan)  :^o8fi=toävittä  1. 
ruiecUa,  :punata  (=aan);  (fig-)  maalata,  fau= 
nistella. 

Sminkburk,  m.  rui'e=tölffi,  ^loetitoäri^tölffi. 

Sminkmedel,  n.  ^oefein=^Juna8tin  (»imen),  pu= 
nau§=  1.  ru[o=aine  (=een),  rufotin  (»ttimen). 

Smiska,  v.  n.  lä^fäfj^ttää,  löjäfi^ttää. 

Smitta,  f.  (smittande)  tarttumuS,  tarttuminen; 
han  har  fått  det  genom  s.,  {fan  CU  faanut 
fen  tarttumifeSta;  (smittsam  sjukdom)  tart= 
tuma,  tartunnainen,  tartuin-tauti,  tarttniva 
tauti;  venerisk  s.,  ^ial)a  1.  fup)>a=tauti;  du 
kan  lätt  fä  s.,  »oit  pian  faaba  tarttumia, 
tooit  ^ian  tulta  tarttuueefft;  (fig-)  jaaSta, 
faaStaijuuS;  syndens  s.,  finnin  faaetaifuus. 

Smitta,  V.  a.  tarttua,  tartuttaa,  faaötuttaa; 
den  sjukdomen  s — r  pä  andra,  fc  tauti 
tarttuu  muil;in,  fe  touti  tartuttaa  muut; 
blL  s — d  med  ngt,  tulta  tarttnncetfi  1.  faaba 
torttuma  jötfin;  s.  med  synd,  tartuttaa  1. 
faaétuttaa  fl}ntiin,  faaStuttaa  fi)nni(Iä;  elakt 
sällskap  s— r,  ^afjcista  feuroista  tarttuu  1. 
faaötuu,  pal)a  feura  faaétuttaa  1.  fjalpentaa 
1.  tartuttaa. 

Smittböld,  m.  (smittsam  böld),  torttulra  )>ai]t 
(=een)  1.  a|o8,  tartuin=)jaife;  (uppkommen 
genom  smitta)  tarttuma^ijaife  1.  »ajog,  tart= 
tuma. 

Smittkoppor,  f.  pl.  ruf-nili,  fuurt  ro!fo;  (genom 
ympning)  ^janenta^rottc. 

Smittosam  1.  Smittsam,  a.  tarttulDa,  tarttu» 
»aineu,  faaötumainen. 

Smocka,  f.  Ii5ntti,  laatta,  läiSfä. 

Smocka,  v.  a.  laatata  (=ttaan),  mättää,  läi?» 
fätä  (=ään). 

Smola,  V.  n.;  säden  s — r,  jljttiät  »uctatDat  1. 
ti|3)Jun3at  1.  farifetcat. 

Smolk,  n.  riffa,  ruljfa,  rai§fa,  ru^^a,  rij^iä, 
fofare  (»eenj;  jag  har  s.  i  ögat,  en  ritfa 
fllmäöfäni;  det  finns  s.  i  mjölken,  maiboS» 
fa  OH  ritfoja  1.  ruotia  1.  fotareita;  det  har 
kommit  ngt  s.  i  mjölken  dem  emellan, 
l^eibän  toäfittenfä  cu  tullut  jctafin  viiban 
rtffaa  1.  riffaa  rottaan. 

Smolkig,  a.  ritfaincn,  rul;taiuen,  raiétaincn, 
rufjaiuen. 

Smolsäd,  m.  iinicto>  1.  warc»  ji}Jvät,  maataan 
foriefcet  juiDät. 

Smord,  se  Smörja. 


Smorläder,  n.  raSnja^ual^ta;  s — s  stöflar,  ra8= 

n3a»na!^fatfet  faa^fsaat. 

Smuga,  f.  (smal  gång  mellan  hus)   fola,  fuja. 

Smugla,  v.  a.  o.  n.  fufettaa  falaa  1.  njarfain, 
te^bä  fala»  1.  :piiIo»!au))Vaa- 

Smuglare ,  m.  fata»!ulettaja,  faIa»!ouf3^ia6  (»aan), 
^Jiilotag  (»ttaan),  U)ml)»tauf3^ta8. 

Smuglarefartyg,  n.  f5iiIotaS»lai»a,  fatatuletu8= 
laiwa. 

Smugleri,  n.  fala»fuletu8,  f3tilo»Mtu  1.  »fuIe» 
tus,  h}m^»tutetus. 

Smula,  f.  muru,  murunen,  mureno,  palanen, 
^ifje  (»)5peen),  ^ipak  (--een),  {)it5unen,  biutta, 
raf)tu;  några  s — or  bröd,  muutamat  (eiwän 
murut  1.  murufet  1.  fjolafct;  gif  mig  en  s. 
mat,  vin,  anna  minulle  l)iutta  1.  rai^tu  1. 
hif?uncu  ruofaa,  nsiiniä;  aldrig  en  s.,  ei 
raf)tuataan  1.  l;iuffaafaan  1.  I;ipuigta!aau; 
han  är  ej  en  s.  bättre,  fiäu  ei  ole  f)iuftaa= 
taan  1.  raf)tuataan  ;>arem|.n;  det  är  smått 
om  s — orna  för  dem,  Ideittä  on  uiutfa  :t^a» 
Iaft§ta  1.  )3aIoigta,  Ijeillä  on  palc\a  niutaita. 

Smula,  V.  a.  1.  Smula  sönder,  murentaa,  mu* 
rennella  (»nte(en),  rcubentaa,  :|.>anna  1.  pk' 
nentää  muruftffi  1.  murnitle  1.  ^^alafitft;  s. 
sig,  V.  r.  mureta  (»nen),  murentua,  mennä 
murufitfi  1.  muruille. 

Smulgråt,  m.  faituri,  fitn»nii!ti,  fitu=luu!ari, 
faia^arcn»  1.  !irf.mn»n9lfijä,  lein)än»ittijä. 

Smiilig.  a.  muruinen,  murutlinen,  murafta, 
murea. 

Smult,  a.  neutr.  (sjöt.);  s.  vatten,  t^»en  1. 
l^ilfaiuen  weft. 

Smultron,  n.  (fragaria)  mauflfta. 

Smultronklöfver,  m.  (trifoHum  fragijerum) 
vanta»a|)ila. 

Smultronstånd,  m.  manfitan»h3arrt  (»rren). 

Smussla,  v.  n.  te^bä  falaa  1.  fala=njil}!aa,  mu» 
feltaa,  l)ti)Joa;  s.  in,  f.nstää  1.  tnoba  falaa  1. 
^iifjoa  ftfään;  s.  undan,  teiebä  falaa  fjoiä, 
mufeltaa  1.  liiipoa  f>oi8. 

Smusslare,  m.  ^itf^oja,  l;iif)ijä;  (stackare)  tuO» 
tu§,  taperruS. 

.Smuts,  m.  Iita,  lofa,  faafta. 

Smutsa,  V.  a.  liata  1.  loata  (»taan),  foaiSta 
(»faifen),  faaötuttaa,  rt}wettää,  r^ijttää,  tel^» 
bä  litaon  1.  lifaifetfi;  s.  händerna  pa  ngt, 
liata  1.  rtnrcttää  1.  foaiSta  tätcnfä  fogtatin; 
det  s— r  ifran  sig,  fiitä  lähtee  Iitaa,  fe  fo= 
faifee;  s— s,  v.  p.  litautua,  foaistua,  tulla 
Iitaan  1.  lofaan;  s.  sig,  v.  r.  liata  1.  foaigta 
j.  rt^lrettää  itienfä,  litautuo,  rijtcettvä,  faaba 
Iitaa  f5äällenfä,  telibä  1.  taljria  itfeufä  li» 
taan;  jag  vill  ej  s.  mig  dermed  (fig.),  cn 
tat)bo  fillä  itfeäni  faaötuttaa  1.  taljrata  (»aan) 
1.  foaiSta. 

Smutsfläck,  m.  Itfa=f3ilffu,  fa^ra,  tal)ra»f3igfu. 

Smutsgrå,  a.  lita»^armaa,  titaifen  ^armaa. 

Smutsig,  a.  litaineu,  lotaineu,  faaétainen,  fo» 
täinen,  tal^rainen;  s— a  gator,  Ictaifet  ta- 
but;  s— a    händer,    litaifet   1.    tabraifct   1- 


(595 


faaStaifet  fäbct;  en  s.  sak,  iffeä  1.  ikttänjä 

I.  Itfainen  I.  faagtainen  afia;    s— a  ord,  il= 

feät  1.  faaStatfet  fanat. 
Smutsighet,  f.  lifatfuug,  faaStauS,  faaStaifuuS. 
Smutskasta,  v.  a.  (fg.)  rt)Wettää,  foaiSta. 
Smutspöl,  m.  ra^affo,  ro).iaffo,  lätäKö. 
Smiitt,  m.  tintti,  tiUfa,  vt}^^ipäl}§. 
Smutta,  V.  n.  maiötefla,    tinttailta,    rlj^p^iä, 

rtji}^iäfetlä. 
Smuttare,  m.  rt)^ptgfelijä,  tinttailija. 
Smycka,  v.  a.  foriötaa,  fauniStaa,  fortätaa. 
Smycke,  n.  foriötug,  foriste  (=een),  fauniötuS 
Smyg,  n.  (amyghål)  :|5iiIo,  )3iito=pai{fa,  loiiffo; 

(vid  fönster,  dunar)  louffo;  i  s.,  falaa,  \a{a 

\\ix\)lm,  fak^fä^määiä,  fatallali,  ^iiloffali, 
njavfain. 

Smyga,  v.  n.  o.  Smyga  sig,  v.  r.  j^titoiä  1. 
^ii;.nä,  biittJtSteflä,  lutKia,  tuifaifla,  imtai)-' 
belia  (»telen),  Ui^ennetlä  (»ntelen),  )3ujat)taa 
-1.  ^juifal^taa,  fufeltaa,  :pi8tävtvä  \<da<x\  kom- 
ma s— nde,  tulta  {)iift»ten  1.  luiffien  1.  Iit= 
{;ennellen;  s.  1.  s.  sig  bort,  fiiinjiä  1.  t5ujaf)= 
taa  1.  Iuifa[;taa  ^oiö;  han  smög  sig  in  i 
slottet,  bakom  busken,  (län  I)ii)5i  1.  )3Ut= 
fal;tt  1.  :|3i§tät)tVi  linnaan,  :|jenfaan  taaffe; 
det  s — er  sig  folk  emellan  husen,  n^äfeä 
luifailee  1.  Iuifaf;telee  1.  ^iiir>i8te(ee  1.  f;ii^ii 
1.  liil^entelee  ^uoneiben  »älisfä;  v.  a.  Ijii» 
)3Da,  ^ii»nttaa,  fnfeltaa,  :^)i§tää  1.  lr»iebä  fa= 
iaa;  pojken  smög  äpplet  i  fickan,  Iftixta 
^ii^ioi  1.  futelfi  1.  :fi8ti  falaa  l.:|)uiaf)utti  ome= 
nan  taShtunfa;  tjufven  smög  näsduken  ur 
fickan,  luaraö  t^iinjutti  1.  l)it))ct  nenäliinan 
tasfnSta;  s.  bort  ngt,  l^iiftuttaa  1.  fnfeltaa 
1.  ^)i8tää  fataa  1.  toiebä  falaa  :f50t§;  s.  in 
förbudna  varor,  tnoba  falaa  1.  (;ii))oa  1.  {)it= 
»utefla  1.  njtebä  falaa  fieGetttjä  tatoaraa. 

Smyga,  f.  se  Smyg. 

Smygande,  n.  I)tiit)imincn,  I)iif3imineit,  l^titciS» 
telt),  luifaileminen,  Intttiminen,  lii^entete» 
minen,  liitjentel^;  l^ii^jominen,  fjiitouttami» 
nen,  l^iittintuä;  adj.  ^iitoitDÖ,  l^it^iaiäinen, 
luiffitoa,  Inifaiicwa;  adv.  l^iitoien,  luifaitten, 
f)iif3oen,  ^iiicutellen,  f)iitt)tötetfen;jmfr  Smyga. 

Smyger,  m.  ^ii^ijä  1.  ^iilcijä,  luifatlija. 

Smygeri,  n.  se  Smygande,  n.;  (egensk.)  fuifaile» 
tBaifuuS,  f)iitBin3ätfpt;8. 

Smygfyrk,  m.  fala^itioitto,  fata^anfio. 

Smyghandel,  m.  fata4'au!p)3a,  h}ntl)=fau^3^a. 

Smyghandlare,  m.  fa(a=  1.  t^ml}=fau^^ia8  (=aan) 
1.  »fauppi. 

Smyghål,  ii.  ^iilo,  :|}iito=:t)atffa,  )JtiIo=^efä,  I^= 
m^,  {ijnn)=paiHa,  louffo,  fata=paiffa,  fata» 
louffo;  (fig.)  :|)iiIo=t3aiHa,  a)mt)=i)aitta. 

Smygtrappa,  f.  fa(a=  1.  :^iiIo=ralJUt. 

Smygvis,  adv.  se  under  Smyg. 

Smygvrå,  f.  se  Smyghål. 

Smygväg,  m.  fala=tie,  |3iiIo=tie. 

Små,  a.^  pl.  :pienet,  ^iHutfet,  »äl&äifet;  hon 
har  fått  s.,  f)än  on  faanut  ^Jteniä;  de  s. 
(barnen),  ^iffuifet,  ^Jienof atfet,  ^Jtenoifet;  s— tt 


folk,  pkmt  i^mtfct,  tt»ä^-^äti3ifet  tl;mifct; 
s.  själar,  iBäf)äifct  1.  ^iienet  1.  t)altt5at  :|3äät 
1.  f)enget;  hugga  s~tt,  ^afata  |)iene!fi,  t;a= 
fata  ^fjalaftffi;  jag  har  hvarken  s— tt  eller 
stort,  et  ntinuKa  cle  funrta  etfä  pkntä  1. 
^saljoa  eifä  »»äfjää;  sälja,  köpa  i  s— tt, 
mt}i5bä,  ostaa  tcä^in  erin  1.  toäl^ägfä  ntitaö= 
fa;  handla  i  s.,  ^itää  ^jientä  1.  toä]^äi8= 
fauf3^3aa;  s— tt  regn,  f)ieno  1.  )3ieni  1.  toä^ä 
fabe;  han  har  s— tt  om  penningar,  £)änellä 
on  niu!fa  1.  tiuHa  radasta,  l^änellä  1.  f)änen 
on  xai)at  »cä^äöfä  1.  U)äl)i8fä;  jag  har  s— tt 
om  tid,  minuHa  on  tt)ä^ä  1.  toäljäifen  1. 
ntuMta  atfaa;  jag  skulle  ännu  hafva  ett 
och  annat  s — tt  att  tillägga,  minulla  toielä 
olifi  faifen=Iai8ta  1.  t)i)t'åia  toiöta  ipientä  Ii' 
fätätfeni. 

Småaktig,  a.  tnii;amainen,  turl)an=^äih3äinen, 
turl)an  tarHa,  toäfpäötä  1.  toä^igtä  f)uoIitt)a; 
hvad  skall  du  vara  s.,  mitäö  fuotta  niin 
turfiamainen  olet?  mitäpä  nt}t  toäf^istä  l^uolit? 

Småaktighet,  f.  turf;amaifun8,  tuvf)an  =  t3äi= 
iräif^^g. 

Småaktigt,  adv.  tutl^amaifeSti,  turban  tarfaSti, 
tur]^an=_^äih)ätfe8ti,  njäfjäStä  I.  Ir>ä^i8tä  l^uo= 
lien,  tBäl;ä=|»ätöife8tt. 

Småax,  n.  (bot.)  täfjf^Iä. 

Småbarnsskola,  f.  pienten  ksten  foulu. 

Småblad,  n.  (bot.)  lel^b^Hä,  :>3iem  le^tt. 

Småbladig,  a.  Ic^b^fäHinen,  t)ieni4e^ttnen. 

Småblomster,  n.  eri=fu{'at,  pitutt  tilM. 

Småbar,  n.  t}iUuUa,  marjonen,  :|5ieni  marja. 

Smådjur,  n.  elätt)äinen. 

Smädålig,  a.  ^uonofaS  (=!faan),  nuuruhja. 

Småfisk,  m.  ^sienet  Mat,  atoeet,  mnro=Mat, 
mou^eet. 

Småfjäll,  n.  (hot.)  fuomuffa. 

Småfjällig,  a.  (bot.)  fuomuffatnen,  l^ifSmainen. 
Småfläckig,  a.  ))ieni=:|)i8mainen,  ^)i6mulainen, 

:}3iS!uIainen. 
Småfolk,  n.  ))ienet  1.  atf^aifet  ifimifet. 
Småfågel,  m.  pkntt  Itnuut,  i)iffu=l[innnt. 
Smågammal,    a.    toanl^amaincn ,    »an^afaS 

(=Haan). 
Smågren,  m.  (bot.)  I^aaruffa. 
Smågropig,  a.  (bot.)  fuo^^urainen. 
Smågrynig,  a.  (mineral.)  )3ient=muruinen. 
Smågubbar,  m.  pl.  menninfäifet. 
Småhandel,  m.  pieni  faup^ja,  ftjä^äiS»  1.  :f3iffu= 

tauppa. 
Småhandlare,  m.  se  Småkrämare. 
Småherre,  m.  nafu4)erra,  |)ieni  f)erra. 
Småhårig,  a.  (bot.)  j^aitcentnen. 
Småklok,  a.  hjiifafaS   (=ff"aan),   tx>iifo,  ^3iHu= 

toiifaö  (=aan). 
Småknoppar,  m.   pl.    (sedum   annuum)    toäi^ä 

matfa=ruo^o. 
Småkonstig,  a.  fonötimainen. 
Småkonung,  m.  ))itfu»!uningaS  (=faan),  picni 

funingas. 
Småkornig,  a.  ^3ient=j^ttjäinen  1.  =murutnen. 


696 


Små 


Små 


Småkrig,  n.  ^iffu--fota,  )3ient  1.  »äkäinen  fota. 
Sniåkrusa,  v.  a.  tc'åi)'ån  rö^[;eltää  I.  täf)ertää, 

fä^errpteaä,  ruufaeCa;  Cfig.)  furiaStella,  »ä» 

^än  furiailla. 
Smäkrusig,   a.   fäl^erämähteit ,   !i[;aramatnen, 

fäberäfäS  (=ffään). 
Sraakräk.  n.  pittn^tMtn,  :t3tem  eluHa  1.  eläin 

(»imen),  ^ieni  färja. 
Smäkrämare,    m.    ^ttfu  =  f auJJ^Jl    1.    »famj^jiaS 

(=aan),  n.''äf)ät§»!auiJfia8,  nafu^fafia. 
Smale,  v.  n.  naura^itaa,  naura^bella,  f^ljm^tflä, 
Småleende,  n.  naura^bu3,  naura^telu,  ^^W^i^ 

leminen. 
Smålom,  m.  (colymhus  septentrionalis)  laaltnxi- 

fuiffa,  faatra. 
Småluden,  a.  (bot.)  lienteä. 
Smälöje,  n.  se  Småleende. 
Småmynt,  n.  ^)ient  1.  Meno  rafja,  ifiknit  raf;at. 
Smånaggad,  a.  (bot.)  m)()i)t=Iattainen. 
Småningom,  adv.  t»äf;ittäin,  ttjä^itettcn. 
Smänätt,  a.  fietoä,   fxeicatta,    näött,   nätifäS 

Smånöt,  f.  (bot.)  if'di)t\)\'å. 
Småpenningar,  m.  pl.  )3icn£t  ra^t. 
Småplock,  n.  nouHeet  (jA.),  pienet  Mut  1. 

fapineet 

Småprickig,  a.  ^ncnt^^itttuinen  1.  -^ilfiifltnen. 
Smäpyssel,  n.  pienet  aétarcet,  ^ääräljtfet,  baå= 

ringit. 
Smarolig,  a.  t^Stimätneu,  It)Stifä§  (»ffään^i 
Smårum,  n.  toä^ä.  1.  ttjät;äinen  f)uone  (=een), 

:)3ittu=^UDne. 
Småsak,  f.  ttjäfjä  1.  teäf)äiuen  1.  )3teni  1.  tt)äf;ä= 

^>ätöinen  afta,  )3ienciiuu§,  :pient  1.  icä^äinen 

lahi,  ^iffu=fafu,  fa^jine  (=een);  noga  i  s— er, 

tartfa  1.  totfu  ^jienoiiuuffiSfa  1.  toäf)iéfä  afi» 

cigfa;    bry  dig  icke  om    s — er,    elä    ijucli 

turliiéta  l"  ttiäl)i§tä  1.  icäf)iStä  aftoista;  det 

är  en  s.  för  honom,  fe  ^äneCe  on  ))ient  1. 

n)ä^ä  1.  turf)a  afia. 
Småsedel,  m.  ^ieni  feteli. 
Småsinne,  n.  se  Småaktighet. 
Småsinnad,  a.  tur^a  =  niieUnen,  tur[)a-:(>äinen; 

se  Småaktig. 
Småskald,  a.  runoåtelija,  )fkm  runoilija,  ^iftu= 

runoja  1.  »runoilija. 
Smäskaft,  u.  (bot.)  ^ert}ffii,  )jerä4;aaru§,  far» 

juffa=^erä. 
Småskog,  m.  metftftö,  »efatfo,  toarirtifto,  ir>ii= 

batto,  witfitfo. 
Småskrake,    m.    (niergus  serrator)    jouf)i=f08= 

fefo,  aja»a. 
Småskratta,  v.  n.  naureCa,  naura^betta,  nau= 

reéteöa. 
Småslug,  a.  ^?iffu=toitfa§   (=aan\  ft)iifo,  totifa» 

faä  (=ftaan),  futfelamaineu. 
Småspik,  m.  fjieuet  naulat,  ^jiffn^nautat. 
Småspof,  m.  (numenius  'phocopus)  ifxtvX  tuotot 

1.  fur)))5a. 
Småstad,  m.  jjieni  1.  XoWä.  faupunfi,  pxllvi'- 

taujjunti. 


Småstadsaktig,  a.  :|5ienen  fau^^uncjiu  tajjainen, 
:t3itEu=fau^ungittinen  1.  »taupuntilaineu. 

Smästadsaktighet,  f.  f.ntfu-tau>.ninvjiaiiunö. 

Småstadsbo,  m.  ^>i{tu»  fau^nmfilaiuen,  ^jieuen 
taufjuugin  afufaS  (=tfaan). 

Småstadslik,  a.  se  Småstadsaktig. 

Småstadssed,  m.  pienen  1.  )jiftu  =  taujjungin 
tapa. 

Småsten,  n.  pienet  fitoet,  fomeri,  fora^titoet. 

Småsven,  m.  se  Page. 

Småsysslor,  f.  pi.  fäft»a§fareet,  pienet  aSfaret 
1.  toimet. 

Smätandad,  a.  (bnt.)  ^ieno=f)amVaiucn. 

Småtokig,  a.  l^uöumainen,  I}upe(o,  I^aöfmuai» 
nen,  fjuKufaS  (4taan),  I?a§fufa§  (=ftaan). 

Sraåtrita,  v.  n.  fiiSteHä,  fiiétätettä,  toraella. 

Smått,  adv.  toäf^äu,  toäi)äifen,  f)iufan,  ptttui» 
fen;  jag  är  s.  rädd,  olen  toä^än  I.  ()iutan 
peloSfa,  pelfääu  piffuifen  1.  toäl^äifen;  skrat 
ta  s.,  uaurella,  nanrafjbetta;  läsa  s.,  hxti--: 
teKa;  sjunga  s.,  lautetla,  laulesfeda;  jag 
kan  redan  s.  sitta  och  skrifva,  Unibäu  1. 
Ijintan  jo  faatan  iStuSfella  ja  tirjcitclla; 
det  regnar,  snöar  s. ,  (toä(;än  1-  piftuifeu) 
fatelee  toettä,  lunta;  det  går  ändå  s.  fram- 
åt, menee  toti  toä^än  1.  toäf)ittäin  1.  I;i(jat= 
lenfa  eteen=päiu;  lefva  s.,  elellä  toäl^illä  1. 
niuEaéti;  s.  om  s.,  IjiIja=tooittoa,  f;iljaöeni'a, 
(;iljaEfenfa,  toät^iteKen. 

Småtäck,  a.  faunoiuen,  faunefainen,  ftctoa{= 
fa,  firo. 

Småtänkt,  a.  turf)a=mieltnen. 

Smavessla,  f.  (musteta  nioalis)  nirppa,  toä^ä 
färppä. 

Småvä.xt,  a.  f^^^t»  1.  matala=fa§toninen,  pient= 
faStouinen. 

Småögd,  a.  pieni»  1.  piffu--fi(mäinen. 

Smäck,  m.  läpfä^S,  läppä^g,  tätfä^?. 

Smacka,  v.  a.  läpfätä  (»ään),  läpätä  (»ppään), 
fätfätä  (»ään),  läpfä^^ttää,  Iätiäl)l;ttää,  läiö» 
fäiStä,  läiéfäbljttää;  s.  sönder,  räiSfä^gttää 
1.  Iäi8fäbi}ttää  1.  Iäjäl;t)ttää  riffi. 

Smäcker,  a.  (sjut.)  I)ieno,  pieni,  oftut  (»ueu). 

Smäckfet,  a.  tuiti  Ul)atoa. 

SmäckfuU,  a.  täpD»tä^ll  (»ben),  täpöfeu  täljft. 

Smäda,  v.  a.  berjätä  (»ään),  f)erjata  (»aan>, 
parjata  (=aan),  räätoätä(»ään),  pilfata(»ffaan), 
bätoäistä  (»päifen). 

Smädare,  m.  ^erjaaja,  parjaaja,  räätoääjä. 

Smädebref,  n.  f)crjau3»  1.  parjau§»firje  (»ectO, 
pilffa^firje. 

SmädefiiU,  a.  se  Smädlig. 

Smädelse,  f.  ^erjauå,  parjau§,  räätoä^ö,  pilffa, 
pilffaug. 

Smädelust,  f.  ^erjauS»  1.  parjau6 » f)a(u  1. 
»^imo. 

Smädelysten,  a.  I;erjauS»  1.  pavjau8»]^a(uineu 
1.  »l^imoinen. 

Smädelystnad,  f.  se  Smädelust. 

Smädemun,  m.  ^erja»  1.  räätoä»iuu. 


s  m  ä 


697 


Smädenamn,    m.   fjauttu--    1.    ^aufflima  =  ntmi, 

^erja=  1.  ■f;eriau§=ntmi. 
Smädeord,  n.  [;)erja=fana  1.  =^3u^c  (>een),  ^er= 

jau8=fina,  f)auffu=  1. 1)auffuma»fana,  ^jarjaug» 

fana  1.  -pnlji. 
Smädeskribent,  m.  ^tlftasfirjoittaja,  I^älväiStljS» 

ftrJDtttaja,  f)cria=ftrioittaja. 
Smädeskrift,  f.  f)Cvia=  J.  ^iIffa  =  ftrjottuS,  ]^er= 

jau8=  1.  )?ilffa=firja,  f)äiDätgtt?§--ftrja. 
Smädespräk,   n.  f)erj|au8=  1.  räänjä^S^  I.  |5ar= 

jauS-'puf)eel. 
Smadetunga,  f.  f)evia=  1.  =räättä=fuu  1.  =fieli. 
Smädlig,    a.    f;erjaatoa,   i^erja,    berjaatcainen, 

)3ariaatt.iatnen,  räätoäälriä,  f)äpätie»ä. 
Smädlighet,  f.  j^erjaaicatfuug,  ^arjaattjatfuug, 

Smäkta,  v.  n.  raueta  (=fean),  nääntyä,  nuu= 
tua,  uu^juo,  l^iufua,  f;tu!a()tua;  s.  af  hun- 
ger och  köld,  raueta  1.  nääutpä  1.  I)tuM;= 
tua  nälästä  ja  n^ituSta;  s.  i  ett  fängelse, 
^tu!ua  1.  uupua  »aufeubeSfa;  s.  efter  för- 
lossning, uupua  1.  I;alata  (=ajan)  1.  jancta 
(=oan)  luna^tuöta;  s.  efter  regn,  janota  1. 
palata  1.  uupua  [abetta;  de  s— nde  blom- 
morna, uuututoaifet  1.  raufeat  !.  nääntVtoät 
fufat;  s— nde  ögon,  raufeat  1.  Ijiufeat  1. 
uupuwaifet  filmat. 

Smälek,  m.  Iiäteäiöt^g,  pilffauS,  I;äpeä,  pHUa; 
Iida  s.,  (faabaj  tarfiä  ]^än?ätgt^§tä. 

Smäll,  m.  [äjäf)bl;§,  paufal;bu6  1.  paufauS, 
pauf!u,  mäjäf}b06,  röjäi)bvé;  s— ar  af  en 
piska,  ruoSf au  läjäljb^tfet  1-  mäjäl^bljfict, 
ruoSfan  lättinä;  askans  s— ar,  uttoifen  pau» 
!auf)et  1.  Iäjäl;b^ffet  1.  pauffina;  slå  två 
lugor  i  en  s.,  ^ffi  tie,  fatft  afta. 

Smälla,  f.  lättä,  läpfä. 

Smälla,  V.  n.  paufa^taa,  täjä^tää,  mäjäl;tää, 
pamahtaa;  (fortfarande)  pautaf)betla,  pau!» 
faa,  pauftua,  Iäjä()be[Iä,  lätfljä;  hörde  du, 
huru  det  small?  fuulitfc,  tuiufa  Iäjä()ti  1- 
pautaljtt  1.  mäjäbti?  det  är  så  kallt,  att 
det  smäller  i  knutarna,  cu  Utiu  paffaiueu, 
cttä  uurfat  pautfaujat  1.  paufaf)teleirat  1- 
että  pauftuu  uurftöfa;  dörren  s— de  igen, 
cun  paufal)tt  tiiuui;  bössan  small  af,  pl)§l't} 
laufcfi  I.  paufaliti;  (åstadkomma  en  smäll) 
pautal;uttaa,  Iäjäfn}ttää,  u:äjä[;i}ttää;  (åstad- 
komma jlere  smällar)  pautaliutella,  Iäjä= 
f;t)tet(ä,  inäjäfn^tellä,  paufuttaa,  paufuteÖa, 
tnäitpttää,  inäitljteltä;  s.  med  en  piska, 
läjäl^^teEä  1.  mäjäl;i}tcflä  rucSfaa  1.  ruoS» 
lajia-^  s.  dörren  i  las,  paistata  {^am)  1. 
Iäjät)l}ttää  Clrt  tuffuuu;  s.  i  dörrarna, 
:i)aiStoa  1.  paiötcfia  1.  Iäjäl;vtcltä  1.  mäifi)' 
teltä  1.  paututetta  otota;  s.  ugn  en  örfil, 
läjä^ijttää  1.  fitpaltaa  j.futa  fortcalte;  s.  till, 
Iäjäf)^ttää,  inäjäf)t)ttää. 

Smällande,  n.  panttina,  paufe  ('Heen),  pau= 
ta:()tctu,  läiftnä,  läitijmtueu,  läjä^teleminen, 
Iäjäl)teli),    mäjäl^teleininen;   panfuttaminen 
paufutuö,  paufuttelu,  mäit^ttämincn;  läjä', 
S censkt- Finskt  Lexikon. 


r;i)ttäminen,  tuäjä^^ttämiuen,  pau!af)uttamt» 
nen;  jmfr  Smälla. 

Smällfikon,  n.  fortoa^tittttta,  forttja^marja. 

Smällkall,  a.;  midt  i  s — a  vintern,  äteimmäS= 
fä  1.  foiritutmaSfa  ta[it>en  pattatfesfa;  en  s. 
dag,  patfaiS^pätrtjä;  det  var  s — t,^cit  pauf= 
tai(r}a  patfainen. 

Smallkyss,  m.  muiötauS,  mciSfauS. 

Smällpiska,  f.  lätfä»  1.  Iäitä=ptiSfa  1.  =ruo6!a. 

Smälta,  v.  n.  fulaa,  fulautua;  s.  ihop,  fulaal. 
fulautua  pbteen;  (/orminskas  genom  smält- 
7iing)  »ä^etä  (=neu)  fuIaiuaUa,  fulaa  tnä^ätfx 
1.  toäfiemmätfi;  s.  bort,  futaa  1.  fulautua  tui» 
ivnin  I.  potS;  s.  i  tårar,  cUa  fiji^nelettten  1. 
ittun  tuatlaSfa;  v.  a.  fulata  (=aan),  fulattaa, 
fulauttaa;  s.  ihop,  futata  1.  fulauttaa  ^1^= 
teen;  s.  upp,  fulattaa;  magen  förmår  ej 
att  s.  den  maten,  »atfa  et  t»ot  fulattaa 
fttä  ruofoa;  denna  skymf  kan  han  ej  s.,  tätä 
t)äpeätä  l)'dn  et  ft>ct  färftä  1.  faa  färfitl^fft. 

Smalt,  a.  o.  part.  futa,  futauut,  fufattu,  fu= 
latettu. 

Smälta,  f.  (det  som  smältes)  futaama,  fuIatoS 
1.  fuIatuS;  (stor  hop)  röi^tfie,  jouffio. 

Smältare,  m.  fulattaja,  futaaja. 

Smältbar,  a.  fulautuica,  fulaiwa,  jon!a  tuot 
futata  (»aan). 

Smältbargörning,  f.  fulattoitfemineu. 

Smältbarhet,  f.  fula»aifuu§,  fulautoatfuuö , 
fulatouug. 

Smältdegel,  m.  futauS^taufia,  fufattn  (=tttmen). 

Smälthetta,  f.  fulattatea  tuumuuS,  futtn=fuuma. 

Smälthytta,  f.  futatu8=poja  1.  »ruutft,  fulotto, 
futattamo. 

Smälthärd,  m.  futauS»  1.  futatug^a^jo. 

Smältlig,  a.  se  Smältbar. 

Smältning,  f.  (neutr.)  fulamtnen,  futamuS, 
fulanta,  futautuminen;  (akt.)  fnlatuS,  fulaus, 
futaaminen,  futattauiinen,  fulanttaminen. 

Smältningsorgan,  n.  futatiu  (-tttmeu),  fuIatUS» 
fuott. 

Smältpanna,  f.  fufau§=  1.  fultn=tatttfa. 

Smältprocess,  m.  futami8=  1-  futanta  =  toimi  1. 
=tapau8. 

Smältpunkt,  m.  fulamt§»  1.  fuIanta=fo]^ta. 

Smältugn,  m.  fulatu§=  1.  futaama=uuni. 

Smältverk,  n.  fuIatU8=tatto8,  m.  m.,  se  Smält- 
hytta. 

Smärling,  m.  (cohitis  harhatula)  partiaincn. 

Smärre,  a.  komp.  h)äf;empt,  teäl^ätfempt,  pte= 
nempt;  (plur.)  irä[;emmät,  »ä^äifemmät, 
pienemmät;  jmfr  Små. 

Smärst,  a.  superi.  Uiäf;ätftn.  toä^tn,  pieutu; 
(plur.)  ttjätnmmät,  pienimmät,  »äfjäiftmmät. 

Smärt,  a.  f  olatta,  f)oitf'a,  folea,  foletoa;  (om 

hästar)  falftt. 

Smärta,  f.  fipu,  !itr>iSttj§,  ftpe^S;  (qval)  tuS» 
!a,  jnaitoa;  (fig.)  tartt?a§  {'aav.)  mtett,  mteli» 
fartoanS,  tuSfa;  jag  känner  s.  i  hufvudet, 
päätäni  fitniStää  l."toIottaa  1.  ttjaitoaa. 

Smärta,  v.  a.  (förorsaka  smärta)  fitpiétää,  f'0= 


€98 


S  m  ä 


(ottaa,  ^5afottaa;  (i  andlig  mening)  futettaa, 
fariraStaa,  farwaStcUa,  farftagtuttaa;  denna 
underrättelse  s — de  honom  djupt,  tämä 
fanorna  foirin  furetti  bäntä  1.  fartraetutti 
^äncn  mieltänfä;  det  s— r  mig  att  se  så- 
dant, femmoiien  näfeminen  minua  furcttaa 
1.  fartoaételee,  minua  furcttaa  femmoista 
nä^bä  1.  nä^bäffeni,  fäC^Jt  minulta  fipeäéti 
1.  foöfee  minuun  fi^seästi,  fun  femmoigta 
näen. 
Smärtfull,  a.  se  Smärtsam. 
Smärthet,  f.  foIewuuS,  foleuS,  fcIaffuuS,  I)cif= 

fuue. 
Smärting,  m.  (skepp.)  märttinfi,  ter»a»tt)aate 

(»tteen)  1.  »fääre  (=een). 

Smärtlindrande,  a.  fipua  1.  »ailraa^clpcittatra. 

Smärtsam,  a.  (kroppjsl.)  fitniétäwä,   titriételC' 

tcä,  titrullinen,  traiaattinen;  (andl.)  furetta» 

ira,  furtea,  taraag  (^aan),  famaStekttja. 

Smärtstillande,   a.  tipua  I.   teat»aa    afcttauja 

1.  icä^entäioä. 
Smöja,  V.  a.  pujottaa. 

Smör,   n.   iroi;    breda  s.   pä  bröd,    toetää  1. 
toebcHä  (--telen)  »oita  leiteäHe;  vara  i  s— et 
hos  ngn,  otta  j.fun  fuofioiSfa. 
Smöra,  v.  n.  tuda  tcoi^in;  v.  a.  tefjbä  1.  ta^ 

ria  iBoi^in. 
Smöraktig,  a.  ti30tn=taijainen,  iroi!a8  (>!faan), 

tcoinen. 
Smörask,  m.  »oi=rafia. 
Smörbakelse,  m.  tcot=faffunen. 
Smörblomster,   n.  (ranunculus   acris)   af;o4ei= 

niftö,  lrot=fuffa;  se  Lejontand. 
Smörburk,  m.  tt:oi=ti3(fft. 
Smörbut,  m.  tpoi=nötti  1.  =mi5^ftB. 
Smörbytta,  f.  tooi=i>^tt^. 
Smördeg,  m.  tuoi=taifina. 
Smörduk,  m.  troi=iraate  (=tteen)  1.  »fääre  (--een). 
Smörgas,  f.  ttoi^Ieipä,  ttoi=fatfu;  kasta  s— ar, 

peittää  1.  tciéfata  littua  1.  liifinfiä. 
Smörhandel,  m.  ttoi=fau^^^3a. 
Smörhandlare,  m.  tDcin=fa^}^piag. 
Smörig,  a.  troineu,  tDciéja  (o(ewa);  göra  s., 
te6bä  I.  tahrata  (=aan)  teotkin,  tef)bä  tcoi» 
fetfi;  vara  s.,  oUa  tooisfa  1.  trcinen. 
Smörj,  n.  se  Stryk. 

Smörja,  v.  a.  woibetta  (=telen),  ra€»ata  ('aan\ 
raéirca;  s.  hjul,  stötlar,  ragrcata  ^i)öriä, 
faa^jfjaita;  s.  tili  konung,  »oibella  tunin» 
ifaatfi;  s.  med  ister,  i^rata  (=aanj,  rag^ata 
1.  ttoibetla  ibraCa;  s.  med  talg,  talita  (=ian), 
ttoibetla  talida;  s.  med  tjära,  tervata  (=aan), 
troibeUa  tertnaUa;  s.  kräset,  ajaa  l^ottiinfa 
futia  fuutanja;  s.  en  om  munnen,  fuitia  1 
firceliä  j.fun  fuuta;  s.  i  en  ngt,  ajaa  j.fin 
j.!un  fijään;  (muta)  raStooa,  lafjjoa,  'mov 
bcda;  s.  ihop,  fottea  1.  futata  totoon;  s 
ned,  tahria  1.  tahrata  (=aan),  tcljbä  jl)tin; 
(ge  st:yk)  futtia  1.  futta  1.  antaa  feftään 
jag  smorde  honom  på  örat,  fufaifm  1.  fi 
tcalftn  Ijäntä  toricaCe;  s.  sig,  v.  r.  icoibeUa 


Sna 

itfeänfä,  tooitefeita,  (förphtga  sig)  I^erfui' 
teila,  fufia  fuutanfa;  det  går  som  det  vore 
smordt,  t'd\}  fuin  raSnjottu  iDaan,  fäp  1. 
mcnec  folfenanfa;  Herrans  Smorde,  ^erran 
iroibcttu;  hau  var  illa  smord  (drucken),  o(t 
fcwin  1.  f>af)a§tt  f)äigfänfä  1.  aifa  )jaju8fa. 
Smörja,  f.  raSira,  tcoibe  (=teen);  (fig-)  fotfu, 

futtu,  fefa=fottu. 
Smörjburk,  m.  ra§n)a=töffft  1.  '-pmatto. 
Smörjelse,  f.  (smurjning)  tooitelu;  (salva)  moibe 

(=teen);  sista  s— n,  viimeinen  «joitclu. 
Smörjig,    a.  (som   har   egenskapen  af  smörja) 
raéiramainen,  raättjan  1.  »oitecn  tapainen, 
ragftafaö    (»ttaan),    rvigwainen:    (nedsmord) 
tahrainen,   taf)rattu,    tabraSfa   1.   raSwagfa 
(oieipa),  rag^aan  te(;t^. 
Smörjkur,  m.  njoitc(u=parannu8. 
Smörjning,  f.  teoitelu,  troitekmtnen,  rasujaa- 

minen,  raéttjominen,  raen.>cnta. 
Smörklick,  m.  iroi=  1.  tocin=firfja(e  (=een). 
Smörklimp,   m.   tcoi»  1-  lBoin»föntti  1.  =Iim= 

V^ale  (=een). 
Smörköp,    n.    irotn    c8to;    (godt  pris)   ^)iUta« 

f)inta,  f)uo!ea  ^inta  1.  faufjfja. 
Smörland,  n.  (sjöt.)  :piIfEa-maa. 
Smörprofvare,  m.  aDin=ora,  WDin=foetin  ('ttt= 

men), 
."imörsäs,   m.   njci=l)cra,   iDoi^faSti   1.    =faStin 

(=imen). 
Smörtionde,  m.  troi^faatalBat,  Woi=U3ero. 
Smörtjärna,  f.  tt}Di=firnu. 
Smörtina,  f.  tuoi=tiinu. 
Snabb,  a.  noj^ea,  nopfa,  joutuifa,  »äteä,  ipv 
täinen,  fetterä,  ferteä,  »itfelä,  icirtEu;  s.  i 
sina  rörelser,    ferteä  1.  tDitfcIä  1.  nopfa  Iii- 
funnoisfanfa;  s.  pa  foten,  fetterä  1.  ferteä 
jafaltanfa,  nofjea  1.  nopfa  1.  »irffu  jatoil^ 
tania  1.  jaloistanfa;  s.  häst,  teirttu  1.  Voit 
fclä  hettonen;  örnens  s— a  flygt,  fottan  no^ 
Vea  1.  nopfa  lento;  s.  i  sina  sysslor,  jou- 
tuifa 1.  nopfa  1.  toirffu  aöfareigfanfa;  en  s 
resa,  :|jitainen  matta. 
Snabba  sig,  v.  r.  joutua,  joubuttaa  itfeänfä 

rientää. 
Snabbfotad,    a.    fetterä»    1.    ferfcä^jaltaineu 
no^3fa=jaIfainen,  fetterä  1.  ferfeä  jalaltanfa 
fetterä,  airffu. 
Snabbhet,  f.  nDpeuS,  uofjfuuS,  JDUtuifuuS,  jcU' 
tuminen,  pifaifuu§,  ferfcv^,  tetterö^S,  ml 
felppS. 
Snabblöpare,  m.  ^jjifa-juoffija,  joutu^juotfija. 
Snabbseglare,    m.    pifa»)}urjehtija,  joutu-'lpur 

jehtija. 
Snabbskrifning,  f.  |^ifa=firjoitu§. 
Snabbskrifvare,  m.  )3ifa=ftr)oittaja. 
Snabbt,  adv.  uo^eaSti,  nopeaan,  nopfaSti,  jou 
tuifaöti,  joutuifaan,  pifaifeSti,  pian,  ferfeäå 
ti,  fetteräéti,  ttittetäöti,  icäleen;  spring  s. 
juotfe  ttäleen  1.  ucpfaöti  1.  nopeaan,  juotf 
joutuen  1.  joutuifaeti. 
Snabel,  ra.  färfä,  pittä-'tär|ä. 


Sna 


Sn» 


699 


Snack,  n.  se  Prat,  Sladder. 

Snacka,  v.  n.  se  Prata,  Sladdra. 

Snafva,  v.  n.  fom^aStua,  tom)3agtet(a,  tuniai)^ 
taa,  Iuu!af)tua;  (slinta)  Iuiöfat)taa,  liufaö 
tm,  Uuta^taa;  s.  mot  en  sten,  lomlJaStua 
Jttceen. 

Snappa,  v.  a.  faa^ato  {'ppaan),  fxepata  {=ppaaix), 
faf^mata  (=aan),  fa(;icaltaa;  s.  upp,  m.  m. 
se  Uppsnappa,  o.  s.  v.;  s.  efter  andan 
f^anttoa  l^enEeänfä. 

Snapphane,  m.  fte^:|30=ft§fi,  [t§ft. 

Snapps,  m.  rVt)p)Jl),  tintti,  fo))au§,  fuIauS. 

Snar,  a.  pi!aiiten,  joutuifa,  jcubufaS  (»ffaan), 
träleä;  var  s.,  joubu  pian  1.  icäleen,  ok 
joutuifa;  en  s.  afresa,  :pifaineu  1.  joutuifa 
lä^tö;  vänta  på  ens  s — a  återkomst,  obot= 
taa  j.fun  tcäleen  1.  :|3ian  1.  !Eor;ta  :|)alajawan; 
hans  s — a  återkomst,  f)äuen  ^ifciuen  1. 
fotjta  tat3a[}tu>»a  1.  joutuifa  ^.latajamifenfa  1. 
tataiftn  tutonfa. 

Snar,  n.  se  Snår. 

Snara,  f.  anfa,  ^saula,  ^Jermi,  (i  trädtopp)  {a\y- 
tc;  (fig-)  ))aula,  anfa;  lägga  ut  s — or  för 
fåglar,  ^janna  1.  »irittää  anfoja  1.  ))ermiä 
liunuillc,  :j)auloita  (=tfen)  linnuille;  falla  i 
s— n,  joutua  1.  juuttua  ^Jaulaau  1.  ^.^auloi» 
|)in  1.  anfaan;  fånga  ngn  i  en  s.,  ficrtää 
jotu  ))auIoiI)in  1.  :paulaan,  pauloita  johi. 

Snarare,  a.  komp.  ;|)itaifem^i,  joutuifanipi; 
adv.  )3iteOTmin,  joutuifammiu,  iDälemmin; 
(hellre)  enuemmiu,  ennen,  paremmin,  ^xUm-- 
tutu;  jag  tror  s.  att  han  är  rik  än  fattig, 

^jifemmin  1.  ennemmin  1.  ))avemmin  I;äaet 
luuleu  riffaalfi  tuiu  to^f)äffi. 

Snarast,  a.  superi.  :^ifaifin,  joutuifin;  adv. 
joutuifimmin,  ))ifaifimmin,  fevteimmin;  med 
det  s— e,  mitä  ^ifimmin  1-  pifaiftmmiu,  Ijz-- 
timiten;  som  s.,  :^if'iminittäin,  ^i!aifimmol= 
tanfa,  (som  hastigast)  :|)itimtuattänfä. 

Snarfyndig,  a.  fuffeta^  1.  uo^)fa=ätl)inen,  'alxy- 
fäs  (»ftaäu),  tt>iffetä>  1.  tarffa^micnueu. 

Snarhet,  f.  ^ifaifuuS,  joutuifuuS. 

Snarka,  v.  n.  fuorfata  1.  forfata  1.  forSnata 
(=aan),  forroötaa,  forfaitta. 

Snarkning,  f.  fuorfauö,  !or§nau§. 

Snarlig,  a.  ^.naffoiiten,  m.  m.,  se  Snar. 

Snarligeu   o.    Snarligt,    adv.  ^iaHoin  1.  :^iaf= 

foou,  fol)ba!foon,  :|)iammittain,  :t5i"WinaSti; 

se  Snart. 
Snarlik,  a.  ^iau  1.  ^jiammaifiu  1.  )3iammaSti 

j.fuu  näföinen  1.  muotoinen. 
Snarmogen,  a.  aifaifin  1.  :J)ian  1.  Jr>äleen  iijp-- 

f^toä  1.  tuleututoa,  :pifa=f^^ft)inen,  aifainen; 

jmfr  Brådmogen. 
Snarrefva,  f.  (cuscuta   europaea)  ;^mnata=n5ie- 

rag  (=aatt),  !ien-e4;einä. 
Snarrverk,    n.   (på  orgor)   :pärrVtin   ('ttimeu), 

^ärrä4aitoS. 
Snarsint,  a.  )3ifa=mie{inen,  :|5ifa=rci^aineu,  m. 

m.,  se  Snarsticken. 
Snarskrämd,  a.  se  Lättskrämd. 


Snarsticken,  a.  ))ifatfa,  ^5ita=iui(;ainen,  öffi» 
^Jäinen,  äfft=tuittuinen  1.  =tuittu,  tuittu^^ai» 
nen,  närtäs  (=ftään),  t}rf)eä,  äfeä,  äff^,  ni^jpo. 

Snart,  adv.  :f)ian,  tt)äieeu,  tof;ta,  fiiruuSti;  så 
s.  som  möjligt,  niiu  ^iian  1.  tcäfeeit  fuin 
ma!()boIii8ta  on;  sä  s.  han  blef  mig  varse, 
'ijttx  fuin  1.  fo(;ta  fuin  1.  niiu  \sxav.  fuin 
l^än  minut  Ijatcaitfi;  s.  sagdt  mindre,  längre, 
^iammiten  1.  :|3iammaStt  1.  melfeittäin  ixia-- 
f;em^i,  )3itcm^i. 

Snartrogen,  a.  se  Lättrogen. 

Snartänkt,  a.  tinffelä»  1.  no^)ea=miettciuen  1. 
=ajatu!'finen. 

Snask,  n.  mafeifct  (pl),  maiöfeet  (pl),  mau» 
feet  (pL),  f;entuifet  (pl)- 

Snaska,  v.  n.  f^i3bä  mafeifia,  maufua,  mau' 
fucöa. 

Snasker,  m.  ntafu»  1.  maufc^fuu,  mafetSteu 
fVijjä,  maufuja. 

Snatta,  v.  a.  o.  n.  nä^iStää,  uäpiéteHä. 

Snatter,  n.  faafotuS,  rääfättjS. 

Snatteri,  n.  nä)3i§tl}§,  näpiStellJ,  uälsiStcIe» 
miuen. 

Snattra,  v.  n.  laatottaa,  rääfättää. 

S  n  au,  f.  (ett  slags  farfi/g)  noUlBi. 

Sned,a.tciuo,  toiiäto,  toiistoineu,  tt>iitoineu,faut, 
tceulo,  luita,  »itäinen  1.  kiteinen;  (sluttande) 
f  altto,  f  alta,  faUaS  (=taan),  faltema;  (vind) 
fiero,  farfaö  (»aan);  (krokig)  joäävä;  hon  är 
s.  i  högra  sidan,  l)'åntn  oitea  ft)Itenfä  en 
toino  1.  unnoineu  I.  tciuoöfa,  l^än  on  trino 
oifealta  fl^lcltäufä;  s.  i  halsen,  tciuo»  1.  toiisto» 
faulaineu;  s.  fot,  imiöto  1.  Jräärä  jalfa; 
s.  mun,  iceulo  1.  tinno  1.  tciiöto  1.  iväärä 
fuu;  s— a  ögon,  iciistot  1.  farfaat  filmat; 
se  med  s — a  ögon,  fatfeHa  farfain  filmin 
1.  farfaitla  filmiUä;  s.  linie,  vinkel,  toixxo  1. 
iciisto  »iiioa,  fulma;  s— t  hus,  triisto  1. 
Juino  Ijuoue;  s — a  rader,  tciiötot  1.  tt)inot  1. 
{'arfoat  rircit;  bordet  är  s— t,  )3ijt)tä  on 
iciuo  1.  njiiöto  1.  fani  1.  (Iuta7ide)  taitto;  s. 
panna,  Iviuo  1.  fiero  otfa;  koppen  är  s., 
fup))i  on  »eulo  1.  iciisto;  ett  s— t  ord, 
ipäärä  fana,  f;avffa=fana;  vara  på  s.,  otta 
UjinoSfa  I.  »iiätoSfa  1.  faniéfa  1.  »euloöfa 
1.  tt)äärä§fä  1.  fievoSfa  1.  (lutande)  fallelfan- 
fa  1.  foltoiu;  han  går  med  hatten  på  s., 
I;än  fättelee  I)attu  fatteHanfa;  sätta  på  s., 
;|panna  tninoon  1.  iciigtoon  1.  toitaan  1.  fo^ 
ielicnfa;  plöja,  räfsa  på  s.,  f^utää,  ^ara» 
iDoita  untaan  1.  tcinoon  1.  luiiötoon;  det 
går  på  s.,  menee  tuiuoon  1.  tciistoon  1.  fa» 
niin  1.  fieroon;  vrida  munnen  på  s.,  :t3anna 
1.  toääntää  fuunfa  iceuloon  1.  iDiiStoon,  mui^ 
figtaa  1.  muirietaa  fuutanfa;  det  är  på  s. 
emellan  dem,  I)eibäu  ttälinfä  on  faniSfa  1. 
farfaaöfa  1.  fieroKaitfa;  blifva  s.,  »piuoutua, 
tBtiStoutua,  fatttoutua,  falttua;  göra  s.,  s« 
Sneda;  (bot.)  faltto. 

Sneda,  v.  a.  iciuota  (=oan),  »inouttaa,  n.nt8- 
tota  (=oan),  tciistää,  fattottaa,  faEattaa;  $. 


en  åker,  tottétota  1.  icitStää  V<^Itea,   hjntää 

pdto  ttiiistoon  1-  toitaan. 
Snedbent,  a.  ir>ii§to=  1.  ftero=fäärmen,  fiero=  1. 

fam)3ura=jalfainen. 
Snedd,  f.;  på  s — en,  toiiStoon,  tuitaaii,  faUoin, 

ttiteefen,  tctteeUe,  »italtftoon. 
Snedfotad,    a.    iräärä»    1.   tam^^iira^jalfatnen, 

Snedhalsad,  a.  mno- 1.  toitöto»fauIainen,  ttäävä= 
1.  !iero4auIaiuen. 

Snedhet,  f.  icincuS,  totnoifuuS,  njtigtouS,  tot= 
taifuuö,  falttcuö,  o.  s.  v.,  se  Sned. 

Snedhörnig,  a.  toitSto=  1.  ttino  =  nurffainen  1. 
»tulmaineii. 

Snedkörning,  f.  Ittiétccn»  1.  touéto=f^ntö,  Wit8= 
tämt)§,  toitaan=h}ntö. 

Snedmunt,  a.  n.>euIo  =  futnen  1.  -fuu,  IterD^fui» 
nen,  iväärä=fuu. 

Snedruta,  f.  toiiötofaö  (=ffaan),  l»ino=  1.  n)iiéto= 
xnutu. 

Snedsegel,  n.  fit}Jt4^urje  (=een),  tttno=^>urie. 

Snedskuren,  a.  iBtiStett^,  touStoon  1.  iciigtofft 
leitattu;  (hot.)  tPiiötetn;. 

Snedsprång,  n.  toinoihi§,  ft)rjäf;bt)8,  fl}rjä(}tä^ 
minen;  göra  s.,  fi}rjäI;fceUä,  »inDiöa. 

Snedt,  adv.  hjiiétoStt,  i:)inc§tt,  tarfaaSti,  fte 
rcöti,  ttjitStcSfa,  toincefa,  fiercSfa,  ttääräé= 
fä,  faUellanja;  »iistocn,  njinoon,  »itaan, 
tierccn,  tallellenja,  »äärään;  jmfr  Sned; 
stå,  vara  s.,  jcifoa,  oUa  toinoSja  1.  toii§toS= 
fa  1.  (iutande)  faUeflanja;  ställa  s.,  afettaa 
1.  ^anna  teineen  1.  »iistoon  1.  taKellenfa  1. 
faltoin;  skrifva  s.,  tirjeittaa  »ineon  1.  teii«= 
tocn;  göra  s. ,  tet^bä  toinoéti  1-  nniöteöti  1. 
ticroSti;  lian  bor  s.  emot,  Ijän  afuu  fijrjin 
1.  ft)vjä4mcUftn  »a§ta=:|jäätä;  jag  gick  s. 
öfver  pä  andra  sidan,  menin  teiiéteon  1. 
ttiistecile  1.  toitaan  teifette  ^.nieleUe;  ga  s. 
pä  skor,  fäljfcä  faltoöti  1.  faltein  1.  ttinoöti 
tengillä;  ga  skorna  pä  s.,  fäi}bä  fengät  Iin= 
taUenfa  1.  fannallenfa  1.  faUaUenfa;  se  s., 
latfoa  toinoon  1.  tiercon  1.  fievosti  1.  far» 
faaétt;  se  s.  på  ngn  (fig-),  fatfoa  tarfaaéti 
1.  tiercon  j.tnn  :t3äälle  i.  j.fnt)un. 

Snedvinklig,  a.  ttino»  1.  tt.niSto  =  iuImainen  1. 
niurffainen. 

Snedvriden,  a.  (hot.)  toino^fierteinen. 
Snedögd,  a.  ttinc>  i.  ttiiisto^fitniäinen  1.  .=fil= 

mä;  se  Skefögd. 
Snegla,  v.  a.;  s.  pä  ngn,  fatfoa  Keroon  1.  teil-- 
tua  j.fu^un   1.    j.tuta,  toilfuttaa    filmiänfä 
j.fufle. 
Snibb,  m.  ni^^u,  ni^utfa,  !ortoafe  (=ffeen). 
Snibba,  v.  a.  ni^uittaa,  nipuitefla.. 
Snibbjg,  a.  ni^^puinen,  ni|.niUincn. 
Snickararbete,  n.  nitfarin  tl)i5,  nittau§»n)D. 
Snickare,  m.  nitfari,  Vuu=[e^j:^ä. 
Snickaregesäll,  m.  nittarin-fäfli  1.  ^ifäöi. 


Snickarhandtverk,  n.  nitfarin  ammatti  1.  ttiir^ 

fa,  niftarin=täfttt}ö. 
Snickarverkstad,   m.   nitfarin  toerSta  1.   t^i3» 

none  (»een). 
Snickarverktyg,  n.  niftarin  falu  1.  t^i3=fatu. 
Snickra,  v.  a.  nitfaroita  (=tfen). 
Snida,  v.  a.  ))iirtää,  leifata  (=ftaan),  nifertää. 
Snidt,  se  Snitt. 

Snidverk,  n.  niferr^ö,  nifcrtämä,  ^siirtämä. 
Snifsa,  v.  a.  natfia,  niipfata  (=aan),  ni^jfauttaa. 
Snigel,  m.  etana. 

Snikas,  v.  d.  afmaStaa,  a^naStelta,  ibartaa, 
tiiteiStellä;  s.  efter  ngt,  at)ne^tia  1.  af;naä= 
teöa  j.fin. 
Sniken,  a.  a()naS  (=aan),  a^ne  (=een),  af)net;= 
tinja,  af)nef)titt)ainen,  ttjoiton^l^imoinen  J.  »^a» 
luinen. 
Snikenhet,  f.  h>oiton  =  f)imo,  afjnauö,  al^neuS, 

al)net)tin)aifuus. 
Snilja,  f.  utuntBiJri,  ftlftine  (»een),  filffi=n^öri. 
Snilla  undan,  se  Undansnilla. 
Snille,    n.    ät^,    aju,     jiirti;     artistiskt,    ve- 
tenskapligt s.,   taiteellinen,  tieteellinen  äll); 
ett    skapande  s.,   ftittätoä  1.  tuottatta   älp; 
(snillrik  menniska)  äl^'nieffa,  älp^mieg,  äll)- 
äjä;   han   är  ett  vittert   s.,   fjänegfä    en  1. 
afuu   fauno»  tietoinen   ätt},   fjän    en   faunD= 
tiebcEinen  äl^^mieS. 
Snillealster,    n. ,    -bragd,  m.,  -foster,  n.  äimt 
tucte  (»tteen),  ähin  tuottama  1.  fttiij,  ät^^t^ö. 
Snilleflygt,  f.  äh}n=inucStuS  1.  4ento. 
Snillegafva,  f.  'aiv>n-Åa{}\a,  aju4at)ja. 
Snillekraft,  f.  äh}n=  1.  ajun-ttoima,  ätöttinen 

1.  ajutlinen  »cima  1.  maljti,  aju. 
Snillelek,  m.  äU}n  leiffi. 
Snilleprof,  n.  äl^n=näpte  (=tteen),  ättjn  ofoituS. 
Snillrik,  a.  äl^^mielinen,  ättjtäS  (»ftään),  äli)[= 

finen,  mietenjä,  ajutaS  (=ffaan). 
Snillrikhet,   f.   ä(pttl}l)ö,    ätt)  =  mieli|9^8,    äll)(^ 

ai^i)S,  mielettvi)e. 
Snillrikt,    adv.    äll)ffää§ti,    älljtlifeöti,  miele» 

teäSti,  ält}t(ä. 
Snipa,  Sriipgadda,  se  Gäddsnipa. 
Snipig,  a.  ^ujofaä  (=ftaan),  f;ui^^utaé  (=ffaan), 

t^ui^utainen,  f)uipt)u=  1.  i)ujo»^äineu. 
Snitt,    n.    (skänviny)    leittauö;    m.    (kläders) 
muoti,  ^arft  (=rren),  fuofi;  rocken  har  en 
vacker  s.,  nuttu  en  fie»äöti  tetjtV- 
Sno,  f.  se  Snodd. 

Sno,  v.  a.  :punDa,  fäiStää,  tööttää,  (tdnna) 
tiertää;  s.  rep,  ipunca  fii^ttä;  s.  fast,  ihop, 
fi3i)ttää  1.  tiertää  1-  fäiStää  pf;teen;  s.  ifrån 
sig,  tiertää  uloé=^?äin  1.  :poi8=pätn  itfeetän» 
fä;  s.  ät  sig,  tiertää  itfeenfä  1.  ipuoleenfa 
i^äin,  Cfig.)  tiertää  1-  tääntää  itfcttenfä  1. 
jjuoteenfa;  s.  upp,  (iest^ttää,  tebittää,  te^it= 
tää  1.  ^»urtaa  :|Junoutftsta;  s.  sig,  v.  r.  tier- 
ti}ä,  punoutua,  mennä  tierrotfiin;  s.  sig  till- 
baka, lieöt^ä,  lieötijä  1.  tiertijä  1.  tc{;itt^(i 


Sno 

tafaifin;   s.  sig  ifrån,   undan  (fig.),  ftetDe{= 

t^ä  1.  ftertä^t^ä  1.  lutSfal^taa  ))oig,  :|)afoon. 
Sno,  v.  n.  lipata   {=ppaan),   lipata   {oppaan), 

liitää,  lentää,    totlettää,    liibettää,   liibetä 

(=teän);   han  snor  öfverailt,   I)än   litteää  1. 

lentää  1.  tippaa,  jofa  :|)aittaan  1.  faiffialle; 

han  snodde  bort,  sin  väg,  f)än  fiiti  1.  tenfi 

1.  fi^j^afi  1.  riiteft  ^ois  pahcn  1.  tie^enfä; 

s.  efter,  fiitää  1.  tipata  1.  hjilettää  ))erä§fä; 

han   snodde   sig  undan,   [;än   Ii))^a[i  1.  Iii= 

betti  1.  fiibätti  ^pafoon. 
Snodd,  m.  se  Snoende. 
Snodd,  f.  i)uno§,  pnm  (=een),  ^junonnatnen, 

ficrre  (=vteen). 
Snoende,  n.  punominen,  punonta,  fiertäminen, 

laistaminen. 
Snok,  m.  (coiuber  natiix)  tarf;a=fäärmc  (»een), 

»eft^fäärme. 
Snok,  m.  (en  som  snokar)  nuuSfija,  luEti. 
Snoka,  v.  a.  nuuéfia,  nenuSteHa,  lutfia,  (stuka) 

:^euötata  (=aan),  fubnia;  s.  i  alla  vrår,  nuu§= 

fia  jota  \cippx  1.  nurtfa;  s.  efter  ngt,  f)ae8= 

fella  1.  fompeitla  j.fin,  f)afea  1.  fnf)nia  i.fin. 
Snopen,  a.  ^äpeisfänfä  1.  f)ä^eillänfä  (oletoa), 

{jölmigtijnijt,  f)äiTiniäätt]nVt. 
Snopp,  m.  farfi  (=rren). 
Snoppa,  v.  a.  niiStää. 
Snor,  m.  räfä  (rä'än),  fino. 
Suora,  v.  n.  o.  a.  räfiä,  juoffuttaa  1.  ft)alut= 

taa  räfää;  s.  ned,  tef)bä  I.  tahria  räfään, 

rä'ätä  (räfään),  rä'ä8tää. 
Snorfla,  v.  n.  se  Snöfla. 
Snorhorn,  n.  (näsa)  räfa»tortot. 
Snorig,  a.  ratainen,  rä'ä8iä  (Dleica);  blifva  s., 

tutta  räfään  1.  räfäifctfi,  räfäl)tl)ä;  göra  s. 

rä'ätä  (räfään),  väittää,  te(;bä  räfään  1.  rä^ 

fäifeffi. 
Snorighet,  f.  räfäilt)t)6,  rä'äSfä  cIo. 
Snorkilling,   m.  räfänetfo,  väfä^UU,  :|5iimä 

fuu,  räfä=noffa  1.  nienä. 
Snornäsa,  f.  räfä=nenä  1.  »noffa. 
Snorvase,  m.  räfä=loppi,  se  Snorkilling. 
Snubba,  v.  a.  (upp)  nn^bella  (»teten),   torua, 

antaa  toria  1.  nuhteita. 
Snubbla,  v.  n.  fom|>aste(Ia,  :t3otnfDita  (-tfen). 
Snubbor,  f.  pl.  torat,  nnl;teet;  fä  s.,  faaba 

toria  1.  nufjteita. 
Snudda,   v.  n.   toiiStää,    li^Jaiéta,   ^t}^t)fäi§tä; 

ena  vingen  s — de  vid   vattnet,  toinen  fii^i 

»että  toiiöti;   (göra  sned  1.  sluttande)  nuiS- 

taa,  toiiStää. 
Snufla,  se  Snöfla. 
Suufva,  f.  nnf)a,  nnt)a,  nenän  tuffo  1.  tufteu§; 

jag  har  s.,  nenäni  on  tufoöfa,  on  nuf;aa  1. 

un^aa  nenäsjäni. 
Snugga,  v.  n.  norffia,  norfotclla,  nornjefjtia, 

färff^ä. 
Snugga,  f.  n^fä,  :|)ii^^jn=n^fä. 
Snuggare,  m.  norffija,  nonce^tija;  se  Snylt- 
gäst. 


Sny 


701 


Snuggeri,  n.  nortftminen,  norttjel^itimincn,  Iärf=' 

f>jminen. 
Snugg-gäst,  m.  se  Snyltgäst. 
Snurra,  f.  fj^rrä,  tt»^rrä,  fieffo,  tx»illi»!i8fa. 
Snurra,   v.   n.    ^^rrätä    (=ään),    f)l^rrittää;    s. 

omkring,  fie^oa,  »ii^J^oa,  p)^'ix\i  1.  fic^Joa 

^m^äri. 
Snus,  n.  nuusia,  nuuSfu. 
Snusa,  v.  n.  o.  a.  nuuSfata  (=aan),  ^janna  1. 

paistaa  nunSfaa;  s.  på  ngt,  nunSfia  1.  l^aiS* 

taa  1.  f)aistctta  j.fin. 
Snusare,  m.  nuuSfuri,  nuuSfaaja,  nuus!a=mie8. 
Snusbod,  f.  nuuSfa=^noti. 
Snusdosa,  f.  nnu6fa»toufa. 
Snusförnuftig,  a.  ttjiifaStcIeira,  tciifo. 
Snushane,  m.  no!fa=niöIf)ö,  nofaStetija. 
Snusig,  a.  nuuSfainen,  nuuSfaSfa  (olcwa). 
Snusk,  n.  lifa,  rtjöttä,  faaSta. 
Snusker,  m.  r^ötljS,  r^ijfäle  (=ecn),  moSMi, 

rnofoton. 
Snuskig,  a.  ruofoton,  ftitooton,  faaStainen,  Ii» 

fainen,  rl)ijttäinen. 
Snuskighet,  f.  ruofottomuuS,  r^iJttätf^^S,  \aa^'^ 

taifuuS,  fiittottomuus. 
Snuskigt,  adv.  ruofottomaSti,  lifaifeSti,  ryöt» 

täifeSti,  ftiwottomaSti;  han  går  så  s.  klädd, 

I)än   fät}   niin   ruofottomisfa  1.  Iitaifis{a  1. 

r^öttäifisfä  icaatteisia. 
Snusnäsduk,  m.  nnuSta4iina. 
Snusqvarn,  f.  nuuöfa=m^Ul). 
Snut,  m.  (nos)  impa,  fnono;  (ansigte)  naa* 

ma;  (spets,  vrå)  nul;a,  ni}f;ä,  ^uijjuffa;  min 

lilla  s.!  nijpijfeni!  ^ojuffaifeni! 
Snutfager,  a.  fiewä^uinen,  fauno=naama. 
Snyffel,  m.  ni3Iffi,  nuliffa,  irunuffa,  paUvdla. 
Snyfta,  v.  n.  n^t}l)fiä,  n^^^fi)ttää,  ni^fnttaa, 

m)rU)ttää;   gråta   s— nde,   itfeä   tif)uttaa  I. 

m)^^f?ttää. 
Snyftan,  f..  Snyftande,  n.,  Snyftning,  f.  VXi\fy' 

fina,  n^l)f)fiminen,  n^^f)fe  (='een),  nt)ijf;fijt^S, 

tifintuS,  ni^futuS,  ni^futtaminen. 

Snygg,  a.  (ren  och  prydlig)  fiiSti,  fieträ,  fii= 
toofaS  (sffaan);  han  är  alltid  s.,  l;än  oit 
aina  fiisti  1.  fiircofaS;  s— a  kläder,  fiistit 
»aatteet;  (som  älskar  snygghet)  puljbaS  {'taan), 
|3ul;toinen,  ftisti,  fiiStitäS  (4fään),  ftittofaS, 
fiitoOÖinen;  (iron.)  fauniS;  just  en  s.  hi- 
storia! oifein^a  fauniS  1.  tjljwä  juttu! 

Snygga,  v.  a.  fiistitä  (4än),  fiiStata  (=aan), 
fiittota  (=oan),  ))ul)bistaa. 

Snygghet,  f.  fiiSti^S,  fieiD^^S,  ^ufjtauS,  )3U^= 
toifunS,  flitroffuuS;  jmfr  Snygg. 

Snyggt,  adv.  fiiStiSti,  ftetoästi,  ^5uf)taaSti;  s. 
klädd,  fiistisfä  1.  ^Jut^ta^iSfa  toaattceSfa  1. 
[iistisfä  »aatteisfa  (oIe»a),  fiiStiSti  1.  pu^= 
taaStt  »aatetettu. 

Snylta,  v.  n.  se  Snugga. 

Snyltgäst,  m.  nafuvi,  nafu=  1.  färff^=»iera3 
(=aan),  nurffa=  1.  fuoffa^wieraS. 

Snyta,  v.  a.  nitStää;  s.  sig,  niistää  nenäänfä. 

Sny  te,  n.  tuxpa,  fuu;  (stuwp)  pMä,  t^nfä. 


702 


Snå 


SnG 


Snål,  a.  a^ne  (een),  al^naä  (=aan),  fär!ä8  (=Ifään),| 
ptv\o,  ^JUoitto;  s.  efter  penningar,  raf)an 
abne  1.  ^^uotto,  a^ne  1.  a[)na8  ratjalle;  s.  ef- 
ter mat,  ^erfo,  iperio  rucatle,  rucan  ^jerfo 
1.  af)nc,  ruDfa=)3eriD;  (njugg)  fitfaS  (=aan), 
fatta,  itara;  s.  om  sina  penningar,  tttfaS  1- 
faita  ra[}Dt[(eni'a;  snål  spar  och  fan  tar, 
en  fpöjä  iaästäjälläfin. 

Snålas,  v.  d.  af)ne^tia,  af;na§taa,  färfft)ä,  ijizx' 
fotUa,  norn3e()tia;  s.  efter  mat,  !ärtfi?ä  1. 
^erioilla  ruotia:  stå  vid  dörren  och  s., 
jeifoa  DWeöa  färff^mäSfä  1.  itorlBel^tiinagfa 
1.  ^erfoilemaéia. 

Snålhet,  f.  a[)ueu6,  a^itauS,  färffä^S,  ^jevfouS; 
(gnidtii)  faituuS,  titfauö,  itaruuS. 

Snaljåpa,  f.,  -japer,  m.  rUDta=perfo,  nornje^^ 
tija,  färff^jä,  ^Jerfc,  ^erfoilija;  se  Snal- 
varg. 

Snålt,  adv.  al^neeéti  1.  at;naa8ti,  färtfääéti, 
)5er]o§ti,  fitfaaSti,  itaraéti,  faibaSti;  jmfr 
Snål. 

Snålvarg,  m.  )?uottD,  faiturt;  se  Snäljåper. 

Snår,  n.  ^jenfaiftc,  ^enfaaöto,  ttiiita. 

Snäcka,  f.  raatfu,  nätin^tentä,  farin=!aufalD, 
loteloinen,  (mussla)  fitrnijutta. 

Snäckformig,  a.  fierufainen,  ti)3eräinen,  fij)= 
^urainen. 

Snäckgång,  m.  fieru=Iäl?tätt)ä,  ficramo. 

Snäckhus,  n.  se  Snäckskal. 

Snäcklinie,  f.  Heru=  1.  fi}Jura=iDii»a,  licfura, 
fierufta. 

Snäckrundning,  f.  fierutaifuuS,  fijjerr^s,  fieru» 


Snäcksamling,  f.  foteloSto,  raa!fu-!ofou8. 

Snäckskal,  n.  fotetoijett  fuori,  iiäfiit^fenfä, 
raafun=fuori. 

Snäckvis,  adv.  fierugfa,  fierufaifeStt,  fijjeräeti. 

Snäf,  a.  fa^ea,  faita,  atibag  (=taan),  näpeä; 
s.  klädniug,  U);!tci.  1.  faita  kninfi;  s.  rock, 

■  fafea  1.  näpeä  1.  tnätjäinen  1.  (trång)  oXy- 
ba8  nuttu. 

Snäfhet,  f.  fapeu8,  faituug,  a'^tau§. 

Snäll,  a.  (snabb)  no^jca,  no^jfa,  ferfeä;  (skick- 
lig, kunnig)  nä^jä,  näpperä,  i)V>\v'å,  fuferca, 
taitaroa;  han  är  s.  att  läsa,  Ijän  en  f)^rc'ä 
1.  näpiä  1.  taitattsa  lutemaan;  (beskedlig) 
fieträ,  l)i)irä,  fiiwo;  en  s.  gosse,  \)\)\o'å.  1. 
fiiwo  poifa;  var  s.,  mitt  barn!  de  fiiirctla, 
In)»Bä  lapieni;  du,  min  s — a  gosse!  fina, 
fieUM  ^Jcifajeni!  var  så  s.  och  hjelp  mig 
cle  niin  l^^wä  ja  auta  minua. 

Snäilfotad,  a.  se  Snabbfotad. 

Snällhet,  f.  ncpeug,  nc).^iuu8,  näpfijl}§,  taita 
hJUUä,  l)l)>tiV)t}^;  se   Snäll. 

Snällod,  n.  (ki:m.)  )>ifa=juctin  (-ttimen). 
Snällpress,  m.  ^3ifa=lJatno,  pita--:|3ainin  (=imen). 
Snällseglare,  m.  pifa4mriet)tija. 
Snällskrifning,  -skrifvare,  se  Snabbskrifning, 

-skrifvare. 
Snällt,  adv.  no^jfaStt,  noltseaSti,  fevfeästi,  uä|3 

fäSti,  taitatraSti,  ^Vtt^äöti;  jmfr  Snäll. 


Snäppa,  f.  (totanus)  roifla. 

Snäppare,  m.  näp^>äri,  fuoni=rauta. 

Snärja,    v.    a.    tietoa,    :^)auloa,    jumoa;    (fig.) 

tietoa,   folmeta    (=ean),    fefoittaa;    s.   ngn 

med     dess     egna    ord,     folmeta    1.    tietoa 

1.  fefoittaa  jofu  omiin  fanoil^infa  1.  omilla 

fanoidanfa;    vara   snärjd  i  kärlekens  garn, 

oUa  fietouneena  1.  fofmettuna  ratfauben  :pau= 

lDiE)in_;  s.  sig,  v.  r.  tietoutua,  tietoa  itfenfä, 

tiert^ä,  fcfautua. 
Snärjande,  a.  part.  tietotoa,  folmeaöja,  m.  m., 

se  föreg.;  (bot.)  färfjeä. 
Snärj  gräs,   n.  (galium  aparine)  fieru=ntatara, 

fieru=ruof)o,  fierre^einä. 
Snärp,  n.  wi^ue  (=een),  oaS  (otaan),  fiifainen. 
Snärt,  m.  fiima,  (etta,  piiäton  nuora  1.  fiima 

1.  letta;  (släng,  slag)  fiimauS,  lettauS,  Våp-- 

pät)e,  läpfät)§,  raf.>fiau8,  fiiualluö;  (stickord) 

ipiöto=))uf)e  i.  =\ana,  tompa. 
Snärta,  v.  a.  ftimata  (»aan),  fiimaiSta,  ftUjaiS- 

ta  (»paifen),  (^öbä  1.  Väpätä  (=p)3ään)  1.  ra- 

pata  (-^jpaan)  ruoSfalla. 
Snärta,  f.  utufta,  tnti)n=ttjnffä,  tt)ttö-retu,  fuiSta. 
Snäsa,  v.  a.  tiuäfata  (=aan),  tiuStia,  tiuSfoa, 

tiusfaigta,  tötjStätä  (»ään);  s.  ngn,  tiuSfata 

1.  tö^Sfätä  j.futa  1.  j.tulle;  s.  till  ngn,  tiuö= 

faiéta  1.  äd)fäi8tä  j.futte. 
Snäsig,  a.  ä^fjteä,  äreä,   torainen,   tiuötotoa, 

»ilmainen. 
Snäsighet,  f.  äre^g,  äxj^tit)^,  toraifuuS,  tiu8^ 

tottjaifuuS. 
Snäsigt,  adv.   ät^bfcästt,   äreäött,   ä^l^fäisten, 

tiuötatcn,  tinSfaamalla. 
Snäsor,  f.  äi)l)t^t,  ä^^feet,  torat,  tiuStomifet. 
Snö,    m.    lumi;   tunn  s. ,  njiti,   lumen   l^iti, 

ctjut  lumi;  lös  s.,  I;i)ttj4umi,  Iöpl)ä  lumi; 

den  eviga  s— n,  ifuiuen  lumi. 
Snöa,  v.  imp.;  det  s— r,  fataa  1.  tulce  lunta. 
Snöberg,  n.  Iumt=tt)Uori  1.  »tunturi. 
Snöbetäckt,  a.  Iumen«))eittoinen,  luminen,  hi- 

metla  peitetty,  lumen  peitoöfa  1.  peitteeöfä 

(o(ere)a). 
Snöblandad,  a.  tumeu-fcfainen. 
Snöblind,  a.  lumcn  Ijuitaifema  1.  f)äitäifemä. 
Snöboll,  m.  (umi=patto. 
Snöbollas,  v.  d.   oda  lumifiUa  1.  lumi-paEoi- 

fiKa  1.  lumi-fctaifiKa,  lumitclla. 
Snöd,  a.  inf^a,  pal)a;  (jafänglig)  turf;a,  p\)\V)^ 

mätön;   i  denna  s— a   verld,    tättä  iul^atla 

iällä. 
Snödrifva,  f.  tino8,  lumi=fino8,  nietoS,  niete 

(»ttecn),    (med    skara)    I;anti;    bilda    s— or, 

tinostaa,  nietoötaa. 
Snöfall,  n.  lumi=fabe  (4een). 
Suöfla,   v.  n.    (tala  i  näsan)   l^ouottaa,   f;ono^ 

tella;   han  s — r,  ^än  f)onottaa,   f)änen  ne= 

nänfä  I^cnifee;  (tala  fnysande)  nuijista,  nu= 

l)ifuttaa  ,1.  nnustuttaa  nenäänfä,  nuuSfia. 
Snöäaga,  f.  lumi^ijt^täle  (-cen),  lumi=l;ö^tö  1. 

4öijtt}ftä. 


Snö 


Soc 


703 


Snöflinga,  f.  (umt4;iube  (=tecn),  Iumi  =  ]^ö^be 

(=teen)  l.  =^i5^t^Ȋ. 
Snöflocka,  f.  se  Snöflaga. 
Snöga,  Snögig,  se  Snöa,  Snöig. 
Snöglopp,  n.  Iumi=räntä. 
Snögräns,  m.  himeitn-aja,  Iutnt=))iin. 
Snögubbe,  m.  Iunn=ät|ä  1.  »uffo. 
Snöhvit,  a.  Iumt=h3atfea  1.  »toatfoinen. 
Snöig,  a.  luminen,  InmeSfa  (okttta). 
Snökristall,  m.  Iumt»!ibe  (=teen). 
Snömoln,  n.  lumt^^ttot  1-  =tt»aatu. 
Snömos,  m.  fumi^ojc  (=een),  Iumi=^uttu;  (fig.) 

Snömus,    f.   (musteta  nivalis)    InmiHo,    Iumi= 

tirffa. 

Snöpa,  v.  a.  fuD^tta  (=tfcn),  fdnjaa. 

Snöpare,  m.  Iuof;an,  fatonrt,  faltoaja. 

Snöping,  m.  fuol^ifag  (^aan),  fatoto,  fatotffo. 

Snöplig,  a.  fatala,  funnoton,  f)äpeän=afainen, 
l^äpeällinen;  han  fick  ett  s — t  slut,  fjän  fat 
fatalan  1.  fc()non  1.  l;uonon  lo^un;  det 
tog  en  s.  ända,  fiitä  1.  fiHc  tult  ^uono 
1.  )fiaiia  1.  fatala  io:t3^u;  en  s.  fred,  ]^äf>eän= 
alainen  1.  fe{)no  1.  fatala  rauf)a;  ett  s— t 
svar,  funnoton  1.  Ijätoeältinen  1.  :|3a^n= 
lainen  toaStauö. 

Snöpligen,  adv.  se  Snöpligt. 

Snöplighet,  f.  f)uonou8,  fel}nou6,  fatafuue,  ^ä= 
)3eäf(ifV^8,  f)ä:|)eän«a{aifuu8. 

Snöpligt,  adv.  ^)äpeäEä,  t)äpeällifegti,  \idi)CL%\\, 
fatalaStt,  fe^noött,  f;uonoSti;  det  sluta- 
des s.,  fe  lo^^ui  ^3af)agti  1.  fatalaSti  1. 
l^uonoEa  tatttatta;  han  blef  s.  afvisad,  l^än 
ajettiin  1.  fäsfettiin  :t3oi8  i^ä^eätlifegti  1.  (;ä= 
)5eöttä. 

Snöplog,  m.  Iumi»refi  (re'en),  lumilauta,  lana. 

Snöploga,  v.  a.  lanata  (^aan),  ajaa  lumi= 
re'eEä,  wetää  Iumi=refeä. 

Snöra,  v.  a.  n^ijrätä  (=ään),  nuorata  (=aan), 
pauloittaa,  :|3au(ota  (=oan),  tcetää  1.  fttoa 
nyörittä  i.  nuoratta  fiinni;  s.  en  känga, 
:j5auloitlaa  fentää;  s.  igen,  till,  ihop,  ni)i5= 
räta  1.  nuorata  I.  tretää  nuoratta  1.  fttoa 
nuoratta  1.  npijrittä  fiinni  1.  i)^teen;  s.  upp, 
:>5ääStciä  1.  :)3urfaa  nyöristä  1.  nuorista,  )3ääö= 
tää  nijijrit  1.  :|3aulat  aufi;  s.  sig,  v.  r.  m}i3' 
räta  1.  :|jurietaa  itfeänfä;  (nyttja  snörlif)  :pi= 
tää  fure4iilDiä. 

Snöras,  n.  Iumi=tt)t)ört),  Iumi=nJterro8. 

Snörband,  n.  fure» naulaa  1.  »nuora,  n^iiri» 
nau^a,  fure=:t3aula. 

Snöre,  n.  n^öri,  pauIa,  :|3uno?,  :|)unonnaineu. 

Snöregion,  m.  (umi-^iiri. 

Snörhål,  n.  fure=  1.  n^örin=reifä  1.  4ä^3t. 

Snöripa,  f.  se  Ripa. 

Snörkänga,  f.  :|3aula=  1.  n^i3ri=fenfä,  ruojn=  1. 
fauto=fenfä. 

Snörlif,  n.  fure4iit»it,  nvöri4iitDit. 

Snörmakare,  m.  nljöri=maafari,  n^örin=)3unojo 
1.  'tefijä. 


Snörmakeri,  n.  n^iJrin^tefo  1.  '^Junonta. 

Snörnål,  f.  n»)örin  1.  :|5aufan  ^jujotin  (=ttimen), 
^5ujotin. 

Snörpa,  v.  a.  n^r)3t§tää,  r^f^iStää,  furtata 
(=ttaan),  furoa,  njetää  fofoon  1.  furoon,  fu^- 
raiäta;  s.  sig,  v.  r.  ni)rpi§t^ä,  furtiétua, 
furoutua,  rt)).n§tljä;  s.  munnen,  nyrpistää 
1.  nujtiötää  fuunfa,  rtj^^istää  t)uulenfa. 

Snörrem,  f.  fure-paula,  fure=I;i^na. 

Snörrät,  a.  oifo^fuora,  fo^ti»fuora,  n^iJri^fuora, 
fuf5i=fuora. 

Snörrätt,  adv.  fuf)i4uDraan,  fupi=fuoraSfa,  oifo» 
fuoraan  1.  =fuora8fa,  foi;tt=fuora8fa  1.  =fuo=' 
raan,  i^au  1.  tnattan  fuoraan  1.  fuoragfa. 

Snörslag,  n.  nyörin  1.  nannan  nof)|3au8,  nijöri» 
napfsauS;  (spåret  dere/ter)  nyörin  1.  naulaan 
jälfi. 

Snörslå,  v.  a.  fi^obä  1.  nafjata  (=:)3f5aan)  nyö- 
rittä 1.  nauf)atta,  I^öbä  liitu»  1.  nofi^n^örittä. 

Snöskata,  f.  se  Björktrast. 

Snöskid,  n.,  -skida,  f.  fufft. 

Snöslagg,  -slask,  n.  Iumi=ftibe  (=teen)  1.  =ftIo, 
luminäntä. 

Snösmältning,  f.  lumen  Iäf;tö  1.  futaminen. 

Snösocka,  f.  talwi^fäär^ö,  Iumi=fäärljS. 

Snösparf,   m.    (emberiza   nioalis)    fnmt-ftrfflt, 

pulmunen. 
Snösörja,  f.  fumt^foi^jo  I.  »fuol^fa,  l^v^mä. 
Snövatten,  n.  lumi^njeft. 
Snövinter,  m.  um|.n=talrt)i. 
Snöväder,  n.  Iumi=fää,  luminen  ilma  1.  fää. 
Snöyra,  f.tuiöfu,  ptjrtj,  lumi=p>?rl;,  lumen  purfu. 
So,  f.  se  Sugga. 
Sobel,  m.    (mustela  zibelina)    fuopeli,   fuopelt= 

färppä. 
Sobelskinn,  n.  fuopelin  nal^fo;  af  s.,  fuopclin= 

na^fainen. 
Social,  a.  t)]&tei§=  1.  fe8fuu«  =  funnattinen,  t}^* 

tei8=  1.  fe§fuu8--funnan,  t;^teiföttinen. 
Societet,  f  feura,  ^^te>j8;  (sällskapskrets)  fe8=> 

fuu8,  feefuu8»funta. 
Societetshus,  n.  feura=t;uonc  (=een). 
Socka,  f.  (på  fotev)  terufe  (»fteen),  teruncn, 

teru8,  fl)l}linfä;  (på  benet)  fäär^8. 
Sockel,  m.  jaluSta,  fanta,  jalfa. 
Socken,  m.  pitäjäö  (=ään),  pitäjä. 
Sockenadjunkt,  m.  pitäjään=apulainen. 
Sockenallmänning,  m.  pitäjään  ^^tei§=maa  I. 

=metfä. 
Sockenbeskrifning,  f.  pitäjään=fertomu8. 
Sockenbo,  m.  pitäjääläiueu,  pitäjään  mieS  I. 

afufa8  (=ffaan). 
Sockenbud,  n.  fairaan  ripit^S  1.  ripit^S^matfa. 
Sockenfolk,    n.    pitäjääläifet   (pl.)>   pitäjään 

ttjäfi  1.  fanfa. 
Sockenkarta,  f.  pitäjään  fartta. 
Sockenkyrka,  f.  pitäjään  firffo. 


704 


Soc 


Soi 


Sockenmagasin,  n.  :^ttäjään  mafaftmi  1.  laina» 

jVträStc  1-  »araniitta. 
Sockennämnd,  f.  ^.Mtäjään  tctmt=!unta. 
Sockenpredikant,  m.  Jättäjään  foarnaaja. 
Sockenpräst,  m.  pitäjään  ^ap^t,  maan=^a^^i. 
Sockenskola,  f.  ^itäjään=tculu. 
Sockenskolmästare,  m.  :pitäjään  fculuttaja  1. 

fouIu=megtari. 
Sockenskomakare,  m.  Jjitäjään  fuutan. 
Sockenskrifvare,  m.  :|)itäjään^{irjoittaja  1.  -lix' 

juri. 
Sockenskräddare,  m.  pitäjään  räätäli. 
Sockenstuga,  f.  :|}ttäjään=tu;)a. 
Sockenstämma,  f.  ^Jitäjään  fctcuS. 
Sockenväg,  m.  t>itäjään=tte. 
Socker,  n.  jctcri,  jcfuri. 
Sockerart,  f.  f  of  erin  laji. 
Sockerartad,  a.  fcterimaincn,  jcferin4ainen. 
Sockerask,  m.  fcten=aötia  1.  =rafia. 
Sockerbagare,  m.  fcferin-IeipDJa  1.  4et>JUrt. 
Sockerbagarebod,  f.  fctevileipä=^ucti. 
Sockerbageri,  n.  ioferin4eiii»cnta;  (ställd)  jc= 

ferin4eipcf)ucne  (=een). 
Sockerbakelse,  m.  fcferi-lein>0§. 
Sockerbruk,  n.  foferi=ruutft  1.  tef)ba8  ',=taan). 
Sockerbröd,  n.  foferi4ei)Jä. 
Sockerböna,  f.  fcferi=^5aVu. 
Sockerdeg,  m.  foferi»taitina. 
Sockerdosa,  f.  foferi=töIfti  1.  »tcufa. 
Sockerdricka,  f.  ioteri^juoma. 
Sockergryn,  n.  foferi-murut  1.  =murufet  (pl)- 
Sockerhaltig,  a.  fotcrin^iefainen  1.  =))iteinen. 
Sockerhandel,  m.  joterin-fau^J^^a. 
Sockerkaka,  f.  jc{cn=fa£fu  I.  «tatfuncn. 
Sockerkokning,  f.  icterin  feitto  1.  teitäntä. 
Sockerlåda;  f.  foferi^aatitfo  1.  4ucta. 
Sockermun,  m.  fofcri»fuu,  ma!o=fuu,  I)entu--fuu. 
Sockerrot,   f.  (sium  sisarum)    fc{eri=jur!fi,  fo» 

teri^juuri. 
Sockerrör,  n.  (saccharum  uffidnarurn)    foferi» 

ruofo  (=tt)on). 
Sockersaker,  f.  pl.  ioferi=Iei»ofiet  1.  «aineet. 
Sockersirap,  m.  fofcvi^fiirappi. 
Sockersjudning,  f.  se  Sockerkokning. 
Sockerskorpa,  f.  iDteri-'forf'pu. 
Sockerskal,  f.  fcEeri^a^tia. 
Sockersöt,  a.  fcterin=mafeainen  1-  »mafea. 
Sockertopp,  m.  loteri^tot^pa,  folen^fefo. 
Sockertång,  f.  fcferi=pif)bit. 
Sockervatten,  n.  icteri^irefi  (=ben). 
Sockerärter,  f.  pl.  icteri4;ernect  1.  »^a»ut. 
Sockneadjunkt,  m.  Ö.  sammansättningar,  se 

Sockenadjunkt,  o.  s.  v. 
Sockneman,  m.  )jitäjään=mie6. 
Sockra,    v.  a.    joferoita    1.   foturcita   (=tfen), 

))anna  joferia  j-iäälle  I.  fcfaan;  s.  sig,  v.  r. 

foferoitua. 
Soda,  f.  iuuta. 
Sodavatten,  n.  fuuta^toefi. 
Sodomiteri,  n.  tnic^en^faaStutuS,  mie^een^e» 

faannuS. 


Soffa,  f.  joiutta. 

Soffdyna,  f.  fc{;tra=tl^^nlj. 

.Sofgemak,  n.  se  Sofriim. 

Sofism,  m.  fofiSma,  ftiifaetetma,  hjiifagteht- 
)jäätD§  1.  4'äätchnä,  n^iifaStehi. 

Solist,  m.  fofiéti,  »itiaötelija. 

Sofisteri,  n.  iDiifaöteleminen,  ttiifaSteletraimuS. 

Sofisticera,  v.  n.  ftiiifagtella. 

Sofistisk,  a.  fofistinen,  »iifaSteletra,  teiifaS» 
teluKinen. 

Sofkamniare,  m.  inafuu=!amari. 

8of kamrat,  m.  maf^^=fnm^^)^ani  1.  »tonjeri. 

Sofra,  V.  a.  rcalifcita  (=tieii),  icalietetta,  eroitetta. 

Sofrum,  n.  niatuu4;uone  (»een),  inafuu=fueja 
1.  »fammio. 

Sofsig,  a.  niötijninen,  mofijuincn,  ^operoinen. 

Softid,  m.  mafuu=  1.  mafuun-aifa. 

Softäit,  n.  luittmet  (pl.)  1.  uubin  (=timen). 

Sofva,  V.  n.  maata  (mataan),  nuffua;  s.  tungt, 
hårdt,  maata  1.  nutfua  fifeästi  1.  ftfeäsfö  unc§^ 
fa;  s.  lätt,  maata  (lertäéti;  sof  sött!  tjijicää 
i)ötä!  nutfutaa  lenjoUiiegti!  s.  sött,  mitt 
barn!  nufu,  uufu,lapl'eni!  s.  med  öppna  ögon, 
maata  filmat  aufi;  s.  med  kläderna  på 
sig,  maata  »aattetöianfa  1.  »aatteet  jäällä; 
s.  långt  in  pa  dagen,  maata  ^^äiiuän  rin- 
taan 1.  fnbän^^äilriin  a§ti;  lägga  sig  att  s., 
^janna  1.  ^.mncntua  maata;  s.  middag,  nuf' 
fua  1.  maata  pdinMUiätä  1.  ^MiwäHifen  jäät- 
ie: s.  sig  fuUsöfd,  maata  tar^eetfenfa  1. 
f ptlttfenf ä ;  s.  af  sig  ruset,  maata  itienfä  1. 
:|)ääniä  feltoäffi;  s.  bort,  tulilata  (=aan)  1. 
menettää  mataamalla  1.  maaten;  har  du  re- 
dan sofvit  ut?  cfctfc  jc  tavvcefjefi  1.  tar» 
:|3ee{fi  aSti  maannntV  jofo  en  unefi  iDp^-mnntV 

Sofvare,  m.  mataajia,  nuttujia;  (fig.)  untclc, 
uni^efo. 

Sofvel,  n.  färftin  (=^imen). 

Sofvelsam,  a.  rnofainen,  ruofaifa,  rattjitieiua. 

Sog,  n.  se  Källos. 

Soirée,  m.  ittame  (=een)  I.  iltama,  iflatfu,  itta» 
fofcug,  ilta^feura,  ilta=^utt»it. 

Sol,  f.  anrinfo,  ^>äi»ä;  s— en  skiner,  aurinfo 
1.  )3äitoä  :|)aiStaa;  s— ens  ljus,  auringon  tt>a» 
lo;  s— en  går  upp,  aurinfo  1.  ))äiicä  nou» 
fee;  s— en  går  ned,  aurinto  1.  )Jäiit>ä  lag^- 
fee;  s — ens  upp-  och  nedgång,  auringon  1. 
^>äin}än  noufu  ja  lagfu;  ligga  i  s— en,  maa» 
ta  1.  otla  ^äiicän  ^aiéteeéfa;  denna  plats 
är  öppen  för  s — en,  tämä  lpaif!a  DU  '^'åx- 
tt>än  iuuéifa  1.  fämmenegfä,  tämä  ^.^aiffa  on 
a^wainen  1.  auterinen;  rummet  har  ingen 
s.,  [)uoneefen  ei  ^aieta  päimä;  med  s — en, 
mijijtä»)jäin)ään;  mot  s — en,  tDagta=:t3äitt)ään, 
njagten  )3äin>ää. 

Sola,  v.  a.  )?anna  ^päiteän  1.  auringon  ))atg= 
teeien,  )janna  ^äiwään;  s-.sig,  v.  r.  tefo* 
tcUa,  ^aigtattaa  ^jäiirää,  ^äinjöteflä. 

Sola,  adj.  oböjl.;  s.  vexel,  ainoa  rceffeli. 

Sola,  f.  se  Såia,  Sula. 

Solar  o.  Solarisk,  a.  auringollincn,  auringon. 


Sol 


Sol 


705 


Solbadd,  n.  auringon  1.  ^äihjön  '^cKe  (=Itecn) 

1.  :t3oIte  (4teen),  autero,  leffo. 
Solbeglänst,  a.  ipättcän^migteinen  1.  »loistoinen. 
Solbergning,  f.  auringon  1.  :>?äitt)än  laStu. 
Solblind,  a.  auringon  {)ni!aifema  1.  f;äifäifemä. 
Solbränd,    a.   ipätttett^n^t;    blifva  s.,   |}äitt.iet= 

tl)ä,  af)wettua,  af)an)oitua;  göra  s.,  ^Hiitret= 

tää,  :t5äi»cU}ttää,  a^ateoittaa. 
Solbränna,  f.  ^.^äiwetttjmä,  :>5äitoett)§. 
Solcirkel,  -cykel,  m.  aurin!0''!aufi. 
Sold,  m.  pditta;  tjena  för  s.,  :pa(tt)ella  :|)al 

faUa  1.  ))alfan  ebeötä  1.  ^alffa^foturina;  vara 

i  ens  s.,  otia  j.tun  :i3aHfaIaifena  1.  ipalfaöfa. 
Soldat,  m.  fota=nne§. 

Soldatesk,m.  fDta=mie{}iötö,  fota=mic[;et  1.  ^wMi 
Soldathemman,  n.  fota=mie[;en  tila. 
Soldathustru,  f.  fota=ntie(;en  icaimo. 
Soldatlefnad,  m.,  -lif,  n.  fota=mieI)en  1.  fota= 

miesten  elämä  i.  elo  1.  otot. 
Soldatlik,  a.  fota-mict^en  näföinen  1.  takainen. 
Soldatmaner,  n.,  -sed,  m.,  -sätt,  n.  fota=mie= 

^en  ta^ci  1.  laatu;  på  s.,  fota^raicfjen  ta= 

■Ipaan  1.  laatuun. 
Soldattjenst,  m.  fota=miel^en  )3alh3elu8  1.  teirfa, 
Soldattorp,  n.  fota=miel^en  torp^ja. 
Soldyrkan,  f.  aurtugon  ^^atoelemiuen  1.  pal= 

treluö  1-  junialoitfemiuen. 
.Solenn,  a.  jut)Ia(tinen. 
Solennitet,  f.  juljlallifuuö. 
Solennitetssal,  ni.  juf)la=fali. 
Solf,  n.  niibet  (pL),  (äfsingar)  tutiaimct. 
Solfjäder,  m.  n)inf)fa,  tcin^faiu  (=imen),  n3ar= 

joStin  (»irncu). 
SolHäek,  m.  auvtugon  )3il!fu;  (på  huden)  ))i= 

fama,  päivän  ^jolttama. 
Solförmörkelse,  f.  auringon  )3iracncminen  1. 

:t3imcnn^ö. 
Solglas,  n.  tuli--laft,  aurin!o4aft. 
Solglimt,  m.  auringon  1.  ^tsäitoän  toälfä^bvö 

1.  ^ilfal^buö. 
Solgrand,  n.  päitvän--l)iuHa  1.  4}iube  (=teen); 

ej  ett  s.,  ei  filmääntään  1.  l^iuJtaafaan  1. 

raf)tua!aan. 
Solgud,  m.  auringon  jumala. 
Solgång,  m.  auringon  noufu  ja  Uiiiv.. 
Solhetta,  f.  auringon  1.  |)äi»äu  l;elle  (4te£n) 

1.  !uuma. 

;Solid,  a.  (fast,  varaktig,  säker),  luja,  »afatna; 

(förmugen)  wafa-iuaraiuen,  fiinteä;  (geom.) 

tilainen,  tilawa,  täyteinen,  tät)tii)iuen. 
Solidarisk,  a.  faiffi4)l^teinen. 
Solidariskt,  adv.  faiten=t)I;teife6ti,  faiffi  tois» 

teufa  ebeötä. 
Solidaritet,  f.  faiHi=t)^teif^l}8. 
Soliditet,  f.  lujuuS,  toatau)uu§,  tt)afa=toavaifuuS. 
Solig,  a.  :|3äi»än4oi8toiu£n,  :päiu)änn-intainen, 

leffoinen. 
Solitär,  m.  aino^itoi  1.  »timantti. 
Solk,  n.  folftu,  folffaus,  fotht,  uul;rau6. 
Solka,  V.  a.  foHata  (=tfaan),  fotfea,  nul^vataj 

(»aau^  tul;ria.  | 

Svenskt- Finskt  Lexikon. 


Solkig,  a.  [ottuinen,  folffuinen,  fotfcttu,  nul)» 

rattu,  tnbrittu. 
Solklar,  a.  auringDn=tt>aIoinen  1.  »^paisteineu; 

(figO  felfeä  fnin  päiwä,  päiTOän=feIfe^inen. 
Solljus,  n.  auringon  tcalo. 
Solmånad,  m.  aurinf'o=fun!aufi  (=ben). 

Solmöja,  f.  se  Smörblomster. 

Solnedgång,    m.   auringon    1.   päiujän    laSlu; 

vid  s— en,  auringon  1.  ^äitoän  laSleteSfa  1. 

lasteisfa. 
Solo,  oböjl.  adj.  o.  adv.  ^!finänfä,  ^ffin,  ^ffi» 

näineu,  l^lfiuäis»;  subst.  u.  ^Ifiö,  ^ffinäis» 

ääni,  tjffm^oitto,  ^!fin=laulu;  sjunga,  spela 

s.,  laulaa,  foittaa  tjffinänfä  1.  ^ffin. 
Solodans,  m.  ^{finätauSft. 
Soloparti,  n.  t)l)ben4ot;ta,  ^!finäi8=ofa  1.  =!o^ta 

1.  'paina. 
Solostycke,   n.   l)I}ben  =  rappale    (»ceu),    (sång) 

^ffin-Iaulu,  (spiel)  ^tfin=foitto. 
Solostämma,  f.  ^l;ben»  1.  ^ffin»ääni,  ^IfmäiS» 

ääni. 
Solosäng,  m.  ^]^ben=l.^ffin»laulu,^!finäi64aulu. 

Solros,  f.  (heiiantliemum  vulgäre)  :|3äinjän=noil» 

to,  auringon»  1.  )3äitt)än»!u{'fa. 
Solrök,  m.  päiinän  jatt)u,  auber  (=tcren),  autero. 
Solsida,  f.  päi>öän=:|3UDli. 
Solsken,  n.  auringon  1-  päimän  ^)aiöte  (=een); 

i  s — et,   auringon  1.  i)äilvän  paiötceöfa;  i 

regn  och  s.,  poubaGa  ja  fateella. 
Solskensdag,  m.  :pouta  =  ^äin)ä,  felfeä  ^äinjä, 

aurin!o=|)äi»ä. 
Solskensväder,  n.  ^jonta^ää  1.  »ilma,   aurin» 

gon»  1.  )3äin)än  |)aisteiuen  ilma  1.  fää. 
Solskifte,  u.  (af  åker)  ilman=fnuntainen  jafo; 

(den  tid  solen  lyser)  auringou   Vllä»olo,  aw^ 

ringon  aila. 
Solskifva,  f.  auringon  lef)ä  1.  terä. 
Solskärm,  m.  auriugou»  1.  ^3äi»än»hjarjo  1. 

»tsarjoStiu  (»imen). 
Solstrimma,  f.  auringon  1.  )3äitt)än  pilfai^buS, 

auringon  1.  })äilBän  fääri,  ^^äiwän  =  foitto  1. 

-tointta. 
Solstråle,  m.  auringon  föbe  (=tecn). 
Solstyng,  n.  :t5äitDän  1.  auringon  panema  1. 

pvLxtma. 
Solstånd,  n.  päilx>än  feifauS  1.  feifal;buS. 
Solständspunkt,  m.  i)äift)änf.eifauS»fof)ta  1.  *:|5i8te 

(»een). 
Solsystem,  n.  ourin!o=funta. 
Soltid,  m.  aurinfo»aita. 
Soltorka,    v.  a.  fniicata   (»aan)   1.  fuittjattaa 

päitoäöfä,  fateattaa  1.  fatooittaa;  s— d,  lapa», 

fapaiuen,  fatoatettu,  fapautunut. 
Soluppgång,   m.  auringon  1.  päitnän  noufu; 

vid  s— en,  auringon  1.  päiu)äu  uouöteöfa  1. 

(straxt  derefter)  noufulta. 
Solur,  n.  aurinto»fello;  se  Solvisare. 
Solvifva,   f.  (ranu?ifulus  bulbusus)   uurutt»lei» 

niffö. 
Solvisare,  m.  tiima»patfaS  (nian)  1.  »tulfi,  tii» 

ma=Iauta,  pättoä»!elIo. 

89 


706 


Sol 


Som 


Solvärme,  m.  auttngon  läin^jönen  1.  lämmin 
(=33imän)  1-  läm^jimä. 

Solar,  II.  auvin!o=  1.  auriugon^^wiiofi  (=ben). 

Som,  pron.  rel.  jc!a;  hvilken,  h  vad  som, 
jofa,  mifä;  hvem  som,  jcEa,  fen;  h  vem  s. 
helst,  tuta  f)l}toänfä  1.  ta^anfa  1.  tat}tcn|a  1. 
tfänänfä  1-  ifinä;  hvad  s.  helst,  mitii  1. 
tnttä  {;lj»äniä  1.  tal)ania  1.  itinä;  är  du  to- 
kig, s.  så  gör?  cletto  IjUÖu,  fun  1.  fuiii 
niin  teet?  är  det  du,  s.  säger  det?  finäfö 
jitä  fanot?  är  det  husbonden,  s.  reser  till 
Åbo?  ijäntäfö  jturfuun  Iä(itce?  är  det  diu 
far,  s.  jag  här  ser?  fmunfo  t[äft  1.  finun 
ifäfitö  täsfä  näen?  onfo  I)än  finun  ijäfi, 
jonta  tägfä  näen?  var  det  han,  s.  gjorde 
det?  ^änfö  fen  teli?  f)änfi)  (fe)  cli,  jcfct 
fen  tefi?  det  var  just  han,  s.  slog  karlen, 
^'ånpä  juuri  1.  l)'dn  fe  juuri  tnieStä  liJi,  f;än 
fe  juuri  cli,  jota  mieltä  löi;  det  var  at 
honom,  s.  detta  uppdrogs,  {'än  fe  cli,  jcHc 
fe  tef)täwäffi  1.  jonfa  tebtäträtfi  1.  tef)bä  fe 
annettiin,  ^änefle^^ä  1.  IjäncUe  juuri  fe  an- 
nettiin te^tätoätfi,  I;änen  tcbbäffcnfä  fe  juuri 
annettiin;  de  städer,  s.  vi  foro  igenom, 
ne  faupungit,  joiben  fautta  1.  läpi  fulinv 
me;  det  är  derföre,  s.  han  gör  sä,  feufJä 
1.  fen^än  tabben  1.  iruotfi  I;än  niin  tetce, 
fe^n  1.  fiinäipä  fe  en,  jonfa  1.  mintä  touotfi 
1.  täfjben  I)än  niin  tefce. 

Som,  adv.  fuiu,  niinkuin,  lutcn,  miten,  fuin= 
la;  s.  han  lefvat,  så  dog  han,  niin4uin  1. 
miten  1.  futen  ^än  ett  1.  elifin,  niin  fucli= 
fin;  gör  s.  du  vill,  tee  fuin  1.  fuinfa  1. 
niin-fuin  1.  miten  taf)bct;  han  har  blifvit 
slagen,  s.  han  säger,  Ijäntä  cn  Itjötl},  fn= 
ten  1.  niin=fuin  f)än  fancc,  Ijäntä  mufa  on 
l^öt^;  han  är,  s.  man  säger,  litet  venster- 
vriden,  I)än  cn,  futen  1.  niin-fuin  1.  fuin 
fanotaan,  wMjän  V6t)lt)n  h)ömä;  den  tid  s. 
du  varit  borta,  fen  aifaa  1.  ajan  fuin  ofet 
^oisfa  oKut;  s.  oftast,  ufeimmiten,  ufeim= 
mittain;  när  nöden  är  s.  störst,  fun  ^>ätä 
on  foftimmiaanfa  1.  ^al}inimit(anfa  1.  fnu» 
rimmallanfa;  dä  är  han  s.  värst,  ftCoin 
l^än  on  ^al^immilfanja;  då  han  stod  s.  högst, 
fun  pn  ieiici  fcrfeimmiöanfa;  s.  hastigast, 
Ijitimmältäniä;  s.  bäst,  ^^'^''^''f^^f  )jara§ta 
fättä  1.  aifaa,  i)arf)aiUanfa,  f?arf)aagtanfa;  sa 
ofta  s.  möjligt,  niin  ufein  fuin  maljboUiSta 
cn,  mitä  ufeimmin  »aan;  så  snart  s.  möj- 
ligt, niin  ij^iian  fuin  mat)bclli€ta  cn;  sä  mycket 
s.  jag  kan,  niin  Vilujen  fuin  i.  minfä  minä 
icoin;  en  karl  s.  han,  f)äncn  faltaifcnfa  1. 
iaatuifenfa  1.  ta^aiienfa  mies;  sa  läng,  bred, 
hög,  o.  s.  v.,  s.  ngt,  jcnfin  jjituinen,  ktc^u 
nen,  fcrfuinen,  o.  s.  v.,  niin  ^Jittä,  leujeä, 
fortea,  o.  s.  v.,  fuin  jofin. 

Som,  konj.  fuin,  niinkuin;  sä  unga  s.  gam- 
la, niin  njan^at  fuin  nuorettin;  såväl  —  s. 
1.  s.  ock,  feta  —  että,  niin  f)tn»in  —  fuin 
1.  fuin  mv<5^  '■  tuin »fin;  (emedan) 


fun  1.  fuin;  (såsom)  fuin,  niin=fuin;  sköi 
6.  en  engel,  fanniS  fuin  enteli;  lika 
s.  skön,  t)I)tä  l)'C)tD'å  fuin  fauniStin;  hai 
beter  sig  s.  en  furste,  bän  täptäitje  fuii 
1.  min=fuin  rul)tina§;  arbete  s.  arbete, 
fuin  tWé;  (ntirmare  bestämning,  i  egenskoj 
af)  fuin,  niin-fuin;  eller  återges  det  i 
essims  (=na,  »nä);  s.  ung  var  han  frisk 
nuorena  l;än  cli  tertte;  jag  var  der  s.  vitt 
ne,  din  fieflä  1.  fiinä  tobistajana  1.  tric 
raana  micbenä;  jag  råder  er  s.  vän,  teit 
nem»cn  fuin  ijStänjä  1.  ijStäiränne ,  tcit 
ncuivoit  pétäffiän  tawatta,  >}Stä»änännc  neu 
njon  teitä;  s.  embetsman  betraktad  är  hai 
ett  mönster,  nnrf  a -miehen  lajikin  1-  taa 
tuun  I}än  cn  cfi^futoatfi,  öjirfa-mie[)etfi  näfj 
ben  1.  fatfoen  1.  fatfottaeöfa  t)'dn  cn  efi 
tuxva  1.  eft--tutoona,  »rirfa=miebenä  cUcn  l)'d\ 
cn  efi-tutcatfi;  han  anses  s.  den  skickli 
gaste  jurist,  f;äntä  ^?ibctään  taitutoimfjan. 
lafi-miebeuä;  om  jag  vore  s.  han,  du,  ni 
joS  clifin  fuin  t)'dn,  ftnä,  te,  (i  hans,  din 
er  ställning)  joS  f)änenä,  fmuna,  teinä  cli 
fm;  hon  var  mig  s.  en  mor,  t)älX  oli  äiti 
näui  1.  minulle  äitinä  I.  äitin  fijaSfa  1 
(liksom  mor)  niin=tuin  1.  fuin  äiti  1.  äitii 
nKrtainen  1.  incrtaifena;  det  var  s.  i  mån 
dags,  han  skulle  resa,  maanantain  aifaai 
1.  feutuun  1.  noin  maanantaina  l;änen  ;.nt 
lähtemän,  Itänen  ^iti  niin=fuin  maanantaiih 
läl;temän;  (såsom  om)  juuri  fuin,  itään  tuin 
fuin,  niin-tuin;  det  sor  ut,  s.  det  skull 
bli  regn,  näyttää  fuin  1.  niin-fuin  tultf 
fabe;  han  svär  s.  han  vore  galen.  i)än  ti 
roo  fuin  t)utiu,  t;än  tirco  juuri  fuin  l;uUi 
1.  t)uUuna  olifi;  s.  han  sedan  skulle  hall: 
hvad  han  lofvar,  niin  »fuin  1.  juuri  fuii 
t)än  fitte  1.  nitn=fuin  t)'dn  muta  tefift,  mint; 
1.  mitä  ln^^aa;  (i  detsamma,  just  som)  juuv 
fuin,  \t}a\\  fuin;  eller  genom  infinitiva  od 
participiala  konstruktioner;  s.  han  skullf 
gä  ut,  fick  han  ett  slag  i  nacken,  juur: 
fuin  l)än  oli  mennä  1.  mcnemäsfä  ulcS 
(niin)  tjäntä  lyötiin  ni^faan,  ulo8  meneiröt^ 
fiUänjä  bäntä  Ipötiin  nisfaan;  just  s.  jag 
hade  kommit  hem,  fick  jag  brefvet,  juuvi 
1.  heti  1.  fof)ta  totiin  tultuani  fain  firjccn 
tuin  juuri  olin  totiin  tuQut,  fain  firjccii: 
rätt  s.  han  sade  det,  föll  han,  juuri  I 
it)fln  fitä  fanceSfanfa  f^än  faatui,  tuin  fitc 
juuri  fanci,  niin  faatui;  efter  s.  sakon  dei 
fordrar,  fcSta  afia  niin  ttaatii,  afian  fito 
n^aaticSfa  1.  »aatien,  (alit  efter  som)  fuiutc 
1.  niinkuin  I.  tutcn  1-  aina  niin=fuin  1.  aino 
milcu  afia  njaan  »aatii. 

Somatologi,  f.  fomatologia,  ruumiin  =  cfj}ji  l 
=tieto. 

Somlige,  Somliga,  pron.  indef.  plur.  muuta» 
mat,  moniaat;  s.  —  andra,  tcijet  —  toifet, 
muutamat  —  muutamat  1.  tcifet. 


Som 

Ji^Somligstädes,  adv.  muutami^fa  1.  muutamin 

^atfotn. 
iJSommar,  m.   fefä,    futBt;    om    s — en,    fefiiHä, 

fuiuella;    det   hände   denna  s.,  fc   ta^af)tui 
(|    tänä  fefänä  1.  fntoena  1.  täöä  fefättä;  i  s. 

(nästkommande),  enfi  1.  tutewana  fefänä  1. 

futoena,  (nu  i  s.)  tänä  fefänä;  i  somras, 

mennt)t  1.  menneenä  (sdrgt  mennä)  fefänä  1. 

fntoena,  toiimei8=fefänä  1.  »fnreena;  hela  s—en, 

fofo  fefä  1.  fnnjt,  fefä»  1.  fmr)i=faufi  (=ben); 

han  var  der   s — en  igenom,   f)än  oU  fteCä 
■     fefä=  1.  furtJtäfauben;  han  vistades  hos  oss 

hela  somrar,   f)än   oteöfeti  meidä   fefä=  1. 

fntt)t=faubet;    om  somrarna,    fefiUä,    feftnä, 

futtina,  fefätftn,  fnroifm,  fefäifiltä,  futoifilta. 
jlSommarafton,  n.  fefänfta,  futi.n=ef)too. 
Sommaraktig,  a.  fnicimatnen,  fefämäinen,  fu» 

iudas  (»ffaan),  futeen  1.  fefäu  tajsainen  l. 

laatuinen. 
Sommararbete,  n.  fefän  ti)ö,  fefä»  1-  futt,n=tt)i5. 
Sommarbete,  n.  fefä4aibun  (=tumen),  funji» 

laibun. 
Sommarblomma,  f.  !efä=!uffa,  fuh3i=fuffanen. 
Sommarboning,  f.  fefä=  I.  fuftji^afunto. 
Sommarbostad,  f.  fefä=fott,  fcfä»afnnto. 
Sommarbyxor,  f.  pl.  fefä=  1.  fuwi^l^OUfut. 
Sommardag,  m.  fefä»^)äi!r»ä,  fntt>t=^5äitoä. 
Sommarfläck,  m.  se  Fräkne. 
Sommarfågel,  m.  fefä»  1.  futet-Iintu;  se  Fjäril. 
Sommarhatt,  m.  fefä»  1.  futoi=I;attu. 
Sommarhetta,  f.  fefän  ^etle  (»Iteen)  1.  fuuma 

1.  funmuu§,  fuU)i»fuuma,  fefä»!^efle;  i  s— n, 

fefän  f)eltee8fä,  furDi»fuumaUa. 
Sommarhvete,  n.  fefä»  1.  futot=mfu  1.  »iBeJ^na. 
Sommarkappa,  f.  fefä»  1.  fun)i»fa)5^a  1.  »faa^nt. 
Sommarklädd,   a.  fefä»  1.  fu»i»lr>aattei§fa  (o» 

letoa). 
Sommarkläder,  pl.  fefä»  1.  fut»i=toaatteet. 
Sommarlik,  a.  fefän»Iainen  1.  »taj^ainen,  futoen» 

takainen. 
Sommarluft,  m.  fefäiuen  1.  futtjiuen  ifma,  fefä» 

1.  futt>i»i(ma  1.  »ilmaöto. 
Sommarmorgon,  m.  fefä»  1.  fnlDi»aamu,  fefän 

oamu,  fefäiuen  1.  fuwinen  aamu. 
Sommarmånad,   m.  fefäu  fuu»fanfi,  fu»t=fuu, 

fefä»  1.  fuh)i»fuufauft;  (Juni)  fefä»fuu. 
Sommarmössa,  f.  fefä»  1.  futt)i»Iaffi. 
Sommarnatt,  m.  fefä»l}ö,  fu»i  =  ^ö,  fm»iö»^ii, 

fefäiuen  1.  fuwinen  r)'6. 
Sommarnöje,  n.  fefä»i^Utei  1.  »I;utt)itu8;  (landt- 

stäUe)  fefä=I)Utt3iIa. 
Sommarqväll,  m.  se  Sommarafton. 

Sommarregn,  n.  fefäiuen  1.  futt»iuen  fabe  (»teeu), 

fm»t»fabe. 
Sommarro,  f.  se  Sommarnöje. 
Sommarråg,  m.  futoifaö  (»ffaau),  futvi»  1.  fefä» 

rutS  (rufiin). 
Sommarsolstånd,   n.   fefäiueu   ^3ätU3äu»feifau§, 

fefä»))äin)än  feifauö. 
Sommarsäd,  m.  fuwi^wilja  1.  4aif)D,  fefä»  1. 


Sop 


707 


(var)  fetoät»t»ilia,  fefä»  I.  futot»  1.  feioät» 

toufo. 
Sommartid,  m.  fefä  =  aifa,  fun)t  =  aifa,  fefän  1- 

futBen  aifa,  futtjis»  1.  fefäiö»aifa,  fefäinen  1. 

futoiuen  aifa. 
Sommartj'g,  n.  futt>t»fanga8  (=Iaan)  1.  »toaate 

(»tteen),  fefä»ti3aate. 
Sommarvarm,    a.   fuwtuen,    futeeöineu,    fefä» 

Iäm|3öincn,  fmt»i»iämmin  (»m^imän\ 
Sommarväder,  n.  fnwinen  1.  fefätucn  ilma  1. 

fää,  fefä»  1.  fu»i=ilma,  fefä»fää. 
Sommarvärme,    n.    futt»i» lämmin   (»mfJimäu), 

fefä»tämmtn,  fefän  1.  fmnen  lämmin  1.  läm^ö. 
Sommarväxt,  f.  fefäHiuen  1.  fefäiuen  1.  fefäis» 

faStei,  fujBi»fnutainen  1.  fntBifuuta»fa8tDi. 
Somna,  v.  n.  nuffua. 
Somnambul,  se  Sömngångare. 
Somnambulism,  se  Sömnvandring. 
Somras,  se  under  Sommar. 
Somt,  a.  n.  oböjl.  jofu,  jofu  ofa,  muutamat; 

s.  folk,  muutamat  1.  jotfnt  it^mifet,  muuta« 

mat,  jotfnt;  s.  dugligt,  s.  odugligt,  ofa  1. 

jofu  ofa  fcltooCiäta,  toinen  fetraotonta;  i  s., 

mnutamtSfa  1.  joigfa=fui«fa  afioisfa  1.  foljbisfa. 
Son,  m.  poifa;  s.  till  1.  af  ngn,  joufuu  ^Joifa; 

min  s.!  :|Joifafeni!  ))oifant! 
Sonat,  m.  fonaati. 
Sond,  m.  foetin  (»ttimen). 
Sondera,   v.  a.   foettaa  1.  tutfia   foettimeHa, 

foetefla. 
Sondotter,  f.  ^3oian»t^tär  (»ttären). 
Sonhustru,  f.  mtuiä. 
Sonlig,  a.  t?ojaUinen,  ^Jojan;  s.  kärlek,  pojan 

raffauS. 
Sonett,  m.  fonetti. 
Sonor,  a.  I;eleä,  l^elffeä,  I;elaffa. 
Sonson,  m.  pojan»^30ifa. 
Sopa,  v.  a.  lafaiäta  1.  laaSta  (lafatfen  1.  ta^ 

fafen),  tuutia. 
Sopa,  f.  luntauen. 
Sopare,   m.,    Soperska,  f.  lafaiftja,   fafafija; 

s.  och  s— rskor,  mieS»  ja  natS»Iafaifiiat. 
Söphög,  m.  tunfio,  riffa=tnufio,  riffa=läjä. 
Sopning,  f.  lafaifu,  fafaifemiuen. 
Sopor,    f.   pl.  rifat,   lafaifemat,   fafaiätuffet; 

alla  vrår   och   knutar  voro   fulla  med  s., 

faitfi  fofjet  ja    nurfat   1.   nurfat   ja   pietet 

oliwat  täi)unä  viftoja. 
Sopp,  se  Supp. 
Soppa,  f.  foppa,  liemt,  feito§,  feitto,  feffi;  ju 

flere  kockar,    dess  sämre    s.,   futa  ufeampt 

t;ärfin,  fitä  ^uonompi  roffa;  (fig.)  roffa. 
Soppfat,  n.  foppa»  1.  feitoS^lratt  1.  »malja  1. 

»astia. 
Soppmat,  m.  fiemt»  1.  feitto»ruofa,  foppa»ruofa. 
Soppskål,  f.  se  Soppfat. 
Soppslef,  f.  foppa»  1.  (iemi»faur;a. 
Sopptallrik,   m.   foppa»   1.   liemt  »lautanen  I. 

»talriffi. 
Soppälskare,  m.  fopan»rafa9taja. 


^08 


Sop 


Sopqvast,  m.  luuta. 
Sopran,  m.  fu^raui,  litnein  ääni. 
Sopskyffel,  m.  rtffa4a;pio  1.  »»töfuri. 
Sopvrå,  f.  rifta=fD)j^i  1.  4outfo. 
Sorg,  f.  furu,  mur^e  (»een),  tjuoU;  det  har 
gjort  mig  mycken  s.,  fe  en  td)Xii}t  1.  anta' 
nut  1-  tuonut  minuKe  :f3aIion  murl^etta  1. 
I^uclta  1.  furua;  han  har  s.  af  sina  barn, 
^änellä  1.  I^äncUe  on  furua  1.  iuurf;etta  iap' 
ftStanfa;  trösta  ngn  i  s — en  1.  s — erna, 
io{)buttaa  j.futa  furuSfa  1.  Ijuctiéifa;  sjus— er 
och  åtta  bedröfvelser,  fenftu  feitfciuän  fu= 
rua  ja  murfictta;  han  har  många  s — er, 
l}änenä  en  luouta  inuri()ctta  1.  lucuct  mur» 
l;eet  1.  furut  1.  f;uoIet;  s— en  öfver  hans 
död,  furu  1.  ()UoIi  {)äuen  hiolemastaufa,  ijh 
nen  fucicmaufa  furemineu  1.  furu;  han  har 
fått  s.,  bän  on  faanut  furua,  bäucfle  on 
tullut  furua,  f)än  ou  faanut  rutreta  (--^^ean) 
furcmaan  1.  Ijuclimaan;  han  har  s.,  f)än 
juree  1.  Ijuolef)tu,  I)äuei(ä  ou  furua;  djup 
s.,  ftjttiä  furu  1.  f)ucli;  anlägga  s.  efter 
ngn,  ruteeta  (=^ean)  furu=  1.  IiuDluiraattei= 
I)in  1.  murl)e  =  ^Jufuun  j.fun  jälfcen;  hofvet 
anlade  sex  månaders  s.,  f)cun  :puteutut  1. 
!äwi  f;uoIi  =  iraattet^)in  1.  otti  furu^traatteet 
fuubeffi  fuu=taube'Efi;  det  är  min  minsta  s., 
fe  minun  'ca'åi)\n  tooleni  1.  murl;eeni  on,  fe 
minna  toäf)immin  huolestuttaa. 
Sorgbeklagelse,  f.  furuu  ttalituö  1.  fäälimiuen. 
Sorgbesök,  n.  f)uoIi=fä^nti,  furu^täi^nti  1.  »ter= 

Jrel)bl5§. 
Sorgbetygelse,  f.  furan  1.  murl;een  ofoituS  1- 

ilmoitus. 
Sorgbref,  n.  furu=firje  (=een),  furun=fanoma. 
Sorgbunden,  a.  se  Sorgsen. 
Sorgdikt,  f.  fiuoli=runo,  murI)e=runoeIma. 
Sorgdok,  n.  I)uoU=I)untn,  furu=f)untunen. 
Sorgdrägt,  m.  buoli^hjaattcct,  furu^ftiaattcet, 

]^uDli=iju!u  (--toun),  murl)e4ntfu. 
Sorgehus,  n.  mur^e=  1.  I,meIi=toto,  furu-tato. 
Sorgesång,  m.  I)uoIi=  1.  murf)e4aulu  I.  «runo 

furu^toirft  (=rren). 
Sorgetåg,  n.  furu=faatto,  I;ucIi4aatto. 
Sorgflor,   n.   I;uoIi  =  I)arfo,   furu  =  f;arfo,   I^uoli» 

toerf)o. 
Sorgfolk,  n.  furu=irä!i,  ]^uo{i=!anfa. 
Sorgfri,  a.  furuton,  mur[)eetcu,  l)Uoteton,  fu= 

run^toaV^aa. 
Sorgfrihet,  f.   furuttomuus,  murI)eettomuu6, 

furun=toa:|jau6. 
Sorgfritt,  adv.  furutta,  furuti,  I}uclttta,  mur= 
heittä,   furuttomaéti,   furuttcmana   1.  fnru= 
tonna,  murl^ectouua. 
Sorgfull,  a.  moni4;uDlincn,  fnrninen,  furuifa, 

l^uolcfaö  (4taan). 
Sorgfällig,   a.   l^nolittaineu,   tarffa» huolinen, 

tartfa,  ^uolen=i>itättä,  f)uolen=)jitoincn. 
Sorgfällighet,  f.  (luolen^pito,  ]^uolen=^itoifuu8, 
tartfa  ^uoli,  tarttuu?,  I)ucliu3aifuus. 


S  or 

Sorgfälligt,  adv.  j^juoletta,  tarffuubeCa,  tau 
falla  laudetta,  tartagti,  tt)ifuött,  t)Uolen=^3i» 
boHa. 

Sorghus,  n.  se  Sorgehus. 

Sorgklädd,  a.  :^UDli  =  u:>aattei6fa  (olcira),  furu» 
1.  mnrl;e=ti?aattcisfa  (oletoa),  l;uoli=  1.  mur^e» 
:|3nU)uSfa  (oletoa). 

Sorgkläder,  n.  se  Sorgdrägt. 

Sorglig,  a.  furutliuen,  furettatoa,  furtea. 

Sorglighet,  f.  furuUifuuö,  furettatoaifuuS,  fur» 
teu§. 

Sorgligt,  adv.  furuHif eSti ,  furettatoaSti,  fur= 
feaSti. 

Sorglös,  a.  huoleton,  furutoTt. 

Sorglöshet,  f.  l^uolettomunS,  furuttomnuS. 

Sorglöst,  adv.  l;uolcttoma8ti,  furuttomaöti, 
puoletta. 

Sorgmarsch,  m.  fnru»  1.  f)uoli=maröft,  murise» 
mareft. 

Sorgmusik,  m.  furu^foitanto  1.  ^foitto,  murise» 
fcitanto. 

Sorgqväde,  n.  se  Sorgdikt  o.  Sorgesång. 

Sorgsen,  a.  mnrf)eellinen,  ^uoleCinen,  l)uolei- 
nen,  furullinen,  furu=  1.  murhe-inielinen,  fu» 
run  1.  murl)cen  1.  Ijuolen  alainen;  vara  s., 
oHa  furutSfanfa  1.  murl)ei6ianfa  1.  furutti» 
nen  1.  furullifeua,  o.  s.  v.;  göra  s.,  murise» 
tuttaa,  l)uoleStuttaa. 

Sorgsenhet,  f.  mur^eeöifuuö,  fiuoleEifun?,  fn» 
rullifuuö,  furu»  1.  mnrhe^mieliftji^S,  furutli» 
nen  1.  murl^eellineu  mieli,  murise»  1.  furu» 
mieli. 

Sorgspel,  n.  murl}e=nol)telmä. 

Sorgtid,  m.  furun=aita,  t)uclen=aita. 

Sorgår,  n.  furu»  1.  l;uoli=touofi  (=ben),  murl)c» 
»uofi. 

Sork,  m.  oja»rctta,  ^jelto^iirt;  jmfr  Mullvad. 

Sorl,  n.  (af  en  källa,  bäck  o.  d.)  lorina, 
rina,  Ijulina,  fclina,  (doft)  luolina,  (sakta) 
lirinä,  toilinä;  (af  insekter)  f  urina,  forina, 
liörinä,  l)urina;  (i  bröstet,  halsen)  torina, 
tiiriuä,  l)orina,  röl)inä;  (i  örat)  ful^iua,  fu» 
rina;  (af  menniskor)  melu,  l)ätl),  ^äliuä, 
tol}U,  tohina. 
Sorla,  v.  n.  (om  rinnande  vatten)  loriSta,  ^0= 
rieta,  ;^ulif'ta,  hulata  (»ajan),  fclieta,  folata 
(»ajan),  (doft)  '^oliéta,  (sakta)  liriltä,  tti» 
lista;  (om  menniskor)  l;äli§tä,  meluta  (»uau), 
folkista,  :pitää  melua  1.  tol;ua  1.  f)älinää; 
(om  insekter)  furiSta,  foriSta,  l;uri§ta,_fura» 
ta  (»ajan);  (om  bröstet,  halsen)  röljictä,  tö» 
rista,  torista;  (om  örat)  ful^ista,  foriSta, 
furista;  s.  hastigt,  loral)taa,  l;ula[)taa,  Ii» 
raljtaa;  l;oral;taa,  röl;ä^tää,  toral)taa;  furalj» 
taa,  l)ural;taa;  s.  ofta  och  fortfarande,  lo» 
ralibella,  liral^betta,  l)ulal)bclta;  ljoral)bella, 
röl}äl)bellä;  t;uratibella,  furaljbella. 
Sort,  m.  laji,  laatu,  fortti. 
Sortera,  v.  a.  lajitella,  laabnSteHa,  eroiteöa, 
järeStellä;  s.  sig  med  varor,  iraruStaa  it» 
fenfä  tanjoroilla,  lajitella  1.  järeStellä  taao» 


Sor 

roito  ttfeCenfä;  s— de  varor,  lajitcKut  1. 
järegtcQ^t  1.  laji^tcaratfet  tatrarat;  en  väl 
s— d  handel,  f)^njtn  toaruStcttu  1.  lajUtta-- 
ratnen  !al4l^^a;  han  är  väl  s— d  med  allt, 
i^än  en  MiiUa  lajilla  tttjroin  tcaruStettu. 
Sortera,  v.  n.;  s.  under  ngn,    cUa  j.fun  alla 

1.  alainen,  fuulna  j.fun  alle. 
Sortiment,   n.   lajittelu,  lajt^öjarat,   tatoara- 

lajisto. 
Sot,  m.  se  Sjukdom. 
Sot,  n.  no!i;  (af  ljus,  perta)  farft   (=rren); 

(härdnadt  sot  på   grytor,  i  skorstenar)  far» 

mu;  svart  som  s.,  no!i=ntueta,  muSta  fuin 
nofi;  (i  säd)  nofi. 

Sota,  v.  a.  (rena  från  sot)  nuol^Ota  (=^Dan); 
(sota  ned)  noeta  (nofean);  s.  sig  i  ansig- 
tet,  noeta  faStoonfa;  v.  n.;  s.  för  ngt,  faaba 
färfiä  jötfin. 

Sotaktig,  a.  nofimainen,  noen  taivainen. 

Sötare,  m.  nuoljoaja,  nofi=!oIari,  notija. 

Sotargosse,  m.  notija^^Joita. 

Sotax,  n.  no!i=^?ää  1.  =täf)fä. 

Sotdöd,  m.  tauti=fuotettta;  adj.  tautiin  luoKut. 

Soteld,  m.  no!i=toaIfea. 

Sotfärg,  m.  nofi^tcäri,  noen=!artoa. 

Sotfärgad,  a.  noen=!artt)ainen  1.  =njävinen. 

Sothöna,  f.  (fuHca  atra)  noti=fana. 

Sotig,  a.  notinen,  noeäfa  (ote»a). 

Sotning,  f.  nuof)Ou8,  nuofioaminen. 

Sotsäng,  f.  tauti  =  tt)U0be  (=teen);  (dödssäng) 
!uoUn-h5Uobe. 

Spad,  n.  licmi,  leffi. 

Spade,  m.  la^iio;  en  s.  full,  Ia:})tDCincn. 

Spader,  m.  :|.^ata;  spela  i  s.,  jjelata  :|5abaSfa 
1.  ^ata=tt>äriSfä. 

Spadformig,  -lik,  a.  tajjiomaincn ,  IcOfxtin  nä= 
föincn  1.  muotoinen. 

Spadtag,  n.  la^^iou  ))iötämä  1.  t^öntämä;  (en 
spade  full)  lapiottiueu,  Ia))ion  erä. 

Spadvända,  v.  a.  fääutää  1.  muUia  la^JtoHa. 

Spak,  m.  paaia,  fanfi. 

Spak,  a.  mafea,  fäweä,  tafainen;  (tam)  fefu; 
blifva  s.,  mafentua,  tafauntua. 

Spakfärdig,  a.  ifjiniS^eruo,  mieIi=femD,  tcah 
mi3  1.  ternaS  tefemään. 

Spakhet,  f.  mafcug,  fätteijS,  tafaifuu§. 

Spalier,  m.  fäleiöti),  fäle=  1.  Iiigta4;ätfi. 

Spalt,  m.  palsta,  ^jalSto;  afdela  i  s— er,  ja= 
taa  ^satgtoi^in. 

Spana,  v.  n.  tiebuStetta,  fuuIuStetta,  etp,  ]^a= 
fea;  s.  efter,  upp,  ut,  se  Efterspana,  o.  s.  v. 

Spaning,  f.  tiebuätelu,  fuulustelu,  etfimincn; 
jag  har  s.  på  honom,  minä  olen  iijä^än 
Itänen  jäliCänfä,  minuCa  on  tuä^ä  tietoa 
]()äneStä. 

Spann,  n.  (afståndet  mellan  ändarna  af  tum- 
men och  pekfingret)  icaaffa;  (sädesmåtl)  paxi' 
ni  (20  kappar),  (half  tunna),  V^uolitfo;  (af  hä- 
star) tiul;ti=I)ehJofct,  tiul)ti=^art,  etu4;etoofet. 

Spänna,  v.  a.  ttaafjata  (=aan),  toaaffia. 

Spannhäst,  m.  tiul^ti=l^ettjDnen,  etu=l^ett»oneii. 


Spa 


709 


Spannland,  n.  ^5annin  1.  )3UoIiIon  ala  1.  uiaa, 

:)3uoIen  t^nn^rin  ala. 
Spannlang,  a.  toaaffan^pituiueu  1.  «mittainen, 

»aafjainen. 
Spannmål,  m.  jljlcät  (j>l-)- 
Spannmålsbod,  f.  j^tl?ä=aitta  1.  =:|^UOtt. 
Spannmålsbrist,  m.  ji;n)äin  :^uute  (=ttcen)  1. 

:t3UutD§,  jt)toättömt}^§. 
Spannmalsfora,  f.  jl)toä»fnorma. 
Spannmålshandel,  m.  tciljan  1.  j^ttiäin Iau)j:|3a. 
Spannmålshandlare,  m.  j^tt»äin=  1.  tr)iljan=fau^)= 

:|3iaS  (^aan). 
Spannmålsinförsel,  m.  jtJlDäiu  maaI)an=tUOtlti. 
Spannmålslag,  m.  jt)niä=Iati. 
Spannmålsmagasin,  n.  jt)n)ä=ma!afiint  1.  «ait» 

ta,  j^toiitDara^aitta,  jl}toäSti5. 
Spannmålsmätare,  m.  jljttjäin  mittari  1.  mit- 
taaja. 
Spannmålspris,  n.  jl?tr»ä=l)inta,  j^wäiu  I;inta. 
Spannmålsränta,  f.  j^n^ä^tuero. 
Spannmålstionde,  n.  jljlcä^f^mmcucffct,  j^tcä» 

toero. 
Spannmålstorpare,  m.  jl)toä=tor^}))ari,  muona= 

mieS  1.  =tor^:pari. 
Spannrem,  f.  (skom.)  ^otoi=f)i'^na. 
Spannridare,  m.  tiu^ti^ratfastaja,  etu»  L  ejt» 

ratfastaja. 
Spannring,  m.  ^3il^ti=renga6  (=!aan). 
Spanntals,  adv.  »aaffoittain,  ivaaffoiu;  ^3uoti= 

foittain,  ^)anuittain;  jmfr  Spann. 
Spansk,  a.  ^iö^^auian,  f)i§panialaiuen;   s — a 
får,  §iS)3auian  1.  i)i8^)anjalaifet  Iam)3aat; 

(hugmodig,  stolt)  iopta,  pantti. 
Spanska,  f.  §ig^anian  fieli,  f^iöjjanian^fieli. 
Spanskfluga,  f.  :|5augluufa,  juntutfa. 
Spanskgröna,   f.   panötriji3nä,   »a8!en  =  ruDStc 

(=een). 
Spanskrör,  n.  paugfr^öri,  §ispauiau  ruofo, 

meren=ruofo. 
Spant,  n.  (skeppst)  ^antturi,  faari=}3uu. 
Spara,    v.   a.    jääStää,    fääStellä;    s.   ngt    till 

sist,   fääStää   i.!in_  tpiimeilelfi;    s.  pä    ngt, 

fääöteÖä  1.  fäägtäii  j.tin;   s.  ihop,    fääStää 

fofoon;  spar  mig  icke,  elä  miuua  fääétä  1. 

fäägtele;  njugg  spar  och  fan  tar,  on  j^ijjä 

|ääStäjälIät'iu;    s— s,    v.    pass.    fäägtpä;    s. 

sig,  v.  r.  fäästeltäitä,  fääStää  1.  fäägtellä  1. 

armoitelta  itfeänjä. 
Sparbank,  m.  )ää§ti5=k8fa  1.  »tal^aStO,  jää6ti3= 

^jantti. 
Sparbit,m.fää§tin(nmen),fääötin=l.fää6ti)=:|)ala. 
Sparbössa,  f.  fääSti3  =  )5l)3f^  1.   =ti5lHt,    fääStö* 

laatiflo. 
Sparf,  m.  (emberiza)  toar^3Uincn. 
Sparffågel,  m.  toar^uiö4intu. 
Sparfhagel,  n.  toav^uifcu  1.  tt»av^.miö4;ault. 
Sparfhane,  m.  !oiraS=tBar))uinen. 
Sparfhona,  f.  naarag=toar|)uinen. 
Sparfhök,  m.  (falco  nisus)  n)ar)3uiS=(;au!fa. 
Sparfuggla,  f.  (strix  passerina)  )XiaxpmQ-'\i'öU'ö. 


710  S  p  a 

Spark,  m.  pDtlu,  pottau»,  :|3ot!atfcnnnen;  han 
fick  en  s.,  f)än  fat  :>?otfiin  ))eräänfä;  gifva 
ngn  en  s.,  ^otfaiSta  j.fiita. 

Sparka,  v.  a.  ^jotfaista,  ^jotfata  (=aan),  (fort- 
f ärande)  ^30tfia,  ^JOtfiSfeUa;  s.  ngn  utför 
trappan,  ))ctfaiöta  jofu  rapuista  a\ci.^\  hä- 
sten s — de  mig  i  benet,  IjeiBcnen  ))ctfafi  1. 
^jotfaift  tntnua  lääreen;  ligga  och  s.,  maa= 
ta  1.  oi!oa  '\cl  :|)otfitelIa  1.  potfia;  du  skall 
icke  alltid  s.  mig,  elä  minua  aina  1.  l){;te= 
nänfä  )}ot!i;  s— s,  v.  d.  ))Dtfia,  ^lotttteUa, 
pottiella,  )3otfia  toifiania. 

Sparning,  f.  fääötämiuen,  fääStäm^ö,  fääötö. 

Sparpenning,  m.  fääöti)=ral;a. 

Sparre,  m  :jjavru,  touoliainen,  »ucle  (=een), 
t»uoIi=f)irfi  (=rrcn),  laipioin  (nmen),  pcifin 
(»imen),  (nedanom  taket)  crfi  (=rren),  pavfi 
(=rren);  (krage)  patrt. 

Sparris,  m.  (asparagus  officinalis)  parfa= 
Ideinä. 

Sparrlag,  n.  parru=  1.  ii5UoIc-ferta,  touoU4;tr= 
ret,  njuoliaijet. 

Sparrlakan,  n.  uubin  (=ttmen),  uuttmct  (j)l-), 
fänf>j»telta. 

Sparlakanslexa,  f.  aifa  torat  1.  äl}f)fect. 

Sparsam,  a.  fääStätt)ä,  fäästäföäinen,  fää§te= 
Itäg  (=öän),  ttiifu,  tavffa,  tiiiois  (=iin);  s.  pa 
ngt,  fääétäträinen  I.  toifu  1.  tartfa  1.  tiiwiö 
joUcfin;  (mindre  ymnig)  tiuffa,  niutEa. 

Sparsamhet,  f.  fääStä»äill?t)ö,  fäästeliäif^^S, 
tarttuuä,  teifuus,  tituniiö. 

Sparsamt,  adv.  fääötätoäSti,  fääötäen,  jääS» 
teUen,  fääeteliääött,  teifuSti. 

Spasm,  m.  ttävwe  (-een),  tt»ärtoiäinen|,  i^on» 
t»ävtt5l}  1.  =»ävwe,  if;cn  »eto  1.  »ä»ä()bi)ö. 

Spasmodisk,  a.  toärn)i)Kinen,  njänceeUiucn, 
ö3ä»ä[;bi}fiellineit. 

Spat,  m.  fpati,  ttuoju=fitt.n. 

Spatel,  m.  laäta,  laaåtain  (=imen). 

Spatsera,  v.  n.  fätoeUä,  Köjesfettä,  jaloitetta. 

Spatsergång,  f.  l^Uöjt=fälBeUi;  (gung,  väg)  fälj= 
tä»ä,  fävmä=tie. 

Spatserkäpp,  m.  !ä^mä=feppt,  fättjelvä--feppt. 

Spatserplats,  m.,  -ställe,  n.  fäloe(ij=paitfa. 

Spatserväder,  n.  fätt3etlj=ilma. 

Spatt,  m.  patti,  liifa. 

Spe,  n.  pilffa,  pila,  ttoa;  göra  s.  af  ngn, 
pilfata  (=lfaan)  1.  itoata  (=aan)  j.futa,  tel^bä 
piUfaa  j.tuéta;  lida  spott  och  s.,  färfiä 
piltfaa  \a.  I;äii>äi§ti}gtä;  på  s.,  pilfatta,  pii* 
faöanfa,  pilfoitlanla,  injaKa,  injaten. 

Specerier,  n.  pl.  ^öt}éte=tatoara,  mauS=tawara 
1.  =!alu,  f;i3i}Stcet. 

Specerihandei,  m.  ^i3t)§te=  1.  mau6»tatt»avan 
fauppa. 

Special,  a.  se  Speciel. 

Specialitet,  f.  (särskitdhet)  erit^ilt}t}S,  critl)i3= 
afia  1.  »fofita,  eriuäiii}i)8,  (enskildhet)  i)ffi= 
tt}ifv^?,  ^!fitiji8=afia  1.  =to{)ta. 

Specialkarta,  f.  evitl)iS»fattta,  ^fftt^i8={artta. 


Spe 

Speciel,  a.  erttijinen,  erityis»,  eri. 
Specificera,    v.    a.    lueteöa    erittäin    1.    i}t\lt- 

täin. 
Specifik,    a.  (särskilt  tjenlig)   omituinen,  cmi' 

notnen,  erin^omainen,  erityinen;  (upptagan- 
de litHir  sak  eller  sort)  evi=aftatlinen,  erit^iö» 

afialtinen,  eri={o^taincn;  s.  vigt,  fnf;tecKincn 

1-   omituinen   paino;   s.  värme,   omituinen 

lämpij. 
Specifikation,  f.  erit^iö»  1.  crt§=Iuetteto. 
Specimen,  n.  opin-nä^te  (4teen),  opin=foetn?, 

oppi-toc  (fo!cen). 
Speciminationstid,  m.  opin^nä^tteen  aifa,  op= 

pinäijte-aifa. 
Speciminera,  v.  n.  näyttää  oppianfa  1.  tietoan= 

fa,  tclibä  1.  toimittaa  opin  »näytettä,  fäijbä 

opin=näi}ttecniä. 
Speck,  Specka,  se  Späck,  Späcka. 
Spedition,  f.  taroaran4oimitu3  I.  =totmennu§, 

tawara^toimt.    • 
Speditionshandel,  m.  tatoaran=toimituSfauppa, 

tareavatoimi^auppa. 
Speditor,  m.  taiiMvan^  1.  faupan^toimittaja. 
Spefull,    a.    piltallinen,    itoallinen,    itttictäs 

C-tfään). 
Spefågel,  m.  pt(ffa  =  !irn5e8   (=cen),   ptta=fätfi, 

irtt)i=f)amma8  (=mpaan),  foiran-fttmä  l.  4^^= 

maS,  iinjiö. 
Spegel,  m.  peili;  (skepp.)  perä=peiU. 
Spegelbild,  m.  petU^fuwa. 
Spegelblänk,  a.  firfaä  (=ffaan)  1.  fii(tä»ä  Enin 

peiti,  pei(i=tiv{as. 
Spegelfabrik,  f.  peili^tcl^bag   (»taan)  1.  »h,^aa^ 

pvitfa. 
Spegelfabrikör,  m.  peilin  »telijö,    peili  =  [cppä, 

pcitt^telitaan  ijäntä. 
Spegeifäktare,   m.    ilmaan  =  l^ofuja,    tuuleii^^ 

pieffäjä. 
Spegeifäkteri,  n.  ilmaan  1.  tuuleen  l^ofunta  1. 

pietfäntä,  tnulen=pietiäminen  1-  »pietfäm^a. 
Spegelglas,  n.  peili4a[t. 
Spegelhandel,  m.  peilien  fauppa. 
Spegelklar,    a.  feffeä  1.  firfaS    (=ffaan)    fuin 

peili,  peiiin^etfet^inen,  pei[i=fivfa8. 
Spegellik,  a.  peilimäinen,  peilin  näföinen  1. 

tapainen. 
Spegellugn,  a.  ra6tt>a  =  tl)tjni,  t^ui  1.  tl}l)!X)cn 

fuin  raStea  (.  peili. 
Spegelram,   m.   peilin  fe{)l)S  1.  puitteet. 
Spegelskifva,  f.  peitin  lafi  1.  lafi-Iewi). 
Spegelslipare,  m.  peilin  tal)fDOJa. 
Spegelslipning,   f.  peilin  tal)foonta  1.  tal;foa' 

minen. 
Spegelsten,  m.  pei(i=  1.  fuh?a=fi)in. 
Spegla  sig,  v.  r.  peilata  {--aan),  peilailla,  pei-^ 

fata    itfeänjä,    fatfoa   1.    fat)clla    peiliin    s. 

dig  i   mitt    öde,    fatjo    1.   fatfele    minun 

fof;talooni;    s.  af  sig,    se  Afspegla  sig. 
Speglosa,  f.  pilffa=  1.  ttva^fana  1.  »pul^e  (--ecu)^ 

itt?au8,  twailema. 


s  pe 

Speja,  v.  n.  xoaUa,  hjafoiöa. 

Spejare,  m.  tDafoja. 

Spektakel,  n.  nöi}telmä,  nä^ttct^;  gå  på  s— klet, 
mennä  näl}ttell}t?n;  jag  var  i  går  på  s— klet, 
fäwtn  cilen  näljtteit^gfä;  (hmd  som  väcker 
uppmärksamhet,  oväsen)  nteno,   fofiina,  f;äU= 

nä;  ställa  till  s.,  nostaa  ^)ättnätä;  ett  rys- 
ligt s.,  {)irmuinen  folkina  1.  meno  1.  Ijäliuä; 
ett  löjligt  s.,  ijuKu  1.  naurattaja  meno  1. 
fcl^tna;  hviiket  s.!  mttä  l^uUuutta  1.  mc= 
noa;  (spe)  ^nlffa,  ifoa,  nauru;  göra  s.  af 
ngn,  ipitää  j.futa  nauruna  1.  ^ilffana,  t)ul= 
tutcUa  1.  iltt)el;tiä  j.fun  fanSfa. 

Spektakla,  v.  n.  (med  ngn)  tlfamoita  (=t)cnj, 
itoeljtiä,  I^uUntella  (j.fun  fanSfa). 

Spekulant,  m.  fetnotlija,  !am)an=tuumtttenia; 
(köpare)  0§taja,  (afnämare)  Ottaja;  hugac' 
s.,  l^aluKinen  ostaja  1.  ottaja. 

Spekulation,  f.  miettiminen,  mietintö,  )3ern€ 
tcleminen,  tuttiminen;  filosofisk  s.,  toiifauS 
tieteellinen  miettiminen  1.  tuttiminen;  (be 
räkning  i  handel)  tuumittelu,  teinottelu,  t<X\l\i 
^)a=tnunia;  (handelsföretag)  faunan  »iji^^itVö 
faup)3a»tuuma,  feinottelu,  feinoilu. 

Spekulativ,  a.  miettitoä,  miettiteäinen,  tnt!i^ 
toainen,  mietinnöUinen,  perugtelei-oaincn;  (i 
handelsaffärer)  tuumtfag  (»ffaan),  feiuoileica, 
neuTOoIIinen. 

Spekulera,  v.  n.  miettiä,   mietisfeöä,  tutfia, 

:t)eruSteffa;   (uppgöra  handelsplaner)   fcinoil* 

ia,  tuumitella,  nemrtoitella;  s.  på  ngt,  \}ath 
fta  1.  Ivatuilla  1.  tärHi}ä  j.fin,  !einoteKa  j.fin. 
Spel,  n.  (på  instrument)  foitto,  foitauto,  ^Z-- 
lanö;  hennes  s.  på  piano  vann  allmänt 
bifall,  f)änen  ))iano[(a  foitantcnfa  1.  \iiWvd'- 
fenja  faawutti  Jjleifen  mieli »luofion;  med 
klingande  s.,  foitoUa  ja  Ijelinäöä;  (med  kort) 
}3elau8,  ))eli;  vinna,  tappa  på  s.,  Jcoittaa, 
fabcttaa  ^elisjä;  inlåta  sig  i  s.,  runjeta 
(=:t5ecin)  l.  jouuttua  ^jeliin ;  spela  högt,  lagts., 
petata  ifoja,  toä^iä  ^seliä,  :|3elata  :|5aljon,  toä- 
l^än  jäälle;  draga  ngn  med  i  s— et  (fig.), 
toetää  jofu  faraaan  1.  ^t)teen  leiffiin;  sätta 
på  s.  (fig.),  antaa  1.  ^anna  altiiffi,  peittää 
!au:t3a![i,  licittää  1.  [aattaa  toaaran  alaifetft; 
stå  på  s.  (fig.),  oHa  altiSna,  oHa  faupalla, 
OÖa  »aaraSfa;  hans  lif  står  på  s.,  i^än  on 
fjenfenfä  tant^alla;  komma  med  i  s — et,  ru= 
toeta  (4^ean)  1.  ri}t}l)tt)ä  )}eliin,  mennä  mu= 
laan  1.  joultccn  :peliin  1.  )jelaamaan;  (fig.) 
rmweta  I.  mennä  1.  ))uuttua  leiffiin  1.  tjf)= 
teen  leiffiin  1.  famaan  feiffaan;  blanda  sig 
med  i  s— et  (fig.),  fefaantua  1.  fefoittaa  it= 
fenfä  1.  ri)ijf)tt)ä  ljl)teen  1.  famaan  jeiffaan  1. 
neuttJDCn  1.  faut)paan;  vara  med  i  s— et, 
hafva  sin  haiui  med  i  s — et,  olla  IjffiSfä 
tuumigfa  1.  i}I;be8fä  liito§[a,  olla  aftaöfa  1. 
fanpaSfa  o[alli)"ena;  gifva  sig  i  s.  med  ngn, 
rutteta  (=))ean)  j.fun  liittoon  1.  tuumiin  1. 
pariin;  draga  sig  ur  s— et,  (uo^ua  leifiö' 
tä,  t;erävt^ä  faupaSta  1.  feifaöta;  fan  drif- 


Spe 


711 


ver  här  sitt  s.,  ))iru  täsfä  viiföaa,  täSfä  on 
t>erfefe  merrasfa;  det  är  han,  som  der 
drifver  sitt  s.,  l^iän  fe  fitä  afiaa  riiicaa, 
l^än  fe  [iinä  leiffiänfä  ^itää  1.  l^ierimenä 
on;  drifva  öppet  s.,  tef)bä  1.  '^xiaä.  ilmeistä 
leiffiä  1.  icieffautta;  gifva  en  vunnet  s., 
f;eittää  1-  antaa  1.  m\)öntää  j.fuHe  tä^ft 
tooitto,  m^önm^ttää  1.  tunnustaa  itfenfä 
Icoitetuffi;  han  har  vunnet  s.,  l)änen  Olt 
tooittonfa  twarma,  ^nellä  on  faut^asta  toar^- 
ma  tpoitto;  vi  hade  der  fritt  s.,  ftellä  faim= 
me  txia^jaasti  elamoita  (=tfen)  1.  menetellä  1. 
menoa  :^itää,  fiellä  |3ibimme  »a^jaata  xoah 
taa  1.  menoa,  fxettä  olimme  omiöfa  njallois* 
famme;  man  lemnade  honom  fritt  s.,  l^ä* 
nen  annettiin  olla  omisfa  »alloisfanfa,  \l= 
ncUe  annettiin  xsa'!f)aa  tcalta  1.  faup^ja,  i^ä= 
nen  annettiin  irapaagti  1.  omin  aalloin  me» 
netellä;  ögonens  skälmska  s.,  ftlmäin  nar» 
rillinen  1.^  tciefaS  »ilffuna  1.  jcilffauS;  so- 
lens_  s.  pa  vågorna,  auringon  l»i|^ajamine^ 
1.  läifftjminen  laineilta;  vindens  s.  i  träd- 
topparna, tuulen  leiffi  1.  jumina  puiben  lat" 
tooisfa;  orrens  s.,teiren  foibin  (4imen)l.fointi; 
(kämpalek)  leiffi,  taistelu;  (en  skådespelares) 
futeattelu,  näytteli};  (gåiigspel)  ^elt=tt)är!ft, 
finunfi. 
Spela,  V.  a.  (på  instrument)  foittaa,  foitetta, 
))elata  (»aan);  s.  orgor,  viol,  foittaa  1.  :|3e* 
Icta  urfuja,  toinina;  s.  för  ngn  (taga  un- 
dervisning i  musik)  foittaa  1.  ).'elata  j.fun 
ebeSfä,    (spela  förut,  för    att   visa)    foittaa 

j.fun  ebellä  1.  ebeltä  j.fulle,  (för  att  roa) 
foittaa  1.  foitella  j.fulle,  (i  stället  för  en 
annan)  ).ulata  1.  foittaa  j.fun  ebeStä;  (med 
kort,  tärning)  pelata,  Itjijbä,  uafata  (»ffaan), 
lieittää;  s.  kort,  pelata  1.  li^öbä  1.  nafata 
forttia;  s.  käglor,  l;eittää  1.  li)öbä  feiliä;  s. 
högt,  lågt,  pelata  paljon,  toäl^än  päälle;  s. 
om  penningar,  pelata  raidan  päälle;  s.  för 
ro  skull,  pelata  l^>Stiffenfä  1.  l^gtin=päin  I 
fuotta=päin;  s.  om  intet,  pelata  ti}t)iän  päälle 
1.  fuotta  toaan;  s.  penningarna  af  ngn,  pe= 
Iata  ral;at  j.fulta;  s.  ut,  l^öbä  i.  pelata  uloS, 
(sluta  att  spela)  lopettaa  1.  päättää  peli;  s. 
pä,  li^öbä  1.  ^^anna  pääUe;  Cat/em;  näytellä, 
futoatella;  v.  n.  (om  fåglar)  foiba,  (om  in- 
strumenter)  foiba,  fä^bä,  pelata;  s.  mästare, 
herre,  olla  mestarina,  herrana,  olla  toalti=' 
oana  1.  xooMaw  päällä;  s.  älskare,  olla  ra» 
fastatoinanfa,  futoateHa  1.  futoailta  rafaSta» 
jana  1.  rafaStajaffi;  s.  ngn  ett  puts,  tel;bä 
futfausl.  f epponen  j.fulle;  s.  gäck  med  ngn, 
iltoefjtiä  1.  narritella  j.fun  fanSfa,  pitää  j.fu^» 
ta  nanrunanfa;  lyckan  s— r  med  oss,  onni 
leifittelee  1.  iltoet}tii  fanSfamme;  s.  en  ngt 
i  händer,  fonet)tia  1.  faatella  j.fin  j.fun  Iä= 
fiin;  s.  ngn  ngt  ur  händerna,  fufta  I.  fe 
net;tia  j.fin  j.fun  fäfistä  1.  j.fulta  poiS;  s. 
bankrutt,  joutua  1.  mennä  l;ätoiöön  1.  ]^ä= 
toiiJn  alaifeffi;  s.  ngn  ur  brädet,  (aittaa  1. 


712  S  p  e 

)panna  1.  f^fätä  (=ään)  jofu  tofo4attaan;  mu- 
siken s— r,  foitto  täo,  mufiift  f  oi  1.  pdaa; 
orren  s— r,  tetri  fci;  vinden  s — r  i  trädens 
toppar,  tuuli  t;umifee  :t^utbcn  lattooiSia; 
vädret  s — r  in,  ilman  (;enfi  1.  tuuli  ^)uf)al» 
tctee  fiiään;  vimpeln  s — r,  iiniri  (äpäjdä  1- 
lictfuu;  kanonerna  s.,  tl}fit  ^.Mutf Uivat  )• 
jtlStäirät;  låta  kanonerna  s.,  )>auna  tt)fit 
^auffamaau;  hennes  ögon  s.,  f)äuen  filmän= 
jä  »tUfuipat  1.  eläaät  1.  (af  rädsla)  xoiU 
i)UXoat;  vattenkonsten  s — r,  tceft4aitD8  1- 
»touöti  fui(;fuaa,  fui^furi  en  !äomäöfä;  lå- 
gan s— r  fram,  tuli  1.  liefti  feima^itaa  efiin; 
s.  på  läpparna,  foiteHa  fjuuliania  1.  f;uulil= 
lanfa;  lian  låter  ej  s.  sig  på  näsan,  luin 
ei  anna  f)^^3ätä  (=p^ään)  1.  Ia§te  fjljV^päämään 
iicnäHeniä,  f)än  ei  pää^ä  1.  laSfc  Ictään  ne= 
niitteniä;  låta  tankarna,  inbillningen  s., 
V^ääétää  1.  laäfea  ajatuffet,  mieli  =  f uttjatuS 
tcalloiCenia  1.  liiffumaan. 

Spelare,  m.  (af  instrument)  foittaja,  pelaaja, 
loittc=mie§  1.  =nietta;  (af  kort  o.  d.)  ^idari, 
jjelaaja,  fortin=I^tJjä. 

Spelbom,  m.  Iievrin=:puu,  aäännin=:|3uu  1.  4aufo. 

Spelbord,  n.  )>cU4>ct)tä,  fortti=^D^tä;  (ett  spe- 
lande sullskaj))  ijeli»  1.  ^3elaaja4uuta., 

Spelbricka,  f.  ^jelinia^u  1.  »fapuuen. 

Spelbroder,  m.  peli^ttciffo,  :^eii-tcwcri. 

Spelbräde,  n.  fa^^u=  1.  napu4auta,  ^3eU4auta. 

Speldocka,  f.  piVv-nuth,  tanéfi=!utea. 

Speldosa,  f.  ptiu  1.  foitto=toufa. 

Speleverk,  n.  ^3eli=Ȋi1fi  1.  =tcne  (=ecn),  :|5elit; 
(leksak)  leittu,  leiffi^faiu. 

Spelevink,  m.  luitari,  ^uliföili,  riitcii),  tijintii). 

Spelhus,  n.  \idU  1.  pdau^'))ncnt  ('Cen)  1. 
=^jaitfa. 

Speljakt,  f.  |3cli=ja^ti,  t;utt)i»^3urfi  (=rren). 

Spelkamrat,  m.  peli=fum))Vani  1-  »tottcri. 

Spelklubb,  m.  ^>eli^  1.  :(jeiauS=ieura  1.  =fcfouS, 
)jeliieura4}ucue  (»cen). 

Spelkort,  n.  ]>di'  1.  ^5e{au§=fortti. 

Spelkråka,  f.  se  Spillkråka. 

Spellust,  f.  pdxn  1.  :|)elau!i"cn  l^alu  1-  ;^imo. 

Spellycka,  f.  :peli'  1.  pelauS-cuut. 

Spelman,  m.  pclimauni,  toiu(un=fcittaia,  »iu= 
luttaja,  foitto anieS,  foittaja;  se  Speleviuk. 

Spelmark,  m.  }.'>eli=martta  1.  »merfti. 

Spelorre,  m.  fuf)errug=  1.  fointi--teiri;  (fig.) 
foivau4eufa,  foiran^ammaä  (=paan);  se  Spe- 
levink. 

Spelparti,  n.  |jeli=  1.  ^>elau6=erä;  (sällskapet) 
peli'!unta  I.  »jcura. 

Spelpenning,  m.  V^li^r^^» 

Spelregel,  f.  )3elin=läänti3. 

Spelrum,  n.  V^eli-^uone  (=een)  1.  »famari;  (rum 
att  röra  sig)  Iiif!uma=  1.  fä^mä=tila;  (fg. 
utrymme)  tila,  ftja,  ala,  l»aitutuö=a(a;  lem- 
na  fritt  s.  åt  sina  passioner,  axitcia  awa- 
xaa  tilaa  1.  alaa  bimoillenfa,  laéfca  1.  päU- 
idä  l^iuiDt  »altaanfa  1.  toalloillcufa. 


Spe 

Spelsjuk,  a.  ^3elin=^imi)tnen  1.  ■=^aluincn,  ^eliit' 

»immainen. 
Spelsjuka,  f.  :t>eltn4}imo,  pcli=anmma. 
Spelskuld,  f.  ^jeli'  1.  fovtti^irclfa. 
Spelställe,  n.  ^3eti=  1.  V^etauö^^tffa;  (fåglars) 

foibin^paiffa. 
Spelsällskap,  n.  peli=  1.  ^^claaja^fcura. 
Speltermin,   m.  .(cid  <eate/>  näytelmä  l.[ uä^t» 

telp«aifa  1.  4öBfi. 
Spelar,  n.  :|jelt--feilo  1.  =uuri. 
Spelverk,  n.  :pcti=lrärffi  1.  4aito6;  se  Vindspel. 
Spelvinst,  f.  ij^cli-lroitto. 
Spelvurm,  m.  ^>elin=fii!)fo  1.  =raiit>o,  V^cliu^l^imo; 

(en  som  vurmar  för  spel)   Ipeliu^fiiljfoiueu  1. 

»tttimraainen  I.  »fii^folatncu. 
Spelar,  n.  näptelmä=  1.  nätjttcli)^»uoft. 
Spenamn,  n.  pilUa^  1.  l;auttuma  uimi. 
Spenat,  m.  :piuaati. 
Spenbarn,  n.  vinta4apfi,  imcroä  lapft,  nifä» 

la:|.>fi,  imenjäiueu. 
Speubuld,  m.  uijii^^iie  (-eeu\ 
Spendera,  v.  a.  (påkosta)  fuluttaa,  menettää; 

(undfägna)   feStitä   (»tfen),   )jitää  t)tji»änä; 

s.  pa  ngn  1.  ngt,  fuluttaa  1.  menettää  j. fulle 

1.  jlitin,  fuStantaa  j.futa  1.  jonfun  pääilt. 
Spenderbyxor,  f.  pl.  auti^lraatteet;  taga  s — na 

på,  :t3ufeutua  anti^toaattei^in. 
Spendersam,  a.  auto^mieliueu  1.  =fcrna8  (=aan), 

feStitieicä. 
Spene,  m.  nifä,  nänui;  (hos  djur)  nunnu,  nijä. 
Spenglas,  n.  nifä»  1.  rinta^Iafi. 
Spenhorn,  n.  se  Dihorn. 
Spenslig,  a.  f;oiffa,   folaffa,   faisfera,   ruiffa, 

ruiffamaiuen;  (bot.)  f)oif ta,  fai^era. 
Spenslighet,  f.  l;oiftuuö,  folatfuuö,  foiåfcvuuS, 

fai^evuuä. 
Spenvarm,   a.  It))>ft)4äOTmin  (=m|)imän);  (oiié 

qvinnomjölk)  niiä4ämmin. 

Spenvårta,  f.  se  Bröstvårta. 

Spenört,  f.  (laserpitium  latifolium)  fartcaS» 
ruoI;o. 

Speord,  n.  pilffa=  1.  in)a=)aua  1.  4mf)e  ('Ceu), 
ilac=fana. 

Spergel,  m.  (spergula  arvensis)  ^3eltO=^attfta, 
täl)ti-ruol;o. 

Speta,  v.  a.  ^^in9oittaa,  ^tunietää,  tuen^ttää. 

Spetelsk,  a.  ))italincn. 

Spetelska,  f.  pitali^tauti. 

Spets,  m.  f)uiH'Uf  fuippu,  fävfi,  nivtfo,  p'å.a, 
nenä,  notfa,  fafara,  latwa;  s— en  af  ett 
torn,  toruin  buippu  1.  ^.^ää;  s— en  af  en 
värja,  knif,  miefau,  weitfetx  färfi  1_.  nirffo; 
s.  pa  en  penna,  tpnäu  färfi  1.  nenä;  sluta 
upptill  i  en  s.,  ^:äätti)ä  1.  knipna  l^uippnun 
1.  l)uipulla,  clla  ^lä=pää8tä  teiäwä  1.  fuippo 
1.  l^uipuéfa;  landtungans  s.,  niemen  nenä  1. 
pää  1.  fävfi;  bergets  s.,  njuoren  fuffula  1. 
l;uippu;  s -en  af  en  växt,  faöunn  lattoa  1. 
pää  1.  nenä;  månens  s— ar,  fuun  fafarat; 
hinna    till    högsta   s— en  af  ära,  pääétä  1. 

ennättää  funnian  forfeimmatle  fuffulatlc  1. 


s  p 


{orJeimmiöc  fuffuloiöe  1.  ^Ummttte  i§tut= 
mille;  bjuda  ngn  s— en,  fetfoa  1.  afettauuia 
j.futa  »aötaan;  stå,  gå  i  s— en  för  en  trupp, 
feifca  1.  otfa,  t'dV)b'å  jouton  ))äälltffönä  1.  pää-- 
tniel;enä  1.  joI)tajana;  han  rusade  fram  i 
s — en  för  sin  trupp,  ^än  f)t)i3fäft  \>aäUi 
jouffonja  enfimäifenä  1.  etu=nenä8fä  1.  etu» 
^ääSfä;  han  stod  i  s — en  för  företaget, 
j^än  cU  t}rittjtfen  1.  afian  joljbattajana  1. 
:pää=mier)enä;  (stickad  eller  vä/d  prydnad) 
ph\x,  farriffa. 

Spetsa,  v.  a.  (göra  spetsig)  teroittaa,  fui^eit» 
taa,  ^mpi^taa,  tef^bä  fui^offi  1.  terätwäffi; 
s.  en  penna,  teroittaa  !^nää;  hästen  s — r 
öronen,  f)eniDfeit  fotttjat  ort  faioKa,  f;e»D» 
nen  noStaa  fortoanfa  :|3>)StVi}n;  med  s— de 
öron,  foricat  ^njStyöfä  1.  faioda,  :^l)8tt}8fä 
fottoin;  (ajiifva  med  spetsad  påle)  ^jiStää 
fei:pää[en;  s.  sig  på  en  stör,  langeta  (=fean) 
1.  ^eittät}tt}ä  feipääjen  ^JU^iti;  s.  sig  på  ngt 
(jig.),  luutta  1.  obottaa  faatcanfa  j.fin,  oUa 
jonfin  toitBciSla;  se  Afspetsa. 

Spetsbof,  m.  I;irteI)iHen,  riiiinö,  r^öfäte  (=ecn), 
for^iit^ruofa,  VH;ö»elin  ruofa. 

Spetsborr,  m.  färtt»  1.  )3ii£fi4^ora. 

Spetsbåge,  m.  fui)3^^o=f)oIi»i  1.  »faari. 

Spetsbågestil,  m.  (byggn.)  fuip)50taari8=ta^m  1. 
=inuoto. 

Spetsfil,  m.  :|3iifft=  1.  !är!t=tt.ni(a. 

Spetsfundig,  a.  njiifaSteleica ,  noHefa,  ongeI= 
miuen. 

Spetsfundighet,  f.  triifaSteletoaifuuS,  noff"eIuu8; 
(spetsfundigt  ord,  tal)  unifagteleminen,  luii- 
fa8telu=))ul;)e  (=een)  1-  =faua,  ongelmoineu, 
ongelma. 

Spetsfundigt,  adv.  n)iifaSteIetcai]e8ti,  UnifaS 
teilen,  noffelaeti. 

Spetsglas,  n.  r^lj)5:p^=laft. 

Spetsgård,  m.  ft)artija4nin,  ))iiHi4>iiri. 

Spetshacka,  f.  terii=tuoH'a,  !ärfi=fuoHa. 

Spetshalsduk,  m.  :tjitfi4;ui»i,  :pit)'i=faulol;utlvi. 

Spetshund,  m.  :jjt8ta4'oira. 

Spetsig,  a.  l)uipufa§  (=ffaan),  l;ui^J))uinen,  fär= 
!inen,  lärfeirä,  fui^l^o,  fui^JUtta,  tcrätuä, 
;^uip^u=  1.  fui^'>^U'-|3äinen,  teräwä^^jäinen  1 
'!är!inen;  s.  vinkel,  terötoä  1.  fatta  fulma; 
(bot.)  fui^^jo,  teränpä;  (fig.  hmss)  \>'m'åto'å 
teräiBä,  färfetcä. 

Spetsighet,  f.  l;ui^uffatlUUS,  l;uip)3UifuuS,  fär^ 
fetoljtjg,  fut)3u!faifuug,  terätea4iätl>^8  1.  »lär» 
ftft)lj§,  tevälD^^^g,  ^uil^pu»  1.  fui|3pu»päill)^8 ; 
(fig.)  ipistäaä  1.  lärleioä  fana,  terätoä  :t:'U^e 
(»een). 

Spetsigt,  adv.  ]^ui:)3uf1aaeti ,  l)uipulta,  l^ut^)» 
)5uun,  ^uit)u8fa,  jut))o8ti,  o.  s.  v.;  ändas  s. 
;3äättt)ä  ^ui^-Hitla  1.  i)uip^uun  1.  ]^uit)uHaa8ti 
1.  futp)3oon,  oUa  ^ää8tä  fui^Jpo  1.  f)uipula8 
1.  terätcö- 

Spetsknyplerska,  f.  pitftn=fntoja  1.  »m}i3fäjä. 

Spetsknyppling,  f.  ))itfin»lubonta,  )5itfin  nt^p-- 

Svenskt-Finskt  Lexikon. 


Spi 


713 


Spetskrage,  m.  Vitfi>!aulu8  1.  »faulatin  (»tti» 
men). 

Spetsmössa,    f.   (spetsig    mössa)    l;nip))U»la!f"i, 
:(3ii)3)3a»   1.   :|)i^3o4alfi;    (mössa   med   spetsar) 
^ttti»laHi  1.  4untu. 
Spetsnosig,  a.  terätt)ä»!uonoinen  1.  »tur^jainen, 

:t3itfä=  1.  fui<3:|)o»tuonoinen. 
Spetsnåsa,  f.  terätoä=nenä  1.  »nolla,  ni)3).''a»nenä. 
Spetsnäsig,  a.  terätoä»nenäinen  1.  »nolfainen. 
Spetsruta,  f.  trttno»  1.  n)ii8to»ruutu. 
Spetsrutig,  a.  h)ino»  1.  »ii8to»ruutuinen. 
Spetsvinkel,  m.   terätoä  fuIma,   taita »lulma, 

fni:}3)?u»lulma. 
Spetsvinklig,  a.  terätoä»lulmatnen,  fuipj30=lut» 

mainen  1.  »nurlfainen. 
Spets vinkligt,  adv.  teräwin  I.  fuipoin  lulmin 

1.  nurlin. 
Spett,  n.  toarraS  (»rtaan);  träda  pä  s.,  :j)anna 
tt>artaafen,  toarra8taa;  hänga  på  s.,  jsanna 
loartaalle. 
Sphinx,  m.  fttjiulft,  i^mi8»eniin  (»imen). 
Spieka,  v.  a.  riiiBi»fuolata  (»aan),  lapaannut= 
taa,  luikata  (»aan)  laicaffi,  :|3ahr>ata  (»aan), 
fatt>u8taa. 
Spicketiäsk,n.  :|.iatn3nu»  1.  fan)n8=lä8l'il.  »filattja. 
Spickegås,  m.  jatou8»l)an^i. 
Spickegädda,  f.  l"al)a»(;anf"i. 
Spickekött,   n.  :|3aln?nu»   1.   fatru8»tif)a,   ^sal» 

ivattu  lil^a,  luiiwa  lilja. 
Spickelax,  m.  fanm8»lol)t. 
Spickemat,  m.  fuola»ruof'a,  luinja  ruofa. 
Spicken,  a.  riilri»fuolainen,  lapa»,  fapaantu» 
uut,  paltnattu,  fa>tnt8tettu,  luiwattu;  s.  fisk, 
fapa=fala,  riitin»juoIaiuen  I.  fuiwattu  fala. 
Spickesill,  f.  lapa»fit(i,  laU)u8»filti. 
Spickna,  v.  n.  fapaantua,  luiwettua. 
Spicknykter,  a.  feltoäu  fetoä,  aiirsau  1.  il;an 

feltoä. 
Spigg,    m.  (gasterosfeus   aculeatus)   rauta»fafa, 

tuiffinen,  'litu8»piiffi. 
Spik,  m.  naula;  hatten  är  1.  hänger  på  s — en, 
Ijattu  on  naulaSfa  1.  naulalla,  ^attu  riippuu 
naulalla;   hänga  mössan   på  s — en,   panna 
lalti  naulaan  1.  naulalle,  ripu8taa  laffi  nau» 
lalle;  slå  s — en  på  hufvudet,  olata  (»aan) 
offaan;  det  är  rätt  på  s — en,  on  paifallen» 
fa  1.  teSmällenfä  1.  fol)balle:Tfa  oifein. 
Spika,  v.  a.  naulata  (»aan),  naulita  (»tfen). 
Spikborr,   m.  naula »näiöcri,   ut;ari,   tointilä, 

finfula. 
Spikböld,  m.  ni)l)lä,  iifämä,  putfen  polttama, 

putfama. 
Spikformig,  a.  naulamaineu,  naulan  tapainen 

1.  muotoinen. 
Spikhammare,  m.  naula»tDafara;  (ställe)  nauta» 

paja  1.  »paia8to. 
Spikhandel,  m.  naulain»fauppa,  naula»faup^3a. 
Spikhufvud,  n.  naulan  lanta  1.  pää. 
Spikhål,  n.  naulan  reifä  1.  läpi. 
Spikklubba,   f.  piiffi=nuija;    (datura  stramo- 
nium)  lmtlU'ruo]^o, 

90 


714 


Spi 


Spiknvkter,  se  Spicknykter. 
Spjkoija,  f.  tär)jättt=  1.  Iajrcnteli=cljy. 
Spiksjuk,  a.  (skepp.)  ruoSteen=f^öniä. 
Spiksmed,  m.  itaula^fe^t^^ä. 
Spiksmedja,  f.  naufa^^aja. 
Spiksmide,  n.  naulan  tefo  1.  taonta. 
Spiktunna,   f.    (med  spikar  besatt)  pntii-ttjXi' 

n^ri;    (der   sjnk  förvaras)   naula4^uIfEo   1. 

^t^nntjri. 

Spiktång,  f.  r)of)ttmt;t  (jjL). 

Spilkum,  m.  hii^^i,  ful|)0,  ^.nfffumi. 

Spilla,    V.   a.    (mtvaror)  ti^JUttaa  1.   tiputeöa 

(droppns),  taataa,  (sqvalpa)   läiftjttää,    läy 

!äf}^ttää;    (torra    varor)     xi\>o\ttaa,    ri))Ot» 

telia,  ripal)uttaa,  faataa,  faristaa;  s — s,  v. 

p.  tip^.nia,  ti^atjtaa,  läiffijä,  läifäf;tää,  ri^al^» 

taa,  rt^>cittua,  ifariöta. 
Spillernaken,  a.  se  Split ternak en. 
Spillfoder,  n.  fuuteet  (j^l-),  tip|>eet  (i^l),  rucan 

1.  rc^un  rt|^i>eet  1.  tpareet  (pf.)- 
Spillkråka,  f.  (picus  martius)  pa\c--t'åxt\,  ntu§ta-- 

titfa. 
Spillning,  f.  faabanta,  faatamuS,  ti:putu6,  Iät» 

fött}?,  ripcitu?,  faatamincn,  o.  s.  v.,  jmfr 

Spilla;   (förspillning,  affall)  xi^^piit,  ti^-^^i^C^t, 

I;utfaan=inenc;  (dijmja)  tabe  (=teeit),  fonta. 

Spillningshög,  m.  ]onta=  1.  tabe4äj;ä. 

Spilluingslass,  n.  fonta»  1.  tabe^hiorma. 

Spillo;  gifva  tili  s.,  f)etttää  1.  jättää  I)Uffaan 
1.  altuffi,  jättää  1.  ()eittää  tnf:)con  1-  tur» 
inicon  1.  tuljcn»,  turmton^alatfetft;  vara  tili 
s.  gifven,  cKa  menmjttä  1.  menetettyä,  oUa 
puffaan  1.  altiiffx  ^eitetti)nä  1.  tuI)on=aIaijena. 

Spillra,  f.  ^>ivSta,  ).nra,  ^nrfale  (»cen),  firu» 
nen,  firfale  (»een);  gå  i  s— or,  mennä  ^tr§» 
tatfi  1.  :pivötcitl"i  1.  ^:ii!alei£fi;  vara  i  s— or, 
clla  ^lirStana  1.  )}irf aleina;  s.  af  glas,  laftn 
firunen  1.  fävönen  1.  fivfale  1.  ^jivfale;  s.  af 
tråd,  ^ntun  V^irenen  I.  ))ireta  1.  pivtale  1- 
laitta  1.  läle  (=ecn);  se  Splittra. 

Spillra,  v.  a.  |.nr§tata  (-aan),  ^.nrétca,  f  är» 
feä  1.  I;alfoa  )>trötatfi  1.  :ptr6tottfi  1.  ).%' 
taleitfi  1.  firofitfi;  "  s.  sig,  v.  r.  o.  s— s, 
V.  d.  pir^^tautua,  :pir8tca,  mennä  ^'^'■■étoiffi 
1.  ^^tretatft  1.  ^.nrfalettft. 

Spillsäd,  m.  jvarc»  1.  truoto-j^ttjät,  tt?areet, 
rippeet. 

Spill  vatten,  n.  faato»  1.  fätff9»tOCJt;  (vid  qvarri) 
{)\xlta--vot]\. 

Spilta,  f.  pilttoo  1.  pirttuu,  I;in!ato. 

Spindel,  m.  I)äniä()äfEi,  luHi. 

Spindel,  m.  fierutin  (»tttmen);  (i  nyckel)  OXoav 
men  ticli. 

Spindelben,  n.  ^ämäfjätiu  fääri;  (fig.)  \a\p'' 
Värä»fääri,  fäippärt. 

Spindelnät,  n.,  -väf,  m.  t)ämä[;äfm  teer!fo, 
I;äinäl)äftu  fina;  (en  enskild  tråd)  f)ämä= 
^fiu  fuma. 

Sping  spångande,  a.;  s.  sp.  ny,  uuben  xxix- 
tntainen,  il)an  1.  tl)fa  unfi. 


Spink,  n.  rtp^jcct  (pl),  ri^jateet  (pl),  laStu 

(spån). 
Spinkig,  a.  faisfcra,  njäipä§  (»ppään),  fäippärä. 
Spinna,  v.  a.  fe()rätä  (»ään);  s.  sig  omkring, 

futoutua  1.  fietoutua  1.  fetjrätit^ä  ^mpäritte; 

s.  en    hylsa   omkring   sig,    futoa  1.  fe^rätä 

foteto    l^mpärtöeniä;    (om    kattor)    I)^rrätä 

(»ään),  l}^rrittää;  s.  ihop,   upp,  m.  m.,  sa 

Hopspinna,  o.  s.  v. 
Spinnare,  m.  fe^rääjä;   (en  art  fjäril)  httoja, 

tcf)ro. 
Spinuarlön,  f.  fe^)ruu=poIffa. 
Spinneri,  n.  !e^ruu»tel}baé  (»f)taan)  1.  »pattia. 
Spinnerska,  f.  fe^rääjä,  fe^rääjätät  (»ttären), 

feI;ruu»»jaimo  1.  »atfa. 
Spinnhus,  n.  fe]^ruu»f)uone  (»ecn). 
Spinning,  f.  tel^ruu,  fel^räi?S,  fe^räämtnen. 
Spinnmaskin,  m.  tel)run»fcne  (=een)  1.  »ma= 

flina. 
Spinnrock,  m.  rufft,  tootfi. 
Spinnrocksarm,  m.  rutin»(apa  1.  »lapaffo. 
Spinnrockshjal,  n.  rutin»pl)örä. 
Spinnrocksrulle,  m.  rutin=rul(a. 
Spinnvärta,  f.   (hos  insekter)  Ian!a»nt}Stermä, 

!ube=ruuppa. 
Spint,   n.   piippu,   fipru,   raf)na,   fagtu,   fäle 

(=een),  a^nclefe  (»ffeen),  telte  (»tteen). 
Spinta,   V.  a.  (sönder)  pilputa  (^ppuan),  ptt« 

puStetla,  pirstoa,  pirétata  (»aan),  fäliä. 
Spion,  m.  lutfi,  nuuöfija,  tcafcja,  toafoiUja, 

feijaaja. 
Spionera,  v.  n.  tuttia,  nuuSfia,  hjafoa,  trao» 

ta  (»tcan),  »atcilta,  feifata  (»aan),  urtfia. 
Spioneri,  n.  (uttimincn,  ttatoamiuen. 
Spira,  f.  riutu,  falfo,  piirto;  (u  skepp)  piira, 

xaala;  (på  tom)  t;uippu;  (kunglig)  aaltitfa; 

(hlovtspira)  fjarfto. 

Spiral,  a.   tierteiuen,  fieturainen;  subst.  se 

Spirallinie. 
Spiralfjäder,  m.  fierre=  1.  fieru»pctfafin  (»i» 

men)  1.  »it>ieteri. 
Spiralformig,  a.  tierteinen,  fieturoinen,  fieru!» 

täinen,  tiernmainen;  (bot.)  tierteinen,  fij^n* 

teinen. 
Spiralgäng,  m.  (i  örat)  tiern=icla. 
Spirallinie,  f.  tieru»  I.  tierre=»ii»a,  tierutta, 

tiefura,  tö?nnös=lriitt?a. 
Spiralt,  adv.  tierutasti,  fierteiieöti,  tiefnraöfa, 

fierntatta. 
Spiraltrappa,  f.  ticrtc»  1.  tierteiö»  raput  (pl) 

1.  »portaat. 
Spiritualism,    m.    fpiritualifuuS,    ]^enti=oppi=' 

fuué,  i;enfi=mieIifm}S. 
Spiritiialist,m.fpirituatiöti,6enti»mielinen,^en» 

ti»opilIincn. 
Spiritualistisk,  a.  fpiritualiStiuen,  ^enti»opi(> 

tinen,  lKnti»mieIinen. 
Spiritualitet,  f.  fjeugeltii^^S,  ^engeCi8»ruonto. 
Spirituel,    a.   f)engeUinen;    (anderik,  sinnrik) 

mieiewä,  futfefa»mielinen. 
Spiritiis,  m.  träti=aniua,  iriine  (»een). 


Spo 


715 


Spirituös,  a.  iutineuteit,  Jöttnan»iväl£inen,  \v'å' 
fen>ä. 

Spis,  m.  (mat)  xnohi,  ratotuto. 

Spis,  Spisel,  m.  tatta,  totto,  ^efä,  piifi,  liefi 
(=ben);  stå  vid  s— en,  feiioa  pefän  1.  tafau 
ebeSfä  1.  äiireefä;  i  s— en,  ^itfiSfä,  tafaSfa, 
tiebettä,  ^sefäsjä. 

Spisa,  V.  a.  o.  n.  atrioita  (=tfen),  fljöbä,  vuo» 
taitta,  oUa  ntoaKa;  s.  frukost,  middag, 
qvällsvard,  aamuiötcUa,  ^uotiöteCa,  tt(ai6= 
telia,  ftiöbä  1.  atrioita  aamiaista,  )3äitt)äI(iS= 
tä,  iltaigta,  oKa  aamu=,  :^äilBätIi6=,  tlta= 
ruoaKa;  han  s — r  borta,  på  värdshus,  l^än 
Ut)  muuatta,  vattjintolaefa  fijömäsfä;  (hespi- 
sa)  rattjita  (=tfen),  ruoffia;  s.  af,  se  Afspisa; 
(furslå)  riittää,  )3ii[ata  (=aon),  otta  f^IIäfft. 

Spisaska,  f.  Iieft=  1.  ta{fa»tu()!a. 

Spisbröd,  n.  ar!i=Ieipä,  farfea  lv.\ia,  farn)t= 
leipä,  järfi4ei|3ä. 

Spisdricka,  f.  faija,  Mja^juoma. 

Spisförråd,  n.  ruof'a=toarat  (pl.)- 

Spisgäst,  m.  atria=  1.  ruofa  =  ir>iera6  (=aan), 
:tJöi)tä=totera8. 

Spishallerska,  f.  se  Spisvärdinna. 

Spishäll,  f.  tofan» arina,  aritta  =  fiiDi  1.  =:paafi 
(=bcn). 

Spiskammare,  m.  ruo{"a4;none  (=eeu)  1.  4a-' 
mari,  atria4;uone. 

Spislag,  n.  ruofa=funta,  {ei))ä=  1.  )3öi)tä-funta. 

Spismästare,  m.  ruofa=me§tart. 

Spisning,  f.  atrioitfemincu,  ruoatta  olo;  (till- 
handahållande af  mat)  ruoau^auto,  ruoan» 
pito;  hålla  s.,  antaa  ruofaa  1.  ratointoa, 
pitää  ravintolaa. 

Spisoffer,  n.  ruo!a=ut;rt. 

Spisordning,  f.  ruof'a=järe6tl}8. 

Spisqvarter,  n.  ruofa=  1.  raannto  =  paiffa,  ra= 
tcintota,  motata,  ratointo^maia;  hälla  s., 
pitää  ratointolaa  1.  raitinto^paiffaa  1.  =ma= 
JAa;  äta  på  s.,  jt)öbä  ruofa»  1.  ratr»into=pai= 
laSfa  1.  ratointolasfa. 

Spisrum,  n.  atria»  1.  ruofa4)uone  (»eeu). 

Spissam,  a.  (som  furslår)  piifaatoa,  riittätoä; 
(som  innehåller  spis)  ruofalca,  fafoica. 

Spisskärm,  m.  pefän=  1.  tuIen4»ar|o8tin  (=imen). 

Spissällskap,  n.  ruofa=  1.  atria=)eura,  ruo!a= 
1.  atria»funta. 

Spisvärd,  m.,  -värdinna,  f.  raiuintolau^pitäjä, 
ruoan  »pitäjä,  ramntolan  1.  ratointo  =  patfan 
ifäntä,  emäntä. 

Spisöl,  n.  ialja,  taari,  faf;ti,  (grumligt)  rapa» 
taari  1.  »faija. 

Spjela,  V.  a.  fäteittää,  (iiStoittaa,  laötoittaa; 
(kir.)  lastoittaa;  se  Spjelka. 

Spjela,  f.  o.  Spjele,  m.  fäle  (»een),  liietä, 
liistare  (»een),  faöta;  (kir.)  fasta;  (i  en 
stege)  pDrrae»pun. 

Spjelka,  V.  a.  f)aIfoa,  fäUä,  titötoa,  fiiStää, 
laiffoa,  toljfoa,  fisfoa,  fiöfoa  1.  f;arfoa  fä» 
leiffi;  s.  sig,  v.  r.  fäfeittä,  fälöä,  ro^feilla, 
liietottta. 


Spjelka,  f.  liiöto,  UtSta,  liiötarc  (»ceu),  laiffa, 
fäle  (»een). 

Spjeikig,  a.  Iof)foiuen,  litötareinen,  liistoinen, 
fälöinen,  Iof)feiIett5a,  ^affeileaa,  fätijn^t,  Ui8» 
tonut. 

Spjell,  n.  pelti. 

Spjellöppniug,  f.  pettin»]^Drmi  1.  »reifä. 

Spjelverk,  n.  liistaffo,  fälciffö,  liiSta»  1.  fäle» 
f)ätfi. 

Spjerna,  v.  n.  potfia,  tenätä  (»ään),  teuästää, 
tet)bä  tenää,  peuästää,  ponnistaa,  hjaötuö» 
taa;  s.  emot  udden,  potfia  tutfainta  tcaS» 
taan;  det  är  fåfängt  att  s.  emot,  tur^a 
on  potfia  1.  tenätä  1.  ponnistaa  1.  penästää 
iDaStaan. 

Spjufver,  m.  lutfti,  luifari,  foiran»^amma8. 

Spjufveri,  n.  fuifaroitfemineu,  faicaloitfeminen. 

Spjut,  n.  feit;äs  (»ään),  feif)o,  peitfi,  piiffi. 

Spjutand,  f.  se  Stjertand. 

Spjutformig,  a.  feit;omaincn,  fei()ääu»tapainen 
1.  »muotoinen. 

Spjutjern,  n.  feif;ään  terä  1.  rauta. 

Spjutkastare,  m.  fei(}ä8=mieS,  feil;ään»f;eittäjä. 

Spjutkastning,  f.  feipäu»i^eitto. 

SpjutHk,  a.  se  Spjutformig;  (bot.  om  blad) 
feil)ä8»fantainen. 

Spjutskaft,  n.  feil;ään=  1.  feif;äS=it)arft  (»rren). 

Splint,  m.  ra[;na,  (i  jern)  fisfo,  pirfale  (»een), 
ftruuen;  (veden  under  barken)  pinta»puu, 
manto. 

Splinta,  V.  a.  se  Splittra,  Spillra. 

Split,  n.  riita,  riitaifuus,  eri»puraifuu8. 

Splits,  m.  (sjut.)  pleiSfi,  plitfi. 

Splitsa,  v.  a.  pleisfata  1.  plitfata  (»aan). 

Splitter,  n.  se  Spillra. 

Splitternaken,  a.  ilfi»ala8toiu  (»imen),  ilmoi» 
fen  1.  ilfi=alaeti  (oletoa). 

Splitterny,  a.  unben»uutnfainen,  il)fa»uuft, 
if;au  nufi. 

Splittgalen,  a.  ruti»  1.  tuifi=f;uUu. 

Splittra,  v.  a.  pirStoa,  pir8tata  (»aan),  färfeä, 
ll)ijbä  pirStaffi  1.  färeitfi  1.  pirfaletffi  1.  pa» 
lafiffi;  (fig.)  f)ajoittaa,  riftoa  toäli;  s.  sig, 
V.  r.  pirStautua,  mennä  pirStoiffi  1.  ptrfa» 
leitfi  1.  firufiffi,  firuitta,  färfijä;  (ftg-)  riitan» 
tua,  eretä  (»fenen)  ]()ajattenfa,  ^ajota  (»oan). 

Splittra,  f.  se  Spillra. 

Splittring,  f.  pirStomtueu,  pirStauS;  (tvedrägt) 
eri»pnraiiuu8,  eri=mieltfl)i)8,  riitautuminen. 

Spof,  m.  (numenius)  fuowi,  fuiri,  fuiffa,  ^)t))^ppä. 

Spol,  n.  (på  fiskar)  ^arja. 

Spola,  v.  a.  o.  u.  (skölja)  ttjiruttaa,  tralelta, 
luotota;  s.  öfver,  loiSfafjtaa  1.  f)olicai8ta  ^Ut" 
fe;  vågorna  s— de  honom  i  sjön,  laineet 
loisfaljuttitoat  1.  loisfuttitoat  1.  fjolwaifiwat 
Itänet  mereen. 

Spola,  V.  a.  o.  n.  (garn  på  spolar)  fäämiä, 
puolata  (»aan),  tcl;bä  fäämiä  1.  puolia. 

Spole,  m.  fäämi,  puola;  (skottspole)  fl^iJStättJä; 
(i  hjul)  njärtttnä. 


716 


S  p  o 


Spolmask,  m.  fucliufaineit,  fuolt=mato,  toärt» 

tinä^mato. 
Spolrör,  n.  fäänti»  1.  )>uoIa=:j)iUt. 
Spolsticka,  f.,  -ten,  m.  pncla'  1.  fäämi=fara. 
Sponde,  m.  !affl=^it!ä. 
Spont,  m.  m.,  se  Spant,  o.  s.  v. 
Spontan,  a.  toa^aa=  1.  cma--e^toinen. 
Spontan eitet,  f.  »a^3aa=e:^totfuu§,  oma^tal^toi'' 

jmi8  1.  =el)toifuuS. 
Sporadisk,    a.    I;ajallinen,   ]^a|a=)5aiffainen  1. 

=^atfallinen. 
Sporra,  v.  a.  fanimStaa;  (fig.)  fit'^oittaa,  ^1= 

hjttaå. 
Sporre,  m.  fannu§;ge  en  häst  sporrarna,  !an= 

nuStaa  fjetocSta;  (på  féylar)  fanuuö. 
Sporreblonima,   f.   (linaria   vulgaris)   fannuS^- 

Sporrformig,  a.  fannufien  nätöinen  1.  takainen. 

Sporrhjnl,  n.  fannuö=tel)rä. 

Sporrhugg,  n.  fartnuffen  1.  fannu§=i8fu,  fan= 

nuetuS. 
Sporrklinga,  f.  fannu§={atfta  1.  =fef)rä. 
Sporrstreck,  n.;  i  s.,  täljttää  lauttaa  1.  larfua 

1.  lentoa,  neIfo=neItfiin  1.  =neltstä. 
Sportel,  m.  fiteu=tuIo,  Itiä-tulo,  fimu=faata»a. 
Spotsk,  a.  (trotsig)  rol^bfeä  1.  vövtcä,  torStca; 

(hånande)  ilftuinen,  :|:tlfatlincn,  iltfm»a. 
Spotskhet,  f.  rötiI;fc?S,  foröteuS;  ilffuifuuö,  :|3il= 

fallifuuS. 
Spotskt,  adv.  rö^fjfeäett,   !or§fea8ti,   ilffuen, 

ilffuteaöti,  ^Jitfatlifeött. 
Spott,  n.  fl}Iti  (gen.  f^ten  1.  ftlljcn);  (hän,  åt- 

Uje)  )f;\\Ua,  uauru,  irtetSt^S,  ittfuminen. 
Spotta,   V.  n.   o.   a.   f^Ifeä,    (ofta)  ftjleffiä  1. 

f^tjeefctlä,  (hastigt)  f^ItäiStä;  s.  pa  golfvet, 

marken,  ]i}ifeä  lattialle  1.  lattiaan,  maataan; 

s,  ngn  i  synen,  \\)\Wi  j.fuu  fitmitte  1.  j.fu» 

ta  fUmitte;  s.  ned,  f^Iteä  1.  f^tctftä  täijtecn. 
Spottara,  m.  ftjlcfftjä,  ll}(fijä. 
Spottdrifvande,  a.  fijtfeä  »aifuttaira,  fl)Iettäa\i. 
Spottfiytning,    f.,    -liöde,    n.    Jtjleu    juoffu  1. 

ttJUDto. 
Spottkluns,  m.  f^Ifutiintti  1.  =!öttäle  (=een). 
Spottkur,  m.  f^tet^§=^arannu§. 
Spottkörtel,  m.  f^Iti=rifa  1.  »rauftaucu. 
Spottlåda,  f.  ftjlft=agtia. 
Spottord,  n.  se  Speord. 
Spottpeiining,  m.,  -pris,  n.,  -styfver,  m.  ^ittfa» 

f}inta,  foiran4;iuta,  turt)a  Muta  1.  ral)a. 
Spragga,  f.  (ris)  n,n^^ele  C=cen),  rai^jpa,  riju, 

raatfu,  tuapa. 
Spraka,  v.  n.  rättStä,  räiStaä,  räi8!>jä,  (hastigt) 

räi§!ä()tää;  veden,  saltet  s — r  i  elden,  Ipuut, 

fuolat   rätifeftät   1.    räisfänjät  1.  ^jauttairat 

tulcéfa;  gnistorna  s.  omkring,  fätenet  fäi^= 

fi^iDiit  ijiupäri,  fi^jcuät  finfoilenjat  1.  räi§f^- 

\\\\t  1.  räisfäl^tclcanit  t^mpäri. 
Sprakved,  m.  ^^autfu»  1.  rät^=^3uut. 
Spratt,  n.  te).'>ponen,  !e^3^Joncn,  folttouen,  'pnlh 

tau§;    spela   ngn    ett  s.,  tel)bä  te^5^^oiet  1. 

{ep^jcnen  j.fuCe. 


S  pr 

Sprattla,  v.  n.  fätft^teltä,  räpiStettä,  ^J^rieteU 
lä,  täriSteöH,  aärwä^beflä  (=telen),  ja^t= 
foita  (=tieu);  fisken  s— r,  tata  fätf^ttelee  1. 
täriStelee  1.  (i  vattenbrynet)  teloilee;  fågeln 
s— r,  lintu  rä^nStelee  1.  )>^ri8tefec  1.  täriéite= 
tee;  s.  med  benen,  fäth}te(Iäl.  jättiä  foi^iau= 
ja,  (vrakande)  Icnifoita  (»tfen). 

Spri,  n.  (skepp.)  ^)rit,  ^vii»tanfo,  ^jivtfeli. 

Spricka,  v.  n.  reiuetä  [^ptän),  Ijahta  (4fean), 
'i^alUita,  mennä  ^Iti,  ^3atal)tua,  paloa,  pa^ 
foitta,  ratoilla,  ratfeta  (»ean);  (om  hud,  skinn) 
fierottua,  :^.>t)tiä  1.  V'Vf'>ä,  initöilla;  muren 
s— ker,  muuri  l)alEeilee  1.  rafoilee  1.  t^aloi» 
lee;  muren  har  spruckit,  muuri  on  l)alen= 
nut  1.  meunl)t  l^alfi  1.  (af  päträngning)  Xi.- 
»enni}t  1-  )3atal)tunut;  glaset  har  spruckit, 
lafi  on  Ijafcunut  1.  menni?t  Ijalti  1.  rifti  1- 
|äreit}in;  marken  s — ker  af  torka,  maa  ra= 
toilee  1.  paUc  1.  l^alteilee  fuirouubeöta;  ri- 
dan sprack  midt  i  tu,  efi=ri:j.''))U  Ijalfefi  1. 
re^cfi  1.  meni  l)alti  feéfeltä;  händerna  s. 
af  köld,  fäbet  ficrottmrat  1.  ^3l)fin3ät  !l}l= 
mäötä;  stöflarna  s.,  faa^^aat  repeäwät  1. 
ratfearcat  1.  (vid  ytan)  ^nttiftiät;  äta  så  att 
man  s— ker,  fl}öbä  l;aletaf'icu[a  1.  ^ialaf)tuat= 
icnfa,  fnöbä  että  t)alfee  1.  re^^cää  1.  :pafat}= 
tuu;  hufvudet  vill  s.,  :|3ää  tal}too  1.  ou  )ia= 
!al)tua  1.  I^aleta;  jag  ville  s.  af  skratt,  olin 
nauruun  1.  naurusta  ^^afaljtua  1.  ^^afal;tu^ 
ma§|a,  olin  1.  tal)boin  naurusta  1.  nauruun 
retretä  1.  l^aleta,  nauroin  t;aletaf|"eni  1.  re» 
Ji)Ctäf')eni;  s.  af  arghet,  ipafa^tua  liuffuuu» 
fa,  f;alcta  finfuSta;  s.  upp  (om  sommar), 
rewctä,  ratfeta  (=ean);  s.  ut  (om  blommor, 
luf)  pnljita  (»^feau);  sprucken,  rel»ennt)t, 
l}alcnnut,  I)oIfeillnt,  :|)afat)tunut,  fierottuuut, 
ratfcuuut,  ratfeuuaiueu,  Ijaleunaiuen,  ^.n^fei» 
nen,  l^alfioin  (=imeu),  t)alfeamisia  1.  l}attt  1. 
Ijijtcillä  1.  ;)^fimiöiä  1-  raoilla  1.  fierotuffiS= 
\a  oletta. 

Spricka,  f.  l;alfeama,  l^alennainen,  t;altioiu 
(4mcu),  ratc,  pato,  repeämä,  ratteama,  rat» 
fenuaiueu,  färö,  färe  (-cen),  pX)i  (pt)feen), 
^n}timä,  fierottuma;  s.  i  muren,  muurin 
i}alteama  1.  ratc;  s.  i  jorden,  maan  pato  1. 
Imlfcama  1.  rato;  s.  i  huden,  il^on  1.  na(}au 
[iercttuiua  1.  :|M)fimä;  s.  i  hofven,  faanou 
in)timä  1.  pU  1.  pato;  s.  i  glas,  lafin  färö 
1.  färe  1.  Ijalteama;  full  med  s — kor,  I^al^ 
feimiucn,  I)alteamia  tät)ft,  V'^teinen,  ratot= 
nen,  raoUtneu,  fierottumellinen;  (bot.)  pijt, 
:t?«!imä. 

Sprickning,  f.  re:|)eämiuen,  retoentä,  fjalenta, 
^Ifeamineu,  )>atoilemiueu,  ^aonta,  rattenta, 
rattcaminen,  ))>jtiminen,  ppintä,  fierottumi= 
nen,  fierotuS. 

Sprida,  v.  a.  f)ajoittaa,  letoittää,  ajaa  1.  :^an* 
na  t)ajaltenfa;  växten  s — der  sina  rötter, 
iaStri  leirnttää  1.  Rajoittaa  juurcnfa,  ta^win 
juuret  oicat  l^ajallaufa  1.  IciucäUä;  blom- 
morna  s.  vällukt,   fulat   letoittälwät  1-  hi= 


s  pr 

fiSta  Vä\)ttt  1.  ktoiää  I;^toää  (jajua;  s.  för- 
skräckelse öfverallt,  leictttää  Jpelfoa  Uit' 
ftalte;  s-  sig,  v.  r.  leiuetä  (»enen),  leicitä 
(4än),  l^ajota  (»oan),  laajoitta;  fiendtliga  ska- 
ror spridde  sig  öfver  iiela  landet,   tV)tI}oi{= 

itfta  iouffoja  letBift  1.  fiajoili  ^itfin  maata; 
sjukdomen  s — der  sig,  tauti  leiciää  1.  Ie» 
ttjenee;  spridd,  f)aialtinen,  erittinen,  laajatta 
1.  IpajaKanfa  ok\va,  l;aia=)3atffamen,  ^ioi= 
tettu,  IciDttetti),  teaenn^t;  s— a  hus,  evitti» 
fet  1.  I^ajaUifet  t;uonen!iet;  husen  ligga  s— a, 
i)noncutjet  o\mt  I)ajailanfa  1.  erttlänfä  1- 
fiellä  täällä;  s— a  fall  af  kolera,  crtnäifiä 
1.  evi-^)ait1atfta  folecran  fo^tauffta. 
Spring,  n.  juoffujjuoffeminen;  (skeppst.)  |)rm!t; 

se  Resning. 

Springa,  v.  n.  juoSta  (jnofien),  (hit  och  dit, 
af  och  an)  juoffenneltta  (--nteten)  1.  fareHa 
(=rlelen);  s.  i  kapp,  juonta  ttl|)aa;  s.  af  alla 
krafter,  jno§ta  jBoimanja  tiestä  1.  perästä 
1.  fai!in  teoimin  1.  mintä  ivci;  s.  omkull 
ngn,  juosta  1.  farata  (=faan)  jcfn  nurin  1. 
!nmoon;  s.  pä  dörren,  jueSta  1.  juotfaista 
otoeen  1.  otoecn  ^.^äin  1-  cicea  tol^beu;  (hop- 
pa, rusa)  {jl}pätä  (=^5^)ääu),  ^t)))ä^tää,  farata 
(4aan);  s.  pä  en ,  tavata  1. 1;^ipätä  j.fnn  paäUq 
s.  en  om  haisen,  t;l))jätä  1.  juoSta  1.  farata 
j.fnn  fautaan;  s.  från  ett  ämne  till  ett 
annat,  l)\)p'äta  1.  l^^^äl^tää  toijeSta  aineesta 
toifeen;  (gå  sönder)  räjäljtää,  :|3anfaf)taa, 
Ijonna^taa,  ammal^taa;  glaset  sprang,  lafirä» 
jäf;ti  ritti;  s.  upp  i  luften,  räjätjtää  ilmaan; 
s  lös  frän  ngt,  ^ouna^taa  1.  ammal;taa  irti 
jstfin;  s.  af  (gä  af),  UiUta  i'kan),  ritfal;= 
taa  poiiti,  (aflossas)  laueta  (=fean),  ammal;= 
taa  1.  räjät;tää  ntoS;  vattenkonsten  s — ger, 
iBefi»fDnett  1.  »laitos  ruisruaa  1.  fuil^fuaa  1. 
Vul)3j3uaa;  en  källa  sprang  upp  vid  hans 
fot,  Iä()be  ^ulpa^ti  1.  :puU^pufi  tjlös  1.  fum= 
:|3ufi  t}Ii5s  1.  Iäf;ti  t;äuen  jalfanfa  juuresta; 
vinden  har  sprungit  i  ve.ster,  tUuU  OU  )3^ö' 
rät;tänt)t  l.!ie!a(;tannt  länteen; fjädern  sprang 
tillbaka,  teieteri  1.  :t3otfafin  jionna^iti  1.  am-- 
matjti  1.  (aufefi  tafaifiu;  dörren  sprang  upp, 
oioi  läjäl^ti  1.  ^jaufaljti  1.  ammal;ti  anti; 
låset  sprang  upp,  Inffo  ammal)ti  1-  ^on= 
naf)ti  1.  läjäl^ti    auti;    (om   hästars  parning) 

i  astna,  farfoa;  låta  s.,  astuttaa;  komma 
springande,  tnlta  juoSten  1.  jnoffematta  1. 
juof'fn=|aIfaa. 

Springare,  m.  juoffija;  hästen  är  en  god  s., 
l^eironeu  cu  I^ljtoä  juotiemaan  1.  ^»)tr)ä  juoffija. 

Springbrunn,  m.  fui[){'U=fain)D  1.  4äf)be  (»teen), 
fuit}furi. 

Springbräde,  n.  :).">onna()uS4auta,  ))0tfu4anta. 

Springfjäder,  m.  lt)ömä  =  ^icnnin  (»utimen)  1. 
»toieteri,  )3onuaI)uS»n)ieteri. 

Springilod,  m.  tutoau  juoffu,  juofiu4»efi. 

Springkorn,  n.  (impatiens  noli  tangere)  i)'åp\J' 
fauuuS. 

Springkälla,  f.  I^etc  (»tteen),  fno:^u4äf;be  (=teen). 


pr 


71^ 


Springmask,  m.  (oxyaris  vermicularis)  attce 
{-\)m\),  af»e=mato. 

Springpojke,  m.  juoffn=))oifa,  juoffufaS  (man), 
fäSfettätoä,  !äSf^=^oifa. 

Springstaf,  -stock,  m.  loiffauS»  1.  {;l))3)5l)^=fanfi 
1.  =tanfo. 

Springtid,  m.  juoffu»toeben  aifa  1.  IuDma=n)ön. 

Springtråd,  m.  (bot.)  jouSttn  (=imen),  jouStiU' 
lanfa. 

Springvatten,  n.  fuil;fn»  1.  fuo^u  =  Jr>efi,  rm8= 
fanS-lrefi. 

Springäder,f.  fäl;teen  ftlmä,  fuDr)u4ät)be  (»teen). 

Springärende,  n  jnD!fu»afia  1.  »toimi  1.  =aS» 
fare  (»een). 

Sprint,  m .  foffa,fDffa»nanIa,  nanfa,fnute  (tteen). 

Springel,  n.  )5rii»^urje  (»ceu)  1.  »fciti. 

Spristång,  f.  :pirffeli,  l3rii»tanfo. 

Sprit,  m.  hJtine  (»een),  h?äti»n:)iiua,  n)iina»tt)äft. 

Sprita,  v.  a.  (ärter)  filpiä,  fnoltaa;  (fjäder) 
tx>må,  n^^^^iä. 

Spritbönor,  f.  pl.  fil^i»  1.  fiItDe»)}atr>ut. 

Spritsa,  v.  n.  fäi()fl}ä. 

Spritt,  adv.  se  Splitter. 

Spritt,  n.  (jM  skjortor)  riuta»rafo,  fe))afc  (»een). 

Spritta,  v.  n.  I)l}l3ä]^tää,  fjt)))äl}bellä  (»telen), 
I;t?^3^3iä,  fä))fät)tää,  fäpfäl;bel[ilä,  ()ätfäf)tää,  ]^a= 
n)af)taa,  fatral^taa,  ailaf^taa,  tcawal^taa,  tch 
luäl^tää,  tt)aical;bet(a,  wä)»äf)betlä,  teärftiä^= 
tää;  s.  i  sömnen,  »attjaljbeUa  1.  i)au)af)bet(a 
1.  tt3ärt»äf)bellä  itnesfa;  s.  af  glädje,  Ijt/p^iiä 
1.  I^^^äl^bettä  ilosta;  blodet  s — ter  i  hans 
ådror,  toeri  fuof)af>teIee  1.  tt)ft)ttelee  1.  :t3nH3= 
\>uaa  1.  |3iral)telee  itänen  fnonisfanfa;  fisken 
s—ter  i  vattnet,  fala  t)^^)3ii  hjebeSfä;  han 
spratt  till,  då  jag  kom,  l^än  (af  häpnad) 
\ä1?\ai)\x  1.  f)t):päi;tt  1.  (af  förskräckelse)  tuä* 
n?äf)ti  1.  jättäf)ti  1.  ailal)ti  1.  (af  blygsel) 
^ät!äl}ti  1.  fä:|)|äf)ti  1.  aila^ti;  han  spratt 
upp  ur  sömnen,  l^än  fä^fäl)ti  1.  n)att)a!)tt  1. 
tDä»äf;ti  1.  faiDalfiti  1.  Ijatca^ti  uuesta  1.  nu= 
fntfista;  s.  npp  i  sömmen,  ratfeta  (»fean) 
om^-^eluSta;  s— nde  glad,  ailaf)tektta,  toilf» 
f  aan  iloinen,  ijlcn  1.  foicin  iloinen  1.  iloifa; 
hon  har  ett  s— nde  lif,  t;än  f)t)pät)telee  elä» 
«)Vl}ttänfä,  f)än  on  niin  elätoä  ja  wilfaS. 

Spritärter,  f.  pl.  filpo»  1.  fil»e»t;ernect. 

Sprucken,  a.  l^alenuut,  l^aUinainen,  I}alennai= 
nen,  l;aHioin  (»imen);  se  för  öfrigt  Spricka. 

Sprund,  n.  tul^):pa,  vunti;  (på  en  kjol)  rafo, 
tafa»rafo. 

Sprunda,  v.  a.  tulpata  (»:)3paan),  tufeta  (»ffean) 
1.  :()anna  ruuti  fiinni,  parnxa.  tulijalla  fiinni 
1.  tul:|)^aan. 

Sprund  hal,  n.  tutpan=reifä,  runti,  runtin»fuu. 

Spruta,  v.  a.  ruisfnttaa,  (hastigt)  miStaiSta, 
)3nr8futtaa,  purSfaiSta;  hvalfisken  s— r  vat- 
ten, toaraS»fata  ruisfnttaa  1.  purSfaifee  toet= 
tä;  berget  s— r  eld,  ivnori  f^iiffee  1.  :pnrS= 
fnttaa  1.  fuoljUU  tulta;  s.  vatten  pä  ngn, 
rnisfaista  1.  ruisfuttaa  1.  (från  mun)  ^nrS» 


718 


Spi 


fatSta  toettä  j.fun  i)ääfle;  8.  ngn  i  halsen, 
ruiefuttaa  1.  ruisfat§ta  j.fun  faulaau;  v.  n. 
rui^fua,  ^juusfua,  ^ouröfiia,  vuiöhita,  ^^ur8' 
tuta,  xmitai)taa,  pux^tahtaa,  fl}ötiäf)tää,  fl)öS= 
tä,  tuo^aljtaa]  s.  ut  i  skratt,  :puvöfaf)taa  1. 
t^rSfä^tää  1.  remahtaa  nauruun  1-  naura= 
maan. 

Spruta,  f.  ruiSlfu,  rutS!utin  (=ttimen). 

Spnitare,  m.  rutSfuttaja,  rut8fu=mie8. 

Sprutflaska,  f.  luMiu  1.  rutöfauö-^JuKo. 

Spruthus,  n.  ruiöfu=I)uone  (=ecn). 

Spruthäl,n.vutefu=l.rui8fun=reifä,VuvStu=retfä. 

Sprutkauna,  f.  rui§fu=  1.  ruiSfauS=fannu,  rut§= 
futin  (»ttimen). 

Sprutlangare,  m.  rutS!u=a^nri. 

Sprutmästare,  m.  rui§fu=me3tan,  ruis!un»^ot= 
ta|a  1.  'i^altija. 

Sprutrör,  n.  rutSfu=  1.  ^ursfu^torm  1.  =^tt|3^^U. 

Sprutslang,  m.  rm§fun=Icttu. 

Sprutvatten,  n.  rut8fu=  1.  rniSfauS  1.  =rut8fin= 
tccfi. 

Språk,  n.  fielt,  ^3ul;e  (=een),  f  anat  (ijL);  finska, 
svenska  s — et,  juomen»,  ruDtrin=tieU;  tala, 
skrifva  ett  s.,  pnl)ua  1.  f;aa8taa,  tivjoittaa 
j.fin  Heitä;  tala  pä  ett  fremmaude  s.,  pw 
f)na  1.  I;aaStaa  uneraatta  {ielellä;  hvad  he- 
ter det  på  finska  s— et?  mitä  je  on  fuo= 
mefft  1.  fuDmen=£teten  1.  fuomen=ftelelIä?  han 
har  ett  fritt  s.,  l)'dn  ^3uI)UU  iva^^aaSti,  f)än 
fä^ttää  ttja^jaita  fauoja,  t;äu  on  toa^^aa^jju» 
l)einen;  hum  vägar  ni  föra  ett  så  djerft 
s.?  futnfa  te  uefaltatte  ^.--uljetta  1.  ^Jufiua 
niin  rcl;feaeti?  fuinfa  nStallatte  fäljttää  niin 
roljtcata  )juf;etta  1.  rcf)tcita  fanoja?  skrif- 
tens s.,  raamatun  f  anat;  vi  kommo  i  s. 
om  ett  och  annat,  JDUbuimme  ^ul)Ci^in  1. 
:puf)eeien  niiätä  näistä  1.  mistä  fuSta  1.  fai» 
feu4aiftöta,  tuH  1.  jattui  niitä  näitä  1.  ^f)tä 
ja  toieta  pu(}eiffi  fesfenärame  1.  »alillamme. 

Spraka,  v.  n.  o.  Språkas,  v.  d.  il.iuliella,  jU' 
tella,  jututa  (=ttuan),  patinoita  (»tjeu)  1.  i^a-- 
tinoiba. 

Spräkblandning,  f.  fielten  fe!oifu§  1.  f)äm= 
memU}6,  tielen»iefcitu8. 

Språkbruk,  n.  ))ulje=ta|?a,  pufieen4^arft  (»rren), 
)jul;een  tapa,  tielen--tal.ia,  taivallinen  fieli. 

Språkbyggnad,  m.  !ielen=rafennu§  1.  >=mucbo8= 
tuminen. 

Språkegenhet,  f.  ftelen  omituifuug. 

Språkenlig,  a.  lielen^mufainen  1.  »tapainen. 

Språkenlighet,  f.  tielen=muf"ai]uu8  1.  »tapaijuuS. 

Språkenligt,  adv.  fielen^mufaifeSti,  fieleu  mn= 
faan  1.  jälfeen  l-  tapaan  1.  laatuun. 

Språkfel,  n.  iieli=toir^e  (»een)  1.  Avita. 

Språkforskare,  m.  ficlen^  I.  fielten^tntfija. 

Språkforskning,  f.  fielen=  1.  licUeu=tuttinto. 

Språkförbistring,  f.  se  Spräkblandning. 

Språkförmåga,  f.  pul^een^icoima,  pn^ie»  i.  fana= 

tooima. 
Språkgeni,  n.  !ie{i=älJj  1.  »taju. 


S  pr 

Språkkunnig,  a.  fielen»  1.  fieli^taitoineu,  fiettä 
taitatca,  fieIen=Dppinut,  !ieli4ietcinen. 

Språkkunnighet,  -kunskap,  f.  ficIten=taito,  !iel» 
ten  taitaminen,  !ieIi«taito;  (filologi)  !ielen= 
tieto,  fieli=tiebe  (=teen). 

Språkkännare,  m.  fielen=  1-  !ielten=tuntija  1. 
»taitaja. 

Språklåda,  f.  fana=fä{fi,  fana4ipa6  (=ppaan), 
fana»[ommeIo. 

Språklära,  f.  Iielt=0ppi. 

Språklärare,  m.  fielen^cpettaja. 

Spräklärd,  a.  tieleu»  1.  fie{ten=cppinut,  tieli= 
nietfa. 

.Sprakmästare,  m.  fietten=opettaja,  fieli^tatturi. 

Språkregel,  f.  !ieIen=ol)ie  (=een),  fieli-fääntö. 

Språkriktig,  m.  m.,  se  Språkenlig,  o.  s.  v. 

Språkrum,  n.  puf)e4;uone  (=een),  inttu4}uone. 

Språkrör,  n.  pnl)uri,  pu^e^toriri,  tömijri. 

Språksam,  a.  put)eUa8  (=aan),  leppeä4mf)eineu. 

Spräksamhet,  f.  pnf}eliaifuu8. 

Språkstam,  m.  fieU=f>eimo,  fieIi»(at)fo. 

Spräkctridig,  a.  !ielen=tt(a8tainen,  toa8ten=fie= 
linen,  !ieltä  icaStoin  (oletoa). 

Språkstridighet,  f.  fie{en»tt)a8tailuu8. 

Språkstridigt,  adv.  fieltä  njaStoin,  nja8ten= 
fielifeSti. 

Språkstudium,  n.  IieIen=opiuto,  !ieIen»Dppimi= 
nen,  fieleu=0ppi;  han  har  goda  s — ier,  I;äli 
cu  I;l?n)in  fieliä  oppinut,  l;äneflä  on  ^l)U,nä 
lielen^ietoja  1.  ^>jtoä  tielten  oppi. 

Språkvetenskap,  f.  fieli»tiebe  (=teen),  fielen 
tieto. 

Språkväg,  m.;  i  s.,  lielten  1.  fie(eu=taibcr 
ful}teen. 

Spraköfning,  f.  fielen^I^arjoituS. 

Språng,  n.  jnoffu,  juotfemiuen;  (hopjj)  l)i)\>- 
pä^6,  I;ljppäämä,  farfanS,  (utvrre)  l)arppan8 
loiftauS;  komma  i  fullt  s.,  tuIIa  täljttä  jucf 
fua  1.  farhta;  skjuta  en  hare  i  s— et,  am 
pua  jänis  juofiuSja  1.  juoffulta  1.  jnotic 
matta;  stå  pa  s.,  oUa  juofjemaiftUan|a  1 
l;t)ppäämäifinänfä  1.  Cfig-)  läljtemäifiöänjä  1 
tcfemäifiHänfä;  taga,  göra  ett  s.,  I;l?päl)tää 
loifata  (4'!aan),  loifal}taa,  I^arpata  (=ppaan 
taga  tre  alnar  i  s— et,  l)l)pätä  1.  i)l}pä{;tä' 
1.  l;arpata  1.  loitata  folme  ll^^uärää  ferrav 
fanfa  1.  eräflänfä;  i  ett  s.  var  han  öfvei  j 
gärdesgården,  t^l^betlä  l)tjp\){l'å  1.  l)t)ppä^f 
feaä  1.  I)t}ppäämäaä  1.  loittautieKa  1.  p$be8 
fä  f)ijppäi)fie8fä  meni  1.  oli  Iiäu  aiban  ijtit 
fe;  naturen  gör  inga  s.,  luouto  ei  barp 
paile  1.  f)^pi,  lucunoSia  ei  cle  l;i)ppäptfiä  1 
iomia  1.  ioma^toäliä;  (paminy)  aStuma,  far 
forna;  (i  hälen)  fanta4aSta;  (å  ett  fartyg, 
foI)cu8,  puUouS. 

Språngben,  n.  fanta4a8ta. 

Språnglina,  f.,  -rem,  m.  fammitfa. 

Spräte,  m.  fäl)Iä,  fäl)Iä8  (=ään),  nappula,  {a 
puta,  feppi,  hjartee  (=pecn),  fäte  (=een),  poitfi 
pnu,  porraS»pnu;  s— tar  i  en  stege,  tifa 
puibeu   fapntat  1.  nappulat  1.  porra84niut 


Spr 

s— tar  i  en  qvarnvinge,  m^tt^U  fiiwen  fälj» 
läät  1.  U\intat  I.  )3oiHi4mut  1.  jäleet;  s.  i 
en  näfven-ifva,  tuc^ifen  fä^Iä  1.  fä^täS;  s. 
för  bönor,  ^a^ujen  toartoe  1.  Uppi  1.  fei» 
tcäö  (=)3ään). 

Spratvägg,  f.  tx)artt»e=^  1.  fä(e=fetnä,  fät)Iä=feinä. 

Spräcka,  v.  a.  paltaista,  xiltoa,  fävteä,  fä' 
röittää. 

Spräcklig,  a.  tä^ItfäS  (=!fään),  ^satsuviffo,  pih 
futltnen,  (med  större  fläckar)  tailaxoa,  tai- 
luinen. 

Spränga,  v.  a.  fävfeä,  louf^ia,  l^alfaiSta,  t^öbä 
xilti;  s.  en  dörr,  i^altaigta  1.  färteä  1.  tijWå 
riffi  otet;  s.  berg,  sten,  IouI)ia  1.  färfeä  1. 
(med  borrar)  poxata  (=aan)  »norta,  fitmä; 
s.  i  luften,  räjäf;Vttää  1.  färäf)l}ttää  ilmaan; 
s.  en  väg  genom  berget,  Iouf;ia  1.  i^orata 
tie  f)alfi  1.  ^oiffi  irucmi  1.  »ucren  Iä)5itfc; 
s.  sig  med  mat,  ^atfaiSta  itfenjä  ruoaöa; 
s.  en  häst,  I)aIf'aiSta  I.  :|3a!a]^buttaa  f;ett)0= 
nen;  s.  en  bank,  färfeä  panffi,  ^anna  ^>antfi 
i)aiaUt;  s.  en  fågelkull,  Rajoittaa  nntn=^3oi= 
fue;  s.  en  biljardboll,  ajanttaa  1.  I;i}H'>ä= 
t}ttää  ))iIjarti=)Jatto;  v.  n.  (rida  i  fullt  spräng) 
lanfata  (4taan),  farfuuttaa,  aiaa  1.  farata 
(=taan)  täl)ttä  tauffaa  1.  favfna;  s.  lös  mot 
fienden,  laufata  1.  farata  1.  ajautua  wifioif» 
lieta  toaStaan. 

Sprängbomb,  m.  rä|ä^ö=)30mmi. 

Sprängkall,  a.;  s.  vinter,  )jauffan?a  tatoi, 
:^affaiö4altt)i;  det  är  s— t,  en  ^.^auffanja  pah 
fainen. 

Sprängkista,  f.  färf?»  1.  räiätjS=arffu,  rnuti= 
arffu. 

Sprängkol,  n.  (kem.)  räjä^S^  1.  färf^4;iifi. 

Sprängladdning,  f.  färflj»  I.  räjäl)8=Iatinfi- 

Spränglärd,  a.  riffi4»iifa8  (»aan),  ^erti=toiifa8 
1.  =op:(3innt. 

Sprängmätt,  a.  n?ati'a  =  ^3affoinen,  iBatian=täl)= 
teinen;  vara  s.,  olla  ttjatfa^^safoillanja. 

Sprängört,  m.  (cicuta  virosa)  feifo,  nU)rffV« 
^utfi,  ifo=^rtti. 

Sprätt,  m.  feifari,  teifari,  l^eiSfari;  vara  på 
s— en,  cUa  feifariffi  1.  teifartffi  1.  feifari» 
maifena  1.  feifarinanfa  1.  ^eisfarinaufa  1. 
l^eigfarimaifena. 

Sprätta,    v.    a.    (kringströ)    ^jirSfoittaa,    pax^-- 

fl}ttää,  :|jär8fä^l)ttää,  ^siroiteKa;  (om  hönsen) 

ruc))uttaa,  fuolpia,  fuolputtaa;  pennan  s — tei-, 

fljnä  )järöflj^  1.  :pärSfl)ttää. 
Sprätta,   v.    a.    (ngt  hojpsydt)   ratfoa;   s.  upp, 

lös,  ratfoa  aufi,  irti. 
Sprätta,  v.  n.  o.  Sprättas,  v.  d.  (agera  sprätt) 

feifaitta,  feifaroita  (=tfen),   feifotelta,  l^eisfa» 

roita  (=tien),  teifaroita  (4fen). 
Sprättbåge,  m.  faari»  1-  |oufi=pt}8fi),  f  ärrä. 
Sprätthök,  m.  se  Sprätt. 
Sprattla,   v.   n.   feEere^tää,  fefoilta,  fapifoita 

(=tfen),  räpisteaä. 
Spröd,  a.  f)aura§  (=aan),  bobera,  rä»8fä,  räf^, 

räfäffä. 


Spå 


719 


Sprödhet,  f.  l^aurauS,  rä^Sf^^S. 

Spröt,  n.  tunnustin  (»timen),  tunto=fartt>t;  C^og 
ota;  se  Bogspröt. 

Spröte,  n.  se  Språte. 

S  pun  ning,  m.  (skeppst.)  ^)unninfi,  fmffau6=ura 
1.  »foro. 

Spunt,  Spunta,  se  Spänt,  Spånta. 

Spy,  v.  a.  o.  n.  offentaa;  gå  att  s  ,  mennä 
offeHe  1.  offentamaan;  vara  ute  och  s.,  oöa 
uffona  offella  1.  offentamaöfa;  jag  har  lust 
att  s.,  minua  offettaa  1.  offennuttaa;  (spruta, 
utkasta)  \x}'6stä  (fi}öf|'en),  ajaa,  ^uröfaista. 

Spyfluga,  f.  (musca  vomitaria)  j)aSfa=färt)ät» 
nen;  se  Spefågel. 

Spygatt,  n.  (skepp.)  p\)'i)tatti,  hjatun-eifä. 

Spyor,  f.  pl.  cffennuS,  offe  (»een)  1.  offeet  (pl). 

Spå,  v.  n.  o.  a.  ennuStaa,  ennustena,  ^30=" 
tcata  (=aan),  taifoa,  (ana)  aaai^taa;  låta  s. 
sig,  ennnStnttaa  1.  i^otoauttaa  itfeUenfä;  s. 
i  kort,  kaffe,  fatfoa  1.  ^''elData  I.  taifoa 
fortiéta,  fal^njista;  s.  i  handen,  fatfoa  fä» 
teen  1.  fättä,  taifoa  fäbestä;  jag  s— dde  ju, 
att  så  skulle  gå,  ennuSttn^an  minä  niin 
fätjtoän;  jag  s — r  intet  godt  deraf,  fiitä  eit 
aairista  1.  eunuSta  ij^tään  1.  mitään  i^^ttjää; 
det  _s— r  intet  godt,  fe  ei  tiebä  1.  ennuSta 
f)l}toää;  menniskan  s — r  och  Gud  rår,  U)' 
minen  f.^äättää,  Snmala  fäätää. 

Spådom,  m.  ennuStuS;  s— en  slår  in,  ennuS= 
tu8  fäl;  toteen;  s — en  går  om  intet,  ennuS» 
tuä  fä^  tt)l;jäffi  1.  menee  t^f^jään. 

Spådomsanda,  f.  ennuStatoaijunä,  ennnStuS» 
into,  ennu8tu6»maF)ti  1.  »woima,  ennuStaiDa 
luonto. 

Spådomskonst,  f.  ennu9tu6  =  taito,  ^otoauS» 
taito  1.  =fon6ti. 

Spågumma,  -käring,  m.  :|30föauS=  1.  ^JOtoari» 
affa  1.  »ämmä,  ennustaja^  1.  tietäjä=affa, 
taifuri=affa. 

Spåman,  m.  tietäjä,  ennuStaja,  taifuri. 

Spåmansstaf,  m.  taifa»fantoa,  ennn8tnS»fautDa. 

Spåmanstistel,  m.  (carlina  vulgaris)  furl^o. 

Spån,  f.  o.  n.  laStu;  (sågspån)  faf;a»jau]^o; 
(takspån)  ^3aanu;  (samling  af  spån)  laötUt, 
faStuffo. 

Spanad,  m.  fe^ruu,  fe^rä^ö;  (det  spunna)  fel^= 
ros,  fef;ru8,  fe^räi^g,  fef)räämät. 

Spång,  m.  (gångstig)  ))oIfu,  ura;  (smal  bro 
öfver  bäck)  pnxxd^  (»rtaan),  ^orraS^nut  (pl); 
(spänne)  fotfi. 

Spåuhatt,  m.  Ia8tu»]^attu. 

Spånhuggning,  f.  (till  tak)  ^5aanun»ttiei6to  1. 
»toeistäminen. 

Spånhög,m.Ia§tuffo,Ia6tu6to,Ia6tu»fafal.4äjä. 

Spånkorg,  m.  IagtU»fo)3fa  1.  »toafu. 

Spånlägga,  Spånslå,  v.  a.  :>)aanuittaa,  fattaa 
^saanuitfa,  :|3anna  paanuja. 

Spant,  m.  (list)  pxtna,  tiista,  njaarna;  (upp- 
höjd kant  på  bräder  o.  d.)  pVLUitx,  fauma. 

Spånta,  v.  a.  :puntata  (»ttaan),  faumata  (--aan), 
uurtaa. 


720 


Spä 


Spåntak,  n.  v^aa^u=fatto. 

Spånthyfvel,  n.  ^.muttt^B^Iä,  I^UuU-  1.  lauma^ 

Späntäcka,  v.  a.  se  Spänlägga. 

Spåntäckare,  m.  :|3aanutttaia. 

Spåqviuna,  f.  ^cnjart»  1.  tatfuri=a!Ea,  tietäjä» 
af  f  a  1.  «tBatnio. 

Spår,  n.  iälft  (jälen  1.  jäljen),  jätet  (pL);  s. 
efter  menniskor,  vargar,  tf)mtéten,  fufien 
jäkt;  följa  s— et  af  en  hare,  feurata  1. 
ncubatclla  jäntfien  jälfiä;  följa  en  på  s — en, 
noubatelta  1.  feurata  j.fun  jälfiä,  fäi)bä  j.fun 
jältiä  1.  jälisjä;  gå  i  ens  s.,  fäl^bä  1.  aötua 
j.fun  jätfiä;  komma  ngn  på  s.,  tutta  1. 
:|>ääStä  j.fun  jätitte;  hunden  kom  en  björn 
pä  s— en,  fcira  tult  farl^un  toainuUe  1.  jä-- 
liöc;  vara  pä  s.,  ha  s.  af  ngt  1.  ngn,  ctla 
j.fun!.  jcnfiujäliHä,  oKa  telatta;  komma  af, 
tappa  s — et,  tutta  1.  joutua  1.  cffnä  jäliftä 
1.  jäleStä  1.  tolalta;  halla  s.,  t.n)it}ä  jätittä; 
föra  på  s — et  (Jig-),  tt)iebä  1.  faattaa  telatte 
1.  uratte;  (t^pär  efter  släde)  jäffi,  tcuoUo, 
raitio,  tota,  »ana;  (efter  kärra)  jätfi,  rai= 
tio,  tola;  (e/ter  snuskida)  latu,  jätfi,  »ana; 
(fig.  tecken,  lemning)  merfti,  jälti. 

Spara,  v.  a.  o.  n.  ajaa  jälfiä,  tcainuStetta, 
trainuta  (man),  tuufia;  s.  en  björn,  ajaa 
farkun  jättiä,  tnainuStetta  far^ua;  (fig.)  toai-- 
nuta,  taa^ata  (=^3aan),  f)ai3taa;  ingen  kan  i 
den  skriften  s.  en  skymt  af  snille  ,  fiinä 
firjoitufieSia  ei  fufaan  tooi  tateata  1.  tuntea 
1.  fiaiötaa  1.  tvainuta  älpn  f)iuffaafaan  1. 
raf;tuafaan. 

Spårhund,  m.  irainu^foira,  luffi^foira,  luffi; 
(fig.)  luffi,  »ainu«te(ija. 

Spärjagt,  f.  »ainu»  1.  toainuma=jat;ti. 

Spårledning,  f.  jätfi»  1.  jäleu^nnetc  (»tteen). 

Spårsuö,  m.  nsiti,  teiti»  1.  nnbi-Iumi,  lumen  iinti. 

Späck,  n.  filawa,  raStea. 

Späcka,  v.  a.filairoittaa,  [italioita  (»tfen),  (göda) 
iif;oittaa;  (fig-)  liitoiltaa;  s.  sin  pung,  Iif;oit= 
taa  fuftaronia,  putata.  (4faan)  1.  tupata 
(»ppaan)  fuftaronfa  tälitecu;  s.  sitt  tal  med 
latinska  glosor,  raSwca  1.  IiI;oittaa  )3uf)ecn» 
|atatina4auicitta;  s— d  fågel,  filarooittu  lin» 
tu;  s— d  börs,  pafattu  1.  Iil;aiva  1.  tätjfi» 
näinen  fuftaro. 

Späekremsa,  f.  raSiran»  1.  fitawan » iciilcf e 
(»fteen)  1.  »toiilu. 

Späd,  a  (liten)  pieni,  pienoinen,  pienofatnen; 
(klen)  l^eiffo,  f)euto,  l;entcinen,  irieno;  en  s. 
planta,  pienoinen  1.  l^eitto  taimi  1.  faSwi; 
s— a  lemmar,  t)ennot  i.  ^eifot  1.  pienoifet 
jäfenct;  spad  t  barn,  »afatjinen  1.  pienoi- 
nen lapfi;  barnets  s— a  ålder  1.  är,  lapieu 
pienuus  1.  pienefaijuus";  frän  s— ste  ålder, 
aina  pienunbcäto  1.  pienotaifegta  asti  1.  aU 
faen;  s.  röst,  matala  1.  luieno  1.  pieni  ääni. 

Späda,  v.  a.  lijätä  (=ään),  panna  lifää,  panna 
fefaan;  s.  mjölk  med  vatten,  lijätä  maitoa 
ttjebeUä,  patina  »etta  maibon  jefaan  1.  ti» 


fäffi;  s.  vatten  i  vin,  panna  I.  faataa  1.  {e^ 
foittaa  »että  »iinaan;  s.  på  vatten  i  vi- 
net, lifätä  1.  panna  lifää  »että  »iinaan. 

Spädhet,  f.  pienuu?,  pienoifuué,  l;eitfouéi,  I)en» 
tou8,  »entouS;  jmfr  Späd. 

Spädlemmad,  a.  tjeiffo»  1.  f;ento  =  jäfeninen, 
faiöfera. 

Spädning,  f.  lifääminen,  »cben»  1.  Iifän=panc 
1.  paneminen. 

Späka,  v.  a.  mafentaa,  tattuttaa,  taStiuttaa;  s. 
sitt  kött,  furittaa  lit)aanfa  1.  runmietanfa, 
l^ittitä  (»tfen)  1.  mafentaa  fiimonfa;  s— s, 
blifva  späkt,  mafentua,  taltua,  ta-Jtiutua. 

Spänna,  v.  a.  pingoittaa,  pinfoittaa,  ftunata 
(»aan),  jännittää,  tiristää,  fiinnittää,  »irit» 
tää;  s.  en  bage,  jännittää  1.  »irittää  1. 
pingoittaa  1.  finnata  1.  »etää  jonota  1.  joufi; 
s.  en  bössa,  tcirittää  pl}§fp;  s.  kläde  i  ram, 
pingoittaa  1.  pinfoittaa  1.  finnata  I.  firig= 
tää  »erfaa  puil)in  1.  puitteil;in;  s.  ögonen 
pä  ngt,  fiinnittää  1.  iSfeä  [itmänfä  jf)fin; 
s.  klorna  i  ngt,  tsfeä  1.  Iijijbä  fi}ntenfä  j(;fin; 
sådant  s — ner  uppmärksamheten,  femmoi^ 
nen  tarfiétuttaa  1.  jännittää  I.  ponnistaa 
fjuomiota,  femmoifcen  ^uomio  1.  mieli  tä= 
t)i)§ti)V  1.  tarfistuu  1.  fiinnitti)^;  s.  l.s.  upp  I 
öronen,  noStaa  forwanfa  pijStiiiju,  p^St^t^ ' 
tää  for»anfa,  fuunneUa  (»nteten)  p^öttjSfä 
formin;  s.  upp  ögonen,  mulfoittaa  1.  fuu^ 
rentaa  ftlmänfä;  (fästa  med  spänne)  fcteta 
(folfean),  panna  folteen,  panna  foifi  fiinni, 
fiinnittää  fotetta;  s.  bältet  pa  sig,  fcteta  1. 
fiinnittää  1-  finnata  »^15  fuoiiinfa  1.  »^i^tteu» 
fä;  s.  fast  bukgjorden  på  en  häst,  panna' 
1.  fiinnittää  t;etoofen  »atia=»>}ö  folfcen,  fo» 
leta  f)e»ofen  »atfa»»i^D  fiinni;  s.  pa,  tili 
bältet,  remmen,  firiötää  1.  pinfoittaa  1.  fi» 
reämmäUe»etää»i}ötä,  f)if)naa;  s.  bälte  med 
ngn,  (fig.),  ru»eta  (»pean)  1.  faiibä  ottelemaan 
1.  painimaan  1.  taistelemaan  j.fim  fansfa;  s. ' 
af,  ifrån,  ur,  riifua  1.  päästää  »afjaiSta; 
s.  för,  panna  »aljai()in;  s.  lös,  päästää  jän» 
nit^ffeStä  1.  firiStptfeStä,  päästää  fotcSta, 
a»ata  foIfi  1.  foIeSta;  s.  emot,  ponnistaa 
»aStaan;  s.  sönder,  pingoittaa  1.  finnata  1. 
firiStää  riffi;  s.  upp  seglen,  te»ittää  1. 
pingoittaa  1.  nostaa  purjeet  (tuuleen);  spänd; 
piuffa,  piuffainen,  pingoitettu,  piufoitettu  : 
fireä,  fiinteä,  fireättä  1.  fireäsfä  1.  piufaSfc 
(ote»a),  tiristetty,  jännitetti?,  folesfa  oIe»a 
folfeen  pantu;  spänd  båge,  jännitetty  1.  »e^ 
bettij  jonfi;  bågen  är  s.,  joufi  on  jänteeSfc 
1.  »eteeSfä  1.  »ireittä;  med  s.  uppmärk 
samhet,  tarfatta  t)uomiotta  1.  Ijuomaairai 
fuubetta,  tarfistuneena;  lialla  ögonen  s—: 
på  ngt,  pitää  filmänfä  (fiinni)  jfsfin;  gå  s. 
fät)bä  1.  otta  piugoitettuna  1.  tiristettynä  1 
finnattima;  rocken  är  sa  s.,  nuttu  on  nii: 
piuffa  1.  fireä  I.  firistettl)nä  1.  fiinteänä  ! 
fireäsfä;  tåget  är  s— t,  fij^fi  on  fireättä  I 
fireäsfä  1.  piufaSfa  1.  piuffana. 


Spä 


Sq 


721 


Spännare,  m.  (oerkti/g)  ^tn^oitin  (-ttimeil), 
ftntnittn  (=ttitnen),  jännitin  (»ttimen). 

Spännbjelke,  m.  ftbe  =  :|)un  1.  4;irfi  (=rrcn), 
nisfa=|f)uu. 

Spännbälte,  n.  foni=h5t)D. 

Spänne,  n.  folft  (foIen  1.  foIjcn),  matju;  (i 
bok)  l)ata,  i)afanen. 

Spännhake,  m.  fiinto»  1.  fiinne»  1.  pinnt'-'i)ata, 
pito-Ajaia,  'i)ata'p\h'åk  (41een)  1.  »fiinnitin 
(»ttinten). 

Spänning,  f.  ^nngoitu6 ,  ^iufoitug,  !iinmtl)S, 
jänmtt)8,  ftriötl^ä;  bagen  är  i  s.,  jouft  on 
j|änteeg[ä  1.  »eteesfii  1.  toireeUä  1.  jännitet 
t^nä  1.  toebcttipä;  i  hel  s.,  täi}be8fä  toe 
teeSfä  1.  {;ana§|a;  i  half  s.,  )3uoIi=tt)etee8iä 
1.  4;ana§fa;  sinnets,  själens  s.,  mielen  ))on= 
niStUÖ  1.  jiinnitUS;  jag  var  hela  tiden  i  en 
sådan  s.,  mtcleni  oli  faifen  at!aa  niin  al} 
bistnffisfa  1.  ^onniötuffisfa,  olin  !aifen  ab 
laa  niin  mielen  ^JonniötufieSfa  1.  at)bi6tn^ 
fesfa. 

Spännkraft,  f.  jänne^iDoima,  jäntett)i)t}6. 

Spännrem,  f.  JDlti=!^if;na;  (pcl  byxor)  t}OUfnn 
1.  fuolt=f)tl;na,  ljoui'un»tam))^t;  (knärem)  ^ol 
n3t4ji!^na. 

Spännring,  m.  fclen=  1.  fotfi=renga8  (4aan). 

Spänntamp,  m.  folfi=tam^^^i,  Icljö^tam^i^-n. 

Spänntorn,  n.  :|jalin  ().^alfimen),  fclfi=)3alin. 

Spänntang,  f.  renga84n(;bit  (pL),  |)inne=^it;bit 

Spänstig,  a.  jäntetoä,  jänteä,  ^Jontema,  |3cn^ 
tea,  fimmoinen. 

Spänstighet,  f.  :t.^ontetouu6 ,  :))ontenS,  jänte^ 
n)^i)S,  {'immoifuns. 

Spänta,  V.  a.  fäliä,  ^ilffoa,  Uittoa,  fiSfoa  1. 
Ictjfoa  jäleitä. 

Spärra,  v.  a.  fulfea,  fatoattt  (=^aan),  tcletä 
(4eän),  tuHia,  ^.nirittää,  faartaa ;  s.  ett  hus, 
faartaa  1.  ^.nivittäii  f)uonen6;  s.  en  gata, 
tnffia  1.  fulfea  fatu;  s.  vägen  för  ngn,  tuf= 
t\a  tiej.fulta;  s.  in,  teletä  1.  fatoata  1.  fut= 
fea  fifäiin;  s.  npp,  ut,  m.  m.,  se  Uppspär- 
ra, o.  s.  V. 

Spärrad,  a.  (bot.)  j^arittatoa. 

Spärrbladig,  a.  (bot.)  f)aTa4ef)tinen,  l^atitettn. 

Spärrhjul,  n.  ota=  1.  t'onftn=rata8  (=ttaan),  teili» 
ratas. 

Spärrkedja,  f.  eSto»  1.  fcifatnS»  1.  ^)tbätin= 
föitjat  i.  »fetjut;  (på  vagnar)  \axxix,  iavru= 
hjitjat. 

Spärrventil,  m.  futfu=  1.  tnfe=lä).'>^Hi. 

Spö,  n.  vatip^vi,  iDi^elc  (»een),  witfa,  rai^JVa» 
njttfa,  jät:|!)i)ä;  siä  med  ett  s.,  I^öbä  JX)ipe= 
leeHä  1.  toitjafla  1.  raipalla;  s.  tili  mete, 
ongen  t)a'^la  1.  -KiaXia:,  s.  tili  bönor,  )(!a'mun 
\a\Wä  I.  fep^Jt  1.  feiffiäg  (=)3ään);  fä,  sUta 
s.,  faaba  raippa=tt.ntfoia  1.  raippoja;  sex  par 
s.,  fuufi  parta  raippa^ttjitfoja  1.  raippoja. 

Spöa,  V.  a.  raipata  (»ppaan),  raippoa,  iintfoa; 
s.  bönor,  panna  fäipptä  1.  feppiä  papmtn, 
jäipätä  (=ppään)  papuja. 

Svenskt-Finskt  Lexikon. 


Spögubbe,  m.  funtio,  funtiaS  (=aan),  uni» 
luMari. 

Spöka,  V.  n.  fummttetfa,  aaiteiHa;  den  aflid- 
ne  går  och  s — r,  toainaja  fä^  fummittete' 
maöfa,  toainaja  fäp  1.  fulfee  aatoeena;  det 
s— r  der  i  huset,  fiinä  taloSfa  on  aatveita 
1.  fummituffia,  fiinä  talosfa  fummittcice; 
det  s — r  i  hans  hjerna,  fjänen  aiixmiöfanfa 
hnnmittelee;  s.  ut  sig,  pufea  itfenfä  1.  pn= 
!eutua  fummitnfieffi  1.  fummituffen  nä!öt= 
fetfi. 

Spöke,  n.,  Spökehe,  f.  fummituS,  aatoC  (=een), 
fou?o,  !orri,  menninfäinen;  vara  rädd  för, 
tro  på  s— n,  pelätä,  uSfoa  aaiceita  1.  !um= 
mituffta. 

Spökeri,  n.  fummitteleminen,  fummituS. 

Spökhistoria,  f.  himmitu8=juttu,  aaroe--jnttu. 

Spöklik,  a.  fummitufien  1.  aatceen  näföinen. 

Spökrädd,  a.  fummitntfia  1.  aaveita  pelfää» 
twä,  (fig.)  ti}f)jän=pelfnri. 

Spökrädsla,  f.  fnmmitnsten  1.  aaiceitten  pelfo. 

Spöksyn,  f.  !ummitu6=näf^,  l()aamu,  aattje=näfi?; 
se  Spöke. 

Spöktimma,  f.  !uffimitu?4)et!i  1.  =aifa. 

Spörja,  V.  a.  (fråga)  !l)f^ä  1.  !^[ät8tä  (j.M= 
ta),    tiebuStaa    (j.fulta);    (erfara,  förnimma) 

l;uomaita  (»tfen),  ätätä  (=tfään),  faaba  tie= 

tää;  s— s,  V.  d.  (höras)  htulna,  tuQa  tie= 

tl}tfi  1.  tieboffi;  det  s — jes  ingenting  derom, 

ftitä  ei  fnulu  mitään. 
Spörsmål,  n.  !l}f^mt)§. 
Spöslitning,  f.,  -straff,  n.  raippa  =  rangai§tu8, 

raippain  1.  raippa=nntiain  faanti  1.  larfimtjS. 
Sqvabblig,  a.  ilettätoä,  futtjoittatoa. 
Sqvadron,  ra.  ratfa8=hmta,  ratfaS^jouffo. 
Sqval,  n.  lätinä,  loisfina,  lotina,  molina,  fo= 

Iina,  Iplina,  toeben=faabe  (»teen);  (svag  su- 

jKimat)  latfu,  I)oiIu. 
Sqvaia,  V.  n.  lotiöta,  molista,  fiolista,  foliota, 

lätiötä;  se  Sqvalregna. 
Sqvalbäck,  m.  tulira»  1.  fabe»oja,  foI;n»oja, 

!uot;u»DJa. 
Sqvaller,  n.  fielen  1.  fielten  fanto  1.  tantami» 

nen,  fieliminen,  !anteleminen,  (sladder)  juo» 

ru;  springa,  löpa  med  s.,  fantaa  1.  fanncöa 

fieliä,  juosta  1.  fätibä  tielimäöfä. 
Sqvalleraktig,  a.  fielivoäinen,  tieliä  fantatoa. 
Sqvallerbytta,  f.  !ieIi=fclio,  ticIi-IaKari,  fieli» 

palfu,  fieten»!autaja ,  fontin=fantaja,  juoru» 

fontti. 

Sqvallerhistoria,    f.    jUoru»jnttU,  fantelug»  1. 

tieli=jnttu,  !ieleu>fautelu8. 

Sqvallerjägare,  -krämare,  m.  Hctilaffari,  fou» 
tiu»  1.  fielen=!antaja. 

Sqvallerkäring,  f.  juorn»ämmä  1.  --alla,  fieli» 
alU. 

Sqvallertimme,  m.  ]^ämärän=aifa,  pmärä»I;etfi. 

Sqvallra,  v.  n.  fieliä,  fielitellä,  fantaa  fietiä, 

(klaga  på)  f  annella  (»utelen),  (sladdm)  juo» 

ruta  (»uan);  s.  pa  ngn,  fieliä  1.  fantaa  fie» 

liä  1.  fannella  j.fun  päälle,  fielitellä  j.futa 

91 


722 


Sq 


1.  i.fueta;  s.  ur  skolan,  tieltä  1.  lövVöteUä 
fa{a=afictta;  s.  bort  tiden,  lörpötellä  1.  juo= 
ruta  1.  lorutetfa  atfanfa  l^uffaan. 

Sqvallra,  f.  se  Sqvallerbytta. 

Sqvalliai-e,  m.  fte(en=fantaja  1.  =fantelija,  fie= 
littclijä. 

Sqvalp,  n.  {otöfina,  fotSfuminen,  loiöfe  (=een), 
läifiljminen,  f)öltfi)nnnen;  vågornas  s.,  iab 
nciben  loisiina  l.  loiöfe  I.  (oisfuminen;  vatt- 
nets s.  ur  kärlet,  locbcn  lätffijminen  1.  f}ölt= 
fljminen  aStiaSta. 

Sqvalpa,  V.  II.  toiefua,  loiöfia,  lätöftjä,  Iäif= 
fl}ä,  f;ölff^ä,  I)uljua;  v.  a.  loiöfuttaa,  fot8= 
hitetta,  täifi)ttää,  huljuttaa,  l()ölft)ttää;  vatt- 
net s— r  mot  bäteii,  tr)cft  loistuttaa  1.  loi6= 
fitttelee  irenettä,  »eft  loiöfuu  »eneen  (aitoin 
l)'m;  vattnet  s— r  öfver,  ur  kärlet,  Jreft 
läith}l)  1.  loisfuu  1.  (;öltf^i)  aötiaSta;  s.  om 
ngt  i  en  flaska,  huljuttaa  1.  ^ölfpttää  j.tin 

»Sqvalrogn,  n.  faato-fabe  (=teen),  xcmUa  fabe. 

Sqvalpande,  n.  o.  Sqvalpning,  f.  loiSfutUÖ, 
loiöfuttamtnen,  Iäifi)t^S,  läifwttäniincn,  [;öl= 
h)ttämiiten,  I)n(iutii6;  se  Sqvalp. 

Sqvalregna,  v.  imp.  jataa  taatamaKa  I.  kaa- 
taen, fataa  (cttSta  I.  lotiötaa,  fataa  ranfaöti. 

Sqvalta,  V.  a.  läifl^ttää,  foi^ifuttaa,  ^ölt't}ttää. 

Sqvalta  o.  S(ivaltqvain,  f.  jaU'a=nn)lIt},  f)araffa= 
nnjUi),  {}ärfiU'im)Ui}. 

Sqvapp!  int.  lätfis!  mäiöfiö!  mitffis!  mösfiä! 

Sqvatter,  n.  (ankors)  rääfätl)ö,  iaafotuö;  (ska- 
tors)  fäfatijö,   fafiötuä;   (fig.)   lifoStuä,  ta- 

Sqvattra,  v.  n.  (om  ankor)   rääfättää,  faafct» 

taa;  (om  skator)  fäfättää,  fafistaa;  (fiij.)  ti= 

!cätaa  1.  fitottaa,  taliSteUa. 
Sqvattra,  f.  o.  Sqvattram,  m.  (ledum  palustre) 

fuD=pur[ii,  fuc=faner»a. 
Sqviika,  V.  n.  (om  grodor)  fitriSta,  hitfuttaa. 
Sqvätt,  m.  tilffa,  V^ijara. 
Sqvätta,  V.  n.  titfaf)uttaa,  ti))af)uttaa,  ti))a^u= 

tcKa,  nra[)iittaa,  Uraf^utetta;  v.  u.  Iira[;tao, 

tipa[)taa,  tilfal^taa. 
Sqvättals,  adv.  tilfcittatn,  titffa  titfalta,   iv 

;.unttain,  tt^l-Hi  tipalta,  tipa(;utetten,  tiraf;u= 

telien,  tipal)betlen,  lira(;bellen. 
Siivättbord,  n.  ^^^ar^?peet  (pL),  luarpe^  1.  purje- 

laibat  (pl),  tr>ara4aibat. 
St!  int.  \)m\  {;iliaa! 
Stab,  m.  tapi,  päättt)8tö. 
Stabbe,  m.  se  Stubbe. 
Stabbig,  a.  tanaffa,  puKaffa,  pallero. 
Stabil,  a.  feijoiBa,  feijoaaiuen,  pijf^icä,  feStätuä. 
Stabilitet,  f.  feifoteailuuS,  pVftjwäti^ljS. 
Stabrak,  n.  se  Solständ. 
Stabskajpten,  m.  tapi=fapteint,  ala=faptctnt. 
Stabsofilcer,  m.  tapi=upftcri,  päätli)i^nipfieri. 
Staek,  m.  (af  säd)  feto,   auma;   (af  ho)  fuo= 

roa,  (ajiäng)  ptele§  (=ffen);    (myrstack)  fefo, 

toto,  pcfä. 
Stacka,  v.  a.  teota  (fetoan),  aumata  (=aan), 


Sta 

panua  tefoon  1.  aumaau  l.  feoHe  1.  auniaöc, 
fuowata  i^aan),  fuotcia,  panua=fuotvatIe  1.  fuo= 
»vaan  1.  pieletfecn,  pielestää. 

Stackare,  m.  rufta,  rauffa,  raiöfa,  parta,  ta- 
tala,  poloinen,  tuotuS,  t)aitutta;  en  fattig 
s.,  töi)l;ä  »aiirtainen,  föi)l)ä  raigfa  1.  rautta 
1.  rufta;  en  s.  tili  kari,  f;aituffa  1.  tuotuS 
1.  fatala  1.  turja  nticl^effcen;  en  rädd  s., 
pelturi  rauffa  1.  parta;  en  svag  s.,  l)eifto 
1.  woimaton  rauffa  1.  »aikainen  I.  f;aitut= 
ta;  en  liten  s.,  pieni  roaitoainen  1.  rauffa; 
ack  du  din  s.!  n)oi  tatala  1.  f)aitutfa  1.  tuo= 
tu8  1.  rauffa  itieäft!  »oi  fiuua  tuotuSta  1. 
turjaa!  jag  arme  s.!  minä  poloinen  1.  »ai= 
irainen  1.  rautta  (itfeäni)!  s.  den,  som  ..., 
tpaitoainen  1.  poloinen  1.  onneton  fe,  jota  . . .; 
den  s— rs  karien,  mieö  1.  utto  rufta  1. 
raista  1.  paxia  1.  poloinen;  ack  den  s— rs 
qvinnan!  n)oi  fttä  ttjaimo  partaa  1.  raiötaa 
1.  poloista!  de  s — rs  barnen  dö  i  hunger, 
lapfi  rai§fat  1.  parat  1.  poloifet  tuoletoat 
naltään;  du  s — rs  karl!  mieö  1.  ufto  rutta 
1.  parta  1.  raiSta  itfeäfi!  fina  mieS  rutta  1. 
par  f  a  1.  poloinen!  fina  poloinen  l.  waiicai» 
nen  mies!  s— rs  liten!  tiioi  pientä  poloista 
1.  rautfaa!  jag  beklagar  de  s — rs  bönder- 
na, fäälini  en  1.  furfeant  tulee  tatou=poifa 
raiöfoja  1.  ruffia  1.  partoja  1.  poloifia  1.  wai^ 
»aifia  talcn=poifia. 

Stackig,  a.  tauafta,  puttatfa,  taömafta,  (kort) 
lt)t)^t  (=l)en),  matalatnen. 

Stackning.  f.  fetoainiuen,  teoIIe=pano,  teon= 
tefo,  aumaamtnen,  amnan-teto,  iuo»aue,  fuo= 
icaaminen,  pielcötäminen,  fuott)an=tefo  1.  --pa^ 
no,  fuoicallc  1.  fuotcaan  pano  1.  paneminen; 
jmfr  Stacka. 

Stad,  m.  faupunti;  (ställe,  läge)  ftja,  tol}ta, 
olo;  i  hans  s.  och  ställe,  l^äncnä  ja  f)änen 
fijaöfanfa,  l;änen  fijaöfanfa  ja  nimeSfänfä  1. 
toljbaötanfa;  h  var  i  sin  s.,  tutin  to^ba§tan= 
fa;  vi  hafva  här  ingen  varaktig  s.,  nicillä 
ei  täältä  olc  p^ft)icäi6tä  fijaa  1.  oloa  1.  olin» 
patftaa;  (kant  pä  väf)  fjulpio,  reuna. 

Stadd,  a.  oletoa;  han  är  s.  pä  resa,  ^än  OIl 
1.  oleSfelee  matfotfla  1.  matfaSfa,  -^än  on 
mattaamaSfa;  jag  var  s.  i  lagliga  ärender, 
olin  latUifiöfa  totmisfa  1.  toimttutfiöfa;  s— e 
i  vara  böner,  rutouffiSfa  oUeSfamme;  är 
du  s.  vid  kassa?  olctto  ra^allifena  1.  ra= 
(joisfa?  olctto  rifaS  1.  luarataS  raipoista? 

Stadd,  part.  se  Städja. 

Stadeliga  o.  Stadeligen,  adv.  p^f>jtDäife6ti, 
hijasti,  alin-omaa,  tautoamatta. 

Stadfästa,  v.  a.  ma^toistaa,  tiinnittää. 

Stadfästelse,  f.  »af;»iStuS,  titnuit^S. 

Stadfästelsebref,  n.  ir)af)U)iStuS  =  tirja,  tiinne* 
firja. 

Stadga,  v.  a.  (giJra  stadig,  befästa)  t»a^ti)i8= 
taa,  »armcntaa,  vaurastuttaa,  »afauttaa, 
tel)bä  teaf)U)affi  1.  lujatfi,  lujentaa;  s.  rikets 
makt,  »a^tcistaa  1.  iwafauttaa  1.  wauraStut' 


s  ti 


St 


723 


taa  walto^tunnan  tt?oimat;  detta  s— de  hans 
beslut,  fe  hjat)it)i3tt  1.  »af autti  1.  tujenfi 
^äncn  ))ääti3fienfä,  fe  tefi  fjänen  ^aätötfenfä 
tDofaafft  1.  hljatfi;  sådant  s — r  karakteren. 
jemmoinen  l-  f  e  u?aI;i»tStaa  1.  tr»af  auttaa  1 
»rarmentaa  1.  lujeutaa  luonnetta;  (Jurordna) 
fäätää,  afettaa;  Jagen  s— r  vite  för  det 
taft  jäätää  fatcn  1.  faffoa  fiitä;  s.  sig,  v.  r 

0.  s— s,  V.  d.  icafautua,  njal;ft)t8tua,  xoax-- 
tnentua,  lujistua,  (ujentua,  tafoittua;  han 
har  s— t  sig  i  sitt  beslut,  Itänen  :|)äätöffen 
fä  on  toafantunut  1.  hijcntunnt  1.  »a{;n?tä^ 
tunut,  f)äu  on  aafautunut  ^ääti3fieöfänfä; 
hans  karakter  hai'  ännu  icke  s — t  sig, 
Itänen  luonteenfa  1.  mieleufä  ei  clc  iDtefä 
ttafautunut  1.  »arniistunut  1.  it»o{)n.n§tunut 

1.  tafoittunut;  s.  sig  (om  väiskor),  fatoa,  fa= 
feutua;  stadgad,  jvaf;iui§tettu ,  fäättt?,  afe= 
tettu,  icafautunut,  lujennettu,  lujit^tunut, 
tr»armi8tunut,  iiiafaa,  uiafaica,  tcafainen;  s. 
genom  bruket,  tanjaSta  1.  fäljtäunöötä  »a= 
fautunut;  s.  sed,  irafaa  1.  tcafawa  ta^a;  s. 
karl,  tcafaa  1.  ujafainen  mies;  s.  ålder, 
tcal^ttja  1.  tä^fi  1.  toafaa  ifä;  s— t  förstånd, 
»a^tua  1.  tä^ft  1.  toafaa  ^mmärrtjö;  s— t 
uppförande,  icafaa  1.  tcafatuen  fätjt^S;  s. 
karakter,  s— t  sinne,  ttiafautnuut  1.  »afaa 
1.  njafaiva  1.  tafaiuen  luouue  1.  mieti  i. 
mtefen4aatu;  det  är  s— t  i  lag,  cu  taiSfa 
fäättl);  mitt  beslut  är  s— t,  :|3äätöfieni  on 
teafautunut  1.  tuarmistunut  1-  tujtötunut. 

Stadga,  f.  jDa(}aniu8,  lujuuö,  JDafattun§;  fa  ?., 
tuHa  »val^roaffi  1.  lujaffi  1.  njataiuaffi,  u>af;= 
tDtStua,  faaba  toa{)»imutta  1.  lujuutta,  (om 
vätskor)  \atca,  jafeutua,  tufla  fafeafft  I.  fa= 
feammaffi;  (i  vilja,  uppförande)  tuatatfuns, 
ttjafattun?,  tnafautuniuö,  U)al;wuuö,  tujuuö; 
han  har  ingen  s.,  f^äueSfä  ei  ote  tcafaifuutta 
1.  ttafawuutta  1.  mieteu  tujuutta  1.  mielen 
JDaf atomitta ;  när  han  kommit  till  s.,  fun 
t)äuen  tnontonfa  1.  mieleufä  1.  t;än  on  wa- 
fautuunt  1.  tafoittunut  1.  toarmistuuut  1. 
It)af;t»i8tunut;  (stadgad  lag,  föreskrift)  fääu» 
ii,  afetné;  s— r,  afetuffet;  enligt  s— rna, 
afetuSteu  mnfaan. 

Stadgadt,  adv.  »afaaöti,  tcafatoaSti,  ttjafai' 
feöti,  tcafairiuubetta. 

Stadgande,  n.  ttja^icistamincn,  fäätämiueu, 
m.  m.,  jmfr  Stadga;  lagens  s.,  tain  fään= 
nös  1.  fääntö. 

Stadie,  m.  se  Stadium. 

Stadig,  a.  tuja,  »anffa,  toaf;»a,  tanea,  tufe= 
roa,  tcafaa,  icafaica,  jämeä,  tiinteä,  nafe= 
»»a,  jä^f|ä;  ett  s — t  bord,  toaf)»a  1.  toanf» 
!a  1.  tanea  1.  tufe^a  1.  jämeä  ^3Öt)tä;  s. 
ställning,  tujat  1.  toaufat  1.  iuafatoat  1.  tt)af)= 
tt»at  telineet;  jag  intog  en  s.  ställning,  afe= 
tuiu  tujaöti  1.  wal;toasti  )3aiffaani  1.  :tJai= 
fatteui,  otiu  tcal^toan  1.  tujan  1.  tuafatoan 
afeman;  med  s.  hand,  mataalla  1.  l»afa= 
ttalta  fäöeltä;  på  s.  fot,  föafaicalla  1.  tu- 


jatla  1.  toaufatla  faunatta  1.  pol^jalla;  är  du 
s.  på  foten?  ohjatfo  1.  onfo  jatfafi  tujasfa 
1.  Ujafatoaöfa  ?  han  är  mycket  s.  till  väx- 
ten, l;än  on  toatjica  1.  tufeiva  1.  jäntevä  1. 
tauaffa  »parreltanfa;  (om  flytande  ämnen) 
fafea,  ^atfu,  jä[;meä,  fafonut;  (varaktig,  be- 
ständig) toafaineu,  icafaa,  feifowaiuen,  )3^= 
ftjtoäineu,  tt»af)roa,  tuja;  s.  väderlek,  fetfo» 
mainen  1.  ^^fi)n)äinen  i.  tafainen  1.  muut» 
tumaton  tlma  1.  fää;  s.  helsa,  njal^ica  1. 
tuja  1.  vn)ft)n.iäinen  terice^S;  s.  vänskap,  •ma.'- 
fainen  1.  ^tJ^f^toäiuen  I.  tr)al;n.ia  ^stäteij^S; 
s.  tro,  nsa^toa  1.  tuja  1.  »afaa  u8fo;  (i  mo- 
ralisk wening)  toafaa,  icafainen,  trafawa, 
ttjafautunut,  järfeicä,  tafainen;  en  s.  man, 
yngling,  wolca.  1.  toafaineu  1.  iriataa=miett= 
hen  mieg,  nuorufainen;  s.  karakter,  icafai» 
nen  1.  »atawa  1.  tafainen  1.  icatautunut 
tuonne  1.  mieli. 

Stadighet,  f.  se  Stadga. 

Stadigt,  adv.  toafaaSti,  toafatoaSti,  tujaéti,  tu» 
fercaSti,  njanfaöti,  »ria|[)»a8ti ,  taueaöti,  jä= 
meästi,  nafeicaöti,  lujasfa,  tujaua,  t»afa= 
tcaSfa,  toafaroana,  o.  s.  v.;  bordet  står  s., 
^^ij^tää  feifoo  lujaSfa  1.  toafaiuaöfa  1.  tooXy- 
njaSti  1.  waufaöti  1.  trautaSfa;  ställa  bor- 
det s. ,  ofcttaa  ^3i)^tä  tujaan  1.  n)at;tt)aan  1. 
»atjwaöti;  gå  s.,  fäijbä  n'>a[)n)a6ti  1.  mafa» 
luaSti  1.  taneaSti;  stå  s.  pä  foten,  feifoa  1. 
otia  jalfa  tujaSfa  1,  hxyana  1.  rcat^iraefa  1. 
»afatoaSfa  1.  toafanjana;  håll  s.  i,  \>xVi  Xn- 
jasti  1.  n)af)toaöti  1.  nafettafiti  1.  tufetoaSti 
fitnni;  det  sitter  icke  8.,  et  fe  ole  tujaSfa 
1.  tujaSti  fiiimi  1.  tufeujaSti  fiinni  1.  »at)» 
iDaSfa  1.  ttia^iDaSti  fiinni;  stå  s.  emot,  fet= 
foa  tujaua  1.  tujaett  1.  toafjtoaSti  1.  wawh 
fana  ivaötaan;  (beständigt)  )5^f^n>äeti,  '^\)\\)-' 
tcäifeöti,  feifotcaifeöti,  l»afaa§ti,  jä^fäöti, 
aIin=omaa. 

Stadigvarande,  a.  feifoöjainen,  )3l;f^n)äinen, ■ 
alin=omaiueu,  Juafatoa;  s.  lycka,  :f)^f)jn)äi= 
nen  1.  aIiu=omainen  cuni;  eu  s.  plats,  ^^= 
ft}tȊinen  1.  toafawa  ^^aiffa. 

Stadium,  n.  (oägmått)  toafo=mitta;  (utvecklings- 
tid) aifa=faufi,  ajan-jaffo,  jaffo ;  (grad,  läge) 
fanta. 

Stadna,  se  Stanna. 

Stadsbarn,  n.  fauf)ungin4af3fi  (=cu). 

Stadsbetjent,  m.  faufjungiu^patteelija. 

Stadsbo,  m.  faupunfilaineu ,  fau^juugin  afu» 
jain  ('imen). 

Stadsdel,  m.  faupuugiu  ofa. 

Stadsegendom,  m.  taupuufufartano  1.  »tato. 

Stadsfiskal,  m.  faupungin4»i§faati. 

Stadsfogde,  m.  fauimngiu^hiouti. 

Stadsfolk,  n.  faupuugin  toäfi  I-  faufa,  lavL-- 
))uufitaifet  (pl.)- 

Stadsfängelse,  n.  fauf.niugin  u?anti4;ucne  (=een) 
1.  toangigto  1.  toanfinö. 

Stadsförsaniling,  f.  fau^jungin-  1.  faut)unfi= 
feurafnnta. 


724 


Sta 


Stadsgraf,  f.  faiHJungin  faiwanto,  tuatti=fai= 

icanto. 
Stadshus,   n.  vaaStu^ja,  fau^Jitngm   t)attituS= 

l^uone  (^een)  1.  »tartano. 
Stadshäkte,  n.  se  Stadsfängelse. 
Stadskassa,  f.  fau^pungin  faöfa  1.  vaftaeto. 
Stadsklocka,  f.  tornin=!eKc,  fau<3ungiu  fetlo. 
Stadskyrka,  f.  faii^nngin  tixtU. 
Stadslag,  m.  fau^unft4att. 
Stadslefnad,  m.,  -lif,  n.  faupungin  elo  1.  eld= 

mä  1.  elanto. 
Stadsläkare,  m.  fau)3ungin4ää{än. 
Stadsmanér,  n.;  pa  s.,  fau^.nnigtu  1.  faupun= 

fifatfen  tapaan  1.  ta^aUa  1.  laatuun. 
Stadsmannanäring,  f.  !au).ntnti'eIanto,  faupuu- 

ftIatS=cIinfeino  1.  =eIanto,  faui-nmgin  1.  fan» 

^junftlatien  1.  fau).ningitlinen  eIatu8=feino  1. 

ammatti. 
Stadsmark,  m.  !au:pnngin=maa. 
Stadsmilitär,    ni.    faupnngin   1.  faupunli(aiö= 

fotatcäft. 
Stadsmur,  m.  fau^ungtn  muuri. 
Stadsområde,  n.  fan^.nmgin  ).ntri  1.  a(uc  (.=een\ 
Stadsordning,  f.  faupuugtUnifctuÖ  1-  »fääntö. 
Stadsport,  m.  taupungiu  ^^crttt. 
Stadspredikant,  -prest,  ni.  !aupnngin4^a(.i^t  1. 

Saarnaaja. 
Stadsprivilegler,  n.  pl.  !au^nngiu  =  oifeubct  1. 

=oi!euS. 
Stadsråd,   n.  fau^juugin   f;at(itnS  1.  ^allituS* 

funta. 
Stadsrätt,  m.'Eau^3Uu!'i=oifeuS,  !au^uugiu  oi!euS. 
Stadsseder,  m.   pl.   faupungiu  1.  t'au|)unfilai= 

fen  tatoat,  fanpuufilatjct  taumt. 
Stadsskola,  f.  {■au^.ningtn=ti.ntlu. 
Stadsstyrelse,  f.  fau))ungin  l^aUituS. 
Stadstjenare,  m.  faupungin=))aItt5eUja. 
Stadsvakt,  m.  tau^3ungin=lDat}tt  1.  =^iravtijat. 
Stadsvall,  m.  fau^^ungiu-toalli. 
Stadsvapen,  n.  iaupungiu  jcaafuna. 
Stadsvåg,  m.  {ani-nmgiu  toaaU. 
Stadsägor,  f.  pl.  taupungin  tiluffet  1.  maat 
Staf,    m.    [auam;    (i    en    runa)    tam;     (käpp 

för  hollslagnincj ,  m.  m-)  maita,  tatti,  ie^^si; 

bryta    s— ven    öfver    ngn,    tUOUlita    (»tfen) 

jjofu  fuolemaan. 
Stafbärare,  m.  fauttan=!antaj;a. 
Stafett,  m.  fanan^eunättäjä,  Iento4^Df4imicS, 
Staffage,    n.   (mål.)  elo»  1.    elättätS^futtaufjCt 

(pl.)  1.  =futtau8. 
Stafflett  o.  >Stiifl'li,  n.  maatau^^atat  (pl). 
Stafning,  f.  tattauö,  tattaaminen. 
Stafningsfel,  n.  tattaué=ttir^e  (.=een),  fivioituS^ 

ttirf;e. 
Stafningssätt,  n.  tattauS^  1.  tattaamiS=ta^^a. 
Stafrum,   n.  (mått)  fipU,  f^ti)ö,  ^jieli^armauS 

1.  »ttäti,  feittäs=ttäli. 
Stafva,  v.  a.  tattata  (»aan),  tattailta. 
ötafvelse,  ni.   tattut  (=uen),   tattauö;   ett  ord 

af  en,  två  s— r,  ))!fi=,  fatfi=tattuiuen  fana. 
Stafvelsemätt,n.  Ccf/-a?«m.;  tatuut=mitta  1.  »avtto 


Sta 

Stafvelsetecken,  n.  tattan8=   1.  tattut=merf!i. 
Stag,  n.  (skepp.)  taatx,  ttäU=fc^ft  (=ben). 
Stagg,  m.  se  Borstgräs. 
Stagnation,  f.  feifal;tumu§,   feifa^buS,   fuu^3U= 

mu6,  feifalituma. 
Stagnera,  v.  n.  feifalitua  1.  feifattua,  fuu^jua, 

feif oa,  cCa  leifal^buffiöja  1.  fuuttutfiéfa  1.  iuu= 

puneeua;  jmfr  Stocka. 
Stagsegel,  n.  taafUpuvjc  (=een). 
S  tag  vända,  v.  n.  (sjöt.)  taafi=tääntää,  fääntää 

tuulen  ^^uoleen  1.  :puoIitie. 
Staka,  v.  n.;    s.  sig   fram,    s.   fram    en  båt, 

fauttoa  ttenettä,  tutfea  jauivomatta;  s.  1.  s. 

ut  en  väg,  ttiitoittaa  1.  ttietjtoittaa  1.  :>3anna 

unittaan  tietä;  s.  sig  (vid  gårdesgärd,  o.  d.), 

tavata  (»rfaan)  itfenfä   fei^jääfen,   :|3uf)!aiöta 

itfeniä  fei)3ääfen;  s.  bönor,  panna  fäi^^^iä  1. 

ttapoja  papuun;   s.  sig  (fig.),  ^ämmentijä, 

t;äfeltt}ä,  j^ett^ä. 
Stake,  m.  faitta,  ttaaja,  feittäS  (^ään),  tanto, 

(mindre)    fäi^-^ni,    n^apa;    (fur    vintervägar) 

ttiitta,  ttie(}fa;  se  Ljusstake. 
Staket,  n.  jätemaita,  ).n8tc=  1.  :^i3to=aita,  Vutto= 

aita. 
Stalagmlt,  m.  touoto=  1.  ti:f^5U=fittt. 
Stalaktik,  m.  loppa'  1.  fiero=fitti,  ttuoto»fitti. 
Stall,   n.  (fur  hästar)   tatli,  (fiJr   boskap)  na= 

ttctta,  ^^il)attc;  hälla  hästar  på  s.,   ^itää  I. 

fcifottaa   I)ettofia  tallisfa  1.  tallilla;  stå  på 

s.,  feifoa  taltigfa,  (um  oxar)  oKa  fljötiiUä; 

sätta  på  s.,  panna  taliiin  1.  tatlille,  (oxar) 

^^auna  ftjötölte;  (på  stränginstntmeriter)  taUa, 

i)tpo,  fannatin  (»ttimen). 
Ställa,  v.  a.  (giJda)  fi)i5ttää  (nattetaSfa);  v.  n. 

(luta  urin)  ttirtfata  (nian),  fuSta,  l;eittää; 

s.  blod,  peittää  1.  fuSta  ttertä. 
Stallbetjening,    f.  tafli^alttelijat  (pL),  taUi- 

mie()et  (pl.),  talli=ttäfi. 
Stallbroder,  m.  tctteri,  £nm^3^3oni. 
Stalldräng,  m.  taUi=renfi,  f)ettoiö=renft. 
Stallfodring,  f.  nattetta^f^öttö. 
Stallgård,  m.  ta^i4^iI;a,  l^etooiS^if)'^- 
Stallhyra,  f.  tallin4;l}t)ri  1.  »tcoura  1.  =ttuorD. 
Stallniästare,  m.  talli=me8tari,  tatliu^äältiffi). 
Ställning,  f.  (gudning)   f^i3tti5;    (urins  gående) 

ttirtfanö,  fufenta. 
Stalloxe,  m.  fl)cttö=  1.  ftjöttiläS^ärfa. 
Stallrum,  m.  taUi=tiIa  1.  =)3aiHa. 
Staip,  n.  faabe  (=teen);  se  Kas. 

Stam, m.  (af  träd  och  andra  växter)  ruufo,  emä= 
ttarfi  (»rren),  ttarfitfo,  ttarfi,  emä^^nu;  (pä 
skepp)  feula,  fcffa;  (folkstam)  fu£u=!nuta, 
fanfa^unta,  ^jeri^ufu;  (härkomst)  fnfu^ierä, 
^)eri=fufn,  peri=jnuri  1.  »fanta,  rotu;  en  man 
af  gamla  s— men,  ttan^an  faujan  mieS, 
mieS  ttan^aa  rotua;  (gramm.)  ruufo,  toarta» 
lo;  (upphof)  juuri,  ).^cri= juuri,  pt^^a. 

Stamblad,  n.  (bot.)  fanta4el)ti. 

Stambok,  f.  fufu»  1.  rotu^irja;  (fiJr  samman- 
skjutna  medel)  teräkö»  1.  feräämä-ftrja,  almu' 
tirja. 


St 


Sta 


725 


Stamfader,  m.  fantanfä,  tnattanfä,  efinfö. 

Stamföräldrar,  pl.  fanta^^  1.  tt)aUa  =  tDon^em» 
mat,  efi=»an(;cmniat. 

Stamgods,  n.  !pixu  1-  )3erratö=fartano  1.  =]^ctt>t. 

StamhoUänderi,  n.  fimtöfarja»moifto. 

Stamhus,  n.  fanta=  1.  :pään-otu  1.  4;eimo,  ^)ää= 
^^cvbe  (=een),  )3eri=!aiita. 

Stamhall,  n.  i^ää^^iefä,  ^eri=fotD,  ^ää=!otD;  (sjöt.) 
tcitla=merftt. 

Stamlott,  m.  [;aara=Dfa,  !anta=ofa. 

vStamraa,  v.  n.  äitfljttciä,  äfittää,  fammattaa,  ta- 
uunteöa;  han  s— r  i  uttalet,  l;än  änt^ttää 
1.  en  änffä  1.  fammaltaa  ))u'^eeS)anfa, 

Stammare,  m.  äittfä,  änfijttäjä,  iammaltaja. 

Stammoder,  f.  tanta=  I.  n)alta=ättt,  efi=äiti, 
emä=ättt. 

Stamord,  n.  toartafo^  1.  juurimana,  entävänä. 

Stamort,  m.  ]i:)nt\)=paitta  1.  =fott,  f^nt^=perä, 
htO'-paitta. 

Stamp,  m.tara^:))!,  tam:|3^3t=  1.  ^oIfu=]^irfi  (=rren); 
(att  slå  hål)  taltta,  tam:t)|)t;  (stötel)  pttUl 
(»een). 

Stamp,  n.  se  Stampande. 

Stampa,  v.  n.  Iljcbä,  !fioUta,  tömtStää,  foJJUt» 
taa;  s.  (med  foten)  i  golfvet,  h}DbäI.  ^olUo. 
jalfaanfa  lattiaan,  tömistää  (jalaltan[a)  Iat= 
tiaa  1.  lattiaan;  s.  med  fötterna,  tömistellä 
1.  fo^jutetta  1.  tömifpttää  jatfojanfa  1.  jaIotI= 
lanfa;  s.  fötterna  af  köld,  foi-mtcUa  jalfo» 
janfa  toiluSta;  (om  fartyg)  f^iipätä  (=^^iään), 
ftittna;  v.  a.  tam^3ata  (--ip^aan),  furtooa,  ^a= 
fata  (=!faan);  s.  kläde,  tampata  1.  :^oIfea 
tcerfaa;  s.  hål  i  ngt,  ^!ata  1.  I^öbä  reifä 
j^fin  (tampilla  1.  taltatta);  s.  ut,  tömifijttää 
1.  foputtaa  uIoS. 

Stampande,  n.  töminä,  tömiSt^S,  tömtStämt= 
nen,  jalan4^önti,  foputtaminen,  tamppaami» 
nen,  furiDominen,  fjatfaaminen. 

Stampbrud,  n.  ferta=  1.  furn3e4etpä,  lemettt, 
l^ömijri. 

Stampho,  m.  tamppi  =  ruul^t  1.  'f)ui)maxi  1. 
4u{;itiar  (=en),  njattoon-nufji;  se  Hackho. 

Stampmjöl,  n.  fevta»  1.  furit)e=iauf)ot,  terrat, 
furineet. 

Stampqvarn,  f.,  -verk,  n.  tamppi=m^I(^  1.  4ai' 
toS,  iurn)in=ml}Ifi),  poIfu=mi}lIi;. 

Stamschäferi,  n.  fiintö  =  lampnrila,  fiintölam= 
ma3=mcifio. 

Staiuspråk,  n.  cmä^icti,  f"anta=  1.  pDl;ia=!ieU. 

Stamtafla,  f.  iufu4aulu,  in!u4uetteIo,  fufu^firja. 

Stamträd,  n.  fntu=puu. 

Standar,  n.  rat|aö4ippu  1.  »toiiri,  lippn. 

Standarjuukare,  m.  rat|a§Iipun4antaja. 

Standert,  m.  päältpS»  1.  päät(ifön4ippu. 

Stank,  m.  t;aiiu,  lemn,  pai)a  l;aj;n  1.  lemu, 
lö^^fä,  fatfu. 

Stanna,  v.  n.  fetlattua  1.  fei[a:()tua,  pl))äf)tl?ä 
1.  pt}lättl)ä,  pibättijä,  tauota  (4oan),  Ia!ata 
(»ffaan;,  ,^eretä  (4eän  I.  =!enen),  feéfet)ti)ä, 
iniip^ä,  jääbä;  hästen  s — de  i  sitt  lopp, 
l^ettonen  fetfa^tm  1.  pijfä^t^i  1.  taufofi  tw 


lfu§ton[a  1.  MfemaSta;  kulorna  s— de  vid 
lägret,  fuutat  pi}fäf)t^itoät  1.  taufofttoat  let* 
rin  luoffe;  c^varnen  härs— t,  mi^UX)  on  tau- 
onnut 1.  lafannut  1.  jeifattunut  1.  p?fä^t^= 
n^t  (!ä^mä§tä),  mi)Ci}   on  feifafibuffisfa  1. 

ppfäf)bt)ffi8fä;  klockan  har  s— t,  fetto  on 
tauonnut  1.  fetfattunut  1.  ppfäl^tpn^t  (fä^- 
mästä);  s.  i  förtid,  feöte^t^ä,  tauota  1.  fet= 
fattua  ennen  aifaanfa;  han  s— de  i  sitt  tal, 
l^än  ppfäf;t^i  1.  taufofi  1.  t'e§!e^ti?t  puf)eeS= 
fanfa;  han  s — de  vid  dessa  ord,  I)än  tau= 
bfi  1.  ppfäf)ti)i  1.  laffafi  näifnn  fanoif)in, 
'i)'dii  päätti  1.  lopetti  näillä  janoilla;  du 
har  s — t  i  växten,  olet  f)erennl)t  1.  tanon= 
nut  1.  pt)fä{)ti)nt}t  faStt>amaSta,  olet  h?ii= 
tt)ä[;t^m}t  1.  jäänt)t  faSWUUfi;  s.  öfver  nat- 
ten i  staden,  jääbä  1.  Jt)tipt?ä  1.  p^fäf)tt)ä 
^öffi  faupuniiin;  huru  länge  s — r  du  i 
Helsingfors?  jäätfö  faua!fifin  ^elfinfiin  I. 
olemaan  ^elftngiäfä  ?  »iitotjtf o  fauantin  §et» 
ftngiSfä?  blodet,  mjölken  har  s— t,  Wivi, 
maito  on  feifattunut  1.  tauonnut  1.  pibättp» 
ni)t,  tveri,  maito  on  feifa^buffiSfa  1.  tauof= 
ftöfa;  man  s — de  vid  det  förslag,  jäätiin  1. 
tultiin  1.  päästiin  1.  pääbljttiin  fiif)en  e{)bo» 
tutfeen,  tef)tiin  je  elibotuS;  det  s— de  der- 
vid,  fe  jäi  olemaan  finänfä,  fiffenfä  fe  jäi; 
jag  s — r  hos  dig  i  stor  förbindelse,  jään 
fuureeu  fiitoGifuuben  toeltaan  finutle;  jag 
s — de  med  mitt  val  på  honom,  l;äuet  Io= 
puffi  1.  unimein  »alitfin,  »alintani  taufofi 
1.  päätti  ^neeu,  päätin  ifåntä  »alitfemalla 
1.  t)änet  toaliten;  misstanken  s — de  pä  ho- 
nom, luulo  1.  iuuIemnS  jäi  ^länen  päälCen» 
fä,  (;äu  tuli  1.  jäi  luuton-alaifeffi;  rätten  s— de 
i  det  beslut,  oifeuS  teti  lopuffi  fen  päätöt* 
fen  1.  fen  lopullifen  päätötfen,  oiteus  jäi  1. 
tuli  ftil;en  päätötfeen;  s.  i  skuld,  jääbä  icelfaa; 
s.  i  förundran,  fummaStua,  tulla  l)ämmä8t^f' 
flin;  v.  a.  feifattaa  1.  feifottaa,  feifal;uttaa, 
p^fä^b^ttää,  taufonttaa  1.  tauottaa,  pibättää, 
fe§fei)ttää;  s.  hästarna,  feifaf)uttaa  1.  feifat» 
taa  1.  pt)fä£)b^ttää  f^etoofet. 

Stannfågel,  n.  pt)fi)h3äiuen  lintn_,  pai!fa4tntu. 

Stanniol,  m.  ftauioli,  tina=paperi. 

Stans,  m.  fäije^jaffo,  fäifeiStö,  fotntu=jatfo. 

Stapel,  m.  (af  bräder,  o.  d.J  tapuli,  latomuS, 
lantan-iStiHo  1.  4äjä;  elektrisk  s.,  fä[)fö'- 
ialic;  (för  fartyg)  »eistämö,  tBeigtämät  (>/.;, 
telat  (jjL),  tel)baS  (4aan);  fartyget  gick  i 
går  af  s— n,  taiwa  lä(}ti  eilen  teljtaalta  1. 
toeistämöltä  1.  toeistämiltä  1.  teloilta. 

Stapelfrihet,  -rätt,  m.,  -rättighet,  f.  meri» 
taupungin  oiteuS  1.  toapauS,  meri4iiffeen 
oifeuS  1.  »toapauS. 

Stapelstad,  m.  meri^faupuufi,  tapuli  =  !au» 
punfi. 

Stapla,  v.  a.  tatoa,  fafota  (=Dan),  läjätä  (=ääu), 
panna  läjäUe  1.  pinolie  1.  riétifolle  1.  lato= 
mutfeen. 

Stappla,  v.  n.  (göra  ettf elsteg)  fompaStua,  fuu-- 


7  2  c 


S  t  a 


laljtna,  fjoipevtua,  tuutafibcQa  (=telen),  fom- 
^jaöteKa;  s.  på  1.  mot  en  sten,  tcmi^aStua 
firceen;  s.  emot  väggen,  fjoi^jevtua  1.  fuu= 
taljtua  1.  fiorjua  feinääu  1.  feinää  traeten; 
(gd  vacklande)  Icxittia,  fomi^uvoita  (=tien), 
l^oiVpuroita  (=tfen),  f)oi;)CvvcGa  (-teteu),  ()cr= 
juella;  (i  tal)  fo^jertaa,  äfittää,  fangcvtaa; 
(i  läsning)  oraitta,  fancjcvtaa;  jag  s— de  pa 
ett  enda  ord,  unhotin  ij^beii  ainoan  fanan, 
i)f;tä  ainoata  \o.\ma  en  ofannut  1.  orailin; 
(feia)  f)orjal;taa,  l^orjna. 

Stare,  ra.  (sturnus  vulgaris)  mu6ta  tottarai= 
nen,  fottavainen. 

Stark,  a.  »äfeioä,  tt>äe!ä§  (=!tään),  njoimalli' 
nen,  tcoimafaö  (=Haan),  toa^ftja,  luja,  ^itä» 
\v'å,  tnkwa,  toifetcä;  (eftertrycklig)  fcira, 
nja^a^a,  anfara;  en  s.  karl,  iräfeirä  1.  luoi» 
mallinen  1.  waftira  mieS;  lian  har  s — a 
lemmar,  f)äneflä  cn  tufcirat  1.  tta^tcat  jä= 
fcnet;  s— t  kläde,  tufewa  1.  »afiira  1.  ^i= 
täträ  »erfa;  s.  helsa,  toaljwa  1.  luja  1.  reifewä 
tevn)et)8;  s.  (styf)  fjäder,  tea[;tta  1.  »ifetoä 
1.  (nja  toieteri;  s.  storm,  forca  1.  anfara  1. 
iräfewä  1.  tuima  mi^reh);  s.  ström,  n>ä!e» 
tvä  I.  tcitewii  1.  troimafaS  inirta;  s.  köld, 
hetta,  fotca  ^^affainen,  fuumunS;  s.  hufvud- 
värk,  feber,  fotoa  1.  anfara  )>ääu=färfi;,  fun» 
me;  s.  röst,  (kraftig)  »oimafaö  1.  (Iwg) 
loiva  ääni;  s— t  buller,  totoa  totina;  äta 
ett  s— t  mål,  f^öbä  tr'af)>va!8ti  1.  toaljtoa 
atria;  fyra  s— a  mil,  neljä  njat^toaa  1.  ^)it= 
tää  1.  runfafita  V^enin=fnlmaa;  drifva  s.  han- 
del, ^.titää  1.  tät)bä  fuurta  1.  melfoiéta  1. 
ruuiaSta  fauppaa;  s.  föda,  toäefäs  1.  töoima» 
tag  1.  »alansa  ruofa;  s — a  drycker,  wäte- 
trät  juomat;  s— t  gift,  iriäfe»ä  1.  looima» 
faS  1.  anfara  mt}rfft);  s — a  förebråelser,  f  o» 
töat  1.  anfarat  1.  lujat  1.  »altaat  nnl;teet; 
en  s.  själ,  vilja,  (nja  mieti;  s.  i  sin  tro, 
tBat;tt)a  1.  luja  uSfoefanfa;  han  är  s.  i  hi- 
storien, f)än  on  toalitoa  1.  tnja  f^iötoriaöfa; 
en  s.  ätare,  funri  1.  tnaf^toa  fl)i5märi;  det 
är  hans  s — a  sida,  ftinä  on  bänen  timbtta 
Vnioteufa,  filtä  puoletta  tiän  on  itmbira;  s. 
fästning,  n)af)n)a  1.  tnja  linna;  tienden  är 
ej  s.  nog,  luil^oittiiella  ei  of  e  f't}tlätfi  teoi» 
maa  1.  ircimia,  unboittincn  ei  de  fpltifft 
iräfctoä  1.  irunmallinen  1.  iroimafaS;  s.  jord, 
»oaljtoa  1.  toäefäé  maa  1.  mutto;  s— a  fär- 
ger, tuifat  1.  anfetnät  1-  jtjrtät  »ärit;  det 
är  nog  1.  alltför  s — t,  flina  dV.  l}ten  1.  fD= 
iDin  liiatft,  fe  on  liian  1.  foann  i}lcfliötä, 
fiinä^jä  on  foann  1.  joffeenfin  tiifaa. 

Starkhet,  f.  »äfen)V?§,  »oimaftnuS,  tt)oimat= 
lifuuS,  m.  m.,  se  Styrka. 

Starklemmad,  a.  rtjnteicä,  runtetea,  rotewa, 
lv)af)toa^jäfcninen. 

Starkna,  v.  n.  (om  vätskor)  fafoa,  fafeutua, 
Viatfuntua. 

Starkpeppar,  m.  fartöaS  (=aan)  ^.n^jpurt. 

Starkt,  adv.  toat^aaöti,  fotoaSti,  tufetpaöti,  (u^ 


Sti 


jaött,  anfaraSti;  det  regnar  s.,  fataa  fo= 
toaöti  1.  antaraeti  1.  »a^toaSti;  bind  repet 
s.,  fibo  fötjft  foaman  1.  fowasti  1.  lujaan  1. 
lujaöti  1.  a»af;a>aeti  1.  tutctoaöti;  s.  påyrka 
ngt,  fujaSti  1.  fotoaeti  1.  antaraSti  a^aatta  j.fin. 

Starost,  m.  ftaroSti,  maon=  1.  fijläusa^auf^in 
(nmman). 

Starr,  m.  (carex)  fara,  Infjta^einä  1.  =ruo^)0, 
ttif)anlä;  väljer  i  väplingen,  stannar  i  s — en, 
funfeen  fnrottaa,  fatajaan  fapfafjtaa;  (ugon- 
sjukdow)  taiifu 

Starrblind,  a.  taif;i=fitmäinen,  jonfa  on  taibi 
fitmäöfä. 

Starrgräs,  n.  se  .Starr. 

Starrhö, n. fara4jeinä  1. ''i)dn'åt (pL),  (nf)ta4)einä. 

Starrvall,  m.  fara=  1.  lu^tanmrmi,  lu^ta. 

Starrvallshö,  n.  se  Starrhö. 

Starrvallsäng  o.  Starräng,  f.  fara^  1.  fulita 
niitti}. 

Stat,  m.  (rike)  toaUio,  »uallaöto,  ttjalta^unta; 
till  s — en  hörande,  ttiaftioftineu,  icaflaétol- 
linen,  a^altio--,  amfticn,  »allaöton;  (emhets- 
korps)  anrfa  =  fnnta,  »iraeto,  »irta^fäätii; 
enibetsmau  pä  s.,  ttjatiuaincu  1.  a^arfinai^ 
nen  anrfa=miee,  »iragtoftincn  1.  aurfa4'un= 
naftinen  a»irta--mie8;  (furttckning  pä  och  l>e- 

stämiiing  af  löner)  |5afffa=fääntö,  tDUOfi=mää= 

rä^S,  tuIunfi=arano;  han  har  lön  pa  s. , 
fjäneflä  on  pafffa-fäännöflincu  1.  a->ucfi  inää= 
räinen  ))attfa;  (underhåll  in  natura)  muona, 
muona=)paIffa;  s.  och  lön,  raf)a=  ja  innena= 
^jalffa;  halta  på  s.,  ^.ntää  t»uofi=  1.  määrä^ 
1.  fääntö=.pattatla;  (ståt,  prakt)  fomcnö,  uf= 
junS;  föra  s.,  elää  1.  eteliä  fomeaöti  1.  ut= 
jaaSti  1.  fomeubefta;  dragain  s — en  för  ngn, 
niutentaa  1.  tintentaa  1.  Iai(;entaa  muonaa 
I.  ttjaroja  j.fulta. 

Stata,  v.  n.  fomeilla,  u^jeiHa,  uljaitta. 

Statik,  f.  ftatiifa,  tafa^^aiuon^oppi. 

Station,  f.  (upijehullsort)  ^JWfäiiö^^Jaitfa;  (fir 
hästars  ombyte)  muuttO=^aiffa;  (hall)  Joäli, 
muutt0=a)äli;  (der  ngt  är  förlagdt)  afema» 
^aifta,  fija,  afento;  (i  musik)  pXjiät}ipaitta. 

Stationera,  v.  a.  fijoittaa,  afctnttaa,  määrätä 
1.  antaa  afema4>aitta  1.  =fija. 

Stationshus,  n.  :|5i)iävS=|jaitan  fartano,  ^n)iävS- 
talo,  afema^uone  (>een). 

Stationsinspektor,  m.  )Jl}iäV8)-''aifan4aitfija. 

Stationär,  a.  fcifonja,  feifottaincn,  Vaifiittincn, 
^^aitaUanfa  olca''a. 

Statisk,  a.; s — t  moment,  tafa^jaino^fufjbe  (=teen). 

Statist,  m.  mi}ftänä=otija,  äänetön  jäfen  (-en). 

Statistik,  f.  tiIa6tD=tiebe  (»teen),  tilaSto. 

Statistiker,  m,  tilaéton-tutfija  1.  »taitaja. 

Statistisk,  a.  tilaf-tottinen,  tilaSto^ieteettinen. 

Stativ,  n.  jalat  (pi),  ^^V^ttjtin  (Ytimen). 

Statsafsigt,  f.  amltio^tnuma  1.  'tarfoituö. 

Statsangelägenhet,  f.  waltio^ toimi,  waltio» 
afia,  toaltioUinen  afia  1.  toimi. 

Statsanslag,  n.  toaltio»määräral)at,  l»aItio={u- 
(unti,  aialtion  ra^at  1.  määrä^rafjat. 


s 


Sta 


72/ 


Sfatsanstalt,m.tt)aUto=IattoS,tr)atttoQtncnIaito9. 
Statsbank,  m.  njattion=]pantfi. 
Statsbankrutt,  m.  tcalticn  iBarattomuuS  1.  tt)a= 

va--tato. 
Statsbehof,  n.  tealtio»  1.  toaltton^tartoc  (=<3een). 
Statsbidrag,  m.  lpaItio=h?ero  1.  =maf]ll. 
istatsborgare,m.ivaltio{ainen,h?a(tton=jäfen(=en). 
Statsbrist,  f.  jraItio=))uute  (»tteen)  1.  =)3uutoö, 

traltto^tearain  )>uutD8. 
Statsbrott,  n.  »alta»  1.  tpaItto=rifo8. 
Statsbyggnad,  m.  iBaItio=ra!entm§,  tt)alta=fun= 

nan  rafennuS. 
Statsdam,  f.  se  Statsfru. 
Statsdrägt,  m    tt)alta=  1.  toafla8=^ufn. 
Statsekonomi,  f.  se  Statshushållning. 
Statsembete,  n.  tBaItio=  1.  tDatta=n)irfa,  toaU 

tioHinen  ttjtrfa. 
Statsexpedition,   f.    njaltto»   1.   tt)aIta  =  tDtmt8to 

1.  »totmifunta. 
Statsform,  m.  ()at{itu8=  1.  »altio^mnoto. 
Statsfru,  f.  njalta^routoa. 
Statsfänge,  m.  juaItio=»anft,  wattarifoö=h5an!t. 
Statsfän gel?e,  n.  xoaltio^  1.  Kaita  »ttjanfiuS  1. 

=tt)angiSto, 
Statsförbrytare,   m.  toaltioKinen  pcit)an-'tdxiä, 

»altio^rifoffettiuen,  Ji3aUa=rifolEfen  tefijä. 
Statsförbrytelse,  f.  naita-  1.  tX)attion*ifo8. 
Statsförbund,  n.  tt)aItio=  1.  tDaIta=Iiitto,  toal= 

tiottinen  liitto. 
Statsfördrag,  n.njaUio-fuoStumug  1.  4uo6tunta. 
Statsförfattning,   f.  »altio^afetuS   1.    =muoto, 

l^alIttug=mucto. 
Statsförslag,  n.  h.>atta!ulungin  =  avn.no,  paiita 

fäännön=arh)io,  iraltafulungin^aSfu. 
Statsförvaltning,  f.  »attion^^oito  1.  4)attinto. 
Statsförändring,  f.  »aition»  1.  ioal[(an=muutoS 
Statsgrepp,  n.  iperuStu84ain  fierto  1.  forto. 
Statsgrundsats,  m.  h>attioIIinen  ))ern8te  (=een 

1.  ^eru§=jof)be  (=teen),  toattio^^eruste. 
Statshandling,  f.  h?aItio=afiafiria,  njaUioCincn 

].   {jaffituffeöinen   afia  =  firja  1.   lirjoitnS   1 

paperi. 
Statshemlighet,   f.   it)aItio=faIaifuu8,   falaincn 

ft)aItio=afia. 
Statshushållning,  f.  tt>aItio  =  tatou6,   tt)aItioIIi= 

nen  taIou84)oito. 
Btatshvälfning,  f.  »altio^muIffanS,  »caflan^fu» 
'   monS  1.  =munto8. 
Statsinkomst,  m.  »afta»  1.  uialtio^tulo,  tvah 

tion  tulo  1.  fifään=tu(o. 
Statsinrättning,  -institution,  f.  toaItio=afetu8, 

iratta4aito8  1.  =meno. 
statsintresse,  n.  »aItion=etu,  n?aItion  1.  h.iatta= 

fnnnan  tavtoe  (=peen)  1.  f;l?öt^,  njaltioKinen 

etu  1.  tavirte. 
statskalender,  m.  tualtio'    1.  »alta^alenteri, 

h}attio4netteIo. 
Statskassa,  f.  toattion  l-  h3alta=funnan  laSfa 

1.  rar;a8to,  h3atta=ra]()a8to. 
;tatsklok,  a.  hjalta»   1.  njaltio^WiifaS  (=aan), 

ttalta^taitoinen. 


Statsklokhet,  f.  toaltio^  1.  tt3alta=tr>iifau8,  ftalta- 

taito,  njaltioHinen  n.nifau8  1.  äl^. 
Statsklokt,    adv.    )valta=    1.   njaItio  =  nnifaa6ti, 

njattio=nnifaubeIIa. 
Statsknep,  n.  hjaltio^hije  ('Cen)  1.  --jii""'»  vonIta= 

fu!feluu8. 
Statskonst,  f.  hjaltio»  1.  H)aIta=taito,  tealtioUi^ 

nen  taito. 
Statskontor,  n.  ft)aItio=fonttDri,  aaUiD=tt»arain 

[}oito=funta. 
Statskredit,  m.  tta(tio4uottamu6,  toattioUincn 

lH0ttamu8. 
Statskropp,  m.  n)aIIa8to,  n.>alta=funta. 
Statskunnig,  a.  toaltio=  1.  tt)aIta  =  tiebotIinen, 

tt>aItion'0)?^inut. 
Statskunskap,  f.  n>aItion=  1.  njattan=tieto,  n?al= 

tio^in-tieto  1.  =taito. 
Statskupp,    m.    hialtio^feiffauS   1.  =faa^3;ian6, 

inaUio^muUtauS  1.  »tefonen. 
Statslist,  f.  jualta»  1.  toaItio=n)ieffau6 1.  =jnont. 
Statslän,  n.  n»aItio4aina. 
Statslära,  f.  niaItioso:|3^i. 
Statsmakt,  f.  toaUio=h3oima,  :t3eru8=n)alta. 
Statsman,  m.  hjalta»  1.  t»aItio=mie8 ,  teaItio= 

toiifaS  (=aan). 
Statsmaxim,  m.  se  Stat.sgrundsats. 
Statsmedel,  n.  pl.  n)aItio=n,'»arat  1.  »rafjat,  tcaU 

tion  1.  h?alta4unnan  ttjarat  1.  rafjat. 
Statsminister,  m.  »aitio»  1.  n?alta»niini8teri. 
Statsobligation,  f.  tt»aItion=»cIfafeteli,  umlticn' 

fetcli. 
Statsorsak,  f.  »altioUincn  f^t|,  »atta-ft)^. 
Statspapper,  n.  »aition   feteli=ra^a,  »aition» 

feteli. 
Statsreglering,  f.  se  Statsförslag. 
Statsreligion,  f.  »aItio»u6itontD. 
Statsrevision,  f.  »aItio»»arain  tailaStnS. 
Statsroder,  n.  »aItion=oI)jat. 
Statsrum,  n.  »alta8»  1.  juljla^noue  (=een)- 
Statsråd,  n.  »alta»  1.  toaItio=nen»o8to  1.  »neu» 

»o8!unta;  (person)  »alta»  1.  »aItio=ncutoD8. 
Statsrätt,  m.  »aItio»oifen8. 
Statssak,  f.  »attio»afta. 
Statssekretariat,  n.  »aItto»[iI;tiert6tö,  »altio» 

Ptieri»»ira8to;  S— et  för  Storfurstendömet 

Finland,  ®uomen  ©uurrul^tinafunnan  Sai» 

tio=fiI)tieri8tö. 
Statssekreterare,  m.  »aItio=fi]^tieri. 
Statsskuld,  f.  »attio»»eIfa. 
Statsskäl,  n.  »altioHinen  f^^,  »altio=f^^. 
Statsstreck,  n.  se  Statskupp. 
Statssystem,  n.  »aItio»fäänne  (»nteen),  »aitio» 

järe8tö. 
Statstidning,  f.  »aition»  1.  »aIta»fanDmaIe^tt. 
Statsutgift,  f.  »aItion»meno  I.  »maffu,  »aition 

uIo8»mafin. 
Statsutskott,  n.  »altio»arain»»oliofunta. 
Stats  vagn,  m.  jjnl^Ia»  1.  walta8=»aunut. 
Statsverk,  n.  »attio»  1.  »aIta=»ara8to  1.  »ra* 

^aeto. 
Statsvetenskap,  f.  »attio»tiebe  (»teen)  1.  »op^)t. 


728 


«t! 


Statsäd,  m.  muona=jt}ir>ät. 

.Statsärende,  n.  ivaItto»afia  1.  =totnu,  U^aUtcI» 
Ihtcn  afia  1.  tctmitu§. 

Stattorpare,  m.  iimcua»  1.  }ljrpä  =  tor^))3ari, 
muena=mie8. 

Statuera,  v.  n.  fäätää,  määrätä  ('ään),  afct' 
taa;  s.  exempel,  afcttaa  1.  laatia  1.  ofcittaa 
efi=merfft. 

Statur,  f.  ttjartalo,  ruumiin  »arft  (=rrcn)  1- 
fa§ttu. 

Statut,  n.  afetuS,  fääntö. 

Staty,  m.  ftartalo»  1.  muoto^fuwa. 

Stearin,  n.  fteariiui,  taitoaine  (=cen). 

Stearinljus,  n.  [teariini=fi)nttilä. 

Steg,  n.  ag!cl  1.  astele  (=een);  taga  långa, 
korta  s.,  a^tua  plttiä,  M)t)it'å  aSfeleita;  gä 
med  stnra  s.,  tät?bä  1.  aStua  ()ar^3^^oe^  1. 
f}ar^^}.''omafla,  täi}tä  1.  aStua  ^itfiä  aéfeleita 
1.  :pittitlä  aöfcleiUa;  s.  för  s.,  aSfel  a8fe= 
leelta,  aSf eleestä  agfeleefen;  gä  1.  stiga  s. 
för  s.  (fot  för  fot),  aStua  1.  tä^bä  jalfa  ja= 
laita  1.  jalfa  jalan  eteen,  astnStella;  jag  gör 
ej  ett  s.  derför,  en  fcu  eteen  1.  täf)ben  a?» 
tu  agfeltafaan;  det  hördes  s.,  fuului  aS= 
f  eleitä,  fuului  farminen  1.  fä^täioän;  dit 
;ir  hundra  s.,  finne  on  fata  aSfelta  (mat» 
f  aa);  (steg  i  dans)  aStuma,  aStel;  (fotsteg 
på  vagn,  o.  d.)  aétuin  1.  aStin  (ntnen);  Cp" 
en  trappa)  aStuin,  iporraS  (»rtaan);  (på 
trampmaskiner)  :|3Clfai[in  (=imen),  a§tuin;  (åt- 
gärd) feino,  neuteo,  ijrit^s;  jag  vet  ej, 
hvad  s.  jag  skall  taga,  en  tiebä,  mi^in 
feinccn  1.  neutoccn  minun  en  fäi)minen  1. 
riji)f;ttjminen,  en  tiebä,  mitä  feinoa  1.  neutooa 
^rittäifin  1.  yrittänen  1.  en  l}rittäminen. 

Steganografi_,  f.  jala^>uu§tain4tricituö,  fala» 
firjoitng^taitc. 

Stegbögel,  se  Stigbygel. 

Stege,  m.  tifa=^uut  (pl-),  ra^mt;  (sidospröten 
på  en  kärra)  bäffi,  l)äffi=pUUt. 

Stegel,  n.  teili,  V'»?iJrä,  tcla=pi}i>rä,  meStauS= 
1.  telcitu64^1^ln-ä;  döma  till  s.  och  hjul, 
tuomita  meötattawaffi  1.  teilattajrafft. 

Stegkärra,  f.  I)äffi--rattaat  (pl)- 

Stegla,  v.  a,  teilata  (=aan),  teloittaa. 

Steglitsa,  f.  (f ringillä  carduetis)  tifliäinen, 
tifli'»ar<.mincn. 

Stegpinne,  n.  tifa=))uiben  !a^3ula  1.  na^^^ula  1. 
porras  («rtaan). 

Stegra,  v.  a.  (priset)  i)Ientää,  foroittaa,  enen= 
tää,  fatliétaa,  noStaa  (bintaa);  (öka)  enen= 

töä,  (förhöja)  l)Ientää;  s.  sig,  v.  r.  (om 
hästar)  f^^pätä  (4^pään)  1.  fatpatjtaa  1.  fa= 
rata  (=rfaan)  p^Stij^n,  nou§ta  tafa=jaIoiI(cn= 
\a  1.  )3i)Sti}i)n. 
Stegring,  f.  i?Ienn^8,  f oroituS ,  enenn^S,  !d= 
roittaminen,  nostaminen;  :iMj8tl)t?n  =  ncufu  1- 

Stek,  n.  (skepp).)  teefi,  ifoX^ix,  föt)ben=:tJään 
fotmu. 


Sti 


Stek,  f.  ^^ai§ti;  vända  s— en  på  spettet,  fään= 
tää  ^MiStia  ftmrtaaSfa. 

Steka,  v.  a.  ^>aiétaa,  paal)taa,  färn^entää,  for 
tventaa,  färistää;  s.  i  ugn,  ^.laiétaa  uuniSia; 
s.  på  spett,  paistaa  1.  färiStää  ttartaaSfa 
s.  på  glöd,  paistaa  1.  färteentää  1.  forwcn» 
taa  f^iiliHä;  solen  steker  oss  alldeles,  au 
rinto  meibät  njallan  paaf}taa  1.  fcrwentaa; 
s.  sig  vid  brasan,  paahtaa  1.  paafibuttaa  1 
paiötnttaa  itfeänfä  iijalfean  loisteella  1.  loi8= 
teeSfa;  s— s,  v.  d.  paistua,  paahtua,  fär= 
iventMä,  färiSt^ä;  stekt,  paistettu,  paistu= 
nut,  paaf)bettu,  färn^ennettij,  färisttinut,  paiä= 
tmmainen;  stekt  rofva,  paistettu  nauris, 
nauriS=  1.  nauriin=paiStifaS  (=ffaan),  paistu^ 
nauris;  s.  potatis,  paistettu  potaatti,  paistu= 
peruna,  potaatti--  1.  potaatin^paiStifaS. 

Stekel,  m.  pistiäinen. 

Stekfat,  n.  paisti=it»ati. 

Stekfett,  n.  paiStin^raSlra,  pai6tin4l)va. 

Stekfisk,  m.  paiStcttu  fala,  paiStu=fala. 

Stekflott,  n.  se  Stekfett. 

Steklukt,  m.  paiStin=f)aju  1.  =färp. 

Stekniug,  f.  paistaminen,  paisto,  färivenntiS, 
färiStiiS,  o.  s.  V. 

Steknal,  f.  paiSti=ora. 

Stekos,  n.  paistin-färt)  1.  4;aju. 

Stekpanna,  f.  paiStin=pannu,  riefjtilä. 

Stekrofva, f.  nauris»  l.nauriin=paiStifaS  (=ftaan) 
1.   f)aubifaS    (=ffaan),    paistu  »nauris   (4in) 

Stekspett,  n.  paiStiu^ttjarraS  (»rtaan),  paisto^ 
IvarraS,  taifelo. 

Steksås,  m.  paiSti=faStafe  (»ffecn)  1.  »faStin 
(»imen). 

Stekugn,  m.  paiStin=uuni,  paiSto»unni. 

Stekvändare,  m.  paiStin»fääntäjä,  (maskin^ 
paistin»fäännin  (»ntimen). 

Stekäpple,  n.  omena»paiStifa§  (»Haan),  pais= 
tettu  omena. 

Stel,  a.  (styf)  jät)ffä,  fanfea;  s.  af  köld,  fi}f= 
mästä  fanfea  1.  (känslolös)  turta,  fontaSjo 
1.  fotimeisfa  oletra,  föntiStljn^t  1.  tampistu» 
nut  fi}lmästä,  jä^mett^nt)t;  min  hela  kropp 
är  s.  af  köld,  fofo  ruumiini  on  fanfeanc 
1.  faujjistuffisfa  1.  föntistpffisfä  1-  föntistt? 
neenä  1.  turtana  1.  jä[;mettuneenä  fulmäStc 
1.  ixnlnSta;  (om  vätskor)  jäl)mettt)nt)t,  jä^= 
mäffä,  jäl;meä,  litiijtnm}!;  (kal  och  ljr»ntj 
j^rfeä,  i^lfeä,  jt}rffä;  (tmmgen,  ogen)  yäxjtVd 
t'éX)U'å,  tprmeä,  tplfeä,  f^Imä;  ett  s— t  sätt 
tö^feä  1.  tprmeä  fä»?ti5s  1.  laatu;  ett  s—) 
skrifsätt,  jä^ffä  1.  ttilfeä  1.  fanfea  firjcituS=' 
tapa;  göra  s.,  jäljfistää,  fangiStaa,  fantcut 
taa,  jä^metijttää,  t)^«tää;  blilVa  s.,  se  Stelna 

Stelfrusen,  a.  fijntiStöUljt  1.  fangiStunut  1.  jät; 
metti)ni}t  1.  tampistunut  ftilmästä  1.  luiluSta 

Stelhet,  f.  jätofftjDS,  fanfeuS,  jäbme^S,  jäh 
mätf^s;  m^^V^,  Mm,  jijrffv^s;  tij^lc^s 
t^rme^S,  ti^ljeijS;   se  Stel. 

Stelna,  v.  n.  fangtStna,  jä^fiStliä;  (om  vät 
skor)    l^^^t>jä,    jäfjmettVä;   s.   af  köld,  (on 


Ste 


Ste 


729 


kroppen)  föntist^ä  1.  fangiötua  1.  fo^met= 
tua  1.  xt)t}n}'å  1.  jäf)mettijä  totlu§ta  1.  f^t» 
llläetä;  bloden  s— r  af  fruktan,  Jreii  I)t}^= 
t^^  1.  jä(;metn}l?  ^^eloSta;  liket  hade  redan 
s— t,  ruumis  cli  jc  fangistunut;  s— d,  tan-- 
gietUHUt,  b^^ti)nl;t,  iä[)metti)ni)t,  !lnitisn}ni)t, 
rl^^ttjn^t;  vara  s — d,  cHa  faugiötuueena 
fangiötufftSfa,  l^tj^tljneenä  1.  bHijbt^ffiöfä,  tön» 
tistijneeuä  1.  föntisti^ffisiä,  jäl)mettt)neenä  1. 
jäf)mt§tt}fftsfä,  rt)^tt)neenä  1.  n}^bt)ffiS)ä. 

Stelt,  adv.  (fig.)  tc^^feäSti,  tl)Ifcä«ti,  tt)rmcäSti, 
jä^läSti,  !ait!ea6ti;  jmfr  Stel. 

Sten,  m.  fitvn  (»en);  tiat  s.,  paafi,  litteä  fi= 
lvi;  förvandla  i  s.,  tiwettää,  fi>rett)ttää; 
blifva  tili  s.,  fiftettl)ä,  f"i>pet?tt}ä,  tulla  1. 
muuttua  fiiveffi;  af  s.,  fiunneu,  fiiin-,  fi= 
treStä  (tefjtl));  det  är  mycket  s.  i  akern, 
:^^cIIo8fa  en  j-^^aljo  fitoiä;  icke  lemna  s.  pä 
s.,  ei  jättää  fiweä  fi»elle  1.  !t»en  jäälle; 
(i  frukt)  luu,  fin>i;  (testikel)  fiipeö  (»fjen); 
(stenpassion)  !itoi=tauti,  rafto4'i»i;  neka  i 
s.,  fieltää  liiveen  fon^aan. 

Stena,  v.  a.  lihjittää. 

Stenaktig,  a.  fi»imäinen,  fiiven  =  ta^jaineu  1. 
=Iainen. 

Steuart,  f.  fitoen=Iaji. 

Stenartad,  a.  finien=Iajinen  1.  «takiainen. 

Stenbacke,  m.  fitoi»  1.  titeiffo^mäti. 

Stenbit,  m.  fitcen  {a^^jafe  (=een)  1.  palanen, 
tih)i=^ak;  (en  fisk)  »ilu^fata. 

Stenbjörn,  m.  fian4aa[;a,  fitoi=refi. 

Stenblind,  a.  um)>i=fotea. 

Stenblock,  n.  tift»i=f)avffD,  fifti=j;äv!ätc  (=een)l. 
=mi5t;fäle  (--een)  1.  »lo^tare  (=een). 

Stenbock,  m.  (capra  ibex)  lvnori=tauri8  (4in); 
(astron.)  fauris. 

Stenbord,  n.  Ii»i=pöijtä,  :|3aafi4ii3^tä,  fiunnen 
:>5Öt}tä. 

Stenborr,  m.  fttt?en=))uva,  pura. 

Stenbotten,  m.  fitt)i=pof)ia,  fiiinnen  poljja. 

Stenbro,  m.  Iii»i»filta,  fiteinen  ftlta. 

Stenbrott,  n.  ti»cen=  1.  fin)i4ouSoS,  !ilt»i--(ou» 
I;itfo. 

Stenbrytare,  m.  Ktoeu»  1.  !itoein  =  Iou{)ija  1. 
4el;toja. 

Stenbräcka,  f.  (scucifraga)  fitoi^riffo. 

Stenbunden,  a.  finninen,  fifti^peräinen,  firoif» 
foiuen;  s.  mark,  fitoitfo=maa,  tiwitoln^maa, 
filrinen  maa. 

Stenbänk,  m.  fiujinen  1.  fitoi=pen!fi. 

Stenbär,  n.  se  Jungfrubär. 

Stendam,  m.  titoinen  1.  fin^i^ulfu,  fitt?i=patamo. 

fStendöd,  a.  l)engcn=fuolija  1.  4uoUaé  (=aan), 

l^  f)cngen=piiaratcn. 

iStendöf,  a.  umpikuuro,  fitt)i=!nuro. 
^Stenfalk,  m.  (falco  litbofalco)  piSfi^oulfa. 

Btenfat,  n.  !i»i=n?ati. 

ijiStenflisa,  f.  !itoen=Iin8fa  1.  »liugfate  (=een)  1. 
(nmidre)  »ftronen. 

stenfot,  m.  titr)i»jalfa. 

ptenfrukt,  m.  finji-  1.  Iuu»raaria  1.  -^ebelmä. 
i  Svenakt-Finskt  Lexikon. 


Stenfrö,  n.  (lithosjoermum  arverise)  rufo^juuri. 
Stengalle,  m.  (hästsjukdom)  l\\v\'\app'u 
Stengata,  f.  fiict=fatu,  fiitjiuen  fatu. 
Stenget,  f.  (antilope  rupicapra)  lPUOri=h)UO^i. 

Stengods,  n.  a§tia=i"ait>i  1.  =runffi,  ruuHu^fatci; 

(stenkårl)  fiai^aStiat  (pl.)- 
Stengolf,  n.  !inji=permanto  1.  Mattia,  fitotnen 

lattia. 
Stengravyr,  m.  Iitt)en=piirräntä,  fittieen«piirto. 
Stengrund,  n.  fittji^fari,  fari;   se  Stenbotten; 

(stenmark)    titov-pivä  1.    =pcl)ja;    (till  bygg- 
nader) !in3t=peru8tu8,  tiirinen  peruötuö. 
Stengrus,  n.   fitei^fcra  1.   »fomeriffo;  (ett  så- 

dant  ställe)  foreiffo,  fomeriffo. 
Stengyttring,  f.  fin)eu  =  paatuma,   fitcen »paa» 

bunnaineu,  !iipi=raI)niffo  1.  »jumouS. 
Stengärde,  u.  f'i»r»i=aita. 
Stenhacka,  f.  fitoen=  1.  fitt5i=fuoffa. 
Stenhjerta,  n.  fittinen  1.  fihji=foh)a  fijbän  (»men), 

fit»i=fVbän. 
Stenhop,  n.  !itei=Iäjä  1.  =fafa,  raunio,   tixoU 

raunic,  titoi^rij^tfö  1.  -reuffio,  Icu^iffo;  för- 
vandla en  stad  i  en  s.,  tef;bä  faupunti  fittji» 

raunioffi. 
Stenhuggare,  m.  iitoen-tiffaoja  I.  =^affaaja. 
Stenhuggeri,    n.,  -huggning,    f.  finjen-tiHoug 

1.  4;offau8,  fitoien  ^atfuu  1.  ^tfaaminen  1. 

tiffaaminen. 
Stenhus,  n.   fi»i4)none   (=een)  1.  4;uoneu8, 

!itti=fartano  1.   =tafe;    han   äger   mänga  s., 

I;äneKä  en  monta  fiit»i4artanoa. 
Stenhård,  a.  fitt)i4on)a,  fitocn4ohJuincn,  fohja 

luin  fittji. 
Stenhäll,   m.   paafi    (»ben),   paatcro,  (större) 

(oul;i;  (klippa)  faflic;  (i  ugn)  tiwi»  1.  paafi» 

arina. 
Stenhög,  m.  se  Stenhop. 
Stenhölster,    n.    liiöi^folu,    foteiffo,    toufnffo, 

fittjitfo. 
Stenig,  a.  fi»inen,  foluineu,  tin)i=foruinen;  se 

Stenbunden. 
Stenkar,    n.   !itoi=amme    (=een);   (kring  qvarn- 

sten)  fin)en=!al)na. 
Stenkast,  n.  fiteen^l^eitto ,  fitoen»n)iäfau«,  Iv- 

hjen  toiöfattatoa;  det  ligger  ett  s.  härifrån, 

finne  on  tästä  fitoen^eiton  matfa  I.  fi»en= 

{;eitto  matfaa,  finne  on  taötä  »aan  !itt?en 

toiöfattanja. 
Stenkastning,    f.  linjen    toigfauS   1.  beitto  1. 

»ielaaminen  1.  l^eitäntä. 
Stenkista,  f.  fitoi=arlfn. 
Stenkuäck,  m.  (/ringillä  cocothraustes)  nolla» 

Ujarpninen. 
Stenkol,  n.  litvi=:^ii{i;  af  s.,  liivi^iifi»,  liwi^ 

f)iitinen,  lin)i=l^iile§tä. 
Stenkolsgrufva,  f.  litoil^iilen^lainjog. 
Stenkolsknapp,  m.  litoi^iiU=nappi. 
Stenkolsstybb,  m.  fin)if)ii[t=jau^o. 
Stenkolstjära,  f.  litoi^iilen»te«ca. 
Stenkrasse,  m.  (lepidium)  noufu^ruol^O. 

92 


730 


St  e 


Stenkruka,  f.,  -krus,  -kärl,  n.  firot-aStia,  fah>t= 

riinfhi,  tinn^nmffii. 
Stenkärna,  f.  Uut»  1.  thin»fvbän  (»mcil). 
Stenlag,  n.  tiun^ferta  1.  »ferroé. 
Stenlera,  f.  rituffu»  1.  a§tia=faj»i. 
Stenlupen,   a.   fi»e^tt)n^t,   fhvi  =  fc^''):ahicn  1. 

=Veittctncu. 
Stenlägga,    v.   a.  filxnttää,    Ia§tca  1.  latoa  1. 

tifata  (=tfnaii)  ihinllä;  s— lagd  gata,  liwi- 

iteii  tatu. 
Stenläggare,   m.  fabuii^aSfija,  fhvcu^atcja  1. 

^aötija,  {ianttäjä. 
Stenläggning,  f.  fhinttämtucn,  fin)itt)§,  !i»tfiä 

laéfciniucn  1.  latcminen;  (det  nienlacjda)  lv- 

h3itl)8,  fhinttiintä,  Iiiin=f'atu. 
Stenmas-sa.  f.  filin-jcuffc  I.  'jcilffio  I.  =völ){fic. 
Stenniossa,  f.  WxiKW-  1.  fitr>i=l"ammal  (=en). 
Stenmur,  m.  thin=muitri,  fianiien  niuurt;  (lägre) 

txwimta. 
Stonmärd,  m.  (muxtela  foina)  IjaaVia^luiätä. 
Stenograf,  m.  ^.nfa»ftvjctttaja. 
Stenograf],  f.  ptfa=firjoitu8. 
Stenolja,  f.  thven^  1.  fitt.n=öljl). 
Stenpassion,  f.  fian=tautt. 
Stenras,    n.   XxiviXX   1.  IxWinx   ancvcmä  1.  vau= 

tcama. 
Stenregn,  n.  fmn=fabe  (4ccn). 
Stenrik,  a.  se  Bottenrik. 
Stenriket,  n.  thin=htnta. 
Stenristning,   f.   !hr>cn4tvjait8   I.   ={ivjcttu3   1. 

»ritmuötuö. 
Stenrör,  n.  fih)i=;)l?^)fft»  ^>?l)'ffi- 
Stenros,  -röse,  n.  fitti^rauiiic,  vaimic,  fiaiffc; 

se  föreg. 
Stensamling,  f.  fittjiStö,  fijin=!cfcuö. 
Stensik,  m.  se  Siklöja. 
Stensimpa,    f.    (cottus  gobio)   VxXVX-taia,   xcxxxta- 

latiffo  1.  -'XixaiUc. 
Stenskifva,  f.  thvv  1.  fiacn  liueta;   (pä  bord 

0.  d.)  \>aa\x  (=ben). 

Stenskorpa,  f.  tian=tuDvi   1.  4^citc  (»ttcen)  1 

4ot;ma. 
Stenskrift,   f.   ti»t »tirjoituS,  thvccn  =  !iviottU« 

thi3ceu4nin-äntä. 
Stenskärfva,  f.  tii»i»  1-  thren-Iiu{<t'a  1.  Ahxi 

falc  (=ecn)  1.  '\x\>xu  1-  =fiveueu. 
Stenslipare,  m.  ttlrcn-tat)tcaja. 
Stensliperi,   n.  thfen=taf)onta  1.  taljfcamiuen; 

(stallet)  ttweuta^onta^iaia. 
Stensnidare,   m.  fitvcn4nivtäjä,   ttlveu=U?uolija 

1.  =luct§täjä. 

Stensprängare,  m.  fivpen^jävtijä  1.  »^Juraaja. 
Stensprängniiig,  f.  tu^^icn  färentä  1.  toutiimi' 

ncu  1.  ^^uraamiuen. 
Stensqvätta,    f.  (saxicola  oenanlhe)  tian4aö{u 

1.  4aéfi,  Ijit^tatfa. 
Stenstick,  n.  ft»t»^JnrvDÖ. 
Stenstil,  m.  fitt)i»!triatmet  (pl-)i  tiltii=ftriDttu«. 
Stensäte,  n.  tiwi=)5enftt,  iittjtncn  tStuin  (=iinen% 
Stensätta,  v.  a.  se  Stenlägga. 


Sti 


Stensättning,  f.   se  Stenläggning:  (tyid  graf- 

var)  !i»t=rittjiH)S. 
Stensuta,  f.  (pohjpodium  vulgnre)  fatltonmar» 

vc  (nteeu)  1.  =t)rttt,  thveu^tuattaineu. 
Stentafla,  f.  tiftn^taulu,  fianucn  taulu. 
Steutallrik,  m.  ftrDi4autaucn. 
Stentrappa,  f.  fh»bva^J^)U  1.  n-a^ut  (pl-)- 
Stentruroma,    f.  (å  vägar)    !ilt»i=vum)JU,  tilin 

ncu  ruml.''U. 

Stentryck,  n.  fitot=^3aiuanta,  fitoceu^^aino,  fitxn- 
Vaino;  (det  tryckta)  Ixxov-^taxxxoi  1   =)>iirro§. 

Stentryckare,  m.  titt)t4iainaja  1.  4nirtajä. 

Stentryekeri,  n.  tilDi»t>aino. 

Stenvandla,  v.  a.  fiwctl}ttää,  tiwcttää;  s— s 
V.  p.  fitrettl}ä. 

Stenvandling,  f.  tia)ett^ml)6,  tiaiet^ttämiuCH 
(vfenmndtad  kropp)  tiuictljunäiueu,  ti>t)ettl)mä 

Stenväxt,  f.  taotut  =  tiireti)uuöineu,  tim=faSan 

Stenör,  n.  ttVot^fcIu  1.  4out}itto,  titm-'t)erä. 

Stenört,  f.  se  Fetknopp. 

Stcpp,  lu.  aavi^a,  avo,  ljtetta=aut)to,  tuuoma. 

Sterbhus,  n.  tuoIin=t)UOnc  (»een);  (arf vingar 
Veritlifct  (pL),  ^r^eri^fuuta,  tuolin=))ejä. 

Stereografi,  f.  tai^|ja(een=turoaanto  1.  =fHtt?au8 

Storeometri,  f.  ta|))>alccn=mittauS,  fa^J^^alceu 
mittaus»  oflp^^t. 

Stereotomi,  f.  faV4^atcenIeitfau8=o^^3t. 

Stereotyp,  m.  tunto»  1.  fiiutouat34^atno,  tiinto 
tivjaimiucu  :t3'iino;  s  -upplaga,  tiinto tirjain 
^?ainoéi,  tiinto=ttrjainiiuen  l^ainoS. 

Stereotypera,   v.  a.  ).Hiinaa  tiinto=ttrjaimitta. 

Stereotypisk,  a.  !iinto4ivjaiminen. 

Steril,  a.  !aru,  marra§  ^^rtaau),  t)ebctmätÖH. 

Stia,  f.  läätti  1.  lätti,  :^a'^na. 

Stick,  n.  :t3i§to,  ).nStäntä,  tietämä;  stå  i  s — et 
olla  ^^uIa§)'a  1.  ^mlan  ataifeua;  bli  i  s — et 
jääbä  Valtaan;  sätta,  lemna  i  s— et,  jättä' 
I.  I)eittää  ^putaan;  (i  kortspel)  faato,  titf 
^.nSto;  s.  i  stäf,  notfa--tt)a8tatnen,  ^atfi-  1 
emä=Jv»aStainen. 

Sticka,  V.  a.  o.  n.  ^iStää,  ^iStellä,  tiJtät 
(=ttään),  totata  (=ttaan),  totai«ta,  tottia,  tui 
!ata  (»ffaan),  tuitfaista,  tuittia,  ronttia,  ron! 
taiota,  ^ul}!at§ta;  s.  med  näl,  )3iStää  1.  te 
fata  1.  tuitata  neulatta;  .<.  värjan  genor 
lifvet  på  ngn,  )3ut)tai§ta  1.  ^t§tää  ^uf)ti  j-fu: 
ruumiö  mietalla,  ^igtää  1.  tt)öntää  mictt 
j.tun  ruumiin  lä^itfe;  s.  ngn  med  fingre 
i  ögat,  ).n8tää  1.  rontfaigta  I.  totaigta  j.tut 
lormella  filmään;  s.  ihjel,  )ji8tää  tuotijatfi 
s.  svin,  kalf,  ^iötää  ftfaa,  ittafitfaa;  sitt 
octi  s.  i  maten,  igtua  ja  ronttia  1.  tofti 
ruotaa;  s.  af,  fram,  igenom,  m.  m.,  s 
Afsticka,  o.  s.  v.;  s.  npp  en  böld,  \)n\ 
taiéta  )jatfc;  s.  upp  ett  vinfat,  ^jigtää 
tc^bä  reifä  n)tini=aötiaan;  s.  ut  ögonen  p 
en,  ^uf)tat8ta  ftlmät  j.fun  ipääötä  1.  j.fultc 
s.  värjan  i  slidan,  :t)i§tää  1-  tljijutää  mietl 
tuppeen;  han  stack  mig  eu  mark  i  har 
den,  t;än  ^iöti  marfan  touraani;  s.  eld  p 
ett  hus,  ))ietää  1.  tuifata  fiucne  tuleen;  se 


Sti 


731 


len  s — er  mig  på  hufvudet,  auriu!o  tuil» 
taa  p'ä'åi)'åxn  1-  polttaa  päätäni;  sådant  stack 
mig  i  hjertat,  fe  f^^bäntäni  1.  mieltäni  piSti 
1.  faricaöteli;  s.  tåg  1.  på  ett  tåg,  piétää 
toutoia,  laSfea  1.  aj^aa  tenuna;  det  sticker 
mig  i  sidan,  fljlfeäni  1.  h)Ie8tänt  piétää; 
det  s— ker  i  ögonen,  fe  piétää  fitmään  1- 
filmiin;  det  s— ker  i  näsan,  [;ajn  piStää 
1.  tuif faa  nenään;  det  s— ker  på  tungan, 
firpaifee  fieltä,  pistää  1.  pistelee  1.  tuiffaa 
tieieen;  de  stora  korten  s.  öfver  1.  s.  de 
mindre,  ifot  fovtit  piStälvät  1.  tappatoat  h>ä= 
{;emmät;  skeppet  s— ker  djupt,  laiwa  fnl= 
fec  1.  mafaa  fi^ioäefä;  s.  upp  i  vinden,  nonSta 
tuulen  päälle  1.  päin  tuuleen;  elden  stack 
fram  genom  fönstret,  tuli  piSti  1.  tuiffafi 
uloö  itfunaSta;  brodden  s  — ker  upp  ur  jor- 
den, oraä  noufee  1.  piStää  xjVo^  maaStaa; 
s.  sig  på  ett  törne,  piStää  itfeufä  ovjan» 
tappuraan  1.  orjan  »tappuralla;  s.  sig  un- 
dan, piötäitä  1.  pistää  itfenfä  pafoon;  akta 
er,  han  sticks,  fatfofaa  1.  nmrofaa  waan, 
l)än  pistelee  1.  vontfii  1.  toffii;  s— nde  ord, 
svar,  piStäwä  1.  tuitta  fana,  iraStauS;  s— n- 
de  smak,  lirpeä  1.  firpaifeiva  1.  muifca  1. 
pistäroä  mafu;  s— nde  lukt,  tuiffa  1.  pi6tä= 
\m  ^aju;  en  stucken  gris,  pistettl)  porfaS; 
han  är  stucken,  ^n  on  äiSfään  1.  l;ar= 
misfaan  1.  ixnf)oiSfaan. 

Sticka,  V.  a.  (ined  strumpstickor)  neuloa,  fu= 
too;  s.  strumpa,  futoa  1.  neuloa  fuftaa;  s. 
med  guld,  ommella  (=pelcn)  1.  futoa  1.  neu= 
loa  1.  firjata  (=-aan)  Julialla,  futoa  tultaan; 
s.  ett  täcke,  en  söm,  tifata  (=ffaan)  täffiä, 
faumaa. 

Sticka,  f.  tiffu,  puiffo;  (strumpsticka)  fuffa» 
puitfo  1.  »arraS  (=rtaan);  ha  sig  en  s.,  olla 
l()UtifaSfa  1.  pajuSfa. 

Stiekblomma,  f.  (gentiana  campestris)  aro= 
fatfero,  fartoa^fello. 

Stickbloss,  n.  päre=foitto  1.  =foinio. 

Stickbåge,  m.  neuloin=puut  (pL)- 

Stickbäcken,  n.  alu6»aStia. 

Stickelbär,  n.  fartoiffa,  farlva^marja,  tifferpert. 

Stickelbärsbuske,  m.  !arn.nff'a=  1.  tifferperi= 
penfaS  (»aan). 

Stickelhårig,  m.  päiStär»farlvainen,  piSto»far» 
»ainen. 

Sticken,  a.  se  Snarsticken;  (harmsen)  när» 
fästi)n^t,  fuuttunut;  bli  s.  öfver  ngt,  när» 
fästi)ä  1.  fuuttua  1.  fuutal)taa  jstfin. 

Stickert,  m.  tifari,  meri»tifari. 

Stickfiuga,  f.  pistiäis»färpäinen,  munffilatncn. 

Stickfluss,  f.  iulel)buS»i?Sfä,  julef)tuminen. 

Stickfri,  a.  piSton»U'>apaa,  pisto-afeilta  »apaa. 

Stickhosta,  f.  tufel}buS»  1.  läfäf)bl)8»>}Sfä. 

Stickling,  m.pistofaS  {,4laa\\),  istufas  (»ffaan), 
istutin  (»ttimen),  aaluiua. 

Sticknas,  v.  d.  närfäSt^ä,  |uutal;taa,  utrpaS» 
tua,  nipaStua. 

Stickning,    f.    (slickande)    pistäminen,    piStO, 


pistäutä;  neulominen,  futemiucu,  tiffauS; 
(ngt  stickadt)  ueuloma,  futoma,  titfaama, 
tiffauS;  (i  kroppen)  piStO,  piStoS. 

Stickord,  n.  pisto=fana  1.  »put;e  (»ceu),  piSte» 
leminen,  l^arffa»  1.  fompa=iana. 

Stickpenning,  m.  (hemligt  gifna  peniiingar) 
fala=ral)a;  (klen  belöning)  ifeljno  1.  f;uono 
matfu  1.  paUfa. 

Stickpiller,  n.  se  Stolpiller. 

Sticksilke,  n.  tiffauS»  1.  neulo»filffi. 

Stickstrumpa,  f.  fufau--fubin  (»timeu)  1.  »neu» 
lomuS. 

Stickstyfver,  m.  se  Stickpenning. 

Sticksåg,  m.  puuffo»fal)a. 

Sticksår,  n.  piSto»f)aanHl,  piStämä. 

Sticksöm,  m.  uniru»  1.  forfo»ompcluS,  tiffauS» 
ompelus. 

Stickta,  V.  a.  se  Instifta. 

Sticktyg,  n.  ncule»fan3a3  (»faan)  1.  »ivaate 
C»ttecn\ 

Stickvapen,  n.  piStO»afe  (»ecu). 

Stift,  n.  (andligt  område)  l;iippa»funta,  piiSpa» 
f  unta,  piispan  »lääni;  (i  ISorrige)  lääni; 
(jungfrustift)  neitfVt»luoStari  1.  ^aitoS. 

Stift,  n.  (alt  fästa  med)  naulancu,  tiöiffa; 
(att  teckna)  piiruStiu  (»imen),  piirrin  (»rti» 
men';  (pä  vågbalans)  naSta,  f  teli;  (fram- 
stående spets)  nasta;  (pä  pistillen)  loartalo. 

Stifta,  v.  a.  afettaa,  fäätää,  perustaa,  laatia, 
laittaa,  tcl)bä;  s.  en  skola,  perustaa  1.  afet» 
taa  foulu;  s.  lagar,  fäätää  lafia;  s.  ondt, 
umifuttaa  pal;aa,  tcl;bä  paf;uutta  1.  pal;D» 
ja;  s.  fred,  vänskap,  tel)bä  1.  rafeittaa  I. 
laittaa  rauhaa,  ^StäiD^ijttä;  s.  uppror,  noS» 
taa  fapina;  s.  förbund,  peruStaa  1.  afct» 
taa  I.  tel^bä  1.  rafentaa  liitto. 

Stiftare,  m.  o.  Stiftarinna,  f.  peruStaja,  afct= 
taja,  fäätäjä,  laatija,  tcfijä,  Jvaifuttaja,  lait» 
taja,  nostaja;  jmfr  föreg. 

Stiftelse  o.  Stiftning,  f.  (stiftande)  afcttamiuen, 
perustaminen,  laittaminen,  m.  m.,  jmfr  Stifta; 
(inrättning)  laitoS,  perustama,  afettama;  det 
är  en  s.  af  honom,  fc  CU  Itänen  peruSta» 
manfa  1.  afettamanfa  1.  laittamanfa;  välgö- 
rande .s— r,  armeliaat  1.  f;i}iDän»tefeir»äifet 
laitofjct. 

Stiftningsdag,  m.  peruStuS»  I.  afetuS^päiUjä. 

Stiftsfröken,  -jungfru,  f.  neitftJtlaitoS»  1.  luoS» 
tari»rl)öffinä,  luoStari»ueitfl)t. 

Stiftsprest,  m.  l>iippa»funnan  pappi. 

Stig,  m.  polfu,  ura,  tola;  lastens  s— ar,  pa» 
l;uuben  1.  palKittcn  polut;  (kulmätt)  fafft» 
toista  tijun^riä;  stors.,  ueljä»folniatta  tp= 
n^riä. 

Stiga,  V.  n.  (taga  steg)  aStua,  aSteHa,  aStu8= 
f  elia;  (hijja  sig)  nousta,  fol;ota  (=oan),  ^le» 
tä  (»neu);  (tilltaga)  vltt}ä,  enetä   (enenen), 

nousta,    paifua;    (komma,  gå,    träda)    tUÖa, 

mennä,  laijbä,  lät}teä;  s.  i  vagnen,  nouSta 
1.  astua  »annui^in;  s.  tili  häst,  nouSta 
ratfaille;  s.  iland,  nouSta  1. mennä  I.aStna 


732 


St: 


maaHe;  s.  af  hästen,  lähteä  1.  oätua  1. 
ncueta  alag  ratfailta;  s.  öfver  tröskeln,  ag 
tua  fintm^ffen  lilt  1.  ftjnn^ffeStä;  stig  fram  och 
sitt!  täi)  1.  fätifää  1.  tule  1.  tulfaa  istumaan! 
stig  in,  var  så  god!  tce  1.  tel}tää  nitu  I)t)» 
irin  ja  tufe  1.  tulfaa  1.  !äi)  1.  !äutää  1. 
tntaa  ftfään;  stig  pä!  aStu,  aStu!  aStu  traan! 
Hoden  har  stigit,  jctt  cu  V^i^iiunut  1.  fo 
hcnnut  1.  ncuSjut  1.  tjlennijt;  spannmålen 
6— ger  i  pris,  jtjträiu  [)inta  noufee  1.  tjU 
nee,  jijirät  iicufetrat  1.  i}Icneirät  f;iunot§fa; 
kursen  s— ger,  fursfi  t}Ieucc  1.  )^avanee; 
tierna  ha  stigit  fem  procent,  ofatfect  otuat 
nougfeet  1.  Vteuneet  iriifi  ^vcftntria;  kost- 
naden s— ger  till  100  mark,  fuétannuö 
noufee  100  ntarffaan;  vinet  s— ger  i  huf 
vudet,  iriint  fät)  1.  menee  )3ääF)ön;  fisken 
s — ger  upp,  falat  noufeivat  Jvirtoif)tn;  hans 
vrede  s— ger,  l)änen  »ifjanfa  ijltijt}  1.  ene^ 
nee  1.  ^Jatfuu;  vinden  s— ger,  tuuli  Xjltl^t}  1. 
enenee  1.  ^aifun;  (skjuta  fram)  etei}tt}ä,  u(o= 
ta  (ulfonen),  piitaå  ufo8,  nouSta,  Ul)cta 
(=can);  stocken  s — ger  för  långt  fram,  btrft 
ultcnee  liiaffi  1.  \)'m'dä  Utan  )>ittällc  uioS; 
skuggan  gör,  att  bilden  s — ger  fram,  irarjo 
tefee  fen,  että  tutoa  noufee  1.  fo^icaa  fifmiin. 

Stigande,  n.  aStumtucn,  noufemincn,  !of)oa= 
minen,  tileneminen,  eneneminen,  m.  m.;  un- 
der s— t  uppför  trappan,  ra^^fuja  t)Ic6  ag= 
tueöfa;  vattnet  är  i  s.,  jBcfi  en  ^aifumaöfa 
1.  ncufemaefa;  kursen  är  i  s.,  fnré[i  c-n 
^IcnemäSfä  1.  Ylenemään  ^■'äin  1.  i^aranemoan 
^äin. 

Stigare,  m.  ^äädtjS^mieö,  iruori^tnön  ^ääKiiS 
1.  fatfcja. 

Stigbord,  u.  l^■'eft=:|^ortti  1.  4uu!fu. 

Stigbygel,  m.  jalustin  (4men),  :pclu8tin  (4men). 

Stigrör,  n.  (mek.)  noöto=^)iipi)U  1.  =to«ri. 

Stikta,  se  Instifta. 

Stil,  m.  (handstil)  fäft,  fäfi=ala;  han  skrifver 
en  hög  och  vacker  s.,  ^än  fivjoittaa  fo'o= 
fasta  ja  faunista  fäfi>alaa  1.  fättä;  (gjuten 
hokstaf)  firjain  (--imen);  (af tryck  af  stilar) 
firjoituS;  (skri/sätt)  fivjcitu§4a^^a  1.  4aatu 
1.  »muoto,  firjoitué^^Jufu,  lauic=ta}?a;  bunden 
s.,  runo=mita(tinen  1.  »fanaincn  fivjoituö»  1. 
Iaufe=ta^^a•,  obunden  s.,  iuora=fanainen  fir=- 
joituS^  1.  Iaufe=ta^a;  den  högre  s — en,  i)Ie= 
iräm^.n  1.  eteirämpi  firjoituS-  1.  Iaufc4aatu; 
(hos  en  konstnär)  tefo4aatU  1.  =muotO,  fu» 
ttau6  =  laatu,  laatu;  han  har  bildat  sin  s. 
efter  Kafael,  ^n  CU  tefo-Iaatunfa  1.  laa» 
tunfa  muobcétanut  S^afaelin  mufaan;  trap- 
pan är  gjord  i  jonisk  s.,  ra).>ut  cn  te^tt) 
juonialaifecn  laatuun  1.  muotoon;  det  är  i 
hans  vanliga  s.  (fy.)>  fe  cn  f)äncn  »an» 
[;aan  laatuunfa  1.  ta|)aanfa;  (tidräkniny)lutu, 
ajan  =  Iufu;  den  18  November  efter  nya 
s— en,  2)farra8fuun  18  )>äia>ä  uutta  lufiia. 

Stilett,  m.  tilctti,  )3iStin»)5Uuffonen. 

Stilgjutare,  ni.  Jirjainten=lvalaja. 


Sti 

Stilgjuteri,  n.  firjatn^it^aja,  tirjainten  tvaim 
paitta  1.  »^aja. 

Stilgjutniug,  f.  firjainten  »alaminen  1.  »a= 
lanta. 

Stilisera,  v.  a.  {aatia  1.  laittaa  Iirjoitu§=^u 
fuun,  laatia  firjoituffefft;  skriften  är  väl 
illa  s— d,  firjoituä  du  I)»ft)äSti,  ^uonoSti 
laabittu  1.  firjoitettu,  firjoituffen  fana^^utu 
1.  Iaufe»ta)ja  on  l)\.)XD'å,  ^uono. 

Stilist,  m.  firjoittaja,  laatu-tirjoittaja,  luonte» 
>va  firjoittaja. 

Stilistik,  f.  firjoituS  =  Jjutouu  1.  4aabun  o>>i)i 
1.  taito. 

Stilistisk,  a.  firjoituS^^uftuCinen  1.  4aabuQi» 
nen;  i  s— t  afseende,  firjoituS=)5UHJun  1.  4aa» 
buu  fuf}teen  1.  ^^ucIeSta;  han  har  mycken 
s.  förmåga,  f;äneUä  on  fuuri  firioitu84aa» 
bun  1.  »^juirnn  taito  1.  f^fi;. 

Stilkast,  n.  firjain-Iaatiffo. 

Stilla,  v.  a.  afcttaa,  feifattaa,  ^ibättää,  pillitä 
(=tfen),  t^rettää;  s.  vågorna,  afettaa  aattot; 
s.  blodet»  t^rettää  1.  feifattaa  »eri;  s.  vär- 
ken, afettaa  1.  tauottaa  färtpä;  s.  ett  upp- 
ror, afettaa  1.  el)fäiStä  1.  pillitä  fapina;  s. 
sitt  sinne,  afettaa  1.  malttaa  1.  l^iHitä  mie» 
lenfä;  s.  ens  vrede,  lauljbuttaa  1.  ^iöitä  1. 
afettaa  j.fun  )xii}a;  s  sin  törst,  jucba  ja» 
noonfa,  fammuttaa  janoanfa;  s.  sin  hunger, 
fpöbä  nälfäänfä,  fammuttaa  1.  t^Vbi^ttää  näl» 
fäänfä;  s.  ett  barn,  H)itl;bl)ttää  1.  tp^Stljttää 
laSta;  s.  boskap,  ruoffia  favjaa,  antaa  ruc» 
faa  f  ar  jätte;  s.  sig,  v.  r.  afettua,  feifattua, 
tijrettijä,  lauhtua,  »ii^tijä. 

Stilla,  a.  oböjl.  f)iljainen,  fäif^,  tafainen,  tl}t)» 
ni,  ti)»cn  (»nen),  leirollinen;  adv.  fjiljaa, 
f)iliaau,  fiiljaifesti,  fiiteoUa,  ^aifoillanfa;  vara, 
stå  s.,  clla,  feifoa  :|3aifoiIIanfa;  hälla  sig 
(uppföra  sig)  s.,  oHa  1.  ^^f^ä  ^iljaifena  1. 
fäif^nä  1.  fiittoUa  1.  t^lrenenä;  var  s.!  de 
1.  ^ijfi)  iJaifoiHafi  1.  (tyst)  f^itjaa  1.  fii^olla; 
s.  luft,  vatten,  t^l^ui  1.  tl)»en  ilma,  tt»eft; 
den  s.  landsbygden,  Ijiljaineu  1.  rau^alli» 
nen  maa»fcutu;  en  s.  karl,  (;iljainen  I.  fäif^ 
1.  fii»o  1.  tafainen  mieS;  en  s.  lefnad,  jii» 
tDO  1.  l^iljainen  elämä;  en  s.  död,  rauf;al(i» 
nen  1.  hiljainen  fuokma;  häll  s. !  fcifottaite! 
feifota!  gå  s.  sin  verld  fram,  fulfca  f;i(jai» 
feSti  1.  tijtreneöti  maaitmaufa  läj^itfe;  stilla!^ 
Ijiljaa!  l)iljaan! 

Stillasittande,  a.  ^iaifaatlaan48tuh>a  1.  »ofija, 
liiffumaton;  subst.  n.  :|3aifaI(aan»ofo  1.  »is» 
tunta,  liiffumattomuus. 

Stillastående,  a.  ^aifaUaan»feifoit»a,  feifo»a, 
feifo»ainen,  liiffumaton;  s.  vatten,  feifohja 
1.  liiffumaton  Ivefi;  subst.  n.  ^5aifal£aan»ici» 
fonta  1.  »feifominen,  feifomiuen. 

Stillatigande,  a.  »aiti»oIett)a,  äänetön;  s.  nic- 
kade han  på  hufvudet,  ääuetönuä  nl)öföl)tti 
f)än  ^jäätänfä;  subst.  n.  toaiti=olD,  äänctti}» 
m^t}S;  med  s.  förbigå  ngt,  äänettömästi  1. 


Sti 

aänctönnä  1.  öänettöm^t^beUä  fiiuuta  (=uan) 

j.fin  1.  mennä  jonfin  o^ttfe. 
Stillestånd,  n.  (stagnation)  fctfatjbuS;  (oapen- 

heila)  fott4a!fo,  tBäIt=vau^a,  ajeiben  feifa^bu§. 
Stillfrö,  n.  (sisi/mbrium)  )3erna»ruo^o,  fatt»u= 

Stillhet,  f.  ti?t?ne^S,  t^hjen^öS,  l;i(jatfuu§, 
ääncttömi)tj8,  rau^allifnug,  Ie»otIifuu8;  vatt- 
nets s.,  itiebcn  ti)tjnei)8;  sinnets  s.,  mielen 
maltti  1.  tt)»eni)i)é  1.  t)i(iaifuuS,  t^»en  mieli; 
lefva  i  s.,  elää  ^iliailuubeöfa  1.  ^iljaifeSti  1. 
(lugnt)  leircHifuubeefa  1.  lewottife^ti;  i  s. 
tänka  på  ngt,  lenjoliifuubeöta  1.  t;iljaife§ti 
ajatella  jj.tin;  begrafva  i  s.,  ^aubata  ^iljai» 
fuubeSfa;  gråta  1  s.,  itfeä  l^iljaifuubeSfa  1. 
äänettömänä;  grafvens  s.,  l^anban  ^iljaifuuS 
1.  lelDoUijuuS. 

Stillna,  v.  n.  afettua,  tafautua,  t^^nt^,  t^^ 
tttcntijä,  ^iljenti^ä;  vädret  s—t,  itma  afcttuu 
1.  t^^ntV^  1.  tafautuu. 

Stillsam,  a.  f)i(jainen,  fiitt»o,  ^iljafaS  (=ffaan). 

Stillt,  adv.;  det  är  s. ,  ni}t  on  t^tven  1.  t^^ni 
1.  t^tjni  itma. 

Stillåda,  f.  firjain^aattfto. 

Stilprof,  n.  firjoitu«  =  nä^te  (»ttccn);  (boktr.) 
firjain^nä^te. 

Stiltje,  m.  (sjut.)  ttjtnen  (=nen),  tt?lt»en  ilma, 
t^Vni,  t^hjentij,  laimi;  i  s.,  t^tvenellä,  t^i?= 
nellä,  tijwenösfä. 

Stilöfning,  f.  firjoituö^jarjoituS,  !irjoituS4aa= 
bun  Ijarjoitue. 

Stim,  n.  ^ami,  ^äntä,  paarma;  (stoj)  tetme 
(=een),  rt)t^,  refjme  (=een),  teu^u^,  l;ila§telu. 

Stimma,  v.  n.  futea  1.  fulfea  ^jarhjisia  1.  :>3än= 
niöfä;  (stoja)  telmää,  vel)mätä  (»ään),  ref)» 
mää,  teuljata  (»aan),  remuta  (=uan),  l^x- 
laSteHa. 

Stimulera,  v.  a.  fii^oittaa,  ^ttljttää;  (kroppsligt) 
fi{)oittaa,  l)afaroittaa. 

Stind,  se  Stinn. 

Sting  o.  Styng,  n.  :)3igto,  ^jiStoS,  ^iiStämä;  ge 
ett  s.  med  värjan,  ^iätältää  1.  ^iStää  1. 
t^önnältää  micfaUa;  få  ett  s.  i  bröstet, 
faaba  )3i8to  1.  pistämä  1.  ^aaa^a  rintaanfa, 
tuCa  rintaan  ^i6tett)ffi;  taga  långa  s.,  om» 
metta  1.  tef>bä  )3itfiä  ^iötämiä  1.  titfiä;  håll 
och  s.,  ^)iötoffet;  (insekt)  tiiliäinen,  ^Jaarma, 
(iarf  deraf)  :permu,  ^JUUp^iO. 

Stinga,  v.  a.  se  Sticka. 

Stink,  n.  nore  (»cen),  noreet  (pl); 

Stinka,  v.  n.  (spritta)  ^särSf^ä,  ^irSfua;  (luk 
ta  illa)  paista  ^a^alta  1.  ^sal^aHe,  ^aisfof) 
taa,  lij^bfää,  Ii)l)^{ätä  (»ään),  lemuta  (»nan), 
lemafitaa;  s.  af  brännvin,  Iöljf)tätä  1.  f)aiSta 
1.  f)ai6fa^taa  paIo»tt)iinaIIe  1.  »toiinalta;  s — n 
de,  töt)^fätt)ä,  Ii3^t)täinen,  ^aifuincn,  Ijaifenja. 

Stinkdjur,  n.  I)aifu»eläin  (»imen). 

Stinknässla,  f.  (stochys)  pä^tåmö,  riiben»foura 
tj  Stinksär,  n.  mätä-  1.  f)aifu»£)aatoa. 

Stinn,  a.  ^affoinen,  ^uUaiffa,  ^uIIaUan|a  1.  ^5a» 
foUania  (olewa),  puHiötunut,  täi?teläinen;s 


Stj 


733 


segel,  pullistuneet  1.  tä^teläifet  1.  tä^tJjneet 
purjeet;  s.  af  väder,  ))n^attunut,  ]^en!i»^a!!Di« 
nen,  ^ulfaffa  1.  :|5ut(i6tunut  ^engeStä;  s— t  juf- 
ver,  :i5affoifet  1.  tä^teläifet  1.  ^JuIIiätuneet  uta= 
ret;  vara  s.  af  mat,  oUa  ^afoöanfa  1.  täij» 
teläifenä  ruoasta;  äta  sig  s.,  f^i5bä  icatfan» 
fa  :^a!DlIeen  1.  :i3a!foifefft. 

Stinnhet,  f.  ^affoifuuö,  puQoffuuä,  ^JuQoifuuS, 
tä^teläifi?t)8. 

Stint,  adv.;  se  ngn  s.  i  synen,  se  s.  på  ngn, 
fatjoa  tuijottaa  j.fun  filmiin,  !atfoa  j.ful^un 
1.  j.fun  filmiin  tuifaSti  1.  tuimasti  1.  lujasti. 

Stipel,  m.  (hot.)  f"ortt»afe  (»Ifeen),  a)3u»Ie^ti; 
(småstipel)  apu=Ie£)b^ffä,  forteuffa. 

Stipelslida,  f.  (bot)  tortoaffeeu  1.  a^u=Iel^ben 
tn^Jete  (»ffeen). 

Stipendiat,  m.  a^5u»ra]^alainen,  a^ural^an»  1. 
fti^3enbion=nauttija  1.  »faaja. 

Stipendiatexamen,  m.  ftipenbio^  1.  a\)UXai}a' 
tutfinto. 

Stipendium,  n.  a^5u»raf)a,  ^i^enbio. 

Stipulation,  f.  ö3ä{t»)3uf;e  (»een),  fo^imuS,  fo» 
:()iminen. 

Stipulera,  v.  a.  te^bä  n)äli»:t3ui^e  1.  fo^JtmuS, 
fo^ia. 

Stirra,  v.  n.  tirtistää,  tirfisteöä,  tirrittäö,  tut» 
jottaa;  s.  på  ngn,  tir!iStää  1.  tuijottaa  j.fu» 
:^un,  tirtiStellä  j.futa,  fatfoa  tuijottaa  1.  tir= 
tiStää  j.!ul)Un;  se  med  s — nde  blickar,  fat» 
foa  tuijottanjin  1.  tirrittäicin  ftlmin. 

Stjelk,  m.  tt5arfi  (»rren),  (kortare)  toana,  (halm- 
artad)  forft  (»rren),  (fiJr  blad  och  blommur) 
fanta;    med  kort,  lång,  tjock,  smal  s.,  I^* 

^t)t»,  pitfä»,  ^jaffu»,  ]^oiffa»tt)artinen  1.  =»ar= 
finen. 

Stjälkblad,  n.  ttiarrt»Ie^)ti. 

Stjelkknöl,  ni.  tt)arfi»mu!ula  1.  =^3a^fula. 

Stjelklös,  a.  toarreton,  ttiarfiton. 

Stjelkomfattande,  a.  (bot.)  fe)30»fantainen. 

Stjelpa,  v.  a.  faataa;  s.  omkull,  fumota  (»oan), 
^anna  1.  faataa  fumoon;  s.  omkull  köks- 
kärlen  att  torkas,  :panna  f^i5ffi=aStiat  fu» 
moou  fuihjamaan;  hjelpa  andra  och  s.  sig 
sjelf,  auttaa  muita  ja  itfe  tuHa  airun  tar» 
^^eefen;  v.  n.  faatua,  fumoutua,  mennä  nuo- 
rin 1.  fumoon;  vagnen  s— pte,  toaunut  faa» 
tnitoat  1.  menilpät  nurin;  hästen  stalp  un- 
der honom,  f)ett)onen  faatui  1.  feflistiji  l;ä» 
nen  allenfa;  han  stalp  och  dog,  ^än  faatui 
nurin  1.  maal)an  ja  fuoli,  {;än  faatui  maa» 
^an  fuoliaaffi. 

Stjerna,  f.  täf)ti,  (liten)  täl^tiuen;  en  s.  af 
första  storleken,  enfimmäiS»fofoinen  1.  fuu» 
rimmau»fofoinen  tä^ti;  han  är  född  under 
en  lycklig  s.,  {)än  on  ft?ntt)n^t  onneKifilla 
enteittä  1.  l^ljtoän  täf)ben  ^alliteSfa;  upphöja 
till  s— erna,  tjlistää  :t)iln)iin  1.  taitt>aafen 
faaffa. 

Stjärnbeströdd,  a.  tä^bitettl),  täl;tinen,  täl^» 
bittä  tä^tett^  1.  ^eitctt?;  vara  s.,  oUa  tä!^- 
beSfä  1.  tä^bitett^nä. 


Stj 


«tjernbild,  m.  täf)biHö,  täf)bt8ti3 ,  täl;ti=!il;er= 

mä  1.  'taxlja. 
Stjernbloinma,  f.  (fittllaria)  tä^timö. 
Stjeiiidelt,  a.  (hot.)  tä^tujafoincn  1.  4iu8fatnen. 
Stjernfall,   n.   täl;ben=   1.   tät;ti'Icnto,  tabben 

^^utouö,  tä^ti»ttito. 
Stjernflock,  m.  tä^ti-flfcrö  1-  »llil^mä  1.  fi^ermä. 
Stjernformig,  a.  tähtimäinen,  täliben=muctci= 

nen  1.  'nä!öinen. 
Stjernfull,  a.  se  Stjernbeströdd. 
Stjernhimmel,  m.  täl>ti--tai»aö  C=aan). 
Stjernhjul,  n.  (mekj  f)aminaä=  1.  fäbc=rataö 

(4taan). 
Stjernhvalf,  n.  tä(;tt=fanfi  1.  'po^a,  taiwaan 

1.  ilina-fanfi  (»nnen),  taimaan  {'irio=fanfi. 
Stjernig,  a.  tähtinen. 
Stjernkikare,   m.   tä()tein=tät)t}gtäjä  1.  4atl'cja, 

(astronom)  täbtein=tuttija. 
Stjernkikeri,    n.    (astronomi)    täl;tein '  tä(iV)StpS 

1.  =tutfimu8;  (ohservatoriim)  tä[)ti»tovni,  täi;= 

tein=täf)i}§tämc. 
Stjernklar,  a.  täf)ben^^iltfa»a,  tä[)bcn4>atatoa, 

hrtfaaSfa   tähbeSfä    (otefta),   tafttinen,   feeä 

(fefeen);  s.  himmel,  tä[;tinen  1.  täf)ben4Mlf= 

fawa    tain.iag;    s.  natt,  tä()tinen  I.  täl;bcn= 

njaloinen  ^ö;  det  är  s— t,  taitoaä  en  tä!)» 

besfä  1.  firtfaaefa  tä^beSfä. 
Stjernkonst,  f.  täbti»taito. 
Stjernkrets,  m.  täf)ti=tar[;a  1.  --Uljä,  täf)ti=))iiri; 

se  Solsystem. 
Stjernkunnig,  a.  täf)ti=tietcinen,  täf)tetn=tietäjä 

1.  ^tuntija. 
Stjernkunnighet,    -kunskap,    f.    täbti=tietD   1. 

'tiebe  (=tecn),  täf)tein=o^<5i. 
Stjernljus,  a.  se  Stjernklar;  snb^t.  u.  täl;bcn 

Stjernlös,  a.  tä{)beti5n,  täf)bitön. 
Stjernskott,  u.  se  Stjernfall. 
Stjerntid,  m.  taittein  {ierto=aifa,  tä[;ti=faul"t. 
Stjerntydare,    m.    täl)tein'fclittäjä,    täl^biötä» 

ennustaja,  täljben^tietäjä. 
Stjerntyderi,    n.,   -tydning,    f.    täf)tein»ielit^§, 

tä^teinjeIiti}é=taito,  täbbiätä^ennuétuö. 
Stjernvetenskap,  f.  täf)ti=tiebe  (^teen). 
Stjernär,  n.  tä^ti=njuo[i,  täl)ti=tvuofifanl'i. 
Stjernört,  f.  se  Stjernblomma. 
Stjert,   m.  ^mrSto  1.  )M?r8tö,  bäntä;    (i  skepp) 

fertti,  lämfä;  (ä  plog)  furfi. 
Stjertand,  f.  (anas  acuta)  p\)Xit'é^inox\a,  yculfl-- 

1.  :j5ii{fi=fuDvfa. 
Stjertben,  n.  l)äntä=ruoto. 
Stjertfena,  f.  :|3^rStö,  V^uvSto=eitiä. 
Stjertfjäder,  m.  l;äntä=  1.  :pi)reti3-'fuW'^i- 
Stjertmes,  m.  (parus  caudatus)  f)äntä=tiaincn 

1.  bittinen. 
Stjuf,  i  sammansättningar,  se  Styf. 
Stjäla,  v.  a.  jcaraStaa,  (smått,   ofta)  waxai-- 

tella;    (smyga)    bii»uttaa,   ^iStöä   1.  luiebä 

wartain  1.' falaa;    s.   sig,  v.   r.;    s.  .sig  in, 

bort,  mcnnä  iravfaiu  1.  falaa  ftiään,  i^oiö, 


Sto 

f^iianä  1.  fuleltaa  1.  )>ujol)taa  1.  luifaljtaa 
ftfään,  ^^ci8. 

Sto,  n.  tamma. 

Stock,  m.  tuffi,  pijlffp,  (timmer)  Iiirfi  (=rven); 
lat  som  en  s.,  u|ji4aiéta,  laiSfa  tnin  tutti; 
tala  till  s  — ar  och  stenar,  :|.ntliua  puille  ja 
^.H4fl)ifle;  köra  ihop  s— ar  och  stenar,  ^u= 
l)ua  1.  laSfea  tuulen  tuomia  1.  ^uuta,  f;ciuää; 

(på  bössa)  \>]X\X,    tutti;    (livarpä    ngt /urmas) 

tutti,  ).>öltti);  (sfraffredskap)  ialta4ntu;  (pä 
mangel)  rulla,  tcia,  tutti;  (på  m/stol)  tutti; 
se  Bistock,  Folkstock,  Penningestock. 
Stocka,  v.  a.  (fiirse  med  stock)  tutittao;  s.  en 
bössa,  tutittaa  ^^^Sf>j,  tel)bä  tutti  1.  )5uu 
:|jljgl^t)n,  ^anna  ^ijsfi)  :|3uut)un;  (sätta  pä 
stock)  panna  tutille  1.  tuttiin;  s.  bin,  panna 
me^iläiftä  pejään,  pefitä  (--tfen)  met)iläifiä; 

(göra  ngt  tjockt,  så  att  det  stannar)  tuttoa, 
fuutvuttaa,  fciial)uttaa,  puuttaa;  s.  bloden, 
tuttoa  1.  feifal^uttaa  »eri;  s.  en  qvarn,  fun» 
njuttaa  1.  puuttaa  1.  tuttoa  1.  fci)al>uttaa 
m^tti;;  s.  sig,  v.  r.  tutteutua,  tutteeutua, 
juupua,  puuttua,  tatertua,  fcijal^tua;  (|var- 
nen  har  s — t  sig,  milUl)  on  fuupUUUt  1. 
tutteutunut  1.  puuttunut,'  nU)lli)  ou  luuuniffie» 
fa  1.  tufctfiefa;  (skocka  sig)  tutteutua,  pat= 
fautua,  tunteutua;  folket  s — de  sig  vid 
porten,  n.^äti  1.  tanfa  tnttcutui  1.  pattautut 
porttiin. 

Stockblind,  a.  mupi-fotea,  umuufto=fotca. 

Stockdiini,  a.  tlipi=tvi)niä,  pöltt^=pää. 

Stockdöf,  a.  umpikuuro,  ummitto«tuuro. 

Stockeld,  m.  nuotio,  nuotio-lraltea. 

Stockfisk,  m.  tapa=turöfa,  tuura=fala. 

Stockhus,  n.  tutti4;uone  (=een);  (fängelse)  pUUt- 
to=f)Uonc,  wanti=t)uone. 

Stocklat,  a.  upi-laista,  läpi4ai§ta. 

Stocklås,  n.  fommo4uttu;  nyckel  dertill,  piit= 
fari. 

Stockmakare,  m.  p^Sf^ntutiu^tetijä. 

Stockmörk,  a.  piltto^piuieä,  pilttoiuen  pimeä. 

Stockning,  f.  puun»  1.  tutin=pano,  puul)un  1. 
tuttiin  pano  1.  paneminen,  tutille  pano,  pc» 
ftin  pano;  fuupumnS,  tuttcumuS,  feifal;tu= 
muS,  punttumus;  jmfr  stocka. 

Stockros,  f.  (alcaea  rosea)  ifo»  1.  patfu=ruufu. 

Stockstraff,  n.  jaltapuu=rangaigtu§. 

Stocksäg,  f.  tutti»  1.  t)irft»fal)a. 

Stockvirke,  n.  tutti»  I.  pi3ittl)=puut  (pl.)  1. 
»aineet  (pL);  (cirke  tili  hösstuck)  ptjöfijnpunn» 
aineet,  pijéf^tutin^aineet. 

Stod,  m.  patfaS  (»aan). 

Stoff,  n.  (ämne)  aine  (»eeu);  (tyg)  iraate  (»ttcen), 
toärtti,  tangaS  (»taan). 

Stoffera,  v.  a.  t)uolitella,  toristaa,  tauuiötaa, 
fomiStaa. 

Stoft,  n.  tomu,  tol)u;  s— ets  barn,  tomuu  lap» 
fet,  tomuSfa  matelijat;  de  dödas  s.,  tuol» 
iciben  multa  1.  tomu;  buga  1.  rulla  sig  i 
s— et,  tumartua  l-nottiötna  tomuil^in  1.  maa^ 


Sto 


735 


Ijan  a§ti;  ligga  i  s — et,  cfla  inaaf;an  )>ai= 
nuneena. 
Stoftkorn,  n.  tomun4)iu!!a. 
.Stoföl,  n.  tamjita=t»avfa. 
Stogång,  m.  tamman  astutiis. 
Stoicism,    m.    ftoilaifuuS,    ftoiIat§=o)3jJt;    (fig.) 

Iuia-4untoifuu8,  Iuja-micUji)t)ö. 
Stoiker,  m.  ftoUattten;  (fig.)  hija^tuntomen  mieg. 
Stoisk,  a.  ftoilaincn,  [tDt(aii^=o}.MUhten;    (fig.) 

Iuja=  1.  jä^!tä=mieUncti  1.  »tuntcincn;  med 

s— t  lugn,  Iiija=mieU)cIIä  1.  =tuntotieIIa  ilixjh 

ftj^betlä. 
Stoj,  n.  M;ii,   fcbina,   bättj,   I)älinä,   meteli, 

Vä^lil),  reu{;ma,  ifilauS. 
Stoja,  v.  n.  räi){)ätä   (=ään),   rcul^ata   (--aan), 

Ijältötä,  metelöitä  (=t)en),  meHagtaa,  |3nlmaö= 

taa,  xd)U'd. . 
Stojare,  m.  rä^f)ääjä,  renf;aaja,  rät)f;ä,  ret)ftjä. 
Stol,  m.  tuoli,  istuin  (=imcn);  sitta  pä  s — en, 

istua  tueliUa;  sätta  sig  på  s— en,  istuutua 

1.  istua  tucliåe;  den  påfliga  s— en,  )5aannf= 

finen  istuin  1.  {jaöitnS,  ^aatoinnStuin;  gä 

till  s— s,  lä^bä  tarn?e=  1.  l)i3=tnoliSfa  1.  tar= 

^eeltanfa. 
Stola,  v.  a.  (timvi.)  fcngittää,  fengäStää. 
Stnlbad,  n.  istuma=!i?lpi;,  tuo(i=f^Ip^. 
Stolgång,  m.  tar^een»tefo;    lian   har   svär    s., 

fjänen  on  Jcaifea  1.  fon^a  tel)bä  tarttjettanfa. 
StoHas,  v.  d.  äaiSteöä,  tottottaa,  töaiSteöä. 
Stolle,  m.  ^^cIIö,  p(mi3,  möbö,  pmmelö,  ^ij= 

^3erö. 
Stollig,  a.  l)öperö,  bu^^^clo,  )>i5IIömäinen,  l)U 

möfäS  (=!fäön). 
Stolmakare,  m.  tuclin=teftjä,  tucU»niffari. 
Stolpe,  m.  tolp^^a,  ^l)ltt)äs  (»ään),  V^atfaS  (nian); 

s.  vid  en  port,  ^crtiu  tc(p)ja  l.^J^IttäS;  (fig-) 

)5^toäS. 
Stolpiller,  n.  uIoStu8=  M^uoUutuS=t)iIIeri,  )jevä^ 

^iHeri. 
Stolprad,  m.  toI)^^^a=  1.  ^Mihcäön-inji. 
Stolsfot,  f.  tuolin^jalfa. 
Stolskarm,  m.  tuolin  fclföin  (--imen)  1.  felfa= 

tauta. 
Stolt,  a.  (högfärdig)  )>ö^:^feä,  »jl^Jeä,  u)?ea,  !d= 

:|3ea,  forSfea,  (dfotr  sina  penningar)  ^(röxCaiVå, 

ätocriäS  (=ään);  (i  gud  mening)  uljaS  (=aan), 

rel)eicä;  vara  s.  öfver  ngt,  ^Ipeiöä  1.  pöi}^-- 

hiUä  1.   forSfeitta  jStfin;   jag  kan    vara  s. 

öfver  honom,  fiäueStä  faatan  l)[:(jeit(ä  1.  t)U 

toäStetlä. 
Stolt,  adv.  )jlU)^fcäSti,  ^I^eäSti,  fo^easti;  ut= 

jaaSti,  re^ett)äSti. 
Stolthet,  f.  ^ö»jI;!e^S,  ijipti}^,  !c))euS,  upem, 
^  forSfeuS;  uljuus,  reI;e»l)l)S,  jalouS. 
Stoltisera   1.   Stoltsera,  v.  n.  pfpeiHä,  tjIlräS- 

tellä,  ^Dtjl;{eillä,  n^ieilla,  foxeilla,  forSfeilla, 

ve^penneEä  (=ntelen). 
Stol  tränga,  f.,  -tvång,  n.  tar^jeen  1.  tarpeen» 

teen  i)'åt'å  1.  paffo. 
Stolträngd,  a.  tar)3cen=  1-  tar)5eenteon=)>affoi' 

nen  1.  »^jafottincn  1.  hätäinen. 


Stoni,  se  Stomme. 

Stonihemman,  n.  fanta»  1.  emä=tifa  1.  =tafo. 

Stomjölk,  f.  tamman»maito. 

Stomme,  m.  run!o,  hijä;  (till  en  byggnad) 
fatooS,  !el)ä,  fiatfauS;  (af  menniskokrop- 
pen)  ruf)C,  runfo,  föartalo;  (till  skjorta) 
mie^uSta;  (till  hatt)  fel^ä,  poUa;  (af  ett 
hemman)  \>'å'd-'M)to,  emä4of;fo,  emä=tita, 
fanta-tila. 

Stomp,  m.  tomp^3i. 

Stompera,  v.  a.  tompita  (=tfen). 

Stop,  11.  (mått)  tUOljjpi;  (drickskurl)  tU0^5pi, 
(med  två  iJron)  l^aariffa. 

Stopp,  m.  tuffo,  tu!e  (=!fcen),  tu^^^jo;  (stop- 
padt  ställe  på  tyg)  ))ai!fa,  tilfa,  :)3arfima. 

Stopp!  int.  feifo!  jeifcta!  fpUäffi! 

Stoppa,  v.  a.  tufeta  (=ffean),  tu!fia,  tu^sata 
(»ppaan);  s.  fönster,  tufeta  itfunoita;  s.  mun- 
nen till  på  ngn,  tuftia  1.  tupjjia  fuu  j.M= 
ta;  (sticka  in)  :t3istää,  tunfea,  ttjöntää,  pan= 
na;  s.  ngt  i  tickan,  hos  sig,  ))iStää  1.  tl^ön» 
tää  j.fin  taSfuunfa,  tuofienia;  (fylla  med 
ngt)  topata  (»ppaan),  tupata,  täljttää;  s. 
stolar,  topata  tuolia;  s.  en  pipa,  panna  1. 
pistää  piippuun;  s.  höns,  li^oittaa  fanoja; 
denna  mat  s— r,  tämä  ruofaa  panee  !o= 
hjatte;  s.  behofven,  täyttää  tarpeet,  tuffia 
tarpeen  reiät;  (med  nål  och  gam)  parfia, 
räimiä;  v.  n.  (förslå)  hjäfttää,  riittää,  tä^t= 
tää,  olla  fv}llä;  det  s— r  ej,  ci  toielä  riitä 
1.  toältä  1.  ole  r^IIä;  det  är  en  karl,  som 
s— r,  I)änpä  miel^efft  toälttää  1.  fetpaa,  f)än 
on  felpo  mieS;  fartyget  s— r  upp,  auHnri 
pitää  laitraa;  s — nde  medel,  »atfaa  Io= 
toentattat  aineet. 

Stoppgarn,  n.  parfin4anfa. 

Stopphår,  n.  toppauS»  1.  täl^te=farlvat. 

Stoppning,  f.  toppans,  tutinta,  täi)ttämt?§;  (det, 
hvarmed  ngt  stoppas)  tOppauS,  tät)te  (»tteen); 
(gödningsmat)  li^oituS-ruofa,  iif)oitu§=ta[;ba8 
Haan). 

Stoppnål,  f.  parfin=neuta,  äimä,  fattelnS. 

Stoppsöm,  nj.  toppauS=ommet  (--pelen). 

Stoppull,  f.  f)uonot  h)iKat,  tuppo=»ttlat. 

Stoptals  o.  Stopvis,  adv.  tuopittain. 

Stor,  a.  fuuri,  ifo;  en  s.  karl,  häst,  stad, 
gata,  ifo  1.  fuuri  mieS,  l^etoonen,  fanpunfi, 
fatu;  s.  mängd,  hop,  ifo  1.  fuuri  jouffo; 
den  s— a  hopen,  fuuri  jOUffo;  en  stor  del, 
fuuri  ofo;  större,  största  delen,  enempi  1. 
fuurcmpi,  enin  1.  fuurin  ofa;  ett  s— t  före- 
tag, fuuri  tjrit^S;  s— t  brott,  fuuri  rifoS; 
s.  tack!  fuuri  fiitoS!  paljon  fiitoffia!  den 
s— re  Guden,  fuuri  Sumala;  s — a  ord,  fuu» 
ret  1.  fuurettifet  fanat;  s.  i  ord,  ferSfailettta, 
fe^muainen,  malttanja;  de  s— e,  ifoifet,  fuu= 
ret,  fuurettifet,  fnuri=fufuifet,  mai)tah)at;  vara 
s.  på  sig,  iloilla,  ifoitella,  fuurella,  fuuren= 
netta  (»ntelen),  fopeiila,  ylpeillä;  göra  sig 
s.,  oQa  fuureffi  1.  ifoifeffi,  ifoitella,  fuuren» 
nefla;  lefva  på  s.  fot,  clää  ifoifeSti  1.  fu«' 


^36 


Sto 


Sto 


reöifeStt;  temligen,  någorlunda  s.,  ifol)!o, 
fuurebfe,  iicmatnen,  tfoläntä,  fuureinnoiueu, 
jotfcenfin  1.  melfein  ifo  1.  juuri,  (till  varten 

0.  d.)  foofaS  (={1aan);  så  s.  som  ngt, 
jcutin  fofoinen  1.  juuruinen;  häiften  så 
s.  som  ngt,  puolta  ^nenem^-H  1.  iȊf)enH)i 
jcta!in,  ^ucliffi  niin  ijo  1.  fuuri  fuiu  jofin; 
dubbelt  sä  s.  som  ngt,  toiSta  irertaa  ifcm» 
^31  1.  fuurenHJt  jotafin,  taffi  ixiertaa  1.  fcr= 
taa  niin  fuuri  fuin  jofin;  med  stort  huf- 
vud,  stora  fötter,  o.  s.  v.,  fuuri=  1.  ifo» 
Väincn,  ifo=  1.  fuuri=jalfainen,  m.  m.;  anse 
för  s.,  fuureffua,  ifotfua;  bli  s.,  fuurentua, 
ifontua,  fuureta  (=enen),  ifota  (=neu);  göra 
s.,  fuurentaa,  ifontaa;  (i  audliyt  a/seende) 
fuuri,  jalo,  fuuren^moinen,  fuurelliuen,  t)le» 
«jä;  en  s.  man,  jnlo  1.  piettä  inicö;  s — t 
snille,  fuuri  1.  jalo  äUy,  s— a  tankar,  fuu-- 
ret  1.  jalot  1.  tjleroät  ajatuffet;  Alexander 
den  Store,  Sdetfanteri  ©uuri;  lian  har  ngt 
s— t  i  sitt  sinne,  ^änellä  cu  j.fin  fuurta  1. 
fuuren=tnoiSta  inieleefänfä;  det  är  ngt  s — t 
hos  honom,  IiäneSfä  ou  jotafin  fnuren=inoi§ta 

1.  jaloa  1.  tjlcoiää;  det  ligger  ngt  s— t  i 
den  tanken,  att  .  .  .,  jotafin  fuurta  1.  fnu» 
ren^moista  1.  fuureflista  1.  jaloa  1.  öleträä 
on  fe  ajatus,  että  .  •  .;  smått  och  s — t, 
fuuret  ia  )jienet,  fuurta  ja  ^sientä,  funria  ja 
)3icniä;  köpa,  sälja,  handla  i  s — t,  oötaa, 
jni)i5bä,  tel;bä  !au}>)jaa  fofoin  1.  fofoiöfa  1. 
ifoiSfa  määrin  1.  fuurin  määrin. 

Storamiral,  m.  fuur^amiraali,  ^li^amiraali. 

Storartad,  a.  fnuren4ainen  1-  =moineu. 

Storas,  v.  d.  fuureitla,  fuurcnncHa  (»utelen), 
tfoitcfla,  ifoiUa. 

Storbladig,  a.  ifo»  1.  fuuri=k^tincn. 

Storbröstad,  a.  riutatta,  rinnafaS  (=ffaan),  tody- 
nja=  1.  ifo^rintainen. 

Storbukig,  a.  ifo»  1.  fuuri»maf)ainen. 

Storcirkel,  m.  fuur»t}mV^^rä. 

Storfinger,  n.  !céfi»formt. 

Storfiske,  n.  ifojeu  tolain  ^i?^tö,  meri»faIaStu8. 

Storfolk,  n.  ifoifet,  fuuri=  1.  fortea»futuifet, 
ifoifet  ifimifet. 

Storfurste,  m.  fuuri»ru^tinaS  (»aan),  fuur» 
ruf)  tinas. 

Storfurstendöme,  n.  fuurirul^tinaan^maa,  fuur» 
tu'^tinan=maa,  fuuriru]^tina8»funta;  S— t  Fin- 
land, ©uomcn  ®uuriru:^tinaan»niaa. 

Storfurstinna,  f.  fuuri»ru^tinatar  (»ttaren). 

Storfurstlig,  a.  fuuri»rut)tinaallinen. 

Storgata,  f.  toalta»  1.  :pää=fatu. 

Storherren,  m.  Surfin  fultani  1.  feifari. 

Storhertig,  a.  fuuri»^erttua. 

Storhertigdöme,  n.  fuuril)erttuan»maa,  fuuri» 
]^crttua»funta;  S— t  Baden,  SSabenin  ©uuri» 
^erttuan»maa. 

Storhertiginna,  f.  fuuri»£)erttuatat  (»ttaren) 

Storhertiglig,  a.  fuuri=^erttuallincn. 


Storhet,  f.  fuuruuS,  ifou8,  jalcuS,  fuurcn»moi» 
■fuuS;  Onafem.)  fuure  (»een),  fuuruuS. 

Storhufvad,  a.  fuuri»  1.  ifo»^äincu. 

Storinqvisitor,  m.  fuur»inqttiifitcri,  ^ää=ft)t?» 
fät)8tuomari. 

Stork,  m.  (ciconia)  fiaifara,  ftorffi. 

Storkansler,  m.  :|3ää»fanS(eri,  fuur=fanSlcri. 

Storkna,  v.  n.  tufe&tua  1.  tufat)tua,  läfä^t^ä; 
s.  af  rök,  tufe^tua  1.  läfäl^t^ä  fattuuu;  s. 
af  mat,  läfäfit^ä  1.  tufef)tua  ruoaäta  1.  f^ö» 
mifcStä. 

Storknäf,  m.  (geranium)  furen=^>ottoi,  furen» 
noffa. 

Storkors,  n.  fuuri»riStt,  fuur»riSti. 

Storlek,  m.  fofo,  fuuruuS,  ifouS,  laajmtS;  begge 
husens  s.  är  ungefär  lika,  moIem).>ain  buc» 
netten  fofo  1.  fuuruus  on  melfein  t)f)tä; 
skeppets  s.  (vidd),  laittan  fuuruuS  1.  ifcuS 
1.  atearuuS;  torgets  s.,  torin  fuuvuuS  1.  laa» 
junS;  virke  af  alla  s— ar,  faifen»fofoifia 
^juu»aiueita. 

Storlemmad,  a.  runtetoa,  rotetoa,  ruumiifaS 
(»ffaan). 

Storligen,  adv.  fuureSti,  )3aljon,  ttarfin,  »al» 
tan,  erin  omaifeSti. 

Storljugare,  m.  fuuri  1.  loanba  tt>aU;cttefija, 
:pää»tt>alf)ettclija. 

torlora,    m.    (coli/mbus   aicticus)    felfä=fuiffa, 
to^taja. 

Storlåtig,  a.  se  Stortalig. 

Storläppig,  a.  ifo»  1.  ^iafiu»f;uulinen. 

Storm,  m.  m^rSfp,  raju»ilma;  revolutionens 
s— ar,  toaIIan»fumouffen  m^réftit  1.  rajua» 
mifet;  verldens  s— ar,  maailman  )>au^inat 
1.  m^rSfi)t;  (stormning)  ft)äfi»r^nnäffi5;  inta- 
ga med  s.,  icattoittaa  h;äfi»r^nnäfbliä;  gå 
till  s— s,  löpa  s.,  rufteta  (»pean)  ryntää» 
mään  1.  l^^öffäämään  1.  n)äfi»r9nnätfiji)U , 
alfaa  rtjnnätä  1.  l)l}ijfätä  ^pääiii;  ringa  till 
8.,  foittaa  I)ätä=aMfeä  fofocu,  foittaa  t)ätä» 
felloa. 

Storma,  v.  n.  m^rSf^tä  (»^än),  m^réf^ä,  oHa 
1.  fäijbä  mi;réfp,  rajuta  (»nan),  ^au^ata  (»aan); 
(rusa)  ^^öfätä  (»ftääu) ,  ri^nnätä  (»ntään), 
farata  (»rfaau)  ^^äälle,  tel)bä  i»äfi=r^nnäffi5ä; 
det  s— r  me,  ou  1.  fä?  mpräfp,  on  m>?r8f?» 
ilma;  s.  en  fästning,  f)?i5fätä  1.  rynnätä  1. 
farata  linnaan  1.  linnaa  fo^ben,  ottaa  linna 
tt5äfi=r?nnäföllä;  passionerna  s.,  bimot  ra» 
juatcat  1.  ^aubaatoat;  hvad  barnen  s.  der! 
miten  nt}t  la^fet  :f5aubaattat  1.  rajua^at  1. 
jpr?ä>cät!  s.  och  svära,  tirota  ja  ).iaul;ata 
1.  mäéfätä,  manata  1.  noitua  ja  mäsfätä; 
s.  på  dörren,  farata  1.  rl}nnätä  oroen  paääi. 
1.  Otteen;  du  skall  ej  s.  på  din  helsa,  elä 
rajuile  tertte^tefi  i>uM\i  1.  fubteen,  elä  ma-- 
^ingoita  1.  turmele  terttei^ttäft;  ett  s— nde 
haf,  mijrgft^ineu  1.  mi^rSf^ättä  1.  :|3au^aatta 
1.  raittoinen  meri. 

Stormagad,  a.  ifo»  1.  juun=ttatfainen,  »otfafas 
(»ffaan). 


8  to 


737 


Stormaktig,  a.  se  Stormig. 
Stormast,  m.  tfo  maSto,  fuur=ma«to. 
Stormby,   m.   m^rSf^n   puuUa   1.  :puu8tau§, 

Stormfågel,  m.  (procellaria  glacialis)  m^vSft)- 

lintii. 
Stormgalen,  a.  ruti={)ut(u,  tutti  1-  ^^cräti  fiullu. 
Stormhake,  m.  timli4)afa. 
Stormhatt,  m.  n)nuäffö4t)^äri. 
Stormhufva,  f.  ri)nnäHi34;i)tprä. 
Stormig,  a.  int)r§fi?raen,  raiuinen;  s— t  haf, 

mijrSh^incn  meri;  s— t  väder,  m^r«ft)4Ima, 

rajunlma;  (fig.)  raju,  rajuincu,  ntijrötöineu, 

^>au{)uinen;  vi  lefva  i  ea  s.  tid,  elämme  ra= 

juiUa  1.  ml)r8ft)ifillä  ajoitta. 
Stormklocka,  f.  ^ätä=!eUc,  faifotU§=feIIo. 
Stormning,  f.  ri)ntäp8,  ri)nnä!fö,  i»ät'i^r^nnäf= 

!ö,  f)^öfäijg,  :>3äälle=ri}ntäi?§  1.  =[;vöfä^8. 
Stormodig,  a.  fuuretlincu,  >)Ipeä,  ))öl)l;teä. 
Stormoveuig,  a.  tutfi-panjtön,  to^jen  1.  V^e» 

räti  ^äiii^tön. 
Stormregn,  n.  mt)rSh}^  I-  raiu=fabe  (=tcen). 
Stormregna,  n.  fataa  rajuta  ('Uan\  jataa  ra= 

juSti  1.  fogfena  1.  faatamatta. 
Stormsegel,  n.  ml}r8fl^=)5Urje  (=een). 
Stormskratt,  m.  m.,  se  Storskratt,  o.  s.  v. 
Stormsteg,  n.  ricnto=a8!eI  (=en). 
Stormstege,  m.  r^nnäHö=))ortaat  (pl.)- 
Stormsupa,    v.  n.  juoba   rajuSti  1.  {»urjjaSti; 

börja  s.,  fjurjistua   juomaan,  rutueta  juo» 

maan  I;urjagti. 
Stormtak,  n.  rljntiäffi)»  1-  r^ntäljS^atto,  !il^i= 

fatto. 
Stormtokig,  a.  se  Stormgalen. 
Stormunt,  a.  fuuri^juiuen;  (fiyO  fuuri=fuincn, 

(stursk)  jnn^fiaftto. 
Stormvind,  m.  nn}r§ft?=  1.  raju=tuuli. 
Stormväder,  n.  m^rSfij-ilma  1.  »jää,  mt}r§!t). 
Stormvädersfågel,  se  Stormfågel. 
Stormäktig,a.juuri»tt)aItainen  1.  =t»oitiag(=aon); 

S— ste,  Allernadigste  Kejsare,  ®uuri=teal= 

taifin,  Ä'aiffein=armoIfifin  Veijari. 
Stormästare,  m-  paä'  1.  i)Ii=me8tari. 
Stornäst,  a.  ifo=nenäinen,  ifo=  I.  fuuriniena. 
Storordig,  a.  se  Stortalig. 
Storpratare,  m.  jaarittelija,   f)älpättäjä,  päU 

^Jättäjä,  juuffo,  lör^pöttäjä. 
Storrosig,  a.  ifo»  1.  fuuri=ruufuinen  1.  =rnu» 

fultinen. 
Storrum,  n.  (skepp.)  ifo=ruuma. 
iStorsegel,  n. "  juuri»  1.  ifo=))urje  (=ecn),  emä= 

^urje. 
Storsint,  a.  jalo»  1.  t}letoä»mielinen. 
Storskarf,m.  (plialacrocorax  carbo)  meri=metJD. 
[Storskifta,  v.  a.  :pitää  ijo=jaf'Da,  jafaa  ijoSfa 

jaoSja  1.  Io^toi[;in. 
[Storskifte,  n.  ijo=jato,  IoI)fo=jatD. 
Storskiftesberedning,  f.  ^jsö^täsjafo. 
[Storskola,  f.  ^iä=fouIu,  ifo   foutu,  ^Iäalfei8= 

foulu. 

Svenskt-Finskt  Lexikon. 


Storskrake,  m.  (mergus  merganser)  uu-foSfe» 

Id/  ifo  fo^fefo. 
Storskratt,    n.   naurun  f)oI}Dtu6    1.   taafotuS, 

juuri  nauru. 
Storskratta,  v.  n.  nauraa  ftefottaa  1.  ]^of)ottaa, 

nauraa  täi?ttä  junta  1.  fol^ti  fnrffuanfa. 
Storskrika,  v.  n.  ^jarfua,  firfua,  riefua,  ^nvL- 

taa  1.  ))arfua  täljttä  furffua  1.  juuta. 
Storskrikare,  m.  f)uima=  1.  |)arfu=!ur!fu,  :j3ar= 

!uri,  fiolottaja. 
Storskryta,  v.  n.  ferSfua,  !er§!ailla,  :j)ö^]^fiä. 
Storskrytare,  m.  lerSfuri,  j^öl)Ijfl)ri. 
Storslef,   f.  ijo   1.  juuri    fanfia;    slå  på  med 

s — ven,     elää    (eweäSti;    ge    med    s — ven, 

antaa  lehjeästi  1.  runjaatta  mitalla  1.  fau= 

I;oittain. 
Storslukare,  m.  se  Storätare. 
Storslägtad,  a.  juuri=jufuinen. 
Storspelare,  m.  junr=^elari,  :j5ää=^elart  1.  =t>e= 

laaja. 
Storspof,    m.    (numenius    arquatus)    ijo^fuiwt, 

taurn,  juo^niffa  1.  »fur^^jja. 
Storspräkare,  m.  se  Storpratare. 
Storståtlig,  a.  ^)erfi=j3ö^[;feä,  v.\iV'  1.  u^fa=ul= 

l<x^  (=aan). 
Storståtligen  o.  Storstätligt,  adv.  uj)i=n{jaa6- 

ti,  uf)fa'Uljaa§ti,  j3er!i=:|)öi)^feästi. 
Storsultan,  m.  juur=juUtani. 
Storsupa,   v.   n.  juoba  julma§ti   1.  j:»eräti  1. 

f)uima8ti. 
Storsupare,   m.   ))ää=jucj5j30,  ifo   1.  junri  juo» 

mari,  juoj5j3o4alli. 
Stort,   adv.   (storsinnadt)   juuren   tawaHa,  ja» 

Io§ti,   t)Ie»äéti,   fuuren=moije8ti;   (förnämt) 

ijoijeöti,  jnureSti,   jnnreHijeöti;   (skrytsamt) 

juuretlijeäti,  fojjeaSti,  leiceästi;  (mycket)  )fah 

jon,   juurin,   toann;    han   frågar   ej  s.  der- 

efter,  I;än  ei  fiitä  juurta  Uitua  1.  loäfiä  j3i= 

bä,   ei  fiitä  jjaljon  pibä  1.  [)uoIi  1.  juurin 

f)UoIi   1.   fotetn   ^uoli;   det  är    ej   s.  bättre, 

ei  je  ole  jjaljoa  1.  juurin  1.  !ott»in  jsaremjji. 
Stortalig,  a    leiceä^^u^ieinen,   laaja^jauaineu, 

laxoza-'  1.  juuri=j3uf)einen. 
Stortalighet,    f.    letoeä»   1.  juuri=j^u{;eijuu3  1. 

»janaijuuS. 
Stortarm,  m.  ijo=jUOli. 

Storting,  m.  (i  Norrige)  !anjan=!äräjät  (pl.)- 
Stortjuf,  m.  :j5ää=  1.  toalta^toaraö  (=r!aan). 
Stortopp,  m.  ijo4uij3j)u,  ifo=ma8ton  f^uijjjju. 
Storturken,  m.  ©uur^Surffi,  ^ää^Surtfi. 
Stortå,  m.  ijo  1.  fuuri  iDarhjaS  (»jjaan),  emä= 

tcartrtaö. 
Stortänkt,  a.  jato=  1.  juuri=ajatteinen  1.  =mie= 

linen. 
Storverk,  n.  toalta»tt)ö,  uroS=tt)ö. 
Storverksträd,  n.ma§to=]^irji  1.  =j3nu,  aaxnupuu. 
Storvirke,  n.  maSton^aineet,  f;irji=aineet,  tuHi= 

:j)uut. 
Storvisir,  m.  ^Ii=  1.  )3ää'tt»ifiiri. 
Storväxt,  a.  foofaä  (»ffaan),  mittatua,  tt)arte« 

toa,  ijo»  1.  ^)itfä=!a«njninen. 

93 


738 


Sto 


Storända,  f.  t^»t>t. 

Storätare,   m.   f^ömäri,  fltuvi   1.  ijo   ftjötnäri, 

melftu,  al;mattt. 
Storättad,    a.    fuuri=  1.  forfea^fufuincii;  (af 

vidlyftig  slugt)  laaja^jiitutnen. 
Storögd,  a.  ifo=  1.  fuuri^ilmäiiicn,  inuIfo=riI- 

mätncn;  han  blef  s.,  lianen  filman jä  fiuirc= 

niipat,  f)än  öfliStiji. 
Straff,   n.  rangaiötug;  döma  till  s.,   tuomita 

rongaietuffeen  1-  rangai^tolratfi  1.  rangais» 

tuffen  daifeffi;  lida  s.,  faaba  I.  tiirfiä  xm- 

gaiStuSta;    förfallen    till    s.,   rangaiötuffen 

alainen;  vid  s.  af  40  par  spö,  40  rai^|)a= 

hjitfau  rangaiStuffen  uf)aGa. 
Straffa,  v.  a.  rangaista,  f  urittaa;  Guds  s— n- 

de  hand,  3umalan  hirittatoa  fäfi. 
Straffanstalt,  m.  rangaigtu84attc8. 
Straffarbete,  n.  rangai6tu8»tl)ö,  luritu8»t^ö. 
Straff'balk,  m.  rangaiStuS=faari. 
Straffbar,  a.  rangaistan^a,  rangaietutfen  aIoi= 

nen,  (klandercärd)  nul)teen»alainen. 
Straffbarhet,  f.  rangaistattjaifuuS,  rangaistu!» 

fen  1.  nul;tcen  alaijunS. 
Straffbart,  adv.  rangaistavalla  tavalla,  nuf;= 

tecn=alatfcsti. 
Straffdom,  m.  rangaiötu8=tnomio;  Guds  s — ar, 

Sumatan  vitfauffet  1.  furituffet. 
Strafflag,  m.  rangai§tuS4afi. 
Straff  lös,  a.  rangaistuffeton,  ranfaifematon. 
Strafflöshet,  f.  rangaiStufiettomuuS,  ranfaife- 

mattomuuS. 
Strafflöst,  adv.  ranfaifematta,  rangaistulfetta. 
Straff-  och  benåduingsrätt,  m.  rangaiStuö»  ja 

armo=oitcnS. 
Straffpredikan,  -predikning,  f.  furituS»  1.  Vit» 

fauS=faarna,  rangaistus»  1.  nul}be=faarna. 
Straffpredikant,  m.  furitufjen  1.  »itfaulfcn  1. 

rangaistufjen  faarnaaja. 
Straffpale,  m.  ^netfin-^^atjaö  (»aan),  !aa!in=)?uu. 
Straffred.skap,  n.  rangaiStuS=faIu  1.  =afe  (=een) 

1.  =ncutvo. 
Straffskjldig,  a.  vangaistuffeen  f^ij^niä  1.  fl}i)l« 

Ituen,  rangaistutfen  alainen. 
Straffskyldighet,  f.  rangaiStulien^alaifuuS,  ran= 

gaiStuS=f?l)Hifi}VS. 
Straffvärd,  m.  m.,  se  Straffbar,  o.  s.  v. 
Stramalj,  m.  ftramali,  Ijartea»  1.  riSti^fangaS 

(=!aan)- 
Stramm,  a.  ^nuffa,  fireä,  ijlen  1.  Vierin  oljbaS 

(»taan). 
Stramma,  v.  n.  firiStää,  al^biStaa,  oKa  fireäS- 

fä  I.  :|3iu!a8[a  1.  tireä  1.  :|jiutfa. 
Strand,  m.  ranta;  sta  på  s— en,  feifoa  ran» 

nalla;  fiska  vid  s — en,  falaStaa  rannaSfa; 

båten  ligger  i  s.,  toene  en  rannaSfa  1.  (upp- 
dragen) rannalla;   fara  utmed   stränderna, 

fultea  rannoitfe  1.  :>)ttfin  rantcja  I.  rantoja 

mi)öteH. 
Stranda,   v.  n.   fät)bä   1.  ajautua  rantaan  i. 

rannalle  1.  farille  1.  matalalle;  s— dt  far- 
tyg, matalalle  tarttunut  1.  rannalle  ajautu= 


Str 

nut  alus;  (fig)  ci  onnistua,  mennä  tulijaan 

1.  mitättijmätfi. 
Strandbatteri,  n.  ranta=tl}fistö  I.  »patteri. 
.Strandblomster,  n.  (armeria  clongata)  nurmi» 

neilittä. 
Strandbo,  m.  rantalainen,  rannan»afnjaiu  (»i» 

men). 
Strandbro,  m.,  -brygga,  f.  ranta»filta,  laiva» 

filta  1.  »laituri,  rannaS  (»ntaan). 
Strandbyggare,  m.  se  Strandbo. 
Strandfynd,  n.  rauta»lövtö  1.  »faaliS  (»iiu^;  se 

Strandvrak. 
Strandgata,  f.  ranta=fatu. 
Strandgods,  n.  se  Strandvrak. 
Strandklo,  m.  (lycopus  europaeus)  ranta»l)rtti. 
Strandling,  m.  (littorella  lacustris)  raani. 
Strandmolla,    f.    (atriplex    littoralis)    ranta» 

maltfa. 
Strandning,  f.  farilte  1.  matalalle  1.  rantaan 

fäl)minen  1    ajautuminen. 
Strandpipare,  m.  (charadiius  hiaticula)  rauta- 

raufta. 
Strandridare,  m.  ranta»ttia'()ti  1.  »ratfaStaja. 
Strandråg,  m.  (elymus  arenarius)  ranta=tret)nä, 

veri»l;einä. 
Strandrätt,  m.  ranta»Di!eu8. 
Strandskata,  -skjura,   f.  (haemotopus  ostrale- 

gtts)  ranta»l)aratfa,  fjliisfi. 
Strandsluttning,  f.  rauta»vicru,  ranne  (»nteen), 

ranuiffo. 
Straudsvala,  f.  (hinmdo  ripana)  xailta-pääQ' 

ti),  vieru»  1.  multa=päästl). 
Strandsvingel,  m.  (festuca  arundinacea)  ranta» 

nata. 
Strandsätta,    v.   a.   viebä    1.   jättää  1.   laSfea 

rannalle;   (fig-)   peittää  1-  jättää  Ijätään  1- 

))ulaan,  I}ätäi;ttää;  strandsatt,  pulaSfa  1.  bä 

bäSjä  (oleva),  ^ätäpt^nljt. 
Strandvakt,  f.  ranta»va^ti  1.  »Vartija. 
Strandvipa,  f.  (tringa)  tiivi. 
Strandvrak,  n.  meren»l)t;lflj,  ranta»f)^lfij  1.  »r^tä, 

meren»ajo. 
Strandväg,  m.  ranta»tie. 
Strandägare,  m.  rannan»  1.  ranteen»DmiStaja 

1.  »l;altija. 
Strandärter,    m.    (lathyrus    maritimus)   rauta» 

nätfin  (»imen). 
Strandört,   f.  (bidens  trijjartita)  )}^Sti)»rufofft. 
Stranguri,  f.  se  Urinstämma. 
Strapats,  m.  vaiva,  rafituS,  VaStuS. 
Strapatsera  1.  Strapsera,  v.  n.  uäljbä  Vaivoja 

I.  rafitutfia,  vaivata  (»aan)  itfeänfä,  rel)!iä. 
Strategi,  f.  fcbaujol;to»o)Jpt  1.  'taito,  fota-vel;» 

feibcn  taito. 
Strategisk,  a.  fobanjol}to-=o)jillinen,  foban»jol;» 

bcllinen,  f  ota»  vei;  teellinen;  s— a  jernvägar, 

foban»jo(;bolliiet  1.  fota»vel}tcellifct  rauta»tiet. 
Strax  1.  Straxt,  adv.   fol)ta,  l}Cti,   l;eti  Ul)ta, 

fcl)ta  fillänfä,  fol)t'»fillään,  :|3aitalla;  s.  i  bör- 
jan, l^eti  1.  foljta  aluSfa;   s.  efter,  l^eti  1- 

folita  1.  fuoraan  ))eräsjä  1.  jälesfä;  han  öf- 


Str 


Str 


739 


versatte  det  s.  (ufan  förberedelse),  Ijän  !ääuft 
fen  Vaifiitta  1.  ^eti  fo^ta  1.  tol}ta  reaan  1. 
fc^baStanfa. 

Streck,  n.  (smalt  rep)  ttuora;  hänga  kläder 
på  s.,  panna  raatteita  nuoratte  (riip:pumaaii); 
(knep,  spratt)  nvxila,  juoni,  tepponen,  tcfo» 
nen;  det  var  ett  fult  s.,  fe  olt  Ufeä  1.  ruma 
tcfonen  1.  juoni;  spela  ngn  ett  s.,  tcl;bä 
j.tuQe  fepponen  1.  mutfa  1.  pafia  ti)ö. 

Streck,  n.  ptiru,  tDuwa,  piirto,  toana;  draga 
s.,  iDebettä  iriiÄOJa  1.  piiruja,  piirustella, 
ttjiiwaitla;  det  gjorde  ett  s.  i  räkningen 
(fic).),  fe  petti  1.  [)äinmenft  aitomulfen,  fe 
tefi  mutfan  aifomuffeen  1.  tjritl^ffeen;  hålla 
s.,  pitää  ri)l)tinfä  1.  paiffanfa  1.  futinfa,  !e§» 
tää  foetus;  (på  kompass)  pieli,  fuuuta,  trä^ 
Ii;  (väderstreck)  fuuuta;  (matmstreck)  fuo= 
ni,  juoni. 

Strecka,  v.  a.  piiruittaa,  »iiivata  (=aan),  toii= 
inailla,  tuiiwoittaa ,  toiiwoita  (=tfen);  v.  n. 
iBetää  1.  webellä  »»iitooja  1.  piiruja,  piiruö= 
teHa,  iciiwailla. 

Streckad,  a.  piiruinen,  toiitoainen,  aniwattu, 
iBiiwacltu,  toiiwoittu,  piirustettu. 

Streke,  m.  se  Strömdrag  och  Strömfåra. 

Streta,  v.  n.  finata  (=aan),  ponnistaa,  ret;fiä; 
hästarna  s.  med  lasset,  t)etoofet  rel;fitoät  1. 
finaaujat  1.  l)inaatcat  fuorman  fanSfa;  s.  emot 
ngt,  ponnistaa  1.  pitää  1.  finata  1.  tenätä 
(=öän)  j.fin  tuaStaan. 

Strickla,f.CcAa/-arfnus;  rauffa,  raufouen,  ranta= 
rautfa. 

Strid,  a.  töäfettjä,  tcifetoä,  äfeä,  riul)fea,  xX)'ö'- 
peä,  WuolaS  (man),  ruoStofa;  s.  ström,  tono- 
laS  1.  n^äleiuä  1.  äleä  1.  fouja  1.  r^iipeä 
tuirta;  s— t  regn,  riul:){'ea  1.  rantta  1.  xvä- 
letoä  I.  fowa  fabe;  fälla  s — a  tårar,  itfeä 
fuumia  1.  runfaita  1.  latferia  h}l}neliä,  iduo» 
battaa  tuumia  tljtjneliä;  s.  säd,  tä^ftnäifet 
ixiwät 

Strid,  m.  taistelu,  tappelu,  (tcist)^  riita,  (krig) 
fota;  en  s.  på  lif  på  död,  taiStelu  1.  tap= 
petu  elämän  ja  tuoleman  ut;alla;  han  föll 
i  s— en,  \)'dn  taatui  tappelnSfa;  lefva  i  stän- 
dig s.  med  hvaraudra,  elää  alituifeSfa  rii» 
baSfa  teStenänfä;  råka  i  s.  med  sig  sjelf, 
joutua  riitaan  itfe  tanSfaufa;  det  står  i  s. 
med  det  förra,  fe  cn  il)an  loaStoiu  ebelliS= 
tä  1.  riSti=riibaSfa  1.  iDaStaltaiöta  ebcKifen 
fuljteen. 

Strida,  v.  a.  (kriga)  fotia,  (kämpa)  taiStcHa, 
Otelia,  (slåss)  tapella,  (toista)  riibeltä  (=te= 
len),  (disputera)  iwäittää,  tinata  {'aan)\  s. 
med  ngn  mot  fienden,  fotia  1.  taiSteUa  1. 
tapella  j.tun  tauSfa  toil)oiUiSta  tr»aStaan; 
partierna  s.  med  hvarandra,  puolueet  riitC» 
letoät  teStenänfä;  vi  stridde  länge  om  här- 
ledningen af  detta  ord,  me  tauan  tinafim» 
me  1.  n^äittclimme  tämän  fanan  joljboS^ 
ta;  du    skall   icke    alls  s.  emot,    elä   Dllen= 

!aan  luaStaan  tinaafaan  1.  riiteletään  1.  wäi^ 


tätään  1.  pauetaan,  clä  enfinfään  föaStnStC' 
letaan  1.  UjaStaan  oietaan;  det  s — der  emot 
sanningen,  förnuftet,  fe  on  1.  fotit  taittea 
totuutta,  järfeä  waStaan  1.  tcaStoin;  begge 
de  s— nde  partierna,  molemmat  riitelevät 
1.  taisteletoat  1.  riita=puolueet;  de  s— nde 
makterna,  fotittjat  1.  taistelewat  inalta-tun^ 
nat;  det  är  s — nde  mot  sunda  förnuftet, 
fe  on  1.  fotii  UxtUa  1.  tertoettä  järteä  toaS* 
taan,  fe  on  tervoettä  järteä  njaStaan  fotiwainen. 

Stridbar,  a.  (duglig  till  strid,  krig)  fotaan 
telpaaiua  1.  fclipoilinen,  fota=telpo  1.  =telpoi= 
nen;  (krigisk)  fotaincn,  fotaifa. 

Stridig,  a.  (tcistande)  riiballiuen,  riiteletoä, 
riita=,  ipaStainen;  s— a  parter,  riita=  1.  txi' 
puolet,  riita=toeljet,  riiballifet  1.  riitelevät  1. 
toaStaifet  puolet;  (trätgirig)  riitainen,  rii- 
taifa,  riiban4}imoinen;  (motsägande,  motsatt) 
riitainen,  risti  =  riitainen,  päin  =  vastainen, 
vastaan  oleva,  vastatfainen,  vastainen, 
eriävä;  s — a  meningar,  eriävät  1.  eri  1. 
vaStaifet  1-  vaStaffaifet  mielet  1.  ajatutfet; 
s — a  ställen  i  en  skrift,  päiu^VaStaifet  1. 
vaSta^atiiiiet  1.  ri6ti=riitaifet  1.  riitaifet  1. 
toifianfa  vastustavat  1.  eriäväifet  paitat 
jSftin  tirjaSfa;  han  är  s.  med  sig  sjelf, 
\)an  on  risti=riibasfa  itfe  taitSfaufa  1.  ttfeän= 
fä  vastoin;  (toistig)  riibaUineu,  riiban=alai' 
nen;  göra  en  ngt  s— t,  fieltää  1.  evätä 
(»pään)  1.  riibellä  j.tin  j.tulta,  tel;bä  j.tiii 
j.tuöe  riibanmlaifetfi  1.  riiballifetfi. 

Stridighet,  f.  riiballifuuS ,  riitaifuuS,  riiban 
l;imo,  riita =raielift)i)S,  eri  =  mielifp_VS,  riSti^ 
riitaifuuS,  riibanmlaifuuS,  eriäväif^ijS,  vaS= 
ta=^afa,  vaStattaifuuS,  päin^vaStaifuuS;  be- 
ständiga s — er  mellan  partierna,  alituifet 
riibat  1.  riitaifuitbet  1.  riiballifuubet  puo= 
tueiben  testen  1.  välittä;  asigternas  s.,  eri= 
mielif^BS,  mielten  1.  ajatusten  vaSta'-l)ata 
1.  eriäväifW^  1-  riStt=riitaifuu8;  det  har 
aldrig  varit  ngn  s.  dem  emellan,  l)eibän 
teStenfä  ei  millointaan  ole  ottut  riitaa  1. 
riitaifuutta  1.  riita=mielift)t}ttä;  med  mycken 
s.  förfäkta  en  sats,  väittää  1.  tinata  pää* 
telmää  1.  ajatusta  fuureUa  riitaifuubelta  1. 
riita»mielettä  1.  riiban  liatutta;  s.  emellan 
ställen  i  en  skrift,  joutuu  tirjau  eri  pait» 
tain  välinen  risti n-iitaif uus  1.  va6ta=l)ata 
1.  VaStattaifuuS  1.  eriäväifl)l)S;  det  finnes 
ett  slags  s.  i  hans  karakter,  Iidueu  tuou* 
teeSfanfa  on  jontin4aatuiSta  1.  »moista  vaS» 
tattaifuutta  1.  risti=riitaifuutta  1.  jotafin  va6= 
tatfaista  1.  risti=riitaista  1.  riita4ol;taa. 

Stridsam,  a.  se  Stridbar. 

Stridsfråga,  f.  riita=tt)ft)m^S,  taistelu»  1.  Väit» 
tel^=t^fi)mt?S  1.  =afia,  väitteli)»  1.  rtita=toI;ta. 

Stridsfält,  n.  fota»  1.  taistetu»  1.  tappelu»tenttä 
1.  »tanner  (»teren). 

Stridsfärdig,  a.  vatmiS  (»iin)  fotaan  1.  tap» 
peluun. 

Stridshammare,  m.  fota»turttta. 


740 


Str 


Stridshjelte,  m.  fota=uro§  (»coii). 

Stridshäst,  m.  jcta=t)ett?onen,  fota^ruuna. 

Stridskamrat,  m.  jota=totteri  1.  =tum^5^jant; 
(som  toistar  meden)  riita^reli  1.  -tumV^pani, 
(hegge  de  toistande)  riita=tceljefiet  1.  4uni^J- 

Stridsklubba,  f.  lota=nutja. 

Stridslysten,   a.  foban4;imDiuen  1.  4;ahtinen, 

fotaifa;  (fig.)  riiban-  1.  fiistan--  1.  taistelun» 

I;imomen. 
Stridslystnad,  f.  foban^alu  1-  =1)11110,  IDtaifuuö; 

(fig.)  riiban=  1.  taigteIun=f)inio. 
Stridsman,  m.  foturt,  fottja;  (fig.  Uhl.)  fain^» 

^jailija,  taistelija,  tai§telu»urcS  (»oon),  fcti= 

ja,  fota=mieg. 
Stridsplats,    m.    fcta=    1.    fotima»    1.    tajpjselu» 

^?aiffa,  fcta^fenttä;  (fig.)  fiiéta=fcnttä,  taiétetu» 

fenttä  1.  -'•^o.xlla. 
Stridsvagn,  m.  fota^maunut  1.  «rattaat. 
Stridsvapen,  n.  fota=  I.  ta^^^elu^afe  i^ttM). 
Stridsyxa,  f.  ta^fara. 

Stridsämne,  n.  riita=fo:^ta,  riiban=aine  (=een). 
Stridt,  adv.  teäfeftästi,  foteaSti,  rantaSti,  ra» 

ju§tt;   det  regnar  s.,   fataa  rajuStt  I.  ran» 

faSti  1.  folraöti:  jmfr  Strid. 
Strigel,  a.  i^iafin  (=imen),  ^ittiititt  (Ytimen), 

]^to=l^i(nta. 
Strigla,  V.  a.;  s.  rakknifvar,    l^itouteHa  1.  f)i= 

tputtaa   )jarta»toeiti'iä,   tcetää    ))arta  =  ii3eitfiä 

l^iafimcQa  1.  I;itDUttimelIa. 
Strimma,    f.    toiiru,   juomu,   juotoa,    »iitoa, 

(större)  failu,  (blodig)  naarmu;  med  gula, 

röda  s — mor,  fc{ta=,  :|)UUa»iuomuincn  1.  -Amv- 

ruinen  1.  =failuinen;  en  s.  af  ljus,  ujalon  ftinne 

(=nteeu)  1.  fäbe  (=teen)  1.  irinffa;  en  ljus  s., 

icaltea  juotti  1.  juomu  1.  triitea  l.rata  1.  juoni; 

dagens  första  s.,  )>äiltiän  jalo  1.  )arac<tuö  1. 

oinffa  1.  foitc  (»tteen);    en  s.  af  hopp,  toi» 

iBon  ^äittä  1.  fäbe  1.  :|jilfabbu8. 
Strimmig,  a.  »iiruiueu,  juomuinen,  juoaainen, 

juotcifaä  (»ffaau),  kiluineu,  failajra. 
Stripa,  f.  fuortuttia,  fuorrufc  (»!feen),   fiirofc 

(»tfeen). 
Stripig,  a.;  s — t  hår,  fltro4;tu!l'et,  fuorrufteifct 

^iutfet. 
Stritt,  m.  (cicada)  tdia. 
Stritta,   v.  n.  tir§fa[;taa,  ^järStäf)tää,  )jirö!ua, 

^järéfpä,  )Jur8hia,  tirSfua. 
Strof,  m.  jaffc,  iBäri^^jafjo,  toärip. 
Stropp,  m.  raffi,  nucra4entfu;  (ä  stufrel)  Ijdppl'- 

1.  f)e(p))o»f;itina;  (drhank)  t)anfa»t»itia,  ratft; 

(skepjj.)  troypu. 
Strufva,  f.  ttppa4eipä. 
Struken,   a.  ^J^^^itt^,    p^^I)!äigtl? ;    se    vidare 

Stryka. 
Struktur,  f.  raleuuuö,  rafento,  laitelma. 
Strumpa,  f.  juffa;  pådraga  s — orna,  tnetää  1. 

panna  fufat  jalfaanja. 
Strump-  1.  Strumpeband,  n.  fntta  fibe  (4eeu), 

fufta»nauf)a  1.  »rifima. 
Strumpbod,  f.  lutta»puoti. 


St 


Strumpebandsorden,  m.  fuHanauBan^ritariäto 
1.  4a^bi6tö;  (tecknet)  fuffa-nau^au  orbent  1. 
tä[)ti  1.  ritari-merffi. 

Strumpfabrik,  f.  ju{fa=tef)ba§  (4aan)  L^toaap-- 
riffa. 

Strumpfot,  ra.  iu!au»tcrä  1.  4eruS,  futan  jal» 
fanö;  gå  i  strumpfötterna,  tälibä  fuffaifl^ 
lanfa  1.  fuffa^jalagfa. 

Strumphandel,  m.fufan=fauppa,  fuffain  fauppa. 

Strumpkil,  m.  jufan»fiila. 

Strumpskaft,  n.  fufan^fääri  1.  =jäärl)8,  fufan» 
trarfi  (=vren). 

Strumpsocka,  f.  tcruuen,  tevuS,  f^V^nfä;  se 
Strumpfot. 

Strumpsticka,  f.  juf f a=lrarra8  (=rtaan)  1.  =^uitfo. 

Strumpstickare,  m.,  -stickerska,  f.  fufan4u= 
tcja  1.  =neu(cja. 

Strumpstickning,  f.  Ul!au»tutOinu8  1.  4ubDnla 
1.  »neufomus. 

Strumpstoppning,  n.  Jutan  1.  fuffain  parftuta 
1.  parftmuS. 

Strumpväfvare,  m.  fuffain»  1.  fufan»futoja, 
fuffa4anfuri. 

Strumpväfveri,  n.  fufaufutoma»n?aapriffa  1. 
»tef)ba8  (»taan). 

Strunt,  m.  (dälig  kari)  epättö,  epaffo,  fuf)» 
ju§,  Iiaituffa;  (lappri,  skrap)  tt)[;jä  1.  tur&a 
1.  joutawa  1.  nntätlin  1.  pilan»päiwäinen  afia; 
prata  s.,  pulina  tuvt^ia  1.  turt)an»päin)äifiä 
1.  pilan»päiiräifiä  1.  joutamia;  det  var  bara 
s.,  fc  cli  paljac-ta  romua  1.  pilan=pättt)äiétä 
1.  mitätijntä;  s.  i  det!  turba  1.  mitäpä  1. 
mitä  fiitä!  fe  fiitä!  fiitä  iriifi!  fe  fiitä  bucli 
1.  Iniotifeon!  äh  s.!  mitä  turf^ia  1.  joutavia! 
ti)bjä  faiffi!  s.  i  honom!  fe  f)änestä!  ^äneS» 
tä  triifi!  minä  f)äne§tä  n>iifi!  s.  i  hans  löf- 
ten! fe  ^äucn  lupaufftStaufa!  ^änen  lupauf^ 
fistanfa  ft?iift!  fe  Ijuoli  1.  buclifocn  {)änen 
lupauffiötanfa! 

Struntbok,  m.  rctu=fivja,  turf)a  1.  tur^au»päi» 
iräineu  firja. 

Struntkarl,  m.  fjaituffa,  f)uituffa,  fufjjuS,  mi» 
täti>n  mic8. 

Struntprat,  n.  rebun»  1.  juorun»Ia8fu,  turf)a 
1.  mitätön  1.  joutama  1.  pilan -päiwäincn 
pulie  (»een),  turbåt  1.  turban»päiiräi)et  puijeet. 

Struntsak,  m.  turba  1.  turban-päiicäinen  1.  mi» 
tätöu  1.  jcutauM  1.  pilan -päia\iincn  afia. 

Strunttyg,  n.  felttcton  1-  mitätön  1.  pilan=päi» 
ttäinen  fangaS  (»faan). 

Strupe,  m.  furffu,  fulffu,  fcrc,  (svalg)  uieln, 
fita;  fukta  s— n,  faetaa  faulaa,  fo8tuttaa  1. 
fa8tetta  turffua. 

Struphufvud,  n.  furfun»uieln  1.  »pää,  furffu 
tcrtren  pää. 

Strupknöl,  n.  furfun»foImu. 

Strupljud,  n.  fuvffu=ääni. 

Strupmynning,  f.  niclu,  turtun=fuu  1.  »uielu. 

Strut,  m.  tuutti,  törtö,  töttcvö,  fippu,  fuppilo. 

Strutformig,  a.  tuuttimaiucn,  fuppilomaiucn. 


St: 


Sti 


(41 


Struts,  ID.  (struthio-camelus)  ^tXUt\i,llåilMmli 
!ame{t»!urfi. 

Strutsfjäder,  m.  ftrutfin=)ulfa  1.  =]^i5ljf)en  (=een) 
uälfä={'uren  fulfa. 

Strutsfågel,  m.  ftrutft4ratu. 

Strutta,  V.  n.  fä^bä  I^Cevtää  1.  Il}tleri3itä  (=tjen) 
1.  r^Sfljttää. 

Stryk,  II.  ielfä=jauna,  felfään=faaittt;  gifva  s., 
antaa  feltään  1.  felfä-fauna;  få  s.,  faaba  fel= 
fäänfä;  ett  kok  s.,  felän  tä^ft  (=ben),  \tWå'- 
fauna. 

Stryka,  v.  a.  o.  n.  ftltttää,  ftlctöä,  [twellä, 
t)huuttaa,  :|3i)^E)fäi8tä,  :>5i?Vf;f'iä,  filottaa,  ftlen= 
tää,  fltlia;  s.  en  katt  på  ryggen,  ftlittää  1. 
filetUä  1.  ft»ellä  1.  f)ttouttaa  !t§lan  fclfää; 
s.  med  handen  emot  håren,  ftttttää  1.  1}U 
»»uttaa  1.  tectää  {'äbeUäniä  rDa§ta4'artt)aan  1. 
iraSten  fartoaa;  s.  sm(5r  på  bröd,  fticellä  1. 
laap^ia  1.  ^)^^lf)ftä  »oita  letlrälle;  s.  linne 
fmed  stnjkjern),  [ikntää  1.  ftlottaa  1.  flltttää 
1.  rl)l)fätä  (=ffaän)  Iuna=tr>aattetta;  s.  ett  sädes- 
mått,  Vtji}I;fäiStä  1.  VWf)fiä  j^wäin  mittaj  s.  pä 
fiol,  til}nuttaa  1.  bhtiuttaa  1.  toetää  ivnulua; 
s.  ngn  om  munnen  med  fagra  ord,  fitoellä 
1.  fufta  j.fuu  fuuta  foreifla  fanoiKa;  s.  pen- 
ningarna i  sin  pung,  ))^)):^fätétä  1.  fuMSta 
ra^at  fuffaroonia ;  s.  på  foten,  (skrapa)  raa= 
|)at8ta  1.  !aa^ai§ta  jalfaanfa,  (gå  sin  väg) 
fufaista  1.  otfaista  :^afoon,  fuovta  tief;enfä, 
forjata  (»aan)  Inunfa,  mennä  menojaan  1. 
tiel;en)ä  1.  ti))o  ttebenfä;  s.  sömnen  ur  ögo- 
nen, ^3t)ijl;ftä  1.  Ijieroa  nni  fihnietäniä;  s.  af, 
se  Afstryka  o.  s.  på  foten;  s.  med  olje- 
färg, ftjetää  1.  maalata  (=aan)  öIjt)=maaMa 
1.  »toärillä;  s.  med  fernissa,  tooibetla  (=tc 
len)  1.  toebellä  toerntgfalla  1.  feittn=i3Ijt;IIä; 
s.  ned  ärmarna.  laSfca  1.  wetää  t;t^an»iuut 
ala§;  s.  upp  ärmarna,  fääriä  1.  noötaa  l;i= 
I}at  1.  I;if}an=fuut  tjIöS;  s.  hästen  tillbaka, 
^eräuttää  fjctooista,  njetää  l^etooigta  ta!a= 
i^erin;  s.  segel,  tiagg,  laäfea  ^Jurjeet,  Wnxx 
olaö;  mössan  strök  flagg,  lafft  mcnt  me» 
nojaan  1.  oli  menniittä  falna;  s.  med  åror- 
na, I;nort)ata  (»^laan)  airoitta;  hästen  strök 
emot  väggen,  ()en)onen  :|3erä^t^i  1.  meni 
tafa»))crin  fcinää  ttjaSten;  gå  och  s.  (om- 
kring), lölreUä  ja  futfea  1.  hileffia,  olla  !n= 
lutta  1.  fuffemagfa  1.  fuleffimaSfa,  hiicffia  1. 
ajetta  Itm^Hiri;  tloden  s— ker  midt  igenom 
staden,  jcfi  fulfce  1.  jnoffee  1.  menee  ^soiffi 
1.  l^alfi  faupungin;  den  bergsryggen  s — ker 
åt  öster,  |e  tt>uori»f)arjanne  menee  1.  fnlfce 
1.  oifaifee  itään  päin;  stora  landsvägen  s — ker 
fram  der,  ifo  maan=tie  1.  toaltannaantie  ful» 
lec  1.  menee  1.  oifaifee  juuri  ftitä  1.  fen 
fautta;  kulan  strök  förbi  ansigtet  på  mig, 
luoti  lenfi  1.  ful)a;^tt  1.  fiiti  faötoojeni  o^it» 
fe  1.  filmäini  fitoutfe;  hans  gård  strök 
med,  l)äncn  taloufa  meni  1.  f)än)ifi  t)^bes»| 
fä;  nog  s— ker  det  också  med,  fl)ttä  fe» 
iin  menee  1.  on  menntittä  1.  menetoää  fa»  I 


iua;  all  mat  strök  med,  åt,  taiffi  ruofa 
f^ötiin  fnuf)un  1.  meni  tietänfä;  den  va- 
ran s--kei  snart  åt,  fe  falu  1.  ta»ara  fu» 
Inu  1.  menee  pian  faupatfi;  han  s— ker 
med  (dur),  f;än  DU  mennöt,  ^^äneStä  tu» 
lee  loppu;  s.  sig  i  håret,  pi^^fjfäistä  1. 
pt)i)f)fiä  tuffaanfa;  s.  sig  om  munnen,  pl)t)]^» 
fäiätä  1.  fitcettä  fuutanfa;  han  fick  s.  sig 
om  munnen  (blef  utan),  fe  mcni  f^äneu 
funnfa  fitoutfe,  {)än  fai  jääbä  ofattomaffi; 
hästen  s — ker  sig  mot  väggen,  I^eiconen 
f)ilr>nttaa  1.  fl}f;nl)ttää  itfeänfä  feinään;  stry- 
kande vind,  l^^win  mt}i)täinen  1.  ml)ötä»pe» 
räinen  tnuti;  med  s — nde  fart,  anfaraa  1. 
aifa  1.  pt)^]^fäiiett)ää  toauf)tia;  s — nde  mat- 
lust, anfara  1.  fotoin  Iit^toä  1.  forjaahja  ruofa» 
I^öti;  struken  not,  toiiwattu  1.  Juiinjattinen 
nuotti;  struket  mått,  pt}ljf)fäiSt^  1.  p>?l}^itt9 
mitta. 

Strykare,  m.  j^ittuttaja,  ftfittäjä,  filentäjö,  m. 
m.,  jmfr  Stryka;  lång  s.,  )3itfä  1-  aifa  loif» 
fari  1.  jolffari  1.  foljo. 

Strykbord,  n.  rlj^ff^»  1.  ftliti?8»pi3^tä. 

Strykbräde,  n.  r^l9ff9»Iauta;  se  Strykträ. 

Strykjern,  n.  ftlotiu  (»ttimen),  r^^fti}»rauta. 

Stryklod,  n.  ftlotin»  1.  rt}t)ft^»fuoti. 

Strykmaskin,  m.  rDt)ffi?=  1.  ftIotin=fone  (=een); 
(för  bomull)  farttan§»fone. 

Strykning,  f.  pij^{)fiminen,  p^tjl^fätjö,  I)itr>ntta» 
minen,  {;injutu§,  fititijg,  fiwettt^S,  r^^ffät?3, 
m.  m.,  jmfr  Stryka;  (riktning)  fuunta,  mat» 
fa,  meno,  futfn;  (rörehe  baklänges)  pcrä^» 
tljminen. 

Strykrem,  m.  (i  seltyg)  mäfi=to^ö,  mäti=I)if;na; 
se  Strigel. 

Stryksticka,  f.  raappa=tiffu. 

Strykträ,  n.  p^^^in»puu  1-  »fapula,  pl?t)(;iu' 
{anta. 

Strykvärd,  a.  felfcänfä  anfainnut,  felfään  an- 
nettatoa,  feltäfjänfä  »ajaatta. 

Strypa,  v-  a.  furistaa,  nutigtaa;  s — s,  v.  p. 
turistua;  hålla  på  att  s— s,  otta  furt€tuf» 
fiSfa  1.  furigtumaifittanfa. 

Strypning,  f.  furi«tu8,  furistamiuen,  futiStu» 
minen- 

Strypsjuka,  f.  furi€tu8-tauti,  furfun  furistaja. 

Strypsystem,  n.  furi8tu8»meno  1.  »toimt. 

Strå,  n.  fcrft  (»rren),  ^einä»toarfi  (»rren), 
(halmstrå)  clfi  (olen);  (hårstrå)  f^inö,  l^iuS» 
fartria;  ett  s.  bättre,  fartoaa  parempi,  fpnttä 
parempi;  ej  lägga  s.  i  kors,  ei  panna  titfna 
ristiin;  s.  för  s.,  forfi  forrelta,  forft  förren 
perään;  (halm)  olet  1.  oljet;  bilda  s.,  fort» 
tua,  forteutna;  samla  s — n,fDrfia,  foota  fcrfta. 

Stråbädd,  m.  oIfi»tt)uobe  (»teen). 

Strågul,  a.  clen»fartoainen  i.  »feftainen. 

Stråhatt,  m.  olhAjattn. 

Stråk,  n.  (strykning)  p^t)I;fälj8;  (gång,  rikt- 
ning) fulfu,  fuunta,  matfa. 

Stråka,  v.  n.  fulfea,  liiffna,  toitiStä. 

Stråke,  m.  jonfi,  rofa. 


742 


Str 


Str 


Stråkharts,  n.  JDufen  1.  rean  rufa  1.  piifta. 

Stråkregn,  n.  ttjäU=^ämen  fabe  (=tcen),  Iuuro= 
fabe. 

Stråkvis,  adv.  toäti=^3äin,  h?än=|3ättcn,  tvält= 
ntat!otn. 

Stråkväg,  m.  tcalta-tk. 

Stråla,  V.  n.  fäteiHä,  fäbeStää,  fäbel^tiii,  I)C= 
loittaa;  (fig-)  loistaa,  )5aietaa,  t)el;fita,  i}y 
toittaa;  ögonen  s.  af  glädje,  filmat  I^etoit» 
tahjat  1.  loistatoat  1.  ^aigtainat  iloöta  1.  ]^ef)= 
futoat  iloa;  med  s — nde  ögon,  ansigten, 
^cl)futoin  1.  ^eloittatoin  1.  loiStaiBin  filmin, 
I;eIoSfa  fifmin. 

Strålblomma,  f.  (bot.)  fäbe=!u!fa. 

Strålblommig,  a.  (bot.)  jäbe=fufaUinen. 

Strålblomster,  n.  (bot.)  fäbe=fufagto. 

Strålblomstrig,  a.  (bot.)  fäbe^fufaStcKiitcn  1. 
»fufaöinen. 

Strålbrytning,  m.  (fys.)  fäteibcn  murto  1.  muv» 
luminen,  fäbe»  1.  fäteen=murto,  tBaIcn=mur= 
tuma. 

Stråidjur,  n.  (nat.  hist.)  fäbc=eläin  (=imcn)  1. 
»elättjä,  fe^=eläft)ä. 

Stråle,  n.   fäbe   (=teen);   (af  vatteii)   fuiljfn; 

(skaft  på  blomjioek)   farja=)jcrä,   fäbe;    s.  af 

hopp,  toitDon  fäbe  1.  ))iIfal)buS  1.  foite  (»ttcen). 
Strålformig,  a.  fäteen=muDtoinen  1.  =näti)inen, 

fäbe=:|)iivuinen;  (bot.)  fäbe^jafoinen,  fäteel;ti= 

tt>ä,  fätcittäinen. 
Strålformigt,   adv.  fäteibcn    muotoon  1.  Iaa= 

tuuu  1.  ta^^aan  I.  tatcalla,  fäteittäifeöti. 
Strålglimmcr,  n.  fäbe»  1.  feI}ä4i6fan!uUa. 
Stralig,  a.  fäteinen,  fäteellinen,  jäteiktoä. 
Strålkantig,  a.  fäbe--reunaincn. 
Stralkastning,  f.  fäteilemiuen,  fäbef^timinen. 
Strålkrans,  m.,  -krona,  f.  fäbe=fcl)ä,  jäteittö. 
Strålkägla,  f.  (fys.)  fäbe=fefo  1.  =fiita. 
Strållik,  a.  fäteen=näfi5inen  1.  »takiainen;  (bot.) 

fäbe=jafoinen. 
Strålpunkt,  m.  fätcen=  1.  fäbe=juuri  1.  4>erä, 

fäbe=fo{;ta. 
Strålskeu,  n.  fäbe=h?aIo,  fäbc=IoiSto,  fäteilcmä. 
Strålspridning,  f.  (fys.)  fäteiben   i^ajoaminen 

1.  letoiämineu  1.  eriäminen,  fäbe4)ajoamnS. 
Strålvis,  adv.  fäteiöiä,  fäteittäin,  fäteiben  ta= 

ttjalla,  fätcinä,  fäteitlä. 
Stråperla,  f.  )jitf))5a=  1.  ^illi4;clmi. 
Stråt,  m.  h.^alta=tie,  maan=tie,  fulfu^tie;  (fig.) 

ura,  tota,  tie;  hjelpa  pä  rätta  s — en,  aut» 

taa  oifealle  uralle  1.  tielle  1-  tolalle. 
Stråtröfvare ,  m.  maantien  rofitto  1.  n)öJt»ärt. 
Stratröfveri ,   n.    roöiDoaminen ,    maantie=rt}ij= 

tt>ä^§. 
Sträck,  n.;   i   s.,  i   fullt   s.,   farfua,   laulfaa, 

täijttä  farfua  1.  lauffaa. 
Sträcka,  v.  a.  ojentaa,  oilaiöta,  !urottaa;  s. 

händer   och   fötter,   ojentaa  1.   oifaiöta  fä> 

tenfä  \0i  jalfanfa;  s.  händerna  mot  höjden, 

ojentaa  1.  noötaa   fätenfä  1-  hirottaa  iäfil» 

länfä   taiiuaafen   1.  l}lö8   ilmaan;   (uttänja) 

wenpttää,  tuiruttaa,  finnata  (-aan);  s.  hu- 


dar, menettää  1.  finnata  twuotia;  låta  s.  sig, 
fietää  n3cnv)ttämi8tä,  antaa  njenijttää  itfeän» 

fä,  tt)eni}ä;    (gifoa  utsträckning,   låta  fortgå) 

ulottaa,  ulotuttaa,  ulontaa,  ^^ibcutää,  laajcn» 
taa,  ^ittittää,  johtaa;  s.  muren  ända  till 
sjön,  ulottaa  1.  ulotuttaa  1.  jof;taa  muuri 
järtoeen  faaffa;  huru  långt  sträckte  han 
sitt  tåg?  mi^in  faaffa  I)än  retfenfä  joI;ti  1. 
ulotutti  1.  ^itfittiV  sträck  ej  dina  begär 
för  långt,  elä  laSfe  f;a(ujafi  t)Ien  V^itfällc, 
elä  anna  i^alujefi  ulottua  liian  fanaS;  s.  sin 
omsorg  till  ngt,  luoba  1.  ojentaa  1.  jofitaa 
f}uottaufa  1.  {)uoIen--f)itoania  j(;fiu;  s.  gevär, 
laSfea  1.  fieittää  afeeufa  maalaan  1.  :f)oi8;  s. 
sig,  v.  r.  ojentaa  1.  oifaista  itfenfä  1.  itfeän» 
fä,  oifoa,  fisfotella;  s.  sig  af  lättja,  fisfotella 
l._  oifaiöta  itfcänfä  laiöfuubcSta,  fiöfotella  1. 
oifoa  laisfuuttanfa;  s.  sig  på  bänken,  oifoa 
:|3enfil(ä,  oifaista  itfenfä  :>>enfitte;  (räcka,  nå) 
ulottua,  johtua,  feStää;  gatan  s— ker  sig 
ända  till  sjön,  fatu  ulottuu  1.  fatua  feStää 
aina  järweeu  aSti;  sä  långt  s — ker  sig  ej 
min  förmåga,  niiu  ))itfälle  einjät  minnn  luoi^ 
mani  ulotu;  se  Försträcka  o.  Utsträcka. 

Sträcka,  f.  (rymd)  ala,  laajuuS,  atoaruuS;  det 
intager  en  stor  s.,  fe  ulottuu  f)t)ltnn  \a.<i'' 
jaöc,  fe  ottaa  ifon  alan;  (rad)  jata,  jana, 
jono,  jaffo,  riirt,  lucfu,  matfa,  mitta;  en  s. 
af  berg,  ujuorteu  jatfo,  jatfo  1.  jono  h)uo= 
ria;  alla  rummen  ligga  i  en  s.,  faiffi  r;uo= 
neet  on^at  t)f)tä  ritoiä  1.  jonoa  1.  ^(jbeSfä 
jaffoSfa  1.  \)\)t'ä  mittaa;  det  går  nog  allt  i 
en  s.,  fe  menee  faiffi  i;t)tä  toefuanfa  1.  jo= 
noanfa;  jag  gick  två  mil  i  en  s. ,  fäwin 
faffi  ^icnin=fnlma  ^l;tä  mittaa  1.  n^etua;  jag 
har  gått  en  dugtig  s.,  olen  fälju^t  aita 
matfan  1-  ifon  matfaa. 

Sträckbar,  a.  (fys.)  Icenljivä,  luCU^tettätuä,  jota 
woi  tt)cu^ttää. 

Sträckbarhet,  f.  (fys.)  h)ent)tt)äiftil)S,  fitfei)8. 

Sträckbänk,  m.  firiSt^S-  1.  fiunauS=penffi,  fi» 
riétt)6=^uut. 

Sträckmuskel,  m.  (anat.)  ojennu6=jänne  (»nteen). 

Sträckning,  f.  ojentaminen,  fnrotuS;  ulotuS, 
ufottamtnen,  Icnnttäminen;  njenvttäminen , 
toentjttjS;  ulottumineu,  ala,  matfa;  jmfr  Sträc- 
ka, v.  a.  o.  subst.  f. 

Sträcksena,  f.  (pä  hästen)  :potfa=finnev  (^ute^ 
ren),  fintcnjS,  )3otfo=fuoni. 

Sträf,  a.  (för  känseln)  farljea,  farfea,  (om 
vatten)  falfca;  (för  smaken)  farfea,  firflpeä, 
äifeä;  (för  hörseln)  farfea,  räifeä;  (^fig-)_  far= 
fea,  töv)feä,  tuima,  falfea,  tt/U),  färtt}inen; 
ett  s— t  språk,  s — va  ord,  farfeat  1.  tö^» 
feät  1.  tl)fl)t  fju^eet  1.  fanat;  s.  menniska, 
tl)It)  1.  tötjfeä  1.  (vresig)  tärti)ineu  if^minen; 
s.  uppsyn,  foirat  1.  tuimat  1.  töl}feät  faöluot. 

Sträfhet,  f.  far()eu8,  farfeuS,  fir^cl^S,  äifevs; 
tij^fcvs,  tuimuus,  tvU}t}8,  falfeuS;  jmfr  Sträf. 

Sträfharig,  a.  (but.)  f)atuinen. 


Str 


Str 


743 


Sträfluden,  a.  (hot.)  talfca,  taftitinen. 

Sträfning,  f.  tuetitS,  tuettaminen,  tulien  1. 
n^ttctben  1.  tufi4)irfieu  ^sauo. 

Sträfsam,  a.  uuttera,  a^fera,  uuraötatra,  aiy- 
feroitfeuja. 

Sträfsamhet,  f.  uutteruu§,  at^feroitfeivatfuuS. 

Sträfstötta,  f.  tufi,  n^te  (=ttcen),  tuetnö,  tufi-- 
1.  tuetus»  1.  u^te4nut  1.  4;irft  (=rreu). 

Sträft,  adv.  favfeaSti,  tuimaöti,  tö^feästt,  !al= 
feagti;  smaka  s.,  maiStua  farfeatle  1.  !tr= 
^jeöftä  1.  äifeäHe;  låta  s.,  fuulua  !arfea(ta 
1.  rätfeäUe. 

Sträfva,  f.  se  Sträfstötta. 

Sträfva,  v.  a.  (med  strufvor)  tUCta  (tufeau) 
netteinä  1.  ni^it--\>\Ma,  ^anua  tufia  1.  tufi= 
f^irfiä. 

Sträfva,  V.  n.  foettaa,  a^ferotta  (=tfen),  ]^ar= 
rastaa,  uurastaa,  ^Jt)r!tä,  )>ouniStaa;  s.  och 
arbeta,  oKa  t^cSfä  ja  tcimeSfa,  foettaa  ja 
afiferoita;  s.  att  viima  ngt,  foettaa  1.  )f\)X' 
fiä  faabaffecn  1.  ))t)rfiä  faantaan  1.  foettaa 
faaba  jfin;  s.  för  sitt  uppehälle,  al^feroita 
1.  ^onntSteUa  1.  uurastaa  elonfa  1.  clatuf» 
jenfa  eteen  1.  elatuffefienfa;  s.  efter  ngt, 
^jtjrfiä  jl)fin  1.  jouftn  ))erään  1.  faamaan 
j.fin,  :|3i}i?tää  1.  tarooittaa  j.fin;  s.  emot, 
^)onntStaa  1.  :j.ntää  ivastaan;  s.  fram,  :|3^rfiä 
1.  foettaa  I.  ponnistella  etcen»^äin;  s.  tili 
ett  högt  mål,  :(^^rfiä  1.  ))onniSteIIa  1.  foet= 
io.a  jäästä  forfeaan  :):ää=inaaliin;  s.  uppför 
ett  berg,  ftitoetä  (=^eän)  1.  ^l}rfiä  1.  foettaa 
}3ääStä  »uoreKe,  fii»etä  1.  injrfiä  icuorta 
t)lös;  s.  uppåt,  ^jljrfiä  ^IöS'^äiu. 

Sträfvan,  f.  o.  Sträfvande,  n.  :|.n}rintö,  ^l}rfi= 
minen,  riento,  al^feroitfeminen,  ^rraStuS, 
foettamineu,  ponnistus. 

Sträng,  m.  (snijre  att  draga  på)  tr>ebin=nuora, 
i»ebtn(4inien), nuora;  (pa  6%e;  jänne  (=nteen); 
(på  musikinstrument)  fieli;  rör  ej  på  den 
s— en  (fig.),  efä  fitä  afiaa  foSfe  1.  foSfeta, 
tia  finne  :()äin  1.  fiitä  i^nl^u;  han  drog  på 
den  s— en,  att  .  .  .  (fig.),  fjänen  :J)n(;eenfa 
1.  fanaufa  oli  1.  ^än  :()uf)ui  1.  tarfoitti  1 
iveti  finne=t3äin,  että  mufa  .  .  .;  (snodd  i 
rep)  fää,  t^unoS;  (anat.)  jänne;  (hiJsträng) 
far^o,  laes  (lafeen);  (bot.)  ^al^o,  tcarfi  (=rren). 

Sträng,  a.  fotea,  anfara,  tuiffa;  s.  vinter, 
foica  1.  anfara  1.  tuima  tatoi;  s— t  arbete, 
straff,  folua  t^ij,  rangaiStuS;  (noggrann)  fotoa, 
tarffa,  fottjin  tarffa;  s.  disciplin,  fotoa  1. 
tarffa  furi;  s— t  förbud,  fotoa  fielto;  s. 
tillsyn,  uppsigt,  fotoa  1.  tarffa  toaarin=i)tto 
1.  ftImäUä=^ito:  i  s.  mening,  bemärkelse, 
tarfaSfa  1.  af)taasfa  merfit^ffesfä,  tarfaSti 
rajoitetuSfa  vmmärrt}fie8fä  1.  merfit^ffeSfä; 
s.  domare,  onfara  1.  fotoa  tuomari;  vara  s. 
emot  ngn,  fotouuteCa  1.  fotoistella  j.fnta, 
clla  fotoa  1.  anfara  j.fnta  foI;taon. 

Stränga,  v.  a.;  s.  en  båge,  jäunettää  1.  jän» 
nittää  jousta,  ^janna  jänne  joufeen;  s.  en 
fiol,  fielittää  toiulua,  :panna  fielet  toiuluun. 


Strängaspel,  n.  ftefi=fotttO,  fieli-^Jefi- 

Strängeligen,  adv.  se  Strängt. 

Strängera,  v.  a.  fototStaa,  a(;bi6taa,  ^.ntää  fo=' 
toaSfa  furisfa. 

Stränghot,  f.  fotouuS,  anfaruuS,  tarffuuS,  ttuf= 
fuuS;  jmfr  Sträng:  med  s.,  fotouubetta;  la- 
gens s.,  kin  anfarnnS  1.  fotounS  I.  jä^ff^tjS. 

Stränginstrument,  n.  fielisfoitin  (»tttmcu). 

Strängsmält,  a.  tijöläästi  fulatoa,  fotoa  1.  toai= 
fea  fniamaan. 

Strängt,  adv.  fotoaSti,  anfaraStt,  tuifaSti;  det 
sitter  s.,  on  fotoaSfa  1.  fotoaStt  fiinnt;  s. 
bevaka  ngn,  ^jitää  j.fnta  fotoaSfa  toaariSfa 
1.  fotoaSti  ftlmällä  1.  toaariöa,  fotoaSti  toar= 
tioita  (=-tien)  j.fnta;  s.  förbjuda,  fieltää  fotoaS= 
ti;  gå  s.  tillväga,  fä^ttää  1.  :|)itää  fotountta, 
te[)bä  fotoaSti  1.  fotouubelfa,  (bemuta)  fof)= 
beHa  (»telen)  fotoaSti  1.  fotouubetta;  hålla 
en  s.,  \>\{'a.a  1.  fol^bella  j.futa  fotoaSti,  :|.ntää 
j.fnta  fotoaSfa  furiSfa;  s.  taget,  är  det  icke 
så,  tarffaan  fatfoen  1.  ^^itäen,  ei  fe  niin  oIc= 
faan. 

Strätta,  f.  (sium)  forfan=)5Utfi- 

Strö,  v.  a.  l^ajoittaa,  l^ajoiteHa,  rt^^oittaa,  xx- 
:|JUteQa,  ^iroittaa,  :|ptroiteI(a,  toaristaa,  letoi» 
tetlä,  ft}ltoää;  s.  salt  på  kött,  )?iroittaa  1. 
ri^oittaa  1.  toaristaa  fuotaa  ti^an  l^äätte;  s. 
sand  på  golfvet,  fijltoää  1-  ri^nteUa  1.  ))t= 
roittaa  I^ieffaa  lattiaKe;  s.  blommor  på  vä- 
gen, toisfettä  1.  i^ajoiteåa  1.  ft)ttoää  1.  ripoi» 
tclla  fnftia  tieKe;  s.  halm  under  boskapen, 
fjajoitetta  1.  letoitellä  olfia  1.  :|)af>ncia  eläin= 
ten  alle;   se  vidare  Strödd. 

Strö,  n.  :(>et;fu,  ^el^fut  (pL),  :(Jaf)nat,  fiais» 
feet  (pl). 

Ströbössa,  -dosa,  f.  ^iroituS=toufa  1.  tölffi, 
))iroituS»aStia. 

Strödd,  a.  f;ajoitettu,  I^ajaHinen,  ri^oitettu,  vt= 
^juteltu,  :|)iroitettu,  ^ajallanfa  1.  eriltänfä  (o= 
ifma),  erillinen,  erinäinen,  t;aja=)xaiffainen; 
husen  ligga  s— a,  l^noneet  otoat  f^ajalianfa 
1.  eriHifiä  1.  fieflä  täällä  1.  fiajallifina;  s— a 
stjernor,  fjajaHifet  1.  erillifct  1.  I^ajallanfa 
otetoat  tä{)bet;  s— a  blad,  epä=fo^taifet  1. 
I^ajallifet  leljbet;  s— a  tankar,  erinäifet  1. 
eriHifet  ajatuffet. 

Ströfkorps,  m.  fuffu^jcuffo,  )3artio=funta,  ^ar= 
ttD'jouffo. 

Ströfparti,  n.  (strö/tåg)  paxtk,  :t)artio=fuIfu  1. 
=matfa,  futfu=matfa;  (sällskap)  :)3artio=funta, 
fulfu»funta  1.  =feura;  botanisters  s— er,  fii- 
fan=tutfijain  fulfu=matfat  1.  fulesfelut  1.  futfU' 
retfet. 

Ströftåg,  n.  :t5arttD,  ^artto=fnIfu  1.  =matfa  1. 
=retfi,  fulfu^matfa  1.  =retfi;  jmfr  föreg. 

Ströfva,  v.  n.  fuleffia,  fulesfella,  fuIoiteCa, 
maleffia,  fulfea  ^m:)5ärt  1.  )3itfin;  (om  en 
strö/korps)  fä^bä  1.  olta  1.  fulfea  partiolla  1. 
r^iJStö=retfillä,  :|3artioilla. 

Ströfvare,  m.  fuleffija,  maleffija,  ^sartiolaiiten, 
)3artio>fnlfija. 


744 


S  tr 


Stu 


Ströfveri,  n.  :|javtio=  1.  fultu  =  retit,  :|3arttoöa 
!ät)nti  1.  !uUu. 

Strögods,  n.  eri8»tita  1.  =tato;  (diverse)  UlXtxv- 
icä^ia,  fai!en4at8ta  Mua,  niitä  näitä. 

.Ströhalm,  m.  )ja^na=  1.  ^5e^fu=otet,  aluS=e{et, 
r^aigfcet. 

Ström,  m.  wirta;  med  1.  utför  s — men.  mvötä» 
icirtaa,  ^jitfin  tcirtaa,  »ivtaa  myöten  alag; 
inot  1.  uppför  s — men,  rcaöta^ttjirtaa  1.  =nnr» 
taan,  teaSten  »irtaa,  t)Iö8  toagten  nnvtaa; 
följa  med  s— men,  tutfea  1.  mcnnä  irirran 
fanSfa  1.  ml)ötä=linrtaa;  (fi().)  mennä  mutaan 
muiben  faneja  1.  muiben  mutiin  1.  muiben 
joufoöfa;  såsom  käringen  mot  s — men,  tuin 
t)aton)aeta=n.Mrtaa;  (fys.),  jnotfu,  meno;  elek- 
trisk s.,  jä[)fön=meno  1.  ^juofju;  en  s.  af 
tårar,  t'l)l}nct=tnht>a  1.  ^linrta;  s— mar  af 
blod,  ttieri=»irrat,  h^even  »irrat  1.  tulwat; 
en  s.  af  barbarer  öfversvämmade  landet, 
vaa!alaifia  lelvnfi  tulwana  1.  tulnjaillen  maa= 
\:)a.x\. 

Ström,  a.  toirtainen;  s — t  vatten,  toirtainen 
1.  hjirtanviefi;  der  är  s— t,  fiinä  en  njirtai» 
nen  1.  xonto.. 

Strömbåt,  -bädd,  se  Flodbåt,  -bädd. 

Strömdrag,  n.  touotte  (4teen),  tDirta,  töirta» 
^jaiffa,  tt)irran-'fulfu. 

Strömfall,  n.  fen  ströms  lutning)  ttiirran  ^JU= 
tcu8  1.  laöfu;  (cattenfnll  i  ströw)  foeti, 
Unrran=fo«fi,  töngäS  («tään). 

Strömfart,  m.  unrran^fulfu,  unrran4a^fcnto. 

Strömfisk,  m.  loirta^tala. 

Strömfåra,  f.  tfuo,  luirran  n.nio  1.  jueiva. 

Strömhvirfvel,  m.  ft)irran=V^^örrc  (nleen). 

Ströming,  se  Strömming. 

Strömkarl,  m.  !o8!en=  1.  iocn''I)attija. 

•Strömma,  v.  n.  tcirrata  (=rtaan),  touoltaa, 
oHa  1.  fultea  »irta,  juoSta;  en  flod  s— r 
genom  staden,  jcfi  Jvirtaa  1.  hjirtailec  1. 
juoffee  taupungin  lä}.n;  tidvattnet  s — r  ned, 
upp,  aita=  1.  tnhra^wefi  laötee,  noufee;  det 
s— r,  fät?  ivirta,  irefi  n^ivtaa;  (rinna  ymnigt) 
fuotjna,  f  nollaista,  tuh»ata  («aan),  anrrata, 
ixnrtaida;  blodet  s — de  ur  såret,  aeri  f'UO= 
\)o\\\  1.  n.nrtafi  1.  tultoafi  l^aaivaöta;  tårarna 
s.  utför  kinderna,  fijljneleet  tulivaatpat  1- 
wirtailewat  ^ntfin  )308tia;  (fig.)  tuUoata,  tut» 
njaiHa,  »irrata,  nnrtailla,  ^.mrfautua,  la))» 
:|3aa;  folket  s~-r  pa  gatorna,  fanfa  icirtai- 
iee  1.  tulixwilee  fabuiÖa;  gatorna  s.  af  folk, 
faniaa  1.  icäfeä  toirtailee  1.  tulwailee  1.  nn» 
lifee  fabuilla,  tabut  cnjat  tutunflanfa  iräeg= 
tä,  fabut  oinat  fanfan  1.  iljmisten  1.  träen 
tutoana  1.  tultvisfa  1.  ujirtana;  det  s— de 
in  folk  från  alla  kantor,  nnifeä  1.  if)mifiä 
Vurfautui  1.  Ia^^)>Di  1.  tuhrafi  l.  nnrtafi  p 
fään  jofa  Iiaaralta. 

Strömmig,  a.  tpirtainen,  »irtaica,  hjirtaattja. 

Strömming,  m.  (clupea  harengus)  fitaffa,  Ijaili. 

Strömning,  f.  virtaaminen,  ir>irtan§,  m.  m., 
jmfr  Strömma. 


Strömoln,  n.  Rattara,  {;aia=^itn)i,  pihxxn  fauna 

1.  l;attara. 
Strömrensning,    f.   fo6fen»:perfauS,    foSfieu    1. 

tuirtain  ^erffuu. 
Strömrensningskorps,  m.  fo§fenJ>crfaaja=tnnta, 

fo8fenV^erffau«=funta. 
Strömstare,    m.    (cmcttis   aqvaticus)   foSfi-fara 

1.  4;araffa. 
Strömsättuing,  f.  rcirta=^aiffa,  n>irta=n?eft. 
Strömvatten,  n.  n)irta--tr>efi. 
Strömvis,  adv.   njirroiöfa,  unrroittain,  tulunt^ 

tain,  Unrtana,  hjirtoina. 
Strösand,  m.  ri|.>citu84i£ta,  firjoitu§4<inta. 
Strösked,  m.  ivaristiu  (=imen),  rip^<a=  1.  n?are= 

lufiffa. 
Ströskrift,  f.  tila^Hiä=firja,  erinäi8=tirja,  (ento- 

firja. 
Strösocker,  n.  jaul)e=)ofuri,  ri^cituS-lofuri. 
Stubb,  m.  (underkjol)  ti5pö=f)ame  (»eeu),  alu§' 

|)ame. 
Stubb,  m.  (af  skuren  säd,  hö)  fäufi;   (af hug- 
gen st\ais),  t'é'pp'6,  t^^si. 
Stubba,   v.    a.  t\)p'ät'å  (=)5)3ään),  t^^iStää,   h}^ 

liittää,  leifata  («ffaan)  1.  Ijafata  (=tfaan)  h}^ 

I^emmäffi. 

Stubbe,  m.  fanto,  (murken)  pUtö  1.  ^öffelö. 
Stubberättshemman,    u.  (kameral.)    raatama» 

oifenS=tita  1.  »talo,  raabecifeu8»taIo. 
Stubbgärde,  n.   fänfi»tarl)a  1.  »aituué,  fänfi» 

)5eIto  1.  »maa. 
Stiibbbyra,  f.  fanto»raf;a. 
Stubbhår,  n.  fero»  1.  IeitfO'tnffa;  tt}^n=  1.  tijfi))!)» 

farjpat. 
Stubbhårig,  a.  fero»  1.  Ieiffo=tutfaincn,  ferc 

Stubbböna,    f.,  -höns,    n.   l;ännätcn    1.    tl)^i 

l)äntä  fana. 
Stubbig,  a.  tiJ^JÖffä,  HW^,  tijp))eä:   (full  med 

stubbar)  fautoiuen. 
Stubbighet,  f.  tO^J^^et??,  tö)}i>ff^tjä;  fantoifuu?. 
Stubbjord,  f.  (kameral.)  ptvtuu-  1-  raabe»maa. 
Stubbnäsa,  f.  töppö'  1-  nt}terä=  1.  nö).''i3=nenä, 

toUo»nenä  1.  »nouffa. 
Stubbnäsig,  a.  nijferä=  1-  tö))^ö^  1.  ncVö^ne» 

näincn. 
Stubbrödja,    v.   a.   raitoata   (»aan)   1.  <)erata 

(»rfaan)  1.  :perfata  fannofoSta  1.  juuriéta. 
Stubbskära,  f.  fänti»ftr^^).n. 
Stubbs  vans,  m.  tljpu  1.  ti)|)^i5»f)äntä. 
Stubbsvansig,a.  t^jsi»  1-  töp^i5»I}äntäinenl.  »Iiäntä. 
Stubbved,  m.  fanto»I}aIfo  1.  »{)aIot  (pl)- 
Stubbåker,  m.  fänfi»peIto. 
Stubböra,  n.  tijpi)»  1.  tl}:|>:plj»fornja. 
Stubbörig,  a.  töpö^  1.  tt})3)3^-torniainen. 
Stubin,  m.  (fyrv.)  ritfi»  1.  tulifin)i»lanfa. 
Stuck,  m.  marmcri=fefo,  ftuffi. 
Stuckatur,  n.  ftuffi=teog,  marntorijefo»teoö. 
Stucken,  se  Sticka. 
Student,  m.  ^Ii=o)j;3ifainen  1.  »op))ila8  (»aan), 

>jU»D))iötoIainen. 
Studentbref,  n.  ^lio^^^pilaiS^tobiötuS  1.  »firja. 


s  tu 


Sti 


r45 


StudentexaniPn,  n.  l;Ito|)piIa8=tutfinto. 

Studentförening,  f.  t)IiD^).nIa§=t^]&te^§  1.  ^Cltra. 

Studentkalas,  n.  ^noj)|3t(a8=feötit  (pL). 

Studentlefnacl,f.,-lif,n.t}ttoi)^ifag=e(ämä  l.-c(o. 

Studentlik,  a.  ijli  =  o^>VUaan  takainen  1.  Im-- 
tuinen. 

Studentmaner,.  n.  Ijlio^^^ifaan^ta^ial.  4aatu;  på 
s.,  ^n=D))^ifaan  tapaan  I.  tawalla  1.  laatuun. 

Studenträttighet,  f.  l}Itct3jJito§=  1.  ^Iiop):iIaan= 
otfeug. 

Studentår,  n.  IjIicJJpifaS^ifUOfl  (=ben);  bekant 
ända  från  s — en,  tuttU  aina  ^Iio).^))iIa§»aioi§= 
ta  1.  =tcuofi§ta  a8ti. 

Studera,  v.  a.  o.  n.  o^^pta,  opiSfeöa,  Dpcteöa 
tieboita  (»tfen),  tieteiötää,  ttetetSteHä,  lufea, 
Ijarjoittaa  lufua  1.  o^jpia;  (utforska)  tutfta, 
tiebuStaa;  s.  vid  ett  universitet,  tiebotta  J. 
tieteistcllä  1.  lufca  t)it--o|)iStDSia;  s.  lagfa- 
renhetei?,  c|jpia  1.  iufca  1.  tutfia  Iaft=tie- 
bettä;  han  s— r  flitigt,  l)'å.v.  ttcbcitfee  1.  Iu= 
fee  ]•  l^arjotttaa  c|5^3ia  1.  otJtfiMee  af)!eraSti; 
s.  ngn  kon-^t.  ciJ>.na  1.  o^jctella  j.fin  taibetta 
1.  taitoa,  [;avjoittaa  jeniin  taiteen  oppia  1. 
oppimigta;  s.  ngns  karakter,  tutfia  1.  tie 
buétaa  1.  oppia  j.fun  luonnetta;  s.  på  skälm- 
stycken, opeteåa  1.  opiöfeKa  foiran=fnria 
s — nde  yngling,  oppitpaiuen  1.  tieboitfelca  1 
tieteisteletcä  nuornfainen;  en  s— d  kari,  fu 
fenut  1.  tieteen^oppinut  1.  tieteistett^^t  mies; 
s— de  miner,  tceSfennettv  1-  opetettu  1.  I)ar= 
jciteltu  faStoon=tnnoto. 

Studerande,  m.  oppttcaineu,  (student)  l^ti=op» 
pilag  (»aan). 

Studerkammare,  m.  htfu»  1-  oppi=  1.  tieteiö= 
famari. 

Studium,  n.  opinto,  tieteietl)8,  tieteistäminen, 
hifeminen,  tuttitninen;  göra  ngt  till  sitt  s., 
tutDeta  (=pean)  j.fin  oppimaan  1.  tieteiéitä» 
mään,  ottaa  j.fin  oppiaffenfa  1.  tieteistääf» 
fcnfä  1.  tutfiaffenfa  1.  opintonfa  efmeeffi  1. 
aineeffi;  fullborda  sina  studier,  täyttää  1. 
päättää  opintonfa  1.  oppt^määränfä  1.  lufn» 
määränfä  1.  opinto^aifanfa;  han  har  goda 
studier,  l^äneM  on  f}^teät  tiebot  1.  opit  1. 
h^teä  oppi,  l^än  on  f)t)»in  oppinfa  te^n^t  1. 
Dpittatoanfa  oppinut;  studier  i  en  konst, 
taiteen  ^arjoituffet  1.  l^arjoitelmat. 

3tuds,  m.  se  Studsning. 

3tudsa,  v.  a.  ammal^taa,  ampaista,  ponnal^» 
taa,  fimmota  (=oan),  fimmoa,  fimmal^taa, 
fimmelt^ä,  potfaista;   (om  ljuset)  l^eijaStua, 

I  fimmett^ä;  bollen  s — de  från  väggen,  mot 
taket,  paffi  fimmot  1.  ponnal^ti  I.  fimma^ti 
1.  ammatti  feinästä,  fattoa  fo^ben  1.  fattoon; 
(blifoa  bestört,  förvånad)  fäpfä^tää,  UVoc^)- 
taa,  l^ämmäätijä,  cuftamuStua,  önnäfitää; 
han  s — de  vid  hans  åsyn,  f)än  fäpfäf)ti  1. 
^ämmäst^i  1.  fatual^ti  Itänet  näf)be8)änfä  1. 
nä^tpänjä. 

tudsare,  m.  (bordstudsare)  pi5ptä=feIIo;  (ge- 
vär) tugfari,  fittiääri. 

Svemkt-Finskt  Lexikon. 


Studsning,  f.  ammaf)bug,  ammal)tamincn,  pon= 
nabtaminen,  ponna{;bu8,  fimmoaminen,  fim» 
raeffijs,  fimmabbnS,  fimmaf)tarainen;  (fig.) 
fäpfäl;b^8,  i"äpfäf)tämincn ,  fatpafjbue,  ouffa-- 
mustuminen,  i)nnäI)bi}S. 

Stuf.  m.  foppu^pää,  fanfaan^oppu. 

Stuff,  m.  ma{mi=fappak  (»een),  (prof  af  malm) 
matmin^näijte  (=tteen),  näi)te=pak  1.  »fappafe. 

Stuffgods,  n.  (bergv.)  pa(a=  1.  fappale=matmi. 

Stufning,  f.  muf)enuu8,  f)i3p6tötp§,  tuutoauS, 
f)aubutu§;  (det  stufvade)  tuutoiufi,  tauruli, 
f)aubute  (»tteen),  ^i5pstöte  (»tteen);  (sjöt.)  U- 
tomuS,  fälptps,  lastans,  [ifään^pano. 

Stufva,  v.  a.  mul;entaa,  tuuicata  (=aan),  ^u= 
buttaa,  f)i)pstöttää,  tel^bä  tuunnnfia;  s.  kött, 
potatis,  mu&entaa  1.  tuutoata  1.  ttöpStiJttää  1. 
f)aubuttaen  feittää  lifjaa,  potaattia;  s.  in 
(sjöt.),  latoa  1.  fäfpttää  1.  panna  1.  ajaa  fu 
jään  1.  lainkaan;  s.  om,  lastata  (=aan)  1.  ta» 
toa  uubeStaan  1.  toifin. 

Stuf  vare,  m.  fätijttäjä,  taStaaja,  taittjan»  I- 
taStin=Iatoja. 

Stuga,  f.  tupa,  (rökstuga)  pirtti. 

Stugdörr,  m.  tUttjan=Dt»i. 

Stuggolf,  n.  tuftan  tattia  1.  permanto. 

Stuggris,  m.  tupa=porfaS  (=aan);  (fig.)  tupa^telli. 

Stulta,  v.  n.  tpttertää,  Iijlteröita  (=t)en),  iBaa« 
pertaa,  tääfertää. 

Stum,  a.  mpffä,  fietetön,  ä.äneti5n;  han  blef 
s.  af  häpnad,  ^än  toattan  äimiSt^i  1.  äöiS» 
tpi  1.  outfamuStui,  \)'ån  tuti  äänettiJmäfft 
tiämmästpfjestä,  f)än  ättistpi  I.  f)ämmäst^i 
äänettömäfft;  alla  stodo  s— ma,  faitfi  fet= 
foitrat  äänettöminä  1.  mpffinä;  s.  häpnad, 
äänetön  f)ämmästps,  äimistyminen;  s— ma 
synder,  famatat  1.  fuonnottomat  funnit;  s. 
konsonant,  jäpffä  ferafe. 

Stumhet,  f.  m_»)ffi)^S,  äänettömt)t)S. 

Stump,  m.  pätfä,  tpnfä,  tt^nfi,  fatfennatnen; 
(om  knifoar,  o.  d.)  npfä,  n^jä,  tpnfi. 

Stumpa,  f.  tptön  tpnfä,  tpttö=tpnfä. 

Stumpnäsa,  f.  tl}:^l}t  uenä,  It)f;fö=nenä. 

Stund,  f.  ^etfi,  tuofio,  fotina,  prfi;  jag  var 
der  en  kort,  liten  s.,  otin  fteltä  fotwafen  1. 
tuofion  1.  l^ettifen  1.  ijrcn  aifaa  1.  icä^än 
aifaa;  en  god,  lång  s.,  ifon  1.  i)\.)W'än  aitaa, 
fottean  1.  l^etfen  aifaa;  för  en  s.  sedan, 
irä^ä  1.  tuofio  I.  ^rettä  aifaa  fitte;  om,  ef- 
ter en  s.,  rtiä^än  ajan  perästä  1.  tafaa,  l^et» 
fen  1_._  tuofion  fututtua  1.  perästä;  i  denna 
s.,  tälfä  l^etfetlä  1.  f)aaicaa;  på  s~en,  nu 
på  s— en,  paifaffa,  tuoSfa  paifaSfa  1.  patf- 
faa,  f)tti  hi)ta  1.  paifatta;  i  samma  s.  han 
skulle  gå,  fttlä  f)etfet(ä  fuin  1.  juuri  fuin 
f)änen  pitt  menemän  1-  cti  menosfa  1.  nie= 
nemäsfä;  jag  går  ut  på  en  s.,  Iäf)ben  1. 
menen  utos  1.  fotoa  fjetfefft  1.  tuofiofft  1. 
fottoafeffi  1.  töä^äffi  aifaa  1.  prefft  aifaa; 
ifrån  den  s— en,  dä  .  .  .,  ftitä  t)etfeStä  aSti, 
fuin  .  .  .;  ifrån  första  s.,  euft  ^etfeStä  aStt 
1.  atfaen;  intill  denna  s.,  täf;än  f;etfeen  aSti 
94 


746  S  t  u 

1.  faatfa;  när  s — en  är  kommen,  !im  axta. 
1.  i/etti  on  tuUnt  1.  joutunut;  en  lycklig  s., 
onueUtuen  lietti;  på  lediga  s— er,  jouto= 
jettinä  I.  4;etti{iä,  jouto=aitoina;  lian  bar 
ingen  ledig  s.,  {)äucUä  ei  olc  ttjötöutä  I)et' 
feä  1.  aiuoatafaau  JDUtc=()Ctfeä. 

Stunda,  v.  n.  läl}Ctä  (-cneuj,  Iä(}c6tl}ä,  lifetä 
(=euen),  tule-tella;  det  s— r  tili  jul,  joulu 
lä^euce  1.  läljeSti)»)  1.  on  tufoöia  1.  Iäisellä; 
det  s— r  för  främmande,  ntiuuUa  on  Wk-- 
rasten  enteitä,  ennustan  tvieraita  tuknjan. 

Stundelig  o.  Stundlig,  a.  jofa4}ettincn,  alin» 
omainen. 

Stundeligen,  adv.  jofa  ktfi,  alin^omaa,  t)l)= 
tenänfä. 

Stundom,  adv.  jcSfuS,  luäliötä,  toifinnuia. 

Stundtals,  adv.  f)etftttäin,  ajoittain,  toäU=päin. 

Stnp,  11.:  pä  s.,  fumarrnffis|a,  funioöia,  no» 
jaöfa  V^äin;  sätta  tunnan  pa  s.,  ))anna  ti)n- 
nt)ri  himarruffeKe  1.  funiarvutfiin  1.  tumoou. 

Stupa,  V.  n.  faatua,  faatua  lumoon  1.  maa= 
\)an,  fnmoutua,  jutStua,fDi-tua, langeta  (=!ean); 
hästen  s— de  under  honom,  I;e»onen  faa= 
tui  1.  fortui  (jäncn  altaufa;  s.  utför  trap- 
pan, taatua  1.  langeta  1.  fniStua  rapuista 
daS;  s.  i  strid,  faatua  jobaé)a,  fovtua  fo= 
taan;  (luta)  olla  fadellania  1.  (framåt)  fu= 
mavrutftsia;  v.  a.  !umartaa,"fa((i!otaa,  !umout» 
taa,  ponna  htmarrutfiin ;  s— nde,  ätEi=ii)r!tä. 

Stupa,  V.  a.;  s.  raed  ris,  ^.neffää  1.  rangaista 
tpitiatta. 

Stupa,  a.  oböjl.;  ligga  s.  med  hnfvudet,  oUa 
1.  maata  pää  aIaS=päin  1.  fumoSfa;  klippor- 
na hänga  s.  öfver  vägen,  taUiot  o»at  jl)rf» 
fönä  1.  jijvfäHänfä  1.  nojaatoat  jtjrtästi  tien 
päätie  1.  ^li. 

Stupa,  f.  faabe  (=teen),  j^rlfä,  jljrlänne  (=nteen). 

Stupid,  a.  typerä,  tt}f)mä,  l^iinnnelö. 

Stupkärra,  f.  faato=rattaat. 

Stiipning,  f.  !aattmiinen,  juistumiucn,  iortu= 
minen,  fatlistnminen;  it)r!fi)i)S,  talleUaufa  olo; 
(bestraftiing  med  ris)  pieffämiucn. 

Stupstock,  m.  meStauS^tuHi,  pi}öttjclin  pölfft); 
gä  tili  s— en,  mennä  meStattatcatfi. 

Stura,  V.  n.  se  Stirra. 

Stursk,  a.  ri.H)Eeä,  äjifäS  (4fään),  äiittelcinä, 
t)njeä,  fiiufaS  (=ffaan),  (i  ord)  juulas  (»aan), 
fuu=paltti;  (högmodig)  x'6t}l)U'd. 

Sturskas,  v.  d.  äjitcöä,  äteiliä,  jl}rfiStcUä,  röt)= 
feittä,  fuulastaa. 

Sturskhet,  f.  rötjfeljS,  äji!f^l)S,  j^rfisteleiräi-- 
f^ljS,  äjitteJe»äiit)^S,  fuuIauS. 

Sturskt,  adv.  rötifeäöti,  öjiffääSti,  filuftaaSti. 

Stuss,  m.  pl)ll^,  perä;  falla  pa  s — en,  (angeta 
1.  mennä  pi^Ki^ttcnfä. 

Stut,  m.  falpi,  muHifaS  (»ffaan),  ionni=muHif= 
ta;  han  är  en  gammal  s.,  I;än  ou  ir)an{;a 
falpi  I.  wanl)an  watuncu;  (straff)  todo;  ge 
s.,  antaa  tolloa  1.  pcmpnltc. 

Stuta,  v.  a.  antaa  toUoa,  tolloittaa. 

Stuteri,  n.  l;ctooiSfitii54aitoS,  tamma-fartauo. 


Sty 

Stutsa,  se  Studsa. 

Stutta,  se  Stulta. 

Stybb,  m.  o.  Stybbe,  n.  Il}fi=mnr8fa  1.  =poro, 
l;iili=poro. 

Stybbeshärd,  m.  fl}fiporo4iefi. 

Stycka,  v.  a.  paloittaa,  paloitella,  leitellä,  lo^= 
loa,  palstoittaa;  s.  en  slagt,  leifellä  1.  pa= 
loittaa  teura6=eläintä;  s.  jord,  lotjtoa  1.  patS= 
toittaa  maata. 

Styckarbete,  n.  fappale=tl)i3. 

Stycke,  n.  iappale  (=een),  pala,  palanen,  laif 
!a;  ett  s.  bröd,  pala  1.  palanen  1.  fappalt 
leipää;  hugga  i  s— n,  I^afata  fappalciffi  1 
palafiffi;  gä  i  s— n,  mennä  1.  iärh)ä  pala 
fitfi  1.  fappaleitfi;  ett  stort  s.  lossnade  frär 
krukan,  ruutuSta  läl;tt  funri  laiHa  1.  pala 
han  högg  stora  s — n  frän  träden,  liäl 
l;a{fafi  juuria  laiffoja  1.  fappateita  puista 
s.  för  s.,  fappale  fappaleelta,  pala  palalta 
fappale  1.  pala  fappaleen  1.  palan  perään 
fapi3ale  1.  pala  toifen  perään;  ett  s.  åker 
mur,  fappale  1.  oja  peltoa,  muuria;  ett  s 
af  gatan,  vägen,  fappale  1.  ofa  fatua,  tietä 
jag  gick,  följde  ett  s.  af  vägen,  miuä  fä 
»IMU,  feurafin  roälmn  mattaa  1.^  fappaleei 
matfaa  I.  ft>äl}än  tnatfaa  tietä;  ett  långt  s.  här 
ifrän,  fappaleen  l.ifon  1.  ;^V}toän  mattaa  tästä 
dit  är  blott  ett  litet  s.,  finne  OU  »aan  »ä 
^än  mattaa;  (del  af  en  skrift)  fappale,  oja 
läs  mig  ett  s.  ur  bibeln,  lue  minulle  fap 
pale  raamattua  1.  raamatusta;  läs  det  femti 
s— t,  lue  »iibeS  fappale;  några  s— n  a 
hans  arbeten,  muutamat  fappaleet  1.  ofa 
Itänen  teoffianja;  fom  konsUerk,  mulmnij 
m.  m.)  tecg,  fappale;  s— n  pä  vers,  runo 
fappaleet;  spela  ett  s.,  foittaa  jofu  foitto 
fappale  1.  fcitelma;  sjunga  ett  s.,  laulai 
jotu  laulu  1.  tappaic;  (teaterstycke)  nä^tcl 
mä,  näptclmä^teos  1.  »fappale;  (ifråga  or. 
aiital)  fappale;  fem  s— n,  jDiift  tappaletta 
de  kosta  10  mark  s— t,  ne  matfalvat  1' 
martfaa  fappale;  (kanon)  ti}tti;  (tUl  bind 
mössa)  tt)Ul,  timppi;  (gening)  tcto,  t^ij 
hon  är  ett  elakt  s.,  t)än  on  ilfeä  if)mine! 
1.  cifca  iltiö;  (hänseende)  afia,  fol)ta,  feitfa 
i  manga  s— n,  moueSfa  afiaSja  1.  fol)baSjc 
monen  afian  1.  tot)ben  iul)teen;  i  alla  s— n 
faitisfa  afioisfa  1.  fot^biSfa,  jota  aftaSja  1 
fct;baSia  1.  feitaSfa,  taittein  aftain  1.  tol;taii 
fut;teen  1-  puolesta;  i  andra  s— n,  muisj 
afioisfa  1.  feifoisfa  1.  puolisfa,  muisfa  fol^bin 

Styckebruk,  n.  t^fti»ruutti  1-  »tet;baS  (»taan 

Styckeglugg,    m.   ttjfiu»  1.  tanuunauneifä 
»autto. 

Styckegods,  n.  tappale4alu  1.  »taliHira,  t)icnc 
1.  fauppa^taioara. 

Styckekula,  f.  tl}tiu»luoti. 

Styckeport,  m.  tt)tin»autfo  1.  »portti. 

Styckeskott,  n.  tt}fin  lautanS  1.  ampuma. 

Styckevis,  adv.  tappaleittaiu,  fappale  fappc 


Sty 


Sf 


747 


leelta,  fappale  1.  l}t\i  eräStäniä;  betala  s., 
ntaffaa  tat5:f)aleetta  1.  fuStatin  fa:{3))alecgta. 

Styckgjutare,  m.  t^fiu=h5alaja. 

Styckgjuteri,  n.  (bruk)  t^!in=tt»viIamo ,  ttjfin-- 
tealtn))aja;  (gjutandet)  tt)ftn»n3alanta. 

Styckjunkare,  m.  ti^tfi^jmiffari,  tl)tti=inieö. 

Styckning,  f.  :|3aIoitu§,  :|3a(otttannnen,  Iof)fo= 
minen,  leiffel^. 

Stycktals,  adv.  fappareittain. 

Styckvis,  adv.  se  Styckevis. 

Styf,  a.  tanka,  jäijftä,  jänfeä,  tvänfeä,  jämeä, 
tönfeä,  töljfeä,  turta;  s.  Iina,  tantta  1.  jä^ffä 
föl)ft;  hälla  armen  s.,  :pitää  fäfuivarteufa 
fanfeana;  s — va  leder,  fanfeat  1.  jäi)fät  jä= 
fenet;  s.  i  sin  gäng,  tantta  täsmään  I.  fiipn» 
niitä;  s— t  hår,  lanfeat  I;inf)et;  s.  af  köld, 
tantta  1.  fangiétunut  1.  föntisttjnt^t  1.  fof)^ 
inettunut  1.  tijnfistijnijt  1.  (känslutös)  turta 
rciluSta  1.  f^lmäStä;  s.  fjäder,  loke,  tt)än= 
feä  1.  jänfeä  1.  tantta  1.  jä^Hä  1.  (stark) 
jämeä  vieteri,  tuotti;  han  är  en  s.  kari, 
I)än  on  jäi)!fä  1.  jämeä  1.  (tvär)  t'6i)tt'å  mieS; 
en  s.  arbetare,  tanea  1.  toa^tra  1.  jänfeä 
ti)ö=mie8;  s— t  sinne,  jäi)!tä  1.  jänfeä  mieli; 
han  är  alltid  sä  s.  (stolt),  f)än  on  aina  niin 
töijfeä  1.  jä^ffä  1.  jänfeä  1.  tcänfeö;  s— t 
fartyg,  toafatoa  1.  jämeä  alu8;  (bot.)  jäijffä. 

Styfbarn,  n.  Ia|Dfx=j3uoU,  ta^fintima. 

Styfbent,  a.  fanfea=fäärinen  1.  »jatfatnen  1.  =foi= 
pintn. 

Styfborstig,  a.  (bot.)  toil^meinen,  fot»a=fufainen. 

Styfbroder,  in.  toeli^^uoli,  toelintimä. 

Styfdotter,  f.  tljtäiHmoIi,  t^tärlentämä. 

Styffader,  m.  ifä=)3UoIi,  ifintimä. 

Styfföräldrar,  pl.  ifä=  ia  äiti  =  )>U0li,  :j>uoIi= 
toanf)cmmat. 

Styfhalsig,  a.  !an!ea=  l.  jäl)ffä=fanlatnen. 
tyfhet,  f.  fanfeus,  jäpft^^S,  jänte^ö,   ft)än= 
!et)g,  jämci)§,  tönfe^6,  ti3i}!e^§;  jmfr  Styf. 

Styf  hårig,  a.  fanfea=  1.  fotoa=farioainen. 

Styfkjortel,  m.  :|3önffä»I;ame  (=een). 

Styflemmad,  a.  !anfea=raajainen  1.  «jäfeninen 
1.  'luinen. 

Styflera,  f.  fotoa  1.  fanfea  fann,  ttna=fal»i. 

ptyfmoder,  f.  äiti4molt,  emintimä. 

kyfmoderlig,  a.  emiutimäincn,  äiti^molen, 
öitt»)3UDleItinen. 

styfmoderhgt,  adv.  emintimäu  1.  äiti^^ucten 
.'■   tatoaUa,  emintimäiicsti. 

'styfmorsblomma,    f.    (riola   tricolor)    feto=or= 

'   troffi,  äiti^uoIen=fu!fa,  emintimän-futfa,  leö» 

I    fen4}einä. 

5tyfmunt,  a.  fotoa^uinen. 

5tyfna,  v.  n.  fangistua,  fanfentua,  jä^fetä 
('ffenen),  jä^fiött)ä,  tam|.netua,  fäi}bä  1.  tulta 
lanleaffi  1.  jät)täffi;  s.  af  smuts,  r^^t^ä; 
s.  af  köld,  fangistua  1.  föntiSt^ä  1.  tijnfis» 
fcjl  1.  fo^mettua  1.  tam)>iötua  1.  turtua  1. 
turtentna  iinlnSta  1.  fi^tmäötä. 

Jtyfnackig,  a.  fanfea^  1.  jävffä=niöfaincn. 


Styfning,  f.  (hvarmed  ngt  styfues)  faugiötUÖ, 
fangistin  (nmen-);  (handlingen)  fangiötami» 
nen,  fangi^tuS,  fanfeuttaminen,  jä^tiöt^ö, 
jäi?fenutj8. 

Styfsinnad    o.    Styfsint,    a.   jät>ffä,   jäl)tfä»   1. 

foma^mielinen,  jävffä=Iuontoinen,  töijfeä^mie- 

Unen,  taipumaton. 
Styfsinthet,   f.   jäi)tfä   1.    taij^umatou   mieli, 

jäi)ffä=mieliipi)6   1.   »luontDtfuuS,   mielen   1. 

luonnon  jäijffvt)8  1-  tai))umattomuuö. 
Styfson,  a.  :|)oifa4mcIi,  ^jojiutima. 
Styfsvärfar,  m.  a^nntima,  ap^-H^uoIi. 
Styfsvärmor,  f.  auo^iutima,  ano}3pi4moIi. 
Styfsyskon,  n.  pl.  ^JuoIi=fM<^i'iifiet/  fifar^uolct, 

puoIi4ai)iefiet. 
Styfsyster,  f.  fiiav4mDU,  Vuoli^ftfiir  (=cn). 
Styfva,  v._  a.  fangistaa,  fanfeuttaa,  jä^ftStää, 

jäpfentää;   s — s,    v.   d.   o.  s.   sig,   v.   r.   se 

Styfna;    (hri:/sta    sig)    tonteilla,    jävfiSteHä, 

)3Öt}f)fiä,  revenneitä  (»utelen). 

Styfver,  m.  I)opca=äljri,  äljri;  (fig.)  ä^ri,  10:^)0, 
tipo;  jag  gaf  min  sista  s.,  annoin  toiimci^ 
fen  aarini  1.  roponi  1.  tiponi  1-  fopciffani, 
annoin  äljrinitin;  han  har  icke  en  s.,  ei 
I;änellä  ole  äi^riäfään  1.  tipoafaan  taöfusfa; 
vara  rädd  om  1.  se  på  s — n,  itfeä  1.  ibar- 
taa  äl}riänfä,  pelätä  (4fään)  äljrinfä  menoa 
1.  antamista,  pitää  äijriötänfä  1.  fopeifoiö^ 
tanfa  fiinni;  det  är  ej  värdt  två  s.,  ei  fe 
ole  faf)ben  fopeifau  arjoista. 

Stygg,  a.  (elak)  ilteä,  f;äijt},  iuf)a,  iinjetön, 
ilcti)n,  I;erjä;  (ful)  itfeä,  inf;affa,  ilettälcä, 
rictag  (=ttaan),  iffeän=uäfötueu;  s.  pojke,  ih 
!imi)8,  iteti)«,  ilfiö. 

Stygga,  f.  iltii),  itetijS,  paf)cnuuS,  I;erjä,  räittjö. 

Styggas,  V.  d.;  jag  stygges  dervid,  fe  miuua 
innoittaa  1.  ilettää  1.  fau^iätuttaa,  minä  fitä 
inl^oan  1.  fauf)i8tnn. 

Styggelig,  a.  se  Vederstygglig. 

Styggelse,  f.  inf;oitu8,  iuI;D,  ilett?6,  faul^iätuS; 
det  är  mig  en  s.,  je  CU  minuu  fau^iötuf» 
feni,  fe  on  minulle  inf)offi  1.  fanf)i8tutfeffi, 
f  e  minua  innoittaa  1.  fauf)i6taa;  hau  var  en 
s.  för  alla,  l^äu  oli  faiffein  ilet^S  1.  in^oi^ 
tus  1.  !aul;iStu8;  förödelsens  s.,  ptcit^ffen 
!au[;istns. 

Stygger,  m.  ilfim^S,  ilfiö,  iletljS. 

Stygghet,  f.  ilfe^S,  l;äijt)l}S,  in^affuuS,  ilcttä- 
toäif^^S. 

Styggt,  adv.  ilfeäSti,  l;äijl}Sti. 

Stygn,  se  Sting. 

Styl,  m.  fl.,  se  Stil,  m.  m. 

Stylta,  f.  puu^jalfa,  l^itiä;  se  Stötta. 

Stylta,  V.  a.  se  Stötta. 

Stymmelse,  f.  se  Tillstymmelse;  (häg,  drift) 
fiit^fa  1.  fii^fo,  »ietti. 

Stympa,  v.  a.  tt)piStää,  ttjpätä  (4pään),  fat= 
faista,  fatfoa,  filpoa;  s.  ngn,  fatfoa  1  filpoa 
jäfenet  j.fulta;  s.  en  bildstod,  fatfaista  1. 
nutistaa  futoa4iatfaS;  s— d  kou,  fatfaistu  1- 


748  S  t  y 

^^oi!finai^e^  1.  t\)p'ånt)  farttc;  s— dt  blad, 
ijcitfinainen  1.  t^<:'ätti)  Ief)tt. 
Stympaie,  m.  se  Klapare,  Stackare. 
Styng,  se  Sting. 

Styr,  n.;  hålla  ngn  i  s.,  hålla  s.  på  ngn,, 
ipitää  j.futa  fun&ja  1.  turin  alfa,  l^atlita  1. 
i;iUitä  (4fenj  j.futa,  :^itää  afaflanfa;  hålla 
sig  i  B.,  :i3l)i^ä  afaflanfa  1.  ftiwcffa. 
Styra,  v.  a.  (ett  fartyg)  )p\t'd'å  ))evää,  cfla  pt=^ 
rä§fä,  cf}jata  (=aan),  tl)t)rätä  (»ään),  faéfea; 
s.  en  båt,  ett  skepp,  pitää  ptx'aå  tocneeä» 
fä,  faiteada,  oi^jata  icenettä,  faitoaa;  s.  åt 
land,  faStca  1.  ct^jota  inaaffe  pä\n;  (regera, 
leda)  l^affita  (--tfen),  of^jata,  jofjtaa,  offa  ot;jié= 
fa;  s.  land  och  folk,  haffita  maata  ja  tan= 
faa;  så  länge  han  styr,  niin  fanan  fuin 
^än  l^aftitfee  1.  c^jiéfa  en;  tjeuaren  styr 
sin  husbonde,  ^^afaefija  d^jaa  1.  jclitaa  ifän- 
täänjä;  hustrun  styr  allt  der  i  huset,  fiinä 
tafoSfa  teaimo  faitfi  l^affitfee  1.  of; jaa;  Gud 
styr  allt  till  det  bästa,  3uniafa  faitti  pax' 
i)aitt  pam  1.  :parf)aafji  tääntää  1.  ol;jaa; 
(hälla  i  styr)  i)iUit'å  (»tjen),  ^affita;  s.  sin 
tunga,  sina  begär,  ^iffitä  fiefeujä,  f)imDnfa; 
(gramm.)  iraatia;  s.  sig,  v.  r.  f)affita  1.  f;if 
lita  1.  mafttaa  itfenjä  1.  miefenfä. 
Styrblad,  n.  mefa,  perä»mefa. 
Styrbord,  n.  Ijti4)anta,  oitea  pntVx. 
Styrbordsvakt,  m.  oifeon=puofinen  1.  »puolim= 

tnainen  »af^ti. 
Styre,   n.  ^jeväfin  (nmen),  ^jerä^fauta,  ruori; 
(styråra)  mela,  )3erä=mefa;  (på  fluttor)  toi^-- 
la;  sitta  vid  s — t,  istua  perän=pitäjänä,  px- 
tää  ptxia. 
St^Telse,  f.  f;affitu8;  föra  s— n,   pxiaå  fiaffi^ 
tu6ta,  offa  Ijaffitfijana  1.  ofjjiéia;  taga  s— n, 
ruiceta    (=^>can)  1.  fäpbä  f^aff itnf feen ,  ottaa 
l^affituS   toaätaan;   under   ngus  s.,  jonfun 
^aflitegja. 
Styrelseform,   m.  ^affituS^muoto,   l^affituffcn 

meno. 
Styrelsesätt,  n.  BaffitnS^to^ja  1.  4aatn. 
Styrelsetid,  m.  f)aflitu8=aifa,  ^affitutjcn  aita. 
Styrelseverk,  n.  f)attitnS»fnnta;  se  Embetsverk. 
Styresman,   m.   ()affitn8«mieö ,  f;aflitflja,  paå-- 

mieS,  efi^micS. 
Styrka,  f.  ttointa,  tecimat  (pl),  toäfi,  iräfe= 
n)l)t;§,  tanno,  »a^toune;  med  hela  sin  s., 
täl)ttä  ircimaanfa  1.  toäteänfä,  tooimanfa  tieS» 
tä,  tarmcnfa  tafaa;  med  s. ,  trcimaffa,  »oi= 
tnatfaaéti,  mäteteäåti;  köldens  s.,  f^Iraän 
fuurnus  1.  fcn^uuS  1.  »aftrcun?;  s— n  af  ett 
skäl,  ftjljn  iroima  1.  toafjirunS;  till  s.  för 
sin  tro,  uSfonfa  toabiriétutfefft;  få  s.,  n.Hn= 
miStua,  »atjttiétna,  toäfiä,  iDätei}tl)ä. 
Styrka,  v.  a.  tt)al;u>iätaa,  toa'ata  (-taan),  tooimiä^ 
taa,  toäettää;  (■6eA;/-a/taJ  tcal^tciétaa,  tobistaa; 
(vedtrcjmcka)  tt)irfi§tää;  vin  s — er  helsan, 
tciini  »afnriétaa  terniet)ttä;  det  styrkte  ho- 
nom, fe  I}äntä  tt)af;n3iéti  1.  iDciniiSti  1.  f;äneffe 
irciinaa  antoi;  det  styrkte  honom  i  sitt  be- 


S  tå 

slut,  tämä  ^nen  ))äätöstänfä  n^af^ttiéti;  s 
ngn  i  tron,  i  dygdens  utöfning,  lDaf)tt)i6tai 
j.tnta  nöfoSfa,  f;t}toeiben  barjoitutfeéfa;  t 
sin  tro,  toaf)toistaa  1.  ira'ata  uätoanfa;  s 
ngn  i  en  mening,  toal^lxnétaa  1.  n5a'ata  j.fn 
ta  jsftin  ajatutfeéfa  1.  jontin  ajatuffen  fuf; 
tcen;  s.  sitt  vittnesmål  med  ed,  njaljteiéta' 
1.  tt)a'ata  tobistuffenfa  toafaffa;  s.  sin  sat 
med  skäl,  fta^jtiigtaa  1.  tobtétaa  faufeenf' 
1.  :päättämänfä  f^iflä;  detta  s — er  hvad  ja; 
sagt,  tämä  tobiStaa  fen,  mitä  olen  fanonnt 
s— nde  medel,  ii.iaf)»istatrat  1.  n^oinu8tan^a 
aineet. 

Styrkedryck,  m.  toirfiét^ä^juoma,  tDoimiStuS 
1.  ttäti=inoma,  tuoimiétin  (4men),  tcäeti 
(=ttimen). 

Siyrlastig,  a.  (>>jöt.)  :|5erä 4aStitfinen,  ^jerä 
troitto  1.  »painoinen,  perä^faStigfanfa  (ofetoa; 

Styrlastighet,  f.  perä^hjoittcifuug  1.  »lagtiffi 
funS  1.  »painoifunS. 

Styrlina,  f.  peräfm=  1.  ruori^nuora. 

Styrlinie,  f.  fuffu^fuunta  1.  4inja,  o^jaué 
funnta. 

Styrman,  m.  perä^mieS,  perän^pitäjä. 

Styrmansexamen,  m.  perämiefjen^uttinto. 

Styrsel,  m.  se  Styrelse;  det  är  ingen  s.  p 
honom,  f)äntä  ei  jaa  f)affitntfi,  f;äneStä  ( 
faa  toaftaa;  halla  i  s.,  pitää  turiSfa. 

Styrära,  f.  mefa,  perä=mefa. 

Sta,  v.  n.  o.  a.  fcifoa  (inf.  feifoa  1.  feiSta) 
(oara)  cffa;  (påstå,  hålla)  pljf^,  feifoa,  p' 
tää,  !e§tää;  s.  rak,  lutad,  feifoa  fuoram 
faffeffanfa  1.  (framåt)  fumaraSfa  1.  fnmai 
ruffiSfa;  s.  fast  som  en  klippa,  feifoa  fl 
jasfa  fuin  faffio;  s.  emot  väggen,  feifc 
feinän  nojaéfa  1.  feiuää  iwaSten;  s.  vid  vät 
gen,  feifoa  feinäffä  1.  feinän  äävesjä  {.(utarföi 
feinuffeffa;  s.  i,  vid  fönstret,  feifoa  itfunaSfi 
ittnnan  ääreSfä;  s.  vid  dörren,  feifoa  owe 
fnnSfa  1.  CMtan/öV;  ctoeffa;  s.  i  dörren,  feifc 
otoeSfal.oteelfa;  s.!  feifo!  feifotate!  han  var  t 
full,  att  han  ej  kunde  s.  pä  benen,  f)ä 
oli  niin  jnctouffiéfa,  ett'ei  tooinut  feifoa 
pt)ft)ä  jafciftanfa;  s.  ngn  i  vägen,  offa  j.fu 
tieftä;  han  lät  mig  s.  der  (utan  besked 
jätti  minut  fiffeni  1.  fii()en  paiftaan  1.  ji 
t)en  olemaan;  der  s.  vi  nu!  fiinä  nljt  fe 
fomme  1.  feifotaan  1.  offaan!  som  han  gt 
och  står,  finänfä  1.  filfänfä  fnin  f;än  oi 
femmoifenanfa;  sådan  som  jag  här  stå 
femmoifcna  tnin  täéfä  n^t  ofen  1.  feifot 
kannan  står  pa  bordet,  fannu  CU  1.  fcifc 
pöljbäffä;  huset  står  på  god  grund,  f;uor 
feifco  1.  on  f)VitJäöä  pol^jaffa;  tornet  st£ 
snedt,  torni  on  1.  feifoo  faffeffanfa;  stolpe 
Star  stadigt,  p^ftoäS  otl  1.  feifoo  1.  pl}f5 
fujaSfa;  maten  står  på  bordet,  ruofa  c 
pöl)bäffä  1.  pötjbäSfä;  s.  i  vädret,  offa  p^i 
tljéfä,  fojottaa  ifmaan;  det  står  ej  rätt, 
ei  feifo  ottein,  eiofeoifein  pantu  1.  afetetti 
tågen  stodo  som  käppar,  tcn»it  ofilcat  fui 


Stå 


S  ta 


■v  749 


!c:|)tt  {3i)6U)Slä  1.  fojottiwat  fuin  fe^it  1.  Up' 
:j3inä;  kloekan,  qvarnen  står,  feGo,  xnt)tit) 
feifoo;  vattnet  har  statt  för  länge  i  kär 
let,  toefi  on  tiian  tanan  oKut  1-  fet[onut  a8= 
tiaéfa;  vattnet  står  öfver  ängarna,  nttt^t 
otoat  weben  atia  1.  tcaUaSia,  tcefv  peittää 
niitit,  tcefi  feijco  mittjillä;  arbetet  står  tills- 
vidare, ttfé  feifoo  1.  011  tefemättä  tnagtai» 
fetfi;  afi'urerna  s.  stilla,  afiat  oiuat  feifa^= 
bufftöfa  1.  fetfDtoat  atctllanja;  fienden  stod 
3  mil  derifrån,  it)t(;Dt(tineit  feifot  1.  oti  3 
)3emii=fulmaa  fiitä;  skogen  står  ännu,  metfä 
tokVå  feifco  1.  en  ij^ättjäfä  1.  on  'ijaitaamaU 
ta;  den  muren  står  ännu  länge,  fe  muurt 
feifoo  1.  feStää  1.  ^sitää  1.  :f)l}fW  '(oMä  Umn; 
så  länge  verlden  står,  niin  fanan  fuin 
maailma  feifoo  1.  ^3^f^^;  det  vackra  vädret 
står  ej  länge,  fauniö  ilma  ei  ip\}\\)  fanan, 
faunigta  ilniaa  ei  feStä  fanan;  ditt  namn 
står  på  listan,  nimeft  on  listatta  1.  firjoi» 
tettuna  1.  pantnna  liotatte;  hvar  står  det 
skrifvet?  miäfä  fe  on  firjoitettnna?  mifjin 
fe  1.  fitä  on  firjoitettu?  det  står  så  i  tid- 
ningarna, niin  on  (firjoitettnna)  fanorna» 
lel^bisfä  1.  pantu  fanoma=Ief)tiin;  det  ordet 
står  ej  der,  fttä  fanaa  ei  fiinä  ole  1.  feifo;  det 
står  i  lagen,  kontraktet,  laiSfa,  fontral;= 
bisfa  fanotaan  1-  feifoo;  hvad  är  det  som 
står  öfver  porten?  mitä  ))ortin  paaiiä  on 
firjoitettnna  V  det  ordet  står  i  genitiv,  i 
presens,  fe  fana  on  genitiUJ0=fijtJ8fa,  :|3refen3= 
ajaSfa;  marknaden  står  pä  torget,  marfti= 
not  oicat  1.  ^jibetään  toritta;  bröUoppet  stod 
i  går  på  societetshuset,  t;äät  olilcat  1.  pi'- 
bettiin  eiten  fenra=i^uoneegfa;  slaget  stod 
vid  Lappo,  tappetu  tapafitni  i^a^^natfa;  der 
har  fordom  statt  ett  slag,  fiinä  on  mui= 
noin  tappctn  oltut;  auktionen  står  i  mor- 
gon, I)nuto=fau^3^ja  on  1.  tapaf)tnu  1.  pibe= 
tään  t^nomcnna;  såsom  sakerna  nu  s.,  niin= 
fuin  afiat  nt)t  owat  1.  oicat  ottaffeen,  aftain 
n^f^ifeEänfä  otteöfa;  saken  står  väl,  afia 
on  ^ijtoätlä  fannatta;  hans  lif  stod  i  fara, 
t)änen  (jenfenfä  oti  toaaraöfa;  om  det  stode 
i  min  makt,  joö  fe  otift  minun  icattaSfani, 
joS  fen  tooifin  1.  faattaifin  te^bä;  han  står 
under  förmyndare,  f)än  on  toifen  l;oif)Otta= 
toana,  \)'ån  on  f;otf)OJan  alta  1.  alaifena;  hu- 
set står  under  byggnad,  fjuone  ou  rafen= 
nnffttta  1.  tefeitlä;  s.  under  ngns  befäl,  otia 
j.fnn  )3äättitt^t}ben  åtta  1.  j.fnn  fomennetta» 
toana;  s.  under  vapen,  olta  1.  feifoa  afeiS» 
fa;  tjensten  stod  länge  ledig,  toirta  oti  1. 
feifoi  fanan  aufi  1.  atooinna;  det  står  icke 
att  hjelpa,  fitä  ei  tooi  anttaa  1.  faa  aute= 
tuffi;  han  står  ej  att  öfvertala,  I;äntä  ei 
faa  mieUt)teti}ffi  1.  i}titfe=)3nl)uteanfft,  l;äntä  ei 
tt)0i  mieUtjtettä;  det  står  att  försöka,  fitä 
fä^  foettaniinen,  fitä  faafji  1.  fopii  foettaa  1. 
yrittää;  s.  i  skald  hos  ngn,  otta  wetfaa  1. 
tcelaöfa  j.futle;  rågen  står  i  växt,  vui§  on 


faswusfa  1.  faSttjutla,  rnis  tefee  taSnjuanfa; 
han  står  i  min  tjenst,  så  länge  jag  vill, 
f)än  on  1.  p^^^^i)  ^jattoetuffeSfani,  niin  fanan 
fuin  taI)bon;  s.  fadder,  otta  tummina;  s. 
brud,  brudgum,  otta  tt)ii)ittä  1.  morfin6=tUD= 
tiéfa;  det  står  hårdt,  fotoalta  ))itää,  fott)a§= 
fa  on  1.  on  otfaffenfa;  det  står  ännu  der- 
hän,  on  wietä  finänfä  1.  ftttänfä,  (tdfvel- 
aktigt)  fiinä  toielä  on  1.  :|^itää;  det  står  i 
Guds  hand,  fe  on  3umatan  fäbeSfä;  det 
huset  står  mig  till  5U,000  mark,  fe  I^UO= 
nens  maffaa  minutte  50,000  marffaa  1.  on 
minutte  50,000  marfan  l^innaöta;  svetten 
stod  af  honom,  t)ifi  hjalui  1.  jnoffi  f)äneö> 
tä,  f)än  oti  f)ien  toattaSfa;  fradgan  stod  om 
munnen  pä  hästen,  t;eioofen  fuu  oti  Xoa.o.^'^ 
boSfa  1.  Jiiaat)bon  toattaSfa,  n)aat;to  färoi  ^z- 
njofen  fuuöta;  dammet  stod  om  honom, 
tomu  pi5ti)fi  1.  tnoffui  ^nen  ^m|>ärittänfä; 

röken  stod  i  skyn,  fatCU  tu^rufi  1.  uouft 
pittoiin;  huset  står  i  brand,  i  låga,  I)ucne 
on  tuleöfa  1.  itmi'-tnte8fa  1.  tuten  toattaSfa; 
lågan  stod  ut  genom  fönstret,  tiefti  fojotti 
1.  Ieimal;teti  nIoS  iffunaSta;  s.  under  vat- 
ten, otta  n)eben  åtta  1.  toattagfa;  det  står 
ju  icke  för  lifvet,  eipn  f)engen  t>ätää  ote; 
s.  på  språng,  otta  juoffemaifittanfa  1.  juof' 
fnnn  täfjtemäsfä;  s.  på  ens  sida,  otta  j.fnn 
^Juotetta,  ^.litää  j.fun  :pnotta  1.  ^fjuolia;  s.  på 
sin  kant,  s.  på  sig,  pxiaå  p\xi)hn\a,  otta 
mieS  ))UoIe8tanfa;  s.  på  ens  bästa,  fatfoa  1. 
ebiötää  j.fnn  )>araSta  1.  f)l)tt»ää;  du  står  till 
ansvar  derför,  fina  faat  fen  tuaStata,  ftnä 
olet  fiitä  ebe§=toaStanffen  atainen  1.  ebeö= 
ftiaStauffegfa;  det  står  till  er  tjenst,  faatte 
fitä  nauttia  1.  fäijttää,  fe  on  teitte  altiSna, 
i^itäfää  ^Ijtoänänne  (håll  till  godo  dermed); 
jag  står  till  er  tjenst,  oleu  teibäu  :|3altt)eti» 
Janne  1.  fäsfettäteännc  1.  ahjuffenne,  oten 
teitte  attiöna;  det  står  dig  öppet,  att  .  .  ., 
finntta  on  hjalta  1.  iupa  .  .  .;  s.  an,  bi,  se 
Anstå,  Bistå;  jag  kan  ej  s.  bi,  en  Woi  fe§« 
tää  1.  p'i)\'q'å,  en  jaffa  feStää;  s.  efter,  se 
Eftersträfva;  s.  efter  ens  lif,  tcöijtjä  j.fun 
f)enfeä;  det  ordet  bör  s.  efter,  fen  fanan 
:i>itää  otta  jäteSfä  1.  :t3eräöfä  :f)äin;  han  må- 
ste s.  efter  för  en  yngre,  som  fick  tjen- 
sten, t;än  fai  jääbä  :|)erään  nuoremmasta  1. 
nuoremman  ^t^erään,  jofa  :|3ääfi  luirfaan; 
många  arbeten  s.  efter,  monta  t^ötä  !• 
monet  tk)i)t  otuat  tefemättä  1.  feSfen  1-  ftf» 
fenfä  jätettl)inä;  han  står  mycket  efter  i 
sitt  arbete,  l^än  on  ti)i33fänfä  palp  jätettä; 
du  står  efter  honom  i  arbete,  fiuä  otet 
bäntä  ]^nonomf>i  1.  jäät  I;äneStä  jälfeen  t^ön 
teoSfa;  s.  emot,  se  Motstå;  s.  emot  köld, 
fc§tää  1.  fietää  fljlmää  1.  fcStää  f^tmäöfä  1. 
fQlmää  toaStaan  1.  (om  personer)  tareta  (=rfe^ 
nen),  tareta  f^tmäsfä;  s.  emot  väta,  feötää 
1.  pitää  »että  1.  märfiji^ttä  toaetaan;  s.  fast 
i  en  föresats,    p\)\'^'ä    aifomuffeSfanfa;    det 


750,' 


Stå 


Sti 


står  fast,  att  .  .  .,  fe  on  totta  1.  !ieltäntä= 
tiintä  1.  phää  paittania  1.  vl?^tmiä,  että  . . .; 
s.  fram,  se  Framstå:  nedra  läppen  står 
litet  fiam  om  den  öfre,  ala=f)uuli  en  toä= 
f)än  ^itcin^i  1.  pitemmällä  1.  uIcm^^ana  i}Iistä 
biiutta;  kläderna  s.  ifrån  kroppen,  »raatteet 
eroat  ivti  1.  crillänfä  1.  aiäljättänfä  ruu:nu8= 
ta;  det  ena  huset  står  ett  stycke  frän  det 
andra,  tinnen  f)uone  on  1-  Jeifoo  tcifeöta 
n.Ml;än  matfan  !{>'å'åS']'ä  1.  wäljän  matfaa;  s. 
för  ngt,  wastata  (=aan)  j.fin  1-  jStfin;  s. 
före,  feijoa  1.  cUa  cbeöfä;  se  Förestå;  så 
mycket  lios  mig  står,  jen  mitä  1.  niin  !(>aU 
jcn  fain  minä  aoin  1.  taiban;  s.  väl  hos 
ngn,  clla  j.fun  jnofioisfa  1.  mielisfä;  mun- 
nen står  aldrig  igen  på  honom ,  bäncn 
fuunfa  ei  cle  fcéfaan  tiinni  I.  nmmesfa; 
fyra  från  sju  står  tu  igen,  neljä  feitfemäS» 
tä  tefce  fcime  1.  en  folme  jäleöä;  detta 
står  icke  ihop  med  det  föregående,  tämä 
et  fcici  1.  Ut)  t)bticn  1.  ^ibä  ^{}tä  ebettifen 
fanéfa;  s.  på,  se  Påstå;  det  står  ej  länge 
på,  [e  ei  feStä  1-  nnilri?  lauan;  hvad  står 
pä?  mitä  m)t  en  V  mitä  1.  mitä|?ä  n^t?  s. 
på  sin  rätt,  ipucluf^taa  cifeuttanja,  fciica  ci- 
jeutcnfa  ^r-ääUc,  )>itää  citeubcStanfa  fiinni; 
Imru  står  det  till?  fuinfa  hioitte  1.  Jaffat» 
te  V  fuinfag  fäti^^i?  huru  står  det  nu  till 
med  dig?  mitentä  nt)t  en  laitaft  1.  fanöfafi? 
det  står  illa  till  med  honom,  f;äncn  Iai= 
tanfa  en  I^uene,  pnen  on  t)ncne  1.  Iinc» 
no^ti  laitanfa;  huru  står  det  till  med  den 
saken?  mitenfä  fen  afian  on  1.  fatj?  fuinfa 
fen  afian  taita  en?  huru  står  här  till? 
luiufa  1.  miten  täällä  taita  on?  miten  täöEä 
fär?  Lottaan  1.  tooibaan  1.  jalfetaan?  här  står 
illa  1.  dåligt  till,  täältä  on  laila  I)ucne  1. 1)uo= 
noötil.I)Uono  (aita, täältä  fä^l.tooibaan  l.cirat 
afiat  ^uonooti;  här  står  aldrig  rätt  till,  täältä 
1.  tägfä  ei  ole  eifea  taita  1.  oifein  laita, 
täällä  ei  itinä  oifein  ele  laita  1.  oifeaSfa 
olla;  det  står  icke  rätt  till  med  honom, 
hänen  ei  fuinfaan  1.  ifinä  ole  laitanfa  oi= 
tein  1.  oifeaéfa;  så  står  det  till,  niin  nuton 
1.  fen  en  laita,  niin  n^t  oirat  afiat,  niin  on 
nl)t  afian  (aita;  jag  slog,  så  att  det  stod 
herrliga  till,  minä  loin  niin  että  ttifein  1. 
oifein  aita  lajilla  1.  tairatla;  s.  upp,  ncue-ta 
feifallenfa  1.  feifcttillenfa  1.  iptjStiiwn  1.  i8= 
tumalta;  lågan  stod  upp  ur  skorstenen, 
tnli  1.  (ieffi  noufi  1.  fcliofi  1.  fojctti  tafan» 
piipusta;  vattnet  stod  upp  till  knä,  toettä 
oli  ^oltr»ia  nuiijten  1.  ^>cl»iin  faaffa,  irettä 
tuli  1.  noufi  f^clanin  aéti;  dörren,  fönstret 
har  stått  uppe  hela  natten,  oici,  iffuna  on 
cUut  1.  feifenut  faiten  l?i>tä  aufi  1.  aiuein» 
na;  s.  ut,  se  Utstå;  jag  kan  ej  s.  ut  der- 
med,  fitä  en  t»oi  1.  jaffa  tärfiä  1.  feötää; 
s.  ute,  se  Utesta;  kläderna  stodo  ute  hela 
dagen,  ftjaattcet  olilrtat  nlfena  1.  ulfonlma§= 
fa   fofo   ^.MiUjän;    s.   vid   sitt    beslut,  pt)i))'ä 


t^äätöffeéfänfä,  ^jitää  ^jäätöffenfä;  s.  vid  sina 
ord,  fjitää  fananfa,  pijitfä  fanaäfanfa;  s.  öf- 
ver,  se  Öfverstå;  elden  står  öfver  oss, 
tealfea  on  :|>äällämme  1.  vllämme;  s.  sitt 
straff,  tärftä  rangaiätuffenfa;  s.  examen,  tä^bä 
tutfiuto  1.  tntfintoa,  ella  1.  feifoa  tutfinneö» 
fa;  a.  sitt  kast,  h^aStata  (=aan)  ))uolegtanfa, 
\si)ix)'å  :puoli§fanfa;  s.  sig  trött,  feifca  ixä- 
ftjtfiin  I.  itfenfä  toäfptfiin,  »äf^ä  feifomifeé- 
ta;  drickat  står  sig  icke  öfver  sommaren, 
jncma  ei  pxm  ^^t»änä  fefän  ^li  1.  lo^J^^uun; 
han  står  sig  1.  står  sig  bra,  l)än  »oi  1. 
Jaffaa  l^tjmn,  tulee  ln}ttin  toimeen;  han  står 
sig  slätt,  illa,  f)än  icoi  fel)noSti  1.  I)ueno6= 
ti,  tulee  liuoncöti  toimeen;  du  kommer  der 
vid  lag  att  icke  s.  dig  mer  än  jemi,  fii= 
nä)jä  jcnbutfin  ^äimiin  1.  :^äiiBiift  1.  :pal;aan 
^:u(aan,  fiinä  ni^t  troimafi  faat  tafan  pan> 
na;  vara  stående,  ella  feifofta  1.  feifomaéfa 
1.  feifatlanfa  1.  feifotoillanfa;  förblifva  stå- 
ende, jääbä  feifemaan  1.  feifallenfa  1.  pti^-- 
t^nn;  på  stående  fot,  feifallanfa  1.  feifaöa 
eden;  i  stående  ställning,  :|>^«ti?=afema§fa, 
:tM^Stl)Sfä,  feifalla;  han  föreställes  stående, 
l)'dnt'å  fmrataan  feifoiBana  1.  feifoiratfi;  jag 
har  penningar  stående  hos  honom,  minuUa 
en  ra^aa  Janelle  lainattuna  1.  l)änen  luo= 
nanfa  1.  tafananfa  elemaSfa  1.  |)antuna. 

Stål,  n.  terää  (»Ifen);  knifven  är  af  s.,  ftieitfi 
on  terästä  1.  teräffcStä  1.  terätfinen;  (jiy. 
poet.)  rauta. 

Ståla,  v.  a.  tcräätää. 

Stålaktig,  a.  teräémäiuen,  tevätfimäinen,  te- 
räffen  takainen. 

Stålarbete,  n.  teräg=t^ö  1.  4eo6,  teräö=falu  1. 
=tae  (tafeen;. 

Stälbakad,  a.  (ifi4asfuinen  1.  =fatliii«£nf  litöfa, 
nitöfa,  tina-^e^ja. 

Stålbereduing,  f.  teräffen  tefo  1.  toalmiStuS. 

Stålbleck,  n.  terä§4eto^  I.  4>elti. 

Stälblä,  a.  teväffen=fininen  1.  =fi"ei"tän^ä. 

Stålbränning,  f.  teräffen  )Joltto  1.  peltanto  1. 
fcitto. 

Stålbåge,  m.  tcrä§=jonfi  1.  «taaii. 

Stålfjäder,  m.  teräS^toietcri  1.  4'onnin  (^nti» 
men),  terätfinen  wieteri. 

Stålgrå,  a.  teräffen  1.  ranban  fartoaincn,  te^ 
räS=l^armaa. 

Stalgräs,  n.  se  Borstgräs. 

Stålhatt,  m.,  -hufva,  f.  teräS^attU  1.  --t^päxi 
1.  4;^t^rä. 

Stålhård,  a.  Utoa  tuin  teräS. 

Stålhärd,  m.  terä§=fulatte,  teräätiiSuuni. 

Stålhärdning,  f.  teräffen  tartaifu  1.  tonjetuS, 
rauban  terä§tt)§. 

Stälked,  m.  teräS^etjut  1.  -ixntjat. 

Stålklädd,  a.  teräffeen  :puettu,  tcrä§4^utouSfa 
(oletoa),  terä«»:fäällinen. 

Stålknapp,  m.  teräS=na^)^3i. 

Stålning,  f.  tcräöt^6,  tcrästämincu. 


Stå 


Stå 


751 


Stålpenna,  f.  tcrä§=ft}uä  1.  =pönnä. 

Stålrand,  m.  teräe=juolDa  1.  »»iitpa;  s.  i  bröd, 
ttna=juotoa  khnäsiä. 

Stålskifva,  f.  teräg4ettt)  1.  »laatta. 

Stålsmedja,  f.  teräg=^aja. 

Stålsmide,  n.  terätfen  taonta  1.  te!o;  (stålar- 
beten) terä8=ta!cet  (pL),  terä§=falut  1.  »teoffct. 

Stålspänne,  n,  terä8=iottt,  terätftnen  fotfi. 

Stålstick,  n.  teräS»^3urro8. 

Stålsätta,  v.  a.  tcväStää,  ^janna  teräStä,  (kall- 
hamra)  fatlita  («tjcn);  (ingifoa  mod,  stånd- 
aktighet) mie(}t§tää,  rol^faista  niteli;  (härda) 
faratSta  (--rfatien),  festi)ttää. 

Ståltråd,  m.  rauta4anta,  teräS4anf'a. 

Ståltillverkning,  f.  terätfcix  »almiStuS  1.  tefo. 

Stålvara,  f.  tcräö^alu  1.  =teoS. 

Stånd,  n.  (stående)  fcifouta,  fet[omu8;  fatta 
s.,  fetfattua,  ajettua  fetforaaan;  hålla  s.,  ^it= 
tää  ^juoleiiia  1-  :^^aiffan)a  1.  rl)I;tinfä,  fcétää 
1.  :|M)ft)ä  ^aifaSfania,  feifoa  iraötaan;  (vatten- 
stånd) forfeuS;  (flyttbar  salubod)  lauta-^JUO» 
ti,  fau^^a»  1.  marttiua^toju;  (stjelk)  loarft 
(=rren),  forfi  (»rrcu);  (tillstånd)  tila,  tunto, 
IDOtma,  öutti,  l"^I)ti*,  sätta  ngt  i  dess  förra 
s.,  loittaa  jiin  entifceu  funtoonfa  1.  iBoi= 
maanjo;  han  är  i  s  att  göra  det  1.  i  s. 
dertill,  l;än  triot  1.  faattaa  1.  jaffaa  fen  tet)= 
bä,  I;äneIIä  on  fiif^en  1.  fiffi  f^fttä  1-  litoi- 
maa  1.  (skicklighet)  tuntoa,  [)än  f^fenee  fit» 
f)en  1.  fen  tefemäan;  jag  är  ej  i  s.  1.  jag 
är  ur  s.  att  betala,  olcn  h}fenemätön  1. 
troimaton  tnatfamaan,  minulla  et  ofe  xim- 
inaa  1.  ti)fvä  maffaa,  en  tooi  1.  jaffa  maf= 
faa;  sätta  ngn  is.  att  göra  ngt,  faattaa  jofn 
fitl;en  tilaan,  että  ttjoi  tef)bä  j.fin,  tel)bä  I. 
faattaa  jotu  fljfijnenjätfi  j.lin  tefemäan  1. 
jontin  tefemifeen;  sätta  1.  bringa  ngn  ur  s. 
att  göra  ngt,  tc{)bä  1.  faattaa  jotu  fi)fene= 
mätti5mä!ft  1.  tooimattomaffi  j|.lin  tefemäan, 
ottaa  j.tulta  jonfiu  tefemifen  troima  1.  (till- 
fulle)  tilaifuuö  1.  (skicklighet)  funto;  det  är 
i  s.  1.  godt  s.,  fe  ou  funnosfa  1.  fjljtoäsfä 
funnoSfa  l.  »oimaSfa;  sätta  i  s.,  laittaa  1. 
faattaa  funtoou  1.  ftoiniaan;  hälla  i  s.,  pU 
tää  funnoöfa  1.  tocimasfa;  bringa,  få  till 
s.,  faaba  aifaan  1.  toimeen  1.  änttiin,  ^janna 
toimeen,  faaba  tel}bi)fft  1.  waifutetuffi;  kom- 
ma till  s.,  tulla  tointa  1.  tDalmiöta,  tuHa 
tel;bl}ffi  1.  totmitctutfi  1.  toimeen  :ponnutft, 
taJ5a|)tna;  det  kommor  ej  sa  fort  till  s., 
ei  fittä  niin  ^ian  tointa  1.  njalmista  tule, 
et  fitä  niin  föäteen  toimeen  1.  aifaan  faaba; 
freden  kom  ändteligen  till  s.,  toiimeiufin 
raut;a§ta  tuli  »atmis  1.  toalmista  1.  toin= 
ta,  tciimeinfin  raui^a  faatiin  aitaan  1.  toi= 
meen  1.  faatiin  te^b^ffi;  (en  j^ersons  ställ- 
ning i  samhullet)  fäätt},  (börd)  fufu;  lefva 
efter  sitt  s.,  elää  fäätl^nfä  mutaan;  af  högt 
s.,  ^((jäistä  fäätl)ä,  fuurta  futua;  en  man 
af  s.,  fäät^»mie8,  ijt^inen  1.  ifoinen  tnieé; 
det    andliga,    militära    s— et,    ^eugelttuen, 


fota=tt»iran  fäätt);  upphöja  i  adligt  s.,  fo= 
voittaa  aateli§  =  fäät^l;n;  i  Finland  finnas 
fyra  s.,  SuomeSfa  on  netjä  fäätt^ä;  laga  s., 
laillinen  looima  1.  tt>a[)»r)iötu6;  få  laga  s. 
pä  en  lägenhet,  faaba  tilalle  laillinen  tKoi= 
ma  1.  fiinnife  (4feen)  1.  toa^iBiStuä. 

Stånda,  v.  n.  o.  a.  feifoa,  :f)t?f^ä,  toaStata 
^=aan);  s.  till  ansvar,  faaba  toaStata,  oöa 
ebe>5=tt)aötautfen  alainen;  det  köp  skall  s., 
fen  fau]3an  tulee  !pV)\ti'å  1.  feifoa. 

Ståndaktig,  a.  järfä^tämätlJn,  ^l)fl)t»äinen,  luja, 
Inja^mieliuen,  tcafa=mie(inen,  ivafatoa. 

Ståndaktighet,  f.  järfäf)tämättDm^t)8,  Iuja=  1. 
h)afa=mieUf^^S,  luja  1.  njafa  mieli,  mielen 
lujuus  1.  tvafaauuö  1.  toafaifuuS,  loafaifuuö, 
tt)afaft)uu8. 

Ståndaktigt,  adv.  jävfäf^tämättä,  tuja=  I  ira= 
!a=mielife8tt,  mielen  luiunbelta  1.  t»afatx>uu' 
betla,  lujalla  1.  »afateaHa  1.  icataifella  mie= 
letlä,  tujaöti,  toafaifeStijtnafatuaöti,  )3l)fl)tDä8tt. 

Standande,  a.  ))ljfl)lȊ,  feifohja. 

Ståndare,  m.  (uppstående  bjelke,  o.  d.)  :|)^gt^= 
:pt)l»äs  (=ään)  1.  =^)uu,^V8t^=)5ieti;  (bot.)  ^ebe 
('teen). 

Standarfäste,  n.  (bot.)  ^ebe=^0^jn8. 

Stånddrabant, m.  feifoia=n3af;ti,  tt>aI)tt=:t3attDeIiia. 

Ståndkrok,  m.  }3oIo=fou!fu,  toaaja-fouffu,  f;äi' 
Ȋ=fouttu. 

Ståndläger,  n.  cIo4eirt,feifomu8=lein,  fefä4eiri. 

Standman,  m.  :f)l)gti)=l)<^l-"i'^' 

Ståndpunkt,  m.  fauta,  ala,  ^fJOl^ja;  intaga  sin 
s.  för  att  teckna,  afettua  alallenfa  futoaa= 
maan;  du  ser  det  från  filosofisk  s.,  finä 
fatfot  fitä  tt)tifaué=tieteen  faunalta  1.  :|3of)= 
jalta;  från  min  s.  sedt,  minun  f  annattani 
1.  alattani  fatfoen  1.  fatfottacöfa;  en  hvar 
bedömer  saken  från  sin  s.,  fufiu  Iäf;tce 
omalta  fannattaufa  1.  t»of)iaItanfa  aftaa  ar= 
iBoStelemaan,  fufin  aftata  )3äättää  omalta 
fannattaufa  1.  omatta  fannattaufa  1.  ataltanfa. 

Stånd  qvarter,  n.  oto»  1.  feifonta=forttieri. 

Ståndrätt,  m.  fota=oifeu8,  jofa  tuomitfee  ja 
raufaifee  :t5atfatla. 

Stånds ,  m.  (senecio  jacobaea)   |aafon4r)itta!fo. 

Ståndsanda,  f.  fäät^=mieli,  fäätt)Iäi8=mieli. 

Ståndsbroder,  m.  fäät^=»eli,  fäättjtäineu. 

Ståndsbörd,  m.  fäät^=fierifa:tta. 

Ståndsdrägt,  m.  fäätl)=f)ufu. 

Ståndsintresse,  n.  fääbl}n  1-  fäätljjen  etun8= 
^imo,  fäätl}läi8=ebut  (pl-)- 

Ståndsjuka,  f.  feifomu8=tauti. 

Ståndsklass,  m.  fäätt)4uoffa,  fäätt)=funta. 

Ståndsperson,  m.  t;erra8=mie8,  n?atta8=  1.  fäätlj= 
^eufi,  fäät^=  1.  tDatta8=i(;miuen,  l^erras»  I. 
toatta8=tt)äfi. 

Ståndsprivilegium,  n.  fäätl;=oifeu6  1.  »CtU,  fää= 
b^n  en=oifeu8. 

Standsskilnad,  m.  fäätlJ^erottuS,  fäät^tät8=eroi= 
tu6,  eri=fäät^tf^^8. 

Ståndsvis,  adv.  fääb^ittätll. 

Ständträd,  n.  cto=^UU. 


Stå 


Sta 


.Ståndort,  m.  (ojArys)  orbo. 

Stäng,  f.  fantt,  tanfo,  (läng)  falto,  viufu,  jut= 
fu,  (stake)  faitta,  faiffa,  teiffi,  (stör)  fctwäs 
(=^jään),  faraufo,  (sästång)  forentc;  (af  me- 
tall) fanti;  (af  lack,  o.  d.)  ^jahtffa,  ^uiffc; 
(fanstång,  o.  d.)  irarfi  (»rreii),  ^uu,  tanfo; 
(längdmått)  tanfc,  riufu;  (humlestung,  o.  d.) 

faIfo,"ietn)ä8;  (skepp.)  tanfo. 
Stänga,  v.  a.  jjuöfea;  s— s,  v.  d.  ^Juefegfetta, 

^5Ugfea  tciftanfa,  )iu§fea. 
Stångbetsel,  n.  fanfi^fuitfct. 
Stängbona,  f.  se  Störböna. 
Stånggaller,  n.  Ianfi=bäffi. 
Stånghäst,  ra.  aiia^^ewcnen. 
Stångjern,  n.  fanfi=rauta. 
Stångjernshammare,    n.    fanfirauta  =  ruu!fi    1- 

s^jaja,  !anftrauta»njafava. 
Stångjernshärd,  m.  fanfirauta=uunt  1.  ^fulatto. 
Stångjernssmidja,  f.  fanftrauta^^aja,  fanfi^^aja. 
Stångkrok,  se  Ståndkrok. 
Stångkula,  f.  fanfi4uott. 
Stängning,  f.  ^uSfcmmen,  ^iiSfenta. 
Stångpiska,  f.  fanft^faparo  1.  =J>aImiffo. 
Stånka,  f.  f^aariffa,  fi)3^a. 
Stånka,  v.  n.  äf;fää,  |)uf;faa,  h^ofifao,   ä^iStä, 

(jämra  sig)  ftoiljfaa. 
Ståt,  m.  mcnot  (pl),  meno,  fomeu§,  lomu, 

toisto;  med  mycken  s.,  fnuretta  fomenbetta 

1.  mcnoKa,  Iitiirin  1.  fo»tn  tomea§tt  1.  ul= 

jaaöti,  fuuvcUiicStt;  föra  s.,  elää  fomeagtt  1. 

lotötatoaöti  1.  fem^iSti. 
Ståta,  v.  n.  fem^^atlla,   fcmcilTa,  utu^feiflo, 

uljailla,  u^Jcilla. 
Ståthållare,  m.  maa=beri-'^;  O-*"  ^''  ^^'^*^)  I'"» 

nan=f)erra  1.  ^^äätliffij. 
Ståtlig,  a.  fotnca,  uljaS  (=aan),  nra^fea,  u^.ica, 

iV^feä,  julfinen,  reitensä. 
Ståtlighet,  f.  fomeué,  mu^feuS,  uljuus,  u)^eué, 

juffifuuS. 
Ståtligt,  adv.  foraeaSti,  muf)!ea8ti,   uljaogti, 

u^jeaSti. 
Stäcka,   v.   a.   (af korta)  I^^eutää,  tcäf;entää; 

(fig.)  tnafentaa,  lanniétaa. 
Städ,  n.  alaifin  (»imen). 
Städa,  v.  a.  ftihjota  (=oan),  ruofota    (»ffoan), 

)3ul)biétaa,   fiistiä;    en  s— d   karl,    fiitro   i. 

jiiwoUinen  1.  fietoä  mie§;  s— dt  språk,  fte= 

toä  1.  ftiSti  fieli,    fxetoät  janat;    han    har 

ett  s— dt  sätt,  i)'ån  on  fiirco  1.  fiewä  tät)-- 

töfieltänjä. 
Städadt,  adv.  fiitooSti,  ftCttiäSti,  fiiffiofliieSti. 
Städerska,  f.  {)ucnecn=fiin)OOJa,  fttttooja. 
Stadig,  a.  fiisti,  fiistiflinen,  pu^ba§=ftitt3oinen. 
Städja,  v.  a.  :t^e§tata  (=aan),  ^alfata  (»tfaan); 

s.  ett  hemman,  teourata  (=aan)  tila;   s.  sig 

bort,    s.  sig,  ottaa  ^e§ti,   l^alffautua,  ^e8= 

toutua. 
Städja,  f.  ^)e§ti,  )je8ti=ra^a. 
Städjepenniug,  m.  :|ieSti=raf)a  1.  'tafiat. 
Städjetid,  m.  ^jeStauS»  1.  ^cStin^aita. 


Städning,  f.  fiiiDouS,  ftttDoamtncn,  ruoffout^, 
rii8tinti5. 

Stads  o.  Städse,  adv.  atatt,  alin^omaa,  ali- 
tuifesti,  alitutfeen. 

Städsel,  m.  )^cötou8,  ^'■egtaainincn;  ^^'éti,  ^c§ti= 
ra^a. 

Städsla,  v.  a.  se  Städja. 

Städslagg,  m.  ^ajan4iura. 

Städstock,  m.  alaiftn=tuffi  1.  -pnn. 

Stäf,  m.  toannaS  (=ntaan),  feula. 

Stäfja,  v.  a.  se  Hejda. 

Stäfva,  v.  n.  (sjuf.)  fulfea,  juo6ta,  fatfoa. 

Stäfva,  f.  tiulu,  rainta,  foiffo,  fi^jjja. 

Stäggan,  f.  (chenopodium)  fawife  (4feen). 

Stäke,  n.  luoma»  1.  Iogfi=^aiffa. 

Stäkra,  f.  (oenanthe  phellandrium)  ^aba»^JUtfi. 

Ställa,  v.  a.  afcttaa,  )5anna,  tasfea;  s.  en  bok 
på  hyllan,  ^.>anna  1.  afettaa  firja  buKöUe; 
s.  sin  käpp  i  vrån,  panna  1.  laéfca  fc^ipin^ 
fä  nurtfaan;  s.  stegen  mot  muren,  ^.Muna 
1.  afettaa  tifa=:t5uut  feinällc  1.  feinaä  trag^ 
ten;  s.  fram,  ihop,  upp,  m.  m.,  se  Fram- 
ställa, o.  s.  v.:  s.  ett  ur,  ^^nna  fcUo  ^^ai= 
fallenfa,  ^anna  1.  laittaa  fcUo  oifein;  s.  sin 
kosa  till  en  ort,  ottaa  1.  afettaa  fuuntanfa 
jf;fin  ^aiffaan;  s.  en  skrifvelse  till  ngn, 
^anna  firjcttug  1.  firjelmä  j.fuKe;  brefvet 
är  stäldt  till  honom,  firja  on  ^"»antu  1.  afe= 
tettu  ^änelle;  vexeln  är  stäld  pamig,  iteffeli 
on  afetettu  mimittc;  s.  en  ansökan  till  ngn, 
|>anna  1.  laittaa  t;afcmug  j. fulle  1.  j.fun  tu> 
!i3;  s.  sitt  tal  till  ngn,  afettaa  :pu^ecnfa 
j.fuUe  1.  j.fun  :t^uo(een,  fäänt^ä  )>u(}umaan 
j.fulle;  s.  sin  förtröstan  till  Gud,  ^janua 
luottamuffenfa  Sumalaan;  s.  sitt  handlings- 
sätt efter  omständigheterna,  afettaa  1.  Iait  = 
taa  tcfonfa  1.  t^ijnfä  aftan=^aaratn  mufaan; 
han  vet  ej,  huru  han  skall  s.  sitt  svar, 
l)än  ei  ttebä,  miten  laittaa  1.  laatia  1.  afet- 
taa 1.  on  afettamincn  1.  laittaminen  njagta- 
ugta  1.  mitä  on  toagtauffeffi  ^janeminen  1. 
laatiminen;  s.  sig  ngt  till  efterrättelse, 
noubattaa  1.  feurata  (=aan)  j.tin,  afettaa  1. 
^5anna  j.fin  noubattaaffenfa  1.  noubatetta^ 
»atfenfa,  ottaa  noubattaaffenfa  1.  feuvataf> 
fenfa  j.fin;  s.  till,  se  Tillställa;  s.  vittnen, 
bevis,  tuoba  1.  ^anffia  toieraita  miel^iö,  to» 
bigtuffia;  hemmanet  ställer  soldat,  talo 
^antfii  1.  afettaa  1.  ixjaruetaa  fota=mic^en; 
s.  för  rätta,  iBetää  cifeutecn  1.  oifcuben 
eteen;  s.  för  ögonen,  afettaa  1.  panna  fxU 
mäin  eteen;  s.  sig,  v.  r.  afettautua,  afettaa 
itfenfä,  ottaa  fijanfa,  fäljbä,  mcnnä;  s.  sig 
emot  väggen,  före  ngn,  afettautua  feinää 
toagten,  j.fun  eteen;  s  sig  i  ledet,  afettau^ 
ta  1.  fä^bä  1.  ottaa  fijanfa  riiciin;  s.  sig 
till  motvärn, afettautua  »aetuStamaan  1.  toag- 
ta^rintaan,  rmceta  (=^^ean)  hjagta^rintaa  i. 
njagtugta  tef emään;  s.  sig  väl',  illa,  afettoa 
1.  fä^ttää  itfenfä  ^^loin,  ^.^a&oin;  han  vet 
att  s.  sig  väl  med  alla,   tjän  ofaa  1.  tietää 


753 


ajettaa  itfenfä  faiffein  1.  faifille  micUffi;  s. 
sig  in,  ntteUsteöä;  (låtsa)  teeSfennellä  ('nte= 
Ien),  oUa  oleminansa;  han  s— ler  sig  glad, 
()än  on  oktotnanfa  iloinen,  teiöfentelee  1. 
tefee  itfenfä  itoifctfx. 

Ställe,  n.  :|)aiHa,  fija;  jag  kommer  ej  ur  s  — t, 
en  ipääfe  ^aifagtant  1.  :paifaltani  (poié);  gå 
ej  ur  s— t,  elä  mene  1.  lät)be  ^^atfaltafi  1. 
).^aita§tafl  (^oiS);  s — t  för  en  handling,  teon 
i^aiffa;  sätta  ngt  på  sitt  s.,  ^^anna  j.ftn  ^5aifal= 
tenfa  1.  ^aitfaanfa  1.  ^^aifoiKenfa;  pä  alla  s— n, 
jiota  ).Haifa«fa,  faitisfa  ^jaifoiSfa  1.  ^jaifoin;  pä 
s — t,  ))aifalla;  på  ort  och  s.,  oifeaSfa  ipau 
faSfa,  määrä=i)aiEa§fa;  till  ort  och  s.,  oife^ 
aan  1.  niäärä4^aitfaan;  detta  intygas  af 
flere  s— n  i  bibeln,  tätä  tobiötatrat  ufeat 
^>aifat  raamatuSfa  1.  raamatun  :f.iaitat;  jag 
skall  på  sitt  s.  förklara  det,  fen  fclitän  1. 
olen  felittätoä  ^saifaSfanfa;  han  är  ej  der 
på  sitt  rätta  s.,  ^)än  ei  flina  ote  oifeasfa 
:^ai{a§fanfa;  sätta  ngn  i  en  annans  s.,  :|;an= 
na  jofu  toifen  ftjaan;  upptaga  i  barns  s., 
ottaa  omatfi  la^^feffenfa  1  lapfen  fijaan; 
han  är  mig  i  faders  s.,  !^än  on  niinuUe 
tfän  fijaSfa  1.  ifänä;  om  jag  vore  i  ditt  s., 
jo8  olifin  finnna  1.  [inun  fijaéfafi;  sätt  er 
i  mitt  s.,  ajatelfaa  minuna  otetoannc  1.  mi= 
nä  oCaffennc,  afettu!aa  minun  tilaani  1.  oloo= 
ni;  i  s  — tför  (iigO,iontm  fijaan  1.  fijaSfal. 
afemeötal.rDeroötal.ebe§tä;jagkommer  i  s— t 
för  min  bror,  miuä  tuten  iDeljcui  afemcsta 
1.  fijaéfa  1.  fijaan;  dricka  vatten  i  s— t  för 
vin,  jnoba  ujettä  n?ii:;in  lucroSta  1.  afeme^ita 
1.  fijaan;  han  har  fatt  intet  i  s — t  för 
hvad  han  gaf,  [;än  ei  ole  faanut  mitään 
fen  fijaan  1.  ebeStä,  mitä  antoi;  ge  en  ngt 
i  s— t,  antaa  j.hiKe  j.tin  fijaan;  i  s— t  för 
svärdet  grep  han  i  en  stör,  mielan  afe= 
mesta  1.  fijaan  1.  »erogta  fiep:f^afi  hän  fei= 
))ään;  i  s— t  för  att  hafva  varit  rik,  är 
han  nu  fattig,  fen  fijaan  fuin  1-  että  ennen 
oli  rifaS,  on  i)än  ni^t  Té\)i)a',  i  s— t  att  gå 
sin  väg,  steg  han  in,  f)än  ei  menn^tfäön 
tiel^enfä,  »aan  aStui  fen  fijaan  f^uoneefen,  fen 
fijaan  fuin  Ijänen  :|)iti  menemän  tiel;enfä  I)än 
aStui  fifään;  i  s — t  att  sköta  sina  göro- 
mål,  tänker  han  bara  på  nöjen,  aéfarei^ 
benfa  toimittamifen  fijaan  l^än  tnaan  ajat» 
telee  I^utoitnf fianfa ,  fen  fijaan  fuin  ^Jitäift 
oSfareiStanfa  f)uotta  :|3itämän  I;än  »aan  ajat= 
telee  {)u»itutfiania. 

Ställföreträdare,  m.  (mhstitut)  fijaincn,  fijal= 
tinen;  (representant)  ebuStaja,  ebu8=mieS. 

Ställkil,  m.  afetin=!iila. 

Ställning,  f.  (hvarpå  ngt  står)  teline  (^een), 
telineet  (j)!.),  telat  (pl),  jalat  (pL);  s.  för 
murare,  målare,  muurarin,  maalarin  teli» 
neet;  slå  upp  s— ar,  tt^ijbä  telineitä  fotoon 
1.  )5l;6tl}^n;  s.  för  åskådare,  fatfojain  Ief)= 
teri  I.  paxXDi;  s— en  på  en  såg,  falsan  ^uut; 
(läge)  afento,  afema;  en  taflas  s.  emot  Iju- 

Svenskt-Finskt  Lexikon. 


set,  taulun  afema  1.  afento  »alon  fnl^teen 
1.  toaloa  »aStaan;  i  stående  s.,  feifaltanfa, 
feifo»iIIanfa;  i  sittande  s.,  igtuiöanfa,  iStu» 
»ittanfa;  i  liggande  s.,  :|.ntfällänfä  1.  :))itfä= 
nänfä;  i  lutande  s.,  falleffaufa,  nojaGanfa, 
(framåt)  fumarrufftsfa  1.  fumaraSfa;  göra 
s.  (om  soldater),  fät)bä  afcmaan  I.  afentoon, 
feifalitaa  1.  ajettua  fuoraffi;  en  fri,  ledig  s.,  fe- 
pi.'å,  luontewa  afento;  antaga  en  tvungen,  ho- 
tande s.,  afettautua  »äfinäifeSti,  uf)faa»a8ti; 
(tillstånd,  belägenhet)  tita,  fanta,  afento, 
fobta,  olo;  vara  i  en  svär  s.,  oUa  foicaéfa 
1.  »aifcagfa  afenncSfa  1.  tilaSfa  1.  »aifealla 
fannaHa;  hans  s.  fordrar  snar  hjelp,  ]^ä» 
nen  titanfa  I.  fol)tanfa  1.  olonfa  »aatii  pi^ 
lama  apua;  s— en  i  landet,  maan  olot  1. 
fot)bat  l.Dto=tantal.tilal.  oIo»tiIa;  sakernas  s., 
afiain  fanta  1.  oto=fanta,  afian4;aarat,  afiain 
fuf;teet;  s— ar  och  förhållanden,  olot  ja 
fu(;teet  1.  fo(}bat,  elo  ja  olo,  leefinäifet  fu^» 
teet  1.  !ot;bat  1.  olot;  sätta  sig  i  ens  s., 
afettaa  1.  ajatella  itfenfä  j.fun  tilaan  I.  fan^ 
naUe  1.  ofoi[)in;  sakerna  antaga  en  hotan- 
de s.,  afiain  fanta  1.  tita  1.  fot^ta  tutee  ul^= 
faa»atfi,  afiat  1.  afian^flitrat  tutorat  1.  munt= 
tu»at  ut)faa»iffi. 
Ställningssteg,  n.  afento=a§fct. 
Ställpinne,    m.    (på  såg)   fal^auslaöta;    (i   en 

fulla)  »iritin»:t5uiffo. 
Ställskruf,  m.  fuuntau§=  1.  afctinn-uuirn. 
Stämgaffel,  m.  fä»ettin  (4timen),  äänne=rauta 

I.  »fa^icefi,  fointu=rauta. 
Stämm,  m.   (sqvalius  leuciscus)  fei^i,  for^iai= 

nen,  for^uS,  moraffa. 

Stämma,  v.  a.  (hämma)  feifattaa,  feifaf)Uttaa; 

(bloden)  t^reti^ttää,  ttjrrijttää,  fntfea,  feifa- 

buttaa. 

Stämma,  f.  (urinstämma)  »eftnim^Ji  (=mmen). 

Stämma,  f.  (röst)   ääni;   (parti   vid  sång  och 

musik)    ääni,    fätDCt    (»en);    (de    sjungande) 

ääni»funta;     (rösträttighet)      äänti5  =  oifcn8, 

äänen  »åtta;  han  har  säte  och  s.,  ^äuettä 

on  istunnan  ja  äänen  »åtta  1.  oifeuS. 

Stämma,  v.  a.  (ett  instrument)  fä»elt)ttää,  »t» 

rittää;    s.   högre,   lägre,    fä»etl)ttää    ^tem= 

mäffi   1.  forfeammalle ,   atemmaffi  1.  mota- 

tammatle;    (gifoa   viss  sinnesstänming)  miel» 

tl)ttää,  taiiputtaa;  s.  ngn  för  en  sak,  mtel» 

tijttää  1.  tai»uttaa  jofu  jonfin  afian  ^juoteöc  1. 

i^fin  aftaan;  v.  n.  fä»etti;ä,  fointua,_  ään= 

tl)ä  Ijl^teen;    s.    öfverens,  m.  m.,    se  Öfver- 

ensstämma,  o.  s.  v.;  ett  stämdt  instrument, 

fä»el^tettl)  1.  »iritett^  foitin;  jag  är  icke 

stämd    för   att  gå  ut,   ei  miuua  f)atuta  1. 

mielletä  uIo8=meneminen;   vara  stämd  för, 

emot  ngt.  otfa  mi^ötä--,  »a8ta=mietinen  j^fin. 

Stämma,  f.  (stam,  ätt)  futu,  rotu. 

Stämma,  v.  a.  (kalla)  fäöfeä,  futfua,  ^J^^ttää; 

s.  ngn  till  sig,  fäSfeä  1-  )3l}^ttää  jofu  tuof» 

fcnfa;  jag  har  stämt  möte  med  honom  till 

kl.  6,  olen  tet)nl?t   f)änen   fanSfanfa   tiiton 

95 


<54 


Stä 


t)I;t^äfiemmc  f.  6  l.  ^^t^mi)84tttcn  f.  6:ffi; 
s.  för  rätta,  l;aa?taa  1.  ^.nnjttää  1.  ^aitata 
(=ttaan)  1.  manata  (=aan)  cifeiitceii;  låta  s. 
ngn  till  vittne,  Iiaaétattaa  1.  ^MUitättää  jc!u 
ancraatfi  niiebefft;  s.  ihop  allmogen,  {äéfeä 
1.  fäéfettää  1.  futiua  fanfa  fctccn. 

Stämma,  f.  (sammankomst)   tc!cué,  l)I)bl)ntä. 

Stammare,  m.  fQtt)eIt)ttäjä,  fcttcn=lririttäjä. 

Stämmoliöter,  pl.  »eriMi^lafto. 

StJimmodag,  m.  määrä4>äilr»ä,  t}I)tl}mä=V'äilrä. 

Stämning,  f.  (en  vätskas)  feijatuS,  fulcilta, 
(blodens)  tt^rCttiS;  (ett  instruments)  fätt5eh)tl}6, 
trivitité;  hälla  s.,  )>t)\Vfä  jätrekSjä  1.  jä»c= 
hUettlinä;  (sinnesstämning)  mte(i»ala,  miclet 
(jA.):'  (laga  kallelse)  fjaaéto,  I^aa^te  (=een), 
^'lAUttö,  ntanuu,  ^HiittauS;  få  s.,  faaba  ^aaSto  1. 
iMU}ttc;  utfärda  s.  på  ngn,  td)h'å  1.  antaa 
1.  toimittaa  V^^ttö  1.  Ima^tc  l.manuu  j.tulle. 

Stämningsansökan,  f.  baaStcn»  1.  )M}15tcn4)a= 
fenntö  1.  =ancmuö. 

Stämningsroäl,  n.  t)aaSte=  1-  ^Hjlittömfia  1.  =juttu, 
Iiaaetettii  riita. 

Siämnyckel,  tn.  ftjiritin'  1.  iäa^elt)tvé=fln?ain 
(«imen). 

Stämpel,  m.  fuiuaftn  (=imen),  nimcftn  (nmcn), 
Icimafin  (4men);  (u/trycket)  leima,  leima 
merffi,  tem^^<>eli,  !un.^afm»  1.  nimcfut^merffi, 
nimi4eima,  !ruunun  =  :ncrf{i,  rrafuuö4nnte 
(=tteen);  (fig.)  mertti,  tutra. 

Stämpelafgift,  f.  tem^jlaué»  1.  !ruunau«-'matiu 
1.  ^xa\)a,  leima»  1.  futuafm-mafiu. 

Stämpla,  v.  a.  tem^plata  (--aan),  ^'•amta  Icima 
1.  mcr!Ei  (jbfin),  mtrfitä  (=ttenj  tuu^afimclla 
(kröna)  fruimata  (=aan);  s — dt  papper,  tartta^ 
paperi,  tcmplattu  )ja:p«i-"i;  (f90  mevfitä  (-tfen), 
i^anna  mevtti,  julfaiéta;  det  s— r  honom 
med  vanära,  fe  julfaijec  I)äntä  bä^^eällifeSti, 
fe  ^>ainaa  1.  \>ant.t  Ijänccn  I}ä)>cän  mevfin. 

Stämpla,  v.  a.  o.  n.  miettiä  fala4)antfeita  1. 
faicalluffia,  etta  fnIa=tuumi-Jfa  1.  »mictteiéfä, 
miettiä  1.  ajatella  turmiota;  de  s.  mot  ;-ta- 
ten,  I)e  ctt^at  fala^iantteiefa  1.  ^tuumif-fa 
walticta  ivaätaau;  jag  misstänker  di-m  att 
s.  ngt  emot  mig,'luulen  1.  V'«ifiiän  1.  wa-- 
ren  (}eibän  V^itäirän  fa(a=tunmia  1.  cleiran 
fala=f)antf€iéfa  minua  Iraltaan;  s.  emot  ens 
lif,  s.  forsat  emot  ngn,  träijljä  j.tun  ben 
feä,  ()anftia  tnnnicta  1.  ^.^aulcja  j.tulle. 

Stämplare,  m.  temffaaja,  fruunaaja,  leiman 
1.  mertin4^anija;  (fig.)  fala^numailija  1.  =juo 
nittelija,  fawallu^ten  1.  fala^iantteiben  miet- 
tijä, turmicn=miettijä  1.  »banttija. 

Stämpling,  f.  tcm^>laue,  tem^-^taaminen,  !ruu= 
naaminen,  frnunau?,  teiman=  1.  merlin^önc 
1.  4^anenta,  merffiin4^ano  1.  4aino;  (hemlig 
anläggning)  fala=l)ante  ('ifeen),  fala=jucni  1. 
4aula,  fairattue. 
Ständer,    pl.    fääblit,    cbuStajat,    fäätl)4unta; 

i-iksens  s.,  tt>alta4unnan  fääbi}t. 
Ständerförsamling,  f.  fäätt)'fctou?,  fäätlj-funta. 
Ständig,  a.  se  Beständig. 


Stö 

Stänga,  v.  a.  fulfea,  fatoata  (4aaii),  ^öttna 
liinni  1.  umi^een,  (gärda)  aibata  (»taani, 
(tillstoppa)  tttteta  (=Ifean),  tuttia,  tutfca;  s. 
med  gärdesgård  ,  ^anna  aita  1.  aibata  öm» 
^äri,  fulfea  aibaUa;  s.  ut  i  .«jön,  aibata 
jobbe  1-  panna  jobbe^aita  ulc8  järliH^en;  s. 
dörren  för  ngn,  fulfea  I.  (rigla)  falrcata 
ctt^i  j.tulta  1.  j.fun  ebeétä;  s.  vägen,  gatan, 
fulfea,  tutfia  tie,  fatu;  s.  in,  till,  ute,  se 
Instänga,  o.  s.  v.;  s.  handeln,  falwata  1. 
eötää  fau)3)ja. 

Stängbnm,  m.  ctpeu  fanfi  1-  tanfo,  fal<30=tanfo. 

Stängel,  m.  (bot.)  tvana,  n^arfi  (=rren). 

Stängsel,  m.  o.  n.  fulfu,  fulfemuö,  (för  dörr) 
falj^a,  falpan^,  (f'ör  väg,  gata)  fulfu,  fal= 
^Jaug,  (kringgärdning)  aitauS,  (gärdesgård) 
aita;  (fig.)  fulfu,  eöte  (=cen). 

Stängselskyldighet,  f.  aitauS'  1.  attnu=n.>el- 
ftoUifuuS. 

Stänk,  n.  roisfe  (-ecn),  räi§te  (=cen);  (fint 
regn)  fateen  ripfe  (=een),  ri}^fu=  1.  n^ibma- 
fabe  (=tcen). 

Stänka,  v.  a.  rciStia,  räisfiä,  roigfuttaa,  räiS- 
!^ttää,  vipfuttaa,  roi^faista,  räiöfäiétä,  roig» 
fabuttaa,  räiSfäbtjttää;  v.  n.  roiéf aa,  räié^ 
fää,  räi^fijä,  roiéfua,  räiöfät;töä,  rciéfa^taa, 
rciéfabbetta  (=teten);  det  s— ker  (regnar 
smutt),  fataa  ripfuttaa  1.  ri^jcittclee,  n^ibmcc. 

Stänkborste,  m.  roi^futiu  (»ttimen),  ripfutin 
(»ttimen),  rci§te=  1.  ri^jfutuS^ail^f  roiéfaug= 
[;arja. 

Stänkqvast,  m.  rciefc=  1.  ri^futuS^^uiéfu. 

Stänkröst,  f.  baja«ääni. 

StäukväUing,  m.  muna=h.iellt,  rotéfu-iretti. 

Stärka,  v.  a.  twafjwiétaa;  (med  stärkelse)  tär- 
fätö  (»ftään),  fangistaa. 

Stärkelse,  f.  tärffelvS,  tärfti. 

Stärkelseberedning,  f.  tärtfel»n=n)almietu6. 

Stärkelsevatten,  u.  tärftclvö^wefi. 

Srärkkläder,  n.  pl.  tärffäliS'  1.  tärtfi^hjaat^ 
teet,  tärfättätvät  (som  skola  stärkas)  1.  tär» 
tät>?t  (stärkta)  n^aatteet. 

Stätta,  f.  se  Klifstätta. 

Stöd,  n.  tufi  (tuen),  tue  (4een),  noja;  till  s. 
för  ryggen,  fetän  tuetft  1.  tufeetfi  1.  nojaffi 
1.  ncjattawaffi;  (fig.)  tufi,  turnaa;  han  är 
min  ålderdoms  s",  l;än  cn  ii^anbuuteni  tufi 
1.  turrca;  jag  har  godt  s.  af  honom,  mi« 
nutle  cn  bäneetä  hm'd  turira  1.  tufi,  bä- 
neöfä  cn  minuUa  b»n>ä  tufi  1.  turaa;  (be- 
kräftelse) tobiéte  (^een),  tcbistuö,  »rabnjife 
('tfeen);  till  s.  för  mitt  påstående,  träittee» 
ni  n>abtt:'itfceffi  1.  tcbisteetfi;  i  s.  af  ngt, 
jonlin  ncjaöfa  1.  tooimaöta  1.  tabben  1.  pZ' 
ruetuffeUa  1.  päälle;  utan  s.,  tuetcu,  tur= 
isaton. 

Stöda  o.  Stödja,  v.  a.  tufea,  tucta  («!ean), 
nojata  (=aan),  pevuf-taa;  (med  stöd  1.  stötta) 
pöufitä  (=tfen),  pi5nfittää,  ptil»äi^tää,  tljnfiä, 
panna  tiinfiä  1.  nl}ttettä,  m)tteillä;  s.  en  mur, 
tueta  1   pijnfitä  1.  t^ntiä  muuria;  s.  hufvu- 


Stö 


Stö 


755 


det  mot  handen,  nojata  päätä  fätceitjä,  oUa 
^ää  fäbeu  nojaSfa;  s.  ryggen  mot  väggen, 
nojata  felfääufä  feinään,  olla  felfä  feinän 
nojaSfa,  ^amia  felfä  feinän  nojaan;  »•_  ar- 
men på  bordet,  nojata  fättänfä  )3i3t)tään  1. 
^ötjbäHe,  ^anna  fätcnjä  pöi}bän  nojaan;  s- 
sin  äsigt  på  ngt,  ^^eruijtaa  1.  nojata  aja- 
tuStanfa  j^tin;  hans  farbror  s--der  honom, 
f)änen  fetänfä  f^äntä  tnfce  1.  tuncaa,  ()än 
elää  fetänfä  nojaSfa;  s.  sig,  v.  r.  nojata, 
nojantua,  nojata  ttfeänfä;  s.  sig  mot _  ett 
träd,  nojantua  1.  nojata  1.  nojata  itfeänfä 
:j5uuta  hjaöten,  afettna  :|3unn  nojaan;  s.  sig 
på  armbågen,  nojautua  1.  nojata  ftjtjnäö' 
i^äällenfä,  oGa  ft}t)näö=))ään  noja§fa;  s.  sig 
på  en  käpp,  !ätjbä  1.  oUa  feVin  nojaSfa  1- 
n^araefa,  tätjbä  fe))in  nojalla;  s.  sig  med 
armen  på  bordet,  nojata  fäfl^aarttanfa 
))i5»}bälle  1.  ^•»öijtään,  ^.lanna  fäfuicartenfa  pc\)' 
hän  nojaan,  olia  fäft^iuarfincnfa  1.  fäfitearft 
^jö^bän  nojaSfa  1.  nojaUa;  s.  sig  på  goda 
skäl,  :t3erugtantua  tt)al)n3oitIe  fijiKe,  nojata 
ttjallWoi^in  fl}it)in;  detta  stödjer  sig  på  san- 
ning, tämän  jjeruStuffcna  on  totuuS,  tämä 
:)3eruStan^3i  1.  nojautuu  tobclle  ^of)jaIle  1. 
totunbcn  ).ioI)jalle;  s.  sig  vid  eus  ord,  tur» 
hiata  1.  luottaa  j.fun  fauoil^in. 

Stödbåge,  m.  fannatuS»  1.  tuft--!aavi. 

Stödbjelke,  m.  {'annatu8=  1.  tuH-^irft  1.  --palh 
f  i;  (under  ett  förstugutafc)  laUa^pUU. 

Stödjemur,  m.  tutu  1.  tuetu8=muurt. 

Stödjepelare,  m.  tuft'))t)toäS  (»ään). 

Stödjestaf,  m.  noja»  1.  tuft=fauitia;  (fig.)  tn!i» 
1.  turh3a=fautt>a. 

Stödpunkt,  m.  tu!t=!ol}ta,  alu8;  (milit.)  tufi» 
:|3aifla  1.  »lo£)ta. 

Stöfla,  v.  n.  faa^taétella,  faa^uStella,  laa^joötaa. 

Stöflett,  m.  puoli»faa^a3  (»^);aan),  faapifaS 
(»ffaan). 

Stöfva,  v.  n.  luaania,  nnuöfia,  toainuta  (»nan). 

Stöfvare,  m.  {)urtta,  luff  i,  lcainu»!oira,  I;urtta= 
foira. 

Stöfvel,  ra.  faa^aS  (»Jj^jaan);  (fig.)  totoana, 
^ömmelö,  l^ölmö. 

Stöfvelblock,  n.  faa^:()aan=:puu. 

Stöfvelknekt,  m.  faal!5ag»^if;tt. 

Stöfvelkrage,  m.  faappaan  fanlnä  1.  ))olnjuö. 

Stöfvelkrok,  m.  faat?aS»lontEu. 

Stöfvelskaft,  n.  faap^aan»  1.  faa):aä»tcarft  (»rren). 

Stöfvelstropp,  m.  faap)3aan»f'ovtt»a  1.  »raffi,  f)el)j» 
:|5t=:^i^na. 

Stök,  n.  se  Stökande. 

Stöka,  v.  n.  (ställa  i  ordning)  forjata  (»aan), 
(böka)  puurtaa,  ful^nta,  peustata  (»aan), 
'^ungata  (»faan),  l^mygaStaa,  tofiria;  s.  i  skå- 
pet, ful^nia  1.  ^jeuStoa  1.  l)ungata  faa^^i^fa; 
s.  om,  jjeuötoa  1.  ^jeuötata  1.  f)ungata  finne 
tänne  1.  felaifin;  (skräpa)  rol)jota  (»oan), 
fulfea,  ajcUa. 

Stökande,  n.  lorjanö,  forjaaminen;  :t5uurtami» 
nen,  peuétaaminen,  l^untaaminen;  roljjoami» 


nen,  fnlfeminen;  (skräp)  ^nurre  (»vtcen), 
tijrf^. 

Stökig,  3.  tör!^inen,  ro^joinen,  romninen, 
^^nurtciuen. 

Stöld,  m.  jvarfanö,  l»araötn§;  föröfva  s.,  tel)» 
bä  1.  l;arjoittaa  warfautta,  toaraStaa,  wa» 
raotella. 

Stöna,  v.  n.  ol)faa,  äl)!ää,  ä^fätä  (»ään). 

Stöp,  n.  f)i^i}f)mä,  u[)ht,fuot;fa;(/jd  vägar)  fuo^fa, 
fof)ju;  se  Stöpning. 

Stöpa,  v.  a.  twalaa,  faStaa,  liottaa;  s.  ljus  i 
form,  roalaa  1.  tef}bä  fi}nttili5itä  uuirmnlta  1. 
faanjalla;  s.  ljus  i  tjärna,  faStaa  hjuttiliiitä 
firnuSfa;  s.  bly,  toalaa  tinaa;  s.  kulor,  »a» 
taa  luotia;  s.  säd,  liottaa  1.  fas^taa  ji}nnä; 
det  stöper  1.  s — per  igenom,  futaa  i}\)\)\}- 
mäffi,  lumi  I;^^f;ment^i)  1.  fuof)fantun. 

Stöpform,  m.  n?alin»faawa,  tt?alin  (»imen). 

Stöpig,  a.  l;t)Vl)ntäinen,  fuof)!ainen,  fo()juiuen; 
jmfr  Stöp. 

Stöpljus,  n.  lEaötin=fpnttilä. 

Stöpning,  f.  toalanta,  n^alamiuen,  faötaminen, 
liotus. 

Stöpslef,  f.  toalin»!aul;a. 

Stör,  m.  feiwäS  (»^sään),  (stäng,  stake)  fanft, 
faitta,  (Idng  stör  l.  stake)  julfu;  med  s.  i 
handen,  feircäS  1.  fanft  fäbeöfä. 

Stör,  m.  (acipenser  sturio)  fam^i;  (torkad)  fa|)a> 
\ampu 

Störa,  V.  a.  (ett  gärde)  fetttäStää;  (bönor) 
panna  fäi:p;^tä  1.  fep^nä  1.  f  alfoja;  störa 
(stöda)  ett  träd,  pauna  fei))äitä  1.  fanfia 
i>uun  n^tteiffi  1.  :})öntifft,  t>i3nfittää  1.  n^t» 
teillä  punta. 

Störa,  V.  a.  (oraa,  orsaka  a/brott)  i^äiritä 
(=tfcn),  f)ämmcntää,  fefoittaa,  tef;bä  l^ätriöitä 
1.  I)ämmcffiä. 

Störböna,  f.  (phaseolus  vulgaris)  faIfo»papU, 
2;urfin»papu. 

Störing,  f.:  s — ar  i  kroppens  funktioner,  f;äm» 
menmjffiä  1.  Iiämmenfiä  1.  epä»ful;teita  ruu» 
niiin  toimitufftsfa. 

Störta,  V.  n.  faatua,  langeta  (»fean),  fufistua, 
fortua,  ft)öSt^ä;  han  s — de  tili  marken,  ^n 
faatui  1.  fortui  maalaan;  hästen  s— de  un- 
der honom,  gettonen  fl)ö8tt)i  1.  fortui  1. 
faatui  1.  meni  fuolijaffi  Ijänen  allenfa;  hu- 
set s— de,  f)uone  futiStui  1.  faatui  maaf)an; 
(rusa)  fl}i)8tä  (f^ijffen),  ft)iJfft)ä,  fl)öffä^tää, 
tö^bätä  (»tään);  s.  ned  från  berget,  f^öStä 
1.  f^ijfftjä  1.  f^öffä^tää  1.  {)l}i)ätä  (»fään) 
Kuorelta  ala§;  s.  ut,  f^i3§tä  1.  ti)i)bätä  1. 
rtjntäiStä  1.  l)^öätä  uIo8;  v.  a.  fl)ö8tä,  fl^öä» 
tä  alaö;  s.  ngn  i  afgrunden,  fl)ö3tä  jofu 
alaa  fij»i?l^teen;  (fig.)  f^öötä,  fufistaa;  s.  i 
elände,  förderf,  fijiiStä  1.  faattaa  furjuu» 
teen,  turmioon;  afundsmän  försöka  att  s. 
honom,  fabefjtijat  fofe»at  fufifitaa  1.  fumo» 
ta  (=oau)  f)äntä;  s.  en  gjutform,  fumota  1. 
faataa  fnmocn   walin^faawa;  s.  sig,  v.  r. 


756 


S  uh 


fi)ö§tä  itfeniä,  f»?öetä,  U)ct|pä,  fljöét^ä,  ft)öt> 
jättää;  (fig.)  futiötaa  itfenfä,  foöätä  itfeniä. 

Störtregn,  n.  ranffa=  1.  rci!fa=fabe  (=teen). 

Sturtsjn,  m.  farjag=:j3ää,  övjv^aalto,  J^^öfä^S» 
laine  (»een). 

Stut,  m.  fi}lätjg,  tuu§tau9,  :puugti,  tetlä^g,  fcl= 
(iau§,  (ined  stickande  vapen)  )(i\i{ii,  pistämä, 
(af  skakande  vagn,  o.  d.)  tä§jäl^g,  ^etfaus, 
).^uugti;  (hornstöt)  t'éxal)\)%,  toitauS;  gifva 
ngn  en  s.,  tuu§tatéta  1.  fiifätä  1.  foll^aigta 
i.!uta,  antaa  j.fuffe  ^JUuSti  1.  fclbansi;  få  en 
s.  i  pannan.  folhaiSta  1.  tnu^taiéta  ^äänjä, 
faaba  ^luuf-fauä  I.  fcIbauS  ^^ääfjänfä;  gifva  en 
s.  nied  väljän,  piStää  1.  furiraiöta  1.  fljfätä 
miefada,  fufätä  mieffa  j. tullun;  skeppet  fick 
en  svär  s.,  då  det  satte  på  gnind,  lairoa 
fai  hwcLXi  1.  iicn  1.  aita  täöjäpflen  1.  :j>un§= 
tin  farille  fäi)bcé)äniä;  göia  en  s.,  tuu8= 
taista,  fpiäietä,  furtoaista,  te()bä  pnuSti  1. 
f^fä^g;  ge  sista  s— en,  antaa  toiimeincn 
foIauS;  tre  i  s — en,  foline  tevrasjanla  1. 
ferrallanja  1.  eräötäniä  1.  jota  ctteesja  1. 
jota  otteen;  (stvtel)  furirin  (--imen),  pettel, 
tölfti;  (motgång)  tommelug,  tolaus,  :punett, 
leuttang,  IcttauS. 

Stöta,  V.  a.  infätä  (»ään),  fliftä,  tljfätä  (»ttään), 
tuu§tai«ta,  fuvttaigta,  tcUiaiéta,  h)öbä,  fvö§= 
tä,  :pistää,  jatuttaa,  Icutata  (»ttaan),  täéji}t= 
tää,  täejäliBttää,  I^ettabuttaa,  bcttnttaa,  tärS» 
Ipttää;  dörren  flög  upp  och  stötte  honom 
mot  hufvudet,  ciui  lenfi  aufi  ja  löi  1.  tuu§» 
taifi  1.  Icnttafi  bäntä  )>ääbän;  s.  foteu  mot 
en  sten,  h)i3tä  1.  Icutata  i.  fatuttaa  jaltanfa 
fitoeen;  s.  hufvudet  mot  våggen,  tuuStaiöta 
1.  Ipöbä  1.  tcibaiéta  1.  (»å  att  det  gör  ondt) 
jatnttaa  1.  Icutata  1.  Ipöbä  )>ääniä  [einään; 
han  stötte  mig  i  sidan.  Iiän  fvjäfi  1.  tuué= 
taift  1.  Ipttäfi  1.  junraift  minua  tijltecn  1. 
fl^Ifceni;  s.  ngn  med  hufvudet  mot  bröstet, 
i^fätä  1.  tuuStaiéta  1.  tuupata  1.  furUHiiéta 
päänfä  1.  päätlänfä  j.tnn  rintaan  1.  päätlänfä 
j.tnta  rintaan;  s.  ngn  ifrån  sig,  flifätä  1. 
Iptätä  1.  (med  kraft)  fnriDaiSta  1.  f^cgtä  1. 
tunétaiöta  jotn  tnotania;  s.  värjan  igenom 
en,  pietää  jotu  miefallania  läpitfc,  fpijstä  i. 
iurttaista  1.  fljiätä  1-  pistää  mieftanfa  j.fun 
täpitic;  s.  dolken  i  bröstet  på  ngn,  piätää 
1.  jpöstä  1.  furnjaiéta  tifarinfa  j.fun  rin= 
taan;  s.  käppen  i  marken,  fpiätä  1.  tptätä 
1.  tuupata  1.  fi)ö§tä  I.  pistää  tcppi  maafjan 
1.  maan  fifään;  stöt  till,  ora  du  behagar, 
furtoaife  1.  pistä  1.  jöiää  rcaan,  joS  mielit; 
s.  hufvudet  pä  sig,  fatuttaa  I.  Itiöbä  1.  Idu= 
fata  päänjä;  kärran  s — ter,  rattaat  täljl)t= 
täwät  1.  betfuttaicat  1.  täréfiittämät  1.  tas» 
iäb>5ttelettät  1.  bettaftuttelctoat;  (fnstöta)  pie» 
nentää,  furiuoa;  (i  kom)  ti>täl)i)ttää,  toita= 
puttaa,  törä[}i)ttää;  v.  n.  fattua,  fät)bä,  fo8= 
fea;  kulorna  stötte  ihop  mot  hvarandra, 
pallit  tpönfittät  1.  löiivät  1.  fattuittat  tci» 
fiinfa  1.  p^teen;  skeppet  stötte  på  grund, 


lai»a  tätti  1.  fattui  tarille  1.  tariin;  bössan 
s— ter,  ptjéfp  tpöntää  1.  iti'6  tafaifm  1.  pot= 
taifee;  det  s— ter  örat,  fe  lonttaa  torwaa 
1.  toStee  torteaan;  säg  ingenting,  som  s — ter, 
elä  fano  1.  putm  mitään  touftaatoaa  l.pat;cit= 
taipaa;  han  blef  stött  deröfver,  [}än  fiitä 
fuuttui  1.  fuutat)ti  1.  närtä£-ti)i  1.  pabastui; 
biif  icke  stött  på  mig,  elä  minuun  fnutu 
1.  närtäStU;  s.  i  horn,  trumpet,  tcitalnittaa 
1.  ti>räf)i}ttää  toriretla  1.  torniea,  puhaltaa 
torn?ecn;  det  s— ter  i  gult,  blått,  fe  ou  tel» 
taifcn,  finifen  tecipaa,  fe  »ritrabtaa  teltaifelle 
1.  tcitaifeen,  finifeile  1.  finifeen,  on  toälmn 
tcflertälrää,  fincrtäwää;  vi  stötte  ihop  pä 
gatan,  fatuimme  1.  tol^tafimme  ijl^teen  1.  t}b 

bl}imme  fabuUa;  vi  stötte  på  en  fientlig 
trup[),  fatuiumie  fot;taamaan  i.  tapaamaan 
lin[)0illifen  jcuton;  det  s— ter  på  galen- 
skap, fe  tuntuu  1.  näyttää  f)utluubelta  1. 
tjuUuuben  tapaifelta;  hans  trädgård  s — ter 
intill  min,  bänen  puu  =  tarf;anfa  toéfee  1- 
fattuu  minun  puu=tart)aani  1.  on  minun  pnn= 
tarl;ani  rajatta;  våra  åkrar  s.  intill  hvar- 
andra, peltomme  oii>at  rajoitutfin  1.  toéte» 
hjat  1.  fattuwat  toifiinfa;  tva  regementen 
stötte  till  de  förra,  entifiin  tjf)tl}i  1.  Iiittl,n 
iaifi  rijtmenttiä;  s.  sig,  v.  r.  fatuttaa  1. 
loutata  itfenfä;  han  stötte  sig  mot  en  sten, 
f)än  fatntti  I.  Icnttafi  itfenfä  fiwecn;  s.  sig 
med  ngn,  riitautua  1.  louftautua  j.fun  fanö= 
fa;  s.  sig  vid,  öfver  ngt,  panna  j.tin  pa- 
tiatfenfa,  pat;aStua  1.  fuuttna  1.  närtäétuä 
jéttin;  s— s,  v.  d.  tuustietla,  tuustistella, 
tuuppia,  tuuppaiKa,  fbfäiUä,  hjttäillä;  s— n- 
de  ord,  svar,  Icuttaaiva  1.  paboittau^a  fana, 
iraStauS;  stött  •■'ocker,  bicncnnettu  1.  pic=- 
ncunetti)  1.  ^ieno  fotnri;  stött  öfver  ngt, 
jstfin  pat)astunut  1.  loutfautunut  1.  närfäs- 
tpnpt  1.  närtäStptfiSfä  1.  fuututjiöfa. 

Stötel,  m.  furtein  1.  furwoin  (-imen),  tcitli, 
pctfet  (»een). 

Stötesten,  m.  Iouttau§4'in>t. 

Stötkraft,  f.  ft}fäp8»tticima. 

Stötnot,  f.  portfa»  1.  tarpc-nuotta,  tierre-  1. 
tonttan:uotta. 

Stötta,  f.  ti)nfi,  tpntö,  töntä,  pijnttä,  nt}te 
(-ttcen),  tuti=  I.  tt)ara--feitt!äé  (=pään). 

Stötta,  v.  a.  tijnteä,  tueta  (=tean),  pi5ntitä 
(=tfen),  pcntittää,  nptteillä,  panna  tpntiä  1. 
nljtteitä;  s.  med  röret,  toaötuStaa  ruoritta. 

Stötting,  f.  tata-reti. 

Suada,  f.  tauno»  I.  fnto-pul^eifunS. 

Subalternofilcer,  m.  alic»  1.  alimmaiS-upfieri, 
alempi  upfieri. 

Subjekt,  n.  (grarnm.)  atu8,  pää-faua. 

Subjektiv,  a.  itfe4of)tainen,  itfenäinen,  itfc^^uo» 
linen,  oma4'o^taincn,  fiföinen,  fifä=tobtainen. 

Subjektivitet,  f.  itfe  =  toI)taifunS,  itfenäifpi^S, 
itfe4H:olifuuS. 

Subjektivt,  adv.  itfe  =  tobtaife§ti,  itfenäifeöti, 
itfe»toI}batta,  omatta  tc^balta,  ttfe^puolifeeti. 


Su 


Sublim,  a.  tjkwä,  f"or!ea. 

Sublimat,  n.  (kem.)  I)ärme  (=ceu). 

Sublimera,  v.  a.  (kem.)  ^äritTtStää. 

Suboidination,  f.  fuuItatfuuS,  atamatfuuö. 

Subordinationsbrott,  n.  fuultaifuubeit  1.  ata= 
mat)uubcn  rifoS. 

Subordinera,  v.  a.  panna  1.  afettaa  jl.htn  aät 
1.  alatfefft,  alistaa  j.fun  atte;  v.  n.  oUa  j.hin 
alainen  1.  ataifena  1.  alifena  1.  alla,  fuulna 
j.fun  alle;  s— d  sats,  ala=ari»oinen  1.  alistu» 
tettu  lauje;  s— nde  konjunktion,  alistauja 
fibc-fana. 

Suboxid,  m.  (kem.)  ala=D3:ibi,  ala4;a^^3imetatti. 

Subsidier,  n.  pl.  apn=n)arat. 

Subsidietraktat,  m.  a^n^ttarain  liitto  I.  fUD8= 
tnmuS. 

Subsistens,  m.aifaan»  1.  toimeentulo,  eläminen. 

Subsistera,  v.  n.  tntta  toimeen  1.  aifaan,  tBoi» 
ba  elää;  se  Bestå. 

Siibskribent,  m.  tilaaja,  fauomain»  1.  tu'jan= 
tilaaja;  (tili  ett  furetag)  ntmenjä=|)anija,  lis= 
taan^ttrjoittaja. 

Sub^kribera,  v.  n.  firjoittaa  liStaHe,  firjoittaa 
nimenfä;  s.  pä  en  tidning,  bok,  tilata  (»aan) 
janoma4et)teä,  firjaa;  s.  tili  ett  företag, 
iirjoittaa  1.  panna  nimenfä  jonfiu  ijrittämi» 
fetfi;  s.  tili  en  belöning  åt  ngn,  firjoittaa 
nimenfä  ^mlEinnon  ferä^ffeffi  j.fulle. 

Subskription,  f.  aUe^ftrjoitnS,  nimen=!irjoitu§, 
Ii8taan=!ivjoituö ,  tilaaminen;  öppna  s.  på 
ngt,  ^.mnna  alfuun  1.  alfaa  nimen»  1.  listaan» 
firjoitus  j.fin  ttjarten;  alfaa  1.  ^.vmna  ai» 
fuun  jcntin  tilaamista. 

Subskriptionslista,  f.  atlefirjoitn6»liSta,  fcräljS» 
lista;  tilaama»  1.  tilau6»lista. 

Substans,  m.  (heståndsämne)  aine  (»een),  olo» 
aine,  aine»ofa;  (filos.)  olemnS,  olento,  itje» 
olemus  1.  »olema;  s.  och  accidens,  itje» 
olemus  1.  »olento  ja  fatunnaijnus  1.  fatun» 
naiS»olo;  (det  väsendtUgaste  af  ngt)  :})ää»afia 
1.  »aine,  olcmuS»aine,  :t5ää»fifältö. 

Substantialitet,  f.  itfe»oloifnuS  1.  »oloEifuuS, 
omin=tafeifnuS. 

Siibstautiel,  a.  it|e»Dloinen  1.  »oloHinen,  omin» 
tateinen,  tafi»tilainen. 

Substantiv,  n.  fubftantitoo,  olo»fana,  oj'ta»fana. 

jSubsfantivt,  adv.  fubftantitoon  1.  olo»ianan  ta» 
•oia\ia,  olo»fanaai)esti. 

iSubstituera,  v.  a.  panna  1.  afettaa  ftjaan,  toi» 
mittaa  1.  f;anfEia  ftjaan. 

Substitut,  n.  ftjaineu,  toiran»fijaiueu,  teiran» 
toimittaja. 

Substrat,  n.  ^of;ja»  1.  :|3erué»aiue,  ^ol;ja,  :t3e» 
ruStuS;  substansen  är  accidensernas  s.,  itfe» 
olemus  on  fatnnnaiS=Dlojen  :|.^erustnffena  1. 
^ot)jana. 

Subsuniera,  v.  a.  lufea  (JDUfin)  alle;  s.  under 
en  lagparagraf,  foipittaa  j^fin  lain  fääntijljn. 

Subtil,  a.  (fin,  tunn)  l;ieno,  l;ienoinen,  t)ieno» 
tefoincn;  (fig )  fnffela,  liufaS  (»ffaan),  ofaa» 
ttja,  taibotas  (»ffaan). 


Subtilitet,  f.  fjienoifnuS,  l;ieno-tefoifuu6;  (fig.) 

fnffelunS,  ofaatcuuS,  linftauS. 
Subtrahera,  v.  a.  ottaa  1.  lufca  1.  tuetää  pdx^, 

löäl;entää;  s.  tre  frän  fem,  ottaa  I.  lufea 

folme   (pois)  iDtibeStä,  »ä^entaä  tciift  fol» 

mella. 
Substrahend,  m.  tDäl)ennettä»ä. 
Subtraktion,  f.  tBä^enni)S»lagfu,  :|)OtSottD»Ia8fu, 

toät)enn^S. 
Succedera,  v.  n.  feurata  (»aan),  tuHa  ftjaan  1. 

jälleen  1.  jätfeifeffi,  oHa  jälfeinen. 
Succession,  f.  jälleen»  1.  fijaan»tnlo,  jälfeeu» 

fenrauS;  (thronföljd)  n5atlan»pevimvs  1.  »)5e» 

rintö;  (oafbruten  följd)  :perättäifi}VS,  feurat» 

lettiaifnnS. 
Successiouskrig,  n.  tt)allanperinU}S»fota. 
Successionsordning,  f.  ))eiintö»fuoStnmuS,  tval» 

lan^)erim^S»laft. 
Successiv,  a.  ^perättäinen,  :perättäin  [enraatoa 

1.  tnletca,  feurailen^a. 
Successivt,  adv.  )^erättäin,  :t.ierättäifiu,  perät» 

täin  tullen,  perättäifeSti. 
Successor,  m.  ftjaan»tuliia,  vallanperijä. 
Suck,  m.  l^uofauS;  draga  en  djup  s.,  IjUOaiS» 

ta  1.  l^noal)taa  fv»pä(tä. 
Sucka,  V.  n.  l;uoata  (-faan),  t^uoaista  (»faifen), 

I;uoal;taa,  ^nof aitta;  s.  öfver  ngt,  f;uofailla 

j.fin  1.  jstfin. 
Suckan,  f.  o.  Suckande,  n.  I;uofaaminen,  t)UO- 

faileminen,  l)uoaI;taminen. 
Sudd,  ni.  futi,  ta(;rin  (»imen),  nal;tnri;  (för 

harn)  tila,  tuppn. 

Sudd,  n.  tul;rauS,  tul;rima,  tatirauS,  tal)re  (»ecu), 
jutauS. 

Sudda,  V.  a.  o.  n.  futata  (»aan),  tulorata  (»aan), 
tnt)ria,  ta{)x\a,  tal;rata  (»aan);  s.  ut,  tul;rais» 
ta  1.  pt)»jl}fiä  1.  futata  poiS. 

Suddare  o.  Sudder,  m.  tut;rnS,  tuljraaja,  tul;» 
rari,  fo^meri. 

Sudderi,  n.  se  Sudd. 

Suddig,  a.  tut;rainen,  tuf)rittn,  futattu,  tat;iittu. 

Suden,  a.  part.  af  Sjuda. 

Sudla,  V.  a.  tahrata  (=aau),  tahria. 

Suifix,  n.  liite  (»ttecn),  loppu»liite;  pronumi- 
nal-s.,  afemo»liite,  afemofaua»Iiite. 

Sufflera,  v.  a.  fuiSluttaa,  fauoa  1.  lufea  l)il» 
jaa  j.fuöe,  fopottaa. 

Suö"Iett,  m.  fuomi. 

Sufi'lör,  m.  näl}telmän=fanoja  1.  »fuisfuttaja. 

Suga,  V.  a.  imeä,  imcffiä,  imeSfeHä;  växter- 
na s.  syre  ur  luften,  faSixnt  imeiBät  1.  imef» 
fiwät  f)appia  ilmasta;  jorden  s— r  vatten 
i  sig,  maa  nielee  1.  imee  hjettää  fifäänfä; 
det  s — er  1  magen,  Ijinfaifee  iratfaa  1.  njat» 
fasta;  s.  sig,  v.  r.  imel}H)ä. 

Sugare,  m.  imijä;  se  Sugrör. 

Sugga,  f.  imifä  fifa,  emä»fifa,  emaffo. 

Sughäl,  n.  imu»  1.  imi»reifä. 

Sugning,  f.  imentä,  imeminen;  s.  i  magen, 
l)iufaus,  I)tnfaifeminen. 


758 


S  u  r 


Sugor,   f.    pl.    (galeopsis  tet  rahit)    mälUpllixh 

(=ffecn),  imife  (»ffeen). 
Sugpapper,  n.  tmu=paperi,  tölH^ä=))a^ert. 
Sugpump,  m.  imu=pumppu,  imetin  (=ttimen). 
Sugrör,  n.  imi4;ucfo,  iinit-tomn,  lap^c^tortri 

].  =:fiUi,  imife  (»ffeen),  imufe  (=fEccn);  (Oot.) 

lappo --pitLi. 
Sugspets,   m.  imufe   (»ffeen),   imife   (4feen), 

imu»tarfi. 
Sugverk,  n.  imU'  1.  tmetin4aitD8. 
Sugvårta,  f.  (naf.  hist.)  imu-nt)«termä  1.  =fä6nä. 
Sugympa,  f.  offaStaa,  imin=t)m}>ätä  (=|3t5ään). 
Sugäder,  f.  (anat.)  imuMUCnt. 
Sula,    f.    (skosula)    antura,    ^cl^ja;    (fotsula), 

\a(ta.--po{)ia.,  ia(an=atu?ta. 
Sula,  V.  a.  ^jo^jittaa,   pcf)jata   (=aan),   antu= 

roita  (=tfen). 
Sulfid,  m.  riffi=metaQi. 
Sulfurid,  m.  rifijt^metaKi. 
Sulläder,  n.  antuva=  I.  :|3of)ja=naf;ta. 
Suitan,  m.  fulttani. 
Sultaniina,  f.  lulttanitar  (=ttaren). 
Summa,  f.  fumma;  (under  räkning,  o.  d.)  t?f)= 

tccniä,  fumma;   betala  i  en  s.,  maffaa  fer= 

ra^ianja  1.  mmmaéia;  s.  summarum,  fum» 

main   fumma,   i^f)tcinen  1.  tileinen   jumma, 

!aitfi  pbtecn;  in  s.,  ijbteeniä,  t)l)teen,  taiffi 

^l)teen;   in  s.  1.  s— n  af  texten  (fig-),    "coh 

biu  )>u[iumin,  It;f;^e6ti  fanceu,  I^l;^e§tä  tär= 

feimi^än;  detta  är  s — naf  lagen,  tämä  en 

lain  fumma. 
Summarisk,  a.  fummittaiuen,  t(lt=malfainen, 

^^teen=n)etcinen. 
Summariskt,  adv.  fummtttaifiu,  ^U»malfaifin, 

l}^teeu'tt)etcife§ti. 
Summera,  v.  a.  laöfea  ^I)teeu,  toetää  ^^teen. 
Summevis,  adv.  fummittain,  fummiöfa. 
Sump,    m.  (stillastående  catien)  I)eteiffi5,  lam^ 

tniffo,  lieju;  (fisksump)  fum^^ju,  fala^arffu; 

(af  kaffe,  u.  d.)  poxi>,  faffa,  fafe. 
Sumphiina,    f.    (gallijiula  chloropuus)   lril)veä= 

jalfa^rääffä;   (g.  perzana)  ^iilffu=rääffä. 
Sumpig,  a.  ktteinen,  liejuinen,  rämeinen,  no» 

roinen,  Ie»äinen,  fuo--^eräinen,  ftieft4>eräinen. 
Sumpighet,  f.  t^ettcif^^ss,  liejuifuuö,  leteäif^tiä, 

o.  s.  V. 
Sumpmark,  f.  lieju»  1.  I^ete^maa,  ncre-  1.  Ie= 

tt5ä=  1.  räme=maa. 
Sund,  n.  falmi,  rauma. 
Sund,  a.  raitin  (=ttiin),  terine  (=een);  (helso- 

sam)  tcrtoeellinen,  raitio;  (fig.)  terjce;  s— t 

förnuft,  terire  1.  tä^fi  järfi. 
Sundhet,  f.  raittius,  terwe^é,  tertt-eellif^^ö. 
Sundhetsbetyg,  -pass,  n.  ^^^f;taué»firjal.  »^aSfi, 

tern:e^8=firja. 
Sunnan,    m.  etelä;    s.  efter  1.  ifrån,   etelästä 

^äin,  etelästä. 
Sunnanvind,  m.,  -väder,  n.  etelä=tuuli. 
Sup,  m.  xmPV'')- 

Supa,    V.  a.  r^^^ätä    (4^^ääu),  (ofta,  smånin- 
gom) ri?t}p)>iä,  ri}tipisfellä;  s.  sig  full,  jucba 


I     1.  rt^^^ötä  itfenfä  juonjuffiin;  han  s— er  ocl 
j     spelar,  I;än  juo  1.  rt)^p:pää  ja  :pelaa. 
Supamat,  m.  tiemi=ruofa,  Iufiffa=rnofa,  feitto^ 
I     ruofa. 
Supare,  m.  r^^t>^niäjä,  juomari,  juc))l^o,  r^ 

päxx. 
Supbroder,  m.  ftiina»  1.  juoma^aeli. 
Supé,  m.  illallinen,  iltainen. 
Supera,  v.  n.  itlastella,  px\.[\'å  1.  f^öt-ä  iUalliS 

ta,  oKa  idallifcUa  1.  iltatfella. 
Superb,  a.  oin^alltnen,  oitt^a. 
Superfin,   a.  i}Ii=[;ienoinen,  fjienon  Ijieno,  ijie 

noin  (4mman  ,  näpein  (4mmäuj. 
Superintendent,  m.  fu^Jerintenbentti,  ^Ii=faitftj( 

1.  »tarfaStaja. 
Snperkarg,    -kargör,    m.    lainjan^afioitflja   1 

»toimimieS. 
Superlativ,  m.  fu^jerlatiiro,  moni-loertainen  tilo 
Superuaturalism,  se  Supranaturulism. 
Superoxid,  m.  l)Ii=oj:ibi,  t}lif)ap|.n=metal(i. 
Supgille,  -kalas,  n.  juomiuti,  juoma=fegti,  jne 

ma^ibct  (pL),  juoma»  1.  juoppo-feura. 
Snpig,  a.  r^ljppittä,   r^l^ppääicäinen,  juoppt 

teiinaan  menepä. 
Supinum,  n.  fupino,  tarfoituö=ta^3a. 
Suplag,  n.  se  Supsällskap. 
Suplolla,  f.  juop))o=affa,  juomart=affa,  juoppo 

leUu. 
Suppleant,  m.  n)ara=mie8,  fija»mieö. 
Supplement,  n.  lifäljö,  lifä,  tä^te  (=tteen). 
Supplera,   v.  n.  olla   j.fun   fijaSfa  1.  ebeStii 

otia  ujajaan  iraraQa. 
Supplieera,  v.  n.  te^bä  1.  antaa  anomuä=firjc 

rufoilla. 
Supplik,  m.  anomu8=  1.  ano=firja,  p^^ntö^irjc, 
Supplikant,  m.  armon  =  anoia,  anomu8=miev 

anoja. 
Supplikärende,  n.  anomuS-afia. 
Supponera,  v.  a.  aneella,  luulla,  olettaa, 
Suppuration,  f.  märän=tefo,  märille  tulo. 
Suppurativ,  a.  märille  ajaaa,  märfää^tefe» 

1.  »ajattja. 
Suppurera,  v.  n.  tulla  märille,  te^bä  märfäj 

a\na.  märille,  märfiä. 
Supra,  adv.;  ut  s.,  niinkuin  vUä. 
Supranaturalism,  m.  t)leu=luontclaifuu§,  Pler 

Iucntclaiö»oppi. 
Supranatiu-alist,  m.  t>len4ucntclainen. 
Supranaturalistisk,  a.  t)lenluontolaiS-opitliuet 

>jlcn4uontolaiöten,  ijlen4ucntolaifuuben. 
Supremati,  f.  ^li=tt>alta,  pää=toalta. 
Supsällskap,  n.  juoma»  1.  juoppo»feura,  juomc 

jouffo. 
Suput,  m.  juoppo,  juomari,  juoppo»lalli. 
Supvisa,  f.  juomalaulu. 
Sur,  a.  \j0.pa\\   (=ppamen),  (syrlig)  muitca; 

ved,  tcetifet  1.  tuoreet  puut  1.  l)alot;  s— 

ben,   mätäifet  1.  mätä^liaaicaifet  jalat;  s— 

ögon,  ptärät  1.  toetifct  [ilmat;  som  hars— 

ögon,   liätärä=filmäinen;   s.    pipa,  ibunne 


Sur 


Sva 


759 


^siiip^ju;   s— t  lif,  ^aifea  I.  fatteva    elämii; 

göra  s— a  miner,  mutfiötcöa,  tiltmiöteöa. 
Surbent,  a.  novt^fontta,  mätä=j[a(fainen. 
Surbrunn,   m.   f)a^c»läfibe   (=teen),   I;ap).>il»eft 

VdiM. 
Surdeg,  m.  i)apa\x  {'^fpaiMu)  taifina;   (bibi) 

Surdiu,  m.  tieli=:|)tl)tt. 

Surhet,  f.  ^^■»^JaiTluuS. 

Surkulla,  f.  (anthemis  cotula)  hnnan--\ainamo. 

Surkål,  m.  I)apan4aali,  ^apan  {''ppaman)  iaaVu 

Surnijolk,  m.  :pitmä,  'i)apan  {--p^^anxin)  maito 

Surnijölksost,  m.  ptiinä=juuöte. 

Surmulen,  a.  tuima,  fuuttimut,  ml}veä,  nX) 
reisfänfä  (olenja),  tuiman  l.  fuuttuneeu  nä^ 
fötnen;  ses.  ut,  cfla  fuuttuneeu  1.  tuiman  1 
Vnfeän  näföinen,  näyttää  tuimiStuneelta  1 
m^reältä  1.  nijvel^tijueeltä  I.  juuttuneelta. 

Surna,  v.  n.  l)apata  (^a^^^anen),  f)ap)jautua; 
(um  wjölk)  Ijapata,  m^rtijä. 

Surnunierär,  a.  t)Ii-määräinen  1.  4ufuiucn. 

Surpreuera,  v.  a.  se  Öfverraska. 

Surpris,  m.  se  Öfverraskning. 

Surr,  n.  f;urinn,  f^^i^tnä,  lyövinä,  fuvina,  pöxl 
nä;  int.  'i)t)xvl  i^ijrr,  l)t)xtl 

Surra,  v.  n.  f)uri§ta,  f)i)vigtä,  fj^rrätä  (-ään) 
f)orrätä,  (jöriStä,  furi^ta,  ))öriStä;  spinnroc- 
ken s — r,  rutti  l;t)rrää  1.  ^ijrifee;  flugorna 
s.,  tär^jäifct  furiicrcat  1.  f)uriienint;  torndyf- 
veln  s.,  fontiaineu  f)övvää  1.  l^övi[ee;  myg- 
gorna s.,  fäätfet  innitoät  1.  l)t)rifewät  1.  fu= 
ri]'elt)at;  (rumla)  f)ummata  {--aav.). 

Surrogat,  n.  fija^aine  (=een),  a^m-ainc;  s.  för 
bröd,  iciftiän  a^u  1.  fija=aine. 

Surstek,  f.  I;a)5an4^ai8tt. 

Surt,  adv.;  smaka,  lukta  s.,  motétua,  '^aiSta 
I)a^^^.^amctIe  1.  ^a^)))amc(ta;  (ovanligt)  mui» 
teaöti,  tuimasti,  tavaaaSti. 

Surtout,  se  Syrtut. 

Survivans,  m.  fi;aan  =  )^ääl'ö,  fija4u)}a  1.  --ou 
fens,  feurau64u^>a  1.  ^oifcuö. 

Surögd,  a.  ^ätärä=  1-  l;ätelä=[i(mäinen,  iBcfi» 
fthnäinen. 

Sus,  n.  fu(;ina,  fef)ina,  M)tna,  fof;ina,  M;u, 
M)n,  to\)ma,  {;umu,  l^umina;  skogens  s., 
metjän  folkina  1.  l}umina;  vindens  s.,  tuu= 
len  l;umina  1.  tolpitta;  lefva  i  s.  och  dus, 
clää  tä^begfä  ()umu«ia  1.  to^uSfa. 

Susa,  v.  n.  iuf;iSta,  fo^iSta,  to^i«ta,  fol^ata 
(«ajan),  I;umt8ta,  tcf}ieta;  vinden  s— r  i 
skogen,  tuuU  tol;ifee  1.  Ijnmtjee  1.  td^ijcc 
metiäéjä;  det  s— r  i  luften,  ihua  1.  itmaS= 
fa  fu^ifec  1.  fot^tjee  1.  to{)ifec;  det  s— r  i 
öronen,  fortoat  fjumifetoat  1-  ful^ifettjat,  f)umi' 
^  fee  1.  fuf)ifee  fomisfa. 

äusceptibel,  a.  (emuttaglig)  tt)a8taan»Dttcinen, 
otto=!i)fi^tnen,  tcagtaan=ottattiainen,  (lättrörd) 
tunnon  =  ir)Di:pa,  l^ellä»  1.  ]()erHä  =  tuntoinen; 
(skicklig  till,  fallen  fur)  taibon=tooi|5a  1.  =!^= 
flinen,  taitatoainen. 

Susning,  f.  ful^ifeminen,  foI)ifemincn,  o.  s.  v.; 


ful^ina,  jumina,  toimina,  m.  m.;  se  och  jmfr 
Sus  och  Susa;  s.  i  öronen,  fortoain  bumi» 
na  1.  I)unnieminen. 

Suspendera,  v.  a.  I^fätä  (=f!ään)  toiötaifefft; 
s.  frän  tjensten,  eroittaa  i.  luoteuttaa  »i» 
raöta  ajaffi  1.  määrä=ajaffi. 

Suspension,  f.  määrä=aifainen  tt)irfa=cro,  »äli- 
iöivfaero. 

Sutare,  m.  se  Lindare. 

Suvenir,  m.  mutSto,  muiéto4a[)ja,  iäl!i=mui8» 
to,  mui8to=merHi. 

Suverän,  a.  (ofelbar)  pettämätön,  Vli=faitfincn; 
(oinskränkt,  enväldig)  itfe^hjaltaincn,  «tja» 
ton;  subst.  m.  itfe^ttjaUiaS  (=aan),  Ijffin» 
iraltiaö. 

Suveränitet,  f.  ^ffin^toalta,  ^tfin^tcaltoifuuä  1. 
=»altiaifuu§. 

Svabb  1.  Svabel,  m.  tcaa^jcti,  fö^fi4uuta. 

Svabla,  v.  a.  hjaa^jeioita  (»tjen),  ^eStä  1-  Ia= 
Msta  tvaa^eUKa  1.  löi)fi4uubaUa. 

Svalla,  v.  a.  tuU=titt»etä  (=eän),  rifittää. 

Svafia,  f.  (kem.)  rittii),  mctaUi=ri£fti3. 

Svafvel,  n.  riffi,  tuU^itBi. 

Svafvelaktig,  -artad,  a.  riftimäinen,  ri!in  1- 
tuli^iftien  ta)?ainen  1.  laatuinen. 

Svafvelblomma,  f.  rilfi--f)ädvme  (»een). 

Svafvelbruk,  n.  tuUtin5t=  1.  ritfi=tet)ba8  (=taan) 
1.  =ruu{ti.    ' 

Svafvel  bunden,  a.  viffi=!iintoinen,riKn=fe!ain£n. 

Svafveljord,  n.  ritfi»  1.  tulifitt)i=multa. 

Svafvelhikt,  m.  ritin  1.  tuli^fiwcn  l/aju. 

Svafvelmjölk,  m.  rifEi=maito. 

Svafvelregn,  n.  tuUtitt)i=  1-  riffi--fabe  (=teen). 

Svafvelsticka,  f.  tuli^tiffu,  riffi=titfu,  tuti= 
^nuffo. 

Svafvelstång,  f.  rim=  I.  tultf itci  =  t^afuHa  1. 
^niifto. 

Svafvelsyia,  f.  riffi^a^^o. 

Svafvelsyiad,  a.  ritti4)a^))5oinen. 

Svafvelträd,  m.  ritft=  I.  tulitim4anfa. 

Svafvelugn,  m.  tu(ififtii=unni. 

Svafvelvatten,  n.  ritti=  1.  tuIitinji^tDefi  (=bcn). 

Svafvelåder,  -m.  riffi=  1.  tuIititoen  =  fuoni  1. 
»juoni. 

Svafvelånga,  f.  tuli4ilt)en  I.  rifin  ^ö^r^. 

Svag,  a.  peitto,  l^nono,  luoimaton,  tt)äetön, 
lr>äf)ä=lx)ä!inen,  f;entoinen,  mieto,  ioXpa,  lav- 
l;a;  en  s.  menniska,  kropp,  l;eitto  1.  ^uono 
1.  hjoimaton  1.  n3äp=tt)ä!inen  ifiminen,  ruu= 
miö;  den  sjuke  är  ännu  mycket  s.,  fairoS 
on  n)ielä  t)i)toin  f)eitt'o  1.  I;eiftona  1.  l()uono 
1.  I;uonona  1.  (kraftlös)  inoimaton;  s.  i  be- 
nen, tieitto  1.  f)Uono  1.  »oimaton  jatoi8tan= 
fa;  det  s— are  könet,  ^eifompi  fufu=:|)uoIi; 
af  s.  natur,  ]^eiffo4uontoinen;  s.  syn,  (;eitfo 
1.  I;uono  näfö;  s— a  ögon,  peitot  filmat; 
som  har  s.  syn,  s— a  ögon,  l^eiffo^uäföinen 
1.  'filmäinen,  ^uono^filmäinen  1.  »näföinen; 
s — t  bröst,  l^uono  1.  l^eitto  rinta;  s.  tro,  ^eif= 
t'o  uéfo;  som  har  s.  tro,  f)eilEo=u8foinen; 
s— t  hufvud,  ;^uono  1.  l^eiHo  pää;  s— t  min- 


(60 


Sva 


Sva 


ne,  [)UD110  muisti;  som  har  s— t  minne, 
^UDno=tnui§tiuen;  ngus  s— a  sida,  j.fun  f)ei!fo 
JpuDli  1-  fipeä  fol}ta;  s— t  förstånd,  tjeitfo  1. 
fiiiono  ^mmärrl9§;  taga  ngn  på  det  s— a, 
fcettaa  1-  fcetetla  j.tun  fipeätä  1.  ^ciffoa 
fcf)taa  1.  f}eiffoa  :pUDlta;  s— t  vin,  mieto  1. 
I;uono  1.  tialpa  '•  n?äeti3n  toiiiti;  s— t  kaffe, 
baH>a  1.  iaiba  1.  mieto  Ui)m;  s— t  ljud, 
^litjainen  I.  l}ento  1.  »icno  ääni;  s.  röst, 
^eiffo  1.  Jroimaten  ääni;  en  s.  trupp,  ixmhä-- 
luätincn  1.  t)eiftc  1.  it^cimatcn  jcta=jcuffo; 
vara  s.  för  ngn,  ^emmcitella  1.  bennoitcUa 
j.futa,  oKa  ^el^^o  1.  mieto  j.futa  fof)tavin  1. 
j.tun  fu{}tecn,  (cara  kur  i  ngn)  rataStella  1. 
armaStella  j.futa;  han  ar  s.  för  punsch, 
Ilän  on  ^.■'unöfin^I^imoinen. 

Svagdrieka,  f.  falja,  fabti,  taavi. 

Svaghet,  f.  ^eiffou?,  f)uonouS,  ipoimattcmnuS, 
njabä=iräfii>o€,  mietoué,  I;al;>uué;  jmfr  Svag. 

Svaghetssyad,  f.  [)eittDubcn  fljnti,  aifecton  I. 
e^boton  f^nti. 

Svagsint,  a.  beiffo^miefincn,  f;ciffo=  1.  töBhä= 
))äinen. 

Svagsinthet,  f.  !^eiffo=nueIiipt)S,  I;eiffo=  1-  Iij^I;ä= 
^äii>)ö. 

Svagsynt,  a.  f)eitfo  =  näfi.Mneu  1.  =fi(mäinen, 
ittäl^äsnätijincn,  I)ucno=ftImäincu  1.  =nätöinen. 

Svagsynthet,  f.  f)cif£o=  1.  toä(;ä=näti3il9p§,  I;uo^ 
no=  1.  ^eiffo=fiimäiii?öS. 

Svagt,  adv.  ^eifoöti,  tBoimattomaSti,  i^eifoKa 
tateatla;  (sakta)  biljaifegti,  {)iljaa. 

Svaj,  n.  (ett  fartygs)  tieffuminen,  täänneéfelö. 

Svaja,  v.  n.  (um  flaggor  o.  d)  liebua,  fjeilua, 
l^eilaiHo;  (om  fartyg)  fieffua,  täänneStedä, 
peilata  (=oan),  aaijata  (»aan). 

Sval,  a.  toiiteä,  t»ifpeä,  irifeä,  hsitoaffa. 

Svala,  v.  a.  jääbb^ttää,  jääbbl^tcUä,  »iitiStää, 
tt)iln>oittaa ,  trifn^citeöa ,  n.nIpoittaa;  s.  en 
dryck,  jääljböttää  1.  itnilif^tää  juomaa;  s. 
hästarna,  tttitecittaa  bcwoifta;  s.  sig,  v.  r. 
aitooittaa  1.  irilpoittaa  1.  wil^oiteHa  1.  t»ii= 
tiStää  itfeäniä,  »iilistettä,  ttil»astella,  ■mxh 
tcoitefla,  toiltJoitella;  s— s,  v.  d.  jää^itijä, 
tt»iiUät^ä,  TOitecittua. 

Svala,  f.  (hirundo)  )>ää§f^,  )?ää§f^inen. 

Svalg,  n.  (inre  munhålan)  nieln,  nielafin  (4- 
men),  fero,  fuvffu,  (gajj)  tita;  (klyfta,  af- 

grund)  fljlDp^é,  jUDpa,  fui(u;  (stort  afständ) 

juojja;    (Kfcerflud,    dryckenskap)    t|lellil>^8, 

juoi>umu?,  ^Ien= juominen;  (bot)  nielu. 
Svalgforuiig,  a.  (hot.)  nielumainen. 
Svalgkörtel,  m.  nielunen,  nielu^rifa. 
Svalka,  v.  a.  iciiliétää,  irilwcittaa  1.  tt»iI:t3oit= 

taa;  s.  sig,   v.  r.  »ilnioittaa  itjeänlä,  toiI= 

ircitella,  tciiligteUä,  toilv^oiteaa. 
Svalka,  f.  iciile^S,  anlpei^§,  tciilcä  1.  tcifpeä 

itma,   hjtlpea,  toiteä;   (sval  skugga)  fiimeS 

(-ticn). 
Svalkedryck,  m.  tt)i{i:coitu?=jucma. 
Svall,  n.  f)^ö!p,  fuof)U,  maininti;  (fig.)  fuo= 

buileminen,  tuobu,  fuofjuminen. 


Svalla,  v.  n.  l^i^öfljä,  ^öötljittä,  fuoI)uit(a,  aat 
toida,  aallota  (aaltoau);  hloden  s— r,  toev 
fUDf)uilce;  mitt  bröst  s — r  af  glädje,  vin 
tani  fobcilee  i(o§ta;  det  s— nde  hafver 
f)^i5fi)iten)ä  1.  fuDf)uiIenia  1  tuo[;utnen  1.  hicbu 
jäinen  1.  aaltcileaa  meri. 

Svallgång,  m.  {»jöt^mincn,  maininfi,  l^^öfr 
{;i}öf^4ii!unto. 

Svallis,  a.  fo£)tt)a=  1.  fol^ma^jää,  jään  fobm 
1.  to(;tr>a. 

Svallkött,  n.  Iiifa4if)a,  Uita  1.  tuottut  lif^a. 

S  vall  väg,  m.  bi)öfi}=   1.  tuo^u4ainc  (=een)   i 

Svalna,   v.   n.  jääf)ttjä,  wilmaStua,  Iciiliöttiä 

(fig.)  jääbtijä,  laimentua,  t^Imctä  (--enen). 
Svalrumpa,  f.  ^^ääötpn»^l)réti). 
Svalt,  adv.  ttiifeäSti,  n>itoata§ti. 
Svalting,  m.  (alisma)  far:|3io,  tciran=tie(i. 
Svalört,  f.  (chelidonium  niajus)  teftamo,  felta 

juuri  1.  'toarft,  ^ääetljifen  ruoI)o. 
Svamla,   v.  n.   lojuta  (ntan),  labcffa   {--tdin 

:|>ubua  1.  tirjoittaa  lan^eaJti  1.  kroeäSti,  ^u 

^ua  lojuta  1.  lojutetla  1-  labetta. 
Svammel,  n.  Icipeät  1.  laajat  Rutteet  1.  fanai 

loju»  1.  laaja-ianaifnuä,  fanain  1.  )3uf)Cttei 

latetu  1.  lojutug. 
Svamp,    m.   fieni,    tatti;    (trudsvamp)    tää^ä 

(tvättsvamp)  tBampt>U. 
Svampa  sig,  v.  r.  ftenettljä,    ftcneöt^ä,   fää 

irettvä;   (om   rofvor,   o.  d.)  nabistua,   fie 

neet^ä. 
Svampaktig,  a.  ftenimäinen,  fienettän>ä,  fjpo''"» 

I)cbfamaincn;  Cio^;  fienettäirä,  I)obtamainen 
Svampig,  a.  fieuiuen,  fieuctti)m)t;  se  föreg. 

(om  rofvor,  o.  d)  na^istUUUt. 
Svan,  m.  (cygnus)  jeutfen  (»en). 
Svandun,  u.  joutfenen  l;i5^f)enet  1.  untuhjat. 
Svanesång,  m.  joutjenen  laulu  l.uifutu?;  (fy- 

Io^tu=tcirfi   (»rren),   lä^tij^n^irft,  iriimcinei 

teirfi;   sjunga  sin  s.,  lautaa  1.  hjetää  ttni 

meistä  »irttänjä. 
Svang,  n.  oböjl.;  gä,  vara  i  s.,  otia  tah)al(i 

nen  1-  tjteinen  1.  takana,  olla  ujallaltania  1 

tänmäsjä,  liiftua,  fultea. 
Svanhals,  m.  joutieneu  1.  joutien=fanta;  (fig., 

!aarcttan>a   I.   toutercincn    rauta,    toufero 

rauta. 
S  vank,  m.  o.  n.  notfo. 
Svankrem,  f.  feltä=^ibna  1.  »»t)ö. 
Svankryggig,  a.  notto^felfäinen,   notfo »fetfä 

teitta^felfä. 
Svankträ,  n.  notto»  1.  foutero=^uu. 
Svans,  m.  bäntä,  (kort,  såsom  hos  får)  \apa 

ro,  fa^?a;  springa  med  s — en  i  vädret,  juo8 

ta  \aparo  1.  ^öntä  )Jl}gtt)8iä ;  vifta  med  s— en 

lieruttaa  1.  l^eituttaa  t)äntään)ä. 
Svansa,    v.    a.;    s.   en    häst,    t)äntiä,    folmcti 

(=ean)  l^ettofen  ^äntä,  panna  bemofen  ^änti 

folmuun;  s.  en  kanon,  luuunata  (=taan)  1 

juunnittaa  fanuuna;  v.  n.  (nfta  med  svan 

sen)  lieruttaa  1.  Iiuf)Uttaa  1.  heiluttaa  bän 


s  v  a 


761 


tää;  (kroma  Kig)  ticraloita  (=t|en),  tierutella, 

i)ämivstettä. 
Svansben,  n.  f)ännäö4uu,  nuf'erc4uu. 
Svausreni,  f.  l^äntä=i»^ö,  (;äntä={)t(;na  1.  =vemeli. 
8vausskruf,   m.   )5Ci-ä  =  jnr:j)pu,   pevä=ruutt>i  1. 

SvansuU,  m.  ]f)äutä=ttjtQa  1.  =n.nt(at  (pl)- 

Svar,  n.  toaStaitö;  gifva  s.,  antaa  traStauS; 
tili  s.  härä,  u>aetauf|"effi  täf)än,  tämän 
ttaStaufjctft;  afgifva  s.,  laatta  1.  antaa  1. 
tcf)bä  iraötang;  ge  s.  på  tal,  antaa  fana 
fanaSta,  faffi  ^jaraagta;  stä  tili  s— s  för 
ngt,  n^astata  (=aan)  jiin  l.  jstftn. 

Svara,  v.  a.  o.  n.  tuaStata  (=aan);  s.  ngn, 
»aStata  j.futfe;  s.  på  en  fråga,  toaStata  f^= 
f^Tin)fl'ecn;  han  kunde  ingenting  s.,  {)än  ei 
Iticinut  mitään  RmStata;  s.  inför  rätta,  lt)a§= 
tata  ctfcubeSfa  1.  laisfa  1.  tain  1.  oiteuben 
cbeSlä;  s.  mot  hvarandra,  »aStata  toiftanfa 
1.  toifiinfa,  ie).na  tcifiinfa  1.  toifianfa  n^aä» 
taan;  (sjbt.)  fc)}ia;  s.  för  ngn,  i»a§tata  i.tun 
ebcStä  1.  ^ncleeta,  ivaötata  1.  taata  (tafaan) 
jotn;  jag  s— r  för,  att  det  går,  minä  fen 
talaan  1.  n.metoan,  että  fäi);  s.  för  sig,  itjaö» 
tata  :f)uoteStania  1.  cbeötänfä;  s— nde  part, 
icagtaaja,  Ji^aStaaia^finon. 
ärande,  m.  (jur.)  iDaStaaja. 

Svarfbäuk,  m.  >rainci=  1.  lvarit?an64^cn!Efi,  for^ 
JBau8=)3cnHi. 

Svarfhjul,  n.  fovtoauS=  1.  fortt)i=)3^örä,  iravtoi» 
:>)i)i3rä. 
•arfjern,  n.  fovtot*  1.  fcmau€=  1.  toartci^rauta. 

Svarfkonst,  f.  fovirauS4aito. 

Svarfning,  f.  forirauö,  iravlr^anS,  fcrtuaaminen. 

Svarfstol,  m.  fov»i=  1.  n>avn)i=pcntfi,  fortcaug» 
)3enni. 

Svarfva,  v.  a.  o.  n.  forirata  (»aan),  hjarlData 
(=aan). 

^varfvararbete,  n.  fcrtoau§=  1.  forlin4tJö. 

^varfvare,  m.  forrtjari,  h>arirari. 

•5 varf varemästare,  m.  forivari=me§tari. 

5varfyndig,  a.  fuffeta  1.  taibofaS  (=ftaan)  1. 
efaa»a  1.  nä^jf-nirä  »aStaamaan. 

p varomål,  n.  tvaStanS,  toaete^moIuStug;  in- 
låta sig  1.  träda  i  s.,  antaa  1.  fanoa  n?a8= 
tauffenfa  1.  tt3a8te=^jnc(uStuffenfa,  toaStata  1. 
antaa  »aStauS  :tjnoIc6tanfa,  t'äi)bä  1.  mcn= 
nä  njaStaamaan. 

»varsgod,  a.  UHiötattatoa,  Jv^aStata  felfjaatr»a, 
tvaötnun=!eI^^oinen;  se  Svarfyndig. 

1>  varsi  ös,  a.  »aetautfeten,  itjaötaamatcn,  toaS= 

I   tauffcn  :puuttce8fa  1.  toaötauSta  »afaaKa  (o= 

i  tewa);  Itan  är  aldrig  s.,  I;än  1-  l;äneltä  ei 
foSfaan  :^nutu  icaetanSta. 

Jvarslöshet,  f.  toaStantfettomuuö,  iraStaamat» 
tomuu§. 

Jvarsskrift,  f.  n)aSte=firja  1.  4trjoituS,  »a3= 
tane^irja. 

ivart,  a.  mnSta;  det  stöter  i  s.,  on  muötan 
»oijja  1.  mufetca,   H)itt)a{)taa   mustalle;  s. 


som  sot,  kol,  bäck,mu§ta  fuin  ncfi,  fefäle, 
^i!t,  nofiv  )3in=mu§ta;  det  blef  s.  för  ögo- 
nen på  mig,  ftlmäni  Tenfiltjät  ^^imeiffi;  en 
s.  själ,  musta  mieli,  itfeä  fifu;  bli  s.,  mu8= 
teta  (»enen),  mustua;  göra  s.,  mustata  {^adxx), 
muStentaa,  mustuttaa. 

S  vartaktig,  a.  mufcttja,  muStau^u^cipa,  muS» 
taf}tatx)a. 

Svartblek,  a.  muStan^hjaafea  1.  =fat^ca. 

Svartblå,  a.  muStan  =  fiuineu,  muStan=finer= 
tänjö. 

Svartbrokig,  a.  muStau-firjatoa. 

Svartbrun,  a.  mu6tan=ruSfea. 

Svartbränd,  a.  )3aIo=muSta. 

Svartfläckig,  a.  muSta»  1.  muStan  =  tä)5lifä8 
(»ffään),  musta=!ailuinen  1.  4aiffuincn. 

Svartgrå,  a.  mu6tau4;armaa  1.  »l^allanja. 

Svartgrön,  a.  muStan=n)i^rcä. 

Svartgul,  a.  muStan=fcltainen  1.  »fellerix)ä. 

Svarthet,  f.  muStUuS. 

Svarthiifvad,  a.  muSta=)5äinen  1.  =tu!faiuen. 

Svarthufvud,  n.  (eriojjhorum  vaginatum)  tu= 
^^itaS  niittu=nntta. 

Svarthårig,  a.  muSta^favtoaineu,  muSta=tu!= 
fainen. 

Svartklädd,  a.  muStiSfa  iraatteisfa,  mustaan 
1.  mustiin  :|5uettu;  s— dt  rum,  mustaan  iraa» 
tctettu  1.  puettu  ^uone. 

Svartkonst,  f.  (trollkonst)  UpitUUS,  {oif}tn=taitO, 
tt>el^c=  1.  Ioi(;tU=feino;  (i  kopparsticken)  muS» 
te4>iiruStuS. 

Svartkonstnär,  m,  h3eII;o=  1.  tenl^o^mieS,  ftlmäu» 
tääntäjä. 

Svartkrita,  f.  muSta  liitu. 

Svartlagd,  a.  mufenja,  muStafaS  (=ffaan),  muS= 
ta^äntä,  muStan^lDoipa. 

Svartlett,  a.  muSta=»enneu  1.  =ivcrcnjä,  mus- 
tan^ f^intainen. 

Svartmes,  m.  (parus  ater)  muSta=tiitinen  1. 
»tiainen. 

Svartmugga,  f.  muStttn»ttjcriueu  1.  =t)intainen 
n)aimo=it)minen. 

Svartmunk,  m.  mnSta=munlti. 

Svartmuskig,  a.  muSta^nntaiueu,  mustatut» 
mainen,  muSta=n)erinen. 

Svartmylla,  f.  muSta  multa,  n)äfi=multa. 

Svartmålad,  a.  muStatfi  maalattu,  mustattu, 
muStennettu. 

Svartna,  v.  n.  muStua,  muSteta  (=cnen),  mus- 
tuttua, f)imetä  (»cnen);  det  s — de  för  mina 
ögon,  filmäni  mustenioat  1.  ^fjimenilcät,  ^v 
meni  filmisfäni,  filmäni  tulimat  1.  lenfitoät 
^.nmeitfi. 

Svartprickig,  a  muSta=)3ilffuiueu  1.  ^nlfuHi» 
nen,  muStan»täi)lifäS  (»ftään). 

Svartrandig,  a.  mu8ta=raitainen  1-  'vantuiucn 
1.  =iuon?aincn,  muStan=raitainen  1-  =juon)ifaS 
(=tfaan). 

Svartrock,  m.  muSta=nuttu  1.  »tatfi. 

Svartröd,  a.  muStan^^unaineu,  mnStan'-)3unev» 
tatoa, 

96 


762 


S  ve 


Svartsjuk,  a,  fuuleica,  (uufeffiainen,  muStiSfa 
futiäfa  (olewa),  muéta=futfainen;  (a/undsjuk) 
Uii  (»teen);  vara  s.  på  ngn,  luulla  j.tuta, 
cUa  luulewainen  1-  fäpbä  TnuétiSfa  futisja 
j.fun  iuf}tccn  1.  täl^ben,  (a/andas)  tabe[}= 
tia  j.tuta;  blifva  s.,  ru»eta  (=^3ean)  luu» 
lemaan. 

Svartsjuka,  f.  luuteicaijuuS,  paija  luulo  !.  »a= 
rommen. 

Svartskäggig,  a.  mu8ta=^artatnen. 

Svartsmide,  n.  mu§ta=  1.  muöte=taonta. 

Svartsoppa,  f.  muSta=roffa  1.  »fcp^a. 

Svartspräcklig,  a.  muétan»tai[a»a  1.  =tai(uU 
nen,  muetan^aituUiuen,  muötan^ftrjatoa  1. 
»Väiétärifäg  (»tfäan). 

Svartstrimmig,  a.  muStan=!aifatt)a  1.  >failui= 
nen,  muéta-anirutnen  1.  =juoioainen. 

Svarttrast,  m.  (turdus  inerula)  fufo^raötaS 
(=aan),  muSta--raéta§. 

Svartögd,  a.  muSta^filmätuen,  muSta^fUmä. 

Svassa,  v.  n.  pöl^bfiä,  tcräfoitelta. 

Svassande,  a.  ^JÖ^l^tiwä,  ^3Öt>f)feilea^ä,  ferStat» 
iixoa. 

Sved,  m.  ^uuf)ta,  palo,  (ubränd)  taStt;  (under 

bruk  stående)  {jalme  (»een),  ta8ti,  tööfiö; 
hugga  s.,  ^afata  1.  faataa  1.  fortaa  1.  ajaa 
fagfea. 

Sveda,  f.  firt»elt>,  poltto,  ätle^timmcn;  värk 
och  s.,  fipu  ja  färf^  1.  ^jolttc. 

Sveda,  v.  a.  tonceutaa,  t5c(ttaa,  polttaa  f^= 
beHe,  f^bettää,  (bryna)  ^jaa^taa;  s.  häret  af 
sig,  )>clttaa  ^tuEfet  ^ääétänfä;  s.  en  tagel, 
fornjcntaa  lintua;  lågan  svedde  en  del  af 
väggen,  lieffi  1.  tuli  poltti  fpbette  1.  f^betti 
ofan  jeinää;  svedd,  fijbcac  i>alanut  1.  ^oU 
tettu,  loriceunettu. 

Svedja,  v.  a.  u.  n.  (brunna  sced)  faSteta  (=can), 
!aäfentaa,  polttaa  ta^Ua,  ^uul^tia;  (rödja 
aoed)  perata  (nfaan)  1.  tctjbä  fa^Eea  1.  ]^uu[;« 
taa,  faéfeta. 

Svedjande,  n.  taéfeaminen,  ^uut)timincn,  fa8» 
ten  poltto  1.  poltanto,  taéten  1.  l)uul;ban  tefo 
1.  pertuu. 

Svedjebruk,  n.  fagti^teitjel^,  ^uui^timinen,  ;^a(= 
me»»iIjeH^,  faéfen=poltto;  idka  s.,  faSteta 
(=ean),  taetentaa,  [;un^tta,  polttaa  1.  iDiI= 
jellä  tastta,  iriljcllä  f)atmeita. 

Svedjefall,  -falle,  n.  faSti,  faSfiéto,  faabcttu 
1.  ajettu  tasfi. 

Svedjehuggning,  f.  faffen=aJ0  1.  -'^cHlun,  to-i-- 
fen  taataminen  1.  l?atfaaminen  1.  ajaminen, 
taéteunué,  taéteamiuen. 

Svedjeland,  n.,  -mark,  m.  l^uu^ta,  ^uul}ta«pelt0 
1.  =maa,  (jalme  (=cen),  taeti,  tasti=maa,  pa(o= 
maa,  tVÖflii;  (xkoybenuren)  faéteö  (=ti'en), 
(gräs  och  ungskog  växande)  al;o,  <ll)0-Xno.a, 
(ubränd  qvarliggande)  rafi,  rafi=maa. 

Svedjern,  n.  polHu»  1.  poItto=rauta. 

Svedjerag,  m.  I^almC'  1.  ^uu^ta=rui3  (=tiin), 
faetiTUtS. 


tSvedjeskog,  m.  fagfeS  (»tfen),  faSfiSto,  af)o 
'     metfä. 

'Svedjeäng,  m.  a^o=niittt;,  bnu^ta»  1.  ta§fi=niitt^. 
jSvegryggad,  a.  se  Svankryggig. 

Svek,  n.  »ilppi,  fan.taluu§,  petoS,  tateafluS 
i  utan  s.,  nitlpittömäöti,  teilpittä,  petoffetta 
I      som  är  utan  s.,  n)i(piti3n. 

Svekfull,  a.  »ilpiCinen,  Jcilppinen,  petoUinen, 
I     tatoala. 

I  Sven,  m.  (yngling)  poita,  UUOri  mieS;  (tjena- 
re)  paltoelija,  paéfari;  (vapemven)  afecn 
tantaja;  (brudsven)  )uI^ai8=poifa. 

Sveubarn,  n.  poita«Iapft. 

Svendom,  m.  poituué. 

Sveuklass,  m.^änni-Iuotfa,  afeenfantaja^uoffa 

Svenrjväll,  m.  fuIbaiöMlta  1.  ^Itaijet. 

Svensk,  a.  ruotialainen,  9iuotftn;  subst. 
9JuotfaIainen. 

Svenska,  f.  (svensk  (jvinna)  ruotftffo,  ruotfa 
täinen  ittaimo  1.  i»aimD=i(;minen  1.  naiSnt; 
minen  1.  nainen;  (svenskt  språk)  ruotfi,  ruot 
fin=tieli,  9tnotfin  fieli;  tala  s.,  f;aagtaa 
pu[)ua  ruotfia;  hvad  heter  det  pa  s.?  mttc 
fe  en  ruotfitfi  1.  ruotftn-tielenV  på  s.  för 
fattad  bok,  ruotfitft  1.  ruotfm-tieten  1.  9iuotfir 
tieteitä  firjoitettu  1.  tet}t^  tirja. 

Svepa,  v.  a.  fääriä,  fäävicUä,  li?ert)ota  (»can) 
s.  kappan  om  sig,  fääriä  1.  loerljota  (»oan 
faapu  Vttenfä  1.  vmpäriltenjä,  tääri^tpä  1 
roer^outua  faapuun;  s.  lik,  puettaa  1.  Iii 
nata  (>aan)  1.  liinoihin  fääriä  ruumiéta. 

Svepa,  v.  n.  (um  vinden)  puåtea,  pUÖtciUa. 

Svepblad,  n.  (bot.)  toaxué-  1.  n)erf)o4e^ti. 

Svepborst,  n.  toertjo^futanen. 

Svepduk,  m.  tääri=  1.  fäärin=toaate  (^tcen) 
fääri=Iiina. 

Svepe,  n.  fääre  (=een),  fääri,  fäärilij,  njer^o 
päälli)8tä;  (bot.)  tvaxui,  »erl;c. 

Svepfoder,  n.  (bot.)  fe^to. 

Sveperska,  f.  tuotteen»  1.  ruumtin^puettaja 
puettaja. 

Svepkläde,  u.  se  Svepduk;  s— er,  pl.  fuolin 
1.  puetué=tcaatteet. 

Svepning,  f.  tääriminen,  »erljoaminen;  (et 
liks  svejjkläder)  puetuä,  puetuS»  1.  täärin 
liinat. 

Svepsak,  f.  tefo=riita,  teto^f^l);  göra  sig  ei 
s.  med  ngn,  ^atea  1.  tel}bä  j^tjtä  rittaai 
j.fun  fanSfa,  ru»eta  (»pean)  tefo=riitaan  1 
tefo-iptjétä  riitelemään  j.fun  fanöja. 

Svepskäl,  n.  tefo^f^i),  peitto^fvv. 

Sveticism,  m.  ruotfalaiiuuö,  rnotfalaiö^tapa. 

Svetsa,  v.  a.  uuttaa,  feittää  ya  tatoa  tjljteen. 

Svetsning,  f.  uuttaminen,  i}l;teen=teitto  1.  =taon 
ta;  (stallet  för  hup/ogningen)  uutoS,  UUttC 
liitoö,  feite»Iiito8. 

Svett,  m.  l)iti  (I;ien  ,  (gammal)  t^ttji;    med  i 
och  möda,  f)icltä  ja  aäellä;  lukta  s.,  ^ai^ 
ta  pielle  1.  il^inille;  drypa  af  s.,  juoeta 
»polua  ^ifcä;  s.  pa  fönster,  iftuuan  tjtfi. 


s  vi 


763 


Svettas,  v.  d.  (vara  svettig)  [;ifoilIa,  ofla  l^ieö' 
fä,  (bli/va  svettig)  Ifiota  (=toan),  tnUa  I;i!een, 
i;tfDUtua;  (öfverdragas  med  svett)  I;ie8t^ä, 
lotottua,  ^tfoontua;  jag  s— s  om  luinderna, 
fätent  ott»at  f)iesfä  1.  ^ififenä,  fätem  ;^ifoiIe= 
hjat  I.  ^ifcalrtat;  jag  s.  mycket  fort,  tu» 
Ien  l)i!een  1.  f)tfoaii  1.  l^ifouu  l^^itsin  toäleeii; 
s.  blod,  f^tfoiHa  teertä;  s.  bort,  ut,  I;t= 
toiUa  l- ^teetää  :|3ote  1.  uIoS;  jag  svettades 
vid  att  se  det,  ^itoilm  1.  tulin  ^ttecu  fitä 
näl^beeiäni  1.  fatfetteöfani  I.  näl)bätfent;  fön- 
ster och  murar  s — s,  iffuuat  ja  muurit 
t)teöt^n)ät  1.  tukteat  ^iteeu  1.  td\)tv'åt  1.  hyö-- 
Wät  i)\kcn  1.  ^ifififfi. 

Svettbad,  n.  ^ie8  1.  I}io8  (=!fcn),  ]^io§=fauna  I 
=t^rpl),  I)iotu6=  I.  Ii)i^Ii)=fi)I^^. 

Svettdrifvande,  a.  I)iottawa,  I;tcttatcaineu,  f)ioS> 
tahja,  f)tfecn  ajaiua. 

Svettdroppe,  m.  I;itt4^iiara  1.  'tippa,  (stor) 
f;ifi»far)5ak  (=een). 

Svettdryck,  m.  &iotu8=j;UOma,  I;icS=juoma. 

Svettduk,  m.  t)ifi4iina. 

Svetthål,  II.  Ifituifnoto  1.  4)UDfcnen,  I)ifi=retfä. 

Svettig,  a.  I;ifinen,  it)lptncn,  f)teöfä  1.  il;tre8fä 
(olejua);  vara  s.,  cfla  Ijieeiä;  blifva  s.,  t)iota 
(=foan),  I;iottua,  tulla  I;ifecn,  I)tfcutua,  (om 
föfister,  o.  d.)  i)te§ti)ä,  fätjbä  l)iteen;  göra 
s.,  te^bä  f)t!een  1.  f)iftfeffi,  ^iottaa,  I;)i!euttaa 

Svettkur,  m.  Ijifoanta»  1.  l;iD8=parannu8. 

Svettlafve,  m.  Ii5^I^4att>o,  ]^ifoamu84atea,  fau= 
nan  lawc. 

Svettlukt,  m.  tfjtet,  ^ien^aju. 

Svettmedel,  m.  t)iotu8=aine  (=eeu)  1.  »neuiuo, 
f)iotta»a  aine. 

Svettning,  f.  I;itoaminen,  t;ifoamu6,  f^ifoama, 
bifoifemincn,  I}tfeen=tuIo,  ^)ie8fä=oto;  komma 
till  s.,  tulla  I)i{'ecn,  ruteeta  (»^jcan)  l;itoamaau 
1.  f)ifoiIcinaan;  bringa  till  s.,  taiottaa,  l)i= 
!outtaa,  jaattaa  1.  faaba  f)ifeen  1.  f)itoamaan; 
(fönsters,  m..m.)  t;tfoiteminen,  l^ifoutumincn, 
hiestyminen. 

Svettpulver,  n.  f;totn«=  1.  [;io3»^uIir*eri. 

Svettrem,  f.  ;&ift4)if)ua  1.  =remcU. 

Svettrör,  n.  f)ifi4uofo  1.  »tortei. 

Svicka,  f.  ;^enft=ta^.i^t. 

Svickborr,  m.  rciän=  1.  Iätt?cu=toäänuin  (=nti= 
men),  reifä=Dra. 

Svickhål,  n.  t)enf't=reifä  1.  4ä|)i,  töljtiffä. 

Sviekla,  f.  tDittcIi,  fuitteU,  fatra. 

Svida.  v.  n.  firiiteUä,  ftrtoettää,  fir^^aista,  !ir= 
treliittä  (4fen),  fir^elöittää,  trif)atr)oita  (»tfeu), 
ätle^tiä,  tet^ateoittaa,  fartoaStella;  såret 
s— der,  'i)aa'ma  firirelee  1.  ätlebtii  1.  n?tf)a» 
ttjoitfee,  ^anjaa  ftii»eltää  1.  irif;ait»oittaa; 
rök  s— der  i  ögonen,  faten  ftrteeltää  1.  fir= 
^elijittää  1.  farteastelee  filmiä;  det  sved  i 
halsen,  firteeiti  1.  {'arteaöteli  1.  ftr^jaifi  fur!- 
!ua,  turltu  1.  furfuöfa  lirteeti  1.  firiDelöit» 
ft;  det  sved  i  hjertat,  ft^bäntä  firteeitt  1. 
farteastelt  1.  fartoaötutti,  f^bän  firteeli  I. 
farteaäteti;  iingrarna  s.  af  köld,  fäbet  !in« 


nerteöitfeleteät,  fä)"tä  nnnerteöitfelee,  fäbct 
ttrteeletoät  paHaifeöta  1.  fijfmäötä,  täfiä  ttr» 
teeltää  ))atfainen. 

Sviga;  gifva  s.,  antaa  m^ijten  1.  perään. 

Svigt,  m.  se  Svigtning;  gifva  s.,  notfiStua, 
antaa  mijiiten  1.  perään;  vara  i  s.,  nctfua, 
notfafjbetla  (4e(en),  oUa  notfuffiéifa  1.  notfu^ 
teana;  klingan  har  s.,  mietta  en  notfea  I. 
notfntea;  (bugt)  nottelma,  notfelmo. 

Svigta,  v.  n.  notfua,  nctfueUa,  notfaa,  nct» 
fal;be£(a  (»tclen),  nottiötua,  liettua,  l;ettaa, 
letfua,  letfaa,  [;orjna,  It)8mäl)bcllä  (4ekn); 
(hastigt)  uottal^taa,  [)ettal)taa,  Ictfafttaa,  h^ö^ 
mäntää;  s.  under  bördan,  [)orj|ua  1.  f)UDJua 
1.  notfua  fuermau  1.  )>aincn  aUa;  grenarna 
s.  under  fruktens  tyngd,  otfat  notfuteat  I. 
not!ateat  1.  nctfueleteat  1.  uottiötuteat  1.  tat» 
))uileteat  liebelmäin  ))ainoÖta;  mina  darran- 
de knän  s— de,  teaptfeteat  i^olteeui  I;orjui= 
teat  1.  tetfuiteat  1.  lotfutteat  1.  I^8mä[)telt= 
teät  1.  teäifJäötcIiteät;  vagnens  resorer  s., 
teanuun  rcfccrit  nctfuteat  1.  uotfateat  1. 
l;ctfateat  1.  lettateat;  redan  s — de  vårt  mod, 
alfci  jo  rof)feutemmc  laueta  1.  lannistua  1. 
l^orjua. 

Svigtning,  f.  nctfumincu,  notf aminen,  notfal^» 
bnS,  notfistuminen,  notfuma,  ^etfumincn, 
f)ettuna,  letfaminen,  I;orjumtnen,  I;orjunta, 
li^Smä(;tehi,  U)6mäl;bt)6. 

Svika,  v.  a.  o.  n.  :t^ettää,  fateattaa,  teit^jiS-^ 
teöä,  teilpiSttjä;  s.  ngn  i  handel,  :f.>ettää 
j.tuta  !aui)aSfa;  han  s— ker  aldrig,  l)än  ei 
milloinfaan  teilf.M6teIe  1.  pt{'L 

Svikligen,  a.  ifjetotttfeSti,  teilptHtfeSti. 

Svimna,  v.  n.  :^ji}Drti)ä,  teicmist^ä,  menuä 
^it^örrl^ffiin  1.  tainnutfiin. 

Svimning,  f.  ^JijiSrtymtneu,  ^.n}örtl}mt}S,  :^i?!ir= 
rtjffisfä  olo. 

Svin,  n.  fita. 

Svinafvel,  m.  fifain4;oito  1.  4a8teatuS;  (art 
af  svin)  ftan4aji. 

Svinaktig,  a.  fifamatucn,  fifamaS  (=aan),  fifai= 
nen;  det  är  s— t,  fe  on  fitamaista. 

Svinaktighet,  f.  fifaifuuS,  fifamatfuuS. 

Svinaktigt,  adv.  fifamatfeSti. 

Svinborst,  m.  fian=t)arjatfet  (pL),  ftan4;arja8. 

Svindel,  m.  I;uimauS,  :|)^örtäjäiuen,  :|5^örr^= 
t^S,  ^^!5rtl?m^8,  )5^i)rr^!ft8fä  1.  Ijnimantftsfa 
oio;  hau  fick  s.,  ^äntä  1.  f)änen  ^jäätänfä 
1.  )5ää8tänfä  ru^eft  huimaamaan  1.  |)i)i)rr^t» 
tämään  1.  ^j^örtämään,  hän  I;uimentui  1. 
l)utmertut;  han  har  s.,  {)cin  on  I;uimauffi8= 
fa  1.  :fM)örri}ffi8fä  1.  l)uimertuneena. 

Svindla,  v.  a.  o.  n.  l;uimata  (=aan),  Imimit' 
taa,  ^i)örrl)ttää,  l^l^örtää,  InttfaiSta;  det  s— r 
mig  1.  mig  i  hufvudet,  minua  1.  )5äätäni  1. 
päästäni  l)utmaa  1.  fj^örrijttää  1.  <3^örtää; 
det  s— r  för  ögonen,  filmiä  ^^uitatfee, 
^uimaifee  filmistä;  s— nde  höjd,  ^nimaatea 
I.  f)uitaifetea  forteuS. 

Svinfogde,  m.  fita=teouti,  ftan=renga§taja. 


764 


Sva 


Svinfot,  m.  ftau^jalfa. 

Svinga,  v.  a.  f;eiluttaa,  I)eila[;utelfa,  f)äill)ttää, 
l^eiöfuttaa,  {;eiteKä;  s.  mössorna  i  luften, 
I;eiluttaa  lalftanfa  idnaSfa;  v.  n.  Iieifua, 
^äilt)ä,  f}etétua,  fie^^oa,  lPu^1:^^oa,  u^äi^''p^ä; 
qvarnvingarna  s.  1.  s.  omkring,  tnlilltjn  fit' 
ir»et  ticipotoat  1.  tintV^oirat  1.  I^eiSfunjat  i. 
tt»äi^V'i}wät  (^m))äri);  s.  sig,  v.  r.  {;eiéfaf)= 
taa,  ietsfabtaa,  fciSfafjtaa,  feifahtaa,  IjtMa- 
i)Uttaa  1.  i)eilaf)uttaa  1.  feifaljuttaa  itfenjä; 
han  s — de  sig  upp  pä  hästen,  {)än  !eifal)tt 
1.  ^ei^taf)ti  l.I)ei(a(mtti  itfcnfä  (jeiroien  feltään; 
s.  sig  upp  till  heder  och  ära,  fcljota  («oau) 
I.  iDl^outua  1.  ncitöta  1.  f)ei«{'af)taa  1.  fettaf)= 
taa  1.  feifabtua  funiuau  fijoifjin  1.  funnioil^tn. 

Svingel,  m.  (featuca)  nata,  nata^ctnä;  (bro- 
mus) fattara. 

Svingräs,  n.  (poljigonum  viviparum)  liurmt» 
tatar  (»ttaren),  fian^tatar. 

Svinherde,  m.  fian=)3ainten  (=en). 

Svinhjord,  m.  fita=  1.  fifo>lauma. 

Svinho,  m.  fian=ruu^t  1.  =totti  1.  »faulato  1. 
»ulf)t  1.  aUa^  (4aan). 

Svinhund,  m.  I;urtta,  fifa,  fenita,  Iurju3. 

Svinhus,  n.  fifc^natoetta  1.  4ääirä. 

Svinka,  v.  n.  I)äih}ä,  I;ääti)ä,  Iiorjua,  roUvi'?' 
tcHä,  (ihctStetfä. 

Svinklofve,  m.  fian={)an!o,  fian4änget. 

Sviuknjler,  m.  (utachus  palustris)  iwc-päl)- 
!ämc. 

Svinkött,  n.  ftati^It^a. 

Svinmat,  m.  ftfaiit  1.  fian  riicfa. 

Svinmolla,  f.  (chenopodiuin)  faunte  {'tfccit), 
faft)i4;einä;  (atriplex  patuUt)  ^jclto^nuiltia. 

Svinna,  v.  n.  se  Försvinna;  (knjmj)a)  hltiStua. 

Svinpels,  m.  se  Svinhund. 

Svinrot,  f.  (rumex  crispus)  tuli=f)iera{fa. 

Svinskötsel,  m.  ftfatit  I;oitc. 

Svinslag,  n.  fian4aji,  fifo^ajt. 

Svinslagt,  m.  teuraS^fita;  fian=teuraétuö. 

Svinstek,  m.  fifa=  1.  ftan=^^atöti. 

Svinstia,  f.  ftfo^Jjafjna,  laättä,  [i{e4ätti. 

Svintryne,  n.  ftan=täriä. 

Svintand,  m.  fian4;amtna8  (4^aan);  (Jig.)  toxa-- 
l^ammaS. 

Svinvaktare,  m.,  -vakterska,  f.  fitaht  tait» 
ftja  1.  wal;ti. 

Svinvall,  m.  ftto4atbun  (=tumcu),  fif'o=nurmt. 

Svirra,  v.  n.  bctcitctla,   rctfalef)tia,   mäéuitä 

(=ääii),  elamcita  (=tien). 
Sviskon,  n.  lr>cöfuna,  iuä§h}uä. 
Svit,  m.  Jeurue  (=ccn),  fcuruu,  faattc;  (följd, 
rad)  jafjo,  jeno;  i  en  s.,   \)[)t'å  ptxää  1.  pt^ 
rättäin,  i}t)tä  jcnca  1.  tvefua;  (påföljd)  feu= 
rauS. 
Svordom,  m.  !irouö,  manaug,  ncitumué,  ivau- 

nomuä. 
Svullen,  a.  se  Svälla  och  Svullna. 
Svullna,  v.  n.  ajettua,  ^Jöljötf^ä,  tulla  ajetut' 
fiin  1.  ^öl^öt^tfiin;  jmfr  Svälla. 


Svullnad,  m.  ajcttujua,  ajetuuuaineu,  ojctuj 

Svulst,  m.  ajo§,  ajetut,  \'<Cj\)Vå,  (i  halsen)  1ft)xV 
fa;  (fig.)  :pövl)^ei)8r  }.^ölif;feili)8. 

Svulstig,  a.  (fg.)  >f'i\)\)h\{t\v'ä,  :>)ö^()fcä. 

Svulstighet,  f.  ^ötj{)fc^e,  ^cl}()feile»äiil)t)3. 

Sulten,  a.  uälfäineu,  Käifä^tt)nt)t;  se  Svälta. 

Svåger,  m.  (systers  eller  hustrus  systers  man^ 
lanfo,  tanfc=nties;  (hustruns  bror)  uäälä 
näälä=iute8,  taufo;  (mans  bror),  tt/ti},  tanfo: 
(systers  man)  uuobc  (=teen),  lanfo;  de  ärc 
svågrar,  1}C  cwat  langoffet. 

Svägerlag,  -skåp,  n.  laufouä. 

Sval,  m.  famara,  fetto,  nabfa. 

Svär,  a.  t»atfea,  t^iJKiö  (»ääu),  lufala,  IjanU-- 
la,  faufca,  raéfaS  (4aan),  fciva,  jljrfeä,  jl}-- 
feä,  u^aitl'»aUDineu,  tpaiiiian^alainen,  h5aetuf= 
fellincn;  s — t  arbete,  fotoa  1.  rasfaö  1.  tpai= 
fea  1.  aahx^attoiucn  ti}c;  han  är  s.  att  fa 
tala  med,  Ifåntli  cu  tt)ölä8  1  lijaifca  faabo 
^JufiuteUa;  s — t  läge,  s.  ställning,  iraifea 
tufala  1.  fctoa  1.  I;aufala  ttla;  han  har  s— t 
för  att  gä,  läsa,  fä»minen,  fufeminen  eu 
(jänetle  1.  I^äneétä  toatfeata  1.  tvölästä  1. 
i;outafaa  1.  faufeata;  jag  har  s— t  vid  att 
tro  det,  minun  cu  tcaifea  1.  t^cläö  fitä 
uefca;  lexan  är  s.,  läff^  ou  »aifea  1.  fan= 
tca  1.  fetta;  det  var  s— t  att  skiljas  frän 
hemmet,  fcira  1.  Uxcaa  1.  raöfaS  1.  ra§faä' 
ta  1.  UHtifeaa  cU  fcbiöta  ercta;  s.  väg,  ra6» 
U9  1.  tufala  1.  Iianfala  1.  ttaifca  tie;  s.  hacke, 
funri  1.  tcxa  1.  ttaifca  1.  jijrffä  mäfi;  s.' 
värk,  fcUHi  1.  toaifca  järfl);  s.  sjukdom, 
fetta  1.  ragfaS  tauti  1-  iairauf<;  s.  barnsäng, 
ra8fa3  1.  tt^aifea  1.  fetta  1.  ttaittan=alaincn 
U)nuijtt)ö;  s.  köld,  fetta))affaincn;  s— t  vä- 
der, tufala  1.  ttaifca  1.  fjaufala  idna;  s— t 
,-traff,  fetta  1.  fuuri  1.  i)o  rancjaiStuS;  >.. 
tid,  fett^a  aifa;  s.  sjö,  ferfcat  1.  ji}rfeät  1. 
fett^at  aatfet;  s-t  brott,  juuvi  1.  fetta  ri= 
teg;  s.  synd,  fuuri  1.  fotta  fi)nti;  s— a  ka- 
noner, ji}rfeät  1.  jl}fcät  1.  raéfaat  fauuunat; 
s.  läst,  raöfaS  1.  runfaé  (=aan)  Iä§ti. 

Sväragad,  a.  ttaifca=  1.  fotta4urinen,  ttaifca 
furittaa. 

Svårbrukad,   a.   ttiljcUä  1.  ttiljeltättaffl  ttai=-- 
fea  1.  ti)clä§  (=ään). 

Svårighet,  f.  ttaifeu^v  tl)öläv§,  tufalun»,  f)au= 
faluuö,  raSfau^,  fottuus?,  faufeuS,  ttaittal» 
loijUUS;  jmfr  Svär;  (nugot  scårt,  möda) 
ttaStnS,  tt^aifeuS,  banfaluuS;  det  har  sina 
s — er,  ftiuä  en  ttaétuöta  1.  ttaötuffia;  han 
hade  att  genomgå  mänga  s — er,  l)äuen  cU 
fefcmineu  menia  1.  ujeita  toaStuffia  1.  tt>ai= 
fcuffia;  det  har  ingen  s.,  ei  fiinä  ote  tni^ 
tään  tta^tuSta  1.  ttaifeutta;  med  s.,  tt}e= 
lääöti,  tufalagti,  I;anfalaeti,  ttaittein,  ttai= 
fcaSti;  han  gjorde  s — er  dervid,  bau  tcfi 
fiinä  esteitä  1.  ttaetuffta. 
S  varliga,  adv.  ^aljen,  fettin,  ttarfin  ^niljen, 
eriU'Cmaife6ti. 


Sva 


Svä 


765 


.Svårligen,  adv.  tus!in,  hjatttjcin,  töin  tnäfiu, 
»aifeaSti,  tl)ölää§ti;  det  kan  jag  s.  tro, 
tuSfin  1.  tuSfinlJa  1.  iB.iuvctn  fttä  uSfca  uioin, 
waifca  i.  ttjötäö  on  fttä  uäfoaffent  1.  minun 
fitä  u§foa. 

Svårläst,  a.  waifea=  1.  fan!ea=tnfutnen,  icaifea 
iuUa  1.  luettatDa  1.  {uettaiuafft,  työläästi  1. 
njatfcaStt  1.  tt>ain?otn  luettanja. 

Svårlöst,  a.  xoaiha  1.  ttjöläS  (=ääu)  feltttää  1. 
fuorittaa,  »aifeaStt  fe'atettän.iä ,  n)ai!ea=ieU= 
tt)fftncn  1.  =ie(itteinen. 

Svårmod,  n  raöfas=micltft)i}§,  ft)n!tä=niieIifi)i)S, 
aIa=fulotiuu8,  nulouö,  raSfaä  (--taan)  1.  jijn!- 
fä  mielt,  mielen  raSfauS  1.  f^nffi)t)S. 

Svårmodig,  a.  raéfa§=  1.  fi)n!fä=mieUnen,  da-- 
fuloinen,  fuvunmlaincn,  nulo^mielinen. 

Svårmodighet  f.  se  Svarmod. 

Svårmodigt,  adv.  raSfaatta  1.  ftjufäUä  mie» 
leUä  1.  mie(in,  rasfa§=  1.  ipu!fä=mielifeé!ti, 
a(a=htIoiie«tt. 

Svårsmält,  a.  tt>ai!ea  futattaa  1.  fulamaan, 
ir»ai!easti  1.  työläästi  fulama. 

Svart,  adv.  tuaifeaSti,  ttjijlääöti,  tufalaöti,  t;an= 
MaStt,  fctoaött,  fctvin,  fuureSti,  vaSfaaSti; 
det  gar  s.,  fåX)  ti)i5tää?ti  1.  tcaifeaSti  1.  fan- 
fcagti  1.  va§faa§ti  1.  f)anfala§ti;  s.  ansatt, 
fch3a§ti  1.  foi»in  1.  fnuvesti  atjbt-Stettu,  fo= 
icasfa  1.  funreéi)a  a()bi§tufieöfa  (elewa);  jmfr 
Svår. 

Sväfva,  v.  n.  leijailla,  laufniUa,  Uibcttä  (=telen), 
Iit(;citcIIa ,  I^eijatella,  iuäiffljä,  I^äälJjä,  pi}'ö 
xiä,  cfla;  fågi^-ln  s— r  i  luften,  lintu  ititetee 
1.  liitelefie  1.  leijailee  1.  laufuitee  ilmaöfa; 
s.  på  målet,  ))u{;ua  tatuottelfen  1.  oraiUen; 
ordet  s— r  mig  pä  tungan,  fana  ^ptjörii  fie^ 
fettäni;  det  s — r  mig  ståndigt  för  ögonen 
jc  aina  1.  alati  en  1.  liiffuu  1.  föäiffij^  fil 
misjäni;  s.  i  villrådighet,  oUa  fal)ben  'mai 
{;eetla  1.  faI)beKa  ^:äällä,  olla  e^jä-tietoifena 
1.  neutoon  tietämätönnä  1.  neuteon  tietämät 
tiJm^Vi^eöjä;  s.  i  fara,  cHa  ixjaaraSfa  1.  waa 
ran  alaifena;  s.  emellan  hopp  och  fruk 
tan,  cUa  toiiuon  ja  |)eton  iBailjceKa;  en  o 
lycka  s — r  öfver  oss,  cnuettomuuS  u()faa 
meitä  1.  ri^fjuu  :t)äätlämme  1.  p\)öxn  ebc«= 
fämme. 

jSväfvande,  a.  leijailewa,  liiteteftiä,  laufnileica, 
ttäiffp^ä,  ^l}öviir>ä;  (vacklande,  osäker)  ef3ä= 
ttjafainen,  efjä» tietoinen;  s.  vittnesmål,  ef3ä= 
ttjafainen  1.  fiorjun^a  tobiötaminen;  s.  mål 
före,  taicoitteletna  1.  n^a^jifewa  l)uf)e  (=een 
1.  )>uf)unta;  s.  skuld,    )3^i5ritx>ä  1.  Uiffuipa 
iuetfa. 
Svägerska,   f.   (mannens   syster)  nato;    (man- 
nens brors  hustru)  fäl^;  (brors  hustru)  "mit 
jen  tcaimo,  fäl^;  de  aro  s— kor,  I^e  oftat 
fäl^ffct  1.  naboffet. 
Svälja,  v.  a.  niellä,  lainata  (=aan),  (hastigt) 
nietaiöta,  tainaiöta,  (ofta)  niekffiä,  nicleö^ 
fcUä;  (fiy.)  niettä,  nieilä  alaS. 
Svälla,  v.  n.  f-Hiifna,  turaiota  (4ican),  ^^'6l)öt 


txjä,  pnl}'mna,  Vuttistua,  fo^ota  (=oan),  fo' 
^)Ottua,  nousta;  (svullna)  ajettua;  ärter  s. 
under  kolaiiug,  I;erneet  turipoanjat  1.  ^atfu= 
ivat  feittäeSfä;  svampen  s— er  i  vatten, 
fieni  tuvpoo  1.  pax\un  »ebeäfä;  magen  s— er 
af  otjenlig  föda,  »atfa  V^öl^ött^^  1.  )3U^iö= 
tnu  1.  tur)>oo  1.  ^jaifuu  1.  ^luKiätuu  fciptmat' 
tomaöta  vuoaSta;  strömmen  svällde  hastigt, 
luirta  ^a\\m  1.  nouft  1.  foI)ofi  äffiä;  s — nde 
barm,  täptöiuen  1.  fo{)oiIetoa  rinta;  s — nde 
dynor,  turpeat  1.  tät)ti5ifet  tt?i}n^t;  med  s— nde 
segel,   ).mUiStunein  puvjein,  ^jullo-purjeitla. 

Svallning,  f.  paifnnta,  paifumiuen,  turpoamt» 
nen,  pö{;ijttt}mincn,  pullistuminen,  fol;oami= 
nen;  bringa  till  s.,  paifuttaa,  tumottaa,  pö= 
l)i5ttää. 

Svält,  n.  uälfä,  nälän  näfeminen  1.  färftmi= 
nen,  fi^ömättomvtjS. 

Svälta,  v.  n.  nät)bä  1.  färfiä  nälfää;  s.  ihjel, 
fuolta  1.  nääntt)ä  nälfään;  v.  a.  nälfä^^ttää, 
näänmjttää  nälällä;  s.  ihjel,  nälfä^ttää  fuo^ 
lijaffi,  tappaa  1.  näännyttää  nälfään;  svul- 
ten, näUäinen,  nä(fä^t^nl?t. 

Svältaräf,  n.  (ett  kortspel)  uälfä,  nälfäinen, 
talon»^iäteitt)S. 

ivältkur,  m.  nälfä»parannu8. 

Svämma,  v.  n. ;  s.  1.  s.  öfver,  se  Öfver- 
svämma. 

Sväng,  m.  (svängning)  f)eilaf}bu§,  p^örä^bljS, 
fäänuäl^b^S,  toiippauS;  höger,  venster  s., 
fäännäl}bi)8  oifealle,  tcafemmalle;  kusken  tog 
ej  riktig  s ,  ajaja  ei  fäännä^l)ttän»)t  1-  pt)i5= 
vät}l}ttänpt  1.  fäännä{)tän^t  1.  pt}i3rät}tt)ni}t 
oifein;  ge  s.  åt  ngt,  panna  j.fin  »iippa= 
maan  1.  l)eilumaan  I-  lerffumaan;  (ställe, 
der  man  svänger)  fäänue  (=nteen),  fäänne= 
paiffa. 

Svänga,  v.  a.  l;eiluttaa,  ]()äil^ttää,  iciipottaa, 
tieputtaa,  pl)örittää;  s.  fanan,  l;äil^ltää  1. 
pt)i)rittää  1.  fieputtaa  lippua;  s.  mössorna  i 
luften,  heiluttaa  1.  ptjijrittää  laffianfa  tl= 
maSfa;  s.  sin  häst,  pi}öräl)i?ttää  1.  fäännä* 
f)i)ttää  l)etoofenfa;  s.  sin  sabel,  hjälf^ttää  1. 
t)eiluttaa  mieffaanfa;  s.  upp,  feifat)uttaa,  l}ei= 
labuttaa  1.  p^ijräf;l)ttää  ^liJS;  v.  n.  l;eilna, 
l;äill}ä,  fieppua,  p^ijiiä,  h)iipata  (=ppaan), 
tt)iippoa,  liefaf)taa,  liefal^bella  (=telen),  p^ij- 
räf)tää,  fäännäl)tää,  ficfa(;)taa,  f)eila^taa;  s. 
ät  höger,  pl}öväl;tää  1.  fäännä^tää  1.  fiefal;= 
taa  1.  l;eilal)taa  oifeaKe  fäbeUe;  s.  på  sig, 
IjeiSfaroiba,  feifuteHa;  s.  sig,  v.  r.  t;eilal;- 
belta,  fjeila^taa,  pi^örätjtää,  pvi3räf)bellä,  fie= 
fai^taa,  fiefalibella,  liefa(;betla;  slädan  sväng- 
de sig  ät  sidan,  reti  pt)i5räi;ti  1.  fiefalitt  1. 
»tipahti  f^rjään;  han  svängde  sig  omkring 
på  en  fot,  l;äu  pl)i5räl;teli  1.  fiepntteli  t)))-- 
beHä  jalalla;  s.  sig  upp,  fiefalmttaa  1.  fiei^ 
lal)uttaa  itfenfä. 

Svängbro,  f.  p^i3rä=filta,  fääutti-filta. 

Svängel,  m.  fiepotin  (=ttimen),  iciipotiu  (=tti= 
men). 


766 


S  vä 


Svänghjul,  n.  lie^D»  1.  fieffa=rata8  (=ttaan). 

Svängning,  f.  (aktivt)  f)etlutu8,  tjeiUlttamiltcn, 
fief^otu?,  irii^otug,  :i^t)critt)g,  täännt)t^ö;  (neu- 
tralt) betluminen,  f)etfaf)buS,  I^eila^tclu,  ^3t)i5» 
väl;blj8,  fäännä^b^g,  wu^jai;bu§,  ficpahbué, 
t^)u^^^^ami^en;  en  pendels  s— ar,  lerfitn  [;et= 
la^buffet,  ^jeiitelin  leila^bufiet;  komma  i  s., 
rutocta  (=:pean)  kilumaan  1.  lerHunwan  1. 
l;etlaf)telemaan   1.  (om   hjul)  ^3i)i5rimään   1- 

Svängningsrörelse,  f.  ^eUuma=  1.  I;eifu4itfun= 
to,  ferla^telu,  ^cilal^tclu,  f)eUa^teIeininen. 

Svängningstid,  m.  (mek.)  i^eilaf)bu8=atfa,  lerf» 
fauS=aifa. 

Svängrum,  n.  Itiffuma»  1.  !ääntttmä=tita,  tila= 
Jt)uu8,  umIj^^S. 

Svära,  f.  se  Svärmor. 

Svära,  v.  n.  se  Svärja. 

Svärd,  u.  mieffa;  gripa  till  s— et,  tarttua  1. 
fä^bä  1-  rufteta  (»l^ean)  mielfaan;  falla  för 
s.,  faatua  mietan  tieätä  1.  faittta  1.  tap)3e= 
luSia. 

Svärdfejare,  m.  miefan=»aru8taja  1.  4;uoIit= 
taja,  tinefta=fe))<)ä. 

Svärdfisk,  m.  (delphinus  oren)  tuura^lala. 

Svärdformig,  a.mieffamatnen,  miefaiuta^-^^aincn. 

Svärdfäste,  m.  miefan=^onfi  (=nnen),  micfan 
tal}Xoa. 

Svärdotter,  f.  miniä. 

Svärdsegg,  va.  miefan  terä. 

Svärdslilja,  f.  (iris)  furen^mieffa. 

Svärdsorden,  m.  iniefan=ritari8to  1.  =tä(;bi6tö. 

Svärdsriddare,  m.  ntiefan^ritart,  inie!an4ä^= 
bi8tön  jäjeit  (=een). 

Svärdssida,  f.;  pä  s — n,  micl^iiellä  ^Juclella, 
mief)t8tä  Ijaaraa  1.  !antaa,  uro8=^uo(elta  1. 
»lannalta. 

Svärdsslag,  n.  miefan  h)i3nti  1.  Iijcmä  1.  i8fu. 

Svärfader,  m.  appi,  appv-mitQ  1.  =toaari,  ati. 

Svärföräldrar,  m.  pl.  appi  \a  ano^J^i,  atittjct; 
besöka  s.,  fäijbä  atiwciefa  1.  a}>)>e(oi8ia. 

Svärja,  v.  n.  o.  a.  ttannca,  te^bä  Jtala;  s. 
vid  Gud  och  Hans  heliga  evangelium,  lr)an= 
nea  Sumalan  japanen  :|J9l)än  ewanfetiuminfa 
lautta;  s.  falskt,  tet)bä  ttäärä  toaia,  xvan-- 
noa  »äärin;  s.  trohet,  ir annea  uötclliiuut= 
ta,  telibä  nStcHifunben  tcda;  jag  svär  på, 
att  det  är  sant,  minä  trannon  fen  oleiuan 
totta,  teen  toalant  fen  ^ääHe,  että  fe  on 
totta;  (utösa  svordomar)  firota  (=oan),  fi= 
roilla,  manata  (-aan),  noitua;  s.  och  ban- 
nas, firota  ja  n^annoa  1.  manata;  s.  och 
dundra,  firota  1.  noitua  \a  t>aubata;  s.  öf- 
ver  ngn,  firota  1.  firoitla  1.  noitua  j.futa. 

Svärjare,  ra.  firocja,  firoilija. 

Svärm,  m.  ^^artt3i,  jouffo. 

Svärma,  v.  n.  (vara  i  mängd  i  rörelse)  paX' 
Ktilia,  fif;i6tä,  futeffia,  ^^i5riä,  tie^i^ua,  la-- 
re^tia;  biea  börja  snart  att  s.,  mel^iläifet 
vian  rupeaicat  ^jartt^eilemaan;  folket  s— de 
genom  gatorna,  tanfa  ^'^iJri  1.  ^artveili  1. 


Syd 

joutfoilt  1.  fulefft  1-  fanfaa  fi{)ifi  ^itfin  ta* 
tuja  1.  fatuloilla;  s.  hela  natten  kring  byn, 
fuletfia  1.  faa[)itclla  1.  farel)bcHa  (=tel"cn) 
faiten  Ijötä  ft^läSfä;  barnen  s — de  kring 
läraren,  (apfet  pt)i5ri»ät  1-  fie^^nittjat  1.  fi= 
f)ifi»ät  opettajan  ympärillä;  (vara  svär- 
misk) farefitia,  fare{)bella,  fjuifcnnella  (»nte» 
ten),  nsielifeillä,  fioarceffia;  s— nde  fantasi, 
f}uifentele»ca  mieli=fun.^a6ttn. 

Svärmare,  m.  farel^tija,  »iel}feifijä,  I;aatreffija; 
(kringstrykare)  fuletftja,  farel)telija;  (fyr v.) 
fäbitäinen. 

Svärmeri,  n.  ^luifentcleminen,  farel;timinen , 
^aairieffiminen,  miefen4}aameffiminen. 

Svärmerska,  f.  faref)tijatar  (Staren),  f)aatt>effi= 
jatar,  faref)tija,  ^aanjetfija. 

Svärmisk,  a.  farea,  f)uitentelettiainen,  ttjiel)- 
feä,  farel)tiniatncn,  l)aan>cfri»ainen. 

Svärmiskt,  adv.  farcaöti,  faref)tien,  fare(;ti= 
n^aifeSti,  I)aaioeffi»a8ti. 

Svärmoder,  f.  anoppi,  anoppi=muori. 

Svärson,  m.  n)än>i},  wätt^^^mieS  1.  »poifa. 

Svärta,  f.  (fuligula  fusca)  muSta^fuorfa,  pWU 
fafiipi=telttä,  fortti,  meri^eiri. 

Svärta,  f.  muöte  {=ecn),  mu8ta,  mu8tnri. 

Svärta,  v.  a.  muStata  (=aan),  mustuttaa;  s. 
ned,  te[)bä  1.  ta|)ria  muStaffi;  (fig.)  mu8tut' 
taa,  panetella,  fortaa. 

Svärtbord,  n.  (boktr.)  mn§te=pi>l}tä. 

Svärtvals,  m.  (boktr.)  mnSte-ruJIa  1.  4e(a. 

Sy,  v.  a.  o.  n.  ommella  (ompelen),  neuloa; 
sy  ihop,  ommella  ^t)teen  1-  fofoon  1.  umpeen. 

Syarbete,  n.  ompeIu=ttji.\  neuIo6»tt}i3. 

Sybåge,  m.  ompelu»  1.  neuIo8=puut  (/;/.;,  ncu- 
Ioin»fe{;^8  (»ffen). 

Syd,  m.  etelä,  fuwi. 

Sydlig,  a.  etelä=,  eteläinen;  s.  vind,  etelä=tuu(t; 
"s.  kurs,  latitud,  eteläinen  fuunta,  Icn^ctjS. 

Sydligt,  adv.  (i  söder)  eteläsfä,  etelän  1.  fu» 
tren  puolelta;  (åt  söder)  etelään,  etelään 
päin,  etelää  fobben;  (fran  söder)  etelältä, 
etelästä  päin,  etelän  1.  futocn  puolelta. 

Sydon,  n.  ompelu»  1-  nenlou8»falu  1.  »fapine 
(»een). 

Sydost,  m.  faaffo,  itä»etelä. 

Sydostlig,  a.  faatfoinen,  faaffo-,  itäetciä-,  itä» 
"eteläinen;  s.  vind,  faaffo=tuuli. 

Sydpol,  m.  ctelä=napa. 

Sydsydost,  m.  etelä=taaffo,  eteläinen  itä=etetä. 

Sydsydvest,  m.  etelä4ouna8  (»aan),  eteläinen 
länfi-ctelä. 

Sydvarts,  adv.  etelään  päin,  etelää  fcf)ben, 
'etelä'fuuntaa. 

Sydvest,  m. lounas  (»aan),  länft^ctelä,  etclä»länft. 

Syd  vestan  o.  Sydvestvind,  m.  founa8»tuuli, 
Iänfietelä»tuuli. 

Sydvestlig,  a.  lounainen,  lounas»,  länftetelä= 
Iänri»eteläinen:  s.  kust,  lounaiucn  1.  länfi^ 
etcIä»ranniffo. 

Sydvestra,  adj.  fouuaiucn,  lonnaS-puoliueu, 
tänfi»eteläinen. 


Syd 

Sydvind,  m.  etelä=tuuli,  fuiöi^tuuli. 
Sydyna,  f.  ompt^u-  1.  neuIouS4^ljnV. 
.SydGstra,  adj.  faaftoineii,  faa!foiS=,   taaUo--, 

itä=eteläinen,  itäetclä». 
Syende,  n.  ompetemiiten,  om^selu,  neutomtncii, 

neulonta. 
Syfta,  v.  a.;  s.  malt,  taitaa  maltaita. 
Syfta,  v.  a.  tä^bätä  ('tään),  täf)tää,  tarfoittaa,_ta= 

jpoittaa;  s.  på  ett  aflägset  mål,   täl;bätä  1. 

tasoittaa   fautaifeen  :t5ilf'faan;  det  s— r  på 

er,  fe  tarfotttaa  teitä;  jag   vet   ej,  h  vartat 

han  s— r,  en  tiebä,  mitä  t)än  tartoittaa  1. 

talvoittaa;   allt  s— r  till   samma  ändamål, 

laitella  en  farna  tarfoituS  1.  ^ää=maali,  faiffi 

tatooittaa  1.  täf;tää  famaan   tarfoituffeen  1. 

famaa    tarfoituöta,   faitfi  tartoittaa   famaa 

jjää^maalia. 
Syfte,  n.  täf)tät)6,  tä^täämä,  tarfoituS,  tan?oi= 

tu«,  aitomus;  (mäO  tä^täämä,  tatcoittama, 

^^iltfa,  täf)tät)8=maalt;  han  har  ngt  i  s.,  l;ä= 

neltä  on  j.fin  tavfoituffena  1.  aifomnffena  1. 

taiooituffena,  f)än  tatcotttaa  i(;fin  1-  tavtoit= 

taa  1.  aifoo  j.fin;   gå  miste  om   sitt  s.,  ei 

:|jäästä  tartcitnffenfa  1.  tatooitutfenfa  ^Jcrifle; 

hvad    var    s — t   med  hans   ord?    mifä    oli 

Ij       pnen  fanainfa  1.  ^u^eenfa  tavtoituö?  mitä 

I       i)'ån  :^nl)eellanfa  1.  fanoiUanfa  tarfoitti  J.  ta= 

!       hjottti  1.  tä^täfi. 

Syftemål,  n.  se  Syfte. 

Syftning,  f.  tä^tä^g,  tähtääminen,  tarfoittami» 

'  nen,  tarfoitu§,  tattjoituö,  tanjoittaminen;  jmfr 

Syfte. 
Syhandske,  m.  täfi^nal^fa,   onH3eIu  =  na[;{a  1. 

^anftffa. 
Syjungfru,  f.  empdu'  1.  neuIouS4^ttö  1.  =neito. 
Sykorg,  m.  omj3eIu=  1.  neulons^ovi  1.  =fo^fa, 

{anta=to)3V«- 
Syl,  m.  naötali;  (spets  af  berg)  era,  l^ui^i)U. 
Sylf  1.  Sylfid,  f.  ilmatar  (»ttaren),  feijuincn. 
Sylfidisk,  a.  feto^täinen,  folaffainen. 
Sylformig,  -lik,  a.  na§f alimainen;  (hot.)  oxa-- 

mainen. 
I   Syll,  m.  ttjuoliainen,  jnoniainen,   umoti»]^irfi 

(=rren),  aIuS4;irfi. 
Syllogism,  m.  ))äätelmä,  iof;tau8,  jol)to=t5äätö8 
Syllogistisk,  a.  ^jäätelmättinen,  jof)tauffeIIinen, 

j;o{)tautfen,  iof)to=päätteinen. 
Sylt,  m.  i)iUo,  \X)M,  marja4;iao  1.  =ft}Itti. 
Sylta,  v.   a.  f^ttätä    (»ttään),    l^iltota   (=oan), 

feittää  foferiin. 
Sylta,  f.  f^Ittt);  göra  s.,  f^tt^tä  (-ttljän). 
Syltburk,  m.  ^itto»  1.  f^Itti=ti3Hfi. 
i    Sylthufvud,  n.  ft)Itt^=1)ää,  f?ftl)tt^  fian«^ää. 
Syltsaker,  f.   pl.   f^Uti=  1.  ^itto- aineet,  i)\U 

muffet. 
Syltskål,  f.  r}iao=  1.  f^Itti=aStia  1.  «malja. 
Sylåda,  f.  om^jelu»  1.  nentouS-Iaatitfo. 
SylöD,  m.  om:()eIn»  1.  nenlomu8=t)atHa. 
Sylört,  f.  (subularia  aquatica)  äimä=ruof;o. 


Syn  767 

Symamsell,  f.  ompelija»  1.  neuloja  »mamfeli, 
cmpelu=mamfeli. 

Symaskin,  m.  omf3eIu=fone  (=een),  neulcma»f6ne. 

Symbol,  m.  (sinnebild)  fuicauS,  tt)Crtauä=funja; 
(trosbekännelse)  u8!on=tunnuötu8. 

Symbolik,  f.  tunnuStuS»  1.  u8fontnnnu8tu8= 
op).n;  (estet.)  tnertauéfunja-taito. 

Symljolisk,  a.  (sinnebildlig)  tccrtanS^futoaKi» 
nen,  futoauffeUtnen;  s— a  böcker,  tnunu8tu3= 
tirjat. 

Symfoni,  f.  ft^mfonia,  i}f;teuö»foitto. 

Symmetri,  f.  fof)baaifun8,  fcf)battatn=Dlo,  fu^ta» 
\op\x,  fo))u--fn()taifun§. 

Symmetrisk,  a.  fo^baltinen,  fopu=fuf)taincn  1. 
4u[;baEinen,  fof^battain^otetoa. 

Sympatetisk,  a.  m^iJtä=tuntoinen,  m^iitä=tun= 
teettinen,  ml)i5tä=tt)ai!utuf|eUinen. 

Sympati,  f.  mt)ötä=tuntoifnuö,  m^i5tä=tnnteclli= 
fung,  ^{)tä=mieUl^i}S,  fala=^(;teiji)i}8. 

Sympatisera,  v.  n.  otta  >j[;tä=mielinen  1.  m^ötä= 
tunteinen. 

Symptom,  m.  oire  (=ecn),  enne  (cntcen\  en= 
nu8'-merffi. 

Symptomatisk,  a.  oireeflincn,  enteellinen,  en= 
nu8=mer!illinen. 

Syn,  f.  (synsinnet)  näfö;  (seendet)  näfö,  näentä; 
(det  som  ses)  TxaVi),  uäfemä;  (utvältes  sken) 
mttj,  nätö;  för  s— s  skull,  nä^tfi,  näfeiffi, 
näön  icnotft,  ))ilffeetft;  (ansigte)  muoto,  !a8^ 
hJOt,  filmat,  naama;  se  en  i  s— en ,  fatfoa  j.tuta 
filmiin  1.  naamaan;  säga  en  ngt  midt  i 
s— en,  fanoa  j.tuUe  j.tin  h^aöten  naamaa  1. 
filmiä;  (besigtning)  ft^^ni,  fatfaötuö,  tatfel» 
mnS;  hålla  s.,  p\i'äa  fatfelmnSta  1.  fatfoä^ 
tusta  1.  f^tjniä. 

Syna,  v.  a.  f^ljnätä  (=ään),  fatfaStaa,  fatfeöa, 
:|3ttää  fatfeimuöta  1.  fatfaetuöta. 

Synagoga,  f.  fpnagoga,  iuutaIaiö=tirHo. 

Synas,  v.  d.  nä!t)ä,  näyttää,  tuntua;  redan 
syntes  tornen,  tornit  jo  näfl)in)ät;  han  sy- 
nes ej  till,  ]()äntä  ei  nätj;  han  tog  det  för 
hvad  det  syntes,  ^än  ^jitt  fen  fina,  mitfi 
1.  miltä  näf^i  1.  näljtti  1.  mitä  nätjtti  ok* 
toan;  han  vill  s.  lärd,  {;än  taf;too  nät^ä  1. 
näyttää  o))))ineeUa ,  on  oictoinanfa  oppi^ 
nut;  han  gör  det  blott,  för  att  s.,  l^än 
fen  1.  fitä  tefee  toaan  näft)ä!fenfä  1.  näftjmt» 
fenfä  Jnuotfi;  han  synes  vara  en  god  man, 
pn  näi)ttää  1.  näf^ij  t)t)toäffi  miet)effi  1.  ^X)' 
»ältä  mieheltä,  l^än  näyttää  1.  näfp^  oIe= 
toan  l^^icä  mieS;  som  mig  synes,  niin!uin 
1.  mittä  minusta  näf^i)  1.  näi)ttää;  så  synes 
det  honom  ock,  niiu^Jä  1.  filtäpä  1.  fi&epä 
fe  ^äneötäfin  näyttää  1.  näfpi?;  hvad  synes 
er  derom?  mitä  te  fiitä  )5ibätte?  mitfi  te 
fen  fatfotte  1.  näette?  mitte  1.  miltä  1.  miffi 
fe  teiötä  näf^^  1.  itä^ttää?  det  synes  som 
han  ej  mer  skulle  tänka  derpä,  nät)ttää  1. 
nätl)^  1.  tuntuu  fittä  1.  fiffi,  fuin  ei  ^än 
enää  fttä  ajattelifi;  som  honom  godt  sy- 
nes, tuten  1.  mitenfä  l.  nitn^fuin  ^än  l^t)« 


r68 


S  y  n 


iväffi  näfcc  1.  f;änc§tä  Ijtjtoäffi  nähjt)  1.  uäv^t-- 

tää;  liäraf  syues,  tä«tä  näfi)^  1.  iiätjbään. 
Synasel,  m.  näti3=tc8fu§ta. 
Synbar,  a.  näh)\r>ä,  näft)»äinen,  näennäinen, 
'näl;tätT>ä;  (tydlig)  nä{;tätt)ä,  fetoä,  ilmeinen; 

se  Synlig. 
Synbarhet,    f.  näfljn3äil>}g,    nä(;tättJl^^8,    fe^ 

'nu)^s,  ilmeiivi)§. 
Synbarlig,    a.    filmin^näf^tätttä,    nä(;tätBä,    \U 

'meinen,  julfinen. 
Svubarligen,  adv.  näf)täli^äöti,  näfpiräSti,  fil= 
'inin=nat)tän)ä6ti,  fihnään  ^.nétäwäöti,  ilmei» 

feeti;   han  är  s.  rädd,   näfptt)äéti  1.  näl;tä» 

Illasti  on  I)än  )>el!uri;   detta  är  s.  falskt, 

tämä  en  fi(min=näf)tän)ä§ti  1.  nät)täft)äétt  1. 

timeijeSti  iräärin. 
Synbart,  adv.  se  föreg.  ord. 
Svnbild,  m.  näfö=!uu^a. 
Synd,  f.  fimti;  begä  s.,  tct^bä  f^ntiä;   det  äi 

's.    att   sia  honom,   ft)nti    en  Isäntä    U)öbä; 

det  är  s.  om  honom,  Isäntä  en  jääti  1.  fl)nti 
Synda,  v.  u.  tci^bä  fljntiä,  xittoa. 
Syndabekännelse,  f.  finnin  tunnuötuS. 
Syndabock,  m.  ft)nti4^utti;  jag  får  vara  s— en, 

minun  ^ääni  \aa  tantaa. 
Syndabot,  m.  it)nnin  !atnmu3. 
Svndabörda,  f.  ):)nti=fuovma,  finnin  fuorma 
Syndafall,  n.  ii)ntiin4aufeamu§,  f^ntiin  lan 

feaminen. 
Syndaflod,  m.  tocben4^aiiumu§  1.  '^jaifuminen 
Syndaförlåtelse,  f.  ftinnin  anteeffi  faaminen  1 

antaminen,  f^nnin^anne  (=nteen). 
Syndamätt,  n.  jtmnin  määrä. 
Syndaoffer,  n.  fljnti^ui^ri. 
Syndapalt,  m.  se  Stackare. 
Syndapenning,  m.  l^nti=ra[)0. 
Syndare,  m.  läntinen,  fi^nuin4efijä. 
Syndaregister,  n.  ft)nnin=Iuettefc. 
Syndaskuld,  f.  fl)nti»»clfa. 
Syndastraff,  n.  jännin  rangaiStnS. 
Syndasömn,  n.  fpnti-uni,  finnin  uni. 
Syndaträl,  m.  fijnnin=orja. 
Syndaväg,  m.  fijnnin  tie. 
Synderska,  f.  se  Syndare. 
Syndfri,  a.  ipnnitön,  fpnniStä  irta^aa. 
Syndfiill,   a.  fontiä   täpft  1.  täynnä,   finnillä 

"tä^tetttt,  fönniUincn,  ii}ntiuen. 
Syndig,  a.  ii)ntiuen,  ftjnnillinen;  det  är  s— t 
att  tänka  sa,  fijnti  1.  ftjntistä  on  niin  ajateUa. 
Syndighet,  f.  fi)ntiii)t}€,  fpnnillii^ö- 
Syndigt,  adv.  fijntiicSti,  ivunittiieöti,  fijnnisfä. 
Syndikus,  m.  toimitfija,  toimennuS^ntieS,  afia= 

"mies. 
Syndlös,  a.  f^nnitön. 
Syndoffer,  n.  f^nti=  1.  fl)nuin=u{)ri. 
Syne,  se  Syn. 

Synedom,  m.  ltJJjni=  1.  !atfeImu64ucmiD. 
Syneförrättning,   f.  fatjelmuS»   1.  j^t)ni=toimi= 

tn§,  i>^nin=iJito. 
Syneinstrument,  n.  ^XjXjixu  1.  fatjelmuS^ftrja. 


Syneman,  m.  f^tini^  1.  falfefmuS-mie'^,  ll}l}nin= 

^Jitäjä. 
Synerätt,  m.  i^i)ni=  1.  fatjelmnS^oifcuS. 
Synfält,  n.  näh}=ala,  näfemä=a(a  1.  =J)iiri. 
Synförmåga,  f.  nä!ö=  1.  näentä=»oitna. 
Syngenesia,  f.  (bot.)  l)I)bl)S4'uffaifia. 
Synglas,  n.  nä£i54afi;  fuurennnS^afi. 
Syngräns,   n.   nafi5  =  raj[a,   näfo»  vänta,   ilman 

ranta. 
Synhåll,  n.  filmän^fanto,  näfö-matfa  1.  --toäii; 
komma  inom   s.,   tulla  näftjlBiin  1.  uäfitä» 
toifle;    försvinna   från    s.,    I)ätoitä    (=iän)    I. 
tabota  (4Dan)  nähiiriötä  1.  näl)tänn(tä. 
Syning,  f.  (svendei)  ompefuS,  ncnlonta,  om» 
pcht;   (synandet)   fatielmué,   fatfaStaminen, 
fi)>)nät)§. 
Synkope,'  f.  (gramm.)  \}l)Un\4\)'6nt'ö ,  Il)[;enm)§. 
Synkraft,  f.  näfl5=n?Dima,  näcntä--tooima;  (si/- 
nens  olika  styrka)  näön  UUMUia  1.  lvaI;iriunS. 
Synkretjsm,  m.  Ial)fei8=VI)t)iSt»ö. 
Synkretist,   m.   Ia[;foiS=>jI;biätöIäinen,  laf^foin- 

t)f)biStäjä. 
Synkrets,  ra.  näfi5=ala,  näf^=ala  1.  »piiri,  filma» 
aia   1.    »piiri;    han    eger    en    vidsträckt  s. 
(Jjg.)y  f)äne[(ä   on  laaja  1.  atcara  1.  laicea 
riäti5»ala  1.  »piiri  1.  fi(mä9S=aIa. 
Synkronistisk,   a.   ^l)ben»   I.   iaman»ai{ainen, 

^tft=aifuiuen. 
Synlig,  a.  näfijträ,  näh)toäinen,  näfljifä,  näft)» 
n?iSjä  (oleani),  juiti  1.  ilmi  (detta);  blifva 
s.,  tuKa  näfi)iciin  1.  näfijnnllc  1.  näfijwätfi, 
runjeta  (»pean)  näh^mään;  vara  s.,  clla  nä» 
!l)teäinen  1.  näf^wäifenä  1.  näti)i|ellä  1.  näfi}» 
ttjisfä;  i  s.  måtto,  näft)»ä§iä  1.  näfV^äifeS» 
fä  mucboSfa,  näftmiäifetlä  tatcada;  s— a  fö- 
remal, näf^ttäifet  fappaleet;  han  var  ej  s. 
på  balen,  l)äntä  ei  näfpmjt  tanöppiboisfa. 
Synligen,  adv.  näh)raäije8ti,  näh)toäSti,  uäfi)» 

tt?äUä  tattsaUa,  näh)n.Hi8iä  mnoboSia. 
Synlighet,  f.  nätl)tt)äilVl)S. 
Synlinie,  f.  näfö»(inja. 

Synnerhet,  f :  i  s.,  ttarfinfin, etenf in,  femminHn, 
liiatentin,  lucnainfin,  erin=cmattain,  erit» 
täinfin,  eri»tDtcn;  han  är  i  s.  mycket  rik, 
Iiän  en  toarfintin  1.  erittäintin  !.  etentiu  1. 
eri»toten  htjwin  rifaS;  alla  i  allmänhet  och 
hvar  och'  en  i  s.,  faitfi  l}I)teife8ti  ja  itfe» 
!u!in  fet)ba8tanfa  1.  erittäin;  i  s.  som  han 
är  rik,  femminfin  1-  etenfin  1.  tcarftnfin  1. 
liiatenfin  1.  luenainfin  !uin  Ijän  on  rifaS. 
Synnerlig,  a.  erin=omainen,  erityinen;  i  ngt 
"s— t  fall,  jsjtin  erin=emaiieSja  tapautieSfa; 
saken  förtjenar  s.  uppmärksamhet,  afia  an» 
faitfee  crin=omaiSta  tartfauéta  1.  ftuemaa» 
mista;  ingenting  s — t,  ei  mitään  evin»o» 
maista. 
Synnerligen,  adv.  erin»emattain,  crin»omaifenf 
erittäin,  hjarfin;  hon  är  ej  s.  vacker,  ^än 
ci  ole  erin»ontaiien  1-  erittäin  fauniS;  ej  s., 
et  erin»omattain  1.  erittäin  1.  erin»omaife8ti; 


Syn 

s.  som,  se  i  synnerhet  som;   samt  och  s., 

faitft  ^l^teifeétt,  eritoten  1.  »arfin  Mttl 
Synnerv,  m.  näfö4)ermo  1.  4iubin   (4imen), 

nM'6'\ncm. 
Synod,  m.  :f.ia^t?=fo!ouS,  ^ja^^sieu  fofonS. 
Synodal,  m.  iia^iö^fofciifien  1.  »fofouffellinen, 

))ap|)ein  fofoufien. 
Synodalmöte,  n.  ^.■»aj>)5ten  1.  :|3a^^i8=!ofouö. 
Synodisk,  m.;  s.  månad,  tä^fufuutt  luu^auft. 

Synonym,   a.   ft)non^mtnen,  v^tä»merfitfe»ä, 

faman=mer!it^!ieUmen;  subst.  m.  tjf^tä^mer^ 

fitfctt>ä  fana,  fjjnonvnti-fona. 
Synonymi,  f.  fi)nont}inta,  t)^tä=mer{itfeh)äift?l}€. 
Synpunkt,  f.  näfö=!Eo(;ta,  näfö=lEanta,  näfemt?S= 

1.  fatfomu§=^atffa;  (fig.)  Jänta,  näfö=fol^ta  1. 

»fanta;   se  en  sak  frän  rätta  s — en,  fatfoa 

afiaa   oifealta  fannafta  1.   näfö^tannalta   1. 

:j>uoIeIta;    från   den   s— en,   fi(tä   fannalta 

fatfoen. 
Synsinne,  n.  näi5n=  1-  näfi3=0t§tt. 
Syntaktisk,  a.  laufe=D))iötnen,  Ianfe=o^nn. 
Syntax  1.  Syntaxis,  f.  Iaufe=0p|3i. 
Syntes,  m.  l)t;bt8täml)S,  l)f)bt§t^ö. 
Syntetisk,  a.  t)^)biötV)fielIinen,   ^I;biötecGinen; 

s.  metod,  i)()biöteeliinen  1.  ^f^bisteleivä  ta^a; 

s— t  språk,  ^(;bt^teel(inen  fieli;  s.  sats,  ^[;= 

btSteellinen  lau[e. 
Synvidd,  m.  se  Synkrets. 
Synvilla,  f  filmän»  1.  näön=f)avf;au3  1.  4)ai= 

rau8,  näf^=f;arf)au§,  näti)=totvlje  (=ecn),  I;ar= 

t;a=näfl}. 
Synvinkel,   m.   näfi5=   1.  näentä=!ulma,  näön 

taivcuä. 
Synvändning,  f.  fifmähi  fääntäminen. 
Synvärd,  a.  fatfottaira,  fatfemista  1.  näfemistä 

anfaitfetoo. 
Synål,  f.  fihnä=ncuta. 
Syphilis,  f.  tu'ppa,  fup)ja=tautt,  palja  tauti. 
Syphilistisk,  a.  fmjallinen,  fn}3j)a=,  tuppa-4au' 

biUinen. 
Syra,  f.  (egenskapen  af  sur)  f;a:|3^antun6,  'ifap-- 

po,  Ijapt  (=^feen);  (kem.)  'i)appo;  (i  jorden) 

toefi=rnoöte  (=een),märf^^§;  (rumex)l)itxatta. 
Syra,  v   n.  l^a^ata  (=))panen),  f;a)5autna,  ^a= 

:^iStua;  v.  a.  ^a))attaa,  i^atJannuttaa. 
Syre,  n.  Ijappi,  Ijapt  {--ppitn). 
Syre  b  as,  m.  (kem.)  'i)appbzm'ä§. 
Syrehaltig,  a.  Ijapi^inen,  ^a:pin=^itoinen  1.  =f£= 

fainen,  f;appoinen. 
Syren,  f.  (syringa  mlgaris)  ftreeni,  fxrecni=))UU. 
Syresalt,  m.  (kem.)  i)appu  1.  f)a^)e=fuo[a. 
Syrgas,  m.  I;a^.iJ>i=taafn. 
Syring,  m.  neuIa=forinu8,  f^t^rinfi. 
Syrlig,a.r;a^Ja^fo,  m^reä,  tiffelä;  (ketn.)l)apa^h. 
Syrlighet,    f.    ]^a)3af)foifuu8,    in^re^S;    (kem.) 

f)appoim\,  f)a)^eS  (=f)en). 
Syrsa,  f.  (gryllus)  firffa. 
Syrsalt,  m.  £)a^e=  1.  ^la^^i^uola. 
Syrsätta,  v.  a.  (kem.)  l^a^ettaa,  f)a|Joittaa,  (ja» 

^sistuttaa;   syrsatt,   Ijapistunut,   f)apettunut, 

f)a^^)eellinen. 

Svenskt-Finskt  Lexikon. 


Sy. 


769 


Syrtnt,  m.  fortuutti,  fortuuHi,  taffi;  (hord- 
sijrtut)  ^ö^tä=afetin  (»ttimen). 

Sysilke,  n.  om)jefu=  I.  neulDU?=ftI!fi. 

Syskola,  f.  cm)3elu=fculu. 

Syskon,  n.  la|)jefiet,  fifarcffct  I.  fifarnffet,  tr>el= 
jeffet,  »eti  \a  fifar. 

Syskonbarn,  n.  ferfuffct,  or^Janutfet. 

Syskonbyte,  n.  rié!ti=Ianfou8,  toaSta4anfou8, 
fifareöten  toai]^etu8;  ingå  s.,  ruiceta  {^pzcw) 
xmV-  1.  ttjasta  langotfiffi  1.  ri8ti4anfoutecn. 

Syskonsäng,  f.  ^l^teinen  1.  lJf;tei8=h.^uDbe  (=teen), 
fef'a=n)nobe. 

Syskontycke,  n.  fifaruöMiäfö,  iDctjen  ja  ftfa= 
ren  nätö;  de  hafva  s.,  l^e  owat  fifaruS* 
näföifet,  t)eiHä  on  fifavu8ten  näföä  1.  muotoa. 

Syskrin,  n.  ompeIu=  1.  ncuIon84il3a8  (=))paan) 
1.  =ra[ia. 

Sysselsätta,  v.  a.  ^itää  t^ööfä,  ^.lanna  tljöQe 
1.  tijö^ön,  teettää  1.  toimituttaa  (j.hitta),  an= 
taa  ttjiitä;  jag  vet  ej,  hvarmed  jag  skall 
s.  honom,  en  tiebä,  mitä  ^netlä  teetän  1. 
tcettätfin  1.  toimitutan  1.  mitä  IjäncUe  t^ofji 
))aneu  1.  annan,  en  tiebä,  mille  tpijKe  1.  mv- 
\}\\x  tl)i5f;i)n  ijawtt  pamn  1.  ^anifiu;  s.  sig, 
v.  r.  tt?i58fenneltä  1.  tljiifienncllä  (»ntelen), 
aSfavoita  (=tfen),  oKa  ti}ö8fä  1.  toimcSfa, 
toimitella;  s.  sig  med  läsning,  skrifning, 
snickeri,  fjarjotttaa  1.  Ijarioitetta  tufua  1. 
lutemista,  firjoittamista,  niffaroimista,  tet)bä 
1.  aöfaroita  1.  toimitella  lutu»,  firjoituS», 
nitfaroimiS^t^ötä,  ttjliffennetlä  1.  aSfaroita  tu= 
femifesfa,  firjoittamifesfa,  niftaroiraifegfa; 
sysselsatt,  tljiiöfä  1.  toimeSfa  1.  aSfareiöfa 
(oIe»a);  han  är  ständigt  s.,  I;äu  on  aina 
ti)i)8fä  1.  toimesfa  1.  aäfaretSfa,  f)än  aina 
tt)i36fente{ee  1.  aöfaroitfee. 

Sysselsättning,  f.  ttjön=teto,  töi36fä=oIo,  t^86* 
fentellj,  astaroiminen. 

Syssla,  v.  n.  aöfaroita  (=tfen),  toimita  (-tfen), 
tl)i38fenneaä  (»nteten),  f;äärätd  (=ään),  i)ää= 
räillä,  ))unf;aiaa,  tetjbä  toimitusta,  olta  toi» 
meSfa;  han  s — r  alltid  med  ngt,  ^äu  aina 

j.tin  a8!aroitfee  1.  t^ösfeutelee  1.  toimittelee 

1.  f)ääräilee. 
Syssla,  f.  asfare  (=een),  t^ö,  toimitus,  toimi; 

husliga    s— lor,    Ioto  =  agfareet   1.   »toimet; 

(tjenst)  toirfa,  ammatti. 
Syssling,  n.;  s— ar,  fifareöten  la^et,  ferfuffct. 
Sysslolus,  a.  t^ötijn,  aSfareeton,  joutitaS  (,»aan), 

jouto»,  joutahja. 
Sysslolöshet,  f.  t^i3ttöm^i)8,  joutitaifuuS. 
Syssloman,  m.  toimitfija,  toimcnnu8=mie8. 
Sysslomanskap,   n.   toimitfijan   1.   toimenuuS- 

miet;en  jnirfa. 
System,   n.  järeStö,    fääbelmä,    fääbc  (=teen), 

rafennuS,  iäre8t^84aito8;  (nat.  låst.)  järeS* 

tö,  luofasto. 
Systematisera,  v.  a.  jiäreeteKä,  järeStöitä  (»tfen), 

l^anna  järeSt^ffeen  i.  järeStöEe. 
97 


770 


ys 


Systematisk,  a.  järegtöCinen,  fääteellinen,  jä= 
'reéti)S4aitctieKtnen. 

Systematiskt,  adv.  järcétcKi|e8ti,  järe8tt)tie6= 
fä,  järeöti)tftn,  lääteellifeSti. 

Syster,  f.  [tiar  (=en),  ftvfo,  fiuffu;  de  äro 
s— tiar,  i)t  Dttat  fifarefiet  1.  ftfaruffet;  kära 
s.!  söta  s.!  ftgfo  1.  ftjat  luita  1.  fultafeni! 
fxSfcfeni!  fiiarueni! 

Systerbarn,  n.  fifareit  Upfx. 

Systerdotter,  f.  fifaren  tijtär  (4tären\ 

Systerlig,  a.  fijareUinen,  fijarcn;  s.  kärlek, 
fifaven  ratfauS. 

Systerligt,  adv.  ftfarett  tateatla,  ftfarelliieSti. 

Systerlott,  m.  fifaren  ofa  l.  ofinto. 

Systerskap,  m.  fifaruuS. 

Syst  rskal,  m.  ftfaren*  1-  fxfar»nta(ja,  figfon- 
malja. 

Systerson,  m.  ftfareit  ^otfa. 

Sytuing,  f.  muctta,  elatiiS. 

Sytningshjon,  n.  niucnalla»cltja,  mucna=njauri, 
nmona^mucri,  elätti. 

Sytråd,  m.  xiljma,  ora^eIu4an!a. 

Sytåg,  n.  (>>kepp.)  \\a.m\\\lx-l'é\)'\\. 

Så,  adv.  niin;  om  så  är,  joS  niin  on;  sä  är 
det,  niin  1.  niin^>ä  en,  niin  fe  en;  hvarföre 
sa?  mifft  niin?  så  och  sa,  niin  ja  niin; 
så  och  så,  så  der  (temmeligen),  joffeentin, 
jotentin;  så  här,  näin,  näin=itään;  gör  så 
der,  tee  noin  1-  noin=ifään  i.  niin=iEään; 
huru  sä?  miten  1.  fuinfa  niin?  som  han 
lefvat,  så  dog  han,  niinkuin  t)än  eli,  niin 
fuoIt!in;  han  är  så  gammal  som  jag,  I)än 
cn  minun  ifäifeni,  l^än  on  niin  1.  tjlitä 
wanl;a,  fuin  minäfin;  sä  stor  som  en  häst, 
benjofen  fofoinen  1.  fuuruinen,  niin  tfo  1. 
fuuri  fuin  beirenen;  ej  hälften  så  lång,  ei 
^uolifft  niin  idittä  1.  fen  pituinen;  så  här 
stort  är  det  nu,  näin  ifo  1.  tämän  fotcinen 
1.  tämän  fuuruinen  fe  ni)t  cn;  så  långt 
detta,  fen  )>ituinen  fe,  niin  \s\iVå  1-  pitfältä 
fitä;  så  mycket  deraf,  fen  werta  1.  niin 
^jaljo  fitä;  så  och  så  lång,  bred,  niiu  ja 
niin  pitfä,  letteä,  fen  \0i  fen  pituinen,  le 
nM)inen;  sä  och  sä  mycket,  niin  ja  niin 
palju,  fen  ja  fen  ttcrta;  icke  större  än 
sa,  ei  tätä  1.  fitä  1.  tämän  1.  fen  1.  tuota 
1.  tuon  ifompi;  så  angeläget  det  är,  att 
.  .  .,  min  tuifi  tarpeefliéta  !uin  outin,  että 
.  .  .;  skrik,  gå,  slå  icke  så,  elä  niiu  buU' 
ha.,  fäij,  It)ö;  var  sa  god,  de  1.  olfaa  niin 
l^^lBä,  tee  1.  te^fää  niin  bliann;  han  är  ej 
just  så  nöjd,  i)a\\  ei  de  niintään  1.  juuri 
niin  tp^tljwäinen;  du  kan  icke  tro,  så  elak 
han  är,  et  tt)oi  uéfca,  tuiuta  'i^aija  \}'ån  on; 
nu  är  det  kommet  så  vida,  n^t  fe  OU  tul= 
lut  ftifien  1.  niihin  aéti  1.  fiil^en  mittaan; 
han  har  icke  sa  orätt,  ^äncllä  ei  ofe  uiiu» 
fään  »äärin,  'i)an  ei  de  niintään  »äärä8= 
fä;  han  hade  sa  när  brutit  nacken  af  sig, 
melfein  1.  oli  teä^ällä,  ett'ci  niéfojanfa  tait= 
tanut,  di  »ätiäEä  taittaa  niötanfa;  ngt  sa 


■J 


Såd 

när,  joffeentin,  jotenfafin,  jotenfin;  alla  så 
när  som  han,,  taitti  muut  paitfe  ^äntä  1. 
^än;  först  kom  han,  så  du,  enfiu  tuli  ^än, 
fitte  ftnä;  (förundran,  tvifvel,  ironi)  hjai 
niin,  niin  icatn,  njat;  ftlte;  sä  att  ni  ändte- 
ligen  medger  det,  toai  möijunätte  ntjt  fen 
nnimetntin,  no  että  n^t  fen  jBiimeintin  m^iJiw 
nätte;  så  att  han  fatt  sig  en  arf vinge!  »ai 
cn  bänfaanut  peritlifen;  så,  ni  vill  då  inter» 
etteti)  fiiS  1.  toai  ette  ntjt  ta^bo?  och  så 
talar  han  om,  att  det  går  bra,  ja  fitte  I 
niin  f)än  pu^uu  1.  fanoo  fen  Riitoin  täl?toän 
Han  talar  illa  om  er.  Så!  §än  pu^uu 
teistä  paf)aa.  SBai  niin,  niin  teain,  niintö 
ja  så,  toai  niin,  niin  toain;  ja  så,  du  vil 
inte?  toai  niiu,  toai  et  tal;bc?  no  fina  e 
fiié  tabbo?  ja  så,  du  vill  ha  stryk  kanskei 
toai  niiu,  ftnä  el)tä  talbot  feltääft;  så,  s( 
sa!  no!  la.?,  itiin!  fe  fe!  så  nu  regnar  det 
no  1.  l<xi  niiu,  n^t  fataa!  se  så,  nu  är  de 
nog,  fe  fe  1.  U^  niiu  1.  no,  n^t  cn  ti}Uä 
konj.  niiu;  gör  det,  så  får  du  lefva,  te» 
fe,  niin  faat  elää;  så  farligt  det  var,  kon 
han  dock,  niin  toaarattiöta  tuin  difin,  (nitn 
t)än  tuitentin  tuli;  men  sä  är  det  ock  lång 
dit,  mutta  1.  no  niinpä  1.  ti;I(äpä  outin  fin 
ne  mattaa;  så  att,  jotta,  että,  niin  että 
så  framt,  så  vida,  jo8,  jo8  toaan;  sa  frar 
han  är  försigtig,  lyckas  han  nog,  jo§  f)ä: 
cn  1.  jo8  bäu  toaan  on  toarotoainen,  niii 
bäneöe  fi^Uä  cnnistuutin;  sä  snart,  så  snar 
som,  jaf)ta,  I)eti  fuin,  tof)ta  fuin,  niiu  piat 
fuin;  så  snart  han  kommer,  skola  vi 
jaf>ta  1.  ^eti  fuin  1.  niiu  pian  tuin  ^än  tu 
tee,  niin  menemme  1.  Iä(;bemme. 

Så,  pron.;  i  så  fall,  fiiuä  tapauffeSfa 
bagfa,  joS  niiu  on;  i  så  matto,  fillä  tatoal 
la,  fen  fuf)teen  1.  pudeSta. 

Så,  v.  a.  ft)Itoää,  (m  frö,  hesa)  ftementää 
så  råg,  ft)Itoää  rutSta;  så  en  åker,  fl}Itoäc 
L  ftementää  peltoa  1.  pelto;  så  i  åker,  fi)I 
toää  peltoon;  som  man  sar,  far  man  skä 
ra,  mintä  ti)(toää,  fen  faa  niittää,  minfä' 
f^teät,  fen  niität;  sa  tvedragt,  fiittää 
noétaa  eri=puraiiuutta;  så  dygdens  frön 
barnets  själ,  f^Itoää  \)i)Vo'åv.  atouu  fiemeni 
tapfen  mieleen  1.  ftehuin  1.  ftjbämeen;  sadi 
mark,  fdtoöS. 

Så,  m.  fortoo,  faatoi;  en  så  full.  tortooUinen 
faatotflinen,  tortoon  1.  faatoin  tä^fi. 

Såd,  n.  se  Spad. 

Sadan,  a.  femmoineu  (fen»mctnen) ,  feKainr 
1.  fenlainen  (fen^ajinen);  s — a  äro  menni 
skorna!  femtnoifta  1.  fentaifia  otoat  i^mifel 
s.  der,  tuommoinen  (tuon^mcinen);  s.  häi 
tämmiiinen  (täman^moincn);  en  s.  karl  sor 
han,  ^änen  taltaifenfa  1.  tapaifeufa  miei 
femmoinen  mieg  fuin  l}än;  af  s.  beskafien 
het,  fen4aatuinen,  fen^apainen,  fitä  1.  fem 
moista  laatua. 

Sådbröd,  n.  afana4eipä,  terta^eipä. 


Såd 


Sås 


771 


Sådd,  m.  (såning)  h)ltt)ö,  hjlU)^,  toufo;  s— en 
är  redan  gjord,  tt)hv'ö  1.  tOufo  on  jO  tefl= 
t^nä,  touot  omat  tel^bi^t;  (utsådd  säd)  tou» 

!d;  (sådd  mark)  fl^lwöö,   tOUOS. 

Sådig,  a.  afauatucn,  faunaiucn. 

Sådor,  f.  pl.  afanat,  faunat. 

Såg,  m.  faf;a. 

Såga,  v.  a.  o.  n.  fal)ata  {'-aan). 

Sågad,  a.  faf;attu;  (/jot.)  fal^a^aitainen. 

Sågaie,  m.  \al)uxi,  fat^aaja. 
'Sågarlön,  m.  far}auö--^aUfa,  fal;urin  pallta. 

Sågbak,  m.  :|)tuta=Iauta. 

Sågblad,  n.  fafjan^tcrä. 
I  Sågbock,  m.  fat)a4)epD,  fa[;)a»l5u!ti. 

Sågbräde,  n.  fa^4auta. 
jSågmaskin,  m.  fa(;a=  1.  [at)au64oue  (»een). 

Sågqvarn,  f.  fa^=mt?C^. 

Sågram,  m.  fa^au^fe^ä  I.  =))UUt. 
'  Sågsnitt,  m.  faf)an  jälft. 

Sågspån,  f.  o.  n.  pl.  fa(;a=jauf)0  1.  =jau(;ot. 
!  Sågstock,  m.  faI;a=tuHi. 

Sågtand,  f.  fai;an  I^aiumaS  (=:|5aan). 
'  Sågtandad,  a.  (bot.)  faf)a4;auipatnen. 

Sågtimmer,   n.   faf)a=f;trfi   (=rren)   1.   =i^ivret, 
'     fat)a=tuftt. 

'Sågverk,  n.  faI)a4aitog,  fa[;a=mt)ltp. 
]  Sala,  se  Sula. 

'Således,   adv.  se   Sålunda;   konj.   fit§,   niin» 
'     ntuoboin. 

'Såll,  n.  feula,  (groft)  wäippä,  toaura. 
I  Sålla,  v.  a.  feuloa,  toä{^ätä  {'ppään). 

Sållare,  m.  feulcja,  tBäI:()))ääjä,  »äfp^äri. 

Sållraakare,  m.  feutan4eh|ä,  feula=fe^pä. 

Sallader,  se  Sulläder. 

Sålunda,  adv.  fillä  lajilla  1.  taiuaöa,  fttlä  ta= 
yaa  1.  muotoa,  fiten,  niht. 

Såmedelst,  adv.  fiHä  feiuoiu  1.  neu)Doin  1. 
tawoiu,  filtä,  fen  lautta. 

Sång,  m.  (sjungande)  lantu,  lautauto,  (andlig) 

»eifuu,  toeifaus;  (lyriskt  qmde)  lauiu,  Iau= 

lelma,  »eifu,  (psalm)  ii>trfi  (=vreu);  andliga 

s— er,  I;engetlifet  tuirret  1.  laulut;  sångens 

gäfva,  lauluu  Iaf)ja,  toirreu  mal; ti. 
Sänganförare,  m.  lauIun--jof)ta|a  1.  =jof)batta= 

ja,  laulattaja. 
Sångare,  m.  tautaja,  hjeifaaja;  (diktare)  ru= 

noilija,  laulaja;  (sångfågel)  Iaulu4iutu,  terttu. 
Sångareslägte,    n.    laulajain»    1.   Iaulu=fufu; 

(bUmd  fåglarna)    Iaulu  =  Iinnut,  lautaja»  1. 

ferttu=fu!u. 
Sångbar,  m.  laulettattja,  lautuHinen. 
Sångbok,  f.  laulukirja,  »eifu=firja. 
Sångerska,  f.  laulajatar  (»ttareu),  laulaja,  iaiu 

laja=naineu. 
Sångfågel,  m.  Iautu4iutu. 
Sånggudinna,  f.  ruuotar  (»ttareu),  tatbe=juma= 

låtar  (>ttaren). 
Sångkonst,  f.  IauIn=taito. 
Sångkör,  m.  tauIoja=  1.  laulupuuta,  lanlajiöto. 
Sånglärare,  m.  Iaulnn=o)3ettaja. 


Sånglärka,  f.  (alauda  arvensis)  )jeIto4ettt)0  1- 

4eitt»onen,  fiuru,  ftrföincu. 
Sångmö,  f.  se  Sånggudinna. 
Sångröst,  f.  tanlu=ääni,  iBcifuu^ääni. 
Sångskola,  f.  Iaulu=  1.  laulun=foulu. 
Sångspel,  n.  laulu=näl}telmä. 
Sångstycke,  n.  laulu,  laulelma,  laulun-uno. 
Sångsvan,   m.    o.    f.   (cygnus   musicus)    laulu- 

joutfeu  (=eu\  luitfo. 
Sangtimme,  m.  laulutunti  1.  »tiima, 
sångtrast,   m.    (turdus   musicus)    Iaulu=raäta3 

{'^ao.w),  io.l}i>'  I.  forpi=ra8ta8. 
Sångvis,  adv.  lauluin,  laulaen,  lauluisfa. 
Såning,  f.  f^lteij,  h)l»i9,  heittäminen,  fijlaäntä. 
Såningsman,  m.  fl^lluäjä,  t'l)ln3i5=mte§;  utstaka 

för  s— nen,  fitfoittaa  1.  ))iStää  fitkiuta  !l)l= 

ttäjäHe. 
Säningsmaskin,  m.  ft}llri)»  1.  fl)lm^=fone  (=ecn). 
Sänipgssträng,    m.    fttlaiu    (=imeit),  ftttaimen 

^igto. 
Såpa,  f.  fuojja,  ijefetin  (»ttimeu),  faippua. 
Såpa,  v.  a.  fuotoata  (=V>aan). 
Såpaktig,  a.  fuD:|jamaineu. 
Såpbubbla,  f.  juopa^u^jla  1.  =!elIo,  iatp:pua=teUo. 
Såplut,  m.  fuo^^a^lipeä  1.  4ittc  (»l^eeu). 
Saplödder,  n.  fuDn.iau>  1.  fuopa=UjaaI;tD. 
Såpsjiidare,  va.  fuoroan»  1.  fai^''^5nan4eittäiä. 
Såpsjuderi,   n.  fai^puan»  1.  fuottan=feittämö, 

fai)3pua4eI)baS  (»taan). 
Såpsjndning,  f.  jaip).nian  1.  fuoanin  feitto  1. 

teitäntä. 
Såpvatteu,  n.  fuo^a»  1.  fat^3}3ua=lt)efi. 
Sår,  n.  tjaatoa;  dö  af  sina  s.,  tuoUa  l^aahjoi» 

l;infa  1.  ]^aatt>oigtanfa;  (fig.)  l)aatDa,  »amma; 

hjertats  s.,  fijbämeu  l;aatcat;  läka  statens 

s.,  parantaa  1.  lääfitä  »aition  toammat  1. 

l)aattat. 
Sår,  a.  se  Sårig. 
Såra,  v.  a.  l;aawoittaa;  (fig.)  loulata  (»ffaan), 

pat)oittaa  (mieli  1.  mieltä);  s— d,  ^atooitct» 

tu,  l^aawallinen,  l^aaujoisfanfa  oletta,  liaattoit» 

tunut;  (fig.)  loufattu,  louffautnnut,  pal)oit= 

tuuut;    blifva   sårad    1.   såras,    t)aatooittua, 

tulla  l)aaU)oitetuffi,  faaba  Ijaatoa  1.  Ijaaicoja; 

(fig.)  louffautua,  paljoittua. 
Sårabot,  m.  (lagt.)  I)aatt3a=  1.  l;aan)oitu§»fa!fo. 
Såramäl,  n.  (händelsen)  J^aattoituS,  ^aa»oitu8= 

afta;  (tWfogadt  sår)  I;aa»auS,  Ijaattoittama, 

l;aatt)aama. 
Sårbindel,   m.   ^atoan=fibe   (»teen),   l;aatoan» 

tufEo  1.  »tufe  (»ffeen). 
Sårblödning,  f.  l;aatt)ait=iuo!iu  1.  »amoto. 
Sårfeber,  m.  l;aatt)a»!uume  (»eeu). 
Sårig,  a.  l^aattaiuen,  l^aattjoiöfa  (olewa);  (skär) 

uitella  (oletea),  fterottnnut. 
Sårua,  v.  n.  fätibä  1.  tulla  ^aatoatte,  l;aatt)oit» 

tua,  (bli  skär)  tutta  utlelle. 
Sårnad,  m.  firtuma,  l)aattanen,  niltonaineu. 
Sårvatten,  n.  ^aatt)a»tBefi. 
Sås,  m.  fastafe  (»Ifeen),  faStiu  (»imen),  faSti. 


772 


Sås 


Säd 


Såsa,  v.  a.  panna  faStafctta  1.  faStinta,  !a8= 
tita  (=tfen). 

Såsom,  adv.  nUn=futn,  fuin,  futen;  återges 
ofta  genom  kasus  essiuus  {-na,  =nä);  men- 
niskans  dagar  förrinna  s.  en  ström,  ibmi» 
fen  aita  toieree  tuirtana  1.  fuin  toirta;  s. 
han  förtjenar,  niin^tuin  1.  futen  l)'dn  an-- 
fattiec;  s.  vore  han  död,  fuin  1.  luin-fuin 
olift  [;än  hlcUut;  .<.  han  säger,  hade  .  .  ., 
tutcn  1.  niin=fuin  1.  miten  (}än  fanco,  di 
.  .  .;  (till  exempel)  futen,  niin--fuin;  några 
länder,  s.  P'inlaud  och  andra,  muutamat 
maat,  futen  1.  niin=tuin  ©uomi  ja  muut; 
(i  egenskap  af)  niinkuin,  fuin,  eller  ock 
genom  essivus  eller  med  cllen;  jag  talar 
nu  s.  vän,  n^t  :^ml;un  ^8tä»änä  1.  fuin  t)ä= 
tä»ä;  den  läran  förkastades  s.  falsk,  tvää-- 
x'i  ollen  fe  oppi  f)p{ättiin,  fe  oppi  trääränä 

tislattiin;  s.  ock,  fuin  mtiij?,  fuin 

=fin,  että. 

Såstång,  f.  forcnto. 

Såt,  n.  liitoö,  filte  (»tteen),  fauma,  ^t  vägg) 
toarauS,  toarc. 

Sät,  a.  rafas  (=ffaan),  Iemmefä«  (=Ifään),  fem» 
melfincn. 

Säta,  v.  a.  ruota  (rufoan),  panna  rufoon  1. 
ruolfe  1.  ruoitte  1.  rufoi^in. 

Såtals,  adv.  fcittcittain,  faaanttain,  faatoifli= 
fxttain,  foriBcKifittain. 

Sate,  m.  rufo,  faatto,  (hvad  med  en  räfsa 
kan  lyftas)  lapauS. 

Såvida,  konj.  (om)  jo3,  joS  ttaan;  (emedan) 
foöfa,  fun. 

Såväl,  adv.  fefä,  niin  iftjtoin,  niin.  __ 

Säöra,  f.  faannn  forira,  fortoon  rcifä  1.  fcrtta. 

Säck,  m.  fäffi;   eu  s.  full,   fäfillincn,   fäfin 

tä^ft- 

Sacka,  v.  a.  panna  fäffiin. 

Säckpipa,  f.  fäffi-pitti,  raffo^pilli. 

Säckväf,  m.  fäffi^fangaä  (=faan),  piifto,  foSto, 
l^urSti,  rofitiminen. 

Säd,  m.  »ilja,  efo,  riiSta,  (växande)  fatl^o» 
teilja,  (spannmål)  j^toät  (pl-)'  s — en  står 
vacker,  irifjat  1.  laibct  otoat  fauniina;  skä- 
ra s.,  Icifata  eloa  1.  ioiljaa;  tröska  s.,  pui= 
ba  eloa  1.  ipitjaa;  en  tunna  s.,  tijnnvri  eloa 
1.  jl;toiä  1.  nnljaa;  (menniskors  och  djurs) 
fiemen  (-en);  (ufkomma)  ftemeu. 

Säde,  n.  (såning)  ft}ftt)ij,  fi^Iiuämineu;  (besådt 
tillstund)  h}l\v'é§,  laifjo-peito,  lailio,  tcufo= 
maa  1.  «pelto;  l^gga  jord  i  s.,  panna  maa 
fljhri>ficde  1.  Iail)cffi  1.  iriljatft  1.  touctfi. 

Sädesagnar,  m.  jljtoäin  1.  nnljau  atanat  1. 
ruumenet. 

Sädesand,  f.  eIon=aifa. 

Sädesart,  f.  ujiljan  1.  riiétan  (aji,  ji)»)ä4aji. 

Sädesax,  m.  jj^ttä^tä^fä,  ttiljau  tä[;tä. 

Sädesband,  u.  fibcin  (»toimeu),  hjltbe  (4een). 

Sädesbergniug,  f.  clon  1.  «jiljian  foijuu  1. 
leiftuu. 


Sädesbindare,   m.  elon=   1.  lBilian=fitoj|a,  fitoi» 

men  fttoja. 
Sädesbinge,   m.   eIo=purnu,   vii8ta  =  f)infaIo  1. 

=faIiroS. 
Sädesbläsa,  f.  ftemen=raffo. 
Sädesbod,  f.  ji^toä^aitta,  toilja=  1.  eIo=aitta. 
Sädesbrist,  m.  elon  1.  tt)ilj;an  puute  (4teen)  1.1 

puutos. 
Sädesbrännvin,  n.  j^toä-toiina. 
Sädesflöd,  a.  se  Sädflytning. 
Sädesfält,  -gärde,  n.  toilja-maa,  pelto,  anlja= 

aitaus. 
Sädesgås,  m.  (anas  segetum)  }l)tvä=f;an^i. 
Sädeshalm,   m.   olfi,   olet  (jA-)- 
Sädeshandel,  m.  itjtaä'  1.  toilja-fauppa. 
Sädeshandlare,  m.  tt)iIjon=  1.  jl}n)äiu=fauppiaö 

(»aan). 
Sädeshög,  m.  jt)tt)ä=fofo  1.  Aäfå,  toilja=  1.  elo^ 

fofo  1.  »fafa. 
Sädeskorn,  n.  jt)toä,  eIon=  1.  hjifjan-ivtoä;  (till 

utsäde)  ftetnen'jt»»ät. 
Sädeskraka,  f.  (corcus  frugilegus)  pelt0=ttari§. 

Sädeskärl,  n.  (anat.)  fxemeu^l^ormi  1.  'pefäfe 

(=ffeen). 
Sädeskärfve,  m.   efo=  1.  tcilja»  1.  riiSta-I^fibe 

(4een). 
Sädeslada,  f.  eIo>fato,  n^ilja»  1.  riiSta4ato. 
Sädeslaud,  n.  luilja^maa,  pellon  maa. 
Sädeslass,  m.  elo=  1.  toiljasfuorma. 
Sädeslar,  m.  se  Sädesbinge. 
Sädesmagasin,  n.  toilja--  1.  efo=mafaflini,  clo- 

oitta,  jljwäötö. 
Sädesman,  m.  fvIttö--mieS,  fötoäjä,  toufo=miee. 
Sädesmask,  m.  pelto^mato,  }l}n}ä=mato. 
Sädesmätt,  n.  jt}ttä=raitta. 
Sädesodling,  f.  eIon=tt)iIjcIijS,  riiätan4r)i(j;eIt}S, 

pelIon=toiliefss. 
Sädesqvarn,  f.  j^aä^m^fl^,  »ilja»  1.   viiöta= 

mijflt?. 
Sädespris,   n.   jil^»ä»^inta,   i\)\v'åm   1.   ailjau 

f)iuta. 
Sädesrik,  a.  tritjatoa,   nnijaineu,   irilja-vifaS 

(=ffaan). 
Sädesskyl,    m.   cIO'  1.  toilia-fl)ftä  1.   »ful^ilaä 

(»aan). 
Sädesslag,  n.  j^wä^aji,  toiljan  laji. 
Sädessträng,  m.   (anat.)  fiemen^fuoui  1.  >ftbe 

(=teen). 
Sädesstand,  n.  efo-forfi  (=rren),  toiljan  olfi. 
Sädestionde,  u.  j^ttjä»  1.  »ilia-f^mmencffet. 
Sädestjuga,  f.  elo»  1.  iinlja-banfo. 
Sädestunna,   f.   jsttiä  =  ti)nnvri,    elD=   1.   irilja 

tonn^ri. 
Sädesvind,  m.  elo^parwi,  toilja-parim. 
Sädesvätska,  f.  ficmeu-neStc  (=een),  fiitin-ncéte. 
Sädesväxt,  f.  toilja  =  faSwi,   eto-faStti,   nwä- 

faStei;  (sädens  växt)  n>i(jan  1.  elon  faSrcu; 

(af kastning)  njUObeU=tuIo,  tPUOfi-tulo,  elo»  1. 

n)ilja-iato. 


Säd 


Säk 


773 


Sädesåker,  m.  eIo=^3etto,  totlja^^jelto;  (bibi.)  !v(» 

to'é'pdto. 
Sädesär,  n.  toilja^fttuoft;  (år,  del  en  åker  är  i 

säde)  toufo»  1.  fl)toö=tt»UDfi. 
Sädesärla,   f.  (motacilla   alba)  Xoalha  toäStä» 

räfft,  riu{'u=i^äntä. 
Sädflytning,  f.  ficmen^iBUoto,  ftentenen  icuoto. 

Sädgås,  m.  se  Sädesgås. 

Säf,  m.  (scirpus)  iaxda,  tai)ila. 

Säfkorg,  m.  fat§k=!D:^fa  1.  =h3afu. 

Säflig,  a.  fätoeä,  l^iljainen,  fäa^ifä,  fii»o=mte= 
linen. 

Sätiighet,  f.  fätoc^§,  l^ttjaifuuS,  fiitDO  1.  fä» 
tceä  mteU. 

Säfligt,  adv.  fätoeästt,  l^Ujatfe6tt. 

Säff^parf,  m.  (emberiza  scoeniclus)  fuo=tBar- 
^nuuen. 

Säfsångare,  m.  (sylvia  scoenohaenus)  taiSla- 
ferttii. 

Säga,  v.  a.  (yttra)  fanofl,  tr»tr!f aa,  laufua; 
(omtala)  mainita  (»tfen),  fanoa;  (betyda) 
mertitä  (=tfen);  ban  tordes  ej  s.  ett  ord, 
l^än  ei  toI)tinut  fanaafaan  toirffaa  1.  (aufua 
1.  fanoa;  säg  det  icke  för  ngn  menniska, 
elä  fitä  l)(;bcflcfään  ifjmifelle  fano  1.  ivivfa 
1.  ntainitfc  1.  ^uf)u;  hvad  säger  ni  om  det? 
ntitä  fiitd  fanotte  1.  toirfatteV  det  säges, 
fanotaan,  t)uf)ntaan,  l^oetaan;  jag  har  hört 
s— s,  olen  funttut  fanottatoan  1.  ^jufjuttalcan 
1.  mainittaiuan;  han  säger  sig  vara  rik, 
I;än  fanoo  ttfciinfä  riffaafft  1.  okhjanfa  ri= 
!a8  1.  riftaan;  de  hafva  mycket  att  s.  om 
honom,  i^eiUä  en  pallo  f  anomista  1.  fanot= 
tatoaa  f)dneStä;  derom  vore  bra  litet  att  s., 
fiitä  oltfi  I)tjl»in  tc'di)'ä  fancttateaa  I.  fano^ 
mista  1.  mainitfemista  1.  tinrffamista  1.  tau» 
fumiSta;  hvad  har  han  att  s.?  mitä  I}ä= 
nellä  on  fancttaujaa  1.  fanomista?  s.  ngn 
god  morgon,  mainita  1  fanoa  j.fnlle  hxjxcäli 
^uomenta,  tel)bä  j.Me  l^t^toä  Iporacu;  om 
jag  så  får  s.,  jo8  niin  fanoa  faan;  sa  att 
s. ,  så  till  s — ndes,  att  jag  så  må  s.,  niin 
fanoaffeni  1.  ^ut^uaffcni;  hvad  var  det,  jag 
nu  ville  s.?  mitä  minun  taaö  f^iti  1-  ^nti= 
f  ään  fanoa  1.  fanomani?  mitä  taag  olinfaan 
fanoa?  det  måtte  jag  s. !  jag  måtte  s.!  no 
fepä  fe!  no  fe^än  n^t!  fuä  nl}t  ontin!  jag 
kan  just  icke  s.,  ei  1.  eipä  juuri  ole  fano» 
miéta;  ni  säger  ngt!  tepä  fanotte  jotafin; 
säg  det!  fanoppa  muuta!  toieläpä  fanot! 
nej,  säg!  no  ettäfij!  oifeinfo!  det  säger  sig 
sjelft,  fen  itfeötäufäfin  t)mmärtää;  det  låter 
s.  sig,  fitä  tooipi  ).  fopii  fanoa  1.  pu()ua, 
fitä  fäi)  fanomineu  1.  puf)uminen;  s.  efter, 
fram,  till,  m.  m.,  se  Eftersäga,  o.  s.  v.; 
gå  bort  utan  att  s.  till,  Iäf;teä  poié  !elle= 
!ään  fanomatta  1.  mainitfematta  1.  mdta- 
matta;  hvad  har  ni  att  s.  till  det?  mitä 
teiltä  fiiljen  on  fanottalraa  1.  fauomiStaV 
ni  har  här  ingenting  att  s.,  teibäu  1.  tcitlä 
et  ole  täättä   mitään  fanomista;   hau   har 


mycket  att  s.,  ^änen  1.  f;änellä  on  paljo 
f  anomista;  som  lagen  säger,  niin=!uin  lati 
fanoo  1.  laiSfa  fanotaon;  hvad  vill  detta  s.? 
mitä  tämä  on  1.  tarfoittaa  1.  merfitfee?  det 
vill  s.,  fe  on;  det  vill  s.,  att  .  .  .,  fe  on 
Itiin  1.  fitä,  että  .  .  .,  \e.  merfitfee  1.  tar» 
foittaa  fitä,  että  .  .  .;  det  vill  ingenting  s., 
fe  ei  mertitfe  1.  ote  mitään;  jag  vill  der- 
med  s.,  att  .  .  .,  minä  ftttä  fanon  1.  tar= 
foitan,  että  .  .  .;  (ljuda,  låta)  panna,  fa=' 
noa;  klockan  säger  tick  tack,  feöo  panee  1. 
fanoo  ti!  taf;  han  slog  näfven  i  bordet, 
så  att  det  sade  pang,  ^än  löt  n^vtfinfä 
pDijtään,  niin  että  mojaf^tt  1.  pamai)ti;  det 
sade  knarr  i  dörren,  otDi  narahti,  otvi  pani 
1.  fanoi  narSfiS;  oss  emellan  sagdt,  mei= 
bän  feöfemme  1.  teSfen  puf;uen;  är  det  der- 
före  sagdt,  att  .  .  .?  onfo  fillä  fanottu  1. 
feuraafo  fiitä,  että  .  .  .?  låt  det  vara  er 
sagdt,  olfocn  fe  teiHc  fanottu  i.  f  anottuna; 
sagdt  och  gjordt,  tuumaöta  toimeen. 

Sägen,  m.  taru,  tarina,  ^u(;e  (--een),  t'uulu= 
pulKf  fanoma;  en  gammal  s.,  toanl^a  taru 
1.  tarina;  det  går  en  s.,  fanotaan,  fcrro= 
taan,  taru  fertoo,  taru  1.  pu(;e  fätj;  man 
vet  det  genom  sägner,  fe  ttcbetääu  taruiS» 
ta  1.  taru=fertomuffiSta  1.  ican^ain  puf)eiöta. 

Säjare,  m.  fäijäri,  toiifari. 

Säker,  a.  toarma,  tcisfi,  tiettt),  fuotettatoa,  ug= 
fottattja,  turjcatlinen,  furuton,  it»afan?a,  luja, 
tartta;  s.  ort,  s— t  ställe,  turivaöinen  1. 
luotettalca  1.  toarma  1.  tiettl}  paitta;  gator- 
na äro  ej  säkra,  fabut  eitx^ät  ole  turtoalti= 
fia  1.  fuotettatina  1.  it>aarattomia;  vara  s. 
för  anfall,  clta  turtoaöfa  1.  fuojaSfa  1.  fuo= 
jeitu  päät(e=farfauffilta;  en  för  stormar  s. 
hamn,  m^rSf^iltä  fuojeltu  1.  turhjallinen  fa» 
tama;  der  är  man  icke  s.  för  sitt  lif,  fiellä 
ei  tBoi  otla  :^cngcn  toaaratta  1.  turtcalltfena 
1.  furutonna  1.  n.nSfi  l^enfeufä  puolesta,  fiellä 
on  l;enfenfä  toaarasfa  1.  toaaralla  1.  fau» 
poilta;  han  kan  nu  vara  s.  om  sitt  uppe- 
hälle, n^t  f;än  tcoi  oHa  toarma  1.  »isfi  1. 
turix^altinen  1.  furuton  elatuffeStanfa  1.  e(a= 
tuffenfa  faanniSta;  en  s.  syndare,  furuton 
ftjntinen;  jag  vet  1.  har  det  af  s.  hand, 
fen  tiebän  l.  olen  !uultut  tcarmalta  1.  tois» 
filta  1.  uéfottaicatta  1.  tietieltä  mielteitä;  säkra 
underrättelser,  toarmat  1.  JoiSfit  I.  fuetet» 
tatoat  tiebot;  det  är  s— t,  att  så  är,  fe  on 
»isfisti  1.  tcarmaSti  1.  tobella  niin,  fen  laita 
on  ioisfisti  1.  »armaSti  niin  1.  femmoinen, 
tinSfi  1.  triarma  on,  että  laita  on  fe  I.  fem» 
moinen;  det  är  alldeles  s— t,  att  .  .  ., 
toallan  »arma  1.  unSft  1.  n>armaa  on,  että 
.  .  .;  jag  kan  ej  säga  ngt  s — t  derom, 
fiitä  en  mitään  toiSfiä  1.  toarmaa  ft)oi  fa=^ 
noa;  ett  s — t  medel,  toarma  1.  tuotcttatoa 
1.  iniSfi  feino  I.  neun^o;  s.  vägvisare,  ti^ar» 
ma  1.  luotettatra  1.  tinSfi  1.  tarffa  opaS; 
han   har   en    s.  hand,   f)äuellä  on  ttnSfi  1. 


Säk 


Säl 


tavffa  1.  tuafatoa  fäfi;  vara  s.  på  handen, 
olla  toiöfi  1.  tavffa  1.  tcarma  fäbeltänfä; 
vara  s.  på  foten,  oHa  jalfo  tujagfa  I.  'wa- 
fairaSfa,  olla  tt)i§ft  1.  luja  1.  irarma  jalal» 
tanfa;  är  du  s.  pä  din  sak?  eletfo  UnSft  1. 
»arma  aftaSta?  ttebätfij  afian  trtSfiSti  1. 
icarmaau?  icoitfo  luottaa  aftaafi?  jag  är 
s.  derpå,  det  är  jag  s.  om,  fen  ttebätt  toi8= 
ftsti  1.  »arma§ti,  fen  itmrmaan  usfon,  fti= 
^en  iparraaan  luotan,  fittä  den  wafuutettu; 
det  är  bäst  att  taga  det  säkra  för  det 
osäkra,  ^ara6  on  liitää  ttetl)§tä  fiinni. 

Säkerhet,  f.  trarmunS,  teiöfevö,  loafaauuS, 
»afuuö,  triafuutu§,  lujuuS,  tarffuuS,  fuoja, 
turtoa,  tnrn)a(Iifuu§,  luDtettaiDatjnuö,  nSfot» 
tan^aifuuö,  furuttomuuS;  ett  ställes  s.,  pai-- 
tan  tur»atltiun§  1.  toarmuuS  1.  toiäje^ö  1. 
»afuué;  här  är,  1  ef  ver  man  i  s.,  tääHä  on, 
elää  turmaöla  1.  fuoiaSfa  1.  tunraöifena  1. 
luaaratta;  sätta,  bringa  i  s.,  panna  1.  nne= 
bä  fuojaan  1-  nnäfiin  l^aiffaan  1.  hiotctta= 
»aan  1.  tearmaan  :paiffaan;  sätta  sig  i  s. 
iur  ngt,  l^afca  1.  ^anffia  itfelfenfä  juojaa  I. 
tumaa  1.  »afnutta  jittfin  1.  jionfin  fu()teen; 
söka  sin  s.  genom  flykten,  etflä  tuvUjaanfa 
1.  fnojaanfa  1.  tnriralttjuutta  1.  turtua=))aiffaa 
paci\a  1.  jjaoHa,  lähteä  1.  mennä  patoon  tur» 
»affenfa  1.  »isfeljbeficnfä  1.  turtoaa  I;afeaf= 
fenfa;  allmänna  s — en,  ^f;teincn  turaalli» 
fuuö  I.  toafuuS;  personlig  s.,  rumniiUi» 
nen  1.  mieö  =  fo£)tainen  njaarattomnuS  1. 
turliHiIliinuö ;  en  syndares  s.,  fl^ntijen  fn= 
ruttomuuS;  jag  tviflar  ej  på  s— en  af  den- 
na uppgift,  en  epäile  tämän  ilmoitufjen 
icavnuiutta  1.  nnöfe^ttä  1.  totuutta  1.  luotet» 
tawaijuutta;  handens  s.,  fäben  lriiS)ei}8  1. 
tarffunö  1.  hjafawunS;  jag  vet  med  s.,  fen  tie= 
bän  trarmaan  1.  toarmaSti  1.  totSfiétt  1.  h)ar= 
muubeUa  1.  nnöje^bcUä;  han  vill  ha  s.  för 
sina  pengar,  f)än  toaattt  h)afuutta  1.  toafuu» 
tu8ta  ra()ciUenia;  hvad  ställer  du  säsom  s.? 
mitä  panet  »afuubetfi? 

Säkerhetsaftal ,  n.  ttafuuS^fuoätuitta. 

Säkerhetsakt,  m.  »afuntuS^firja. 

Säkerhetslampa,  f.  TOaraiS  =  lamppu,  n»aran= 
pibe4amppu. 

Säkerhetslas,  n.  toarai§4nffo,  h?aro=tiiffu. 

Säkerhetsmått.  n.  icaran=pibe  (=teen),  ttjafnuä» 
1.  tt?aromn§  =  f)anfe  (»ffeen);  taga  sina  s., 
rtj^^t^ä  1.  vuweta  n)aran=pttetf)in. 

Säkerhetsrör,  n.  (kem.)  h)arou§»piUi. 

Säkerhetsventil,  m.  (mek.)  fijaraigs  1.  l;ätä= 
läppä  1.  =reifä. 

Säkerligen,  adv.  ttetijstt,  tuarmaan,  loarmaan» 
fin,  totSfiin,  toisfiinttn;  se  Säkert 

Säkert,  adv.  toarmaéti,  totSfiéti,  njavmaan, 
wiöfiin,  tuotettotoaStt,  njafawaétt,  tavfaSti, 
iujaöti;  stä  s.,  fetfoa  lujasti  1.  irafattaSti; 
skjuta  s.,  amijua  tavla«ti  1.  toiSfieti;  jag 
vet  det  s.,  feu  tiebän  icavmaan  1.  »iöriin 
1.    »iSflSti    1.   »armaSti;    s.    kommer    han. 


njarmaan  1.  njiéfiin  1.  anöfiSti  I.  »iöfiinfiii 
1.  ttjarmaanfin  1.  tietysti  l^än  tulee. 

Sälg,  f.  (aaliK  caprea)  raita^paju,  raita. 

Sälgpipa,  f.  paju=pilli  1.  ^ui^u- 

Sälja,  v.  a.  m^i3bä,  ni^ljbä;  han  har  sålt  det 
för  100  mark,  i^äu  on  m^ön^t  fen  100 
marfagta  1.  loo  marffaan;  s.  till  under- 
pris,  m^öbä  polfu=lnntaan  1.  =t)tnnaöta  1. 
4)innalla;  såld,  m^i3t^;  han  är  såld  (fig.), 
l;än  on  l^ufagfa. 

Säljare   m.  mtjöjä,  m^t)jä,  mi)ömä=mic8. 

Säljbar,  a.  mtjijtäteä,  jonfa  woi  mt^öbä. 

Säljniiig,  f.  mijiinti,  m^ömincu,  mtjtjnti. 

Säll,  a.  autnag  (=aan),  autuaallinen,  onnelli» 
nen;  de  s— as  boningar,  autuaitten  afuunot. 

Sälla  sig,  v.  r. ;  s.  sig  till,  ru»eta  (=pean)  1. 
liittljä  1.  luonneHa  (=ntelen)  ^f^teen  1.  j.fui^^ 
ben  jouffoon  1.  feuraan;  s.  .'■ig  ihop,  till- 
samman, liittäljt^ä  ^^teen,  ruttjeta  t)f)teeu 
feuraan. 

Sällan,  adv.  l^artooin,  aifa=f)artooin. 

Sälle,  m.  hjeitiffa,  l^aitntfa,  »eijari,  roifa^ 
le  (»een);  en  lustig  s.,  Itjgtitäg  nseitiffa; 
en  liderlig  s.,  irgtag  1.  ^urja  föeitiffa  1. 
roifale. 

Sällhet,  f.  autung,  autuaallifuug,  onneöifuug. 

Sällsam,  a.  Ijarnjinainen,  erig»fummainen,  fum= 
mallinen,  fumma,  ihmeellinen,  outo,  il;ala, 
famala;  en  s,  händelse,  ^aricinainen  1.  outo 
1.  erig^fummainen  tapang;  en  s.  menniska, 
fnmmallinen  1.  fumma  1.  erig^fummainen  1. 
ibmeellincn  iliminen. 

Sälisamhet,  f.  ^aririnaifuug,  erig^ummaifung, 
fummallifuug. 

Sällsamt,  adv.  ouboGa  1.  fummallifella  ta= 
\-^oÅi<x,  fummallifegti. 

Sällskap,  n.  feura;  vara  i  s.  med  ngn,  oUa 
j.fun  feuragfa  1.  parigfa;  resa  i  s.  med 
ngn,  matfata  j.fun  feuragfa  1.  fangfa;  man 
lär  alltid  ngt  nyttigt  i  bildadt  s.,  aina  jo» 
tafin  l;i}i5bljlligtä  oppii  1.  opitaan  finjiéti)» 
neitten  feuragfa  1.  parigfa  1.  ftnHgti)neegiä 
feuragfa;  gifva  sig  i  s.  med  ngn,  rutteta 
(=pean)  j.fun  feuraan  1.  poriin;  göra  en  s., 
ruiveta  (=pean)  1.  fäi}bä  j.fun  tottjeriffi  I. 
fumppaniffi  1.  feuralaifeffi;  halla  en  s.,  oHa 
j.fun  toroerina  1.  fumppanino,  pitää  feuraa 
1.  feurugtella  j.fun  fanSfa;  för  s— s  skull,  feu= 
ran  1.  feurallifuuben  ivuoffi,  feurafft  »aan; 
jag  tycker  ej  om  s — er,  en  buoli  1.  pibä 
feuroigta;  vill  ni  vara  med  i  s — et?  mie= 
littefi)  1.  tal;bottefo  tefin  tuUa  feuraan  1. 
jouffoon?  ett  slutet  s.,  fulettu  1.  umpinai» 
nen  feura;  ett  lärdt  s.,  oppineiben  feura. 

Sällskapa,  v.  a.;  s.  med  ngn,  feurugtaa  1. 
feurugtella  1.  pitää  feuraa  j.fun  fangfa,  pi- 
tää feuraa  1.  oUa  tomerina  j.fuUe. 

Sällskapare,  m.,  -erska,  f.  feurugtaja,  feu 
ruetelija,  feura»fumppani. 

Sällskai)lig,  a.  feurallineu,  feura^mielinen,  feu= 
raa  1.  f  euroja  rafagtanja. 


Säl 


Sän 


Sällskaplighet,  f.  feuraöifuu?,  feura^mtelif^^S 

I.  »tntelt. 
Sällskapsbroder,  m.  [eura»tum)5))ain,  feura» 

hjeiffo  1-  »toltieri. 
Sällskapsdam,    f.,   -fruntimmer,   n.   feura^   1. 

feuru8=nettinen,  feura=toatmo  1.  »rouhja,  feu» 

Sällskapsdans,  m.  feura=taTt§fi. 
Sällskapskarl,  m.   feura»ntie8,  feuran=mte6, 

teuran^^itäjä. 
Sällskapskär,  a.  feura=mtelmen,  feuran=l;alui= 

nen,  jeuraa  1.  feurcja  rafaötanja. 
Sällskapslif,  a.  jeura=elämä,  fcurallt8=elämä. 
Sällskapslik,  a.  feuraHinen,  fcura=mteUncn. 
Sällskapsmamsell,  f.  feura=  1.  feuru6=mamfelt. 
Sällskapspligt,  f.  fcuraCtnen  l»etooEifuu8,  |eu= 

ra--ti^eItt)DlItfuu§. 
Sällskapsskygg,  a.  feuraa  1.  feuro|a  famotca 

1.  )3eltäält»ä. 
Sällskapsspel,  n.  fenva4^eli  1.  =^elau8. 
Sällskapsspråk,  n.  feuraHinen  fteli  1.  ))u^e=ta^5a. 
Sällskapssyster,  f.  fcura=fi8fo  1.  »fiutEunen. 
Sällskapsteater,  m.  feura=näl)telinä. 
Sällskapston,  m.  feuratttncn  !äi)töS  1.  tapa  1. 

!äi)tö«=ta:|}a. 
Sällskapsvana,  f.  feuran=ta))a,  feuvaöi84a^a, 

feuraÖinen  1.  feura-tottumu§. 
Sällskapsvisa,  f.  feura^aulu  1.  4auMma. 
Sällspord,   a.   f)ariv)otn   ImiUu,   Ijavtoinatnen, 

t}arn)Dtn  fattuica  1.  I;att)atttawa. 
Sällsynt,  a.  {}artooin  näljtt),  ^arixnnainen,  erin= 

omainen,  Ijartooin  taioattawa  1.  niil^tätoä  1. 

ta:^a[)tm»a;  det  är  s.,  fe  en  Ijartetnaista  1. 

erin=omaiéta,   [itä   laamoin   näf)bään  1.  on 

nä^tt);  adv.  evin-Dmdfen,  htmman;  s.  vac- 
ker,  himman    1.   ertn  =  omatfen    1.   ihmeen 

!aum§. 
Sällsynthet,  f.  t;avjntnatiuu§,   erin=omaifuu§, 

fjarttjoin   fattutoaifuuS   1.  ta^a]()tutt>oifuu8  1. 

fattuminen. 
Sälta,  f.  fuoIaifnuS,  fuola. 
Sältig,  a.  fuolatnen,  fuolallinen. 
Säl  ting,  f.  (triglochin)    fuolafe    (»ffecn),  fuola= 

Ideinä  1.  »ruolio. 
Sältra,  f.  o.   Säiträ,  n.   maila,  tatoi,   Mi!fa, 

farttu. 
Sämja,  f.  fo^ni,  foiuinto,  fuofio. 
Sämja,  V.  a.  fotoittaa;  s— s,  v.  d.  fo})ta,  JUD8= 

tua,  fo^ta  1.  fuostua  ij^teen,  elciä  1.  olla  fo= 

touSfa  1.  fnofioöa. 
Sämre,    a.    komp.   (däligare)   lEef)nom)3t,   I^UO^ 

nom^pt,   (ringare)  ^Ittempi,  ))af)empt;  jag 

är  ej   s.   än   de    andra,   enjjä   minä    muita 

^al^em:t3i  1.  fef)nom))i  ole;   hon  är  ej  s.  än 

de  andra  fruarna,    l^än   ei  ole  l)alh3em)>i  1. 

^uononUJi  fuin  muuttaan   rouicat  1.  muita 

rouicia;  adv.  l^uonommin,  f'e{)nommin,  ^uo= 

nommaSti,  fef)nomma6ti. 
Sämsk,  m.  fääm^8!ä. 
Sämska,  v.  a.  fääm^äföitä  (=tfen),  te^bä  fää= 

m^gfäffi  1.  fääm^8!ää. 


Sämskgarfvare,  -makare,  m.  fäämt?§fän=tefijä( 
fääm^8!ä»maafari  1.  =farn)ari. 

Sämskskinn,  n.  fääml)8fä=na^fa,  fääm^Stä;  af 
s ,  fäämt)8fäinen,  fäämt}8fä=. 

Sämst,  adj.  t}uonoin,  fc^notn,  f^altoiu,  |tol^in; 
adv.  fe{)noimmin,  feljnoimmagti,  (;uonoim= 
min,  l;uonDimma6ti. 

Sända,  v.  a.  lähettää. 

Sända,  f.  (slipsten)  fiera,  fiera=!itoi. 

Sändebref,  n.  !(äf)et^8=firje  (=een),  (bibi.)  ih 
l)etl}8=!irja. 

Sändebud,  n.  fanan=t»iejä,  fanan=tuoja,  fanan» 
faattaja,  fana,  lähetti,  läfjettiläinen,  airut 
(-uen);  (en  stats  ombud)  läl^ettilää  (=ään), 
airut,  lä^ettiläinen. 

Sänder,  se  Sender. 

Sändning,  f.  Iä£)ettj8,  lähettäminen;  (uppdrag) 
lä{)ett)8=t^)i5,  Iä{)etti=toimt,  läljet^S. 

Säng,  f.  fänfl),  (bädd)  rouobe  (teen);  enmans 
s.,  i}l)ben  maattatoa  fänf^;  tvämans  s.,  la^-- 
ben  maattaiwa  fänf^;  bädda  s— en,  te^bä 
fija  1.  fijaa  1.  Jcuobe  1.  iwobetta;  bädda 
upp  s— en,  :panua  n^uobe  t^Iö8  1.  fofoon; 
gä  till  s— s,  mennä  I-  fävbä  1.  Iäf)teä  h5U0= 
teette  1.  mafuulle  1.  mafaamaan  1.  maata; 
ligga  i  s— en,  maata  1.  oifoa  fängt)6fä;  lig- 
ga till  s— s,  otta  1.  maata  n^uoteella;  taga 
ngn  på  s — en ,  tatnata  (=^3aan)  jofu  mafaa» 
ma8fa  1.  mafaamaSta  1.  mafuultanfa  1.  h.nto= 
teeltaufa;  äkta  s.,  att)io»h>uobe;  född  af  oäk- 
ta s-,  fala=louoteube8fa  ftjnt^n^t;  öfra  ändan 
af  en  s.,  fangen  ^ää  1.  )3ää=^uoIi;  nedre 
ändan  af  en  s.,  fängtju  jalat  1.  ialfo=))ää  1. 
jaloffet;  (i  trädgård)  ^lenger  (,=teren),  :pen!fi. 

Sängbotten,  n.  fängt)n=^Dl)ja  1.  =^oI;jat. 

Sängbräde,  n.  fäugtjn  laita  1.  remia. 

Sängdags,  adv.;  det  är  redan  s.,  on  jo  maata» 
>?anon  aita  1.  aifa  ^janna  maata;  jag  hann 
s.  dit,  fertifin  finne  maata^anon  aitaan. 

Sängfot,  m.  fäng^n=jalfa;  sängfötterna,  fän= 
gt)n  jalat  1.  jalotfet  1.  jalfo^^iää. 

Sängförhänge,  n.,  -gardin,  m.  nubiu  (=timen), 
fängtm  unbin  1.  eteinen  1.  ranfinen. 

Sänghalm,  m.  tcuobc'  1.  fän!t)=oIet. 

Sänghimmel,  m.  fängt}n  telta  1.  uutimet. 

Sängkammare,  m.  mafuu  =  !amari  1.  =^uonc 
(=een),  fänfi?»famari. 

Sängkamrat,  m.  mafun=fum^)^ani  1.  »totocri, 
toieri»fum:t3pani,  tBUoteinen,  »ierellinen. 

Sängkläder,  n.  pl.  matnu  =  toaatteet,  fäntl)= 
toaatteet. 

Sänglag,  n.  touoteuS,  ijljbeSfä^mafun. 

Sängleda,  v.  a.  faattaa  wuoteeUe. 

Sängliggande,  a.  njuoteen  oma  1.  omatta  {oU-- 
toa),  Äuoteettiuen. 

Sängomhänge,  n.  nubin  (=timen),  ranfinen. 

Sängrum,    n.    (rum  med  säng)   UJUCbe»  I.  ma= 

fnn=^uone  (=een);  (plats  för  säng)  matuu= 
:^aifta,  fangen  1-  tcuoteen  tila  1.  fija;  (plats 
■  säfig)  mafun4ila,  fänfi^»ti(a  1.  '\iia. 
tolpe,  m.  fängi^n  toljj^ja. 


776 


S  än 


Sät 


Sängställe,  n.  (säng  utan  sängkläder)  mafuu= 
fija,  mafuu^^atfta,  icuobe4''aiHa;  (plats  för 
säng)  iängi?n  1.  ifuoteen  V^aiHa  1.  tila  1.  fija. 

Sängtäck,  a.  tuiereen  »etälx^ii  1.  iptef)ättä»ä. 

Sängtäcke,  n.  :|)eite  (=tteen  ,  fängön^^citto. 

Sängvarm,  a.  fängijn»  1.  iructeen4äni^cineix 
1.  4äm^^etjinen  1.  4äm^3imäinen. 

Sängvärmare,  m.  tijuoteen  1.  fängtjn  lämmittäjä. 

Sängvärme,  n.  fäitg^n  1.  »uoteeit  lämmin 
(=m^:?xmän)  1.  lämme  (=een),  icuobe4ömmin 
I.  4äm^5et}8. 

Sänka,  v.  a.  Ia6!ca,  alentaa,  ivajottaa,  it}?ot= 
taa;  s.  ett  skepp,  tBajcttaa  1.  upottaa  Iai= 
IBa;  s.  en  sten  i  vatten,  laSfca  filui  teeteen 
1.  toeben  pol^jaan,  upottaa  1.  panna  fiici 
teeteen;  s.  lin,  panna  peltateia  litccn,  upot^ 
taa  pcÖateia;  s.  ett  lik  i  grafven,  laéfea 
ruumi§  Rautaan;  torkan  har  sänkt  sjGns 
vattenhöjd,  pouta  en  alentanut  jära^cn  tec= 
ben  1.  teettä;  den  goda  skörden  har  sänkt 
spannmålspriset,  Bi^teä  teuoben--tulD  on  alen» 
tannt  jtjteäin  I)innan  1.  Ijintaa;  s.  rösten, 
alentaa  1.  f)iljentää  öänenfä  1.  ääntäufä; 
denna  underrättelse  sänkte  honom  i  sorg, 
tämä  fanorna  fjänet  furuun  1.  furuit;in  tea-- 
jotti  1.  painoi;  s.  sig,  v.  r.  alentua,  aleta 
(=cnen\  laétea,  ta§feutua,  teaipua,  painua; 
den  simmande  holmen  s — er  sigofta  till  bot- 
ten, fellutea  f  aari  teaipuu  1.  painuu  1.  Ia§» 
!ee  1.  laSfeutuu  ufein  pofjjaan;  ballongen 
sänkte  sig  hastigt,  iIma=pat(o  laöfeutui  1. 
^jainut  alaS  1.  laSti  alaä  äfiöti;  berget  s — er 
sig  åt  stranden,  teuori  alenee  1.  alentuu 
rantaan  päin;  landet  sänker  sig  åt  söder, 
uxaci  taSfec  1.  alenee  etelään  päin  1.  etelään. 

Sänkbly,  n.  paino-Iljijtj,  Ii)iji)=paino. 

Sänke,  n.  riippa,  riippi,  paino;  (i  nät  och 
not)  fitecS  (=!ien),  riippa;  (pd  metrefvar)  paino, 

\Xj\\\). 

Sänkhaf,  n.  poloja  4iippt  1.  =!^aatei,  faSfin 
liippi. 

Sänklod,  n.  laöfin^uoti,  lagfiu  (»imen). 

Sänkning,  f.  (sänkande)  alennu§,  laöfu,  tea= 
jotnS;  (dalsänkning)  uotfo,  alanne  (»nteen), 
olanfo,  alateUUS;  staden  ligger  i  en  s., 
faupunfi  on  nottoSfa  1.  alangoöja. 

Sänkningstecken,  n.  (musik)  a(eunu3=merffi. 

Sänknät,  n.  poI)ja«toerffo. 

Sänksten,  m.  titei= riippa  1.  »riippi,  riippa= 
fitei,  painO''fitei. 

Sänkvag,  m.  Ia6fu=toaata. 

Sär,  adv.;  i  s.,  erittenfä,  f)ajallenfa,  m.  m., 
jmfr  Sönder  o.  Ätskils. 

Särdeles,  adv.  crin^omattain,  eriu=omaife8ti, 
erittäinfin,  tearfintin,  erin^cmaifen,  erittäin; 
det  är  svårt,  s.  i  krigstider,  on  teaifeata, 
erin=omattain  1.  erittäinfin  1.  tearfin!in  1- 
etenfin  1-  teallanfin  fota^aifcina;  hon  är 
ej  s.  vacker,  t)än  ei  ote  crin^omaifen  1.  erit 
täin  1.  tearftn  1.  teaflan  fauniS;  adj.  erin^ 
omainen,  erityinen;  jag  har  ingen  s.  håg 


dertill,  minufla  ei  ote  erin=omai§ta  t^afua 
fiifien. 

Säregen,  a.  i}ffm= omainen,  omituinen. 

Särk,  m.  paita. 

Särskilja,  v.  a.  croittaa. 

Särskilt,  a.  eritl}inen,  erinäinen,  eri  (indekl.); 
på  s— a  tider,  eri  ajoilta  1.  aitoina,  eritl)t= 
finä  aitoina;  det  är  en  s.  sak,  fe  on  eri  1. 
eriti^incrt  afia;  han  har  sitt  s— a  rum, 
Itäneitä  on  eri  I.  erinäinen  1.  erityinen  l)Uo= 
ne  1.  t;uoneeni"a;  adv.  erittäin,  eritfenjä; 
hvar  sak  s.,  tutin  afia  eritfeen  1.  erittäin. 

Särskilthet,  f.  eritl)ijt)^8,  eriuäifij^S,  cri-tol^ta, 
eri=afia. 

Säsong,  m.  faufl  (=ben). 

Säte,  n.  igtuin  (=imen),  istuma,  i§tuin=paifta, 
igtuin4auta;  s — t  i  en  stol,  vagn,  tuolin, 
teaunujen  istuin;  (bakdel)  perä,  tafa^ucli, 
perä=puoti;  (boningsort)  fija,  paitfa,  afunto; 
staden  är  s.  för  guvernör,  biskop  och 
hofrätt,  faupungigfa  on  tutecrnljörin,  piiö= 
pan  ja  t)Ctei=oitcuben  fija  1.  paitta,  faupunfi 
on  fuwerni)örin  o.  s.  v.  ftjana  1.  paiffana; 
(rättighet  att  deltaga  i  ett  rad)  ftjan=tealta, 
istunnon  »alta,  fija;  taga  s.  i  rådet,  ru» 
teeta  istumaan  1.  ottaa  fijaufa  neutooStoSfa; 
han  har  der  s.  och  stämma,  f)äncltä  on 
fietlä  istunnon  ja  äänen  1.  fanan  teafta; 
jijernan  anses  vara  förståndets  s.,  aiteoja 
pibetään  t)mmärrt)tien  fijana  1.  pefänä. 

Säteri,  n.  fätcri,  fäteri=tila. 

Säterifrihet,  f.  fäterin  1.  fäteri= tilan  oifeuS 
1.  teapauS. 

Säterirusthåll,  n.  fäteri=ruStfjolti. 

Sätesgård,  n.  emä^talo  1.  »fartauo,  iStuutO' 
tartano. 

Sätt,  n.  tapa,  tcino,  faji;  pä  sådant  s.,  på 
det  s— et,  filta  tatealla  1.  tapaa  1.  tateoiu, 
fillä  lajitta  1.  fcinoin  1.  teinotta,  fitlä  turin, 
fitcn,  niin;  på  hvad  s. ?  millä  lajitta  1.  ta= 
tealla  1.  tateoin  1.  feinoin?  fuiufaV  miten? 
pa  samma  s.,  fåmälta  lajilla  1.  tateatta  1 
tapaa  1.  muotoa,  famaten,  famoin;  pa  van- 
ligt s.,  tateallijelta  tateatta  1.  lajitta,  tateal= 
lifuuben  mutaan,  tatealtifeSti;  pa  klokt  s., 
teiifaalta  tateatta,  teiifaaSti;  pa  bästa  s. 
paraatia  tateatta  1.  lajilta,  parl^aiten,parl)aim: 
matta  tapaa  1.  tateatta;  pä  annat  s.,  toi= 
fetta  1.  muulta  tateatta  1.  tapaa  1.  lajitta,  tov 
fiu;  på  mänga  s.,  monetta  tanialta  1.  tapaa  1 
lajilla,  monelta  muotoa;  på  intet  s.,  eimiltäär 
tateatta  i.  tapaa  1.  lajitta;  på  olika  s.,  eri  ta 
tealla  1.  tateoin  1.  lajitta;  på  allt  s.,  faitii 
tauloin,  taitetta  tateatta  1.  tapaa;  pa  iigt  s. 
jottatin  lajitta  1.  tate^atta  1.  tateoin  1.  feinoin 
på  s.  och  vis,  på  visst  s.,  på  sitt  s. ,  ta 
teaflanfa,  lajil^infa,  lajittanfa,  jottatin  mml 
la,  jonfin  puoteSta  1.  ful;teen;  det  är  p; 
samma  s.  med  mig,  famaten  1.  famoin  oi 
minunfin  1.  minunfin  laitani,  farna  on  mi 
nuntin  laitani  I.  taita  minunfin,  famaUa  Iajitt< 


Sät 


Söf 


777 


1.  tattjaCa  on  ininunliu;  på  s.  som  nämdt 
är,  niinkuin  1.  fiUä  tapaa  1.  lajitta  fuin  1. 
fiten  fuin  1.  fen  mufaan  fuin  1.  miten  fa= 
uottu  on;  päs.  la^-  stadgar,  niin=hnn  1.  fiten 
fuin  1.  fen  mutaan  fuin  I.  fittä  lajitta  fuin 
tafi  fäätää,  miten  lafi  fäätää;  det  är  så 
hans  s.,  {)änen  on  tapaufa  niin  1.  fe  1.  fem 
moinen,  fc  I.  niin  on  I;änettä  ta^iana;  på 
franska  s— et,  vauöfafaifetta  taujatta,  ranö» 
falaifeen  takaan. 
Sätta,  V.  n.;  s.  af,  rientää  1.  fiitää  1.  foinjeta 
(4iean)  :|Joiö,  lagfettaa  j^oiS;  s.  af  från  stran- 
den, Iäf;teä  I.  laSfea  rannatta;  s.  tili  att 
springa,  rnweta  1.  lät)teä  juoffemaan,  Iä^= 
teä  fiitäniään  1.  foi^eamaan,  ^^ainua  jnotfe» 
maan;  när  värken  sätter  till,  fun  färtl)  1. 
it»aitt)a  fott)i§taa  1.  a[)biétaa  1.  fowaa  tetce; 
s.  öfver  en  graf,  farata  (»rtaan)  1.  loitata 
(-ffaan)  1.  taéfcttaa  faiwannon  l;Iitfe;  s.  öf- 
ver en  Hod,  mennä  1.  laöfea  joen  ^soifti; 
komma  s — nde  1.  s— ndes,  tutta  tuloaufa  1. 
j  l^aljattaa  1.  aita  tuloa  1.  aita  rcaut^tia. 
Sätta,  v.  a.  ^.muna,  afettaa;  (ha  att  sitta,  plan- 
tera) istuttaa;  (boktr.)  latoa;  man  satte 
honom  på  hästen,  {)a\\  istutettiin  1.  pantiin 
1.  afetettiin  I;eit)Dien  felfääu;  s.  grytan  pä 
elden,  maten  på  bordet,  :panna  :^ata  tu» 
tette,  ruota  ^öi)tään  1.  )3ijl)bätte;  s.  ngt  un- 
der bordet,  )fa\ma  j.fin  )3i3t}bän  atte;  s.  ngn 
öfver  floden,  luoba  1.  faattaa  1.  tuiebä  jofu 
joen  tjii  1.  ^^oitti;  s.  foten  öfver  tröskeln, 
aStua  jalfanfa  fi}nnt)ffen  l)Ii;  s.  folk  i  land, 
ftiiebä  1.  ^anna  I.  lasfea  ii^äfeä  maatte  1. 
rantaan;  s.  eld  på  ngt,  ^janna  1.  ^nötää 
nsalfea  j(;fin,  fi)t^ttää  1.  ))i6tää  1.  i^anua 
j.fin  tuleen;  s.  ngn  bland  verldens  store 
män ,  afettaa  1.  ^^anna  jofn  maailman  fnurten 
miegten  jouffoon;  s.  knappar  i  en  rock,  ^sanna 
na^jiia  nuttuun;  s.  läs  för  dörren,  i^anna 
luffu  otoeen  1.  otoette;  s.  fast,  ^jauna  fiiuni; 
s.  noterna  vid  shitet  af  ett  arbete,  ^anua 
tciitat  tcoffcu  torutte  1.  lD|j^3uun;  s.  potatis, 
Ipaxma  1.  istuttaa  ^^otaattia;  s.  musik,  noter 
till  ord,  ^^anna  fanat  fäwelette,  nuolitte;  s. 
en  kropp  i  rörelse,  )ianna  fajj))ale  Uiffu= 
maan  1.  liif teette;  s.  barnen  i  skola,  \>axix\.a 
ta^jfet  foutuun;  s.  till  domare,  förmyndare, 
))anna  1.  afettaa  tuomariffi,  t;ot^ojaffi;  s. 
rost,  teljbä  ruostetta,  ruostua,  fät^bä  1-  tutta 
ruoSteefen;  s.  grummel,  tef^bä  1.  laSfea  faf= 
taa,  faffautua;  s.  i  pant,  pamxa  ^santifft;  s. 
på  spel,  ^auna  altiiffi;  s.  i  verket,  )fiavma 
toimeen;  han  sätter  en  ära  i,  att  .  .  .,  ^äu 
:^itää  fen  funniananfa  1.  fatfoo  fen  funniaf» 
fenfa,  että  .  .  .;  s.  på  prof,  ifiaxma  foetuf» 
fette;  s.  sitt  hopp  till  Gud,  :|janna  toitoonfa 
3umataan;  s.  tro  till  ngt,  ottaa  1.  ipanna 
uSfoaffenfa  j.fin;  hvad  sätter  du  upp  på 
vadet?  mitä  :f)auet  h)etoon?  s.  upp  en 
bod,  afettaa  )3noti;  s.  sig,  v.  r.  tStna,  is= 
tuutua,  fä^bä  istumaan;  }3aneutua,  afettua; 
Svenskt-Finskt  Lexikon. 


s.  sig  på  bänken,  istua  1.  istuutua  ptntiU 
fe;  varsågod  och  sätt  er,  te(;fää  {)Vtt)in  ja 
istufaa  1.  fäi?fää  istumaan;  s.  sig  upp  i 
sängen,  nouSta  istuattenfa  1.  istumaan  fän^ 
gl)Sfä;  _s.  sig  högre  upp,  iStua  1.  istuutua 
t^temmäffi;  fågeln  sätter  sig  på  qvisten, 
fintu  (aöfee  l.  istun  1.  afettuu  offatte;  rät- 
ten sätter  sig,  oifeuS  rupeaa  1.  fä^  iStu= 
maan  1.  alfaa  istuntonfa;  (sänka  sig,  sjun- 
ka) laSfea,  laSfentua,  painua;  jorden  har 
satt  sig,  maa  on  laSfenut  1.  iaSfeutunut  1. 
painunut;  blott  huset  hinner  s.  sig,  jal;fa 
l}Uone  ferfeää  faSfea  1.  lastemaau  1.  IaSfeu= 
tna  1.  afettua;  det  sätter  sig  dam,  laSfee 
tomua,  tulee  tomua  I.  tomuun;  det  sätter 
sig  mögel,  rost,  tufee  1.  tefei)ti)t)  fjometta, 
ruostetta;  vätskan  bör  få  s.  sig,  neSteen 
tulee  1.  pitää  faaba  fetetä  (4feuen)  pohjaan 
1.  laSfea  fafonfa  pof)jaan;  svullnaden  bör- 
jar s.  sig,  ajetuS  alfaa  afettua  1.  faSfea  1. 
aleta  (=eneu);  gikten  har  nu  satt  sig  (flyt- 
tat sig)  i  magen,  fi^ti  on  nt)t  muuttanut  1. 
afettunut  1.  paneutunut  ttjatfaan;  s.  sig  i 
rörelse,  lähteä  1.  rutucta  (=pcan)  liiffumaan 
1.  fiitfeette,  Iäf)teä  1.  rmceta  ^pean)  fnlfe= 
maan;  s.  sig  i  fara,  mennä  1.  ruineta  toaa' 
raan;  s.  sig  i  gäld,  skuld,  tel)bä  i.  foota 
ttjelfaa  1.  föeffoja  itfettenfä;  s.  sig  emot,  otta 
1.  panna  I.  paneutua  waStaan,  tet;bä  tt»a6= 
tuSta;  s.  sig  ned  på  landet,  afettua  maatte 
1.  maatte  afumaan;  s.  sig  till  doms  öfver 
ngn,  istua  1.  ruraeta  j.fun  tuomarifft;  s. 
sig  upp  emot  ngn,  nouSta  j.futa  ttjaStaan; 
jag  sätter  mig  öfver  sådant,  fen  pibäu  ar= 
ipoani  alempana,  fitä  eu  pane  ]^uoIiaffeni= 
faan. 

Sättare,  m.  (boktr.)  latoja. 

Sättbräde,  n.  Iabonta=  1.  IatomuS4auta. 

Sättfisk,  m.  pano»  1.  panenta=fala. 

Sättgren,  f.  pano=  1.  panenta=offa,  istutu6=offa. 

Sättning,  f.  pano,  pauenta,  paneminen;  ((boktr.) 
labonta,  latomuS,  latominen;  (i  ria)  a^boS. 

Sättplanta,  f.  iStufaS  (4faon),  taimi. 

Sättqvist,  m.  se  Sättgren. 

Söekendag,  m.  arfi=päiteä,  arfioin  (»imen), 
arfio;  om  s— arna,  arfi=päitoinä,  arfioimina, 
arfioua. 

Söder,  m.  etelä;  i  s.,  cteläsfä;  i  s— n,  etefä* 
maisfa,  etelänlmoitta;  åt  s.,  etelään  päin, 
etelää  fol^ti;  s.  om  ngt,  eteläsfä  jstfin,  ete= 
län  puoletta  j.fin. 

Söderländerna,  n.  pl.  etelä=maat,  fefä=maat. 

Söderländsk,  a.  etelä=maiben,  etelä=  1.  !cfä= 
mainen. 

Söderskeu,  n.  eteIän=pafo. 

Söderut,  adv.  etelään,  etelää  fo^ben  1.  fo^ti, 
etefän  puoleen. 

Södra,  a.  etefä=,  cteläis»,  etefätuen,  etelän» 
puolinen. 

Söfning,  f.  nufntus,  nufnttaminen,  mafuutnS. 
98 


778 


S.jf 


Söfva,  V.  a.  nufuttaa,  nufiitefla,  mafuuttaa, 
tvairruttaa  1.  afettaa  uneen;  s— nde,  nnfut» 
taiva,  unettaira,  matnutta^a. 
Söka,  V.  a.  o.  n.  ijaha,  i)az&hU.a,  ctfiä,  etfi8= 
hUä,  PW'å'å,  tasoittaa,  fcfea,  p\)xtiå;  den 
sora  söker,  han  finner,  fen  1.  jofa  etfit  I. 
Ijafec,  l)än  löytää;  s.  sak  mod  ngn,  etfiä  1. 
^afca  riitaa  j.fun  totSfa;  hvem  söker  du? 
feta  I)act  1.  etfit  V  s.  efter  ngn,  [)afea_l. 
l)acSfcIIa  j.futa;  s.  upp  ngn,  i)afea  1.  ctfiä 
jofu;  s.  att  göra  sin  pligt,  fotea  1.  <3l)ljtää 
tc^bä  luehnoliijuutenia;  s.  att  fiy,  ^XfxUä 
pafoon  I.  favfuun,  fofea  1.  p\)l}taä  patta  I. 
farata;  s.  sin  egen  fördel,  etfiä  1-  ^.njljtää 
1.  tatroittaa  omaa  etuanfa;  s.  en  tjenst,  [)a= 
fea  ll}irf aa;  s.  ersättning  hos  ngn  för  ngt 
(Ini/t),  I;afea  j.fnlta  forttiaugta  jötfin;  s. 
skilnad,  l^afea  eroa;  s.  en  för  en  sum- 
ma penningar,  fautaa  j.fim  i?äälle  1.  It^etää 
j.futa  oiteuteen  jstfiu  raf)a=iumina§ta,  voaa^ 
tia  oifeuben  fautta  I.  fiafea  oifeubeöia  j.ful» 
ta  j.fin  rat)a=jummaa;  s.  ut,  se  Utsöka: 
vårluften  söker,  feipätntma  ttjatfuttaa;  s. 
ord,  tatBoitetla  1.  orailla  fanoja;  s.  sig  till 
en  tjenst,  )M?l}tää  ^>ää§tä  1-  l;ofea  itfeänfä  1. 
I5l)rfiä  i^fin  ttjirf aau;  s.  sig  om,  ^aeöfetta, 
ijafea  »jmpäri  I.  :|3itfin. 

Sökande,  m.  ^atija,  (kärande)  fantaja. 

Söcknedag,  m.  se  Söckendag. 

Söla,  v.  a.  faaStuttaa,  r^hjettää,  rtjöttää,  ta^= 
rata  (=aan),  tat^ria,  foaista  (»faifen),  tct;bä 
(i^fin);  s.  sig  i  blod,  ri)ttiettää  1.  faaö- 
tuttaa  1.  taf)rata  itjeufä  irierettä  1.  tvereöjä, 
rl?^5eä  jfereöiä;  v.  n.  nul)iaitla,  nuI)iaötcUa, 
faunia,  täl^raiä,  loitfaétella,  tvenoteaa,  tt>ii= 
TO^teEä;  s.  med  betalningen,  U>iia>^tellä 
matfua  1.  mafiuéfa,  nuM^iiila  1-  tBittaStetla 
mafjuu  fuljteeu  1.  ^uoleöta  1.  raaffaaffenfa 
s.  bort  tiden,  tul)Iata  (»aan)  aifanfa  »iitui^t» 
telemijellä  1.  nnl^jatleiuiietla. 

Sölaktig,  a.  na^ju^^elcitta,  nut)iu6telen)a,  mil)' 
jaileioa,  naf)juömainen,  nitoetoincn. 

Sölaktighet,  f.  nal;iuötelcuiaiiuu« ,  nuf;iailc= 
ttjaifuuS,  na{)iu§maifuuö,  uilDcloifuuö. 

Sölare,  m.  nulHuS,  ual}ju§,  fäl?nljö,  fuf;nu6, 
uiujelo,  nuf)juötelija,  »itfaötelija,  n.MiiiH)t= 
tcUjä. 

Solig,  a.  se  Sölaktig. 

Sölja,  f.  foffi  (foIen). 

Söljetorn,  n.  foten  ^aliu  (^altimen). 

Sölkorf,  m.  se  Sölare. 

Söm,  m.  fauma,  ommet  (=^eleen),  oiuV^ehiö,  ncu^ 
Io8;  ga  upp  i  sömmen,  ratfeta  (-ean)  1 
eritä  (»iän)  faumaäta  1.  cmv^eleesta;  (pä  huf- 
vudskäleii)  rafo,  fauma;  se  Sömnad;  n.  (luUt 
skospik)  fenfä--naula. 

Sömhäl,  n.  nauian=reifä. 

Sömma,  v.  a.  o.  n.  ommella  (=^elcn),  fauma^ 
ta  (=aan). 

Sömmerska,  f.  om^elijiatar  (»ttaren),  omjjelija, 


Dm^)eliia=nainen,  om^clu8=nainen  I.  »»aimo, 
neuloja,  neuloja=nainen. 

Sömn,  m.  uni;  tala,  gä  i  s — en,  ^uf)Ua,  fä» 
ttjellä  uneSfa  1.  unen=t)äin  1.  uni»^äi§fän= 
fä;  falla  i  djup  s.,  nutfua  fifeästi,  nuffna. 
1.  iraipna  1.  mennä  fitecfcu  uneen;  ligga  i 
sin  sötaste  s.,  maata  1.  nuftna  mateinta: 
untanfa;  jag  får  ingen  s.,  en  faa  unta  1. 
unta  filmiini. 

Sömnad,  m.  om^eluS,  ompeleminen,  neutomi» 
nen,  neuloo. 

Sömnaktig,  a.  HueliaS  (»aan),  untelo;  (fig.) 
untelo. 

Söninaktighet,  f.  uneliaifuuS,  uuteloifuuS. 

Sömndryck,  m.  uni»juDma,  uni>n)efi. 

Sömngifvaade,  a.  uuettatoa,  nufuttaira,  ma» 
tuuttanja,  unta  antcnca  1.  uutifiittaiva. 

Sömngängare,  m.,  -gängerska,  f.  Hnen»fän)ijä, 
uni»jalfalainen,  une§fa»fäU)ijä. 

Sömnig,  a.  uninen,  (sumimktuj)  uueliaS  (=aan); 
jag  är  s.,minunl.  minulla  on  unt,  minua  unet» 
taa  1.  nufnttaa  I.  rautaifee;  jag  blir  s.,  minun 
tulee  uni,  minä  ninastnn,  minua  alfaa  unet» 
taa  1.  nufuttaa,  minua  ru^jeaa  unettamaan 
1.  nufuttamaan;  s— t  väder,  unettaira  1. 
uninen  1.  raufaifensa  ilma. 

Sömnigt,  adv.  uncliaaöti,  unteloSti. 

Sömnlös,  a.  uneton. 

Sömnlöshet,  f.  unettomuuS. 

Sömnsjuk,  a.  uni=tautincn. 

Sömnsjuka,  f.  uni»tauti. 

Sömnvandrare,  m.,  -erska,  f.  se  Sömngän- 
gare, -erska. 

Sömnvandring,  f.  unc§fa»fät)nti,  unen=tä^nti, 
uni»jalfaifuuö,  uneéfa  färcelcminen. 

Sömnyrsel,  m.  unen  l;curau8,  uneu  torro8; 
i  s— n,  unen  torroffisfa  1.  l^ourauffisfo  1. 
)3^örrt?ffi8lä. 

Sömnal,  f.  äimä,  fauma»ncula. 

Sömsticka,  v.  a.  tt)öbä  fenfä-naula  lil;aan. 

Söndag,  m.  funuuutai;  om  s— en,  fntiunutai» 
na;  om  s — arna,  fuuuuntaifin;  nästa  s.  ly- 
ses det,  enfi  1.  tulemana  fuuuuutaina  fuu» 
lutetaan. 

Söndagsbokstaf,  m.  luununtai  =  ^uu§taJin  1- 
»firjain  (»imen). 

Söndagsbön,  f.  funnuntain  1.  fuununtai»rufon8. 

Söndagskläder,  pl.  V^l^ä^Uiaatteet,  tivtto»njaat* 
teet. 

Söndagspredikan,  f.  fnnnuutai=faarua. 

Söndagstext,  m.  funnuntaistet^gti  1.  »fanat. 

Sönder,  adv.  ritfi,  l^ajallanfa,  ^ajallenfa,  (i 
bitar)  ^jalafiua,  f>alafiffi,  (i  kras)  fämänä, 
fämäffi,  t^irStana,  ^jirötafft;  slå  s.,  lijöbä 
ritfi  1.  fiajallenfa;  gä  s.,  mennä  riffi  1.  pa^ 
laififfi,  riffoutua;  falla  s.,  i^nbota  ritfi  1. 
))iv8taffi;  taga  s.,  ottaa  1.  panna  pajalle  1. 
l;ajallenfa  1.  (atskils)  eriöenfä;  vara  s.,  olla 
ritfi  1.  riffoutunut  1.  laajatta  1.  l;ajatlanfa  1. 
)jir8tana  1.  palafina. 

Sönderbita,  v.  a.  pvxxa  riffi. 


Sön 


Söt 


779 


Sönderbråka,  v.  n.  räjäf)tää  1.  rittal^taa  riffi. 
Sönderbrista,  v.  n.  riHaantua,  rittoutua,  fär» 

f^ä,   mennä   rttft  1.  ^Jalafiffi,  fäijbä  1.  vä-- 

jättää  riffi. 
Sönderbryta,  v.  a.  taittaa  riffi,  murtaa,  mur» 

taa  riffi,  färfeä;  s— s,  v.  p.  murtua,  fär= 

fijä,  färfet)ti}ä. 
Sönderbråka,  v.a.rul^ioa,muiertaa,järfeä,ruien= 

taa,  f^afata  (=ffaan)  l.  ruf^joa  riffi  1.  ^lalafiffi. 
Sönderdela,    v.  a.  eroittaa,   erittää,   eritellä, 

eroitella,  jafaa  eritlenfä,  ^anna  eri  jafoi[)in. 
Sönderfalla,    v.  n.    ^^ubota   (=tcan)    1.   faatua 

riffi,  l^ajota  (=can);   (kunna  indela.^)  jafau= 

tua,  Ijajota  (=oan). 
Söndergnaga,   v.  a.  järftä  1.  j^rftä  1.  nirl^ata 

(=aan)   riffi;    s— d   (bot),  nirfjattu,   nir^a» 

taitainen. 
Söndergrenad,  a.  (hot.)  ^axijtntt^a,  fortutt)a. 
Sönderhacka,  v.  a.  ftafata  (»ffaan)  1.  ^affaiUa 

riffi  1.  )5alaftffi  1.  muruifft,  rouhia. 
Sönderhugga,  v.  a.  I^afata  (»ffaan)  riffi  1.  pa-- 

lafifft,  ^ilppoa,  ^il^toa,  pilputa  {--ppnan). 
Sönderklippa,  v.  a.  leifata  (4faan)  1.  leifeÖä 

riffi  1.  ^jalafiffi. 
Sönderklyfva,   v.   a.   f)aIfoa,    :(jiIetoa,    )3iIffoa, 

l^ataiöta  riffi,  (stenar)  lonlfia,  rculjia,  IjaUoa. 
Sönderkoka,   v.  a.   feittää  riffi;    v.  n.  fic()Ua 

riffi. 
Sönderkrama,  v.  a.  ^ufcrtaa  1.  puristaa  riffi 

1.  fämäffi,  rutistaa. 
Sönderkrossa,    v.  a.  murSfata   (=aan),  mufer» 

taa,  ruf)jai8ta,  rufiioa,  rutiötaa  riffi,  (i<ten 

o.  d.)  rout)ia,   rou^entaa,  rouI)ai8ta;    vara 

s— d,  etta  mursfana  1.  muferrettuna  1.  mu= 

fertuneena  I.  rou{)ittuna. 
Sönderköra,  v.  a.  ajaa  riffi. 
Söndermala,    v.    a.   jauhaa   riffi   1.    pieneffi, 

jaul;entaa. 
Sönderrifva,  v.  a.  re^r^iä  riffi,  repiä,  raaStaa, 

raastaa  riffi;  (puherisera)  jjaufjentaa,  ph- 

nentää,  jaufjaa  riffi  1.  pieneffi,  l;ienontaa. 
Söndersarga,  v.  a.  riipoa  1.  repiä  riffi,  raa= 

bella  (=tekn). 
Sönderskafva,  v.  a.  i^angata  (»faau)  1.  f;iestata 

(=aan)  riffi. 
Sönderskaka,  v.  a.  täriStää  1.  tärSfljttää  1.  ra= 

iciStaa  1.  pubiStaa  riffi;  jag  är  alldeles  s — d, 

clen  tvaUan  riffi  tärSf^n^t  1.  runneltu. 
Sönderskära,  v.  a.  leifellä,  leifata  riffi,  pif^ 

puta  (»ppuan). 
Sönderslå,  a.  U)öbä  riffi  1.  ^ajaUenfa  1.  pala» 

fifji;  en  sönderslagen  tallrik,  riffinäinen  1- 

riffaantunut  I.  riffi  hfott)  lautanen. 
Söndersmula,  v.  a.  rDuf)ia  pieneffi  1.  muruifft, 

murentaa,  murennella,  panna  muruiffi. 
Söndersmälla,   v.  n.  paufa^taa  1.  mcja^taa  1. 

läjät}tää  riffi  1.  palafiffi  1.  £)aiatlc. 
Söuderspillra,  -splittra,  se  Spillra  o.  Splittra. 
Sönderspjelka,   v.   a.   pilffoa,  laiffoa,  liiStoa, 

järfeä  laifoiffi  1.  fäleiffi  1.  ftrpalciffi. 


Sönderspringa,  v.  n.  räiäf;tää  1.  räiöfä^tää 
riffi  i.  palaftfft  1.  ^alfi  1.  pajalle. 

Sönderstycka,  v.  a.  paloitella,  Icljfoa,  leifellä, 
lol;foa  1.  leifellä  palafiffi  1.  fappaleiffi. 

Sönderstöta,  v.  a.  rou(}ia  I.  furwoa  riffi. 

Söndertaga,  v.  a.  Ottaa  erillenfä  1.  t)ajallcnfa 
1.  irroillenfa,  l;a][oittaa,  purfaa. 

Söndertrampa,  v.  a.  polfea  1.  taflata  (=aan) 
riffi  1.  fämäffi. 

Söndertrasa,  v.  a.  tel)bä  i.  repiä  fiefaletfjt  1. 
fäifäleiffi  1.  riefaleiffi  1.  r^i}ft)ifft. 

Söndertugga,  v.  a.  pureffia  1.  purettaa  riffi. 

Söndra,  v.  a.  färfeä,  riftoa,  lo(;faiSta;  s.  ett 
kärl,  färfeä  1.  ritfoa  aStia;  s.  ett  län  i  två, 
lo^faiSta  1.  jafaa  1.  l^alfaista  lääni  fa^beffi; 
s.  en  provins  frän  ett  rike,  lct}faiSta  1. 
eroittaa).  erittää  maa»funta  u^alta'funnaSta; 
(g<"ira  vense)  ritfoa  ttjäli,  riitauttaa,  eroittaa, 
tet)bä  riitatfitfi  1.  eri=micltfiffi;  detta  s— de 
nationen  i  två  partier,  tämä  fl)fl)mpS  1. 
afia  eroitti  1.  jafoi  1.  ritfoi  fanfan  fal;bef[i 
puolueeffi  1.  fal)tecn  puolneefen;  s.  sinnena, 
riitauttaa  mielet,  riffoa  1.  riitauttaa  ilimis» 
ten  »äli;  s.  sig,  v.  r.  o.  s— s,  v.  d.,  fär» 
ft)ä,  riffoutua,  färfeljttjä,  riffaautua,  l;ajota 
(=oan),  lol)eta  (=l)fean),  eretä  (erfenen),  er= 
fautua;  en  liten  del  s— de  sig  från  det 
hela,  fofo  fappaleesta  loljfeft  I.  erfautui  pie» 
noinen  ofa;  flere  utmärkta  män  s— de  sig 
från  partiet,  monta  erin=omaiSta  miestä 
erfeni  1.  erfautui  puolueelta  pcis;  (blifca 
oeiise)  riitautua,  tulta  riitaifitfi  1.  eri=mieli= 
fiffi,  riffoutua  ttäli. 

Söndrig,  a.  riffinäinen,  riffii3in  (=imen),  ritfi 
1.  palafina  (olerca),  [jajanainen. 

Söndring,  f.  riff ominen,  rifonta,  färfeminen, 
färentä,  färfeminen,  riffautuminen;  (oenig- 
het) eri=puraifuus,  riitaifuuS,  riitainen  tcäli, 
riita=irȊlifi^VS;  (relig.)  laI}fo-funtaifnuS,  lal)fo. 

Sörja,  f.  fuot}fa,  fol;jo,  foöta,  fofe  (=-een),  (stiu- 

söija)  l}>^l)l;mä. 
Sörja,  V.  n.  o.  a.  furra,  murel;tia,  murl)et)tia, 
t)Uolia;  s.  öfver  ngt,  furra  1.  murel)tia  jstfin 
1.  j.fin;  s.  ngn,  furra  1.  murcl;tia  j.futa; 
s.  sig  till  döds,  furra  itfenfä  fuolijaffi;  s. 
för  ngn  (känna  sorg,  oro),  fnrra  1.  muref;tia 
j.fuu   tabben,   murefjtia  j.futa;    s.  för  ngn 

1.   ngt   (bära    omsorg    om),    pitää    l;uolta  1. 

murhetta  1.  furua  j.fuSta  1.  jstfin;  det  skall 
jag  s.  för,  fiitä  minä  l)nolen  1.  furun  pu 
bän;  (ångra)  fatua,  itfeä,  furra;  s.  sin  mö- 
da, itfeä  1.  furra  1.  fatua  juaiirojanfa. 

Sörpa,  f.  filppu,  ape  (appeen),  fafaffet. 

Sörpa,  v.  a.  filpnta  (4^puan),  tet;bä  filppua. 

Sörpla,  v.  n.  färpiä,  färpää,  färiuellä  (spelen), 
rl)l)ppiä,  r^^Stää,  r^^Stiä,  ^oria. 

Sörplare,  m.  färpijä,  rt^^ppijä,  l)orija,  färp^ri. 

Söt,  a.  matea,  maire  (=eeu),  imanneS  (=nteeu), 
imara,  fuloinen,  l;crttaincn;  s.  frukt,  mafea 
1.  imara  l^ebelmä;  s.  mjölk,  riesfa^maito, 


Söt 


Tae 


nuori  maito;  sött  vatten,  fuelaton  1.  ma- 
ha toefi;  s.  sömn,  maha  1.  fifeä  uni;  s. 
lukt,  mafea  1.  maire  1.  imannce  ^aju;  söta 
ord,  mateat  1.  maireet  fanat;  göra  sig  s., 
mairitella,  imarrcKa  (=rtelen);  hon  är  en 
6.  flicka,  i)'ån  en  fuloinen  1.  I)erttainen  1. 
imanncS  1.  imara  t^ttij;  ett  alltför  sött 
barn,  i^ten  fuIoinen  1.  f)erttainen  lapfi;  s. 
muu,  fima=iuu,  fjunaja^uulet,  fuIo»iuu;  min 
söta  vän!  vstäftäiieni!  V^taftiä  fnltani  1. 
lultaifeni!  armaS  tjStäftäni!  armaf)ani!  söta 
brori  n^eIi  fulta!  n?e(i  fultani  1.  fultaifeni! 
orma§  ireiKoni  1.  h^ettjeni!  söta  mor!  öi= 
tifeni!  äiti  fultani  1.  {'nltatfeni!  armaS  äitini 
1.  äitifeni  1.  emofeni! 

8öta,  V.  n.  imannella  (--ntelen),  fyöbä  mafcifia. 

Sötaktig,  a.  imanneS  (=nteen),  imara,  imelä. 

Sötblomster,  n.  se  Kamillblomma. 

Sötebröd,  n.  ma!ea  leipä,  rieSta,  rieSfa4eipä, 
IeStt)=Ieipä. 

Sötebrödsdagar,  m.  pl.  fj^U^ät  päiujät,  mateat 
päittjät,  I)empU'päiiviät;  (högtid)  matean  lei» 
hjän  juf)ta  1.  p^l;ät. 

Söthet,  f.  mateu§,  imanteifuuS,  maireus. 

Sötig,  a.  imelä,  imeliäs  (=ään),  imara;  s.  säd, 
imelät  j^tt^at,  imelä  nnlja. 

Sötighet,  f.  imcl^^ö»  imaruuS. 

Sötläpp,  m.  se  Läckermun. 

Sötma,  f.  ma!eu§. 

Sötna,  V.  n.  mafeutua,  tulta  mafeaffi,  maeta 
(»fenen);  (bti  sötig)  imeltt^ä,  fäijbä  imelätfi. 

Sötsaker,  f.  pl.  mateifet. 

Sötsur,  a.  »aritoinen,  inartHo,  rienjä,  i^appa-- 
men  imelä;  s— t  bröd,  niarifoi84eipä,  tt)a= 
rif öinen;  Cfig-)  rieirä,  imelä. 

Sött,  adv.  mafeaeti,  m.  m.;  smaka  s.,  maiö- 
taa  1.  maistua  mateaCe  1.  mafealta;  tala  s., 
pulana  mateasti  1.  maireeSti  1.  rien^ästi;  sofva 
s.,  nutfua  1.  maata  mateaSti  1.  ftfeäöti;  sof 
s.!  f)t)»ää  pötä!  nutfuJaa  lemoHiieSti  1. 
mateasti!  mafeata  unta! 

Söttvattenfisk,  m.  järivn=fala,  maatoeben=Ma. 

Sötunge,  m.  o.  f.  imarrut  (=tuen),  fima=fuu, 
ftma=[}uuli,  fulo^fun;  min  lilla  s.!  imartueni 
1.  imarruifeni!  foferini!  fulta=nuppufeni! 


T. 

Tabell,  m.  tauIu. 

Tabellarisera,  v.  a.  tauluita  ('tfen),  taittaa  tau= 

luffi  1.  taulun  muotoiictft  1.  taulun  muotoon, 

laittaa  1.  tet)bä  taulun  tapaan  1.  tapaijeffi. 
Tabellarisk,  a.  taulun-tapainen  1.  »muotoinen, 

taulutlinen;  i  t.  form,  taulun  tapaan  1.  muo= 

teon  1.  muoboSfa,  taulun  muotoifena,  tau= 

InllifeSfa  muoboSfa. 
Tabellverk,    n.  lt>äfi  =  taulu§to,  iräfi-lutruäto, 

niäen=  1.  lÉanjanlaöfu4aitoS,  taulu4aitoS,  tau= 

lusto. 


Tabernakel,  n.  taperuafeli,  firfto»teltti. 

Table  d'höte,  m.  ^{;teiS=pi3l)tä. 

Tablå,  m.  taulu=futta,  taulu;  (skildring)  fu» 
IrauS,  fuftjaelma. 

Tabula,  f.  taulu;  tabulan,  ferto4aulu. 

Tabulatur,  f.;  efter  gamla  t— en,  ipauliaSfai 
järeSttiffeSfä,  ftan^an  1.  entifen  taltan  1.  jä*- 
reöti)tien  mufaan,  entistä  1.  ivau^aa  tapaan» 
fa,  entifeen  1.  »antjaan  tapaan. 

Taburett,  m.  töl)r^=tuoli,  jatfaraineu. 

Tack,  m.  fiitoS;  tack!  stor  1.  mycken  t.!  t. 
skall  du  1.  ni  ha!  fiitolfia!  tiitoS!  fuuti' 
fiitoS!  palfon  fiitolfia!  ifot  tiitoffet!  tack, 
gode  Gud!  fiitoS,  ^tjujä  3umala;  t.,  gode' 
far!  tiitoffia  1.  fiitoS,  l)^Jr)ä  iiä!  nej,  t.!  nej, 
t.  skall  ni  ha!  nej,  t.  vackert!  ei,  fiito!= 
fia  paljon!  ei,  tiitoffia  »aan!  en  l)Uoli,  fii= 
totfia  paljon  »aan!  Gud  vare  t.!  ttttoS  3u= 
malan!  Sumalau  fiitoSl  Sumalalle  ttttoS  ol» 
foon!  det  är  t— en,  ftiuä  on  tiitoS  1.  palf» 
ta;  är  detta  t— en?  fiinäfi5  ou  tiitoS?  fetö 
on  ttitoffeffi  1.  paltaffi!  få  skam  till  t.,  faa= 
ba  l^äpeä  paltaffenfa;  jag  är  honom  myc- 
ken t.  skyldig,  olen  f)änelle  fuureSfa  tiitol= 
lifnuben  1.  tiitotfen  »elaSfa,  olen  bänelle 
»eltaa  fnuret  tiitoffet;  t.  för  sist!  tiitoffia 
1.^  funri  tiitoS  »iimeifistä  1.  teiimeifen  ebe8> 
tä;  jag  blef  räddad,  t.  vare  eder  hjelp,mi= 
nä  tulin  teibän  awutlanne  1.  apunne  tantta 
pelastetutft,  minä  pelastuin,  josta  fiitän  tiu 
bän  apuanne. 

Tacka,  v.  a.  tiittää,  fiiteöä;  t.  ngn  för  ngt, 
fiittää  j.tuta  j.sttiu  1.  joufin  ebestä;  han 
må  t.  sin  Gud,  att  han  slapp,  tiittäfljint 
Sumalaanfa,  että  1.  fun  pääfi;  t.  din  lycka! 
tiitä  ouneafi!  jag  har  er  godhet  att  t. 
derför,  miuuu  OU  fiitä  tiittämiiien  1.  tulee  fiitä 
fiittää  teibän  l)ljn)Vt)ttänne ;  det  är  ingenting 
att  t.  för,  förtjenar  ej  art  t.,  ei  feStä  flit» 
tää,  ei  mitään  liittämistä;  jag  t— r,  fiitot» 
fia  paljon,  fuurt  fiitoS;  t— r  ödmjukast, 
fiitän  ni.U)vtmmä6ti;  nej,  jag  t— r,  ei,  tii  = 
toffia  paljon,  ei,  fuuri  tiitoS,  funri  tiitoS  i. 
paljon  tiitoffia,  en  minä  enää;  jo,  jag  t— r, 
ti}llä,  fiitoS  1.  tiitoffia  1.  funri  fiitoS  tt>aan; 
men  t.  vill  1.  vet  jag  den,  som  ger  af  det 
lilla  han  har,  mutta  fcpä  1.  fe^än  roaSta 
on  1.  outin  1.  mutta  fef)än  ni}t  onftn  »aSta : 
1.  fe  ui}t  n?aSta  felpo  mieS  on  1.  onfin,  jota 
omaSta  »äl^äStänjä  antaa;  han  är  ingen- 
ting, meu  t.  vet  jag  den  der,  l)än  ei  nit* 
tään  ole,  mutta  tuo  fe  »aSta  outin  1.  oitein 
ontiu;  t.  honom  fan  för  det!  fe  1.  lempo 
1.  piru  Isäntä  fiitä  fiittäfiiiin. 

Tacka,  f.  (/urhona)  uul)i,  uuttu,  emä^laiumas 
(=mpaan). 

Tacka,  f.  (af  jern,  o.  d.)  l;arffo. 

Tackaltare,  u.  tiitoS-alttari. 

Tackel,  n.  tatfeli,  taateli;  gå,  drifva  för  t. 
och  täg,  tultea,  ajella  taatelilla  \a  touteitta. 


Ta. 


T 


781 


Tackjern,  n.  fiavifo-vauta,  f;ölmä»rauta. 
Tackla,  v.  a.  tafeloita  (=tfen),  tallata  {--aan), 

panna  faluim;  t.  af,  viifua  1.  puxtaa  tah 

liiiM  1.  taflauö. 
Tacklage,  n.  tafeloima,  taflaaft,  taltauS. 
Tackling,    f.   (tacklande)   tafelointa,    taf(auS; 

(tacktage)  tafliltfi,  tatlauS. 
Tacklös,  a.  fiitotjctcn,  fiittäniätön,  ^alfaton. 
Tacknämlig,    a.    DteHincn;  (tack  värd)  ftttof» 

fetta  mainittapa. 
Tacksam,  a.  fiitoflinen,  !iittä»äincn;   vara  t. 

emot  ngn,   olla   liitoHinen  j.fuHe  I.  j.futa 

loataan;  (som  lönar  mudan)  ebuötnen,  ttjai» 

tean  mafiatta. 
Tackoffer,  n.  fiito§=u!^ri. 
Tacksamhet,  f.  fiitoItifuuS;  (ett  arbetes)  ebul= 

lifuuS. 
Tacksammeligen  o.  Tacksamt,  adv.  fiitoffetla, 

ItitoUifuubeaa,   tiitcaifeSti ,   tiittäen,   fiittä- 

icäijeöti. 
Tacksägelse,  f.  fittoS,  fiitolfet;  aflägga  t.  för 

ngt,  tel)bä  1.  fantaa  tiitoffet  jstfin. 
Tacksägeisepsalm,  m.  fiitoS-hjirfl  (=rrcn). 
Tadel,  n.  moite  (=tteen\  laite  (4teen),  morf= 

!au8,  moitinta,  moitoS. 
Tadelfri,  a.  moitteeton,  moittimaton,  mor!faa= 

maton,  laitteton,  laittamaton,  nu()teeton;  en 

t.    meuniska,    nuhteeton    1.    moitteeton  1. 

laittccton  if;minen. 
Tadelfritt,  adv.  moitteetta,  moitteitta,  laitteitta, 

moittimatta,  moitteettomasti,  nuf)teettcma8ti. 
Tadelsjuk,  a.  moittcIiaS  (=aan),  laitteliaS  (=aan), 

moittiataincn,  morHaawa,  moitteen=]^aIninen. 
Tadelsjuka,  a.   moitteliaifuuS,  moittiiwaifuuS, 

laitteliaifuug,  moitteen  1.  moittimijen  Xjahi. 
Tadelvärd,    a.    moitittaira,   moittcen^alainen, 

Iaitteen»alainen;    (om  person)   nubteetlinen, 

nul;teen=atainen,  nuf)bettattia,  mottittaica. 
Tadla,  v.  a.  moittia,  morfata  (=ffaan),  morf- 

faa,  laittaa,  nuljbella  (=telen),  Ionia,  moiti§= 

Ma,  morftaiöa;   begär  att  t.,  moittimijen 

1.  morffaamifcn  ^ain  1.  I}imo. 
Tadlare,  m.,  -erska,    f.   moittija,    morffaaja, 

laittaja. 
Tafatt,  a.  äälä,  faamaton,  !i)tenemätön,  ojaa» 

maton,  tömpelij,  ätpräö  (=ään\  jäl^mätfä; 
i  adv.  ääfäöti,  ti5nH)elö8ti,  faamattomaöti,  jä(}= 
I    mäffääciti. 

Tafatthet,  f.  ääh}t)6,  fömtJCl^t^S,  fömpclöif^^ö, 
1    faamattomuuS,  ojaamattomuuö. 
laffel,    m.    )iö^tä,    atria»^öi)tä,   ruDfa4^öt)tä; 

blåsa  till  t— s,  torivettaa  atrialle  1.  ^>i3^tään. 
laffelglas,  n.  Iew^»  1.  laafa^taft,  Iafi4ete^t  (pl.)- 
laffelgods,  n.  eläfc=tila  1.  =maa,  eIäfe=Iartano. 
Taffelmusik,  f.  )>D9tä=foitantD,  atria»  1.  ruofa» 

foitanto. 
lafielpenningar,   m.    pl.   ^3Ö^tä=ra^a   1.  »raf)at 

(pl),  atria=ra^a. 
Ijraffelrund,  m.  pö^tä-funta,  :|)i)ljtä4ep. 


Taö'eltäckare,  m.  ^)ö^bän=fattaja. 

Tafla,  f.  taulu;  (anblick)  tauIu,  näf^=ata,  tat= 
fanto. 

Tafs,  m.  fää,  tu^fu,  tupfunen;  (på  metref) 
xal)i  (ra^feen),  fielufe  (=ffeen),  ta^sft. 

Tafsa,  V.  a.  (sjöt.)  IieStt}ttää. 

Taft,  n.  ta{)ti,  tal;tt=ftim. 

Tafvelgalleri,  n.,  -samling,  f.  tauIuStO,  tauIu» 
fofouS,  tau(u=fali  1.  =falteri. 

Tag,  n.  na^)}au8,  faa^:pau8,  fo)3^3au8,  fiinm= 
fä^nti,  fiinni=)3ito,  fiinni=Dtto,otto,  ote  (otteen), 
tneto;  fatta  t.  i  ngt,  VåWå  fiinni  jf^tin,  Dt= 
taa  1.  napata  1.  fopata  !iinni  jsttin;  få  t.  i 
ngt,  faaba  fiinni  jstfin,  faaba  j.fin  fäfiinfä, 
tatoata  (=paan)  j.fin;  lian  har  t.  i  repet, 
f)än  on  föijbesfä  fiinni,  f)än  pitää  fiinni 
fiJ^bcStä;  jag  tog  ett  godt  t.  om  karlen, 
fäwin  f)i}tt)ä8ti  1.  Jcal^tcaSti  fiinni  mietteen; 
släppa  t.,  laSfea  menemään  1.  fäfiStänfä,  f;el» 
Uttää  1.  laufaiéta  fätcnfä;  t.  med  stråke,  åror, 
h)iuIu=jouien,  airojen  tt>ctät)g,  airojen  otto; 
ro  friska,  dugtiga  t.,  tretää  airoilla  1.  \eU'- 
taa  )ra{;toagti  1.  rawafaéti,  joutaa  tt»af)tt)OJa 
tt»etoja  1.  ottoja  1.  otteita;  ro  några  t.  med 
årorna,  njetää  1.  joutaa  muntaman  ferran 
1.  otteen  airoitta;  i  ett  t.,  ijl;teen  otteefen, 
l}f;bettä  otteetta  1.  terratta,  ferraöfanja;  gäd- 
dan är  i  t— et,  ^ufi  tärppää,  ^ufi  ottaa 
1.  fä^  fiinni,  f)aufi  on  ottamagfa  1.  otoSfa; 
vara  i  t— et  att  arbeta,  otta  t^i5n  innoSja 
1.  fii^fo§ ja;  nu  är  han  riktigt  i  t — et,  n^t 
f>än  oifein  on  fiifjfeisfäufä  1.  pnu^iSjanja; 
bara  jag  kommer  i  t— et,  fun  ttjaan  jaan 
päästä  fiinni  1.  alfuun  pääfen,  fun  t»aan 
aluu  jaan  fäfiini. 

Taga,  v.  a.  o.  n.  ottaa,  fäl}bä,  tarttua;  t. 
en  käpp  i  handen,  ottaa  feppi  fäteenjä;  t. 
ngn  i  handen,  fätettä  j.futa,  antaa  1.  pi§= 
tää  fättä  j.futte;  t.  ngn  vid  handen.  Ottaa 
j.fun  fäbeStä  1.  j.fnta  fäbeStä  fiinni,  fäijbä 
1.  tarttua  j.fun  1.  j.futa  fäteen;  t.  en  i  kra- 
gen, ottaa  j.fun  fauIuffeSta  1.  ni§fa6ta  fiin* 
ni,  fä^bä  1.  tarttua  j.futa  1.  j.fun  fautuf= 
feen;  t.  en  under  hakan,  panna  fätenjä 
j.fun  leuan  aUi,  ftfittää  j.fun  leufaa;  t.  till 
värjan,  pennan,  fätjbä  1.  tarttua  mieffaan, 
fijnään,  ottaa  mieffa,  ft^nä  fäteenjä;  t.  på 
ngt,  foetetta  1.  fouria  j.fin;  t.  af,  se  Afta- 
ga;  t.  af  ljuset,  niiötää  f^nttilää;  t.  af  hat- 
ten, ottaa  f)attu  päästän jä;  t.  af  från  vä- 
gen, poifeta  (=ffean)  1.  fäänttjä  tieltä  1.  tie» 
puoleen;  t.  af  åt  höger,  poifeta  1.  fäänt^ä 
1.  erota  (=oan)  oifeatte  fäbette;  vägen  tar  af 
till  Helsingfors,  åt  höger,  tie  poif f eaa  1.  cr* 
fenee  1.  fäänti}^  ^elfinfiin,  oifeatte  puolette; 
t.  af  (i  kortspel),  noStaa;  t.  af  ngn,  (por- 
trättera) futoata  (-aan)  jofu  I-  j.futa,  tef;bä 
j.fun  futoa;  t.  af  daga,  se  Afdagataga;  t. 
emot,  ottaa  iKaétaan,  (göra  motstånd)  tef;bä 
toaötuSta,  panna  »uaStaan,  (vara  i  vägen) 
cttaa   toaStaan,   otta  tiettä  1.  ebeSfä,   (stöta 


782 


Ta< 


emot)  ottaa  1.  fä^bä  j^fin;  t.  i  ngn,  fä^bä 
1.  tarttua  fiinnt  j.fu^un,  ottaa  !tinm  j|.fu8= 
ta;  t.  i  (begynna)  nj^t,  ruteeta  (=t>ean)  1. 
rljpfitöä  jf)tin,  fäpbä  jfjfin  läfm;  elden 
tog  i  huset,  tuli  1.  icalfea  tänji  1-  otti 
1.  tarttui  tiinni  ^uoneutieen;  när  han  tar 
i,  sä  går  det,  fun  Ijäu  fiinni  fä^  1.  rupeaa 
1.  fiinni  ottaa,  niin  tpö  mcneetin  1.  täytin; 
t.  igen,  ottaa  tataiftu  1.  jädeen;  t.  ihop 
(samla),  Ottaa  ^f)teen  1.  fofoon;  t.  ihop  med 
ngt,  vuiceta  (=^3ean)  1-  r^^I)ti}ä  jljfiu,  täi}= 
bä  jt)!in  täftn,  tä^bä  fiinni  if}fin;  t. 
ihop  med  ngn,  rutteta  j.fun  fanSfa  ottele» 
maan  1.  taiätelemaan,  fä^bä  i.tn\)un  fiinni; 
t.  in,  se  Intaga;  bäten  tar  in  vatten,  tCi- 
ue  touctaa,  toettä  tulec  »eneefen;  t.  in  ett 
spel,  ottaa  1.  faataa  tiffi  fotia;  t.  sjön  in, 
läfjteä  tcefille;  t.  skogen  in,  lähteä  I-  paeto 
(t>afencn)  metjään;  t.  in  hos  ngn,  ajaa  1. 
fä^bä  j.fun  luofje,  ottaa  majanfa  j.fun  Iuo= 
na,  fäpbä  j.fun  luofje  majailemaan;  t.  in 
någonstädes  på  vägen,  :|5oifeta  (»ffean)  jo= 
l^onfin  1.  jcl^cnfin  fifään  tieflä;  t.  in  (jm 
strumpa),  fabottaa,  faattaa  (juffaa);  t.  ngn 
pä  orden,  ottaa  1.  pitää  j.fun  fanaéta  fiin= 
ni;  t.  en  på  dess  svaga  sida,  foéfca  j.futa 
fipeältä  1.  f)eifclta  fofjbalta;  filen  tar  på 
jern,  n^iila  ppStpp  rautaan;  färgen  tar  ej 
på  tyget,  »äri  ei  fät}  1-  ota  fiinni  1.  tartu 
fanfaafen;  detta  tar  på  helsan,  tämä  foö= 
fee  terweiitecu  1.  fät)  teru>ei}ben  päätie;  fisken 
tar  ej  på,  fala  ei  fäp  1-  ota  cnfeen,  fala  ei 
JVÖ;  t.  till,  se  Tilltaga;  t.  till  ordet,  ru= 
jceta  (=pean)  puf)umaan,  ottaa  puf)uaffenia; 
t.  till  flykten,  pötfiä  1.  lähteä  1.  fääntt)ä 
pafoon;  jag  tar  det  till  10  fot,  otan  1.  ar> 
tcaan  fen  10  jafafft;  det  är  taget  till  för  litet, 
fe  1.  flina  en  otettu  I.  arroattu  1.  pantu 
iiian  hjäl^äffi;  t.  till  för  mycket,  panna  lii= 
fcjanfa  1.  Uifaa,  ottaa  liifaa  1.  liiafft;  t.  till 
ngt  i  stor  skala,  prittää  j.fin  1.  ru»eta 
(=pean)  j()fin  fuureSfa  mitaöja  1.  määräsjä; 
jag  vet  ej,  hvad  jag  skall  t.  till,  en  tiebä, 
mitä  on  tefemincn  1.  minun  pitää  telibä  1. 
lirittää,  en  tiebä,  millin  on  rupeaminen  1- 
fätiminen;  t.  till  fånga,  ottaa  1.  te^bä  rcan» 
gitfi;  t.  till  lans,  ottaa  lainaffi;  tag  hit  det, 
anna  1.  tuo  tänne  fe;  t.  sig  litet  till  bästa, 
cttaa  ttäl}än  teirteoituffia  1.  einettä;  t.  sig 
en  sup,  cttaa  n)l)pp>);  t.  ett  bad,  olla  1- 
!äi}bä  fölpemäöiä,  mennä  fiilpemään;  t.  för 
sig,  ottaa  cteenfä;  t.  sig  tid  till  ngt,  cttaa 
aifaa  ttfeUenfä  jbfin;  t.  sig  motion,  t^ia. 
fiitfeellä  1  jalcittclemasja,  mennä  1.  lätiteä 
liiftumaan;  t.  mod  till  sig,  roI;faiöta  mie= 
lenfä;  t.  sig  den  friheten,  rotjeta  (rcf)feneu), 
oUa  niin  ro^fea,  rmveta  (=pean)  niin  rol)= 
fcaffi;  låta  t.  af  sig,  funjauttaa  itfenfä, 
teettää  funja  itfeStänfä  I.  furoanfa;  t.  på  sig 
en  sak,  cttaa  afia  päällenfä;  t.  till  sig,  ot« 
taa  tuoffenfa;  (gramm.)  waatia;  t.  at  sig. 


Tag 

ottaa  itfellcnfä,  ottaa;  (hänföra  till  sig)  ot» 
taa  itfeenfä,  ottaa  pääJjänfä,  omistaa;  (dra- 
ga i  sig)  iretää  1.  ottaa  itfeenfä;  t.  fläckan 
at  sig,  fäubä  1.  tulla  tappiin  1-  tafjroifjin; 
ottaa  1.  ftetää  täppiä  itfeenfä;  han  tog  del' 
åt  sig,  l)än  Otti  fiitä  1.  fen  itfeenfä,  otti  1.  pani  1 
omieti  fen  itfcttenfä;  t.  ngt  för  skämt,  pi= 
tää  j.fin  pilana  1.  pilan  tefona  I.  leiffinä 
panna  1.  cttaa  leifitfi  1-  pilaffx;  h  v  em  tai 
ni  mig  för?  mitfi  minua  luulette  1.  araic 
lette  1.  fatfotteV  minä  minua  pibätte?  ja;: 
tar  det  för  gifvet,  pibän  fen  tiettynä,  fat 
fon  fen  tietOfft;  man  far  icke  t.  det  se 
noga,  ei  fti^en  ote  niin  tarffaan  1.  tartoit 
fatfomiöta  1.  fatfominen,  ei  fitä  cle  niin  tar 
f  oin  1.  tarfagti  1.  tarffaan  ottaminen;  ja| 
tar  det  i  den  mening,  panen  fiit)en  1.  ftll' 
fen  mielen  1.  tartoituffen,  pibän  fen  fitä  tar 
foittarcana;  t.  illa  upp,  panna  1.  ottaa  pa 
^afft  1.  paljaffenfa,  paljastua,  pa^etfia;  t 
väl  upp,  panna  f)t)wäffenfä,  ottaa  I^tjttätfi 
I)t?rcefl'iä;  t.  ngn  till  sitt  bord,  ottaa  1.  laS 
fea  jofu  pötitäänfä;  t.  ett  steg,  aétna  I 
ottaa  aéfel;  t.  qvarter,  cttaa  majanfa  1 
forttierinfa;  t.  en  ton  på  pianot,  näpätä  1 
cttaa  1.  foittaa  jofin  ääni  pianolla;  t.  un 
dervisning,  lektioner  i  ngt,  cpetuttaa  itfel 
lenfä  j.fin,  cttaa  cpetu€=tuntia  jéftin,  fäijb' 
1.  oUa  j.fin  oppimaöfa  1.  cpettelemaéfa;  l 
dagen  som  han  kommer,  ei  buclia  ^uomi 
feéta  päiicäötä,  ottaa  l)uomis4'äiträ  femmoi 
fenanfa;  t.  en  annan  väg,  fäänti)ä  1.  pot 
feta  toifetle  tielle,  mennä  1.  lät)teä  toist 
tietä;  saken  tog  en  sådan  vändning,  afi 
fäänti^i  niin  1.  fiffi  1.  niin  päin,  afta  oti 
niin  fääntoäffenfä;  t.  ända,  slut,  loppu; 
päättyä,  olla  1.  tuda  (jonfin)  loppu;  t.  ska 
da,  n3ai)ingoitua,  turmeltua,  faaba  »abinto 
fartyget  tog  läck,  Iai»a  rupefi  imictamaar 
det  tog  skruf,  fe  auttoi,  fe  naula  n>eti;  sa 
kerna  t.  mycket  rum,  falut  ttieirät  1.  etta 
tsat  paljon  tilaa  I.  ifcn  1.  fuuren  tilan 
ngt  tar  el'J,  jofin  ft;tti}i}  tuleen  1.  palamaa 
1.  »alfeaan;  t  sig,  v,  r.  foStua,  toitna,  toi 
pua,  tointua,  rcirfiét^ä;  trädet  tar  sig.  pu 
foétuu  1.  foituu;  den  sjuke  tar  sig,  faira 
toipuu  1.  tointuu  1.  toirfiétpl?;  t.  sig  frän 
tulla  aifaa  1.  toimeen,  tietää  tclffunfa;  ha 
hade  svårt  att  t.  sig  fram,  l;änen  di  tt)ai 
fea  1.  l)änelle  cli  iiHiiteaa  tulla  aifaan 
toimeen  1.  pääétä  etecn=päin;  det  tar  si 
väl  ut,  fe  näi}ttää  l)pttältä  1-  i)i)wälle  1.  fau 
niiltä  1.  f  omalta  1.  fomalle,  fe  on  I^ijirän 
feman  näf öinen  1.  ^ijrcä  näöltänfä;  det  ta 
sig  illa  ut,  fe  näijttää  rumalta  1.  rumalle 
patjalta,  on  ruman  I.  pa^an  näteinen 
näiöistä;  t.  illa  vid  sig,  ottaa  pabaffcnj 
1.  pa^stuaffcnfa,  tulla  paijaile  mielelle 
mieli=pal)oillenfa;  tagas,  v.  d.  otella,  taii 
telia;  t— s  om  ngt,  otella  1.  taistella  jsttii 
han  är  ej  god  att  tagas  med,  l;änen  fauJ 


Tai^ 


Tal 


(83 


fanfa  ci  dc  {)^ivä  taistella;  komma  tagan- 
des, tiiöa  aita  »aulitta  1.  ttjau^biKa,  tulla 
tulctcfla,  tuHa  tulcjaufa;  det  ur  ej  i  den 
meningen  taget,  [iiuä  1.  fiUä  ci  olc  fc  tar» 
!ottuö  1.  ajatus  1.  fttä  tarfottuöta,  ful)en  et 
de  fitä  tarfoitusta  pantu  1.  Rautuna. 

Tagel,  n.  jou^i;  (kuUekt.)  jouhet  (pL);  af  t., 
jcul;t=,  jouluinen,  jouhista. 

Tagellik,  a.  jouljtmauteu. 

Tagelmadrass,  m.  J0u()t--matra^fi. 

Tagelmask,  m.  jeut;t»mato. 

Tagelott,  ra.  se  Taglott. 

Tagelvef,  m-  JDUl)i=fiit"1- 

Tagelstrå,  n.  jou^i. 

Tagelvant,  m.  joul;tfa§  (={{'aan). 

Tagg,  m.  )3itfft,  :>5tStin  (=imcn),  ofa,  f;a!ara; 
(på  kam)  ^)tt,  ^tifft;  (bot.)  ofa,  )5ii{'tt,  (ve- 
kare) hafara. 

Taggbräddad,  a.  (hot.)  ^i§tiu4aitatnen. 

Taggfenig,  a.  ^ti!!i=  1.  cfa=en?äiHen. 

Taggfisk,  a.  ^3tifft=fala. 

Taggig,  a.  ^jtiffinen,  ofaiueu;  (hot.)  ^ii{tllt= 
nen,  ^ittfi=fufatnen,  efamen,  f)afaratnen. 

Taggpuke,  ra.  (unonis  hircina)   ora!£o. 
Taggspetsig,  a.  (hot.)    piiUu  1.  ofa^färftuen, 

färfewä. 
Taglott,  m.  (lagt.)  Dfauottc^oifeuS,  ottc=ctfcu§, 

etu=ofa. 
Tajmen,  m.  (trutta)  taimcit  (=cn),  tammaffa. 
Tak,  n.  !atto;  lägga  t.,  :|janna  fattoa;  komma 

under  t.,  tulla  1.  pad^tä  faton  alle  1.  fuo= 

jaan;  ha  t.  öfver  Iiufvud,  cäa  faten  aUa, 

dia   fuojaSfa,    dia   oman    faton  1.  fattonfa 

alla. 
Taka,  a.  (lagt.);  sätta  i  t.  händer,  pamxa  luo» 

tettawaan  talteen  1.  juostaan  1.  luotettattjuu 

fäfiin,  ^anna  luotcttaipau  mieljen  talteen  1. 

fätcen. 
Takbjelke,  m.  fatto4}trfi  (=rrcn),  ltiuoft4}uft. 
Takln-ott,  n.  fatDn=taite  (=tteen). 
Takdropp,  n.  räStää^refi  (=ben),  rä^8tä8=h3uoto 

1.  "ixppVL. 
Takformig,  a.  fattcmahien,  faton  ta^.iainen  1. 

muotoinen. 
Takfot,  m.  räötää  1.  rät)6tä6  (=ääu),  faton=raja. 
Takhalm,  m.  fatto»oIct. 
Takkam,  m.  faton-f)arja. 
raklag,  n.  faton=  1.  Iaen=fannatu§,  faton=aIuS. 
Taklist,  f.  fatonn-aja,  vä§tä§4iiöta. 
[Taklägga,  v.  a.  fattaa,  fatoittaa,  panna  fatto 
I    1.  fattoa. 

Takläkt,  m.  fatto-vuobe  (4cen),  ruobe,  malfa. 
.Taklök,  m.  fsemjiervivum  tectorum  (f)J  fattO= 

lauffa. 
Takpanna,  f.  fatto=tiiIi. 
Takpapp,  n.  fatto=^a^}Cvi. 
iTakperta,  f.  fatto^ävc  (»ecn). 
Tak  plåt,  ra.  fatto=))eIti,  fattD=Icn3V. 
Takresning,  f.  fatto=rafennu8,  fatto=^UUt. 
iJTakribba,  f.  fatto^ruobc  (»teen)  i.  'riutn. 


Takränna,  f.  räStä6=fouru,  rä^8tään=founi, 
faton=fonru. 

Takröste,  n.  se  Takresning  o.  Takfot. 

Takskiffer,  n.  fatto=fit»i,  fatto^^saaft  (=ben). 

Takskägg,  n.  räötäS  1.  rä^ötäS  (=ään). 

Taksluttning,  f.  faton  tapt  {'ppttn)  I.  Ia^:|3ea. 

Taksparre,  m.  hjudiaincu,  tt>uoIi=f;irfi  (=rren), 
raateilo,  fatto=:|jarru;  (lös,  lägre  ««  taket) 
orfi  (n-ren). 

Takspån,  n.  ^aanu,  ^aanu»Iauta,  faton^paanu; 
(spjelkspån)  fotto4ii8te  (=een)  1.  -paxt  (=ceu). 

Takstege,  m.  tifa=^3uut. 

Taksten,  m.  fatto»fihji. 

Takstol,  m.  faton-fannatuS,  fatDn=tcIine  (=een). 

Takt,  m.  ta^ti,  pt>\\n,  ^olento;  slå  t— en, 
I^IJbä  tahtia,  ^itää  ^olentoa;  hålla  t — en, 
Vt)l^ä  ta()bi«ia  1.  ^olenuoSfa;  spela  i  t.,  foit= 
taa  talibillenfa  1.  taf)bin  mufaan  1.  ))oIun 
mufaan;  komma  ur  t— en,  effi)ä  1.  eref)tt?ä 
taf)bi§ta;  när  han  är  i  t — en  att  arbeta, 
fun  \än  on  t^ijn  1.  t^ön=teon  »aul^bisfa  1. 
^.luu&agja;  (fin  känsla)  taxUa  tunto,  tarf-- 
fuuS,  o|aatoaifuuS,  taitattiaifuuS. 

Taktegel,  n.  fatto=tiiIi,  (koll.)  fatto=tiiIet. 

Takthvila,  f.  (pros.)  po\tu-'p\)\'äl)bt}9. 

Taktik,  f.  afetetma^taito,  afetu§4aito,  meuet^ö= 
taito,  menetteicminen,  meneti}8;  (fig.)  mene= 
ti)8=ta^^a,  menetys. 

Taktiker,  m.  oieteiman=taitaja,  afetu84aitoinen. 

Taktisk,  a.  afetu§=  1.  afetclma» taitoinen  1. 
»taiboUinen,  afctcImaHinen,  mcneti)S=taibd= 
linen. 

Taktmessig,  a.  tal)bin=  1.  iJo(nn=mufaincn,  tati= 
bittinen,  :^oIuttineu. 

Taktpinne,  m.  ta^ti»na^^5ula,  taf)ti=^uiffo. 

Taktäcka,  v.  a.  se  Taklägga. 

Taktäckare,  m.  fattaja,  faton^^anija  1.  =tefijä, 
fatoittaja. 

Taktäckning,  f.  faton»^5ano  1.  «tefo,  fattaminen. 

Takvatten,  n.  räetäs=tpe[i  (-ben),  ituoto=aeft. 

Takved,  m.  vuoteet  (pL),  malat. 

Takymeter,  m.  uopeubcn^mittari. 

Takås,  m.  faton^irja,  l^arja^trfi,  furfi^^irfi. 

Tal,  n.  (antal)  lutu  (»teun),  (räknetal)  Ia8fu= 
lufu,  (siffertal)  uumero4ufu;  utan  t.,  Iufe= 
matou;  lemna,  udda  t.,  ^arittifet  1.  tafa= 
luicut,  parittomat  1.  e)3ätafa4un?ut. 

Tal,  n.  (talande)  pu^z  (»cen),  ))uf)unta,  ^u^u= 
minen,  I;aaötanta,  :|>afina;  (samtal)  ^ju^e, 
^afina,  ^uf)cen=^ito;  huru  kan  ni  föra  ett 
sådant  t.?  fuinfa  jaatatte  femmoista  1.  fem- 
moifta  1.  fittä  taicatta  ^u^ua?  känna  ngn 
på  t— et,  tuntea  jofu  :pu^ee8ta;  man  hör 
på  hans  t.,  hvad  han  är  för  landsman, 
fen  fuulec  lianen  ^ut)ee8tanfa  1.  I3uf)een= 
i)arre§tanfa,  miötä  maa«ta  I;än  on  fotoiftn; 
stanna  midt  i  talet,  lafata  1.  ^eretä  fcSfen 
pn^itn  1.  ^JU^eenfa;  falla  en  i  t— et,  )>uut' 
tua  j.fun  ^jufjeefeu,  fesfe^ttää  j.fun  ^pul^e; 
bringa  ngt  på  t.,  föra  t — et  pä  ngt,  ottaa 
j.fin^ufieefft;  komma  till  t.,  tulla  1.  joutua 


784 


Tal 


Tal 


^)U^ei!fi;  komma  på  t.  om  ngt,  fattua  pU' 
laumaan  jettin,  ru»eta  (=^>ean)  |>u^miiaan  1. 
;pul)c(entaan  1.  {)aa8tamaan  jsttin;  derom  är 
tix  t.,  fttnä  1.  fittä  cUaan  taf;bcn  icaitjeeUa 
1.  fatibella  ^äälla;  gä,  komma  till  tals  med 
ngn,  mennä,  tnUa  j.fun  ^u^eille  1.  ))afinoitte, 
tnlla  :pu^eifiCe;  (rykte)  ijJutje,  fuuhi4iu{)e, 
fuulu,  buuto,  t)ofu;  det  går  ett  t.,  pnlji.  1. 
^uuto  fäi},  ^)uf)Utaan,  [;uubetaan,  I}cetann; 
ha  elakt  t.  om  sig,  oHa  ^al)agfa  f)uuboéfa 
1.  fuuUtöfa;  hälla  ett  t.,  ^itää  ;)ul)e. 

Tala,  v.  a.  o.  n.  ^3u^ua,  I;aa§taa,  ^)uf;etta, 
IjaaötcUa,  ^afinotta  (=t)en),  laufua;  barnet 
kan  ännu  icke  t.,  lapfl  et  h^ielä  ojaa  )3U= 
I>ua;  lära  en  att  t.,  u^5ettaa  j.tuta  pnlnu 
maan;  t.  finska,  tyska,  pul)na  1.  I^aaötaa 
fuomca,  '\al\aa;  t.  om  ngt,  pul)ua  1.  IjaaQ-- 
tefla  jöttin;  t.  till  ngn,  )3ul;uteIIa  1.  I;aa8- 
tattaa  1.  ^aaötatella  j.futa;  t.  väl,  illa  om 
ngn,  ^u{;ua  I;^>rää,  paijaa  j.fuSta;  t.  väl 
vid  en,  ^>ut)ua  f)^n>tn  j.fun  tanöfa,  I;i}n.nn 
:>JUl)utetIa  j.futa;  att  t.  med  profeten,  pxc- 
fectan  mufaan  ^u^naffeni  1.  fanoafjeni  1. 
ijubucn  1.  fanoen;  t.  med  ögonen,  genom 
tecken,  pu\)na  1.  trirffaa  filmtflänfä,  mer» 
ftUä;  t.  icke  om  det  för  ngn,  elä  fitä  fede» 
iään  :|)uf;u  1.  fano,  elä  fittä  tvixU  1.  lanfu 
1.  ^3uf;u  fcUefään;  det  t— r  emot  honom,  fe 
tcbiStaa  1.  pui)uu  f)öntä  »aStaan;  det  t— r 
för  honom,  fe  tebtStaa  1.  pui}un  pnen  ^3uo= 
leeufa;  t.  godt  för  mig  hos  honom,  ^u(;u 
ifXixcää  minun  ebestäni  1.  eteeni  pnelle  1. 
{;änen  luonanfa;  t.  med  ngn  om  en  sak, 
Vul;ua  1.  pu):)iiia  1.  fjaaSteKa  1.  V^afineita 
j.fun  fanSfa  i.  )3uf)uteUa  j.futa  jötfin  afiaS» 
ta;  jag  kom  att  t.  derom,  tulin  fiitä  ^u= 
^unccfji  1.  tcirffaneeffi  1.  f)aaStaneeffi;  lata 
t.  med  sig,  m^i3ntt}ä  1.  fuoStua  ))n^cil)in  1 
I3ul}eifitlc,  antaa  :t3ul)utella  itfeänjä  1.  ^^ul^ua 
fanejanja;  t.  ut,  pui)m  lo^i^uun,  f^äättää 
^u^eenfa;  talas  vid,  ^^uftella  1.  ftaaötella 
feöfcnänfä,  :|3uf)utella  toifianfa,  ofla  ^ul;ei^ 
flöa  1.  :|3ufjei8fa;  talande  tunga,  Ii^)eä  1 
iiufaS  1.  ^nf)elia8  fteli;  med  t— nde  blic- 
kar, :|)u{)Utt)in  filmin;  ett  t— nde  skäl,  ^ä^ 
teirä  I.  tobietatea  1.  fetoä  fi}t);  en  af  de 
t— nde,  t)ffi  1.  eväö  1.  muuan  Vu^^ujiöta. 

Talan,  f.  iJuf}een=JraIta,  fanan=tt)alta,  l.ni()ceu 
oifeuö;  ni  har  ingen  t.,  teillä  ei  ele  ):u» 
Ijeen  njaltaa  1.  oifeutta;  vid  förlust  af  sii 
t.,  ^ut)e  =  n?allan  menet^ffen  uf^alla;  han 
dömdes  sin  t.  förlustig,  f)än  tuomittiin  )>u^ 
l^ecnfa  1.  ^nil^e=»altanfa  mencttäneeffi  1.  fa 
bottaneeffi  1.  ^ml^een  oifeubettcmafft;  ned 
lägga  sin  t.,  luD^ua  )>ut}eeStanfa  I.  toäit 
tecötänfä  1.  toaatimuffeStanfa  1.  f)uf)e=cifeu^ 
beötanfa;  försvara  sin  t.,  )3ucIuStaa  ^u 
^eenfa  1.  fananfa  trsaltaa;  föra  ens  t.,  jju 
^ua  j.fun  ebcetä,  ajaa  j.fun  afiata;  föra 
folkets  t.,  ^u^ua  fanfan  nimeéfä  1.  cbeStä, 
täa  fanfan  ebuS=mieö  I.  ebuötaja. 


Talang,  m.  taito,  taibottifuuS,  luonnonmarja, 

taibon4a()ja. 
Talangfull,  a.  taiboKinen,  taibofaS  (=ffaan). 
Talar,  ro.  :pitfä  fau(;tana,  |>apiö'faut)tana. 
lalare,  m.  ^uf)UJa,  )5ut}eliia. 
lalarestol,  m.  :tJu[;uian=i8tuin   (4mcn),  f3ut;e=: 

istuin. 
Talegäfva,  f.  ).iut}cen=  1.  f3u(;e4a^)ja,  )>nf)C=taito,: 

fjut^eliaifung. 
Talöut,  m.  talentti;  (bibi.)  letwiöfä. 
Talesätt,  n.  ^^ul}cen=^arfi  (=rren),  fanan»)3arft/ 

^ju^e^ta^a. 
Talför,  a.  ;purelia8  (»aan),  fictettä. 
Talförhet,  f.  ^ju^eliaijunö,  fielewvt}^. 
Talförmåga,  f.  fju^eeu  Ujoima,  :t>uljeen  lal^ja. 
Talg,  m.  talt. 
Talga,  v.  a.  taltta  (=ian),  ttoibctta  taMa;  t 

ned,  te{)bä  1.  ta{:)vata  taliin;  af  t.,  tali»,  ta= 

linen,  talista,  talia. 
Talgaktig,  a.  tatimainen,  talin=ta^5ainen. 
Talgig,  a.  talinen;  vara  t.,  oEa  taliSfa  1.  ta= 

linen;  bli  t.,  tulla  taliin  1-  talijctfi;  t— sj 

ögon,  l)ätävät  1.  raufeat  filmat. 
Talgljus,  n.  tali=f)jnttilä. 
Talgmes,  -oxe,  m.  (parus  major)  tali4iitinen, 

tali»tiainen,  f5afais=tiainen. 
Talgsyra,  f.  (mek.)  tali»l)appD. 
Talisman,  m.  taifa=faln,  taifanen. 
Talja,  f.  (akepp.)  talja,  ^^lotfi. 
Talja,  V.  a.  (sjut.)  taljata  (»aan). 
Taik,  m.  talffi. 

Talkjord,  f.  talffi»maa  1.  »multa,  talffi. 
Tai  konst,  f.  :|3ul)e»taito. 
Tall,  f.  (jnnus  sylvestris)  mänt^,  petäjä;  af 

mänt>?»,  f)etäjä»,  mäntt}inen,  petäjäinen,  män 

t^ä,  männistä;   bordet  är   af  t.,  p'ö\.}t'ä  oi 

mäntiä  1.  männi)Stä  1.  niäntljiHen. 
Tallbark,  m.  mäunljn»  1.  f3etäjän»fuori,  (flam^ 

faarna. 
Tallbarr,  m.  männtjn  1.  fjetäjän  neulanen. 
Tallbit,  m.  (chorythus  enudeator)  tan)io»tuurna 

l)afo»tiainen. 
Tallkotte,  m.  männtjn»fä^)^. 
Talljud,  n.  f)ul}e»ääni,  fana»ääni. 
Tallmo,  m.  mäntt}-  1.  f.]etäjä»fanga6   (»faan) 

i3etäjä»nummi,  fjetäjittö,  mänuiffö. 
Tallqvist,  m.  männ»?n»Dfia. 
Tallrik,  m.  lautanen,  taltriffi. 
Tallriksslickare,  m.  fupin»nuolija,  fueffa»n.ne= 

raS  (»aan). 
Tallsaf,  m.  männin  mäillä  1.  jälfi  (»Ilen). 
Tallskog,  m.  männistö,  männiffij,  petäjiffö. 
Tallstrunt,  m.  männin  fertfä  1.  teltfi,  männtjn 

faSfttannainen. 
Talltrast,  m.  se  Sångtrast. 
Tallved,  m.  pl.  mäut^»  1.  f)Ctäjä»l;alot  (»fojen) 

mänt^»fjuut,  mänt^ifet  1.  petäjäifet  ))uut  1 

l;alot. 
Tallört,  f.  (monotropa  hypopitys)  mäntV»fuffa 

Tallös,  a.  Infematon,  määrätön,  fummoton. 
Talman,  m.  )3nre»mie§. 


Tal 


T  a  n 


785 


Talmud,  m.  tatmubt,  Ia!t--raaniattu,  öuuta^ 
laisten  raamattu  1.  Ia!t=ftria. 

Talong,  m.  jäämä=!ortit;  (i  statspapper)  emä. 

Talorgan,  n.  ääimin  (ntimen),  äänen  ttjaitutin 
(=tttmen)  1.  tcäa=fa^))ale  (=een),  äänt=neu»D. 

Talrik,  a.  {nfuifa,  ^'»aijotltnen,  funn4uhunen, 
))aIioIta  cleipa,  mont-hifuinen;  i  t.  mängd, 
funregfa  1.  lufutiaöfa  ^jaljoubegfa. 

Talrikhet,  f.  luhiifuuö,  fuurt-IufuiiuuS,  pat 
JDU§;  t — en  af  denna  församling,  tämän 
fofouffen  1.  nätben  fofoutnneiben  ^aljouS  1 
lutnifuuS. 

Talträngd ,  a.  fieletriä,  ^u(;ecn4}imoinen  1.  =I)a= 
futnen,  ^ul^e^^jaffotnen. 

Talträngdhet,  f.  fieleiD^l^ö,  |)nf)e=^affotfuu?. 

Talämne,  n.  ^jufjeen  aine  (=een),  \iui)i.  (=een), 
^uf^nttaica;  vara  ett  allmänt  t.,  cHa  ijleife» 
nä  1.  taiffcin  |ju[jeena  1.  ^jutjuttan^ana. 

Talöfning,  f.  ^)uf)cen4;ar}citu8,  pu{;uma4;ar= 
jottuS. 

Tam,  a.  feflj,  fei^tnen,  alju,  ma[ea,  tf)mi§= 
ferno;  de  t — a  djuren,  fefijt  eläimet;  t.  björn, 
alju  1.  fe)"^  farl^u;  bli  t.,  fcfua,  !efi)ä,  fefijt 
t^ä;  göra  t.,  {■eft}ttää,  !efl)tellä. 

Tambur,  m.  tam^puuri,  eft»  1.  etei6=[;ncne  (=een), 
eteinen;  se  Sybåge. 

Tamburin,  m.  fäfin-umjju,  rumiJunen,  rummn= 
tin  (»ttimen). 

Tamburmajor,  m.  rnmt3U=majun. 

Tambursöm,  m.  fntoma=Dm))e(u. 

Tamd,  a.  !ef^tettl),  fcj^. 

Tamhet,  f.  k\V)t)^,  !ef>jifV^8. 

Tamp,  m.  (af  läder,  o.  d.)  tam^J^Ji,  I;if)nan- 
:t)ää;  (stort  stycke  trä)  jnl;fura,  julht,  i^ölif» 
iä,  i>i3If{'^;  (stor  gosse)  möl^ii,  folljo;  (än- 
dan af  ett  tag)  !ci)ben  :t5ää,  tam^J^u. 

Tampig,  a.  (klumpig)  fot^ofaS  (»ffaan),  !oI= 
fjoinen,  )3öl!t)!ä8  (4tään). 

Tampning,  f.  (sjöt.)  ^^nttät}§. 

Tana,  f.  lEä^3^4auta. 

Tand,  f.  l^ammaS  (»Jjaan);  jag  har  ondt  i 
tänderna,  oten  !i^)eä  I)am|)ai§tani,  i^ampaa» 
ni  oirat  fi^eät,  I^am^aitani  färfee  1.  )>a!ottaa 
1.  ttji^Ioo;  skära  tänder,  ^urra  l)amma8> 
ta  1.  {)amt)aitanfa;  visa  tänderna,  irtt»i§= 
tää  1.  irtuiétellä  I)am))aitanfa  1.  ifeniänfä; 
håll  t.  för  tungan,  )5ibä  t;amt)aitefi  tatana; 
(i  hjul,  o.  d.)  l)ammae. 

Tända,  v.  a.  f)ammaötaa,  tel)bä  1.  panna  I;am-- 
V>atta;  t— d,  hampainen,  I)ampaaIIinen,  l;am= 
maStettn,  :^^!äläinen,  (med  tänder  i  kan- 
ten) ]^ammag4aitaincn,  (med  tänder  i  spet- 
sen) ;^ammaé»^äinen. 

Tandagnisslan,  f.  I;ammaSten  firiöt^ö. 

Tandborste,  m.  l^ammaS^l^arja  1.  »I^arjanen. 

Tanddoktor,  m.  i^amma8=tDl)tDri  1.  »läätärt. 

Tandfeber,  m.  {)amma8--!nume  (=een),  l^ammaS 

fitDUt. 

Tandiistel,  m.  f;ammaS'ajo8  1.  =^ufama. 
Svenskt-Finskt  Lexikon. 


Tandformig,  a.  f^am^aan^muotoinen  1.  =nätöi« 

nen,  ^ammaSmainen. 
Tandgräs,   n.   (scleranthus)  jäfen=^einä,   ^am= 

ma8=f)cinä. 
Tandkött,  n.  ien  (itenen),  ifenet. 

Tandlik,  a.  se  Tandformig. 

Tandläkare,  m.  t)amma64ääfäri. 

Tandlös,  a.  f;am^aaton,  {;am^aiton. 

Tcindlöshet,  f.  l;am))aattomnu8. 

Tandmedel,  n.  ^amma§=lääte  (=!feen)  1.  =^atnc 
(=een). 

Tandoperatör,  f.  j^am^^aan^eiftaaja  1.  »hjetäjjä. 

Tandpetare,  m.  ]^amma8=tittu  1.  »^nitfo. 

Taudplägor,  f.  pl.  {)amma§=!in)ut  1.  »toaihjat. 

Tandpnlver,n.:^amma8=i3nIttieri,l;ammaS»jau^o. 

Tandrad,  m.  f)ammag  =  ri»i,  f)amma8  =  färja, 
Ijam^aat. 

Tandrot,  f.  I;am^aan  juuri. 

Tandröta,  f.  f)ampaan  1.  J;amma6tcn  mätäne» 
minen,  I)amma6=mätä  1.  4nto. 

Tandskärfva,f.f)am^aan  firnnen  1.  firfale  (=cen). 

Tandsprickning,  f.  ^amjjaan 4nii)jenta,  ^m> 
masten  ))ul)feaminen ,  t^ammaSten  faanti  1. 
tulo. 

Tandtäng,  f.  {)ammaS=fonffn  1.  n-auta,  ^am= 
ma8=j3i^bit. 

Tandvärk,  m.  I^amma6=tauti,  f)amma84i^u, 
r;am))aan  1.  r;amma8ten  färfi;  1.  foIotu8;  jag 
har  t.,  (;amma8tani  1.  fian^jaitani  färfee  1. 
folottaa,  olen  I)amma8'-tanbi8fa. 

Tandört,  f.  (dentaria  bulhifera)  I)amma6=juuri. 

Tangent,  m.  (på  instrumenter)  nä^^iätn  (=imen), 
fo8fetin  (4timen);  (matem.)  fiwuja,  fitouja- 
mnma,  foSfetin. 

Tangera,  v.  a.  fitouta  («uan),  fltDua,  fo8fea. 

Tangeringspunkt,  m.  foSfema- 1.  fin)uami8=!o^ta. 

Tankdiger,  a.  se  Tankrik. 

Tanke,  m.  ajatuS,  mieli,  miete  ("»tteen);  djupa 
tankar,  f^ttjät  ajatuffet  1.  mielet;  jag  vill 
förklara  er  min  t.,  tafjbon  teille  felittää 
mieleni  1.  ajatnffeni;  uttrycka  sina  tankar, 
ilmoittaa  1.  ofoittaa  aiatnffenia;  han  har 
ngt  i  tankarna,  ^äneöä  ou  jotatin  mieleSfä 
1.  ajatnffiSfa;  vända,  fästa  sina  tankar  på 
ngt,  luoba  1.  f  ääntää  1.  tarti8taa  aiatnf[en= 
fa  1.  mielenfä  j^ftn;  göra  ngt,  gå  i  tau- 
karna,  tef)bä  j.fin,  fä^bä  ajatnffisfanfa;  det 
har  aldrig  kommit  mig  i  tankarna,  fe  1. 
fitä  ei  milloinfaan  de  mieleeni  tuUnt,  fitä 
en  to8faan  ole  tullut  ajatetteeffi ;  min  t.  är 
den,  minun  mieleni  1.  ajatutfeni  on  fe;  säg 
öppet  er  t.,  fanofaa  fnoraan  1.  jnlfi  mie^ 
lenne  1.  ojatuffenne;  vara  af  olika  tankar, 
oUa  eri=mielifet  1.  eri  mieltä  1.  eri  ajatusta; 
komma  på  andra  tankar,  tulla  toifelte  mie» 
lelle,  faaba  toinen  mieli  1.  ajatu8;  han  har 
hög  t.  1.  höga  tankar  om  den  mannen, 
I;änetlä  on  funri  ajatuS  1.  fuuret  ajatutfet 
fiitä  mief)e8tä;  han  har  en  hög  t.  om  sig, 
I)än  |3itää  1.  luulee  ))aljon  1.  l^änettä  on 
funri  a\o.xm  itfeötänfä;  jag  är  af  annan 
99 


(8G 


Tar 


t.,  mimiUa  on  toinen  mieli  1.  ajatus, 
minä  den  tciäta  1.  eri  mieltä  1.  ajatuS» 
ta;  i  den  t — en,  att  .  .  .,  ftinä  aja= 
tu!ieSfa  1.  (miIo§ia,  että  .  .  .;  huru  kom  1. 
föll  du  på  den  t— n?  miten  je  1.  |e  luulc 
mielcefi  tuli  1.  :|)ääbäfi  ^jältäbti?  miten  fttä 
tulit  ajatelleetfi  1.  luuUeetfi?  efter  nnin  t., 
minun  ajateltatieni  1.  ajatuffcni  mufaan; 
hvad  är  er  t.  derom  ?  mifä  teibäu  CU  mielcn» 

ne  1.  ajatutfenne  fiitäV  öfva  t— n,  {jarjoit= 

taa  ajatuéta. 
Tankeansträngning,  f.  ajun=ponniStu8,  ajatu!= 

fen  1.  mielen  ^^onnistaminen  1.  founistuS. 
Tankebild,  m.  ajun=futtaué,  ajatelma,  mielen» 

tutrauS,  ajatué-tutta. 
Tankeföljd,  f.  ajatuffen  juonne  (=ntcen)  1.  jcI)to 

1.  juotju. 
Tankeförmåga,  f.  aju,  ajatu§>tPoima,  ajatu!» 

fen  1.  ajun  tabja. 
Tankegåfva,  -kraft,  f.  se  Tankeförmåga. 
Tankegång,  m.  mielen  1.  ajatuffen  juoffu  1. 

jot)to. 
Tankekrets,  m.  ajatuS^^jiiri,  ajatue=a(a. 
Tankerim,  n.  ajatué-foiutu  1.  >riimi. 
Tankestyrka,   f.    ajatuffen   1.   ajun   ttjcima  1. 

lujuuS. 
Tankefrihet,  f.  ajatuffen  ttja^auä. 
Tankfull,  a.  ajatuffigfanfa  (clewa),  mietteet(i= 

nen,  ajatteiuUineu,  f^toä=ajatufftncn;  göra  t., 

ajatteluttaa. 
Tankfullhet,  f.  mietteetltfv^S,  ajattclultifuue, 

f>}ttät  ajatuffet. 
Tanklös,  a.  ajattelematon,  micttimätcn. 
Tanklöshet,  f.  ajattelemattomuus. 
Tanklöst,  adv.  ajattelematta, ajattelemattomagti. 
Tankrik,  a.  rifag^ajatnffineu,  runfaä^ajatuffi» 

nen,  rifag=ajuinen,  runfas^mietteincn. 
Tankslut,  n.  ajun^^jäätelmö,  ajatué^^^äätelmä, 

mieli^^äätelmä. 
Tankslö,  a.  tljIfäMnielinen  1.  »ajuincn. 
Tankspel,  n.  ajatuSten  1.  ajun  leiffiminen. 
Tankspridd,  a.  :^aja=mielinen,  epä^buomiolli» 

nen,  fefa^mielinen  1.  4}ucmioHinen. 
Tankspriddhet,  f.   bajaonielifö^S,    fefa-midi= 

\X)t)S,  evä^uomioflifuuS,  mielen  1.  I)Uomion 

fefaannus. 
Tankspridt,  adv.  f;aja=miclifcöti,  fefa^mielifeSti, 

ajatuffiSfanfa. 
Tankstreck,  n.  ajatuS^njiitra,  ajatu8=merffi. 
Tank  villa,  f.  ajatuffen  erl;et^é  l.I)airan$,  ajun^ 

1.  mielensairaus. 
Tant,  f.  täti,  tätinen. 
Tantal,  m.  tantali. 
Tapet,   m.    tapetti,   feinä=papert;^  bringa   på 

t — en,  faattaa  pubeiffi;  vara  på  t — en,  oÖa 

pubeina  1.  putjuttahjana,  (i  görningen)  cUa 

tefe^tömäsfä. 
Tapetfabrik,   f.   ta)>ettt=n)aa^)riffa  1.    »te^baS 

(=taan . 
Tapetpapper,  n.  tapettt^^Ja^eri,  feinä^paperi. 


Tapetsera,  v.  a.  (om  rum)  panna  ta^jettia, 
peittää  tapetitta  1.  feinä^papeviUa,  tapifiera=i 
ta;  (o7n  vwbler)  tt:>aatef)tia ,  peittää,  pääl=l 
I^étää. 

Tapetserare,  m.  fjuonefaIuin--päättl)6täjä,  tapt=- 
fieraaja. 

Tapir,  m.  (tapirus)  tapiiri. 

Tapisseri  o.  T'apisseriarbete,  n.  f;arfon=ompe- 
UiS  1.  =neu(og,  tapiferi»ompetu8  1.  -neuIoS. 

Tapp,  m.  (propp)  tappi,  (trädnagel)  tappt 
njaarna,  nappula;  (^/i^^  i  aWm.;  tappi,  puiffo; 

(litet  fång)    tuffo,    tUppU,    tuppouen;    en    t. 

hö,  beinä»tuffo  1.  »tuppenen,  tuffo  1.  tup^Jii 
I}ciniä. 

Tappa,  v.  a.  (aftvmma)  laSfea,  juoffuttaa;  t 
öl  på  buteljer,  panna  olutta  puttoil;in  I 
pufloifle;  t.  blod  af  ngn,  juoffuttaa  1  laSJ 
fea  »ertä  j.fuSta;  t.  en  sjö,  taSfea  järrci. 

Tappa,  v.  a  (förlora)  fabottaa,  ^ufata  (=ffaan) 
tapata  (»ppaan),  ^»ittää;  t.  ett  spel,  fa: 
bottaa  1.  tapata  1.  bännttää  pelinfä;  t.  pä 
spel,  fabottaa  1.  tapata  1.  fjännttää  peliéfc 
1.  pelittä;  t.  sin  mössa,  t}ufata  1.  fabottac 
laffinfa;  t.  modet,  menettää  1.  fabottaa  rob= 
feutenfa;  t— s,  v.  d.  fabota  (=toan),  f)uffua 
bänjitä  (>iän). 

Tapper,  a.  urboottinei],  uvfjea,  ur{)affa,  uljafe 
(=aan),  rof)fea. 

Tapperhet,  f.  urf)OottifuuS,  ufjuuS,  ur^euS. 

Taiipert,  adv.  urlioottijceti,  ur^affaaSti,  ul= 
jaasti;  (dugtigt)  axla  tafatta  1.  lajitta,  fo= 
luaSti,  urljaftaaSti. 

Tapphål,  n.  tapin=reifä,  tapin4äpi. 

Tapplik,  a.  (bot.)  fnifea. 

Tapt;  ge  t.,  {)eittää  menneeffi  1.  faaliifft. 

Tapto,  n.  i(ta=rumpu,  tattu. 

Tara,  f.  (handelst.)  taaxa,  aStian=paino,  pää(= 
li)g»paino. 

Tarf,  n.  tartoc  (--peen);  efter  hvars  och  ens 
t.,  itfe^funfin  tarpeen  mufaan;  göra  sitt  t., 
tet)bä  tartcettanfa  1.  tarpeenfa,  otta  tarpeel= 
lanfa. 

Tarflig,  a.  fo^tuuttinen,  fof)taIainen,  tarpeen= 
mufainen,  irifu--tavpeinen,  tarpea;  en  t.  mål- 
tid, fobtuuttinen  1.  fobtalainen  1.  tavpeen= 
mufainen  atria;  han  är  mvcket  t.  i 
och  kläder,  \)'dn  cu  bi}n-Mn  fobtalainen  1. 
tarpea  1.  n?ifu=tarpeinen  1.  fo{;tuuUinen  TUoaI= 
tanfa  ja  waatteiltanfa. 

Tartlighet,  f.  fobtalaifuuS,  fobtuuflifuuS,  tar< 
peuS,  »ifu=tarpcifuuS,  tarpeen»mufaifuu8. 

Tarfiigt,  adv.  fobtalaifeéti,  fobtuuttifeSti,  tar=. 
peiben  mufaan,  irifusti. 

Tarfva,  v.  a.  tarttjita  (»tfen),  faiteata  (»paan), 
ttjaatia;  det  t— r  bevis,  fe  faipaa  1.  tarn?it» 
fee  tobiStuSta;  t — s,  v.  d.  tarwitaan  (Tiass.;, 
tartt>ita,  otta  tarpeen;  det  t— s  inga  vidare 
bevis,  ei  enempää  tobietuSta  tarh^ita  1.  fai-- 
tBata  1.  ele  tarpeen. 

Tariff,  m.  binta=liéta,  binta=luetteIo,  taffa. 

Tarm,  m.  fuoli. 


Tar 

Tarmbråck,  n.  [uoU=fo^j[u,  fuott=muIfht,  fliolett» 

Tanuhinna,  f.  fuoU=feImu  1.  »fateo. 
Tarmkanal,  m.  fiicIiSto,  fuo(i=tie. 
Tarmkäx,  n.  fuoli^^jalte  (4teen),  fuclcii^uffo. 
Tarmlös,  a.  fuofetcn,  fuoliton. 
Tarmslem,  n.  fuoU=ftna  1.  =Itma. 
Tarmsträng,  m.  fuo(t=!teIt,  fuolt=jämie  (=nteen). 
Tarmsäck,   m.   ma^a=telmu    1.   »fatoo,    fuoU= 

fäffi  1.  4auffu. 
Tarm  vred,  n.  fuDlten=tt)äänne  (»nteeu),   fuoIi= 

folmu. 
Tartarea  1.  Tartarus,  m.  manata,  tuoncfa. 
Taska,  f.  taSfu,  laffari. 
Taskbok,  m.  taefu^fivja,  Iontpa!fo. 
Tasker,  m.  retfale  (=een),  I)uituf'ta,  wänjS. 
Taskspelare,  m.  filmän-fääittäjä,  ful{)ari. 
Taskspelarkonst,  f.  filmääufäänti5=taitc. 
Taskspeleri,  n.  filmän»  f  ääntäminen,  filmäin 

tääntäminen. 
Tass,  m.  täpälä,  vV'omä;    björnens  t.,  fav^un 

tammen  (^enen)  1.  fäpälä  1.  rvömä;    hmi- 

dens  t.,  toiran  tä^sätä. 
Tassa,  v.  n.  tä^)älöttd  (=tfen);  (gå  sakta)  'ijiQ-- 

joa,  tjisfuttaa,  Ijiefnteöa. 
Tassel ,  n.  fipinä,   fu^iina,   fnpatnö,   futSftna, 

luiste  (^een),  mi)f)l')^,  m^f)!inä,  Ipiöfntné. 
Tassig,  a.  se  Fånig,  Tokig. 
Tassia,  v.   a.   o.   n.  fu:|3ieta,   [ipiötä,  fu)3attaa, 

tuiStia,  fniéfntella,  mt)f)tiä,  fjiäfnttaa. 
Tasslare,  m.  fuiötija,  fnigfuttelija,  fn|.^attaja, 

fnpifija. 
Tastare,  m.  (artill.)  fanuunan=  1.  tl)tin=!octin 

(--ttimcn),  taStari. 
Tattare,  m.  mnötatainen. 
Tatterska,  f.  mn§tataiö=atf'a,  mnetatai8»tl}ttö. 
Tatuera,  v.  a.  piirrettä  (=rteten)  if;oa  1.  i^oon, 

moalata  (»aan)  it)o. 
Tautologi,  f.  t)f)tä4anaiiuu§. 
Tautologisk,  a.  ^f)tä=fanainen. 
Tax,  f.  se  Idegran. 
Tax,  m.  se  Taxhund. 
Taxa,  f.  tatfa,  f)innan=määrä. 
Taxera,  v.  a.  määrätä  tainta,  panna  I.  taötca 

tatfa   1.  t)innan  =  määrä;    (värdera)    arnjata 

(=aan),  tatioittaa,  taf[ierata  (=aan);  (beskatta) 

tatfcittaa,  tatfierata. 
{ Taxering,  f.  t;innan  määräpS,  tjinnan  1.  tat> 
j     fan  pano   1.  taStu;  aricauS,  tatfoituS,  tal- 

fierauö. 
Taxeringslängd,  f.  tatfterauS^lirja,   artoanS» 

!irja,  »r)erDnpano--tirja. 
Taxhund,  m.  mäl)rä=toira. 
Te,  v.  a.  näyttää,  ofcittaa;  t.  sig,  nätjttäitä. 
Te,  n.  tee;  (dekokt)  !eito§,  teite  (=ttecn),  tee. 
Teater,  m.  teateri,  näl)tetmä'-^UDne  (=ecn). 
Teaterbiljett,  n.  teateri=pitetti,nä^telmä4ntetti. 
Teaterdirektion,  f.  tcatertn--  I.  nä^tetmäl;uo= 

ncen^jot^totnnta. 


■s 


787 


Teaterdirektör,  m.  nä^ttelijäin^jof^taja,  teatcri» 
jol^taja  1.  =tirel;t^i3ri. 

Teaterpjes,  m.  nä^tctmä^tirjoituS,  nä^tetmä» 
teo6. 

Teatralisk,  a.  teaterittincn,  näi)tclmältincn. 

Teatraliskt,  adv.  teatcrin  1.  nätjtctmän  tapaan, 
nä^telmätlifegti. 

Tebord,  n.  tee=pi3l^tä. 

Tebricka,  f.  tee=tar}oin  (»imen)  1.  -afctin  (=tti= 
men),  tee=tauta. 

Tebröd,  n.  tee»Ieipä. 

Tebuske,  m.  tee=penfa8  (=aan). 

Technik,  m.  ti.,  se  Teknik,  o.  s.  v. 

Tecken,  n.  merffi,  (spår)  jätfi;  sätta  t.  på 
ngt,  panna  merffi  jt)fin,  panna  j.fin  merl= 
fiin,  mertittää  1  merfitä  (=tfcn)  j.fin;  till  t. 
af  vänskap,  t)ötäw^>jben  mertitfi;  jag  gaf 
honom  ett  tecken  att  ga,  n)iittafin  ^äntä 
menemään,  annoin  l^änefie  mertin  mennäf» 
fenfä  1.  mennä;  t.  till  regn,  fateen  merffi; 
det  tins  ej  mer  ett  t.  qvar  deraf,  ei  fiitä 
enää  ote  1.  nät)  merffiäfään  1.  jätfeätään  1. 
mertfiäfään  jätettä;  tala  med  t.,  puljua 
iBiittomalta  1.  merfittä. 

Teckenlära,  f.  merffien»  1.  merffi=cppi. 

Teckenspråk,  n.  merfti=put)e  (=een)  1.  =put;un-- 
ta,  h)iittoma--puf)e. 

Teckentydare,  m.  merffien=fetittäjä  1.  --tietäjä. 

Teckna,  v.  a.  merfitä  (»tfen),  merfitetlä,  panna 
l.tef;bä  merffi;  vara  t— d,  otta  merffi  (j.fuö- 
fa),  otta  mertitt^  1.  merfiejä;  (skri/va.)  tix- 
joittaa,  piirtää,  piirruétaa;  (rita)  funjata 
(nian),  pitrruStaa;  (gi/va  tecken)  antaa  merffi, 
nnitata  (=ttaan);  han  t-  -de  ät  mig  att  gå, 
l;än  ttiiittafi  minna  menemään;  t.  sig,  v.  r. 
näijttäitä,  futeaStna;  hunden  är  väl  t— d 
(vacker  till  sina  fläckar),  foira  on  fanniiäti 
1.  fomasti  firjattu,  foira  on  foman4äptifä8 
(=ftään)  1.  »firjatoa. 

Tecknare,  m.  fnwaaja,  piirmStoja,  merfitfijä. 

Tecknatydare,  m.  se  Teckentydare. 

Teckning,  f.  (tecknande)  merfitjeminen,  mer» 
fintö,  merfitteteminen,  merfin  pano  1.  pane- 
minen; piirtäminen,  piirräntä,  piirrnStami» 
nen,  piirru§tu8,  turnaaminen,  fniBaanto;  un- 
dervisning i  t.,  fnwaannon  1.  piirruötuffen 
opetus;  (något  tecknadt)  fuiwaama,  fumanä, 
piirrnStnS. 

Teckningskonst,  f.  fu»aanto=  1.  piirruätuS» 
taito. 

Te  Deum  (/.  Tedeum),  n.  fiito8=tuirft  (»rren), 
^Ii8tt)8»tt>irft,  tebeumi. 

Tedrickare,  m.  teen=jUOJa. 

Tediickning,  f.  teen=jnonti,  teen  juominen. 

Tefat,  n.  ta8fi,  tee^toati  1.  »wotinen. 

Teg,  m.  farfa,  pafSta. 

Tegel,  n.  tiitt,  tiiti=fin.n;  slå,  bränna  t.,  tef)bä, 
polttaa  tiitiä;  af  t.,  tiiti»,  tiilinen,  tiilistä. 

Tegelbruk,  n.  tiiti-ruutfi  1.  =tet)ba8  (4aan), 
tiili-mvtt^,  tiiti=paja. 

Tegelbrännare,  m.  tiitim^olttaja. 


788 


Te: 


T  e  n 


Tegelbränneri,  n.  titltn=^)Dlttatno,  tiilien  ^ottto» 
ifaitta,  tiili=uunit  1.  'fuo^pat. 

Tegelform,  m.  tiili=!ep,  tiiIi=wormu  1.  =Iaa»a. 

Tegelformig,  a.  tiilimäinen,  tiiUn=muotoinen. 

Tegellada,  f.  tiiU-fatoS. 

Tegellagd,  a.  Cfjot.)  ^aanuttu,  limittäinen. 

Tegellera,  f.  tiiU»iatt!i. 

Tegellik,  a.  tiilin=nälöinen  1.  ^ta^ainen,  tiili= 
mainen. 

Tegelmur,  m.  tiilt^muuri,  tiifititei^muuri,  tii= 
linen  1.  tiin=fitrinen  muuri. 

Tegelpanna,  f.  fatto=tiiU,  V^aanu=tiili. 

Tegelslagare,  m.  tiilin^tetijä. 

Tegelslageri,  n.  se  Tegelbruk. 

Tegelsten,  m.  tiili'  1.  tiili§=tin3i,  tiili. 

Tegeltak,  n.  tiili=tatto,  tiilinen  fatto. 

Tegeltillverkning,  f.  tiilien  teto  1.  walmiötuS. 

Tegeltäckare ,  m.  tiilifaton^tefijä  1.  »ponija, 
tiilillä»fattaja. 

Tegeltäckning,  f.  tiilifaton=tefo,  tiilillä=fatta= 
minen. 

Tegelugn,  m.  tiili'Uuni. 

Tegelvägg,  m.  tiili»ieinä,  tiilinen  feinä. 

Tegskifte,  n.  farcituS,  farfa-jafo,  faroilla  olo. 

Teism,  m.  3unwlait^uöto  1.  ^uöfoijuuö,  3u= 
maI=u8foifuuö. 

Teist,  m.  3umalan=^u6fcja  1.  =u8foinen. 

Teka,  v.  a.  arpoa,  teifata  (»aan). 

Tekanna,  f.  tee-fannu. 

Teknik,  f.  (konstlära)  taibe=o^j^i,  taito»oJJ)3i, 
taibcllifuus,  feino=o^})i,  feinoHiiuuö;  (konst- 
språk) tippV-ianat,  taibe=janat,  taibe^tieli. 

Teknisk,  a.  taibc»  1.  taito=opiUinen,  taitcelli= 
nen,  taiboUinen,  taitecn=mufainen,  feinclli» 
nen;  t.  färdighet,  taiteellinen  1.  feinoHinen 
1.  taiteen=mufainen  1.  taibe-ot)illincu  cfaa= 
ftoiinué  1.  taito  1.  nö^J^niv^^g;  l— a  termer, 
o>)^i4anat,  taibe»  1.  taito^fanat,  taibe=o|>illi= 
fet  fanat. 

Teknolog,  m.  teclliiuuben^ojj^jinut,  teoIlié=tai=- 
taja,  taito»mieö,  feino^mieS. 

Teknologi,  f.  teolliiuuö»ot)pi,  teottifuuS-taitc, 
taitei§=o;5t>i,  feino»tiebe  (»teen);  mekani.-k  t., 
koneellinen  1.  lonemoincn  teclli)uuö=o).]pi  1. 
feino»tiebe;  kemisk  t.,  femiallinen  teoUifuuS» 
c^j^i. 

Teknologisk,  a.  tecQiS  =  o^3itlinen,  teollifuu?» 
o^jillinen,  taiteiS «opillinen,  teolliS=taitoinen, 
feino» tieteellinen;  t— t  institut,  teoUifuuS» 
opillinen  I.  fetno=tieteeflincn  toulu  1.  tou(u= 
taitos,  teodifuuS»  1.  taitei8»opiöto. 

Tekopp,  m.  tee=tuppi. 

Tekök,  n.  teen^feitin  (=ttimcn),  tec»t^öffi. 

Telegraf,  m.  ianan=lennätin  (»ttimen);  elek- 
trisk t.,  fäf)fö4ennätin,  fäl)tcllinen  fanan= 
lennätin  1.  fana=Ianl'a;  per  t.,  se  Tele- 
grafväg. 

Telegrafera,  v.  a.  o.  n.  ilmoittaa  fanan4en= 
nättiniellä,  panna  1.  Iäl;ettää  lennätiu^fana 
1.  »fanorna,  lennättää  fanorna. 


Telegrafi,  f.  fananlennätin»taito,  fonanlennä» 

t>j8»taito. 
Telegrafskrift,  f.  fanantennätin=firjoitu«,  Ien* 

nätinfana4irjoitu8. 
Telegrafväg,  m.;  på  t.,   fanan=lennättimctla, 

fanan^ennättimen  tantta,  Iennätin»fanan  pa» 

nematla. 
Telegram,  n.  Iennätin=fanoma,  fananlennätin* 

fanorna,  fä^Eö(ennätin»fanoma. 
Teleologi,  f.  luonnontarfoitng»oppt. 
Teleologisk,  a.  Iuonnon»tarfoitutiellinen. 
Teleskop,  n.  tauto»Iafi,  etäi84afi,  pittä=filmä.: 
Teleskopisk,  a.  faufo»  1.  etäi8=laftllinen. 
Tellur,  m.  telluri. 
Tellurisk,  a.  maan--paIIon ,  maan»palfoIltnen; 

(kem.)  tellurinen,  teHurillinen. 
Tein,  m.  paula,  aina,  ailo,  fiula. 
Telning,  f.  uiefa,  »erfo,  penfoin  (»imen);  skjuta 

t— ar,  ttefoa,  penfoa,  nserfoa,  te^bä  1.  fa8= 

roaa  »efoja. 
Tema,  n.  pääpaine  (»een),  pern§--aine,  pää»  l. 

pevu8»juonne  (»nteen);  (musik.)  pää»jnonne, 

pää=aine;  (uppgift)  aine,  tuttelma,  täännö6= 

aine;    (på  ett  verb,  nomen)  pää»fof)bat,  pää» 

fijat. 
Temlig  o.  Temmelig,  a.  joltinen,  jommoinen» 

fin,  melEeä,  meltoinen,  fuittatoa,  auttama. 
Temmeligen,  adv.  jctentin,  jotfeentin,  jotfitin, 

jointin,  joltifeSti,  metfein,  melfeittäin,  mel» 

teä8ti,  fuittairaöti,  auttaicaSti;  t.  stor.  jof» 

feenfin  1.  jotentin  1.  mclfcin  1.  joltifen  fuu= 

ri  1.  ifo,   anttattjan   fuuri   1.  ifo,  fuurel)fo, 

tfDf)fo;  t.  väl,  jotenfin  1.  jotfitin  1.  antta» 

ttjan  1.  jommoifcntin  ^^»in. 
Tempel,  n.  temppeli. 

Tempel,  m.  *  (vufstol)  temppeli,  pinne  (»nteen), 

pinnitin  (»ttimen). 
Tempel  herre,  m.  temppeli=t)Crra. 
Tempelorden,  m.  temppeIt»ritari8to,  temppeli^ 

^erra»feuva. 
Temperament,  n.  luonteifuuS,  Iuonnon»laatn. 
Temperatur,    m.    lämpimm}6,    lämpö»määrä; 

(kiimat)  ilma=piiri,  ilman^lämpö. 
Temperera,    v.    a.    lauftfentaa;     tempererad, 

laubfea,  laut^einen,  tolituuUticn  lämmin;  t— e 

zonen,  laul}tea  ilman=a[a;  t — t  klimat,  lau^» 

li.a  1.  laul)eincn  ilman»laatu  1.  ilmasto. 
Tempo,  n.  (i  musik)  aita»määrä,  aitaamitta, 

ncpeu8»määrä;  (i  exercis)  temppu,  mutta, 
remporel,  a.  ajallinen,  aian»aitainen. 
lemporär,  a.  ajoittainen,   fatunnainen,   aita» 

»alinen,  n)äli»aitainen. 
Tempus,  n.  (gramm.)  aita. 
Ten,  ra.  puitto,  naula,  tara;   (slända)  tainta, 

h^ärttinä;  (i  lås)  laxa,  tieli;  (i  spänne)  pa» 

Iin  (»Itimen). 
Tenakel,  m.  (boktr.)  pibin  (»timcu),  pitimet. 
Tendens,  m.  (syftning)  tartoituö,  fuunta;  (bij- 

jelse)  taipumus. 
Tendensroman,  m.  tartDitu8»romaaut. 
Tenlika,  f.  teulitta,  lellittä. 


Ten 


789 


Tenn,  n.  tina;  af  t.  f.  ttna=,  tinainen,  tinasta, 

tinaa;  (tennsaker)  tinat  (pl-),  tina^fatut. 
Tennblandad,  a.  tinan^fefaincn. 
Tennfat,  n.  tina^toati  1.  malja,  tina^fn^J^i,  ti' 

nainen  tcati  1.  malja. 
Tennfolium,  n.  tina4e»t?fe  (=!feen),  tina=Ie^ti. 
Tenngjutare,  m.  tina4e^J):'ä,  tinan»tt»alaja. 
Tenngjuteri,  n.  tinan»njaiamo. 
Tennhaltig,  a.  tinan=f)itoinen,  tinan=fe!ainen. 
Tennkanna  f.  tina=fannu,  tinainen  fannu. 
Tennkärl,  n.  tinainen  aötia,  tina=aStia. 
Tennlödning,  f.  tinalla=  1.  tinan^juottaminen, 

tina=juotoS. 
Tennoxid,  m.  tina^offibi  1.  =]^a)3))imetallt. 
Tennplåt,  m.  tina4ett^,  tina4aafa. 
Tennsaker,  f.  pl.  tina=!atut,  tinat. 
Tennsked,  m.  tina4nfttfa. 
Tennsten,  m.  tina4itt)i. 
Tenntacka,  f.  tina=fanfi  1.  4in!o. 
Tenntallrik,  m.  tina4antanen  1.  «taltviffi. 
Tenor,  m.  tenori,  tenori=ääni. 
Tenorist,  m.  tenorin4auIoja;  tenorin^oittaja. 
Tentamen,  m.  c^in4oetu8,  !oetU§. 
Tentand,  m.  foeteltatoa,  foetu{fen=aIainen. 
Tentator^,  m.  foettelija,  tutfija. 
Tentera,   v.  a.  tcetetta,  tutfia;   v.  n.   foettaa, 

foctella,  fät)bä  foetuffeSfa  1.  foeteltatoana  1. 

c)3in  foetuffesfa. 
Teodicé,  f.  3uma{an=^3Uotu8tuö,  tcobifea. 
Teognosi,  f.  teognofia,  3nmaIan=tieto. 
Teogoni,   f.  teogonia,   jumaF^o^Jpi,  jnmalai8= 

o^)3i  1.  =tieto. 
Teokrati,  f.  teofvatia,  jumaluuS^njalta,  ^a^i6= 

t;aaitu§. 
Teokratisk,  a.  teofratinen,  jumalun6=tt?altatnen. 
Teolog,  m.  teologi,  u§fon=op^inut,  juraalauS' 

o^in=tnttiia,  iuraaI[uu8=o^pinut. 
Teologi,  f.  teologia,  uSto=tiebe  (=teen),   juma= 

Iuu8  =  o^pi;    t— e   doktor,    jumaluuö  =  opin 

tofitori. 
Teologisk,  a.  jumaIuuS  =  o|3itttncn,  jumaluus- 
opin, u8fo=tieteeIItnen. 
Teologiskt,  adv.  juma[uu8  =  D^ittife8ti,   juma= 

Uiu8»c))in  fu^teen  1.  ^JuoteSta  1.  tannalta. 
Teorem,  n.  icäittämä,  tobuSta. 
Teoretiker,  m.  tietei§=op^3inut,  tietei84ut!iia. 
Teoretisk,  a.  tietei8=oppinen  1.  »o^jillinen,  tieto= 

:|5UoIinen. 
Teoretiskt,  adv.  tietei8=DpiCil'e8ti,  tieteen  )3UD= 

leSta  1.  fannalta. 
Teori,  f.  tietei6=op))i,  tietei8=tieto,  V^eruStetma. 
Teosof,   m.   jumatuu8  =  n)iifa8    (=aan),   teofofi, 

jumatuuben=tictäjä. 
Teosofi,  f.  jumaluu8»toiilau8. 
Terapi,  f.  terapia,  tauti=oppi. 
Term,  m.   fana,  nimi^jaua;  (konstteim)   oppi» 

fana,  tiebe^fana;  (matem.)  jäfen  (-en). 
Termin,  m.  määrä=päitt)ä, 'määrämaita;    (vid 

låroverk)  tufu4auft,  lufu-aifa,  termtina. 


Terminologi,   f.    oppi  =  fana6to,   tiebe>fano8to, 

oppifana4netteIo. 
Terminsafgift,  m.  Iulufau8=  1.  termiina=maffn. 
Termometer,  m.  Iämmi5n=  1.  lämpimäu^mittari. 
Termometrisk,  a.  Iämmi3n  =  mittarin,   lämpi)» 

mitaEinen  1.  »määrällinen. 
Terpentin,  m.  tärpätti,  terpetti. 
Terpentinolja,  f.  tärpätti»  1.  tärpätin»ölj^. 
Terrass,  m.  paltta,  penger  (4cren),  penfer^S; 

(geogr.)  penger=maa,  pen!eri8tö. 
Terrassland,  n.  penger=maa,  a8felma=maa. 
Terrin,  m.  (iemi^malja  1.  4uppt,  foppa=maIja 

1.  »toati. 
Territorial,  a.  alu84unnallinen,  oIu8»piiriIIi' 

nen,  alueellinen. 
Territorium,  n.  alne  (=een),  atu84unta,  piiri= 

funta,  alu6»piiri. 
Terrorism,  m.  l;irmu»^alIituS ,  l^irmu»t»altat» 

fnu8. 
Terrorist,  m.  ^irmn=tt3altalaiuen,  l^irmulainen. 
Terräng,  m.  ala,  toimi»aIa. 
Ters,  ra.  (skepp.)  terSfl,  fiffa;  (i  musik)  terSft, 

fotmaS  (»nnen)  ääni;  (fäkt)  folmas  ottamuS. 
Terserol,  m.  terferoU,  ta6!u»pi6tnoli. 
Tersett,  m.  terfetti,  foImiääni64auIu  1.  =foitto, 

!oImi8=IauIu,  f'oImt8»foitto. 
Tertial,  m.  folmannes  (»ffen),  foImannuS,  iBUofi» 

foImanneS. 
Tertialiter,  adv.  folmannefftttain,  folmc  fer- 

taa  ttuobeöfa. 
Tertialspannmål,  m.  foImannu8=j^il>ät. 
Tertiär,  a.  !oIma8»{ertainen. 
Tes,  m.  toäite  (»tteen),  wäitös,  tt)äitö84aufe. 
Tesked,  f.  tee»Iufltfa. 
Test,  m.  fuortutt)a. 
Testamentarie,  m.  te6tamentiu»perijä  I.  »faaja 

1.  »ottaja. 
Testamentarisk,  a.  teStameuttltinen,  jäl!i»fään» 

nöttiuen. 
Testamente,  n.  testamentti,  jätti»fäännö6;  göra 

t.,  tel^bä  testamentti  1.  jäUi»f äännös;  gifva, 

få  i  t.,  antaa,  faaba  testamentitta  1.  teSta» 

mentin  !autta;  inbördes  t.,  festinäinen  te6= 

tamentti  1.  jäffi»fuoStumu8;  Gamla  och  Nya 

T— t,  SBan^a  ja  Uufi  SeStameutti. 
Testamentera,  v.  a.   teStamentita  (»tfen),  jät= 

{■een»fäätää,  fäätää  1.  määrätä  (»ään)  1.  an* 

taa  testamentitta  1.  testamentin  fautta. 
Testamentsgifvare,    m.    testamentin  »tefijä    1. 

»antaja. 
Testamentstagare,  m.  se  Testamentarie. 
Testator,  m.  jätfeen^fäätäjä,  testamcntin»tel:tjä. 
Testikel,  m.  muna,  mulffu,  litneS  (=l'fen). 
Testimonium,  n.  tobiStuS,  tobi8tu8ȣirja. 
Tetradynamia,    f.   (bot)    neli»aialtiaita,    neli» 

»altiaat. 
Tetradynamist,  f.  (bot.)  neli»njaltiainen. 
Tetraeder,  m.  neli»färmitti3,  neU»tal;iio. 
Tetragynia,  f.  (bot.)  neti»emifet. 
Tetrandria,  f.  (bot.)  neli»^eteifet. 
Tetrark,  m.  tetrarlli,  neljännc6»ruf)tina8  (»aau). 


790 


Tid 


Teurg,  m.  tjalttotSn^meinjä,  ^aItioiö4oi^tiia. 

Teurgi,  f.  I)attioi8=Ioit)timineri. 

Tevatten,  n.  tee=lrefi. 

Text,  m.  (fur  predikan)  tctéti,  faitat,  ainc= 
f  anat;  (under  noterna)  faiiat,  teföti;  (en  för- 
fattares egna  ord)  itfe  ttVJoituS,  tetSti. 

Texta,  v.  a.  tefétata  [^a.a.v.),  tcfStaitta,  firJDit= 
taa  tDvi8tu8=fu-jatmia  1.  tcrcita  )3uuStawia, 
foru^firjoitcfla. 

Textur,  f.  futoniuö,  vatennuS. 

Thalia,  nom.  propr.  %\:joX\a,  9iäptc(mätäv  (4tä= 
ren). 

Thor,  nom.  propr.  j^uort,  Uffo,  ulfoifen  ja 
tootntan  jumala. 

Tliordyfvel,  m.  (geotriipes  stercorarius)  fon» 
tiainen. 

Thordön,  n.  utfoifen  jyrinä  1.  jtjUnä,  u!en= 
\\)xm'å. 

Thorit,  m.  tcriti. 

Thorsdag,  m.  tUOrStoi,  tOVÖtai;  om  t— en,  tUOré= 
taina;  om  t — arna,  tuorStaifin;  det  var 
en  t.,  fiUoin   cli  tucrötai  1.  tuorötai-^jäiioä. 

Thori^mänad,  m.  tammi=fuu. 

Thorvigg,  m.  uton=nnoli,  utfoifen  nuoli. 

Thron,  se  Tron. 

Thy,  pron.;  för  t.  att,  it.,  i  t.  att,  to^ta, 
fen^äl^beu  !utn;  i  t.  fall,  fiinä  1.  femmoi= 
feöja  ta^>aufic8fa  1.  fcl^baöfa. 

Tia,  f.  fnmmiJnen,  fi)mmcn=nnmero;  (spelkort) 
fijmmönen,  f^mmeniffö,  fi^mppi;  (sedel) 
tpmmönen. 

Tiar,  m.  tiari,  {;uip^u  =  :^attu,  I;iip)^a  =  liattu, 
^aaiinn4)attn. 

Tibast,  m.  (dapJine  ine:ereum)  näflä,  uäfiäinen. 

Tibet,  m.  ttipetti,  tiii>etti»fanga3  (=taau). 

Ticka,  f.  (boletus)  fääpä. 

Tid,  m.  aita;  gamla,  nyare  t — en,  iranlia, 
uubem^n  aita;  vär  t.,  meibän  aitamme  1. 
itämme;  i  t— lmi,  täåfä  ajaéfa  1.  elo^ja,  tätlä 
iöCä;  i  fordna  t— er,  muinaiS»aitoina,  mui=^ 
notfina  1.  entiftnä  aitoina,  ennen^nuiinoin; 
jag  var  der  en  lång  t.,  oliu  \\tWa.  il'on  ajan  1. 
pittän  ajan  1.  ifot  o.\lt>\ci  1.  tauan  <i\XciKL ;  jag 
bodde  der  en  kort  t.,  afuin  fieflä  U)f)^ert  1. 
»»ällän  ajan  1.  wUfän  axUa.  I.  h)äf;ät  aifo= 
ja;  på  kortare  t.,  I^f)t)emmältä  1.  n)äf)em= 
mätta  aloMa,  n^äiiemmättä  oxUa,  Itjfjuem- 
mäöjä  1.  tväbcmmäsfä  ajaéfa;  han  dröjer 
der  ngn  t.,  l}än  nni|3in}  ficUä  j.fnn  axlao. 
1.  jottut  aitoja;  sedan  den  t— en,  fiitä  ajaé» 
Xa.  a^ti  1.  altacn,  fiitä  ajoin  1.  ^jäitinn,  aina 
fiitä  ajaf'ta  1.  niiltä  ajoiöta  1.  ajoin;  under 
t— en,  fittä  a\Ua,  filfaifaa,  fittä  ttälin  i.»ä' 
lillä;  t.  efter  annan,  aita  ajoin,  tno4uoé= 
tatin,  talvan=tataa;  för  kort  t.  t^edan,  wa- 
I;än  aitaa  1.  »äf;ät  aitoja  fitte  1.  tata^^eriu; 
da  för  t— en,  på  den  t — en,  den  t — en, 
fii^en  aitaan,  niihin  aifoifiin,  fiUeifitta  ajoil- 
la, fittoifiua  aitoina;  vid  den  t— en,  niittä 
aitoja  1.  ajoin,  fiUä  ajatta;  nu  för  t— en, 
täf)än  aitaan,  mjlwjänjä,  ntjti)-aitoina  1.  =ai= 


taan,  näiflä  ajoin,  tätä  ntjt^ä;  med  t— en 
aitaa   njoittaen  1.  mtjötcn,    ajan   )3ittääu  1 
^^äätte;  tiilen  t.,  för  en  t.,  ajatfi,  jotfi=tuff 
Q.\Xaa.  ].  ajatfi;   en   t.  bortåt,   jontun   aitaa 
jontun  aitaa  cteen4^äin;  efter  ngn  t.,  jeu 
tun  ajan  taXo.a  1.  :|Jääétä  1.  )3erä8tä;  ej  p; 
lång  t.,  ci  ifoon  1.  ^nttään  1-  fautaan  ai 
taan;  nu  på  en  t.,  tt>iimeiö--ajoitta  1.  »aitoi 
f;in,  n^t^=ajoin,  nt»t  jontun  aitaa;  ej  änm 
på  en  t.,    ei  »iciä   j.tu^un   aitaan,   unclc 
n)iipt)i)  1.  menee  jotu  aita;  för  alla  t— er 
ituifitfi  ajoitfi,  ifi--päin.nffi;  i  alla  t— er,  taif 
tina  aitoina;  kors  i  alla  t  — er!  icoi  minui  1 
päinnäui!  no  n^t  t>äinjiä!  en  god  t.  sedan  1 
ijo  aita  1.  ifon  ottaa  1.  f)^teän  oXUa.  fitte  ^ 
t— ens  lopp, ojan  juotfu  Luneiemincn; fordna 
förgångna  t— er,  entifet,  menneet,  tutunee: 
ojat;  i  min  t.,  minun  iättäni  1.  iösiöni  1' 
efäeéiäni;  på  min  t.,  minun  ojattani  I.  oi 
tononi  1.  ajoittani  1.  aitoinani;  brnka  t— er 
rätt,  täi)ttää  1.  nauttia  1.  n^iljettä  oitoanfc' 
oitein;    använda    sin    t.   på  ngt,  ^^auua  P 
tätjttää   aitonfo   jl)tin;    det   år    på   de   sista J 
t — er,  n^t  ottoon  ttjiimeiftllä  1.  lopun  ajoit  i 
lo;    på  bestämd    t.,  jpi^fittä   1.  määvättjUci 
ojatta,  tt>iefiin  1.  möövätt^Vi^  aitoon;  inon  | 
viss  t.,  ujii^fisiä  1.  määrätt}8jä  ojoéjo,  »i8^ 
ftn  ojou  tuIueSfo;  efter  den  utsatta  t — en. 
määrötpn   ojon    tututtua    1.  :pevä8tä  1.  jäl 
teen;   när   t.  blir,   ojan   tutten  1.  tutteöfo 
tun   oifo  tulee  1.  on;  i  råttan  t.,  oiteoan 
aitoon,  oiteo^fo  ojoöfo,  oifeatto  ojotto;  i  si- 
nom t,  oifanonio,  ajaUonio;  i  t.,  ojottonfo 
ajoi^fo,  ajoittanfo;  i  god  t.,  t)t)n^ään  oitoon , 
oitoifeen;  i  tid  och  otid,  di  oito  luitö  \)\)-' 
ttjöniä   1.    totjouja,    ajottaan  jo  ajattomasti: 
allt  har   sin   t.,   oito  oitao   tutotiu,   taifcUa_ 
on  aitonfo;    arbetet  har    sin  t.,    tt)öUä    on 
aitonfo;    det    måste    ha    sin    t.,    fe    trootii 
1.    tt»iepi    aitonfo;    han    har    lefvat  sin   t.. 
l;än    on  aitonfo  elänet;  dröja  öfver  t— en, 
wiip^ä   i}li    1-    tJäätte    aitonfo;    ha   t.    till 
ngt,    otto   aitoo  1.  jontoo  1.  teretö   (=teän) 
jljtin;  få  t.,  foobo  oitao,  jcutoo;  nu  är  ej  t. 
att  tänka  derpå,    ni)t  ci  ole  oifoo  1.  (rätta 
tiden)    oito    fitö    ojatetto;    det    är    ännu    t. 
dertill,  fliken  1-  fttft  on  nnetö  aitoo;  taga 
t— en   i  akt,  ottoo  1.   pitää    ajoeto    iroori, 
pitöö    oito  njaovillo;   vi   ha  t.   nog  dertil 
meittö  on   ti}ttältä  1.  ttjttiu  1    tljttäffi  oitoa 
ftif;en;   ha   t.   på  sig,   otto  oitao    torpeetft; 
det  är  ännu  gud  t.,  ipielä  on  bmini  oito  1. 
[j^irästi  aitoo,  aitoo  on  »vielä  titUö  1.  tt)ttin; 
nu  är  min  t.  (tur),  n^t  on  minun  »vuotoni 
1.  oifoni;    bans    t.  är   kommen,    I)äncn    ai= 
tonfo  on  tuttut  1.  täfi8fä;o  tider,  o  seder! 
»oi  aitoja  jo  ajon  tapoja!    tids  nog,   aitoi 
fin,  fvflä   oifoifin,  (i  ainoin  tid)  oitononfa; 
du  kommer  så  tids  nu,  »ro&to  oito  tutto  1- 
tuttatfeft. 
Tideböcker,  f.  pl.  oifa-tirjot. 


Tid 


Tik 


:n 


Tidehvarf,  n.  aifa^aufi. 

Tidelag,  n.  elätnuin    fcfautumincn;  bogä   t., 

fefaiitua  eläimeen. 
Tidig,  a.  aifainen,  wavfiainen;  i  sin  t— aste 

ungdom,  eiifi  luiovuiibeöfania,  dfatr^a^^fa  niio» 

ruubcöfanfa;  t— are,  atfat|enH)t,  ivarijcm^n, 

njarl^aifein}}!. 
Tidigt,  adv.  »arljain,  aifaifin,  aifaifeeit,  ajoi8= 

fa;  tidigare,  n)arl)enninn,  atfai|emmin,  »av» 

t^aammin,  aiemmin. 
Tidning,  f.  fanoma,  UUtincn;  (periodisk  skrift) 

ianoma4e()ti,  fanoma,  aaiifi. 
Tidningsbihang,  n.  fancmain=UläIe^tt. 
Tidningsblad,  n.  fanoma4eI}ti. 
Tidningsbyrå,  m.  fanomain  1.  fanoma4ef)ben 

toimitu8=)5aiffa. 
Tidniugsexpedition,    f.    fanomaIe^ti  =  toimi8to, 

fancmain-toimifunta. 
Tidningslitteratur,   f.    fanoma=ftv{aUifun?,   fa- 

noma4ef)bet. 
Tidningspress,  m.  (fig.)  fanDma4e()bet,  fanoma» 

te^biötö. 
Tidningsredaktion,    f.   fanomain»    1.-  fanoma= 

Ie£;ben-toimituö. 
Tidningsredaktör,  m.  fanomain=  1.  fanomatel)» 

ben=toimtttaja. 
Tidningsskrifvare,  f.  fanomain»  1.  fanomalei^» 

ben=tirjoittaja. 
Tidningsspalt,   m.  fanomaIer;ti=))atSta,   fano= 

main»^al§ta. 
Tidpunkt,  m.  aifa,  l^etfi,  aj[au=M;ta. 
Tidrymd,  m.  aifa=faufi  (=ben),  ajat. 
Tidräkning,  f.  ajan^ufn. 
Tidsbestämmelse,  f.  ajan  määrääminen. 
Tidsenliet,  f.  aifa4)tfiffö. 
Tidsenlig,  a.  ajan=mnfainen,  a}an4aatuinen  1. 

»luontoinen. 
Tidsenlighet,  f.  ajan»mufaifuu€. 
Tidsenligt,  adv.  ajan  mufaan,  ajan^mufaifeSti, 

ajan  laatuun  1.  taajaan. 
Tidsform,  m.  (gramm.)  aian=muoto,  aifa. 
Tidsfölje,  f.  ajan»jaffo,  aifa=jatfo  1.  »faufi  (=ben). 
Tidsfördrif,   n.  ajan=f'uhi,  ajan=tt)iete  (=tteen), 

ratto,  I)utt)ite  (»ttcen),  I;uffiitu§;  tili  t.,  ajan» 

fuluffi,  aifanfa  fulutft,  aian»ivietteeffi. 
Tidsförhållande,  n.  ajan»ful;be  (»teen),  ajan» 

tBaif;e  (»een),  ajan  laatu  1.  laita. 
Tidsförlust,  f.  ajan=mene!fi,  aian»f}ut{a  1.  »f)ä» 

tt)iö,  ajan  meneti}8  1.  fututuö;  förorsaka  t., 

menettää  1.  l)ätoittää  aitaa,  menettää  aifaa 
'     puffaan. 

Tidskifte,  n.  aifa»faufi,  ajan»ia!fo. 
Tidskrift,  m.  aita!auS»firja. 
Tidsmått,  n.  ajan»mitta,  aifa=tj!fi!fö. 
jTidsomständighet,  f.  ajan»fut}ta  1.  »fuf)be  (»teen) 
:    1.  »ttait)c  (»een),  ajan»cIo. 

'Tidsord,  n.  (gramm.)  teto»fana. 
Tidsspillan,  f.  se  Tidsförlust. 

Tidstaflor,  f.  pl.  ajan=futt?aelmat  1.  »!utr>au!fet, 
1     aifa=taulut. 


Tidsutdrägt,  f.  ajan  fttiifö^ttjS  1.  :J)itfit^8,  n)ii» 
fötjttäminen,  trtite^tteleminen,  aifaileminen. 

Tidsålder,  m.  i!ä»|>ol>i)i,  aifa»^ol»i,  ifä=fauft, 
aita=taufi. 

Tidt,  adv.;  t.  och  ofta,  tatoau»tafaa,  f)^tDin 
ufein,  a{in»cmaa,  tuon  tuoStafin. 

Tidtals,  adv.  ajoittain,  ajoittaifin,  aita»lr»äli8tä, 
aifa»iDä{ittäin,  aifa»ajoin. 

Tidvatten,  n.  fof)C»lt)efi,  ^afo=tt)efi. 

Tiga,  V.  n.  olla  »äiti,  oQa  äänettä  1.  ääneti, 
i)itää  fuunfa  fiinni;  (tystna)  waieta  (»tenen); 
tig!  ole  »caiti!  waiti!  ääneti!  ole  ääneti! 
befalla  ngn  att  t.,  fägfeä  jofu  1.  j.futa 
iraiti  olemaan  1.  luaifenemaan;  t.  som  mu- 
ren, ei  ääntä  päästää,  oEa  toaiti  1.  ääneti 
tuin  fetnä;  t.  med  ngt,  ci  toirf taa  1.  ))u^ua 
j.fin,  oHa  ^ju^umatta  1.  toirlfamatta  j.fin. 

Tiger,  m.  (tigris)   tiiferi. 

Tigertläckig,  -färgad,  se  Tigrerad. 

Tigerhane,  m.  !oira8=tiiferi. 

Tigerhona,  f.  naaraS=tiiferi. 

Tigga,  v.  a.  o.  n.  ferjätä  (=ään),  otta  1.  fä^bä 
terjnuCa  1.  mierolta,  täijbä  mieroa;  t.  sitt 
bröd,  ter  jätä  Iei)}äänfä;  t.  ngt  af  ngn,  t. 
en  om  ngt,  ferjätä  j.fin  j.fulta;  t.  sig  till 
ngt,  ferjätä  1.  färttää  1.  manfua  j.fin  it= 
fetteufä,  ferjätä  1.  manfua  faabaffenfa;  gå 
och  t.,  fäi}bä  ferjuugfa  1.  ferjäämäsfä  1.  mie= 
roHa,  olla  terjuuUa  1.  ferjuuSfa. 

Tiggaraktig,  a.  ferjäläifen»ta))ainen. 

Tiggare,  m.,  -erska,  f.  ferjäläineu,  ferjääjä, 
fäi):|3äläinen,  mierotainen. 

Tiggarbarn,  n.  ferjääjä»la^fl,  ferjäläiS»fa^)fi. 

Tiggarflicka,   f.  ferjäläi8»t^ttö,   ferjääjä»t^ttö. 

Tiggarfölje,  f.  ferjäläiS»  1.  mierolaiS»iDuffo. 

Tiggargosse,  m.  ferjäläi8»i)oifa,  fcrjääjä=|>oifa. 

Tiggargubbe,  m.  ferjäläi8»uffo  1.  »äijä,  mie» 
ron  uffo. 

Tiggargumma,  f.  ferjäläig»affa  1.  »ämmä. 

Tiggarmunk,  m.  feriäläi8»munffi. 

Tiggarorden,  m.  ferjäIäi8»munfi8to. 

Tiggarpack,  n.  ferjä{äiö»jouffc. 

Tiggarpojke,  m.  ferjääjä»  1.  ferjäIäi§»^oifa. 

Tiggarpåse,  m.  ferjuu»:^U§fl. 

Tiggarstaf,  m.  ferjun»fautoa,  ferjäläiö»fautBa; 
bringa  till  t— ven,  \<3.a.t\.aa  mierolle  1.  mie= 
ron  tielle  1.  ferjuu»fautoan  nojaan;  taga  till 
t— ven,  lähteä  1.  mennä  ferjuufen  1.  mieroUc, 
ruhjeta  (»t5ean)  ferjäämään;  stå  vid  t— ven, 
oUa  mieron  orjana  1.  tiettä,  oHa  fauwan 
nojasfa. 

Tiggartrasor,  f.  pl.  ferjäläis=r^^f^tl.  »repaleet. 

Tiggarvis;  på  t.,  ferjäläifeu  tatoalla  1.  toosaan 
1.  lajitta,  fcrjuun  1.  ferjä^ffen  taicatta. 

Tiggeri,  n.  ferjäämiuen,  ferjä^S,  fetjuu; 
lefva  af  t.,  elää  fcvjäämättä  1.  ferjäämi» 
fetta  1.  ferjuutta. 

Tigrerad,  a  tiiferin»tä)jlifä6  (»ffään)  1.  -ifxih 
fuinen,  tiiferin»fartt)ainen. 

Tigrinna,  f.  naara§»tiiferi,  emä»tiiferi. 

Tik,  f.  narttu  1.  naarttu,  natu. 


792 


Til 


Til 


Tilja,  f.  lattta=^jatfft,  ftlta^Iauta,  lofoS. 

Tiljenitt,  adv.  :)jitfin  lattian  rafoa. 

Till,  prep.  htotft,  tuo,  tX)V6;  återges  oftast 
med  casus:  altativ  {--Ua,  =IIä),  ablativ  (=Ita, 
4tä),  illativ  (=t)— n,  -n),  translativ  (=!fi), 
genitiv  (=n);  (ända  till)  aStt  1.  faaf!a  (med 
illativ);  gå  t.  fönstret,  mennä  tttunan 
Iuo!ft  1.  t^fö;  gå  t.  sjön,  mennä  jär« 
h)cn  rantaan  1.  järnjen  luofft;  gå  t.  stran- 
den, mennä  rannalle  1.  rantaan;  ro  t. 
stranden,  fcntaa  rantaan;  fara  t.  staden, 
Iäf)teä  fam>untnn;  ända  t.  hemmet,  fotitn 
1.  fotia  aétt  1.  faatfa;  slå,  kasta,  falla  t. 
marken,  l^öbä,  toiSfata,  langeta  1.  ))ubota 
tnaal^on;  kom  t.  mig,  tule  tucffeni  1.  ti?= 
löni;  kom  t.  oss,  tule  luotfemme  1-  t^föm= 
me  1.  (till  vårt  hus)  meille;  skynda  t.  din 
moder,  riennä  äitift  n}Vé  1.  htoffi  1.  Ino; 
trycka  t.  sitt  bröst,  painaa  rintaanja  i. 
rintoibinfa;  skrifva  t.  sin  far,  firjoittaa 
tfätlenjä;  skrifva  t.  ngt  ställe,  firjoittaa 
j^tin  ^aiffaan;  sänd  brefvet  t.  mig,  lä(;etä 
lirje  minulle;  sänd  gossen  t.  mig,  Våi)tt'å 
poita  minun  tuotieni  1.  ti^töni;  brefvet  är 
t.  mig,  dig,  honom,  oss,  firje  1.  fe  firje  on 
minuSe,  finuHe,  Itänette,  meitle;  jag  har  en 
bön  t.  er,  minuHa  en  1.  olift  inj^ntö  teiCe, 
teiltä  j.fin  ^ij^tätfm;  vända  sig  t.  ngn, 
läänt^ä  j.fun  ^.moteen  1.  j.!ul)un  päm;  vänd 
er  t.  andra  med  denna  anhållan,  fääntl}' 
!ää  muil)in  1.  muiben  t\}tö  1.  muiben  ^no= 
Icen  fillä  anomufjellanne;  hvad  sade  han 
t.  dig?  mitä  pn  fanoi  finulle?  gå  t.  bords, 
mennä  I.  täijbä  :|3l3^tään;  gå  t.  bordet,  men» 
nä  ^>i5^bän  ttjtij  1.  luo  1.  ääreen;  gå  t.  sängs, 
mennä  1.  läfjteä  I.  tä^bä  lemetle  1.  vuoteel- 
le 1.  raaluulte;  gå  t.  sängen,  mennä  jängijn 
luoffi  I.  tV)t'ö;  gå,  fara  t.  sjöss,  läl^teä  me= 
rillc;  löpa  t.  skogs,  mennä  1.  läl;teä  fä= 
^älä-mäfeen  1.  metfäön;  resa  t.  lands,  mat» 
fata  maata  m^i5ten  1.  maitfe;  färdas  t.  sjöss, 
fultea  meritfe  1.  mertä  mi^öten;  t.  lands 
och  sjöss,  maalla  ja  merellä,  maitfe  ja  me» 
ritfe;  ligga  t.  sängs,  oHa  1.  maata  n.moteen 
cmana,  maata  vuoteella  1.  fängi?§iä;  frän 
vester  t.  öster,  länneötä  ttään;  från  solens 
uppgång  t.  dess  nedgång,  auringon  nou= 
fuSta  auringon  lafifuun  (faatfa,  aSti);  från 
himmelen  t.  jorden,  taitoaaöta  maal)an; 
vattnet  räckte  t.  knäet,  »rcttä  oli  ^otoeen 
aSti  1.  faalfa;  från  jul  t.  nyåret,  joutuSta 
uuteen  vuoteen;  t.  år  18ti5,  vuoteen  1865; 
jag  dröjde  der  t.  aftonen,  viiv^iu  fieHä  iltaan 
1.  iltaan  aSti  1.  faatfa;  lefva  t.  en  hög  ålder, 
clää  ^^Vin  vani)affil.torteaanl.fuureen  ifään; 
från  dag  t.  dag,  )3äivä8tä  päivään;  t.  och 
frän  staden,  tauisunfiin  ia  fau^ungiöta  ()5oi8 
1.  tataifin);  fara  bort  t.  (pu)  en  vecka, 
tähteä  t>otö  viifotft  1.  viitto=taubetft;  blif- 
va  t.  natten,  jääbä  t?I3fft;  sjuk  t.  kropp 
och  själ,  faivoö  ruumiin  ja  fielun  :tJuoleSta; 


känna  ngn  t.  namnet,^  tuntea  jofu  nimettä 
1.  ^änen  nimeltänfä;  lång  t.  växten,  :|)tttä 
faevultanfa  1.  varreltanfa;  olika  t.  karak- 
terer,  eri4ajifct  luonteenfa  ^uoleöta  l.Iuon= 
teeltanfa;  läkare  t.  profession,  läätäri  Vt« 
raltanfa;  angenäm  t.  smaken,  fuloinen  1. 
maire  maultanfa;  vacker  t.  utseendet,  fau= 
niS  faSvoiltanfa  1.  näöltänfä;  ett  barn  t. 
förståndet,  lapfi  ^mmärrl^tfeltänfä  1.  pm= 
märrk^ffenfä  )Juole8ta  1.  fu^teen;  fadren  t. 
gossen,  polan  ifä;  foten  t.  ett  bord,  p'é\:)^ 
bän  jalfa;  författaren  t.  ett  arbete,  tirja» 
tcoffeu  tetijä,  teotfen  firjoittaja;  lättjan  är 
moder  t.  alla  laster,  lai§tuu8  cn  faifen 
^^af)uuben  juuri  1.  emä;  vägen  t.  staden, 
tie  tau^untiin,  fau^Jungin  lie;  kläde  t.  en 
rock,  tafin  1.  tatfi=verta,  vertaa  tatitfi; 
papper  t.  skrifning,  ^^aperia  firjoittamifetfi 
1.  tirjoittamiSta  varten;  papperet  t.  skrif- 
ten, tirjoitutfen  paperi,  paperi  tirjoituffetfi; 
förslag  t.  stadgar,  afctuöteu  el)botUg,  ctibo» 
tug  afetuffttft;  förvandla  ngn  till  ett  djur, 
muuttaa  I.  tel^bä  jofu  eläimeffi;  blifva  t. 
sten,  muuttua  1.  tulla  fivefft;  välja  t.  bi- 
skop, valita  pii^patfi;  det  öfvergick  frän 
nyfikenhet  t.  beundran,  uteliaifuuS  muut= 
tut  1.  fä  Vt  tt)antclemifefft;  koka  t.  mat, 
gröt,  f  eittää  ruoatft,  puuroffi;  lefva  t.  gam- 
mal, elää  vanl^affi;  födas  t.  lycka,  ft)ntt)ä 
onncUifefft  1.  onneen;  lända  t.  nytta,  olio 
1.  tulla  l;^Dbt)ffi;  detta  leder  t.'  förderf 
tämä  vie  1.  \aattaa  lauttaan  1.  turmioon;  t, 
förklaring,  bevis  vill  jag  lemna,  fclitlitfetp, 
tobifituffefft  tal;bcn  antaa  1.  tuoba;  hvac 
tjenar  det  t.?  mi()in  fiitä  l)t)vää  on?  mitä 
f)t)Vää  fiitä-cn?  mitä  apua  fiitä  on?  det  tje- 
nar t.  att  öfvertyga  honom,  fe  cn  tnineii 
vafuuttamifetfenfa  1.  vatuuttamistanfa  var= 
ten;  läsa  sig  t.  prest,  lufea  itfenfä  papiffi: 
kärleken  t.  friheten,  fosterlandet,  vapau= 
ben,  ifän»maan  raftauö;  kärlek  t.  föräldrar 
barn,  rattauS  Vanl^empia,  lapfia  telotaan: 
rätt  t.  lif,  heder,  l()engen,  tunntan  oifeuS: 
skicklig  t.  en  sak,  taitava  jf)tin  afiaan, 
taitava  jontin  tefijätfi;  han  är  passande  t 
betjent,  l^iän  cn  fopiva  palvelijafft;  han 
duger  icke  t.  läskarl,  ei  l)änc6tä  ole  1.  l;ätl 
ci  telpaa  firja=nuef)efft;  tillstånd  t.  jagt 
metfästpffen  lupa,  lupa  metfä^tämifeen;  gil 
det  honom  t.  påseende,  anua  fe  t)änen  fat^ 
foaffenfa  1.  fatfeltavatfenfa  1.  l)änelle  fatfel= 
tavatfi;  jag  lemnar  det  t.  rättens  pröfning. 
fen  jätän  oifeuben  tutfittavafft  1.  tutfia; 
arbeta  sig  t.  penningar,  tel)bä  tljijtä  ra^ar 
anftotfi,  anfaita  xa^aa.  tvötlänfä;  läsa  sig  t 
en  sjukdom,  lufea  itfenfä  tipeäfft  1.  taubir 
alaifefft;  det  är  en  lymmel  t.  karl,  l)än  on 
lurjuä  mieljiänfä  1.  miel;etfenfä;  han  är  ds 
ett  nöt  t.  dräng,  f)änpä  on  fonua  rengitfi 
1.  rentiä  1.  rengin  fonna;  sätta  ord  t.  mu- 
sik, panna  1.  firjoittaa  fanat  fäveleefen  I 


Til 


Til 


793 


nuottiin  1.  fcittoon;  gå  t.  sitt  arbete,  mennä 
1.  fäijbä  t^öl;önfä;  taga  t.  sitt  arbete,  ot= 
taa  t^ijffcnfä;  falla  t.  fota,  langeta  :t)oh»iI= 
lenfa;  t.  salu,  fau:|)alEri,  tau^jan;  t.  skiftes, 
tafattatea!fi,  jaettamatft;  t.  fots,  iatfaifm,  ja= 
lan;  t.  häst,  ratfain,  ratfaimifla,  ratfaida; 
så  t.  sågandes,  niin  fanoaffeni;  tre  t.  fyra, 
folme  tal^i  neljä;  de  kosta  två  t.  tre  mark 
stycket,  ne  mafjan^at  marftaa  fafft  ja  folmc 
1.  !affi  taf)i  folme  1.  faffi  ja  folmefin  marffaa 
ta))^ale;  från  söndagen  t.  och  med  onsdagen, 
funnuntaista  aina  feéfittiifon  iltaan  aöti; 
t.  och  med  detta  är,  täuiän  ttiuobcn  icp- 
punn  aöti,  tätä  touotta  m^ijten;  t.  och  med 
sjunde  häftet  har  jag  erliållit,  feitfemättä 
wil^toa  mi}öten  olen  faanut,  olen  faanut  feit» 
feman  tinijtoa  1.  wtfifoja  feitfemän;  frän 
och  med  den  1  Januari  t.  och  med  den 
JO  Juni,  tammi^fuuu  1  ^äiiuäötä  atfaen  aina 
fefä=fuun  10  ))äin.>ään  a^tt  1.  10  päiwän  il= 
taan  1.  (op^puun  aSti;  han  vet  t.  och  med 
det,  ^!fin  fenfin  1.  raielä  fentin  1.  ivieläpä 
fcufin  l^än  tietää;  t.  och  med  barnen,  ^ffin 
1.  tt)ieläi)ä  1.  njielä  Ia)j[etfin;  t.  den  ändan 
att,  t.  att,  konj.  fitfi  1.  fen=täf)ben  että, 
fiinö  ai!omuf[eöia,  että,  fitä  »arten,  että; 
återges  helst  och  vanligast  med  itifinitu' 
på  =fft;  det  skedde  t.  den  ändan,  att  han 
skulle  tröttna,  fe  ta^>a{)tui  1-  tel;tiin  ^änen 
toäf^mifeffenfä,  fe  ta^iaf)tui  fen=tä{)bcn  1.  fiinä 
aitomuffesfa  l.  fen  njuoffi,  että  t;än  »oäf^ifi 
1.  että  ^änen  piti  wäfpmän;  t.  att  vinna  så 
stor  rikedom  fordras  mycket  arbete,  niiu 
fnuren  riffauben  faamifetfi  taricitfee  1.  tar= 
tt>itaan  ^jaljon  tl}i)tä;  han  gjorde  det  t.  att 
afleda  alla  misstankar  ifrån  sig,  {)än  tefi 
fen  :^oiétaa!ienfa  faiffi  luulot  1.  pallat  (uu= 
iot  itfeStänfä,  tefi  fen  fitä  tnavten  1.  fen 
tt)uofft  I.  fiinä  aifceSfa,  että  fjoistaifi  luulot 
itfeetänfä;  jmfr  För  att;  t.  dess  att,  t. 
dess,  se  Tilldess. 
Till,  adv.  (tillukning)  lifäffi,  lifää,  ftietä,  tt}!ö; 
dricka  ett  glas  t.,  jnoba  lafi  lifää  I.  ttielä 
taft;  jag  har  en  t.,  minulla  ou  Ijffi  lifäffi 
1.  lifää  I.  hjielä  ^tft;  lägg  ett  t.,  ^jane  ^!fi 
tifää  1.  t>jfi?;  en  gäng  t.,  toielä  ferran  1. 
lerta;  han  fordrar  penningar  t.,  X)'å\\  h)aa= 
tii  raijaa  lifäffi,  f)än  irielä  ra^a  1.  rallaa» 
fin  hjaatii;  det  gör  hvarken  t.  eller  ifrån, 
et  fe  enennä  eifä  i»ä^ennä,  ei  fiitä  ole  ;^t)= 
tcää  eifä  ))al;aa;  (stängning)  fiinui,  um^jeen, 
tuffeefen,  tuftoon;  skjuta  dörren  t.,  l^fätä 
otoi  fiinni;  täppa  hålet  t.,  ^janna  reifä  tuf= 
foon  1.  tuffeefen;  lägga  ögonen  t.,  ^janna 
filmänfä  um^jeen,  ummistaa  filmänfä;  han 
är  icke  mera  t.,  ^ntä  ei  enää  de,  f)än  1. 
Isäntä  ei  enää  ole  eloéfa;  sätta  lifvet  t., 
iftxiiaä  l^cnfenfä,  menettää  fjenfcnfä;  det  lig- 
ger väl  t.,  on  l^^toällä  1.  fopittalla  1.  mu» 
fatoatta  |»aiffaa  1.  ^saifalla;  bjuda  t.,  foet- 
taa,  fotea,  :tJ^ljtää;  göra  sig  t.,  oUa  oletti» 
Svenskt- Finskt  Lexikon. 


nanfa,  teeSfenneöä  (=ntelcn),  tecSfenteleitä; 
gå  af  och  t.,  färoellä  ebeS  tafaiftn,  mennä 
ja  Ijalata  (=aan);  i  dag  åtta  dagar  t.,  täötä 
1.  täötä  ^)äitt)ästä  hjiifon  tafaa  1.  fa^beffan 
:f.>äi»r»äu  ^seräötä  1.  pääötä;  slå  t.  ett  gap- 
skratt, remahtaa  1.  remetä  (^^jeän)  1.  ru= 
itjeta  (=:|3ean)  1.  puröfafjtaa  nauramaan  fo^ti 
furffuanfa;  draga  t.,  klämma  t.,  m.  fl.,  se 
Draga,  o.  s.  v.;  se  för  öfrigt  samman- 
sättningarna. 

Tillaga,  v.  a.  (tillreda)  laittaa,  laitetta,  »al* 
mietaa;  (tillrusta)  »almiötaa,  njalmiätetta, 
»arustella,  taitetta;  t.  mat,  laittaa  rnofaa; 
t.  kalas,  aalmistaa  1.  toalmit^tella  festiä; 
allt  var  sä  väl  t— dt,  faiffi  oli  niin  ^tjvoin 
laiteltu  1.  laitettu. 

Tillagning,  f.  (tillagande)  taittaminen,  toaU 
niistäminen,  laittein,  toatmistetu,  tt»aru8telu, 
toalmiStuS,  laitos;  (det  tillagade)  laittama, 
taitos,  »almistama,  taiteltua;  vi  prisade 
hennes  t.,  me  fiitimmc  Itänen  taittamianfa 
1.  laitclmianfa  I.  laitoffianfa. 

Tili  andning,  f.  toefi=jätti3,  tt)efijättö=maa. 

Tillbaka,  v.  a.  tafaifin,  tafa--f)erin,  tafaiftn 
)5äin;  drifva,  skjuta  t.,  ajaa,  työntää  ta= 
faifin;  gå  t.,  mennä  tafaifin  1.  tafa=perin; 
föra  t.,  ft)iebä  tafaifin;  för  10  år  t.,  10  touot» 
ta  fitte  1.  tafa--))erin;  det  går  t.  för  ho- 
nom, t)än  menee  1.  Itänen  fä^  tafa=perin  1. 
atas=)jäin;  t.,  djerfve!  tafaifin  1.  tafa=:j)etin, 
roljfea! 

Tillbakaböjd,  a.  (bot.)  taa-fääutöineu,  feiffeä, 
alas=päinen. 

Tillbakaböjning,  f.  tafaiftn-tt)äänti)minen,  ta» 
faifin=feifaf)buS,  taa^^äin  foufistumiuen. 

Tillbakafart,  m.  tataifin^tuto;  (en  kanons)  ta= 
faifin»  1.  taaVäin^pounaljbuS  1.  =tt)i5ttnä^b^S. 

Tillbakafordra,  -föra,  -gifva,  se  Återfordra, 

Tillbakakasta,  v.  a.  Ijeittää  tafaifin;  (drifva 
tillbaka)  ajaa  1.  tijöntää  1.  I^öbä  tafaifin; 
se  Återkasta. 

Tillbakarullad,  a.  (but.)  taa»  1.  ata8»fierteinen. 

Tillbakasätta,  v.  a.  ^janna  tafaifin;  (fig.)  jät= 
tää  taa»f5äin  1.  tafa4aitaan;  han  bl  ef  till- 
bakasatt  för  smickrare,  f)äu  jäi  1.  jätettiin 
taa»f)äin  imartelijain  ebeltä. 

Tillbakavisa,  v.  a.  »iitata  (=ttaan)  tafaifin  1. 
tafa4ierin;  (drifm  tillbaka)  l^öbä  1.  t^ön» 
tää  tafaifin,  peräyttää;  (rättfärdiga  sig,  ve- 
derlägga) peräyttää,  fumota  (»oan);  t.  en 
beskyllning,  f3eräl?ttää  1.  tiföbä  tafaifin  f^^ti58. 

Tillbecka,  v.  a.  tufeta  (=ffean)  pi'iflä,  pViU 
tää  1.  :|3i'itä  (»fiäit)  fiinni  1.  umpeen. 

Tillbedja,  v.  a.  palteelta,  funnioita  (ftfcn), 
funnioittaa  1.  pitää  jumalananfa,  jumaloita 
(»tfen);  t.  Gud,  afgudar,  palteetta  1.  fun» 
nioittaa  Sumalaa,  epä=jumalia;  folket  till- 
ber honom,  Isäntä  fanfa  funnioitfee  1.  j[u» 
maloitfee  1.  jumalana  pitää;  han  tillber 
henne,  t;än  if)aitee  1-  jumatoitfec  ^äntä;  t. 
100 


794 


Til 


i  anda  och  sanning,  ^alweHa  1.  rufoifla 
Sunialaa  j^cngegfä  ja  totiiubeeia. 

Tillbedjan,  f.  o.  Tillbedjandf  n.  ^)aln.telemt= 
nen,  funnioitieminen,  fimnioittamincn,  tun= 
nioittamuS,  rutcileminen,  jiiniaIana=)3ito,  ju» 
matcitfemuS,  tilaileminen. 

Tillbedjansvärd,  a.  rutoiltanja,  jumdoittahja, 
if^aittatoa. 

Tillbedjare,  m.  rufoilija,  funnioitftja,  juina= 
Ioit[ija;  (en  flickas)  il)ailija,  i^astelija,  ar» 
maötelija. 

Tillbehör,  n.  tarjjeet,  aineet,  tartt)e=aineet. 

Tillbinda,  v.  a.  fitca  !iinni. 

Tillbjiida,  v.  a.  tarjota  (>can),  tarita  (-tfen); 
Gud  t— der  sin  nåd,  3umala  taritfee  ar= 
nicanfa. 

Tillblanda,  v.  a.  iefotttaa,  fefoittaa  fe!aan, 
yfawwa.  fcfaan;  t.  en  dryck,  fefcittaa  juoma; 
t.  citronsaft  i  punschen,  fe!ctttaa  fitrunan 
nestettä  Viin^fi"  fcfaan  1-  ^.mnefiin. 

Tillblandning,  f.  V^tcen^ctcitue,  jcfoituS. 

Tillbomma,  v.  a.  ^sanna  tclfecn,  teletä  {-Wm), 
teictä  liimti,  "paxmo.  telfi  ^^äälle  1.  fiinni, 
:t5anna  telellä  fiiuui. 

Tillbringa,  v.  a.  (tillfura)  tuoba,  iDtcbä,  l^an!» 
fia,  tuottaa;  (um  tid)  juiettäö,  fuluttaa,  oöa; 
t.  tiden  med  spel,  tciettää  aifaanfa  fortin» 
V>cIiKä;  t.  sina  dagar  i  lugn,  i  ensliKhet, 
oUa  1.  cleflä  ^äitofänjä  rau^aSfa,  ^ffiuäi= 
fl}l}bcÖlä;  t.  sin  mesta  tid  i  hufvudstaden, 
oUa  1.  ole^fcUa  1.  elää  enimmän  aifanja  1. 
aitaanja  V^ää^fau^iungififa;  t.  sommaren  på 
landet,  cUa  fejää  1.  fefäänfä  1- fefänfä  maalla; 
t.  natten,  cUa  \)c\.'L 

Tillbud,  n.  tarjo,  tarjonö;  (försök)  ^ritl}«; 
(början)  alfu,  ail;e  (=een);  (händelse)  fel;» 
tauä,  taV>auci;  (hotande)  ubfaoma;  göra  t. 
af  sin  hjelp,  tarjota  (=oan)  a^uanfo,  tarjon» 
tua  auttamaan  1.  a»nffi  1.  auttajaffi. 

Tillbygga,  v.  a.  rafentaa  lifää  1.  lifäffl. 

Tillbyggnad,  f.  lijää--ra!entaminen;  lifä^ra» 
fennuS. 

Tilibyta  sig,  v.  r.  ujai^ettaa  itfeHenfä,  faaba 
ivaitjettamalla. 

Tillhöra,  v.  imp.  ^jitää,  tulee;  det  tillhör  mig, 
minun  tulee  1.  intää,  on  minun  afiani;  som 
sig  tillhör,  niiu=fuin  olla  )3itää  1.  tutee, 
niin=fuin  afia  »aatii. 

Tillbörlig,  a.  jäällinen,  fc^tuutlinen,  maf^bol» 
linen,  trcIwoUinen,  j.fuUe  tufeira;  visa  ngn 
t.  aktning,  antaa  j.fuUe  wclirotlinen  1.  mal;= 
boUiuen  funnia  1.  jc  funnia,  tuin  l;änelle  tu= 
tee;  gifva  en  sin  t— a  andel,  antaa  j.tuUe 
fäällinen  1-  Iniuede  tuleroa  ofa  1.  je  ofa, 
jota  I;änetle  tulee;  det  är  t—t,  att,  .  .  ., 
fe  on  fäällietä  1.  fo^tnuHieta  1.  ntin»fuin 
olla  Vitää,  että  .  .  .;  det  är  rätt  och  t— t, 
fe  on  oitcuö  ja  fof;tuu8,  fe  on  oitein  ja 
mat;bolli8ta ;  pä  t— t  sätt,  föäUifellä  1.  mai;= 
boUifella  1.  teeljrottifella  tatoalla. 


Til 

Tillbörligen,  adv.  fäätlifcSti,  Uicltt»ofiifeeti,  min' 
tuin  Vitää  1.  oHa  ^ntää,  niin=tuin  afia  toaatii* 

Tillbörlighet,  f.  n)cllr»olli)uu8,  mal;bollifuu8» 
fäälli{in)8,  j.fnlle  tulejca  afia. 

Tillbörligt,  se  Tillbörligen. 

Tilldana,  v.  a.  muoboStaa,  laittaa,  laatia. 

Tilldela,  v.  a.  antaa  ofa,  antaa,  jafaa;  t.  hvar 
och  en  sitt,  antaa  itfe=tuHefin  ofanfa  1.  o= 
manfa;  lyckan  har  t — It  honom  mycket, 
onni  1.  onnetar  on  l^änetle  ^jaljon  jafanut  1. 
antanut. 

Tilldess,  konj.  fifft  fuin  1.  fun,  fiil)en  a6ti 
fun  1.  fuin,  funnes,  (xå  länge  som)  niin 
fanan  fnin. 

Tilldraga,  v.  a.  h)etää  fiiimi  1.  um^Jccn  1. 
fiinncmmäffi;  t.  sig,  v.  r.  (draga  Ull  sig) 
njetää  ))uoleenia,  (hända)  tapailtua,  fattua; 
händelsen  tilldrog  sig  allmän  uppmärk- 
samhet, tapaus  »eti  taittein  f;uomion  1. 
tartfauffen  puoleenfa,  ta^^auö  noSti  1.  toab 
tutti  taittein  1.  tileistä  l;uomauSta  1.  tart= 
fauöta;  händelsen  tilldrog  sig  för  en  vec- 
ka sedan,  afia  1.  ta:|3auä  tapahtui  1.  fattni 
teiitto  tata^ierin. 

Tilldragande,  a.  i^^uolccnfa  tvetätt>ä,  roieljättäteä. 

Tilldragelse,  f.  ta^3au6,  tapal)tnma. 

Tilldämma,  v.  a.  pabota  (=toan),  faltcata  (»))aan), 
patota  uml^een  1.  fiinni. 

Tilklöma,  v.  a.  tuomita  (=tfen)  j.tulle,  tuo= 
mioQa  )jäättää  1.  määrätä  (=ään)  j.fuHe; 
jmfr  Tillskrifva. 

Tillegna,  v.  a.  omiötaa,  antaa  omotfi,  te^bä 
1.  f^anftia  j.fun  omaffi;  t.  ngn  en  bok,  omi8= 
taa  jotin  firja  j.fnlle;  t.  sig,  v.  r.  irallata 
(-taan),  toaiiata  1.  ottaa  itfetlenfä,  anastaa; 
t.  sig  en  annans  egendom,  tf  allata  1.  ottaa 
ttfeUcnfä  toifeu  omaifunö;  (tillskrifva  sig) 
omistaa  itfellenfä. 

Tillegnan,  f.  omiStuS,  omistaminen,  cmiStuS» 
fanat  (pl). 

TiUegnelseskrift,  f.  omiStuS^firjoituS  1.  »fanat. 

Tiller,  pl.  latat,  riujat. 

Tillerkänna,  v.  a.  tunnuötaa  1.  mtjöutää  j.fnlle 
1.  j.tuu  omaffi;  t.  sig,  v.  r.  omistaa  1.  m^ön= 
tää  itfetlenfä. 

Tillfalla,  v.  n.  tulla  omatft  1.  ofafft,  omistua, 
tulla  j.tulle;  denna  egendom  t — er  honom 
efter  fadrens  död,  ifäu  tuoltua  tämä  cmai» 
fuuS  1.  tila  tulee  1.  lanfeaa  1.  omistuu  l^ä* 
nellc  1.  tulee  puen  ofatfenfa  1.  omatfenfa; 
dessa  böter  t.  domaren,  nämät  fäfot  tule» 
«jat  tuomarille  1.  tuomarin  omaffi. 

Tillfallsvinkel,  m.  (sjut.)  tuulen  ottO=fulma  1. 
»fop^ji. 

Tillilykt,f.turt»a,pafo,l^m)j,  tnrwa-paiffa;  taga 
sin  t.  till  ngn,  turwata  (=aan)  1.  turtcantua 
1.  turtrata  itfenfä  j.fnt)un,  ^)aeta  (»fenen) 
j.fun  turnnin;  söka  sin  t.  pä  ett  ställe, 
ctfiä  1.  l;atea  jsttin  1.  jsftin  tur»a»paiffaa 
1.  ))ato»^3aiffaa  1.  turtoaaufa;  taga  sin  t.  till 
böner,  turttjautna  i.  tnrföata  rutouffiin;  Gud 


Til 


Til 


795 


är  min  t.,  Sumota  on  tuvnjaiii;  lemna  t. 
åt  ngn,  antaa  turttjaa  1.  fuojaa  i.  tur»a= 
))aiftaa  j.fulte,  turmata  j.futa. 

Tillflyktsort,  m.  turtt5a»j5atffa,  )5afo-^aiffa. 

Tillflyta,  v.  n.  tuöa,  farttua;  hvilken  fördel 
t — er  honom  deraf?  mttä  I;l)ötl)ä  ^änelte 
ftitä  farttuu? 

Tillfoga,  v.  a.  liittää,  lifätä  (=ään),  panna  Ii 
fäffl  1.  lifää;  t.  en  list  i  kanten  af  bordet, 
liittää  Itöta  :|)ö^bän  reunaan;  jag  vill  blott 
t.  ett  ord.  tal^bon  toaan  fanan  1.  fanafen 
lifätä  1.  Ufää  fanoa;  (förorsaka)  tel)bä,  faat> 
taa;  t.  ngn  skada,  tel^bä  1.  faattaa  j.fuKe 
icaljinfoa;  t.  ngn  ondt,  tel^bä  :pa^nntta  1. 
^3af)oia  j.fnlle. 

Tillfreds,  adv.  o.  adj.  tÖt)ttjtoäinen;  vara, 
gifva  sig  t.  med  ngt,  olla  t^t)tl}tt3äinen  1. 
t^ttttjä  jf;fin. 

Tillfredsställa,  v.  a.  t^^b^ttää,  !l}IIietää,  tVfU 
It)ttää;  t.  sina  borgenärer,  t^^bl)ttää  1.  1)1): 
tcittää  njcltojanfa;  t.  sin  hämd,  tt)^bl}ttää  1 
fVÖ^ttää  1.  täi)ttää  fcStonfa;  (lugna)  tan 
f)oittaa,  tlj^b^tellä,  te{)tä  tl)l}tl}»äifcffi;  t— n 
de  iusigter,  t>}t;b^ttätcä  1.  tt}vbi;ttättäinen 
taito. 

Tillfredsställelse,  f.  (sinnesstämning)  t^k^t^hjäi» 
ftj^S,  mieli4;t)n)ä,  t^^t^minen;  med  t.,  mieli» 
t;^tt)ättä,  t^^t^toäif^tjbellä,  t^^ttjltiäifettä  mie= 
leltä;  (tillfredsställande)  tlj^b^ttäminen,  it)\y 
b^tijS,  fi?It^ttäminen. 

Tillfriskna,  v.  n.  :|3arata  (=nen),  parantua,  tuöa 
teriueeffi,  foötua,  foitna. 

Tillfrysa,  v.  n.  jäätyä,  jäättjä  fiinni,  mennä 
1.  la^bä  jäädän;  vara  tillfrusen,  olla  jääö» 
fä  1.  jäät^mjt  1.  jäätyneenä. 

Tillfråga,  v.  a.;  t.  ngn  om  ngt,  ii)\Xja  j.tiu 
j.Mta;  han  t— des,  tjaneltä  fijfljttiin;  t— d 
om  sin  tanke,  förklarade  han,  ^äneu  aja= 
tuetanfa  ft))t}tt^ä  {)än  ilmoitti. 

Tillfrågan,  f.  fljfljm^S,  f^fljminen;  på  t.,  om 
han  visste  det,  l;äneltä  f^f^ttljä,  tiefifö  pn. 

Tillfyllest,  adv.  It^Cäffi,  lX)M\\,  l\)U\n,  l\m, 
tarpeetfi;  det  är  t.,  fiinä  on  fpKä  1.  f^lläl= 
tä  1.  ti;ain  1.  tarpeeffi,  fe  on  ftjttiffi. 

Tillf yllestgöra,  v.  a.  täyttää,  t^^b^ttää,  oKa 
tar)5ee!ft  I.  f^llitfi,  f^tlistää;  t— nde,  täljben» 
te!ett)ä,  tä^ttättjä. 

Tillfyllestgörelse,  f.  täyttäminen,  täl)befft  te!o 
1.  tefeminen;  (teol.)  täijben^teteminen,  tä^t» 
tämi8=t^ö. 

Tillfångataga,  v.  a.  ottaa  icangiffi,  »angita 
(=tfeu). 

Tillfälle,  n.  tilaifuuS,  tila-^jää;  vid  ett,  ett 
annat  t.,  erääsfä,  toifeäfa  tilaifuubeöfa,  mun= 
tamatia,  toifella  fertaa;  taga  t— t  i  akt, 
ottaa  tilaifuubeeta  ir»aari;  jag  har  ej  t.  1.  är 
icke  i  t.  att  göra  det,  minulta  ei  ole  tilai» 
fuutta  1.  tila=:|3äätä  1.  minun  ei  fofti  te^bä 
fttä;  bereda  sig  t.  att  stjäla,  f)onttia  tilai» 
fuutta  1.  tila=^5äätä  ttjaraötamaan  1.  loaraö» 
taaffenfa  1.  loaraötamifen  tilaifuutta;  vid  t., 


vid  lägligt  t.,  fo)5tn5a6fa  tilaifuubesfa,  Tun 

fo^3ii  1.  fonjeliaS  on,  titaifuuben  fattueöfa  1. 

olleäfa;   sätta  ngn  i  t.  att  göra  ngt,  ^an!» 

fia  1.  laittca  j.futte  tilaifuutta  jouEin  te!emi= 

feen  1   tel^bä  j.tin,  faattaa  jolEu  fii()en  tilaan, 

että  »oi  te^bä  j.tin;    gifva  t.  till  klagan, 

antaa   tilaifuutta  1.   f^ijtä   njalittamifeen   i. 

iralittamaan. 
Tillfällig,  a.  fatunnaincu,   fattumoinen,   tila» 

jäinen. 
Tillfällighet,   f.   fatuunaifuug ,   fattumoifuuS; 

(tillfällig  händelse)  fattuma,  fattumuS,  tiltt' 

i)ää,  fattuma=tapau8,  foI;tau8. 
Tillfällighetspoem,   n.   tiIapää=runo  1.  ^runo» 

elma. 
Tillfällighetsskrift,   a.   tiIa))ää=£irjoituS,    tila- 

:|3äinen  tirja  1.  !irjoitnS. 
Tillfälligtvis,  adv.  fattumaltanfa,  fattumoitta, 

fatuunaifeSti,  fattumoifiltanfa. 
Tillföra,  v.  a.  tuiebä,  tuoba. 
Tiliförene,  adv.  ennen,  cnttfeen  aitaan,  entiö* 

aitoina,  muinoin. 
Tillförlitlig,   a.   luotettatea,   uSfottatoa,   luO' 

toUtnen. 
Tillförlitligen,  adv.  luotettatoaSti,  u6fottah5a6tt. 
Tillförlitlighet,  f.  luotettaiuaifuuö,  u8lottatoai:= 

fuue,  luotoHifuuS. 
Tillförordna,   v.  a.  määrätä   (=ään),  määrätä 

loirtaa  tefemääu  1.  toiran  tefijäffi;  t— d  do- 
mare, tuomariffi  määrättl). 
Tillförse  sig,  v.  r.  obottaa  1.  toittjoa   Q.fin), 

luottaa  (jl;tin). 
Tillförsel,  m.  ruoan»tuonto  1.  4»ienti,  elatut' 

fen  1.  ruofa-tatoaran  tuonto  1.  tuomiucn. 
Tillförsigt,  f.  luottamus,  luottaioaifuuS. 
Tillförsäkra,    v.    a.;    t.    ngn    ngt,    ivafuuttaa 

j.tin  j.Iutte,  reafuuttaa  1.  ttjarmiötaa  j.futa 

jgtfin. 
Tillgift,  f.  se  Förlåtelse. 
Tillgifva,  v.  a.  se  Förlåta. 
Tillgifven,  a.  mieli=^arra8   (=rtaan),   fjarraS, 

I;arra8tunut,   rataStunut,  tai)5unnt,  mielt^» 

n^t,  (;arra8tatt3ainen,  luopumaton,  uSfoIIinen; 

en  t.  vän,  I)arra8  1.  Inopumaton  ^ötänsä; 

de  äro  alla  honom  mycket  tillgifne,  ^e 
otvat  faitti  f)äneen  l^^tvin  I;artaat  1.  tjarraS* 
tuneetl.  mieltt)neet;  ett  t— et  hjerta,  fiarraS 
1.  harrastunut  1-  luofjuraaton  fi^bän;  t.  ett 
parti,  :|5uoIueefen  taii)unut  1.  Ijarraötunut  1. 
t)arraS;  t.  katolicismen,  fatolifunteen  tatpu* 
nut  1.  IjarraStunut  1.  rafaStunut  1.  ^rraS. 

Tillgifvenhet,  f.  mieli=f)artan8,  IjarraStaiDai» 
fuus,  I)artau8,  ]^arra8tu8,  tai^^umuS,  Ino))u» 
mattomuuS,  u8fottifuu8. 

Tillgjord,  a.  tefo^mieliueu,  teeöfcnteletoä,  teeö» 
tenneltl),  oletoinanfa;  hon  är  så  t.,  l^än  on 
niin  tefo=mieIinen  I.  oletoinanfa  1.  a»iifoi8- 
foan  1.  tee8!entelett)ä;  t.  vänskap,  teto=^8' 
tän)i)^8;  t.  sorg,  tefo=furu,  tecsf ennetty  furu; 
t— t  väsende,  skick,  teesfeunelt^  1.  feimeä 
1.  teb^mielineu  fä^tiis,  olento. 


796 


Til 


Til 


Tillgjordhet,  f.  tc!o=ntteIif9VS»  teeötcntelen^ät' 
\X}X}9,  fettne^ö,  teegfennelt^  cIo  1.  clento. 

Tillgodogöra,  v.  a.  ottaa  1.  täyttää  l;i}rcät)cii= 
fä  1.  {;i)öb^Efenjä. 

Tillgodoiijuta,  v.  a.  nauttia  ctunanfa  1.  jouliit 
etua,  etta  jcnfin  etu,  nauttia  1.  fäpttää  I;V= 
njäfjenjä  l.  ebuffenfa;  t.  lön,  nauttia  ^^altan 
etua  1.  ^^alffa  f)i)tt)ätjeniä  1-  ))al{faa  ctunanfa. 

Tillgrepp,  n.  anaStuö,  »altauä,  taa^^)^au6,  otto. 

Tillgripa,  v.  a.  anaötaa,  »attata  (=taan),  faa« 
^ata  (--^^.^aan),  r^^bt^ä  1.  rmreta  (^''eau)  1. 
tarttua  (i^tin);  han  hade  tillgripit  en  del 
af  penningarna,  \)'ån  cli  ottanut  1-  anasta- 
nut 1.  faapannut  ofan  rahoja  I.  rafjciöta;  i 
sin  ytterliga  nöd  tillgrep  han  hvarje  me- 
del, ^len  fuureSfa  bäbäéfäufä  f)än  rt)i;f)t')i  '• 
tarttui  1.  rupefi  jcfa  feinoon  1.  neuwoon. 

Tillgrunda,  v.  n.  mataloitua,  laitoutua. 

Tillgränsa,  v.  a.  foöfea  j^tin,  oUa  jontin  ra- 
jatta 1.  of)cttinen;  t— nde  ägor,  ol;cttifct  1. 
rajatta  oIet»at  tiluffct. 

Tillgå,  v.  n.  (ske)  t'ä\)t'd,  ta\)ai)tna,  te^bään 
(pass.);  huru  t — r  det?  miten  fe  tebbään  1. 
tä^V  det  har  t— tt  så,  fe  ou  tätini^t  I.  ta- 
:>)ai)tunut  niin;  hafva  att  t.,  etta  iiiarana  1. 
»uaroja;  har  du  penningar  att  t.?  onfo 
ftnuUa  raban  toarcja  1.  »araa  1.  ral;cja 
toarana?  sälänge  jag  har  honom  att  t.. 
Itiin  !auan  !uin  I)än  ou  miuutta  icarana  1. 
ifämt  faan  ))itää;  der  finnes  icke  vatten 
att  t.,  ei  fiettä  olc  iceben  »araa,  ftettä  ei 
faa  wcttä. 

Tillgäng,  n.  (f<tälle  fur  inträde)  |t^ääfp4>aiffa, 
meno-l^aiEfa,  tie;  (tillträde)  )>ääfi};  (forräd) 
toara,  toarat  (pl);  (tillf vrsel)  tulo, "tuonti; 
alla  t — ar  till  slottet  voro  stängda,  taitti 
^ääf^=)5attat  linnaan  oliwat  fufetut;  han  har 
fri  t.  till  denne,  bän  1.iääfee  ioa:paa8ti  I. 
^äncttä  on  »a^aa  )Jääfl)  1.  bänettc  ou  t?ääfi) 
tva^jaa  tuon  luofft;  god  t.  på  sjiannmal. 
I^^tuät  jijn^äin  »arat,  b^tt^ä  ^<^'^^  ji)»i6tä; 
t.  till  vatten,  toebcn  irara,  irara  h?ebcétä; 
alla  t — ar  voro  uttömda,  taifti  toarat  1. 
ra^a-n^arat  ctiteat  tbbjennet^t;  efter  sina 
t — ar,  iraraanfa  1.  ttarcjanfa  miiöten,  toa- 
rainfa  I.  toaranfa  mufaan  I-  jälEcen;  lefva 
öfver  sina  t — ar,  elää  liti  1.  ^älWit  »araiu- 
fa  I.  t)li  fen  1.  ftitä,  mitä  toaraa  on. 

Tillgänglig,  a.  ^.^ääStä»ä,  mcntättä,  luoffe  1. 
flfään  ^ää^tättä,  jcbcn  ^^ää^tä  WiV,  rummet 
är  t — t  för  alla,  buciKcfen  ^ääfce  1.  ujot 
^Jäästä  jotainen,  bucne  en  taitfcin  mentäirä 
1.  ^ääStärc>ä;  detta  berg  är  icke  t — t,  tällc 
tDUOrette  ei  ^ääfe  1.  )>ääStä;  han  är  mycket 
t.,  ]()äuen  luoffenfa  h\:)\x>\u  ^ääfce,  bän  ou 
Ij^tinn  Inotfe-^ää^tätoä  1.  luctfcnfa  ^pääetä- 
tpä;  (som  är  att  tillgå)  faatanm,  faatalritta 
olenpa;  alla  t— a  medel,  faifti  faataicat  1. 
faataiptfla  oletnat  feinot. 

Tillgänglighet,  f.  Iuotfe=^JääStän?äif^Ve,  (uolfe- 
^5ääfeininen,  luoffc-^jääf^,  fifääu-^JÖäf^. 


Tillgöra,  v.  a.  teljbä,  te^bä  (jontin)  eteen; 
jag  kan  i  den  saken  intet  t.,  minä  eu  fii= 
ben  afiaan  I.  fen  afiau  etccn  wci  mitään 
tebbä  1.  waituttaa. 

Tillgörande,  n.  tefo,  tcfemiuen,  hjaitutuS,  tBai= 
futtaminen;  det  har  skett  utan  mitt  t., 
fe  on  tai-^abtunut  ilniau  minun  teottani  1. 
tetemättäni  1.  Juaitututfettani. 

Tillhala,  v.  a.  (fjöt.)  »etää  1.  lappaa.  1.  bi= 
nata  (=aan)  1.  paalata  (-aan)  luotfe  1.  Ii- 
Eemmätfi. 

Tilhandagå,  v.  a.  otta  atmtttinen  1.  o^uua  1. 
täf^=a)^una;  t.  med  upplysning;ir,  auttaa 
tietojen  faantia,  otta  anntttinen  tietojen  faan- 
nisfa,  antaa  tietoja. 

Tillhandahålla,  v.  a.  pitää  faatahjaua  1.  faa= 
tatuiUa,  pitää  (j.tun)  iraratta  I.  »ar ana,  pi» 
tää  täfiUä. 

Tillhaiidakomma,  v.  n.  tutta  täflin. 

Tillhandla  sig,  v.  r.  oStaa,  oötaa  taupaöfa. 

Tillhands,  adv.  täfiflä,  faaputt»iUa,  faatattitta, 
fäfltte,  faapuaitte,  faatareiUe;  se  under  Till- 
städes. 

Tillhjelp,  f.  apu,  ateun-tefo. 

Tillhjelplig,  a.  awuUinen. 

Tillhopa,  adv.  ijbteen,  vbteenfä,  fotoon,  ^b» 
beSfä,  fooSfa,  tooUa,  toctte;  samlas  t.,  to» 
foutua  t)l)tiin,  tuUa  ^btcen  I.  totoon  1.  UoU 
k;  alla  t.  tagna,  taitti  t)^tecnfä  1.  ^f)teen: 
ottaen. 

Tillhugg,  n.  afe  (-een),  U)ömä=afc. 

Tillhugga,  v.  a.  bafata  (-tfaan)  I.  ttjeiStää  ofo» 
puitte^ 

Tillhviska,  v.  a.  tuiStuttaa  I.  tuiStaigta  (j.tutte). 

Tillhygge,  n.  se  Tillhugg. 

Tillhall,  n.  tijpö-ftja,  pefä,  l)\)\-)Vd,  pefä-paitfa; 
ha  sitt  t.,  pitää  pefääufä  I.  tl}^8=ftjaanfa; 
det  är  ett  t.  för  tjufvar,  alla  slags  laster, 
fiettä  1.  fe  on  »artaiben,  taiteu-latfen  pa- 
buuben  pefä  I.  pefä-paitta. 

Tillballa,  v.  a.  (halla  tillsluten)  pitää  tiiuni 
1.  fulettuno;  (till  att  ngn  gör)  pitää,  patcit- 
taa;  t.  ngn  att  arbeta,  pitää  1.  pafoittaa 
j.tuta  t^ijfjijn  1-  tijön  tetcon. 

Till  hårdna,  v.  n.  toftettua. 

Tillhälla,  v.  a.  laataa  lifää  1.  lifäffi. 

Tillhöra,  v.  n.  otta  j.tun,  ctta  j.tun  oma, 
tunlua  jbtin  1.  j.tuUc,  tutta  j.fuUc;  det  hu- 
set tillhör  mig,  fe  1.  tuo  b"cncuS  on  mi- 
nun 1.  minun  omani;  denna  titel  tillhör 
endast  personer  af  högsta  rang,  tämä  feUi 
1.  nimitt)§  tuutuu  1.  tulee  ainoaetania  uiimä 
män  ar»o-luotan  miebitte  I.  b^ngittc;  han 
tillhör  sällskapet,  bän  tuuluu  feuraan;  dyg- 
den tillhör  alla  stånd,  bb»eet  cirat  jcfai- 
fen  fääbJjn  ornat  1.  jotaifen  fääbpn,  bpwcet 
fuulmoat  jota  fääbbttc;  hvad  som  tillhör 
handiin,  mitä  tauppaau  tuuluu  1.  tulee  1. 
on  tuuluteaa;  (åligga,  anstå)  tutta,  otta, 
otta  afia,  tuulua;  den  omsorgen  tillhör 
mig,   fe  l;uoli  on   miuuu   afiani  1.  tuuluu 


Til 


Til 


797 


niiuilfle;  det  tillhör  min  tjenst,  fe  fuuluu 
1.  on  fuulutna  minun  tnirfaant,  fe  on  mt= 
nun  wivfani  afia;  det  tillhör  honom  att 
granska  saken,  afta  on  t)änen  tutttttattiania, 
^äncn  tulee  tutUa  afta,  ^äuen  on  aftaa  tut- 
Itminen,  afta  fuuluu  ^nen  tutttttaiciinfa; 
det  tillhör  ej  honom  att  upphäfva  sig  till 
inin  domare,  l;iänen  et  ole  1.  tät)  noufemt^ 
nen  tninun  tuomarttfeni,  ^änen  et  ole  ofta 
1.  aftanfa  I.  ^ncn  ci  tute  nou§ta  minnn 
tuomariffeni. 

Tillhörig,  a.  jl;Tin  1.  j.futle  fuuluftia,  j.fun 
otewa. 

Tillhörighet,  f.  oma,  omaifuuS,  mtfä  1.  mttä 

jt)tiu   tuuluu;    gärden   är   min    t.,    talo    OU 

niinun   omani   1.   omatfuutcnt;    godset  N. 

med  t — er,  9i:n  fartauo  ja  mttä  fii^en  fuuluu. 
Tillika,  adv.  tjitnä,  ^t)beSfä,  famagfa,  famalla, 

m^ö8,   nt^ijöfin,    t}t)t'aifaa;    hon   är   vacker 

och  t.  förståndig,  l)än  on  fauni?  i^nnä  1. 

^nnä  mtjös  1.  ja  m^_ö8  1.  ja  m^öefin  1.  ja 

famaHa  1.  ja  famasfa  m^ö8   »?mmärtäir»äi= 

nen;   t.  med  ngt,   i^nnä   1.  ^tjbeäfä  jonttn 

tani\a. 
Tiiiimma,  v.  a.  liimata  (=aau)  fiinni  1.  ^{)teen 

1.  umpeen. 
Tillintetgöra,   v.  a.    \d)i)'ä   tl?f)iätri   1-  mitättiJ» 

mätfi,  f)äit>tttää;  t— ?,  v.  d.  fäpbä  l.  mennä 

ttjljjäffi  1.  mitättömäffi,  mennä  t^I;jiin,  fäi}= 

bä  tvi)iään,   piuitä   (=iän),   raueta   (=fean), 

raueta  tt;l;jään. 
Tillit,   m.   luottamitS,    USMuS;    sätta    sin   t. 

till  ngn  1.  ngt,  luottaa  1.  uötaltaa  1.  panna 

luottamuffenfa  1.  ^lanna   uöfaUutfenfa  jl;tin 

1.  j.tul;un. 
Tiliita,    v.    a.    anoa    ajjua,   V^^tää,    foettaa, 

fät^ttää;   t.   läkare,  I^afea  1.   anoa   läätärtn 

apua,  täyttää  tääfäriä;  t.  en  om  ngt,  anoa 

1.  p^t^tää   1.  p^^tää   faaba   j.fin   j.fulta;<t. 

menniskors   hjelpsamhet,   fä^ttää  1.  )»jl)tää 

i^)mi§ten  anjulliiuntta. 
Tillitsfull,  a.  turtcaltinen,  tnottamuffcllinen. 
Tillkalla,  v.  a.  futfua,  tutfuttaa,  tuottaa. 
Tillkitta,  v.  a.  fitata  (»ttaan)  1.  iSfoStaa  fiinni 

1.  umpeen. 
Tillklappa,    v.   a.   I^öbä   1.   fitfata   (=aan)  1. 

päntätä   (=ttään)   1.   taputtaa   tjl^teen  1.  ta= 
.    faifefft. 
Tillklii)pa,    v.    a.   leifata   (=ffaan)   icaatteefft, 

Icifata,  teilata  »almtitfi. 
Tillklippning,    f.    tt3almiiffi-leittau§,   leiffaa= 

minen. 
Till  klistra,  v.  a.  liisterijitä  (»tfen)  1.  fitfuötaa 

fiinni. 
Tillklämma,  v.  a.  painaa  1.  lifigtää  1.  ^uriS- 
i     taa  ^^teen  1.  fiinni. 

JTillknyta,  v.  a.  folmeta  (=ean)  1.  fitoa  fiinni 
1    1.  umpeen. 
Tillknäppa,  v.  a.  napittaa  (fiinni),  panna  na- 

pit  fiinni. 
|Tillkomma,  v.  n.  tulta  t^fö   1.  lifäffl  1.  luof= 


fe,  tulla  jf)fin;  om  en  tredje  t— er,  joS  UU 
mas  tulee  lifäffi  1.  t^fö  1.  luoffe,  jo«  folmaS 
tulee  fii^eu;  här  t — er  den  omständighe- 
ten, tä(}än  1.  täefä  tulee  toielä  1.  lifäffi  fe 
feiffa;  t— me  ditt  rike,  läfieS^tulfoon  1.  tul= 
foon  1.  lät;e«tt)föön  finun  «jalta^funtafi;  (till- 
falla) tulla  1.  omiötua  j.fltlle;  (tillhöra,  an- 
stå, passa)  fopia,  tulla,  oUa;  se  under  Till- 
höra; (ufphomma)  tuUa,  ftjut^ä*,  (tillstöta) 
tutta,  fattua,  fol;bata  (=taan). 

Tillkommande,  a.  tulettja,  tuletnainen,  h)a8ta= 
tuletta,  vastainen;  t.  tider,  tuletcat  1.  rcaSta^ 
tulettat  ajat;  det  t.  lifvet,  tuletta  1.  tulc= 
ttainen  elämä;  t— nde  slägten,  noufettat  I. 
twaetaifct  1.  tutcttat  polttet  1.  futout;  det  t., 
tulettaifuuS,  tta«taifuu8. 

Tiiikommelse,  f.  (hibl.)  tuleminen,  tulcmu«. 

Tillkomst,  f.  lifää^tulo,  tulo,  lifätft  1.  luoffc 
tuleminen;  (uppkomst)  f^nti),  ilmestyminen. 

Tillkonstla,  v.  a.  fonStitetla,  te^bä  fonstiai- 
feffi  1.  fonétiffaaffi,  teeSfenneltä  (=telen);  t— d, 
fonStitaS  (=ffaan),  tonStitlinen,  fonétitettu. 

Tillkråka,  f.  se  Spillkråka. 

Tillkrångla,  v.  a.  ra^uifcita  (=tfen),  fictoa, 
fotfea. 

Tillkräkta,  v.  a.;  t.  sig,  anaStaa  1.  »attata 
(=taan)  itfeHenfä. 

Tillkämpa,  v.  a.;  t.  sig,  faaba  1.  ttoittaa  tai8= 
telemalla  1.  taistelulla,  taistella  itfenfä  tecit- 
tajaffi. 

Tillkännagifva,  v.  a.  ilmoittaa,  antaa  tietää, 
ilmaista,  ofoittaa;  t.  ngt  för  allmänheten, 
ilmoittaa  j.fin  ^^leiföHe,  ontaa  j.fin  ^leifön 
tietää  1.  tieboffi;  t.  sig,  ilmaista  1.  ilmoita 
taa  itfenfä,  ilmoittaita;  detta  t— ger,  tämä 
ofoittaa  1.  ilmoittaa. 

Tillkännagifvande,  n.  tiebon=anto,  tietää=anto, 
ilmoitus. 

Tillköpa,  V.  a.  oStaa  lifäffi. 

Tillköra,  v.  a.  ajaa  1.  fulfca  tafaifcffi,  aja= 
maUa  tafoittaa. 

Tillmura,  v.  a.  muurata  (=aan)  umpeen  1. 
fiiitni. 

Tillmäle,  n.  ftj^töS,  foimauS. 

Tillmäska,  v.  a.;  t.  dricka,  brännvin,  tel^bä 
juoman,  palo=ttiinan  mäsfiä,  tel^bä  juoman 
faaffaa,  palo=toiinan  riistaa. 

Tillmäta,  v.  a.  mitata  (=ttaan)  j.fuöe;  t.  sig, 
V.  r.  anastaa  1.  lufea  itfellenfä. 

Tillnamn,  n.  (slägtnamn)  fufu=nimi,  forfo^ 
nimi,  liifa»nimi;  (vedernamn)  liifa=nimt,  lifä= 
nimi;  Gustaf  II  Adolf,  med  t— et  den 
Store,  ÄuStatoi  II  Statolft,  liifa=  1.  lifänii^ 
meitä  ©uuri. 

Tillnarra,  v.  a.;  t.  sig,  ttietcKä  1.  l;oufutefia 
1.  ttiefoitelta  1.  narrata  itfcUcnfä. 

Tillocka,  v.  a.  f;oufutella  1.  tticl;ätefiä  fuoffe 
1.  il)fin. 

Tillopp,  n.;  t.  af  vatten,  tteben=tulo,  ttcbem 
ttara;  hafva  sitt  t.,  lähteä  tulemaan  1.  juot» 
femaan,  olla  tulo;  t.  af  folk,  fanfan  1.  mäen 


798 


Ti  1 


Til 


tungos  1.  ^]^teen=tu(o;  han  har  stort  t.  af 
folk,  f)änen  luonanfa  !ulfee  1.  tunfeifee  paU 
jo  fanfaa. 

Till  pack  a,  v.  a.  ipalata  (»ffaan)  1.  fulloa  1. 
:|3ainetla  ^{)tcen  1.  fotcaan;  t— s,  v.  d.  pah 
fautua  i.  ^iainua  1.  fuKoutua  tjbteen  1.  foiBaan. 

Tillplatta,  v.  a.  UtiStää,  tätiStää,  painaa  tit» 
teä!ft;  t— s,  v.  d.  litistyä,  :|)ainua  1.  tuKa 
litteäffi. 

Till  proppa,  v.  a.  tu(^^tta  (=tfen)  1.  tuitta  ftinni. 

Tillpynta,  v.  a.  laiteita,  ^tjntätä  (=ttään),  fö= 
töStää;  se  Tilltyga. 

Tillra,  v.  n.  tiultua,  totertä,  h?ierä^tää. 

Tillreda,  v.  a.  ttjatmtötaa,  tt»almi6tetta,  Iatt= 
taa,  latteHa. 

Tillredelse,  f.  »almtStuS,  ttalmiStelu,  laittclu, 
laitoö,  taittaminen. 

Tillredelsedag,  m.  Jralmt8tu8=:t^äitt>ä. 

Tillreds,  adv.  hjalmiö  ('iin),  iwalmiina,  t»a= 
råna;  hålla  ngt  t.,  ^itaä  i-tin  iralmiina  1. 
tuarana;  vara  t.  med  ngt,  otia  j.tin  i.fulta 
»almiina. 

Tillregla,  v.  a.  fatoata  (=:^aan)  fiinni,  ^anna 
falpaan  1.  fal^sa  eteen  1.  fäpvt  eteen. 

Tillroffa,  v.  a.;  t.  sig,  r^öStää  1.  rtiStää  it» 
feöenfä. 

Tillrop,  n.  l^uuto,  l^uubal^buö;  -vid  t.  svara- 
de han,  I;äntä  1.  l^äneöc  [;uubettual.  l^uubon 
paäiit  1.  tjuutoon  i^än  toaötafi. 

Tillropa,  v.  a.  i)untaa  1.  I)uubelta  1.  ^uuba^= 
taa  (j.IuCe). 

Tillrusta,  v.  a.  toaruStaa,  hjaruSteHa,  ralen^ 
netta,  njalmiötaa,  l^anlfia;  t.  krig,  Iranilta 
1.  njaruöteUa  1.  ralennella  fotaan  1.  fcbalfi, 
»almistclla  1.  toalmiStaa  1.  ralennella  fo= 
taa. 

Tillrustning,  f.  toaruStelu,  ttsalmistelcmtneu; 
njaruötelma,  toaruStuS,  ralennelma,  ^anle 
(=!teen). 

Tillryggalägga,  v.  a.  lullea,  matluötaa. 

Tillråda,  v.  a.  lel^oittaa. 

Tillrådan,  f.  le^oituS;  på  hans  t.,  Itänen  IC' 
I)oituIfeötaufa. 

Tillräcklig,  a.  I^Uäinen,  It)IläIIinen,  riittäteä, 
tav^jeelfi  1.  tt)U'å  1.  fijllälfi  oletoa,  täijttäajä; 
t.  föda,  h}lläinen  1.  riittätoä  ruota;  gifva, 
hafva  t.  föda,  antaa,  oUa  ruolaa  tar^jeelfi 
1.  I^Iläffi  1.  riittätcä  ruola;  en  t.  mängd, 
Ttittämä  1.  liinainen  1-  tar^eeCinen  jjatjouä; 
det  är  redan  t — t,  ftinä  jo  on  It)IIä  1.  tar= 
^jeelft,  fe  jo  riittää  1.  täyttää  1.  en  Iijflälft; 
mer  än  t— t,  tarn^^etta  1.  tarpeellista  1.  tar= 
Veettifnutta  enemmän. 

Tillräcklighet,  f.  IljUäif^^S,  f^Uällif^ijS,  rtit» 
täwäif^^S,  tä^ttätoäifljtjS. 

TiUräckligt,  adv.  tarpeeiri,  ^Uätfx,  Ii}IIin,  tar» 
peettifen,  rtittätt>än;  t.  stor,  tar^eelfi  1.  ti^U 
lin  1.  tarpeeUifen  1.  riittämän  fuuri;  se  Till- 
räcklig. 

Tillräkna,  v.  a.  lufea  j.Iun  f^Vlp,  flj^ttää  j-Iuta, 
ar»ata('aan)  jolu  fv^n^alaifeffi;  man  kan  ej 


t.  den  vansinnige,  hvad  han  gör,  mieJi 
puolta  ei  »oi  pitää  f^tjHifenä  1.  fljtjn^alatfent 
fiitjen,  mitä  Ijän  telee. 

Tillräknelig,  f.  ft)ijn=aIoinen,  fl}l)tettänjä. 

Tillräknelighet,   f.  f>)l)u»alaifuu§,  f^^tettätoäi 

ft?t?s. 

Tillrättaföra,  f.  faattaa  oileaan,  oitaista. 

Tillrättaskaffa,  v.  a.  faattaa  1.  laittaa  1.  toi 
mittaa  fe(»ään  1.  talatfin. 

Tillrättaställa,  v.  a.  afettaa  1.  laittaa  pailoil 
Icnfa  1.  Oilein,  afettaa  1.  laittaa  funtoon  jäi 
lenfä. 

Tillrättavisa,  v.  a.  faattaa  1.  jcljbattaa  oifcaa: 
1.  oifeaHe  tietie,  otfaista;  (Jurehälla)  oitatöta 
ojentaa,  nu^beUa  (»telen). 

Tillrättavisning,  f.  cjeunuS,  nu(;teet  (pl.) 

Tills,    prep.  o.   konj.   se  Tili  o.  Tilldess; 
vidare,  aaStatfelfl. 

Tillsammans,  adv.  ^[)beSfä,  tjl^tecn,  tfyitixa 
bo  t.,  afua  i}{)be9fä;  resa  t.,  mattuStaa  ijlj 
beSfä  1.  t}btenä;  de  ha  trädgården  t.,  ^eilli 
on  puu4ar^a  i)(;teifenä  1.  tjl^besfä  puu»tar 
^anfa;  t.  100  mark,  ^^teenfä  1.  tatftianf' 
100  marffaa. 

Tillsats,  m.  lifä,  lifäljS,  lifäämä,  Iifän=pano, 

Tillse,  V.  a.  fatfoa,  latfoa  perään,  laittaa;  mai 
måste  t.,  att  arbetet  blir  riktigt  gjordt,  pitä^ 
latfoa,  että  t^i3  tulee  ottein  te^b^tfi;  du  skal 
t.,  att  allt  är  i  ordning,  ftnun  tulee  lait 
taa  1.  latfoa,  että  fatEfi  on  tunnoSfa;  mai. 
må  t.,  huruvida  det  är  möjligt  och  sedan 
nyttigt,  pitää  latfoa  1.  fatfottaman,  onfo  f 
mabboUiSta  ja  fitte  Injijb^tliétä. 

Tillskansa,  v.  a.;  t.  sig  ngt,  n>allata  (=taan 
1.  anastaa  itfellenfä,  waStcn  oiteutta  omtö 
taa  1.  ottaa. 

Tillskapa,  v.  a.  muoboStaa,  laatia;  (fig.)  f^n 
n^ttää. 

Tillskarfva,  v.  a.  panna  1.  liittää  jatfoa,  jat 
\aa,  Ufätä  (=ään)  jatfoa  1.  jatfoffi.. 

Tillskicka,  v.  a.  se  Tillsända. 

Tillskjuta,  v.  a.  (skjuta  f asf)  Ii)!ätä  (»tfään 
1.  fijfätä  (»ään)  lituni;  (g^ra  tillskott)  av. 
taa  lifäffi  1.  atDuffi,  panna  loloon;  det  till 
sköts  penningar,  raflaa  1.  rahoja  pantiin  to 
foon. 

Tillskott,  n.  panoS,  Itfän»pano,  fifäljS,  lifii 
t)^tecu»panc,  pano»ofa;  hvar  och  en  gjordi 
ett  litet  t.,  jofainen  pani  ft»äf)än  ofaltanfi 
fofocn  1.  til) teen;  mitt  t.  var  50  mark,  mi 
uuu  panemani  1.  pano=ofaui  oli  50  martfaa 
sedermera  gafs  ett  t.  af  lo  mark,  fitt 
annettiin  1.  pantiin  10  marffaa  lifää  1.  ti 
fätfi  1.  lifäijffetfi  1.  10  marfan  lifä  1.  lifä 
panoS. 

Tillskrifva,  v.  a.  (skrifua  till  nyn)  ftrjoittOi 
j.tuöe  1.  j.fun  t^fö;  (i  skrift  tillägga)  fir 
joittaa  lifää  1.  t^tö;  (tilldela  förtjensten 
skulden)  lutea  j.fun  t^iiffi  1.  f^^fft  1.  an 
fiofft.  ,.    . 

Tillskrufva,  v.  a.  ruuttata  (»aan)  fnnni. 


Til 


Til 


(99 


Tillskynda,  v.  a.  te^bä,  ttioba,  tuottaa,  foatv>Ul= 
taa,  faaba  aifaan,  matfaan^aattaa;  det  t— r 
honom  en  stor  förlust,  je  tetee  1.  tUO  1. 
tuottaa  i^änclle  fuureu  tai^Vion;  det  liar  t— t 
honom  allmänhetens  bevågenhet,  je  on 
I)äneUe  tuottanut  1.  faarouttauut  ^leifiiu  mteli= 
fuofion. 

Tillskyndelse,  f.  tuottamtncu,  h)atfiitu§,  ft)V; 
utan  någons  t.,  iliuau  fenentääu  ipaifutut» 
fetta  1.  »athtttaraatta  1.  fi)^nä  olematta;  af 
andans  t.,  f)engen  toaihttutjeSta;  af  lyckans 
t.,  onuen  tuottamifeSta  1.  »aihitittfeÖa. 

Tillskära,  v.  a.  letfata  (=ftaan)  »atmiiffi;  det 
är  väl  tillskuret,  fitä  on  runfaaStt  otettu 
1.  :tjantu. 

Tillsluta,  v.  a.  fulfea  fttnnt,  fulfea,  ummiS» 
taa,  panna  1.  :|.iaiuaa  titnni  1.  um^jeen;  t.  en 
dörr,  fulfea  1.  ^janna  otoi  fiinni;  t.  ögonen, 
ummiötaa  filmänfä,  futtea  1.  :|3anna  1.  pau 
naa  filmänfä  umfJeen;  t— s  v.  d.,  fulfeutua, 
nmmistua,  mennä  1.  fäijbä  umfjeen,  mennä 
fiinni. 

Tillsluten,  a.  o.  part.  futettu,  ummiötettu,  ftiu» 
ni  otettta,  (kringstängd)  umpinainen;  (bot.) 
fniettu,  fiintetnen,  um^t^f^eräinen. 

Tillslå,  v.  a.  (slå  igen)  It)i)bä  1.  ^jaiéfata  (=aan) 
fiinni;  (hälla  mera)  laaiaa  lifää  1.  enem^ 
män;  (tilldela)  määrätä  (=ään\ 

Tillsläppa,  v.  a.  fjanna  omaötanfa,  panna  W- 
fää  omogtanfa, panna  ofaltanfa, panna;  skräd- 
daren t — er  foder  och  sybehör,  räätäli  pa= 
nce  omaStanfa  nntoriu  ja  ompelu=tarpeet. 

Tillsnöra,  v.  a.  nijijrätä  1.  fö^ttää  1.  iDCtää 
fiinni. 

Tillspetsa,  v.  a.  futpeutaa,  I)uipiétaa,  tevoit» 
taa. 

Tillspetsad,  a.  o.  part.  fuipcunettu,  teroitettu, 
fui^po,  fnippo^pää,  terän?ä=pää  1.  «päinen, 
fuipuffa;  (bot.)  fnipuffa. 

Tillspika,  v.  a.  naulita  (=tfen)  1.  naulata  (=aan) 
fiinni  1.  umpeen. 

Tillspäda,  v.  a.  l;ämmeutää  1.  fcfoittaa  1.  fat= 
mentaa  t»ebettä. 

Tillspärra,  v.  a.  fulfea,  tuffia,  tufeta  (=!fean), 
panna  tuffoon. 

Tillspöka,  v.  a.  se  Utspöka. 

Tillspörja,  v.  a.  se  Tillfråga. 

Tillstampa,  v.  a.  tallata  (=aan)  1.  polfca  \fy-' 
teen  1.  foloaffi  1.  foanian. 

tiTillstoppa,  v.  a.  tuffia,  tuteta  (=ffean),  pan- 

\    na  tuffoon  1.  tuffeefen,  tuteta  fiinni  1.  um- 

!    peen. 

Tillströmma,  v.  a.  tutrvata  (=taan),  h^irtaiCa, 
tuhnata  (nian),  tulluia,  tultvailla,  tutta  1. 
jucgta  loirtana  1.  tulwananfa. 

Tiilstunda,  v.  n.  Iäf)e8tl)ä,  läfjetä  (=nen),  oöa 
lät)ellal.lifellä;  t — nde  april  månad,  cnfin» 

;    tnletoa  1.  noufewa  £)uuf)tt=fuu. 
:  Tillstymmelse,  f.  ofa^puu,  ofa=puut  (pL),  it)-- 

Il)'å\)9,  (liten  början)  alfu,  atfu4uonnog,  alfu= 
l^iuffa. 


Tillstyrka,  v.  a.  fe^oittaa,  (gifm  sitt  förord) 
puolustaa;  t.  ngt,  fe^oittaa  j^fin,  puotugtaa 
j.fin. 

Tillstyrkan,  f.  fel^oituS;  på  hans  t..  Itänen  It- 
f)oituffe8tanfa  1.  fe^oitnffellanfa. 

Tillstå,  v.  a.  tuuuuStaa,  mijönnijttää. 

Tillstånd,  n.  (belägenhet)  tila,  fanta;  (lof) 
Inpå;  i  godt,  dåligt  t.,  {)^toäöfä,  Ijuonoefa 
tilasfa,  f)^ft)ällä  1.  fefmolla  faunalla;  jag 
har  hans  t.,  minuHa  on  ^önen  lupanfa  1. 
lupa  t)äneltä. 

Tillståndsbevis,  n.  Iutean=tobtStu3. 

Tillståndsbref,  n.  (upa^firja  1.  =tirjottu8. 

Tillstädes,  adv.  CmmJ)  Iä6nä,  f aapUJviHa;  (kom- 
ma) faaputeille,  paifalle. 

Tillstädeskomma,  v.  n.  tulta  faapntritle  1. 
patfaöe;  de  tillstädeskomne,  faapun.ntle'tul= 
leet,  lä8nä=oItjat. 

Tillstädja,  v.  a.  faöia,  fuoba,  ftctää;  se  Til- 
låta. 

Tillställa,  v.  a.  (ö/verlemna)  antaa,  antaa  1. 
faattaa  fäteen;  (göra  anstalter)  laittaa,  l)anf« 
fia,  aifaan=faattaa,  nostattaa;  t.  kalas,  bal, 
laittaa  1.  I)anffta  1.  toalmiétaa  feötiä,  tanS= 
fia;  jag  har  så  t — Ht,  att .  .  .,  olen  niin 
laittanut  1.  afettanut,  että...;  t.  ngt  ondt, 
faaba  1.  faattaa  j.fin  pa{;aa  aifaan  1.  tot» 
meen;  det  är  illa  t — Idt  för  honom,  \)'å' 
nelle  on  pal)oin  laitettu  1.  f)anfittu. 

Tillställare,  m.  laittaja,  l^anffija,  toimeen=pa» 
uija. 

Tillställning,  f.  laittaminen,  {)anffiminen,  toi= 
men=pano,  aifaan=faanti,  laitoS;  det  är  hans 
t.,  l)än  on  fen  aifaan  faanut  1.  toimeen  pan= 
nut  1.  l^anftinut  1.  laittanut;  det  är  en  t., 
för  att  komma  åt  honom,  täutä  ou  laitof» 
fia  1.  juonia  1.  l^anffeita  faaba  fjäutä  fäfiinfä 
1.  päästä  i)äneeu  fiinni;  det  skedde  pä  hans 
t.,  fe  tapaf)tui  Ijänen  laittamifestanfa  1.  ^anf» 
fimifeStanfa;  (kalas,  nöje)  ))ibot,  jufilituS, 
pito4aitoS. 

Tillständig,  a.  omainen,  j.fuHe  tuletca,  lu» 
njatlinen,  fotoeliaS  (=aan);  det  är  min  t — a 
rätt,  fe  ou  minun  omainen  1.  ImcaHinen 
oifeuteni,  fe  on  minulle  tuleiua  oifeuö;  det  är 
honom  ej  t— t,  l)äuen  1.  f)änelle  ei  ole  fo» 
iueliaS. 

Tillstänga,  v.  a.  falwata  (=paan),  fulfea,  tu= 
fita  (^tfen),  panna  falpaan  1.  luffuun,  fulfea 
1.  fatoata  fiinni,  teletä  (=feän)  fiinni;  t.  fön- 
stret, fulfea  1.  panna  iffuna  fiinni. 

Tillstöt,  m.  fommelus,  fo^tauS. 

Tillstöta,  v.  n.  (hända)  fo{)bata  (>taan),  fattua, 
fattua  ^[;tecn;  en  annan  händelse  tillstötte, 
toinen  tapauS  fo^taft  1.  faftui  ^[;teen;  (grän- 
sa) foSfea,  oCa  vajalla;  der  t — ta  min  gran- 
nes ägor,  fiif;en  foSfejuat  naapurini  tiluf- 
fet,  fiellä  fo^taaicat  1.  fattutoat  naapurini 
tiluffet  ^^teen. 

Tillsvärja,  v.  a.  hjaunoa  1.  tualalla  Intcata 
(^paan)  j.futte. 


Til 


Til 


Tillsy,  v.  a.  ommclla  (=^jelen)  fiinni  1.  t)^-- 
tecn. 

Tillsyn,  f.  fatfcnta,  ^ierääii=Iatfomu8,  filmäHä^ 
^jito,  trala^onnnen;  ha  t.  öfver  ngn  l.  n^^t, 
^sitää  j.futa  1.  j.fin  filnuitlä  1.  fttmäufä  ctla; 
lemna  utan  t.,  peittää  i'ilmättä=l3ibetta  1. 
fatfematta.  , 

Tillsäga,  v.  a.  fanoa  1  ilmoittaa  j.fuHc:  (be- 
falla) fäéfeä,  antaa  fäétt?;  han  är  tillsagd 
derom,  Itänette  on  fe  f  anottu  1.  ilmoitettu 
1.  ftitä  täit'!)  annettu;  han  skall  bli  tillsagd 
att  inställa  sig,  t)äntä  on  fäéfettä^ä  eftin 
tulemaan,  Itänette  on  fanottanja,  että  tulee 
faa|)u»ille. 

Tillsägelse,  f.  täSfO,  fana,  ifmoituS;  han  fick 
det  med  t.  att  tiga,  tjän  fat  fen  fäöt^dä 
cflaffeen  1.  olemaan  tt»aiti;  han  har  fatt  t. 
att  komma,  l;än  on  faanut  fäsf^n  1.  ilmci^ 
tuffen  I.  fanan  tuHaffenfa. 

Tillsända,  v.  a.  läbettää  (j.futle",  ^janna  (i.-- 
fulle),  pamm  menemään  (j.tuUej;  han  har 
t— dt  mig  ett  pakett,  Ifdn  on  minulle  lä= 
I)Cttäu»t  m^tl^n;  de  pröfningar  Gud  t— der 
oss,  ne  toetuffet,  joita  jumala  :|>ääUemme 
^anee  l.  meille  lähettää  i.  pamt. 

Tillsätta,  v.  a.  f^anna  lifää  1.  lifäfft,  lijätä 
j^niän),  pcinna  omaStanfa;  t.  en  lösskifva 
till  ett  bord,  tifätä  t>öötään  1.  ^^anua  Vö»)bän 
lilätft  irtonainen  fiin.ni  1.  lauta;  t.  knappar, 
^lanna  itfeltänfä  1.  omaätanfa  na^.nt;  (um 
tjenster)  afettaa,  ))anna;  t.  ngn  till  en  tjenst, 
afettaa  1.  panna  jofu  »ivfaan;  t.  tjenster,  afet= 
taa  1.  panna  hjtrfoil^in;  (förlora)  menettää, 
I)eittää;  t.  lifvet,  beittää  1.  menettää  l)en= 
fenfä;  han  har  dervid  tillsatt  mycket,  t)än 
cn  fiiuä  paljon  menettänet. 

Tilltag,  n.  (försök)  ^rit^Ö;  (djerft  företag, 
ingrepp)  vo^fea  öritl)8  1.  t^ö,  julfeuö;  ett 
sä  gn.ft  t.  kan  ej  leninas  ostratiadt,  ntiu 
julfeata  ^vitljötä  1.  nitn  fuurta  julfeutta  ei 
faata  l;eittää  vantaifematta;  man  måste  stäfja 
detta  hans  t.,  tätä  bänen  julfeuttanfa  1. 
rolifeata  ^rttijétänfä  1.  julfeata  tijötänfä  pttää 
cétää  1.  u\nötuStaa. 

Tilltaga,  v.  n.  euetä  (=nen),  ptbetä  (=tenen), 
lifävtijä,  farttua,  paifua,  fiilituä,  ^it^ä}  vatt- 
net t — ger  i  sjön,  jänreu  u^efi  patfuu  1. 
enenee;  dagarna  t.,  päivät  pitenevät;  köl- 
den t— ger,  paffatnen  ftil)ti)tj  1.  paifuu;  när 
åren  t. ,  fun  iruobet  enenehjät  I.  liiäi)té»ät, 
fun  ttuofia  tarttuu  1.  lifävtöV?  han  tilltog  i 
krafter  ot-h  förstånd,  i;äneUe  farttut  1.  Ii= 
fät)tt}t  n^oimia  ja  »^mmärrliétä,  l;änen  ^m» 
märr^ffenfä  ja  utoimanfa  paifuiftat  1.  eneni» 
ttjät;  rörelsen  t — ger,  Uifunto  fiil;teij  1.  fer» 
fenee  1.  ^Iti)»;  vreden  t— ger,  mi)a  paifuu 
1.  \}ittm  1.  ftitjt^e  1.  enenee;  tilltagande  ljus, 
mörker,  euenenjä  n^alo,  pime^ö;  vid  t — nde 
ålder,  iäu  1.  itää  tavttueöfa  1.  lifätit^eéfä, 
iän  tullen,  »anbemmiten;  tilltagen,  otettu, 
^antu;   det  är  sa  t — get,  att  det  hör  för 


slå,  fitä  on  niin  1.  nitn  paljo  1.  niin  teara^ 
n?alta  otettu  1.  pantu,  että  riittämän  pitäifi; 
del  är  väl,  drygt  t— get,  fttä  on  t)^n)äöti; 
Tunfaaöti  otettu  1. pantu,  fe  cn  ntnfaa«>ti  la^fct» 
tn;  det  är  knappt  t— get,  fttä  on  ntufalta 
otettu  1.  pantu;  det  är  för  mycket  t — get, 
fe  on  ylellistä  1.  Uiaffi  otettu 'l.  Itiatfi  Iass= 
fettu. 

Tilltagsen,  a.  taffela,  totmeliag  (=aan)  ^rtttC' 
liäé  (=ään),  efiin=ottelia8;  (djeif)  xol)ka, 
u8faltas  (=aan). 

Tilltagsenhet,  f.  taffetuu8,  ^rtttcliätf^ljg,  tct= 
meliaifuué;  ro^fcué,  u8taliaifuu8. 

Tilltagset,  adv.  taffelaSti,  usfalioaétt. 

Tilltal,  n.  pul)uttelu,  pulje  (-een);  vid  hans  t. 
Itänen  pubutelleéfanfa;  (förebråelse)  nufiteet 
(pL),  nul)te=fanat  (pL);  (nd  domstol)  fm}= 
ti)8,  fl}i)tteen=alatfuu8;  ställa  nnder  t.,  panna 
1.  toimittaa  fij^tteen^alatfefft  1.  oifeuben  alai- 
feffi. 

Tilltala,  v.  a.  puf)UtcUa;  (förebrå)  nubbefl.i 
(--telen;;  (nd  domstol)  fotjttää,  fHiittää  oi-- 
feubeöfa,  njetää  1.  panna  oifeuben  I.  ftnn- 
teen  alaifefft;  han  blef  t— d,  men  fri 
kiindes,  bäntä  ftj^tettiin  1.  bän  oli  fvtttteeu= 
alainen,  nmtta  päästettiin;  tilltalad,  j^^tet^ 
tv,  fvutteen=alainen. 

Tilltigga,  v.  a.;  t.  sig,  ferjätä  (--ään)  itfellenfä. 

Tilltjockna,  v.  n.  patfuta  (=nen),  tulla  1, 
fäijbä  paffummoffi. 

Tilltomta,  v.  a.  fä^bä  1.  fatfoa  tontti  1.  afema. 

Tilltrampa,  v.  a.  polfea  1.  taltata  1.  poleffiQ 
fiinni  1.  fotoaan  1.  fon>affi  1.  tafaifefft. 

Tilltrassla,  v.  a.  ra^niifoita  (»tfeuj,  fictoa,  fct= 
fea,  fictoa  fefaifin. 

Tilltro,  v.  a.  uöfoa,  luulla,  tuottaa;  det  t- 
jag  honom  ej,  fifft  1.  fen  tefijäffi  1.  fitfi 
mie^effi  en  pntä  uöfo  1.  luule;  t.  sig 
göra  ngt,  luuUa  ujoiwanfa  1.  faattairanfa 
tel^bä  j.lin;  t.  sig  för  mycket,  luulla  liian 
paljon  ttoiwanfa,  luottaa  liiaffi  woimifeenfo 
1.  fj}ti)l)nfä. 

Tilltrycka,  v.  a.  painaa  1.  lifietää  fiinni  1 
fiinnemmäfft,  painaa  fi)toempään. 

Tillträda,  v.  a.  ottaa  u^aotaan,  tuUa;  t.  et 
arf,  ottaa  1.  faaba  ottaa  perintiJ  rcaStaan 
pääötä  1.  tulla  perinni3n  nautintoon;  t.  ei 
syssla,  tulla  1.  pääétä  nnvfaan,  ottaa  njirfc 
njaStaan. 

Tillträde,  n.  pääfb,  pääfemincn;  fä  t..  pääS 
tä  luoffe  1.  patinoille;  hafva  t.,  päästä 
lemna  t.,  pääStää  I.  lagfea  luctienfa  1.  j^ 
fin;  t — t  är  öppet,  pääft»  on  itjapaa  1.  a 
n^oinna;  (tillträdande)  »aötaan=ctto,  pääfv 
tulo;  jmfr.  Tillträda. 

Tilltugg,  n.  h)iina4eipä. 

Tilltvinga,  v.  a.  ftoittaa  1.  ottaa  tcöfiftn;  i 
sig  ngt,  ottaa  1.  toaatia  Ȋfifm  1.  pafoit 
taa  itfellenfä. 

Tilltvåla,  v.  a.  torual.fiauffua  pa^an=päin»äi 
feffi  1.  fuut  filmat  tähteen. 


Til 


Til 


801 


Tilltyga,  v.  a.  (svnitsa)  r^tDCttää;  (illa  med- 
(fara)  "ifa^mv.  1.  )Ja[;a§ti  menetellä  1.  ^tbellä, 
^elmuuttaa,  röpfi^ttää. 
Tilltäcka,  v.  a.  :|petttää  umpeen  1.  fiinni,  i^cltx^ 

na  pette  1.  fanft  päälle. 

Tilltäuka,  v. a.  atfoa;  tilltänkt,  aiottu  1.  atttjottu. 

Tilltäppa,   v.  a.    nmintStaa,  panna  1.  fulfea 

umpeen;  tilltäppt,  ummistettu,  umpinainen. 

Tillvarataga,    v.   a.   cttaa  1.  toiebä  1.  panna 

forjuufen,  forjata  (=aan),  fovjata  talleöe. 
Tillvaratagare,  m.  forjaaja,  !orjuufcn=  1.  iai-- 

tcen=Dtta;a. 
Tillvarelse  o.  Tillvaro,  f.  oleminen,  olemuö, 
olemasfa  olo  1.   oleminen;   hafva  t.,  oUa 
olemasfa. 
Tillvarelsesätt,   n.   olemu§=  1.   oIemi34apa  1. 

4aatu. 
Tillverka,  v.  a.  te^bä,  h^almiötaa,  tecSfeKä. 
Tillverkare,  m.   tefijä,  toalmiötaja,  fcppä. 
Tillverkning,    f.    tefemiuen,   «.''almiötamincu, 
tefo,  lr>atmi§tu§;  vara  under  t.,  oHa  tefeil^ 
lä;  (det  tillverkade)  teoö,  »almiStuS,  WaU 
miStama,  te!emä;  fabrikens  t— ar,  njaapri^ 
fan  tcoffet;  de  äro  t — ar  af  honom,  [;c  0- 
tt>at  t)änen  tefemiänfä  1.  teofftanfa. 
Tillvexla,  v.   a.;  t.  sig,  n)aif)ettaa  1.  tpailjtaa 

itfellenfä. 
Tillvinka,  v.  a.  it)iitata  (»ttaan),  lr»tittaamatla 

antaa. 
Tillvinna,  v.  a.  ujoittaa,  faaba,  faalDUttaa 
Tillvita,  v.  a.  fanoa  1.  hjätttää  1.  ajaa  (j.fun) 
f^l}!fi,    fl)t)ttää,   Mtellä,  foimata   (=aan);  t. 
en  ngt,  foimata  1.  f^^ttöä  i.futa  ji^tfin. 
Tillvitelse,  f.  fotmauä,  ft}l)ti58,  fi)i)tte(eminen. 
Tillvägabringa,  v.  a.  jaaba  aitaan,  mattaan* 
jaattaa,  aifaau=faattaa,  toimeen^faattaa  1.  =pan= 
na. 
Tillvägagå,  v.  n.  se  under  Gå  och  Väg. 
Tillvälla,   v.   n.;  t.  sig,  auagtaa  1.  njaCata 

(4taan)  it)ellen|ä. 

Tillvänja,  v.  a.  totuttaa  (jf)!in). 

Tillväxa,  v.  n.  faötoaa,  lijäijtpä,  enetä  (^nen) 

enentää,   farttua;   han   t — er   i  styrka   och 

visdom,  f;än  faStoaa  1.  toa^njistuu  l.  toau* 

raötuu  tooimaöfa  ja  n^iifaubeSia,  Itänen  »oi= 

manfa  ja  toiifautenfa  enenee  1.  fasn^aa,  f)ä= 

nelle  farttun  enemmän  tvoimaa  ja  n^iifautta. 

Tillväxt,  f.  faStoaminen,  taSn^anto  ,enenemi= 

nen,  lifäljt^minen,  Iifää=t'aötou,  tarttuminen; 

skogens  ärliga  t.,  metfän  touotuinen  Uma-- 

minen  1.  Iifää=!aö»u  1.  lifäänfpminen;  t.  i 

kunskaper,   tietojen  1.  tiebon  Iijääntt?mincn 

1.  farttuminen,  n?aura§tuminen  ticbogfa. 

Tillydande,  v.  a.  (jf>tin)  fuulutoa,  j.fun  alai» 

nen  1.  alueellinen. 
Tillyxa,  v.  a.  hjeiötää  1.  folkia  firtoeeöä,  tel» 
foa,  tousfia;   t— d,   !irtt>een=jälellinen,  l'iv= 
tceeöä  »eistelttj. 
Tillåta,  v.  a.  fietää,  fallia,  futcaita  (»tfcn),  on= 
taa,  antaa  lupa,  ontaa  myöten,  m^iinn^ttää; 
Svenskt-Finskt  Lexikon. 


t.  ngn  att  träda  in,  antaa  j.futte  lupa  tuöal. 
antaa  j.fun  tuEa  1.  fattta  j.fun  tutta  fifään  1. 
f)noneefen;  jag  har  ej  t— tit  honom  det, 
fttä  en  oie  fjänelte  nn^onnljttän^t,  fiiften  en 
cle  ^nelle  tupaa  antanut,  fitä  en  ole  fal» 
linut  l)äneu  tel)bä;  tillåt  mig  fråga,  fno* 
faa  1.  faUtfaa  1.  fuhjaitfaa  1.  antataa  f^f^= 
ätfeni  1.  minun  fljfljä;  hans  helsa  t — ter  ej, 
l;änen  tertt»ei)tenfä  ei  ftebä  1.  falti  1.  ouna 
myöten;  hans  inkomst  kan  t.  honom  så- 
dana nöjen,  t)änen  fifään=tulonfa  faattaa  1. 
ipoi  mt)önnt)ttää  1.  fietää  l;änel(e  femmoifia 
l^Utoitutfia;  han  t — ter  sig  ingen  hvila,  l^äll 
ei  ota  lepoa  nauttiatfcnfa ,  Ijän  ei  falti  1. 
m^Dnm?tä  lepoafaan  itfeHenfä;  han  tillät 
sig  der  många  friheter,  [;än  Otti  fteHä  xn- 
njetaffenfa  monella  tatxjalla  rol;fcaffi  1.  tr8= 
taafft,  i)'ån  otti  rmoetaticnfa  moniin  toapau 
fuutfiin,  faUi  itfenfä  rutoeta  toaHattomaffi 
monella  tansalta;  han  t — ter  sig  aldrig  nå- 
gra oanständiga  uttryck,  ^äu  ei  milloin= 
faau  ota  1.  ota  »aitaa  fanoaffeen  1.  puijuah 
fenfa  fopimattomia  1.  julfeita  fanoja  1.  pu= 
l;eita;  tillåten,  luvallinen,  fallittu,  funjait^ 
tu;  det  är  ej  t— tet,  fe  ei  ole  luwalliäta, 
ei  olc  lupa  1.  lutoaHinen. 
Tillåtelse,  f.  lupa,  luiöan^anto,  lutoan^faanti, 
m^önnt^ti)é,  faUimué;  med  er  t.,  teibän  Iu= 
naalianne,  jo§  fen  futoaitfette  1.  fallitte. 
Tillatlig,  a.  lutoallinen;  det  är  ej  t— t  att 
röka  der,  fiellä  ei  cle  lupa  1.  tutoaflinen  polt» 
taa.- 
Tillatligen,  adv.  IniDaHifeéiti,  lun?alla. 
Tilläfventyrs,    adv.    e^fä,    feutiefi    1.    feuticö, 

fufa^tiefi,  fufatieg. 
Tillägg,  n.  lifäpg,  lifä,  lifät  (j)i),  lifän=pano; 
utan  t.,  tifäämättä,  lifäilemättä,  lifää  pa= 
nematta,  lifäi^ffittä;  med  det  t.,  filta  tifä^f= 
feltä  1.  lifän=panotla,  fen  lifäten. 
Tillägga,  v.  a.  panna  tifää  1.  Itfäfft,  lifätä 
(=ään);  han  har  t— agt  100  mark  till  den 
summan,  I)än  ou  fiil^eu  fummaan  lifännljt 
1.  tifää  pannut  100  marffaa;  t.  det  som 
felas,  tifätä  mitä  puuttuu;  jag  ber  att  fä 
t.  ännu  ett  ord,  pi)^bän  faabaffeni  Jr>ietä 
fanafen  lifätä  1.  lifää  fanoa;  (tilhkrifoa)  fa= 
noa  olewan  j.fun;  man  tillade  mig  skul- 
den, fe  fanottiin  1.  annettiin  minun  f^tjtfeni, 
fiif;en  fanottiin  minun  ft}t?ni  oleican  1.  mi= 
nua  fijt)=pääffi,  fe  pantiin  1.  ajettiin  1.  t^fät= 
tiin  minun__fwffeni;  (tilldela,  anda)  antaa, 
määrätä  (=ään);  man  har  tillagt  honom  en 
pension,  ^äuelte  on  määrätty  1.  onnettu  etafe» 
ra^a. 
Tilläggningsvis,  adv.  tifäten,  tifäämättä,  tifäit» 

len,  tifää  pannen  1.  panemalta. 
Tillägor,  f.  pl.  j{)fin  fuulutoat  tiluffet,  atu6= 

tituffet. 
Tillämna,  v.  a.  (göra  ämne  till)  tel)bä  1.  pan= 
na  ofa=puiöe,  atuStetta;   (ämna  åt)  aifoa  1. 
101 


Til 


Tin 


dfoa  antaa  1.  atfoa  teljbä  1.  ^anffia  (j.fuQe); 
se  Tillarna. 

Tillämpa,  v.  a.  fotreltaa,  foteittaa,  fotreöuttaa, 
föl^ttää;  denna  vers  kan  nian  t.  pä  honom, 
tämä  tsäxitj  iD^it  1.  fät)  fomttaa  I)äneen; 
t.  ett  lagrum  på  ett  förevarande  fall,  jo» 
»reltaa  1.  !äl}ttää  lain  fääntöä  ctetoaifeen 
aftaan  1.  loataan;  t.  en  teoretisk  sats  i 
verkligheten,  fä^ttää  tieteetttötä  ;>äätclmää 
oIctotSfa  oloisfa,  jotccKuttna  1.  forcittaa  1. 
tnufauttaa  tictcellt8tä  ^äätöötä  oleunhi  cloi' 
l^in  1.  oifeibin  clcil^m. 

Tillämplig,  a.  fotpeltmua,  fc^ihja,  fät^tettdtoä, 
fäi^ttää  fp^itra,  fät)^ä,  mufaira. 

Tillämplighet,  f.  fetoeltiilpatluuS,  fo^nhjaifuuS, 
mufatouus. 

Tilländagå,  -löpa,  v.  n.  (o^^ua,  fulua  1.  men» 
nä  Ic^?:tJuun,  )}äätts?ä,  tulla  Io^^^u;  det  till- 
ändalupna  året,  ))äättl)n>Jt  1.  (c^ppunut  1.  tu- 
hmut  trucfi. 

Tillarna,  v.  a.  aifoa,  banffia;  han  t— de  en 
resa  till  Italien,  l)än  aifoi  1.  fäfcft  läbteä 
I.  tjanffi  (äbtemään  3taUaan,  aifoi  matfuö= 
taa  Staliaan;  en  t— d  resa,  aiottu  i.  ^an» 
fittu  matfa. 

Tillåsa,  v.  a.  fufita  (tfcn),  lufita  fiinni,  ^anna 
luttoon. 

Tillöka,  v.  a.  lifötä  (=äön),  lifäittä,  ^^anna  Ii» 
fää,  enentää;  t— s,  v.  d.  Itlä^t^ä,  enenti^ä, 
enetä  (=ncn~,  tutla  iifää. 

Tillökning,  f.  (tillökande)  lifäämincn,  fi)ät)S, 
enennl)S;  (det,  hmnned  tillökes)  Itjä,  lijä^S, 
Cnenn^é;  en  t.  af  100  mark  i  lön,  100 
marfan  :t5alffa»Ii|ä,  ^alfan  Ii|äi?§tä  1.  enen» 
ntiötä  1.  i^altfa-Itfää  100  marffaa. 

Tillönska,  v.  a.  toitottaa  (j.fuUe). 

Tillönskan  o.  Tillönskning,  f.  toinjcttaminen, 
toitoctuä;  med  t.  af  en  god  juliielg,  itoiSta 
joulun^juhlaa  toiwottaen,  ilotfen  joulun^jut)» 
tan  toiteotuffella. 

Tillösa  (till-vsa),  v.  a.  ajaa  1.  ammentaa  Ii= 
fää. 

Tillösa  (till-lusa),  v.  a.;  t.  sig,  lunaötaa  it= 
fetlenjä. 

Tilta,  f.  ttjaon  fjarja,  anran  hjiitefe  (--fteen) 
1.  »iilu. 

Tima,  v.  n.  ta)^a[)tua,  fattua;  vid  t— nde 
dödsfall,  fuoleman  1.  fuofeman  ta))auffen 
fattuesfa. 

Timglas,  n.  tiima^afi,  tunti=Iafi,  ]^teta4afi. 

Timjan,  m.  (thymus)  aiunilO^O. 

Timlig,  a.  ajaUinen;  det  t— a,  ojaöifunS; 
lemua  det  t.,  lähteä  ajaSta  1.  ajallifegta 
eloSta. 

Timlig  n ,  adv.  ajaöifcStt,  ajaltifuuben  \n^' 
teen. 

Timme,  m.  tunti,  tiima;  det  varar  en  t — s 
tid,  fe  1.  fitä  f  estää  tunti  aifaa  1.  tunnin 
ajan  1.  aifaa  1.  tunti=fauben;  på,  inom  en 
t.,  tunniöfa;  om  en  t.,  tunnin  ^jäästä  I. 
^jeröstä;    arbeta  på  t.,  tel;bä  t^ijtä  tunnin 


<jää((e  1.  tunti4utt>uöa;  få  så  och  så  myc- 
ket i  t— n,  iaaba  niin  ja  niin  ^>aljon  tHn= 
niéfa  1.  tunnilta;  komma  på  t— n,  tuUa 
tunnin  ^ääUe  1.  tunnin  Iiiönniltä  1.  fiöä  ^et= 
fellä;  ge  timmar,  antaa  oj)|}i=tuntia. 

Timmer,  n.  (nntal  af  40)  fiii;tel^e,  vi^ma. 

Timmer,  n.  (stock)  birret  (pL),  l)UDnt'):jixxtt, , 
rafcnnus^^uut. 

Timmerarbete,  n.  faltt»0=t^ö,  |atoo§=t^ö,  ra» 
fcnnu§4^ö. 

Timmerbagge,  m.  (cerawbyx),  feinä=fc^)>ä  1. 
«rautio,  tiuffanen,  juminfainen,  fartei^jaaffo. 

Timmerllotta,  f.  tutfi»  1.  f}irfi4autta. 

Timmerhög,  a.  f)irren'fcrteuinen. 

Timmerman,  m.  fal»o=mieé,  fatou=mie§,  tim= 
mevmani;  se  Timmerbagge. 

Timmerskog,  m.  f)irft»metiä,  tuffi^mctfä. 

Timmerstock,  m.  tuffi,  ^UPne^irfl  (=rrcn\ 
{;ucneen=l)ir[i,  fatfto={)irfi;  draga  t—&r(fig.), 
h^etää  birfiä. 

Timmerträd,  n.  tutfi-^uu,  f)irfi-)5UU. 

Timmery.xa,  f.  lt)eiétin'firn^eé  (=een),  faI»o=  1, 
^3iihi={inreS. 

Timotej,  m.  (phieum  prafense)  nurmi'täf)fiö, 
^untar=pää,  ;juntor^ää4;einä. 

TimpL-1,  m.  fuiatu8=at)jo. 

Timra,  v.  a.  fatoao,  fatttjata  (»aan),  »eiötäö, 
rafentaa. 

Timring,  f.  faltoou^,  fafhjaminen;  vara  under 
t.,  oUa  faliPoffcUa  1.  fe[;ällä. 

Timsten,  m.  tiima=ti»i. 

Timtals,  adv.  tunnittain,  tunti=faufittain,  tii^ 
moittain. 

Timvis,  adv.  tunnittain,timnittaifin,tiimoittain. 

Tim  visare,  m.  tuuti^ftiifari,  tunnin=nä^ttäjä. 

Tina,  f.  tiinu,  fammio. 

Tina,  v.  a.;  t.  1.  t.  upp,  futattaa;  v.  n.  fu» 
laa,  fulautua. 

Tindra,  v.  n.  tuiffaa,  tuitfia,  tuiffaeHa,  mU 
futtaa,  >i>alaa,  tiilua;  stjernoma  t.,  tä^bct 
tuiffairat  1.  :pa(aTOat  1.  fiilu»at. 

Ting,  n.  aine  (»eeni,  fa^^jale  (=cen),  afia,  falu; 
de  skapade  t— en,  lucbut  fo^Jjaleet  1.  ai= 
ncet;  t — ens  väsende,  ainciben  1.  fa^>^atei= 
ben  olento;  (jur.)  aine  (=een),  afta;  i  allt  t., 
faifiefa  afioiöfa  1.  aineiéfa;  i  h  varje  t.,  jo= 
faifeSfa  fap^Jaleeöfa. 

Ting,  n.  färäjä,  färäjät  (pl-),  feröjä;  hälla  t, 
))itää  1.  iétua  färäjiä  1.  färäjää;  resa,  stäm- 
ma till  t.,  mattata,  baa^Jtaa  färäjiin;  laga 
t.,  »arfinaifet  färäjät;  urtima  t.,  toäli=täräjät. 

Tinga,  v.  a.  tingata  (=faan\  tilata  (=aan),  i^\^' 
t)ittää;  t.  ngt  af  ngn,  tingata  1.  ^.■'ijbittää  1. 
tilata  j.tin  j.fulta;  t.  hästar,  rum,  tingata 
1.  tilata  beivofia,  juoneita;  t.  ngn  till  ngt, 
tingata  1.  ^i)i)tää  j.tuta  j^fin. 

Tingest,  m.  f  alunen,  falu. 

Tingföra,  v.  a.  toiebä  1.  I^aa^taa  1.  ^5^^ttää  fä= 
räjiin. 

Tingsbord,  n.  färäjä=^3Ö^tä,  tafi=:pi3^tä. 

Tingsdag,  m.  färäjä-^ätttä. 


Tin 


Tit 


803 


Tingsfall ,  n.  färäjän»!ai)3UU,  fäväjäm  taimin' 

fät^mincn. 
Tingsfrid,  m.  fäväjä=rauf)a. 
Tingsgästning,  f.  färäjä^a^at. 
Tingsgästningspenningar,  m.  pl.  färäjäfa^^^a» 

ra^at. 
Tingshus,  n.  !äräjä=taIo  1.  =!artanc. 
Tingslag,  n.  !äväjä=!unta. 
Tingsnotarie,  m.   färäjä^liotorio  1.   4^öl)täfir= 

juri. 
Tingspredikan,  f.  !äräiä=[aatna. 
Tingsrätt,  ni.  färäjän=oi{'eu§,  fil;la4umtaii  oi= 

feu8. 
Tingssak,  f.  färäjä  =  afia,  färäjöimä,   fäväjä» 

juttu. 
Tingssal,  m.  färäjä=faU,  k!i=tu^a. 
Tingsskrifvare,  m.  färäjä^ftrjoittaja. 
Tingsstad,  u.  se  Tingsställe. 
Tingstermin,  m.  färäjäiu  aifa  1.  määrä=aifa. 
Tingstid,  m.  färäiän=aifa. 
Tingstimnia,  f.  färäjä=tunti  1.  '^ittu 
Tingsstiiga,  f.  !äräjä=tu)3a. 
Tingsställe,  n.  färäjä=^aiffa, färäjä4do  1.  --tax-- 

tano. 
Tingta,   v.  n.   färäii5ttä  (=tfcu\  :|^itää  1.  iötua 

täväjtä  1.  färäjää. 
Tinktur,  f.  tinfturt,  fiutooö,  U)äfi4iuu>c8,  tinina. 
Tinne,  m.  {på  tak)  faifara,  ^ammaö  (^aan), 

l^arja;  (i  kam.,  o.  d.)  ))ii,  )5iifft. 
Tinning,  m.  of)in  (=imen),  o^imo,  D^auS,  filtnä= 

fulma,  otfa=!uIma. 
Tinningsben,  n.  (anat.)  um4uu,  oI)tmD=Iuu. 
Tinningsöm,  m.  (anat.)  D^imo=ra!o  (.  4iitcS. 
Tio,  num.  card.  fpmmeneu;   t.  gånger,  f^m= 

meneöti,  fijmmeneu  tertaa;  t.  veckors,  fpm» 

ntcn=tt>iiffoinen;  t.  dagars,  ft)minen4äi»äi= 

nen,  f^ntmenen  :|3ätix)än;  ett  antal  af  t.,  txjm-- 

men=funta;  omkring  t., noin  f^mnrcn^unta, 

timmenen  1.   !t)mmen=funnan   :paifoin;   de 

voro  t.,  tjeitä  oli  f^mmenen;   t.  i  sender, 

fijmmentttäin,  !i)mmentn,  f^mmenen  fervaS' 

fanfa  1.  cräUänfä- 
Tiobladig,  a   !t)mmen4ef)tinen. 
Tiodelt,  a.  fi)mraen4afotnen  1.  4;atfoinen. 
Tiodubbel,   a.  ftjmmen4ertainen,   ftjmmenen= 

fertainen,  fijmmcninen. 
Tiodubbelt,  adv.  f^nraten4"ertaife§tt,  Itjrnmt- 

nen  tcvtaa. 
Tiofaldig,  Tiofaldt,  se  Tiodubbel,  Tiodubbelt. 
Tiohanda,  a.  tpmnien»  1.  !t}mtnenen4aatuiucn, 

f^mmencn-Iajineu,  ftjmmeninen;  på  t.  sätt, 
;      f^mmenellä  1.  ft)mmenen4atiella  tawatla. 
j  Tiohörnig,  a  fi)mmeu4ulmainen  1. -^nurffainen 
;      I.  4o^^inen. 

■  Tiohörning,  m.  fi)mmennturffic,!^mmen4'ulma. 
Tionianna,  a.  fi^mmen^miefjincn. 
Tiomänning,  m.  (bot.)  !^mmen=l)eteiuen. 
Tionde,  nnm.  card.  fi)mmene§  (=nnen);   för 

t.  gången,  t^mmcncnneöti,  fijmmenennen  f  er» 

ran. 


Tionde,  m.  fijmmencffet  (pL),  f^mmenijffet 

(pl.),  ti^unti. 
Tiondeafgift,  f.  f^inmcn^S=nta!iu  1.  =tt)cro. 
Tiondedel,  m.  hjmmenes  (=nnen)  ofa,  tr^mmc' 

nemteå  (4ien\ 
Tiondegifvare,  m.  f^mmeu^Sten  ntaffaja. 
Tionderättighet,  f.  !^nnnent?8*  1.   ti^unti»oi= 

feuö;  t — er,  !^mmen^84aatan)at,  f^mmenef= 

fet. 

Tiondespannmål,    m.    ti^untt»    1.    fl^mmenljä» 

j^lcät. 
Tiondesättning,  f.  h^mmen^Sten  pano,  tt^m- 

mem)ö4a§fu  1.  »ntäärä^S. 
Tiondetagare,  m.  !t)mmeneSten4aaia  1.  =naut= 

tija. 
Tiopunding,  m.  fijmmen=naulainen  l^fti. 
Tioradig,  fi}mmen=riunnen;  (bot.)  f^mmenta^-= 

foincn. 
Tiosidig,  a.  fijmmen^t^uinen;  (bot.)  f>jmmen= 

taitoinen. 
Tiostafvig,   a.  ftjmmeu^tatouinen  1.  -tahjuöi» 

nen. 
Tiotal,  n.  hjmmcntHö ,   h}mmen4unta,  f^m= 

men;  t— en  under  hvarandra,  ft^mmenet 
toiétenfa  alla;  ett  t.  af  år,  f^ntnten4unta 
h-niotta,  luuofia  1.  hjuotta  !i;mmcnen  1.  !^m= 
meii4unta. 

Tiotusen,  mun.  card.  f^mmeuen  tuf)atta. 

Tiotusende,  num.  ord.  fl)mmcne§  (-nueu)  tU= 
f)anncö  (=nnen),  !^mmeu=tu()annes. 

Tioårig,  a.  (tio  är  gammal)  f^mmeu=Jt)UOtiaö 
{'aan),  ft^mmen=»uotinen;  (som  varar  tio 
dr)  tijmmixi''  t  !t}mmenen=ivuotinen ,  f^m» 
menen  icnoben. 

Tipp,  m.  nlp))u,  ni))uHa,  f;uip^ni;  se  Höns- 
tippen. 

Tirad,  m.  atne4a!io,  aine^uonta,  laufe^juonta; 
(i  dålig  mening)  faneluta,  laufelma,  f^näcl= 
mä. 

Tiraljera,  v.  n.  tivaljoita  (=tfen),  {)aja=taj}effa, 
ta^jelta  1.  am).nicUa  f;ajalla. 

Tiraljör,  m.  tiraljt)ört,  f)aja-'am^uia,  f)aia4otij[a. 

Tisan,  m.  c^ra=tocfi  1.  4citoö,  ruo^o^wefi  1.=  itx-- 
toö. 

Tisdag,  m.  tiiStai, 

Tissel,  Tissla,  se  Tassel,  Tassia. 

Tistel,  m.  (carduus)  O^bafe  (4fcen). 

Tistel,  m.,  Tistelstang,  f.  aifa=-tanfo,  ttjei^ma» 
re,  toebxHo,  U>äUHi5,  njäli-atia  f.  »tanfo. 

Tistron,  u.  (ribes  nigrum)  fieötarlaiueu,  Ot» 
wutta. 

ritan,  m.  titaani,  jättiläinen;  (metall)  titani. 

Titel,  m.  (påskrift)  nimi,  nimitl)8;  (fur  per- 
soner) fötti,  forfo=nimi,  tt)irfa=ninn,  ar»o= 
nimi;  bära  t.  af  Hofråd,  fautaa  Jpotoi= 
neuiBoffen  nimeä  1.  forfo=ninieä  l.arn)o»nimeä; 
namn  och  t.,  nimi  ya  UUi,  oma  ja  toxto- 
nimi. 

Titelblad,  n.  mmi4efjti. 


804 


Tit 


Titelsjuk,  a.  funnia=mmen  1.  avhjo^nimen  ^i= 
moinen. 

Titelsjuka,  f.  ntmen=f)imo  1.  '^alu,  fumita»nt= 
men  I)imo  I.  \)ahi. 

Titta,  v.  n.  o.  a.  fnrftStaa,  tirfigtää,  fmtiö= 
tella,  tirftStcCä,  fatjoa;  t.  gonom  fönstret, 
fiirtistaa  iffunaSta  I.  iffunan  läjji;  h  vad 
t— r  du  pä?  mitäg  furftStelet  1.  ttrtiételct? 
t.  fur  djupt  i  glaset,  fatfca  (iiaffi  tamiun 
^D^jaan;  t.  ut  (synas  ut),  :t3ilftStää  1.  nähjä 
ulcö;  var  god  och  t.  på,  olfaa  f)>^ft)ä  ja 
fät)fää  fatlomaSia  1.  meilläfin. 

Titulatur,  ni.  fcrfo^mmet,  ar»D=  1.  funnta= 
nimet  1.  =mmit^tjet,  forfo»  1.  anro--ninuöti3. 

Titulera,  v.  a.  fanca  nimellä,  fanca  (jctfifin), 
nimittää  1.  janca  fcrfc=nimcllä  1.  arn-^iooit- 
mettä;  t.  en  för  doktor,  fanoa  1.  ))nI;utcUa 
j.futa  tcfitorifft,  funntcittaa  j.futa  toljtorin 
nimettä  1.  fiJttiUä;  huru  t— s  han?  mifft 
Isäntä  lanotaan  1.  :|)u]^uteUaan?  miUä  nimettä 
J)äntä  :|>uf)utettaan  1.  funnioitetaan? 

Titulus,  m.  (furk.  Tit)  bör  i  finskan  åter- 
ges med  pron.  2^e. 

Titulär,  a.  nimefltnen,  nimeä  fantaira,  nimi=, 
njtrta^nimetttnen. 

Titulärråd,  n.  ntmi=UCUirc8. 

Tjena,  v.  a.  o.  n.  ).^aIh.ieUa;  t.  sin  husbonde, 
kronan,  |jahrcQa  tfäntäänfä,  fruunua;  t. 
sitt  år,  ^allrcUa  »uctcnfa;  kan  jag  t.  er 
dermed?  »cinfe  fitta  tcttä  auttaa  1.  teitte 
^atoelnffen  tel;bä  1.  tcttä  ^\i(ivcUaV  t.  hos 
ngn,  i  krigstjenst,  ^^alireUa  j.tun  luona, 
fota=iväegiä,  etta  j.fun  V''il>i.^eliifie«ja,  fota» 
)5aln3elu{)eéfa;  t.  för  lön,  ^>ahrctta  ^)alfatta 
1.  ^alfan  ebe^tä;  t.  för  födan,  )>aIrocUa  vno= 
fonfa  ebcstä;  t.  pä  år,  ^attvetta  tr»ncben 
pääUe  1.  tt»uofi=^)aIfatta;  t.  ihop,  anfaita  (»tfen) 
1.  focta  (tofoan)  :|jal»clu{)etta  1.  )jaln.ielemi= 
fetta;  t.  sig  upp,  nouéta  1.  ^letä  (^nen)  ^aU 
toeluffeSfa  1.  :i)atoelematta,  :|jaht)etta  ttfenfd 
^lös;  t.  ut  1.  ut  sin  tid,  :^ahr>etta  aifanfa 
1.  aifanfa  Io))^uun  1.  um^jeen;  (rara  tjenlig) 
auttaa,  l)i}öbt}ttää,  etta  l)i)trää,  oUa;  det  t — r 
emot  gikt,  fe  auttaa  fibtiä  iraStaan;'  h  var- 
till t— r  det?  mitä  bmrää  1.  a\>na  fiitä  cu? 
mitä  fe  auttaa  1.  bl)i5bi)ttää?  mihin  fe  fet= 
paa'}  mitä  fiitä?  det  t — r  till  intet,  et  fe 
auta  1.  ln}öbi}tä  mitään  1.  cUenfaan,  fe  ei 
maffa  mitään,  fiitä  et  cle  mitään  i)'L}\m'å  1. 
a^ua;  det  t— r  till  bevis,  fe  on  tobiS= 
tutfetfi;  det  tjente  honom  till  heder,  fe 
oU  l)änctte  funntaffi;  låt  det  t.  dig  och 
andra  till  varnagel,  olfocn  fe  ftnutte  ja 
muttte  »aroituffefft;  parasollen  måste  t.  för 
paraply,  käppen  för  bössa,  ^äitCun=WarJDn 
tä^ti)l)  otta  fateen-lrarjon  fijaéfa,  Upin  pi}^-- 
f^nä  1.  pl^^i^n  afcmeéta;  den  t— nde  klas- 
sen ,  ^^alwelctra  luoffa,  )3a{»c(uö-toäen  luotia, 
))alfoiUi«-h)äft  1   4uofIa. 

Tjenare,  ni.  o.  Tjenarinna,  f.  ^salfcittincu,  pai- 
toelija;    tjenare  och   tjenarinnor,  mtcö^  ia 


nai§4^altt)eltjat  1.  ^^alfoittifct,  ^alrcefue^mie- 
^et  ja  =natfet,  ^"»atoelijat  ja  ^aliDClijattaret; 
Ordets  t.,  ©anan  |)aliwcltja;  ödmjuka,  öd- 
mjukaste t.,  nöprä,  nöt)rin  ^jatoelija;  (md 
hehinnfj)  ni5^rä,  nDt)riu  ^atoelijanne,  ^t)n?oä 
:>>äintää,  {)t)trä  'iftxxa  1.  rouipa;  jag  har  äran 
teckna  er  ödmjukaste  t.,  olen  funuiottuf» 
fetta  nö^viu  ^atiuelijanne. 

Tjenlig,  a.  feljjaaiua,  fo).ntBa,  auttafiia,  fotoe^ 
Itaö  (»aan),  affea,  btjlcä;  ett  för  helsan  t— t 
medel,  tcriiutjbette  fo^i»al.  mufahja  1.  l)t}roä 
aine;  t.  årstid,  \cpma  1.  fottjelias  1.  mufaira 
fttUOben  ai!a;  den  der  telningen  är  t.  till 
ett  ridspö,  tuo  »efa  1.  icipele  \iip\\  1.  fel= 
^aa  1.  auttaa  1.  on  fcl)jaair>a  1.  on  auttatoa 
1.  on  fcpiroa  ratfu=ruoéfaffi. 

Tjenlighet,  f.  fc|5iir*uuö,  mutairuuö,  foh)eIiai= 
fuué,  fe(:paatraifuu0,  auttatoaifuuS. 

Tjenst,  f.  (en  fjenmes)  pahvthli]  vara  i  t., 
otta  ^ateeluJfeöfa  1.  :t}aln}elema§fa;  taga  i 
sin  t.,  ottaa  :)3aliveluffecnia;  inträda  i  t., 
altaa  ^ateelucitanfa,  vuii^eta  {'ptan)  paixot' 
Inffeenfa  1.  )>a(ivelutfeeu;  taga  t.,  gå  i  t.  hos 
någon,  mennä  1.  rniiH^ta  j.fuu  pafroelutfeen; 
gå  ur  t.,  Iäl;teä  ^.HilH-^tluficeta;  söka  t.,  et^ 
fiä  1.  f;at'ea  :^^ah^Hiué4H^ift■aa  1.  ^altpeluSta; 
(tjenst  i  staten)  tvxxta,  ^Hllweluei;  inträda  i 
statens  t.,  rutoeta  toaltion  iuirfotI)in  1.  paU 
Jveluffeeu;  t— erna  i  staten,  tcalttou  toirat; 
stanna  i  t — en,  jääbä  ir»irfaanfa;  gå  i  ut- 
ländsk t.,  mennä  I.  (äf)teä  1.  ruineta  ulfo^ 
maan  ^^alweluffeen  1.  nnrfoif)in;  göra  sin  t., 
tct)bä  1.  toimittaa  anvfanfa;  förrätta,  före- 
stå ngns  t.,  toimittaa  1.  Ijoitaa  j.tun  \vh= 
laa',  mista  t — en,  fabottaa  1.  menettää  lx)iv= 
fanfa;  få  belöning  för  t — er,  faaba  ^^altiuto 
)jaln5e(uffi?tanfa  1.  anfioiétanfa;  (bistånd)  pai^ 
iveluö,  a^u,  toimituö,  I^^teä  ttjij:  gör,  visa 
mig  den  t— en,  att...,  tee  miuutte  fe  pai=- 
iveluS  1.  f)t)ltiä  ttfö,  ittä  .  .  .;  han  har  gjort 
mig  många  t— er,  ^än  on  miuutte  tel^n^t 
monta  l^^n^ää  tijötä  1.  )3at»elu§ta  1.  apua; 
det  gjorde  mig  mycken  t.,  fiitä  oli  miuutte 
fuuri  a^u  1.  ()l}i3tt?  1.  palio  l)\}'6ti)'å  1.  apua; 
det  står  till  er  t.,  fe  on  teibän  nantitta» 
nninanne  1.  fä^tettäwänäune ,  nauttifaa  1. 
fäijttäfää  fitä  I)^»äffenne. 

Tjenstadel,  m.  tt»irfa=aateli. 

rjenstaktig,  a.  ^latoclenminen,  aiiuiliaö  (=aan), 
a^>u=mielinen,  a^.m4evno,  \)t)\v'å  1.  nö\)x'd  aut= 
tamaan. 

Tjenstaktighet,  f.  ^jaltvteleiraifuuS,  anmliaifnuö, 
a:|3U=micIifi)^ö,  a^u^einauc!,  atoun  1.  ))aln?e= 
luffen  femans. 

Tjenstbar,  a.  ))atroctutfeeu  fel^aatoa  1.  fetooI= 
linen,  ^a[>iieiuö=fel)>c. 

Tjenstbarhet,  f.  ^^alli^clu^i-fclpoilUUÖ,  paitx>t' 
Inficcu  felpaatpaifunö. 

Tjenstbevisning,  f.  )>alicelnffcn  i.  atuun  ofoi» 
tuä. 

Tjenstbyte,  n.  n.nran-wai(;ctuö,  ttjiran-^lrail^to. 


Tje 

Tjensteande,   m.   ^a(tx)elu3  =  ^enlt,  ^laltBeUja» 

^enfi. 
Tjeustebefattning,  f.  tcirfa^toimituS,  ttJtrfa. 
Tjenstebref ,  n.  (fullmakt)  ft)irfa=Iivja;  (embets- 

bref)  tDtrfa.!ir|e  (=een). 
Tjenstefel,  n.  iDirfa=ri!cS,  lt)irfa»rotfa  1.  =Jt>ir{)c 

(»een). 
Tjensteflicka,  f.  i5ath)ehi8=tt)ttö  1.  =)3ii!a. 
Tjenstefolk,  n.  ^atoeluö^cäfi,  ^alfoiltifet,  l3atf= 

fa=träfi. 
Tjeiisteförteckning,  f.  anfton-  1.  h.nr!a4uettefo. 
Tjenstegöromål,  n.  hjirfa=tDimt,  ipirfa=a8fare 

(=een),  tt>iran=toimttuS- 
Tjenstehjon,  n.  :t>aIfDtIttnen. 
Tjenstehjonsstadga,  f.  V^alffaanien=afetuö,  :|3at= 

Tjensteman,  m.  totrfa=mie8,  :(3atn)etu8»mte§. 
Tjenstemannabana,  f.  lv)tr!a=tme£)en  tie,  ttjirfa» 

tie  1.  »tiet. 
Tjenstenit,    n.    tr)trfa=   1.    »r)iraltiö=uutteruu§, 

tt*irfa=into. 
Tjenstepiga,  f.  :patffa=^iifa,  ^aht)etuö=)>iifa 
Tjensteq vinna,  f.  ^aI>»eIuö=rt>aimo  1.  =nainen. 
Tjenstetid,  m.  ^attt)elu8=aifa,  ^aIli;)eIuö=touo 

bet,  i»iran=aifa,  n)ivfa=n.niobet. 
Tjensteväg,  f.  it»ir!a=tie;  i  t.,  toiran  fu^teen 

1.  :|3uoIeeta,  naivan  toimitu!)e§fa. 
Tjensteålder,  m.  au[to=n)UObet,  JDirfa=ifä. 
Tjensteår,  n.  toir{'a=tDUofi,  anfto»lr)Uoft. 
Tjenstfri,  a.  tt>ir!a=  lomainen ,  ioirfa=tBäfinen; 

en  t.  dag,  j»ir!a4Dmainen  1.  n)ivfaIoma»))äi= 

toa. 
Tjenstfärdig,  a.,  se  Tjenstaktig. 
Tjenstförrättande,  a.  tiirfaa  te!etoä  1.  toimit» 

tatod,  iDiran^toimittaja,  jDirfa=fijainen. 
Tjenstförrättning,  f.   Jcivait ^  toimituä ,   tt>ir!a» 

toimi. 
Tjenstgöra,  v.  n.  toimittaa  icirfaa,  oEa  h)i= 

raöfa,  ^HiIiBella. 
Tjenstgöiande,  n.  iwiraéfa  oleica,  icirfaa  toi= 

mittatoa  1.  :^itäroä. 
Tjenstgöring,  f.  toiran  1.  :^atoc(uffen  toimi» 

tu§,  ivivau»|>ito,  toiran»telo,  unraéia--oto. 
rjeusthandel,    m.  tcirlaiii   famj^Ja  1.  mt>ömi» 

nen. 
Tjensthäst,  m.  njirfa=f;ei:)Dneu,  fota=f)etx>onen. 
Tjenstifver,  m.,  se  Tjenstenit. 
Tjenstkamrat,    m.    n)irfa=l«eli    (»jen),    njirfa» 

fum^|3ani;  (som,  tjenar  samma  husbonde)  pal= 

iuchiö-  1.  :|)alteelija=fum^3))ani. 
rjenstiedig,  a.  iciraöta  iiH^saa,  n.nrf'a»tr>a^)an= 

bellinen. 
rjenstledighet,  f.  teirfa^lua^auS,  toa^jauä  l»i= 

raöta. 
rjenstlös,  a.  iBiroton,  (af satt)  toirf'a=]^eitto. 
rjenstlöshet,  f.  J»irattomuuä. 
rjenstpligt,  f.  n3irta»h3etooIIifnuä ;  se  Tjenst- 

skyldighet. 
rjenstpligtig,Tjenstskyldig,  a.  Jijetwoöinen  1. 

njefitioitcttn  ^a(toetemaan,)3atocluficn  alainen, 
\,  )jalJDeIug>iveInjoEinen. 


Tjo 


805 


Tjenstskyldighet,  f.  :patnjc(u8  =  tDetooI(ifnu8, 
njeltuofiifuuö  ^t^altnelemaan,  ^satoelnffen  h^el» 
toottifuus,  butoetnn»alaifuu8. 

Tjenstsökande,  a.  loirfaa  f)a!eir>a,  »»iran^a» 
fija;  (hos  enskilt)  ^atoelnSta  ^leiua  1.  et» 
fitoä,  t5altt»cluffen-'^ftja. 

Tjenstvillig,  a.  se  Tjenstaktig. 

Tjenstvärja,  f   toirfa=micHa. 

Tjock,  a.  jjaffn;  (ej  flytande)  fafea,  ^Jaffu; 
(bastant)  :|3affu,  tur^ea,  jämeä;  (haf vande) 
i)afiu;  två  tum  t.,  M;ta  tuumaa  ^^alfu, 
jat;ben  tuuman  ^)affuinen;  så  t.  som  ngt, 
jonfin  :|5affuinen,  niin  :|3a!fu  fnin  jofin;  ett 
finger  t.,  formen  ^jatfuinen;  som  har  t.  hud, 

0.  d.,  ;t5a!)u»naf)fatnen,  o.  s.  v.;  t — t  hår, 
^jafiu  1.  fafea  1.  tt(;eä  tutfa;  t.  skog,  f^nf» 
!ä  1.  fjaffu  1.  fafea  1.  tit)eä  metfä;  t.  dim- 
ma, :>)afiu  1.  fafea  fumu;  t— t  moln,  f^nffä 

1.  |3afiu  fJitoi;  t— t  mörker,  fljnffä  1.  ^aX\VL 
^jimeijS;  t.  vätska,  fafea  neste  1.  toefi;  t— t 
bläck,  fafea  1.  ))affu  täffi;  t.  ton,  röst, 
|)affu  I.  fafea  ääni;  t— t  hufvud  (fig-),  lo* 
iua  \>'äa\  något  t.,  :|3affuläntä,  ))affnmaincn, 
))afful;fo,  ^jaffnHainen;  göra  t.,  ^affuntaa, 
tel;bä  ^3affuffi;  bli  t.,  se  Tjockna. 

Tjocka,  f.  (sjut.)  fumu,  uSlca,  fafea  famu. 
Tjockben,  n.  ^o^ta,  ^o^e  (=I)feen). 
Tjockbent,  a.  ))affu4äärinen,  ^3affu=jalfaincn 

1.  »jalfa. 
Tjockbukig,   a.   mafjafaS   (=ffaan),  tcatfifaS 

(»ffaan),  paffu»mal)aincn. 
Tjockfotad,  a.  )3affu=jalfainen  1.  »jatfa. 
Tjockhalsad,  a.  :|)affu»faulainen  1.  »fanla. 
Tjockhet,   f.  :|3affuuS,  fafeuS,  f^nff^^ö;   jmfr 

Tjock. 
Tjockhufvad,  a.  ^affu»))äinen,   fuuri»))äinen ; 

(fig.)   fot»a=)5äinen,  foioa=:|3ää,  :t)ijffelö=t)äi» 

nen. 
Tjockhufvud,  n.  (fig.)  fon3a4iää,  ))i)ffelö»:pää. 
Tjockhårig,  a.  |3affu=fartt»ainen;  (om  hufoudet) 

)3affn»tuffainen. 
Tjocklek,  m.  :|)affuu6. 

Tjoekiemmad,  a.  )>affu=iäfeninen,  ^3affu»vaa» 
jäinen,  turfjea»raajainen. 

Tjockläppig,  a.  :f3affu»  1.  tur^ea^uufinen. 

Tjockmagad,  a.  se  Tjockbukig. 

Tjockna,  v.  n.  )3affuta  (=nen),  :>)affuntua,  tuQa 
1.  fät)bä  f)affuffi,  fafoa,  faeta  (»fencn),  tur^ 
h?ota  (»^joan);  jmfr  Tjock. 

Tjocknäsig,  a.  fjaffuntenäiueu. 

Tjockskalig,  a.  :|:)affu»fuorinen  1.  »fuoretlineu. 

Tjockskinnad,  a.  ))affu=nal;faincn. 

Tjockstammig,  a.  :|5affu»rnnfoinen  1.  »ttiartineu, 
fjaffun-anfainen. 

Tjockt,  adv.  :f3affu§ti,  fjaffuSfa,  fjaffnun;  t. 
klädd,  ^^affuöfa  IcaatfeeSfa;  sockra  en  tum 
t.,  fofuroita  tuumaa  :f3affuun;  det  finns  snö 
tre  tum  t.,  lunta  on  foimea  tuumaa  paffuéfa 
1.  folmea  tuumaa  ^affulta;  tala  t.,  pn^ua 
^affuöti  1.  ^uuroffaaSti;  han  ljuger  för  t., 
f)än  tvatljetteiee  liian  ^jaffuéti  1.  tunfaaöti. 


806 


Tjo 


Tjockända,  f.  tl)tr)i=^ää,  t^h)i. 

Tjog,  n.  tht,  thUDi,  :|3aarma;  ett  t.  ägg,  mu= 

na-tiu,  tiu  munia;   ett  t.  halm,  ^saarma  1. 

))armaö  (--aan)  clfia,  oI!i=^armas. 
Tjogtals,  adv.  ttuittain,  tiuittatftn,  ^aarmoit- 

tain,  faffin  tummenin. 
Tjuder,  n.  Udd,  famutitfa,  Iieta=fi3^fi  (=ben). 
Tjudra,  v.  a.  Ueata  (--Uan),   ^anua  licfaan; 

vara  t— d,  olla  Iteaéfa  1.  lieattuna. 
Tjuf,  m.  waxai  (»rfaau);  (pä  ljus)  n^araS. 
Tjufaktig,  a.  teavfaan^  fe!ainen  1.  »ta|jainen, 

tDaraSteieu''a. 
Tjufaktighet,  f.  travfaan=fefatfuuS  1.  »ta^ai» 

fuuS. 
Tjufart,  m.  tr>ar!aan4uouto. 
Tjufband,  n.  i»araö=joutfo  1.  -'\ti\xa,  hjartatben 

jloutfo. 
Tjufgods,  n.  n?ara8tettu  !alu  1.  tatr>ara,  irar= 

faan^alu,  Ji>arfau8--talu. 
Tjufgömmare,   m.  »»artaau^ätfijä,  trarfaan» 

:t>eittäiä,  »arfaan^fuojelija. 
Tjufgömma,  n.  tcarfaau^tättö  1.  =))iiIo,  toax-- 

faan=)5efä. 
Tjufhål,  n.  se  Tjufnäste. 
Tjufknep,   n.  icarfaau   fujc   (=een)  1.  juoni; 

(fig.)  fonnan  juoni  1.  fuje  1.  mutta,  fonnan 

fouffu. 
Tjufkona,  f.  n)araS'affa,lv)arag=ämmä,  »araS= 

lutta. 
Tjufkonster,  f.  »avfaau  1.  fonnan  fujeet  1.  Xou-- 

fnt  1.  fon^tit. 
Tjuflycka,  f.  »arfaan  onni. 
Tjuflykta,   f.  »arfaan4^1;tlj,    fala=   1.   ^itIo= 

Tjufmäl,  n.  irarfauö^juttu  1.  =afia,  n?arfauben 

flfia  1.  juttu,  föatfaan  juttu  1.  afta. 
Tjufnad,  m.  tcartauS,  hiaraStama. 
Tjufnäste,  n.  a^arfaan»^)efä,  »araötcu  :pefä  1. 

luota. 
Tjufpack,  n.  voiöto^ouHo,  hjara^^jouffo. 
Tjufpojke,  m.  iriaraS=^3oifa;  (fig.)  )5oifa4urjuS 

1.  =^tt>eitifla. 
Tjufsak,  f.  se  Tjufmål;  t— er,  tuaraåtetut  fa= 

lut  1.  taivarat. 
Tjufskytt,  m.  fala»h?ttä  1.  ^mctfäStäjä. 
Tjufskytte,  n.  fala=metfäötV8  1.  =^\o.\)ii. 
Tjufspråk,  n.  umrfaan  1.  hjaraéten  fieli  t.  pu-- 

"{;c=ta)3a. 
Tjnfsrätt,  m.  icarfaau  \i)Yi  stände  t.,   olfoon 

roarfaan  fi)i)öfä  1.  \X}\.)v.  alainen,  tuomittatoon 

iiHirtaana. 
Tjufstreck,  n.  se  Tjufknep. 
Tjufunge,  m.  se  Tjufpoike. 
Tjufva,  f.  se  Tjuga. 
Tjuf  va,  v.  a.;    t.  tobak,    riipiä  1.  liStiä  tu= 

:|3affaa. 
Tjufvahand,  f.  toarfaan  fäfi;   genom  t.  har 

bortkomrait,  hjarfaau  !äbcn  fautta  1.  xoax- 

tauben  fautta  1.  njarfaubcUa  on  fabonuut. 
Tjufveri,    n.  iraraStamiucu,   tvarfaué:    stöld 

och  t.,  faitcn4aiucu  wavfauö. 


Tjuga,  f.  ^aalo,  (vid  svedjande)  »Baitto. 
Tjugonde,   num.  ord.  faf)be8  ('-nucu)  f^mmc 

ncö  (=nnen),  fafft=f^mmenes. 
Tjugondedagen  1.  Tjugondagen,  m.  f)iitt)a=  1 

faffa=uuutti. 
Tjugondedel,   m.   fal)be8   (=nuen)   fi)mmene! 

(=nnen)  ofa,  faffi»fv)mmeneö  ofa,  faffi=fi)m 

mencuueS. 
Tjugu,    num.    card.    faffi»ft)mmeutä    (fafjbei 

ft)mmeneu);  t.i  sender,taffin  f^mmcnin,fati'i 

fi)mmentä  ferraeianfa  1.  erältänjä. 
Tjiigudubbel,   a.  faffif^mmcn»fcrtaiuen,   U\) 

ben  fDutmenen  fertatnen,  faffi--fi)mincnincn. 
Tjugudubbelt,  adv.  fat[ih)mmeu'fertaticöti,  faf 

fin  fijmmenin  fcvroin. 
Tjugufaldig   o.   Tjugufaldigt,   se   Tjugndub 

bel,  -dubbelt. 
Tjuguhörnig,  a.  faffifi)mmeu=fulmatueu  1.  =nu 

(;aiueu. 
Tjuguhörning,  m.  faffif^mmcn=färmii5  1-  -far 

mitf ä ;  f atfif ^mmcn4 ulmio. 
Tjugumänning,  m.  (hot.)  faffifi/mmen^eteiucu 
Tjugupunding,  m.  faffifljmmen^uaulainen  tt)ffi 
Tjngusidig,  n.  faffifi)iumen=fin)uinen. 
Tjugutal,  n.  faffif^mmen4ufu  (»iunn),  fa{;be 

fpmmeuct. 

Tjuguårig,  a.  (tjugu  år  gammal)  faffifljmmeu 
n.ntotia8  {^CLcm),  tabben  timmenen  ivuotinen 

(som  varar  tjugu  är)  fa^beu  tl^mmeueu  IDUO 

ben  1.  »uotiueu. 
Tjur,  n.  fonni,  t;ärtä,  nrt)e4;ärfä;  kon  vill  hi 

t.,  le()mä  ou  Ijärittäufä. 
Tjura,  v.  n.  o.  Tjuras,  v.  d.  jurotefla,  jiJrti 

tcUä,  olla  juro»  1.  jijrri^t^äinen,  olla  nurpetl 

lanfa  1.  nul|j|.ieillania,  »etää  tieroa. 
Tjuraktig,  a.  ^ärtämäinen,  jörö»  1.  juro^^jiii; 

nen. 
Tjurfäktare,  m.  l}ärfä=tappelija. 
Tjurfäktning,  f.  I;ärtä-'tapi)elu. 
Tjurhufvad,   a.   o.  Tjurhufvud,    n.  juro4Hii 

1.  »jäinen,  jörö»  1.  jurri=:|jää  1-  »^Jäinen,  jurri 

i)uu=)>ää,  l)ärtä--pää,  lauta^iää. 
Tjurpes,  m.  fonuiu-fuoro,  l)ärän'jura  1.  =fuorc 
Tjurskalle,  m.  se  Tjurhufvud. 
Tjusa,  v.  a.  lumoa,  luufia,  I;urmata  (--aan) 

se  P"örtjusa;  t.  ormar,  lumoa  1.  lot[)tta  täär 

meitä. 
Tjusare,  m.  lumoja,  luufija,  l;urmaaja;   (be 

svärjare)  loil^tija,  lumoja,  tenl;o=mieö. 
Tjuserska,  f.  teufjetär  (»ttären),  iljaétuttaja. 
Tjusning,   f.  lumou^,  l}urmaué;    se  FGrtjus 

ning. 
Tjusningskraft,  f.  tenl;o=tooima,  tumouS«tt}oi 

ma. 
Tjut,   11.  ulnnna,  uteonta,   ullrominen,  toin 

fuua,  irinfuminen,   »ontuna,   u''ontumineii 

ft>iul;u,  iBiul)uminen,   ulina,  loUotuö;  jmf 

Tjuta. 
Tjuta,   v.  n.  ulttioa,  iilista,  loilottaa,  unnfuo 

U^ontua,  linuf;ua;    vargen  t— er,  fufi  ullro 


Tjä 

1.  »onfuu;  barnet  t— er,  (o^ft  WDltfuu  1. 
uUfec  1.  lotfottaa  1.  jpavfuu  1.  ullcoo;  vin- 
den t— er,   tuuli  ivinfuu  1.  tviuljuu  I.  nh 

»00. 
Tjäder,  m.  (tetrao  tirogallus)   tnetfo,    metfäö 

(=!ien). 
Tjäderhane,  m.  foiraS=met[o,  metfo. 
Tjäderhona,   f.  fo^J^cIo,   uaaraS-metfo. 
Tjäderlek,  m.  metfon  1.  inetjä!feu  joibin  (=ti-- 

men). 
Tjädertupp,  m.  se  Tjäderhane. 
Tjäll,  n.  (tält)  tcittt,  (hydda)  maja. 
Tjnra,  f.  terica. 
Tjära,  v.  a.  terwata  (--aan);  t.  ned,  te^bä  1. 

taijxia  tertuaau,  terlvata. 
Tjäraktig,  a.  ter>t>amainen. 
Tjärback,  ni.  teriv»a»fotti  1.  =!uurna. 
Tjärblomster,   n.   (viscaria)  tcrh)a!fo,    tiXXOO.- 

fuffa  1.  =nunnu. 
Tjärborste,  m.  tertea^futt,  ter»a=^rja. 
Tjärbrännare,  m.  temian^^olttaja. 
Tjärbränneri,  n.  tern3an=|3olttamo,  tertt>an=^)oIt= 

to=:tjaiffa;  se  följ. 
Tjärbränning,    f.    terwan^^oftto,  terttjan  'ipiiU 

tanta  1.  ^jolttaminen. 
Tjärbytta,  f.  teru?a--^l)ttl),  tertt3a=:|3unttu. 
Tjärdal,  m.  terroa4)auta,  tevtoa^fuc^pa. 
Tjärig,  a.  tertt>atnen,  tern?a8fa  (oleica). 
Tjärlag,  n.  tertoa^lpeft,  tern?a4tu»o8,  tertr>an= 

fuft. 
Tjärua,  v.  a.  firuuta  {-VLdw). 
Tjänia,  f.  ftrmt. 
Tjanifarsk,  a.  toa6ta=!irnuttu. 
iTjäruing,  f.  (af  tjära)  terwauö,  temaamtnen; 
I     (af  tjärna)  firitunta,  fimuamtneu. 
[|Tjärnmjölk,  f.  firnu=matto,  tirnu^tJumä. 
Tjärnstaf,  m., -stång,  f.  finum=mäntä,  mäutä. 
Tjärpyts,  m.  tcrtDa=i)önttö  1.  '))^tt^,  terh)a= 

tölffi. 
Tjärqvast,  m.  terlt)a=h)a8ta. 
iTjärsudd,  m.  ter»a=futi,  tcrtt)a--naf)tun. 
Tjärtunna,  f.  tern3a=tt)nu^vt. 
Tjärudal,  se  Tjärdal. 
Tjärugn,  m.  terl»a=uunt. 
^järvatten,  n.  teri»a=treft,  ter»an=fuft. 
Tjärved,  m.  temag  (^ffen),  tern)aö=:puu, 
Tjärört,  f.   se  Tjärblomster. 
Toalett,  m.  (klädsel)  tt>aatetu8,  Iwaatteet;  göra 

sin  t.,  ^utea  :|3ääC[eufä,  toaatettaa  ttfeänfä. 
Toalettbord,  n.  lDaatetu8»)3Ö^tä. 
rlToalettrum,  n.  it)aatetuö=l^uone  (»cen). 
Toalettspegel,  m.  töaatetuS-^eili. 
Toast,  m.  ntut8to=inaIja. 
lobak,  m.  tu^affa,  tu^mHt;  röka,  tugga   t. 
;  I    polttaa,  fl^öbä  1.  ^.^urva  tu))affaa;  nyttja,  röka 
;  f    t.,  tu^5afotta  (=tfcn). 

;;robaksask,  m.  tu:|)at!a=rafia  1.  4i^3a§  (»^s^jaan}. 
Tobaksaska,  f.  tu^safan  ^5DVD  1.  =tuf)ta,  pii^)un 
;.    poxo  1.  ))eröfa. 
iillobaksblad,  n.  tu^3afan=Iel^ti,  te^tt=tu))affa. 


Tof 


807 


Tobaksbod,  m.  tU)3affa=^U0ti. 
Tobakseld,  m.  tu^a!!a=n)alfea. 
Tobaksfabrik,  m.  tu))afft=toaaprtf!a,  tupafan» 

tc^^baS  (»taan). 
Tobaksfabrikör,    m.    tu^a!fa  =  h)aprtf^öri,    tU' 

:^afft=i»aa^3rifan  tfäntä. 
Tobakshandel,  m.  tu))affa=  I.  tii^a!an=faujjpa. 
Tobakshandlare,  m.  tu^afan=fau^:|)taÖ  (=aan). 
Tobaksland,  n.  tu^aHa=maa. 
Tobakslukt,  m.  tu^afau  l)aju  1.  !är^. 
Tobakslada,  f.  tupaffa=laattffo. 
Tobaksodling,  f.  tu^Jafan  faölBatuS  I.  hjUje» 

It)8. 
Tobakspipa,  f.  tu:|)af!a=^up^)u. 
Tobaksplanta,  f.  tu^afan^tatmi. 
Tobaksplantage,  n.  tu)jaffa=maa,  tu^a!an=fo6= 

»atuSmaa. 
Tobaksplantering,  f.  tu^afan  i6tutuS. 
Tohakspung,  m.  tu^affa=fu!faro,  tu^5affi=J>un=' 

fa,  masfi,  tujjaffa^magft. 
Tobaksqvarn,  m.  tU))a!fa=tn^CV' 
Tobaksrulle,  m.  tu^affa=rulla  1.  »toU^fo. 
Tobaksrök,  m.  tu^3a!an  jaJt)U. 
Tobaksrökare,    m.  tu^Hi!an=^oIttaja,    tu^JaKa^ 

mte§,  tu^afoitjtja. 
Tobaksrökning,  f.  tu^afau-poltto. 
Tobaksspinnare,  m.  tu|)a!an=fe^vääjä  1.  =tDa= 

uuttaja. 
Tobaksstjelk,  m.  tu^3afan=toarft,  tu)>afaU'tt)ana. 
Tobakstuggning,   f.  tu^^afau  i^JuruStuS  1.  pU' 

remiueu  1.  fijömiucu. 
Tobakstuggare,  m.  tu^pafau^^mvija  1.  =^5uruS= 

taja. 
Tobisgrissla,    f.    (urta    grylle)    ^unajalfa=ri§= 

fila. 
Tocka,  v.  a.  f^fätä  (»ään),   töfätä  1.  t^öfätä 

(=!fään). 
Töcken,  a.  se  Sådan. 

Toffel,  m.  to|)n)eIi,  fotta,  tDarn?a6=fcnfä;  stå  un- 
der t— n,  etta  ämmä4auri  1.  affa^toaflan  atla 

1.  f^ötin  alainen;  hålla  under  t— n,  ttianfata 

(»tfaan),  :|3itää  ämmä4auriua  1.  affa=toallan 

Toffelblomma,  i.  (cypripedium  calceolus)  fäiXl^ 

trirfu. 
Toffelstyrelse,  f.,  -välde,  n.  affa^toalta,  nai= 

fen  1.  afan  ttjalta. 
Tofs,  m.  tu^fu,  tö^e  (=^J^een),  tö^^tö,  loffo, 

iDijpfu;  (bot.)  töpi. 

Tofsdufva,  f.  (columba  coronata)  t'öt}^'å--'t^\)^t'l^. 

Tofsgälig  (nat.  hist.)  ti)})e=etoäinen,  tuffu=ettjäi= 

nen. 
Tofsig,  a.  tu)3fuinen,  tuijjfuHinen,  tö^^seinen, 

tö^l)ti5incn,  tö|)^eellinen,  töv^tö=))äinen. 
Tofsmes,  m.,-tita,  i.  (parus  cristatus)  tuipfu* 

tiilinen,  tij^I}tö=tiainen,  tui)fu=ni§fa. 
Tofsmössa,  f.  tu^fu4affi. 
Tofsvipa,  f.  (vanellus  cristatus)  tup[u=  1.  tiJ^f^tÖ» 

Toft,  m.  tul^to,  teljo. 
(Tofva,  f.  fuorturoa,  t»anufe  (=f!een). 


808 


Tof 


Tom 


Tofva,  V.  a.  1.  t.  ihop,  »anitttaa  ttfiteen, ^^an= 

na   1.  fefctttaa   fuortittviin   1.  ipanuffeil^in; 

t.  sig,  tätjVå  fuorttitoim  1.  iranutfcif)in,  voa- 

mia,  tafuttua. 
Tofvig,  a.  juortutotnen,  iranuffetnen,  taffui= 

nen;  vara  t.,  oUa  tcanuffeisja  1.  fuortuhjifla 

1.  taffutfcna. 
Tofvighet,  f.  fuortuictfuuä,  ttanulfeifuug,  to!= 

futfuue. 
Tok,  m.  I;u^>in,  pö^tc,   l^onffto,  ^nttuttelija; 

se  Dåre  o.  Narr. 
Tok,  n.  I)ul(un§,  IjuQutuö;  prata  t.,  ^uttuteHa, 

Vabua  BuUuja  1.  IjuIIutuffia;  på  t.,  buKuSti, 

i)nllun=|^atu\iifeéti;  (jjd  narri}  luulluin  ^äin, 

I)n(Iun=i)ciitcn,  l^nduidanfa. 
Toka,   f.  bupafta,   f)u))<}ana,   f;ö)5ätfä,   ^utiu, 

liagfu,  pchtö. 
Tokas,  V.  d.  r^uautcöa,  ^nUnliia,  i)u\siimUa, 

p'6\)t'éiäa. 
Tokeri,  n.  {)uIInUemtnen,  {;uUuttcIu,  fiuduuS, 

Tokfan,  m.  se  Tokstolle. 

Tokig,  a.  p'él)t'6,  baSfu,  ^uHu,  bn^iu,  l^cuffa, 
mtektcn,  bouru,  ficuru^lpäincn,  f;u(Iu=)5ätnen, 
]^cutEa»))äincn,  ^euffa=nueUnen;  år  du  t.? 
etetfo  [)asiu  1.  I)ullu  1.  ^n^ju  1.  p'6i)Vö  1. 
mieletijn?  f)uIIufo  1. 1)u^iu!o  1.  fjcuffato  olet? 
bli  t.,  tulla  l)cutai[i  1.  ^u^iutfi  1.  fieuru» 
^ätfcfft  ].  ^uQufft;  så  t.  är  han  ej,  et  t;än 
de  niin  f;ullu  I.  ^aéfu  1.  ^cu!fa=^äinen;  ett 
t — t  rad,  luuttu  1.  ]^uKun4>äitoäinen  neuiro; 
jag  gick  t.  väg,  menin  t)ullua  tietä;  det 
vore  inte  så  t— t,  ei  clifl  I^uttum^i  1.  inU 
\um\>aa  1.  ttaöfunipaa;  (munter,  rolig)  t)ullu, 
f;aS)u,  I)nflnn4iäitoäinen,  I;uIIufaS  C-Haan), 
l^nllumainen. 

Tokighet,  i.  baSfuu?,  {julTuuS,  f)U)J1uu6,  l^ouf-- 
!uu§,  ^H^Ijfi^^S,  raielettömi)!)?,  l^utln»  1.  ^cu» 
nt'  1.  heutfa^äii^^ä  1.  =mieIif^i)S ,  ^uttun- 
^äitoäijijliy,  Iiuilumaiiuu?;  jmfr  Tokig;  prata 
t— er,  ^»ubua  1.  baaéteUa  finfluja  1.  l^uKutut» 
fia  1.  I^uIIun^viitoäifiä  1.  baöfuja. 

Tokigt,  adv.  baeiuéti,  fjuUuSti,  bu^luSti,  'i)ou= 
fan  1.  I;n^iun  1.  IjuUun  tawalia,  bullu^äi» 
yeén,l)cutfa=mieli)e§ti,t)nt(un4äi»äi]"eéti,bul» 
lumaifeéti;  jmfr  Tokig. 

Tokprat.  n .  fiuautuö^ufje  (»cen),  f;utluu§4ul^e, 
^uflutuS. 

Tokrolig,  a.  bnttutteletra,  f)uQuiIe»a,  i^ullu-- 
ntainen,  IjuUun^arinen,  ^a§iuntainen,  narri= 
mainen,  narrtllinen,  narrin=tBef)fcincn. 

Tokrolighet,  f.  buflnttelettviifuné,  I)nlluiletoai= 
fuug,  I)uIIun  =  i)arifuu§,  {)uIIun4äitt>äi|>^S, 
l^aäiumaijuuS;  (tokroUgt  knep)  narrin»tcto 
1.  »toel^e  (4;feen),  l^uflutteleminen,  ljulluile» 
minen. 

Tokstolle,  m.  ^ö^fö,  :|)öl}fiii,  l^uQu^ää. 

Tolag,  m.  fatama=ra^,  tt»a(fama=raba. 

Tolerans,  f.  fu»aitjei»aiiunö,  färfilräif^^S. 

Tolerant,  a.  fuaaitfeiiHiinen,  fiirfivpäinen. 

Tolerera,  v-  a.  fuwaita  (=t)en\  tärfiä. 


Tolf,   num.  card.  fa!fi4oi§ta  (faf)ben-toi§tai 

faffi  tciéta  hjmmentä. 
Tolfduhbel,  -faldig,  a.  faffitciöta»  1.  fa^ben 

toiSta=fertainen. 
Tolffaldt,  adv.  fafftn^oiöta  ferroin,  faffxtoiSta 

fertaifeéti,  !atft=tDi§ta  fertaa. 
Tolfhörning,  m.  faffttoi8ta=fuImio  1.  »nurftio 

faffitoiåta-fitDuinen  1.  «fulmainen  tu^io. 
Tolfkant,  m.  faffUoiSta=iärmii3  1.  =tulmio. 
Tolflödig,  a.  !affitoista4uotinen. 
Tolfman,  m.  Iauta=mie8. 
Tolfmänniug,  m.  (bot.)  taffttotSta^eteinen. 
Tolfpunding,  m.  faffxtoiéta-naulainen  t^Hi. 
Tolfsidig,  a.  fa!fttoiSta=fttouinen. 
Tolft,  m.  toltti. 
Tolfte,   num.  ord.  !a^beé=toi§ta   (taf)bennen 

toista),  t'affttoigta=!^mmencå  (=nnen). 
Tolftedel,  m.  faI;beötoi8ta  ofa,  faffitoi§ta=!^m 

mcnennes. 
Tolftumstarm,  m.  ^obja=  1.  :t>of)jafai8=fuoIi. 
Tolftusen,  num.  card.  fa!jt=toi8ta  tuhatta. 
Tolftusende,  num.  ord.  fafjbcö  (=nnen)  4oi8t 

tu£)anne8  (=nnen). 
Tolfva,  f.  !a^bentoi8ta=nnmero,  faffitoi8ta=ftjm 

meniffö;  (i  kort)  fa!fitoiSta=fiImä;  (tol/skil 

Ung)  tolwa,  tol^^ja. 
Tolfving,  m.  (tolftedels  tunna)  orattJag  («aan^ 
Tolfärig,  a.  (tolf  är  gammal)  faffttoi8ta=hJUO 

tiaé  (=aan),  fatfitoista-njuotinen;  (sum  vara 

tolf  år)  fatfitoiSta»  1.  fa[;bentoigta=»uotineti 

!abben=toiéta  touoben. 
Tolk,  m.  tulfti,    tutfitflja;    genom   t.,    tulti; 

fautta. 
Tolka,  v.  a.  tulfita  (»tjen),  fääntää,  (förkla; 

ra)  felittää;  t.  ens  ord  på  ett  anuat  språk 

tuffita  1.  fääntää  j.fun  faneja  toijelle  fielell . 

1.  tciietft  fieicffi;  t.  bibeln,  felittää  raamat 

tua;  t.  lagen,  lufea  1.  felittää  latia. 
Tolkning,  f.  tuffitfeminen,  fäännc8,  felit^ö. 
Tom,  m.  ofa,  nibe  (»teen). 
Tom,   a.   tt}bjä,    tlj^jiflänfä    (olettja),    (ihålig 

f)Cttc  1.  beto;  t — t  prat,  löfte,   tp^jä  ^ubc 

(n|>au8;  med  två  t— a  händer,  tnbjin  fäfin 

t— a  inbillningar,    tObjät  1.  turbåt  luulot  ' 

Inulettelemifet,  mielen  töbjöfet;  återvända 

stå  t.,  palata,  oUa  1.  feifoa  t^bjiflänfä  1.  t^1f\ 

jänä;  bli  t.,  t^^jetä  (»nen),  t^^jent^ä;  gör» 

t.,  se  Tömma. 
Tomback,  m.  tom^affi. 
Tomhet,  f.  tt}^j^^8. 
Tomhufvud,    n.   ontto=    1.   ^otto^ää,    tlj^jänl 

ptj^ttj,  atDO^ää. 
Tomhaud,  a.  t^^jä^fätiuen  1.  =fäftnen,  t^bjii 

fäfin  (olewa). 
Tomrum,   n.  (fys.)  tljbjä  paitta,  ontto^aifto 

tl)bjä  ^■'äU. 
TomskalJe,  m.  se  Tomhufvud. 
Tomt,  m.  tontti,  talonlaitta,  talon=afema,  fai 

tano=maa. 
Tomta,  v.  a.;  t.  till,  se  Tilltomta, 


Tora 


809 


Tomtarm,  m.  t^rjjä^fuoli. 

Tomtbise,  Tomte,  se  Tomtegubbe. 

Tomtebolycka,  f.  uubt^^mtfan  onni. 

Tomtegubbe,  m.  foto4;altija,  f^altija,  tonttu. 

Tomtningsmur,  m.  fulfu=  1.  föäli^tnuiiri. 

Tomtorm,  m.  se  Siiok. 

Tomtören,  n.  pl.  tonttt^raf^a  1.  =ä^rit,  taton= 

afeman  1.  taIon=)5aifan  njero  1.  inaffu. 
Tomtört,  m.  (lapsana  communis)  Iinnun=!aaU. 

Ton,  m.  ääni,  äänne  (=nteen),  äänna^b^S,  fä= 
tcd  (=Icn);  (melodi)  nuotti,  fä»el  (4en),  fä= 
totn  (=en);  tonernas  olikhet,  äänten  1.  ään= 
teiben  1.  fän?elten  eri^aifuuS  1.  eroituö;  ta 
tonen,  ääntää  fättjef,  ofoittaa  ääni  1.  äänne 
1.  fätt*en;  (gram.)  forfo;  (sättet  att  tala)  fuu, 
nuotti;  tala  ur  en  hög  t.,  ^ubua  fuuvella 
fuulta;  sjunga  ur  annan  t.,  Ujetää  1.  taulaa 
toista  nuottia,  laulaa  toifeéta  \uu^ta;  (sätt  att 
upp/öra  sig)  fä^ti58=ta^a,  fä^töé»^ar[i  (=rren); 
det  hör  till  god  t.,  att  ...,  ^t^loään  1.  fo= 
:f)i»aan  fäi^töfjcen  1.  {äljtiiä^ta^aan  tuuluu, 
että  .  .  .;  folk  af  den  goda  tonen,  t)l)tt3än 
fä^tDö=^arren  1.  =ta»au  if;miiet;  (af  färg) 
tuntu,  toäri=tuntu,  tt)ärin=toaIo. 

Tona,  v.  n.  ääntää,  foiba,  fuulua,  fumtSta. 

Tonart,  m.  äänen4aji,  fättjeMaji. 

Tonföljd,  f.  ääni=  1.  fäwet» jaf fo ;  (skala)  fä 
Kttittö. 

Tongif vande,  a.  fäi)töffcn=fannatlinen,  taujan 
ofoittateainen,  fätjtötfen  ofoittaja. 

Tonidkare,   m.  foiton-^arjoittaja,  foitto=nieffa 

Tonisk,  a.  (med.)  nja^lviétattja;  (gramm.)  t. 
accent,  :t?ää'forto,  Vl^mpi  forfo. 

Tonkonst,  f.  fdtocMaito  1.  =taibe  (--teen),  foitto» 
taito,  foitanto. 

Tonkonstnär,   m.  foitto^taituri,  fän?c{=taituri 

Tonledning,  f.  aawm  1.  äänteen  I.  fämelen 
jol^to  1.  juonne  (=nteen). 

Tonlära,  f.  fätt3eI=o^))i,  foitto=o))^i. 

Tonomfång,  n.  ääuen  latoeuö  1.  laajuuS. 

Tonsur,  f.  (hårets  afrakande)  tufan  ajelemi» 
nen,  tufan=ajo;  (det  af  rakade)  ajeltu  |)ää= 
lafi,  tufan^ajelma. 

Tonsystem,  n.  ääuiStö,  äänteiStÖ,  ääui»  1. 
äänne^järjeSt^g. 

Tonsättare,  m.  nuotin»  1.  jättelen»)5aniia,  fä= 

,    toeltäjä,  nuotin»  I.  foiton4aatiia,  foiton»^anija. 

Tonsättning,  f.  nuotin=  1.  fän3eIen=))ano,  foiton= 
^ano  1.  =^anenta. 

Tontecken,  n.  äänen »merffi,  fätocl  =  nierffi, 
nuotti=mer!fi;  (gramm.)  foron»tnerffi. 

Tonvigt,  f.  forfo,  äänen  Eorfo. 

Topas,  m.  to^aafi,  telta»fiftii. 

Jopograf,  m.  ^aifau^ertoja,  topografi. 

Topografi,  f.  to^jografta,  paifan=fcrtomu«. 

Topografisk,   a.  topografittinen,  ^3aif!a»ferto» 

'  muffelltnen;  t.  korps,  fotafarttain-tefijäfun- 
ta,  fota=mittaajafunta. 

Topp!  int.  no!  ^ei!  olfoon  niin  1.  menneeffi! 
menfoön  fitte!  mif§'ei? 

Topp,  m.  (af  träd)  laVcoa,   (af  berg)   fuftula,| 

Svenskt- Finskt  Lexikon. 


f^UtJJpU,  ^uittU,  (af  mäster)  latXva,  l^ui^J^JU, 

(af  torn)   ^uip^JU,   (sockertopp)   tO)5^)a,   fefo; 

från  t.  till  tå,  ^ääStä  jalfoi^in  (aSti),  fiircegtä 

fanta=)^ää^äu;  i  toppen  {belägen),  latwa^iuen. 
Toppa,    v.   a.    (träd)   tattttoa;  (socker)   topxta 

(=tfen),    :|3anna  topille  1    toppiin,   fefoitta; 

(sjbt.)  topata. 
Toppalstrande,  a.  (bot.)  latwa^iDavainen. 
Toppbladig,  a.  (bot.)  Iat»a»Ief;tinen. 
Toppgrenig,  a.  (bot.)  Iatroa=^aaruinen  1.  'I^aa^ 

rufag  (=ffaan). 
Topphugga,    v.   a.  läpätä   (=ppään),   latttjata 

(=aan),  Iattt)U§taa,  l)atata  (=ffaan)  lattoa  poifft. 
Toppkantad,  a.  (but.)  Iattt)a=palteinen. 
Toppkrona,  f.  {at»»a=terttu,  lattoUS. 
Topplänta,   f.  (skepp.)   toplentta,  Iattt>a4oun3i. 
Topprasande,  a.  tuiti  =  n?il;ainen,  toi^n^toint» 

mainen,   tuifi-tulinen,   tulistunut,   tuifi=fii» 

tt?a8   (=aan);    bli    t.,  tuiti  1.  \)Uxi   tulistua, 

tuHa  tulifeen  wintmaan. 
Topprep,  n.  (skepp.)  topreepi,  Mwa^  1.  ^uippu= 

föpft. 
Topprida,  v.  a.  puoleutaa,  pitää   fannu84u= 

riéfa. 
Toppsegel,  n.  (skepp.)  Iattt)a=  1.  ]^uippu=purje 

(=een),  top[eiIi. 
Toppskärm,  m.  (bot.)  latnja^fuojuS. 
Toppsocker,  n.  toppa=  I.  fefo^fotuvi. 
Toppstycke,  n.  (bot.)  latlcuS. 
Torda,  f.  (alca  torda)  ruoffi,  turmuli. 
Tordyfvel,  Tordön,  se  Thordyfvel,  Thordön. 
Torf,  m.  turicc  (-peen);   taga  t.,  turtoettua, 

tuvpeentua;    beväxt   med    t.,   turföettunut, 

turpeinen;  täcka  med  t.,  fattaa  1.  peittää 

turpeilla. 
Torfaktig,  -artad,  a.  turmemaiueu,  turpeen= 

tapainen,  turpeen^lajinen. 
Torfaska,  f.  turpeen  tu{;fa  1.  poro. 
Torfbänk,  m.  turpcifto,  turire=pcnger  (»feren), 

turtoe=pentft,  nurmi»pcnger  1.  »penffi. 
Torfeld,  m.  turtt>e=n)aliea,  turnje^nuotio. 
Torfgraf,  -grop,  m.  turföe^fuoppa  I.  't)auta. 
Torfgräfvare,  m.  turpeen=fail»aja. 
Torfhacka,  f.  turn3e=fuoffa. 
Torfjord,  f.  turitje^maa,  turn)e=multa. 
Torfknif,  m.  turwe^aiiHin  (4timen),  turtt)C= 

pnuffo. 
Torflägga,  v.  a.  turpeittaa,  peittää  turpeitta. 
Torfmosse,  m.  fainmat»fuo,  raf)ta=fuo. 
Torfspade,  m.  turtte=Iapio,  turtt?e»toiittin  (=Iti= 

men). 
Torftak,  n.  turtt)e=fattO. 
Torftig,   a.   tarwitfetoainen,   »raraton,   tö^d, 

puutteen  »alainen,   toäljä^ujarainen,   niuf  ta, 

tiutfa;    han  lefver   i    t— a   emständigheter, 

t)än  etää  tarwitieteaiieöia  1.  tcarattomaSfa  1. 

n)ä]^ä=h)arai|e8ia  1.  puntteen^alaiieéja  titag. 

fa;  t — a  kunskaper,  niutat  I.  töt)I;ät  taibot; 

jag  har  min  t — a  utkomst,   tulen  toimeen 

niufasti  1.  icäi^ä^ltiaraifeSti  1.  tavpecn»ataifeSti. 

Torftighet,  f.  tarteitfewaifuuS,  aarattomuuS, 

102 


810 


Tor 


Tor 


^)uuttcen=alaifmt§,  trä{)ä''n5araifuu6,  fö^^^^S, 
niuftmis. 

TorftHcka,  v.  a.  fattaa  tur).>eiCa,  :|)cittää  tur= 
^jeilla;  torftäckt,  turtpc^fattcinen,  tur^^eiUa 
tatcttu  1.  piiMttf. 

Toiitägt,  f.  tur^^een--otto,  tur^ecn=faantt. 

Torfva,  f.  turttc  ('^cen);  ligga  under  t— n, 
etta  tu4^ccn  atainen. 

Torfva,  v.  a.;  t.  tili,  läjäf)^ttää,  ftwaltao,  jä-- 
tt)ät)l}ttää. 

Torg,  11.  tori,  tuilu;  föra  till  t— s  (f g.),  >?u 
tää  näft)an§fä  1.  nät'öi[ältä,  hjtebä  nät^tttin. 

Torgdag,  m.  tDn=^ät»ä. 

Torghandel,  ni.  tDri=fau)J^a. 

Torgpris,  n.  tovt^inta. 

Torgvara,  f.  tovt^fatu  1.  »tairara. 

Torka,  v.  n.  tuiftaa,  fuittjeta  (=ncn),  (förtor- 
ka) futiDCttua,  fuiirua,  (hastigt)  tui»alf)taa; 
t.  in,  täi)bä  1.  mennä  tuhinin,  fumiio;  vädret 
t— r,  itma  ^>outu  1.  ^icufcettuu;  Iata  t.,  tui» 
hjattaa,  antaa  tuhraa;  v.  a.  tuikata  (»aan), 
hlilraella,  tuhi?attaa;  hänga  ut  kläder  att 
t— s,  ^anna  »aatteita  nuoralle  tuiteainaan; 
(stryka  torr)  ^Ö^I;tiä,  (hastigt)  )M)t)I;täi§tä; 
t.    bordet,    dammet    frän    bordet,    ).H)^t}fiä 

:pö^tä,  tomu  ^Dijbättä;  t.  sig,  v.  r.  piji^l^tiä 
itfeänfä,  luiwata  it|eän|ä;  t.  sig  för  brasan, 
!uitt)ata  itfeänfä  njaltean  loisteetta;  t.  sig  i 
ansigtet,  om  näsan,  om  munnen,  :))tjl}l)fiä 
1.  VlJ^^täiStä  ta«n)ojanfa,  nenäänfä,  fuutanfa. 

Torka,  f.  (torrhet)  fuilrunS;  (torr  väderlek) 
\>mta,  pcuta'\aå  1.  »itraa,  !uift»a  fää;  i  är 
var  en  stark  t.,  täuä  rcuonna  oli  fotoat 
^joubat,  ni)t  cli  totra  ^outa^n^uoft,  tänä  »uon= 
na  oli  Uwa  V^onta-tefä. 

Torkbotten,  n.  fuiwuu- 1.  fniwtn=lan.ia  1.  =^arn)i. 

Torkbräde,  n.  fuitt)in4anta. 

Torkduk,  m.  ^)^i)I;in»liina,  )it)t)f)in=>paate  (=tteen). 

Torkhus,  n.  tuiftiuu»  1.  fui»in4}none  (»een), 
fuiamU'  1.  maEa8=^irtti,  matlaS=tupa. 

Torkklut,  m.  ^l}t)f)in=rätti  1.  nne^u,  ^n)Vl;e= 
^aitfa  1.  'rötti. 

Torkkläde,  n.  )3^^f)in'»aate  (=tteen),  pW)^' 
liina,  tuiwuu^tcaate. 

Torkning,  f.  (aktivt.)  fuitcauS,  !uiH)UU,  fui» 
tcaaminen,  ^)^i}{;fiminen,  ^s^^pl^intä;  (neutr.) 
fuiicaminen,  fuiac  (-een);  hänga  upp  till  t., 
riV^uStaa  1.  ^janna  fuiaamaan  1.  fniitjeilte. 

Torkplats,  m  ,  -ställe,  n.  fuiiuuu»  1.  fuiir»auS= 
Ijaiffa,  tuiwin-paitta. 

Torkria,  f.  tuilvuu»riil)i. 

Torksnöre,  n.  tuilcuu^nuora,  fuitoinnuiora. 

Torkstege,  n.  luitcin  =  f)^ll^ ,  fnitinn ' ^jarilaS 
(=aan). 

Torkstuga,  f.  se  Torkhus. 

Torkstång,  f.  (i  ria)  al^btn=orft  («rreu),  al;bin= 
^arfi  (»rren),  ^Jarfi,  ol;bin  (»timen). 

Torktrasa,  f.  p^^^c»  1.  :|3^t)l)in'rie^3n,  ^ij^l^in» 
rätti. 

Torkugn,  m.  fuitriauS^uuni,  fuin)in=uuni. 


Torkvind,  m.  htittJUH=i»inti,  fninjin=^linen  1. 

=uaa!to. 
Torkväder,  n.  fuitVUU  ilma. 
Torn,  n.  tomi. 

Torn,  n.  (i  spunne)  palm  (4fimen). 
Torna,  v.  a.  latoa  1.  ^jinota  (=oan)  lorfeaöe; 

v.  n.  nou8ta  1.  fcl)ota  (=oan)  forfeatte. 
Tornbyggnad,   f.  tornin »ratennuS,  tcrm=ra=i 

fennus. 

Torndyfvel,  se  Thordyfvel. 

Tornera,  v.  n.  olla  feitjäifillä,  fciljäSteltä. 

Tornerbana,  f.  feil;äi84enttä,  teiljäiä'  1.  !ei= 

l;äétcll)-'))ait!a. 
Tornering,  f.  feiljäétel^,  fcil^äifct  (jil-)'  tt\l)'äi-- 

fittä  ole. 
Tornerplats,  m.  se  Tornerbana. 
Tornerspel,  n.  tciljäifet  (pL),  fci^äi§=^clit. 
Tornfalk,  m.  (falco  tinnvnculus)  torni^autta 
Tornforniig,  a.  tornimainen,  tornin^nätöincr 

1.  »nniotoinen,  ternin^ta^jainen. 
Tornist,  m.  ^jää=tontti,   V^ä4e^>fa,    ^3ää=^uöfi 
Tornklocka,  f.  torni=  1.  tornin^ctlo. 
Tornspets,  m.,  -spira  f.  tornin=^ui}.''^iU  1.  4^ää 
Tornsvala,    f.    (cypselus    apus)    linna=^)ääötl}, 

terlva»  1.  toiiri^^ääsfl}. 
Torntak,  n.  tornin^fatto. 
Tornur,  n.  tDrni=  1.  tornin=telle. 
Tornväktare,   m.  torni^wartija,  tuleu-n^artija. 
Tornört,  f.  (turritis  glabra)  ^i5ltfl)»^cinä,  p\t- 

läifen-^?alte. 
Torp,  II.  tor^^^ja. 
Torpare,  m.  tcr^J^^ari. 
Torparfolk,  n.  tor^jan-lcäti,  ter^^)ari=ttiäti. 
Torparkoja,  -stuga,   f.  tor^3an=tu)Ja  1.  »pirtti, 

tor^paMnöfti,  tor^an=tötti. 
Torpställe,  n.  torpan=1)aift'a  1.  =tila. 
Torr,  a.  fuifta;  t.  och  mager,  lai^an=falea  1 

=tälpeä;    t — t    väder,    tuilva    fää    1.    ilma, 

^cuta41ma  1.  »fää;  t.  lisk,  tai^a=tala,   tni= 

l»attu  fala;  det  t— a,  fuiiva  maa,  mannei 

(»ntercn);  (fig-)  tuihja,  tarfea;  bli  t,  lui»eta 

(=nen),  tniroua,  tuiicettua,  tnilvaa;  göra  t.. 

tuilrtentaa,  fuilrattaa,  fui»uata  (nian). 
Torraka,  f.  toraffa. 

Torrbulta,  v.  a.  ^sietfää,  1)atata  (»tfaan). 
Torrfisk,  m.  !a^a=fala,  foitti. 
Torrhet,  f.  !uitDUU6. 

Torrhosta,  f.  fui»a  l)étä,  fal)ja4}öfä,  föt;ä. 
Torrländig,  a.  fuiwa^peräinen. 
Torrolig,    a.    li}§timäiucn,    U)8titä8    (=ftään), 

lt)8ti=:|3ul;cinen. 
Torrskodd,  a.;  slippa  t.,  :^ää8tä  fuih)in  jaloin. 
Torrt,  adv.  tuttcaöti,  fuilvalla;  ligga  t.,  maa= 

ta  !uilr>alla   1.  fuiwana;  svara  t.,  iv>aötata 

fuitiHiSti. 
Torrvara,  f.  fuiwa  lalu  1.  tan^ara. 
Torrvarumätt,  n.  futaan  taluu  mitta. 
Torrved,  m.  luilvat  ^uut  1.  I}alot  1-  ^)oltto4iunt. 
Torrvulen,  a.  fuiteataS  {-ttaan),  tuitt»amainen. 
Torrväder,  n.  ^jouta,  ^outa=fää  1.  =ilma,  fuiwa 

ilma  1.  jää.  i 


Tor 


Tra 


111 


Torrvärk,  n.  tuu-tuato,  luuu^fäv!^. 
Torrvärksgräs,  n.,  -ört,  f.  (thalictrum  jlavum) 

nuttu»ängehvä. 
Torrår,  n.  ^outa^DUoft. 
Torrögd,  a.  fuitcin  filmin  (oleira). 
Tors,  m.  (byggn.-k.)   torSfi,  !ierto=  1.  tierre 

^atfaS  (^aan)  1.  =pyln)ä8  (=ään). 
Torsdag,  m.  se  Tliorsdag. 
Torsk,  m.  (gadus  morrhua)  turöfa. 
Torsk,  m.  (sjukdom)  jam^Jaat  (pl-);  hafva  t. 

oUa  1.  oHa  fieli  fampaiUa. 
Torta,  se  Tårta. 

Tortera,  v.  a.  ))iinata  (»aan),  tuaiirata  (=aan), 

i      fibuttaa. 

Tortur,  f.  J)tinau«,  fibutnö,  tnnnuötnS=^iinan8 

1.  »fibntns. 

Torvigg,  m.  se  Thorvigg. 
[  Tory,  m.  tor^^^uolueelainen,  »}IimV6=^uoIeinen 
i  Tosing,  m.  pi5f)fö,  I^ölmö,  ^ujjfu. 
Tossa,  f.  taöutfa,  tatin,  töp^jiinen;  (fig-)  tai 

lutfa,  ^jöfnjänä,  tötterö,  tutnä. 
Toste,  m.  se  Brakved. 
Tota,  v.  n.  ftjt^ätä  («ään),  fv^äiStä. 
Total,  a.  V)ttä=t)teinen,  tofonainen,  tä^bettinen 
:penn»^ol) jäinen;  t.  missväxt,  ^ttä=>?teinen  1 
fotonainen  1.  ^erin=))o!^jainen  fato^ttucfi;  t 
förlust,   tofonainen  1.  täijbettineu  1.  ^perin 
^otjjainen  »at^into  1.  tatJ|}io. 
Totalitet,  f.  fotonaifuuö,  Vftä=l)teifl}l)§. 
Totalt,  adv.  fotonania,  tt)ftänänfä,  ^^evin=^o^jin 
Totte,  m.  fuontato,  tutti,  tapeö  (=^^.^een). 
Toxikologi,  f.  tnvvIft)in=tieto,  ra^rtf'lj=o^^t. 
Tradition,   f.  (folksägen,  folkminne)   muinaiS^ 
tarn,  fanian=taru  I.  »tarina,  muinaié=inuiSto, 
mui8to»taru  1.  »juttu;  (fomsed)  muiStD=ta)}a, 
niuiöto=tieto. 
Traditionel,  a.  mm§to4arut[incn,  muiSto=tie= 
bottinen,  muietottinen,  muinai§»tarut(inen  1. 
»muiStoEinen,  ^jjottxiesta  ))oIn)een  fultewa. 
Traf,  n.  xatDi,   raniu;    köra  i  fullt   t.,   ajaa 
täyttö  rattiia  1.  ramua;   komma,  hjelpa  på 
t— ven,  (fig.)  ))ää6tä,  auttaa  atfuun  1.  alulle 
1.  uraEe  1.  tiette  1.  liitteetle. 
Trafik,   m.   !au^)pa4iife   (4teen),  feino4iife  1. 

4ii!enne  (»nteen). 
Tratikant,  m.  fanpan»toimittaja  1.  »pitäjä,  !au^= 
^3a=aftoitfija,   afioitftja,    !eino»aftoitftja,   tei» 
noitija. 
[Trafikera,   v.  n.    aftoita   (»tjeu),  ^Jitää   1.   toi» 
i     mittaa  faut5:tiaa  1.  tcinoja  1.  feino=töitä. 
iTrafva,  v.  n.  ratnata  (»aan),  faritetta,  ramuta 
i     (=uan),  nuttata  (»ffaan);  låta  t.,  rapauttaa, 
:     antaa  ratoata. 
Trafva,  v.  a.  ^)inota  (»oan). 
Trafvare,  m.  rairuri,  raivaaja. 
Trafvarlapp,  m.  jalfoja,  anrftu»tt3aria,  hjirffu, 

fciirettaja,  fettcrä=ialta. 
iTrafve,  m.  ^>ino,  l^atfo»  1.  puu=)3ino. 
1  Tragedi,  f.  tragebia.,  mnrf)e»näi)tetmä,  murl;e» 
I    hittjauS,  mur^e»  1.  fnru»tapau?. 


Tragiker,  m.  mnvt)C»nälJteImäu  tirjoittaja  1. 
tefijä. 

Tragi komedi,  f.  mur^e»ifn3eif^S. 

Tragisk,  a.  mur'^e»uävtetmällinen,  mur^e»!n» 
Joattinen,  fnrfea. 

Tragöd,  m.  mur[;e=näl)tteliiä;   se  Tragiker. 

Trakassera,  v.  a.  retteloita  (»tfen),  Wäutäitlä, 
foufuitelta. 

Trakasseri,  n.  rettelo,  foufuittetemiuen,  tcän- 
fäiteminen. 

Trakt,  ra.  feutu,  ^aitta»funta,  tienoo,  maifc» 
ma;  i  t— en,  feubulla,  ticnootta,  ^aitta»fnn= 
natta;  i  t— en  af  lijertat,  fijbämen  )5aifoilIa 
1-  feubuitta  1.  feubuöfa;  (för  huggning  i  skog) 
farfa,  t)affuu»ala  1.  »farfa. 

Trakta,  v.  n.;  t.  efter,  toäijljä,  ^t)t)tää,  )3^^» 
tää  faaba. 

Traktamente,  n.  muona,  rucfa,  rnota»va^a, 
raf)tamcntti. 

Traktan,  f.  perintö,  ^arra§tuS,  f)atu. 

Traktat,  m.  (förbund)  tiitto,  U>äIi=Iiitto,  toäti» 
fnogtunta  1.  »forcinto,  n)atta»tiitto;  (afhand- 
/»nt/;tirjoituS,tiriaincn;n)äti»firioitu8  1.  »firja. 

Traktera,  v.  a.  (bemöta)  fof^betla  (»telen),  tar» 
jota  (»oan),  tarita  (»tfen);  t.  med  stryk,  tar^ 
jota  jetfään,  fobbeÖa  feftä»fannatfa;  (hand- 
tei-a)  fäfiteltä,  fätetlä,  fäljtetlä,  ^ibeltä  (»te= 
Ien);  t.  ett  instrument,  fävtellä  1.  fäfitellä 
foitinta;  (undfägna)  ratinta  (»tfen),  feStitä 
(»tfen),  ral)tierata;  t.  ngn  med  vin,  ratotta 
I.  festitä  j.fnta  toiinillä,  tarjota  1.  tarita 
toiiniä  j.fntle. 

Traktering,  f.  fot)teIeminen,  tarjous,  fä^ttet^6, 
fäfittelemincn,  feStitfeminen,  te8titt?«,  ratoit» 
ieminen,ratointo;jmfr  Traktera;  (/■u/yj/tt^nin*/^ 
feötit^S,  feötaug,  nanttect  (pl-),  ratointo. 

Traktliuggning,  f.  farfa»  1.  )arau»I;aftuu,  fa=^ 
roittatnen  fjaffuu,  faroittain  {)affaaminen. 

Traktör,  m.  ratittjöri,  ratointolainen,  ratointo» 
mieS;  (stället)  ratointola,  ral)ttjöri. 

Trall,  n.  (skepp.)  tratii,  IiSta»lunftu,  riStiffo* 
luuttu. 

Trall,  ra.  ratti,  rattatuS,  rattituö;  efter  gamla 
t— en,  entistä  1.  toau^aa  tapaa  1.  tapaanfa 
1.  uraanfa,  toan^n  tatoan  mutaan. 

Tralla,  v.  n.  rallattaa,  ratlittaa,  rattatella,  lei» 
leteflä,  Ijciletettä,  liirntclla. 

Tramp,  m.  (i  väfstol)  ).iclin  (»Itimen),  polfu' 
nen,  fuffi;  (i  schasar)  pol)ia,  ramppi. 

Trarap,  n.  se  Trampning. 

Trampa,  v.  a.  o.  n.  poltea,  tatfata  (»aan),  taitoa, 
poleffia,  astua,  fotfea,  lamata  (»aan);  t.  sön- 
der, potfea  1.  taUata  1.  aStna  riffi;  t.  ngn 
på  foten,  astua  j.fun  jalalle,  taltata  j.fun 
jalatte  1.  jaltaa;  t.  ler,  tattata  1.  fotfea  1. 
polfea  1.  poleffia  fatoea;  t.  orgor,  potfea 
urfuja;  t.  en  väfstol,  polfea  fangaS»ipuita; 
t.  vatten,  potfea  toettä;  t.  ned  skor,  tattata 
1.  fotfea  feutänfä,  föi^bä  feufänfä  lintatteen 
1.  faunatteen;  t.  nod  gräset,  lamata  1.  fot» 
tea  1.  taltata  ruc^o;  t.  under  fötterna,  pol» 


812 


Tr  a 


fea  1.  taUata  1.  ^oleffia  jatoidania  1.  jaUain- 

fa  alte. 
Trampa,  f.  se  Tramp. 
Trampare,  m.  ^ot!tja,  ^oktfija. 
Trampgräs,  n.  (polygonum  aviculare)  fian=tatar 

(»ttaren),  Itnnun»tatar,  !anan=ruo(;o. 
Tramphjul,   n.  pcttu^rataS  (=ttaan)  1.  =^^örä. 
Trampning,    f.   ^jolenta,   ^3elfcminen,   tatlauS, 

tattaaminen,  astuminen,  lotteminen,  fottcnta, 

lamaaminen. 
Trampolin,  m.  ^Dtfu4auta,  timmotin=  1.  <3on= 

nal)n84auta. 
Trampqvarn,  f.  ^oIfu=m^t(^. 
Tramprock,  ra.  ^^Drä=rufft,  poltu^rnttt. 
Tran,  m.  mevetliuen,  mert^raétta,  ^^Ucen=ra8= 

tx»a,  meri^eläimen  raSwa,  traani. 
Trana,  f.  (gnis  cinerea)  furti  (furen  1.  lurjeu). 
Tranaktig,   a.  merelliicn  1.  meri=ra8ttjan  ta» 

Rainen  1.  fattainen. 
Tranbär   o.  Tranbärsris,    n.    (oxycoccus)   far= 

palo,  furen-marja. 
Tranchee,  f  faarto»faitoanto,  ^iiritij6=fatn>anto. 
Tranig,  a.  merin-asn^ainen,  merellinen,  f)i)Iteen= 

ra6tvainen;  se  Tranaktig. 
Trankil,  a.  ptäilemätön,  tnala,  malttatoainen; 

han  var  mycket    t.,  l^än  ei  cllut  millänjä- 

tään,  ^än  oli  ptäilemättä. 
Transaktion,  f.  aftaiu  fuo§tumn3  1.  »fc^imuö, 

Ijanfe  (4fccn). 
Transcendent,Transcendental,a.^Cru8=aatteeI» 

liuen,   järfi=^)eru§teellinen,   Riittinen;  (bibi) 

maailmasta  'ciVöttX),  ^U4nonnottinen. 
Transitiv,  a.  uIo84ol)tainen,  toI)teellinen. 
Transitogods,  n.  ttjäUfan^)^a4aln  1.  ={aiiiara. 
Transitohandel,    m.    toäli4au^pa,    Iä^i4ciV)5ä 

fau^^a. 
TransitotuU,  n.  n)älifau)>^a=tutli. 
Translation,  f.  fielen=täännö8,  täännöS. 
Trauslativ,  m.  tvanSlatinjo,  muutanto^fija. 
Translator,  m.  tieten4ääntäjä. 
Transparent,  m.  fuulto=futtia  1.  4u»au8. 
Transpiration,  f.  f)ie6t^8,  f)ifoaminen,  l^ifeen-- 

tnlo,  tuul^uaminen. 
Transpirera,    v.    n.    tuul^uta    (=uan),    f)ie8tää, 

I}iota  (»loan),  tuöa  laiteen. 
Transport,  m.  (/ortska(f'nnde)  !uletu8,  fuletta» 

minen,  »eto;  C/raktf  fuletu6=  1.  n)eto»)3at£fa, 

fuIetuS,  fuorman»n)eto;    (det  transporterade) 

fuormat,    fulettamat,   fuormaSto;    (prfltjtt- 

ning)  fiirto,  muuttc,   ftirräntä;  (i  råkunska- 

jjfe/)  rtirto,  fiirto-jumma,   (nere  på  en  sida) 

fiirrettäwä,  (cppe  på  andra  sidan)  ftirrett^; 

(v/verlatelse)  fiirtc,  ftirräntä. 
Transportabel,  a.  fulettaa  maljbollinen  1.  fel» 

paatua,  fufetcttawa. 
Transportera,  v.  a.  fulettaa,  Jretää;  (förjlytta) 

ftirtää,  muuttaa. 
Transportfartyg,   n.  fuorma»   1.  tan3ara4ai»a 

1.  »alu8,  fufetu84aih)a  1.  =alu8. 
Transportkostnad,     f.    fu(ctU8-mat|U,    ttcto» 

lulunft. 


Transportsedel,  m.  fiirto  =  fcteli;  fuIetuS^firja. 
Transportsumma,  f.  fiirto»fumma  1.  »määrä, 

fiirrett^  fumma. 
Transportör,  m.  tran6)30rt^öri,  muutin  (»tti» 

men),  iälfi»muutin. 
Transsubstantiation,  f.    ainecnonuuttuminen, 

aneitten  1.  leiiBän  ja  njiinan   muuttuminen 

(Ärietufjen  runmiiffi  ja  wereffi). 
Transsumera,   v.   a.   tel)bä   1.   firjoittaa   ote  1., 

uIo8»ote. 

Transsnmt,  n.  uIo6=ote  (»tteen),  ote,  nto8=n)eto. 
Transversal,  a.  :^oifittaineu,  ^Joiffi»fulfett)a. 
Tranvicker,    -ärt,   f.    (vida  syhatica)    furen» 

hjirna,  furen»^apu. 
Trapezium,    n     trape^^io ,    neIt=njino,   ej^äfäs 

(»ffään):  parallel  t.,  <)uoU»fuunuifa8  (»ffaan), 

))UoIi»e^jätä6,  fnuntai8^epäfä6. 
Trapezoid,    trapejoibi,   cpäfäS  (»ffään),   cpä» 

neljnnen. 
Trapp,  m.  (otis)  trappi,  faf  jan»(;anl)i  1.  >falftuna. 
Trappa,  f.  rappu,  raput  (pl.),  rappujet  (pL), 

portaat  (pl),  aStuimet  (pL),  aStuttatvat;  bo 

en  t.  upp,  a|ua  toifeöfa  ferraSfa;  på  ärans 

t.,  funnian  agtnimitla  1.  futfoloitta  1.  por» 

taalla;    ga   uppför    t— orna,    menuä    l>Iö8 

rappuja  1.  portaita  mtjiitcn,  mennä  ^Iö6  ra» 

pu8ta;  kasta  en  utför  t— orna,  luiSfata  jotu 

vapuista  1.  portailta  alaS  1.  rappuja  m^ö= 

ten    alaS;    sitta  pä  t— n,   istua  rapulla  1. 

portailla. 
Trappa,  v.  n.;  t.  upp,   nouSta  portaalta  por» 

taaUe  1.  rapulta  rapulle  1.  ar^oSta  arwoon. 
Trappsopare,  m.  vapun»  I.  portaittcn=(afafija. 
Trappsten,  m. rappu»  1.  porra8=fireii,  aStuiu»fin)i. 
Trappsteg,   n.  aStiu  1.  aStuiu  (»imen),  vappu, 

vappunen,  porras  (»rtaan). 
Trappvis,   adv.  vappuin  1.  povtaitten  tapaan 

1.  taaalla;  (trappa  fiJr  trappa)  porraS  por» 

taalta,  aStin  astimelta. 
Trasa,    f.  riepu,   rätti,   v^ttfv,   rääftt,   repale 

(»een),   vääpäle   (»een);    rocken    är  i  trasor, 

nuttu  on  v^tjjpinä  1.  rääpäleinä  1.  fiefaleina 

1.  repaleina;  t.  att  torka  med,  p^^I^iu»  1. 

pl)l)be»rätti   1.  »riepu;  linda  i  t— or,  f  ääriä 

riepuil}in   1.  rääU)if;in;   gä  i  t— or,    fäljbä' 

vt)^|i}i8fä  1.  vääfijiS)ä  1.  repaleiSfa. 
Trasa,   v.  a.;  t.  sönder,  repiä  1.  raaStaa  fic» 

faleiffi  1.  räpäleiffi  1.  riefaleiffi. 
Trashank,  m.  riji)ii}»mefto,   poro=meffo,   ref)= 

jana,  rel)jä,  vettale  (=een). 
Trasig,  a.  vitfiuäiueu,  viffiöin  (»imen),  fieftt'» 

leineu,  repaleinen,  repaleina  1.  fiefaleina  1. 

rääj^tnä  (olema);  (trasigt  klådd)  rvvfvincn, 

rääf^inen,  rääpäleinen,  rl^ljf^isfä  1.  rääfljiS» 

fä  1.  rääpäleisfä  (olema). 
Trasighet,  f.  fiefaleijmiS,   repalcifuuS,   räpä» 

leifl)^6,  riffinäiil}l)6,  rljv^lVif^^S,  rääf^iip^S. 
Trasigt,  adv.;  t.  klädd,  rwfi)i^in  1.  rääfvi^in 

ttjaatetettu  1.  puettu,  r^^fi^isjä  1.  rääfljisfä  1. 

repaleiSfa  olema,  rv^f^iuen,  repaleinen. 


T  ra 


Tre 


il3 


Traska,  v.  n.  tarfta,  talfia,  taöuStaa,  räätniä, 
iipata  (4>))aan). 

Traskusk,  m.  se  Trashank. 

Trass,  m.  (mineral.)  traöfi,  tutt-lTlöfjfä. 

Trassat,  m.  (handelst.)  tt)efielin=faaj[a  1.  =cmi8= 
taja  1.  »maffaja. 

Trassel,  n.  rettelö,  fe!au«,  fel!fa,  fet!!au8. 

Trassent,  m.  (handelst.)  ttjeffeUn  =  antoja  1. 
^uIoe:(3antja. 

Trassera,  v.  a.  o.  n.  uIo8'^anna  1.  ottaa  1. 
antaa  tpetfcli. 

Trassla,  v.  a.  fcfotttaa,  felfata  (=ftaan),  ^äm= 
mentää;  t— s,  v.  d.  o.  t.  sig,  v.  r.  fetautua, 
fettfoutua,  fotfeutua,  mennä  fefaannutfitn; 
t.  en  härfva,  fetoittaa  »t)^t^^tt. 

Trasslig,  a.  fcfatnen,  felffaincn,  fotfutncn,  fel* 
fattu,  felffaantunut,  fefautunut,  lefautfisfa  1. 
fefaannutfiäja  1.  felftana  1.  fotfenffisfa  (olehia). 

Trasslighet,  f.  fefailnuS,  felffaifnuö,  fotfuifuuS. 

Trast,  m.  (turdus)  ra§ta§  (^^aan). 

Trasvarg,  m.  se  Trashank. 

Tratt,  m.  ft))^u,  rattt,  fm5)5iIo,  tortto. 

Trätta,  v.  a.;  t.  i.,  faataa  ratttia  1.  fi^jntfa; 
(fig.)  taataa  1.  aiaa  [iföän,  juottaa  j.fulle. 

Trätta,  v.  n.  t'é\i[i'å,  tö^^läillä,  teputtaa. 

Trätta,  f.  trätta,  uIo8=t)antu  njefjeli,  ^ano= 
tpeffeli. 

Trattformig,  -lik,  a.  ratin  1.  ftpun  takainen 
1.  fattatnen,  ratttmamen,  fu:f)Vniomainen. 

Travers,  m.  ^ottfi=tr»aru§,  ^oifft=lt)aIIituö. 

Travestera,  v.  a.  iteaäteHa,  ^tIfotn=mufaiIIa, 
itBctn=mufattta,  ^iItcin=totfintaa. 

Travestering,  f.  inja^mnfaihtS,  ))tlffa=mufailn§ 
1.  'toiftnnoö,  hvagtelma. 

Tre,  num.  card.  folme;  alla  goda  ting  äro 
t.,  eifafftfotmannetta;  t.  gånger,  tolmestt 
folme  fertaa;  t.  och  t.,  t.  i  sender,  folmit» 
tain,  fotme  terrasjanfa  1.  erältdniä;  de  vo- 
ro t.,  l^eitä  olt  folme;  t.  veckors,  foImU 
njittfoinen,  folmen  »tifon;  t.  dagar  gam- 
mal, folmi»  1.  folmen =|5äin?äinen,  foTmen 
Väitt)än  hjanl^a. 

Trea,  f.  folmonen,  foImen=nmnero;  (i  kort) 
foImt=fitmä,  folmonen. 

Trearmig,  a.  folmt=tBartinen. 

Trebent,  a.  foImt=jaIfatnen. 

Trebladig,  a.  folmt4e[;tinen. 

Tredela,  v.  a.  folmittaa,  jafaa  1.  ^janna  foI= 
meen  ofaan. 

Trebörding,  m.  foImtlatta^Kene  (=een),  fotmt= 
laita. 

Tredel  t,  a.  fotmi=jiifoinen  1.  4<iifoinen. 

Treding,  ni.  foImanneS;  bruka  jorden  till 
t— s,  »iljellä  maata  fotmi^jaosfa. 

Tredje,  num.  ord.  folmaö  (»nnen);  för  t.  gän- 
gen, folmannesti,  fotmannen  ferran;  för  det 
t.,  toimattnetfi;  t.  dag  jul,  folmaä  jonIu= 
I3.äin)ä. 

Tredjedagsfrossa,  f.  lotmi^äitoittäinen  1.  jofa 
fotmantena  päiteänä  ta^aanja  »ilutnö  1.  »itu* 
tauti. 


Tredjedel,  m.  foImonneS  (=ffen),  folmag  (=nnen) 

ofa;  ett  t— s  är,  folmas  ofa  1.  folmannes 

ftuotta,  tt)uoft=fotmannes. 
Tredsk,  a.  ntöfoittefetea,  u^^Ji^niStaincn,  fuu= 

lematon,  towa^forteainen. 
Tredska,  f.  up:fi'nisfaiiuu8,  niöfoittelu,  niS= 

foittelenjaifuuS,  fo»a»forh5aijuuS. 
Tredskas,  v.  v.  ntöfoitelta,  oQa  u^))i=nisfaiuenf 

jä^fiötcUä. 
Tredskhet,  f.  se  Tredska. 

Tredskodom,  m.  ^fft^uoUnen  1.  tafaiftn=hJoi= 

tettama  tuomio  1.  ^äätöö. 
Tredubbel,  a.  folminaincn,   foImin  =  fertainen, 

folmin  ferroin  (oIe»a). 
Tredubbelt,  adv.  fofmin»fertaiieSti,  foImc  fer^ 

taa,  folminaifesti,  folmin  ferroin. 
Tredubbla,  v.  a.  folmentaa,  tel^bä  folmtn^fet' 

taifefft,  panna  folmin^ertaifegti. 
Tredäckad,  a.  fotmi=fantinen. 
Tredäckare,  m.  foImifanfi=Iaiwa. 
Treeggad,  a.  foImi=terainen,  fo(mi=ta'^fotnen. 
Treenig,  a.  foImi=^^teinen,  folminainen. 
Treenighet,    f.    fotmi=Vl>teif»J^8  1.  =^^te^8,  foI= 

minaifuuS. 
Trefaldig,  se  Tredubbel  o.  Treenig. 
Trefaldighet,  f.  folmiuaifuus,  folmi=ij^te^8. 
Trefaldighetsdag,   -söndag,  f.  folminaifuuben* 

päiwä  1.  =funnnntat. 
Trefaldigt,  Trefaldt,  se  Tredubbelt. 
Trefingrad,  a.  foImi=fDrminen. 
Treflig,  a.  tju^Jainen,  f)U).iaifa,  l^auSfa,  ratto- 
ja, rattoinen,  Iv^ti,  iloinen. 
Treiiighet,  f.  iju^aifuuS,  ^auSfuuS,  rattoijuuS, 

ratto. 
Trefiigt,  adv.  ^u^jaifeSti,  f)an8fa§ti,  rattofaSti. 
Treflikig,  a.  foImi4iu8fainen  1.  »^atfoinen. 
Trefnad,  f.  meneSt^S,  f)n}jaifun8,  ^ijtoä  olo; 

finna,   känna   t.,   olla  ij^tvä  otta  1.  oltatwa, 

n3iif;t^ä,  tuntea  ^ijttjältä  ottaffenfa  1.  t)i^n)äti 

1.  f)l}tl>äffi  oöa;  bereda,  önska  ngn  all  möjlig 

t.,  t)anffia,  toitottaa  j.fuUe  faiffinaigta  me= 

ne8tt)8tä  1.  f;^n)ää  otoa. 
Trefot,  m.  folmt-jalfa;   (köksredskap)  paban=' 

jalat. 
Trefotad,  a.  folmi^jatfainen. 
Trefva,    v.    a.    f)apuilla,    (;amuilla,   tjal^eroita 

(4fen),  fä£)miä,  tafinia,  toplotella,  tnnnuétctla. 
Trefvare,  m.  tunnuStin  (=imen),  tunnu8'farrt>i, 

I)a^uin  (-imen). 
Trefärgad,  a.  fotmi^hjäriucn,  fo(men--far»ainen. 
Treggehauda,  a.  fofmcn-fajincn,  folmea  lajia. 
Tregreiiig,  a.  folmi^itiirainen,  folmi^iiara. 
Trehundra,   num.   card.   folme   fataa    (.foImcn 

faban). 
Trehundrade,   num.    ord.    foImaS   (=nnen)    ja* 

bas  ('nnen),  folme^fabas. 
Trehöfdad,  a.  folmi^äineu,  folmi^^jää. 
Trehörnig,  a.  fofmi-fulmainen,  foImi^DjJ^^inett 

1.  'fantainen. 


814 


Tre 


Tri 


Trehörning,   -kant,  m.   folmio,    foImi=!uItna 

Mml-tanta,  !oImi=MmiD,  tcimitaéi  (--ttaan). 
Trekantig,  a.  foImi»ta^!oinen,  tDlmi=färmäinen ; 

se  Trehörnig. 
Treklang,  m.  foImi'fä»cI  (4en). 
Treklufven,  a.  foImi4}aIfotnen  1.  =^aarainen. 
Tremastad,  a.  folmt^magtcinen. 
Treniastare,  m.  tcImtmaéto4ainja. 
Tremulant,   m.  ))ärr>jtin  (Ytimen),  ^ärr^ttäjä. 
Tremänning,  m.  (bot.)  folmi^cteinen. 
Trenne,  num.  felme,  folmet  (pL)- 
Trens,  m.  lääföS,  trenSfi;  (i  betsel)  fuitfi-nauba. 
Trensa,  v.  a.  (sjöt.)  lääfätä  (=ttään),  trcnfätä 

(=ään). 
Trensbetsel,  n.  nau^a^fuitfet. 
Trepan,  m.  tre^ani,  fallon^  1.  ^ään=^iit;taifm 

(»imen). 
Trepanera,  v.  a.  tre^janoita  (=tfen),  a»ata  (=aan) 

;)uf)fatfimella. 
Treparig,  a.  (bot.)  fclmi=  1.  fcImiS^^armen. 
Trepunding,  m.  (kanon)  foImtnauta  =  tanuuna, 

foInu  =  nautaUtnen  t^tft;   (oigt)  foImtlei»iä= 

tä. 
Treqvinnad,  a.  (bot.)  foImi=cminen. 
Treradig,  a.  toImi=rih,nnen  1.  =rattncn. 
Treroddarskepp,    n.    !oImtteIjo=IailDa,    telmi» 

airoinen  1.  »foutuinen  laiiua,  toImiicutu4aitr»a. 
Tresidig,  a.  foImi=fttcuinen. 
Tresitsig,  a.to(men=iötutta»a,  fclmi^iétiuminen. 
Tresk,  se  Tredsk. 
Treskifte,  n.  toimeen  ofaan  1.  tclmetft  jafamt» 

nen,  tclmi»jatc;   tili   t— s,   toimeen   ofaan, 

fclmetfi  cjatft,  tDlmi»iatcon;  åkern  är  1  t., 

:^eIto   on   tolmi^jaoSia   1.  toImi=tt?uoroöia  1. 

toimia  teiljclt^. 
Treskiftesbruk,    n.   toImiantiiljelJjS ,   toImi=ja« 

loinen  1.  tcImi»teuoroinen  toiljeligä,  tolmijato» 

1.  tcImitoacvo=UMlieIt*§. 
Treskäftad.  a.  toImi=nitttnen,  tolmi-ivartinen. 
Trespann,  n.  tcImi»tt>aIjaitto. 
Trespetsad,  -spetsig,  a.  toImi=tärtinen,  toImi= 

^uip^uinen. 
Trespänd,    a.    toimi  »toaljaincn   1.   »teetoinen, 

tcImi=f)c»oftnen,  tolmiit^waljagtcttu. 
Tress,  m.  letti,  letite  (=tteen),  )>almittc. 
Tressa,  v.  a.  letitä  ('tfen),  ^^almitoita  (»tfen). 
Trestafvig,  a.  toImi=ta»uinen. 
Trestruken,  a.  (i  rnusik)  tolmi^ltjiinjainen. 
Tresträngad,  a.  telmi=tielinen. 
Tresträngig,  a.  (om  rep)  tclmi»jäinen  1.  'fäi= 

teinen;  se  föreg. 
Trestämmig,  a.  tclmi^ääninen. 
Tretaggig,  a.  tclmt=viiftinen  1.  =otainen. 
Tretal,  n.  {oImi4ufu  (-irun),  tclmitto. 
Tretandad.  a.  toImi=hampainen. 
Tretradig,  a.  toImi4antainen. 
Trettio,  num.  card.  toImc4^mmentä  (toimen 

tummenen). 
Trettionde,  num.  ord.  tolmaö  (mnen)  t^mme= 

nes  (^nnen),  tDlme4i)mmene8. 
Trettiondedel,  m.  tolmaö   (.-nnen)  tommcneä 


(=nnen)  ofa,  !oIme=t^mmencS  ofa,  !oIme=fpm= 

menennes  (-tien). 
Trettioårig,    a.  (som   varar  trettio  år)   toimi» 

t^mmen^teuotinen,    toimen  tummenen  touo= 

ben;  (om  persons  ålder)  toImit^mmen=ir>uo= 

tiaS  (=aan)  1.  »icnotincn. 
Tretton,  num.  card.  tolme  (=en>  toista,  tolme 

toiéta  t^mmcntä. 
Trettondag,  m.  loppiainen,  toimen  tunintaan, 

^jäiftä. 
Trettondagsafton,  m.   Io^5^3iaig4Ita   1.   =e^too; 

(dagen  förut)  Iop).Hai8=aatto. 
Trettonde,  num.  ord.   tcImaS  (»nnen)»  toi&ta. 
Trettondedel,  m.  toIma8»toiSta  ofa. 
Trettontal,  n.  toImcn=toiSta  lutu,  tolmitoista^ 

latu. 
Trettonårig,   a.  toImitoi8ta=ttjnotia8  (»aan)  1. 

»tDUOtinen;    (som    varar   tretton    år)    tolmi- 

toista»  1.  toImentoiSta»»uotinen. 
Tretusen,  num.  card.  tolme  (=en)»  tul;atta. 
Tretusende,  num.  ord.  tclme=tnl;anne8  (»nnen) 

tolmas  (»nnen)  tuhanneö. 
Treudd,  m.  toimimaata  1.  =^aaru,  toImi4ävfi 
Treuddig,  a.  toImi4ärtinen  1.  »J^äinen,  toImi= 

I)aarainen. 

Treviuklig,  a.  toImi4uImainen  1.  »nurftaincn 
Trevägamot,  n.  toimen  tien  ^aara  1.  ri8tii)8 

toImi»tie]^aara. 
Treväldig,  a.  (bot.)  totmi»>DaIttainen. 
Treårig,    a.   (tre  års  gammal)   toImi=tt?UOtiaé 

(»aan)    1.    »muotinen;     (som    varar    tre    år; 

tclmi»  »Uotinen,   toimen   »uoben  1.   »uoft» 

tauben. 
Triad,  f.  tolmitto,  toImuS. 
Triandria,  f.  (bot.)  toImi»^Cteifet. 
Triangel,   m.   toImi»tuIma,  tolmio,   tolmifaé 

(»ttaan),  toImi»tanta;  (instrument)  toImi»toIf^ 

ta,  toImitaS. 
Triangelformig,  a.  (bot.)  tairamainen;  se  följ. 

ord. 
Triangulär,  a.  toImi»fuImainen,  to(mi4antai= 

nen   1.  »nurffainen   1.  »tolttainen,    toimitta^ 

mainen,   foImi»tuIman  taltainen  i.  muotci^ 

nen,  toImicn»muotoinen. 

Tribuu,  n.  (talarestol)  pul)C=i8tuin  (»imetl); 
(altan)  pul)c»fcla  1.  »parici. 

Tribunal,  n.  tuomio»  1.  Diteu8»i8tuin  (»imen). 

Tribut,  m.  n.>cro. 

Trick,  n.  tritfi,  taato,  ^?i8to. 

Tricot,  ni.  tritoo,  neutc»tanga6  (»taan)  1.  -waa- 
tc  (»tteen);  t— er,  neuIe=l}onfut,  futEa»]^oufut. 

Triennium,  n.  tt>uofi»toImitto  1.  »toImu8. 

Trifvas,  v.  dep.  olla  1.  tooiba  ^l)»in,  n,nil)t9a, 
mene8ti}ä,  olla  I}^irä  olla;  jag  trifs  ej  på 
landet,  en  iriiljbp  1-  toiil)bp  olemaan  maalta, 
ei  ole  minu8ta  maatta  Ijijrcä  otta  1.  ollatfe» 
ni;  barnet  t — ves  icke,  la^jfi  ei  n?iif)b^; 
fåren,  träden  t.  icke  här,  lampaat,  pUUt 
cin?ät  menestp  1.  onnistu  täättä. 

Trigonometri,  f.  toImio»mitanto,  trifionomctria; 
plan,  sferisk  t.,  tafa»,  patto^tolmiomitauto. 


Tri 


Tro 


815 


Trigonometrisk,  a.  !otmto=mitannolltnen,  trt^ 

gcnomctrinen. 
Trilla,   v.  n.  tricriä,   ^tji5riä,   !terttä   (=iän); 

(hastigt)  t\exai)taa,  i»ieräf)tää;  t.  omkull,  lie= 

taijtaa  1.  fietaljtaa  1.  fuutal^taa  nurin  1.  !u» 

mocn,  (o/ta)  fuutueUa,  fuutabbella,  fiera{;= 

betta. 
Trilla,  f.  rtttat  (pL),  riCa^iwaunut  1.  -rattaat. 
Trilling,  m.;  t— ar,  folmoifet. 
Trillion,  m.  tviljona. 
Trillsk,  a.  u^J^t=ni§Eainen,   j|äl)!t6tclcnjä,  ttfe= 

^jintatnen. 
Trimma,  v.  a.  (sjut.)  täl)ttää. 
Trind,  a.  ^l^^IctDci,  :^V'>'-'2ä,  ^ntlaffa;  t— a  kin- 
der, ^utlafat  1   :t5^öreät  1.  ^utto4io8fet;  t— a 

armar,   |(^öreät    1.   ))^^{eft)ät    1.   tä^teläifet 

iäft=toavrct;    t.  och  fet,   paliu  ja  )3utlaffa, 

lil^atea  1.  tnr^jca  ja  ):ullatfa,  \ii)atoa  ja  tur^jca. 
Trindhet,  f.  ))l)övct}8,  )3^>jtettl)t)S,  :pnllaftuuö. 
Trindlagd,    a.   ^ulIo=faötootnen   1.    »poéfinen, 

^i}i5reä=   1.   ^m^^vi^iäiS^faeiroiuen,   ^^ul^IaHa, 

^uaaffa. 
Trindsnö,  m.  fl)bän  lumi,  rae4umt. 
Trio,  n.  folmt-äänt,  fotmio,  toImi^oittD,  folmi^ 

ääninen  foitto  1.  laulu;  (fig.  om  personer) 

folnn=funta,  folmifto. 
Tripelallians,   m.  fohnt=  I.   foImt84utto,  hh 

men  njattau  liitto. 
Trippa,  v.  n.  te^Jittää,  te:fut6Ca,  te^^saiöa,  ^it= 

:)>ertää,  ti^jfuttaa,   fi)5futtaa,    (^i^jfuttaa,  1;^^= 

i)»jteUä;   komma   t— nde,    tulla  te^JutcUa  1. 

fi^jfuttaa  1.  )3tipcrtää  1.  I;l}V).n)teUä. 
Tripp  trapp  trull;  komma,  vara  t.,  tuUa,  olla 

ijtft  1.  toinen   toifeufa   :|)erään  1.  jälteen  1. 

^tfitellen. 
Trissa,  f.  fiefto,  ftcHa;    (mek.)   fe^rä,   xitia, 

fietto,  \i\)'6xä,  i>tf'6x'åntn. 
Triumf,    m.    (segertåg)    viemu-'faattO ,    h?oitto= 

faatto  1.  »tultu;  (segerglädje)  h5oitto=viemu; 

(lysande  seger)  ri«munt)DittO,  toi§tO=»oittO. 
Triumfator,    m.    h)oittofaaton=^itäjä,  luoiton» 

riemuitfi ja;  (segerherre)  riemu^iDoittaja. 
Triumfbåge,   m.  tooitto-^atfaö    (=aan),  iriottto» 

1.  riemu=taatt  1.  ^^^jortti. 
Triumfera,   v.  n.   ^itää   iDOitto^  1.  viemu^aat» 

toa,   fulfea   toottto-faatoSfa,  tt»oitto--riemuita 
'    (=tfen);   (jubla)    riemutta,   toiettää   icoitto» 

riemua. 
Triumf  port,   m.   ricmu  =  )5ortti,   tt>oitto  =  :[3ortti; 

(äreport)  riemu=  1.  tunnia4iorttt. 
Triumftåg,  n.  n3Ditto=retti,  tooitto^matfa. 
Triumfvagn,  m.  tt)oitto=toaunut,  riemu^tcaunut. 
Triumvir,  m.  trtumttjirt,  foImiffo=mie6,  toimi» 

!unta=mie6. 
Triumviralisk,  a.  trium»iriltinen,  tolmi=fun= 

naliinen,  tolmi§»tt>altainen,  folmifto-miesten 
I    1.  »miet)en. 

jTriumvirat,   n.  triumixnri^icalta,   trtumtoiri» 
i   funta,  folmifto»  1.   folmiS»njatta,   folmitfo» 

miehistö,  folmifunta»»alta. 


Trivial,  a.  jofa^äihjäinen,  tunnoton,  t^^^erä. 

Trivialskola,  f.  tritt>iali»foulu,  alfeig»foulu. 

Tro,  V.  a.  o.  n.  uSfoa;  (Iita  på)  uéfoa,  luot» 
taa,  uSfoutua;  (fortnena)  luulta,  ^.ntöä;  t. 
ngt  1.  ngn,  uStoa  j.fin  1.  j.tuta;  jag  t— r, 
att  han  är  en  hederlig  karl,  uöfon  1.  Imt= 
len  f)änet  1.  hänen  1.  häntä  rehellifetfi  mie» 
fieffi,  ).nbän  häntä  re^ellifenä  miehenä;  t.  på 
en  Gud,  uöfoa  Sunialaan  1.  Sumalan  ole» 
hjan;  t.  på  Gud,  uötoa  Sumalaanl.  3uma» 
lan  ^Jäälle,  nöfoutua  jumalaan;  t.  pä  sjä- 
lens odödlighet,  uöfoa  fielun  fuolematto= 
muutta  1.  fielua  fuolemattomafft;  t.  ngn  på 
hans  ärliga  ansigte,  uSfoa  j.fun  reheBiftä 
filmiä,  usfoa  j.tuta  reheltift§tä  fitmistänfä; 
han  är  ej  att  t.,  häntä  ei  ole  itSfominen  1. 
uefcmista,  l;äneen  ei  ole  luottaminen  1.  luot» 
tamiSta;  jag  trodde  ej  mina  ögon,  en  Uö» 
fonut  filmiäni;  t.  mig!  du  må  tro!  u8fo 
minna!  uSto)3^a8  »aan!  uöfo:|5^a8!  h  vem 
tror  ni  mig  vara?  mif[i  1.  fetfi  minua 
luulette?  minä  1.  tenä  minua  :|)ibätte?  han 
tror  sig  kunna  det,  luulec  1.  uSfoo  fen  1. 
fitä  taitan^anfa  1.  tijoitoanfa;  jag  kunde  väl 
t.  det,  niin)3ä  fen  luulintin  1.  uöfoinftn  1. 
art»aftnfin;  man  kunde  t.  honom  vara  to- 
kig, häntä  lunlifi  1.  n^oifi  luulla  l;ultn!ft; 
jag  trodde  honom  ej  om  en  sådan  elak- 
het, ^ntä  en  »oinut  luulla  niin  ^Jahafft, 
häneetä  en  niin  faijaa  1.  fitä  pahuutta  n?oi= 
nut  luuCa;  t.  sig  om  ngt,  luulla  looihjanfa 
1.  faattanjanfa  j.fin;  det  tror  jag  nog,  fen» 
pä  luulen  1.  u§fon,  luuten)3a  fen,  fvHöJjä 
fen  luulen,  fen^ä  f^llä  luulen  1.  nöfon;  en 
troende  kristen,  uStotoaiuen  friStittt). 

Tro,  f.  usto,  ugfominen;  (troslära)  u8fo,  u§= 
fonto,  uSfon=D)3^i;  (tillit)  uöfo,  luottamuö; 
(förmenande)  luulo;  t — n  på  underverk, 
i^meiben  ugfominen  1.  uäfo;  det  är  en  all- 
män t.,  fitä  t)leife§ti  uöfotaan  1.  luultaan, 
fe  on  yleinen  u8fo  1.  luulo;  sätta  t.  till 
ngt,  ngn,  uéfoa  j.fin,  j.tuta;  stark,  fast, 
svag,  rätt,  sann  t.,  toal^toa,  luja,  :^eitfo, 
oifea,  totinen  usto;  fast  i  t — n,  jrahuja  1. 
luja  uöfogfa,  t»af)_n)a=  1.  Inja-ugf öinen;  lef- 
vande,  död  t.,  elätoä,  fuoHut  uöfo;  falsk  t., 
tcäärä  uéfo  1.  luulo;  han  är  en  skälm, 
det  är  min  t.,  fonna  l^än  on,  fen  minä  u8= 
fon  1.  luulen  1.  fe  minun  on  uSfoni  1.  luu= 
lönt;  man  kan  ej  sätta  mycken  t.  till  ea 
falsk  menniska,  fatcalaa  ihmigtä  ei  ole 
i5aljcn  1.  fuurin  ugfominen,  fatoalaan  i^mi» 
feen  ei  ole  :|5aljoa  1.  fuurin  luottaminen  1. 
juurta  luottamusta  ^saneminen;  (pålitlighet) 
u8follifuu8,  luottamus,  luotettaicaifuuS;  han 
har  hvarken  t.  eller  ära,  h^ueSfä  ei  olc 
funniaa  eifä  uSfoHifuutta;  på  god  t.,  tuot» 
tamuffcn  nojaan  1.  ^Jäälle  1.  nsaralta;  för- 
säkra på  t.  och  ära,  ftiafuuttaa  faifen  fun» 
nianfa  puolesta  1.  funnianfa  ja  artt^onfa  )5uo» 
leSta;  bryta  sin  t.,  riffoa  uStoltifuutenfa, 


816 


Tro 


^5ettää  1.  ivöbä  fananfa;  t.  och  lofven,  u8= 

foötfuuben  lu^jauä. 
Trofast,  a.  (trogen)  uStoCinen;  (stadig  i  tron) 

toa^^vsa--  1.  luia--uöfoinen;  adv.  ugfoUilcöti. 
Trofasthet,  f.  itötollifuué,  n)a^tta=uéfoifuu8. 
Trofé,  m.  h}Otton=merf!i. 
Trogen,  a.  uéfcUinen;    de  trogne,   uöfotcai- 

fet;   t.   öfversättning,   tarfta  1.   uSfoIIinen 

fäännös. 
Troget,  adv.  uSfoflifcSti;  (noggrannt)  tarfaSti, 

usfoltijegtt. 
Troglodyt,   m.   troglob^tt,  luolalainen,  maa= 

luolalainen. 
Trohet,  f.  uSfoUtfuuS;  (noggrannhet)  tarffuuS, 

tar!an>te!o,  uSMtfuuS. 
Trohetsed,    m.  u8fofli|UUbcn   ■moXa;   tro-   och 

huldhetsed,   uétodifuuben  ja  fuuliaijuuben 

too-ia. 
Trohjärtad,  a.  jotta  on  uSfotva  f^bän  1-  mieli, 

f»jbäme8tän[ä  uefonja,  luottatoainen,  tuute^ 

maton,  Iuotto=  1.  uefo-mielinen. 
Trohjertenhet,   f.   uSto=mietiM8»    fl}bäme6tä 

uSfominen,   uötotna  mieti  1.  f^bän,  fpbäm 

men  uSfowaifuuS,  luottawaifuuS,  luulemat- 

tomuué. 
Trokaisk,  a.  trofaioinen,  ^ittä={^f)Vinen. 
Troké,  m.  trofaio,  ^ttfä4^(;^t  (=^en). 
Trolig,  a.  u§!ottart>a,  luultansa;   det  är  t- 

on  uétottanjoa,  uöfottawa  on. 
Trulighet,  f.  uöfottatoaifuuS,  tuuItattjaiiuuS 
Troligen,  adv.  luultattaäti,   uö!cttah)agti,  tie» 

t^eti,  mufamaSti;  (troget)  uefottifeSti. 
Troligtvis,  adv.  se  föreg. 
Troll,  n.  (huse)   t)iifi,  foufo;  (andeväsen)  ijaU 

tija,  fummituS,  aaiue  (=cen). 
Trolla,  V.  n.  noitua,  noitia,  {oiI;tia,   toeU^ota 

(-00U),  tel}bä  taifoja,  taitaetta,   noibuötctta; 

(förtrolla)  tenl^oa,  tumoa,  noitua,  loihtia. 
Trollbok,  f.  taita^ivja,  noitu»  1.  loitjtu^irja. 
Trollbär,  n.  se  Qvesved;  (uctata  spicata)  ton= 

nan=matja;  (paris  qvadrifoUa)  fubeu-marja. 
Trolldom,  tn.  loihtiminen,  Ioi^timu«,   loi^tu, 

noituminen,   noituus,    noitumuä;    (oidske- 

pelse)  taifa=u8fo;  bruka  t.,  tiarjoittaa  noi» 

tumista. 
Trolldryck,  m.  ten^D=juoma,  noitu=  1.  loi^tu» 

juoma. 
Trolleri,   n.   se    Trolldom;    (verkan   af   troll- 
dom) noituus,  tenl^ouS,  toiljto,  loihtima,  rife 

(^Keen). 
Trollflöjt,    ra.  tenl;o-t5itti    1.  ^uilu,   taifa»  1. 

loif)tU'^illi. 
Trollformel,  m.  Ioif)tu=fonat,  noita-fanat,  loif)« 

teet. 
Trollgudinna,  f.  tenl^otar  (>ttaren),  loil^tu»ju> 

malatar. 
Trollgubbe,  m.  tai!a=ufto,  noita=ufto. 
Trollkarl,  m.  noita,  ncita^mieS,  noituri,  ttsel^o, 


Tro 

»eU^o-mieg,  toi^tija,  loif)turi,  ten{)0=mtee, 

tenljottaja,  ^o<jpa=mie8. 
Trollknut,  m.  noiban  folmu,  noitu=foIniu. 
Trolikona,  f.  se  Trollpacka. 
Trollkonst,  f.  loi{;tu4eino,  notta^feino,  taifa^ 

teino;  noitu=taito,   Ioit)tu=taito,  noitumis»  1 

ioil;timiS=taito. 
Trollkraft,  f.  ten{)0=n3oima,  taita=h?oima,  Ioi(;tu^ 

1.  noitu>tooima,  lumouS-tooima. 
Trollkrets,   m.  noiban  1.  njetf)on  1.  Ioi{;tijan 

iJtiri  1.  !e^ä,  loi^tu»  1.  noita=piiri;  (fig.)  ten=< 

i)o=^Jiiri,  loi^tu'  1.  taifa=)3iiri,  {umou8=<)iiri.i 
Trollykta,  f.  taifa=  1.  tummitu84n^t^. 
Trollmedel,  n.  noita=teino,  !(Di{)tu»feino  1.  =nett=< 

tt)o,  taifa^neutBo,  luufe  (=een). 
Trollpack,  n.  tt)eI()0=}Oufto,  noita=jou!{o. 
Trollpacka,  f.  noita=affa,  noitnri-af ta,  toel^o^ 

a!Ea. 
Trollring,   m.   taifa^formuS ,   noita=  1.  (oi^tu= 

formuS;  ten^^o»  1.  taifa  =  rengas   (»faan);  se 

Trollkrets. 
Trollsaga,    f.   noibau    juttu   1.    fatu,   noita= 

fatu. 
Trollsalva,  f.  ten^o=»oibe  (=teen),  taifa=ttJoibe 

noita»  1.  Ioi^tu»n>oibe. 
TroUsk,    a.  (som  kan  trolla)   Ioi^tU=  1.  noitu 

taitoinen,    noitutoa,    loi^tiwa;    (förtrollad, 

noibuttu,  lumottu. 
Trollskott,  n.  (sjukdom)  ^oifcn4uoma,  leuucS 

lento,  am^u»tauti. 
Trollslända,  f.  (libellula)  fuben-'forentO. 
Trollsmör,  n.  ^aran=iroi  1.  --paSla. 
Trollspegel ,    m.    tai!a=^eilt,    tummitu6=}jeili 

noitu=  1.  IumouS»)3eiIi. 
Trollspö,    n.,    -staf,  m.   taifa  =  fauti)a,    taita= 

■napa.,  noita=fauhja ,  loil^tu-fannja. 
Trollsång,  m.  Ioil)tu»runo. 
Trolltrumma,  f.  noita=  1.  loi^tu^feuta  1.  =rum= 

^u,  taifa--rumi3u. 
Trollvapen,  n.  noita=  1.  taifa=afe. 
TroUört,  f.  se  Trollbär. 
Trolofning,  f.  fifjIauS,  fif)Iaaminen. 
Trolofningsfest,  m.  ttf)Iajaifet,  tättäjäifet. 
Trolofva,  v.  a.  filmata  (=aan). 
Trolös,  a.  uSfoton,  ^etottinen. 
Trolöshet,  f.  u6!ottomuuS,  ^etottifuuS. 
Trolöst,  adv.  uSfottomaSti,  ^^etoflifeSti. 
Troman,  n.  uStottu  mieS,  luottamuS=mieS. 
Tromansbefattning,  f.  IuottamuS=toirfa. 
Trompet,  se  Trumpet. 
Tromäl,  n.  se  Förtroende. 
Tron,  m.  toaltanStuiu  (-imen),  l^attituS-iStuinJi 

stiga  på  t— en,  nouSta  »alta»  1-  l^altituS»' 

istuimette,  tufla  ^UituEieen,  nousta  tjatlitft^ 

jatfi;  störta  en  t.,  futiStaa  1.  fumota  (=oan; 

tt)alta=iStuin;  störta  ngn  från  t — en,  {ijöStä 

(=tfen)  jofu  ttjaltanStuimelta. 
Trona,    v.   n.    otta   ftalta=iStuimetta,   »atlita 

(=tfen). 
Tronarfvinge,  m.  trottan^jserijä,  fruunun»^)e> 


Tro 


vtiä,  ttiaftanötuimen  pevijä  1.  ^^eritthten,  pt- 

rintö=ru[;tina?  (=aan). 
Tronföljare,  m.  i^erintöanititiiiaö  ('dan),  waU 

lan^feuraaja  1.  ^^erijä. 
Tronföljd,  f.  xoaMxi  1.  [}atlitii!ien  )>erim^§  1. 

:>3crtntö,  h?aIIanperinn)8=»uorD. 
Tronhimmel,  ni.  ira(taii^tuin--telta,  rDaftanStiu- 

men  telta  1.  htnnta=tain)a8  (--aan). 
Tronledighet,  f.  toaUan  1.  l;allitu!ien  alronai» 

fuu§,  I}a((ituS=UHiU,  Iralta^aniH;  under  t — en, 
I     t)allttus=    1.    tpalta^träliii    aitana   1.    oHeöfa, 
I     roadanetuimcn  an^ciitna  oUct^ja. 
Trop,  m.  trco)5t,  !^toa4^u^)e  (=cen)  1.  ''\ana. 
Tropik,  m.  fSänne»)Jun,  tropift. 
Tropisk,   a.  (af  trop)  tvoopilltnen,  htlDa-pu^ 

^einen. 
Tropisk,  a.   (af  tropik)  tro^ifiainen,  tvcpifi--, 

lfääitne=Viiviainen ,  fuumannainen ,  fumnain 

maiben,  fuumaunifainen;   t— a  länder,  fuu= 

mat  1.  trepifi=  1.  fäännc=^tirt=  1.  fuitman^ 

alatiet  maat. 
Tropligtig,  a.  uéfoCinen,  us!oIIt§=tDetocKinen; 

— ste  lindersäte,  usfoQifin  alammainen. 
Tropp,  m.  se  Trupp. 
Troppa,  v.  n.  margfia,  retfetä  (»feäti);  t.  af, 

lä[;teä  margfimaan  1.  matfaHe  1.  retfeöe. 
Troppvis,  adv.  se  Truppvis. 
Trosartikel,  m.  uöfon-faVpak  (=een),  uSfon= 

fääntö. 
Trosbekänuare,  m.  usfolatucn,  USfon»tunnug= 

taja. 
Trosbekännelse,  f.  U§fcn=tumiUgtuS;    aflägga 

sin   t.,  ilmoittaa  1.  tel)bä  u§fon»tunnitgtuf-- 

fenfa  1.  uöfonfa  tunnustus. 
Trosbroder,  m.  ugfo-tteli,  u§!clai§=»cli. 
Trosdogm,  m.  uStcn=jäänti5. 
Trosed,  m.  uefon=»aIa. 
Trosfiende,  m.  u8fon=h:itf;oi((iuen  1.  »toiljaaja, 

us!on  tci^a^miee. 
Trosformel,  ni.  uöfcn^anat,  ugfctituunuStuö» 

fanat. 
Trosfrihet,  f.  uSfon^tcapauS,  iiSfottto^toapauö. 
Trosförvandt,  m.  ^ffi=u8foIainen  1.  »uStoiiten, 

fama=ugfofainen,  usfolainen;  de  äro  t— er, 

l)e  otoat  ^(;tä  1.  famaa  uSfoa  1.  t)![i=uö!oIai- 

fet;  mina  t— er,  mtnun  ugfotaifeni,  minun 

ugfoni  tunnustajat. 
Trosgrund,  m.  uSfon=peruStu8. 
Iroslära,  f.  u§t'cn=C|3pi;  (dogm)  uSfon^fääntö. 
llroskämpe,  m.  uéfon»famppaiIija,  uSfon^ottja. 
Trosmening,  f.  uö{cn=ajatu§,  uSfon^arttehl. 
Trosmål,  n.  u§fon=afia;  i  t.,  uöfon  aftoigfa. 
Trosnorm,  m.  uSfDn=cf)ie  (=ecn),  u§fon=j[o]^to. 
Trosoffer,  n.  uSfon^ul^vi. 
Trosomvändelse,  f.  u8ton=muuto8,  U§!o=fään= 

'   ttjm^g. 

Trosparti,  n.  u§!on=^uoIue   (=een),  u8foIoi8= 
'■    funta,  u8fo=funta,  n8fo4a^fo. 
Trosregel,  m.  usfon-o^je  (=een). 
jlross,  m.  (tåg)  troSfi,  fö^ft   (»ben);   (milit.) 
I  Svenskt-Finskf.  Lexikon. 


fnovma8to,   fucrmat  (jil.)^  (folket)  fuorma» 

wMi  1.  »funta;  (mängd)  rc8p,  jouffo;  (pack) 
roSfa-nmfi  1.  »jouHo. 

Trossak,  f.  nSfonafta. 

Trossbjelke,  ni.  multi=l)irft,  muttiaincn,  tono- 
Itäinen,  juoniainen. 

Trossbotten,  n.  multa»  1.  multi=:|5en{!i,  po^a^ 
1.  multt=f)irret. 

Trossdräng,  m.  fuovma»  1.  !uorma8tc=renIt. 

Trosshäst,  m.  fuorma=  1.  fuDrma6to4jeft>onen. 

Trosskusk,  m.  fuorma  =  fotamie8,  fuorman» 
ajaja. 

Trossvagn,  m.  fuorma^tt^aunut  I.  »vattaat. 

Trostväng,  n.  u8fon»pa!fc. 

Trotjenare,  m.  (om  tjenstemän)  uSfottU  paU 
h>elija;  (om  tjenstefolk)  u§fotlinen  ^jatnjeltjla. 

Trots,  n.  \x\)la,  u^ma,  fiuSta;  till  t.  emot  la- 
gen, lain  u^tfi,  päin  iraStoin  lafta;  honom 
till  t.,  l^äneöe  fiufafft,  l;änen  taI;toanfa  1. 
fä8f"t}änfä  ivaStotn;  på  t.,  u[;alla,  ul^maHa, 
uf)aUanfa,  uf;an  perästä;  visa  t.  emot  ngn, 
ofoittaa  ubfaanfa  1.  fiuötaa  j.fuHe,  ei  nä^t» 
tää  pelfään?änfä  j.futa;  med  desto  större 
t.,  fttä  uf)emmin;  i  t.  af,  t.,  prep.  toa8toin, 
f)Uoiimatta,  uf;atla;  t.  hans  löfte,  förbud, 
ttaötoin  I)änen  lupauStanfa,  fieltoanfa,  f)uo> 
limatta  Itänen  lupauffeetanfa ,  ficIIoStanfa, 
toattfa  f;än  on  Inn.>annut,  fieltän^t;  t.  alla 
olyckor,  faiffein  hjaurioiben  1.  cnnettomuuf» 
ften  uftalta,  faitista  it)aurioi6ta  [)uoIimatta; 
(någonsin)  fuintin,  uijatta;  jag  kan  göra 
det  lika  bra  som  t.  han  eller  ngn  annan, 
minä  teen  fen  ^^tä  [;9luiu  fnin  fuinfin 
I^änfin  taf^i  muut,  i;änen  ja  muibenfin  uf;al=' 
la  1.  rinnalla  minä  fen  ^f;tä  ^ijföin  teen. 

Trotsa,  v.  a.  o.  n.  ei  pelätä  (=f'ään),  ul^mata 
(=oan),  !iu8tata  {-aa\i),  foljbata  (=taan)  ul^al» 
la,  jäl)fiete((ä;  t.  en  iiende,  farorna,  ei  pe= 
tätä  toif)DiIti8ta,  ittaaroja;  t.  lagen,  ngns 
förbud,  ei  pelätä  1.  totelfa  (afia,  j.fun  !iel= 
toa,  jätjtistetlä  1.  fiu8tata  lafia,  j.fun  fieltoa 
tcaStaan;  jag  t — r  hvem  som  helst  att  göra 
det  bättre,  )?art)aanfiu  u^Ha  minä  fen  teen 
paremmin  1.  6^»in,  minä  fen  teen  parem» 
min  fuin  paraSfaan  taitaa;  jag  t — r  er  att 
liiina  ngt  fel,  enpä  pelfää  teibän  toifaa 
Iöt)tän)ännc,  te  ette,  fenpä  tafaan  1.  h)08= 
taan,  fiinä  fuinfaan  toifaa  löt^bä;  t.  på  sin 
rikedom,  uf)citetta  riffauttaufa. 

Trotsande,  Trotsig,  a.  ^nfeä,  ^nfi8tefe»t>ä,  jä^= 
fisteletoä,  ni8foitteIenja,  u[;mailelra. 

Trotsighet,  f.  ^nfe^8,  jä^fi8telettäif^^8,  nia» 
!cittefetoaifuu8. 

Trotsigt,  adv.  ^nfeästi,  vnfistelfen,  ni8foite^ 
fen,  Ullalta,  uf)malfa. 

Trottoar,  m.  fatu»tt)iern8ta,  fatu»njieru8,  \aU 
fa=fatu. 

Trovärdig,  a.  uSfottatca,  luotettatca. 

Trovärdighet,  f.  ugfottaWaifuuS. 

103 


!18 


Tr 


Trovärdigt,  adv.  uSfottatoaSti,  uSfottatoafla  ta= 
tcaila. 

Trubba,  v.  a.  tti^i^tää,  ti}p'ät'å.  (^^J^jään),  tVt= 
pistää,  tebbä  ti)H?äffi. 

Trubbhörnig,  a.  ti^J^pä»  1.  tö^lJä^Mmainen, 
ti>H5)jä=  1.  tl)Ifä--nur!faiuen. 

Trubbig,  a.  ti)Ip;>ä,  tt^t^j^jätnen,  tö^ä,  t\)V]'å, 
kmä,  ntiferä,  nnferäinen,  nöf)erh)ä;  t.  vin- 
kel, t^lV'1-^ä  1.  t^lfä  fulnia;  t.  näsa,  n^!erä= 
nenä,  ni)fä=  1.  tö)}yä--ncnä,  m)ferä  1.  nt)fe^ 
rätnen  nenä;  (fig.)  tijlppä,  tijln;  (bot)  tl?I^» 

Trubbighet,  f.  t?I^}J>^ljö,  t^J{^^t^äil>v8f  ttjIf^ijS, 
ni)!er>)^8. 

Trubbigt,  adv.  n^feräStt,  t^IjJäSti;  (fig-)  t^t» 
)jä«ti,  t^t^eti. 

Trubbkantig,  a.  töIt>tJä=ta{}!oincn  1.  »fdrmät-- 
nen,  tt^lppä--  1.  ttjljä-fulmainen. 

Trubbnaggad,  a.  (bot.)  t\}lpp'å--nVii}'imin. 

Trubbnäsa,  f.  n^fä=  1.  nBferä=nenä,  tc;?^3ä=nenä. 

Trubbnäsig,  a.  ni)!ä=  1.  ni}tcrä--ncnäinen. 

Trubbsagad,  a.  (bot.)  foip^^ä-iaijamtn. 

Trubbvinklig,  a.  tl?I^J^>ä4uImainen ,  ttjliä=  1. 
Ietreä=tu(maincn  1-  =nurttainen. 

Trug,  n.  tl^rhitljS,  palto,  patoitni;  med  t., 
Ratolla,  icätiftn,  (tili  häljtvn)  )>uD(t-n5äftftn. 

Truga,  V.  a.  ^^afotttaa,  tuntea,  t^rfsjttää;  t. 
en  tili  ngt,  ijsatoittaa  j.tuta  jf;fin;  t.  i  sig 
^jafotttaa  I.  tuntea  fiiääniä;  t.  på  en  ngt 
t^rt^ttää  1.  tuntea  j.tin  j.fufle,  patoittaa  j.tuta 
ottamaan;  t.  sig  att  äta,  föi^bä  h)ätiftn, 
^jatoittaa  itfeäniä  fljömään;  Iata  t.  sig,  pa.- 
fottuttaa  ttjeäniä;  t.  sig  pa  folk,  tungetella 
1.  tuntea  (itieänfa)  if)misten  pll^t  1.  f)ai- 
tatfi  1.  «.^airocitfi;  t.  sig  till  ngt,  än^ertää 
1.  Jpatcittaa  ttielleniä  j.tin. 

Trugsmäl,  n.  se  Trug. 

Trulsa,  f.  ^ulfutta. 

Trumf,  m.  ttalttt;  (örfil)  ^uu§tt,  läjä^S. 

Trumfa,  v.  n.  ttjaltata  (4taan),  ^^elata  1.  Itjö= 
bä  iraUtia;  t.  tili  (fig.),^  ftwattaa  toriBalte. 

Trumfkort,  n.  traIttt=fortti. 

Trumfspel,  n.  ttalttt=titti  1-  ^faato. 

Trumhinna,  f.  (i  örat)  x\xmp\X-lc\xst). 

Trumhvirfvel,  m.  rumt)u=lrtvireU  I.  =pärrtjt^§. 

Trumhala,  f.  (i  örat)  rumpu4Duttc. 

Trumma,  f.  rum^u  1.  rumppu;  siä  på  t.,  lijöbä 
rum^jua;  t— n  går,  rumvm  fä>};  (å  väg) 
ruuH3U. 

Trumma,  v.  n.  rummuttaa,  rummuta  ('}>uan), 
l^iibä  lumpua. 

Trumpen,  a.  juro,  jijri?,  Juvatta,  juvo=mieIi» 
nen,  n^reä,  vtji--tottnen,  »alju. 

Trumpenhet,  f.  jurou«,  jurattuuS,  juro^mieti 
iljt)8,  ^tji^totifuus,  ntjreijS. 

Trumpet,  adv.  juroStt,  jijrijätt,  juro-mieltfeätt 

Trumpet,  m.  torlDt,  »a§fi=torn?t,  räittä^torict, 
raitistin  (=tttmen);  blåsa,  stöta  i  t.,  fotttaa 
I.  Dufjaltaa,  toitottaa  tortcea  1.  tom^etla. 

Trumpeta,  v.  n.  foittaa  toraetia,  torir>ettaa, 

Trumpetare,  m.  tortreu^otttaja. 


Try 

Trumpetklang,  m.,  -ljud,  n.  tortren  1.  väif^t» 
timen  ääni. 

Trumpetskall,  n.  torifen  tajat)bu3  1.  räitiuä. 

Trumpinne,  m.  mm^u-ta^JuIa  1.  4*alifta. 

Trumpna,  v.  n.  juro§tua,  nl)veiit^ä,  tuöa  1. 
täijbä  jurotfi  1.  nt)reätfi  1.  jurcitteuia. 

Trnmrem,  m.  rumpU^bibna. 

Trumskinn,  n.  rumpu=na{;fa. 

Trumslag,  n.  rummun  Ii)!5mä. 

Trumslagare,  m.  rummun^pijjä,  rummuttaja, 
rumpavi. 

Trumstake,  m.  (skepp-)  rum^tanto. 

Trupp,  m.  joutto,  (skock)  paxm,  lauma;  en 
t.  af  krigsfolk,  joutto  iota=n.^äfcä,  fcta-UMcn 
I.  lctamieS--J0Utto;  en  t.  skådespelare,  jcut= 
!o  näi?tteliji5itä ,  nä^ttelijä^joutto  1.  =ienra; 
trupper,  fcta^tväti  1.  »iräeSti),  icta»joutot. 

Truppvis,  adv.  joutto  joufolta,  joutoittain. 

Trut,  m.  fuu,  turpa,  montti;  stor  i  t— en, 
fuuri-fuinen;  (en  art  Måse)  (ofti. 

Truthuggare,  m.  fuu4ittitta,  juun  Iäjäl)i8. 

Try,  n.  (lonicera)  tuujama,  tuufain  (4men); 
af  t.,  tuufaminen. 

Tryck,  n.  (tryckning)  paiuo,  ^>ainaminen;  luf- 
tens t.,  timan  paino  1.  pufcrruS;  (böckers) 
painanta,  paino,  painaminen,  pränttäi}8; 
lägga  under  t — et,  panna  painoon  1.  pat= 
nettawatji;  komma  ut  af  t— et,  lähteä  pai= 
ncöta;  (det  tryckta)  painama. 

Trycka,  v.  a.  poinaa,  litiötää,  pufertaa,  pu= 
ristaa;  t.  ngn  till  sitt  bröst,  painaa  1.  li- 
tistää j.tuta  riutoi^infa  1.  poiDeenfa;  t, 
ngns  hand,  puriStaa  1.  lifietää  j.tun  tättä: 
t.  hatten  ned  i  ansigtet,  painaa  hattu  fit^ 
millenjä;  t.  på  en  fjäder,  painaa  1.  painat 
taa  ttieteriä;  t.  af  ett  gevär,  lautaista  pi)8^ 
f^;  (om  böcker)  painaa,  präntätä  '  ttääu; 
(om  tyger)  tirjata  (=aan),  paino4irjata;  latt 
t.  en  bok.  painattaa  tirja;  t.  sitt  sigill,  pai- 
naa  ftnettinjä;  den  stora  tyngden  tryckei 
pa  hans  hufvud,  raäfaS  paino  painaa  hä 
ncn  päätänjä;  luftmassan  t— er,  ilman  pal- 
jous painaa  1.  pufertaa;  fjädern  t— er  föi 
löst,  aieteri  pottajee  1.  ponnistaa  liian  tter 
poöti  1.  treltoSti;  rocken  t — er  mig  öfvei 
bröstet,  nuttu  af)bi8taa  1.  litiötää  rintaan 
1.  rinnaltani;  det  t— er  mig  öfver  bröstet 
rintaani  alibiätaa  1.  painaa  1.  patoittaa;  ha- 
ren, fågeln  t— ker  sig,  jäuig,  lintu  hjmijt 
lee  1.  Våt)  Ii)mt}Vn;  t— nde  nöd,  pafoittanx 
1.  painanja  1.  al;biätaira  hätä  1.  tarwe  (4^een) 
Tryckare,  m.  painaja,  tirjan=painaja. 
Tryckarlön,  m.  paino^  1.  painanta=paltta. 
Tryckbar,    a.   painettalca,  jonta   öjoi   1.   fai 

painaa. 
Trycke,  n.  liipafin  (=imen),  fartoitin  (»ttimen) 
tirpaifin  (=imen);  (pä  kiinka,  o.  d.)  paina! 
(=!teen),  painatin  (=ttimen). 
Tryckeri,  n.  !irja=paino. 
Tryckfel,  n.  paino=n?ir^e  (-een). 


Try 

Tryekfjäder,   m.  :|)autD»   1.  ^Joufi-tcietevi,  )30n- 

liitytin  (4imeu). 
Tryckfrihet,  f.  ^3auto4ca)3au8,  ^jatnon  loapaug. 
Tryckfrihetsförordning,  f.  ^ainoTOapauö-fään- 

tö,  )3ainc=nja^auben  jääntö  1.  afetuS. 
Tryckfärdig,  a.  roalmtö  (4in)  painaa  1.  pap 

iiettaivatfi,  paino4caImi«. 
Tryckmaskin,  m.  patno=  1.  )3ainaitta=!one  (=een) 

1.  »mafiiua. 
Tryckning,  f.  ^jaino,  painanta,  painaminen, 
litistäminen,  pufevrug,  puristaminen;  jmfr 
Tryok    och    Trycka;    boken    är   under   t., 
tirja   on   painotjetta    1.   painettavana;    (det 
tryckta)  paino,  painama,  pväntti. 
Tryckningskostnad,  m.  paino4'n§tannn8. 
Tryckningsort,  m.  paino=paiffa. 
i  Tryckningspunkt,  m.  paino=  I-  pu[evru6=tD£)ta. 
I  Tryckningsår,  n.  painD=tonofi  1.  =tt)Uofi(ntn. 
I  Tryckpapper,  n.  paino=paperi. 
i  Tryckpinne,   m.  liipaftn  (4mcn),   fjelppi,  far» 
I     foitin  (=ttimen). 

[Tryckpress,  m.  painin  (nmen),  firja-painin. 
1  Trycksvärta,  f.  paino=mu8te  (-een)  1.  =mn§ta. 
' Tryckverk,  n.   (mek.)   paino=  1.   pafoitnS4ai= 
i     toS,  patcitin  (=ttimen). 
i  Tryffel,  m.  (tuber  cibarium)  multa=fieni. 
i  Trygg,  a.  tnrttiatlinen,  l^uoleton,  toafa,  »afai^ 
1      nen;    jag    är    ganska    t.    i    det    afseendet, 
den  fen  puoleéta  t)l}tt?in  I;notetcn  1.  tnrtoal= 
linen;  han  är  så  t.  och  allvarsam,  lt)än  on 
niin  tvaU  1.  nsafainen  ja  t}!fi4otinen;  en  t. 
hamn,  njafa  1.  turtoaHinen  fatama. 
Trygga,  v.  a.  tnraata  (=aan),  toafuuttaa,  ■max- 
jetta;   t.   ngn   mot    en    olycka,    ivavjeffa  1. 
turtoota  j.futa  onnettomuubeöta,  tnvipata  j.fu» 
ta  1.   antaa   turwaa    j.tutle   onnettomuutta 
ItiaStaan;  t.  sig,  v.  r.  tumautua,  tuTOata, 
luottautua;  t.  sig  vid  ngn,  ngus  löfte,  tur= 
jcata  I.  turtoantua  1.  luottautua  j.fu^nn,  j.!un 
lupauffeen. 
Trygghet,  f.  turnjallifuuS,  tcafuuö,  f)UoIetto= 

muug;  jmfr  Trygg. 
Tryggt,  adv.  tuvteaaifeSti,  »afaaSti,  tt?afuu= 

belta,  tjuofetta,  luottatoaSti. 
jTryne,  n.  tärjä,  tirfo. 

Tryta,  v.  n.  puuttua,  uupua;   mig  t— er,  mi= 
nulta   puuttuu   1.  uupuu,   minä   uunmn  1. 
puutun  1.  olen  »ajaaåa. 
Trå,  v.  n.  ^tata  (^ajau),  ifähjiJitä  (=tfen). 
Tråckla,  v.  a.  fuvfia,  iuroa,  tuvfia,  furtata 

(=ttaan). 
Träckling,  f.  furfiminen,  furominen,  fnrfmta; 

(det  tråcklade)  furfima,  furouS,  furorna. 
Tråd,  m.  tanfa,  rif^ma;  (i  växter,  klJtt)  fl)!), 
(senlik)  finnc  (=nteeu);  (af  metall)  laufa, 
tranunfi;  (fig.)  lanfa,  juoni;  träda  t— en 
på  nålen,  pujottaa  tanfa  neutan  filmaan; 
hans  lif  hänger  på  en  t.,  f;änen  l^enfeufä 
riippuu  tutfaimella;  t— arna  synas  på  roc- 
ken (af  slitning),  (ångat  näft)n>ät  nutuSfa, 
nuttu  on  fjiufi  1.  l^iufi^futunut. 


Trå  819 

Tråda,  v.  a.  (om  fåglar)  polfea. 
Tråda,  f.  potin  (='timen),  polfunen. 

Trädaktig,  a.  se  Tradig. 

Trädband,  n.  Ianfa=ril;ma  1.  »naulaa. 

Trådbar,  a.  [;iufi»fuiunut,  ^iufiuaineu. 

Trådbladig,  a.  (bot.)  rif)ma4ef;tinen. 

Trådbrott,  n.  tapauS. 

Tråddragare,  m.  langan^hiauuttaja,  icauungin^ 

tefijä. 
Tråddrageri,  n.  Jcanunfi4^aja. 
Tråddragning,    f.   (ångan =trauutu8,  ttjanmt» 

gin4efo. 
Trådguld,  n.  fulta^anfa  1.  -fuitu,  fuitu4u(ta. 
Trådhängande,  f.  (bot.)  rippuntl)^Iäinen. 
Tiådig,  a.  lanfainen,  ri[;mainen,  fijinen,  Iin= 

teinen;  jmfr  Träd;  t.  rot,  l^apfiuen  1.  fät» 

teinen   juuri;  tre-,  fyrtrådig,  folmi»,  ncli= 

(antaineu. 
Tråd  knapp,  m.  rif;ma=nappt. 
Trädlik,  a.  (anfamainen,  ril)mamainen,  ^apfi- 

mainen,  \\)\)\i  1.  finteen  tapainen. 
Trådnystan,  n.  (anfa=terä. 
Trådnött,  a.  ^iuti-'tuluuut,  (;iufi  (o(etoa\ 
Trådrät,  a.  lanfa=fuora  1.  »juorainen,  (angau^ 

fuoruinen,  Iangan=mutainen. 
Trådrätt,  adv.  pitfiu  lanfaa,  langan  mutaan, 

(anta^fuoraan. 
Trådsilfver,  n.  fuitu»  I.  (anfa=f)opea,  l^opea= 

(anfa. 
Trådsliten,  se  Trådnött. 
Trådsmal,  a.  rifjma»  1.  (anfa»l^oiftainen. 
Trädspets,  m.  lanfa^itfi. 
Trädstrumpa,  f.  (anta=  1.  (iina^fufta. 
Trädsända,  f.  (angan=pää,  (angan=fäije  (4ecu) 

1.  »fäijeö  (=fien). 
Trådtåg,  m.  (ju7icus  filif armis)  J0Ul)i'-tt)if)iBi(ä. 
Trådvind,  m.  toanunti=tela  1.  -fela,  (anfa4e(a. 
Trådvis,  adv.  (angoittaiu,  f^ittäin;  jmfr  Tråd. 
Trådämne,  n.  rit^melö,  (angan=aine,  f^lj^aine. 
Tråg,  m.  aUa$  (4taan),  faufalo,  purtito,  ruul^t. 
Träk,  u.  Jt)aiwan=nätö,  puntaa,  ir^agtuö,  fromma. 
Tråka,  v.  n.  puulta  (=aan),  (;ommata  (--aan), 

rehtiä,  reutoa,  näf;bä  icaiiuaa,  färfiä  wau 

Waa  1.   iraStuSta;   t.   och   bräka,  refjfiä  ja 

puuf;ata,  näl}bä  »aittaa  ja  ltta§tu8ta;  han 

har   länge    t — t   i  tjenstevägen,   f)än  on  jO 

fanan   tvtroisfa   1.  iciran   tciHä    ref)tint}t  1. 

puul}annut  1.  Voaiwaa  nä^nl)t;  t.  sig  fram, 

relitiä   1-   reutoa   1.   puuf)ata   ebeS=päin;   t. 

sin  verld  igenom,  puuljata  1.  ref;fiä  maai(' 

man  (äpi;  t.  med  ngt,  rel;tiä  j.fin,  nä^bä 

iwaitoaa  1.  re(;fiä  jsitin. 
Tråkig,   a.  (besvärlig)   toaitea,   iraivaloiuen; 

(ledsam)  ifäluä;  der  var  t— t,  fiellä  oli  itä' 

teää. 
Tråkighet,  f.  itäM)t}S;  toaifenS,  ttjaötus. 
Tråkigt,    adv.  itänjäSti;    ha   t.,  oHa  ttätoä  I- 

pal^a  oCa. 
Tråna,  v.  n-  itätoiJitä  (=tfen),  tui^^tua,  riutua, 

raueta  (=tcan),  tältne^t^ä,  uäittjett^ä. 


820 


Tn 


Trä 


Trånad ,  f.  ifätoöitfemi}^,  viutumuö,  tuibtumiiS, 

näiwcf)bt)ö. 
Tränfeber,  m.  näiwettäjäincn. 
Trång,  a.  abbaS  (>taan),  tiuffa,  fatta;  t.  gata, 

at)baö  1.  taita  fatu;  t.  kliidning,  d)taat  1. 

faibat  1.    tiufat  toaattect;  t— t    ^jass,  at)ba8 

}c(a;  t— t  begrepp,  al;baö  1.  hfy\)t  mieli  1. 

^mmävrl)8. 
Trångbodd,  a.  af)taa§ia  1.  af)taaSti  ajutoa. 
Tråiigbrustad,  a.  af)baö=^entinen  1.  =rintainen, 

fulfun-intaincn;  (fig.)  at)baö=^)enlincn,  af^bag» 

mtetinen  1.  »järfinen. 
Trängbröstighet,  f.  al;bag4;enfi|t}l)8,  m.  m. 
Trångbyggd,  a.  (om  qmnnor)  a^baS=l^nnlJttt= 

minen,  a^bag-rafenteinen. 
Trånghalsad,  f.  af)baS=tauIainen  1.  »htrffuinen. 
Trånghet,  f.  a[}taue. 
Trånghjertad ,    a.   aI)baS=f^bänuncn,  ttutfa=  1. 

a:^bag=tuntoinen,  fultu^fijbäminen. 
Tränghofvad,  a.  faita=  1.  ta:|3ea4"aivnoinen. 
Trånghufvad,    a.   (fig.)    at;ba8=   1.   tiut'fa')5äi= 

nen. 
Trångmål,  n.  ai^binfo,  ai^bistuö,  ^3ula,  ^jinne 

(»nteen);  komma  i  t.,  joutua  1.  tulla  af)bin= 

foon  1.  af)taif;in  i.  :}3ulaan  1.  ^intcejen. 
Trångt,  adv.  al^taaSti,  al)taa§fa,  al^taalla;  sitta, 

bo  t.,  istua,  afua  af^taaöti  1.  al)taa8fa  1.  al)» 

taatla. 
Trånsjuk,   a.  riutuiKa,   tuif)tmpa,   raufealtia, 

itä^öitfeteä,  itälPtöiäniä  (olewa^ 
Trånsjuka,  f.  ifäft^iiitfemijé,  riutumuä;  se  T\-in- 

sot. 
Trä,  n.  ).iuu;  af  t.,  :t3uincn,  V^uuSta,  ^^uuta. 
Träaktig,   a.  ;>uutawa,  :puumaincn,  ^uun^ta» 

)3ainen  1.  =taltainen;  bli  t.,  ^nuitua,  ^uun» 

tua;  (fig.)  ^ötfeli)inen,  ji3ri3,  jörii^pää. 
Träarbete,  n.  )3UU'tl)i5,  ^uu^tecö. 
Träarbetare,  m.  ^uuöta=tefijä,  :puu--fe^^:|3ä. 
Träartad,  a.  ^uun4aatuinen  1.  ^ta^jaincn. 
Träask,  m.  }Juu4t|3a8  (>)j:|)aan)  1.  »rafta. 
Träbeläte,  u.,  -bild,   m.  ^uu=!utt»a,   :|3uinen 

futtja,  :|>uu-j[umala;   (fig.)  ^)uu--jumala,  ^öl-- 

fcli34u»a,  :^>uun':|)i3fti>. 
Träben,  n.  ))UU»jalEa. 
Träbit,  m.  :puuu  ta^^jate  (=eeu)  1.  ))alanen. 
Träbock,  m.  :^uu4;c))o,  :|)uinen  )3utti  1.  I;e^o; 

(ho  )-niu4^i5ffö,  ^ijtto^^ää,  )3UU4Hiä. 
Träbord,  n.  :j)uu-'|3i3^tä,  jiuiuen  ^övtä. 
Träbro,    m.,    -brygga,    i'.   l.niu  =  filta,    IpUtnen 

filta. 
Träbyggning,  f.  ^niiuen  1.  ).>uu4n)tinfi  1.  =t;uD= 

neu8. 
Träck,  m.  fura,  fcnta;  (smutK)  Ma,  Ii!a,  tura. 
Träcka,  v.  n.  fontia,  turata  (=aan),  liata  (»taan), 

näivettää. 
Träckig,  foutainen,  turainen;   lotaiuen,  Iitai= 

nen. 
Träd,  n.  ^mu;  kunskapens,  lifsens  t.,  ticbon, 

elämän  :|.mu;    häck  af  t..  ^>uista  taswanut 

liätfi,  l;ät!t  ^>uiöta. 
Träda,  v.  u.  (stiga)  aStua,  (gå)  fä^bä;   t. 


altaret,  aötua  1.  tätjbä  alttarin  eteen;  t 
ens  ställe,  tjenst,  madeta  (^can)  1.  mennä 
1.  tä^bä  1.  aétua  j.fun  fijaan,  )>alteeluffeen; 
t.  i  ens  fotspår,  fäi^bä  1.  aétua  1.  feurata 
(=aan)  j.fun  jättiä  1.  jäliöfä;  t.  pä  ens  sida, 
ruireta  1.  täl}bä  1.  aStua  j.fun  i-niolelle;  t.  i 
förbund,  underhandlingar,  rutoeta  1.  fä^bä 
liittoon,  testuätelemuffiin  1.  lväli4^^^eil)in; 
t.  af,  an,  in,  ur,  o.  s.  v.,  so  Afträda,  o.  s.  v.; 
t.  ur  tjenst,  Iäl)teä  1.  menuä  )5aln>elutiesta. 

Träda,  v.  a.;  t.  en  åker,  fefätä  1.  fefäStää  1. 
ritfoa  peltoa,  fontää  1.  »itltää  1.  ajaa  tefan» 
toa. 

Träda,  f.  tefanuon  ft;nti5  1.  rifonta,  pellon  ri= 
tonta. 

Träda,  v.  a.  (träd  o.  d.)  ^jujottaa,  ))iétää,  ^'xi-- 
tctlä;  (iuMcka)  )3i8tää,  ^jujaljuttaa. 

Träd  bark,  m.  puun=fuort. 

Trade,  n.  tcfanto,  f)alme  (=een;;  ligga  i 
cUa  tefantona  1.  l)almeena;  lägga  i  t.,  :|5an= 
na  fejannoffi  1.  batmeeffi;  upptaga  ur  t., 
ritfoa  1.  anljellä  JEefantoa  1.  fefannoéta. 

Trädesbruk,  n.  fefanto»  1.  (ialme=t»iIjet^S. 

Trädesfält,  n.,  -land,  n.,  -åker,  m.  tefanto» 
maa  1.  ^elto,  f^alme^elto  1.  --maa,  tefanto. 

Trädfrukt,  m.  ))uun4;ebelmä  1.  =marja. 

Trädfrö,  n.  ).Hiun»fiemen  (=en). 

Trädgren,  m.  :|juun=I;aara. 

Trädgård,  m.  ^mu^tarba;  (kryddgård)  r^^ti' 
maa. 

Trädgårdsarbete,  n.  ^UUtart)an»tt}ö. 

Trädgårdsblomma,  f.  rijljtimaan^futfa,  J>UU= 
tarl;an=tutfa. 

Trädgårdsdräng,  m.  :|)uutarl;an=renti. 

Trädgårdsfrukt,  m.  :|)uutar^an-'bebelmä. 

Trädgardsfrö,  n.  rl)bttmaan=fiemenet. 

Trädgårdsjord,  f.  :^uutarl;a=multa,  n)i)timaa^ 
multa. 

Trädgärdsknif,  m.  faSfara,  ^uu4a8fara,  ^uu-- 
tarl^i^uutfo  1.  »toefoin  (=imen). 

Trädgårdskonst,  f.  :i>uutarl;an=  1.  :|juntarl^u= 
rin4aito. 

Trädgårdsland ,  n.  ^juutarl^a^maa,  )>uutar;^a=  1. 
ri}^timaa=iarfa. 

Trädgärdsloppa,     f.    (altica    oleracea)  taali* 

Trädgardsmolla,  f.  (atriplex  hortensis)  tarlja» 

maltfa. 
Trädgårdsmästare,  m.  :j)uutarI)an4)oitaja,  )>UU' 

tarhuri,  rl)»jtimaan4;oitaja. 
Trädgårdsmästaresyssla,  f.  )>uutarI)nrin-Unrta 

I.  4>aifta. 
Trädgårdsplan,  m.  n}l)timaan=  1.  ))uutavl;an= 

ala. 
Trädgårdsport,  m.  ).mntart)au=  1.  rmjtimaan» 

)3ortti. 
Trädgårdsqvarter,  n.  ^.niutarl;au=^  1.  n}l)timaan= 

tortteli  1.  =^farta. 
Trädgårdsredskap,  n.  puutarl;an^  1.  rl}l)timaan- 

falu. 


T 


Trä 


Ti-ädgårdssaker,  m.  pl.  r^l)ttmviau-faSn}af]et  1. 

^tawaxa. 
Triidgårdssax,  f.  )juutarl}a=  1.  r^t^ttmaan^a!' 

fU  1.  4eif!aimet. 
TrädgårdsskyiTel,  m.  :puutav{)an»  1.  njtjttmaan» 

Trädgårdsskötsel,  m.  ^uutar^n=  1.  r^^ttmaan» 

|ottD. 
Trädgårdsstege,  ni.  ^^u^tar]^a=tifa^JllUt. 
Trädgärdssångare,  m.  (sylvia  hurtensis)  (ef;tO= 

fevttu. 
Trädgårdssäng,  m.  nj^tuitaan=)3enfft  1.  '-ptn- 

ger  (=!cren),  ^mttar^an=)3enlfi. 
Trädgårdstjuf,   m.   n)i)timaan»  1.  :|:'Uutai1;an= 

»araS  (»rfaauj. 
Trädgårdstäppa,  f.  rl}l)timaa=tarf;a. 
Trädgårdsväxt,  m.  r^i}ttmaan=fagtrt. 
Trädgardsärter,  m.  pl.  rl9^ttraaan={)entect. 
Trädkrypare,    m.    (certhia  familiaris)  ^UUtt» 

fiij-HJä,  lr>ar)3uiö»ti!fa. 
Trädlaf,  m.  naawa,  ))uun=fammaf  (=cn). 
Trädlik,  a.  ^uunniäfotnen  1.  -faltainen. 
Trädlus,  m.  ^iuun=täi,  ftr^^a,  )5un!tt. 
Trädlärka,    f.    (alnuda   aiborea)  :f)Uu4ellC0  1. 

'leiwonen,  ^uu4iuru. 
Trädmossa,  f.  Iu^))a,   naatua,  ))uun4ammal 

(=en;. 
Trädocka,  f.  :|3uu=uutfe  1.  ^hjautua. 
Trädosa,  f.  )juu=tcufa  1.  =rafta. 
Trädplantering,  f.  :t^uunn8tutuö. 
Trädskola,  f.  ^uun=taimi8to. 
Trädskötsel,  m.  :|)Utbeu  l^oito  1.  nioffo. 
Trädstam,  m.  :))uunniinto  1.  =toartaIo. 
Trädstubbe,    m.  faiito,   ^Juun^anto,  (marken) 

Trädsvamp,  m.  faåpä. 

Trädsåg,  m.  ^uun=ial)a. 

Trädtopp,  m.  ^juun4attt)a. 

Trädättika,  se  Träättika. 

Träff,  m.  tapaama,  ofaamci,  {oljtaama,  fattu= 
ma,  tammauö;  af  en  t.,  fattumaltanfa,  fat= 
tumotlta. 

Träffa,  v.  a.  tatoata  (»paan),  fol;bata  (=taait), 
ofata  (»aan\  faaiiiuttaa,  Ii3»tää;  v.  n.  cfua, 
cfautua,  fattua;  t.  ngn  hemma,  tatoata  jofu 
fotona  1.  fotoa  1.  fobiétanfa,  lötjtää  jofu  fo= 
toa;  t.  ngn  pa  gatan,  taloata  1.  fof;bata  jofu 
fabuHa;  han  t — de  mig  med  stenen  i  ögat, 
i)aix  ofafi  ftivetlä  filmääni  1.  minua  filmään; 
t.  målet,  ofata  1.  tajoata  pilEfaan  1.  maaliin; 
det  skottet  träffade  ej,  fe  ampuma  ei  ofu» 
nut  1.  fattunutl.  tatoauuut;  målaren  har  väl 
t — t  uttrycket  j edert  ansigte,  maafari  on  1)1)' 
toiit  ofaunut  1.  tankannut  tciDäu  faöivojenne 
muobon  1.  uäl^n;  en  olycka  har  t — t  mig,  mi= 
nua  on  onnettomuus  fo^bannut  1.  taixHan^ 
nut;  lotten  t— de  mig,  arpa  ofui  1.  ofau» 
tut  1.  fattui  minuUe;  t.  pa  ens  mening, 
feffiä  1.  fäfittää  1.  taioata  j.fun  ajatuS;  ni 
har  t — t  sanningen,  det  rätta,  tC  olette 
totuubeu,   oifeau  fof)ban  tasannut  1.  ofan- 


1  nut  1.  feffin^t;  det  infallet  t— r,  fe  fana  fat- 
tuu  1.  ofuu  1.  on  ofaaira  1.  ofuu  paifatle; 
han  kände  sig  t — d  deraf,  f)än  tunfi  fen 
ttfeenfä  foSfcn^an  1.  fattntoan  I.  ofautuwan; 
t.  anstalt,  rutoeta  i^ptan)  1.  r^tj^t^ä  toimeen 
1.  toimiin;  t.  öfverenskommelse,  fopia,  tef;= 
bä  liitto  1.  liitot  1.  fopimns;  t.  ett  köp,  fo^ 
pia  faupagta;  t.  ihop,  joutua  1.  fattua  1. 
fo[;bata  1.  ofua  t)[;teen,  ^t)ti)ä  i)l;teen  i.  toi- 
fiinfa;  julen  t — r  in  på  en  söndag,  joutu 
ofuu  1.  ofautuu  1.  fattuu  funnuntaiua  1.  fun= 
nuntain  pääHe;  det  har  också  t— t  in,  fe 
onfiu  tapaf)tunut  1.  niin  fattunut  1.  niin  !äi)= 
ni}t  1.  tapautunut  1.  ofautunut  1.  toteen  fäi)nvt; 
trianglarna  t.  in  med  hvarandra,  folmiot 
fatturoat  1.  fopiicat  toiöteufa  päälle  1.  toiö- 
tenfa  fauöfa  ^[;tceu;  träffas,  v.  dep.  fattua 
1.  tuUa  i}l;teen,  t^ijfj^ä  toifiinfa  1.  t)[;teen,  ta= 
"mata  1.  fol;bata  toifenfa;  t,  sig,  v.  r.,  fat= 
tua,  ofua,  ofautua,  utantna,  tapailtua,  tam= 
mata  (»aan);  träffande,  cfaatoa,  fattun^a, 
ofattu,  fopitoa;  t— nde  sanning,  ofaatoa  to» 
tuu§;  det  var  bra  t — nde  sagdt,  fe  oli  {)1J= 
\mn  ofaaioasti  1.  fattutoasti  1.  taiboUa  fa» 
nottu;  väl  träffadt  porträtt,  ^^toin  tarffa 
I.  ofattu  1.  ofuuut  1.  onnistunut  1.  j.fun  nä» 
fi3inen  funja. 

Träffning,  f.  foIjteluS,  fol^belmuS,  ottelu,  tap» 
pefu. 

Träflaska,  f.  puraffa,  lefferi,  I;i:tffi,  putina. 

Träfot,  f.  puu=jalfa. 

Trägen,  a.  uuttera,  a^fera;  t.  vinner,  a^fe= 
ruuS  tooittaa. 

Trägenhet,  f.  uutteruuS,  al)feruuS. 

Träget,  adv.  uutteraSti,  a[;feraSti,  uutteraan, 
at)feraau. 

Träggjan,  f.  (sparganium)  palpaffo. 

Trähammare,  m.  puu»h)afara,  furiffa. 

Trähandel ,  m.  puun=fauppa,  puufalun=fauppa. 

Träharf,  m.  puu=äeS  (äfeen),  aStutoa,  l^ara, 
puu=farf;i. 

Trähufvud,  n.  puinen  1.  puu=pää;  Cpipliiifmd) 
puu-pefä,  puinen  pefä;  (fig.)  puu=pää,  pöh 
tcli5=pää,  Iauta=pää. 

Trähus,  n.  puu4;uone  («een),  puu^i^uoueuS, 
puu4aIo. 

Trähäst,  m.  puu4;eironen,  puinen  f)eivouen. 

Träig,  a.  pnutatca,  puun=tapaineu,  puinen. 

Träighet,  f.  puun=tapaifuuS,  pnutaixntnS. 

Träkarl,  m.  (spel)  toutra=peIi,  folmen  mieleen 
peli. 

Träkanna,  f.  puu-fanuu,  f;aariffa. 

Träklubba,  f.  puu»nuija,  puinen  nuija. 

Trakol,  n.  puu^iiU. 

Träkors,  n.  puu^risti,  puinen  risti. 

Träkärl,  n.  puu=aStia,  puinen  aStia. 

Träl,  m.  orja. 

Träla,  v.  n.  cCa  orjana,  orjaiUa,  oEa  orjan 
tt}i3«lä. 

Trälaktig,  a.  orjamaiuen,  orjallinen. 

Trälarbete,  "n.  orjan=t^i5,  orjallinen  tijö. 


822 


Tn 


Trö 


Träldom,  m.  orjuuö. 

Triildomsok,  n.  orjuubcn  ieö  (ifecit). 

Trälinna,  f.  crjatar  («ttavcit),  orja=)3itta,  crja^ 
icaimo. 

Tralla,  f.  ralli,  tierutin  (4timcn). 

Trällval,  m.  rällt=))UU  I.  »fapula. 

Trälsam,  a.  (ytterst  mödosam)  oviallinen,  raS 
faö  {'-aan)]  (ytterst  trägen)  orjallinen,  orja^ 
töinen. 

Trämask,  m.  ^.iuun4ouIta  1.  =mato. 

Trämortel,  m.  I)uut)raar  (=cn). 

Tränagel,  m.  :pun''naula,  iraarna. 

Träng,  m.  ttjaunuSto,  tnannu^juna,  rautatie^ 
juna. 

Tränga,  v.  a.  tmifea,  )5a!oittaa,  afibigtaa,  :)3a= 
fata  (^^ffaan);  man  trängde  mig  ät  sidan 
mot  väggen,  minnt  1.  minna  tungettiin  1. 
af)bi8tettiin  1.  :|)afoitettiin  ftjrjään,  jeinää  waö 
ten;  jag  var  trängd  på  alla  sidor,  cliu  jota 
tat)olta  al^taiSfa  1.  af)bi8tettnna;  rocken 
skon  tränger,  nnttu,  fenfä  al)bi§taa  1.  litiS 
tää;  v.  n.  o.  t.  sig,  v.  r.  tunteutna,  tuntea, 
tunfea  itfenfä,  tunteita,  tunfeitta,  tungeffia, 
^»atfautna,  ^jafata  itfeänfä,  ^atata;  t.  igenom 
folkmassan,  tuntea  1.  tunfeutua  n.nifi=jou= 
ton  läjjitfc;  t.  sig  fram,  tuntea  1.  tuuteilla 
1.  tnnteutua  1.  );:^Uio.  ebeS  1.  eteeu=^3äin;  t. 
sig  iliop,  :|.viffantua  1.  tunfeutua  t}l;teen;  t. 
sig  in  i  ett  sällskap,  tuufea  1.  ^safata  itfe- 
änfä  1.  tunfeutua  jt;tiu  feuraan;  när  nöden 
t— ger,  fuu  l;ätä  täötee  1.  :|jatcittaa;  om  det 
t— ger;,  jog  ^)atfo  on  1.  ivaatit;  t— s,  v.  d. 
tunteilla,  tunfea  toifiaufa,  tungesfella;  t— s 
om  ngt,  fiistaöa  1.  fitoalla  ).n)l)tää  j.fin;  trän- 
gande behof,^.>atDittott>a  l.)3atto4arixie(=)5cen), 
tx^itå  tartoe. 

Trängning,  f.  (trängande)  tunteminen,  tunfe= 
mu8,  tunfo,  tnnteuminen,  ).Hifoitu§;  (behof 
af  att  göra  sitt  tarf)  tax\itcn  l;ätä,  taxpiZW 
patU  1.  =l;ätä. 

Trängsel,  m.  al;binfo,  af}tauö,  abbiétuö,  tun= 
!o,  tungor,  toäen  tuugoö  1.  ^.mffo;  t — n  af 
folk,  vagnar,  ibmisteu,  ivauuujen  tungcö 
1.  tunto  1.  af;binfo  1.  al)tau8  1.  af;biétu8: 
slippa  nr  t— n  (fig.),  paäitä  a^btStuffegta 
1.  at)bingo8ta  1.  :|.mlagta  1.  al;tai§ta. 

Trängta,  v.  a.  l;aiata  (=ajan),  fjalnta  {'Uan), 
itätoijitä  (»tfen),  aalr)el)tia. 

Trängtan,  f  »rialtimuS,  itäwöimiuen,  aart)et)= 
timuö,  i^alajamincn. 

Träolja,  f.  ))uuu-i5lji),  ter>ra. 

Träpelare,  m.  ))uu4^llväö  (=ääu)  1.  ^^atfaö 
(nian). 

Träpinne,  m.  ^3uu=naV^ula,  ^juliffa,  ^3UU=^U= 
lifta;  (litet  trädstycke)  ^nun=ta^^ula  1.  'pa-- 
lifta. 

Träplugg,  m.  )5uinen  1.  ^mu4>ulffa  1.  4nuffo 
I.  delfin  (=ffimen),  :|)un»fuute  («tteen)  l.  maax'- 
na  1.  4ulif ta. 

Träredskap,  n.  ^uu^falut,  ^3uu4alu,  Ruinen 
faln. 


Träsak,  f.  ))UU=!aIu. 

Träsk,  n.  lam^n  (=mmen),  (t^jö)  järlvi;  (mo- 

ras)  fuo,  t)etteitfö. 
Träskig,  a.  se  Morasig. 
Träsked,  m.  :)3uu4ufifta,  Ruinen  lufitta. 
Träsko,  m.  )3uu=tentä,  i>otina. 
Träskomakare,   m.    ^)uu=fenfäin  tetijä. 
Träskäl,  m.  :^uu=fu)>pi  1.  »Wati. 
Träslag,  n.  :|)nun4aji. 
Träsnidare,  m.  I^nun^iivtäjä, 
Träsnideri,    n.    ):iunn4iirräntä    1.    ^iivtämi^ 

nen. 
Träsnitt,  n.  :))uu=:|3iirroö. 
Trästark,  a.  ^uifett>a,  ^uulaö  (-aan). 
Träspade,  m.  puu4aj)io;  (mal.)  ^uu»laSta. 
Träspillra,   f.  ^.iuuu  =  fii'1)ale    (»een)  1.  ^irtale 

(»een),  ^muu4aiffa  1.  »fäle  (»een). 
Träspän,  n.  ^unn4a§tu. 
Trästicka,  f.   ^^uu^littu,    puun-tiffu  1.   'tiftU' 

nen. 
Trästop,  II.  ^3uu=tuo^4n,  f)aavifta,  fi^^^.m. 
Träsvarfvare,  m.  )juu=  1.  ^^uun-forteari. 
Träsyra,  f.  (kem.)  I^uu-l^alp^^o. 
Träsåg,  m.  ^musja^a,  )^uun=iaf;a. 
Träta,   v.  n.   toma,   riibellä   (»telen),  torata 

(=aan),  torailla;   t.  med  ngn,  torua  1.  rii= 

beltä  1.  torata  j.fun  tan§fa;   t.  pä  ngn,  to= 

rua  j.tuta,  antaa  toria  1.  toreita  j.fulle. 
Träta,  f.  tora,  tornminen,  riita,  ^äröfe  (»ecn). 
Trätallrik,  m.  lautanen. 
Trälapp,  m.  ^UU=ta)):|Jt,  pUltto. 
Trätgirig,  a.  toraifa,  torainen,  toreliaä  (=aan), 

tornujaiueu,  riitaifa,  tora=mielinen,  riita=mie= 

linen,  toran»  1.  riiban4;imoinen. 
Trätgirighet,  f.  toraifuuö,  torut»aifnu§,  riitat» 

fnu6,  toran  1.  riiban  l)imo,  riita»mielift)i}g. 
Trätmak  are,  m.  tora^fuu,  tora»teiri,  riita^u» 

fari. 
Trätoande,  m.  toran»  1.  riiban4;enti;  se  fö- 

reg. 
Trätobroder,  m.  riita»njeli  (»jen),  riita4um^= 

:f>ani. 
Trätofrö,  -äple,  n.  riibau  aine  (»een)  1.  ail;e 

(»een),  riiban4auna. 
Trätsam,  -sjuk,  a.  se  Trätgirig. 
Trävara,  f.  :|3uu4alu  1.  4an.>ara. 
Trävirke,  n.  :|3uu»aineet  (jjl-))  tarire^uut  (j)l.), 

aine^nut. 
Träämne,  n.  ^uun»aine  (»een). 
Träättika,  f.  :).mu»etitta,    puu-l)apz   (44^een). 
Trög,  a.  l;tba§  (=taau),  (»itäinen,  nnttallinen,t 

fanfea,  jälttä,  Icwa;  t.  menniska,  l;iba8  1.! 

toittalliuen   il;minen,  jaljnuö;   t.  att  fatta, 

l^ibaö  1.  tolva  1.  fanfea  fäfittämään;  t.  gång, 

l^ibaö  1.  tr»itfalliuen  fä^nti;   t.  vers,  fanfea 

n>ärf^  1.  rnno;  t— t  liufvud,  to»a  1.  fanfea 

pää,  waiUa  i;mmärrt}ö;  t— t  före,  fireä  teli; 

t— t  lif,  tolva  luatfa;  bli  t.,  ^ibaötua,  fan» 

gistua. 
Tröghet,  f.  l;itau«,  l^itaifuuö,  irittalliiunS,  fan» 

feu^,  jävtfijVö,  fotruuö,  tirci)e;  jmfr  Trög.  i 


Trö 

Tröghetskraft,    f.   (fys.)    f;itau8=    1.    a^a§tuS= 

Trögkörd,    a.   ]^tba§»fulfuincn,    fate!a=fiiIfiU' 

nen. 
Tröglärd,  a.  !cn?a=o)>^)tnen,  fan!ea=o)3^.nnen. 
Trögläst,  a.  (bok  o.  d.)  it»atf'ea^  1.  fanfea4n= 

futnen,   ttjatfea  Iu!ea;  (om  dörr)  fanfea»  1. 

jät)ftä4nHuinen ,   fotoa4uKnmen ,   fanfea   1. 

jäi)Hä  (nfita. 
Trögsmält,  a.  h3at!ca§tt  1.  l^itaaSti  julalDa. 
Trögt,    adv.  :^ttaa§tt,   [;ttatje§ti,   Icitfvittiiegti, 

fanfcaeti,  t^ötääStt,  jä^fäett:  det  går  t.  för 

honom,  lianen   fä^  bitatfesti  1.  tritfaHenfa. 
Trögtänkt,  a.  I)iba6»nttcltnen  1.  ^iärfincn,  fan» 

fca^jädinen  1.  =äl^tnen,  ^itaaStt  ajatteletva. 
Trögvulen,  a.  I;itaanläntä,  ^)ibagtclen?a,  n)tt= 

fatltnen. 
Trögväxt,  a.  »aitoa»  1.  toattoais=fa?tontnen,  l)i= 

baö=faötouinen,  l^ntaaSti  fa€toatoa. 
Tröja,  f.  rötjv,  ri3tii)t,  furtitfa,  jäntrtfft. 
Tröjkrage,  m.  retjljnsfauIuS  1.  »fauluri. 
Tröjärm,  m.  ri3tjt)n=fii(;a. 
Trösk,  m.  (triishimg)  ijjuinti;  (säd  som  tröskas) 

^utmifet,  |>uitatoat,  (redan  tröskad)  ^)Utmat. 
Tröska,  v.  a.  |3mba;  t.  säd,  ria,  ))uiba  1.  ta|)= 

\)(xcs.  cloa,  riitetä. 
Tröskare,  m.  i^utja,  ruf;en':|5Ut|a  1.  »to^^jaja, 

^uitna^inicS,  rut)t=mie§. 
Tröskel,  m.  t\)V.\Vci^  (={'Kn);  stiga  öfver  t — n, 

oetna  1.  !ätjbä  fijnn^ffeStä  1.  fi}nnt)ffcn  ^li. 
Trösklag,  n.  :|3uija'!unta,  ^mma=funta,  riibi= 

1.   )3uima'mief)et;    (säduppsättning)    af;bo§ 

(=fien). 
Tröskloge,  m.  vtiben  Iuf;a  1.  Intoa  1.  toälincn, 

^.nttma4uf;ä. 
Tröskmaskin ,  m.  ^3Utma=fone  (=een),   )3ntntt= 

!cne. 
Tröskning,  f.  ^)nmtt,  ^utnto,  :t;nima,  ))umu= 

nen,  rtif)en  ta|jpo  1.  i^uintt, 
Tröskslaga,  f.  riil)t=  1.  :|3mnia=toar§ta  1.  =riu8ta. 
Trösktid,  m.  ru^t»atfa,  ^3Utma=  1.  ))nintt=aita. 
Tröskverk,  n.  :|3utma4aiti}g  1.  =rafennu§,  :t)nt= 

ina=fone  (=een). 
Tröst,  f.  lo^butng;  min  ålderdoms  t.,  toan]()UU= 

teni  tnrtoa. 
Trösta,  v.  a.  o.  n.  Icl^buttaa,  Iof)butet(a;    t. 

ngn,  lol^buttaa  j.futa;  Gud  tröste  mig!  3u» 

mala  nät;fi3ön!    §ervan  tieten!   t.  pä  ngt, 

luottaa  ji;tin;  t.  sig,  v.  r.  tcljbuttaita,  UXy- 

butcCoita,  io^buttaa  itfeänjä   1.  mieltäniä; 

t.   dig    (sörj  icke),    elä    furc  1.   f)no(i,    clä 

^f)tään  fure  1.  f)uelt,  ole  Icbbnllinen  toaan; 

blifva  t— d,  Io(;tua,  tutta  Ictjbutetuffi  1.  let)- 

tnneclji;  t— nde,  Iof)buttatoa,  toljbullinen. 
Tröstare,  m.  Jcf)buttaja. 
Tröstarinna,  f.  lo^buttajatat. 
Tröstefull,  -rik,  a.  Iof)bultinen,  tDt)buttatoai= 

nen,  (ofjbutuffeHinen,  runfas  1.  rit'a§  (o{;bu= 

tuffcöta. 
Tröstegrund,  m.  lo^butnffen  f^^.  , 


Tu  g 


823 


Tröstemedel,  n.tot)bute  (=tteen),Io]^bn!e  (ffecn), 
lDt)bntin  (=ttimen),  IoI)butu8=neutoo  1.  =^  f  etno. 

Trösteord,  n.  Iof)bntn§=  1.  lofjbuS-fana,  lol^' 
bnttatoa  fana. 

Tröstlös,  a.  tol^bnton,  lol^buttamaton,  toitoo= 
ton. 

Tröstlöshet,  f.  loi^buttomuuS ,  Iot)buttamatto= 
inuug. 

Trött,  a.  toäftinljt,  uu^unut,  toäf^fftgfä  1.  uu= 
tou!fis[a  (otetoa);  (fig.)  toäfptjt,  t^tläst^nljt; 
gå  sig  t.,  lä^bä  itfenfä  toäf^!fiin;  jag  kän- 
ner mig  t.,  minna  toäfl^ttää. 

Trötta,  v.  a.  toäj^ttää,  nutouttaa;  (fig.)  toä> 
fl)ttää,  !l}t(ä§t^ttää;  t— s,  v.  d.  se  Tröttna. 

Trötthet,  f.  toäi>m^«,  un^umuö,  toäi>ffi§fä  1. 
unton!fi§ia  olo;  (matthet)  vantens;  (ledsnad) 

ft)IIäSt^ml?8,   f^ttäetljö;   jag   känner  t.,   mi= 

nna  toäf^ttää  1.  raufaifee,  tnnnen  itfeäni  toä= 

ftjttätoän. 
Tröttköra,  a.  <x\'3.a  toäftiffiin,   toäft)ttää  1.  un= 

tonttaa  ajcHa;   tröttkörd,   toäf^ffiin  1.  uu=^ 

tonffiin  ajettn,  nntontettn,  ajoöta  nu^nnut  1. 

to^äj^n^t,  nf)toettnnnt. 
Tröttna,  v.  n.  toäfijä,  nu^ma,  uf)toettna,  raueta 

(=!ean;i;  t.  vid  ngt,  ftjUäStijä  1.  juuttua  j^ftn, 

toäfi}ä  jötfin. 
Tröttsam,  a.  toäfljttätoä,  toäfljttätoäiuen,  uu= 

touttatoa,  toaitouttatoa. 
Tröttsamhet,  f.  toäfl)ttätoäift)l)8,  nntouttatoat» 

fnu§. 
Tu,  num.  card.  fafft;  klockan  är  t.,  fetto  DU 

fatft;    derom   är  t.  tal,   fiitä  citaan  falsben 

toai(;eet[a  1.  on  fafft  mieltä  1.  ^Mtf;ntaan  !al^« 

banne  :J>äin;  skära  i  t.,  teifata  l;alf'i  1.  !a^* 

tia  1.  !af)taan  1.  fatjbetfi;    dela  i  t.,  jafaa 

f  aistia  1.  !a£)befft,    :(5anna  I^alfi  1.  fat;tia;  gå 

i  t.,  mennä   f^alfi  1.  ritfi,   baleta  (4tean); 

vara  i  t.,  otta  f)alfi  1.  fal^tena;  taga  i  t.  med 

ngt,  !äl?bä  jf)!in  1.  r^l)t)t^ä  fäfin. 
Tua,  f.  se  Tvåa. 
Tub,  m.  :t3it!ä»fttmä,  !ii!ari,  fan!o4aft,  nä!Ö» 

tovtoi  1.  =)5ut!i. 
Tubba,    v.   a.    toieteCä,    l^oufuteöa,   maint* 

teaa. 
Tubbare,  f.  l^oufuttelija,  toiettelijä. 
Tuberkel,  m.  )3a^!a=n^f)ermä,  ^satjMa. 
Tudda,  v.  a.  rutistaa,  m^fertää. 
Tudela,  v.  a.  :t3anna  1.  ialaa  laiiiia  1.  fal^beffi, 

fatfittaa;  t— d,  fafft =jafoinen  1.  4;aIfoinen. 
Tuff,  m.  ^ata=  1.  farsta4itoi. 
Tufla,  v.  a.  ^ö^^ntää,  muff  iloita  (4fen),  vm-- 

fittaa,  toätf^ttää;    t.  1.  tufsa  hår,  )5l)r^ttää 

1.  ))örrDttää  1.  ^i5^(;entää  tuffaa. 
Tufrot,  f.  t^^ä8=iuuri. 

Tuftåtel,  m.  (aira  caespitosa)  nnrmi4aul)a. 
Tufva,f.mätä8  (-ttään),Cmwd/'e;tlj|3äö  {'ppaåix), 

^nime  (=een). 
Tufvig,  a.  mättäinen,  tlj)3)jäältinen,  mättääHi-! 

nen;  bli  t.,  mättäijnt^ä. 
Tufvighet,  f.  mättäif^l?8,  t^)5)3äät(if^^8. 
Tugga,  v.  a.  jjureffia,  ^jurra,  )3ure8fetta,  p\x-~ 


T  u  g 


Tu: 


rettaa,  ^juruétaa,  matuStaa;  t.  maten, )juref=| 
fia  1.  :|3uvu8taa  ruotaa;  t.  sönder,  ))urctfia| 
1.  ^uvcöfeUa  rifti;  t.  tobak,  puxxci  1.  jööbäj 
tupaffaa;  t.  pa  naglarna,  ^juretfta  1.  ^mVeö»' 
fclla  fiinfiäiilä;  t.  på  betslet,  ^urra  1.  ^iuref=j 
[ia  fuclaimiania;  t.  åt  ett  barn,  ^itvcttaa 
1.  ^JuruStaa  la^feKe,  purettaa  la&ta.  j 

Tugga,  f.  puxui,  )>uru,  ^.lurunen,  V^urut,  ^Mt= 
retu«;  ge  ett  barn  tuggor,  purettaa  lasta 
1.  io^jfefie,  antaa  :t^uru8ta  1.  :|.'>uvujia  Ia^= 
feCe. 

Tuggbuss,  m.  tu^jaff a=)>uvu6 ,  tu^mffa  =  motti, 
tupuéft. 

Tuggtobak,  ra.  f)ammag=tu^^affa,  ^uru=tu^a!fa. 

Tuggyta,  f.  Xpd  tand)  puxu^paitta  1.  »tila. 

Tukt,  m.  !uvt,  tiirituS,  nut)tcettcmuuS;  upp- 
fostra i  t.  och  ära,  faélvattaa  furigfa  ja 
tunnoSja;  lefva  i  t.,  elää  funnoUa  1.  nu^= 
teettcmaéti;  hälla  i  t.  och  Herrans  förma- 
ning, :pitää  furtSfa  1.  furttuffeSia  ja  ^ev= 
ran  nul^tecéfa;  i  all  t.  och  ära,  faifeSfa 
fumtoéfa  ja  ^u()taubeäja;  hålla  manskapet 
i  sträng  t.,  ^>itää  mtef^iätö  fotvaéfa  furiéja. 

Tukta,  v.  a.  turittaa,  rangaista,  opettaa; 
jag  skall  väl  t.  dig,  f>jöäpä  ftnut  D^JCtan 
1.  f  uritan. 

Tuktan,  f.  furituS,  furittaniincn,  furt,  o^5etu§; 
sta  under  ens  t.,  oUa  j.fnn  furin  alla  1. 
alainen. 

Tukthus,  n.  ojennuS^ui^ne  (=ecn),  furi4;uone. 

Tukthushjon,  n.  cjennuä»  1.  furi^uoneelai» 
nen. 

Tuktig,  a.  V^ul^bag  (=taan),  nul^teeton,  n)il^)i= 
tön. 

Tuktighet,  f.  :|ju^tau§,  nut)teettomuuö,  njil^it^ 
tiimij^S. 

Tuktlös,  a.  furiton,  Inritta  (olettja). 

Taktlöshet,  f.  furittomuuS. 

Tuktomästare,  m.  furittaja. 

Tulkört,  f.  (cynanchum  vincetoxicum)  ^5crl)0= 
tuffa,  fäärmeenpi8to=^rttt. 

Tull,  m.  tulli,  tulIi=ttero,  tulli=ra^a;  lägga  t. 
pä  varor,  ^janna  tairarat  tuUin  alaififfi,  panna 
tuUi  tavaroille;  betala  t.  för  varor,  maf= 
faa  tuUia  tatearcilta  1.  taitaroiSta;  (rid  stad) 
tulli;  utom  t— en,  tuUin  ultc=puolella  1.  ta 
fana;  passera  t — en,  futtca  1-  mennä  tul 
lista  1.  tuUin  fautta. 

Tulla,  v.  a.  tuUata  (=aan),  tullita  (-tjen),  rnaf» 
faa  tuUia,  ottaa  tullia. 

Tullarrende,  n.  tuUi-arentt. 

Tullhar,  a.  tuUattaira,  tuUin=alainen. 

Tullbehandla,  v.  a.  fä^ttää  tulliSfa  1.  tuÖiHa. 

Tullbesökare,  m.,  tuUi^fnöfäri,  tuHi^fatfoja. 

TuUbetjening,  f.  tulli^l^ateelijat,  tulli=mie^et. 

Tullbetjent,  m.  tuUi^^jalttelija,  tutli=mieg. 

Tull  bevakning,  f.  tullin^toatoomuS  1.  =fatjo= 
mu§,  tulli=tarfa§tu8 ;  (personalen)  tulli=lpar= 
tijat  1.  =tt>aIwojat,  tufli^miel^et  1.  »»abbit. 

Tullbom,  m.  tuUitanfo,  tnlli«puu. 


Tulldirektion,  f.  tuain4)aaitu6 ,    tuKin^jolitO' 

funta;  Gi-neral-t.,  tullin  tili  hallitus. 
Tulldirektör,  m.,  tuUinjcl^taja,  tutli>tirelitt)öri. 
Tulldistrikt,  n.  tuUi  piiri. 
Tulldistriktchef,  m.  tullipiirin=päälliffii. 
Tulle,  ra.  ^anta,  f)anfa=tappi,  tuUo;  bat  med 

fyra  (par)  tullar,  neli^anfainen  1.  =ioutui= 

nen  ujeue. 
Tullexpedition,  f.  tnlli=toimi§to  1.  =tcimifunta. 
Tullflagga,  f.  tulli=»iirt  1.  -Axppu. 
Tullfri,  a.  tuQitcn,  tulli  =  toapaa,  tullista  va- 
paa. 
Tullfrihet,  f.  tuUi-VapauS,  tullittomuus. 
Tullfritt,   adv.  tuUittaa,  ilman  tuflitta,  tullia 

mafjamatta,  tulli=matiutta,  tuUi^njapaaeti. 
Tullförpaktare,  m.  tulliu^lBOuraaja. 
Tullförpassning,    f.  tutli=paSfi,    tulli=tobiStug. 
Tullförsnillning,   f.  tulli-petoS,    tullin=pettä= 

mijä. 
Tullförvaltare,   m.   tullin 4)Ditaja,  tulli=päöl 

liffi)  1.  =päälll}§. 
TuUförvaltning,  f.  tultin^l^oito  1.  4)oibantc. 
Tullhus,  n.  tulli=I;uone  (=een). 
Tullinkomster,    m.   pl.   tulli ^tulot,    tulliral)a= 

tulot. 
Tullinspektor,  m.  tulltn=tarla§taja  1.  =faitfijal. 

'Vartija. 
Tullintrader,  se  Tullinkomster. 
Tullintägt,  m.  tullisaatavat. 
Tulljakt,   m.  tulli -aluä,   tullt=ial;ti   1.  =venc 

(=een). 
Tulljurnal,  m.  tuIli=luettelo,  tulli=päiväfirja. 
Tullkammare,  m.  tulli=tamari. 
Tullkappe,  m.  tuUi^appa,  mt)11^4appa. 
Tullmedel,  n.  pl.  tultin-aliat  1.  =Varat. 
Tullnär,  m.  tuUi^mteS. 
Tullordning,  f.  tuUi^fääntö  1.  =aietn§. 
Tullplats,  m.  tuUipaitfa. 
Tullport,  m.  tulli  portti. 
Tullqvarn,  m.  vcro  mijllli,  tulli=mi)llt?. 
Tullrättighet,  f.  tuUiu--  L  tuUauS-oifeuS. 
TuUsats,  m.  tulli  määrä. 
Tullsedel,  m.  tuai^^eteli  1.  -firja,  tuai=tcbié= 

tu«. 
Tullskrifvare,  m.  tuHiSirjoittaja. 
TuUsnok,    m.  tulli  =  fl^i3täri,  tulli  =  nuuStari  1. 

=nnuéfija. 
TuUitation,  f.  tuai=paiffa,  tullin  afema^paif' 

fa. 
Tullstyrelse,  f.  tullin=l)aaitu«. 
Tullstämpel,   m.  tulli =merffi,    tulli=fuvaifin 

(=imen). 
Tulltariff,    m.,  -taxa,   f.  tulli^tafja,  tullil)in= 

nan=määrä. 
Tulltjensteman,  m.  tulli=virfamieS. 
Tullumgäld,  m.  tullt^fustannuS. 
TuUuppbörd,  m.  tullin=l;)löstanto,  tulli=raliain 

ferät)g. 
TuUuppsyningsman ,  ra.  se  Tullinspektor. 
Tullvaktmästare,  m.  tulli=valitmc§tart. 
Tullverk,  n.  tuIli=Viragto,  tullilaitot. 


Tul 


Tu 


825 


Tullväsendet,  n.  tuHi=toimt,  tullt-aftat. 

Tulpan,  m.  tul))ant. 

Tulta,  v.  n.  Upiiä,  Il)IIcrtää,  iBaa:pertaa,  tät}-- 
bä  fullevotta  1.  I^ltertää. 

Tulubb,  m.  tulu^i,  turfft. 

Tum,  m.  tuuma;  en  t— s  lång,  tuumau  pu 
tuineit  1.  »mittaiiten. 

Tumla,  v.  n.  UUa^taa,  kUa^btUa,  fufertua, 
tu^iertua,  feifabtaa,  !u^:puroita  (»tfen),  f)eit» 
tää  tnppmaa;  t.  omkull,  under  bordet,  fu= 
fertua  1.  tupertua  1.  !elfaf)taa  nurin,  ^^öl;bä^ 
aHe;  t.  af  hästen,  feflal;taa  1.  fetfaf)taa  1. 
1'ufertua  maal;an  f)eivcien  fefästä;  t.  om 
hvarandra,  med  h  varandra,  fufevretta  2.  tu= 
:|3crrclta  1.  fu))errclla  1.  fnp|5uroita  1.  tepa8= 
teCa  fefaifin  1.  finne  tänne  1.  toinen  toifenia 
fanöfa  1.  feaSfa;  t.  sig,  ^ief)tarc>ita  (=tien), 
fuppuroita;  v.  a.;  t.  en  häst,  tepaStaa  1.  !ie= 
futtaa  1.  fiefutetta  1.  fcifnttaa  1.  teifutcUa  1. 
^tjörtttää  ]^ert)o§ta. 

Tumlare,  m.  (dtlphinus  j^hocaena)  p^öriäiuen, 
men=fifa;  (pokal)  piiaxl 

Tumma,  v  a.  o.  n.  näpliä,  näjjpiä,  f)^pi§teltä. 

Tumme,  m.  ^jeufalo,  munni;    hälla   t — n   på 
i      ögat  på  en,  ]3itää  j.futa  tarfatta  fitmättd; 
I      af  en   t— s  längd,   )jeufaIoinen,    |)cufalcn= 
!     :|5ituinen. 
iTummel,   n.  !eUa(;teIu,   tupevtetu,   tn^jerruä, 

tepaötuö,  tepastelu. 
:  Tummeliten,   m.  (troglodytes  europaeus)  peu= 
!aIo4intu,   peufatoinen;   (fig.)  peufaloinen, 
fääpiij,  maatiainen. 

Tummelplats,  m.  tcpaötn8  =  pai!fa  1.  =fenttä, 
taigtelu=fenttä. 

Tumstock,  m.  tuuman=mitta,  tuuma=puu,  mit= 
ta=puu. 

Tumtals,  adv.  tuumittain,  tuumittaifin. 

Tumult,  n.  meteli,  melöfe  (»een),  \VjX\),  i\)xäh 
fä;  (upplopp)  fapina,  meléfe. 

Tumultiiarisk,  a.  melöfeiuen,  jijräHäincn;  fa= 
ptnallinen. 

Tum  vinkel,  m.  ^}eufaIo=  1.  peufaWjanfa. 

Tunder,  n.  pafurt,  (fnösk)  tanla. 
I  Tunderdosa,    f.  pa!uri=fup}3i,   tuH»  1.  tuluä» 
fuppi. 

Tung,  a.  ragfaS  (»aan),  painatt)a;  (svär)  raS» 
fag,  toaifea;  två  pund  t.,  faffi  leitcigfää  pat= 
nattja,  fal)ben  leiicisfän  painoinen;  t.  börda, 
raéfag  1.  painaica  taaffa  1.  (fig.)  fuorma; 
t — t  arbete,  ragfaä  1.  toaifea  t^ö;  t — t  v" 
galag,  rasfag  1.  toaifea  1.  (af  köld)  fireä 
leti;  t.  andedrägt,  ragfag  1.  ragfainen  1 
iwaifea  ^engit^g;  t.  sömn,  fifeä  1.  ragfag 
uni;  det  är  tungt,  vagfaéta  1.  ragfag  on, 
fe  on  ragfagta;  jag  är  t.  i  hufvudet,  pää» 
täni  painaa;  jag  känner  mig  t.  (sömnig), 
ntinua  rafittaa  1.  ranfaifee;  t.  till  sinnes,  med 
■t— t  lynne,  ragfaS^mielinen,  ragfag»  luou^ 
toinen. 

Tunga,  f.  (besvär)  rafttug,  fuorma;  bära  da- 
Soenskt-Fmskt  Lexikon. 


gens  t.  och  hetta,  färfiä  päitt)än  fuormaa 

j|a  f)enettä;  (pålaga)  tceron-fuorma,  rafitug, 

lDero--rafitu§. 
Tunga,  f.  f  tett;   (tangfurmig  kropp)   fielt,  !te» 

tefe  ('ffeen);   styra  sin  t.,  f)altita  1.  I;iIIitä 

(»tfen)  fiefenfä;  qvick,  löpande  tunga,  tiu» 

fag  fieli;  jag  hade  ordet  på  tungan,  fana 

p^ijri   fieleHäni;    det  ligger   mig   på   t— n, 

fe  pi)l)rii  1.  fieppuu   fielettäni  1.  fuugfani; 

allt  hvad  som  kommer  på  t — n,  mitä  icaan 

fielefle  ferfiää  1.  fijlfi  fuuf)un  tuopi;  t— n  på 

en  våg,  «3aa'an  fieli  1.  nagta. 
Tungband,  m.  fielen»fannin  (»ntimen). 
Tungben,  n.  fien4un. 
Tungblodig,  a.  ragfag»  1.  ft;nfeä»tt)erinen. 
Tungblomster,  m.  (bot.)  fieloig»fufaSto. 
Tungblomstrig,  a.  (bot.)  fieIoig»fuffaincn. 
Tungbokstaf,  m.  fieli-puugta»i  1.  »firjain  (»i» 

men). 
Tungbröstad,  a.  ragfag  »Iicnfinen,  al;bag=rin» 

täinen, 
fungformig,  a.  fiefeffeineu,  fieloincu. 
Tungfotad,  a.  ragfaS-jalfainen,  föppänä. 
Tunghäfta,  f.  fieU=jänne  (»ntcen);  han  har  t., 

f;äneöä  on  jänne  fietegfä. 
Tunghänd,  a.  ragtag»fätinen,  fi5mpeI5=fätinen. 
Tunghörd,  a.  fott)a=fnuIoinen,  tBaifea»funfoi» 

nen,  toäi)ä=fuuIoinen. 
Tungkörtei,  m.  fieU»rtianen  1.  »ranl^anen. 
Tunglik,  a.  se  Tungformig. 
Tungljud,  n.  fiefi»ääni. 
Tungläät,  a.  toatfea4ufninen,  luaitea  lufea. 
Tungmuskel,  m.  fieli4il)ag  (=f|en),  fieli»j[än= 

täre  (»een). 
Tungnerv,  m.  fieIi'fuout  1.  •^'iftxmti,  fieli-fiuta. 
Tungomål,  n.  fieli,  fielen-parfi  (=rren). 
Tungrodd,  a.  ragfag»fontuinen;   (fig.)  fanfea, 

fanfea»fanainen. 
Tungrot,  f.  fielen  juuri  1.  faunin  (»utimen). 
Tungsint,  a.  ra§fag»miennen. 
Tungsinthet,  f.  ragfag^mieliftjijg,  ragfaS  micli. 
Tungspen,  m.  fita»fielefe  (»ffceuj. 
Tungspets,  m.  fielen  färfi. 
Tungsöfd,  a.  ragfa3=unincn,  fifeä>imtnen. 
Tungt,  adv.  ragfaagti;  andas,  sofva  t.,  f)en= 

fiä,  maata  ragfaagti;  gå  t.,  fä^bä  ragfaagti 

1.  painatoagti;    t.   lastad,   ragfa64agtinen; 

det  kännes  t.  ,  tUUtuu  ragfaalta  1.  ragfaal» 

le;    det  ligger  t.  på  hjertat,   fe  painaa  \\)- 

bäntä  fotoagtt  1.  ragfaagti. 
Tunik,  f.  xmix;,  fiitoit  (pl). 
Tunn,  a.  o()ut  (=uen),  ol^foinen,  (helt  t.)  ol)n» 

faineu;   (gles)  'i^axxca:,    (om  fiiita^ide  änmen) 

toetelä,  oi;foinen;   t.  luft,  of^ut  1.  l)icno  L 

feweä  ilma. 
Tunna,    f.    tt)nnt)rt,    (mindre)    pulffo;    en   t. 

spannmål,  ttjuntijri  jl;toiä,  jl)»ä»tl)nn^ri;  half 

t.,  puoU  t^nnt^riä,  puoliffo. 
Tunna,  v.  a.  panna  tinniVriin  1.  ttmnijriUe, 

tvnnijrijitä  (»tfen). 

lOt 


826 


Tu  n 


Tve 


Tunnband,  n.  »amtc  ('tcen),  a8tta=toanne,  tijn» 

ntjrtn  iranne. 
Tunnbindare,  m.  a§tian=tefijä,   tt)nn^nn4en= 

jä,  (handare)  »annchtija. 
Tunnel,  m.  tunneli,  maan=alaincn  tie,  inaana= 

Iai8=ttc. 
Tnnnhet,  f.  cBiuiS,  ol^eu?,  c^fotfuuS;  ^rtcuuS; 

lt)ete(^l}ö;  jmfr  Tunn. 

Tunnklädd.  a.  Dl)ui§ia  ivaatciiSfa  (clctr>a),  c» 
f)ut»tDaatteincn,  cljuccsti  1.  nniljän  iraatctettn. 

Tunnlund,  n.  ti}nnt}rin=a{a,  ti)nni)rtn=inaa. 

Tunnskalig,  a.  Df;ut»!ucrinen. 

Tunnsådd,  a.  :^artiiaan  fvhrettti,  [)arira=fl}In.n}i' 
nen. 

Tunntals,  adv.  tönn^rittäin. 

Tunntapp,  m.  tl}nn^rin  ta^>|.M. 

Tunntarm,  m.  of)Ut=fuon. 

Tunt,  adv.  Df)ueStt,  cl^ufaifcStt,  cfjueSfa;  (glest) 
t)artt)aan,  bamaSfa,  I)arlt)a8tt. 

Tupé,  m.  Dt|a=tuffa,  :t5^§ti)=tnHa. 

Tupp,  m.  fnffo;  t— en  gal,  !u!fo  laulaa. 

Tuppfjät,  n.  fufcn  aöfet  (=en). 

Tuppfäktning,  f.  MfDJcn  ta^^^^eln  1.  tai^tetu. 

Tuppgäll,  n.  tu!cn=Iantu;  stiga  upp  vid  t— et, 
nousta  i}(ö§  fulon  tauluöta  1.  laululta. 

Tuppkam,  m.  fufon--{)avja. 

Tuppkrås,  n.  lufon^clttu  1.  »tieltta. 

Tuppkyckling,  f.  futtD=):oifa  1.  ^^oitanen. 

Tupplufvas,  v.  d.  ttjetää  tu!fa»nucttaa,  cKa 
tuffa=nucttatfttla. 

Tupplur,  n.  nufaltbuS,  uinaBbug,  Ii)f)^t  1.  tt)ä= 
I;ä  uni;  taga  sig  en  t.,  nufaf}taa  1.  ntnaf)= 
taa  iräfiän  1.  Mutan. 

Tuppskägg,  n.  fufcn^virta  1.  -4)cltta. 

Tuppsporre,  m.  hifcn4auuu§  (^ffenj. 

Tuppägg,  se  Vindägg. 

Tur,  m.  (gäng)  fetta,  (resa)  mat!a;  göra  en 
t.  åt  landet,  tef}bä  1.  fäufcä  luatfa  1.  mat= 
tancu  maalte  )jäin,  uiatfata  1.  fäträiétä  f'er= 
ta  inaaöc  ^^in;  (ordning)  tDUoro;  nu  är 
t— en  hos  honom,  mit  cn  bänen  touoronfa, 
n^t  cn  »uoro  itänen  1.  I;äneUä;  hvar  i  sin 
t.,  fufin  tpuoronfa  1.  wnoroStaufa,  laifti 
nntcroittain;  i  t.,  efter  t.,  iBucroittain,  itiuo» 
vcitellen,  ivucron  mufaan;  t.  och  befordrings- 
rätt,  hiuorc  ja  ^(cuuttö^oifeuS;  (lycka)  cnni, 
Jijff^;  (i  dans)  ttiuoro;  (löshdr)  »ara^tuffa. 

Tura,  v.  n.  irnorcttctla,  teljbä  1.  cUa  it»uovoit= 
tain. 

Turban,  m.  tnri>ani,  !äärc4a!ft. 

Turbin, m.fie^?Dtiu(=ttimcu),tte^o=rata§(=ttaan). 

Turbinqvarn,  m.  tie^Jctin^n^Ill?,  turlnnt^m^Hlj. 

Ture,  m.  fmlinjili,  iceitfo. 

Turist,  m.  mattailija. 

Turkiet,  n.  !j;urtin=maa. 

Turkinna,  f.  tuvf£itaiS=n>aimo. 

Turkisk,  a.  tuvtfilaincn,  2;urfin,  2;uv!iu=inaau; 
t — a  kejsai-en,  S^urfiu  feifari. 

Turkiska,  f.  turfin^fieli. 

Turkos,  m.  tuvfoft,  fiunS=fift)i. 

Turnips,  m.  tnvnijjfi,  tuvnipfi^nanri?  (--iiu) 


Turturdufva,  f.  (columha  turtur)  turturt^fJjJjl^f^"; 

(fig.)  ft^ljl)ti)fen  ^Difa. 
Turvis,  adv.  tDUDvoittatn,  tDUorcitcKen,  hjuo» 

rcin. 
Tusan;  t.  plåtar!    t.  hakar!  t.  djeflar!  tufiat 
tunmmaista!  |pa]^uu8  1.  faafelt  ctfoon  1.  h)te= 
föön!  )?a:^uuffi§ia!  tufiat  ^sentetettä!  det  var 
t.!  nå  t.!  kors  för  t.!  no  ^5a!^uuö  1.  faafcli 
1.  klftari!  fe|5ä  V^afmuS  1.  faafeli!  t.  så  stor! 
fnnvt   cnfin  faafeti!   faafclin  1.  ^elffarin  1. 
:t3entcleen  fnnri  onfin! 
Tusch,  m.  tuSfi,  tuöft-Ujäri. 
Tuscha,  v.  a.  maalata  (=aan)  tuSftUa  1.  tuSft= 

tiiäriffä,  tuöfailla. 
Tuschritning,  f.  tu8ft=fuit»aanto. 
Tuschstäng,  f.  tu8fi=^uiffo  1,  =))aluffa. 
Tusen,  num.  card.  tu^at,  tulkannen;    t.  gån- 
ger, tnl)at  1.  tullannen  fertaa,  tuf;anne8ti; 
t.  sinom  t.,  tufiauftttain  tu^anfiu,  tuf;annen 
tnf)atta. 
Tusende,  num.  ord.  tuf;anne8  (=nnen);  t.  gån- 
gen, tuf)annennc8ti,  tuf)anne6  ferta. 
Tusendedel,  m.  tul)anne8  ofa,  tuI^annenneS. 
Tusenfaldig,  a.  tul)at»fertatnen,  tu[;anfinen. 
Tusenfaldt,    adv.  tuf)at=!ertaife8ti,   tnf)anftn, 

tufianfin  ferroin. 
Tusenfot,  m.  (iulus  terrestris)  tuf)at=jalfiainen 

1.  =jalfa. 
Tnsengyllen,  m.  (erytraea)  ranta=l'Q:|3pi. 
Tusenkonstnär,  m.  filmän=f'ääntäiä,  tuljanncn 

fonstin  tefijä;  (fig.)  moni^rttirfainen. 
Tusenskön,   f.    (bellis)   fata»!auno;    (achillaea 

jytarmica)  aro^fävfämö. 
Tusental,  n.  tuf)at=Iufu  (=wun),  tulkannen  Infn. 
Tusentals,  adv.  tul^anftn,  tnl;an[ittain,  tubat^ 

ntäarin. 
Tusenårig,  a.  tnbat=tonDtinen,  tuhannen  tl^nc» 

ben. 
Tuska,  v.  a.  njai^taa,  ivaifiettaa. 
Tussa,    v.   a.    (en  hund)    jututtaa  1.   ufnttaa 

(!oiraa). 
Tut,  m.  (strut)  tUUtti,  törtö;  (i  qyarn)  tuutti; 
(spets)  [;)ui^).>u,  ^)i^3C,  tuittu,  fui^>pu;  (horn) 
tortei. 
Tuta,  f.  (för  finger)  fonnn8tin  (nmcn),  fcrmi* 

tnppc. 
Tuta,  v.  n.  o.  a.  toitottaa,  töti>ttää,  tovttjet* 
Xaa,  ^.mbaltaa  1.  htutaa  tometfa,   puljaltaa 
torwea,  ^.nibna  torween;  (fig.)  ^su^altaa,  i\U 
jaista,  ^jartaiSta. 
Tutt,  m.;    hela  t— en,   fofo   J0u!!0  1.  rÖ^Hiö 

1.  tuffu,  faiffi  tt)l)nni  1.  tuffunanfa. 
Tutta,  v.  n.;  t.  pä,  pistää  1.  fi}ti}ttää  tnleen. 
Tvaga,  f.  buiåfu,  [)afo4uuta,  fiuofiain  (nmen). 
Tvaga,  v.  a.  se  Två,  v.  a. 
Tvagning,  f.  ^efeminen,  :|je[entä. 
Tvebett,  a.  fafft«n)etDinen  1.  »iraljainen. 
Tveblöja,  f.  faf8pää=mela. 
Tveböte,  n.  ta^beU'  1.  faf'fin=fertainen  faffo. 
Tvedrägt,  m.  crt^niraifuuö,  riito=n?äIt)>iJ8,  rit» 
täinen  Ifäli. 


Tve 


Tvedrägtsanda,    f.  eri^puratfuuben   ^euti   1 

{)tmo,  ruta=mieltli}i?§. 
Tveeggad,  v.  a.  !affi=teräinen. 
Tvefaldig,  se  Tvåfaldig. 
Tveggehanda,    a.  oböjl.    !a[)ben»Iaamiueu    1 

4ajtncn,  tal)ta  lajta,  fal)ta4ainen. 
Tvegifte,  n.  iafft»natmtnen. 
Tvehågsen,  a.  M)ba=mtelmcn  1.  ^^pätnen,  U^- 

ben=toaif)einen,  faf)bel{a  päatiä  1.  ntteteöä  (o^ 

Ietoa),!a]^bannel.!af)ba=^ämartoete»a,e|.''äiie^ 

toäinen,  e^ärö,  e^^ä=mteliucn. 
Tvehågsenhet,   f.  !af)ba=mtcait)t)§   1.  =}3äiftjl}§, 

taf)ben--ttjat()etfuu§,  c^ätletoät[i}t)§,  e:|)ärDi}^^S, 

!a^bella  pääUä  olo,  e))ä=mteltf^^§. 
Tvehänd,  a.  fafft={ätmen. 
Tvehändig,  a.  (nat.  hist.)  !a!fi=fätinen  1.  =!ä= 

bettinen. 
Tvehöfdad,  a.  fa!ft=i3ätnen. 
Tveka,  v.  n.  c^^tä,  em^nä,  c^ätUä,  oUa  fa^bcn 

»aiheella,  artiielfa  fal^banne  1.  faf)ba^^jätn. 
Tvekamp,  m.  se  Duell. 

Tvekan,  f.  cpim^§,    etnj3tmt)S,   e))äi(eminen, 

e)5ätli)§,  amelus. 
Tveklufven,  a.  faffi4;aHci:ten,  f)atfat§tu,  faffi= 

f)aaramen. 
Tveklöfvad,  a.  !a!fi=!t}ntmen,  ^alfo^atotoinett. 
Tveksam,   a.   e^jhnäinen,   emonani,   epätfci»ä, 

actoelewa. 
Tvekönad,  -könig,  a.  faffi^neuivchieil. 
Tveköning,  m.  fafft=neuwofag  (4faan)  1.  »itcit» 

hjoinen. 
Tvemänning,  m.  (bot.)  faffi4;eteincn. 
Tvenne,  num.  card.  faffi. 
Tveskifte;  till  t— s,  !atfi=jafocn,  tafau  (fal;= 

betle),  !a:^ba,  tahtia,  f  aistia  jafaen;  se  Två- 
skiftesbruk. 
Tveskiftesböter,  n.  pl.  f affiia!c=faf fo,  fafjtta  jaet=^ 

ta)va  1.  tafattaica  faffo. 
Tveskäftad,  a.  !affi=nittinen  1.  =tx)artmcn. 
Tvestjert,   m.  (forticula)  :|3il}ti=pnliätnen  1. 

4äntii5. 
Tvetalan,  f.  U\ba'-pni)t  (=een)  1.  =:t)u]^eiiuu8, 

rtStnn  =  ^ur)uiTtinen,   Mjbanne  1.  lal^ba^päin 

)3uf)ummen,  ixia8tai'fat§=pul)e. 
Tvetalig,  a.  fafjba^l-^ufjeincn,  {afft=fieltnen,  ristt= 

Tvetydig,  a.  (af  dubbel  mening)  fafft=mte{men, 
faf)ba=vmmärteinen,  um^i=inietinen;  (teif del- 
aktig) epäiltäicii,  ariceluttatoa,  aritiollaincn, 
e))ä  =  IuuItaiiHi;  t.  mening,  fafft=  1.  fa(;ba= 
mielinen  t}inniarn)ö  1.  ajatus ;  t— t  ord, 
yttrande,  faffi^mielinen  1.  um^i=OTiennen  1- 
artoeluttatoa  1.  e))ät(^ttätoä  jana  1.  puf;c; 
t — t  rykte,  e^äiltäwä  1.  arweluttatoa  1.  ar- 
tooQatnen  mainc;  t.  människa,  artocGainen 
1.  artceluttatoa  1.  epäiltäaä  1-  c^äih)ttärcä 
ihminen. 

Tvetydighet,  f.  fa!fi=  1.  faliba^mieaftn^S,  faf]ba= 
ijminävteif^Vö,  um^i  =  mielifi^^if,   e^äiltäiuät- 


li}i)tf,  e))äili}ttäu)äiit)^8,  arlueUtttaiuaiiunS,  ar= 
iwoKailuuS. 

Tvetydigt,  adv.  fa!ft=mielife§ti,  fat;ba=^mmär- 
täen,  mn|3i=nueUieSti,  e^äil^ttätoäöti,  axvat-- 
luttatvaStt. 

T  vi!  int.  \){)\  t;!?!;!  "cjiiWjl  ^^i- 

Tvifla,  v.  n.  cpäiflä;  t.  på  ngt,  e))äi(Iä  j.futa; 
komma  en  att  t.,  e)>äiU;ttää  1.  avnjeluttaa 
j.futa. 

Tviflan,  f.  se  Tvifvel. 

Tviflare,  m.  e)}äilijä. 

Tvifvel,  n.  c^äil^S,  epäileminen,  c|>ä=ava^elu3; 
hysa  t.,  oöa  e^äilewä  1.  ejjöileaäinen,  e» 
^laxWi;  det  lider  intet  t.,  ei  cle  epäilemiö» 
täfään;  utan  t.,  e^^äifemättä,  epäilemättäfin, 
ilman  e^Jäilemättä  1.  ej)äilemifettä. 

Tvifvelaktig,  a.  epäiltätoä,  epä=artoeluinen; 
(toiflande)  c^jäifeirä,  e:päilen)äincn,  epä=artt)e= 
ininen;  det  är  t— t,  epäiltäu\i  1.  ejsäittä' 
toää  on. 

Tvifvelaktighet,  f.  cVätltäftäil^^S ,  epäilljttä- 
n5äift}l}3;  (tveksamhet)  epäilen.>äifl}l?8. 

Tvifvelaktigt ,  adv.  e^jäiltätväöti,  epäih}ttä= 
ft»ääti. 

Tvifvelsjuk,  a.  e)JäiIt}S4<^illtnen. 

Tvifvelsjuka,  f.  e).>äiU}flcn  f;atu  1.  taipumus. 

Tvifvelsmäl,  n.  e^^äitlJö,  epäileminen;  draga 
it.,  epäillä,  rnweta  (=pean)  epäilemään,  et^ 
taa  cpäifläffenfä. 

Tvifvelsutau,  adv.  epäilemättä,  epäilemättä^ 
fin. 

Tvillingar,  m.  pl.  faficifet. 

Tvillingkärnor,  f.  pavi=  1.  fafloiö-lVi^ämet. 

Tvillingmuskler,  m.  pl.  fa!foiö=  1.  pavi=j[än=^ 
täreet  1.  4it)atjet. 

Tvillingsbror,  m.  fafioiö^toeti;  t— bröder,  lah 
|oiS»weIje!fet. 

Tvillingssyster,  f.  faf)ciö=fiiai'  (^en);  t— systrar, 
faffoiö4"ifarefiet  1.  4iiarut|et. 

Tvillingssyskon,  m.  o.  f.  pl.  taffoiS-Iapfet, 
fa!i'oié=fifaru!iet. 

Tvina,  v.  n.  se  Tyna. 

Tving,  n.  (mek.)  pif;ti,  pifjbiu  (=timen),  pu- 
viötin  (»timen). 

Tvinga,  v.  a.  pafoittaa,  ajaa,  ajaa  1.  »aatia 
hjäfifm,  fowuuttaa;  nöden  t — r  honom  att 
göra  det,  l;ätä  fäSfee  1.  pafcittaa  I^ätttä  1. 
I;änet  fitä  tef emään;  t.  in,  upp,  ut,  pafoit* 
taa  fifään,  plöä,  ubå;  (kufoa)  I;iIIitä  1.  f)al= 
lita  (»tfen);  t.  sig,  v.  r.  pafoittaa  itfeänfä, 
pafoittaita,  tei)bä  »äfifin  1.  »asteu  Iuonto= 
anja;  t.  sig  att  le,  nauraa  tt)äfifin  1.  tuaS- 
teu  htontoanfa,  pafoittaa  it[enfä  nauramaan; 
t— nde,  pafoittaica,  toäfinäinen;  tvungen, 
pafoitettu,  pafDn=perainen,»äfinäinen;  tvun- 
gen ed,  luäfinäinen  ttjala;  jag  är  tvungen, 
minnn  n^äfifin  tä^t^,  minun  ou  paffo  1. 
täptpm^S;  jag  har  blifvit  tvungen,  minua 
1.  minut  en  pafoitettu,  minä  olen  pafoitettu. 

Tvinna,  v.  a.  ferrata  (^taan),  fiertää;  t.  upp, 
lie^tl)ttää,   pääs^tää   1.   fiertää   fertaufje§ta. 


82S 


T  vi 


Två 


ferrata    talaiftn;    hårdt  t— d,  fierä;    löst 

t— d,  lieteä. 
Tvinntråd,  n.  ferrattu  lanta  1.  ritima. 
Tvinsjuk,  a.   se  Trånsjuk. 
Tvinsot,  m.  f)ih)ell^§=tauti,  näilrettäjäinen,  nät-- 

lvet^8=tauti;  futtta^nori  1.  =tautt. 
Tvist,  f.  riita,  fiiéta,  juffa;  börja  t.  med  ngn. 

atfaa  riitaa  1.  jutfaa  1.  ruireta  riitaai:  1.  fiiS= 

taan  j.hin  fanéfa;    ligga  i  t.,  cKa  riibagfa 

1.  riitaiftUa  1.  liiStaiftUa, 
Tvista,  v.  n.  riibeHä  (=telenj,  tiiStellä,  jufata 

(=ftaan),  juffia. 
Tvistefrö,  n.  riiban  1.  fiietan   aine  (=een)  1. 

aibe  (--ecn),  riiban  fauna. 
Tvistemål,  n.  riita=afta  1.  =juttu. 
Tvistig,  a.  riiban^afainen,  riitainen,  jo§ta  rii= 

bellään  1.  tiiétellään;  göra  t.,  riibellä  traä- 

taan. 
Tvistighet,  f.  ritban^alatfuug,  riitaifuué;  t— er, 

riitai)uubet. 
Tvistämne,  n.  riiban=aine  (=een). 
Tvungen,  se  under  Tvinga. 
Tvunget,  adv.  tcäfiftn,  ttäfinäifeStt,  )>a!ofla, 

^atcn  ?>erään,  »asten  luontca  1.  niieftä. 
Två,  v.  a.   t>eétä,  )>n(ici§taa ;  jag   tvår  mina 

händer,  minä  ^uf)biötan  {äteni. 
Två,  num.  card.  faffi  (=I)ben);  t.  gånger,  fal^-- 

beSti,  fatfi  fertaa;    t.  och  t.,  fatftn,  faffit- 

tain,  faffi  ja  fafft,  !a!fi  erättänfä  1.  ferraö= 

fanfa;  i  t.  delar,  fa()tia,  fa^tcen  ofaan;  !a^= 

begfa  ofaeia,  fal;tena. 
Tvåa,  f.  faI)ben=numero  1.  »nterfti,  !af!onen, 

fatfiffo;  (kort)  fatfonen,  UW-\\{ma. 
Tvåarmad,  armig,  a.  fa!)"t«fätinen  1.  »fäftnjar» 

tinen;  (mek.)  fatft=trartinen  1.  =i>uclincn. 
Tvåbent,  a.  fatft»jalfaincn,  tafft=iäärincn. 
Tväbladig,  a.  tafft4e{)tinen. 
Tvåblommig,  a.  faffi-fuftaineu. 
Tvåbyggare,  m.  (hot.)  fatft^fctinen. 
Tvådelad,  -delt,   a.  fa^ba  1.  faf;taan  jaettu, 

fafft»  1.  faf}ba=iafoinen;   (bot.)  fafft=jafoinen 

1.  =oiainen,  iafo=|>äinen. 
Tvådubbel,  a.  faf)in=  1.  fafiben^fertainen. 
Tvådäckad,  a.  faffi=fantinen. 
Tvådäckare,  m.  fafgfanft-Iaiwa,  faffi^fantinen 

aluéi. 
Tvåfaldig,  a.  faf;ben=  1.  fafftn^fertaincn. 
Tvåfaldigt,  adv.  faf)ben=  1.  fafftn=fertaii'e6ti; 

fafft  fertaa,  fafibestt. 
Tväfingrad,  a.  faffufcrminen. 
Tvåfhkig,  a.  (hot.)  faffi=Iiuéfaincn,  lLnin=))äi= 

nen. 
Tväfota,  f.  faffi=jalfa,  faffi-foi^n. 
Tvåfotad,  a.  faffi^jalfainen. 
Tvåfärgad,    a.    faffi »irärineu   1.    4arirainen, 

faffi=fartr»a. 
Tvågrenig,  a.  faffi4;aarainen. 
Tvahjulig,  a.  taffi=)M)i<räincn. 
Tvåhornig,  a.  faffi^jartoinen. 
Tvalmndra,  num.  card.  fafft  fataa. 


Tvåhundrade,  num.  ord.  fabbeS  (-nnen)  fabaf 

(=nnen),  fafft=fabaS. 
Tvahändt,  a.  fatfi^fätinen. 
Tvåhornig,  a.  faffi=nurffainen  1.  4clffainen  L 

»fulmainen. 
Tvåkamrig,  a.  fafft=famarinen. 
Tvåklufven,  a.  fafft4)alfcincn,  ()atfo»päinen. 
Tvåkullad,  -kulle,  a.  (hot.)  fatfi=funtainen. 
Tvåkönad,  a.  (hot)  faffi=nemvoinen. 
Tvål,  m.  l'ai:p^^ua  1.  faip).ntlpa. 
Tvåla,  v.  a.  iai)>^ucita    (=tien\   fai^ipuuttaa;- 

t.  ned,  tefibä  )ai|j^^uaan  1.  laito^uaijefft. 
Tvålaktig,   -artad,  a.  lail?^.mainainen,  fai^^u» 

ainen,  iai^^>uan  ta})aineu  1.  laatuinen. 
Tvål  as  k,  m.  jaip|>ua=ae<tia. 
Tvålkokeri,  n.  fai^^^ijjuan^feittämö,  fai^j^^ua^tef)» 

baä  (=taan\ 
Tvållöder,  n.fai^j^juan  ttjaa^to  l.fuDF)fa  l.fuo^fa. 
Tvålvatten,  n.  faip^ua=toeft. 
Tvåläppig,  a.  (hot.)  |)ari=buu(inen. 
Tvåmanssäng,  f.  fafiben  l^engen  1.  fafjben  maat» 

tatpa  fänf^. 
Tvamastad,  a.  fafft=ma§tcinen. 
Tvåmastare,  m.  fafgmaSto-Iailra  1.  =alu§. 
Tvåmänning,  m.  (bot.)  faffi^cteinen. 
Tvång,  n.  ^affc,  n)äft=patfc,  :pafcituS,  tät?t^» 

nn)§;  göra  ngt  af  t.,  tehbä  j.fin  )>afc(Ia  1. 

^jafoSta  1.  hjäfifin  1.  ^patoitutfeéta;   med  t., 

ttjätifin,  »äfi^^afcKa,  ^^afoUa;    utan  t.,  \fo.' 

fetta,  pafcituffetta,  täptlptjticttä;  det  är  ett 

t.,  fliken  en  ipaffo  1.  tät)ti}mös;    hålla  i 

^itää   täut^m^ffen   1.  :|3afcn   1.  ipangitufien 

afaifena. 
Tvänglös,  a.  ^>afotcn,  h)äfi=i}afoton. 
Tvångsarbete,  n.  ))atfo»tl)c,  )3afoituö=tt}c,  fu- 

rituä=t^i5. 
Tvångslag,  m.  ^affo4afi,  V'ifi-ntn84afi. 
Tvångslån,  n.  ^affo4aina. 
Tvångsmakt,  f.  toäft=lccima,  h5äfi=^5affo,  :j)offo= 

trcima. 
Tvångsmedel,  n.  ^^afcitus=feino  1.  =neutt»o,  ^^a=' 

foitin  (4timen),  )>affo4cino  1.  »neuitio. 
Tvångsmål,  n.  ^^affo,  täl)tl}mt;ö;  det  är  intet 

t.,  ei  ole  ^jaffo  1.  i^atfca  1.  tätjt^mijötä. 
Tvångspligt,  f.  ).'affo=tt3elnjcfliiuu8. 
Tvångsrätt,  m.,  -rättighet,  f.  :pafcitU§=oifenS, 

fDtvuntn§=cifeu«. 
Tvångstillstand,  n.  ).\iffe--ti{a,  ^afcn  ti(a,  )fCi'^ 

fen=^afaiiuu8. 
Tvångströja,  f.  )jaffc=ri3ijt),  :t^iifoitué=röijt). 
Tvåparig,  a.  fafiu  1.  faf|oie»:parincn. 
Tvåpunding,   m.  fafft =naulainen  ti^ffi. 
Tvaqvinnad,  a.  (hot.)  faffi=cmincn. 
Tvåradig,  a.  !afft=rin.tinen  1.  »ratinen;   (bot.) 

faf[tn-atinen,  fafft4cf)äinen,  faffi4aI;foinen  1. 

»farjainen. 
Tvarymmig,    a.    (hot.)    fafft»)>ei'äincn  1.    4ofe= 

roincn. 
Tvåsidig,  a.  faffi^fiftuincn  1.  »^uclinen;  (bot.) 

fafft4af)foinfn,  faffi4^ucfincn,  fa^ba=päinen, 

fa^taaEinen. 


Två 


Tvåsitsig,  a.  fal^ben^tStuttanja,  fa!fi>i§tuimine«. 

Tväskalig,  a.  fafft^fuorineit. 

Tvåskiftesbruk,  n.  fafft^touorotncn  tt»itjcU)ö, 
{■atfttt)uoro=t»Uiett)6,  faffifarfa^toiliel^S. 

Tvåskuren,  a.  fat;beSti  kitattu  1.  feritt^. 

Tvåslagen,  a.  U\)htn  ))uoIen  »eistett^. 

Tvåspaltig,  a.  faffi=^al8tainen. 

Tväspetsig,  a.  Mft--f;utl3pumen  1.  =!är!men. 

Tvåstafvig,  a.  fafft^taÄuinen. 

Tvåstjelkig,  a.  (bot.)  faffi^icartmen. 

Tvåstruken,  a.  (musik)  faffi^iuuiriainen,  tat\i' 
fotfatnen. 

Tvåstämmig,  a.  !afft=ääninen. 

Tvåtaggig,  a.  faffi^nttftncit  1.  »otainen. 

Tvåtal,  n.  faffitfo,  faf[i4ufu  (=teun). 

Tvåtandad,  a.  faffi^^ampaineit. 

Tvåtrådig,  a.  !afft=lanfatnen  1.  »fäifeincn. 

Tvåtusen,  num.  card.  !atfi  tuhatta. 

Tvåtusende,  num.  ord.  !ot)be8  (=nnen)  tufjan» 
ne§  (=nnen),  fafft^tuf^anncS. 

Tväuddig,  a.  faffi=!ärfinen  I.  »l^aarainen;  (bot.) 
!affi=färfinen  1.  =|)ätnen,  ()atfo4ärfmen. 

Tvåvalvig,  a.  (hot.)  fafft=Iaitainen. 

Tvåvingad,  a.  faffi^fit^Jtnen;  t— e,  !a!fi=ftit>täi= 
fet  1.  4ii^ifet. 

Tvåvinge,  m.  (nat.  hist.)  Utfuflipi  1.  ^it^Jiäinen. 

Tvåväldig,  a.  (bot.)  !affi=toaUtaä  (=aan)  1.  ■-'(oaU 
tiainen. 

Tvåårig,  a.  (två  år  gammal)  !a!ft  =  tcuotiaS 
(=aan),  fa!fi=n3U0tinen,  fat;ben  touoben  trän» 
ija;  (som  varar  två  år)  fa{ft=touotinen,  fal;» 
ben  »uoben;  (bot.)  fa!fi=»uotinen. 

Tvåörad,  a.  (bot.)  fafft^foripainen. 

Tvär,  a.  ^oif1i=|3UDlinen,  ^oitittainen,  ^JoiHi» 
:))äinen,  iioifittain  (cleiva),  ^3oifteinen;  en  t. 
hand  bred,  fijtiä-fämmenen  letopinen,  f^rjä= 
!ämraentäleit>eä;  på  t— en,  ^joiftttain,  ^oiffi» 
^äin,  ^oitfi=pnoIin,  ^oiffi^tetaéfa  1.  »telaan; 
(brant)  jäiltä,  äftinäincn;  (trubbig)  tt)lppä, 
tö^ö4>äinen,  tij)3))eä;  (ovänlig)  nurja,  ti)l)teä, 
Ijnfeä,  tl?h},  jiirö;  visa  sig  t.  emot  ngn, 
nuvjiStcUa  1.  i}nfi8teltä  1.  ti3t)feiltä  j.fulle, 
nät)ttäitä  nnrjafft  1.  tijltjfft  j.futa  fo^taan; 
t— t  svar,  jl^rtfii  tcaStaug;  ställa  sig  pä 
t — en,  rmpeta  (4iean)  j^rfi§tetemään,  ru= 
toeta  toagtuStamaan  1.  toaötaan  )3itämään  1. 

I    toaStanintaa  tefemään  1.  ^.ntämään. 

Tvära,  f.  :pcitti=puon,  jl}vjä=)JUDli,  \\)x\å. 

Tvära,  v.  a.;  t.  en  åker,  h)ntää  peltca  :|3oiffi= 
toafoon  1.  riötiin. 

Tvärbalk,  m.  ^Joiffi^^UU  1.  4auta;  (herald.) 
)3oit£i=panta  1.  =tol}ö. 

Tvärband,  n.  ^poitft-uaurja,  ^3oiHi4>anta;  (nat. 
hist.)  \scitti-'W{}'6  1.  4^nta. 

Tvärbindel,  ni.  poiffi»fibc  (=tcen)  1.  =fääre  (=ecn). 

Tvärbjelke,  m.  ^joiffi^ivfi  (»vreu),  vtöti4)ir[i, 
^oiffi^iitta. 

Tvärbom,  m.  )3oiHi4mi  1.  »tanfo. 

Tvärbrant,  a.  äffi=ji)iifä;  adv.  äffi^^ll^vlfääu  1- 
=jl)rfägti. 

Ivärbräde,  n.  )5oini4auta. 


Tvärbänk,  m.  jitoU»  I.  f^viä--)5enfft. 

Tvärdal,  m.  :|3oitft=  1.  ))Difittai§=Iaaffo. 

Tvärdike,  n.  vigti^DJa,  ^oiffi^oja. 

Tvärdjup,  a.  äffi-f^toä. 

Tvärdragen,  a.  (bot.)  :|3oifittatnen,  poittutt' 
lainen. 

Tvärfinger,  n.  f^rjä^ormi,  formen  )5a!fuu«;- 
ett  t— s  bredd,  formen  ktoeijg. 

Tvärfåra,  f.  ri«ti=toafo,  ^''oiffi^toafo. 

Tvärgata,  f.  :)3oiffi=fatu,  riäti=!atu. 

Tvärgraf,  m.  ri§ti=  1.  :poiH^faitoanto. 

Tvärgång,  m.  riöti=  1.  ^oiffi=fät)tätoä  1.  «tie. 

Tvärhand,  f.  fl}rjä=tämmen  (=en);  en  t— s 
bredd,  f^rjä^fämmeneu  letoe^S  1.  feto^if^ijS. 

Tvärhet,  f.  )ioifittaifuu6,  |»ciHi  =  ^3U0lifuu8  1. 
4äif^l)3,  tl}rp^t}l)8,  tl)t)^e^8,  j^rft^ljS,  t^I^?8> 
nurjuuö;  jmfr  Tvär. 

Tvärhuggen,  a.  ^oiffi^äiu  I^afattU  1.  I^i3t^; 
(bot.)  ^joifft^^^^äinen,  )3oiffinainen. 

Tvärlinie,  f.  ))oifti>toiitoa,  J)oi!1i4inia. 

Tvärlist,  f.  ^.nena,  fjoiffi^iena  1.  4iiSta. 

Tvärmunnad,  a.  ^^oi{■fi»f^inen. 

Tvärliggande,  a.  se  Tvärdragen. 

Tvärrand,  f.  |3oiHi=raita  1.  =rantu,:}5oi!fi=juotoa. 

Tvärs,  adv.  :()oifittain,  ^JoiHi^äin,  ))oi!fi4uo» 
lin;  t.  öfver  gatan,  åkern,  fabun,  felton 
^JOitti,  ^oiiti  ^sellon;  gå  t.  igenom  skogen, 
staden,  mennä  ^alti  1.  ^jul^ti  metfän,  I;alfi 
1.  vioitit  faupungin,  tanpnngin  :>Joit1i  1.  poi» 
fitfe;  t.  igenom  lifvet,  puf)fi  ruumiin;  t. 
igenom  muren,  muurin  pul^fi,  pn\)U  muu» 
rin;  kors  och  t.,  härs  och  t.,  riSttiu  ra8= 
tiin,  ristisfä  rastisfa,  ristin  rastin,  finne 
tänne,  ftellä  täällä. 

Tvärsida,  f.  ^JoiHi^uoti,  ^Joi{fi=fitou,  ftjrjä^fitou. 

Tvärskepps,  adv.  :|3oiHi4aitoaa,  :>3oiHi=faitoan 
1.  »laitooin,  f^oiffi^uoUn  laitoaa,  poiHutelaan. 

Tvärskuren,  a.  ))oitittaiu  1.  V^oiffi-päiu  leifattu. 

Tvärslå,  m.  ^joiffi^uu,  fiiena,  ristisuu,  poitfi=' 
^jiitta. 

Tvärspricka,  f.  :|3Dif{i=I;al[feama,  ri6ti4;alfeama. 

Tvärstanna,  v.  n.  p^fä^t^ä  1.  feifattua  äffiä 
1.  ^r;t'=äffiä. 

Tvärstreck,  n.  ))oiHi=toiitoa. 

Tvärstycke,  n.  |3oiffi'faf)))a(e  (»een). 

Tvärstång,  f.  ^)oifli=tanfo  1.  »^nu. 

Tvärsäck,  m.  fafgpää^uSfi,  fafS^äineu  fJUöft, 
risti--f)u§fi. 

Tvärsäker,  a.;  det  är  t— t,  fe  OU  toiljaueu 
toisfi  1.  i[;an  toarma;  jag  är  t.,  oteu  if;au 
1.  toaöan  toarma  1.  toisfi. 

Tvärsöm,  m.  fjoiffi^fauma,  ri§ti»)auma. 

Tvärt,  adv.;  gå  t.  af,  fatfeta  {--tan)  1.  mennä 
toaHan  1-  i()an  poiffi;  t.  emot  lagarna,  san- 
ningen, pain  toaSloin  1.  iljan  toaétoin  lafia, 
totuutta;  backen  bär  t.  uppföre,  mäfi  me= 
nee  jt)rEägti  1.  äffiä  ^löS^äin;  stanna,  slu- 
ta, tystna  t.,  :|)^fä^t^ä,  :|3äättää,  toaieta  äf» 
!iä  1.  Ijf;t'=äf1iä  1.  äfisti;  svara  t.,  toaStata 
il)vfäöti  1.  tl}Ii}§ti  1.  tö^teäöti. 

Tvärtom,  adv.  päin  toaötoiu,  )(iix'm  toaStoin, 


S30 


Tvä 


ii)an  twaStoin  I.  toiftn,  tr)a8ta=^f)afaan,  tala-- 
:penn,  toifm  :t3äin;  frän  höger  till  venster 
och  t.,  oifealta  tuafemmatle  ja  tafa=^)ertn 
1.  icaStoin  :|)äin;  han  gör  t.,  tfån  tefee  t^äin 
toaStoin  1.  iterin  hjaStoin  1.  toifin  :j)äin. 

Tvärträ,  n.  )>Ditfi4iUlI. 

Tvärtystna,  v.  a.  »aicta  (=fcncn)  t)I;t'»äffiä  1. 
atiéti. 

Tvärval],  m.  ^30tf!t=toaflt. 

Tvärvigg,  m.  ji5ri5,  jörö=^)ää,  juro=^3ää,  jörrt. 

Tvärvulen,  a.  jörö,  jöveö,  jöröfäS  (»ftään), 
jurnifaS  {4taan),  färtfäfäS  (-ffään). 

Tvärväg,  m.  ))oifft'tte. 

Tvärvägg,  f.  !ot;tt=feinä,  ))oi!ft4etnä. 

Tväryxa,  f.  riöti»!irft)eS  (»een),  htoHa^firttjeS. 

Tvätt,  m.  \)z\u,  pt\o,  ^Jefentä,  ))efemuten, 
pXjljttv,  tyget  tål  t.,  fangaS  tietää  pi- 
ina 1.  ifit\oa  1.  ^jefemiStä;  kläderna  äro  i 
t— en,  »aatteet  otttat  ^efuSfa  1.  ^^efoSfa  1. 
l^l^^ftSjä;  (kläder  under  tcältning)  )(>zitit,pt\o, 
ptil)tti,  pi\cit,  pefunraattcet,  :>5l)pffi=n)aatteet. 

Tvätta,  v.  a.  :pcätä,  (hastigt)  pcfaiSta,  (fort- 
farande) :pefesfellä;  (skölja)  I^uul^toa,  toirut» 
taa;  t.  ren,  ^jeStä  ))ul}taaf[i. 

Tvättbalja,  f.,  -bunke,  m.  ^efiu4mnffa,  p(.\u-- 
aötia,  ^efin=pönttö,  lafjanfa. 

Tvättbrygga,  f.  ^efu=  1.  I3cfin4aiturt,  :pV^lEfi= 
laituri. 

Tvätterska,  f.  ))^i)!in4K[ijä,  :pefu=a!fa. 

Tvättfat,  n.  ^efu»  1.  :|3efin=lcati,  :t5efu=a§tia. 

Tvätthus,  n.  pt\iu  1.  p\}'qUi-i)uont  (=een). 

Tvättkanna,  f.  :|)efm=  1.  ^efu=fannu. 

Tvättkar,  n.  V^e[u=  1.  :pefin=amme  (=een)  1.  =fam= 
mio,  :|)i)^!!i=tiinu  1.  »jammio. 

Tvättkläder,  n.  pl.  ^Jcfu»  1.  :tJi}9!fi»h3aatteet, 
:peicct. 

Tvättkommod,  m.  )5efu=!aaj3))i  1.  ={'aa}>^incn. 

Tvättlista,  f.  i)eiu4i8ta  1.  4uettcIo,  ^3e|"e4igta. 

Tvättmaskin,  m.  ^efin»  1-  :t-''eiu4one  c=een). 

Tvättning,  f.  ^efentä,  pt\n,  ^jcfemineu. 

Tvättnota,  f.  se  Tvättlista. 

Tvättså,  m.  )}eiu»  1.  ^^efin4oriPD  1.  »faatot. 

Tvättrasa,  f.  pqnX'-  1.  ^Jcfun-ätti  I.  »riepu. 

Tvättvatten,  n.  )>eiu»toeft,  V^cfin=itiefi,  filmi=tt?efi. 

Ty,  konj.  fiUä,  icn^täliten;  (fördenskull)  fen» 
tä{)ben,  fiiö. 

Tycka,  v.  a.  ^jttää  (jonafin),  luulfa  (joffifin), 
cfla  1.  tuntua  1.  näijttää  j.tuöta  1.  j.fun 
mielestä;  du  t — er  att  färgen  är  blå,  fiuä 
pibät  wäriä  utuStana,  fiuuöta  1.  fiuuu  niie= 
ieetäfi  »uäri  on  muötaa  1.  näi)ttää  ntuStaUc; 
jag  t— er  att  det  kan  vara  nog  nu,  miuuu 
iniele«täui  1.  nunusta  ftinä  jo  en  1.  faattaa 
oUa  Iijaa  1.  h)Eät)i  1.  tarpeeffi,  minä  luuli» 
fm  fen  jo  fijÉäffi  1.  fiinä  jo  tt)Uä  cteican; 
huru  gammal  t — er  ni  han  kan  vara?  fuin» 
fa  ir)anl)affi  pntä  luulette  1.  uioitte  luuUa? 
iuinfa  toanljana  :^äntä  ))ibättc?  hiinfa  irjan» 
\)a  \)'än  on  1.  toci  cUa  mielestänne  V  hvad 
t— er  ni  om  den  saken?  mitä  fiitä  afiaSta 
Viibätte?  mimmoinen  fe  afia  tciötä  1.  mie- 


Tys 

leStänne  en?    den  ene  t — er  så>  en  annan 

så,  toifesta  1.  toifen  mielefitä  on  niin, 
toifeSta  1.  toifen  mielestä  näin,  vtft  fanco 
1.  arfteice  ^f)tä,  toinen  toista,  toifen  mieli 
1.  anBcln  on  fe,  toifen  tämä;  jag  t — er 
mig  höra  ngt,  ou  1.  miuuSta  on  tuin  fun» 
lifin  j.tin,  mielestäni  fuulen  j.tin,  luulen 
j.fin  fuuletoaui;  jag  t — er  mig  ha  sett  ho- 
nom, luulen  1.  luuliftn  fjänet  nähneeni,  on 
1.  minusta  en,  luin  olifin  l;änet  nät)m}t, 
mielestäni  minä  olen  näl}nt)t  ^änct;  han 
t — er  sig  ngt  vara,  bän|3ä  OU  jotafin  mie= 
leStänfä,  Ijän  luulee  j.fin  olensanfa;  t.  illa 
vara,  paf)atfua,  )3at)effia,  :t3a^aStua,  panna.  h[ 
ottaa  ^pa^affi;  om  ni  så  t — er  (vill),  jo* 
niin  mielitte  1.  tal)botte,  joS  niin  1.  fe  mi 
lenne  on;  (ti/cka  om)  mielellänfä  tef}bä  j.fin; 
pitaå  1.  :|!)itää  ^.mljcn  jStfin,  rafaStaa,  fmi3at= 
ta  («tfen);  jag  t — er  om  hans  nit,  l;änei1 
al;feruutenfa  on  mieleeni,  :f)ibän  ^jaljon  l;ä= 
nen  a{;feruubeStania;  hvad  t — er  ni  om 
denna  kyrka?  mitä  täStä  firfoSta  ^Jibätter 
mimmoinen  tämä  firtto  on  teistä  1.  teibän 
mielestänne?  t— er  ni  om  köttsoppa?  ^51^ 
bättefö  lif)a4iemeStä  1-  lit}a4ientä  l;i}tt)änä: 
rafaStattcto  lil)a4tcntä?  ftjöttefö  mielellännt 
Iil;a4ientä?  jag  t — er  mer  om  ett  glas  vin 
).nbän  enemmän  nnini4afista,  otan  cnnem= 
min  lafin  »iiniä,  minuSta  on  »iini  ^arem^ 
paa;  jag  t — er  ej  om  att  gråta,  minä  en 
mielelläni  itfe,  itleminen  ei  minulle  de  mie= 
leen  1.  olc  minun  mieleistäni,  minä  en  it= 
femifeStä  pxbä;  t — er  du  om  mig  i  dessa 
kläder?  olenfo  näisfä  uiaatteisfa  micleefi  1 
mieleifefi?  pibätfö  minusta  näisfä  toaatteis 
fa?  )3ibättö  minna  näisfä  toaatteisfa  forcanc 
1.  fomana?  h  varje  mor  t — er  om  sitt  barn 
jofainen  äiti  pitää  (paljon)  lapfeStanfa  __1 
laStonfa  l;i)iwänä,  oma  lapfi  on  jofaifen  'dl 
tin  mieleinen;  han  t— er  mycket  om  der 
flickan,  bän  pitää  paljon  fiitä  ttjtöStä,  l)är 
pitää  fita  tt)ttöä  fangen  1.  bi)ftin  I)VTOänä 
fe  ti:ittö  on  fowtu  l;änelle  mieleen  1.  baner 
mieleifenfä;  t.  om  sig  sjelf,  pitää  paljon  1 
pitää  itfeStänfä,  rafaStaa  itfeänfä;  jag  bör 
jade  t.  om  henne,  rupefin  l;änc6tä  pitä 
mään,  aloin  mielisttjä  1.  tnieltijä  pueen 
t — s,  v.  d.  nät)ttää,  tuntua;  han  tycks  mig 
vara  nöjd,  l)än  minuSta  näijttää  t^^tt}toät 
feltä  1.  on  tl}i;ti)n>äifcn  näf öinen;  han  tyck- 
tes bli  ledsen,  l)än  uä^tti  pabaStUtoan;  del 
tycks  mig,  som  han  skulle  hafva  rätt 
minusta  näyttää,  fuin  olifi  l)än  oifeaSfa 
bäneCä  on  mielestäni  eifcin;  det  tycks  al 
hans  tal,  som  vore  han  Svensk,  bäuen  pU=i 
IjeeStanfa  tuntuu,  fuin  olift  l)än  9JuotfaIat= 
nen,  bän  tuntuu  pubeeStanfa  9tuotfalaifelta 
som  mig  t— es,  niin4uin  minä  luulen  1 
artoelen,  niin»fuin  fe  minuSta  1.  minun  miC' 
iestänt  en  1.  näpttää  1.  tuntuu,  tninnu  mic^ 
IcStäni  1.  luullatfeui  l.  näl;bäffeni;  det  tyckt 


Tyc 


Tvn 


831 


mig  sä,  fe  ttitnuSta  1.  tniete?tänt  näyttää  1. 
tuntuu  flffi  1.  fiftä;  h  vad  tycks  er  om  mu- 
siken? fuinfa  foitaiito  on  mieleenne?  niitä 
^tbätte  foitannoSta?  miUä  tuntuu  teistä  fct= 
tanto?  det  t  — es  vilja  regna,  itma  näl)ttää 
fateifelta  1.  nentelewän  fateefft;  det  kan  1. 
skulle  så  t— s,  filtäpä  fe  nä^ttäift  1.  h)ot 
nälättää,  nttn|)ä  fen  1.  fitä  luulifi  1.  njcifi 
luutia. 
Tycke,  n.  mieti,  micIi=^3ito,  mieli=)3ibe  (=teen), 
ajatus,  arnjelu;  Q'örmodan)  luulo;  mitt  t. 
är,  att  .  .  .,  minun  arnieluut  1.  ajatuffeni 
1.  mieleni  1.  mieli^ntoni  en  fe,  että  .  .  .; 
efter  mitt  t.,  minun  mielestäni,  minusta, 
minun  mieti--))itcni  mufaan,  minun  näf;bäf'= 
feni  1.  artoellafieni;  han  gör  i  allt  efter 
eget  t.,  ^än  tetee  faifesfa  oman  mietcnfä  1. 
mieli=|3itDnfa  mutaan;  rätta  sig  efter  andras 
t— n,  ncnbattaa  I.  feurata  {^aav.)  muibeu 
mieliä  1.  mieli^nteitä  1.  mieti=))itDJa;  (böjel- 
se, behag)  micli,  luouto,  mieli=:t3itD,  (lust) 
mieIi=te{o;  en  hvar  har  sitt  t.,  itfe-Matin 
on  mielenfä  1.  luoutonfa  1.  mieli^^jitonfa  1. 
mieli=te!cufa;  vinna  ens  t.,  VDoittaa  1.  \aix'i!a. 
1.  faanjuttaa  j.fun  mieti4;>?toä  1.  mieli  1. 
fuofio  1.  micli=pito;  fatta  t.  för  ngn,  mic^ 
iiftVia  1.  mieltt)ä  j. tullun,  xmceta  (=)3ean) 
pitämään  j.tuSta;  han  har  fruntimmers  t., 
][)än  on  nai§=träen  mieleen  1.  mieleinen  1. 
mieti»tefoineu;  falla  en  i  t — t,  vara  efter 
ens  t.,  oHa  j.fun  mieleen  1.  mieleinen  1- 
mielen  mutainen  1.  mielen  mutaan;  när 
det  faller  honom  i  t— t,  fnu  f;änen  )}ää= 
I;änfä  |)iStää  I.  :|3älf'ät;tää,  tun  mielenfä  :|)i= 
tää  1.  tetee,  fun  fjäneltä  mieti  on;  t.  och 
smak  äro  olika,  evi^aifia  oinat  mieIi=^ibot; 
sonen  har  t.  af  sin  far,  :t3oita  tcilraf)taa 
tfäänfä  1.  ifänfä  nä!öön,  ^itxla.  on  ifänfä 
näf öinen  I.  muotoinen,  |3ojaIta  on  ifänfä 
näti)  1.  muoto;  det  har  litet  t.  af  galen- 
skap, fe  ttä^än  tuntuu  1.  näyttää  fjuKuu' 
belta,  fe  on  toäljän  t)u((uuben  ta)5aista  I. 
näföiStä;    hon    är    ful,    men    har    godt    t., 

l^ön  on  ruma,  traan  mieleinen  1.  nnelt^ttä» 
h?ä  I.  mieli^tefoiuen. 

i  Tyckmycken,  a.  näitäS  (»ftääu),  närtfi,  itfeenfä-- 
cttajca,  artoeliaS  (=aan);  blifva  t.,  nävtaS= 
t^ä,  ottaa  itfeenfä,  fuuta[;taa. 

i  Tyckmyckenhet,  f.  nävfti^S,  itfeenfä^Ottalcai- 
fuus. 

Tyda,  v.  a.  felittää;  t.  en  dröm,  felittää  uni; 
t.  allt  till  det  bästa,  felittää  1.  fääntää 
faifft  :t^arr)ain  :|)äin;  v.  n.;  t.  på,  merfitä 

J     (=tfen),  tietää;   detta   tyder   på  intet  godt, 

;     fe  ei  tiebä  i^lnääu  1.  cUcnfaan  ^^toää. 

Tyd  are,  m    felittäjä. 

Tydlig,,  a.  feltuö,  felfeä;  det  är  t— t,  att  . . ., 
fetoä  1.  felroää  on,  että  .  .  .,  fe  on  felwä 
1.  felfeä  afta,  että  .  .  .;  göra  en  ngt  t— t, 
telibä  j.fin  j.fuKe  feltcäffi  1.  fetfeäfft,  faattaa 
jofu  feltoiöe  1.  fcUijään  jsffin  aftaSfa. 


Tydlighet,  f.  feto^^S,  felfetjS. 

Tydligt,  adv.  fetmästi,  felfeästt. 

Tydning,  f.  felit^S. 

Tyfa,  f.  (typha)  oSmau»fäämi. 

Tyfling,  m.  se  Lingon. 

Tyfon,  m.  tljfoui,  nujaffa4uufi,  r^ö^j^^^uult. 

Tyfus,  m.  se  Nervfeber. 

Tyg,  n.  (oäfnad)  fangaS  (=faon),  »aate  (»tteen), 
toärffi;  (redskap,  don)  f  af  ut,  teärfit,  afeet; 
dumt  t.,  ttjf»mä  tt)i5  1.  tefonen  1.  temponen, 
tt)^mi)l)bet,  f)ulfuubet. 

Tyga,  v.  a.;  t.  till,  se  Tilltyga. 

Tygel,  m.  ofjjaS  (=ffen),  of) ja;  högra,  venstra 
t— n,  oifea,  toafen  of}jaS  1.  of)ja;  föra  vid 
t— n,  tafnttaa  ohjista;  rida  med  lösa  tyg- 
lar, ratfastaa  pffin  1.  niaftoimin  ofejin; 
hälla  stränga,  lösa  tyglar,  ))itää  objat  1. 
objaffet  fireälfä,  f;öffäffä;  släppa  efter  t — n, 
bötfittää  ofijia  1.  of)jaa;  hålla  i  t — n  (fig-), 
^'xiäa  obJiSfa,  biffitä  (=t)en);  lemna  en  fria 
tyglar,  fasfea  jofu  omiin  itiaftoiI;infa  1.  obJiin= 
fa,  antaa  j.fulfc  oma  toaftaufa. 

Tygelfri,  a.  ofjiatou,  ofjjaffitcu,  of;jiton. 

Tygellös,  a.  loallaton,  biÖiton,  objiton,  ^uofeton. 

Tygellöshet,  f.  toaffattomuuS ,  biöittiJm^^S, 
:|)uofettomuuS,  cbjittomuus. 

Tygellöst,  adv.  toaUattomasti,  :t5UoIettDma8ti, 
biffittijmästi. 

Tygförråd,  n.  afe^toarat,  afe^tcaraSto,  afeisto. 

Tyghus,  n.  afe^buoue  (=een),  afeisto,  afei8to= 
bnone. 

Tygkänga,  f.  !anga§=  1.  rie^u=fcnfä. 

Tygla,  v.  a  objata  (=aan),  )3itää  cbjisfa,  ^\^ 
tää  objista  fiinni,  bitfitä  (=tfen),  baffita  (»tfeu); 
t.  en  häst,  obJata  1.  \)aäxta.  1.  bi^^^itä  1. 
f-nbeffä  bctt">öta,  's^ixiai  \)t\v:t>niv.  objisfa  1. 
furisfa;  t.  sina  begär,  i^xMa  1.  b^ttita  bt=' 
monfa. 

Tygmästare,  m.  afe=  1.  afeiSto»uj5fieri,  afeisto» 
mestari. 

Tygstycke,  n.  faufaan  1.  »aatteen  fa^s^safe 
(=een). 

Tygtryckare,  f.  tt)aatteen=  I.  Ianfaan=:}5ainaia. 

Tyll,  m.  ttjffi,  bobto,  barfo. 

Tyna,  v.  n.  (om  menniskor)  fuibtua,  \)XVOVia, 
riutua,  nuutua,  bitoeftbä;  (om  växter)  futb= 
tna,  nuutua,  furfaStua,  fuoleutua. 

Tynga,  v.  a.  o.  n.  |)ainaa,  offa  raSfaS  (=aan) 
1.  ijjainatoa,  :fjainaa  ataS  1.  :|3ääffe;  det  t — er 
mig,  sömnen  t— er,  uui  minna  raftttaa  1. 
raufaifee  1.  :|3ainaa,  minna  raufaifee  1.  :t3at= 
nostaa;  maten  t— er,  rnofa  raftttaa  1.  pai= 
nostaa. 

Tyngd,  f.  :^aino,  :}3ainatouuS,  raSfanS;  luftens 
t.,  ifman  :|5aino  I.  raSfanS;  kroppars  t., 
fap^Jaften  ^iaino  1.  ^jainaauuS  1.  raSfauS; 
(vigt)  :|)aino;  (last)  ^jaino,  xxx)i<\>a,  fuorma; 
lägg  t.  pa  locket,  :>ianc  ^jainoa  1.  )3aino 
fanneffe  1.  faunen  fjöaffe;  t— erna  i  ett  ur, 
feflon  ^"»ainot  1.  riiaat  1.  ^Juntit;  slafveriets 
t.,  orjuubeu  rasfaus  1.  ^aiuo;  jag  har  en 


832 


Ty  n 


sådan  t.  i  hela  kroppen,   minun  niin  )>ai» 

naa  1.  rafittaa  1.  rautaifee  fofo  ruumistani. 
Tyngdkraft,  f.  (fys.)  :paiuo=n^cima,  ^paiualtiuuö. 
Tyngdlae;,  m.  (fijs.)  :|jaiuon=laft,  raéfauben  laft. 
Tyngdlinie,  f.  (fijs.)  ))aino»U)iin3a. 
Tyngdlära,  f.  :|)aino»  1.  taja:|}aino=c^3^n. 
Tyngdmätare,  m.  (fys.)  ^iainon»mitturt. 
Tyngdpunkt,  m.  (fys.)  )jaino=  1.  :)jaiuou'fe8fi, 

:|jainD=fDf)ta. 
Typ,    m.    (furelild)   mtxiMimani   1.    =futta, 

£ft  =  futea,    efi-merfft;    (urbild)    Jpzxi-lnxva.:, 

(hoktr.)   !irjafin    (=imeu),    ftrjain    (4men); 

(gramm.)  efi=tu»a,  faan^a,  taiirutuö=faatoa; 

(fig.)  luonto,  luonne  (-nteen),  luonne^fmra. 
Typisk,  a.  mer{fi={'utoal(iucn  1.  =fuu?auffellinen, 

eft^futx^atlincn. 
Typograf,  m.  !trjan=^viiuaja. 
Typografi,  f.  {'trja'l>aino,  fivjviu^vainauta. 
Typografisk,  a.  tivja4Miuclliucn,  :painoUinen, 

^painoon  fuuhiUHt,  ?.\atnou«!ul!tcincu;  en  boks 

t— a   utstyrsel,   firia^HtinoUincu  1.  :|.>ainDn= 

fu^teincn  ^ufu  1.  muoto  1.  afu. 
Tyrann,   m.   (furdom)  iratliffo,   törannt;    (nu) 

^irmu=tT3attta8  (=aan),  fjirmu^aitija,  I^irmui» 

nen;  Kristiern  T.,  ^riötierui  §irmuinen  1. 

Stjranni;    han   är   en    t.    mot    sin    hustru, 

l)än  en  f)irmuinen  1.  ti)vannt  tBaimoKenfa  1. 

tDaimoanja  to(;taan. 
Tyranni,  n.  hirmu^ttalta  1.  nraftaifuuS,  f)irmu» 

^Hituö,  ti}vanniu6,  »allittoiiuuS,  l^irmuifuuö, 

t^ranni'»a(ta. 
Tyrannisera,   v.   a.   fjatlita   (4l'en)   1.    lol^bella 

(»telen)  julmasti  1.  IiirmuifeSti  1.  I^irmuKa, 

^jitää  (;irmu-'»aflaSia. 
Tyrannisk,   a.  I;tnnu-Jt»altainen,   I)irmuUiueu, 

hirmuinen. 

Tyre,  n.  se  Torrved. 

Tysk,  a.  fafjalainen,  ®  af  fan,  ©affan^maan; 
subst.  ©affalainen. 

Tyska,  f.  (hjsk  qvinnn)  fafjaffo,  fafiataie-lcat- 
mo  1.  mainen,  ©affau  n^aimo;  (språk)  \ai-- 
fan=fieli,  fatja. 

Tyskhet,  f.  fatialaiiuut^. 

Tyskland,  n.  ©af)an=maa,  ©afja. 

Tyst,  a.  f)iljatncn,  äänetön,  l^iljaa  1.  äänettä 
olefta,  »aiti^oleaa;  adv.  i)iljaa,  äänettä,  ää 
neti,  ivaiti;  i  t— a  skogen,  mctfäu  l;itjai 
fuubesfa,  I;tljaifegla  mctfä§fä;  i  den  t— i 
grafven,  I;auban  f^itjaifuubeöfa;  han  och 
hans  violin  hafva  länge  varit  t — a,  f)än 
\o.  iriuluufa  ctt-at  jo  fauan  äänettä  1-  öä» 
netönnä  cUcct;  vara  t.,  oKa  l^iljaa  1.  äänet» 
tä  1.  ääneti  1.  äänetönnä  1.  toaiti;  var  t. 
med  den  saken,  clä  I)iiöfu  1.  »irfa  fiitä 
oftaSta,  ofe  tcaiti  1.  hiljaa  1.  ääneti  fiitä 
afiaöta;  t.  bifall,  äänetön  fuo^tumuS;  (hem- 
lig) falainen;  adv.  falaa;  t.  öfverenskom- 
melse,  förbehåll,  falaincn  fo;^imu§,  ttjäli» 
^vdif,  gä,  springa  t.,  fäöbä,  juoéta  I^iljaa 
1.  ^iljaifeSti  1.  äänettä;  lefva  t.,  elää  l)il= 
jiaifeSti  1.  ^iljaffeufa;  t.!  int.  hiljaa!  liiljaan! 


Tåg 

ääneti!  traiti!  ole  1.  clfaa  »aiti  1.  äänettä 
1.  ääneti!  t.!  nu  vet  jag,  clep^aS  1.  annag 
cUa!  n^t  fen  tiebäu. 

Tysta,  v.  a.  toaientaa,  faattaa  1.  faaba  ftaile 
nemaau  1.  toaiti  olemaan. 

Tysthet,  f.  {liljaifuuä,  äänettömijij§,  hjait'»oIo.; 
(hemlighet)  falaifuuS;  grafvens  t.,  ^auban 
ijiljatfuue;  gå  med  t.  förbi  ngt,  mennb 
äänetönnä  1.  äänettä  1.  ^)ul)umatta  1.  'coaxt 
len  jonfiu  fiwutfe  1.  oI;itfe,  f;)eittää  j.fin  )3U 
humatta  1.  »irttamatta ;  löfte  om  t.,  toait' 
olou  1.  :|)uiE)umattomuuben  lu^jauö;  påläggi 
ngn  t.,  fästeä  j.futa  olemaan  iraiti  1.  ääi 
nettä  1.  ^.niljumatta  1.  f;iiöfumatta;  sägai 
gråta  i  t.,  fanoa,  itteä  f^iljaifuubegfa  1.  fa 
laifcsti;  liket  begrofs  i  t.,  ruumiä  l^aubat 
tiin  I^iljaifuubeéfa. 

Tysthetslöfte,  n.  ääuettömtjöben  1.  toait'=olot 
lu^aué. 

Tystlåten,  a.  :pu(;umaton,  lcät}ä=)ju(ieinen,  tooX 
teliaS  (=aan),  irait'=oIe»a,  f}avn)a=)5ul)eincn. 

Tystlätenh-jt,  f.  ))u(;umattomuu8,  n)äljä=))ul;ci 
fuu8,  n,>ait'»oIett3aifuuö. 

Tystna,  v.  n.  n^aieta  (=fenen'),  f;itjctä  (-nen) 
olla  toaiti;  (ujjphtira)  n^aieta,  tauota  (=foan; 
ajettua;  vindarna  t.,  tuulet  afcttuicat  1 
JBaifeneicat. 

Tystnad,  f.  {)iljaifuug,  äänettöm^Vöf  lr»ait'=otO 
luaifenemug,  ).mluimattcmuu§;  det  inträdd< 
en  djup  och  högtidlig  t.,  olfoi  1.  tuU  fuUB 
ja  ju(;IaUinen  äänettömi)tj§  1.  icailenemuS  ) 
mait'»oIo  1.  I;iljaiinu8;  han  bröt  t.,  f)än  fc8 
!ct)tti  1.  icpttti  äänettömi}^ben  1.  I^iljaifuube; 
1-  lrait'=oIon;  hans  t.  är  mig  oförklarlig 
l)äucn  tuait'=olonfa  1.  |3u[)umattonututenfa  O' 
minulta  felittämätön;  passionernas  t.,  I)i 
mojeu  l;i(jaiiuue  1.  tl}irennl)i}8. 

Tyvärr!  int.  tt^aUtettai»agti. 

Ta,  m.  ttjarttjag  (4iaan);  gå  på  t.,  fäpbä  wai 
paiHanfa  1.  ivavpaifiUanfa;  resa  sig  på  t 
nouéta  teav^Jaillenfa. 

Tag,  n.  toull^i,  téi)\i  ('ben);  slå  t.,  tei)bä  1.  ^u 
noa  tomina. 

Tåg,   n.   (tagande)    retfi,   fultu;    under   t- 
fuiettaeSfa,  rcttellä;  (processi,,»)  faatto,  faoi 
tue  (=eeu),  tultu,  hiItu=joufto;  (mg  mella 
gärden)  fuja,  fujaifet  (pl-),  tanlma. 

Tag,  m.  (juncus)  toil;ttjilä,  far^)a=  1.  avpa4;einii 

Tåga,  v.  n.  retfctä  {--tan),  retteiöä,  fultei 
iracltaa,  matfata  {'aaxi);  processionen  t— d 
till  kyrkan,  faatto  tuiti  1.  a^aelft  1.  mat£a 
lirftccn;  t.  emot  fienden,  retfetä  1.  »acitaa 
fultea  toil)oifli8ta  »aStaan. 

Tåga,  f.  (af  lin  o.  hampa)  fuitu;  (i  växten 
fäie  (»feen),  finne  (=uteen). 

Tågig,  a.  fuituincn,  fäifeinen,  fintcinen. 

Taglig,  a.  :t^ittä=teeteinen,  ^3itfä=)3iimäinen. 

Tagna,  v.  n.  toen^ä,  n.nnia,  n^enä^tää. 

Tågordning,  f.  fulfu-jäveött}8. 

Tågstump,  m.  touwin  1.  fötjbcn  ^ää  1-  ^>ät! 
1.  fatfcnnaiucn. 


Tå; 


Tåt 


833 


Tågvirke,  n.  toiltDtt,  fö^bct,  tOUlUtSto,  fö^fi= 
t^8,  touiri^aincet. 

Tägångare,  m.  niarnjaetetiia,  tt)ar:|)ara=!ätoiiä. 

Tågända,  f.  toiwin  1.  föt}bcn  Jpää. 

Tägögla,  f.  tomrtit  1.  fö^ben  filmuS  1.  hiiilu. 

Tåhätta,  -kappa,  f.  VDarpaan=fuoia  1.  4iääl{^8 
1.  =turft)a. 

Tåla,  v.  a.  (lida)  färfiä;  t.  köld  och  hun- 
ger, näbbä  1.  färfiä  »Uua  ja  nätfää;  (fur- 
draga)  fävfiä,  futeaita  (»tfen),  faöta,  festää; 
han  tål  sina  lidanden  ntan  att  klaga,  Ina.' 
Vittamatta  bän  fe§tää  färftmt)tfenfä  1.  färfit 
1.  fe§tää  »atttjanfa;  t.  köld,  taveta  (^fenen), 
leetää  1.  taveta  !i}lmäsfä  1.  ^affatfesfa,  _fe§= 
tää  tl}(mää;  jag  kan  ej  t.  honom,  Isäntä 
cit  n?ot  färfiä  1.  funjaita,  fiäntä  en  faa  fär= 
fttt)fft;  han  tål  ej  lek,  vin,  dans,  l^än  ei 
färfi  1.  futtaitfe  1.  faQi  leiffiä,  hjiiniä,  tanS» 
fia;  han  tål  ej  mycket,  f)än  ei  feStä  1. 
iärfi  paljoa;  Judarna  t — s  der  icke,  Suu» 
talaifta  fiellä  ei  färfitä  1.  futtaita  1.  faöita; 
(medgifva,  tillåta)  fietää,  fuftaita,  färfiä, 
feStää,  faflia;  saken  tål  intet  uppskof,  afia 
ei  fiebä  1.  fafli  I.  Iärfi  1.  fu»attfe  toii»^= 
t^Stä;  det  tål  att  tänka  pä,  fe  fietää  ajat» 
telemista,  fttä  faa  1.  festää  ojatella,  fe  an» 
taa  ajattelemista;  fartyget  tål  ej  sjön,  alu§ 
ei  festa  aaltoja  1.  ei  fj^ft)  mereÖä;  det  vi- 
net tal  ej  att  spädas,  fe  iciini  ei  ftebä  1. 
färfi  1.  fa&i  toebelfä  fefoittamista;  det  tyget 
tål  att  nöta,  fe  fangag  feStää  1.  fietää  1. 
faltii  fulunttgta  1.  fuluttamista;  det  tål  att 
dricka  på,  fen  jäätie  fä^  1.  fietää  juoba, 
fti^en  1.  fiUe  fietää  1.  färfii  jnoba. 

Tålamod,  n.  färfiiräKilt}^§,  färfil»äif^t}8,  tttalt^ 
tainatfuuS,  tna(ttamu§;  det  fordras  t.  att 
uthärda  detta,  färfi>räC[if»l)ttä  f»)f^t)  l.toaatii 
fen  feStäminen  1.  fietäminen,  fitä  färfimään 
1.  f  estämään  iDaabitaan  1.  tarantaan  malt= 
totDaifuutta  1.  färfittäifl)t)ttä;  jag  väntade 
med  t.,  minä  obctin  färftwäHifeSti  1.  färft» 
toäifljlibellä  1.  malttawaifuubella;  då  förgick 
1.  brast  mig  t— et,  fiHoin  minulta  Io)3:pni 
färftirättif^^S,  fiöoin  en  enää  faannt  färft= 
ttjffi  1.  mattetufft;  ge  sig  t.,  malttaa,  maft= 
taa  mielenfä,  cUa  färfiicäinen  1.  färfin)ätti= 
nen;  han  har  godt  t.,  (jän  on  f;t)ir)in  färfi= 
h)äinen  1.  malttawainen,  fjänettä  en  Iji?träSti 
lärfitBättift^tjttä  1.  f;t)tt>ä  tnaltti;  ett  ögon- 
blicks t.,  om  jag  får  be!  malttaf aa  1.  fär= 
ftfää  toaan  ^etfinen,  fitä  ^t)i)täifin!  hafven 
t.  med  mig,  olfaa  färftwäÉifet  1.  färfiträifiä 
1.  malttatcaifia  minun  fanSfani  1.  minna 
fo^taan;  det  pröfvar  t— et,  fe  foettclee  fär» 
fiwäUifij^ttä  1.  malttatoaifuutta  1.  maitta» 
muSta. 

Tålig,  a.  färfitoäHinen,  färfitnäinen,  maltta= 
ipainen. 

Tålighet,  f.  färfiliiäaif^tiS,  färfiiräifD^S. 

Tåligt,  adv.  färfitoällifeéti,  färfitoäifeSti. 
S uenskt- Finskt  Lexikon. 


Tålmodig,  a.  a.  färfittjäCinen,  fävfittäinen,  fu» 

ttjaitfetoainen,  malttatcainen. 
Tåls;  ge  sig  till  t.,  malttaa,  malttaa  itfeänfa 

1.  mieltäniä. 
Tålsam,  a.  färfitcäinen,  färfthjältinen,  futtait* 

fetuainen. 
Tålsamhet,  f.  färfttoäif^^S,  färfitcättif^^ö,  fu» 

toaitfeivaifuuS. 
Tång,  f.  ^jiljbit   (pl),  (mindre)    atuimet  (pl), 

näf)ittimet  (pl.),  (ho/tång)  l^o^timet  (pl-)- 
Tång,  m.   (zannichellia)  f)anra. 
Tånglake,  m.  (blennius  1.  soarcaeus  viviparus) 

elaSfa,  meri=mabe  (»teen),  fin)i=nuttinen. 

Tåp,  Tåpig,  se  Yåp,  Våpig. 

Tår,  m.  tt)\}nd  (»en),  fi)^nele  (=cen);fällat— ar, 
truobattaa  1.  itfeä  fl^^neliä;  bada  i  tårar, 
etta  fl}tjnelten  jnallaSfa  1.  tutrpiSfa;  med  tå- 
rar i  ögonen,  ft)t)nel»filmin,  ftitjneleet  fil» 
misfä,  »efiSfä  filmin,  itfn»fifmin,  f^^nel» 
toieruna;  röra  till  tårar,  itfettää,  faattaa 
itfemään;  jag  kunde  knapt  hålla  mig  från 
tårar,  tuSfiu  iDoin  itfuani  1.  fti^neliäni  pu 
bättää,  tnsfin  fain  ottnffi  itfemättä;  (droppe) 
pi\axa,  tilffa;  en  t.  kaffe,  fal}ttti»l3ifara,  lai)' 
tt)in  tilffa  1.  :t5iiara. 

Tåras,  v.  d.  itfeä,  etta  itfnSfa  1.  inefiSfä  ftl» 
min,  tutta  icefi  1.  f^l}neleet  filmiin. 

Tårben,  a.  (anat.)  itfu»Iuu,  fli^neMuu. 

Tårdränkt,  a.  itfun»trialtainen,  fpijnelten  toah 
faSfa  (oletoa),  fi)tjnel»lx>ieru. 

Tårebröd,  n.  itfnn  lei^ä,  itfn»teif3ä. 

Tåredal,  m.  itfuu  1.  ft)t)nelten  [aaffo. 

Tåredryck,  m.  itfu=jnoma,  fl)^neI=juoma. 

Tåreflod,  m.  fi}i)net=tutoa,  fi)^nel»njirta. 

Tårekälla,  f.  itfim  1.  f^^nelten  Iäf)be  (=teeu). 

Tårfistel,  m.  itfn=:pufama  1.  »ajoS. 

Tårfull,  a.  ftj^nelinen,  itfninen,  itfnttinen,  it» 
f  na  1.  fi}t}neliä  tät)fi,  itfnn»alainen;  med  t— a 
ögon,  itfuSfa  1.  »efisfä  filmin,  itfu=filmin, 
f l)^nef»filmin ;  hon  var  hela  tiden  t.,  l^än 
eii  faifen  aifaa  itfninen  1-  itfnttinen  1.  it« 
fusfa  filmin  1.  fi}l)ncleet  filmisfä. 

Tärgrop,  m.   (atiat.)  ft)^uet»fno^f3a  1.  »louHo. 

Tårgång,  m.  (anat.)  f^V)neI»tic^^fC  (»ffeen). 

Tårkörtel,  m.  (anat.)  fi^^ncl»rifa  1.  »rauljanen. 

Tärlös,  a.  fijjjneletcn,  itfutcn,  itfemätön. 

Tårpuukt,  m.  (anat.)  f^^nel=:|3efäfe  (»ffeen). 

Tårsäck,  m.  (anat.)  f^ljnel[»^ueft. 

Tårta,  f.  torttu. 

Tårtdeg,  m.  torttu»taifina. 

Tårtlett,  m.  torttunen,  :piffu»torttu. 

Tårurna,  f.  f^tonef=aStia  1.  »uurna,  ttfu»a§tia. 

Tårvätska,  f.  (anat.)  f^^nef»neSte  (een)  l-  »föeft. 

Tårögd,  a.  itfu=ftlmäinen  1.  »filmä,  f^t}nel»fil» 
mainen  1.  »fifmä,  h?efi=firmäinen;  sitta  t., 
tStna  itfuSfa  1.  wefisfä  filmin  1.  itfu»filmin 
1.  f9^ne![»fiimin  1.  itfu»filmäifenä  1.  f^^nel» 
fifmänä  1.  »icieruna  1.  ttfu8teleh?ana. 

Tåt,  m.  fäije  (»feen),  fää;  af  tre  tåtar,  foImi= 
fäinen  1.  »fäifeinen. 

Tåta,  v.  n.;  t.  till,  toljria,  teljvaista,  äl)röi8tä. 
105 


S34 


Tät 


Tkn 


Tåte),  m.  (aira)  iau^a,  faStifainen,  taSte^forfi 
(•rren;. 

Tä,  n.  tanhua,  fuja. 

Täck,  a.  il)ana,  tauniS  (.»iin);  (till  behag) 
DtcHincu,  michtincn. 

Täcka,  v.  a.  (läyga  tak)  fattaa,  (betacka) 
peittää,  »erboa;  (ett  kurt)  piötää. 

Täckare,  m.  fattaja. 

Täckas,  v.  d.  (behaga)  felwata  (=^jaart),  oQ( 
otottincn,  (värdigas)  fatfoa  biiwäfft,  ta&toa 
göra  livad  Gudi  t— rs,  te(;bä  iitifä  ^mna 
laöe  fe(t>cia  1.  on  otodiöta;  som  er  t— es 
mifä  teitte  on  otottiéta,  niiii^tiiin  te  tat;botte 
1.  mietitte  1.  teibän  on  mielenne;  i^rs  Ma 

jfistät  täckes  1.  täektps  allernadigst,  !£et 
bän  SDJajeSteettinnc  tabtoifi  armoUifimmagti 
1.  taticifi  armottimubeSia  Ii^ttjäffi;  min  her- 
re täcktes  erinra  sig,  te,  bpirä  ijtxxa,  ta\:)-' 
tonette  1.  ta^toifitte  muistaa;  (ej  blygas) 
te^ibota  (=taan),  nnitfiä,  juleta  (»fean),  ro= 
I)eta  (=fenen). 

Täcke,  n.  i^jettto,  täffi;  (hästtäcke)  loimi. 

Täckelig,  a.  ctcttinen,  telrcoUinen. 

Täckelse,  f.  ^>eite  (=tteen). 

Tacklat,  n.  fotc»  1.  peite^ttjati. 

Täckfjäder,  m.  (vai.  hist.)  peite»bi3ii^en  1.  «fulfa. 

Täckgjord,  m.  (oimi»tttl)L^. 

Täckhet,  f.  i^anuuö,  fauneuS. 

Täckhinna,  f.  ijjeite-fahro  1.  »felmu. 

Täckmantel,  m.  ^eite  ('tteen),  icarjo;  nyttja 
vänskapen  till  t.  för  sina  bedrägliga  af- 
sigrer,  ^itää  ptäwtjl^ttä  ^Jetotliétcn  aito-- 
muStenfa  iparjcna  1.  )>citteenä  1.  heittäjänä. 

Täckning,  f.  ^eitäntä,  peittäminen,  (ett  taks) 
fattaminen,  fatanto. 

Täcksläda,  f.  tuDmi»refi,  fumu'  1.  fcju^refi. 

Täcktorf,  m.  ))eittD=  1.  peite^urpcet. 

Täcktatel,  m.  (aira  caespilosa)  nurmi^auf^a. 

Täckvagn,  m.  fuomi^ttJaunut  (pL),  umpt'tBau= 
nut,  fatto=l»annut. 

Täckvinge,  m.  (nat.  hist.)  pi[tt--fn'ii>[,  latto-flipi. 

Täila.  v^  n.  !tltt)oitetta,  fil^aitta,  tebbä  filpaa 
1.  titioan;  t.  med  ngn  om  högsta  priset, 
filwoitetta  1.  fiffiaitta  j.fun  fansfa  tDvfcim^ 
masta  funnia^^^attiunoSta;  de  t.  med  hvar- 
andra  i  skönhet,  be  fcéfenäniä  tauncubcSta 
tihrcitteletcat;  t.  med  ngn  i  artighet,  etta 
tiltvan  j.fun  fanSia  fobteltaS,  Jiltcoitetta  j.fun 
lansfa  folitcliaiiuubcsfa. 

Täflan.  f.  fihroituS,  iilpa,  tUpaUnS,  titooittc= 
lu,  ttjeitfa;  under  1.  med  t.,  fihran,  fillcal- 
la,  fil^jaa,  meifaten,  filpaittcn. 

Täflare,  m.  fil^jailija. 

Täflingsskrift,  f.  filpa=firjcitu§. 

Täfhngsvis,  adv.  fi(tt?Dttettcn,  tilpaitten,  fitoan, 
fifwaUa,  fit^saa,  ttieifaten. 

Tälja,  v.  a.  iceiStäö,  ireiétettä,  touotta,  hjuo» 
Icffia;  t.  på  yxskaft,  roeistää  1.  roeiötettä  1. 
tt^uofla  firn)e8=i»artta;  (räkna)  lutca;  (fijr- 
tälja)  fertoa. 

Täljare,  m.  (i  bråk)  cfoittaja. 


Täljknif,  m.  |5uuffc,  ^uuffo^ttjeitfl. 

Täljsten,  m.  tt)UDlu=ftnji,  Itmojo^tilri. 

TälJYxa,  f.  ujeiétin-  1.  toeigto^firweS,  ))iilu. 

Tält,  n.  teltti,  maja,  roaate^maja. 

Tälta,  v.  I),  panna  teltti  ^lijs;  afua  teltiSfä. 

Tältduk,  m.  teltti=palttina  1.  =tangag  i.faan). 

Tältkamrat,  m.  teltti^Dwevi  1.  »tumppant. 

T;iltlag,  n.  teltti^unta. 

Tältmakare,  m.  teftin'teftjä  1.  »ompelija. 

Tältpinne,  m.  teltti-nappula  1.  »falttfa. 

Tältpåle,  m.  teltti-tKaaja  1.  =iei»ä8  (»pään). 

Tältrad,  f.  teltti^viiui  1.  »jono. 

Tältstreck,  n.  teItti=nuora  1.  »fijpjt  (»ben). 

Tältstång,  f.  teltti^puu  1.  ^tanfo. 

Tältsäng,  f.  fanga8=jänfp,  teltti=fänf^. 

Tälttak,  n.  teltin  fatto,  teltti=fatto,  ^luippu- 
fatto. 

Tältvagn,  m.  teUti=tt)aunut. 

Tältas,  m.  teltin  barja  1.  ^arja=pnu. 

Tämja,  v.  a.  feft)ttää,  toltuttaa,  taétiuttaa;  t. 
ett  lejon,  feft)ttää  leijona;  t.  en  häst  (vild), 
feitjttää    1.    (en   bångstyrig)    taltuttaa    1.    tag» 

tintta  fjenjonen;  (jiy-)  taltuttaa,  taStiuttaa, 
mafentaa;  tämjas  (bli  tum),  fef^ä,  fejijtt^ä, 
talttua,  tafitiutua,  mafentua. 

Tämjare,  m.  fefl)ttäjä. 

Tämmelig  o.  Tämmeligen,  se  Temmelig  o. 
Temmeligen. 

Tända,  v.  a.  fljt^ttää,  tcirittää;  t.  ljus,  en 
brasa,  ji}t^ttää  1.  ftirittää  f^nttilä,  toalfea; 
t.  eld  pä  ngt,  i^tl)ttää  1.  tcirittää  j.fin  pala- 
maan 1.  tuleen;  t.  kärlek,  fl)tt)ttää  raffautta; 
t — s,  v.  p.  o.  t.  sig,  v.  r.  f^tt^ä,  wivitä 
(4än);  månen  tändes,  fuu  f^Utl)^. 

Tändare,  m.  f^t^ttäjä,  ttjitittäjä;  (redskap) 
f^ttjtin  (»ttimeu . 

Tände,  n.  f^t^fe  (»ffeen),  f^tti?,  ttiiri,  f^tijtin 
(=ttimen). 

Tandning,  f.  f^ttjttjS,  jätättäminen,  tririttämi* 
nen,  toirit^é;  (månens)  ft}nttj,  fpnti^minen. 

Tändsticka,  f.  tuli^tiffu,  tuU^puiffo. 

Tänja,  v.  a.  tt)ent)ttää. 

Tänjbar,  a.  ti3enl)n:>ä,  foentitcttättiä. 

Tänka,  v.  a.  ajatetta,  aatetta,  miettiä,  anrefla; 
t.  pä  ngt  vid  sig  sjelf,  ajatetta  1.  miettiä 
j.fin  itjefjeen;  t.  för  sig,  ajatetta  eteeniä; 
han  har  så  litet  att  tänka  på,  ^äncttä  on 
niin  n>äbä  ajattcfcmiöta;  det  ger  honom 
ngt  ait  t.  på,  jiitä  ()äne[(e  on  j.fin  ajattele» 
mista  1.  miettimistä  1.  arvelemista,  fe  Iiän» 
tä  jaattaa  ajatteluttaa  1.  artDeluttao;  länk 
på  mig,  muista  minua,  ajattele  minua;  hvad 
t— er  ni  på?  mitä  te  ajattelette?  tänk  på 
de  fattige  med  en  skärf,  muiSta  föt){;ia 
ropotta;  han  t — er  blott  på  att  göra 
förtret,  I;än  tuaan  ajattelee  fiufan  tefoa  1. 
fiujaa  tel^bäffenjä;  tänk  er  en  rik  man, 
ajatelfaa  rifaS  mieS  oleivmffi;  man  kan  ej 
t.  sig  ngt  värre,  ei  fen  pal;empaa  tröt  aja» 
tcttafaan;  (åsyfta)  ojatetta,  aifoa,  tacfoittaa; 


T  än 


Tät 


835 


han  t— er  intet  ondt  dermed,  ti  l)'ån  ftttä 
mitään  pa))aa  ato  1.  ajattele  1.  tarfoita; 
(hälla  fur e)  ajatella,  arjella,  luutia;  hvad 
t— er  ui  deromP  mitä  fiitä  artpelette  1.  ajat» 
telette  I.  luulette?  jag  vet  ej,  hvad  jag 
skall  t.  om  honom,  en  tiebä,  mitä  l^äneötä 
ajattelen  1.  arnjelen  1.  luulenEaan;  jag  tänk- 
te, han  var  bortrest,  luulin  1.  arteeliu  1)0= 
nen  oletoau  )3oi6ja  1.  läl;teueen  1.  läl)teneeEfi; 
t.  godt,  iila  om  ngn,  ajatella  1.  luulla  1. 
aneella  l)t)»ää,  ^3af)aa  j.tugta;  det  hade  jag 
aldrig  tänkt,  fitä  en  fogfaau  olifi  luullut 
1.  ajatellut  1.  rcoinut  luulla  1.  ajatella;  (äm- 
na) aifoa,  mieliä,  ajatella;  hvad  t— er  ni 
göra?  mitä  aiotte  1.  mielitte  te^bä?  mitä 
ajattelette  tet^bätjenne?  jag  t— er  föreskrif- 
va  er  lagar,  aion  1.  mielin  l.artfelcn  teille  lafia 
fäätää?  hvart  t— er  du  dig?  mil^iutä  aiot? 
mil;iulä  aiot  mennä?  mil;in  aattelet  men- 
nätfefi?  jng  t — er  vara  der  i  morgon, 
aion  olla  fieflä  t)uomeuua,  ajattelen  1.  toi= 
»on  olemani  fiellä  l)uomenna;  han  tänkte 
IVirtjena  mycket  derpå,  l)än  ajatteli  1-  ariiieli 
fiitä  l.fiiuä  ^jaljon  tpoittaa  1.  woittaafjcnfa  1. 
Woittaipaufa;  tänk,  om  han  gar  och  gifter 
sig,  mitätöin  1.  mitäpä  1.  entä  jog  l}än  me= 
nee  naimifiiu,  aattelepl^aS,  joä  l;än  ottaa 
naibatfeeu;  tmk,  hvad  han  gör  sig  till, 
fal;  mitä  liän  nt)t  teeSlentelee;  tänk,  att 
hon  är  verkligen  vacker,  tatfoppa  fuin  f)än 
oiteiu  on  faunie,  entäS  fun  l^än  on  oifein 
foreatin;  tank,  att  han  skriiver  ratt  bra, 
aattelcppa  että  1.  fatfoppa  fitä  1.  entäS  ^äntä 
1.  entäö  fitä  fun  liäu  firjoittaa  oifein  [;i)= 
n.iin;  tänk,  att  det  lyckades  ända,  eutäé 
fitä  1.  aatteleppae,  että  fuitenfin  ouniötui; 
jag  kan  t.  hvad  han  blir  glad,  tl}Uäpä 
bön  it^aStuu  I.  tulee  iloifeffi,  luulenpa  Itä- 
nen il;aétuiv»an;  kan  t.  herm!  entäö  fitä 
l;erraa!  mufamafin  1.  mofoma  fierra!  en- 
täs l}äntä  fitte  1.  n^t!  fal;  1.  fatfoppa  npt 
fitä  ^erraa!  kan  t.  sadan  karl  han  är,  en= 
tää  1.  entäpä  1.  fatfoppaö  1.  aatteleppa  fitä 
miestä  fuin  l;än  on,  aatteleppa  1.  fatfoppa, 
mifä  ^än  ou  miel;iänfä  1.  mief)effeen  1.  mi= 
fä  mofoma  l)än  on;  det  går  inte  i  honom, 
kan  t.,  fepä  ei  l)änen  motoman  1.  fe  npt 
mufa  ci  lianen  fifäänjä  mene;  k.  t.,  det 
lass  nu  vara  sa  bradt,  nt}tpä  mufa  on  niin 
fiire  olcujinaufa;  han  har,  kan  t.,  icke  råd, 
fjänetläpä  mufa  1.  fa§  i^äueCtä  nt;t  ei  ole 
n?avoja;  kan  t.,  hvad  det  är  farligt!  entäé 
fuin  1.  faS  fe  npt  mufa  on  niin  hjaaralliéta! 
kan  t.!  entä  1.  entäS  fitä!  entäpä! 

Tänkare,  m.  ajattelija. 

Tänkbar,  a.  ajateltava,  jota  rooi  ajatella;  det 
är  ej  t— t,  fitä  ei  iBoi  ajatellafaau  1.  aja= 
teöa,  ei  fe  ole  ajateltawa  afia. 

Tänkbarhet,  f.  ajateltaiBaifuuö. 

Tänkespråk,  n.  mietelmä,  miete^fiiua,  ajatnS» 
fana,  fanan-laStu. 


Tänkesätt,  n.  mieli,  mielen  laatu,  ajatu?,  aja- 
tuffen  laatu;  adla  t.,  jalo  mieli  1.  mielen 
laatu,  jalot  ajatuffet;  sök  att  utforska  hans 
t.  i  afseende  pa  mig,  foe  tutfia  f)änen  aja» 
tuffenfa  laatua  minun  ful;tceni. 

Tänkvärdig,  a.  mietittäwä,  mieleeu-pautaföa, 
ajateltava,  merfilliuen,  mertittävä. 

Tänkvärdighet,  f.  mietittäicäifppö,  merfittä* 
löäif^ps,  ajateltaujaifuuö,  mieleen-pantanjai» 
fnuS. 

Täppa,  v.  a.  tuteta  (»ffean),  tuffia,  tuffoa, 
panna  tutteefen  1.  tuffoon,  ummistaa;  t.  ett 
hal,  tufeta  1.  tuffia  reifä,  panna  reifä  tuf» 
foon;  t.  munnen  på  ngn,  tuffia  1.  tUteta  I. 
tuffoa  j.fun  fuu;  snufva  t— er  näsan,  nu^a 
tuftii  1.  tuffeaa  nenän;  (kringstänya)  fnlfca, 
ummistaa,  panna  umpeen;  t.  med  gärde, 
ummistaa  1.  fultea  aibatla,  fultea  aitaan; 
t.  en  gata,  fulfea  1.  tuttia  1.  ummistaa  ta« 
tu;  t.  ett  rör,  ummistaa  1.  umpeen  panna 
pilli  1.  putti;  täppas,  v.  p.  o.  d.  tutteutua, 
ummistna;  täppt,  umpinainen,  umpi=,  um» 
meSfa  1.  tufoSfa  (oleiwa),  tutettn,  tufittu; 
tappt  rum,  umpinainen  1.  umpi=paiffa  1. 
tila;  täppt  rör,  umpi=putfi  1-  -torvi,  umpi» 
nainen  1.  tufittu  pilli  1.  putfi. 

Täppa,  f.  tarba,  aituuS,  pelto-aitnuS  1.  -tar^a. 

Tära,  v.  a.  fpöbä,  purra,  falVaa;  rosten  tär 
jernet,  ruoSte  fpö  rautaa;  maskar  t.  inelf- 
vorna,  mabot  f^övät  1.  falvaioat  fifälmp!* 
fiä;  (försvaga)  ^eifontaa,  l;ivuttaa;  utsväf- 
ningar  t.  pa  krafterna,  irStaifuuS  ^eifoutaa 
1.  hivuttaa  voimia;  t— s,  v.  d.  fuil;tua,  t)i» 
vua;  t— s  af  sorg,  fuit;tua  1.  ^ivua  furuS» 
ta;  t.  sig,  v.  r.  o.  t— s,  v.  d.  fpöptjä,  pu» 
reutua;  kamfer  tär  sig,  fanvertti  f^iippi;; 
t— nde  sjukdom,  ^ivuttava  1.  lail;buttava 
tauti;  t— nde  sorg,  liivuttava  1.  riubutta* 
va  1.  falvava  furu;  t — nde  lemmar  i  sam- 
hället, i;^teiS4unnan  fpövät  1.  fnluttavat 
jäfenet. 

Tärfeber,  m.  l)ivutuS-fuume  (-eeu)  1.  »tautt, 
l)ivetlpS-tauti. 

Täring,  f.  nautinto,  nautteet  (pl),  f^Bmifet. 

Tärna,  f.  impi,  neiti,  neitonen;  (fordom)  neiti, 
neito;  (stema)  tiira. 

Tärning,  f.  (lill  spel)  noppa,  uapu,  fapu, 
arpa=nDppa;  (kub)  fnutio;  t— en  är  kastad, 
ar))a  on  langennut  1.  visfattu;  lotta  med 
t — ar,  l;eittää  i.  viSfata  arpaa  1.  arpoa  no» 
pilla  1.  napuitta;  (skuren  bit)  piippu,  muru, 
lol)fo. 

Tärningben,  n.  (anat.)  noppa^  1.  fapu4uu. 

Tärningformig,  a.  fuutiomaiueu,  fuutioinen, 
noppamainen. 

Tärningskast,  n.  nopan-^eitto,  favun-f)eitto. 

Tärningspel,  n.  noppa»  1.  fapu=pcli,  arpa-pett. 

Tärpenning,  m.  ruofa=ral;at,  naute-rat;a. 

Tärsot,  m.  se  Tvinsot. 

Tät,  a.  tit)eä,  tiul)a,  ti^teä,  taaja,  titvis  (4in), 
fafea;  jemet  är  en  t.  kropp,  rauta  on  tii» 


83G 


Tät 


Töm 


tniö  fa^:|3ale;  lart  tyg,  tU;eä  1.  tiu^a  1.  taa-- 
ja  1.  tiittiS  fangag;  t.  korg,  tiiwtS  1.  taaja 
tcpia;  tunnan  är  ej  t.,  t^nn^ri  ei  ole  tii' 
iDiS  1.  tiutfa  1.  tavHa;  täta  fönster,  tiimit 
1.  tavfat  iffunat;  t.  skog,  ti^eä  1.  fafea  1 
taaja  nietfä;  tätt  gräs,  fatea  1.  tif;eä  1.  taaja 
Ideiltä  1.  ruD()o;  t.  borste,  taaia  1.  tikä 
(larja;  t.  stil,  tit)eä  1.  tiuf;a  1.  taaja  lujoi- 
tuS;  tätt  regn,  ti^eä  1.  til^feä  I.  taaja  fabe 
(»teen);  rågen  står  t.,  ruis  fcifoo  taajana  1. 
taajasfa  1.  tiheänä  1.  til;eä§fä;  en  t.  oxe 
titunS  f;ärfä;  (som  sker  o/ta)  ti^eä,  ufea, 
ufeallinen,  taaja;  göra  täta  besök  hos  ngn 
fäl)bä  til^eään  1.  taajaan  I.  ufeaSti  jiun 
luona;  täta  ombyten,  taajat  1.  tif;eät  1. 
ufeat  muutoffet;  (bot.)  tiI;Eeä. 

Täta,  v.  a.  tiiwistää,  tiufentaa,  taajentaa. 

Täthet,  f.  til}et)§,  taajuuö,  tiu{)un«,  tiitot^S, 
tiWtjQ,  fafeuö,  tin!fuuS;  jmfr  Tät. 

Täthårig,  -luden,  a.  tif}U=  1.  til;eä»tartt)aiuen. 

Tätmjölk,  f.  :|3itfä  Riittiä,  fiemen=ptimä. 

Tätna,  v.  n.  tiftetä  (=nen),  taajeta  (=nen),  taajiS» 
tua,  tii>t)i8tl)ä,  faeta  (»feneni,  fafca,  (krym- 
pa) fifiötl)ä;  jmfr  Tät;  mjölken  t — r,  maito 
piimii  1.  fafoo. 

Tätt,  adv.  tif)eäött,  tiheään,  til)cä§(ä,  taajaStt, 
taajaan,  taajaSfa,  tiiviisti,  tiiuniefä,  tiu» 
laitti,  tinttaan,  fateasti,  fateaan,  jäteasia; 
jmfr  Tät;  t.  byggda  hus,  til)eäan  1 
taajaan  rafennetut  fiuoneutfet;  husen  stå 
t.,  I^uoneetotcat  1.  feifoaat  tif)eä§)äl' taajaS» 
fa;  stå,  sitta  t.  ihop,  feifoa,  istua  taajaSfa 
1.  ti(;eäéfä  1.  taajaéti  1.  til;eäéti  1.  taajana  1. 
tiheänä;  ställa  sig  tätare,  ajettua  tif^eäm» 
pään  1.  tiljeämmätte  1.  taajempaan;  t.  be- 
I)odt  land,  ti(;eägfä  I.  taajaéfa  afuttu  maa, 
til;eä=  1.  taaja^afujaminen  maa;  skriiVa  t., 
iEirjoittaa  til)eään  1.  taajaan  1.  tifjeästi;  växa 
t.,  laéwaa  tif^eäSfä  1.  taajaSja  1.  taajaöti  1. 
til)eä§ti  1.  jatcaöti  1.  fateaSfa;  t.  sådd  råg, 
tiheään  1.  taajaan  fi}Iwettt^  ruiS;  t.  flätad 
korg,  tiitoiiöti  1.  taajaöti  1.  tifjeäfiti  1.  ti= 
'i)taän  1.  tiuffaan  fubottu  topja;  det  regnar 
t.,  jataa  til^eäSti  1.  til^eään  1.  taajaan;  tun- 
nan haller  väl  t.,  t9nnt)vi  on  I;i)n.nn  tiinnS 
].  tartfa  1.  njcbcn  pitäjä,  tijnnljri  pitää  l)\}-' 
h)in  »että;  kärlet  haller  ej  t.,  aStia  luuo» 
taa  1.  ei  ote  tiiivis  1.  iDebcn»pitä»ä;  dörren 
sluter  ej  t.,  oioi  ei  mene  1.  julfen  tiiixnieti 
1.  tarttaan  tiinni;  han  kan  ej  hålla  t.,  Ijän 
ei  »oi  itjettänfä  pitää;  rocken  sitter  t.  åt 
kroppen,  nuttu  teu^eltl)l}  tarfaéti  I.  tintaSti 
1.  ttinjii§ti  ruumiille  1.  luanette;  det  ena 
huset  står  t.  invid,  bakom  det  andra,  toi» 
nen  l^uone  on  il;an  1.  ain>au  toijenja  »iereS» 
fä,  tatana;  följa  ngn  t.  i  hälarna,  feuvata 
j.tuta  iljan  1.  ujatlan  fintuitta  1.  tintevcisiä 
tiinni;  följa  t.  efter  h  varandra,  olta  i.  tulta 
il;an  1.  iDallan  1.  til;eägfä  perättäin;  t.  för- 
bi udden,  klippan,  Iäisettä  1.  Jifeltä  1.  tiu» 
fafta  niemen,  taöion  fiii^utje  1.  o^itfe  1.  ne» 


nätfe;  t.  innanför  porten,  il^an  tifeÖS  1.  lä* 
l;eflä  1.  »icreSfä  portin  fifä^pUDlella;  t.  in- 
under berget,  itjan  1.  jnuri  1.  »allan  tnuo* 
ren  junreöfa;  t.  omkring,  utanför  stadeni 
ligger  en  mängd  villor,  it)an  1.  juuri  l.l 
liteflä  1.  i()an  tutereSfä  faupungin  ympärillä,! 
uIto»puoIeIta  on  paljo  tjuteiloita;  t.  ut- 
med stranden,  tvättan  1.  juuri  1.  liteltäi 
rantaa  mtjijten  1.  pittin;  hälla  sig  t.  vid( 
jorden,  pi)fi}ä  ifjan  litcltä  1.  lähellä  maata 
1.  maaSfa  fiinni;  fågeln  flög  t.  öfver  mar- 
ken, lintu  ienfi  lifeltä  1.  Iäl)eltä  1.  tiufalta. 
1.  if)an  I.  hjatlan  maan  päätlitfe;  skeppet i 
ligger  t.  under  land,  laitea  feifoo  1.  om 
i^au  1.  juuri  1.  liteltä  maan  itnereöfä  1. 
rannan  aUa. 

Tätting,  m.  tiitiueu. 

Tätört,  f.  (pinyuicula)  t)i3ti?n4ef}ti. 

Tö,  n.  fuDJa,  leuto  1.  juoja  1.  fufti  ilma;  starkt 
t.,  totoa  fuoja. 

Töa,v.n.o.impers.fult»eta(»ean),Ieubota  (»nen), 
cUa  fuoja,  fuojata  {'aan);  det  t— r  starkt, 
ilma  fun^eaa  1.  fuojaa  fclraSti,  on  tounn 
fuoja  1.  jmrea  1.  (euto  ilma;  snön  har  t — t 
ihop,  fuoja  on  lunta  fulattanut  1-  lvä[)entä= 
nl}t,  lumi  on  fucjaSta  fulautunut  1.  tȊl)euni}t. 

Töaktig,  a.  fuojamaiuen,  fuojafaS  (»ffaan), 
leubofaä  (»tfaan),  uuoSfca,  fuojan  1.  fuwen 
tapainen. 

Töblåst,  m.  fuoja=tuuIi,  fut»i»tuuli. 

Töcken,  n.  fumu,  Uöma  1.  u^toa. 

Töckenlik,  a.  fumumaincn,  fumun=tapainen  1. 
»faltainen. 

Töcknig,  a.  fumuinen,  uSmainen,  utuinen. 

Töcknighet,  f.  fumnijuuS,  u8matfuu8. 

Töfva,  v.  n.  (dröja)  tDiipl}ä,  feétää;  det  t— de 
ej  länge,  innan  han  kom,  ei  tauan  ttiiptj' 
n^t  1.  feetäu^t,  fun  jo  1.  funnes  tuli;  (vu7i- 
ta)  obottaa,  iruottaa. 

Töja,  v.  a.  hjemjttää,  unruttaa;  t.  pä  en  rem, 
n>eut)ttää  t)itmitii;  t.  sig,  v.  r.  toeni)ä,  lre= 
näl^tää,  tt^trua. 

Töjd,  f.;  gifva  t.,  antaa  mufaau  1.  perään  1. 
ttenijttää. 

Tölp,  m.  pijUö,  mi5ll)i5,  Ijijimij,  moufta,  älliij, 
fct;meli,  tomppeli,  tomppeli,  tolroana. 

Tölpaktig,  a.  pi3tlömäincu,  pDlli3n--fefainen, 
pijllö»päinen  1.  »pää,  t;ölmijinen,  f)ömmeli5i= 
nen,  mijl^ijmäinen,  mouflamaiuen,  mcutan» 
tapainen. 

Tölpaktighet,  f.  pi5fli5mäif^^6 ,  l}i5lmlnl't)l}S, 
mouffamaifuU§,  m.  m.,  se  föreg. 

Tölpaktigt,  adv.  pöKömäijeSti,  piillöffääStt, 
pi>lli5n  1.  mi5llji.ni  tawalla,  moutfamaifeéti, 
ätliijéiti,  Ijtjlmömäifeéti. 

Töm,m.cl)ja,  o^jaö  (=tjen);  hålla  t — marna,oöa 
of;ji§ia,  pitää  objiSta;  släppa  efter  t— mar- 
na, [pellittää  of)'jia,  laStea  o\)\ai  [)i5UälIenfä; 
med  lösa  t — mar,  plliHä  olijilta,  &i5llin  1- 
traltoimin  o^jin. 

Tömma,  v.  a.  ti}l;jentää. 


Töm 


Ugn 


837 


Tömstreck,  n.  o^ja^nuora  1.  =föt)fi  (=ben). 

Tör,  v.  aux.  mahtaa,  lienee,  mafitanee,  taitaa, 
IBOipi;  återges  äfven  med  modus  concessi- 
vus  (=nen);  jag  tör  1.  torde  resa  i  morgon, 
taibon  1.  maljban  läfiteä  f)uotitenna,  !^uo= 
ntenna  el^fä  1.  fen^tiefi  lastenen;  han  tör  1. 
torde  kanske  veta  det,  f;än  fen  jo  tietänee 
1.  taitaa  tietää  1.  maf^taa  tietää  1.  e^fä  jo 
tietää  1.  tietänee;  detta  torde  ha  förled  t 
honom,  fe  f)änet  lienee  f}ouf'iiteKut,  je  taifi 
1.  maf)tDt  1.  ef)fä  tooi  f)änet  wietellä;  _det 
t.  väl  hända,  taitaa  1.  malttaa  niin  fä^bä 
1.  tapal)tua,  niiniä  fä^nee  1.  ta^jol^tnnee,  e^tä 
1.  fen=tiefi  niin  fät)nee;  tör  hända,  fufa=tiefi, 
!en=tieft,  e^fä,  efjfäpä. 

Töras,  v.  d.  tol^tia,  uSfaftaa,  ro'^eta  (=fenen), 
(få)  faaba;  han  törs  ej  komma,  ^än  ei 
tOi^bi  1.  USfatfa  tulla;  det  tordes  du  väl 
alltid?  fen^jä  fai  toljbit  1.  nöMfit?  törs  jag 
fråga?  faanfo  1.  tof^binfo  1.  uSfaGanto 
fi)fi)ä. 

Torna,  v.  n.  tölmätä  1.  tiJrmätä  (=ään),  tarra» 
ta  (=aan),  törä^tää  (jf)!in  1.  j.fin  ttjaötaan). 

Törnbeväxt,  a.  orjan^ta^^^jnvainen,  orjan=ta^)= 
jjuroiöa  täljtctti?. 

Törnbuske,  m.  orjantap:|3ura»)3enfaö  (^aan), 
orjan=tai):)jura  1.  =ruD§fa. 

Törn,  m.  crjan=ta|3^3nran  :|jiiffi  1.  caö  (ofaan), 
ta^^uran=))iiffi,  i^xxXlx,  :)3igtin  (=imen);  bland 
tistel  och  t— en,  orjan^ta^j^jurcisfa  j|a  oI;= 
baHeiSfa;  ingen  ros  utan  t— en,  ei  cle  ruufua 
:t3iifitöntä. 

Törnekrona,  f.  orjantap^uva^fruunu  1.  ■'\z\i'' 
^ele  (»een). 

Törnhäck,  m.  orjantajj^ura^aita  1.  4}äfft. 

Törnig,  a.  orian=tap))urainen,  taipuvainen,  ta^= 
:puran=^iittinen,  ^^iitfinen;  (fig.)  oI;baffeinen, 
ta:t3:puraincn. 

Törnros,  f.  orjanta:|>^)nra  =  tuffa,  runiu=fuffa, 
ruufu. 

Törnskata,  f.  (lanius)  Ic|.nnfäinen. 

Törntagg,  m.  crjau^tappuran  ^Jiiffi,  tap:j3uran= 
^iitfi. 

Törst,  m.  jano;  stark  t.,  fotoa  jano;  väcka  t., 
janottaa;  släcka  sin  t.,  juoba  janoonfa,  )am= 
muttaa  janoanfa;  "t.  efter  vatten,  toeben  ja= 
no  1.  janoaminen;  (fig.)  jano,  f)imo;  t.  efter 
ära  och  guld,  funuian  ja  fuKan  f;imo  1. 
jano;  förgås  af  t.,  fuoUa  1.  nääntyä  'ya-- 
noon;    brinna   af  t.,  I;e^fua  1.  fuitoua  yd-- 

1  noSta;  brinnande  t.,  )3alatoa  jano,  janon 
^elle  1.  l}ef)fu. 

Törsta,  v.  u.  janota  (=oan);  jag  t — r,  minna 
janottaa,  minim  1.  minulta  on  jano;  t.  ef- 
ter vin,  janota  toiiniä,  oEa  toiinin  jano;  t. 
ihjel,  fuotta  janoon  1.  janoäta;  (fig.)  janota, 
fjimoita  (=tfen);  t.  efter  blod,  janota  1.  f)i' 
tnoita  toertä. 

Törstig,  a.  janoinen,  janoatoa;  jag  är  t,  mi= 
nun  1.  minulla  on  jano,  minua  janottaa; 
jag  bl  ef  t.,  mtnuu  tull  jano,  minua  atfoi 


janottaa,  tulin  janoifeffi;  t— a  bröder,  ja= 
noi[et  toeifot;  t.  efter  ära,  !unnian4;imoi> 
nen  1.  =j'^noinen,  funniaa  f;imoatoa  1.  ja= 
noatoa. 

Törstighet,  f.  janoifuuS,  jano,  janoatoaifuuö. 

Törstlös,  a.  jauoton,  janoaraaton. 

Törstsjuka,  f.  jano=tauti. 

Tös,  f.  t^ttö,  tt}tti,  ^iifa. 

Tövind,  m.  juojan  tuuli,  fuoja=  1.  futot^uuti. 

Töväder,  n.  fuoja,  futoi,  fnoja  ilma,  fuDJai=" 
nen  I.  leuto  l.  :})en|eä  ilma. 


u. 


Udd,  m.  färfi,  nivffo,  ota,  tutfain  (»imen), 
tutfa;  u.  på  en  nål,  neulan  färfi  1.  nirffo; 
(att  pådrifoa  dragare)  :)3i8tin  (=imen);  spjer- 
na  mot  u— en,  ^jotfia  tutfainta  1.  |)i8tintä 
toaötaan;  du  död,  hvar  är  din  u.?  fuoIc= 
ma,  fuSfa  on  finun  otafi?  satirens  n.,  :t3itf» 
fanffen  ))iSto  ).  tntta;  (nd  broderi)  ni^^JU. 

Udda,  v.  a.  teroittaa,  nirfaStaa,  te^bä  terätoä» 
färfifeffx  1.  färjeffääffi;  (i  broderi)  nipmttaa. 

Udda,  a.  oböjl.  pariton,  ei^ätafa»,  Uifa. 

Uddblad,  n.  (bot.)  paåthUljtl 

Udde,  m.  niemi,  (mindre)  niemefe   (»ffeen), 

färfi,  (smal  och  lång)  fettoele  (=een);  spet- 
sen af  u— n,  niemen  nenä  1.  färfi  1.  ^ää. 

Uddhvass,  a.  terätoä=färfinen,  )3iötD=färfinen. 

Uddig,  a.  färeöinen,  färfinen,  färjefäs  (=ffään), 
otainen,  tutfaiminen,  terätoä=^)äinen  1.  'täx' 
finen,  ni^j^^uinen;  se  Udd. 

Uddighet,  f.  färel(ifl}t}§,  färfif^ljS,  färjelfäif^^f 
otaifuuS,  nit))3uifuuS. 

Uddspetsig,  a.  (bot.)  ota=))äinen. 

Uddsågad,  a.  (bot.)  ota=fat)ainen. 

Uf,  m.  (strix  bubo)  l^uuljfaja,  l^uul^fain  (4nten), 
()unf;fa=)3[jl{ö,  f)t}t)^iä. 

Uff!  int.  f;u()!  nf;! 

Uggla,  f.  (strix)  ).iöKö,  tarl)a=^öf(i). 

Ugglefägel,  m.  )JÖlIi54intU. 

Uggleslägtet,_n.  )3i)t[i5n=fufu  (»toun). 

Ugn,  m.  uuni,  (ijppen  ofvantill)  fiuaS  (=faan). 

Ugnshvalf,  n.  UUnin=^oItoi. 

Ugnshäl,  n.  uunin-fuu;  (draghål)  uuuin  1. 
fiufaan  fitmä. 

Ugnshall,  m.  arina,  uunin  arina. 

Ugnskräts,  m.  uunin  :poro  1.  rn^fa  1.  farmu. 

Ugnslock,  n.  uunin4auta  1.  »otoi  1-  4uuffu. 

Ugnsqvast,  m.  uuni=Iuuta. 

Ugnsraka,  f.  uunt=foIa,  uunin=fouffu,  ^iiftn= 
fouffu,  forilo,  fotjento^^^uu,  (;iilIo§tin  (»imen). 

Ugnsrissla,  f.  iei))i=  1.  lei))ä»Ia^io,  ^t^ieffa. 

Ugnssopa,  f.  uuni4uuta,  unni^uiöfu. 

Ugnssot,  n.  uunin  noti  1.  farmu. 

Ugnsspade,  m.  uuui^apto,  leipU  1.  kipä^ 
lapio,  ^Jteffa. 


838 


Ug) 


Ugnsstake,  m.  se  Ugnsraka. 

Ugnssten,  m.  ftufaan  1.  uunin  fuci,  fiuag^fttoi. 

Ugnstuga,  f.  fiua§=ptrtti,  pirtti. 

XJkas,  m.  utaaft,  afetuS. 

Ulan,  ro.  ulaani. 

Ulf,  m.  i)una,  fufi  (=ben). 

Ulfgrop,  m.  (sjöt.)  fuben-^auta,  fotran=^auta, 
ft?tt)ärt. 

Ulfgrå,  a.  fufi»  1.  fuben^armaa,  fjaUatoa. 

Ulfva,  V.  n.  ufn^ca,  teonfua. 

Ull,  f.  teiöa,  ipiliat  Q>l-)^  faren  hafva  god  n 
lami^aida  en  Iiljttä  »illa,  lam^jaat  oiuat  l)t)= 
tt)ä8)ä  irilla^fa;    hvad  kostar  u — en?    mitä 
trillat   matfaniat?    ett  lispund  u.,  leiraiétä 
rciltoia;   af  n.,  tuilla»,   tnillainen,   tciUoiSta 

Ullaktig,  a.  trillamainen,  ttillan^ta^jainen. 
Ullberedning,  f.  trillan»  1.  rDilIain=ruottou§. 
Ullfärgad,  a.  triUoina  trärjätt^  1.  ))aincttu. 
Ullfärgare,  m.  njiKan»»ärjäri  1.  »t^ainaja. 
Ullgarn,  n.  t»illa=lanfa,  toillainen  lanfa. 
Ullgräs,  n.  .se  Ängsull. 
Ullhandel,  m.  n?it(an»faupV>a. 
Ullhårig,  a.  (hot.)  rDi[(a4arn?ainen,  iritlatnen. 
Ullig,  a.  t:>it(ainen,  njiUaUiuen,  triflawa,  »illa= 

mainen;  n— a  far,  tritlawat  lampaat;  u — a 

djur,    n)ilIaUifet  1.    teiUaifet   eläimet;    u— t 

här,  irilla^tutfa,  »itiafta  1.  tcillamainen  tuE» 

ta;  (bot)  tuillainen. 
Ullighet,  f.  nnllatjuuö,  t»ittattifuu§,  tuitlateuuS, 

Hjitlamaifun?. 
Ullik,  a.  tDillamaincn,  ftillattan>a,  toit£an=nä= 

töinen  1.  »tapainen. 
Ullkam,  m.  n)illa=fartat  (pl-). 
Ullklippning,  f.  ttjiKan  1.  iriUain  feritfcminen. 
Ullkultur,  f.  iriEan  I.  trillaiu  tuette. 
Ullmarknad,   f.   TOitta^marttiuat   (pL),  njittan 

tauppa. 
Ullproducent,  m.  raiHan^tucttaja  1.  »laittaja. 
Ullproductinn,  f.  trtlIan=tuctanto. 
Ullrik,  a.  ruHJa§»tr>illainen,  »illarca. 
Ullsax,  m.  ttjii(a»iaflit. 
Ullsort,  m.  ftnttan  laji. 
Ullfortering,  f.  »illan  »alifoiminen  1  fueritu§. 
UUspanad,    f.    unUau»  tebruu;     (det   npunnn) 

n:tUa=fe^ruué. 
Ullstrumpa,  f.  nnffa»fuffa,  toiöainen  futfa. 
Ulltapp,  m.  tr»iUa»tutfu. 
Ullvante,    ra.    tumppi,    trtiöa»tumppi,   Iiuna§ 

(»ntaan  . 
Ulspegel,  m.  uuSpeili,  itoef;tijä. 
Ultima,  f.  »iimeinen  tattju,  Ioppu»tah?u. 
Ultimatum,  n.  Icppu»ebtD  1.  »cbbottuS,  »ttmei' 

nen  et)boitu§. 
Ultraism,  m.  i}IeQiit)l)S,  i}fen»puoItfuu§,  ^len» 

määi-äifi?^^  1-  =paltijuu§. 
Ultraistisk,    a.    pien  »määräinen   1.  »paltinen, 

ylellinen,  p(en»mielinen,  p(en=puolinen. 
Ultraliberal,    a.   plen»ttiapaa[linen,   ^leCtfeStt 

ivapaa=mielinen. 
Ultramariusk,  a.  mercn»tatainen. 


Und 

Ultramontansk,  a.  tT»uorten»tafainen;  (fig.)  paa 
icilaie-mielinen,  paanjin=puoteinen. 

Ultrarevolntionär,  a.  t}Ien»re»o[uticninen,  pien 
f umoutiellinen ,  plellifesti  n)aUan»tumoufiel 
linen. 

Ultrarojalism,  m.  plen»fnntnfaa[lifuu8. 

Ultrarojalistisk,  a.  p(en=fiminfaa[linen. 

Umbära,  v.  a.  oUa  ilman,  taimata  (»paan) 
d-jtta  har  jag  länge  måst  u.,  fitä  mimtli 
jo  fanan  on  täi}ti)ni)t  faimata,  ilman  fittii 
minun  jo  fanan  cu  täi)tpnt}t  oUa. 

Umbärande,  n.  tlman»oIo,  puute  (»tteen),  puuti 
teetlifuuS. 

Umbäilig,  a.  tarpeeton,  ilman  jotta  m\  otto 

Umbärlighet,  f.  tarpeettomuus. 

Umgå,  v.  n.:  u.  med  ngt,  tuumia  1.  aifoa  1 
miettiö  j.tin. 

Umgås,  v.  d.  (pläga  umgänge)  pitää  feuvac 
fan«i'a»fäpmistä  1.  feöfuutta,  feuruétetla,  feu 
raStella:  u.  i  ugns  hus,  pitää  feuraa  I.  fanéfa 
fäijmiötä  1.  feuraSteda  j.fun  (ucna  1.  pereeg 
fä;  (bemuta)  fol;beIIa  (»telen),  pitää,  pibetti 
(»telen);  u.  med  ngn  som  en  vän,  fe^belfi 
j.fnta  pötälränä  1.  pötätt>änänfä  1.  pstäroäi 
tairalla;  veta  att  u.  med  folk,  tietää  oHi 
I.  fäpttäitä  tömisten  feura§fa  1.  parisji 
(handtera)  fäottää,  pibellä;  han  u.  med  de 
tanken  att  gifta  sig,  l)än  tuumailee  ruwet» 
naimifiin. 

Umgälder,  m.  pl.  fulungtt,  fuStaunuffet. 

Umgälla,  v.  a.  matfaa,  palfita  (-tjen);  u.  me» 
lifvet,  maffaa  Ijengelläniä;  få  u,  hvad  mai 
brutit,  faaba  mafjaa  1.  palfita,  mitä  on  rid 
fonut. 

Umgänge,  n.  fan§ia>fäpminen,  feuru§tu§,  feu 
raételu,  feuran=pito,  te^fuua;  pläga  u.,  pi 
tää  fansia»fäi)nu«tä  1.  feéfuutta  I.  pt)tepttä 
pläga  köttsligt  u.,  pitää  Iil;alliöta  p^tepttc 

Umgängelse,  f.  se  föreg. 

Umgängesgäfvor,  f.  pl.  fenran=pibon  1.  fenj 
raotetun   taito   1.  labja;    han   har  goda  u. 
bän    ofaa    1.  taitaa   Ijproin   fenraSfa  olla  1 
feuraa  pitää  1.  feétuubeöfa  fäpttäitä. 

Umgängeslif,  n.  fe§tuué»elämä,  feura»  1.  feu 
rallié-elämä. 

Umgängessprak,  n.  feuraftinen  1.  feéfuubellt 
nen  pu^e=tapa,  fe8fuu3»pul;e  (»een),  feura 
fieli. 

Umgängessätt,  n.  fe§fuu§»  1.  feura»tapa,  feg 
fuuben  1.  fan8fa»fä^mifen  tapa,  fongfafä^i 
mi£i»tapa. 

Umgängesvett,  n.  feuraflt8»taito,!an§faEäpmt8' 
taito. 

Umgängesvän,  m.  feura»pgtä»ä,  feSfuu8»p8tä 
njä,  feura»  1.  teéfuu§»fumppani. 

Umgängsam,  a.  feuralliuen,  feura» mielinen 
feuran»^afninen;  en  u.  man,  fenrau  mieé 
feurallinen  1.  feura»mietincn  mieS. 

Umgängsamhet,  f.  feura»mielilpl)S,  feurallifuuS 
fenratlinen  mieli  I.  balu,  feuran-l)aluifuu8._ 

Undan,  adv.  poi^fa,pots,  erif')ä,  eri?,  iprjäöfä 


Und 


839 


fprjaän,  ^aD8fa,:tjafoon,  ^tiloSfa,  piiloon,  tieltä 
()3oié);  gå  u.  för  ngn,  mennä  (^otö)  j.fun 

ticftä;  flytta  ngt  u.  muuttaa  1.  ftirtää  j.ftn 
f^rjään  1.  tieltä  po\§',  flytta  sig  u.,  fiirti)ä 
jttDUun  1.  fi)vjään  1-  tieltä;  fly  u.,  paeta 
(»fenen),  mennä  1.  läfjteä  :|:tafoou,  pasta  tiel= 

tä  ))oiö  1.  fi)vjään;  hålla  sig  u.,  pl}\).}'ä  poie» 

fa  1.  ft)rjä§jä;  hälla  u.,  :t3itää  |3DiSfa  1.  för 

j     \äSi'å  \.  (gumd)  piiloSfa;  sätta  u.,  :|5anna  poii 

1.  fl?rjäan  1-  ^iiloo-n;  gömma  u.,  ^^iiloittaa, 

^janna  1.  fätfeä  piiloon;  det  går  u.  för  u. 
\     fc  fät?  ^f)ä  cbettenfä,  t^ij  Tå\)  fä^mi8tän(ä 

vara   u.    ögonen,    otla   poiSfa   [ilmiötä;  int. 
I     pois  tiettä! 
Undanbedja,  v.   a.;  u.  sig  ngt,  p>jl)tää  1.  iaf)-- 
\     toa  olla  toapaa  jétfin. 
Undanblä-sa,  v.  a.  puhaltaa  ft)riään  1.  poiS. 
Undanbringa,   v.  a.  jcicbä  1.  faattaa  f^rjään 
[     1.  tieltä  poiö. 
Undaiiböja,  v.  a.  taivuttaa  1.  fääntää  poiS  1. 

tiettä;  (fig-)  poistaa,  torjua  pois  1.  tiettä. 
Undandraga,    v.   a.    ottaa    1.   loetää    potö,    ei 

antaa;    n.    ngn    sin    hjelp,    ficltää    apunfa 

j.tulta,  ei  antaa  apua  j.fulfe;   u.  sig,   v.  r. 

tDetäi)tt}ä  pois,  teäittää,  tie(täi}tl}ä,  olla  tefe» 

mättä;  n.  sig  straffet,   hiälttää  rangaiStuS» 

ta,   toäfttä^tt^ä    rongaiStuffeSta;    u.    sig  sin 

skyldighet,  fieltäljtijä  1.  »etäpttjä  poiS  roel» 

troItifuubeStanja;  det  viU  jag  visst  icke  u. 

mig,    fiitä    en    fuinfaan    ta^bo   perö^t^  1. 

pois  itjetät)tt)ä  1.  fieltäijtt)ä,  [itä  en  fuintaan 

ta(}bo  oHa  tefemättä. 
Undandölja,  v.  a.  pitää  [alaSfa,  fatata  (=aan). 
Undanflykt,  f.  se  Undflykt. 
Undanflytta,    v.  a.  ftirtää  1.  muuttaa  [^rjääu 

1.  pois. 
Undangömma,  v.  a.  piiloittaa  poiS,  piifoittaa; 

vara  u — md,  otla  piitoSfa,  piiKä. 
Undangöra,    v.   a.    te^bä    ebe(tä=päin  1.  toal» 

miit[i;    alit   är   nu   nndangjordt,    {aitti   on 

n^t  vnalmiina  1.  tef)ti)nä  1.  inalmiitfi  tet;ti?nä. 
Undanhålla,    v.    a.   pibättää,   ei   antaa;  u.  en 

dess  lön,  rätt,  pibättää  j.fulta  I;änen  palf- 

fanfa,  oifeutcnia;  (undanduija)  \aiata  (»aan), 

ei  näyttää  1.  antaa. 
lUndanrycka,  v.  a.  temmata  (=paan)  pois  I. 
!    tieltä,  riipaista  1.  temmaista  pois;  u.  ngn 

pöbelns  raseri,  temmaista  1.  temmata  jofu 

pois  roiSto=tt)äen  tinmmaSta. 
Undanrödja,   v.   a.  poiStaa,  raiujata  (=aan)  1. 

perata  (=taan)   poiS;   u.  ett  hinder,   poistaa 

1.  favfoittaa  1.  raimata  pois  eSte  1.  tuoStuS; 

u.  en  person,  fartoittaa  1.  poiStaa  jofu. 
[Undanskaffa,   v.   a.  laittaa  poiS  1.  [l}rjääu  1. 

tieltä  pois. 
Undanskjuta,    v.    a.    Il^fätä    (»ftään')   1.    [l}fätä 

(=ään)  ftjrjään  1.  pois;  ampua  pois. 
Undansnilla,  v.  a.  falata  {--aan)  1.  ottaa  itfel» 

lenfä,  menettää,  f;ufata  (4faau). 
Undansopa,  v.  a.  lafaiSta  poiS  1.  f^rjään. 


Undansticka,  v.  a.  piStää  1-  panna  piiloon  1. 
[alaan,  falata  (^aan). 

Undanstöka,  v.  a.  panna  1.  laittaa  poiS  fulfc» 
masta  1.  romuamasta. 

Undantag,  n.  poifteuS,  eroituS;  göra  ett  u., 
te^bä  poiffeus  1.  eroituS,  poifeta  (=!fean); 
det  år  ett  u.,  [iinä  on  poifteuS;  utan  u., 
poiffeuffetta,  eroituf fetta;  med  u.  af  ngt, 
paitfi  1.  paitfe  j.fin;  alla  utan  u.,  faiffi  t^ljn- 
ui,  taiffi  ilman  eroituffctta. 

Undantaga,  v.  a.  ottaa  erillenfä  1.  poiS,  croit» 
taa;  han  u — tog  deraf  åtskilligt  för  egeu 
räkning,  ^än  eroitti  1.  otti  evitlenfä  [iitä 
faifenlaista  itfeänfä  inarteu;  frän  denna  re- 
gel n — s  följande  ord,  täStä  fääuuöStä 
poitfeattiat  1.  oitjat  poiffeatoaifia  1.  eroite» 
taan  feuraairiat  fanat;  utan  att  u.  ngn,  te» 
täfään  ilman  jättämättä  1.  eroittamatta; 
u — ndes  om  han  vore  adelsman,  poitfe  jo8 
^än  olifi  aatelis^mies;  ingen  af  slägten, 
svågern  u— gen,  ei  fufaan  fnfulaifista,  paitfe 
(anfo=mie6tä  1.  lanto=mieS;  detta  u— get, 
paitfe  tätä,  tämä  pois  eroittaeu. 

Undantagsfall,    a.   poiffeuS^foIjta  1.  =feif!a. 

Undantagsvis,  adv.  poifeteu,  poitfcanjaifeSti; 
(sällan)  ^arwoin,  l^arlxtaan. 

Undantränga,  v.  a.  poiStaa  f^rjään,  patoittaa 
1.  tuntea  fVrjään,  f^rjät^ttää. 

Under,  n.  il;me  (=een),  tumma;  göra  u.,  te^bä 
il)meitä;  de  sju  verldens  u.,  maailman  feit» 
[emän  i()mettä  1.  feitfemät  ihmeet;  det  var 
intet  u.,  eipä  i^me  1.  tumma  otlut,  ei  oltut 
if^mettä  1.  mitään  i^me  1.  tumma;  hvad  u. 
är  det,  att  .  .  .?  mitä  if;me  [iinä  1.  mitä 
ihmettä  1.  tummaa  [iinä  1.  [e  on,  että  .  .  .? 
u.  öfver  alla  u.!  mitä  it)me  ja  fummalil^» 
meellinen  i^me!  ilmainen  i()mel  ett  u.  af 
skönhet,  il;meen  1.  tumman  taunis  (4iu), 
itimeetfi  tauniS;  (undrande)  i^mettel^,  i^me 
(»eeu). 

Under,  prep.  a^a,  aHe;  (nedanom)  alempana, 
alemmafft,  aM,  aCe;  (lägre,  mindre)  toä» 
l^emmin,  tcä^empään,  n)äf)emmällä,  alte;  å- 
terges  äfven  med  adessio  (»Ila,  -iia),  ines- 
siv  (»Sfa,  =Sfä)  och  elatiu  (=Sta,  =Stä);  u. 
himmelen,  taitoaan  atta;  u.  bar  himmel, 
tairoaS^alla  1.  »alle;  vara  u.  bordet,  otta 
pöpbän  alla;  lägga  u.  bordet,  pauna  pö)j» 
bäu  atle;  bo  u.  ngn,  afua  j.fun  aUa  1.  ola» 
puolella  1.  j.futa  alempana;  eleven  kom  i 
termin  u.  många,  oppilaS  tuli  tänä  lutu* 
tautcna  monen  alle  1.  monta  atcmmatfi;  han 
sitter  u.  mig,  [;än  iStuu  alempana  1.  afi» 
pnotctta  minua  1.  minun  aHani;  u.  berget, 
umoreu  alla  1.  juuretta  1.  fupeclla;  u.  trä- 
dens skugga,  puiben  luarjoSfa  1.  »arjon 
alla  1.  fuojan  alla;  taga  ngn  u.  armarna, 
nostaa  j.futa  tainaloista,  täubä  j.fun  taina» 
loista  1.  fainafoon  fiinni;  gifta  sig  u.  sitt 


840 


Und 


Und 


stånd,  naiba  fäät^änfä  alem^^aa;  vara  långt 
n.  ngn  i  lärdom,  cUa  :|^aIjoa  alempi  1.  aletri' 
^ana  i.!uta  ppiv[a  1.  opin  ju{;teen;  jag  an- 
ser det  vara  u.  min  värdighet,  fitä  ^ibän 
arrtjcaitt  alempana  1. 1}ahvem^ana;  stå  u.  en, 
u.  ens  befäl,  cUa  j.fuit  alainen  1.  j.fnn  fäS= 
tm  a\ia  1.  alaifena;  u.  sken  af  dygd,  l}t)' 
triän  atonn  irarjctfa  1.  näöttä;  u.  namn  af 
gäfva,  lal^jan  nimeUä  1.  nimifcnä;  u.  en 
vacker  yta,  forcan  :>3nman  1.  htcren  aUa; 
n.  bokstafven  A.,  2(  ftrjaimen  alla;  n.  hans 
ögon,  fiänen  filmäiniä  aUa  1.  ebeSfä;  jag 
säljer  det  ej  ii.  100  mark,  fttä  en  m))'6 
100  marttaa  ^I»em^aan  1.  tpäfjem^jään  1- 
attc  100  marfan;  u.  hans  lifstid,  f)änen 
cläegfänfä;  u.  vår  vandring,  fättefleSjämme; 
u.  sonens  vistande  der,  ^ejan  fieUä  ofleSfa; 
u.  vägen,  ttellä,  matfaöa,  luIfetSfa;  u.  mål- 
tiden, atrioitaeSfa,  atrian  aifana;  u.  regnet, 
stormen,  fatecUa,  int)reh}t(ä,  fateen,  m^rg= 
fi}n  oUeSfa;  u.  kriget,  jcban  aitana  1.  ajal= 
la,  fcban  ettcSfa;  u.  Gustafs  regering,  Äu§= 
tannn  [laEitcéfa;  u.  tjugu  års  tid,  falsben» 
timmenen  tinicbcn  a}a\la;  u.  en  veckas  tid, 
iDiitfo-fantena,  iiniffo4'aubcn  fuIueSja  l.ajal= 
la;  u.  detta  är,  tätlä  iracbeKa,  tämän  tiiuo= 
ben  ajalla  1.  fnfnegfa;  u.  klockringning, 
fcUcjcn  [citcQa;  u.  kanoners  dunder,  fa= 
nuunain  ^muliuåa  1.  jijrinätlä,  tt)tficn  i^aut- 
fuce^fa;  u.  allt  detta,  faifen  tämän  cl= 
Icöia  1.  aifana;  u.  denna  tid,  tätlä  1.  fiUä 
ajalla,  fen  ajan  fuIueSia;  u.  tiden,  fitCaifaa, 
fillä  ajalla  1.  ivalillä  1.  irälin;  u.  min  tid, 
minun  ajallani,  (medan  jag  lefver)  minun 
iälläni  1.  eläeSfäni;  ligga  u.  land,  en  hol- 
me, olla  1.  maata  maan,  faaren  jucja§fa  1. 
Icutceéfa;  n.  10  graders  latitud,  iljmmenen 
Iettei}6=agtecn  alla  1.  Incna;  u.  den  8  Ja- 
nuari, annettu  tammi»fuun  8  ^jäittäna;  u. 
det  att  1.  u.  det,  konj.  återges  med  andra 
infinitivus  på  (^éfa,  =Sfä);  u.  det  att  denna 
händelse  passerade,  tämän  aftan  1-  feifan 
tat5a:^tneSia;  n.  det  vi  äto  1.  äta,  jt)öbe§= 
fämme. 

Underafdela,  v.  a.  ala^eflttaa. 

Underafdelning,  f.  aIa=ofitu8,  ala=0ia. 

Underarm,  m.  ft)^nä8=  1.  fi}t)uärän»arft  (>rren\ 

Underart,  m.  ala4aji. 

Underbalans,  m.  trajan§,  iBailinfi,  ta<J)>io; 
komma  på  u.,  tnUa  tapJjicUe;  en  u.  af  100 
mark,  100  marfan  »ailinfi  1.  iriajau§. 

Underbar,  a.  if;meellinen,  i[}meteltä»ä,  fum= 
mallinen,  i^iala;  det  är  u— t,  fe  en  ibmcet» 
Iistä  1.  if)meteltä)rää;  u— a  öden,  i(;meeUi= 
jet  1.  eri§4nmmai)et  elämän  tr)ail;eet. 

Underbarligeu  o.  Underbart,  adv.  if)meefli= 
festi,  tljinctettättästi,  ilimeelfifellä  1.  fum= 
maaijelta  tawalla. 

Underbefäl,  n.  ala=u})fterit,  ala^u^jfieristo,  ala= 
:t:äätt9Stö. 


Underbefälhafvare,  m.  ala=^öätti!fö,  alem^si 
^.''äältiffö  1.  :l:ääUB8=mieS. 

Underbinda,  v.  a.  fitoa  alta  fiinni,  fitoa  fiinni, 
^janna  ftteefen. 

Underbindning,  f.  alta=  1.  flUe^ftbonta,  Itinnt» 
fibcnta;  atu§=fibe  (»teen),  fiteet. 

Underbjelke,  m.  aluS^irfl  (=rren),  aIn6=maI!o. 

Underbjuda,  v.  a.;  u.  ngn,  tarjota  j.futa  n)ä» 
l^emmän. 

Underblåsa,  v.  a.  (fig.)  totriteflä,  [iJtlJteHä, 
fii^oittaa,  ^IIl}ttää. 

Underbygga,  y.  a.  rafentaa  aöe,  :>}anna  alu8« 
fnrfiä  1.  fcnfä4)trfiä,  fengittää  fmcnetta;  han 
är  väl,  illa  u— bygd,  [jäuellä  on  {)l}tt?ät, 
f)uonot  :peru§tuf|et  1.  alfeet,  (;än  on  l^ijttitlä, 
huonoitta  a(fn=))ern?tuffitta  1.  ^cfjjitta. 

Underbyggnad,  f.  ^jcruStuS,  fengit^g,  jatfa» 
^>eruStu§;  (fig.)  alfn  =  )jeru6tus,  :peru8tu8, 
^cl^ja. 

Underbyxor,  f.  pl.  aln84)0n)ut. 

Underbädda,  v.  a.  aluStaa,  ))of)ju6taa,  laittaa 
Vc^ja  1.  ^eru§tu6. 

Underbäddning,  f.  alugtuS,  ifJoI^iuStU?. 

Underdel,  m.  ala=  1.  aIi=)3uo(i,  alempi  ofa. 

Underdjur,  n.  if)nte=eläin  (=imen),  ifimeeUinett 
1.  fummattincn  eläin  1-  eläirä. 

Underdomare,  m.  aIa=tUomari,  aIi=tUomart. 

Underdomstol,  m.  aIi  =  Difeuö,  ala^oifeuS  1. 
tuomioistuin. 

Underdånig,  a.  atammainen,  nö^rä;  u— ste  un- 
dersåte, nöi)rin  alammainen. 

Underdånighet,  f.  alammaifuuö,  ncön)t}8;  i  dju- 
paste n.,  nö^rtmmäefä  1.  f^linmmäSiä  alam» 
maiiuubeSfa;  i  u.,  alammaifeSti,  alammaiiuu» 
beSfa,  nö^rij^beSjä;  i  all  u.,  faifetta  alammai» 
junbetta  1.  ni5i)rt)t)bettä. 

Underdånigt,  adv.  alammaifeSti, uöljräSti,  alam» 
maifuubeSfa,  alammaifuubetta,  nö^riji^besfä; 
u— nigst,  alammaifimmaSti,  nötjrimmäSti, 
faifeSfa  afammaifuubesfa  1.  nijtjr^ijbesfä. 

Underdäck,  n.  ala=fanfi  (=nnen). 

Underfall,  n.  ala=»efi,  aIa=pntou§. 

Underfallshjul,  n.  alaftiefi^rataS  (=ttaan). 

Underfogde,  m.  ali=  1.  aIa=toonti. 

Underfull,  a.  »arfin  1.  fonnn  ifimecttinen  1. 
fummattinen,  eris--fummainen  1.  »fummal* 
liuen. 

Underförstå,  v.  n.  Hmmärtää  1.  fäfittää  j.lutt 
fanan  1.  (aufeen  affe  !•  åtta;  der  är  ett 
ord  u— dt,  fen  åtta  1.  a\i.t  1.  lifäfft  on  Ijfji 
fona  ymmärrettäviä. 

Undergevär,  n.  ala-afe  ('een),  fitOH=afe. 

Undergifven,  a.  fuuliainen,  niJDrä,  alammaineiiy 
vara  Guds  vilja  u.,  oUa  Sumalan  taliboflc 
fuuliainen  1.  alammoinen;  vara  sin  man  u., 
etta  mief;ettenfä  nöijrä  1.  fuuliainen  1.  alom» 
mainen. 

Undergifvenhet,  f.  nö>?ri)^8,  fuuliaifung,  (x\am=^ 
maifuué;  med  u.  för  ens  vilja,  jontun  ta^= 
bon  alammaifuubetta  1.  fuutiaifuubefla,  fuu» 


Und 


Und 


841 


ftaifuubctfa  1.  nö^v^^bellä  1.  atammaifuubeUa 
j.fun  taf)bon  fu^teen  1.  taljtoa  fo^taan. 

Undergradig,  a.  iDajaa-aéteiiten  1.  =aSteettinen, 
aia-aéUtUinen. 

Undergräfva,  v.  a.  f^öbä  1.  murtaa  ^eru§tu8, 
uurtaa  alta;  strömmen  har  u — vit  huset, 
tcirta  en  {)uoneen  aluStan  1.  ^eruötuffen 
uurtanut  1.  fi^ön^t;  (fig.)  murtaa,  turmella, 
uurtaa;  u.  en  stats  grundvalar,  uurtaa  1. 
turmeQa  toaltion  ^eruötutfia. 

Undergud,  m.  a(a»jumala,  atem^Jt  jumala. 

Undergå,  v.  a.  !ät)bä,  näf)bä,  färftä;  u,  exa- 
men, fä^bä  1.  fcifoa  tuttinto;  u.  furändrin- 
gar,  muuttua,  fä^bä  1.  nä(;bä  1.  faaba  monet 
muutoffet;  u.  straff,  färfiä  1.  faaba  rangaistus 
1.  rangaistusta;  denna  stad  undergick  sam- 
ma öde,  tämä  fau^unfi  färft  1-  näfi  faman 
fof?taIcn. 

Undergång,  m.  ^ätt)iö,  ra^Jjjio,  ^jert={ato,  IabD= 
tuS,  Iot)^u,  l^utfa,  furma;  huset  lutar  till  u., 
I^uone  DU  ra^^^^ioöe  1.  I;ätcii5Qe  joutumaSfa 
1.  fufiStumaifitlanfa;  det  blir  hans  u.,  fiinä 
on  ^änen  ^uttanfa  1.  ()ätt)iönfä  1.  ^eri--tatonfa  I 
loplpunfa  1.  (dud)  furmanfa  1.  I;uftanfa;  rusa 
till  sin  u.,  ft^ijStä  turmiooufa  1.  )jeri=tatODn 
fa  1.  fabotuffeenfa;  bygga  sin  lycka  på  en 
annans  u.,  ^eruStaa  cnnenfa  toijen  l^äwiööe 
1.  i3ert=fabolie  1.  turmiotle;  de  arbeta  omed 
vetet  pä  sin  u.,  f)e  ^anffilr>at  tietämättänlä 
omaa  tabotuStanfa  1.  fjuttaanfa  1.  ))eri4atoan= 
fa;  rikets  u.,  »afta^unnan  Io^3)5u  1.  :^)eri=falo. 

Undergörande,  a.  ifjmeitä  tel'eU)ä,  t^me^tefot» 
nen  1.  «töinen. 

Undergörare,  m.  i]^meen=te!ijä,  i^meiben  tetijä 

Underhafvande,  m.  (på  gods)  alustalainen, 
atueelainen,  aIuS=funta(ainen;  alla  u.,  foto 
alue  (»ecu)  1.  atuS4'unta  1.  a(uS=toäti,  faitfi 
aluStalaifet;  (i  allm.)  ujaHan^atainen,  alus= 
talainen. 

Underhaltig,  a.  tcajaa=artcoinen,  ata=arnjotnen; 
(fig.)  tt)a|aattinen,  l^uutteettinen,  tcajaa^tai» 
toinen. 

Underhaltighet,   f.  tt?ajaa=artroifuuS,   ala=ar= 

hjoifuus,  tDajaallifuuS,  )?uutteeflifuuS. 
1  Underhand,  adv.  teäflitellen. 
i  Underhandla,  v.  n,  feSfuStetta,  e{)boiteIIa,  ^ie» 
roa  fo^ftimuSta,  tef)bä  teäli^isul^eita;  u.  om 
fred,  teSfuStelta  1.  eJjboitella  ranl^aSta;  u. 
om  ett  köp,  f)ieroa  !au^3^3aa,  teSfuStella  fau» 
)3aSta. 

Underhandlare,  m.  feSfuStelija,  e^boittclija, 
ef)bon=)3anija,  fautsan  1.  fottinnon  l^ieroja. 

Underhandling,  f.  feSfuStelu,  feStuStelemuS, 
e^boittelu;  träda  i  u.,  rutt»eta  (=^ean)  teS= 
iuStelemaan  1.  ctiboittelemaan  1.  fau^))aa  {)ie= 
romaan;  stå  i  u.,  oEa  faupoisfa  1.  leSluS' 
telemuffisfo  1.  ef)boitutfiSfa. 

Underhjelpa,  v.  a.  auttaa,  fannattaa,  ebeS= 
outtaa;  det  u— er  minnet,  fe  outtaa  1.  fan= 
nattaa  muistamista;  u.  ett  företag,  auttaa 
1.  ebeS=outtaa  ^rit^Stä. 

Svenskt-Finskt  Lexikon. 


Underhus,  n.  aIa=]^uone  (=een). 

Underhåll,  n.  elatus,  eläfe  1.  elafc  (=Keen), 
eläte  (=tteen),  ruoffo;  han  åtnjuter  100 
marks  u.  om  året,  l^än  nauttii  100  marfan 
touotuiSta  elatusta  1.  clafetta;  (af  byggna- 
der, o.  d.)  tt)oimasfa=;)ito,  jcoimaSfa  1.  fun» 
noSfa  ^jitäminen,  l?Eä''pito  1.  «pitäminen; 
jmfr  följ. 

Underhålla,  v.  a.  (att  ngt  äger  bestånd)  :j)itää 
hjoimaSfa  1.  funnoSfa,  ^ttä«))itää;  u.  en  bro, 
väg,  byggnad,  ^ttä=t3itää  filtaa,  tietä,  f)UO» 
neuSta,  ^)itää  filtaa,  tietä,  rafennuSta  »oi^ 
maSfa  1.  fuunoSfa;  u.  en  brefvexling,  l;)tlä» 
^)itää  1.  fannattaa  firjeen=toaif;toa;  u.  vänskap, 
i^^f^ttää  1.  ^t(ä=))itää  1.  fannattaa  ^Stätt)^^t=' 
tä;  u.  elden,  ^oitaa  tufta  1.  ujalfeata,  pitää 
tulta  inoimaSfa,  patattaa  tutta  1.  »alfeata; 
(sörja  fur  ens  uppehälle)  elättää,  t)öä=pitää; 
det  är  han  som  u — er  huset,  f)än  fe  pe» 
reen  elättää  1.  ^öä=pitää;  u.  sin  son  vid 
universitetet,  elättää  1.  pitää  poifaaufa  ^li» 
opiStoSfa;  u.  en  armée,  ^llä=pitää  1.  elättää 
armeijaa;  denna  läsning  u — er,  tämä  Iu= 
feminen  ^auSfuttaa  1.  f;u»vittaa  1.  on  ^u= 
»ittatoaa;  u.  sig,  v.  r.  elättää  1.  ^ttä=pitää 
itfeänfä;  u — nde  bok,  lektyr,  t)uft)ittanja  1. 
miell^ttätoä  1.  f;uh)iflinen  tirja,  lufu;  väl 
u— let  hus,  l)^n)äsfä  funnoSfa  1.  tcoimaSfa 
pibett^  1.  f)t)njin  ^IIä=pibett^  f)uone. 

Underhållning,  f.  (underhällande)  pllä-pito, 
tnoimasfa  pitäminen,  elatus;  f)Utoittaminen; 
(tillställning  för  att  roa)  l;auSfutuS,  ^auS' 
futtelu,  I)U»i,  ()Utt)itug. 

Underhållskostnad,    f.    (för    byggnad,  o.    d.) 

t^flä^pibon  fuStannuS;  (för  uppehälle)  elotus» 
fuStannuS. 

Underhållstagare,  m.  elatuffen»  1.  etäffeen» 
nauttija  1.  '\aala. 

Underifrån,  adv.  alta,  aTta=pöin. 

Underjorden,   f.  manala,  tuonela. 

Underjordisk,  a.  maan=alainen  1.  =alinen,  maan» 
ftfäinen,  maan  alla  1.  fifäSfä  oleico;  (höran- 
de till  underjorden)  manalan,  manalaineu, 
tuonelainen. 

Underkasta,  v.  a.  tef;bä  1.  faattaa  1.  panna 
j.fun  1.  jonfin  olaifefft,  I^ijbä  1.  faattaa  1. 
panna  j.fun  alle,  alistaa;  han  blef  u— d 
tortyr,  i)än  pantiin  1.  l^iitiin  fibutuffen  atai» 
fefft,  f)än  tuU  1.  pantiin  fibutettanjaffi;  u. 
ngt  en  sträng  granskning,  tel)bä  1.  panna 
1.  jaattaa  j.fin  fonjan  tutfimufjen  alaifeffi, 
ottaa  j.fin  fonjaSti  tutfiaffenfa  1.  fotcan  tut» 
fimuffen  aHe;  jag  u — r  det  edert  omdöme, an* 
nan  1.  jätän  fen  teibän  ancoStellaffenne  1. 
päättääffenne  1.  päättäm^ffenne  alaifeffi;  u. 
sig,  v.  r.  antautua  1.  antaa  itfenfä  1.  l^eit» 
tä^t^ä  jonfin  1.  jonfun  alaifeffi  1.  jonfun 
Jnaltan  alle  1.  alaifeffi,  m^önt^ä  j^fin;  jag 
u — r  mig  vilkoren,  minä  m^ijnn^u  e^tot» 
l^in,  m^önmjn  l.  taimun  l.  antaubun  ehtojen 
106 


842 


Und 


Und 


olatfcffi;  u.  sig  Guds  vilja,  ontautua  1.  an= 
taa  itfeniä  3uma(an  tal)bcu  alaije!ft  1.  alle; 
folket  u— de  sig  oket,  faiifa  taifiti  1.  kit^ 
täl)tl)i  1-  antautui  tfeeu  alaifeffi;  det  är  män- 
ga svårigheter  u— dt,  fe  CU  mouen  »agtuf^ 
fen  alainen,  fiinä  on  1.  tulee  monta  tBa8= 
tuSta  1.  traitentta. 

Underkastelse,  f.  mvönt^mt)^,  aHe^antantumi 
nenl.4eittäi)tt)minen,tt»attan=alaifuns,t»allan 
alle  antautuminen,  alammaifuuS. 

Underkjortel,  m.  aluö=f)ame  (»een). 

Underkläder,  m.  pl.  aluö^h^aatteet. 

Uuderkouung,  m.  aia=  l.^U=funingaS  (=faan). 

Underkufva,  v.  a.  ftiaHoittaa,  ^janna  »altanfa 
alle,  hjoittaa. 

Underkufvare,  m.  IfaGoittaja. 

Underkunnig,  a.  tietäjä,  tuntelra,  ticbcn  '\aa' 
nut;  göra  sig  u.  cm  ngt,  tiebuötella  1.  faat» 
taa  tietconfa  j.fin,  "^afea  1.  f)antfia  tietoja  1. 
tietoa  j§tfin. 

Underkur,  m.  i^me=t5arannu8. 

Under  käft,  -käke,  m.  ati=  1.  ala=leu{a,  alinen 
Ieufa=^ie(i. 

Underkänna,  v.  a.  ^toetfia,  :|3itää  liian  I)al 
^ona,  latfoa  1.  arltata  (»aan)  liian  I)altt)affi 
u.  värdet  af  ens  förtjenster,  I)alweffta  1. 
I^al^jana  pitää  j.fun  onfioita  1.  anfioiben  ax 
j»oa;  (lagt.)  e^uuttaa,  ^sclfea,  (upphä/va) 
fumota  (n-ian);  n.  en  rätts  beslut,  e:puuttaa  1. 
^5oIfea  jonfin  oifeuben  ^äätö^tä. 

Underlag,  n.  aln§,  aluSta,  alunen,  afnStuS; 
(under  häfstung)  :i)aitilaö  (=aan),  aluö;  (hjelkar) 
alnö'f)irret  (pÄ.);  (understa  laget)  aluö'!erta. 

Underlagsbjelke,  m.  alu8=  Latn^ta^jirfi  (=rven); 
(under  gulf)  icucliainen,  juoniainen,  truoli 
I^irfi. 

Underlif,  n.  tvatja,  maho.. 

Underlig,  a.  tnmmattincn,  i()mcellinen,  eric» 
fummaincn,  tumma,  naatata?  (=tfaan);  det 
är  u— t,  fc  en  fummalti^ta  1.  ibmeetlietä, 
fc  on  fumma  1.  ibme  1.  tummaa. 

Underliggande,  a.  aUa^cIcira,  alittainen,  alim= 
mainen,  icntiu  1.  jcnfnn  alainen,  alle  fuu= 
luiua;  ett  gods  med  n.  hemman,  fartano 
ja  fen  alaifet  1.  alle  funtutrat  tilat. 

Underlighet,  f.  fummaltiiuuS,  if)mceflifi)^?, 
eri§=fummaifuu§. 

Underligt,  adv.  tummaltiieett,  !umma§ti,  t^= 
meeUije^ti,  eriö=fummai)eöti;  det  gär  u.  tili 
här  i  vorldcn,  fummalliieéti  1.  ihmeelfifeöti 
!ä^  1.  ta^^al^ituu  täsfä  maailma^fä. 

Underlopp,  n.  (skepp.)  tivolin  etu=fanta. 

Underlyda,  v.  n.  fuuhia  jonfin  1.  jonhin  atle. 

Underlydande,  a.  alem^n  (=mman),  alimraai= 
nen,  atte=funluira,  aUa=o(c»a  1.  «olcirainen, 
jiontun  alainen;  hans  u.  tjenstemän,  tiäneu 
alaifenfa  1.  pntä  alemmat  1.  ^änen  ailanfa 
cle»at  1.  atlenja  fuulutoat  hjirfa^mickt;  de 
u.,  aIIa=oIett>aifet,  alemmat,  alimmaifet;  u. 
besittningar,  hemman,  aUe=fnututrat  !•  (jcn» 
fin)  olaifet  cmistuö^maat,  tilat. 


Underlåta,  v.  a.  oUa  1.  jättöä  tef emättä,  \)iiU 
tää,  Iaimin4i}öbä;  u.  sin  skyldighet,  Iai= 
min4^i3bä  »etooUifuntenfa;  hvad  skall  gö- 
ras och  hvad  skall  n— s?  mitä  )>itää  te^= 
bä,  mitä  olla  tefemättä  1.  mitä  beittää 
1.  jättää  1.  jättää  tefemättä?  det  ena  skall 
göras  och  det  andra  icke  u — s,  toinen  on 
te{)tätt3ä,  toinen  ei  jätettäh^ä  1.  tjeitettöwä; 
han  underlät  ej  att  betjena  sig  af  tillfäl- 
let, l)än  ci  f)eittäu^t  1.  jättänet  tilaifuutta 
i^tjhjäffcnfä  !äl}ttämättä;  jag  kan  ej  u.  att 
säga,  en  faata  1.  ttjoi  l^eittää  1.  jättää  fa= 
uomatta,  en  faa  cUutfi  1.  jätcti?fft  1.  jättä= 
neetfi  fanomatta. 

Underlåtenhet,  f.  laiminlyöminen,  i^uotimat* 
tomuuö,  tefemättä  jättäminen  1.  ^eittämi» 
nen. 

Underlätenhetssynd,  f.  (teol.)  (aimin=f^ömifen 
f^nti,  iättämt)«4^?nti. 

Underläder,  n-  alnö=naf)fa;  (pä  skodon)  :|30^ja= 
1.  anturamaljfa. 

Underlägga,  v.  a.  :|>anna  afle;  u.  sig,  v.  r. 
:|janna  1.  I^öbä  aöenfa  1.  toaltanfa  atte. 

Underlägsen,  a.  I)eifom^i  (^mman),  I;uonom^i 
(^mman,  alcmi^i;  en  u.  styrka,  avi^em^t 
1.  l^ucnom^n  1.  beifom^i  tooima;  u.  i  styrka, 
n)ä^ä  =  loäfifcm^i,  beif om^n  =  »oimainen,  :^ei= 
fom^i  tuoimain  fu^teen;  fienden  var  myc- 
ket n.,  toiboillinen  oti  I)t)tt>in  ala=fpnne"8fä 
1.  Valjon  beifom^i  1.  afem).n;  u— et  antal, 
träl)ä  1.  tt?ä()äinen  1.  tcäfjempi  lufu;  af  u — et 
värde,  njäbemmäu'  1.  träbempisanvoinen; 
u— sna  kunskaper,  ^cifompi  1.  f)Uoncmpi  1. 
tt>äf)emVi  taito  1.  appi;  han  är  honom  u.  i 
allt,  yån  on  faifeöfa  bäntä  f)uonom))i  1.  fe^- 
ncm^i  1.  beifom^n  1.  alem^.n. 

Underlägsenhet,  f.  ftuonommuuö,  beifommuué, 
alemmuus,  (leifom^-n  1.  buonom^i  1.  Ȋbem:|3i 
trcima  1.  taito;  u.  i  antal  och  styrka,  paU 
jouben  ja  iroimain  »räbemmtivö  'l.  (ieitom= 
mun?,  :[)ncnom:t3i=  1.  beifom^)i  =  iroimaifuuö, 
hjäI}em|5iVaIiouS  1.  lufu  ja  njoima;u.iförtjenst, 
anfioiben  iräbemm^^ö  1.  ^uonommuu?,  toä= 
f;emmät  I.  huonommat  anftot;  hans  u.  i  ve- 
tande är  stor,  häneltä  on  fangen  1.  »avfrn  i 
ttiä^ä  tietoa,  bäncn  buonoutenfa  1.  Ijeitfcu* 
tenfa  1.  fjnonommuutenfa  tieboöfa  on  fotinn  i 
fuuri. 

Underläkare,  m.  ala4ääfäri. 

Underläpp,  m.  alahuuli,  alt^uuli,  alinen 
j^uuli. 

Underlärare,  m.  ata-  1.  ali^o^settaja. 

Underlätta,  v.  a.  f^el^oittaa,  ^etpontaa,  feipen^^ 
tää,  auttaa;  det  u — de  hans  bemödanden 
och  planer,  fc  feftcnfi  1.  outtoi  1.  cbiéti  ^ä-- 
nen  Ijanffeitanfa  ja  toimianfa. 

Underlöjtnant,  m.  ala4uutnantti. 

Undermast,  f.('s/:ej)/;.;  fauta=ma3to,  ala=maöt0. 

Underminera,  v.  a.  fain>aa  miinoja  aUe,  ala= 
miinoita  (4fcn);  (fig.)  turmella,  fatmcltaa. 

Undermål,  n.  mitan  toajaué.  i 


Und 


Und 


Undermålig,  a.  mttan=täijttämätön,  h)ajiaa=mit 

täinen. 
Underofficer,  m.  alanHsfteri. 
Underordna,  v.  a.    aliötaa,   afcttaa   1.  inha 
attc;    ett  u— dt    begrepp,    altötcttu  1.  atte 
luettu  1.   akmpi  i)ntmärrc,   ak^^mmärre; 
en   u — d  tjensteman,   akm^)t  1.  al^aiiem^i 
totrfa=nttcö;    han  är  en  u.  person,  ^än  on 
hjä]^em))t   l.  akmpi  1.  altiatfem^t   f)enft   1. 
mie§;    det  är  af  u.  vigt  1.  betydelse,  fiUä 
on  toä^em^t  I.  dzmpi  arföo  1.  merftt^S,  f  e 
on  alem)>aa  1.  jcäljemV^ää  artoca  I.  |3amoa, 
fc  on  ttiä^emmäu  1.  alemman   amoinen  1. 
arh?ot«ta. 
Underpant,  m.  ^santtt,  n?a!nu8,  toafuute  (»ttecn), 
tcaötife  (sftecu);  jag  har  hans  vänskap  i  u., 
minulta  on  ^änen  l?§tän)^t)tenfä  ijjanttina  1. 
toa!uutena  1.  icaluutteena. 
Underplagg,  n.  aluS-Ujaate  (^^tteen). 
Underpricka,  v.  a.  ^jilfutttaa  1-  :panna  ^5ilf= 

luja  allt. 

Underpris,  n.  ^}Dlfu=]^inta;   denna  vara  har 

fallit  i  u.,  tämä  tatuara  en  mennt)t  1.  alen= 

nut  tJolfu-l;intaan ;  sälja  för  n.,  m^öbä  ^oltu 

f)innaeia  1.  :|jolfu=l;tntaan. 

Underpåla,  v.  a.  ^saalutttaa  alta,  ^anna  paa-- 

luja  alle. 
Underqvista,  v.  a.  farfta  alifet  o!|at,   farfia 

ala=  1.  t^n)i=)3ää8tä. 
Underrede,    n.   alu8=   I.    ali4aito8  1.  ^toärffi, 
ali^afu;   (fig.)  ola=raaj[at,  oli=vuumi§  (=iin), 
ali4aito8. 
Underrock,  m.  aluS4afti  1.  =nuttu. 
Underrätt,  m.  ala=oifcuö,  alempi  oi!euS. 
Underrätta,  v.  a.  ilmoittaa,  antaa  tieto  1.  tie= 
tää  1.  tiebofft;  u.  ngn  om  ngt,  ilmoittaa  j.!in 
l._ antaa  tieto   i.fulte  jötfin,  antaa  j.fun  tie= 
taä  j.fin  1.  j.fin  j.tnn  tieboffi;  u.  sig,  v.  r. 
l^anHia  tietoa  1.  tietoja,  tiebuStelta;   u.  sig 
om  ens  helsa,    tiebuötella  j.fnn  tevtoe^ttä, 
l^anffia  tietoa  j.fun  tcrtoei)be8tä;  u— d,  tie= 
bon  faanut;   du  är  illa  u— d,  olet  faanut 
hjäävän  tiebcn  1.  »ääriä  tietoja,  tiebät  fen 
.  i^an  tBäärin;  göra  sig  u — d  om  ngt,  ^ant= 
fia  1.  I^afea  tietoa  1.  tietoja   jsttin  1.  j.fin 
tieboffenfa  1.  tietääffenfö,  ^öt^tää  faaba  tie= 
taå  j.!in,  ^5^rfiä  tietämään   j.fin  1.  jonfin 
tietoon. 
Underrättelse,  f.  ilmoituS,  tieto,  fanorna,  fana, 
toieSti;  jag  har  fått  u.  om  hans  död,  olen 
faanut  tiebon  1.  fanoman  1.  ilmoituffen  lia- 
nen fuolemaStanfa;    gifva  ngn  u.  om  ngt, 
antaa  j.fulle  tieto  1.  ilmoitus  1.  (bud)  fana 
istfin,  antaa  j.fin  jonfnn  tieboffi;  vidare  u. 
fäs  af  ägaren  på  stället,    encm^iä  tietoja 
1.  ilmoitnffia   faabaan    paUan  omistajalta; 
man  har  ej  minsta  u.  från  honom,  l^änel» 
tä  ei  ole  faatu  1.  tullut  pienintäfään  tietoa 
1.  fanomaa. 
Underrå,  m.  (skepp.)  ala^raafa. 


Undersaga,  f.  ifime^  1.  ^fumma^atu. 

Undersam,  a.;  stå  u.,  fetfoa  il^meiSfään  1.  i^= 
metelien. 

Undersegel,  n.  (skepp.)  ala=:|5urie  (=een). 

Underskeppare,  m.  ala=lain)nri. 

Underskjorta,  f.  aluS=^aita,  i^o=^)aita. 

Underskrift,  m.  alle=firjoitu«,  alle=!irjoittami= 
nen;  hans  u.,  lianen  alle^firjoitnffenfa;  lem- 
na  till  u.,  antaa  at[e=firjoitettati5affi. 

Underskrifva,  v.  a.  firjoittaa  aHe,  aöe^irjoit^ 
taa;  u.  ett  testamente,  firjoittaa  (nimenfä) 
testamentin  alle,  aEe=firjoittaa  testamentti; 
underskrifven,  alle  =  firjottettu,  (som  sjelf 
skiifoit  sitt  namn)  alte=firjoittanut,  otte=fir= 
joittaja. 

Underskön,  a.  ihmeen  1.  fumman  faunis  (4in) 
1.  il)  ana. 

Underslag,  n.  atuSta,  aluS^i^ret  1.  =^alfit  (pL); 
(i  väf)  ali4a^3auS. 

Underslef,  m.  V^etoS,  fateaHuS,  lcil^f.n;  bedrifva 
u.,  tcf)bä  1.  ijarjoittaa  ^jetoSta  1.  tcil)5^iä. 

Underst,  a.  alin  (4mman),  alimmainen;  lig- 
ga u.,  cHa  1.  maata  alimmaifena  1.  alinna; 
lägg  detta  papper  u.,  ^ane  tämä  )3a))eri 
alimmafft  1.  alimmaifefft. 

Understen,  m.  ala=fin)i,  ala=^aafi. 

Understicka,  v.  a.  ^istää  alle;  tuoba  1  fufel^ 
taa  \»äärl}tjbellä  efiin;  u.  ett  testamente, 
tuoba  efiin  toäärä  1.  icaleellinen  1.  ical^e^ 
testamentti;  ett  understucket  testamente, 
dokument,  vittne,  tBall)eellinen  1.  :|jetoffelli= 
nen  1.  »äärä  1.  ttialfje^teStamenttt,  afia^firja, 
tobiStaja;  u— stucket  barn,  luoti-la^jft. 

Understiga,  v.  a.  otla  rcäl)em^ji  1.  alem^Jt,  a= 
leta  (=nen)  hjät^emmäffi,  mennä  alemmaffi 
1.  h)äl)emmäffi;  när  priset  u — ger  10  mark, 
fun  l;inta  menee  alemmaffi  1.  toä^emmäfft 
10  marffaa. 

Understryka,  v.  a.  ^l}t)l;fäiStä  alle,  twetää  ft^ii^^ 
nja  alle,  alle-toiiteata  (=aan);  ordet  äru— stru- 
ket, fanan  alle  en  'voxxxoa.  hjebett^,  fana  on 
alle=toiitoattu  1.  =^t)>)f;fäistt?. 

Understundom,  adv.  träliStä,  ttJäliiu,  njälim» 
miten,  josfus,  aifa=n)äliin  1.  nvälistä. 

Understyrman,  m.  ata=)3erimieS,  ala4aitt)urt. 

Understa  sig,  v.  r.  uSfaltaa,  tol;tia,  rol)eta 
(=l)fenen);  huru  u — r  du  dig  att  göra  så- 
dant? fuinfa  fina  uSfaHat  femmotSta  tel;bä? 
fuinfa  otat  ro^etaffefi  tet;bä  femmcista? 
u.  er  inte  att  komma  hit,  uétaltafaa).ta 
n?aan  tulla  tänne,  elfää  ottafo  tänne  tnCaf^ 
fenne;  om  du  u — r  dig  att  göra  det,  joä 
fmä  ivaan  fen  teet  1.  foetat  fitä  tel^bä  1.  ro^= 
feuet  tef)bä  fen. 
Underställa,  v.  a.  :panna  1.  afettaa  aHe;  (fiy-) 
jättää  1.  l^fätä  (4tään}  1.  lähettää  j.fun  tut« 
fia  1.  tutfittahjaffi  1.  tutfinnon  alle  1.  alai< 
feffi  1.  tarfaStettaloafft;  saken  u— ställdes 
högre  rätt,  afia  talletettiin  1.  Ipfättiin  1. 
jätettiin  ijlemmän  oifeuben  tarfastettaujaffi  I. 


844 


Und 


tUtKttaftatfi ;  jag  u— ställer  det  allmänhe- 
tens omdöme,  jätän  1.  afetan  fen  ^leijcn 
|5äätettäträtfi  1.  Ipäättämt^ffen  alle. 

Underställning,  f.  tarfaStettattjaffi  1.  tut!ttta= 
teafft  Iäf)ettäminen  1.  jättäminen. 

Underställningsmäl,  n.  pienimän  oifeubcn  iuU 
fittatoa  1.  tar!a§tettatoa  ri!o§=afia,  tutfia  I^= 
tättätcä  1.  It^tätit)  afta. 

Understöd,  n.  apu,  tuti]  u.  i  penningar,  rat)a= 

Understöda  1.  -stödja,  v.  a.  auttaa,  ^udIu§= 
taa,  antaa  tufea;  u.  ngn  med  penningar, 
antaa  j.futic  raf)a=a|}na,  outtaa  j.tuta  ra» 
'i)ayLa;  u.  ens  åsigt,  )^uoIu§taa  j.tun  ajatusta, 
antaa  tufea  j.!uu  ajatutfelle;  Cfys-)  tufea. 
Understödspunkt,   m.   (fys.)   tufi4'c^ta,    tufi= 

:>5aiffa. 
Undersyn,  m.  i^me--näf^,  fuininttuö. 
Undersyra,  f.  ala=f)a^>^0. 
Undersatare,  Undersåte,  m.  alamtnainen. 
Undersätlig,  a.  alammaifeu,  alammaiicUinen ; 
med  djupaste  u — a  vördnad,  trohet  och  nit, 
f^tt)immällä  1.  nöyrimmättä  atammaikn  toeU 
»oflifuubetta,  uöfcttijuubetta  ja  funnioituf= 
fetta. 
Undersälja,  v.  a.  m^öbä  alemmaffi  1. 1)Uofeam= 
min   1.  f)uofcammatta  1.  alempaan   hintaan 
1.  träkm^ään. 
Undersätsig,    a.  tanaffa,   matalainen,   tanaf 
fainen,  tanaffa=toartinen,  iväbf^räinen,  ma 
tala=  1.  I^f)l}t=fa§ttuinen,  Il}l)^en=jäntterä. 
Undersätsighet,  f.  tanaffuuS,  matalaifuu?,  ta 

naffa=n)artifuu§,  l^ht)en=jäntteri?t?si. 
Undersöka,    v.  a.  tutfia,   tutfiStetta,   taxiai- 

tetta. 
Undersökning,    f.  tutfimuS,   tutfinto,  tutfimi- 
nen;  anställa  u.  om  ngt,  :|.Mtää  tutfimuS  1. 
tutfinto  jstfin,  tutfia  1.  tutfiStcUa  j.fin. 
Undersökningsprotokol! ,   n.   tutfimuö^^ö^tä» 

lirja. 
Undertag,  n.  aIta=otto,  olta  fiinni  farminen. 
Underteckna,  v.  a.  se  Underskrifva. 
Undertiden,    adv.  fittä    aifaa  1.   toätittä,  fiU' 

aifaa,  ftttä=toälin. 
Undertro,   m.  if)me  =  u?fo,   itjmeiben  u§fcmi= 

nen. 
Undertrycka,  v.  a.  pclka,  alaS^^jainaa,  fcrtaa, 
tufebuttaa;  denna  växt  u— er  de  andra,  tuo 
faötri  tufebuttaa  tcifet;  u.  ett  folks  frihet, 
:^5oIfea  1.   fortaa   1.   tufef^uttaa   fanfan   t»a 
jjautta. 
Undertröja,  f.  atuS=röiji),  if)D=röij^  !.  4iitoit. 
Underverk,  n.  i[}me4t)c,  i()me  (=een);  göra  u 
tel^bä  ibmcitä  1.  il)me4citä;   det  vore  intet 
u.,  ei  fe  clifi  mitään  il)mettä  1.  fummaa  1. 
ihmettä  oUenfaan;    genom  ett  u.  blef  han 
räddad,  ihmeettä  1.  il^meen  fautta  1.  il;meel 
lifeäti  ^n  tuli  ^5eIaStetuffi. 
Underverld,  m.  i{)me»maailma. 
Underverlden,    m.  manala,   tuonela,   manan 
maa. 


Und 

Undervigt,  f.  :^aincn  UjajauS;  (underlägsenhet) 
»ajaan^^uolifuue,  ^eitommuus;  politisk  u., 
waltioflinen  l)eifDmmuu8  1.  alemmuuä. 
Undervigtig,  a.  tr>ajaa=painoinen,  ^ainon=tä^t= 
tämäti3n;  (fig.)  t»ajaan=^uolinen,  l)eitom^t. 
Undervisa,   v.  a.   olettaa,  neutoca;    n.  ngn  i 
skrifva,   oksettaa  j.futa  firjoittamaan,  o^jct* 
taa  1.  neuloa  firjoituéta  j.tutte;  u.  ngn  om 
dess  pligter,  neuwoa  1.  c^^ettaa  j.futte  fjänen 
tceteottifuutfianfa;   jag  u — de    honom    till 
domaren,    neutooin  l)äntä  1.  Itänet  tuoma» 
riin  1.  tuomarin  tt}fö. 
Undervisning,    a.    o)3etU§,    ueuftjo;    njuta    u., 
nauttia  o)jetuSta;    besvärs  u.,  »alitutfen  1. 
fai^uun  ofoituS  1.  neutoo;  (kamer.)  njeron=^ 
ofoituS. 
Undervisningsanstalt,  m.  c)3etu8=Iaito8,  foutu* 

1.  o:)j^n4aito8. 
Undervisningsmateriel,  n.  0t3etuS4a^incetf;j^.^ 
Undervisningssätt,  n.  c:|)etu§4a))a,  o^jetuffen 

1.  »neuttjomifen  ta)fa. 
Undervisningsverket,  n.  0^)etU§=toimi,  O^etuf- 

fen  l^oito,  o)>etuS=järieöt^8. 
Underärm,  m.  aluS^i^"- 
Undfalla,  v.  a.  (ej  bemärkas)  ci  fäi?bä  mie= 
leen,  jääbä  tarftaamatta  1.  miettimättä;  in- 
tet u — er  hans  uppmärksamhet,  omtanka, 
Itäneitä  ei  jää  mitään  tartfaamotta,  mietti» 
mättä;  intet  ord  undföll  mig,  ei  fanaafaan 
minulta  jäänet  fuulematta  1.  {)Uomaamatta; 
hans  vink  undföll  mig.  Itänen  »iittauétan» 
fa  en  ^uomannut;  (glimmas)  unbottua,  men» 
nä  mieleötä;  namnet  har  undfallit  mig, 
nimi  on  menntjt  mielestäni  1.  unf^ottunut; 
(ofrinlligt  yttras)  :|^ää8tä  fuuSta,  tutta  fa» 
nctuffi;  några  oförsigtiga  ord  undföUo  ho- 
nom, l)än  tuli  fanoneefi"!  muutaman  toarc 
mattcman  fanan,  muutamia  varomattomia 
faneja  ^öäfi  itänen  fuustanfa. 
Undfallande,  a.  »älttäwä,  ftjälttän^äinen,  fart» 
tattja,  fa»al;tatt)a,  mi)ös»:|5era,  mijöten=onta» 
n^a. 
Undfallenhet,  f.  fttälttäffiäifV^S,  farttatroifuug, 

fait>al)taft»aifuug,  m^i5S--|3eräill}VS. 
Undfly,  v.  a.  )>aeta  (»fenen),  farttaa,  toälttää; 
w.  det  onda,  synden,  ^jaeta  1.  toälttää  1. 
farttaa  :|3al}uutta,  f^ntiä;  u.  faran,  ipaeta  1. 
föälttää  waaraa,  ^aeta  ujaaran  tieltä. 
Undflykt,  f.  ifalc,  ttälte  c=ttecn),  it)älttäm^S; 
här  är  ingen  u.,  täétä  ei  ole  iJafoa  1.  hjäU 
tettä  1.  »ältteen  haaraa,  tätä  ei  ujoi  icält» 
tää  1.  ^jaeta;  (tillflykt)  <jafo4^aiffa,  turwa» 
^>aiffa;  der  fann  han  en  u.  för  deras  ra- 
seri, fieltä  l)än  löl)fi  1.  fat  :pafo=^aifan  1. 
turnjan  fjeibäu  raitooltanfa  1.  raitoonfa  tiel» 
tä;  (furevändniiig)  UjälttelVS,  hjälte,  eételljS, 
n^crufe  (»ffeen),  fierrättelljg;  söka  u— er, 
ctfiä  eStel^fftä  1.  iccrutteita  1.  »ältteitä;  det 
är  hans  sista  u.,  fe  on  Ijänen  nnimeineit 
toeruffecnfa  1.  n^ältteenfä  1.  eStclt)8=n?aranfa. 
Undfä,  V.  a.  (få)  faaba;  (emottaga)  ottaa  trtaS» 


Und 

taan;  (bli  hafmnde)  tutta  rag!aa!fi,  fo'f)bu«= 
tua,  raélautua. 

Undfångst,  f.  faammcn,  faanto,  faantt. 

Undfägna,  v.  a.  leStttä  (=tfen),  !e«ttttää,  ^t= 
tää  tj^ftjänä;  man  u — de  mig  pä  bästa  vis, 
minua  ^t^ibettiin  l^^toänä  I.  feéttttiin  fax^ 
ifaaUa  lajilla  1.  taUJalla;  han  n — r  med  stryk, 
l^än  tarjoaa  1.  antaa  feltään. 

Undgå,  v.  a.  (undsUppa)  pääStä,  toälttää;  u. 
faran,  wätttää  «jaara;  jag  undgick  ej  följ- 
derna deraf,  minä  en  »noinut  njötttää  fen 
feurauffia  1.  :t3ää§tä  fen  feurautfiöta;  (und- 
falla) jääbä  tarffaamatta  1.  huomaamatta, 
ftJDUta  (=uan);  det  har  u — tt  min  uppmärk- 
samhet, fe  on  jäänet  minulta  l;)uomaamatta 
1.  tarffaamatta,  fe  on  minun  J^uomioni  Ji= 
tt>unnut;  (undvika,  låta  bli)  toälttää,  jättää, 
peittää;  jag  har  derigenom  u — tt  mycken 
omkostnad,  den  fiKä  1.  fen  fautta  ^ää8= 
f^t  1.  njälttän^t  monet  fuStannutfct;  jag  kuu- 
de  ej  u.  att  le,  en  hjoinut  toälttää  nau= 
ruani  1.  cHa  nauramatta,  en  faannt  olleefft 
nauramatta;  ni  kan  ej  u.  att  besöka  ho- 
nom, te  ette  »oi  jättää  1.  peittää  f)änen 
tuonanfa  fä^mättä,  ette  faata  toälttää  puen 
Inonanfa  fä^miStä. 

Undkomma,  v.  a.  ^ääötä  ))afoon,  ^ääétä,  n)ätt= 
tää,  toältt^;  han  har  u — mit  faran,  l;än 
on  ^ääSft)t  toaaraSta  1.  »aaran  tieltä,  on 
hjaaran  teälttäntjt;  tjufven  har  u — mit  po- 
lisens efterspaningar,  toaraS  on  h;älttänl)t 
^eliiftn  tafaa=ajon,  tcaxai  on  ^ääöfot  ^afoon 
1.  njättt^n^t  :>3oIiifin  tafaa^ajoSta;  fången  har 
u — mit  med  lifvet  ur  detta  svåra  fängel- 
set, hjanfi  on  )JääSftjt  f)engi§fä  ^^afoon  1. 
farfunn  täetä  fon>a§ta  Unnaöta  l.tnanfiubcöta. 

Undra,  v.  a.  il;mctellä,  fummaätetla,  fummef= 
fia,  ouboötetla,  ouboffua;  jag  u— r  högeligen, 
huru  han  kunde  göra  det,  minä  folrin  1 
fuureétt  fttä  il;mette(en  1.  fummagtelcn,  fuinfa 
'i)'ån  fen  taifi  te()bä;  man  bör  ej  u.,  att... 
ci  ole  ihmetteleminen  1.  ouboffumincn  1.  i^ 
meeffi  ^antaiva,  että...;  u.  ej  derpä,  elä 
fitä  t^mettete  1.  fummefft  1.  i^mcetfi  :pane; 
hvad  är  det  att  u.  på?  mitä  fitä  tarttiitfee 
tfjmetellä  1.  fummaSteCa  1.  ouboffua?  mitä 
i]()mettä  1.  fummaa  fiinä  on?  (önskan  1.  ny- 
fikenhet att  reta)  taf)toa  mielellänfä  1.  \\)-- 
meeffenfä  tietää,  ^aluta  (=uan)  tietää;  jag 
n— r,  om  han  är  hemma,  taf)toifin  mielet» 

i  I3nt  1.  i^meeffeni  tietää  1.  I^aluttaa  tietääf» 
feni,Iicneefö  ^än  fotona,Ueneefö^)ä  f)än fotona, 
fitä  if)metteten;    jag  u— r   hvad    detta  är? 

;  mitähän  ifjmettä  tuo  on?  jag  kan  just  u., 
huru  det  går  med  den  saken,  il^metteleu^Jä 

,  juuri  1.  ^anen)3a  juuri  i^meeffeeni,  mitenfä 
fen  ofian  fä^nce. 

! Undran,  f.  se  Beundran,  Förundran. 

j Undransvärd,  a.  il^meteltätoä. 

1  Undre,  Undra,  adj.  komp.  alinen,  alempi 
(=mman),  ala»,  aIa=^5uoIinen;  se  Nedre. 


Ung  845 

Undse   sig,  v.    r.    (för  ngn)    l^ötBetä    (»peäu) 

1.  pöpeinä  (j.futa). 
Undseelse,  f.  p^eäminen,  f)ä^citcminen. 

Undseende,    n.  (aktning)   funnioituS,   ar»on= 

anto,  p^jeileminen;  (skonsamhet)  fää8tämi=" 
nen,  fäätiminen;  af  u.  för  den  gamle,  toan- 
t)ugta  funnioittaeSfanfa  1.  fäästäesfänfä. 

Undskylla  sig,  v.  r.  se  Ursäkta  sig. 

Undskyllan,  -else,  -ning,  f.  (ursäkt)  fauniS' 
tetu,'fauniöteteminen,  ^)uoIuSteIu;  (undflykt) 
ttiälte  (=tteeu),  »ättteti^ö. 

Undslippa,  v.  a.  :|3ää§tä  ^5afoon  1.  tiettä  1. 
)3oi§,  jäästä,  hJälttää;  se  Undgå,  Und- 
komma. 

Undsäga,  v.  a.  fiettää,  eftätä  (=^ään). 

Undsätta,  v.  a.  auttaa,  tutta  atoufft  1.  a^uun, 
tuoba  apua  1.  a))u>jouffoja. 

Undsättning,  f.  afju,  otoun^tefo,  auttaminen, 
ateun=f)anfe  (=ffeen),  a»nn  lä^et^ö;  genom 
grannars  u.  blef  staden  räddad,  naapU' 
rien  anjnn  1.  an>un4;anffeen  fautta  1.  awun 
teon  l.airiun  lä^et^ffcn  fautta  tuli  fam3unti  pz-- 
laStetuffi;  (hjelptrupper)  a^JU^joufot,  apM'- 
Iäf)et>)8;  fästningen  behöfver  u.,  tinua  tar= 
nntfee  a))u=jouffoja  1.  a^u^hjäfeä  1.  apn-Vå" 
r)ct^§tä;  ila  ngn  till  u.,  rientää  1.  lentää 
j.fuCe  aiDuffi  1.  j.fun  a^uil)in. 

Undulation,  f.  aaltoileminen,  väräjäminen,  nja= 
^jajaminen. 

Undulationsteori,  f.  (fys.)  aaltoifemiS»  1.  h)ä' 
räjämiS-o^^Jt. 

Undulera,  v.  n.  hjärätä  (=äjän),  hjitData  (»^a= 
jan.) 

Undvara,  v.  a.  oöa  tfman;  jag  kan  ej  u. 
henne,  en  icoi  ilman  I;änettä  otia. 

Undvika,  v.  a.  »älttää,  farttaa,  fiertää;  jag 
såg  honom  komma  och  undvek  honom, 
näin  lianen  tutetcan  ja  toältin  tiäntä  1.  fier- 
fm  toifaallc;  u.  ens  sällskap,  h)älttää  I.  fart» 
taa  j.fun  feuraa;  u.  tvister,  farttaa  1.  h:*ält= 
tää  riitoja;  u.  en  fråga,  fiertää  1.  JBälttää 
fl)fljmJ)8;  jag  kan  ej  u.  att  göra  honom 
visit,  en  faata  toälttää  fö^mistäni  1.  en  faa 
rcältet^fft  itfeäni  fäljmäätä  ^ntä  ternjel;ti» 
mäsfä;  ett  u— nde  svar,  fiertätoä  1.  fierte» 
lenjä  1.  ftjälttelensä  tcaötaue. 

Undviklig,  a.  hjältettäteä,  fartettahja,  jonfa 
föoi  Ujälttää  1.  farttaa,  ttjältteeöinen. 

Ung,  a.  nuori;  ungt  folk,  nuorifo,  nuori  fan» 
fa  1.  njäfi;  bli  u.  på  nytt,  ituoreta  1.  nuo= 
rentua  1.  tuHa  nuorefft  uubeUenfa;  göra  u., 
nuorentaa,  nuorruttaa,tef)bä  nuorefft;  i  u— a 
år,  nuorena,  nuoreöa  iällä;  han  är  stän- 
digt u.,  l^än  ^^ft)lj  alati  nuorena;  han  är 
u.  för  sina  är,  f)än  on  nuoreflainen  1.  nuo» 
refas  (»ffaan)  iätlenfä. 

Ungboskap,  m.  nuori  färja,  \j\ti)t>4ax\a. 

Ungdom,  f.  nuoruuö;  u.  och  visdom  följas 
sällan  åt,  nuoruus  ja  »iiéauö  feuraatrat  i^ar> 
iroin  toinen  toiétaan ;  frän  första,  spädaste 
u — en,  aina  nuoruubeéta  aéti  1.  alfaen;  i 


846 


Ung 


min  u.,  nuoriiubcsfant,  nuoruuteni  iäUä, 
nuoreöa  ifääni  l.iäQäni,  nuorena  oHeSfani, 
nuorena;  (de  som  åro  i  ungdomsåldern)  iiuo= 
rtfo,  nuoret,  nuoruu§;  all  byns  u.,  fofo  I^ 
län  nuorifo,  Uitti  txjVån  nuoret. 

Ungdomlig,  a.  nuoruuben,  nuoreHinen,  nuo 
retas  (=!taan);  u.  skönhet,  eld,  nuoruuben 
tanneuö,  tuli;  af  u — t  utseende,  nuoren 
nätöinen,  jotta  on  nuorefaS  nätij,  nuorefaä 
1.  nuori  näöftänfä;  han  är  ännu  mycke^ 
u.,  [;än  ou  totelä  ^^iinn  nuorettinen  1.  nuo^ 
refa§. 

Ungdomsbehag,  n.  nuoruubeu  if^a,  nuoruu^ 
ben  i^at  (pL)  1.  i(;anuuö. 

Ungdomsblomma,  f.  (figO  nuoruubcn  ^em^5Ct)S 
1.  futoiStuS,  l^em^ein  (=immän)  nuoruué;  hon 
är  i  sin  u.,  !^än  en  t)empeimmäUä  nuoruu= 
ben  iäflä  1.  nuoruuben  fufoiötutfeöfa  1.  f)ent» 
:^ei)bee|ä  1.  {)em}3einimättänöä. 

Ungdomseld,  m.  nuoruuben  tuti  1.  f)ef)!u  1. 
into. 

Ungdomsfel,  n.  nuoruubeu  Wita. 

Ungdomsfröjd,  f.  nuoruuben  riemu  1.  ilo. 

Ungdomsförsök,  n.  nuoren  ^rit^ä  1.  foe  (=fteen), 
nuoruuben  ^ritijö  1.  toelma. 

Ungdomsfärg,  m.  nuoruuben  t»ereh3l}i)S  1.  njeri. 

Ungdomshetta,  f.  nuoruuben  fiircanä  1.  fiififo 
I.  ^el)!u. 

Ungdomsifver,  m.  nuoruuben  into  1.  tiiljto. 

Ungdomskamrar,  m.  nuoruuben  fum{J)>ani  1. 
^ötätoä. 

Ungdomskraft,  f.  nuori  1.  teereS  woima,  nuo» 
ruubcn  ttjoima  1.  hjoimat  (pL). 

Ungdomslif,  n.  nuoruubeu  elo  1.  elämä. 

Ungdomsnöjen,  n.  pl.  nuoruubeu  f)un,nt  1.  f)U= 
»itutfet. 

Ungdomssj-nd,  f.  nuoruubeu  1.  nuoren  iän  ri» 
fo8  1.  fi)nti. 

Ungdomstid,  m.  nucruuben  ifä  1.  atfa. 

Ungdomsyra,   m.  nuoruubeu    IjUttuuS    1.   I)Ut= 

mnuö  1.  »imma. 

Ungdomsålder,  n.  nuoruuben  itä. 

Ungdomsår,  n.  nuoruuben  Wuobet;  i  mina  u., 
enfimmäifinä  ita^tvnoftnani ,  nuorena  ottcS» 
jani,  nuoreSfa  iäSfäni,  nuoretta  itääni. 

Unge,  m.  ^oita,  poitancn,  (af  ro/djur)  ^nx- 
tu,  (falp)  jenittä;  få  ungar,  ^oifia,  te^bä 
1.  faaba  ^soitia  1.  ^oitafia;  (barn)  ^enitfa, 
pentu,  fafara;  modren  med  en  hel  hop 
trasiga  ungar  omkring  sig,  äiti  ja  fuuri 
joutfo  r^^fljtfiä  tataroita  1.  ^enifoita  l^mpä' 
rittä;  du  elaka  u.,  finä  ta\)\i  ipentu  1.  paha 
fafara;  min  u.  lilla!  luunutfaijenillopfufaifeni! 

Ungefär,  adv.  noin,  ^jaitoin,  paitoitta,  ^jaifoiUe, 
ariratcn,  mettein,  liti-pitäen;  der  voro  u. 
hundra  personer,  ftettä  cli  noin  fata  i)tn-- 
feä  1.  faban  l)eni;en  paitoin  1.  ^^aitoitta;  u. 
vid  midnattstiden,  fl}bän=l)ön  fentunn  1.  feu= 
buitta  1.  aitaan  1.  :^aitoitta;  summan  steg 
till  u.  1000  mark,  fumma  noufi  lOoo  mar» 
fan  ^>aitoittc  1.  noin  1000  marttaan;  af  ett 


Uni 

u.,  fattumattanfa,  fattumuffeeta;  vara  nöjd 

med  ett  u.,  t^X}t\}'ä  umpi=määriin. 
Ungefärlig,  a.  lifi=määräinen,  umpi^määräi- 

nen,  arviolta  otettu;   u.  uträkning,  umpi- 

määräinen  1.  arn?iolta  tiijtt)  la§fu. 
Ungersven,   m.  nuori   mieS  I.  poifa,   poifa= 

mieö,  ful^o^mies. 
Ungfar,  m.  Ujaäta-nainut. 
Ungfolk,  n.  nuori  "mäti  1.  fanfa;   (7iyssgifta^ 

nuori  pari  1.  toäti  1.  perefunta. 
Ungherre,  m.  nuori  i)txxa. 
Ungkarl,  n.  nuori  mieé,  naimaton  mic8;  gam- 
mal u.,  n^anfja  poita. 
Ungkarlslif,  n.  nuoren  miel;en  elo  1.  elämc 

1.  olo,  nuorena  miet)enä  olo. 
Ungkarlsståndet,  n.  naimattomain  fääl^,nuor 

ten  miesten  fääti)  1.  luotfa,   nuorena  mie 

l)enä  olo. 
Ungmor,  f.  nuoritto,  ä8fen=naitu,  nuori  mncri 
Ungnöt,  n.  i)id)o,  muttif ta,  l;e(;foinen,  läl)te 

mä. 
Ungskog,  m.  tt»efoffo,   »arttjifto,   hjiita,  Jini 

baffo,  futisto,  hjel;ma8  (=aon),  nuori  metfä 
Ungstinn,  a.  tiine  (=een),  poita=paffoiuen. 
Ungsto,  n.  nuori  tamma,  tamma-tt>ar)a. 
Uniform,  a.  (fys.)  tjt)tä»muotoinen;  subst.  m 

n)irfa=putu  (4vun),  uniivormu. 
Uniformitet,  f.  ^^tä^muotoiluuS. 
Uniformsknapp,   m.  uniaormuntappi,  n.nrfa^ 

putoun-nappi. 
Union,  f.  ^l)te^S,  liitto;  Kalmare  u.,  Äalma 

rin  liitto  1.  ^Ijte^e;  (i  Nordamerika)  liitto 

funta,  ^f)bD8=njalta. 
Unionist,  m.  liitto»  1.  i)l;bt)S=njaltalainen;  (kyr 

kuh.)  vl;bt}8=uéfoiuen. 
Unionskonung,    -regent,    m.   l}t)b^S»funinga' 

(=faan),  ^t)bt)8=f)attitfija,  liitto=ajan  1.  ^l)b^S 

ajan  funingaS  1.  l;attitfiija. 
Unionsstaterna,  pl.  liitto»  1.  ^l;btjS=föattat. 
Unionsverket,   n.  (kyrkoh.)  uSto4al)fojen  l)^ 

bistäminen,  t)l)b^8u8!on'tcimi. 
Unipolär,  a.  (fys.);  u.  ledare,  ^fft=puolinen  : 

»päinen  jol^battajainen. 
Uuitarie.    m.  (kyrkoh.)   unitari,    ^ffeV8-n6foi 

nen,  i)fici)84alitofainen;  (fys.)  vtfinäi8»oppi 

nen,  t)tfität)töi8=oppinen. 
Unitarism,  m.  (kyrkoh.)  ^ffet)8=U8fo  1.  =U8foi 

fuu8,  unitarifuuS. 
Universalarfvinge,  ni.   {aifen=perittinen,  fofö 

nai8»  1.  taitfinai8=pcrittinen,  taiten  omaifuu 

ben  perijä  I.  perillinen,  vli4aiftinen  peritti 

nen. 
Universalgeni,    n.  tjli  =  faitfinen  1.  faiffinaté' 

ältj. 
Universalhistoria,  f.  Ijleinen  l;iötoria,  tjli»tail 

finen  l^iötoria. 
Universalmedel,  n.  t)li»faitfinen  1.  taifiu>pUC 

linen  feino  1.  neuioo. 
Universalmonarki,  f.  ^Iei8»lt)altafunta,  ^leine 

1.  i}ltä»i)lcinen  1.  i}li=taittincn  ^tfiu-iualta. 


Uni 

Universel,  a.  {at!m=^>uotinen,  >jltä=^lctncn,  ^(i= 

faifftnen. 
Universitet,  unittierfttcettt,  ^Ii=c:|>tSto. 
Universum ,  n.  faiftifo,  toto  1.  faitfi  maailma, 

maailman  a»aruu8  1.  faitfi)uu§. 
Unken,  a.  ummehtunut,  untfainen,  um^ji^en» 
fincn,   fomuinen,   leme^tijn^t,  mene^t^m^t, 
pä(tl?n^t. 
Unkenhet,  f.  unffaifuuS,  fomui|uu6,  ummef)= 

tunaifuuö,  umpi^enfif^^S. 
Unket:  lukta  u.,  t)aiéta  1.  tuKa  fcmulta  1.  um= 

me^tunefta  1.  menel)t^nce(tä. 
Unkna,  v.  n.  ummef)tua,  menc^t^ä,  kmcl)t\)'ä, 
^äätt^ä,  fäi}bä  um)3i4;enfifeffi  1.  fomuifefft. 
Unua,  V.  a.  fuoba,  faöia;   han  u — r  mig  in- 
gen hvila,  ^än  ei  juo  minuKe  lepoa,  i^än 
ei  fuo  1.  faHi  minun  letoätä;  han  u— r  mig 
ej  min  lycka,  fiäu  !abef)tii  onneani,  Ijän  ei 
foift  onneani  minulle;  det  är  er  gernaundt, 
|e  on  teille  l^^njin  1.  fevnaaöti  fuotu  1.  fal= 
tittu,  fitä  ei  teiltä  fabef)tita. 
Uns,  n.  ungft,  fatfi  luotia. 
Upp,  adv.  tjIijS,  ^If)äätle;  kasta,  flyga,  kom- 
ma u.,  juisfata,  lentää,  tuUa  pVé9',  resa  sig 
u.  af  stolen,  nonSta  tuolilta  feifaöeuja,  f  o» 
l^ottaita  tjlöe  tuolilta;  gå  di»  n.,  mene  tuon» 
ne  ^löS  1.  ^If)äälle;  fara  u.  åt  landet,  ful= 
fea  1.  {äl;teä  t)Ii=maaf)an  1.  ^löö  maaf)an  1. 
\)V6S  maatie  päin;  u.  och  ned,  ijti3§=^alaifin, 
nurin  närin,  nurin=furin;    vandra  u.  och 
ned  pågolfvetjfähjetlälattiaGa  ebe8=tafaifin  1. 
l}Iö§ja  ata9]  grytan  är  u.  och  ned,  pata  on 
tumoöfa  1.  alaé=päin;  vända  u.  och  ned,  tään» 
tää  ^Ii58=alaifin  I.  fumocn;   det  går  u.  ät 
väggarna,  fe  menee  1.  fäi^  päin  mäntt)l}u  1. 
nurin=päin;  snön  går  ända  u.  till  knäet,  lunta 
cn   oina  potoeen   aeti   1.   potoia   m^i)tcn; 
vattnet  steg  ända  u.  till  knäet,  tcefi  uoufi 
(^löe)  aina  poltoiin  a§ti;  äta,  sälja  u.,  f^B= 
bä,  m^öbä   loppuun  1.  faitfi;   säga  u.  en 
hyresgäst,  fanoa  f)t}t)rijläinen  nloS;  måla  u., 
maalata  uubcKeen;  laga  u.,  laittaa,  laittaa 
uubeötanfa;    ett  u.  och   två  i  minnet,  l}fft 
^lijä  ja  Mfi  muistoon;  teckna  u.,  panna  1. 
firjoittaa  ^tös  1.  firjaan;  int.  i}lö6!  noufe! 
nouöfaa!  u.  gossar,  till  vapen  för  fädernes- 
landet! ^Iö6  1.  ncuStaa  pojat,  afeil;in  1.  afei= 
^inne  ifän=maan  ebestä!   högre  u.,  ^lem- 
mä!fi,  >}lempänä. 
'.Uppacka,  v.  a.  pur!aa,  purfaa  ^lö6. 
■  Upamma,  v.  a.  imettää;  (fig.)  faSJrattaa. 
iUpparbeta,   v.  a.  (uppodla)   tciljeUä;    (genom 
i     arbete  förbruka)  fuluttaa  t^öl^ön ;  (uppöfua) 
\    l)ar joittaa ;  (förbättra)  ebistää,  parantaa,  tt)au= 
!     raötuttaa;  u.  ett  språk,  tniljeltä  1.  I»aura8= 
j     tuttaa  1.  ebietää  fieltä;  u.  förståndet,  n?il= 
jeKä  1.  harjoittaa  1.  ebistää  1.  tcauragtuttaa 
,    ^mmärri^ötä;  u.  sig,  v.  r.  nousta  1.  fo^ota 
t^önfä  1.  a^teruutcufa  fautta,  hjauraStuttaa 
1.  ebist^ttäö  itfeänfä  1.  tuauraStua  1 
t^ön  1.  a^feruuben  fautta. 


Upp 


847 


Uppassa,  v.  a.  paSfata  (=oan),  tel^bä  fäfi^pat» 
njeluöta. 

Uppassare,  m.  paSfart,  fäft-paltt»elija. 

Uppasserska,  f.  pa6fari=aHa  1.  =ttJoimo,  naiS= 
paöfari. 

Uppbaka,  v.  a.  leipoa  faiftt  1.  loppuun. 

Uppbetsla,  v.  a.  fuiStaa,  panna  fuitfiin  I.  fuit= 
fet  fuul;un. 

Uppbinda,  v.  a.  ^löS^fitoa,  fitoa  ^löS. 

Uppbjuda,  v.  a.  (till  dans)  p^^tää,  p^^ttää; 
(på  auktion)  Ijuutaa  m^ötäwätft,  l^uutaa  ^löS; 
u.  en  egendom  vid  domstolen,  ^uubattaa 
maa=tila  oifeubeSfa  1.  laiöfa  1.  oifeuben  ebe8= 
fä;  u.  alla  sina  krafter,  !otea  faifin  ft»oi= 
min  1.  faifilla  njoimin,  ponna  1.  ponnistaa 
failti  itjoimanfa. 

Uppblanda,  v.  a.  fefoittaa,  panna  fefaifin; 
(utspäda)  ttjeftn^fefoittaa,  fefoittaa  »ebetlä. 

Uppblieka,  v.  a.  fatfat)taa  ^löS. 

Uppblomstra,  v.  n.  fufoistua,  alfaa  fufoiätaa, 
nousta  fufaHe  1.  fufoistuffeen,  eloStua,  tt3ir= 
fist^ä. 

Uppblossa,  v.  n.  leimantua,  teimal^taa,  täi- 
mä^tää,  riel^afjtaa. 

Uppblåsa,  v.  a.  puf^aöuttaa,  pul^altaa  ^löS  1. 
ilmaa  tätjteen,  puHiStuttaa,  pi5l)i5ttää,  pu= 
l^altaa  1.  panna  puöoHenfa;  u.  en  oxblåsa, 
pul)atluttaa  1.  pultoittaa  1.  puHiStuttaa  fonnin= 
raffo;  u.  kindbenen,  pullistaa  1.  puöoittaa 
1.  puHiStuttaa  poSfet;  u.  sig,  v.  r.  pöi^l^is» 
tl)ä,  pD^l^fe^t^ä,  pö^^iStää  itfeänfä  1.  itfen= 
fä;  uppblåst,  pu^altunut,  pul^allutettu,  pul= 
lea,  pulloinen,  puöofaS  (=tfaan),  pullaffa; 
med  u— a  kinder,  poSfet  pullollaufa  1.  pul» 
loSfa  1.  puHoffaina;  (högmodig)  pö^^feä, 
rij^l^feä,  pij^^ist^n^t,  pö^l)istelen)ä;  vara  u. 
öfver  ngt,  pö^l^feiltä  1.  pö^l^istellä  1.  rö^= 
loistella  jStfin. 

Uppblänka,  v.  n.  toälä^tää,  tt)älfäl;tää,  lt)ä= 
lä£)bcEä. 

Uppblöta,  v.  n.  liottaa,  wet^ttää. 

Uppborra,  v.  a.  purata  (=aan)  auti  1.  puf)fi. 

Uppborsta,  v.  a.  I^arjata  (=aan)  pul^taaffi  I. 
fileäffi;  (genom  borstning  uppresa)  ]^arjaa= 
maUa  fof)ottaa  1.  pörtitjttää,  l^arjata  pörfjöön. 

Uppbragt,  se  Uppbringa. 

Uppbringa,  v.  a.  noStaa  1.  tnoio.  1.  luoba 
^löS;  (uppdrifva)  fol^ottaa,  nostattaa;  u.  till 
högre  belopp,  noStattaa  1.  fo^ottaa  fuurem=^ 
matfi  fummaffi  1.  fuurempaan  määrään;  u. 
ett  fartyg,  ottaa  laitoa  faaliifft  1.  fiinni, 
toaHoittaa  1.  ryöstää  laiwa;  (förarga)  fii= 
tnaStuttaa,  fuututtaa,  tnil^aStuttaa;  (uppegga) 
^ll^ttää,  fiitoaStuttaa ;  uppbragt,  fuuttunut, 
h?it)astunut,  fiitoaStunut;  vara  u.,  olla  fuu= 
tuffiSfanfa  1.  jci^oisfanfa  1.  äfeiöfänfä  1.  fii* 
ttjaStuffiSfa;  bli  u.,  fiiaaStua,  äfäm^St^ä, 
h)i^aStua,  juuttua. 

Uppbrinna,  v.  n.  palaa,  pataa  ^löS  I.  faiffi  1. 
loppuun,  palaa  poroffi;  han  såg  all  sin  e- 


848  Upp 

gendom  u.,  ^än   näfi  Iai!en  omaifuutenfa 

:patatran  :|Jorofft  1.  t)Vé8. 
Uppbiista,  v.  n.  retcetä  (=)3eän),  paleta  (--fean) 

1.  ratfeta  (»ean)  auft. 
Uppbrott,  D.  ^5ci84ä^tö,  Iäf)tö,  mat!aan4äf)tö ; 

laga  sig  till  u.,  laittautua  1.  laottutua  Val)' 

ti5i5n   1.   ntatfalle   1.  ^oiä4äf)töön,  te^bä   1. 

toaruétella  lai)t'öä  1.  pot84ä^töä  1.  matfaan» 

lähtöä. 
Uppbruka,    v.    a.   ruo!ota   (»ftoan),   muofata 

(»ffaan),  tpiljeCä;  (fig.)  tctljeUä. 
Uppbrusa,  v.  n.  fuoJ)a^taa  ^1158;  (fig-)  ftinjo8= 

tua,  fuol^a^taa  h)il;)a8ta. 
Uppbryta,  v.  a.  murtaa  au!i,  murtaa  1.  fisfoa 

^(08;  u.  ett  bref,  murtaa  ftrje  auti;u.  malm, 

murtaa  1.  fattnaa  malmia  ^tö8;  u.  stubbar 

frän  kärret,   fiSfoa  1.  murtaa   tantoja   ijlö8 

fuoeta;   v.   a.   lähteä   liiffeette   1.  matfaan, 

iä^teä  :|5oi8. 
Uppbränna,  v.  a.  :|3oIttaa,  )5oIttaa  tutiaffi;  u. 

ett  bref,  ^jotttaa  firje;  u.  mycken  ved,  polt- 
taa palioxi  ^uita. 
Uppbud ,    n.   (af  fastighet)    i^uuto,    ^UUbatuS, 

laisja  t)Uuto. 
Uppbygga,  v.  a.  rafentaa;  (fig.)  ylentää,  ra= 

fennuttaa,  ylentää  mieltä  1.  f^bäntä,  antaa 

viennistä. 
Uppbyggelse,  f.  mielen  1.  jielun  ^Iennt^8  1. 

rafentumiuen;  tili  våra  själars  u.,  ftelujem' 

me  rafentumifeffi  1.  ^(enn^ffefft. 
Uppbygglig,  a.  ^lentätpäiuen,  mieltä  1.  fvbän= 

tä  i}Ientätt)ä. 
Uppbåd,  n.  fotoon=Iutfu  1.  =!utfunta;  (tili  va- 
pen) no8to,  tt)äen=no8to. 
Uppbäda,  V.  a.  futfua  1.  fäsleä  to!oon;  (tili 

vapen)  ncStaa. 
Uppbädda,  V.  a.  fo^entaa  touobe  1.  »»uobetta, 

laittaa  1.  :|5anna  »uobe  ^Iö6. 
Uppbära,   v.  a.  f  antaa  ^{Ö8;   (tjena  tili  stöd) 

fannattaa;  (emottagangt,  som  skall  erläggas) 

^lö6=fantaa,  foota  (=!oan),  nostaa,  ottaa  uto8; 

u.  skatt,  ^Iö§4antaa  1.  toota  iceroa;  u.  sin 

lön,   nostaa  1.  uIo8=cttaa  )3aUfanfa;    få  u. 

baunor,  otack,  faaba  1.  faaba  nja8taan=ot» 

taa  nuhteita,   !iittämättömiji)ttä;   (umgälla) 

lärfiä,  matfaa. 
Uppböka,  v.  a.  tönftä  1.  töugertää  1.  meller» 

tää  ^tö6  1.  riffi. 
Uppbörd,  m.  ^Iö8=!anto,  wercn^erä^S,  maf= 

jun4erä»8. 
Uppbördsbelopp,  n.  t>(ö8fanto4utnma  1.  »määrä. 
Uppbördsbok,  f.  vIi38!anto4irjia,  maEfunferövS» 

firja. 
Uppbördsman,  m.  ^Ii38=fantaja,  ^Iö8fanto=mie8. 
Uppbördsmedel,  n.  ^IöStanto=ra^at  1.  »ttjarat. 
Uppbördsskrifvare,  m.  tceron=firjoittaja,  ^Iö8- 

fanto=firjoittaj|a. 
Uppbördsstämma,  f.  tceron^maffu,  tceronmaf [u» 

fotoue,  ^Iö9tanto=Iotou8. 
Uppdaga,  v.  a.  ilmaiöta,  faattaa  itmi,  tucba 

ilmi. 


Upp 

Uppdags,  adv.  ^Iö8=noufun  aifa,  aifa  nousta. 

Lppdikta,  v.  a.  n)alf)etella  fofoon,  fepitä  (-tfen) 
fotoon. 

Uppdrag,  n.  tel^tätcä,  toimituS;  gifva  en  ett 
u.,  antaa  j.tin  j.tun  tef)täVDäffi  l.  toimitetta^ 
roatfi;  jag  fick  i  u.  att  skrifva  det,  minä  i 
fain  tetjtonjäffeni  1.  toimetfeni  fen  tirjoitta» 
mifen,  minua  ^^i}bettiin  fitä  tirjoittamaan; 
det  lemnade  man  mig  i  u. ,  fe  annettiin' 
minun  tel)bäffeni  1.  toimittaaffeni  I.  te{)tä= 
ttjäffeni  1.  toimitettattjaffeni;  uträtta  ett  u., 
toimittaa  tef)tatoä,  täyttää  toimitus;  han  har 
i  u.  att  anskaffa  virket,  l^äncHä  on  toi= 
mena  1.  toimitutfena  1.  f)änen  toimitutfenan» 
fa  on  tartt»e=puiben  f)anttiminen. 

Uppdraga,  v.  a.  (draga  upp  1.  uppåt)  toetäS 
l)löS;  u.  ett  ur,  »etää  (^li5S)  tetto;  u.  li- 
nier,  jretää  1.  icebellä  njiiwoja;  (vårda  väx- 
ter) faSttjattaa;  (gi/va  i  uppdrag)  antaa  toi= 
mitettawatft  1.  te^tälcätfi,  p^)^t'å'ä  toimitta» 
maan;  jag  uppdrog  honom  omsorgen  om 
barnen,  ^i;il)fin  t)äntä  f)uoIta  pitämään  la^= 
fista,  annoin  fjuolen^pibon  la^fista  1.  lasten 
i^oitamifeu  tjäuen  afiaffenfa  1.  toimetfenfa  1. 
toimitettalratfenfa;  u.  ngn  en  förrättning, 
antaa  jofin  toimituS  1.  toimi  j.tun  tet)tä' 
tuätfi;  det  är  honom  uppdraget  1.  han  har 
sig  uppdraget,  att  föra  ordet,  Ijän  OU  faa» 
nut  oKatfenfa  )3uf)ecn=j|o^tajana,  I)än  on  faa= 
nut  toimetfenfa  oHa  ))ut;een=iot)tajiana,  t;ä= 
nette  on  annettu  :pu^een  j|ol)taminen  toimetfi 
1.  toimitettatt>atfi. 

Uppdricka,  v.  a.  j;uoba,  juoba  fuul^unfa,  jluoba 
faitti  1.  t^^iiin. 

Uppdrifva,  v.  a.  ajaa  ^tö8;  (om  jagthundar) 
\aaba  tjtijs  1.  ajotie;  (gi/oa  ökad  drift)  enen= 
tää,  fuurentaa,  laajentaa. 

Uppduka,  v.  a.  ^sanna  1.  laittaa  atria  1.  ruo» 
ta  ^ö^tään;  (förtälja)  laatia  eteen,  labelta 
(»telen),  labeHa  eteen. 

Uppdyka,  v.  n.  futeltaa  ^lö8,  nouSto  1.  p]xU 
lal)taa  teeben  ^Jäälle;  (fig.)  ilmaantua,  tulla 
nät^toiin. 

Uppdyrka,  v.  a.  otoata  (=aan)  tiirifatla;  u. 
priset,  nostaa  1.  toroittaa  l)intaa. 

Uppdämma,  v.  a.  t^^b^ttää  1.  fulteuttaa  1.  faf= 
}3auttaa  toefi,  fultemalla  nostaa  hjettä. 

Uppdämning,  f.  tt)eben=no8to  1.  4^^b^t98,  »c» 
ben  ^löS=fal:t)au8. 

Uppe,  adv.  t)l^äällä,  J^läällä;  der  n.  1  tornet, 
tuolla  tjll)äätlä  tornisfa;  högt  u.,  torfealla, 
'{)tj'm'm  Ijl^äällä;  u.  i  norden,  ^l[)äätlä  poi)' 
jaifeSfa,  i^o^jolan  ^serillä;  u.  i  landet,  ^lä» 
1.  l^li^maaSfa  1.  »mailla;  han  är  u.  före 
dager,  \)'ån  on  ^l^ääUä  ennen  :^äi»ää;  so- 
len är  ännu  ej  u.,  auriuto  ei  tt»ietä  ole 
nouSfut  1.  ^l^ääHä;  sitta  u.  i  sängen,  iStua 
^l^äällä  1.  ^3^St^8fä  1.  oHa  iStuattanfa  fän» 
g^Sfä;  hålla  sig  u.,  p\)\'s)ä  ^^St^Sfä  1.  feifo= 
maSfa;  högre  u.,  ^lem^sänä;  (öppnad)  aufi; 


pp 


dörren  står  n.  hela  dagen,  ctct  Olt  foto 
pätttjän  au!i  1.  airohina  1.  felättänfä. 

Uppegga,  v.  a.  ^ffvttää,  fit^oittaa. 

Uppehåll,  n.  (vistelse)  olo,  ofenta;  jag  vet  icke, 
hvar  han  nu  har  sitt  u.,  cn  tiebä,  miSfä 
f;än  n^t  on  otentaa  1.  otoanfa  1.  nnefä  ^än 
oleffti  1.  cksfelee;  (a/brott)  feifat;buö,  px^^ 
fä[;bt)S;  (diujsniål)  toii^3^mi)S,  h)ii^n)mincii; 
göra  u.  i  ngt,  tet)bä  1.  waifuttaa  jeijal^buö^ 
ta  1.  ^iV[äf;bl)Stä  1.  tt)U»Ji)mi)8tä  joHeJtn;  utan 
u.,  fcifa[;tumatta,  ^>jfät;t^mättä.  totito^ttcle» 
mätta;  med  tre  minuters  u.  på  stationer- 
na, folmen  niinuuttu  tt)ii^'>^mi|ellä  1.  fetfat)» 
buffetta  )3i)jä(}bi}ö'paifoiéfa. 

Uppehålla,  v.  a.  (uppbära)  fanttattaa,  ^itää 
^gjäällä  1.  t)t)gt^6lä,  ^^f^ttää;  (cidmakthålla) 
ipitaä.  troimaöfa,  ijC[ä»:i5ttää,  fannattaa;  (Kf- 
nära)  elättää;  (fördiuja)  hjitlBl^ttää»  ))ibä= 
tellä,  obotuttaa;  fyra  pelare  u.  hela  bygg- 
naden, neljä  ij^lreästä  tannattaa  tofo  ra» 
fennuffen;  hans  klokhet  uppehöll  riket, 
^äuen  luiifautenfa  V}IIä=)3ttt  1.  fanuatti  tvalta- 
funtaa  1.  :|)iti  icatta^tuntaa  tBoimaöfa;  u.  lif- 
vet,  elättää  l^enteänjä,  ^^itää  ^euteättfä  eto8= 
fa;  u.  en  sak,  toiUDtjttää  afiata;  du  skall 
icke  u.  mig,  elä  mtiTua  ix)iitt)ljtä  1-  ^ibätte» 
le;  u.  ngn  med  fåfänga  löften,  ^Jibätellä  1. 
obotuttaa  i.tuta  turI)iKa  Iu|jaut'fiUa;  u.  sig, 
v.^  r.  oleffta,  oleSfelta,  »irua,  :t)i)ji)ä;  u.  sig 
på  krogar,  oleffia  1.  cleSfetta  1.  toirua  ta- 
^afoiSfa;  u.  sig  vid  en  omständighet,  :|Jlj[Vä 
1.  pt)\\j'å  fitnni  jSffin  aftan4)aaraSfa. 

Uppehållare,  m.  fannattaja,  tjllä=))ttäjä. 

Uppehållelse,  f.  t)IIä=)5tto  1.  =^itänn)3,  tooi» 
ma8[a-'^3tto;  u— n  (teol.),  t)U'd'-pit'dixi\)i  1.  4n= 
täminen. 

Uppehållsort,  m.  oUn=^aiHa,  olo^  I.  olenta» 
paitta. 

Uppehälle,  n.  elatuS;  ha  sitt  u.  af  ngt,  \aa' 
ba  elatuffenfa  j[§tfm  1.  jöfin;  lifvets  u., 
l^engen  elatuS. 

Uppehör,  n.  lallauS,  taufoamiitcn,  laffaamt» 
nen,  f;er!enentljö;  utan  u.,  laHaamatta,  I;er= 
fenemättä,  taukoamatta. 

Uppelda,  v.  a.  lämmittää,  fuumentaa;  (fig-) 
fuumentaa,  fiit;oittaa,  innostuttaa,  tn\)ta^ 
mustuttaa;  u.  ett  rum,  lämmittää  I;uone; 
u.  en  ugn,  lämmittää  1.  (upphetta)  fuumen= 
taa  uuni;  vin  u — r  blodet,  roiini  »jcren 
fuumentaa  1.  fiif)oittaa;  u.  ngn  till  mod, 
fii^oittaa  1.  ^tt^ttää  j.tuta  rol;fcuteen  1. 
rol^feaffi;  de  blefvo  u — de  af  hans  ord, 
l^e  inncStuittjat  1-  fii^famuStuiteat  1.  reimaf)= 
tuittiat  ]()änen  fauoiStanfa,  :^änen  fananfa  in» 
lto8tutti»at  1.  fiil^oittioiat  l^eitä;  u— d  af 
vrede,  toi])an  fuumuubeSfa,  toiljaöta  !iin)a3= 
tuneena  1.  {iifjoittuneena;  u — d  inbillnings- 
kraft, innostunut  1.  fiifjoittunut  1.  fii^!a= 
mustunut  mieli=futoastin. 

Uppenbar,  a.  ilmeinen,  juHinen;  (klar)  fetoä, 
juora;  den  u— e  Guden,  ilmeinen  1.  itmoi= 
Svenskt- Finskt  Lexikon. 


Upp 


849 


nen  3untala;  en  u.  osanning,  felwä  1.  fuora 
1.  fula  1.  ilmeinen  1.  julfinen  toalf)e;  hans 
falskhet  är  u.,  ^äuen  fatoaluuteufa  on  fet» 
itȊ  i,  fnoia  1.  ilmeinen;  bli  u.,  tulta  ilmi 
1.  jntfifeffi,  itmautua;  det  är  u—t,  att..., 
feltt)ää  1.  fitmin=näf)täh)ää  on,  että  .  .  .; 
göra  u.,  ilmaista,  ilmoittaa,  faattaa  ilmi  1. 
inlftfeffi,  te^bä  l.  faattaa  felwäffi. 

Uppenbara,  v.  a.  (ypixi)  ilmaista,  ilmoittaa, 
antaa  1.  tuoba  1.  faattaa  ilmi  1.  jnlfifunteeu, 
ilmi=antaa,  ilmisaattaa;  u.  en  hemlighet, 
ilmaista  1.  ilmi'-antaa  falaifuuS;  Gud  har 
n— t  oss  sin  hehga  vilja,  Sumala  on  meille 
pX)l)Cin  ta^tonfa  ilmoittanut  1.  itmi-'tuonut  1. 
ilmi»|aattannt;  u.  sig,  v.  r.  ilmestyä,  antaa 
itfenfä  ilmi,  tulta  ilmi,  ilmaistua;  Gud  u— de 
sig  för  Moses,  Snmala  ilmeStt)i  3D'Joofe!= 
felte;  Gud  u — r  sig  i  sitt  ord,  3umala  il' 
mest^i}  1.  ilmoittaa  itfenfä  fanasfanfa;  sa- 
kens sammanhang  skall  väl  snart  u.  sig, 
fol;taf)a  aftan  laita  ilmi  tullee  1.  ilmaistunee 
1.  feltoitte  tuUee;  den  u — de  religionen, 
ilmeSt^S=nöfonto;  det  u— de  ordet,  itmeSt^' 
nl)t  1.  ilmoitettu  fana. 

Uppenbarande,  n.  ilmaifeminen,  ilmoittami» 
nen,  ilmi^antaminen  1.  =faattaminen. 

Uppenbarelse,  f.  ilmeStt)S,  ilmeSti)minen,  it= 
maistuminen,  ilmi=tulo  1.  »tuleminen;  san- 
ningens u.,  totunben  ilmi-tnlo  1.  ilmaistu» 
minen;  Guds  u.,  den  gudomliga  u — en, 
Sumalan  ilmeStt)S  1.  itmesttjminen,  juma< 
lattinen  itmeStt^S;  u— n  af  Guds  vilja,  3u« 
matan  tal;bon  itmeSt^S  1.  (aktivt)  ilmoitta» 
minen;  Johannis  u.,  3ol;anne!fen  ilmeéttjS; 
Kristi  u.  för  apostlarna,  ÄriStutfen  ilmeS» 
tt}mincn  apostoleille;  Guds  u.  i  Kristo,  3u» 
malan  ilmestöminen  ÄriStuffeSfa;  engelns 
u.,  enfelin  ilmeStt)minen  1.  itmeSt^S;  han 
har  u— r,  pnetlä  on  ilmeSti}tfiä  1.  ilmeSt^g» 
näfijiä,  f)än  näfee  ilmeSt>)ffiä. 

Uppenbarelseboken,  f.  itmeSt^S^Iirja  1.  »raa» 
mattu. 

Uppenbarhgen  o.  Uppenbart,  adv.  juItifeStt, 
julfi,  itmeifeSti,  felfeästi,  fetwästi. 

Uppfara,  v.  n.  läl)teä  1.  mennä  ^liJS,  lentää 
1.  fittää  l^töS;  u.  till  himmeleu,  aStua  1. 
täljteä  ^lös  taitnaafen. 

Uppfart,  m.  i)tijs»meno  1.  4äl)ti5,  ^lö84ento  1. 
=liito;  (väg)  t)lös=mentätt>ä,  meno»tie. 

Uppfatta,  v.  a.  täfittää,  l^mmärtää. 

Uppfattning,  f.  fäfit^S,  fäfittäminen,  ijmmäv' 
täminen. 

Uppfattningsförmåga,  -gäfva,  f.  fäfltljffen  »oi» 
ma,  fäftt^ffeu  lofija,  tafit^S^coima  1.  -la^a, 
ätt?,  taju. 

Uppfinna,  v.  a.  fefftä. 

Uppfinnare,  m.  feffijä. 

Uppfinning,  f.  fefftntö,  tetftm^S. 

Uppfinningsgäfva,  f.  fetfiml;§=taitD  1.  »taleja, 
teffim^s=ät^. 

107 


850 


Upp 


Uppfinningsrik,   a.   !effeliä8  (=ään),    (ötjteltäS 

(=ään),  'ditjtU  (=ftään). 
Uppfislca,  v.   a.   faaba  ^JV^b^ffellä,  ^Ij^tää  1. 

etftä  tecbeötä;  (uppsnappa)  onfia,  cngitcKa, 

nouttta. 
Uppflamma,  v.  n.  Ietma{)taa,  tetmafibelta. 
Uppflyga,  v.  n.  lentää  ^(d8,  läl;teä  1.  p^räl^» 

tää' lentoon  1.  lentämään. 
Uppflygt,  f.  t)tö84ento. 
Uppflyta,  v.  n.  foliota  (=oan)  1.  nougta  toeben 

paåäi. 
Uppflytta,  v.  a.  muuttaa  l}tö6;   u.  en  gosse  i 

högre  klass,  muuttaa  1.  laöfea  1.  :|>ääétää 

)3oifa  ijlemmälle  luoMe  1.  i)Iem^ään  Inotfaan. 
Uppfläta,  v.  a.  ^ääötää  1.  tieStijttää  IctiStä  1. 

palmifoSta. 
Uppfodra,  v.  a.  f^ottää  re^^ut  1.  ruofa  Io^= 

^junn  1.  tatffi. 
Uppfordra,  v.  a.  (upphämta)  noötaa,  ^Iö6=nog» 

taa,  nostattaa;  (uppmana)  fel^oittaa,  »aatia; 

u.    ngn    till    liörsamhet,    limatta    1.    täöfeä 

j.futa  fuuliatfuutcen;  u.  en  fästning,  teaatia 

1.  teljotttaa  1.  fäöfeä  linnaa  antautumaan. 
Uppfordran,  f.  »aattmuS,  tef;oitu8;  antautu» 

mifen  iraatimuS. 
Uppfordring,  f.  noSto,  noStamuS,  Viöe=no§to. 
Uppfodringsmaskin,   m.  no8to=  1-  noStamuä» 

fone  (=een). 
Uppfordringsverk,  n.  no?tO>  1.  noStamu84aito8. 
Uppforsa,  v.  u.  !uof)ua  ^Iö8,  purnuta  (=uan) 

Uppfostra,  v.  a.  !a8tt)attaa. 

Uppfostran  o.  Uppfostring,  f.  fa6lr>atu8,  !a8- 
toattaminen. 

Uppfostrare,  m.  faStoattaja. 

Uppfostrarinna,  f.  !a8»attaia,  faStcattajatar 
(•ttaren). 

Uppfostringsanstalt,  m.  Ia6toatu6=Iaito8. 

Uppfostringskonst,  f.  fa8n3atu84aito. 

Uppfostringssätt,  n.  fa8lBatu8«ta))a. 

Uppfostringsverket,  n.  lta6tt)atu§4oimt  1.  =a[tat, 
fa8ivatu!]en  toimitu8. 

Uppfriska,  v.  a.  n>irttoittaa,  tPtr!iötää,  etol)t= 
tää,  raitiötuttaa,  raitistaa;  vatten  u — r  blom- 
mor, »e[i  ttirftfitää  1.  eltoljttää  fuHia;  reg- 
net har  n— t  luften,  fabe  on  ilman  raitio» 
tanut  1.  raitistuttanut  1.  ^•'ufjbistanut;  ett 
glas  vin  u — r  honom ,  lafi  toiiuiä  l)änet 
tDtrnjoittaa  1.  tcirftStää;  u.  minnet  af  ngt 
teroittaa  1.  ttirltStää  1.  iral)n?ietaa  muistoa 
jgttin;  n.  ens  mod,  irirttétää  1.  fiif)Otttaa 
j.fun  robtcntta;  u.  sig,  v.  r.  »irfiötäitä, 
tciriroittaita,  tinrltStää  1.  njirtootttaa  itfeän 
fä;  bliu— d,  »irfigt^ä,  it)irtt)Otttua,  raitistua. 

Uppfräta,  v.  a.  f^öbä  riffi. 

Uppfylla,  v.  a.  tätjttää;  u.  ett  rum,  ett  behof, 
ett  lufte,  täl)ttää  ^uonc  1.  tila,  tariue,  lu)3au§:, 
u.  ens  spådom,  tät}ttää  1.  toteuttaa  j.fun 
cnnuStuS;  u — s,  v.  d.  (gå  i  fullburdaii)  ta^- 

bä  toteen,  tuCa  tä^tet^tfi. 


Upp 

Uppfyllelse,  f.  tä>?ttäm^S,  täyttäminen,  tätjtän^ 
tö,  toteen=fäi}mincn;  ga  i  u.,  fätjbä  toteen. 

Uppfånga,  v.  a.  tattjata  (»^aan)  1.  jaaba  ttin= 
ni;  (uppsnappa)  tatoata,  tcffiä;  u.  en  gas, 
jol)taa  1.  t^auna  faafu  fäiltj)ju;  rörets  väg- 
gar u.  rök,  torwen  laibat  ottatoat  fatoua 
Irastaan  1.  itfeenfä. 

Uppfärga,  v.  a.  ))ainaa  1.  tDärjätä  (=ään)  uu= 
beétanfa. 

Uppfästa,  v.  a.  {tinntttää  1.  fitoa  ^tiJS,  ^auna 
^Iö8  fiiuni,  ^anna  ^liJS;  u.  svansen  pä  en 
häst,  fitoa  Ijehjofeu  liäntä  ^liJS;  u.  en  hår- 
fläta med  nal,  ^Iö64ianna  1.  :|^anna  tjIiJS 
^iue4etti  neulalla,  faSfata  (=aan)  ^tutfeufa 
neulalla;  u.  en  klädning,  ))auna  lenintinjä 
^1138  1.  ^Ii36  titnni;  u.  en  hatt,  fitoa  1.  Itin» 
nittää  liatun  rööbät  ^IcS. 

Uppföda,  v.  a.  elättää,  taStrattaa;  u.  friska 
barn,  faSiiiattaa  1.  elättää  tettrettä  la^^fia; 
u.  kreatur,  taStoattaa  1.  elättää  farjaa  1. 
eläimiä. 

Uppför,  prep.  o.  adv.  ^iö8=^ätn,  IjIöS  j.tin 
mijöten;  ga  u.  trappan,  fäi}bä  rapuista  1. 
raV^puja  i)Iö8;  klättra  u.  berget,  fawuta 
tcuorta  ^tös  1.  iruorta  m^iiten  ^Iö§;  segla 
u.  floden,  :|3urjcl)tta  ^lös  1.  ^Iö8=^äin  jofea 
myöten,  ^urjel;tia  jofea  tjiös. 

Uppföra,  v.  a.  ttjtebä  ljli)8;  (tippbygga)  rafen= 
taa,  tel)bä;  (spektakel,  konsert,  o.  d.)  pitad', 
(uppskri/va)  :panna,  :|Jonna  ijlög;  u.  ngt  i 
räkning,  paima  j.fin  rätinfiin;  u.  ngn  på 
förslag,  ^janna  jofu  toaaliin  1.  »aalitle  1. 
efiboUe;  u.  sig,  v.  r.  täijttäitä,  fätjttää  it= 
feänfä  1.  itjenjä. 

Uppförande,  n.  >)IöS=lx)ienti  1.  «tricuunen,  ra= 
tentaminen,  pitäminen,  paneminen;  (beteen- 
de) fai)tö8. 

Uppföre,  adv.  vlö6=t)öin,  ^lös  j.tin  nn}öten; 
se  Uppför;  upp-  och  utföre,  ^lij8»  ja  ala8= 
:|3äin. 

Uppförsel,  m.  ^I56=totentt,  ^Iö8=!uletu8. 

Uppfösa,  v.  a.  ajaa  IjIöS,  luoba  tjiös. 

Uppgift,  f.  ofoituS,  ilmoitus,  tieto,  (berättel- 
se) lertomuS,  fana;  hans  u.  är  ej  riktig, 
l)äuen  ofoitutfenfa  1.  ilmcitutieufa  ei  cle  ot* 
!ea;  enligt  hans  u.,  Ijäncn  fananfa  1.  ferto* 
muffcufa  1.  ilmoitutfenfa  1.  ofottuffenfa  mu* 
taan;  u.  på  mantalsskrifna  personer,  på 
försäkrad  egendom,  ofoituS  1.  ilmoituS  ^iXl" 
gilla  olen^iSta,  tt^afuutetuSta  omaifuubeSta, 
»atuutetun  omaifnuben  ofoituS  1.  ilmoitus 
1.  l}lö8=antD;  dessa  u— er  stämma  ej  öf ver- 
ens, nämät  ilmoitulfet  1.  ofoitutfet  1.  tiebot 
eiwät  :|3ibä  ^I}tä;  historiska,  ekonomiska 
u— er,  l)i6toriallifet,  taloubellifet  ofoitutfet  1. 
tiebot;    (ngt  som  bör  göras)  tel^tättjä;  (mat.) 

teon=anto,  tcl^täicä,  anotti. 
Uppgifva,    v.    a.    (gifva   ifrån    sig)    pääStaå, 
l)eittää,   antaa;    u.   ett  högt  rop,   päästää 
tctva.  ääni,  l^uubabtaa  1.  ^mrtaista  fonjaSti; 
u.  andan,  l^eittää  1.  antaa  l)enfeufä;  (a/stå) 


Upp 

antaa  1.  peittää  attiitft,  luo^jua,  tjlen=autaa; 
u.  en  fästning,  lähteä  1.  iVLOpua  Itnnoituf= 
feSta,  antoa  1.  peittää  tinna  altiiffi;  u.  ali 
sin  egendom  åt  borgenärerna,  alttitfi  an= 
taa  1.  peittää  faifen  taaaranfa  iDelfojiHe; 
u.  alit  hopp,  peittää  1.  jättää  faifen  tox= 
ironfa,  IuD^)ua  faifeSta  totwoSta;  (med- 
dela) ttmotttaa,  fanoa,  ofoittaa,  fertoa,  an= 
taa  ilmi;  u.  ett  medel,  ofoittaa  1.  ilmoittaa 
1.  fanoa  jofin  feino;  jag  kan  ej  u.  rätta 
orsaken,  en  tcoi  fanoa  1.  ofoittaa  1.  itmoit» 
taa  oifeata  iWä;  Plinius  u— ver,  att  .  .  ., 
^linio  fanoo  1.  fertoo  1.  ilmoittaa,  että  . . .; 
enkan  bör  u.  all  egendom,  leSfen  tnlee 
faifen  omaifuutenfa  ilmi  antaa  1.  ilmoittaa 
1.  ofoittaa  1.  l?Iöé=antaa;  han  anmanades 
att  u.  sina  lefnadsomständigheter,  Isäntä 
fäsfettiin  fanomaon  1.  ilmoittamaan  elämän» 
fä  olot  1-  ful^teet;  (ler}ina  till  lösning)  antaa 
felitettäträffi  1.  fnoritettatoaffi;  u— s,  v.  dep. 
(duka  under)  uu^jna,  nääntyä. 

Uppgillra,  v.  a.  )3anna  toireefen  I.  toireeöe, 
hjirittää. 

Uppglödga,  T.  a.  tnliStaa,  funmentaa  tuUfeffi. 

Uppgrumla,  v.  a.  fefoittaa,  :|3i5Örtää,  ^ämmen= 
tää,  te^bä  fefaifeffi  1.  ru^jaifeffi. 

Uppgrunda,  v.  a.  mataloittaa,  tef)bä  mata» 
lommaffi  1.  laibommaffi;  u— s,  v.  d.  ma» 
taloitua. 

Uppgräfva,  v.  a.  faitt)aa  »jlö8,  faitceöa  ^löä. 

Uppgä,  v.  n.  mennä  ^Ii36,  nouSta,  fotnota  (»oan); 
u.  pä  vinden,  mennä  ^löö  n.nnnille;  månen 
uppgick,  fuu  nonft  1.  fof^ofi;  termometern 
har  u— tt,  Iämpö»mittari  on  fofjonnut  1. 
nouSfnt;  summan  u — r  till  2000  mark, 
fumma  noufee  2000  marftaan;  v.  a.  fävbä; 
u.  rågång,  fä^bä  xa\o.  1.  raja  anfi. 

Uppgång,  m.  ^tö8=meno,  meno  1.  meneminen 

^IÖ8;  noufn;    under  u — en  till  tornet,  tor» 

niin  t)iö8  mentäesfä  1.  menneSfä;  solens  u., 
auringon  noufu;  vid  solens  u.,  auringon 
nouSteöfa;  solen  var  i  u — en,  aurinfo  oli 
noufemagfa  1.  noufemallanfa;  (ställe  for  upj}- 
gång)  ^lDg»|>ääfi^,  ^(i38»)3ää8tätoä,  l)Ii38»mcn» 
tätoä,  tie  1.  vaput  l^liJSj  h  var  är  u— en  till 
andra  våningen?  miStä  t)Iö§  toifeen  fertaan 
mennään  1.  :pää8tään?  misfä  on  ^Iö8»|)ääf? 
1.  ^Iö8»mentätoä  toifeen  fertaan? 

Uppgångsställe,  n.  >jIi5S))ääf^=)5aiffa,  ^töä»me» 
non  1.  paå\t)n  paitia. 

Uppgäld,  m.  tt)äii»fcrfo,  tDä(i'ral;a,  toai^etuS» 
^jalfinto. 

Uppgänga,  v.  a.  latoentaa  1.  f^toentää  ruuwin 
fierteitä. 

Uppgöda,  v.  a.  li^oittaa,  fljijttää  lif^atoaffi.^ 

Uppgöra,  v.  a.  te{)bä,  \opia,  toimittaa,  i^äät» 
taä;  u.  en  aflär  med  ngn,  fopia  afioiSta 
j.fun  fanSfa;  saken  blef  uppgjord ,  aftaöta  fo» 
niittiin;  u.  räkning,  te|)bä  1.  toimittaa  luwun» 
laöfn;  u.  liqvid,  tel^bä  1.  ))äättää  1.  toimittaa 
fuorituö;  u.  en  plan,  ^Jäättää  iofin  tuuma, 


Upp 


851 


1    tuumia  1.  tuumitella  jl.fin,  te^bä  luonnos; 

u.  ett  förslag,  tel^bä  1.  toimittaa  1.  laatia 

e^botuS. 
Upphala,  v.  a.  lainata  (=aan)  1.  paalata  (=aan) 

Upphandla,  v.  a.  oöteQa. 

Upphandlare,  m.  oStelija. 

Upphetsa,  v.  a.  fnumentaa,  fitl^oittaa;  (upp- 
reta) ^a^ttää,  f)ärf»ttää. 

Upphetta,  v.  a.  fuumentaa,  toariStaa,  lefottaa; 
u.  en  sten,  funmentaa  fitoi;  u.  ett  rum, 
fnumcntoa  1.  lef ottaa  1.  tuaristaa  l^none. 

Upphinna,  v.  a.  e^bättää,  ennättää  fiinni,  faa» 
ba  1.  tattjata  (»paan)  fiinni. 

Upphitta,  v.  a.  lij^tää;  se  Uppfinna. 

Upphjelpa,  v.  a.  auttaa  ^Iö8,  auttaa  feifalle 
1.  p^6tt)^n;  (återställa,  förbättra)  ebe8=aut» 
taa,  laittaa  funtoon  1.  iroimaan,  nostattaa, 
no§taa;  detta  upphjelpte  hans  affärer,  fe 
auttoi  1.  ebeS»auttoi  1.  :paranfi  1.  nostatti 
puen  afianfa;  n.  handeln,  cbeS=auttaa  1. 
njoimiStaa  1.  nostattaa  faup^jaa;  u.  en  egen- 
dom, laittaa  1.  panna  1.  auttaa  fartano  tooi- 
maan. 

Upphof,  n.  alfu,  a![fu»perä,  ft)nt^,  juuri,  po!^» 
ja,  aitU'\t}\),  ai\)t  (»een);  verldens  u.,  maa.' 
ilman  fV)nt^  1.  alfu»perä;  detta  var  u— vet 
till  kriget,  fiinä  oli  foban  f^^  1.  ai^e  (»een) 
1.  juuri  1.  alfu»fw. 

Upphofsman,  m.  alfaja,  f^nn^ttajä,  tefijä,  tcat» 
fnttaja,  noStaja,  fefftjä;  verldens  u.,  maa» 
timan  tefijä  1.  tuottaja;  u— en  till  min  o- 
lycka,  minun  onnettomuuteni  ftjnni^ttäjä  1. 
alfaja  1.  tcaifuttaja;  u— männen  till  kriget, 
foban  f^nnottäjät  1.  »vaifnttajat  1.  noSta» 
jat;  u— en  till  bedrägeriet,  petoffeu  feffijä 
1.  ötfuun=panija  1.  »aifnttaja. 

Upphopa,  v.  a.  ferätä  (»ään)  fooHe  1.  fofoon, 
foota  (»foan). 

Upphoppa,  v.  n.  l^^pätä  (»ppään)  1.  f)t)pä^tää 
^li5S. 

Upphosta,  v.  a.  ^Sfiä  1.  ^SfäiStä  1.  rtjfätStä 
^löS. 

Upphugga,  v.  a.  {»afata  (»ffaan),  r;afata  auft, 
f^affaetta;  u.  en  fönsteröppning,  ^afata  tf» 
funan  reifa;  u.  en  qvamsten,  l^afata  1.  f)af= 
faiHa  mijll^n»fitoeä;  u.  is,  l^afata  jäätä  auft 
1.  irti;  u.  en  gata,  tiaffailla  1.  ^afata  fatua; 
u.  ett  hus,  f^afata  l)uone  fel)älle. 

Upphvirfla,  v.  a,  tupruta  (»nan),  purnnta(»uau). 

Upphyfsa,  v.  a.  fieicistää,  fietoentää. 

Upphälla,  v.  a.  pitää  ijl^äätlä  1.  nostettuna. 

Upphållsväder,  n.  pouta,  pouta»fää  1.  »ilma; 
om  det  blir  u.,  joS  tulee  pcuta,  joS  tlma 
i)tcntt}>?  1.  poubettuu. 

Upphäfva,  v.  a.  toisfata  (»aan)  i){ög,  noStaa 
1.  fol^ottaa  ^lös,  foroittaa;  stormen  upphof 
vågorna,  mljrSf)?  »iSfafi  1.  fol)Otti  aallot 
forfeatle;  u.  sin  röst,  foroittaa  äänenfä;  u. 
ett  rop,  noStaa  1-  päästää  ääni;  (af bryta) 
peruuttaa,  peräyttää,  fatfaista,  lopettaa;  u. 


852 


Upp 


en  belägring,  ^erät?ttää  1.  lo^JCttaa  ^3tm= 
t^S,  Mata  {'-ttaan)  1.  heretä  (»!eän)  :>3ti-- 
rittämäStä;  u.  all  vänskap,  tatfatSta  1. 
Ic^.'Cttaa  faitti  Ij8tä»t)tj8  1.  ^§täte^l)6  lo» 
fctiania;  (gijra  ogild,  betaga  laga  kraft) 
cpuuttaa,  inmcta  (--can),  V^eruuttna;  u.  ett 
kontrakt,  fumcta  1.  e^iutttaa  tcntvaliti;  u. 
ett  k("ip,  peruuttaa  1.  c^juuttaa  1.  fumcta 
fau^^t.\i;  u.  ett  förbud,  :(>eruuttaa  1.  epuut= 
laa  ticlte;  hans  sednare  testamente  u — ver 
det  förra,  tiäncit  jälfimmäincn  te^tiimenttin» 
fa  fumcaa  1.  epimttaa  ebcUifen;  u.  sig,  v.  r. 
foI;cttatta,  fotieunaita,  nouSta;  jätten  upp- 
hof  sig  frän  klippan,  jättiläinen  fcbottii^e 
1.  fcbctti  itfenjä  Miclta;  u.  sig  emot  ngn, 
ncuSta  j.futa  lraf^taa^;  u.  sig  till  domare, 
nousta  1.  ruti^eta  (=)3ean)  tuomarifft. 

Upphäkta,  v.  a.  ^ääStää  (;afafi§ta,  anjata  (=aan) 
^afafet. 

Upphälla,  T.  a.  faataa  a§ttoi[)in,  taataa. 

Upphällning,  f.  a§tict[)iu  faatamtncn;  vara  pä 
u — en,  cÖa  fuutallanfa  1.  fumavruffida;  det 
är  pä  u — en  med  honom,  I)än  OU  jO  men» 
neilläniä  1.  fuufaUania. 

Upphämta,  v.  a.  tucba  1.  noutaa  ^Iö§;  (ploc- 
ka upp)  :^Dimia,  nouftia;  ('sam/a;ferätä(=ään), 
foota  (=foan). 

Upphänga,  v.  a.  n^3u€taa  ^Iö8,  ri^u8taa,  Van= 
na  riippumaan;  u.  en  rock  pä  spiken,  ri= 
^■aitaa  1.  ^vinna  nuttu  naulalle,  )janna  nuttu 
naulaan  riippumaan. 

Upphöja,  v.  a.  tjlentää,  forcittaa,  noStaa  >jli3§, 
(prisa)  ylistää;  u.  baneret,  t?Ientää  1.  nog= 
taa  ^liJS  fota4ippu;  u.  till  skyarna,  liliStää 
piteiin  a8ti;  u.  sin  stämma,  foroittaa  1. 
tjientää  ääncnfä;  u.  glansen,  värdet  af  ngt, 
!oroittaa  1.  ylentää  1.  enentää  jonfin  arttoa, 
fcmcutta;  u.  i  adligt  stånd,  foroittaa  1.  tjien» 
tää  aateliS^fäät^^n. 

Upphöjd,  a.  ^tcnnetttj,  foroitettu,  forfea,  ^te= 
xca,  fd^cinen,  fcbcattja;  u — a  tänkesätt,  ^Ie= 
•cca  mieli,  ^lewät  1.  forfeat  ajatuffet;  u— dt 
arbete,  fo^oincn  1.  tol^oaipa  tpi)  1.  leiffaug, 
!obo=t^ö  1.  4citfau8. 

Upphöjelse,  f.  i}IennijS,  forcituS. 

Upphöjelsetillstand,  n.  (teol.)  plenntl8»tifa. 

Upphöjning,  f.  ^Icnu^S,  «lentäminen,  foroituS, 
foroittaminen,  «liétäminen;  jmfr  Upphöja; 
(iipphöjdt  ställe)  tiftjr^,  forfea  paiffa,  forfo= 
paiffa,  foI}0=paiffa. 

Upphöra,  v.  a.  latata  (»ffaon),  tauota  (»foan), 
heretä  (»feän),  loppua;  u.  med  ngt,  lopettaa 
j.fin,  lafata  1.  tauota  1.  f)eretä  j6ttin. 

Uppifrån,  adv.  l}n;äältä,  «läältä. 

Uppigga,  v.  a.  »irfiStää,  terä8tt)ttää. 

Uppisa,  v.  a.  murtaa  jään  läpitje. 

Uppiska,  v.  a.  antaa  jelfä  täi)ft  1.  tähteen. 

Uppjaga,  v.  a.  ajaa  plö§. 

Uppkafla,  v.  a.  f  ääriä  f  apulaite;  f  ääriä  ^tö§; 
u.  ärmarna,  fääriä  l^i^at  \)i'6&. 

Uppkalla,  V.  a.  fäSfeä  1.  futfua  ^Iö8;  (vj^p- 


Upp 

ropa  vid  namn)  l^uutaa,  ^uutaa  nimeltä; 
(gi/va  dojmamn)  nimittää,  antaa  nimi;  u. 
ett  barn  efter  ngn,  antaa  lapieHe  j.tun  nt= 
mi,  panna  1.  ristiä  1.  nimittää  lapfi  j.fnn 
nimeflifctri. 

Uppkamma,  v.  a.  fammata  (=paan)  tjlij8,  «1153= 
fammata. 

Uppkasta,  v.  a.  ^löS-toiSfata  (=aan)  1.  »l^eittää, 
f)eittää  1.  toiSfata  1.  luoba  1.  ajaa  ^1158;  ber- 
get u— r  eld,  h^uori  ajaa  1.  ft^öffee  1.  tt)i3= 
faa  1.  offentaa  tulta;  u.  en  grop,  failoaa  1. 
luoba  fuoppa  1.  fuoppaa;  u.  en  vall,  tuoba 
1.  faiwaa  mattia;  (framställa)  tef)bä,  ojettaa, 
efittää;C«ppfcmÄ:as;offcntaa,antaa  «Ii5§  l.^Vén. 

Uppkastning,  f.  t}Ii36=Un8fau8  1.  =tt»i8faaminen; 
i)lö84uominen,  ajaminen,  faiiraminen;  of= 
fcnnuö,  offentaminen,  «lön^anto;  jag  kom 
till  u.,  minä  aloin  antaa  ijlön  1.  oticntaa; 
minua  alfoi  ofjettaa;  reta  till  u.,  ofjettaa, 
offennuttaa. 

Uppklarna,  v.  n.  feletä  (=fenen),  tutta  felfeäffi; 
himmelen  u— r,  taiftaS  jeltenee  1.  feeSt^v  •• 
fajagtuu. 

Uppklifva,  V.  a.  fattuta  (^puan)  1.  fiimeta 
(=peän)  «IÖ6. 

Uppklippa,  v.  a.  leifata  (»ffaan)  aufi,  auft= 
leifata. 

Uppklistra,  v.  a.  liistcröitä  (»tfen)  1.  iSfoStaa 
«Iö§  1.  fiinni. 

Uppkläda,  V.  a.  iraatettaa,  pufca  1.  laittaa 
a^aatteefcn,  antaa  1.  laittaa  iraatteet  «fle. 

Uppklättra,  v.  a.  fiiteetä  (=peän)  1.  falouta 
(»puanj  «IÖ8. 

Uppknyta,  v.  a.  pää8tää  1.  aicata  (»aan)  fol» 
mu8ta  1.  folmu  aufi. 

Uppknäppa,  V.  a.  attiata  («aan)  1.  päästää  nO' 
pistä,  awata  1.  päästää  napit  aufi. 

Uppkok,  n.  feitoS,  feitto. 

Uppkoka,  V.  a.  fiebuttaa,  fie^auttaa,  feittää 
1.  irariStaa  uubetlenia  1.  toiStamijcen;  (fig.) 
paistaa  1.  f^pjentää  uubettenfa. 

Uppkomling,  m.  onnen  fof)ottama,  ebeS^tutija. 

Uppkomma,  v.  n.  tuUa  «liiS,  pääStä  1.  nou8« 
ta  t)Ii>S;  u.  ur  jorden,  tuUa  I.  nouSta  maaS» 
ta  «IcS;  u.  ur  barnsäng,  pääStä  1.  ncuSta 
1}IÖ8  Iapien=tt)UoteeSta;  (uppstå,  härfyta)  tuUa, 
fl}ntl)ä,  faaba  alEunja,  nouSta;  en  storm 
uppkom,  mnrSfp  noufi  1.  ipntl}i;  deraf  upp- 
kom krig,  fiitä  fiiuttji  1.  noufi  1.  tuli  fota, 
fiitä  fai  fota  alfunia;  deraf  uppkom  olyc- 
kan, fiitä  onnettomuus  fi}ntoi  1.  tuli  1.  aU 
funfa  fai. 

Uppkomst,  m.  ^Ii58=tuIo  1.  =tufcmu8,  noufe» 
minen,  noufu;  vid  u— en  ur  källaren,  fel= 
lariSta  IjIiJS  tutteSfa;  u.  ur  barnsäng,  lap» 
fen=»uctceSta  noufeminen  1.  foitumiuen  1- 
paraneminen;   (ursprung)  fpntp,   alfu=perä; 

(framgång)  ebcS=tuIo,  cbcS^pääf^,  meucSt^S, 
foitumincn;  han  har  att  tacka  sin  bror 
för  sin  u.,  ^änen  on  ttjeljcänfä  fiittäminen 


Upp 

ebes^ulostanfa  1.  nteneStt^ffeStänfä;  den  han- 
deln har  varit  hans  u. ,  fen  fau^jait  !autto 
l)'dn  en  loitunut  1.  ebes^tullut  1.  ntnKMut. 

Uppkorka,  a.  ottaa  fovtfi  1.  tul^^a  aufi,  atoa' 
ta  (=aan)  fortista;  u— de  buteljer,  fortiöta 
atcatut  1.  forfittomat  putelit. 

Uppkrafsa,  v.  a.  iuopia  1.  ruo)3U8taa  ^Ii39. 

Uppkrypa,  v.  a.  mantia  1.  fonguta  (=fuan)  \}V69. 

Tppkräkas,  v.  d.  cffentaa  ulog. 

Uppkräla,  v.  n.  mataa  1.  mabclfa  1.  manlia 
VlöS. 

Uppkäftig,  a.  rääix)ä=[uinen  1.  4nu. 

Uppköp,  n.  cSto,  oStamuS,  oStelu;  u— et  af 
varor,  tamarain  oStctu  1.  oSto;  göra  u.,  te]()bä 
oStoffia,  oStcEa  j.tin. 

Uppköpa,  v.  a.  oStaa,  oStella,  oStaa  fofoon  1. 
iraraffi;  n.  ved  för  vintern,  oStaa  puita. 
tatoen  toaratfi. 

Uppköpare,  m.  oStcIija,  0§tD=mie8,  fo!oon= 
ostaja. 

Uppköra,  v.  a.  föetää  1.  Mettaa  tjiös,  ayaa 
^löS;  (åker)  ajaa  1.  tljntää  ^löS;  u.  ngn  ur 
sängen,  ajaa  jofu  t}Ii53  fängijStä;  u.  vägar, 

■  ajaa  1.  (öppna)  aroata  teitä;  vägarna  äro 
u— rda,  tiet  otoat  ajettuina. 

Uppkörsel,  m.  ^Iij8=toeto  1.  »hlletuS. 

Uppkörsväg,  m.  ^ti3Sa>eto=tie,  i)Ii5§ajo=tie. 

Upplag,  n.  icaraSto,  taiparaSto,  taivara»  1.  Mu= 
toaraSto;  (bygyn.)  fannatnS4^aiffa  1.  4'o:^ta. 

Upplaga,  f.  )jainoS,  ^Ii5S-:pano;  gifva  ut  en 
ny  u.  af  en  bok,  utoS  antaa  uuft  painoa 
jotafin  firjaa. 

Upplaga,  v.  a.  (aittaa  !nntoon,  laittaa  un- 
bellenfa. 

Upplagsgods,  n.  toaraSto=taivara  1.  =fa(u. 

Upplagsmagasin,  n.  JDaraöto=  1.  tatcara^ma^ 
fafiini. 

Upplagsort,  m.  toara8to=  1.  tatoara=))aina. 

Uppland,  n.  t)ti=maa,  t)Vå--maa,  maan  jtjbän 
(=men). 

Upplandas,  v.  d.  maatna. 

Upplandning,f.  maatuminen,  maatumuS,  maan= 
tefo. 

Upplappa,  v.  a.  ^)aifata  (=ffaan)  fofoon. 

Upplasta,  v.  a.  :(3urf aa  laStia  (maaCe  1.  tjtcS). 

Upplefva,  v.  a.  etää,  eläeSjänfä  1.  iäsfänfii 
nä^bä  1.  fofea;  u.  en  hög  ålder,  eliiä  1. 
tulla  forteaan  i.  juureen  ifään  1.  »anljaan 
tfääu;  jag  u — ver  ej  den  dag,  dä  .  .  ., 
fitä  ))äiwää  en  näc  1.  iäsfäni  näe  1.  en  fii= 
l^en  )3äiteään  elä,  jotloin  .  .  .;  han  u— fde 
den  sorgen,  att  .  .  .,  l;än  näfi  1.  fai  iä6= 
fänfä  1.  eIäeS(änfä  näl^bä  1.  fofea  fen  fn= 
run,  että  .  .  .;  jag  har  u — vat  många  miss- 
öden, olen  eläeSfäni  1.  iäsfäni  nä(;n^t  1. 
fotennt  monet  »onriot;  v.  n.  dpVjä,  hjirfis» 
tl}ä,  lfirfi6t\}ä  1.  nouSta  eloon. 

Uppleta,  v.  a.  etfiä,  etfisfellä,  tjafea,  f;aeSfeI= 
la,  etfiä  1.  l;afca  tjiös. 

Upplexa,  v.  a.  antaa  toria  1.  nnfiteita,  torna 
fuut  filmat  täijteen,  läffijttää. 


Upp 


853 


Upplifva,  v.  a.  clä^^ttää,  eto^ttää,  h)irfiStää, 
Jvirnjoittaa,  troimiStuttaa;  solen  u — r  växter- 
na åter,  aurinfo  jätteen  faStoit  elw^ttää  1. 
loirfistää  I.  totrteoittoa;  vinet  u— r,  toiina 
mielen  toirteoittaa  1.  toirfistää  1.  eläf)Vttää; 
u.  ens  mod,  roI)faiSta  1.  njirfiStää  j.fun 
mieltä,  nostattaa  1.  eto^ttää  j.fun  ro:^feut= 
ta;  u.  ett  em  bete,  noStattaa  1.  afettaa 
toirfa  uubeKeen;  u.  minnet  af  ngt,  uu= 
bistaa  1.  toerestää  1.  toirfistää  1.  eltt)^t= 
tää  muistia  jSttin;  u.  det  gamla  hatet, 
nostaa  1.  nostattaa  1.  fierättää  toani)a  »i^a; 
u— s,  v.  d.  el:t3l)ä,  eläl)tl)ä,  eloStua,  n)irfiS=^ 
t^ä,  tinretä  (»fenen),  tvirota  (=foan);  handeln 
u— ades,  fau^i:^'^  »irfiStlji  1.  el^J^il.  eloStni 
1.  föirfeni;  han  u— s  af  vinet,  I)än  »irfiSt^tj 
1.  ilostuu  1.  eloStuu  toiinaSta;  alla  voro 
upplifvade,  faitfi  oliluat  ilostuneina  1.  eläf)= 
t^neinä  1.  iloiSfanfa;  u — nde  musik,  clä= 
]^l?ttäföä  1.  toirfistättjä  foitanto. 

Upplinda,  v.  a.  ))äästää  1-  aiuata  (=aan)  iapa= 
lo  1.  fääre  anfi,  aicata  1.  ))ääStää  fafsaloSta. 

Uppliniera,  v.  a.  iciin.iata  (=aan)  1.  irnilcoittaa 
toalmiiffi,  toctää  jciitoat  ^Ii)S  1.  toalmiiffi. 

Upplocka,  v.  a.  (locka  upp)  f)DufuteIIa  ^löS. 

Upplocka,  v.  a,  (plocka  upp)  :|)oimia  1.  nouf= 
fia  ^löS. 

Upplopp,  n.  I;ältnä,  melsfe  (=een),  n)äcn=tun= 
goS;  (uppror)  falpina. 

Upplossa,  v.  a.  ^)ääStää  1.  :|3ääStelIä  anfi. 

Uppluckra,  v.  a.  se  Luckra- 

Upplupen,  a.  se  Upplöpa. 

Upplyfta,  v.  a.  noStaa  1)1136,  noStaa,  foI)ottaa, 
tjientää,  foroittaa;  u.  en  börda  frän  mar- 
ken, noStaa  taaffa  maaSta;  u.  sina  händer, 
noStaa  t)lös  1.  ylentää  1.  fofjottaa  1.  ojentaa 
^Ii3S  fätenfä;  u.  ögonen  mot  höjden,  l}kn^ 
tää  1.  Inoba  1.  nostaa  filmänfä  taitoaafen, 
iuoba  1.  nostaa  filmänfä  t)lös=^3äin  1.  i}Iöä 
forfentecn;  n.  en  kullfallen,  nostaa  faatu= 
nnt  1)IÖS  1.  feifomaan;  u.  till  skyarna,  i)Ien= 
tää  1.  IjIiStää  1.  foroittaa  ^iliriin  aSti;  u. 
till  anseende,  noStaa  1.  foi)Ottaa  1.  foroit= 
taa  arlpoon;  u.  sitt  hjerta  till  Gud,  tjlen» 
tää  fi}bämenfä  Sumalan  tl)fö  1.  Sumalaan; 
det  u— er  själen,  fe  ylentää  fielua  1.  miet= 
tä;  en  u — nde  tanke,  mieltä  ^lentätoä  ajatuS. 

Upplysa,  v.  a.  toalaiSta,  »t>aUStaa;  solen  u — er 
jorden,  aurinfo  tcalaifee  1.  »alistaa  maan; 
u.  menniskorna,  trJatiStaa  il^mifiä;  u.  ens 
förstånd,  toalistaa  1.  toataista  1.  felittää  j.fun 
ijmmärrijstä;  (förklara)  felittää,  icalaista; 
(tillkännagifm)  ilmoittaa,  antaa  tietää;  u. 
en  sats,  felittää  1.  toalaiSta  laufe;  tiden 
skall  u.  allt,  aifa  on  faiffi  inalaifetna  1.  fe= 
Uttät»ä;  u.  ngn  om  ett  misstag,  ilmoittaa 
1.  felittää  I.  »alaista  1.  tietää  antaa  erl^c» 
tt)S  j.fnKe;  jag  ber  endast  att  fä  u.,  att . ,  ., 
^i)4)bän  »aan  faabaffeni  1.  faaba  ilmoittaa 
1.  felittää  1.  »alaista  fen,  että  .  .  .;  u— nde 
förklaring,  »alaife»a  felit>jS;  u— nde  tillägg, 


854  Upp 

noter,  fcItttJi»ät  1.  toalaifelcat  Itfä^!fct,  mu 
tat;  upplyst  rum,  tcalatStu  1.  toaloincn  f)UD= 
ne  Hen);  en  upplyst  man,  »aUstunut  niieg; 
i  dessa  upplysta  tider,  näinä  toaliötuneina 
ottoina,  tä^än  tcalistuneefen  aitaan. 

Upplysare,  m.  hjaliStaja. 

Upplysning,  f.  ftialatStuS,  ftaligtnS,  njalaife- 
minen,  toalistaminen,  iralo,  felto,  tieto,  tie= 
tää»anto,  ilmoituö,  |eliti)§;  jmfr  Upplysa; 
jordens  u.  genom  solen,  maan  ttjalailemi^ 
nen  1.  njalaistuä  1.  »atistaminen  anringon 
tantta;  u— en  i  rummet  var  svag,  l;uoneen 
toalo  1.  tealaiStuS  oli  f)uono;  fä  u.  om  ngt, 
faaba  tietoa  1.  tietoja  1.  fetfoa  1.  n»a(oa  1. 
felit^Stä  jöttin;  gifva  n— ar  i  en  sak,  an» 
taa  tietoja  1.  feltoa  1.  felitljffiä  1.  itmoituöta 
afiaSta  1.  aftagfa;  jag  åstundar  närmare  u. 
härom,  minä  ta()bon  tartemH*  1-  lifem^ää 
tietoa  1.  feltoa  1.  felittjStä  afiaSta;  religiös 
och  politisk  u.,  usfonnollinen  ja  tt)aItioIti= 
nen  toali§tu8  1.  toalo;  nationens  u.,  tanfan 
»aiiätuS  1.  (aktivt.)  toatiétaminen;  (teol.) 
u— en,  patistaminen,  ^IöS=»ati8tuS. 

Upplysningsvis,  adv.  iclittjtfetfi,  ilmoitutfetft, 
tiebotft,  tiebon  ^^teätft. 

Upplyst,  se  Upplysa. 

Upplyst,  adv.  waliStunecSti,  iratiötuncetta  ta= 
nsatta. 

Upplaga,  v.  a.  Ieimal}taa,  viema[)taa,  Icimal^» 
taa  tnieen,  ft)ttt}ä  tuleen  1.  ilmi»tuleen;  ett 
krig  var  nära  att  u.,  jota  oli  ft}ttl)ä  1. 
f^ttprnäifiUänfä  1.  leima^tamaSfa. 

Upplåna,  v.  a.  lainata  (=aan),  lainaelfa. 

Upplåta,  v.  a.  (öppna)  awata  (--aan),  autai§» 
ta;  (ufcerläta)  antaa,  tuowuttaa,  jättää,  t}eit= 
tää;  har  ni  ett  rum  att  u.?  onto  teillä 
l^uonetta  antaa?  jag  har  upplåtit  ät  honom 
nyttjorätten,  olen  t}änet(e  nautinto^oiteiiben 
tuottiuttanut  1.  antanut  1.  jättänet. 

Upplåtelse,  f.  luowutuS,  antamuö,  annanto, 
jättäminen,  jätäntö. 

Upplåtelsebref,  n.  luotDUtuS-Iirja,  antamié» 
tirja. 

Upplägga,  v.  a.  ^janna  t)Vå9,  ^tö8=^3anna;  u. 
böcker  på  hyllan,  ^anna  tirjoja  ^1133  I;t}t» 
I^Ee;  u.  ved  i  famnmått,  tatoa  1.  öli33= 
panna  puita  ft)Ien=mittaan;  u.  varor  i  ma- 
gasin, panna  1.  talleta  (4ean)  1.  panna  »a= 
raStoon  tairaroita  matafiiuiin;  u.  sina  kort, 
lenjittää  torttinja,  panna  torttinfa  auti;  u. 
här,  panna  1.  laittaa  1.  afettaa  f)iut[ia  ^lö§; 
u.  en  bank,  panna  1.  laittaa  1.  afettaa  pant» 
ti  toimeen;  u.  en  bok,  ^Ii36=panna  1.  pai= 
nattaa  tirjaa. 

Uppläsa,  v.  a.  (med  nyckel)  attata  (»aan) 
anti;  (läsa  högt  ur  bok,  o.  s.  v.)  hlfea,  lu' 
tea  1}IÖ8  1.  ääncenfä;  u.  ett  stycke  ur  min- 
net, lutea  toppale  uIto=muietianfa  1.  ulto= 
muistilta. 

Upplöja,  v.  a.  t^ntää  ^(ÖS;  u.  ur  linda,  tl^n- 

tää  1.  wiiltäö  tarteesta  (^iiJS);  u.  nedgräfda 


PP 


skatter,  t^ntää  ^lös  tättetttjjä  aarteita,  tp-^ 
tää  ala8=tai»ettuja  oarteita  i)IöS. 

Upplöpa,  v.  n.  tultea  1.  juoSta  ^löS  1.  ^Iö8= 
päin;  jmfr  Löpa;  upplupen  ränta,  juoSnut 
i.  taöiranut  1.  matfettawa  torto;  u— pen 
maska,  l^elt^n^t  1.  pääSn^t  1.  juoSnut  filmä. 

Upplösa,  v.  a.  pääötää  1.  pääStetlä  1.  purfaa 
auti,  awata  (=aan),  te^ittää,  Rajoittaa;  u.  en 
knut,  päästää  1.  awata  1.  purtaa  fcimu 
auti;  u.  ett  äktenskap,  purtaa  1.  t)ajoittaa 
atoio4iitto;  u.  en  sammankomst,  eroittaa  1. 
lopettaa  totouS,  päästää  totoutfeSta;  (kem.) 
liuottaa,  tiukentaa,  (smälta)  fulattaa;  (ut- 
reda, förklara)  felittää,  fuorittaa,  arttjata 
(=aan);  u.  ett  problem,  felittää  1.  fuorittaa 
tel;tä»ä;  u.  en  gåta,  felittää  1.  arteata  ar= 
tooituS;  u.  sig,  v.  r.  (om  knut,  o.  d.)  laueta 
(4ean),  arcautua,  purfautua,  tef)etä  (^teän), 
^ajota  (»oan);  (kem.)  liueta  (4ean  1.  =te= 
nen),  liuota  (»toan);  sammankomsten  upp- 
löste sig,  totouä  ^ajofi  1.  fä»i  eriltenfä  1. 
ertautui. 

Upplöslig,  a.  liutca,  liutenettja,  jonta  tooi  a= 
nmta  1.  päästää  1.  Rajoittaa;  är  den  knuten 
u.  ?  onto  fe  folmi  aufenewa  1.  purtautuwa 
1.  pääfenjä?  tooifo  fen  folmun  awata  1. 
päästää? 

Upplöslighet,  f.  liutenetoaifuuS,  tiuteuS,  m.  m. 

Upplösning,  f.  (aktivt)  päästäminen,  päästele» 
minen,  auft=pää8täm?S,  awaaminen,  purta= 
minen,  purtamuS,  t)ajoitu8,  eroituS,  fcltt^S, 
fuorituS,  felittämiuen;  liuiuotus,  liuwenuuS, 
liuwottaminen;  (passivt)  auti^pääfeminen, 
ajautuminen,  purtautumiuen,  lauteamiuen, 
f)ajoamiuen,  i;ajcu3,  eriflcnfä  meno,  felnje= 
nemineu,  fuoriutuminen;  liuteneminen,  liu' 
teaminen;  jmfr  Upplösa. 

Upplösningstillstånd,  n.  l^ajoamiS»  1.  fjajouä» 
tila,  l)ä»iämt}S=tiIa. 

Uppmana,  v.  a.  tef)oittaa,  täSteä,  p)Jt)tää. 

Uppmaning,  f.  tcf)OituS;  på  hans  u.,  ^äncn 
te(}oituffeStanfa. 

Uppmeta,  v.  a.  ontia  ^löS,  faaba  1.  pl;>jtää 
i)Iö3  ongetla. 

Uppmjuka,  v.  a.  pehmittää;  (med  vatteti)  t)au* 
toa,  uuttaa;  u— s,  v.  d.  pet;mitt^ä,  peljmetä 
(men),  Iaf)istua. 

Uppmudra,  v.  a.  ruopata  (=ppaan)  1.  perata 
(»taan)  f^wemmätfi. 

Uppmuntra,  f.  teloittaa,  tiit)oittaa;  u.  ens 
mod,  tiil)oittaa  1.  rof)faiSta  j.tun  mieltä; 
(göra  munter)  ilatiuttaa,  iloittaa,  iloStaa. 

Uppmuntran,  f.  tel;oituS;  till  u.,  te^oitutfetft. 

Uppmura,  v.  a.  muurata  (»aan)  i)IöS. 

Uppmynta,  v.  a.  mijntätä  (»ttään)  1.  Ii^obä 
ral;a"tfi  taitti. 

Uppmåla,  f.  maalata  (»aan)  uubeStauia. 

Uppmärksam,  a.  t)uomaUinen,  t)uomioUinen, 
tiuomaawaineu,  n)aarin»ottaa»a,  tartallinen, 
tartta,  tartfaawainen;  u.  åhörare,  i)uoinaU 
linen,  1.  tartta  1.  tarttaawaineu  fuuntelija; 


Upp 

u.  läsare,  hjaartit^ottatoa  1.  tarffaatuaincn  Iu= 
ftja;  vara  u.  på  ngt,  ^Jttää  j.fiu  waaritta, 
ottaa  toaaxi  jStftn,  ctla  tarfatttuen  1.  xi^cia.-' 
rtttinen  1.  »aarin^^itäftä  jonttn  fitf)teen;  gö- 
ra en  u.  på  ngt,  tarffauttaa  1.  Ijattjauttaa 
j.futa  j^fin,  faattaa  jofu  tt>aarin=ottantaan  1. 
huomaamaan  j.fin  1.  ottamaan  »aari  jöttin; 
vara  u.  mot  ngn,  oCa  ^uomaawatnen  1. 
l^nomaKinen  j.tuta  Mutaan  1.  fofjtetiaS  j.EuKe. 

Uppmärksamhet,  f.  ^uomio,  f)Uomat(ifnu§,  ^uo^ 
maaicatfunö,  vr»aarin  =  ottawaifuue,  tarMt» 
fuu§,  tarffuns,  tarlfaatoaifuus;  vända,  rikta, 
fästa  sin  u.  på  ngt,  luoba  1.  fääntää  ]^uo= 
mtonfa  jl^fin,  tarfata  (=ffaan)  1.  tavfaStaa 
j.fin,  tarfistua  j^fin,  ^ttää  j.fin  ttjaaritta, 
otta  tcaari  jStfin;  göra  en  u.  på  ngt, 
väcka,  fästa  ens  u.  på  ngt,  tarffauttaa  1. 
tarfagtuttaa  j.tuta  1.  jonfun  f^uomiota  j^fin, 
faattaa  jofu  j.fin  f^uomaamaan  1.  waarin= 
ottamaan  1-  tarffaamaan;  lemna  utan  u., 
f)eittää  tarffaamatta  1.  »aarin^ottamatta,  ei 
i^uolia  tarfata  1.  f)uomata  1.  toaarin^ottaa 
j.fin;  med  u.,  ]f)uomaah)aifuubetIa,  tarf f aa= 
iraifuubeda,  tarfaten,  toaarin=ottaen,  m.  m. 
se  Uppmärksamt;  det  väckte  allas  u.,  fe 
fogfi  faiffcin  f)uomioon  1.  tarffaamifeen;  han 
visade  mig  mycken  u.,  l^äu  ofoitti  minuHe 
fuurta  I;uomaUifuutta  1.  J^uomaatcaifuutta. 

Uppmärksamma,  v.  a.  [;uomata  (=aan),  tar= 
fata  (=ffaan),  toaarin=cttaa. 

Uppmärksamt,  adv.  f)UDmaflifeStt,  fjuomaa= 
waifeSti,  ]()uomiotfa,  toaarin-'Ottaen,  ipaarin^ 
:|)itäen,  tarfaten,  tarffaatoaifeSti,  tarfasti; 
jmfr  Uppmärksam. 

Uppmäta,  v.  a.  mitata  (»ttaon). 

Uppmöblera,  v.  a.  toaruStaa  tä^bcttiftttä  l^uone= 
faluitta. 

Uppnegociera,  v.  a.  ^anffia,  toimittaa,  ef^botte» 
lemififfa  1.  tcäU'-^uf;eit(a  fjanffia,  l^anffia 
lainafft. 

Uppnysta,  v.  a.  fcriä  faiffi,  ^janna  faiffi  fc= 
rälle. 

Uppnå,  v.  a.  faatouttaa,  tatoata  (=^aan),  päU' 
tä,  faaba;  u.  målet,  ^ääStä  i^eriHe;  u.  en 
hög  ålder,  clää  Ipanfjafft,  elää  1.  fjääötä  for= 
feaan  ifääu,  faawuttaa  forfea  ifä;  u.  hemmet 
innan  aftonen,  pääWå  1.  faapua  fotiin  1. 
faatouttaa  fotinfa  ennen  iltaa;  se  Upphinna. 

Uppnämna,  v.  a.  nimitellä,  nimittää,  lueteCa 
nimet. 

Uppnäsig,  a.  feffa»  1.  feiffa^neuäinen,  f3t)8t^= 
nenä  1.  »nenäinen. 

Uppnöta,  V.  a.  fufuttaa  aufi  1.  rifti;  (om  väg) 
fuluttaa  tafaifefft. 

Uppodla,  V.  a.  »iljettä,  tel^bä  »ilja^maaffi; 
(fy.)  txiiljellä,  muofata  (»ffaan),  mnoboStaa, 
^rjoittaa;  u.  sitt  förstånd,  toiljellä  1.  ^ax= 
joittaa  1.  muoboStaa  ^mmärr^Stänfä;  u.  ett 
språk,  ttiljellä  1.  muoboStaa  1.  :|)arantaa 
fieltä. 


Upp 


855 


Uppodlare,  m.  itJiljelijä,  btlja=maaffi  tefijä, 
muoffaaja,  muoboStaja. 

Uppodling,  f.  ttiljeteminen,  toiljel^S;  muoffaa= 
minen,  muoboStaminen,  l^arjoittaminen;  (upp- 
odlad jord)  tt)iljeh)6=maa,  njifja^maa. 

Uppoffra,  V.  a.  uhrata  (»aan),  fsanna  altiiffi, 
menettää;  u.  sitt  lif  för  ngn,  ul^rata  1. 
^3anna  altiifft  fienfenfä  j.fun  ebeStä;  u.  ngn 
för  sin  ärelystnad,  funuiau^inionfa  tabben 
menettää  I.  uf)rata  jofu;  u.  sig  åt  en  ve- 
tenskap, ul^rata  itfenfä  joHefin  tieteelle;  u. 
penningar,  menettää  1.  fuIuttaa  ra^aa. 

Uppoffring,  f.  u^rauS,  ul^raamineu,  altiiffi 
pano  1.  paneminen,  menette,  menettäminen, 
fulutfaminen;  med  u.  af  sin  helsa,  af  hela 
sin  egendom,  tertoe^teufä  ja  faifen  omai= 
fuutenfa  u^raamifella  1.  uhraten  1.  ntenettä= 
mifettä  1.  menettäen  1.  altiifft  ))annen. 

Uppom,  se  Ofvauom. 

Uppqvicka,  V.  a.  se  Upplifva. 

Uppqvälla,  V.  n.  )3ul<)uta  (=^)3uan)  1.  lähteä 
tjlös,  lähteä  juoffemaan  1.  ^ul))^uamaan. 

Upprada,  v.  a.  rittiittää,  riöjitellä,  (p«  hvar- 
andra)  latoa,  labeHa  (=telen);  (jfig.)  tabetfa. 

Upprensa,  v.  a.  fjerata  (=taan)  ]pul;taafft,  )3erota. 

Upprepa,  v.  a.  toiStaa,  toistetta,  matfia,  fer= 
toa,  fanoa  toistamifeen;  n.  hvad  man  sagt, 
toistaa  1.  matfia  fanojanfa  1.  ^nf)eitanfa;  jag 
vill  i  korthet  u.,  taf;bon  Iijl^^eSti  matfia  1. 
fertoa  1.  toiStetta;  ofta  u.  ett  och  det- 
samma, matfia  1.  matfiSfeCa  ^f)tä  ja  famaa. 

Upprepande,  n.  toistaminen,  toisteleminen, 
toiste  (»een),  matfiminen,  matfima. 

Uppresa,  v.  n.  matfuStaa  1.  matfata  (=aan)  1. 
Iäf;tcä  1.  fulfea  ^lös  j^fin. 

Uppresa,  f.  ^loS^matfa;  under  u— n,  ^Iö8= 
matfaöa,  ^lijs^matfatesfa. 

Uppresa,  v.  a.  noStaa  feifomaan  1.  feifalfe, 
nostaa  ^^Stlj^n,  noStaa  ijIcS,  ^JijSt^ttää,  pa^ 
ncttaa;  u.  en  fallen,  noStaa  faatunut  t)Vö9 
1.  :|3^St^t)n  1.  feifaöenfa;  u.  ett  hus,  rafen= 
taa  1.  fof)Ottaa  ^uone;  u.  en  minnesvård, 
:|)^St^ttää  I.  )3anettaa  muiSto=^atfaS;  (förmå 
till  uppror)  noStaa  1.  nostattaa  faninaan, 
nostaa;  u.  sig,  v.  r.  nouSta  feifomaan  1. 
feifallenfa,  nouSta  t}IöS  1.  ^^St^^n,  fo^ottai= 
ta;  (göra  uppror)  nouSta  faninaan,  nouSta 
toaStaan,  nonSta. 

Uppresning,  f.  ^lijs^noSto,  ))^Stijt^S,  rafennuS; 
(ett  folks)  fa)3inaan=noufu,  noufemuS,  tapx- 
nan  noSto. 

Uppreta,  v.  a.  fuututtaa,  tpi^aStuttaa,  noStat^ 
taa.  loivaa  1.  tt)if)aan,  fiitoaStuttaa;  u— s,  v. 
d.  fuuttua,  toi^aStua,  äfämi}Stt)ä,  fiihjaStua. 

Upprida,  v.  a.  ratfaStaa  ^löS,  ^Ii38=ratfaStaa. 

Upprifva,  v.  a.  refiiä,  re^iä  1.  retoäistä  ijIöS 
1.  aufi,  :|3urfaa  aufi  1.  riffi;  u.  ett  bref,  rc^^ 
ttiäistä  firjc  aufi;  u.  ett  sår,  refiiä  l^aatoa 
aufi;  u.  gamla  sår,  fi^oittaa  1.  ärryttää 
toan^oja  f)aanjoja;  u.  en  bro,  reisiä  1.  ^ur= 
faa  ftlta  (riffi). 


856 


Upp 


Uppriktig,  a.  totinen,  toiH-ntön,  teafainen,  toa» 
ta;  han  är  nog  u.  att  tillstå  det,  f)än  on 
niin  totinen  1.  »il^itön,  että  jen  tunnustaa; 
var  u.  mot  mig,  ole  irilpitön  1.  toata  1. 
totinen  minna  foI)taan;  u.  vän,  vänskap, 
totinen  1.  »il?3itön  1.  »afa  ^Stäaä,  l?§täto^l}8. 
Uppriktighet,  f.  totiiuu6,   toilpittöm^^S,   t»a= 

taifunS. 
Uppriktigt,   adv.  totijeSti,  t»il))ittömä§ti,  tt»a= 
taaSti,'  »afaiiegti. 

Upprinna,  f.  jaaba  alfunfa,  lähteä,  nouSta, 
lähteä  iuoffemaan,  fummuta  (-^Juan);  en 
källa  u— er  der,  fxinä  !um:puaa  1.  ncujee 
Iäl}be;  floden  u— er  i  bergen,  toirta  läljtee 
1.  jaa  alfunja  »uortlta;  ett  blomster  upp- 
rann pä  samma  stuUe,  famaSta  ^saitaSta 
(äbti  I.  nouft  tuttanen;  solen  upprann,  an-- 
rinto  1.  ^äitcä  nonfi  1-  fctjoft. 

Upprinnelse,  f.  alfu,  altu4^evä,  imit},  juun; 
floden  har  der  sin  u.,  teirran  aUu  1.  läf}be 
on  fiettä,  fteltä  tcirta  Iäl}tee  1.  alfunia  faa; 
ett  ords  u.,  janan  atfu^t^erä  1.  jpntij  1.  juu< 
ri;  slägten  leder  sin  u.  från  äldsta  tider, 
futu  fol^taa  juurenja  1.  attunja  i.  alfu= 
)5eränjä  1.  jutoutta  on  juurenja  1.  alfunja 
muinoifimmiSta  ajoiéta;  frän  världens  u. 
maailman  aluSta  1.  ji)nn^8tä  a§tt. 

Upprispa,  v.  a.  letittää,  !et)ittää  1.  re^iä  au!t 

Upprista,  v.  a.  toiiltää  1.  ))iirtää  1.  »iilaiSta 
outi,  :pu'f){at8ta. 

Upprita,  v.  a.  ^iiruStaa,  Jutnata  (=aan);  pn 
ruStaa  1.  !utoata  uubeStaait. 

Uppritning,  f.  ^iiru8tu6,  piirustaminen,  fu= 
ttaaminen. 

Upprop,  n.  efiin=:^uuto,  Buuto;  efter  u.,  l)uu 
bon  1.  efiin-l)Uubon  mufaan;  (af  ^  auktioni 
sten)  f}uubatu§;  u.  af  hemman,  tilan  f)UU 
batué  1.  Ijuuto. 

Uppropa,  v.  a.  {)uutaa,  fiuutaa  nimeltä;  u. 
en  lägenhet,  f)uubattaa  tilaa. 

Uppror,  n.  fa^jiua,  meteli;  austifta  u.,  noStaal. 
nostattaa  1.  jt)tt)ttää  !a^ina;  görau.,  noStaa 
fa^.nna,  !a)3incita  (=tjen,);  dämpa  ett  u.,  tufa^ 
puttaa  1.  ajettaa  1.  Ijäätää  fa^jina;  (fig.)  ))aul)u 
melsfe  (=een),  raiiro,  raiiroaminen;  passio- 
nernas u.,  Rimojen  raiao  1.  melsfe  1.  t)au= 
;^u;  elementerna  voro  i  u.,  Inounou  Ö*oi= 
mat  raitoofttoat  1.  olilcat  raitooSja. 

Upprorisk,  a.  fa^^inaUinen,  fa^nnoitjeica;  de 
u— a,  fa|iinoitjij:at. 

Upproriskt,  adv.  fa^jinallijeSti,  !a^inan  ta^ 
ttiatla. 

Upprorsanda,  f.  fai>inan  1.  fa^Jtuallinen  l^enti 
1.  mieli,  tai)inaUijuu8,  tapinan  ^alu. 

Upprorseld,  m.  fapiuan  lietfi  1.  tuli. 

Upprorsmakare,  m.  !apinan=noStaj;a  1.  »j^t^t» 
täjä,  fa^inoitfija. 

Upprorsman,  m.  fa^inoitftja,  fa^jina^mieS. 

Upprorsstiftare,  m.  se  Upprorsmakare. 

Upprulla,  v.  a.  rullata  (=aan)  1.  teierittää  1. 
fierittää  ^tö8;    (veckla  upp  ngt  hopraUadt) 


Upp 

ftertöä  1.  rullata  aufi  1.  eteen;  u— s,  (fig.) 
aaautua,  lewitä  (=iän). 

Upprycka,  v.  a.  temmata  (=:paan)  1.  temmaigta 
1.  tem)3oa  ^lög  1.  aufi;  u.  ett  träd,  det 
onda  med  rötterna,  temmata  ^^uu,  :pa^uu8 
junrinenia;  u.  en  dörr,  temmata  1.  tem= 
maista  cai  aufi. 

Upprymd,  a.  riemaStunut,  riemuinen,  ilo-mie= 
linen;  bli  u.,  riemastua. 

Upprymma,  v.  a.  (utrymma)  tl^bjentää,  rat= 
toata  (=aan)  aufi;  (utoidga)  laaentaa,  ijontaa. 

Upprägad,  a.  fuffurainen,  fnfturaflinen,  fu!= 
fuinen,  fnffura=)?ää. 

Uppräcka,  v.  a.  ojentaa  1.  antaa  ^IcS,  fu= 
rottaa. 

Uppräfsa,  v.  a.  fiaralDoita  (--tjcuy  ijlöS  1.  to= 
foon. 

Uppräkna,  v.  a.  luetella,  (oid  navm)  nimitellä. 

Uppränna,  v    a.  (väf)  luoba. 

Uppränning,  f.  luominen,  luouucS;  (utkast 
plan)  luonnos,  alfu4uonnoS,  ;>o[)ia=luonnoS 

Upprätt,  a.  ^i^Stt)>,  ^.^tiStijinen,  jeiion^a,  juora 
)3^8t^»juora;  adv.  ^j^stijSjä,  ^^Sti}^n,  juorana 

Upprätta,  v.  a.  :).^^Stt)ttää;  (inrätta)  ajettaa 
rafentaa,  ))eruSlaa;  u.  en  akademi,  ^>eru8^ 
taa  1.  ajettaa  afatemia;  u.  kontrakt,  testa- 
mente, te^bä  1.  l)lo8»panna  1.  laatia  fon^ 
traljti,  testamentti;  u.  skadan,  foStaa  1 
foricata  (=oan)  1.  ^ilfita  (4jen)  1.  l)^icittäc 
toal^info;  u.  ett  förfallet  verk,  ajettaa  1 
^anna  l^änjinn^t  laitoS  aoimaanja;  u.  d( 
fallna,  ^Ii>8=auttaa  1.  »noStaa  langenneet;  u 
ens  heder,  l)^toittää  1.  toStaa  j.tun  funnia 
u.  hvad  man  brutit,  l;Qn)ittää  1.  fcStaa  mitc 
on  riffonut. 

Upprättelse,  f.  l)BtDitt?S. 

Upprätthålla,  v.  a.  pitää  UjoimaSja,  ^I(ä=)5itää 
fannattaa,  fannatuttaa;  u.  ordningen,  ^Uä 
))itää  1.  tooimaSja  )>itää  järeSt^Stä;  u.  lu^ 
net,  t)llä'-t?itää  1.  fannattaa  Ie))oa  1.  raufial 
lijuutta;  u.  slägtens  f;oda  rykte,  fannattaa 
1.  fannatuttaa  1.  ^Uä=pitää"  juteun  ^^träi 
mainetta  1.  nimeä. 

Upprätthållare,  m.  ^Uä^^Jitäjä,  toDimaSja=)3itä 
jä,  fannattaja. 

Upprättstående,  n.  pljSt^iuen,  ^^^St^=,  )M}8tt)8 
jä  jeijoaa  1.  cictoa. 

Upprödja,  v.  a.  raiwata  (=aan)  1.  ^jerata  (4aan 
aufi. 

Uppröra,  v.  a.  jefoittaa  ijlöS;  liifuttaa,  panm 
liiffumaan,  panna  1.  jaattaa  rain^ecn; 
grumlet  i  en  vätska,  jefoittaa  1.  liifuttai 
jafo  1.  polna  =  upa  jSfin  neSteeSjä  1.  »ebeg 
jä;  u.  en  källa,  jefoittaa  1.  f)ämmentää  lä^ 
be;  blåsten  upprör  dammet,  tuuli  puurtai 
1.  liifuttaa  tomun  i)IöS;  stormen  upprö 
hafvet,  mtjrsft)  panee  1.  \mi\.a<i  meren  liit 
fumaan  1.  fuol^uun;  denna  anblick  upp 
rörde  alla,  tämä  näf^  1.  tämän  näfemtnei 
tiifutti  1.  fau^isti  1.  ^irmuStuttt  1.  I}ira5itt 
faiffia;    det    upprörde    hela    mitt    inre,    j 


Upp 

)?am  1.  faattoi  !aifen  ftfuni  1.  mieleni  fuo= 
fmun;  u.  himmel  och  jord,  mitUigtaa  maat 
ja  taiwaat,  panna  1.  faattaa  maat  ja  tai= 
»aat  1.  fannot  ja  Jjitwet  faul)uun  1.  rai= 
hJDOn;  u — nde  syn,  tanke,  f'au{)iStawa  1. 
litfuttaioa  1.  mieltä  liifuttanja  1.  l^irmuStut» 
tatra  I.  fiirnjittäwä  näh),  ajatuö;  han  är 
mycket  upprörd,  i)'än  on  foirin  liifutettu  1. 
{auf;i8tufftSia ;  vid  upprörd  sinnesstämning, 
mielen  oKeéfa  raiiroifena  1.  faufiuifena  1. 
liifutettuna,  raiicoifeKa  1.  liifutetuÖa  1.  fau= 
:^i8tuncella  mielellä, 
fppröta,  v.  a.  mäbättää,  mäbänm}ttää. 
Uppsamla,   v.  a.   foota  (=!oan),   ferätä  (=ään) 

fofoon,  foota  pli^ö. 
Uppsats,  m.  firjoitnö,  firjoitelma;  Cfi ''teckning) 
luettelo. 

i  Uppseende,  n.  ]&nf)U,  l^äfinä,  fumma8tu§;  gö- 
ra u.,  noitaa  1.  nostattaa  1.  teaifuttaa  I;u» 

I      l^ua  1.  I^älinää,  fummaStuttaa;  se  Uppsigt. 

i  Uppsegla,  v.  n.  ^urjebtia  t)V6§. 

I  Uppsigt,  m.  fiImäItä't)ito,  iBaavin=^ito,  t^oito; 
ha  u.  öfver  ngn  och  dess  arbete,  )3itää 
j.futa  1.  j.fun  tijitä  filmättä  1.  »aariöa  1. 
filmänfä  alla;  stå  under  ens  u.,  oUa  j.fun 
filmän  1.  ^oibon  alfa  I.  »aavin4nbon  1.  f)oi= 

'      bon  ataifena. 

i  Uppsila.  v.  a.  fiitttiföitä  (»tfen)  1.  fiitoitä  (=tfen) 

\      a8tioif)in. 
Uppsitta,  v.  n.  nouöta  ratfaiöe. 
Uppsjuda,  v.  n.  fuc[;ua  1.  fiel;ua  ^tög. 
Uppsjö,   m.   ipuoffi,   fttuoffi=it>efi,   noufu=irefi, 

tulwa^ttefi;  (fig.)  tulwa,  tuhcaifu. 
Uppskaka,   v.  a.  vatoiötaa  1.  )3ubiStaa  ^fö8  1. 
fcI)ot(c,    tärift^ttää,   rattifuttaa;    u.   halmen, 
ratciötaa   1.    ^jubiStaa   olet   fol^olfc   1.  l)fö§, 
ratt>ii"nttaa   olfia;   (fig.)  roärif^ttää,  fau^i8= 
tuttaa,    fno^uttaa;  u.  själen,    sinnet,   fan» 
l^uittaa  i.  fauf)i§tuttaa  1.  n.^ärifl)ttää  1.  !uo= 
puttaa  fielua  1.  mieftä. 
Uppskatta,  v.  a.  se  Värdera. 
Uppskjuta,  v.   a.  I^fätä   (=ffään)    ^f!5§,    ^IöS= 
I^fätä,  f^fätä  1.  jättää  toistaifeffi  1.  toifefft 
fertaa;  målet  blef  u — skjutet  till  nästa  ting, 
afia  Ii;)fättiin  I.  jätettiin  1.  t^fi584l)fätttin  tu» 
letoiin  färäjiin;  u.  sin  hämd,  jättää  1.  fääS= 
tää  fostonfa  toistaifefft  1.  toifeen  atfaan;  v. 

n.  (om  växter)  Iäf)tcä,  UOUSta. 
Uppskof,  n.  ^IöS=fl)ftäv§,IVffä^S,  toiStaifef [t  jät» 

täminenl.  It^tfä^ö,  n3ii»l}t^8;  (anstånd)  obo» 

tu8»aifa;  utan  u.,  »ii)3^mättä,  nnilr»Vttämättä, 

tt5iitt)l?ttelemättä,  toiötaifeffi  liftaamatta. 
Uppskofsdom,    m.    ^li3Sl^ffä^S»)3äätöS,    »äli» 

Vainen  päätös. 
Uppskotta,  v.  a.  luoba  I.  la:>jioita  (»tfen)  \}V6S 

1.  aufi. 
Uppskrifning,  f.  ^lijg^firjoitu?,  fivjaan=:tjano. 
I  Uppskrifva,   v.  a.    firjoittaa   I.   :t.ianna   \)V6i, 

panna  firjaan,  ^lö8=firjoittaa. 
Uppskrufva,  v.  a.  ruuwata  (=aan)  ^lö8. 
Svenskt- Finskt  Lexikon. 


Upp 


857 


Uppskrämma,  v.  a.  fäifä^ttää,  Veljä§tt)ttää;  u. 
vildt,  farfoittaa  1.  teloittaa  »löS  otuffia. 

Uppskuffa,  v.  a.  fl)fätä  (=ään)  1.  t^iJntää  ^löS 
1.  aufi. 

Uppskära,  y.  a.  leifata  (4faan)  aufi;  (skörda) 
leifata,  niittää;  hvad  menniskan  sår,  det 
skall  hon  ock  u.,  mitä  ibminen  f^lwää, 
fen  ^än  mt}i38  niittää. 

Uppskölja,  v.  a.  loiäfuttaa  1.  loisfutetta  bli3§ 
1.  jf)fin. 

Uppskjörta,  v.  a.  fonnuStaa,  fonnuötella,  fää= 
riä  1.  fitoa  l^elmat  ^li3§;  nu  är  jag  väl 
u— d  (fig.),  n^tpä  den  ftipeeni  faanut  1. 
^säitotin  joutunut. 

Uppslag,  n.  aufi  =  lyönti;  (i  musik)  feifauS, 
»lenn^S;  (i  prosodin)  alfu=ta»uu ;  O?»  en  ärm) 
fäänne  (=nteen),  fäänntiö,  l;if;an»fäännö8,  f)i= 
l)an=fnu,  (af  skinn)  ^uu^fa;  (af  vädret)  j)^ij= 
rät)bp8,  ficfaf)bu8,  muuto8,  tt»ai{)etu8;  upp- 
och  afslag,  no8to=  \a  laefu4;uuto,  l)Ienn^8' 
ja  alennu8=]^uuto;  (af  kup,  o.  d.)  :purfau8, 
^urfaminen. 

Uppslagsgods,  n.-fsjöl;  •(oan^at  fö^fi^ftärfit. 

Uppslagskort,  n.  pl.  aufi=lt)ijbl}t  fortit. 

Uppslagsämne,  u.  aloitu8=  1.  joI;batu8  =  ainc 
(=een). 

Uppslamma,  v.  a.  tätjttää  1.  mataloittaa  mu= 
balla  1.  ruopalla. 

Uppslicka,  v.  a.  nuoHa  funfmnfa  I.  Voi8  1. 
1)1(38. 

Uppslipa,  v.  a.  I^ioa  terähiätft. 

Uppslippa,  v.  a.  ^äästä  t)lö6,  paaUa  aufi; 
uppsluppen,  i^lö8=))ää8fi)t,  aufi^pääSf^t;  (yt- 
terst munter)  ilostunut,  ^len  1.  fo»in  iloinen. 

Uppslita,  v.  a.  fuluttaa  aufi  1.  riffi,fnluttaa. 

Uppsluka,  v.  a.  niellä,  nielaista,  niellä  fuu» 
f)unfa  1.  fifäänfä,  ala8=niel(ä;  (fig.)  niellä. 

Uppsluppen,  se  Uppslippa. 

Uppslå,  V.  a.  l^ijbä  aufi,  aujata  (=aan),  lt)öbä 
J)löS,  ^^anna  tjli)8;  u.  en  dörr,  l^ijbä  aufi  1. 
aniata  olin;  u.  tapeter,  h^ijbä  1.  :panna  ta^ 
ptt\\a  1)108;  u.  täit,  :|3anna  1.  afettaa  ^1138 
telttiä;  u.  ögonen,  en  bok,  attjata  1.  au= 
faiöta  1.  Itjöbä  aufi  filmänfä,  firja;  u.  sop- 
pan ur  pannan,  faataa  foJ^^^a  pannuSta  aS» 
tioifiin;  u.  ett  köp,  ^^uvtaa  1.  riftoa  1.  ))e= 
rä^ttää  fauV)3a. 

Uppsläpa,  V.  a.  ftietää  1.  raaStaa  i)lö8. 

Uppsläppa,  V.  a.  ).iääétää  ^1158,   )3ää8tää  aufi. 

Uppsmida,  v.  a.  tafoa  lojj^juun  1.  faiffi  t^^nni. 

Uppsmälta,  v.  a.  fulattaa,  fulata  (=aan). 

Uppsnappa,  v.  a.  fääpätä  (=))pään),  faa^ata 
(=V^3aan),  feffiä  I.  taxoaia  (»^aan)  tietämättä 
1.  äfiSti,  yllättää,  feffiä;  u.  en  tiendtlig 
transport  af  lifsmedel,  l)nättää  1.  feffiä  1. 
faaba  fäfiinfä  1.  fää^jätä  tci^oillisteu  ruofa= 
taaarain  fuormasto;  u.  en  nyhet,  feffiä  1. 
tanjata  1.  l)uoma^taa  1.  fää^\itä  uutinen,  tulla 
uutifen  jäälle. 

Uppsno,  V.  a.  ^^äästää  1.  lieStpttää  ))unouffe8ta. 

Uppsnoka,  v.  a.  nnuSfia  tjlijö  1.  tietooufa. 
108 


S5É 


Upp 


tppsnygf^,  v.  a.  fiistitä  (4än),  jtiluota  (--oan), 

;)ul(>bi«itaa,  fieroiStää,  foinistaa. 
Uppsnöra,  v.  a.  n^örätä  («ääit)  auti,  ).>ääStää 

1.  ^jääétettä  ntjövit  1.  nVcrieta. 
Uppsocken,  f.  ijlä^niaan  ).ntäjä§  ('ään),  \^Va 

^3itäjä«. 
Uppspana,  v.  a.  haha  1.  etfiä  l)fce. 
Uppsparka,  v.  a.  ^jottaieta  aitfi,  ^otfaiöta  ijlös 
Uppspela,   v.  a.  (.^jöt.)  mntata  (--ttaan)  I.  pt 

iata  {'aan)  1.  »injuta  (4nian)  ploé. 
Uppspelt,  a.  se  L  ppi  ymd   o.   Ippsluppen. 
Uppspika,  v.  a.  naulita  (--tfcn)  1.  naulata  (=aan) 

plös  1.  ^Iö«  jt}ttn. 
Uppspinna,  v.  a.  te{)tätä   (=ään)  faifti  1.  lop 

^.^uun;  (uppdikta)  fc^Jttä  (=tien)  1.  !tetoa  fo» 

!ccn,  t)anna  fotoon. 
Uppspjelka,  v.  a.  ^alfoa  1.  f;alaigtal.  Iof;foa  1. 

^^iItfca  aufi. 
Uppspola,  v.  a.  puolata  (=aan)  faitfi  1.  lo^ 

))unn;  (^om  vågor)  loiöfia  1.  loiötuttaa  ^Iö8 
Uppsporra,  v.  a.  (fig.)  tjtl^ttää,  lii^oittaa,  in 

noStuttaa,  ^onniétuttaa. 
Uppspricka,  v.  ii.  I;akta  (4can)  1.  ratfeta  (-^ean 

auti. 
Uppspringa,  v.  n.  iuD§ta  Ijlöö;  (rusa  upp)  ta- 

rata  (>taan)  1.  fawatjtaa  1.  I)^)3ätä  (=p^ään) 

i?Ii58  I.  feiiallenja;    (spruta  upp)    fuo^ua  1. 

^ul^>uta  (.^j^juan)  1.  tummuta  (^^puan)  l?(i5«; 

(hastigt  öppnas)  amma(;taa  1.  räiräfuää  auti; 

en  idé    uppsprang    i    hans   hjerna,    mnuan 

ajatus  f^nt^i  äti§ti  t)änen  aitoniöfanfa. 
Uppspruta,  v.  a.  ruistuta  (4uan)  1.  ruiöfaifita 

^(öS;   berget  u— r  eld,  ttjuori  ll)i3f|ec  tulta 
Uppspränga,  v.  a.   färteä  1.  murtaa  auti,  rä= 

jä&Vttää   auti;  (genom   explosion)  röjä^^ttää 

ilmaan  1.  tjlijö. 
l'pp<;prätta,  v.  a.  rattoa  auti. 
L'ppspära,  v.  a.  »ainuta  (=uan),  tt^ainuStella 

nuuéfia  1.  tuufia  ^lös,  etftä  jältiä  m^iiten 

plijs,  ^J^rtiä  jä(itte;    (fig.)   »atnuta,   p^^rtiä 

jäliKc,    tuUa    1.  ^^ääStä   jäUtle   1.    ipainulle, 

faaba  n?ainua. 
Uppspäda,  v.  a.  panna  1.  fetoittaa  hjcttä  fe^ 

taan,  »eftn^ctoittaa. 
Uppspänna,    v.    a.   (öppna   och  spänna),   ))in« 

goittaa  1.  leiwittää   auti;    (med   spänne  fästa 

högre)  ijianna   foltecn  i^kmmätft,  tiinntttää 

ioleöa  ^kmmäffi. 
Uppspärra,  v.  a.:  u.  munnen,  ögonen,  aicata 

(=aan)  1.  Ictt^ittää  juunja,  ftJmänfä  fetälleen. 
Uppsiacka,  v.  a.  fuctoata  (»aanj,  panna  (t)lijg) fuo» 

njallc  l.)3icktieenl. fsnd;  aumaani-  närtteejen. 
Uppstad,  m.  maa=tamjnnfi,  fi}bän=maan  fau» 

))unti. 
Uppstadsbo,  m.  maa^tau^juntilainen. 
Uppställa,  v.  a.  lyöttää,  lit^oittaa. 
Uppstapla,  v.  a.    (atoa  1.  panna  tatsuUIIe  1. 

riStitoHc;  (fig.)  latoa  1.  läjätä  («ään)  l}[;teen 

1.  totoon. 
Uppsticka,  v.  a.  ^JiStää  auti,  i>u{)tai§ta;  u.  en 

*lagg.  t^i^tää  1.  noitaa  »riiri  tjVo»;  v.  n.  (um 


Upp 
I    plantor)   nouSta   iteeKc,   pistää    1.  ^netäita 

I  Uppstiga,  v.  a.  nouSta,  ncuSta  blöS,  aStua 
1}{Ö^;  u.  på  en  stol,  ett  berg,  nouöta  (l)fi 
tucIiKe,  TOuoreKe;  u.  på  tronen,  aétua  1. 
noueta  tt?alta»iétuimelle  1.  fjaaituticen;  u. 
frän  en  stol,  iir  sängen,  nouSta  (liIöS)  tUO» 
lilta,  fäng^gtä;  dunster  u.  ur  jorden,  böl)' 
xijiä  ncufee  1.  Iäf)tcc  maagta;  u.  till  äre- 
ställen, nousta  1.  tobota('oan)  tunnian=fijcille; 
u— nde  linie,  etencwä  1.  i)Ienett)ä  iutu=^olrt>i. 

Uppstigande,  n.  noufeminen,  i)li3e=ncuieminen, 
noufemuö,  nouju,  ^Ii58=nouiu,  t^li^ö^aetumi' 
nen;  vid  u — t,  nouéteöja,  nouétaegfa.,  tili 


Uppsticining,    f.   se    Uppstigande    och    Upp- 

stötning. 
Uppstocka,  v.  a.  (hattm.);  u.  en  hatt,  panna 

^attu  uubeötaan  tutiHe. 
Uppstoppa,    v.   a.   täyttää    topingifla,    topata 

{oppaan). 
Uppstryka,    v.  a.   pW^tiä   1.  pt)^:^täi6tä  pVi?,, 

f^fätä  (=ään)  I.  ti^ijntää  J^löö. 
Uppsträcka,  v.  a.  turottaa,  turottaa  1.  ojen- 

taa  ^liJS. 
Uppstränga,  v.  a.  panna  uubct  1.  toifet  fielct, 

uubeétanfa  ticlittää. 
Uppstudsig,  a.  nistoitteletoa,  uppi^nié-fainen, 

äittelewä,  tjnfieteleftä. 
Uppstudsighet,  f.  uppi»niétaifuu§,  niöfoittele» 

»aifuue,  äittelen)äii>^§,  niétoitteteminen,  äit* 

teicminen,  ^nfiétcleminen. 
Uppstudsigt,  adv.  uppi^niétaifeSti,  nistoitcflen, 

äitfUen. 
Uppstufva,   v.  a.   muticntaa  1.  taittaa  uubeS» 

tänja;  (fig.)  murentaa  1.  foristaa  1.  fomen» 

taa  uubeetanja. 
Uppstyfva,    v.    a.   jät?tentää,   jä^tiStää,    tan- 

gietaa. 
Uppstyltad,  a.  (fig.)  pijntitettt),  pönttäincn. 
Uppstå,  v.  n.  nousta,  nouSta  t}li5S;  u.  från 

bordet,  bänken,  frän  de  döda,  nouSta  (t)lij§) 

pövbästä,  pentiltä,  tuolleiöta;    (uppkomma) 

nouöta,    fljnt^ä,    tuKa;    deraf    uppstod    ett 

inbördes   krig,    fiitä   noufl    1.  f^nttji   1.    tuli 

fifädinen  fota;  Kristus  är  u — nden,  ÄriétuS 

on  l}li3s=nouénut. 
Uppstandf^re,  m.  pi}gt»?»puu  1.  -tanto,  pt)6tt)'tuti. 
Uppståndelse,  f.  t)Iö§=nouienuncn,  »^löé^noufe' 

mug;  (öfverraskning,  rörelse)  l)älinä. 
Uppställa,    v.    a.    ajettaa    tjlljg,   panna    ^(ö6; 

(framställa)  ajettaa  eteen,  ajettaa. 
Uppställning,  f.  ajettamtnen,  ajctug,  vlöe=aje» 

tug;  (ordnande)  järeétämineu,  järegtpS. 
Uppstämma,  v.  a.  (stämma  högre)  lt»irittää  !• 

jälreltää  torteammalle;  (börja  en  sårig)  ru» 

hjeta  (=pean)  laulamaan  I.   joittamaan,  ttti» 

rittää  »irft  1.  joitanto. 
Uppstöta,   v.   a.   tööntää  1.  t^ijtätä  («ttään)  1. 

jojätä  (=ään)  ^lög  1-  auti. 


Upr 


Upp 


859- 


Uppstötning,  f.  ^Iö«=tt?ötfä^S,  t)loi--t))'6llt'dmu 
nen  l-  4^iä^8;  (ur  magen)  ljtöS4^ö!tä^é, 
rpö^toitijö,  r^ö^fäi)ö,  rötjl^fä^S. 

Uppsuga,  V.  a.  imeä  ^löS  1.  auft. 

Uppsupa,  V.  a.  (mpa  alit)  jucba  1.  rt)t)^3ätä 
(»ppään)  taitti  1.  loppuun  1.  iuuf;uu|a;  se 
Insupa. 

Uppsvälla,  v.  n.  fuo^ua  Ijlöö;  se  Uppbrusa. 

Uppsvinga,  v.  a.  t)eigfaf)Uttaa  1.  ^)ei(a]^uttaa 
plöö  1.  ilmaan;  u.  sig,  v.  r.  lentää  1.  \}i'u 
ia\)taa  1.  leisfa^taa  ^lijö  1.  ilmaan;  u.  sig 
till  höga  einbeten,  ftewal^taa  I.  uoStaa  it^ 
fenfä  torfeil^in  »oivfoil;in. 

Uppsvullna,  V.  n.  se  Svullna. 

Uppsvälja,  V.  a.  niellä  ijlöö  1.  iuul;un)a  1. 
taiffi. 

Uppsvälla,  V.  n.  turiöota  {'poan),  paifua;  svam- 
pen u— er  i  vatten,  fieui  paifuu  1.  turpoaa 
IDCbeSjä;  rioden  u— er,  tcirta  paifun  1.  tulreti. 

Uppsvänima,  v.  n.  paifua  1.  tulftia  vlitfe. 

Uppsvänga,  v.  a.  t)eilat)Uttaa  1.  tiepaljuttaa  ^lö8. 

Uppsvärta,  v.  a.  muötata  (^aan)  unticStanfa. 

Uppsyn,  f.  tatjanto,  muoto;  ful  u.,  ruma 
muoto  1.  tatjanto,  rumat  taéwot;  visa  ngn 
en  vredgad  u.,  tatjoa  1.  fat)al)taa  tuimaöti 
1.  »il^aifeöti  i.fut^un  1.  j.fnn  pääUe,  nät)t= 
tää  j.htlle  »i^aieta  l.  tuimaa  muotoa  1.  tut= 
mia  filmiä. 

Uppsyning,  f.  perään=tatfomu8,  filmällä^pito. 

Uppsyningsman,  m.  fatfaStaja,  perääu^fatfoja, 
tpön=fatfoja,  pääll^S^mieS. 

Uppsåga,  V.  a.  fat)ata  (=aan)  aufi,  auti»fat)ata; 
(tilt  slut)  fat;ata  loppuun  1.  faifti. 

Uppsåt,  n.  ailomué,  taf)to,  cl;to,  ul;fa;  med 
u.,  e^boUanfa,  tal^boHanfa,  ut;allan)a;  med 
fullt  u.,  täi}bellä  ta^boUa  1.  aifomnfiella, 
täijttä  tat)toa  1-  el^toa  1.  aifomuSta;  utan  u., 
aitomutjetta,  aitomatta,  tal;bottanfa;  i  godt, 
elakt  u.,  ^)tjft)ä8iä,  pa^aöfa  aifomntjeSfa, 
Ij^njätlä,  patjalla  aitomutfella. 

Uppsåtlig,  a.  aifoniufjellinen,  el)bollinen,  to.^- 
bottinen,  urallinen;  u.  synd,  el;bollinen  fijnti. 

Uppsätligen  o.  Uppsätligt,  adv.  e^boUanfa, 
el)bolIiie8ti,  mielen  taiten,  tatjaUanfa,  tol)= 
boUanja,  uijalla,  n)arten=waéten,n3arta-it)a8ten. 

Uppsäga,  v.  a.  ^li5e=fanoa,  ulo8=  1.  irti^fanoa, 
epuuttaa;  u.  ett  kontrakt,  lån,  l)lö8=janoa 
1.  epuuttaa  1.  irtisanoa  tontrat;ti,  laina;  u. 
Viiuskapen  med  ngn,  fteltät}tl)ä  poiö  j.tUU 
^§tärDl)l)be8tä;  u.  en  tjenst,  ^löö^jauoa  1. 
irtt'fanoa  pahnelufienfa;  u.  en  hyresman, 
plöö^fanoa  1.  ulo§=fanoa  l)i)i)rl)läinen;  han 
blef  upplagd  att  flytta,  Ijäu  fai  tä&tl)n  läfj' 
teä  1.  muuttaa  poie;  uppsagd  abo,  lätfiäin 
(=imen),  t)löé»fanottu  afujaiu  (4men). 

Uppsägbar,  a.  l)lö8=lanottan»a,  jcnfa  iroi  l)löS^ 
janoa. 

Uppsägning,  f.  ^lijö^janominen  1.  »janomuS, 
poi§'fä§ti}n  1.  ero4äg!pn  antaminen. 

Uppsägningstid,  m.  tjli5§janomt8»aifa. 

Uppsända,   v.  a.  lö^ettää  t)li>8,  Vli-^^^läbettää; 


u.  böner  till  Gud,  panna  1.  lähettää  rufo« 
utfia  jumalaan  1.  3umalaae. 

Uppsätta,  V.  a.  \;)\M\v.ci.  ^Iö8,  ijlö8=panna;  ('öpp- 
na)  panna  auti;  han  uppsatte  sitt  vapen  på 
huset,  l;än  ajetti  1.  pani  loaafunanja  Ijuo' 
neetle;  u.  ett  regemente,  panua  1.  ajettaa 
ri)tmentti  fofoon;  u.  priset,  no8taa  I.  ijlen- 
tää  t;intaa;  (skiiftligen  af  åtta)  ylöö-panna, 
tofoon^panna,  firjoittaa,  firjoittaa  fotoon;  u. 
i  ria,  af)taa  riil;tä,  al)taa  riihen  ovfille  1. 
parfille;  u.  sig  mot  ngn,  nouSta  j.tuta  luaS- 
taan;  en  högt  uppsatt  man,  forfea=ar«joi« 
nen  1.  ylhäinen  miee. 

Uppsättning,  f.  l)lög>pauo,  tofcon^pano;  en  ny 
u.  af  tjenstefolk,  uubet  paltoUijet,  uuji  fo» 
toon^panoS  paltoUifia;  u.  i  ria,  riil;en  a^boS. 

Uppsöka,  V.  a.  l;atea  1.  etftä  plöS. 

Upptaga,  V.  a.  ottaa  ijlöS,  ^lö8=ottaa,  noötaa 
t)li38,  ottaa,  nostaa;  (öjqma)  ottaa  anti,  atoa« 
ta  (aan)  1.  pääötää  anti;  (emottagn)  ottaa, 
luaétaan  ottaa;  u.  ngt  frän  golfvet,  mar- 
ken, ottaa  i.tin  plöö  lattialta,  maaöta;  n. 
vatten  ur  biiumen,  noStaa  1.  ottaa  ttiettä 
taitt)08ta  plöö;  u.  en  knut,  ett  bref,  ottaa 
1.  awata  jolmu,  tirje  auti;  denna  nyckel 
u— er  flere  dörrar,  tämä  aicaiu  attjaa  1.  ot» 
taa  anti  monta  o>r>ea;  u.  jord,  perata  (4aan) 
maata,  ottaa  1.  perata  maata  pellotfi;  u.  ur 
linda,  tl)ntää  tarteeSta  Iplijö;  u.  ngn  i  sitt 
hus,  ottaa  1.  ^lö6=ottaa  jofu  pertteejenjä;  u. 
i  barns  ställe.  Ottaa  lopjetjenja  1.  lapjen 
iDertaijetjl  1-  taltaijetft;  han  är  öfverallt 
väl  u — gen,  [;änet  otetaan  jota  paitaSja  ^t)» 
»in  1.  mielellään  »»aStaan,  t)än  on  taittialla 
\)X)Xo\\\  i}lö8=Dtettu;  ater  u.  tili  nåd,  jälleen 
ottaa  1.  torjata  armoil;inja;  (anse)  pitää, 
panna,  ottaa;  u.  ngt  illa,  ottaa  1.  panna 
j.tin  paf^atfi,  pal;at}ua  1.  pal^etfia  j.tin;  han 
upptog  det  mycket  väl,  l)än  Otti  jen  lBal= 
lan  l^^raätjl,  l^än  fttä  tolcin  l)^toätj^i  1.  ^^» 
meffi,  je  oli  ^äneötä  ^^irin  mieleistä;  upp- 
tag ej  illa,  eltää  pa^atjufo  1.  pa^aStuto  1. 
pafiatji  paitto  1.  pa]^afjenne  pauto;  u.  ugt 
som  skymf,  pitää  j.tin  Ijättiäistijfjenä,  pan» 
na  1.  ottaa  j.tin  ^ä»äistl}tjetfi;  u.  ett  lan, 
tel)bä  1.  ottaa  laina;  u.  ett  lån  af  1000 
mark,  ottaa  lOuu  marttaa  latnatft,  ottaa  1. 
te()bä  1000  martan  laina;  n.  ngn  i  ett 
sällskap,  ottaa  1.  rtjaötaan^ottaa  jotu  jt)tin 
feuraan;  u.  i  språket  fremmande  ord,  ot' 
taa  tieteen  »ieraita  janoja;  åter  u.  ett  mål, 
jälleen  ottaa  juttu  tparteen  1.  efiin;  det  u — ger 
för  mycket  rum,  för  mycken  tid,  Je  teie  1. 
ottaa  liian  paljon  1.  liiatfi  tilaa,  ailaOi^  alla 
rum  aro  upptagna,  taitiSja  ^uoneisja  ollaan 
1.  ajutaan  I.  on  roäteä;  rummet  är  uppta- 
get för  andra  ändamål,  IjUOuetta  täpte» 
tään  1.  tarvitaan  muil;in  tarpeil;in  1.  muu;^ 
:^un  tartoitutjeen;  den  tid,  som  ej  är  upp- 
tagen till  arbete,  je  aita,  jota  ei  fätjtetä  I. 
panna  tlji?^i5n  1.  tljijn  tetoon;    min  tid  är 


8(iO 


Upp 


Upp 


mycket  upptagen,  tt?ct  1.  aSfareet  cttatcat 
minulta  paljon  aitaa,  minun  aitani  on  i)(en 
af)taa§fa;  jag  har  varit  hela  dagen  uppta- 
gen, olen  fcfo  )3äitt>än  ollut  toimeSfa,  mi-- 
nulla  on  fofo  :päih)än  ottut  tointa  1.  aStaret» 
ta;  i  korthet  u.  ens  anförande,  h)I)t}CSti 
^Iö8=ottaa  1.  ^ti38=^Donnal.i}Ii5§=ttrjoittaa  j.tun 
^u(;eet;  det  upptogs  i  kontraktet,  fe  ^pan^ 
tiin  1.  pantiin  ^Iö8  1.  otettiin  fDntraf)tiin; 
berättelsen  u — er  alla  omständigheter,  fer= 
tomuffeöfa  en  1.  tertonntö  fifältää  faitti  jei» 
fat  1.  foijbat  1.  afian=I;aarat;  den  summan 
skall  u— s  i  debet,  fe  funima  on  ^Jantanja 
1.  ^Ii)S--;)antatt>a  1.  lirjoitettawa  faamiöten 
^.nioIcUe;  lösegendomen  upptogs  till  2000 
mark,  irtaimiéto  otettiin  1.  )>antiin  1.  l}ti)8-- 
)3antiin  2000  marfafft;  enkans  gångkläder 
äro  särskilt  upptagna,  leöfen  pito»toaatteet 
oniat  erittäin  ofoitettuna  I.  ^Iö8=^3antuna  1. 
t)lö§=otettnna. 
Upptakt,  m.  taf)ti=iSfu. 
Uppte,  v.  a.  uäljttää,  tuoba,  antaa  1.  tuoba 

efiin. 
Uppteckna,   v.  a.   firjcittaa  1.   panna  t)Iög  1. 

firjaan,  tj(i)S»!ir}oittaa. 
Uppteckning,  f.  i;li58=firjoitue,   tivjaan^pano ; 

(bouppteckning)  ()erun=tirjoitu8. 
Upptill,  adv.  i}Iä=pUDleUa,  t)Ii=)3UoIe8fa,  ^lä= 
puolelta,  t)U=lpuoieöta,  ^If^äällä,  ^U;äältä;  u 
spetsig,  l}lt)äältä  1.  I)lä  =  pää6tä  I)uipufa8 
öppen  u.,  i)lf)dältä  1.  t)Iä-puoIetta  aufi;  med 
knappar  u.,  napit  ^Iä=puoIeIIa  1.  ^tt)ääflä  1 
^U-puoIe8fa. 
Upptimra,    v.  a.  rafentaa   l^irfiötä,   vafentaa 

I^afata  (=ftaan)  fateoffelle. 
Upptina,  v.  n.  f;uoiDettua,  fulaa,  futattua;  v. 

a.  Ijuottiettaa,  fulata  (=aanj,  futattaa. 
Upptinga,  v.  a.  tingata  (--taan)  1.  titata  (=aan) 

nmlmiiffi  1.  ennatolta. 
Upptorka,    v.   a.    tuiaattaa,   luiteata    (=aan); 

(torka  bult)  fuittjata,  pV>?f'itä  (»tian). 
Upptorna,  v.  a.  noStaa  torfealle  p^étp^n,  pt)8= 

tl)ttää. 
Upptrampa,  v.  a.  polfea  1.  tallata  (=aan)  aufi 

1.  tafaijcifi. 
Uppträda,  v.  a.  a?,hia  i}Ii58,  aötua  efiin;  u. 
pä  scenen,  a8tua  1.  tulla  efiin  näpttiiniöl» 
ie;  n.  i  predikstolen,  aétua  1)Id8  1-  nous» 
ta  faarna6'tuoliin;  n.  som  skriftställare, 
aStua  efiin  fivjan^tetijänä;  u.  pa  gatorna, 
näljttäitii  tabuilla;  u.  med  anspråk  pa 
bildning,  taljtoa  clla  fiiciSt^uvH,  »»aatia  it» 
fcUenfä  fitoiét^ncen  nimeä;  de  uppträdde 
med  allehanda  anspråk  och  påståenden, 
rupefiujat  faifen-laatuiöta  aiaatimaan  ja  wäxU 
tämään;  u.  som  vittne  mot  ngn,  tulla  1. 
ruiceta  (=pean)  1.  nou8ta  tobi8tajatfi  j.futa 
IDaStaan;  llere  uppträdde  mot  honom,  mon= 
ta  pu^)ujaa  noufi  1.  a8tui  efiin  f)äntä  nja8= 
taan. 


Uppträda,  v.  a.  (pä  träd)  pujottaa,  pujotella. 
Uppträdande,  n.  efiin=a8tunto,  ^löö^aStnminen; 

(uppförande)  fä^tö6,  fätjttäiminen,  olento. 
Uppträde,  n.  i}lö8»a8tunto,  uoufemineu;  (scen) 
fo^tauS,  tapaus ;  (händelse)  fo[)tau8,  fol)taa» 
ma,  feiila,  tapauS,  (bullersamt)  meteli,  met8= 
!e  (=cen). 
Upptröska,  v.  a.  puiba    loppuun  1.  fai!!i  1. 

ti)l;iiin. 
Upptukta,  v.  a.  tutittaa,  ta8tpattaa  fuvi8fa. 
Upptuktan    o.  Upptuktelse,  f.    furi8ia=ta8n)aä 

tu8,  turillinen  fa8ti^atu8,  fuvittaminen,  tu» 

ritu8. 
Upptvätta,  v.  a.  pe8tä  poi6,  peetä  pul)taafft, 

peStä  loppuun,  pefoHa  tuluttaa. 
Upptåg,  n.  toel^fect  (pL),  ilteeet,  !oiran»turi; 

ha  u.  för  sig,  iriel)teillä,  itoeillä,  telibä  il= 

iBCitä  1.  toiran=turia;   hvad  är  det  för  u. 

af  honom?  mitä  furia  1.  ftietjteitä  1.  ilweitä 

ne  on  l;äneltä? 
Upptåga,   v.   n.  tulfca  1.  aStna  1)11)8   1.  ljlij§=' 

päin. 
Upptagsmakare,  m.  n)ct;teiliiä,  ila»el)tijä. 
Upptäcka,  v.  a.  (finna)  löptää,  teffiä;  (blifoa 

varse)  l)awaita  (=tfen),  liucmaita  (>tien),  äl^= 

tä   (=t)änj,   teffiä;    Columbus    u— kte   Ame- 
rika, Äolumbo  löi}fi  2lmerifan;  u.  en  guld- 

grufva,  li)i}tää  1.  tawata  1.  teffiä  fnlta^tai» 

lt>o8;  u.  en  sammansvärjning,  teffiä  tapina= 

liitto,  faaba  tieto  fapina4iito8ta;  (röja)  an-- 

taa  1.  faattaa  ilmi,  ilmaista. 
Upptäckt,  f  loistaminen,  liji)tö,  fetfintij;  l;uo' 

mau8,  l^attjaintD,  ilmau8,  ilmi>faatto  1.  »anto; 

göra  en  u.,  teffiä  I.  lijl)tää  j.fin,  tet)bä  lijptö. 
Upptäcktsresa,  f.  ILi^tö-matfa  1.  =vetfi,  fetfin» 

tö=matta. 
Upptända,  v.  a.  fi)tl)ttää,  fi)tl}ttää  palamaan; 

(fig.)  ftjt^ttää. 
Upptänka,  v.  a.  miettiä,  mietisfellä,  tuumia 

1.  ajatella  1.  miettiä  totoon,  i)li56=ajatella. 
Upptänklig,  a.  jouta  1.  jota  »oi  ajatella,  aja= 

teltaroa;  alla  n — a  medel,  taiftia  teinoja  1. 

neutooja,  mitä  ajatella  »oi,  taiftia  fuintin 

ajatcltaana  teinoja. 
Upptöa,  v.  a.  fuirettaa,  fuojata  (»aan),  I}uo= 

njentaa;  v.  n.   fmceta  (»can),  fuojata,  i)ut)-- 

\vtta  (=pencn). 
Uppvakna,  v.  n.  l;erätä  (»ään),  l;erätä  plö8  1. 

unesta  1.  mataamaSta,  l;air)aljtua,  l)an)at;tua 

l)lö8. 
Uppvakta,  v.  a.  (j)assa  vpp)  pahrella,  toimit^» 

taa  palweluSta;  (oflägga  besök)  fäi.)bä    tun» 

nia»ter>reifillä  l-  funniufftlla,  tern)el;tiä,  fä^- 

bä  terir)el;timä8fä;  jag  ämnar  i  morgon  u. 
1  genralen.  l}uomenna  aion  mennä  fenraalia 
1     tevttjel^timään  I.  täi)bä  tenraalin  luona  fun^» 

niutfilla;    u.  en  förnJan  med  ett  lyckönsk- 

ningsbref,  funuioittaa  1.  tertrel;tiä  efi=mie8= 

tä  onnentoiwotu8=tirjeellä. 
1  Uppvaktning,  f.  pahttelu8,  paltoelutfen  toimt» 
1     tu8,paln?elu8- toimi;  (uurdnadsbesök)  tunuia» 


Upp 

terWel^btjS;  göra  sin  u.  hos  ngn,  gå  på  u. 
till  ngu,  mennä  j.futa  te{)h)ef;timään  I.  i.fun 
luD  funnta»tertoe^bi)ffille,  fät}bä  j.Inta  ter» 
njef)timäetä  1.  j.fun  iuona  funniuffttta  1.  fun^ 
ma=tertee^bi}!ftttä. 

Uppveckla,  v.  a.  axvata  {--aan)  1.  ^5urfaa  1. 
tewtttää  auti. 

Uppveka,  v.  a.  :|)ef)mittää,  :|je£)mentää. 

Uppvekna,  v.  u.  ^efjmetä  (=nen),  ptl}mit'å{nån). 

Uppvid,  adv.  se  Upptill. 

Uppvigla,  v.  a.  tjilijttää,  ^Gljtellä,  noStaa,  ijh 
Inttää  nouiemaan. 

Uppviglare,  m.  ^Kpttäjä,  !at5inan--^t(t)ttäiä  I. 
^nostaja. 

Uppvika,  v.  a.  fääntää  tjIiJS. 

Uppvinda,  v.  a.  »ittuta  (=^uan)  1.  ftintata 
(»ttaan)  t?Iö8. 

Uppvinka,  v.  a.  ttjittata  (»ttaan)  1.  (med  ögo- 
nen) niifata  (=ffaan)  l)Ic§. 

Uppvisa,  v.  a.  näi}ttää,  nälättää  efitn. 

Uppvrida,  v.  a.  toääntää  aufi,  »ääntää  t)tö§; 
(rep,  o.  d.)  ftertää  auft. 

Uppvräka,  v.  a.  totéfata  (=aan)  1.  mättää  titöö. 

Uppväcka,  v.  a.  Jierättää;  (fig.)  f;erättää,  no8' 
taa,  ftittää. 

Uppväckelse,  f.  I^erätöS,  (;erättäminen. 

Uppvädra,  v.  a.  faaba  watnua  (iStfin),  :pää§= 
tä  (jcnftn)  jäliKe  1.  tBainuHe,  tuufia,  faaba 
nenään(ä,  nuuSfia;  hvar  har  han  u— t  det? 
miötä  f)än  fen  on  nuuSttnut  1.  tuuftnut  1. 
ftitä  toainna  faannt. 

Uppväga,  v.  a.  punnita  (=tfen),  punnita  ^fö8 
I.  tDalmtiffi;  (lyfta  upp)  ^jainaa  tjicg,  ncs» 
taa  ^tij§:  (väga  lika)  oUa  tafa»))ainDtnen, 
t»a§tata  (=aan);  det  kan  ej  med  guld  u — s, 
fitä  ci  tBoi  tuKalla  maffaa,  fnlta  ei  fitä  tx»Dt 
trtaötata;  lian  u— er  icke  en  10  lispunds 
vigt,  I)än  et  J>atna  t)Iö8  1.  njaStaa  10  Ui-- 
tBlöfän  painoa;  hans  förtjenster  u.  nog 
medsökandens,  ]()änen  anftonla  oteat  l^vain 
^^tä»^atnatt)at  !uin  l}afija=fumppantnftn;  de- 
ras skäl  u.  hvarandra,  ^eibän  jt)t)niä  Crt)at 
taja^^atnoifet  1.  ^f)tä  =  ^ainDifet  1.  toerran= 
ipaStaifet;  denna  dygd  u— er  många  fel, 
tämä  ^i)tt>ä  aiDU  »aStaa  monta  toifaa  1.  on 
monen  »tan  toagtaatoa. 

Uppväga,  v.  a.  (göra  vågad)  te[;bä  1.  raitoa= 
ta  (=aan)  tictä. 

Uppvälla,  v.  n.  fuoI)na;  (om  hällor)  fummnta 
(«^uan),  ^Jurnuta  (=uan),  ^ul^snta  (=^3:pufln)f 
fuobna. 

Uppvända,  v.  a.  fääntää  t)ti3§  1.  l)Iö§=^UoIin; 
upp-  och  nedvänd,  fnmoSfa  oleiDa,  !u= 
mottu,  (fig.)  nuvin»|)äinen,  tata^eroinen. 

Uppvärma,  v.  a.  lämmittää,  (ånyo)  lämmit» 
tää  unbeätanja. 

Uppväxa,  v.  n.  faSttaa,  fa§t»aa  X)Vö%,  ^Iö8= 
taéttjaa;  ngräs  u — er  lätt,  rttfa=ruo^oa  ]^el= 
^DÖti  taélcaa  1.  noujee;  vi  uppväxte  tillsam- 
man, me  faötooimme   1.  tjienimme  t)f)be§fä; 

en  storm  uppväxte,  nouft  1.  ftjnt^i  m^vSf^. 


Ura 


861 


Uppä,  prep.^  se  På. 

Uppånga^  v.  n.  nouäta  l^öijr^nä,  l;ö>)rvtä  ('i}än) 

Uppåt,   adv.   o.   prep.    ^Iö8-^äin,    t}Ii5S 

)3äin  1.  fo^ben,  t}Ii.^§;  krypa  u.  väggen, 
manfia  1.  fonfia  feinää  ^lös  I.  tjiös  ^Jitfin 
feinää;  han  gick  u.  berget,  f)än  meni  ^tö8 
tDuorelle  ^äin  1.  tonorta  fof^ben;  blicka  u. 
himlen,  fatfaf^taa  t}löS  tailnaafen  ^)äin_l.  tai= 
hjaSta  fo^ben;  han  bor  u.  berget,  Öster- 
botten, {)än  a|uu  t}l[)äällä  touoven,  ^oftjan- 
maan  puoletta  1.  :|)uoIi§fa;  flytta  längre  u. 
landet,  muuttaa  ebemmäffi  1.  fouemmafft 
t}Ii=maa]^an  1.  ftjbän^mailte. 

Uppäta,  v.  a.  j^öbä,  j^i5bä  faiffi  1.  fuulfjunfa 
1.  1)IÖ8;  han  orkar  u.  ett  helt  bröd,  j^än 
Jaffaa  f^i3bä  fofo  leitoän  (fuuf)unfa);  han 
ser  ut,  som  skulle  han  u.  folk,  l;än  nät)t= 
tää  filtä  fuin  nielifi  ^n  I.  fuuf)unfa  föifi 
it)mifiä;  han  blir  uppäten  af  sina  betjen- 
ter,  jpatoclijat  f^ötoät  1.  fatoanjat  pnet 
fuitoiin  1.  fofonanfa. 

Uppöfva,  v.  a.  totuttaa,  totutella,  I;arjoittaa, 
I;arjaannuttaa;  \\.  förståndet,  minnet,  ^r= 
jaannuttaa  1.  totuttaa  i)mmärrt)8tä,  muistia; 
n.  ngns  färdighet,  totutella  I.  {)arjoittaa  1. 
l;arjaannuttaa  j.fun  taitoa  1.  nä^^är^^ttä; 
u.  sig,  v.  r.  f)arjoiteIIatta,  totuttaa  1.  ^dx.-- 
jaannuttaa  itfeänfä;  u.  sig  i  ett  språk,  ]^ar= 
jioitellaita  I.  f)ariaannuttaa  itfeänfä  1.  totut' 
taa  itfeänfä  jif)ftn  fteleen. 

Uppöfver,  prep.  o.  adv.  ^li,  ^titfc,  )3ääUe. 

Uppösa,  v.  n.  )5Ö^öttt)ä  1.  fo^ota   (=oan)  1)IÖ8. 

Uppösa,  v.  a.  ajaa  1.  ammentaa  tjlöö. 

Ur,  n.  fello,  uuri. 

Ur,  prep.;  återges  med  elativ  på  (=8ta,  =8tä); 
komma  ur  kyrkan,  tuUa  firfoSta;  ga  ut  ur 
rummet,  Iäl}teä  I.  mennä  ^uonee8ta  ulo8; 
ur  jorden,  maaöta;  dricka  ur  ett  glas,  juo- 
ba  lafigta;  dricka  ur  (allt),  juoba  ^oi8  1. 
:|)0^jaan;  ur  vägen,  ijjois  tieltä;  ur  den  syn- 
punkten, ftltä  faunalta  fatfoen;  ur  det  skä- 
let, ftitä  fl?t)8tä;  ur  askan  i  elden,  ojaSta 
atliffoon,  fuo8ta  fatt>een. 

Uraktlåta,  v.  a.  Iaimin=U)öbä,  tl;)öbä  laimin 
I.  laimiiu;  u.  att  betala,  skrifva,  Iaimin=- 
I^öbä  maffaminen,  firjoittaminen. 

Uraktlåtelse,  f.  Iaimin4pi3minen. 

Uraktlåten,  a.  l^uolimaton. 

Uraktlåtenhet,  f.  Iaimin4t}ömiuen,  l;uoUmat= 
tomuu8. 

Uran,  m.  (om  metall)  urani. 

Urarfva,  adj.  oböjl.  ^erinuöötä  luo^JUUUt,  ^C» 

rinuiJn^IuDftuttaimt;   göra   sig  u.,  luo^sua 

perinnöstä,  luonjuttaa  perintö. 
Urarfvaförmån,  m.  ):erinnönIuottiutu8'Difeu8 

1.  »icalta. 
Urarfvagörelse,  f.  ^erinnön4uott5Utu8. 

Urarfvamål,  n.  )3eriHnöuIuD»utu8^afia  1. 4uttu. 
Urart,  f.  alfu4aji. 


Ura 


Urs 


Urarta,  v.  a.  ^uonota  (=nen),  paheta  ('iien), 

ei  clla  1.  tulla  Iatf)mia. 
Urat,  n.  uratt,  wivtfa^fuola. 
Urband,  n.  teIIon=nauf)a  1.  -xiljma. 
Urberg,  n.  (yeoL)  alfu=a'ucri,  iti^wucvt. 
Urbild,  m.  juurt-futtja,  pcri-funja,  alfu^futea. 
Urbleka,   v.  a.  »akiöta  1.  iDalfaista  (^Jaifen), 

waalentaa;  u — s,  v.  d.  loaaleta  (»nen  ,  »a= 

leta  ('tenen). 
Urbota,  a.  oböjl.  fafolla  ))ääietnätön. 
Urbryta,  v.  a.  murtaa  1.  louljia  1.  färfeä  irti. 
Urficka,  f.  feCo=tagfu. 

Urfjäder,  m.  fcUcn  ipieteri  1.  ^Jcnniötin  (=tirnen). 
Urfjäll,  m.  (kamer.)  ulfo^^aléta  1.  ^jarfa,  erä= 

farfa;  (öde  bergstrakt)  erä^lcuoriéto  1.  »tDUo^ 

tet  (pl.)- 
Urfjällsäng,  m.  erä=mittt),  ulfo^niittu. 
Urfodral,  m.  feIIo»tcte(o. 
Urgammal,  a.  iti-iranlja,  ^äiwäu^^ctoinen. 
Urglas,  n.  felIon4aft. 

Urgräfva,  v.  a.  tain>aa  I.  faitcertaa  irti  1-  ^oig. 
Urgröpa,  v.  a.  fotoertaa,  faittertaa,  toicettaa 

1.  faiwaa  cntotfi. 
Urhaka,  v.  a.  cttaa  fjafa  aufi  !•  :peiS. 
Urhake,  m.  fello^bata  1.  »fcuthi. 
Urhammare,  m.  fedon  tcafara. 
Urhjelpa,  v.  a.  auttaa  ^oié  1.  IjIöS  (jéttin). 
Urhoppa,   v.   n.   ^^^ätä   (»pään)  ^oiS   1.   ^Ic8 

(jsttiit). 
Urhvälfva,  v.  a.  ^olwata  (=aan)  auti  1.  ftfäätä. 
Urhålka,  v.   a.  onjta,  onfittaa,  ton?ertaa  on= 

toffi  1-  au3o=ftfuiieffi  1.  Ijctctfi. 
Urhälkning,  f.  cnfitué,  cntctfi  tefo,  fotterruS; 

(urhalkadt  ställe)  ontto-paiffa,  ontelo,  fowe» 

ro,  to»erru8. 
Urhängare,    m.    feKo  =  fcuftu,   !cHcn>fannatin 

(Ytimen). 
Urin,  ro.  fuft,  irirtia. 
Urinblasa,  f.  tujuratfo. 
Urindrifvaude,  a.  fuiettaira,  fuéta  ajaroa. 
Urinera,  v.  n.  peittää  irettäniä. 
Urinflöde,  n.  fufen  lOUDtO. 
Urinföding,  m.  alfu=a)utaé  (»ffaan),  peri^afutaé. 
Uringång,  m.  tufi»  1.  fufen^ticf^pfe  (^ffeen). 
Urinhaltig,  a.  fuftnen,  fuien»i'efainen. 
Urinrör,  n.  fufi-reifä  1.  =tonvn. 
Urinsten,  m.  fufen=fitoi. 
Urinstämma,  f.  irefi-umj^i;  hafva  u.,  olla  teefi= 

ummella. 
Urinsystem,  n.  tufemameutoot,  fufi»ttef)^ffeet. 
Urinsyra,  f.  fuft^appo. 
Urinvånare,  m.  se  Irinföding. 
Urinämne,  n.  fuft^aine  ^een),  fufe  (=een). 
Urked,  m.,  -kedja,  f.  tellon^ftiitjat  1.  4etjut. 
Urklippa,  v.  a.  leifata  ('ttaan)  uIoS  1.  eril» 

leniä. 
Urknacka,    v.   a.    nafuttaa    1.   naputtaa    uIoS 

1.  irti. 
Urkraft,  f.  alfu^UJoima. 
Urkrama,  v.  a.  puiertaa  1.  puristaa  ulo^. 
Urkratsa,  v.  a.  fariötaa  I.  raappia  ulo^. 


Urkund,  m.  (skrifvet  vittnesbörd)  tDbi8tUS»fir> 
ja,  perugtue=tiria;  (den  äldsta  skrift)  pe- 
ru6tu8=firja,  altu=tirja,  aIfu»tieboUinen  firja 
paamctti. 

Urkälad,  a.  lirreätä  fulanut,  tirretön,  roubaton. 

Urladda,  v.  a.  ottaa  1.  pur!aa  latinti  utoS;; 
(fys.)  laufaieta  I.  päästää  1.  puvtaa  jä^tiiä 

Uriaddare,  m.  (fys.)  lauEaiftn  (4men). 

Urlaka,  v.  a.  (kem.)  uuttaa,  uuttaa  fuola  poiS- 

Urlassa,  v.  a.  purtaa  tuorma  I-  tuormao. 

Urlasta.  v.  a.  purf aa  laöti  potö,  tlitijentöfi 
laétiéta. 

Urlossa,  v.  a.  irroittaa,  pääétää  1.  liétca  ict) 
1.  ulog. 

Urlossna,  v.  n.  irtautua,  irtauta  pci6,  pääfi 
tä  irti. 

Lrmakare,  m.  Jetlo^jeppä,  uuri-maafari,  fetten 
maafari. 

Urmakeri,  n.  uuri=maafarin  1-  fello^fepän  t^i 
1.  taitc. 

Urminnes,  a.  oböjl.  t)li»  muistoinen,  cnneii^ 
muistoinen,  iti-aanl^a;  frän  u.  tider,  ifi 
tt)anf)oiéta  1.  ^Ii=nmi§toifteta  ajoista;  u.  häfd 
rranl)a  1.  iti--n)anl}a  pitäm^S  1.  nautinto,  team 
\)<xn  pitäm^tien  oiteué. 

Urmjölka,  v.  a.  I^pjää  uIo8  1.  fuitt)iin. 

Urmodig,  a.  ftjan^an^aifuinen  1.  =ai!ainen. 

Urna,  f.  uunta,  ruuffu;  (för  dödas  stoft)  Xo 
mu»a8tia. 

Urmipen,  a.  (bot.)  p^fäläinen,  ptifälä»päinen 

Urnyckel,  m.  fcUon  1.  uurtn  airain  (nmen). 

Urnöta,  v.  a.  fuluttaa  pciS  1.  irti;  u — s,  v.  p 
fulua  pois. 

Uroxe,  m.  (bos  urus)  metjä^ärtä. 

Lrpacka,  v.  a.  ottaa  1.  purfaa  pattauS  uloé 
purfaa  aufi. 

Urpressa,  v.  a.  puriötaa  1.  puiertaa  uloö  l.irtr 

Urrifva,  v.  a.  repiä  1.  raaStaa  ulcé  I.  irti. 

Urringa,  v.  a.  (en  klädning)  tdixxiCia,  leifat 
{Alaav)  faareen. 

Lrrinna,  v.  n.  jucSta  1.  ttUCtaa  uIoS  1.  lop. 
puun. 

Ursaka,  v.  a.  se  Ursäkta. 

Ursinnig,  a.  burja,  burja=päinen,  raju,  raju 
päinen,  rajuinen,  raiaoinen,  raiwoija,  t»ini 
mainen,  ^ullu,  teiflittl^;  han  var  alldele 
u.,  ^än  oli  tuifi  raiwoäia  1.  raiteoifena 
hurjana  1.  ^urja»päiienä  1.  aillitt^nä;  bli  u 
raitccutua,  tcimmautua,  rajuötua,  ^urjentm. 
tulla  rain^con  1.  trimmaan;  göra  u.,  ^m, 
jentaa,  raiircStaa,  raiivouttaa,  rajuStuttaa 
en  u.  handling,  l;u(Iu  1.  mieletön  i.  irittitfi 
1.  f)urja=päinen  1.  t)urja=mielinen  tiiö;  en  i 
strid,  ^urja  1.  {)urja=päinen  1.  raju  1.  ra:| 
Itjoinen  tappelu. 

Ursinnighet,  f.  (jurjuuS,  ^urja-päif^V^,  raiwi 
raittioifuuS,  rajuuS,  pulinne,  nnmma. 

Ursinnigt,  adv.  fiurjaSti,  tiuvja^päiicsti,  ti 
juSti,  rajuftaaeti,  raiwoéti,  vainiolla,  ra 
wctiaSti. 


Urs 


Urå 


863 


Urskilja,  v.  a.  eroittoa,  felittää; .  lian  u— er 
icke  mera  bokstäfverna,  Ijälten  fllmänfä 
etwät  enää  »tjoi  felittää  I.  eroittaa  1.  {;än 
ei  wot  eroittaa  :|)iiuStatt)ia;  u.  mellan  godt 
och  nnclt,  evoittaa  I^pträ  ;.>at;a6ta. 

Urskilninc;.  f.  eroititö,  ftäIin4nto;  han  har 
god  11.,  (;än  ofaa  l)t)trtn  eroittaa  afian  afiaSta, 
fiänetlä  on  i)X}\v'å  ät^  1.  taju;  utan  u.,  il= 
tnan  eroittamatta  1.  ttsätiä  ^sitämättä,  eroi= 
tuSta  tefemättä  1.  älyämättä. 

Urskilningsförmåga,  -gåfva,  f.  'äi\},  äf^öif^^ö, 
äI^n=tt>oima  1.  4at;ia,  tajuöifuuö,  taju^tooima. 

Urskog,  rn.  aarniometfä,  erä^metfä. 

Urskrift,  f.  al!u»firjoitu8. 

Urskulda,  u.  a.  )3u^bi§taa,  t>uf)bi§taa  fl)l)8tä, 
)3UoIu8teKa;  u.  sig.  v.  r.  :t5uo[u8teKaita,  fe= 
iittää  fl)l)nfä  :^uf)taafft;  jmfr  Irsäkta. 

Urskuldande,  n.  fV)i?Stä4uf)bi8tu§,  ))Uotu§teIe= 
minen;  se  Ursäkt. 

Urskäla,  v.  a.  foftjertaa  1.  tel^bä  fu}3iffaafft. 

Urslagga,  v.  a.  )3u!)bi8taa  fuonaSta. 

Ursprung,  n.  fl^nt^,  altu,  alfu=^erä;  en  flod 
har  der  sitt  u.,  fieltä  faa  inuuan  joft  aU 
hmfa;  Gud  är  u — et  till  allt  godt,  3uma= 
lagfa  1.  3umala  en  taifen  ^t)tt>än  altu  1. 
alfu^erä  1.  juuri;  känner  du  jernets  u.P 
tiebätfö  raubau  fpnm)n?  han  leder  sitt  u. 
från  gudarna,  l}än  lufee  1.  jol)taa  fi^nt^äujä 
1.  affuanfa  1.  alfu«^eräänfä  1.  f^ntt)=j3erään» 
fä  jumaloista,  ^än  on  jumaligta  ftjntl^ifin. 

Ursprunglig,  a.alfu=)3eväinen,  alfu=,  alfnnatnen. 

ITrspningligen,  adv.  alfuanfa,  altujanfa,  alfu* 
:^cräiftn,  alfu^erätfcgti,  alfnnaifeStt. 

Ursprungsord,  -formler,  pl.  f^ntl)=fanat. 

Urspråk,  n.  )3eruS=ttelt,  altunai64'telt,  ftjnt^= 
1.  alfu-ftcU. 

Urspänna,  v.  a.  rttfua,  ritfua  tDflljaiSta  1.  fa- 
luista. 

Urstiga,  v.  n.  aötua  1.  Iäl)teä  uIo8. 

Qrståndsätta,  v.  a.  tel)bä  ftioimattomafft  1.  tt)' 
!enemätti5mäffi,  cttaa  t»oima  1.  ttlaifuuS  )30t8; 

'  urstandsatt,  ftjfenemätiin,  faattamaton,  ttlat= 
fnubeton. 

Jrsäkt,  m.  )3Uofu8tu64tJ^,  ))U0lu8tu8,  ttjerufc 
(=ttcen),   eötetijg,   egtelennuen,   esteet   (pL), 

'.  faunistelu;  (förlåtelse)  anteefft4'>t)l)ntö ;  gil- 

I  tig,  antaglig  u.,  felpaattja  1.  :i3äteivä  1.  i}X}-' 
tr)äffl;)ttä»ä  :|3UoIu8tu8  1.  ^uohietu8=fl}p;  an- 

[  föra  som   u.,  luetää  toerutfecfft  1.  jsuoIuS» 

'  tu!fetfi;  toma  u— er,  tui1}at  1.  t^bjät  e8te= 
It}ffet   1.  e8teet   1.  rcerutfeet  1.  fauntStelut; 

i  hans  ungdom  kan  tjena  honom  som  u., 
l)änen  nuoruutenfa  faattaa  oHa  Janelle  ^uo= 
luSteefft   1.   ^uoUt8tu8=f^^fft;    bedja   om   u., 

i  ))^^tää  1.  anoa  anteeffi;  jag  ber  om  u.  för 

i  min  oartighet,  att  jag  .  .  .,  ^^l^bän  auteefft 

i!  1.   Juotaa   anteeffi   fitä   fo^telemattomuutta, 

''  Cttä  .  .  .;  gör  1.  anmäl  min  u.,  fano  1.  tt= 
moita  e8teeni  1.  e6teh)ni  1.  antcefft^^Vntöni, 
in^i^bä    niinun    ebestänt   1.   ^jucleétani    an= 

''    tcerfi. 


Ursäkta,  v.  a.  :|3uoru8taa,  ^)uofu8tetta,  )3uoIu6» 
taa  1.  :|3uf;bi8taa  fi^Vötä,  fannietelta;  man 
söker  fåfängt  att  u.  honom,  turf;aan  foe» 
taan  Isäntä  ^puolustella  1.  ))uf;bi6taa  1.  fau» 
nt8tella;  ingenting  kan  u.  hans  beteende, 
et  mifäön  faata  :()uoht8taa  ^änen  fäl}t!38tän= 
fä;  man  bör  u.  ungdomens  fel,  nuortfon 
toifoja  on  anteeffi  antaminen;  u.  mig,  att 
jag  stör,  fuofaa  1.  antafaa  anteeffi,  että  f)ät» 
vitfen  1.  (^iiritfemtfent;  u,,  jag  ber,  ni  miss- 
tar er,  fuofaa  anteeffi,  fitä  ^ti^bän,  te  crel^» 
b^tte  1.  olette*  »ääräSfä;  n.  sig,  v.  r.  )3uo» 
luSteKaita,  )3uoht8tet(a,  eöteHä;  u.  sig  så 
godt  man  kan,  )3uoIu8teIIaita  1.  :|3uo(u8teIIa 
minfä  taitaa;  han  u — de  sig  med  en  sjuk- 
dom, i)'än  :puoIu8teIif)e  1.  e8telif)e  taubtöa, 
fanot  1.  tceti  tautia  fp^fft  1.  ^uoIuStuffeffi  1. 
e8te(i}ffi;  han  blef  bjuden,  men  u — de  sig, 
I;änet  futfuttiin,  mutta  fielteltF^e  1.  eeteli  1. 
eStelil^e  1.  »ett  toerutfetta;  han  är  u— d, 
et  faa  I;äneIIe  fi^pffi  fufea,  pnelte  on  an» 
nettatoa  anteeffi. 

Ursäktlig,  a.  anteefft-anuettalDa  1.  =f«otatoa. 

Ursalta,  v.  a.  liottaa  1.  ottaa  fnola  ^ot8. 

Urtafla,  f.  feIIon=tautu. 

Urtaga,  v.  a.  ottaa  ^JoiS  1.  uIoS. 

Urtappa,  v.  a.  jnoffuttaa  uIo8  1.  |5oi8,  j|uof« 
futtaa  lo^^uun  1.  fuiftiiin. 

Urtid,  f.  aifu=aifa,  Iuomi6=aifa. 

Urtima,  a.  oböjl.  n)äli=,  n)än=aifainen;  u.  ting, 
tBäU=färäjät;  u.  landtdag,  iuäti-aifaifct  njal= 
tio^äihjät. 

Urtjuiva,  a.  oböjl.;  göra  sig  u.,  )3u{)bi8taa 
itfenfä  toarfanbeSta  1.  »arfauben  f  anteesta. 

Urträngning,  f.  (fann.)  nloS^afoituS  1.  =erit^S. 

Urtröska,  v.  a.  puiha  ^u^taaffi  1.  t^^nnt. 

Urtvätta  v.  a.  ptStä  )3oiS. 

Urval,  n.  hjalitfemiuen,  toaUfoiminen,  eroittc» 
leminen;  göra  u.  af  ngt,  hjalifoita  (=tfen) 
j.fiu;  utan  u.,  ttialifoitfematta,  eroittelemat' 
ta;  (det  bästa)  tttalifoima,  :t.-iara6  (=aan),  ^ar» 
^at  (pl.);  ett  godt  u.  af  frukter  och  ty- 
ger, i^ytvxn  ttjalittuja  1.  irallan  ))ar;^aita  l}i  = 
belmiä  ja  fanfaita. 

Urvaska,  v.  a.  l^uu^toa  ^otS,  f^uul^touttaa. 

Urvattna,  v.  a.  toiruttaa  1.  tt»alaa  tuebetlä, 
n,>eftn=iralel(a. 

Urverk,  n.  tetton=tt)ärffi  1.  4aito6,  feöonn-a» 
fennuS. 

Urverld,  m.  alfu=maailma,  )?eru8»maatlma. 

Urvisare,  m.  fetton  teitfart  1.  ofoitin  (=ttimen). 

Urvokal,  m.  (gramm.)  juurt-  1.  ))eru84äntti5. 

Urvrida,  v.  a.  h)ääntää  uIoS  1.  fuij»afft. 

Urväder,  n.  tijij^)^^,  ))ljr^,  :t5l)v^'tlma,  tuiSfu; 
som  ett  u.,  nitn-futn  p^r^-Uma  1.  tuuUs^ää. 

Urvägenrödja,  v.  a.  farfoittaa  ^otS  1.  tteltö, 
poistaa. 

Urväsende,  n.  )3eri»  1.  ifi-oleuto,  aIfu=ofento. 

Urväxt,  a.  utoS^ibetti;  1.  »^^itoinen,  tcä^äffi 
fävn^t. 

Uråldrig,  a.  ifi^njanl^a,  iän  ifuinen,  tJevi=h)anf;a. 


864 


U  r  å 


Uta 


Uråldrighet,  f.  ift=  1.  :>)cri=lDan'^uu8,  iännfut» 
fuuS. 

Urämiie,  n.  alfu=atne  (»een),  juuri=atne,^eri=ame. 

Tsch!  int.  l)t)U  \){)\  äi>l  0^! 

Usel,  a.  !urja,  h)if)eUämen,  »aiwainen,  fel^no, 
fatala,  {;uono,  i;uDnon»^äitt>äinen,  febnoii' 
:|3äitt>ätnen;  en  u.  stackare,  furia  1.  fatala 
1.  fef)no  1.  iiii&eliäincn  rauffa,  I)uouo  mu 
luainen;  u— t  iif,  furja  1.  ttii^eiiätnen  l.toai» 
luainen  1.  !ef)no  elämä;  han  är  sä  u.,  att 
han  ej  förmår  tala,  I;än  on  niin  fiuonona 
1.  furjana  I.  toahuatfeua  1.  luti^eliätfenä,  etfei 
^uf}ua  jaffa;  u— t  arbete,  fe^no  1.  Ijuono  1. 
n>tf)eliätnen  1.  f)m.nion4>äih3ätncn  ti)ö;  n.  lön, 
{)uono  1.  fcI;no  1.  fcf)nDn=))ätnjätnen  ))a{ffa; 
en  u.  bedragare,  furja  1.  fatala  1.  nnt)eliäi= 
nen  petturi. 

Tselhet,  f.  furjuuö,  toif^eliäiit?^?,  fe^nouS,  lr»ai= 
ttjaifuuS,  fataluug,  l)uonou8,  l;uonDn=  1.  h^-- 
non--^ätn3äi)iji)8. 

Uselt,  adv.  furjaStt,  h)it;eliätfe§tt,  l^uonoSti, 
fel^noött,  fatalaStt,  I}uonon=  1.  fe{)non=)5äi= 
ir>äife8tt. 

Usling,  m.  furja,  fatafa,  rauffa,  tDattx»atncn, 
>utf)eltätnen. 

Usurpation,  f.  auaStuö,  iraltauS,  njatfoituS. 

Usurpator,  m.  anaStaja,  »aHoittaja,  irattaaja, 
toallan=anaötaja,  laiton  ^allitfija. 

Usurpera,  v.  a.  anaStaa,  trallata  (=taan),  tt>al= 
loittaa. 

Ut,  adv.  uloé,  (bort)  ^oiS;  vända  u.,  fääntää 
utoS'^3ätn;  vända  ut  och  in  pä  ngt,  fään= 
tää  j.fin  nurin  narin  1.  nurin4'äin;  veta 
h  varken  ut  eller  in  ])å  sig,  et  tietää  finne 
cifä  tänne,  tulla  limmade,  oiia  ijmmällä;  sia 
sig  ut,  tulla  aifaan  I.  toimeen;  läsa  ut  en 
bok,  Infea  firja,  lufea  firja  Io))^uun  1.  faif-- 
ti;  dricka  ut  ett  glas,  juoba  lafi  ^of)jaan 
1.  t^fijiin. 

Utaf,  prep.  se  Af. 

Utan,  prep.  ilman,  ^jaitfe,  Jttaiöa  1.  toajaaUa; 
återges     ofta    med    blotta    ahessims    (=tta, 

.  'ttä);  äfven  med  adjektiver  pä  «ton  («tijn}; 
vara  u.  pengar,  vänner,  olla  radatta  1.  il- 
man  ral}atta  1.  ral;atonna,  ijötäraittä  1.  it» 
man  t)Stäraittä  1.  ptäroitijnnä;  u.  dröjsmål, 
tciiphmättä,  toiitt?t?tt?tiettä;  u.  tvifvel,  e^äi» 
lemättä,  ilman  e^.täilemättä  1.  e^^äiIl}f fetta; 
u.  ngns  vetskap,  fencufään  tietämättä;  vara 
u.  kläder,  oHa  ilman  «»aatteitta  1.  n^aatteitta 
].  »aatteita  ttjajaalla;  han  är  ej  u.  förstånd, 
l^än  ei  ole  l)mmärri)é;tä  traiaalia  1.  icaitla  1. 
^aitfe  1.  i)mmärn)fjctöu;  u.  vidare,  ilman 
mittätään  muutta,  miltään  nutusta  huoli= 
matta;  jag  blef  ej  heller  u.,  eu  minäfään 
j|ääui)t  ilmau  1.  :paitic  1.  fitä  reajaalle;  var 
u.,  ole  1.  oltaa  ilman;  han  är  väl  icke  n.? 
eil;än  toaan  ilman  1.  »ajaalla  licncV  det 
är  icke  u.,  ci  juuri  ilman  I.  ilmantann  ole; 
det  är  ej  u.,  att  jag  blef  rädd,  en  juuri 
:|jelä6tpmättä  ollut,"ei  oUnt  ilman  1.  ilman» 


faan,  etfen  ^elä6t^nl)t;  adv.  se  Utantill; 
både  «.  och  innan,  feta  ulfoa  Cttä  fifältä; 
konj.  njaan,  t>aitfe,  mutta;  han  är  icke  rik, 
u.  fattig,  I)än  ei  olc  rtfaö,  njaan  fö>jl;ä; 
jag  är  icke  blott  utan  penningar,  u.  äfven 
utan  mat,  minä  en  olc  ainca^tanfa  ilman 
ral)atta,  n?aan  1.  mutta  mt)ö«  ruoatta;  det 
är  icke  jag,  u.  han,  en|^ä  1.  en  fe  ole  mi= 
nä,  tvåan  1.  mntta  fiän  fe  on;  ingon  är 
god  u.  Gud  allena,  ei  fufaan  cle  f)tjn)ä, 
^aitfe  1.  Waan  Sntnala  ^ffin;  ingen  u.  han 
har  gjort  det,  ei  fufaan  mnu  ^aitfe  t)äii 
ole  fitä  teljn^t;  han  tog  ingenting  u.  hvad 
honom  tillkom,  \)'än  et  ottanut  muuta  mi=i 
tään  fjaitfe  1.  fuin  mifä  l;änelle  tulema  oli; 
u.  att,  konj.  återges  med  substantivus  ter- 
tius  på  »tta  (»ttä),  eller  jemte  ilman;  u. 
att  veta  ett  ord  derom,  fanaafaan  fiitö 
tietämättä;  kan  du  se  u.  att  skratta?  tcoit= 
fo  fatfca  nauramatta  1.  ilman  nauramatta  r 
han  gjorde  det  u.  att  det  var  nödigt., 
l)än  teti  fen  tarpeettomasti  1.  »aiffa  ei  tar^ 
t|celli8ta  oUnt  1.  timan  fen  olematta  tar;?eel= 
liöta;  han  gör  det  icke  u.  att  ni  talai 
med  honom,  f)än  ei  fitä  tee  timan  cttä  t£ 
Vml)uttelette  1.  tcibän  ^iiljuttclemattauue  l;än 
tä;  han  kan  aldrig  ga  ut,  u.  att  fa  snuf- 
va,  f)än  ei  milloinfaan  faa  nIo8  mennt^ffi 
1.  n^oi  ulos  mennä  nuijaa  faamatta  1.  ilmar 
ett'ct  faifi  nnl;aa. 

Utanbräde,  n.  ulto4auta,  (baka)  ^inta4auta 

Utandas,  v.  d.  l;uofua  1.  l^cnfiä  nlo8;  u.  sin 
sista  suck,  hjetää  löiiuieifen  Iniofauffenja  1 
l;enj5en=»etonfa. 

Utandörr,  f.  ulfo»Olui. 

Utanefter,  adv.  :|.ntfin  ulfo»^niolta,  ulEc=^uclttfc 

Utanfönster,  n.  ulfonftuna. 

Utanför,  prep.  ulto=puotetla,  ulfo^Viuolellc;  u 
dörren, ulfD=f)Uolclla  Dtrea,oiiicuulfo=))nolelIa 

Utanlexa,  f.  nIto=läl:i"l),  ulto4utu  (»ttjun). 

Utanlock,  n.  päälliS-tanft,  nlto=fanfi. 

Utanlås,  n.  ctu»lutfu,  muna4utfu,  nlto=luftu 

Utanläsning,  f.  ultoa=lufemincu,  ulfo»  1.  ulfoa 
lutu  (»ttun). 

Utanom,  se   Utomkring. 

Utanordna,  v.  a.  määrätä  (/aan)  maffcttaicafft 
ulo8=maärätä. 

Utanordning,  f.  maffun=määrä^8,  ulo8=mää 
rä^8. 

Utanpå,  prep. o.  adv.  ulfD4ntolclta,ulfo»)3Uolettc 
ulfo»puolelta,  ulfo»puoIin,  nlfoa^iäin,  V^ääUä 
pain,  <3äälle4iäiu,  päältä=päin,  pääQä,  ^.^ääCla 
i^äältä;  bärau.  rocken,  fantaa  I. pitää  nuttun 
fafjäällä;  u.  väfven,  tanfaau  pääUä  1.  päällä 
päin;  u.  svart,  mu8ta  ulfo=puolelta  1.  päät 
tä  i.  päältä'päin;  huset  är  vackert  u.,  1)110 
neu8  on  fanniö  ulfoa»päin  I.  ulto=puclelta  1 
päältä  1.  päältä=päin  1.  päältä  näl;ben;  sät 
det  u.  din  rock  och  göm  det  ej  innanföre 
pane  fe  nuttuft  päälle  1.  ulto=puolellc  elät 
fitä  fifä»puoletta  fätfc. 


Uta 


Utb 


Utanskrift,  f.  )3Hätte=!irjoitu8;  man  ser  red 
på  u — en,  hvad  han  går  för,  fen  jo  näfce 

uIfoa=t>ätnfin  1.  ^ää{tä=}5äinfin  1.  uIfo^))uoItn 

fin,  mttä  f)än  on  miefjiänfä. 
Utantill,  adv.  ulfo=puoIetta,  ulfoa,  uIfoa»t3Stn 

^säältä,  ^äättä=^äin,  uIfo=^UoUn;  (ur  vnnnet) 

ulfoa,  ulfo=tTtutStiita;  lian  du  det  u.?  ofaat 

fo  fen  ulfoa? 
Utanverlc,  n.  ulfo^ftaruStuö. 
Utanvind,  m.  fen'ä=tuufi,  nicrt=tuult. 
Utanvägg,  m.  ulfo^einä,  ^äält^ö^einä. 
Utarbeta,  v.  a.  tefcbä,   it)almi§taa,  teegfeflä; 

(mål.)   icalmiStella,  :f?ääteöä;   u.  sig,  v. 

trattoautua  1.  vafittua  t^öetä. 
Utarbete,  n.  utfo=tt?ö,  tr>arfl=t^(). 
Utarma,  v.  a.  fi)l^f)b^ttää,  ^äwittää. 
Utarrendera,  v.  a.  i)anna  1.  antaa  arennitte 

1.  ttjouroöe,  tpourata  (=aan)  I.  ttjuorota  (=oan) 

uIo«. 
Utbasa,  v.  a.  ^Jteffää  ufoS;  u— d,  se  Utpiskad, 
Utbasuna,  v.  a.  ^uutaa  ufoS,  fuuluttaa  ympäri. 
Utbedja  sig,  v.  r.  ^^^tää  1.  anoa  itfettenjä, 

rufoifla;    jag  utber  mig  den  ynnesten,  att 

. . .,  ^Jlj^bän  teibän  fuofiollanne  faabaffent. 
Utbegära,  v.  a.  :|3^^tää  1.  anoa  uIo8  1.  faa= 

baffenfa. 
Utbekomma,  v.   a.  faaba   ufoS,   faaba,   uIo8= 

faaba. 
Utbeordra,  v.  a.  uloö^määrätä. 
Utbetala,    v.   a.    tuaffaa    uIo8  1.  ^oiö,    uIo8= 

maffaa. 
Utbetalning,  f.  ufcS^maffu,  maffun^tefo. 
Utbilda,  v.  a.  miiobogtaa,  muobogteöa,  tcau-- 

raötuttaa,  tcerfouttaa ,   te()bä  1.  niuoboetaa 

tä^bettifcfft;  (gramm.)  rafentaa,  muoboetaa; 

u.  sig,   v.   r.  muoboStua,  fterjoa,   tt)aura§= 

tua;  en  u— d  sats,  tä^fi=muotcincn  1.  inuo= 

boStettu  1.  vafennettu  laufe. 
Utbita,  v.  a.  ^urra  )30t§. 
Utbjuda,  v.  a.  futfua  1.  fääfeä  uIoS;  (utmana) 

ttjaatta;   (erbjuda   till   köps,  o.  d.)   tarjota 

(=oan)  uloö,  uloö^tarjota,  tarjoitta,  tarjota  1. 

)p\taå  fau^Jaffi. 
Utblanda,  v.  a.  it)eftu=fefoittaa,  lantata. 
Utblomma,  v.  n.  fuffia  lo^^^uun,  lafata  (=ffaan) 

fuffimaöta  1.  fufotStamaSta. 
Utblommera,  v.  a.  fauntSteHa,  forigtcöa. 
Utblossa,   v.   n.    leimahtaa,   kimal^tua,   Ioi= 

mahtaa. 
Utblotta,  v.  a.  ^aljaStaa,  te^^bä  t^^jäfft  1.  )3af= 

jaaffi;   u.    en   skog   på  vildt,   ett  land   på 

folk,  ^afjastaa  1.  te{)bä  t^^jäfft  metfä  otuf= 

ftSta,  maa  afuffaigta;   u.  sig,   v.  r.;   u.  sig 

på   ngt,   tel^bä   itfenfä   )5aliaafft   1.  tt^l^jäffi 

jstfin,  :|)aliaetaa  1.  t^t)jentää  itfenfä  jStfin  1. 

jcnfiu  i)uoIe8ta. 
Utblottad,  a.  ^jaljaStettu,  ^jaljaStunut,  :)5alja§ 

(=aan),  iW\ä,  aIa§ton;  i  u— t  tillstånd,  t^l^= 

jlij^ben  ttlasfa,  ti^l^jäsfä  1.  )3alja8tunee8fa  1. 

atagtomaefa  tifaefa. 

Svenskt-Finskt  Lexikon. 


Utblåsa,  v.  a.  :|3u^altaa  fammuffitn,  ^Ju^attaa 
ufoö;  u.  en  landtdag,  ^ul^altoa  ttjaltio-^Jäi' 
tDÖt  fifään  1.  alettaft)ifft. 

Utborga,  v.  a.  m^öbä  1.  ontaa  tpelafft. 

Utbreda,  v.  a.  lewittää,  letoitettä,  Rajoittaa, 
^joiteQa,  ^anna  lemeäHenfä;  u.  hö,  (ehji» 
teffa  1.  ^ajoiteHa  ^einää;  u.  ett  täcke,  letcit» 
tää  ^eite  (=teen);  u.  ett  rykte,  letoittää  ^u^etta 
1.  juorua  1.  f)uutoa;  u.  sina  förtjenster,  la» 
betta  ('telen)  1.  lueteöa  1.  fewiteHä  anfiot» 
tanfa;  u.  sig,  v.  r.  leföitä  (=iän),  fctnetä 
(=enen),  leivittää  itfeänfä;  Kristna  läran  ut- 
bredde sig  hastigt  genom  sin  egen  inne- 
boende kraft,  ÄriStin'0)3t)i  lenjift  1.  fenjitti 
itfeänfä  ^sifaifeéti  oman  ftfällifeu  tcoimaufa 
fautta;  ett  rykte  har  u — dt  sig,  l^uuto  1. 
^U^e  en  lehJinn^t;  u.  sig  öfver  ens  för- 
tjenster, ^jul^ua  1.  jutetia  Taajaan  1.  laajalta 
1.  letoeääu  j.fun  anfiotSta;  det  ryktet  är 
mycket  utbredt,  fe  ^uuto  1.  ]^uf)U  1.  juttu 
on  f;i?toin  kteealfa  1.  laajatta  1.  telreätta  1. 
lettinneenä;  hemmanen  ligga  utbredda  här 
och  der,  titat  ottjat  ^ajattanfa  1.  l^ajoitettm» 
na  fiettä  täättä. 

Utbringa,  v.  a.  faattaa  uIo8;  u.  en  skål  för 
ngn,  efitettä  1.  efittäö  tuatja  j.futte  1.  j.fun 
inaJjaa. 

Utbrinna,  v.  a.  ^jolaa  loJJ^JUUn;  ljuset  är  ut- 
brunnit,  fijnttilä  on  :^alaneena  1.  fop^juun 
palanut. 

Utbrista,  v.  n.  ^u^^eta  (=fean),  ratfeta  (^fean); 

lågor  utbrusto  ur  jorden,  lieffiä  ^JUflfeft  1. 
Iäf)ti  utoS  maaSta;  en  storm  utbrast,  ni^r6= 
f^  ärjät)ti  1.  nouft  1.  ^uf)fefi  fäl^mään;  kri- 
get utbrast  i  full  låga,  fota  ft}ltt)i  1.  Iet= 
ma^tt  1.  nouft  i.  pnl)Ufi  ihni  tuleen  1.  tä^« 
teen  (iefftin;  u.  i  skratt,  remaf;taa  1.  rä^- 
l^ö^tää  1.  ^^ur8f aittaa  nauruun  1.  nauramaan; 
n.  i  tårar,  ^nrSfaf)taa  1.  f)^räf;tää  1.  pulatta 
ttfunn  1.  itfemään;  u.  i  ord,  ^jul^eta  1.  rat» 
feta  liul^umaan;  hvad!  utbrast  han,  mitä! 
fanoi  i)'än  1.  ^ul^feft  l^än  fanomaon. 

Utbrott,  n.  :|3uf)feaminen,  f^ttt)minen;  krigets 
u.,  foban  fi^tt^minen  1.  noufeminen;  u— et 
af  en  sjukdom,  taubin  ftjnt^ininen  1.  of= 
faminen;  Vesuvii  u.,  SJefutoion  fi^öffeminen 
1.  ^nf)feaminen;  u.  af  vrede,  tDiI;an  f^tt^= 
minen  1.  noufu;  u.  af  sorg,  furun  f^nti^mi» 
nen,  furuun  jjufjfeaminen. 

Utbrusa,  v.  n.  fuol^ua  1.  ^5au^ata  (=aan)  ulog. 

Utbryta,  v.  a.  murtaa  1.  lol^faiöta  ufoS  1.  irti; 
u.  en  tand,  ni^l^tää  1.  murtaa  ^ammaS  uIo8 
1.  :|3oiö;  u.  sin  andel  i  hemmanet,  murtaa 
1.  Io[;fai§ta  uIo8  tila^ofanfa  i.  ofanfa  tilaSta; 
v.  n.  se  Utbrista. 

Utbränna,  v.  a.  :>3oUtaa  ^3oi8  1.  lo^fjuun. 

Utbulta,  v.  a.  ijjaufuttaa  1.  läijätä  uIoS  1.  te» 
hjeäffi. 

Utbuska,  v.  a.  toiitoittaa. 

Utbygga,  v.  a.  rafentaa  (iföä  1.  uIoS=^)äin. 
109 


Utb 


Ute 


Utbyggnad,  m.  uHenctt?a  rafennu?,  iiloS^ra- 
tennuS. 

Utbyta,  v.  a.  n?ai(;cttaa,  muuttaa  1.  ottaa  fijaan; 
Finland  u— ter  sina  produkter  mot  utlan- 
dets öfverflödsvaror,  ©uomcumaa  'ma\i)ZU 
taa  tuotteenfa  ulfo^maan  ^(eIIif^»)S=tanjaroi= 
l)'m  1.  ^lettii>?i}ä=ta»arain  fijaan;  u.  tankar, 
hjatt;cttaa  1.  »ailitaa  ajatutfta;  u.  sommar- 
kläderna mot  vinterkläder,  muuttaa  1.  et' 
taa  tatot=tt)aattcet  fcfä=ft?aatetten  fijaan. 

Utbyte,  n.  hjaiktuS,  irail^to;  u.  af  varor  mot 
ngt  annat,  tatvaraiu  tt3ail;etu«  1.  tt)aiI;to  jt)ttn 
muul)un;  u.  af  idéer,  ajatuStcn  »uailjetug; 
i  u.  mot  detta  bref  lick  jag  ett  annat, 
tämän  ftrjeen  fijaan  1.  ebeötä  minä  faiu 
toifcn;  jag  fick  enknif  i  n.  mot  min  mös- 
sa, fain  (njai()etutie8fa  1.  n>ail}ettamaaa)  ft»eit= 
fen  lafistani  1.  lafEint  cbeStä  1.  fijaan;  (nfist) 
njoitto,  faalis  C'tin). 

Utbära,  v.  a.  fontaa  utoö,  uloS^tantaa. 

Utböja,  v.  a.  ttjääntää  1.  fääntää  1.  taih?ut= 
taa  utog. 

Utbörding,  ni.  muulalatnen. 

Utdamma,  v.  a.  ^jul^biötao  t5ÖI^Stä  1.  tomu§ta, 
tomuttaa,  ^ölif^ttää. 

Utdela,  v.  a.  jataa,  jafaa  uIo8,  jaelta  (=telen), 
annetta  (=tekn),  annisfetta;  u.  allmosor  ät 
de  fattiga,  jafaa  1.  jaeUa  1.  annella  almuja 
ti)^l;ifle;  u.  hugg  åt  alla  sidor,  patella  1. 
ietetellä  1.  IpöbS  ^mt>ärit(enfä  jofa  ^aaratle. 

Utdelare,  m.  jataja,  jatelija,  antelija. 

Utdika,  v.  a.  ojittaa,  tuiftata  (=aan)  1.  fui= 
njattaa  ojitta,  ojittaa  tuiwaffi  1.  fuittjiin. 

Utdrag,  n.  uIe«=tt>eto;  (ntycke  af  en  skri/t) 
ulo8=ote  (=tteen),  otc,  ulo8=n)Cto;  göra  u.  ur 
en  bok,  tef)bä  ote  1.  uIo8=ote  jsttin  firjaSta; 
u.  ur  protokollet,  hållet  vid  urtima  tinget, 
iiIoS=ote  1.  ote  ^)ö^tä--tirja8ta ,  jofa  teistiin 
tt>äli»täräiiöiä;  i  u.,  uto9»ottecna,  ulo8=ot= 
teeéfa,  otteena. 

Utdraga,  v.  a.  ttjetää  u{c«,  uIo8=hietää;  (för- 
länga) ^itentää;  (töja)  »entjttää;  (fördröja) 
^itfittää,  tcen^ttää,  tt5iin)^ttää;  en  utdragen 
ton,  ^ittä-njeteinen  ääni. 

Utdragsmärke,  n.  ulo8»ebon»merffi. 

Utdragssoffa,  f.  tt»eto=fol;tta,  nto8=HJcbettätoä 
fo^lua. 

Utdricka,  v.  a.  jucba  faifti  1.  poii  1.  ^3o{)joan 
1.  fuittjiin. 

Utdrifva,  v.  a.  ajaa  uIo8,  u(o8=ajaa. 

Utdrägt,  f.  J3itfit^«,  toiimjttjö,  ^itfittäminen. 

Utdunsta,  v.  a.  ^ö^v^tä  (=^än;  utoS  1.  )30i§, 
^ai^ttua;  v.  a.  ^ieötää,  l;öl)r^ttää  1.  p^r^tä 
uIo8. 

Utdunstning,  f.  £)c^rtjäminen,  f)ai(;tuminen, 
f)ie8tämiuen;  vattnets,  u.,  nsebeu  I}i5i)rpämi= 
nen  poi6  I.  paistuminen;  jordens  u.,  maan 
^ij^rtjämineu  1.  l;öt)njileminen;  kroppens  u. 
Tuumiin  ^iestäminen  1.  I;ie8t^8  1.  l;ifoami-- 
nen  1.  l)itoileminen  1-  (det  utdunstade)  ^lieS- 
te  (»een). 


Utdö,  v.  n.  fuotta  faiffi  1.  ftiiimcifcen,  (c^t)ua; 
den  ätten  är  u— d,  je  fufu  on  fuollut  1. 
fopjjunut. 

Utdöma,  v.  a.  tuomita  (4fen)  felnjottomaffi  1. 
tiajoitettattjaffi  1.  f)^Iättän)ätfi;  u.  en  bygg- 
nad. ala8»  1.  maaf)an=tuomita  rafennuö,  tuo= 
mita  l^ajoitettattjafft;  (fig-)  tuomita  1.  jnli8= 
taa  felttjottomaffi  1.  {)i}Iättä)päffi. 

Ute,  adv.  ulfona;  tiden  är  u.,  aifa  ou  oI;itfe; 
allt  hopp  är  u.,  faiffi  toittio  on  o^itfe  1. 
loppunut;  det  är  u.  med  honom,  ^ön  on 
f;ufa8fa;  vara  illa  u.,  otta  Vaf)a8fa  ^ula8ja 
1.  leifisfä. 

Uteblifva,  v.  n.  jääbä  ^oi8  1.  tulematta;  (dröja) 
toii^t^ä;  straffet  u— ver  aldrig,  raugai6tu8 
ei  fo8faan  jää  tulematta;  han  uteblef  med 
sin  förklaring,  f)än  jätti  1.  l;eitti  felit^ffcn» 
fä  antamatta  1.  tefemättä. 

Utefter,  prep.  ^itfin,  myöten;  segla  u.  kusten, 
))urjei)tia  vanuiffoa  myöten;  följa  stranden 
u.,  fulfea  )5itfiu  rantaa  1.  rantaa  mtjöten. 

Uteglömma,  v.  a.  unof)taa  ^ci8. 

Utfhålla,  v.  a.  c8tää,  eStää  poiS. 

Utelemna,  v.  a.  jättää  1.  peittää  }Joi8. 

Utelöpande,  a.  ulfona^fulfova  1.  =fiertän>ä  1. 
-oletea,  Iiiffec8fä  oletoa. 

Utesluta,  v.  a.  fulfea  uIo§,  uloS^uIfea,  ^oi8= 
taa,  estää  1.  fiettää  olemasta,  jättää  1.  Seit= 
tää  ^oiS;  u.  ngn  från  ett  sällskap,  fulfea 
pois  1.  )3oiStaa  jofu  fenraSta;  rådet  u — er 
icke  list,  neuUJO  ei  fule  faiDaluutta  poi9, 
neunio  ei  eStä  1.  fiettä  fanjaluutta  olemasta; 
dessa  tvenne  principer  u.  hvarandra,  nämä 
molemmat  )3eru6=ajatnfiet  fulfen?at  1.  fieltä= 
tBÖt  I50i8  toifeufa;  vid  genomseendet  ute- 
slötos  flere  meningar,  läpi=fatfottae6fa  l)ei= 
tettiin  1.  jätettiin  1.  fulettiin  monta  laufet= 
ta  pois. 

Uteslutande,  a.  ^ffiu-omainen,  i)ffin-lr)altai= 
nen;  u.  tycken,  i}ffin=omaifet  1.  ^ffin  ole* 
ttiat  mieli=pibot;  u.  rättighet,  ^fftn=omot= 
nen  1.  ^ffin^njaltainen  oifeuS;  adv.  ^ffinän= 
fä,  ijfftn^omaifcSti;  n.  gynna  ett  parti,  puol= 
taa  1.  fnofia  j.fin  puoluetta  t}fftuänfä  1.  ijffin-- 
omaifesti. 

Uteslutande,  n.  uloS»  1.  pois^ulfcmiuen,  poi8= 
fieltäminen,  pois^eittäminen;  med  u.  af  alla 
andra,  faiffi  muut  poiS4;eittäen  1.  poi8«fut= 
fein  1-  potS^cittämättä  1.  poiS4;eitett^ä  1. 
pDi8»fulettua. 

Utestående,  a.  ulfoua  1.  faamatta  olenja,  ul= 
fona=oleh)a,  maffu^jätteinen,  faamaton,  ut- 
fona-feifoja;  u.  fordringar,  maffu=jätteifet  1 
faamattomat  1.  nlfona^olejuat  faamifet  1.  faa= 
tan?at;  han  har  ännu  penningar  u.,  l;änettä 
on  ftielä  railoja  jaatatt>ana  1.  faamatta  1 
ulfona;  en  af  de  på  gården  u.,  ^fft  ulfona 
pihatta  feifojista;  u.  gröda,  leiffaamaton  1 
forjaamotou  1.  ulfona^olerca  cto. 

Utestänga,  v.  a.  ulo6=  1.  poiS^fulfea,  ei  pää8= 
tää   1.  laSfea   fifään  1.  j^fin;  i  går  afton 


U  te 


Utf 


867 


blef  han  ii— d,  ctlt8»illaaa  l;än  jäi  [x\ä'äa' 
^ääfemättä  1.  4a8!ematta  1.  fulettiin  uIcS  1. 
tuli  fuletutfl  ulos;  u.  vattnet,  luften,  ful= 
fea  iDcfi,  ifma  utoö,  estää  hjettä,  ilmaa  pää' 
femästä  1.  tulemasta,  ei  päästää  1.  IaS!ea 
»että,  ilmaa;  u.  en  medtätlare.  fulfca  ^oiS 
fil^ailijanfa. 

Utevaro,  m.  ^5oi8=jäämineu,  ^oiSfa^olo. 

Utevaroböter,  pl.  ^3oiSiaoto=fafto. 

Utfall,  n.  fu/-  en  fästning)  ulo8»r^Htäl}6,  uloS= 
farfauS  1.  ^^^ö!tä^S;  (i  fäktning)  t^öftä^S, 
farfauS;    (lifmodrens)  ulo6=muljal;taminen; 

(en  flods)  laSfu,  fuu;  (i  ord,  i  skrift)  far= 
fauS,  iSfett^é;  han  gjorde  ett  häftigt  u. 
mot  mig,  l;än  farfafi  1.  istetti  ftiwaaSti  mi= 
Hua  icaStaau. 

Utfalla,  v.  n.  puhota  (^toan)  uloS;  (från  en 
fästning)  r^uuätä  (^ntään)  1.  ^^ötätä  (=ftään) 
1.  farata  (=faan)  uloS;  (i  fäktning)  tt^öfätä 
(=nään),  töötätä  cbeS;  (om  floder)  laSfea, 
t)urf aa;  (om  löner,  o.  d.)  langeta  (»fean) 
uloS,  tulla  uloS;  (aflöpa)  fä^bä,  tä^bä  Iä= 
teen,  utautua. 

Utfallsdike,  n.  laSfu=oja,  ftiicmäri,  tt>iemävt=cia. 

Utfallsränna,  f.  laStu^torwi  1.  »fouru. 

Utfara,  v.  a.  lä^tcä  uloS,  lähteä  ajelcmaau, 
lähteä  merettc  1.  järwelle;  u.  mot  ngn,  fa» 
rata  (»taan)  j.fnn  pääUz,  mennä  1.  tulla  j.fun 
filmitte  1.  j.futa  M)taaii  ^afiaöti. 

Utfart,  m.  matta,  ^ieni  matta  1.  reisfu;  göra 
en  n.  åt  landet,  te^bä  (^ieni)  matta  1.  piS» 
tä^t^ä  maaltc  päin  1.  maan  feubutle;  göra 
en  u.  på  sjön,  lätjteä  jär»etle  foutelcmaan 
1.  purjet;timaan  1.  fultcmaan,  tet)bä  pieni 
järtt)i=matta  1.  matta  iärtoetle. 

Utfattig,  a.  pen=föl)^ä,  tuiti  töt?l}ä. 

Utfila,  v.  a.  tciitata  (=aan)  pois  1.  leuieäffi; 
(fig.)  tuluttaa. 

Utfinna,  v.  a.  tetfiä,  löytää,  tattjata  (=paan). 

Utflyga,  v.  n.  lentää  uloS  1.  poiS,  lähteä 
lentoon. 

Utflygt,  f.  ulD64ento,  pDis4ento,  lentoon  lä^= 
tij;  (utfärd)  pieni  matta  1.  aielu  1.  ajo,  pis» 
tä^tijmiuen,  mattanne  (=nteen\ 

Utflyta,  v.  n.taStea,  purtaa,  juoSta  1.  laStea  uIoS; 
Saimas  vatten  u— er  i  Ladoga,  ©aima  puv= 
faa  »etenfä  1.  ©aiman  ttjebet  laStentat  1. 
purtanjat  1.  juotfeicat  (uloS)  1'aatottaan; 
stocken  utflöt  i  sjön,  tutti  tutti  1.  juotfi 
fttirtaa  myöten  ulcS  järnjeen. 

Utflytta,  v.  a.  o.  n.  muuttaa  uloS  I.  poiS;  u. 
ett  råmärke,  byggnader,  jiirtää  1-  muuttaa 
raja=merfti,  Ijuoneutjet  ulommatfi;  u.  till 
Amerika,  fiirt^ä  1.  muuttaa  poiS  1.  uloS 
Stmerifaan. 

Utflyttning,  f.  majan=muutto,  poiS=  1.  ulo§= 
muuttaminen. 

Utflöda,  v.  n.  juoSta  uIoS,  juoSta  (uloS)  }t)tin, 
purtaa,  purtantua. 

Utflöde,  u.  utoS^juotiu,  lastu,  fuu,  la§!u=fuu; 


vid  Nevas  u.  ur  Ladoga,  9Zett?a=jcen  fuuHa 
1.  lastu=fuulta  faatotaSta. 

Utfodra,  v.  a.  ruoffia,  fl^iittää  rehuilta  1.  rc= 
^uja;  u.  kor  med  dränk,  klöfver,  ruoftia 
le()miä  rawalla,  apilaS=l)einittä,  f^öttää  ki)* 
mitte  rapaa,  apilasta. 

Utfodring,  f.  ruofiuto,  ruotfimiuen,  ruotfo; 
boskapens  u.,  färjan  ruoftiminen  1.  motin» 
to;  sätta  pä  u.,  panna  ruotolte. 

Utfordra,  v.  a.  ttjaatia  uloS,  uloS=n.iaatia,  pa= 
tiStaa  1.  tiristää  utoS;  (utmana)  «aatia. 

Utforsa,  V.  n.  juoSta  1.  purtaa  tcStena   uloS. 

Utforska,  v.  a.  urttia,  ongitella,  tuttia;  söka 
n.  ens  afsigter,  urttia  1.  ongitella  tietäät» 
fenjä  1.  totea  tuttia  1.  fotea  urttia  1.  totea 
faaba  tietoonfa  j.tun  aitcita. 

Utfrusen,  a.  paleltunut. 

Utfråga,  V.  a.  f^jetlä. 

Utfundera,  v.  a.  ajatella  1.  miettiä  fotoon, 
uloS-aiatetta;  (söka  få  reda  på)  totea  faaba 
felujää,  miettiä  felw^^ttä  1.  feltoa  I.  felreitlc. 

Utfylla,  v.  a.  lifätä  (»ään),  panna  tifää,  ulon» 
taa;  u.  en  väg,  lifätä  len?e^ttä  tietie;  träd- 
gärden är  utfylld  ända  till  sjön,  puu^tarl^a 
on  tifättt)  1.  ulonnettu  järnjeen  faatta. 

Utfå,  v.  a.  faaba  uloS. 

Utfäkta,  v.  a.  taistella  1.  kamppailla  1.  otella 
loppuun. 

Utfärd,  ra.  se  Utfart. 

Utfärda,  v.  a.  antaa,  antaa  utoS,  utoS»antaa; 
u.  ett  påbud,  panna  1.  antqa  fäst^  uloS; 
u.  en  dom,  antaa  1.  te^bä  tuomio;  u.  en 
brudlysning,  tet)bä  1-  toimittaa  1.  firjoittaa 
morfiuS=tuulutus. 

Utfästa,  v.  a.  määrätä  (»ään),  luJcata  (»paan), 
fäätää;  u.  sig  till  ngt,  lupautua  1.  fttoutua 
jl^tin. 

Utfästelse,  f.  lupautuminen,  fitoutuminen,  fttou^ 
mus,  määrääminen,  lupaaminen. 

Utför,  prep.  alaS,  ataS  pittin,  alaS  m^Bteu; 
gå  u.  trappan,  mennä  rapuista  1.  rappuja 
alaS;  kasta  sig  u.  en  brant,  l;eittävt^ä  j^r» 
f  anteesta  alaS;  det  rinner  u.  väggen,  n)UO= 
taa  alaS  pittin  feinää  1.  feinää  myöten  I. 
feinättä  alaS;  segla  u.  strömmen,  purjetjtia 
Jcirtaa  pittin  1.  myöten  1.  »irtaa  alaS  1. 
alaS»pätn  1.  alaS  fttirtaa. 

Utföia,  v.  a.  »iebä  uloS;  (cerkställa)  toimit» 
taa,  tct;bä,  täyttää;  n.  en  sak  val,  toimit» 
taa  1.  tel;bä  afia  I)i?ir)itt;  u.  ett  uppdrag, 
tef)bä  1.  toim.ittaa  1.  täyttää  te^täwä;  u. 
ngns  process,  afaa  1.  toimittaa  j.tun  riita» 
afiaa  1.  färäiän»afiaa;  u.  en  dans,  toimit» 
taa  tanSfi  1.  tanSfta;  (uttrycka)  toimittaa, 
faattaa  jauoiffi;  ämnet  är  väl  utfördt,  aine 
1.  afian  aine  on  t)ljn)in  toimitettu;  (utsprida) 
lettiittää^  faattaa  tuulutfi;  man  har  just  väl 
utfört  honom,  t;änetpä  n^t  on  ^uutoon  faa» 
tettu,.  l^änestäpä  n^t  on  ^uuto  leaitett^;  u. 
i  räkning,  laSfea   1.  panna  tutuun;    kost- 


868  U  t  f 

nåden  utföres  till  100   mark,    tnaffll    ^axi 

naan  1-  laéfetaan  lOO  martaffi. 
Utförbar,  a.  ma^bolltnen,  tna^boHinen  te^bä 

1.  toimittaa,  teto^mal^boåinen. 
rtföre,  adv.  alaö,  ala8=)3äin. 
Utförlig,    a.   juurta »jaffainen,   tatcta,   taaja, 

laaja^anainen. 
Utförlighet,  f.   juurta^jaffaifuuS,  laajuuS,  la» 

h)eu8,  laaja^fanaifuuö. 
Utförligt,  adv.  juurta»  1.  juurteu^jaffain,  Ia= 

tceaSti,  Iaaja=[anaife8ti. 
Utförsel,  m.  uloö»»t>ienti,  maaöta=trientt. 
Utförselstull,  m.  ulc§aiienti4ulli. 
Utförsgåfva,    f.   ))ul)cen=faatto,  totmittamifen 

lal^ja,  faarnan  1.  pu£)cen  Iaf)jo,  faarnan=faatto 
Utfösa,  v.  a.  ajaa  1.  {)Utiötaa  uloö. 
Utgallra,  v.  a.  toalifoita  (=tfen),  croiteKa;  u 

skog,  VDÖIiöteHä  1.  tD'd\i--\)attaiUa  metfää- 
Utgammal,  a.  itä4ot)<3u,  tt)anf)a=tt»atuinen,  ifä 

i^eittiö. 
Utgifning,  f.  uIoS=anto,  uloä^antamineu. 
Utgift,  f.  meno,  ulo8=mcno,  uIoS=ma!fu,  uloé 

antt. 
Utgiftskonto,  n.,  -räkning,  f.  uroö=meuoin  1. 

menojen  laéfu  1.  lufu,  meno=!ontto. 
Utgiftspost,  m.   uIoemafiu=tof)ta,   meno=ja!fo, 

meno=määrä. 
Utgifva,  v.  a.  uIoS=antaa,  antaa  uloe;  u.  ngt 

för  ngt,  fanoa  jonfin  olejcan  j.fin. 
Utgifvare,  m.  uIoö»antaja. 
Utgissa,  v.  a.  artoata  (=aan). 
Utgjuta,   v.    a.  tcuobattaa,  ti^alaa,   Jcofattao, 

faataa;  u.  vatten  ur  ett  kärl,  iaataa  1.  ica 

iaa   1.  toalattaa   irettä    astiasta;    u.    tårar, 

blod,   iDuobattaa   f^^neliä,   ircrtö;    u.    sitt 

hjerta  för  ngn,  atoata  (»aan)  1.  ti)t)jentää 

[^bämenfä  j.fuHe;   u.  sin  vrede,  t^l^jentää 

1.  ajaa  wi^aanfa. 
Utgjutelse,   f.   ttuobatuä,   toalamincn,   faata» 

minen. 
Utglödga,  v.  a.  tuHstaa  1.  fuumcntaa  tä^bel» 

Ufeöti  1.  ^JUl^taatfi;  jmfr  Kalcinera. 
Utgnida,  v.  a.  ^ieroa  1.  f)iiruttaa  1.  l^angata 

(»faan)  ))oié. 
Utgrena  sig,  v.  r.  l^aarcittua,  ^aaroa,  !ä^bä  1. 

lehJttä   (»iän)    {)aaroiEe  1.  ^aaroifft;  utgre- 
nad,  i^aaraincn,   l^aaroilcira,  fjaaroittunut, 

Ioaja»^aaraineu. 
Utgrening,  f.  I;aaroittuminen,  f)aaroiteminen; 

Cgren)  'i^aaxa,  I;aara»ofa,  fi»u»^aara,  l^aaroi» 

tus,  l^aaranne  (»ntecn). 
Utgrunda,    v.  a.    (undersöka)  miettiä,  mietiS» 

feöä,  a^rifoita  (»tfen),  tutfia,  perustella;  (ut- 
finna) tetfiä,  tuttia,  täftttää,  felittää. 
Utgrundas,  v.  d.  mataloitua. 
Utgräfva,  v.  a.  taittaa,  faiicaa  jijttemmäffi  1. 

iaajemmatft;  u.  ett  träsk,    faijaa   ja   laS» 

fea  lam^Ji  1.  järttt,  faitoamalla  laötea  lam^i. 
Utgröpa,  v.  a.  se  Urhålka  o.  Urgröpa. 
Utgå,  v.  n.  fät^bä  1.  mennä  ulos,  läl^teä;  u. 

ur   kyrkan,  mcnnä  1.  läl^teä  uIoS  tirtoSta;! 


Utg 

u.  i  staden,  mennä  1.  fät^bä  1.  tähteä  uIoS 
tau^JUngiöe;  ljuset  u — r  från  solen,  »alo 
Iä(;tce  1.  tälj  utoS  auringosta;  den  Helige 
Ande  u — r  af  Fadren  och  Sonen,  ^^^^ä 
^cnti  tä^  ulos  1.  uIoS=fät)  SjäStä  ja  '$o» 
jaSta;  de  räntor,  som  u.  af  hemmanen,  ne 
tterot,  jotta  Iäl;tett)ät  1.  tulettat  1.  mafjetaan 
tiloilta  1.  taloiSto;  ett  påbud  utgick  frän 
kejsaren,  tästtj  tuU  uIoS  teifarilta  1.  täl;ti  tei» 
farista;  låta  u.  en  befallning,  :|)anna  1.  antaa 
l.tuuluttaa  täitt)  uIoS;  (uteslutas)  det  ordet 
bör  u.,  fe  fana  on  ^jois  Jjantatpa  1.  jätet» 
tättä  1.  t^ljpbittättjä;  en  udde  u — r  i  haf- 
vet,  niemi  ))istää  1.  läfitee  1.  menee  mereen; 
(utdö)  tuoöa,  Io)Jt)ua;  den  ätten  är  utgån- 
gen, fe  futu  on  fotcnanfa  tuottut  1.  Iop^u= 
nut;  blommorna  äro  alla  u — ngiia,  tutat 
owat  tuotteet  taitfi;  u— ngen  upplaga,  lo^j* 
:|5Unut  1.  loppuun  nnyéfi)  ^ainoS;  färgen  är 
u— ngen,  tt)äri  on  Iät)tent}t;  vara  u— ngen 
i  staden,  otta  tauipungitta,  otta  Iäf)ten^t  I. 
Iäl)teneenä  taupungifle;  u— ende  varor,  uIoS» 
menettät  tanmrat;  u— ende  tull,  uloSioienti' 
tutti,  uIoS»menen3än  talun  tutti;  u— ende 
vinkel,  ulfouetoa  1.  utoS»^äinen  tulma. 

Utgående  n.  uIoS»fä^minen,  uloS»meneminen, 
Iäf)teminen;  jmfr  Utgå;  vid  u— t,  uIoS»men» 
neSjä  1.  »mentäesfä. 

Utgång,  m.  uIo8»meno  1.  »meneminen,  Iäf)= 
bentä;  vid  u— en,  uIo8»menneSfä  1.  »men» 
täeSfä  1.  Iäl;teisfä;  (bibi.)  uloé» tamminen; 
(ställe  för  utgdetide)  uIoS»^ääf>),  uIoS»men= 
tänjä,  u(oS»täptättä;  en  kammare  med  egen 
u.,  tamari,  jotta  on  oma  uIo8=mentä>ränfä  1. 
»fävtättänfäl.  oma  otoenfa  ulos;  rummet  har 
u.  till  trädgarden, åt  gatan, {»ucueetta  ou  ^ort» 
ti  ^iuu»tar^aon,  oh)i  fabuttc;  (slut)  loppu,  pää' 
tös;  innan  årets  u.,  ennen  iruoben  Ioi^i^ua;  sa- 
ken fick  en  lycklig  u.,  al"ia  ^äätt^i  1.  Iop= 
)3ui  onnettifcsti,  afiatte  tuli  cnncUincn  lo^^u 
1.  :|jäätöS;  det  beror  af  u — en,  fe  tulee  1. 
tä^  lo^un  ^jäätte,  fe  tulee  fen  pääiit  1.  rii<3= 
puu  fiitä,  mimmoinen  lDp:|)u  on  1.  tulec. 

Utgångspsalm,  m.  Iäl)tö»toirft. 

Utgångspunkt,   m.   altu^^aitfa  1.  »tointa,  affu. , 

Utgöra,  v.  a.  te^)bä,  otta;  själ  och  kropp  u. 
menniskan,  fietu  ja  ruumiS  teteftät  i^mt» 
fen;  dessa  personer  u.  rådet,  nämät  mie» 
^ct  ottat  neutocS=tuntana  1.  tefen^ät  neuttcS» 
tunnan;  rådet  u — es  af  tio  ledamöter,  neu= 
troStoSfa  on  1.  istuu  1-  ncuiroStoon  tuuluu 
timmenen  jäfentä;  det  utgör  hans  enda. 
nöje,  fe  1.  ftinä  on  l)änen  ainoa  f)Utoituf» 
fenfa,  fe  on  [jänen  ainoana  f)un)itutfenanfa; 
inkomsten  utgör  100  mark,  tulo  1.  ftfään= 
tulo  tetee  1.  fifään»tuIoa  on  lOO  marttaa; 
u.  skatt,  maffaa  »eroa;  u.  sina  dagsver- 
ken, tel^bä  1.  fuorittaa  ):iäitt)ä»ti)i>nfä;  u.  sol- 
dat, traruStaa  1-  laittaa  fota»mie6. 

Utgöromål,  n.  ulto-toimi  1-  -toimituS  1.  »aS» 
tavc  (-ecn). 


Uth 


Uti 


860 


Uthamra,  v.  a.  tafoa  1.  nafutcÖa  tenjcäfft  1. 

letoeämmätfi  1.  Uttcäfft,  ta!omafla  lemittää 

1.  laajentaa. 
Utholme,  m.  ulfo^faari,  fenä^aart,  feIfä4uotD. 
Uthugga,  v.  a.  ^atfatlla;  u.  skog,  I;afata  ('Haan) 

1.  ^affaiUa  metfä  ^jaijaafft  1.  auft  1.  autiofft. 
Uthuggning,  f.  ^Hailemtneu,  ^atfailu;  (ut- 
hugget ställe)  auft^atfauS  1.  A^allativMx. 
Uthungra,  v.  a.  näännyttää,  näläöä    1.  näl= 

!ään,  nältä^ttää;  u— d,  nälfä^tpn^t,  näl!äij= 

tett^,  näläétä  1.  nälfään  näänt^n^t  1.  nään= 

n>?tett^,  nältäinen. 
Uthus,  11.  uIfo4uone  (=een),  ulfo^uoneuS. 
Uthvilad,  a.  Itjttätfi  1.  tari)eefjenfa  leroänn^t 

1.  leroä^tän^t,  leniäf^t^n^t. 
Uthvissla,  v.  a.  toi^eltää  utoS  1.  ^JOtS. 
Uthyra,  v.  a.  ^ijtjrätä  (=ään)  1.  toourata  (=aan) 

))oi8,  antaa  |)t)^rtlle  1.  »ouralle. 
Uthålka,  v.  a.  se  Urhålka. 
Uthålla,  v.  a.  ^Jttää  ojennettuna  1.  fuorana; 

se  Hålla  ut  o.  Uthärda. 
Uthållande,  a.  l^ertcnemätön,  fatteamatcn,  !e8= 

tättjäinen,  ^Jttfältä  feStätoä. 
Uthållning,  f.  (i  sång)  )3it!it^6,  toen^tljS. 
Uthälla,  v.  a.  iaataa  nloS,  nlD6=Iaataa. 
Uthämta,  v.  a.  tuoba  1.  noutaa   uloö,   uIoS= 

tuoba. 
Uthändiga,  v.  a.  antaa  uloö,  uIcS=antaa,  an= 

taa  fäbeStänfä. 
Uthänga,  v.  a.  rijJUStaa  uId6,  uloä^ri^JuStaa, 

^anna  1.  afettaa  uloö  rti^)^umaan. 
Uthärda,   v.   a.    lärflä,    feötää,    fietää;   u.  en 

belägring,   !eStää  1.   tärftä  ^itrit>?8,  feötäft 

^itritl^etä;   u.  svåra  lidanden,   tärftä  fottta 

ttjatttjoja,  nä^bä  foaia  färfimt^fftä;  han  u— r 

ej  länge,  ^än  et  fanan  feötä,  ^än  ei  fanan 

JBOi  feStää;  man  kan  ej  u.  dermed,  jttä  et 

JBoi  feStää  1.  ftetää  1.  färfiä,  fitä  et  faa  feS= 

tet^fft  1.  färfitt^ffi. 
Uthärdad,  a.  lo^en  1.  tutfi  fataiötn. 
Uti,  prep.  se  I;  nyckeln  sitter  u.,  aftain  en 

ott>eSfa  1.  fuulla. 
Utifrån,  adv.  ulfoa,  uIfoa=^3äin;  (från  utlandet) 

utfoa,  uIfo=maaIta  1.  -mailta. 
Utjaga,  v.  a.  ajaa  ntoS. 
Utjemna,  v.  a.  tafoittaa,  tafoiteUa. 
Utjord,  f.  (kameral.)  uffo=farfa  1.  =^5aISta,  uIfo= 

tUuS  1.  =maa. 
Utkatla,  v.  a.  fanlata  (^aan)  1.  rnllata  (=aan) 

Ittteäffi. 
Utkalla,  v.  a.  futjua  1.  fäéfcä  uIo8. 
Utkamma,  v.  a.  fammata  (»^)aan)  fnoraffi  1. 

fetoäffi,  jnorittaa  fammalla. 
Utkant,  m.  uIfo=reuna  1.  =ft)rjä,  f^rjä=totitt3a. 
Utkast,   n.   fnunnitelma ,   luonnoö,  faareauö, 

Dfa=)3uut;  vara  i  u.,  olla  ofa=))uiifa  1.  Incn= 

noffella  1.  fnunnitelmana. 
Utkasta,  v.  a.  toiefata  (=aan)  1-  fieittää  uIoS; 

(göra  utkast)  fuunniteHa,  Inonnoetaa,  Iuon> 

nostella,  ^anna  ofa«)3utIIe,  tel)bä  fuonnoä  1. 

juunnitelma. 


Utkik,  m.  (sjöt.)  tä^^§t^8,  tä^ijStäjä;  vara  på 
n.,  cKa  tähystäjänä  1.  täf)i?8tämä«fä. 

Utkila,  v.  a.  fiilata  (^aan)  nIoS,  ajaa  f  tilalla 
nfo8;  (breda  ut  med  kil)  Ie»ittää  fiilaHa, 
fiiloittaa;  v.  n.  fiitää  1-  farata  (=faan)  uIoS. 

Utklappa,  v.  a.  ^teffää  1.  talutella  litteäfjt  1. 
letoeätfi  1.  o^nefft,  uloe-ta^jnttaa  1.  -))iefjää. 

Utklarera,  v.  a.  uIoö=f"Oi'ittaa  1.  =fuoria. 

Utklippa,  v.  a.  leifata  (=ffaan)  uIo§,  Icifata; 
(i  kanten)  leifeHä. 

Utklyfva,  v.  a.  ^alfaista  ^soiS  1.  nIo8,  (o^= 
faieta  ^oi6  1.  uIoS. 

Utkläcka,  v.  a.  fuoria,  ^autoa  ^jojiffi. 

Utkläda,  v.  a.  vaatettaa,  ^ntea,  uIo8=tt3aatet» 
taa;  u.  sig  till  sötare,  n)aatettaa  itfenfä  1. 
^Jufentua  nucftojafft;  u.  ngn,  panna  jofu 
(outoiE)in)  ft>aattei^tn. 

Utklämma,  v.  a.  ^ufertaa  1.  lifiStää  1.  ^3uriS= 
taa  uIoS. 

Utknacka,  v.  a.  na)3nttaa  1.  nafuttaa  uIo8. 

Utknuffa,  v.  a.  tuu^jata  (=^aan)  1.  tuu8tai8ta 
uIo6. 

Utkoka,  v.  a.  fiel^tttää,  fetttää  uIo8  1.  ^30t8  1. 
fuinjiin;  köttet  är  alldeles  u — dt,  Iif)aSta 
on  me^u  toaöan  ^oi8=feitett^,  lil^a  on  lo^en 
fie^itett^. 

Utkolna,  v.  n.  l^ii^ua,  l^iiU^ä;  (fig-)  f^ii^Jua. 

Utkomma,  v.  a.  tntla  uIo8,  ulo«=tuila;  tidnin- 
gen u— er  hvarje  dag,  fanoma4e^ti  uIoS^ 
tufee  1.  tutee  ulos  jofa  <)äitoä;  u— nde,  uIos= 
tnletra;  utkommen,  ufoS=tuIIut;  vara  illa 
u— men,  oUa  ^afjemmtSja  fuin  päilciöfä  1. 
^3a^8fa  ^ulagfa. 

Utkomst,  m.  uIo8=tnIo  1.  =tnleminen;  aifaan^ 
tulo,  toimeen=tnIo;  vid  hans  u.,  ^änen  tnlle8= 
fanfa  nIo§;  hafva  sin  goda  u.  af  ngt,  tuoa 
ijtimn  aitaan  1.  toimeen  jonfin  fantta,  oHa 
l^^toä  aifaan-tufo  1.  elatuS  jetfin. 

Utköra,  v.  a.  »alita  (=tfen),  uIoS=n)aIita,  toa-- 
lioita  (4jen). 

Utkorelse,  f.  toalitfeminen,  h?aItoitfemuS. 

Utkrama,  v.  a.  ^nfertaa  1.  )5uri8taa  utoS. 

Utkratsa,  v.  a.  purfaa  1.  fariStaa  1.  faa^ut- 
taa  ulog. 

Utkrusa,  v.  a.  rö^^eftää,  rö^l^eöeHä  (=telen). 

Utkrypa,  v.  n.  manfia  1.  mataa  uIo8. 

Utkräfva,  v.  a.  waatia  1.  :|3aä8taa  uloé,  uId8=' 
hjaatia;  u.  sin  fordran,  Jcaatia  uIo8  1.  pa^ 
tistaa  1.  njelfoa  faamiötaufa;  u.  hämnd  af 
ngn  för  ngt,  foStaa  j.fin  j.fulte,  etflä  1. 
p\)\)taä  fo6toa  jstfin  j.fulle. 

Utkyla,  v.  a.  f^lmentää,  tel)bä  f^Imäffi,  jä^- 
b^ttää;  utkyld,  tcilnStunnt,  ))aleltnnut,  0)1=^ 
luöta  1.  f^lmäötä  jä^mett^ni)t. 

Utkämpa,  v.  a.  fam^^aiHa  1.  taistella  to^= 
^unn;  den  striden  är  snart  u— d,  je  fota 
iiian  on  lo^j^juun  fam)))3ailtuna. 

Utköra,  v.  a.  ajaa  uIoS;  (förder/va  genom 
körning)  a\aa  piiaVit  1.  turmiolle,  ajao  fotoin. 

Utlaga,  f.  uIoS4efo,  tt)ero. 


870 


Uti 


Ut  m 


Utlaka,  v.  a.  uuttaa,  liottaa,  ttjetiStää,  liottaa 

fuola  1.  mef)U  :poiS;  (fig.)  tuoitputtaa ;  u— s, 

v.  d.  nuttua,  wctiStöä. 
Utlandet,  n.  ul!o=maa,  utfo^maat  (pL). 
Utlasta,  v.  a.  puttaa  laöti  1.  laetia  uIo8,  t^^= 

jcntää  1.  ^urfaa  laitcaa. 
Utledsen,    a.   (vid  ngt)   fuuttUUUt,   f^tlägt^n^t 

(i^tin);  bli  u.,  fuuttua,  i^Uäöt^ä,  tt^Uäm^i^tpä. 
Utledsna,    v.    a.   f^lläét^ttää,    t>?(Iämi?öt^ttää, 

fuututtaa. 
Utlefvad,  a.  ifä'  1.  tK4o^j^3u,  ifänfä  etän^t. 
Utlega,  v.  a.  fijourata  (=aan)  1.  »cuovota  (=oan) 

uloe  1.  muiCe,  antaa  tuouralte  1.  Ij^^ri^tle. 
Utlekt,  a.  (om  fisk)  lo^Jpuun  tuteuut,  futenut. 
Utlerana,    v.    a.   uIo8=atttaa,    antaa  1.  peittää 

uIo8,    uloö^eittää;    u.    säd    ur    magasinet, 

ontaa  j^ttiiä  mafafiiniéta  uIoS;  u.  en  fånge, 

utoö^antaa  inanft. 
Utleta,  v.  a.  ^atea,  ^e^tcöa,  etfiä,  etfiteöä, 

urHia,  tapailla;  u.  de  bästa  böckerna,  \)a.ti'- 

lella    parl;aat    firjat;    u.    sanningen,    ngns 

tanke,  uvtfta  1.  ta)3aitta   1.  tiebuStella   to= 

tnutta,  jonfun  ajatusta. 
Utleverera,  v.  a.  se  Utlemna. 
Utligga,  v.  a.  ^autoa,  ^aubuttaa;  utlegad,  (om 

ägg)   l^autunut,   ^aubcttu,   (fig.)_  l^autunut; 

u— nde,  uttonetra,  uloe=^)iötän)ä,  efitn  pié-- 

tätoä,  fojottawa. 
Utliggare,  m.   (byggn.)    nofea,  l;trrcn=noltt>a; 

(caktskepp)  h)al^ti=laitca,  n?afoja4aitt»a;  (spe- 

jare)    feifaaja,   nuuéfija,  tua^ti;   (märke  af 

sten)  ofoitn8=fitt3i. 
Utlinie,  f.  utto=ft>ith)a,  reuna=»t>iit»a. 
Utloeka,  v.  a.  l^onlutella  1.  icieteltä  uloS. 
Utlofva,  v.  a.  luttjata  (=paan),  tetibä  lu^jauö. 
Utlopp,  n.  laSfu,  fuu,  ta6fu»fuu,  ulo8»juDffn; 

vid   flodens  u.,  njirran  fuuöfa  1.  fuuUa  1. 

laéfufla;   sjön  har   intet   u.,  jävftji  en  um= 

ptnainen   1.   uloé^aöfuton,   järiBetlä   ei   ole 

taöfua  1.  laö!u--tietä. 
Utlotsa,  v.  a.  luot|ata  (=aan)  1.  luotfta  ulos. 
Utlotta,  v.  a.  :|5elata  (^aan)  arwatla  poié,  ulo8= 

arhjotttaa. 
Utluta,  v.  a.  liottaa  li^jeä  poiö;  u— d,  lipcän= 

)3cräinen. 
Utlysa,  v.  a.  (med  ljus)  näyttää  1.  faattaa  jofu 

Ivalfcatla  nlo8;  (kungöra)  fuututtaa,  jult§= 

taa;    u.    auktion    till    ngn    dag,    tuuluttaa 

llUUto^fauti^Ja  jofftftn  :|)äiwätft;  det  är  redan 

utlyst   för   dem,   l^cibät  on  JO  lo:|3puun  1. 

laifti  fcrrat  fuulutettu. 
Utlåna,  v.  a.  ulo84atnata  (=aan),  lainata  nloS, 

antaa  lainatfi. 
Utlåta  sig,  v.  r.  fanoa  laufeenja  1.  micttecnfä 

1.  mietintöni ä  1.  ajatutfenfa,  antaa  mietin^ 

tönfä  1.  laufeenfa  1.  lanfuntonfa. 
Utlåtande,  n.  laufunto,  lauje  (-een),  mietintij, 

miete  (=tteen ;  afgifva,  infordra   u.,   antaa 

1.  tel)bä,  »aatia  laufunto  1.  laufe  1.  mietintö. 
Utlåtelse,  f.  ^5ul)e  (=een),  lau|e  (=ecn). 
Utlägga,   v.  a.  Ipamia   uloö;   u.  väf   tiU  blek- 


ning, panno  fangaö  uloö  tt»alfenemaan ;  u. 
nät,  laétea  1.  ^5ottea  1.  ^sanna  nlo8  tt?ertto> 
ja;  u.  sina  varor,  :|>anna  1.  leunttää  nloS 
tah)aroitanfa;  u.  ett  fartyg,  en  klädning, 
lehjittää  1.  anjaroittaa  laiwaa,  lenintiä;  u. 
penningar,  panna  ta^aa  uloö  1.  ebeltä=päin; 
(förklara)  fetittää. 

Utläggare,  m.  fetittäjä. 

UtlHggning,  f.  uIo8=pano;  (tolkning)  felitt)8, 
[elittäminen;  (ett  fartygs)  uloS4at)tö;  (ut- 
vidgning) latt»ennu8. 

Utläggningskonst,  f.  felit^84aitO. 

Utländing,  m.  ulfo=maalainen,  ulto=maan  mieS. 

Utländsk,  a.  ulto^maineu  1.  ^maalainen,  ulfo= 
maan;  u — a  seder,  uIfo=niaan  tawat;  u — a 
varor,  ulfo=maan  1.  ulto-maifet  tan?avat. 

Utländska,  f.  ullo  =  maan  nainen  1.  ipaimo, 
hjaimoinen  ulto=maalainen. 

Utlärd,  a.  ulo8=oppinut,  täi)fi=Dppinen. 

Utläring,  m.  fäfitt)öu=  1.  ammatin  =  oppinut, 
uto8=oppinut,  tävfi'0ppincn. 

Utläsa,  v.  a.  lulea  loppuun. 

Utlöpa,  v.  n.;  han  är  utlupen  i  staden,  l)än 
on  juoäfut  1.  fipannut  uloS  faupuntiin;  skep- 
pet bar  utlupit,  laittaa  on  läl^ten^t  uto8  I. 
tueftlle  1.  fatamaSta;  Donau  u— er  i  Svarta 
Hafvet,  ®onatt»a  juotfee  1.  Ia8fce  SKuötaan 
älleveen;  linan  har  utlupit,  fö^ft  on  fuljal?= 
tanut  1.  pää6ft)t  1.  lä^ten^t  n{o8;  frän  bergs- 
ryggen u.  mänga  armar,  tt)Uori4;arjantee8= 
ta  läl;tee  1.  eroaa  monta  t;aaraa;  berget  u— er 
i  hafvet,  »vuori  pi8tää  1.  ultonee  mereen; 
tiden  är  snart  utlupen,  aifa  on  pian  luie» 
rini)t  1.  mennet  1.  fulunut;  uret  är  utlupet, 
tello  on  fäl)ni)t  1.  juo8jut  loppuun;  utlupen 
vexel,  maffettafta  1.  loppunut  wetfeli;  ut- 
lupen kula,  n>äfäf)tVnt)t  luoti. 

Utlösa,  v.  a.  Iuna8taa,  tuna8taa  uloä. 

Utlösen,  m.  Iuua8tu8,  Iuna8tu8=l)inta,  lun= 
naat  (pL)- 

Utmagra,  v.  a.  lail)buttaa,  lai^ennuttaa;  u— s, 
v.  d.  laimentua,  lail;tua;  u— d,  lail;tunut, 
tail)entunut. 

Utmana,  v.  a.  traatia;  u.  på  värja,  hjaatia 
mieffaifiltc. 

Utmaning,  f.  Jijaabinta,  n)aatimu8;  antaga  en 
u.,  fuo8tua  1.  mvöntvä  hjaatimntieen. 

Utmaningsbref,  n.  joaabiuta»  1.  n3aotima=!irje 
(=een). 

Utmark,  f.  tala=maa,  tafalisto,  falo=maa. 

Utmärka,  v.  a.  m>)öbä  nauloittain,  nautoi» 
telta  uloö. 

Utmarschera,  v.  n.  mav8fia  ulo8. 

Utmatta,  v.  a.  »oiwuttaa,  uumuttaa,  rau!ai8» 
ta,  teäftjttää,  lamauttaa;  för  mycket  ståen- 
de u— r  kroppen,  litta  fetfominen  n?äi^ttää 
1.  jDoiftuttaa  1.  uuttinttaa  ruumiin;  u.  åker, 
woircuttaa  1.  lamauttaa  1.  l;iubuttaa  peltoo; 
u.  sig,  v.  r.  Ujäfä^ttää  1.  uutvuttaa  I.  »oi-- 
amttaa  itjenfä;  u— s,  v.  d.  iväfä^tVä,  n>oi= 
pua,   uupua,  nuutua,  mennä   nuiuutfiin  i. 


U  t  o 


871 


»otwufrun;  u— d,  icoi^junut,  uu^^unut,  »ä= 
fätjtvnpt,  uiittmffiSja  1.  njohuutfisfa  oktoa. 

Utmattning,    f.    (tillstånd)   UiOt»uffi8fa   1-  UU= 

mutftöfa  elo,  uupumus,  t»otj>umu«,  uupu= 

muö=    1.    I»0ipumu8=ttla;    (utmattande)   JDOi' 

n)utu§,  mnvuttaminen,  n)äft)ttänuncn. 

Utmed.  prep. ;  bo  u.  kyrkan,  (invid)  afua 
ftrtotta  1.  fivfon  tuona  1.  läfjcUä  1.  (bredvid) 
jitrutta  1.  tciercSfä;  ro  u.  stranden,  foittaa 
rantaa  mtjöten  1.  ^ttttn  1.  vannatfe;  lian  bor 
tiär  u.,  t;än  afnu  täsfä  hJtercSfä  1.  tä^etlä. 

Utmergla,  v.  a.  uuttaa,  laibbuttaa,  uuftuttaa; 
u— s,  V.  d.  uuttua,  taintua,  mene^ttjä;  u— d, 
uuttunut,  menel;t^nt}t,  taifitunut. 

Utminutera,  v.  a.  m^öbä  »ä^in  erin  1.  h)ä= 
^isjä  eriöfä  1.  hjäftitcöen,  faupuStetla. 

Utminutering,  f.  n)äf)in=m^i3minen,  fau^uötelu. 

Utmjölka,  v.  a.  lXjp]aå  to^)|)uun,  f)eruttaa  to^J^ 
^uun;  (fig.)  (peruttaa  Uitti  l  lDJ.^)5uun,  uuttaa. 

Utmota,  V.  a.  ajaa  1.  !o8taa  1.  t;äätää  uIo8. 

Utmynta,  v.  a.  It?öbä  va^atfi. 

Utmyntning,  f.  ra(;atfi4^ömineu. 

Utmal,  n.  fahuoS=aIa  1.  =^itri,  !ain)o§=maa. 

Utmåla,  V.  a.  maalata  (»aan),  maalaitta,  ftr= 
jaella;  (fg.)tntData  {--aan},  funjattta,  maalata. 

Utmangla,  v.  a.  lau^itetta,  fau<)u8tetta. 

Utmärka,  v.  a.  (beteckna)  mertitä  (»tjcn),  (an- 
tyda) ofoittaa,  oUa  (jonfin)  medfi  I.  merf= 
finä;  (visa  ovanlig  uppmärksamhet)  mcrfttä, 

merfitä  ennen  mutta  1.  erittäin;  u.  sig,  v. 
r.  otta  mertittinen  1.  merfinnijttinen  I.  u(;al= 
linen;  denna  blomma  u — er  sig  genom  sin 
lukt,  tämä  Mfa  on  merfiUiuen  1.  mertin» 
nöttinen  ^ajuttanfa  1.  bajunja  ful)tcen,  tä= 
män  tu!an  merftinä  on  omituinen  fjajnnfa; 
han  u — er  sig  genom  många  besynnerlig- 
heter, ^n  on  merfiUiuen  1.  mainioitfee  it» 
fenfä  monen  eri8=fummaifuuben  n?uoffi;  han 

utmärkte  sig  i  detta  krig,  f)än  flina  fo= 
baefa  tefi  1.  näytti  itfenfä  mainiotfi  1.  mai» 
niottifcffi  1.  u^attifeffi  1.  mainioitfi  itfenfä; 
han  utmärkte  sig  som  skald,  ^äu  oli  mai= 
nio  1.  mainioflinen  1.  u^attinen  runoilija,  Ijän 
di  runoilijana  mainittu  1.  mainio  1.  mai- 
niottinen;  ett  u — nde  kännetecken,  mcrfit= 
linen  1.  erittäin  merfittinen  tunnnS^mertfi; 
det  är  ett  u — nde  drag  hos  denne  förfat- 
tare, tämän  firjan=tetijän  merfittifenä  1.  mer» 
!ittä»»änä  1.  omituifena  tapana  1.  luontona 
on,  fe  on  omituista  1.  merfittiötä  luontoa  1. 

'    laatua  täöfä  firjan=te!ijä§fä. 

lUtmärkande,  n.  merfit^s,  merfitfeminen. 

Utmärkelse,  f.  (ovanlig  uppmärksamhet)  ert» 
merfitfeminen,  eri8=merfit^S,  erin^omaifuuS, 

,  ert=foI)teliaifuu§;  (utmärkt  egenskap)  mai- 
niotfunö,  nt^attifuuS,  oi»atttfuu8,  oiwa-Aun- 

i  toifuuä;  (handling)  oinja^fuutoifuuö,  u\)aUi' 
fun8,  mainio  t^ö;  för  u.  i  tjensten,  toirfa= 
tunnosta,  toirattifeSta  funnoöta  1.  oinjatti» 
iuubeöta  I.  erin=omaifnubeSta,  oin)a=funtot= 


funbesta  1.  u^aflifuubegta  1.  matnioifuube8ta 
»iraöfa;  strida  med  u.,  fotia  oittjaSti  1.  u^al= 
(ifesti  1.  mainiosti  1.  oitt)a=funtoife8tt. 
Utmärkt,  a.  merfittl},  merfittinen,  mainittu, 
mainio,  mainiottinen,  oitoattinen,  u^attinen, 
oima^funtoineu,  fem^5^)i;  platsen  är  u.  med^ 
en  spänd  lina,  paiffa  on  mcrfitt^  firiSte»' 
tl)Hä  nuoratta;  dessa  djur  är  u — a  för  sin 
styrka,  nämät  eläimet  oteat  merfittifet  1. 
mainitut  1.  mainiot  «»äfenjtj^bestänfä;  en  u. 

man,  (berömd)  mainio  1.  mainittu  1.  (utom- 
ordentlig) otujattinen  1.  oin)a=fnntotnen  1. 
n^attinen  mieS;  hans  n — a  förtjenster,  ^ä' 
nen  oimattifet  1.  uf)attifet  1.  mainiot  anftonfa. 

Utmärkt,  adv.  oinjattifeSti,  mainiosti,  ul^atti» 
feSti,  oittja=funtoifeSti;  u.  vacker,  skicklig, 
n^attifen  1.  mainion  1.  oiwan  1.  erin=omaifen 
faunis,  taitaja. 

Utmäta,  V.  a.  mitata  (=ttaan)  uIoS;  (kos  en 
gäldenär)  ^anna.  1.  ottaa  tafa=n.^ariffoon,  pati' 
na  r^iJstön  1.  uIo6=oton  attc,  ryöstää,  uIo8= 
ottaa. 

Utmätning,  f.  ufoS=otto,  tafa=»ariffoon  ^jano 
1.  i^aneminen,  rijöstif,  toft  =  otto;  göra  u. 
hos  ngn,  panna  j.fun  tanjara  tafa=njartf» 
foon  1.  rt)östön  atte. 

Utmätningsdom,  m.  r^iJStö»  1.  uloSotto^tUOmtO 
1.  =päätl38. 

Utmätningsgill,  a.  uIoSoton=atainen,  uloS=otct' 
tania. 

Utmätningsutslag,  n.  se  Utmätningsdom. 

Utmätningsvis,    adv.    uIoS=Oton    fautta,    uIo8= 

Ottamatta,  uto§=ottaen. 

Utmönstra,  v.  a.  uIo6»  1.  )5oiS»mön8trätä  (=ään); 
(fig.)  fanoa  1.  julistaa  fetoottomaffi,  ^^Ifiä, 
i)\)ktii'ä. 

Utnämna,  v.  a.  nimittää,  määrätä  (=ään). 

Utnämning,  f.  nimit^S,  toirfaan^nimit^S,  njirfa= 
nimitys,  ttjirfa=määräi}8. 

Utnäs,  n.  se  Udde. 

Utnöta,  v.  a.  fuluttaa;  utnött,  fulutettu,  fu= 
lunut,  (fig.)  fulunut. 

Utom,  prep.  uIfo=))uoIetta,  ulfo^puolette,  uIfo= 
na  1.  utoS  jStfin;  han  bor  u.  staden,  ^än 
afuu  ulfona  fau^ungiSta  1.  ulfo^^uoletta  fau= 
punfia  1.  fau)>ungin  ulfo^^juolefla;  gå  u.  tul- 
len, mennä  tuttin  taaffe  1.  uIfo4moIette  1. 
ulto=pUoIette  tuttia;  de  gränser,  u.  hvilka 
man  ej  får  gå,  ne  rajat,  joita  ulommaffi 
1.  joiben  ulfo^puotette  1.  ^litfe  ei  mennä  faa; 
u._  ^skotthåll,  am^3U  =  matfaa  ulompana  1. 
Ctäämmättä;    (undantagandes)     paitfe;    alla 

u.  honom;  faiffi  muut  paitfc  ^än  1.  ^äntä; 
han  var  alldeles  u.  sig,  ^än  oli  n^attan  in= 
noisfanfa  1.  mielettömänä  1.  mieltä  toaiaaU 
la;  jag  var  u.  mig  af  glädje,  olin  fo= 
fonani  i^astuffisfa  1.  iloni  innotSfa  1.  Uo8= 
ta  mietettijmönä ;  u.  att,  u.  det  att,  ^jaitfc 
että. 
Utomdess,  adv.  ^witje  [itä,  Utnan  ftttä. 


872 


Ut  o 


Utomhus,  adv.  fotoa  po\i\a,  utfona,   uUona 

fobi§ta,  fobin  uIfo»^5UoIetta. 

Utomkring,  adv.  t}m;>än,  ttmt^äriHä,  ^mpärit= 

fe;  fara  n.  sjön,  fulfea  jättDCn  ^mpäritfe  1. 

^ni^)äri;  bo  u.  staden,  afua  fau^ungin  ^tn= 

.    t^ävitlä  1.  ^mpärtstijttä. 

Utomlands,  adv.  uIfo=maaöe  1.  =maiae,  ulfo= 

maaUa  1.  .maitta. 
Utomordentlig,  a.  (mer  un  vanlig)  erin'Omat= 
nen,  umiincn,  oiwattinen;  (utom  fastställd 
ordning)  ijti=määräinen,  erittäinen. 
Utomordentligt,    adv.    etin^omatfeSti,    uf)alli» 
feSti,  oiftatliic^ti;  (frawför  adj.  o.  adu.)  erin= 
cmaifcn,  ul^allifen,  oiiuan. 
Utomskär.s  adv.  faariston  1.  faatten  1.  Iuoto= 
jen  ulfo=))uoIcUa,  faaristoa  uIomi!aHa,  ulfo= 
^juoletla  faaristoa. 
Utopien,  n.  Uto^ia,  jt^^jän^jserälä,  iiultala, 

Jcitamola.  , 

Utopisk,  a.  uto^)inen,  a:^^jän»^erälän,  2i)^jan= 

^cräläinen. 
Utopist,  m.  utopisti,  2:^{)iän=^jcräläinen. 
Utpacka,  v.  a.  purfaa,  t^f?jentaä. 
Utpanta,  v.  a.  pantata  (=ttaan),  ottaa  pantiffi. 
Utpeka,  v.  a.  ofoittaa,  ofoitella,  ofoittaa  |or= 
meflanfa,  näyttää  formcaa  (j.futa),  ofoittaa 
1.  näyttää  fotmca  (j.fuCe). 
Utpina,  v.  a.  piinata  («aan)  uIoS,  faaba  pu- 

naaniaöa  1.  rääffäämättä. 
Utpiska,  v.  a.  pieffää    uIoS;  en  u— d  skälm, 
Iäpi=for»enncttu  foira,  täpi=rii»attu  lurjuS. 
Utplantera,  v.  a.  uioS46tuttaa,  istuttaa  uloS. 
Utplatta,    v.   a.   tatiStaa,   litistää,   tel}bä   lat- 
tcaffi  1.  litteäffi;  u— s,  v.  d.  latistua,  IitiS= 
t^ä;  u— d,  latistettu,  litiStettij,  latistunut, 
(platt)  lattea,  litteä. 
Utplocka,  v.  a.  nouftia  1.  noppia  uloS. 
Utplundra,   v.-a.  ri^öStää  tl}l;iäfft  1.  paljaaffi, 
rtjöStää  I.  rtjömätä  (=ään)  faitfi,  lopen  r^ös» 
tää  1.  rlji5»ätä. 
Utplana,  v.  a.  p»)^l)fiä  1.  ottaa  poiS,  fuluttaa 
1.  t^iteuttaa   poiS,   t)ärr)ittää,   foentaa;    (fig.) 
i^ättittää,  f)ai{)buttaa,  poistaa;  u.  minnet  af 
en    sak,   f)ätt5ittää   1.    poiStoa   jontin   afian 
muisto  1.  muistaminen;  u.  ur  minnet,  l^ai^ 
buttaa   1.    l;än)ittää   muistista   1.    mielestä  _ 
u— «,.  v.  d.  foentua,  läl;teä,  fulua,  l;ätt)itä 
(=iän),   t)ait)tua;    u— d  skrift,  foentunut   1. 
fulunut  1.  läl;tem)t  firjoituS. 
Utpost,  m.  ctu-ftiartija,  ulfo=tBartiia  1.  »hja^tt. 
Utpostera,  v.  a.  panna  ulfo»n>at)biffi  1-  ulfo» 

«jahtiin. 
Utpraktisera,  v.  a.  tciebä  falaa  uloS. 
Utpressa,  v.  a.  puristaa  1.  pufertaa  uloS;  u. 
tårar,  pufertaa  toebet  filmistä;  (veck,  o.  d.) 
präSfätä    (=ään)   poiS   1.   fileätfi;    (af tvinga) 
fiSfoa,  fiSfoa  uloS. 
Utpressare,  m.  fisfoja,  tt>eron=fiSfoia. 
Utpricka,  v.  a.  pilfuittaa;   u.  en  farled,  toii= 
toittaa  1.  roStittoa  I.  merfittää  fulfu^tcä^lä. 


Utr 

Utprångla,  v.  a.   ulD§=faupita   (=tfcn),   ulo8» 
peijata  (=aan),  peijata  1.  l;uijata  («aan)  fau= 
paffi,  faupitetta. 
Utprägla,  v.  a.  l^cbä  ral}affi;    (fig-)   merfitä ; 
(=tfen);   en  skarpt   u— d   karakter,   jljrfäSti  i 
1.  tarfaSti  merfitti)  luonne,  j^rffä=muotoinen  > 
1.  «tapainen  luonne. 
Utpumpa,  v.  a.  pumputa  («ppuan)  ulo8  1.  potS, 

uloS=pumputa. 
Utpusta,  v.  a.  puljaltaa  uloS  1.  (att  det  slock- 
nar) fammutfiin;  (utandas)  IjuofaiSta  1.  pu= 
l^altaa  1.  äl)fäiStä  uloS. 
Utpynta,  v.  a.  se  Tillpynta. 
Utpäla,  v.  a.  paaluittaa,  tangoittaa,  famuoit» 

taa,  m.  m.,  jmfr  Påla. 
Utradera,  v.  a.  raaputtaa  1.  raapuStaa  1.  raap= 

pia  potS. 
Utransaka,  v.  a.  tutfia,  tuiti  tutfia. 
Utrasa,  v.  n.  jmfr  Kasa. 
Utreda,  v.  a.  feltrittää,  felwiteöä,  felittää,  fe» 
litellä,  fuorittaa,   faaba  felwä  1.  felwillc   1. 
felrtiään,   teljbä    fellrä;   det  är  utredt,   att 
han  är  oskyldig,   on  tullut  1.  faatu  feln^itle 
1.  feliuään  1.  felaitetpffi  lianen  oletean  njiat» 
teman;   u.   ett   sterbhus,   faaba   1.   faattaa 
fuolin«pefä  1.  peru=pefä  felteille  1.  fetoään, 
te^bä  1.  faaba  fcln?ä  1.  fuora  peru=pefästä; 
u.  ett  fartyg,   n^aruStaa  1.  fuorittaa  laiwa; 
u.  sina  affärer,  fuorittaa  1.  felunttää  1.  faa« 
ba  felwäUe  fauppa«  1.  rat)a=afionfa. 
Utredning,  f.  felwitt)S,  fuorituS,  felto,  feht^S, 
felttjän=tefo,  felttän-faanti  1.  faaminen;  fa 
i  en   sak,   faaba  felfoa  1.   lelantijStä    jStfin 
afiaSta;  (ett  fartygs)  »raruStuS,  fuorituS. 
Utredningsman,  m'.  fuorituS-micS. 
Utredningspersedlar,   m.  pl.  JvaruStimet,  K>a« 

rustuS«aineet  1.  »fappalcet. 
Utrensa,  v.  a.  se  Kensa. 
Utresa,  v.  n.  matfuStaa  uloS,  lä{}teä  1.  mennä 
matfustamaan;  han  är  u— est,  ^än  on  mat« 
tuStamaSfa  1.  matfustanut. 
Utresa,  f.  uloS«mattuStuS,  mattaan4ä:^tö,  ulo8» 

lä^tö. 
Utrida,  v.  n.  ratfaStaa  uloS,  lähtea  ratfaStO:» 
maan;    han   är   u — den   i    staden,   ^n    on 
ratfaStanut  faupungille  1.  uloS  faupnnfiin; 
hästen  är  u— den,  ^etconeu  on  pilalle  rat* 
faStettu. 
Utrifva,  v.  a.  repiä  1.  retcäiStä  potS  1.  ulo8, 
fiSfoa  uloS;  u.  ett  torp,   ^äwittöä   torppo, 
panna  torppa  umpeen. 
Utrikes,  a.  oböjl.  ulto-maan,  ulfo«mainen;  u. 
nyheter,  ulfo=maan  fancmat;  u.   ort,  ulfo» 
maan  1-  ulto«mainen   paifta,  ulfo«maa; 
handel,   ulto»  mainen   1.   ulfomaiS  =  fauppa; 
u.  resa,  ulfo«maillc  lät)teminen  1.  matfu8« 
tuS,   ulfomais-- matta;    adv.   ulfo «mailla^  1. 
«maalla,  ulfD=maiae   1.   «maatte;   u.   ifrån, 
ulfo«mailta  1.  «maalta. 
Utringa,  v.  a.  se  Urringa. 
Utrinna,  v.  n.  juoSta  1.  truotao  uloS;  timgla- 


Utr 


Uti 


873 


glaset  är  utrunnet,  tiima4afi  1.  I^icf!a4afi 
on  juoSnut  Io)):t3uun  1.  tuilvnin. 
Utrop,  n.  {)uiibal^bu8,  I;uuto,  I;uuba^tamuien; 
gifva  till  ett  u.  af  glädje,  I;uuba^taa  1.  til» 
jatöta  tloöta;  (af  auktion,  o.  cl)  uiog4;uuta= 
nthien,  tmutaminen,  huutaminen;   (auktion) 

Utropa,  v.  a.  f;uutaa  u(o6,  Ulc84"lltt^<if  ^^"11' 
taa;  han  blef  u— d,  ^nct  f;uubcttiin  uloö; 
Oned  sinnesrörelse  yttra)  f)uubal)taa,  tjUUtaa; 
o!  u— de  han,  oi!  f)uufi  1.  fiuuba^ti  ^än; 
n.  en  auktion,  timmarne,  f)uutaa  1.  l^uutaa 
uIo8  1.  ilmoittaa  f;uutD=fau^)3aa,  tuntia;  u.  till 
konung,  j^uutaa  tuninfaatfi;  illau.,  \aanaa 
:|3a^aan  l^uutoon;  illa  u— d,  ^jal^aSfa  r;uu= 
boöfa  oletoa,  jofjifin  l^uubettu,  pai)oin  I)uu= 
bettu. 

Utropare,  m.  ufo§=]^uuta}a,  {;uutaj[a, ilmoittaja. 

Utropsord,  n.  ]^uubal;biiS=fana,  t'iif)tO'  1.  ^uuto= 
fana. 

Utropstecken,  n.  I;uubaf)buö=mer!ti,  ^uuto= 
mcrffi. 

Utrota,  v.  a.  xipiä  juurinenfa,  rejjiä  :|5oi«, 
juurittaa,  [;äft>ittää  )3erin=juurin  1.  ^jerin» 
^ol;jiu  1.  juurinenfa  1.  lo^en,  f)älnittää,  iuu= 
rin4;ätoittää;  u.  ogräs,  repiä  1.  l;än)ittää 
.  ritfa=ruot)o  juurinenfa,  juuvittaa  riffan-uo» 
I;oa;  u.  ett  folk,  ^äl»ittää  fanfa  ptxin^pol:)'' 
jin  1.  )3erin=juuriu  1.  fufu=)>uuttoon;  u.  miss- 
bruk, ^äwittää  1.  juurin4;äioittää  1.  }3erin» 
poi)im  i)'ä\vitt'd'å  JV)äävin»tä^töffiä. 

Utrotningskrig,  n.  tatc=fota,  |)evi!ato=fota,  l)h 
itiit^ö^iota,  ^ätoittämiö=fcta. 

Utruckad,  a.  fo:|)enrufattu,  uIo8=rufattu. 

Utrunda,  v.  a.  :pl)i)riStää. 

Utrusta,  v.  a.  toaruStaa,  n.^aru§telta. 

Utrustning,  f.  iDaru^tamiueu,  ttjaruStuS. 

Utrycka,  v  a.  temmata  (=paon)  1.  temmaista 
1.  fiefaigta  uloS;  v.  n.  (uttåga)  Iät)teä  uIo8, 
kuorita  ufo6. 

Utrymma,  v.  a.  jättää  1.  I^eittää  paiffa  I.  tila 
j.fuKe  1.  j.fuu  f)altuun,  läf)teä  1.  fuoria  poiö, 
antaa  1.  jättää  alttiffi;  u.  landet,  antaa  1. 
peittää  maa  attiifft  1.  j.tun  Ihailuun,  Iäl;teä 
1.  fuoria  )3oiS  1.  luopua  maaSta. 

Utrymme,  n.  tila;  af,  i  brist  på  u.,  tilan 
puutteelta  1.  puutteesfa. 

Uträcka,  v.  a.  ojentaa  1.  furottaa  1.  antaa 
ulog. 

Uträfsa,  v.  a.  ^rahjoita  (=tfen)  ^aiaUi,  ^ajoi» 
teöa. 

Uträkna,  v.  a.  laSfea,  lufea,  ottaa  felluä,  ax- 
toiUa,  tiebetlä  (=tekn),  aprtfoita  (=tfen),  tuu= 
mia;  u.  ett  problem,  ottaa  feltoä  tel;täl»äö» 
tä;  u.  polhöjden,  laöfea  1.  Infea  napa=for= 
!eu§;  han  har  sä  väl  på  förhand  u— t  allt, 
1)'än  on  faifti  jo  ennatotta  niin  l)t)'m'm  tuu» 
minut  1.  tiebetlljt  1.  aprifoinnut  1.  artcel= 
lut. 

Uträkning,  f.  köfcminen,  laöfentO;  fctoän» 
Otto,  fetoän4aötu,  tuuma,  tuumailu,  apri- 
Svenskt-Finskt  Lexikon. 


foimitten,  ari»e(u,  aricio;  efter  min  u.,  mt= 
nun  arwioni  1.  artveluni  mutaan;  hans  u. 
har  slagit  in,  I;äuen  tuumanfa  1.  tuumai» 
lemifcnfa  1.  apritoimifenfa  on  tä^ni)t  toteen; 
det  är  med  u.  gjordt,  fe  on  ^Ijnnn  tuu» 
matfaaSti  1.  f^ljlcäflä  tuumalla  1.  t)^ttjä(Iä 
arlxnoUa  tel;t^;  det  är  all  u.  (nnst),  att . . ., 
I)i^tt)ä  etu  1.  »oitto  on  fiitä,  että  . . .;  det  är  in- 
gen u.,  att...,  fiitä  ei  ole  mitään  ^^toaå 
1.  etua,  että...;  -jag  finner  ingen  u.  der- 
vid,  fiinä  ].  fiitä  en  löijbä  1.  näe  mitään 
etua  1.  l)^tt)ää  1.  tooittoa;  han  gjorde  sig 
u.  derpå,  f)än  obotti  1.  artoeli  fen  niin  fä^= 
voän  i.  fitä  faatcanfa. 

Uträta,  v.  a.  oitaiäta,  fuorentaa,  oitaiäta  fuo= 
vatfi. 

Uträtta,  v.  a.  toimittaa,  toimia,  tel)bä,  faaba 
aitaan  1.  toimeen,  ivaituttaa;  jag  har  myc- 
ket att  u.,  minulta  on  paljo  toimia  1.  toi" 
mitettaicaa  I.  toimimiöta  1.  tetemiötä  1.  tcl^= 
tätoiä;  u.  ett  ärende,  toimittaa  1.  ajaa  afia; 
u.  ett  uppdrag,  tef;bä  1.  täyttää  toimitetta» 
\va,  toimittaa  tef)tätDänfä;  u.  ens  befallnin- 
gar, tel)bä  tägtpä  j.tulte  1.  j.tun  tä8ti)ä,  toi= 
mittaa  1.  toimeen  panna  j.tun  tästljjä;  han 
u — de,  att  det  lyckades,  i)'ån  toimitti  1. 
laittoi  1.  fai  aitaan  1.  fai  toimeen  1.  ft)aitut= 
ti,  että  onnistui;  han  kan  u.  mycket  hos 
fursten,  ^än  woi  rutjtinaau  tuona  paljon 
Juaituttaa  1.  aitaan  faaba;  dermed  är  in- 
genting u— dt,  fillä  ei  twielä  mitään  ote 
te^ti)  1.  aitaan  faatu  1.  toimeen  faatn  1.  toi= 
mitettu;  man  kan  ingenting  u.  med  ho- 
nom, ^äneStä  ei  lr>oi  faaba  fuoraa,  I)äntä 
ei  Uioi  faaba  tunnotleufa,  pnesta  ei  i»oi  mi» 
tään  tointa  tutta,  f;änen  tauöfanfa  ci  ipoi 
mitään  tdjbä. 

Uträttning,  f.  toitttituS,  toimittaminen,  tete» 
minen,  Äitaau=faanti. 

Utrödja,  V.  a.  railData  (=aan)  poiä  1.  uto8. 

jUtröka,  v.  a.  (en  pipa)  polttaa  t^I^jäffi  1-  lop» 
puun. 

Utröna,  v.  a.  tuttia,  toetelta,  l^atoaita  (=tfen); 
u.  naturens  hemligheter,  tuttia  1.  tUttiSteHa 
tuonuou  falaifuutfia;  det  är  u— nt,  att..., 
tutfittu  1.  toeteltu  on,  että...;  det  är  ge- 
nom laga  ransakning  utrönt,  ou  taillifeHa 
tuttimifelta  l)a»aittu  1.  tuttu  l^anjaitfemaan 
1.  näf)t^. 

Utsaga,  f.  fana,  pu^e  (=een),  taufc  (»een),  ter= 
tomuö;  efter  min  brors  u.,  iBeljeui  fauan 
1.  putkeen  mutaan;  ett  vittnes  u.,  tobistajan 
laufe  1.  pu^e  1.  tertomuö,  ivieraan  miehen 
tobiötus  1.  laufe. 

Utsatt,  se  Utsätta. 

Utse,  v.  a.  tatfoa,  toatita  (»tfen),  määrätä  (ään) ; 
u.  tyg  till  kläder,  tatfoa  1.  iwalita  fangaéta 
h)aattetffi;  u.  sig  en  plats,  tatfoa  1.  xoaWia 
paitta  itfettenfä;  u.  någon  till  ombud,  ord- 
förande, toalita  1.  tatfoa  1-  ottaa  jotu  afia= 

I    mieljetfi  1.  afian=ajajatfi,  pu^eeu^jol^tajatfi; 
110 


874 


Ut  s 


Uts 


han  är  utsedd  till  denna  tjenst,  till  do-| 
maro,  Ijän  cn  »alittu  1.  määrätty  1.  UU 
fottu  fiii)cn  iuirfaan,  tuomaritfi;  tre  leda- 
möter utsagos,  folmc  jäfentä  njalitttin  1. 
otettiin  1.  määrättiin. 

Utseende,  n.  näti5,  muctc,  ulto^nuioto,  ntfc» 
näfij,  !atfante;  känna  en  till  u — t,  tuntea 
jofn  f;äncn  näiiltanfä  1.  nlfo=näi3Itä  1.  uIfo= 
innobolta;  han  har  ett  vackert,  krigiskt 
u.,  I)än  cn  faunis,  fctaija  mnoboltanfa  1. 
näöUäniä  1.  näföjäuiä  1.  tatjanneltanja,  ^än 
on  fanntin,  fctaiian  näfi)inen  1.  nmctoincn; 
under  u — t  af  en  resande,  niattuStajan 
näfötfenä  1.  muotoijena  1.  ulfc^mucbotla  1. 
mucbcSja;  saken  har  fått  ett  annat  u., 
ojia  cn  muuttunut  1.  tuUut  toifen  näti.nieffi 
1.  muctcifcfft,  afia  cn  faanut  toifen  muobcn; 
efter  allt  u.,  fen  mu!aan  miltal,  mitte  nät)t» 
tää,  !aifen  näi5n  1.  fatjannon  mutaan;  efter 
menskligt  u.,  tnhtmtUifen  1.  itjmtfen  tatfan 
nen  1.  tatfomtfeu  mufaan,  fen  mutaan  mitä 
il^minen  näl;bä  1.  :>>äättää  iroi;  att  döm 
efter  u— t,  uIfD=näi5^tä  1.  uHc^muobcöta 
:t3äättäcn  1.  fatfoen;  han  vill  hafva  u.  af  att 
förstå  allt,  l^än  tal^tco  nälättää  1.  nätl}ä 
taittta  ijmniärtäwältä,  l)än  taI}tDo  näyttää  1- 
htulettaa  ömmävtäteänjä  fatftia;  u— t  be- 
drager, uU'c=mncto  1.  mucto  pitfdä. 

Utsegla,  v.  n.  ^Htrje^tia  uleö,  läf;leä  )3urjcl)= 
timaan. 

Utsida,  f.  ntfo^^jucli. 

Utsigt,  f.  fatfanto,  näfl)--a(a;  man  har  derifrän 
u."  af  hela  staden,  fieltä  nätee  to!D  tau= 
^JUUijin;  derifrän  har  jag  n.  åt  fältet,  ftel= 
tä  minä  mm  nä(;bä  tebcUe,  fiellä  ou  mi= 
nutla  fatfanto  l.nätij=ala  febcUe;  huset  liar 
en  vacker,  fri  u.,  talotta  on  faunia,  eötce 
tijn  näft)=ata  1.  fatianto^ala  1.  fatfantc;  hu 
set  har  u.  åt  gatan,  taloSta  uäfee  tabutte 
:päin,  talen  näh}=ala  1.  fatfantc  cn  tabutte; 
detta  landskap  har  många  vackra  u — er 
tättä  matfematta  1.  täSfä  maa^tunnaSfa  cn 
monta  fauniöta  näfv=iilaa  1.  fatfantoa;  (teck 
ning  af  en  utsigt)  fatfantc,  näfl}=futt)a,  tu 
njauS;  u — er  af  Tammerfors,  JantJJeveen 
fatfantcja  1.  näf^^fuana  1.  fatfanto=tuttjia 
(anledning  till  hopp)  toitoe  (»een) ,  toiirou 
0.\\)t  (--een)  I.  fl)i>;  jag  har  u.  att  nå  mitt 
mål,  minufla  cn  toilve  1.  tctwetta  peritte 
:|jääetäffeni;  han  har  säkra  u— er  till  denna 
tjenst,  l^äncflä  cn  umrmat  tctiveet  1.  toin?cn 
olat  fliken  ivirfaan;  han  har  inga  u— er  för 
framtiden,  I;äuettä  ei  ole  tciwetta  1.  mitään 
toiweita  1.  finjtä  tciivcuiaan  tuleix^aifuuben 
1.  »aetaifen  fu^ttecn  1.  eteen. 

Utsina,  v.  n.  e^ttjä,   martna,   tuifi  1.   Ic^en 
e^tljä;  se  8ina. 

Utsira,  v.  a.  foriStaa,  fcriéteUa,  fanni^^taa. 

Utsitta,  v.  a.  iötua  {o^V"Uii  '•  täijteen. 

Utsjunka,  v.  n.  laSfeutua  ptixi  1.  ulcé. 

Utsjö,  m.  ^afo=»rcfi  (=ben),  lucbe  (4een). 


Utskaka,  v.  a.  ^.ntbietaa  1.  rahjiStaa  1.  teori» 
futtaa  ulc8. 

Utskeppa,  v.  a.  uIo84atn?ata  (aan),  taittjoia 
1.  lainiattaa  uloi^,  fttiebä  laiu^aUa  ulo^;  u. 
trupper,  hjiebä  1.  laéfca  fotajouftcja  laiiraöta 
1.  laittjalta. 

Utskicka,  v.  a.  lä()Cttää  uto8,  lähettää;  u— d, 
läl^etettt},  Iäl)Cttilä§  (=ään);  det  var  en  af 
hans  u— de,  oli  muuan  1.  ^ffi  ^änen  Iät;et» 
tiläitäufä. 

Utskifta,  v.  a.  jataa,  tafata  (=aan). 

Utskjuta,  v.  a.  I^fätä  (4'fään)  1.  tl)öntää  uIo§; 
am)3ua  uto6  I.  ^JoiS;  u.  en  båt,  tt)i5ntää  1. 
Itjfätä  ttjeue  it»efitte  1.  uloö;  han  har  fått  ett 
öga  u— tet,  Ijäneltä  cn  ammuttu  filma  ^äää» 
tä,  I)än  on  faanut  filmänfä  ammututfi  ti>ääö= 
tään);  v.  n.  ^istäa  1.  ^iötäitä  uloS,  utota 
(ulfonen);  en  udde  u — er  i  sjön,  niemi  ^iS= 
tää  1.  ^iötäiffe  1.  nlfonee  mereen  1.  järiveen; 
ett  fartyg  utsköt  i  det  samma  ur  viken, 
famaöfa  "muuan  aluö  ^nétilte  1.  :pujal)ti  efiin 
1.  uIo§  Ial;be8ta;  en  u — nde  udde,  uloö= 
^iétäivä  1.  ultcneira  niemi. 

Utskjutsa,  v.  a.  fptjbitä  (=tfen)  ufo9;  (fig.)  ojaa 
uIo§,  antaa  X\)\)W  nlcö. 

Utskott,  Ti.(afen  vara)  I;i)lf^=tanjara,'^ijtf^=!alu, 
f)tjlf|?,  raaffi^talu;  (fig.  om  menniskor)  f)^If^, 
I;tjltii5,  f)^lfi?Iäinen;  (på  träd)  fi)Itt>h?efa,  f^lft 
of  fa,  fagirannainen;  (anat.)  faö»vajainen; 
(kvwité)  ivalic=tnnta;  stats  u.,  toaltiotoa^ 
rain=ft)a(totuuta;  ekonomie  u.,  talcnöMTjalto^ 
f  unta;  o.  s.  v. 

Utskotta,  v.  a.  luoba  1.  lapioita  (»tfen)  uIoS. 

Utskottsark,  n.  (boktr.)  fi^If^^artft. 

Utskottsbetänkande,  n.  »alio=funnan  mietin= 
tö  1.  laufunto. 

Utskottsbräden,  n.  raafft4aubat,  f)Vlt^4au 
bat. 

Utskottspapper,  n.  fofa-  1.  ]^^lft)=^a^crt,  fet 
wcton  :|)a^5ert. 

Utskrapa,  v.  a.  vaa^^ia  1.  faasia  1.  raa^JuS^ 
taa  pci^. 

Utskratta,  v.  a.  tel)bä  nauvu  j.fuéta  1.  jcfu 
nauruffi;  han  blef  u— d  öfverallt,  f)än  tut 
jota  :t^aifagfa  nauretnfft  1.  nauruffi  !.  fatftetr 
nauruffi  1.  tehtiin  faitfein  nauruffi  1.  faiff- 
tefiipät  l;änet  nauruffenfa. 

Utskrifning,  f.  uIc8=ftrjoitu§;  u.  af  ett  möte. 
fcfouffen  futfnmuö  1.  fuuIutuS;  u.  af  skat> 
ter,  toerojen  nsaatimuö  1.  määväljS;  u.  a> 
krigsfolk,  fcta=tt)äen  otto. 

Utskrifva,  v.  a.  ulcv^=tirjcittaa,  firjoittaa  uIo8 
han  har  utskrifvit  sin  predikan  ur  en  pO' 
stilla,  l^än  cn  ftvjcittauut  ulcö  1.  totonaoi 
faarnanfa  ^c^tittaéta;  u.  en  räkning,  uIo8 
firjcittaa  rätinfi,  firjoittaa  rätinfi  iralmtiff 
(färdig);  u.  en  lärling,  firjoittaa  0^:t3i=t)0tti 
uIo8  1.  firjciöta  uloö;  u.  en  riksdag,  tä9 
feä  1.  tutfua  wa(tio=^äih)ät  fofcon;  u.  sol 
dater,  ottaa  1.  määrätä  fota^mieljiä,  ontoc 
fota^micéten  oton  fäöflj;  u.  skatter,  ^anni 


Uts 


L"  ts 


875 


I.  antaa  mxon  määräys,  määrätä  (=ään) 
tecron  tvaatimuö. 
Utskrika,    v.    a.    \aattaa    ^uutocn,    f)UUtaa, 

u— ken,  (;uuboSfa  oUwa,  ]^uubon=aIainen. 
Utskuffa,  v.a.  I^fätä  (-ftään)  l.tuupata  (=:ppaan) 

ulos,  ulDg=tuupata  1.  4^fätä. 
Utskumma,  v.  a.;    u— dt  pack,  'i)r}ittjintn  1. 
l^^lf^täinen  rctöto=ttjäft. 

Utskuren,  se  Utskära. 

Utskyld.  m.  uIoS=te!o,  tr»cro;  personella  u — er, 
l^enft=ta^a,  ]^cnK=lvero,  {»engcltä  mafiettatca 
»ero. 

Utskämma,  v.  a.  l^ätcäiötä  (=j|3ät[cn),  jaattaa 
fjäij^eään  1.  l^ä^seämään;  utskämd,  {)ätt?äi8tt}, 
l^läJpeäänfaatettu;  (furskämd,  förderfmd)  ^i= 
(attu,  turmeltu,  ^jtlautuuut. 

Utskär,  n.  feIfä4uDto,  felfä>faari,  ulh^aaxu 

Utskära,  v.  a.  leifata  (=ffaan)  uloö,  letfeltä, 
teifata;  regnet  har  utskurit  vägarna  och 
floden  stränderna,  fabc  on  tiet  ja  hjirta 
rannat  leitannut  1.  uurtanut;  u.  figurer  i 
trä,  leifata  1.  letfellä  1.  ))ttrtää  fuiria  1.  ftr= 
joja  ^uul^uu;  (kastrera)  fuof)ita  (=tfen),  faf= 
toaa,  Icifata;  utskuret  arbete,  leifattu  1. 
^juul^un  leifattu  1.  wuoltu  1.  ^iirrett»?  t^ö; 
en  utskuren  hingst,  leifattu  1.  fucl^ittu  1. 
fatoettu  ert. 

Utskärning,  f.  uIo84ctffau8,  leiffaamineu,  Ieif= 
taui,  feiffel^,  )5iirtäminen;  fuo^ttfemineu, 
'  fatoamiuen,  letffauö;  (figur  i  trä  o.  d.)  teif= 
tau^,  leifelmä,  ^iirro?,  ^iirrelmä,  ujuolema; 
(vattnets)  uurtaminen,  uurto,  (stället)  uur» 
ro8,  uurtama. 

Utslag,  n.  (utslåeiide)  u{o8  =  r^önti;  (på  en 
våg)  faUiétuö,  falliötuma;  (beslut)  ^äätöö, 
ratfaifu;  flesta  rösterna  gifva  u — et,  enim» 
mät  äänet  ratfaifewat  afian  1.  tefcträt  paå= 
tötfen  afiaSfa;  afkunna  u.,  julistaa  päätös 
1.  :i>äätöötä;  fälla  u.,  antaa  1.  jutiötaa  1.  te{)bä 
päätös;  jag  har  u.  derpå,  minulla  on  (oifeu= 
ben)  ))äätös  fiitä  1.  fii{;en  1.  fen  päMe;  han 
har  u.  på  sig,  I;än  on  )>äätöfien  alaifena, 
^änen  on  paätH  niefoitlania  1.  ^äällänfä; 
(pä  huden)  robtuma,  rol^bunnainen,  ferni, 
fi)i)f)elmä,  maaginen,  maisto,  rofa(itnma;få  u., 
tuUa  rot}tumiin,  robtua,  maal^iututa. 

Utslagsartad,  a.  rot)tuman=ta^)ainen,  maal^ifen» 
1.  fernin=tajjainen. 

Utslagsfeber,  m.  roI)tuma=tauti,  maai)[$--tun- 
mc  (=een)  1.  4anti,  maaI)i8to. 

Utslagslösen,  m.  ^>äätöffen  lunaStUÖ  1.  (pen- 
ningarna)  lunnaat  (pL). 

Utslipa,  v.  a.  tal^foa  1.  ta:^ota  (=foan)  fulu= 
neeffi  1.  f)^Ii)ffi. 

Utslippa,  v.  n.  ^ääStä  uloö. 

Utslita,  v.  a.  (utrycka)  reiräistä  I.  tcmmaiöta 
1.  n^l^täiStä  nioö;  (utnöta)  fuluttaa,  fuluttaa 
1.  ^itää  ^jallc  1.  bajaKcnfa;  utsliten  rock, 
fulnnut  1.  Vibetti)  1.  fulunecfft  ^ibett^  1.  I;in= 
finainen  nnttu;  u— ten  visa,  faulu=fulu,  fu= 
luuut  iaulu. 


Utslockna,  v.  n.  [ammua,  tuifi  I.  waöan  fam» 
mua;  (dö)  tucUa  1.  fammua  fufu=}3uuttoon, 
mennä  fufu=puuttoon. 

Utslunga,  v.  a.  lingota  (=!oan)  ufoS,  ftnfa= 
f)Uttaa  nloS;  (fig.)  finfal^utella,  Unfoilla,  toiö= 
fellä. 

Utslå,  v.  a.  I^öbä  rtffi  1.  uloö  I.  pu^ti',  u, 
ett  öga,  en  tand  panga,  h}i5bä  filma  p'å'åi= 
tä  1.  ^uf;fi,  I)ammaö  fuuSta  1.  uIoS  j.fulta; 
u.  en  dörr,  I^öbä  0»i  riffi  1.  auti;  u.  ett 
fönster,  I^öbä  iffuna  ^u£)fi  1.  uloö,  i»u]^fai6= 
ta  iffuna;  u.  vatten,  säd,  faataa  luettä,  i^= 
iinä  uIo§;  u.  ett  kort,  I^öbä  1.  pilata  (=aan) 
fortti  uIoS;  u.  till  plåtar,  I^öbä  uloS  1.  t^ö= 
bä  1.  latistaa  Iett»t?ifft;  växten  u— r  blom- 
mor, grenar,  fa§n?i  tefee  fuffia,  offia,  faS= 
naista  Iäf)tee  1.  jfubfeaa  fuffia,  offia ;  u.  sitt 
här,  fiajoittaa  fiufjenfa,  ^anna  l^inffenfa  l^a» 
jaUe;  v.  n.  Com  ixixter)  )3n[;eta  (=fean);  blom- 
man har  ej  ännu  utslagit,  fuffa  ei  iviefä 
ole  pul^ennut  1.  :i>u^enneena;  kopporna  haf- 
va  redan  utslagit,  roffo  on  jo  ^u^ennut  1. 
tuKnt  ^Jäätte  1.  nouöfut  t)ääQe;  fuktigheten 
u — r  ur  murarna,  märf^^S  )>urfautUU  1. 
lä^tce  1.  noufee  utoS  muurista;  lågan  ut- 
slog genom  fönstret,  lieffi  Ieimaf;ti  I.  V6\ 
uIoS  iffunaSta;  utslagen  blomma,  pni)tn- 
uut  fuffa;  u— get  träd,  Iel)beKe  tuHut  1. 
Iju^ennut  )>uu;  u— get  kort,  uIoS4>?ött)  fort= 
ti;  u— get  hår,  ^ajaHifet  1.  laajalla  oletuat  I. 
l;aja=l)iuffet;  med  u— get  hår,  pajatta  ]^a:|3= 
fin,  fjälla  ^iuffin,  i^inffet  laajalla;  barnet 
är  alldeles  u — get  på  kroppen,  lagfen  ruu« 
mis  on  1.  la^ft  on  ruumiiltanfa  »raflan  ro:^= 
tnmisfa  1.  rohtuneena  1.  f^tjfjelmäSfä  1.  ro]^= 
buffisfa. 

Utslående,  n.  uIoS4^önti  1.  4i)öminen,  riffi 
1.  Vul;fi  ftjöminen,  i)u^faifcmincu;  ufo8=faa= 
taminen;  f;aioittaminen,  nloS4;ajoituS,  l)ajal= 
lenfa  V^aneminen;  ^uljfeaminen;  o.  s.  v.  jmfr 
Utslå. 

Utsläcka,  v.  a.  fammuttaa. 

Utsläcklig,  a.  fammutettaiua,  fammnn^ainen. 

Utsläpa,  v.  a.  raastaa  1.  raal;ata  (=aan)  1.  »ve- 
tää uIoS. 

Utsläppa,  v.  a.  laSfea  1.  päästää  uIoS,  u(oö 
laSfea  1.  4>ääStää;  (um  kläder)  ^ääStää  I. 
laSfea  attjarammaffi,  aioaroittaa,  ah?artaa. 

Utsmida,  v.  a.  tafoa  uIoS  1.  laajemmaffi,  ta- 
fomafla  went^ttää  1.  leivittää;  (smida  till 
slut)  tafoa  loi>^uun. 

Utsmycka,  v.  a.  foriStaa,  foristefla. 

Utsmyga,  v.  n.  fjiinjiä  nloS;  v.  a.  I^iiivuttaa 
1.  falaa  njiebä  uloS;  jmfr  Smyga. 

Utsmälta,  v.  a.  ulo8=fnIata  (=aan)  1.  -fulattaa, 
fulattaa  uloS. 

Utsocknes,  a.  oböjl.  uIfo»^itäjään;  u.  folk, 
ulfo-:|5itäjääläifet,  ulfo=)5itäjään  fanfa  i.  \v'iXx. 

Utsot,  m.  ulfo=tauti,  unttfuri,  tvetclä  \vat\a; 
hafva  u.,  ofla  hjatjnvilla  1.  njatfa  tveteläUä- 

Utspana,  v.  a.  tiebuStefla. 


87G 


Uts 


Uti 


Utsparka,  v.  a.  :|>ctfaiSta  uIoS. 

Utspeja,  v.  a.  mtuStia  1.  nuuäfitella  t}lcS, 
nuuöfia  tietocnfa,  tnatcitla. 

Utspel,  n.  uIoä=)3elau?,  etu=!unfi. 

Utspela,  v.  a.  Ipdata  {-aan)  uIo§. 

Utspilla,  v.  a.  taataa  1.  läifottää  uIo8. 

Utspinna,  v.  a.  fcfirätä  (=ään),  fe^räämätlä 
»retää;Cspi/ma<!7/.si!i<^;fe;^rätäIo^^uuni.taitfi. 

Utspionera,  v.  a.  se  Utspeja. 

Utspisa,  v.  a.  ratrituttaa,  te^bä  ratDtt)c»affi 
1.  ruofawafft. 

Utspisning,  f.  ratDituttamineii;  (mat  åt  arbets- 
folk) raivinto,  rairintc»  1.  ructa=järe8tt)c. 

Utspotta,  v.  a.  fljlfeä  fimStania,  fi}ncä  iilcs. 

Utspricka,  v.  a.  ^''ul^cta  (=fean),  i)ul;eta  ulcé. 

Utsprida,  v.  a.  leicittää,  ktetttää  ulc8,  lewt» 
tetlä;  u.  sig,  v.  r.  o.  u— s,  v.  d.  letPttä 
(=iän),  leirctä  (=nen). 

Utspringa,  v.  a.  juoéta  ufoö;  (utskjuta)  ^is= 
tää,  ^i^tää  uIo8;  (framrinna)  lähteä  uloé, 
fuc^ua  1.  jucöta  uIoS,  faaba  altim)a. 

Utsprång,  u.  (pu  en  byggnad)  ulfcneuia,  u(cn= 
nuö,  uloön-atemmS. 

Utspränga,  v.  a.  Io^!oiöta  1.  ^alfaiéta  1.  ifc- 
xaia  (=aan)  ulog. 

Utspy,  v.  a.  cffentaa,  offcntaa  uIoS,  ^uuSfata 
(=aan)  uIo8. 

Utspår,  n.  ulfo-jälti,  ulcS-^äineit  j:äffi. 

Utspäda,  v.  a.  tDcfin-ieoittaa,  fcfcittaa  rocbcllä, 
^arma  irettä  fetaan;  utspädd,  webcn^ietai' 
nen,  »efin=ieoitcttu,  ttcbeUä  fefcitcttu. 

Utspänna,  v.  a.  )jtngctttaa  1.  :)jiufcittaa  uIoS, 
Ictoittää  ulo8,  :f?ulliötaa  ulc?. 

Utspärra,  v.  a.  letotttää,  lewittää  uloé,  \ant'- 
taa,  fiirotttaa;  u.  näsborrarna,  lennttaä  [ie^ 
ramenfa  (uloé);  u.  benen,  l^arittaa  jaltanfa, 
)3anna  jaUanfa  letoeälte,  leteittää  jalfanja  1. 
1.  l^aaranfa. 

Utspöka,  v.  a.  vaatettaa  tumman  nätöifeffi  1. 
fummitellcn  1.  naurutlifetfi. 

Utsqvalpa,  v.  a.  täiftjttää  1.  tciötuttaa  uicö. 

Utstaka,  v.  a.  »aajeittaa,  faurooittaa,  raätt» 
foita  (4ien),  raötita  (nan),  unittca,  tä^bä 
linjat  1.  j|ate4injat;  u.  en  rå,  traajctttaa  1. 
fantecittaa  1.  merfitä  (--tfen)  raja,  tät}bä 
jafc=  1.  rajalinjat;  u.  en  väg,  mcrtitä  1. 
Jciittca  1.  (med  märken)  raStifoita  1.  (om 
vintern)  tiMitoittaa  tie;  u.  vid  sådd,  fufcit^ 
taa  1.  )f'maa  fitfainta  hjtoäjällc;  (fig-)  raö^ 
tiloita,  määrätä. 

Utsticka,  v.  a.  ^istää  uIo8  1.  ^JUl^fi,  ^uljfaig» 
ta;  ^iéteflä,  ^.nirrcdä  (-ttlen);  u.  ögonen  pa 
ngn,   t)ul;faieta  ftfmät  j.fulta;    u.  ett  mön- 
ster, ^>iöteUä  cmt>e(u=taa»aa;  u.  ett  pitsebaft 
^jiirrettä   finettiä;    u.  ett  läger,   fauiroittaa 
ieiri;  u.  en  Hagg,  tretää  1.  fcja^uttaa  «iiri 
^löé;    u.  hufviidet  gen<im  fönstret,   pistää 
^äänjä  ittunaSta  ulcS;  v.  n.  )}i:jtää  uloö 
Utsticka,  v.  a.  se  Brodera. 
Utstiga,  v.  a.  astna  1.  tä^bä  ulc?. 
Utstinga,  v.  a.  )>u^fatSta,  ^Jietää  ^jul^fi. 


Utstoffera,  v.  a.  n^aatettaa  1.  ^ju!ea  foreafft' 
fcriétaa,  laitella. 

Utstryka,  v.  a.  ^5>jul;täiötä  1.  ^^»l){'iä  ))oiS; 
den  der  u — er  hvad  en  annan  skrifvit, 
tuo  p^Vf^fii  ^i^iö  tcifcn  tirjoittamia;  (med 
stnjkjern)  ptiVif)ti'å  ftlcätft. 

Utstråla,  v.  n.  fäteitlä  uIoS,  fäbefitiä,  lä^» 
teä  fäteinä;  v.  a.  fäbcStää  ulcé,  jäteillä  uIoS, 
fäteil^ttää,  fäbefjbittää. 

Utsträcka,  v.  a.  ojentaa,  ojentaa  uIoS,  !cfct= 
taa,  tiirottaa;  u.  armen,  ojentaa  faft=war» 
tenfa  1.  täteniä;  jag  u — er  mina  händer  hela 
dagen,  minä  fofotan  1.  ojennan  täfiäni  foto 
^äiirän;  u.  sin  hand  efter  ngt,  turottaa 
täbeUänfä  j.fin,  furottaa  1.  ojentaa  fättänfä 
jon!in  ^ievään  1.  j.tin  ottamaan;  (utvidga) 
ulottaa,  laajentaa,  leirittää;  han  utsträckte 
sitt  välde  till  Atlantiska  hafvet,  I;än  ulotti 
1.  laajenfi  1.  lenjitti  »aftanfa  Étlautinnne» 
reen  a^ti;  författaren  har  utsträckt  sin  plan 
äfven  till  andra  ämnen,  firjamtetijä  on 
ulottanut  tarfoitutienja  muiE}in!in  aineiftn; 
u.  sig,  v.  r.  se  Sträcka  sig. 

Utsträckning,  f.  ojentaminen,  furottaminen; 
letoittäininen,  ulottaminen;  (vidd)  (aajuu?, 
ulottmpaijuuS,  laircu?,  ahjaruué;  riket  har 
en  stor  u.,  »alta^uunalla  on  juuri  atva^ 
ruu8  1.  laajuuö;  på  en  u.  af  tre  mil,  to  I» 
men  ^^enintulman  alalfa  1.  laajuubella,  tct= 
mea  ^enin^tulmaa  laajalla  1.  lavealta  1.  le- 
tkeällä; studera  en  vetenskap  i  hela  dess 
u.,  cppia  tiebettä  täijben  laajuijena  1.  tä^* 
begjä  1.  foto  laajuubeöianfa;  (fys.)  ulcttu^ 
teaijuuS,  laajuuö,  tilan=tätjttäi»äi]>i9ö. 

Utströ,  v.  a.  tt)lträä,  tijlittettä,  Rajoitetta,  le» 
ftittää;  u.  penningar,  f^toää  1.  f^ItocUä  ra^ 
f)OJa. 

Utströmma,  v.  n.  trirrata  (=taan)  uto§,  Irir» 
tailta;  Donaus  vattenmassa  u — r  i  Svarta 
Hafvet,  Sonatran  tt>ebet  1.  teefi-jouffo  »ir» 
taa  ulcS  1.  ijurtautuu  2)Ju?taan  mereen;  en 
fors  af  blod  u — de  ur  såret,  tt>eri  irirtaft 
foöfena  I)aatoa§ta,  weri-fcéti  fuo^ui  1.  lap-- 
pci  1.  tulrcafi  uloé  l;aaivasta;  ljuset  u— r 
frän  solen,  iralo  n>irtailee  1.  läl)tee  ufoé 
auringosta;  folket  u — de  ur  kyrkan,  faufa 
»irtafi  1.  tullcafi  i,ulo?)  tirtosta. 

Utstudera,  v.  a.  tuttia,  tuttiella,  tuifi  1.  ^erin 
1.  tartoin  tuttia;  (uttänka)  miettiä,  mietis» 
teUä,  tuumailla;  u— d,  tartoin  tuttittu  1. 
mietitti);  en  u— d  skälm,  tuifi  1.  ^erin  o:p= 
^.nnut  1.  lä^n=ol.''^)inut  fonna,  ^jerin^taitoinen 
fonna;  en  u— d  elakhet,  läpi=mietttt^  1.  pi^ 
rin-o^nttu  ilfe^é;  han  är  sa  u— d,  ^än  ou 
niin  taicalaffi  1.  »iifaatfi  oppinut  1.  läpi' 
o^^^^inut. 

Utstyra,  v.  a.  taitella  foreafft,  laitetta,  l^no- 
littaa;  u.  en  bok  med  allehanda  illustra- 
tioner, Ijuotittaa  1.  buclitctta  1.  forieitefla 
tirja  taifen4aifiUa  tuwauffifla,  laitetta  tirjaan 
taiten-moifia  tuwia;   (gi/ca  utstyrsel)  antaa 


Uts 


Ut! 


877 


1.  laittaa  !a^)ioita  1.  tn^ötäjäifiä,  tcaruötaa 
fa^jioiHa. 

Utstyrsel,  m.  (en  bruds)  Upiot,  m^ötäjäifet, 
m^ijtä^anttmet;  (en  hoks)  afu,  f)uoUtu8,  lattoö. 

Utstå,  V.  a.  fävfta,  näf)bä,  fietää;  u.  sitt  straff, 
fävftä  rangaiötuffenfa;  han  har  u— tt  myc- 
ket ondt,  pn  en  nä^rnjt  1.  färfintjt  ^jaljcn 
^5a]^aa  1.  :|3al)imtta;  jag  u — r  icke  längre, 
cn  fen  fauemmin  tr»ot  färfiä  1.  fietää  1.  \a.<x 
lörflt^ffi;  utstående  läppar,  tur^-^cat  1.  fojot» 
tatcot  l^uutet;  u— ende  ögon,  tnutfo-filmät; 
u — ende  kinder,  )3ulIotfaat  1.  ^öl^öifct  1. 
)JuttD>  ^oetet;  efter  utståndet  straff,  rangaiö' 
tus  färfitt^ä  (-nfä,  o.  s.  v.). 

Utställa,  V.  a.  ajettaa  1.  pmxia  uloö,  uIoS=  i 
afettaa,  afettaa  1.  pmna  efiin;  u.  en  stol 
på  gården,  afettaa  tuoli  uloö  fartanoHe  1. 
))i]^alte;  u.  taflor,  konstsaker,  afettaa  efiin 
1.  nä^tteitte  1.  utoS»  afettaa  tauluja,  toibe= 
faluja;  u.  folk  på  vakt,  afettaa  1.  afetuttaa 
toäfeä  »astintaan;  u.  en  vexel  på  ngn, 
ofcttaa  uieffefi  j.fuöe  1.  j.fun  ntaffettaioaffi; 
jmfr  Blottställa. 

Utstänjpla,  v.  a.  uloS  =  nterf itä  (=tfen),  uloö» 
templata  (=aan). 

Utstörta,  V.  a.  f^öStä  (f^öffen)  ulo6. 

Utstöta,  V.  a.  fl)fätä  (=^ääu)  1.  lljlatä  (=!fään) 
1.  f»ji5Stä  (f^ötfeu)  uloö,  ulo«4vfätä  1.  =f^ö«= 
tä;  u.  ngn  ur  rummet,  lt)l'ätä  1.  \\)Mi'i  jofu 
juoneesta  uloS;  u.  ett  skri,  livfaista,  pax' 
faiSta,  }5ää8tää  :|3avfu  1.  poru  1.  I;uuto;  u. 
en  suck,  l)uofai§ta,  ^^ääStää  ^uofauS  l.I}UO= 
ai^buö,  l)UOal)taa;  u.  förbannelser,  fljijgtä  1- 
puxlaa.  tirouffia  1.  fabatulfta;  u.  toner  ur 
trumpeten,  toitaf)Uttaa  1.  |jul)altaa  ääniä  tDr= 
lueSta;  u.  bottnet  ur  en  bytta,  fatuttaa  1. 
Itjöbä  :|JO^ia  )>t)t^§tä  uloS;  u.  ens  öga,  fa= 
tuttaa  1.  li}öbä  j.fun  filmä  :|)ää8tä;  han  blef 
utstött  nr  sällskapet,  pn  f^ijätiin  1.  ajct» 
tiin  feuraSta  pois  1.  uloS. 

Utsuga,  V.  a.  imeä  uloS  1.  poiS;  u.  blod  ur 
ett  sår,  imeä  rcertä  f)aanjaSta  uloS;  u.  ett 
land,  sina  underhafvande,  nt)lfeä  maata, 
atuStolaifianfa;  dessa  träd  u.  jorden,  nämät 
puut  lai^buttattjat  1.  f^ötoät  maan  1.  ime» 
tcät  mel;un  maasta. 

Utsvetta,  V.  n.  o.  Utsvettas,  v.  d.  l^iota  (-foan), 
liiloitta,  ^iota  1.  piloilla  1.  i^ieötää  uloS. 

Utsvulten,  se  Utsvälta. 

Utsväfning,  f.  ivStailemincn,  irStauS,  irStai= 
fuuS,  linvjienteleminen. 

Utsväfva,  V.  n.  irstailla,  cHa  irStaS  (»aan), 
pitää  irstaista  elämää;  u— nde,  irStailetoa, 
irstas. 

Utsvälla,  V.  n.  turtoota  ('poan)  1.  paifua  (fuu= 
retfi  1.  uloS). 

Utsvälta,  V.  a.  näännyttää  nälfään,  nälfäl}t= 
tää;  utsvulten,  nälfä^tvn^t,  nälfäiuen,  nä= 
län=tuolija. 

Utsy,  V.  a.  ommella  (spelen),  neuloa,  firjaitla. 

Utsyna,  v.  a.  (skog)  uloS^flj^nätä  ('äöu),  mää^ 


rätä  (=ään)  fatfclmnffeSfa,  f^^nätä  1.  fatfoa 
]^a!attatt)a!fi. 

Utsyningsman,  m.  fatfelu=mieS. 

Utsyssla,  f.  ulfo^aSfare  (=een),  ulfo4l)ö. 

Utså,  V.  a.  fl}toää,  h)taää  maal)an,  fijllrellä. 

Utsåga,  V.  a.  uloS=fal)ata  (=aan),  \a\)<ita.  ulos. 

Utsåld,  se  Utsälja. 

Utsäde,  n.  fiemeu  (=en),  fxemen=i^t»ät,  f^toö; 
lana  säd  till  u.,  lainata  ji^iciä  fiemenefft  1. 
fl)lh)ö{'fi;  han  har  50  tunnors  u.,  bäu  fl)l» 
lnää  5u  t»jnnl}riä,  l;änellä  on  50  tt;nnl)rin  1^1= 
tt>i3  1.  ftcmen  1.  50  tl)nn^riä  f^lttjöSfä. 

Utsädeshafre,  m.  fiemen=laurat. 

Utsädeshvete,  n.  fiemen=nifut  1.  »»e^nät. 

Utsädeskorn,  n.  fiemeu-ol^rat. 

Utsädesråg,  m.  fiemen=rufiit. 

Utsädesspannmål,  m.  fiemen=j^ft>ät. 

Utsäga,  V.  a.  uloS=puf;ua,  uloS^fanoa. 

Utsälja,  V.  a.  m^öbä  loppuun  l.Mffi;  utsåld, 
faiffi  m^ijt^  1.  mk)öti)nä,  loppuun  mtjöt^. 

Utsända,  v.  a.  läf)ettää  uloS,  uloS4äl}ettää. 

Utsätta,  V.  a.  panna  uloS;  (bestämma)  mää- 
rätä (=ään),  panna,  panna  määrä;  u.  viss 
dag,  tid,  ställe,  määrätä  1.  panna  mää^ 
rälfi  trnsfi  päiicä,  aila,  paiHa,  panna  1.  afet= 
to.a.  ttjisft  päiwäu,  ajan,  paitan  määrä;  u. 
belöning,  straff",  määrätä  1.  afettaa  palfin* 
to,  rangaistus;  n.  ngn  för  fara,  t)eittää  1. 
jättää  jofu  Ujaaran  1.  tvaaraffe  altiiffi,  panna  1. 
jättää  icaaran  laupoiUe;  u.  sitt  namn,  pau' 
na  nimenfä  (jl^ftn),  ilmoittaa  nimenfä;  u.  sig 
för  fara,  l)eittä^tt}ä  I.  menuä  luaaralle  al» 
tiiffi  1.  icaaran  faupoiQe  1.  njaaran  fuul;un; 
på  utsatt  tid,  määrätyllä  1.  määrärajalla; 
på  utsatt  dag,  määrä=päitoänä,  määrättynä 
päitDÖnä;  tiden,  stället  är  icke  utsatt,  ci 
ole  pantu  ajan,  pailan  määrää,  aifaa,  paif» 
ItxCi  ei  ole  määrätty;  vara  utsatt  för  fara, 
olla  hjaaran  1.  naaralle  oltiSna  1.  toaaran 
alaifena  1.  traaraan  jontumaSfa;  vara  illa  u., 
oHa  pa'^aSfa  pulaSfa,  oKa  pal^emmisfa  luin 
päiunSfä. 

Utsöfd,  a.  tarpeeffenfa  1.  f^Hilfenfä  maannut. 

Utsöka,  v.  a.  l;afea  1.  etfiä  uloS,  l^aeSfeHa, 
ctfiä,  (utuälja)  toalita  (=tfen),  iDalifoita  (4fen); 
u.  en  fordran,  ftjelfoa  1.  ^atea  uloS  faata= 
t»aa  1.  faamista,  laisfa  l^afea  »elfaa  uloS; 
utsökt  (utvald),  uloS=toalittu,  toalittu,  töalio, 
oitoalliuen;  u— a  frukter,  loalitut  1.  oii»al= 
lifet  l.  tt)alio=f)ebelmät;  med  den  u— aste 
smak,  oitoallifimmalla  1.  iDalitnimmatla  maul» 
la  I.  (fauueuben)  tunnolla;  u.  straff",  xoa-- 
littu  1.  erin=omatnen  rangaistus. 

Utsökning,  f.  (lagt.)  laiSfa=l)afemuS ,  toelan= 
l;a!emuS,  uloS=otto. 

Utsökningsbalk,  m.  ulcSotto^aari. 

Utsökningsmäl,  n.  tcelfomis»^  I.  tt)elanl;afcmuS' 
afia  1.  'juttu. 


Uti 


Utt 


Utsökt,  adv.  uto8-tt)aIituSti;  (framför  adj.  o. 

adiK)  ohvan,  ohuaHifeu,  erm=omai|en. 
Uttaga,   v.  a.  ottaa  uIo6,  iilD§  =  cttaa;    u.  ett 
stycke  på  piano,  ottaa  i)tanoQa  fetoä  laiilu^ 
1.  fDitto=ta)))3aIec8ta,  o^^ia  1.  I^avjoitetla  Iaulu= 
1.  foitto=!a:|)^3a{etta  :^ianoUa. 
Uttal,  n.  u(o8=puf)unta,  uIo8=^uI;e  (=eeit)  1.  =^u» 
Rummen,   ääunijs,   ääntäminen;   ett   ords, 
spräks  u.,  fanan,  ftclen  ääntäminen  l.nIo§= 
^nl)unta;    han  har  ett  vackert  u.,  fiäncKä 
en  tauntä  1.  foma  uloS-pui}?.  1.  ^u{)een=t)avfi 
1.  »mnrre   (=rtcen)   1.  ^nf)e=ääni  1.  äännöö, 
^än  nIo84m^un  1.  ^ul;mi  1.  ääntelee  fanat 
fanniiöti;  känna  på  u — et,  tuntea  ^mt;eeöta 
1.  ulc84uf)ecsta. 
Uttala,  v.  a.  uIo8=;3U^ua,  pu\)na  1.  fanoa  nioö 
ääntää,  äännellä  (nelen);  Engelskan  är  svår 
att  u.,  (ängtannin  fieli  on  fanfca  1.  ivaifea 
uIo84nt[)na  1.  ääntää;  jag  kan  icke  u.  detta 
ord,  tätä  fanaa  en  »oi  utoö^nl^ua  1.  u(o8 
fanoa  1.  ääntää,  tä(;än  janaan  ei  tieleni  fään 
n^;  jag  har  ej  ord  att  u.  min  fur  våning 
minulta  <)unttuu  fanoja  I.  fanat  fumma8tu6= 
tani   fanoaffeni  1.   uIo84u(;naffeni  1.  fono 
maan. 
Uttappa,  v.  a.  Ia8!ca;  u.  kärr,   laétea   foita 

fuittjiin,  laStea  1.  fuitcattaa  fetta. 
Uttaxera,  v.  a.  uIo8=tafficrata   (=aan),   uIo8= 

taffoittaa,  ulo6=tt)eroittaa. 
Utter,  m.  (lutra)  fauffo,  faarhja. 
Utterskinn,    n.  fauton^ua^fa;    af   u.,    faufon= 

naf)fainen. 
Uttjena,  v.  a.  ^fatoeöii  Ic|))>unn  1.  aifanfa  1. 
tähteen;   uttjent,    täijteen^ialnjetlut,  ufo6= 
^aiwettut. 
Uttolka,  v.  a.  (förklara)  felittää;  (tolka)  f öäutää. 
Uttolkare,  m.  fääutäjä,  fielen^fääntäjä. 
Uttorka,  v.  a.  fuinjattaa,  fuittjettaa,  tuihjata 
(=aan);  u.  kärr,  futttattaa  foita,  ojittaa  foita 
htitvifft;  v.  n.  fuitoettua,  hiitcna,  tuin^aa;  kär- 
ret  har  u — t,  fuo  on  >t»allan  fuiwannt;  växten 
har  u— t,  faStoi  on  fuimettunut  1.  fuiicuuut. 
Uttrarapa,  v.  a.  tallata  (=aan)  1.  V^oltea  nlo6 
1.   Ie»eäffi    1.  latteatfi;    u.  skor,    täx^bä   1. 
^c\ka  fengät  ulo8  1.  awaroiffi;  u.  en  glöd, 
isoltca  1.  a^tua  l^iifi  fammuffiin. 
Uttroppa,  v.  n.  maröfia  ulo8,  Iä(;teä  n(c8,  läh- 
teä 1.  mennä  joufoUa  1.  jcutoéfa  ulo8. 
Uttrumfa,  v.   a.  tealtata   (»ttaan)  1.  »altittaa 

Ioj)puun  1-  t^l;jätft. 
Uttrumma,  v.  a.  rummuttaa  utoö,  rummuttaa 

to^^uncetfi  1.  ^Jäätt^neetfi. 
Uttryck,  n.  ofoitu8,  Iu»au8,  näf^,  iImeifl}l)S, 
mickn4tmeif^^6,  mielen4Imau8 ,  tunnonnl^ 
mau8;  u.  af  glädje,  smärta,  ilou,  furuu 
ofoitu8  1.  ilmau6  1.  näfi);  med  u.  af  öm- 
het, fasa,  f;eUvi)bcn,  faul;un  ofoituffefla  1. 
muoboUa  1.  tlmauffclla,  l^ell^iittä,  i'aul)ua 
ofoittacn  1.  uäl)ttäen;  hans  ansigte  liar  myc- 
ket u.,  l;änen  la8tt)oi8faufa  1.  muoboSfanfa 
on  paljo  mielen  1.  tunnon  ilmaueta  1.  il* 


meif^^ttä  1.  hi»au§ta,  ^änen  faSnjonfa  mat 
l^i;tt»in  elelen)ät  l.  mielen4Imeifct  1.  micleHi* 
fet;  hans  blick  är  full  af  u.,  Itänen  filmän» 
iuontinfa  1.  fatfantonfa  on  täynnä  1.  l;änen 
filmän4uonni6fanfa  1.  fatfannoSfaufa  afuu 
tunnon  1.  mielen  ilmausta  i.  ilmeifi^^ttä  1. 
clälB^^ttä;  sjunga  med  u.,  lautaa  timnoöi" 
feSti  I.  mielen=i{meiftjvbellä  1.  mielettifeSti; 
hon  har  u.  i  röst  och  åtbörder,  l^äneu  ää= 
ncnfä  ja  elecnfä  ofoittaujat  1.  fn»ailctt>at  ^ä' 
nen  mieltänfä  1.  tunteitanfa;  ett  u.  af  sorg 
var  utbredt  öfver  hennes  ansigte,  furun 
!u»a  1.  ofoituS  1.  itmaue  oli  ^jainuneena 
I)änen  !a8tr>oil)infa,  furu  oli  furoautunut  l)ä= 
nen  fa8tooil)infa;  (ordasätt)  lanfe  (=een),  fa= 
na,  fanat;  välja  sina  u.,  toalita  lanfccnfa  1. 
fananfa  I.  pul;eenfa;  ett  ädelt,  kraftigt,  egent- 
ligt, oegentligt,  bildligt  u.,  jjalo,  tvoima» 
faö,  tobellinen,  c)^ä=oitea,  futoallinen  laufe  1. 
)3u^e  1.  fana;  med  lindrigare  u.,  I^el^ommilla 
fanoilla  1.  laufeilla. 

Uttrycka,  v.  a.  (trycka  ur)  lifiStää  1.  puxi^-- 
taa  1.  pufertaa  nlo8;  boken  är  nu  uttryckt, 
lirja  on  nljt  faitti  1.  loppuun  painettu;  (ge- 
nom tecken,  ord,  o.  s.  r.  framställa)  ofoit= 
taa,  merfitä  (=tfen),  fanoa,  nälättää,  felittää; 
u.  sina  känslor  genom  ord,  tecken,  åtbör- 
der, ofoittaa  1.  ilmoittaa  1.  näijttää  tunteenfa 
fanoilla,  merfillä,  jäfenillä;  hans  ögon  u. 
kärlek,  l)änen  filmänfä  pul)Utt)at  1.  ofoitta= 
lr»at  raftautta  1.  lempeä;  det  ordet  u— er 
tanken  bättre,  fe  fana  ofoittaa  1.  fanoo  1. 
felittää  ajatuffen  paremmin;  det  felas  mig 
ord  att  u.  min  tacksamhet,  minulta  puut^ 
tuu  fanoja,  millä  tiitoHifuuttani  fanoifin  1. 
laufuifin  1.  ofoittaifin;  han  u— er  sig  väl, 
illa,  l;än  fanco  mielenfä  1.  ajatntfenfa  ]^i)= 
n>in  1.  l)^n)äéti,  !elmo8ti. 

Uttrycklig,  a.  hjafituiueu,  icarftnaincn,  nimen- 
omainen, fclicitlä  fanoilla  f  anottu  1.  laufut^ 
tu,  felroä=fanainen  1.  4aufeinen,  jprftä^fanal 
nen;  det  är  hans  u — a  befallning,  fe  1.  fiit;en 
on  f)änen  fuora  1.  fuoraan  fanottu  1.  ftiafi 
tuineu  1.  nimen^omainen  !ä8fi)nfä;  med  det 
u— a  villkor,  fiHä  »afituifella  1.  hjarfinai» 
fella  1.  nimen=omaiklla  eI?bolla;  orden  äro 
u— a,  fanat  oinat  felirät  1.  fcl»äeti  fanotut 
1.  fuoraan  fanotut  1.  j^rtät  1-  wafituifet;  la- 
gen är  u.  i  den  delen,  fen  fut)teen  1.  puo= 
leSta  lafi  on  fcltt>ä  =  fanainen  1.  4aufeinen 
1.  fäännöllinen. 

Uttryckligen  o.  Uttryckligt,  adv.  nimen-omaan, 
hjafeti,  »afttnifeSti,  roarfinaifegti,  il)an  feti 
toään  1.  fctnjäSti,  fetoillä  fanoiHa;  det  är 
u.  nämndt,  on  uimen^omaan  1.  n^allan  wa* 
feti  1.  »ofitnifeSti  fanottu  1.  mainittu. 

Uttryckning,  f.  nlo8-puri8tn3  1.  »puferruS; 
loppuun=painanta. 

Uttrycksfull,  a.  micleu»  ilmeinen,  tunnou4{» 
meinen,  felwästi  tmBaileica,  elelcivä,  ilarna; 
u— a  ögon,  elelewät  1.  cläloät  1.  ilaiuat  1. 


Utt 


Ut 


mtc(cn=ilmctfet  ftlmät;  med  u— a  åtbörder, 
niicJen»  1.  timnonntmeififlä  1.  mieltä  tuirai» 
fewilla  eleillä  1.  UifunnoiKa. 

Uttryckslös,  a.  tnielen^ilmeetöii,  tunnon=iImee= 
tön,  mieten-tutoatcn,  eletcn,  htotlut,  la£aS= 
tunut. 

Uttråka,  v.  a.  tuSfaStuttaa,  fimtuttaa. 

Utträda,  v.  n.  aStua  ulo8,  Iäf;teä,  luopua, 
erota  (»oan);  när  han  u — dde  ur  huset, 
^änen  aStucsfanfa  1.  läl;tei§jänfä  I;uoneeSta 
uIoS;  u.  ur  ett  sällskap,  bolag,  luopua  1. 
erota  feuraSta,  ij^b^e=funnaSta;  han  har  ännu 
icke  ntträdt  ur  barnskorna,  Ijau  OU  tttielä 
iap\in  iältä,  l^än  ei  tuielä  de  f)eittän^t  la)5- 
fuuttanfa  1.  :|5ääSf^t  Ia|3fuube§tanfa. 

Uttränga,  v.  a.  tuutea  1.  f^rjä^ttää  uIo§,  pa= 
foittaa  1.  af)bi8taa  uIoS;  jmfr  Undantränga. 

Uttröska,  v.  a.  puiba  ulo§  1.  )Jul)taafft  1.  eril= 
Icnfä;  v.  n.  :t:>mba  loV)>uun  1.  faifti. 

Uttrötta,  v.  a.  h)äii)ttää,  uuauttaa,  ul;lr»el(ut» 
taa,  faattaa  uutouffiin  1.  toäjtjtfiin;  u.  ens 
tålamod,  tuSfaötuttaa  jcfu,  lopettaa  i-Iun 
malttairaifuuS ;  vara  u— d,  cQa  uuwutfiöfa 
1.  tnäfvffiejä  1.  uupuneena  1.  tt5ä|i)ncenä. 

Uttvinga,  v.  a.  ajaa  toäfifin  1.  paloittaa  uloö. 

Uttvätta,  v.  a  peStä  i.  l^uul^tca  poiS. 

Uttyda,  v.  a.  felittää. 

Uttydare,  m.  felittäjä. 

Uttydning,  f.  felitl)8,  felittömtuen. 

Uttåg,  n.  ulo8=lät}tö,  l'å\)t'é,  matfaan=läf;tö. 

Uttåga,  v.  n.  lä£;teä  1.  fulfea  1.  maröfia  ulc8, 
lähteä  mattaan;  hela  armén  har  u— t,  fofo 
armeija  en  lätjten^t  jotaan  1.  ulo8. 

Uttänja,  v.  a.  j^en^ttää,  h?en^tellä,  ujivuttaa, 
pittittää;  u— s,  v.  d.  it»eni?ä,  tcirua,  pitfit^ 
t^ä;  berättelsen  är  mycket  uttänjd,  fertO' 
muö  en  ^ijlxnn  »euijtett^  1.  pitfä»tt5eteinen. 

Uttänjelig,  a.  »en^wäiuen,  toentjnjä,  toen^tet= 
täft)ä,  wirutca. 

■  Uttänjelighet,  f.  tcenl)n.>äift?^ö. 

■  Uttänka,  v.  a.  miettiä,  tuumia,  partita  (=tfen); 

en  väl  11— nkt  plan,  l)l)rt)in  mietitty  1-  f)ar= 
fittu  tuuma. 
Uttöja,  v.  a.  se  Uttänja. 
!  Uttömlig,  a.  tijf;jent»)rt)ä,  t^lpjent^tcäinen,  t^l;= 

jennettäwä. 

I  Uttömma,  v.  a.  t^l^jentää,  l^uoltaa;  u.  ett  kärl, 

I      ttj^jentää  agtia;   det  u— mer  krafterna,   fe 

I      menettää  1.  tp^jentää  1.  l^uoltaa  1.  lopettaa 

I      tDoimat,  fe  ftie  »oimat  faitfi;  alla  tillgån- 

i      gar  äro  u— mda,  laitfi  toaxat  on  t^^jenuett^ 

1.  menetettij  1.  o»at  t^t)jennettt?inä;  u.  ett 

ämne,  täpbä  1.  mcnnä  afiaSfa  poljjaan,  pu= 

l^ua  1.  tut!ia   aine   1.  afia  pot)jaan   faajfa, 

t^l^jentää   1.  t^{)jenn^ttää   aineenfa;  u.  sig, 

v.  r.  tl)^ient^ä;  u.  sig  i  gissningar,  artt»ata 

(=aan)  1.  arJBoeKa  jcnnefin  päin  1.  joS  jo» 

i     tatin,  t^t;jentää  taiten  arttiaamifeufa. 

i  Uttömning,  f.  t^]^jenn^6;  (fysiol.)  ^uolIutuS, 

tij^jenn^S. 


Uttörstig,  a.  tuitt^janotnen. 

Utur,  prep.  se  Ur. 

Utvald,  a.  se  Utvälja. 

Utvandra,  v.  a.  täl^bä  1.  täwctlä  ulo?,  lähteä 
tänjclemään;  (till  främmande  land)  fiirt^ä 
poiö  1.  ulo8,  »aeltaa  1.  mattuStaa  ulo6  1. 
»icraafen  maal)an. 

Utvandrare,  m.  uloé=fiirtl}jä,  ulo6=tt»aeltaja. 

Utvandring,  f.  uloö=f"l^t>?nil}Öf  uloÖ^icaelluS. 

Utvattna,  v.  a.  Jcet^ttää,  »etiötää,  liottaa  1. 
uuttaa  pois. 

Utveckla,  v.  a.  lett?ittää  1.  tel)ittää  1.  tiertää 
Ulc8;  u.  en  duk  ur  papperet,  tiertää  1.  fe= 
Ijittää  ^uitci  utoS  paperista;  u.  en  fana, 
lewittää  lippu;  u.  hela  sin  vältalighet,  U- 
tt?ittää  1.  letoiteHä  1.  ebeS^tuoba  taiten  fau= 
no4mt;eifuutenfa;  u.  en  stor  lyx,  nät^ttää  1. 
ofoittaa  fuurta  loiöteifuutta;  u.  alla  sina 
behag,  afettaa  eteen  1.  näyttää  1.  täi^ttää 
taitti  i^anfa;  (gifva  tillväxt,  titbilda)  tc^it= 
tää,  tartuttaa,  ellct^ttää,  aauraétuttaa ;  vär- 
men u — r  växternas  frön,  lämmin  1.  lam- 
pi) te£)ittää  1.  hjalmistaa  taötoien  ftemcnet; 
tjenliga  kroppsöfningar  u.  krafterna,  fopi= 
ujat  ruumiin  ^arjoitutfet  otcat  ftoimiStatttia 
1.  tartuttatoat  Ujoimia;  u.  ett  barns  för- 
stånd, tel)ittää  1.  elirijttää  1.  tuanraStuttaa 
1.  tartuttaa  1.  feltoittää  lapfen  vnimärrl^etä; 
u.  planen  till  ett  arbete,  feltoittää  1.  ofoit' 
taa  tl)i)U  luonnosta;  u.  karakterema  i  en 
roman,  romaaniöfa  fetoittää  1.  felittää  luon= 
teet;  u.  sig,  v.  r.  teljetä  (=feän,  l.=nen), fcl= 
vcetä(=nen),  elpl}ä,  tcauragtua,  tvtrttua ;  blom- 
man \i — r  sig  ur  knoppen,  tufta  tel;teää  1- 
pul^tcaa  1.  felrciää  umpuöta;  hans  förstånd 
u— de  sig  hastigt,  i)änen  ijmmärr^tfenfä 
felrceni  1.  tcauraStui  1.  elpijipitaifeSti;  hand- 
lingen i  denna  pjes  u — r  sig  långsamt, 
te